Eemeli ja Esa Pakarinen Skkijrven polkka

On kauniina muistona Karjalan maa, mutta vielkin symmest soinnahtaa, kun soittajan sormista kuulla saa, Skkijrven polkkaa! Se polkka taas menneit mieleen tuo ja se outoa kaipuuta rintaan luo. Hei, soittaja, haitarin soida suo Skkijrven polkkaa! Nuoren ja vanhan se tanssiin vie, ei sille polkalle vertaa lie! Sen kanssa on vaikka mierontie Skkijrven polkkaa! Siin on liplatus laineitten, siin on huojunta honkien. Karjala soi - kaikki tiet sen Skkijrven polkkaa! Tule, tule tytt, nyt kanssani tanssiin, kun polkka niin herksti helkht. Hoi! Hepo surkoon ja hammasta purkoon, kun sill on ihmeesti suurempi p! Tule, tule, tytt, nyt kanssani tanssiin kun meill on riemu ja suvinen s! Skkijrvi se meilt on pois, mutta ji toki sentn polkka! Kun rakkaimmat rannat on jneet taa, niin vieraissa kulkija lohdun saa, kun kuuntelee soittoa kaihoisaa: Skkijrven polkkaa! Se polkka on vain, mutta sellainen, ett tielle se johtavi muistojen. On sointuna Karjalan kaunoisen: Skkijrven polkka! Nuoren ja vanhan se tanssiin vie, ei sille polkalle vertaa lie! Sen kanssa on vaikka mierontie Skkijrven polkkaa! Siin on liplatus laineitten, siin on huojunta honkien. Karjala soi - kaikki tiet sen Skkijrven polkkaa! Tule, tule tytt, nyt kanssani tanssiin, kun polkka niin herksti helkht. Hoi! Hepo surkoon ja hammasta purkoon, kun sill on ihmeesti suurempi p! Tule, tule, tytt, nyt kanssani tanssiin kun meill on riemu ja suvinen s! Skkijrvi se meilt on pois, mutta ji toki sentn polkka! Kun rakkaimmat rannat on jneet taa, niin vieraissa kulkija lohdun saa, kun kuuntelee soittoa kaihoisaa:

Skkijrven polkkaa! Se polkka on vain, mutta sellainen, ett tielle se johtavi muistojen. On sointuna Karjalan kaunoisen: Skkijrven polkka!