Project Gutenberg's Kun rauhan mies sotaa k�vi, by Heinrich Zschokke

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Kun rauhan mies sotaa k�vi

Author: Heinrich Zschokke

Translator: Samuli Suomalainen

Release Date: February 1, 2007 [EBook #20501]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN RAUHAN MIES SOTAA K�VI ***

Produced by Tapio Riikonen

KUN RAUHAN MIES SOTAA K�VI

Kirj.

Heinrich Zschokke

Suomensi Samuli S. [Kriegerische Abenteuer eines Friedfertigen.]

Otava, Helsinki, 1902.

SIS�LLYS:

1. Yhdeks�nnelj�tt� t�ytt�nyt.
2. Kirje.
3. Ero.
4. Matka Magdeburgiin.
5. Pahoja aavistuksia.
6. Takaisin.
7. Nimitetty sotapapiksi.
8. Yliadjutantiksi.
9. Kaarlo Suuren armeija marssii.
10. Voittoisa kahakka.
11. Toinen kahakka ja sen seuraukset.
12. Jatkoa.
13. Sotavankeus.
14. Yhteen yhdyt��n.
15. Karkuri.
16. Tallirenkin� ja kuskina.
17. Murhaa ja miestappoa taas.
18. Vaarallista seuraa.
19. Ihana aamurusko.
20. P�iv� nousee.

1. Yhdeks�nnelj�tt� t�ytt�nyt.

Vuonna 1806 lokakuun 6:na t�ytin min� yhdeks�nnelj�tt� vuotta. Min�

asuin silloin katonrajaisessa ylioppilaskamarissa Berliniss�. Oli
sunnuntai. Min� her�sin kirkonkellojen kuminaan, ja kylm� v�ristys
puistutti minua. Voi sinuasi, ajattelin min�! Vuoden per�st� olet jo
viidennell�kymmenell�!

Yhdeks�ntoista-vuotiaana odottelee nuorukainen viel� mielihyv�ll�

20-vuotisen arvokasta asemaa, sill� niinkauan kuin ik�luvun edess�
viel� seist� t�rr�tt�� pelkk� ykk�nen, pit�� maailma h�nt� yh� vaan
kykenem�t�nn� kaikkeen sellaiseen, mihin h�n itse mielest�ns� on jo
hyvinkin ovela. -- Yhdeks�nkolmatta vanhana h�n jo hieman sekavin
tuntein odottelee kolmannen kymmenen t�yttymist�. El�m�n helyt ja hesut
ovat h�nelt� silloin jo tiess��n. -- Mutta nelj�kymment�! Niin
nelj�kymment�, ja virkaa vailla ja ilman el�m�n kumppalia!

T�llaisessa asemassa olin min� nyt, enk� totisestikaan min� ollut

siihen itse syyp��. Ja min� nyt itsekseni p��tin: vanhain-poikain
arvoisassa ritarikunnassa min� en aio koskaan olla yli 39:n enk�
milloinkaan alle 38:n, en, vaikka tulisin 89 tai 99 vuotta vanhaksi.

Tehty�ni t�m�n ep�toivoisen, jospa varsin j�rkev�nkin, p��t�ksen,

nousin min� yl�s ja otin juhlapukuni esille, vaikka, niinkuin jo
sanoin, syd�n kirpe�t� tuskaa t�ynn�.

Pian nelj�kymment�, ja yh� yksin! Ei viel�k��n muuta kuin poloinen

teologian kandidaati, ilman virkaa, ilman tietoakaan virasta! Ei ollut
minun onnistunut saada edes opettajanpaikkaa kaupunginkoulussa. Mit�
nyt on koko minun opistani ja 30-vuotisesta ahkeruudestani ja minun,
sen uskallan sanoa, nuhteettomasta el�m�st�ni? Ei minulla ollut
sukulaisia, ei puolustajia, ei suosijoita. Yh� min� viel�kin, viikosta
viikkoon, mittailin katuja, k�yden antamassa yksityistunteja,
pysy�kseni hengiss� t�ss� ilottomassa maailmassa. Lomahetkin� olin
kirjailija, kyh�illen sanomalehtiin ja kalentereihin. Se on sent��n
raskasta ty�t�. Runotarteni korutuotteista maksoivat kustantajat
minulle vaskirahassa.

Kaikkialla minusta sent��n pidettiin; minua kiitettiin taitavaksi

mieheksi, mutta auttamaan ei ryhtynyt minua kukaan; korkeintaan minua
joskus kutsuttiin vieraisin. Voi teit�, te nuoruuden ihanat unelmat, --
minne olittekaan h�ipyneet! Niin moni, joka ei ollut ty�t� tehnyt ja
vaivaa n�hnyt, kokoili nyt kultaisia satoja. N�m� ne surkuttelivat
minua. Olisivat kernaammin saaneet vihata.
Ja herttainen Fredrika, voi sent��n! Toivoa vailla h�n yh� edelleen oli
minulle uskollinen. H�nenkin oli m��r�ns� kuihtua kuin alppivuorilla
kukka, yksin�isyydess�.

T�ss� kiertyi kyyneleit� silmiini. Min� antausin kokonaan apeuteni

valtaan. Min� itke� nyyhkytin kuin lapsi. Olisi se is� vainaja edes
opettanut minulle jotain k�sity�t�!

Fredrika oli nyt yhdeks�n ajast'aikaa ollut minun kihlattuna

morsiamenani. Hurskas, herttainen tytt�, mutta yht� k�yh� kuin min�kin.
H�nen is�ns� oli ollut hovineuvos, mutta oli tehnyt konkurssin ja pian
sen j�lkeen �killisesti kuollut. Vanha �iti eli pieness� kaupungissa
Puolan rajalla niukoissa oloissa. H�n oli liian k�yh�, pit��ksens�
tyt�rt��n luonaan. Fredrika palveli er��ss� talossa Berliniss�
armollisen rouvan seuranaisena, selvemmin sanoen kamarineitsyen�, ja
avusteli sielt� k�sin vanhaa �iti�ns�. Hilpe� min� kyll� olen
mielelt�ni, mutta jo min� senkin seitsem�n kertaa olin joutua aivan
ep�toivon valtaan, ellei Fredrika, hyv� hengett�reni, olisi minua
rohkaissut ja tukenut.

Mutta nyt l�heni jo viides kymmen, Fredrika oli kuudenkolmatta maissa!

Yh� vain min� olin k�yh�, hurskas teologian kandidaati ja h�n --
kamarineitsyt.

2. Kirje.

N�iss� lohduttomissa mietteiss�ni olin saanut vaatteet ylleni. Silloin

kuului koputus ovella, ja postiljooni astui sis��n. Paksu kirje. Siihen
meni minulta viisi groschenia, -- sangen tuntuva lovi melkein tyhj��n
kukkaroon.

Min� heitime tuolilleni ja koetin sinetist� ja p��llekirjoituksesta

arvata kirjeen l�hett�j��. Niin min� teen aina, hillit�kseni
uteliaisuuttani. Samalla on niin hyv� tilaisuus kuvailla mieless��n jos
mit�kin hyv�� ja hy�dyllist�, mink� kirje mukanaan muka tuo. Joko ma
avaan kirjeen, vai j�t�nk� huomiseksi? T�n��n on minun syntym�p�iv�ni,
enk� nyt tahtoisi saada mit��n pahoja uutisia, ja semmoisiahan
kirjeess� kyll� saattaa olla. Seh�n olisi paha enne koko ensi vuodeksi.
Ihminen on hyvin vapauskoinen ylip��ns�, mutta kovan onnen p�ivin� asuu
kuin asuukin h�ness� palanen taikauskoa.

Min� heitin arpaa. Se m��r�si: �l� avaa! Paha merkki.

-- Ei maar, -- kuiskutti minussa uteliaisuus urheuden sotisovassa. --

Uhka uhkaa vastaan, ja pois kaikki taikauskoinen arkuus!

Sinetti murrettiin. Min� luin ja luin edelleen, ja kyynelet alkoivat

himment�� n�k��ni. Minun t�ytyi panna kirje syrj��n, toipuakseni
hiukan. Min� luin sen uudestaan -- o ikuinen kaitselmus, o Fredrika!
Min� heitin kirjeen p�yd�lle ja samassa heitin itseni polvilleni,
painoin p��ni alas ja itkin riemun kyyneleit�, kenties ensimm�isi�
el�m�ss�ni, ja kiitin Herraa, kaiken hyv�n antajaa, niin suuresta
armosta.
Kirjeen oli kirjoittanut ainoa suosijani, muuan kauppias Frankfurt am
Mainissa, jonka talossa min� ennen vanhaan olin kauan aikaa ollut
kotiopettajana. Sattumalta -- ei vainenkaan: miss� Jumala on olemassa,
siell� ei ole sattumaa -- no niin, hyv�ntahtoisen yst�v�ni v�lityksell�
olin min� saanut kutsumuksen kirkkoherran-virkaan er��n entisen
riikinkreivin patronaatipit�j�ss�. Seitsem�nsataa guldenia palkkaa,
vapaa asunto, l�mp�, puutarha j.n.e. ja sen lis�ksi viel� se toivo,
ett�, jos onneni saattaa minut riikinkreivin suosioon, p��sen h�nen
pienen poikansa opettajaksi ja saan siit� lis�palkkiota. Vihdoin
sanotaan kirjeess�, ett� minun pit�� saapua Magdeburgiin ehdottomasti
lokakuun 19 p�iv�ksi, jolloin riikinkreivi saapuu matkoillansa sinne ja
halajaa tavata minua. Frankfurtilainen suosijani ei sanonut osaavansa
kyllin ylistell� yst�v�ns�, riikinkreivin, luonnetta ja hyvi� avuja.
Kutsumuskirja, kreivin allekirjoittama, oli liitetty kirjeesen.

N�in olin nyt odottamattani p��ssyt kakskymmen-vuotisten toiveitteni

perille!

Min� puin itseni valmiiksi ja menin, en vainenkaan -- lensin,

kutsumuskirja taskussani, ainoan yst�v�ni luokse.

Fredrikan herrasv�ki oli kaikeksi onneksi kirkossa. Fredrika oli yksin

kotona ja s�ik�hti, minut n�hty�ns�. Min� olin heng�stynyt, kasvoni
hehkuivat, silm�ni s�ken�iv�t. Levottomana vei h�n minut pieneen
kamariinsa. Minun piti tiedoksi tehd� h�nelle suuri onneni, mutta
min'en voinut puhua. Min� itkin, suljin h�net kiihke�sti syliini, ja
painoin kuumeisen p��ni h�nen olkap��t�ns� vastaan.

H�n vapisi syliss�ni s�ik�yksest�. -- Mik� onnettomuus teit� on nyt

kohdannut, koska entinen mielenrohkeus on teiss� niin kerrassaan
masentunut? -- kys�isi h�n.

-- Ah, Fredrika! -- huudahdin min�. -- K�rsim��n olen kyll� oppinut.

Olisin ollut valmis kovintakin kohtalon iskua vastaan-ottamaan
hymysuin. Mutta ilo on minulle kovin outo vieras; sit� vastaan ei
minulla ole asetta ainoatakaan. Minua h�vett��, mutta nyt on filosofi
ihan musertumaisillaan sen alle.

-- Iloko, herra tohtori? -- kys�isi Fredrika kummastellen.

Min� olin kyll� arvoltani _Magister bonarum artium_, mutta olin

muodinmukaisessa kainoudessa tyytynyt olemaan kernaammin filosofian
tohtorina kuin vapaiden taiteitten mestarina. [Yliopistolliset
opin-arvot Saksan yliopistoissa olivat ja ovat toisellaiset kuin
meill�. Suomentajan muistutus.]

-- Muistattehan, -- virkoin min�, -- muistattehan viel� sit� hetke�,

jolloin me Saussoucin puutarhassa ensi kertaa tunnustimme, kuinka
rakkaita toisillemme olimme? Siit� on nyt yhdeks�n vuotta. O Fredrika!
Silloin, t�htikirkkaan taivaan alla ja Kaikkin�kev�n edess�
vannoimme uskollisuutta ja rakkautta toisillemme, ja t�m�n valamme
olemme uskollisesti pit�neet hamaan t�h�n p�iv��n asti, vaikka
toivottominakin. Tahdotko nyt seurata minua, Fredrika? -- lis�sin min�
hiljaa ja arastellen, sill� ensi kertaa sinuttelin nyt h�nt�. -- Sinua
odottaa soma asunto maalla, siev� puutarha, ja tahdotkos olla onnestani
osallinen? Kas t�ss'on kutsumuskirja. Minusta on tullut kirkkoherra.
H�n luki kirjeet. Ilo loisti h�nen kauniilla kasvoillaan sit�
kirkkaampana, mit� enemm�n h�n luki. Niin vieh�tt�v�lt� ei h�n
mielest�ni ollut milloinkaan n�ytt�nyt. Silloin hervahtivat h�nelt�
k�det kirjeineen h�nen syliins�; ��neti ja punastuen h�n katseli minua,
ja muutama kyynel vier�hti pitkin h�nen poskiansa.

-- Min� l�hden sinun kanssasi, Ferdinand, minne vaan tahdot, -- ��nteli

h�n ja vaipui nyyhkytt�en minun rinnalleni.

Me olimme nyt onnellisemmat kaikkia enkeleit�. Hetken per�st� h�n

riuhtaisihe irti sylist�ni, laskeutui polvilleen ja painoi p��ns�
tuoliin, rukoilevaan asentoon.

Vihdoin h�n nousi ja katsahti minuun verrattoman suloisella hymyll�.

-- Mutta onko t�m� kaikki totta? Minusta tuntuu kuin olisi se pelkk��
unta vain. Saanko min� n�hd� nuo kirjeet viel� kerran? Enh�n muista
en�� sanaakaan, mit� niiss� sanotaan.

3. Ero.

-- Sanomattakin on selv�, -- sanoin min�, -- ett'en min� astu

seurakuntaani, olematta nainut mies. Kuinkapa saattaisinkaan
virkatoimeni ensi p�ivin� ottaa p��lleni pienen taloutemme maalliset
huolet ja j�rjestyspuuhat? Miss'on minun ty�huoneeni? Miss'on meid�n
asuinhuoneemme? Sinun pit�� n�ytt�� minulle kaikki tuo, Fredrika. Sin�
olet tuosta vieraasta talosta tekev� l�mp�isen kodin. �l� vaan unohda:
ty�huoneessani pit�� olla akkuna, joka antaa sinun puutarhaasi, niin
ett� kev�isin saatan n�hd�, kuinka sin� siell� kylv�t ja istuttelet.

H�n naurahti punastuen eik� tahtonut kuullakaan tuollaista. Kumminkin

h�n puheli uusista uutimista akkunoissa, ja mitenk� puutarha olisi
j�rjestett�v�, ja eik�h�n k�visi halvemmaksi ostaa kaikki, mit�
tarvitaan, Frankfurtista. Sitten h�n haasteli vanhasta �idist��n, joka
tulee meid�n luoksemme, ja ky�kist� h�n haasteli kanssa ja kellarista.

N�in ollen ei ollut j�ljell� muuta kuin ryhty� tositoimiin: pyyt��

Fredrikalle armolliselta herrasv�elt� eroa palveluksesta, sanoa irti
katonrajainen kammio ja yksityistunnit, kuulututtaa meid�t avioliittoon
j.n.e.

Kaikki k�vi, niinkuin k�yd� piti. Onnitteluja ja pieni� lahjoja tuli

joka haaralta. Pian olin rikkaampi kuin moneen vuoteen t�t� ennen.
Muuan berlinil�isi� tuttaviani, jonka lapsia olin opettanut, tarjosi
minulle Magdeburgiin asti keve�t matkarattaansa, ja sit� tarjousta en
min� suinkaan hylj�nnyt.

Min� hankin itselleni tarpeenmukaiset passit. Silloin oli levoton aika:

sotaa ja sotahuutoa kaikkialla. Meid�n kuningas oli jo l�htenyt
sotalaumoineen Th�ringiin, tuota t�h�n saakka voittamatonta Napoleonia
vastaan. Meille ei tuo sent��n kovin suurta huolta tuottanut. Olihan
vallan ep�ilem�t�nt�, ett� Franskalaiset ajetaan ennen nelj��toista
p�iv�� Reinin toiselle puolelle. Ennakolta, hyvin harkitsevana
runoniekkana, olin min� katonrajaisessani jo sepitt�nyt viisikolmatta
preussilaista sota- ja voittolaulua, joissa kaikki tulevaiset tappelut
oli kuvattu niin tarkkaan, ett'ei tarvinnut kuin liitt�� niihin vain
tappelutantereen nimi. Berlinil�isilt� kustantajilta toivoin niist�
saavani yhden ja toisen taalerin puhtaassa hopeassa. Huolellisena
miehen� pistin nyt voittolaulujen k�sikirjoitukset taskuuni silt�
varalta, ett� ensimm�iset saisin painoon jo Magdeburgissa.

Lokakuun 14:n�, sin� p�iv�n�, jolloin vanha preussilainen maine ja

mahti n�ki h�vi�ns� Jenassa ja Auerst�dtiss�, sin� p�iv�n� sanoin
j��hyv�iset Fredrikalle. Ensimm�inen ero yhdeks�n vuoden per�st�!

H��t vietet��n, niin oli p��tetty, Berliniss�, heti kuin olen palannut
Magdeburgista, ja sitten sit� l�hdet��n omaan pappilaan. Niin ihanalta
kuin kaikki tuo kaukaa katsellen n�yttik��n, ei se meit� kumminkaan
voinut lohduttaa. Tuntui kuin meid�t temmaistaisiin ainiaaksi
erillemme. Filosofian tohtorina min� kielsin kaiken inhimillisen
aavistuskyvyn, mutta sulhasmiehen� min� hurskaassa yksinkertaisuudessa
uskoin itsekin sit�.

-- Ferdinand! Ferdinand! -- nyyhkytti Fredrika. -- Jumala suojelkoon

sinua! Ole onnellinen, mutta emme me en�� toisiamme n�e milloinkaan!

4. Matka Magdeburgiin.

Lokakuun 15:n� ajoin min� ��rett�m�n tyytyv�isen� Brandenburgin

tulliportista maantielle, kutsumuskirja ja voittolaulut taskussani.
Potsdamissa piti minun muutamain asiain t�hden olla y�t�. Illalla
l�ksin Sanssoucihin. Siell� puutarhassa, tuossa klassillisessa
paikassa, jossa seitsentoista-vuotias Fredrika kerran oli vannonut
minulle uskollisuutta, siell� min� nyt, yhdeks�n vuoden per�st�,
uudistin uskollisuuteni lupauksen. Sitten istuin huoneessani y�h�n
my�h��n, kirjoitellen armaalleni iliadia toiveistani ja unelmistani;
kuvailin tulevan kotoisen el�m�mme onnea tuolla pappilassa, kaukana
suuren maailman touhusta.

-- Sin� ja min�, mit� me muuta tarvitsemme, saadaksemme alas maan

p��lle koko taivaan autuuden? Meid�n majamme ja meid�n puutarhamme on
oleva ihanin osa Luojan luomakuntaa. Meit� ei kadehdi kenk��n, emmek�
me itse enkeleit�k��n kadehdi.

Hyr�illen Salis'in "Yks' on toivo mulla viel�", min� vaivuin unen

helmaan, ja uneni oli vaan yh� kirjavampaa jatkoa �skeisiin
haaveiluihini.

Varhain seuraavana aamuna l�ksin matkaa jatkamaan. Kyytimiest� ei

minulla ollut, ja hevonen minulla oli s�ve� ja nopeajalkainen.
Ajaessani tuossa, mietiskelin mieless�ni, mill� tavoin minun tulisi
puhella kreivin kanssa, esiinty�kseni niin edullisessa valossa kuin
suinkin, taikka olin haastelevinani Fredrikan kanssa, kun h�n n�yttelee
minulle pappilatani, ja olin sanovinani h�nelle: "Katsos, enkelini,
t�m� se on sinun valtakuntasi." Vaihteeksi pidin hengess�ni
tulosaarnaani kirkkoon kokoontuneelle kansalle, joka kunnioitti minussa
sielunpaimentansa, ja samoin l�sn� olevalle korkealle herrasv�elle.
Puheeni oli hyvin liikuttava: ei ainoakaan silm� j��nyt kuivaksi.
Fredrika lankesi kaulaani ja palkitsi minua suudelmalla.

Brandenburgin majatalossa vallitsi suuri vilkkaus. Puhuttiin ankarista

taisteluista Napoleonin ja kuninkaan v�lill�: prinssi Louis Ferdinandin
sankarikuolema Saalfeldiss� oli saatu hirve�ll� tavalla kostetuksi;
Th�ringin metsiss� olivat maailman voittajain, s.o. Franskalaisten,
ruumiit tukkineet vuolaat virrat uusille urille.

-- Ja kuinka on k�ynyt keisari Napoleonin? -- kys�isin min�.

-- Kadonnut.

-- Ent�s marsalkka Lannes?

-- Kuollut,

-- Ent�s Davoust?

-- Kuollut.

-- Ent�s Ney?

-- Kuollut, Kuolleet kaikki tyyni.

En voinut en�� pid�tt�� itse�ni. Min� pistin k�teni taskuun ja olin

vet�m�isill�ni voittolaulut esille. Takanani muuan vanha mies otti
piipun suustaan, kumartui, ik��nkuin sattumoisin, puoleeni ja m�r�hti
syvimm�ll� bassolla:

-- Suokoon Jumala, ett� niin olisi! Mutta min� tied�n, ett'ei tuossa
ole mit��n per��. Suuri onnettomuus on tapahtunut.

K�teni herposi. Sotalauluni j�iv�t kuin j�iv�tkin entiseen

k�tk�paikkaansa. Suuri onnettomuusko? Ja minun pit�isi p��st�
Magdeburgiin! Kunhan ei vaan Napoleon armeijoineen p��sisi tunkeutumaan
minun ja Fredrikan v�lille! Jo alkoi minua puistuttaa.

Mutta kaikki kansa, paitsi tuota vanhaa kovan onnen ennustajaa,

riemuitsi majatalossa niin kova��nisesti, niin vakuuttavasti. Jokainen
tiesi kuvata taistelut ja kuninkaan voitot niin tyyten tarkoin,
pienimpi� erikoisseikkoja my�ten, ettei mointa voinut kertoa muu kuin
se, joka oli kaiken tuon omin silmin n�hnyt tahi silminn�kij�lt�
kuullut. Min� yhdyin enemmist�n mielipiteesen ja panin levollisesti
maata.

5. Pahoja aavistuksia.

Seuraavana p�iv�n� tuli maantiell� vastaani tuon tuostakin kuriireja,

kiirehtien n�ht�v�sti Magdeburgista tai armeijan luota Berliniin.
N�itten sanansaattajain juhlallinen vaitiolo n�ytti minusta varsin
arveluttavalta, sill� ilonsanomiahan pyyt�m�tt�kin ilmoitellaan puoleen
ja toiseen.

Er��ss� kyl�ss� oli suuri ihmispaljous koolla. Min� ajoin v�kijoukkoa

kohti, mutta tielt�ni ei v�istynyt kukaan. Nyt vasta huomasin ison
talon edustalla satuloituja hevosia ja akkunassa preussilaisia
husareita.

-- Mit�s uutta kuuluu? -- kysyin min� l�hinn� seisovilta ja pys�ytin

rattaani.

-- Voi hyv�t ihmiset! -- huudahti muuan vanha maalais-eukko. --

Kuningashan on joutunut ihan tappiolle, ja Franskalaiset marssivat jo
t�nnep�in. Ties vaikka jo olisivat tunnin per�st� t��ll�.

Tietysti min� en moisiin sanomiin paljoakaan luottanut. Minun teki

kumminkin mieleni saada tarkempia tietoja. Ajoin senvuoksi rattaani
sein�viereen, astuin maahan ja menin rakennukseen. Siell� vilisi
ihmisi� kaikkialla. Husareita, talonpoikia, virkamiehi� olivat huoneet
kirjavinaan. Siell� poltettiin, juotiin, kiroiltiin, juteltiin. Iloisia
kasvoja ei n�kynyt miss��n. Milloin puheltiin Preussilaisten tappioista
ja Franskalaisten l�henemisest�, milloin jostakin �verstist�, joka
kovasti haavoitettuna ei en�� kykene ratsastamaan, vaan jonka pit��
t�st� eteenp�in p��st� ajoneuvoilla. Kyl��n oli vastik��n l�hetetty
hakemaan keveit� rattaita h�nt� varten.

Minua pelotti hirve�sti. Min� asetuin p�yd�n ��reen ja tilasin talon

kehnoa olutta, kuullakseni l�hemm�lt�, mit� tapahtunut oli, ja
toimiakseni sit� mukaa. Kymmenisen minutin per�st� tyhjeni huoneet
husareista, ja huutoja kuului: "Nyt ne k�y ratsaille!" Min� akkunaan
katsomaan heid�n l�ht��ns� ja n�in heid�n todellakin kiiruhtavan pois
t�ytt� laukkaa, minun matkarattaitteni per�ss�.

Min� huutamaan akkunasta:

-- Seis! Ne on minun rattaani ne!

Tuokion per�st� ei n�kynyt ket��n. Min� tunkeusin talonpoikain v�litse

pihalle. Se oli tyhj�. Rattaani olivat poissa.

-- Olkaa rauhassa! -- virkkoi muuan pieni, laiha herra, n�ht�v�sti

jonkunlainen viran-omainen t��ll�. -- Herra �versti l�hett�� t�n��n
rattaanne takaisin. Ei h�n k�yt� niit� kuin ensi majataloon asti. Tuo
vanha herra oli haavoihinsa ihan menehtym�isill��n ja on l�htenyt
suorinta tiet� maatilallensa.

-- Mutta kuka tuo �versti on? -- kys�isin min�.

Sit� ei tiennyt kukaan.

-- Ja minne h�n minun rattaani vei?

Sit� ei tiennyt kukaan.

Min� juoksin kyl�n kautta sinne p�in, minne h�n seuralaisineen oli
l�htenyt. Kyl�n p��ss� oli kolme, nelj� tienhaaraa, mutta selvi� j�lki�
pakolaisista ei huomannut l�htev�n millek��n suunnalle. Enk� tavannut
ket��n, joka olisi osannut minua j�ljille neuvoa, sill� kaikki olivat
koolla tuon ison talon edustalla. Sinne min�kin nyt alakuloisena
palasin. Minun apeudestani ei v�litt�nyt kukaan; jokainen ajatteli vaan
omaa l�henev�� h�t��ns�, l�henevi� Franskalaisia.
-- Minulle on tehty v��ryytt�, -- sanoin min� �skeiselle virkamiehelle.
-- Tehk�� protokolla t�st�. Koko kyl� ja te itse olette t�m�n
v�kivallan todistajia. Kirjoittakaa, ett� min� aion olla ja el�� t�ss�
kyl�ss� tuon �verstin kulungilla, kunnes h�n on l�hett�nyt rattaani
takaisin, ja ett� min� yleens� pid�t�n itselleni oikeuden vaatia
h�nelt� laillista tiet� korvauksen kaikesta muustakin vahingosta.

Kirjuri pani kaiken t�m�n paperille. Min� pyysin protokollasta

j�ljenn�ksen ja k�tkin sen voittolaulujeni viereen.

Y� kului. Kului huominen p�iv�kin. Levottomuuteni nousi korkeimmilleen.

Rattaita ei kuulunut.

Ja nyt koitti 19 p�iv� lokakuuta. Oi taivaat! T�n��nh�n odottaa minua

riikinkreivi Magdeburgissa! Min� vaadin �verstin lukuun rattaita tai
ainakin hevosta, p��st�kseni m��r�paikkaani. Mutta �verstill� oli niin
v�h�n kreditti�, ett'ei minulle h�nen nimeens� annettu mit'ik��n.
Viel�p� kiellettiin minua l�htem�st�kin, ennenkuin olen velkani
suorittanut.

Matkarahani olivat kaikeksi onneksi taskussani. Irti min� itseni kyll�

lunastan, ajattelin min�. Mutta vaatevarastoni on �versti vienyt
menness��n. Mill� min� nyt korvaan berliinil�iselle yst�v�lleni hevosen
ja rattaat? Mill� min� ostan uudet p��llys- ja alusvaatteet, ja mill�
me Fredrikan kanssa teemme tuon pitk�n matkan uuteen pappilaan? --
Todellakin kova uskon koettelemus vasta m��r�tylle kirkkoherralle!

Otin ja leikkasin itselleni muhkurasauvan ja l�ksin uljaasti astumaan

jalkaisin Magdeburgia kohti.

-- Kyll� riikinkreivi sinua siell� auttaa, -- ajattelin min�.

Ja niin siin� yksin�ni vaeltaissani usmain ja sumujen l�vitse, laulelin

rohkein mielin Salis'in kanssa:

Yks' on toivo mulla viel�.

T�yttyneek�? -- Ken sen ties:
Maalla maja mulla siell�.
Siin� oma kotilies.
Rauha oman orren alla
Niin, ja sitten -- mutta t�n
Virkan hiljaa, kuiskaamalla --
Rinnallain h�n, juur' h�n!

6. Takaisin.

Vastaani tuli yksityisi� parvia preussilaisia sotamiehi� kaikista

rykmenteist�, kell� kiv�ri, kuka ilman, markitantteja, kuormavaunuja.
��neti ne kulkivat ohitseni. Minulla ei ollut rohkeutta puuttua
pakinoille n�itten sotasankarien kanssa.

-- Kas tohtoria! Minne matka? -- huusi minulle joku, kohdattuani Burg

nimisen kauppalan kohdalla j�lleen joukon sotamiehi�.
Se oli muuan luutnantti, jonka kanssa olin tutustunut Berliniss�.
Olimme asuneet samassa talossa. Minun oli tapana sanoa h�nt� Kaarlo
Suureksi, sill� h�n osasi aatelisessa sukuluettelossaan menn�
takaisinp�in hamaan tuohon suureen mieheen asti.

-- Magdeburgiin, herra luutnantti.

-- Ette te sinne en�� p��se, tohtori hyv�. Franskalaiset ovat paraikaa

piiritt�m�ss� sit� 150'000 miehen voimalla. L�htek�� minun kanssani
takaisin, jos sallitte minun neuvoa teit�. Pois Berliniin! Vihollinen
on jo meid�n kintereill�mme. Kaikki on hukassa. Braunschweig on
kaatunut; M�llendorf sotavankina. Kuninkaasta ei tied� kukaan mit��n.
Varav�ki, jota W�rtenbergin prinssi Eugen johti, on eilen ajettu
hajalle Hallen luona.

-- Mutta, herra luutnantti, minun t�ytyy, minun t�ytyy olla t�n��n

Magdeburgissa.

-- Menk�� sitten Franskalaisten keih�stett�v�ksi. Onnea matkalle vaan,

herra tohtori!

Tuskin oli Kaarlo Suuri sanonut t�m�n, niin jo kiit�� kaksi rakunaa
ohitsemme, huutaen: "Vihollinen on jo Wittenbergin luona, t�ll� puolen
Elben!"

Silloin alkoi jalkav�ki astua kahta kiivaammin, ja kosk'en min�

yksin�ni saattanut l�hte� karkoittamaan Magdeburgia piiritt�v��
armeijaa, niin kiiruhdin min� juoksujalassa luutnantin seuraan,
k��nnetty�ni selk�ni riikinkreiville.

Sinne ne meni nyt pappilat ja paratiisin yrttitarhat ja h��t!

Sellaisia kepposia ei kohtalo ollut minulle viel� elinp�ivin�ni tehnyt.

Jenan tappelu oli h�vitt�nyt kaikki toivoni, nuo kukoistavat toivoni.

Siis j�lleen tohtori ja vanhapoika ja k�yh� kuin kirkkorotta! En tied�

todellakaan, kellek� Napoleonin sotaonni oli tehnyt enemm�n vahinkoa,
kuninkaalleko vai minulle.

Mutta nyt oli armoton kohtaloni k�ynyt kimppuuni j�lleen entisell�,

tunnetulla paikalla, josta minun sopi ponnistaa sit� vastaan. Niin
kauan kuin minulla viel� oli jotain kadotettavana, pelk�sin min� ja
vapisin. Mutta nyt, kun ei vihoviimeinen vaateriekalekaan ollut omaani,
jos nimitt�in berlinil�inen yst�v� vaatii maksua hevosestaan ja
rattaistaan, nyt palasi entinen hilpe� mieleni, ja se antoi palttua
kaikelle vastoink�ymiselle.

7. Nimitetty sotapapiksi.

-- Olkoon menneeksi! Min� seuraan Kaarlo Suuren lippua, -- virkoin min�

luutnantille, naurahdellen, -- ja pyyd�n h�nen jalomielist� suojaansa
Berliinin asti.

-- Tulimmaista! Ettep� hullummin siin� teek��n. Minulla on viel� puoli

komppaniaa v�ke�, kaikki urhoollisia Preussilaisia, jotka eiv�t
piruakaan pelk��. Olisi minulla edes yksikin tykki, niin en v�istyisi,
vaikka olisi kaksi rykmentti� Franskalaisia edess�ni. Tulimmaista! Jos
min� olisin ollut Braunschweigin herttua, ei ikin� olisi niin hullusti
Jenassa k�ynyt. Tulkaa vaan, tohtori! Min� nimit�n teid�t puolen
komppaniani sotapapiksi.

Joka kerta kuin kyl�� l�hestyttiin, asetti luutnantti miehist�ns� --

pakolaisia erillaisista rykmenteist� -- riveihin ja ruotuihin, ja niin
h�n, rumpujen r�mistess�, marssi ylpe�sti talonpoikain ohitse,
komentaen: olalle! Kell� ei ollut mit��n olalle nostettavaa, se
tallusti kaikessa n�yryydess� kuormaston takana, jossa tietysti
sotapapinkin paikka oli.

Siell� tulin tuttavaksi markitantti-matamin kanssa. T�m�

kunnian-arvoisa eukko astui pyylev�n� laihan hevosensa rinnalla ja
kertoili minulle seikkaper�isesti Saalfeldin ja Auerst�dtin
tappeluista, moittien Preussilaisten asemia ja man�vrej�
taistelutantereella. Muorin sotatieteellisiin todistuksiin ei minulla
ollut mit��n sanomista, sill� jos tulisi kysymykseen menett�� tappelu
kahdensadantuhannen miehen suuruisella armeijalla, niin luulisin
pystyv�ni semmoiseen min�kin.

T�m�n sotataiturittaren nimi oli Elisabet, ja h�n oli merkillisesti

Englannin kuningattaren Elisabetin n�k�inen, sellaisena kuin t�t�
viel�kin n�kee vaskipiirroksissa. T�ll� meid�nkin Elisabetilla oli
korkeat hartiat, ja h�n, kuten Essex'in kreivin armaskin, sanoi
tahtovansa olla ja pysy� neitsyen� p�iv�ins� loppuun asti. Niin, t�m�
Elisabet oli hilpe� mielelt��n ja ketter� kielelt��n, oli lukenut koko
joukon romaaneja ja lauleli hele�nkirkkaalla ��nell��n berlinil�isi�
oopera-aarioita. Min� kun suoritin maksun h�nen paloviinastansa aina
puhtaassa rahassa -- Kaarlo Suuri antoi omasta ja sotalaumansa puolesta
pelkki� velkalappuja, -- niin olin min� p��ssyt h�nen erityiseen
suosioonsa. Neronsa ja viinatynnyrins� kautta oli eukolla niin suuri
vaikutus sotajoukkoon ja sit� tiet� p��llyst��n, ett� h�nest� tuli
todellinen j�sen sotaneuvostoon, ja aina h�nell� olikin sananvuoro, kun
keskusteltiin retken jatkamisesta.

Koska muorin hevonen oli niin pahoin uupunut kuin Saalfeldin ja

Auerst�dtin sankarit ikin� saattoivat olla, ja koska viinatynnyri vain
hitaasti seurasi hevosta ja komppania taas uskollisesti ja kiinte�sti
viinatynnyri� ja ylip��llikk� taas komppaniaa, niin oli se juuri meid�n
kuningatar Elisabet, joka johti koko retke�, eik� p�iv�ss� kuljettukaan
kuin pari kolme virstaa. Ja niin sovitettiin marssi aina, ett'ei y�t�
oltu milloinkaan kaupungissa, vaan joka kerta jossakin kyl�ss�, miss�
sotamiehill� oli t�ysi toimintavapaus ja kuningattaren hevosella
maksuton muona. Silloin t�ll�in lev�ttiin aina kokonainen p�iv�.

T�ll� tapaa ei tosin pitk�lle p��sty, mutta sen sijaan liittyi

joukkoomme yh� uutta sotav�ke�, niin ett� meit� pian oli l�hes 200
miest�. Sen lis�ksi oli meill� kaksi ratsastavaa rakunaa ja nelj�
torvensoittajaa.

8. Yliadjutantiksi.
Nelj�nnen p�iv�n iltana otti Kaarlo Suuri minut syrj��n. Olin huomannut
h�nen hautovan mieless��n suuria aikeita.

-- Herra tohtori! -- sanoi h�n. -- Sodassahan sit� ihminen onnensa

saavuttaa. Kahdeksan vuotta olen ollut luutnanttina; nyt minusta tulee
kenraali, nyt tahi ei milloinkaan. Minulla on komennettavinani l�hes
200 miest�. Ennenkuin olemme saapuneet Oder virralle, on minulla
kenties kaksituhattakin, jotka min� vien kuninkaalle. Mutta min� vien
ne h�nelle vasta muutamain sankarit�itten per�st�. Min� hy�kk��n
rykmenttieni kanssa Saksiin ja ahdistan vihollista takaap�in.

-- Mitenk�? Ettek�s te aiokaan Berliniin? -- kysyin min�, muistellen

yksin�ist� Fredrikaa.

-- En, vaan oikealle, Mittenwaldea kohti. Tohtori, ei tuo sotapapin

ammatti teille sovi. Ruvetkaa sotilaaksi. Min� annan teille
sotilashatun ja sinisen takin ja miekan ja hevosen. Teist� tulee minun
yliadjutanttini. Te olette, sen min� tied�n, taitava matematikassa ja
piirustamisessa. Min� voin k�ytt�� teit� tiedusteluretkill� ja seutujen
tarkastajana.

Siin� ei auttanut vastustaminen. Min� otin vastaan yliadjutantin viran,

se kun ainakin kohotti minut hevosen selk��n, jossa minulla oli
paremmat toiveet p��st� pikemmin Fredrikan luokse. Min� vannoin
uskollisuutta Kaarlo Suurelle ja vaihdoin minulle jo ojennetun
ylipaimenen sauvan Pietarin miekkaan, vaikk'ei minulla ollut aikomusta
hakata kenelt�k��n korvaa pois.

Sotap��llikk� luki jo samana iltana sotalauluansa, nimitti

uusia kapteeneita, korpraaleja ja luutnantteja, esitti minut
yliadjutanttinansa ja julisti h�mm�styneille joukoilleen
j�ttil�is-aikeensa.

-- Niin, toverit, -- huusi h�n, levitellen k�si�ns�, -- se on p��tetty!

Meid�n sankarity�mme on j�lleen korkealle kohottava Preussin kuulun ja
maineen. Suuren Fredrikin henki liihoittelee ymp�rill�mme. Vapiseva,
verta vuotava is�nmaa katsoo meihin, ja mek�, toverit, mek�
antautuisimme h�pe�lliseen orjuuteen? Mit� on meill� valittavana?
Voitto ja kunnia tahi armottoman pitk� matka Franskalaisten orjuuteen.
Ken minulle uskollisena tahtoo taisteluun l�hte� Jumalan ja kuninkaan
ja is�nmaan puolesta, h�n yhtyk��n minun kanssani huutamaan: Voitto tai
kuolo!

Puhe sai aikaan suuren innostuksen koko sotajoukossa. Useimmat

huusivat: Voitto tai kuolo! Moniaat vaan, jotka himoitsivat Berlinin
lihapatoja, pistiv�t pilkallisesti v�liin: tai n�ppien nuolo.

Kuningatar Elisabet oli l�sn� h�nkin. Varsin selv��n huomasi, kuinka

syv�sti h�n oli loukkautunut siit�, ett� n�in t�rkeihin toimiin oli
ryhdytty, h�nelt� neuvoa kysym�tt�. H�n nuuskasi tuon tuostakin,
milloin pilkallisesti pudistellen p��t��n, milloin ny�k�ytt�en sit�
uhkamielisen�.

Seuraavana aamuna -- me olimme Brandenburgin l�hitteill� -- l�ksi

sotajoukko liikkeelle. Kaarlo Suuri, uljaana kuin roomalainen
imperaatori, ratsasti etunen�ss�. H�nen rinnallaan ratsastin min�
kovasuisen hevosen selj�ss�. (Se oli viimeisest� y�paikasta
sotatarpeita varten "rekvireerattu".) Vasemmalla vei lavea vallantie
Berliniin; oikealle kulki kunnian ja kuolemattoman nimen ahdas,
lokainen sivutie, luullakseni Mittenwaldeen p�in. Me, nimitt�in
imperaatori ja min� -- min� puolestani verta vuotavin syd�min -- emme
tienhaarassa hetke�k��n ep�illeet, vaan k��nnyimme sankarien reitille
oikeaan. Armeija seurasi meit�. Viimeisen� kulkivat markitantin
rattaat.

Mutta tienhaaraan p��sty��n, kuningatar k��ntyikin rattaineen

vasemmalle, Berliniin p�in. Tuskin oli takimmainen rivi n�hnyt
viinatynnyrin k��ntyv�n lavealle tielle, niin horjahti sekin,
k��ntyi ja l�ksi, sanaakaan sanomatta, marssimaan sen per�ss�.
Naapurin esimerkki tarttui naapuriin; yksi toisensa per�st� teki
koko-k��nn�ksen, j�tti nimens� kuolemattomuuden sikseen ja tallusti
huojuvain rattaiden j�ljiss�, kunnes ei meit� en�� ollut kuin me kaksi,
nimitt�in imperaatori ja min�, edellinen syventyneen� suuriin
sotasuunnitelmiin, min� hiukenevin syd�min ajatellen Fredrikaani.

Sit� suunnatonta tuskaa, mik� t�ytti Kaarlo Suuren, kun h�n �kki�
huomasi sotalaumain olevan tiess��n! Tuolla se vaeltaa, rakkaan
tynnyrins� per�ss�, selk� meihin p�in, ja sotalaumain etunen�ss�
kuningatar Elisabet, istuen viinatynnyrins� p��ll�, niinkuin
sotasankari riemuvaunuissansa. Siell� h�n paraillaan hele�ll�
kulkullansa hulluttelee:

Rai'u, elon riemu,

Lamppus kun hehkuu viel'!

Imperaatori oli pakahtua vihasta. Me ratsastimme valapattoisen armeijan

per��n. Me huusimme: Seis! Mutta vasta silloin kuin ylpe� kuningatar
suvaitsi pys�ytt�� rattaansa t�ss� riemukulussa, vasta silloin
tottelivat nuo kurittomat sotasankaritkin.

Nyt aloitti luutnantti jyrisev�ll� ��nell� filippikansa -- eik� ole

Xenofontin eik� Plutarkon sankareista yksik��n suuremmalla voimalla
puhunut. Sotamiehet kuuntelivat puhetta hyvin hartaasti ja tuiki
tarkkaavaisina, silloin t�ll�in kumminkin salavihkaa vilkaisten
viinatynnyriin p�in: eih�n vaan luikkine matkoihinsa!

Enk� tied�, mik� tuosta ylimm�isen sotap��llik�n jyrisev�st� puheesta

lopultikaan olisi ollut seurauksena, sill� kuningattaren rattaat
alkoivat taas varsin arveluttavalla tavalla huojua ja vaajua, ellei
uusi tapaus olisi �kki� vet�nyt kaikkien huomiota puoleensa.

9. Kaarlo Suuren armeija marssii.

T�ytt� laukkaa kiiti parhaillaan meit� kohti Berlinin tielt� muuan

husariluutnantti. Niinkuin julma keisari Chaumigrem aasialaisessa
tarussa aloittaa verenhimoisen, mutta urhean Pegun historian
jyrisevill� sadatuksilla, niin l�hetti t�m�kin pyyt�m�tt�, k�skem�tt�
edell�ns� alkusoiton, jossa viiden minutin aikana t�risi pelkki�
kirouksia.

-- Mihin h----tiin teit� vied��n? -- kiljui h�n. Franskalaiset ovat

hy�k�nneet Berliinin. Meid�n sotajoukkomme on katkaistu. Kuningas on
K�strinin kautta per�ytynyt L�nsipreussiin. Meid�n t�ytyy koettaa
jollain keinoin p��st� t�st� puikahtamaan Oderille, Silesiaan.

-- Tulimmaista! -- paukautti Kaarlo Suuri h�nelle. -- Me olemme

Preussilaisia, herra, emmek� puikahtele. Me murtaumme l�pi.

T�mm�inen mahtisana teki tuohon raivoavaan Chaumigremiin valtavan

vaikutuksen. Mustia viiksi�ns�, kierrellen h�n astui kunnioituksella
meid�n p��llikk�mme tyk�.

-- Jos te, -- puhui Kaarlo Suuri ylev�ll� tavalla, -- jos te tahdotte

liitty� minun joukkoihini, jotka olen ker�nnyt, pelastaakseni ne
kuninkaalle, niin olkaa tervetullut. Siin� tapauksessa saatte
komennettavaksenne koko ratsuv�en, mik� jo saapuvilla on (nimitt�in ne
kaksi rakunaa ja nelj� pillipiiparia), ja johon viel� lis�� odotan,
mutta kaikki t�m� minun johtoni alla. Ja nyt -- pataljona, oikeal-le!
Seuratkaat minua! Ensimm�inen, joka edes ajatteleekaan k��nty�
Berliinin p�in, otetaan kiinni karkurina, ja min� hirt�t�n h�net
l�himp��n puuhun. Mars!

Ja niin sit� l�hdettiin j�lleen eteenp�in tuota kaitaa ja kuraista

kunnian tiet�. Ei yksik��n en�� katsahtanut Berliniin p�in. Hirsipuita
ei pelj�tty, vaan Franskalaisia. Itse Elisabetkin seurasi n�yr�sti
armeijaa. Kainoudessaan oli h�n nyt my�s astunut maahan viinatynnyrins�
selj�st�.

Sotajoukossa vallitsi sanomaton h�mm�stys. Ovatkohan Franskalaiset jo

Berliniss�? Mist� sit� v�ke� vaan joka paikkaan piisaa? Taivaastako
niit� sataa, vai?

P�� oli nuukallaan minullakin. Napoleon oli niin muodoin saanut

valtaansa puolet Preussin kuningaskuntaa, Fredrik Suuren valtakunnan
p��kaupungin ja minun Fredrikani. Voi! Fredrika oli sittenkin ollut
oikeassa, huudahtaessaan ennustavan henkens� voimassa j��hyv�ishetken�:
"Ferdinand, me emme en�� milloinkaan n�e toisiamme!"

Kuinka kauheasti olivat asiat muutamassa p�iv�ss� muuttuneet! Preussin

sotalaumat, joitten edess� aikoinaan koko Europpa oli vavissut, oli nyt
ly�ty; ihanaan kukoistukseen enn�tt�nyt kuningaskunta oli yhdell�
ainoalla iskulla maahan muserrettu; minun morsiameni oli maailman
kohteliaimman ja urhoollisimman kansan vallassa; minun patronani,
riikinkreivi, oli piiritetyss� kaupungissa, jonka jo Tillykin kerran
ennen oli polttanut poroksi; minun kirkkoherra-kuntani oli -- taivas
ties miss�; ja min�, rauhaa rakastavainen _Doctor philosophiae,
Magister bonarum artium_, nimityksen saanut kirkkoherra y.m., min� en
kaikesta tuosta ollut en�� rahtuakaan, olin vain -- Kaarlo Suuren
yliadjutantti!

Mutta todellakin, kun min� tuossa, kohtaloitani harkiskellen, ratsastin

vuoroin luutnantti-kenraalini, vuoroin tuiman Chaumigremin rinnalla,
mielikuvituksiini vajonneena, milloin muistellen Fredrikan kuvaa,
milloin katonrajoista kammiotani, ja v�liin �kki� her�ten Rosinantteni
kompastuksiin, katsellessani outoja seutuja edess�ni, vieraita kasvoja,
viiksihuulia rinnallani, marssivaa sotajoukkoa takanani, -- silloin
piti minun ny'�ist� nen�st�ni tai nipist�� k�sivarteeni, ollakseni
varma, ett� kaikki t�m� on t�ytt� totta eik� unta.
Aika ajoin minua harmitti, ajatellessani, ett� minun t�ytyy olla mukana
n�iss� sotaisissa seikkailuissa, sen sijaan kuin minun pit�isi p��st�
lemmen siivill� lent�m��n Berliniin. Mit�p�s pahaa Franskan keisarin
marsalkat olisivat tahtoneet tehd�k��n poloiselle _bonarum artium
magisterille_, joka kaikeksi onneksi ei viel� ollut enn�tt�nyt
painattaa kuuluisia voittolaulujaan? Mutta silloin l�i taas hetki, joka
sai minut tyytym��n kohtalooni, ja se tapahtui joka kerta kuin mieleeni
iski -- ei Fredrikan uskollinen rakkaus eik� voittajan jalomielisyys,
vaan -- rahakukkaroni. Mill�s min� el�isin Berliniss�? Opetustuntini
oli jo annettu muille: voittokuluni olivat olleet turhaa ty�t�.
Yliadjutanttina oli minulla, selv�ll� sotamiehen kielell� sanoen, vapaa
ruoka ja vapaa asunto. Ja kukapas tiet��, ajattelin min�, miten
pitk�lle p��setk��n sotilaallisella urallasi? Mit�p�s Moreau muuta oli
kuin pelkk� advokaati, mutta h�np� se sittenkin teki samallaisen
kuuluisan palausretken kuin Xenofontikin! Menep�s takaamaan, ett'ei
joku filosofian tohtorikin viel� h�mm�styt� maailmaa palausretkell�ns�!

Kaikellaiset pahat huhut, jotka tiesiv�t Franskalaisia kihisev�n

Berlinin ymp�rist�ill�, saivat sotajoukkomme siirtym��n yh� kauemmas
etel��n. Me koetimme kyll� innostuttaa toisiamme sankarit�ihin ja
haastelimme tuon tuostakin murtautumisesta vihollisten linjain l�pi:
mutta Chaumigrem ei ollut sittenk��n ihan v��r�ss�, puhuessaan
puikahtamisesta, sill� me kuljimme kuin kuljimmekin ristiin rastiin
viheli�isi� kyl�teit� kuin mitk�kin laukkukauppiaat. Kuningattaren
rattaitten edess� oli monta hevosta; kaksi p�iv�� astuttiin
pikamarssissa, ja kunnon talonpojat toivat meille uskollisesti tietoja,
mill� tienoin vihollisia milloinkin oli n�hty, ja laupiaassa
anteliaisuudessaan antoivat meille ilmaiseksi ruokaa ja juomaa. Mutta
n�in he vaan kaikki haastoivat: "Painakaa Silesiaan. Franskalaiset ovat
jo Frankfurt an der Oder'issa."

10. Voittoisa kahakka.

Toisena iltana, siit� lukien kuin oli k��nnytty oikealle Berlinin

vallantielt�, k�vimme p��kortteriin er��sen viheli�iseen kyl�kapakkaan.

-- Totta tosiaankin -- sanoi luutnantti tuimalle Chaumigremille, kun

vartijat oli asetettu ylt'ymp�rille, -- totta tosiaankin min� teen
viel� Napoleonille tepposet h�nen selk�ns� takana.

Ja sen sanottuaan h�n naurahteli varsin hyvill��n, josta jokainen

huomasi h�nell� olevan mieless��n paljo muutakin, vaikk'ei h�n kaikkea
sanokaan.

-- Saattaa olla, -- m�r�hti Chaumigrem. -- kunhan ei vaan Napoleon

antaisi meit� huomenna tepposillaan selk��n.

Kylm� v�ristys k�vi ruumiini l�pi, sill� ajattelinhan min� tietysti

selk� kultaani min�kin.

Chaumigremin barbarinen p��h�npisto pani meid�t miettim��n. ��neti

olimme kaikki kolme.

�kki� ponnahdimme me pystyyn ja seisoimme suorina joka mies kuin

kynttil�t, sill� ulkona pamahti useampia pyssynlaukauksia, ja samalla
kuului meid�n miesten huutoja: "Franskalaisia! Vihollisia! Ulos joka
mies!"

Rumpu p�risi. Torvensoittajat puhalsivat kuin henkens� edest�.

Chaumigrem oli kalmanvaalea. Min�, salatakseni kauheata s�ik�yst�ni,
riehuin kuin riivattu ymp�ri kapakkaa ja huusin:

-- Hakkaa p��lle, uljaat Preussin miehet! Hakkaa p��lle!

Min� koetin l�yt�� ovea, mutta ihmeellinen sokeus oli tullut p��lleni.
Min'en l�yt�nyt sit�. H�diss�ni l�in min� vanhalta em�nn�lt� kaikki
kaapit rikki ja kiljuin yh� kovemmalla ��nell�:

-- Ulos, Preussilaiset! Uljaat Preussin pojat, �lk�� j�tt�k� minua!

Em�nt� voivottamaan kauheasti; lapset parkumaan mink� kulkusta l�ksi;

koirat ja kissat kiit�m��n pitkin p�yti� ja tuoleja ja vihdoin yl�s
kuuman uunin p��lle.

T�m� sekasorto, t�m� huuto ymp�rill�ni teki kauhistukseni entist�

suuremmaksi. Min'en en�� osannut uskoa muuta kuin ett� tupa on
Franskalaisia t�ynn��n, ja ett� he t��ll� nyt parhaillaan keih�stelev�t
lapsia pistimiins�.

-- Jos nyt, -- ajattelin min�, -- jos nyt taivas viel� t�m�n ainoan
kerran armahtaisi minua, niin en en�� milloinkaan rupeaisi
yliadjutantiksi, en milloinkaan.

Minun riehumiseni ja kirkumiseni olivat Kaarlo Suuren ja Chaumigremin

silmiss� kaikeksi onneksi ilmenneet aivan toisenlaisessa valossa: he
pitiv�t sit� uljuuteni ja rohkeuteni merkkin�. Se se heillekin antoi
uutta miehuutta. He paljastivat miekkansa ja astuivat portaitten
edustalle ker��ntyneitten joukkojen luo. Min� seurasin heit�.

Voi kuinka hyv�lt� tuntui siell� ulkona, pime�ss�! Siell�h�n ei minua

kukaan voinut n�hd�. Siell�h�n minun sopi, jos kovin kovalle alkaisi
ottaa, panna kenenk��n est�m�tt� toimeen palausretki Moreaun tai
Xenofontin tapaan. Min� on ole suinkaan pelkuri, mutta t�ll� kertaa oli
sanomaton kammo saanut minut valtoihinsa. Sit� paitsi olen min� jo
pienest� pit�in ollut v�h�n arjempi illanpime�ss� kuin p�iv�s-aikaan.

-- Adjutantti esiin! -- komensi Kaarlo Suuri. -- K�yk�� kahdenkymmenen

miehen kanssa hautausmaalle p�in. Siell� on vartijoittemme p��lle
rynn�tty. Jos tarvis tulee, pankaa sana; me rienn�mme sitten teid�n
avuksenne. T�m� on toistaiseksi vaan etuvartijain kahakkaa.

N�in h�n k�ski. Kaksikymment� miest� l�ksi astumaan h�m�riss�

h��m�itt�v�� kirkontornia kohti. Ja min�, onneton _Magister bonarum
artium_, -- minun ei auttanut muuta kuin asettua miekka k�dess� heid�n
etunen��ns�.

-- Hittoko sit� riivaa, tuota luutnanttia? -- ajattelin itsekseni. --

Eik�s h�n en�� ole muistavinaan, ett� min� Berliniss� asuin katon
rajassa?

Mutta kunniantunto toi pian rohkeutta rintaani. Saavuttuamme

hautausmaan kohdalle, musteni �kki� silmiss�ni: meit� ihan vastap��t�
oli vanha kiviaita, jossa kasvoi vanhoja pensaita, mutta min� luulin
kiviaitaa franskalaiseksi sotav�eksi ja pensaanhaaroja pistimiksi. Min�
hypp�sin syrj��n ja huusin kamalalla ��nell�, niinkuin olisi
kummituksia edess�ni:

-- Ampukaa, pojat! Ampukaa!

Vasta kiv�ritulen valossa huomasin olevani taistelussa kunnian-arvoisen

kiviaidan kanssa.

-- _Pardon, pardon_! (Armoa, armoa!) -- kuului samassa useampia

huutoja, ja seitsem�n miest� keve�t� franskalaista jalkav�ke� ry�mi
esiin kiviaidan juurelta, jonne he olivat lymynneet, ja laskivat
aseensa maisterin jalkain juureen.

Jos olisivat, hupsut, pit�neet suunsa kiinni, niin ei olisi heit�

kukaan huomannutkaan.

Vangit luettiin, sittenkuin kaikki aseet oli otettu heilt� pois, ja

vietiin p��kortteriin. Sanomattakin on selv�, ett� min� jonkunmoisella
ylpeydell� astuin Kaarlo Suuren eteen tallilyhtyjen, lamppujen ja
p�reitten valossa.

H�n syleili minua koko armeijan n�hden.

-- Herra adjutantti! -- lausui h�n. -- Teid�n rohkeutenne, teid�n

�lykk�isyytenno tuottaa teille kunniata. Teid�n toimenne t�ss�
kahakassa olen min� ensi tilassa esitt�v� h�nen majesteetillensa
kuninkaalle.

Vangeilta saimme tiet��, ett� yksi komppania franskalaista keve�t�

jalkav�ke� oli saanut k�skyn majoittautua t�h�n kyl��n. Ensimm�isten
laukausten per�st� oli se kumminkin heti vet�ytynyt takaisin, kun ei
osannut arvatakaan kohtaavansa t��ll� Preussilaisia, viel�p� niin
suurissa laumoissa. Siihen luuloon heid�t kaiketi olivat saaneet meid�n
laajalle asetetut vartijamme sek� rumpujen p�rin� ja uljaitten
pillipiiparien puhallus. N�m� seitsem�n vangiksi otettua olivat
joutuneet liian kauaksi p��joukosta.

Iloissani kestitytin min� n�it� maailmanvoittajia parhaalla, mit�

meill� oli. Neh�n olivat ensim�iset ihmiset, joita milloinkaan olin
ottanut vangiksi, ensimm�iset Napoleonin sotasankarit, mit� el�ess�ni
olin n�hnyt. Miehet olivat mieliss��n ja kiitollisia minun
suojeluksestani, ja minusta tuntui silloin v�h�n silt� kuin min�
koettaisin p��st� heid�n suojelukseensa. Kysytty�ni n�et, kuinka paljo
Franskalaisia n�ill� tienoin liikkuu, sain kauhukseni kuulla, ett�
kokonainen armeijakunta marsalkka Davoust'in johdolla marssii Saksista
Berlini� kohti.

Min� tulkitsin heid�n ilmoituksensa l�sn�oleville p��llik�illeni.

Kaarlo Suuri, riemuissansa sotajoukkonsa esikoisvoitosta, hykerteli

k�si��n.

-- Tulimmaista! -- puheli h�n, -- olenpa sittenkin tehnyt tepposia

franskalaiselle armeijalle sen selj�n takana.

Mutta Chaumigrem oli j�lleen vaalennut, ja h�nen silm�ns� tuijottivat

kylmin� ja kankeina kuin lasipallot.

11. Toinen kahakka ja sen seuraukset.

Mik� minulle tuossa kuuluisassa urosty�ss�ni eritt�inkin tuotti

mielen-ylennyst�, oli se, ett'ei l�himm�isist�ni ollut kukaan
menett�nyt henke��n, ei edes verenpisaraakaan. Se tosin ei ollut minun
ansioni. Mutta tuon sotap��llikk�jen ansion laita niin suurissa kuin
pieniss�kin kahakoissa n�ytt�� minusta yleens�kin olevan v�h�n niin ja
n�in. N��lt��n v�h�p�t�inen, usein aivan huomaamatta j��nyt seikka,
jonkun korpraalin �lyk�s hoksaus, rumpalin sanasutkaus, rintamamiehen
satunnainen hyv� tahi paha tuuli, -- kaikki tuo usein vaikuttaa suuren
tappelun onnelliseen ratkaisuun paljoa enemm�n kuin sotap��llik�n nero.
Rykmentit ja pataljonat ja komppaniat, eiv�t ne taistelutantereella ole
l�hesk��n pelkk�� konetta, niinkuin tavallisesti luullaan. Milt�h�n
n�ytt�isik��n todellinen psykologinen kuvaus Maratonin, Farsalon,
Marengon ja Jenan tappeluista!

Aamun sarastaessa olimme jo valmiina l�htem��n edelleen. Ilma oli

kylm�, mutta meid�n imperaatori arveli, ett� t�n��n saadaan viel�
kuumaa kokea. Vihollisia vilisi kaikissa l�heisiss� kyliss�, niin
tiesiv�t talonpojat kertoa. Sotaneuvostossa p��tettiin l�hte� kulkemaan
metsien halki halonvet�j�in teit� my�ten.

Tuskin oli kyl�st� p��sty, niin jo n�imme tasangolla Franskalaisia

joukkoja eri haaroilta astuvan suoraa p��t� meit� kohti, yksin siit�
mets�st�kin, jonka oli m��r�n� ottaa meid�t suojaansa.

Ylip��llikk� ei tuosta h�tk�ht�nyt. Stoalaisella tyyneydell� h�n asetti

sotajoukkomme tappeluj�rjestykseen.

Vasen sivusta ulottui er��n rapakon reunaan, oikea nojautui vanhaan

p�hkin�puuhun.

-- Toverit! -- lausui h�n. -- �lk��t unohtako, ett� te olette

Preussilaisia, Meill� tosin ei ole sotalippua, mutta katsokaa minun
valkoista t�yht��ni; se on kaikkialla liehuva teid�n edess�nne kunnian
tiell�.

Tuohon tapaanhan puhui Henrik IV:kin kerran, pulaan jouduttuaan.

-- Ellemme me voi ylivoimaa voittaa, -- jatkoi Kaarlo Suuri, -- niin ei

meit�k��n, Preussilaisia, kukaan koskaan voita. Pahin mit� meille
saattaa tapahtua, on se, ett'emme t�n� iltana en�� aterioitse jossain
viheli�isess� kyl�ss�, vaan Ziethenin, Schwerinin, Winterfeldin ja
Fredrik Suuren seurassa.

Sen voimallisemmin ei olisi Leonidaskaan osannut Termopylaissa puhua

kuolemaan m��r�tyille Spartalaisilleen.

Meid�n armeija olisi kuitenkin kaikessa kainoudessaan tyytynyt

maalliseen silavaan ja hapanlohkoon ja naurishautoihin ennemmin kuin
elysilaisiin herkkuihin. Ah, leip�kannikka Fredrikan k�dest� olisi
minunkin mielest�ni ollut suloisempi kuin ambrosia kaikkien
muinaismaailman sankarien seurassa.

Oli oikein kamala katsella, mitenk� vihollisen eri kolonnat verkalleen

l�heniv�t s�nkipeltoja pitkin. Tuon tuostakin kuului sielt� p�in
rumpujen p�rin��.

Nolona istuin min� ratsuni selj�ss� l�hell� p�hkin�puuta oikealla

sivustalla. Chaumigrem parka oli sijoitettu vasemmalle sivustalle
rapakon tai lammen pahaisen rannalle, miss� h�nen nelj�
pillipiipariansa pitiv�t pakanallista pauhua. Ei liene h�nenk��n
mielens� ollut paljoa valoisampi.

Viimeist� kertaa ennen veril�ylyn alkamista kiiti Kaarlo Suuri t�ytt�

laukkaa minun luokseni.

-- Herra yliadjutantti, -- sanoi h�n, -- t�n��n on se p�iv�, jolloin

teid�n neronne on ilmenev� t�ydess� loistossaan. Mutta, min� pyyd�n
teit�, �lk�� Herran t�hden p��st�k� urheuttanne kuohahtamaan yli
laitojensa. Olkaa j�rkev�. Jos min� kaadun, niin otatte te
p��llikkyyden k�siinne. Vihollisia on liian paljo. Jos meid�t ly�d��n
takaisin, niin vet�ydymme me j�lleen kyl��n ja siell� hautausmaalla
puolustamme itse�mme viimeiseen mieheen.

H�n ratsasti pois ja j�tti minut poloisen kuohuvan urheuteni huostaan.

Kuningatar Elisabet oli sill� v�lin tehnyt rattainensa rohkean liikkeen

rapakon ymp�ri, p��st�kseen kaiketikin senpuoleiselle peltotielle.
Siit� taas olisi ilmeisestikin ollut haittaa tuiman Chaumigremin
hy�kk��ville ratsuv�en liikkeille, sill� h�n alkoi kiroilla kauheasti
ja pakotti itkev�n kuningattaren kulkemaan vaunuineen p�ivineen ennen
kahakan alkua rintaman esitse p�hkin�puuta kohti.

T�m� satunnainen man�vri ratkaisi taistelun surkean lopun, ennenkuin se

oli alkanutkaan.

12. Jatkoa.

Samassa silm�nr�p�yksess� kuin armeija oli kiinnitt�nyt kaipauksen ja

rakkauden silm�ykset ohikulkeviin rattaisin, samassa pamahti vihollisen
puolelta ensimm�inen tykinlaukaus. Ja voi kauhistusta! Tykinluoti,
niinkuin varta vasten t�hd�ttyn�, iski keskelle isoa viinatynnyri�,
niin ett� nektari l�ksi kaikessa helmeilev�ss� kirkkaudessaan vuotamaan
maahan ja hevoset kiit�m��n, rattaat per�ss��n, pitkin peltoa.

Nyt n�ytti silt�, ett� samassa kuin tuo nektari oli vuotanut
rikkin�isest� tynnyrist� maahan, samassa oli sotajoukkomme sielukin
l�htenyt karkuun. Eturivit horjahtivat; takimmaiset tekiv�t
per�ysliikkeen kyl�� kohti. Kaarlo Suuri komensi: eteenp�in mars! Mutta
sielu kun oli tiess��n, niin ei ollut en�� el�m�t�k��n, eik� mik��n
l�htenyt eteenp�in. Kaarlo Suuri oli h�diss�ns� unohtanut, ett� h�nen
valkoisen t�yht�ns�h�n oli m��r� olla viittana kunnian tiell�, mutta
koska h�n my�t��ns� pysyttelihe rintaman takana, niin luulivat meid�n
miehet, ett� kunnian tie k�y ihan varmaan kyl��n p�in.
Nyt laukesi toinen tykki. Ratsuni oli ottanut per�ti kummaksensa jo
ensimm�isenkin; nyt se alkoi tuntea samallaista levottomuutta kuin
is�nt�ns�kin. Min'en malttanut olla vilkaisematta taakseni: onko muka
tie kyl�� kohti viel� n�ht�viss�.

Sen j�lkeen aloitti vihollinen v�h�isen kiv�ritulen. Ratsujoukko

hy�kk�si oikeata sivustaamme vastaan. Silloin min� huutamaan kuin
riivattu: "Ampukaa, pojat! Ampukaa!" Samassa painoin hattuni syv��n
silmilleni, ajatellen: "Jumala teit� suojelkoon!" ja aioin l�hte�
kyl��n. Mutta ennenkuin min� sain tuon kovasuisen pakanan allani
k��ntym��n, laukaisivat kuuliaiset sotamieheni pyssyns�. Siit� s�ik�hti
sotaorhini yht� paljon kuin min� itsekin. Se hypp�si ensin p�hkin�puun
alla tasak�p�l�� yl�s ja sitten nelist�m��n t�ytt� laukkaa pellolle.
Kaksi ratsastavaa j��k�ri� laukaisi kiv�rins� minua kohti. Mutta
huomattuansa, ett'en min� kaatunutkaan, vaan p�invastoin, miekkaani
heiluttaen, nuolen nopeudella riensin heit� kohti, -- silloin he
k��ntyiv�t pakosalle. (Tuon miekan heiluttamisen laita oli sellainen,
ett� miekka minulla tosin oli k�dess�ni, mutta minun t�ytyi samalla
k�dell� pidell� hattua putoamasta p��st�ni, ja siten mahtoi minulla
olla tavattoman uljas sotilasryhti.)

Minun orhittani ei nyt en�� pit�nyt mik��n, ei kuolaimet eik� p�itset.

Se painoi p��ns� rintaa vastaan ja lensi kuin vimmattu vihollisten
per�ss�. Min� kiroilin ja itkin ja huusin: "Seis, ptruu, seis!" Ei
auttanut mik��n, Se oli yht� riivattua kyyti�. J��k�rit poikkesivat
kujalle; minun pirullinen sotaratsuni poikkesi sinne sekin. Viholliseni
eiv�t en�� voineet k��nty� minnek��n, ja silloin valtasi heid�t
hirmuinen kauhu, sill� min�h�n olin, vaikka vastoin tahtoani, ihan
heid�n kintereill��n. He kannustivat hevosiansa yh� kiivaammin, ja
minun Rosinantteni joudutti sit� mukaa juoksuansa sekin.

Pakenevat j��k�rit pitiv�t minua varmaankin jonkinlaisena hiidest�

heitettyn� miehen�, joka oli vannonut iskev�ns� suonta heist�. Tuon
tuostakin he katsahtivat taaksensa ja kauhistuivat, n�hdess��n minun
huitomisiani.

Voi. hyv�t herrat! Olisittepa vaan tienneet, millaisella mielell� se

voittaja oli!

"Kauempan' aina pot, pot, pot,

Kalkkuivat ratsun kaviot.
Jaloissa ry�ppys multa,
Kivist� iski tulta."

Kujaset p��ttyiv�t vihdoin avaralle tasangolle, jonne franskalainen

sotav�ki oli asettunut leiriin. Sinne p��sty� tekiv�t hevoset
�kkin�isen k��nteen, ja silloin irtaantui toinen jalkani jalustimesta;
viholliseni hajosivat eri haaroille, muutamat sotamiehet leirist�
t�ht�siv�t minuun ja ampuivat. Kirottu ratsuni loikkasi syrj��n, ja
min� putosin maahan kuin s�kki.

-- Hyv�sti nyt, Fredrika! Hyv�sti nyt, sin� petollinen maailma! --

huokailin min�. Luulin n�et olevani kuollut, ja samaa luulivat
sotamiehetkin. He hypp�siv�t naurusuin luokseni, ja siihen saapuivat
�sk�iset takaa-ajamanikin. Vavisten min� nousin yl�s. He vaativat
minulta miekkani ja saivat sen. Jalkav�en miehet aikoivat ry�st��
minua, mutta j��k�rit ottivat minut suojaansa, vannoen ja vakuuttaen,
ett� min� olen miehuullinen mies ja kunnon mies. T�llainen
ansaitsematon ylistys vihollisen puolelta oli sangen ilahduttavaa,
mutta viel� enemm�n iloitsin siit�, ett'en ollut ensink��n
haavoittunut.

Nyt olin siis sotavankina.

Minua l�hdettiin viem��n er�st� yksin�ist� taloa kohti, ja matkalla

sinne katosi minulta kello ja kukkaro ja kultainen sormus, Fredrikani
muisto.

Tuvassa istui er�s �versti murkinoimassa muutamien upseerien kanssa.

Kerrottuani h�nelle, kuinka min� olin ajanut j��k�reit� takaa hamaan
leiriin saakka, ja kuinka siell� olin joutunut vangiksi, tiedusti h�n
nime�ni ja arvoani.

Mit� minun piti vastata? Sanoako olevani nimityksen saanut kirkkoherra?

_Ma�tre des arts? Docteur en philosophie_? -- Hullunahan ne olisivat
minua pit�neet.

Olihan Kaarlo Suuri nimitt�nyt minut yliadjutantikseen. Niinp�

vastasinkin haikailematta: _Adjutant-g�n�ral_.

Puvustansa mies tutaan, sanotaan, mutta tutaanpa se arvonimest�ns�kin.

Minutkin k�skettiin heti kohta p�yt��n: kylm�� paistia, malagaa,
lik��ri�. Yst�v�llinen �versti puhui minulle muutamia lohdutuksen
sanoja sotavankeuteni johdosta: "Vaihtelevaista on sodan onni.
Viisikymment� vuotta sitten oli teill� Fredrik Suuri, meill� Rossbach;
nyt on meill� Napoleon Suuri, teill� Jena."

13. Sotavankeus.

Upseerit nousivat ratsujensa selk��n. Minut j�tettiin leiriin vartijain

huostaan nuotioille. En ollut viel� kokonaan p��ssyt noista entisist�
vilunpuistutuksista, ja siksip� koetin hierautua l�hemp��n tuttavuuteen
nuotiotulen kanssa.

-- Mitenh�n lienee k�ynyt Kaarlo Suuren ja h�nen urhoollisen

sotajoukkonsa? -- huokailin min�. -- Minneh�n lienee joutunut
kuningatar rikkin�isine tynnyreineen? Ja minne joutunen min�?

Minun oli jo ennakolta annettu tiet��, ett� minut vied��n ensin

Frankfurt an der Oderiin ja sielt� muitten sotavankien kanssa
Franskaan. Min� tarjosin ihan vilpitt�m�st� syd�mest�ni kunniasanani
sen p��lle, ett'en en�� milloinkaan, jos vapaaksi p��sen, kanna aseita
h�nen majesteetiansa Franskan keisaria vastaan. �versti ei kumminkaan
ottanut tarjoustani vastaan, minun kohtaloni kun oli riippuva ylemm�n
viraston harkinnasta.

-- Vai Franskaan vainen, tohtori parka? -- puhelin min� itsekseni. --

Linnaan! Kuinka �kki� t�m� kaikki on keikahtanut! Jospa istuisit viel�
kammiossasi katonrajaisessa, edess�si ��net�n, pitk� jono kattoja,
istuisit, piippua poltellen ja lukien Plutarkon suurista miehist� tahi
vaikka hienon maailman sanomalehdest� uutisia ja kulissintakaisia
tarinoita! Mit� puuttuisi sun onnestasi? P�iv�nty�t p��tetty�si,
istuisit Fredrikasi vieress�, kauniita tuulentupia rakennellen tai
runollisessa yksin�isyydess�si uusia voitonvirsi� sepitellen!

T�ss� muistuivat mieleeni minun preussilaiset voittolauluni, jotka yh�

edelleen olivat taskussani. Kiireesti pistin k�teni taskuun, vilkaisin
ymp�rilleni, tarkasteleeko minua kukaan, ja viskasin k�sikirjoitukseni
tuleen, sill� voittolaulut vihollisen vankeudessa, laulut t�ynn�
pilkkaa ja ylenkatsetta Napoleonia ja h�nen sotalaumojansa vastaan, --
sellaiset laulut olisivat pian saattaneet tehd� minut p��t�ni
lyhemm�ksi. Min� katselin niitten kuolemaa tulessa nyt yht� suurella
mielihyv�ll� kuin ennen olin katsellut niitten syntymist� innostuksen
tulessa. Ei edes sek��n voinut iloani himment��, ett� ensi h�d�ss�ni
olin k�sikirjoitusteni mukana viskannut kutsumuskirjanikin tuleen.

�kki� tuli muutamia sotamiehi� luokseni -- ne samat, jotka olivat minua

ampuneet.

-- Mit� te tuossa niin salaisesti poltitte? -- kysyiv�t he ja

mainitsivat viel� pari sanaa vakoilemisesta ja ammuttamisesta.

Min� en tiennyt, mit� vastata, ja t�m� seikka se ei suinkaan tilaani

parantanut, Nuo pahukset, huomasin min�, hieroivat vaan riitaa minun
kanssani. He julistivat minut ep�luulon-alaiseksi ja veiv�t minut
vahtitupaan. Siell� minun piti antaa heille takkini, saappaani ja
hattuni. He veiv�t kaikki ne menness��n. Enk� min� sen koommin n�hnyt
koko miehi� enk� tamineitakaan.

P�iv�n kuluessa kuulusteltiin minua viel� pari kertaa noitten

poltettujen paperien johdosta, ja kun min� yh� vaan pysyin
v�itteess�ni, ett� ne olivat olleet v�h�p�t�isi� perheasioita,
yksityisi� kirjeit�, niin j�tettiin minut kahden sotamiehen huostaan,
jotka minun n�hteni latasivat kiv�rins� ja l�ksiv�t sitten viem��n
minua, niinkuin minulle ilmoitettiin, kenraalin p��kortteriin.

Ilman takkia, paljain p�in ja paljain jaloin piti minun nyt kolkkona
lokakuun p�iv�n� astua vartijaini kanssa kolme tuntia. Likaisena ja
repaleisena, puolialastomaksi ry�stettyn� olin min� nyt kerj�l�ist�kin
k�yhempi, minulta kun puuttui vapauskin. Eik� ollut hengest�nik��n
kovin suuria takeita, sill� hyvin lyhyeen Franskalainen sodassa lain
lukee. Ken vakoilemisesta on syytetty, sen he hirtt�v�t, mies paran,
tahi ampuvat, v�h��k��n sitten en�� v�litt�m�tt�, hyv�kseenk� mies sen
pani vai pahakseen.

14. Yhteen yhdyt��n.

Y�n l�hestyess� ilmaantui silmieni eteen pitk�t rivit nuotiotulia.

Sinne kohti kulki meid�n marssimme. Siell� oli Franskalaisilla
melkoisen suuri leiri. Minut vietiin er��sen kyl�n ulkopuolella olevaan
suureen maakartanoon. Kaikki huoneet siell� olivat kirkkaasti
valaistut. Vartijoita sek� ratsain ett� jalkaisin oli oven edess�, ja
eri aselajeihin kuuluvia upseereita loistavissa uniformuissa kulki
sis��n ja ulos.

Minut vietiin er��n sotatoimiston eteen. Siell� luottiin minusta

annettu raportti, kysyttiin nime�ni ja arvoani ja huudettiin sitten:
"Viek�� mies muitten vankien luokse!"

-- Kyll� ovat ry�st�neet alastomaksi tuon miehen; oikein h�vett��, --

virkkoi yksi upseereista.

-- Menk��, -- sanoi toinen, -- min� l�het�n teille vaatteita.

Minut saatettiin leiriin ja j�tettiin siell� sotavankeja vartioivan

upseerin huostaan. Sotavangit olivat asettuneet nuotiovalkeain
ymp�rille ja s�iv�t parhaillaan niukkaa illallistansa. Min� liityin
heihin. Mutta, kas tuossahan istuu kalpeakasvoinen ja mustaviiksinen
Chaumigrem ja h�nen vieress�ns� Kaarlo Suuri, kumpikin sy�m�ss�
h�yry�v�� lient� savivadista, jota palvelukseen aina altis kuningatar
Elisabet pitelee, p�yd�n puutteessa, neitseellisess� syliss��n.

-- Kas, siin�h�n minun sotap��llikk�ni! -- huusin min� ihastuneena,

n�hty�ni nuo hauskat, tutut kasvot. -- T�m�k� se nyt on se elysil�inen
ateria Ziethenin ja Schwerinin ja Winterfeldin ja Fredrik Suuren
seurassa?

Kuultuansa minun ��neni, kavahti luutnantti pystyyn ja sulki minut

syliins�.

-- Kuinka, herra adjutantti! Oletteko hengiss� viel�? S�ilyih�n siis,

Jumalan kiitos, viel� yksi uljas mies kuninkaalle. Voi, me pidimme
teit� jo menneen� miehen�! Ja taas tuo teid�n kirottu kiivautenne! Min�
n�in, mill� vimmalla te hy�kk�sitte j��k�rien kimppuun ja l�ksitte
ajamaan niit� takaa. Teid�n esimerkkinne sai minun jo hiukan
lannistuneen v�keni j�lleen innostumaan. Me hy�kk�simme pistin sojossa
vihollista vastaan. Haavoitettuja oli kummallakin puolen. Oteltiin
siin� sitten puolen tunnin verran, kunnes me jouduimme saarroksiin, ja
vihdoin t�ytyi meid�n antautua. Tulkaa, adjutanttini armas, tulkaa;
min� tarjoan teille lient�.

H�n syleili minua uudestaan ja taas uudestaan. Urhoollinen Chaumigrem

oli h�nkin noussut yl�s ja syleili minua. Kuningatar ojensi minulle
l�kkisen lusikkansa, ja v�hitellen unohtui minulta oma kurja tilani.

Puolen tunnin per�st� tuli p�ivyst�v� upseeri korpraalin kanssa.

-- Kuka teist�, hyv�t herrat, on yliadjutantti?

Kaarlo Suuri myh�hti hyvill�ns� ja osoitti minua k�dell��n, sill�

franskaa h�n ei osannut.

-- Herra adjutantti, -- sanoi upseeri, -- mieleni on paha, ett� teit�

on niin kehnosti kohdeltu. T�ss� on teille l�hetetty p��kortterista
vaatteita, joita kenties voitte k�ytt��, ja samalla pari pulloa viini�
virvoitukseksi. Olkaa vakuutettu, ett� Franskalaiset osaavat
vihollisissaankin kunnioittaa miehenkuntoa, ja ett� rosvot ja
marod��rit ovat meill� aivan poikkeuksia.

Min� lausuin jalomielisille vihollisilleni kohteliainta mit� osasin.

Ik�v� kyll� en sill� er�� osannut sen parempaa saada sanotuksi, kuin
ett� maailmanvalloittajat (franskaksi se kuuluu paljoa uljaammalta:
_les conqu�rants de l'univers_) ovat minut t�n��n jo toistamiseen
voittaneet. Sanokaamme me Saksalaiset mit� hyv�ns�, Franskalaiset ne
sittenkin ovat maailman �lykk�int� kansaa, meid�n aikakautemme
Kreikkalaisia. Halvin sotamieskin heill� pit�� huolta somasta,
arvokkaasta k�yt�stavasta, niinkuin meill� ainoastaan n�yttelij�t
n�ytt�lavalla. Sattuva sana tenhoaa heid�t, sukkela ajatus on heille
palkinnon veroinen, ja kunniantunto kohentaa heit� kaikkia. -- Siin�
kansassa on jotain henkev�� eik� pelkk�� perunaa ja olutta.

15. Karkuri.

Seuraavana p�iv�n� vietiin sotavangit Frankfurt an der Oderiin.

Minulle oli tuo kaupunki hyvin tuttu, ja oli minullakin kunnia olla
monelle sen arvoisalle asukkaalle tuttu. T�m� kunnia oli kumminkin
ylellisyystavaroita: moinen kunnia olisi nyt helposti saattanut maksaa
henkeni. Aatelkaas nimitt�in, ett� joku rehellinen frankfurtilainen
olisi astunut talonsa portille ja tervehtinyt yliadjutanttia herra
tohtoriksi ja tiedustellut niit� minun sota- ja voittolaulujani...

Kaupungin portille saavuttaissa tykytti syd�meni valtavasti. Min�

painoin suuren upseerinhattuni syv��n silmilleni ja k�tkin nen�ni,
sen-aikuiseen keikaritapaan, syv�lle kaulaliinaan. Minua h�vetti astua
tuohon tuttuun kaupunkiin vankien joukossa kuin mik� pahantekij� ik��n,
ja pahantekij��h�n minussa hiukan olikin: olinhan valehdellut ja
ottanut itselleni sotilaan-arvoja, joita ei minulla ollut.

Suuri lauma tyhj�ntoimittajia oli alinomaa ymp�rill�ni, -- ei

vainenkaan, en tahdo noin pahaa heist� puhua. Kaiketi he tulivat
s��liv�isyydest� tahi toivoen l�yt�v�ns� meid�n joukossa jonkun yst�v�n
tai armaan sukulaisen. Iltah�m�r� oli jo laskeutunut kaupungin yli,
mutta sittenkin lymysin min� repaleisten matkatoverieni taajimpaan
joukkoon, heid�n astuessaan reippaasti avonaisin kasvoin, ik��nkuin
olisivat tahtoneet sanoa: "katsokaa vaan, t�llaista sit� saa k�rsi�
kuninkaan ja is�nmaan t�hden". Hyv�ll� omalla-tunnolla olisin min�kin
voinut sanoa samaa, mutta sellainen hyv� avu, jonka on saavuttanut
vastoin tahtoansa, on tikusta tikkuun ihan synnin n�k�inen. Vihdoin
tultiin kenrali- ja platskommendantin luota y�paikkaan. Meid�t,
upseerit, sullottiin huononp�iv�iseen ravintolaan, kunniavahti ovella,
vaikka olimme sek� suullisesti ett� kirjallisesti kunniasanalla
vakuuttaneet, ett'emme omin luvin itse�mme vankeudesta p��st�.

Minun on tunnustaminen, ett'en min� t�ll� kunniasanalla ensink��n

tarkoittanut t�ytt� totta, sill� allekirjoittaessani "yliadjutantti",
ajattelin min� n�in: pit�k��n yliadjutantti vaan sotilaallisen
kunniasanansa, johon herra tohtori ja maisteri ei ole sidottu.

Pime�n tultua pyysin p��st� viel� kaupungille, tavatakseni muutamia

yst�vi�; min� tarkoitin: joitakuita huolimattomia vartijoita kaupungin
porteilla. Se kiellettiin kohteliaalla tavalla, Kosk'ei minua
kumminkaan tuvan ovella kukaan pid�tt�nyt; kosk'ei minulta portilla
kenk��n kysynyt: minne matka; kosk'ei kadulla kukaan salvannut minulta
tiet�: ja kosk'ei edes kukaan pannut pahakseen, ett� min� menin
kaupunginportille, raitista ilmaa hengitt�m��n -- vartija piti minua
kaiketi franskalaisena upseerina -- niin l�ksin min� empim�tt�
koettelemaan onneani edelleen. Min� karkasin, selv�sti sanoen, elikk�,
niinkuin sanat jalossa sotakieless� kuuluvat: min� rantsioneerasin
itseni. On n�et sotakieless�kin l�ydetty sanoja, joihin saattaa k�tke�
synnin ja h�pe�n, vaikk'ei sota muutoin niit� lainkaan kammoa:
retrogradi-liike on samaa kuin pakoon p�tkiminen; rekvisitioni on samaa
kuin v�kivallalla ottaminen. Siin� todistus yh� kehittyv�st�
kultturista siin�kin s��dyss�, joka viran puolesta h�vitt�� kultturia,
ja joka etup��ss� kerskailee suoruudesta ja avonaisuudesta.

16. Tallirenkin� ja kuskina.

Lienen juossut tunnin verran. Kuraisesta tiest� huolimatta min�

todellakin juoksin, mink� suinkin jalat kannattivat. Vihdoin katsoin
parhaaksi ruveta hiljent�m��n vauhtiani. V�syneitten jalkojeni alla
alkoi tuntua hauska, pehmoinen hiekka; ymp�rill�ni humahteli illan
ilmassa m�ntymets�; p��ni p��ll� uiskenteli hopeinen kuu harmaitten
pilvien lomitse. T�m� oli varsin romantillista, jopa runollistakin;
jospa olisi ollut lis�n� viel� ep�runollinen illallinenkin ja
olkivuode!

Kysymys oli nyt: minnek� suvaitsette matkustaa, herra entinen

yliadjutantti? Mill� teid�n on aikomuksenne vast'edes el��? En todella
osannut vastata kumpaankaan. Ja hyv� onkin, ett'ei maailmassa
tuommoisiin v�h�p�t�isiin kysymyksiin v�list� osaakaan mit��n vastata.
Seh�n se juuri luo el�m��n vieh�tyst�, kun niin usein saa avarassa
maailmassa kulkea painaa ihan umpim�hk�h�n, tiet�m�tt� mihin.
Uteliaisuus ja toivo kantavat meit� kauaksi.

Tunsin kerran er��n rikkaan miehen, jolla oli kaikkea t�m�n maailman
hyv�� ylt�kyllin ja spleen (raskasmielisyys) viel� p��lle kaupan.
Kenties oli rikkaus juuri syyn� siihen, ett� h�n oli kyll�stynyt t�m�n
el�m�n yksitoikkoisuuteen ja inhosi sit�. H�n halveksi el�m��, joka ei
tuottanut h�nelle yht��n huolta. H�n oli v�h�ll� itse lopettaa
p�iv�ns�, pitk�styneen� kaiketikin sellaiseen olemiseen, jota h�n ei
osannut k�ytt�� mihink��n. Ja mik� saattoi h�net p�iv�st� p�iv��n
siirt�m��n tuon el�m�ns� langan katkaisemisen? Se oli -- Spenerin
sanomalehti. Yh� h�n vaan tahtoi ennen kuolemaansa tiet��, mitenk�
maailmassa k�y. Luettuansa sanomalehden, h�n ajatteli n�in: vai
t�llaista se olisi ollutkin kuolemani j�lkeen, jos min� eilen olisin
pistolinluodilla rantsioneerannut itseni? Hyv� sent��n, ett� viel�
ennen kuolemaani sain tiet�� tuon ja tuon. Ja niin tuo kunnon mies eli
sanomalehtip�iv�st� toiseen, kunnes pari kauppamiest� rupesi niin
yst�v�lliseksi, ett� kohteliaalla konnankoukulla, jolle he antoivat
nimen bankerotti, veiv�t suurimman osan h�nen omaisuuttansa. Nyt tuli
h�nen pakko ryhty� ty�h�n, ja h�t� se puhalsi pois h�nest� spleenin.

N�lk� on ilkeimmill��n juuri silloin kuin ei tied�, mill� sen

tyydytt�isi, el�m� suloisimmillaan silloin kuin ei tied�, mill� sen
s�ilytt�isi.

T�h�n suuntaan lienev�t kaiketi minun ajatukseni py�rineet tuossa

humisevassa m�nnik�ss�. Laahasin v�syneit� jalkojani yh� eteenp�in,
uteliaana n�kem��n, mit� minusta lopultikin tulee, ja minne kohtalo
minut viimeinkin vie. Silloin haukahti koira, silloin vilkahti valo
akkunoista. Olin siis l�hell� kyl��.
Majatalon edess� seisoivat avonaiset vaunut, kaksi hevosta edess�, p��t
juuri sinne k�sin, minne min�kin olin l�htenyt vaeltamaan. Vaunujen
takana oleva lauta -- min� n�et pidin heti kohta paikallisen
tarkastuksen -- ei kaikeksi onneksi ollut varustettu rautapiikeill�
eik� muilla vehkeill� senlaisten matkustavaisten torjumiseksi, jotka
mielell��n kulkevat maita maailmoita muitten kulungilla.

-- Tuossahan, -- ajattelin min�, ja lohdullista olikin tuo ajatus, --

tuossahan on leposija minun v�syneelle ruumiilleni. Tuossahan minun
sopii mukavasti jatkaa pakoani.

Vaunut olivat tyhj�t. Niitten omistaja oli niinmuodoin majatalossa.

Min� tutkin ja tarkastin kaikki taskuni, -- ei �yrin merkki�k��n, ja
kumminkin olisin niin kernaasti ostanut palasen leip��. Kerj�t� min� en
saattanut, upseerina muka, mutta rekvireerata minun kyll� sopi.

P��tin koettaa onneani ja astuin sis��n.

Tuvassa oli vanhan hinkalon p��ll� py�re� hattu, talonpojan mekko ja

ruoska. Miekkoinen se, joka on maailmaan keksinyt neuvokkaisuuden.
Nuolen nopeudella lensi sotilashattuni lattialle ja korkea huopahattu
p��h�ni; pitk�, sininen upseerintakki lensi hinkalon p��lle ja minun
solakka ruumiini talonpojan avaraan mekkoon. Jos minulla olisi ollut
miekka, niin olisin senkin vaihtanut ruoskaan, jonka yht� kaikki otin
kaupanp��llisiksi, tarvittaissa suojellakseni nahkaani, elleih�n
muilta, niin ainakin ep�kohteliailta kyl�nrakeilta.

Sanomattanikin on selv�, ett'ei minun nyt, ilmeisen� varkaana, sopinut

ajatellakaan illallista t�ss� talossa. Se oli paha seikka kyll�. Mutta
nyt oli minulla se mielihyv�, ett� saatoin olla paremmassa turvassa
franskalaisilta nuuskijoilta.

Seisoin viel� ovessa, vakoillen ulos, mist� paikasta muka minun

parhaiten sopisi hyp�t� takalaudalle, kun vaunut l�htev�t liikkeelle.
Silloin aukeni �kki� takanani ovi, muuan ��ni alkoi pauhata franskaksi,
kaksi jumalatonta nyrkki� iski minua takaa p�in niskaan semmoisella
vauhdilla, ett� min� pitkin pituuttani lensin rapakkoon, tutkistelemaan
sen syvyytt� pohjia my�ten. T�m� tapahtui h�mm�stytt�v�ll� nopeudella.
Enk� ymm�rr� viel�k��n, mitenk� sit� niin harvoista silm�nr�p�yksist�
riitti aikaa n�in moninaiseen tekoon.

-- _Allons, bougre, allons!_ (Matkaan, mies, matkaan!) -- kiljui

Franskalainen my�t��ns�, pit�en minua n�ht�v�sti kuskinansa. En ollut
oikein selvill�, pitik� minun tekeyty� kuolijaksi, vai varkaana hyp�t�
pystyyn ja livist�� matkaani, ennenkuin minut hirtet��n. Mutta
Franskalainen ei valinnut kumpaakaan. Hitonmoisilla kynsill��n h�n
sieppasi minua niskasta, kiskaisi yl�s, pani minut etupy�r�in kohdalle
ja huusi:

-- Istuma! -- Samassa h�n hypp�si vaunuihin ja kiljaisi:

-- _Allons, en avant!_ (Eteenp�in, anna menn�!)

-- Olkoon menneeksi! -- ajattelin min�, nousin kuskipenkille, sivalsin

hevosia ruoskalla, ja niin sit� l�hdettiin kyl�st� ulos. Takalaudan
asemasta olin nyt saanut kunniasijan vaunujen etupuolella. --
Toimittakoon nyt se entinen pukunsa ja virkansa menett�nyt kuski
yliadjutantin virkaa, elleih�n liene vapaehtoisesti j�tt�nyt
vaatteitansa sinne, puikahtaaksensa Franskalaiselta kaikessa
hiljaisuudessa piiloon.

17. Murhaa ja miestappoa taas.

Mit� kiivaammin min� ajoin, sit� useammin tuo ankara herra vaunuissa
virkkoi: _bon, bon_, (hyv�, hyv�). H�nell� n�ytti olevan kiire. Ja
mik�li min� osasin p��tt�� h�nen levottomuudestansa ja silloin t�ll�in
hampaittensa v�list� p��st�mist�ns� sanoista, joita h�n laususkeli
itsekseen, ei h�nen omatuntonsa ollut juuri ehjempi kuin minunkaan.
Kuun pilkist�ess� pilvist� esiin, luulin huomaavani h�nen olevan niit�
t�rkeit� henkil�it�, joita franskalaisessa armeijassa sanotaan
employ�'iksi. H�n oli liian porvarillisesti puettu, upseeri ollakseen,
ja liian sotilasmaisesti, ollakseen porvari.

Keskustelu meid�n kesken oli sangen yksitoikkoista, sill� h�n ei

osannut saksaa, ja min�, uskollisena roolilleni, en osannut franskaa.

-- Olema Polonie (Puola) kaukka?

-- Kaukana se on.

-- Olema t��ll� Prussiens?

-- No niit�h�n t��ll� onkin.

Ja silloin h�n huusi kuin riivattu: "Antta men��, antta men��!" Ja min�
annoin hevosten menn�, mink� ikin� jaksoivat.

Min� koetin viittailla h�nelle, ett� h�n antaisi minulle jotain

sy�t�v��, jos h�nell� on jotain mukanaan, H�n ei ymm�rt�nyt. Min�
puhelin h�nelle armeliaisuudesta. Se oli employ�'lle outoa. Puhuin
n�lj�st�; ei h�n sellaistakaan tuntenut.

-- Leip��! -- sanoin vihdoin, ja se sattui kohdalleen.

H�n antoi minulle suuren leip�ky�r�n.

Tyytyv�isen� nyt istuin kuskipenkill�ni, tyytyv�isemp�n� kuin konsanaan

kuningas valta-istuimellaan, enk� en�� yht��n pahoitellut palvelijan
ammattia, johon olin joutunut, se kun oli hankkinut minulle kaikki,
mit� suinkin halasin. Ja mit�s sill� oikeastaan v�li�, mik� ihminen on,
pappiko, vai tallirenki, vai yliadjutantti, vai maisteri, vai
sotapappi? Paras on ihminen siin� takissa, mik� yll� on, mutta
surkeata, jos takki on ihmisess� paras osa.

Nyt ajettiin siis Puolanmaahan p�in. -- Ties kanssa, -- ajattelin

tuossa itsekseni, -- kukaties sin� viel� vaihtelevissa kohtaloissasi
kyyditset itsesi vihdoin jossakin Veikselin varrella kokonaisen
armeijan ylip��llik�ksi. Pois ep�ilys! Onhan kaitselmus olemassa.
Pime�ksi ly� v�list�, mutta selkeneeh�n taas j�lleen.

Olin varsin hyv�ll� tuulella ja rupesin ratokseni rakentelemaan

saarnaa, jonka olin pit�v� pit�j�ss�ni.
�kki� v�l�hti edess�ni kuun valossa kiv�rin pistimi�. Herrani huomasi
ne my�s, sieppasi miekkansa ja tempasi toiseen k�teens� pistolin,
vet�en hanat vireille. Hanain naksauksia kuullessani l�i minut kylm��n
hikeen.

-- _Bougre, bougre!_ Antta men��, antta men��.

-- Seis! Ken siell�? Seis! _Qui vive?_ -- kuului sotamiesten m�yry�vi�

��ni�, ja samassa he ojensivat pistimens� melkein liian l�helle
kylkiluitani.

Ket� t�ss� nyt totella?

-- Kenties, -- arvelin, -- p��see t�st� pulasta h�t�valheella. Luullen

noita sotamiehi� Franskalaisiksi, jotka ovat h�ipyneet rykmenteist��n,
yritin min� her�tt�� heiss� pelkoa ja kunnioitusta ja huusin:

-- Messieurs! Minun herra _g�n�ral_ yks franskalainen _g�n�ral_.

-- Seis! Antautukaa! -- kuului nyt useampia huutoja.

-- _Foudre!_ (Tuli ja leimaus!) -- huusi kenraaliksi luultu ja hyp�t�

heilahti vaunuista, sys�ten samassa kaksi miest� kumoon.

H�n laukaisi pistolinsa.

Piu, pau! kuului samassa oikealta ja vasemmalta. Luoteja vinkui

korvissani. Hevoseni s�ik�htiv�t viel� kauheammin kuin min�. He
l�ksiv�t kiit�m��n vimmattua vauhtia eteenp�in. Min� ruoskalla selk��n.
Kuulin sitten hetken aikaa miekan kalsketta ja laukauksia, mutta pian
ei kuulunut en�� mit��n.

Hevosteni ymm�rrys ja oveluus oli pelastanut minut.

-- Helkkarimnoinen juttu! -- jupisin sitten itsekseni ja toimitin

ruumiissani oikein kirurgillisen tarkastuksen kantap��st� kiireesen
asti: ensi h�diss�ni luulin n�et, ett� minusta oli luotituiskussa
tullut jonkunlainen seula. Mutta ei ollut minulta hivuskarvaakaan
k�rventynyt.

-- Sit� parempi! -- arvelin. -- Mutta mitenk� on mun herrani k�ynyt?

Pit�isik� t�st� l�hte� takaisin, tiedustelemaan, jotta hieman minuakin
miekoilla viillett�isiin ja pistimill� keih�stelt�isiin? Ei maar, niin
pitk�lle ei minun kuski-uskollisuuteni ja hell� kiintymykseni sent��n
mene.

Taivas ties, miten lienee tuon _Commissaire de guerre'n_ tai employ�'n

lopulti k�ynyt. En h�nest� sen koommin en�� kuullut mit��n.

Ajoin nyt verkempaan, hevoseni kun olivat uupuneet. V�h�n ajan per�st�
n�kyi j�lleen kyl�.

Mit�s nyt tehd�? mietiskelin min�. Ollako kyl�ss� y�t� vai jatkaako
matkaa? Viel� kuului luotien vinkuna korvissani, ja pelko se sanoi:
"eteenp�in!" -- Ja edelleen: Kenenk� ovat hevoset ja vaunut? Vastaus:
T�ll� haavaa ei kenenk��n muun kuin nykyisen haltijansa, jok'ei ole
niit� valloittanut eik� varastanut eik� rekvireerannut. -- Edelleen:
Miten menetell� vieraan omaisuuden kanssa? Lahjoittaako muille, my�d�k�
vai pit��k� ominaan? Ensimm�iseen ei minulla ollut halua, toiseen ei
ollut oikeutta, kolmanteen ei ollut varoja.

Neuvottomana ajoin majatalon pihaan. Ei ollut viel� niin my�h�inen kuin

olin luullut. Renki tuli pihalle. Min� riisuin hevoset valjaista,
k�skin antaa niille heini� ja tilasin itselleni l�mmint� olutta, Sen
saatuani istuin takan viereisen p�yd�n ��reen. H�t�tilassa ajattelin,
riitt�nee toki huopahattu ja maalaismekko maksuksi. Hattu olikin
minulle liian ahdas, mekko liian avara.

18. Vaarallista seuraa.

Majatalon lihava em�nt� astui p�yt�ni luo ja kysyi minulta k�si

puuskassa, aionko olla y�t�.

-- En.

-- Aiotteko viel� enn�tt�� kaupunkiin?

-- Kyll�. -- Mieleni oli hyv�, ett� utelias eukko kyseli, sill� itse
olin viel� uteliaampi tiet�m��n, miss� tienoin maailmaa min� olon.

-- Ettek� tahtoisi ottaa mukaanne er�st� rouvas-ihmist�, joka tuli

t�nne jalkaisin ja nyt lep�� v�syneen�? Saisitte hyv�t juomarahat.

-- Kernaasti. -- Ja tuon sanoin aivan syd�meni pohjasta, ensiksi

juomarahan ja toiseksi seuran toivossa.

-- Eik�h�n olisi paras l�hte� liikkeelle vasta p�iv�n koittaessa,

sill� y�st� ei ole kenenk��n yst�v�ksi, varsinkaan sotaiseen aikaan?
T��ll� vilisee Franskalaisia ja Preussilaisia, jotka ovat eksyneet
joukoistansa. Ei p�iv��, ellei murhia ja miestappoja ja ry�v�yksi�.

Minua hirvitti, mutta min� ny�k�ytin p��t�ni.

-- Her�tt�k�� minut ja se mamseli pari tuntia ennen p�iv�n nousua, --

sanoin min�. -- Enn�t�n min� sittenkin hyviss� ajoin perille. Ei
is�nt�v�ki siit� sen pahemmin purpata.

Min� j�in, ja se teki hyv�� sek� minun ett� hevosten ja mamselinkin.

P��tin kumminkin l�hte� liikkeelle aamulla varhain, harkiten n�in:
aamulla on turvallisin kulkea, koskapa ne, jotka n�kev�t hyv�ksi
antautua y�n vaaroihin, menev�t pelvosta tai v�symyksest� p�iv�n ajaksi
piiloon: ne taas, jotka p�iv�ll� tahtovat kulkea, eiv�t vaella �iseen
aikaan.

Panin maata talliin, mutta uneni oli kissanunta. Heti kuin kyl�ss�
kirkonkello l�i nelj�, olin min�kin kelpo hepojeni ��ress�. Min�
her�tin talonv�en. Rengin valjastaessa hevosia, tarkastelin min� lyhdyn
alakuloisessa valossa uutta omaisuuttani, vaunuja. Vaununkorissa oli
useampia luodinl�pi�. Vaunujen sis�st� l�ytyi tyhj� miekantuppi,
sivulaukuissa soma hopeahelainen piippu, pes� merenvahasta, ja sen
vieress� silkkinen tupakkakukkaro, johon oli kirjailtu lemmenkukka ja
sen ymp�rille hell�t sanat: _souvenir de l'amiti�_ (yst�vyyden
muistoksi), -- kaiketikin entisen herrani, tuon employ�'n, galantti
valloitus joltakulta saksattarelta. Takaistuimen alainen laatikko oli
lukossa. Sen avaimen oli employ� tarpeettomasti kyll� vienyt mukanaan.

Em�nt� tuli ja alkoi haukotellen luetella, mit� kaikkea min� ja

hevoseni olimme sy�neet ja juoneet. Minusta tuo oli varsin
pitk�veteist�, ja osasinhan sit� paitsi kaiken tuon ulkoakin. Min�
keskeytin eukon tarinan, sanoen:

-- Kyll� mamseli maksaa minunkin puolestani.

Nousin vaunuihin ja asetuin per�-istuimelle, miss� herrani ennen oli

istunut. Siin�h�n oli l�mpim�mpi ja mukavampi, ja siin�h�n,
toivoakseni, on hauska haastellakin mamselin kanssa.

H�n tuli vihdoin tuvasta. H�net autettiin minun viereeni. Min� huusin
"hyv�sti", ja niin l�hdettiin.

Hauskasta keskustelusta ei kumminkaan tullut mit��n, sill�

matkatoverini hyyristyi vaununkolkkaan, niin loitos minusta kuin
mahdollista. Min� koetin saada puhetta alkuun, kainosti huomauttamalla,
ett� ilma on hyvin kolakka, tai ett� viel� on niin pime�, tai ett� tie
ei ole oikein hyv�, mutta h�n vastasi vaan moniaan uneliaan "kyll�" tai
"ei", eik� sitten ollut tiet��kseenk��n minusta ja minun huomioistani.

N�m� huomiot alkoivat sent��n k�yd� yh� kummallisemmiksi, sit� my�ten

kuin kaunis toverini -- pime�ss� tuo kauneus oli enemm�n aavistettua
kuin n�hty� -- vaunujen heilahdellessa alkoi unimieliss��n kallistua
yh� enemm�n minun puoleeni. Pelk�st� s��list�, ett'ei tuo lapsi parka
kovin pahasti vatkaantuisi, siirryin min� pari kolme tuumaa l�hemm�s.
Hetken kuluttua painui nukkujan p�� minun olalleni, jotenkin kovalle
pielukselle. Minun k�vi h�nt� armo, ja senvuoksi heitin vasemman k�teni
h�nen ymp�rilleen, tukeakseni h�nt�. H�n nukkui makeasti viattomuuden
unta eik� her�nnyt edes minun levottoman syd�meni palpatuksistakaan,
sill� v�lin kuin min� itse vapisin kuin pahantekij�.

Ensi kertaa el�m�ss�ni kannattelin tuntikausia rinnallani nais-olentoa

... suo anteeksi, Fredrika, jos min� t�ss� silm�nr�p�yksess� -- ei
vainenkaan, ei ollut syd�meni uskoton sinulle silloinkaan, sill�
sinuahan min� nytkin ajattelin. Kuvailin mieless�ni, ett� sin�h�n se
t�ss� vieress�ni istutkin; sinun luoksesihan pyrki minun salainen
huokaukseni, ja sinua tarkoitti se rikoksellinen suudelma, jonka min�
painoin h�nen -- p��hineesens�. Sen min� vaan sanon, ett� kun on
tuommoinen nais-olento, jonka povi nousee ja laskee lempe�n hengityksen
melodioissa, niin pankaa siihen rinnalle lumiukko �lk��k� vanhaa
poikaa, yhdeks�nnelj�tt� vuoden i�ss�!

19. Ihana aamurusko.

Hiljalleen vieriv�t vaunut hiekkaisella tiell�. Min� annoin hevosteni

juosta jolkutella mielens� mukaan, pitelin lujasti tuota nukkuvata
kaunotarta, painoin raskaat silm�nluomeni kiinni, saadakseni sit�
paremmin uinailla Fredrikasta ja omasta seurakunnasta ja kaikista
taivaista, joita valveilla-olo ei minulle suonut, ja niin tuosta
tahallisesta uinailusta v�hitellen tuli todellinen uni.

Her�simme kumpikin melkein yht'aikaa siin� tuokiossa, jolloin vaunut

kovalla t�r�yksell� �kki� nousivat pehmosesta hiekasta er��lle
kapulasillalle. Oli jo valoisa. Meid�n edess�mme, maiseman per�ll�,
liekehti komea aamurusko, joka h�ik�isev�n� heiasteli suoraan silmiini.

Ensi ty�kseni vilkaisin hevosiini, sitten toveriini. H�n hieroi

molemmin k�sin silmi�ns�, min� samoin omiani. Sitten katsahdimme
tyls�sti toisiimme. H�n hieroi silmi�ns� uudestaan, min� samoin, sill�
tuo aamurusko oli luullakseni sokaissut minut kokonaan. Min� katsahdin
h�neen uudestaan, h�n minuun. Ja vasta nyt olin min� vakuutettu siit�,
ett� yh� edelleen nukun ja n�en unta Fredrikasta, sill� minusta n�ytti
Fredrika itse istuvan vieress�ni.

-- Herrainen aika, tek� siin� olette, tohtori? -- kys�isi h�n

hiljaisella, hopeanhele�ll� ��nell��n, katsellen vuoroin minun
kasvojani ja viiksien s�nki� (entisen yliadjutantti-asuni j��nn�ksi�),
vuoroin minun repaleista ja tervaan tahrattua mekkoani.

-- Tek�, Fredrika! -- huudahdin min�. -- Kuinka te olette tullut t�nne

ja minun luokseni?

Sen enemp�� ei en�� kyselty. Surumielinen onnen tunnelma puristi vedet

silmiimme, ohjakset kirposivat k�dest�ni ja toistemme syliss� suli
sielu sieluun.

Me olimme saaneet toisemme j�lleen pitk�n, pitk�n eron per�st�. Ja

kuinka ihmeellisesti, kuinka odottamatta! Unohdettu nyt oli kaikki
entinen tuska. Unohdettu oli kaikki el�m�n kurjuus, minun huoleni,
h�nen kyynelens�; unohdettu kaikki tulevaisuuden raju-ilmat. Me
hengitimme ihan uusissa maailmoissa: kaukana nyt oli kaikki, mik�
maallista on.

Ainoastaan tuo pahuksen kapulasilta, jossa vaunut keikkuivat niin

armottomasti, ett� oli mahdoton painaa kunnon suudelmaa Fredrikan
huulille t�ss� t�rin�ss� -- kapulasiltaa rakennettaessa oi varmaankaan
oltu otettu lukuun t�llaisia liikuttavia kohtauksia, -- niin, se
yksin��n koetti meit� erotella silloin kuin luulimme, ett'ei
kuolemakaan meit� voi erottaa.

Min� k�vin ohjaksiin j�lleen. Ja nyt alkoi kysymysten ja vastausten

pitk� sarja. Ja vaikka me katselimme toisiamme silm�st� silm��n, vaikka
pitelimme toisiamme k�sist� kiinni, ik��nkuin pelj�ten, ett'emme
kadottaisi toisiamme, tuntui v�list� sittenkin ep�varmalta, oikeinko
t�ss� todenteolla nyt yhdess� ollaan.

H�n oli kauniimpi kuin koskaan ennen. Aamurusko loi h�neen ihanata,
punervaa valoansa. Minun t�ytyi p��st�� ohjakset viel� kerran
k�sist�ni.

Mit� minulla oli Fredrikalle kerrottavaa sotaisista seikkailuistani,

sen lukija kyll� jo tiet��, mutta h�n kuunteli niit� tarkkaavammin ja
halukkaammin kuin niit� kenties on luettu.

Armaani kohtalot olivat olleet paljoa yksinkertaisemmat. H�n oli

eronnut toimestansa. V�h�� ennen Franskalaisten tuloa p��kaupunkiin oli
h�nen herrasv�kens� paennut Stettiniin ja taivas ties minne. Fredrika
oli minun t�hteni ollut tuskallisessa ep�tiedossa. Vihdoin oli h�n
saanut �idilt�ns� kirjeen, jossa �iti k�skee h�nt� l�htem��n pois
Berlinist� ja tulemaan h�nen luokseen. J�tetty��n minun varaltani
kaikki tarpeenmukaiset tiedonannot, oli h�n heti l�htenytkin matkaan,
rient�en ensin hevoskyydill� Frankfurtiin, mutta koska vihollinen oli
sielt� ottanut takavarikkoon kaikki hevoset ja rattaat, ja kosk'ei
sill� haavaa muutoinkaan kukaan olisi rohjennut l�hte� matkalle, oli
h�n, tuo uljas tytt�, l�htenyt jalkaisin eteenp�in. V�syneen� ja
uupuneena oli h�n eilen illalla tullut siihen kyl��n, josta sitten
minulla oli kunnia ruveta h�nen henkikuskikseen.

20. P�iv� nousee.

Matkan varrella -- sill� rakastuneillakin on tapana olla aamiaisella,

ja Fredrikan kotiin oli viel� joltinenkin matka -- katosi ensimm�isess�
majatalossa ter�v�n ky�kkiveitsen avulla viimeisetkin j��nn�kset
yliadjutanttisuutta yl�huuleltani. Joltakin kirjurilta tai sihteerilt�
osti Fredrika minulle kunnollisen p��llystakin ja hatun -- mist� lienee
sellainen r�ttisaksa l�ytynytk��n. -- ja niin nyt sopi minun, huomiota
puoleeni vet�m�tt�, istua soman, siropukuisen neitosen rinnalla.

Nyt l�hdettiin j�lleen eteenp�in.

Oli jo valoisa p�iv�, ja valoisata oli meid�n mieless�mmekin.

Meid�th�n oli jo kuulutettu; h��t siis j�ljell� vaan. Siit� olimme
yht� mielt�. Sill� v�lin kirjoitan min� suosijalleni Frankfurt am
Mainiin, ja pyyd�n h�nen tiedustelemaan riikinkreivilt�, miten sen
kirkkoherran-viran laita on. Olinhan min� kirkkoherraksi jo kutsuttu,
vaikka minun oli t�ytynyt polttaa itse kutsumuskirja voittolaulujeni
kera franskalaisessa nuotiotulessa. -- Fredrikalla oli puolestaan sata
taaleria s��st�ss�, ja sill�h�n sit� kyll� p��see alkuun. Ja jos kovin
nurinp�in alkaa menn�, niin saatanhan min� jossakin avata jonkunlaisen
nurkkakoulun. Kyll� me pelk�ll� vedell� ja leiv�ll� olemme onnellisia,
kunhan vaan ei tarvitse erota.

Siin� sitten ylistelimme suurta onneamme kesken k�yhyytt�kin. H�nen

parhaillaan haastellessaan huokeista liemist� ja minun tehdess�ni
laskuja ahkeran koulumestarin tuloista, kuului �kki� kilkis kalkis
vaununpohjalta, -- Me katsahdimme alas. Siell� oli kirkas kultaraha.

-- Sinultako se putosi? -- kysyin min� Fredrikalta.

-- Ei minulla ole kultarahoja.

Me vastaan-otimme tuon lahjan minun employ�'ni j��mist�n�, palkaksi

kyyditsemisest�.

Hetken kuluttua panee vaununpohjalla j�lleen kilkis kalkis. -- Toinen

kultaraha.

-- Totta toisen kerran, -- virkoin min�, -- meill� on mukana joku hyv�

suojelushenki tai muu hyv� enkeli, joka on kuullut meid�n hurskaat
puheemme.
Min� nostin kultarahan yl�s ja katselin, olisiko sill� kaimoja
kerallaan. Vaununpohja oli tyhj�, ja siit� mieleni paha.

Hetken kuluttua uudistui t�m� taikatemppu kolmannen kerran.

-- Nyt ei ole vaunuissa laita oikea, -- sanoin min� ja pys�ytin

hevoset, Istuimen alaisen laatikon raossa kimalteli nelj�s kultaraha.
Kas nyt oli p��sty kultal�hteen partaalle. Min� mursin laatikon auki ja
huomasin siin� rikkihieroutuneen rahapussin. (Ilmankos me pitkin matkaa
olimme kuulleet omituista helin��, vaikka olimme luulleet sit� jonkun
ketjun kilkauksiksi.) Muita rahas�kkej�, lujemmin sidottuina, istua
t�rr�tti uskollisesti toistensa vieress�.

Mitenk� employ� oli saanut k�siins� t�m�n aarteen, sit� en tiennyt.

Oliko se h�nen omansa vai muitten, siit� min� v�h�t. Mutta Fredrikan
kanssa me p��timme yksimielisesti, ett� t�m� summa oli meid�n v�h�isiin
vaatimuksiimme n�hden liian suuri; me emme saata sit� pit�� omanamme.
Me panimme entisetkin rahat muitten joukkoon, pidimme nyt rahoista
parempaa huolta, ja jatkoimme matkaa, niinkuin ei mit��n olisi
tapahtunutkaan.

Ihastuneena vastaan-otti vanha �iti meid�t ja siunasi meit�, Aarre

annettiin h�nen talteensa. Julkisiin sanomalehtiin panetin sitten
useampia ilmoituksia, tiedustellen vaunujen ja hevosten ja rahain
omistajaa. Monta kuukautta kului, mutta ei ilmaantunut ket��n
omistajaa.

T�h�n p��ttyiv�t minun seikkailuni. Min� olin rikkaampi kuin

milloinkaan olisin osannut toivoakaan, ja ihana Fredrika oli nyt
vaimoni.

Berlinil�iselle yst�v�lleni l�hetin min� korvauksen h�nen

ajoneuvoistaan ja hevosestaan, jotka �versti oli minulta ry�st�nyt, ja
sanoin itseni irti kirkkoherran-virasta.

Minulla on nyt runsastuloinen maatila ihanassa seudussa. Lehmuksia ja

kastanjoita kasvaa talomme ymp�rill�, jossa on kyllin tilaa
Fredrikalle, h�nen �idilleen ja minulle.

Siin� minun paratiisini.

End of Project Gutenberg's Kun rauhan mies sotaa k�vi, by Heinrich Zschokke

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN RAUHAN MIES SOTAA K�VI ***

***** This file should be named 20501-8.txt or 20501-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/0/5/0/20501/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.