The Project Gutenberg EBook of Rautatie, by Juhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Rautatie

Author: Juhani Aho

Release Date: December 16, 2003 [EBook #10481]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTATIE ***

Produced by Riikka, Tapio and PG Distributed Proofreaders

RAUTATIE

eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eiv�t olleet sit� ennen n�hneet

Kirj.

Juhani Aho

1884.

I.

Pakkanen paukkaa nurkissa, r�isk�� pitkin aidan selki� ja seuloo huurua

puihin ja pensaihin. Aurinko kultaa kirkon ja tapulin ristej�, paistaa
hauskasti h�rm�iseen koivikkoon ja valaisee joka savupatsaan, joita
kiemuroitellen kumpuilee piipuista ja lakeistorvista l�helt� ja kaukaa.
Tie ei ihan juuri kuolemataankaan huuda reen jalaksen alla, vaikka
surullisesti ja toivottomasti se valittelee.

Kuusen latvassa kyyh�tt�� harakka, kaula lyhyen� ja paksuna, p��

h�yhenien sis�ss�. Se on jo p�iv�n valetessa m�nnik�st� y�puultaan
pellon takaa liikkeelle l�htenyt, lent�nyt riihen per�itse ja navetan
yli ja istuutunut pappilan puutarhaan, jossa aivan yksin��n seisoo kuusi
koivujen keskess�.
Ei ole harakka viel� aamiaista saanut, ei aukea ky�kin ovi eik� n�y
ajavata pappilan pihalla. Eilen hyv� piika nakkeli t�hteit� harakalle,
ja eilen kun yksi hevosensa kanssa kartanolta l�hti, niin toinen tuli...

Joku tuolta sakastin per�st� nytkin ajaa--tuleekohan se?... Ei tule

pihaan, j��lle k��ntyy, pappilan alaitse ajaa, vitkalleen kituuttaa
j��t� pitkin, hevonen huurussa ja miehen parta... Harakan mieli k�y
surulliseksi, sill� on n�lk� ja vilu ... ei nyt siallekaan naura,
vanhalle yst�v�lle, joka tuolla pahnansa ovella tongiskelee ... eilen
tuolle viel� saattoi nauraa, nyt ei viitsi.

Harakka vaipuu yh� syvemm�lle h�yheniens� sis��n, ei huoli kiinnitt��

huomiotaan mihink��n ... eik� ajatella mit��n.

Eik� harakka huomaa, ett� niemen takaa j��t� my�ten l�hestyy hevosmies,
kohoaa t�rm�st� pihaan, seisottaa hevosensa ky�kin eteen, nyk�isee
ohjaksia, ajaa viel� v�h�isen ja k��nt�� koivua kohti, joka kasvaa
toisella puolen pihaa, portin pieless�.

--Ptuu!--ptuu!--

Nyt vasta harakka h�net huomaa, kikahtaa, keikahuttaa purstoaan, h�nen

syd�mens� hyp�ht�� ilosta, ja h�n laskeutuu alas puutarhan aidan
seip��seen.

Mies sitoo hevosensa koivuun, asettaa loimen selk��n, kaataa kauroja

vasuun, panee sen eteen ja korjaa kerran viel� lointa...

--Eik�h�n tuo nyt ehk� pysyne?

Kun harakka huomaa, ett� mies poistuu ky�kkiin p�in, kopistelee

jalkojaan ja aikoo astua sis��n, muuttautuu h�n portin pieless� kasvavan
koivun latvaan ja katselee p�� kallellaan oksien lomasta alas. Ja kun ei
miest� en�� n�y, laskeutuu h�n alimmalle oksalle ja nyt sit� jo
naurattaa ... olisi siell� jo ottamista, kun vain uskaltaisi. Harakka
hypp�� maahan, hevonen luimistaa korviaan, ja harakkata yh� imel�mmin
naurattaa.

Rovasti seisoo kamarinsa ikkunassa ja puhaltelee pitki� savuja

piipustaan lasia vasten. H�n on katsellut ja odottanut, uskaltaisiko
harakka siepata jotakin. Ja odottaessaan h�n hymyilee eik� polta
silloin...

--�h�h--�h�h! jopahan sai siepatuksi ... mit�h�n lie saanut...!

--Rovasti olisi niin hyv� ja ottaisi kahvia, sanoo piian ��ni sel�n
takana.

--Panehan sinne p�yd�lle.--Kes--kes! nyt se taas, nyt se taas--el�p�s,

eip� tamma annakaan! ... eik� se ole Korventaustan Matin tamma?

--Sen kai se lie, kosk' on itse Matti ky�kiss� ... kuuluisi olevan
asiata rovastille.

--K�ske sen tulla t�nne ... mit�h�n sill' on asiaa?

--En kysynyt.

--Taitaa olla jyv�in maksussa, kosk' on s�kkej� reess� ... sano, ett�
tulee ulko-oven kautta.

Rovasti istuutuu keinutuoliinsa, panee piippunsa lattialle p�yd�n jalkaa

vasten pystyyn ja rupeaa juomaan kahviansa. Mutta aina h�n v�h�n v�liin
ojentautuu taap�in, jotta n�kisi harakan ja Matin hevosen.

--Eip� se nyt uskallakaan en��...

Tamma on takajalallaan potkaissut, ja harakka on lent�nyt aitan katolle.

Sielt� se nyt surkein mielin alas maahan katselee.

Matti jo kolistelee porstuassa.

--Hyv�� p�iv��, herra rovasti!

--P�iv��--mit�s Matille kuuluu?

--Ei tuota mit��n erin�ist�, mit� vain rovastille ... on tuo v�h�n
kuivahka ilma.

--Kaksikymment� raatia on pakkasta.--Matti istuu, onhan siin� puuta.

--Onpa tuota saanut istuakin.--Vai on kaksikymment� raatia pakkasta?--

--Eilen oli kolmekymment�.

--Vai oli eilen kolmekymment�.--

--Kotoap�ink� se Matti ajelee?

--Kotoap�inp� sit�--olisin min� arentijyv�in maksussa, jos rovastin

k�visi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta
eilen sanoi Liisa: �Mene nyt huomenna arentijyv�t viem��n ... rovasti
saattaa luulla, ettet ehk� maksakaan--�

--Enn�tt��p�h�n nuo viel�--

--Kun olisi vastaanottomiest�, ajaisi suoraan makasiinin eteen,--niin

sitten saisi riisua tamman sy�m��n.

--On kai siell� pirttikammarissa pehtori.--Matti tulee sitten t�nne

tupakalle...

Kun Matti oli mennyt, keinutti rovasti taas tuolinsa niin, ett� n�ki
ikkunasta pihalle.

Sika oli yhytt�nyt reen ja repi parhaallaan reik�� s�kin kylkeen. Loimi
oli pudonnut maahan hevosen sel�st� ... sen oli yhytt�nyt toinen sika ja
kieritteli sit� lumessa. Harakka hyppeli milloin minkin ymp�rill� ja
ponnisteli kumpaakin vuorotellen selk��n. Tamma helisteli tiukujaan ja
luimisteli.

--H�-�s!--Siat!--�rj�isi Matti jo rappusilla, tempasi kartanolta luudan

varren ja juoksi h�t��n. Sai ly�dyksi selk��n sit�, joka s�kki� repi. Se
vinkaisi pahasti, hypp�si syrj��n ja survaisi toista kylkeen. V�h�n
matkaa ne siit� yhdess� juoksivat, j�iv�t sitten kuuntelemaan, p��t
toisissaan kiinni. Mutta harakka lensi kiiruusti toiselle puolen
pihamaata. Rovastista oli t�m� niin hupaista, ett� t�ytyih�n h�nen sit�
ihan ��neens� nauraa.
Matti juoksi pirttiin, tuli sielt� pehtorin kanssa ja ajoi hevosensa
makasiinin eteen. Siat aikoivat tulla per�st�, mutta kun Matti taas
�rj�isi �k�isesti, eiv�t uskaltaneet. Mutta harakka liiteli kuusesta
alas reen sijalle ja alkoi aamiaisensa.

On se �ij� viel� aika vankka, vaikk' on pieni, tuumaili rovasti

itsekseen, kun n�ki Matin kantavan suurta s�kki� reest�
makasiiniin.--Min� en jaksaisi, vaikka olen nuorempi mies...

Rovasti alkoi keinua lyhyeen keinutuolissaan ja puhallella savuja yl�s

kattoa kohti...

--Ei sill� vain ole yht��n lasta... (Rovastilla niit� oli jo seitsem�n.)

Savuympyr�t vaelsivat puolikatossa, isonivat, kohosivat ylemm�ksi,

koskivat kattoon, kilpistyiv�t takaisin, hajosivat ja erisiv�t useiksi
pieniksi ympyr�iksi...

-- ... ei ole lapsia, vaikk' on ollut naimisissa enemm�n aikaa kuin moni
muu ... kuinka kauan lie ollutkaan. Mik�h�n siin�kin lie, ett�
muutamilla on, muutamilla ei?

Niin olikin, ett'ei Matilla lapsia ollut. Vaimo h�nell� oli, Liisa,
muttei muuta joukkoa mit��n. Kahden asuivat he Korventaustan pieness�
m�kiss� pappilan mets�saralla. Vanhoja he olivat molemmat, olivat jo
olleet kauan ... ja pieni�. Pieni oli hevonenkin, tammarupukka, vaikka
riski, ja pieni oli Liisan lehm�. Muusta maailmasta he eiv�t paljoa
tienneet eik� muu maailma heist�. Muutamia kertoja vuodessa he vain
ihmisten ilmoissa k�viv�t ... kirkossa joulunpyhin�, kolmena pyh�n�
per�kk�in, juhannuksena ja pitk�n�perjantaina ripill�. Tammikuun lopulla
Matti sitten tavallisesti toi arentijyv�t rovastille ja vaihtoi
ruustinnalta kehruuksia Liisalle. Sill� v�lin eleliv�t he syd�nmaassaan.
Matti kaatoi kev��ll� pienoisen kasken, poltti sen seuraavana kes�n� ja
kylvi, muokkasi peltotilkkunsa ja pani toisen puolen rukiiksi, toisen
potaatiksi. Sitten h�n hein� aikana ker�ili yhdess� Liisan kanssa
ahoilta ja purojen varsilta hein�t hevoselle ja lehm�lle. Syksyn tullen
ja talvikaudet pyydysteli Matti lintuja ja j�niksi�; pyssy� ei Matti
ollut ikip�ivin� k�dess��n k�ytt�nyt. Liisa auttoi Mattia kesill�
ulkot�iss�, ruokki talvella lehm�n, porsaan ja kissan ja kehr�si sitten
mikkelist� l�htien helluntaihin saakka ruustinnalle villoja ja
liinoja.--

--Viel� se on riski mies tuo Matti, sanoi pehtori, kun tuli Matin kanssa
makasiinista ja Matti heitti melkein tyhj�n s�kkins� rekeen.

Matista oli aina mieleen, kun h�nt� riskiksi mieheksi sanottiin. Mutta
aina h�n kuitenkin siihen virkkoi:

--Mit�p� tuota minun riskeydest�ni, vanhan miehen ... ei pid� pilkata

vanhaa miest� ... riskimpih�n toki pehtori on itse.

--En toki ole ... mit� se Matti nyt sanoo ... vai ei Matti ole riski,
kun kantaa sel�ss��n puolen tynn�rin s�kin.

--Eih�n siin� toki ollut kuin v�h�n p��lle kymmenen kapan.

--Onpa sit� maar siin�kin.

--Mit�s min� nyt en��, mutta toista se oli silloin nuorra miess�
ollessa--...Ja Matti kertoi kiiluvin silmin saman kertomuksensa, jonka
joka kerta ennenkin oli jyv�in maksussa kertonut. Se kertomus oli
semmoinen, ett� kun h�n viel� renkin� ollessaan t�ss� samassa pappilassa
oli kerran ollut riiht� puimassa ja kun s�kki� kannettiin riihest�
aittaan, niin ei muuan renki--laiska vetelys, mik� lie ollut, vaikka oli
iso--ruvennut osastaan kantamaan ... sanoi vain, ett'ei h�n
jaksa.--�Eik� noita ehk� saatane ilman sinuakin�, oli Matti sanonut,
v��nt�nyt s�kin kummallekin olkap��lleen ja sanonut viel� sille
rengille, ett� �jos haluttaa--hypp�� itse s�kkien p��lle, niin p��set
riikyydill� pihaan...�--Silloinpa oli pehtori tuonut rovastivainajalta
(t�m� nykyinen oli jo kolmas sill� sijalla Matin muistin aikaan) ...
tuonut ryypyn.

--Vaan mit�p� nyt en�� jaksaisin, vanha mies ... ei minusta en�� ryypyn
tienaajaksikaan.

--Ja eik� se Liisa siit� pit�en Mattiin mielistynyt? sanoi pehtori, joka
ei ollut ysk�� ymm�rt�vin��n.

--Mit�h�n lie tehnyt.--Soh, tamma--

Matti k��nsi hevosensa takapihalle p�in. Pehtori hypp�si kannoille.

--Siit� pit�enp� se oli, kun Liisa ajatteli Matista, ett� tuo se nyt on
se minun ... kyll� min� tied�n!

Pehtori puheli siksi n�in, kun tiesi, ett� se puhe oli Matista mieleen.
Vaikka pehtori muuten oli ylpe�nlainen mies, niin v�list� h�n laski
leikki�.

--Kyll� se oli, totta puhuen, siit� pit�en, kun se Liisa mielistyi

minuun, vaikka ei se sit� ole kuulevinaankaan, kun sille sit�
sanoo.--�El� tok', huono rahjushan olet ollut kaiken ik�si!� vaan sanoo,
vaikka ei se niin ajattele.

--Eik�s se ole itse Liisa Matille tunnustanut siit� pit�en ruvenneensa

h�nest� tykk��m��n?...

--Mist� se pehtori kaikki tiet��?

--Niin ovat ihmiset kertoneet.

--Eik�h�n pehtori omasta p��st��n--?

--En min�--niin kuului Liisa itse sanoneen--

--Liisa itsek�?--ei se sit� sanomaan mene, vaikka kyll� min� sen silti
tied�n, ett� niin se oli--luuli ennen rahjusmieheksi, mutta silloinpas
n�ki.--Maasta se pienikin ponnistaa.

--Liisakin oli ennen riski tytt�.

--Noo!--(Matti rep�isi rinnuksen rivakasti auki) liek� tuo nyt niink��n

... semmoinen tavallinen terve ihminen--

Matti sitoi hevosensa reen sepiin kiinni ja katseli viekkaalla silm�ll�

pehtoriin...
--Ent�s pehtori--mitenk�s se on sen asian kanssa? ... kertoipa se Liisa
v�h�n joulupyhin� merkinneens� ett�--

--Ett� mit�?

--Ett� ky�kkipiika ja pehtori--ja yh� viekkaammin katseli Matti

pehtoria...

--Min�k�?--Ei! ... akkain puheita!--Pankaahan toki v�h�n enemm�n jauhoja

appeeseen--

--Kyll� t�m� riitt��.

Pehtori p��tti h�mm�stytt�� Mattia uutisella, Sent�hdenh�n h�n

oikeastaan oli ruvennutkin puheisiin...

--Ei taida Matti tiet��, ett� min� tulen kohta tatsuunamieheksi...

--Niin miksik� mieheksi?

--Tatsuunamieheksi.

--Mik�s mies se on se--?

--Se on semmoinen mies, joka n�ytt�� tiet�, ett� osaa kulkea, kun tulee
tatsuunaan ... p�iv�ll� lakua ja y�ll� lyhty�, valkeata, jos saa ajaa
sivuitse, mutta punaista, jos pit�� seisottaa.--Se on hyv� virka...

Matista se oli aivan kumma virka. Ei h�n sit� kuitenkaan pehtorille

sanonut.

--No mink�t�hden se pehtori l�htee pois t�st� talosta? kysyi h�n siihen
sijaan.

--Rovasti on sukua Lapinlahden inspehtorille ja min� tulen Lapinlahden

kirkonkyl��n.

--Ei taideta tarvita t��ll� omassa kirkonkyl�ss� semmoista

tienn�ytt�j��--? sanoi Matti.

--Mit�s sit� t��ll�, kun se on siell� se rautatie--

--_Rautako_ tie?

--Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon ... ja p��see sit� my�ten

ulkomaillekin, vaikka Helsinkiin, jos tahtoo.

--Sit� tiet�k�?

--Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain.

--Niin p��setk� vaikka Helsinkiin?

--Yht� kyyti�--!

--Eik� pid� sy�tt��k��n v�lill�?

--Ei tarvitse ... rautatien hevoset sy�v�t juostessaan ... tiet��k�

Matti, mit� ne rautatien hevoset sy�v�t?
--En min� h�nt�--

--Ne sy�v�t halkoja--

--Elk�� toki, pehtori, vanhaa miest� ... vai juostessaan halkoja? ... en
usko kuitenkaan.

--Halkoja ne sy�v�t, vakuutti pehtori.

Mutta Matti katkaisi aina kaikki puheet, kun huomasi, ett� h�nt�
narrattiin ... ei h�n ollut en�� pehtoria kuulevinaankaan, puri huulensa
yhteen ja ty�nsi valmiin appeen hamuilevan tammansa eteen.

Pehtorin mielest� ei en�� maksanut vaivaa ruveta selittelem��n; h�n

heitti avainnipun olalleen ja l�hti vihellellen pirttiin p�in.

--Luuli saavansa narratuksi--petyit, mies parka.

Matti peitti huolellisesti hevosensa loimella ja nahkasilla ja l�hti

rovastin puheille.

--Nyt ne mitattiin jyv�t ... kaksitoista kappaa ... sen verran sit�
pienest� m�kist�,--sanoi Matti, kun oli tullut sis��n ja istuutunut oven
suuhun sille arkulle, jossa kirkonkirjoja kinkereille kuletettiin.

--Matti istuu peremm�ksi--onhan t��ll� tuolejakin--

--Kyll� min� t�ss�kin.

--T�ss' olisi piippu ja tupakkaa on tuolla.--Rovasti toi Matille piipun

ja neuvoi tupakka-astian kakluunin reunalta.

Matti pisti piippuun, raapasi tulta ja sammutti tikun hyppysiss��n ...

sitten kantoi h�n sen varovasti uuniin.--V�h�n aikaa istuivat Matti ja
rovasti mit��n puhumatta. Rovasti keinutti keinutuoliaan, ja Matti
puhaltaa tuhutteli pieni� savuja pitk�n piipunvarren p��st�.

--Tervenn�k�s se on saanut Matti olla? kysyi sitten rovasti.

--Tervenn�h�n tuota on saanut Luojan avulla olla ... vanhuushan se

kuitenkin vain v�liin tahtoo...

--Eih�n Mattia toki viel� vanhuus ... riski mies, kun kantaa viel�
sel�ss��n puolen tynn�rin s�kin.

--Mist� se rovasti on sen kuullut?

--N�inh�n min� tuon omilla silmill�ni, kun kantoi sel�ss��n, niinkuin ei

mit��n--

--Niinkuin ei mit��n?--Heh!--heh!--heh!--vai n�ki rovasti sen--?

--Min�, vaikka olen nuorempi mies, en jaksaisi liikauttaakaan.

--Kyll� rovasti toki jaksaisi--jaksoinhan sit� min�kin ennen nuorra

miess� ollessani.--Ja Matti kertoi rovastille, ett� h�n kun t�ss�
samassa pappilassa entisen rovastin aikana renkin� ollessaan kerran oli
ollut riiht� puimassa, ja kun s�kki� piti riihest� makasiiniin
kannettaman, niin ei muuan renki--laiska vetelys mik� lienee ollut,
vaikka oli iso--ruvennutkaan osastaan kantamaan ... ei sanonut
jaksavansa. Mutta silloin v��nsi Matti kaksi s�kki� selk��ns� ja sanoi
viel� sille rengille, ett� �jos tahdot, hypp�� itse viel� s�kkien
p��lle, niin p��set riikyydill� pihaan�.--Pehtori oli silloin mennyt
rovastin puheille ... ja v�h�n p��st� oli tullut ja sanonut, ett�
rovasti oli k�skenyt ryypytell� Mattia siit� hyv�st�...

Matti katasti kulmainsa alta rovastiin. Rovasti kalisteli avaimiaan

taskussaan, nousi seisoalleen, kulki pari kertaa lattian yli, veti k�den
ja avaimen taskustaan ja meni lahvinsa luo. Avasi sen ... niinkuin oli
joka kerta ennenkin Matin k�ydess� ja kertoessa avannut ... otti pullon
ja pikarin ja k�ski Matin tulla ottamaan. Matti esteli niinkuin aina
ennenkin oli estellyt ... sanoi, ett� jos menee p��h�n vanhan miehen ...
mutta otti sitten kuitenkin ryypyn, niinkuin oli aina ennenkin ottanut.
Rovasti pisti taas pullon ja pikarin piiloon, lukitsi lahvin, solahutti
avaimet taskuunsa ja istuutui keinumaan.

Puheltiin mink� mit�kin, pidettiin v�h�n v�li�kin ja tupakoitiin.

Tuli siihen sitten rovastin ruustinnakin Mattia k�ttelem��n ja

haastattelemaan...

Kysyi ruustinna, mit� Matille kuuluu ja mitenk� Liisa jaksaa.--Eih�n

Matille mit��n erin�ist� ... ja hyvinh�n Liisakin jaksaa--mik�p� sill�
jaksaessa, kun on leip�� ja l�mmint�...

--Pit�isi toki Matin tuoda Liisa useammin kirkkoon ... kun ei Matti
k�yt� Liisaa kirkossa kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna.

--Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan j��nyt ... saisihan se k�yd�
pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi.

--Eik� se tahdot?

--Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, ett� n�kee kirjaa itsekin
katsella.

--Viel�k� Matti n�kee ilman laseja?

--Min�k�?--Ei, hyv� ruustinna, en min� ole pitk��n aikaan n�hnyt ...

lautaksi ly�pi, en n�e mit��n vaikka kuinka koettaisin...

--Matin pit�isi ostaa silm�lasit.

--Silm�lasitko?--Ei ... olen min� koetellut, vaan ei ole ollut k�ypi�...

Matti ei uskaltanut katsoa rovastiin. Rovasti keinui ja puhalteli savuja

kattoon. Katasti vilkaisemalla Mattiin ... h�n tiesi, ett� Matti oli
huonolukuinen, hyvin huonolukuinen.

--Kukapa niit� elukoita ruokkisi, jos Liisa joka pyh� k�visi kirkossa,
sanoi Matti.

--Matin pit�isi ottaa piika Liisalle avuksi ... onhan Matti varakas
mies...

--Mik� varakas mies min�? ... ei toki, hyv� ruustinna--kunhan leiv�ss�

pysyy--
--Jolla toki kuuluu olevan rahoja velkanakin...

--Ne on niit� maailman puheita ... hyv�, kunhan leiv�ss� pysyy.

--Niin, vaan pit�isi sit� Matin kuitenkin k�ytt�� Liisaa rautatiet�

katsomassa. Tokko lie Matti viel� itsek��n k�ynyt...?

--En oo k�ynyt ... onko se miss� kaukana?

--Ei se ole kaukana t��lt�. Me kun l�hdimme aamiaisilta, niin oltiin

puolen p�iv�n aikana rautatiell� ... huru l�ngt �' de' nu heller, pappa,
ti' j�rnv�gen?

--Tiet��h�n Matti Lapinlahden kirkon? kysyi rovasti.

--Kyll�h�n min� sen tied�n, vaikken ole k�ynyt.

--Rautatie kulkee aivan l�hitse Lapinlahden kirkon.

--Vai sielt� se kulkee?

--Kun l�htee yhten� aamuna ajamaan, niin on jo toisena Helsingiss�.

--Vai niin sukkelaan ... viipyyk�h�n kauan, jos menee ulkomaille? ...
kuuluuhan sill� sinnekin p��sev�n.

--Se on sit� my�ten, minne menee ... Ranskanmaalle enn�tt�� viidess�

p�iv�ss�, jos tiukkaan ajaa.

--Ent�p�s Amerikkaan?

--Sinne ei p��se rautatiell�, kun on meri v�liss�. Matti katsoisi ...

t�ss� kartalla n�kyy, ett� on t�mm�inen aava meri v�liss�, Atlantin
meri...

--Niinp�h�n n�kyy.

--Mutta sukkelaan se menee ja siin� on toista kulkea kuin meid�n

k�rryill� kolistellen.

--Mahtaapa olla.

--Ei t�rise ... ja menee sellaista vauhtia, ett� silmiss� vilisee.

--Mahtaapa kyll� vilist�. Ruunuko sen on laittanut?

--Ruunu.

--Ruunuhan se semmoisia--tottahan sen pit�� menn� hyv�� kyyti�, kun

ruunu panee oriinsa eteen.--Vaan sit� min� t�ss� v�h�n kuitenkin, ett�
onkohan se totta, kun puhuvat, ett� ne rautatien hevoset sy�v�t halkoja
... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?...

Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta v�ke�, eiv�t milloinkaan

kuitenkaan nauraneet, jos joku heid�n mielest��n sattui tyhmemm�stikin
puhumaan... Ja mist�p� Matti sen niin tiesik��n ja taisikaan tiet��? Ja
kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan h�nellekin alussa tullut
hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiest� puhuttavan,--oli h�n
my�skin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta,
niinkuin maantie maasta ja mullasta...

Rovasti oli jo ylioppilaana ollessaan n�hnyt Helsingin rautatien eik�

h�n en�� muistanut, mimmoiseksi h�n lie sen ensiksi ajatellut. H�nen
suunsa meni v�h�n nauruun, mutta sitten h�n rupesi hiljaisesti ja
maltillisesti selitt�m��n...

--Se, n�etsen, on sill� tavalla, ettei siin� hevosia tarvita ... vaunut
kulkevat h�yryn voimalla ... onhan Matti n�hnyt vaunujas?

--Tokihan min� toki olen vaunuja n�hnyt!

--Ei ne ole samanlaisia kuin meill� on ... ne pit�� olla erilaisia,

jotka h�yryn voimalla kulkevat.

--Kai ne pit�� olla erilaisia.

--Ne on kuin huoneita ik��n...

--Vai niinkuin huoneita ... ei nyt kiitet�!

--Ja niit� panee h�yry liikkeelle niinkuin h�yryvenheit� ... onhan

Matti n�hnyt �Suomelan�?

--N�inh�n min� tuon menn� kes�n� tuossa kirkon salmella s�tk�tt�v�n.

--Niin no, sen panee h�yry liikkeelle vett� my�ten, ja lokomotiivin eli
veturin, joka vaunuja vet��, sen panee kanssa h�yry liikkeelle. Siipien
sijasta pit�� vain olla py�r�t, kun se kulkee maalla.

--Niinp� kai--eih�n se miten siipiens� varassa mahtaisi maata my�ten

kulkea.--

Kyll� Matti nyt ymm�rsi sen t�ydelleen, mink�lainen se oli ...

semmoinen, joka oli kuin h�yryvenhe ja nostettuna py�rien p��lle.

... Mutta kyll� se oli kuitenkin v�h�n kumma laitos ... vaan tottapahan
rovasti tiesi, kun oli itse n�hnyt.

--Ymm�rt��h�n Matti sen nyt?

--Kyll� min� nyt, kyll� min� nyt!...

--Niin, semmoinen se on, sanoi ruustinna.--Matti ottaisi kahvia ... ja

leip�� kanssa. Kyll� Matin pit�� k�yd� sit� katsomassa ja ottaa Liisa
mukaan.

Matti joi kahvia eik� vastannut mit��n.

--Eik� tuota pit�ne uskoa katsomattakin ... mit�p� tuota en�� vanha mies
kaikista lysteist� ... tied�nh�n min�, mink�lainen se on, kun rovasti on
selitt�nyt.

--Ei sit� osaa kukaan oikein toiselle selitt��, sanoi ruustinna,--omin

silmin se n�hd� pit�� ... kyll� sit� t�ytyy k�yd� katsomassa!

--Suur' kiitosta!--Jokohan pit�nee k�yd�--?

--Kyll� ... ihan varmaan, ja ottaa Liisa mukaan.

--Mahtaa kai sen mieli ruveta sinne tekem��n, kun kuulee.

Ruustinna l�hti askareilleen, mutta rovasti ja Matti juttelivat viel�

mink� mist�kin. Siit� juttelivat, kuinka paljon se ihmisj�rki ajattelee
ja laittelee ja mihink� se viel� meneekin.

Ja rovasti sanoi, ett� �kunhan se ei vain menisi yli voimainsa

rimpuilemaan...�

--Ja reistailemaan, sanoi Matti.

--Kyll�h�n se on hyv�, ett� ihminen j�rke�ns� k�ytt��, joka sille on

luomisessa annettu ... jos se ei vain siit� ylpeilem��n rupeaisi eik�
unohtaisi kaiken antajaa,--sanoi rovasti ja lis�si, ett� Jumalan
t�it�h�n ne on rautah�yryt ja rautatietkin.

--Eip�h�n ne kenenk��n muunkaan liene, my�nsi Matti.

Ja h�nt� kovin ajattelutti se kumma laitos, joka oli kuin huone ja

py�r�in p��lle nostettu ... Mutta rovastia haukotutti, eik� tahtonut
puhe oikein sujua en�� ... ja niin Matti heitti hyv�stins� ja l�hti.

II.

Matti oli aika lailla hajamielinen, kun hevostaan valjasti, eik�

muistanut panna suitsia hevosensa suuhun, ennenkuin oli pihan yli ajanut
ja vasta ky�kin edess� erehdyksens� huomasi... Ei tammakaan ollut
kiireiss��n, kun k�veli pihan yli ja k�veli viel� t�rm�st�kin j��lle
laskeutuessaan.

Mutta siit� h�vytt�myydest� Matti jo tuskastui.

--Soh, tamma!--mit� sin� siin�!--n�-n�-n�!--

Vaan tamma odotti parempaa manausta ... ei ollut kuulevinaankaan,

laahasi vain jalkojaan kuin vesitynn�ri� vet�ess��n.

--Ka-ka-ka! ... etk� sin� sen!--Matti riuhtaisi ohjaksia, ensin oikeaa,

sitten vasenta, ja siit� tamma tiesi, ett� nyt sill� jo oli tosi
mieless�. Ennenkuin oikein irtautui juoksemaan, huiskautti h�nt��ns� ...
kaksi kertaa ... sill� se nyt oli kerran h�nen tapansa semmoinen. Sitten
loikkasi juoksuun, kun rekikin alam�ess� takaap�in kiirehti.

Aidan sel�ll� istui harakka. Se hypp�si siit� seip��n nen��n ja p��sti

imel�n naurun... �No kyll�p� sill� nyt on lysti ... tyhj�n naurajalla�,
mutisi Matti ja riuhtoi tammaansa parempaan juoksuun ... �etk� sin�
ymm�rr�, kun sinulle harakatkin nauraa--!�

Tamma juosta raksutteli j��t� pitkin, tie kitisi reen jalaksen alla,
resla ritisi, ja Matti istua k�n�tti keskell� reslaa turkin kaulus
pystyss�. Lyhyt p�iv� jo tehd� tuhersi h�m�r�t� ... Matti ajoi
viittatiet� ja ajatteli...
Sit� Matti ajatteli, mit� rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut...
Vai oli se Lapinlahden kirkolla rautatie? Eip� olisi uskonut, joka ei
olisi omin korvin kuullut ... ja kummapa se oli, kun ei siit� ennen
ollut kuullut ... vasta kai se oli sinne tullut... Eik�h�n sit� h�yrylle
en�� vett� riit�, kun jo maalle kapuaa...? Kyll� se mahtoi kumman
n�k�inen olla--kummahan tuo oli jo ennest��nkin vett� pitkin
s�tk�tt�ess��n ... olisikohan h�nt� k�yd� katsomassa--liek�h�n muut
k�yneet kuin rovasti ja ruustinna?...

Viittatie teki niemen nen�ss� polvekkeen ja vei sitten soikeata j�rve�

pitkin Talvilahden pohjukkaan, Huttulan talon rantaan. Kuta likemm�
maata tultiin, sit� verkemm�sti tamma nytkytteli. Matti ei ollut
kiirehtinyt pitk��n aikaan, ja tamma luuli jo saavansa k�yd� ... viel�
takasillaan juoksua pani, vaikka eutset jo k�velem��n heitti ... jo
takasetkin k�veli ja lautanen kohoili kuin helpotuksesta huoaten.

--Ka-ka-ka!--Tamman t�ytyi taas alkaa etusilla juoksua ... takaset viel�

k�veli. Mutta kun Matti kiskaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta,
niin t�ytyi takastenkin yhty� yhteen tahtiin.

Matilla oli aina tapana juottaa hevostaan Talvilahden pohjukassa

Huttulan talon vesiavannosta. Ja vanhalta muistilta poikkesi sinne tamma
nytkin.

--Ka-ka-ka!--Matti ei olisi nyt muistanutkaan, mutta tamma vei v�kisin.

--No, meneh�n sitten! sanoi Matti ja antoi tammalle vallan.

Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota t�ytt�m�ss�.

--Mist� se Matti ajelee? kysyi vesimies.

--Kirkolta p�in ... pappilasta viimeksi, vastasi Matti ja kohosi tieroja

kopistelemaan tammansa jaloista.

--Kuuluuko sit� mit�?

--Eip� tuota erin�ist�.--Onkos is�nt� kotona?

--Ei oo kotona ... l�hti t�n' aamuna Lapinlahdelle.

--Taisi menn� rautatiet� katsomaan?

--On kai se jo sen ennenkin n�hnyt ... eik� lie mennyt tavaran hakuun.

--Hyvink�h�n k�yv�t is�nn�n kaupat?

--Hyvink� nuo k�ynee, en tied� ... lihovanhan tuo ainakin itse n�kyy.

--Onkos Ville k�ynyt rautatiet� katsomassa?

--Niin min�k�? ... olinhan min� tuota jo omin k�sin tekem�ss�kin.

--El�, el�...

--No ihan toki ... puolitoista vuotta, ja kohta l�hden uudelleen.

--Mink�laista ty�t� se oli?

--Olipahan kuin ojan kaivua.

Vaan sit� ei Matti uskonut. Puri huulensa yhteen eik� puhunut mit��n.
Kyll�h�n h�nkin jotain tiet�� ... ettei sit� nyt niin vain narrina
pidet�. Tiet��h�n h�nkin nyt sen verran rautatiest� ja sen semmoisista,
ettei niiden tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole. Ville-l�yhk�, saattaa
se ehk� osata ojaa kaivaa, mutta rautatiet� tekem��n ... ei suinkaan
siihen kykene, jos ei ole sepp�.

--Onkos se Matti k�ynyt rautatiet� katsomassa?

--Mit�h�n lie tehnyt?

--Milt�s n�ytti?

--Milt�h�n lie n�ytt�nyt ... itsep�h�n parhaiten tiennet.

Ville oli jo ammentanut sammionsa vett� t�yteen ja ojensi kapan Matille.

Matti nosti vett� avannosta ja antoi tammalleen juoda,

--On se riski mies tuo Matti, kun yhdell� k�dell� nostaa t�yden
vesikapan, sanoi Ville.

Matti ei puhunut siihen mit��n, mutta tunsi kuitenkin leppyv�ns�.

--Onkos Matti milloinkaan ajanut rautatiell�? kysyi taas Ville.

--Ootkos sin�?

--Jo toki tavallakin ... se menee niin kiivaasti, ettei paras ori
rinnalla pit�isi, jos kilpaan k�visi...

--Pit�isi, jos laukalla laskisi...

--Saattaisipa alkumatkasta pit��, jos laukalla laskisi, my�nnytteli

Ville.

Matti nosti tammalleen toisen kapallisen vett�, t�ll� kertaa vasemmalla

k�dell��n.

--Pappilan pehtori se kanssa l�htee rautatielle kev�tpuoleen, sanoi

Ville.

--Sit� tuntui hokevan ... l�hteneek� eli ei.

--Me l�hdemme yhdess� ... pehtori p��see tatsuunamieheksi, mutta min�

l�hden muuhun ty�h�n.

Mihink� ty�h�n se Ville?

--Tienkorjuuty�h�n ... T�st� kev�tpuoleen l�hdet��n ... olen nyt ollut

Huttulassa loisina ja tehnyt mink� mit�kin, mutta kohta kun maat
sulavat, niin l�hden rautatiet� korjaamaan. Eih�n se korjaamatta kest�
ajaa.

--Kest�neeh�n tuo rauta?

--Seh�n se vasta ei kest�k��n ... kiskot l�htee yh� irti, niin pit��
olla aina korjaamamiehi�.--Tulkaa pois, Matti, tekin sinne ty�h�n!
--Kyll' en min� ruunun ty�h�n rupea.

--Vaan kun ruunu maksaa hyv�n palkan?

--Paljonko siell� maksetaan?

--Kaksi markkaa p�iv�lt�.

--Niinkuin parhaana hein'aikana?

--Niin toki tavallakin ... tulee pois vaan Matti ruunun ty�h�n.

--Enp� h�nt�.

--Ei se ole sen kummempaa kuin muukaan ty� ... kyll� sit� osaa tehd�.

--Kyll� kai sit� tehd� osaisi yksi niinkuin toinenkin ... vaan enp�
h�nest� huoli.

--Ei taitaisi akka p��st��!

--Akkako? v�h�t min� akasta!

--Eik�s se ole v�h�n tiukka akka?

--Kyll� min� akkani tied�n ... tuossa on kappasi, heh--! vastasi Matti,
v�h�n n�rk�styneen� Villen luuloista, istuutui rekeens� ja alkoi ajaa
hyv�sti� sanomatta. Huttulan vesimies nosti kapan sammioonsa ja l�hti
nousemaan vesitien t�rm�st� yl�s.

Matti ajaa natuutteli viittatiet� Talvilahden pohjaan, kohosi

nuottikodan kohdalla maalle ja tuli v�h�n matkaa mets�tiet� kulettuaan
maantielle, joka kiersi j�rven ymp�ri ja yhtyi t��ll� oikotiehen.

--Kyll� siell� k�yt�v� olisi--ajatteli Matti eik� muuta paljon ajatella

osannutkaan kuin sit�, mit� oli kuullut. Rautatie ... vaikka eih�n siit�
oikein tahtonut selv�� saada, mink�lainen se oli, vaikka kuinka olisi
ajatellut ja arvellut ... Ja kuitenkaan Matti ei saattanut olla sit�
ajattelematta, mutta ajatellessaan h�n oli taas ihan omiin ajatuksiinsa
sekaantua. Se oli milloin minkin n�k�inen. V�list� oli siit� selv�n
saamaisillaan, mutta sitten se muuttui. Se oli ensiksikin semmoinen,
ett� oli kuin olisi ollut tuossa silmien edess� nelipy�r�iset vaunut,
joissa oli isot py�r�t ja pienet py�r�t, ja ne tahtoivat aina n�ytt��
samanlaisilta kuin ne rovasti vainajan vanhat vaunut. Ja niiden edess�
n�ytti olevan kaksi hevosta, kuomin alla sitten rovasti ruustinnansa
kanssa ja vastap��t� nuori herra ja ry�kkyn�t; kuskipukilla istui kuski,
k�det ojona, ja kuskin vieress� Matti, pienen� poikana, joka v�h�n
pelk�si ja piteli k�sill��n kiinni.--V�list� ei taas ollut hevosia eik�
vaunuja eik� mit��n, ennenkuin rupesi silmiss� kuvattelemaan �Suomela�,
niinkuin se olisi kulkenut maantiet� pitkin py�r�in p��ll�, isojen ja
pienien, lippu kokassa seip��n nen��n sidottuna, ja per�ss� seist�
t�r�tt�m�ss� kapteeni. Lotjia tuli j�less� nuoran mukana kaksi ... kolme
... ja my�t�m�ess� ne t�ytt�siv�t toisiinsa kiinni, eiv�t miehet
tahtoneet saada niit� irti toisistaan. Ja rytin�� ja r�iskett� siin� oli
niinkuin koko kirkkov�en ajaessa.

Matista se tahtoi tuntua unenn��lt� kaikki t�m�. Vaikka kyll� kai se

niin kuitenkin oli, koska on rovastikin kerran sen semmoiseksi n�hnyt ja
puhunut. Ja tottapahan ne sen niin olivat laittaneet, ne sen tekij�t,
ett� hyv�sti passaa eik� my�t�m�ess� eik� m�en allakaan h�irinki�
tullut. Vaan mitenk�? ... sit� Matti ei osannut itselleen selitt�� ... ja
mit�p� tuota tarvitsikaan?... Eik� en�� pitk��n aikaan huolinut Matti
ajatella koko asiaa, nyk�isi tammansa juoksuun ja kaivoi kukkarosta
verekset piipun per�t poskeensa...

Vaan silloin tamma juostessaan haukkasi lunta tiepuolesta, ja Matti tuli

ajatelleeksi, ett� onkohan sill� jano, vaikka sai Huttulan talon
avannolla juoda. Ja ajatus ry�stihe taas Matin tiet�m�tt� kulkemaan
avannosta sammioon, sammiosta Villeen ja Villest�--rautatiehen... Se
mies oli _ajanutkin_ rautatiet� ... liek�h�n montakin kertaa?

Kun ei tullut tarkemmin perustelluksi, mitenk� se kulkee ja mitenk�

sill� ajetaan ja mink�lainen se on ... onko isot py�r�t ja pienet py�r�t
niinkuin vaunuissa, vai ovatko yht� suuret vai mitenk�?... Kovasti se
vaan meni, kun ei parhaat juoksijat rinnalla pysyneet!... Mitenk�h�n lie
kuitenkaan sen asian? eik�h�n ollut liikaa kehumista, ettei paraskaan
juoksija...?

--Kyll� oli, koira viek��n, liikaa kehumista! Jos oikein pistokkaalla

pitkin sivuja voitelisi riski mies kappireess� hyv�� juoksijata ja jos
tie olisi yht� sile� kuin rautatie eik� vieruja mit��n ja hyv� keli,
niin kyll�, koira viek��n, j�lelle j�isi raskas rumilas, vaikka kuinka
s�tk�tt�isi ja sutkittaisi ... j�isih�n, perhana ollen, j�lelle, ett�
livahtaisi!...

--Tamma hoi! tokko sin� tied�t, kuka sinulla ajaa ... h�h? h�h? ... kuka
sinulla ... h�h ... ja Matti kohosi polvilleen reess�, l�i ohjasperill�
tammaa selk��n, l�i, ja huuti joka ly�nnill�: �h�h!�

T�t� t�mm�ist� ei ollut tammalle tapahtunut viel� milloinkaan, ja siksi

se laski laukkaa, mink� kerkesi, mutta Matti ei helpottanut.

--H�h! h�h! ... hih! ... tulkoonpas ruunu kilpaan rautateineen,

tulkoonpas ruunu rautateineen ... ih! ... hih! ... hih! ...--ja Matti
kohotti ohjakset korkealle ilmaan, hihkui ja ajatteli, ett� �jos olisi
kello viel� aisassa ... jos olisi kello viel� aisassa!�

Ja tamma ty�nti korvat luimussa laukkaa, yl�- ja alam�et yht� kyyti� ...
ja yh� sakeammin syyti lunta Matin silmille ... ja suuhunkin sit� tuli,
mutta Matti ajatteli, ett� �ann' tulla vaan!�

Viel� Marjom�en t�rm�ss�kin Valkeiskyl�lle p��stess� tamma laukkaa

laski, vaikka Matti jo oli istuutunut.

--Herra is�, kun p��lle ajaa--! huusi naisihmisen ��ni hevosen edest�,
ja samassa suhahti reki jonkun sivuitse, joka oli tiepuoleen hyp�nnyt...

--Kuka se siin� ei k�y tielt� pois?

--Ota hyv� mies rekeesi!

--Mik� sit� vastam�ess�!

--Kyll� min� vastam�en k�velen ... kunhan tuolla my�t�m�en puolellakaan.

Matti seisautti hevosensa. Oli tullut jo h�m�r�.

--Kah, Matlienako se ... en t�ss� h�m�riss� ... k�yk��h�n t�nne rekeen,
onhan t��ll� sijaa... Matti oli tuntenut tiet� kulkevan
hieroja-Lienaksi.

--Min�h�n sit�--kyll�h�n min� ... t��ll� kannoillakin ... t�m�n matkan,

l��h�tti Liena Matin niskaan.--Ottakaahan nyytty rekeenne... Kun pit��
vanhan ihmisen k�vell� talvipakkasessa ... eiv�tk� antaneet
hevostakaan... Is�nt� itse ajoon l�htee ... juomaretkille ... vaan
mitenk�p�h�n olisi p��ssyt, jos en min� olisi syd�naloja sulatellut.
Vaan se on vissi tosi, etten min� toista kertaa ... vaikka siihen
paikkaan pakahtukoon ... niin en l�hde min� toista kertaa
pehmittelem��n...

--Mist� se Matliena tulee?

--Huttulan tallissahan sit� ei ole hierojalle hevosta muka ... olisi

pit�nyt pyh��n odottaa muka, ett� p��sisi kirkkomiesten kyydiss� omalle
kyl�lle. Vaan kun oman ontermannin em�nt� jo menn� lauantaina laittoi
sanat, ett� tulla vaan...

--Vai ei annettu hevosta?

--Ei annettu, enk� min� h�nt� hyvin k�rtt�nytk��n ... kun eiv�t
itsest��n arvanne, niin ajattelin min�, ett�--

--Ajoonko kuului is�nt� itse l�hteneen?

--Ihan toki k�sist� l�hti ... sivut olivat viel� nykim�tt�, niin ei
muuta kuin rekeen eik� kysykk��n...

--Rautatiellek� se l�hti?

--L�htip� tuo minne tahansa tuommoinen itramaha.

--Rautatielle se kuului menneen tavaroita hakemaan.--Onko Matliena

k�ynyt rautatiet� katsomassa?

--Enh�n min� ... mitenk�p� sit� vanha joka paikkaan...

--Kyll� siell� pit�isi Matlienan k�yd�.

--Pit�isi kai, pit�isi kai ... kun menn� pyh�n�kin ajoi kirkon sivuitse
kolmen talon v�ke� meid�n kyl�lt� sinne rautatiet� katsomaan.
Lapinlahden kirkollahan sen kuuluu n�kev�n ... ei kuulu tarvitsevan
edemm� menn�.

--Sielt�h�n sen n�kee.

--On kai Matti n�hnyt sen?

--Niin n�hnytk�? lieh�n tuota jo jotain n�hnyt...

--Uutten uhkainko meni Mattikin katsomaan vai oliko muuta asiaa?

--Muutakin lie ollut asiaa.

--Liek� totta, kun puhuvat, ett� ne siell� talvellakin ajavat py�rien

p��ll�?
--Vai niin! ... niin, niinh�n ne mahtaa ... niinh�n ne ... min� en oo
talvella k�ynyt ... mik� sinne talvella.

--Sit� min�kin olen ajatellut, ett� kun Luoja antaisi kes�n, niin k�visi
h�nt� katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdell� tiell� ... on
minulla veljenpoikakin Lapinlahdella.

Maantie kulki Valkeiskyl�n l�pi. Ontermannin kuistin suussa laskeutui

Matliena kannoilta, otti nyytyn reest� ja laittoi Liisalle terveisi�.

Matti ajaa kitkutteli eteenp�in ... v�h�n maantiet� viel� ... k��ntyi
sitten M�h�l�n pihan l�pi kulkemaan ja ajoi siit� pellon poikki Pitk�l�n
saunan per��n... Jo kylpiv�t Pitk�l�ss�, vastan l�iske kuului, ja l�yly�
h�yrysi pakkaseen.--Saunan per�st� oli jyrkk� t�rm� alas Naulalammin
j��lle. Tahtoi tamman keng�tt�mi� takajalkoja v�h�n kaljamassa t�rm�ss�
livett��, mutta p��sih�n tuosta, kun tasaisesti laskeutui ... ja
tasaisesti tamma laskeutui.

Jo oli tullut v�hitellen pime�. Taivas jo t�hdess� tuikki, ja kumman

kirkkaasti ne nyt tuikkivatkin t�n� iltana... Ja v�h�n v�li� irtaantui
aina joku alasp�in liukumaan pitkin taivaan kantta.--Lammilta kohosi tie
niitylle, ja siit� se pist�ytyi pilkkopime��n mets��n. Kierrellen ja
kaarrellen kulki se sitten taas aukeita paikkoja, milloin ahon laitaa,
milloin harjun selk��, milloin niittyj� my�ten ladolta ladolle. Pakkanen
kiihtyi, tinki huurtamaan hevosen kupeet ja miehen kulmat. V�list�
rasahti kuusen kylkeen, v�list� napsahti ladon nurkkaan... Matti k�n�tti
reslan per�ss� turkin kaulus pystyss�. Tamma sai valtoineen kulkea
tuttua tiet�, mutta Matti tarkasteli itse yh� t�hdettyv�� taivaan
kantta. Iltat�hdest� l�hti silm�ns� harhailemaan, siirtyi siit� tuttuun
otavaan, k�vi pohjant�hteen, tarkasteli seuliaista ja V�in�m�isen
viikatetta. Mutta joka kerta, kun joku t�hti irtautui alasp�in
liukumaan, sanoi Matti: �yhyh!�, ja silloin h�n nyk�isi ohjasperist�
tammaa juoksuun ... mutta ei sen enemm�n manannut, jos tamma yh� k�veli
... sill� Matti ei nyt joutanut oikein hevosestaan huolta pit�m��n...

Sit� oli Matin mielest� niin paljon kummallista t�ss� maailmassa, jota
ei oikein tahtonut ymm�rt�� ... ymm�rt�neek� tuota kukaan oikein, vaikka
luulevat olevansa viisaita, rovastit ja ruustinnat?... Eih�n tuota ennen
ainakaan t�mm�isi� kuulunut--t�h�n aikaan sit� ei muuta kuin puhuttiin
oudoista asioista, toinen toistaan kummemmista. Kunhan eiv�t
maailmanlopun edell� viisastuisi liian paljon ... niin oli sanonut
entinenkin rovasti, ett� maailmanlopun edell� viisastuvat ihmiset, piru
niit� neuvoo ja n�ytt�� niille temppelin harjalta kaiken maailman
prameuden. Mutta silloin ... �yhyh!� ... silloin leimahtaa pitk�isen
tuli id�st� ... �yhyh!� ... ja leimahtaa hamaan ... �yhyh!� ...
l�nteen... Kovinpa ne nyt t�hdet tihe��n sielt� taivaalta ... eih�n nuo
ennen niin!--Kovin Matti maailmanloppua pelk�si eik� h�n muuta
pel�nnytk��n ... mutta maailmanloppu tulee niinkuin varas y�ll� ... vaan
ei se nyt viel� tule, kun on varuillaan ja sit� ajattelee; silloin se
tulee, kun ei sit� ollenkaan muistakkaan ... pit�isi ajatella ihmisen
aina, pit�� Herra mieless��n ja h�nt� rukoilla ja avuksensa huutaa...

Tamma l�hti juoksemaan alas harjulta, josta tie laskeutui alavaan

korpeen. Se oli niin synkk�� ja tuuheata kuusikkoa, ettei taivasta
n�kynyt. Sielt� t��lt� rihvain v�litse joku t�ht�nen tuikahti. Sin�
talvena oli iso lumitalvi, ja puut ja pensaat melkein kuin torkkuivat,
latvat painuksissa lumen paljouden alla. Matti ajoi melkein kuin
katoksen alla... Ja haukotuttamaan rupesi tuossa v�hitellen korven
��net�n hiljaisuus ja reen jalaksen yksitoikkoinen ritin�. Raskaalta
alkoivat tuntua silm�n luomet ... hevonen ja matkan teko haihtuivat
mielest� pois ja koko maailma haihtui ... kaikki ihmeet ja taivaalta
tipahtelevat t�hdet.

P�� oli vaipunut reen laitaa vasten, ja Matti nukkui.

Matti n�ki unta.

Oli olevinaan pieni poikanen, semmoinen kuin oli ennen kipunapoikana

ollessaan ollut pappilassa entisen rovasti vainajan aikana. Pappilan iso
portti oli auki, ja Matti seisoi portin vahtina. Pehtori oli k�skenyt
h�nen siin� seisomaan ja antanut k�teen kaksi lakua, punaisen ja
valkean, ja sanonut, ett� �kun n�et rovastin vaunujen sakastin per�itse
ajavan, niin n�yt� silloin punaista lakua ... jos siat ovat ryytimaassa,
mutta jos saat ne sielt� ajetuksi, niin n�yt� valkeata, ett� rovasti saa
ajaa yht� kyyti� pihaan...� Niin oli pehtori sanonut ja vakuuttanut
moneen kertaan ja mennyt itse nurkan taa piiloon ... sielt� oli sitten
pilkistellyt.--Matti seisoi ja katseli lakuja ja antoi tuulen niit�
heilutella. Mutta yht'�kki� kuuli h�n kirkonkellojen soivan, vaikka oli
keskell� viikkoa eik� pyh�, ja kun katasti sakastin per��n, niin sielt�
t�ytt� laukkaa ajaa rovastin vaunut. Vaan kuistin suussa ne seisahtuvat,
ja kuski huiskuttaa k�tt��n ja huutaa, ett� �tullako vai ei?...� Mutta
silloin ei Matti muistakaan, joko on siat ajanut ryytimaasta, ja h�nelle
tulee h�t� ja pelko pehtoria, ja h�n rupeaa huiskuttamaan kumpaakin
lakua, ensin punaista ja sitten valkeaa ja sitten kumpaakin. Hevoset
ry�st�ytyv�t kuistin suusta kohti laukkaamaan, eik� kuski saa niit�
hillityksi ... vaan kun ovat v�h�n matkan p��ss� portista, niin toinen
puoli portista menee kiinni, ja vaunut kolahtavat porttiin, ja kuski
lent�� nokalleen maahan. Vaan silloin hy�kk�� pehtori nurkan takaa ja
sivaltaa Mattia korvalle, ja kuski hypp�� maasta yl�s ja sivaltaa
toiselle korvalle...

Matin tamma on saanut valtoineen juosta, ja kuta likemm� kotia se tuntee

tulevansa, sit� kiivakammin se kulkee. Kun korpitie loppuu ja niitty
aukeaa eteen, niin tamma panee ravia, mink� jaksaa. Mutta pellon
ver�j�ll� ojentaa se h�nt�ns�, h�rh�ht�� pikaiseen hirnuntaan ja
oikaisee t�ytt� laukkaa pihaan... Mutta mit�s ymm�rt�� tamma nurkkia
v�ist��? ... paukahuttaa reslan laidan pirtin nurkkaan niin, ett� s�l�
l�htee kummastakin. Matin p�� retkahtaa ensin toiseen reen laitaan,
sitten toiseen, ja kun h�n her��, tuntee h�n, ett� h�nt� on kummallekin
korvalle ly�ty.

Tamma juoksi yht� kyyti� pirtin eteen. Liisa seisoi pirtin ovella,
p�resoihtu k�dess�, ja katseli kummastellen miehens� kotiintuloa.

--Soh ... so soh!--Matti harasi pime�t� silmill��n, n�ki jonkun seisovan

jollakulla ovella ja heiluttavan jotakin punaista p��ns� p��ll�.

--Enh�n min� mitenk� ... meinasinhan min� ... vaan kun min�...

--Mit� sin� horiset?

--Kuka se siin� punaista heiluttaa...? el� heiluta, akka, punaista, ett�

p��see tulemaan--?

--H�h? ... ett� p��see tulemaan? Kuka ei p��se tulemaan?

--Eiv�t p��se rovastin vaunut.

--Rovastin vaunut?... Se torkkuu viel�... Kuuletko, sin� nukut ja annat
tamman ajaa rekesi pirtin nurkkaan!--

--Eih�n se ollut minun syyni...

--Mik� ei ollut sinun syysi?

--Ei mik��n ... itsest��nh�n se portti...

Liisa meni ja nyk�isi Mattia k�sipuolesta ja piti soihtua h�nen

silmiens� edess�.

--Ukko hoi!... Yh�k� sin� horiset ... nukutko sin� viel�, vai oletko
humalassa?

--Enk� nuku ... ka, mit� sin�?

--No, nukuit kai �sken, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan...

--El� valehtele! ... eik� sit� nukkumattakin?

--Ja miss� on hattusi?

--P��ss�h�n se ... ja Matti kopaisi p��t��n, mutta p��ss� se ei ollut.

--T�ss�h�n tuo on reess� ... panehan p��h�si, ettet edes palellu ... jos
olisi tielle pudonnut ... sit� on miest�, kun nukkuu rekeens� niin,
ettei tied� t�st� maailmasta!

--Pid� sin� suusi kiinni, ett� min� olen nukkunut ... tied�nh�n min�
paremmin itse.

Nyt piti Liisan ihan v�kisinkin nauraa tuolle ... niinkuin se ei muka
olisi nukkunut, koska tuskin viel�k��n on oikein valveilla...

--Johan min� pellon alta kuulin kuorsuusi, pilkkasi Liisa, niin sike�sti
sin� nukuit, ett� pellon alta kuului kuorsuusi.

--Kuka lie kuorsannut ... min' en oo...

--Herra Jumala ... kukas siell�, jos et sin�!

--Itse oot kuorsannut...

--Vai min�? ... jopa nyt, kun tulin navetasta lypsylt� juuri...

Mutta Matti oli saanut hevosensa riisutuksi ja l�hti sit� talliin

viem��n.

Liisa j�i palava p�re hampaissa reke� penkomaan...

Olipahan j��nyt jyvi� s�kin pohjaan ... eik� h�n ollut jo l�htiess��n
sille sanonut, ettei tarvitse panna t�ytt� puolta tynn�ri�. Mutta sen
piti vaan saada puoli tynn�ri� ... ei sanonut ilki�v�ns� v�hemp��
sel�ss��n makasiiniin kantaa. Tiet��h�n sen, tahtoo muka voimiaan
n�ytt��... Eiv�tp�h�n olleet pappilassa apetta antaneet, kosk' on omat
silput kuluneet ... se on se nykyinen pehtori semmoinen, mik� lie...
Vitsapahan oli katkennut reslan laidasta, kun nurkkaan ajoi ... ja ent�s
loimi, jopahan taas oli sika!...--Mit�? ... ja nyt n�ki Liisa jo
semmoista, ett� ei kiitetty, ja h�n huusi siit� Matille talliin...

--Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut viel� t��ll� reen
pohjalla ... jotka olivat ruustinnalle viet�v�t!... Kuuletko sin�, sen
k�tys, mink� t�hden et ole antanutkaan niit� ruustinnalle?

Matti oli ruvennut apetta tekem��n tammalleen ja tuli nyt noutamaan

jauhopussia reest�.

--Mink� t�hden et ole antanutkaan minun kehruuksiani ruustinnalle?

--Olenpahan...

--Vai olet?--Tuoll' olivat heinien alla nykim�tt� ... et ole

liikauttanutkaan ... siin' on, heh!--ja Liisa heitti vihaisesti nyytin
takaisin rekeen.

--En muistanut.

--Et muistanut! Sanoinhan ma sen, ettet muista--olisit ottanut minut

mukaan, niin olisin muistanut ... siin� ne nyt ovat, ja mit�h�n
ruustinna sanoo?

--Olisikohan niill� ollut kiire?

--Totta kai niill� kiire, kun min� ne kerran laitoin.

--Mik� lie t�ll� kertaa ollut, onhan tuota ennen muistanut ... olin min�
ruustinnan puheillakin, mutta miten lie siin� l�htiess� haihtunut
mielest�...

--Haihtunut mielest�!--Mit� sin� sill� jauhopussilla?

--Tamman appeeseen...

--Se kulkee viel� torkuksissa tuo mies ... johan siell' on apetta
soimessa ... min� tein.

Matti meni takaisin talliin. Liisa otti kehruusnyytin, nahkaset ja s�kit

reest� ja vei ne pirttiin.

V�h�n ajan p��st� tuli Matti tallista, tarkasteli reke��n ja n�ki, ett�
oli muuan vitsas reslan laidasta katkennut ... veti sen sitten aisoista
tallin sein�m�lle ja keikahdutti siihen kumolleen... Mutta ihan kuin
vahingossa tuli h�n sit� siihen asetellessaan ajatelleeksi, ett� �ei kai
se nyt siit� minnekk� py�ri...� mutta sitten h�n huomasi, ett� se oli
ihan j�rjet�n ajatus, eik� ymm�rt�nyt, mitenk� se semmoinen oli h�nen
p��h�ns� tullut. Oli jo tupaan menem�isill��n, kun raapaisi
korvallistaan ja meni sen nurkan juureen, johon oli rekens� ajanut...
Olipahan s�l� siihen halennut. Matti rep�isi sen kokonaan irti, pisti
sein�nrakoon ... ja sitten h�n meni pirttiin.

Liisa oli siivil�im�ss� maitoa pyttyihin p�yd�n nurkalla. Kissa kierteli

h�nt� ja naukaisi aina v�liin. Matti p��steli raskaammat vaatteet
p��lt��n ja painautui sitten penkille istumaan p�� k�sien varassa. Liisa
vilkaisi h�neen silloin t�ll�in siivil�ns� ylitse ja ajatteli, ett�
�mik�h�n sill� nyt on�, mutta ei kuitenkaan sit� kysynyt... Olisikohan
juonut ja nyt olisi kohmelossa? ... vaan ei h�n sit� �sken suinkaan
hengest� tuntenut. Tokko lie juonut ... miss�p� tuo olisi
enn�tt�nytk��n, kun t�n� aamuna l�hti?... Kissa hiipi Matin luo ja
hieroi hiljaa naukuen kylki��n Matin saappaihin. Mutta ei Matti ollut
kissaa n�kevin��n... �Jokin sill� on, koskei hyv�ile kissaakaan�,
ajatteli Liisa...

--K�y saunaan, sanoi Liisa Matille, kun viimeist� kertaa laski maitoa
siivil�n l�pi pyttyyn.

Matti harasi tukkaansa ja alkoi riisuutua saunaan. Ei puhunut mit��n,

eik� Liisakaan puhunut. Pist�ytyi ovesta pihalle, ja v�h�n ajan per�st�
meni Liisa j�lest�.

Ensin kuitenkin kaatoi kissan kuppiin maitoa ja asetti sen pankon eteen
lattialle; p�reen h�n kanssa sytytti uuden palamaan ja sovitti sen
pihtiin pankon nurkkauksessa.

Eik� pirttiin j��nyt muita kuin kissa maitoansa lakkimaan ja p�re

pihdiss��n palamaan... Kissa lakki l�mmint� maitoa, siististi ja
��nett�m�sti, p�re palaa ritisi verkalleen, ja karsta k�vi sit� mukaa
yh� useammalle kierteelle, kuta enemm�n piteni. Mutta kun tuli oksan
kohta, suhahti siit� liekki pienen� kielekkeen� yl�s- ja alasp�in
pihisem��n ... ja silloin kissan h�nn�n p�� salaper�isesti liikahti.
Mutta kun se oli maitonsa lakkinut, kuppinsa nuollut ja kielens�
liponut, l�hti se liikkumaan ymp�ri tupaa. Kulki kuulumattomin askelin
pankolta p�yd�n luo, hiipi siit� karsinaan, kiersi takaisin pankon
juureen ja siristi viheri�isi� silmi��n p�revalkeaa vastaan, naukaisten
v�h�isen. Meni taas p�yd�n p��h�n, hypp�si penkille ja vainusi
maitopyttyj�, mutta laskeutui taas takaisin lattialle. Pankon luona
naukaisi surkeasti ja melkein kuin itse�ns� s��lien ja hypp�si pankolle.
Siin� se ojenteli kaulaansa ... pitemm�ksi, pitemm�ksi ... k�vi itse yh�
matalammaksi ja kavahti uunille.--P�re suhahti taas pihdiss��n
pihisem��n, karsta ritisi, ja pehmoinen kehruu alkoi kuulua uunin
p��lt�.

Saunassa eiv�t Matti ja Liisa paljon mit��n puhuneet. Matti oli jo

lauteilla, kun Liisa tuli. Liisa hautoi vastan ja ojensi sen Matille.

--Heh, tuoss' on vasta! sanoi h�n.

--Tahdotko viel�? kysyi h�n v�h�n ajan p��st� ja l�i l�yly�.

--Ly� h�nt� viel�, sanoi Matti.

Liisa heitti herke�m�tt� vett� kiukaan kuumille kiville...

--Viel�k�s?

Kun ei Matti mit��n vastannut, niin Liisa l�i viel�.

--El� h�nt� ... huh! ... el� h�nt� ... huhhuh! en��! sanoi jo Matti ja
valeli p��t��n.

--V�h��np� se nyt,--sanoi Liisa, mutta ajatteli itsekseen, ett� paljonpa

sen nahka nyt sietikin.

Eiv�t Liisa ja Matti viel� iltaista sy�dess��nk��n puheisiin p��sseet.

Matti s�i kokkelia, mutta unohti usein lusikkansa kuppiin eik� muistanut
uutta palasta suuhunsa purra, kun oli entiset nielaissut. Liisa h�nelt�
aina silloin kysyi, ett� �mink�t�hden sin� et sy�?�--johon Matti
pikaisesti vastasi, ett� �sy�nh�n min�, ja s�i. Olisi Liisan tehnyt
mieli h�rn�t� Mattia siit� nukkumisesta, mutta sitten h�n ajatteli, ett�
�h�rn��mm� h�nt� huomenna� ... eik� nyt h�rn�nnyt.

Sy�ty� oli Matin mieli v�h�n keve�mpi ... kovin raskas se oli ennen
sy�nti� ollutkin ... saunassakin viel�. Jo ajatteli h�n mainita Liisalle
jotain rautatiest�. Ei h�n kuitenkaan mit��n maininnut ... ehkei se sit�
kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen n��ksi eli miksik� muuksi tahansa ...
ainahan se sanoja l�yt��.

Ruokaa pois p�yd�lt� korjatessaan sanoi Liisa saaneensa j�niksen.

--Eip�h�n ole malttanut olla k�ym�tt� minun pyydyksill�ni, ajatteli

Matti, mutta ei sanonut muuta, kuin kysyih�n hetken p��st�, mihin
rautaan se oli k�ynyt...

Aidan nurkkaukseen oli k�ynyt, palon niitynpuolimmaiseen aidan

nurkkaukseen eik� mets�n puolimmaiseen ... ei rautaan, vaan lankaan...

Vaan eih�n Matti muistanut siell� nyt mit��n lankaa olleenkaan ...
syksyll� sulan aikana oli ollut, mutta poishan h�n ne keyrin aikaan
muisteli ottaneensa...

--Etp�h�n ollut ottanut, kosk' oli j�niskin k�ynyt, sanoi Liisa ja

kehaisi viel�, ett� se oli h�nen onnellaan sinne mennyt ... eik� ollut
muuta kuin yksi j�lki ... ihan suoraan mets�saarekkeesta niityn poikki
... eik� vanhaa polkua mit��n.

Ei Matin en�� tehnyt mieli mit��n puhua, kun kuuli, ett� oli j�nis ihan
suoraan k�ynyt kes�lliseen lankaan. Ei se hyv�� merkinnyt semmoinen ...
suurten sotien ja vainovuosien edell� sit� semmoista tapahtuu, ett�
t�hdet tippuvat taivaalta ja j�nikset juoksevat kes�llisiin pyydyksiin
... oikeassa menossa ne ei juokse... Ei sit� olisi kuitenkaan siit�
langasta pit�nyt irti p��st�� ... siin� olisi pit�nyt antaa olla,
tottapahan olisi se sen siit� korjannut, joka oli sen siihen
ajanutkin...

Sama kai se oli, joka h�yryt laittoi maalle kulkemaan ja niill� ajoi ...
toinen mies eik� se oikea, joka on maailmankin luonut...

--Mik� sinulla on, Matti, kun et sin� nuku? murahti Liisa unisena ja
veti peitett� puoleensa.

--Nukunhan min�, sanoi Matti.

--Etp�h�n nuku ... kun olet koko y�n siin� �hkinyt ja sinne t�nne
heitell�inyt...

--Mik� lie valvottaja ... tokko lienen oikein terve.

--Viel� sinulla mik� ... ei mik��n.--Kummapa, jos ei nukuta, kun

tullessaan koko matkan reess� makasi...

--En min� koko matkaa...

--On sit� puolessakin ... mut' olehan nyt vaiti ja nuku pois...

Liisaa nukutti kovin, h�n veti taas peitteen korvilleen ja nukkui...

Matti mutisi, ett� �jos tiet�isit, niin ei sinuakaan nukuttaisi�. Mutta
sitten h�n kohta itsekin nukkui.

III.

Seuraavana aamuna noustuaan oli Matti jo aivan rauhallisella mielell� ja

p��tti kertoa Liisalle siit�, mit� oli pappilassa kuullut. Mutta ei
Liisa koko aamurupeamalla yhteen kohtaan seisottunut, kulki askareillaan
kodassa ja navetassa. Matti paikkaili kenki��n ja ajatteli, ett�
�kerrommahan aamiaista sy�dess�--enn�tt��h�n se sen sittenkin kuulla�.
Mutta kun Matti oli alkamaisillaan, l�hti Liisa taas liikkeelle, ja
Matti ei tahtonut kertoa, ennenkuin Liisa oli yhteen kohtaan asettunut
kuulemaan.

Matti l�hti havukasalleen tallin taa ja taivutti aina p��t��n nurkan

taitse katsoakseen, eik� Liisa jo olisi herennyt k�velem�st� kodan ja
pirtin v�li�. Siell� se vain k�veli... Eik� pirttik��n viel� l�mminnyt
... tokkohan se aikoikaan panna sen l�mpi�m��n t�n� aamuna? Kylm� oli
tuulikin, niin ett� kyll� olisi siet�nyt panna pirtti l�mpi�m��n, ett�
olisi p��ssyt k�si��n l�mmittelem��n...

Jo tuli Liisa noutamaan puita pinosta ... jopahan viimeinkin. Sitten kai
se kohta rukkinsa ��reenkin istuutuu...

Kun tuuli alkoi lappaa savua lakeistorven kautta pihalle, l�hti Matti
l�mmittelem��n. L�i kassaransa havutukkiin ja ajatteli, ett� �kun ei
uskone, niin olkoon uskomatta ... ei se mik��n uskonkappale olekaan�.

Uuni l�mpisi, lieska leimusi uunin suusta, ja silloin t�ll�in syttyi

karsta kytem��n. Matti heitti rukkasensa pankolle, veti piipun
povestaan, halkaisi p�reen ja otti sill� uunista tulta. Sitten
l�mmitteli k�si��n lieskassa ja katseli ikkunain tasalla lainehtivaa
savua.

Liisa oli laittautunut karsinalasin alle kehr��m��n. Matti nosti

tupakkihakkurin penkin alta ja rupesi hakkaamaan tupakkia.

--Joko se nyt on kaikki polttanut, jotka toissa p�iv�n� hakkasi? kysyi

Liisa.

Eih�n toki ollut kaikkia polttanut ... muutenhan t�ss� vain

l�mmitelless��n hakkaili...

Ja Matti hakkasi tupakkia ja veti vet�mist��n savuja piipustaan ... yht�

kiivaammin. Kovin tavattomasti se nyt vetikin, veti niin, ett� yhten�
r�tin�n� k�vi kopan sisus...

Ei se ehk� usko ... vaan jos ei usko, niin olkoon uskomatta!... Sama kai
se on, uskooko tahi ei...

--Nyth�n se on Lapinlahdenkin kirkolla rautatie ... oletko kuullut?

Mutta Liisa kehr�si niin uutterasti, ja rukki hyrisi niin kovasti, ettei
h�n kuullut oikein, mit� Matti sanoi.
--Niin mik� on?

Matti koetti puhua niin v�linpit�m�tt�m�sti kuin voi...

--Onpahan vain rautatie ... ovat nyt lapinlahtelaisetkin rautatien

pit�j��ns� saaneet ... kuuluvat sen niille sinne tehneen, kun olivat
ruunulta pyyt�neet, etteiv�t tarvitsisi hevosella ajaa mihink��n aikaan,
ei kes�ll� eik� talvella... En tied�, liek� totta, min puhuivat...

--Hyv�nen aika, el� revi sit� uutta luutaa, jonka vast'ik��n panin
varteen ... onhan siin� vanhempiakin! Mit� sin� siit� revit?

--Piippu on tukkeessa...

Matti oli puhuessaan vet�nyt piippunsa tukkeeseen, ja oli h�nelt� kesken

puheensa tullut sopelle l�ht� varpua hakemaan.

--No, eik� siihen tarpeeseen v�lt� vanhan luudan varpu?--Niin, ett� mit�
sin� sanoit niiden lapinlahtelaisten tehneen?

--Eiv�t ne ole mit��n tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille rautatien,

jota my�ten saavat menn� vaikka Helsinkiin taikka Amerikkaan.

--Minnekk�?

--Amerikkaan...

--El� nyt valehtele, hyv� mies...

Liisa seisautti rukkinsa ja katseli py�r�n yli Mattia, niinkuin

semmoista valehtelijaa, jonka puheissa ei ole alunkaan per��.

Mutta siit� Matti kiivastui, ja h�nelt� katkesi varpu piipun varren

sis��n...

--Mit� katsot?... Kun et usko, niin puske, mutta min� menen itse ihan
kohta sit� katsomaan ... on se siksi kumma katsottava, ja jos et sin�
tahdo tulla yhteen matkaan, niin ole tulematta ... ei sinua kovin
k�rtet�k��n...

--Sit� lapinlahtelaisten Amerikkaan l�ht��k� sin� menet katsomaan?

Sielt�h�n niit� kuuluu l�htev�n Amerikkaan! Ja Liisan rukin takaa kuului
pilkallinen hym�hdys.

--Enk�, kun rautatiet� ... on sit� siin�kin katsottavata...

--Eik� lie yhdenlaista katsottavata kuin se panoraama siell� pappilan

pirtiss�, jota silloin k�rtit katsomaan...

--En min� ole sinua minnek��n k�rtt�nyt ... itseh�n tuota mielesi teki
katsomaan...

--Ei ole tehnyt...

--Vai ei ... sep�h�n n�hd��n, kenenk� mieli t�ss� viel� minnekin

tekee... Matti naurahti pilkallisesti, pitih�n h�nen v�kisinkin nauraa
Liisan typeryytt�...

--Eih�n se mik��n panoraama ole, kuka t�ss� panoraamasta puhuu?

--No mik�s se on?

--Rautatieh�n se on.

--Mik�s se sitten se rautatie on? ... ei mik��n.

--Vai ei mik��n! akat ne ei ymm�rr� mit��n ... ne on niin typeri� ja

lyhytj�rkisi�, ettei niill� tee mit��n ... p�ssin j�rkikin on jo pitempi
kuin akkain... Vai ei rautatie ole mik��n ... mist� sin� sen tied�t
paremmin kuin min�, joka olen omin korvin kuullut?

Mutta Liisa oli loukkautunut ja polki kiivakasti rukkiaan. Ja Matti

hakkasi, niin ett� rouheita maahan p�lisi.

--Liisa! sanoi Matti v�h�n ajan p��st�, mutta Liisa ei vastannut.

--Liisa! sanoi Matti uudelleen.

--Niin, niin, no sano, jos sinulla on mit� sanottavata!

--Ei se taida sill� parata, jos sinulle sanookin.

--Ole sitten sanomatta!

Mutta Matti ei malttanut olla sanomatta. V�h�n ajan p��st� h�n sanoi
sen, neuvoi oikein k�dest� pit�en ja herkesi hakkaamasta...

--El�h�n nyt, Liisa ... kuulehan, kun min� selit�n. Rautatie on rautatie
ja maantie on maantie ... maantie on maasta ja mullasta ja rautatie
raudasta...

--Ja puutie puusta ja vesitie vedest�?--Ja taas kuului rukin takaa

pilkallinen hym�hdys...

Mutta Matti ei suuttunut...

--El�h�n nyt, kyll� se on totta, ett� se niin on, kuin min� puhun... Et
sin� mahda tiet��, mill� lailla sit� rautatiet� my�ten ajetaankaan ...
luuletko, ett� hevosella?

Mutta Liisa ei luullut mit��n. Kehr�si ja kuunteli, v�list�

pilkallisesti Mattiin katsellen, mutta ajatteli, ett� antaa h�nen puhua,
niin kuullaan, mit� valheita se on taas uskonut.

--Ei sit� hevosella, ei toki milloinkaan! ... pit�� sen toki hevoselle
muunkinlaisen tien v�ltt��... Kun kerran tehd��n raudasta tie...

--Raudasta tie? ... pyh!

Matti taas rupesi kiivastumaan...

--Raudasta, raudasta ... jos et usko, niin ole uskomatta ...

rautapellist� ... hm! ... niin, niin, rautapellist� ... ja kun siit�
tehd��n tie, niin pit�� olla ajopelit ja vet�j�t kanssa sit� my�ten...
H�yryvenhe, semmoinen masina kuin �Suomela�, vedet��n maalle ja pannaan
py�rien p��lle, ja se kulkee tulen voimalla ja vet�� per�ss��n vaunuja
... niin isoja kuin t�m� pirtti ja viel� isompiakin ... kyll� se jaksaa
vaikka mink�laisia ... eik� tie t�rise ... semmoinen se on!
--Kuka sinua, Matti parka, on nyt taas narrinaan pit�nyt?

--Ei nyt eik� ennenk��n!

--Sitten olet valehdellut omasta p��st�si ... olisit edes viisaammin

valehdellut ... et osaa edes oikein valehdellakaan, mies parka.

Mattia hyk�hdytti ... herke�t siin� luulemasta, kunhan kuulet, kuka

sanoi, ajatteli h�n.

--Valettako lie vai totta?... Jos lie valetta, niin ovat paremmatkin
ihmiset valehdelleet ennen minua, joka muiden puheita vain kerron ... en
min� itsest�ni mit��n tied�, ruustinnan puheita ne ovat, sanoi Matti
n�yr�sti huokaisten ja rupesi taas tupakkia pienentelem��n.

--Ruustinnan?... Oliko ne ruustinnan puheita?

Nyt Liisan rukki jo pys�htyi, ja nyt h�nen korvansa vasta oikein

aukenivat.

--Ruustinnan ja rovastin, lis�si Matti.

--El�...?

--Ruustinna ja rovasti ne sen minulle kertoivat ... en min� sit� muualta

mist��n tied�.

--El�h�n ... ihanko todella?

--Ne ne kertoivat ... olivat k�yneet sit� uutten uhkain katsomassa.

--No, mit� ne kertoivat?

Nyt oli Matin aika olla mahtavana...

--Mit�k� kertoivat? Sit�, mit� min� jo kerroin, vaikka et uskonut.

--Ett�k� on siell� rautapellist� tie?

--Niin on, ja sit� my�ten kulkee py�r�in p��lle nostettu masina.

--Sek� �Suomela�?

--Se se taitaa olla ... siipien sijasta on sill� kohdalla py�r�t, isot
py�r�t ja pienet py�r�t, joita kaikkia pannaan tulen voimalla
liikkeelle...

--Vaan sit� min� en usko, ett� se tulen voimalla liikkeelle l�htee!

--No, niin se tekee ... niinkuin vett�kin my�ten kulkiessaan...

--Tehk��np� jos tahansa, mutta sit�p� min� en usko sit�, ett� se

vett�k��n my�ten kulkiessaan...

--Etk� usko rovastia ... oletko mielest�si rovastia viisaampi?

--Enk� ole ... mutta eip� sanonut ruustinnakaan uskovansa, kun menn�
kes�n� oli puhe, ett� se soutamatta kauan kulkee.
--Nytp� uskoo, kun on n�hnyt maallakin kulkevan...

--Uskooko nyt?... Jako ett� se on py�rien p��lle nostettu?... Kyll�p�

sit� on rakennus!

--Mit� ne ei ruununmiehet osaa laittaa!

--Ruununmiehetk� ne ovat sen laittaneet?

--Neh�n ne!

--No mit�h�n nuo tuosta Lapinlahden kirkolle ... olisivat t�nne omalle
kirkolle, niin olisi kirkossa k�ydess��n n�hnyt ... eiv�tk�h�n nuo tuota
viel� t�nnekin? Kun tiet�isi, milloinka ne sen t�nne tuovat, niin menisi
katsomaan...

--En tied� tuonevatko ... ei ollut puhetta siit�.

--Vai on ruustinnakin k�ynyt asian alkain katsomassa?

--Kun olivat aamusilla l�hteneet, niin olivat puolen p�iv�n aikaan

olleet perill� ... sanoi viel�, ett� pit�isi minunkin k�yd� katsomassa.

--Aiotkos k�yd�?

--Enp� tied� ... mit�p� min� vanha mies?

--Eik� minusta mit��n sanonut?

--Ei ollut puhetta sinusta.

--Kyll� se on kumma rakennus, jos vain se semmoinen on ... viel�k� h�net

n�hnee, ennenkuin kuolee?... Vaan jos sin� valehtelet?

--Enk� valehtele ... olenko min� milloinkaan ennen valehdellut? ...

saatatko sanoa?

--Et, et ... vaan eik�s se ole sinustakin kumma rakennus?

--Mik�p� se nyt niin eri kumma ... on niit� n�hty ja kuultu

kummempiakin.

--Vaan eih�n toki t�mm�isi�?

Mutta Matti oli mielest��n hakannut tarpeeksi tupakkia ja l�hti taas

ulos havutukilleen. Kassarata havutukista irti kiskaistessaan hym�hti
h�n v�h�n itsekseen... �Uskoipahan ... ja mik�s siin� oikeassa opissa,
uskoahan sit� pit�� vaikka keisarin...�

Liisa j�i yksin pirttiin. Kehr�si v�h�n aikaa, polki rukkia niin
kiivakasti ja nykki kuontalosta kehr�tt�v�� niin vihaisesti, ett� se
aina v�h�n p��st� k�siin katkesi... Ja sitten oli aina tuska sit�
liitt�iss� ... mik� liek��n niin hauras kohta kuontaloon sattunut, kun
aina v�h�n p��st� katkesi.--Eik� nauhakaan py�r�n p��ll�
pysynyt!--Huonosti loukutettuja liinoja nuo pappilan liinat, kun niin
pahasti p�lisev�t ... mit� lienev�tk��n kaiken maailman liinoja?...
Rukki rupesi sitten taas hyrr��m��n ... yh� kiivakammin, poljin natisi,
valkea naarmu py�r�ss� vilisi yhten� viivana, ja rihmaa ker�ytyi v�h�lle
aikaa koko nietos rullaan. Liisa sit� sinne suoltamalla suolti, rulla
nieli yh� ahnaammin, kuontalo oli melkein puolilleen kehr�ttyn� ...
mutta silloin riipaisi rulla yht'�kki� kaiken rihman kitaansa ja yhteen
menoon kuontalotakin pitk�n matkaa. Nauha luiskahti py�r�n p��lt�, ja
Liisan piti heret� polkemasta, mutta silloin alkoi poljin laputtaa niin
pahalla ��nell�, ett� sen luuli siihen paikkaan halkeavan... Ei, ei
ollut koko rukista minnek��n, seisokoon nurkassa!... Ja Liisa melkein
nakkasi rukkinsa nurkkaan ja meni hiili� uunista vet�m��n.--Nekin
peijakkaat polttivat ... ih! ... niin ett� oli silm�t p��st� palaa...

Liisa sulki lakeisen ja katasti ikkunasta pihalle. Reki siell� oli

kumollaan tallin sein�m�ll�, pohjaraudat p�iv�� vasten kiilt�en ... ja
Matin kassaran k�rki vilkkui silloin t�ll�in tallin nurkan takaa...

Liisa huokaisi kovin pitk��n ... mik�h�n lie huokaisuttanut ... ei h�n
sit� itsek��n oikein tiennyt. V�kin�isesti h�n meni takaisin rukkinsa
��reen ja rupesi selvittelem��n sotkuista rullaa. Kovin se oli pahasti
sotkeutunut ... ja silloin rupesi aina nen�n vartta kutkuttamaan, kun
sotkoksesta oli selv�n saamaisillaan...

Vaan mit�p� noista kehruista ja muista? ... kehr�sip� sit� vaikka mink�
enn�tti, niin ei ne kehruut kuitenkaan perille tule, vaikka kuinka monta
kertaa laittaisi... Onko kummempia kuultu?... L�htee mies viem��n
kehruita eik� ole sit� �ly�, ett� ottaisi ja antaisi? Kumma, kun jyv�ns�
muisti maksaa? ... olisi nekin unohtanut yhdell� tiell��n!...

Liisa meni ja sieppasi uunilta kehruunyytyn, joka oli Matilta j��nyt

ruustinnalle antamatta. Pani sen penkille viereens� ja aukaisi sen...
Siin� ne nyt olivat vyyhdet ja ker�t niin hyv�ss� laitoksessa ...
vyyhdet ja ker�t ... ett� oikein tuli s��li, kun ei ollut ruustinna
niit� n�hnytk��n. Olisi ottanut mukaansa edes ... mutta mit�s se mokoma,
itse menee eik� kuitenkaan saa asioita toimitetuksi... Mit�h�n ruustinna
nyt ajattelee, kun oli viel� niin tingalle tahtonut? Saattoi kai se
ajatella kuinka pahaa tahansa, jos vain tahtoi... Ja Liisasta rupesi
tuntumaan ihan silt�, kuin olisi h�nen pit�nyt l�hte� viem��n niit� heti
paikalla ... ihan vaikka jalan ... saattaisi se Matti toki hevosenkin
antaa, ei se liian paljon olisi, jos antaisi ... ruustinnan t�hden
saattaisi antaa, kun se kuitenkin mahtoi lankojaan odottaa...

Vai oli se k�ynyt rautatiet� katsomassa se hyv� ruustinna ... sen

parempaa ihmist� sit� toki ei ole koko maailmassa kuin se ruustinna...
Kyll� mahtaa olla rakennus se rautatie ... liek�h�n ollut ruustinnasta
kumman n�k�inen?... Ja kun se viel� joulun aikaan varoitti, ett� kun
vain Matti arennin maksuun tulee, niin silloin l�hett�� kehruut sen
mukana ... ja ett� sitten saa uusia sijaan. Mit� se nyt ajattelee, kun
ei l�hetettyk��n? Saattaa kai se ajatella mit� tahansa, jos vain tahtoo!

* * * * *

Puolista sy�dess� oli Liisa hyvin huolissaan olevan n�k�inen. Sitten h�n
sanoi yht'�kki�:

--Kyll� se on niin, ett� siin� ei auta nyt mik��n muu, kuin ett� pit��
l�hte� ihan t�n� iltana ruustinnalle kehruita viem��n.

--H�h? sanoi Matti ja s�i.

--Sit�, ett� sanoppa mit� tahansa, niin siin� ei auta mik��n ... ei
kerrassa mik��n, sanoi Liisa p��tt�v�isesti, painoi veitsens� linkkuun
ja pisti sen taskuunsa.

--Mik� kiire niill� nyt niin on? sanoi Matti yh� sy�den. Eik� niit�
enn�t� vastakin?

Hyv�, ettei se sen enemp�� vastustellut... Liisa oli pel�nnyt, ettei se

ottaisi korviinsakaan.

--Kun olisi jo ennen pit�nyt vied� ... paljoa ennen, ja nytkin viel�
j�iv�t. Kyll� sinuakin on asiamies! ... ja mit� min� sill'aikaa teen,
tyhj�� rukkiako py�rit�n?

--Rupea vaikka kehr��m��n niit� verkkorihmoja.

--Joita jo on enemm�n kuin mit� milloinkaan saat kudotuksi!

--Mit�s sin� sitten eilen ja t�n� p�iv�n� olet kehr�nnyt? ... kehr��
niit�!

--Eih�n se t�m� vanha rukin rumilaskaan ... ei sill� tee liinoja

kehr�tess� mit��n ... ja ovat viel� niin huonosti loukutettuja.

--Paremminkos villoja?

--Ja kun ruustinna viel� aikoi panna kankaan ... eik� panne jo t�ll�
viikolla! Mist� se sitten kuteita saa, kun on kuteet t��ll�?

Ei vastannut Matti siihen mit��n ... yh� s�i vain, ja ryypp�si tuopista
piim��. Se ainainen sy�nti ja ryyppiminen rupesi jo k�ym��n Liisan
kyll�lle...

--Jo ihan t�n� p�iv�n� pit�� l�hte� viem��n!

--Kyll� kai min� en l�hde toista kertaa.

--Eih�n sinun tarvitsekaan ... saatanhan min� menn�, kun vain annat
hevosen...

--Sin�k�? (ja tuopin sis�st�:)... Kukas lehm�n hoitaa?

--Niinkuin sin� et sit� jo olisi monta kertaa ennenkin hoitanut...

--Saattaa rietautua tamma laukkaamaan, ja sin� et saa sit� seisotetuksi.

--Osaan min� toki tammalla ajaa yht� hyvin kuin sin�kin ... ja min� en
ajaisikaan...

-- ... nurkkiin, oli Liisa sanomaisillaan, mutta ajatteli, ett� jos

suuttuu, eik� sanonut.

--Mit� et ajaisikaan?

--Eip� niin mit��n ... tuota, mit� min� sanoinkaan? ... niin, ett� kyll�
sinne pit�� l�hte� jo ihan t�n� iltana!

--T�n� iltana? ... mik� sinne nyt y�n selk��n?

--Hyv� on, ajatteli Liisa.

--Jos ei t�n� iltana, niin viimeist��n aamulla varhain...

Matti ei puhunut mit��n, herkesi sy�m�st� ja rupesi panemaan piippuunsa.

Ei n�ytt�nyt my�nt�v�n, mutta ei mitenk��n kielt�v�nk��n... V�h�n ajan
p��st� h�n sanoi:

--Kys�sepp� rovastilta, jos satut n�kem��n ... eli kysyt� ruustinnan

kautta, jos ei se itse sit� tied�, ett� onko niiss� mink�laiset py�r�t
niiss� vaunuissa, isot ja pienetk� ... ei tullut minulta sit�
kysytyksi... K�ske ruustinnan kysy� rovastilta.

--Kyll� min� sen toki saatan rovastilta itselt��nkin kysy� ... olen min�
sen puheilla siksi usein ollut. Kysynp� min� senkin, ett� tokko ne sen
rautatien tuovat sinne meid�n kirkollekin?

--Kyll� min� sen tied�n, etteiv�t tuo ... et tarvitse kysy�k��n ... ei
se niin vain tuotava ole.

--Ei sit� ihan varmaan tied� ... sittenp�h�n sen varmaan tiet��, kun
kysyy ... kyll� sit� on hyv� kysy�.

--Joudat kysy�, ajatteli Matti, muttei sit� niin nyt joka paikkaan...
Vaan jos hyvinkin ... ajatteli h�n sitten, mutta ei h�n siit� Liisalle
mit��n puhunut...

Ja Liisa oli koko sen p�iv�n niin ihmeen hyv�ll� tuulella, ett� melkein
syd�nalassa ahdisti. Ihan oli kohona hypitell� vanhaa ihmist�. Aina
v�h�n v�li� tahtoi nauru itsest��n hyr�ht��, vaikkei tiennyt oikein,
mist� syyst� se milloinkin ... omista aatoksista useimmiten. Ja kaikin
puolin tuntui niin hyv�lt� olla. Rukkikin py�ri niinkuin ainakin, eik�
kertaakaan nauha py�r�n p��lt� luiskahtanut.

Ja Mattia piti Liisa niin hyv�n�, ett� keitti kahvit, l�mmitti saunan,
vaikka oli eilenkin l�mmitt�nyt, toi voita p�yt��n iltaista sy�dess� ja
piti puhetta rautatiest� ja antoi Matin kertoa. Matti ja Liisa viel�
pitk�n aikaa illallisen j�lkeen istuivat, toinen p�yd�n p��ss� piippuaan
poltellen, toinen s�ngyn laidalla tukkaansa sukien, ja katselivat,
kuinka kissa pankon kulmassa maitonsa lakki, kuppinsa nuoli, kielens�
lipoi ja l�hti pitkin pirtti� hiipim��n. Sitten sit� vuoroon
silitteliv�tkin, Matti otti syliins�kin ja ruopi kaulan alustaa ja antoi
sen ruveta kehr��m��n. Ja rautatiest� he juttelivat, juttelivat t�st�
ihan uudesta ihmeest� ja kummasta ... ett� kaikkia sit� vanhoillaan
kuuleekin. Viel�k� h�net n�hneekin, arveli Liisa, mutta Matti sanoi,
ett� eik� tuota uskone n�kem�tt�kin, johon ei Liisa virkkanut mit��n.
Mutta sitten kun kissa oli v�h�n aikaa uunilla kehr�nnyt, sammuttivat he
p�reen ja painautuivat vuoteelleen pitk�kseen...

Mutta Liisa oli niin kummallisen valpas t�n� y�n�. Matti jo nukkui, ja
kissan rukki yh� hyrisi tasaista hyrin�t��n uunin p��ll�, mutta Liisa ei
tahtonut saada unta silmiins�. Kuuli pienimm�nkin rasahduksen tuvan
seiniss�, kuuli, jos russakka vahingossa putosi katosta lattialle, ja
kuuli tamman jalan kumeata kopsetta, kun se pilttuussaan liikahti.
Erotti muusta sein�st� ikkunan valoisamman rei�n ja sen l�pi jonkun
tuikkavan t�hden, ja kun veti peitteen korvilleen taikka pani silm�ns�
kiinni, niin oli kuitenkin kuulevinaan ja n�kevin��n kaikki. Siit� taas
valpastui ja ajatteli, ett� jos olisi jo aika nousta ja panna ev�st�
huomiseksi, mutta pelk�si, ett� jos Matti her�� ja kysyy, eik� noussut.
Viimein h�n nukkui, mutta aamulla ennen kukon laulua jo her�si ja alkoi
l�ht��ns� laittaa.
IV.

Matti oli laittanut Liisan taipaleelle p�iv�n h�m�riss�. Oli k�ynyt reen
kohdalleen keikauttamassa, sen heinill� t�ytt�nyt, pannut silppuja
s�kkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten oli Liisan
rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset k�teen ja k�skenyt tammaa
l�htem��n. Tamma oli silloin v�h�n l�nki��n vasten siirtynyt, ja reki
oli l�htenyt liikkeelle. Matti oli j��nyt reen sijalle seisomaan ja
katsellut, k�det kupeella riippuen, tamman kulkua puoliv�liin peltoa.
Mutta silloin oli Liisa yht'�kki� huiviensa sis�st� huutanut: �Herra
ju-umala!� ja seisottanut tamman. Matti oli kysynyt: �Mik� h�t�n�?�
Siihen oli Liisa taas vastaan huutanut: �Kun nyytti j�i ...
kehruusnyytti ... se on per�lasin alla penkill� ... ptruu!�--Matti oli
k�ynyt nyytin per�lasin alta penkilt� ottamassa, vienyt sen Liisalle, ja
sitten oli Liisa l�htenyt ajamaan ja kadonnut aamun h�m�r��n.

Mutta Matti oli mennyt taas takaisin pirttiin, pannut maata ja nukkunut
pitk�lle puolen p�iv�n rintaan.

Sitten h�n oli siit� kuitenkin noussut, venytellyt, haukotellut,

katsellut ikkunasta pihalle, milloin mist�kin--ja pannut uudelleen
maata.

Nousi kuitenkin siit� sy�m��n. S�i aika tavalla, vaikka

verkalleen;--mihink�p� h�nt� nyt hyvin kiirek��n--s�i varsinkin voita
paljon ja ryypp�si tuopista piim��, johon oli puoleksi--enemm�n kuin
puoleksi--pannut maitoa sekaan...

L�hti sitten sy�ty��n navetassa k�ym��n. Katsottavahan se oli lehm�kin,

oliko sy�mist� ... siin� se ynisikin parressaan Mattia vastaan, ja h�kki
oli tyhj�. Matti heitti heini� eteen, mutta ei kehdannut ruveta
juottamaan;--laittakoon Liisa juomisen, kun tulee...

Ei Liisaa kuitenkaan n�kynyt sin� p�iv�n� tulevaksi, ja Matin t�ytyi

juottaa lehm� ja itse lyps�� se.

Lehm�n lypsetty��n, iltasen sy�ty��n ja l�mmint� maitoa juotuaan

hankkiutui Matti ennen maatapanoaan p�reit� kiskomaan. Mutta kovin oli
tyls� nyt p�repuukko, kovin tyls�, eik� ollut tahkon py�ritt�j��k��n,
ett� olisi saanut ter�v�mm�ksi. P�lkkykin oli j��ss� ... sulakoon se
huomiseksi ... ja olihan noita p�reit� tuolla orrella viel�!--Matti
kantoi p�rep�lkyn takaisin sopelle, iski puukon ikkunan pieleen rakoon
ja k�mmenpohjallaan sit� siihen viel� lujempaan takoi.--

Tuntui Matti kerrassaan maanneelta miehelt� yl�s noustessaan. Eilen

olikin kovin raukaissut, mik� lie raukaissut, mutta nyt ei en��
raukaissut ollenkaan.--P�iv�n tuloa odotellessaan rupesi Matti taas
p�reit� kiskomaan... Hyvinp� ne nyt hienoiksi halkeilivatkin--liek�
p�lkky sulanut, vai veitsi sein�ss� teronnut!...

P�iv�n vaietessa alkoi Matti kuulostella Liisaa kotiin tulevaksi.

Pist�ytyi pihalle ja asettui tuvan nurkkajuureen seisomaan. Johan sen
olisi pit�nyt joutua, jos olisi noustuaan varhain l�htenyt, niinkuin oli
ollut puhe.
Mutta ei Liisaa kuulunut, ja Matin t�ytyi lyps�� lehm� ja hoitaa se
p�iv�� kohti el�m��n.

Matti mietti, mit� ruveta tekem��n, mutta ei ollut mit��n semmoista

ty�t�, jota olisi koko p�iv�n kehdannut tehd�. Ei havun hakkuustakaan
ollut jokap�iv�iseksi ty�ksi. Matti arveli l�hte�kseen mets��n
j�nisrautojaan kokemaan, ja niin h�n p��ttikin tehd�. Jos olisi joku
sattunut jalastaan k�yd� k�nn�ht�m��n. Olihan Liisallekin silloin
k�ynyt, kun ei ollut Matti kotona! ... kuka ties, jos nytkin?...

Aamiaisen sy�ty��n--h�n oli tuvan liedess� paistanut itselleen

potattipaistikkaita aamiaiseksi--teki Matti l�ht�� mets��n raudoilleen.
Otti suksensa alas pirtin sein�m�lt� ja alkoi sovittaa jalkaa
varpaalliseen. Sukset olivat Liisan j�lelt�, se oli niill� viimeksi
hiiht�nyt... Ka, eik� ollut iskenyt pyk�l�� p�lk��seen? ... ei ollut
mahtanut muuten saada j��tikk�� jalan sijasta irtautumaan, niin oli
pit�nyt kirvest� k�ytt��... Lastupahan oli l�htenyt toisen suksen
p�lk��st�, iso lastu... Se olisi ollut oikein sen n�k�ist�, ett� kun
olisi ensin hiiht�nyt niin kauan, ettei j��tikk� en�� l�htenyt sauvan
varrella kopistellen, niin sitten olisi kantanut sukset pirttiin
sulamaan ja oikiamaan;--niin se oli kerran tehnytkin!...

Matti hiihti saunan per�itse ja pellon poikki valmista latua my�ten

mets��n p�in. Ensimm�inen rauta oli Matilla kotipellon
nurkkauksessa;--ei siihen paljon milloinkaan mit��n k�ynyt eik� se siin�
sit� varten ollutkaan. Mutta jos sit� ei olisi siin� ollut, ei olisi
muihinkaan lankoihin k�ynyt--sit� varten se siin� oli;--semmoinen oli
Matilla taika...

Matti hiihti eteenp�in pellolta mets��n. Siell� oli h�nell� rautoja

kolmessa kohden, kolme rautaa kussakin. V�h�n matkaa mets�n sis�ss� oli
aukkopaikka, johon olivat Matti ja Liisa kes�ll� lehtipuita kaataneet ja
taitelleet niist� kerppuja ja vastaksia. Sinne j�nisten halu veti heit�
kuutamoisina �in� haavan kuorta jyrsim��n, ja sinne oli Matti asettanut
rautansa v�ijyksiin. Aukon reunaan oli pannut j�len alle, siihen
paikkaan, johon j�nis mets�st� hiljaa kyykkien istuutuu kuuntelemaan,
tokko uskaltaisi tulla. Kolme polkua toi aukkopaikkaan, ja kunkin polun
suulle oli rauta pantu. Aina oli n�ihin joku k�ynyt ... j�nis viikossa,
v�list� kaksikin. Mutta nyt ei ollut k�ynyt yht��n;--ei ainoatakaan
kahteen rautaan, jotka olivat l�hell� toisiaan...

Eik�h�n ollut kolmanteenkaan k�ynyt... Ka niin, kummako se oli, kun oli

tuossa lunta polulle karissut. Puista sit� oli karissut, ja kukas muu
kuin Liisa? ... se kai se oli sit� siihen kulkiessaan karistellut ... se
oli oksia nykinyt ... eik�h�n j�nis sit� suvaitse, ett� on lunta
polulla. Matti tarkasteli tarkemmin polkua ... tiesih�n h�n sen, tuossa
oli j�nis k�ynyt ja k��ntynyt takaisin, kun oli tuntenut vierasta lunta
polulla... Mit� se Liisakin? ... johan h�n oli sanonut, ett� heitt�isi
j�niksen pyynnin h�nen haltuunsa, mutta ei ... menee vain salaa toisen
poissa ollessa ja pilaa toisen pyyntionnen ... Ja k�ypik�s siihen j�nis
nyt en��? ... kyll� kai, kun kerran on vieraantunut...

Olipa niin kuin olisi Matti tuntenut �k�� mieless��n, kun l�hti siit�
tyhjilt� pyydyksilt��n muiden luo hiiht�m��n.--Mutta eih�n pit�isi olla
�k�inen;--kun on �k�inen, niin eih�n j�nis semmink��n k�y rautaan...

Olisikohan k�ynyt hein�pieleksen luona oleviin rautoihin?--Hein�pieles

oli notkossa niityll�. Matti sujutti suksiaan my�t�m�ess� hein�tiet�
my�ten alas niitylle... H�n l�heni pielest� ... ei viel� tiennyt, oliko
mit��n k�ynyt, kun olivat raudat toisella puolen pieleksen... V�h�n
syk�hteli Matin syd�n, kun h�n koetti l�het� pielest� niin hiljaa kuin
suinkin;--olisikohan k�ynyt j�nis rautaan? mit�s viel� ... ei Matti sit�
ollenkaan uskonut ... ei h�n ollut siin� mieless� l�htenytk��n, ett�
saisi;--muuten oli vain l�htenyt omiksi huvikseen hiihtelem��n...--Jo
olivat suksen k�ret toisella puolen pielest� ja jo kurkotti Mattikin
p��ns� toiselle puolen pielest�... Eih�n perh!... Niin, no tiesih�n sen
... ei mit��n--ei n�kynyt j�nist� eik� j�niksen j�lke�k��n! polkukin oli
ihan ummessa ... tuuli oli y�ll� nietostanut sinne irtainta lunta ja
peitt�nyt j�len pitk�n matkan p��ss� pieleksest� eik� ollut siell�
moneen p�iv��n j�nist� k�ynytk��n. Happamen tunne mieless��n kaivoi
Matti suksisauvallaan raudat lumesta ja nosti ne seip��n nen��n
pieleksen kupeelle...

Niityn toisessa laidassa tuolla puolen menneensyksyist� ruishalmetta

tihe�ss� n�reik�ss� oli Matilla viel� viimeiset rautansa. Mutta sinne
h�n ei viitsinyt menn�. Kun ei kerran ollut pieleksen luona, niin ei
muuallakaan--se oli varma merkki. N�kyih�n, etteiv�t j�nikset olleet
liikkuneet.

Mutta ei Matti kuitenkaan viel� kotiinsa k��ntynyt... Jos olisi k�yd�

katsomassa halmeen nurkkauksessa sit� paikkaa, josta Liisa oli saanut
j�niksens�!--Ja Matti l�hti noudattelemaan sit� latua, jonka Liisa oli
tehnyt. Lumessa se oli v�h�n. Matti hiihti mets�saareketta kohti, joka
oli keskell� niitty� ... ja sitten sen sivuitse.--Saarekkeesta toi vanha
j�niksen j�lki ja sit� noudatti suksen j�lki. Mutta kas kummaa! ...
tuossahan oli aivan veres j�lki, se tuli saarekkeesta ja vei aivan
samaan suuntaan kuin entinenkin j�lki!...

Matti hiihti kiivakammin aidan nurkkausta kohti, jonne j�lki yh� vei. Ei
ainakaan et��mp�� katsoen siell� n�ytt�nyt mit��n olevan... Mutta kun
h�n tuli likemm�, n�ki h�n, ett� aidan vieruksessa oli joku lumessa
piehtaroinut ... saa n�hd�, eik� se ole j�nis? ... vaan se on ehk�
toisella puolen aidan... Matti ei malttanut hiiht��, pisti p��h�n
pelko, ett� jos se p��see siit� irti, ja h�n hypp�si suksiltaan ja
kahlasi vy�t�isi��n my�ten lumessa aidan nurkkaukseen...

Mutta pahasti Matti pettyi. J�nis siin� oli piehtaroinut vereksess�

lumessa, mutta ei sit� itse��n n�kynyt miss��n ... ei toisellakaan
puolen aitaa ... eik� lankaakaan n�kynyt. Mutta kohta Matti huomasi,
mitenk� oli ... j�nis oli katkaissut per�imen, jolla lanka oli kiinni
sidottuna... Ja kummako se oli? ... ei ollut, p�ll�, osannut panna
per�imeksi uutta rihmaa, tiet��h�n sen, mink� verran vanha per�in
kest��, joka on koko talven siin� m�d�nnyt.--Kas noin ... noin ...
noin!...--ja Matti rep�isi langan per�imen irti siit� kepakosta, johon
se oli kiinnitettyn�, ja nakkasi kepakon itsens� kauaksi mets��n...

Ei Matti sit� saattanut Liisalle en�� anteeksi antaa, ett� t�m� oli
heitt�nyt vanhan per�imen lankaan... Kumma kun ei jo ensimm�inen j�nis
ollut sit� katkaissut ... olisi kai se sen saanut, jos olisi tahtonut.
Mutta mik� lie ollutkaan koko se j�nis ... nyth�n sen oikein n�ki, mik�
j�nis se oli, joka suotta ei riuhtaissut poikki m�d�nnytt� lankaa...
Joku kai sit� oli ollut pitelem�ss�, mik� lie ollut ... mets�n
haltija... Vaan t�m� oli oikea j�nis, t�m� viimeinen ... n�kih�n sen
kaikista merkeist�, kun oli langatkin katkaissut...

Matti l�hti hiiht�m��n kotiinsa p�in.--Mit� sill� olikaan Liisalla asiaa

menn� toisen pyydyksi� syyn�ilem��n ... ensin karistelee lunta polulle
... kummako, jos ei j�nis sitten k�y lankaan? ... ja sitten heitt��
vanhan per�imen ... jos ei sit� saa j�nis katkaistuksi, niin sittenp�
kumma!... Ja sinne nyt vei j�nis kaulassaan hyv�n langan, ja tuopikos se
sen takaisin ... kyll� kai se sen sit� varten ottikin!...

Matti oli pahoillaan ... hyvin pahoillaan;--ja eik�s ollut syyt�kin? H�n
olisi tahtonut tiet��, kuka muu mets�mies olisi suvainnut akkoja
pyydyksilleen!... Vai akka pist�ytyy j�nisrautoja katsomaan! Olisi ollut
parahiksi, jos olisi itse semmoinen jalastaan k�yd� k�nn�ht�nyt rautaan,
niin olisi herennyt siell� juoksemasta, mokoma mets�n k�vij�.--

Matti hiihti peltoa my�ten pihaan. Siin� oli vastam�ke� hiukan, ja jalka
tahtoi v�h�n v�li� livet� varpaallisesta... Perhana! sitten se viel�
kyli� kulkee!... Kehruuksia viem�ss�? ... niinkuin niill� olisi
semmoinen kiire ollut ... olisi kai ruustinna kysynyt... Ilman se Liisa
sen vain syyksi sanoi, kun oli into kuulemaan rautatiest� jotain!...
Mit� se sitten siit� paranee, jos kuuleekin ... yht� tuhma!...

Matin jalka taas lipesi, niin ett� oli kaatua nen�lleen lumeen... Niin,
se rautatiekin! ... liek� tuota koko laitosta? Ihmisten puheita ne vain
ovat semmoiset! ... valetta, valetta koko matkan, ett� sit� my�ten muka
vuorokaudessa p��sisi Helsinkiin ja ulkomaille!... Mahdotontahan se
on... Vai vuorokaudessa? ... eik�h�n pit�isi taipaleelle j��d� y�ksikin,
vaikka kuinka olisivat herrat itse ajamassa!... Saapas n�hd�, mit� nyt
siell� Liisalle puhuvat ... se nyt on tietty, ett� se uskoo vaikka mit�,
se h�ll�kk�, ja muillekin viel� haastaa...

Matti hiihti juuri saunan per�itse pihaan, kun Liisa k��nsi hevosensa
pirtin nurkan taitse...

--Ptruu!... Hyv�� p�iv��! hyv�� p�iv��! ... ptruu! ... terveisi�

ruustinnalta ja rovastilta, k�skiv�t sanoa... Tuleppas, hyv� mies,
auttamaan, kun olen vaipunut t�nne rekeen niin syv�lle, etten ... ptruu!
... pappilan piiat niin peitteliv�t ja laittelivat ... minut ... t�nne
... niin ett� ... ptruu! ... nyt se menee ... tule nyt hevosta
pitelem��n, ett� se ei ... ett� min� ... kah no! ... ptruu!

Mutta Matti ei tullut hevosta pitelem��n, ja tamma vei Liisan aivan

kujan perille ja alkoi hamuilla heini� suuhunsa.

Matti asetti suksensa pirtin sein�� vasten, sanoi Liisalle, ett� �mit�
sin� sinne kujaan ajat?�--ja meni sitten vasta hevosta kujasta
peruuttamaan.

--Ka, enh�n min� sille mit��n tainnut, kun vei...

--Pit��h�n se nyt toki hevosensa saada hallituksi.--Ka, ka, ka! ... mit�
sin� tamma siin�? ... ei kai se ole saanut moneen aikaan suuhunsa
mit��n, kosk' on noin n�liss��n...

--Ruokaa se on saanut ... tallissa se on ollut koko ajan ... ja

ruustinna viel� varoitti pehtoria ... kyll� ne toki aina, kun min� vain
k�yn...

--Etk� sin� aio noustakaan? ... vai siihenk� sin� aiot i�ksi p�iv�ksi
�k�yty�?

--Eih�n tuosta p��se ... autahan v�h�n, Matti.

--Keikautanko reen syrj�lleen?

--Herra Jumala! ... el�h�n toki, Matti!--No! ... el� nyt ... kyll� min�
t�st� p��sen!

P��si Liisa siit� yl�s ja meni pirttiin. Matti riisui hevosen valjaista
ja vei sen talliin.

V�h�n ajan p��st� ilmestyi Liisa tallin ovelle.

--Teetk� sin� apetta tammalle? ... sep� hyv� ... anna min� kanssa
h�mmentelen.

--Osaan t�m�n min�kin tehd�.

--No, min� haen sitten vett� tammalle.

--Jo se on juonut ... ei sill' ole jano.

--Ei sit� tied�, jos hyvinkin viel� joisi.

--Eik� juo ... etk� sin� saata uskoa, kun min� sanon, ettei juo!

--No el�h�n nyt ... el�h�n nyt.

Ja hyv�n mielen n�k�isen� kantoi Liisa �mp�rill� sammiosta vett� talliin

ja pisti sen tamman eteen.

--Juopipahan se, sanoi Liisa.

Mutta Matti murjotti yh� ja h�mmenteli ��net�nn� apetta.

--No, et kysy kuulumisiakaan, Matti. Mit�s, jos min� olisin kuullut

paljon uutisia?

--Lie tuota enn�tt�nyt kahteen p�iv��n kuullakin vaikka mit� ... kumma,
kun jo raskit l�hte� ... kun et j��nyt viel�kin kuuntelemaan.

Liisa k��nti leikiksi...

--Enp� olisi raskinut oikein mielell�ni, mutta pitih�n viimeinkin, kun

pelk�sin, ett� mitenk� sin�, ukkoparka, t��ll� tulet ik�v�lt�
toimeen.--Mutta voi herranen aika, kuinka me eilisen iltaa ruustinnan
kanssa istuttiin ja tarinoitiin!... K�veli siin� rovastikin tihe�n
p��h�n piippuineen ky�kkikamarin l�pi, tarttuipa v�list� puheeseenkin ja
puheli pitk�t postit.

Mutta Matti tekeytyi aivan kuulemattomaksi ... kantoi appeen tamman

eteen ja rupesi tallia luomaan.

--Ja voi sit� kummaa rakennusta, sit� rautatiet� ... siit�h�n me

tarinoitiin eik� paljon muusta mist��n ... jos tiet�isit, mink�lainen se
on!

Tiesi Matti sen yht� hyvin kuin Liisakin, mutta ei h�n viitsinyt kehua
... oli yh� vain ��neti...

--Etk�h�n l�htisi jo huomenna ajamaan ... vai joko minun pit�� panna
tamma heti kohta valjaihin ... ennenkuin on appeensakaan sy�nyt?
Mutta Liisaan eiv�t nyt Matin pistopuheet pystyneet.

--Ei viel� ... vaan kun kes� tulee, niin sitten menn��n eik� siin� auta
mik��n!

--Minnekk� sit� sitten semmoisella kiireell� menn��n?

--Lapinlahden kirkolle rautatiet� katsomaan!

--Mit� rautatiet�?

--No, Herra Jumala, sit� rautatiet�, joka siell� on!

--Sit� olematonta rautatiet�?

--Olematonta?

--Siin� uskossako sin� sitten viel� el�� h�k�t�t, ett� semmoista toden
p��lle saattaa olla olemassa?

--Siin� uskossako? ... ent�s sin�.

--En min� ole siin� uskossa ollut milloinkaan ... min� en kuulopuheita
usko, ennenkuin omin silmin n�en ... ja se on hullu, joka uskoo.

--Vaan ruustinnapa on n�hnyt!

--Ruustinna on sinua narrinaan pit�nyt, kun tiet��, ett� sin� uskot

vaikka mit�.

--Ent�s rovasti? onko rovastikin narrina pit�nyt? ... h�h? ... ent�s
rovasti? etk� usko rovastiakaan?

--Ole huutamatta siin�! kuulenhan min� v�hemm�ll�kin ... enh�n min� mik�
kuuro ole!

--Enh�n min� huudakaan ... kun kysyin vain, ett� sanotko rovastiakin
valehtelijaksi?

--Olenko min� sit� sitten valehtelijaksi sanonut?

--Valehtelijahan se silloin on, jos on sanonut, ett� rautatie on, ja

sitten sit� ei olekaan ... valehtelijahan se silloin on!...

--Ka, etk� sin� taas rupea huutamaan! ... mit� sin� t�nne talliin tulit
huutamaan? ... huuda navetassa, jos mielesi tekee ... kyll� min�
hevoseni hoidan, hoida sin� lehm�si!

Liisa meni, mutta kovin oli h�nest� pahaa. Olisi niin mielell��n
kertonut, mit� rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut ... ja kun
viel� tiesi, ett� Matti ei tiennyt paljon mit��n rautatiest� sen suhteen
kuin h�n. Mutta siksip� se ei sit� mahtanut k�rsi� kuullakaan, kun itse
tiesi v�hemm�n ... kyll' olisi puhunut, jos olisi itse ollut
kuulemassa...

Vaan kyll� siit� viel� puhutaan, jahkahan Matti tulee paremmalle

tuulelle ... kun se on pahalla tuulella, niin silloin se aina on
tuommoinen...
Mutta ei Matti pitk��n aikaan tahtonut tulla paremmalle tuulelle.
Murjotti monet p�iv�t miettiv�isen ja pahan tuulen n�k�isen�. Ja
varsinkin niin� p�ivin�, kun tuli mets�st� eik� saanut mit��n.

Eik� h�n koko talvena saanutkaan kuin yhden j�niksen pieleksen luota ...
ja senkin oli puoleksi sy�nyt joku roisto.

Ja kun Liisa rupesi milloin rautatiest� puhumaan, niin sanoi h�n heti
kohta:

--Valetta! ... el� puhukaan! ... en usko!

Ja Liisa olisi niin mielell��n kertonut. H�n oli kuullut paljon

semmoista, josta ei Matti varmaankaan tiennyt mit��n ... niist� isoista
ja pienist� py�rist� ja muista ... ja olisihan Liisa suonut, ett�
Mattikin olisi tiennyt, mit� h�n itse tiesi. Ei Liisa tahtonut olla
miest��n viisaampi ja tiet�v�isempi. Siit� ja siit� ei muistettu Matille
kertoa, oli ruustinna sanonut, ja varsinkin sit� olisi Liisan mieli
tehnyt Matille kertoa. Mutta kohta kun h�n sit� rupesi tekem��n, niin
sanoi Matti:

--Valetta ... el� puhukaan ... en usko!

Ja sep� Liisaa kovin loukkasi ... ja h�n py�r�ytti rukkinsa py�rim��n

eik� puhunut Matille moneen p�iv��n ... ruuan laittoi ja p�yt��n kantoi,
mutta ei Mattia sy�m��n k�skenyt. Eik� mennyt itse yhteen p�yt��n
sy�m��n ... vasta sitten, kun Matti oli sy�nyt, rupesi Liisa sy�m��n, ei
puhunut mit��n ... eik� pannut voita leiv�lleen.

Ei Liisa muutamain kertain p��st� sitten en�� koko talvena rautatiet�

puheeksi ottanut ... eik� Mattikaan ottanut.

Mutta kumpainenkin he kyll� rautatiet� ajattelivat, vaikka eiv�t siit�

puhuneet. N�kiv�t untakin siit� usein ja kuulivat toistensa siit�
unissaan puhuvan. Mutta jos he silloin sattuivat y�llisist�
haasteluistaan her��m��n, niin k��ntyiv�t he kiireesti selin toisiinsa,
vetiv�t kumpikin peitteen puoleensa ja olivat nukkuvinaan.

V.

Mutta sitten alkoi talvesta kehit� kev�t. P�iv�npaiste painoi

painamistaan hankia ja nietoksia yh� matalammiksi maan tasalle ...
m�kipaikoissa alkoi lumen alta vett� valaa, valoi valamistaan, kunnes
y�n kylm� sen juoksuunsa hyyti ja taas toisen p�iv�n l�mmin sen hyyteen
alemmaksi siirsi.

Viimein ei hyyt�nyt ollenkaan ... loristen laski sula vesi y�ns�

p�iv�ns� rinteit� pitkin, riipaisi kerrassaan kaikki hanget ja nietokset
pelloilta ja aitovarsilta alas alankoihin ja notkomaille, joissa
lahnankukkia sitten sadoittain sikisi puronvarsille, ja tuore kes�nurmi
siell� t��ll� viherteli.

Pois suli talvi Korventaustan m�kinkin ymp�rilt�. Veten� tippui lumi

v�hitellen pirtin katolta alas, p�lvi� kohosi sein�vierille p�iv�n
puolelle huoneita, p�lvi� tuli pihoille, ja pellolta alkoi n�ky� rukiin
laiho. Ja sitten olivat v�hitellen ja kenenk��n huomaamatta jo kohta
paljaina kaikki maat; halkopinojen kupeella lastukon alla vain viel�
j��tikk� v�h�n kylmyytt� huokui.

Mutta kun Matti siivosi lastut pois ja otti pikan ja lohkoeli j��tik�n
pieniksi palasiksi ja heitteli ne pitkin pihamaata, niin kukisti kohta
aurinko hajalleen heitetyn joukon. Ja koivu rupesi pirtin per�ss� lehte�
laittamaan, ja p��sky lensi kirkonkyl�st� p�in ja suikasi tallin
lakkaan, ja niin oli tullut kes� Korventaustan m�kin ulkopuolelle,
p�iv�n hellitt�m�tt� paistaessa.

Ja niin oli tullut kes� sen seinien sis�puolellekin. Sulamistaan oli

sulanut mielien kankeus, ja viimein ei sit� ollut ollenkaan.

Hellitt�m�tt� oli p�iv� paistanut ikkunoista sis��n, vuoroin kustakin.

Pitkilt� olivat ruvenneet tuntumaan talviset p�iv�t, varsinkin pyh�iset
p�iv�t. Niit� oli Matti koettanut nukkumalla loppuun kuluttaa ja Liisa
sanaa katsellen. Mutta eih�n aina jaksanut nukkuakaan eik� aina sanaa
katsella, ei varsinkaan, kun aurinko yh� enemm�n lattiaan l�mmitti ja
siit� koko huonetta kuumenti.

Ei Matti jaksanut helatorstaina koko p�iv�� nukkua. Iltap�iv�ll� h�n

penkilt� pitk�lt��n kohosi, venyttelihe, haukotteli, sanoi: �Ho--hoi--
kyll�p� on t�t� nukkumistakin�, ja suunsa v�h�n nauruun veti.

Liisa istui karsinalasin alla, kirjaa katsellen, messinkilasit nen�ll�.

Sielt� h�n sankain yli katseensa ty�nti, silm�ili Mattia ja sanoi v�h�n
lempeydell�, v�h�n moittivasti: �No kyll� on!�

--Vaan mit�p� h�nt� paljon muutakaan, sanoi Matti, paiskasi k�mmenens�

polvia vasten, ponnistautui vaivalloisesti seisoalleen, kurkotti lasin
p��lt� piipun ja kyhni sit� liedest� sytytt�m��n. Sitten h�n nojautui
selin pankkoon, k�det takana, poltteli ja katseli iltap�iv�n
p�iv�paisteeseen.

--Kyll� kai ... tuota menoaan jos pit��, on helluntain pyhin� paljaat
maat.

--Ei tied�, virkkoi Liisa siihen ja pani kirjansa pois.

--Ei nyt p��se t��lt� korven keskelt� minnekk��n ... mets�tiet

upottavat, ja maantie mahtaa olla ihan paljaana ... ei niit� saata
hevosella ajaa eik� kehtaa jalankaan porkata ... milloinhan p��sseek��n?

Silloin Liisa v�h�n aikaa mietti, arveli: �Jokohan sanon?� ja sitten h�n
sen sanoi...

--Jos olisi rautatie meid�n m�kilt� kirkonkyl��n, niin ei kelirikko

haittaisi...--Sit� oli ruustinnakin samaa leikill� arvellut, ett� kun
olisi rautatie, niin ei kelirikko haittaisi.

Eik� Mattikaan nyt sit� valheeksi v�itt�nyt. Ei h�n ensin siihen mit��n
virkkanut, katseli vain pitk�n aikaa jonnekin yhteen paikkaan pihalle ja
sitten vasta tokaisi:

--Joka m�kin tarpeeksipahan se semmoinen tullee...

--Hyv� on, ajatteli Liisa, mutta ei kuitenkaan sill� kertaa siit�

asiasta sen enemp�� puhunut. Vaan kohta oli h�n kuitenkin pannut pannun
tulelle ja iltaista sy�dess��n h�n istuutui yhteen p�yt��n Matin kanssa
ja levitti voita leiv�lleen.

Helluntain lauantainapa juuri oli Matti sytenyt viimeisen sulamatta

j��neen j��tik�n halkopinojen kupeelta. Liisa oli l�mmitt�nyt saunan,
yhdess� he olivat kylpeneet, illastaneet ja kissan selk�� silitelleet ja
siit� olivat alkaneet tarinoida, iltaruskon viel� pirtin ikkunoita
punatessa.

Ensin tuli puhe suurista juhlap�ivist�, sitten Jumalan sanasta ja

Jumalan sanan julistajista ... papeista, hyvist� ja huonoista. Hyvi�
olivat Matin mielest� oman pit�j�n papit, rovasti varsinkin.

Hyvi� olivat Liisastakin ... vaikka kyll� h�n oli kuullut, ett�
Lapinlahden papilla kuitenkin oli paremmat lahjat...

--Vai paremmat?... Ei Matti muistanut sit� kuulleensa.

Vaan siihen sanoi Liisa, ett� �pa-aaremmat ... paremmat toki paljonkin
... ja paljonhan niill� lapinlahtelaisilla on muutakin hyv��.

--Mit� niill� sitten on muuta niin hyv��?

--No, ka, kun niill� on ne rautatiet ja kaikki.

--Niin, my�nteli jo Mattikin taas niinkuin vanhaa tuttua asiaa, josta

ennen jo on ollut puhe.

��neti siin� v�h�n aikaa istuttiin. Sitten sanoi Matti:

--Kun olisi kerran k�yd� kuulemassa sit� Lapinlahden parempilahjaista

pappia.

--Niin k�yd�k� kuulemassa? ... onhan sinne v�h�n pitk�nlainen matka.

--Eih�n se niin kovin pitk� ... pari peninkulmaa meid�n kirkolta...

--Milloinka sinne ment�isiin?

--Vaikka juhannuspyhiksi...

--Ent�s lehm�?

--Saisithan sin� sielt� Valkeiskyl�lt� hakea jonkun joutoakan t�nne sit�

siksi aikaa hoitamaan.

Eik�h�n Liisalla ollut sit� asiaa vastaan sen enemp��, jos kerran saisi
jonkun kotimiehen ottaa, ettei lehm�raukka lyps�m�tt� j�isi... Saisihan
tuota kerran koettaa sit�kin, ett� k�y vieraankin pit�j�n pappia
kuulemassa, ennenkuin kuolee ... ainahan niit� oman pit�j�n pappeja saa
kuulla ... ja jos tuosta jotain apua l�htisi syntiselle ihmiselle...

* * * * *

Ja niin olivat juhannuslauantaina Matti ja Liisa l�hd�ss� Lapinlahden

kirkolle parempilahjaista pappia kuulemaan.

--Alahan menn� ... kyll� min� tulen! huusi Liisa Matille, kun Matti
seisoi kartanolla ja odotti. Liisalla oli viel� jotain sanottavata, mit�
lie ollut, sille kotimiehelle, joka oli Valkeiskyl�lt� haettuna taloa
vartioimaan.

Matti heitti ev�skontin selk��ns� ja l�hti liikkeelle. Nousi

jalkalautoja my�ten piha-aidan yli, joka oli tehty aitan nurkasta pirtin
nurkkaan, kulki pellon piennarta my�ten, ojan reunaa ja aitovartta ...
ja aitovarrella kasvoi hyvin hy�tyv� vatukko. Ver�j�lle tultuaan, josta
niitylle mentiin, katasti Matti taakseen... Jopa oli Liisakin tulossa,
varasi juuri piha-aidan yli noustessaan aidan seip��seen, kokosi sitten
hameensa ja aikoi tulla.

Matti ei odottanut ver�j�ll�, mutta Liisa sai h�net kiinni. Sitten

kulkivat he molemmat niittytiet� my�ten per�kk�in Matti edell�, Liisa
v�h�n j�lemp�n�.

--Parin viikon p��st� t�ss� saa jo alkaa viikatetta keikutella, sanoi

Matti.--Katso, kuinka tuolla aitovarsi angervata ty�nt��.

--Niinp�h�n n�kyy, sanoi Liisa ja koki pysy� per�ss�. Notkossa oli puro,
ja se oli viel� vesill�.

--Hyv�nen aika, mitenk� min� t�st� p��sen? sanoi Liisa ja j�i seisomaan.

--Kule puita my�ten, sanoi Matti ja jatkoi matkaansa.

--Niin, vaan jos putoan ... el�h�n edes j�t�!

--Etk� putoa!

Eik� Liisa pudonnutkaan.

Tulivat siit� niittyalangosta lehdon laitaan, lehdosta suon yli korpeen

ja korven kulettuaan ylev�mmille maille, jotka kohoamistaan kohosivat
harjukankaaksi. Kiivakanlaisesti he kulkivat, vereksill� voimilla
uutterasti tiet� tallaten.

Mutta harjulle p��sty� oli tien vieress� se suuri Lepokanto, ja sen

kohdalla oli ensimm�inen nelj�nnes matkasta kulettuna... Liisa istuutui
lep��m��n, mutta Matti veti housunkauluksen alta tupakkikukkaron ja pani
piippuun.

--El� heit� tikkua kuivaan sammaleen ... syttyy palamaan ja palaa koko
kangas.

--Mik� vahinko siit� sitten on, jos palaakin ... auhto kangas?

--Mik�s pakko sit� on tahallaan panna palamaan?

--No, eip� pakko mik��n, my�nnytteli Matti.

Ja sitten taas tiet� tallaamaan, alas harjun toista rinnett�, luisumpaa

rinnett�, jota kulkiessa mets� milloin tiheni, milloin aukeni aho eteen
ja maa silloin paikoitellen jalan alla ontosti kumahti, sitten taas
v�liin lehtoja, v�liin niittyj�kin, mutta niityt kierrettiin ja
kulettiin ulommitse aitovarsia pitkin. Maantielle p��stess� alkoi olla
pikkuista pet�j�mets��, josta kuivan havunneulan haju kulkevien nen��n
tuoksusi.
Aivan maantielle p��stess� hyp�hti harakka mets�st� tien yli ja alkoi
hypell� edell� puusta puuhun ja herke�m�tt� nauraa...

Matti aikoi temmata tiepuolesta karahkan ja heitt�� sill� ja h�tist��

harakkata. Mutta ei h�n kuitenkaan temmannut. Tuli ajatelleeksi, ett�
ehk� Liisa uskoisi h�nen luulevan, ett� harakka muka heille nauraa, ja
ett� h�n siksi sit� harmissaan h�tist��. Ei ollut Matti siis harakkata
n�kevin��nk��n, antoi sen vain hypell� edell� ja nauraa. Ja harakka
nauroi ja hyppeli puusta puuhun kahden puolen tiet�, ja kikahteli ja
h�nt��ns� keikutteli. Vasta maantielle p��stess� se erosi Matista ja
Liisasta ja lensi takaisin mets��n.

--Pes�k� h�nell� lie ollut, kun sit� ilvett��n piti, sanoi Liisa.

--Sill� on aina ne omat lystins�, sanoi Matti.

Maantielle p��sty� tienhaarassa, jossa virstapylv��n juuressa oli

lumireki kes�teloillaan, oli toinen lepopaikka. Ojan laidalle laskeutui
Liisa, mutta Matti istuutui lumireen siiven nen�lle.

--Siin� se on lumireki, sanoi Liisa.--Rautatiell� se on kanssa lumireki.

--Ne on sill�kin tiell� lumirekens� niinkuin muillakin valtateill�.

--No, eip�h�n ilman ... vaan ei sit� rautatien lumireke� hevoset ved�.

--No mik�s?

--Ruustinna sanoi sen masinan sit�kin vet�v�n...

--Se kai se jaksaa, joll' on vett� kulkiessaan seitsem�n hevosen voimat.

--Vaan v�list� kuuluu tarttuvan hankeen sekin kiinni, ettei p��se

tikahtamaankaan, vaikka mit� tekisi, kun oikein kujateille pyrytt��...

--�h�h! vai pit�� senkin �yt�rin seisottua?... Ent�s mitenk� se sitten

irti p��see?

--Ka, kun en tullut sit� kysyneeksi.

--Eik� pit�ne hakea lapioimamiehi� avuksi niinkuin muillekin lumireille

... siin� sen nyt n�kee!

--Niin mink�?

--Sen, ettei ne masinat vain auta, kun oikein tiukka tulee.--Joko

l�hdet��n?

--L�hdet��n vain.

L�htiv�t siit� sitten maantiet� kulkemaan. Matti mietti kulkiessaan yh�

sit�, ett� pit��p�h�n senkin seisottua, vaikka on niin kiireesti muka
menevin��n, ettei pysy parhaatkaan juoksijat rinnalla. Ja mink� t�hden
lie Matin tehnyt mieli melkein kutittelemaan rautatiet� siit�, ettei se
p��ssyt lumen l�pi. Jos olisi oikea ihme ollut, niin eiv�t olisi
lumihanget haitanneet ... yli olisi mennyt! ... eik� olisi kallioitakaan
v�ist�nyt ... saipahan Mooses kalliosta vedenkin vuotamaan ... mutta
siin� miehess�p� olikin Herran henki...
Kulkivat maantiet� pitkin, niin alkoi tien pohjasta n�ky� Valkeiskyl�n
taloja.

--Kenenk�h�n nuo on lehmi�? kysyi Matti, kun n�ki lehmi� tiepuolessa.

--Valkeiskyl�l�isten lehmi�, sanoi Liisa, mutta silloin h�n muisti

jotakin ja sanoi sen:

--Kuuleshan, Matti ... en ole muistanut kertoa, mit� ruustinna minulle

kertoi, kun silloin talvella siell� k�vin...

Ja Liisa kertoi, mit� ruustinna oli h�nelle kertonut, ett� nimitt�in

rautatie oli ajanut lehm�n p��llitse menn� kes�n� ... ja lehm� oli
mennyt keskelt� kahtia, toinen puoli ruumista toiselle puolen tiet�...

--Ei se kuulu katsovan ... ajaa vain t�ytt� laukkaa, vaikka ihminen
olisi edess�.

--Onko pakko olla edess�?

--Niin, vaan kun lehm� ei enn�t� ... eik� sill� ole sit� �ly�...

--Ei, vaan ihminenp�.

--Ei enn�t� ihminenk��n ... eik� ne kuulu katsovan, joka vain heid�n
tielleen sattuu ... vihelt�v�n kuuluvat ja joka ei silloin...

--Vihelt��k� se?

--Niin kuuluu tekev�n...

--Se pit�� n�et samat tapansa maatakin kulkiessaan.--Silloinpa sen on

oma syyns�, joka alle menee.

--Hullu kai se on, joka alle menee, kun kerran saattaa muuallakin
kulkea...

--Pysyisi syrjemp�n�...

--Kuuluu se v�list� syrj�st�kin saavan, jos ei ole v�h�n edemp�n� ...

yhdenkin miehen kuului temmanneen, joka oli mennyt liian likelle ...
mik� lie siin� vetovoima, joka tempaa kuin koski py�rteeseens�...

--Jako viepi menness��n?

--Niin kai.

--Hennoisi kai tuosta seista edemp�n�kin, jos tuon maille sattuisi

joskus tulemaan ... hennoisin kai min�.

--Hennoisin kai min�kin.

Matti ja Liisa astelivat yh� eteenp�in ja olivat yksimieliset siit�,

ett� oli sulaa hulluutta ... jos nimitt�in sattuisivat joskus sen maille
sattumaan ... menn� rautatien eteen tai edes liian l�hellek��n sit�...
Saattaahan tuota tuommoista ulompaakin katsella ... vaikka aidan takaa
... eik�h�n se mik��n sormin koeteltava olekaan... Tiet��h�n sen, mink�
se semmoinen tekee, jos sit� h�rn�ilee...
Kyll� sit� sent��n on koko peto ... ajappas lehm� keskelt� kahtia! ...
kenenh�n poloisen lie ollut lehm�t... Ja el� sitten viel� seisota,
vaikka olisit ihmisen p��lle ajamaisillasi!... Eiv�t Matti ja Liisa sit�
suinkaan omasta puolestaan olisi pel�nneet ... jos olisivat maille
sattuneet ... mutta olihan niit�kin, jotka eiv�t tienneet, mink� se
tekee, kun sen l�helle menee ... ja niille se on vaarallinen.

Valkeiskyl�n kohdalla kulkivat Matti ja Liisa kiivakammin kuin muualla

eiv�tk� poikenneet yhteenk��n taloon, vaikka kutsut olivat kovat moneen.

Onterin pellolla oli is�nt� karhitsemassa. Kun sai ajaneeksi aidan

nurkkaukseen, seisautti hevosensa ja k�vi nojaamaan aitaa vasten
pannakseen tupakan. Eiv�t h�nt� Matti ja Liisa siit� keksineet,
ennenkuin olivat jo v�h�n sivuitse menneet.

--Minnekk� sit� semmoisella kiireell� kuljetaan? kysyi n�et yht'�kki�

Onteri aitansa takaa.

--Kah, sanoivat Matti ja Liisa yht'aikaa ja v�h�n s�ps�htiv�t.

--Minnekk�k�? sanoi Matti, tuonne kirkolle p�in...

--Ovatpa oikein kontillisen ev�st� ottaneet...

--On v�h�n virkailemista siell� ... taidetaan viipy� yli pyh�nkin

v�h�n...

--Kirkollako?

--Kirkollakin ... ja on sit� v�h�n asiata tuolle puolenkin kirkon.

--Kunhan ette vain menne rautatiet� katsomaan?... Kaikki ne sinne nyt

menev�tkin ... minulla ei vain ole ollut viel� niin paljon joutilasta
aikaa...

Matti k��nsi puheen toisaalle.

--Hyv�k�s on karhita? kysyi h�n.

--Mik�p�h�n siin� lie ... p�list�h�n tahtoo v�h�n kuiva pelto ... vaan
siin�h�n menee...

--Pit�� l�hte�, sanoi Matti, kun olivat v�h�n aikaa seisoneet ja

toisiaan katselleet.

--Eik� joudeta talossa k�ym��n?

--Eip� joudettaisi oikein ... pit�� l�hte� ... ei muuta kuin hyv�sti.

--Hyv�sti, sanoi Onteri ja j�i edelleen piippuaan polttelemaan. Matti ja

Liisa l�htiv�t astumaan, mutta sel�ss��n he tunsivat, ett� h�n heid�n
j�lkeens� katseli ... ja ett� h�n heille naurahti itsekseen ... samalla
lailla kuin silloin, kun sanoi, ett� �kaikki ne nyt sinne menev�tkin...�

Vaan eiv�t Matti ja Liisa siit� tunteesta toisilleen mit��n virkkaneet.

Kulkivat he taas eiv�tk� ket��n kohdanneet, ja jo alkoi pappila n�ky�.

P�iv� oli jo puolessa, kun olivat kotoa l�hteneet ... eiv�t olleet ennen
selvinneet l�htem��n ... ja nyt se oli jo kappaleen alenemaan p�in. Oli
lehm�in lypsyaika, ja joka talon tarhalta kohosi savu suorana ilmaan.
Liisa ajatteli, ett� jokohan heid�n kotimiehens� lienee lyps�nyt vai
vastakohan savua tehnee... Ka, kun ei tullut sanotuksi, ett�
palavakkanen on aitan yl�hyllyll� ... vaan ehk� se sen sielt� l�yt��.
Sanoi sen Liisa Matillekin, ja sit� arveli Mattikin, ett� kyll� kai se
sen sielt� l�yt��, kun lypsinkiulun ottaa.

Matti ja Liisa tulivat tienhaaraan. Toinen, oikotie, vei niittyj� my�ten

suoraan pappilan pihan l�pi kirkolle, mutta toinen, sama maantie, jota
olivat tulleetkin, kierr�tteli pappilan niityt ja pellot.

Tienhaarassa seisottui Matti ja odotti Liisaa, joka aina v�h�n j�lemp�n�

kulki. Liisa istuutui tiepuoleen ja rupesi panemaan kenki� jalkaansa ...
aina oli siin� kohti akkain tapana panna keng�t jalkaan ... eih�n
pappilan pihan l�pi ilennyt avojaloin kulkea... Mutta Matti arveli, ett�
tokko tuota nyt niittyj� my�ten ment�neenk��n... Liisa arveli, ett�
totta kai niittyj� my�ten, kun oli suorempi siit�.

Vaan siihen sanoi Matti, ett� pappilan herrasv�ki n�kee heid�t ... ne
istuvat aina rappusilla kes�iseen aikaan.

Liisan mielest� se ei tekisi mit��n, jos n�kisiv�tkin ... ovathan nuo

ennenkin n�hneet...

Ei suinkaan se mit��n tekisi, mutta ne kuitenkin ehk� huutavat sis��n ja

kysyv�t, minnekk� matka, ja kuka siin� sitten rovastille selittelem��n,
ett� on Lapinlahden kirkolle menossa kuulemaan parempilahjaista pappia
... saattaisi ajatella, ett� eik� niille en�� oman pit�j�n papit
kelpaakaan ... vaikka ei se sit� ehk� sanoisi.

--Sanotaan ment�v�n rautatiet� katsomaan, sanoi Liisa.

Hm! ei sit� Matin mielest� oikein saattaisi sit�k��n sanoa ... ja jos ei
hyvink��n tulisi rautatiell� k�yty�k��n ja sitten tulisi valehtelijaksi
rovastin edess�. Saattaahan sit� siihen sijaan palatessa kulkea pappilan
kautta...

Sama kai se Liisasta oli ... kulkipa tuota sitten mist� tahansa, kunhan
h�nt� kulki... Pani h�nt� kuitenkin edes keng�t jalkaansa, kun oli
kerran ruvennut panemaan.

Ja Matti ja Liisa jatkoivat kulkuaan maantiet� my�ten. Kiersiv�t niityt

ja pellot, kulkivat pappilan kuistin suun sivuitse ja l�heniv�t kirkkoa.

Sakastin rappusille istuttiin lep��m��n. Matti laski konttinsa

alimmaiselle rapulle, ja Liisa rupesi kenki��n riisumaan.

Mutta silloin tuli yht'�kki� sakastin per�st� maantiet� my�ten koko

pappilan herrasv�ki: rovasti, ruustinna, nuori herra ja ry�kkin�t ja
viel� muutamia vieraita mukana, joita eiv�t Matti ja Liisa tunteneet.
Eiv�t olleet ensin keksi�k��n sakastin rappusilla istuvia, meniv�t jo
sivuitse v�h�isen, mutta silloin k��nsi ruustinna sattumalta p��ns�.
Matti ruopaisi lakkiaan, ja Liisa nousi seisoalleen ja niiasi. Kaikki
seisottvivat nyt puhelemaan.

--Hyv�� iltaa!--Ka, Matti ja Liisa!--Minnekk� te menette? kysyttiin.

Liisa otti puhuakseen.

--Hyv�� iltaa, herra rovasti ... ja ruustinna ... terve! ...
kotoap�inh�n sit� tullaan ... hyv�� iltaa, ry�kkyn� ... terve, terve! ...
l�hdettiin ... ka, nuori herrahan se on ... en ollut tunteakaan, kun on
niin isoksi kasvanut ... terve! ... l�hdettiin v�h�n jaloittelemaan,
hupsut, t�ss� ennen hein�ntekoa ... olisi Matti tahtonut talossakin
k�yd�, mutta min� sanoin, ettei malteta ... vaan tullessa oli aikomus
poiketa...

--Vai niin, sanoi ruustinna lempe�sti, ja rovasti kysyi, minnekk� oli

matka.

--T�nneh�n se on v�h�n matkan p��h�n ... mik� tuonne lie, peninkulma ja

v�h�n toistakin ... Lapinlahden tien varteen.

--Onko matka Lapinlahdelle p�in?

--Sinneh�n se on ... sill� on t�ll� Matilla siell� sukulaisia muutamassa

talossa ... kuuluu sen talon rappusille n�kyv�n Lapinlahden kirkkokin.
Ne ovat aina kutsuneet k�ym��n, vaikka ei ole ennen tullut
l�hdetyksi.--Ket� ne on n�m� herrasv�en vieraat?

--Ne on meid�n sukulaisia...

--Taitavat olla kaukaisiakin?

--Helsingist� ne on ... ne on tulleet t�nne rautatiet� my�ten.

--Vai rautatiet�?

--Niin, totta kai nyt Matti ja Liisakin k�yv�t rautatiet� katsomaan, kun
kerran Lapinlahdelle menette?

--Rautatiet�k�? ... en tied� ... ei ole ollut siit� puhetta mit��n...

Mahtaisiko tuota enn�tt��k��n, kun oli aikomus joutua huomiseksi t�nne
kirkkoon?

--Ainahan sit� saa kirkossa olla ... pit�� toki k�yd�, kun on kerran
liikkeelle l�htenyt ... ja saattaahan olla Lapinlahden kirkossa?

--Niin, no niin ... kyll�h�n, vaikka eih�n tuota ole puutetta papeista
omassa pit�j�ss�k��n.

--Menk�� nyt vain rautatiet� katsomaan, kehoitti ruustinna yh�.

Liisa katsoi Mattiin, mutta Matti ei virkkanut mit��n...

--Jokohan olisi menn� ... ei tied� ... kyll� kai siin� olisi katsomista.

--Ja ajaa sill� pit�� my�skin v�h�n matkaa.

--Ei toki meill� ole varoja l�hte� semmoisella ajamaan ... hyv�, kunhan
saadaan n�hd�k��n, vanhat ihmiset.

--Ei se maksa kuin puolen tavallista kyytipalkkaa ... se on sama siin�

matkustaa kuin jos puolella kyydill� ajaisi.

--V�h�k�s se on se?... Ei meid�n toki milloinkaan ole kannattanut

kyydill� ajaa!
Vaan ruustinna ei heitt�nyt toivoaan. H�n tahtoi v�ltt�m�tt�m�sti, ett�
toinenkin saisi saman hauskuuden nauttia kuin h�n itsekin oli saanut.

--Kyll� kannattaa, sanoi h�n, ja kyll� teid�n mieli alkaa tehd� siin�
ajamaankin, kunhan n�ette, mink�lainen se on ... ja tulkaa sitten
palatessanne pappilaan.

Ja ruustinna heitti Matille ja Liisalle hyv�stins� ja l�hti muiden

j�lkeen, jotka olivat jo alkaneet menn�.

Kun Liisa oli kenk�ns� riisunut ja Matti taas konttinsa selk��n

sovittanut, jatkoivat he matkaansa.

--Jos tuonne sitten ment�isiin, kun ne niin tingalle tahtovat? sanoi

Liisa.

--Pit�neeh�n tuonne menn�!... Mik� niille sitten sanomaan, ettei ole

k�ynytk��n, kun sit� kysyv�t?

Hyk�hdytti heit� v�h�n kumpaakin, Mattia ja Liisaa, n�m� puheet, mutta

eiv�t he siit� toisilleen mit��n virkkaneet.

Teki Matin mieli kuitenkin ruveta v�h�n leikki� laskemaan.

--Mink� t�hden sin�, Liisa, valehtelit ruustinnalle, ett� me menn��n

sukulaisiin?

Liisa otti nuhteen todeksi ja vastasi v�h�n vihaisesti...

--Mit�s min� olisin sanonut? Olisit itse sanonut paremmin...

--Eip� silti, eip� silti, lepytteli Matti, hyv�h�n se oli, ett� jotain
sanoit.

Jo leppyi Liisakin...

--Et vain sin� olisi sit�k��n keksinyt ... olla j�r�tit etk� saanut
sanaa suustasi.

Kulettiin kirkonkyl�n talojen ohitse, sivu peltojen ja kuistin suiden.

Peltojen halki kulki maantie, poikkesi sitten kyl�n portilta mets��n, ja
mets�n k��nteeseen katosivat kohta talot ja talojen pellot.

Yht� mets�ist� taivalta oli melkein Lapinlahden kirkonkyl��n saakka,

muuan niitty v�lill� vain, sen tiesiv�t Matti ja Liisa ja kiiruhtivat
kulkuaan �iseen aikaan viile�n ollessa. Tie taipui milloin notkoksi
alas, ja silloin humahti suosta kulkevia vastaan j��htynyt ilma, mutta
kovemmilla mailla lehahti aina kangaskanervan l�mmin tuoksu. Kaste oli
jo tiepuoleen nurmikolle laskeutunut, ilta kului ja y� l�heni, mutta ei
n�kynyt viel� m�kki�, jossa oli m��r� lev�ht��. Ja seisottumatta ja
toisilleen paljoa puhumatta k�veliv�t Matti ja Liisa k�rrynpy�r�n kovaa
j�lke�, toinen toista, Matti v�h�n edell�, Liisa kokien j�less� tulla.

Jo oli puolen aamurupeamaa aurinko kirkkaalta taivaalta l�mmitt�nyt

maantien multaa ja kivi� Isonharjun jyrk�ss� t�rm�ss�. Pett�nyt oli
Mattia ja Liisaa uni y�paikassa, makuuttanut pime�ss� saunassa isoon
p�iv��n... Saapa n�hd�, enn�tt��k� en�� rautatielle? Puolen peninkulmaa
oli viel� Lapinlahden kirkonkyl��n, tienhaaran kohtaan, josta oli, mik�
lie viel� ollutkaan, siihen paikkaan, jossa rautatien likelt� n�ki, eik�
se kuulunut ollenkaan n�kyv�n viel� tienhaaraan. Puolen p�iv�n aikaan
kuului pit�v�n olla perill�, jos mieli n�hd�--niin olivat m�kiss�
tienneet kertoa...

Tavallista kiiruummin astuivat Matti ja Liisa, ponnistellen m�ke� yl�s.

Kuumunut multa jo Liisan jalkopohjia poltteli, ja Matin kantap��t�
hankasi kenk�. P�iv� hellitteli niskaan melkein kuin keskip�iv�ll�.

--Odotahan nyt, Matti ... el�h�n nyt semmoista kyyti� ... kun olisi
otettu hevonen ... olisihan se joutanut...

--Mik�s t�ss� on jalan k�velless� ... t�ss�h�n t�m� menee, kun on mennyt
t�h�nkin asti.

--Kyll� kai t�m� menee ... vaikka ei taitaisi sinunkaan kantap��si en��
hyvin k�vely� kaivata.

--Totta kai t�ss� k�vell� pit��, ei kai taival istumallakaan kulu...

--Eik�h�n kuitenkin istuttaisi v�h�n lep��m��n ... ei ole istuttu

sitten, kun m�kist� l�hdettiin.

--Joko sinua uuvuttaa?

--Kun ei olisi l�hdetty koko matkalle!

--K��nnyt��nk� takaisin?

--K�yd��n h�nt� nyt katsomassa, kun kerran sit� varten on tullut

l�hdetyksi ... vaan en min� en�� toista kertaa l�hde.--Kyll' on pitk�lt�
viel� t�t�kin t�rm�� ... tuonne yl�s ... ka, mik� se on tuo tuolla
tiepuolessa?

--Miss�? ... kivih�n se on...

--Ei, vaan kiven kupeellapa?... Ihminen!... Eik� totta niin ole

Matliena?

Kuppari-Lienahan se istui siin� kiven kupeella maantieojan toisella

puolen ja tupakoi lyhyest� savinys�st��n.

--No, mist� se on Matliena t�h�n tullut?

--Tuolta min� tulen Lapinlahdelta p�in ... alkoi kovin raukaisuttaa

matkan teko, niin rupesin t�ss� jalkojani lepuuttelemaan ... eik� liene
ukkonen ilmassa?

--Mit� asiaa sill� oli Matlienalla Lapinlahdelle?

--Mit�p� sit� muuta lienee t�nne asti kuin rautatiet� katsomaan ...
pitih�n l�hte� kerran liikkeelle, kun ovat jo kaikki muut ennen k�yneet,
eik� ne kyliss� muusta puhukaan ... niin ett� h�pe�h�n tuo on
hierojalle, kun muut puhuvat, eik� itse tied� mit��n ... en malttanut
olla, niin l�ksin pyh�iltana k�ym��n...

--Jalanko sit� on kulettu?

--Eip�h�n sit� k�yh�ll� hevostakaan lie ... eik�p�h�n nuo rikkaat

kyytiins� ottane. Huttulan talon is�nt�kin l�hti samana p�iv�n� kuin
min�kin t�nne itsekseen ajamaan, vaikka min� tahallani sen kuullen
saunassa k�kesin ... olisi se toki toinen ihminen kyytiins� ottanut,
jota kerran oli niin monta kertaa kupattu ja hierottu ... mutta mit�s
rikas huolii ... verekset sarven sijat sill� on nytkin leveiss�
leuoissaan ... katsokaapahan, kun satutte n�kem��n, eik� ole ... vaan
viimeinen kerta se nyt toki saapi ollakin, ett� saavat minut siin�
talossa saunaan l�htem��n ... hakekoot muualta kupparin.--T�m� on sitten
viel� niin talotonta taivalta koko matka, huokasi Matliena lopuksi.

--Talotonta on taivalta ... muutama m�kki vain tuolla tien vieress�.

--Hupsu sit� on, kun l�htee kaikkien kummituksien t�hden t�mm�isi�

taipalia kulkemaan ... pit�isih�n nuo vanhan ihmisen uskoa semmoiset
katsomattakin ... hupsuja olette tekin, kun menette!

--Ei me tiedet� viel�, jos menn��nk��n ... ja tokkopa ment�neenk��n?

--Minnekk�s te sitten menette?

--Lapinlahden kirkkoon me aiottiin.

--Aikokaapa minne tahansa, mutta rautatielle se teid�t kuitenkin

riipaisee ... riipaisipahan minutkin...

--Ja n�kik� Matliena sen?

--N�inh�n min�.

--Hyvink�s oli? No, mink�lainen se oli?

--Olihan se ... kummahan se oli... kumma, kumma... en min� olisi

semmoiseksi uskonut.

--Kulki py�rien p��ll�?

--Monienkin py�rien p��ll� kulki ... ja kun me seistiin siin� sen huoneen
edess�, jonka eteen ne sen ajaa ... ja alettiin odottaa...

--Mihink� aikaan se tulee?

--Ei siihen kauan aikaa ole en�� sen tuloon ... puolen p�iv�n aikaan se
tulee.

--Nyt on kohta jo aamiaisten aika...

--Saatte sit� kiireesti kulkea, jos mieli enn�tt�� n�kem��n...

--Me aiottiin olla ensin kirkossa ja sitten menn� sit� katsomaan, jos
niiksi tulisi ... odottaneehan tuo toki kirkkoajan, ennenkuin l�htee ...
odottihan tuo ennen.

--Odottiko?

--Vett� kulkiessaan odotti kirkon rannassa koko kirkkoajan.

--Sep� se on, ettei se maata kulkiessaan n�y odottavankaan ... tulee

ensin aika kyyti� ja sitten seisoo hyvin v�h�n aikaa, kun l�htee
uudelleen ajamaan ... keskell� kirkkoaikaa...
--Vaan min� en l�hde, Matti, koko rautatielle, jos pit�� keskell�
kirkkoaikaa ... saat menn� itseksesi...

--Milloinkas sin� sen sitten n�et?

--V�h�t min� siit�, jos en n�ek��n ... ja niinp� tuo jalkojakin pakottaa,
ett� ... en min� rupea sent�hden synti� tekem��n.

--Mit�s synti� siin�?

--Vai ei synti�? mik�s se on sitten synti�, jos ei se, kun keskell�

kirkkoaikaa...?

Matti ei virkkanut mit��n, vaikka Liisa odotti, ett� h�n olisi ruvennut
v�itt�m��n, ettei se mit��n synti� ole, jota Liisa synniksi sanoi.

--Onko se sitten paljon tuolla puolen kirkon? piti Liisan kysy�, kun
eiv�t muut mit��n virkkaneet?

--On sinne tienhaarasta viel� hyv�stikin ruotsinvirsta.

--Semmoinen matka viel� ... t�mm�isess� paahteessa ... kun edes

tuulisikaan v�h�isen!

--Mist� kohti se tie eroaa sinne? kysyi Matti.

--Se eroaa ... t�st� kun v�h�n matkaa menette ja laskeutte m�en alle ja
nousette toisen m�en p��lle, niin sen m�en p��lt� se eroaa ... se l�htee
oikeaan k�teen ja t�m� tie viepi suoraan kirkolle ... on siin� punaiseksi
maalattu viitta, joka osoittaa sinne p�in, minnekk� menn� ... kyll� te
l�yd�tte...

Ja l�ysiv�tkin Matti ja Liisa tienhaaran etsim�tt� ... siit�h�n se erosi

oikeaan k�teen m�en p��lt�, ja niin oli merkit kuin Matliena oli
sanonut. Tienhaaraan tultua n�kyi kirkkokin v�h�n alempana laaksossa.

Liisa seisottui sit� katselemaan, mutta Matti k��ntyi arvelematta

oikeaan k�teen.

--Sinnek�s sin� menetkin? kysyi Liisa Matin j�lkeen.

--Minnek�s min� sitten?

--Eih�n sit� kirkkoaikana ... kuulehan ... odotahan!

--Eih�n nyt viel� mik� kirkkoaika ... tule, jos tulet ... ei t�ss�
jouda vitkailemaan.

--Voi hyv� is�!

Mutta Matti yh� meni menemist��n eik� odottanut ... sit�h�n on

jumalaton! ... ja Liisan t�ytyi tulla per�ss�... Eih�n t�ss� tainnut
mik��n muukaan auttaa, jos ei mieli erota toisistaan... Vaan miss� sit�
sitten yhytt�isi toisensa, kun toinen menisi sinne, toinen t�nne ...
n�in vierailla mailla viel�... Ehk� tuolta viel� kirkkoonkin enn�tt�isi,
kun oikein koettaisi olla sukkelana...

--Odotahan, Matti ... kyll� min� tulen ... el�h�n j�t�!

Ja Matin per��n koki Liisa pyrki�, jaloillaan kiireesti kaaputellen
maantien kuumunutta hiekkaa ja hameensa helmoja aina v�h�n v�li�
kouriinsa kooten. H�nen edell�ns� kulki Matti, kiireenlaiseen
v��nn�tellen, siniset piikkohousut haaroistaan vuorotellen veppaisten.

VI.

Lapinlahden rautatienasema on tehty ihan mets�n sis��n. Kun kulkee tiet�

my�ten, joka sinne vie, on toisella puolen sakeata mets��, toisella
korkea harju. Tie kulkee harjun viert�, mutta harjun p��ss� se sen
kiert�� kuin k�vyn k�rjen, ja siin� on sinulla edess�si yht'�kki�
rautatie ja asema, ennenkuin tied�tk��n.

Ensin n�kyy muuan punainen huone, ja sitten, kun k�vyn k�rjitse

edemm�ksi kierr�t, toinen punainen huone, jossa on valkeat nurkat ja
iso, kaksin aukeava ovi. Mutta v�h�n matkan p��ss� n�kyy, ensin puiden
v�litse, sitten kokonaan, laudoilla vuorattu ja keltaiseksi maalattu
asemahuone, josta paistaa isot ikkunat ja lasiovet.

Viel� n�yttiin nukuttavan asemalla, mahdettiin maata makeinta aamu-unta,

kosk' olivat kaikki ovet viel� kiinni ja peitteet ikkunoiden edess�...
Koko y� oli valvottu juhannuskokolla tuolla harjun sel�ll�. �Rautatien
herrat� ne olivat sen sinne rengeill��n teett�neet; koko y�n olivat
siell� sitten juoneet ja paukuttaneet pistooleilla pet�j�n kylkeen ja
huutaneet huikeata hurraata avosuin taivasta kohti. Ja kun olivat yhdet
oluet loppuneet, oli laitettu toista kirkonkyl�n kauppamiehelt�
noutamaan. Ja sit� oli taas tarjoeltu kaikille ihmisille ... kuka vain
tuli, sai sit� juoda, mink� itselt��n ilkesi. Tytt�jen oli pit�nyt
niidenkin juoda ... niidenh�n sit� vasta oli pit�nytkin ... ei ollut
auttanut mik��n ... eiv�t olisi oikein viitsineet herrain juomia juoda,
mutta �puukhollari� otti kiinni ja uhkasi juottaa v�kisin;--vaan eip�
ollut sek��n omin jalkoineen kotiin p��ssyt ... muiden oli pit�nyt
kahden puolen kainaloista kannattaa. Horjuvanpa n�kyi itse inspehtorikin
alas m�ke� laskeutuessaan ... ja silloin oli jo iso p�iv�.

Siit� juttelivat miehet, jotka asemasillan laidalla istuivat ja

katselivat pitkin suoraa rataa niin kauas, kuin silm� kantoi.

Ne olivat vakaista v�ke�, kirkonkyl�n miehi�, jotka olivat juhannusy�ns�

yht� rauhallisesti nukkuneet kuin muutkin y�ns�, nousseet aamusilla
varhain niinkuin aina muulloinkin, panneet anturat jalkaansa, pist�neet
kellon kamarin naulasta housunkauluksen alle ja l�hteneet rautatielle
p�in k�velem��n. Olivat siell� usein ennenkin k�yneet, joka pyh�, ei
asiata mit��n, mutta muuten vain...

Rataa my�ten k�yskenteli toisia miehi�. Kiskoja ne tarkastelivat ja

kiskojen alla olevia p�lkkyj�, verkalleen k�velless��n. Ne olivat
rautatien ty�miehi�, ja parta oli ajettu pois, vain leuan alle v�h�n
heitetty haivenia kaulusta vasten k�hertym��n... Tiesiv�t ne, ett�
silloin ja silloin oli siit� kisko murtunut ... uusi oli pit�nyt panna.
Se ja se oli ollut sit� siihen kiinnitt�m�ss� ... kauankohan nyt
kest�nee?... Tuo muuan tuossa n�ytti jo kovin kuluneelta;--vaan saattoi
se viel� jonkun aikaa kest��, mink�h�n kest�isik��n ... puolen vuotta
tai v�h�n p��llekin...
--Kestip� tuo, mink� kestikin ... irtauttaa se siit� kuitenkin pit��;
alusp�lkyt n�kyv�t jo m�t�nev�n,--sen sanoi Ville, se Huttulan talon
menneentalvinen vesimies.

--Vaatii uusia sijaan, sanoi v�h�n p��st� toinen mies.

--Vaativanpa n�kyy, sanoi kolmas.

--Onhan niit� ruunulla p�lkkyj�.

--Ja kun loppuu, toimittavat kirkonkyl�n ukot uusia.

Oli tultu asemasillan kohdalle, jossa kirkonkyl�n miehet viel� istuivat,

jalat riipuksissa, tupakoivat joutessaan ja syleksiv�t.

--Siin� se Villekin pasteerailee kuin herrat.

--Vai ei pasteerailisi... Huomenta! ... mit�s kuuluu?

Miehet k�ttelivat toisiaan ... ne, jotka sillan laidalla istuivat ... ja
ne, jotka rataa pitkin k�veliv�t.

--Vai ei pasteerailisi, kun on oma tekem�ns� tie astuttavanaan.

--Ruunun tie, mutta meid�n v�rkeist�, sanoivat kirkonkyl�n is�nn�t.

--Teid�n v�rkeist�?

--P�lkyt on meid�n.--Mitenk�p�h�n ruunu tiens� tekisi, jos ei meilt�

aineita annettaisi.

--Aina niit� antavia olisi.--Eiv�t olleet is�nn�t kokolla eilen?

--Taisi meist� panna jokainen kylvetty��n maata ... herrat kuuluivat

juoneen menn' y�n�...

--Joivat ja muita juottivat...

--Siksip� sit� niill� nyt untakin kest��.

--Milloinkas sit� ei herroilla kest�?

--Asemamies viel� sekin makaa.

--Herrako se on sekin?

--Mahtaisi kai se mielell��n olla.

--T�hti on jo otsassa.

--Ja keltaista punontaista olkap�ill� ... tultuaan se ei muuta

tehnytk��n kuin k��ntelihe lasisten ovien ja ikkunoiden edess�:--me sit�
lystiksemme katselimme.

--Hyv� mies muutoin.

--Ei moitetta mit��n ... virkansa t�ytt��.

--Ajaisi siit� teid�tkin radalta pois, jos n�kisi.

--Ei meit� ... meill� on lupa k�vell�, miss� tahdotaan; mutta teid�t
ajaisi...

--Mitenk�p�h�n ajaisi.

Nousivat siit� kaikki miehet sillalle ja l�htiv�t verkalleen astumaan

karkealla soralla peitetty� pihamaata pitkin maantien suuhun p�in.

Katselivat lauta-aidan yli postineidin kukkasmaata. Kummailivat miehet

siin�, mit� varten noita kukkiakin kasvatetaan ... mit�h�n on niist�kin
hy�ty�? ei toki mit��n ... kylv�isi ohran ennen tai herneen;--ja kun se
siin� peltomaassaan p�iv�kaudet nuojaa ja lapiollaan lykkii ... ja on
siit� niin �k�inen, ett� ikkunaansa koputtaa, jos joku aitaan v�h��k��n
nojaa ... pihalle tulee ja huutaa ruotsia silm�t korvat t�yteen, joka
poloinen siihen hevosensa sitoo ... vaikka eih�n sen huudoista ja
mongerroksesta suomalainen tajuunsa p��se, sama, jos ei puhuisikaan...

Vet�ytyiv�t miehet tien k��nteeseen ja siirteliv�t maantiet� my�ten.

Potkaisi joku anturansa k�rell� kiven ojaan.

--Tuotapa n�kyy kiire ajavan ... katsokaahan, miehet, eteenne...

--Enp� ole n�hnyt vanhan miehen noin tiukkaan astuvan.

--Akkansahan tuota ajaa.

Matti ja Liisa ne sielt� tulivat ... Matti kappaleen edell�, Liisa

kokien per�st� tulla. Ihan oli heng�styksiss��n Matti, kun miesten
kohdalle tuli.

--Minnekk� mies rient��? kysyi Ville ja seisottui... Muut miehet

kulkivat kulkuaan.

--T�h--h�nneh ... h�n meh! ... l��h�tti Matti.--Kah, Villeh�n se

on ... teh-herve!

--Joko l�hdettiin rautatien ty�h�n?

--Eih�n tuota ty--y--y�h�n--k��n ... on niin li--iian helteinen ilma

k�vell�, ett� ihan...

--Helteinenp� on ilma ... taitaa olla ukkonen ilmassa...

--Tah--haitaapa ... olla... Sinnep�ink� se Ville ... pit�� l�hte�

t�nne...

--Asemalleko on kiire?

--Onkohan sinne pitk�lt� viel�?

--Tuossahan se on tuon k��nteen takana ... siit� se jo n�kyy...

Liisa jo saavutti heid�t...

--Sanoinhan min� sille, ett' el� tyhj�� kiirehdi ... vaan ei se kuule
mit��n eik� seisotu, vaikka siihen paikkaan n��ntyk��n!

--Etp�h�n n��ntynyt!
--Aikako siin� n��nty�, kun j�tt�� ... onko se t�m� mies rautatielt�
p�in?--Sano, hyv� mies, meille!...

--Etk� sin� tunne ... t�m�h�n on meid�n pit�j�n miehi� ... menneen
talvea oli Huttulassa huonemiehen�...

--Ka, Villeh�n se on ... min� en t�ss� kiireess� ... eik� se Ville

l�htisi meille matkaa n�ytt�m��n? ... jos ei hyvink��n osata!...

Saattoihan Ville l�hte�...

--Ei taida olla kiirett�? sanoi Matti, vaikka luuli olevan.

Ei ollut kiirett�; Ville sanoi junan tulevan vasta puolisen aikaan.

--Niin, sek� masina se tulee?

--Niin, niin, masina--sit� kutsutaan t��ll� junaksi!

--Ja meill� kun oli kiire olevinaan, kiiruhti Liisa l��h�tt�en Villen
rinnalle puhumaan, luultiin ettei enn�tett�isik��n, niin piti melkein
juoksujalassa... Ket� lie ollut miehi� tiepuolessa tuolla v�h�n matkan
p��ss�,--eiv�tk� lie olleet p�iss��n, siit�p� n�ytti--niin kysyttiin,
ett� joko se kohta l�htee, niin huusivat meille: �jo l�htee! ... jo
l�htee!--juoskaa, ette muuten enn�t�!� Ja meillek�s kiire k�teen ...
huhhuh! ... ett� ehk� ei enn�tet�k��n?

Matti oli jo tyyntynyt, mutta Liisaa kuohutti viel� �skeinen kiireinen

k�vely.

--Tuossa sit� jo taitaa alkaa n�ky�? kysyi Matti.

--Ka, eik� n�y sielt� punainen huone! Mik� huone se on niin korea huone?

--Se on vain semmoinen erikoishuone ... herrojen varalle ... ei sit�

talonpojat tarvitse semmoista... Ja Ville veti suunsa v�h�n nauruun.
Liisa ymm�rsi Villen ja iski silm��.

--Ne n�et pit�� olla erikoishuoneensa t��ll� niinkuin muuallakin ...

kyll� min� tied�n, min� olen ollut pappilassa piikana ... tiet��h�n sen
... vaan eik�h�n v�ltt�isi maalaamatta?... Ka, herra jumala, tuoll' on
toinen isompi!

--Menn��nh�n, niin n�kyy t��lt� viel� sit�kin isompi. Tuossa se jo

n�kyy.

--Herra i--ihme! ... katso! kun on ... seh�n on koreampi kuin pappilan...
Mik� ne on t�nne mets�n keskeen? Asuuko t��ll� herroja?

--Herrojahan t��ll� asuu, rautatien herroja.

--Vaan miss� se on se rautatie?

--N�ettek� tuolla tuota aukeata ... ja noita pylv�it�?

--Mit� pylv�it� ne on?

--Niiden ylitse kulkee rautalanka ... erotatteko?

--Ka, eik� kule!

--Mik�s se on tuo aukea?

--Oleppas, Matti! ... ka niin, mink� t�hden siihen on tuohon tuommoinen

aukea mets��n hakattu?

--Siit� se nyt menee se rautatie.

--El� he--ele--!... Siit�k� se nyt!... Hyv� is� siunatkoon ... siin�k� se

nyt!... Voi tokkiisa, kun t�m� nyt tuntuu kummalta--!

Ja Liisalle tuli kyyneleet silmiin.

Mattikin seisottui katsomaan... Olivatpa siin� nyt yht� suoraan osanneet

hakata ... niin ett� tahtoi p��t� py�rrytt��...--Ville k�ski likemp��
katsomaan.

--Elk��h�n menk�, rukoili Liisa ja istuutui kiireesti tiepuoleen.

Odottakaahan ... min� ... elk��h�n ... eih�n sit� avojaloin ilki�.

--Antaa sen j��d� siihen kenki��n panemaan ... l�hdet��n me vain, sanoi
Matti Villelle.

--Elk�� nyt menk� ... odota, hyv� Ville, minuakin. Ville odotti, ja
Ville oli Liisan mielest� paras mies maailmassa--Matista ei toki
rinnalle pannenkaan ... se nyt vasta oli semmoinen ... ei olisi
odottanut ket'ik��n ihmist�, kun vain itsell��n oli kiire...

Ja semmoisella kiireell� sitoi Liisa keng�t jalkaansa, ett� se

hikipisaroita otsasta pusersi.

--Tulkaahan nyt t�nne, niin l�hdet��n katsomaan likemp��, sanoi Ville ja

vei heid�t piha-aukean yli asemahuoneen eteen.

Liisa ei varsinkaan tiennyt, mitenk� oli tullut tuon isolasisen ja

lasiovisen rakennuksen eteen ... olihan h�n komeita huoneita ja kirkkoja
ennenkin n�hnyt ... ja komeahan pappilankin pytinki ... eik�h�n tuo
niit� n�hdess� noin ... mutta mink� t�hden se nyt lie niin kummalta
tuntunut t�m�, kun ihan polvia vapisutti...

--T�ss� se inspehtori asuu.

--T�ss�k� pehtori ... t�ss�k� t�ss� suuressa?

Ep�ilys tunkeusi mieleen, varsinkin Matin, mutta ei h�n sit� ep�ilyst��n

osannut nyt sanoa ... saattoi Ville tarkoittaa jotakin toista ... olihan
niit� t��ll� ehk� muitakin pehtoreita, vai olisiko ollut se?...

--Menn��n t�nne toiselle puolen pytingin...

Matti ja Liisa kiersiv�t sinne Villen j�less� melkein hiipivin askelin

... eik� tahtonut oikein henki juosta vapaasti kummaltakaan...

Siell� se nyt vasta kaikista kummin oli ... ja silt� puolen yh�
komeampi.--Mutta eiv�t Matti ja Liisa oikein tienneet mit� katsella ...
siin� k�veli kuin lattialla ... ja ihanhan se oikeata lattiata olikin
... vaan mit�h�n varten se oli ulkoilmassa lattia? ... ja ikkunat
kahdesta isosta lasista ... ja ovet yh� komeammat ... kirjoituksia
seiniss� ... ja kello sein�ss� kiinni, kieless� nauha...

Ville kuletti heid�t asemasillan toiseen p��h�n, josta oli viett�v��

siltaa alas radan viereen. Ohitse kulkiessa sattui Matin ja Liisan
silmiin er��st� ikkunasta keltaisia rattaita ja kuului sielt� pient�
naputusta ... katon rajassa ikkunan p��ll� oli kuin posliinikuppia
kumollaan ... ja l�hti rautalanka, joka meni pylv��n p��h�n ja siit�
toiseen ja sitten taas toiseen...

Mutta Ville k�ski Mattia ja Liisaa tulemaan ja katsomaan rautatiet�...

Kaksi kapeata rautakaistaletta ... ja p�lkkyj� poikkitelaisin ... vieri

vieress��n ... yht� suoraa silm�n kantamattomaan ... ihan p��t�
py�rrytti, kun sinne katseli ... ja toisaannep�in yht� samaa aukeata ...
ja kapeni v�hitellen...

--T�m�k� se tuota? ... t�m�k� se nyt on se rautatie? kysyi Liisa v�h�n

vapisevalla ��nell�, ja Matti yhtyi silmill��n samaan kysymykseen, mutta
v�r�hteli h�nenkin muotonsa.

--T�m� se nyt on ... n�it� my�ten se nyt kulkee juna.

--Niin sek� masina? kysyi Matti. N�it�k� ... p�lkkyj�k�?

--Ei p�lkkyj� ... n�it� rautoja.

--Vai n�it� rautoja ... en taida ymm�rt�� ... vaan mitenk� ne tuota? ...
py�r�in p��ll�h�n se kulkee?

--Py�r�in.

--Mahtaneeko ne olla yht� suuria vai--?

Eik� Matti sit� tiennyt? ... sen olisi Liisa jo talvella tiennyt
sanoa...

--Etumaiset on suuremmat ... veturin py�r�t ... toiset pienemm�t,

selitti Ville.

--Vai etumaiset suuremmat?... Vaan mitenk� ne t�ss� ... noiden rautain

p��ll� ... en taida ymm�rt�� ... vaan eik� ne putoo?

Ka, niin!... sit�p� ei Liisakaan...

--Ei ne putoo, selitti taas Ville. Ne on sill� tavalla laitetut ...

kuumain kanssa kummankin puolen py�riss�, ettei p��se luiskahtamaan.

--Niin, eih�n se sitten--. Mutta Matti ei saanut sittenk��n oikeata

k�sityst�, mitenk� ne pysyiv�t, niin etteiv�t luiskahda... Vaan
tottapahan ne on ne niin asettaneet, ett� pysyv�t ... itsep�h�n
tiesiv�t... Matti ja Liisa koettelivat k�dell��n ratakiskojen hamarata
... kyll� oli sile�t�...

--T�mm�inen se nyt on t�ss� t�m� rautatie, sanoi Liisa.--Ja sin� kun

luulit, Matti, ett� se oli rautapellist� pitkin matkaa.

--Lienenk� tuota luullut?

--Luulit, luulit ihan varmaan ... etk� muista, kun istuit viel� pirtin
penkill� ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, ett�--

Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan...

--Ja sit� on tuota suoraa tiet� ... kuinka pitk�lt� liek��n? kyseli h�n.

--Onhan sit� siin� ... yht� tasaista taivalta.

--Vai yht� tasaista?

--Yht� suoraa ja tasaista ... v�list� mutkan tekee, mutta m�ke� ei tee
milloinkaan.

--T��ll� mahtaa olla tasaiset taipaleet?

--On t��ll� m�ki� niinkuin muuallakin ... mutta ne kierret��n kauaitse

... ja miss� ei p��st� ymp�ri, siihen puhkaistaan kulkupaikka m�en l�pi.

--Yhhyy ... vai niin!

Tuota oli Matti koko talven miettinyt eik� siit� sen parempaa selv��
saanut ... ja tullessa taas pitkin matkaa ja m�en kohdalla varsinkin,
ett� mitenk� ne alam�ki� laskee ... ja eik� j�lkimm�iset t�ytt��
eillimm�isten p��lle ... vaan nyth�n niit� on helppo hallita, kun on
matkat tasaiset.

Liisan teki mieli koetella, mitenk� siin� olisi tuossa h�nen k�vell� ...
saattoihan siit� jalkamieskin k�vell�, kun oli yht� tasaista kuin silta.

--Saako t�t� k�vell�? ja h�n astui toisella jalallaan radalle.

--Sakko siit� on, joka sit� k�velee, sanoi Ville.

--Herra jumala!--ja Liisa s�ik�hti.

--Ka, el� mene sinne ... etk� sin� saata k�vell� muuallakin? torui
Matti.

--Pilautuuko se siit�, jos sit� k�velee?

--Sit� en tied�, mutta kova on kielto, ettei saa syrj�inen jalallaan

astua.--

--Oliko sinun pakko siihen astua jalallasi?

--Enh�n min� viel� kuin toisella v�h�n ... eih�n se Ville toki sakota--?
Liisaa jo v�h�n peloitti, ett� jos hyvinkin...

--Mit�p� min� h�nest�, vaan jos tuolta ikkunasta olisi sattunut

inspehtori n�kem��n.

--Jokohan tuo n�ki?

--Liek� tuo n�hnyt ... uutimet n�kyy olevan ikkunoiden edess� ... eik�
maanne.

--Hyi, kun jo s�ik�hdin!

--Mit�s menit ... jos olisi sattunut n�kem��n, niin olisi viel� saatu
sakkoja maksaa, torui viel� Matti.

Ville kohosi takaisin asemasillalle, ja Matti ja Liisa riensiv�t

per�st�.

Yh� komeammalta se tuo asemahuone n�ytti, kuta likemp�� sit� katseli, ja

yh� kummempia sit� kuuli, kuta enemm�n kyseli...

Nuo langatkin tuolla katon rajassa ... mit� vartenhan nekin on?--Ville
selitti ne semmoisiksi langoiksi, joiden toinen p�� on Kajaanissa ja
toinen Kuopiossa ja joita my�ten kulkee sana toisesta p��st�
toiseen.--Sana lankaa my�ten!...--Niin, sit� my�ten se kulkee ...
kuuluuhan kulku vaikka milloin, kun menee ikkunan alle kuuntelemaan ...
naputusta kuuluu;--seh�n siell� nytkin naputtaa tuolla huoneessa, ja
sana kulkee parhaillaan lankaa my�ten...

Matti ja Liisa hiipiv�t hiljaa ikkunan alle kuuntelemaan. Silloin juuri

ei kuulunut, mutta kohta rupesi kuulumaan naputusta...

--Nyt se naputtaa ... nytk� sana kulkee? kuiskasivat he Villelle.

--Nyt se kulkee.

Mattia alkoi ryitt��.

--Oleppas tuossa!... Ka, kun rykii.--Ymm�rt��k� se Ville, mit� se nyt

naputtaa? Liisan mielest� oli Ville niin viisas, ett� h�nen olisi
pit�nyt ymm�rt�� kaikki.

--Ei sit� ymm�rr� muut kuin ne, jotka ovat sit� koulua k�yneet, selitti
Ville. Ne on eri miehet, jotka sit� koulua k�yv�t ... on t��ll�kin yksi.

--Hyv�nen aika! Kyll� kai min� en oppisi ymm�rt�m��n, vaikka kuinka

kauan kuuntelisin ... en enemm�n kuin tikan naputusta.

Matti ja Liisa kuuntelivat sein�vieress� kallella p�in, siksi kun ei

en�� naputusta kuulunut.

Sitten kutsui Ville heid�t katsomaan odotussalin lasiovesta sis��n...

Katso, katso, kun kello k�yd� nappaisee sein�ll�! ... paljonkohan lie
kello! ... eiv�t Matti ja Liisa sit� tunteneet.--Ville katasti omaa
umpikuori-ankkuriaan ja sanoi sen olevan yhdess� rautatien kellon kanssa
ja k�yv�n yhdeks�tt� ... viitt� minuuttia vailla puolen...

--Ostakaa kello, Matti ... saatte huokeasta!

Matti s�ik�hti, ett� �jokohan tuo nyt tuota ostamaan tahtoo�, ja rupesi
katselemaan ilmoituspapereita oven pieliss� ja seiniss� ja kysyi, mit�
niiss� seisoi.

--Ruotsia, sanoi Ville.

--Ka niin, ruotsia ... siksip� min� en niist� selv�� saanutkaan...

--Vai siksi? ajatteli Liisa sanoa, mutta ei kuitenkaan sanonut ...

�mit�p� h�nest� h�p�isen...�
--Kun olisi seisonut suomeksi, niin olisi ollut soma tiet��, mit� ne
ovat seiniins� kirjoitelleet.

--Liek� noissa niin erinomaista, sanoi Ville ja istuutui rappusille.

--Eip� saata olla, sanoi Matti ja istuutui viereen.

Liisa katasteli yh� ymp�rilleen ja p��ns� p��lle ja tarkasteli

vuoratuita seini�, koristetuita r�yst�it� ja pylv�it�, jotka piteliv�t
avonaisen porstuan kattoa.

Mutta silloin keksi h�n yht'�kki� kellon p��ns� p��lt�...

Kun oli kuin sy�m�kello ... sy�m�kello kai se olikin?--Vai ei ole

sy�m�kello ... niin ett� sit� silloin soitetaan, kun rautatie l�htee
liikkeelle ... vai vihelt�� kanssa l�htiess��n? ... ihan niinkuin vett�
kulkiessaan, tullen mennen.--Se Ville se kaikki tiet��, kysyip� silt�
mit� tahansa.

--Tokko t��ll� sitten sy�m�kelloa onkaan? kysyi Matti.

Ei ollut sy�m�kelloa ... ei sit� tarvittu, kun kaikilla ty�miehill� oli

oma kello lakkarissaan.

Matti jo pel�styi, ett� ehk� se taas tahtoo kaupitella kelloaan ja

k��nsi kiireesti puheensa toisaalle...

--Tuota niin ... sit� min� ... ett� kenenk� se Ville sanoikaan asuvan
t�ss� talossa?

--Inspehtorihan se t�ss� asuu.

--Ei kai se ole semmoinen tavallinen pehtori?

--Herra se on, niinkuin ne muutkin.

--Oikea herrako?

--No mitenk�s ... herrahan se toki pit�� siin� olla...

--Vai niin ... no niin kai ... niin kai...

--Matti taisi luulla, ett� se on se meid�n pappilan entinen pehtori,

sanoi Liisa.

--Enk� luullut ... sit� nyt ei t�nne kuuna p�iv�n� huolittaisi ... eik�
lie valehdellut, kun sanoi tulevansa ... tokko lie tullutkaan?

--Kyll� se on t��ll� asemamiehen�.

--Se ei mahda olla kovin suuri virka?

--On se sen itsens� mielest� suurikin.

--No, sen nyt tiet��, ett� itsens� mielest� ... semmoistahan se oli sen
pappilassa ollessakin ... ei kovin kumma virka miehell�, niin luuli
saavansa narrinaan pit�� koko pit�j�n v�ke�. Vaan turhaan se muutamia
narrasi. Kerran rupesi minuakin uskottelemaan--ja eik� tuo lie itsekin
uskonut--ett� rautatien vaunuja vet�v�t hevoset niinkuin muitakin
vaunuja ... ja ett� ne juostessaan sy�v�t halkoja ... niin sanoi, ihan
niin sanoi, vaan min� kun tiesin, mik� niit� vet��, en sanonut mit��n
... annoin olla omassa luulossaan...

--Onhan se v�h�n semmoinen mies, my�nnytteli Ville.

--Ja katsokaapas, Ville, kun se ei pappilassa ollessaan antanut Matin

hevoselle mit��n, ei heini�k��n k�skenyt ottaa, eik� Mattikaan ilennyt
pyyt�� ... vaan kun min� sitten k�vin, niin ruustinna k�ski panna
hevosen talliin ja tehd� appeen talon v�rkeist� ... pitip�h�n silloin
antaa, supisi Liisa Villelle ja sanoi sitten viel� hiljemmin Villen
korvan juuressa, ett� �niin puhuivat piiat ja kyll�h�n ne tiet��, ett�
se aina aitassa k�ydess��n pisti jauhoja omaan pussiinsa ja m�i niit�
... saattaa se sen tehd� t��ll�kin, niin ettei pit�isi antaa k�yd�
itsekseen jauhomakasiinissa...�

--Ei se t��ll� k�yk��n jauhomakasiinissa, hymyili Ville.

--No, se on hyv�, se on hyv�.

Matti ja Ville istuivat rappusille ja panivat tupakan Matin kukkarosta.

Mutta Liisa ei malttanut istua ... l�hti k�velem��n asemahuoneen ymp�ri.
Hiiviskeli kuumassa p�iv�npaisteessa, k�det esiliinan alla, katseli
ovista ja ikkunoista sis��n ja kun ei muuten n�hnyt, nousi varpailleen
ja kurkotti kaulaansa... Ka, kun on kukkia ikkuna t�ynn� ... ja tuolla
on sein� t�ynn� kirkkaita astioita ... enemm�np� on siin� kuin pappilan
ky�kin sein�ll�, vaikka paljonhan on siell�kin ... ky�kki kai mahtaa
olla t�m�kin... Ei yht��n ihmist� n�kynyt ... kummapa se on, ett� saavat
piiatkin n�in pitk��n maata ... kun p�iv� jo on aamiaisissa.

--�hv�-��-�rr� ... v�r ... tavaili Liisa sen pienemm�n punaisen huoneen
oven p��lt�, jonka eteen oli kierrelless��n joutunut ... kaikki muut
huoneet sill� puolen pihaa oli jo moneen kertaan kiert�nyt ja
katsellut.--Taitaa olla ruotsia ... �mm�-��-�nn�-�nn�-m�nn�... Liisa oli
juuri sanan saamaisillaan, kun kuuli selk�ns� takaa jonkun hiekassa
sipsuttelevan.

P��t��n keikutteli se, joka tuli, hyr�hteli ja vilkuili kahden puolen

hameensa helmoihin ja viel� eteen ja taaksekin... Kovin se oli Liisan
mielest� komeaksi puetettu ... leninki ... rimsut ... ja punainen huivi
p��ss�. Mahtoi olla talon mamsseli...

Liisa asettui niiaamaan ... niiasi ja toivotti hyv�� huomenta. Mutta

toinen ei vastannut, ei huomannutkaan ... kulki ohitse ja py�ritteli
jotakin--liek� se ollut avain vai mik�?--etusormessaan ... hyr�ili ja
vilkuili kupeilleen ... ja hypp�si v�list� niinkuin tanssiaskeleen...

--Eik�h�n tuo n�hnyt? ... vai olisikohan ollut niin ylpe�, ettei ollut
n�kevin��n?

Liisa eteni soraisen pihamaan yli sen toiselle puolelle, ja kun n�ki
postineidin kukkasmaan, k�vi sit� katsomaan... Koreitapa oli kukkia
siin� kasvamassa ... mik�h�n lie mikin nimelt��n... Yhden Liisa tunsi,
valmun ... se oli ollut h�nell� itsell��nkin pirtin per�ss� kasvamassa,
vaikka oli p�ssi ruoja hyp�nnyt aidan yli ja sy�nyt sen suuhunsa ...
johonka oli viel� ruustinna itse antanut siemenen ja neuvonut mitenk�
istuttaa...

Liisa tuli nojanneeksi kukkasmaan aitausta vastaan--mutta silloin

koputti joku hyvin tiukasti ikkunaan... Ei Liisa sit� ymm�rt�nyt, ett�
se h�nelle koputti, ja nojasi yh� aitausta vastaan. Silloin r�m�hti
ikkuna auki, ja kimakka ��ni alkoi huutaa Liisalle...

--Mitte sine, muija, siine! ... menne tiehees!

--Eik� t�ss� saa olla ... pilautuuko t�m� siit�, jos t�ss� on?

--Pillauttuko? ... pillauttu se! ... mitte sine site kyssy? ... etk�
sine tottele? ... menne heti kohta! ... mine sano inspehtori ... kenen
sine ole muija? ... vasta minu!

--En min� ole kenenk��n muija ... oikea ihminen min� olen!

--Menne loitto siite--ele koske se aitta ... mine sanno se viiminen

kerta!...

--Enh�n min� h�nt� en�� koskekaan ... eik� t�ss� saa seistakaan?

--Menne loitto siite, muija! sine ei malta kuitengin olla ilman ett�
koske ... katto loitto, jos tahto...

--Hennon kai min� t�st� menn�kin...

--Niin noh!--Miksi sine sihen tuli ollenkan? ja ikkuna paukahti

vihaisesti kiinni.

-- ... Kyll�p� t��ll� ollaan... Ihan ilman syytt� haukutaan ja

muijitellaan!... Liisa tunsi syd�mess��n k�rsineens� ilmeisen
v��ryyden... Mik� muija h�n on? rehellisen miehen vaimo eik� mik��n
muija... Pilautuikohan tuo tuosta, jos h�nt� vastaan v�h�n nojasikin ...
syytt� kai t�ss� ahdisteltiin ... ihan ilman syytt�...

Sill� v�lin Ville ja Matti asemahuoneen rappusilla tupakoivat ja

juttelivat. Kun n�kiv�t Liisan l�henev�n, huusi Matti h�net luokseen.

--Liisa, tuleppas t�nne v�h�n!

Liisa tuli likemm�.

--No, mik� h�t�n�?

--T�ss� on Villen kanssa v�h�n mietitty yht� asiaa ... mit�h�n sin�
siit� sanoisit?

Mutta Liisalla oli oma asiansa mieless�...

--T��ll�h�n vasta kummallista v�ke� on ... eiv�th�n nuo muualla

herrasv�etk��n tuommoisia ole ... ei tarvitse kuin aidan takana seista,
yli nousemisesta ei puhettakaan, niin jo haukutaan ... ja
muijitellaan...

--Anna haukku vain haukkua ... kuka sinua on haukkunut?

--Mik� lie ollut v�k�leuka!

--Ei, vaan kuulehan ... mit�s sin� siit� arvelet, kun min� olen arvellut
l�hte� lystin ajuun--?
--Ent�s min�?

--Sit�p� min� nyt t�ss� sinulta, ett� tahdotko sin� yhteen matkaan?

--Lystin ajuunko?

--Niin, kun rautatien masiina tulee t�h�n ... kohta kai se tulee ...
niin ly�tt�yt��n yhteen kyytiin ja ajetaan v�h�n matkaa ... olisihan
tuolla soma kerran el�iss��n ajaa tuollakin vai mit�? ... eik� l�hdet�?

--Mink� se maksaa?

--Ei se paljoa maksa, selitti Ville, kun markan maksatte, niin saatte
ajaa jo hyv�n aikaa t�st� toiselle asemalle.

--Niin, n�etk�s ... eih�n tuo markka paljon tunnu ... saisihan tuota
sitten sanoa tuollakin ajaneensa ... ja kun on kerran tuota varten
l�htenyt...

--Jos katastettaisiin ensin, jahka se tulee?

--Ei sit� sitten en�� enn�t� p��tt��, selitti taas Ville, edelt�p�in se
pit�� p��tt�� ja maksaa.

--Edelt�p�ink� siit� pit�� kyytiraha maksaa?

--Niin se on t��ll� asetus ... eik�s se ole sama, milloinka sen maksaa
... ja siit� saa olla vissi, ett� perille se viepi...

--Samapa sama ... mit�s arvelet, Liisa?

--Mene vain, jos hyvin mielesi tekee.

--Ei minun mieleni niin tee ... vaan min� ajattelin, ett� jos sinun
tekisi ... vaan jos ei tee, niin...

--Niin, no l�hdet��n vain ... vaan milloinkas takaisin?

--Kyll� sielt� viel� t�n� iltana enn�t�tte takaisinkin ... l�hdette vain
rataa my�ten astumaan.

--Saapikos sit� k�vell�?

--Kukapa tuolla mets�n keskess� lie poiskaan k�skem�ss� ... k�ypi p��lle
vain ... ja tie on hyv��, eik� se eksyksiink��n kuleta.

Matilta ja Liisalta p��st� hyr�hti hyv�n mielen nauru... Niin leikkis�

se Ville ... vai ei eksyksiin kuleta? No, ei kai!

--P��sisi sielt� samalla lailla takaisinkin, kun odottaisi muutamia

tuntia, sanoi Ville.

Mutta kyll�h�n Matti ja Liisa toki paluumatkan k�vell�kin saattaisivat

... hyv�h�n tuo, kun sinnek��n ajaa ... mik�p� sit� toki kaha-k�teen...

Ja niin olivat Matti ja Liisa p��tt�neet l�hte�kseen rautatiell�

ajamaan. Matti kaivoi heti kohta kukkarostaan markan ja tarjosi sen
Villelle, ett� Ville siit� kyytirahan maksaisi... Ei sanonut Ville viel�
kiirett� olevan ... viel� makasi inspehtorikin, joka kyytirahan
kantoi.--

Tokkohan tuo nouseekaan niin ajoissa, ett� enn�tt�� ottaa rahan?...--Se

v�h�n peloitti Mattia ja Liisaa ... muuten olisi t�m� odotus hauskalta
tuntunut...

... Vaan mink�h�n laista ajua se olisi? ... taitaa menn� sit� vauhtia,
ettei eteens� kykene katsomaan. Mahtaakohan siin� �kkin�inen osata
oikein ollakaan... Vaan eik�h�n ehk� osaisi, kun n�kisi, mitenk� muut...

Ville kai sen tiesi, joka oli itse monta kertaa ajanut... Kyll� oli hyv�
mies t�m� Ville, kun neuvoi kaikkia ja n�ytteli ... mihink�h�n olisivat
joutuneet t��ll� vieraalla maalla ihan oudot, jos eiv�t olisi Viile�
tavanneet!--ei toki olisi tullut heid�n el�m�st��n ei kerrassa mit��n
... ei toki kerrassa mit��n.

Puoleen alkoi tulla jo p�iv�, ja ikkunoiden edest� kohosivat v�hitellen

verhot. Ovet rupesivat k�ym��n, ihmisi� tuli huoneista, haukottelevia
herroja ja muita...

Sill�p� on soma lakki tuolla ... vai se se nyt on se inspehtori! ...

ihan litte� lakki ja lippa kanssa yht�tasainen...--Vai se semmoinen
niill� on kaikilla rautatien herroilla!--se Ville se kaikki vain tiet��
ja neuvoo... Vaan ylpeit�p� ne n�ytti olevan kaikki--ei t�m�k��n sivu
kulkiessaan katsonutkaan...

Matti ja Ville k�yskenteliv�t huoneiden ymp�rill� ja yhtyiv�t siell�

niihin �skeisiin ty�miehiin ja kirkonkyl�n is�ntiin, jotka olivat
aikansa maantiet� kulkeneet ja sitten takaisin k��ntyneet, kun oli
tullut muita vastaan, jotka asemalle aikoivat.

Liisa oli mennyt inspehtorin ky�kkiin ruvetakseen nyytist��n sy�m��n,

kun p�iv� paahtoi muualla niin, ett� tahtoi voi k�siin sulaa. Ky�kiss�
oli se sama naisihminen, jota Liisa oli ulkona tervehtinyt, ja oli
siell� muutamia muitakin... Tokkohan se oikea mamsseli onkaan,
koskapahan tekee hellaan valkeata?... Liisa toivotti uudelleen oven
suusta hyv�� huomentaan, mutta ei siihen nytk��n vastattu... Katsottiin
siristetyin silmin ja kysyttiin, mik� asiana. Ei sanonut Liisa olevan
asiaa t�m�n enemp�� ... olihan vain odotellessaan tullut. Vaan siihen
vastattiin, ettei t��ll� odoteta ... menk��n odotussaliin...

--Enh�n min� toki saliin ... saatanhan min� ky�kiss�kin, sanoi Liisa
n�yr�sti.

Vaan nyt naurettiin h�nelle vasten naamaa ... kaikki ky�kiss� olijat
nauroivat, eik� Liisa ymm�rt�nyt, mink� t�hden ne nauroivat ... mutta
h�nelle ne kai nauroivat.--Liisa vet�ytyi pois ky�kist�. Ei h�n
ollenkaan ymm�rt�nyt n�it� t�m�n puolen ihmisi� ... mik� haukkui, mik�
nauroi, ja kaikki olivat yht� ylpeit�. Eiv�th�n nuo muualla herrat
tuommoisia olleet...

Alkoi ajaa hevosia kartanolle, kyytej�kin tuli, mik� kiesseill�, mik�

k�rryill�. Humahti sinne yhdet vaunutkin ... ruununvoudin kuuluivat
olevan, joka tulee rouvansa kanssa rautatiet� my�ten.

--Mit� sin� minusta seurailet? suhahti Matti syrj�suulla �k�isesti

Liisan korvaan.

Ei olisi n�et suvainnut Matti Liisan h�nt� seurailevan, kun h�n itse
miesten mukana kulki... Mutta minnekk�s olisi Liisa mennyt, kun ei ollut
tuttua yht��n ja joka paikassa oltiin �k�isi�. Ruununvoudin kuskikin oli
�sken pukiltaan �rj�issyt: �Pois tielt�, �mm�!�--eik� Liisa kuitenkaan
ollut muuta mit��n kuin hyv�n matkan p��ss� seisonut ja katsellut
hevosia ja vaunuja.

... Sen suuremman punaisen huoneen edustalle, jossa oli isot

kaksipuoliset ovet, oli kokoontunut v�ke�. Liisa l�hti katsomaan, mit�
ne siin� seisoivat, ja miehet siirtyiv�t my�skin sinnep�in... Nep�h�n
nyt tulevat minun per�ss�ni enk� min� heid�n! ajatteli Liisa.

Isossa huoneessa punnittiin tavaroita, kirstuja ja kaps�kkej�, jotka

kuuluivat olevan matkalle l�htevien--niin sanoi Ville.

Matti ty�nt�ytyi oven pieleen ja katseli punnitsema-miest�. Se oli

h�nest� tuttu, ja kun oikein katseli, niin pehtorihan se olikin!
Yhdentyylinen oli takki ja lakki kuin inspehtorilla, vaikka ei aivan
niin komea... Hyvin se oli hommassa, mittasi, nosteli tavaroita ja
kirjoitti kirjaan ... ei puhunut monta sanaa eik� kertaakaan katsahtanut
ovella oleviin ... vaikka Matti sit� olisi odottanut, ett� olisi saanut
tervehti�... V�h� v�li� sitten meni paperien kanssa p��rakennukseen,
v�ki aukesi edess�, mutta ei h�n silloinkaan katsonut kehenk��n.--Matti
ajatteli, ett� kun se tulee sielt� takaisin, niin silloin h�n asettuu
eteen niin, ett� se n�kee ... vaan ei se kertaakaan onnistunut. Eik�h�n
olisi pehtori h�nt� en�� tuntenut? vai eik�h�n ollut n�kev�n��n?

Punnittuaan tavarat nosteli pehtori ne matalapy�r�isille k�rryille ja

ty�nsi ovesta ulos. Tuimasti ty�nsi eik� katsonut sivulleen, vaikk'
olisi kuka allekin j��nyt. Matti olikin v�h�ll� j��d�, mutta ei h�nt�
pehtori sittenk��n huomannut... Ei Matti olisi pehtorista luullut
tulevan noin mahtavata miest�...

--Kohta se tulee, sanoi nyt Ville, ja siit� sanasta tuli Matille ja

Liisalle kiire.

--Hyv�nen aika!--tuota--ihanko paikalla?...

--Puolen tunnin p��st� on t�ss� ... nyt pit�isi jo maksaa kyytiraha...

--Kyytiraha ... niin ... tuota ... paljonko sit� olikaan kyytirahaa?

--Markka.

--Vai markka ... mitenk� se on? ... l�hdet��nk� me Liisa?

--En min� h�nt� tied� ... t�ss� kiireess� ... markkahan siit� ...
eik�h�n l�hdet� ... vaan en min� tied�...

--L�hdet��n nyt vain ... pit��h�n sit� siin�kin!

--Eik� se Ville l�htisi mukaan?

--En min� ... kyll� se teilt� yksinkin passaa.

--Niin, no l�hdet��n sitten, l�hdet��n, kun on kerran t�nne asti

tultu...

Matti kaivoi Villelle markan taskustaan, ja Ville meni ostamaan

piletti�.
Ja Matti ja Liisa ajattelivat, ett� nyt siin� ei auta mik��n ja ett� nyt
sit� kai pit�� kohta siin� menn�. Niin tuntui, kuin olisi suuri tapaus
tulossa, jota ei ennen ollut el�m�ss� ollut eik�p� mahtaisi vastakaan
tulla ... ei kuin t�m�n yhden kerran ... ja nyt se oli tulossa ... ja se
ajatus heid�n syd�nalaansa vapisutti ja pani ��nen v�r�j�m��n...

VII.

Eiv�t tienneet oikein Matti ja Liisa, kuinka olivat rautatievaunuun

joutuneet. Liisa ei varsinkaan tiennyt.

Ja nyt sit� oltiin siin�!...

Ja nyt se l�hti liikkeelle ... koko huone ... ovet ja ikkunat ja

lattia... Herra jumala, kunhan ei hajoaisi!...

Siihen oli nyt jouduttu ja siin� sit� nyt mentiin... Liisa istui
penkill� ja piteli tiukasti kiinni. Matti seisoi penkkien v�liss� ja
piteli h�nkin k�sill��n kiinni...

Niin yht'�kki� oli l�ht� tullut, ettei tiennyt mit��n, ennenkuin se jo

tuli. Matti ja Liisa olivat seisoneet ja odottaneet Ville�, ett� se
toisi piletin. Kello oli silloin soida r�m�ht�nyt p��n p��ll� ja Liisa
oli s�ik�ht�nyt siit� niin, ettei ennen ollut milloinkaan ollut niin
s�ik�ht�nyt. Kun oli tointunut katsomaan, oli siin� pehtori, joka sit�
kielest� r�misti...

Mutta silloin oli kuulunut kimakka vihellys, ja ihmiset olivat

huudahtaneet! �Tuolta se tulee! tuolta se tulee!� Ja sielt� se oli
tullutkin aukeata pitkin ... puhaltaunut huokuen ja pursuten sillan
syrj��n ... syd�nalaa oli vihlaissut Liisan ja aivan oli ollut sel�lleen
hoipertua ... ja tuonut tullessaan huoneita, jotka kulkivat py�r�in
p��ll� ja joissa oli lasit ja jotka olivat toisissaan kiinni, ja itse se
kiilsi kullalle ja v�lkkyi, ett� silmi� huikaisi... Ihmisi� oli sielt�
p�l�ht�nyt asemasilta t�yteen...

Vaan silloin oli Ville tullut huoneesta melkein juoksujalassa, ottanut

k�sipuolesta kiinni ja ty�nt�nyt sis��n ja antanut keltaiset paperiliput
ja k�skenyt n�ytt��, kun niit� kysyt��n ... itse oli sitten sit� tiet��n
mennyt ja heitt�nyt heid�t siihen...

Ja sitten se oli alkanut liikkua ... siin� ne nyt olivat, ja nyt se

kulki t�ytt� vauhtia...

--Tule, Matti, istumaan, ettet putoa ... onhan t�ss� sijaa ... minun
vieress�ni! sanoi Liisa vapisevalla ��nell� ja puristautui yh� lujemmin
penkin laitaan kiinni.

--Eih�n t�st� ... minnek� ... pudonne, sanoi Matti, mutta siirtyi
kuitenkin penkille istumaan ja tarttui k�sipuuhun kiinni.

Yh� kiihtyi kulku, mets�t ja maat vilisiv�t silmiss�, kun ikkunasta ulos
katasti ... v�list� se vihelt�� hihkaisi, ett� selk�piit� karmi ... ja
silloin t�ll�in paiskasi valkean savun ikkunan eteen.
Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja piteliv�t
kiinni. Kummastakin tuntui heist�, kuin istuisivat he vauhkon hevosen
rattailla, joka suitsettomin suin alam�ke� laukkasi. Kerran oli Liisa
koskea laskenut, mutta ei se niin hirve�t� ollut kuin t�m�... Ei Liisa
uskaltanut ulos ikkunasta katsoa, Matti uskalsi vain v�list� vilkaista.

Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi
sanoa toisen pel�nneen.

--Eih�n meill� t�ss� mik� h�t�n� ole, koki Liisa vakuutella Matille.

--Mik�p�h�n t�ss� lie meill� sen kummempi kuin muillakaan.

--Onko t��ll� muitakin?

Liisa istui siin� selin muuhun vaunuun eik� n�hnyt muita kuin Matin.

--N�kyyh�n tuolla olevan.

Liisa v�h�n rauhoittui, kun oli muitakin.

--Onko monta?

--Etk� sin� saata itse katsoa? ... etk� uskalla p��t�si k��nt��--?

Liisa uskalsi ... heitti k�tens� irti ja k��ntyi katsomaan... Taisihan

siin� sent��n pitelem�tt�kin pysy�...

--Mik�h�n mies se on tuo tuossa?

--Miss�?

--Tuo tuossa, jolla on parta ... joka meihin nyt katsoo...

--Oletko osoittelematta! ... en min� tied�.

--Ei sinun, Matti, tarvitse k�sill�si siit� penkin laidasta kiinni pit��
... pysyyh�n t�ss� ilmankin.

--En min� sen t�hden pid�k��n.

--Mink�s t�hden?

--En mink��n t�hden.

Matti piti viel� v�h�n aikaa kiinni ... ei tahtonut heti kohta heret�
pit�m�st�, ettei Liisa olisi luullut, ett� h�n sen t�hden piti, kun
pelk�si muuten putoavansa.

Kondukt��ri tuli vaatimaan piletti�. Sill� oli komeat verkavaatteet

sill�kin, hopeiset napit, t�hti otsassa ja nahkainen kotelo kupeella...
Mit�h�n se siin� kuletti? Olisi sit� Liisa halunnut tiet��, mutta kovin
n�ytti isolta herralta, ett� olisi ilennyt kysy�.

--Tek� sit� olette se kapteeni? kysyi h�n kuitenkin.

--Kondukt��ri min� olen.

--Miss�s se on kapteeni.

--Sama se kapteeni eli kondukt��ri ... miss� piletti?

--Anna, Matti, sinullahan ne on.

Matti kaivoi piletit taskustaan, ja kondukt��ri pisti ne koteloonsa.

--Poisko ne otetaan?

--Pois.

--Ei kai t�ss� mit��n vaaraa tapahdu?

--Mit� vaaraa?

--Jos sattuisi kaatumaan ... eli miten muuten ... lehm�n p��llitse ...
kun n�in kiivakasti--

Kondukt��ri naurahti ja meni ulos.

--Ylpeit� ne on kaikki n�m� rautatien herrat, sanoi Liisa Matille, eiv�t

vastaa, vaikka oikein kysyy.

--Ei se tuo ylpe� ollut--mit�s sin� menit lehminesi siihen--

--No, niin ruustinna sanoi!

--Kyll� se tuo sen paremmin tiet��.

Liisa antoi h�nen tiet��... Saattoipa se tiet��kin. Ja ei kai t�ss�

hengen h�t�� ole, koska se nauroi.

Ja siit� naurahtamisesta v�heni paljon Matin ja Liisan pelko.

Alkoivat katastella vaunua, sen seini�, kattoa ja penkkej�, ja tarkemmin

ikkunasta pihalle.

Kiivakkata oli yh� menon kyyti. Mets� ei kuin vilahteli j�lelle j��den.
Huiskahtaen lensiv�t ohitse sanomalankapylv��t, toinen toisensa per�st�,
ja kun pelto tai niitty tai j�rvi kohdalle sattui, ei enn�tt�nyt
kunnolle katastaa, niin oli jo mets�ss� taas.

--Ei sille h�ike�lle n�y paraskaan juoksija piisaavan, ajatteli Matti.

Mutta mik� kumma t�t� vet��? Sit� ei Matti jaksanut ymm�rt��...

Matti siirtyi likemm�ksi ikkunaa. Se oli auki... Eik�h�n tuota tuosta

n�kisi, kun p��ns� pist�isi ulos ja katsoisi, mik� se siell� edell� t�t�
vet��.

Mutta ei Matti uskaltanut pist�� p��t��n ulos. Koetti h�n kuitenkin

syrjitt�in tirkistell� ikkunasta.

--El� pist� p��t�si siihen, varotti Liisa. Etk� muista, mit� Ville
varoitti?

Mutta siksip� Matti nyt juuri pistikin p��ns� ulos, ettei Liisa luulisi,
ett� h�n ei uskaltanut. Vaan tuuli oli temmata hatun p��st�, ja Matti
l�i poskensa ikkunan pieleen.
--Ei siit� n�e mit��n ... menee liian kiivakasti, ett� n�kisi...

--Nyt sen n�it! ... olit pudottaa lakkisi, sanoi Liisa. Mutta Matti ei
siihen virkkanut mit��n ... istui vain ��net�nn�.

Silloin pujahti yht�kki� toisesta penkist� parrakas mies Matin ja Liisan

penkkiin ja katseli heit� vuorotellen vasten silmi� kumpaakin ja
py�ritteli naurua silmiss��n ja suupieliss��n, mutta ei kuitenkaan viel�
��neen nauranut.

Ei se ollut Liisan mielest� oikein t�ysip�isen n�k�inen. Parta viuhotti

niin kummallisesti suupieliss�, ja p��ll��n oli sill� iso sarkanutun
reuhka, jossa oli laajat taskut. Yhden taskun revenneess� nurkassa
k�n�tti puteli selk�kenossa.

Sanaakaan sanomatta rupesi mies hihittelem��n siin� ja tirkistelem��n

vuoroin kumpaakin, Mattia ja Liisaa.

Mutta eiv�t Matti ja Liisa olleet h�nt� ensin n�kevin�an.

--Minnek�s is�nt� ja em�nt� menev�t? kysyi h�n v�h�n ajan kuluttua.

�Is�nn�st� ja �em�nn�st� leppyiv�t Matti ja Liisa h�nt� katsomaan.

--Ei me olla is�nti� ja em�nti�.

--Vai ette ole ... kik! kik! kik! ... kyll� min� tunnen, kuka on is�nt�
ja em�nt�!

--Vai tunnette!--T�ss� tuota vain nyt menn��n.

--Vai t�ss� vain menn��n ... vai t�ss� vain menn��n ... kik! kik!
kakkak! kuk!... Vai t�ss� vain menn��n ... taitaa olla lysti menn�!

--Teill� taitaa olla viel� lystimpi, sanoi Liisa.

Mies iski Matille silm�� ja nyk�isi h�nt� kyyn�sp��ll��n...

--Vai lystimpi, vai lystimpi?... kik! ... ki! ki--ki kik!--Em�nt�

meinaa, ett� minulla on lystimpi ... mit�s is�nt� meinaa?

Liisaakin jo nauratti v�h�n tuon miehen soma nauru. Mies huomasi sen ja
nauroi yh� hartaammin. Sitten veti pullon taskustaan.

--Tiet��k�s em�nt�, mit� t�ss� on is�nn�lle? ... kik! kak!

kak--kek--kuk--kuk!

Mies puhui Liisalle ja iski silm�� Matille.

--Mist�s se toki tiedett�isiin ... eih�n sit� kenest�k��n toki n�e, mit�
sen putelissa on...

--Vai ei n�e, vai ei n�e! Em�nt� pistelee, ettei minusta n�e ...
ryyp�t��n, is�nt�, niin em�nt� n�kee...

Matti ei koskenut tarjottuun pulloon.

--Eik� is�nt� tohdi em�nn�lt��n ryyp�t�?

Mutta nyt Matti ryypp�si, ryypp�si v�h�n.

--Ei tohdi is�nt� ryyp�t� aikamiehen ryyppy�.

Matti ryypp�si pitemm�n ryypyn ... ryyp�tess��n katseli kuitenkin pitkin

putelin kuvetta Liisaan. Liisa n�ytti v�h�n loukkaantuneelta, mutta ei
kuitenkaan niin paljon, kuin Matti olisi luullut.

--Mist�s kaukaa ollaan! kysyi nyt Matti vieraalta.

--Milloin mist�kin (vieras ryypp�si parhaillaan)--milloin mist�kin!

--Niit� kaiken maailman miehi�.

--No, niit� kaiken maailman miehi�--kik--kik! kik--kik--kik!

--Minnek�s on matka?

--Minne milloinkin ... minne milloinkin, saattaahan sit� kes�ll� vaikka

minne.

--Taidatte olla kis�lli?

--Kis�lli olen ja kes�ll� kulen ... kik--kik--kakkak--kek! ...

ryyp�t��n...

--Viel�k� tuota ryypp�isi?--Matti ryypp�si, mutta ei uskaltanut katsoa

Liisaan.

--Suutarin vai r��t�link� kis�lli?

--Uurmaakarin ... eik� olisi is�nn�ll� kelloa, niin korjattaisiin!

Sit� ei ollut Matti kuulevinaan ... katseli ulos ikkunasta ja sanoi

menev�n kiivakasti. Matin silmiss� n�yttikin, ett� vauhti yh� lis��ntyi.

--Menee niin kiivakasti, ett� korvissa suhisee.

--Kik--kik--kik! nauroi kis�lli ... �korvissa suhisee!� ... no eik�

viel�?

--El� juo, Matti, en��! sanoi Liisa ankarasti.

--T�m�n kiivakan kulun kunniaksi! sanoi kis�lli.

--Kiivakan ... ku--ulun ... kunni--aksi ... ja joka sanan v�liin Matti
ryypp�si ryypyn.--

* * * * *

--Heiluvee! ... nyt se vihelti! ... heiluvee! nyt sit� menn��n!

Matti oli noussut seisoalleen, ja h�nen hattunsa oli k�ynyt kallelleen.

--Istu, Matti, kuuletko sin� ... voi tuota jumalatonta! ... humalassahan
sin�!...

--Ole vaiti, Liisa! ... en min� ole humalassa ... antaa sen menn� vain!
... joko se seisottuu?

--Nyt se seisottuu ... nyt pit�� l�hte� maalle ... meh�n ollaan t�h�n
j��pi�!

--Is�nt� l�htee viel� eteenp�in yhden v�lin!

--Suusi kiinni sin�, sen rentale! Sin�h�n sen juotit ... tule pois,
Matti, n�etk�, kun kaikki muut jo laittauvat!

--Eik� ajeta viel� yht� v�li�, kun ollaan kerta liikkeell� ... onhan
t�ss� p�iv��!

--Ei nyt en��!

--Ajetaan pois!--huih!--nyt se jo vihelt��.

--Voi, hyv� is�!

Ja juna l�hti taas liikkeelle, kiihtyi kiihtymist��n ja kiiti kohta taas

t�ytt� vauhtia.

Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kis�lli�.

Mutta kis�lli kikatteli, kakatteli ja kukatteli, ja Matti riemuitsi

kulun kiivaudesta. Ei ollut kis�lli viel� ennen mielest��n niin
hupaiseen mieheen yhtynyt.

--Hih! hih! hih!--Tulkoonpas nyt ruunu oriineen kilpaan! Hih! hih! hih!
nyt sit� laukalla lasketaan ... hei tamma!--Liisa hoi, eik� t�m� ole
lysti�?

--Voi, hyv� is�!...

--Ei pid� em�nn�n olla mill��nk��n ... antaa is�nn�n vain ajaa lysti�!

--Suus' kiinni sin�, sen rentale, roisto!--Voi, voi, voi!

--El� voivottele, Liisa, el� voivottele, kun sinua ruunun ori vet�� ...
hevonen, hevonen, hevonen!

--Oletko vaiti, Matti ... kaikki ihmiset katselevat sinua!

--Katsokoot ... katsokoot!--Lempo soikoon!

--Ja nauravat sinulle...

--Nauravatko?

--Istu ja ole hihkumatta...

Matti istuutui ja painoi kasvonsa k�siins�.--Kondukt��ri tuli vaatimaan

piletti�...

--Johan me teille annettiin!...

--Ne olivat viime asemalle--nyt pit�� olla uudet.

--Miksi ette j��neet viime asemalle?

--Voi, hyv� herra, olisihan me j��ty, mutta kun en saanut t�t� miest�...

--Onko se juovuksissa?

--Ei se ole, se ei ole kai ollut ennen milloinkaan eik� se ole nytk��n,
muuten lie tullut kipe�ksi, eik� tuo lie t�m� jumalaton vauhti
mennyt p��h�n ... kun ei se l�htenyt paikaltaan...

--Vauhti p��h�n--kik--kik--kik--Sai halvauksen!

--Vai halvauksen?--Eip�h�n ... viel�k� se tuo h�pe�m�t�n sika?...

--Ei saa haukkua ihmisi�!

--Enh�n min�, enh�n min� ... vaan seh�n sit� juotti eik� heitt�nyt
rauhaan ... voi, hyv� is�--!

--Piletti teid�n t�ytyy kuitenkin maksaa.

--Paljonko se maksaa?

--Kaksi markkaa ... se on kaksinkertainen maksu.

--Eik� se markka piisaa ... eih�n minulla ole ... tuon maksettavahan se
oikeutta my�ten olisi, joka narrasi sen juomaan ... anna, Matti,
kukkarosi ... kuuletko sin�?

Mutta Matti ei kuullut ... h�n jo k�siens� varassa nukkui. Liisa l�ysi
kuitenkin kukkaron ja maksoi.

--Voi hyv�nen aika! Kaikkeen sit� on jouduttu onnettomuuteen!

Mutta silloin vihelti juna ja seisahtui uudelleen. Liisa kuletti

kondukt��rin ja kis�llin avulla Matin vaunusta ulos. Kis�lli kikatteli,
kukatteli! Liisa itse voivotteli, ja kondukt��ri noitui...

--Elk��h�n h�nt� edes, hyv� herra, noituko ... eih�n se ole aina
semmoinen ... miten lie nyt sattunut... Se raukka kun ei moneen vuoteen,
niin mit�s se siet�isi, rukoili Liisa kondukt��ri�.

Mutta kun kondukt��ri oli heid�t heitt�nyt ja noussut junaan ja juna

taas l�htenyt liikkeelle, niin retuutti Liisa Matin v�h�n syrj��n
huoneiden suojaan ja siell� hel�hytti h�n h�nt� korvalle, niin ett�
p��si itselt��nkin itku.

Siit� Matti siksi tointui, ett� osasi kysy�: �mik� se oli?� ja sitten:
�mis--miss� me ollaan?�

--Miss� tuota liet�neek��n ... ei tuo ole oman maan n�k�ist�k��n ...
mit� maailmata liek��n?--ja Liisa pillahti uudestaan itkuun.

Maa olikin aivan oudon n�k�ist� ... yht� tasaista eik� puita eik� mets��
kuin kaukana h��m�tti.

--Min� nukkuisin ... osaatko sin� sanoa, miss� min� nukkuisin? sopersi
Matti.

--Minnekk�p� min� sinut nyt nukkumaan ... nuku siin�, niiss� olet ...
tuoss' on halko p��si alle ... painau siihen lastukolle.

Matti painautui lastukolle halkopinon juureen ja nukkui heti kohta.

Liisa istuutui v�h�n matkaa siit� muutaman p�lkyn p��h�n...

Nyt vasta t�m� rupesi Liisasta oikein surkealta tuntumaan.

--Voi hyv�nen aika, kun tuonne l�hdettiink��n!--Jo h�n oli sit� kauan
ajatellut, jo aivan omasta pihasta l�hdetty�, kun Matti rupesi j�tt�m��n
... ja sitten pitkin matkaa ... kuumassa helteess�, ja kun piti kirkon
sivu menn� ... siit� se nyt oli rangaistukseksi kaikki t�m� onnettomuus
ja eip� syytt� ollutkaan... Ja siin� kummassa kulun humakassa, johan h�n
siin� ajatteli ... ja kun Matti viel� rupesi juomaan, niin jo h�n
ajatteli, ettei t�st� kuuna kullaisna p�iv�n� hyv�� loppua tule... Siin�
se nyt retkottaa! ... kunhan edes selvi�isi, ett� p��sisi l�htem��n ...
ja minnekk� sit� sitten l�htee? Osaako edes kotiinsakaan?... Voi, hyv�
is�--!

VIII.

Iltap�iv� oli jo k�siss�, ja Matti ja Liisa k�veliv�t rautatien rataa

pitkin ... sinnep�in kiinnitt�en hitaista k�vely�, mist� �sken olivat
tulen vauhdilla tulleet.

Matti kulki edell�, Liisa v�h�n j�lemp�n�, kokien per�st� tulla.

Eiv�t puhuneet mit��n toisilleen. Matti ei tahtonut mit��n virkkaa, ja

Liisa ei tohtinut. Viel� olisi tehnyt Liisan mieli juonittelemaan ja
viel� sen sisuksissa riidan halu kutkutti, mutta ei sit� sielt�
uskaltanut p��st��.

Matin her�tty� oli Liisa ruvennut riitelem��n ja saanut jo riidell�

v�h�n aikaa ja haukkua Mattia ... mutta kerran oikein selvitty��n oli
Matti heti kohta k�skenyt h�nen tukkimaan suunsa, k�skenyt yhden kerran
ja toisen kerran siivosti ja hiljaisesti ... mutta kun Liisa siit� vain
kiihtyi, niin silloin sanoi Matti kolmannen kerran: �Ole nyt, akka, vait
... tahi ei sinua hyv� peri!�--ja siit� t�ytyi Liisan heret�
riitelem�st� ... vaikka v�kin�ist� oli herke�minen...

Ei ollut p�iv�npaistetta Matinkaan mieless�, kun h�n her�si ja katseli

ymp�rilleen eik� tuntenut seutuja. Ei h�n sit� oikein muistanut, mit�
oli tapahtunut, mutta ei h�n sit� kysynytk��n...

Koki itse muistella, kun v��nn�tteli kontti sel�ss� astuen rataa my�ten
poikkipuulta poikkipuulle sanaakaan puhumatta. V�h�n h�n muisti, mutta
ei kaikkia kuitenkaan...

--Minulla on sinun rahakukkarosi, sanoi Liisa ja ajatteli, ett� kun se

sen tahtoo takaisin, niin saanhan edes sanoa, ett� �tokkohan annankaan,
kun ei sinussa kuitenkaan taida olla sen haltijata viel�.

Mutta ei Matti tahtonutkaan kukkarotaan takaisin. Kulki, niinkuin ei

olisi kuullutkaan... �Sit� h�vett��, ajatteli Liisa.
--Kaksi markkaa sit� meni t�lt� viime taipaleelta ihan hukkaan ... kun
olisi l�htenyt siin� kohti pois, niihin ensin oli m��r� menn�, niin ei
olisi sek��n raha mennyt hukkaan...

Mutta ei t�m�k��n vaikuttanut mit��n.

Ja niin kulettiin taas ��neti linjasuoraa tiet� my�ten, ja ik�v�� oli

matkan teko, kovin ik�v�t� kummastakin ... niin ettei edes haastelemaan
siit� tehnyt mieli.

Ilma n�ytti viel� rupeavan sateiseksi. Pilvi� oli koko p�iv�n aurinkoa
vasten kasvattanut, ja ukkonenkin keskip�iv�ll� jymissyt. Mutta siihen
haihtui kuitenkin ukkonen, tuuli kampesihe it��n ja alkoi sadetta
nostaa.

Liisa oli muutamia kertoja taakseen katsonut, mutta Matti ei kertaakaan.

Ei n�kynyt niit� paikkoja, joista oli l�hdetty k�velem��n, mutta ei
edess�k��n p�in erottanut muuta kuin yht� suoraa ja yh� kapenevaa
aukeata!

Mutta yht'�kki� katastivat kumpainenkin taakseen. Oli korva ottavinaan

niinkuin vihellyst� jotain...

Hyv� olikin, ett� katsoivat taakseen ... ja hypp�siv�t kuta kiireimmiten

tiepuoleen, toinen toiselle puolen tiet� ... muuten olisivat alle
j��neet.

Juna sielt� tuli, hihkaisi vihaisesti kohdalla ja s�hk�isi heid�n

v�litsens�. Kylm� ilman henki nuolaisi molempain kasvoja ja tuntui
selk�piihin saakka.

--Siin� se nyt meni ja me olemme t�ss�, ajattelivat Matti ja Liisa.--Jos

olisi oikein ollut, niin olisi saatu siin� menn�kin sen kahden markan
edest� ... eik� olisi tarvinnut k�vell� ... ja viel� olisi j��nyt
t�hdett�kin... Mutta eiv�t he n�it� aatoksiaan kumpainenkaan toiselle
ilmoitelleet.

Ja sitten rupesi satamaan heti kohta, kun juna oli ohitse mennyt, ja
n�ytti silt�, ett� se ei helpota moneen p�iv��n. Id�st� sadetta nosti ja
sielt� sit� kesti... Liisa kokosi hameet korvilleen, ja Matti nosti
nuttunsa kauluksen pystyyn.

Hyv� toki, ett� edes tie pysyi kuivana. Mutta muuten ei ollut hyv�
ollenkaan, paljoa ennemmin paha ja ik�v�. Sen tunsivat kumpainenkin. Ja
olisivat aikoja sitten takaisin k��ntyneet, jos olisivat poisp�in
menossa olleet, mutta kun kotiin p�in oli matka, niin pitih�n sit� menn�
... milloin h�nt� joutuneekaan omaan pirttiins�?

Vaan eiv�t he en�� vasta kuuna p�iv�n� l�hde ... ei niin kummaa ihmett�,
ett� he sit� l�htev�t katsomaan ... ei, vaikka laittaisivat kaksi
t�mm�ist� rinnakkain ja koko maailman kansa sinne rient�isi.

Ja vett� rupesi yh� rankemmasti satamaan ... kylm�nlaista sadetta viel�.

Matalaksi aleni taivas, harmaaksi sakeni ilma ja p�iv�kin jo laskujaan
l�heni...

Ei, kyll� he nyt sen ymm�rt�v�t, etteiv�t ne heit� varten ole rautatiet
ja muut semmoiset ... hulluja he olivat ja lapsekkaita, kun t�nne
l�htiv�t... Ja jos viel� eiv�t olisi ajamaan l�hteneet ... olisivat edes
tyytyneet siihen, ett� syrj�st� katselivat ... niin jo olisivat kohta
kotona ... vaan nyt, milloinhan lienev�tk��n?... Sohisten satoi vett�
synkk��n mets��n kahden puolen tiet�, ja raskaasti tuuli ... ja
virtanaan valui sit� vaatteiden laskoksissa ja l�pikin tunki ... tuli
sit� hatun lierin yli Matin silmille ja m�r�n hameen l�pi tippui Liisan
niskaan...

Satoi vett� Matin ja Liisan kotiin tullessakin viel�, yht� matalana oli
taivas ja yht� harmaana ilma.

L�pim�rki� olivat, savessa jalat ja lahkeet ja hameen helmat. Mit�

matkoja lienev�t kulkeneetkaan ... eiv�t sit� itsek��n oikein tienneet.
Eksyksiss� olivat kulkeneet, soita r�mpineet ja metsi� ja tiett�mi�
korpia. Jostain kohti oli Matti mets�tiet� ollut oikaisemaan l�htevin��n
ja Liisa oli kysym�tt� per�st� tullut. Vaan ei ollut Matti kauan
kulkenut, ennenkuin oli jo haihtunut... Ei ollut Liisa siihen mit��n
virkkanut, ��neti per�ss� tullut ja ajatellut, ett� �kulettakoon ...
tottapahan jonnekin kulettaa�.

Olivathan viimein kuitenkin kyselem�ll� maantiehen yhtyneet ... lumireen

kohdalla juuri, jossa oma tie erosi maantiest�, ja sit� oli l�hdetty
kotim�kille kulkemaan.

Ja se menneenviikkoinen harakka oli taas entiselt� sijaltaan m�nnik�st�

alkanut r�k�tt�� ja m�rk�n� luuhakkeena kulkevain edess� hypell� puusta
puuhun kahden puolen tiet�.

--Tuossa se nyt taas on sama lintu, oli Liisa ajatellut. Kun olisi sen
naurun ennen merkiksi arvannut, niin ei olisi t�t�k��n tullut...

Mutta ei Liisa siit� Matille mit��n sanonut, ajatteli vain itseksens�

noin.

Jo alkoi loppumatkalla livett�� kummankin jalkaa ... liukkaassa savessa

olletikin, niin ett� pitk� tuli j�lki ja oli monesti sel�lleen kaatua
... mutta ei kuitenkaan kaatunut.

Lakoon oli ruis painunut pellolla ja lakoon paikoitellen sakea heinikko

aitovarrella. Mustiksi olivat sateen puolelta aidat vettyneet ja
huoneiden sein�t ja ikkunain pielet.

Ja kun astuivat pirtin porstuasta sis��n, niin vett� vuoti katosta,

jotta oli iso lammikko lattialla...

Ei ollut pirtin katto kuitenkaan vuotanut. Ja uunin oli toki kotimies

pannut l�mmit�, ett� sai kuivailla.

Tinki kotimies yht� ja toista kyselem��n, mutta kun ei vastausta saanut,

niin herkesi.

Eiv�t Matti ja Liisa, kuivaa p��lleen saatuaan, sit� ajatelleet, mit�

muut matkamiehet, ett� �on sit� nyt maailmaa n�hty�;--sit� ajattelivat,
ett� �ei ne meit� varten ole semmoiset ... ei sek��n rautatie...�

Eiv�tk� he siit� ikin� sanaakaan puhuneet ... eiv�t kesken��n eiv�tk�

muiden ihmisten kanssa. Muuhun puheensa k��nsiv�t, jos se sit�
sattumalta l�heni, ja aloittivat v�h�n vaiti oltuaan toisesta paikasta.
Ja kun muiden kuulivat rautatiest� puhuvan, niin l�htiv�t siit� joukosta
syrjemp��n tai eiv�t ollenkaan puheisiin puuttuneet, jos varoivat
rautatien puheeksi tulevan.

* * * * *

Mutta kun he seuraavana aamuna kotiin tulonsa j�lkeen nousivat

vuoteeltaan ja katastivat ikkunasta ulos, oli id�ss� jo kirkas taivas ja
pouta tulossa.

--Eih�n tuo toki tuohon vaikuttanut ... poudanpahan kuitenkin antoi,

ett� hein��n p��see...

Niin ajatteli Matti ja niin Liisakin ajatteli, vaikka eiv�t he taaskaan

siit� aatoksestaan toisilleen mit��n virkkaneet.

Ja kun Liisa oli tarhalle mennyt lehm�� lyps�m��n, kuuli h�n, kuinka
Matti pellon pientarella viikatettaan hioa helisteli.

--Se jo niitt�� ... pit�� t�st� minunkin jo sinne kohta.--

Ja Liisan syd�nalassa hytk�hti yht'�kki� niin hyv�n mielen tunne, ett�

py�r�hti vesi silm��n kesken lehm�n lypsyn.

Pilven ranta v�istyi aamun kuluessa yh� korkeammalle, ja sijan t�ytti

kellahtava taivas. Aurinko alkoi sitten kimallutella kasteista
pihanurmea ja vettyneist� seinist� nostattaa h�yryilev�� l�mmint�.

Matti oli viikatteensa hionut, ja kurahtaen katkesi sen edess� kostea

piennarhein�.

Ja lehm�ns� lypsi Liisa, siivil�i pyttyyn maidon ja kissan kupposen

pankon nurkkaukseen t�ytti.

End of the Project Gutenberg EBook of Rautatie, by Juhani Aho

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTATIE ***

***** This file should be named 10481-8.txt or 10481-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/0/4/8/10481/

Produced by Riikka, Tapio and PG Distributed Proofreaders

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS," WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's

eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
compressed (zipped), HTML and others.

Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
the old filename and etext number. The replaced older file is renamed.
VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
new filenames and etext numbers.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
are filed in directories based on their release date. If you want to
download any of these eBooks directly, rather than using the regular
search system you may utilize the following addresses and just
download by the etext year.

http://www.gutenberg.net/etext06

(Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,

 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)

EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
filed in a different way. The year of a release date is no longer part
of the directory path. The path is based on the etext number (which is
identical to the filename). The path to the file is made up of single
digits corresponding to all but the last digit in the filename. For
example an eBook of filename 10234 would be found at:

http://www.gutenberg.net/1/0/2/3/10234

or filename 24689 would be found at:

http://www.gutenberg.net/2/4/6/8/24689

An alternative method of locating eBooks:

http://www.gutenberg.net/GUTINDEX.ALL