The Project Gutenberg EBook of Seitsem�n veljest�, by Aleksis Kivi

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Seitsem�n veljest�

Kertomus

Author: Aleksis Kivi

Release Date: April 7, 2004 [EBook #11940]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEITSEM�N VELJEST� ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

SEITSEM�N VELJEST�

Kertomus

Kirj.

ALEKSIS KIVI

1890.

_Seitsem�n veljest�_ ilmestyi ensimm�isen kerran v. 1870 nelj�n�

vihkona, yhten� niteen� 1873.

ENSIMM�INEN LUKU

Jukolan talo, etel�isess� H�meess�, seisoo er��n m�en pohjaisella

rinteell�, liki Toukolan kyl��. Sen l�heisin ymp�rist� on kivinen
tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli h�vi��n
mennyt, aaltoili ter�inen vilja. Peltojen alla on niittu, apila�yr�inen,
halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heini�,
ennenkuin joutui laitumeksi kyl�n karjalle. Muutoin on talolla avaria
metsi�, soita ja er�maita, jotka, t�m�n tilustan ensimm�isen perustajan
oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon
k�ydess� entisin� aikoina. Silloinpa Jukolan is�nt�, pit�en enemm�n
huolta j�lkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan
osaksensa kulon polttaman mets�n ja sai sill� keinolla seitsem�n vertaa
enemm�n kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean j�ljet olivat
jo kadonneet h�nen piirist�ns� ja tuuhea mets� kasvanut sijaan.--Ja t�m�
on niiden seitsem�n veljen koto, joiden el�m�nvaiheita t�ss� nyt k�yn
kertoilemaan.

Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo,

Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heist� Tuomas ja Aapo kaksoispari ja
samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ik� on kaksikymment� ja
viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heist�, on tuskin n�hnyt
kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heill� on tukeva ja
harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka viel� on kovin lyhyt.
Pisin heist� kaikista on Aapo, ehk� ei suinkaan hartevin. T�m�
j�lkimm�inen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa
hartioittensa levyyden t�hden. Omituisuus, joka heit� kaikkia yhteisesti
merkitsee, on heid�n ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa,
jonka karheus etenkin Juhanilla on silm��n pist�v�.

Heid�n is��ns�, joka oli ankaran innokas mets�mies, kohtasi h�nen

parhaassa i�ss��n �kisti surma, kun h�n tappeli �ke�n karhun kanssa.
Molemmat silloin, niin mets�n kontio kuin mies, l�yttiin kuolleina,
toinen toisensa rinnalla maaten verisell� tanterella. Pahoin oli mies
haavoitettu, mutta pedonkin sek� kurkku ett� kylki n�htiin puukon
viilt�m�n� ja h�nen rintansa kiv��rin tuiman luodin l�vist�m�n�. Niin
lopetti p�iv�ns� roteva mies, joka oli kaatanut enemm�n kuin
viisikymment� karhua.--Mutta n�iden mets�retkiens� kautta l�i h�n laimin
ty�n ja toimen talossansa, joka v�hitellen, ilman esimiehen johtoa,
joutui rappiolle. Eiv�t kyenneet h�nen poikansakaan kynt��n ja kylv��n;
sill� olivatpa he perineet is�lt�ns� saman voimallisen innon
mets�-otusten pyynt��n. He rakentelivat satimia, loukkuja, ansaita ja
teerentarhoja surmaksi linnuille ja j�niksille. Niin viettiv�t he
poikuutensa ajat, kunnes rupesivat k�sittelem��n tuliluikkua ja
rohkenivat l�hesty� otsoa korvessa.

�iti kyll� koetti sek� nuhteilla ett� kurilla saattaa heit� ty�h�n ja
ahkeruuteen, mutta heid�n uppiniskaisuutensa oli j�ykk� vastus kaikille
h�nen yrityksillens�. Oli h�n muutoin kelpo vaimo; tunnettu oli h�nen
suora ja vilpit�n, ehk� hieman jyrkk� mielens�. Kelpo mies oli my�s
h�nen veljens�, poikien oiva eno, joka nuoruudessaan oli uljaana
merimiehen� purjehtinut kaukaiset meret, n�hnyt monta kansaa ja
kaupunkia; mutta n�k�ns�p� kadotti h�n viimein, k�yden umpisokeaksi, ja
vietti ik�ns� pime�t p�iv�t Jukolan talossa. H�n silloin usein,
veistellen tunteensa viittauksen mukaan kauhoja, lusikoita,
kirvesvarsia, kurikkoja ja muita huoneessa tarpeellisia kaluja, kertoili
sisarensa pojille tarinoita ja merkillisi� asioita sek� omasta maasta
ett� vieraista valtakunnista, kertoili my�s ihmeit� ja tapauksia
raamatusta. N�it� h�nen jutelmiansa kuultelivat pojat kaikella
hartaudella ja painoivat lujasti muistoonsa. Mutta yht� mieluisasti
eiv�t he kuullelleetkaan �itins� k�skyj� ja nuhteita, vaan olivatpa
kovakorvaisia vallan, huolimatta monestakaan pieksi�is-l�ylyst�. Useinpa
kyll�, huomatessaan selk�saunan l�hestyv�n, vilkasi veliparvi
karkutielle, saattaen t�m�n kautta sek� �itillens� ett� muille murhetta
ja kiusaa, ja sill� omaa asiaansa pahentaen.

T�ss� olkoon kerrottu er�s tapaus veljesten lapsuudesta. He tiesiv�t

kototalonsa riihen alla kananpes�n, jonka omistaja oli er�s eukko,
kutsuttu �M�nnist�n muoriksi�; sill� h�nen pieni m�kkins� seisoi
m�nnist�ss� l�hell� Jukolaa. Johtui kerran veljesten mieleen paistetut
munat, ja p��ttiv�t he lopulta riist�� pes�n ja l�hte� mets��n
nauttimaan saaliistansa. He t�yttiv�t my�s p��t�ksens�, tyhjensiv�t
pes�n ja l�ksiv�t yksimielisesti mets��n, kuusi veljest�; Eero py�ri
silloin viel� �itins� jalkain juurella. Mutta koska he ehtiv�t er��lle
solisevalle ojalle pime�ss� kuusistossa, rakensivat he valkean �yr��lle,
k��riv�t munat ryysyihin, kastoivat ne veteen ja panivat paistumaan
kihisev��n tuhkaan. Ja kun herkut olivat viimein kypsyneet, s�iv�t he
maittavan atrian ja astelivat siit� tyytyv�isin� kotiansa taas. Mutta
kotom�elle ehditty�, kohtasi heit� hirmumyrsky; sill� olipa jo heid�n
tekonsa tullut ilmi. M�nnist�n muori �rhenteli ja riehui, ja kiivaalla
katsannolla kiirehti veljeksi� vastaan heid�n �itins�, k�dess� vinkuva
ruoska. Mutta eiv�tp� mielineetk��n pojat k�yd� kohden tuota vihuria,
vaan k��ntyiv�t takaisin ja pakenivat j�lleen metsien turvaan,
huolimatta �itins� huudoista.

Meni nyt p�iv�, meni viel� toinen, mutta karkureita ei kuulunut; ja t�m�
heid�n viipymisens� saattoi �itin lopulta kovin levottomaksi; ja vihansa
muuttui pian murheeksi ja s��lin kyyneleiksi. H�n l�ksi heit� etsim��n,
etsi mets�t ristiin rastiin, mutta l�yt�m�tt� lapsiansa. Saipa asia yh�
kamalamman muodon ja vaati viimein kruununmiehi� k�ym��n asiaan k�siksi.
Sana saatettiin jahtivoudille, joka viipym�tt� kokoonkutsui koko
Toukolan kyl�n ja sen ymp�rist�n. Ja nyt l�ksi joukko sek� nuoria ett�
vanhoja, naisia niinkuin miehi�kin, jahtivoudin johtamana, pitk�n�
rivin� urkkimaan ymp�ri mets��. Ensimm�isen� p�iv�n� etsiv�t he
l�heisimmill� tienoilla, mutta ilman toivottua seurausta; toisena
p�iv�n� siirtyiv�t he kauemmas, ja koska astuivat korkealle m�elle,
n�kiv�t he et��lt� er��n suon partaalta sinisen savupatsaan kiertoilevan
yl�s ilmaan. Tarkasti merkitsiv�t he suunnan, josta savu suitsusi, ja
sit� kohden jatkoivat he retkens� taas. Viimein likemmin jouduttuansa
kuulivat he ��nen, joka lauloi seuraavalla tavalla:

�Elettiinp� ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin,
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin�.

Silloinpa Jukolan em�nt�, kuultuansa laulun, ilahtui suuresti; sill� h�n

tunsi sen poikansa Juhanin ��neksi. Ja kumahteli usein mets� tulinuijan
paukkeesta; josta kaikesta etsij�t nyt varmaan havaitsivat l�hestyv�ns�
karkulaisten leiri�. Siit� antoi jahtivouti k�skyn piiritt�m��n pojat ja
sitten heit� l�henem��n hiljaisuudessa, mutta pys�ym��n kuitenkin matkan
p��h�n heid�n majapaikastansa.

Tapahtui niinkuin h�n k�ski. Ja koska joukko, piiritt�in veljekset

kaikin puolin, oli heit� likeynyt noin viisikymment� askelta, seisahtui
se silloin; ja ilmestyi nyt seuraava n�ky: Rakettu oli kiven juurelle
havuista pieni koiju, jonka ovella makasi Juhani sammaleisella sijalla,
katsellen yl�s pilviin ja lauleskellen. Kaksi, kolme sylt�� koijusta
loimotti iloinen valkea, ja sen hiilist�ss� korventeli Simeoni ansalla
pyytty� teere� p�iv�lliseksi. Aapo ja Timo no'etuilla kasvoilla--sill�
olivatpa he �skett�in olleet tonttusilla--paistelivat nauriita kuumassa
tuhassa. Pienen saviropakon partaalla istui ��net�nn� Lauri, tehden
savikukkoja, h�rki� ja uljaita varsoja; ja oli h�nell� heit� jo aika
rivi kuivamassa sammaleisen hirren kyljell�. Mutta tulinuijaa paukutteli
Tuomas: sylki maakivelle vahtoisen syljen, asetti siihen tulisen hiilen,
ja t�m�n p��lle viskasi h�n kaikin voimin toisen kiven, ja jyske, usein
tuima kuin tavallinen kiv��rin paukaus, kajahti ymp�rille, ja nokinen
savu kivien v�list� py�r�hteli ilmaan.
JUHANI. Elettiinp� ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin...
Mutta peijakas meid�n kuitenkin viimein t��ll� perii. Se on niinkuin
k�dess�, te mullisaukon pojat.

AAPO. Senh�n min� kohta sanoin k�ydess�mme j�niksen passiin. Voi meit�
hulluja! Sissit ja mustalaiset t�ll� tavalla r�hm�stelk��t ilmi-taivaan
alla.

TIMO. Jumalan taivas kuitenkin.

AAPO. Asua t��ll� susien ja karhujen kanssa.

TUOMAS. Ja Jumalan kanssa.

JUHANI. Oikein, Tuomas! Jumalan ja h�nen enkeleins� kanssa. Ah! jos nyt
taitaisimme katsoa autuaan sielun ja ruumiin silm�ll�, niin selv�stip�
n�kisimme, kuinka koko joukko suojelevia siipi-enkeli� on meid�n
piiritt�nyt ja kuinka itse Jumala harmaana �ij�n� istuu vallan
keskell�mme t�ss� kuin armahin is�.

SIMEONI. Mutta mit� aattelee nyt �itiparka?

TUOMAS. H�n mielisi peitota meit� paistikkaiksi, koska vaan kynsiins�

joutuisimme.

JUHANI. Ai poika, saisimmepa saunan!

TUOMAS. Saunan, saunan!

JUHANI. Kipin�itsev�n saunan! Niin, kyll�s sen tied�t.

AAPO. Se viimeinkin on saatavamme.

SIMEONI. Hyvin tietysti. Sent�hden on parasta menn� ottamaan se sauna ja

p��st� kerran n�ist� h�rk�p�ivist�.

JUHANI. H�rk� ei juuri k�yskelekk��n vapaa-ehtoisesti teuraspenkkiin,

veikkoseni.

AAPO. Mit� jaarittelet, poika? Talvi l�hestyy ja meille ei annettukaan

syntyiss�mme turkkia niskaan.

SIMEONI. Ei siis muuta kuin kotia mars! ja tulla l�ylytetyksi ja syyst�

kyll�, syyst� kyll�.

JUHANI. S��styk��n, veljet, s��styk��n selk�mme viel� kuitenkin muutamat

vuorokaudet. Emmeh�n tied� mit� pelastus-keinoa Jumala meille keksii
viel� menness� parin kolmen p�iv�n. Niin, t��ll�, t��ll� pyllyilk��mme
viel�: tuossa p�iv�mme, tuon kantosen valkean ymp�rill�, ja y�mme
havuisessa koijussa, r�h�tellen rinnakkain riviss� kuin em�n naskit
pahnoilla.--Mutta mit� sanot sin�, Lauri pokko, siell� savilaukussa?
Mit�? K�ymmek� koreasti pieksi�is-l�ylyyn?

LAURI. Ollaanhan t��ll� viel�.

JUHANI. Senh�n min�kin parhaaksi harkitsen. Juuri niin!--Mutta onpa

sinulla siell� karjaa oikein aika lailla.
TUOMAS. On sek� karjaa ett� siipi-el�imi� sill� pojalla.

JUHANI. Huikea liuta. Tulispa sinusta oikein kukkomaakari.

TUOMAS. Oikein fl��t�l�.

JUHANI. Oivallinen fl��t�l�.--Mik� ryss�nkukla sielt� nyt taasen heltii

kynsist�si?

LAURI. T�m� on vaan tuommoinen pikkuinen poika.

JUHANI. Kas tuota nallikkaa!

TUOMAS. Tekee poikia kuin mies.

JUHANI. Poikia kuin tervaskannon p�it�; ja ruokkii kuin mies sek� pojat
ett� karjat.--Mutta veljet, veljet, jouduttakaa jo p�iv�llinen p�yt��n;
sill� mahani rupee motkottamaan. Pane mujua, pane kiehuvaa mujua tuon
nauriin paistavalle kyljelle tuossa.--Kenenp� on vuoro l�hte� nauriita
varkaisin?

SIMEONI. Minunpa on taasen k�yminen synnin ty�h�n.

JUHANI. Henkemme piteiksi t�ytyy meid�n hieman nypistell� toisen omasta.

Jos t�m� on synti�, niin on se niit� pienimpi� kuin tehd��n t�ss�
matoisessa maassa. Ja katso, jos kuolen ilman muuta synninmerkki�
kirjassani, niin eih�n tuo pieni variksenjalka minua juuri est�isi
p��sem�st� v�h�n parempaan el�m��n. Siit� oikeasta h��salista minua
piankin n��s�tt�isi ulos, sen m� kyll� luulen, mutta ainahan annettaisi
pojalle siell� jokin ovenvartijan virka, ja sekin olisi hirmuisesti
lysti�.--Niin, uskokaamme niin, ja ottakaamme suruttomasti mit� kerralla
kupuumme mahtuu.

AAPO. Mutta katsonpa jo parhaaksi ett� heit�mme Kuokkalan naurismaan ja

etsimme itsellemme toisen. V�hentyminen p�iv� p�iv�lt� saattaa pian
omistajan vartioimaan maatansa y�t ja p�iv�t.

JAHTIVOUTI. Ei yht��n surua siit� juonesta en��, poikaset, ei yht��n. No

no, miksi h�t�ilette? Katsokaa: joukko suojelevia enkeli� on teid�n
piiritt�nyt aivan sukkelasti.

Niin haasteli vouti veljeksille, jotka pahoin pelj�stynein� rynk�siv�t

yl�s ja kaapasivat juoksemaan mik� minnekkin, mutta huomasivat pian
kauhistuen tiens� teljetyksi kaikkialta. Silloin lausui taasen vouti:
�apajassahan olette, luikkarit, koreasti apajassa, josta ette p��se
ennenkuin on teit� hieman suomustettu muistoksi, pieneksi muistoksi
teille, mitk� jalkajuonet olette meille saattaneet, luikkarit. T�nne,
muori, koivun-oksallanne, ja antakaat heille oikein l�mp�isest�
kourasta. Jos niin, ett� kohtaisitte vastakyntt�, niin onpa t�ss� teille
apumuijia�. Seurasi nyt kuritus �itin k�dest�, k�yden miehest� mieheen
yli koko poikaparven; ja kova oli Kuokkalan korvessa r�hin�. Kiivaasti
kyll� k�yttikin vitsaansa muori, mutta jahtivouti vakuutti heid�n
kuitenkin saaneen liian liepe�n saunan.

Mutta koska t�m� viimeinen toimi oli tehty, l�ksiv�t he kukin kotiansa,
niin my�s �iti poikinensa. Kaiken tien h�n pauhasi ja toreli
karkulaisia; eik� viel� heid�n kotia tultuansakaan lakannut myrsky.
Viel�p� rakentaessaan pojillensa atriaa laukkutuolille metel�itsi eukko,
uhaten heit� uudella pieksi�is-saunalla. Mutta n�hty��n, mill� n�l�n
ahneudella he iskiv�t hampain leip��n ja silakkaan, k��nsi h�n kasvonsa
heist�, pyhk�isten salaa kyyneleen ruskealta, karhealta poskeltansa.

Niin p��ttyi poikien karkuretki. Ja t�m� oli tapaus heid�n lapsuutensa

ajasta, johon kertomuksestani poikkesin.

Veljesten parhaita huvituksia oli my�s kiekonly�minen, jota leikki� he

viel� miehuutensakin i�ss� rakastelivat harjoitella. He silloin,
jaettuina kahteen joukkoon, taistelivat kiivaasti, kumpikin puoli
pyrkien kohden m��r�tty� esinett�. Kova oli silloin huuto, juoksu ja
temmellys, ja tulvana virtasi hiki heid�n kasvoiltansa. Humisten hyppeli
kiekko pitkin tiet�, ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja,
niin ett� kun he palasivat leikist�, oli yhden ja toisen otsa
varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. Niin kului
heid�n nuoruutensa p�iv�t: kes�t metsiss� tai maantiell� kiekkoa
heitt�ess�, talvet kodon uunin p��ll� hiottavassa kuumuudessa.

Mutta huomasivatpa veljetkin aikojen muuttuvan. Tapahtuipa asioita,

jotka saattoivat heit� enemm�n kuin ennen muistelemaan huomis-p�iv�� ja
siirtym��n v�h�n entisist� menoistansa.--Heid�n �itins� oli kuollut, ja
tuli nyt yhden heist� astua is�nnyyteen, hillitsem��n taloa p��sem�st�
perin kumoukseen ja huolta pit�m��n kruununveron maksosta, joka Jukolan
avarien maiden ja metsien suhteen ei kuitenkaan ollut suuri. Mutta
puuhaa ja tekemist� on ainakin h�vinneess� talossa. Tuli viel� harjaksi
kaikelle t�lle, ett� pit�j�n uusi rovasti oli kaikessa virkansa toimessa
peloittavan ankara mies. Liioinkin laiskalukijoille oli h�n armoton,
k�ytellen heit� kohtaan kaikkia keinoja, my�s jalkapuun rangaistusta.
Niinp� oli h�n Jukolan poikihinkin teroittanut tarkan silm�ns�. Oikeinpa
lautamiehen kautta oli h�n antanut heille kiivaan k�skyn, ett� he
tavallista vikkel�mmin saattaisivat itsens� lukkarin luoksi oppiaksensa
lukemaan.--Muistellen n�it� seikkoja, istuessaan kotona avarassa tuvassa
er��n� iltana syksykes�ll�, haastelivat veljekset kesken�ns� seuraavalla
tavalla:

AAPO. Sanonpa: t�m� hurja el�m� ei k�y p�isin, vaan on sen loppu
viimein h�vitys ja turmio. Veljet! toiset tavat ja toimet, jos toivomme
onnea ja rauhaa.

JUHANI. Haasteletpa oikein, sit� ei taida kielt��.

SIMEONI. Jumala paratkoon! hillit�n, villitty on el�m�mme ollut aina

t�h�n p�iv��n asti.

TIMO. Onpa t�ss� el�m�ss� el�m�� ja maailmassa maailmaa. Kyll� kelpaa,

jos k�skeekin. Ohhoo!

JUHANI. Liian hurjasti, tai oikeammin sanottu, liian huolimattomasti

olemme el�neet, sit� ei taida kielt��. Muistakaamme toki: �nuoruus ja
hulluus, vanhuus ja viisaus�.

AAPO. Mutta jo on aika viisastua, aika on panna kaikki halut ja himot

j�rjen ikeen alle ja etunen�ss� tehd� se, joka tuo hy�ty�, vaan ei sit�
joka makeammalle maistuu. Nyt viipym�tt� rakentamaan taloamme
kunnialliseen kuntoon taas!

JUHANI. Oikein haasteltu! Ensiksi k�yk��mme lannan kimppuun niinkuin

sontiaiset, ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan;
karja, uhkea karja antakoon moskaa puolestansa korotteeksi my�s; ja
nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaan linnan kultaiset muurit.
Niin teemme. Ensi maanantaina aloitamme ja juuresta jaksain.

AAPO. Miksi ei jo huomenna?

JUHANI. Vasta ensi maanantaina. Eih�n ole vahinko harkita asiaa viel�
kypsemm�ksi. Niin, olkoon sanottu: ensi maanantaina.

AAPO. Mutta yksi pyk�l� on meill� kohta suoritettavana. T�m� on laita:

Jos talonpitoomme toivomme j�rjestyst� ja pysyv�isyytt�, niin yksi
olkoon esimies ja is�nt�. Me tied�mme, ett� t�m� oikeus ja velvollisuus
on Juhanin sek� h�nen esikoisuutensa ett� �itimme m��r�yksen kautta.

JUHANI. Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun!

AAPO. Mutta katso, ett� sit� sopuisasti k�yttelet ja yhteiseksi

hy�dyksi.

JUHANI. Parastani tahdon koettaa. Mutta kun vaan tottelisitte ilman

k�nist�mist� ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa.

AAPO. Ruoskaa?

JUHANI. Jos niin tarvitaan, n�etk�s.

TUOMAS. Puhu koirillesi ruoskasta.

TIMO. Et pehmit� kruununmaatani sin�, et koskaan; sen tehk��n lain ja

oikeuden hulja, jos selk�ni syyst� syhyy.

JUHANI. Miksi iskette kiinni l�ys��n sanaan? Onhan meill� t�ss� onnemme
sijaa, jos vaan sovinto vallitsee ja sarvet pannaan syrj��n.

EERO. Tarkasti kuitenkin m��r�tt�k��n keskin�iset suhteemme.

AAPO. Ja kuulkaamme jokaisen mieli.

JUHANI. Mit� sanot, Lauri, harvasanainen aina?

LAURI. Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme mets��n ja heitt�k��mme hiiteen

t�m�n maailman pauhu.

JUHANI. H�h?

AAPO. Mies hourii taas.

JUHANI. Muuttaisimme mets��n? Mit� hulluuksia!

AAPO. Ole huolimatta.--Katso n�in olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on

ensiksi valta astua is�nnyyteen, jos niin tahdot.

JUHANI. Min� kun tahdon.

AAPO. Me toiset, niin kauan kuin viivymme kotomme rakkaissa nurkissa ja

olemme naimattomia miehi�, teemme talon ty�t�, sy�mme talon ruokaa ja
saamme talosta vaatteet. Kuun ensimm�inen maanantai, paitsi kylv�- ja
leikkuu-aikana, olkoon aina oma p�iv�mme, mutta tulkoon meille
silloinkin talosta ruoka. Vuosittain antakoon talo meille kullekin
puolen tynnyrin kauroja kylv��n, ja vuosittain olkoon meill� valta
raketa yhteishuhta, jonka suuruus on v�hint�kin kolmen tynnyrin ala.
N�in ovat tuumani kotomme ja naimattomuuden kannalta. Mutta min� tied�n,
ettei yksik��n meist� kernaasti siirry Jukolan armaitten alojen
vaiheilta pois, ja eih�n pakoita siihen tilamme ahtaus, vaan onpa
v�ljyytt� seitsem�lle veljelle n�ill� mantereilla. Mutta h�n, joka aikaa
voittain tuntisi halun perustamaan itsellens� oman asunnon ja perheen
eik� kuitenkaan mieli t�ss� lain voimalla ja maamittarikustannuksilla
k�yd� pirstoilemaan taloa, eik� taitaisi h�n tyyty� seuraavaan etuun?
Perik��n h�n talosta kappaleen maata, johon h�n rakentaa huoneensa ja
pellot sen ymp�rille. Saakoon h�n my�s osaksensa jonkunmoisen
niittulohon, ja olkoon h�nell� valta raivata itsellens� mets�st�
hein�maata lis�ksi, niin ett� voi el�tt�� pari hevosta ja nelj�, viisi
nautaa. Ja ilman yht��n veroa ja ulostekoa viljelk��n tilaansa ja
nauttikoon sen tuotteita niin h�n kuin h�nen lapsensa, eleskellen
rauhassa omalla pohjallansa.--Niin olen min� asiaa aprikoinut. Mit�
sanotte.

JUHANI. Jotenkin j�rkev�sti aprikoittu. Ottakaamme punnittaviksi ne

pyk�l�t.

LAURI. Mutta toisin tehty viel� j�rkev�mmin tehty. Muuttakaamme metsien

kohtuun ja myyk��mme viheli�inen Jukola, tai pankaamme se vuokralle
Rajaportin nahkapeitturille. H�n on meille ilmoittanut halunsa siihen
kauppaan; mutta v�hint�kin kymmeneksi vuodeksi tahtoo h�n haltuunsa
talon. Tehk��mme niinkuin sanon ja muuttakaamme hevosinemme, koirinemme
ja pyssyinemme juurelle jyrk�n Impivaaran vuoren. Sinne rakentakaamme
itsellemme iloinen pirtti iloiselle p�iv�nkaltevalle aholle, ja siell�,
pyydellen salojen otuksia, el�mme rauhassa kaukana maailman menosta ja
kiukkuisista ihmisist�.--N�inp� olen itsekseni tuumiskellut y�t ja
p�iv�t vuosien kuluessa.

JUHANI. Onko peeveli riivannut sun aivos, poika?

EERO. Ellei peeveli, niin mets�neito.

LAURI. Niin tuumailen ja kerran teen. Siell� el�isimme vasta herroina,

pyydellen lintuja, oravia, j�niksi�, kettuja, susia, m�yri� ja
p�yrykarvaisia karhuja.

JUHANI. No peijakas! annapas menn� koko Noakin arkki aina hiirest�

hirveen asti.

EERO. Siin� vasta neuvo: sanoa j��hyv�iset suolalle ja leiv�lle ja ime�

verta, hilloa lihaa kuin hyttyset ja Lapin noidat. Ja s�isimmek� viel�
kettua ja suttakin Impivaaran komeroissa kuin karvaiset vuoripeikot?

LAURI. Ketuista ja susista saamme nahkoja, nahoista rahaa, rahalla

suolaa ja leip��.

EERO. Nahoista saamme vaatteet, mutta liha, verinen, h�yry�v� liha

olkoon ainoa ruokamme; suolaa ja leip�� eiv�t tarvitse apinat ja
papiaanit mets�ss�.

LAURI. Niin tuumailen ja kerran teen.

TIMO. Ottakaamme asia harkittavaksi juuresta jaksain. Miksi emme

taitaisi pureskella mets�ss�kin suolaa ja leip��? Miks' emme? Mutta Eero
on irvihammas, aina tiell�mme, aina pitk�n� kantona kaskessamme. Ken voi
kielt�� mets�n asukasta tuolloin t�ll�in l�hestym�st� kylienkin nurkkia,
tuolloin t�ll�in, aina kuinka tarpeet vaativat? Vai isketk� minua
silloin puulla p��h�n, Eero?

EERO. En, veljeni, vaan viel�p� �suolojakin saat jos marjoja

tuot�.--Muuttakaa, pojat, muuttakaa, min� en kiell�, vaan tulenpa teit�
viel� kyytiinkin, vien teit� t�st� oikein suden travia.

JUHANI. Mutta pianpa kyyditt�isiv�t mets�nhaltijat heid�n sielt�

takaisin, min� takaan sen.

LAURI. �Toisen kerran tullessa on kotoinen kynnys korkee�, min� tied�n

sen, ja �l� luule, ett� kolkutan ovellesi en��, koska sen kerran
heitin.--Vappuna muutan.

TIMO. Kukatiesi tulen min� kanssas.

LAURI. Min� en kiell�, en k�ske; tee niinkuin syd�mesi parhaaksi

katsoo.--Min� muutan tulevana Vappuna Impivaaran aholle. Ensiksih�n
siell�, kunnes pieni, l�mmin pirttini on valmis, asun isois�mme
turpeentuneessa sysikoijussa. No, silloinpa, tehty�ni oman p�iv�ty�ni,
lep��n vasta rauhan majassa, kuullellen kuinka kontio korvessa vihelt��
ja teeri puhaltelee Sompiossa.

TIMO. Min� tulen, Lauri; olkoon sanottu, Lauri.

TUOMAS. Elleiv�t parane t�ss� ajat, niin seuraan teit� min�kin.

JUHANI. Tuomaskin! Sin�k� muuttaisit my�s?

TUOMAS. Elleiv�t ajat parane.

LAURI. Min� muutan Vappuna vaikka l�hestyisi Jukolan taloa makean leiv�n
p�iv�t.

TIMO. Sin� ja min�, me kaksi, me muutamme t�st� Sompion suolle kuin

kev�iset kurjet; ja ilma ja tuulet soi!

JUHANI. Haidjai! Mutta kas jos totuuden tunnustan, niin Laurin aikeessa
on salaista vetoa. Mets� houkuttelee. Voi peeveli! tuntuupa kuin n�kisin
sen mets�n takana ilman ihanan lakeuden.

AAPO. Te hullut, mit� aattelette?--Muuttaa mets��n! Miksi? Onhan meill�

talo ja huoneet; katto kultainen p��mme p��ll�!

JUHANI. Tosi, meill� on talo, jossa riipumme kynsin ja hampain, niin

kauan kuin se v�h�nkin suurukselle hajahtaa. Mutta katsos, jos nyt kova
onni kiert�isi t�ss� kaikki nurin niskoin, vastoin miehen parhaita
tuumia, niin olkoon mets� takataloni, jonne piankin t�st� vilkaisen,
koska viimeiset tuutissa kolisee.--Niin, talonpidon toimeen ja
raatamiseen nyt iskemme peloittavalla vauhdilla; ja k�yk��mme taasen
pyk�l��n, joka t�ss� oikeammiten olikin kysymyksen�.--Minun tyhm�n
p��kalloni mukaan on Aapo ylimalkaan harkinnut asiat jotenkin
j�rkev�sti; ja kaikki k�y hyvin, jos vaan itse kukin kohdastamme
harrastelemme yksimielisyytt� ja sovintoa. Mutta kas jos riitaa etsimme,
niin kyll�p� l�yd�mme aina syit� niskaharjastemme kohotteiksi.

SIMEONI. Miss� emme l�yd� sit� niinkauan kuin tuo vanha Aatami
kutittelee ja kutkuttaa meiss� t��ll� luun ja nahan v�liss�?
TIMO. Vanhan Aatamin olen aina aatellut vanhaksi, vakavaksi taatoksi
vilttihatussa, mustassa pitk�takissa, polvihousuissa ja punaisissa
liiveiss�, jotka ulottuvat aina alipuolelle miehen napaa. Sellaisena
ukkona astelee h�n aatoksissaan ja ajelee h�rk�paria.

SIMEONI. Vanhalla Aatamilla tarkoitetaan synnin juurta, perisynti�.

TIMO. Min� tied�n, ett� h�n on perisynnin tunnusmerkki ja esikuva, se

sarvip�� saatana helvetist�, mutta sellaisena pokkona, kuin sanoin, h�n
astelee edess�ni, ajellen h�rk�paria. Sit� en voi auttaa.

JUHANI. T�m� uskon-pyk�l� j��k��n, ja pysyk��mme asiassa.--Aapo, mit�

tuumiskelemme noista kahdesta meid�n torpistamme: Vuohenkalmasta ja
Kekkurista?

AAPO. Muistettava on, ett� niiden molempain hallitsijat m�yriv�t kerran

maansa raa'asta, kolkosta korvesta, ja heit� ei siis karkoiteta
turpeiltansa pois--joka oliskin v��rin--niinkauan kuin on heill� mahtia
pit�� sarkojansa ruokossa, ja sittenkin m��r�� laki heille tilasta
jonkun vanhuuden turvan. Niin on laita siin� kohdassa.--Mutta
katsellaanpas er�st� toista seikkaa, joka luullakseni on jotenkin
napakassa. Sill� se on t��ll� meid�n t�rkein askelemme, se joko saattaa
p��n harmaaksi ennen aikoja tai tuo meille el�m�n poudan ja p��tt��
viimein p�iv�mme illan kultaruskoon. Ja sinuunpa, Juhani, se ensiksi nyt
koskee. Huomaa siis mit� sanon: Em�nn�t�n is�nnyys on puoletonta ja
ontuvaa; talo ilman aitan polulla astelevaa em�nt��...

TIMO. On niinkuin suden pes� ilman naarassutta, tai niinkuin saapas

ilman toista saapasta; totisesti ontuupa se, niinkuin Aapo sanoi.

AAPO. Talo ilman aitan polulla astelevata em�nt�� on niinkuin pilvinen

p�iv�, ja sen perheenp�yd�n p��ss� asuu ik�vyys kuin riutuva syksy-ilta.
Mutta hyv� em�nt� on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja
l�mmitt��.--Katso: ensimm�isen� j�tt�� h�n aamulla vuoteen, sotkee
taikinansa, rakentaa miehellens� suurusta p�yt��n, ev�st�� heid�n
mets��n ja siit� kiirehtii h�n kiulu kourassa tarhaan, lyps�m��n
kirjavan karjansa. Nyt h�n leipoo, hy�rii ja py�rii; nyt on h�n p�yd�n
��ress�, nyt keikahtaa h�n tuolla per�penkin p��ss� leip� k�mmenill�, ja
nyt h�n pyryn� kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa
tulta ja savua. Nyt h�n, leip�in noustessa, viimein itsekin, lapsi
rinnoilla, einehtii, sy� kimpaleen leip��, paistetun silakan ja ryypp��
haarikosta piim�� p��lle. Mutta eip� unohda h�n halliakaan, talon
uskollista vartijaa portaalla, eik� kissaa, joka unisena uuninp��lt�
killistellen katsahtelee.--Ja nyt h�n taasen hy�rii ja py�rii, k��ntyy
ja keikkuu, sotkee viel� toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo
sen leiv�ksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki h�nen otsaltansa. Mutta
katso: p�iv�n laskiessa on h�nell� leiv�t katossa, varras ladottuna
vartaasen, joista raitis el�m� liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten
tullessa mets�st�, vartoo heit� h�yry�v� illallinen pestyll� p�yd�ll�.
Mutta miss� on em�nt� itse? Tuolla h�n pihalla taasen lyps��
v��r�sarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen
harja.--Niin h�n hy�rii ja py�rii, niin h�n k��ntyy ja keikkuu; ja
vasta, koska toiset jyr��v�t jo sikeimm�ss� unessa, kallistuu h�n
siunaten vuoteellensa. Mutta eih�n viel�k��n ole ty�ns� ja toimensa
kaikki. Tuskittelematta h�n y�n kuluessa nousee sijaltansa hetkett�isin,
tunnittaisin, nousee viihdytt�m��n pienoista lastaan, joka tuossa itkee
hyyryttelee kehdossansa.--T�m�, veljet, on oivallinen em�nt�.

JUHANI. Hyvin puhuttu, Aapo, ja k�sit�np� puheesi tarkoituksen. Se,

nimitt�in, pyrkii taivuttamaan minua naimiseen. Niin, min� ymm�rr�n.
Vaimo, sanoit sin�, on tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa. Tosi!
Mutta �l�pp�s huoli. Toivos, luullakseni, t�yttyy piankin. No noh; niin!
Tunnustanpa, ett� mieleni t�ytt� p��t� on jo iskenyt tytt��n, josta
toivon saavani avion ja hyv�n, elleiv�t pet� minua vanhat
merkit.--Niin, veljet, toiset p�iv�t ja toiset konstit meit� l�hestyy,
ja p��lleni otettava is�nnyys minua ankarasti huolettaa. Is�nn�n,
is�nn�n hartioita painaa t��ll� hirmuinen taakka, ja suuri on kerran
tilins� tuomiolla. Minunpa edesvastauksessani olette nyt kaikki yli
summan; muistakaa se.

TUOMAS. Sinun? Mit� vasten?

JUHANI. Min� olen is�nt�nne; minunpa k�mmenp�ist�ni imet��n kerran

vereni teid�n t�htenne.

TUOMAS. Itse vastaan min� sek� ruumiini ett� sieluni edest�.

TIMO. Itse min�kin vastaan; heh!

AAPO. Veli Juhani, huomaa, ett� sellaiset lauseet synnytt�v�t pahaa

verta.

JUHANI. En tarkoittanut pahaa verta enemmin kuin pahaa lihaakaan, mutta

niinkuin terva, niinkuin karriainen kuumana kes�n� takerrutte vimmatusti
turhaan, merkitt�m��n sanaan, vaikka tunnette syd�mmeni perin pohjin.
Min� n�rk�styn!

AAPO. T�m� j��k��n, ja sano meille nyt, jos mielit, ken on tytt�, joka
syd�mmesi on puoleensa vet�nyt.

JUHANI. Sen tahdon sanoa huikailematta. Likka, jota armottomasti

rakastan, on �M�nnist�n muorin� Venla.

AAPO. Hm.

JUHANI. Mit� sanot?

AAPO. Hm, min� vaan sanon.

TUOMAS. Kiusallinen asia.

SIMEONI. Venla. Kas, kas! Mutta olkoon kaikki taivaan is�n huomassa.

AAPO. Hm, vai Venla.

JUHANI. Mit� te m�risette? Mutta ah! min� aavistan jotakin; ja

varjelkoon meit� Herran poika! Mit�? Puhukaa suunne puhtaaksi!

AAPO. Kuule: jo vuosia on aatokseni tyt�ss� hartaasti askaroinut.

SIMEONI. Jos h�nen on Luoja minulle suonut, niin miksi murehtisin?

EERO. �l� yht��n. H�n on sinulle suotu ja min� otan h�nen.

JUHANI. Mit� sanoo Tuomas?

TUOMAS. Kiusallinen asia; tytt� miellytt�� minua kovin, sen tunnustan.

JUHANI. Vai niin, vai niin. Hyv�! Ent�s Timo?

TIMO. Min� teen saman tunnustuksen.

JUHANI. �Herran poika ja Kaitarannan Kusta!� Mutta Eero?

EERO. Teen saman vilpitt�m�n tunnustuksen, saman vilpitt�m�n

tunnustuksen.

JUHANI. Hyv�, hyvin hyv�! Hahaa!--Ja Timokin, Timokin!

TIMO. Tytt� on minulle vahvasti rakas, sen tunnustan. Tosin pieksi h�n
minua kerran aika lailla, huhtoi minua tiitist� silloin oikein vahvasti
ja muistanpa sen l�ylytyksen; no noh!

JUHANI. Vaiti, vaiti! sill� nyt on kysymys tokko h�nt� rakastat.

TIMO. Jaa-a, jaa-a, sen teen, ja vahvasti, jos nimitt�in h�n rakastaa
minua takaisin.

JUHANI. Niin, niin! Astut siis tielleni my�s?

TIMO. En suinkaan, en suinkaan, ellet todenteolla voi mielt�s hillit�,

mielt�s ja kielt�s. Kuitenkin pid�n tuosta luntusta paljon ja tahdon
my�s parastani koettaa saada h�nt� vaimokseni.

JUHANI. Hyv�, hyv�! Mutta mit� sanoo Lauri?

LAURI. Mit� on minun tyt�n kanssa tekemist�?

JUHANI. Kenen puolta pid�t?

LAURI. En takerru asiaan, en tuolta enk� t��lt�.

JUHANI. Tuleepa t�st� kuitenkin soppa.

LAURI. Siihen en pist� lusikkaani min�.

JUHANI. Kaikki siis, paitsi Lauri. Pojat, pojat, Jukolan veljeskunta ja

sukuni suuri! Nyt isket��n, ja maa ja taivas t�r�j��! Nyt, kultaiset
veljet, veitsi, kirves tai halko, ja yksi kaikkia vastaan ja kaikki yht�
vastaan kuin seitsem�n sonnia! Olkoon menneeksi! Halko on aseeni;
tuohon visap�iseen tartun min�, ja syytt�k��n h�n itse�ns�, jonka
p��kuori saa siit� p�reen.--Ottakaa halkonne, pojat, ja astukaa esiin,
jos on teiss� miehen vastusta.

EERO. T�ss� seison aseissa, vaikka v�h�n matalampi muita.

JUHANI. Sin�, kavun napu! Mutta kas kun huomaan taas tuon pilkallisen,
tuon salaisen, tuon f�rpiiskatun irvistyksen naamassasi, ja n�kyyp� kuin
tekisit vaan leikki� koko asiasta. Mutta kyll� sinun opetan.

EERO. Mit� huolit siit�, kun vaan halkoni tekee totta?

JUHANI. Kyll� sinun opetan kohta. Ottakaa halkonne, ottakaa halkonne,

pojat!

TIMO. T�ss� olen min� ja minun halkoni, jos niin tarvitaan. Min� en
tahdokkaan vihaa ja riitaa, mutta jos niin tarvitaan.
JUHANI. Halkos', Tuomas!

TUOMAS. Mene hiiteen halkoinesi, p�ll�!

JUHANI. Istu ja pala!

SIMEONI. Hirve�, pakanallinen ja turkkilainen on t�m� meteli; mutta

leikist� luovun min� ja heit�n naima-asiani Herran huomaan.

LAURI. Pois luovun min�.

JUHANI. Sent�hden siirtyk�� te sivulle, siirtyk�� sivulle jaloista

pois!--K�y halkoos, Aapo, ja kajahdelkoot Jukolan sein�t p��kallojen
haljetessa. Tulta ja sarvip�it�!

AAPO. Kurja on ihmis-lapsi. Kauhistunpa, Juhani, katsellessani muotoasi

nyt, n�hdess�ni, kuinka silm�s py�r�htelee ja tukkas seisoo pystyss�
kuin takkuhein�.

JUHANI. Anna seista, anna seista; se on juuri se tavallinen ja oikea

jussin-tukka.

EERO. Mielinp� sit� p�llytt�� hieman.

JUHANI. Sin� peukalo! Parasta, ett�s pysyt koreasti nurkassa. Pois!

minun tulee sinua armo.

EERO. Vie ajoissa nurkkaan tuo hirve� leukas. Sit�h�n minun tulee armo;
sill� se jo tutisee ja t�risee kuin kerj�l�inen.

JUHANI. Katsos, kuinka t�m� halko tutisee, katsos.

AAPO. Juhani!

EERO. Ly�! Luulenpa, ett� sataa t��lt� takaisin ja ehk� sataa oikein
rakeita suuria kuin halkoja. Ly� t�nne!

JUHANI. Kyll�.

AAPO. Et ly�, Juhani!

JUHANI. Mene tunkiolle sin�, tai ota halkos ja puolusta itse�s,

pehmit�np� muutoin p��si. Ota halkos!

AAPO. Miss� on j�rkes?

JUHANI. T�ss� visap�isess� halossa; katsos, nytp� se hiiskuu sanasen.

AAPO. Varro, veli, varro, kunnes min�kin tempaisen kouraani aseen.--Kas

niin; t�ss� nyt seison makkarahalko k�dess�. Mutta ensin pari sanaa,
sin� Jukolan kristillinen veliparvi, ja sitten tapelkaamme kuin hullut
sudet.--Huomatkaat: mies vihan vimmassa on verta-janoova peto, vaan ei
ihminen; h�n on umpisokea n�kem��n, mik� on oikeus ja kohtuus; ja
kaikkein v�himmin voi h�n vihansa vallassa suorittaa rakkauden asioita.
Mutta jos nyt kuitenkin koettaisimme j�rjen kannalta katsella t�t�
seikkaa, joka saattoi veljet halkosilleen, niin luulen, ett� laita on
n�in. Tytt� ei taida meit� kaikkia rakastaa, yht� ainoata vaan, jos h�n
kehenk��n meist� suostuu, jonka seurassa k�si k�dess� h�n mielisi
vaeltaa yli elon ohdakkeisen m�en. N�enp� siis parhaaksi, ett� k�ymme
kaikki miehiss� ja yht'aikaa h�nen luoksensa ilmoittamaan vakaasti
asiamme, kysyen hartaalla mielell� ja kielell�, taitaisko h�n kellenk��n
meist� syd�mmens� lahjoittaa. Jos nyt tytt� on my�ntyv�, niin se meist�,
jolle lankesi toivottu arpa, kiitt�k��n onnensa p�iv��, mutta toiset
tyytyk��t napisematta kohtaloonsa. H�n, joka j�i osattomaksi, nielk��n
kiusansa, toivoen, ett� h�nkin viel� kohtaa m��r�tyn siippansa t��ll�.
Jos teemme niin, niin teemme kuin miehet ja oikeat veljet. Ja silloinpa
is�mme ja �itimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta
portista ja, seisten reunalla kiilt�v�n pilven, katselevat alas
p��llemme, huutain meille korkealla ��nell�: �Kas niin, Juhani, kas
niin, Tuomas ja Aapo, kas niin, Simeoni, Timo ja Lauri, juuri niin,
minun pikku-Eeroni! Olettepa poikia, joihin mielistymme!�

JUHANI. Mies, haasteletpa, saakeli vie, kuin taivaan enkeli, eik� paljon
puutu, ettet saata minua itkem��n.

SIMEONI. Me kiit�mme sinua, Aapo.

JUHANI. Kiitoksia vaan. Tuonne paiskaan halkoni.

TIMO. Sinne min�kin. Ja t�m� riita loppui niin kuin jo alusta

tahdoinkin.

SIMEONI. Aapo pit�� peilin edess�mme, ja siit� h�nt� kiitt�k��mme.

EERO. H�nt� kiitt�k��mme, veisatkaamme oikein �Simeonin kiitosvirsi�.

SIMEONI. Pilkkaa, pilkkaa ja virnistyst� taas!

TIMO. Ole tekem�tt� pilkkaa, Eero, Jumalan sanasta, Simeonin

kiitosvirrest�.

AAPO. Ah, niin nuori ja niin paatunut!

SIMEONI. Niin nuori ja niin paatunut! Eero, Eero! Niin, nyt en sano
muuta, vaan huokaan sinun t�htes.

JUHANI. Ennustanpa, Eero, meid�n kerran tai kaksi t�ytyv�mme antaa

sinulle oikein is�n k�dest�. Sill� �iti kasvatti sinua liian hempe�sti.

SIMEONI. Meid�n tulee h�nt� kurittaa, niin kauan kuin syd�mens� viel� on
nuoruuden norja ja taipuvainen; mutta tehk��mme se rakkaalla k�dell�
eik� vihan kiukussa. Vihan kuritus ajaa perkeleit� sis��n, vaan ei ulos.

EERO. Kas tuossa, ja oikein rakkaasta k�dest�.

SIMEONI. No tuota jumalatonta, kun nyt l�i minua!

EERO. Ja vasten kuonoa. V�hemm�st�kin on sappi haljennut.

JUHANI. Tuleppas t�nne, poikaseni. Timo, anna tuo keppi tuolta

nurkasta.

SIMEONI. Kas niin, Juhani, pid� h�nt� koreasti polvillasi, min� lasken
housunsa alas.

EERO. �lk�� helvetiss�!

JUHANI. Turhaan pyrist�t, kn��kk�.

SIMEONI. �l�pp�s h�nt� hellit�.

JUHANI. Kas tuota kiiski�. Mutta eth�n p��se, et.

EERO. Ly�k��s, te sen viet�v�t, niin tulen pist�n nurkan alle. Teenp�
totisesti tulta ja savua, tulta ja savua teen!

JUHANI. Sit� sappea! Vai pist�t tulen nurkan alle? Ah sit� sappea!

SIMEONI. Herra varjele sit� sappea!

JUHANI. Keppi t�nne, Timo!

TIMO. Enh�n sit� l�yd�.

JUHANI. Sin� sokko, etk� n�e sit� nurkassa tuolla?

TIMO. Ja t�m�k�? koivuinen?

JUHANI. Sama juuri; saatappas se t�nne.

SIMEONI. Ly�, mutta j�rkev�sti eik� vallan voimia mukaan.

JUHANI. Kyll� min� tied�n.

LAURI. Ei yht��n iskua, sanon min�!

TUOMAS. Antakaa pojan olla!

JUHANI. H�n tarvitsee v�h�n saparollensa.

LAURI. Et nyt koske h�neen sormellaskaan.

TUOMAS. Laske poika irti! Paikalla!

TIMO. Saakoon h�n anteeksi, se Eero-poika, t�m�n kerran kumminkin viel�.

SIMEONI. Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun.

LAURI. �l� koske h�neen.

AAPO. Antakaamme h�nelle anteeksi; ja niin koetamme koota tulisia hiili�

h�nen p��ns� p��lle.

JUHANI. Mene nyt ja kiit� onneas.

SIMEONI. Ja rukoile Jumalata lahjoittamaan sinulle uuden syd�mmen,

mielen ja kielen.

TIMO. Mutta min� menen ma'ata.

AAPO. Katselkaamme viel� yht� pyk�l��.

TIMO. Ma'ata menen. Tule kanssani, Eero; menn��n ma'ata ja unohdetaan

t�m� maailman viholaispes�, se kurja kekonen, joka sateessa h�yryy ja
ry�h��. Tule, Eero!
JUHANI. Mutta mik� on pyk�l�, jonka suoritusta tahdot?

AAPO. Jumala paratkoon! onhan laita, ettemme tunne A:takaan, aapisen

ensimm�ist� kirjainta, ja kuitenkin on sanantaito kristillisen
kansalaisen v�ltt�m�t�n velvollisuus. Mutta siihen voidaan meit�
pakoittaa lain mahdilla, kirkkolain mahdilla. Ja te tied�tte, mik�
kruunun kone meit� vartoo ja meit� mielii temmaista hampaisinsa, ellemme
itsi�mme opeta kiltisti lukemaan. Jalkapuuhan meit� vartoo, veljet,
musta jalkapuu, joka, ammoittaen jynk�sti ympyri�isill� l�vill�ns�,
maata r�h�tt�� tuolla kirkon porstuassa kuin musta karju. Juuri t�ll�
helvetin pihdill� on meit� rovastimme uhannut, ja saattaapa h�n
uhkauksensa toteen, ellei h�n n�e meilt� jokap�iv�ist� ahkeruutta ja
harjoitusta, se on varma asia.

JUHANI. Mahdotonta oppia lukemaan.

AAPO. Ihmisten tekem�n� on t�m� konsti ollut ennenkin.

TUOMAS. Saispa siin� hikoilla mies.

JUHANI. Ja puhkailla. Minulla on niin kova p��!

AAPO. Mutta voimallinen tahto vie miehen l�pi harmaan kiven. K�yk��mme
juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat H�meenlinnasta ja
l�htek��mme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme k�sky. Se
tehk��mme, ennen kuin vied��n meit� kruunun vauhdilla.

JUHANI. Min� pelk��n, ett� niin on t�ss� teht�v�, min� pelk��n. Jumala
armahtakoon meit�! Mutta olkoon jo huomiseksi t�m� tuuma ja menk��mme
levolle.

TOINEN LUKU

On tyyni syyskuun aamu. Kaste kiilt�� kedolla, sumu kiiriskelee

kellastuneiden lehdist�jen tutkaimilla ja haihtuu lopulta korkeuteen.
T�n� aamuna ovat veljet nousneet yl�s kovin �kein� ja ��nett�min�,
pesneet kasvonsa, harjanneet tukkansa ja pukeutuneet pyh�vaatteisinsa.
Sill� t�n�p�n� olivat he p��tt�neet l�hte� lukkarin luoksi kouluun.

Sy�v�t he nyt aamuistansa Jukolan pitk�n, honkaisen p�yd�n ��ress�, ja

n�kyy heille maittavan ruskeat herneet, ehkei ollut heid�n muotonsa
iloinen, vaan kiusan karmeus v�ikkyi heid�n kulmakarvoillansa; aatos
kouluretkest�, johon heid�n kohta tulee l�hte�, on matkaan-saattanut
t�m�n. Mutta atrioittuansa, eiv�t he kuitenkaan rient�neet heti matkaan,
vaan istuivat viel� hetkeksi lev�ht�m��n. Vaiti he istuivat, ja mik�
heist� alakuloisesti tuijotteli alas permantoon, mik� taasen katseli
punakansista aapiskirjaansa, k��nnellen sen tukevia lehti�. Pirtin
etel�isen akkunan ��ress� istuu Juhani, katsahdellen yl�s kiviseen
m�keen ja tuuheaan m�nnist��n, josta haamoitti muorin t�n�
punapielisell� ovellansa.

JUHANI. Venla tuolla astelee pitkin polkua, ja onpa h�nen k�ymisens�

nopsa.

AAPO. Ja eilen piti niin �itin kuin tytt�renkin l�htem�n sukulaistensa

luoksi Tikkalaan nauriita liistim��n ja puolaimia poimiskelemaan,
viipy�kseen siell� aina my�h��n syksyyn.

JUHANI. Aina my�h��n syksyyn? Min� tulen kovin levottomaksi. Kaiketi

l�htev�t he; mutta Tikkalassa on t�n� vuonna renki, joka on pulski poika
ja suuri vekkuli, ja sinne menisi pian meid�n kaikkein toivo.
Parastahan siis tehd� tuossa tiimassa se merkillinen temppu, tehd�
kysymys, kaikkein kysymysten kysymys. Menn��n siis likalta kysym��n,
tahtoisiko mielens� taipua ja syd�mmens� sytty�.

TUOMAS. Sen katson parhaaksi min�kin.

TIMO. Niin min�kin.

JUHANI. Niin, niin! ei nyt muuta t�ll� er�ll� kuin naimaan kaikki ja
yht'aikaa niinkuin pojat. Niin, niin! Herra varjele meit�! Mutta ei
auta, vaan naimaan, naimaan! Nyt olemme puvussa parhaassa, pestyin� ja
harjattuina; koko ulkomuotomme on kristityn ihmisen kaltainen: siisti ja
niinkuin uudesta syntynyt.--Min� tulen kovin levottomaksi.--Mutta Venlan
luoksi! Nyt on otollinen aika.

KERO. Ja olkoon se my�s autuuden p�iv�.

JUHANI. Kenen autuuden p�iv�, kenen? Ahaa! kuinka luulet, poika?

EERO. Vaikka meid�n kaikkein.

JUHANI. Toisin sanottu, ett� h�n tulis meid�n kaikkein vaimoksi.

EERO. Olkoon menneeksi.

JUHANI. �l�st.

SIMEONI. Kuinka Jumalan nimess� se olisi mahdollista?

EERO. Jumalan edess� ei ole mit��n mahdotonta. Uskotaan, toivotaan ja

rakastetaan kaikki yksimielisesti.

JUHANI. Vaiti, Eero! sill� nyt menn��n naimaan ja samaa tiet� kouluun,
haarapussit olalla.

AAPO. Mutta k�ytt��ksemme tointa kunnollisesti, olkoon meist� yksi

niinkuin puheen-kannattaja tuolla m�kiss�.

JUHANI. T�rke� pyk�l�. Mutta sin�p� juuri oletkin t�h�n toimeen niinkuin
valettu. Sinulla on hyv�t lahjat: puhees on aina her�tt�v� tulta ja
leimausta miehen povessa. Totisesti! oletpa syntynyt papiksi.

AAPO. Mit� tied�n min�? ja miksi haastelemme lahjoista? T��ll� metsiss�

ne katoovat tiet�m�tt�myyden sumuun, haihtuvat pois kuin lirisev�
puronen santaan.

JUHANI. Kova onni ei p��st�nyt sinua kouluun.

AAPO. Mist� olis tullut varat meid�n talollemme minua kouluttaa?

Muistakaa: keikkuupa siin� yksikin pussi kodon ja koulun v�lill�,
ennenkuin saadaan poika puus�kkiin.--Mutta asiaan taasen, naima-asiaan.
Olkoon niinkuin tahdotte. Min� astun esiin yhteiseksi puheenjohtajaksi
ja koen haastella kuin viisas mies.
JUHANI. K�yk��mme juoneen.--Herrajesta! Mutta eih�n auta, vaan k�yk��mme
juoneen t�ytt� p��t�. Pussimme j�t�mme ulkopuolelle muorin m�kki�, ja
Lauri, jolla ei ole t�ss� l�hteess� yht��n nautaa, vartioitkoon niit�
sioilta. Menn��n nyt! ja astukaamme morsiushuoneesen aapiskirja
kourassa; se antaa meille v�h�n niinkuin juhlallisuutta.

EERO. Liioinkin jos kukkolehden n�kyviin k��nn�mme.

JUHANI. Joko taas? Mutta kukostapa muistan sen kamoittavan unen, joka
raivosi minua menneen� y�n�.

SIMEONI. Kerro se; ehk� on se meille terveellinen varoitus.

JUHANI. Uneksuinpa, ett� oli tuolla uunin p��ll� kananpes� ja siin�

seitsem�n munaa.

SIMEONI. Jukolan seitsem�n poikaa!

JUHANI. Mutta yksi munista oli hassun pikkuinen.

SIMEONI. Eero!

JUHANI. Kukko kuoli!

SIMEONI. Is�mme!

JUHANI. Kana kuoli!

SIMEONI. �itimme!

JUHANI. Sittenp� kohta kaiken maailman hiiret, rotat ja k�rp�t pes�n

kimppuun.--Mit�p� n�m�t el�v�t tarkoittaa?

SIMEONI. Syntisi� himojamme ja maailman hekumaa.

JUHANI. Kaiketi niin.--Tulivat k�rp�t, rotat ja hiiret ja kieritteliv�t

ja vieritteliv�t, kolistelivat ja kalistelivat munia, jotka pian
s�rkyiv�t, ja siit� pikkuisesta munasta leimahti kovin karvas haisu.

SIMEONI. Huomaa t�m�, Eero.

JUHANI. Munat rikottiin ja hirmuinen ��ni, kuin monen kosken pauhu, nyt
huusi mun korvaani uunin p��lt�: �kaikki on rikottu, ja se rikkomus oli
suuri!� Niin huudettiin, mutta rupesimmepa viimein kuitenkin kokoilemaan
ja keittelem��n tuota seka-melskaa, ja saimme siit� lopulta sit� niin
kutsuttua munakokkoa eli munakokkelia; ja me s�imme sit� vallan
mieluisasti ja annoimme my�skin naapureillemme.

EERO. Hyv�� unta.

JUHANI. Katkeraa, katkeraa: sin� haisit siin� kuin helvetti. Kovin

katkeraa unta n�in min� sinusta, poika.

EERO. Mutta min� n�in sinusta oikein makeata unta; n�inp� ett�
aapiskirjan kukko muni sinulle ahkeruutesi ja viisautesi palkinnoksi
aika l�j�n karamellia ja sokerin paloja. Sin� iloitsit kovin,
maiskuttelit makeisias; annoitpa viel� minullekin.
JUHANI. Vai annoin sinullekin. Olihan se hyvinkin tehty.

EERO. �Koskas anti pahaa tekee?�

JUHANI. Ei koskaan; liioinkin jos antaisin sinulle v�h�n kepist�.

EERO. Miksi vaan v�h�n?

JUHANI. Kitas kiinni, mullikka!

TUOMAS. Tehk��t se molemmat ja l�htek��mme matkaan.

AAPO. Ottakoon kukin pussinsa ja aapisensa.

Niin l�ksiv�t he kosimaan naapurin tyt�rt�. Per�tysten, ��nett�min� he

astelivat yli perunakuoppat�yr��n, astelivat kivist� m�ke� yl�s ja
seisoivat lopulta ulkopuolella M�nnist�n muorin m�kki�.

JUHANI. T�ss� ollaan, t�h�n j�t�mme pussit; ja sin�, Lauri, istu

uskollisena vartijana, kunnes palaamme morsiushuoneesta takaisin.

LAURI. Viivyttek� siell� kauankin?

JUHANI. Aina kuinka asiamme luonnistuminen vaatii.--Onko kell��n

sormusta?

EERO. Sit� et tarvitse.

JUHANI. Onko kell��n sormusta taskussa?

TIMO. Ei minulla eik�, tiet��kseni, muillakaan. Siin�p� se on:

nuorenmiehen pit�isi aina k�yd� kiilt�v� sormus plakkarissa.

JUHANI. No peijakas! T�ss�p� seist��n nyt. Ja eilen oli meill�

reppuryss� Iisakki, jolta olisin tainnut ostaa sek� sormuksen ett�
kaulaliinan, mutta min� sika en tuota hoksannut.

AAPO. Ne v�likappaleet taidamme ostaa itsellemme j�lest�p�in. Ja parasta

onkin saadaksemme ensin varma tieto, tuleeko meist� kenk��n ja ken
meist� tulee tekem��n t�m�n iloisen ostoksen.

JUHANI. Ken aukaisi ovea? Venlako?

TIMO. �mm�h�n se oli, se k�m�-leuka.

JUHANI. Venlan rukki p�rr�� siell� kuin iloinen sontiainen kes�-iltana,

ennustaen poutaa. Menn��n nyt! Miss� on aapiseni?

AAPO. Kourassasi, veljeni. Olethan, Jumalan luoma, niinkuin v�h�n

py�r�ss� p��st�s.

JUHANI. Ei juuri h�t��, veljeni. Mutta enh�n ole vaan no'essa

kasvoiltani?

EERO. Et suinkaan, vaan oletpa puhdas ja l�mmin kuin vasta munittu muna.

JUHANI. Menn��n nyt!

EERO. Vartokaa! Min� olen nuorin ja mahdan aukaista teille oven ja tulla
itse viimeisen�. Astukaa sis��n.

Astuivat he muorin matalaan m�kkiin, Juhani edell�, silm�t p�ll�ll��n ja

tukka pystyss� kuin piikkisian harjakset, ja toiset seurasivat h�nt�
uskollisesti, vakaasti kantap�iss�. Niin astuivat he sis��n, ja Eero
kimmautti oven heid�n j�lkeens� kiinni, mutta itse j�i h�n ulkopuolelle,
istui alas kedolle, huulilla sukkela myh�ilys.

Mutta eukko, jonka huoneessa viisi veljest� nyt seisoo kosiomiehin�, on

riepas ja vire� eukko; h�n k�yttelee elinkeinoksensa kananhoitoa ja
marjannoukkimista. Suvin ja syksyin keikkuu h�n ahkerasti kantoisilla
ahoilla, mansikka- ja puolain-t�yr�ill�, keikkuu ja hikoilee tytt�rens�
Venlan kanssa. Kauniiksi kutsuttiin neitoa. H�nen hiuksensa olivat
ruosteenkarvaiset, katsanto viekas ja ter�v�, suu my�s sulava, ehk�
melkein liian leve�. Varreltansa oli h�n lyhyt, mutta harteva ja
palleroinen, ja vahvaksi sanottiin h�nt� my�s. T�m�n kaltainen oli
veljesten lempilintu m�nnist�n suojassa.

Mutta m�kin ovi kirahti, ja Juhani astui kiivaudella ulos, vihaisesti

lausuen toisille, jotka viel� viipyiv�t sis�ll�: �tulkaa pois, pojat!�
Ulos k�viv�t he viimein kaikki n�rk�styksen muodolla ja l�ksiv�t
k�yskelem��n kohden kirkonkyl��. Mutta koska he olivat ehtineet
huoneesta noin viisikymment� askelta, noukkasi Juhani maasta
nyrkin-kokoisen kiven ja, puhisten vihasta, nakkasi h�n sen vasten
huoneen ovea; jysk�hti m�kki ja kiljahti m�kiss� muija, avasi oven,
kiroili ja �rhenteli, heristellen nyrkki�ns� pakeneville veljille.
Aapiskirja kourassa ja haarapussi olalla veljet astelivat per�tysten
pitkin kirkkotiet�, sanaakaan vaihettamatta kesken�ns�. Vihan vinhalla
vauhdilla he vaelsivat: santa kihisi ja pussit keikkui; eiv�tk� he
huomanneet, kuinka joutui tie. ��nett�min� kulkivat he kauan, kunnes
Eero viimein avasi suunsa ja lausui:

EERO. Kuinka luonnistui asia?

JUHANI. Jaa-ah! kuinkahan tuo luonnistui? Tulitkos sis��n kanssamme,

sin� harakka, sin� variksen poikanen? Mutta etp� uskaltanut, et
totisesti uskaltanutkaan. Mit� tuommoisesta variksen poikasesta? H�nen
peitt�isi Venla huppuun. Mutta kas, kas, kuinka paljon olenkin sinusta
uneksinut. N�inh�n, niinkuin nyt muistan, menneen� y�n� sinusta viel�
toisenkin unen. Merkillist�! Tuollahan istuit m�nnist�ss� Venlan
vieress� rakkaassa kiemailuksessa, koska min� teit� l�henin noin
hiipistellen hiljaa. Mutta kas, kun huomasitte minun, noin mit�sp� teki
silloin Venla? K�tki peijakas sinun hameensa liepeisin. �Mit� olet
hameeses k��rinyt�, kysyin min�. �Ainoastaan pienen variksen poikasen�,
vastasi tytt� heilakka. Hi, hi, hi! Ja eip� ollutkaan t�m� unta, ei
koira viek��n ollutkaan! vaan itsest�ns�, omasta p��st�ns� t�m�n sepitti
Juhani poika. Jaa-ah! h�n ei ole juuri niin tyhm� kuin luullaan.

EERO. Merkillist� kuinka olemmekin unta uneksuneet toinen toisestamme.

Min� taasen t�ll� lailla sinusta: Tuolla m�nnist�ss� ik��n seisoitte
sin� ja Venla, armiaasti halaillen ja katsellen totisina yl�s pilviin.
Sielt�h�n, taivaan korkeudesta, anoitte jotakin merkki�, niinkuin
rakkautenne otollisuuden osoitteeksi. Taivas kuulteli, kuultelivat
mets�, maa ja pienet lintusetkin, ja te itse syvimm�ss� ��nett�myydess�
varroitte, mit� tuosta piti tuleman. Tulipas my�s lopulta er�s vanha
varis, lent�� kahnustaen halki tyynen ilman, ja ehditty�ns� ihan
kohdallenne katsoa mulautti h�n kerran alas teid�n p��llenne, mutta
k��nsi taasen pian silm�ns� toisialle, levitti koipensa ja laski jotakin
valkoista, joka putosi alas ja ruiskahti poikaa ja tytt�� vasten otsaa,
pl�isk�hti vasten pl�si� vallan.--T�m� �lk��n suinkaan pahentako
mielt�s; sill� uneksinpa niin, enk� mit��n ole sepitt�nyt omasta
p��st�ni.

JUHANI. Min� sinun riivatun...

Silloin karkasi h�n julmistuneena kohden Eeroa, joka nopeasti pakeni

vihaisen veljens� edest�. Loiskaten poikkesi h�n tielt�, vilkaisi
j�niksen� pitkin ahoa, mutta Juhani p�tki villittyn� karhuna h�nen
j�less�ns�. Keikahtelivat pussit, t�misi heid�n allansa kuiva tanner; ja
kuului toisten veljesten huuto, manaten riitamiehi� malttiin ja sopuun.
Mutta tielle takaisin kiirehti taasen Eero, ja riensiv�t toiset h�nt�
pelastamaan hirmuisen Juhanin kynsist�, joka juoksi jo nuorimman
veljens� kantap�iss�.

TUOMAS. Seisahdappas koreasti, Juhani.

JUHANI. Min� h�nen nykist�n!

TUOMAS. Koreasti, poikaseni.

JUHANI. Istu ja pala!

AAPO. H�n palkitsi vaan kunnian kunnialla.

JUHANI. Kirottu olkoon h�nen kielens�, kirottu olkoon t�m� p�iv�!

Saimmehan, Jumalan nimess�! rukkaset Venlalta. Vankosarviset ky�pelit ja
korkeuden sotajoukko suuri! Eih�n n�e nyt silm�ni sylt��k��n eteens�,
niin on musta maa ja taivas, musta syd�mmeni t�hden. Istu ja pala!

SIMEONI. �l� kiroo, mies.

JUHANI. Kiroon ett� maailma py�rii, hajoo kuin vanha pakkoreki

mastohirren alle!

SIMEONI. Mit�s tahdomme tehd�?

JUHANI. Tehd�? Ellei t�m� aapiskirja olisi Jumalan sanaa, Jumalan oma
kirja, niin s�p�leiksi, s�p�leiksi paikalla t�m� kirja! Mutta kas t�ss�:
ruokapussini m�tkin m�skiksi m�keen! Tahdotteko n�hd�?

SIMEONI. �l� Herran t�hden Herran lahjaa. Muisteleppas �Paimion piikaa�.

JUHANI. Syd�mmeni vaivassa!

SIMEONI. �K�rsimys vaivass', manna taivaass'�.

JUHANI. Min� annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut M�nnist�n

muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tiet�isitte, niin
tulisittepa ymm�rt�m��n, ett� aatokseni jo l�hes kymmenen vuotta on
py�riskellyt t�ss� luntussa oikein hassusti. Mutta menih�n toivoni nyt,
meni kuin tuhka tuuleen.

TIMO. Rukkaset saimme aamuhetken�.

JUHANI. Joka mies!

TIMO. Ei armahdettu ket�k��n, ei pienint�k��n meist�. Kaikki saimme

vaan.
JUHANI. Kaikki, kaikki! Mutta parempi kuitenkin niin, kuin ett� joku
teist� toisista olis saanut h�nen siipaksensa. Panisinpa, peeveli vie!
nyt selk��n poikaa, jolle se temppu olis tapahtunut, sen min� tekisin.

TUOMAS. Me olimme kovin mahdottomia. Sen n�ytti likan pilkallinen

irvistys koska Aapo oli maininnut yhteisen asiamme.

JUHANI. Selk��n h�n tarvitsis, koko lunttu. Tehd� pilkkaa meist�! Varro,
naasikka.--Parastansa koetti Aapo, sit� ei taida kielt��, mutta eih�n
olisi t�ss� auttanut itse keruupin kieli.

TIMO. Mutta jos olisimme astuneet likan eteen mustassa verka-takissa ja

olisi kello pullistanut liivimme taskua kuin pulski huhta-nauris, avain
viel� kilkahdellut ketjuissa ja hopeahelainen piippu ry�h�nnyt
hampaissamme, niin olisipa, koira vie! tullut asiastamme sek� munia ett�
poikasia.

JUHANI. Naisella ja harakalla on molemmilla yht� kiivas halu

kiiltoaineisin.--Mutta Aapo on vaiti kuin j��tynyt j�rvi.

AAPO. ��nell�mme ei ole kaikua myrskyss�. Tai rupesko jo mielesi hurjat

tuulen-kierrokset asettumaan povessasi?

JUHANI. Syd�mmeni hurmeinen lammikko lainehtii viel�, lainehtii kauan.

Mutta sano kuitenkin sana.

AAPO. Kaksikin. Siis kuule nyt. Ota syd�mmesi kouraan ja kuiskaa sen
korvaan j�rjen kielell� n�in: Venla ei sinusta huolinut, koska ei h�n
sinua rakasta, ja ettei h�n sit� tee, se �lk��n sinua n�rk�stytt�k�;
sill� rakkauden liekin viritt�� taivas, vaan ei ihmisen tuumat.
Kerjuutytt� rakastuu kuninkaasen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan
vimmatusti. Niin lentelee t��ll� ristiin rastiin rakkauden henki, ja
sin� et tied� kusta h�n tulee.

TIMO. Rakkaus puhaltaa mist� h�n tahtoo, sin� kuulet h�nen humunsa,
mutta etp� tied� kusta h�n tulee ja kuhunka h�n menee. Niin kuulin usein
entisen ruotumummon lauseilevan. Mutta Jumalan rakkauttapa h�n silloin
tarkoittikin, luulen min�.

AAPO. Sano viel�, Juhani, syd�mellesi n�in: ole potkittelematta! Venla

teki oikein antaessaan sinulle kiellon; sill� avioliittohon ruveta ilman
rakkauden ponnistusta, ei tahdo k�yd� p�isin, vaan se mutkistelee ja
tekee monasti ikuisen kiusan t�it�, niinkuin, sen pahempi, nyt usein
n�hd��n ja kuullaan. Niin, veljet, Venla ottakoon sen, joka on h�nelle
m��r�tty, me teemme samoin.

TIMO. Sen tyt�n, joka on tehty minun kylkiluustani, saan min� viimein,
vaikka peijakas kiljuisi. Tied�np� viel� yhden asian: miehen syd�n istuu
vasemmalla, mutta naisen oikealla puolella rinnassa.

JUHANI. Mutta minun syd�meni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin

pakana.--Oi sin� h�ll�kk�, sin� mustalaislunttu! miksi hylk�sit minun
talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan?

AAPO. Siin� ei mit��n ihmetelt�v��. Talomme on huutavassa hukassa, ja

tuo neitonen toivoo, vaikka luullakseni turhaan, p��sev�ns� em�nn�ksi
paljoa parempaan taloon. Olenpa kuullut, ett� hyv�ilee h�nt� tuo hyv�k�s
Sorvarin Juhani.
JUHANI. Sin� piikkileuka Jussi! olisit nyt kintaissani, pyhkeilisinp�
sinua v�h�n. Narrata likkaa ikuiseen h�pe��n!

AAPO. Niin, niin, maailma on yht'aikaa hullu ja petollinen. Venlalta ei

puutu muotoa eik� Jussilta juonia. Sorvari on julkinen talo, se
houkuttelee, mutta Jukola, t�m� vaivaisten pes�, on perin surkeassa
tilassa, ja me itse, talon seitsem�n perillist�, viel�kin surkeammassa
tilassa, niin ainakin maailman edess�. Ihmiset, muistellen nuoruutemme
laiskaa ja usein hurjap�ist�kin el�m��mme, eiv�t taida meist� vartoa
en�� juuri mit��n kunnollista. Ja tied�np�, ett� tuskin
kymmenen-vuotinen siivo ja kaikin tavoin kunniallinen k�yt�s voisi
saattaa meit� kansalaistemme silmiss� t�yteen ihmisarvoon taas. Niin
tukala on p��seminen pahan nimen liasta, koska se kerran on tarttunut
mieheen. Mutta parempihan viimeinkin nousta, kuin ijankaikkiseksi uupua
viheli�isyytemme ropakkoon. Sent�hden, parannusta, parannusta
harrastelkaamme kaikin voimin!

JUHANI. Parannuksen tiell�h�n nyt ollaan. Mut t�m� onneton naimaretki

antoi syd�melleni iskun, josta se potee hirve�sti p�ivi� ja viikkoja;
antoi haavan.

AAPO. Haavan, haavan, totisesti; mutta aika, tied�n min�, saattaa sen
haavan unohduksen rupeen ja nahkaan.--Mik� meno tuolla tiell�.

TIMO. Toukolan poikia iloinen joukko.

AAPO. Viett�v�tp� joutomaanantaita vallattomassa hummauksessa,

suuri-kelmit.

TIMO. Ja tahtovat vahvasti meit�kin seuraansa.

JUHANI. Kiusaus l�hestyy.

TIMO. Heid�n on niin lysti.

JUHANI. Mutta meid�n? Mik� seisoo edess� meill�? Tuhannen sarvip��t�!

vartoohan meit� vaivaisia tulinen tukkajuhla.

EERO. Mik� eroitus: j�nkk�ill� aapistoa lukkarin ovinurkassa, tai

hurraten ja laulellen viett�� iloista joutomaanantaita iloisten
kumppanien kanssa.

JUHANI. Eroitus on hirmuisen suuri, suuri kuin syvyyden kaivon ja

taivaan v�lill�. Veljet, mihin astumme?

EERO. Astukaamme taivaasen vaan.

AAPO. Kaivoon, kaivoon! ylt�kyllin horimaan el�m�n vett�. Opin, taidon

ja viisauden aarnioihin tahdomme syventy�.

TUOMAS. Lukkarille, lukkarille!

JUHANI. No tallustellaan!

EERO. Kuulkaas Kissalan Aapelin klaneettia.

JUHANI. Ihanata!
TIMO. Soi kuin p��-enkelin pasuuna.

JUHANI. Koska taivaan sotajoukko ekseeraa ja marssii ett� poro priiskuu.

Ihanata!

TIMO. He tahtovat meit� vahvasti kanssansa.

JUHANI. Hyvin tietty. Kiusaus l�hestyy meit�, l�hestyy totisesti.

Veljesten n�in haastellessa, l�heni heit� joukko Toukolan poikia, mutta

eip� juuri niin kohteliaasti ja hyv�ntahtoisesti kuin Jukolaiset
vartoivat. Olivatpa jotenkin p�iss��n, ja miellytti heit� nyt hieman
ilvehti� veljesten kanssa ja lauloivat heid�n edess��n nyky��n
sepitetyn laulun, jonka olivat nimitt�neet: �Seitsem�n miehen voima�.
Niinp� he, Kissalan Aapelin puhaltaissa, likeniv�t koulumiehi�, laulain
seuraavalla tavalla:

Kiljukoon nyt kaikkein kaula,

Koska mielin virren laulaa
Voimasta seitsem�n miehen.

T�hti� kuin otavassa,

Poikia on Jukolassa,
Laiskanpulskeja jallii.

Juho pauhaa, pirtti roikkaa;

H�n on talon aika poika,
Ankara �Poika-Jussi�.

Tuomas seisoo niinkuin tammi,

Koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.

Simeoni, liuhuparta,
Valittaa se �ihmisparka,
Syntinen, saatana, kurja�.

Simeoni herneet keitt��,

Timo sekaan rasvat heitt��,
Patahan kuohuvaan sylkee.

Lauri-poika mets�ss' h��rii,

Katselevi puita v��rii,
M�yr�n� nummia tonkii.

Viimein tulee h�nn�n huippu,

Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.

Siin� onpi velisarja,

Jalo niinkuin sonnikarja,
Voimalla seitsem�n miehen.

��nett�min�, vaikka purren hammasta, kuultelivat veljet t�t� laulua.

Mutta kun kiusaajien pilkka ei p��ttynyt viel� siihen, vaan sateli
ivasanoja lakkaamatta, varsinkin aapiskukosta ja sen munimisesta, niin
rupesi veljesten sappi paisumaan ja heid�n silm�ns� k�viv�t ter�viksi,
supistuivat pieniksi kuin tihkurin silm�t, koska h�n kannon alta
mustassa korvessa katsahtaa ulos p�iv�n valkeuteen. Mutta nyt tapahtui
ett� Toukolaisista er�s luikkari, menness��n Juhanin ohitse, tempasi
�kisti aapiskirjan h�nen k�dest�ns� ja l�ksi juoksemaan kaikin voimin,
mutta julmistuneena kaappasi Juhani h�nen per�ss��n. Silloin karkasivat
my�s toiset veljet tulisella vauhdilla pilkkaajiensa p��lle, ja tappelu
oli yleinen. Ensiksi moiskahtelivat korvapuustit, moiskahtelivat
kahdenpuolen, mutta siit� iskiv�t he toinen toisensa kurkkuihin ja
rupesivat--sokeasti, �helt�en--repim��n, riistomaan ja huhtoen
k�yttelem��n nyrkki�ns�. Tuimasti iskiv�t vastaan Toukolaiset, mutta
tuimemmin viel� l�im�ytteliv�t Jukolan miehet; ja raskaasti kuin
rautanuijat putosivat veljesten rusikat heid�n vihamiestens� p�it�
vasten. Kiiriskeltiin tomussa ja p�lyss�, joka kuivalta tielt� nousi
palloellen ilmaan, ja santa ja somero kahisi heid�n ymp�rill�ns�
lehdist�ss�. N�in kesti hetken r�hisev� ottelu, ja veljet, melkein jo
voittajina, huusivat korkealla ��nell�: �rukoiletteko, sen viet�v�t,
armoa?�; ja kaiku pilvist� vastasi: �armoa!� Mutta kauan pinnisteliv�t
Toukolaiset vastaan, kunnes he viimein voimattomina vaipuivat maahan.
Siin� he makasivat revityill� takinliepeill� ja turpuneilla kasvoilla,
niellen ahneesti raikasta ilmaa kuumaan, huokuvaan sisustaansa. Voiton
miehin� seisoivat veljet, mutta n�ytti heid�n muotonsakin ett� oli
heille tarpeeksi taistelossa ja mieluisa heillekin nyt hetken lev�hdys.
Varsinkin oli Eeron kanssa melskeess� pahoin menetelty; sill�
vartalonsa lyhyys saattoi riitakumppanillensa suuren edun. Useinpa h�n
tappeluksen kest�ess� py�riskeli pienen� m�yr�koirana toisten urosten
jaloissa, ja ainoastaan kerke� apu toisilta veljilt�ns� esti h�nen perin
runtoutumasta. P�yrytetyll� tukalla istui h�n nyt ojan �yr��ll� ja
kokoili uusia voimia, puuskuttaen kovin.

Mutta toisten juuri lakatessa tappelemasta, l�hestyi Juhani miehens�

kanssa, kiskoen h�nt� kauluksesta ja v�limmiten kirist�en h�nt�
kurkusta. Peloittava, hirmuinen oli nyt muoto Jukolan vanhimman veljen.
Viha tuiskahteli tulena h�nen ainakin jotenkin pienist� silmist�ns�,
jotka, nyt kiukusta veripunaisina, py�r�hteliv�t vimmatusti h�nen
p��ss�ns�; karvas hiki virtasi alas h�nen poskiltansa, ja niinkuin
sotaorhi h�n puhalteli ja huohotteli.

JUHANI. Ha'e aapiseni, ha'e a-p-c-kirjani, paikalla! Katsos, likist�np�

sinut muutoin niin ett� rapas lent��. Ha'e Herran t�hden se punakansinen
aapiseni, sin� junkkari. Katsos n�in min� sinulle annan, katsos n�in!

TOUKOLAINEN. �l� ly�!

JUHANI. A-p-c-kirja!

TOUKOLAINEN. Tuonnehan sen viskasin pensaasen.

JUHANI. Anna se kouraani oikein korealla k�dell�, lilli-hankulla, sin�

junkkari. Luuletko t�ss� n�in vaan tanssielevasi, junkkari? Etk� sin�
riivattu anna sit� punakansista aapelusta kouraani?

TOUKOLAINEN. Muserrathan kurkkuni, kurkkuni!

JUHANI. A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meit�! A-p-c-kirja!

TOUKOLAINEN. T�ss�, sin� hirve� mies.

JUHANI. Annappa sille pieni suukkonen. Niin, suutele sit� koreasti.

TOUKOLAINEN. Mit�? Suudella?

JUHANI. Oikein n�tisti. Ja tee se Herran t�hden, mun veljeni, jos
selk�si syhyy ja henkesi on sinulle rakas. Tee se, tee se, muutoin
huutaa jo t�ll� hetkell� sun veresi kostoa mun p��lleni, kuin ennen
hurskaan Aapelin veri. Sill� sin� n�et, ett� olen vihasta kasvoiltani
musta kuin saunan tonttu. Sent�hden suutele aapistani. Min� rukoilen
sinua meid�n molempain puolesta!--Kas niin.

TOUKOLAINEN. Oletko tyytyv�inen?

JUHANI. Vallan tyytyv�inen. Mene nyt ja kiit� Luojaasi, ett� p��sit

t�ll�. Ja jos tuossa v�limaassa, hartioittesi ja tuon p��nuijas v�lill�,
olet havaitseva joitakin j�lki�, ik��nkuin kruuvipenkin hampaista, ja
varsinkin jos huomenna tunnet siell� viel� niinkuin siantaudin tapaista
kankeutta, niin �l�pp�s juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt.
Mutta yksi sana viel�, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepitt�m� on veisu,
jota meid�n �sken t�ytyi kuullella korvat pystyss�?

TOUKOLAINEN. Sit� en tied�.

JUHANI. Sano kidastasi!

TOUKOLAINEN. Min� en tied�.

JUHANI. No, no, kyll�h�n siit� aina tiedon saan. Mutta vie minulta
terveisi� Kissalan Aapelille ja sano h�nelle, ett� koska h�nen kohtaan,
niin soipa h�nen kurkkunsa viel� kile�mmin kuin �sken h�nen
klaneettinsa. Mene nyt; sill� minun l�sn�oloni ei ole sinulle juuri
terveellist�.--Ole m�k�ttelem�tt� kostosta. Varo etten saa sit� pistosta
p��h�ni ett� kaapaisen per�ss�si, antamaan sinulle hieman kaupan p��lle.

TUOMAS. Olkoon h�n jo rauhassa, kurja mies.

JUHANI. H�n on saanut k�niins�, min� takaan sen.--Mutta j�tt�k��mme t�m�

hirve�sti kynnetty, tuhanteen ristiin viilletty maantiensarka. T�ss� ei
ole nyt hyv� viipy�: sill� tappelu maantiell� on, lain kannalta katsoen,
kovin vaikea asia ja taitaa saattaa miehens� koviin kiipaleisin.

AAPO. Rient�k��mme!--Mutta sep� vasta leivotus; ja olisinpa tullut siin�

h�yhennetyksi ilman Simeonia; h�n levitti v�h�n kasaa p��lt�ni.

SIMEONI. Miksi koskimme heihin? Mutta ihminen on heikko, eik� voi

hillit� vihansa ja synnin voimaa. Ah! katsellessani kuinka Tuomaan
nyrkki kumoili miehi�, aattelinpa: nyt ei ole miesmurha kaukana.

TUOMAS. L�inp� kenties liian varomatta, mutta onhan jo v�hemm�st�kin

ly�ty.--Astukaamme huikeammin; p�iv� joutuu.

Kiivaasti he astelivat, mutta n�rk�stys ja harmi ei tahtonut haihtua

heid�n kasvoiltansa, vaan kipe�sti pisteli heid�n syd�nt�ns�, koska he
muistelivat Toukolan poikain herjaus-veisua. ��net�nn� asteli Juhani
edell�, asteli kiukun tuimuudella, syljeskellen ja v�limmiten ravistaen
p��t�ns�. Viimein kuitenkin, k��ntyen toisten puoleen, avasi h�n suunsa.

JUHANI. Kenen riivatun sepitt�m� on t�m� laulu?

EERO. Kissalan Aapelin.

AAPO. Sit� kohden uumoon min�kin; sill� h�n on kiukkuinen pilkkakirves.

Tekip� h�n kyll�kin h�ijynaikaisen pilkkarunon tuosta kappalaisukostamme,
joka--Jumala paratkoon!--sattui hieman tahrimaan nen�ns� lukukinkerill�.

TIMO. Mutta olisi minulla kortteli viinaa ja pari sanaa kuiskata Nikulan
Ananian korvaan, niin kuulisimmepa piankin vaikka syll�n pituisen
veisun, jossa kyll� n�ytett�isiin mik� mies h�n on t�m� Aapeli. Suuri
lurjus ja hunsvotti h�n on; k�velee pitkin kyli� klaneetti k�dess�,
tekee pii'oille lapsia ja el�� vanhan �itins� niskoilla. Uuspeili koko
mies.

JUHANI. Olisi lorulaulu, jonka he kutsuivat seitsem�n miehen voimaksi,

kotoisin h�nen p��kallostansa, niin katso, koska ensiksi h�nen kohtaan,
vaikka kirkon-m�ell�, niin p��-nahkansa nyljen tuppeen niskasta aina
silm�karvoihin asti, se olkoon sanottu.--Mutta emmek� taitaisi iske�
mieheen lain voimalla.

AAPO. Laki ei tuomitse ket��n ilman ankaria todistusmiehi�.

JUHANI. Astukoon h�n sitten puhdistus-valalle; ja luulenpa h�nen ensin

v�h�n arvelevan, ennen kuin viskaa sielunsa pimeyden alhoon. Mutta jos
h�n sen surkean tempun tekis, niin--hyv�� y�t� sitten, naapurini, makaa
rauhassa minun puolestani.

AAPO. Mutta luulenpa, ettei laki t�m�nkaltaisessa seikassa p��st�kk��n

valan-tekoon kannustettua miest�.

JUHANI. H�n saakoon sitten omasta nyrkist�ni, ja onpa h�nelle siit�,

luulen min�, sama terveellinen karvastus kuin lain ja oikeudenkin
suolasta.

SIMEONI. Mutta heitt�k��mme jo t�ll� er�ll� sikseen sek� laulu ett� tuo
pedollinen tuiskaus tiell�.--Tuossa on se tervaskanto, jonka juurella
kerran karjassa k�ydess�ni nukuin ihmeelliseen unenn�k��n, vaikka
naukuilikin vatsassani n�lk�. Olinhan olevanani taivaassa, istuin
pehme�ll�, helluvalla sohvallani ja edess�ni h�yrysi harjallinen
ruokap�yt�. Maittavia, kovin maittavia olivatkin ne ruuat ja niin
rasvaisia. Min� s�in ja join, ja pienet keruupi-pojat passasivat minua
kuin mahtavata persoonaa. Kaikki oli verrattoman kaunista ja
juhlallista: siin� l�hell�, kultaisessa salissa, kaikui enkelien kuori,
ja min� kuulin veisattavan sen uuden ja suuren virren. Niin uneksuin, ja
silloinpa sain t�m�n kipin�n rintaani, joka �lk��n siit� en�� koskaan
sammuko!

JUHANI. Se isolukija paimen-ukko, se puna-silm�, liuhaparta Tervakosken

Tuomas, silloinen kumppanisi karjassa, saattoi sinun v�h�n
kaistap�iseksi; ja siin�p� se kipin�.

SIMEONI. Niin, niin, kyll�h�n viimeisen� p�iv�n� n�hd��n!

TUOMAS. Mutta tuossahan on kuusi, josta is�mme kaatoi kerran aika

ilveksen; ja olikin se h�nen viimeinen ilveksens�.

TIMO. Niinp�, sen kerran per�st� ei h�n en�� taaputtanut kotiansa

takaisin, vaan kylm�n� kiskottiin mets�st�.

JUHANI. Potra ja huikea mies, mutta kova ja kiinte� kuin kallio

poikiansa kohtaan. Harvoinpa h�n kuitenkin asteli Jukolan pihoilla, vaan
metsiss� h�n asui, ja kotona oli hiirill� el�m�.

AAPO. Tosin unohti h�n paljon kotonsa tuon ehk� noidutun pyyntihimonsa
t�hden, mutta olipa h�n kuitenkin kelpo is�, ja kunnian miehen� h�n
kuoli. Lev�tk��n h�n rauhassa!

TIMO. Ja kaksinkerroin �itimme.

JUHANI. Siin� oli kunnon em�nt� ja hurskas ihminen, vaikka ei h�n

lukeakkaan osannut.

SIMEONI. Kuitenkin rukoili h�n polvillansa illoin ja aamuin.

JUHANI. Sen h�n teki. Verraton �iti ja em�nt�! Muistelenpa aina, koska
asteli h�n sahrojen sarvissa, jykev�n� kuin j�ttil�is-eukko.

EERO. Oli h�n oiva �iti, mutta miksi emme olleet tottelevia lapsia me,
miks' emme raataneet silloin pellolla kuin seitsem�n karhua? Olisipa
Jukola nyt toisenmoinen. Mutta mit� ymm�rsin min� silloin, pieni
paita-ressu?

JUHANI. Kitas kiinni siin�! Muistanpa viel� tuon h�ijyn ja tiuskean

k�yt�ksesi �iti parkaa kohtaan. Mutta ainapa h�n sinua armahteli,
niinkuin tavallisesti sek� is� ett� �iti nuorimpaa lastansa; mutta kas
vanhimman turkki on lakkaamatta p�llytyksess�, niinkuin tuon itsest�ni
parhain tied�n. Onhan, peeveliss�, minua aikanani peitottu kuin hallia
vaan, mutta toivonpa kaiken olleen hyv�ksi, Jumalan avulla.

SIMEONI. Totisesti tekee kuritus hyv��, varsinkin, jos siunaat ruoskan

ja kuritat Herran nimess�.

EERO. Varsinkin jos viel� l�mmit�t ruoskan.

SIMEONI. Min� en kuule sinun viheli�isi� kompasanojas, sin� umpisokea,

sin� hempe�sti kuritettu lapsi.

TIMO. �Hyv� lapsi kurittaa itse itsens�, mutta t�m�n tempun tahtoisin
n�hd�.

SIMEONI. T�ss� on Sonnim�en tien-risti, t�nnep� asti aina kirkkotarhasta

vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiest�, joka
kulkeissansa y�ll� ohi kirkon, laski, jumalaton, huikean kirouksen
suustansa. T�m� olkoon teille varoitukseksi karttamaan kirous-synti�.

JUHANI. Mutta Sonnim�en harjulla seisomme, kirkko n�kyy ja tuolla

loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtiv� perkelten pes�! Hih!
tuossahan koko helvetin herraus, tuossa se peloittava viisaus ja
hirmuinen kunnia. Nyt kaikki j�seneni puutuvat ja jalkani iskev�t
armottomasti vastakyntt�. Ah! mit� teen t�ll� py�velin hetkell�, mit�
teen, min� teid�n kurja vanhin veljenne?

EERO. Koska olet vanhin veljemme, astele edell�mme hyvill� esimerkeill�

ja k��nny takaisin helvetin tielt�. Min� olen valmis k�ym��n seuraasi.

TUOMAS. Vaiti, Eero! Nyt ei askeltakaan takaisin.

JUHANI. Oi sarvip��t! Lukkarin ovi on mielest�ni surman kita.

AAPO. Juuri siin� on ihmis-arvomme ja kunniamme alku.

JUHANI. Kuuma kunnia, kuuma kunnia! Voi meit�! Tuollahan n�en koko
lukkarin komeuden, pappilan peloittavan prameuden, ja luontoni iskee
vastaan--Jumala auta meit�!--iskee vastaan. Mit� sanot, Timo?

TIMO. Vahvastihan se iskee.

AAPO. Sen uskon, mutta t��ll� ei tanssita aina ruusuilla ja kukkasilla.

JUHANI. Ruusuilla ja kukkasilla? Olemmeko tanssineet ruusuilla ja

kukkasilla?

AAPO. Saammepa niell� t��ll� montakin karvasta marjaa, veikkoseni.

JUHANI. Karvasta marjaa? Emmek� jo tarpeiksi ole nielleet karvaita

marjoja? Voi Aapo parka! monessa liemess� olemme jo keitetyt, monessa
tuulessa on tukkamme tuiskinut. Ja mink�t�hden? Miss� on voittomme? T�m�
maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit,
lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa! Mailman
kiusanhenki� kaikki! Mainitsin kirjat, mutta silloin en juuri
tarkoittanut pipliaa, virsikirjaa, katkismusta ja aapista enk� my�sk��n
�huutavan ��nt� korvessa�--se hirvitt�v� kirja--niit� en juuri nyt
tarkoittanut. Mutta miksi synnyin t�nne?

SIMEONI. �l� sadattele p�ivi�si, armon-aikasi p�ivi�.

JUHANI. Miksi synnyin t�nne, miksi synnyin?

TIMO. T�nnep� synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen

silm��ni halkihuulisena j�niksen poikasena tuon n�reen alla tuossa?

JUHANI. Tai min� tuona oravana, joka m�nnyn haarukalla h�nt� pystyss�
virskuttelee? Suruton leip�ns� on k�py ja kuusen parta l�mmin peittonsa
sammaleisessa tuvassa.

TIMO. Eik� tarvitse h�nen lukea.

JUHANI. Ei tarvitse h�nen lukea!

AAPO. Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa �miekka miest� mukaan�. Ja

t��ll� ei auta valitus ja murhe, vaan ty� ja toimi. Eteenp�in nyt vaan,
mun veljeni!

TUOMAS. Eteenp�in, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun!

JUHANI. Mit� mietit, Eero-poika?

EERO. Mietin menn� lukkarille kouluun.

JUHANI. Hm! Menn��n sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta

laula, Timo-veljeni, laula!

TIMO. Laulanpa oravasta sammaleisessa kammiossaan.

JUHANI. Niin, niin!

TIMO.

Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnep� ei Hallin hammas
Eik� mets�miehen ansa
 Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
Katselee h�n mailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
P��ll�ns� liepoittaa.

Mik� elo onnellinen

Keinuvassa kehtolinnass'!
Siell� kiikkuu oravainen
Armaan kuusen �itinrinnass':
Metsolan kantele soi!

Siell� torkkuu heiluh�nt�

Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa h�nen iltasella
Unien Kultalaan.

KOLMAS LUKU

Kaksi p�iv�� on mennyt. Lukkarin v�kituvassa p�yd�n ymp�rill� istuvat

veljet, j�m�ten aapistoa niinkuin sanelee heille milloin lukkari itse ja
milloin h�nen pieni kahdeksan-vuotias tytt�rens�. Niin he, aapiskirjat
avattuina kourissa, harjoittelevat lukua hartaasti, hikisill� otsilla.
Mutta ainoastaan viisi Jukolan poikaa n�hd��n istuvan penkill� p�yd�n
takana. Miss� ovat Juhani ja Timo? Tuollahan h�pe�nurkassa l�hell� ovea
he seisovat, ja heid�n tukkansa, jossa �sken oli kiemarrellut lukkarin
j�ntev� koura, t�r�tt�� viel� korkeassa p�rr�ss�.

Vallan vitkaa edistyi veljesten oppi, jota ei jouduttanut heid�n

opettajansa peloittava kiinteys, vaan p�invastoin kangisti aina enemmin
heid�n haluansa ja mielt�ns�. Juhani ja Timo tunsivat tuskin enemmin
kuin A:n; toisten taito oli kuitenkin astunut muutaman kirjaimen
kauvemmas. Mutta huikean poikkeuksen heist� kaikista teki veli Eero,
joka jo oli j�tt�nyt aapiston ja harjoitteli tavaamista oikein
vikkel�sti.

Ilta l�heni, mutta t�m�n p�iv�n kuluessa eiv�t olleet veljet viel�
maistaneet ruuan einett�. Sill� lukkari, joka oli pannut heid�n ev��ns�
takavarikkoon, koetti n�l�nkin piinalla kiihoittaa heid�n haluansa
lukuun. Niinp�, kiukkuisen n�l�n likist�m�n�, seisoi Juhani loukossansa,
ravistellen py�re�t� p��t�ns�, syljeskellen ja heitellen opettajansa
puoleen mulkoilevia h�r�nsilmi�. Mutta torkkuen seisoi h�nen rinnallansa
Timo, huolimatta maailman menosta.--Vihdoin kuitenkin pys�ytti lukkari
lukemisen ja lausui: �Pid�tt�k�� nyt ja sy�k��, te puuhevoset,
m�ykytt�k�� kuin m�rehtiv�t pukit tarhassa. Mutta muistakaa, t�m�n
atrian per�st� ei pid� tuleman huulillenne yht��n suuruksen murenata
ennen kuin aapisto on p��ss�nne, te visa-kalloiset sonnit. Tunnin annan
teille atrian-ajaksi, mutta ovesta ette k�y viel� askeltakaan ulos.
Katsonpa terveelliseksi pident�� arestianne aina iltaan asti, hyvin
terveelliseksi. Mutta avatkaa nyt kitanne, sill� paikalla saatte
ev�s-laukkunne kynsiinne.� Niin h�n haasteli, poistui ja l�hetti piian
kautta veljeksille heid�n ev��ns�, mutta ovi teljettiin tuikeasti.
TIMO. Miss� on pussini?

LAURI. Tuossa sinun, t�ss� minun. Sy�np� vaikka pieni� kivi� nyt.

JUHANI. Nyt ei sy�d� yht��n ainoata einett�!

LAURI. Mit�? Eik� sy�t�isi nyt?

JUHANI. Ei einett�k��n!

LAURI. Sulje ennen k�mmenell�si meren kurkku.

JUHANI. Olkoot pussit koreasti rauhassa.

AAPO. Mik� on tarkoitukses?

JUHANI. Tehd� lukkarille kiusaa. Ei nyt sy�d� ennen kuin on nousnut

huomisp�iv�. Vereni kiehuu, pojat, ja Keitulan tuulimyllyn� py�rii
p��ni. Mutta kiusa vasten kiusaa!

AAPO. Sille kiusalle nauraisi ukkomme aivan sulavasti.

JUHANI. Anna h�nen nauraa! Min� en sy�.--Eero tavailee jo, kas,

kas.--Min� en sy�.

TUOMAS. En min�k��n t�ss�, mutta Sonnim�en nummella tuolla. Siell� istun

kohta kanervaisella polstarilla.

JUHANI. Oikein! Siell�, siell� kohta pyllyilemme.

EERO. Min� suostun tuumaan, pojat.

AAPO. Mit� hulluuksia taas?

JUHANI. Vankeudesta pois!

AAPO. Ymm�rrys hoi!

JUHANI. Sonnim�en hongisto hoi!

EERO. Niin juuri! Ja ymm�rrys vastasi: hoi.

JUHANI. Vastasi kuin poika.

AAPO. Simeoni, koeta parastas.

SIMEONI. Siivosti, veljet! Mutta sanonpa, ettei ole meist�

lukumiehiksi, ja sent�hden j��k��t hyv�sti siin� kohdassa kaikki puuhat.
Olkoon toki el�m�mme nuhteeton ja siivo; sill� me taidamme el��
kristittyin� ihmisin� ilman luvun-taitoakin, kun vaan uskomme.

AAPO. Kaadathan sin� riivattu, vaan et nosta.

JUHANI. Simeoni haastelee oikeuden ja kohtuuden kielt�. Pois t�st�,

pojat; luontoni ei kest� kauemmin.

TUOMAS. Syd�nt�ni niristelee n�hdess�ni kuinka Juhania jauhetaan. Pois,

pojat!
JUHANI. P��tetty asia. Mutta �l� surkuttele minua, Tuomas; sill� kosto
on k�dess�ni. Onhan minua kuranssattu, revitty kuin kravunsy�tti�,
totisesti! Ja onpa taskussani aika hamppu-pivo, lukkarin rohtima
hamppu-pivo. Mutta ellei se vihko kerran tukkee lukkarin kitaa, niin
tapahtuu se siit� syyst�, ett� teen tavarastani jonkunlaisen koneen ja
kappaleen. Lukkarilla on kaula, jaa, h�nell� on kaula; mutta enp�
hiiskahdakkaan enemmin nyt.

EERO. Min� ehk� tied�n toisen ja paremman neuvon. Hius-kiemurasta, jota

s�ilyttelet plakkarissas, kierr�mme oivan ongen-siiman lukkarille
lahjaksi hyv�n opetuksen edest�. Mutta miksi yllyt�n syntiin, koska
tied�n ja kaikki yksimielisesti my�nn�mme, ett� kuritus tekee
sanomattoman hyv��, niinkuin veljellisesti juttelimme tiell�.

JUHANI. Eero tavailee jo. Kas kiltti� poikaa vaan.

EERO. H�pe� kyll� n�in vanhan vasta tavaamista harjoitella.

JUHANI. Vanhan? Ent�s meid�n toisten ik�?

SIMEONI. H�n pistelee.

JUHANI. Niin, pisteletp� taas, sin� ohdake nisupellossamme, sin� katkera

happamus Jukolan kristillisess� veli-taikinassa, sin� piikki-sika,
piikki-porsas, sin� sammakko!

SIMEONI. Hiljaa, lukkarin t�hden hiljaa!

JUHANI. Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti! Joka nyt vastaan

pinnist��, k�niins� saa.

TUOMAS. Kaikki liriin, kaikki!

AAPO. Timo, lujamielinen veljeni, mit� sanot?

TIMO. �Ettei tule tuohesta takkia, eik� vanhasta pappia�, sent�hden

�pillit pussiin ja pois� ja kaikki yhdest� p��st�. Taidanpa kiinnitt��
asiani viel� yhdell� sanalla: �kahden puolen kirves hiotaan�.

AAPO. Lauri, kuinka teet?

LAURI. K�yn t�st� Sonnim�elle.

AAPO. Ah! vaikka kuolleet haudoistansa huutaisivat: te niskurit, te

hullut miehet!

JUHANI. Ei auttais sittenk��n, vaan mars, poika! Tuletko? Muutoin--Herra

Kiesus!--t�st� leimahtaa ja l�im�ht��. Tuletko?

AAPO. Min� tulen. Mutta viel� yksi sana.

TUOMAS. Ei auttaisi nyt t�ss� tuhannenkaan sanaa.

JUHANI. Ei vaikka jokaisella sanalla olisi tuhannen miekkaa.

EERO. Ja jokaisella miekalla tuhannen ter��.

JUHANI. Tuhannen tulta-iskev�� ter��. Niin juuri; ei auttais sittenk��n.

Maarstrannista pois, Sipirjasta pois, pois hirmuisesta aarniosta kuin
seitsem�n luotia kanuunan kidasta! T�ss�p� on sek� luoti ett� kanuuna,
ladattu kanuuna, joka kuumenee kuumenemistaan, nyt se on tulipunainen,
ja kohta paukahtaa. Voi armaat veljet ja sukulaiset ja saman �itin
kantamat! te n�itte kuinka h�n lierutti t�m�n otsavihkoni etusormensa
ymp�ri, kahmasi sitten kaikella kourallansa n�in, kas t�ll� tavalla, ja
sitten ravisti h�n, ett� hampaat hel�hti. Hm!

TUOMAS. Min� n�in sen ja poski-lihani pullistuivat vihasta.

EERO. Min� kuulin kuinka Juhanin hampaat hel�hti, n�in kuinka Tuomaan
poski-lihat pullistuivat, ja min� kauhistuin, mutta kiitinp� sent�hden
Jumalaa teid�n puolestanne, muistaissani kuinka hyv�� kuri kuitenkin
tekee.

JUHANI. �l�, rakas veljeni, saata tuli-lunttua kanuunan v�nkypannuihin,

nimitt�in n�ihin kahteen korvaani, sit� �l� tee.

TUOMAS. Miksi h�nt� �k�ittelet, Eero?

JUHANI. Eero onkin lukkarin lillipoika. No hyv�h�n sekin, vallan hyv�.

Mutta mit� pahaa olen min� tehnyt, ett� lukkari minua n�in r��kk��? Onko
se rikos, ett� on minulla niin kova p��? Eih�n paljon puutu etten itke.

TIMO. Mit� olen min� tehnyt, koska n�in riivatusti tukkaani vanutetaan?
Siit�k� syyst�, ett� on minulla se j�rki, jonka Jumala minulle kerran
viisaudessansa antoi?

LAURI. Kolme tukkap�lly� olen min� saanut.

JUHANI. Kaikilla meill� on t��lt� makeita muistoja.--Ovi auki!

AAPO. Huomaa, ett� olemme telkien takana.

TIMO. Puskuri on p��ll�, vahva puskuri.

JUHANI. K�tkee kuin korsi; mutta toiseksi: onhan tuossa akkuna. Yksi
huhmaus pussillani, ja kuuluupa korea helin� ja kilin�.

AAPO. Onhan p��si jo perin py�r�ss�.

JUHANI. Kahden p�iv�n py�ritt�misest�, kahden p�iv�n py�ritt�misest�,

veikkoni!

SIMEONI. Ei akkunaa sent�hden s�rjet�, vaan keskustelkaamme koreasti

lukkarin kanssa.

JUHANI. Mene helvettiin keskustelemaan perkeleen kanssa!--Akkuna

s�p�leiksi ja vankeudesta pois! �Ulos koko pataljoona!� huusi kapteeni
vihoissansa.

TUOMAS. Ovi hakaan, Eero!

EERO. Niin juuri; linnan isoportti kiini pataljonan marssiessa v�stingin

takaportista ulos.--Ha'assa on ovi.

AAPO. Min� varoitan teit�!

JUHANI. Tehty on tehty. Katsos tuossa!

AAPO. Sin� hirmuinen, julkijumalaton!

SIMEONI. Kas niin! Se on tehty! Siin�h�n akkuna s�l�hti!

JUHANI. Akkuna s�l�hti ja taivas v�l�hti, kun kerran vaan keikahti

Jussin pussi! Se oli Laiska-Jaakon m�lli.

SIMEONI. Meit� poloisia!

JUHANI. Tie on auki, l�hdetk� liikkeille?

SIMEONI. Min� seuraan teit�, velikulta!

JUHANI. Aapo, tie on auki, l�hdetk� liikkeille?

AAPO. Miksi nyrkki pystyss�, sin� hullu? Min� seuraan, seuraan! Mit�h�n
t�ss� en�� muuta, koska kerran on palanen kelkassamme.

JUHANI. Istu ja pala!

TUOMAS. Kaikki pussit selk��n ja akkunasta ulos! Porstua t�misee.

JUHANI. Onko se lukkari? Min� sivuun h�nt�.

TUOMAS. Tule!

JUHANI. Se on lukkari. Min� sivuun h�nt� hieman.

TUOMAS. Pois! sanon min�.

JUHANI. �l� astu tielleni nyt. Min� rakastan sinua, Tuomas veljeni.

TUOMAS. En p��st� sinua tekem��n hirmut�it�. Rienn� nyt vaan kanssani

akkunasta ulos; tuollahan jo pelto-murulla kaapaisevat toiset. Tule!

JUHANI. Hellit�! Mit� pelk��t sin� hirmut�it�? H�nen otan vaan koreasti
polvilleni, nostan yl�s takkinsa pitk�t liepeet ja nassielen h�nt�
paljaalla k�mmenell�ni, ja totta on tekev� t�m� k�mmen. Hellit�, armas
veljeni, muutoin syd�mmeni halkee kuin Korkin s�kkipilli. Hellit�! sin�
n�et kuinka p��ni h�yryy.

TUOMAS. Olemmepa ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt. Huomaa

mit� sanoin.

JUHANI. Menn��n sitten. Mutta enp� suostuisi t�h�n, jos en syd�mest�ni

sinua rakastaisi.

He vaikenivat, viskasivat itsens� akkunasta m�elle ja juoksivat nopeasti

yli lukkarin perunapellon. Saralla kilkahtelivat pienet kivet,
multa-kokkareet lenteliv�t korkealle ilmaan, ja pian he katosivat
tihe��n lepist��n toisten j�ljess�. Silloin lukkari vihan hirmuisella
muodolla rynk�s sis��n, heiluttaen kourassansa meren-ruokoista, jykev�t�
sauvaa. Korkealla, kiljuvalla ��nell� huuteli h�n karkureita, mutta
turhaan. Ulos lepist�st� kirmasivat veljekset, juoksivat yli kivisen,
kallionkieluisen tienoon, siit� halki ahtaan katajiston, siit� yli
pappilan avaran, kaisla-rantaisen Neulaniemen niitun, viimein poikki
lakean, kumisevan ahon, ja seisoivat santaisella tiell�, Sonnim�en
kaltevan nummen alla. Yl�s pitkin mukulakivist� rinnett� he astuivat ja
ehditty�ns� nummen harjulle, p��ttiv�t he rakentaa itsellens� leiri�
honkien juurille, kanervaiselle maalle; ja pian suitsuili heid�n
tuleltansa savu yl�s puitten latvoille.

Korkea oli seutu, jossa veljekset majailivat. N�kyi sinne m�en takaa
pappilan murros-katto, mutta m�en huipulla lukkarin punainen talo, suuri
kirkonkyl�, ja tuolla kuusien helmassa pit�j�n kivi-kirkko, juhlallinen,
komea. N�kyi viel� moniluotoinen j�rvi, jota viivaili it�pohjoinen,
vaisusti ja liepe�sti liehtoen kirkkaan taivaan alla, liehtoen yli
j�rven, yli niittuin ja metsien, yli Sonnim�en hongiston, jonka juurilla
veljekset nyt lep�siv�t ja paistelivat nauriita loimottavalla nuotiolla.

JUHANI. Nyt sy�mme oikein kuninkaallisen atrian.

TIMO. Oikein herran-p�iv�isen.

JUHANI. Naudan-lihaa pussista ja nauris-hillukkoja mujusta. Ne ovat

kypsi� tuossa paikassa.

Tuuli se puhaltaa ja puun-latvat taipuu,

Kultani ��ni se kaukana kaikuu...

Mik� h�rk�p�inen tyhmyys meilt�, istua lukkarin penkill� aapinen

kourassa, istua kaksi peevelillist� p�iv��.

EERO. Mutta kas seista sen ovi-nurkassa, seh�n vasta toista.

JUHANI. Hyv�, Eeroseni, sin� viisas Eeroseni, sin� kuus-tuumainen

Eeroseni, sin� napa-taatta.--Lukkarin ovi-nurkassa! Min� sinun saakelin
opetan.

AAPO. Hiljaa, hiljaa, te pakanat!

TUOMAS. Istu rauhassa, Juhani, ja ole huolimatta h�nen puheistansa.

JUHANI. Lakki p��st�s kun sy�t, sin� kokkare.

TUOMAS. Lakki p��st�s, sanon min�kin.

JUHANI. Kas niin. Totella t�ytyy sinun; ei auta.

SIMEONI. Aina vaan nalkutusta, paljasta nalkutusta. Jumala teid�n

sielunne ja mielenne kerran valaiskoon!

JUHANI. Ainapa h�n on kiusan kapula.

EERO. Ainapa olen kirotuissa hampaissanne �se turvikko ja peukalo, se

pikkunappula Eero�. Mutta senp� t�hden olen sitke�.

JUHANI. Sin� olet vihainen rakkikoira, niinkuin kuului veisussa

�seitsem�n miehen voima�.

EERO. Purenpa takaisin ja ter�v�sti.

JUHANI. Sin� olet karvautta t�ys.

AAPO. Sallipas minullekin sananen. Eero lausui jotakin, jossa

luullakseni l�ytyi hieman totuutta. Katso: sit� karvautta, jota h�n
v�limmiten jakelee ymp�rillens�, olemme kenties itse paljon keitelleet.
Muistakaamme toki: kaikki olemme saman Luojan luontokappaleita.
TIMO. Vallan niin. Jos minulla on kaksi �nokkaa, toinen kuin lesti ja
toinen kuin leiv�n puolikas�, niin mit�s muiden siihen tulee? Itse m�
niit� kannan. Mutta heitt�k��mme jo nokat ja nakat, Luojat ja luomiset
tuperin tuhkaan. Kas t��lt�, Juhani, saat nauriin, pehme�n kuin
tuhkulaisen. Iskepp�s sen niskaan ja �l� ole mill�sk��n tuon joutavan
puheista. H�n on nuori ja ymm�rt�m�t�n.--Sy�, veljeni.

JUHANI. Sy�n kyll�.

TIMO. Nyt el�mme kuin h�iss� vaan t��ll� korkealla, kaikuvalla m�ell�.

JUHANI. Kuin taivaan h�iss�. Mutta r��k�ttiinp� meit� �sken viel�

oikein surkeasti helvetiss� tuolla alhaalla.

TIMO. �Toisinaan alaslasketaan, toisinaan yl�snostetaan� t�ss�

maailmassa.

JUHANI. Niin on laita. Mit� sanot, veli Aapo?

AAPO. Olenpa koettanut parastani, mutta turhaan. Nyt suutun kuitenkin

kerran ja heit�n elomme haaksen per�melan kohtalon kouraan. T�ss� istun.

JUHANI. T�ss� istumme ja tuossahan makaa jalkaimme alla koko maailma.

Tuolla punoittaa lukkarin talo kuin punainen kukko ja tuolla kohoo
korkeuteen Herran temppelin torni.

AAPO. Senp� temppelin juurella kerran istumme h�pe�n mustassa puussa,

istumme niskat kyyryss�, kuin seitsem�n variksen-poikasta aidalla, ja
kuulemme ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat
Jukolan laiskat veljekset.

JUHANI. Ei koita se p�iv�, jona Jukolan pojat, niskat kyyryss� kuin

variksen-poikaset istuvat h�pe�n mustassa puussa ja kuulevat ihmisten,
osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat
veljekset. T�m� p�iv� ei koita, ennen menen hirteen, tai marssin aina
maailman-loppuun, Heinolan pataljoonaan kiv��ri� keikuttelemaan. �Mit�
min� huolin, veitikka nuori?� Nyt, veljet, koska olemme sy�neet, niin
laulamme, hel�yt�mme ett� nummi t�risee.

SIMEONI. Siunataan itsemme ja nukutaan.

JUHANI. Ensin lauletaan: �Mit� min� huolin�. Karastappas kurkkuas, Timo.

TIMO. Min� olen valmis.

JUHANI. Ent�s Eero-poika? Olemmehan yst�v�t taas?

EERO. Yst�v�t ja veljekset.

JUHANI. Kaikki hyvin. Mutta kruuvaappas kurkkuas.

EERO. Se on jo t�ydess� t�mmingiss�.

JUHANI. Hyv�! Ja kuullelkoot nyt toiset kuinka hongisto remuaa.--Nyt

pojat!

Mit� min� huolin, veitikka nuori,

Jolla on rinta kuin Tunturi-vuori?
 Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Heinolan pokkojen uhkeaan joukkoon

Pois min� l�hden, tytt�jen houkko;
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Eip� mua pelj�t� piispa, ei pappi;

Kohta on yll�ni sankarin takki.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Juokseppas, Rusko, ja py�rit� py�r��;

Keisarin knalleja karsitaan sy�m��n.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Mit� min� huolin, veitikka nuori,

Jolla on rinta kuin Tunturin vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

JUHANI. Juuri niin! Kas t�ss�h�n on meid�n hyv� olla.

SIMEONI. V�hemmin ��nt�, v�hemmin ��nt�! Niinh�n mekastatte kuin

lekionat peikkoja.--Mutta hiljaa, hiljaa! t��ll� tulee ihmisi�.

JUHANI. Ihmisi�? Katso tarkemmin, niin n�et suljun Mustalaisia, n�et

�Rajam�en rykmentin�.

Matkue, joka l�hestyi, oli er�s ymp�rikulkeva perhe, kotoisin pienest�

m�kist� Rajam�en ahoilla, josta syyst� maailma kutsui sit� Rajam�en
rykmentiksi. Sen esimies ja is�nt� on tuo kaikkein tuntema Mikko, lyhyt,
mutta k�pe� mies, musta vilttihattu p��ss�. H�n kauppailee retkill�ns�
piki� ja vilkuttelee vikkel�sti kuoharin ter�v�� veist�. Harjoittelee
h�n my�s viuluniekan virkaa, vinguttelee useinkin tuota mustan-punaista
ilokonettansa tanssiloissa ja talkoo-iltojen iloissa, kastellen
kaulaansa aina tarjomusta mukaan.--Mutta kiltti kuppari on h�nen
akkansa, Kaisa, nuuskanaamainen, tuikea eukko. Harvapa on sauna, jota
h�n ohi-kulkeissansa ei saattaisi savuamaan kuppasaunaksi sen
paikkakunnan eukoille. Silloin hyppii Kaisan kirves, suunsa massahtelee
ja nuuskainen naamansa hikoilee hirve�sti, mutta paisuu my�skin
tuliaispussi.--On heill� joukko lapsiakin, joka seuraa heit� heid�n
matkoillansa kyl�st� kyl��n, talosta taloon. Kaksi niist� k�yv�t jo
retkens� itse, hyppelev�t iloisina vanhempainsa vaiheilla pitkin tiet�,
milloin edell�, milloin j�ljess�, mutta niit� kolmea nuorempata
kuljetetaan is�n ja �itin kuormana vankkureissa; ja Kaisa aina aisoissa
vet��, Mikko lykk�� sauvallansa per��n. Kova on siin� meteli, miss�
Rajam�en matkue on vaeltamassa; ja olipa er�s koiran-hammas sepitt�nyt
t�st� perheest� pitk�n ilveellisen veisun, kutsuttu rykmentin nimell�.
T�m� oli r�yh��v� joukko, joka nyt matkusti pitkin tiet� Sonnim�en
nummen alta kohden kirkonkyl��, koska veljekset, iloisena kuin oinaat,
viettiv�t vapauden hetke� nummen korkealla harjulla.

JUHANI. Heisaa! terve, sin� ennenmainittu rykmentti, terve!

TIMO. �Hustote tili?� sanoi Ruotsalainen.

EERO. �Kappusivai!� sanoi Ryss�.

KAISA. Mit� tahdotte, te siell� ylh��ll�?

EERO. Ett� muori tulee ja imee oikein tuikean sarven t�m�n veli Juhanin
ruskeaan reisi-pakaraan.

JUHANI. Muori imee ja napsuttelee, koska faari pelaa, seh�n vasta

yhteen-mallaa.

MIKKO. Min� annan teille peevelin, te Jukolan sissit!

EERO. Ukko ei tahdo pelata. No laulakaamme sitten me, ja oikein huikea

marssi.

JUHANI. Huikea marssi, kun astelee ohitsemme Rajam�en rykmentti. No,

pojat Timo ja Eero!

Karsitaan nyt kulkemahan

Yl�s, alas m�kii,
Kuohintahan, kuppaamahan,
Kauppoilemaan pikii.

Aisoiss' Kaisa nuuska-naama

Itse olla tykk��,
Mikko, purren m�lli�ns�,
Sauvall' per��n lykk��.

JUHANI. Juuri niin! Onpa t�m� v�h�n lystillinen laulu-remputus.

KAISA. Tiet�k��, te sen viet�v�t siell�, ett� me kuljemme aina

kunnialla, mutta te, te kiertelette ymp�ri ihmisten metsi� kuin ry�v�rit
ja raatelevat pedot. Min� kuppaan, min�, ja teen terveytt�; Mikko
kuohii, h�n, ja tekee lihavia kaltteja, muhkeita h�rki� ja komeoita
ruunia, joilla ratsastelee kuningasten kuninkaat; se tiet�k��t, te
perkeleet.

JUHANI. Pari v�rssy� sen saarnan p��lle, pojat! Timo ja Eero, reippaat
pojat! Yht'aikaa!

Kaisan huulet massahtelee,

Napsuttelee kirves;
Kreeta-muori Kaisan kynsiss'
Juttuu hampaat irviss'.

Mutta tuolla tarhan puoless':

Mik� pauhu? Heisaa!
Kylt�t, kaltit saarnailevat,
Pikku-porsaat veisaa.

Miksi kylt�t h�lisev�t?

Miksi naskit kirkuu?
Katsos: l��tin oven alla
Mikon veitsi vilkkuu.

JUHANI. Totisesti lystillinen laulu-remputus; sit� ei taida kielt��,

Mikko?

MIKKO. Pid� juuri kohta leip�-laukkus kiinni ja tied�, ett� t�ss� on

itse Mestari-Mikko, joka nypisti maaherran orhin puhtaan lakanan p��ll�,
vuodattamatta yht��n ainoata veren tippaa. Ja siit�p� tempusta sai h�n
valtuus-kirjan, jota ei itse Rooman keisarikaan ole mies rikkomaan.
Sellainen Mikko min� olen.
EERO. Oh sin� kaksinkertainen Kuohari-Mikko noita-akkasi kanssa!

KAISA. Katso etten noidu teit� susi-laumaksi kuin �ij� ennen ylpe�n
h��joukon.

JUHANI. T�ss�p� seison viel� vanhana Jukolan-Jussina omissa housuissani,

ja niinp� toivon Jumalan avulla seisovani my�skin t�st�l�hin. Eih�n
siit� noita-konstistasi, muija-parka, tule enemm�n kuin koska toisvuonna
ennustit meille maailman loppua ja saatoit monen akan pyyt�m��n turhaan
anteeksi entist� h�ijyytt�ns� ukoltaan.

KAISA. Kuule mit� nyt ennustan.

EERO. Ennustatpa ja toivot meille l�mp�isen saunan ja sinun itsesi meit�

kuppailemaan niskaan.

JUHANI. Mutta se on hullu ennustus ja toivo. Tosin ai'on kotia

tullessani l�mmitt�� saunan ja kylpe� oikein herttaisesti, mutta
Aatamin-frakkia niskassani en ensink��n mieli rikkoa.

KAISA. Kuule, kuule! Tuleksi on menev� saunasi ja tuleksi tupasi my�s,

ja surkeassa tilassa l�hdet sin� itse samoomaan metsi�, r�meit� ja
soita, etsien suojaa paleltuvalle ruumiillesi. Ah! verisesti t�ytyy
sinun viel� taistella sek� ihmisten ett� mets�n petojen kanssa ja siit�,
puuskuttaen kuin kuoleva j�nis, kallistaa pensaasen tuo kirottu p��si.
T�m� kuulkaa ja muistakaa.

JUHANI. Mene helvettiin...

TUOMAS. Vaikene jo, vaikene!

SIMEONI. Sin� jumalaton, villitty!

JUHANI. Mene tulipunaiseen helvettiin! Mene lukkarille ja noidu

lukkarin kurkkuun ijankaikkinen sian-tauti.

EERO. Ett� h�n laulaa kuin Mikon kynsiss� vanha torahampainen karju.

JUHANI. Niin! ja rovastille, sille ulkokullatulle, tekopyh�lle, ja

rikkaalle rasva- ja makkara-rovastille... Mit� m��r�isimme h�nelle?
Sanoppas, Eero.

EERO. Tapahtukoon h�nelle paisti-kinkerill� niinkuin tapahtui ennen

puplikaanille Oulun portilla: tulkoon h�nen s�kkiins� aika
kissapiirakka.

JUHANI. Niin! Paltamon kalakukko, n�etk�s, jossa kissa, karvainen kissa

on moskana sis�ll�.

EERO. Ja siit� tehk��n h�n seuraavana sunnuntaina rangaistus-saarnan

niin vimmatun ja pohtavan ett� repee tuo rasvainen mahansa, repee kerran
remahtaen vaan.

JUHANI. Niin! ja sitten peijakas h�nen perik��n, ottakoon h�nen

niskaansa ja lenn�tt�k��n h�nt� niinkuin pirun on tapana pappia
lenn�tt��.

EERO. Viek��n rikkaan miehen toveriksi sen mahtavan ja rikkaan rovastin.

JUHANI. Siin�h�n ovat terveiset, joita pyyd�mme sinun saattamaan
koreasti esiin sek� lukkarille ett� rovastille. Ja jos kaiken t�m�n
teet, niin saatpa sitten noitua minun itseni vaikka sudeksi, niinkuin
uhkasit.

EERO. Sudeksi niin ahneeksi, ett� h�n kerralla nielee kitaansa koko
Rajam�en rykmentin.

JUHANI. Niin! ja viel� sarvi-s�kin kaupan p��lle.

EERO. Viel� pikipussinkin paakelssina.

JUHANI. Niin juuri, sin� vasaran-poika!

KAISA. Kaikki hyvin! rovastin ja lukkarin pit�� saaman teilt�

terveisenne, ja se keitto on kupissanne kerran viel�, te kirotut! Anna
heille kivest� l�ksi�isiksi, Mikko, anna ett� p��kuori aukenee.

MIKKO. T�ss�p� on mukava harakan-kivi, juuri kuin k�sketty.--Tuossa, te

Pelttarin pukit!--Mars, Kaisa! Nyt menn��n.

JUHANI. Tuota riivattua! Nakkasi kiven, ja liki liippasi, ettei iskenyt

minua otsikkoon.

EERO. L�hetet��n polla takaisin.

JUHANI. Sinkauta se ukolle takaisin, ett� hattu k�m�ht��.

TUOMAS. Oleppas heitt�m�tt�, poika, jos tahdot s��st�� saivaristoas.

AAPO. N�eth�n, sin� konna, ett� siell� on lapsia.

JUHANI. Pid�t� kives; he jo menn� kaapaisevat ett� nummi jymisee.

SIMEONI. Voi te ilkeen-aikaiset, te kalmukit ja koiran-kuonolaiset!

Eih�n en�� rauhallinen matkamiesk��n p��se kunniallisesti ohitsemme
tiell�. Voi te rosvot!

JUHANI. Min�k�, joka en v��rist�isi heilt� hiuskarvaakaan? Mutta katsos

koska mies on oikein uhossa ja huikeat puuskaukset toukaa l�pi h�nen
potran ruumiinsa, niin--kyll�s sen tied�t. Kaksi y�t� ja p�iv�� on poika
istunut tornissa. Mutta l�hetinp� lukkarille vallan uhkeita terveisi�
sappeni lievitteeksi.

AAPO. Ja viel� hullumpia rovastille. Niit� terveisi� taidamme viel�

katkerasti katua.

JUHANI. �Mit� min� huolin, veitikka nuori?� El�m�, nuoren miehen el�m�
on juuri niinkuin t�m� kaikuva, kohiseva nummi. Ja tuollahan koillisessa
longoittaa Impivaaran t�yke� vuori ja tuolla taasen luoteisessa l�ikkyy
kirkon-kyl�n j�rvi ja viel�p� haamoittaa tuolla muitakin j�rvi�, tuolla
ilman rannalla kuin ikuisessa kaukaisuudessa. Kolistimen kolme j�rve�
siell� silm�ni n�kee.

�Ei mun auta, ei mun auta,

T�ytyy menn� j�rveen;
Kultani on niin vihainen
Ja puhisee kuin k�rme�.
Tuon j�rven pinnallapa tuossa istuu usein lukkari-ukkomme ongen-pahla
kourassa. Ah! k�n�tt�isi h�n siell� nyt ja min� olisin tuima
tuulenpuuska, �ke� hirmu-myrsky kaakosta, niin tiet�isinp� mit� kohden
rynk�isin pauhinalla, ja pianpa puljahtelis kumossa lukkarin ruuhi.

SIMEONI. Mik� synnillinen toivotus!

JUHANI. Sen min� tekisin, ruuhen min� kumoisin ett� kiehuisi vellin�
j�rven vesi.

TIMO. Suden paistiksi koko mies.

JUHANI. Suden-kuoppaan h�nen sy�ksisin ja itse paseerailisin riemuiten

reunalla.

AAPO. Kettu, kerran karhun pahan-suopa, narrasi kuoppaan kontio-kurjan.

Kovin h�n silloin nauroi ja k�yskeli siin� ylh��ll� ymp�ri ammottavan
kuopan, haastellen pilkallisesti. Siit� astui h�n ilveksen selk��n,
ilves vei h�nen yl�s korkeaan kuuseen, joka seisoi siin� l�hell�. Rupesi
laulamaan kettu iloissansa ja kutsumaan kokoon tuulia jokaisesta
nelj�st� ilmasta; k�ski heit� soittamaan kuusen kanteletta h�nen
laulunsa mukaan. Tulivat pian it�, l�ntinen ja etel�, ja ankarasti
kaikkui ja kohisi kuusi. Tuli my�s voimallinen pohja, rynk�si halki
partaisen, pime�n korven, humisten ja ryskyin. Silloin kuusi pauhasi,
vapisi ja kumartui syv��n, murtui viimein ja kaatui kohden kuoppaa,
viskaten kaatuessaan latvastansa ketun alas karhun syliin syv�ss�
kuopassa.

TIMO. No peijakas! Mutta nyt?

JUHANI. Kyll�s tuon arvaat, kuinka nyt tapahtui. Kieppasi mar' karhu
oikein rotevasti kiinni ketun kamarasta ja ravisti ett� hampaat hel�hti,
niinkuin teki hyv� lukkari minulle.--Mutta ymm�rr�np� Aapon
tarkoituksen. H�n tahtoi minua muistuttaa, ett� joka toiselle kuoppaa
kaivaa, h�n putoo siihen itse. Olkoon niinkin, mutta suden-kuopan
saaliiksi lukkarin soisin vaan.

TIMO. N�hd� lukkarin kuoppaan l�tk�ht�v�n, sit�h�n ei juuri minunkaan

syd�meni vastaanl�is. Mutta en tuota ukko-r�ssy� sent�hden kauankaan
piinaisi tunkkaisessa kammiossa. Kaksi tuntia, kaksi tuntia vaan. Ja
j��k��n t�m� t�h�n. El�k��n lukkari rauhassa, putoomatta edes
n�rk�styneen syd�menik��n kuoppaan. Mutta yht� ihmettelen. Kuinka
taidatte uskoa tuollaisia lorujuttuja kuin t�m� ketusta ja karhusta. Voi
veikkoset! eih�n taida kettu edes joutaviakaan jaaritella, sit� v�hemmin
kutsua viel� tyk�ns� maailman tuulia. Te uskotte t�m�n, mutta min�
p��t�n asian puhtaaksi valheeksi.

JUHANI. Se tiedet��n, ettei Timon p�� ole juuri ter�vimpi� t�ss�

maailmassa.

TIMO. Vaikk'ei. Mutta t�ll� p��ll� vaellan halki t�m�n maailman yht�
kunniallisesti kuin sin�kin taikka jokin muu, mies tai vaimo.

AAPO. Timo ei k�sit� kuvausta.

JUHANI. Ei ensink��n se poika parka nyt k�sit�. Mutta katsoppas jos

selit�n sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti
niist� ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja viel� puutkin taisivat
puhua, niinkuin vanhassa testamentissa kerrotaan; ja sen olen kuullut
vainaalta sokea-enoltamme.

AAPO. Eth�n k�sit� nyt sin�k��n satua ja sen tarkoitusta.

TIMO. Mutta kuitenkin �pata kattilaa soimaa; musta kylki molemmilla�.

JUHANI. Mielitk� viisastella, mies? Mutta usko minua, niin kiit�np�

Jumalaa siit�, etten ole niin tyhm� kuin sin�, Timo-poloinen.

TIMO. Vaikka et ole; enp� siin� mit��n vaaraa n�ekk��n.

EERO. Tee sin�, Timo, niinkuin puplikaani ennen: ly� ainoastaan vasten
rintaasi, ja saadaanpa n�hd�, kumpi teist� t�st� parempana miehen� kotia
marssii.

JUHANI. Aih! joko sattui pikku-Eeroonkin, sin� puplikaani itse?

EERO. Sattui oikein makeasti itse puplikaanien p��mieheen, tuohon

pikku-Zakeukseen.

JUHANI. Min� en huoli sinun Zakeuksistas ja makeuksistas, vaan panen

itseni makeasti nukkumaan. Selin tahdon teihin k��nty� ja maata kuin
viholais-pes� kinoksen alla.--Mutta Jumala auta meit�! olemmehan
asettuneet kamalaan paikkaan.

AAPO. Miksi niin?

JUHANI. Tuossahan tuo merkillinen, kamoittava kivi, joka antaa aina niin
murheellisen vastauksen kirkonkelloin pauhinalle. Ja katsokaapas noita
silmi� sitten, jotka tuijottelevat tuolta p��llemme lakkaamatta. Min�
kauhistun. Menn��n t�st� Herran nimeen!

TUOMAS. Istukaamme rauhassa.

JUHANI. Mutta mets�nhaltija on t�ss� kova ja kiukkuinen.

AAPO. Ainoastaan heit� kohtaan, jotka kiroilevat tai osoittelevat muuta

jumalattomuutta. Sent�hden kavahda itses siit�. Mutta tarina noista
kuvista tuolla kiven kyljess� on tapaus kaukaisista ajoista.

LAURI. Tahdotko sen kertoa meille?

AAPO. Mutta katselkaa ensin tarkemmin tuota kive�. Siell� n�'ette

niinkuin nelj� kultaista, s�teilev�� pistett�. Ne ovat kahden rakastajan
sulavat silm�t, korean neidon ja uljaan nuorukaisen; ja heid�n kuvansa
n�'ette my�s piirrettyin� kiveen. Katselkaa heit�, silm�t v�h�n
rakosilla. Siin� he istuvat yhdistettyin� hellimp��n syleilykseen. Mutta
alempana, nuorten jalkain juuressa makaa kymer�iss��n ja miekalla
l�vistettyn� er�s vanha uros.

TIMO. Juuri niinkuin sanot.

LAURI. Jotakin sellaista luulen min�kin siell� n�kev�ni. Mutta kerro

asia.

Seuraavan tarinan kertoi heille Aapo.

Seisoi ennen t�ss� l�hell� er�s komea linna, ja t�m�n linnan herra oli
rikas ja mahtava mies. H�nell� oli tyt�rpuoli, �itit�n, mutta suloinen
ja kaunis kuin aamu. Neitoa rakasti er�s nuorukainen, mutta sek�
nuorukaista ett� neitoa vihasi linnan hirmuinen is�nt�, jonka syd�mess�
ei koskaan l�ytynyt lemmen sijaa. Mutta tyt�r rakasti my�s ylev�t�
nuorukaista; ja he kohtasivat toisiansa usein t�ll� kaikuvalla nummella,
ja juuri t�m�n kiven juurella olikin heid�n yhtymyspaikkansa. Mutta
saipa is� tiedon nuorten salaisesta liitosta ja lausui kerran neitosen
korviin hirmuisen valan. �Tytt�reni�, sanoi h�n, �katso etten saavuta
teit� syleilyksess� metsien y�ss�. Tied�, ett� miekkani teid�t kohta
silloin yhteen-vihkii veriseen kuolemaan. Sen lupaan ja pyh�sti vannon�.
Niin h�n lausui, ja neitonen kauhistui kuultuansa valan. Ei h�n
kuitenkaan unohtanut syd�mens� yst�v��, vaan kiivaammaksi yh� kiihtyi
h�nen lempens�.

Oli tyyni kes�-y�; tuli aavistus immen poveen, ett� nuorukainen k�yskeli
nummella, vartoen kultastansa. Viimein, koska h�n arveli kaikkein jo
linnassa lep��v�n syvimm�ss� unessa, l�ksi h�n, k��rittyn� avaraan,
hienoiseen huiviinsa, lemmenretkellens�, hiipi varjona ulos, katosi pian
mets�n kohtuun, ja liehahti kerran kasteisessa viidassa sininen liina.
Mutta kaikki eiv�t linnassa maanneetkaan, vaan seisoipa akkunan ��ress�
itse linnan herra, t�ht�illen neitoa, joka �isen� haamuna siirtyi pois.
Silloin vy�tti h�n miekkansa miehustalle, tempasi k�teens� keih��n ja
kiirehti ulos, katosi mets��n neitosen j�ljest�. Verta-janoova peto
silloin vainosi lempe�-silm�ist� karitsaa.

Mutta yl�s nummelle kiirehti huohottava tytt� ja kohtasi yst�v�ns�

siell�, harmaan kiven juurella. Siin� he seisoivat, syleillen armaasti
toinen toistaan, kuiskaillen rakkauden kielt� autuaana hetken�. Eiv�tp�
seisoneet he en�� maan pinnalla t��ll�, vaan heid�n sielunsa k�yskeliv�t
taivaan kukkas-niituilla.--Meni niin muutama silm�n-r�v�hdys ja rynk�si
�kisti esiin linnan hirmuinen herra, sy�ksi ter�v�n keih��ns� neidon
vasempaan kylkeen, ett� sen k�rki nuorukaisen oikeasta kyljest� tunkeusi
ulos, ja niin h�n yhdisti heid�t kuolemassa. He kallistuivat vasten
kive�, ja yhten� virtana juoksi heid�n verens� nummella, punaten
kanervakukkasten posket. Siin�, ter�ksisen siteen yhdist�min�, he
istuivat kivisell� istuimella, ��nett�min�, mutta aina armaasti
syleillen toinen toistaan. Ja ihanasti kuin nelj� kultaista t�hte�
s�teiliv�t heid�n silm�ns� kohden linnan valtiasta is�nt��, joka
kummastuen katseli ihmeellist�, tyynt� kuvausta kuoleman kidassa. Syntyi
�kisti ukkosen ilma, v�l�hteli ja jyrisi taivas, mutta v�l�ysten
sinert�v�ss� loimossa nuorten silm�t s�teiliv�t onnen-autuaasti, kuin
nelj� kynttil�� taivaan salissa, pyh�ss� ilmassa loistaa. T�t� katseli
murhamies, kun korkeuden viha riehui h�nen p��ll�ns� ja ymp�rill��n.
Voimallisesti puhui h�nen sielullensa nuorten ihanasti riutuvat silm�t,
heid�n koskena juokseva verens�, puhui jyrisev� taivas. H�nen mielens�
liikkui, liikkui ensimm�isen kerran, koska h�n, syd�mess� katumus kylm�
ja musta, katseli kuolevien ihmeellisi� silmi�, jotka aina lakkaamatta
paistoivat hymyten h�nt� vastaan. H�nen syd�mens� kammostui ja vapisi,
kun salamat leimahtelivat ja avaruus pauhasi, ja kaikkialta karkasivat
h�nen p��llens� kauhistuksen henget. ��ret�n vimma saavutti h�nen
sielunsa.

Katsoi h�n viel� kerran nuoria kohden: mutta sielt�p� aina samat
hohtavat silm�t, vaikka jo sammuvina, katselivat hymyten h�nt� vastaan.
Silloin l�i h�n k�sivartensa ristiin ja rupesi, kuin j��tyneell�
katseella, tuijottamaan it��n p�in, ja niin h�n seisoi kauan mykk�n�
synke�ss� y�ss�. Mutta viimein ja �kisti kohoitti h�n povensa korkealle
ja huusi pitk�n huudon, pitk�n ja peloittavan kovan, joka jylisten
kiiriskeli ymp�ri tienoota. Seisoi h�n taasen ��net�nn� hetken, jona h�n
kuulteli tarkasti ja kauan, kunnes viimeinen kaiku h�nen huudostansa oli
vaiennut et�isimm�n kunnaan povehen. Ja koska t�m� oli tapahtunut
silloin h�n taasen, yh� tuijoittaen kohden it��, huusi hirmuisesti, ja
kauan seuduissa kiiriskeli kaiku, jonka juoksua vuoresta vuoreen h�n
kuulteli tarkasti. Mutta viimein kuoli kaukainen, vapiseva ��ni, leimaus
lep�si ja sammuneet olivat nuorten s�teilev�t silm�t; ainoastaan raskas
sade huokaili mets�ss�. Silloin, �kisti kuin unesta her�ten, tempasi
linnan herra miekkansa huotrasta, l�visti rintansa ja kaatui nuorten
jalkain juureen. Ja leimahti taivas kerran viel�, leimahti ja jyrisi;
mutta pian vallitsi taasen kaikkialla hiljaisuus.

Aamu tuli, ja nummella l�ydettiin kuolleet harmaan kiven juurelta; pois

he kannettiin ja sija heille rinnakkain rakettiin hautaan. Mutta kivess�
n�htiin sen j�lkeen heid�n kuvansa; ja n�kyi siin� kaksi nuorta,
syleillen toinen toistaan, ja heid�n allansa polvillaan er�s ankara,
partainen uros. Ja nelj� ihmeellist� nastaa, kuin nelj� kultaista
t�hte�, kiven kyljess� s�teilee sek� y�ll� ett� p�iv�ll�, muistuttaen
rakastavain ihanasti raukenevia silmi�. Ja pitk�sen nuoli, niinkuin
tarina kertoilee, piirsi, leimahtaessaan, kiveen n�m�t kuvat. Ja
niinkuin t�ss� kuvauksessa, niin istuvat nuorukainen ja impi onnellisina
korkeuden istuimilla; ja niinkuin uros tuossa matelee, niin entinen
linnan herra paahteisessa ilmassa rangaistuksen vuoteella. Ja koska
soivat tornin kellot, teroittaa h�n aina tarkasti korvansa, kuullellen
kaikua kivest�; mutta yh� murheellinen on helin�. Kerran toki on kivest�
kuuluva ihmeellisen lempe� ja iloinen ��ni, ja silloin on tullut miehen
sovinnon ja pelastuksen hetki, mutta l�hell� on my�s kaiken maailman
hetki. Ja sent�hden kuultelee aina kansa erinomaisella levottomuudella
kaikua kivess�, koska kellot soi. He soisivat miehen sovinnon p�iv�n
valkenevan, mutta muistelevat kauhistuen maailman tuomiohetke�.

T�m� oli tarina, jonka Aapo kertoi veljillens� Sonnim�en nummella.

TIMO. Mutta saapa ukko hikoilla. Aina tuomiop�iv��n asti! Ohhoo!

SIMEONI. Sin� tomppeli, katso ettei juuri t�ll� hetkell� m�r�ise tuomion
torvi.

EERO. Maailman lopusta ei ole yht��n pelkoa niin kauan kuin pakanoita
maan p��ll� l�ytyy. No Jumala paratkoon! t�ss�h�n on seitsem�n
villitty� pakanaa vallan kristikunnan helmassa. Mutta eih�n niin pahaa,
ettei siin� aina jotakuta hyv��kin. Olemmehan maailman pylv�it� me.

JUHANI. Sin�k� maailman pylv�s? Kuustuumainen.

SIMEONI. Vapisetpa, Eero, vapiset kuin perkele, kun l�hestyy p�iv�, jota
pilkkaat nyt.

TIMO. Sit� ei h�n tee, sen takaan min�. Ohhoo! silloinpa on meteli� ja
mullerrusta. Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on viel� tulematta;
ja silloin tapahtuu se suuri autuuden merkki; silloin maailma on menev�
tuhaksi ja tomuksi kuin kuiva virsu. Silloinpa karja aholla m�r�� ja
siat kujalla kauheasti vinkuu, jos nimitt�in t�m� tuho on tapahtuva
kes�iseen aikaan, mutta jos se talvella tapahtuu, niin karjapa silloin
ometassa teiskaa ja m�r�� ja l��tin pahnoissa sika-parat vinkuu.
Silloinpa on melskett�, pojat. Ohhoo! Kaksi mullerrusta on jo ollut,
kolmas on viel� tulematta, niinkuin sokea-eno sanoi.

SIMEONI. Niin, niin, muistelkaamme t�t� p�iv��.

JUHANI. Vai'etkaa jo, veljet. Varjele Jumala! k��nn�tteh�n perin

nurinniskoin t�ss� miehen syd�mmen. Nukkukaamme, nukkukaamme!

Niin he haastelivat, mutta kanssapuheensa vaikeni viimein ja uni

kallisti heid�t alas toisen toisensa per�st�. Heist� viimeisen� istui
valveillansa Simeoni, nojaten itse�ns� vasten hongan pulloista juurta.
H�n istui ja mietiskeli hartaasti n�it� maailman viimeisi� aikoja ja
tuomion suurta p�iv��. Ja punaisina, kosteina, liepein� paloivat h�nen
silm�ns�, mutta ruskea punerrus h�nen karheista poskistansa paistoi
kauas. Lopulta nukkui my�skin h�n; ja niin he kaikki makeasti uneksuivat
nuotion ��ress�, joka loimotti viel� hetken, mutta v�hitellen raukeni ja
sammui.

P�iv� h�m�rtyi ja h�m�r� sakeni y�ksi; ilma oli lense� ja paahteinen;

v�l�hteli tuolloin t�ll�in koillisessa taivaan alla, koska yl�s kohosi
tuima ukkosilma. Kotkan vauhdilla l�heni se kirkonkyl��, viskeli
kohdustansa tulta ja sytytti �kisti pappilan riihen, joka, kuivaa olkea
t�ynn�, leimahti pian valtaiseen tuleen. Rupesivat kellot pauhaamaan ja
tuli liikett� kyl��n, kaikkialta kiirehti v�ke� hurjalle tulelle,
virtasi miest� ja naista, mutta turhaan. Peloittavasti loimotti riihi,
ja veripunaiseksi muuttui taivaan kansi. Mutta ilma nyt rynk�si kohden
Sonnim�ke�, jossa veljekset makasivat sike�ss� unessa; ja heid�n
kuorsauksistaan remahteli nummi. Nytp� hirmuinen jyr�ys on heid�t
her�tt�v� ja silloin he s�ik�ht�v�t pahemmin kuin koskaan el�iss�ns�.
Heid�n unihouriva mielens� kauhistuu, koska viipym�tt� pujahtaa
muistoonsa synke� tarina, kuvailukset maailman lopusta, luonnon
riehuessa heid�n ymp�rill��n kolkossa y�ss�. Ja mik� on valoa t�ss�
y�ss�, on ukkospilven salamista ja kamala haame aaltoilevasta palosta
kyl�ss�.--Nyt v�l�hti ja vilauksessa seurasi verraton jyr�ys, joka
paikalla her�tti veljekset. Huutaen kovasti ja kirkuvalla ��nell�,
loiskasivat he yhtaikaa yl�s maasta, ja hiukset narreillaan pystyss�
kuin kahiseva kahila, ja silm�t renkaina p��ss�, tuijottelivat he kohden
toinen toistansa muutaman silm�nr�p�yksen.

SIMEONI. Tuomiop�iv�!

JUHANI. Miss� ollaan, miss� ollaan?

SIMEONI. Jokos menn��n?

JUHANI. Auta meit�, armo!

AAPO. Hirve�t�, hirve�t�!

TUOMAS. Hirve�t� kyll�.

TIMO. Herra varjele meit� poika parkoja!

SIMEONI. Jopa kellot soivat!

JUHANI. Ja kivi kilisee ja tanssii! Hii, haa!

SIMEONI. �Taivaan kellot soivat!�

JUHANI. �Ja vaipuvat mun voiman'!�

SIMEONI. Ja n�ink�s nyt vaan menn��n?

JUHANI. Auta meit�, laupeus ja armo!

AAPO. Voi kauheutta!

JUHANI. Tuomas, Tuomas, tempaise tuosta takinh�nn�st�ni kiinni! Hii,

haa!

SIMEONI. Hii, haa! nyt menn��n, menn��n!

JUHANI. Tuomas, minun veljeni Kristuksessa!

TUOMAS. T�ss� olen; mit� tahdot?

JUHANI. Rukoile!

TUOMAS. Niin, rukoile t�ss�.

JUHANI. Rukoile, Timo, jos taidat!

TIMO. Tahdon koettaa.

JUHANI. Tee se pian!

TIMO. O Herra, suru suuri, o Bethlehemin armoistuin!

JUHANI. Mit� sanoo Lauri?

LAURI. Enh�n tied� mit� sanon t�ss� kurjuudessa.

JUHANI. Kurjuus, ��ret�n kurjuus! Mutta luulenpa kuitenkin, ettei ole

loppu juuri viel�.

SIMEONI. Oi jos annettaisiin meille armonaikaa viel� yksi p�iv�kin!

JUHANI. Tai yksi viikko, kallis viikko!--Mutta mit� aattelemme t�st�

kamoittavasta valosta ja kelloin sekavasta kaikunnasta?

AAPO. Onhan tulipalo kyl�ss�, hyv�t ihmiset.

JUHANI. Niin, Aapo, ja h�t�kello moikaa.

EERO. Tulessa on pappilan riihi.

JUHANI. Menk��n tuhannen riiht� kun vaan seisoo t�m� matoinen maailma ja
me sen seitsem�n syntist� lasta. Herra auta! Uihan koko ruumiini kylm�n
hien virrassa.

TIMO. Eip� ilman ettei minunkin housuni vapise.

JUHANI. Verraton hetki!

SIMEONI. N�in meit� Jumala rankaisee syntiemme t�hden.

JUHANI. Totta! Miksip� lauloimme tuon ilkeenaikaisen veisun Rajam�en

rykmentist�?

SIMEONI. Te pilkkasitte h�vytt�m�sti Mikkoa ja Kaisaa!

JUHANI. Ett�s sanot! Mutta Jumala siunatkoon heit�! H�n siunatkoon meit�
kaikkia, kaikkia, lukkariakin!
SIMEONI. Se rukous on taivaalle otollinen.

JUHANI. L�htek��mme t�st� hirmuisesta paikasta. Tuoltahan leimuaa t�nne

palo kuin kadotuksen p�tsi, ja tuolta kalustaa kiven kyljest� nuo
silm�tkin niin surkeasti p��llemme. Tiet�k��, ett� juuri Aapon kertomus
niist� kissan-silmist� saattoi matkaan t�m�n ravistuksen selk�luissamme.
Mutta l�htek��mme liesuun, ja �lk��n kukaan meist� unohtako pussiansa ja
aapistoansa. Pois veljet! Tammistoon marssitaan Ky�stin luokse, Ky�stin
luokse Herran avulla, ja siit� huomenna kotia, jos elet��n. Menn��n nyt!

LAURI. Mutta kohta on niskassamme roima sade ja kastummepa kuin rotat.

JUHANI. Anna kastua, anna kastua! Saatiinhan viel� armo. Menn��n nyt!

He riensiv�t pois, astellen kiivaasti toinen-toisensa j�ljest�,

joutuivat pian santaiselle tielle ja teroittivat suuntansa kohden
Tammiston taloa. Tulen iskussa ja jyrin�ss�, joka monialle kiiriskeli
taivaan alla, he k�yskeliv�t hetken, kunnes rupesi heit� valelemaan
rankka sade. Silloin tuimensivat he k�ymisens� juoksuksi ja l�heniv�t
�Kulom�en kuusta�, joka, korkeutensa ja tuuheutensa t�hden kuuluisa,
seisoi juuri maantien varrella suojana monelle sateessa kulkevalle.
T�m�n juurelle veljekset istuivat kuuron kest�ess� ja pauhatessa
valtaisen kuusen; mutta koska ilma yleni, jatkoivat he kulkunsa taas.
Asettuipa luonto, tuuli taukosi, pilvet pakenivat ja kelme�n� kohosi kuu
mets�n latvoisa yl�s. Ilman kiirett� ja huolta astelivat jo veljeksetkin
l�iskyv�ll� tiell�.

TUOMAS. Olenpa usein aatellut mist� ja mit� on ukkonen, tuo leimaus ja

jyrin�.

AAPO. Siit�h�n sanoi sokea-eno syntyv�n taivaalle t�m�n kapinan, koska

pilvilohkareitten v�liin on sijoittunut kuivaa hietaa, tuulenkierrosten
nostamana yl�s ilmaan.

TUOMAS. Kuinkahan ollee.

JUHANI. Mutta lapsenpa mieli yht�kin kuvailee. Kuinkaspa ennen

tuonp�iv�isen� paitaressuna aattelin ukkosesta min�? Jumalahan, n�etk�s,
silloin ajeli jyritteli pitkin taivaan katuja, ja tulta iski kivinen tie
ja py�r�n rautainen kenk�. H�hh�h! Lapsella on lapsen mieli.

TIMO. Ent�s min�? Samaan suuntaanhan tuumiskelin min�kin, koska mokomana

pienen� peijakkaan peukalona kapsuttelin kujalla ukon jyskyess�,
tapsuttelin, tapsuttelin paitatilkku p��ll�. Jumala jyr�� peltoansa,
aattelin min�, jyr�� ja livauttelee oikein makeita iskuja
sonninsuoroisella piiskallansa, ja iskuistapa noin nyt s�ken�itsee
pulskin ruunan pullea reisi, niinkuin muhkean hevon lautasilta n�emme
kipin�it� heltiv�n, koska sit� pyhkeilemme. Niin, olivatpa n�m�t
mietteit�.

SIMEONI. Aattelinpa lapsena ja aattelen viel�: taivaan leimaus ja jyrin�

on ilmoittava Jumalan vihaa syntisi� kohtaan maan p��ll�; sill� ihmisten
synnit ovat suuret, lukemattomat kuin santa meress�.

JUHANI. Tosin tehd��n t��ll� synti�, sit� ei taida kielt��, mutta

kyll�p� t��ll� syntist�kin oikein suolassa ja pippurissa keitet��n.
Poikani, muisteleppas kouluretke�mme ja mit� sen kest�ess� koimme.
Lukkarihan meit� kynsi ja p�llytti kuin haukka; sen tunnen viel� ja
puren hammasta, mun poikaseni.
Mutta kului �inen tie ja l�heni Tammiston talo, johon veljekset astuivat
vakaasti sis��n, ja Ky�sti rakensi heille oivalliset sijat. T�m� Ky�sti,
mies jykev� kuin hirsi, oli talon ainoa poika, mutta ei mielinyt koskaan
astua is�nnyytens� valtaan, vaan tahtoipa h�n aina oleskella oloillansa,
itseksens�. Oli h�n my�s kerran k�yskellyt kuin riivi�ss� pitkin kyli�,
saarnaten ja huutain; ja t�h�n tilaan, niinkuin kerrotaan, saattoi h�nen
tuumaukset uskon asioissa. Ja koska h�n viimein tuosta selkeni, oli h�n
taasen muutoin sama kuin ennenkin, mutta ei nauranut h�n milloinkaan
en��n. Ja se kummallinen kohta my�s tapahtui, ett� h�n piti t�st�l�hin
parhaina yst�vin�ns� Jukolan veljeksi�, joita h�n tuskin oli
tuntenutkaan ennen. T�m�np� miehen luoksi nyt astuivat veljekset
ottamaan kortteeriansa y�ksi.

NELJ�S LUKU

Seuraavana p�iv�n� l�heniv�t Jukolaiset kotoansa taas, astellen toinen

toisensa j�ljest�. Mutta viheli�inen oli heid�n muotonsa: vaatteensa
pahoin revityt, kasvonsa kirjavat mustelmista ja haavoista. Juhanilta,
joka vaelsi edell�, oli vasen silm� isketty melkein umpeen, kovin olivat
turpuneet Aapon huulet, Timon otsasta oli puhjennut ulos ankara sarvi,
ja ontuen k�yskeli Simeoni toisten per�ss�. P�� heilt� kaikilta oli
pahoin pehmitetty; ja mik� oli k��rinyt sen ymp�ri tyhjennetyn
ev�spussinsa, mik� temmaisnut mekostansa ryysyj� haavoillensa.
T�llaisessa tilassa palasivat kouluretkelt�ns�; ja riensiv�t heit�
vastaan koiransa Killi ja Kiiski, iloisesti liehakoiten. Mutta veljekset
eiv�t juuri jaksaneet osoitella hyv�ilyst� takaisin uskollisia
vartijoitansa kohtaan.

Mutta ken oli heid�n kanssaan n�in pahoin menetellyt? Ken oli voinut
n�in masentaa Jukolan vahvat veljekset? Olihan t�m� Toukolaisten
kostoty�. He, saatuansa tiedon Jukolaisten viipyv�n Tammistossa,
yhtyiv�t liittoon kahdenkymmenen miehen voimalla ja k�tkiv�t itsens�
tien varrelle pensastoon vartomaan vihamiehi�ns�. Siin� he kauan
torkkuivat ja vartoivat, kourissa jykev�t aseet. Mutta viimein,
koulumiesten l�hetess�, karkasivat liittolaiset heid�n p��llens�
tulisella vauhdilla, tien molemmilta puolilta he rynk�siv�t p�in, ja
nousi hirve� seiv�sleikki, jossa veljekset piestiin pahoin. Mutta
ilmaiseksi eiv�t Toukolaisetkaan taistelosta seljinneet, vaan tunsipa
monikin huimauksella veljesten nyrkkien vaikutuksen. Kaksi heist�
kannettiin py�rtynein� kotiansa: Kuninkalan Eenokki ja Kissalan Aapeli.
Ja paistoi silloin Aapelin p��kallo niskasta aina otsaan asti, paistoi
kuin tinakannun pohja. Julianin koura oli tehnyt t�m�n t�yke�n
raivausty�n.

Mutta viimeinp� toki istuivat veljekset kotonsa avarassa tuvassa,

v�synein� kovin.

JUHANI. Kenen vuoro on l�mmitt�� sauna?

TIMO. Onhan se minun.

JUHANI. L�mmit� se sitten ett� kiukaat rymisee.

TIMO. Parastani tahdon koettaa.

JUHANI. Tee se aika-mekosta, sill� haavamme tarvitsevat l�yly�;
totisesti! Mutta sin�, Eero, k�ypp�s Routiosta tuoppi viinaa, jonka
hinnaksi m��r��n korvestamme parhaan hirren. Tuoppi viinaa!

SIMEONI. Siin�h�n ehk� liiaksikin.

JUHANI. Se tuskin riitt�� rasvoiksi seitsem�lle miehelle. Onhan t�ss�,

Herran tieten, haavoja kuin t�hti� taivaalla; ja kovin kivist�� ja
potkii t�m� silm�, mutta kovemmin viel� sappi ja syd�n t��ll� sisussa.
Mutta kaikki hyvin, kaikki hyvin! Jukolan Jussi ei ole kuollut viel�.

Ilta tuli, alakuloinen syyskuun ilta, Eero toi Routiosta viinan ja Timo
saattoi sanoman, ett� sauna oli valmis; ja muuttui hieman leppe�mm�ksi
veljesten �ke� mieli. L�ksiv�t he kylpem��n ja l�yly� heitti Timo,
paukahtelivat kiukaan mustettuneet kivet ja pilven� kiiriskeli kuuma
h�yry ymp�ri saunaa. Kaikin voimin k�ytteli nyt kukin m�ih�pehme�t�,
ihanata lehtivihkoansa, he kylpiv�t ja hautelivat haavojaan, ja kauas
kuului saunasta vihtain vinha m�tkin�.

JUHANI. Saavatpa nyt haavamme sen turkin-polskan. Saunanl�yly, seh�n

sairaan ruumiin ja sielun paras l��ke t��ll�. Mutta kirveleep� silm�
kuin peeveli! No kirvele ja karvele, sit� tuimemmin annan sinulle
kuumuutta niskaan. Kuinka on turpas laita, Aapo?

AAPO. Sulaapa tuo v�hitellen.

JUHANI. Hutkiele ja nuiji sit� kuin Ryss� koniansa, niin kyll�h�n

pehmi��. Mutta uutta l�yly�, Timo, koska on virkas t�n� iltana meit�
palvella.--Kas niin, poikaseni! Annappas tulla vaan. Onpas siell�
kuumaa, onpas siell� kuumaa! Sill� lailla, sin� vekama-veljeni!

LAURI. Ottaa kynsiin.

JUHANI. Saakootpa kynnet kyytins� my�s.

AAPO. Herkene jo heitt�m�st�, poika; onpa muutoin tiemme t��lt� ulos

joka miehen.

EERO. Kiitt�k��mme h�nt� v�h�n viel�, ja olemmepa kartena pian.

JUHANI. Olkoon jo kylliksi, Timo. �l�pp�s heit� en��n. �l� helvetiss�

heit� en��n!--L�hdetk� alas, Simeoni?

SIMEONI. L�hdenp� min� poloinen poika. Ja ah, jos tiet�isitte miksi!

JUHANI. Sanoppas.

SIMEONI. Muistele, ihminen, kadotuksen p�tsi� ja rukoile y�t ja p�iv�t.

JUHANI. Mit� hulluja! Salli ruumiis saada jos se niin tahtoo; sill� jota
kuumempi l�yly, sit� parempi sen parantava vaikutus ja voima. Kyll�s sen
tied�t.

SIMEONI. Kenen t�m� l�mmin vesi t�ss� �mp�riss� kiukaan juurella?

JUHANI. Se on minun, sanoi sepp� tupaansa. �l� koske siihen.

SIMEONI. Otanpa siit� pienen lirauksen.

JUHANI. �l�, veikkonen veli-kulta, muutoin on paha. Miksi et l�mmitt�nyt
itsellesi?

TUOMAS. Mit� tuossa turhia �rhentelet? Otahan minun sangostani, Simeoni.

TIMO. Taikka minun, tuossa parven rappusen alla.

JUHANI. Ota sitten vaikka minunkin �mp�rist�ni, mutta j�t�pp�s ainakin

puolet j�ljelle.

LAURI. Eero! Sin� riivattu, katso etten viskaise sinua parvelta alas.

AAPO. Mit� konsteja ja koukkuja on teill� siell� nurkassa, te kaksi?

JUHANI. Mit� n�rin�� siell�? H�h?

LAURI. Toista selk��n puhaltelee.

AAPO. Siivosti vaan, Eero!

JUHANI. Heh, vihakiiski.

SIMEONI. Eero, Eero, eik� l�ylyn mojova kuumuuskaan tuo mieleesi

helvetin tulta. Muistele Hemmolan Juhoa, muistele Hemmolan Juhoa!

JUHANI. H�np� tautivuoteellansa n�ki sen tulisen j�rven, josta h�n

kerran viel� pelastettiin, ja siit� syyst�, niinkuin h�nelle sanottiin,
ett� h�n aina saunanparvella oli muistellut helvetti�.--Mutta p�iv�nk�
valo tuolta kiilt�� l�pi nurkan?

LAURI. Kirkkaan p�iv�n.

JUHANI. O peto! sauna veisaa viimeist� v�rssy�ns�. Sent�hden olkoon

is�nnyyteni ensimm�inen pyrkimys uusi sauna.

AAPO. Uusihan t�ss� kyll� tarvitaan.

JUHANI. Uusi, uusi ilman kieltoa. Saunaton talo ei k�y laatuun sek�
kylpemisen ett� em�nn�n ja muonamiesten muijien lasten-saamisen t�hden.
Niin, ry�h��v� sauna, haukkuva halli, kiekuva kukko ja naukuva kissa,
neh�n oivan talon tunnusmerkkej� ovat. Niin, onpa sill� tekemist� ja
puuhaa, joka meid�n talon vastaanottaa.--Tarvittaisiinpa hieman taasen
l�yly�, Timo.

TIMO. Saaman pit��.

SIMEONI. Mutta muistelkaamme, ett� on lauvantai-ilta.

JUHANI. Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen

piian. Hirvitt�v� tapaus!

SIMEONI. Tytt�h�n ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan

kuhkaili ja kahkaili siell� muiden jo maatessa. Mutta er��n�
lauvantai-iltana viipyi h�n tavallista kauemmin. K�ytiinp� h�nt�
etsim��n; mutta mit� l�yttiin h�nest�? Ainoastaan nahka orressa. Ja
oikeinpa mestarin tavalla oli t�m� nahka nyljetty, olivatpa siin�
hiukset, silm�t, korvat, suu ja viel� kynnetkin j�ljell�.
JUHANI. Olkoon se tapaus meille... Kas, kas, kuinka vihaisesti tuo
selk�ni ottaa l�yly�! Niinkuin et olis saanut maistaa vihtaa sitten
uuttavuotta.

LAURI. Mutta kuka oli h�nen nylkenyt?

TIMO. Kuka; kysy sit�. Kukas muu kuin se...

JUHANI. P��-ukko.

TIMO. Niin. H�n, joka k�y ymp�ri kuin kiljuva peura.--Kauhea tapaus!

JUHANI. Pist�pp�s, Timo-poika, tuo paitani tuolta orrelta kouraani.

TIMO. Ja t�m�k�?

JUHANI. Noh! Eeron tilkkusta h�n tarjoo t�ss� miehelle. Voi sinua!--Tuo
keskimm�inen tuossa.

TIMO. Ja t�m�k�?

JUHANI. Siin�h�n aikamiehen mekko. Tattis vaan.--Kauhea tapaus, sanon

min�kin, menty�ni viel� �skeiseen. Mutta olkoon se meille muistimeksi,
ett� �aatosta juhla korkein�.--Nyt pesk��mme itsemme puhtaiksi kuin
olisimme l�hteneet napamuijan nopsista kourista; ja sitten tupaan paita
kainalossa, ja tulehtunut ruumis saakoon niskaansa oikein raikasta
ilmaa.--Mutta luulenpa, tuo silm�-kulta kuultelee hieman.

SIMEONI. Mutta eip� kuultele tuo jalkani, vaan s�rkee ja mojoo kuin
kiehuvassa mujussa. Mihin joudun sen kanssa, min� kurja?

EERO. Pane koreasti ma'ata tultuamme tupaan ja rukoile jalkain voidetta,

ja sitten kiit� Luojaas, joka sinun t�n�p�n� varjeli �ettet ole jalkaas
kivehen loukannut�, niinkuin luemme ehtoorukouksessa.

SIMEONI. Min� en kuule sinua, min� en kuule.

EERO. Rukoile sitten korvarasvaa my�s. Mutta astuppas jo liikkeille,

j��tp� muutoin t�nne peijakkaan saaliiksi.

SIMEONI. Korvani ovat sinua kohtaan ummessa, ummessa hengellisell�

tavalla. Ymm�rr�, ihminen!

EERO. Tule nyt, onpa muutoin pian nahkasi orressa, ja oikein

ruumiillisella tavalla.

Alastomina ja varikuumina he astuivat saunasta tupaan; ja ruumiinsa

ruskoittivat kuin p�iv�n polttama koivun-kuori. Tultuaan sis��n,
istuivat he lev�ht�m��n hetkeksi, hellitt�en hike� runsaasti; ja siit�
pueskelivat he v�hitellen p��llens�. Mutta Juhani rupesi nyt keitt�m��n
rasvoja koko haavoitetulle veljeskunnalle. H�n asetti tulelle vanhan,
malmisen ja varrettoman pannun, kaatoi siihen tuopin viinaa ja viinaan
sekoitti h�n kaksi korttelia kruutia, korttelin tulikivi-jauhoja ja
suoloja saman verran. Ja koska t�m� oli kiehunut noin tunnin, nosti h�n
keitoksen j�htym��n, ja rasva, pikimustan vellin kaltaisna, oli valmis.
Haavojansa, varsinkin niit�, jotka l�ytyi heid�n p�iss��n, voitelivat he
t�ll� voiteella ja pyhk�isiv�t uutta, keltaruskeata tervaa p��lle. Ja
silloinpa kovin likistyiv�t heid�n hampaansa yhteen ja kasvonsa
mustenivat hirve�sti; niin karvasteli haavoissa ankara l��ke. Mutta
Simeoni rakensi ehtoollisen, kantoi p�yt��n seitsem�n reik�leip��,
kuivan naudan-kontan ja harjallisen p�ytyrin naurishautaa. Mutta ruoka
t�n� iltana ei kovin heille maistanut, vaan pianpa siirtyiv�t he
p�yd�st�, riisuivat p��lt�ns� ja painuivat alas vuoteillensa.

Y� oli pime� ja kaikkialla vallitsi ��nett�myys ja hiljaisuus. Mutta

�kisti valkeni avaruus Jukolan ymp�rill�; sen sauna oli syttynyt tuleen.
Sill� kuumaksi oli Timo l�mmitt�nyt harmaakivisen uunin, josta sein�
rupesi kytem��n ja lomahti viimein liekkiin. Ja niinp� ihanassa rauhassa
paloi rakennus tuhaksi, yhdenk��n silm�n n�kem�tt�. Ja koska aamu
koitti, l�ytyi Jukolan saunasta j�ljell� ainoastaan muutama kytev�
kek�le ja uunin hohtava raunio. Viimein, puolip�iv�n aikana her�siv�t
my�s veljekset, nousivat jotenkin raittiimpina kuin menneen� iltana,
pukivat p��llens� ja rupesivat murkinalle, joka nyt tuntui heille
makuisaksi. Kauan he atrioitsivat sanaakaan lausumatta, mutta lopulta
nousi juttu tuosta jyrke�st� tapauksesta tiell� Tammiston ja Toukolan
v�lill�.

JUHANI. Aika saunan saimme totisesti; mutta ry�v�rein� he karkasivat

p��llemme seip�ill� ja karangoilla. Mutta ah! olisi meill� my�s ollut
aseet kourissa ja vaara silmiss�mme varoilla, niin sahattaisiinpa
t�n�p�n� Toukolan kyl�ss� arkunlautoja, ja haudankaivajalla olis ty�t�.
Kissalan Aapelille annoin kuitenkin osansa.

TUOMAS. Valkea, hiukseton linja juoksi h�nen otsaltansa niskaan alas

kuin linnunrata syksytaivaalla.

JUHANI. Sin� n�it sen?

TUOMAS. Min� n�in sen.

JUHANI. H�n on saanut. Mutta muut, muut, Herran Kiesus!

EERO. Heit� kostamme aina ytimiin asti.

JUHANI. Ly�k��mme kaikki yksimielisesti p��mme yhteen ja nouskoon siit�

tuuma verrattomaan kostoon.

AAPO. Miksi tekisimme ijankaikkiset tuhot? K�yk��mme lakiin ja

oikeuteen, vaan ei omank�den ty�h�n.

JUHANI. Ensimm�isen Toukolaisen, jonka saan kynsiini, sy�n kitaani

el�v�lt� nahkoineen ja karvoineen; siin� on laki ja oikeus.

SIMEONI. Kurja veljeni! aiotko sin� koskaan joutua taivaan perilliseksi?

JUHANI. Mit� huolin taivaasta, ellen saa n�hd� Tuhkalan Matin verta ja
rapaa!

SIMEONI. Voi hirmu itse�s, voi hirmu! T�ytyy itke�.

JUHANI. Itke sin� kissan kuolemasta, vaan �l� minun t�hteni. Hmmh!
Min�p� teen makkaroita.

TUOMAS. T�m�n raatelemisen kostan min� kerran, sen lupaan ja vannon.

Susihan miest� n�in menett��.

JUHANI. Villisusi. Min� vannon saman valan.

AAPO. Se kosto lankee takaisin omalle niskallemme; mutta lain tuomio
rankaisee heid�t ja palkitsee meid�t.

JUHANI. Mutta lain kautta ei tule k�rsim��n heid�n selk�ns� n�ist�

haavoista, joita kannamme.

AAPO. Sit� hullummin heid�n kukkaronsa ja kunniansa.

SIMEONI. Pois mielest�mme verinen kosto, ja turvatkaamme lakiin. Niin

tahdon, vaikka mieleni kovin kamookin ker�j�talon menoa ja h�lin��.

JUHANI. Jos siihen tulee, niin eip� juuri k�mm�hdy t�m� poika siin�k��n
paikassa. Tosin pamppailee syd�n hieman, koska ensi kerran seisomme
korkean-oikeuden p�yd�n edess�, mutta pianpa itsens� r�yhist��
aika-mies. Muistanpa viel�, oltuani vierasmiehen� Koivulan
Kaisa-rukalle, joka etsi elatusta lapsellensa, muistanpa koska komsarjus
huusi: �Juhani Juhanin-poika Jukola, Toukolan kyl�st�!�

TIMO. �Ja nuorempi veljens� Timoteeus!� Min�h�n olin siell� my�s; ja

saipa Kaisa lapsellensa is�n ett� paukahti. Min�h�n olin vierasmiehen�
my�s, Juhani.

JUHANI. Olit, olit. Mutta siell�p� vasta v�ke� porstua, porras ja piha
t�ys. Porstuassapa istuin min� ja juttelin Tammiston Ky�stin kanssa,
mit� ja kuinka pojan piti la'in edess� lausuman. Hartaasti juuri
haastelinkin h�nelle, nyppien takkinsa nappia noin, tuolla tavalla,
koska komsarjus eli sudenkutsija huusi korkealla ��nell�, ett� kyll�
monen silm�t ja korvat p�ll�htiv�t pystyyn: �Juhani Juhanin poika
Jukola, Toukolan kyl�st�!�

TIMO. �Ja nuorempi veljens� Timoteeus!� Ja saipa, koira viek��n! Kaisa

lapsellensa is�n.

JUHANI. Sai kyll�.

TIMO. Vaikka ei meit� valallekaan laskettu.

JUHANI. Ei laskettu; tosi; mutta vakava ja vilpit�n puheemme vaikutti

paljon.

TIMO. Ja nimemme on kulkenut protokollissa ja suplikaaneissa aina

keisariin asti, heh!

JUHANI. Hyvin tietty.--Niin huusi komsarjus, ja silloinpa v�h�n

hetkautti pojan syd�nketoissa, mutta pianpa h�n perehtyi ja lasketteli
suustansa totuuden j�rk�ht�m�t�nt� kielt� kuin apostoli itse, huolimatta
koko ker�j�kunnan naurusta ja tirskunnasta.

TIMO. Niinh�n ker�jiss� leivotetaan; ja kaikki k�y hyvin. Mutta

vedet��np� siell� kuitenkin yht�kin vetonuoraa ja yksikin vikkel�
kampurajalka heitet��n.

JUHANI. Tosi; mutta oikeus ja totuus kieppaisee itsellens� lopulta

v�kistenkin voiton monen konstin p��st�.

TIMO. Monen konstin ja koukun p��st�; niin kyll�, ellei itse ilminen
peijakas ole asiamiehen�, joka tekee y�n p�iv�ksi ja p�iv�n y�ksi ja
piim�ksi mustan tervan.--Mutta yksi asia on yht� hyv� kuin kaksikin.
Miksi ei Jumala asettanut oikeuden ratkaisemista lujemmalle, ja perin
pohjin lujalle perustalle t��ll�? Miksi vierasmiehet, vaikeat tutkinnot
ja lainoppineitten koukut? T�m�h�n mielest�ni olis suorin tie oikeuteen
ja totuuteen, koska asia n�kyy h�m�r�ksi, eik� saata sit� pohtia. Koko
ker�j�kunta, ja itse tuomari etunen�ss�, astuu ulos pihalle, jossa
komsarjus eli jahtivouti soittaa ankaran suurta koivutorvea, jota
kutsuttaisiin ker�j�torveksi; sit� h�n soittaisi toitottaen muutaman
kerran ja pit�en sen kitaa kohden Herran korkeutta. Mutta silloin
aukenis taivas ja oikeuden enkeli ilmestyisi kaikelle kansalle, kysyen
korkealla ��nell�: �mit� komsarjus tahtoo�, mutta h�nelt� kysyisi
komsarjus takaisin korkealla, huutavalla ��nell�: �onko kannustettu
miesi viaton vai syyllinen?� Nytp� kirkastettu enkeli antaisi
vastauksen, jonka oikeutta ei kenenk��n tarvitsis ep�ill� ja jonka
mukaan tulisi miest� joko p��st�� Herran huomaan tai sukia oikein aika
lailla. Niinp�, luulen min�, k�visi hyvin kuntoon kaikki.

JUHANI. Miksi niink��n paljon komentoa ja hun��ri�? Katsokaapas kuinka

min� olen tuumiskellut asiaa. Olisinpa Luojana asettanut n�in: Syytetty
mies vahvistakoon sanansa valalla, pyh�ll� valalla, ja jos h�n oikein
vannoo, niin l�htek��n vapaana miehen� marssimaan kotiansa taas, mutta
jos h�nt� miellytt�isi pist�� suustansa valheen, niin auetkoon allansa
matoinen maa ja nielk��n h�nen helvettiin alas. Siin�h�n totuuden suorin
tie.

AAPO. Se keino voisi k�yd� p�isin, mutta ehk�p� kuitenkin parhain kaikki
niinkuin sen kerran asetti itse viisauden Is�.

JUHANI. Parhain. T�ss� istumme revittyin�, rupisina, silm�puolina kuin

kollikissat maaliskuussa. Onko t�m� herttaista? Peeveli! t�m� maailma on
suurin hulluus mik� l�ytyy auringon alla.

SIMEONI. Niin on h�n asettanut, Herra, sill� h�n tahtoo koetella

ihmislapsen voimaa uskossa.

JUHANI. Voimaa uskossa. H�n koettelee ja kokee, mutta h�nen koetustensa

kautta menee sieluja siihen ijankaikkiseen saunaan niinkuin s��ksi�
vaan; sinne, johon en soisi kannettakaan min�, vaikka syntinen ihminen.

TUOMAS. Kova leikki on t�m� el�m� ja maailma. V�h�np� on kunkin toivoa

niin pienest� osasta kuin Josua ja Kaaleppi kuuden sadan tuhannen miehen
seassa.

JUHANI. Oikein! Mit� on siis t�m� el�m�? Helvetin porstua.

SIMEONI. Juhani, Juhani, malta mieles ja kieles!

JUHANI. Helvetti valmis, sanon min�, jos oikein pahan p��ni p��lleni
otan. Min�p� t��ll� olen k�rsiv� sielu ja Toukolan pojat perkeleit�,
haarut kourissa. H�ijyj� henki� ovat ihmiset meit� kohtaan.

AAPO. Astukaammepas hieman omaan poveemme. Ihmisten vihan olemme kenties

suureksi osaksi itse viritt�neet ja voimassa pit�neet. Muistakaamme
kuinka olemme heid�n naurismaissaan ja hernehuhdissaan peuhailleet,
sotkeneet onkiretkill�mme heid�n jokirantojensa hein�n, ampuneet usein
heid�n piiritt�m�ns� karhut ja monta muuta sellaista temppua tehneet,
huolimatta lain uhkauksista ja omantunnon ��nest�.

SIMEONI. Olemmehan vihoittaneet taivaan ja maan. Useinpa ma'ata

pannessani ja muistellessani nuoruutemme ilkivaltaisia t�it�, pistelee
aivan kipe�sti kurjaa rintaani tuo omantunnon tulinen miekka, ja
tuntuupa kuin kuulisin eriskummallisen kohinan kuin kaukaisen,
huokailevan sateen, ja kuin synke� ��ni viel� kuiskaisi minua korvaan:
�Jumalan ja ihmisten huokaus Jukolan seitsem�n pojan t�hden�. Tuho uhkaa
meit�, veljet, eik� kiill� meille onnen t�hti ennen kuin on meid�n ja
ihmisten v�li paremmalla kannalla. Miksi emme siis k�visi pyyt�m��n
anteeksi, luvaten t�st�l�hin toisin eleskell�?

EERO. Min� itkisin, jos taitaisin. Simeoni, Simeoni! �ei paljon puutu
ettet� ... jaa, ei paljon puutu. �Mutta mene t�ll� haavalla matkaas�.

SIMEONI. Niin, niin, kyll�h�n viimeisen� p�iv�n� n�hd��n.

TIMO. K��ntyisik� minun p��ni anteekspyynt��n? En usko sit�.

TUOMAS. Ei niinkauan kuin korppi on musta.

EERO. �Tuomiolle tullessamme� siis tapahtuu se toimi. Silloinhan on

korppi valkea kuin lumi, niinkuin lauletaan iloisen pojan ja kultamuorin
veisussa. Kernaasti minun puolestani olkoot viimeiset tuutissa, ennen
kuin t�ss� rukoukseen rupeemme.

JUHANI. Usko minua, Simeoni, t��ll� ei k�y kuntoon lakkaamatta katsella

kuinka on sielumme laita, alati muistella tuota tulista uumentoa,
perkelett� ja pieni� perkeleit�. Sellaiset aatokset joko myllert�v�t
sekaisin miehen p��n tai kietovat nuoran h�nen kaulaansa.--Noita entisi�
hurjap�isyyksi�mme on enemmin pidett�v� nuoruuden hulluutena kuin
syntein� ankarimmassa tarkoituksessa. Ja toiseksi, olenpa tullut siihen
uskoon ja vakuutukseen, ett� t�ytyy t��ll� v�limmiten ummistaa silm�ns�,
eik� olla n�kev�n�ns� mit� n�kee ja tiet�v�n�ns� mit� tiet��. Niinp�
t�ytyy t��ll� miehen, jos h�n tahtoo p��st� ehe�ll� turkilla el�m�n
huhmaresta ulos.--Olkaa p�llistelem�tt�; t�ss� ei tarvita yht��n
p�llistyst�.--Tarkoitanpa noita pienempi� syntej� Jumalaa kohtaan, vaan
ei naapuriani. Naapuri ja l�himm�inen on keikkanokka, n�p�k�rs� ja
tarvitsee oman parhaansa yht� hyvin kuin min�kin; mutta Jumala on
pitk�mielinen ja laupias mies, ja antaa viimein aina anteeksi, jos
vilpitt�m�st� syd�mmest� rukoilemme. Jaa, jaa, min� tarkoitan: ei k�y
kuntoon aina ja joka paikassa hiuskarvan tarkkuudella vertoa omia
t�it�mme ja pieni� tuommoisia kanaljavikkelyyksi�mme Jumalan sanan ja
k�skyjen rinnalla, vaan parasta pysy� siin� keskiv�liss�. T�rkeit�
syntej� tulee meid�n karttaa, kaikella muotoa, sanon min�, ja rukoilla
silm�in voidetta, mutta niit� pienempi�, nimitt�in pienempi� Jumalata
kohtaan, ei aina laskea omantunnon ongennokkaan, vaan seist� siin�
keskiv�liss�, keskiv�liss�.

SIMEONI. Suuri Jumala! noinhan saatana ihmist� korvaan kuiskuttelee.

TIMO. Juuri niinkuin Ollin muori viinahimossa pist�� tuiskujuttuja

M�kel�n em�nn�lle.

AAPO. Juhani lausui muutaman sanan, joita ihmeell� ja n�rk�styksell�

kuultelin. Veli, niink� opettaa meit� Jumalan k�skyt? Niink� opetti
meit� �itimme? Ei suinkaan! Yksi seisoo Jumalan edess� tuhantena ja
tuhannen yhten�. Mit� siis leksottelet pienemmist� synneist�, mit�
keskiv�list�, puolustaen kahden herran palvelusta? Sanoppas, Juhani:
mik� on synti?

JUHANI. Mik� on totuus? sin� Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja

Ukko-Paavo Savosta? �Mik� on synti?� Aih! �Mik� on synti?� Kas kuinka
viisaasti kysytty, merkillisen viisaasti. �Onpas siin� p��t�, siin�
meid�n pojassa�, onpa tottakin. Niin, kuka en�� puhuukaan? �Mik� on
synti?� Ahhah! Mik� on totuus? kysyn min�.

TUOMAS. Mit� venailet ja koukistelet, poika? Tied� ett� oppi, jonka

ilmoitit, on pahanhengen oppia.

JUHANI. Tahdonpa teille kertoa el�v�n esimerkin, joka puolustaa uskoani

lujasti. Muistelkaapas entist� Kirkon-kyl�n nahkuria. Mies tuli kummiin
aatoksiin sielustansa, synnist� ja maailman mammonasta ja rupesi paljon
muuttelemaan entist� el�m��ns�. Niinp� lakkasi h�n �kisti ottamasta
vastaan ja antamasta nahkoja sunnuntai- ja juhla-p�ivin�, huolimatta
siit� kuinka t�rke�ksi talonpoika katsoi yhden tien ja kaksi asiaa.
Turhaanpa varoittelivat h�nt� yst�v�ns�, koska huomasivat ty�n h�nelt�
v�henev�n p�iv� p�iv�lt�, mutta h�nen virkaveljellens� naapuritalossa
ehtimiseen enenev�n. Ainapa vaan vastasi hullu mies: �minun k�tteni ty�n
Jumala kyll�kin siunaa, vaikka oliskin sit� v�hemmin, mutta h�nen, joka
luulee nyt tempaavansa leiv�npalan suustani, h�nen pit�� viimein
niitt�m�n kirousta otsansa hiest�, koska ei h�n Herran sapattia
kunnioita�. Niin h�n lausuili, k�vellen t�ll�tellen pyh�p�ivin�
virsikirja kourassa, silm�t ympyrj�isin� p��ss� ja tukka pystyss� kuin
Pommin Pietarin tukka. Mutta mitenk�s tuossa k�vi miehen lopulta? Sen
tied�mme. Tulipas piankin h�nen k�teens� raskain puu, kerjuusauva tuli
h�nen k�teens�, ja h�nen tieksens� kruunun pitk� sarka. Nytp� h�n
k�yskelee kyl�st� kyl��n, kallistellen lasia, koska vaan taitaa.
Kerranpa kohtasin h�nen tuolla Kanam�en harjulla tien vieress�; siin�
h�n istui kelkkansa kaustalla, ja kovin oli p�iss��n kurja mies. Kuinkas
on laitanne, karvari? kysyin min�; �on niinkuin on�, vastasi h�n, kerran
katsoa mulauttaen kankeasti p��lleni. Mutta kysyinp� h�nelt� viel�:
kuinkas nyt mestari oikein jaksaa?--�Jaksan niinkuin jaksan�, lausui h�n
taasen ja l�ksi tiehens�, lyk�ten kelkkaa edell��n ja loilottaen
jonkunmoista hullua veisua. Siin� oli h�nen loppunsa. Mutta toinen
karvari? H�np� oikein vasta rikastui ja rikkaana ja onnellisena miehen�
kuolikin.

AAPO. Ahdasp�inen usko ja hengellinen ylpeys h�vitti nahkurin, ja niinp�

k�y kaikille h�nen kaimoillensa. Kuinka hyv��ns�, mutta sun oppis on
v��r�� oppia ja uskoa.

SIMEONI. V��r�t profeetat ja viimeiset maailman ajat.

TIMO. H�n tahtoisi kiusata meit� Turkkilaisten uskoon. Mutta etp�

j�rk�hdyt� minua; sill� min� olen vissi ja luja, vissi ja luja kuin
kirveen silm�.

JUHANI. Annappas, Tuomas, tuo leiv�npuolikas tuolta p�yd�n

p��st�.--�V��r�t profeetat�. En kiusaa ket��n syntiin ja v��ryyteen, ja
itse en varastaisi naskaliakaan suutarilta enk� neulan silm��
kraatalilta. Mutta syd�meni kipen�itsee, koska tarkoitukseni aina
kierret��n pahimmaksi, tehd��n pikimustaksi, vaikka mustanruskea karva
olisi jo kylliksi.

AAPO. Haastelitpa niin selv�sti, harkitsit asian niin pyk�l�st� pyk�l��n

ja haarasta haaraan, ettei tainnut sit� v��rin ymm�rt��.

TIMO. P��ni panen pantiksi, ett� h�n tahtoi saattaa meit� Turkkilaisten
uskoon.

SIMEONI. Jumala armahtakoon h�nt�!

JUHANI. Kitanne kiinni, ja paikalla! Jumalaa minun t�hteni rukoilla,
nuhdella minua kuin laimeasilm�inen pappi, se ei k�y kuntoon. Sill�
minulla on juuri tarpeeksi j�rke�, vaikken olekkaan vallan paljasta
viisautta kuin esimerkiksi tuo meid�n Aapomme.

AAPO. Jumala paratkoon! enh�n ole tarpeeksikaan viisas.

JUHANI. Paljasta viisautta, paljasta viisautta! Ja pid� leip�l�pes

kiinni, saatpa muutoin t�st� konttaluusta vasten kuonoas ja v�h�n
paremmin kuin eilen. Sen sanon ja taukoon sy�m�st�, koska s�kkini on
t�ys.

TIMO. Takaanpa, ett� olemme jo kuin kiili�inen joka mies.

EERO. Mutta miksi en n�e saunaa?

JUHANI. Mit� tuommoinen lyhyt aidantakuinen?--Mutta--onhan sauna mennyt

helvettiin!

EERO. Ei, vaan taivaan korkeuteen tulisissa vaunuissa.

JUHANI. Olisiko se palanut?

EERO. Mist� min� tied�n, ja mit� on minun sen kanssa tekemist�? Se on

Jukolan is�nn�n sauna, vaan ei minun.

JUHANI. Ottipa Eeronkin ruumis l�yly� eilen illalla, ellen v��rin

muista. Niin, niin, kaikki aina vaan is�nn�n hartioille, sen m� luulen.
Mutta k�yk��mme katsomaan. Miss� on lakkini? K�yk��mme katsomaan,
veljet. Min� tied�n ett� saunamme on tuhkana.

L�ksiv�t katsomaan kuinka oli saunan laita. Siit� n�kyi en��n j�ljell�
ainoastaan musta kiuvas ja savuava aherrus. Ja h�vityksen kuvausta
katselivat veljekset hetken kiusallisella mielell�, ja palasivat viimein
pirttiins� takaisin. Viimeisen� asteli Juhani, kourassa kaksi
rauta-sarantoa, jotka h�n vihaisesti viskasi p�yd�lle.

JUHANI. Niin, Jukolan talo on nyt saunaton.

EERO. �Ja saunaton talo ei k�y laatuun�, sanoi Juhani.

JUHANI. Kuumaksi l�mmitti Timo sen rakkaan uunin ja tuhaksi meni armaat,
nokiset orret ja sein�t, joiden suojassa kaikki olimme astuneet maailman
valkeuteen. Timo kuumensi uunin ankarasti, sanon min�.

TIMO. K�skysi mukaan, k�skysi mukaan; kyll� sen tied�t.

JUHANI. Min� annan peeveli� k�skyillesi, vaan ett� olemme saunattomia

miehi�, ja t�m� on kiusattava asia; huoneenrakennus ei lis�� leip��.

AAPO. Kiusattava asia; mutta sauna oli kuitenkin vanha, nurkat reiki�
t�ynn�; ja itseh�n p��tit eilen piankin rakentaa uuden.

JUHANI. Tosin oli se vanha ja sen hirret haudotut aina ytimeen asti,
mutta olishan tuo viel� ritkunut tuossa vuoden tai kaksi. Talolla ei ole
viel� voimia menett�� saunojen rakennukseen; pellot, pellot ovat t�ss�
ensiksi kynsiin otettavat.

TUOMAS. J��p� sinulta pellot niinkuin menn� kes�n� huikea Aroniittu,

jonka muhkean hein�n annoimme lakastua ilman yht��n ainoata viikatteen
sivallusta. Mutta oma tahtos. Ainapa, koska muistuttelin sinua sen
niitt�misest�, vastasit tuohon: �emmeh�n l�hde juuri viel�; hein� kasvaa
viel� ett� rotisee�.

JUHANI. Se on mennyt asia eik� parane siit� ett� sit� leksottelet.

Aroniittu kasvaa sit� uhkeammin tulevana kes�n�.--Mutta kuka on mies,
joka astelee kohden taloamme tuolla pellolla?

TUOMAS. Lautamies M�kel�. Mit� tahtoo mies?

JUHANI. Nyt peijakas on irti. Kruunun nimess� h�n tulee, ja tuon kirotun
tappeluksen t�hden Toukolaisten kanssa.

AAPO. J�lkimm�isess� ottelossa on laki puolellamme, mutta edellisess�

katsokaamme eteemme. Sallikaat minun tehd� h�nelle asiasta selko.

JUHANI. Mutta min�, veljeksist� vanhin, tahdon my�skin sanavaltaa, koska

yhteinen etu on puheena.

AAPO. Mutta katso, ettet haastele itsi�mme s�kkiin, jos t�ytyisi meid�n
niinkuin v�h�n mutkistella.

JUHANI. Kyll� min� tied�n.

Sis��n astui M�kel�, oiva ja suopeamielinen lautamies. Kuitenkin tuli

h�n ajaen toista asiaa, kuin sit�, jota veljekset arvelivat.

M�KEL�. P�iv��!

VELJEKSET. P�iv��!

M�KEL�. Mit� hirveyksi� n�en min�? Pojat, kuinka on laitanne?

Revittyin�, sinimarjoissa, ruvessa ja ryysyt p��ss�! Voi teit�
viheli�isi�!

JUHANI. �Kyll� koira haavansa nuolee�, mutta katsokoot sudet itsens�.

T�st�k� syyst� seisotte huoneessamme nyt?

M�KEL�. Mit�p� tiesin min� t�st�? Mutta veljeksetk� raatelevat toinen

toistansa t�ll� tavalla! H�vetk��t!

JUHANI. Te erehdytte, M�kel�. Veljekset ovat kohdelleet toinen toistansa

kuin enkelit; t�m� on naapurien ty�.

M�KEL�. Kuka on sitten t�m�n tehnyt?

JUHANI. Hyv�t naapurit. Mutta saanko kysy� mist� syyst� olette k�ynyt
meit� tervehtim��n?

M�KEL�. Tuikeasta syyst�. Pojat, pojat! onpa nyt edess�nne tuhon p�iv�.

JUHANI. Millinen on t�m� p�iv�?

M�KEL�. H�pe�n p�iv�.

JUHANI. Koska se nousee?

M�KEL�. Provastilta olen saanut tuiman k�skyn, saattaakseni teit�

tulevana sunnuntaina kirkolle.

JUHANI. Mit� tahtoo h�n meist� kirkolla?

M�KEL�. Istuttaa teit� jalkapuuhun; suoraan sanottu.

JUHANI. Mist� syyst�?

M�KEL�. H�nell� on monta syyt�.--Te hurjat ja hullut! s�rjitte lukkarin

akkunan ja karkasitte h�nelt� kuin sudet!

JUHANI. Meit� lukkari raateli kuin villisusi.

M�KEL�. Mutta mit� on provasti teille tehnyt?

JUHANI. Ei kirpun kipe�t�.

M�KEL�. Ja kuitenkin olette h�nt� pilkanneet ja h�v�isneet tuon

avosuisen, h�vytt�m�n Kuppa-Kaisan kautta. L�hetitte Rajam�en kauheata
rykmentti� my�ten sikamaisimpia, oikein konnan lauseita terveisin�
ylh�iselle miehelle ja seurakuntamme paimenelle, sep� verrattoman julkea
rohkeus!

JUHANI. �Kyll� se on totta, mutta se todistettakoon�, sanoi Kakkisten

Jaakko, mutta niin en sano min�.

M�KEL�. Mutta nyt, tiet�k��t, ett� teit� provastimme ankarin kosto

kohtaa. Nyt on h�n teille armoton mies.

AAPO. Istukaat, M�kel�, niin keskustelemme asiaa v�h�n laveammalta ja

syvemm�lt�.--Katsokaapas t�t� paikkaa: taitaisko provasti kruuvata meit�
jalkapuuhun Rajam�en Kaisan valheista? Ei suinkaan! N�ytett�k��n asia
laillisesti toteen mit� olemme lausuneet ja mill� tavalla h�nen
kunniaansa leikanneet.

JUHANI. �Ensin asia tutkitaan, ennen kuin miest� hutkitaan�, se on

tietty se.

M�KEL�. Mutta toinen kysymys, tuo lukemisen seikka, sep� kuitenkin antaa
h�nelle joltisen vallan kirkkolain kautta, jota h�n nyt varmaan on
vihoissansa k�ytt�v� teit� kohtaan.

JUHANI. Lukupuuhassa on puolellamme Jumalan asetus ja laki, joka ly�

sit� yrityst� vastaan. Katsokaas, h�n on jo �itimme kohdussa antanut
meille niin kovat p��t, ett� lukemaan oppiminen on meilt� mahdoton
asia. Mit�s tehd��n, M�kel�? Kovin ep�tasaisesti lankeevat t��ll�
hengenlahjat p��mme p��lle.

M�KEL�. P��nne kovuus on teilt� tyhj� luuloitus. Ahkeruus ja

jokap�iv�inen harjoitus voittaa viimein kaikki.--Is�nne oli parhaita
lukijoita.

AAPO. Mutta �itimme ei tuntenut yht��n ainoata kirjaintakaan, ja

kuitenkin oli h�n totinen kristitty.

JUHANI. Ja kasvatti ja kuritti poikiansa Jumalan pelossa. Jumala

siunatkoon muijaa!

M�KEL�. Eik� koettanut h�n teit� kohtaan apua muiden taidosta.

JUHANI. Koetti kyll� parastansa; h�n koettikin M�nnist�n-muorin kautta.
Mutta �ke� �mm� rupesi kohta l�ylyttelem��n selk��mme, ja tupansa
muuttui silmiss�mme hirve�mm�ksi peikkoin luolaa; emmek� lopulta
astuneetkaan m�kkiin sis��n, vaikka he meit� pieksiv�t kuin tulta
pohtaen.

M�KEL�. Olittepa silloin ymm�rt�m�tt�min�, mutta nyt seisotte miehin�

kannallanne; ja j�rkev�, terve mies voi mit� h�n tahtoo; sent�hden
osoittakaat sek� provastille ett� koko maailmalle mit� miehuus
voi.--Sinua, Aapo, jolla on niin j�rkev� mieli ja jolta ei puutu yht� ja
toista tietoakaan, vaan jonka tarkka muisto s�ilytt�� kaiken n�hdyn ja
kuullun, sinua minun t�ytyy ihmetell� ettet jo ole tehnyt toisin.

AAPO. V�h�np� tied�n min�; noh tied�n toki yht� ja toista. Vainaa
sokea-enommehan kertoili meille monta asiaa, kertoili raamatusta,
merimatkoiltansa ja maailman rakennosta, ja silloinpa aina h�nt�
kuultelimme hartaalla mielell�.

JUHANI. Kuultelimme korvat pystyss� kuin j�nikset, koska ukko meille

jutteli Mooseksesta, Israelin lapsista, tapauksista kuningasten kirjassa
ja ilmestysraamatun ihmeist�. �Ja heid�n siipeins� havina oli kuin
ratasten kituna, koska he sotaan juoksevat�. Herrajesta! me tunnemme
paljon ihmeit� ja asioita, emmek� olekkaan juuri niin villittyj�
pakanoita kuin luullaan.

M�KEL�. Mutta aapiskirjasta t�ytyy teid�n alkaa, p��st�ksenne

kristillisen seurakunnan oikeiksi j�seniksi.

AAPO. M�kel�, tuolla laudalla n�ette seitsem�n aapiaista, jotka ovat

ostetut Linnasta, ja t�m� ilmestys todistakoon meid�n pyrkiv�n oppia
kohden. Provastimme osoittakoon meit� kohtaan hieman viel� k�rsimyst�,
ja min� luulen, ett� asiastamme siki��, syntyy ja kasvaa jotain.

JUHANI. H�n osoittakoon k�rsimyst�, ja tahdonpa maksaa h�nelle

kymmenykset kahdenkertaisesta ja nuoren linnun lihaa ei pid� h�nen
kupistansa puuttuman lailliseen aikaan.

M�KEL�. Eip� auta t�ss�, luulen min�, rukoukset ja koreat lupaukset,

koska muistelen h�nen kiivasta ja oikeata vihaansa teit� kohtaan.

JUHANI. Mit� tahtoo h�n sitten meist� ja mit� tahdotte te? Hyv�!
Tulkaapas seitsem�nkymmenen miehen kanssa, ja verta pit�� sittenkin
ruiskuaman.

M�KEL�. Mutta sanokaat kuinka aiotte k�yd� k�siin, oppiaksenne aapiaista

ja v�h��katkismusta, joka on provastimme t�rkein m��r�ys.

JUHANI. Kokea t�ss� kotona M�nnist�nmuorin tai h�nen tytt�rens� Venlan

opetusta. Hyv�lukijoita naisia molemmat.

M�KEL�. Tahdonpa ilmoittaa aikeenne provastille. Mutta oman rauhanne

t�hden k�yk��t pyyt�m��n h�nelt� anteeksi h�vyt�nt� elke�nne.

JUHANI. Sit� pyk�l�� tahdomme harkita.

M�KEL�. Tehk��t niinkuin sanon; ja tiet�k��t, ellei h�n teiss� huomaa

vilpit�nt�, ahkerata harrastusta, niin jalkapuussa, jalkapuussa istutte
koreasti joku sunnuntaip�iv� kirkon kivijalan juurella. Sen sanon; ja
j��k��t hyv�sti!

JUHANI. Hyv�sti, hyv�sti!

TUOMAS. T�ytt� p��t�k� sin� haastelit h�nelle M�nnist�n-muorista ja

h�nen tytt�rest��n? T�ytt� p��t�k� sin� puoleksi melkein lupasit k�yd�
konttimaan provastin edess�?

JUHANI. Ei ollut siin� merkiksik��n t�ytt� p��t�, ja todentekoa ei

merkiksik��n. Ajan voittamisen t�hden poika l�rp�tteli n�in.
M�nnist�nmuori tai Venla johdattamaan t�ss� kirja-tikkuamme! Sit�h�n jo
naurelisivat kaikki Toukolan siatkin. Te kuulitte, meit� uhattiin
varmaan jalkapuulla, h�pe�n hirsipuulla. Tuhannen tulimmaista! eik� ole
miehell� valta el�� rauhassa ja tahtonsa mukaan omalla kannallansa,
koska ei h�n seiso kenenk��n tiell�, ei loukkaa kenenk��n oikeutta? Kuka
voi sen kielt��? Mutta sanonpa kerran viel�: papit ja virkamiehet
kirjoinensa ja protokollinensa ovat ihmisten h�ijyt henget.--Oh sin�
musta sika! Voi p�iv�� kirottua t��ll�! Niinp� nyt ylisniskoin meit�
kohtaa kovan onnen nuijaukset ja ihmisten kiusanteot, ett� olen valmis
juoksemaan p��ni sein��n. Oh sin� musta sonni! Venla meille antoi
rukkaset; tehneet ovat he meist� myrkyllisen pilkkaveisun; lukkari meit�
r��kk�si kuin pahalainen itse; Toukolan pojat meit� hakkasivat kuin
nummea vaan, selk��mme saimme kuin jouluporsaat ja oikeinhan
joulupukkeina k�yskelemme t�ss� ykssilm�isin� tonttuina, ryysyt p��ss�.
Mit� viel�? Onhan kotomme nyt ilman k�yh�n ainoata kesti�, ilman kiukaan
kohisevaa l�yly�. Tuollahan kytee ja savuaa entisen armaan saunamme
aherrus. Ja sittenh�n on j�ljell� viel� perkeleist� pahin. Hmh!
Kymmenell� l�vell� irvistelee meit� vastaan kirkonporstuasta jalkatukki.
Kirkas tuli! Ellei t�m�nkaltainen kiusantemppujen rykelm� vie
partaveist� miehen kurkkuun, mik� sitten? Oh sin� sarvip�� sonni!

EERO. Nyt muistat hieman v��rin; jalkapuussa ei olekkaan kymment� l�pe�.

JUHANI. Kuinka monta sitten?

EERO. Kuinka monta t�hte� otavassa, kuinka monta poikaa Jukolassa?

JUHANI. Seitsem�n poikaa meit� on. Siis seitsem�n l�pe� ja seitsem�n

poikaa. No sit� hullumpi. Seitsem�n l�pe�! Aina sit� hullumpi vaan. Kas
kuinka ihmiset ja kova sallimus ovat yhdess� juonessa meit� vastaan.
Seitsem�n l�pe� kuin myllynkiven silm��! Mik� pilkka kovalta onnelta!
Mutta ampukoot he p��llemme kaikki kiukkunsa nuolet, meh�n puremme
l�pikiusatut syd�memme kovaksi kuin kipen�itsev� ter�s. Puhaltakoot
meit� kohtaan joka haaralta myrkky� kuin k�rmeet, ja taivas satakoon
p��llemme paljasta sappea, me kuitenkin, silm�t ummessa, kirist�en
hammasta ja myristen kuin villit h�rj�t, rynk��mme p�isin. Ja jos
viimein kiskottaisiin meit� jalka-pihtiin kruunun voimalla, niin
ihanalla ilollapa istuisin kontti-puussa min�.

AAPO. Miksi ilolla?

JUHANI. Eth�n sin� k�sit�, mun veljeni, vihan tuomiovoimaa. Koston tuuma
saattaisi pojan unohtamaan kaiken h�pe�n; ja h�pe�h�n on heid�n
tarkoituksensa. Aatos, verist�� tuota herra provastiamme, seh�n
maistuisi vihaiselle mielelleni kuin hunajakaste. Enk� tuossa veist�, en
pyssy� k�yttelis, kuin entinen Karjan mies, en, vaan kynsill� ja
hampailla iskisin h�nen kurkkuunsa kuin susi-ilves. Kappaleiksi,
tuhanneksi kappaleeksi repisin miehen, ja niinp� saisin oikein
maiskutella kostoni herkkua. Tekisinp� niin, vaikka olisin kymmenen
hengen omistaja ja jokaista henke� kymmenen vuotta r��k�tt�isiin
piikki-tynn�riss�. Eih�n tuo mit��n olis koston hekuman suhteen.

AAPO. Sin� myllerr�t yl�s kaiken olentosi perin pohjin. Valeleppas,

kurja veli, syd�mesi tulikuohuvata kattilaa viile�ll� vedell�
k�rsiv�llisyyden lirisev�st� ojasta, joka halki niitun vaeltaa
eteenp�in, koukistellen hiljaa.

SIMEONI. Onhan muotos pikimusta, ja veripunaisina, pist�vin� py�r�htelee

silm�s. Armahda itse�s.

TUOMAS. Tosin kostaisimme, jos pantaisiin meid�t istumaan h�pe�n

istuimelle, mutta olkoon syd�memme rauhassa kunnes t�m� on tapahtuva.
Eih�n ole viel� kaikki toivo mennyt.

JUHANI. Yhdest� maailman kulmasta kuumoittaa meille viel�kin rauhan

p�iv�. Ilvesj�rvi tuolla Impivaaran kupeilla on se satama, jonne
purjehdimme myrskyist� pois. Nyt olen p��tt�nyt.

LAURI. Sen tein min� jo menneen� vuonna.

EERO. Min� seuraan teit� vaikka Impivaaran syvimp��n luolaan, jossa,

niinkuin sanotaan, vanha vuoren-ukko keittelee piki�, p��ss� kyp�r�
sadasta lammasnahasta.

TUOMAS. Sinne t�st� siirrymme kaikki.

JUHANI. Sinne siirrymme ja rakennamme uuden maailman.

AAPO. Eik� k�sitt�isi meit� siell�kin esivallan koura?

JUHANI. Mets� penikoitansa suojelee. Siell� vasta kannallamme seist��n;

syv�lle kuin tirisilm�iset myyr�t siell� itsemme kaivamme aina maan
ytimeen asti. Ja miellytt�isk� heit� siell�kin ahdistella poikia, niin
pit�� heid�n havaitseman milt� tuntuu h�irit� seitsem�� karhua
konnossansa.--Nyt nahkapeitturille kaupat kirjallisesti vahvistamaan.
Kymmeneksi vuodeksi menk��n talomme toisen kouriin.

SIMEONI. Halaanpa min�kin rauhan kammioon. Veljet, uusi koto ja uusi

syd�n luokaamme itsellemme metsien kohdussa.

JUHANI. Kaikki yksimielisesti!

AAPO. Kuinka p��t�t, Timo?

TIMO. �Siin� min�, miss� muutkin�, sanoo sananlasku.

AAPO. Te muutatte, ja min�k� j�isin t�h�n yksin�iseksi hongaksi Jukolan

pihalle? Ah! kovin lujasti ovat olentoni kaikki juuret ja oksat yhtyneet
teid�n piiriinne. Olkoon menneeksi, ja toivokaamme parasta t�st�
retkest�mme. Min� seuraan.

JUHANI. Oivallista! Nyt nahkapeitturille joka mies, laillista v�likirjaa

tekem��n. Kaikki yksimielisesti!

L�ksiv�t he miehiss� v�likirjan tekoon, vourasivat talonsa

nahkapeitturille kymmeneksi vuodeksi; ja kirjallisesti m��r�ttiin
seuraavat pyk�l�t. Nahkapeitturi hallitsee ja viljelee taloa kymmenen
vuotta, kolme ensimm�ist� vuotta ilman yht��n vouraa, mutta siit�l�hin
maksakoon h�n veljeksille seitsem�n tynn�ri� rukiita vuodelta ja
rakentakoon uuden saunan ennen voura-ajan loputtua. Vapaasti ja joka
paikassa Jukolan metsiss� pyydystelk��t veljekset, ja mit� otuksia
hyv��ns�, joihin vaan on laillinen lupa. Talon piirin pohjoisessa
osassa, Impivaaran seudussa, olkoon heill� valta tehd� ja el�� tahtonsa
mukaan sek� maalla ett� metsiss�. Pyh�inmiesten p�iv�n� ottaa
nahkapeitturi haltuunsa talon, mutta veljeksill�, jos heit� niin
miellytt��, olkoon syntym�kodossaan viel� tulevan talven suoja. N�m�t
olivat p��-ehdot v�likirjassa.

Tuli Marraskuu, ja nahkapeitturi oli kuorminensa Jukolan pihalla ja

vastaan-otti talon hallituksen m��r�tyksi ajaksi. Mutta veljekset,
karttaaksensa provastia ja h�nen k�skyl�isi�ns�, eleliv�t t�m�n talven
enimmin metsiss�, hiihdellen ymp�ri ja pyydystellen; ja majailivat
sysikoijussa Impivaaran aholla. Muutto ei kuitenkaan ollut viel�
oikeammiten tehty hevosella ja muilla v�ltt�m�tt�mill� kappaleilla. T�m�
oli m��r�tty tapahtumaan koska suvi oli tullut. Kuitenkin pitiv�t he jo
tulevasta pirtist�ns� huolta: hakkasivat hirret kev��ksi kuivamaan ja
vieritteliv�t perustuskivi� kantoiselle aholle, jyrk�n vuoren alle.

Niin meni talvi, ja sen kuluessa ei joutunut veljeksille provastilta

mink��nlaista k�sky�, ei muistutusta. Odottiko h�n, vai oliko h�n
heitt�nyt heid�t kohtalon huomaan?

VIIDES LUKU

Kev�t oli tullut, kinokset olivat sulaneet, suojasti puhalteli tuuli,

maa rupesi viheri�itsem��n ja koivisto k�vi lehteen.

Veljekset nyt retkeilev�t muuttomatkallansa Jukolan ja Impivaaran

v�lill�. Kulkevat pitkin kivist�, polvellista mets�tiet�, pyssyt olalla
ja tuohikontit selj�ss�, joissa on heid�n ampuma-varansa. Edell� astuu
Juhani ja h�nen rinnallansa Jukolan suuret, �ke�t koirat, Killi ja
Kiiski. Heid�n j�ljess��n, vet�en reteli�, kulkee, Timon ajamana,
veljesten silm�puoli hevonen, vanha Valko. Mutta kuormaa seuraavat muut
veljekset, pyssyt olalla ja kontit selj�ss�, autellen Valkoa tien
pahimmissa paikoissa. Viimeisen� k�yskelee Eero, kantaen syliss��n
Jukolan uljasta kukkoa, josta eiv�t veljekset mielineet erota, vaan
ottivat sen my�t�ns� p�iv�ntiedon antajaksi Impivaaran er�maassa.
Rattailla n�it arkun, suden- ja ketun-rautoja, padan ja padassa kaksi
tammip�ytyri�, kauhan, seitsem�n lusikkaa ja muita keittokonstiin
kuuluvia kappaleita. Padalle peitteeksi oli pantu karkea, herneill�
t�ytetty s�kki; ja ylimm�isen� t�m�n p��ll� putkisteli ja naukui
pieness� pussissa Jukolan vanha kissa.--Niin l�ksiv�t veljekset
entisest� kodostansa, vaelsivat alakuloisina, ��nett�min� pitkin
vaikeata, kivist� mets�tiet�. Taivas oli kirkas, ilma tyyni ja alasm�ke�
l�nteen juoksi jo auringon py�r�.

JUHANI. Ihminen on merenkulkija el�m�n myrskyisell� merell�. Niinh�n

mekin nyt purjehdimme armaista syntym�nurkistamme pois, purjehdimme
vankkurilaivallamme eksytt�vien metsien halki Impivaaran jyrkk�� saarta
kohden. Ah!

TIMO. Eih�n paljon puutu, etten tuhri kyyneleit� poskiltani, min�

sammakko kanssa.
JUHANI. Sit� en ihmettele, katsottuani omaan poveeni t�ll� murheen
hetkell�. Mutta ei auta t�ss� maailmassa, vaan olkoon miehen syd�n aina
kova kuin valkoinen harakankivi. Matkamieheksi on ihmislapsi syntynyt
t�nne, t��ll� ei ole h�nell� yht��n pysyv�ist� sijaa.

TIMO. T��ll� k�yskelee h�n v�h�n ajan, keikkuu ja kiikkuu kunnes h�n
vihdoin k�nnistyy ja n��ntyy kuin rotta sein�n-juureen.

JUHANI. Oikein sanottu, viisaasti juteltu!

SIMEONI. Ja jos olis siin� sitten kaikki; mutta silloinpa vasta.

JUHANI. Tulee leivisk�ist�mme kysymys, tahdoit sin� sanoa. Totta!

TIMO. Silloin tulee sanottavaksi ilman yht��n vilppi� ja viekastusta:

t�ss� olen min� ja t�ss� on, Herra, leivisk�s.

SIMEONI. Aina pit�isi ihmisen muisteleman loppuansa; mutta h�n on

paatunut.

JUHANI. Paatunut, paatunut, sit� ei taida kielt��. Mutta sellaisiahan,

Jumala n�hk��n, olemme kaikki t�m�n taivaan alla. Kuitenkin koetamme
t�ytt� p��t� el�� t�st�l�hin niinkuin hurskasten urosten tulee, kun
kerran olemme t�nne oikein ehtineet sijoittua ja saaneet itsellemme
l�mp�isen rauhanmajan. Tehk��mme, veljet, ankara liitto ja heitt�k��mme
pois kaikki synnin eljet, kaikki viha, riita ja vaino t��ll�
lintukodossa. Pois viha, vaino ja ylpeys.

EERO. Ja prameus.

JUHANI. Niin!

EERO. Ja koreat, synnilliset vaatteet.

JUHANI. Niin!

EERO. Letkuvat kirkkok��ssyt ja kaikki koreat kirkon kemputtimet.

JUHANI. Mit�? Mit� sin� puhut?

SIMEONI. H�n veistelee taas.

JUHANI. Min� huomaan sen. Katso etten tempaa niskastasi kiinni, jos
nimitt�in huolisin houkon puheista, mutta enh�n sitten oliskaan mies, en
totisesti oliskaan.--Kuinka pitelet, sin� peevelin kirottu nallikka,
sit� kukkoa? Miksi porahtelee elikkoparka?

EERO. Korjasin vaan sen siipe�, joka riippui.

JUHANI. Kyll� min� sinun korjaan kohta. Katso etten ota niskastas.
Tiet�k��t, ett� on siin� paras kukko koko kihlakunnassamme virkansa
toimessa; aina tarkka ja luotettava. Ensi kerran kiekuu h�n kello
kahdelta, toisen kerran nelj�lt�, joka on paras nousun aika. Siit�
kukosta on meille paljon hausketta t��ll� syd�nmaassa.--Ja kissa sitten
tuolla kuorman harjalla! Voi sinua Matti-poikaa! Siell�h�n keikut ja
heilut ja katselet pussin l�vest� ulos, naukuen aivan surkeasti. �Voi
�ij�-rukka, vanha sukka!� eih�n ole sinulla en�� juuri monta p�iv��
t��ll� tassuteltavana. Silm�s k�yv�t jo kovin tummiksi ja karhealta
kuuluu naukumises. Mutta ehk�p� kuitenkin kostut viel�, p��sty�si
lihavien mets�hiirien niskaan. Toivonpa niin. Mutta teit�, Killi ja
Kiiski, armoittelen kuitenkin enimmin kaikista. Niinkuin me itse, olette
tekin siinneet, syntyneet ja kasvaneet Jukolassa, kasvaneet omina
veljin�mme. Ah kuinka palavasti katselette minua silmiin! Niin, Killi,
niin, minun Kiiski-poikani, niin! Ja heittelette h�nt��nne noin
iloisesti! No etteh�n tied�, ett� nyt j�t�mme ihanaisen kotomme. Voi
teit� kurjia! Minun t�ytyy itke�, t�ytyy.

TIMO. Katsos kuinka neuvoit �sken itse. Pid� syd�mesi jykev�n�, syd�mesi
jykev�n�.

JUHANI. En voi, en voi, heitt�iss�ni kultaisen kodon.

TUOMAS. Painaahan t�m� p�iv� miehen mielt�; mutta Impivaarassa on meill�

pian toinen koto ja kohta ehk� yht� rakas.

JUHANI. Mit� sanoit, veljeni? Ei maassa eik� taivaassa ole paikkaa niin
rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla
pienin� piim�partaisina piehtaroitselimme.

AAPO. Tosin musertaa syd�nt�mme j��hyv�ishetki; sill� kotopensas on

j�n�llekin rakas.

JUHANI. Kuinka sanoi emoj�nis ennen, koska h�n, huomaten itsens�

uudestaan tiineeksi, k�ski pienen poikansa luotansa pois, pois tulevien
tielt�?

TIMO. �L�hdepp�s jo matkahasi, poikaseni, pienoiseni, ja muista aina

mit� sanon: miss� risu, siin� vipu, miss� laukku, siin� loukku�.

JUHANI. Niin h�n sanoi pojallensa, ja l�ksi poika taaputtamaan pois; h�n
taaputteli, t�llitteli pitkin ahoa ja nummen syrj��, t�ll�tteli,
halkinen huuli vilpitt�m�ss� irviss�. Niin asteli h�n kodostansa, ja
murheellisesti paistoi ilta.

EERO. Se oli J�nis-Jussi.

JUHANI. Anna olla vaan.--Niin h�n l�ksi kodostansa ja niinp� l�hdemme

my�skin me. J�� hyv�sti, koto! Porrastasi, tunkiotasi tahtoisin suudella
nyt.

AAPO. Niin, veljeni. Mutta koettakaamme karkoittaa t�m� mielen synkeys

pois. Kohta on meill� tekeill� tuima toimi ja ty�, kohta jumisevat
hirret, kirveet paukkuu, ja yl�s kohden taivasta kohoopi huikea pirtti
Impivaaran aholla, keskell� jylhi� metsi�. Katsokaat: johan ankarassa
korvessa, kuusien kohinassa retkeilemme.

Niin he haastelivat kesken�ns�, matkustaen halki synke�n salon. Mutta

v�hitellen yleni seutu ja heid�n tiens� luikerteli yl�s korkealle
mets�iselle maalle, joka Teerim�eksi kutsuttiin. Tuolla ja t��ll� n�kyi
sammaltuneita kallion-kieluja, muodoltaan j�ttil�isten hautakumpujen
n�k�isi�, joiden ymp�rill� matalat, juurevat m�nnyt humisivat. Kovin
ravisteli rattaita ja vanhan Valkon lapoja kallioinen tie, jossa silm�
paikoin tuskin taisi eroittaa entist� raition rataa. Yli m�en kulki tie;
sill� pohjattomia r�meit� levisi sen molemmilla puolilla. Mutta
veljekset itse tekiv�t my�s parastansa, kevent��kseen vanhan
ykssilm�isen vet�j�n kuormaa. Viimein ehtiv�t he m�en harjulle, sallivat
Valkon siin� hetken puhallella, ja katsahtivat maailman lakeuksiin alas.
Heid�n silm�ns� n�ki kaukaisia kyli�, niittuja, peltoja, sinert�vi�
j�rvi� ja l�nnen metsien reunalla kirkon korkean tornin. Mutta etel�ss�
er��n kunnaan rinteell� kuumoitti Jukolan talo kuin kadotettu onnen maa;
ja riutuvat aatokset t�yttiv�t taas veljesten rinnat. Mutta he k��nsiv�t
siit� vihdoin silm�ns� Pohjaan p�in, ja siell� n�kyi korkea Impivaara,
sen jyrk�sti kaltuva viete, pime�t luolat ja partaiset, myrskyjen
repim�t kuuset, jotka seisoivat vuoren kyljill�. Mutta vuoren alustalla
n�kiv�t he hauskan, kantoisen ahon, vastaisen asuinpaikkansa, ja ahon
alla korven, joka heille oli antava salskeita hirsi� huoneitten
rakentamiseen. T�m�n kaiken he n�kiv�t, n�kiv�t m�ntyin v�list� kirkkaan
Ilvesj�rven ja hele�n auringon l�hell� laskuansa loistavan vuoren
luoteiselta jyrk�lt�; ja toivon ihana leimaus v�l�hti heid�n silmist�ns�
ja kohotti heid�n rintansa taas.

Siit� l�ksiv�t he taas eteenp�in ja yh� uljaammalla vauhdilla rupesivat

he kiirehtim��n kohden uutta kotoansa. M�ki aleni, ja he tulivat
nummelle honkien pylv�st��n, jossa kanerva, puolaimen varret ja
kuihtuvat ruohonpiipat vaihetellen peittiv�t kumisevan maan. Tuli
hietainen, rakettu tie, joka johdatti Viertolan kartanosta kirkkoon; he
astuivat sen poikki, pit�en omaa mets�tiet�ns�, joka kulki pitkin nummen
selk��.

AAPO. T�ss� on nummi, jossa, niinkuin vanhat ihmiset juttelee, ennen

muinoin oli k�rmeitten ker�j�sali. Tuomarina siin� istui heid�n
kuninkaansa, tuo ankaran harvoin n�kyv� valkea k�rme, p��ss� verrattoman
kallis kruunu. Mutta ry�v�sip� t�m�n kruunun heilt� er�s rohkea
ratsastaja, niinkuin tarina kertoilee.

Ja kertoi heille Aapo seuraavan tarinan, heid�n kulkeissansa pitkin

nummen harjua alas kohden autiota Sompiosuota. Tuli er�s ratsastaja ja
n�ki nummella k�rmeitten kuninkaan, jolla oli kimmelt�v� kruunu p��ss�.
H�n ratsasti h�nt� kohden, noukkasi miekkansa k�rjell� kruunun kuninkaan
p��st�, kannusti hevostansa ja kirmasi kalleuksinensa pois kuin tuulissa
ja pilviss�. Mutta eiv�t olleet k�rmeetk��n my�h�isi�, vaan l�ksiv�t
kohta kiukkuisesti vainoomaan julkeata ry�v�ri�. He kiitiv�t suhinalla
p�in, kierrettyin� rengoiksi, ja tuhannen kurraa py�ri silloin
ratsastajan j�ljiss� kuin kiekko maantiell� poikien heitt�m�n� py�rii.
Pian saavuttivat he ratsastajan, parveilivat jo tiuhasti hevosen
jaloissa, loiskeilivat sen lautasille yl�s, ja suuri oli miehen vaara.
Ja h�diss��n viskasi h�n heille hattunsakin sy�tiksi alas, jonka he
paikalla repiv�t kappaleiksi ja s�iv�t vihansa vimmassa. Mutta miest� ei
auttanut kauan t�m� keino, pianpa k�rmeet kiiriskelee h�nen j�ljiss�ns�
taas ja santa kiertoilee korkealle tielt�. Ja yh� kiivaammin kannusti
uros huohoittavaa hevostansa; virtana juoksi veri uhkean orhin
rikkiviilletyist� kyljist�, ja suusta roiskahteli sohiseva vahto.
Ratsastaja pakeni mets��n, mutta mets� ei est�nyt h�nen vihollistensa
juoksua. Tuli virta vastaan, ja kohahtaen ratsasti h�n sen kierroksiin
ja veip� orhi h�nen nopeasti sen ylitse. Tuli virta k�rmeillekin
vastaan, ja monen kosken pauhinalla he sy�ksiv�t itsens� lainetten
kohtuun, uivat myrskyn vauhdilla sen ylitse: ja korkealle nousi valkea
kuohu. Mies ratsasti yh� eteenp�in, ja yh� vainosi h�nt� k�rmetten
villitty joukko. N�ki h�n matkan p��ss� hurjasti palavan kasken, ja
kohden tulta h�n nyt kannusti hevosensa, ja, kietoen itsens� virran
kylvyss� l�pikastettuun kauhtanaansa, rynk�si h�n liekkien helmaan, vaan
k�rmeet eiv�t vilaustakaan viipyneet h�nt� seuraamasta. Niinp� taivaan
ratsastava sankari kultapilvien halki kiit��. Kerran viel� iski h�n
kannukset orhinsa kupeisin ja kerran viel� h�n kirmasi eteenp�in, sitten
kaatui pyrskiv� orhi, unohtaen ainiaaksi elon kuuman leikin. Mutta
vapaassa ilmassa seisoi mies, pelastettuna tulesta ja hirmuisista
vihamiehist�ns�; tulihan oli polttanut k�rmeitten lukemattoman lauman.
Siin� sankari seisoi riemuitsevalla katsannolla, k�dess� ihmeellinen
kalleus.

AAPO. Se oli tarina valkean k�rmeen kruunusta Teerim�en nummella t�ss�.

JUHANI. Uhkea tarina ja viel� uhkeampi mies, joka tempasi kruunun

k�rmeen p��st� ja kilvoitti sen viimein omaksensa. Potra mies!

TIMO. Harvapas mies t��ll� n�kee t�m�n k�rmeen, mutta se, joka h�nen
n�kee, tulee verrattoman viisaaksi, niinkuin vanhat ihmiset sanoo.

JUHANI. Sanotaanpa my�skin: joka kev��ll� ennen k�en kukkumista t�m�n

tuomarik�rmeen k�sitt��, sen keitt�� ja sy�, h�n ymm�rt�� korpin puheen,
josta h�n saa tiedon mit� h�nelle siit�l�hin on tapahtuva.

EERO. Sanotaanpa viel� niinkin: joka kev��ll� j�lkeen k�en kukkumisen

tekee kaiken t�m�n, se mies ymm�rt�� korpin puheen, josta h�n saa tiedon
mit� h�nelle sit�-ennen on tapahtunut.

JUHANI. Voi, veikkoseni, kuinka tyhm�sti nyt haastelit! Eik� tied� sit�
joka mies sy�m�tt� murenaakaan k�rmeen lihaa? Kas nytp� Eero vasta
n�ytti min� miehen� h�n j�rkens� puolesta oikeammiten k�y, tyhm�n�
p�ssin�. �H�n saa tiedon mit� h�nelle sit�-ennen on tapahtunut�. Onko
t�m� aatos kotoisin miehen p��st�? Voi sinua poika-parkaa!

AAPO. �l�s mit��n, Juho. H�n joko haasteli tyhmyydest� tai konstaili ja
koukisteli h�n taas; kuinka hyv��ns�, mutta kummassakin kohdassa viskasi
h�n eteemme merkitt�v�n aatoksen. Koettakaamme tarkastella h�nen
lausettansa, ja luulenpa taitavamme onkia siit� jotakin viisautta.
Tiet�� mit� on tapahtunut, seh�n on, er��lt� kannalta katsoen, viisaus
suuri. Jos visusti harkitset mik� kylv� menneist� p�ivist� saattoi
hy�dyllisi�, mik� vahingollisia hedelmi�, ja sen mukaan asetat el�m�si,
ty�s ja toimes, niin oletpa viisas mies. Jospa meid�nkin silm�mme
ennemmin olisivat auenneet, niin luulenpa ettemme n�in nyt
kahnusteliskaan siirtolaisina t�ss�.

JUHANI. T�ss� kuin sudenpoikaset ilmi-taivaan alla. Mutta tehty on

tehty.

TUOMAS. Mit� Jukolassa kadotimme, sen kieppaamme takaisin Impivaaran

aholla.--T�nne koko velisarja, ja iskek��n kyntens� kuormaan joka mies,
auttaen Valkoamme niinkauan kuin suota kest��. T�nne kaikki! Vaipuuhan
vankkurien py�r� vaaksan syv�lt� mutaiseen maahan.

N�in haastellen kesken��n olivat he vaeltaneet nummelta alas, kulkeneet

poikki Seunalan Matin lakean ahon, siit� halki tiuhan n�reist�n, ja
seisoivat nyt Sompiosuon partaalla. Synke�ksi n�ytti t�m� suo, jonka
pinnalla vaihetteli mutaisia, r�meisi� aukkoja, sammaleisia m�tt�it�,
karpalon kotoja, ja siell� ja t��ll� seisoi matala, kuihtuva koivu,
alakuloisesti ny�kytellen p��t�ns� iltatuulessa. Mutta keskelt� oli suo
kaitaisin ja siin� maa my�s naveampi ja kiinte�mpi. Seisoi siin�
lyhyk�isi� m�ntyj� sammaleisessa puvussa ja m�tt�ill� tummanviheri�isi�,
v�kev�sti hajahtavia juovuke-pensaita. Ja yli t�m�n taipaleen juoksi
vaivaloinen tie suon toiselle rannalle, jossa taasen alkoi pime� korpi.
Pitkin t�t� tiet� retkeiliv�t nyt veljekset yli suon. Mik� heist� veti
aisoista Valkon rinnalla, mik� taasen lykk�si vankkureita. Vihdoin,
vaikka ty�l��sti, ehtiv�t he suon ranteesen ja matkustivat taasen
kuivalla maalla korven monijuurista tiet�, jota kesti noin viisi sataa
askelta. Mutta viimein v�lk�hti heid�n eteens� kantoisen ahon lakeus, ja
seisoivat he m��r�tyss� paikassa, komeroisen vuoren alla.

T�ss�p� muinoin veljesten iso-is�, mainio raataja, oli viljellyt huhtia

ja suitsutellut ankaria sysihautoja. Monta kaskea oli h�n t�m�n vuoren
ymp�rill� kaatanut ja polttanut, risu-�keell�ns� karhinut monen mustan,
kylvetyn maan, ja viimein korjannut riiheens� satoisat oljet. Aherrus
ahon syrj�ss� tuolla osoitti viel� paikan, miss� oli h�nen mets�riihens�
seisonut, josta h�n kohta kotiansa saattoi valmiin viljan, heitt�en
talvikeliksi oljet ja pahnat. Mutta riihen aherruksesta kappale matkaa,
tuolla ahon ja mets�n rajalla n�kyi musta sysihaudan pohja, valtaisen
suuri, jossa h�n oli poltellut kilisevi� sysi� huhtamaan teloista. Niin
oli t�ss� entinen Jukolan uhkea is�nt� hy�rinyt ja puuhaillut monen
polttavan auringon alla, pyhkien otsaltansa monen helmeilev�n hien.
Mutta y�ns� lep�si h�n turvekattoisessa koijussa miilunsa vartijana: ja
saman koijun olivat nyt veljekset m��r�nneet itsellens� v�liaikaiseksi
asuntomajaksi.

Avara on kantoinen aho, mutta kauemmas sen reunoja ei kuitenkaan n�e sun
silm�s; sill� id�ss�, etel�ss�, l�nness� sulkevat mets�t sun silm�si
alan ja pohjoisessa korkea vuori. Mutta jos astut t�m�n vuoren harvoilla
kuusilla kruunatulle harjanteelle, niin kantaapa silm�si et��lle kohden
kaikkia ilmoja. Sen etel�isell� puolella n�et ensiksi ihan jalkas alla
tuon mainitun, juohevasti kaltevan ahon, kauempana synke�n korven, sen
takana taasen Sompiosuon, ja tuolla ilman reunalla kohoo yl�s vaisusti
sinert�v� Teerim�ki. Pohjaa kohden alenee v�hitellen vuori, ja sen
loivalla kamaralla, jota ennen my�s oli huhtina k�ytetty, seisoo
koivisto nuori ja tiuha, jonka ruohottomilla poluilla teeret hyppelev�t
ja pyyt alakuloisesti viheltelee. Id�ss� n�kyy tasainen nummi
hongistonensa, l�nness� ryhmyinen, sammalkallioinen maa, tuolla ja
t��ll�, sammaleisella harjulla matala, mutta ko'okas ja tuuhea m�nty.
M�ntyjen takana kiilt�� tuolla kirkkaana ja kalaisena Ilvesj�rvi, noin
tuhannen askelta ahosta pois. Mutta n�etp� tuskin muuta, vaikka kauaskin
katsot. Saloin tumma meri haamoittaa sun ymp�rill�s kaikkialla. N�et
toki himme�n siinnon Viertolan kartanosta koillisessa ja kaukana tuolla
luoteisen ilman rannalla kirkon harmaan tornin. T�m�nkaltainen oli seutu
ja sen ymp�rist�, jonka Jukolaiset olivat m��r�nneet asumapaikaksensa.

Mutta sysikoijun vaiheille olivat veljekset t�n� iltana asettuneet alas,

laskeneet aisoista v�syneen Valkon, kello kaulassa, laitumelle ja
tehneet kannoista ja karangoista iloisen valkean aholle. Siin� paistoi
Simeoni silakoita, nauriita ja naudan lihaa yhteiseksi illalliseksi, ja
muut hy�riskeliv�t vankkurien ymp�rill�, purkaen kuormaa ja kantain
kutakin kalua ja kapinetta paikallensa. Mutta koska t�m� oli tehty ja
ruoka rakettu valmiiksi, istuivat he atrioitsemaan iltaiselle aholle; ja
aurinko oli vaipunut vuoren taakse.

SIMEONI. T�m� on siis ensimm�inen atriamme t�ss� uudessa kodossa; ja

tuokoon se onnen ja Jumalan rauhan kaikille muillekin atrioillemme
t��ll�.

JUHANI. Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme t��ll� kaikissa

toimissa ja t�iss�, joihin vaan kyntemme pystyy.

AAPO. Tahtoisinpa lausua t�rke�n aatoksen.

JUHANI. No puhkaise se syd�nkarsinastas ulos.

AAPO. P��t�n ruumis ei k�y p�isin, sanon min�.

JUHANI. Vaan nuijailee seini� kuin p��t�n kana.

TIMO. Vaikkei p��t�nk��n, kun se vaan tulee riivi��n, niin p�ll�htelee

se noin, noin, sinne ja t�nne, sinne ja t�nne. Niinh�n tekev�t usein
M�nnist�n-muorin kanat, ja silloin sanoo muija noidan-nuolten lentelev�n
ilmassa.

JUHANI. Mutta puhdistappas suus, veli Aapo.

AAPO. T�m� on tuuma aivossani: Jos tahdomme t��ll� jotain ja

kunnokkaasti matkaansaattaa, niin yksi meist� olkoon aina ensimm�isen�
miehen�, keskustelemisten johtajana, ratkaisijana riitaisissa asioissa.
Sanalla sanoen, yksi olkoon, jonka ��ni k�y etunen�ss� j�rjestyksen
t�hden.

JUHANI. Min� olen t�ss� vanhin.

AAPO. Sin� olet Jukolan sarjan esikoinen, ja olkoon sinulla sen oikeus
my�s.

JUHANI. Olenpa rivin ensimm�inen mies, ja tied�n my�s vaatia teilt�

kuuliaisuutta. Mutta kun vaan tottelisitte.

AAPO. Se on oikeus ja kohtuus. Mutta jokaisen sana ottakaamme kuitenkin

aina kuullaksemme yhteisiss� kysymyksiss�.

JUHANI. Sinun neuvoillesi varsinkin tahdon aina ja kernaasti korvani

kallistaa. Mutta min� olen ensimm�inen.

AAPO. Tosi! Mutta mik� rangaistus m��r�t��n h�nelle, joka

uppiniskaisuutta, auttamatonta vastakyntt� osoittelee?

JUHANI. H�nen pist�n tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan

kymmenleivisk�isi� kivi� teljeksi luolan kitaan. Siell� h�n istukoon
p�iv�n tai kaksi, aina kuinka asiat ja asian haarat vaativat. Niin,
niin, siell� imek��n h�n kynsi�ns�, muistellen mit� rauhaansa kuuluu.

LAURI. En suostu p��t�kseen min�.

TUOMAS. Enk� min�.

TIMO. Olenko min� piirtoposkinen mets�sika, jonka asunto on vuoren

tunkkainen luola? Pois se.

JUHANI. Te rupeette kapinoitsemaan.

TUOMAS. Se rangaistuksen pyk�l� ei k�y p�isin, ei k�y.

TIMO. �Ei k�y kontoon�, sanoo sananlasku. Min� en ole mets�sika, m�yr�.

JUHANI. Sent�hden k�yt� itses aina kiltisti ja siivosti, v�ltt��ksesi

vihani rankaisevaa kauhistusta.

TIMO. Mutta min� en ole m�yr�, enk� susi. Hei, hei! En ole karhukaan
enk� mik��n rotta! Tied� huutia v�h�n. �Tied� huutia, sanoi Jaakkolan
Juuti�; Hehheh!

AAPO. Sallitaanko minulle sananvuoro?

JUHANI. Kernaasti. Mit� mielit sanoa?

AAPO. Etten kiltaa min�k��n tuota rangaistus-parakraaffia, jonka

tahtoisit k�ytett�v�ksi v�lillemme asettaa, vaan katsonpa sen veljesten
kesken� liian t�rke�ksi, pedolliseksi.

JUHANI. Vai et kiltaa? Etk� kiltaa? Etk� totisesti kiltaa? Sanoppas

sitten viisaampi parakraaffi, koska min� en milloinkaan k�sit� mik� on
oikein, mik� v��rin.

AAPO. Sit� en sano.

JUHANI. Sanoppas se uusi, kiilattava parakraaffi, sin� Jukolan tiet�j�.

AAPO. Kaukana tiet�j�n arvosta. Mutta t�m�...

JUHANI. Parakraaffi, parakraaffi!

AAPO. T�m�h�n on...

JUHANI. Parakraaffi, parakraaffi! Sanoppas se viisas parakraaffi!

AAPO. Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa

housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet p��t�s kuin tarhap�ll�?

JUHANI. Parakraaffi! huudan min� huikeasti. Se ihka uusi ja vanha,

viisas parakraaffi! Sanoppas se, ja min� kuultelen ��net�nn� kuin s�rki
sammakon motkotusta.

AAPO. T�m� on tuumani asiasta: H�n, joka ylen katsoo neuvot ja

varoitukset, aina vaan ilkivaltaisuutta osoittelee, kylvellen v�lillemme
eripuraisuuden siement�, h�n siirrett�k��n liitostamme, karkoitettakoon
kauas pois.

TUOMAS. T�m� olkoon asetus.

LAURI. Siihen suostun.

TIMO. Niin min�kin.

SIMEONI. Siihen suostumme kaikki yhteisesti.

JUHANI. Hm! Olkoon p��tetty. Ja muistakaat: joka t�st�l�hin mielii

vikuroita, h�nell� on j�niksen passi kourassa, potkua pyllyss� ja
k�p�l�m�ki edess�.--Mihin ty�h�n iskemme huomenna kiinni, te murjaanit?
Kyll� min� teid�t opetan.

AAPO. Hieman harmin vallassa; mutta eih�n tuo nyt samenna meid�n
tyynett� ja kirkasta mielt�mme t�n� iltahetken�.

JUHANI. Mihin raatamiseen rupeemme koska p�iv� koittaa?

AAPO. Tietysti on t�ss� pirttimme rakennus ensimm�inen.

JUHANI. Niin onkin. Huomenna varhain k�yk��n nelj� miest�, jokainen

kirveskyn� kourassa, nurkallensa, ja olkoot n�m�t nelj� miest�: min�
itse, Tuomas, Simeoni ja Aapo. Muut palhikoot ja kiiritelk��t meille
hirsi� yl�s. Ja koska pirtti ja pieni aitta-koppa ovat valmiit, niin
kohta pojat kaasinsa haalimiseen, mets�stys- ja kalastus-retkille. Se
muistakaat!

N�in p��ttiv�t he viimein atriansa ja k�viv�t lepoon sysikoijun

suojaan. Tuli y�, pilvinen, mutta tyyni toukokuun y�. Korvessa huuteli
huhkain k�he�ll� ��nell�ns�, Ilvesj�rvell� narisivat sorsat, ja
tuolloin, t�ll�in kuului kaukaa kontion ter�v� vihellys. Muutoin
vallitsi luonnossa rauha ja syv� hiljaisuus. Mutta veljeksi�
turvemajassa ei mielinyt k�yd� tervehtim��n hienosiipinen Unonen.
��nett�min�, mutta kierrellen itsi�ns� kyljelt� kyljelle, mietiskeliv�t
he t�m�n maailman menoa ja el�m�mme muuttuvaisuutta.

AAPO. Eih�n ole luullakseni viel� ummistunut yhdenk��n silm�.

JUHANI. Makeasti makaa jo Timo, mutta me muut itsi�mme t�ss� v��ntelemme

ja k��ntelemme kuin makkarat kiehuvassa kattilassa. Miksi olemme n�in
virkkuja?

AAPO. Elomme tie on t�n�p�n� tehnyt t�yke�n k��nn�ksen.

JUHANI. Siit�p� mieleni levoton, kovin levoton.

SIMEONI. Synke� on syd�meni tila. Mik� olen min�? Tuhlaajapoika.

JUHANI. Hm! Korpeen kadonnut lammas.

SIMEONI. Niin heitimme naapurit ja kristilliset l�himm�iset.

TUOMAS. T�ss� ollaan ja t��ll� pysyt��n niin kauan kuin mets�ss�

tuoretta lihaa l�ytyy.

AAPO. Kaikki onnistuu hyvin, jos k�ymme aina k�siin j�rkev�ll� mielell�.

SIMEONI. Huhkain tuolla korvessa huutelee, ja h�nen huutonsa ei ennusta

koskaan hyv��. Ennustaapa tulipaloa, tappeluksia ja murhia niinkuin
vanhat ihmiset sanoo.

TUOMAS. Mets�ss� on huutaminen sill� virkana ja ilman mit��n merkityst�.

EERO. T�ss� on kyl�, Impivaaran turvekattoinen talo.

SIMEONI. Mutta nyt on ennustaja muuttanut sijaa, huutelee tuolla vuoren

harjulla. Siell� ennen, niinkuin tarina kertoilee, rukoili �Kalvea impi�
syntej�ns� anteeksi, rukoili kaikki y�t niin talvella kuin kes�ll�.

JUHANI. H�nest�p� on t�m� vuori saanut nimens� Impivaara. Kuulin kerran

lapsena tuon tarinan, mutta onpa se jo enimm�ksi haihtunut mielest�ni.
Veli Aapo, sin� juttele se meille t�ss� ik�v�n y�mme vietteeksi.

AAPO. Timo kuorsaa kuin mies; mutta maatkoon h�n rauhassa; min� mielin
teille kertoa tarinan.

Seuraavan tarinan kalveasta immest� kertoi nyt Aapo veljillens�:

Asui muinoin t�m�n vuoren luolissa er�s hirmuinen peikko, ihmisten

kauhistus ja surma. Kaksi oli h�nell� el�m�n himoa ja hekumaa: katsella
ja pidell� aarteitansa luolien syviss� k�tk�iss� ja juoda ihmisen-verta,
jota h�n ankarasti janosi. Mutta ainoastaan yhdeks�n askelta vuoresta
oli h�nell� voima v�kivaltaiseen k�yt�kseen, ja sent�hden t�ytyi h�nen
harjoitella kavaluutta retkill�ns�. H�n taisi muuttaa haamunsa miksi
tahtoi; ja ymp�ri tienoita n�htiin h�nen kuljeksivan milloin kauniina
nuorukaisena, milloin ihanaisena impen�, aina sit� my�ten kuin h�n
miehen tai naisen verta janosi. Monen voitti h�nen katsantonsa
helvetillinen ihanuus, moni sai henkens� heitt�� peikon kamoittavissa
luolissa. Niin t�m� hirvi� vietteli luokseen onnettomat uhrinsa.

Oli lempe� kes�-y�. Viherj�ll� nurmella istui er�s nuorukainen,

syleillen lemmitty�ns�, nuorta neitoa, joka hohtavana ruusuna lep�si
h�nen rinnoillansa. T�m� oli heid�n j��hyv�is-syleilyksens�; sill� pois
tuli pojan matkustaa ja erota ajaksi syd�mens� yst�v�st�.--�Impeni�,
niin haasteli nuorukainen, �nyt l�hden sinulta pois, mutta tuskin ehtii
sata aurinkoa nousta ja laskea ennenkuin sun kohtaan taas�.--Lausui
neito: �eik� aurinko l�skeiss�ns� heit� niin armasta j��hyv�is-silm�yst�
maailmallensa, kuin min� mun kultaselleni koska h�n poistuu, eik�
noustessansa s�teile niin ihanasti taivaan loimo, kuin s�teilee mun
silm�ni, koska taasen kiirehdin sua vastaan. Ja mit� kirkkaan p�iv�n
pituuteen sielustani mahtuu, se on aatos sinusta, ja unieni himme�ss�
maailmassa k�yskelen sun kanssas�.--Niinp� neito; mutta taasen
nuorukainen lausui: �Ihanasti haastelit; mutta miksi aavistaa mun
sieluni pahaa? Impeni, nyt vannokaamme toinentoisellemme ij�inen
uskollisuus t�ss� taivaan kasvoin alla�. Ja he vannoivat pyh�n valan,
vannoivat Jumalan ja taivaan edess�, ja heng�ht�m�tt� kuultelivat heid�n
sanojansa mets�t ja vuoret. Mutta viimein aamun koittaessa syleiliv�t he
viimeisen kerran ja erosivat toinentoisestansa. Pois riensi nuorukainen,
mutta kauan k�yskeli neito yksin mets�n h�m�r�ss�, muistellen kaunista
kultastansa.

Koska n�in h�n k�yskelee tuuhean m�nnist�n kohdussa, mik� ihmeellinen

haamu k�y h�nt� vastaan? H�n n�kee nuoren miehen, jalon kuin ruhtinas ja
ihanan kuin t�m� kultainen aamu. Kuin tulen liekki v�ikkyy ja kimmelt��
h�nen hattunsa h�yhen-t�yht�. H�nen hartioillansa riippuu kauhtana,
sinert�v� kuin taivas ja kuin taivas kirjava kiilt�vist� t�hdist�. H�nen
ihotakkinsa on valkea kuin lumi, ja miehustalla on h�nell�
purppuranpunainen vy�. Impeen h�n katsahtaa ja katsannosta virtaa
liekehtiv� rakkaus, ja autuaasti kaikuu h�nen ��nens�, koska h�n
neidolle haastelee: ��l� mua pelk��, suloinen impi, olenpa sun yst�v�s
ja saatan sulle ��rett�m�n onnen, jos vaan kerran saan sinua syleill�.
Min� olen voimallinen mies, on minulla aarteita ja kalleita kivi� ilman
lukua ja m��r��, ja taitaisinpa ostaa vaikka kaiken t�m�n maailman. Tule
mun kullakseni, min� tahdon vied� sun komeaan linnaan ja asettaa sinun
viereeni loistavalle istuimelle�. Niin h�n haasteli vieh�tt�v�ll�
��nell� ja h�mm�styneen� seisoi neito. H�n muisteli �sken vannottua
valaansa, ja poisp�in h�n kallistui, mutta kallistui taasen mieheen p�in
ja eriskummallinen h�iri� k�sitti h�nen mielens�. Miest� kohden h�n
k��ntyi, peitt�en k�dell��n kasvonsa kuin paistavan auringon edess�;
pois h�n taasen k��ntyi, mutta katsahti kerran viel� ihmeelliseen
haamuun. Voimallinen ihastus s�teili sielt� h�nt� vastaan, ja �kisti
vaipui neito kauniin ruhtinaan syliin. Mutta pois riensi ruhtinas
saaliinensa, joka niinkuin houreessa lep�si h�nen k�sivarsillansa. Yli
jyrkkien m�kien, halki syvien laaksojen he lakkaamatta kulkivat, ja yh�
pime�mm�ksi muuttui mets� heid�n ymp�rill��n. Levottomasti tytkyi immen
syd�n ja tuskan hiki juoksi h�nen otsaltansa alas; sill� viimein h�n
huomasi niinkuin jotain pedollista, hirve�t� haamun silmien lumoovassa
liekiss�. H�n katsahteli ymp�rillens�, ja nopeasti sinkoilivat ohitse
synke�t kuuset, h�nen kantajansa vinhasti juostessa; h�n katsahteli
nuorukaisen kasvoihin, ja kamoittavat v�ristykset karsivat h�nen
ruumistansa, mutta kummallinen ihastus vallitsi kuitenkin h�nen
syd�mess��n.
Kulkivat he alati eteenp�in halki metsien, ja n�kyi viimein korkea vuori
ja sen pime�t luolat. Ja nyt, koska he olivat ainoastaan muutaman
askeleen vuoresta, tapahtui hirve�t�. Mies kuninkaallisessa puvussa
muuttui �kisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos h�nen
p��st��n, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tytt� nyt
tunsi kipe�sti povessaan h�nen ter�v�t kyntens�. Ja siin� onneton impi
huusi, reutoili ja tempaili tuskissansa, mutta turhaan. Ilke�ll�
kiljunalla raahasi h�nen peikko syvimp��n luolaansa ja imi h�nest� veren
aina viimeiseen pisaraan asti. Mutta tapahtui ihme: henki ei
l�htenytk��n neitosen j�senist�, vaan h�n j�i el�m��n verett�m�n�,
lumivalkeana; murheellisena kuoleman haamuna Kalman maasta. Kummastuen
huomasi t�m�n peikko, k�ytti uhriansa kohtaan kynsi��n ja hampaitansa
kaikin voimin, mutta eip� voinutkaan h�nt� kuolettaa. Viimein p��tti h�n
pit�� h�nt� ainiaan luonansa uumentojen y�ss�. Mutta mit� palvelusta
taisi h�n tehd�, mit� hy�ty� matkaansaattaa peikolle? T�m� m��r�si immen
puhdistamaan aarteitansa ja kalleita kivi�ns�, niit� h�nen eteens�
lakkaamatta pinoilemaan, sill� eip� h�n v�synyt niit� ihaellen
katselemasta.

N�in vuosia elelee kelme�, veret�n impi vangittuna vuoren kohtuun. Mutta
y�ll� toki n�hd��n h�nen seisovan ��nett�m�n� rukoilijana vuoren
harjulla. Ken antoi h�nelle t�m�n vapauden? Taivaanko voima?--Mutta y�t
kaikki, myrskyss�, sateessa ja kire�ss� pakkasessa h�n seisoo vuoren
kiireell�, rukoillen syntej�ns� anteeksi. Verett�m�n�, lumivalkeana ja
kuin kuva, niin liikkumattomana, ��net�nn� h�n seisoo, k�det rinnoilla
ja p�� kallistuneena rinnoille alas. Ei rohkene kurja nostaa otsaansa
kohden taivasta yht��n ainoata kertaa, vaan p�in kirkon torniin, metsien
et�iselle reunalle on h�nen silm�ns� lakkaamatta teroitettu. Sill�
ainapa toki salainen ��ni h�nen korvaansa toivosta kuiskaa; vaikka
kaukaisena kipen�n�, kuin tuhansien peninkulmien p��st�, pilkoittaa
h�nelle t�m� toivo. Niin h�n y�ns� vuorella viett��, eik� kuulu h�nen
huuliltansa valitusta milloinkaan; ei nouse, ei vaivu huokauksista
rukoilevan povi. Niin kuluu synke� y�, mutta aamun koittaessa tempaisee
h�nen taasen luoliinsa armoton peikko.

Tuskinpa oli sata aurinkoa ehtinyt valkaista maata, ennen kuin

nuorukainen, neidon lemmitty, palasi iloisena kotiinsa matkaltaan. Mutta
ihana impens� ei rient�nytk��n h�nt� vastaan tervetuloa toivottamaan.
H�n kyseli miss� kaunoinen viipyi, vaan ei saanut tietoa kelt��n.
Kaikkialta h�n etsiskeli h�nt� y�t ja p�iv�t, v�sym�tt�, mutta aina
turhaan; impi oli kadonnut ilman j�lke� kuin aamun kaste. Viimein heitti
h�n kaiken toivon, unohti kaiken el�m�n ilon ja k�yskeli t��ll� viel�
ajan mykk�n� varjona. Kerran viimein, koska hohtava p�iv� oli nousnut,
pimitti kuoleman y� h�nen silm�ns� valon.

Mutta vuosia hirmuisen pitki� viett�� kalvea impi: p�iv�t peikon

luolissa lakkaamatta puhdistellen ja latoen aarteita julman kiusaajansa
silm�in alla; mutta y�t h�n vuoren harjanteella kuluttaa. Verett�m�n�,
lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, ��net�nn� h�n seisoo
k�det rinnoilla ja p�� kallistuneena rinnoille asti. Ei rohkene h�n
nostaa otsaansa kohden taivasta, vaan p�in kirkon tornia, metsien
et�iselle reunalle, on h�nen silm�ns� lakkaamatta teroitettu. Ei h�n
valita; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi.

On vaalea kes�-y�. Vuorella seisoo taasen neito, muistelee aikaa, jonka

h�n on viett�nyt tuskallisessa vankeudessansa; ja vuosia sata on mennyt
siit� p�iv�st�, jona h�n erosi syd�mens� yst�v�st�. H�n kauhistuu,
aatoksensa py�rtyy ja kylmi� hikihelmi� kiirahtelee h�nen otsaltansa
alas vuoren sammaleiselle kamaralle, koska h�n kuvailee menneitten
vuoskymmenien pituutta. Silloin rohkeni h�n ensimm�isen kerran katsahtaa
korkeuteen yl�s, ja hetken p��st� huomasi h�n ihmeellisen valon, joka
lent�v�n� t�hten� n�kyi h�nt� l�hestyv�n kaukaisista avaruuksista. Mutta
jota l�hemm�s t�m� valo h�nt� ehti, sit� enemmin muutti se muotoansa.
Eik� ollutkaan se mik��n lent�v� t�hti; vaan kirkastettu nuorukainen,
v�l�htelev� miekka k�dess�. Kajastipa niist� kasvoista ihana tuttavuus,
ja kiivaasti rupesi ly�m��n neidon syd�n; sill� nyt h�n tunsi entisen
ylk�ns�. Mutta miksi l�hestyi h�n miekka k�dess�? T�m� neitoa arvelutti,
ja h�n lausui heike�ll� ��nell�: �T�m�k� miekka mun tuskani viimein
lopettaa? T�ss� on poveni, nuori sankari, iske sun kirkkaalla
ter�ksell�s t�nne, ja, jos taidat, lahjoita mulle kuolema, jota jo
kauan, kauan olen ik�v�innyt�. Niin haasteli h�n vuorella, mutta eip�
tuonut h�nelle nuorukainen kuolemaa, vaan el�m�n suloisen liehauksen,
joka jo tuoksuavana aamutuulena hymisten kierteli ymp�ri kalvean immen.
Lemmekk��sti katsahtava nuori mies otti h�nen syliins�, suuteli h�nt�,
ja kohta tunsi veret�n impi hienon veren virran suloisena koskena
juoksevan suonissansa, h�nen poskensa hohti kuin aamuruskon pilvi, ja
ilosta l�ikkyi hele� otsa. Ja h�n heitti kiharaisen p��ns� yli ylk�ns�
k�sivarren, katsahti yl�s kirkkaasen korkeuteen, huoaten povestansa ulos
vuoskymmenien tuskat; ja nuorukaisen sormet harhailivat h�nen
kiharissaan, jotka somasti liehahtelivat hiljaisessa tuulessa. Ihana oli
pelastuksen hetki ja p��sinp�iv�n aamu. Linnut viserteliv�t kuusissa
tuon jylh�n vuoren reunoilla ja koillisesta nousi auringon hohtava
viilu. Oli t�m� aamu sen aamun kaltainen koska yst�vykset kerran
viherj�ll� nurmella erosivat pitk�ksi ajaksi.

Mutta nytp� �ke� peikko, vihan pyrst�t pystyss�, kiipesi vuorelle yl�s,
temmataksensa impe� komeroihinsa taas. Vaan tuskin oli h�n kuroittanut
kyntens� neitoa kohden, niin nuorukaisen miekka, nopea kuin salama,
h�nen rintansa l�visti; ja vuorelle roiskahti musta verens�. Pois k��nsi
impi kasvonsa t�st� n�'yst�, painaen otsansa vasten yst�v�ns� povea,
koska peikko, pahasti kiljahtaen, heitti henkens� ja putosi vuoren
rinteelt� alas. Niin pelastui maailma kamoittavasta hirvi�st�. Mutta
hopeaisen pilven kirkkaassa helmassa v�ikkyiv�t nuorukainen ja impi yl�s
korkeuden tienoihin. Ylk�ns� polvilla lep�si morsian ja, painain otsansa
vasten h�nen poveansa, hymyili onnellisna. Halki avaruuksien he
kiitiv�t, ja alas kaukaiseen syvyyteen j�i heist� mets�t, vuoret ja
laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heid�n silmist�ns�
katosi kuin sinert�v��n savuun.

T�m� oli tarina kalveasta immest�, jonka Aapo kertoi veljillens�

turpeisessa koijussa sin� unettomana y�n� Impivaaran aholla.

JUHANI. Mutta her�yyp� Timo juuri tarinamme p��ttyess�.

TIMO. Miksi ette makaa rauhassa, pojat?

JUHANI. T�ss� tarinoitaan vahvasti.--Niin, siin�h�n oli tarina entisest�

tyt�st� ja peikosta.

SIMEONI. Mutta sanotaanpa tuon hirve�n peikon eleskelev�n viel�kin.

Mets�miehet ovat h�nen n�hneet; ja h�nell� onkin vaan yksi silm�, joka
y�n pimeydess� loistaa kuin hehkuva hiili.

JUHANI. Mit�st�p� tapahtui muutama vuosi takaperin Kuokkalan vanhalle

ukolle, joka nyt Herran huomassa lep��. Yhten� kev��n�, ollessansa
metson-soitimella ja vartoessaan puoly�nhetken kulumista nuotionsa
vieress� t�ss� aholla, n�ki h�n tuolla vuoren-juurella saman loistavan
hohteen ja kuuli ��nen, joka lakkaamatta kyseli: �nakkaanko ma,
nakkaanko ma?� Niin h�n kyseli monet tuhannet kerrat, ett� ukko, joka
olikin sit� vanhaa juurta ja jonka syd�n ei pamppaillut juuri turhasta,
lopulta vihastui ja vastasi h�nt� tiuskealla ��nell�: �nakkaa, sen tulla
ja vied�!�

TIMO. Mutta kas silloin ei muuta tarvinnut.

JUHANI. Niin, jutteleppas Timo, kuinka k�vi.

TIMO. Kas kun tuli hetken p��st� irvist�v� luuranko ukon nuotiolle, ett�
ropsahti, tuli kuin kymmenen miehen kourasta ja sammutti tulen aina
viimeiseen kipen��n asti. Mutta ukkopas nyt sieppasi kiv��rin kouraansa
ja tapsutti koreasti pois koko vuoren n�kyvist�, vaikka, niinkuin Juhani
sanoi, h�n olikin sit� vanhaa juurta eik� syd�mens� juuri turhasta
pamppaillut.

SIMEONI. Olemme siis muuttaneet t�nne peikkojen ja paholaisten

kaupunkiin.

AAPO. T�nne muutimme ja t��ll� asumme ilman pelkoa. Peikko, jos h�n
oliskin hengiss� viel�, on jo perin voimaton; senp� juuri osoitti h�nen
k�yt�ksens� Kuokkalan ukkoa kohtaan. Vihoissaan taisi h�n ainoastaan
sammuttaa tulen, senkin vasta miehen omalla luvalla. H�nen mahtinsa
masensi ainiaaksi pyh�n nuorukaisen miekka.

JUHANI. Mutta tytt�� uumentojen pimeydess� t�ytyy minun armoitella,

tytt�� tuon riivatun harjasniskan kanssa.

SIMEONI. Miksi ei h�n seisnut kiusausta vastaan.

JUHANI. Ai, poika, �l� sano niin! Kuinkahan k�vis, jos esimerkiksi
jossain kukoistavassa rauhanlaaksossa sinua vastaan astelisi
kuninkaantyt�r, kaunis kuin ruusu ja kukkanen, kepsauttelis luokses
silkiss�, saaleissa ja pumaatan hajussa, hehkuvassa kultahepeness� kuin
riikinkukko, ja t�llainen epeli astuis sinua vastaan ja tahtoisi
halailla ja suudella sinua, niin kuinkahan kurjan syd�mes k�visi? Min�
kysyn, Simeoni.

SIMEONI. Min� rukoilisin voimaa uskossa.

JUHANI. Hm.

TIMO. Min� en p��st�isi h�nt� halailemaan itse�ni ja viel� v�hemmin

suuta muiskuttelemaan. Pysy minusta pois, sanoisin min�, pysy peijooni,
matkan p��ss�, otanpa muutoin karahkan tuolta viidasta ja roitelen ett�
selk�si huomenna loistaa kirjavammalta lepp�tertun siipi�. Niin min�
tekisin ilman yht��n armoa. Kyll�h�n sitten kelpais.

JUHANI. Voi, veikkoseni! luulenpa ett� haastelisit v�h�n toisin, jos

hieman enemmin olisit katsellut ymp�rilles t�ss� maailmassa, jos
esimerkiksi olisit k�ynyt Turun kaupungissa. Sen olen min� tehnyt, koska
ajoin sinne h�rki� Viertolan kartanosta. N�inp� siell� yht�kin
ihmeekseni, n�in kuinka prameus ja komu voi panna py�r��n ihmislasten
p��t. Voi teit�, voi pauhaavata kyl��, voi h�ilyv�ist� el�m�� kumminkin!
Tuolta jyrisee vaunut, t��lt� jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen
viet�vi� viiksinaamaisia narreja, istuu tytt�j� kuin posliinivauvoja,
tuoksuttaen kauas ymp�rillens� sakean hajun kalleista �ljyist� ja
rasvoista. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sielt�h�n nyt
hipsuttelee esiin kultah�yheniss� oikein aika vekama mamselli tai
r��kin� mit� h�n lie. Kas h�nen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito,
poski ruttopunainen, ja silm�t palaa h�nen p��ss��n kuin p�iv�paisteessa
kaksi roviotulta, koska h�nt� vastaan k�y oikea kekkale mieheksi,
hatussa, kiiltomustassa h�nnystakissa, ja tirkist...--no vie sinun
pirkele itse�skin!--tirkistelee l�pi nelikulmaisen lasin, joka v�lkkyy
vekkulin vasemmalla silm�ll�. Mutta kas nyt...--no sinun seitsem�n
sepp��!--nytp� keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt
oikein rypist�� suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin p��skynen
p�iv�isell� katolla, ja teikari h�nen edess�ns� viskelee k�tt�ns� ja
h�nt��ns�, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa ett� kivikatu
kipen�itsee, kas sep� vasta leikki� oli. Voi, te harakat itsi�nne!
aattelin min�, poika-nalliainen, seistess�ni kadun kulmalla, rykelm�
tuoreita h�rj�nvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota
teerenpeli�.

TUOMAS. Herrat ovat narreja.

TIMO. Ja lapsekkaita kuin piim�naamaiset kakarat. Niinp� sy�v�tkin,

ryysyt rinnoilla, ja eiv�tp�--koira viek��n!--osaa lusikkaansakaan
nuolla, koska p�yd�st� nousevat; sen olen n�hnyt omilla silmill�ni
suureksi ihmeekseni.

SIMEONI. Mutta peijata ja nylke� talonpoikaa, siihen kyll� ovat miehi�.

JUHANI. Tosi, ett� l�ytyy herrasmaailmassa paljon �mm�llist� ja

naurettavaa, sen huomasin Turku-retkell�ni. Mutta kas kun meit� l�henee
oikein rasvojen hajussa ja liehuvissa krooseissa tuollainen
liehakoitseva lunttu, niin eip� ilman ettei hemmahtele ihmislapsen
syd�n. Jaa, jaa, pojat! maailman hekuma houkuttelee vahvasti; sen
huomasin Turku-retkell�ni. Ja sanonpa kerran viel�, ett� syd�meni
surkuttelee tytt�� tuolla vuorella. Ja oli h�nell� jo aika pelastua
helvetist� ja seilata yst�v�ns� kanssa rauhan satamaan, jonne Jumala
meit�kin viimein auttakoon. Siin� toivossa koetamme nukkua nyt. Tosin on
t�st� vuoresta viel� yksi merkillinen tarina, mutta j��k��n se
toistaiseksi, ja koettakaamme nukkua nyt.--Menepp�s kuitenkin, Simeoni,
peitt�m��n hiilustaa tuhalla, ettei minun tarvitse huomen-aamulla
karkkua kilkuttaa ja hein�vihkoa heilutella, vaan p��sen kohta
nakuttelemaan hirren p��t� kuin punaharjainen tikka. Menepp�s.

L�hti Simeoni tekem��n Juhanin k�sky�, mutta astui pian takaisin, tukka
pystyss� ja silm�t sel�ll��n p��ss�. M�k�tt�en haasteli h�n jotain
er��st� kummallisesta, palavasta silm�st� siell� ulkona vankkurien
��ress�. T�st�p� muutkin p�ll�htiv�t, siunasivat sieluansa ja
ruumistansa, ja astuivat miehiss� ulos koijustansa; ja muistutti heid�n
tukkansa tuulenpes�� koivussa. Liikkumattomina, mykkin� patsaina he
seisoivat, tuijotellen suuntaan, jonne Simeonin sormi osoitti. He
katsoivat r�v�ht�m�tt� ja n�kiv�tkin varmaan ratasten takana kummallisen
kiillon, joka v�limmiten katosi, mutta pian taas n�ytti hohtavan
valonsa. T�m�n olisivat he kenties pit�neet hevosensa Valkon ainoana
silm�n�, mutta eih�n sielt� haamoittanut mit��n valkeata, vaan p�in
vastoin jotakin mustaa, eik� kuulunut kellon kilausta. N�in arvellen
seisoivat veljekset j�rk�ht�m�tt�; mutta viimein toki lausui Tuomas
jotenkin tuikealla ��nell�:

TUOMAS. Mit� puuttuu?

JUHANI. �l� Herran t�hden rupea praakailemaan h�nen kanssansa niin

turskisti.--Se on h�n! Mit�s nyt teemme, veljet? Se on h�n! Mit�
sanoisimme h�nelle?

AAPO. Enh�n totisesti tied�.

TIMO. Nytp� virrenv�rssy hyv�� tekis.

JUHANI. Eik� kenk��n meist� osaa ulkoa yht��n ainoata rukousta.

Lukekaat, armaat veljet, hellitt�k��t Herran nimess� mit� vaan
muistatte, mit� vaan p��h�n pist��, ilman yht��n sovittelemista
raamatunkappaletta ainetta my�ten. Lukekaat vaikka h�t�kasteesta, veljet
armaat.

TIMO. Olenpa tainnut yhden ja toisen jakson virsikirjasta, mutta nyt on

niinkuin hirve� puskuri p��ni ovella.

SIMEONI. Henki ei salli sinun puhua enemmin kuin minunkaan.

TIMO. Eip� h�n salli.

JUHANI. T�m� on hirmuista!

AAPO. Hirmuista!

TIMO. Totisesti hirmuista.

JUHANI. Mit� tehd�?

TUOMAS. Luja k�yt�s h�nt� kohtaan on luullakseni paras. Kysyk��mme kuka

h�n on ja mit� h�n tahtoo.

JUHANI. Annas kun min� kysyn. Kukas olet? Kukas olet? Kukas olet ja mit�
tahdot meist�?--Ei sanaakaan vastimeksi.

LAURI. Otamme tuliskek�leet.

JUHANI. Otamme tuliskek�leet ja peittoomme sinun paistiksi, ellet sano

nime�s, sukuas ja asiaas.

LAURI. Ei, mutta tarkoitinpa iske� kek�leisin kohta.

JUHANI. Kun uskaltais.

TUOMAS. Yksi kuolema Herralle velkaa.

JUHANI. Niin, yksi kuolema Herralle velkaa! Kek�leet kouraamme, pojat!

Seisoivat he pian riviss�, tuliset kek�leet aseina k�siss�. Etunen�ss�

seisoi Juhani, silm�t ympyrj�isin� kuin huhkaimen, ja katsellen silm��
vankkurien takana, joka erinomaisella hohteella katseli h�nt� vastaan.
Niin seisoivat veljekset s�ken�itseviss� aseissa �isell� aholla; ja
hyypi� huuteli vuoren kuusilta, kolkko korpi heid�n allansa hohisi
raskaasti, ja pime�t pilvet peittiv�t taivaan kannen.

JUHANI. Kun min� sanon: nyt, pojat! niin silloin lent�k��t kek�leet
kouristamme perkeleen niskaan.

SIMEONI. Mutta koettakaamme viel� v�h�n manausta.

JUHANI. Oikein harkittu! V�h�n manausta ensin. Mutta mit� sanoisin

h�nelle? Kuiskaa minulle, Simeoni; sill� itse olen t�ll� hetkell�
merkillisen typer�. Mutta kuiskaa sin� minulle sanat, ja heit�np� ne
h�nelle vasten naamaa ett� korpi kaikuu.

SIMEONI. Huomaa sitten kuinka sanelen.--T�ss� seisomme.

JUHANI. T�ss� seisomme!

SIMEONI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa.

JUHANI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa!

SIMEONI. Mene tiehes.

JUHANI. Mene helvettiis!

SIMEONI. Me olemme kastettuja kristittyj�, Jumalan sotamiehi�.

JUHANI. Me olemme kastettuja kristittyj�, Jumalan sotamiehi�, Kristuksen

soltaatteja.

SIMEONI. Vaikka emme lukeakkaan osaa.

JUHANI. Vaikka emme lukeakkaan osaa.

SIMEONI. Mutta uskomme kuitenkin.

JUHANI. Mutta uskomme kuitenkin ja luotamme lujasti siihen.

SIMEONI. Mene nyt.

JUHANI. Mene nyt!

SIMEONI. Kohta kukko kiekuu.

JUHANI. Kohta kukko kiekuu!

SIMEONI. Ja Herran valkeutta huutaa.

JUHANI. Ja Herran Zebaothin valkeutta huutaa!

SIMEONI. Mutta h�n ei ole huomaavinansa.

JUHANI. Mutta h�n ei huom... Niin, h�n ei huoli vaikka kirkkuisin

h�nelle enkelin kielell�. Herra siunatkoon meit�, veljet! sill� ei nyt
muuta t�ll� er�ll� kuin--nyt pojat!

Silloin he kaikki viskasivat kek�leens� kohden kummitusta, joka vasaman

vauhdilla l�ksi juoksemaan pois nelj�n jalan jytin�ll�, ja kauan
vilahtivat hohtavat hiilet h�nen selj�ss�ns� halki �isen pimeyden. Niin
h�n pakeni tulisesta kahakasta, ja ehditty��n ahon reunalle alas,
rohkeni h�n lopulta seisahtua, puhaltaen kerran, kaksi kaikuvasti. Ja
veljesten aave, kamoittava k�rri oli kuitenkin heid�n ykssilm�inen
hevosensa, joka hetkeksi oli kadottanut valkean v�rins� suon mustissa
mutarapakoissa, joihin kaiketi oli vaipunut ja kauan niiss� kiiriskellyt
ennenkuin p��si kuivalle j�lleen. Siin�p� piehtaroimisessa oli h�n my�s
temmaisnut kellon kaulastaan, joka seikka t�ll� hetkell� paljon saattoi
veljesten luulon harhateille. T�m� oli silm�, joka vankkurien takaa y�n
h�m�r�ss� loisti, niinkuin monen elikon silm� loistaa pimeydess�.--Mutta
vasta hetken menty�, ja silloinkin varoten, rohkenivat veljekset
l�hesty� Valkoansa, ja huomasivat erhetyksen vihdoin. T�st� he �keill�
kasvoilla palasivat koijuunsa takaisin; ja viimein aamun valjetessa
lep�siv�t he jokainen sike�ss� unessa.

KUUDES LUKU

Oli vihdoin valmis veljesten pirtti. Viisi sylt�� oli sen pituus ja
kolme sen leveys; it��n p�in antoi sen toinen, l�nteen toinen p��.
Tultuas sis��n ovesta, joka oli huoneen it�isess� p��ss�, seisoi
oikealla suuri kiuvas-uuni, vasemmalla hinkalo, rakettu Valkoa varten
talveksi. Kynnyksest� eteenp�in, l�hes keskelle huonetta, oli allasi
havutettu maa, mutta peripuolella oli uhkea permanto leveist� palkeista
rakettu ja yl�s t�m�n kohdalle v�lj� parvi. Sill� sek� asuintupana ett�
saunana k�ytteliv�t veljekset uutta pirtti�ns�. Asuntohuoneesta noin
kaksikymment� askelta seisoi heid�n aittansa, liitetty yhteen pienist�,
ympyrj�isist� kuusista.

Oli siis veljeksill� oivallinen suoja sadetta, myrsky� ja talvipakkasta

vastaan, oli my�s varahuone heid�n ruoka-aineitansa varten. Ja nytp�
taisivat he t�ytt� tointa k�yd� k�sin mets�st�miseen ja kaikellaiseen
pyydystykseen. Ja l�hestyi silloin surma metsoille, teereille ja pyille,
j�niksille, oraville ja jynkk�mielisille m�yrille, niinmy�s Ilvesj�rven
sorsille ja kaloille. Silloin kiivaan Killin ja Kiiskin haukkinasta ja
pyssyjen jyskeest� kajahtelivat m�et ja ��rett�m�t kuusiset salot.
Kaatoi my�s veljesten luoti tuolloin, t�ll�in py�re�karvaisen kontion;
mutta ei kuitenkaan ollut viel� mesik�mmenen pyyntiin oikea aika.

Tuli halla-�inen syksy, ja kuolivat tai pakenivat syviin k�tk�ihins�

hein�sirkat, sisiliskot ja sammakot, ja olipa aika pyydystell� kettuja
kiilt�vill� sangoilla; t�m�n konstin olivat veljekset oppineet
is�lt�ns�. Saipa nyt moni vikkel�jalkainen Mikko maksaa hienolla
nahallansa muutaman makean palan.--J�nisten tiedet��n mets�ss�
polkeilevan teit� pehme��n lumeen, ja n�illep� teille viritteliv�t
veljekset sadoittaisin messinkipauloja monen valkeaturkkisen surmaksi.
Viel� olivat he rakentaneet itsellens� oivallisen, kalteva-aitaisen
sudentarhan pensastoiseen ojankoon ahon it�iselle reunalle. Ja paitsi
t�t� olivat he, suden pyynti� varten my�s, kaivaneet kuopan, valtaisen
syv�n, kappaleen pirtist� kuivaan santaiseen tantereesen p�in. Paisti
vietteli jykev��n aitaukseen monen n�lk�isen suden; ja silloin, koska
veljekset huomasivat saaliinsa ahdingossa, nousi tarhassa pauhua ja
ryskett� pime�n� syksy-y�n�. Silloin yksi veljeksist� seisoi aidan
nojalla, pyssy k�dess�, kiehtoen luodilla kaataaksensa karheakarvaista
petoa; toinen h�nen rinnallansa, pit�en tulta, tervaskalikallista,
loimottavaa soittoa. Mik� taasen heist� autteli Killi� ja Kiiski�
ajelemaan pensastosta ulos synke�naamaisia, irvistelevi� petoja,
v�ikkyen tervasloimoinensa tuonne, t�nne. Kova oli meteli miesten
huudoista, koirien reuhusta ja pyssyjen paukkinasta ja v�sym�tt�
remahteli korpi ja Impivaaran komeroinen sein�. Niin temmellettiin, lumi
tahraantui, punertui yh� enemmin ja enemmin, sotkettiin tuhanteen
suuntaan, kunnes viimein kaikki h�ntyrit makasivat veress�ns�. Ja siit�
saattoi taasen saaliin nylkeminen veljeksille ty�t� ja tointa, mutta
olipa heille kuitenkin t�m� toimi vallan hauskaa.--My�s kuoppaan, ahon
l�ntisell� partaalla, kiiruhti yksi ja toinen mets�n viistosilm�.
Tapahtui kerran, ett� varhain er��n� aamuna, muiden viel� maatessa, Timo
l�ksi katsomaan viritetty� kuoppaa, jonka puoleksi vajonnut peite jo
matkan p��st� antoi miehelle hyv�n toivon. Ja ehditty�ns� kuopan
reunalle, n�kikin h�nen iloinen silm�ns� syvyydess� hallavan esineen,
n�ki aika suden, joka, kuono painettuna vasten maata, makasi
liikkumatta, kyr�ten silmill��n yl�s kohden miest�.--Mit� p��tti nyt
Timo? Yksin nykist�� sudelta hengen ja muiden suureksi huviksi astua
pirttiin, karvainen taakka olalla. K�vi h�n juoneen, kantoi esiin
tikapuut pirtin seinykselt�, asetti ne varoten kuoppaan, ja itse,
raskas halkonuija k�dess�, astui h�n alas pitkin pyk�li�, aikoen
rouhaista myrsk�ksi pedon p��n. Kauan huhtoili h�n nuijallansa, hampaat
irviss�, mutta ainapa vaan tyhj�� ilmaa. Suden p�� pujahteli aivan
vikkel�sti, pujahteli oikealle, vasemmalle, koska mies l�im�ytteli
hankalalla aseellansa. Viimein pudotti h�n nuijansa sudelle, eik�
keksinyt silloin muuta neuvoa kuin astua yl�s ja rient�� pirttiin
ilmoittamaan mit� oli tapahtunut.

Siit�, hetken p��st� l�ksiv�t veljekset, varustettuna seip�ill�,

k�ysill� ja kuristimilla, saavuttamaan saalistansa. Mutta tyhj� oli
kuoppa heid�n ehditty�ns� esiin. Pitkin tikapuita, jotka Timo oli
j�tt�nyt j�lkeens� kuoppaan, oli heid�n sutensa koreasti astunut yl�s ja
vilkaisnut tiehens�, kiitt�en onneansa. Sen huomasivat veljekset
paikalla, ja, kiroten ja kiristellen hampaita, nyt etsi heid�n
julmistunut silm�ns� Timoa; mutta h�n ei ollutkaan en��n saapuvilla. H�n
juoksi jo paeten tuolla mets�n reunalla, jossa pian peittyi m�nnist�n
suojaan. H�n ymm�rsi, ettei ollut hyv� j��d� asiasta enemm�n
keskustelemaan. Mutta muut kiljuivat h�nen per��ns�, nyrkit pystyss�,
luvaten peitota h�nen hillukaksi aina p��st� kantap�ihin asti, jos h�n
viel� uskaltaisi pirtin ovea raoittaa. Niin he uhkailivat, j�ttiv�t
kuopan �kein� ja vihaisina, ja astuivat pirttiins� takaisin. Mutta
pakolaisena k�yskeli mets�ss� Timo, ja pian rupesivat veljekset katumaan
k�yt�st�ns� h�nt� kohtaan, huomaten vahingon tapahtuneen h�nen
ymm�rt�m�tt�myytens� kautta, vaan ei h�ijyst� koiranjuonesta. Sent�hden
astui Juhani jo ennen iltaa Impivaaran harjulle yl�s, huuteli sielt�
vahvalla ��nell�ns� kohden kaikkia ilmoja, ja kutsui Timoa, vakuuttain
ja vannoin h�nen ei tarvitsevan pel�t� palatakseen paikalla takaisin.
Niin h�n huuteli, ja hetken menty� palasi Timo, kyr�ten pahasti ja
mulkoillen silmi�ns�. Lausumatta sanaakaan riisui h�n p��lt�ns�,
kallistui vuoteellensa alas, ja pian kuorsasi h�n syv�ss� unessa.

Tullut oli my�s karhunpyynnin otollisin aika. Silloin ottivat veljekset

keih��ns�, painoivat kiv��reihins� tuikeat luodit ja l�ksiv�t
her�tt�m��n salon ruhtinasta, joka jo pime�ss� konnossaan uneksui
syv�ll� lumisten kuusien alla. Ja kaatoi heid�n luikkunsa monen
turpaisen kontion, koska h�n vihaisena rynk�si rauhankammiostaan ulos.
Silloin nousi usein tuima taistelo, lumi suoksahteli kauas ymp�rille ja
punertui vuotavasta verest�, kun haavoja annettiin kahden-puolen. Niinp�
taisteltiin kunnes viimein karheanaamainen otso makasi rauhallisna.
Mutta veljekset, ehditty��n iloisesti kotiansa taakkanensa, voitelivat
haavojansa l��kkeell�, joka oli rakennettu viinasta, suolasta, kruudista
ja tulikivijauhoista. Sill� he voitelivat haavojansa ja pyhk�isiv�t
keltaruskeata tervaa p��lle.

Niin haalivat he elantoansa korvesta ja m�kien viidoista, t�ytt�in

varahuoneensa monellaisella otuksella: linnuilla, j�niksill�, m�yrill�
ja karhun-lihalla. Olivat he my�s pit�neet huolta vanhan uskollisen
Valkonsa talvisesta muonasta. N�htiin suon rannalla tuolla valtainen,
sirpill� niitetty ja sile�ksi harjattu hein�suova, kylliksi riitt�v�
talven kest�ess�. Ei ollut my�s unohdettu heid�n pirttins� talvil�mpym�n
varoja. Seisoi huikea halkopino l�hell� aittaa ja viel� tervaskantoja
korkea kasa, kuin aika r�ykki� Hiiden hirven sarvia, pirtin seinyksell�,
ulettuen maasta yl�s katon r�yst��sen asti.--Niin varustettuna taisivat
he vakaasti katsoa talvea vasten hyyrteist� partaa.

On joulu-ilta. Ilma on suoja, harmaat pilvet peitt�� taivaan ja vasta

tullut lumi peitt�� vuoret ja laaksot. Kuuluu mets�st� hiljainen kohina,
teeri illastaa urpuisessa koivussa, tilhiparvi punoittavassa pihlajassa,
ja harakka, m�nnist�n k�rk�s neito, kantelee varpuja vastaisen pes�ns�
perusteeksi. Niin m�kiss� kuin komeassa kartanossa on iloa ja rauhaa,
niinmy�s veljesten pirtiss� Impivaaran aholla. Ulkopuolella sen ovea
n�et olkikuorman, jonka Valko on vet�nyt Viertolan kartanosta joulun
kunnioiksi pirtin laattialle. Ei tainneet veljekset t��ll�k��n unohtaa
joulu-olkien kahinata, joka oli ihanin muistonsa lapsuuden ajoista.

Mutta pirtist� kuuluu l�ylyn kohina kiukaan kuumilta kivilt� ja

pehmeitten vihtojen hutkina. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn.
Ja koska viimein polttavan helteinen l�ylytys oli p��tetty, astuivat he
alas, pukivat p��llens� ja istuivat lev�ht�m��n palkeille, jotka rahien
verosta olivat asetetut pitkin seini�. Siin� he istuivat, puhallellen ja
vuodattaen hike�. Loimottava p�re valkaisi huonetta; Valko hinkalossaan
rouskutteli kauroja, koska oli muistettu h�nenkin jouluansa; torkkuen ja
haukoitellen istui orrellansa kukko; Killi ja Kiiski, leu'at
k�p�lill��n, makasivat l�hell� uunia, ja Juhanin polvilla kehr�ili
entinen Jukolan vanha, vesiharmaa kissa.

Rupesivat viimein Timo ja Simeoni rakentelemaan ehtoollista; mutta muut

nostelivat lyhteit� sis��n. Aukaisivat he siteet, levitteliv�t oljet
permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle viel�,
jossa he tavallisesti viettiv�t iltansa ja y�ns�.--Valmis vihdoin oli
ehtoollinen: seitsem�n reik�leip��, kaksi tammip�ytyrillist� h�yry�v��
karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi p�yd�ll�. Itse olivat he
keitt�neet oluensa, muistain tarkasti �itins� menetyst� t�m�n juoman
panossa. Mutta olivatpa sen laittaneet v�kev�mm�ksi tavallista
talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos
kannullisen sit� nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas.--Mutta
p�yd�ss� istuivat he jo kaikki, nauttien lihaa ja leip�� ja kiulusta
vaahtoavaa olutta.

AAPO. Onpa t�ss� runsaastikin pinottu etehemme einett�.

JUHANI. Sy�d��n ja juodaan, pojat, sill� nyt on meill� joulu, joulu

kaikilla, niin elikoilla kuin ihmisill�kin. Valeleppas, Timo-veikkoseni,
oluella Valko-raiskan kaurakasaa tuolla soimessa.--Kas niin! olkoon
menneeksi tuoppi kumminkin. T�n� iltana ei yht��n kitsautta, vaan kaikki
saakoot, niin hepo, koira ja kissa kuin Jukolan iloiset veljekset. Kukko
maatkoon rauhassa ja perik��n osansa huomenna. Tuossa teille, Killi ja
Kiiski, huikea kimpale karhun koivesta, ja tuossa sinulle, kissa-rukka.
Mutta ensin k�tt�, sin� killisilm�!--Kas niin! Ja sitten molemmilla
k�sill�! Katselkaapas kissamme konsteja ja sanokaat, ett� min�kin olen
hieman opetusmestaria. K�tt� paiskelee h�n jo molemmilla k��pill�
yht'aikaa, ja silloinpa h�n asettaa itsens� istumaan kuin vakava ukko ja
pist��, veitikka, kumpaisetkin etu-tallukkansa kouraani. Noin!

AAPO. Voi tuota pilaa!

TUOMAS. Mit� miehen viel� vanhoilla p�ivill�ns�kin pit�� oppiman.

JUHANI. On mar' se oppi vet�nyt aikaakin. Mutta enp� hellitt�nyt poikaa

ennen kuin h�n molemmilla k�p�lill� kiitti opettajaansa. Nyt h�n sen
tekee kuin mies, ja maisteri on maksettu.--Sep� vasta kissa! Kas tuossa!
pist�pp�s poskees kappale karhua. Ja Kiiski ja Killi sitten. Niin, niin!
�Visko miest�, mutta �l� h�nen koiraansa�. Oikein! Mutta t�h�n tahdon
lis�t�: visko Jukolan Jussia, mutta �l� h�nen kissaansa.

EERO. Noudatappas t�nne sit� olut-kiulua, Juhani.

JUHANI. Saaman pit��. Juo, veikkonen, Jumalan luoma, juo, sill� nyt on
joulu, ja varoja ei puutu aitasta. Mik� on meid�n t��ll� ollaksemme?
Mit� huolisimme vaikka p�ll�ht�isi tulessa tuhaksi ja tomuksi koko t�m�
maailma paitsi Impivaara ja sen ymp�rist�. T��ll� el�mme kuin huhdassa
vaan, omalla kannallamme ilman kuurtamista ja kaartamista kiukkuisista
ihmisist�. T��ll� on meid�n hyv� olla. Mets� on niittumme, peltomme,
myllymme ja pes�mme ijankaikkinen.

TIMO. Ja liha-aittamme.

JUHANI. Juuri niin! T��ll� on hyv� olla! Kiitoksia, Lauri, keinostas,

jonka meille keksit, p��st�ksemme maailman markkinoilta. T��ll� on
vapaus ja rauha. Kysynp� viel�: mit� huolisimme, vaikka polttaisi
kultainen tuli t�m�n maailman kaiken, kun vaan s��styy pohjapuoli
Jukolan talosta ja sen seitsem�n poikaa?

TIMO. L�htis kulovalkea kerran karsimaan yli koko maailman, niin tuhaksi
ja poroksi menis my�s Jukolan pohjapuoli ja viel� sen seitsem�n
poikaakin kaupan p��lle.

JUHANI. Sen hyvin tied�n. Mutta katsos kun mies taitaa aatella mit� h�n
tahtoo, aatella itsens� koko maailman herraksi tai t�nkeilev�ksi
sontiaiseksi. Kas h�n taitaa aatella kuolleiksi Jumalan, perkeleet,
enkelit ja koko ihmissuvun ja elikot maassa, meress� ja ilmassa, aatella
maan, helvetin ja taivaan katoovan kuin tappuratukko tulessa, ja
pimeyden astuvan sijaan, jossa kenokaula sin� ilmoisna ik�n� ei Herran
valkeutta huuda. Niin sinkoilee t��ll� miehen aatos: ja ken taitaa
viskell� verkkoja sen teille?

TIMO. Kuka k�sitt�� t�m�n maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on

typer� ja tyhm� kuin m��kiv� j��r�. Mutta parasta ottaa p�iv� tultuansa,
sallia sen menn� menty�ns�, k�yk��n sitten puuhun tai m�ntyyn. T��ll�
ollaan vaan.

JUHANI. Mik� on meid�n t��ll� ollaksemme? Mit� puuttuu?

TIMO. �Ei Jumalan armoa eik� linnunkaan piim��. Aitta on ruokaa t�ys ja
pirttimme l�mmin. T��ll�kin kiiriskelemme oljilla.

JUHANI. T��ll� kiiriskelemme kuin mullikat kahisevilla oljilla. Kylpe�

taidamme koska miellytt��, koska vaan p��h�mme pist��, ja sy�d� koska
maistaa.--Mutta olemmehan jo ravitut miehet. Ei siis muuta kuin
siunaamme s�kki�mme ja korjaamme p�yd�n.

SIMEONI. Odottakaas siks kun olen lukenut lyhyk�isen ruokaluvun ja

laulanut v�rssyn p��lle.

JUHANI. Se j��k��n t�ll� kerralla. Miksi et tehnyt sit� ennen

atriaa?--K�ypp�s, Eero-poika, nuorimmakses laskemaan tynn�rist� olutta.

SIMEONI. Et salli siis laulettavan virrenv�rssy� joulu-illan kunnioiksi?

JUHANI. Eih�n meist� laulajiksi, velikulta. Lauletaan ja luetaan
syd�mmiss�mme, joka onkin Jumalalle otollisin uhri.--Mutta tuossa taasen
olutkiulu, kuohuva ja vahtoova kuin Kyr�n koski. Tattis, poika, vaan!
Saadaanpas t�st�! Kimauta tuosta, veli Tuomas, ja oikein aika mekosta.

TUOMAS. Enh�n tuossa kauankaan huikaile.

JUHANI. Niinh�n mies kulauttaa. Sellaiset siemaukset saattaa

kurkuistamme oikein lukkarin-kurkut.

�Elettiinp� ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin;
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin�.

Juuri niin. Mutta onhan juomanamme ohran ruskea neste, polttopuunamme

halko ja tervaskanto, ja allamme on pehme�, olkinen polstari, oiva
painitanner vaikka kuninkaille ja suuriruhtinaille.--Yksi sana, Tuomas.
Takasihan kerran veli Aapo sinun v�kes ja voimas k�yv�n jo huikeasti yli
Juhon, mutta sit� en juuri mielisi uskoa. Kuinkahan tuossa
py�r�htelisimme? Koetetaan!

SIMEONI. Alallamme! ja armahtakaat noita kiilt�vi� olkia edes

huomisp�iv��n.

JUHANI. Nyth�n ilo parhaimmallansa, �aatosta juhla korkein�; ja

pahnoiksihan on olkien ment�v�.--Miellytt��k� Tuomasta?

TUOMAS. K�yh�n tuota koettaa.

JUHANI. Ristipainia!

TUOMAS. Olkoon menneeksi!

JUHANI. Isket��np�s, isket��np�s!

AAPO. Varro, poika! Saakoon Tuomaskin lujan kahmauksen housusi

kaulureista.

JUHANI. H�n saakoon, h�n saakoon!

EERO. Juho, miksi irvist�t ja v��nn�t silmi�s kuin h�rk� penkiss�? Voi
velje�ni! Mutta katso, ettet itse�si h�v�ise nyt.

AAPO. Kaikki hyvin. Kenen on ensimm�inen heitto?

JUHANI. Olkoon se Tuomaan.

TUOMAS. Olkoon se vanhimman veljen.

JUHANI. Seiso sitten kannallas.

TUOMAS. Tahdon koettaa.

JUHANI. Seisotko, seisotko?

TUOMAS. Tahdon koettaa.

AAPO. Heleijaa, pojat! Sill� lailla, juuri niin! Taistelettepa kuin
uskon sankarit. Juho kimpustaa ja v��nt�� kuin Israeli itse ja �Tuomas
seisoo niinkuin tammi�.

EERO. �Koska saarnaa Aaprahammi�. Mutta katso Juhon suuta ja kauhistu.

Ah! pist�isin nyt vaikka ter�spuikon h�nen hampaittensa v�liin--roiskis!
ja olispa se kohta kahtena kappaleena. Kauhistunpa, kauhistunpa!

AAPO. Miesten otteloa vaan. Nousee ja vaipuuhan allamme palkit.

EERO. Kuin urkujen polkimet; ja Tuomaan t�pp�set kynt�� laattiata kuin

j�re�t mets�-sahrat.

AAPO. Ei siin� juuri sivell�kk��n maitosormilla. Peijakas! olis t�m�

pinnistys tuolla vuorella, niin iskisiv�tp� korkkoraudat s�keni�
kalliosta.

EERO. Oikein kultaisia t�hti� lentelis mets��n, ja nousispa tuosta

iloinen kulovalkia.--Mutta aina seisoo Tuomas.

TUOMAS. Oletko jo nytkinyt tarpeekses?

JUHANI. Heit�s sin�.

TUOMAS. Tahdon koettaa. Mutta katso nyt, niin laattia py�rii.

EERO. Muista, muista, Juho!--

AAPO. Se oli heitto.

EERO. Se oli jumaus kuin �Haamaan halkonuijasta� kuin isku �taivaan

tulivasarasta�.

TIMO. Ja tuossa makaa Juhani kuin mallass�kki.

EERO. Voi �Poika-Jussia�!

TIMO. Niin kutsui h�n itse�ns� pikku-poikana.

AAPO. Pit�� kuitenkin tiet�m�n kuinka miest� heitt��. Muista, Tuomas:

eih�n ole ihmisen ruumis raudasta, vaan lihasta ja luusta.

TIMO. Niin, vaikka h�n housujakin kantaa.

TUOMAS. Turmelinko sinua?

JUHANI. Katso itses.

TUOMAS. Nouse yl�s.

JUHANI. Nousen kyll� ja n�yt�n sinulle miesvoiman k�sikapulassa. Siin�

leikiss� voimat punnitaan.

TUOMAS. Tuoppas, Eero, haara tuolta nurkasta.--Kas t�ss�, Juhani.

JUHANI. T�ss� olen. Ja nyt takatassu vasten takatassua ja ymp�ri haarua

kynnet!

AAPO. Ja koska luihkaan, silloin vet�k��t, mutta ilman yht��n tempausta.

Haara varpaitten kohdalle, juuri varpaitten kohdalle, ei tuumaa
kummallekaan puolelle.--Nyt, pojat!

TIMO. Juho nousee yl�s ett� k��k�ht�� vaan.

AAPO. Eih�n siin� armotkaan auta.

JUHANI. Mene laskemaan olutta, Timo.

TIMO. Onnuthan, veli.

JUHANI. Olutta laskemaan, sin� riivatun nallikka! Kuulitko? Vai tahdotko

korvilles?

TUOMAS. Vioitinko jalkas?

JUHANI. Mit� huolit siit�? Katso oma k�p�l�s. Mit� koskee se minuun, jos
korkkoni heltikin saappaastani? Heltih�n se painissa kuin nauriin
liuska. Mutta katso itses, sin�. N�kyy, ett� voitat minun painissa ja
k�sikapulassa; mutta tules tappelemaan.

AAPO. Tappelus ei kuulu asiaan nyt.

JUHANI. Kyll�, jos vaan tahdomme.

TUOMAS. Min� en tahdo.

JUHANI. Et uskalla.

AAPO. Tied� paini leikiksi.

SIMEONI. Min� tied�n sen leikiksi, josta syntyy usein tappelus ja murha.

JUHANI. Tuomas voittakoon, mutta ei notkista Juhania t�ss� kukaan muu.

Sen vannon ja n�yt�n miehest� mieheen yli kaiken komppanian.--Yksi
nappaus, Aapo! Pit��k�s kaulukses? Pit��k�s?

AAPO. Hurjap�� ilman pienint�k��n syyt�! Malta, malta, ja painikaamme

kunnon tavalla.

JUHANI. Kirkas leimaus!

AAPO. Malta, sanon min�.--Kas niin, nyt heit�.

EERO. Juho tanssii polskaa niinkuin poika, vaikka ontuenkin.

JUHANI. Mit� lausut nyt, veli Aapo?

AAPO. Ett� makaan sun allas.

JUHANI. Astuppas numeroon, Simeoni.

SIMEONI. En tuhannen riksin edest� rikkomaan korkeata juhlaa.

JUHANI. Kunnioitettu olkoon joulu-juhla! Eih�n sit� viattomassa painissa

rikota, jossa mielemme on iloinen ja syd�memme puhdas. Yksi koetus,
Simeoni!

SIMEONI. Miksi kiusaat minua?

JUHANI. Yksi rynnistys!

SIMEONI. Sin� saatana!

AAPO. Rauhaa h�nelle, Juhani, rauhaa!

JUHANI. Sopiihan meid�n koettaa. Kas niin, yksi ainoa kiekaus

kauluksesta!

SIMEONI. Mene helvettiin, h�ijy henki! Min� my�nn�n, ett� voitat.

TUOMAS. Sen uskon vasta koska n�en. En luule Simeoninkaan j�nteit� juuri
vasikanlihaksi.

JUHANI. Sent�hden tulkoon h�n koettamaan. Siin�h�n n�hd��n, ovatko

vasikkaa vai mustaa, saartuvallista karhua.

AAPO. Olkoon h�n oloillansa ja astukoon esiin toinen uros, mieluisampi

rinnustukseen. Veli Timo, aina uljas mies!

JUHANI. Haluttaisko?

AAPO. P�in tuuleen, Timo! Eth�n ole koskaan nurru-poika.

TUOMAS. Ei koskaan, vaan aina reipas, aina niinkuin omassa talossansa.

Enh�n unohda tempausta, jonka h�n teki tuossa ainoisessa melakassa
Toukolaisten kanssa. Saipa h�n ensin huomaamatta nupillensa aika
nassauksen, mutta, siit� suuriakaan huolimatta, k��ntyi h�n vakaasti
ymp�ri, sieppasi seip��n miehens� kourasta ja nytp� iski h�n takaisin
vasten p��kuorta--ja seiv�s poikki. Seiv�s poikki ett� s�l�hti, ja alas
maahan lotkahti mies kuin tyhj� s�kki. Niin teki Jukolan Timo. Ja min�
tied�n, ett� l�ytyy h�ness� miehen-vastusta viel�kin.

TIMO. Tuleppas, poika.

JUHANI. Sit�h�n juuri mielin. Mutta annas kun kieppaisen pielist�si

kiinni min� my�s. Nyt olen valmis.

AAPO. Ensimm�inen olkoon Timon.

JUHANI. Olkoon niin. Ehdinp� v�h�n puuskuttamaan.

TIMO. Kas tuossa!

JUHANI. Ei, poikaseni!

TUOMAS. Jotenkin tuima tempaus, Timo, sin� urhoollinen Timo! Mutta onkos
varaa parantaa?

JUHANI. Ei t�st� n�in vaan menn�.

TUOMAS. Timo, onkos varaa parantaa?

TIMO. Pit�is olla.--Mit� t�m� sanoo?

JUHANI. �Ei t�st� n�in vaan menn�, sanoi Hyv�nm�en kerj�l�inen.�

AAPO. Kerran viel�, Timo.

TUOMAS. Onkos varaa parantaa?

TIMO. Pit�is olla.--Ent�s t�m�?

JUHANI. �Ei t�st� n�in vaan menn�, sanoi Hyv�nm�en kerj�l�inen.�

TUOMAS. Mutta se oli nyk�ys, joka tuntui.

EERO. Ei vaaraa, ainoastaan hieman ja juuri viattomasti t�r�hti Juhanin

��ni.

JUHANI. Pystyss� seison.

TUOMAS. Kerran viel�, Timo.

TIMO. Koetetaan, koetetaan.

JUHANI. �Ventta-holl!� Housuni putoo!

TIMO. �Mutta nyt, sanoi Kaitaranta�.

JUHANI. Housuni putoo! Kuuletko sin�?

TIMO. Kas noin, veljeni!

AAPO. Tuossako makaa Juhani taas, suudellen permantoa?

EERO. Ja puhaltaen niinkuin sonni-h�rk�. Mutta hyv� ett� �ehtii h�n

v�h�n puuskuttamaan�.

TIMO. Allani makaa poika kuin m�rk� tallukka vaan.

TUOMAS. Mutta housunsa tekiv�t h�nelle teposet.

AAPO. Olkoon se sanottu totuuden nimess�. Juhanin omat housut olivat

t�ss� herraansa vastaan ja rupesivat liittolaisiksi Timolle.

EERO. Niin on asia. Sent�hden kaikki housut pois ja uudistukoon leikki.

SIMEONI. Pid� nyt kitas, sin� r��kk�! Annanpa muutoin vasten nokkaas.
Eik� ole sinulle jo kylliksi t�t� helvetin leikki�?

EERO. No muuttukoon se taivaan leikiksi. Housut ja paidat pois, ja

painikaat kuin kaksi enkeli� Paratiisin pelloilla.

TUOMAS. Miksi istut h�nen niskoillansa, Timo?

TIMO. Olis nyt halko, niin panis niin pitkin pakaroja ett� pl�ikkyis.

AAPO. Miksi niin? T�m� on painia, vaan ei tappelusta.

EERO. Onko Timo suutuksissaan?

TIMO. Ei suinkaan, ei suinkaan, mutta sanonpa: olis nyt halko tai

ympyri�inen tela, niin panis niin pitkin pakaroja, ett� pl�ikkyis.

TUOMAS. Laske h�n yl�s.

TIMO. Nouse, Jumalan luoma.

JUHANI. Min� nousen, ja tied�, saatuani housut kiinni taas, on vuoro

sinun taas painua alas, ja toisin kuin �sken min�. Min�h�n, poloinen
poika, k�m�rryin alles onnettomuuden kautta, jonka sin� niin vikkel�sti
k�ytit hy�dyksesi, hunsvotti, saapasvedin!

AAPO. Vihastuminen kauas! Min� tied�n ett� h�n tuskin huomasi

housuvahinkoas, ennen kuin heitto oli tehty. Sen teki h�n tiimmellyksen
kuumuudessa, poika-parka.

JUHANI. Sen h�n kyll� tiesi, se mullisaukko. Mutta olettepa kaikki

niinkuin korpit niskoillani. Vai ei h�n tiennyt. Enk� huutanut kuin
rajamies huikealla ��nell�: ventta-holl, housut putoo? Mutta h�n ei
siit� huolinut, vaan tempaili kynsineen ja hampaineen kuin kissa. Mutta
istu ja pala! Kyll� sinun opetan t�stedes k�yttelem��n onneksesi toisen
sylttyhousuja, kyll� sinun opetan.

TIMO. Sen tein min� tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka.

JUHANI. Min� sinun opetan, saatuani housut yl�s ja n�lk�vy�n kiinni kuin
nalkitun vanteen.

TIMO. Min� annan palttua koko painille; koska kerran voitin, niin
voitin, eih�n siin� mit��n muuta mutinata. Mit� kuuluu housut t�nne?
Painissa painii mies, vaan ei housut ja s��rykset tai muut lumisukat.

JUHANI. Kourat kaulukseen taas ja rinta vasten rintaa! Istu ja pala!

TIMO. Menenk� ma h�nen kanssansa tuohon lapsekkaasen ty�h�n?

EERO. Mit� h�n kysyy viel�. Mene, Jumalan luoma, mene koska p��set.

SIMEONI. �l� mene, sanon min�.

EERO. �l� mene, jos pelk��t ja vapiset.

JUHANI. Nyt ei auta pelko eik� vapistus, vaan t�ytyy h�nen k�yd� uuteen
kilvoitukseen ja juuri t�ll� Jumalan hetkell�.

EERO. Armahda h�nt�, Juhani, armahda!

TIMO. Mink�t�hden? Eero, mink�t�hden? Olkoon menneeksi yksi pinnistys

viel�, yksi tai kaksi. Tersii vaan!

JUHANI. T�ss�, poika!

TUOMAS. Koreasti, Juho!

AAPO. Koreasti! Noinhan tappelee kaksi n�lk�ist� haukkaa.

SIMEONI. Tappelua, sulaa tappelua!

AAPO. J�rkev�sti, Juhani!

SIMEONI. Voi teit� hirmuja, voi teit� hirmuja!

EERO. �l�h�n velje�si runno!

SIMEONI. Aha, aha! johan kelmenee Eerokin. Siin� ovat kalas, joita
onkeilit.

TUOMAS. Juhani!

SIMEONI. Hajoohan jo pirttikin, te pedot ja perkeleet!

JUHANI. �Votti, poika, sanoi Ryss�!� No miksi makaat siin�, ja

killistelet yl�s kattoon?

TIMO. Sin� voitat minun nyt, mutta annappas ajan v�h�n muokata viel�:
sin� vanhenet ja kasvat pikkuiseksi, mutta min� vartun ja voimistun.

JUHANI. Kerran ransistuu ja loppuu t�m� maailmakin, saati syntinen

ihmis-parka. Aika tasii meit� kaikkia, veljeni. Mutta nouse yl�s ja
kulauta naamaas siemaus olutta ja tunnusta ett� on sinussa pari luotia
v�hemmin voimaa kuin minussa.

TIMO. Se n�htiin. Tuossahan makasin r�hm�kk��n� allas ja sin� p��ll�ni

kuin r�yhe� karhu.

JUHANI. �Saappas t�st�, Saparamatti, Kiikka-Heikin kannusta!�--Olen

siis Jukolan laumassa toinen mies mit� voimaan kosee. Lauri ja Eero ovat
tosin koettamatta viel�, mutta he tiet�k��t ett� mesi�isi� he
kuultelisivat koetuksessa; ja Simeoni on itsens� tunnustanut heikommaksi
minua. Mutta pikkusormen mies ei ole Jukolan veljeksist� yksik��n, sen
takaan min�. Tulkoon t�nne vaikka viisikymment� Toukolaista, nyrkki
vasten nyrkki�. Viisi tynn�ri�h�n min� niskallani kannan, ja Tuomas
v�h�n enemmin; viisi tynnyri�, kun toinen vaan painon selk��ni pinoo.

TUOMAS. Mutta mielisinp� n�hd� Laurin ja Eeron ly�v�n painia oikein

tiukasti.

AAPO. Totisesti jotain n�ht�v��. Toinen vakava ja tyyni kuin talven

suoja, toinen pikkuinen kuin keri, mutta niinkuin leimaus vilkas ja
ter�v�. P�in tuuleen, ja siin�p� ottelevat k�rpp� ja koiras-j�nis. En
vertaa sinua j�nikseen arkuudesta, siihen ei ole syyt�, en liikuntoskaan
t�hden, sill� Lauri astelee kuin sepp� K�nnin kuokkamies,--jonka jalkoja
ja kuokkaa k�ytteli sukkela kellov�rkki mahassa--mutta n�ytt�isp�
mielest�ni ottelo kuin k�rp�n ja uhkean koiras-j�niksen paini.

JUHANI. Yksi rinnustus, pojat, yksi rinnustus tai ristipaini!

LAURI. Mit� tiimellyksest� Eeron kanssa? H�nest� et saa kunnon nappausta

koskaan, vaan tuolla h�n teiskaa haaroissa kuin kissa, kynsii ja
likistelee toisen ohimia sen riivatun tavalla, ett� tuskin voit vet��
hengen pihausta rintaas. Niinp� h�n teki koska menneen� syksyn�
painiskelimme Aroniitulla. Ja kuka siin� voitti, kuka alle meni, sit�
�ei ymm�rt�nyt Iivarikaan�. Mit�s min� h�nen kanssansa en��n menisin?

EERO. En ollut vahvempi sinua hiuskarvankaan vertaa. Usko jos tahdot.

LAURI. Sen uskon, koska tied�n sinun heikommaksi.

JUHANI. Sen n�ytt�k��n rehellinen paini.

LAURI. Mit�s min� h�nen kanssansa en��n menisin?

SIMEONI. Pankaamme jo ma'ata, te villityt.

JUHANI. �it� on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, ja sent�hden
iloitkaamme nyt. Iloitse, sin� jouluhuone, iloitse koko Israelin maa!
T�n� y�n�, t�ll� hetkell� on tapahtunut suuri ihme Babylonin
kaupungissa. Iloitkaamme!--Mit� leikki� l�isimme? Sy�mmek� joulupaistia?
pist�mmek� sikaa, vai sohimmeko suutaria?

SIMEONI. Kas niin! T�ss�k� viel� uisakoittelisimme kuin vallattomat

kakarat? Mene pois!

JUHANI. Nuoren miehen naimattoman el�m� on tanssia. Eik�s niin, Timo?

TIMO. Hi, hi, hi!

JUHANI. Eik�s niin?

TIMO. Kyll�h�n se semmoista on.

EERO. Juuri niin, �Jussi-kulta�.

JUHANI. Sanoi kettu j�nikselle. Oikein! T�m� el�m� k�y laatuun; onhan se
v�limmiten lysti�kin ja nostelee hieman kantap�it�.--Tanssikaamme
ryss��; siin� olen min� juuri mekkari. Katsokaas!

AAPO. Antaisko oluemme huimausta?

JUHANI. Kumauta naamaas kannua kolme, niin etk�h�n huomaa pient�

leiskausta tuolla yli-kerrassa?--Mutta laula, Eero, koska Poika-Jussi
tanssii. Hellit�pp�s!

EERO. Mit� sorttia tahdotaan?

JUHANI. Mit� hyv��ns�, kun se vaan raikkuu ja remuu. Hellit�, poika,

kirkaise ett� multahirret nousee! Laula, sin� mulli-saukon poika, laula
koska min� tanssin, loiskin niinkuin p�ssi, loiskin aina kattoon asti.
Laula!

EERO. Tahdonpa koettaa:

�Iloitkaat ja riemuitkaat,
Nyt on meill� joulu;
Nyt on oltta ammeet t�ynn�,
Haarikat ja kiulut;
Ammeet t�ynn�, ammeet t�ynn�,
Haarikat ja kiulut!�

�Anjanpellon markkinoilla
Oltta, viinaa juotiin,
Mustan h�rj�n hinnalla,
Nuot kihlakalut tuotiin,
Tuotiin, tuotiin;
Mustan h�rj�n hinnalla
Nuot kihlakalut tuotiin�.

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

AAPO. Vaiti, Eero, ja �l�pp�s suututa h�nt�.

JUHANI. Laula p��lle vaan; en min� suutu; laula p��lle, ettei mun
tarvitse tanssia ilman musiikkia.

EERO. Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

�Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan p�llytt�j�...�

TIMO. Hi, hi, hi! Voi mit� hulluja lauleletkin.

JUHANI. Laula p��lle vaan, laula p��lle. En min� suutu.

EERO. �Jussi, Jassi, jauhokuono�,

Min� laulan ja napsaan viel� sormianikin.

�Porsaan pahnan p�llytt�j�,

Sikol��tin l�mmitt�j�!�

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

�Iita meni rantaan,

Kirjoitteli santaan
Nimen kultansa,
Nimen kultansa�.

�Kun m� kultani ��nen kuulin,

Ensi kerran n�hdess�in,
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa;
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa�.

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

�Muistatkos, Maija,
Kun mansikka sy�tiin
Ja iloleikki ly�tiin?
Fralla ralla laa!
Mansikka sy�tiin
Ja iloleikki ly�tiin�.
Fralla ralla laa!

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

��l�, sin� Aato-parka

Jussia soimaa;
Sen sin� tied�t ett�
Jussill' on voimaa.
Jussi istuu linnass',
Pukin lapa rinnass';
Kaikki me olemme
Yhdess� hinnass'�.
Fralla ralla laa!

�Vilukselan Vitka
Ja Viuvalan Pispa,
Syv�n-ojan Sonni
Ja Sylvin�n Jalli!
Ralla ralla laa!
Syv�n-ojan Sonni
 Ja Sylvin�n Jalli!�
Ralla ralla laa!

�Voi minua, hurjaa poikaa,

Miks m� itsein laitoin!
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi,
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi�.

JUHANI. Noin vaan! Noin! Eih�n t�ss� raudat paina. Laula p��lle!

EERO. Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan p�llytt�j�,
Sikol��tin l�mmitt�j�!
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

Eik� ole jo tarpeeksi?

JUHANI. Enemmin! Karja-Matin h�it� tanssitaan. Enemmin!

Enemmin!--Karja-Matin h�it�!

SIMEONI. Kukkokin jo hirmustuen kirkaisee t�lle jumalattomalle menolle

ja jyskin�lle.

JUHANI. Kitas kiinni, kukko, ja �l� siin� kotkottele!

TUOMAS. Onhan tuota jo tuossa, Juhani.

AAPO. Vieh�n sinusta hengen tuo turkkilaistanssi.

JUHANI. T�m� on ryss��. Eik�s niin, Eero?

EERO. T�m� on jussia.

JUHANI. Olkoon niin, ja olkoon sitten menneeksi jussintanssia pari

kymment� loiskausta kerran viel�.

SIMEONI. Sin� hurja mies!

TIMO. Kas noin, kas noin! Hi, hi, hi! No vie sinun riivattu!

JUHANI. Pois tielt�! Muutoin sotken sinun liiskaksi kuin kasakan-hevonen

juopuneen markkinapokon. Hih!

AAPO. Onpa nahkahihnansa l�ylyss� tuolla takana. Pompahteleepa se;

pompahtelee yl�s, pompahtelee alas, piesten vuoroon h�nen selk��ns� ja
pakaroitansa. O sin�!

JUHANI. Laila, laa, laa! Sep� vasta p�llytyst� oli. Hehheh!--Toisen

kerran ij�ss�ni tanssahtelin. Ensimm�inen tapahtui Karja-Matin h�iss�,
joissa ei l�ytynyt naisen-puolta kuin kolme vanhaa �mm��, mutta miehi�
aika liuta. Mutta kas kun Matti pryk�si meille pari kupillista muikeaa
kahvipunssia, niin ei sitten yht�k��n muuta kuin l�ylytt�m��n
permantopalkkia, me ukot kesken�mme; ja huokailipa allamme syntinen maa.
�mm�-rukat kiittiv�t p��sty�ns� koko leivotuksesta; meh�n olisimme
tanssittaneet heit� ryysyiksi. Voi sinun peijakas kumminkin!--Mutta nyt
p��lt�mme vaatteet aina paitaan asti, ja yl�s parvelle. Emmeh�n
kuitenkaan ummista silmi�mme juuri viel�, vaan kuohuvan olutkiulun
��ress� ja tervaisen p�reen loimottaessa, kertoilemme iloisia satuja ja
tarinoita tuolla parven l�mpym�ss�.

Riisuivat he p��lt�ns�, t�yttiv�t kiulun oluella kerran viel� ja

astuivat miehiss� parvelle. Siell� he, mekkosillaan kaikki, istuivat
olkisella sijalla hautovassa kuumuudessa. Ahkerasti kierteli ymp�ri
miehest� mieheen vaahtoova kiulu ja sein�hirren raossa loimotti
honkaisen p�reen kultainen liekki. Mutta l�im�hti Juhanin p��h�n aate ja
valahti suustansa lause, jonka seuraus oli viimein kova onni.

JUHANI. T��ll�h�n itsi�mme oikein paistelemme kuin pyllimakkarat p�tsin

oljilla, ja l�mmint� antaa meille kiukaan kuumat kivet. Eero, valeleppas
uunille kannullinen olutta, niin tied�mmeh�n mille maistuu ohranesteen
l�yly.

TUOMAS. Mik� hullu juoni olis t�m�?

JUHANI. Uljas juoni. Valeleppas.

EERO. Min� tahdon totella esimiest�ni.

JUHANI. Pari kannullista olutta kiukaalle!

TUOMAS. Ei pisaraakaan! Jos kuulen sielt� pienenkin pihauksen, niin

onneton h�n, joka saattoi sen matkaan.

AAPO. Olkaamme tuhlaamatta oivallista juomaa.

TIMO. Eih�n ole meill� varoja olutl�ylyss� el��, ei suinkaan, ei

suinkaan.

JUHANI. Lystip� olis tuota maistaa.

TUOMAS. Min� kiell�n sen lujasti.

JUHANI. Lystip� olis tuota maistaa.--Voitto �sk�isess� painissa on aika

lailla kohottanut Tuomaan niskapyrst�j�, ja luuleepa h�n nyt
hallitsevansa t�ss� huoneessa mielens� mukaan. Muistappas kuitenkin,
ett� karvas sappi, koska se oikein paisuu, antaa pojallensa
tappeluksessa seitsem�n miehen voiman. Kuinka hyv��ns�, mutta minun
silm�ni eiv�t viel� suinkaan mieli vartioita sinua.

SIMEONI. Painin hedelmi�, painin hedelmi� kaikki!

JUHANI. Annappas molskahtaa, Eero. Min� vastaan asian ja puolustan

miest�.

EERO. Se on esimiehen k�sky, ja minun t�ytyy totella; muutoin on

j�niksen-passi kourassani vallan joulu-y�n�.

Silloin Eero, purren hammasta ja mytist�en huulensa vikkel��n

myh�ilykseen, t�ytti kerke�sti Juhanin tahdon, ja pian kuului kiukaalta
pl�isk�ys ja kohta sen j�lkeen tuima kohaus. Rynk�isi nyt Tuomas
julmistuen yl�s ja karkasi kotkana kohden Eeroa, mutta Juhanikin
kiirehti puolustamaan nuorinta velje�ns�. Siit�p� nousi nyt yleinen
k�rh�m�, jonka vilin�ss� palava p�re viskattiin parvelta alas
laattialle. Siell� se pian, veljesten huomaamatta, viritti olkihin
vilkkaan tulen. Niinkuin rinki veden pinnalla levi�� tasan ja nopeasti
kaikkialle, niinmy�s tulen kirkas py�r� yh� suureni laattialla. Ulettui
se korkeammalle yh� ja tuikkieli jo parven permantoa, ennen kuin huoneen
asujamet �kk�siv�t allansa vaaran. Mutta my�h��n sen �kk�siv�t,
ehti�ksens� pelastamaan muuta kuin omat henkens� ja elikkojen, jotka
l�ytyiv�t pirtiss�. Laajalta jo aaltoilivat liekit, ja suuri oli h�t� ja
temmellys. Kaikki riensiv�t he kohden ovea, jonka auetessa miehet,
koirat, kissa ja kukko hirve�ll� r�hin�ll� karkasivat ulos melkein
yht'aikaa. N�kyi niinkuin pirtti olis heid�t oksentanut savuneen
kidastansa ulos lumiselle maalle, jossa he nyt seisoivat, yskien kilpaa.
Mutta viimeisen� astui ulos Lauri, talutellen kriimuvarresta Valkoa,
joka muutoin kaiketi olisi j��nyt uhriksi paloon. Ulos tunkeusi jo
v�kivaltainen tuli akkunojen pienist� aukoista ja viimein sek� ovesta
ett� katosta. Loimoin helmassa liekkui Impivaaran jykev� pirtti. Mutta
lumisella tanterella seisoi pirtin miehist� suojatonna; olihan jo
sysikoijukin, heid�n ensimm�inen turvansa t��ll�, heilt� hajotettu aina
maahan asti, ja varahuone tuossa seisoi rakettuna harvaksi kuin
harakanpes�. Siin� oljentelivat veljekset, ja heid�n ainoa verhonsa
tuulia ja pakkasta vastaan oli rohtiminen, lyhyk�inen paita. Ei edes
lakkeja p�ittens� peitteeksi eik� virsuja jalkoihinsa he ehtineet
pelastamaan valkean vallasta. J�ljell� huoneen entisist� kapineista
l�ytyi ainoastaan pyssyt ja tuohikontit, jotka olivat ennen kylpemist�
saatetut aittaan.--Mutta lumessa seisoivat veljekset, kaikki selin
vasten humisevaa paloa, nostellen ja l�mmitellen milloin oikeata,
milloin vasempaa jalkaansa; ja punersivatpa ne jalat, lumen ja tulen
haudottuna, punersivat kuin hanhien r�pyl�t.

He nauttivat viimeist� hyv��, jota heid�n pirttins� heille antoi viel�,

nauttivat nuotion l�mmint�; ja ankara oli heid�n valkeansa. Valtaisesti
nousi korkeuteen liekki, kaikkialle kajasti v�ikkyv� valkeus, ja
partaiset kuuset vuoren harjulla hymyiliv�t suloisesti kuin aamuruskon
tulessa. Nousi tervaskantoin rykelm�st� savu, sakea ja pikimusta, yl�s
pilvihin ja kiiriskeli palloellen taivaskaton alla. Mutta aholla ja sen
ymp�rist�ss� oli valkeus, vallitsi punertava p�iv� talviy�n syd�mmess�,
ja oudostaen kummallista haametta, katselivat linnut tuijotellen puitten
lumisilta oksilta alas, koska Impivaaran vahvasti rakettu pirtti k�vi
hiiliksi ja tuhaksi. Mutta kyhnien tukkaansa vihoissaan ja murheissaan
seisoivat veljekset siin� ymp�rill�, seisoivat kaikki selin vasten tulta
ja nostelivat vuoroon jalkainsa anturoita kohden l�mmitt�v�� tulta.
Kuitenkin masentui v�hitellen heid�n ristikkovalkeansa, kukistui lopulta
kek�lein� alas, ja tuhansista, r�iskyvist� s�kenist� t�yttyi �inen ilma.
Kauhistuen huomasivat veljekset silloin, ett� taivas alkoi kirkastua ja
tuuli k��nty� etel�st� pohjaan. Ilma oli muutoksessa suojasta
pakkaseksi.

AAPO. Tulesta pelastuimme, mutta pakkasen uhreiksi. Katsokaat: taivas

selki�� ja kylm�sti jo puhaltaa Pohja. Veljet, vaaramme on hirvitt�v�.

JUHANI. Kirous ja kuolema! Kuka saattoi t�m�n aikaan?

TUOMAS. Kuka! Sin� tulen ruoka, viel�k�s kysyt? Jos nyt oikein tekisin,
niin tuonne sun sy�ksisin paistumaan tuliseen mujuun.

JUHANI. Ei koskaan tee sit� yksi Tuomas, ei koskaan. Mutta kirottu

olkoon se mies, joka saattoi matkaan t�m�n helvetin y�n!

TUOMAS. H�n itse�ns� kiroo.

JUHANI. Kirottu olkoon se mies, nimitt�in Tuomas Jukola.

TUOMAS. Sanos se toinen kerta.

JUHANI. Tuomas Juhanin poika Jukola on kaiken t�m�n syy.

AAPO. Tuomas!

SIMEONI. Juhani!

LAURI. Hiljaa!

TIMO. Nyt ette p��se iskem��n yhteen, etteh�n p��se, te junkkarit. Niin,
niin, ollaan siivosti vaan ja l�mmitell��n itsi�mme veljellisesti.

SIMEONI. Te jumalattomat!

AAPO. Viha ja riita pois, koska uhkaa meit� surkein kuolema.

TUOMAS. Kuka on syyp��, kuka on syyp��?

JUHANI. Viaton olen min�.

TUOMAS. Viaton! Kirkas tuli! min� sy�n sinun el�v�lt�!

AAPO. Siivosti, siivosti!

SIMEONI. Jumalan t�hden siivosti!

AAPO. Syyt�n tai syyp��, se j��k��n ratkaisematta nyt, koska riento on

ainoa pelastuksemme. Pirttimme on tuhkana ja melkein alastomina seisomme
hangella. Miksi luen t�m�n rohtimisen paita-riekaleen? Hyv� kuitenkin,
ett� j�i meille pyssyt ja ampumavarat tuonne aittaan; sill� aseita
tarvitsemme nyt. Teerim�elt� kaikuu susien ulvova ��ni.

TUOMAS. Mit� teemme siis?

AAPO. En tied� muuta keinoa kuin kiirehti� kohden Jukolaa, kiirehti�

kalvean kuoleman t�hden. Kaksi aina ratsastakoon Valkoa ja muut heit�
juosten seuratkoot. Niin tapahtukoon: juosten vuorotellen, vuorotellen
ratsastaen. Hevosemme kautta p��semme siis sotkemasta hankea kaiken
tien, ja Jumalan avulla ehk� pelastumme viel�.

JUHANI. Mutta onpa siin� tallukkamme naurishautana, ennen kuin seisomme

Jukolan tuvassa, halkoisen pystyvalkean hauteessa.

SIMEONI. Siin� kuitenkin ainoa toivomme. Ja sent�hden rient�k��mme.

Tuuli tuimenee jo ja taivaan kansi paljastuu! Rient�k��mme!

EERO. Surmamme on tullut!

JUHANI. Siin� on Jukolan seitsem�n poikaa!

SIMEONI. H�t�mme on hirmuinen, mutta voimallinen korkeuden Herra.

Rient�k��mme!

TUOMAS. Ulos aitasta pyssyt ja kontit!

JUHANI. Kauhistava y�! T��lt� uhkaa meit� paukkuva pakkanen, tuolta

n�lk�iset, ulvovat sudet.
TIMO. Vaarassa olemme sek� Valko ett� me itse.

JUHANI. Me itse viel� suuremmassa. Paljas mies, niin olen kuullut, on

talvella sudelle kovin mieluisa paisti.

TIMO. Ja mies ja sika, niin olen kuullut, maistuvat yht�, ja se

tiedet��n, ett� sika on talvella H�nt�-Heikin haluruoka. Tuima on
edess�mme pyk�l� ja puntti; sit� ei taida kielt��.

JUHANI. Mit� teemme?

AAPO. Jukolaan kuin noidannuolet halki y�n, ennen kuin pakkanen tulistuu
ja l�ylytt�� veremme j��tym��n polttavalla kylmyydell�. P�in Jukolaan
yli kiljuvan Teerim�en! Susia vastaan on meill� aseet, mutta ei
hyydepartaista kuningas Pakkasta vastaan.

TUOMAS. T�ss� pyssyt ja kontit. Nyt kiv��ri olkaan ja kontti selk��n

joka mies, ja kaksi k�yk��n ratsastamaan, me muut potkimme j�ljest� mit�
voimme. Mutta rient�k��mme, rient�k��mme kuolemattomien sielujemme
t�hden!

JUHANI. Pohja kirkastuu ja t�hdet kiilt��! Hii, haa! Mutta rient�k��mme!

AAPO. Huomenna saatamme t��lt� tavarat ja kalut, jotka meille valkea

j�tti; huomenna tulemme ja korjaamme my�s kissan ja kukon. T�m�n y�n he
kyll� tarkenevat t�ss� tulisen aherruksen vaiheilla. Mutta Killi ja
Kiiski k�yk��t kanssamme retkelle kuin uskolliset kumppanit.--Miss� he
ovat?

TUOMAS. Heit� ei n�y.--Vaiti! kuullelkaamme.

EERO. Kaukana t�st� he jo vilkaisevat. Tuoltahan kuuluu haukuntansa

vuoren takaa.

TUOMAS. Ilvest� he ajavat, ja kaiketi oli t�m� ilves kulkenut l�helt�

ohi pirttimme, saattaen j�lkens� koirille. Mutta ajakoot he mielens�
mukaan; nyt meid�n t�ytyy ne unohtaa ja kiirehti� tuikeaan matkaan.

JUHANI. Olkoon menneeksi! Sill� el�m� ja kuolema ovat iskeneet toinen

toisensa kamaraan kuin kaksi koiraskarhua.

AAPO. Nyt liikkeille kaikki voimat!

JUHANI. Sielumme ja ruumiimme kaikki voimat aina ytimeen asti!

TUOMAS. Muistain ett� uhkaa meit� surkein kuolema.

JUHANI. Kahtialta uhkaa meit� musta kuolema. Hii, haa! nyt nokka j��ss�
taikka suolet maassa, ellei seiso poika hetken p��st� liukkailla oljilla
valkean valossa. Yksi n�ist� kolmesta on tapahtuva tunnin p��st�. Mutta
eih�n auta huikailemaan t�ss�, ei ensink��n, vaan purren hammasta nyt
halkaisen vaikka j��vuoret, peninkulmien paksut.

SIMEONI. Koettakaamme Herran nimess� ja avulla.

JUHANI. H�nen avullansa. Mit�h�n voi t��ll� omasta voimastansa vaimosta

syntynyt mies? Mutta olkaamme hyv�ss� turvassa.

EERO. L�htek��mme ilman yht��n siekailusta en��n!

JUHANI. Ja ilman yht��n pelkoa! Menn��n nyt!

TUOMAS. Kaikki valmiit siis. Astukaatpas selk��n, Eero ja Simeoni, ja

l�htek��t ratsastamaan kohden Jukolaa, mutta niin, ett� pysymme aina
l�hell� konimme hokkeja me, jotka vilkaisemme jalkasin j�ljess�nne
lumessa.

Niin l�ksiv�t he matkalle: alastomina, puettuina ainoastaan rohtimiseen

paitaan ja kantain kukin konttiansa sel�ss� ja pyssy�ns� olalla tai
k�dess�. Niin he l�ksiv�t talviselle, �iselle tielle, paeten pakkasta,
joka karkasi heid�n p��llens� Pohjolan r�meilt�. Mutta ei tullut h�n
kuitenkaan hirmuisimmalla naamalla, eih�n k�ynyt tuo ilma t�ll� er�ll�
ankarimmaksi ilmaksi. Tosin paljastui v�limmiten taivaan otsa, mutta
purjehtivat pilvet peittiv�t sen taas, ja kohtuullisesti liehtoi
pohjonen. Olivatpa veljekset my�s kylm�n tuttavia, monessa kiljuvassa
pakkasessa oli heid�n nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen,
vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljainjaloin,
tunnit pitk�t. Mutta kamala, hirvitt�v�n kamala oli heille nyt kuitenkin
retki Impivaarasta Jukolaan. Kiivaasti he karkasivat eteenp�in,
syd�mmiss� kauhistus. Edell�, Valkon sel�ss�, ratsastivat Eero ja
Simeoni, muut juosten heit� seurasivat kintereiss�, polkien korven
lunta, joka juoksusta tuiskahteli ymp�ri. Mutta Impivaaran aholla,
hohtavan kiukaan l�hell� istuivat kissa ja kukko, alakuloisesti
killistellen hiiltyv��n tuleen.

Kohden kyl�� riensiv�t veljekset, heittiv�t jo Sompiosuon selk�ns�

taakse ja l�heniv�t Teerim�ke�, josta yh� kuului susien kamoittava
ulvominen. Mutta n�reist�ss�, suon ja Seunalan Jaakon ahon v�lill�
tapahtui ratsastajain muutos: alas astuivat Eero ja Simeoni ja kaksi
veljeksist� taas riensi heid�n sijaansa. Viipym�tt� jatkoivat he
retke�ns�, j�lleen, kirmasivat pitkin nummen selk��, poikki Viertolan
tien ja siit� halki avaran, humisevan hongiston. Mutta viimein l�heni
kallioinen Teerim�ki, ja �kisti vaikeni susien monimelskainen ��ni. Pian
seisoivat he vuoren harjanteella ja antoivat hevosensa heng�ht��;
ratsastajat taasen astuivat selj�st� alas ja kohta toista kaksi heid�n
sijaansa yl�s. Viel� he seisoivat lumisella kalliolla; Pohjonen
puhalteli, taivaan kumo kirkastui hetkeksi taas ja otavan sarvi osoitti
jo puol'y�n menneeksi.

Mutta lev�tty�ns�, riensiv�t he taasen alas pitkin sile�t� vuoritiet�,

ja koska t�m� oli loppunut, astuivat he pime��n kuusistoon ja kolkkona
seisoi luonto heid�n ymp�rill�ns�. Kelme�n� katseli kuu alas, hyypi�t
huutelivat ja tuolla ja t��ll� korven kohdussa seisoi eriskummallinen
haamu, n�ytt�en mets�n kontiolle, hirve�n suurelle: kaatuneitten kuusten
korkealle kohotetut, sammaleiset juuret. Liikkumatta kuin j��tyneet
aaveet tuijottelivat n�m�t karhunkuvat kohden kummallista matkuetta,
joka vinhasti juoksi heid�n ohitsensa. Niin he katselivat j�rk�ht�m�tt�,
mutta heid�n v�lillens�, ymp�rillens� ilmestyi pian peloittavaa liikett�
jylh��n kuusistoon. Silloin n�lk�iset sudet kaartelivat veljesten
vaiheilla, likeniv�t heit� yh� enemmin ja enemmin. Milloin edell� tai
j�ljess�, heilahtaen poikki tien, milloin tien kummallakin puolella
kuusien v�list� n�kyi heid�n vilkaiseva juoksunsa. Kiukkuisina,
verta-janoovina he seurasivat �illisi� pakolaisia Impivaarasta; ja
r�iskyiv�t ja paukahtelivat katketessaan kuusten juurien kuivat oksat.
Vavisten ja korskahdellen juoksi vauhko Valko; ja mies, joka ratsasti
etummaisena, taisi tuskin hillit� h�nt� kiit�m�st�. Mutta aina
nen�kk��mm�ksi kiihtyi petoin rohkeus. Huohottaen verijanoisina
liehahtelivat he usein l�helt� miesten ohitse; ja peloitteeksi
paukahteli tuolloin, t�ll�in veljesten pyssyt, milloin oikealle, milloin
vasemmalle. T�st�p� eiv�t he kuitenkaan karkoittuneet kauas.

Tuli vastaan Kiljavan lakea, kulovalkian polttama nummi jossa siell� ja

t��ll� seisoi kuivettunut m�nnynrunko, haukan ja huhkaimen istuimena.
T�ss� k�vi jo peloittavaksi susien kiukku, ja suuri oli miesten vaara.
Ratsastivat silloin Tuomas ja Timo, mutta muut, jotka juoksivat jalkasin
j�ljess�, seisahtuivat �kisti ja laukaisivat melkein yht'aikaa ankaran
ammunnan vainoojiansa kohden, jotka, s�ik�htyen t�st�, nyt siirtyiv�t
heist� matkan. L�ksiv�t taasen miehet kirmaisemaan eteenp�in; mutta
kauan ei viipynyt, ennen kuin j�lleen kahisi heid�n vaiheillansa susien
v�ijyv� lauma, ja vaara oli suurempi kuin koskaan ennen. Silloin
pys�ytti Tuomas hevosen ja lausui kovalla ��nell�: �mies, jonka pyssy on
tyhj�, ladatkoon sen paikalla! H�n rient�k��n tulena ja tuiskuna!� Niin
h�n huusi, astui alas, k�skien Timoa lujasti hallitsemaan Valkoa.
Seisoivat nyt veljekset ja latasivat, eik� tunteneet he kylm��, ei
jaloissaan, ei miss��n ruumiinsa j�seniss�. Seisoivat my�s pedot
viisikymment� askelta miehist�, heihin lakkaamatta iskien ahneet
silm�ns�, viskellen h�nti�ns� kiihoissaan.--Ja paljastettuna pilvist�
haamoitti taivaan kumo, josta kirkas kuu nyt katseli nummelle alas.

TUOMAS. Ovatko pyssymme ladatut?

AAPO. Se on tehty. Mik� on tarkoitukses?

JUHANI. Kaikki yht'aikaa taas!

TUOMAS. Ei, jos henkemme on teille rakas. Aina olkoon latingissa jonkun
luikku; se muistakaat. Lauri, sinullahan vakavin k�si ja tarkin silm�,
astuppas rinnalleni t�h�n.

LAURI. T�ss� seison. Mit� tahdot?

TUOMAS. N�lk�inen susi sy� verisen veljens�kin. Jospa tuon tempun nyt
voisimme saattaa matkaan, niin siin� olis pelastuksemme.--Koetetaan.
Lauri, tuota ensimm�ist� vasemmalla tarkoitamme, ja laukaisemme
yht'aikaa, mutta s��st�k��t tultanne, te muut. Lauri, t�ht��pp�s nyt
tarkasti kuin kotka ja anna leimahtaa koska min� sanon: nyt.

LAURI. Min� olen valmis.

TUOMAS. Nyt.

Silloin laukaisivat molemmat samassa silm�n r�p�yksess�, ja kaapaisten

pakenivat sudet. Kuitenkin viipyi tanterella heist� yksi, pyrkien
kontimalla muiden seuraan, mutta ei joutunut tiens�. Eteenp�in taas
kaikin voimin riensiv�t miehet: juoksi jalkasin kuusi veljest�, Timo
vaan yksin ratsastaen edell�. Ja menip� niin hetki aikaa. Pianpa
seisahtui susien pako, he palasivat takaisin, vilkaisten kiivaasti
kohden �ist� matkuetta j�lleen. Kohisi ymp�rituoksuava lumi ja t�misi
Kiljavan lakea nummi, koska he joukossa kirmasivat p�in. Tulisella
vauhdilla he ehtiv�t tuon veress��n matelevan kumppaninsa luoksi,
sy�ks�htiv�t h�nen ohitsensa, mutta k��ntyiv�t pian ymp�ri, koska veren
vieh�tt�v� haju heid�n sieraimiinsa lemahti. Ymp�ri he kiekkaisivat:
h�nn�t heilahti, lumi tuiskahti ja tulta iski y�ss� himon ja kimman
silm�. Silloin hirve�sti irvist�en karkasivat he joukossa haavoitetun
veljens� p��lle; ja nousi nummelle meteli ja �hellys hirmuinen, olisipa
luullut korkeuden pielien kukistuvan. Tanner t�risi ja lumi muuttui
hirmuiseksi p�p�r�ksi, koska entiset yst�v�t tempoelivat kappaleiksi
korven poikaa, jonka veren Tuomaan ja Laurin tarkat luodit olivat
iskeneet juoksemaan. Mutta ��nett�myys vallitsi taasen �isell� nummella.
Kuului ainoastaan hiljaista �yhkin��, ja paukahtelivat luut, koska
pedot, naamat veress� ja v�l�htelevill� silmill�, riuhtoen atrioitsivat
uhriansa.

Mutta kauhistavista vihamiehist�ns� kaukana jo retkeiliv�t veljekset; ja

ihanalle oli heid�n korvissaan kaikunut susien murhar�hin� Kiljavalla,
se oli heille pelastuksen suloinen ja hyv� sanoma. L�heni heit� Kuttilan
avara niittu, jonka ymp�ri kaartaen heid�n tiens� kulki ahteisen tienoon
yli. Mutta ajan voittamisen t�hden p��ttiv�t he nyt oikaista t�m�n
niitun halki. Rynk�siv�t he miehiss� vasten aitaa, se murtui alas, ja
Valko kantain kahta veljeksist� taas, astui yli kaadetun aidan ja l�ksi
miesten huljan sukimana juoksemaan pitkin niitun sile�t� pintaa. Mutta
viipym�tt� riensiv�t per�ss� ne veljeksist�, joiden vuoro oli taasen
tallata lunta. Poikki niitun kulki talvitie kirkonkyl��n, ja
matkustavia, kolmella hevosella ja kolmella reell�, retkeili par'aikaa
t�ll� tiell�. Mutta pahoin pel�styiv�t niin hevoset kuin miehet, koska
n�kiv�t veljesten l�hestyv�n heit� pohjosesta. N�kiv�t he kuunvalossa
seitsem�n miest� paitasillaan, pyssyt olalla, hevosinensa kiirehtiv�n
esiin. Ja luulivat he joukon kiukkuisia peikkoja Impivaaran luolista
karkaavan heid�n p��llens�. Kova oli niitulla liike ja meno.
Virna-p�isin� kiitiv�t matkustavien hevoset, kiitiv�t sinne, kiitiv�t
t�nne, ja miehist� mik� huusi, mik� siunaili, mik� kirosi ja lausui
kaikuvalla ��nell�. Mutta veljekset loivat tuskin silm�ns� kohden t�t�
kiihkellyst�, he vaan juoksivat vimmatusti Jukolaan p�in yli Kuttilan
niitun, ja savuna halkesi lumi heid�n edell�ns�. Tuli vastaan niitun
toinen aita, he rynk�siv�t miehiss� p�in, se murtui alas r�isk�ht�in, ja
pian he retkeiliv�t m�kisell� tiell� taas.

Mutta olipa t�m� y� heille kamala ja hirmuinen. He juoksivat ankarasti,

juoksivat vilkaisten ja huohoittain, ja ep�ilys tuijotteli ulos heid�n
seiv�skankeista katseistansa, jotka he lakkaamatta teroittivat kohden
entist� Jukolan kotoa. Niin he sanaakaan lausumatta kirmasivat yh�
eteenp�in, ja nopeasti pakeni heid�n altansa luminen maa. Mutta viimein,
ehditty��n Pohjanpellon t�yrylle, n�kiv�t he kalveassa kuutamossa, m�en
rinteell� Jukolan talon, ja melkein yht'aikaa kuului heid�n suistansa:
�Jukola, Jukola!� Siit� juoksivat he m�ke� alas, harppasivat Ojaniitun
poikki kuin siivitetyt peikot ja kiepoivat taasen m�ke� yl�s, ja
seisoivat talon teljetyn oven kynnyksell�. Aikaa ei ollut heill�
kolkuttamaan ja odottamaan laskemista sis��n, vaan rynk�siv�t he kaikin
voimin p�in ja ryskyen ja kolisten lenn�hti porstuvan jykev� ovi auki.
Pauhulla ja t�min�ll� riensiv�t he porstuvasta tupaan ja siit�
tuulenpuuskana tulisijan hiilist��n, josta heit� vastaan hengitti kallis
l�mmin. Mutta kovin s�ik�htyi nahkapeitturin unihoureinen perhe,
luullen ry�v�rien karkaavan heid�n p��llens�.

NAHKAPEITTURI. Kuka hirvi� n�in astuu kunniallisen miehen huoneesen

juuri joulu-y�n�? Sano; pyssyni on ojennettu!

TUOMAS. Olkoon pyssy rauhassa, mies.

AAPO. �l� ammu oman talon v�ke�.

JUHANI. Me olemme, Jumala paratkoon, Impivaarasta.

TIMO. Entisen Jukolan seitsem�n poikaa!

SIMEONI. Herra armahtakoon meit�! Seitsem�n sielua on menossa

ijankaikkisuuteen juuri t�ll� hirmuisella hetkell�. Herra armahtakoon
meit�!

JUHANI. Tuli poltti tuon oivallisen pirttimme mets�ss� ja kaiken

tavaramme my�s. T�nneh�n nyt vilkaisimme kuin j�nikset ilman yht�k��n
muuta ruumis-pahan verhoa kuin paitariepu, lyhyt miehen paitariepu. Ja
se oli kova leikki.

NAHKAPEITTURIN EM�NT�. Herresta varjele!

NAHKAPEITTURI. Voi teit� kurjia!

JUHANI. Niin, onkos t�m� en��n laitaa! T�ss�h�n nyt istumme kuin
harakat, huutaen Herran armoa. Ah! mun t�ytyy itke�.

EM�NT�. Kurjat lapsukaiset! Rienn�, ukko, viritt�m��n valkeata.

EERO. Voi onneton y�, voi onnettomia meit�!

AAPO. Voi kauhistuksen y�t�, voi!

SIMEONI. Ah voi!

JUHANI. �l� itke, Eero, �l� itke, Simeoni, �l� yht��n ruikuta, Aapo! �l�
itke, �l� itke, Eero-veljeni; sill� nyt olemme suojassa. Mutta olipa se
turkin marssia.

EM�NT�. Voi ihmislasta t��ll�, voi!

JUHANI. Kultainen em�nt�, teid�n itkunne ja surkutuksenne saattaa minun

uudestaan kyyneleisin. Ah! Mutta �lk��t itkek�, muori, �lk��t itkek�!
Olemmehan jo p��sneet petoin ja pakkasten kynsist� t�nne kristillisten
l�himm�isten l�mpym��n. Ja siit� Jumalalle kiitos.

TUOMAS. Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehk��t meille loimottava

pystyvalkea, tuokaat my�s pari lyhdett� olkia sijaksemme laattialle ja
saattakaat Valko talliin ja heini� eteen.

AAPO. Suokaat anteeksi, ett� lain nimess� ja henkemme t�hden n�in

lujasti anomme teilt� apua ja holhomista. Henkemme t�hden, henkemme
t�hden!

JUHANI. Oi armonliiton enkelit! istuuhan henki juuri nokkani k�rjess�

vallan l�htem�isill�ns�, l�htem�isill�ns�.--Jos on talossa lihaa ja
olutta, niin tuokaat esiin.--Kas se vasta leikki oli, l�ylytys, jota
muistamme.--Tuokaas lihaa ja l�mmitetty� olutta kalliin henkemme ja
sielumme t�hden.

NAHKAPEITTURI. Miten ehdimme ja voimme, hyv�t yst�v�t, ja saatuani ensin

huoneesemme valoa.--Teit� onnettomia! paitasillaan juuri.

JUHANI. Ei ryysy� p��ss� eik� kenk�rajaa t�pp�siss�. Katsokaas noita

Sipillan-jalkoja, katsokaas.

NAHKAPEITTURI. Karvojahan t�m� p�yhist��. Tules katsomaan, muija.

TIMO. Katsokaas minunkin s��ri�ni.

JUHANI. Mit� ne ovat n�iden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika,

paistikkaita.

TIMO. Ent� tuossa!

JUHANI. Mit� sinun koipes t�ss� ovat?

TIMO. Ja minunko? �l�s mit��n. N�hk��s nyt. Onkos t�m� ihmisen-lihaa?

NAHKAPEITTURI. Rienn�, muija, katsomaan.

EM�NT�. No hyv�t ihmiset ja taivaan voimat!

JUHANI. Niin, onkos t�m� en��n laitaa?--Tuomaankin silm�t ovat kosteat.

�l� itke, Tuomas.--Kun ma sanonkin: onkos t�m� laitaa?

TIMO. N�inh�n t��ll� ihmisen vasikkaa lenn�tet��n.

EM�NT�. Kuinka ne nyt punoittaa ja hohtaa, punoittaa ja hohtaa! Hyv�t

ihmiset!

TIMO. Kuin rauta ahjossa, varsinkin meltorauta. Hi, hi!

EM�NT�. Niin punaiset, niin punaiset! Herresta varjele!

JUHANI. Ovatpa ne juuri �valanto-vasken kaltaiset�, niinkuin seisoo

raamatussa. Herra auttakoon meit� vaivaisia!

EM�NT�. Voi teit� lapsukaisia!

LAURI. Tehk��t mit� pyysimme ja lupasitte.

AAPO. Me rukoilemme: rient�k��t! Itse kyll� laitamme pystyvalkian, koska

t��ll� nurkassa l�ytyy halkoja, uhkeita, tuohisia halkoja.

JUHANI. Niinp� vanhassa Jukolassa, noiden tuttavien, nokisten ortten

alla istumme taas, ja t�ss� viivymme aina Vappuun asti. Entinen tupa
olkoon viel� t�m�n talven kortteerinamme.

TUOMAS. Mutta annappas kes�n tulla.

JUHANI. Annappas kes�n tulla, ja pirtti, ensimm�ist� uhkeampi, seisoo

Impivaaran aholla taas.

TUOMAS. Koska vaan lumi on mennyt, kaikuupa viel�kin kirvesten iskuista

korvet ja vuoret ja Jukolan veljesten ei tarvitse en��n kerj�t�
tuulenturvaa muilta.

JUHANI. Potrasti sanottu. Tuomas, unohtakaamme se kirottu temppu, joka

saattoi pirttimme tuleen, ja kuvailkaamme mieless�mme uutta pirtti�,
jonka kohotamme pystyyn taas.

TUOMAS. Tied�, ett� jo l�hteiss�mme peloittavalle retkelle povestani

kaikki n�r� h�lveni; ja tied�, koska tiell�, juostessas mun j�ljess�ni,
sin� puhaltelit niskaani kuin uiva orhi, niin leikkasipa t�m� syd�nt�ni.

JUHANI. Sent�hden riemuitkaamme, ett� se retki on p��tetty ja ett�

seisomme l�mp�isess� pirtiss� taas.--Tuossahan tuodaan meille ruokaa ja
juomaa ja tuossa kaksi valtaista lyhdett� kiilt�vi� olkia. Kiitt�k��mme
Jumalaa, armaat veljet!
Mutta iloisesti leimusi koivuinen pystyvalkia, jonka herttaisessa
hauteessa veljekset itsi�ns� mieluisasti l�mmitteliv�t. Siin� hetken
seisty�ns�, seitsem�n miehen riviss�, siirtyiv�t he p�yt��n, nauttimaan
lihaa, leip��, makkaroita ja l�mmitetty� olutta, jonka kaiken heille
nahkapeitturin em�nt�, armoitteleva vaimo rakensi. Is�nt� itse otti
huolen Valkosta, talutti h�nen talliin ja t�ytti soimen heinill� h�nen
eteens�. Viimein, seuraten miesten j�lki�, tulivat my�s koirat synke�lt�
retkelt�ns�, tulivat huohoittaen, liehakoiden, ja ilosta leimusivat
heid�n silm�ns�. Suurella ilolla ottivat veljekset heit� vastaan:
armoittelivat heit�, ravitsivat heit� ja hyv�iliv�t heit� kaikin tavoin.

Mutta, koska veljekset olivat atrioinneet, vaipuivat he alas olkisille

vuoteillensa, ja pian, k��rittyin� unen hienoon huiviin, unohtivat he
elon taistelon. Makeasti he makasivat, ja kauan viel� l�mmitti heit�
loimottava valkea, kunnes se riutui ja hiiltyi. Sulki silloin em�nt�
pellin, ja tupaan virtasi uunista ihana l�mmin; siit� kallistui vaimo
itsekkin vuoteellensa taas, ja oli j�lleen huoneessa yleinen hiljaisuus.
Mutta ulkona hyppeli pakkanen r�iskytellen pitkin aitoja, pohjoinen
liehtoi voimakkaasti t�htikimmelt�v�n taivaan alla, josta kalvea kuu
hymyten katseli alas.

SEITSEM�S LUKU

Kev��ll� varhain, jo ennen kurkien tuloa, heittiv�t veljekset Jukolan,

pakenivat Impivaaran aholle taas ja rupesivat kohta kaikin voimin
rakentamaan itsellens� uutta pirtti�. Pian lep�si nurkkakivill� jykevi�
hirsi� ja kerros liittyi kerrokseen. Silloin monena p�iv�n� aamun
koitteesta aina iltah�m�r��n paukkuivat kirveet ja jumahteli raskas
nuija. Siin� Juhani, Aapo, Tuomas ja Simeoni istuivat kukin nurkallansa,
mutta muut palhoilivat ja kiiritteliv�t lonnoja my�den hirsi� yl�s
rakennolle. Hiki-p�in, mutta hauskalla mielell� aina he puuhailivat, ja
vakaasti kohosi huone ja ymp�ri tuoksusi pihkan raikas haju. Mutta
menip� taasen p�ivi�, joina veljekset ei liikuttaneetkaan kirveit�ns�,
vaan, kuorsaten sike�ss� unessa, viettiv�t vuorokautensa illasta iltaan
ja viel� kolmanteenkin aamuun.

Kuitenkin, jo ennen laihopeltojen kellastumista kyl�ss�, seisoi pirtti

valmiina Impivaaran aholla; seisoi samassa paikassa, samassa muodossa ja
tilassa kuin ensimm�inen; uhkeampana viel� se seisoi. Ja nytp�
veljekset, koska luja pirttins� oli valmis, taisivat p��ty� t�ysin
voimin pyynt�retkillens� taas. Sek� mets�stykseen ett� kalastukseen
Ilvesj�rvelle varustelivat he itse�ns�, l�ksiv�t aseinensa,
pyydyksinens� matkaan, ja koiratkin seurasivat heit� tultal�ikkyvill�
silmill�. V�sym�tt� samoilivat he mets�isi� vuoria, soita ja maita ja
viilteliv�t kaikkialle j�rven hele�� pintaa, kiehtoen itsellens�
elaketta sek� hetkeksi ett� tulevaksi tuikeaksi talveksi. Ja silloin
Ahtolan ja Tapion asujamista moni henkens� heitti.

Mutta mielinp� nyt kertoa vanhasta Taula-Matista, veljesten ainoasta

yst�v�st� t��ll� metsiss�.--Oli ukko, nimelt� Taula-Matti; asui
tuuhealla, visaisella m�ell�, yksin h�n asui pieness� majassansa muutama
tuhannen askelia Impivaaran vuoresta. Taulaa teki h�n pehmeint� H�meess�
ja vallan vahvoja tuohikenki�, ja t�m� virkansa toi h�nelle puuttumatta
jokap�iv�isen leip�ns�. Nuorempana oli h�n matkustanut Pohjanmaalla,
jonne jalona kyytimiehen� seurasi entist� pit�j�n provastia, joka oli
muuttanut aina Lapinmaan rajoille. Siell� oli Taula-Matti viipynyt
seuraavan kes�n, pyynnellen karhuja, ahmoja ja kurkia Pohjolan
��rett�mill� r�meill�. N�ilt� retkilt� oli h�nell� kertomista paljon; ja
muisto oli h�nell� verrattoman tarkka; eip� h�n unohtanut mit� h�n
kerran n�ki tai kuuli. Tarkka oli my�s h�nen havaintonsa ja silm�ns�;
py�rrytt�vien salojen halki h�n vaelteli milloinkaan eksym�tt�. Ei
l�ytynytk��n paikkaa niin kaukaista, miss� h�n vaan kerran oli k�ynyt,
jonka suuntaa ei h�n luullut tiet�v�ns�, erehtym�tt� hiuskarvan vertaa.
H�n osoitti sen kohta peukalollansa; ja turhaan v�itteliv�t vastaan,
niin j�rk�ht�m�tt�m�n� piti h�n tietoansa. Jos esimerkiksi h�nelt�
kysyit: �miss� on Vuokatti�, vastasi h�n kohta, puskien peukalollansa
kohden taivaan reunaa: �tuolla; katso pitkin peukaloani; tuolla, vaikka
ampuisit. Kuusamon kirkko on tuon pienen kuveron kohdalla, mutta siit�
pieni kukon harppaus oikealle kulkee linja Vuokattiin�. Samoin, jos
kysyit h�nelt�: �miss� on Porrassalmen tappeluskentt�, vastasi h�n
taasen viipym�tt� ja puskien peukalollaan kohden taivaan reunaa:
�tuolla; katsos pitkin peukaloani; tuolla, vaikkas ampuisit�. Niin oli
ukko tarkka, ja tarkoin tunsi h�n my�s mets�t monien peninkulmien
avaralta majansa ymp�rill�. Moneen ristiin oli h�n ne astellut, etsien
milloin k��pi�, milloin kenk�tuohia ja milloin k�yskellen pauloillansa.
Tapahtui my�s joskus, ett� h�n, n�in ymp�ri kuljeksien, poikkesi
Impivaaran pirttiin tervehtim��n veljeksi�. Ja silloin oli veljeksill�
hauska hetki: suut sel�ll��n he kuultelivat ukon kertomuksia, suut
sel�ll��n ja korvat pystyss� kuin nahkasiiven korvat.--Kerranpa taasen
er��n� elokuun iltana istuu h�n veljesten luona, haastellen
mets�retkist�ns� pohjoisilla mailla.

JUHANI. Vai niin. Mutta kuinkas sitten?

TAULA-MATTI. Niin, kuinkaspa k�vi? Tultiin siit� oikein moiselle

aukolle, heiluvaan suohon, ja suksilla sujuttiin yli tuon p�hisev�n
haudan. L�ydettiin monta l�mp�ist� kurjenpes��, ammuttiin monta kirkuvaa
kurkea, pullistettiin pussimme munilla ja h�yhenill�, ja kurjet viskasi
mies aika rykelm�n� olallensa. Ja sitten me ryyp�ttiin.--Siit�
l�hdettiin liesuun taas, koirat ja kurjet niskassa, yli helluvan ja
hyllyv�n, porisevan ja pirisev�n r�meen; ja usein oli uros
menem�isill�ns� kuun kullan p�iviksi ijankaikkiseen syvyyteen, niskassa
mariseva koira. Mutta tultiinpas kuitenkin m�ikyv�lle m�elle taas,
navealle taipalelle, vaikka m�rkin� kuin uitetut hiiret. Siihen
rakennettiin y�leiri, tehtiin heiluva tuli ja riisuttiin p��lt�
lotisevat nutut. Eik� siin� muuta kuin tempasit tuppeen vaan sek� housut
ett� paidan, tuppeen kuin ankerjaannahan. H�yrysiv�t pian vaatteet
oksilla, kihisiv�t kurjen-munat mujussa ja me itse nyt k��ntelimme ja
v��ntelimme tuossa tulosen herttaisessa hauteessa, ilki-alastomina kuin
�iset ky�pelit. Ja sitten me ryyp�ttiin.--Mutta mitenk�sp� luonnistui
aika? kuinkaspa kului meilt� toukoy�? Ainahan tuossa koirat kierteliv�t
noita kosteita sieraimiansa ja mulkoilivat yl�s puitten latvoihin.
Lopultahan mekin rupesimme tirkistelem��n yl�sp�in, ja mit�p�s n�imme
siell�?

JUHANI. Sanokaas. Kaiketi pienen kyynysilm�n karhunpoikasen.

TIMO. Tai itse K�rrin ja Ky�pelin, arvaan min�.

TAULA-MATTI. Ei niin eik� n�in, vaan istui siell� tumpuri ahma-vetkale

kuivan, partaisen m�nnyn haarikossa. Heiskanen ampui, mutta turhaan;
Pikku-Jussi ampui, mutta turhaan; livautinpa lopulta min�kin, mutta
melkein samalla autuudella. Heilahti ahma vaan kerran ja �r�hti oikein
�ke�sti, mutta istui koreasti oksalla j�ljell�. Silloin huusi
Heiskanen: �noidanjuonia, noidanjuonia!� otti taskustansa
kuolleenhampaan, puri siihen muutaman kerran ja sylki luotiin, jonka h�n
kiersi uudestaan pyssyyns�. Sitten soikotteli h�n hetken k�dell�ns�
ilmassa ja, v��nnellen silmi�ns� peloittavasti, lausui, peevelin poika,
pari kolme eriskummallista, hirve�t� sanaa, ampui, ja alaspa m�tk�hti
m�nnyst� ahma. Mutta kaukana kuolemasta oli viel� peijakas, ja nousipa
leikki taas. Me itseh�n, ihan alastomina kuin oltiin, emme taitaneet
astua juuri liki tuota h�ijyl�ist�; eiv�tk� mielineet l�hesty� h�nt�
koiratkaan, vaan tuossa he nilkuttelivat ja nalkuttelivat syll�n p��st�,
koska ahma pyrsk�ytteli, pyrsk�ytteli heit� moristen pensastosta
vastaan. Noitavoimat, n�ettek�s, vaikuttivat viel�kin. Mutta rupesi
Heiskanen taasen latomaan suustansa kauheita sanoja, soikotellen
k�tt�ns� ja v��nnellen silmi�ns� hirve�sti. Ja kas kun nyt koira oikein
karkasi kiinni tuohon punakitaiseen vekamaan karkasi kipen�itsev�n�
rakettina vaan, niin tulipas siit� p�llytys. No herran poika kun se
koira nyt pani sen ahma-rukan noin, noin, noin vaan! Etp�, peijakas vie,
ole n�hnyt sellaista l�yly� ja kuranssia viel�, et totisesti.

JUHANI. Tulimmaista tuhannen!

TIMO. Siin� olis ollut lysti!

TAULA-MATTI. Olipa se hauskaa ja lystillist� leikki�, oli mar'!

TIMO. Ja sitten pistitte ahman pussiinne?

TAULA-MATTI. Olihan tuo pulskeakin pussiin pistett�v� jalli; lihava

k�ntti. Niin; ja sitten me ryyp�ttiin.--Sitten pu'imme nutut p��llemme
taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen
hauteesen. Mutta v�h�np� siin� unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin
tulisia k�rmeit� lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan
p��mme yli. Useinpa kyll� putkahteli Heiskanen yl�s, huutain korkealla
��nell�: �sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!� ja kohahtaen raukeni
heist� moni mik� mets��n, mik� harmaasen suohon, mutta useampi viel�
menn� pyhk�si pitkin sile�t� tiet�ns�, huolimatta h�nen huudostansa.
Kerranpa kuului, viilt�en pohjosesta etel��n, riivatun �ke� ja vinha
puhina, jota seurasi viel� pient� vilin�t� kauan. Mik�h�n pokko siit�
vilkkaisi? kysyin min� Heiskaselta, joka hetken p��st� minulle morahtaen
vastasi: �m�nih�n siit� itse ukko Hiisi�.--Kului taasen tunti, kului
kaksi, ja tulta iski liepe�, sumuinen ilma. Mutta id�st� suon partaalta
kuului �kisti ��ni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon
l�ntiselt� rannalta pian taasen toinen ��ni, mutta hieno niinkuin kahaus
pienest� koivistosta. Mik� kohaus se siell�, ja mik� kahaus t�m� t��ll�?
kysyin min� taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: �hoastaahan
kuusiston toatto tytt�ns� kanssa�.--Mutta meni vihdoin y� ja koitti
kerran aamu ja siit� l�hdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri
mets�n rannalla n�imme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta h�n
pakeni kuin hernehaasia tuulisp��ss�. N�kyi viimein en��n vasempi
takajalkansa, min� ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki
niinkuin rouskun, mutta pelastipa h�n nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin
�ij�-paran t�pp�sen.

TIMO. Voi peijakas! K��pp� poikki kuin j��puikko, ja makasi edess�nne

maassa kuin p�yd�ll� laskiais-sorkka?

TAULA-MATTI. Ei sent�hden juuri niin.

TUOMAS. Mutta mist� huomasitte k�p�l�n katkenneeksi?

TAULA-MATTI. Juoksimmehan h�nen j�ljess��n huikean matkan ja n�imme
usein kuinka, susi-pojan astellessa, laahaava, letkuva tallukkansa oli
tehnyt tuommoisia kymmen-numeroja santaan.

TIMO. No vie sinun perhana! Kymmenen-numeroja santaan? Hi, hi, hi!

TAULA-MATTI. Selvi� kymmenen-numeroja.

JUHANI. Susi oli p�iviss�.

TAULA-MATTI. Susi oli p�iviss�, jos miehetkin. Mutta koirat peijakkaat

eiv�t siirtyneet sylt��k��n kintuistamme, vaan astelivat alakuloisina,
h�nn�t lyyhyss�, ne ennen aina urheat koirat.

AAPO. Mik� oli masentanut heid�n intonsa?

TAULA-MATTI. Noitakeinot, hurmaavat lumouskaasut, joista ilma oli t�ys

kuin kruutisavusta sodan ilma. Tosin koetti Heiskanen parastansa, manasi
ja sadatteli, soikotellen k�tt�ns�, mutta turhaan perin. Ja Pikku-Jussi
veitikka, h�n juosta tapsutteli kuin keri, t�mitellen maata, hikoen
kovin. Sill� eih�n ollut pojalla koipea kun kaikkein korkeintaan kolme
korttelia; mutta olipa h�nell� oikein saukon selk�, pitk� ja sitke�.
Sitke� oli koko mieskin, riivatun sitke� ja kiinte� kuin saukko itse.
Kauan h�n p�llytteli sutta per��n, joka ontuen tallusteli edell�; mutta
eip� lopultakaan auttanut, vaan t�ytyi h�nen heitt�� H�nt�-Heikki
metsien haltuun. Niin; ja sitten me ryyp�ttiin. Ja koska t�m� oli tehty,
k�ytiinp�s astelemaan kotiap�in taas, kantain runsasta saalistamme. Niin
asteltiin, pussit kainalossa, pusseissa munat ja h�yhenet ja yht� ja
toista pienemp�� mets�viljaa; sukset ja kurjet sel�ss�, pyssyt kourassa;
ja vuoroitellen l�nkytteli kunkin olalla karvainen ahma. Niin
kuljettiin. Mutta lentelip� pilvien rajalla pieni, m�k�ttelev�
taivaanvuohi; min� ammuin sen ja pistin pussiini. Siit� k�yty�mme
hetken, n�inp� m�nnyn latvassa siipioravan, litte�n ja suurisilm�isen,
min� ammuin sen ja pistin pussiini.

Tultiin lopulta v�ljille, korkeille ahoille ja n�kyi kerran viel� tuolla

etel�ss� Turkkilan talo, josta oli l�hdetty tuimalle retkelle. Tultiin
veriseen paikkaan, jonka Turkkilan is�nt� jo pyyntiin menness�mme oli
osoittanut meille ja jossa karhu kaksi p�iv�� sitten oli tappanut uhkean
orhin. Siin� katseltiin hetki kontion tahrattua p�yt��, ja huomasinpa
kohta, ett� h�n nyky��n, kaiketi menneen� iltana, oli auringon laskiessa
k�ynyt nauttimassa t�hteit� paististansa. Arvelinpa nyt h�nen palaavan
samaan paikkaan taasen t�m�nkin p�iv�n sammuessa, ja sent�hden p��tin
j��d� h�nt� vartomaan; mutta edelle, Turkkilaan l�ksiv�t muut iloista
ehtoollista rakentamaan. Siin�p� seisoin nyt ja tuumiskelin, tuumiskelin
ja pitelin p��t�ni kuinka tuota vierastani vuottaisin lakealla aholla,
jossa, kiivet�kses yl�s, ei seisnyt yht��n ainoata puuta. Mutta �sukkela
vikkel�n voittaa�, keksinp� keinon viimein, oivallisen oikein moisen
koneen. N�inp� siin� l�hell� tervaskannon, mustan ja julman suuren,
jonka juuret kev�itten kirret oli kohottaneet yl�s, ainakin kyyn�r�n
korkealle. Siit�h�n naputin kirveell�ni poikki sen keskimm�isen juuren,
joka tunkee oikeasti alas, kiskoin ulos ja avarsin kuoppaa viel� hieman.
Sinne nyt matelin sis��n, pistin kiv��rini kidan ulos verikentt�� kohden
ja rupesin koreassa suojassa odottamaan ohtopoikaa, p��ll�ni ankara
linna. H�n tuli, l�heni kontien arolta, iski hampaansa orhin revittyyn
lapaan, ja p��tinp� nyt varoten antaa h�nelle lyijy� otsaan. Mutta
peeveli kuitenkin! kilkahtipa silloin perin pikkuruisen tuo
messinkiviilu pyssyni per�ss� vasten takkini tinanappia, ja kilahduksen
kuuli paikalla kontion tarkka korva. Villittyn� karkasi h�n kohden,
mutta paukahtipa h�nt� vastaan. Siit� kuitenkaan huolimatta, juoksi h�n
vaan p�in, kirkuen peloittavalla ��nell�. Kuuluipa nyt jytin�t� p��ni
p��ll�: juuret ryskysi ja maa remahteli, koska monisarvinen kanto
nostettiin p��lt�ni pois. Ja min� poika-parka ajattelin jo tulleeksi
tuhoni p�iv�n ja varroinpa vaan, pyssy kourassa, koska tuikahtaisi esiin
hirmun avattu kita. Mutta �kkiinp� nyt lakkasi telme, ja kaikki oli
hiljaa, ��nett� kuin haudassa, ja eip�, niinkuin odotin, tullutkaan
tuosta iskett�v�ksi yhteen. Varroinpas hetken viel�, mutta katsoa
kurkkasinhan lopulta pystyss� t�r�itt�vien juurien v�list� toiselle
puolelle, ja siell�h�n makasi ihan hengett�m�n� karhu, kaadettu kanto
syliss�, ja vuodattaen uhkeasta rinnastaan vertansa multaan. Mutta
heleijaa! ajattelin min�, seistess�ni vapaana poikana taasen, vapaan
taivaan alla. Olihan tervaskanto vallan sukkelasti siirtynyt p��lt�ni
pois.

JUHANI. �Helvetti, sanoi Heskuun-Jaakko!�

TIMO. Vie sinun seitsem�n sepp��!

JUHANI. Sukkelin tempaus maan piirin p��ll�!

TUOMAS. Urhea tempaus, miehukas tempaus sek� kontion ett� teid�n!

JUHANI. Oi sin� musta sonni!

TIMO. Perhana! Enh�n taida en��n muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten?

TAULA-MATTI. Niin, arvaathan kuinka sitten k�vi, arvaathan ett� paukaus

kuului Turkkilaan kuin ammeen pohjasta ja saattoi pian miest� niinkuin
s��kse� aholle. Ja nousi nyt remua ja meteli�, koska taipuvassa,
keikkuvassa salossa kannettiin kontiota taloon. Olipa siin� aika taatto:
riippuen kiikiss�, pimitti h�n koko Turkkilan tuvan kuin taivaalla sakea
ukkospilvi.--Siin� oli sen p�iv�n puuhat, sen p�iv�n ja retken. Ja
sitten me ryyp�ttiin.

JUHANI. Ja vietitte iloisia peijaisia.

TAULA-MATTI. Ne Turkkilassa aljettiin ja pappilassa p��tettiin,

p��tettiin liemisill� naamoilla ja laimeilla silmill�. Niin oli, ja ne
p�iv�t ovat olleet ja menneet. Mutta mieluisasti muistelee ukko retki�
miehuutensa parhaista p�ivist� ja mieluisasti niit� kertoilee.

AAPO. Ja mieluisasti kuultelemme me.

JUHANI. Kertokaat niin aina aamuun asti, ja me emme muistakkaan ett�

unta on maailmassa.

TAULA-MATTI. Onpa jo aika l�hte� k�mppeilem��n k�ls��ns� taas; on aika,

on. Jumalan haltuun, veljet!

JUHANI. Herran huomaan, kunnioitettava Matti.

AAPO. Voikaat hyvin, ja tervetuloa pirttiimme aina!

L�ksi Matti, kirves olalla, k�ym��n kohden pient� m�kki�ns� visaisella,

tuuhealla m�ell�, kaukana kyl�st�. Mutta y�n lepoon l�ksiv�t veljekset,
sill� johan pimeys voitti, ja illan himmenev� valo kajasti vaisusti
heid�n pirttins� ahtaista akkuna-reijist�. Mutta kauanpa aatokset
parveilivat tulisina heid�n aivoissansa, poistaen virvoittavan unen. He
muistelivat Taula-Matin kertomuksia Pohjan er�maista, lumotusta ilmasta
siell� ja noidannuolista, jotka sihisten sinkoilivat ristiin, rastiin
halki tumman y�n. Niinkuin siell� nuolet s�ken�itsiv�t ja pyssyt
leimahteli, niin leimahteli heid�n povensa kummallisesta halusta ja
innosta. Enimminkin kaikista kannatti heid�n kimmaansa kurki, tuo
viisaasti, n�rkisti katseleva lintu, jonka jylh� kirkkuna kajahtelee
ymp�ri Pohjan r�meit�; ja heid�n aatostansa vastaan hohti h�yhenellisten
pesien herttainen l�mmin, hohti kiilt�vin munineen juovuke-pensasten
helmoista. Siell� pitk�kaulaisia pyyt�� ja heid�n pesi�ns� riistell�, se
nyt oli veljesten himona. Voimallisesti heid�n mielt�ns� vieh�tti
Pohjolan soitten juhlallinen synkeys.

Mutta kau'emmin kaikista valvoi vuoteellansa Juhani. H�n tuumiskeli

mill� keinolla n�ill� kotopit�j�n mailla saataisiin matkaan pyynti, joka
vet�isi vertaa tuolle �sken kerrotulle Pimentolan soilla. H�n muisteli
Kourusuota, jossa tosin ei l�ytynyt kurkia, mutta laikkokylkisi� sorsia
viljavalta. Ja koska Pohjan-miesten v�limaiset ryypp�ykset kiemailivat
h�nen mielt�ns� kummallisella voimalla, niin muisteli h�n l�ytyv�n
viinaa Viertolan kartanossa. Ja niinp� sai h�n aatoksissaan kokoon
jonkunmoisen kopian Pohjolan jalosta pyynnist�, ja, p��tetty��n panna
sen huomenna toimeen, nukkui h�n lopulta; mutta unissaan peuhaili h�n
kauan Taula-Matin mahtavilla retkill�. Kerranpa loiskasi h�n uneksuen
vuoteeltansa yl�s, huutain hirmuisella ��nell�: �Ahman-poika,
ahman-poika! Ottakaat kiinni se kurjankaula!� T�lle huudolle muut,
puoleksi her�ten, �r�htiv�t �ke�sti loukoistansa; vaipuivat kuitenkin
pian uneensa taas. Mutta kauan tuijoitteli ymp�rillens� Juhani, ennen
kuin huomasi ettei h�n seisnutkaan Lapin summilla mailla, soitten
v�liss�, harmaalla taipaleella, vaan kotopirtin rauhallisella parvella.
V�hitellen selkeni mielens�, vuoteellensa kallistui h�n j�lleen ja
nukkui sike�sti.--Mutta aamulla, noustuaan yl�s, muisteli h�n �illist�
p��t�st��n ja rupesi kohta sit� muille esittelem��n.

JUHANI. Veljet, kuulkaat mit� sanon ja mihin tahdon nyt teroittaa teid�n
mielenne. Muistelenpa saaliikasta seutua, ihmettelen kovin ett� aina
t�h�n p�iv��n asti olemme unohtaneet Kourusuon, jonka ruohistoissa ja
kirkkaissa lammikoissa parveilee vesilintua ilman lukua ja m��r��.
Sinnep� nyt l�htek��mme pyyntiin ja tuommepa sielt� s�kitt�in sorsia
kuin purasnuijia.

TUOMAS. Min� taivun tuumaas.

TIMO. Ja kernaasti min�.

EERO. Min� my�s; ja koska samoilen Kourusuossa, niin pid�n itseni

Pikku-Jussina Lapinmaan nevoilla. Olkoon menneeksi!

AAPO. En iske min�k��n vastaan hanketta, joka taitaa meille saattaa

monen p�iv�n muonan.

JUHANI. P��t�mme siis retken. Mutta Kourusuohon on huikea matka, aika

suden virsta, ja viivymmep� siell� ainakin yhden y�n. Sent�hden ei
tekisi, luullakseni, ryyppy pahaa, majaillessamme ilmi-taivaan alla.

TUOMAS. Viertolassa on viinaa.

JUHANI. Viinaa ja hyv��.

TUOMAS. Seitsem�n korttelia, pojat!

JUHANI. Oikein! Kortteli miest� kohden.

AAPO. Ehk� j�t�mme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet
viel�.

JUHANI. Oletpa tuolloin, t�ll�in ottanut naukin niin sin� kuin min�kin.

EERO. Ymm�rr�, Aapo, miehen lapsekas ysk�. Suo, ett� kerran mekin
taidamme sanoa: �ja sitten me ryyp�ttiin�, koska harmaap�isin� ukkoina
kertoilemme entisi� sankart�it�mme nuorisolle. Suo, ett� oikein el�v�lt�
luulemme kuranssaavamme ahmanpoikia Pohjolassa.

JUHANI. Hullujako taas? Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, ett�

ihminen ruokkoo ruumistansa. T�ll� retkell� tulemme kyll�kin
tallustamaan r�meit� ja heiluvia hetteit�, ja loskom�rkin� viett�m��n
y�mme karhunsammaleisella vuoteella. Silloinpa tekee pieni kulaus
taskumatista hyv��kin, luulen min�.--Katsomme siis parhaaksi ett�
matkaan astuessa emme ole ilman rohtoryyppy� kontissa. Ja l�htek��n nyt
Lauri-poika Viertolaan, paras ketunnahka poijussa; ja viinaa pit��
heltim�n.

L�ksi Lauri viinaa Viertolasta tuomaan, vahvistus juomaksi

sorsanpyynniss� Kourusuolla.--Impivaarasta noin viisituhatta askelta,
Viertolan maalla, on t�m� suo, avara, ymp�r�itty synkeill� metsill�. Sen
pinnalla, joka on sorsien mieluisa asunto, vaihtelee kirkkaita lammeja,
korkeita ruohistoja ja m�tt��llisi� saarentoja kuihtuvin m�ntyineen.
T�nne oli veljekset p��tt�neet l�hte� ajelemaan narisevia sorsia,
toivoin ylt�kyll�ist� saalista.

Tuli Lauri Viertolasta, tuoden helmeilev�� viinaa, laskettuna tinaiseen

pulloon, heid�n is�ns� entiseen mets�pulloon. Mutta paitsi viinaa, toi
h�n my�s Metsolasta t�rke�n uutisen, joka kiihoitti veljesten mielen
viel� tuimempaan intoon. Kertoi h�n karhun kaataneen yhden parhaista
Viertolan h�rjist� ja tiesi my�s murhapaikan, joka oli Impivaarasta
Pohjaan p�in Viertolan maalla, mutta l�hell� Jukolan mets�rajaa. Ohi
t�m�n paikan p��ttiv�t nyt veljekset kulkea Kourusuolle ja l�hte�
kotoansa vasta kun p�iv� kallistuis iltaan. Ehk� olivat kohtaavat
kontion, jolla on tapana auringon laskiessa k�yd� nauttimassa j�tteit�
kaadetusta saaliistansa. Niin he toivoivat. Ja koska voimakas puolinen
oli sy�ty ja iltap�iv� aleni, l�ksiv�t he retkellens� varustettuna
lujasti: tuohikontit seljassa ja tuikeat latingit pyssyiss�. Viimeisen�
asteli Lauri, taluttaen nuorasta koiria ja kantain kontissansa seitsem�n
korttelia viinaa. Oli h�n m��r�tty j��m��n koirineen noin kolme sataa
askelta teurastustanterelta pois, ja h�nen piti p��st�� Killi ja Kiiski,
kuultuansa huutoa tai pyssyn pauketta. Niin teki h�n my�s; seisahtui
ajoissa er��n kuusen juurelle odottamaan mit� tapahtuisi. Muut
astelivat likemm�s paikkaa, jossa h�rk� oli raadeltu, ja l�ysiv�t
puoleksi sy�dyn elikon ruumiin verisell� maalla kolkossa kuusistossa.
K�tkiv�t he nyt itsens� kohtuullisen ampumamatkan p��h�n er��n matalan,
mutta tiuhan n�reist�n suojaan, p��tt�en vartoa.

Kului hetki joltisen pitk�. Mutta viimein kuului arolta hiljaista

tassailemista ja varpuin ratinaa, ja nytp� arvattiin ruokavieraan
l�hestyv�n atrialle. Niinp� tapahtuikin. Puitten v�list� l�hestyi varoen
ja hiljaa tavattoman suuri karhu. Mutta n�kyi h�n saaneen vaarasta
aistin; sill� �yhkeillen ja k��nnellen kuonoansa seisahtui h�n jo kauas
uhristaan. Kauan h�n juonitteli, ja tuntui lopulta kuin olisi h�n
mielinyt siirty� takaisin, l�hestym�tt� miehi� pyssynkantamalle.
Syvimm�ss� ��nett�myydess� vartoivat veljekset n�reist�ss�, kunnes
viimein Timo, huolimatta muiden kielt�vist� viittauksista, l�ksi
kaartaen ja hiiviskellen k�ym��n kohden �ke�t� vihollista. Ja nyt, koska
h�n luuli jo olevansa kontiota kylliksi l�hell�, laukaisi h�n; mutta
ainoastaan kruuti sankista lemahti yl�s ilmaan eik� sytytt�nyt latinkia
putkessa. Vihaisena karkasi nyt kontio kuin suuri, sammaleinen kiiriv�
kivi kohden miest�, joka viipym�tt� paiskasi itsens� alas kasvoillensa
maahan, ja siin� makasi h�n liikkumatta. Peto h�nt� haisteli, kyhneili
ja tukisteli, maristen ja �yhkien pahoin. Kaiketi olis Timon surma nyt
tullut, ellei Juhani olis rient�nyt h�nt� apuun, ampuen kohden karhun
selk�rankaa. Ei uskaltanut h�n t�hd�t� alemmas, muistellen velje�ns�,
joka makasi hirvi�n alla. Mutta luoti ei sattunut, ei kumminkaan
kosevalla tavalla, sill� rynk�sip� kuusiston ruhtinas kohden Juhania
hurjempana viel�, j�tt�en Timon maata tonkeilemaan. Silloin Juhani,
puolustaen henke�ns�, k��nsi pyssyns� per�n vasten elikon avattua kitaa,
ja peloittava taistelo oli tulossa. Mutta ampui nyt Tuomas, l�hett�en
kontion koipeen tulisen luodin. Kartellen h�nkin velje�ns�, ei tainnut
h�n t�hd�t� p��h�n tai rintaan, joiden haavoittaminen varmemmin tuottaa
kuoleman. Toki tunsi nyt karhu ruumiissaan lyijy�, ja alas virtasi veri
pitkin h�nen lihavaa, p�yre�t� konttaansa. Julmistuneena, hirmuisella
kiljunalla kirmusi h�n p�in Tuomasta nyt, mutta sai niin ankaran iskun
miehen pyssyst� otsaansa, ett� h�n, ravistaen p��t��n, seisahtui �kisti
juoksussaan. Ja t�ss� nyt seisoivat vihamiehet vilauksen aikaa, uhalla
katsellen toinentoistaan.

Silloinpa riensiv�t esiin koirat, l�heniv�t vinhasti ja ��nett�min� kuin

kaksi leimausta, mutta, heid�n ehditty�ns� r�yhe�n kontion luoksi, nousi
kiukkuinen melakka. Killi �rhenteli karhua vasten partaa, toki seisten
h�nest� aina jonkun askeleen syrjemp�n�. Mutta h�nen takanansa teuhasi
Kiiski, rohkenipa tuolloin, t�ll�in temmata pienen nappauksenkin h�nen
reisivilloistansa. Kuitenkin keikahti h�n vikkel�sti syrj��n aina, koska
mets�n mesik�mmen kuin mustanhallava, valtainen ruko k��nteli itse�ns�
heid�n keskell��n. Viimeinp�, tehty�ns� muutaman onnistumattoman
hy�kk�yksen kiusaajoitansa kohden, pakeni otso, reuhuvat koirat
j�ljess��n.

Kaikki t�m� tapahtui kovin joutuisasti ja ennen muiden veljesten

ehtimist� taistelopaikalle. Mutta Juhani ja Tuomas latasivat kohta
uudestaan, toivoen saavuttavansa kontion kerran viel�. Nousi my�s Timo
tuosta v�hitellen pystyyn ja tuijotteli ymp�rillens� hetken, niinkuin ei
olis h�n juuri k�sitt�nyt, miss� oli Pohja, mist� ilmasta tuuli
puhalteli. Kiivaasti nyt nuhtelivat h�nt� muut h�nen tyhm�st�
rohkeudestaan, joka olis tainnut hukuttaa t�ss� miesten henki�, ja
kenties oli auttamattomaksi pilannut pyynnin. Sanaakaan lausumatta istui
Timo m�tt��ll�, pistellen auki sankin l�pe� ja veitsen hamaralla
nakutellen piit� ter�v�mm�ksi. Ja pian seisoivat he kaikki valmiina
taasen jatkamaan pyynti�ns�.

Yh� kauemmaspa siirtyi koirien haukunta, heikkeni melkein

kuulumattomaksi, ja veljekset rupesivat jo arvelemaan tokko
kohtaisivatkaan en�� saalistansa. Mutta hetken menty� kaikkuivat taasen
selvemmin Kiliin ja Kiiskin ��net, l�hestyen yh� likemm�ksi, ja n�kyi
ett� karhu nyt teki tavallisen kierroksensa ja oli palaamassa samalle
paikalle, josta oli l�htenyt. Asettivatpa veljekset itsens� mukaviin
paikkoihin pyssyt kourissa, likenev�� ajoa vartomaan. Pienell�,
ruohoisella aukolla seisoi Simeoni ja h�nest� jonkun matkan p��ss�
Lauri, molemmat liikkumatta, ��net�nn� kuin patsaat. T�ytt� juoksua,
niin ett� maa t�misi, l�heni karhu n�ytt�in avatun, mustanpunaisen
kitansa. Kohden Simeonia kiiti huohoittava otso. Ampui mies, ja
kiirahtipa mesik�mmen nurmelle nurin, mutta nousi j�lleen yl�s, karaten
kohden ampujata. Mutta leimahti silloin Laurin pyssy, tuima paukaus
kajahti ymp�ri, ja ��net�nn� lep�si kontio Simeonin jalkain juurella.
Siin� h�n lep�si, j�sent�k��n liikuttamatta, ja veri virtasi p��st� ja
rinnasta.

Mutta veljekset kokoontuivat pian kaatuneen karhun ymp�rille, ja oli se

vanha ja suuri koiraskarhu. N�htiin nyt, ett� h�nen p��ns� ihan korvan
juurelta oli l�vistetty, ja l�vistetty oli my�s kylki. Ensin mainitun
haavan, sen tiesiv�t kaikki, oli saattanut Laurin luoti; sill� elikko,
jonka aivo on puhkaistu, kaatuu vilauksessa, eik� koskaan en�� nouse.
Mutta tyytyv�isin� istuivat ampujat mets�n p�yre�turkkisen sankarin
ymp�rill�, hankkiutuen kumauttelemaan murharyyppy�. Tyytyv�isin� my�s ja
jalosti katsellen istuivat koirat kaatuneen vihamiehens� vieress�.--Ilta
oli kaunis, tuuli oli vaijennut ja aurinko aleni pime�n korven helmaan.
Hauska oli tuossa veljesten lev�ht�� n�in hertaisena iltahetken�, kun
oli p��tetty leikki metel�itsev� ja kuuma.

JUHANI. Ensimm�inen ryyppy olkoon Laurin. H�n ampui kuin mies, kohtasi
veitikkaa oikein kultaiseen paikkaan, ja k�mmenillens� valahti kontio
alas kuin viikatteen edest� hein�. Aika naukki, poikaseni!

LAURI. Jospahan min�kin kerran kulauttaisin ryypyn kurkustani alas.

JUHANI. Sin� �h�rk�mies� viinatiell�, ilman yht��n makua viel�, viaton

kuin lammas.

LAURI. Ma'un tied�n, tied�n ettei lintu juuri likaisi miest�, mutta
millenk� maailma tuntuu koska iloinen poika humalassa keikahtelee, siit�
en totisesti tied�.

AAPO. Aatteleppas jotain, Lauri, ja tahtoisin sinua ennen kielt�� kuin

k�ske�.

LAURI. Saakaamme t�st�!

AAPO. Ja toivokaamme, ettei ole t�m� turmelevan tavan alkeiksi.

LAURI. Mit� jaarittelet? Otappas tuosta, koska on meill� syyt� olla

hieman noin niinkuin lystillisin�.

JUHANI. Tuossahan makaa pokkomme kuin aika hein�riippi, ja s��stetty on

nyt monen naudan ja hevosen henki.

TIMO. Tied�np�, ett� tulevalla kertaa Viertolan herra ty�nt�isee

viinapullon ilmaiseksi poveemme, tuopin tai kaksi.

JUHANI. Sit� en lukisikaan liiaksi, koska pelastimme h�nen h�rk�liutansa

tuolta hirvi�lt� tuossa.

AAPO. Mutta onpa siin� h�rk�liutaa; nelj�kymment� keih�sp��t�. Kes�n

kaiken elustelevat he metsiss� niin y�t kuin p�iv�t, mutta talven
kuluessa vet�v�t he ulos pelloille kaiken kartanon lannan. Mutta tuo
heid�n vapaa kes�inen el�m�ns� metsiss� heid�t melkein villiksi saattaa.

JUHANI. Varjelkoon Jumala joutumasta heid�n joukkoonsa koirien kanssa;

tekev�tp� pian murennusta sek� miehest� ett� h�nen koiristaan.
Muistakaamme Nikkil�n h�t�� Honkam�en h�rkien parissa; suuri oli miehen
h�t� vaikkei juhtien paljous ollutkaan niin hirve� kuin t�m� Viertolan
mulkoileva lauma. Koiriensa t�hden, jotka tuollaisessa kilakassa aina
turvauvat is�nt�ns� luoksi, olis h�nen surma lopultakin saavuttanut, jos
ei olis sattunut vastaan vahva niitun-aita, joka suojelevana
linnan-muurina viimein seisautti h�rkien rynn�kk�-juoksun.

AAPO. Olkaamme varoilla. Kuulinpa �sken niinkuin k�he�n kiljauksen

tuolta m�elt�. He eiv�t olekkaan, luullakseni, meist� kaukana.--Mutta
mit� askartelee Eero tuon kiven juurella?

EERO. Saukkohan t��ll� on, t��ll� ontelossa kiven alla.

JUHANI. Olisko tuo mahdollista?

EERO. Varmaan. Sis��n menee l�vest� j�ljet, mutta ulos ei yht��n,

niinkuin n�en tuossa sannassa.

AAPO. N�yt�pp�s ne j�ljet koirille, niin kyll�p� osoittaa heid�n

h�nt�ns� keikunta onko siell� kortteeriv�ke�.

JUHANI. T�nne, Killi ja Kiiski!

TUOMAS. Tiell��n ovat he taas ja, luullakseni, j�niksen j�ljill�.

EERO. Yhteisill� voimilla kyll� vipuamme yl�s t�m�n kiven.

TUOMAS. Onhan turhempaakin koetettu. T�nne kirvees, Juhani, ja tuosta

ly�n meille kullenkin jykev�t kanget, joilla miehiss� kohotamme kiven,
koska koiramme ovat tulleet.

Niin he haastelivat; ja l�i Tuomas Juhanin ter�v�ll� kirveell� kullenkin

miehelle tuikean kangen, nelj� koivuista ja kolme pihlajaista.--Mutta
�kisti he kuulivat mets�st� kovan jyskeen ja pauhun, joka tuntui heit�
l�hestyv�n peloittavalla vauhdilla. Tuota oudostellen kuultelivat
veljekset, kanget kourissa, kuultelivat ja vartosivat mit� viimein
mets�st� ilmaantuisi. Kuului sielt� ilke��, sekavata m�ry�; v�limmiten
vingahtelivat koirat kovin kipe�sti; ja pian ilmestyi sielt� kauhistava
n�ky. Kiilien tuli heit� kohden kymmenen kiukkuista h�rk��, kaahaten
edell��n koiria, jotka pakenivat henkens� t�hden, kiirehtien miesten
luoksi. Mutta t�m� saattoi p�yhistym��n miesten karvat, ja kylm�t
v�ristykset karsivat heid�n ruumistansa. Ja ilman yht��n pid�tyst�
karkasivat h�rj�t p�in, m�r�ten huumaavasti; voimakkaasti iskettiin
heit� vastaan, ja alkoi kamoittava taistelo. Vahvoilla kangillansa
l�im�ytteliv�t veljekset, halkasivat sarvitettuja p�it�, ja kaksi jo
h�rjist� makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Mutta uhkasi
veljeksi�kin surman kuolema. Kaatui Timo, ja kumartui jo h�rk�
l�vist��kseen allansa makaavan miehen rintaa; mutta silloinpa lankesi
raskaasti alas Tuomaan pihlajainen kanki, lankesi, katkaisten juhdalta
selk�rangan. M�yhk�ten vaipui elikko hengett�m�n� maahan, ja Timo oli
pelastettu. My�s Aapoa uhkasi samankaltainen tuho, mutta h�nenp� taasen
pelastivat Juhani ja Eero. Voimallisesti nuijaili Juhani kangellansa
h�rk�� sarvien v�liin, Eero h�nt� rytk�ytteli h�nn�st�, sill� keinolla
siirt�en hirvi�n aseman, joka my�skin pian makasi tanterella, viskellen
sorkkiansa ilmassa. Koivuisen kankensa kadotti taistelon vilin�ss� Timo,
mutta huomasi pian Juhanin kirveen kedolla; sen tempasi h�n kouraansa ja
rupesi huhmailemaan ymp�rillens� tulisella tuimuudella. H�n iski
oikealle, iski vasemmalle: hirve�sti aukenivat h�rkien mahat ja kohisten
vuosi alas kent�lle verta, vett� ja rapaa. Niin taistelivat miehet
kalveina kuoleman kidassa; ja parastansa tekiv�t my�s koirat, k�ytellen
hampaitansa kuin rautahohtimia h�rkien kurkkuihin. Kova oli
sekamelskassa meno ja meteli, yl�s ja alas keikahtelivat kanget,
korkealla ilmassa sinkoilivat h�rkien heltiyneet sarvet, ja veljesten
huuto, koirien �hellys ja elukkain m�ly suli yhteen kauhistavaksi
��neksi.

Mutta viimein ottelu herkesi. Seitsem�n h�rk�� makasi hengett�m�n�

maassa, kolme heist� pakeni, mik� yksisarvisena, mik� perin nuijap�isen�
ja mik� muutoin hakattuna pahoin. Mutta kalveina, silm�t pystyss�,
seisoivat veljekset hurmeisella maalla. Punoittaen seisoi Timo, kourassa
verinen, rapainen kirves, seisoi kuin kaskea hakkaava mies. He taisivat
tuskin k�sitt�� mit� oli tapahtunut. Kaikki tuntui heist� kamalaksi
uneksi, kun he muistelivat k�rh�m�t�, joka tuimana tuulisp��n� l�hestyi
heit�, riehui vilauksen aikaa heid�n keskell�ns� ja raukeni �kisti
j�lleen. Kauhistuen katselivat he otusten paljoutta, jotka nyt makasivat
heid�n edess��n verisell� kedolla: kuusiston kontio, julman suuri, ja
seitsem�n lihavata h�rk��. Kovia ty�nn�hdyksi� olivat he itsekin
leikiss� kokeneet, varsinkin Aapo, Juhani ja Timo; mutta seisoivat he
kuitenkin kaikki pystyss� viel�. Siin� he seisoivat, kanget k�siss�,
huohoittaen, hikoillen ja ��nett�min� tuijotellen toinen toistansa
kohden.

Mutta heng�ht�� ehtiv�t he tuskin, ennen kuin l�heni uusi vaara, monin
kerroin suurempana ensimm�ist�. Tuulisp��t� seurasi hirmumyrsky.
Tuntuipa kuin olisi nyt l�hestynyt maailman viimeinen hetki. Tanner
jyrisi kuin maanj�ristyksest�, mets� ryskyi ja hirmuinen m�ry t�ytti
illan tyynen ilman, koska juosten l�heni kolmekymment� ja kolme
hurjap�ist� h�rk��. Melskett� kuultelivat veljekset, silm�t ympyrj�isin�
p�iss�, kuultelivat hetken ihan liikkumatta, mykkin� kuin kauan kaahattu
sikolauma pensastossa pellon-aidan kulmalla, korvat lotkassa kuultelee,
l�hestyisik� vainoojansa viel�. Niin veljeksetkin, kunnes h�rk�joukko
rynk�si korvesta ulos. Silloin viskasivat he kankensa, ottivat pyssyns�
ja pakenivat koirinensa kaikin voimin, ja m�r�ten karkasivat h�rj�t
heid�n j�ljiss��n. Raja-aitaan p�in, Viertolan ja Jukolan metsien
v�lill�, kiirehtiv�t veljekset. Tuli heit� vastaan matala vesilampi,
p��lt�p�in ruohoisella kamaralla katettu; mutta kaartelemiseen ei ollut
heill� aikaa, vaan ilman arvelematta juoksivat he lammin poikki. Kuului
kohaus, koska he vesituiskuun ja sumuun peittyiv�t, mutta ilmestyiv�tp�
he samana hetken� selv��n ilmaan taas. Muistuttipa heid�n juoksunsa
kuuta korkeuden sininiitulla. Ei v�isty h�n syrj��n hattaran edest�,
joka tahtoo sulkea h�nen tiens�, vaan huoletonna h�n retkeilee sen
l�pitse, ja kirkkaampana kuin ennen astuu h�n j�lleen sen kautta ulos.
Ja vakaasti, juhlallisesti h�n vaeltaa. Mutta Jukolan pojat juoksivat
kuin j�nikset ja villit oinaat; sill� h�t� kirmasi heid�n kantap�iss��n.
Tuli aita uusi ja vahva, ja tulisesti lenn�htiv�t veljekset sen yli,
mutta pari kymment� askelta sen toiselle puolelle seisahtuivat he
lakealle aholle, katselemaan voisiko t�m� aita heit� pelastaa. L�hestyi
sit� raivokas, el�m�itsev� h�rk�liuta, kuului kova r�isk�ys ja nurin
murrettiin kuusinen aita, ja olivat nyt h�rj�t veljeksi� likemp�n� kuin
ennen. Siit� kirmaistiin yli kumisevan ahon: miehet ja koirat edell�,
juhdat heid�n j�ljess��n, m�r�ten, ja potkien ilmaan turpeita ja
p�lly�v�� hietaa, niinkuin talven myrsky savuna kiert�� lunta korkealle
yl�s. Vimman vauhdilla juoksivat veljekset, syd�mmiss��n kuoleman
kauhistus, sill� he luulivat jo polkevansa viimeist� tynkk�� el�m�ns�
tiest�.

Kuului silloin huuto Aapon suusta: �kontit selj�st�mme, mutta pit�k��mme

pyssyt!� Niin h�n lausui, ja kuusi tuohikonttia kellahti paikalla alas
maahan; seitsem�s keikkui viel� Laurin selj�ss�; h�n ei mielinyt sit�
hellitt�� viel�. V�h�np� kuitenkin auttoi t�m� keino; sill� yh� likemm�s
l�heni heit� hirve� t�min� ja m�ry. Mutta kaikui taasen Aapon huulilta
surkeasti kiljuva huuto: �Hiidenkivelle, Hiidenkivelle!� Ja tarkoitti
h�n er�st� kive�, valtaisen suurta, joka seisoi kolkossa korvessa. Sit�
kohden kiirehtiv�t nyt veljekset, seisoivat pian sen juurella, ja
leimauksina vilkaisivat niin miehet kuin koirat sen harjalle yl�s. Kauas
tuoksahtivat sammaleet, koska heid�n kouransa kaappasivat kiven kulmista
kiinni; heid�n kyntens� iskiv�t lujemmin, tarkemmin ja ter�v�mmin kuin
koskaan ilveksen v��r�t kynnet. Niin he pelastuivat hirvitt�v�st�
kuolemasta, mutta olivatpa olleet l�hell� surman nielua. Tuskin olivat
he ehtineet kivelle, niin jo temmelsi heid�n ymp�rill��n juhtalauma,
myristen ja kuopien maata. Ja t�m� kivi, miesten turvapaikka, oli
melkein neliskulmainen, syll�n korkea kallionkappale, ja seisoi korvessa
noin kolme sataa askelta ahon reunalta. Siin� nyt istuivat veljekset,
hikoen ja puhaltaen peloittavasti, juostuansa kiukkuisen kuoleman
edest�. ��nett�min�, sanaakaan lausumatta, istuivat he kauan. Mutta
viimein avasi Juhani suunsa.

JUHANI. T�ss� ollaan, veljet, ja kiitt�k��mme onneamme siit�. Sill� se

oli marssi, jota muistamme niin kauan kuin h�rki� maailmassa l�ytyy.

AAPO. T�ss� ollaan, mutta kuinkahan t�st� tullaan? Itsepintainen on

h�rk�, ja n�m�t t�ss� ovat vihan vimmoissaan kumppaniensa surman t�hden,
jota nyt mielisiv�t koirillemme monenkertaisesti kostaa.

JUHANI. Ja me saisimme samasta kauhasta.

AAPO. Ilman t�m�n kiven kultaista korkeutta.

JUHANI. Olipa se meille tervetuloa. Totisesti! Kuin oravat, niinp�

kiipesimme nopeasti yl�s.

EERO. �Ja sitten me ryyp�ttiin�.

JUHANI. Juuri niin! Kiitos Herran, ett� on meill� kumminkin viinaa, jos
niin, ett� opetettaisiin poikia paastoomaan t�ss�.

LAURI. En hellitt�nyt konttiani min�.

JUHANI. �Sulle kiitos� my�s, mun veljeni. Mutta saatappas tinapullos

esiin, kumauta siit� aika naukki ja sitten pane se vierim��n ymp�ri. Nyt
tarvitsee syd�n v�h�n vahvistusta.

AAPO. Mutta sit� tavaraa tulee meid�n nauttia varoten n�in vaarallisessa
asemassa kuin t�m�.

JUHANI. Terveellinen muistutus. Mutta otappas tuosta yksi kohtuullinen

kulaus.

AAPO. Kohtuus on aina paras. Muistakaamme: t�ss� on my�s vuoteemme ja

ehk� enemmin kuin yhdeksi y�ksi.

JUHANI. Auttakoon meit� Jumala siit�! Min� toivon, ett� n�lk� piankin
poistaa tuon sarvimets�n ymp�rilt�mme.--Niin, t�ss� istumme kuin
seitsem�n ukulia korvessa, t�ss� sammaleisella Hiidenkivell�. Mutta
mist�h�n on syntyisin t�m� nimi?

AAPO. Er��st� kummallisesta tarinasta.

JUHANI. Kertooppas se meille aikamme vietteeksi. Sill� t�ss�h�n tarinat

juuri omaansa, tarinat ja historjat.

Ja seuraavan tarinan t�st� kivest� kertoi heille Aapo.

Asui ennen linnassansa Lapin tuntureilla er�s voimallinen

Hiiden-ruhtinas, mahtavin tenhomies Pohjolassa. Oli h�nell� peura jalo
ja kaunis, juoksemaan verrattoman nopea. L�ksi tuo sorea el�in kerran
kev�ttalvisena p�iv�n� karkelemaan hankikantehelle ja p��tyi samoomaan
ymp�ri Suomen-nient�. Silloin moni joutsimies, n�hty�ns� kultakarvaisen
ja hele�silm�isen peuran, riensi h�nt� vainoomaan karkaistulla
nuolellansa. Mutta kenk��n ei voinut h�nt� seurata, vaan pian j�tti h�n
kauas j�lkeens� hiiht�v�n miehen.--Joutui h�n viimein H�meen-maalle,
jossa l�ytyi er�s mainio hiiht�j� ja tarkka joutsimies. T�m� nyt sai
vainun Hiiden komeasta peurasta, l�ksi kerke�sti h�nt� kiehtomaan,
liukuen sileill� suksillansa, olalla tuima kaari. Kiljuvalla vauhdilla
pitkin tasaista hankea kirmasi peura, mutta vauhdilla viel� vinhemm�ll�
joutsimies h�nen j�ljess��n. Niin juoksivat he kauan sek� aukeat
lakeudet ett� jyrk�t m�et yl�s, alas. Mutta rupesipa viimein v�symys
saavuttamaan peuraa; h�n jo kovin huohoittaen pakeni, juoksunsa heikkeni
ja yh� likemm�ksi l�heni mies. Tapahtui silloin kumma, joka kuitenkin on
ennenkin n�hty pid�tt�v�n monen ampuniekan nuolen. �kisti k��ntyi peura
ymp�ri, l�hestyi vainoojaansa rukoilevalla muodolla ja vuodattaen
hereit� kyyneleit�. Mutta ensink��n arvelematta l�hetti vasamansa
armoton mies, l�visti ihanan el�imen otsan; ja niin kaatui Hiiden peura,
punaten verell�ns� valkean lumen.

Silloin Hiisi, k�yskellen Pohjan-per�n kolkoissa laaksoissa, tunsi

�kisti syd�mens� kiertyv�n ja tiesi kohta, ett� kultainen varsansa
vaelteli vaarassa. H�n kiirehti yl�s tunturille, jossa linnansa seisoi,
ja rupesi noitakurkistimellansa t�ht�ilem��n etel��n p�in. Ja n�ki h�n
kaukana tummassa kuusistossa peuransa, joka, veress��n uiskellen,
kierteli itse�ns� kuoleman tuskissa; ja n�ki h�n murhamiehen seisovan
uhrinsa vieress� riemuitsevalla katsannolla. Silloin julmistui h�n
hirmuisesti, tempasi linnansa muurista suuren neliskulmaisen
kivim�hk�leen, sinkautti sen korkealle ilmaan, lent�m��n kohden
joutsimiest� H�meen saloissa. Voimallisella pauhulla ja huminalla kiiti
ankara kivi, valtaisessa kaaressa halkaisten pilvien tuulisen maailman.
Kohosi se yl�s taivaan kumuun, vaipui alas taasen, vaipui p�iv��n p�in,
ja juuri ampuniekan p��laelle putosi summaton paino, haudaten miehen
allensa ijankaikkiseksi.

JUHANI. Ja miehen surma oli meid�n onneksemme. Miss� olisimme nyt me

ilman t�t� kive�? Tuolla korvessahan rapana ja raatoina vetelisimme,
kurjat.

TUOMAS. Mutta kyll� viel� t�ss�kin tarpeeksemme saamme. Min� takaan sen.

JUHANI. Jumala auttakoon meit� ajoissa!

TIMO. T�ytyyh�n t�ss� poikien untakin jyritell� p��lliskytt�isin

toinentoisensa niskoilla kuin p��skysen-poikaset pes�ss�ns�.

AAPO. Se ei k�y p�isin. Pianhan kellahtaisi unip�ll�inen mies alas

h�rkien saaliiksi. Sent�hden kaksi meist� aina, yksi kummallakin
vierell�, vartioitkoon uneksuvaa velje�ns�.

JUHANI. J�rkev� neuvo; ja k�ytt�k��mme sit� tarkasti; t�ss� on

kortteerimme ainakin t�m� y�. Sen n�emme jo kaikki h�rkien hankkeista.
Tuossahan jo kolme peeveli� makaa r�h�tt�� kirotuilla mahoillansa,
puhkaten ja m�rehtien, perkeleet!--Mutta pankaat ma'ata, pojat; min� ja
Aapo tahdomme teit� vahdata tuonne likimaihin puoleen y�h�n. Pankaat
ma'ata, pankaat ma'ata. Herra siunatkoon meit�!

AAPO. Voi meit� poloisia kumminkin!

SIMEONI. Mihin olemmekin onnettomat joutuneet.

JUHANI. Kurjuuteen, suureen kurjuuteen. Mutta pankaat ma'ata, siunatkaat

sielujanne ja ruumiitanne ja nukkukaat Herran nimeen.

Niin viettiv�t he y�ns�: valvoi aina kaksi, muiden ma'atessa

sammaleisella kivell�; ja pitk� oli y�. Koitti viimein toki aamu,
aurinko nousi ja kohosi yl�s taivaalle, mutta sama oli heid�n kohtalonsa
viel�; ainapa sarvet, heit� piiritt�en, keikkuivat Hiidenkiven
ymp�rill�, ja kovin jo heit� likisteli n�lk�. Kuitenkin toivoivat he
saman armottoman vieraan tekev�n teht�v�ns� h�rkienkin mahoissa ja
lopulta pakoittavan heid�t siirtym��n laitumille. Niin he toivoivat,
odottaen vihamiestens� poistumista. Mutta kauhistuksella huomasivat he
pian, ett� el�imen ruokaa l�ytyi kyllin tuossa korven kosteassa
sararuohossa Hiidenkiven vaiheilla. Sit�h�n rupesivat nyt h�rj�t
vakaasti n�ykkeilem��n, siirtym�tt� kauemmas kuin ett� sammaleinen kivi
heill� lakkaamatta oli n�kyviss�.

JUHANI. Eih�n ole heill� aijettakaan korjata luitansa. Ottavatpa,

peeveli vie, t�h�n asuntonsa ja rakentonsa aina talveen asti.

EERO. Heill� on riivattu nahassa.

TIMO. Mik� on heid�n t�ss� ollessa? Korpi antaa heille sek� ruo'an ett�
juoman; mutta kuiva sammale on meill� t�ss� leip�n� ja s�rpimen�.

SIMEONI. Mutta asian laita on t�m�, ett� me istumme t�ss� koiriemme

t�hden. Min� pelk��n, ett� pelastuksemme ainoa tie on viskata Killi ja
Kiiski uhriksi vihaisille h�rjille.

JUHANI. Julma neuvo.

AAPO. Jota emme leikin seuraa.

JUHANI. Ei niinkauan kuin seisoo pystyss� Jukolan Juho.

TUOMAS. Viskaisimmeko nahkamme lunastimeksi heit�, jotka niin monet

kerrat ovat pelastaneet henkemme petoin murhaavista kynsist�? Ja
oliskohan tuosta hy�ty� meille? Min� ep�ilen.

JUHANI. Samoin min�. H�rj�t tuossa, saatuansa kerran koiramme ryysyiksi,

rupeaisivat vallan koreasti vartomaan t��ll� aina vaan enemmin
sarvillensa seiv�stett�v��. Varma asia.

SIMEONI. Niin, niin, mutta mihin keinoon k�ymme, koska n�lk� oikein
rupeaa naukuilemaan tuossa mahassa?

JUHANI. Se naukuilee ensi-ajan maarussamme, mutta sielt� ampuu se pian

tuohon pamppailevaan syd�meen, ampuu kuin kissa lihavan hiiren niskaan,
ja silloin lannistuu uhkea mies. Kova, kova on nyt miehen p�iv�. Mihin
keinoon k�ymme? kysyn min�kin.

AAPO. Huutakaamme huikeasti kaikki yhdest� suusta; ��nen ehk� kuulee

jokin mets�ss� k�yskelev�, tai ehtii se aina Viertolaan ja saattaa
ihmiset jotain arvelemaan.

JUHANI. Sit� keinoa k�y koettaa.

TIMO. Huutakaamme vahvasti.

JUHANI. Oikein riivatusti. Paukahtakaamme kaikki yht'aikaa t�h�n

maan-ihmeelliseen huutoon. Kaikki yht'aikaa, niin on sen vaikutus
enemmin potraa. Kas niin, nouskaamme pystyyn ja olkaamme valmiit. Kun
kolmannen kerran k�mmenell�ni l�ikyt�n, kirkaisemme, ja kirkaisemme kuin
seitsem�n miest�.--Yks, kaks, kolme!

Huusivat he miehiss� kaikin voimin ja yht'aikaa, ett� kivi ja maa sen

alla ja ymp�rill� j�r�hti, ja vavahtaen karkasivat h�rj�tkin jonkun
askeleen kivest� pois. Peloittavalle my�s kuului seitsem�n miehen
�kkinen kirkaus ja sitten jolittava huuto, johon viel� sekaantui koirien
surkea ulvominen. Huusivat he viisi pitk�� huutoa, ja mets� pauhasi ja
kauas kiiriskeli kaiku. Mutta koska oli huudettu viides ja ankara huuto,
istuivat he taasen heng�ht�m��n hetkeksi. Siin� lev�tty�ns�, uudistivat
he saman toimen, huutaen seitsem�n kertaa, ja rupesivat sitten
odottamaan mit� t�m� keino vaikuttaisi. Mustuneilla kasvoilla,
veripunertavilla silmill� he istuivat sammaleiselle kivelle, ja kovin
liehtoivat heid�n rintansa palkeet.

JUHANI. Varrotaanpas mit� t�m� tekee, varrotaanpas. Ovathan ihmiset

hulluja, elleiv�t ymm�rr�, ettei miesjoukko ilman suurinta h�t�� paru
n�in. Varrotaanpas.

EERO. Mutta ellei t�st� metelist� apua meille ilmesty, niin olemme
tottakin kuoleman omat. L�nteen vaipuu jo toinen aurinko ja vimmatusti
kiihtyy n�lk�.

SIMEONI. Jumala armahtakoon! yksi y� ja puolitoista p�iv�� on mennyt

siit� kun viimeiseksi s�imme.

TIMO. Niin onkin. Kuulkaas kurinaa tuolla vatsassani, kurinaa ja murinaa

ja pient� piiputustakin. T�m� on kovaa.

JUHANI. Kovaa, kovaa; me tied�mme ja uskomme sen, menty�mme omaan

vatsaamme.

SIMEONI. Pitk� on n�lk�isen p�iv�!

TIMO. Pitk�h�n se on.

JUHANI. Pitk� ja synke�! Onko jo tyhjennetty Aaponkin aivo? Etk� muista

en��n variksenkaan vaakutusta, tarhap�ll�nk��n pakinaa jutellakses
meille, istuissamme N�lk�saaressa hirmuisessa.

AAPO. Muistanpa tarinan, jonka juuri n�lk� nyt johtaakin mieleeni; mutta
se ei saata meit� unohtamaan ruumiimme ravintoa, vaan muistuttelee kovin
sek� ruokaa ett� juomaa.

JUHANI. Sin� meinaat miest� vuoressa. Min� olen kuullut sen.

TIMO. Mutta minulle on se uutta; kerro se, veli Aapo.

SIMEONI. Kerro se, kerro se!

AAPO. Onhan se tarina miehest�, jalosta uskonsankarista, joka istui
muutaman ajan vankina Impivaaran luolissa, niinkuin ennen tuo kalvea
impi, mutta toisenkaltaisesta syyst�.

Ja seuraavan tarinan kertoi heille Aapo:

Ennen, koska kristin-usko ja pakanuus viel� taistelivat kesken�ns�

H�meenmaassa, oli k��nnettyjen joukossa er�s mainio mies, hurskas ja
harras uutta uskoa levitt�m��n, jota h�n my�s kiivaasti harjoitteli
Ruotsin valtakunnan aseitten suojassa. Mutta kotimaahansa t�ytyi
haarniskoittuin sankarten �kisti siirty� t��lt�, ja kristityt H�m�l�iset
joutuivat pakanallisten veljeins� hirmuisimman vainon alle. Mik� heist�
surmattiin kauhistavalla tavalla, mik� etsi pelastustansa, paeten
salojen eksytt�v��n kohtuun, mik� vuorten luoliin ja mik� minnekkin.
Impivaaran komeroihin kiirehti mainittu hurskas mies; mutta h�nen
vainoojansa, jotka koston vimmassa seurasivat h�nen j�lki��n, huomasivat
pian mihin h�n oli itsens� k�tkenyt. �Susi teljett�k��n omaan
luolaansa!� huusivat he ilke�sti riemuiten, muurasivat luolan aukion
lujasti kiinni ja heittiv�t miehen n��ntym��n n�lk��n ja pimeyteen.

Surkea loppu olisi nyt saavuttanut miehen, mutta ihmeen teki taivas
taas. Tuskin oli luolan suulta kadonnut p�iv�n-valon viimeinen siinto,
niin jopa valkeni avara luola ihanimmasta, hopeakirkkaasta paisteesta;
ja niin oli miehell� kylm�n kallion syd�mess� liepe�, taivaallinen
p�iv�. Ja tapahtuipa ihmeit� viel� enemmin. Katso, kuvertui �kisti
luolan permantoon hele� l�hde, jonka vesi ei ottaen milloinkaan
v�hentynyt; ja oli siis miehell� kivikammiossaan alati raikasta juomaa.
Mutta viel�p� l�hteen reunalta kohosi yl�s kaunis, viherj�itsev� puu,
kantain herttaisimpia hedelmi�, jotka eiv�t ottaen loppuneet; ja siit�
sai mies suloisen ravintonsa. T�ss� vietti h�n p�iv�ns�, ylist�en
Herraa, t�ss� h�n vietti y�ns�, uneksuen autuitten maasta. Ja h�nen
p�iv�ns� oli kuin kes�n p�iv�, l�mmin ja kirkas, ja h�nen y�ns�
herttaista h�m�r�n aikaa. Niin kului vuosi, ja virtana juoksi H�meess�
kristittyin veri. Mutta koska vainon kauhistava aastaika oli kiertynyt
umpeen ja ulkona paistoi ihana syyskuun-aamu, ehti sankarin korviin
vasarain ja rautakankein jytin� luolan kiinnimuuratulta suulta. L�pi
tuon kivisen ruhan rupesi viimein pilkahtelemaan p�iv�, ja vilauksessa
katosi luolasta ihmeellinen valkeus, niinmy�s l�hde ja l�hteen reunalta
hedelm�llinen puu.

Mutta mik� saattoi matkaan t�m�n pauhinan ja telmeen tuolla ulkopuolella

luolan aukiota? Seisoi siell� pakanoita suuri joukko ja heid�n
keskell�ns� muutamia kristittyj� sidottuina nuoriin ja tuomittuina
n�lk��n kuolemaan vuoren pime�ss� uumennossa. Eiv�tk� arvelleet he muuta
kuin ett� sama surma oli kohdannut miest�, joka vuotta ennen samaan
luolaan suljettiin. Mutta kovin he kummastuivat, koska luolan auetessa
sankari astui ulos kirkastetulla, s�teilev�ll� otsalla. Ja ��ni, jonka
pyh� hel�ys tunkeusi aina ytimiin asti, kaikui h�nen suustansa: �terve,
yst�v�t ja veljet, terve, kultainen aurinko ja kohisevat mets�t, terve!�
Silloin lankesi joukko h�nen eteens� polvilleen, ylist�en sit� Jumalaa,
johon h�n uskoi ja joka oli h�nen pelastanut hirve�st� kuolemasta.
Mutta korkealla ��nell� kertoi heille mies ne ihanat ihmety�t, joita h�n
vuoren kohdussa oli kokenut; ja yhdest� suusta huusi h�nelle kansa:
�kasta meit�kin, kasta meit�kin uskoon saman Jumalan p��lle!� Niin he
miehen suureksi riemuksi huusivat ja p��stiv�t viipym�tt� nuorista
kuolemaan tuomitut vangit. Siit� astui ojan partahalle hurskas uros, ja
seurasi h�nt� joukko, joka, luopuen pakanuudesta, antoi itsens� kastaa
Kristuksen uskoon. Mutta ylh��ll� �yr��ll�, seisoivat �sken viel�
uhreiksi m��r�tyt miehet, veisaten kiitosvirtt� H�nelle, joka
tuskallisesta kuolemasta oli pelastanut sek� heid�t itse ett� heid�n
vanhurskaan is�ns� ja johdattanut pimeydest� valkeuteen pakanain lapset.
Niin he veisasivat, katsahtaen taivaan korkeuteen yl�s.

AAPO. T�m� on tarina hurskaasta miehest�.

JUHANI. Ja pakanain kastaminen tapahtui juuri samalla kohdalla ojassa,

jossa nyt on meid�n sudentarhamme.

SIMEONI. Usko ihmeit� tekee. Olenpa varma siit�, ettei miehell� luolassa
ollut yht��n l�hdett� eik� hedelm�llist� puuta ja ettei mik��n
maalliselle silm�lle paistava valo valaisnutkaan h�nen kammiotansa, vaan
ett� luja ja j�rk�ht�m�t�n usko tyydytti kaiken h�nen ruumiillisen
tarpeensa. H�nen henkens� voima oli h�nelle raikkaana l�hteen�,
maistavana hedelm�n� ja s�teilev�n� valkeutena. Mit� sanoi entinen
karjatoverini, Tervakosken Tuomas? �Jos sinulla on uskon kilpi ja hengen
miekka, niin mene vaikka perkeletten kanssa polskaa tanssimaan�. Niin
lausui hurskas ukko.

JUHANI. Mutta aika-miehen maha ei tule kauankaan toimeen paljaalla

uskolla ja tyhj�ll� ilmalla, ei vaikka m�t�nis. Ja min� vannon, ett� h�n
pisteli poskeensa muikeampaakin muonaa kuin hedelmi� ja vett�. Sit�
vaatii miehen ruumis, joka on kasvanut ja varttunut t��ll� lihan ja
ruisleiv�n nojalla. Niin, niin, kerrotaanpa tarinaa viel� toisellakin
lailla. Kerrotaan, ett� viisi mustaa sonninsarvea ilmestyi �kisti
miehelle luolan sein��n. Koska h�n nyt aukaisi ensimm�isen sarven, niin
roiskahtipa siit� suhisten ulos parasta, hele�t� vapriikin paloviinaa
ruokaryypyksi, joka kyll�kin veti ryppyyn miehen huulet. Toisesta
sarvesta taasen kiskoi h�n kyyn�ritt�in ulos monipoimullista, rasvaista
ja l�mmint� sianmakkaraa. Mutta kolmannesta pinnisteli kankeana kaarena
ulos parasta uutispuuroa, ja nelj�nnest� piim�� puuronkastiksi, piim��
sakeata kuin terva. Ja koska h�n nyt oli t�ytt�nyt maarunsa kuin
puutiainen, niin aukaisi h�n vallan vikkel�sti viidennen sarven ja siit�
lappasi h�n ulos pikanellia, parasta tanskan punttirullaa, joka paisui
pojan poskessa kuin imev� iilimato. Tarvitsiko en��n parempaa
trahtamenttia joutilas mies?

TIMO. H�n oli taivaassa, h�n. Mutta me?

TUOMAS. T�m� polttaa miehen mielt�.

TIMO. Ja py�rrytt�� pojan p��t�.

JUHANI. Tuhannen riksi� senkaltaisen atrian edest� nyt! Tuhannen tuhatta

riksi�!

SIMEONI. �Poimullista, rasvaista, l�mmint� sianmakkaraa�! Niin, me

istumme keskell� helvetti� ja kuulemme kerrottavan kuinka taivaassa
iloitaan ja sy�d��n. Ah! Mit� on meid�n tekeminen, veljet, mit� on
meid�n tekeminen?

EERO. Uskokaamme, uskokaamme!

SIMEONI. Haasteletko viel� pilkan kielt�, sin� hirmu!

EERO. Viimeinen pihaus, veljeni, viimeinen pihaus; usko minua. Kohta

vaivun huokuen alas kuin tyhj�ksi k�yp� rakko, h�rj�nrakko. Ah olis
t�ss� yksi l�mpim�isleip� ja voita sen p��ll�!
TIMO. Ja voin p��ll� viel� maan kauhea pyllimakkara.

JUHANI. Olis t�ss� seitsem�n l�mpym�isleip��, seitsem�n naulaa voita ja

seitsem�n pystyvalkean ��ress� haudottua makkaraa; kas siit� nousis
kesti.

EERO. Kirkas tuli ja leimaus!

TIMO. Ihmisen pit�isi aina oleman viisas ja kantaman ehtimiseen suoloja

taskussansa tupossa. Suola sitoo sisun ja vie henkemme viikkokausia
edes ilman suuruksen hyttyst�k��n suolen-p��ss�.

JUHANI. Ai poika! ei suolallakaan juuri pitk�lle potkita.

TIMO. Mutta Koiviston Iisakki, se verrattoman laiska mies, ma'ata

r�h�ittelee Karkkulan saunanparvella monta Jumalan p�iv�� yhteen
jaksoon, nauttimatta einett�k��n suurusta. Ja mill� keinolla pihisee
henki-parka miehess�? Tuo uuspeili kun imeskelee suolatuppoa kuin kakara
�itins� nis�nappia.

JUHANI. Istuupa h�n my�s usein kuin r��kk� kyl�n ruispelloissa,

hieroskellen t�hk�p�ist� jyvi� naamaansa.--Kas, onpa meill� jo my�h�inen
ilta, mutta apua ei kuulu meille ihmismaailmasta, ja t�ss�h�n vaan aina
pasteerailee, pasteerailee ymp�rill�mme kolmekymment� ja kolme puhisevaa
perkelett�. Mutta puskeileepa tuossa peeveli� kaksi. Iskek��t yhteen,
iskek��t yhteen ja touhaiskaat l�pitse toinen toisenne otsat,
touhaiskaat ett� aivot p��st�nne roiskahtaa tanterelle, niin on meill�
kaksi kiusankappaletta v�hemmin. Kas noin, kas noin! Onhan meill� t�ss�
hieman huviakin ajan vietteeksi.--Niin juuri! ja kest�k��n t�m� leikki
kauan ja kynt�k��n maata kahdeksan luista auraa.

TUOMAS. Jykev�sti siin� ottelevat kyytt�selk� ja koivip��.

JUHANI. Mutta Koivi voittaa.

TUOMAS. Kyytt� voittaa.

JUHANI. T�ss� k�p�l�ni, ly�pp�s vetoa.

TUOMAS. Olkoon menneeksi. Timo, eroita.

JUHANI. Kas niin!

TUOMAS. Kortteli viinaa!

JUHANI. Sanottu.--Katsellaanpas, katsellaanpas kahden pojan otteloa.

Mutta nyt he hieman niinkuin lev�ht�v�t otsa vasten otsaa.

TIMO. Ja nytkeilev�t noin vaan hiljakseen.

JUHANI. Mutta nyt! Nyt parannetaan t�ytt� p��t�. No Koivi, minun

Koivini, iske sorkkas lujasti maahan!

TUOMAS. Iske lujemmin viel� sin�, minun urhea Kyytt�ni. Sill� lailla!

JUHANI. Koivi. Koivi!

TUOMAS. Minun roteva Kyytt�ni ter�stetyll� otsalla! No niin! Mutta heit�

jo tuo vakava junnaus ja ty�nn�ise miehes helkkariin.

JUHANI. Koivi! Peeveli sinun sarves karsikoon! Pakenetko, riivattu?

TUOMAS. K�p�l�m�ki kelpaa h�nelle.

TIMO. Ja toinen tuhnii viel� per��n kuin peijakas. Hi, hi, hi!

TUOMAS. Niin, Juhani.

JUHANI. Meni minulta kortteli viinaa. Sen saat kun p��semme pinteest�.
Mutta koskahan se p�iv� koittanee? Ah! tapahtuupa vuosien p��st�, ett�
jahtivoutimme komennon alla kiskotaan t��lt� aika telakuorma kyl��n ja
kyl�st� kirkkotarhaan, kiskotaan kasa kalisevia, kolisevia luurankoja
seitsem�st� miehest�.

SIMEONI. Ja niin p��ttyi syntinen el�m�mme.

JUHANI. Niin p��ttyi el�m�mme.

TIMO. Niinh�n se p��ttyi.

JUHANI. P��ttyi surkealla tavalla. Mutta aukaiseppas konttisi, Lauri, ja

k�yk��n ymp�ri yksi kumaus.

AAPO. Olkoon t�m� kerta, mutta loppu viinastamme s��styk��n suurimpaan

h�t��n.

JUHANI. Niinkuin sanot. Mutta nyt otamme naukin, joka tuntuu ja sitten
huudamme kuin p�mp�st�.

Koska he olivat ryyp�nneet, korottivat he ��nens� taas, huutaen kaikki

yht'aikaa. Ehti kaiku Viertolan voudin korvaan, koska h�n k�yskeli
riihim�ell�, mutta h�n ei k�sitt�nyt huudon tarkoitusta, vaan lausui
kamostuen itseksens�: �rajahaltija siell� huutaa�. Mutta veljekset,
j�nnitt�en leukojansa kohden taivasta ja ammoittaen, suut selj�ll��n,
kuin traakit tai kuin pes�ss�ns� linnunpoikaset koska kuulevat
l�hestyv�n em�ns� siipien havinan, huusivat aina viel� huikeasti,
huusivat kymmenen kertaa. Ja siit� istuivat he taasen sammaleiselle
sijallensa, syd�miss� riutuva toivo.

KAHDEKSAS LUKU

Tullut on jo nelj�s p�iv�, veljesten ollessa kivell�, mutta alati viel�

h�rkien piiritt�min� he istuivat. Tuolloin, t�ll�in siirtyiv�t elikot
kauemmaskin, mutta ainapa k�yskeli n�kyviss� yksi ja toinen, antain
myristen kohta kumppaneillensa tiedon, jos veljekset yrittiv�t pyrkim��n
pois vankeudestansa. Siin� ymp�rill� mik� heist� nyt tempoilee naamaansa
korven ruohoa, koukistellen kielt�ns�, mik� m�rehtien ja raskaasti
puhkaten lep�� tuossa pullealla mahallansa. Tuossa kaksi leikin ja
totuuden v�liss� kisailee, ja ymp�ri kaikuu heid�n sarviensa l�ikkyn�.
Mutta tuossa taasen ihan Hiidenkiven juurella yksi heist� vihaisesti
kuoppii, viskellen multaa ja varpuja korkealle, ja m�r�ten ilke�sti.
Niin he siin� aikailevat veljesten tuskaksi, kalveaksi vimmaksi; sill�
kuolemata vartovat jo Jukolan uhkeat pojat.--Hetki sitten oli Lauri
kumonnut kurkkuunsa joltisen siemauksen viinaa, nyt teki h�n samoin
kerran viel�, josta muut kovin kummastuivat ja rupesivat h�nt�
kiinte�sti nuhtelemaan.

JUHANI. Peijakasko sinua riivaa?

AAPO. Mit� aatteletkin? Muista ett� ollaan samassa puristimessa kaikki.

TUOMAS. Muista asuntomme k�mmenen leve�ksi sijaksi, jossa meid�n tulee

varoten liikkua.

LAURI. Vimman villitty mies!

AAPO. Mutta se ei k�y kuntoon.

LAURI. K�yk��n sitten Hornan koloon. Myllyn kiven� py�rik��n linnamme ja

viskatkoon elukkain saaliiksi seitsem�n onnetonta poikaa. Py�ri, kivi,
id�st� l�nteen, ja, mets� ymp�rill�mme, l�nnest� it��n py�ri! Heleijaa!

JUHANI. Olethan jo humalassa, poika?

LAURI. Tuleeko sit� kysy�? Mit� maksaa el�m� ja maailma? Ei yht��n

homeista �yri�. Sent�hden menk��n kaikki tomuna ja tuhkana pitkin
tuulien teit�. Loiskis! Saakaamme t�st�, syd�meni veljet.

AAPO. H�n on p�iss��n. Kannu h�nelt� pois!

LAURI. Se ei l�hde juuri leikill�. Kannu on minun; enh�n sit�

hellitt�nyt h�rkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut? Ah! laskittepa
konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen
pyssy paukahtaa.

JUHANI. Kannu t�nne!

LAURI. Kannu on minun.

JUHANI. Mutta min� tahdon sen haltuuni.

LAURI. Sin� tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas.

JUHANI. Rupeaisitko tappelemaan?

LAURI. Jos tahdot, niin ei sit�k��n pid� puuttuman. Mutta eih�n rakkaat
veljekset tappele. Sent�hden saakaamme t�st�.

TIMO. �l� ryypp��, Lauri.

JUHANI. Kannu t�nne kohta!

LAURI. Selk��n min� sinulle annan. Mit�h�n sin� luulet olevas?

JUHANI. Syntinen ihminen, tosi; mutta olenpa kuitenkin vanhin veljes.

LAURI. Vanhin? No sit� enemminh�n olet ehtinyt synti� tekem��n ja sit�

enemmin tarvitset selk��s. Mutta skool! sanoi Ruotsalainen.

TUOMAS. Et maista pisaraakaan.

LAURI. Tuomaasta pid�n min� paljon, Tuomaasta ja pikku-Eerosta. Mutta

nuo muut tuossa? Mit� sanon heist�?

TUOMAS. Kitas kiinni ja kannu t�nne! Tuossa, Juhani, ota kontti selk��s
ja viina haltuus.

LAURI. Ainoastaan sin� taidat k��nt�� Laurin p��n. Pid�np� sinusta,

sinusta ja pikku-Eerosta.

TUOMAS. Vaiti!

LAURI. Tuommoisia miehi�! Mit� on Jukolan Jussi? H�yryp�� kukko;

nuijap�� sonni.

JUHANI. Pid� suus kiinni kohta, ettei korvani kuule jotakin sellaista
toista kertaa.

LAURI. �Jolla on korva, h�n kuulkoon�, saarnaa Aapo, se Jukolan pyh�

Paavali.

SIMEONI. Ah sinua! Oletko sin� se entinen vakaa, totinen ja

harvasanainen poika? Oletko sin� Lauri? Tuommoinen avosuinen riivattu?

LAURI. Olethan sin�kin Simeoni, se imel�suinen �terve-rabbi�.

SIMEONI. Sen annan sinulle anteeksi, aina ko'oten, aina ko'oten tulisia
hiili� p��si p��lle.

LAURI. Mene helvettiin, siell� on hiili�!

SIMEONI. Jumalaton!

TIMO. Kun oikein karvat selj�ss�ni p�yhistyy.

LAURI. Mit� m�k�ttelee Timo, se Jukolan hallavasilm�inen vuohipukki?

TIMO. Anna olla vaan. Vuohen-maito on hyv��kin.

LAURI. H�h?

TIMO. Vuohen-maito on hyv��kin. Mutta kiit�np� sinua t�st�

kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siin� oli meid�n osamme; suurkiitos!
Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa
lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin.

LAURI. H�h?

TIMO. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin.

LAURI. H�h?

TIMO. Pappi praakaa kolme kertaa, mutta h�n saa makson.

LAURI. �Toista sorttia kalua�, m�k�tit sin�. Mutta kyll�p� tied�n mihin
sorttiin kaluun heid�t vertaan. Tuomas-poika on kirves jalo, vakaa,
miehukas ja tuima, mutta pikku Eero-putikkani tuossa on pieni, ter�v� ja
naseva veistinkirves. Niin, h�n �veistelee�, veistelee oikein
vikkel�sti, viskelee ymp�rillens� pieni� koukkusanoja, se junkkari.

JUHANI. Hyv�! Mutta sanoitko sin� minun h�yryp��ksi kukoksi.

TIMO. Sanoipa h�n minunkin vuohipukiksi. Suur'kiitos!

LAURI. Eero veistelee, mutta h�nell� on miehen syd�n.

JUHANI. Hyv�, hyv�! Mutta sanoitko sin� minun h�yryp��ksi kukoksi?

LAURI. Sanoin sinun viel� nuijap��ksi sonniksikin.

JUHANI. Praa, veli, praa!

TIMO. Ole rauhassa, Juho. H�n sanoi minunkin vuohipukiksi ja min� kiit�n
h�nt� siit� arvonimest�; sill� vuohi ei olekkaan mik��n hylj�tty el�in.
Viertolan punaposkinen r��kin�, se Lyytia-r��kin�, juo paljasta
valkoisen vuohen maitoa, ei yht��n muuta. Kas siin�.

SIMEONI. Olisimmeko miehi� jos ottaisimme onkeen juopuneen sanoja?

LAURI. Sin�k� mies? Sin�? Voi veikkoseni! rupeaisitpa katkerasti

itkem��n jos n�kisit jotain, jota likat eiv�t juuri n�yt�kk��n
tuommoisille nurru-pojille kuin sin�.

JUHANI. Simeoni, Simeoni! ottaisinpa ennen puukosta kuin t�llaisia

pistoksia.

SIMEONI. NO, no, kyll�h�n viimeisen� p�iv�n� n�hd��n ket� he pist�neet

ovat.

TIMO. Meit� olet sin� yhdeksikin maalannut aina kukosta kirveskyn��n

asti; mutta mik�h�n olet sin� itse, jos kysyn sangen kiinte�sti ja otan
p��lleni oikein kieron p��n.

LAURI. Min� olen Lauri.

TIMO. Kas, kas! Paljas kiltti Lauri vaan?

LAURI. Oiva Lauri, en yht��n muuta, vaikka minua on yhdeksikin mielitty

kuvata ja kutsua: m�yr�ksi, K�nnin kuokkamieheksi, k�rn�veikoksi ja sen
tuhanneksi t��ll�. Hm! Olenpa teid�n jokaisen huulilta kuullut yht� ja
toista t�m�nmoista. Mutta syvimm�ss� ��nett�myydess� olen pistellyt
kaikki tuonne hampaan kolon talteen. Nytp� mielisin hieman lievitell�
t�t� yhteiskassaa, mielisin, peeveli vie! antaa teille oikein aika
plootuja otsaan, ja alas joka mies kuin tamppus�kki h�rkien saaliiksi!

AAPO. Onko t�m� totisesti Lauri, se siivo, ��net�n Lauri? Kuka uskoisi?

JUHANI. Aih! veli Aapo, aih! siell� nisukullassa l�ytyy paljon

koiruohoa. Sit� olen uumoillut jo kauan, mutta nytp� tunnen miehen
syd�men.

LAURI. Turpas kiinni, sin� Jukolan sonni.

JUHANI. �l� Herran t�hden �k�ittele minua kauemmin, sill� vereni

kuumenee, kuumenee! Sin� kirottu nallikka, tuonne viskaan sinun h�rkien
huhmareen, ja tulkoon h�vityksen kauhistus, tulkoon almanakan viimeinen
p�iv�!

SIMEONI. Surkeutta, surkeutta!

AAPO. Hiljaa, hiljaa! Tappelus kauas t�st�.

TUOMAS. Ole j�rkev�, sin�.

JUHANI. H�n on minua h�vytt�m�sti haukkunut. Kukko h�yryp��!

AAPO. Ent�s pyh� Paavali. Ole rauhassa.

TIMO. Ent�s vuohipukki. Mit�s siit� sanot? Monet tuhannet kiitokset, mun
kaksoisveljeni!

AAPO. Muistakaamme kuinka l�hell� olemme kuoleman kitaa. Veljet, minulla

on aatos aivoissani, kielenp��ss�ni pieni keino, jonka luulen t�ss�
juuri t�rke�ksi. Huomatkaat: t�m� kivi on laiva myrskyss� ja myrskyn� on
tuo m�r�ilev�, vihainen h�rk�liuta kivemme ymp�rill�. Vai valitsenko
toisen kuvan? Niin, olkoon siis t�m� kivemme linnana, jota vihollinen,
julmasti keih�ill� varustettu vihollinen piiritt��. Mutta jos nyt
linnalla, joka piiritetty on, ei ole p��miest�, j�rjestyksen ja
puolustuksen johtajata, niin vallattomuus ja h�iri� anastaa miehist�n ja
pian on hukassa sek� linna ett� linnan v�ki. Samoin k�y my�s meille,
ellemme toisin t�ss� aseta ja rakenna, ellemme saata v�lillemme
laillista j�rjestyst�. Siis olkoon yksi, jonka j�rkev�t� sanaa jokainen
kuulkoon ja sit�my�ten itse�ns� k�ytt�k��n. Juhani, hillitse nyt itses
ja koko velisarja. Tied� ett� useammat meist� astuvat sun puolelles,
esimiehyytt�si tueten t�ss� piiritetyss� linnassa.

JUHANI. Mik� rangaistus m��r�t��n h�nelle, joka ei tottele sanaani, vaan

h�ijyn sisunsa kautta matkaansaattaa yleisen sekamelskan ja vaaran?

TUOMAS. H�n viskattakoon alas h�rkien eteen.

JUHANI. Oikein, Tuomas.

AAPO. Jyrkk� rangaistus, mutta senh�n tilamme vaatii. Min� suostun

m��r�ykseen.

SIMEONI. �H�rkien eteen�, niinkuin marttyyria ennen, mutta t�ss� ei auta

hempeys.

TIMO. H�n viskattakoon h�rkien eteen, se olkoon laki ja asetus.

JUHANI. Se olkoon laki ja asetus. Painakaat syd�meenne t�m� hirmuinen

parakraaffi ja el�k��t sen mukaan. Nyt on ensimm�inen k�skyni, ett�
Lauri vaikenee ja panee koreasti ma'ata; toiseksi k�sken min�, ett�
syd�memme lohdutukseksi jokainen meist�, paitsi Lauri, ottaa
tinapullosta pienen naukin. Niin, saadaan t�st�.

LAURI. Mutta min�k� en saisi, min�k�?

JUHANI. Sin� panet ma'ata.

LAURI. Siihen on helvetiss� kyll�kin aikaa.

JUHANI. Jumala tiesi, Lauri-kulta, miss� ma'ataan viel�.

LAURI.

�Jumala tiesi Jussi-kulta

Miss� nahka naulitaan�.
Min� laulan kuin mies, hel�yt�n kuin klaneetista vaan.

�Min� olen pikkuinen poika,

Mamman oma Jussi,
Min� olen pikkuinen poika,
Mamman oma Jussi�.

JUHANI. S��st� laulus toistaiseksi.

EERO. S��st� pikkupojan laulu minulle.

LAURI. S��stet��n se Jukolan Jussille ja aljetaanpas toinen ja oikein

iso laulu. Lauletaan ja tanssitaan, heleijaa!

JUHANI. Katso, etten tuomitse sinua viskattavaksi h�rkien eteen.

TUOMAS. Lauri, nyt varoitan sinua viimeisen kerran.

LAURI. Viimeisen kerran? No parastahan onkin ett� taukoot.

JUHANI. Ett� juuri Tuonelan portilla taidammekin el�m�it� n�in, me

t�yskarvaiset pakanat!

SIMEONI. Ansiosta kyll� meit� rankaiseekin Jumala. Oi! rankaise meit�,

vitsaa meit� t�ss� piinakivell�.

LAURI. Ilokivi t�m� on, V�in�m�isen ilokivi, joka ukko sanottiin olleen
Savon jumala. Kuulinpa h�nest� kerran oikein sukkelan runolaulun er��lt�
nokipoika-vekkulilta. Muistanpa my�s samalta pojalta huikean saarnan,
jota h�n oikein sulavasti hellitteli ulos punaisista huulistansa ja
irvist�vist� hampaistaan, koska seisoi Kuninkalan tuoksuavassa torvessa.
Ja h�n saarnasi n�in...

JUHANI. Vaiti nyt, sin� villi peto!

LAURI. Saarnatkaamme, koska jo olemme kylliksi laulaneet, laulaneet

kaikki yhdest� suusta niinkuin kirkossa on tapana. Min� olen pappina,
t�m� kivi on saarnastuolina, te olette lukkareina, ja h�rj�t tuossa
ymp�rill�mme ovat seurakunta hurskas ja vakaa. Mutta ensiksi
marssiv�rssy saarnastuoliin. Te kuulitte. Pappi vartoo.

JUHANI. Varro, varro, kyll� sinun marssitan ja v�rssyt�n kohta.

LAURI. Sin� oletkin p��lukkari, ukko itse, n�m�t muut ovat oppipoikiasi,
tuommoisia puolivillaisia herroja, jotka hikoillen ja punoittaen kuin
kalkkunat t�ytt�� kirkkomme lukkarinpenkin sek� sunnuntakeina ett�
juhlap�ivin�. T�ss� he nyt taas istuvat p�ll�tt�v�t, rintapielet
leveill��n, tukka livottuna voilla ja ihralla, ja pieni, kuihtuva
leukapartakin tutisee hieman. Mutta istukaat nyt kuitenkin rauhassa ja
laulakaat �Matti-pappi� saarnastuoliin. Tosin kaapasi h�n Keijulan
krouvista kirkkoon, mutta h�n valeli p��ns� ja harjasi tukkansa, ja nyt,
kovin liikutettuna, h�n konttii rukoillen yl�s saarnastuoliin ja
poruttelee �mmi� kuin poika. Nyt, lukkari-Jutte, min� katsoa mulautan
puolees, sent�hden anna paukkua. �Synta tei, Jutte�, huusi entinen pappi
lukkarille.

JUHANI. Supista juuri kohta koreasti suus, sin� ry�k�le!

LAURI. Ei niin, vaan �suu avaa kaikkein paimenten�, pit�� sinun
laulaman. Mutta olkoon t�ss� jo kylliksi, vaikene, kuultele ja pane suus
koreaksi �kirkkosuuksi� koska min� saarnaan. Niin, nokipoika, lainaa
sin� minulle mieles ja vapaa kieles.--�Min� tahdon saarnan saarnata
t�ss� saarnastuolin p��ll� Pietarin vanhasta kaprokista ja kymmenest�
nappil�vest�. Kuitenkin tahdon ensiksi katsoa lammaslaumani yli, mutta
n�enp� syd�meni suureksi suruksi haisevia vuohia vaan ja sen peijakkaan
pukkeja. Voi te K�rk�l�n neitseet, narssut ja naasikat! te p�yhkeilette
silkeiss� ja saaleissa, kullanhohtavina kuin riikinkukot; mutta
sylkek��t minua vasten naamaa, ellette viimeisen� p�iv�n� huuda viel�
Matti-pastooria puhelemaan puolestanne. Mutta se on nietua se!--Hyv��
p�iv��, ukko R�ih�! Min� tahdon sinulle sanasen sanoa: Ota vaari tuosta
Kettulan vanhasta vaarista. Mutta sin� peevelin Peltolan Paavo, mit�
teit sin� Tanun hirsitalkoossa talvella? Sin� klasia kilistit ja likkoja
likistit. Mutta min� sanon sinulle, poikanalli: ota Jumppilan Jallista
vaari; muutoin tuomitsee sinua viimein Matti-pappi, pakanat, Krekil�iset
ja Prekil�iset; ja sitten s�kki p��h�n ja helvettiin. Avaa siis ajoissa
korval�pes ja kuule mit� sanon ja saarnaan; sill� min� olen keitetty
monessa liemess�, ja t�ss� rinnassa on syd�n kuin hylkeennahkainen
tupakkikukkaro. Onhan poika monessakin ollut. Min� olen ollut
Helsingiss� opissa, vesikopissa, jalkapuussa ja monessa muussa
konttapuussa. Mutta siit� on paras, etten ole varas, etten ole loannut
kenenk��n kaivoa, enk� halaillut toisen miehen vaimoa�.

�Oli minulla kerran morsian pieni, pieni penttu, aika lunttu, mutta h�n
karkasi minulta kauas pois. Min� l�ksin h�nt� hakemaan: ha'in Suomen
suuren maat ja meret, Saksat ja Virot, mutta en l�yt�nyt
kullan-kokkoani. Tulin taasen suureen Suomen-saareen, ja l�ysinp� h�nen
tuolta Tampereen takaa hietaharjulta. Tuossahan Tettuni pieni! huusi
poika iloissansa, mutta Tettu tuiskahti ja lausui: �mik� olet sin�? mik�
maan-mustettu? mik� tervaan kastettu?� ja kiepasi ensimm�iseen t�lliin.
Mutta min�, aina lysti-poika, en tuosta suuriakaan surrut; panin
turpaani tupakkaa ja poikkesin parhaaseen kapakkaan, jossa Mikko meteli
ja �mmi� veteli�.

�Tuoppi olutta ja kaksi korttelia viinaa lippariksi on kohtuullinen

mitta ja m��r� v�syneen miehen kurkkuun ja p��h�n. Nytp� kannu keikkui
ja parta kastui, pojat laulaa laskettelivat ja muorin tytt�ret nauraa
rikostelivat. Mutta l�ksinp� iloleikist� pois, l�ksin pitkin katua
k�ym��n. Lauluni remahti, akkunat s�p�leiksi s�l�hti, ja siit�p�
liikkeille Tampereen poroporvarit kaikki. Mutta min�, aina lysti-poika,
min� viiten� vilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin vasten kuonoa
soraa ja santaa. Tulin siit� Poriin, pantiin p�rekoriin ja vedettiin
pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siell� akkunasta haukuttiin; tulin
Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun
haaraan ja siell� kohtasin viisi nokkelata naaraa. Ensimm�inen potkaisi
mua jalallansa, toinen sanoi: �anna sen pojan olla alallansa; h�n ei ole
mik��n rakkari eik� mik��n pikiprakkari�. Mutta kolmas kysyi: �mik� sit�
poikaa vaivaa?� ja nelj�s sanoi: �h�nt� pit�is auttaa ajallansa�. No
l�hdet��np�s k�si k�dess� k�ym��n, lausuin min�, mutta viides tuuppasi
vihaisesti nyrkill�ns� ja �rj�hti: �mene Helsinkiin!� Menin min�
Helsinkiin, pantiin sy�m��n kruunun vellinkii, ja sitten poikaa
tutkittiin ja huikeasti selk��n hutkittiin: �mene nyt, mene tiehes,
sin� vasaran-poika!� L�ksin taasen tiet� k�ym��n, min� veitikka, aina
iloinen, min�, jonka syd�n on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro.
Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin t�lm�llist� tiet�; tulin
H�meesen, astuin yl�s Kuninkalan saarnastuoliin; ja sitten oli ammen
plottis!�
�Tahdon min� kuulutuksen kuuluttaa. Pit�j�n lukkari ja l��nin kuppari
aikovat ahkerasti avioliittoon, viett�v�t huomenna h��ns�, huomenna
j�lkeen kaalin. He liittyk��t yhteen ja istukoot kiinni kuin
Tattarin-Paavalin piki ja terva!--Seuraavat talot nyt k�sket��n t�m�n
kautta p�iv�ty�h�n pappilaan: Yllil�, Allila, Yli-Sepp�l�, Pimppala ja
Alavesi. Toltti lautoja, leivisk� traaksipiikin rautanauloja, mies
talosta, kaksi parhaasta paikkaamaan pappilan pienemp�t�
sikaruuhta.--Kiialan ha'asta on karannut yksi vanha ruuna, iso, suuri,
mustan-pruuni, kello kaulassa, umpiraudassa, v�h�l�nt�, lyhytl�nt�,
typpih�nt�.

�Mutta ei nyt mit��n muuta t�ll� er�ll�, vaan ett� lammas on laakea
el�in, ei h�n puske eik� potki, mutta kas kun h�rk� p��see vallallensa,
h�n puuhaa puuta, kuopii maata ja puhaltaa sen tulen palavata lokaa ja
rapaa paimenta vasten naamaa ja napaa.--Ja sitten oli taasen ammen
plottis! jokainen menk��n omaan koppiins, min� menen kivimuuriin�.--
Seh�n oli saarna.

SIMEONI. Sellaista jumalatonta sin� osaat, mutta osaatko lukea, juupeli?

LAURI. Se vasta kysymys: osaako pappi lukea. �Min� osaan lukea ja

veisaan enk� koskaan kesken seisaa; niin pitk� virsi kuin navetan
sein�hirsi�. Mutta papin tulee messuta, eik� veisata. Min� messuan ja
pikku-Eero vastaa.

EERO. Min� vastaan jos vaan n�l�lt�ni jaksan.

JUHANI. Rupeaisitko hullun kanssa juonittelemaan? Sin� peijooni! aina

valmis koiran-elkiin. Kas sen m� luulen. Ja sin�, Lauri, pane nyt
koreasti itses nukkumaan; lopeta, velikulta, t�m� leikki ja leiskuna,
muutoin langetan p��llesi j�rk�ht�m�tt�m�n tuomion, ja kohtapa kymmenen
kouraa sun viskaa alas h�rkien eteen. Lopeta t�m� leikki.

LAURI. Vastahan alku tanssii, veljeni, tanssii. Niin, tanssitaan,

painitaan, tanssitaan jussia ett� sammaleet tuoksuu. Kas n�in!

TIMO. Sin� peijakkaan poika! V�h�lt� etten kuukahtanut kivelt� alas.

Hiljaa, hiljaa!

JUHANI. Lauri, joko nyt sanon tuon hirmuisen sanan, joka vilauksessa
tekee sinun murennukseksi? Ja se j�rk�ht�m�t�n sana kuuluu n�in: h�n
viskattakoon h�rkien eteen. Joko sanon?

LAURI. �l� mit��n sano, vaan laula koska min� tanssin jussia. Hih!

JUHANI. H�n viskattakoon h�rkien eteen, ja Jumala olkoon h�nen

kanssansa! Ammen.--Nyt se on sanottu. H�n menk��n.

LAURI. Menn��n kaikki yhdess�, k�si k�dess� el�m�n N�lk�l�st� pois!

TUOMAS. Lakimme t�yttyk��n, ja l�hde kuolemaas!

JUHANI. �l� helvetiss�, Tuomas!

TUOMAS. Alas kivelt�, poika!

JUHANI. �l� taivaan t�hden!

AAPO. Tuomas kalvenee! Jumala auttakoon meit�! Tuomas kalvenee!

JUHANI. Tekisitk� hirmut�it�? Veljeni, veljeni!

AAPO. H�n kalvenee kun kuoleva mies, ja l�sn� on kauhistuksen ty�!

Hillitse mieles, Tuomas, oi hillitse mieles! Min� rukoilen sinua. Yl�s
kaikki ja auttakaat Lauria, auttakaat!

TUOMAS. Pois tielt�!

JUHANI. Ei, Tuomas, ei!

TUOMAS. Pois tielt�! Sin� olit tuomari, min� olen py�veli, ja lakimme
t�yttyk��n. Alas kivelt� ilman armoa, mies!

LAURI. Kuin sysitukki Nukarin tammesta alas. Heleijaa!

SIMEONI. Armoa, Tuomas, armoa, armoa!

TUOMAS. Ei yht��n armoa!

JUHANI. Varjelkoon meit� Jumala tekem�st� veljenmurhaa!

TIMO. Niin, Kainin tappamasta Aapelia.

TUOMAS. H�n kuolee!

AAPO. Malta mieles!

TUOMAS. H�n kuolee!

JUHANI. Suojelkoon meit� taivaan valta! Ei, Tuomas, t�m� ei k�y kuntoon.

TIMO. Ei suinkaan, ei suinkaan. Lauri on meid�n jokaisen veli. Seis!

JUHANI. Miestappo on tekeill�! Pelastakaamme Lauri, pelastakaamme kurja

veljemme!

Nousi nyt kivell� kiivas rynnistys. Mik� siin� hallitsi vihaista

Tuomasta kauluksesta, mik� miehustasta, mik� riippui Laurin koivessa,
mik� mist�kin h�nt� piteli kiirahtamasta alas. Monip�iseksi,
monijalkaiseksi hirmuel�imeksi n�kyi velijoukko, joka r�histen yhdess�
kimpussa pinnisteli. Repien itse�ns�, moristen, puhkaten ja huokaillen
se el�in liikkui, py�riskeli, kiiriskeli kiven reunalta toiselle
reunalle ja takaisin taas. Koirat siin� peloissaan, h�nn�t lyyhyss� ja
usein vier�ht�m�isill�ns� alas h�rkien uhreiksi, pujahtelivat sinne
t�nne, varjellen henke�ns�. Sakeammin kuin ennen kokoontuivat h�rj�tkin
t�ll� hetkell� kiven ymp�rille, katsellen, silm�t pystyss�, kauhistavaa
otteloa. Mutta yleinen v�symys saattoi viimein rauhan Hiidenkivelle, ja
huohoittaen lep�siv�t veljekset hienoksi jauhoksi hierotulla
sammaleella. Mutta lopulta lausui Simeoni, saarnasi ja v��nteli
silmi�ns� hirve�sti korkeutta kohden.

SIMEONI. Pedoiksi, perkeleiksi ovat muuttuneet kristityt ihmiset.

Sent�hden rankaise meit�, Herra. Iske t�nne vihasi vasamalla, ly�
m�skiksi ja ravaksi syntisen Sionin seitsem�n poikaa!

AAPO. Niin, Tuomas, ainahan seisoo t�ss� viisi vastoin yht�; sen
tied�tkin. Mutta olkoon rauha nyt ja hillitk��t Lauria kunnes h�n
nukkuu, vaivainen.
TUOMAS. Kirous! Alas nakkaan teid�t t�st� jok'ainoan miehen, jos niin
tahdon, ja sen tahdon, jos vihani vimma viel� kiihoittuu. Mutta hiljaa,
pojat, nyt, hiljaa ja koreasti! Sill� vereni kuohuu, ja mit�t�n asia on
silloin mielest�ni kuolema ja kuoleman kauhistukset. Sent�hden:
koreasti, koreasti vaan!

JUHANI. Tuomas on vaarallinen mies. Ole ennen toverini sin�, mies, joka
priiskahtelet, priiskahtelet p��lleni joka p�iv� ja tiima, kuin sin�,
mies, joka suutut harvoin, mutta hartaasti, ja saatat silloin kurjan
henkeni vaaraan. Ah! t�m� oli paha leikki.

SIMEONI. Piekse meit�, kurita meit�, korkeuden voima!

TIMO. Ole vaiti, Simeoni, min� rukoilen.

SIMEONI. Jos min� olen vaiti, niin puhuu ja lausuu t�m� kivi. Piekse
meit�, hutki meit�!

JUHANI. Ole huutamatta p��llemme en��n suurempata surmaa. T�ss� on jo

vitsausta kylliksi.

TUOMAS. Tuossa h�n saarnaa niinkuin hullu, k�det ristiss� ja silm�t

p��ss� kuin kuoleman-hyypi�n silm�t. Suus kiinni kohta!

TIMO. Ole vaiti, Simeoni, min� rukoilen; ja el�k��mme rauhassa

kaikki.--Kas Lauri-poikaa: h�n jo raukenee ja nukkuu, nukkuuhan
poika-parka.--Niin, el�k��mme Jumalan t�hden rauhassa ja
k�rsiv�llisyydess�, kunnes astelemme t�st� kotia taas.

JUHANI. Kotia! Emmeh�n joudu edes hauta-kotoomme, kunnialliseen

kirkonmaahan, vaan t�h�np� nukahdamme viimein korppien ja kotkien
nokittaviksi. Min� kuolen nyt juuri, tuossa paikassa; no niin, min�
kuolen. T�ss�k� oli t�m� el�m�? Mit� se maksoi?

TIMO. Niin, t�ss�k� oli t�m� el�m�? Mit� se maksoi? Kysymys.

JUHANI. Et tiet�nyt, armas �itimme, mihin kurjuuteen synnytit kerran

seitsem�n pient� nalliaista.

TIMO. Eth�n tiet�nyt.

JUHANI. Oi jos nyt kerran viel� ryypp�isimme, valoittaisimme pullosta

viimeisen pisaran. Tuossa, Tuomas, ryypp�ise ja anna k�yd�.

TUOMAS. En huoli sinun viinastasi

JUHANI. Aha, haha! joko nyt on unohdettu kaikki Jumppilan Jallit ja

Kuninkalan saarnastuolit? Kyll� jo teuhasitkin, teuhasit ja peuhasit
juuri el�m�n ja kuoleman rajalla. Hirmuista, kun aattelen sun astuneeksi
Jumalan eteen juopuneena, silm�t killiss�.

TIMO. Min� kauhistun! Jumalan eteen juopuneena!

JUHANI. Jumalan eteen juopuneena, silm�t killiss�. Se on aatos se.

SIMEONI. Ett�s sanot!

JUHANI. Johan liki liippasi, ettei niin tapahtunut. Mutta nyt h�n lep��
tuossa kalveana. Ah! silm�ni vuotaa, koska sieluni h�nt� surkuttelee, ja
tahtoisinpa k�tke� aina syd�meni sisimm�iseen karsinaan tuon kurjan,
k�yh�n ja k�rsiv�n veljeni tuossa.

AAPO. Mutta unessaan h�n unohtaa t�m�n n�lk�mme, t�m�n kuolettavan

madon.

SIMEONI. Kolmas p�iv�! Niin vaipukaamme jo kuolemaan.

EERO. Ja kuolla t�ytyy meid�n, vaikka on edess�mme lihaa, el�v�t� lihaa.

SIMEONI. Se liha meid�t kuolettaa, kuolettaa!

JUHANI. Juuri t�n�p�n�, t�ll� tiimalla ja minuutilla! Niin, t�ll�

tiimalla.

TIMO. Tappakaamme se liha, ampukaamme joka-ainoa sarvip��, ja tulkoon

meille tuoretta lihaa oikein roimalta. Viisi kiv��ri� on latingissa ja
Laurin kontissa on ampumavaroja kyllin.

JUHANI. Siin� on aatos!

AAPO. Joka meid�t pelastaa!

EERO. Pelastaa tosin!

JUHANI. Ah! mill� maksamme Timon?

SIMEONI. Sin� Herran enkeli!

TIMO. Tuoretta lihaa, tuoretta lihaa! Ei yht��n muuta. Heheh!--Laurin

kontissa on kymmenitt�in nykyisin valettuja luoteja, ja kruutia viel�
useampi latinki.

JUHANI. Niinkuin sanot, sin� verraton poika! T��ll� on luoteja ja

kruutia, enemmin kuin tarpeiksi. H�rki� on t�ss� kolmekymment� ja kolme.
Hm. Me tomppelit ja t�p�t! miksi emme jo ennen keksineet tuota keinoa?

AAPO. Tosin min�kin tuota temppua t�ss� kerran muistelin, mutta varat
Laurin kontissa eiv�t johtuneetkaan mieleeni, enk� siis ilmoittanut
aprikoimistani teille muille, sill� viisi luotia, viisi h�rk��.

JUHANI. Sit� kohden tuumiskelin min�kin, mutta ehtim�tt�

kauemmas.--Kolmekymment� ja kolme h�rk��. Hyv�! Kuulkaat, te Kaura-Matin
poikajunkkarit! jos nyt ammumme kuin miehet, l�vist�mme aina joka
ampauksella juhdalta syd�men tai p��n, niin avattu, avattu on meille
vapauden tie. Voi sin�, Timo-jukuri, itse�skin!

TIMO. H� sanoinhan ma sen. Eih�n t�ss� yht��n muuta. Kyll� sen tied�t.
N��ntyisimmek� t�h�n niinkuin rotat? Eih�n siihen uhkeilla pojilla aikaa
ole. Heheh! Min� sanoin sen.

JUHANI. Nyt leimaus ja jyrin� ja auki isketty on vapauden tie!

AAPO. Niin, Juhani! Tosin kulkee t�m� tie yli verisien ruumisten, mutta
ei auta.

JUHANI. Ei auta, vaan ymp�ri Hiidenkive� lainehtikoon mustanpunainen

veri. Me onnen myyr�t! kohtahan sy�mme lihaa kuin sudet!
AAPO. Mutta mill� maksamme nelj�kymment� h�rk��?

JUHANI. El�m�n ja kuoleman t�hden, ja siit� on laki puolellamme. Lihaa

teemme, ja Viertolan m�timahainen patruuna lihansa korjatkoon, jos
miellytt��. Ei koske se meihin.

AAPO. Kuinka k�y, sen n�emme, kun v�ltt�m�t�n ty� on tehty. Mutta koska
murha suuri on tehty, niin on meill� kohta toinen askare. Huomatkaat,
kun viimein maassa makaa joka huiskah�nt�, niin kohta heit� nylkem��n;
mutta yksi meist� l�htek��n murhesanomalla Viertolan kartanoon.

JUHANI. T�rke� neuvo. Nylkem��n, nylkem��n, ennen kuin nahka sitkistyy

lihaan. Tapahtukoon niin, ja tulkoon sitten kelle hyv��ns� lihat ja
nahat, suolet ja mahat. Nauta penkkiin ja nahka pois! Meill� jokaisella
on vy�ll�mme veitsi, joka pystyy, ja t�ss� on puukko ter�v� kuin k�rmeen
kieli. Niin; k�yk��mme k�sin veriseen ty�h�n. Nyt mies, jonka tuliluikku
on tyhj�, pankoon sis��n taattavan latingin; ja sitten iskemme veriseen,
veriseen ty�h�n.

AAPO. Mutta veljet! voimmehan kilvoitella viel�kin n�l�n kanssa tunnin

tai kaksi, varsinkin nyt kun pelastus on tietty asia. Koettakaamme viel�
kerta kuuden miehen kurkun voimaa ja sitten vartokaamme hetki, tuskamme,
vankeutemme viimeinen hetki.

JUHANI. Tosin likist�� n�lk�, mutta tehk��mme niinkuin tahdot.

Huutakaamme, ja ehk� p��semme pinteest�, vuodattamatta veren pisaraa.
Turha toivo kuitenkin. No, no, me voimme viel�kin vartoa hieman; onhan
vapautemme hirve� v�likappale kourassamme nyt. Siis kirkaiskaamme t�ytt�
kurkkua taas. Min� rukoilen, tehk��t niin, sill� se on minun k�skyni.
Tuomas, ��net�n kuin t�m� kivi, paneppas p�mpp�s m�r��m��n my�s. Tee se,
min� rukoilen sinua, sill� se on minun k�skyni.

TUOMAS. �l� leksoittele. Min� teen niinkuin yhteiset asetuksemme vaatii.

JUHANI. Olkaat valmiit. Yks, kaks, kolme.

Kohottivat he ��nens�, kohottivat seitsem�n kertaa, ja ymp�ri kaikui

huuto ja koirien ulvominen. Siit� vaipuivat he vartomaan taas, vaikka
n�lk� oli kova, mutta varma tieto pelastuksesta antoi heille uusia
voimia. Yksi heid�n joukostansa, veli Lauri, ei kuitenkaan tuntenut
n�l�n tuskaa eik� toivon iloa. Tuossa h�n muiden jalkain juurella makasi
kuorsaten ja kalveana.--Vartoivat siin� veljekset hetken, vartoivat
toisen, ja l�heni jo laskuansa kolmannen p�iv�n aurinko. Silloin Juhani,
kuultuansa vaisun ukkosen jymin�n koillisesta, huusi korkealla kuoleman
��nell�: �nyt, pojat! Herra auttakoon meit�, ja ammen!� Ja kohta alkoi
tulinen, verta vuodattava leikki.

Savupilviin peittyi harmaa Hiidenkivi, mutta pilvist� leimahteli,

paukahteli kuolema kaikkialle h�rkien liutaan. Ja sarvip�ist� yksi
tuolla, toinen t��ll�, luodin l�vist�m�n� loiskaisi m�r�ht�en �kisti
yl�s ja kaatui, puhaltaen voimallisen henkens� rinnastaan ulos. Elikko,
jonka aivo oli puhkaistu, raukeni pian, tuskin kertaakaan h�n potkaisi,
vaan ojensi jalkansa kankeina sauvoina; ja niin h�n henkens� heitti, ja
mustanpunaisena roiskui veri haavasta korkealle ilmaan ja ilmasta
kaarena maahan. Mutta h�n, jonka rinta haavoitettiin, eik� juuri syd�n
l�vistynyt, h�n riehui kauan, kirmaisten verisen� tuonne, t�nne muiden
joukossa, jotka luoti viel� oli s��st�nyt, kunnes viimein h�n
nurin-niskoin kellahti alas tanterelle ja siin� viel� hetken myristen
viskeli sorkkiansa ilmassa. Ja kiire, h�lin� ja peloittava temmellys nyt
nousi pian muissa, koska, tuntien l�yhk�n toverinsa h�yry�v�st� verest�,
he raivoten rynk�siv�t kaikki yhteen rykelm��n. Kielet ulkona,
v��nnellen silmi�ns� ja hirmuisella m�ryll� t�ytt�en korven, paiskelivat
he risuja, turpeita ja multaa korkealle selkiens� ylitse.

Mutta kivell�, kierrottuina savuun, seisoivat kalveina peikkoina

veljekset, ampuen, ladaten, ja ampuen lakkaamatta ja aina kiirahteli
h�rki� maahan. Pyssyt leimahtelivat, paukahtelivat, mutta ankarammin
viel� tuolla korkeudessa jyrisi ja v�l�hteli, jossa ukkonen pilvien
vuorilla ajeli. Silloin savu ja taivaan pime�t pilvet saattoivat synke�n
h�m�r�n Hiidenkiven ymp�rille. H�m�r�ss� kaikui h�rkien kiljuna ja poru,
koirien ulvominen, pyssyjen pauke ja pitk�sen jylisev� ��ni, ja kuusien
latvoissa kohisi myrsky. Kauhistava oli hetki; verikuumaksi tuntui ilma.
Her�si my�s Lauri nyt puoleksi valveilleen, avasi silm�ns�, mutta n�ki
ainoastaan kamoittavan himmeyden ja himmeydess� tummia haamuja seisovan
ymp�rill��n. H�n kuuli verrattoman melskeen, kuuli vierest�ns�, kuuli
alhaalta maasta ja ylh��lt� korkeudesta; ja levottomassa veress��n
tuntui h�nest� viel� kuin olisi kaikki vaipunut alasp�in kiivaalla
vauhdilla. Synke� aatos astui h�nen mieleens� ja h�n lausui itsekseen:
�n�in menn��n syvyyden p�tsiin, menn��n; mutta menn��n sitten; mik�
auttaa en��n?� Niin h�n lausui, k��nsi kylkens�, ummisti silm�ns� ja
nukkui j�lleen sike��n uneen.

Mutta niinkuin komea linna, niin vaatehti itsens� Hiidenkivi savuiseen

kauhtanaan, matkien ukkosen kielt�. Sen ymp�rill� lainehti veri ja
sadoittain keikahteli siin� sorkkia ilmassa. Jyritteli ukkonen pilviss�,
jotka nyt rupesivat raskaasti satamaan, ammentaen vett� alas kohisevaan
korpeen. Mutta tehty oli murha-ty�, ei n�kynyt en�� pystyss� yht��n
ainoaa sarvea. Maassa makasivat Viertolan kartanon kolmekymment� ja
kolme h�rk��, mik� jo kuolleena vallan, mik� potkien viel�; ja sielt� ja
t��lt� kuului kuolonkamppauksen korahtelevia hengenvetoja. Mutta alas
kivelt� astuivat veljekset koirinensa, riensiv�t verhoon tuuhean kuusen
juurelle; sill� tuimasti satoi ukkospilvi ja huokaili partainen salo.
T�ss� he seisoivat, katsellen edess��n kuoleman runsasta niittoa; ja
monena solisevana purona juoksi verinen vesi Hiidenkiven ymp�rilt�
kohden jokaista suuntaa. Mutta koska sade oli lakannut, astuivat he
verhosta ulos, k�yskeliv�t ��nett�min� irvistellen uhriensa ymp�rill�,
katsellen kamoittavasti ja tuolloin, t�ll�in ravistaen p�it�nsa.

JUHANI. Onpa t�ss� lihaa.

TIMO. Ja verta.

JUHANI. Ja verta kanssa, on totisesti. Kasvaispa t�m�n kiven ymp�rist�

vaikka pippuria kymmenen vuotta per�tysten; niin on saanut moskaa
niskaansa t�m� maa.--Mutta iskek��mme tulta ja tehk��mme valkea, jossa
taidamme paistaa itsellemme tuoretta lihaa. Ah, maistuupa, maistuupa
pojille nyt h�rj�npaisti! Tuokaat, veljet, puita ja pihkalastuja, min�
isken tulta; mutta Timo rient�k��n aholle ja saattakoon t�nne kirveeni
ja tuohikontit, jotka vaaran hetken� hellitimme. Ja sitten, sy�ty�mme,
rupeemme miehiss� juoneen, rupeemme �otta nakka pois�, sanoi Kr��ni,
punapartainen ukko. Maan povessa jo lep�� h�nkin, mutta parastahan
p��sty�ns�. T��ll� k�rsi �ij�-rukka n�lk�� kuin juoksukoira; eik� ollut
h�nell� yst�v��, ei heimolaista, ei suojaa mihin p��ns� pisti, vaan
olipa viel� tuo turhanp�iv�inen kunniakin h�nen papinkirjastansa pois.
Tuonne h�n kyyk�hti Kolistimen riiheen, ja kaikki on nyt unohdettu
turpeen alla.--Kas niin, Eero, siin�h�n rasvaisia pihkalastuja, tuossa
tuo Simeoni kuivia karankoja, ja kohta on meill� riekas valkea.
Viiltelepp�s valmiiksi, Tuomas, oikein aika viuloja tuon kailokyljen
reidest�. Ah-hah! mielisinp�, mielisinp� jo tuossa paikassa iske� kiinni
kuin kissa raakaan, veriseen paistiin.

TUOMAS. Hieman viel� k�rsimyst�, ja paistimme maistuu yh� uhkeammin.

JUHANI. Niin vallan.--Mutta kiitt�k��mme, ett� kuulumme sukuun, joka on

oppinut taistelemaan n�l�n kanssa, sukuun ja kansaan. Emmeh�n muutoin
t�ss� hy�riskelisi en��n juuri n�in. Sen takaan.

Mutta pian paistui liekiss� seitsem�n muhkeata lihankappaletta. Siis

muistivat he my�s Laurinkin, vaikk'eiv�t kuitenkaan tahtoneet h�irit�
h�nen untansa kivell�, jossa h�n aina viel� makasi, her�ym�tt�
silloinkaan koska rankkasade h�nt� valeli. Mutta Timo oli l�htenyt
matkaan; l�ysi my�s aholta kontit, l�ysi kirveen veriselt� tanterelta,
jossa makasi kontio ja seitsem�n h�rk��. Ja palasi h�n retkelt�ns�
takaisin, kontit selj�ss� ja kirves kainalossa, ja silloin otettiin
esiin kuusi reik�leip�� ja lihankimpaleet tulesta; ja pienentyi miesten
hampaissa kuiva leip� ja paistettu, suolaan kastettu h�rj�nliha.
Nauttivat my�s Killi ja Kiiski nyt ylt�kyll�isen atrian, paastottuaan
is�ntiens� kanssa kolme y�t� ja p�iv��. Mutta koska he olivat itsens�
ravinneet, niin koirat kuin miehet, tuntui �kisti veljesten j�seniss�
puuduttava raukeus. Voimallinen, vastaanseisomaton uni heit� painoi, ja
he kallistuivat, silm�t ummessa, alas tanterelle, toinen toisensa
per�ss�. Ylh��ll� kivell� makasi kuorsaten Lauri, alhaalla kiven
juurella muut nuotion ymp�rill�, koska aurinko sammui ja syyskuun p�iv�
pimeni y�ksi. Niin he lep�siv�t uhriensa, surmatun h�rk�joukon keskell�;
ja leiri� vartioitsivat �ke� Killi ja Kiiski.

Mutta viimein, kun oli jo ehtinyt kappale y�t� eteenp�in, her�siv�t he

unestansa ja tunsivat j�lleen j�seniss��n entisen voiman. Nousivat he
yl�s ja rupesivat kantelemaan mustia, mehukkaita tervaskantoja tulelle,
ett� punertavassa valossa n�kisiv�t nylke� suurta saalistansa, mutta
l�hettiv�t Eeron viipym�tt� Viertolaan voudille asiasta tietoa antamaan.
Yl�s valahti mustanpunainen liekki, valaisten maata ja jylh�� mets��.
Kohden kartanoa asteli Eero, mutta muut k�viv�t kaikin voimin
ketistelem��n kaadettuja hirvi�ns�.

Silloin her�si my�s Lauri syv�st�, pitk�st� unestansa ja katsoi

harristellen ymp�rillens�, katsoi hetken, k�sitt�m�tt� mit� n�ki. Tuossa
palava kantokasa valaisi tyynen, pime�n y�n, kaikkialla n�kyi veress��n
pyllyilevi� nautoja, kielet hampaista ulkona ja mahat kohistuneina
korkealle. Kaksi heist� oli jo muuttunut lihoiksi, kolmas oli par'aikaa
muuttumassa. Ja siin�p� nyt veljeksist� mik� nylki, mik� hallitsi
jalkaa, mik� riuhtoili kirveell� rikki naudan jykevi� luita, ja mik�
heist� lihoja latoili kuusen juurelle valtaiseen pinoon. T�m�n kaiken
n�ki Laurin pohmeloinen silm�; mutta lopulta kuitenkin h�n k�sitti mit�
oli tapahtunut. H�n katsahti alas, n�ki l�hell� nuotiota sammaleisella
m�tt��ll� leiv�n ja leiv�ll� kappaleen paistettua lihaa. Silloin tunsi
h�n kiivaan hiukaistuksen vatsassansa, astui kivelt� alas, istui valkean
hauteesen ja iski kouransa lihaan ja leip��n. Paljasti h�n kuitenkin
p��ns�, liitti k�tens� ristiin ja, nopeasti ny�k�ytt�in tuota p�rr�ist�
tukkaansa, siunasi h�n ruokaa ja alkoi maistavan ehtoollisen. Siin�,
silm�t �kein� �ke�n otsan alla, h�n ��net�nn� istui ja atrioitsi. Siin�
h�n istui, kuivatellen vaatteitansa tervasliekkien hohteessa, ja muut,
h�nest� muutaman askeleen p��ss�, askartelivat ja hy�riskeliv�t
vikkel�sti; sill� teurastettavana oli heill� suuri kontio ja
nelj�kymment� h�rk��.
Sananpa saattoi Eero Viertolan voudille, vouti kiireesti herrallensa, ja
nousi tuosta huuto ja tulinen h�lin�; ja Eero l�ksi vilkaisemaan
takaisin tavallista vikkel�mmin. Mutta kiljuen ja kipen�iten vihasta
kokoonkutsui Viertolan herra kaikki saapuvilla olevat miehet. Siit�
l�ksi h�n hurjasti k�ym��n kohden Hiidenkive�, kymmenen rotevaa miest�
seurassaan, ja l�hinn� herraansa asteli kartanon harteva vouti, kourassa
peloittava tervapamppu. Samosivat he ankarasti eteenp�in, ja l�hestyi
viimein paikka, josta heit� vastaan punertava valo haamoitti. Valossa
n�kiv�t he seitsem�n urosta, kuin seitsem�n �illist�, mielt� hurmailevaa
aavetta, ja verist� ty�t� harjoittelivat aaveet, verisiss� kourissa
veriset veitset. Mik� nylki, mik� hallitsi jalkaa, mik� riuhtoili rikki
nyljetyn juhdan jykevi� luita, ja mik� levitteli vuotia kuivaamaan
kuusien taipuville oksille. Siell� koiratkin keikahtelivat, nauttien
naudoista noita hylj�tt�vi� taikapaloja, joita teurastajat viskeliv�t
ymp�rillens�. Pian huomasivat Killi ja Kiiski, ett� vierasta v�ke�
l�hestyi, ja he karkasivat kohden �ke�ll� haukunnalla, mutta kovistaen
riensiv�t veljekset hillitsem��n heit�. Astuipa esiin vihainen Viertolan
patruuna, astui hikoillen kovin tuo isovatsainen, pulleasilm�inen herra,
kymmenen miehen voimalla.

AAPO. Hyv�� iltaa, herra!

JUHANI. Jumala auttakoon meit�! t�ss� oli hirvitt�v� leikki.

VIERTOLA. Onko jo helvetti irti! Surmattu nelj�kymment� h�rk��!

Kauhistus ja kuolema!

AAPO. Niin on tapahtunut seitsem�n miehen hengen p��stimeksi.

VIERTOLA. Min� teid�t opetan, te Jukolan mets�sissit ja rosvot! Selk��n

heit�, miehet, ja peitotkaat ett� makaavat veress��n maassa kuin uhkeat
h�rk�ni tuossa. P�in tuuleen, miehet!

AAPO. Hiljaa, herra!

TUOMAS. Hiljaa, hiljaa!

JUHANI. Seis, herraseni, miehinesi, seis! ja muista mik� rauhaas tulee.

AAPO. Keskustelkaamme j�rkev�sti kovan onnen kohtausta.

JUHANI. Kaikilla on meill� yhteinen laki, jonka edess� me seisomme

verta-verroin. Sill� �mm�n kohdusta olet sin� astunut ulos juuri
niinkuin min�kin ja yht� paljaana, yht� paljaana, et tuumaakaan
parempana poikana. Ja sinun aatelisuutes? sen p��lle tehk��n pienen
konstin meid�n vanha, nilkosilm�inen kukko. Yhteinen laki! ja t�ss�
kohdassa on se vahvasti Jukolaisten puolella.

VIERTOLA. Puolellanne! Onko teill� valta, te kirotut, teurastaa juhtiani

omalla maallani?

JUHANI. Onko teill� valta p��st�� valloillensa h�rki�, joista on

miehelle hengen surma?

VIERTOLA. Omalla maallani he k�viv�t ja aidatussa ha'assa.

JUHANI. Sitten lasketaan vaa'alle t�m�. Tuo kappale raja-aidasta, jonka

h�rj�t surkeaksi piinaksemme murtivat alas, kuuluu koreasti Viertolan
osaksi. Mutta nyt tahdon kysy�: miksi panee rikas kartano niin r�ssyn
aidan, ett� sen elikko yhdess� roisauksessa runtoo maahan?

VOUTI. Aita kuin harjaksen ter�, sin� lurjus!

JUHANI. Aita, jonka juhta ty�nn�isi vaan kortena tielt�ns� pois!

VIERTOLA. Mit� oli teid�n tekemist� minun ha'assani, minun ha'assani, te

junkkarit? Mit�?

JUHANI. Ahdistimme karhua, vaarallista petoa, joka pian nykist�� niin

teid�t kuin teid�n h�rk�nnekin. Raatelevan kontion tapoimme, ja niinp�
teimme is�nmaallemme suuren, yhteisen hy�dyn. Eik� ole t�m� yhteinen
hy�ty: penssata pedot, peikot ja perkeleet maailmasta pois? Katsokaas
tuota paikkaa. Laki on vahvasti puolellamme, on vaikka m�t�nis.

VOUTI. Suus kiinni, sin� ry�k�le, ja �l� siin� l�rp�ttele!

VIERTOLA. Miellytt��p� heit� viel� tehd� meist� pilkkaa, lurjukset!

Selk��n heit�! Karatkaat p�in!

AAPO. Siivosti, herrat, voudit ja rengit, ja muistakaat kuinka on meit�

kiusattu t�ss� kiusan kivell� ja ett� jokainen meist� on pian vimman
villitty poika.

JUHANI. Oikein sanottu. Vimman villitty poika, vimman villitty poika!

Ah! h�nen aatoksensa k��ntyy �kisti ymp�ri, h�n puree syd�mens�
kivikovaksi ja silloin yksi leimaus, ja maa ja taivas naukuu. Ah! t�ss�
on meit� kiusattu kolme y�t� ja p�iv�� el�m�n ja kuoleman rajalla.

TUOMAS. Mutta nyt olemme sy�neet verist� lihaa, hengitt�neet murhan

verist� h�yry�, ja t�ss� seisomme, veriset puukot verisiss� kourissamme,
veriset aina kyyn�sp�ihin asti. Suokoon Herra teid�n ottamaan ajoissa
sanastamme vaari, me muutoin teemme t�m�n y�n kauhistuksen helvetiksi.
Ottakaat, ottakaat sanastamme vaari!

EERO. Ja varoitus h�rjist� tuossa.

JUHANI. Oi Herra, suo t�ll� hetkell� heille silm�nvoidetta ja syd�men

voimaa hillitsem��n itsi�ns� kiusaamasta meit� kauemmin! Anna heille
j�rke� p��h�n ja ottakoot varoituksen onnettomista h�rjist� tuossa,
sill� me taidamme viel�kin tehd� makkaroita! Anna heille viisautta,
Herra, me muutoin k�ymme heid�n papeiksensa ja vihimme heid�t n�ill�
verisill� puukoilla yhdeksi lihaksi ja vereksi noiden onnettomien
h�rkien kanssa tuossa, ja teemme kiljuvaksi helvetiksi t�m�n �isen
korven. Oi Herra, varjele tuota Viertolan isomahaista herraa ja h�nen
r�ykkeit� miehi�ns�! Armahda heit�, Jumalan kaikkivaltias poika!

TUOMAS. T�ss� seisomme, astukaat esiin jos miellytt��.

JUHANI. T�ss� seisomme, astukaat esiin jos miellytt��.

VIERTOLA. Hyv�, hyv�! Nyt ylv�stelk��t, mutta kerran, luulen min�,

lausuu laki toista ja koreasti silloin lannistuu ylpeytenne pyrst�, ja
onpa viel� kurja talonnekin mennyt aina tunkkaiseen perustaan
asti.--Pois, mieheni! Nelj�kymment� h�rk�� heit�n saaliiksenne nyt,
mutta kaikki viel� tempaan teilt� takaisin aina viimeiseen sorkkaan
asti. L�htek��mme!

JUHANI. Korjatkaat lihanne ja r�nttynne ennenkuin pahenevat. Ne ei koske

meihin; riensimme vaan nylkem��n ennen nahan sitkistymist� lihaan.

VIERTOLA. Kaikki hyvin! Kotia, miehet, niinkuin k�sken.

Poistui miehinens� Viertolan herra, uhaten kovin ja kiroillen; mutta

veljekset rupesivat j�lleen teurastukseen. Ja seuraavana p�iv�n� oli
nelj�kymment� h�rk�� nyljetty, ja palasivat veljekset kotiansa, kangessa
kantain karhua mustanhallavaa, ankaran suurta. Mutta juhtien niin lihat
kuin nahat ja suolet heittiv�t he mets��n, kuitenkin kahden veljen
vartioittavaksi.--Ja niin loppui retki, joka syntyi Taula-Matin
kertomuksista Pohjolan mailta, ja alusta m��r�ttiin sorsan-pyynniksi
Kourusuohon.

YHDEKS�S LUKU

On er�s syyskuun aamu; muutama p�iv� on mennyt sitten kuin veljesten

vaikea retki p��ttyi. Aholla he istuvat nyt kiehuvan lihapadan
ymp�rill�. Kaksi vuorokautta olivat he matkan p��st� vartioinneet
lihoja korvessa, mutta kenk��n ei k�ynyt niit� korjaamaan, ja n�kyi siis
tulevan tuosta verraton haaskio. Silloin p��ttiv�t he k�ytt��
hy�dyksens� noita muhkeita kasoja mets�ss� ja el�� oikein jalosti
lihapadan ��ress� aika tuonnemmaksi. Niin tapahtui. He kantoivat otukset
aittaansa, joka t�yttyi lihasta, ja orret peittyiv�t riippuvista
vuodista. Ja nytp� kiehui molskien ja kuohuen hirve�n suuri lihapata
kantoisella aholla l�hell� pirtti�, kiehui melkein lakkaamatta aamusta
iltaan, ja t�ysin� ponnistelivat veljesten vatsat.--Siin� he viettiv�t
suruttomia, iloisia p�ivi� nyt. Milloin he s�iv�t, milloin he
haastelivat satuja ja tarinoita, ja milloin taasen he makeasti
makasivat, m�tt��ll� p��, ja kuorsauksista jyr�hteli kumiseva aho.

Aamu oli kaunis, sen taivas sinisen�, kirkkaana kaarteli, ja metsist�

ymp�rill� kuului raikkaan koillisen kohina. Lihapatansa vaiheilla
oljentelivat veljekset; mik� istui kannon p��ss�, mik� ahon kuivalla
kamaralla, nauttien runsasta aamullistansa. Siin� my�s koiratkin,
rehoittaen mahoillansa, hilloivat h�rj�n saartuvallista, voimakasta
lihaa. Kaikkein kasvoilla n�kyi hilpeys ja jykev� rauha.

TIMO. Kiitos Viertolan herralle t�st�kin atriasta.

JUHANI. Kiitos ja kunnia h�nelle!

AAPO. Mutta luemmepa kalliiksikin viel� t�m�n kestin. Varmaankin ei

heit� Viertolainen asiaa juuri n�in.

JUHANI. Laki on puolellamme; sen huomaa kaiketi herrammekin ja heitt��

ker�j�nk�ymisen hiiteen. Sy�k��mme lihaa, veljet, ja suruttomasti
sulakoon se vatsassamme, sill� selk�mme on vapaa.--Mutta enemmin
liikett�, pojat, enemmin liikett� ja marssia; h�rj�nliha on lujaa
muonaa.

EERO. Iskek��mme k�si k�teen ja veljesrinki� tanssikaamme, loiskikaamme,

ja takaanpa ett� vatsa vaipuu.

JUHANI. Emmeh�n t�ss� harakoitse kuin m�t�kuun houkot, vaan yhdymmep�

toisenmoiseen leikkiin. Ah! miss� ovat nyt poikuuteni huikeat p�iv�t?
Veljet, ly�k��mme tulista kurraa kerran viel� kuin l�imme ennen Toukolan
tomuavilla teill�. T�ss� on meill� sile� aho, ja mit� kantoja on
esteeksi, tempaisemme juurineen pois, ja tuolta otamme tarhallemme
jatkoa nummen tasaisesta pinnasta. Nyt velisarja kahteen osaan, ja sen
puolen miehet, jotka k�yv�t taistelossa tappiolle, nielk��t ehtoolla
juhdan lihaa kymmenen naulaa.

TUOMAS. Olkoon sanottu.

JUHANI. Kymmenen naulaa, veljet?

EERO. Juuri niin! Kymmenen naulaa rangaistukseksi heille, joita visainen

kurra kaahaa.

JUHANI. Kolme kummallakin puolella, se olis suorin kauppa, mutta meit�

on seitsem�n miest�.

LAURI. Pois luovun min�. Ennen katselen kalupuita metsiss�, kuin

hurjap�isen� poika-nallina t�ss� juoksen ja hikoilen. Ly�k��t
leikki�nne, min� k�yn mets��n, kirveskyn� kainalossa.

Niin haastellen he p��ttiv�t viimein atriansa ja l�ksiv�t rakentamaan

kiekkotarhaa. Sen raivasivat he juoksemaan halki ahon ja viel� matkan
pitkin nummen kamaraa ahon it�isell� puolella. Ja muutaman tunnin p��st�
seisoivat he valmiina leikkiin, kourissa vahvat koivuiset kanget; ja
seisoivat he jaettuina kahteen joukkoon: Juhani, Simeoni ja Timo
toisella puolella, mutta toisella Tuomas, Aapo ja Eero. Alkoi kiekko
lennell� heid�n v�lill�ns�, ja kauas kajahteli tienoo, koska kanget
iskeliv�t vasten visasta py�r��, joka huminalla juoksi edestakaisin.

Mutta salojen helmoissa astelee Lauri, kirves kainalossa. Vitkoin h�n

k�yskelee, katsellen tarkasti ymp�rillens�, ja ainapa seisahtuu kulkunsa
hetkeksi koska silm�ns� huomaa pahkoja, puitten haaruja, v��ri�, ja
tuuheitten koivujen tai m�ntyjen latvoissa hattap�it� tuulenpesi�. Nyt
h�n kohtaa myrskyn murtaman kuusen korkean kannon, sit� katselee h�n
hetken, tuumiskellen, ja rupeaa viimein kirveell�ns� nakuttelemaan l�pe�
sen kylkeen. Tehty�ns� t�m�n, aattelee h�n itseksens�: rakentaa mar'
tulevana kev��n� pes�ns� tuohon l�peen punah�nt�inen lepp�lintu tai
pikkuinen, kirjava tikka. Niin h�n aattelee, merkitsee visusti paikan,
ja tiens� jatkaa eteenp�in. Mutta hetken kuljettuansa, huomaa h�n
riippuvaoksaisen koivun, jonka rangasta puskee ulos valtainen pahka,
kuperiainen, aika joulukakun vertainen. Sen iskee h�n irti, ottaa sen
mukaansa ja m��r�� siit� ankaran kousun. L�htee h�n j�lleen vaeltamaan,
mutta pianpa n�kee tarkka silm�ns� pienen kallionkielun syrj�ss�
kummallisesti v��ristyneen katajan. Mit�h�n tuostakin tulis? h�n
aattelee, ly�pi l�im�ytt�� tuimalla kirveell�ns� kerran ja kaksi, ja
katajan kaataa. H�n karsii sen, katselee sit� myh�illen hetken, ottaa
sen mukaansa ja l�htee k�ym��n taas. Kuulee h�n kylien karjankelloja,
luihkaisee kerran huikealla ��nell�, peloittaakseen H�ntyri� seuduilta
pois. H�n luihkaisee ja ymp�ri valahtaa kaiku, yst�v�llisesti vastaten.
Niin h�n astelee ja ehtii viimein kanervaisen kummun harjulle, n�kee
er��n hongan latvassa suuren tuulenpes�n keikkuvan, koska viile�
koillinen liehtoilee. H�n kaataa hongan, katkaisee siit� ryhtev�n hatun
ja istuu katselemaan l�yt��ns�.

Siin� istui h�n kauan, harkiten ja tutkistellen sek� tuulenpes�� ett�

pahkaa ja tuota monikoukullista katajaa. �Mill� tavalla oli luonto
heid�t saattanut matkaan? Mik� oli v��rist�nyt katajan noin moneen
kymmeneen mutkaan ja polveen?� Ja kallistui h�n alas, nojaten p��ns�
vasten vanhaa, ruohoittunutta viholaispes��. Siin� katsoi h�n puiden
latvoja, purjehtivia hattaroita, mietiskellen maan ja taivaan rakentoa;
ja et��lt�, Impivaaran aholta, kaikui h�nen korviinsa m�ikyn�
kiekkokankien iskuista. Viimein tahtoi h�n siirt�� aivostansa kaikki
aatokset pois ja p��tti nukkua; vaan eip� mielinyt uni h�nt� l�hesty�.
Mutta mit� keinoa k�ytteli tavallisesti Lauri, koska tapahtui ett�
Unonen viipyi? H�n silloin aatteli itsens� joko pieneksi myyr�ksi, joka
m�yriskelee rauhallisessa maanalaisessa kartanossaan ja nukkuu viimein
hienolle hietavuoteellensa, tai kuvaili h�n itsens� paksukarvaiseksi
karhuksi, lep��v�ksi jynk�ss�, sammaleisessa konnussansa kuusten juurien
alla, jonka p��ll� talven tuiskuavat myrskyt pauhaa. Niin aatteli h�n,
ja silloin uni melkein aina pian painoi h�nen silm�kantensa uneen.
Samoin nytkin, koska h�n aatteli itse�ns� myyr�n poikaseksi,
r�hm�stelev�ksi, syv�ll� maa-emon kohdussa.

H�n nukkui, mutta uni jatkoi h�nen mielens� kuvailusta. Koko h�nen
ruumiinsa, niin h�nest� tuntui, supistui �kisti hienokarvaiseksi
myyr�ksi, silm�ns� k�viv�t kovin pieniksi, mutta k�mmenens� pullistuivat
senkaltaisiksi hansikkaiksi, ja valmis oli myyr�, joka nummen kohdussa
kaiveli honkien juurien alla. Siell� h�n m�yrieli ja kaiveli, kaiveli
itsens� lopulta yl�sp�in pitkin hongan lahounutta syd�nt�, ehti latvan
viimeiseen huippuun ja huomasi nyt istuvansa keskell� tuulenpes��
hienossa, sammaleisessa karsinassa. �T�ss� on minun hyv� olla, t�ss�
tahdon asua ijankaikkisesti�, aatteli h�n, katsoa tirkist�en pienill�
myyr�silmill��n kammionsa pienest� akkunasta ulos. Ja h�n n�ki allansa
synke�n maailman k��rittyn� syksyillan ik�v��n h�m�r��n. H�n n�ki
Impivaaran jyrk�n vuoren, mutta mittaamattomassa, mielt� polttavassa
kaukaisuudessa, n�ki siell� iltaisten metsien keskell� tuon alakuloisen
pirtin, ja viel� n�ki h�n armaitten veljeins� heittelev�n kiekkoa
provastin kanssa sumuisella, kaikuvalla aholla. Ja h�nt� miellytti
katkerasti itke�, mutta kyynel ei tahtonut juosta, vaan py�riskeli
levotonna l�hteess�ns�. Kohden Impivaaraa h�n katseli: ja yli ahon ja
viel� kappaleen pitkin nummen pintaa oli levitetty h�rj�nvuotia,
verisi�, tuoreita, levitetty pitk��n riviin, jota my�ten hyppeli
humiseva kiekko. Koivuisilla, tyvist� v��rill� kangilla, veljekset
uhkeasti l�im�ytteliv�t, mutta uhkeammin viel� iski provasti hengen
miekallansa. Ja sitkeimm�st� raudasta, vanhoista hevosenkengist�, oli
t�m� hengen miekka taottu, niin kerskaili provasti itse, ylpe�sti
heiluttain asettansa ilmassa, heiluttain ja kamautellen sit� vasten
tuota tammista uskonkilpe�ns�, joka riippui h�nen rintansa vasemmalla
puolella.

Hikip�in he m�ikytteliv�t, edestakaisin lenteli kiekko heid�n

v�lill�ns�, ja kauas kuului kova meno ja paukkina. Mutta viimein huomasi
provasti ettei kiekko ollutkaan tavallinen kiekko, vaan oli se
punakansinen aapiskirja, jota veljekset k�ytteliv�t kiekkona leikiss�.
T�st� julmistui provasti, kirosi ja sadatteli, huutaen tuhannen
tulimmaista veljesten p��lle. H�n viittasi l�ikkyv�ll� miekallansa
it��n, l�nteen, pohjoiseen ja etel��n p�in, huusi korkealla ��nell�
�iijaa iijaa!� ja kaikista ilmoista l�heni mustia pilvi�
myrskynkierroksissa, l�heni hirmuisella vauhdilla kohden murheellista
Impivaaraa. Tuli tuhansittain tuulisp�it�, ja veljesten ymp�rill� he
t�yt�siv�t yhteen kaikki ja tempasivat heid�t helmoihinsa. Ja pian
kiiriskeli kuusi veljest� tuulen siivill� korkealla ilmassa ylisniskoin
sekavassa rykelm�ss�. Niin k��rittyin� tomuun ja pilvien sumuun py�riv�t
he vinhasti ymp�ri kuin loinpuut py�rii, joita kankurin vilkas k�si
viskelee. Katseli tuota kauhistuen Lauri myyr�nhaamussa tuulenpes�st�,
kumartelevan hongan latvasta. Milloin n�ki h�n py�riv�st� kierroksesta
miehen kouran pist�v�n ulos, milloin leuvan niinkuin Juhanin jykev�
leuka, ja milloin taasen liehahti yl�s karhea tukka h�nen katsantonsa
ohi. Mutta k�m�ytti �kisti pappi miekallaan vasten tammista
uskon-kilpe�ns�, ja siirtyi kohta pilvipatsas, l�ksi kiit�m��n kohden
hongistoa, jossa Lauri kiikkui korkeassa kehdossansa, ja siit�p�
p�ll�htiv�t h�nen myyr�nsilm�ns� pystyyn. Kuitenkin lensi tuima
tuulisp�� h�nen ohitsensa, ja �kisti kuului ja �kisti vaikeni taasen
veljesten surkea r��kkyn� ja r�hin�. Ohitse h�n lensi, mutta
peloittavalla vauhdilla: mets� kohisi kuin tuhannen koskea, kohisi ja
ryskyi, ja honka, jonka latvassa Lauri tuulenpes�ss� lep�si, kaatui
r�ikkyn�ll�, josta mies, s�ik�ht�en kovin, her�si unestansa. Pahasti h�n
parahti, loiskasi yl�s m�tt��lt�ns� ja huusi melkein itkev�ll� ��nell�:
�auta, Jumala, ihmislasta!� Kauan tuijotteli h�n ymp�rillens�, kohta
muistamatta miss� h�n oli. Mutta viimein asettuivat h�nen aatoksensa
entisille tiloillensa taas, varsinkin kun h�n havaitsi vieress��n
kapineet: v��r�n katajan, pahkamollon ja tuulenpes�n, r�yhe�n kuin
Turkin keisarin hattu.

Lopulta l�ksi h�n, kirves kainalossa, kalut olalla, astelemaan kohden

Impivaaraa j�lleen, p��tt�en ei milloinkaan en��n kuvata itse�ns�
luontokappaleeksi, kun Jumala kerran oli luonut h�nen j�rkev�ksi
ihmiseksi. Niin mietiskellen, k�yskeli h�n eteenp�in; huomasi viel�
kivisen polun varrella pienen koivun, joka h�nen silm��ns� miellytti.
�Mit�h�n tuostakin tulis,--hyv� kakkulakeppi�, aatteli h�n, iski
kirveell�ns�, ja oli miehell� selj�ss� oivallinen kalupuu
kakkulasauvaksi. Ja t�ll� taakan lis�yksell� h�n l�ksi taasen kulkemaan;
ja hetken p��st� seisoi h�n nummella, katsellen �ke�n� ja ��net�nn�
veljesten iloista leikki�, tulista kiekon heittoa. Kovin siin�
iskeiltiin ja juostiin, ja voittajina taistelivat Tuomas, Aapo ja Eero,
jotka jo olivat karkoittaneet vastusmiehens� tarhan it�iseen p��h�n.
Mutta kun raivattu tie oli loppunut, vaihettivat puolueet asemia
kiistassaan, ja veljekset Juhani, Simeoni ja Timo rupesivat pakenemaan
kohden kotoa taas, vaikka pinnisteliv�tkin vastaan voimiansa my�den.
Vaikeata oli vastustaa Tuomaan heittoa, koska kiekko loiskien ja parkuen
kirmasi esiin; vaikeata kiekon, taasen tullessaan takaisin, py�ri� ohi
Eeron, ilman sattumista h�nen sauvaansa. Niin siin� kamppailtiin,
hikoiltiin ja kirkkuiltiin t�ytt� kitaa, ja kamppausta katseli ��net�n
Lauri, selj�ss� Metsolan taakka, katselivat my�s Killi ja Kiiski, istuen
aina l�hell� Juhania, avaten tuolloin, t�ll�in leukojansa vilahtavaan
haukoitukseen. Ja kirkkaana kaarteli heid�n p��ll�ns� syyskuun taivas,
raikas koillinen hongistossa hymisi, ja korvessa, kuivan kuusen
kyljess�, nakutteli punaharjainen, keltasilm�inen tikka, ja v�list�
hel�hteli h�nen kile� ja kaunis ��nens�.

JUHANI. Nyt annappas kurrasi tulla ja saapa h�n seip��st�ni otsikkoonsa,

tiet��kseen mist� h�n on tullut.

TUOMAS. Kas tuossa! Siin� heitto, joka soittaa teid�t aina

Ilvesj�rvelle.

JUHANI. Sit� en juuri tahtoisi uskoa. Niin tuossahan se makaa,

veikkoseni, vallan koreasti. Mutta Herran leimaus! nyt katso, poika,
kinttus. Tuossa!

TUOMAS. Ly� vastaan, iske h�nt�, Aapo!

AAPO. Meni kuin p��skynen ohitseni suhinalla. Mutta min� tied�n ett�
Eeron kanki kajahtaa taasen. Juuri niinkuin sanoin! Hyvin isketty, Eero,
hyvin!
TUOMAS. Kunnia Eerolle, kunnia korkea!

JUHANI. Ilman sit� peevelin tiiti�ist� siell� h�nn�ss�nne olisittepa jo

mets�n pohjassa, �ij�-parat.

TUOMAS. Ota vastaan kurra, mies, ja �l� siin� l�pertele kuin lapsi.

EERO. Heleijaa! Meneep� ohitsensa taas.

AAPO. Ei kohtaa h�nt� yksik��n sauva, ei yksik��n.

TUOMAS. Ei enemmin kuin lent�v�� t�hte� taivaalla. Veljet, mit� sanotte?

EERO. Aikapa siin� en��n sanaakaan hiiskua, kun juoksevat, h�nn�t

lurpassa, kadonneen lampaan j�ljess�.

TUOMAS. Lysti�! Laula, Eero, laula, iloleikki� ly�dess�mme. Laula

Rajam�en rykmentist�, joka loiloitus ei anna t�t� heittoa per��n, vaan
kest�� meille viel� voitonvirreksikin ahon toisella rannalla tuolla.
Laula Mikon ja Kaisan retkist� pit�j�ll�.

EERO. Olkoonhan laulua ja riemua, ja saakoot sauvamme vauhtia

laulustani.

Rajam�ell' korkealla
Asuu pariskunta,
Harjoitellen virkaa viisi,
Ammattia monta.

Mikko, ukko viltti-hattu,

Kuoharina kulkee,
Usein pelimiehen�kin
Laattiata polkee.

Kantelee h�n, kauppailee h�n

Pikipalleroita,
Katsoo kaivot, sulkee veret,
Vallan kiltti noita.

Kaisa, akka nuuskanaama

Imeskelee sarvee,
Askarrellen saunanl�ylyss',
Keskell' �mm�parvee.

Seuraa heit� poikaa viisi

Kaikiss' matkan vaaroiss',
Heikka, vanhin, ratsastellen,
Keppihepo haaroiss'.

Toinen poika, harjastukka,

Matti-nimen kantaa,
Maailma nimen �M�r�k�lli�
Veitikalle antaa.

Sitten tulee kaksoispari,

Nalliaista kaksi;
Nuorimpansa kutsuu Mikko
�Pikkutallukaksi�.
Siin� ompi rykm�nttimme
L�htem�ss� reissuun;
Valmihina vankkurit jo
Tunkiolla seisoo.

Karsitaan nyt kulkemahan

Yl�s, alas m�kii,
Kuohimahan, kuppaamahan,
Kauppailemaan pikii.

Aisoiss' Kaisa nuuskanaama

Itse olla tykk��;
Mikko, purren m�lli�ns�,
Sauvall' per��n lykk��.

Kuormana on rattahilla
Kolme nalliaista,
Pikis�kki, sarvipussi.
Pient� kaikellaista.

Poika-nallit vankkureissa
Kirkkuu kitaa t�ytt�,
Kaisa heille huutaa, kiroo,
Mikko nyrkkins' n�ytt��.

Edell�p� konillansa
Heikka-poika kaahaa.
M�r�k�lli viimeisen�
Pullorattait' raahaa.

Tullaan viimein suureen kyl��n:

Portit r�ikkyy, paukkuu,
Lapset parkuin piiloon juoksee,
Koirat kiljuu, haukkuu.

Onpa Mikkoon monen Hallin

Syyt� katsoo karsaast';
Uhattu on Mikon veitsell'
Lasta piim�partaist'.

Siit� talon koirat reuhuu,

Siit� lasten kauhu,
Rykm�ntti kun Rajam�en
Astuu sis��n pauhull'.

Laattialla lentoo juoksee

Heikka orhins kanssa,
M�r�k�lli jyrittelee
Pullorattaillansa.

Nytp� aika potkauksen

Antaa orhi hurja:
Pirstaleiksi K�llin rattaat,
M�r��m�h�n kurja.

Tuima Kaisa tunkiolta

Ruoskan hirveen tuopi,
Jolla Heikka-peijakasta
Ankarasti suomii.
 Mutta tuolla kaksoispari
Kiskoo tukkanuottaa;
Heit� taasen vuorostansa
Kaisan hulja suoppaa.

Heikka voihkaa, K�lli m�r��,

R��kkyy nalliaiset,
Kaisa huutaa, ly�den jalkaans':
�Peikot, Mustalaiset!�

Voittaisipa kirku t�m�

Kurjet Pohjan soilla,
Voittais juoppo-vaihettajat
Hevosmarkkinoilla.

JUHANI. Mit� tuumiskelee Aapo siell�? Katso, poika, ettet teloittanut

kiekkoani visaista ja vahvaa.

TUOMAS. Tuonnehan se kanervistoon polulta p�ll�hti ja pys�htyi

mielest�ni l�helle tuota pient� n�rett�.--P�iv��, Lauri! No miksi seisot
tuossa noin �ke�n� ja ��net�nn�?

EERO. Mit� kuuluu mets�st�, Lauri?

JUHANI. Kysy h�nelt�. Siin� h�n seisoo kuin entinen Paijulan Heikki, se
Myllym�en Hessu, r�ykki� kenk�rajoja selj�ss�.--Mutta Aapo, Aapo, sin�
peijakkaan pokko, mit� kuhnailet siell�.

TIMO. Tee joutua, tee joutua, Aapo-veljeni.

JUHANI. Tirkistelee ja haeskelee siell� kuin kissa poikaansa...

�Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu...�

Siirrypp�s hieman tielt� pois, mun Kiiski-koiraseni, muutoin ovat

k�p�l�si vaarassa.--Kuuletko sin�? Pois tielt�.

�Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu,

Kultani ��ni se kaukana kaikuu�.

Jaa, jaa, Kiiski-parka, t�ss� ei auta armot. Kyll� sen tied�t. Siin�
mahdat istua ja haukoitella niinkuin parhaiten maistaa. J�rri sin�.
Hehehee! Siin� saat istua rauhassa ja katsella kurran juoksua.--Mutta
soikoon saakeli, ellei t�ss� kiekkoa l�ydet�! Etsim��n sit� joka mies!

EERO. T�ss� on kalu.

TUOMAS. Saatappas se t�nne peukaloni ja etusormeni pihtiin.

AAPO. Ja l�het� se heille oikein miehen kourasta.

JUHANI. Juuri niin! t��ll� on my�s vastassa miehen kanki.

TUOMAS. Pois alta, muutoin annan sulle sarven otsaan.

AAPO. Ohipa se humisee!

EERO. Voi, s� Juho-veikkoseni! miksi piekset tyhj�� tuulta noin?

JUHANI. Iske vastaan, Simeoni, l�im�yt� nurin ett� tanner soi! Oh sin�
nahjus itse�skin! No, Timo poikani, katso ett� kankesi paukahtaa!--
peeveli sinun nahkaas! Tarvitsisitpa viisi paria vitsoja, verkkasen
vekama!

TUOMAS. Mars vaan! Eih�n siin� muuta. Mutta saatetaanpas

Rajam�en-rykmentti kyl�st� ulos. Muistathan, Eero, kuinka Hemmon sauna
savuaa?

EERO.

Mutta sana kulkemahan

Eip� ollut my�h�:
Tullut ompi Kuppa-Kaisa,
Hemmon sauna ry�h��.

Kohta �mmii sauna t�ysi

Joka ilmast' nelj�st';
Maailmat kumoon juttelevat.
Sata sarvee selj�ss'.

Kaisan huulet massahtelee,

Napsuttelee kirves,
Kreeta-muori Kaisan kynsiss',
Juttuu hampaat irviss'.

Mutta tuolla tarhan puoless',

Mik� pauhu? Heisaa!
Kylt�t, kaltit saarnailevat,
Pikku-porsaat veisaa.

Miksi kylt�t r�hisev�t?

Miksi naskit kirkuu?
Katsos: l��tin oven alla
Mikon veitsi vilkkuu.

Hyvin Mikko kaikki teki,

Kaisa hyvin kaikki;
Sitten akka niinkuin ukko
Harjaisia naukkii.

Sitten taasen kulkemahan

Kohden kyl�� toista;
Mikko, aina lysti-poika,
L�ht�marssin soittaa.

Aisoiss' Kaisa nuuskanaama

Itse olla tykk��,
Mikko, purren m�lli�ns�,
Sauvall' per��n-lykk��.

Tuollapa jo retkeilev�t
Uuden pellon alla,
Koirat heit� saattelevat
Kiivaall' haukkinalla.

Nallit vinkuu, Kaisa kiroo,

M�r�� M�r�k�lli,
 Mikko koirii kivittelee,
Santa tiell� p�llyy.

Mutta viimein loppu tulee

Hirveest' pauhinasta,
Kotihin jo koirat k�yv�t
Joukkoo saattamasta.

Loppunut on lasten tuska,

Kurjain itkuhyrsky,
Koska ompi ohimennyt
Rajam�en myrsky.

Kerran viel' tok' r�hin�t�

Korppim�elt' kaikuu;
Ukon-ilma pakeneva
Taivaan reunall' raikkuu;

Niinp� hirmurykm�ntist�
Laskettelin laulaa;
Aika ompi kastamahan
Lauluniekan kaulaa.

Siihen loppui Eeron laulu, loppui my�s teiskaus voimihin koseva; ja

aurinko vaipui l�nteen sammaleisten m�ntyin kohtuun. Hikisin� astelivat
veljekset nyt kotia, niin voittajat, Tuomas, Aapo ja Eero, kuin
voitetut, mutta viimeisen� k�yskeli Lauri, olalla valtainen taakka.
Siit� tultuaan pirttipihalle, asettivat he padan tulelle lihaa t�ynn� ja
keittiv�t sit�. Rupesivat he yhteisesti atrioitsemaan; mutta Juhanin,
Simeonin ja Timon oli nielt�v� h�rj�nlihaa peloittava mitta, kymmenen
naulaa, niinkuin leikin alkaessa yhteisesti m��r�ttiin. Ilman armoa
t�ytyi heid�n tehd� teht�v�ns�, kun Tuomas heid�n edess��n uhaten
seisoi. Jalosti he purivat ja nieleskeliv�t, vaikka usein hy�kk�sikin
heid�n vatsansa vastaan ja silm�ns� veriponnistuivat. T�yttiv�t viimein
m��r�ns� Simeoni ja Timo, ja silloin he, puhkaten ja surkeasti
irvist�en, astuivat viipym�tt� pirttiin ja kaatuivat nukkumaan
kaislaisille vuoteillensa. Mutta hetken viel� viipyi tuikeassa
atriassaan Juhani, vaikka h�n ahkeraankin pureksi ja j�yr�si. ��net�nn�,
katsahdellen kankeasti korpeen alas, istui h�n kannolla ja s�i,
vihaisena, varsinkin kuullessaan Eeron v�kivaltaista naurun
tirskumista. Lopulta nielaisi h�n viimeisen kerran, ja kasvonsa
pullistuivat ja punehtuivat hirmuisesti, mutta alaspa lotkahti kuitenkin
kurkusta pala, puoleksi purtu. Ja silloinpa h�n viipym�tt�, puhkaten,
surkeasti irvist�en ja pidellen vatsastansa, astui v��nt�in pirttiin ja
kaatui nukkumaan kaislaiselle vuoteellensa; ja seurasivat h�nt� my�s
muut veljet y�lliseen lepoon.

Koska he viimein aamulla her�siv�t sike�st� unestansa, seisoi pirtiss�

lautamies M�kel� vierasmiehen kanssa. Tuli h�n Viertolan herran
l�hett�m�n�, k�skien heit� ker�jiin h�rkien surmaamisesta. ��net�nn�
tuijoitellen kuultelivat veljekset lautamiehen k�sky�, nousivat tuosta
vihdoin, pukivat p��llens�, v�hitellen seljiten unen h�iri�st�. Kyhneili
tukkaansa �ke� Juhani ja lausui morisevalla ��nell�.

JUHANI. T�m� on ankara asia; olihan siin� kilpana seitsem�n henke�. Ja

mit� on tuhannen nautaa yhden ainoan miehen verosta?

M�KEL�. H�rj�t k�yskeliv�t koreasti Viertolan omalla, aidatulla maalla.

JUHANI. Mutta karhu, joka on sek� ihmisen ett� h�rj�n vihamies, kaiken
esivallan vihamies, ei k�yskelekk��n yht� koreasti, tultuansa Viertolan
herran maalle, vaan pist�� koreasti poskeensa niin herran kuin minun
itsenikin ja M�kel�nkin; ja kaikki olemme, toivon min�, kalliisti
ostettuja sielu-parkoja. Katsokaas tuota paikkaa. Ai, ai, M�kel�! t��ll�
on tallessa monta koukkua, punttia ja pyk�l��, t��ll� hampaan kolossa,
ja niill�p� kerran koreasti kyll�kin tukkeen Viertolaisen kidan. Nyt en
niit� mieli juuri ilmoittaa, mutta tuomarin edess� hellitet��n t��lt�
yht� ja toista, aina kuinka asiat vaatii, asiat ja asian haarat.

TIMO. Emme olekkaan juuri kakaroita ker�j�-asioissa. Astuimmehan esiin,

Jumala paratkoon, parhaina pokkoina siin� ankarassa prosessissa, jonka
Koivulan Kaisa nosti lapsen elatuksesta. Ainapa muistan viel� kuinka
huudettiin: �Juhani Juhanin poika Jukola ja h�nen nuorempi veljens�
Timoteeus!�

JUHANI. Timo vaikene, vaikene paikalla kuin myyr�npoikanen.--Niin,

M�kel�, asia on sit� laatua, juuri niinkuin sanon.

M�KEL�. Ette siis yrittelekk��n maksamaan hyv�ll� Viertolaisen vahinkoa?

JUHANI. Ei �yri�, ei �yri�, ei yht��n kruunun �yri�! Me seisomme

oikeuden kannalla, ja viimein on meill� voitto vaikka m�t�nis.

M�KEL�. Mutta olenpa kuullut, ett� sy�d��n t��ll� lihaa kuin kekrin�
vaan. Mit� lihaa m�ss�t��n t��ll� niin runsaasti?

JUHANI. H�rj�nlihaa, h�rj�nlihaa, Viertolan h�rkien muhkeata lihaa. Eik�

olekkaan meill� juuri tapana m�ss�t�, mutta sy�mme noin vaan koreasti,
niin paljon kuin kristillisen ihmisen n�lk�iseen maaruun mahtuu.

M�KEL�. Koskitte siis kuitenkin lihoihin, joiden kanssa, niinkuin lause

on omista suistanne kuulunut, ei ollut teid�n mit��n tekemist�.

JUHANI. Lihat olisivat muutoin m�d�ntyneet ja levitt�neet syhelm�t, ja

syym�t, rutot ja rupitaudit ymp�ri koko Suomen. Mutta meh�n pelastimme
is�nmaamme sellaisesta surkeudesta. Ja jos taasen kysyisitte, miksi emme
selk�mme vissimm�n vapauden t�hden kuopanneet lihoja maan
syvyyteen,--joka oliskin oikean tomppelin kysymys--mutta jos niin
kysyisitte, niin siihenp� vastaisimme n�in: Me emme tahtoneet tehd� niin
suurta synti�, menett�en is�inmaaltamme ja esivallaltamme niin
voimallista, mehukasta s�rvint� kuin h�rj�nlihaa, varsinkin muistellessa
kuinka moni poika on t�n�kin vuonna saanut purra m�nnyn kylke� kuin
pukki.

M�KEL�. No, totta sanoen, niin oikeinpa teitte, korjatessanne mit�

Viertola ylpe�sti hylk�si. Siin� on sen kysymyksen ratkaisu; mutta mit�
koskee varsinaiseen seikkaan, vahingon palkintoon, niin pelk��np� ett�
se teilt� viimein kiskotaan ulos.

JUHANI. Ei leikin, ei leikin. Menk��t ennen tanteret ja talot aina

nurkkakiviin asti.

M�KEL�. Min� olen tehnyt ty�ni ja sanonut mit� asiasta uskon. Hyv�sti!

JUHANI. Sanokaat uskonne viel� toisestakin asiasta. Mit�h�n provastimme

meist� aattelee t�h�n aikaan?

M�KEL�. Siin� kohdassa hotisee maailma hirve�sti, mutta mainetten

huutoihin ei ole paljon luottamista. Mutta yhden asian taidan teille
kuitenkin varmaan vakuuttaa, sen nimitt�in, ett� provasti on teid�n
t�htenne kiivaassa keskustelussa piispan kanssa ja ett� piispan toimesta
tulee kohta pit�j��mme viisikymment� kasakkaa.

JUHANI. Karasoo!

M�KEL�. Niin, viisikymment� hevosta ja miest�.

JUHANI. Karasoo! Kasakkojen piikkej� on Suomen poika ennenkin taitellut.

M�KEL�. Ik�v� asia ainakin. Mutta eih�n tuo kuitenkaan ole niin
hirmuista kuin huudetaan. Olisko t�m� en��n laitaa? �Komppania
kasakoita, p�lly�v� komppania keih�stettyj� kasakoita, hosurit muassa�.
Niin, mit� m� tuommoista joutojuttua uskoisin. Viisikymment� miest�
tulee, ei enemmin.

JUHANI. Anna heid�n tulla.

M�KEL�. Sin�k� niin sanot? Junkkari! Ja min� kun antaisin viisi plootua
p��st�ksemme heist�, p��st�ksemme h�pe�st�. Mit� hulluuksia! Sotavoimia
pit�j��mme seitsem�n miehen t�hden? Hulluuksia, hulluuksia! Mutta
niinh�n on piispamme toimittanut.

JUHANI. Hyvin kaikki!

M�KEL�. Pahoin, pahoin, peevelin pahoin. Mutta hyv�sti nyt!

JUHANI. Jumalan haltuun, M�kel�! ja sin�, Karilan Taavetti, mene Herran

huomaan ja nimeen.

TUOMAS. Oliskohan tuossa aihetta?

JUHANI. Kas niin, pojat! Nelj�kymment� h�rk�� ja komppania kasakoita!

Ota minua kohtuus, Ilvesj�rvi!

AAPO. Ep�ilenp� kovin...

JUHANI. Nelj�kymment� h�rk�� ja pataljoona kasakoita, hosurit muassa,

mulkosilm�iset hosurit! Ota minua kirkkaasen kohtuus, j�rvi!

AAPO. Malta mieles, mies, ja �l� riehu.

JUHANI. Sin� kuulit mit� h�n sanoi.

LAURI. H�n valehteli. Sen n�in h�nen silmist�ns�, vaikka koettikin ukko
ottaa p��llens� vallan totisen muodon. H�n valehteli; sen vannon min�.

AAPO. Suuri junkkari koko M�kel�. Kasakoita pantakoon liikkeille Karjan

ry�v�ri� ja Nurmij�rven rosvoja varten, vaan ei kohden kunniallisia
miehi�, joiden papinkirjassa ei l�ydy viel� yht��n ainoata h�pe�n
pilkkua. Mutta M�kel� on suuri junkkari.

TUOMAS. Ja kuitenkin aina kunnian ukko.

AAPO. Kunnian ukko, rehellisyys itse, mutta voipa h�n sukkeloita, koska
h�n vaan tahtoo, ja hienolla, hienolla tavalla, ettet tied� asioistakaan
ennenkuin pyristelet h�nen verkossansa. Ah! olis siin� rinnassa kylm�
syd�n ja pahansuopa mieli, niin voittaispa h�n itse perkeleenkin
pimeyden juonissa. Mutta nyt h�n suo ja tekee paljasta hyv��, vaikka
sommaileekin tuolloin, t�ll�in oikein riivatusti. Ah sin�! kuinka
sovititkin sanas ja lausees t�ss� historiassa. Eih�n ilman, etten hieman
k�mm�ht�nyt min�kin.

JUHANI. Min�h�n, poika-parka, pelj�styin perin hukille tuon suurikelmin

jaarituksista; mutta nytp� huomaan, ett� kaikki oli puhdasta valetta.
Kasakoita t�nne? Mit� viel�? H�hh�h!

AAPO. Mutta olipa siin� sutkausta suurustan alle. Menepp�s jo, Lauri, ja
tee valkea tuonne keitinkiven juurelle; sill� vatsa sanoo ett� atrian
aika l�hestyy.

L�ksi Lauri ulos aholle, teki leimuavan tulen, ja hetken p��st� astuivat
muutkin pirtist� ulos, asettivat itsens� keitinkiven ymp�rille; ja
keitettiin taasen murkinaksi padallinen tuoretta lihaa. Ruvettiinpa
atrialle, mutta Juhania, Simeonia ja Timoa ei miellytt�nyt t�n�p�n�
h�rk�.

EERO. Sy�k��t lihaa, pojat. Juhani, sy� h�rj�nlihaa.

JUHANI. Sy� itse!

TIMO. Minua ei miellyt� t�m� h�rkien lihavuus, ei sit� vastenkaan.

SIMEONI. Tunnenpa v�ristyksen syntisess� ruumiissani, koska heit�n

silm�ni tuonne pataan.

TIMO. S�isink� en�� koskaan tuoretta lihaa? Pois se!

JUHANI. Niell� kymmenen naulaa h�rj�st� makoonsa. Kymmenen naulaa!

Suttahan se muistuttaa. Mutta nyt olen saanut tarpeikseni, ja suljettu
on el�m�ni tie, koska ei en�� liha maista. Ja lihan, lihan nojallahan on
meid�n t��ll� elett�v�. Mutta nyt on mielest�ni tuo pata kuin mustia
sammakoita t�ynn�. Ah! ei paljon puutu etten itke.

TIMO. Mit� auttaa itku? Usko minua, niin en ole tuhrinut silmi�ni sitten
kuin emo-eukkoni haudalla, koska muori peitettiin maan mullan rakoseen,
silloinpa v�h�n pihauttelin. Muutoin, koska poika-r�ssy� kovan onnen
p�iv� uhkaa, niin aattelenpa aina: eih�n tuosta kuolemata vihaisempaa
tule. Mit� suremme? Aika antaa uusia neuvoja.

JUHANI. Oikein! Sen tempun n�yt�n teille kohta, n�yt�n, peijakas vie!
Sill� t�h�n p��kalloon syttyy pieni aatoksen kipen�. No, noh! Ei se
tyhm� p��k��n, ei se tyhm� p��k��n ole juuri tyhmin tyhm�. No, noh!
Aatokseni kipen� syttyy.

TIMO. Mimmoinen kipen�?

JUHANI. No, noh!

TIMO. Mimmoinen kipen�?

JUHANI. Ehk� ovat t��ll� kaikki kotona. No, noh!

TIMO. Oletko keksinyt keinon?

JUHANI. Onhan t�ss�, Herran nimess�, tervaskantoja kuin mustia tonttuja

tuhansittain ymp�rill�mme.
TIMO. On kyll�. Mutta mit� autuutta antaa meille tervaskanto?

JUHANI. Sin� heikko-uskoinen sielu-parka. Kannoista keit�mme kihisev��

tervaa, tervasta piki�, kiilt�v�nmustia lohkareita, joista saamme rahaa.
Sen konstin tunnen yht� hyvin kuin Rajam�en Mikkokin. Mutta kiitos
Eerolle, joka eilen h�nest� loilotteli ja saattoi nyt mieleeni t�m�n
tervaskanto-keinon; sill� keinoa muuta ei l�ydy meill� rahansaantiin.
Otuskin metsiss�mme v�henee jo v�henemist��n, ja rahaksi k�ytettyn� eip�
riitt�isi se leip��n ja muuhun s�rpimeen, koska lihasta kerran, niinkuin
luulen, olen ottanut ikuiset j��hyv�iset. Mutta kaikki nyt palkitsee
piki ja terva. Ottakaamme Mikosta vaari, Mikosta vaari.

TIMO. Ottakaamme niin. Mutta siihen pit�is sitten my�skin yhdist�� tuo
Mikon toinen virka, jos uusi el�m�mme leiville l�is. Min� kyll� tied�n,
ett� kissa pistet��n nahkahihaan ja koira nelikkotynn�riin, jos heist�
kunnon tavalla pohdin otat, mutta siin� tarvitaan viel� monta muutakin
viisautta. Ja se virka pidet��n v�h�n niinkuin h�pe�llisen�.
Muistakaamme se kanssa.

JUHANI. Mene sin� hiiteen kuohariveitsinesi! Min� poltan tervaa, min�,

ja keit�n piki�; ja sinun pit�� viel� n�kem�n kuinka pikik��r�mist�
rahasummia kiepataan. Aapo, mit� aattelet tuumastani?

AAPO. Olenpa sit� aivossani aprikoinnut, eik� ole se juuri ilman

j�rkevyytt�, mutta leip�� ei helli siit� kylliksi. Kaikkein v�himmin
voimme rikasten herrojen kanssa lakia k�yd� pikij�hk�leitten perustalla.
Ja onnettomat olemme, jos k�ymme viimein asiassa alle!

JUHANI. Niin, niin; mutta mit�s tehd��n? Oikeuttansa kukin t��ll� etsii.

AAPO. Tehk��mme sovinto ja heitt�k��mme ker�j�nk�ynti.

JUHANI. Poika! mill� sovitamme Viertolan tulisen herran ja maksamme

h�rk�ns�?

AAPO. Eih�n riit� siihen piki, ei terva eik� mets�n otus, joka jo
v�heneekin peloittavalla tavalla. Mutta katsos nyt, kuinka syntyy
aatoksesta aatos ja sanasta sana. Koska haastelit tervaskannoista, niin
johtui mieleeni Jukolan ��rett�m�t salot, sen tuuheat koivistot,
m�nnist�t ja kuusi-mets�t. Voihan seitsem�n miest� kaataa kaskea
kymmenet tynn�rin-alat muutamana p�iv�n�. Kasken poltamme, kylv�mme ja
leikkaamme viimein ja jyv�t viemme h�rkien hintana Viertolaan, j�t�mme
kuitenkin aittaamme osan omiksi tarpeiksemme. Ja siin� on leip�� heille,
joita liha ja veri peloittaa. Taasen mit� Viertolaiseen koskee, niin
ellei h�rkien hinnaksi riit� ensimm�inen huhta, niin tekee sen toinen,
tekee kolmas kaikitenkin. Mutta siksi kuin vilja lainehtii huhdassamme,
puristelemme kaikin voimin mets�n antimuoria; ja teille kolmelle maistaa
liha kyll�kin viel�. Niin kuluessa kahden vuoden mutta koska huhdassamme
seisoo valmiina ter�inen laiho, niin aumoja rakentelemme ja riihi�
kolkkeilemme, no niinh�n silloin ty�skentelemme kuin oikeassa talossa.
Mutta katso: jos p��t�mme astua moiseen juoneen, niin l�htek��n meist�
kiireesti yksi tai kaksi tuon Viertolan kanssa keskustelemaan, ja
luulenpa ett� h�n viimeinkin lauhtuu ja p��tt�� odottaa satoa
huhdastamme; sill� h�nt� sanotaan kuitenkin v�h�n kelpomieheksi.

TUOMAS. Sit� neuvoa kelpaa harkita.

JUHANI. Kelpaa tosin. Onpa se neuvo kotoisin miehen kallosta, vaan ei

hatsaleen �mm�n p��kk�sest�.

AAPO. Sit� harkitkaamme, ja huomenna p��ttyk��n mit� p��ttyy.

Meni p�iv�, tuli y� ja nousi taasen toinen p�iv�, ja p��ttiv�t,

veljekset seurata Aapon neuvoa. Kaksi heist�, Juhani ja Aapo, l�ksiv�t
puhelemaan sovinnon kielt� Viertolan kiivaan herran kanssa. Mutta pian
muuttui liepe�ksi pelj�tty herra ja mieltyi vartomaan vahinkonsa
palkintoa mainiosta huhdasta. Miksi ei olisi h�n suostunut kauppaan,
koska Jukolan jylhiss� metsiss� monenkaltaiset ja summattomat hy�dyt
olivat h�nelle tarjona. Mutta vallan tyytyv�isin� k��ntyiv�t veljekset
takaisin kartanosta, saattaen kotiansa iloisen sanoman.

Meni taasen p�ivi� kaksi, kolme ja l�ksiv�t veljekset miehiss� mets��n,

kiilt�v�t kirveet olalla, mutta, kourassa vesuri, vanha katkennut
sirppi, asteli viimeisen� Eero. M��r�ttiin huhdaksi avara, p�iv�nkalteva
ja tuuhea-m�ntyinen m�ki, jonka yl�puolella n�htiin korkea hongisto. Ja
niinp� kasken kaataminen aljettiin: kirveet paukahtelivat, mets� kaikui,
ja rytin�ll� kaatui m�nty m�nnyn hartioille. Mutta aina edell� riensi
Eero, leikellen poikki vesurillaan taipuvia sitkeit� vesoja. Niin kaatui
ryhev�t� mets�� usea tynn�rin-ala, ja ymp�ri tuoksusi viherj�n havun ja
tuoreitten lastujen raikas haju. Ja siin� nyt makasi p�iv�nrinteisell�
m�ell� Impivaaran kaski, ankaran avara; tuskin oli n�hty sen vertaista
ennen. Ja ty� oli tehty viiden syyskuun p�iv�n kuluessa. Siit� lep�siv�t
he makeasti taasen pirtiss�ns�, kuorsaten kolme y�t� ja p�iv��. Mutta
koska ruumiinsa oli tarpeeksi lev�nnyt, l�ksiv�t he ulos ajoretkillens�
kellastuneisin metsiin. Jymisevi� m�ki� he samosivat, samosivat korpia
koleita, kiehtoen tarkoilla luodeillansa Tapiolan karjaa tulevan talven
varoiksi. Mutta kovin jo rupesikin v�henem��n mets�vilja noissa
tienoissa Impivaaran ymp�rill�; ja aika oli jo veljesten k�yd� kokemaan
toisenkaltaista elonkeinoa.

Talvi tuli, lumi peitti maan, aholla kiertoili vinkka tuuli ja rakenteli
kinoksia vasten pirtin seini�. Mutta pirtiss�, parven hiottavassa
l�mpym�ss� oljentelivat veljekset, lev�ten menneen kes�n monesta
puuhasta ja vaivasta. Ahkeraan he kylpeiliv�t, hautelivat j�seni�ns�
pehmeill� vihdoilla herttaisessa l�ylyss�. Humisten kuumalta kiukaalta
kohosi l�yly, hajosi kiiriskellen ymp�ri huonetta, tunkeusi viimein
reijist� ulos ja haihtui kylm�n-kiljuvaan ilmaan, alakuloisen, vaalean
taivaan alle. Niinp� kaislavuoteillansa viettiv�t uniset miehet sek�
p�iv�t ett� y�t. Siell� he monenakin talvi-y�n� katselivat pienest�
akkunal�vest�ns� kelmeitten revontulten v�lkkyn�t� pohjosessa. Silloin
tuolla vuoren harjulla, partaisten kuusten takaa, kajasti
kauas-haamoittava kaari. Siell� s�ihkyen ja ��net�nn� soitto syttyi ja
sammui ja syttyi taasen, tuli tulta ajeli, ehtien aina Pohjolan valjulta
portilta yl�s korkeuden kumoon, ja v�limmiten vavahteli ymp�ri taivasta
himme� valo. Tuotapa leikki� katselivat veljekset pirttins� parvelta,
ihmetellen ja arvellen tuonne, t�nne t�m�n juhlallisen ilmi�n alkua ja
syyt�. Mutta he arvelivat ja tuumiskelivat turhaan.

Silloin, t�ll�in l�ksiv�t he kuitenkin lyhyk�isen p�iv�n valjetessa ulos

tuulien temmellykseen, l�ksiv�t hiihtelem��n liukkailla suksillansa
halki hyyrteisten metsien. Ja miten onnistui, saavuttivat he milloin
vilkkaan teeren, milloin harmaakarvaisen oravan ja milloin Metsolan
asujamista jonkun muun.--Kohtasivat he korvessa ilveksen py�re�t j�ljet,
jotka somana viivana juoksivat pitkin hankea, ja kiihtyi heti vimmatusti
koirien into, joka n�ytti, ettei otus heist� kaukana kaarrellut. Pian
kuului Killin ja Kiiskin vingahteleva haukunta, ja kiivaasti siirtyi
ajo, kiivaasti riensiv�t my�s veljekset sen j�ljess�. Halki korven nyt
kaahattiin, korvesta kivist� m�ke� yl�s, ja kallioitten kyljist�
piestiin lumi ja sammale kauas. Edell� karkasi ilves, jonka silm�t
kirkkaina v�l�hteliv�t, kirkkaina kuin kaksi peili� p�iv�isen palossa.
H�nt� vainosi koirien kiljuva kiukku ja suksien suhinalla seitsem�n
miest�. Nyt vinhasti kirmaistiin Kamajan korkeata harjannetta my�den
lounaasen p�in, josta p�iv�n riutuva t�hti kuusien v�list� kuumoitti
heit� vastaan; ja raikkui oikealla pohjoiset alankomaat, raikkui
vasemmalla etel�iset alankomaat, kun Killi ja Kiiski ilmoittivat
tulta-hengitt�v�n kimmansa. Mutta pys�htyiv�t �kisti kilpailevat ��net,
koska v��r�kynsinen ilves vaaran kovimpana hetken� kiipesi nopeasti yl�s
kuusen latvaan. Mieluisasti otti kuusi h�nen helmaansa, mutta ei
kuitenkaan voinut h�nt� kuolemasta suojella. Siin� reuhuivat koirat,
k�rkkyen leimuavilla silmill� yl�s korkeuteen, josta hiljainen murina
kuului, ja kuusi ravisteli tukkaansa, uhaten vainoojia. Mutta
pauhinalla, r�iskyn�ll� rynk�siv�t veljekset hiiht�en esiin, ja tulena
heid�n poskensa hohtivat ja rinnat liehtoi. Silloin lausui Tuomas: �nyt
hillitk��t koiria, veljet, p��sem�st� vaaralliseen taisteloon, jossa
pian heid�n mahansa viillett�isiin�. Niin h�n lausui ja kohta iskiv�t
muut kouransa lujasti koirien turkkiin, koska Tuomas luikkunsa ojensi ja
ampui. Alas kellehti kuusesta verinen ilves, ja koirat kohta kiljahtaen
reutomaan, p��st�kseen uhrinsa kimppuun, mutta eiv�tp� p��sneet
kuitenkaan. Makasi nyt lumisella tanterella ilves, teiskaten ja
temmelt�in, ja kaikkialle temmoili h�n kynsill�ns� ter�vill�. Mutta
toinen luoti h�nen tuskansa lyhensi, l�vist�en aivot, ja h�n raukeni.
Silloin kuusi uhaten ravisti kihariansa kerran viel� ja kylvi alas
latvastansa kimmelt�v�� lunta kuolevan poikansa peitteeksi, koska veren
kuumassa virrassa pakeni syd�mest� raitis henki ja h�lveni h�yryn�
ilmaan. Ja niinp� loppui valtainen ajo tuolla Kamajan kuusisella m�ell�,
jonne luoteisesta haamoitti Impivaaran vuori ja himme�n� kantoinen aho
sen alla. Sinne nyt veljekset iloisina saaliinensa taasen iskiv�t
suuntansa.

Niinp� hyyrteisiss� metsiss� hiihteliv�t he m�ki� yl�s ja alas,

hiihteliv�t tasaisia tantereita; ja kauas paistoi miehen avoin ja ruskea
rinta. Niin heid�n aikansa viettyi, enimmin kuitenkin pirtin l�mpym�ss�,
koska s�teet�n, unelias aurinko viipyili etel�n helteisess� maailmassa.
Kauas oli se siirtynyt, elon tulinen l�hde; tuskinpa se er��n� p�iv�n�
en��n nosti otsansakaan yl�s metsien sinisest� helmasta. Mutta silloinpa
se samassa k��ntyikin ja alkoi taasen matkansa Pohjolaan.

Kes� oli tullut, kaski karsittiin; ja kuumina poutap�ivin� kuivi

summaton risurykelm�, ja polton-aika l�hestyi. Mutta rajanaapureille
sanomaa saattamatta, kellenk��n tietoa antamatta, l�ksiv�t veljekset
polttamaan kaskeansa. Tuli pistettiin varvistoon ja ankara liekki kohosi
jyrin�ll� korkeuteen ja pian py�riskeli ruskea savu aina pilvien ��riin.
Eteenp�in retkeili palo, ja tuhaksi poltti se kasken auringon hele�ss�
paisteessa. Mutta ei se tyytynyt ainoastaan kasken risuun ja puuhun,
vaan rynk�sip� my�s viimein jylin�ll� hongiston pylv�ssaliin. Silloin
veljekset kauhistuen riensiv�t kaikin voimin vastustamaan vallatonta
voimaa: he lakaisivat ja pieksiv�t kanervaista tannerta, ja heid�n
kuusiluutansa milloin v�ik�hteliv�t, vingahtelivat ilmassa, milloin
l�iv�t raskaasti maahan, ett� humahteli santainen m�ki. Mutta tuostapa
ei kuitenkaan riehuva liekki ottanut masentuakseen, se kiirehti yh� vaan
pohtaen eteenp�in. Huusi viimein Juhani korkealla ��nell�: �housut
kouraamme joka mies, ne kastakaamme l�hteesen ja niill� kuloa
huhtokaamme!� Tempasivat he p��lt�ns� housut, upottivat ne helluvaan,
kylm��n l�hteesen ja rupesivat huhtomahan, peittoomahan nummen palavata
pintaa. Korkealle singahteli tulinen tuhka ja noki, maa t�misi kuin
joukko ratsastajoita olisi kiit�nyt t�ytt� laukkaa sen ylitse; ja
h�mmentyiv�tp� hurjat loimot. Mustina kuin murjaanit, ja uiskellen
hiess� kaatuivat miehet voimattomina alas maahan, puuskuttaen,
huohoittaen tulisesta leikist�.

Mutta puhtaaksi oli palanut kaski, joka kylvettiin ja kynnettiin,

risu-�keell� karhittiin seitsem�n miehen voimalla, ja viimeiseksi luja
aita pantiin sen ymp�rille; ja ennen talven tuloa rehoitteli huhdassa
oivallinen oras. Mutta aitaanpa j�tettiin sopivia l�pi� ja reiki�,
joihin rakettiin raskaita loukkuja monen j�niksen kuolemaksi.

KYMMENES LUKU

Kului p�ivi� taasen, tuli toisen kes�n leikkuu-aika, ja huhdassa

kiikkuili laiho loistoisa ja uhkea, jonka vertaista tuskin oli n�hty.
Silloin veljekset s�teilev�n auringon helteess� leikkasivat huhtansa; ja
pian oli muuttunut kuhilaiksi l�ikkyv� olki. Mutta v�hitellen katosivat
kuhilaat taasen, siirrettyin� pirttiin. Siell� parven l�mpym�ss� vilja
kuivattiin, alhaalla sein��n ly�tiin ja puhdistettiin. Ja oli viimein
huhta ihan lakea, jyv�t korjatut, joista suurin osa viipym�tt�
saatettiin Viertolaan, mutta omiksi tarpeiksi j�tettiin kuitenkin
kaksikymment� tynn�ri�. Tuli nyt jyvien kautta maksetuksi noin puolet
veljesten maksettavasta; ja lupasi Viertolainen kuitata heid�n velkansa
kaiken, jos heitt�isiv�t huhdan h�nelle kerran kauralla viljelt�v�ksi,
antaisivat h�nelle Jukolan mets�st� hirret uuteen, uhkeaan riiheen, ja
saattaisivat takaisin nelj�kymment� h�rj�nvuotaa. Ja veljekset
suostuivat kauppaan.

Niin olivat he p��sneet kiusallisesta seikasta, joka kuitenkin oli

saattanut heid�n aittaansa jyvi� enemmin kuin tulevan talven tarpeiksi.
Mutta toi se heille viel� t�rke�mpi�kin kohtauksia. Tuosta viljasta,
noista pulskeista huhtajyvist� lenn�hti Juhanin aatos viinanpolttoon ja
kohta suostui h�nen tuumiinsa my�skin Timo. Muut tuota yrityst� alussa
kyll� iskiv�t vastaan, mutta voittipa viimein Juhanin ja Timon tahto.
Juhani lausuili, kuinka viinakin, jos sit� taidolla ja kohtuudella
nauttii, on iloksi ja onneksi, etenkin heille, kaarneenpoikasille
synke�ss� syd�nmaassa. Ja k�viv�t he juoneen, rakensivat pienen k�ls�n
sudentarhan ojankoon ja saattoivat sinne Jukolasta vanhan viinapannun;
sill� nahkapeitturilla itsell��n ei ollutkaan varoja viinankeittoon.
Mutta nytp� Impivaaran ojalta savu suitsuilemaan taivahalle; ja
runsaasti antoi keitto kirkasta viinaa.

Rupesivat nyt veljekset huvittelemaan itsi�ns�, naukkien p�iv�t aamusta

iltaan, ja heid�n aikansa meni kuin virran juoksu. Ja kahden, kolmen
p�iv�n p��st� jo kaikui heid�n korvissaan lakkaamaton, humiseva soitto,
kuin kaukaisen pasuunan ��ni, ja iloisesti py�ri maailma ymp�ri heid�n
silmiss�ns�. Paitasillaan he oljentelivat pirtiss�, josta alati kuului
hirve� meteli ja loilotus, milloin taasen painimisen jytin�, milloin
tappeluksenkin r�hin� ja jyske. Silloinpa usein lenn�hti �kisti pirtin
jykev� ovi auki ja kaappasi ulos mies miten jaksoi ja samoin h�nen
per�ss�ns� toinen, vilkkaisten kaikin voimin. Ymp�ri huoneen juostiin,
ja kelkkui paita, lyhyt, nelj�niitinen, ja vilahtelivat ruskeat koivet.
Niin kirmaistiin, kunnes iskettiin yhteen tai kunnes muut veljekset
riensiv�t v�liin sovintoa ja rauhaa rakentamaan. Siit� astuttiin
miehiss� pirttiin taas, ryyp�ttiin yst�vyyden ryypyt ja laulettiin
iloinen laulu, vallattomasti loiloiteltiin.
Lauri yksin ei liittynyt tuohon hummaukseen. Muistellen hurjap�ist�
humalaansa Hiidenkivell�, oli h�n tehnyt p��t�ksen jalon ja pyh�n, ettei
sin� ilmoisna ik�n� laskisi huulillensa juovuttavaa juomaa; ja piti h�n
my�s p��t�ksens�. Nyt h�n ��net�nn� k�yskeli metsiss�, katsellen puitten
v��ri�, haeskellen kalupuita talon tarpeiksi. Ahkerasti askarteli h�n
my�s huhdassa loukkuinensa, ja useinpa sielt� palasi h�n, kantaen j�n�n
poikaa pullistuneessa pussissansa. Tapahtui kerran, koska h�n taasen
asteli katsomassa pyydyksi�ns�, ett� h�n loukussa n�ki er��n ruskean
el�v�n. Tyytyv�isen� lausui h�n: �Jumalan kiitos ett� ketun sain!� mutta
pian kuultiin j�lleen h�nen suustansa karhea, morahtava huuto:
�Viertolan ruskea kissa ja saatana!� Niin h�n huusi, viskasi kissan
vihaisesti mets��n, viritti loukun ja l�ksi taasen kulkemaan
satimillensa ja teerentarhoillensa. Niin vietti h�n p�iv�ns� metsien
viileydess�, sill'aikaa kuin muut killisilmin peuhailivat paahteisessa
pirtiss�.

L�hestyi Mikkelinp�iv�, ja miellytti veljeksi� viett�� juhla oikein

oivallisesti. Varustettiin kaupunkiin rahallinen kuorma, jonka hinnalla
piti ostettaman p�hn�� juhlan kunnioiksi: rommia, putelli-olutta,
nahkiaisia, sillej� ja vehn�si�. Tuima oli ratasten ymp�rill� miesten
liike ja toimi raikkaana syyskuun aamuna. Siin� s�kkej� nosteltiin ja
aseteltiin, k�ytt� kiskottiin ja vahvoja siansolmuja ly�tiin. Kaikki
tapahtui vallan keve�sti, tapahtui tulisella vauhdilla; sill� jokainen
heist�, jos siirr�mme joukosta Laurin, oli kumonnut naamaansa huikean
aamuryypyn. Pian seisoi kuorma valmiina pihalla, ja l�ksiv�t Simeoni ja
Eero matkustamaan kohden H�meenlinnaa, rattailla tynn�ri rukiita ja
kymmenen kannua viinaa, ja aisoissa vanha Valko.--Mutta pirtiss�
jatkettiin iloisesti pauhaavaa el�m��, viinaa haarikasta keikautettiin,
ja meni p�iv� p�iv�n j�ljess�. Meni jo viikko ja toistakin, mutta
matkamiehi� kaupungista ei n�kynyt, ei kuulunut, ja rupesivat veljet
arvelemaan asiaa sinne, t�nne. Ja heid�n n�in arvellessaan koitti
viimein kymmenes p�iv�, mutta aina samalla tiet�m�tt�myyden tiell�
viipyiv�t Simeoni ja Eero.

Aurinko nousi, ja korkeimmallaan kierteli pirtiss� reuhuava ilo; ja

voimakkaasti siell� lausuiltiin, koska kukin kerskaili voimiansa. Mutta
��net�nn� kolkassaan istui Lauri ja veisteli visasta pyssyntukkia.
Siell� voimakkaasti lausuiltiin. �Poika niinkuin nurkanp��!� �T�pp�set
taivasta kohden, koska mies ly�!� �Muistatteko, veljet, kuinka makeasti
Kolistimen Antti sai t�st� k�mmenest� tuonne vasten leukaper��? H�n sai
kuin mies, ja tanner soi ja taivas kimahti, kun kaatui salskea poika�.
Niin siell� kilvan haasteltiin, ja v�limmiten taasen kumautettiin
helmeilev�� nestett� haarikasta.--Mutta nousi �kisti kiivas kina Timon
ja Juhanin v�lille, ja kovin siin� syd�mystyi lopulta vanhin veli. Sill�
Timo ei nyt ollenkaan mielinyt antaa per��n, vaan v�itteli lujasti
vastaan sananlaskuilla, raamatun v�rssyill� ja pahoin ontuvilla
vertauksilla. Tuostapa Juhanin sappi paisui, h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t
tulta, ja viimein, �kisti vaijeten, rynk�si h�n yl�s kuin �rrytetty
karhu kohden itsepintaista velje�ns�. Mutta pakenemaan Timo; juoksi ulos
aholle poika paljain paidoin, ja h�nen j�ljess�ns� Juhani samoin
puettuna. Muutaman askeleen p��h�n kynnyksest� vainooja kuitenkin jo
seisahtui, mutta Timo, luullen julmistuneen veljen olevan kantap�iss�,
juoksi v��nt�in yh� eteenp�in pitkin kantoista ahoa. Ja nyt, arvaten
vihamiehens� kynnet iskev�n juuri niskaansa, aukaisi h�n suunsa ja
parahti karkealla ��nell�, katsoen kankeasti taakseen. Mutta h�nen
silm�ns� suurenivat, kun h�n huomasi Juhanin seisovan h�nest� kaukana,
l�hell� pirtin porrasta, kyhnien niskaansa ja katsellen kahta
viheli�ist� matkamiest�, jotka korven rannasta kihnustain l�heniv�t
kohden pirtti�. Ulos riensiv�t muutkin, punoittain kuin saunanl�ylyss�,
riensiv�t rakentamaan sovintoa riita veljesten v�lille. Mutta pian
k��ntyiv�t kaikkein silm�t kohden Simeonia ja Eeroa, jotka palasivat
viimein matkaltansa, surkeassa tilassa.

Valko, nyt ainoastaan luuna ja nahkana, asteli sanomattoman vitkaan;

tuollahan lerkkui h�nen p��ns� alhaalla etujalkain v�liss�, ja maata
lakaisi murheellisesti riippuva huuli. Mutta viheli�inen oli my�s
miesten muoto. Lokaisilla kasvoilla ja vaatteilla istuivat he rattailla
kuin kaksi varista sateessa. Simeonilta oli varastettu lakki, Eerolta
sukat ja saappaat; rahoista oli heill� j�ljell� ainoastaan kuusi
kopeekkaa, jotka Eeron tiet�m�tt� olivat j��neet h�nen liivins� taskuun,
ja siin� my�s l�ytyi yksi rikkimurentunut prenikka. Miss� ja kuinka
olivat he h�vitt�neet kuorman hinnan? Oli se H�meenlinnassa menetetty
viinaan ja vehn�pulliin; ja n�inp� nyt tyhjin kourin ja kovin
pohmeloisina l�heniv�t he kotoansa. Vaiti, perin �llistynein� katselivat
muut pirtin ovella t�t� ilmestyst�, ja Simeoni ja Eero lukivat
peloittavan tuomionsa heid�n katsannoistaan. Ja harkitsipa Simeoni
parhaaksi, kaapaista k�p�l�m�keen, niin kauan kuin viel� oli aikaa.
Loiskaisi h�n rattailta alas, heitti niin veljens� kuin hevosen ja
katosi korpeen. Samaa keinoa k�ytt�� tuumiskeli my�s Eerokin, mutta h�n
toivoi taitavansa poistaa puolestansa kaiken syyn ja seist� pian ihan
viattomana veljestens� edess�. Niin h�n mietiskeli ja p��tti kulkea
esiin.

Tultuansa vihdoin pirttipihalle, otti h�n p��llens� kovin murheellisen

muodon ja, tervehtim�tt�, sanaakaan mainitsematta, astui h�n alas ja
rupesi p��st�m��n Valkoa valjaista. Mutta nyt tuli kiivas kysymys kuinka
matka oli tehty ja mihin kuorman hinta oli h�vitetty. Eero kertoi heille
kaikki, muistuttaen ett� rahat olivat Simeonin hoidettavina; ett�
Simeoni k�ski ja h�nen nuoremman tuli totella; ett� Simeoni on vanhempi
ja siis enemmin kokenut ja viisaampi kuin h�n, nuori, ymm�rt�m�t�n
poikanulikka. Niin h�n itse�ns� puolusti, mutta muut ymm�rsiv�t hyvin,
ettei h�nk��n ollut syyt�n, ja niinp� todisti my�s h�nen pohmeloinen
muotonsa. Sent�hden katsoivat he oikeaksi rangaista h�nt� ja viipym�tt�.
Iski nyt Tuomas h�nen kaulukseensa, asetti h�nen, keve�sti kuin vauvan,
ruomana alas tanterelle, mutta noukkasi Juhani tunkiolta karsitun
havun-oksan, jolla sivalteli muutaman kerran Eeroa reiteen, l�i tuimalla
k�dell�, ja pahasti marisi poika heid�n allansa. Koska t�m� oli tehty,
viskasi Juhani vihaisesti ruoskan kourastansa, lausuen: �suokoon Jumala,
ett� kuritin sinua viimeisen kerran, ja saattakoon t�m� saunoitus
sinulle uuden syd�men! Se on toivoni, mutta pelk��np� toivovani turhaan,
sill� hyv� lapsi kurittaa itse itsens�, mutta paha ei kuristakaan
parane�. Niin lausui h�n, astui �ke�n� pirttiin, pyrkien yl�s olkiselle
vuoteellensa. Mutta menty�ns� uunin ohi, huomasi h�n kissan, joka
unisena istui kiukaalla, ja otti h�n suuhunsa palan leip��, pureskeli
sen pieneksi ja pisti purusen vanhalle Matille, joka kehr�ten ja
rakoisilla silmill� nautitsi mit� oli saanut. Siit�, katsahtaen
karmeasti aina, kiipesi h�n yl�s parvelle, hieraisi kerran vatsaansa,
kallistui oljille ja peitti itsens� l�mp�isell� kaattuvalla.

Mutta Eeron kuritusta oli Simeoni kamoten katsellut korven pimeydest�

ja kuullut h�nen huutonsa, ja hyvin h�n tiesi, ett� h�n itse olisi
saanut viel� kovemman rangaistuksen vihaisilta veljilt�ns�. Sent�hden
kiitti h�n onneansa ollessaan nyt kuusien suojassa, siirtyi kauemmas
ahon haamusta pois ja katosi metsien turvaavaan helmaan. Mutta synkk� ja
autio, kuin syksyn mets�t h�nen ymp�rill��n, oli my�s h�nen syd�mens�.
Kauan h�n asteli sammaleista korpea, asteli viimein kivist�,
mustikanvartista maata, ja murheellisesti huokaili kellastunut koivisto
k�ydess� kolkon tuulen. Mihin piti h�nen vaeltaa metsien py�rrytt�viss�
saleissa? Mihin piti paeta miehen, koska iloton ja pime� oli el�m� ja
pime� kuoleman y�?

Mutta pihalla, l�hell� pirtin ovea askartelivat veljekset, sy�tt�en

suuruksella ja hieroen, sukien v�synytt� Valkoa. Vihaisena,
vihelj�isess� tilassansakin, istui Eero pirtin kynnyksell�, pureskellen
hammasta, ja parvella makasi Juhani kaattuvan alla. Mutta koska Valko
oli ruokottu ja laskettu laitumelle ja retelit asetetut vasten pirtin
sein��, astuivat veljekset sis��n, syd�men karvaudella muistellen
turhaan varrottuja juhlatavaroita. Viimein astui my�s Eero pirttiin
��net�nn� ja kyr�ten kiukkuisesti. Silloin Juhani, kohottaen p��t�ns�
peiton alta ja kurkistellen yli parven reunan, haastoi seuraavalla
tavalla: �Viel�k� sin� kyr��t, sonni? Etk� saanut kenties l�ylytyst�
ansion mukaan, j��r�p�ssi? Peijakas? jos olisimme oikein ansiosta
sinulle antaneet, niin tuskinpa nyt k�mppisit tuossa omilla t�pp�sill�s
pirttiimme. Usko minua, ja kiit� onneasi, ett� p��sit n�in helpolla
hinnalla. Mutta toista vartokoon Simeoni. Ah! h�n voidelkoon selk�ns�
karhun-ihralla, ennenkuin rohkenee aukaista oveamme. H�n tarvitsee,
tarvitsee totisesti! Myyd� viina, ja koska krouvari on sen oikein
ehtinyt sekoittamaan per�loroksi, ostaa se takaisin moninkerroin
kalliimpana, ja lioittaa sitten samaan sikuriveteen ja tyyriisen,
tyyriisen makuvariin ruiss�kit aina viimeiseen jyv��n asti, sanalla
sanoen: kaikki mit� rattailta heltii, menett�� viinaan, siirappijuomaan,
vehn�pulliin ja prenikoihin. Ah! ken olis sit� Simeonista luullut?
Siin�k� oli h�nen jumalisuutensa? Siin�k� monen hartaan rukouksen
hedelm�t? Mutta eih�n tule meid�n kuitenkaan tuostakaan hullummin
ihmetell�. Onhan, pahasti kyll�, jumalisilla miehill� tavallisesti
kiivas veto viinaan, varsinkin ryypiskelemiseen kaapin-oven takana. Sen
olen kaikessa tyhmyydess�ni tullut huomaitsemaan. Muistelkaammepas
esimerkiksi H�rk�m�en is�nt��, jota kutsutaan ja katsotaan hurskaaksi
mieheksi; mutta sama pokko juuri k�yskelee p�iv�ns� t�ydess� vommassa,
punoittaen kuin hiilist� aamusta iltaan.--Kas kun h�n nyt l�htee ulos
raitillensa kammaristaan postillan ja virsikirjan ��rest�. Ensiksip�
tyyr�t��n tie kohden kaappia, ja siell� on tapahtuva pieni konsti, pieni
keikaushun��ri. Ulos nyt astutaan, kohden tallia touvataan, ja renki,
poloinen poika, tiet�� kuulevansa saarnan, joka kest�� ja kelpaa. Mutta
p��ttyyh�n viimein saarna pahankin papin, nariseehan vihdoin ovi, ja
kylkimyyry� kohden omettaa marssii nyt ukko. Ja siell�h�n taas on
piikar��sy tulisissa tauloissa, kun is�nt� kukkopunaisena h�nt� oikein
ripitt��, ripitt��, motkoittaa ja kotkoittaa. Voi sinua �ij�-k�ntti�!
Noh, loppuuhan n�lk�vuosikin, astellaanhan ometasta tupaan. Mutta
tuollapa vasta r�hin� nousee, saarna tiuskeinta tiuskeampi em�nn�n ja
tytt�ren osaksi, kest�v� tunnin tai kaksi. Tiuskaiseepa em�nt�kin
v�limmiten vastaan, tiuskaisee ja �rj�isee, mutta vaiti on tytt�nen ja
tipahtelee raukan kyynel. Voi sinua j�rri�! Mutta vihdoinpa kuitenkin
tuntuu saarnamiehen kurkku k�yv�n kuivaksi ja karkeaksi, ja k�yd��np�s
sit� kastamaan kammarin kaappiin; ja sitten taasen virsikirja kouraan ja
laulamaan ett� pihtipielet vapisee. Niin kuluu miehelt� p�iv�, kuluu
viikko, kunnes h�n sunnuntainaamulla k�m�itt�� tytt�ren kanssa kirkkoon,
k�m�itt�� noissa k��syiss�ns�, patalakki p��ss� ja takinkaulus korkealla
kenossa. Siell� h�n nyt istuu Herran temppeliss�, suu mytyss� ja
kulmakarvat kohotettuina yl�s aina puoleen otsaan; siell� h�n istuu,
karautellen kurkkuansa ihan hurskasten tavalla, istuu juhlallisena,
vakaana ja totisena kuin vasta palkittu sonni. Niin h�n siell� k�k�itt��
kuin rajapyykki mets�ss�; mutta kas kun h�n palaa kirkosta takaisin ja
ehtii viimein kotonsa pihalle, niin tuiskuavalla vauhdilla,
tultatuiskuavalla vauhdilla riennet��n suoraan kohden kammarin kaappia
taas; ja nytp� ukko �maistaa ett� pohja paistaa�. Niin hartaasti
naukkielee h�n, jota kutsutaan maailman pylv��ksi, niin kovassa
kimmassa, niin kovassa kimmassa k�yskelee t��ll� her�nnyt mies. Ja
samoinpa luulisin k�yv�n Simeonille my�s, jos onni h�nen pist�isi kerran
H�rk�m�en puukenkiin.--Tosin on parempi henki vuosien kuluessa tehnyt
todenteolla ja ehtimiseen Simeonia kohtaan ty�t�, ehtimiseen, sit� ei
taida kielt��, vaikka h�n usein on liikam��riinkin pyristellyt sielunsa
siipi�. Niin, niin, mutta monessa kohdassa on h�n taasen pelkk� maailman
lapsi, yht� suuri syntis�kki kuin min� ja moni muukin, ja tekee
temppuja, miss� ei auta muu kuin aika l�ylytys. Ja nytp� h�n oikein
peevelin tepposet teki. Totellen perkeleen kuiskausta, joi h�n naamaansa
kalliin kuorman eik� tuonut meille murenaakaan juhlah�ystett�. Hmmh!
hammastahan purra t�ytyy. No, no, h�n saa viel� saparollensa, saa ett�
pirtti roikkaa�. Niin haasteli Juhani, kurkistellen parven reunalta
alas; siit� vaipui h�n takaisin vuoteellensa ja nukkui. Lepoon kaatuivat
muutkin, ja makasivat he sike�sti aina seuraavaan aamuun.

Mutta Simeonia ei kuulunut, ei usean y�n ja p�iv�n per�st�k��n.

Tuostahan veljille arvelua taasen, arvelua ja murhettakin, varsinkin
koska Eerolta vihdoin kuulivat h�nen oikean tilansa. Sill� koska parin,
kolmen p�iv�n kuluttua Eeron �ke� mieli oli v�h�n lievinnyt, antoi h�n
muristen ilmi kuinka Simeonin laita oli heid�n palatessaan kaupungista.
Olipa h�n useinkin haastellut joistakin pienist�, tuumankorkeista
�ijist�, jotka, niinkuin h�n lausuili, parveilivat tuhansittain h�nen
ymp�rill��n. Niin kertoili muristen ja hiljaa Eero, mutta kertomus
muutti Simeonia kohtaan veljesten mielen. Synke�ll� syd�mell� l�ksi
Juhani etsim��n kadonnutta velje�ns�, k�yskeli avaralta ymp�ri metsi�,
huudellen h�nt� nimelt�. Kohtasi h�n er��n m�en alla Taula-Matin, joka,
kirves kourassa, etsiskeli k��pi� ja pakurim�hk�leit�, joilla jo olikin
t�ytt�nyt paitansa mahan ja poven. Matti kertoili, ett� h�n menneen�
y�n� oli kuullut surkeata ��nt� ja ruikutusta kaukaa metsist�; ja t�m�
��ni oli h�nen mielest�ns� muistuttanut Simeonin ��nt�. T�st�p� kipe�
pistos Juhanin syd�meen, ja h�n kiirehti kotiansa, vuodattaen polttavia
kyyneleit� veljens� onnettoman kohtalon t�hden. M��r�ttiin nyt yleinen
etsiminen ymp�ri metsi�. Jokaisen veljeksist� tuli l�hte� ulos yksin ja
eri suuntaa kohden, ja h�nen, joka pakolaisen saavuttaisi, piti saattaa
se kotia, astua yl�s Impivaaran vuorelle ja, puhaltain koivutorvea,
ilmoittaa asia muille. Toi nyt Eero torvensa kalpeasta pensastosta,
koivutorvensa ankaran, kahden kyyn�r�n pituisen ja kauas kuuluvan, ja
upotti sen y�ksi sudentarhan solisevaan ojaan. Sill�, tehty jo kev��ll�
parhaana m�ih�n aikana, oli �myri nyt kovin ravistunut ja kuiva.

Varhain seuraavana aamuna l�ksiv�t he retkellens�. Impivaaran pirtti oli

se piste, josta kuusi miest� kuin s�dett� py�r�ss� k�vi kaikkialle ulos.
Alkoi nyt meteli, jossa huuto nieli huudon ja kaiku kaikua ajeli
��rett�mien metsien helmassa. Mutta yh� kauemmas poistui pauhu ja
valtaisesti laajeni py�r�. Ja t�m�n py�r�n sin� sait, jos seistess�s
Impivaaran harjulla ja kuullellessas huutoja et��ll� ymp�rill�s, vedit
viivan huudosta huutoon. Niin samosivat he kaikkialle, retkeiliv�t kukin
suuntaansa kohden; ja ilma oli kirkas ja tyyni, lempe�sti paistoi
syyskuun aurinko.--Juhanipa, huudellen huikeasti, asteli ryskin�ll�
m�ki� yl�s ja alas. Mutta eip� ehtinyt h�nen korvaansa kaivatun ��ni; ja
puolip�iv� l�hestyi. Viimein kuitenkin, koska ei h�nen kurkkunsa
v�synyt, vaan lakkaamatta pauhasi kuin vaskinen torvi, kuuli h�n
kummallisen, heikon ja k�he�n vastauksen. Ja ilmestyi ��ni kuin kahden
sammaleisen kallion vinkalosta, muutaman korkean kuusen suojasta. Sinne
kiirehti Juhani ja l�ysi kadotetun miehen, l�ysi h�nen armoitettavassa
tilassa. Kamoittavana haamuna, k�det ristiss�, silm�t pystyss� kuin
ukulin silm�t ja tukka ilmassa t�yht�isen�, istui h�n tuuhean kuusen
juurella. Siin� h�n istui, huiskutellen ruumistansa, ja h�nen suustaan
kuului hiljainen ja t�risev� virrennuotin hyr�ilys. Juhani rupesi
h�nelt� kyselem��n kuinka oli h�nen laitansa, mutta saatuaan h�nelt�
ainoastaan sekavia, kummallisia vastauksia, riensi h�n viipym�tt� kotia
tuon kalliin l�yt�ns� kanssa. Ja kun h�n viimein oli saattanut veljens�
pirttiin ja teljinnyt oven h�nen j�lkeens�, astui h�n kohta yl�s
vuorelle, kourassa mahtava torvi. Tyynen�, kaukaisuudessa sinert�v�n�
kiertyi h�nen ymp�rill��n mets�inen, avara maailma, ja laskeuva aurinko
l�nnen reunalta valeli kultaisella ruskollansa noita vanhoja,
takkukarvaisia kuusia vuoren harjanteella. Ja asetti Juhani huulillensa
ankaran �myrin, mutta ei tahtonut k�yd�; kuului p�mp�n ammoittavasta
kidasta vaan muutama k�he� pihaus. Puhalsi h�n kerran viel�, mutta ei
kuitenkaan heltinyt hele�t� ��nt�. Silloin paisutti h�n rintansa
uudestaan, t�ytti sen ilmalla aina pohjaan asti, puhalsi kolmannen
kerran, ja poskensa pullistuivat hirmuisesti, mutta nytp� koivutorvi
juhlallisella ��nell� mylv�htikin ja kiljahti. Et��lle kohden kaikkia
ilmoja kiiriskeli kaiku ja kohtapa kuului iloisia vastauksia id�st�,
l�nnest�, pohjosesta ja etel�st�, kuului riutuen ja heike�sti
sinimetsien ikuisen kaukaisesta h�m�r�st�.--Meni tuota taasen hetki,
meni kaksi ja kolme, ja rupesivat veljet ilmaumaan kotonsa pihalle ja
pihalta pirttiin yksi toisensa j�ljess�. Viimein seisoivat he kaikki
Simeonin ymp�rill� pirtiss�, surkuttelevilla silmill� katsellen h�nt�,
joka istui rahilla kuin huhkain ladon katolla ja p�llisteli totisena
takaisin heit� vastaan.

JUHANI. Simeoni veljemme!

TUOMAS. Kuinka on laitas?

TIMO. Tunnetkos minua?--Ei luotua sanaa.--Tunnetkos minua?

SIMEONI. Tunnen kyll�.

TIMO. Kukas min� olen?

SIMEONI. H� Jukolan Timo. Niin, enk� ma h�nt� tuntis?

TIMO. Oikein! Min� olen Timo, sinun oma veljes.--H�t� ei ole viel�
suurin suuri, pojat.

SIMEONI. Suuri ja hirmuinen on p�iv�, joka l�hestyy, ja sen nimi on

h�vityksen kauhistus.

AAPO. Miksi ennustat niin?

SIMEONI. H�n sanoi.

JUHANI. Kuka?

SIMEONI. H�n, h�n, mun toverini matkalla.

EERO. Ja min�k�?

SIMEONI. Et sin�, vaan se hirmu, joka on minua johdatellut. Oi veljet!

teille taidan kertoa asioita, jotka kohottavat karvanne pystyyn kuin
vihaisen karjun harjasrivi. Mutta antakaas minulle ensin pieni ryyppy
syd�meni vahvisteeksi; ja olkoon t�m� viimeinen ryyppy, jonka nielaisen
kurkustani alas.

JUHANI. Otahan ryyppy, Jumalan luoma; katsos t�ss�, mun armas veljeni.
SIMEONI. Suurkiitos!--Nytp� tahdon koettaa kertoa mit� olen n�hnyt ja
kuullut, kertoa varoitteeksi meille kaikille. Kuulkaat: min� olen n�hnyt
h�nen.

JUHANI. Kenen ihmeen olet sin� n�hnyt?

SIMEONI. Itse p��mestarin, itse Lusifeeruksen!

AAPO. H�nen n�it vain unissa tai mielenhoureessa, jonka saattoi matkaan
v�kevien ylellinen nautinto.

SIMEONI. H�nen olen totisesti n�hnyt.

TIMO. Mink� muotoinen h�n oli?

SIMEONI. Kuin tyhmyys itse, mutta kas kun ketunh�nt� keikahtelikin

siell� takana.

TIMO. Oliko h�n suurikin?

SIMEONI. Noin minun pituiseni, vaikka taisipa h�n itsens� muuttaa

miksik� h�n tahtoi. Ensiksi, kun h�n ilmestyi, tuli h�n tuulen puuskana
kohinalla pensastoon, jossa istuin. Kuka se on? kysyin min� kiljaisten;
�yst�v� h�n vastasi, otti minua k�dest� ja k�ski minua seuraamaan
itse�ns�. Min� seurasin h�nt�, koska en uskaltanut kynsi� vastaan, vaan
katsoin parhaaksi tehd� h�nen tahtonsa. Ja nytp� vaelsimme yhdess� kauan
pitkin ohdakkeista, kivist� tiet�; ja muuttuipa h�n milloin miksikin.
V�list� hyppeli h�n edell�ni pienen�, naukuvana kissanpoikasena,
katsellen taakseen aivan tyhm�sti ja minua vasten silmi�. V�list� taasen
kohosi h�n hirmuisen pitk�ksi mieheksi, ulettui p��ns� aina pilvien
rajalle. Sielt� huusi h�n minulle: �n�etk�s minun p��t�ni?� Min�,
haastellen aina h�nen mieliksens�, ihmettelin pituuttansa suuresti ja
sanoin, ett� silm�ni tuskin eroitti h�nen haarojansakaan. Silloin veti
h�n suunsa suureen, riemulliseen nauruun ja katseli minua tarkasti.
Sitten teki h�n viel� monta muutakin temppua, ja talutti minun viimein
yl�s korkealle vuorelle; siell� kumartui h�n eteeni ja sanoi �astuppas
selk��ni�. Min� kauhistuin, mutta en uskaltanut kynsi� vastaan, vaan
kiipesin siev�sti h�nen niskaansa yl�s. Kysyin h�nelt� kuitenkin:
mihink�s nyt menn��n? ja h�n vastasi: �yl�sp�in menn��n�. Sitten rupesi
h�n kovin puhkaamaan, hikoomaan ja ruumistansa kiertelem��n, ja min�
poloinen h�nen selj�ss�ns� kiikahtelin sinne t�nne, ehtimiseen,
ik��nkuin muutama p�iv� sitten H�meenlinnan torilla marakatti koiran
selj�ss�. Mutta viimein puhkesi kaksi kirjavaa siipe� h�nen
hartioistansa ulos ja muutaman kerran h�n niit� heilautti, ja nytp�
rupesimme vilkkaisemaan yl�s korkeuteen, kohden kuuta, joka hohti meid�n
p��ll�mme kuin vaski-ammeen pohja. Sinnep� sinkaistiin, ja py�rrytt�v��n
syvyyteen j�i meilt� matoinen maa. Ehdittiin tuosta viimein kuuhun,
joka, niinkuin sokea-eno kertoili, on suuri, ympyrj�inen ja loistava
kallio-saari ilmassa, ja n�inp� siell� ihmeit� ja kummia, ihmeit� ja
kummia! Ah, eih�n voi niit� kertoa syntinen kieli!

TUOMAS. Tee se voimiesi mukaan.

JUHANI. Voimiesi mukaan, veljeni, vaikk'ei niinkuin vaatisi aineen

ankaruus.

SIMEONI. Koettaa tahdon.--Niin, kuuhun tultiin, ja vei minun saatana sen

viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni viel�
korkeampi, rakettu nahasta, saapasnahasta. Yl�s torniin me astuimme, h�n
edell� ja min� h�nen j�ljess��n, ja kauanpa astelimme pitkin
ymp�rivingert�vi� rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahka-tornin
viimeisess� huipussa, josta n�in montakin maata ja merta, n�in suuria
kaupungeita ja ihmeellisi� rakennuksia kaukaisuudessa allamme.
Rohkeninpa nyhk�ist� saatanaa kylkeen, kysyen h�nelt�: mik� on tuo, joka
n�kyy tuolla allamme syvyydess�? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti
puoleeni vastasi h�n: �sakramenttu, poika! mit� on minun tekemist� sinun
kanssas? Mutta siell�h�n on maailma, josta l�ksimme. Katsele ja
tutkistele�. Niin h�n sanoi, ja min� nyt, huoaten, rupesin visusti
katselemaan ja tutkistelemaan; ja n�inp� kaiken maailman piirin, n�in
Enklannin valtakunnan, Turkinmaan, Pariisin kaupungin ja Amerikan
valtakunnan. Sitten n�in min� Isonturkin nousevan ja kauheasti
h�vitt�v�n kaikki; ja h�nen j�ljess��n asteli se suuri sarvip�� Mammona,
ajellen ihmissukua maan-��rest� maan-��reen kuin susi lammaslaumaa. Niin
h�n ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan
valtakunnan. T�m�n n�in ja kysyin taasen saatanalta, nyhk�isten h�nt�
kylkeen: onko siis nyt h�vitetty maailma, josta min� olin kotoisin?
Tuikeasti vastasi h�n: �sakramenttu, poika! mit� on minun tekemist�
sinun kanssas? Mutta onhan t�m� ennustus pian tapahtuvasta asiasta.
Katsele ja tutkistele�. Ja, huoaten syv��n, min� katselin ja
tutkistelin. Mutta uskalsinpa kysy� kerran viel�: koska on t�m�
tapahtuva? Pahasti r�m�ht�en vastasi h�n taasen: �se tapahtuu juuri
niin pian kuin n�m�t kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille l�pi sein�n,
juuri t�h�n etehemme�. Ja nyt vihelsi h�n kerran ja pitk��n. Mutta ah
jos kertoa voisin!

JUHANI. Se tee, jos suinkin jaksat. Voi mit� ihmeit� ja kummia olet
n�hnyt! T�m� jotain ennustaa, ja kaiketi on tuhomme, Jumalan rangaistus
tulossa p��llemme, ellei juuri maailman loppu. Onkos t�m� laitaa:
k�yskell� perkeleen kanssa kuussa?

SIMEONI. Ja nahkatornissa!

JUHANI. Nahkatornissa. Onkos t�m� laitaa?

TIMO. Saapasnahka-tornissa!

JUHANI. Niin, saapasnahka-tornissa. Ah! Mutta kerro meille kaikki; sill�

vaikka tunnenkin v�ristyksi� selj�ss�ni, taitaa kuitenkin t�m�
louhiminen tehd� hyv��kin syntiselle syd�melleni, joka on niin paatunut,
niin j�ykk�, ett� sattuu siihen tuskin muu kuin helvetin halkonuija tai
taivaan tulivasara. Anna jyrist� ja sataa, veljeni, anna sataa vaikka
korppejooneja; sit�h�n me tarvitsemme. Niin, mit� tapahtui sitten?

SIMEONI. Siis kuulkaat, kuulkaat! Kime�sti saatana vihelsi, ja tulipas,

niinkuin h�n oli sanonut, kaksi nahkapiippua, kaksi hirmuista torvea
touvaten l�pi sein�n. Rupesivat ne kauheasti huutamaan ja kiljumaan,
kuin villityt jalopeurat, rupesivat ammentamaan kidoistansa savua, piin
haisua ja tulikiven kaasua. Ja pian me kovin yskim��n, niin saatana kuin
min�kin, yskim��n, k�hisemaan ja pitelem��n korvistamme, koska ne kaksi
peloittavaa p�mpp�� m�r�si. Ja yh� tuikkeni ��ni, ja torni vapisi,
ankara saapasnahka-torni vapisi ja kukistui viimein ryskeell� ja
jytin�ll�, ja me tuossa seurasimme sen kaatuessa, k�tkettyin�
nahkaviilujen rykelm��n. Mihin saatana joutui, sit� en tied�, mutta
ylisniskoin kuukuilin min� aina alasp�in, alas kalliolta, alas kuun
viimeiselt� reunalta, ja rupesin nyt putoomaan maata kohden parin
kyyn�r�n leve�ll� nahan kappaleella. Mutta nahka, kuusta kotoisin ollen,
kuuhun veti, min� taasen, maasta kotoisin, kohden maata vedin; niin
sanottiin; ja koska ruumiini paino voitti nahkaviilun kohotuksen, niin
kuljinpa alasp�in, vaikka vitkalleen, ik��nkuin purjehtien vanhan
variksen selj�ss�. Onnekseni kaikki; sill� ilman t�t� nahkapaattiani,
ilmalaivaani, olisinpa pudonnut kuin rapas�kki m�skiksi maahan, koska en
lev�nnytk��n en��n saatanan siipien nojalla. Mutta hiljaa, hiljaa nyt
seilailin kohden rakasta maakotoani taas, ja laskeuduin viimein er��n
kuusen juurelle l�helle paikkaa, josta olin l�htenyt saatanan kanssa
matkaan. Viel� pitelin kourissani nahkalevy�, johon nyt huomasin
kirjoitetuksi punaisilla kirjaimilla seuraavalla tavalla: �Jukolan
veljeksille t�m�, ja terveisi� t�ysin kourin! Mutta koska ylh��ll�
pilven juurella on n�kyv� tulinen merkki, tai niinkuin hehkuva
kotkanh�nt�, niin katso: loppu on l�sn� hamaan siihen p�iv��n saakka
koska t�m� tapahtuva on. Annettu saapasnahka-tornista melkein viimeisen�
p�iv�n� ja luultavasti vuotena totisesti ihan viimeisen�. Niin seisoi
luettavana nahkataulussa, jonka nyt hellitin k�dest�ni, ja taasen rupesi
h�n sinkoilemaan yl�s kuuhun.--Siin� matkani synke� ja totinen tosi.

JUHANI. Ihmeellist�, merkillist� ja hirmuista yht'aikaa.

TIMO. Mutta oletpa kuitenkin oppinut lukemaan n�ill� harharetkill�s.

SIMEONI. �l� luule. Olenpa yht� typer� kuin ennenkin.

TIMO. Ehk� taidat konstin ja koukun. Koetappas; t�ss� on aapiskirjani.

SIMEONI. Niin, mit� viel�. Onpa niinkuin katselisin ryss�n tai hebrean
kielt�. Silloin hengen vaikutuksesta tiesin paljon, joka nyt on edess�ni
pime��, ja olenpa j�lleen sama ihmisraukka, sama syntinen, suuri
syntinen. Ja p��ni k�y py�r��n, sill� se p�iv� on tullut! P��ni k�y
py�r��n, sill� silm�ni ovat n�hneet itse Lusifeeruksen. Ai, ai, kuinka
karvainen se oli!

JUHANI. Voi meit� poika-parkoja, voi!

SIMEONI. Tuhannen kertaa voi! P��ni py�rii, py�rii! Min� olen n�hnyt
Lusifeeruksen. Se py�rii!

JUHANI. Rukoile Jumalaa, veljeni, rukoile Jumalaa!

SIMEONI. Rukoillaan kaikki yhdess�.--Min� olen n�hnyt Lusifeeruksen

karvaisen voiman!--Rukoillaan kaikki!

TIMO. NO, jos niin tarvitaan. Miksi emme rukoilisi?

JUHANI. Surkeatahan t�m� on, ah, voi!

TIMO. �l� itke, Juhani.

JUHANI. Itkisinp� verta jos taitaisin; sill� olemmehan el�neet kuin

Koirankuonolaiset, juoneet viinaa kuin Mahometit ja Turkkilaiset. Mutta
nyt siit� tulkoon luku laulun per�st�, el�m� toisenmoinen, muutoin
lankee pian p��llemme taivaan hirmuinen viha kuin raskas Tunturinvuori,
ja painaa meid�t helvettiin alas. Jaa, jaa, poikia on varoitettu
ennustuksilla ja ihmeill�, ja vartokaamme pahinta peeveli�, ellemme
ajoissa ota merkeist� vaaria.

LAURI. Pahinta kyll� meid�n vartoa tulee; sill� onpa minullakin jotain
kerrottavaa. Kuulkaat! Koska, teid�n heitt�iss�nne kiekkoa aholla,
k�yskelin mets�ss�, haeskelin kalupuita talon tarpeeksi, n�in min�
ihmeellist� unta, ma'atessani tuolla kankaalla. Katselinpa niinkuin
korkean hongan latvasta kuinka hurjasti l�itte kurraa t��ll� aholla
pitkin tuoreita h�rj�nvuotia. Ja arvatkaas kenen kanssa. Veikkoset,
oman, kiivaan provastimme kanssa l�im�yttelitte. Mutta kuinkas k�vi?
Huomasi viimein provasti, ettei kiekko ollutkaan tavallinen kiekko, vaan
punakantinen aapiskirja. Siit� suuttui h�n hirve�sti ja, heiluttaen
miekallansa, huusi korkealla ��nell�: �iijaa, iijaa!� ja kohta l�hestyi
peloittava hirmumyrsky, joka teid�t viskasi ruumenina yl�s ilmaan
tuulien haltuun. Niin uneksuin, ja jotakin merkitsee t�m� uni.

JUHANI. Merkitsee totisesti, ennustaa meille t�ss� jotain helvetin

polskaa; sit� ei tarvitse ep�ill�. Kahdelta haaralta on meit�
varoitettu, ja ellemme nyt ota vaaria, niin tulta, piki� ja pieni� kivi�
viel� sataa p��llemme, kuin tapahtui ennen Sodoman ja Gomorran
kaupungeille.

AAPO. Olkaamme kuitenkin liioin kauhistumatta.

TUOMAS. En vissiin p��t� kuinka on, mutta kaikki mit� Simeoni on n�hnyt,
on kenties kotoisin pohmeloisen aivosta vaan.

JUHANI. Mit�s puhut, mies? Teetk� tyhj�ksi taivaan t�rke�� tointa?

TIMO. �l� haastele vastoin Jumalan t�it� ja ihmeit�.

SIMEONI. Ah! kuussa olen k�ynyt ja n�hnyt Lusifeeruksen, josta sieluni

on nyt peloissansa kovin. Voi minua, ja voi meit� kaikkia!

TUOMAS. Surkeus suuri! Mutta ota viel� yksi ryyppy ja mene sitten
ma'ata.

SIMEONI. Niin, mit�h�n tuo tekis?

TIMO. Ei ole viinaa en��n.

TUOMAS. Se on ero asiassa.

SIMEONI. Kiitos Herran, ett� loppui se kerran, se viinamyrkky. Ja �lk��n

nyt en��n tulko huulilleni pisaraakaan t�t� juomaa, sen lupaan ja
vannon.

JUHANI. Kirottu olkoon t�m� helvetinsahti!

TIMO. V�h�n pahastipa teimme, kun rupesimme keittelem��n t�t�

juoma-ainetta.

AAPO. Kenen tahdosta tapahtui t�m�? Vastatkaat minua, Juhani ja Timo.

JUHANI. Onpa viina sinullekin maistanut, veljeni, on tosin. Ja toiseksi,

niin tehty on tehty, eik� saata sit� en��n takaisin ruikutus ja marina.
Niin, niin, mik� on mennyt, se on suden suussa; mutta olkoon t�st�l�hin
toinen laki.--Nyt ojalle! ja kirvespohjallani nuijin tuhanteen myttyyn
tuon pahalaisen vaskih�rj�n, tuon kirotun viinapannun, ja k�ls�n hajotan
kuin harakan-pes�n.

SIMEONI. Tee se, veljeni, ja taivas riemuitsee.

JUHANI. Min� teen sen.

AAPO. Miksi h�vitt�isimme kaluja ja kappaleita, joita taidamme
kunniallisesti myyd�?

JUHANI. Mutta katsos t�t� paikkaa: mies, jolle myisin pannuni, mit�
rakentelis h�n sill�, mink�laista terveyden vett�? Samaa sorttia, samaa
sorttia, samaa helvetin asian-ajajaa, joka on jo sy�snyt meid�t itse
aina kadotuksen partaalle, ja samaan kurjuuteen saattaisin my�s monen
muun t�m�n pannuni kautta. Mutta siit� synnist� tahdon olla kaukana,
tullessani viimein Herran tuomiolle.--Niin, nyt pannu myttyyn ja k�ls�
nurin!

AAPO. Myyk��mme se kruunulle, joka myntt�� siit� rahoja.

JUHANI. Kyll� siit� klopoja heltii vaikka sen myttyynkin myntt��n. T�ss�
on kirveeni; ota kirvees sin� my�s, Timo, ja k�y kanssani sudentarhaan.
Mutta huomenna, koska on sunnuntai, l�hdemme kirkkoon. Kirkkoon
l�hdemme, konttien rukoilemaan tuon kurjan, ainoan ja kuolemattoman
sielumme edest�, joka on jo kyll� tarpeellista. Kirkkoon joka mies,
muutoin meit� saatana leivoittaa.--Sudentarhaan, Timo!

Alas ojalle nyt astuivat Juhani ja Timo, runtoivat pian viinapannun ihan
muodottomaksi kappaleeksi ja h�vittiv�t k�ls�n. Mutta y�n lep�siv�t he
syvimm�ss� unessa, her�siv�t varhain seuraavana aamuna ja rupesivat
itsi�ns� varustelemaan kirkkoon. L�ksiv�t he matkaan: Aapolla kainalossa
heid�n is�ns� vanha virsikirja, Simeonilla �Huutava-��ni�, mutta,
punakan-sinen aapiainen kourassa, astelivat Juhani ja Timo. Ja
kulkeissansa haastelivat he seuraavalla tavalla.

SIMEONI. Kas, jota l�hemm�s Herran temppeli� astun, niin tyyntyyp�

mieleni myrsky yh� enemmin ja enemmin ja syd�meni vilvoittuu. Ah!
hurskasten retkill�h�n k�yskelee viisas mies, mutta synnin loassa t��ll�
rypee tyhmyys ja sokeus. Voi! koska taakseni katsahdan, niin hirve�ksi
helvetiksi, jonka ymp�ri viinan siniset liekit kiertelee, kuvastuu
mieleeni tuo onneton kaupunkimatka.

TIMO. Sent�hden �l�, veljeni, tee en��n koskaan niin. Min� rukoilen
sinua. Onkos t�m� laitaa? Pinnata naamaansa kallista traht��ri-viinaa
y�t ja p�iv�t, y�t ja p�iv�t, ja juoda viel� makuvaria kuin suuret
herrat. No, noh, t�m� �lk��n olko nuhde, vaan veljellinen varoitus.

SIMEONI. Min� pahoin tein, ja pahoin teimme kaikki, k�ydess�mme viinan

keittoon ja naukkimiseen. Mutta nyt, p��tt�k��mme yhteisesti heitt��
ainiaaksi t�m� juoma, joka el�imeksi muuttaa ihmislapsen.

JUHANI. Vallan siaksi, viel�p� alhaisemmaksikin r�hkielev�� harjasniskaa

saattaa se aina miehens� lopulta. Sent�hden t�ss� nyt puristamme viinan
kanssa lujasti j��hyv�isk�tt� ja pyyd�mme h�nen l�htem��n meist� kuuksi
p�iv�ksi Herran nimeen. Niin Aapo, nyt kerro meille tarina siasta
lammikossa, jonka kerran kuulimme sokea-enon suusta; kerro se meille
t�ss� k�ydess�mme.

AAPO. Teen sen mielistikin. Oi! antakoon se meille aina tuikeamman

inhon tuota tuomittua metelivett� kohtaan.

Juttelipa Aapo heille seuraavan:

Oli sunnuntai-aamu; lokalammikossa kes�-auringon hohteessa r�h�itteli

sika, katsellen kansaa, joka kulki h�nen ohitsensa kirkkoon.
Kadehtivalla, kivist�v�ll� syd�mell� katseli se ihmisen jaloa, kaunista
muotoa, muistellen omaa harjastettua haamuansa. Viel�p� s�teili muutaman
ohik�yv�n otsalta niin ankara loiste, ett� sian katsanto siit�
h�mm�styen ammahti takaisin; ja kovin se oli vihoissaan Jumalalle, joka
ei my�s h�nt� ollut ihmiseksi luonut. Koska se viimein oli kylliksi
nupisnut ja n�risnyt, oikaisi se koipensa, ummisti pienet kyynysilm�ns�
ja nukkui. Mutta koska se hetken p��st� her�si, makasi sen vieress�
kumppani, er�s juomari, joka p�iss��n oli kiirahtanut lammikkoon alas,
ja oli nyt tukahtumaisillansa lokaan. Sika huomasi h�nen vaaransa,
armahti h�nt� ja, iskien torahampaansa miehen kaulukseen, kiskoi h�nen
yl�s kuivalle maalle. Mutta tuon armoty�n tehty�ns�, se katseli miest�
hetken, irvisti pahasti ja lausui: �sin� kurja mies, onhan muotos niin
ruma, etten kauemmin ilkene katsella�. Niin sika lausui, l�ksi h�nest�
r�hkien pois ja rupesi tonkimaan maata.

JUHANI. Oivallinen tarina.--Mutta tuota kohden ilmaa on Jukolan talo, ja

hyv� ett� tiemme kulkee kaukaa sen ohi; sill� musertuispa syd�memme
n�hdess�mme entisen kodon. Hyv� my�s, ett� j�� meist� kauas Toukolan
kyl� ja vihatoverimme siell�. Kas kun pelk��n ett�, jos heit�
kohtaisimme ja he n�ytt�isiv�t meille pienenkin irvistyksen, min� kohta
karkaisin heid�n kurkkuunsa kuin kissa. Enp� ole viel� unohtanut
l�ylytyst�, jonka heilt� sain, enk� lupaustani hirve�st� kostosta.

TUOMAS. Ei ole mennyt minunkaan muistostani kaksi asiaa.

SIMEONI. Meid�n tulee anteeksi antaa ja unohtaa.

JUHANI. Olkoon menneeksi: jos n�yrtyv�t ja tulevat minulta anteeksi

rukoilemaan, todistaen pahoin tehneens�, silloin kernaastikin unohdan
kaikki, likist�np� heid�n kanssaan viel� k�p�l��kin, silm�t kyyneleiss�.
Mutta niinkauan kuin eiv�t mieli taipua t�h�n, vaan p�invastoin minua
hammastavat lakkaamatta, niin purenpa hammasta min�kin, puren ett�
kipen�itsee.

N�in haastellessaan kesken�ns�, l�hestyiv�t he Tammiston taloa. Siin�

seisoi pihalla paljon kansaa, miehi� ja naisia, ja kauas kuului er�s
��ni, joka r�kn�ili: �ensimm�inen, toinen, kolmas kerta�, ja kyseli:
�eik�s kukaan enemmin lis��?� Oli se ry�st�huuto-kauppa, jota itse
nimismies k�ytteli, istuen l�hell� porrasta pienen p�yd�n ��ress� ja
kirjoitellen kirjaansa ostajien nimet ja tavarojen hinnat; ja oli nyt
par'aikaa menem�ss� talon ammuva karja. Kovin kummastuen seisoivat
veljekset, arvellen miksi sunnuntaina t�llaista tointa k�ytettiin. Mutta
olivatpa he erehtyneet lukiessaan viikkonsa p�ivi� Impivaaran
syd�nmaassa humalan humussa, joka vauhdilla vie eteenp�in miehen ajan.
Maanantai ja puhdas arkio oli t�m� p�iv�, jota veljekset olivat pit�neet
sunnuntaina ja jona olivat l�hteneet astelemaan kirkkoon, kirjat
kourissa.

Katselivat he ymp�rillens�, n�hd�kseen Ky�sti�, uskollista yst�v��ns�.

Mutta h�n ei ollut t�ss�, h�n k�yskeli kaukana pellolla, k�yskeli
tuijotellen totisesti maahan ja mietiskellen itseksens�. Kysyip� viimein
Juhani muutamalta miehelt�, joka seisoi heit� l�hinn�, kuinka yhteist�
huutokauppaa uskallettiin pit�� sunnuntaina, Herran pyh�n� sapattina.
Kulovalkeana silloin nauru ja tirskuna juoksi miehest� mieheen ymp�ri
kaiken kansan, ja nytp� arvasivat veljekset asian oikean laidan.
�llistynein�, ��nett�min� ja punehtuen seisoivat he kauan, kuullellen
ihmisten naurua ja pilkkaa. L�heni heit� my�s joukko Toukolan poikia,
kysyiv�t heilt� ivaten Impivaaran uudesta uskosta, sen kalenterista ja
miksi kutsuttiin heid�n almanakassaan t�m� viikon kahdeksas p�iv�. Tuota
kuultelivat veljekset, ja �kisti loimahti heid�n vihansa tuimaan tuleen,
ja myrsky oli valloillansa. Kuin irtip��stetyt kahlekoirat karkasivat he
kiljunalla Toukolaisten p��lle, ja peloittava tappelus nousi nyt
Tammisto pihalla.

Simeoni ei tuohon leikkiin mielinyt sekaantua, vaan oli h�nen haltuunsa

heitetty kaikkein kirjat, joita h�n lujasti hallitsi kourissansa ja
katseli tuskallisella muodolla, surkeasti levottomalla silm�ll� tuiman
taistelon vaiheita. Mutta n�hty�ns� Aapon kovassa ahdistuksessa kolmen
rotevan Toukolaisen kourissa, n�hty�ns� kipe�ll� syd�mell� kuinka kurja
veljens� kelmeni ja kuinka h�nen katsantonsa jo tuijoitteli tyns�sti
kohden puitten latvoja, kun iskuja, s�ken�itsevi� iskuja sateli joka
haaralta, silloin asetti Simeoni kirjat k�dest�ns� kivelle siihen
l�helle, kiirehti auttamaan Aapoa ja katosi pian tappeluksen hurjiin
laineisin.

Toimitusmies ensin kyll� koetti est�� t�m�n vihaisen tulvan paisumista,

mutta huomaittuaan ei t�ss� mit��n voivansa matkaansaattaa, siirtyi h�n
ajoissa syrj��n ja katseli ihmeeksens� veljesten ��ret�nt� voimaa. Ja
voimaa niin v�kivaltaista, sen k�yt�nn�ss� niin tuulisp��n tapaista
vauhtia eiv�t olleet veljekset ennen koskaan viel� osoittaneet. Kauan
ja salassa kytev� kostontunne sai vihdoin tuulta, ja kasvoi siit�
tulinen, kauhistava myrsky; ja verraton oli h�lin� ja pauhu. Kalveina ja
vapisevina pakenivat naiset taistelopaikasta, mik� syliss��n kantaen,
mik� taluttaen k�dest� pient�, pelj�stynytt� lapsukaista. Virnap�isin�
talon naudat, niin uhkea sonni kuin vakavat lehm�t, juoksivat tuonne,
t�nne, ja ymp�ri kaikui huuto, m�ry ja poru, kun Jukolan veljekset
l�iv�t ja kun Toukolaiset l�iv�t heit� vastaan, Toukolaiset ja heid�n
monta yst�v��ns�. Juhani, purren hammasta ja vallan tuhankarvaisena
kasvoiltansa, huhtoi voimallisesti vihamiestens� joukkoon, huhtoi
oikealle, vasemmalle, ja leukansa longahteli vihan kiukusta. Mutta kuin
kallio, niin rynk�si esiin harteva Tuomas, ja mihin raskas nyrkkins�
iski, siihen kaatui aina mies, kaatui kaksikin yhdell� iskulla. N�htiin
siin� tapahtuvan, ett� kun h�n yht� l�i, t�m� kaatui vauhdilla niin
tuimalla, jotta kaatuessaan toisenkin miehen kumosi, joka seisoi h�nen
vieress�ns�. Timo l�im�ytteli kuin uros hirsist�ss� l�im�yttelee
kirveell�ns�; ja kauas kuumoittivat h�nen ruskeat, karheat, vihasta
hohtavat poskensa. Miehenvastusta ei puuttunut Eeroltakaan t�ss�
kahakassa. Muiden jalkoihin h�n tosin kiirahteli usein, mutta ainapa h�n
j�lleen pian pinnisteli itsens� yl�s miesr�ykki�n alta, ja iskuja
lenteli h�nest� taasen kuin ampauksia ymp�ripy�riv�st� raketista.
Hurjimmin kaikista riehui Lauri; h�n l�i ja temmelsi kalveana kuin
murhan-enkeli, ja kaikki h�nen edest�ns� pakeni ja murtui. Kauhistuen
katselivat ihmiset t�t� kamppausta. Kaikkialla n�kyi kamoittavan
kalveita kasvoja, hirve�sti huokuvia sieraimia, tuolla verisi� naamoja,
t��ll� multaisia kuonoja. Katso vihan synke�t� liekki� heid�n
silmiss��n, joka rynk�� vaan kiukkunsa maalia kohden, huolimatta vaikka
sataisi vastaan tulta ja tulikive�. T�m�n kaiken he n�kiv�t, ja kuulivat
parinan ja �hellyksen niin hirmuisen kuin susijoukon murhaavasti
tapellessa syys-y�n pime�ss� mets�ss�.

Niin oteltiin Tammiston pihalla, ja tuimemmaksi yh� vaan ottelo

kiihtyi. Makasi jo tuolla mies, makasi jo t��ll�kin, vuodattaen verta
hietaiselle tanterelle. Maata jo kasteli veljestenkin mustanpunainen
veri; sill� Toukolaiset jo iskeiliv�t puukoillansa; mutta puukkoja ei
nyt riippunutkaan veljesten v�ill�, koska he olivat retkell� pyh��n
temppeliin. Nyt, koska he huomasivat kuuman verens� juoksevan,
sieppasivat he teloja m�elt� aseiksensa, teloja, karankoja, tai mursivat
seip�it� l�himmist� aidoista ja karkasivat villittyin� p�in; pian
kuitenkin kohtasivat he samankaltaisia aseita vihollistensakin puolelta;
ja rupesivat nyt seip��t ja kanget r�iskyn�ll� loiskeilemaan ymp�ri
miesten p�it�. Ja n�yttip� aina viel� ep�tietoiseksi ken t�ss�
voittaisi, ken taipuisi tappiolle. Veljekset, vaikka he jalostikin
taistelivat, taistelivat kuitenkin monilukuisen vihollisen kanssa; ja
ankarasti, vimmatusti ly�tiin heit� vastaan.

Mutta l�hestyi silloin tappelukentt�� mies, joka heti saattoi vaa'an

painumaan Jukolaisten puolelle. L�hestyi pellolta, juosten, karaten ja
pahasti m�listen, Tammiston juureva Ky�sti. Jykev� seiv�s kourassa, h�n
kirmasi esiin kauhistuksen harmaankalveana haamuna, tukka pyrst�n�
pystyss� kuin peikon; ja iski h�n kuin leimaus Toukolaisten selk��n,
saattaen h�iri�n heid�n joukkoonsa, mutta veljesten into kiihtyi.
M�listen ja py�ritellen silmi�ns� l�i h�n peloittavasti, l�i kuin
mielet�n, hullu mies; pieksiv�t taasen veljekset toiselta puolelta,
pieksiv�t kahdenkertaisesti ja hurjasti pakenivat viholliset viimein,
ne, joita ei viel� seiv�s ollut maahan kaatanut.

Pois nyt riensiv�t veljeksetkin, l�ksiv�t juoksemaan kohden kotoansa,

huutain Ky�sti� seuraansa. Mutta Ky�sti ei kuullut heid�n k�sky�ns�,
vaan pihalla raivosi h�n lakkaamatta, kirkkui, �rhenteli, ja kamoittava
oli h�nen muotonsa. Mutta veljekset kiitiv�t jo kujan kuivalla,
savuavalla tiell�; ja koska he ehtiv�t pienelle sillalle peltojen
v�liss�, kuulivat he j�ljess��n Ky�stin ��nen. He seisahtuivat, katsoen
taakseen, ja n�kiv�t hurjan miehen, seiv�s olalla, heit� l�hestyv�n
juosten, m�listen ja heilutellen k�tt�ns� ilmassa; ja pian seisoi heid�n
edess��n hirmuinen Ky�sti. H�n hikoili, puuskutti ja uhosta ja vimmasta
tuijottelivat ristiin h�nen harreat silm�ns�. Et ymm�rt�nyt h�nen
sekamelskaista puhettansa, jossa usein kuului korkea ja kest�v� huuto:
��l�m�l��, ai �l�m�l��!� Veljekset rukoilivat h�nt� k�ym��n heid�n
kanssansa Impivaaraan eik� l�htem��n takaisin tuonne susien kitaan,
mutta h�n seisoi yh� vaan paikallansa, jupisten itsekseen ja
tuijoitellen. �kistip� katsahti h�n kiivaasti veljeksiin ja lausui:
�menk��t kotia nyt!� niin lausui h�n ja k��ntyi heist� pois. Ymp�ri
k��ntyiv�t my�s veljekset ja siirtyiv�t vastap�iseen suuntaan. Mutta
hetken p��st� kaikui kerran viel� Ky�stin sakea ��ni, ja veljekset,
katsoen taakseen, n�kiv�t miehen seisovan kujalla, ravistellen k�tt�ns�
ja p��t�ns�, ja kuulivat h�nen taasen huutavan korkealla ��nell�:
�menk�� kotia nyt!� Siit� riensi h�n pois samaa tiet�, jota oli tullut,
ja pois mets�pirttiins� riensiv�t my�s veljekset, monella heist� p��ss�
korkea kuhmo ja k�sivarressa vertatihuva haava. Katsoen kankeasti
eteens� astelivat he tuimalla vauhdilla, aatoksissaan kuoleman
j��dytt�v� synkeys.--Niin loppui tappelus Tammiston kartanolla, josta
moni kannettiin py�rtyneen� pois, ja moni oli saanut haavan, joka
ainiaaksi h�nen merkitsi.

YHDESTOISTA LUKU

On ilta samana p�iv�n�, jona niin kiukkuisesti Tammistossa oteltiin.

Pirtiss��n istuvat veljekset, he ovat voidelleet ja sitoneet haavojansa
niinkuin parhaiten on k�ynyt. He istuvat, syd�miss� pime�, ijankaikkinen
y�, ja alas permantoon on teroitettu heid�n katsantonsa, vimmaa t�ynn�.
He muistelevat mit� ovat tehneet, tiet�v�t mik� rangaistus heit� uhkaa;
he mietiskelev�t onnetonta, toivotonta tilaansa, ja peloittava on
��nett�myys huoneessa. Viimeinp� kuitenkin saattoi Simeoni matkaan
seuraavan kanssapuheen.
SIMEONI. Veljet, veljet! sanokaat yksi sana. Mit� on meid�n tekeminen
p��st�ksemme kruunun kynsist�.

AAPO. Ah! ei ole meill� en��n pelastuksen keinoa t�st� ahdingosta, ei

t�m�n taivaan alla.

JUHANI. Kiikiss� olemme, kukissa! Kaikki on mennyt, kaikki onni ja

toivo!

TUOMAS. Peijakas meid�t perii, perii ilman armoa; siis ottakaamme,

silm�t ummessa, vastaan mit� olemme ansainneet. Kruunun k�skyl�ist�
h�iritsimme keskell� tulista tointansa, ja t�m� paikka on kova; miehi�
l�imme kenties raajarikoiksi, joka paikka on viel�kin kovempi. Noh, ehk�
nyk�isimme viel� joltain henki-kultaisenkin pois, ja sittenp� kaikki
hyv�; tallella olemme ja sy�mme kruunun surutonta leip��.

SIMEONI. Voi meit� poloisia poikia!

TIMO. Poloisia Jukolan poikia! Ja seitsem�n kappaletta! Mit�s tehd��n

nyt?

LAURI. Kyll� tied�n mit� teen.

JUHANI. Min� my�s. Veitsi kurkkuun joka miehen!

TIMO. �l� helsingiss�!

JUHANI. Puukkoni, kirkaster�inen puukkoni! Verta lasken ett� lainehtii!

AAPO. Juhani!

JUHANI. Juoskoon yhdeksi ainoaksi lammikoksi veri seitsem�st� miehest�

ja uppoutkaamme sitten yhdess� punaiseen mereen, kuin upposi ennen koko
vanhantestamentin kansa! Miss� on visap�inen puukkoni, kaiken, kaiken
sovintomies?

AAPO. Malta mieles!

JUHANI. Pois tielt� sin� ja pois t�m� kirottu el�m�! Puukko!

SIMEONI. Hillitk��mme h�nt�!

AAPO. T�nne, veljet!

JUHANI. Pois tielt�!

TUOMAS. Koreasti, poika!

JUHANI. Hellit�, Tuomas veljeni!

TUOMAS. Sin� istut koreasti!

JUHANI. Mit� maksaa nyt en��n koreus, kun kaikki on mennyt? Mielitk�
ottaa koreasti vastaan nelj�kymment� paria tuoreita raippavitsoja?

TUOMAS. En mieli.

JUHANI. Mutta mit�?

TUOMAS. Menen hirteen, mutta sitten vasta.

JUHANI. Tehk��mme paikalla se, joka kerran on teht�v�.

TUOMAS. Tuumikaamme.

JUHANI. Hahaa! kaikki on turha.

TUOMAS. Ehk'ei juuri viel�!

JUHANI. Lain hansikat vartoo meit�.

SIMEONI. Suomesta pois, paimeniksi Inkerinmaalle!

TIMO. Tai portinvartijoiksi Pietarin kaupunkiin.

AAPO. Kovin v�h�p�t�iset keinot.

EERO. Merelle vesi� viilt�m��n kuin uhkea enomme ennen? Jos siirrymme
kerran Suomen rannalta, olemme kruunun kourista vapaat, ja koetamme
kohden Engelsmannia; h�nenp� laivansa mastossa maksaa mies.

AAPO. Sit� neuvoa k�skee v�h�n perustella.

TUOMAS. Olispa tuo ehk� jotain, mutta muistakaat: ennenkuin ehdimme

Suomen rantaan, niin onpa kaiketi kourissamme kruunun kihlakalut.

TIMO. Ohhoo! jos heltimmekin eheill� nahoilla Suomesta, niin koskapa

olisimme Enklannissa? Onpa sinne miljuunia ja tuhannen miljuuniakin
peninkulmia. Ohhoo!

AAPO. Mutta kuulkaas sananen: Ruvetkaamme suden omaksi kansaksi, niin

v�h�np� tarvitsee meid�n pelj�t� h�nen hampaitansa. Sotav�keen
marssikaamme v�rvinki� ottamaan muutamaksi vuodeksi. Ah! t�m� keino on
jyrke�, mutta ehk� paras t�ss� kilakassa. Niin, l�htek��mme Heinolan
kuuluisaan ja hirve�n suureen pataljooniin, joka Parolan nummella
kes�kaudet �kseeraa ja rikeeraa. T�t� pyk�l�� voimme harkita, muistaen,
ett� kruunu pit�� poikiensa puolta.

JUHANI. Min� pelk��n, ett�, veli veikkoseni, keksit nyt oikean keinon.
Kasarmi on pelastanut l�ikist� monta hurjap��t� poikaa ennenkin.
Muistelkaamme esimerkiksi Karilan renki�, jolle, suurikelmille, kerran
pisti p��h�n ropsia is�nt��ns� v�h�n selk��n, ja siit�p� olis k�ynyt
pojalle pahoin, mutta kas kun oli junkkarilla �kkipikaan niskassa harmaa
takki, ja t�m�h�n pelasti miehens�.--Olkoon menneeksi! Kohden kasarmia
marssikaamme! Sotaan kuoli is�mme set�, Kyr�n sotaan, jossa
viissylt�inen hirsi veress� uiskenteli; sotaan kuoli my�s oma set�mme,
kaatui meren rannalle Pohjanmaalla; niin on t�ss� k�ynyt monen muun sek�
heimolaisen ett� naapurin, ja samoin taidamme kaatua mekin, kaatua
hurskaina sankareina. Kuolemassa on parempi, taivaassa on parempi olla
kuin t��ll� ihmispetojen keskell�. T�ytyy itke�. Niin, siell� on parempi
kuin t��ll�. Oojah! paljon parempi.

TUOMAS. Veljeni, n�in saatat meid�t kaikki pusertamaan kyyneleit�.

SIMEONI. Herra, katso puoleemme ja anna armos auringon paistaa!

Niin loppui heid�n kanssapuheensa itkuun, yleiseen, hyrskyv��n itkuun;

kuivana ei pysynyt yhdenk��n veljen silm�.--Mutta ilta pimeni, y� tuli,
ja kaikki vaipuivat he lopulta itkusta syv��n uneen.--Seuraavana p�iv�n�
tuumiskelivat he viel�, aprikoitsivat hiess�p�in mik� keino heid�t
parhaiten pelastaisi; ja tarkasti vartioitsi heid�n silm�ns� ulkona
pirtin ymp�rill�, huomatakseen jo matkanp��st� jos l�hestyisi heit�
kruununvoimia. Niin he t�ht�iliv�t ja tuumiskelivat; ja kasarmi, vaikka
kyll� kamoittava, n�kyi heist� kuitenkin parhaaksi turvapaikaksi.
Sent�hden p��ttiv�t he l�hte� miehiss� matkalle kohden Heinolaa ja ottaa
v�rvinki� kuudeksi vuodeksi. Ja koska taasen toinen p�iv� nousi,
alkoivat he pitk�n vaelluksensa likistyv�ll� syd�mell�, synke�ll�
mielell�. Astuivat he eteenp�in, muistelematta, ett� siin� hankkeessa
tarvittiin passit ja papinkirjat, astelivat he, tuohikontit selj�ss�,
ensin Jukolaan p�in, aikeissa pyyt�� nahkapeitturia ottamaan haltuunsa
heid�n elikkonsa ja pit�m��n v�h�n pirtist� huolta.

Tultuansa Viertolan tielle, kohtasivat he nimismiehen, joka, jahtivouti

takana, ajoi jyritt�en heit� vastaan. Veljekset tuosta h�mm�styiv�t,
arvellen h�nen retkens� koskevan heit�. Olivat he jo melkein juosta
mets��n, mutta astuivat kuitenkin esiin, muistaen, ettei kaksi miest�
heit� milloinkaan kiinni saisi. Mutta v��rin he arvelivatkin; perin
toisella virkatoimella ajeli nyt nimismies ymp�ri pit�j��. Ja olipa h�n
oiva mies; uljas, ylev� ja iloinen aina. Jukolan veljeksist� ja heid�n
elostansa metsiss� h�n alati oli suureksi huviksensa kuullut
kerrottavan; ja oli h�n heid�n suosijansa, puolustajansa, vaan ei
vihamiehens�. Mutta nyt, ehditty��n heid�n kohdallensa, rupesi h�n
haastelemaan hauskasti.

NIMISMIES. P�iv��, p�iv��! Mihin marssivat pojat noin totisina?

Vastatkaat minua, katsomatta tuolla lailla puoleeni, juuri kuin
korpisudet. Mihin, kontit selj�ss�?

JUHANI. Edess�mme on pitk� matka.

NIMISMIES. Helvettiink� sitten menn��n? H�h?

JUHANI. Tahdotteko meist� mit��n?

NIMISMIES. Mit�h�n olis teill� annettavaa minulle? Mutta onhan lupa

kysy� vaikk'ei varaa ostaa. No oikeinpa silm�nne kyr�ilee ja mullistelee
minuun, ja ellen olis tottunut katselemaan itse perkelett� vasten
naamaa, niin ehk� syd�meni v�h�n pampahtelis. Ha, ha, ha! Mutta
saakeliko teiss� rikeeraa?

JUHANI. Min� kysyn teilt� yht� paikkaa: Nouseeko siit� kruunun asia?

NIMISMIES. Mist�?

JUHANI. Hm. Siit�, siit�.

NIMISMIES. Mist�, sin� takkutukkainen k�ntti? Mist�?

JUHANI. Tuosta k�rh�m�st� Tammiston kartanolla.

NIMISMIES. Ahaa! se toisp�iv�inen leikki? Jahah! siit�p� nyt tahtoisin

teille virkkaa jotain.

JUHANI. Onko miestappoa tapahtunut?

NIMISMIES. Kiit� onneas, ettei niin ole laita. Mutta, leimaus ja jyrin�!
kun ajoitte tiehenne kruunun virkamiehen toimestansa ja kumositte viel�
h�nen kirjoitusp�yt�ns�, aatelkaas sit� paikkaa.

JUHANI. Jumala paratkoon! sit�h�n olemmekin aatelleet ja aprikoinneet

oikein vahvasti ja tulleet ymm�rt�m��n mik� siit� pojat perii. Niin,
niin, peeveli meid�t perii, ja sent�hden olemme my�s valinneet peevelin
onnen osan. Tiet�k��t: Parolan suureen pataljonaan loikertaa nyt tiemme
m�ki� yl�s ja alas, ett� santa soi. Siell�h�n on viimeinen sola, jonne
h�diss� ja tuskissa pakenemme, kun ihmiset, ne kiukkuiset perkeleet,
meit� ahdistavat joka haaralta kuin sudenpoikasia apajassa. Parolaan
menn��n! ja onneton h�n, joka tahtoo nyt tiet�mme teljet�; sill� kruunu
tarvitsee miehi�, sota on tekeill�, niinkuin olemme kuulleet. Kohta
seisomme kruunun haarniskoissa, ja koskekaatpas meihin silloin, te
saatanat. Hii, haa! tahtoisinpa purra poikki t�m�n maailman, poikki
t�m�n maailman kuin nahkiaisen; ja v�h�lt� etten itke t�ss� murheesta ja
vihan kiukusta yht'aikaa; itken ja heristelen nyrkki�ni. Parolaan
marssitaan! Siell� on miehi� kuin kaarneenpoikia, Parolassa.

NIMISMIES. Te p�ll�t ja p�k�t! heitt�isittek� oman, rauhaisen pirttinne

omalla tanterella ja l�htisitte kasarmin keppien vinkunaan?

JUHANI. Parempi kuitenkin siell� kuin louhia v�stingiss� vuorta; ja

toiseksi, niin H�m�l�isen ruskea nahka on tuuman paksu, niinkuin
n�hd��n.

NIMISMIES. Louhia vuorta v�stingiss�! Miksi?

JUHANI. Juuri te, herra, meit� sinne mielisitte kiskoa kiliseviss�

kahleissa. Ja mist� syyst�? Tuosta onnettomasta tempusta Tammiston
pihalla, siit� ett� su'imme v�h�n selk��n noita Toukolan poikia, johon
sukimiseen, Jumal'avita! meit� �rrytettiin oikein vimmatusti. Mutta
nytp� mielit��n tehd� t�st� kruunun asia, tehd� �k�rp�sest� h�rk�nen�,
kuin sananlasku sanoo.

NIMISMIES. Sen valehtelet! Mene hiiteen, mies! minulla on t�rke�mpi�kin

toimituksia.

JUHANI. Jos sen armon meille soisittekin, ett� saisimme kulkea Hiiden
vallassa, jota emme viel� usko, niin ovathan t�ss� kuitenkin Toukolaiset
niskassamme, lain voimalla niskassamme. Me onnettomat iskimme ensiksi,
ja siit� on meill� kovin huono puoli; mutta ei pid� heid�nk��n p��sem�n
ilman �maksa pois lakkarista�. Onpa t��ll� kylliksi haavoja, jotka
tuskin viel� ovat ehtineet saada rupikaprokkia niskaansa; ja ne
todistavat jotain, ne haavat. Hmmh!--Mutta jos Toukolaisistakin
selki�isimme, niin onhan meill� t�ss� aina varrottavana kerran vuodessa
tuomiop�iv�: lukukinkeri-p�iv�. Peeveli! sanonpa kuin ennen Jaakkolan
Paavo, se korea poika: �k�vish�n t�m� el�m� laatuun ilman yht� p�iv��
vuodessa, ilman tuota kirottua kinkerip�iv��, sanoi h�n. Ja sanoipa h�n
viel�: �ei se kipu, mutta se h�py�, niinp� kerran ik��n tultuansa
tukkajuhlasta, jossa taasen h�nen kamaransa oli pahoin pehmitetty.--
Mutta kuinkas k�vi seuraavana vuotena samassa juhlassa? Pisti mar' pappi
h�nen p�yd�n alle istumaan kuin ukulin, ja t�m�n n�ki h�nen korea ja
nuori morsiamensa lukutuvan porstuvasta, n�ki ja py�rtyi tytt�-r��sy,
kiikahti kynnykselle nurin kuin hanhenpoikanen. Se oli paha leikki; sen
per�st� rupesi Paavo juomaan kuin mies, sai rukkaset morsiameltansa kuin
mies, ja joi viel� uhkeammin, ja vihelj�isen� hevosnylkyrin� kuoli h�n
viimein. Se oli loppu korean Paavon, jolla ei suinkaan ollut huono p��,
ei totisesti, vaan olipa h�n viisaimpia, vikkelimpi� nuoria miehi�,
mutta nurjana, nurjana oli vieras-�iti tyrk�nnyt kirjan h�nen kouraansa
alusta alkain, ja siit�p� lukup�iv� h�nelle tuli kauhistuksen p�iv�ksi.
Ja onkos t�m� laitaa! Kukkoisten Mikko, mies ko'okas ja jykev� kuin
havutukki, ja leve�poskinen kuin Tuhkalan muorin vanha kissa, mutta eip�
juuri niit� hyv�lukijoita, kuultuansa kinkeri-aamuna tarhanvajaan
pappien kulkusten kilin�n, pelj�styi kuin lammas. Niin hirvitt�v� on
t�m� p�iv�, t�m� hioittava p�llytysjuhla. Ja kerranpa, tied�mme,
saattaisi provasti v�kivoimalla meid�tkin sinne ja sielt� h�pe�n
hirteen, jalkapuuhun, mutta kaikista n�ist� meid�t pelastaa kruunun
harmaa takki, kaikista n�ist� nyt otamme ainiaaksi hyv�sti; prassai!

NIMISMIES. Te mielett�m�t oinaat, mit� hulluuksia hankittekin! Noh,

menk��t, menk��t, astukaat p��lle niin kauas kuin kest�� kruunun
santaista sarkaa. Mit� riivattuja on minun tekemist� kanssanne?
Kuittihan on r�tinkimme Tammistosta, sen vakuutan ja vannon, te k�llit!
Kuitti! ja suljetut ovat my�s Toukolaisten kidat. Hoo, sen tein jo
samana p�iv�n�, jona ottelus tapahtui, koska n�in ettei mennyt siin�
henki�. Uhkailivatpa roistot ker�j�nk�ynnill�, ja kuitenkin olivat he
keitt�neet sopan itse. Mutta laskinpa nyt vaa'alle painoni min� my�s,
ja Toukolaiset vaikenivat kuin myyr�t; sill� onpa minulla heiss� monta
koukkua, joista voisin kiskoa heit� kovaan kiikkiin. Sent�hden ovat he
nyt vaiti ja pit�v�t koreasti hyv�n�ns� mit� ovat saaneet. Mit� koskee
taasen asemaanne provastia kohtaan, niin kysynp�: onko h�n teit�
kiristellyt n�in� viimeisin� aikoina?

AAPO. Sit� ei h�n ole tehnyt, ja ihmeeksemme kyll�.

NIMISMIES. Eik� tee h�n sit� milloinkaan en��n; se muistakaat sanakseni.

Ja kuka on saattanut matkaan t�m�n? Kukahan muu kuin tuo meid�n vanha
vallesmanni? Ja sanottepa nyt h�nen, te kiitt�m�tt�m�t peijoonit,
yrittelev�n riivattuja teit� kohtaan. Kuinka hyv��ns�, mutta onpa minua
hullua v�h�n miellytt�nyt tuo sudenpoikasten el�m�. Ha, ha, ha! No, noh,
leikki saakoon sijaansa, puhdas leikki. Mutta olkoon sanottu: rauha
teille minun puolestani, ja niin my�s provastimme puolesta; sill� h�n on
tullut ymm�rt�m��n, ettei tuohesta tule takkia. No niin, ei yht��n
vaaraa, pojat, ei yht��n, vaikka tarvitsisittekin k�niinne aika lailla,
te verkkasen juutit. Mutta menk��t nyt koreasti kotia! Paikalla! sanon
min�. Jaa, jaa, vasemmalle k��ntymys nyt vaan, vasemmalle k��ntymys ja
kotia mars, sin� Impivaaran komppania! Kotia, te junkkarit, ja j��k��t
Herran nimeen.--Heisaa, Liinaharja!

Niin lausuen, tempasi h�n ohjaksista, ja travia pisti eteenp�in taasen

nimismiehen, koko pit�j�ss� tunnettu, liinaharjainen ruuna. Pois he
kiiriv�t r�ikkyn�ll�; t�r�hteli takana ukko jahtivoudin hattu, ja savuna
kierteli tomu heid�n j�ljess�ns�. Mutta veljekset seisoivat tien
vieress� kuin seitsem�n suolapatsasta, seisoivat ja katselivat tuota
menoa. Sanaakaan hiiskumatta ja arvellen mit� heid�n piti aatteleman
kaikesta t�st�, seisoivat he ja tuijoittelivat poistuvien per��n, kunnes
nimismiehen rattaat katosivat kaarevalla tiell�.

TIMO. Kuinka se komsarjus on vanhettunut sitten kuin viimeiseksi n�imme

h�nen Kuokkalan korvessa �itimme ja kyl�nv�en kanssa!

JUHANI. Mit� sin�, Aapo, aattelet t�st� nimismiehen koreasta puheesta?

AAPO. Kunnon mieheksi h�nen luulisin ja ett� h�n kanssamme haasteli

vakaasta rinnasta, mutta seisk��mme vahtia, sill� herroihin ei ole
luottamista.

JUHANI. Seisk��mme valmiina kaappaisemaan kohden susien kotoa. H�nell�

on peeveli nahassa, h�n koettaa vietell� meit� paulaan.

TUOMAS. Kotiamme takaisin tahtoi h�n meit� narrata valmiiksi

saaliiksensa palattuaan Viertolasta, joukko miehi� seurassa, koska
tiedet��n, ettei ole v�hill� voimilla iskett�v� Jukolan sarjaan. H�n
tulee ja korjaa meid�t koreasti talteen, jos h�nt� varromme.

JUHANI. H�, niinh�n min�kin aattelen. H�n on pyynniss�, ankarassa

ajossa, ja me olemme otukset, joita h�n kiehtoo. Kaiketi on tapahtunut
hirve�t�, josta ei en��n kasarmikaan meit� vapahda. Siis ei nyt muuta
kuin sissin passi kouraan ja paikalla mets��n! Maantielt� pois, pojat!

AAPO. Ah! mik� on nyt teht�v�n�?

JUHANI. Kaikki on jo tehty; t�ss� on seitsem�n valmista mets�sissi�.

Mutta koettakaamme olla niin sievi�, niin armeliaita ry�v�reit� kuin
mahdollista, pyyt�en aina ensin koreasti n�lk�mme sammutteeksi; niin,
niin, ja ellei hyv�ll� helli, niin v�kirynn�k�ll� tulkoon sitten, mutta
aina voimme karttaa verenvuodatusta ja murhaa. Menn��n nyt!

SIMEONI. Juhani, Juhani, mit� haastelet!

AAPO. Ah! miss� on nyt kurjain veljesten turva?

JUHANI. Sissien retkill�! Menn��n nyt!

TUOMAS. Kitas jo kiinni, sin� hurja hullu! Ennen astelen t�st� Siperjan
ikikylmyyteen kuin rupean sy�m��n ry�v�rin leip��. Sin� villitty, onko
tarkoitukses vakaa, vai leksoitteletko mielet�nt� leikki�? Mit� pit��
minun sinusta aatteleman?

JUHANI. Voi veljeni! t�m� hetki on kiert�nyt p��ni py�r��n, ja enh�n

juuri tied� mit� puhun ja teen. Nimismiesh�n t�ss� oli, ja katosi taasen
kuin tuuliin ja pilviin; mutta onpa sitten mielest�ni aikoja mennyt,
aikaa siit� on, aikaa! Tuonne h�n katosi, mihin peukalosormeni osoittaa,
kuin Taula-Matin peukalosormi. Tuonne h�n katosi savuun, ja keskell�
savua singahteli sotaorhin valkea harja. Mutta siit� on niin pitk� aika,
niin pitk�!

TUOMAS. Kas niin!

AAPO. Mit� nyt, mit� nyt?

TUOMAS. Te n�ette, veljet, ettei Juhoakaan aina juuri ammuta samalta

oksalta, jolla h�n istuu.

LAURI. Mit� siin� silmi�si v��ntelet ja p��t�si keikuttelet ja huokailet

sieraimistas tuolla lailla? Niin mar'! Kiit� ett� on aivosi ehe�.

TUOMAS. Niin, niin, h�n peitelk��n �sk�ist� tyhmyytt�ns� niinkuin h�n

parhaiten taitaa. Mutta mit� helvetti� tekisimme nyt? Sanoppas, Aapo.

AAPO. Min� en tied�.

EERO. Kuulkaat, veljet: emmeh�n tuota viel� varmaan tied� oliskohan

nimismiehen haaroissa kettu meit� kohtaan.

LAURI. Min� uskon toisin, sill� katselinpa h�nt� tarkasti silm�ter��n,

ja siin� ei vilahdellut vilppi�. Ja harkitkaas. Miksi olisi h�n tullut
ilman miesvoimia aina t�h�n asti, vaikka h�nen tiell�ns� on m�kkej� ja
kyli�? Miksi kulkisi h�n ohi Impivaaran seudun aina Viertolan kartanoon,
josta h�nell� on v�hemmin avun toivetta kuin suurista kylist�, jotka h�n
on heitt�nyt j�lkeens�? Kummallista! Viertolasta palaisi h�n taasen
takaisin t�m�n huikean matkan, palaisi miesjoukkonsa kanssa viimein
kohden pirtti�mme. Hulluuksia! Eih�n mallaa t�m� yhteen nimismiehemme
ennen aina viisasten ja vikkelien tuumien kanssa.

AAPO. Ei tahdo mallata, sen huomaan min�kin, mutta eip� siin� kylliksi
luotettavaa. Luuletpa nyt aprikoitsevas asiaa kovinkin viisaasti, mutta
katsos kun usein tapahtuu, usein on asian laita p�in vastoin kuin
parhaan, viisaimman miehen j�rki sen on osoittanut. Ja onpa meill�
pelkoon syyt�. Rikoksemme on lain silmiss� suuri, ankaran suuri; ja
huomaa kuinka tavattoman, kuinka erinomaisen yst�v�llisesti tuo
nimismies haasteli kanssamme.

TUOMAS. Ei ollut se rehellisyyden kielt�, vaan kiehuipa sappea sen

hunajan alla. Mutta mit� nyt tekisimme?

EERO. Tehk��mme n�in: k�yk��mme kotia kerran viel�, mutta �lk��mme

viipyk� hetke�k��n pirtiss�, vaan heitt�k��mme telke�m�tt� sen ovi, joka
n�ytt�� niinkuin olisivat sen asukkaat koreasti kotona; ja itse istumme
k�tk�ss� Impivaaran luolissa ja rotkoissa; siell� oljentelemme pari
kolme vuorokautta, t�ht�ellen tarkasti lakkaamatta alas kohden
pirtti�mme. Jos nyt t�m�n ajan kuluessa l�hestyisi nimismies huonettamme
voiminensa, niin olemmehan aina kohta valmiina karkuteille vuorten ja
metsien suojassa. Mutta ellei tuosta mit��n ilmestyisi noin kolmen y�n
ja p�iv�n menty�, niin kaukana on meist� kaikki vaara.

TUOMAS. Siin�h�n neuvo ja hyv�.

AAPO. Me teemme niin.

TUOMAS. K��ntyk��mme takaisin; tule, Juho, ja pane pois tuo morakas

muoto.

L�ksiv�t he k�ym��n taasen kohden Impivaaraa ja seisoivat pian kotonsa

pihalla. Seuraten Eeron neuvoa, kiersiv�t he linkun ovelta pois,
kiipesiv�t yl�s vuorelle ja k�tkiv�t itsens� tarkoin, mik� mukavaan
kallion halkeemaan, mik� n�reitten verhoon vuoren penkereille. Siell� he
venyiv�t, teroittaen kiehtovan silm�ns� alas kohden pirtti�, ymp�ri
kantoista ahoa ja pitkin kolkon mets�n rantaa. Siell� he lep�siv�t,
pitiv�t vuoroitellen vahtia kolmen vuorokauden kuluessa: s�iv�t
tuohikonteistansa ja sammuttivat janonsa kirkkaasta l�hteest�, joka
vuoren harjulta kumpuili yl�s ja vuodatti laineensa alas pitkin
kallioista tiet�. Hauskasti siin� pieni puronen lirisi p�iv�n pitk�n
kest�ess�, lirisi kest�ess� kuutamoisen y�n, soiden vartioitsevan veljen
kuultelevaan korvaan.

Mutta kun kolmantena p�iv�n� aurinko jo kiirehti laskuansa kohden,

astuivat veljekset vuorelta alas, k�viv�t pirttiins�, iloiten
syd�miss��n, koska n�ytti, ett� oli heid�n pelkonsa turha. Mutta ei
katsoneet he kuitenkaan viel� ihan luotettavaksi asiaansa, vaan
silm�iliv�t yh� varoten akkunasta ulos. Siit� seuraavana p�iv�n�
l�hetettiin vakooja ulos, l�hetettiin Aapo, saattamaan heille visseytt�
lujaa. Vuorokauden viipyi h�n kyliss� ja taloissa, ja koska h�n palasi,
n�htiin h�nen kasvoillaan rauhan sanoma. Ja istuivat he nyt miehiss�
honkaisen p�yd�n ymp�rille, ja Aapo, istuen itse p�yd�n p��ss�, rupesi
kertoilemaan veljillens� mit� oli kuullut.
AAPO. Veljet! h�n on verraton mies, tuo meid�n vallesmanni; h�n on
tehnyt niinkuin h�n sanoi, ja niin on asiamme laita. Toukolan miehet,
vaikka onkin monella etujalassa aika patti, tai p��ss� mill� korkea
kuhmo, mill� pahoin irvist�v� reik�, eiv�t hiiskahda laink�ymisest�
sanaakaan, eiv�tk� oman k�den kostosta; ja nimismiehen toimesta, h�nen
hirveist� uhkauksistansa kaikki t�m�. Ja mit�h�n nyt tuumiskelee meist�
provastimme? Niin; ukko on suonut meille rauhan, ikuisen rauhan; sill�
h�n on p��ttynyt uskoon, jota nimismies h�nelle on vakuuttanut, ett�
kova leikki meit� kohtaan olisi ijankaikkiseksi tuhoksemme. Mutta
huomatkaat viel�: Koska tuo H�rk�m�ki, oiva �ij� ainakin sent��n,
jutellessaan er��n� p�iv�n� provastin kanssa, oli my�s meist�kin jotain
maininnut, sanonut, j�r�ht�en: �kukas tiet�� vaikka tulisi pojista viel�
oikein jupisteerit�, niin tuohonpa oli lausunut pappi, ett� suuri olis
h�nen ilonsa ja riemunsa Herrassa, jos se ihme tapahtuisi, ett� Jukolan
veljekset kerran astuisivat h�nen eteens�, lukien v�ltt�v�isesti sis�lt�
ja nuot kymmenen k�skysanaa ja uskontunnustuksen ulkoa. Niin on h�n
lausunut sulavan lauseen. T�m�n ja paljon muuta olen kuullut, kuullut
monen miehen suusta, ja luotettavin niist� on Tammiston Ky�sti, joka ei
koskaan naura eik� valehtele.

JUHANI. Nimismies, sin� kunnon mies, rynk�isinp� sun t�htes vaikka

loimoittavaan tuleen! No vie sinun musta, kiljuva sonni! Voinhan tuskin
uskoa.

AAPO. Kaikki niinkuin sanon. Mutta n�hk��mme siis, etteiv�t herrat juuri
olekkaan niin suuria junkkareita kuin luullaan. Muistakaamme t�ss� my�s
tuota Viertolaista, joka leppyi aivan pian ja suostui pyynt��mme kaikin
puolin. Ja provastimme, jos katselemme h�nt� ilman n�r�� hyv�n syd�men
ja j�rjen suoralta kannalta, nousee, tied�n min�, edess�mme ankaraan
arvoon. H�n on kiivas, mutta oikea Herran viinam�en mies, ja
sanomattoman paljon on h�n jo tehnyt seurakunnallemme hyv��. Kumonnut on
h�n monen ilkivaltaisen krouvin; monen miehen ja h�nen entisen
jalkasiippansa on h�n pakoittanut k�ym��n lailliseen avioliittoon; ja
monta naapurusta, jotka ennen veristellen toinentoistansa vainosivat, on
h�n saattanut ihanimpaan sovintoon. Ja mit� on h�n tahtonut, puuhaten
meid�n t�htemme? Meit� kristityiksi kunnian miehiksi. Nyt on h�n meid�t
j�tt�nyt, mutta lausuu kuitenkin meist� niin ihanan toivoituksen, ett�
syd�n likistyy sit� muistellessa.

TUOMAS. Mutta nytp� miehet lukemaan, nyt aapiskirja kouraan ja sanaa

p��h�n vaikka halkonuijalla.

AAPO. Lausuitpa jotain, josta, jos niin teemme, syntyy meille uusi onni.
Ah, jos yksimielisesti k�visimme nyt t�rke��n toimeen, siit� heltim�tt�
ennen kuin ty� on p��tetty!

JUHANI. Min� ymm�rr�n: Iskisimme aapiaiseen kynsin ja hampain, siit�

heltim�tt� ennen kuin olemme kukon h�nn�n alla. Oikein! Kentiesi kohta
p��t�mme jotain, ja kerran p��tetty�mme, sen teemme my�s, teemme vaikka
verta hikoillen. Onhan minulla p�� kova, kohden kova, mutta l�ytyyp�
siin� kuitenkin yht� ja toista, yht� ja toista hyvin n�rkki�kin
v�rkki�. Enk�h�n jokap�iv�isen harjoituksen kautta voisi kulkea kilpaa
viidenvuotisen tytt�-r��syn kanssa? Miksi en? Ahkeruus voittaa kovan
onnen.

AAPO. Oi Juhani! nostaahan syd�nt�ni t�m� puhees, miehuutta ja j�rke�

t�ys.
JUHANI. Ahkeruushan kovan onnenkin voittaa. Niin, jos kerran k�ymme
juoneen, ikenet irviss�h�n siin� pinnistelemme. Mutta asiaa k�skee
tuumiskella, visusti ja juuresta jaksain.

AAPO. Koettaa tahdomme, sill� t�m� pyk�l� on mahtava. Katsokaat: ellemme

osaa lukea, niin laillinen vaimokin on meilt� kielletty hedelm�.

TIMO. Jassoo! Onkos se niinkin? No vie sinun! Sittenh�n kelpaa tuota

koettaa, koska sen konstin kautta saan itselleni ehk� kelpo akankin, jos
niin hulluksi tulisin. Mutta kukas tiet�� kuinka t��ll� pojan p��h�n
m�ll�ht��. Sit� ei tied� muut kuin Jumala.

JUHANI. Aprikoitkaamme asiaa visusti: meill� on niin kovat p��t.

Meni taasen muutama p�iv�, ja er��n� iltana otettiin asia uudestaan

keskusteltavaksi, ja yhteisesti nyt p��tettiin ruveta hartaudella luvun
harjoitukseen.

JUHANI. Kahden vuoden menty� olkoon aapiskirja p��ss�ni; se on sanottu.

Mutta Timo-parkaa min� surkuttelen; h�nell� on viel� kovempi kallo kuin
minulla, kaksinkerroin kovempi.

TIMO. �l� yht��n huoli, vaikka onkin se kaksinkerroin kovempi. No, no,
sin� opit aapiskirjas kahtena vuotena, min� siis nelj�n�. Niin,
k�rsimyst�h�n siin� vaan tarvitaan.

JUHANI. Kas, kas, se sukkeluus tempasi r�tingist� joukon p�ivi� pois,

kokonaisen vuoden.--Mutta, ai poika! olemmepa sen peijakkaan kelkassa.
Yksikin puhkaus siin� lasketaan, ja liemen� on aapiskirja ennen kuin on
se p��ss�mme kannesta kanteen. Jumala auttakoon meit�!

TIMO. Aapiskirjani tahdon oppia.

JUHANI. Sen tahdon min�kin, vaikka tuo tuntuisi ja maistuisi kuin

pureskelis pieni� kivi� ja raakoja perunoita. Sen tahdon, koska on
provastimme niin hyv� ja laupias meit� kohtaan, ett� oikein tulee h�nt�
armo. Mutta mist� saavutamme siev�n ja suopean opettajan?

AAPO. Yht� siin�kin tuumiskellut olen. Min� katson puolees, Eero. Jaa,
jaa, sinulla on ter�v� p��, sit� ei taida kielt��. Mutta kiit� Jumalaa
t�st� lahjasta ja siirry meist� muutamaksi viikoksi maailmalle,
ev�skontti selj�ss� ja aapiainen povessa. Mene jahtivoudin, tuon
oivallisen sudenkutsijan opetettavaksi. H�n on taitava mies, ja min�
tied�n, ettei h�n sinulta kiell� opetustansa, varsinkin kun lupaamme
h�nelle palkinnoksi uhkean kaskimaan ja paistiksi muutaman koirasmetson.
Mutta sin�, opittuas tavallisen lukum��r�n t�rkeimm�t osat, palaat
silloin takaisin taas ja opetat meit�.

JUHANI. Vai niin. Eero opettaisi meit�. Hm. Eero? Mutta �l� tule
sent�hden ylpe�ksi, Eero; sen min� sanon.

EERO. Pois se! Opettaja k�yk��n hyvill� esimerkeill� opetuslastensa

edell�, muistaen ankaraa tilinteon p�iv��, koska h�nen tulee sanoa:
�t�ss�, Herra, olen min� ja ne, jotkas minulle annoit�.

JUHANI. Kas, kas, joko pist�tti? Mutta laita on t�m�: sin� opetat minua,
koska niin tahdon, tai olet ��nett� kuin ahven, koska tahdon, ja min�
luen sinun edess�s aina tahtoni mukaan. Siin� se on. Kyll�h�n me sinun
kuranssissa pid�mme; sen tied�tkin. Mutta k�yp� tuo keino ehk� laatuun.
TUOMAS. Paras keino, jonka Aapo viel� on keksinyt.

JUHANI. Tuhannen riksi� t�st� keinosta!

AAPO. Eero, mit� aattelet asiasta itse?

EERO. Tahdonpa tuota aatella.

AAPO. Se k�y p�isin, k�y ep�ilem�tt�.--Mutta nyt mielin soutaa esiin

ankarimman aatteeni, tuuman, joka seisoo ja kest��. Urheat pojat ja
veljet! Nouskoon Impivaaraan uhkea uudistalo, nouskoon se korvesta
seitsem�n miehen voimalla. Niin, p�llistyyp� silm�nne ja kummastellen
katselette minua. Sit� en ihmettele. Mutta aatelkaas per��n: elonkemomme
t��ll� syd�nmaassa k�y vaikeammaksi p�iv� p�iv�lt�; harvoin t��ll�
kuulemme en�� kontion vihellyst� ja harvoinpa metso korvessa kohahtaa
edest�mme yl�s. Viel�p� huomaamme toisen asian, huomaamme, ett� �yksin
ei ole miehen hyv� olla�. Niinp� kerran mietiskelemme; mutta pysyk��n
kaukana morsiusvuoteesta villi kiertolainen er�maassa, joka tuskin voi
t�ytt�� oman kurnailevan maarunsa, saati viel� vaimon ja lasten. Mutta
raivatkaamme niituksi tuo avara korpi, pelloksi kuokkikaamme t�m�
kalteva, kultainen aho, ja nouskoon v�hitellen pirttimme ymp�rille,
jumisevalle pihalle, talli, ometta, riihi, luhti ja viel� muitakin
huoneita aina tarvetta my�ten. Ja niin on meill� aika talo, Impivaaraksi
kutsuttu, talo kunnollisempi syntym�kotoamme Jukolaa. Ja ennen kuin on
tullut p�iv�, jona tuo vanha Jukola on omanamme taas, niin t�ss�p�
ihanasti niitut viherj�itsee, viljaiset pellot lainehtii ja illan
tullessa l�hestyy meit� mets�st� ammoova, kirjava karja.

JUHANI. Haasteletpa sorealla suulla. Mutta katsos, veljeni, meill� on jo

entisest��n talo, joka tosin on vuorattuna vieraalle nyt, mutta omamme
on se taasen, menty� muutaman vuoden.

AAPO. Mutta ennen kuin on mennyt t�m� aika, niin olemme laiska-jaakkoja
ilman vertaa, viitsimme tuskin nostella en��n tallukoitamme maasta, ja
kaiketi on meill� silloin yht� y�rinen talo kuin ennenkin. Kuullut olen
nahkapeitturin huonoksi mieheksi, saamattomaksi nahjukseksi, ja mit��n
n�kyv�� muutosta ei ole viel� tapahtunut, ei pelloilla, ei niituilla. Ja
vaikka toisinkin olis, niin ainahan parempi, ett� on meill� yhden talon
sijasta kaksi: Jukola ja Impivaara. On my�s silloin arvomme nousnut
summattomasti ihmisten silmiss�, ja vaimoiksi on meille tarjona moni
pulski ja hehkuva H�meen tytt�. Ty�h�n ja toimeen, veljet! Ty�h�n
kaikin voimin; sill� t�m� el�m� maksaa t�m�n vaivan, ja ihmiskunta,
n�emme, ei olekkaan tuota pahempi vekkuli; ei, vaan onpa, luulen min�,
maailma meille niin kuin maailmalle me; ja h�n, joka �alati v��ryytt�
k�rsii�, h�n katsokoon kuinka on laita omassa povessansa. Usein ovat he
meit� kiukkuisesti kohdelleet; tosi! mutta oikeammiten vaan Toukolan
juupelit, ja siihen on mielest�ni ollut heill� hieman syyt�kin. Kuinka
hyv��ns�, mutta paras on sovinto ja rauha; ja rauhan voimme j�lleen
rakentaa, jos vaan t�ytt� p��t� niin tahdomme. Katsokaat: me
askartelemme t�ss� ajan, niinkuin on tapa t��ll� s��llisten miesten, ja
tultuamme viimein Toukolan vaimoille taas, katsahtavat meihin entiset
viholliset v�h�n arvokkaammin kuin ennen, ja jos me silloin annamme
heille leppeit� katsantoja takaisin, niin nousee tuosta piankin yleisen
sovinnon kirkas p�iv�. Tosin maksoi t�m� meille paljon, maksoi ty�t� ja
hammasta purevata vaivaa, mutta ilman n�it� ei t��ll� milloinkaan toukoa
tehd�. Ja huomatkaat, asettakaat selke�sti sielumme silm�n eteen, mik�
on voittomme viimein: Me olemme miehi�, yst�vi� kaikkein kanssa, taloja
on meill� kaksi, tuleva aikamme aina �Hyv�n toivon niemi�, ja hautamme
tuolla el�m�n h�m�r�isell� rannalla ei n�yt� meille kauhistuksen
kodoksi, vaan ihanaksi lepokammioksi, himme�ksi porstuvaksi autuitten
saliin.

TUOMAS. Somasti sin� puhut ja oikein, ja min� suostun tahtoos. Veljet!

kuulkaamme h�nt�, sill� t�m� asia on mahtava, se synnytt�� el�m�mme
uudestaan, kohottaa metsien reunalle aamun koin. Min� suostun!

TIMO. Niin min�kin.

SIMEONI. Jumala on kuullut meit�, ja elomme valkenee. Min� suostun Aapon

ihanaan tuumaan.

EERO. Min� suostun my�s sill� otammehan miehukkaan askeleen nyt.

JUHANI. Enk� tekis samoin min�, teid�n kurja vanhin veljenne? Min�
suostun, ja onnen p�iv�ksi kutsun aina t�m�n p�iv�n. Olihan meit� jo
l�hesty� kahleet tai kruunun harmaa takki ja rumpujen p�rin�, mutta
nyth�n seisomme kaukana kaikista n�ist�, keskell� kotometsiemme kohinaa.
Niinp� syd�n-y�n� meid�n taivaamme �kisti valkeni, ja t�m� valkeus, niin
toivokaamme, viel� poistaa kaikki pilvet ja �Jumalan kynttyl�t loistaa�,
niinkuin paimen heloitellen laulaa. Ah! parastansa ovat meit� kohtaan
tehneet Jumala ja nimismies; parastamme my�s mekin tahdomme nyt
puolestamme koettaa.

Siit� seuraavana p�iv�n� he l�hettiv�t veli Eeron astelemaan

oppiretkellens�, varustettuna vahvasti. Tuohikontti selj�ss�, haarapussi
olalla ja aapiskirja poijussa l�ksi h�n vaeltamaan kohden jahtivoudin
asuntoa. Mutta muut hankkivat itsellens� kuokkia ja rautalapioita ja
rupesivat kuokkimaan pelloksi ahoa heid�n pirttins� ymp�rill�. P�iv�
p�iv�lt� lis��ntyi siihen yh� enemmin ja enemmin turpeiksi pienennetty�
maata; ja niin puolainvarsille ja kissank��pille rakettiin ikuinen
hauta. Mutta koska olivat kuokkineet ahon pinnasta valtaisen piirin,
arvaten siin� olevan kyllin kylv�-alaa seitsem�n miehen elannoksi,
siirtyiv�t he aholta korpeen alas ja rupesivat raivaamaan nutuksi
satavuotista kuusistoa, joka torkkuen seisoi alapuolella ahoa,
k��rittyn� sammaleiseen turkkiin. Silloin taasen kirves kajahteli
ymp�ri, ja rytin�ll� kaatui kuusi kosteiseen maahan. Kuuset he karsivat,
kokosivat oksat kasoihin, vedett�viksi talvella talon tarhaan, mutta
hirret kantoivat he yl�s kantoiselle aholle uuden riihen ja ometan
rakennuspuiksi. Silloinpa kantaessa miehet vakaasti astelivat toinen
toisensa j�ljess�; ja kuudella lujalla olkap��ll� lep�si jykev� hirsi.
Mutta tultuansa yl�s t�yrylle, laskivat he, Juhanin huudon mukaan,
yht'aikaa taakkansa alas, ja putosi hirsi jyrin�ll�, ett� maa t�m�hti,
ja kohahtaen vastasi korpi. Niin, laajeni heid�n niittunsa korven
rannalta yh� kauemmas p�iv��n p�in, ja niin saivat he aineita rakettavia
huoneita varten.

Eero teki my�s ahkerasti ty�t� oppiaksensa lukemaan, ja nopeasti

edistyi h�nen taitonsa. Lauvantai-iltoina palasi h�n kotiansa tyhjill�
pusseilla; mutta seuraavana maanantaina l�ksi h�n taasen, selj�ss�
t�ytetty kontti ja olalla pullea haaralaukku, l�ksi kouluun, aapiskirja
povessa. Niin kului syksy, talvi l�heni, ja veljekset heittiv�t sek�
pellot ett� niitut lepoon seuraavaksi kev��ksi ja riensiv�t hankkimaan
muonaa niin elikoille kuin itsellens�. Syksyn koleissa metsiss� he
kaalailivat ristiin, rastiin koirinensa, tehden verist� niitosta; ja
alas suon rannalle kohosi taasen korkea hein�suova vanhaa Valkoa varten.

Talvi oli tullut; joulu-aattona palasi Eero kotia, jahtivoudin mielest�

tarpeeksi oppineena ja kelvollisna opettamaan velji�ns�. Ihmetelt�v�n
kerke�sti oli h�n oppinut. Selv�sti luki h�n sis�lt�, ja aapiskirjan
taisi h�n ulkoa kannesta kanteen, niinmy�s v�h�nkatkismuksen.--Ja nyt,
kun joulu oli mennyt, alkoi luku ja puuha. Siin� opettajana istui Eero
ja oppilaisina h�nen veljens�, jotka yhdest� suusta huusivat kirjainten
nimet, niinkuin nuorin veli heille saneli. Yhdest� suusta he huusivat,
ja m�ikkyi avara pirtti. Ty�l�st� ja tuskaa t�ynn� oli heille t�m� ty�,
tuskaa t�ynn� alussa varsinkin; surkeasti siin� puhkailtiin ja
hikoiltiin. Enimmin kaikista ponnisteli Juhanin sisu; hartaudesta j�risi
h�nen leukansa; ja torkahteleva Timo, joka istui h�nen rinnallansa, sai
h�nelt� monta vihaista nyrkin tyrkk�yst�, kun taasen ny�k�hteli alas
kurjan p��.--Kiusoitti my�s veljeksi�, ettei Eero aina harjoitellut
opettajavirkaansa suoralla vakuudella, vaan hellitteli useinkin
suustansa pistelevi� kompasanoja. Oli h�n jo saanut veljilt�ns� monta
varoitusta, mutta mielens� vieh�tti h�nt�.

Kerran er��n� talvisena p�iv�n�, kun �ke� pakkanen oli ulkona ja taivaan
et�iselt� reunalta paistoi melkein s�teet�n aurinko, istuivat veljekset
pirtiss�ns� t�ydess� puuhassa, aapiskirjat kourissa. Kauas kuului heid�n
harras, mutta yksipintainen lukunsa; ja alkoivat he nyt aapiston t�ll�
er�ll� toiseen kertaan.

EERO. A.

MUUT. A.

EERO. P.

MUUT. P.

EERO. Niin, A on ensimm�inen aapiston kirjain ja � sen viimeinen. �A ja

�, alku ja loppu, ensimm�inen ja viimeinen�, seisoo jossain
raamatunkappaleessa. Mutta niink�h�n koskaan olette kuulleet tai n�hneet
viimeisen ensimm�isen�, �:n A:na? Onhan se hieman sukkelaakin, kun tuo,
pikkuinen, tuo ennen viimeinen vaivainen on �kisti parven esimm�isen�
kukkopoikasena, jonka puoleen muut katsovat yl�s niinkuin hun��rill� ja
kunnioituksella, niinkuin jotakin is�llisyytt� kohden, vaikka
tapahtuukin se v�h�n ympyrj�isill� silmill�. Mutta miksi poikkeen
asioihin, joista ei ole meid�n tekemist� nyt? Niin lukekaapas taas.

JUHANI. Ymm�rr�nk� tarkoitukses? Min� pelk��n ett� ymm�rr�n. Mutta opeta

nyt meit� koreasti, muutoin sinun peijakas perii.

EERO. Niin lukekaas kiltisti taas. C.

MUUT. C.

EERO. T.

MUUT. T, E, �ff�, Kee...

JUHANI. �Ventta holl!� Min� poloinen olen eksynyt. Mutta annetaanpas

menn� alusta alkaen kerta viel�.

EERO. A.

MUUT. A.

EERO. �A, P, C ummee n�lk�puuroo�. Mit� ymm�rret��n sill� lauseella,

Juhani? Taidatko selitt�� sen?

JUHANI. Koetanpa ottaa siit� pohdin. L�htek��s v�h�n kanssani ulos, te

muut; sill� meill� on keskusteltavana t�rke� asia.

Niin h�n lausui, astui pihalle, ja muut seurasivat h�nt�; ja v�h�n

levottomalla syd�mell� rupesi nyt Eero arvelemaan, mit�h�n tarkoittaisi
t�m� heid�n siirtymisens� ulos. Mutta veljekset tuumiskelivat pihalla,
miten he parhaiten voisivat masentaa Eeron h�ijy� kompahimoa, joka
saattoi h�nen ilvehtim��n, aapiskirja kourassa, ja tekem��n pilkkaa ei
ainoastaan heist�, vaan my�s Jumalasta ja h�nen sanastansa. Ja he
tuomitsivat h�nen ansainneeksi vakavan pieksi�issaunan. Astuivat he
taasen pirttiin, ja tuore, koivuinen ruoska veli Juhanin kourassa
hirvitti Eeron sielua. Iskiv�tp� poikaan Tuomas ja Simeoni kiinteill�
kourilla; ja parastansa teki nyt Juhanin hulja. Siin� Eero huusi,
potki ja raivosi, ja p��sty�ns� viimein, katsoi h�n ymp�rilleen
hirmuisella, murhaavalla muodolla.

JUHANI. Kas niin, otappas kirja kouraas taas ja opeta meit� siev�sti,
junkkari, ja muista t�t� l�ylytyst�, koska sun kanalja kieles tahtoisi
t�st�l�hin haastella pilkkasanoja. Vai niin! Ahah! Jokos sattui? Niin,
niin, nyt on k�ynyt sinulle niinkuin profeetallisesti ennustin jo vuosia
sitten. Sill� �paha on viimein pilkkaajan palkka�, sen voit tiet��. Ota
kirjas, sanon min�, ja opeta meit� j�rkev�ll� ja siivolla tavalla,
junkkari.

TUOMAS. �l� pure hammasta, vaan istu kiltisti j�lleen tuohon p�yd�n
p��h�n ja tee niinkuin k�skemme. Tee se ilman yht��n murinata, muutoin
keikkuu viel� ruoska minun kourassani, ja nouseepa tuosta sitten pyry
monin kerroin kiivaampi kuin �sken.

Alkoi taasen luku; mutta sanelipa Eero veljillens� kirjainten nimet

kovin karmealla, purevalla ��nell� ja kyr��vill� silm�niskuilla. Ja
niinp� jyrke� henki Impivaaran koulup�yd�n ��ress� vallitsi kauan,
kunnes aika, menness� muutaman p�iv�n, lievitti j�lleen Eeron �ke�n
mielen ja muodon. Niin harrastelivat veljekset ehti�kseen lukemisen
taitoon, ja edistyikin heid�n ty�ns�, vaikka alussa sangen vitkaa,
varsinkin Timolta ja Juhanilta.

KAHDESTOISTA LUKU

Kes� tuli ja ty� vainiolla alkoi. Veljekset milloin kynteliv�t ja

�jesteliv�t peltoansa, milloin raivasivat niittua korvessa ja milloin
taasen rakentelivat uutta omettaansa kumisevalle aholle. Vaikeaksi
tuntui heille alussa t�m� raatamisen j�rjestys; mutta, pakoittaen
luontoansa, taisivat he viimein t�ytt�� kaikki arkiop�iv�t aamusta
iltaan. Ja niin valmistui heid�n omettansa, heid�n peltonsa muuttui
hienoksi mullaksi, ja yh� avarammaksi laajeni korvessa uusi niittu.
Makasi heid�n edess��n uhkea Luhtaniittu, monikantoisena, m�tt��llisen�,
mutta hein�� tuottavana. Tuli tuosta kylv�n-aika; silloin myiv�t
veljekset lohon mets�st�ns� taas ja ostivat sen hinnalla rukiita. Ja
kylvi Tuomas Impivaaran uuden pellon, kolme tynn�ri� ruista h�n kylvi
sen p�lly�viin sarkoihin. Siit� kohosi pian ter�inen oras ja viherj�itsi
muhkeana syyskuun raikkaissa tuulissa.
Mutta koivu kellastui, purppura-hameessansa seisoi haapa, ja illan
kosteat sumut peittiv�t v�ikkyv��n kohtuunsa Luhtaniitun. Oli syksy
taasen, ja veljekset eiv�t unohtaneet talven tarpeita; olivat he my�s
toimittaneet omettaansa kolme mullikkaa ja yhden nuoren, jukurip��n
sonnin. Ja loppui ty� ja raataminen ulkona, jossa kaikki jo lep�si
kinosten alla, mutta pirtiss� jo alkoi askare toinen, askare aapiskirjan
kanssa tuolla p�yd�n ��ress�. Ahkerasti harjoittelivat veljekset lukua
taas, ja heid�n taitonsa karttui, vaikka v�hitellen. Lukivat he jo kelpo
lailla sis�lt�, ja k�viv�t nyt puuhaan oppiaksensa ulkoa aapiaisen
kappaleita; j�m�ten ja h�risten joka nurkassa nyt pyrittiin kohden
kukkoa. Sinne ehtiv�t he my�s viimein toinen toisensa j�ljess�:
ensimm�isen� Lauri, sitten Aapo ja Simeoni ja vihdoinpa Tuomaskin,
mutta kaukana heist� viel� ty�skenteliv�t Juhani ja Timo. Lopultahan
p��si my�s Timokin toivottuun satamaan, koska Juhani viel�
uskontunnustuksessa hikoili, huokaili ja kiukkuisena puhkaili.
Leikkelip� h�nen syd�nt�ns�, ett� h�n oli viimeinen mies; mutta eih�n
auttanut tuossa muiden armo, vaan ainoasti oma ahkeruus ja ty�. Sis�lt�
luki h�n ehk� selvemmin ja nopeammin kuin Timo, mutta voittipa Timo
h�nen taasen ulkoa-oppimisessa.

Mutta ne, joilla aapiskirja jo oli muistossa, p��ttiv�t nyt muutaman

p�iv�n jouten el��, katsoen iloisesti taakseen l�pip��styyn puuhaan ja
vaivaan. Pyssy k�dess� he hiihteliv�t ymp�ri metsi�; ja kaatoi heid�n
luotinsa valkeaturkkisen j�niksen lumisen n�reen alla, kaatoi
koirasmetson, joka kylm�st� k�mpel�n�, h�yhenet p�rr�ss�, istui kuusen
partaisella oksalla synke�n korven ja jylisev�n nummen rajalla.--Mutta
pirtiss� istui Juhani, istui ihan paitasillaan, puserrellen p�yd�np��ss�
hike�, aapiskirja k�dess�. Kovin �ke�n� ja tukkaansa repien h�n
hieroskeli jykev�lehtist� kirjaansa. Tapahtuipa tuossa usein, ett� h�n,
vihoissansa hammasta purren, melkein kyyneleit� vuodattaen, �kisti
rynk�si rahilta yl�s, tempasi havutukin nurkasta kouriinsa, nosti sen
korkeuteen ja paiskasi tuimasti maahan taas; ja silloin pirtti jumahti,
ja keikahti miehen lyhyk�inen paita. Niin h�n tuolloin, t�ll�in iski
kyntens� tukkiin; sill� suurella puuhalla juurtui aapiainen miehen
aivoon. Mutta istuipa h�n taasen p�yd�n-nokalle kertomaan vaikeata
kappaletta. Ja viimeinp�, tullessa kev��n, oli h�nkin oppinut kirjansa
kannesta kanteen; ja ylpe�sti katsahtaen painoi h�n sen umpeen.

Kinokset sulivat, virtasivat veten� alas niitulle ja niitulta

Sompiosuohon; ja k�viv�t nyt veljekset rakentamaan riiht�ns�; perustivat
sen kappaleen matkan p��h�n pirtist�, tuonne ahon tasaisimmalle
tanterelle; ja kauas kaikui taasen kirvesten paukkina ja nurkkanuijan
jyske. Ja koska aurinko korkeimmallaan kiiriskeli yli taivaan, koska
mets�t ja niitut viherj�itsiv�t ja ruis teki ter��, silloin seisoi
valmiina Impivaaran riihi. Ihanassa kes�vaatteessansa n�htiin luonto,
tuoksuen heilim�itsi pelto, ja parasta toivoivat Impivaaran miehet.
Mutta kerranpa tuuli �kisti viskautui pohjoseen, sielt� liehtoi h�n
tuimasti pitk�n, suvisen p�iv�n ja saattoi ilman viile�ksi, koleaksi.
V�sym�tt� h�n liehtoi, kunnes viimein illan tullessa h�n vaikeni ja
vaipui lepoon. Kuin hauta oli ��net�n ja kylm� t�m� y�, ja pellon
povella makasi harmaa halla kuin tukehuttava painaja nuoren immen
kukoistavalla povella. Ja seuraavana aamuna katseli aurinko murheisella
silm�ll� y�n tekoja, hyyrteist�, j��tynytt� laihopeltoa. Astuivat my�s
veljekset varhain pirtist�ns� ulos, huomasivat kamostuen hallan
h�vitysty�n, ja synke�ksi k�vi heid�n mielens�. Kahden, kolmen p�iv�n
p��st� n�kiv�t he tuon ennen mehev�n laihon valkeana, kuihtuneena
edess�ns�.

JUHANI. Niin meni toivomme, kultainen niittomme meni. Olki on j�ljell�,

mutta t�hk�p�� keikkuu siin� kuivana, ilman ydint� ja voimaa. Niin,
pojat, temmattiin meilt� tulevan vuoden suurus.

TUOMAS. Kova isku, varsinkin koska muistelemme, kuinka tiukka t��ll� jo

on metsien otus. Niinh�n kuin ilvekset me samosimme menneen� syksyn�
salot tuhansiin ristiin, ja saimme tuskin talveksemme ravinnon.

JUHANI. Mik� on siis teht�v�n�? Emmeh�n viel� juuri n�in heit�

peltoamme, jonka me hiell� ja vaivalla valmistimme ahon j�yk�st�
kamarasta.

TUOMAS. Sit� emme tee, vaan syksyll� kylv�mme peltomme taas, tiet�in
ett� vaihtelee t��ll� hallaiset ja hallattomat vuodet ja ett� p��lt�
iskein hallattomia l�ytyy kuitenkin enemmin kuin noita kirottuja
hyyrrepartaisia.

AAPO. Uskonpa hallan k�yv�n tervehtim��n meit� ehk� jokaisena kes�n�,

niinkauan kuin Sompiosuo tuolla alhaalla on sammakkojen ja karpaloin
kotona. Niinp� kaiketi. Sent�hden, jos mielimme t�st�l�hin s�ilytell�
peltoamme hallalta, niin kuivatkaamme suo, johtakaamme vesi ja kosteus
sen pohjasta pois, raivaten ja kaivellen siihen ojia. Ja siin�p� taasen
ly�mme kaksi yhdell� iskulla: yht'aikaa poistamme pelloistamme hallan ja
teemme itsellemme uutta niittua.

TUOMAS. Sen luullakseni katsomme parhaaksi kaikki. Niin on meid�n

teht�v�, jos tahdomme t�nne syd�nmaahan rakentaa itsellemme taloa.

Lapiot ja kirveet olalla, l�ksiv�t he er��n� p�iv�n� alas suohon sit�

raivaamaan ja ojittamaan. Kaivoivat he ensin valtaojan, suoran ja syv�n,
ja siihen johdattivat pienempi� molemmilta puolilta; ja korkeita harjuja
sammaleista, mudasta ja savesta nousi pian ojain partaille. Kasvoi siin�
kuihtuvia, matalia koivuja; ne kaadettiin ja kannettiin kasoihin
seuraavana kes�n� poltettaviksi; ja uutta niittua karttui Impivaaran
taloon. Niin he ty�skenteliv�t monta raskasta p�iv�� varhaisesta aamusta
my�h�iseen iltaan. Ja ojitettuna n�htiin lopulta suurin osa kolkkoa
Sompiosuota, jonka pinta nyt rupesi p�iv� p�iv�lt� k�ym��n aina
kuivemmaksi.--Mutta kylv�-aika oli tullut, ja taasen kylvi Tuomas
pellon, ja pian kohosi maasta oras.--Talvensa viettiv�t veljekset
samoin kuin menneen, lukua harjoitellen; ja olipa viimein v�h�katkismus
tarttunut heid�n muistoonsa. Mutta eiv�t pys�yneet viel� Eero, Lauri ja
Aapo, vaan jatkoivat lukuansa yh� eteenp�in kohden katkismuksen loppua.
N�lk�isell� vatsalla istuivat he monta p�iv�� kirjansa ��ress�; sill�
huonosti oli otus karttunut menneen� syksyn�, ja lyhyempi kuin ennen oli
ollut heid�n aikansa pyyntiin. He kyll� retkeiliv�t metsiss� nytkin,
hiihdellen ymp�ri, mutta tiukka oli heid�n vaivansa palkka.

Tulipa viimein viherj�itsev� kes�, ja rehe�n� kasvoi ruis Impivaaran

pellolla. Mutta kerran taasen tuuli �kisti pohjoseen k��ntyi, sielt�
liehtoi h�n tuimasti pitk�n kes�p�iv�n, kunnes h�n illan tullessa
vaikeni ja vaipui lepoon. Kuin hauta niin ��net�n ja kylm� oli y�, ja
pellon povella makasi harmaa halla, hengitt�en kuoloa kylm��. Varhain
seuraavana aamuna astuivat veljekset pirtist�ns� ulos ja katselivat
kauhistuen h�vityst� vainiolla. Ja valkeana, lakastuneena kajasti pian
�sken viherj�itsev� laiho. Tuumiskelivat miehet mit� nyt tehd� ja mihin
keinoon ryhty�, ja harkitsivat parhaaksi, raivaten ja kaivellen
perinpohjin kuivata Sompiosuo, josta he tiesiv�t hallan nousevan heid�n
pelloillensa. Niin he p��ttiv�t, ja m�yr�iliv�t ja kaivelivat sumuisessa
suossa, kuluessa kuuman kes�n, n�hden usein mielt� synkist�v�� n�lk��.
Oli silloin ty�p�iv� raskas; v�synein� k�yskeliv�t he kotiansa vasta
auringon laskiessa, ja tuskan ja vaivan musta juonne ymp�r�itsi vaisun
miehen huulet.

Mutta syksyn tullessa oli suo jo reunasta reunaan ojassa ja kuivaksi

nurmeksi muuttunut sen kamara; ja oli siin� veljeksill� uusi, oivallinen
niittu, lakea Sompioniittu. Taasen pelto kylvettiin, ja kuokittu oli
uusia sarkojakin ahosta kes�kylv�� varten tulevaksi kev��ksi. Mutta
mets�otuksen karttumista oli kovin h�mment�nyt menneen kev��n kylmyys,
ja v�hemmin kuin koskaan ennen ehtiv�t nyt veljekset hankkia varoja
talveksi. Kovin siis kiristi heit� n�lk� t�m�n talven kuluessa, jona
syll�npaksu lumi peitti maan ja pakkanen oli ankara. Sein�t
paukahtelivat, kivet ja kalliot halkesivat, ja pienet lintuset
putoilivat lumisiukaleina, kuolleina ilmasta alas. Huomasipa usein
matkamies, ett� sylki h�nen suustansa j��tyi ilmassa kiinte�ksi
palloksi, ja kun ehti se maahan, liukui se kilisten tallan sile�ll�
j�ljell�.--Er��n� t�m�nkaltaisena p�iv�n�, kun pohjonen kiljui vaalean,
kirkkaan, kylm�st� kipen�itsev�n taivaan alla, istuivat veljekset
pirttins� hioittavassa l�mpym�ss�, keskustellen tilastansa, mill�
keinolla tyydytett�isiin naukuva maha.

JUHANI. T�m� ei k�y laatuun. Enemmin kuin vuorokausi on mennyt sitten

kun viimeiseksi s�in. Ja mit� herkkua s�in silloin ja kuinka suuren
kimpaleen? Tuhannen tulimmaista! kaksi kuivaa, pihkaista oravan koipea.
Mutta sellaisesta atriasta ei ole aikamiehen mako suuriakaan
tiet�v�n�ns�. Mit� sanot, Tuomas?

TUOMAS. Sirist� n�lk�vy�t�s.

JUHANI. Katso: olenpa keskelt� pieni kuin armahin r��kin�, pieni kuin
ruskea vihalainen; mutta se konsti ei auta meit� ij�ksi. Ei auta, vaan
mik� on teht�v�mme, se tehk��mme, ja pian. Syd�n kuristuu, veljeni,
syd�n kuristuu ja kolkosta ik�vyydest� lakastuu miehen mieli.

SIMEONI. Olisko t�ss� en��n muuta keinoa edess�mme, kuin maantie,

kerj�l�isen pitk� ja kova peltosarka?

JUHANI. Se olkoon viimeinen pelastuksen tie.--Mutta min� hengit�n kuin

tyhj�st� tynn�rist�. Eik� en��n keksi yht��n ainoata konstia ja koukkua
veli Aapon aivo?

AAPO. Mit� voimme saattaa matkaan tyhj�st�?

JUHANI. Tyhj�st�h�n on luotu koko t�m� maailmakin. Miksi ei syntyisi

siit� sitten edes yksi kappale tamppukakkua?

AAPO. Jos kaikkivaltiaita olisimme.

JUHANI. Ah! jos olisimme edes heid�n pitenttipoikiansa, niin nytp�

hyppelisimme tuolla kultaisilla kartanoilla, ja mannaa, pojat, paljasta
mannaa s�isimme ja hunajaa joisimme kuin vett� virrasta vaan. Niinp�
herrastelisimme; ja syljeskellen kuultelisimme kun jokin kerj�l�isrukka
maan p��lt� meille kertoilisi seitsem�st� vihelj�isest� veljeksest�
tuolla alhaalla mutaisen Sompiosuon varrella, jotka oljentelevat
savuisessa pirtiss� kuin nahkasiivet toinentoisensa niskoilla hongan
holossa, ja n�kev�t n�lk�� kuin sudet.

EERO. Mit� turhia kuvailet? K�yk��mme Kuokkalan korpeen tarkemmin

tutkimaan tuota seutua, jonka syksyll� liian helposti heitimme.
JUHANI. Kontiot meniv�t sielt� helvettiin; se on melkein vissi asia.

EERO. Melkein! Mik� hulluus t�ss� istua n�l�ss�mme ristiss� k�sin, kun
ehk� voimme toimittaa itsellemme oivalliset paistit? Toivomme on heikko,
mutta koettakaamme, l�htek��mme mainittuun korpeen, ja ellemme kohtaa
siell� karhua, niin kenties jonkun muun otuksen. Mutta jos ei t�m�k��n
onnistuisi, niin onhan silloin l�hell� Kuokkalan talo, josta saamme
lainaksi ainakin leiv�n miest� kohden ja ehk� viel� muutaman vakan
herneit�kin. Ihmisiin on t�ss� viimeinkin turvattava, ellei omat
keinomme onnistuisi. Mutta me otamme lainaksi ja maksamme koska
jaksamme.

Niin haasteli Eero, ja vihdoin muutkin parhaaksi harkitsivat h�nen

neuvoansa seurata. Pyssyt kainalossa, l�ksiv�t he koirinensa hiiht�m��n
kohden Kuokkalan korpea. liukkaasti suksi hangella juoksi, mutta
huohoittain ja hitaammin kuin ennen nyt retkeiliv�t veljekset; polviensa
entinen j�ntevyys tuntui jotenkin hervottomaksi. Lopulta ehtiv�t he
tarkoitettuun tienoonsa ja rupesivat hiihtelem��n tuonne, t�nne kohden
kaikkia suuntia, etsien kontiota, vaan aivan turhaan. Ilta l�heni,
veljekset heittiv�t jo kaiken toivon, mutta p��ttiv�t Eeron
kehoituksesta viel� kerran etsi� er��n mets�isen kallion ymp�rist��
korvessa. Heid�n sinne tultuansa, nousi pian tuima haukunta, ja ulos
jynk�st� kuusistosta rynk�si karhu, kiirehti pois, ja pyryn� py�riskeli
lumi h�nen j�ljess��n. Juoksi h�n, monialle mutkistellen, monialle
kaarrellen liukuivat veljekset kiilt�vill� suksillansa, ja koirien
mekastavasta ��nest� karheasti joroitteli pakkasen �ke� ilma. Kuuluipa
viimein ampaus Tuomaan pyssyst�, ja, verta vuodattaen, ry�mi kontio
hangessa. Karkasivat h�nen p��llens� koirat, l�heni h�nt� mies jykev�ll�
karhukeih��ll�ns�, ja siin� melkein ilman yht��n vastaanrynnistyst� otti
otso kuolemansa miehen keih��st� ja koirien hampaista. Alas
k�mmenillens� h�n vaipui ja puhalti ulos henkens� hurmeiseen lumeen.
Mutta tuskin t�m� olikaan tapahtunut ja veljekset kokoontuneet saaliinsa
ymp�rille, niin jopa mets�st� taasen kuului tulinen haukunta ja reuhu.
Silloin kaksi nuorta, vuoskuntaista karhua kiippaisi, koiria paeten,
ulos konnostansa, muutama sata askel pois sen talvisijasta, joka ensiksi
kohdattiin ja saavutettiin. Ja nousi kiivas tappelus villaisten
penikkain ja rohkean Killin ja Kiiskin v�lille, joka purevana, verisen�
kesti, kunnes veljekset keih�inens� riensiv�t apuun koirillensa. Pian
my�s kaatoivat he kiukkuisesti taistelevat mullikarhut, ja lopettivat
karvoja pyrytt�v�n leikin.

Mutta ilta oli tullut; kannettiin lihava saalis kuusisen, sammaleisen

kallion juurelle ja tehtiin valkea. Mutta valkean tuuliselle puolelle
rakettiin y�sijat partaisista havuista, ja havuista kohotettiin verho
seiv�sten ja karankojen nojalle, joka esti tuulen liehtoomasta ja
saattoi nuotion liekin suopeasti loimoittamaan. Siit� k�viv�t nyt
veljekset maistavan illallisen toimeen, piirsiv�t ja nylkiv�t em�kontion
muhkean k��p�n, leikkasivat siit� pehmeit� viiluja, paistoivat ne
tulessa ja t�yttiv�t mieluisasti n�lk�iset vatsansa, eiv�tk� my�s
unohtaneet Killi� ja Kiiski�. Ja nukkuivat he pian partaiselle
vuoteellensa, koska v�synyt ruumis oli ravittu ja murhe n�l�st� moneksi
p�iv�ksi poistettu. Herttaisesti lep�siv�t my�s koirat, juostuansa kauan
ja kiivaasti; lep�siv�t, leuka k�p�l�ll�, tuolloin, t�ll�in avaten
silm�ns�, jotka jalolla tyyneydell� olivat teroitetut kohden verisi�
otuksia kinoksella. Lep�siv�t he kaikki nuotion leimutessa ja taivaan
t�htien pilkkiess�; mutta heid�n ymp�rill��n kuivettuneissa kuusissa
paukahteli pakkanen ja jylh�ss� mets�ss� veisailivat kylm�t, huokailevat
tuulet. Ja aamun valjetessa l�ksiv�t veljekset hiihtelem��n saaliinensa
kohden kotoa taas; ja raskas oli heid�n taakkansa, mutta hauska.
Varhainen ja kaunis oli seuraava kev�t. Ahkerasti harjoittelivat
veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesj�rvell�; ja heid�n verkkoonsa
takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen
sorva. Rannalla, tuoksuavan tuomen verhossa he istuivat monen kelme�n
kes�-aamun kajastaessa, lippaellen yl�s ongillansa Ahtolan kiilt�v��
karjaa. Siin� sorsat naristen lenteliv�t pitkin j�rven �ljytyynett�
pintaa, ja veljesten luoti heist� kaatoi lennosta monta. Kaunis oli
kev�t niin Ilvesj�rven rannoilla kuin niituilla ja laihopelloilla
Impivaaran pirtin ymp�rill�, jossa uhkea vilja rehoitti, kasvain
p�ivien hohtavassa paisteessa ja �itten lempe�ss� viileess�. Riehui
t�n�kin kes�n� monasti tuima pohjonen, saattaen viimein koljon ja
tyyneen y�n, mutta syv�ll�, Sompioniitun pohjassa makasi halla,
teroitellen korviansa, vaan voimatonna kohottamaan p��t�ns� nurmen
kamaran alta yl�s. Niin kasvoi pellolla vilja ja niitulla hein� t�n�
hele�n� kes�n�, ja v�list� lempe� sade taas kasteli tuoksuavaa maata.
Helteisess� poudassa niitettiin niitut ja leikattiin pellon
raskast�hk�iset rukiit; ja korkeina torneina seisoivat niin suovat
Luhta- ja Sompioniituilla kuin aumat pirtin ymp�rill�. Runsaimman sadon
tuotti t�m� kes�, jota veljekset aina riemuiten muistelivat �kultaisena
kes�n�.

Mutta koska vilja oli leikattu ja kylv� tehty, l�ksiv�t veljekset er��n�
lauvantai-aamuna kauan varustetulle retkellens�, l�ksiv�t pappilaan
provastin tutkinnon alle. Is�llisesti, lempe�sti kohteli heit� provasti,
ja huomasi pian suureksi iloksensa, ett� heid�n lukutaitonsa oli
moitteeton, viel�p� yhden ja toisen vallan kiitett�v�; Laurin julisti
h�n parhaaksi lukijaksi Toukolan suuressa kyl�ss�. Viel�p� huomasi h�n
heid�n k�sityksens� uskon-opista yleiseen selv�ksi, vilpitt�m�ksi.
Sent�hden, koska he viikon p��st� seuraavana sunnuntaina palasivat
rippikirkosta kotiansa, oli heill� jokaisella k�dess� nahkakansinen
uusitestamentti, provastin lahjoittama ahkeruuden palkinnoksi.
Tyytyv�isin�, mutta vakavilla kasvoilla astuivat he pirttiins�, jonka
Tammiston Ky�sti, heid�n karjanhoitajansa menneen viikon kuluessa, oli
lakaisnut ja lehditt�nyt. Mutta koska he olivat atrioinneet ja Ky�sti
heist� poistunut, istuivat he kukin itseksens� tutkistelemaan raamattua;
ja syv� ��nett�myys vallitsi huoneessa.

Niin meni suloinen kes�, tuli syksy raikas ja viile�, tuli talvi ja
onnellinen kes� taas. Niin vuodet, jotka nyt seurasivat, saattoivat
onnea ja menestyst� Impivaaran taloon. Ahkeruus on onnen l�hde, ja
ahkerasti puuhasivat ja toimittelivat veljekset, josta pellot
laajenivat yh� enemmin ja enemmin, viljaa karttui aitan laariin, hevosia
talliin ja nautoja omettaan orsien alle.

Seisoi viel� tallissa tuo vanha, ykssilm�inen Valko, mutta kahdenpuolen

h�nt� hinkaloissaan kaksi luiskeata varsaa, yksi ostettu Tammistosta,
toinen Kuokkalan vaarilta. Ter�v�sti rouskuttelivat varsat peltokedon
kirkasta hein�� ja, katsahtaen lapsekkaalla huolettomuudella, tekiv�t
tuolloin, t�ll�in v�h�n kiusaakin vanhukselle heid�n keskell�ns�,
mielien tervehti� h�nt� matalan v�lisein�n yli. Mutta �ke�n�, korvat
niuhossa, Valko seisoo, ja heiniss� lep�� h�nen riippuva huulensa, kun
vanhat, kuluneet hampaat kalsusti pienent�� ruokaa.--Kymmenen nautaa
seisoo talon ometassa. Jos aukaisit sen ovea, niin katsoi sinua vastaan
kahdeksan vilpit�nt�, vakavaa lehm�nnaamaa ja kaksi sonnia, kuin kaksi
juurevaa tervaskantoa. Jopa vanhempi heist� on tuomittu tulevana kev��n�
kadottamaan vapautensa ja suostumaan vetoh�rj�n kohtaloon, mutta
nuorempi tuossa saa edelleen omassa vallassaan sorkehtia karjamailla.
--Niin talon ometassa, jossa ahkerimmin kaikista askarteli Simeonin
nuhteeton k�si.

Nousi v�hitellen kaikki talonpojan talossa tarpeelliset huoneetkin

Impivaaran pihalle. Niinp� kohosi my�s oivallinen sauna pihan ja pellon
rajalle, ja silloin katosi pirtist� parvi, katosi sen ovinurkasta
kiuvasuuni, ja sijaan rakettiin korsteni, taloissa tavallinen. Rakettiin
palhotuista kuusista uhkea laattia, joka, ennen alkaen vasta huoneen
puolesta pituudesta, ulettui nyt perilt� aina kynnykselle. Viel� ly�tiin
entisten l�pien sijaan seiniin kolme valaisevaa akkunaa. Ja nyt, kun
katsahdit huoneesta ulos p�iv�n puoleen, n�it talon pellot ja
Luhtaniitun peltojen alla, kauempana toisen, lakeamman niitun, entisen
Sompiosuon. Halki peltojen ja niittujen kulki talon tie kohden kirkkoa
ja entist� kotoa, juoksi niitusta tiuhaan kuusistoon, siit� pitkin
nummea Teerim�en harjulle, joka komeana haamoitti etel�ss� kimmelt�vien
pilvien rajalla. Koska l�nteen katsahdit, n�it peltojen takana
sammaleisia kallionkieluja, tuolla ja t��ll� matalan, mutta j�ntev�n
m�nnyn, jonka huojuvalla latvalla aurinko usein kes�-iltana s�teili.
Mutta pirtin pohjoinen akkuna katseli jynk�sti kohden Impivaaran jyrkk��
vuorta. Niin osoitteli itse�ns� eteesi maailma, koska lakeassa tuvassa
katsahdit akkunoista ulos ilmoihin. Mutta jos aukaisit huoneen raskaan
oven ja iskit silm�s it��n ja koilliseen, niin huomasit kivisen,
kantoisen ahon, ahon reunalla nummen ja jylisev�n hongiston, jonka
helmasta astui kes�n aurinko taivaalle yl�s. T�m�nkaltainen oli luonnon
muoto Impivaaran ymp�rill�, joka nyt oli nousemassa valtaiseksi taloksi.

Muutoksesta, joka tapahtui veljeksiss� ja t�m�n kautta Impivaaran

pihoilla ja vainioilla, kulki pian maine ymp�ri pit�j��. Tuota ensin
tuskin uskottiin, mutta maine pysyi totena, jota kummastuen kerrottiin;
ja rupesipa v�hitellen nousemaan veljeksille arvoa ja kunniaa. Itse
kuitenkin he harvoin siirtyiv�t omilta maisemiltansa pois; ja
syntym�taloansa eiv�t he tahtoneet n�hd� ennen kuin oli tullut aika,
jona Jukola oli heid�n omansa taas. Sen lupauksen olivat he tehneet, ja
ainapa karttelivat he matkan p��st�k��n n�kem�st� kotonsa armaita
vainioita.

Tulipa viimeinen kes� niist� kymmenest� vuodesta, joiksi Jukola oli

annettu vieraan viljelt�v�ksi; ja syksyll� oli siis veljeksill� valta
muuttaa syntym�taloonsa takaisin.--Oli kes�kuussa kirkas ja l�mmin
sunnuntaip�iv�; Impivaaran avatusta ovesta virtas sis��n auringon hele�
paiste, kuvaten kultaisen kaavan tuvan lehditetylle laattialle. P�yd�n
��ress� istuivat ��nett�min� Tuomas ja Simeoni, lukien kukin
uuttatestamenttiansa; Juhani, Timo ja Eero k�yskeliv�t ulkona
viljamailla ja katselivat ihastellen t�m�n herttaisen kes�n kukoistavaa
kauneutta; vaiti vaelteli mets�ss� Lauri, mutta Aapo oli k�ynyt
tervehtim��n Tammiston Ky�sti�. Sinisen� kaarteli taivas, ilmassa
liehtoi hiljainen l�nsituuli, uudessa lehtivaipassansa v�ikkyi m�ell�
koivu, ja valkeavaahtoinen pihlaja levitti tuoksua ymp�rillens� kauas.
Impivaaran pellolla laine lainetta liepe�sti ajeli ja vilja v�lk�hteli
paisteessa tulisen auringon, joka jo kiirehti yl�s puolip�iv�n
korkeuteen.--Mutta palasivatpa veljekset kotiansa: tulivat k�yskelij�t
pelloilta, tuli Aapo Tammistosta ja astui Lauri nummen helmasta ulos.
Salaisesti myh�illen he l�heniv�t jaloa huonettansa, joka taasen
rauhaisesti hymyten katsoi heit� vastaan, ja sen poutaisella katolla
hyppeli p�iv�n hopeakimmelt�v� l�mmin. Tyytyv�isill� syd�mill�,
kirkkailla kasvoilla he astuivat lehditettyyn, v�lj��n tupaan.

Mutta kun olivat atrioinneet, istuivat he taasen mik� minnekkin ja mik�

mit�kin mietiskellen, tai katsellen eteens�-avattuun kirjaan.
Per�-akkunan ��ress�, joka antoi l�nteen p�in, istui Aapo, askarrellen
nys�ns� kanssa, ja n�kyi kuin olis h�nen aatoksensa syventynyt t�rke��n
asiaan. Viimein aukaisi h�n suunsa, ja syntyi siit� seuraava
keskustelma.

AAPO. Tammistossa kohtasin nahkapeitturin ja haastelin h�nen kanssansa

yhteisist� asioistamme. H�n on saanut myll�ripaikan, ja olis valmis
luopumaan Jukolasta jo tulevan syyskuun alussa, johon annoin h�nelle
hyv�n toivon.

TUOMAS. Parasta ett� v�lttyy h�n tielt�mme tavallista vikkel�mmin; sill�

h�nen k�tens� ei ole nostanut Jukolaa, vaan kaatanut yh� enemmin; ja
vuokraansa ei ole h�n maksanut meille yht��n ainoaa jyv��.

AAPO. Tuon kaiken tuomitsis laki h�nen maksamaan, mutta mill� h�n sen
tekis?

TUOMAS. Siihen on h�n ikuisesti voimaton, ellei pane h�n pantiksi kurjaa
sieluansa.

AAPO. Ty�tuomion kautta h�n ehk� viimein maksaisi kaikki, mutta r�ssyll�
on kivuloinen muija ja monta mankuvaa lasta.

JUHANI. Menk��n herraansa t�m� kurja nahjus. Niin, olkoon h�n meist�
kuitti. My�s on huono onni koetellut h�nt� n�iden kymmenen vuoden
menness�; sit� ei taida kielt��. Mutta vaikka oliskin onni armahin
h�nt� syleillyt, niin eip� ole h�n koskaan syntynyt talontekij�ksi
mieheksi; tarvitaanpa siin� v�h�n potraa pokkoa, mutta siihen ei l�ydy
h�ness� kurssia enemmin kuin kintaassa. Sent�hden menk��n h�n
nalkkeilemaan mylly�ns�, mutta me tahdomme n�ytt�� kuinka tehd��n
Jukolasta pit�j�mme uhkein talo.

AAPO. Ainapa tuo on jalompaa, katsella edess�mme taloa, jonka m�yrityt

pellot ja raivatut niitut tied�mme omien k�siemme ty�ksi.--Meist� kolme
j��k��n t�h�n uudispaikkaamme hoitamaan, muut kaivelkoot ja kynnelk��t
Jukolan pohjalla; mutta suurimmissa, kiireimmiss� t�iss� k�ymme k�siin
kaikki seitsem�n miest� yksinvoimin ja yht'aikaa niin t�ss� kuin entisen
kotomme vainioilla. Ja niin on meill� kohtakin kaksi oivaa taloa ja
kaksi torppaa, kaikkein parhaimpaa, ja siin�p� osaa, tannerta ja tilaa
meille jokaiselle erikseen, kun lopulta on tapahtuva yleinen jako,
kunkin tulevaisuuden m��r�ys. Ja toivokaamme, ett� viimein kaikki on
kulkeva hyv�n toivon mukaan! Niin, kaikkihan vihdoin hyvin, jos vaan
j�rkevyys ja oikea taju aina on johdattavana t�hten�mme t��ll�,
polkeissamme el�m�n tiet�.

TIMO. Paljon tulee se eukkoon ja h�nen em�nn�itsemiseens� tuvan orsien

alla, kuinka ukon raataminen tuolla ulkona, tuolla poudassa ja sateessa,
on tuottava viimein rikkauden tai k�yhyyden.

AAPO. Kas Timoa vaan! h�n juttelee kuin kokenut mies. Onpa laita
niinkuin sanot. Vaimo huoneen joko nostaa yl�s mahtiin ja kunniaan tai
repii sen alas aina multahirsiin asti. Nyt en puhu talosta, jossa is�nt�
on vallan villitty, joka hetkess� menett�� vuosien hedelm�t, siit�
talosta en puhu, siin� ei auttaisi moision rikkaus eik� vaimon em�nnyys,
vaikka olis h�n vikkel� kuin k�rpp� ja kitsas kuin juutalais-�mm�. Mutta
olkoon tavallinen talo ja siin� is�nt� tavallinen tuhlaaja, mutta kas
jos talossa vaan on em�nt� tiivis ja s��st�v�inen, niin seisoopa se
talo, seisoo v�kisten. Sit�p� vastoin huone, jossa em�nt� tuhlaa, k�y
pian kumoon ilman armoa, k�y vaikka kynsiskin is�nt�inen vastaan
kymmenen miehen kouralla. Tosin voi is�nt� itsens� kulauttaa aika lailla
humalaan ja tappelee h�n kyl�ss�, josta laki antaa h�nelle ansion mukaan
suolaa selk��n, mutta kuitenkin taidamme lukea t�llaisia haaksirikkoja
pieniksi nurmikoiksi, verihaavoiksi ihmisen ruumiissa, johon vertaan nyt
talon. Mutta em�nt�, joka tuhlaa, on talon ruumiin jokap�iv�inen mato
vatsassa, sen koi, sen sy�p�, joka menett�� kaikki nesteet ja viimein
koko rakennuksen ransistaa ja kaataa. Nytp� muistan kertomuksen, jonka
kuulin jo is�mme-is�lt�, silt� aina viisaalta, varakkaalta ja eteenp�in
katsovalta miehelt�. Ja n�in h�n kertoili: Oli kaksi veljest�, molemmat
yht� raittiit ja toimekkaat, molemmilla heill� oli talo, kaikin puolin
yhdenvertaiset, ja molemmilla my�s oli vaimo ja lapsia. Yksi heist�
pysyi aina varallisena miehen�, mutta toinen heist� k�vi yh� k�yhemm�ksi
p�iv� p�iv�lt�, ja yht�p� tuosta monikin arveli, kuitenkaan huomaamatta
syyt�, mik� olis matkaansaattanut t�m�n eroituksen veljesten
huoneenhallituksessa. Mutta kerranpa er��n� lauvantai-iltana l�ksi
isois�mme jollekin asialle n�ihin molempiin taloihin. Ensiksi tuli h�n
rikkaan miehen huoneesen, jossa em�nt�, vasta kirnuttuansa, jakeli
voileipi� lapsillensa; siit� astui h�n k�yh�n veljen tupaan, jossa
em�nt� my�skin antoi lapsillensa kirnuvaisia, mutta kas, panihan muori
ainakin kaksi vertaa paksummalta voita leiv�lle kuin tapahtui
naapuritalossa, ja nytp� ymm�rsi ukko syyn tuon yhden veljen rikkauteen
ja toisen k�yhyyteen. Niinkuin j�lkimm�iselt� em�nn�lt� meni
kaksinverroin voita, niinp� my�s, vaikka melkein n�kym�tt�m�ll� tavalla
karisi aina kahdenvertaisesti kaikkea muutakin tavaraa h�nen sormiensa
v�list�. Ja olishan siis h�nen em�nn�itsemisens� tarvinnut kaksi
t�m�nlaista taloa, seist�ksens� naapurin yhden talon rinnalla. Niin
kertoili kerran ukko viisaudestansa kuuluisa.

JUHANI. Oikein harkitsi h�n asian. Huono ja tuhlaaja em�nt� on talon

kaikki kuluttava rotta ja kurja katsoa puoleen kuin porolammikossa vanha
tallukkahaasu.

AAPO. Olkoon siis naiminen, niinkuin se olla pit��, el�m�mme ankarin

askel. Sill� huono em�nt� on miehen tuho, mutta kelpo ja armas vaimo on
h�nen onnensa ihanin, h�nen paras yst�v�ns�, kultainen kunniansa, ja
tekee h�nen huoneensa ilon ja rauhan satamaksi. Ja sellaista vaimoa h�n
kohdelkoon ja pidelk��n kuin omaa silm�ter��ns�, kuin sielunsa kalliinta
aarretta. Ja luulenpa my�s, ett� v�hemmin, paljon v�hemmin l�ytyisi
t��ll� kehnoja vaimoja, jos miesi nuoren aviosiippasensa virheit� k�visi
aina ojentelemaan lempeill� sanoilla ja rakkahilla silm�n-iskuilla,
kartellen visusti tuomasta nalkutellen esiin noiden �oivain
naapuri-eukkoin� esimerkkej�, ja suoden tuon aina �kunnollisen kuolleen
kultamuorinsa� ma'ata rauhassa haudan kammiossa.--Niin, veljet! ehk� on
meill� kaikilla piankin eukkonen vieress�mme ja pieni� pirpanoita
ymp�rill� ja sent�hden en nyt haastelekkaan n�in paljaasta hetken
mielipiteest�, vaan enemmin ehk� tuumasta, ja tarkoitanpa istuttaa
n�it�, sanojani syd�mienne pohjaan.

JUHANI. Hyvinh�n sin� kaikki olet tehnyt, monta kallista neuvoa olet
meillen antanut. Totisesti! oletpa oikein is�llisell�, mielell� ja
kielell� meit� johdellut t��ll� salojen y�ss�. Veljet, kiitt�k��mme
Aapoa, h�n on tehnyt suuren ty�n.

AAPO. Mene pois! Mit� tuossa turhia. Niin--noh! Niin! Vaan ett� seisomme
nyt t�ss�, ja yksinvoimin taistelleet olemme: tempoilleet, riistoneet,
repineet p��st�ksemme viimein kovan onnen rykelm�isest� korvesta
lakealle, vapaalle aholle.--Mutta katsokaat: ilma on kirkas ja tyyni,
kohden laskuansa alenee jo aurinko ja vilisten nyt kutee kouruliuta
Ilvesj�rven korteistossa. L�htek��mme panemaan mertojamme ulos, ja
huomenna on meill� maistava murkina.
Ilvesj�rvelle he astuivat asettelemaan pyydyksi� kultakylkisille
kouruille, jotka par'aikaa iloisesti kutelivat, ja vilahteli j�rven
ruohoinen ranta. Mutta kotia j�iv�t Simeoni ja Timo, j�iv�t karjan
korjuun t�hden; ja ammuten ja kelloin kilin�ll� palasivat jo
v��r�sarviset laitumeltaan pitkin kanervaista nummea. Ja kantoisella,
kuivalla aholla lypsettiin m�rehtiv�t lehm�t, ajettiin siit� tarhaan,
jossa he pian toinen toisensa per�ss� vaipuivat alas havuisille
vuoteillensa. Mutta tuolla Ilvesj�rven tyynell� pinnalla soutelivat muut
tylpp�kuonoisella tukkiruuhellansa, lasketellen mertoja j�rven hele��n
syvyyteen pitkin korteiston moniniemellist� reunaa; ja tuolla m�ntyin
latvoissa luoteisessa v�ikkyi tulipunertava iltarusko.

KOLMASTOISTA LUKU

On er�s kelme� syyskuun p�iv�, jona veljekset ovat p��tt�neet l�hte�

saavuttamaan entist� valtaansa Jukolan talossa, jota eiv�t olleet
n�hneet kiertoessa yhdeks�n vuoden. Tiell�, joka juoksee kohden kyl��
peltojen, Luhta- ja Sompioniitun halki, retkeilee nyt seitsem�n miest�,
ja yh� kauemmas poistuu heist� Impivaaran uudistalo, johon Tammiston
Ky�sti on j��nyt elikkoin hoitajaksi p�iv�n tai kahden ajaksi.--Edell�
ja rinnatuksin k�yskeliv�t Juhani, Aapo ja Tuomas; mielukkaasti he
astelivat, ja asui heid�n kasvoillansa tyyni riemu. Seurasi heit�
vankkurikuorma, vet�m�n� kahden nuoren tamman, joita ohjaili Lauri,
istuen pienen oluttynn�rin kyljell�. Ja olutta oli tynn�ri t�ynn�,
tehty� juuri varten tuliaisjuhlaa Jukolassa. Sitten astelivat Simeoni ja
Timo, kumpikin taluttaen ammuilevaa lehm�� karjan aluksi Jukolan
omettaan. Mutta viimeisen� vaelsi veli Eero, johdattaen nuorasta pient�,
k�nttip�ist� sonnia, joka oli m��r�tty pit�m��n talon karjan
karttumisesta murhetta. Kernaastihan seurasi sonnimulli lehmi�, astellen
heid�n j�ljess��n vallan kopealla m�rin�ll�. Iloisina hyppeliv�t my�s
Killi ja Kiiski, milloin edell�, milloin per�ss�, milloin loiskien
kahdenpuolen matkuetta, iloisina, vaikka jo harmaap�isin�. He olivat
ainoat elikot, jotka, Jukolasta syntyisin ollen, nyt palasivat vanhaan
kotoonsa takaisin. Valko oli kuollut ja makasi makeasti syv�ss�
hautakammiossaan Luhtaniitun aidan takana; kuollut ja kuopattu oli
vanha, karheasti naukuileva kissa, Juhanin armasteltu Matti; ja
viimeinp� my�s kenokaulainen kukkokin kuoli ja kuopattiin. Kiekua
heloitteli Impivaaran orsilla taasen toinen kukko, ja uunin p��ll�
killisteli toinen kissa, ja kaksi nuorta, uljasta hevosta oli nyt
vet�m�ss� veljesten vankkureita reippaalla vauhdilla Jukolaan.

Niin he vaelsivat: siirtyiv�t ulos lakeasta Sompiosta ja astuivat mets�n

syvyyteen. Ilma oli selke� ja tyyni, liepe�sti paistoi aurinko
vaaleansiniselt�, hymy�v�lt� taivaalta. Tuli heid�n eteens� Seunalan
Matin aho, siit� Viertolan kirkkotie, jonka yli he vaelsivat yl�sm�ke�,
pitkin santaista nummea hongiston halki. Viimein seisoivat he Teerim�en
harjulla, josta heid�n tiens� sile�n� ratana juoksi kalliota alas. Mutta
vuoren harjulle, josta n�ki avaralle kohden kaikkia ilmoja, seisahtuivat
veljekset hetkeksi lev�ht�m��n juhtinensa. He iskiv�t silm�ns�
lounaiseen, ja kaukana kuumoitti heid�n lapsuutensa Jukola. Mutta pian
himmensi kyynel heid�n silm�ns� ja kumma riutumus t�ytti heid�n povensa,
kuin soliseva vesi t�ytt�� uppoovan miehen poven.--Mutta katsahtivat he
taasen lounaiseen, ja m�en kaltevalla rinteell� haamoitti Jukola kuin
tumma entisyys. Siit� katsahtivat he viimein takaisin pohjoseen p�in, ja
viherj�itsevien oraspeltojen keskell� hymyili iloisesti Impivaaran uusi
talo, ja ylemp�n� seisoi jyrkk� vuori. Niin he katselivat, milloin
pohjoseen ja milloin etel��n ja milloin mihinkin ilmaan, ja ihanasti
kastuivat heid�n silm�ns�. Mutta olutta laski Juhani, miehest� mieheen
kiertoili ymp�ri katajainen haarikka.

JUHANI. Me vuodatamme kyyneleit�, mutta ilon ja riemun helmi� ovat ne

kyyneleet; sent�hden juokaamme ja iloitkaamme.

AAPO. Kiitos Luojan, ett� nyt seisomme ilon lapsina t�ss�! Onnelliset
me, jotka onnen hetken� huomasimme mik� rauhaamme tuli ja tuotimme oivia
hedelmi�, ennen kuin synke� tuomiomme kirjoitettiin etehemme sein��n.
T�m�, ja Jumalan johtava k�si on el�m�mme tien kohottanut yl�s n�in
jalolle ja iloiselle kunnaalle, jonka harjulla nyt voiton sankarina
seisomme. Kymmenen kultaista vuotta on mennyt sitten kun vihan, syd�men
kiukun vallassa pakenimme metsien pimeyteen. Niin teimme. Mutta uskonpa,
jos lakkaamatta olisimme oljennelleet etel�ss� tuolla, vainon ja
n�rk�styksen katkerassa ilmassa, ett� k�yskelisimme murheen poikina nyt.
Onneksemme siis heitimme kyl�n ja kyl�nmiehet; sill� nyt on tapahtunut
miehiss� muutos.--T�ss�h�n nyt seisomme, katsellen sovinnon suopealla
silm�ll� tuonne kohden Toukolan kyl��, ja t��ll� takana on meill� jalo
selj�nvastus.

Niin, tuolla on entinen, armas Jukola, tuolla Toukolan kyl�, tuolla

kirkontorni ja tuolla taasen uhkea Impivaara. Selv�sti astuu nyt eteeni
elon-retkemme kohtaukset tuon menneen vuoskymmenen helmasta.--Katso
kuinka tiemme on juosnut. Me ensin, mutta perin mahdottomina, koetimme
pyrki� kristillisten ihmisten yhteyteen, tehden onnettoman retken kohden
juhlallista tornia tuolla ilman partaalla. Oli se kiusan kirottu retki,
mutta siin� my�s se voimakas ponnistaja, joka meid�t v�kisinkin pakoitti
metsien syvyyteen. Tuonne tuon harmaan, jyrk�n vuoren kupeille me
siirryimme pois ja rakensimme itsellemme lujan pirtin. Mutta ahne tuli
poltti pirttimme tuhaksi, ja silloinpa pojat sudenpenikoina kaappaisivat
Jukolaan takaisin taas; ja leikki on kova. Mutta emmeh�n tuostakaan
juuri paljon huolineet, vaan metsien haltuun l�ksimme taas ja rakensimme
itsellemme toisen pirtin, uhkeamman ensimm�ist�.

Taisimme nyt taasen vapaasti haluty�t�mme harjoitella; ja koirat

reuhtoilivat, tuliluikut paukahtelivat, ja runsaasti vuosi salojen
karjan raikasta verta. Mutta siell�p� �kisti nosti meid�t ankara kohtalo
kamalalle Hiidenkivelle koetukseen aivan hirmuiseen. Ja tuolla arvaten
on se n�l�n, vaivan ja armaan onnen kivi, tuolla, jossa alenee mets�n
himme� reuna ja tuo harvaoksainen kuusi korkeimmalle kaikista kohottaa
huippunsa. Siell� on kivi, joka saattoi meille murhetta ja tuskaa, mutta
jota my�skin taidamme kutsua onnemme kiveksi. Huomaitkaamme: sielt�h�n,
jatkaen aina, on syntyisin t�m� ilon ja onnen hetki t�ss� Teerim�en
harjulla. Kivi hirve� korvessa matkaansaattoi ankaran huhdan, joka
taasen antoi meille kosolta viljaa. Mutta t�st�h�n--pahasti, pahasti
kyll�--my�s nousi se muistossamme kovin murheellinen viinakesti. Vaan
�l�pp�s mit��n. T�m� viinan villitty m�lin� mullersi yl�s helvetin ja
kaikki perkeleet meille kamoittavaksi varoitukseksi, poiketaksemme
toiselle tielle. Kahdelta haaralta saimme uhkaavia muistutuksia:
Simeonin kummallisen henkin��n ja Laurin merkitt�v�n uneksumisen kautta.
Ja hyv� meille, ett� otimme onkeemme n�m�t t�rke�t viittaukset salatusta
maasta! Kuin miehet me silloin p��timme heitt�� ijankaikkiseksi
juovuttavan, kirotun viinajuoman, jossa p��t�ksess� toivon jalosti
seisovamme.

Mutta kohtasipa meit� viel�kin vallan tuikea temppu. Ja t�m� tapahtui

sek� paljon viinan ett� tuon h�ijyn ja j�yk�n sisumme kautta, joka ei
viel�k��n ollut tarpeeksi pehmitetty, vaan syvyydess��n keitti
kostonhimoa. Meit� kohtasi tuo vihan-kiljumisen, suden-�hellyksen,
seiv�s-r�iskyn�n ja verenvuodatuksen p�iv�, tuo kuuma p�iv� Tammiston
kartanolla. Niinp� meit� viinan hummauksesta kuritettiin. Mutta tuostapa
juuri, tuosta rangaistuksen p�iv�st� rupesi onnemme virtaamaan. Kas, kun
jo seisoimme mustan kauhistuksen rinteell�, silloinpa armollinen Jumala
kirkasti etehemme maailman; ja sen h�n teki tuon oivallisen
vallesmannimme kautta. Mutta me itse, mit� teimme me? Astuimme kuin
miehet itsens�-kielt�misen, ty�n ja toimen tielle. Tosin kohtasi meit�
viel�kin moni puuha ja ahdinko, mutta me notkistimme niiden niskat,
touvasimme v�kivoimin aina eteenp�in, ja t�ss� seisomme nyt.--Kiitos
Jumalalle, joka meit� johdatti, kiitos meille itsellemme, jotka
tahdoimme ajoissa viisastua, kiitos �itillemme, joka lapsuutemme p�ivin�
muistutteli meille Jumalan tahtoa ja lakia! H�nen lauseistansa painui
aina yksi ja toinen syd�memme syvyyteen, josta varoittava ��ni alati
kuiskasi meit� korvaan, kuiskasi halki hurjimpain myrskyin, ja elomme
alus ei vaipunutkaan haaksirikkoon.

JUHANI. Ah! jos el�isi nyt �iti, k�yskellen tuolla Jukolan pihalla,
niin, n�hty��n poikiensa l�hestyv�n, kiirehtis h�n meit� vastaan aina
Ojaniitun ahteelle tuolla. Mutta taivaan salissa istuu nyt eukko,
vartoen lapsiansa. Kyll� tullaan, muori, tullaanpa Jumalan avulla mekin
sinne kerran.--Niin, nyt l�htek��mme, veljet, vaeltamaan taas,
vaeltakaamme alas kallioista tiet�.

L�ksiv�t he alas, tulivat pime��n korpeen, siit� viimein kulon

polttamalle, korkealle Kiljavan-nummelle, jossa kirkkuvat haukat
sinkoilivat ilmassa hele�n taivaan alla. Kulkivat he jo moni-ahteisella
tiell� ohi Kuttilan lakean niitun.

JUHANI. Pojat, pojat! tuntuupa jo sieraimissani kotonurkkien haisu,

ihanampi neitsytmaarian s�nkyruohon tuoksua. Pojat ja veljet, saman
maatuskan kantamat ja synnytt�m�t kaikki, kuulkaat yksi oiva sana:
K�skek��mme tuliaisjuhlalle kanssamme Jukolaan joka ainoa mies ja vaimo,
koiras ja naaras, jonka vaan kohtaamme tiell� ennen kotoa.

AAPO. Sen teemme.

TUOMAS. Olkoon sanottu.

TIMO. Kaikkihan k�skemme, aina kruununvoudista Ruokko-Massaan asti, jos

heid�t kohtaamme vaan.

JUHANI. Aina maaherrasta Toukolan tallukkaan asti; ja nouseepa t�st�

iloinen kesti, nousee totisesti. Ja kas kun oikein tanssia leivoitamme
Toukolan tytt�jen kanssa, leivoitamme, ett� jysky�� Jukolan permanto ja
katosta karisee kaarna! Tosin on laita niin, ett� ainoastaan Aapo meist�
osaa katrillia, me muut vaan polskaa, mutta sit�h�n osaamme kuin miehet.
Ja olkoon menneeksi polskaa, paljasta polskaa. Mutta mist� saisimme
oikein huikean pelimiehen ja kiltin kahvinkeitt�j�n?

AAPO. Tottahan viel� siihenkin neuvoja l�ytyy.

JUHANI. T�ss� maailmassa. Niin, tottahan vaankin viel� siihenkin neuvoja

l�ytyy. Neuvoja ei ole meilt� puuttunut kovemmissakaan tempuissa, vaan
kaikkien on t�ytynyt k��nty� ja v��nty�, kierty� ja koukistua tahtomme
mukaan. Ojentuahan on kaikkien t�ytynyt, ja kymmenen vuotta on mennyt
kuin pyyhkien. Tralla, raa, raa, tralla, raa! Kahvia en ole juonut
sitten kuin Karja-Matin h�iss�, mutta olkoon menneeksi t�n�p�n� juhlan
kunnioiksi, koska juomme oikein veljenmaljaa kaikki seitsem�n poikaa,
salskeata seitsem�n miest�. Ja ensimm�isin�, aina ensimm�isin� me
kolme t�ss� astelemme: min�, Aapo ja Tuomas, Impivaaran
henkivartija-pataljooni. Uhkeita poikia kaikki. Eip� Eerokaan ole en��n
juuri niit� lyhimpi� Suomessa, ei suinkaan. Mutta vitkoin nousi h�n
naulastansa, peevelin vitkoin. Tulipa h�nest� kuitenkin oikein
laatuunk�yp� mies sek� sielun ett� ruumiin puolesta. Ja sen teki vuosien
voima t��ll� metsiss�, meid�n veljesten avulla; pari pient�
pieksi�is-ry�pp�yst� vaan meid�n muiden k�dest� ja mies oli kuin
�ljytty. Vai kuinka? Mit� sanot sin� itse siell� takana?

EERO. Tosi mit� ruumiiseni koskee, mutta sieluparassani, pelk��n min�,

l�ytyy viel� paljon sinuakin varten varoilla tuota kirottua
Vanhan-Aatamin pirunpihkaa, joka usein kyll� veivaa ja kiert��
nurinniskoin koko maailman. Niinp� h�n nytkin k��nt�� silm�ni, koska
t��lt� takaa katselen teit� siell� eturiviss�. Kas, kas, kuinka
Juhanikin silmiss�ni taasen p�ll�ittelee tuolla Aapon rinnalla kuin
pystysilm�inen tallip�ssi vakavan valakan rinnalla.

JUHANI. Niin, Eero-poikaseni. Mutta t�n�p�n� kihisee ja irvistelee

ilmassa ilon ja riemun henget. Sent�hden, mit� huolin min�? Lauleskelen
vaan.

Fralla, laa, tralla, laa!

�Kuinka taidan iloinen olla?
Kuinka taidan tyyty�?�
Fralla, lalla, lalla, lalla,
Fralla, lalla, laa!

Kuka on mies, joka k�n�itt�� meit� vastaan tuolla aholla?

AAPO. Ukko itse, luulen min�.

TUOMAS. Totisesti! No terve miest�!

JUHANI. Lukkari! Sama lukkari!

TUOMAS. Sama, sama. Terve miest� vaan!

JUHANI. Herran poika! Sama junkkari juuri, pattisauva kourassa ja

entisen provastimme isolippainen vannelakki p��ss�! No vie sinun musta
sonni itse�skin! Sama junkkari, sama junkkari!

TIMO. Meid�n koulumestarimme.

JUHANI. Mutta kuinka koulutti h�n meit�? No, no, nyth�n sopii sit�
kysy�.

SIMEONI. H�n k�yk��n ohitsemme kunnialla.

TUOMAS. H�n on k�skett�v� tuliaiskestiin p��t�ksemme mukaan.

JUHANI. Peeveli! se t�ytyy meid�n tehd�. Mutta minun tekee mieli h�nt�
hieman muistutella menneist� ajoista; sill� syd�mess�ni on aina jotakin
pient� pistosta h�nt� kohtaan. Yhdest� tahdon h�nt� muistuttaa, ja
sitten astukoon h�n seuraamme, jos h�nt� miellytt��. H�n on minua
opettanut. Hyv�! Ehk� taidan min� vuorostani opettaa h�nt� nyt, ehk�
taidan heitt�� h�nelle pienen sukkelan kysymyksen testamentistani.
TIMO. Jotain h�nelt� kysyn min�kin. T��ll� on yksi vikkel� ongelma,
t��ll� sein�hammasten juurien alla, ja saadaanpas n�hd� kuinka h�n tuon
selitt��. Min�p� en h�nt� ensink��n vihaa; sill� tukkani on taasen yht�
sakea kuin ennenkin; mutta saadaanpas n�hd� kuinka h�n suorittaa solmun,
jonka pist�n h�nelle avattavaksi.

AAPO. Vaiti, veljet! ja kohdelkaamme h�nt� kunnialla, n�ytt�en, ett�

tulemme kyl��n toisenmoisina miehin� kuin ennen sielt� l�hteiss�mme.
K�ytt�k��mme itsi�mme aina viisaalla tavalla.

JUHANI. Mit� viisauteen koskee, niin tahdonpa juuri t�ll� hetkell�

parastani koettaa, viskellen h�nelle noin niinkuin leikin vuoksi pieni�
kysymyksi� raamatun syvyydest�. Olenpa lukenut testamenttini kannesta
kanteen ja ymm�rt�nyt sen my�s, toivon min�. Mutta sanoppas, Eero, mit�
h�nelt� kysyisin noin vilpitt�m�ll� tavalla.

EERO. Kysypp�s mill� keinolla viisi miest� ja kaksi kalaa ruokittiin

viidell� tuhannella leiv�ll�.

JUHANI. Kitas kiinni, sin� Lopen pahalainen, Kylm�n-ojan l�rp�itt�v�

paara! Min� sinun opetan. Kysyisin ja selitt�isin asian, jota ei ymm�rr�
itse arkkipiispakaan. Mutta kyll� tied�n mit� kysyn; ja tuossa on ukko.

TUOMAS. Min� varoitan sinua: kohtele h�nt� kelpotavalla.

JUHANI. Kyll� min� tied�n.

LUKKARI. P�iv��, p�iv��, pojat!

VELJEKSET. P�iv��!

LUKKARI. Majaa muutetaan, luulen min�.

TUOMAS. Sit�h�n t�ss� niinkuin v�h�n on tekeill�.

LUKKARI. Vai niin, vai niin. Hm. Niin, niin.--Tuulemaanpa rupee.

Tulleeko siit� sadetta?

JUHANI. Ehk�p� niinkin.

LUKKARI. Puhaltaapa oikein raskaasti.

TUOMAS. Raskaasti kyll�, raskaasti.

LUKKARI. Niin tekee, jaa. Hm, hm. Vai noin nyt pojat muuttaa.

JUHANI. N�in hiljakseen.--Mutta onkos kanttoorilla t�h�n aikaan yht��n

koulupoikaa p�yd�n-nokalla?

LUKKARI. Eih�n ole.

JUHANI. Eik� yht��n ainoaa p�rr�p�ist� nallikkaa ovinurkassa?

LUKKARI. Hehee! Ei, poikaseni, ei. Hm. Niin, niin. Vai noin nyt
muutetaan. No tervetuloa syntym�taloonne takaisin taas!

JUHANI. Tuhannet kiitokset, herra kanttoori. Mets�n korvesta tullaan,

ja, niinkuin n�ette, on tuossa varsoillamme vedett�v�n� ankara kuorma,
jonka painoa lis�� viel� seitsem�n uuttatestamenttia, seitsem�n
Enklannin lahjaa. Ja luulenpa ett� juuri syvimm�t, vaikeimmat paikat
t�ss� kirjassa painaa nyt kuormaamme enimmin kaikista. Mutta jos
koettaisimme hieman kevennell� tuota kuormaa, lievitell� muutamia
solmuja, puntteja ja pusseja siell�. Taitaakos kanttoori...

TUOMAS. Juhani!

JUHANI. Taitaakos kanttoori vastata minulle yhteen kysymykseen,

kysymykseen, joka on saattanut t��ll� monenkin aivon aprikoitsemaan.
Sanokaas minulle: mitk� ovat Sepeteuksen poikain nimet?

TIMO. �Min� ja sin� yksi, Keskievarin Antti ja Jussi toinen; kuinka

monta meitti� ollaan?� kysyi minulta kerran Loimaan mies, ja samoin
kysyn min� kanttoorilta nyt.

JUHANI. Timo hillitk��n leip�laukkunsa.--Niin, herra kanttoori, mitk�

olivat Sepeteuksen poikain nimet? Se on kysymykseni; kuulkaat p��lle,
pojat!

TIMO. Min� ja sin� yksi, keskievarin Antti ja Jussi toinen; kuinka monta
meitti� ollaan? Se on ongelmani; kuulkaat p��lle, pojat!--Kuinka monta,
herrani?

LUKKARI. Kaksi, poikaseni, vaan ei suinkaan nelj�; niin,

lilli-poikaseni, kaksi, kaksi vaan. He, he!

TIMO. Kas siin�p� seistiin. Niin vastasin min�kin Loimaan miehelle.

Mutta �l�st! Siin� rykelm�ss� on meit� nelj�, herra korkeasti oppinut
kanttoori.

JUHANI. Etk� siin� riivattu voi hillit� leukojasi kunnes vanhin veljes
on tehnyt teht�v�ns�. Tuhannen tulimmaista!

TIMO. �l� herran ... �l� herran t�hden tuuppaise minua en��n toista ja
kolmatta kertaa poskelle. Sin� hunsvotti! olenko min� vasikka edess�s,
vasikka tai mullikka? En suinkaan, en suinkaan, vaan olenpa kiivasta
miest� kun kerran oikein kiivastun.

JUHANI. Suus kiinni nyt ja kuultele.--Mitk� olivat Sepeteuksen poikain

nimet?

LUKKARI. Vilpit�n kysymys. Mutta kysyi minulta kerran tuo entinen

provastimme: �mik� oli Sepeteuksen poikain is�n nimi� ja arvaas, veli
Juhani, kuinka h�nelle vastasin, antaissani oikean vastauksen? Niin,
suodaanko minun kysy�: mik� oli Sepeteuksen poikain is�n nimi?

JUHANI. Jassoo ... jassoo ... vai niin. l�ytyyk� sekin nimi
testamentissani?

LUKKARI. L�ytyy tosin, l�ytyy jo kysymyksess�ni.

JUHANI. Vai niin ... nonoh ... hm... Vai l�ytyy se

testamentissani?--Mutta--niinh�n juuri min�kin olin aikeissa kysy�
teilt�, mutta kysyin malttamattomuudessa hieman toisin. Ongelman olen
kuullut, mutta enp� ole viitsinyt kiehtoa siihen selkoa testamentistani.
Min� en olekkaan mik��n korkea kirjanoppinut ja jupisteeri, en kuulu
pappiss��tyyn kuin esimerkiksi lukkari. H�n kuuluu siihen, mutta s��dyn
viimeisen� h�nt�n�, samana h�nt�n�, joka kerran oli leikiss� ukko
Viksarin kanssa.

TIMO. Se olikin suntio eli torkka, joka tarinassa kutsui itsens�

pappiss��dyn h�nn�ksi ja l�ylytti v�h�n Viksaria.

EERO. Lukkarihan se oli.

JUHANI. Lukkari tai suntio, suntio tai lukkari; min� vaan tahdon sanoa,
etten kuulu siihen kunniaan, minulla ei ole valta kiekua kirkossa kuin
aamukukko orrella eik� p�yrytell� poikak�llien saivaristoa. Ja jos
mielitte kuulla suustani oikein totuuden... Tied�ttek� kuinka
virolais-ukko Korkki sanoi H�meenlinnan viskaalille?

LUKKARI. No kuinkaspa h�n sanoi?

JUHANI. �Mene elvettii, sin� pirkelee mias!� Hmmh! Kenenk�h�n nyrkin

luulisitte t�ss� ylinn� keikkuvan? H�h? Smatrii, kubbe! ja huomaa kuinka
kymmenen vuoden kuluessa muuttuu t��ll� maailman muoto.

AAPO. Juho, Juho!

TUOMAS. Nyt, veli, tahdon min�kin sanoa sanan; ja oleppas vaiti oman
rauhas t�hden.--Kanttoori antakoon heille anteeksi; he eiv�t ymm�rr�.
Olkaat huomaamatta ja tehk��t niin hyvin ja k�yk��t kanssamme pieniin
tuliaispitoihin Jukolaan; sill� t�m� p�iv� on meille p�ivien p�iv�.

LUKKARI. Min� kiit�n, mutta aikani ei juuri my�nn� kuulemaan

kutsumustanne nyt.

SIMEONI. Tulkaat rakentamaan sovinto meid�n ja Toukolaisten v�lille;

tehk��t se Jumalan t�hden.

AAPO. Me rukoilemme, tulkaat ja tehk��t rauha. Eik�h�n ole t�m� ty�

teille velvollisuutta virkanne kirkollisuuden kautta? Siis kavahtakaat,
ettei n�rk�sty teille ainoastaan Jumala, mutta my�skin tuo oivallinen
provastimme, kuultuansa ettette ole tahtonut k�yd� sovintomiehen toimeen
n�in t�rke�ss� asiassa kuin t�m�. Katsokaas tuota paikkaa.

LUKKARI. Olkoon teid�n tahtonne. Min� seuraan ja tahdon koettaa

parastani t�ritell� Toukolaisten syd�mi�, ja Herran ja oman puheeni
voimalla taivuttaa heit� veljelliseen sovintoon. Mutta puhukaamme ensin
suumme puhtaaksi. Min� n�en teid�n silmiss�nne tuon kyr�ilev�n, vaikka
jo kalsunkin vihan minua kohtaan, ja tied�n sen syyn. Niin, olinpa
teille kiinte� opettaja, kiinte� ja kova, sen tunnustan, ja katkerasti
olen sit� jo katunut. Mutta samalla kiinte�ll� keinolla on kerran minua
itse�kin opetettu, samalla kouristelevalla keinolla, paratkoon Jumala!
Mutta mit� tarkoitin kiinteydell�ni teit� kohtaan? Omaa etuanne, omaa
etuanne; se tiet�k��t. Ja olkaat my�s varmat siit�, ett� juuri t�ll�
hetkell�, vaikka hieman h�mm�styikin mieleni t�ss� teid�n nyt
k�ydess�nne mua vastaan, sieluni iloitsee, koska katselen teit� miehin�
nyt ja tied�n teid�n tekonne ja taistelonne, vieriess� kymmenen Herran
vuoden.

AAPO. T�st� ylistyksest� kiit�mme teit�.

TUOMAS. Me tied�mme teid�t kunnian mieheksi ja tied�mme ett� Juhani ja

Timo pyyt�v�t teilt� anteeksi kierot sanansa.

TIMO. Min� my�nn�n ett� h�n on kunnian ukko, vaikka kovakin

koulumestari.

JUHANI. Lukkari tunnusti ei juuri oikein tehneens� meit� kohtaan, min�

teen saman tunnustuksen itsepuolestani h�nt� kohtaan, ja niin on v�limme
kuitti, varsinkin koska my�nn�n ett� olimme h�nelle aika visap�it�
oppilaita, joiden kovia kalloja vasten h�nen k�rsimyksens� rintarauta
v�kistenkin s�rkeytyi. Ja ken takaa, ken takaa, kysyn min�, ettei
saattanut meille my�s jotain hyv�� t�m� tukkap��n jauhoitus ja
hiuskiemurojen p�llytys? Eih�n yht��n takeita ole.

AAPO. Vaan ett� kaikki on unohdettu. Siis astukaamme miehiss� eteenp�in.

Tehk��t niin hyvin, kanttoori.

L�ksiv�t he kulkemaan, kulkivat pitkin ahteista tiet�, joka veljeksille

kuitenkin oli soma ja rakas; sill� rupesi k�ym��n heit� vastaan
lapsuuden ahoja, kivi� ja kantoja; ja puhalteli heid�n syliins� raitis
l�nsituuli.--Mutta �kisti kuului peloittava meteli, ja Rajam�en
rykmentti astui heit� vastaan. N�kyi Kaisan nuuskainen naama ja kiivaat
silm�t tuon mustan korvamyssyn alla; ja aisoissa k�yskeli eukko,
torellen ja kiroten. Mutta Heikka oli jo heitt�nyt keppiheponsa,
M�r�k�lli pullorattaansa, ja �itins� rinnalla he astelivat, auttaen
kukin aisastansa eukkoa vet�m�ss� vankkureita. Mikko itse, musta
vilttihattu p��ss� ja poskessa ankara tupakkim�lli, lykk�si, niinkuin
tapansa oli, sauvallansa per��n. Mutta h�nt� seurasi kaksoispari,
ratsastaen keppihevosilla, ja viimeisen� tapsutteli Mikon
Pikkutallukkainen, vet�en pullorattaita kyl�n p�lly�v�ll� tiell�. Ja
vaunuissa, siell� n�it sin� pikis�kin, sarvipussin ja vasikannahkaisen
repun, jossa l�ytyi Mikon, Heikan ja M�r�k�llin veitset, ja n�itp�
siell� viel� viulunkin, k��rittyn� Kaisan vanhaan, punaiseen
villahuiviin.

Niin retkeili vastuksiin kaksi kummallista matkuetta, ja nousi tuosta

melakka ja pauhu. Ty�l��sti ja korskahdellen l�hestyiv�t rykmentti�
Impivaaran nuoret hevoset; Killi ja Kiiski, niskaharjakset korkealla
pystyss�, remasivat ja �rhenteliv�t kovin; ja silloin kaksoispari ja
tallukka pieni juoksivat m�r�ten vankkurien turviin. Siin� Kaisa kiroili
ja toreli tiuskealla ��nell� poikiansa; mutta Mikko sauvaansa heilutteli
koirille, heilutteli ja r�misi pahoin. Pys�hdyttiin kahden puolen, ja
��nett� toinentoistaan katseltiin kauan: asukkaat Rajam�elt�
tirkistellen niinkuin ihmeeksens�, mutta veljekset kovin k�mm�ht�en,
muistellessaan p��t�st�ns� tiell�. Kuitenkin astui viimein esiin veli
Aapo.

AAPO. Rauha teille!

MIKKO. Sama teille, mutta suistakaat v�h�n koirianne.

AAPO. Killi ja Kiiski, vait!

JUHANI. Terve miest�, sin� Rajam�en Mikko! Kuinka jaksat ja mit� uusia
maailmalta?

MIKKO. Sekalaista, sekalaista sek� hyv�� ett� pahaa, mutta ainapa, koira
viek��n, hyv� kuitenkin t��ll� p��llimm�isen� keikkuu, ja t�m�n el�m�n
retkutus k�y laatuun, k�yp� se. Niin, pojat, vankkaahan t��ll�, Jumalan
kiitos, aina sent�hden v�h�n ty�t� ja tointa kyliss� ja kartanoissa.
Jaa, jaa, Mikolla ei ole yht�k��n h�t�� niin kauan kuin ty�t� ja tointa
piisaa maailmassa, vaikka t�ytyykin kulkea ja jamata talosta taloon ja
kyl�st� kyl��n ty�t� ja leip�� hakemassa. Ei Mikolla ole mit��n h�t��.
AAPO. Kyll� sen uskomme; ja onnistukoon virkanne teille vaan uhkeammin
aina. Mutta nyt, Mikko, nyt pist�� meit� p��h�n tuuma, ja tahtoisimmepa
viipy� t�ll� er�ll� parissanne enemmin kuin yhden hetken. Niin, kuulkaat
yksi sana.

MIKKO. Ahaa! Min� arvaan asian, kun johtuu mieleeni tuo vanha, yhteinen
olutjuustomme Sonnim�en nummen alla, juusto, joka viel�kin teit�
r�yhtelytt��. Mutta hyv�, ett� seisomme kartteeratulla tiell� ja ett� on
meill� t�ss� herra kanttoorissa oivallinen vierasmies. Syrj�ht�k��s
hieman sivulle, hyv�t naapurit ja yst�v�t, hieman sivulle.

AAPO. Kuulkaat meit�!

KAISA. Pois tielt�, te sen viet�v�t! Me tahdomme kulkea. Pois tielt�,

muutoin teid�t py�veli perii!

LUKKARI. Erhetys, sin� kunnioitettava Rajam�en perhe, erhetys jyrkk�!

Kuulkaat mit� sanon ja pyh�sti takaan. Ah! toisin kuin ennen on nyt
Jukolan veljesten el�m�, sek� sielun ett� ruumiin puolesta. Toisin,
Jumal'avita! Tiet�k��t, he ovat kantaneet k��ntymyksen ja parannuksen
ihanimpia hedelmi� ja nyt he palauvat rakkaasen syntym�kotoonsa riemun
ja kunnian poikina, tahtoen temmaista sylihins� kaiken t�m�n maailman.
Sent�hden kutsuvat he teit�kin iloiseen tuliaisjuhlaan, sovintojuhlaan
entiseen Jukolan taloon. T�m� on heid�n syd�mens� yritys teit� kohtaan
t�ll� heid�n jupileerauksensa hetkell�. Uskokaat mit� teid�n
kanttoorinne sanoo.

JUHANI. Juuri niin kuin kanttoori sanoo!

AAPO. Mikko ja Kaisa! me tahdomme n�ytt�� itsemme miehiksi ja tehd�

miesten t�it�, unohtaen entisyyden. Mutta mit� lausui Mikko tuosta
olutjuustosta Sonnim�ell�? Hyv� yst�v�, sen keitimme itse ja itsepp� sen
sy�d�kkin saimme. Niin juuri, ja muistelenpa viel� toistakin asiaa
tuosta Sonnim�en illasta. Ennustihan silloin eukkonne meille ankaria
tuhon p�ivi�? Sen h�n teki, ja oikeinpa h�n ennusti. Myrskyt tulivat ja
pieksiv�t meit� kovin, kovin, mutta myrskyt ja pilvet ovat menneet taas
ja ihana p�iv� koittaa. No l�htek��s ennustamaan meille kerta viel�, ja
me toivomme silm�nne n�kev�n valkeampia kuvia. Olenpa kuullut teid�n
parhaiten ennustavan kahvissa, ja kahvia ei pid� puuttuman t�n� iltana
Jukolassa.

JUHANI. Kahvia ja olutta!

AAPO. Kahvia ja olutta! Siis tulkaat ja ennustakaat meille onnen p�ivi�.

MIKKO. Kaisa pouvaa kahvissa ja min� pelaan viulua juhlan koroitteiksi;

sopiihan se hyvinkin.

AAPO. Vallan hyvin.

JUHANI. Sin� uljas Mikko.

MIKKO. Pelaanpa jo teille iloisen marssin tullessamme Jukolaan.

JUHANI. Sin� verraton Mikko! Pelaa, pelaa ett� maailma leimahtelee,

pelaa, Jumalan luoma.

AAPO. Kaikki soveltuu oivallisesti.

JUHANI. Kaikki paukahtaa kuin lukkoon vaan!

MIKKO. Vankkurit ymp�ri, Heikka ja Matti poikaseni! Ja sin�, Kaisa,

heit� jo tuo tuimuuden �keys naamastasi hiiteen ja teepp�s n�tti keikaus
Jukolaan p�in.

KAISA. Jaa-ah! kyll� min� sinun keikautan t�ss�. Jos niin hulluksi
p��ttyisinkin ja l�htisin talkittamaan takaisin vanhoilla korvillani,
niin astelisinko heid�n vikurien aasiensa sotkettavana tuossa raitiolla?
K�n�itt�k��t he edell�, me kahnustelemme per�ss�.

MIKKO. Oikein, Kaisa! Hellitt�k��t edell�, veljet, antakaat menn� oikein

pyrst�t�hden vauhdilla, me suhutamme suitsuavana h�nt�n� per�ss�.--Tuo
meid�n muori on v�h�n kiivasta muoria.

JUHANI. Mutta onpa siin� muoria kuitenkin.

AAPO. Oivallinen muori!

MIKKO. Onpa peijakas niinkin; min� uskallan sen sanoa. Se on minun

muijani.

JUHANI. Muija kuin patavaltti vaan!

MIKKO. Onpa niinkin. Kiivasta eukkoa, kiivasta eukkoa; mutta kas kun
kerran ukkokin karvansa p�rrist��, niin paneepa. silloin mamma itsekkin
suunsa koreaan, lilliseen nipistykseen, panee, ei auta. Mutta hempe�
ukko olen kuitenkin, olen, ja annan Kaisan valtikoita. Ja mit� huolin
siit�, kun vaan kaikki k�y kuntoon?--Heleijaa, pojat! Per�ss� tullaan
kuin suutari kraatarin per�ss� taivaasen. �Per�ss� vaikka perhana olis�,
sanoi suutari, kiskoen pikilankaansa, hampaat irviss�. Niin, niin, mars
ja anna soida, anna soida!

L�ksiv�t he miehiss� kulkemaan eteenp�in; ja myrskyksi tuimeni tuuli,

koivisto humisi ja taipui, ja milloin paistoi aurinko lempe�sti, milloin
peittyi se taasen ihanien hattarien kohtuun, jotka vilkkaasti
korkeudessa lenteliv�t pohjosen ajamina kohden kaukaista, kaarevaa
taivaan reunaa. Vaelsivat he m�ki� yl�s ja alas, ja suloinen oli
veljeksille t�m� vaellus ja t�m� myrsky, kun l�heniv�t kotonsa kunnasta
lounaisessa.

Mutta tulipa heit� vastaan vanha ukko, Kolistimen mustatukkainen, �ke�

taatto. Harmaat, pensaiset kulmakarvat, kuin kaksi huhkaimen siipe�,
melkein peittiv�t h�nen tuikeat silm�ns�. Oli h�n aikanansa ollut kunnon
ampuniekka, kaatanut monta karhua ja sutta. Tuli viimein ankara tauti,
joka vei h�nelt� kuulon voiman, ja kuuli h�n en��n ainoastaan huutavan
puheen, huikeasti huudetun h�nen korvaansa. T�m� onneton kohtaus sulki
h�nelt� ainiaaksi karhunampujan tien, ja silloin p��tyi h�n pauloilla
pyydyst�m��n. Niit� h�n syksyin� ja talvina viritteli summalta metsiin
lintujen, j�nisten ja oravien kuolemaksi. Oli h�n vakaa, jyrke�mielinen
ja t�rm�sanainen ukko; tuli pian tuittup��ksi, katsellen el�m�� omalta
kannaltansa. H�np� nyt syyssunnuntain iltahetken� k�yskeli veljeksi�
vastaan ahteisella tiell�.

JUHANI. Terve, sin� vanha!

TIMO. Terve, taatto, terve!

JUHANI. Seis, kunnioitettava �ij�karru!

KOLISTIMEN UKKO. H�h?

JUHANI. Terveisi� mets�maailmalta.

UKKO. Mit� tahdot?

TUOMAS. Huuda h�nt� korvaan ja vahvasti.

JUHANI. T�ss� me ollaan nyt!

UKKO. Niinp�, perkele vie! olettekin, ja t�st�l�hin armahtakoon meit�

taivaan ukko t��ll� kyliss� taas.

JUHANI. Mit�?

AAPO. Nyt ei ole poika hyv�ll� tuulella.

JUHANI. Mit� sin� meinaat?

UKKO. Arvaatpa sen. Niin, niin, kyll�, kyll�, kyll� t�ss� nyt nousee
meille toiset juonet. Hyvin tietty.

JUHANI. Veljet, t�m� leikkaa kunniaamme.

AAPO. Ole huolimatta ja k�ske h�nt� vaan kanssamme Jukolaan.

JUHANI. Kuitenkin kaikitenkin, ukko, kun olet tuommoinen potra ukko,

niin k�skemme sinua nyt Jukolaan viett�m��n kanssamme oikein ryskeist�
tuliaisjuhlaa.

UKKO. Mit�s tulit, sin� peikko? Miksi et pysynyt tuolla vuortesi

komeroissa aina kurjaan kuolemaas asti? Mit�s tulit?

JUHANI. Jassoo! t�m�k�s on kiitos k�skyst�ni?

UKKO. Tulistunpa kiusasta ja harmista koska muistelen ansojani. Kirous!

onpa yksikin aika metso menev� t�st�l�hin paulastani toisen pussiin. Te
k�llit! niist� naappailtiin jo kylliksi ennenkin.

JUHANI. Sanotko sin� meit� varkaiksi?

UKKO. Sanoinko ma, sanoinko ma? Mutta sin� ymm�rr�t ysk�n, ymm�rr�tp�,
vaikka oletkin tuommoinen tuhma k�enpoikanen tai mullisteleva
metsonpoikanen.

JUHANI. Sanotko sin� meit� varkaiksi koska sinua kestiin k�skemme?

UKKO. Mit� sanoit? Huuda kovemmin, huuda niinkuin mies pruukkaa ja �l�
tuossa vingu ja r��ky.--Mit� sanoit, poika?

JUHANI. Kestiin min� teit� k�sken; sill� olemmepa kaikki niinkuin teid�n
kummipoikianne.

UKKO. Sin�k� minun kummipoikani?

JUHANI. Min� ja n�m�t kuusi veljest�ni t�ss�. Sent�hden: tulkaat

kestiin, kummi.
UKKO. Suus kiinni! min� en ole sinun kummis.

JUHANI. Olette juuri vissiin.

UKKO. Min� en ole sinun kummis, en!

JUHANI. Juuri vissiin.

UKKO. Suus kiinni, sanon min�.

JUHANI. Juuri vissiin, ellei M�nnist�nmuori ole valehdellut.

UKKO. Kuka?

JUHANI. M�nnist�nmuori, t�m�n kyl�n yhteinen lapsimuija.

UKKO. Min� annan palttua M�nnist�nmuorille, vaan etten ole sinun enk�
noiden muidenkaan kummi. Min� sinun kummis? Huuti!

JUHANI. Huuti? Vai niin! Mutta minua ei olekkaan kannettu papin eteen
hammassuisena, umpisilm�isen� penikkanulkkina, ei koskaan. Mutta kuinka
hyv��ns�: min� k�sken teit� kestiin.

UKKO. Mutta min� en tule, en, vaan kiell�n sinun k�skem�st�.

JUHANI. Min� k�sken vaan.

UKKO. Mutta min� en tule, sin� riivattu! Pid� kitas!

JUHANI. Min� k�sken vaan.

LUKKARI. Pojat, pojat! olkoon ukko rauhassa.

MIKKO. H�n menk��n meist� herraansa. Yksinkertainen ja t�yke� �ij�;

katselee silmiimme kuin villakoira; h�n menk��n. Mars, ukko!

JUHANI. Mutta kuitenkin niiden yksinkertaisten, harmaitten j�r�silmien

pohjasta kurkistelee mielest�ni yl�s niinkuin jokin pieni klipparimikko;
ja h�n on v�h�n paisuttanut minun sappeani.--Min� k�sken sinua kestiin,
huikeaan hummaukseen. Olutta naamaas pinnailemaan min� sinua k�sken.
Olethan kuitenkin hyv� taatto.

UKKO. Mit� sanoit? Huuda kovemmin.

JUHANI. Hyv� taatto, vaikka v�h�n uutelias. Mutta onhan tuo synti
ainakin ollut kuuroin perisynti.

UKKO. H�h?

JUHANI. Uutelias, nyyfiiki, ukko-r�ssy, sanoi ruotsalainen; mutta

muutoin kelpo taatto.

UKKO. K�ntti, h�vyt�n k�ntti! Mutta onko, onko, onko metson poikasilla
j�rke� p��ss�? Ei tuumaakaan. H�h! tuossahan lent�� yl�s jaloistani aika
parvi, metsoparvi...

JUHANI. Esimerkiksi seitsem�n metsonpoikaa.

UKKO. Mit� sanoit?

JUHANI. Seitsem�n metsonpoikaa!

UKKO. Olkoon heit� kuinka monta hyv��ns�; tuolta he katsella t�ll�tt�v�t

koivun-oksilta. Tuossa nyt m�llistelee vastaan yksi kuin sonni kohden
uutta porttia, ja vasta h�n p�ll�ht�� kun paukahtaa, mutta silloin on
h�n pussissa. Samoin nytkin m�llistelee t�ss� seitsem�n k�ntti� kohden
Kolistimen vaaria juuri niinkuin seitsem�n k�nisilm�ist� metsonpoikaa.
K�ntit! Mit�, mit�, mit� minusta tahdotte?

JUHANI. Tahdon sanoa oikein vakaalla mielell� ja kielell�, etten ole

mik��n varas enk� metsonpoikanen enk� k�ntti, ja sanon viel� yksin tein,
ett� er�s vanha karru, er�s f�rpiiskatun ukko, joka ei seiso minusta
juuri kaukana, ei montakaan virstaa t�ll� santaisella maantiell�, ett�
t�m� mies, t�m� h�peem�t�n karru on suuri lurjus ja hunsvotti; ja olkoon
se sanottu kaikella kunnioituksella.

UKKO. Kuka mies, kuka mies, sin� t�p� k�enpoika kuivan hongan nen�ss�?
Ole, ole, ole, ole, olenko min� hunsvotti edess�s? Sanoppas. Kuka mies,
sin� k�enpoika?

JUHANI. Mit� peijakasta puhaltaisin h�nen kirottuun korvaansa?

AAPO. �l� en��n mit��n puhalla, vaan l�htek��mme.

JUHANI. Ei juuri viel�; sill� h�n on suurikelmi ukko. Mit� peevelin

puskua puhaltaisin h�nen korvaansa?

EERO. Annas min� koetan. Mutta pid� sin� tuota sonnipulkkia.

JUHANI. Niin, puhallappas sinne yksi mojova sana.

UKKO. Kuka mies? H�h?

EERO. �Kukakhaar!� sanoi pieni k�enpoika kuivan hongan nokassa.

Kukakhaar!

UKKO. Tuossa on k�ki!

EERO. Sin� riivattu!

JUHANI. Kas tuota perhanaa! Paukahtipa!

EERO. Paukahti, ja korva lukkoon.

AAPO. Oikein tehty, sin� Kolistimen k�rri, oikein!

EERO. Hiiteen �ij�! Sivalsi ett� kipen�itsee.

JUHANI. Ukko, ukko! huomaas mit� teit: tempasit nyrkill�si poskelle

kunniallista miest� vallan maantien p��ll� ja pyh�n� sapattina. Ai, ai,
ukko!

AAPO. Oikein tehty, sin� Kolistimen riihitonttu, oikein!

UKKO. Mit� l�rp�ttelet sin� siell�?

EERO. Oikein sanottu, sin� Kolistimen nurkkajulli, oikein!

UKKO. Suus kiinni sin�kin, k�rpp�. Min�, min� opetan poikia nen�lleni
loiskeilemaan. Sill� Kolistimen vaari ei siin� juuri kauankaan siekaile
ennen kun h�n iskee.

JUHANI. Min� h�nt� isken tuohon takkuiseen kaulukseen ja kiskon �ij�n

ilman armoa olutkestiin. Heisaa, ukko! Nyt marssimme!

UKKO. Helvettiin sin�!

JUHANI. Olutta juomaan ett� mahas repee!

UKKO. Hellit� kaulukseni, saatpa muutoin vasten klanias. Etk� sin�,

perkeleen juuti, hellit�?

JUHANI. �mp�ri olutta!

TUOMAS. Mit� hulluutta, Juho, taas?

AAPO. Olkoon ukko oloillansa.

JUHANI. Herra varjele! h�n on meit� haukkunut kuin koira. Mit� h�nelle
tekisimme? H�n on tuommoinen vanha �ij�reppu. Mutta tulkoon h�n Jukolaan
riemujuhlaan juomaan olutta vihoissansa. Niin, ukko, minun syd�meni ei
anna per��n, ei!

UKKO. Hellit� kyntes!

TUOMAS. Mielitk� hellitt��? Katsos tuossa, kuinka koreasti h�nen

p��st�t. Menk��t, �ij�!

JUHANI. Ah! min� olisin kantanut h�nen iloiseen kalaasiin, kantanut kuin
pienen lapsen; sill� s�keni� s�ihkyy karvainen poveni. Herran poika!
kenen paulasta olen min� naappaisnut lintua? Lintua tai j�nist�?

TUOMAS. Kitas kiinni!

JUHANI. Olenko min� varas, min�?

LUKKARI. Sit� ei h�n sanonut, poikani.

JUHANI. Sit� kohden h�n sommaili kuitenkin. Ah, olisi h�nen p��ns�
lakeelta parin kolmen kymmenen talven lumi poissa, niin Herran poika!

TUOMAS. Menk��t, ukko!

UKKO. K�ntit! Ole, ole, ole, olenko min� keppikoni edess�nne, te korven
hallavat, p��h�nnuijittavat sudenpenikat? Mutta kyll�, kyll�, kyll�,
kyll�, teid�t opetan viel�, min�, min� teid�t opetan, k�ntit!

Siirtyi heist� viimein Kolistimen �ke� ukko; mutta kauan jupisi h�n
vihoissansa, syljeskeli ja jupisi itsekseen, astellessaan ahteellista
tiet�. Kulkemaan taasen l�ksiv�t my�s veljekset ja heid�n seuralaisensa
lukkari ja Rajam�en rykmentti, joka viimeisen� retkeili. Mutta kun he
n�in olivat hetken kulkeneet eteenp�in, tuli heit� vastaan kaksi naista:
entinen M�nnist�n muori ja nokkela, palleroinen tytt�rens� Venla; ja
astelivat he kiireesti, aikeissa puolainmets��n, valkeat tuokkoset
k�siss�. T�m� kohtaaminen saattoi veljekset �llistym��n kovin, ja
��nett�min� katselivat he l�hestyvi� vaimoja, seisahtuivatpa kuitenkin
heid�n eteens�; ja vastuksiin nyt tuijoiteltiin hetki, rengassilmin
kummaltakin puolelta. Mutta viimein astui esiin Aapo, ilmoitti heille
Teerim�en vuorella tehdyn lujan p��t�ksen ja k�ski heit� vieraiksi
tuliaiskestiin. Ep�illen mit� heid�n piti tehd�, nyt seisoivat �iti ja
tyt�r, seisoivat ja myh�iliv�t salaa toinentoisellensa ja mytisteliv�t
luikaroiten huuliansa. Mutta koska my�s lukkari kehoitti heit� kuulemaan
veljesten kutsumista ja k�ym��n kahvinkeitt�jiksi pitoihin, p��ttiv�t he
vihdoin l�hte� iloisen matkueen seuraan. Ja niin oli Jukolan pojilla
lukkarissa mahdikas v�limies ja sovittaja Toukolaisia varten, muorissa
ja h�nen tytt�ress��n kiltit kahvinkeitt�j�t, ja Rajam�en Mikossa oli
heill� iloisen tulomarssin soittaja ja pelimies karkeloissa Toukolan
tytt�jen kanssa.--Muistellen kaikkia n�it� etuja, astelivat he yh�
uljaammalla vauhdilla kohden matkansa p��t�, ja seisoivat viimein
Jukolan Pohjanpellon santaisella t�yr��ll�. Ja n�kyi heid�n edess��n
Ojaniittu, sen takana taasen Kotopelto, mutta ylemp�n� itse Jukolan
talo, ihanasti surkumielinen. Kauan ��nett�min� ja kosteilla silmill�
katselivat veljekset kotoansa viheri�ll�, kumisevalla kummulla; ja
l�nteen kallistui aurinko. Mutta vinhemmin aina puhalteli pohjonen,
kohisten m�nnist�ss�, kivisell� m�ell� talon etel�isell� puolella.

TUOMAS. Tuossa on siis Jukola.

JUHANI. Oletko sin� Jukola?

AAPO. Onpa ryhtis jotenkin rauennut ja sammale tarttunut kiireellesi,

kotomme armas.

JUHANI. Sammale on tarttunut kultaiselle kiireellesi, kunnioitettava

�itimme Jukola.

TIMO. Terve, Jukola, joka nyt istut, k�k�it�t edess�ni tuossa, kauniina
kuin Jerusalmi ennen.

JUHANI. Oletko sin� Jukola? Sin�? Ah! enh�n voikkaan est��

kyynelkarpaletta karhealta naamaltani, koska syd�meni kiehuu ja kuohuu.
Voi! kaikkialta, mihin silm�ni isken, annetaan pojalle takaisin hell�n
yst�v�n katse. Kas kuinka lempe�sti tuo musta ometan akkunal�pikin
myh�ilee minua vastaan. Terve, sin� toivon t�hti, terve!

EERO. Terve, terve, sin� toivon musta t�hti!

JUHANI. Terve, armahin lantakasa siin� alla, ihanampi onnen kukkulaa!

Ah!

TIMO. Kyll� se on kaunista, mutta miksi ei tuota lantakasaa ole jo

aikap�ivi� kiskottu pellolle? Niin, niin, se kasa siin� ilmoittaa,
todistaa ja merkitsee nahkapeitturin juurevata, perin auttamatonta
laiskuutta. Onkos t�m� laitaa: syyskuussa lantakasa kotona k�k�itt��?
Min� n�rk�styn kovin t�lle nahkapeitturille. No, noh, saatpa kuitenkin
anteeksi varsinkin t�n� p�iv�n�, joka on Jukolan juupelijuhla.

JUHANI. Terve, hallava lantakasa, terve! sanon min� vaan, huolimatta

mit� se todistaa ja meriteeraa. Terve, Jukola kasoinesi, peltoinesi,
niittuinesi, kaunis niinkuin taivas!

TIMO. Taivas on kuitenkin koreampi.

JUHANI. Suus kiinni! Ihanin Paratiisi t�m� on.

SIMEONI. �l� lausu synti�.

JUHANI. Kieleni lausuu mit� syd�meni kuiskaa.

LAURI. Min�kin nyt jotakin lausuisin, mutta t�m� merkillinen hetki on

perin masentanut kieleni entisen vikkelyyden.

JUHANI. Sano kielin, puhu mielin, luihkaise riemu rinnastasi ulos!

Vuoret roikkaa, mets� kaikaa ja taivaassa ollaan ��nett� hetki aikaa,
hetki pyh� ja lyhyk�inen. Siin� on v�rssy, Jukolan Jussin sepitt�m�
riemuissansa.

AAPO. Mutta olkoon t�ss� 30 kylliksi, ja rient�k��mme tarkoituksemme

per��n.

JUHANI. Niin, nyt touvatkaamme viimeiseen per��n kuin kuteva s�rkijoukko

rys�n takimmaiseen nieluun. Menn��n nyt, etteiv�t ik�vysty arvoisat
vieraamme t�h�n riemuumme ankaraan. Eih�n ole Jukola tuossa heid�n
kotonsa, ja toiseksi, he ovat sen n�hneet my�hemmin kuin me. Te,
kanttoori, te, M�nnist�n muori tytt�rinenne ja sin�, Rajam�en
kunnioitettava perhe, �lk��t nyt panko pahaksenne t�t�.

LUKKARI. Sit� ei sinun tarvitse rukoilla. Kyll�p� k�sit�mme mik� t�m�

hetki on teille; se on korkea, juhlallinen hetki, t�ynn� juovuttavaa
iloa.

JUHANI. Ihanasti sanottu, potrasti sanottu!--Menn��n nyt!

TUOMAS. Paukahtakoot pyssymme ja soikoon Mikon viulu.

JUHANI. Niin, jospa saataisiin nyt v�h�n musiikkia.--Yksi ammunto,

veljet, yksi huikea ammunto. Yht'aikaa!

Kiljahti nyt Mikon viulu ja melkein yht'aikaa pamahtivat Juhanin,

Tuomaan ja Aapon pyssyt. Uljaat hevoset silloin korkealle leiskahtivat
vankkurien edess�, kiilien l�ksiv�t naudat kirmaisemaan, yksi sinne,
toinen t�nne. Mutta eip� yksik��n heid�n johtajistaan hellitt�nyt
leikiss� nuoraa kourastansa, ei Simeoni, ei Timo ja kaikkein v�himmin
heist� Eero. Purren hammasta he seurasivat, vaikka melkein raahaten,
seurasivat kukin elukkaansa, ja pilven� py�riskeli pellolla kuiva hieta.
Seisahtua t�ytyi huiskah�nn�n ja k��nty� miehens� kanssa oikealle
raitillensa j�lleen. Niin retkeili matkue alas, katosi hetkeksi
Ojaniitun alankoon, mutta ilmestyi taasen pian, k�yden yl�s pitkin
jyrkk�� ahdetta ja astuen Kotopellon ver�j�st� sis��n. Mahtavasti soitti
Mikko viuluansa, kovin reuhuivat ilosta, uhosta Killi ja Kiiski, joiden
haukkinaan vastasi taasen nahkapeitturin laiha, k�m�leukainen rakki,
tuvan nurkalla nilkutellen, vapiseva kurja. Ulos kutsui meteli Jukolasta
kaiken kansan, ulos vierulle, kiviselle tanterelle. Mutta lapset,
n�hty�ns� Rajam�en rykmentin l�hestyv�n taloa taasen, kirmasivat
takaisin tupaan kiireesti, parkuen kovin, ja pistiv�t itsens� piiloon,
mik� s�nkyyn, kaattuvan alle, mik� uunin p��lle, kolisevien kalupuitten
sekaan, syd�mess� kauhistus. Samasta pelosta vaikeni �kisti rakki,
koukisti h�nt�ns� koipien v�liin ja mateli piiloon nurkkaan penkin alle.
Oli nyt pihalla menoa ja meteli�. Siin� miesten huudot, koirien
mekastelo, lehmien ammuminen, pienen palleroisen sonnin m�rin� ja viulun
kiljuva ��ni kilvoin kaikui ymp�ri, koska l�hestyi Jukolan taloa
vaeltava joukko; ja huminalla ravisteli pohjonen Kivim�en tuuheata
m�nnist��. Mutta veljekset, syd�mess� riutuva liepeys, k�viv�t esiin
tervehtim��n huoneen v�ke� heid�n entisen kotonsa armaalla pihalla. Ja
koska k�si� oli puristettu, elikot ja kuorma korjatut, astuivat he
viimein miehiss� talon avaraan tupaan.

Mutta Toukolaan l�ksiv�t lukkari ja Aapo sovinto- ja tuliaisjuhlaan

kutsumaan miehi�, jotka niin kauan olivat el�neet vihassa ja vainossa
Jukolan veljesten kanssa. Ja koska he mukavilla, lukkarin lausumilla,
sanoilla olivat saattaneet kutsumuksen ymp�ri sek� miehille ett�
naisille, riensiv�t he takaisin auttelemaan muita rakentamassa pitoja.
Lakeaksi tehtiin permanto Jukolan hauskassa tuvassa, kuohuvaa olutta
vet�viss� haarikoissa kannettiin p�yd�lle, ja tulisijan ymp�rill�
lieki�itsi kiltti Venla �itins� kanssa. Pilven� palloili kahvivalkian
savu katon nokisten ortten alla, myllyn hampaissa pieneni r�iskyn�ll�
poltettu jyv�, ja tulella h�yrysi nahkapeitturin em�nn�n pannu. Ja mik�
nyt lakaisi kartanoa, mik� kanteli halkoja pinosta tupaan, mik� hakkasi
havuja koristeiksi laattialle ja mik� mit�kin teki. Ja akkunan ��ress�,
leve�ll� rahilla istui iloinen Mikko, antain silloin, t�ll�in viulunsa
vingahdella.

Mutta miksi kuiskuttelee nyt M�nnist�n muori noin hartaasti Juhanin

kanssa tuolla porstuvassa ja miksi seisoo Juhani, silm�t harreillaan,
totisena kuin tuomiolla? Muori antaa h�nelle tiedoksi noin kautta
ranteen, ettei l�ydy en��n heid�n puolestaan estett� h�nen ja Venlan
syd�mien v�lill�. T�st� �llistyy poika, puhkailee, huokailee, hikoilee
ja niskatukkaansa kouristelee kovin, pyyt�en lopulta muorilta hetken
tuumauksen aikaa. Muori l�htee h�nest� loistavilla kasvoilla, mutta ulos
pihalle astuu Juhani, astelee kuin huoneeton tonttu, tiet�m�tt� minne
h�n astuis. Tuolla Jukolan sein�n takana h�n nyt pasteerailee
edestakaisin, hikoilee, huokailee, hohtaa ja h�yry�� ja niskatukkaansa
kouristelee kovin. Mutta viimein rient�� h�n porstuvaan takaisin,
aukaisee tuvan narisevan oven ja lausuu huohoittavalla, melkein
itkev�ll� ��nell�: �jos kanttoori olis niin hyv� ja tulis pikkuisen
t�nne nurkan taakse, ja sin� my�s, Aapo; tule, armas veljeni!� He
t�yttiv�t h�nen pyynt�ns�, ja pian seisoivat he kolmesin Jukolan sein�n
juurella, tuumiskellen asiaa, jonka Juhani oli heille ilmoittanut. Siin�
tuumiskeltiin, keskusteltiin ja p��tettiin, ett� Juhani ottaa Venlan,
joka kuitenkin on kelpo tytt�. Silloin kiivaasti ja lujilla askeleilla
astuu Juhani sis��n ja tarttuu Venlan k�teen, lausuen: �olkoon sanottu�.
Silloin Venla hieman kainostelee, peitt�� silm�ns� ja myh�ilee, mutta
sallii kuitenkin k�tens� viipy� Juhanin turpeassa kourassa. T�st�
ihastuu muori ja antaa heille �itillisen siunauksensa, lukkari
toivoittaa heille onnea ja menestyst� ja muistuttaa heit� lyhyk�isell�
puheella aviok�skyn t�rkeist� velvollisuuksista.

Kihloissa oli siis Juhani, vanha rakkaus oli uudestaan viritetty h�nen
povessansa. Mutta sulhanen puhkailee ja hikoilee, katsahtaen tuolloin,
t�ll�in salaisesti morsiantansa kohden. �kisti kiirehtii h�n katsomaan
hevosia Ojaniitulla, n�kee siell� Impivaaran molemmat nuoret tammat, h�n
n�kee, mutta ei kuitenkaan n�e. Olisipa h�n pit�nyt hevosina kaksi
kurkeakin siell� niitun �yr�hill�. Niin viehkeilee aatoksensa
morsiamessa, jota itsell�ns� olevan h�n tuskin voi uskoa viel�. T�m�
p�iv� on h�nelle ihmeellinen. Pian kirmaisee h�n takaisin taas, himoten
katsella Venlan kuvaa. Vahvasti h�n astuu ja kuulee Mikon viulusta
pellolle huikean puolan-marssin. Silloin v��ristyy �kisti h�nen suunsa,
kyynel kastaa h�nen silm�ns�, jonka h�n kuivaa jykev�ll� nyrkill�ns�; ja
tuntuu kuin olisi h�n taivaan ilossa. Tultuansa pihalle, ei n�e h�n
edess��n Rajam�en kaksoisparia, jotka keppihevosillaan ratsastella
vilkkaisevat travia tanterella; ei huomaa h�nen silm�ns� huoneen
portaalla Mikon tallukkaa pient� pullorattainensa. Sis��n h�n lujasti
astuu, ja h�nen katsannossaan n�kyy salaisesti pohtava uho, totisuus
ijankaikkinen.

Mutta kokoontuipa v�hitellen Toukolan poikia Jukolan m�elle. Puu-vajan

ja tallin v�lill� jo seisoskeli heit� joukko, nys�t hampaissa, katsellen
reki� ja rattaita ja nahkapeitturin letkak��syj�, Linnan markkinoilta
ostettuja. Siin� he seisoskelivat, tarkastelivat ja arvostelivat
joltisen hetken, mutta astuivat vihdoin yli pihan kohden asuntohuonetta,
yksi silloin, toinen t�ll�in. Asettuivat he seisomaan, muutamat vasten
sein�� kahdenpuolen porrasta, muutamat porstuvaan, kuullellen hy�rin��
ja h�lin�� siell� sis�ll�. Mutta vihdoin aukeni ovi, ulos astui Aapo,
k�skien vieraita sis��n.

Sis��n astuivat Toukolaiset, kokoontuivat vasemmalle, oven ja

sivu-akkunan v�lille. Siin� he seisoivat vakavina, pidellen kukin
lakkiansa huultensa edess�. N�kyi heid�n joukossansa Kissalan Aapeli,
joka viistoon kohden ovea katseli taaksensa, n�kyi Kuninkalan Eero,
seiv�stellen silmill�ns� laattiata. L�hell� heit� akkunan ��ress� istui
Mikko viulunensa, kierrellen m�lli� poskessaan ja syljeskellen. H�nen
polviensa nojalla seisoi pikku-tallukkainen, is�ns� silm�ter�. Mutta
p�yd�n edess�, pattisauva kourassa, seisoi lukkari, valmiina alkamaan
puhettansa, joka ravistelisi selk�munia; ja tuikea oli h�nen muotonsa.
Karautellen kurkkuansa ja sivellen etusormellaan ja peukalollaan
leukansa alle, h�n katsahteli, mulautteli ankarasti oikealle Toukolan
miehi� kohden, mulautteli vasemmalle, jossa p�yd�n ja pohjoisen
sivu-akkunan v�liss� seisoivat Jukolan veljekset, ��nett�min�,
tuijoitellen permantoon alas. Likell� tulitakkaa n�htiin my�s
nahkapeitturin perhe, M�nnist�n muori tytt�rinens� ja Rajam�en Kaisa,
joka, nuuskatoosa kourassa ja naama nuuskassa, istui rahilla,
huiskutellen ruumistansa. Mutta kolkassa tulitakan ja oven v�lill�,
havutukin ja vesisaavin vaiheilla seisoi Rajam�en poikaset; siin�
Heikka, M�r�k�lli ja kaksoispari seisoivat, kummastuksella katsellen
��net�nt� seurakuntaa Jukolan tuvassa. Mutta p�yd�n ��ress� lukkari
seisoo. Vallan totisena, ��net�nn� h�n leukaansa pitelee, avaa viimein
suunsa, mutta pid�tt�� sanansa kerran viel�, karauttaen kurkkuansa.
Hirmuisen katsannon viskaisee h�n taasen oikealle, viskaisee vasemmalle
ja irvist�� kuin pureskelisi h�n koiruohotukkoa. Mutta viimein kuuluu
h�nen suustansa seuraava puhe:

�Perkele, joka k�y ymp�ri kuin kiljuva jalopeura, puhallellen myrkky�

maailmaan, on my�s n�iden naapuristen syd�mess� sytytt�nyt vihan ja
vainon liekin. Se ensin vienosti pilkahteli risurykelm�ss�, mutta
leveni ja kohosi pian hirve�ksi kaskenpaloksi. Ensin oli se kuin pieni
k�rp�nen, mutta kasvoi ja paisui kuin sy�tiss� h�rk�nen ja peitti
synke�ll� savullansa taivaan valon. Niinp� musta perkele sai vallan ja
nyrkit pystyss� k�ytiin aina toinentoistansa vastaan ja erottiin viimein
kauhistavan r�hin�n per�st� mustelmilla, irvistelevill� haavoilla ja
sarvitetuilla otsilla. Mik� surkeus! Taivas huokaili, vuoret ja laaksot
huokailivat ja j�rjett�m�t luontokappaleetkin puhkailivat, vaan pimeys
ja helvetti riemuitsivat. Aattelihan moni, p��t�ns� ny�kytellen: t�ss�p�
viel� kahleet kilisee, raippavitsat vinkuu ja Sipirjan kylmille
tuntureille marssii poikia rakkaasta syntym�maasta. Ennustipa moni niin,
mutta v��rinp� h�n ennusti, ja siit� olkoon Sebaotille kiitos ja
kunnia.--Katsokaamme kummallista temppua: Heittiv�tp� veljekset ihmisten
nurkat, kyl�nmiehet ja kaiken kansakunnan ja karsivat kaappaisemaan
metsien y�h�n, ja mietiskeli taasen monen mieli n�in: t�ll� lailla,
t�ll� lailla sissej� tehd��n, seitsem�n verta-janoovata, kiukkuista
sissi� Suomen metsiin. Mutta Sebaotille kiitos ja kunnia, ett� he
n�yttiv�t profeetillensa syll�n pitk�n nen�n.
Saattoiko heit� mets��n perkele, niinkuin ennen Tuusulan papin, vai
vetik� heit� sinne korkeuden voima niinkuin Johannes Kastajata korpeen,
sit� en k�y p��tt�m��n nyt. Mutta parastansa koetti perkele heit�
kohtaan siell�kin, saattaaksensa heit� turmion tielle. H�n heit�
viinamyrkyll�, viel� makuvarillakin viekoitteli, h�n, niinkuin he itse
ovat kertoneet, heit� johdatteli yl�s py�rrytt�viin korkeuksiin,
kummalliseen rakennukseen, siihen niinkutsuttuun Saapasnahkatorniin, ja
n�ytti heille maapallomme puoliskon, n�ytti heille kaikki kauhistavassa
sekamelskassa, peloittaaksensa miehen aivosta j�rjen pois. Sit� h�n
tarkoitti, mutta h�nen oma tuumansa l�i h�nt� h�pe�ll� vasten naamaa,
jouduttaen ajoissa poikien askeleet tien oikealle haaralle. Taisteloon
ankaraan he rupesivat, astuivat uljaasti kamppailemaan omaa syd�nt�ns�,
syv�sti juurtunutta laiskuutta, j�ykk��, tyly� maata, kylmi� r�meit� ja
soita vastaan, ja voittivat kaikki oman tahtonsa j�rk�ht�m�tt�myyden
kautta, Herran Sebaotin avulla. Eijaa! T�ss� palaavat he takaisin
ihmisiin taas, mutta eiv�tp� ry�v�rein�, vaan oivallisina miehin�.
Komealla, juhlallisella jyryll� he tulevat nopeasti py�rivill�
vankkureilla, joita kaksi nuorta ja korskeaa tammaa vet��, ja seuraa
heit� viel� ammuvat, hyljekylkiset lehm�t ja mylv�ilev� sonni,
jukurip��. N�in he tulevat, eiv�t sissien luolista, vaan heid�n omien
kouriensa rakentamasta uudistalosta, ihanasta Impivaarasta. Eijaa!
Heid�n kauttansa on Sebaot saanut kunnian, mutta h�pe�n tuo sarvip��
saatana helvetiss�.

T�ss� he nyt seisovat ylistyst� ansaitsevina miehin�, ja tarjoovat

entisille vihamiehillens� sovinnon k�tt�. Ja teid�n, Toukolan arvoisat
miehet, ei tarvitse en��n katsoa h�pe�ksi, kutsua yst�viksenne Jukolan
veljeksi�; sill� nyt he vuodattavat ymp�rillens� kunnian loistetta, vaan
ei h�pe�n tahraavata lokaa. Ottakaat siis vastaan sovinnon ylitsekuohuva
kalkki ja muistakaat, ettette saata heit� turhaan kuroittamaan teille
k�tt�ns�, jos v�ltt�� tahdotte tulevaista vihaa. Huomaitkaat: jo
aurinkoinen laskee, katsoen taakseen lempeydest� riutuvalla silm�ll�
kohden taivaankaarta, joka id�ss� hohtaa. Katso: t�m� on Herran
armonliiton merkki ja nyt t�rke� viittaus entisille vihamiehille k�ym��n
sovintoon, ihanaan veljellisyyteen ja antamaan perkeleelle ja h�nen
enkeleillens� vasten otsikkoa tuikeampi isku kuin koskaan ennen. T�m� on
Jumalan tahto ja t�m� on my�s minun tahtoni, ja h�n, joka ei nyt
sanallemme kallista korvaansa ja syd�nt�ns�, h�n olkoon anathema ja
maranatha, ja perkeleet h�nen viimein helvetiss� korventakoot. Kuule
minua, Sebaot, kuule minua, korkeuden Herra, hosianna!�

Niin puhui lukkari, ja voimallinen oli liikutus naisten syd�miss�.

Hillitt�m�ss� itkussa hyrisiv�t nahkapeitturin em�nt�, M�nnist�n muori,
nokkela Venla ja Rajam�en nuuskanaamainen Kaisa, hyrisiv�t niinkuin
lipi�tiinussa pesij�n kourissa hyrsk�htelee uusi, nelj�niitinen hursti.
Mutta vastuksiin nyt astuivat Toukolan ja Jukolan miehet ja sovinnon
merkiksi puristelivat vahvasti toinentoistensa k�si�. Syd�mellinen,
vilpit�n ja vakaa oli t�m� sovinto, vaikka kankeastikin k�si� iskettiin,
vaikka jotenkin kyr�ilevill� silmill� katseltiinkin toinentoistansa.
Mutta lukkari katseli riemun myh�ilyksell� p�yd�n p��st�, jossa h�n
istui, edess��n oluttuoppi ja h�yry�v� knorrikuppi. Mutta ymp�ri tupaa
kiertoili my�s olutta valkeissa haarikoissa, kiertoili miehest� mieheen
ja viimein my�s naisesta naiseen. Sill� olipa jo kokoontunut joukko
Toukolan tytt�j�kin Jukolan tupaan. Heille, jotka kuiskutellen
kesken�ns� seisoivat tulitakan ja havutukin vaiheilla, kanteli kahvia
M�nnist�n muorin nopsa Venla. Eiv�tp� ottaneet he vastaan juuri
kerke�sti, vaan vasta vihdoin, kun kantaja itsepintaisesti oli
uudistanut tarjoomisensa kaksi, kolmekin kertaa. Ei t�n� iltana
Mikkoakaan unohdettu, vaan kannettiinpa runsaasti olutta ja viinaa
kaulankastiksi soittomiehelle. Siit� rupesi h�n viulunsa kruuveihin
syljeskelem��n oikein ankarasti ja soinnuttelemaan tuota moninkerroin
yhteenliimattua konettansa. Ja hel�htip� siit� viimein vallan ihana
ruotsin katrilli. Hetken aikaa h�n tuossa pelaili, mutta koska ei
kenk��n astunut esiin laattialle, seisautti h�n katrillin s�veleet ja
hellitti iloista ja uljasta polskaa. Sit� pelaili h�n hartaasti ja
kauan, mutta eip� yksi ainoakaan pari py�rinyt permannolla. Siit� ukko
vihdoin perin harmistui, antoi sompansa ihan seisahtua ja, kierrellen
m�lli�ns� ja syljeskellen, rupesi h�n kilkuttelemaan viulunsa kieli�.

��net�nn� istui kansa. L�hell� per�-akkunata istui Aapo, tuolloin,

t�ll�in t�ht�illen tarkasti er�st� ympyrj�kasvoista, ruskea-ihoista,
mutta vakaata, sinisilm�ist� tytt��, joka Venlan kanssa haasteli
kuiskutellen, huulillaan viattomuuden ja kainouden kiltti nipistys.
Uuteliaasti katseli h�nt� Aapo, muistutellen sinne, t�nne, mutta eip�
johtunut mieleens� neitosen nimi. Kysyi h�n viimein lukkarilta,
nyhk�isten h�nt� kylkeen, ja aivan nopeasti vastasi lukkari: �se on se
Konkkalan Hinrika�. T�st� kirkastui Aapon otsa ja hetken p��st� lausui
h�n Mikolle: �antakaas meille katrilli�. Rupesi nyt Mikko uudestaan, ja
Aapo l�hestyi Konkkalan kainoa tyt�rt�, pyyt�in h�nt� pariksensa. Neito
seurasi h�nt�, asetti itsens� h�nen viereens�, mutta ujostellen,
myh�illen ja punehtuen ankarasti. Kokoontui paria laattialle my�s
toisilta puolilta, ja viimein, Rajam�en viulun kiljuessa, tanssittiin
ruotsin katrillia lakeassa tuvassa. Iloisesti loimoitti valkia, p�re
pihdiss� liehahteli ja kovin jyskysi leve�palkkinen permanto, koska
vakavina, totisilla kasvoilla siin� tanssittiin juhlaisessa
��nett�myydess�.

Mutta p�yd�n takana lukkari istui, ja oli h�n tyytyv�isen� nauttinut

kaksi knorria ja kolme kylm��-ryyppy�. H�n istui, hymyll� katsellen
nuorten karkeloa permannolla, ja korea punerrus oli ilmestynyt h�nen
poskillensa. Mutta koska vihdoin katrilli oli loppunut, hirve�n pitk�,
nousi lukkari yl�s ja ilmoitti aikeensa l�hte�. Ja otettuansa pienen
l�ht�naukin ja pidetty�ns� pienen j��hyv�ispuheen, j�tti h�n kiitollisna
Jukolan talon. Ei huolinut h�n hevosesta, joka h�nelle kaikella
hartaudella tarjottiin, vaan l�ksi astelemaan, pattisauva kourassa.
Seurasi h�nt� Juhani yli avaran pihan ja aukaisi h�nelle vikkel�sti
Jukolan vanhan, huojuvan portin. Ja siin� seisoi viel� hetken mahtava
sovintomies, katsellen kohden t�htikirkasta taivasta, haastellen Juhanin
kanssa ilmoista ja tuulista. Viimein otti h�n hyv�sti, ja syv��n kumarsi
Juhani, raappaisten jalallansa, ja ometan sein�ss� priiskahtelivat santa
ja pienet kivet. Siit� palasi h�n takaisin iloiseen tupaan, lausuen
itseksens�: �h�n on tehnyt suuren ty�n�. Mutta kohden kirkonkyl��,
pattisauva kourassa ja musta vannelakki p��ss�, asteli lukkari
myh�illen, ja somat ruusut punersivat h�nen poskillansa.

Mutta ilon ja karkeloitten h�lin� Jukolan tuvassa eneni hetki hetkelt�

ja muuttui viimein ryskeiseksi riemuksi. Milloin viskeltiin katrillia,
milloin py�rrytt�v�� polskaa, tanssittiin melkein ilman lev�hdyst�, ja
permanto jymisi ja sen jykev�t palkit taipuivat nuorten miesten
korkkojen alla. Aina iloisesti valkia leimusi, aina iloisesti Mikon
viulu vinkui, vinkui ett� katto naukui ja nokiset orret vapisivat.
Ymp�ri miehest� mieheen kiertoili kuohuva olut, naisesta naiseen
h�yry�v� kahvi, ja kahvin saosta ennusteli Rajam�en Kaisa veljeksille
onnen p�ivi� aina hautaan asti.

Niin iloittiin veljesten tuliaisjuhlassa, niin juotiin sovintomaljaa

kuohuvista haarikoista, ja erottiin vasta aamun tullessa.
NELJ�STOISTA LUKU

Oli siis mennyt l�hes kymmenen vuotta veljesten muuttamisesta Impivaaran

er�maahan, joka nyt oli muuttunut komeaksi taloksi. Mutta
samankaltaisena ja viel�p� uhkeampana talona seisoi pian entinen Jukola,
kohottamana seitsem�n uljaan miehen. Ja kahteen osaan jaettiin viimein
heid�n rakas syntym�kotonsa. Ensimm�ist� Jukolaa, tuota ikijuurta ja
em��, hallitsi Juhani, mutta Aapo sen toista puoliskaa, joka, oivana
talona my�s, seisoi l�hell� ensimm�ist�. Kahteen lohkoon jaettiin
my�skin Impivaara, joiden is�nnyyteen p��ttyiv�t Tuomas ja Lauri
yhteisen suostumisen kautta. Timo sai Kekkurin ja Eero Vuohenkalman
torpan, joita sek� heill� ett� heid�n lapsillansa oli valta nauttia
omana ja ilman yht��n veroa aina kuolinp�iv��n asti. Kaikki k�viv�t he
avioliittoon paitsi Simeoni, joka ei huolinut puolisosta eik�
maatilasta, vaan p��tti olentumaan vanhaksi-sed�ksi Juhani-Jukolan
taloon. Heist� taitaa my�s sanoa, ett� he eleliv�t ja rakentelivat aina
kunnon miehin�, kukin sijassansa; ja vieraanvaraisuudesta kehui
mierolainen niin Jukolan ja Impivaaran taloja kuin my�s Kekkurin ja
Vuohenkalman torppia. Jos siirr�t joukosta Simeonin ja Timon, niin
olivatpa veljekset ainiaksi hyl�nneet villitsev�n viinan. Joskuspa
Simeoni, siivo mies, horjahtui humalan huimaavalle tielle, ja tuolloin,
t�ll�in my�skin Timo, mutta harvemmin viel�, noin vuodessa kerran tahi
kaksi.

Lautamies M�kel�n kuoltua ken astui h�nen sijaansa? Jukolan Aapo, aina
sovinnon ja oikeuden mies. Ken, vanhan jahtivoudin kuoltua, ylennettiin
t�h�n arvoon? Eero Juhaninpoika Vuohenkalma, vikkel� mies: taisi lukea,
taisi kirjoittaa, ja viel�p� h�nelle sanomalehtikin kerran viikossa
singahteli Turusta.

Otti Juhani vaimoksensa M�nnist�n Venlan ja vietti h�nen kanssaan

hauskoja p�ivi�, vaikka tosin pient� napinatakin tuolloin, t�ll�in
kuultiin talossa. Sill� Venla, vaikka laatuunk�yp� em�nt�, oli hieman
suulas ja riitaisa nainen. Useinpa h�n hetket pitk�t mekasteli ja
metel�itsi miehens� p��lle, tuon �k�ntin�, tuon �ukulin� ja
�tarhap�ll�n� p��lle, niinkuin oli tapa h�nell� lausua. Mutta taisipa
Juhanikin n�rk�sty�, ja silloin remusi h�n rajusti: k�ski ��mm�n, jolle
Jumala on antanut heikomman j�rjen kuin miehelle�, vaijeta paikalla.
Niin h�n menosi, l�i nyrkkins� p�yt��n, pauhasi kuin ukkonen. Olipa
Venla viimein niinkuin v�h�n pelj�styvin�ns�, vaikeni, naureskellen
salaa piika-veitikkansa kanssa. Salaa he naureskelivat tulisijan
vaiheilla, koska Juhani p�yd�n p��ss� pitk�tuolilla j�rm�ili, ja
useinpa, kyyneleet silmiss�, nupisi Jumalan p��lle, joka oli �antanut ja
kiinte�sti m��r�nnyt� h�nelle niin turskin ja trumantin
aviopuolison.--Mutta nousipa kerran ankara melske tuon Karkkulan Aapelin
kautta. H�n, Juhanin kerran ik��n torellessa eukkonsa kanssa, istui
Jukolan sivupenkilt� jotenkin humalap�isen� miehen� ja ryhtyi, hullu,
miehen ja vaimon asiaan, pit�en kiivaasti Juhanin puolta. Juhani
p�rm�ntt�si kovin, kutsuen Venlaansa sen �h�ll�k�ksi�, mutta Aapeli,
tyhm� mies, luullen oikein hyvinkin tekev�ns�, nimitteli h�nt� viel�
�hurnukaksi, Ruokkomassaksi� ja �t�llintetuksi�. Mutta �kistip� k�viv�t
killiin Juhanin silm�t ja h�n rynk�si yl�s kuin kauhistava karhu,
karkasi kohden �llistynytt� Aapelia, joka j�niksen� vilkkaisi ulos ja
Juhani tulisesti h�nen per�ss�ns�. Ovi kolahti, porstuva ja porras
jyrisi, ja portaan ��rest� koirat, s�ik�htyen ja �r�ht�en pahasti,
loiskahtivat, h�nn�t lyyhyss�, sivulle ja katsoivat luimistaen
taaksensa, koska miehet vimmatusti juoksivat yli kivisen pihan. Edell�
kaappasi Karkkulan Aapeli, m�r�ten hirmuisesti, ja vihoitettu Juhani,
v��nt�en travia, per�ss�; mutta lakeasta tuvasta kaikui Venlan ja
piikatyt�n iloisesti kilahteleva nauru. Mutta Juhani ei kuitenkaan
saavuttanut Aapelia, vaan k��ntyi jo portilta takaisin, torellen
itseksens� ja luvaten kerran oikein kuranssata Karkkulan nen�k�st�
nallikkaa. Tultuansa sis��n, l�i h�n nyrkkins� p�yt��n, lausuen: �hauku
minua, mutta �l� minun vaimoani. Ja onpa se vaimo, jonka vertaista ei
l�ydy kuin yksi ainoa Ruotsin kuninkaan valtakunnassa�. Niin h�n
haasteli, kerskaten; etk� tainnutkaan t�t� naista em�nnyydest� juuri
moitiskella. Kahvia tosin h�n nautiskeli jotenkin runsaasti, ja kuultiin
siit� useinkin morinata Juhanilta; mutta eukko ei tuosta paljonkaan
huolinut, vaan antoi niinkuin ennenkin turpearintaisen pannunsa ry�h�t�.
Ja kernaastipa aina otti ukko vastaan akkansa palleroisesta kourasta
h�yry�v�n kupin. Viel�p� h�n, kulkiessaan kaupungissa, aina muisti ostaa
Venlallensa kontillisen kahvia ja aika m�hk�leen sokeria.

Lahjoittipa Venla miehellens� reippaita, muhkeita perillisi�. Mutta

alussa ei k�ynyt siin� kohdassa juuri Juhanin tahtoa my�ten. H�nen
rakkautensa ensimm�inen hedelm� oli viekassilm�inen tytt�lapsi, josta
harmistui is�, n�rk�styi, koska ei suotu h�nelle pulskaa poikaa. Mutta
toivoipa h�n edes tulevalla kerralla k�yv�n toisin. Meni vuosi, meni
v�h�n toistakin, ja Venla synnytti, mutta tytt�ren taas. T�m�n nyt,
k��rittyn� valkeaan riepuun, kantoi anoppi-muori, myh�illen makeasti,
n�ht�v�ksi tuikealle is�lle. Juhani ihastui, luuli jo toivonsa
t�yttyneeksi ja kysyi: �poikako vai likka?� �Katso itse, v�vyseni�,
vastasi h�nelle muori. H�n katsoi, mutta �rj�isi pian: �viek��t
kakaranne hiiteen!� Yksin j��ty�ns�, lausui h�n yht�hyvin taasen hetken
p��st�: �Jumala siunatkoon siki�t�ni kuitenkin!�--Niin meni vuosi
taasen, meni kaksi, ja Venla synnytti pojan, is�n muotoisen, aika
jallin. Silloin oli Jukolan huoneessa iloa ja riemua, ja Venlakin tuntui
Juhanille rakkaammaksi kuin ennen. Ja nytp� eukot nimi� valitsemaan
poikaselle. Yksi tahtoi h�nt� Ranssiksi, toinen Florentiniksi, kolmas
Erik Translatukseksi, mutta Venla Immanueliksi. Silloin astui esiin
Juhani itse ja, osoitellen k�dell�ns�, lausui Venlan vuoteen ��rell�:
�ei, Venlaseni, ei; Juhannes on h�nen nimens�. Ja niinp� is�ns�
kaimaksi ristittiin piltti. Kovin piti h�nest� is�, kutsuen h�nt�
milloin �tiiti�iseksi� milloin �pikku-varikseksi�.

Oli siis Juhanin perheen-el�m� enimmiten l�mmint� p�iv�paistetta, mutta

v�lill� my�s hieman tuulta ja myrsky�. Ja koska pilvi� kohosikin,
poistuivat ne aina pian ja palasi j�lleen pouta-ilma. Mutta yht�
suopeasti ei kuitenkaan sovistunut h�nen kohtalonsa kyl�nmiestens� ja
naapuriensa kanssa yhteen. Ilmausipa usein riitoja, tuimia nappauksia
milloin mist�kin syyst�, niinkuin raja-aidoista, aitureista hevosista,
r�ngitt�mist� sioista ja muista. Ja aivan k�rk�s oli Juhani ratkaisemaan
asiaa nyrkill�ns�, ja oli kumppaninsa poski ja tukka niin alati
vaarassa. Niinp� usein tahtoi nousta kiivaskin ker�j�nk�ynti, mutta
ainapa silloin riensi v�limieheksi veli Aapo, totinen lautamies, ja
asetti riidan sovintoa-saattavalla kielell�ns�. Eih�n ollut Juhanikaan
hidas sovintoon, varsinkin koska huomasi olevansa v��r�ss�.--My�s talon
t�iss� ja askareissa ulkona oli h�n toimekas mies. Ei tainnut h�nt�
v�kens� moittia, ei pellolla, ei niitulla, ei mets�ss�, jyrisev�n hirren
kimpussa.

Tapahtui kerran heini� kuivattaissa Vehkalan niitulla,--joka niittu oli

synke�n kuusiston kohdussa,--ett� Juhani n�ytti itsens� hirmuiseksi sek�
Jumalan ett� ihmisten edess�. Karhottu oli lakea niittu jo ja
latopihalle k�yskeliv�t iloisina hein�miehet nauttimaan puolistansa.
Mutta kamoten katseli is�nt� hioittavia, tulenkarvaisia ukkospilvi�,
jotka uhaten retkeiliv�t taivaalla. Seisoi nyt ladon takana koivuinen
kanto; t�m�n juurelle, kenenk��n huomaamatta, lankesi Juhani polvillensa
ja rukoili Jumalaa armahtamaan sateelta h�nen niittunsa mehukasta,
hyv�nhajuista hein��. Niin h�n hiljaisuudessa rukoili; mutta tuskin
olikaan atrioittu, niin kuusten latvain takaa rynk�si esiin kohiseva
pilvi, joka, iskien tulta ja jyristen, ammensi vallattomasti vett� alas.
Niinp� vilauksessa hein� kastui l�pi, ennenkuin ehdittiin saattamaan
kokoon yht�k��n ainoata karhetta. Pianpa niitulta takaisin kiirehti
v�ki, haravat k�siss�, ladon suojahan taas, mutta vihasta nokimustana
kasvoiltansa seisoi Juhani latopihalla keskell� tulta ja sadetta,
kiroillen kauheasti. Siin�, korkeuden pauhatessa, h�n seisoi ja kiroili,
paukutteli oikeaa nyrkki�ns� vasten vasemman k�tens� k�mment�.
Vimmatusti h�n sadatteli, kykisti vaaksan alas, aina koska sana
�perkele� t�r�hti h�nen kirisev�st� hammastarhastansa ulos. Katsahtaen
yl�s, huusi h�n kertoen kiljuvalla ��nell�: �mit� on taivaan
sontaratasten tekemist� minun hein�niitullani?� Toruen h�nt�, lausui
silloin ladosta h�nen vaimonsa Venla: �mit� hirveit� haastelet, sin�
syntis�kki?� Mutta tuosta ei mies juuri huolinut, vaan huusi viel�
huikeammalla ��nell� kohden synkeit�, mustia pilvi�: �kysynp� lujasti:
vastako taivas sontaa ajaa, koska min� jo hein�� teen?� Silloinpa eukot
ja tyt�t ladossa, kuultuansa miehen hurjaa puhetta, rukoilivat hartaasti
Jumalaa h�nen puolestansa, k�det kiinte�sti ristiss�. Niin he rukoilivat
ja salaman leimahtaissa kuului heid�n suustansa siunaus, huokaava ja
raskas, ja syv��n notkistuivat heid�n polvensa. Mutta lapset, vienot,
liepe�silmiset, k�tkiv�t itkien kasvonsa, mik� �itins� poveen, mik�
h�nen hameensa liepeisiin, itkien ja huoaten. Sill� luulipa moni
pienoinen, ett� tuomion hetki oli tullut, koska tulessa uiskentelivat
maa ja taivas, koska leimahteli, s�l�hteli, ja koska kauas kiiriskeli
kamoittava jyrin�, koska satoi ankarasti ja mets� murheisesti kohisi.
Juhani, huomattuansa eukkojen toimen, koroitti vaan aina kirouksensa
mahdin, mutta koroittivatpa naisetkin rukouksensa ��nen.

Oli my�s ladossa Seunalan nuori ja hoikka tyt�r, kainosti katsahteleva

Anna, jonka silm�t loistivat kuin kaksi t�hte� kelme�n, kimaltavan otsan
alla. Usein, niin kerrotaan, oli t�m� neitonen n�hnyt kummallisia
n�k�j�, joiden vallitessa h�nen henkens� k�yskeli sek� autuitten
kirkkaissa tienoissa ett� tuomittuin pime�ss� alhossa, ja sielt�p�
ihmeit� h�n kertoili. Usein oli h�n my�s ennustellut ihmislapsille
tuhoja kovia: sotia, n�lk�vuosia, ruttotauteja ja viimein maailmanlopun.
H�np�, aina vakaa, ��net�n ja lempe� impi, nyt �kisti, Juhanin
sadatellessa niitetyll� nurmella, loiskasi ladosta ulos, lankesi
polvillensa maahan ja, huolimatta valelevasta sateesta ja leimausten
risteilev�st� palosta, rukoili huutavalla, melkein kiljuvalla ��nell�.
H�n rukoili Jumalata armahtamaan tuota onnetonta, sokeaa miest� eik�
iskem��n h�neen pyh�n vihansa liekehtiv�� vasamaa. Niin h�n rukoili,
katsahdellen yl�s korkeuteen, ja ihmeellinen tuli s�teili h�nen
silmist�ns� ja h�nen otsallansa v�ikkyi taivaallinen valo. Mutta katso:
Juhani vaikeni, h�n vaikeni, vaikka mulauttelikin silmi�ns� vihaisesti
viistoon neitosta kohden. Mutta viimein, koska tyt�n askare h�nen
mielest�ns� k�vi liian pitk�ksi, tarttui h�n rukoilijan k�sivarteen ja
talutti h�nen takaisin latoon, lausuen: �mene sis��n, r��sy, mene sis��n
ja �l� siin� turhaan kastele itse�si, sill� en tarvitse yht��n
puolestani rukoilijata�. Sis��n astui neitonen, mutta kaatui kohta
heiniin alas, antain lakkaamatta kaikua rukouksensa huutavan ��nen; ja
kuumia kyyneleit� vuodattivat naiset h�nen vieress�ns�. Mutta
ulkopuolella, nojautuen vasten sein��, seisoi Juhani ja h�nen
kasvoillansa n�kyi niinkuin katumusta, mutta viha puuskutteli kuitenkin
h�nen rinnassansa viel�.

Pian sade ja ukkonen siirtyi; ja seuraavana p�iv�n� korjattiin Vehkalan

niittu, korjattiin tulisessa poudassa. Mutta itse talon is�nt�� ei n�hty
siell�. Miss� viipyi h�n?--Seunalan tytt�ren ��ni oli kaikunut h�nen
korvissansa ja ei suonut h�nen sielullensa rauhaa. Sent�hden oli h�n
aamulla varhain l�htenyt pappilaan synke�ll� mielell� ja katuen
tunnustanut provastille syntins�, kiroilemisensa Jumalaa ja taivasta
vastaan. T�st�p� provasti tosin ensin h�nt� vakaasti nuhteli, mutta
lausui my�s pian h�nelle lohdutuksen sanoja, ja rauhallisella mielell�
palasi Juhani kotiansa taas. Mutta tuostapa kohtauksesta, Vehkalan
kolkolla niitulla, huomattiin aina jotain muutosta Juhanin luonnossa ja
k�yt�ksess�. Ilmausipa h�nen p��h�ns� ympyrj�inen patalakki, h�nen
takkinsa kaulus kohosi pystyyn, sen liepeet katkaistiin ja j�ljelle
j�tettiin ainoastaan lyhyk�iset �k�rtit�, niinkuin on her�nneitten
miesten vaatteenparsi yhdess� ja toisessa tienoossa Suomenmaassa.
K�yskeli h�n puettuna n�in ja k�yskeli kirkossa useammin kuin ennen.
Peloittavan totisena istui h�n aina m��r�tyll� sijallansa temppeliss�
totisen H�rk�m�en is�nn�n rinnalla, tuolloin, t�ll�in karautellen
kurkkuansa niinkuin oli my�s kumppaninsa tapa. Ja harvenivat my�s
t�st�l�hin raju-ilmat sek� Jukolan tuvassa ett� vainioilla, ja viimein
melkein ihan tyyneesti kului veli Juhanin elonp�iv� kohden rauhallista
iltaa.

Naimatonna miehen� eli Simeoni Juhanin huoneessa, nauttien talon ruokaa

ja juomaa, tehden v�sym�tt� talon ty�t� varhain aamusta iltaan my�h��n.
S��st�v�inen, kitsas oli h�nen luontonsa, ja kitsaammaksi k�vi se vuosi
vuodelta aina. Saidan huomiolla seurasi h�nen silm�ns� talon vaiheita
sek� miesten ett� naisten toiminnoissa. H�nenp� suustansa kaikui kerran
lause, joka viel�kin eleskelee naurettavana kansan huulilla Jukolan ja
Toukolan tienoilla. Er��n� p�iv�n�, koska h�n havutukin ��ress� veisteli
pienell� veistinkirveell�ns� leip�lapiota Venlalle ja v�ki atrioitsi,
harjallinen p�ytyri sianmurennusta edess��n, muistutti h�n kaikkia
yhteisesti: �kun panee hyvin pikkuisen sianmurennusta leiv�n p��lle,
niin se s�rvitt�� niin�. Lausui h�n niin, ja tuostapa pyrsk�htiv�t
nauruun sek� miehet ett� naiset, ja Juhani itse, my�s naurettuaan
hieman, katsoi parhaaksi v�h�n nuhdella velje�ns� liiasta ahneudesta.
Mutta lausuipa tuohon Simeoni taasen: �kohtuullisuuteenhan min� teit�
kehoitan, varoitan teit� jumaloitsemasta vatsaanne, joka on synti,
kuolemansynti.--Ja kuka on luonnottoman kitsas? En min�, mutta seh�n
oli tuo Kuninkalan Kalle, joka keuhkotaudissansa, koska huomasi kuoleman
varmaan l�hestyv�n, l�ksi polttamaan viinaa omiksi maahanpaniaisiksensa.
Sill� tiesih�n poika itsens� parhaaksi polttajaksi Toukolan kyl�ss�:
menetti viljaa vallan v�h�n, mutta saipa aina kosolta helmeilev��
viinaa. Niinp� nytkin. Kylm�ss� saunanporstuvassa istui kurja k��kk�
viinapannun ��ress�, yskien ja k�hien, nen� ter�v�n� kuin naskali ja
silm�t kuin kaksi lasipalloa p��ss�. Siell� h�n istui, ja viinaa
kannettiin sis��n koko kattilan t�ydet. Mutta viimein k�mppeili h�n
sielt� itsekkin, k�mppeili, k�mppeili rapuista yl�s porstuvaan,
porstuvasta tupaan, kiikahti koreasti alas vuoteellensa, ja
niinp� muutaman tunnin p��st� makasi kylm�n� poika. Seh�n, hyv�t
ihmiset, oli kitsausta, kitsausta, joka ei hellinnyt miehest� viel�
haudan partaallakaan, ja sit�p� taidan kutsua luonnottomaksi
s��steli�isyydeksi�.--Niin h�n itse�ns� puolusteli, omistamatta
koskaan saidan nime�.

Mutta ainapa h�n pysyi niin em�nt�ns� kuin is�nt�ns� suosiossa; sill�
olipa h�n uskollinen, luotettava vartija talossa. Surutonna taisivat he
viipy� kodostansa poissa, kun vaan tiesiv�t ett� kaikki oli Simeonin
huomassa.

Kerran, iltah�m�r�ss� er��n� joulujuhlana, l�ksi Juhani em�nt�ns� ja

kahden nuorimman lapsensa kanssa kest�ilem��n Impivaaran kyl��n sek�
Tuomaan ett� Laurin luokse, ja huoneen haltijaksi j�tettiin Simeoni
taas. Keli oli hyv� ja kestivierasten matka joutui mieluisasti halki
metsien, kirkkaan taivaan alla. Istui Juhanin polvilla pieni
�Tiiti�inen�, vakavana ja lihavana, mutta Venlan tukevalla povella,
hienon villahuivin verhossa lep�si nuorin lapsi, tytt�nen raitis ja
kiltti, nauttien �itins� nis�� l�mpym�n peitteen alla, koska helisten
pitkin lumisia ahoja liukui reki, siirtyi Jukolasta kohden Impivaaran
vainioita.--Mutta ilta tuli, ja riensiv�t Jukolan piiat ja rengit
leikkeihin Toukolaan, ja yksin vallitsi nyt Simeoni. Kahden t�ytyi
silloin oljennella h�nen valtansa alla: talon molempain vanhimpain
tytt�rien, joista toinen oli yhdeks�n, toinen seitsem�n vuotias lapsi.
Heit�p� ei p��stetty kestiin is�n ja �itin kanssa, eik� p��st�nyt heit�
set�ns�k��n leikkeihin muiden kanssa, josta he vihastuivat aivan
ankarasti. Mutta Simeoni ei siit� huolinut, vaan p��tti nyt k�ytell�
valtaansa ihan mielt�ns� my�den.

Oli jo sakea pimeys, mutta tulisijalle ei kohonnutkaan leimuavaa

iltavalkiaa kuin ennen ehtoosilla. Tuostapa rupesivat lapset
tuskittelemaan ja tillastelivat kiivaasti valoa ja valkeutta sed�lt�ns�.
Mutta h�n ei pit�nyt lukua heid�n tiuskeista vaatimuksistansa, vaan
rauhassa makasi h�n tapansa mukaan tulitakan kivell�, jonka reunalta
h�nen karhea tukkansa riippui alas. Siin� h�n makasi, haastellen
tyt�illens� j�rjen kielt�. �Kyll�p� sitten k�skis, jos t�ss� vaan
lakkaamatta muuria haudottaisi. Hei, hei! eih�n ollakkaan, luulen min�,
Vantaan rautapruukissa tuolla. Te h�ll�k�t, tiet�k��t ett� puu on
kallista kalua; ja sanokaapas mit� sitten poltetaan, koska mets� loppuu.
Variksen-varpujako? Niin, niin t�ss� kyll� on k�yp�, ellei kukin ajoissa
eteens� katso. Sill� v�hempikin t��ll� piisaa t�lle syntiselle
ruumishaaskalle, piisaa mar' joutilaille lapsivekamillekin. Menk��t
v�llyjen alle, siell� on l�mmint� kylliksi. Vai niin! Kyll� sitten
k�skis�. Niin h�n haasteli; mutta lapset, vikkel�t tytt�-veijarit, jotka
eiv�t juuri koskaan olleet tottuneet v��j��m��n is�ns� velje�, torelivat
vastaan, v�itteliv�t vallan tuimasti, priiskahtelivat ja n�yttiv�tp�
h�nelle tuolloin, t�ll�in viel� hammastensa valkoisen rivin, pilkaten ja
�ngytellen kiukuissansa. Mutta koska ei apua tuosta tullut, uskalsivatpa
he lopulta iske� kyntens� �ij�n kurjaan tukkaan, joka riippui tulitakan
reunalla. Tukkaan he iskiv�t ja vanuttivat sit� aika lailla, ennen kuin
ehti miesparka kivelt� yl�s. Yl�s hoksahti h�n viimein, sieppasi nokisen
haarun nurkasta kouraansa, jolla h�n, peloittaen pieni� peijakkaita,
kolisteli permantoon, kolisteli, uhaten lakaista jalat heid�n altansa
pois. Silloinpa vilkkasivat veitikat tuvasta ulos, ja m�ikkyi Jukolan
visainen ovi pienten pakolaisten juostessa.

Mutta hetken menty�, rohkenivat he astua sis��n j�lleen, vaatien

ehtoollista tuikealla ��nell�. Kauan antoi Simeoni heid�n �rjy� ja
tuiskahdella, nousipa kuitenkin lopulta yl�s, otti orsilta p�reen,
halkaisi sen keskelt� ja viritti palamaan tuon kaitaisen pirstaleen.
T�m�n valossa ammensi h�n padasta kryynivelli� tyt�ille, mutta ei juuri
runsaasti, ainoastaan kaksi, kolme kauhallista. Siit� kantoi h�n
p�ytyrin laukkutuolille, k�skien lapset sy�m��n, mutta padan peitti h�n
taikina-sammion kannella ja asetti sen painoksi viel� raskaan havutukin
nurkasta. T�h�n annokseenpa eiv�t tyytyneetk��n lapset, he vaativat
enemmin, tahtoivat ainakin leip�� lis�ksi; ja hele�t� itkua lasketti
pieni Venla, nokkela tytt�. Puri silloin Simeoni leiv�n syrj�st� pienen,
tuskin miehen peukalon suuruisen palan ja tarjosi sen tyt�lle. Mutta
t�m�, n�hty��n sen pienoisuuden, ei siit� huolinut, vaan tuiskaisi
vihaisesti k�dell�ns�, ja kauas perillen singahti leiv�npalanen Simeonin
kourasta. Siit�p� mieskin nyt kiivastui, nipisti huulensa yhteen ja
niristi kahdella sormella tytt�� hieman niskatukasta, lausuen: �sin�
lunttu! pilkkaatko kallista Jumalan lahjaa? Vai niin! Kyll�p� sitten
k�skis�.

Silloin tytt� itkem��n yh� ankarammin, mutta tuosta ei ainakaan Simeoni

huolinut, vaan rupesi viimein laittelemaan iltavalkiata pes��n.
Muutamasta viheli�isest� kek�leest� rakensi h�n kurjan pystyvalkian,
lausuen torelevalla ��nell�: �suus kiinni vaan, muutoin otan risun
tuolta nurkasta ja l�ylyt�n sinua oikein kelpo lailla. Kas kun peijakas
viskasi kourastani Herran lahjan nurkkaan. No, noh! Oleppas nyt perin
ilman leip�� ja lippele velli� kiltisti makoos, niinkuin, katsos, tekee
vanhempi sisareskin tuossa. Ja kyll�p� se lasten illalliseksi piisaakin.
Eih�n ole meid�n talossa vara m�ss�t� ja el�� rikkaanmiehen tavalla.
Suus kiinni vaan, sin� kn��kk�. Kyll�, kyll� vaankin sitten k�skis�.
Niin h�n haasteli, istuen kivell� ja kyy�tellen kehnosti palavata
kek�lepysty�ns�; ei huomannut kuinka pikku h�ll�kk� tytt�nen, lusikka
kourassa, h�nelle vihaisesti irvisteli ja h�nen puhettansa my�ten pient�
leukaansa keikutteli.

Kuitenkaan ei auttanut t�ss� tytt�jen itku, ei kiivaat sanat, vaan

t�ytyip� heid�n tyyty� set�ns� annokseen. Ja viimein saattoi voimallinen
uni pienoiset vuoteelle, ja he nukkuivat pian sike�sti pehme�n,
lammasnahkaisen kaattuvan alle.--Mutta Simeonin valkia saattoi tupaan
kylm��, ei l�mmint�; eik� vartonutkaan h�n kek�lten palamista loppuun
asti. Aatellen: kelpaahan kallista puuta huomiseksikin s��st��, rupesi
h�n sammuttelemaan h�myist�, mielt� synkist�v�� iltavalkiatansa,
m�isk�ytti peltin lujasti kiinni, huolimatta karvaasta tikurasta, joka
totosta suitsuili tupaan. Viritti h�n taasen p�repirstaleensa palamaan
ja s�i ehtoollisensa: pienen, homeisen leiv�npalan ja tammisesta kupista
seitsem�n kuivettunutta silakanp��t�. Hartaasti ja palavasti seurasivat
koirien silm�t h�nen atrioitsemistansa, h�nen k�tens� liikuntoa kupista
suuhun ja suusta kuppiin, mutta eip� riitt�nyt heille murenaakaan
Simeonin pivosta. Mutta h�n, atrioittuansa, l�isk�ytti k�tens� ristiin,
lankesi kiven juurelle polvillensa ja, vuodattaen palavia kyyneleit�,
kiitti Herra Taavetin poikaa, joka aina ja sulasta armosta oli h�nt�
ravinnut, syntis�kki�. T�st� noustuaan, aukaisi h�n oven ja rupesi
k�nistelem��n koiria y�ksi ulos, �vartioitsemaan taloa varkailta�. Niin
h�n lausui, vaikkei miesmuistoon ollutkaan tietty varkaitten eljist�
Jukolan talossa. Mutta ulkona puhalteli talven tuiskuava tuuli, josta
syyst� koirat eiv�t juuri mielineetk��n j�tt�� tuvan kahisevia olkia; ja
t�st�p� nousi meteli, joka kuitenkin p��ttyi koirien pahaksi.
Vingahdellen ja h�nn�t lyyhyss�, pakenivat he viimein ulos Simeonin
nokisen aseen, koivuisen haarun alta.

Tehty�ns� t�m�n, telki h�n tarkasti porstuvan tuimat ovet, irvist�viss�

hampaissa loimoittava p�re. Astui h�n taasen tupaan, kohotti loimonsa
vasemmalle, katsahtaen tytt�ihin, jotka makeasti uneksuivat vuoteellansa
pehme�n peiton alla, uneksuivat, poski vasten poskea, verevin� kuin
kaksi nuorta kes�y�n ruusua. Heihin nyt katsahti mies, katsahti
myh�illen ja asettain kaattuvan villaista reunaa l�hemm�s vasten pienen
Venlan kaulaa; ja koska siirtyi h�n taasen kohden tulitakan kive�,
lausui h�n hupsuttavalla ��nell�: �h�t�p�s oli teid�n ma'atessanne, kun
makonne on velli� t�ynn�. Niin h�n sanoi, ja p��ttyi my�s itse
kallistumaan vihdoin y�lliseen lepoon. Mutta lankesi h�n kerran viel�
polvillensa, iski nokiset kyntens� lujasti ristiin ja, vuodattaen
palavia kyyneleit�, kiitti Herraa, Taavetin poikaa kaikesta nautitusta
hyvyydest� ja rukoili h�nen varjelevaa k�tt�ns� t�m�n huoneen suojaksi
tulevana y�n�. H�n rukoili itsens� puolesta, noiden pienten puolesta
tuolla vuoteella ja viel�p� kaikkein ihmisten puolesta maan piirin
p��ll�. Siit� kallistui h�n lepoon rakkaalle kivellens�, nukkui viimein,
ja l�mmin hiilist� hautoi herttaisesti h�nen jalkainsa anturoita.

Mutta kylm� oli tupa, kylm� ja kolkko renkien ja piikojen ma'ata, koska
he puolen-y�n aikana palasivat leikeist� Toukolassa, ja siit�p�
seuraavana aamuna kyr�iliv�t he vihaisesti Simeonille. Ja koska nyt
palasivat kestiretkelt�ns� talon is�nt� ja em�nt�, niin kantelivat h�nen
p��llens� kiivaasti, niin piiat kuin lapset. Mutta Simeoni ei tuosta
ollut juuri mill�ns�, veistellen havutukin ��rell�, haasteli h�n vaan
joutilaalla ��nell�: �ei piisaa meid�n talossa herrastella; kyll�h�n sen
tied�tte. Ei vaankaan meid�n talossa herrastella piisaa�.

Niinp� eleskeli Simeoni entisess� kodossansa, vanhassa Jukolassa,

ty�skennellen ahkerasti ja k�yden aina vahtia, pit�in tarkalla silm�ll�
huoneen hallitusta sek� sis�ll� ett� ulkona vainiolla. Mutta olipa
kuitenkin hetki�, joina mik��n maailmassa ei h�nt� huolettanut.
Tapahtuipa joskus, ett� h�n t�ydess� humalassa tuli kyl�st�, tuli
iloisena miehen�, r�hisi kovin ja pasteeraili edestakaisin permannolla
huviksi ja nauruksi sek� nuorille ett� vanhoille talossa. Mutta
seuraavana p�iv�n� oli h�n taasen sangen sairas sek� sielun ett� ruumiin
puolesta. Huokaillen, k�det ristiss�, h�n makasi tulisijan kartisella
kivell�, ja syd�nt� kaiveli kauhea katumus.--Mutta tapahtui asia, joka
paljon harvensi h�nelt� humalahetket ja katumuksen pitk�t p�iv�t.
Kantoipa kerran Juhani h�nen k�teens� kalliin kaupunkilahjan: suuren,
kankea-kantisen, melkein leivisk�n-painavan piplian. Suuri oli Simeonin
ilo ja ihastus; ja tuostapa hyv�nteosta ei h�n koskaan v�synyt
kiitt�m�st� ja ylist�m�st� velje�ns�. Mutta t�st� ajasta unohti h�n
melkein ainiaksi vieh�tt�v�n viinalasin.

Nyt h�n lakkaamatta sunnuntakien ja pyhien iltap�ivin� n�htiin istuvan

pipliansa ��ress�, tutkien sanaa; ja n�in h�n joutui harvemmin kuin
ennen mielt�-muuttavan juoman pariin. Mutta niinp� tapahtui kerran
kuitenkin er��n� pyh�inmiesten iltana. Iloisessa huimauksessa mekasteli,
k�yskeli ja py�r�hteli mies, ja nukkui viimein makeasti kivellens�;
mutta seuraavana p�iv�n� tunsi h�n synke�n katumuksen povessansa taas.
Mit�p� teki h�n silloin? Seisten p�yd�n p��ss�, edess��n avattu piplia,
kutsui h�n korkealla, saarnaavalla ��nell� kokoon kaiken talonv�en
vanhimmasta nuorimpaan asti. Ja asetti h�n kaksi sormea piplian p��lle
ja, mulautellen silmi�ns� kohden taivasta, vannoi pyh�sti, ei
milloinkaan en��n nauttivansa juovuttavia juomia, ei pisaraakaan t��ll�
el�iss�ns�.

Meni vuosi, meni kaksi ja meni viel� kolmekin vuotta, ja aina lujana
seisoi Simeoni vannotussa valassansa. Mutta kerranpa kuitenkin piti
h�nen viel�kin lankeeman tuohon kiusattavaan helmasyntiins�, ja t�m�
lankeemus saattoi taloon peloittavan h�lin�n. Valapattoisena,
sieluttomana matona piti nyt itse�ns� kurja mies, rikottuaan lupauksen,
jonka h�n oli tehnyt �kaksi sormea kirjan p��ll�. Sent�hden tahtoi h�n
lyhent�� viheli�iset p�iv�ns�. Kiivaasti, mutta vakavilla askeleilla,
ja mielell� kylm�ll� kuin j��, l�ksi h�n tuvasta, astui yl�s
tallinparsille ja kiertoi kaulaansa vanhan Pilkkutamman loimivy�n, jonka
toisen p��n h�n kiinnitti katon ylimm�iseen orteen. Ja niin h�n asetti
itsens� levollisesti riippumaan, nukkumaan kuolon uneen; ja kankeasti
tuijottelivat eteenp�in miehen silm�t, vimmatulla vauhdilla paisuivat
h�nen poskensa ja yhteenlikistyiv�t h�nen kouransa kiinteiksi nyrkeiksi.
Mutta h�nen el�m�ns� mitta ei ollut t�ytetty viel�.
L�ksih�n talon vanha anoppi-muori katsomaan kananpes��ns�
tallinparvella, n�ki miehen nuorassa ja antoi, huudolla ja kiljunnalla,
kohta tiedon taloon. H�t�paikkaan kiirehti nyt Juhani viipym�tt� ja
pelasti veljens� kuoleman kidasta. Yhdell� tempauksella katkaisi h�n
loimivy�n, kantoi, roihkaten ja kummitellen, veljens� sis��n, mutta
heid�n ymp�rill��n parveilivat naiset ja lapset, itkien, huutaen ja
k�si�ns� paukutellen.--Kammariin, Venlan hylly�v�lle ryijylle kantoi
Juhani veljens�, jossa t�m� pian tointui, mutta synke�n�, huokaillen, ja
tirkistellen alas permantoon istui h�n s�ngyn laidalla, sanaakaan
lausumatta. Juhani, hampaissa ry�h��v� nys�, kiirehti nyt Aapon luokse,
asteli kiivaasti ja roihkaten, ilmoittamaan veljellens� kamalaa tapausta
ja kyselem��n neuvoa k�ytett�v�ksi Simeonia kohtaan. H�nen omasta
mielest��n olisi pieni, kohtuullinen l�ylytys, annettu salaisesti ja
kaikessa hiljaisuudessa omien veljesten k�dest�, ja sitten kiivasta
manausta Jumalan nimess�, ollut miehelle parasta. Mutta kurituksen
katsoi Aapo turhaksi, vahingolliseksi, ja p��tti k�ytt�� h�nt� kohtaan
ainoastaan sanan voimaa. Ja koska my�s h�n oli viritt�nyt nys�ns�,
l�ksiv�t molemmat veljekset Aapo-Jukolasta yli pellon Juhani-Jukolaan,
j�rjellisesti haastelemaan Simeonin, sen murheen pojan kanssa.

Terveisiksi ravisti Aapo rakkaasti Simeonin k�tt� ja, ladaten

piippuansa, rupesi h�n juhlaisella muodolla ja ��nell� lausuilemaan
rangaistuksen, ja pian my�skin lohdutuksen kielt�. Sit� kuulteli Simeoni
mykk�n� kauan, kuulteli, killistellen surkeasti alas permantoon. Mutta
Aapo, viritellen ehtimiseen sammuvaa piippuansa, osoitellen k�dell��n ja
sulavilla silmill� katsellen akkunasta ulos kohden taivaan reunaa,
kiihoitti vaan aina puheensa mahtia. Ja hohtavana kultasateena
lenteliv�t sanat h�nen suustansa ulos. Nytp� ilmestyi �kisti
katkeran-suloisia poimuja ymp�ri Simeonin huulten, ja kyyneli�-virtaavan
itkun ��neen paukahti miehen kurkku. My�s Juhanin leuka nyt j�r�hti ja
v��ristyi pahasti, ja pian hyrisi itkussa h�nkin, ja Aaponkin silmist�
s�teili kostea kiilto.

Niin k��ntyi Simeonin syd�n kohden eloa ja toivoa taas. Ja

kiitollisuudesta loistavilla kasvoilla likisti h�n j��hyv�isiksi
veljens� Aapon k�tt�. My�s kiitti h�n Jumalaa, joka kerran viel� oli
h�nt� armahtanut, ja p��ttyi v�hitellen tavallisiin toimiinsa Jukolan
talossa.--Niinp� siivo Simeoni, koskaan en��n lasia kallistamatta,
vietti rauhalliset p�iv�ns�: milloin tukin nokalla veistellen, milloin,
nys� suussa, nolkkien havuja raikkaasti tuoksuavassa tarhassa, ja
milloin taasen istui h�n pipliansa ��ress�, tutkien sanaa.

Mutta Aapo is�nn�itsi Jukolan toisessa puoliskossa, joka kutsuttiin

Aapo-Jukolaksi; ja seisoivat sen huoneet muutama sata askelta
em�talosta. Vaimoksensa otti h�n Konkkalan Hinrikan; se oli siev� ja
kaikin tavoin kiltti nainen; toimekas em�nt� ja lauhkeamielinen vaimo.
H�neen tyytyi my�s Aapo, katsoen kuitenkin parhaaksi tuolloin, t�ll�in
oikein opettajan muodolla ja ��nell� antaa h�nelle t�rkeit� muistutuksia
ja neuvoja sis�llisest� huoneenhallituksesta. N�it� kuulteli vaimo joko
lausumatta sanaakaan tai naurain, silm�t tiriss�, yksinkertaista,
iloista naurua. My�s piikojansa ja pieni� piikatytt�j�ns� opasteli usein
is�nt� Aapo, koska niin, ett� hieman karstoi h�nen silm�ss��n heid�n
toimensa ja askareensa. Kerranpa talon vanhin piika, lakaistessaan
laattiata, sai is�nn�lt��n kiivaan l�ksytyksen. Sill� Aapo, jonka
mielest� tytt� lakaisi vallan tuiskien ja heitt�in tunkiota nurkkiin,
kiivastui �kisti, sieppasi piialta luudan ja rupesi uudestaan ja
nopsalla k�dell� lakaisemaan tupaa perilt� kohden ovea. Mutta koska h�n
oli ehtinyt noin puoleen permantoon, pisti h�n j�lleen luudan
piika-raiskan kouraan ja lausui: �noinhan kiltin tyt�n lakaiseman
pit��. Silloinpa em�nt�, joka tulipes�n ��relt� katseli kuinka Aapo,
luuta kourassa, hy�ri piian kanssa, nauroi vilpit�nt�, sulavata
nauruansa, nauroi tirist�en silmi�ns�, k�mmenet vasten polvia,
kumarruksissa. Mutta tuostapa Aapo, kun oli j�tt�nyt piian, antoi
vaimollensa vakavasti rankaisevan katsannon.--Kuitenkin harjoitti h�n
aina oikeutta ja kohtuutta sek� piikojansa ett� renkej�ns� kohtaan; sen
kiitoksen sai h�n kaikilta yhdest� suusta.

My�s harjoitteli h�n parantajan ammattia, niinkuin h�n oli oppinut

er��st� vanhasta l��k�rikirjasta, jota h�nell� oli tapana ahkeraan
tutkistella. Onnistui h�n useinkin rohtoinensa, joista moni oli h�nen
oma keksim�ns�, maan yrteist� rakettu. Varsinkin oli h�n mainittu vallan
mahtavaksi parantamaan ruusua, ruiskutautia, py�rrytystauteja,
siannappeja ja syhelm��. Hieroja oli h�n verraton; ja olipa monikin
mies ollut h�nen k�mmentens� alaisena ja saanut lievityksen.
Vatsankivistyksi�, tukituiskattuja polttoja paranteli h�n usein
ainoastaan hieromisensa sukkelalla keinolla. Ja koska h�t� ei muistele
lakeja eik� s��nt�j�, niin tapahtuipa kerran, tapahtui useammin, ett�
naisenkin t�ytyi kaatua alas Aapon k�mmenten sivelt�v�ksi, koska
rintasen alla lakkaamatta kierteli ja poltti.

Oli er�s nainen, tuon r�tti-ukon, Tervakosken-Matin vaimo, jota vaivasi

itsepintainen painajainen. Se h�nt� ratsasteli rasittavimmalla tavalla
usein joka ainoana y�n� monet viikot per�tysten. V�list�, kun se jonkun
aikaa oli viipynyt tulematta, h�n toivoi olevansa pelastettu tuosta
y�llisest� vammasta. Mutta sitten se taas �kki� ilmautui ja akka sai
taas oljennella kiusanhenkens� kanssa. Kulki h�n monenkin puoskarimuijan
luona, kulki l��k�reiss�, kuitenkin turhaan aina. Mutta joutuipa
h�nenkin korviinsa viimein maine Jukolan Aapon suuresta taidosta ja
voimasta parantamaan tauteja; ja l�ksi h�n etsim��n apua kerran viel�.
Mytty k�sivarrella ja sukankudin k�siss�, vaelsi h�n pitk�n, vaivaloisen
matkan Jukolaan, mutta sielt�p� sai h�n my�s elinkautisen parannuksen
Aapon keinojen kautta.

My�s lautamiehen virassa oli Aapo kunnon mies. Vakaana, ja usein k�mmen
korvan takana, tarkasti kuullellen asiain luonnistumista, istui h�n
penkill�ns� lakeassa ker�j�salissa. Siell� h�n istui, miehekk��sti
pystytt�en p��t�ns�, ja tuolloin, t�ll�in v�ik�hteli h�nen huulillansa
hieno, itsetyytyv�inen myh�ilys. Mutta viisas, tasapuolinen, oikea oli
aina h�nen tuomionsa. Sen tiesi tuomarikin ja kuulteli aina
k�rsiv�llisyydell� h�nen jotenkin pitki� lauseitansa, koska h�n,
levitellen k�si�ns�, antoi asiasta aatoksensa ilmi.

Niin eleli h�n rauhaisessa talossansa, kelpo is�nt�n�, ja reippaitten

lapsiensa kelpo is�n�.

Mutta Impivaaraa, ensin rakettua, hallitsi omanansa Tuomas, mies harteva

ja vahva. Miss� l�ytyi se uros, joka olisi rohjennut r�yhist�� rintansa
Yli-Impivaaran is�nn�n edess�? Suuri oli h�nen voimansa, ja mahtia,
vakuutta oli h�nen olentonsa t�ynn�. Talonsa t�iss� ja toimissa ei h�n
k�ynyt k�siin menolla ja pauhinalla; kuitenkin piti h�n kuria ja Herran
nuhdetta yll� sek� huoneessa ett� ulkona vainiolla. H�n oli anteliain
kaikista veljeksist� ja kohteli aina laupeudella ja hyvyydell� k�rsivi�,
kovan onnen lapsia. Ei h�n tuossa kysellyt, ei h�n tutkistellut juurta
ja perustusta apua-etsiv�n kurjuuteen. Ei k�ynyt h�n moittimaan miest�,
jonka k�teen oma syyns� oli saattanut kerj�l�issauvan. Kaikille h�n
antoi, antoi ilman v�lityst�, aatellen: olethan kuitenkin onneton.
Enimmin kaikista hellitteli h�n pieni� k�yp�l�istytt�j�, jotka, kainosti
katsellen, astuivat pelosta vavahtelevalla syd�mell� mieron tiet�. Kaksi
t�llaista matkustajaa oli h�n ottanut huomaansa, ja heit�p� kasvatettiin
ja suosittiin yht� armaasti kuin omia pienoisia talossa, joita ei
puuttunut, ja olivat he ravakkaita poikia kaikki.

Vaimona oli h�nell� H�rk�m�en ainoa tyt�r, jalo ja vakava nainen,

ansaitseva mieheksens� Impivaaran oivan uroon. Salskea, yht'aikaa
riipe�, vakava ja tyyni oli t�m�n naisen muoto ja olento. Uljaasti
kohosi povensa; hiuspalmikko, paksu, pellavankeltainen, n�htiin somasti
leiskahtelevan h�nen tukevilla hartioillaan valkeapohjaisen,
punaristillisen liinan alta. Rauha asui h�nen otsallaan poistumatta ja
h�nen syd�mess��n Jumalan-pelko, ankara ja vilpit�n. H�np� oli
Impivaaran em�nt�, h�n talon pienten, sek� omien ett� ottolastensa,
oivallinen kasvattaja. Usein h�nen silm�ns�, jalot ja laupiaat,
lep�siv�t uneksuen vienon tytt�sen p��ll�, joka orpona ja suojatonna
kerran oli joutunut heid�n huoneesensa.

N�in kulkivat Tuomaan p�iv�t, tyynesti kohden haudan tyynt� satamaa.

Virtaan verrataan usein ihmisen el�m�� t��ll�. Mutta Tuomaan elinkauden,
h�nen is�nnyydest�ns� Impivaarassa aina kuolinhetkeens� asti, tahtoisin
verrata kymiin, joka juhlaisesti, rauhaisesti retkeilee kohden
��ret�nt�, ijankaikkista valtamerta.

Tuomaan talosta kaksi, kolme ampumamatkaa it��np�in seisoi nummella

Laurin uudistalo; ja oli se Impivaaran toinen puolisko, my�s kutsuttu
Laurilaksi. Siin� asui ��net�n mies, viljeli maatansa t�ysintoimin,
askarteli ahkerasti pelloillansa, mutta mielemmin viel� saloilla ja
soissa.

Vaimon oli h�n nainut Kuokkalan talosta. Olihan Kuokkalassa tytt�ri�

kaksoispari, joista Lauri otti toisen, mutta toinen joutui avioksi
Timolle, em�nn�ksi Kekkurin torppaan. Oli tuossa eukkoa, Laurin akassa:
leve�rintainen nainen; jotenkin lyhyenj�ntt�r� varreltansa my�s. H�nen
kimakas ��nens� kaikui kauas kuin kiljuvan klaneetin ��ni, kaikui
varsinkin koska h�n, tuimuutta t�ynn�, tiuskahteli miehellens�, ja tulta
iskiv�t h�nen mustanruskeat silm�ns�.

Mutta ��net�nn�, veistellen istui Lauri, huolimatta vaikka �rhentelikin

akka, tuulisp��n� tuiskahteli. Ja t�m� oli kiusa, joka paisutti eukon
sappea yh� enemmin ja enemmin. Tapahtui kuitenkin tuolloin, t�ll�in,
ett� miehen k�rsimys katkesi, ja silloin ei ollut hyv� h�nt� katsoa
vasten naamaa. Vaikenipa eukko �kisti, kieppasi ulos miten jaksoi ja
k�tki itsens� ometan nurkkiin, suojeleviin soppiin ja soliin. Siell� h�n
oljenteli hetken lymyss�, v�lill� katsoi h�n luimistaen k�tk�st�ns�
ulos, tiet��ksens� miten luonnistui huoneessa oma-synnytt�m�ns� �rjy.
Niin h�n viipyi kunnes viimein oli asettunut vihaisen miehen mieli.
--Mutta harvoin kuitenkin n�htiin n�in myrskyisen� rauhallista Lauria.
Useinpa, koska taasen akka riehui ja mekasti, l�ksi ukko mets��n, nys�
hampaissa ja kirveskyn� kainalossa, l�ksi etsiskelem��n kalupuita,
kenk�tuohia ja pahkaleita. Kernaasti viipyi h�n niill� retkill�ns�,
etsien, katsellen ja arvellen. Ja vasta, koska aurinko jo kauan aikaa
oli laskeunut ja kaikki p��tyneet lepoon, asteli h�n kotia lense�n
kes�y�n h�m�r�ss�, kantain olallansa juuria, v��ri� ja kenk�tuohia
ankaran pallon.

Silloin tapahtui my�s usein, ett� h�n kotomatkallansa kohtasi rotevan

sonninsa, leve�niskaisen H�llin, joka, pyrkien kiivaissa aatteissa
kohden kyl��, tuli h�nt� vastaan illan sumussa hietaisella tiell�,
l�hestyi h�nt� kyr��vill� silmill�. Ja nytp� kova iski vasten kovaa;
mutta Lauri, r�m�isten karmealla ��nell�ns� ja heristellen
kirvesvarttaan, pakoitti kuitenkin itsepintaisen elikon k��ntym��n
lopulta. Ja siit� nyt asteltiin Laurilaan p�in, H�lli edell�, is�nt�
per�ss�. H�lli yritt�isi k��nty� oikealle, mutta Lauripa kohta oikealta
h�nelle kirvesvarttansa herist��; k��ntyisip� H�lli kerran viel�
vasemmalle, mutta vasemmalta uhkaa h�nt� kiireesti taasen Laurin
kirvesvarsi. Ja niinp� katsoi sonni parhaaksi kulkea kotia kohden,
kuitenkin ravisteli h�n p��t�ns� vihaisesti ja puhalteli ulos
sieraimistansa voimallisen syd�mens� hohdetta.

Kuljettiin viimein ohi Tuomaan talon, jossa piika vuoteellensa kuuli

t�min�t�, askelten sihin�t� ja tapsutusta hietaisella tiell�. �Ken
liikkuu n�in my�h��n siell� ulkona?� aatteli h�n, nousi yl�s ja,
unip�rryisen�, paitasillaan, asteli kohden akkunaa, tirkisti ulos ja
n�ki naapurin sonnin ja is�nn�n, jotka vakaasti ja totisina k�yskeliv�t
toinentoisensa per�ss�. Edell� kulki sonni, vastakynsin, is�nt� h�nen
j�ljess�ns�, tuolloin, t�ll�in heristellen kirvesvarrellaan ja kantain
olallansa kalupuita ja kenk�tuohia, ker�ttyin� siev��n, ympyrj�iseen
palloon. Ja niin katosivat he viimein piian silmist�. Mutta aukaisipa
sonni turpansa ja hellitti vihoissaan kidastansa hirmuisen, kiljuvan
laulun, ja nummi j�r�hti, maa ja taivas raikkui. Lausui silloin Lauri:
�kyll� min� sinullen annan. Vihoitteletko? Ahaa, junkkari, k�ypp�s
koreasti kotia vaan; sill� t�ss� ei auta nyt sukkelan sukset eik�
Kaura-Matin konstit ja koukut. Sen tied�tkin�. Niin h�n haasteli
kulkeissansa, koska edell� k�yskeli sonni, puhaltaen ylpe�t�,
peloittavaa marssia, joka l�pi tyynen y�n kajahteli kaukaisiin kyliin.

Mutta Lauri telki H�llins� lujasti tarhaan toveriksi oman talon karjalle
ja astui tupaan, jossa j��htynyt ehtoollinen vartoi h�nt� p�yd�ll�.
Tuvassa lep�siv�t jo kaikki makeassa unessa, ainoastaan em�nt� valvoi
kiukkuisena kammarin s�ngyss�, odottaen miest�ns�. Mutta Lauri, koska
h�n oli atrioinnut, astui vihdoin kammariinsa, josta taasen �ke� vihuri
pieks�hti h�nt� vastaan. Eukkohan siell� vuoteeltansa kiljahteli, pisti
vallan kiivasta �kikakakaa� miehellens�, r�iskyi kuin tuli kuivassa
katajassa �tuon k�llin kirotusta kuhnailemisesta mets�n korvissa�.
��net�nn� liikkui ukko, riisui p��lt�ns�, viritti nys�ns� ja kallistui
lopulta vuoteellensa akkansa viereen, joka lakkaamatta toreli ja
�rhenteli. Mutta koska nyt piippu oli poltettu pohjaan asti, asetti
Lauri sen varokkaasti vaiheillensa alas laattialle, nihkaisi peittoa
ylemm�s hieman ja lausui sitten lujalla ��nell�: �oleppas jo vaiti,
siunaa itse�s ja nuku Herran nimeen hyv�n s��n aikana; muista: hyv�n
s��n aikana�. Vaikeni silloin toraisa vaimo, vaikka ponnistelikin syd�n
h�nen povessansa; ja niin h�n, temmaisten vihaisesti peittoa puoleensa,
vihdoin nukkui ja samoin mies h�nen vieress�ns�.

Niinp� viivyskeli Lauri aina pimeihin �ihin hupaisilla retkill�ns�

metsiss�. Ja mit� h�n siell� n�ki huomaittavaa, ihmetelt�v�� ja
mietitt�v��, siit� h�n harvoin kellenk��n sanaakaan viikon kuluessa
lausui. Vasta h�n seuraavana sunnuntaina, tavallisesti murkinap�yd�ss�,
kertoili rengeillens� yht� ja toista.

Tapahtui kerran, koska h�n mets�st� palasi, ett� h�nen aivonsa

hartaammin kuin koskaan ennen mietiskeli, tuumiskeli; mutta mit� h�n
noin kiinte�sti aprikoitsi, ei tuota kenk��n voinut arvata. ��net�nn�,
ja �ke�mp�n� yh� p�iv�-p�iv�lt�, h�n liikkui talonsa pihoilla,
�r�hdellen tiukeasti sek� miehille ett� vaimoille, joka harvoin oli
h�nell� tapana ennen. Mutta syvien tai kiusallisten aatosten pilvi
peitti lakkaamatta h�nen otsansa, heitti h�nen silm�kuoppiinsa synke�n
varjon. T�m�nkaltaisena n�htiin h�n kuluessa pitk�n viikon. Tuli viimein
sunnuntai, p�yd�ss� istuivat Lauri ja h�nen miehens�, mutta ��nett�min�
vallan. Lopulta aukaisi is�nt� suunsa ja lausui, kysyen seuraltansa:
�Miehet, yht� mielin teilt� kysy�; antakaat minulle selitys. Koska viisi
p�iv�� sitten k�yskelin yli Koiviston niitun sile�n t�yr��n, �sken
tulleessa lumessa, joka ohkaisena peitti maan, niinkuin se nytkin sen
peitt�� hienolla puuvillavaipallansa, n�in min� merkin, jota ei aivoni
voi k�sitt��. Kirous! jo y�t ja p�iv�t, sinne, t�nne, kohden tuhatta
haaraa olen leivoittanut aatostani t�m�n asian t�hden.--Mutta kuulkaat:
N�in min� niitulla j�lki�, aika-miehen sotkemia j�lki�, joita seurasin,
astellen hiljaksiin. Mutta �kisti katkesivat n�m�t j�ljet, josta
katkosta, jatkamalla yli t�yryn ja alas viitaan, alkoi ketunj�lki�,
selvi� ketunj�lki�, joita ei t�h�n-asti l�ytynyt maassa, ei ainoata.
Mihin oli kadonnut mies? Ei ollut h�n k�ynyt takaisin, ei eteenp�in, ei
oikealle, eik� vasemmalle, ei, vaan taivaasen oli h�n astunut yl�s ja
taivaasta alas oli astunut kettu jatkamaan h�nen j�lki�ns� lumessa. Tai
oliko mies kantanut kettua syliss��n ja sitten siin�, jossa h�nen omat
j�lkens� loppuivat, astunut itse heilah�nn�n selk��n ja ratsastanut
halki viidan ulos kirkkotielle. Mahdottomia juonia; mutta mahdollisempaa
keinoa en keksi, p��st�kseni t�st� seikasta selville poluille. Mit�
sanotte, miehet? L�ytyyk� viel� noitia meid�n pit�j�ss�? Oliko mies
perkeleen voimalla muuttanut itsens� ketuksi?� Niin h�n haasteli, mutta
kummastuen kuulteli v�ki, eik� voinut kenk��n selitt�� tuota arvoitusta,
vaan p��ttyiv�t he viimein siihen uskoon, ett� noitia oli k�yskellyt
Koiviston t�yr��ll�.

Mutta Lauri ei tuntenut rinnassansa rauhaa; sy�ty�ns� l�ksi h�n

astelemaan kohden Koiviston niittua taas. Tultuaan sen sile�lle
kummulle, huomasi h�n, ett� sama ilmi� oli taasen uudistettu: miehen- ja
ketunj�lkien vaihetus �sken-tulleessa lumessa. H�n vimmastui ja lausui
kiukkuisella ��nell�: �rikeeraako t�ss� itse ilminen saatana!� Niin h�n,
suu irviss�, kiljahti, potkaisi jalallansa er�st� lantakasaa, joka
haamoitti l�pi lumen, mutta sielt�p� leimahti esiin kirkasta rautaa.
Sielt� vilauksessa hienoa lantaa ja ruumenia p�ll�hti korkealle ilmaan
ja samassa tulisten ketunrautain kiilt�v�t keh�t iskiv�t kiinni miehen
kinttuihin ja likistiv�t ankarasti. T�st�p� leveniv�t Laurin silm�t, h�n
kumartui kiireesti alas hellitt�m��n karvastelevasta, paisuvasta
s��rest�ns� itsepintaista konetta, jonka h�n kirouksen kirkunalla
viskasi kauas tanterelle. Nytp� h�n huomasi tosin, mit� virityksi� oli
rakettu h�nen niittuunsa, mutta j�lkien kummallista muutosta lumessa ei
h�n kuitenkaan ymm�rt�nyt viel�. Vihaisena rupesi h�n taasen k�ym��n
kohden kotoa, ontuen pahoin ja purren hammasta, astuessaan rautain
iskem�ll� jalallansa. Ja pian huomasi h�n tarvitsevansa tuetta
kulkeissansa, ja rupesi etsim��n itsellens� sauvaa viidasta l�hell�
kirkkotiet�. Pensaassa n�ki h�n kaksi koivuista kankea, ja koska h�n oli
kiskonut ne k�tk�st� ulos, havaitsi h�n ne kahdeksi puujalaksi, joiden
kummankin alap��h�n oli siev�sti kaavattu hyvin luonnollinen
ketunk�p�l�. Silloin kirkastuivat h�nen kasvonsa ja kaikki selveni h�nen
eteens�. Nyt ymm�rsi h�n, ett� ketustaja, poistaaksensa ketun silmist�
kaiken syyn ep�ilykseen, oli, k�ydess��n katsomassa rautojansa, aina
l�hestynyt paikkaa t�m�nkaltaisilla puujaloilla. Ja t�m�np� keinon
kautta j�tti h�n per��ns� ketun-, vaan ei ihmisen-j�lki�, joita tietysti
karttelee m�kimaiden vikkel� Mikko. Oli siis Laurilla asiasta selko; ja
lievitetyll� syd�mell�, vaikka karvastelevalla s��rell�, astui h�n pois,
k�ytellen puujalkaa sauvanansa.

Tapahtui silloin, ett� Kolistimen �ke� ukko, k�yden oravapauloillansa,

joita h�n viritteli seiv�sparien v�liin niittujen ja huhtien aitoihin,
huomasi Laurin j�ljet lakealla aholla ja rupesi tuumiskelemaan kovin.
�Onhan tuosta k�ynyt mies ja koira, mutta--mit� aattelen t�st�
tempusta?--yksijalkainen koira. No peeveli ja kumma! Yksijalkainen koira
on harppaillut is�nt�ns� rinnalla yli t�m�n kantoisen, Jumalan ahon.
Mit� riivattua aattelisin tainkaltaisesta tempusta? Ovatko noidat ja
Lappalaiset liikkeill�? H�h?� Niin h�n aholla seisoi ja aprikoitsi,
kouristeli mustaa, karheata tukkaansa, mykerteli tupakkim�lli�
etuhampaittensa v�liss� ja rypisteli noita harmaita kulmakarvojansa
hirmuisesti.--Viimein kuitenkin l�ksi h�n taasen k�ym��n, mutta
k�sitt�m�tt� ilmestyst� aholla: yksijalkaista koiraa, joka hyppeli
herransa rinnalla. Tuota h�n arveli kauan, ilmoittamatta kellenk��n,
ennen kuin kuolinvuoteellansa, jossa h�n kysyi hell�lt� mini�lt�ns�,
mit� aattelis h�n t�st� ihmeest�, joka h�nelle ei viel� kuoleman
leuvoissakaan antanut rauhaa. Silloin nainen, kyyneleet silmiss�,
haasteli h�nen korvaansa, pyysi h�nen poistamaan mielest�ns� kaikki
sellaiset mietteet ja muistelemaan ainoastaan kuolematonta sieluansa.
Tuohon ei ukko sanaakaan lausunut, vaan tuijoitteli eteens� lakkaamatta;
ja niin vei h�n kummallisen pulman aholta ilman selityst� my�t�ns�
hautaan.

Mutta pian parani Laurin jalka, sankojen purema, ja entist� my�ten

askarteli h�n talossansa taas, milloin metsiss�, milloin avarassa
pirtiss�ns�. Niin h�n eleli uljaan vaimonsa ja lastensa keralla. Ja
lapsilta, niinkauan kuin he oleskelivat �itins� huomassa, ei puuttunut
koskaan paita, ei sukka, ei jokap�iv�inen ruoka eik� ruoska.

Kekkurin torppaa hallitsi Timo, ja aviona oli h�nell� Kuokkalan

kaksoissisaruksista toinen. Sek� mielenlaadultansa, ett� ulkomuodon
puolesta oli h�n sisarensa vertainen: tukevarintainen, keikkanokkainen
ja ruskeanahkainen t�ps�. Sanottiinpa kuitenkin, ett� oli h�nell� hieman
hellempi syd�n kuin sisarella, veli Laurin vaimolla. Paljon piti h�nest�
Timo, vaikkapa joskus p�ll�htelikin h�nen tukkansa kiivaan puolison
jykeviss� kourissa; sill� hyv� ei ollut h�nt� vastaan ylv�stell�. Koetti
my�s Timo aina kaikin tavoin tehd� vaimonsa tahdon, ja hyvin k�vi
talossa ty� ja toimi. Mutta yksi oli seikka, joka tuolloin, t�ll�in
hieman h�mmensi huoneen rauhaa. Olihan Timolla tapana, kovin juurtuneena
tapana, kerran vuodessa, noin kekrijuhlan aikoina, naukkia p��ns�
humalan humuun, viipyen kyl�ss� p�iv�n tai kaksi iloisten kumppanien
seurassa. Mutta nousi tuosta melakka, koska h�n viimein huomasi
parhaaksi k�yd� kotiansa taas.

Kerran er��n� sunnuntaina lokakuun ja marraskuun rajalla joutui mies

taasen hieman harhateille, liittyi iloiseen hummaukseen, Tammiston
Ky�stin ja Karkkulan Aapelin pariin. Tammiston viile�ss�
ullakkokammarissa he kallistelivat mustaa, kiilt�v�t� pulloa,
haastelivat hartaasti, laulelivat ja halailivat armahimpina yst�vin�.
Niin he viettiv�t kaksi y�t� ja p�iv��, hurraten ja lauleskellen ja
huolettomasti heitellen hareita silmi�ns� korkean kammarin tuulisesta
akkunasta ulos. Katselivat he yli lantaisen tarhan, yli olkisen ometan,
yli kivisen m�en, yli peltojen ja niittujen, aina Lemmil�n kaukaiseen
suohon, jonka kohdalla, ylh��ll� pilvien rajalla, sinkoilivat joutsenet,
kiertoilivat sinne, t�nne muuttoretkell�ns� etel�isiin maihin. Niinp�
he v�linpit�m�tt�m�sti katselivat, laimeilla vuohensilmill�ns�
katselivat, rallailivat ja keikuttelivat p��t�ns�, jossa ihanasti
l�im�hteli, huimahteli; ja kaukana heist� oljentelivat kurjan,
tavallisen ihmislapsen surut ja mielimurteet.

Mutta koitti viimein kolmas p�iv�, ja yst�vykset her�siv�t

kivistelev�ll� p��ll� kolkoilta vuoteiltansa. Lopussa oli sek� rahat
ett� viina, ja mit��n keinoa ei l�ytynyt en��n saattaa aukenemaan
em�ntien leilit. ��net�nn� ja karmealla naamalla p��ttyi Timo nyt
astelemaan kohden kotoa: asteli kihnustaen pitkin kujaa, asteli
murheellista m�ke� yl�s, muistellen Kekkurin kiivasta em�nt��. Surkeasti
riippuivat miehen verkahousut, ja housujen sek� punaraannollisen liivin
v�list� molkahteli paita julmasti ulkona; pienin�, veren-ponnistamina
tuijottelivat silm�t h�nen p��ss��n, koska h�n, tukka tuhannessa
taakelossa, k�yskeli Kekkuriin p�in; ja kauas kajasti mielien avoin
rinta, kajasti ja punersi kuin kuparikattilan kuurattu kylki. Niin
asteli h�n jynk�ll� mielell�, ja vihaisesti katsoivat h�neen mets�t,
vuoret ja laaksot. Kellastunut koivu tuossa kanteli h�nen p��llens�
kovin, synke� kuusi h�nen p��llens� kanteli, ja mustana, purevana
tonttuna seisoi tienvieress� tervaskanto; koko luonto, ennen niin armas,
n�ytti h�nelle nyt emintim�n armottoman muodon. Mutta puihin, kiviin ja
kantoihin ei h�n nyt juuri luonutkaan silmi�ns�, teroitti vaan katseensa
yh� eteenp�in, muistellen Kekkurin kiivasta em�nt��. Ken ik�n� tuli
h�nt� vastaan tiell�, nuori tai vanha, mies tai nainen, tuskinpa viitsi
h�n yht��n ainoata kertaa mulauttaa silm��ns� heid�n puoleensa, ja
vaivoin olisi h�n enemmin t�ll� retkell� tehnyt, vaikka itse Suomen
suuri-ruhtinas olisi k�ynyt h�nen ohitsensa kivisell� polulla.
��net�nn�, h�myisesti muistellen kotoa, sen em�nt��, sen v�ke� ja
lapsiansa, asteli h�n eteenp�in, ja tuolloin, t�ll�in tunkeusi ulos
h�nen povestansa �kkinen, mutta hiljainen puhkaus.

Mutta vihdoin ehti h�n kotonsa pihalle, ja silloin seisahtui h�n

tuumiskelemaan, kuinka h�n uskaltaisi astua tupaan, ja l�ytyisik� viel�
keinoa t�m�n auringon alla, joka voisi hieman lepytell� vihoitettua
akkaa. Siin� h�n nyt piteli p��t��n, piteli kauan, katsoi tuonne, katsoi
t�nne, huomasi lopulta halkopinon vajassa, ja pian leimahti aate h�nen
p��h�ns� ja h�n lausui itsekseen: �nyt olen keksinyt keinon�. Ja kohta
rupesi h�n latomaan k�sivarrellensa halkoja pinosta. Ja nyt, koska oli
h�nell� syliss� aika j�ttil�istaakka, l�ksi h�n k�mppeilem��n kohden
tupaa, toivoen t�ll� juonella miellytt�v�ns� kiinte�t� vaimoa. Rapustaen
astui h�n rapuista yl�s, tuli porstuvaan ja huusi vilpitt�m�ll� ��nell�:
�avatkaas ovi ... avatkaas ovi, lapset siell� sis�ll�, poika tai
tytt�. Tuli viimein pieni poikanen, pieni piim�parta Jooseppi, avasi
oven, ja sis��n astui Timo taakkoinensa, ��net�nn�, katsoen oikeasti,
r�v�ht�m�tt� eteens�. Ja koska h�n oli laskenut puusylin kolinalla
nurkkaan, lausui h�n: �halkopinokin rupeaa jo hassusti alenemaan; mutta
mit�maks; onhan Jukolassa mets��. Sanottuansa t�m�n, rohkeni h�n
heitt�� pikaisen silm�yksen em�nt�ns� puoleen, mutta sielt�p� katsoi
h�nt� vastaan rangaistuksen uhkaava ukkospilvi.

Kova hetki oli k�sill�. Tuskin oli eukko ehtinyt kiljahtamaan suustansa
kysymyksen �miss� olet ollut, sin� riivattu?� ennenkuin l�isk�hti Timon
molemmille poskille, l�isk�hti vallan tulisesti oikealta, vasemmalta.
Mutta pian kuitenkin vaikeni iskujen pauke ja seurasi kamoittava
��nett�myys, jona Timon tukka oli tuimassa l�ylyss�, ja maailma
py�r�hteli ymp�ri h�nen silmiss�ns�. Mutta viimein h�n n�rk�styi, ryhtyi
vaimonsa k�sivarsiin turpeilla kourillansa, asetti h�nen istumaan
rahille ja siin� piteli h�nt� koreasti hetken. Siin� Timo, tukka
hirve�ss� p�rr�ss�, ja turkinpunainen kasvoiltansa, haasteli �ke�lle
naiselle: �Katsos nyt, jos antaisin sinulle oikein aikamekon k�dest�,
sin� lunttu, sin� aasintamman varsa. Luuletko minua vaan t�ll� tavalla
uskaltavasi kuranssata? Ahah! petyitp� koreasti. Ne ovatkin harvat
pokot, joita min� tukkaani lasken, vaan enp� kaikkia �mmi� t�ss�. Sill�
olenpa, peijakas vie, kovin kiivasta miest�, niinkuin, sen pahempi, nyt
usein kuullaan ja n�hd��n. Niin, niin, katsos jos nytkin sinua v�h�n
tuhtaan�. Noin h�n tuossa uhkaili, mutta t�ytt�m�tt� uhkaustaan. Eik�
h�n raatsinnut? Sill� paljon piti h�n kuitenkin vaimostansa.--Mutta
kiukkuisena kiljahteli vaimo: �hellit�, sin� kirottu mies, hellit�
paikalla!� Timo h�mm�styi kovin h�iri�lle, arveli hetken: hellitt�isik�
h�n, vai hillitsisk� eukkoansa kauemmin. Eukko kirkaisi kerran viel� ja
aina tuikeammin; Timo hellitti kouransa, mutta kohta oli miehen tukka
jauhatuksessa taas. Nytp� n�rk�styi h�n uudestaan ja kovin, p��tti
j�tt�� akkansa peijakkaan haltuun ja l�ksi kopeasti astumaan ulos.
Vitkoin kuitenkin ja v��nt�en taisi h�n siirty� tuvasta; sill� eukko
pyristeli niskoilla kuin pieni, ruskea k�kihaukka punoittavan
koirasmetson niskoilla teuhaa, ja h�yhenet tuoksuvat ilmassa. Mutta
tuosta suuriakaan huolimatta, raaksi h�n itsens� ulos, raaksi
v�kivalloin, ja vasta porstuvan kynnyksell� hellitti akka nappauksensa,
uhaten opettaa miehens� kerran viel�; ja alas rapuista astui vakaasti
Timo, lausuen poistuissansa: �niin min� �mmi� opetan�. Pois h�n
k�yskeli, katosi humaliston taakse, mutta sielt� teki h�n, suu mareissa,
aivan vikkel�n kaarroksen kohden tallia ja astui yl�s parsille. Sielt�
tuuppasi h�n heini� pari k��r�m�� alas hevosille hinkalossa, kallistui
siit� pehme�lle, kahisevalle vuoteelle ja, hetken mietiskelty�ns�
vaimonsa �kiivasta syd�nt�, nukkui raskaasen uneen.

Tuli y�, kylm� halla-y�, mutta Timoa ei kuulunut. Kovin levotonna

p��ttyi nyt em�nt� vuoteellensa ja k�yskeli synkeiss� aatoksissa
miehest�ns�. �Kentiesi on h�n mennyt, hurja, hirteen; ehk� on h�n
vimmoissansa viskannut itsens� Nummenniitun pohjattomaan l�hteesen; tai
on h�n nukkunut mets��n, ja varmaan nyt palelluttaa itselt�ns� nen�t,
kynnet ja k��p�t, se poloinen poika�. Niin h�n mietiskeli, ja hyrsk�hti
pian katkeraan itkuun, ma'atessansa vuoteella ilman armasta aviota.
Siin� huokaili ja tihkaisi h�n yhden hetken, kaksi tuskallista hetke�,
ja levotonna korva odotti portaan ja porstuvan kolinaa. Y� kului aina
enemmin, mutta ei kuulunut askeleita l�hestyv�n miehen. Nousi h�n
lopulta yl�s, puki p��llens� ja viritti pl�kkisen, moninastallisen
lyhdyn, aikeissa k�yd� etsim��n kadonnutta. Mutta yksin ei h�n
uskaltanut l�hte� ulos �iseen pimeyteen; kovin h�n pelk�si aina
tonttuja, aaveita ja kaikenkaltaisia kummituksia. Kamoitti h�nt� my�s
hirve�sti heid�n oma saunansa, johon oli �sken kuollut vanha ruoti-ukko,
vaahtopartainen Honkam�en Iisakki. Sent�hden her�tti h�n piikansa,
Taavan, kumppaniksensa retkelle; Taava nousi, puki p��llens�, mutta
tuiskeana, vihaisena seurasi h�n em�nt��ns� ulos kylm��n, kolkkoon
y�h�n. Ensiksi etsiv�t he saunan, sitten riihen, mutta ilman hy�ty�.
Tulivat he pihalle taas, em�nt� itkien pellonpientarelle ja rupesi
hartaasti huutelemaan miest�ns� nimelt�. H�n huuteli huikeasti, ja mets�
kaikui, riihi lakealla loutilla kaikui. Viimein kuulivat he vastaukseksi
tallinparvelta jotain karheata, k�he�t� morinaa, ja sinne riensiv�t nyt
naiset. Yl�s parsille, lyhty kourassa, astui em�nt�, l�ysi Timon, joka,
unip�yryisen� kohottaen itse�ns� istumaan kahisevalta sijalta,
p�llisteli h�nt� vastaan kuin aholla susilta riivattu, py�r�p�iseksi
saatettu vanha oinas. Ei pys�y h�n miehen turviin, joka h�nen pelasti
petojen kidasta, vaan �kisti, kenenk��n luulematta, l�htee h�n,
hullup�inen, kepoittaen juoksemaan sutten j�lki�; tuolloin t�ll�in h�n
seisahtuu, t�ps�ytt�� jalkojansa ja p�llistelee vallan tuikeasti. Niin
katsahti nyt my�skin Timo, tuntematta kohta omaa vaimoansa; olipa
kenties viel� jotain pohmeluksen samennetta h�nen aivoissansa j�ljell�.

VAIMO. Mit� sin� t��ll� istut? Tule sis��n; eih�n sinun, Jumalan luoma,
t��ll� pakkasen kynsiss� tarvitse itse�si k�rvennell�; kun ma sanonkin.
Tule sis��n, Timo.

TIMO. Kukas te sitten olette?

VAIMO. Herresta varjele! Oletko jo niin hukassa, ettet tunne en��n

minuakaan? Ho, hoo! Kas noin, kas noinpa synti ja perkele t��ll�
villitsev�t sieluparan. Ho, hoo sent��n!

TIMO. Mit� siin� nyt itkua puserratte?--Kukas te oikeastaan olette?

VAIMO. Ah kuitenkin, ah voi! Timo, Timo!

TIMO. H�h?

VAIMO. Etk� tunne en��n minua? Olenhan min� Ulla, sinun vaimos.

TIMO. Jassoo! Niin, oikein!

VAIMO. Tule sis��n ja �l� itse�si t��ll� vetele, kylm�ll�

tallinparvella. Voi sinua kurjaa!

TIMO. Niin mar' jo sitten herra tallinparvella makasi. Ole vaiti ja �l�
tuossa lapsekkaita juttele. Eih�n miehen t��ll� h�t��k��n ollut.

PIIKA. Eiv�tp�, sen viet�v�t, anna piika-rukalle y�n lepoakaan, vaan

t�ss� pit�� h�nen kuhkaileman pitkin nurkkia, etsien juopunutta sikaa.

VAIMO. Rienn� nyt. Anna kourasi t�nne ja astu koreasti alas.

PIIKA. Anna viel� koura; koivesta h�nen tempaisin ruomena m�elle.

TIMO. Mit� se Taava niin vihoittelee siell� alhaalla? Ole vaiti, likka,
eih�n t�ss� ole h�d�n pipanaa eik� papanaa meill� kell��n.

PIIKA. Min� h�nen papanoitsisin, jos olisin ruiskumahainen muorin musta

lammas.

VAIMO. Suus kiinni sin�, ja pid� tuota lyhty�.--Etk� sielt� jo p��se

sin�kin?

TIMO. Kyll� min� t��lt� hiljaksiin tulen; astukaatpas te nyt vaan edell�
tupaan.

Tulivat he tupaan, edell� em�nt� ja piika, viimeisen� Timo. Vuoteellensa

riensi kohta piika, jupisten �ke�sti itsekseen, mutta em�nt� rakensi
kerke�sti ehtoollisen miehellens�. P�yd�lle pani h�n reik�leip��,
voita, naudan-murennusta ja suuria, kokonaisia perunoita; ja mieluisasti
rupesi Timo atrioitsemaan. Mutta mielimurteisena, silm�t kyyneliss�,
katseli h�nt� vaimo p�yd�n toisesta p��st�.

VAIMO. Kun ma sanonkin: miksi et pysy koreasti kotonasi, kumma mies,

koska tied�t minun t�llaiseksi tuittup��ksi Mustalais-Kaisaksi? Revinh�n
sinua tukastakin taas. Mik� kynsiinikin, mik� vaankin �mm�n kynsiin?
Min�h�n sinua revin taas!

TIMO. Niin mar', jo sitten herran tukasta repi. Mit� tuossa lapsekkaita
vaikertelet, koska ei ole t�ss� yht��n h�t��? Mutta olipas se tulinen
pinnistys, ja k�nistitp� minua aika-mekosta. Hi, hih! Perhana kuitenkin!
Menes laskemaan kaljaa.

VAIMO. Miksi lurvailet sitten kyliss� ja kylien krouveissa �it� ja

p�ivi�, �it� ja p�ivi�? Onkos t�m� laitaa?

TIMO. Onhan sit�kin siin� ollut noin kerran vuodessa, onpa niinkin, sit�
ei taida kielt��.
VAIMO. Miss� olet uisakoinnut taas ja kenen kanssa? Sanoppas. Kenen
veijarin kanssa?

TIMO. Onhan noita kumppania, oli niinkin.

VAIMO. Miss� ja kenen kanssa olet r�hm�illyt? Sano kohta.

TIMO. H� Tammiston Ky�stin ja Karkkulan Aapelin kanssa tuolla Tammiston

ullakkokammarissa.

VAIMO. Mit� joitte?

TIMO. Viinaa vaan, ei sen kalliimpaa tavaraa. Niin, mist�h�n meille

rommit tulisi, rommit ja lipparit?

VAIMO. Jumalattomat! Iskis nyt kuolema kimppuus, niin alimmaiseen

helvettiin vaipuisit alas ilman armoa ja laupeutta.

TIMO. Harvoinpa, harvoinpa t��ll�, Jumala n�hk��n, valmiita ollaan.

Mutta mit�h�n t�ss� nyt kuoltais, parhaassa ij�ss�mme? Oleppas vaiti
kuolemasta ja laske minulle kaljaa.

Ruskeata, kuohuvaa kaljaa laski akka tynn�rist� miehellens�, joka,

sy�ty�ns� oikein aika-miehen atrian, tyhjensi melkein koko haarikan. Ja
siit� l�ksiv�t he molemmat y�lliseen lepoon.

Mutta kerrottavana on viel�kin er�s toinen kaista t�m�n em�nt�isen

luonnosta.--Sunnuntai- taikka pyh�aamuina, koska h�nen oli l�hdett�v�
rippikirkkoon miehens� kanssa, aneli h�n aina, vuodattaen tulisia
kyyneleit�, anteeksi kaikilta perheens� j�senilt�, mit� h�n suinkin
olisi rikkonut heit� kohtaan. Ja t�m� hetki oli Kekkurin huoneessa
liikutuksen hetki.

Olipa kerran taas samankaltainen tilaisuus er��n� suvisena

sunnuntai-aamuna. Sulavammilla sanoilla ja kuumemmilla kyyneleill� kuin
koskaan ennen oli em�nt� tehnyt anteeksipyynt�ns�, alkaen miehest�ns� ja
k�yden aina paimenpoikaansa asti. Silloinpa Timo, suu tyytyv�isyyden
myh�ilyksess�, l�ksi ulos jouduttamaan hevosta ratasten eteen, asteli
onnellisna, paidankaulus kohotettuna korkealle niskaan, kohotettuna oman
eukon k�pe�ll� kouralla. Ja renkins� kanssa, joka valjasteli hevosta
pihalla, h�n haasteli. �Kyll� tuo meid�n akka on sent��n kelpo akka, on
totisesti, sit� ei voi kielt��. Mihinp� joutuisin min� poloinen
lapsinulikkojeni kanssa ilman h�nt�, em�ntien em�nt��? Eih�n, peijakas,
kolmesataa ruplaa maksaisi tarpeiksi sit� vahinkoa, jos kuolis t�m�
akka; ei nelj�sataakaan siin� piisaisi. Usko minua, Kaape-poika�. Niin
h�n jutteli, ja mit� h�n sanoi, sen my�nsi heti vilpitt�m�sti vikkel�
Kaape, vaikka, aina koska joutui ruskean ruunan toiselle puolelle,
ilmestyikin veitikan nauruhymy� h�nen kasvoillensa.--Mutta astui viimein
em�nt� ulos uudessa, kohisevassa hameessa, hohtavissa liinoissa ja
itkusta pussistuneilla kasvoilla; h�n l�hestyi rattaita, kiipesi
totisena yl�s ja istui huoaten istuinlaudalle. Ja h�nen rinnallensa
oikealle istui, ohjat kourissa, Timo, punoittavana, kuin syksykes�inen
t�ysikuu, punoittavana, myh�ilev�n� ja onnellisna, t�ynn� terveytt�,
verta ja voimaa. Nytk�isi h�n ohjia hieman, massautti kerran suutansa,
ja kohta nopea ruuna travia juoksemaan pitkin kirkkotiet�. Pian
katosivat he koiviston varjoiseen aukioon, ja hetken aikaa v�ikkyi
hietainen savu poutaisella tiell�.
Mutta Vuohenkalman torpassa, kirkkotien varrella kivisell� m�ell� asui
ja rakenteli Eero, veljeksist� nuorin. Oli h�n pit�j�n toimekas ja
viisas jahtivouti, jonka asettamain pyyntien kautta moni susi, moni
ilves ja karhu sai heitt�� henkens� tarkasti johdetussa apajassa. Paljon
k�ytteli h�nt� nimismies k�skyl�isen�ns� l��niss�, sill� hyvinp�
tavallisesti onnistuivat h�nen ajamansa asiat. H�nen kuntonsa
kirjoituksessa ja luvunlaskussa saattoi my�s h�nelle paljon tointa ja
askaretta, ja my�skin sis��ntuloja. Mutta eip� ly�nyt h�n sent�hden
laimiin maansakaan viljellyst�, vaan johdatti aina j�rjestyksell� ja
tulisella vireydell� t�it� ja raatamisia; eik� kenk��n saanut
verkastella h�nen pihoillansa. Alati kiehtoili h�nen silm�ns� ter�v�sti
ymp�ri kuin koukkunokkaisen haukan tarkka silm� kuivan koivun oksalta
aholla t�ht�ilee kes�-auringon hele�ss� paisteessa.

Mutta sunnuntai- ja pyh�p�ivin� h�n joko tutkisteli sanomalehte�ns� tai

kirjoitteli itse kuulumisia ja yhteiskunnallisia asioja pit�j�st�,
l�hetett�v�ksi samaan lehteen. Ja mieliisti otti aina toimitus vastaan
h�nen l�hetyskappaleitansa, joiden sis�lt� oli ytimellist� vallan,
esitystapa nasevaa ja selv��, useinpa nerokastakin. Ja t�m�nkaltaisista
harrastelemisista laajeni h�nen katselmansa elosta ja maailmasta.
Synnyinmaa ei ollut h�nelle en��n ep�m��r�inen osa ep�m��r�isess�
maailmassa, ilman mit��n tietoa miss� ja mink�lainen. Vaan tiesip� h�n
miss� l�ytyi se maa, se kallis maailman-kulma, jossa Suomen kansa asuu,
rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lep�siv�t isiemme luut. H�n
tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisesti hymy�v�t j�rvet ja nuo
risu-aitoina juoksevat hongistoiset harjanteet. Kotomaamme koko kuva,
sen yst�v�lliset �idinkasvot olivat ainiaksi painuneet h�nen syd�mens�
syvyyteen. Ja t�st� kaikesta syntyi h�nen tahtoonsa halua ja pyrkimist�
kohden maamme onnea ja parasta. H�nenp� uljaasta, v�sym�tt�m�st�
toimestansa rakettiin pit�j��n jonkunmoinen kansakoulu, joka oli
ensimm�isi� Suomessa. Ja viel�p� yht� ja toista muutakin hy�dyllist�
laitosta matkaansaattoi h�nen seurakuntaansa.--My�s oli h�nell�
huoneellisten askartensa ja puuhiensa alituisena silm�n-osoitteena
vanhin poikansa, josta h�n oli p��tt�nyt kouluttaa tiedon ja taidon
miehen.

Aviona oli h�nell� Seunalan hoikka tyt�r, liinatukkainen, kainosilm�inen

Anna, h�n, joka oli n�hnyt kummia n�k�j� ja houraillen ennustellut
paljon ihmeit�. H�n oli em�nt� Vuohenkalman vapaassa, uhkeassa torpassa;
mutta aivan avaralle kuitenkaan ei ulettunut h�nen em�nnyytens� valta.
Enimmin is�nn�n huolesta ja toimesta k�vi t�ss� huoneenhallitus. H�nenp�
taskussansa kilkahtelivat ruislaarin avaimet, h�n itse m��r�si ja
mittasi tavarat sek� v�kens� ett� karjansa tarpeiksi ja maksoi niin
piiat kuin rengit.--Useinhan tuo em�nt�inen alakuloisena k�yskelee,
seisoo tulisijan ��ress� patansa vaiheilla, mietiskellen ��net�nn�.
Mutta koska h�n taasen pienoisensa luoksi kyykistyy kehtohon alas,
silloin s�teilee h�nen silm�ns� ihanasti. H�n iloitsee, koska
�kultak�pynen� h�nen helmassansa verev�n� rikostaa ja reutoo. Ja h�nt�
ruokkia rintansa maidolla, h�nt� hoitaa, vaatehtia, ja, niinkuin h�n
itseksens� lausuili, �h�nest� pyhien rauhankaupungin perillist�
kasvattaa�, siit�h�n s�teilee kainon em�nn�n katse.

Kerranpa kes�ll�, er��n� sunnuntai-iltana, koska aurinko kallistui

luoteiseen ja tyyni oli ilma ja mets�, istui h�n yksin lapsensa kanssa,
istui rahilla, p�yd�n p��ss�. Niittujansa, huhtiansa katsomassa k�yskeli
Eero, ja kyl��n olivat l�hteneet huoneen palvelijat kaikki.--Oli nyt
ihana rauha sek� ulkona ett� sis�ll� torpan sunnuntai-lakeassa tuvassa,
ja lehditettyn� laattia hymysi. Oli rauha ja hiljaisuus; ainoastaan
tuolloin, t�ll�in kuului karjankelloin kaukainen kilahdus koivuiselta
m�elt�.--Mutta rahilla istui em�nt� nuori ja haasteli lapsellensa, joka
h�nen helmastansa katseli h�nt� vastaan kuin hehkuva aamu. �Sanoppas,
pienoseni�, h�n haasteli, hyr�illen laulun ja puheen v�lill�, �sanoppas,
pienoseni, mist�p� tiesit kotiasi tulla?--Tulin pitkin Turun tiet�,
lirputtelin H�meenmaitten h�rk�teill�.--Mutta mist� kotosi tunsit,
pienoseni?--Koirasta hallavasta portin alla, tunsin kartanon kultaisesta
kaivosta, ja olipa viel� pappien hevoset hein�ladossa, ja olkiladossa
olut-tynn�ri.--Mist� tunsit �itisi armaan, mist� is�si tunsit?--�iti
vierrett� ammenteli loimottavan liekin vaiheilla, h�n ammenteli ja
lauleli, lauleli hele�ll� ��nell�, kaulassa liina, liina kuin lumi ja
taivaan kaari. Mist�p� tunsin is�ni? Veisteli h�n kirvesvartta, veisteli
kultaisen akkunan vieress�.--Niin l�ysit tien, niin tunsit kodon, niin
tunsit tuvassa �itis ja is�s. Mutta miss� ollee is�si nyt, miss� ja
muisteleeko h�n meit�?--Muistaahan toki ja ellei muistele h�n sinua,
niin sinua en unohda min�, en sin� ilmoisna ik�n�, en kuolemassa, sinua
mun sieluni aamun paiste ja illan riutumus, mun iloni ja murheeni ihana.
No miksip� murheeni sin�? Ah! t�m� maailma on kavala ja myrskyinen, ja
moni purjehtija t��ll� on vaipunut sen merien ikuiseen kohtuun.
Sanoppas, lapseni, mun suven-ihanaiseni, sano: etk� tahtoisi t��lt�
purjehtia rauhan ikisatamaan pois, koska viel� puhtaana v�ikkyy
lapsuutesi valkea viiri? Rannalla sumean, tyynen j�rven seisoo Tuonelan
kartano tumma, siell� himme�n lehdist�n helmassa, kasteisen viidan
kohdussa on lapselle valmiina kehto ja valkeat liinat ja vaipat.
Sent�hden kuule mun lauluni; se johtaa sun Tuonelan ruhtinaan maahan. Oi
kuule mun syd�meni laulu!

Tuonen lehto, �inen lehto!

Siell' on hieno hietakehto,
Sinnep� lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,

Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell' on lapsen lysti olla,

Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,

Kultakehdoss' kellahdella,
Kuullella kehr�j�lintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!

Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma�.

Niin h�n lauloi lapsellensa; eik� kantele niin hele�sti helise kuin
h�nen ��nens� silloin sunnuntailakeassa tuvassa. Mutta koska h�n oli
lakannut laulamasta, katseli h�n ��neti kauan ulos akkunasta korkeuteen
p�in; yl�s pyh��n, py�rrytt�v��n korkeuteen h�n katseli; ja hiilakas ja
puhdas oli taivas, ei n�hty yht��n pilven haitaletta kaarevan kannen
alla; ainoastaan poutap��skynen, tuskin silmin n�kyv�, siell� v�ikkyi,
lent�in sinne, t�nne, keve�n� ja vilkasna kuin onnenlapsen aatos. Siin�
h�n istui, ja poski, p�iv�n polttama, painui vasten uneliaan lapsen
ohausta, mutta siniset silm�t yl�s sinisiin avaruuksiin katsoivat, ja
rauhasta v�l�hteli otsa.

Palasipa mets�st� mies ja kuuli pihalle vaimonsa laulun, joka h�nest� ei

viel� koskaan ollut kaikunut niin ihanasti. H�n astui sis��n, k�yskellen
perille, ja istui vaimonsa viereen; se oli yst�v�llisyytt�, jota h�n
harvoin ennen oli osoittanut. Kerke�sti k��ntyi vaimo h�nen puoleensa,
laski lapsen h�nen polvillensa, painoi otsansa vasten miehen rintaa ja
hyrsk�hti v�kivaltaiseen itkuun. Mutta l�ip� mies nyt k�sivartensa
ymp�ri h�nen kaulansa, pyhkien er��n suikulan tuosta pellavakeltaisesta
tukasta h�nen korvansa taakse. Siin� he istuivat tyynen�
sunnuntai-iltana valkealla rahilla valkean p�yd�n p��ss�.

Niin eli ja rakenteli torpassansa Eero, veljeksist� nuorin; ja olen nyt

kertonut kappaleen kunkin veljen elosta eritt�in, vanhimmasta nuorimpaan
asti. Ja tahdonpa viel� kertoa er��n joulujuhlan Juhani-Jukolan talossa.
Sill� olivatpa veljekset p��tt�neet kerran viel� yhty� joulu-oljille
entiseen kotoonsa.

Kaikki olivat he my�s kokoontuneet vaimoinensa, lapsinensa; ja olipa

vilin�t� Jukolan avarassa tuvassa, koska lapsia ankara joukko
piehtaroitsi ja kiiriskeli kahisevilla oljilla. Tuolla taasen, tulisijan
ymp�rill�, istui k�lysten joukko hauskassa kanssapuheessa kesken�ns�, ja
Kekkurin uhkea em�nt�, Timon vakava vaimo, siell� liikutteli kiltisti
Venlan vellipataa, joka t�ysin�isen� valkeassa vaahdossa kiehui. Siell�
my�s tulitakan juurella, virsikirja polvella, Simeoni n�htiin, valmiina
alkamaan yhteist� jouluvirtt�. Mutta perill� p�yd�n ymp�rill� istuivat
muut veljekset, haastellen entisist� ajoista, p�ivist� metsien y�ss� ja
Impivaaran kantoisella aholla, komeroisen, kohisevan vuoren alla. Ja
muistot menneist� vaaroista, taisteloista ja t�ist� sulivat suloisesti
yhteen heid�n mieless�ns� kuin mets�t, laaksot, vuoret ja korkeat nummet
kaukaisuuden sinih�m�r�ss� yhteensulaa. Kaikki liittyi tummaksi,
ihanaksi uneksi, ja hiljainen riutumus miesten povessa tuntui. Niin he
katselivat takaisin olleisin p�iviin. Niinp� syksy-iltana, koska luonto
on k�ynyt lepoon ja kellastuneena seisoo lempe� lehto, katselee paimen
matkanp��st� armasta ahoa, jossa h�n kerran kes�n� kilvoitteli,
tuskitteli, hike� vuodattain. P�iv� oli kuuma ja helteinen, et��ll�
ukkonen jymisi ja sumuna parveilivat paarmat ja k�rp�set, saattaen
karjan kiiliv��n kimmaan. Mutta ennen iltaa oli h�n koonnut karjansa
taas ja asteli iloisena kellojen kilin�ss� kotia. Sit� p�iv�� h�n nyt
muistelee ja hymy��. Niinp� my�s mannermaalla harmeneva merimies
johdattelee mieleens� muinoista myrsky� merell�. Pilvet haahden
pimeyteen k��riv�t, kuohuva aalto uhkaili kuolemalla; mutta ennenkuin y�
oli tullut, vaikeni tuuli, aalto viihtyi ja nukkui ja kirkastuvasta
l�nnest� s�teili aurinko taas, osoittaen tien satamaan. T�t�p� myrsky�
muistelee merimies hiljaisella riemulla nyt. Niin muistelivat
veljeksetkin menneit� p�ivi�ns�, kultaisena joulu-iltana istuissaan
ymp�ri Jukolan p�yd�n ja haastellessansa kesken��n.

Mutta tulelta nostettiin pata, tehtiin tuohisista haloista oivallinen

pystyvalkia, ja sen loimoittavassa valossa alkoi nyt juhlallinen
veisaus. Silloin kohta vaikeni lasten metel�itsev� liuta, vaikenivat
my�s veljekset juttelemasta p�yd�n ��ress�, koska Simeoni alkoi ihanan
virren ja naiset, kirjat helmoilla, yhtyiv�t kaikki yhteen ��ninens�.
Kauniisti palavan pystyvalkian huminassa kaikui laulu, ja kauniimpana
kaikkein ��nt� heloitti aina muiden joukossa kainon Annan puhdas ja
lempe� ��ni.--Mutta koska lakattiin viimein laulamasta, astuivat he
ehtoollisp�yt��n, ja siit� kallistuivat vihdoin laattian oljille �iseen
lepoon.--Mutta varhain her�siv�t he seuraavana aamuna, her�siv�t
l�hte�ksens� loistoisaan kirkkoon, joka tuhansista palavista
kynttil�ist� kimmelsi kuin taivas t�hdess�. Sielt�, koska p�iv� oli
t�ydeksi valjennut, he palasivat kilvan kiit�en taas, ja viettiv�t
entisess� Jukolassa iloisen joulup�iv�n.
Mutta t�ss� on kertomukseni loppu. Ja niin olen kertonut seitsem�st�
veljeksest� Suomen saloissa; ja mit�p� kertoisin en��n heid�n el�m�ns�
p�iv�st� ja sen vaiheista t��ll�? Se kulki rauhaisesti puolip�iv�n
korkeudelle yl�s ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen
tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa.

End of the Project Gutenberg EBook of Seitsem�n veljest�, by Aleksis Kivi

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEITSEM�N VELJEST� ***

***** This file should be named 11940-8.txt or 11940-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/1/9/4/11940/

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
 returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's

eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
compressed (zipped), HTML and others.

Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
the old filename and etext number. The replaced older file is renamed.
VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
new filenames and etext numbers.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
are filed in directories based on their release date. If you want to
download any of these eBooks directly, rather than using the regular
search system you may utilize the following addresses and just
download by the etext year.

http://www.gutenberg.net/etext06

(Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,

98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)

EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
filed in a different way. The year of a release date is no longer part
of the directory path. The path is based on the etext number (which is
identical to the filename). The path to the file is made up of single
digits corresponding to all but the last digit in the filename. For
example an eBook of filename 10234 would be found at:

http://www.gutenberg.net/1/0/2/3/10234

or filename 24689 would be found at:

http://www.gutenberg.net/2/4/6/8/24689

An alternative method of locating eBooks:

http://www.gutenberg.net/GUTINDEX.ALL