Project Gutenberg's Satanen muistelmia Pohjanmaalta, by Saara Wacklin

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Satanen muistelmia Pohjanmaalta

Author: Saara Wacklin

Translator: J. Aul�n

Release Date: August 26, 2006 [EBook #19125]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATANEN MUISTELMIA POHJANMAALTA ***

Produced by Matti J�rvinen and Tuija Lindholm.

Satanen
muistelmia
Pohjanmaalta.

Kirjoittanut
Saara Wacklin.

Suomentanut
J. Aul�n.

Ensim�inen osa.

Ensimm�isen kerran julkaissut

G. W. Edlund 1872.

1.

Oulu puoli sataa vuotta takaperin[1].

[1] Alkuper�inen kirja tuli ulos v. 1844, josta vuodesta meid�n p�iviin
asti kulunut aika siis on lis�tt�v� yll�sanottuun ajan-m��r��n. Suom.
muist.

Jo viisikymment� vuotta takaperin oli Oulu niin kasvanut, ett� se oli

Pohjanmaan etevin, ja Turun, sen aikaisen p��kaupungin per�st�, Suomen
suurin kaupunki. V�est�n luku oli yli kolmen tuhannen, ja siihen katsoen
oli kaupungin ala, joten tavallista on pohjoisimmissa maissa, sangen
avara. My�skin kaupungin kauppa, jonka esineen� oli Pohjois-Suomen
��rett�m�in metsien tuotteet, oli mahtava. Kauppiailla oli suuria
laivoja ja moni kauppias oli itse meri-katteinina koonnut osittain
varoja, osittain sellaista kyky� ja kuntoa, jota kauppiaan on tarvis.
Oulu oli todellinen kauppakaupunki ja kaupasta eliv�t sen enimm�t
asukkaat. Kaupungin avara merien kulku tuotti sinne vierasten maitten
yl�llisyytt� ja turhuutta, jotka tapain yksinkertaisuuden suhteen olivat
hyvin silm��npist�v�t.

Parikymment� vuotta takaperin oli tulipalo h�vitt�nyt melkein koko

kaupungin, niin ett� sen entinen muoto jo on melkein unohtunut. Pulska
ja nuorempi on se nyt vast'uudesta rakennettuna, mutta sen
muinaisuudellakin on muistille suloja, ei yksin��n kodissa, mutta
my�skin kaupungin soreassa ymp�rist�ss�.

Paikan, jossa useimmat n�ist� "sadasta muistelmasta" ovat tapahtuneet,

kaunistaa koski, joka raivona kuohuu monen pensailla ja ruohostolla
verhotetun luodon v�litse, vanhan linnan rauniot saarella, keskell�
virtaa, jonka haarat sen sulkevat; pellot, niityt ja mets� sek� vihdoin
Pohjanlahti kaupungin edustalla olevine saaristoinensa, jonka v�lill�
satamalla v�lkkyv�t aallot tuuvittelevat suuria laivoja tavaroinensa.

Mutta ensiksi katselkaamme itse� kaupunkia. Se oli rakennettu

niemekkeelle virran ja Kempeleen-lahden v�lill�. Siin� oli monioita
kumpuja; my�skin muutamilla virran saarilla oli asukkaita. Kaupungin
l�vitse juoksi Juurus-oja mereen. Rakennukset olivat puusta, paitsi
hovineuvos Nylanderin ison Torikadun varrella oleva kartano ja er�s
navetta kauppias Wacklinin talossa. Kaksinkertaisia pytinki� oli tuskin
kahta toistakymment� vaikka pihat kyll� olivat avarat ja monellakin oli
ryytimaansa, joista ky�kkiin saatiin niit� ruokakasvuja, jotka lyhyen
kes�n kululla joutuivat kypsym��n.

Mutta omenapuita ei ollut ainoatakaan; kirsimarjat eiv�t kypsyneet;

ainoa karvokas-pensas tuotti kypsym�tt�mi� r�hk�leit�: tuomi ja pihlaja
olivat hedelm�puut; vaaramia ja viinamarjoja saatiin kunnollisia.
Huonomaineiset lienev�t kyll� pihlajamarjat etel�ss�, ollen muka
karvaita ja mehuttomia, mutta hallan panemina ovat ne pohjoisissa sek�
virvoittavat ett� maukkaat. Samoin tuomenmarjatkin, joita my�skin
sy�d��n ja joista tehd��n hyvin kunnollista viini�. Mutta lavealla
matkailevat laivat toivat ei vaan omenia ja puuperunia, mutta my�skin
runsaasti l�mpim�in ilmapiirin hedelmi�.

Kaupungin monista m�kil�ist� oli korkein ja jyrkin Pokkisenm�ki, josta

katsojalla oli kaunis n�k�ala. L�himp�n� oli pienempi koski, suuren
kosken haara. Vastap��t� oli Linnansaari raunioinensa. Sen yli n�kyi
Maaherranluoto, Raattiluoto ja Kuusisaari. V�h�n vasemmalle viimeiksi
sanotun luodon kohdalla oli Pikisaari. Salmen toisella puolella luotojen
v�liin tunkihen matala Hietasaaren niemeke, jonka hiekassa moniaat
pensaat rehottelivat oksinensa ja muutama puukin oli sinne valinnut
olopaikkansa.

Hietasaaren kupeella oli satama, jonka melkein ainaisena koristuksena

oli useampia suuria laivoja. Viel� etemp�n� vasemmalla Linnansaaresta ja
aivan sen l�hell� olivat molemmat Kiikeliluodot makasiineinens� ja
rantapuotinensa. N�itten rinnalla oli Hahtiper�, jossa my�skin oli
makasiineja. Hahtiper� oli melkein etukaupungin tapainen, vaikka siell�
sis��n tulevain ja ulosviet�v�in tavarain joukossa ei ket��n asunut.
Siell� oli puinen kakslakinen "pakkhuusi" rantalaiturinensa. Hahtiper�n
ja Pikisaaren v�lilt� n�kyi Kempeleenlahti ja Saloluoto ynn� sen vanha
kirkko. Et�inp�n� silm�nkantaman p��ss� n�kyi Marjaniemen majakka
selv�ll� ilmalla. Oikealla n�kyi koski ihan sen per�ttym� paikalla
lohipatojen luona, jotka nekin tuottivat kaupungille tuloja. N�kyalan
t�m�n puolisena rajana oli mets�isi� sel�nnett�.

M�kit�rm�ll� oli raastupa torninensa ja kelloinensa, keltaiseksi

maalattu, nurkat siniset. Sen yhdell� puolla laski Torin-, toisella
Kallisenm�ki. Viimeksi sanottu laski aina virtaan asti. Se ei ollut niin
jyrkk� kuin Pokkisenm�ki. Oikealla Plaattaluodon vastassa oli pieni
katu, jonka varrella seisoi moniaita, Saksalaisten entisin� aikoina
rakentamia kauppapuoteja, joissa muinoin tekiv�t kauppaa. N�itten
puotien rakennus-tapa oli kummallisen matala ja niitten ikkunat
sent�hden my�skin matalat ja leve�t. T�m�n m�en juurelta oli tehty
porras Plaattasaarelle. Er��n� talvena t�ss� tapahtui harvoin kuultu
tapaus, jonka toisella er�� ai'omme kertoa. Koulunuorison oli tapana
t�ss� m�ke� laskea. Er��n� laskiais-tiistaina, jolloin leikki oli juuri
parhaillansa, tuli poikien joukkoon suurikasvuinen juopunut nainen. Se
oli kyllin hurja haastamaan riitaa reippaan poikajoukon kanssa, mutta
h�n kun oli humalassa, ei muistanutkaan m�en olevan liukkaan. Pojat
p��ttiv�t karkoittaa h�iritsij�n ja rupesivat kiivaasti lumipalloja
loiskimaan. Puolustus-vehkeis��n lankesi eukko ja alkoi luistaa m�ke�
my�ten. Sep� seikka oli k�ytett�v�. Hurraa huutaen rynt�siv�t
urhoollisimmat pojat esille, lis�ten vauhtia j��lle asti. Polisin
v�liin-tulo p��tti leikin.

Metelim�ell� oli uusi kouluhuone kelloinensa, laiskojen kauhu, ahkerain

lemmitty. Vanha koulu p�rekattoinensa, mataloine ikkunoinensa oli
rappiolle joutunut ja siis tarkoitukseensa kelvoton. Se oli siin�
kohdalla, miss� kauppaneuvos Franzenin talo nyt seisoo, vastap��t�
kellostapulia. T�ss� pidettiin kirkonmenoja uutta kivikirkkoa
rakentaessa. My�hemmin sit� my�s k�ytettiin n�ytelm�huoneeksi.

Juurusojan eli kaupungin joen yli oli kaksi siltaa kiviarkkujen p��ll�,
toinen Tori-, toinen Kirkkokadulle. Paitsi n�it� oli kaksi kapeata
porrassiltaa ojan yli. Kev��ll� paisui se, samoinkun virtakin �yr�stens�
yli.

Kuparim�ell� oli kakslakinen vaivaishuone vallass��tyjen k�yhi� varten.

Sen ymp�rill� oli v�h�p�t�isi� m�kkil�it�. Kaupungin nelj� tullia olivat
Mylly-, Meri-, Kajaanin- ja Limingan tulli, joista viimeiksi sanotun
portti oli siniseksi maalattu, korkea ja veistinkuvilla koristettu.

Kultasepp� Collinin talossa Metelinm�ell� oli huoneita, joitten hirret

olivat kasvaneet samalla paikalla, jossa sittemmin pytinki seisoi.
Samoin raatimies Siniuksen talossa, sill� kohdalla, jossa t�t� nyky�
pappila on. Yhden salin sein�t samassa pytingiss� olivat koristetut
maalauksilla ja maisemakuvilla, jotka sanottiin olevan jonkun mainion
mestarin tekem�t. Katon keskell� oli kuvattu sorea kukkais-seppele, jota
pienet lent�v�t enkelit kannattivat. Monen muun suojan seiniss� ja
ovissa oli maalauksia, joista moni mainion Granberg-nimisen kuvailijan
tekem�.

2.

Kirkko ja Messeniuksen hauta.

Kaupungin rakennuksista suurin ja pulskin oli uusi harmaasta kivest�

rakettu ristikirkko. Kuningattaren kunniaksi oli sen nimi Sofia
Magdalena. Sit� voisi sanoa ihanaksi juuri sent�hden, ett� siin� oli
niin v�h� koristusta. Sen yksinkertaisuus ja jalo rakennustapa
vieh�ttiv�t mielt�. Ulkopuolelta oli kirkko vastattu ja
vaalean-keltainen; perustuksen ymp�rill� punainen vanne. Katto oli saman
karvainen ja sen nojalla seisovilla hoikilla tikapuilla koetteli
kaupungin nuoriso k�sivarttensa j�ntevyytt�. Kolmen korkean kaarioven
l�vitse jokaisen ristin p��ss� tultiin kirkon sis��n. Nelj�nen ristin
perukassa oli kuori ja sametilla ja valkosella peitteell� verhotettu
alttari kirjatellinens�, tyynyinens�, ja pari suuria metallisia
haarakynttil�n-pitimi�. Ylinn� oli alttaritaulu, kuvaileva
ristiinnaulittua Kristusta ja se oli er��n kaupunkilaisen, kauppamies
Henrik Wacklinin maalaama.

Sakastin oven yli riippui Messeniuksen kuva, kirja k�dess�. Milloin niin
tarvittiin, valaisi yhdeks�n valmista kynttil�kruunua paitsi jalkoja ja
telli�, kirkon. Valkoisen saarnastuolin ainoat koristukset olivat
tiimalasi ja haarukas-jalka. Mutta harvat saarnastuolit jakoivat niin
kalliita maan ja taivaan lahjoja kuin ne, joita moni mainio saarnaaja
t�st� kylvi. Milloinkaan ei unohdu niitten saarnojen muisto, joita
pitiv�t rovasti St�hle, kappalainen Rajalin, sittemmin rovasti
Limingalla, apulainen Abraham Mellin, my�hemmin kappalainen Revolahdella
ja vihdoin Thun'in pit�j�n kirkkoherra Ruotsissa, apulainen Kaarle
Elfving, my�hemmin kappalainen Oulussa ja vihdoin Lohtajan rovasti.
Kaksi penkki� kirkon keskell� l��nin maaherraa ja h�nen perhett�ns�
varten, oli punaisella veralla peitetty. Alttaria vastap��t� ison
sis��n-k�yt�v�n yli, oli soreat urut, valkoseksi maalatut, samoinkuin
koko kirkko. Saman oven ulkopuolella oli Messeniuksen hautakivi, mutta
sen toimitti er�s seurakuntalainen siirretyksi kirkon sis��n. Se oli
kirkon merkillisin muinaismuisto.

Matala kiviaita oli hautuumaan ja kadun rajana ja sen sis�ss� temppeli.

Vanhoilla haudoilla kasvoi runsaasti koiruohoa ja harakannunnuja.
Vapaana seisoi yhdess� kulmassa korkea kellostapuli ja siin� pari niin
helev�� kelloa, ett� pitk�lt� matkailijat usein ihmetteliv�t niitten
juhlallista kaikua.

Varoitukseksi ja kauhuksi seisoi punainen sammaltunut jalkapuu kirkon

ovella, mutta seurakunnan kunniaksi oli se vuosikausia ollut viratoinna.

Varahaudaksi sanottiin ison k�yt�v�n oven luona maahan kaivettua,

irtaimilla laudoilla peitetty� hautaa. Siihen haudattiin toisinaan
muutamia k�yhempien ruumiita. K�yh�n kirstua seurasi silloin saattov�ki
laulaen surullista virtt�, jonka pappi, lukkari, omaiset ja yst�v�t,
joita ehk� oli runsaammin kuin rikkaan haudalla, jo et��ll� olivat
alkaneet. Usein oli sellaisissa tiloissa v�enkokous suuri, hartaus
Jumalan vapaan taivaan alla rehellinen ja liikuttavat ne huokaukset,
joita l�hti surun runtelemista syd�mist�. Sill� rehelliset kaipauksen
kyynelet usein olivat sekotetut ilokyyneleill� rakastetun p��syst�
parempaan mailmaan; Suomen varallisemmatkin pit�v�t nim. kuoleman
suurena onnena. Murheesta n��ntynyt �itinsyd�n pid�tt�� lapsensa kuoltua
surunsa, kiitt�en Jumalaa, joka pelasti sen el�m�n vastuksista.
Lohdutukseksensa muistelee suomalainen �iti vanhaa sananlaskua: "joka
olis kuollut kolmi-y�n�, kadonnut kapalolasna!"

Kirkon kertomuksen lis�ksi panemme t�h�n lyhyesti kertoen Messeniuksen

el�m�kerran. Se on otettu er��n maamiehen G. H. Mellinin teoksesta:
"Ruotsin mainiot miehet".

Juhana Messeniuksen is�, joka mestattiin kapina-vehkeist� is�nmaata

kohtaan, oli myll�ri l�hell� Vadstenan kaupunkia. Kymmenvuotisena tuli
poika kouluun, jossa osotti erinomaisen hyv�n oppinsa. Kuusi vuotta
my�hemmin veiv�t jesuitat h�nen salaisesti Braunsbergin laitokseen,
jossa h�nt� kasvatettiin paavilaisuuden asian-ajajaksi Ruotsissa.
Ylistys-lauseella l�pik�vi h�n opiston ja oleskeli my�hemmin Tanskan ja
Krakovan hovissa, k�vi Ruomissa ja sai keisarilta Pragissa
"keisarillisen runoniekan" nimen muutamasta tekem�st�ns�
latinankielisest� runosta. Avattuansa oppilaitoksen Danzigiss�, tuli h�n
siell� tuntemaan Sigismundin kanslerin, Arnold Grothufin tytt�ren
Lucian, jonka otti vaimoksensa ja joka paljon vaikutti h�nen el�m��ns�
ja kohtoihinsa. Se oli itsepintainen ja �k�inen akka, jota kuningas
Kustaa Adolf sanoi Messeniuksen "rikka-ruohoksi". Luultavasti jesuittain
toimesta, p��tti Messenius palata Ruotsiin, jossa Lucian is�lle annetut
tilat olivat poisotetut ja annetut toiselle. Lucia matkusti ensin ja
toimitti miehellens� kirjallisen luvan saada tulla per�ss�.
Kirjoittamansa kirjat laittoivat h�nelle heti kuninkaan ja ylimysten
suosion. Laintiedetten rohvessorina Upsalassa h�n voitti opetuksensa
kunnolla nuorison rakkauden. Kahdeksan tuntia p�iv�ss� jakoi h�n oppia
ja kuitenkin oli h�nell� aikaa tehd� koko joukon tieteellisi� teoksia.
Mutta kunniahimonsa saatti h�net riitaan kumppaniensa, varsinkin ahkeran
ja oppineen Juhana Rudbeckin kanssa. Messeniuksella oli oppilaina joukko
nuoria vapasukuisia, h�nen puoltansa pit�vi�, syyst� ett� h�n etunen�ss�
antoi heid�n oppia aseitten k�ytt�mist�, tanssia ja ratsastusta.
Nuorukaisten harjoitettua mieli-valtaa, puolusti h�n niit�
konsistorissa, niin ett� opistokaupunki oli t�ynn� levottomuutta ja
verisi� melskeit�. Kerrankin syntyi konsistorissa niin kiivas sanelu,
ett� Messenius, ensin p��stetty�ns� katkerimpia h�v�istyssanoja, l�hetti
noutamaan miekkaansa, vaatien Rudbecki� kahden-taisteluun. T�st�
saatuaan tiedon ja arvaten syyn, l�hetti Lucian sanan Messeniuksen
puolustajille, jotka sai kehotetuksi rynt��m��n konsistorin. Itse
tunkeusi h�n my�skin sinne ja haukkui konsistorin j�senet
pahanp�iv�siksi. T�m� h�pi�llinen seikka k�vi hallitukselle kovin
harmiksi ja Aksel Oxenstjerna matkusti Upsalaan asiasta selvon ottamaan,
jonka j�lkeen Messenius kutsuttiin Stockholmaan valtiokirjaston
hoitajaksi ja hovioikeuden j�seneksi. Mutta t��ll�kin toimitti h�n
h�v�istyksi� ja mielipahaa. Vuonna 1616 l�ydettiin toimia Sigismundin ja
paavilais-lahvon eduksi. Messeniuksen todistettiin olevan niiss�
osallisen ja ett� h�n ulkomaalaisten petturien kanssa oli pit�nyt
kirjevaihtoa. H�nt� syytettiin ja h�n sai kuoleman tuomion, joka
kuitenkin h�nen opillisen ansionsa t�hden helpoitettiin elinkautiseksi
vankeudeksi. Kajaanin linnassa pohjanmaan er�maassa pahasti r��k�ttiin
Messeniusta, samoinkuin h�nen vaimoansakin, joka nyt osotti suurinta
k�rsiv�llisyytt�, ja osanottamista miehellens� h�nen onnettomuudessansa.
Vaikka muuten kyll� kiusattuna, sai h�n kuitenkin pit�� kirjoja ja
kirjotuskalut. T��ll� ollessansa kirjoitti h�n ensim�isen arvollisen
Ruotsin historian. Itse sanoi h�n kovan vankeutensa olevan Jumalan
rangaistuksen synneist�ns� tai sallimuksen ett� Ruotsin valtakunnan
historia kerrankin tulisi kirjoitetuksi. T�m�n kanssa ty�skeleminen ja
siit� odottama kunnia oli se, joka virkistytti h�nen voimiansa,
k�rsiess�ns� sellaista kohtelemista, jota ei senaikaisten tapain
raakuuskaan voi peitt��. Sit� kesti 19 ajastaikaa. Vasta Kustaa Adolfin
kuoltua muutettiin h�n Oulun linnaan ja siell� h�nt� pidettiin paremmin.
Ty�ns� palkkioksi pyysi h�n saada vapautensa ja hallitus l�hetti
tiedustelemaan h�nen teoksensa sis�llyst�, mutta h�np� kuoli juuri kuin
t�st� k�vi kirjevaihto. K�sikirjoituksen otti Lucia ja meni sen kanssa
pois valtakunnasta. T�in-tuskin saatiin h�n siit� luopuneeksi. Mutta
painosta se tuli vasta v. 1700. Messeniuksen muista teoksista, joita
lienee lukuansa 58, ovat h�nen n�ytelm�ns�, joita Ruotsissa luettiin ja
suosittiin, parhaimmin tutut.

3.

Pikisaari.

Mainitessamme Pokkisenm�ke�, sanoimme jo t�m�n luodon aseman. Siin� oli

meritulli, johon huudettiin kaikki veneet, jotka aikoivat sivutse
purjehtia. Syynin k�yty� ja tullin maksettua saivat vapaasti menn�.
Talvitie k�vi Pikisaaren yli.

T�ll� saarella oli ja on viel�kin kaupungin laivavarvi. Joka vuosi

lyk�t��n monta t��ll� rakettua laivaa vesille. Sellainen vesille
laskeminen on todellakin juhlallinen. Kuin ty�miehet kolmannen kerran
nuijilla ovat kiilaamalla irroittaneet laivan teloistansa, alkaa se
jalosti juosta rutisevilta kannattimiltansa. Pid�ttimet, jotka nyt ovat
aivan heikot, lankevat r�iskyn�ll� alas, ja yh� lis��ntyv�ll� vauhdilla
juoksee tuo sorea kummitus, ihmisk�den jalo ty�, tyyneen veteen. Ja se
siit� ik��n kuin mielipahoissa, ty�nt��, meren tapasena vaahtoen uutta
laivaa vastaan, viskoen raivona aaltoja rannalle. Mutta aivankuin
tuntein oman arvonsa, seisahtuu tuo honkainen kummitus pian l�ikkyv��n
veteen; lippu kastetaan aalloissa ja kannelta julistetaan huutamalla
laivan nimi. Hurraa huutaen heilutetaan tuhansia hattuja ilmassa ja
l�hell� olevat laivat juhlapuvussa liehuvine lippuinensa toivottavat
tervetuloa uudelle toverille. Itse aallotkin tyyntyv�t pian, ik�skuin
tullutta vierasta suositella.

H�tien ja ilomielin kokoovat k�yh�t akat ja lapset sen suovan, jolla

laivantehtaat ovat voidellut, ett� laiva liukkaammin juoksisi vesille.

Mutta viel�kin suurempi on ty�miesten ilo. Koko talven ty� on nyt

onnellisesti p��tetty ja paitsi sit� alkaa nyt pidot, jotka laivan
omistajat aina kustantavat. Niit� sanotaan "lykk�j�isiksi" ja kaikki,
jotka laivan rakentamisesta ovat vaivaa n�hneet, saavat nyt mielt�
mukaan juoda olutta ja viinaa, sy�d� l�skirokkaa y. m. Kesti� pidet��n
vuorokausi, monelta menee viikkokin ennenkuin p��see
lykk�j�is-pohmelosta.

Pikisaarella oli suuri, raatimies Wacklinin omistava pikiruukki. My�skin

oli siin� joukko ty�v�en asuntoja.
4.

L�ytty.

Limingan tulliportin ulkopuolella oli nurmi, jota sanottiin L�ytyksi.

T�ss� muutamina vuosina harjoitettiin Kajaanin komppaniaa p��llikk�in
tuhansia tulimmaista kirotessa ennen kun j�ykk� ja vankka kajaanilainen
muuttui notkeaksi ja vilkkaaksi. Mutta t�m�n tehty� k�vikin koko
sotapalvelus aivan kuin itsest�ns�. Suomen sotilas on joka aika
ansainnut hyv�n maineen, miss� tarvittiin vakuutta, voimaa,
urhollisuutta ja kest�vyytt�. Pahin koetuksensa on h�nell� ollut
sotamenojen oppiminen.

Alip��llikk�in� kokousaikoina oli useasti majuri B...., kiivas herra,

mutta arvossa pidetty upsieri; katteini F., ontuva ja riutunut, tukka
koristettu, virkanuttu kulunut ja "tuhansia tulimaista" ylt�kyllin
suussa; ja vihdoin luutnantti E--, jonka ruoka oli siirappi ja rinkil�t,
joka pakeni naisia, mutta ei vihollista, oli aina soreassa puvussa ja
tukkansa niin siev�sti pantuna ett� vaan lauvantai-vastasena y�n� tohti
k�yd� maata, sill� joka lauvantai rakennettiin h�nen tukkansa
sunnuntaiksi. Muut y�t nukkui h�n istuen tanakkana tuolilla, ettei
sotkeisi hiuskiehkuroita korvillansa, eik� k�h�r�it� niskallansa. T�t�
olisi ehk� voinut sanoa virkainnoksi, mutta eip� siit� edes
ritariston-t�hte�k��n annettu. Aina h�n asui yksin maalla sivistyneiden
ihmisten seurasta erill��n. Saatuansa suuren perinn�n kehoitti se
lempe�luontoisen mutta k�yh�n upsierin-lesken pit�m��n huolta t�st�
nuoltusta er�kk��st�, ja vihdoin kaikkein ihmeeksi k�ym��n t�m�n naisten
vihaajan kanssa naimisiin. Vaan pian palasi von E-- entiseen
vanhanpojan-el�m��ns� ja yksin�isyyteen. Mutta rouvallensa osotti h�n
aina suurinta kohteliaisuutta ja k�vi pari kertaa kuukaudessa h�nen
luonansa naapuristossa tekem�ss� velvollisen "visiitin". N�m� olivat
aina sangen lyhyet ja tehtiin huolellisimmassa puvussa, sellaisessa,
joka tavallinen oli Kustavi III:nen aikakautena. Testamenttaamalla
heitti h�n koko suuren j��nn�ksens� h�nelle perinn�ksi.

Kev�t houkutteli koko kaupungin nuorison L�ytylle. T��ll� koulupojat

l�iv�t pallia opettajainsa kanssa, jotka monasti seurasivat oppaaltansa
t�nne.

Joka kinkerip�iv� leikkiv�t t��ll� lapset n�rhystellen rinkil�� tai

muuta makuista, ahkeruuden palkkioksi kotoa annettua. My�skin oli L�ytty
nuorten tytt�jen ainoa kes�huvi. Tyt�t, joita harvoin laskettiin �itin
silmist� ik�v�iv�t kev�tt� saadaksensa L�ytyll� ik�kumppaliensa kanssa
juosta lesken-leikki�. Sattuipa toisinaan siell� tapamaan
lemmittyns�kin, sill� nuorisolla ei siihen aikaan ollut niin
monenlaatusta tilaa toinen toistansa tavata kuin nykyisen�, paljoa
vilkkaampana aikana.

5.

Talonpojan poika Iisalmesta.

Wacklinin sukua oli ensim�inen Oulussa Mikko niminen. H�n oli varakkaan
talonpojan poika Valkolan talosta Iisalmen pit�j�n Pielaveden kyl�st�.

Pojalla ei ensink��n ollut halua maanmiehen t�ihin. Er��n� p�iv�n� sanoi

siis is�llens� "tahtovansa tulla herraksi". H�n oli silloin 16 vuotinen
nuorukainen, suora, pitk� ja hoikka, nen� korkea, vilkkaat siniset
silm�t, otsa sile� ja terveyden ruusut iloisilla kasvoilla.
Ymm�rt�v�inen is�, joka kyll� huomasi pojan raskaalle ty�lle aivan
heikoksi, ei ruvennut estelem��n h�nen aikomustansa, vaan antoi h�nen
menn� Ouluun koettamaan onneansa. Vaikka is�n oli kyll� vaikeaa luopua
rakkaasta "kuopuksestansa", joka oli maksanut �itin hengen ja joka siit�
alkaen oli ollut l�hin is�n syd�nt�, antoi h�n kuitenkin suostumuksensa.

Liikutettua mutta ��neti luki ukko pojan perinn�n kiilt�viss�

hopia-riksiss� uuteen sel�ss� kannettavaan tuohi-konttiin. Nuorukaisen
pukuna oli ahdas valkonen sarkatakki, poimukas sivulla ja liepeess�,
ulottuva pohkeesen asti. Kaksi punaista villanauhaa oli neulottu
selk�saumojen yli. Syrj�t pienet ja pallistetut punaisilla nahvoilla,
edess� pienet kulkusen tapaset hopia-napit. Lumivalkea paidan-kaulus oli
laskettu mustan silkkihuivin yli, edest� umpisolmussa. Sen alta kiilsi
suuri hopia solki. Vy�t�isen ymp�ri punainen vy�, niin ett� sen p��t
ryhmyn� riippuivat molemmin puolin. Kirjava liivi, polvihousut
keltaisesta s��misk�st�, sidotut punaisilla tupsu-nauhoilla, harmaat
villasukat ja pystyk�rkiset pieksut. Punaiset villapaulat puolis��reen
k��rrityt, joitten tupsut riippuivat jalan ulkopuolla; keltainen
k�h�r�tukka jaettu keskelt� otsaa ja p��ss� sini-samettinen
kuusikaistainen patalakki. Sormessa hopiainen kantasormus, villa-lapaset
ja niitten p��ll� vasikan-nahkaset rukkaset k�dess�.

N�in varustettuna seisoi nuori matkamies valmiina is�ns� edess�, syd�n

t�ynn� eri-tunteita: iloa siit�, ett� kaupunkiinp��sy-toivonsa k�vi
toteen, murheesta, t�yty� heitt�� kaikki, mik� h�nell� oli rakkaimpaa
maan p��ll�. Silm�t t�ynn� kyyneleit� seurasi h�n is�ns� liikunnoita,
mutta kuin t�m� my�skin kyynel-silmin, lausuen: "Jumalan kanssa",
likisti hell�mielisen pojan v�keviin k�siins�, niin pojan silmist�
virtana valui kuumia kyyneli�. Mutta ei ainoatakaan sanaa, vaan kuuluvan
k�den ly�nnin antoi h�n ukon is�llisten varoitusten vastaukseksi ja
kiiruhti ��nin itkien jalkasin Oulua kohden. H�n ei hirvinnyt luoda
silmi�ns� kertaakaan takaisin rakastettua syntym�kotiansa kohden,
pelj�ten kohtaavansa is�n hell�n katsannon, joka ehk� ainaseksi vet�isi
h�nen sinne takaisin.

Huolimatta syysillan pimeydest�, k��ntyi matkamiehemme sivutielle ja oli

pian hautuu-maalla. Paljastetuin p�in l�hestyi h�n siell�
�iti-vainajansa hautaa, jolle ristiss� k�sin lankesi polvillensa ja
hartaassa rukouksessa Jumalan tyk� anoi siunausta syntym�kodilleen ja
omille tuntemattomille kohtaloilleen. Vihdoin lausui h�n: "�iti, �iti!
koska mailmassa et saanut minua hoitaa, �iti! seuratkoon nyt taivaasta
silm�si minua matkallani!" Vahvistettuna t�st�, kiiruhti nuorukainen
iloisempana m��r�ns� perille.

Kymmenen vuorokauden kuluttua tuli h�n terveen� ja iloisena Ouluun.

Siell� haki h�n heti is�ns� majatalon, sen jossa ukko kaupungissa
kauppamatkoillansa piti asuntoa. Sen l�ydetty��n k�vi h�n
perheenhuoneesen heitt�m��n majakakun ja kalakukon, jotka on tapana
antaa lahjaksi sille kauppiaalle jossa matkamies majataloa pit��.

Tupa oli sen ajan tavan mukaan, hyvin avara, kolmella leve�ll� ikkunalla
kolmessa jaksossa, puuluukut katua kohden, ruu'ut pienet, kortin
kokoset, lyijyll� kiinnitetyt, paksut orret katossa, valkostetut sein�t,
permanto hiekotettu ja suuren avoimen uunin ymp�rill� havuja. Korkea,
maalattu puukaappi seisoi yhdess� kulmassa ja siin� maitopyttyj� laesta
permantoon asti. Sen vieress� suuri kannellinen korvo naappuinensa
t�ynn� piim��. Pitk� maalaamaton, pesty puup�yt� ja samallainen penkki
anastivat yhden seinustan. Ikkunain v�liss� suuri tamminen saranap�yt�.
Samallainen veist�m�-kuvilla koristettu vaatekaappi seisoi mataloilla
pallojaloilla toisella sein�ll�. Talon tytt�ri� varten oli kangastellit
toisella puolla sen vastap��t�. Yhdess� kulmassa oli sein�kello
kaappineen ruusulliseksi maalattu ja joka kellon ly�m� aukeni luukku,
josta kurkisti k�ki kukkumalla kertoen kellon ly�m�t. Muutama puutuoli,
ruoka- ja avain-kaappi ja puolen tusinaa rukkia oli viel� huoneessa
n�ht�v�n�, eik� muuta mit��n.

Kehr�ten pellavia kahden tytt�ren ja kolmen piian seurassa, istui em�nt�

itse esinn�. Eukko oli k�rev�n n�k�inen, pukunsa pitk�, leve�raitainen
kotona kudottu naisnuttu ja p��ss� nuorimman tytt�ren Liisan kutoma
"tykki" ja lakki. Tytt�ret olivat melkein samanlaisessa puvussa, mutta
nutut pitk�uumaiset ja myssyt vehre�t. Kolmas nuori tytt� seisoi
maitokaapin luona kirnuamassa. Sen nimi oli Helena Paldanius, papin
tyt�r T�rn�v�lt� ja talonv�en sukulainen. H�nell� oli valkonen esiliina,
kiverretyt hihat ja kerman pisara tyls�p�isen nen�n p��ll�.

Iloisesti ja yst�v�llisesti silm�ili Helena neiti sis��ntullutta soreata

talonpojan poikaa. V�h�n ujostellen laski t�m� tuomisensa p�yd�lle,
noikkasi monioita kertoja, oikialla jalalla raapasten permantoa, kunnes
vasemmalla k�dell� pyyhk�si tukan otsaltansa. Oikean kurotti h�n ensin
em�nn�lle ja sitten kaikille tytt�rille j�rjest��n, mutta Helenan k�tt�
h�n niin puisti ett� se huudata "varo kirnuani", josta toisille syntyi
paljon iloa ja vastedes monta muistutusta Helena-poloiselle.

Tervetultu oli Mikko ja Mikon riksit kaupan vaurastumiseksi. H�nest�

tuli aikaa my�ten talon taitava "puukhollari" ja vihdoin jo ensim�isest�
kohtaamasta rakastetun Helenan mies ja oma is�nt�ns�, sek� koko
Pohjanmaan Wacklini-suvun esi-is�. Ensin vastaanotti h�n vanhan is�ns�
toivosta kutsumuksen syntym�-seurakuntansa lukkariksi, asui siell�
onnellisena ja tytyv�isen� is�ns� kuolemaan asti; muutti sitte vaimonsa
ja ensim�isen poikansa kanssa Ouluun, jossa v. 1717 p��si
posti-pehtuoriksi.

6.

Iso-muori

Oikein kunnon eukko oli vanha iso-muori, joksika koko suku h�nt� kutsui.
Rehellisell� vanhan ajan hyv�ntahtoisuudella, lausui h�n aina
mielipiteens� suoraan eik� suinkaan sanoja valinnut, vaikka usein ja
syv�sti kumarteli, milloin arveli asiain niin vaativan.

Er��n� kes�iltana oli pari Turkulais-rouvaa ihan odottamatta tulleet

Raahesta Ouluun kahdeksan penikulman matkan eukon luoksi vieraisiin.
Em�nt� vastaanotti heid�t yst�v�llisesti ja laittoi heille vuoteen
samassa suojassa, jossa omakin makuusiansa oli.

Sin� y�n� ei eukon tullut tavallisen makea uni ihan

ruuanlaitto-huolesta. H�nen oli tapa ��nin lausua aatoksensa. Nytp�
mummo nousi istualleen vuoteellensa, veti pari kertaa nuuskaa nen��ns�
tavallisin runsaammin, ��nin itseksens� pit�en seuraavan keskustelun:
"Mit� annan huomenna heille p�iv�lliseksi? Niinp� tulevatkin niin
odottamatta, ettei mitenk��n olisi voinut teurastaa tai muuten olla
valmiina vieraita vastaamaan. Mielett�m�t! He kyll� tiet�v�t t��ll�
yht�v�h�n kun siell�k��n olevan lihapuotia eik� kalakauppaa."

"Sisar hyv�, �l� meid�n t�htemme rupee vaivaa n�kem��n", lausui rouvista
toinen, joka ei viel� ollut nukkunut.

"Tuki suus' ja nuku y�ll�, kas niin tekee muut ihmiset", keskeytti h�nen
em�nt�ns�, "�l�k� huoli kuunnella toisten em�nnys-murheita; ja nyt --
hyv�� y�t�."

Vaikitetut ja matkasta v�syneet, nukkuivat vieraat v�hitt�in. My�h��n

aamulla her�tty�ns� l�ysiv�t em�nt�ns� hiljaa hiivistelem�ss� aamiais
p�yd�n luona toisessa suojassa. Jo ennen auringon nouseman oli h�n
antanut teurastaa, paistaa ja leipoa. Sen ajan tapainen suurus oli
valmis. Kukkurap�inen vati h�yryvi� paistinkaloja oli p�yd�n keskell�.
Nelj�ss� eri vadissa p�yd�n kulmilla, lohta keitettyn�, suolattuna,
savustettuna ja paistettuna. P�yd�n yhdess� p��ss� paistettu porsas
persiljaa suussa ja korvissa, peuran paisti toisessa ja kaksi
viilipytty� valkoisimmasta puu-laista keltainen kerma hohtava kuin
pilvet kes�sill� taivaalla. Pyreilev�� olutta kirkkaissa
hopeapikareissa, jotka kylm�st� utuisina n�yttiv�t vieraita odottavan.

Ilomielisen� hymyili eukko vieraillensa, kumarrellen ja syd�mellisesti

kiitt�en heit� yst�v�llisest� k�ynnist�ns�. Sitte vaati h�n heit�
sy�m��n kaikkia ruokia niin runsaasti, ett� viimein todenper�isen
rupesivat pahoin voimaan. Siit�p� eukko s�ik�htyneeksi ja vaati heid�n
juomaan suuren lasin jernestestamentti viinaa, mummon ainoa l��ke
kaikissa tapauksissa.

Seuraavana p�iv�n� l�htiv�t rouvat tervein� ja iloisina matkaansa,

hyvill� mielin kestitsemisest� ja yht� paljon ett� p��siv�t siit�.

7.

Perheen turva.

Er��n� kes�p�iv�n� oli Oulun maaherra, kenraali Carpelan ty�huoneessansa

kansselissa, jossa kirjoitti avoimen ikkunan ��ress�. Sen saman kohdalla
oli asetettu hoikat tikapuut katon nojalla. T�m� suuri pytinki oli
laamanni Holmbergin. Maaherran-viraston suojat olivat toisessa kerrassa.

Kaupunkiin oli tullut mies Kuusamosta, noin 50 vuotinen, ruma,

p�ivettynyt ja laiha raskaasta ty�st�, n�lj�st� ja murheesta.
Tervaisissa r��p�leiss� ja avojaloin oli poloinen varhain aamusta
seisonut odottaen maaherratalon vastaisessa porstuassa. Raskaita
huokauksia nousi h�nen raskautetusta syd�mest�ns� kenenk��n niit�
kuulematta, kunnes er�s koulusta tuleva lapsi h�nelt� kysyi, mit�
tahtoisi.

Murheenalainen mies vastasi: onkos korkia konsistoriumi itse kotona?

Lapsi vaan ymm�rsi miehen huolellisen muodon ja kyyneleen h�nen
silm�ss�ns�, jonka vuoksi kiiruhti noutamaan �itins�. T�m� heti �lysi
miehen aikomuksen olevan saada puhutella maaherraa, tai h�nelle
kansselissa antaa anomuskirjan. Nyt luuli h�n olevansa osotetulla
paikalla, mutta rouva neuvoi h�nt� selv�sti menem��n vastap�isest�
portista ja sitten ensim�isest� rapusta vasemmalle, niin olisi m��r�ns�
perill�. Paljon kiitellen ja kumarrellen, noudatti matkamies osoitusta
ja k�vi ilomielisen� yli kadun.

Nyt luuli mies olevansa osotetulla pihalla. Pitk�n silm�ilyn heitti h�n
tikapuille, katon nojalla seisoville, tuumaillen katon ei olevan niin
korkean kuin moni honka, jonka latvaan mets�stysmatkoillansa oli
kiivennyt.

Tikapuut luuli h�n olevan ne raput, joita h�nen piti nousta kansseliin,
mutta niit� koitettuaan olivat ne niin lahot, ett� puukappaleita lohkesi
h�nen k�siins�. Ne asetti h�n ihan paikallensa, lausuen: noin se on
ollut.

Vaikka kansselin matka h�nest� oli v�h�n vaarallinen, ei h�n kuitenkaan

kauan ep�illyt. N�hden ylh�ll� ikkunassa ihmisi�, jotka toki viel� eiv�t
olleet h�nt� huomainneet, ajatteli h�n: eih�n tikapuut t�ss� mit�tt�m�n�
seiso, ja koska ne muitakin ovat kannattaneet, niin tottahan ne minunkin
pit��.

Paperinsa otti h�n suuhunsa ja nyt lahoja tikapuita k�mpim��n yl�s.

Moniaat puolapuita murtuivat, mutta se ei h�nen mielt�ns� masentanut;
h�n vaan lujemmin piti kiini notkuvista sivupuista ja pitkitti
itsepintaisena ja tyynen� matkaansa. Jaakopin enkelit kai h�nt�
suojelivat, sill� ihmisvallassa se ei olisi ollut.

K�velty�ns� ikkunan kohdalle, jossa maaherra ahkeraan kirjoitti,

odottamatonta tulijaa huomaamatta, otti mies paperinsa yhteen, hattunsa
toiseen k�teen, surkealla ��nell� lausuen: "armollinen maaherra ja
korkea konsistoriumi", kurottaen papereitansa ikkunaa kohden.

Enemp�� ei mies joutunut lausumaan, kuin maaherra kiivaasti ja �re�ll�

��nell� k�ski h�nen menn� samaa tiet� kuin oli tullutkin.

Pel�styksest� oli mies melkein maahan pudota, sill� h�nen

paluumatkallansa katkesi taas kaksi puolapuuta. Mutta h�n oli
Suomalainen ja itsepintainen: yksin k�sin piti h�n kiini viel� monta
sylt�� maasta; hatun piti h�n toisessa ja paperin suussa, itse riippuen
ilmassa. Voimansa rupesivat loppumaan, jonka varsinkin vaikutti niin
suuren herran l�hell� olo.

Herrat vaalistuivat t�t� n�hdess��n ja itse maaherra k�ski avuksi.

Kaikki juoksivat kiiruhtain ja k�ysi saatiin onnettoman uumalle ennen
kuin h�nen voimansa per�ti loppuivat.

Hengen vaaralla ja k�yden avulla vipusi h�n tikapuun reidelle. Maaherran

ja kaikkein toisten yhteisell� avulla saatiin mies vihdoin ikkunasta
sis��n.

Typer� ja pelonalainen oli nyt mies, mutta onnensa ja asiansa

tarkoituksen oli h�n voittanut. Jalomielinen maaherra luki h�nen
anomuskirjansa ja paperinsa, joista n�ki ett� t�m� kunnon mies 30 vuotta
ty�ll�ns� oli el�tt�nyt k�yh�t vanhempansa ja kaksi sisarta, joista
toinen virheenalainen ja toinen k�yh�n uudisasukkaan leski, jolla oli
monta lasta. Nyt oli mies k�ynyt yli 40 peninkulman hakemaan oikeutta 80
vuotiselle is�llens� saada verottomasti nauttia uudistaloa, jonka
korpeen oli raivannut, sill� kruunun maksujen aika oli tullut, mutta
mist� otti rahaa monihenkinen perhe, joka teki raskasta ty�t� sy�den
pettuleip��. Heill� ei ollut mit��n. Mieron tie tai n�lk��n kuoleminen
olisi ollut vanhusten, samoin kuin toistenkin kohtalo, ell'ei
jalomielinen poika olisi t�t� keinoa koetellut. Yleisesti voi sanoa,
ett� Suomalainen mieluisammin kuolisi kuin kerj�l�iseksi rupeisi, jos
uskonto ei k�skisi osaansa k�rsiv�llisyydell� kantaa. Maaherra suostui
Kuusamon miehen pyynt��n ja viel� lis�ksi toisten kanssa kokosi
melkoisen rahasumman t�lle perheen turvalle, joka ilokyynelin ja
siunauksilla palasi omaistensa luokse.

Lahot tikapuut, jotka er�maan-mies luuli maaherran-viraston rappuiksi,

tulivat siis h�nen ja h�nen omaistensa pelastuskeinoksi
viheli�isyydest�.

8.

Kaarle Saksa

Kaarle Saksa oli kaupungin kirkkoherran apulainen. Sivistynyt, hauska

seuramies, rakastettu ja arvossa pidetty opettaja ja yst�v�, oli h�n
jokapaikassa tervetullut. Vilkas muotonsa osotti hyv�� syd�nt�. H�n oli
nerokas ja hyv�nluontoinen, vartaloltansa pitk�, sinisilm�inen ja
valjumuotonen. Oltuansa jonkun ajan Oulussa, muuttui nuoren papin luonto
ihan toiseksi. H�n rupesi seuroja v�ltt�m��n, k�vi surullisena ja
miettiv�n� saamatta y�nlepoakaan. Tunnittain n�htiin h�nen istuvan
kosken reunalla Pokkisenm�en alla, mutta estelem�tt� seurasi h�n siit�
yst�vi�ns�, jotka kokivat h�nen raskasmielisyytt�ns� h�lvent��. Mutta
heid�n yrityksens� oli turhat; sairasmielisyys kasvoi yh�, syyst� ettei
h�n mielest�ns� saanut pois nuorta tytt��, joka jo oli toisen kanssa
kihlattu.

Vihdoin tuli t�m� onneton niin hurjaksi ett� oli vahdattava. Mutta
monasti karkasi h�n, ja �lykk��mpi kun moni viisas, meni h�n sinne,
minne tahtoi.

Er��n� valoisana kes�-y�n� her�si nuori morsian, jota raivomielinen niin

toivottomasti rakasti, siit� ett� kuuli jonkun h�nt� puhuttelevan.
S�ik�hdyksens� on ymm�rrett�v� n�hdess��n hurjan vuoteensa ��rell�
polvillaan. Hullu-��nisesti nauraen, pyyt�� h�n h�nt� levollisesti
sulkemaan silmi�ns�, sill� h�n muka ei siet�isi kolmea aurinkoa yhtaikaa
(nouseva aurinko pilkotti ikkunasta). "Jos nukut taikka valvot, olet
minun silmiss�ni yht� ihana; vaikka olisit kymmenen vuotta haudassa
maannut, niin sittekin sinun tuntisin. Olethan sin� Vapahtajani �iti,
neitsyt Maria! Min�k� en sinua tuntisi?" Nyt yritti h�n suudella h�nt�,
mutta samassa n�ki tytt� kaksi v�lkkyv�� pistoolia povitaskussa.
Pelj�styksest� oli l�hes menehty�. H�n ei edes voinut ��nt��k��n, kuin
samassa kuului ��ni� kadulta, jotka hakivat karannutta raivoa, mutta
t�m�p� kuuli ja n�ki nekin. Yht'�kki� viritti h�n pistolein hanat.
Toisella tarkoitti h�n tulijoita, toisella tytt��, joka ei muuta voinut,
kun k�det ristiss� huo'ata: Herra, ota minun henkeni!

Mutta nytp� raivo itkien viskasi pois aseet. "Anna anteeksi, sin� pyh�",
niiskui h�n; "enh�n se min� ollut, joka pistolin viritin sinua kohden;
se oli pahahenki itse! Ei, tuhat kertaa mieluisammin kuolisin!" Mutta
samassa tavotti h�n niit� taas; vaan ne jo olivat vartiain k�siss�. Nyt
tytt� taas rohkeni hengitt��, mutta pelj�styksest� j�i h�n monta p�iv��
kipe�ksi.

Saksa oli ensin k�ynyt er��n yst�v�ns� luona ja sielt� ottanut

pistoolit. T�nne tultua oli l�yt�nyt avaimen, hiipinyt niin hiljaa
etusuojan l�vitse ettei siell� makaava palkollinen sit� kuullut
ennenkuin hakijatkin olivat sis�ss�.

Mielen-sairautensa kautta menetti Saksa virkansa, mutta muutaman vuoden

kuluttua oli h�n taas terve ja p��si kappalaiseksi Hyrynsalmelle. H�n
k�vi naimisiin, eli onnellisena ja tyytyv�isen�. Mutta taaski k��ntyi
h�n hurjaksi ja lunastettiin sitte Kronobyn hulluinlaitokseen. Nuori
puolisonsa seurasi h�nt� sinne ja kiitos h�nen seuralle ja siell�
saamalle hoidolle, tuli h�n kuusi vuotta siell� oltuansa ihan terveeksi.
Mutta kuin h�n oli parantumattomien luvussa, ei huolittu h�nen
pyynn�st�ns� p��st� vapaaksi. Vihdoin karkasi h�n sielt� ja k�vi
jalkaisin Turkuun. Siell� k�vi h�n konsistoriin, valitti k�rsim��ns�
v��ryytt� ja vaati vapautta. H�n puhui niin selv�sti ja v�kev�sti, ett�
se liikutti ja kummastutti koko konsistorin. H�n sai vapautensa ja heti
senj�lkeen kappalaispaikkansa Hyrynsalmella.

L�hes 30 vuotta onnettomuutensa j�lkeen Oulussa, halasi h�n tavata

siell� olevia sukulaisiansa ja yst�vi�ns�. Siell� oli kappalaispaikka
avoin. H�n haki sit� ja p��si vaalille. Ilolla kohtasivat siell� olevat
yst�v�t vanhan opettajansa.

Sunnuntaina, jolloin koetussaarna oli pidett�v� ja h�n nousi

saarnastuolille, liikutti h�nt� sanomattomasti se, mik� kohtasi h�nen
silmi�ns�. Suuri kirkko oli v�ke� niin t�ynn� ett� paljo, joilla ei
ollut tilaa sis�ss�, seisoivat ulkona. Vanha opettaja tunsi joukossa
yst�vi�, tuttavia ja monta rippilastansakin, jotka kyynelsilmin
odottivat kuulla entisen rakastetun opettajansa ��nt�. ��neti tuli h�n
ensin monta rukousta, sitte tahtoi korottaa ��nens�, mutta ei voinutkaan
sill� syd�mens� tunteet olivat liian v�kev�t. Ensin purskahti h�n
katkerasti itkem��n, sitten h�mmentyiv�t silm�ns� ja muotonsa k�vi
hurjan n�k�iseksi. Sitte rupesi h�n ��nin tervehtim��n yst�vi�ns� ja
tuttaviansa. "Kas veikko Keckman", huudatti h�n, "miten olet jaksanut
sitten kun viimein tarjoit meille hyv�� kotopantua olutta suuresta
hopeakannustasi, jonka jalusteella oli apostolein kuvat ja sotamies
kannella? -- Hyv�� p�iv�� veikot Niska ja Wacklinit! Montako tuhatta
tynnyri� tervaa olette pieksi keitt�neet t�n� vuonna Pikisaarella? --
Kas yst�v� �berg! Muistatko, miten Blommi pisti pienen el�v�n kalan sun
viinapottuusi? Sinun, veli Antell, n�in viimeksi Kajaanissa k�r�j��
pit�m�ss�. -- Kaikkihan min� teid�t muistan Julinit, Mellinit ja
Collinit, Nylanderin, Polvianderin, Ulbrantin ja viisastelia Kantin.
Muistatko, veikko, mitenk� paisti karkasi, kuin kenraalin olit
p�iv�lliselle kutsunut?"

N�in pitkitti h�n joutavaa tarinoimistansa. Kirkkov�en valloitti synke�

mieli ja v�hitt�in hiipi yksi toisensa per��n ulos, niin ett� kirkko
vihdoin j�i tyhj�ksi. Sitte nousi muutama mielipuolen yst�vist�
saarnastuoliin, ottivat ja veiv�t h�nen kotia.

Hyrynsalmessa tuli h�n taas selv�ksi ja eli monta vuotta t�m�n

surullisen tapauksen j�lkeen.
9.

Koirankuonolainen.

Kauppias Posseniuksen satavuotinen leski oli kaupungin ivallisin, mutta

ei suinkaan niin pelk��m�t�in kuin miehens� esi-is� Knut Posse, mainio
Viipurin pamauksesta. H�n oli Oulussa syntynyt suku-nimell� Fagerholm.
Taloudessansa toimellinen eukko, on h�n muistettava siit�, ett� h�n n�ki
1714, 1743, 1788 ja 1808 vuosien sodat. Ensim�isen sodan aikana oli h�n
lapsena vanhempiensa seurassa hengen vaaralla paennut metsiin ja
er�maihin. Toisen aikana oli h�n jo naimisissa eik� pienen lapsen kanssa
voinut paeta vaikka moni muu niin teki.

Miehens� oli poissa. Talossa oli majotettu ven�l�inen kenraali. H�nen

l�sn�olo varjeli sen ry�st�st� ja muusta v�kivallasta, niin ett� eukon
ei juuri mit��n ollut pelk��mist�, mutta lapsuudesta h�ness� asuva kauhu
vaikutti toista.

Vaston kenraalin kieltoa tuli er��n� p�iv�n� h�nen huoneesensa kalmukki.

Miehen muoto oli villi, kasvot vaskenkarvaiset, nen� tyls�p�inen, otsaa
ei ensink��n mustan, karkean tukan alla, joka n�ytti tunkevan puolen
korttelin matkalla toisistaan py�riviin silmiin. Leve�st�
paksuhuulisesta suusta kiilsi pitk�t valkoset hampaat. Leukaa ei
miehell� ollut enemp�� luin otsaakaan. Kalmukki-poloinen ei suinkaan
pahaa tarkottanut, mutta rouva, joka nyt luuli n�kev�ns�
koirankuonolaisen, s�ik�htyi niin, ett� tuli hermottomaksi ja ihan
kuuroksi.

Kolmannen sodan onnettomuuksia ei Oulu joutunut koettelemaan, lukematta

sodan aikaisia tautia.

Viimeisen sodan aikana rukoili tuo jo l�hes satavuotinen eukko Jumalaa

saada kuolla n�kem�tt� kaupunkia viel� vihollisten vallassa. Rukouksensa
tuli kuulluksi, sill� h�n nukkui hiljaisesti p�iv�� ennen ensim�isen
ven�l�isen rykymentin kaupunkiin marssimista, joka tapahtui Antin
p�iv�n� v. 1808. Mutta t�m� tapahtui niin rauhallisesti, ett� eukolla ei
suinkaan olisi ollut ylellisen pelvon syyt�.

10.

Hyvin-viisaan kahdenkertaiset h��t.

Kaupungin pormestari Timbom oli lihava, hyvin jaksava herra, jonka

suuret harmaat silm�t n�yttiv�t kaikkia kummastelevan, varsinkin jos
peiliss� tapasivat hyvin-viisaan pormestarin oman jauhotetun p��n ja
loistavat kasvot ja sen muuten sile�ss� aavassa oman pienen suunsa ja
nen�ns�. Mitaltansa oli herra pormestari keskinkertanen ja h�nen
leve�ll� sel�ll�ns� heilui tukka-piiska. Virkanutussa suuret kullatut
napit ja sen takataskusta kurkisteli sininen nuuskaliina. Polvihousut,
samoin kuin keng�t koristetut hopea-soljilla. Muitakaan, senaikaisia
koristusaineita ei puuttunut pormestarin asusta, kuin rouvinensa k�vi
tuulittelemassa.

Rouvansa ei my�sk��n ollut mik��n pila-eukko. H�nen ep�suosioonsa joutui

v�ltt�m�tt�m�sti jokainen, joka h�nen miest�ns� ei kunnioittanut
hyvin-viisaaksi. Muuten oli h�n aina ja kaikkiin tyytym�t�n, samoin kuin
itse pormestari oli pitk�mielinen ja k�rsiv�inen. Molemmat olivat
taikauskoset ja yksinkertaiset.

Ne olennot, olin sanoa luontokappaleet, joita pormestarin rouva

enimmiten rakasti, olivat h�nen miehens�, kanansa ja valkonen kissansa,
jota "Sokuriksi" sanottiin. Syyst� ett� luonto oli rouvalta kielt�nyt
omia perillisi�, kohteli h�n kissanpoikia kaikella �idillisell�
helleydell�, jonka palkkioksi sai sulaa maksutonta iloa.

Morsius-aikana oli pormestarinna kauniin maineessa, jonka ansaitsikin

v�lkkyv�in silm�ins�, valkoisen pintansa, punaisten huulten ja
poskeinsa, sek� korkean nen�ns� vuoksi. Vartalonsa oli korkea, uumansa
hoikka, k�det ja jalat pienet.

T�m� itse mielest�ns� niin ylev� rouva oli nyt jo kuitenkin

harmaap�inen, ylellisesti lihava riippuvin poskin, nurkuva ja miest�ns�
ep�ilev�.

Er��n� p�iv�n� vei eukko puolisonsa koreaan kammariinsa, johon ei ket��n

vierasta laskettu, vaikka h�n kyll� kynnykselt� n�ytteli sen
siniruusuisia sein�papereja, kirjavaa sohvaa ja istuimia p�hkin�puusta,
lootap�yt�� ja suurta kultaraamista peili�. Yleisesti oli t�m� suoja
siisti ja puhdas, mutta sen eteisess� salissa oli kaikki riipin raapin.
Vaski-astiat ky�kiss� olivat em�nn�n kunniaksi aina kirkkaat.

Er��n� p�iv�n�, niinkuin jo sanoimme, sai hyvin-viisas pormestarimme sen

suuren kunnian rouvansa seurassa p��st� koreaan kammariin. Siell� asetti
h�n h�nen tuon suuren peilin eteen, kysyen ilosta hymyellen, eik� ukko
huomaisi heid�n viel� olevan hyvin kaunis pariskunta. Ukko pullisti
suuret silm�ns� viel�kin suuremmaksi, tarkemmin mietti�ksens� asiaa ja
sen seurauksia. Mutta olleen aina totta puhuva, lausui h�n vihdoin
hyv�mielisesti: "hm, hm, tuota -- noh kyll� -- 40 vuotta takaperin."

"Etk� h�pee!" tiuskasi pormestarinna ja kenokaulassa k�yd� sipsutti h�n

kammarista, heitt�en sinne pormestarin, joka nyt oli sek� pelj�styksiss�
ett� katuva, ajatellen mitenk� pulastansa p��sisi. Ukko milloin tuijotti
kattoon milloin ikkunaan, siksi ett� rouvan vinkuva ��ni vihdoin kuului
lausuvan: "korjaa luus' sielt�, ettet sokase koreaa kammariani."

Nytp� ukko sukkelaan sai hattunsa ja keppins� ja niin raastupaan, jossa

kysymys oli saisivatko kaupungin nelijalkaiset, niinkuin t�h�nkin asti,
estelem�tt� ja luonnollisessa viattomuuden tilassa mielt�ns� my�ten
k�vell� kaduilla.

Virastosta kotio tultuaan, sai pormestari viel� kiivaita muistutuksia

huonosta ihanne-ajustansa ja lis��ntyv�st� kylm�kiskoisuudestansa
pormestarinnan suloa kohtaan. Mutta siit� hetkest� p��tti lemmellinen
rouva avata miehens� silm�t ja tehd� h�net niin rakastuneeksi kuin
nuorenakin oli ollut, sill� h�n v�itteli olevansa kyll� keinokkaan jos
vaan tahtoi, ja sen oli nyt toteen n�ytt�v�.

Pormestarinna tunsi er��n noituri-Anna nimisen akan, joka kyll� ei

asunut kaupungissa, mutta tuli sinne ajottain rahallista ammattiansa
ajamaan. Se oli j�ttil�isen suuruinen eukko, v�kev� ja leve�suinen, joka
suurilla hampaillansa yht� helposti puri rautanaulan poikki kuin tyt�t
langan p��n. T�lle ilmoitti rouva mik� h�nen syd�nt�ns� raskautti. Vanha
Anna kuunteli tarkasti ylev�� yst�v��ns�. Kuin velho oli vaatinut ja
saanut suuren lasin viinaa, jonka sis�llyst� taikalukuja h�pisten
katseli, kys�si h�n, oliko h�nen miehens� viel� h�nelle kaikissa
kuuliainen. T�h�n saatuaan my�nt�v�n vastauksen, viskasi eukko yht�kki�
kaiken viinan kurkkuunsa, juhlallisesti lausuen: "sittenp� ei h�t��,
jahka vaan teette kaikki, mit� min� k�sken."

T�m�n lupasi rouva iloisena.

"Teid�n t�ytyy, sanoi noita, pukeuta vanhaan morsiuspukuunne, samoin

my�s herra pormestarin; sitte k�yd� pime�ss� hautausmaalle, siell� luen
min� luvut, niin sitte saatte n�hd� tulevanne yht� onnelliseksi kun
naimisenne ensi p�iv�n�."

L�pi-iloisena kiiruhti pormestarinna kotio valmistustoimihin.

Mutta ukko pormestaria oli t�ll� kertaa rouvansa tuumiin melkein

taipumaton. Paljon kyyneleit� ja rukouksia oli tarvis, ennenkuin sai
miehens�, joka muuten oli kyll� n�yr� ja kuuliainen, vast'uudesta
rupeemaan sulhaseksi, mutta vihdoin �it� ja p�ivi� h�nt� kaikin tavoin
piinattuaan, sai h�n h�nen my�ntyneeksi.

Pime�n� syysiltana kello 11 oli pormestarinna vaatetettu entiseen

morsiuspukuunsa. Sen aikaisia koristuksia oli eukolla ylt�kyllin. Itse
pormestari tuli t�st� niin liikutetuksi ett� pukeutui h�nkin vanhaan
virkanuttunsa ja miekka kupeelle. Niin oli siis pormestarikin
nuoruutensa puvussa, vaikka kyll� vaivaloisesti, sill� nuttu oli niin
ahdas ett� pormestarin k�det seisoivat kuin myllynsiivet, joten
parhaimmalla tahdollakaan ei saattanut rouvaansa likist��. Mutta rouvan
l�nninki taas oli samasta syyst� runsaan puolen kyyn�r�� auki
takapuolella, joten siis etupuolla virhe oli n�kym�t�n.

Morsian pani vihkim�sormuksen sulhasen vasempaan pikkusormen ja

kaksikulmainen hatun h�nen oikiaan k�teens�.

Nyt kutsuttiin noituri-Anna toimitusmieheksi. Julkisesti n�kyi sen t�t�

ennen luontoansa viinalla hyv�sti vahvistaneen, eik� se ujostellutkaan,
vaikka herrasv�en puku h�nest� kyll� n�ytti oudolta. Yksi yhteinen
p��llisvaate viskattiin parikunnan hartioille ja niin liikkeelle.
Kummasteleva ja h�mm�stynyt piika sai k�skyn tulla salalyhdyll�
valaisemaan, vaikka ulkona melkein tuimasti tuuli.

N�in varustettuna kulki nyt hyvin-viisas pormestarimme morsiamensa

kanssa hiljaa hiipien hautuumaalle.

Sinne tultua asetti noita heid�t avoimen haudan yhdelle puolelle, itse
astuen toiselle. Kummallinen n�k� oli noita-akan kolkko muoto, pitk�
vartalo ja paljaat jalat, lyhdyn ep�vakaisen valon valaisemat, y�llinen
tuuli oli kiihtynyt myrskyksi. �kisti tempasi tuulenpuuska huivirentun
noidan p��st�, niin ett� sen harmaa tukka liehui ilmassa h�nen rumain
poskeinsa ymp�ri, sen silm�t py�riv�t p��ss� ja vahtova suu oli irviss�.
Esiliinan oli noita sitonut kaulaansa kaiketikin papin kapan asemasta.

Sek� morsian ett� ylk� vapisivat kauhusta ja kylm�st�, kuin noita

viivaili suurella puukolla jokaista ilmansuuntaa kohden ja vihdoin
tavotti sen k�rell� sulhasen syd�nt�. Kolkolla ��nell�, ja sormella
osottaen hautaa �r�hti h�n: "sin� olet kuollut; astu hautaasi."
Vaikka ep�illen, ei pormestari tiennyt muuta neuvoa kuin totella. Piian
avulla laskeutui h�n sinne alas ja paneutui pitk�lleen k�det hajalla ja
liikkumattomana.

Samanlaisen k�skyn saatuansa laskeutui sinne morsiankin ruveten maata

sulhasensa k�sivarrelle.

Sitte luki noita jonkuntapaisen hautaus luvun, jota seurasi monta

eriskummallista loihtolorua. Kime�ll� ��nell� k�ski h�n heit� vihdoin
nousemaan yl�s tullaksensa uudistetuiksi.

Paljolla vaivalla sai piika pelj�styneen morsiamen ja �k�styneen

sulhasen yl�s haudasta. Varsinkin kiukutti pormestaria se seikka, ett�
kuin nyt noidan k�skyn mukaan parikunta piti ruveta uudesta vihkim��n,
niin n�kyi joukko k�skem�tt�mi� vihkivieraita, joita lyhdyn valo ja
uteliaisuus oli koonnut noita kummallisia vehkeit� katsomaan.

Pormestari ei mitenk��n j��nyt sinne en��, vaan veti vastahakoisen

morsiamensa kotiin. Noita ja piika seurasivat per�ss�.

Rouvan suurella vaivalla jo n�in paljon menestynyt toimi oli siis

turhaan menem�isill��n, jota ei mill��n tavalla tahtonut niin laskea.
Melkein v�kisin p��tettiin menot kotona.

Mutta t�st� raakuuden ja taikauskon ty�st� ei seurannut sit�, mit�

pormestarinna odotti. H�nt� noudatti kosto. Sill� miehens�, vaikka
muuten kyll� huonop�isen� pidetty, houkutteli taloonsa yhden kaupungin
ihanimmista tytt�l�ist�, er��n kahdeksantoista vuotisen immen, jota
kaupungin ylimm�tkin lepert�j�t olivat tavotelleet. T�m� kevytmielinen
tytt� t�rv�si pormestarin maineen ja avio-onnen, ja harmista k��ntyi
pormestarinna sukunsa suureksi murheeksi heikkomieliseksi ja hulluksi.

11.

Koski ja Pikkarainen.

Mainio Oulunjoki ja sen suuri koski ovat paikkakunnan suurin luonnon

merkillisyys. Jo t�t� ennen olemme muutaman sanan niist� maininneet.

Koskenniskaksi sanotusta paikasta vaahto virta kaksihaaraisena

saaristo-ryhm�n ohitse. Yksi n�ist� haaroista on Niskakoski. Muinoin oli
sen vesi paljon kuohuvampi, my�hemmin on se hallituksen toimesta
valtiovaroilla tullut peratuksi. Kosken keskell� oli karia ja kivi�,
jotka estiv�t veden juoksua v��nt�en koskea pahoiksi py�rteiksi. Mutta
rohkeat ja j�ykk�mieliset Suomalaiset eiv�t pelj�nneet Vellamon salaisia
voimiakaan. Sill� juuri Koskenniskan l�vitse k�vi paikkakunnan etevin
kulkuv�yl�. Suurin osa Oulun ulosviem�st� tervasta ja mets�ntuotteista
tuli kaupunkiin juuri tuon kuohuvan kosken kautta. Mutta niin vaikea oli
kulku sen l�vitse, ett� siihen oli tarvis eritt�in harjaantuneita miehi�
veneitten kuljettajiksi. Sellaiset kosken uroot olivat valan tehneit�
paikkakunnan uljaimpia nuoria miehi�.

Soma oli n�hd� noiden pitk�in ohuista laudoista rakettujen venhetten

raskaan lastinsa kanssa hurjaa vauhtia kivien keskitse tulevan kuohuvaa
virtaa my�ten. Mutta per�miehen tarkka silm� ja v�kev� k�si osasi
kuitenkin antaa venheelle oikean suuntansa py�rretten ja karien
keskitse.

Oulun koskenlaskijoista mainioin oli Pikkarainen, jonka talo oli

nelj�nnespenikulman Oulusta. Mies oli varallinen, h�nell� oli rakastettu
vaimo ja kaunis tyt�r. Pikkaraisen Liisulle oli naimatarjouksia tehneet
kaupungin kauppiaatkin h�nen sek� ihanuutensa ett� varallisuutensa
vuoksi, mutta h�n otti vihdoin miehen omasta talonpojan-s��dyst�ns�.
Itse ukko Pikkarainen oli vartaloltansa pitk� ja pulskea mies. Kuningas
Kustaa Adolfin puolisoinensa Oulussa k�ydess� sai Pikkarainen heille
n�ytt�� kuntoansa.

Virran rannalla kosken liehuvimmalla kohdalla oli rakettu parvi ja sen

pohja peitetty sinisell� veralla. Kuninkaalliset seuroinensa siit�
katselivat koskenlaskijaa.

Kosken yl�puolla oli koskivenhe suurimpaa lajia ja siin� Pikkarainen.

Airoja k�ytti kaksi talonpoikaa. Pikkarainen itse per�ss� kes�isess�
juhlapuvussaan, punainen liivi ter�s-nappinensa, kirjava silkkihuivi
kaulassa ja leve�t lumivalkeat paidan hihat. Hatussa v�lkkyi ter�ssolki.
Nyt k��ntyi kokka koskea kohden, vauhti lis��ntyi ja nuolen
pikaisuudella, kiiti se alas kosken vahdossa usein n�kym�tt�m�n�, niin
ett� katselijat toisinaan n�kiv�t vaan Pikkaraisen v�lkkyv�n
hatun-soljen voittamansa kosken hyrskyst�.

Norrk�pingin valtiop�ivill� v. 1800 tuli Pikkarainen

herrainp�iv�mieheksi. Motala-virran koski t�m�n kaupungin luona kehotti
rohkean koskenlaskijan koettamaan t�t�kin, josta h�nen osaksensa tuli
yleinen ihmetteleminen. Rakentamassansa venheess� laski h�n
kuninkaallisen perheen, monen vieraan ja lukemattoman katselija-joukon
n�hden kevyess� veneess�ns� Motala-koskesta.

N�ilt� herrainp�ivilt� kotio tullessaan oli Pikkaraisella kaksi

kunniarahaa rinnassa. Oltuaan v. 1808 Porvoon valtiop�ivill�, antoi
h�nelle keisari Aleksander kolmannen kultaisen punaisessa rihmassa
kaulassa kannettavan.

Niinkuin sanoimme, on koski jo perattu niin ett� t�t� nyky� k�y helposti
sit� kulkea. T�m� koskenperkaus saatiin toimeen varsinkin maaherra
Stjernserantsin huolesta. Iloiten katseli h�n, miten muutamat miehet
er��n� p�iv�n� kuljettivat venett�ns� korjatun kosken l�vitse. H�nen
kysymykseens�, eiv�tk� olleet iloiset niin helposti p��st� koskesta,
vastasi vankka Suomalainen: ompa t�st� p��sty ennenkin.

Ihan Raattisaaren l�hell� kosken lopulla on lohipato, josta mainiota

Oulunlohta pyydet��n. Mutta talvellakin oli Oulunjoella luonnon
n�ytelmi� n�ytett�v�n�. Parhaimpia on j��nl�ht�, joka varsinkin on outoa
etel�maalaisista, jotka sattuvat sit� n�kem��n.

Er�s senlainen tuli t�rkeiss� asioissa huhtikuun viimep�iv�n� Ouluun.

Heti paikalla kysyi kestikiivarilta, saisiko luvan n�hd� suurta
j��nl�ht��, josta oli kuullut maineen. Is�nt� vastasi sen olevan
kaikille vapaan. T�st� iloisena tahto h�n tiet�� j��nl�ht�p�iv�n.
Kestikiivari sanoi sen olevan toukokuun 10 p.

Vaikka kyll� kiire matkailijalla oli, p��tti h�n odottaa nuo kymmenen
p�iv��, saadaksensa t��ll� pohjoisessa n�hd� sellaista, mit�
kotomaassansa oli mahdoton. Ik�v�sti kului vieraan aika paikkakunnalla,
jossa h�nen mielisi�ns� ja h�nen maansa tapaisia ajanvietteit� ei ollut.
Mutta vihdoin tuli odotettu p�iv�. Varhain kiiruhti vieras osotetulle
paikalle Pukkisenm�elle. Koko tunnin katseli h�n v�sym�tt�m�sti j�it�,
joita jo kyll� odotusaikana oli tottunut n�kem��n. H�nt� nukutti, sill�
tavallista varemmin oli noussut ollaksensa aikanansa paikalla. Mit�
enemm�n aika kului, sit� useimmin katsoi h�n levottomana kelloansa,
mutta j�ykk�n� ja liikkumattomana makasi j�� vaikka jo oli syd�np�iv�.
N�lk� vaati matkailijan majataloon, jossa kiiruhtaen s�i p�iv�llisens�
ja sitte sukkelasti koskelle takaisin, ettei vaan j�isi n�kem�tt�
odotettua j��nl�ht��, jonka alkuhetki oli ep�tietoinen, sill� poissa oli
kestikiivarin is�nt�, ainoa mies, jonka sanottiin se ehk� tarkoin
tiet�v�n.

Viel� monta tuntia pysyi matkailija paikallansa mutta, odotuksensa oli

turha. Vihdoin loppui h�nen k�rsiv�llisyytens�. H�n kepill�ns� pieksi ja
jalvoin potki kuoressa olevata maata, mutta j��t j�iv�t yht�
liikkumattomiksi, kaikista kiiruhdusyrityksist� huolimatta.

H�m�r�n tullessa suuttui matkailija en�� odottamasta. Pahoissa mielin

kiiruhti h�n majataloon kiivaasti toruen kestikiivarin valheestansa.
Tukevamman syyn puutteessa puolusteli t�m� itse�ns� sill�, ettei olisi
uskottava sit�, jota sanotaan huhtikuun ensim�isen� tai viimeisen�
p�iv�n�.

�k�isen� pyysi vieras hevosia ja l�ksi matkaansa viel� samana y�n�.

Seuraavana p�iv�n� nousi v�kev� tuuli, joka mursi j��t ja pani ne

liikkeelle. Koski kohisi tavallista rajummin, joka heti kutsui sadottain
ihmisi� n�kem��n vieraan niin hartaasti odottamaa j��nl�ht��. Vesi
kohosi nosten niin korkealle, ett� j��lohkareet joko nostivat, siirtiv�t
tai kaatoivat ranta-aittoja ja �yr�stens� yli paisunut koski raivosi
kahta v�kev�mmin. Et��lt� n�hden olivat j��lohkareet purjehtivan
laivaston n�k�iset.

N�m� suuret j��kappaleet monasti toivat muassansa rannoilta irti repimi�

esineit�. Er��n j��lohon p��ll� oli mylly. Venheit�, tynnyri�, hirsi� ja
kivi� oli useimmin. Rannoilla hyppiv�t pojat irtainten j��kappalten
p��ll� sukkelasti siirtyen yhdelt� toiselle ennenkun tuli lian my�h�ksi.

Er�n v�rj�rin ty�huone oli vaarassa tulla joko muserretuksi tai j�itten
viem�ksi. Huolettomasti katseli omistaja t�t�. H�nelt� kuin kysyttiin,
eik� vaaraa pelk�isi, vastasi h�n: ei h�t�� mit��n; se on
palovakuutettu.

Alkaen �mm�koskelta, lis��ntyi p��-joukkoja, kunnes kulkivat alas kaikki

Oulunjoen putoukset ja p��sty�ns� Niskakosken saivat vihdoin lev�t�
Pohjanlahden helmoissa. Mutta pakkaistalvina, jolloin meren j�� on niin
vahva ettei tunkevat virran j��t voi sit� s�rke�, kokoontuu niit�
summassa virran suuhun. Juoksussansa n�in estettyn� kohoaa virran vesi
kaupungissa julmasti, uhaten vahingoita tehd�, mutta useastikin
murskaavat virran j��t vastaisensa merij��n ja rauhallisessa yhteydess�
k�yv�t molemmat valtameren avarassa helmassa sulamaan.

Putouksen yl�puolla Erkkolan luona k�vi talvitie virran yli. T��ll� kuin
virran t�hden ei ollut j��t�, laitettiin sit� siihen levollisesti.
Maamiehet, n�et, kiinteimm�st� j��st� pitkinp�in virtaa hakkasivat irti
j��kappaleen, niin pitk�n kun virta oli leve�. Sitte annettiin virran
v�hitt�in vied� se muassansa k��nt�en sit� niin, ett� sen toinen p��
tuli rannalle, kunnes virta k��nsi sen toisen p��n toiselle rannalle.
Kovat pakkaset j��dyttiv�t sen niin lujasti kiinni rantaj�ihin, ett�
sit� k�vi hevosilla ja kuormilla ajaminen. T�llaista j��tiet� sanottiin
sillaksi. Sellainen silta rakettiin joka talvi uudestaan virran yli, ja
juuri sen irti k�yminen ennustaa yleist� j��nl�ht��.

12.

Eriskummallinen m�en-lasku

Kummallisista tapauksista kosken luona, tai oikeimmin sanoaksemme

koskessa, ansaitsee seuraava j��d� j�lkimailman muistiin. Se onkin
luonnoltansa ihan pohjoismainen talvitapaus, joka muissa maissa olisi
mainioksi tehnyt tapauksen sankarin. Suomalaiselle se n�ytti aivan
v�h�p�t�iselt�.

Er�s vanha, Antti H�gg niminen merimies, pitk� ja vahva, vaatetettu

kuluneesen merimiehen pukuun, tuli kylm�n� talvip�iv�n� Kallisenm�elle,
josta h�nen oli kulkeminen alas. Per�ss�ns� veti ukko tiilikuormaa
kelkassa, M�en p��lle tultuaan istui ukko mukavuuden vuoksi kuormalle,
laskeaksensa m�elt� alas. Mutta raskasta kuormaansa ja kelkkaansa ei
ukko voinut johtaa oikeaa suuntaa. T�ytt� vauhtia luisti kelkka joelle
suurta v�rj�rien tekem�� avantoa kohden. Vankkana ja ��nt�m�tt� kiiti
merimies avantoa ja hengen vaaraa kohden p��st�m�tt� h�t�huutoa tai
pyyt�m�tt� apua ihmisilt�, jotka toisen l�heisen avannon luona
kummastellen ja suu auki n�kiv�t ukko H�ggin m�ke� laskevan ja t�ytt�
hojakkaa panevan suurta avantoa kohden. Silm�nr�p�yksess� oli h�n
kuormineen kelkkoinensa koskessa j��n alla.

T�m�n n�hty��n saivat n�kij�t ��nen. Akat, jotka olivat vaatteen

pesossa, juoksivat huutaen, ja pian oli v�kijoukko avannon ymp�rill�,
mutta ei merkki�k��n n�kynyt onnettomasta, joka heid�n silmiens� n�hden
oli koskeen joutunut.

Hukkunutta ruvettiin koettamaan saada yl�s; reiki� hakattiin useampaan

kohtaan j��h�n, mutta turhaan. Ei edes raskasta kelkkaakaan l�ydetty
koskesta, joka kolkosti humesi j��kannen alla.

Parin tunnin kuluttua, kunnes koko toivo oli loppunut, alkoivat

ty�miehet l�hte� pois j��lt�. Ihan odottamatta kuultiin huuto ja n�htiin
miehen p�� toisesta pienemm�st� avannosta sadan sylen vaiheella
haetuista paikoista. "Miehet hoi! auttakaa minua t�st� saakelin rotan
reij�st�", huusi H�gg. Avanto, n�et, oli niin ahdas, ett� ukko ei siit�
mahtunut ennenkuin sit� kirveell� avaroittiin. Vihdoin nousi H�gg
j��lle, oikasi pitk�n selk�ns� ja lausui: "saakelin k�yryselk�n� siell�
alhaalla onkin kuleksiminen!" Huolimatta siit� ett� oli l�pim�rk�, veti
ukko kelkkansa nuoraa lausuen: "yl�s veikko! sinuapa en heit�k��n,
kosk'et vaarassamme lastista mit��n mereen heitt�nyt."

Sitte veti ukko raskaan kelkkansa l�himm�iseen taloon, jossa h�nelle

l�mp�sess� suojassa annettiin pari kuppia kahvipunssia. Sitte kertoi h�n
tapauksensa, joka h�nest� itsest��n ei suinkaan ollut niin kumma, kuin
h�nen kuulijoistansa.

"Min� nyt tuumailin", kertoi ukko, "ett� yht� hyv� olisi laskea m�est�
alas, kuin saada raskaan tiilikelkan kinttuihini. Senp�t�hden niin
teinkin. Mutta kelkka sai liikapaljon tuulta, niin ettei en�� per�miest�
totellut. Kyll� min� n�in, mihin satamaan se aikoi, mutta sen my�skin
oivalsin, ettei siin� auttanut huutaa eik� kitist�. Min� ajattelin:
olkoon menneeksi, koettellaanpa sit�ki reisua. Saadaanpa n�hd�, mitenk�
se p��ttyy. Samassa pulpahdin veteen kuormineni. T�m� lemmon kova
pakkanen on sent��n johonkin hyv�, sill� se on niin kuivannut veden ett�
sen ja j��n v�lill� on avara tila. Vett� oli niin v�h� ett� tuskin k�vi
saapasvartteni yli. Mutta j��katto oli niin turkasen matala, ett� minun
t�ytyi k�yryss� k�yd� livett�vien pohjakivien p��ll� tuon tuostakin
kolhasten p��t�ni kattoon. Monasti kaaduinkin ja mun t�ytyi r�mpi�
etsien tyynemp�� vett�. Se otti aikaa, etten kelkkaani tahtonut heitt��.
Oikean suunnan l�yt�minen oli pahin. Ei siell� juuri pime� ollut, mutta
ei aivan et��llek��n n�hnyt. Muuta kompassia ei mulla ollut kuin
p��ss�ni ja sekin n�ytti nurin. Sill� lyhempih�n matka olisi ollut
Ullbrandtin kuin Buchtin avantoon. Mutta min�p� muka tein luovin. Min�
kyll� j��lt� kuulin huutoja ja nujua ja huusin min�kin takaisin, mutta
eih�n huutotorvi muka kosken kohinaa voita. Ja oikean suunnanpa vihdoin
l�ysinkin vaikka k�vin �mm�n tavalla vastoin virtaa."

Sitte sai ukko kuivat vaatteet, s�i ja makasi, kiitti h�nen t�hden
n�hdyst� vaivasta, heitti j��hyv�iset ja veti kelkkansa kotio iloisena,
ett� tiilet olivat kaikki. Niin v�h�p�t�isen� piti ukko t�m�n asian,
ett� kotio tultuaan unohti kertoa sen vaimollensa ja lapsillensa. Mutta
siit� alkaen ei ukon en�� milloinkaan n�hty m�ke� laskevan.

13.

Miten kolmen rouvan k�vi.

Er��n� kes�p�iv�n� l�ksi kolme kaupungin etevimp�� rouvaa Laanilaan

tervehtim��n tuomari Polvianderin rouvaa. He olivat puetetut
juhlapukuunsa ja hienoimpiin koristuksiinsa.

Erkkolan talosta tahtoivat p��st� virran yli vastap�iseen tuomarin

hoviin. Mutta vaan yksi venhe oli kotona ja sekin pieni. My�skin v�ki
oli poissa paitsi pieni tytt�, joka hoiti viel� pienempi� siskojansa.
Mutta se lupasi kyll� soutaa rouvat yli ja sanoi jo ennenkin vieraita
soutaneensa Laanilaan.

Rouvat istuivat venheesen, tytt� lykk�si sen vesille, otti airot ja

rupesi soutamaan, mutta virta oli nyt tavallista v�kev�mpi, sill� vesi
oli kohonnut.

Tytt� souti soutamistaan, rouvat nuuskasivat ja tarinoivat, eiv�tk�

mit��n vaaraa huomanneet ennenkuin virta, v�kev�mpi kuin soutaja, oli
k��nt�nyt venheen koskenniskan putousta kohden. Kohinan kuullessansa
rouvat vasta �lysiv�t vaaran ja rupesivat t�ytt� kurkkua huutamaan.
Tytt� teki samoin ja heitti viel� pelj�styksiss� airotkin.

Mutta vaara kasvoi joka silm�nr�p�ys. Yksi rouvista riisui myssyns�,

jota h�t�lippuna ilmassa liehutti rannoilla juoksevalle kansalle
merkiksi. Kaikki tahtoivat auttaa, mutta venheit� ei ollut saatavana,
niin ett� kaikki, juoksivat neuvottomina venheen yh� l�hestyess� koskea.
Onnettomat heittiv�t jo kaiken pelastuksen toivon eiv�tk� hengen h�d�ss�
mit��n muuta voineet tehd� kuin huutaa.
Ihan l�hell� koskea rouvista yksi py�rtyi. Samassa t�yt�si venhe kive�
vastaan, niin ett� toinen rouvista loiskahti veteen. Mutta kaikkein
ihmeeksi ei h�n uponnut, sill� monet t�rkkihameet kannattivat h�nt�
veden p��ll�, ja niin h�nen onnistui kiivet� kivelle, johon venhe oli
t�lm�ht�nyt. Kurjan n�k�sen� vaikka paitsi vaaratta istui h�n nyt siin�,
mutta korea ja kallis pitsimyssy meni teit�ns�.

Onnellisin oli se, joka vaarasta tiet�m�tt� makasi menehtyneen� venheen

pohjassa. Kolmas rouva ja tytt� olivat polvillaan ja k�det ristiss�
antauneet v�ltt�m�tt�m�n kovan kohtalonsa haltuun.

Mutta saamasta nyhj�yksesta k��ntyi venhe oikeaan v�yl��n ja kaikkein

ihmeeksi ja iloksi sujusi se ihan sievisti alas Koskenniskalta ja sitten
sen vauhti v�hentyi.

Koskenniskan ja ison kosken v�lill� on tyynempi vesi. Siin� rannalla on

aina venheit�. Sielt� kiiruhdettiin heti avuksi. Rouva-poloisten ilon ja
kiitollisuuden pelastuksestansa voi jokainen hyvin k�sitt��. Maalle
p��sty�ns� virkosi py�rtynytkin pian. Sitte noudettiin se rouva, joka
vaakalastin tavalla tuli veteen viskatuksi. Muutaman p�iv�n kuluttua,
joina rouvat s�ik�hdyksest� jaksoivat pahoin, oli heill� vaan
t�yttym�tt�m�n k�yntins� muisto j�ljell�.

14.

"Herra-Jumala pit�� hulluista huolta."

Toinen tapaus koskella on yht� omituinen. Se on monelle paikkakunnan

asukkaalle tuttu.

Mielipuoli mierolainen, joka kerj�ten k�vi taloissa Oulujoen varrella,

irroitti er��n� p�iv�n� venheen koskenniskalta, istui mieropussinensa
siihen ja heitt�ytyi niin ihan iloisena vesille. Venhe oli jo
v�kevimm�ss� koskessa, kuin t�m� huomattiin, eik� pelastusta en�� ollut
ajattelemistakaan, ja vihdoin katosi se kokonaan n�kij�in silmist�.
Miehen kuolema pidettiin varmana eik� h�nt� siis haettukaan yht�v�h�n
kuin venheen omistaja venhett�ns�, jonka luuli koskessa
murskaantuneeksi. Mutta sanotaan Herran Jumalan olevan hulluin hoitajan,
ja niin oli nytkin, sill� onnellisesti oli venhe tullut alas koskesta,
mutta tuuli ajoi sen merelle, Ruotsin puolelle, jossa Tukholmaan kulkeva
laivuri l�ysi mielipuolen, otti sen laivaansa, hoiti sit� vaikkei sen
kielt�k��n ymm�rt�nyt ja vihdoin heitti Tukholmaan.

Monta vuotta my�hemmin l�ysiv�t muutamat Suomalaiset saman miehen

kunnollisena ja taitavana ruukinty�miehen� l�hell� Ruotsin p��kaupunkia.

H�nen j�rkens� oli selvinnyt, ja onnettomuudestansa oli h�nelle vaan se

muisti, ett� Jumalan enkeli oli h�nen kehnosta venheest� nostanut
suureen laivaan. H�n sanoi my�skin Jumalan h�nest� ainaisen huoleen
pit�neen.
15.

Hovineuvos.

T�m� oli kauppias ja vanhin kolmesta veljeksest�, jotka kaikki nerolla

ja toimella olivat koonneet suuret rikkaudet.

Hovineuvoksella oli hyv� p�� ja hyv� kauppa-kyky, tunnoton syd�n ja

eriskummaiset mielipiteet. H�nen onnelliset kauppatoimensa ja
toimelliset ty�ns� hy�dyttiv�t h�nt� itse�ns� ja yleis��. Olhavaan,
nelj� peninkulmaa Oulusta teetti h�n lasitehtaan, jossa suuri joukko
ihmisi� sai ty�t� ja elatusta. Paitsi sit� oli h�nell� lavea kauppa ja
laivoja rakensi h�n ulkomaalaisillekin. Monta h�nen omaa laivaansa
purjehti valtamerell�.

Kauppa-asiainsa t�hden matkusti hovineuvos usein Tukholmassa.

Monilaatuisten teostensa ja yritystens� t�hden p��si h�n kuninkaankin
puheille. Kustaa kolmas aina �lysi kunnon, olipa se mink�laatuinen
hyv�ns�; ymm�rsip� antaa hovineuvoksellekin arvonsa. Monesta asiasta
neuvottelikin h�nen kanssansa, kysyen h�nen mielt�ns�.

Er��n� p�iv�n� kysyi kuningas, millaisen palkkion soisi saavansa

palveluksiansa; tahtoisiko arvonime� vai mit� muuta. Sankarimme kiitti
ja kumarsi, sanoi arvonimist� ei milloinkaan pit�neens�; mutta koska
kuninkaallinen majesteetti h�nelle senlaista tarjosi, niin pyysi saada
nimen, jonka kannattajaa kyll� tarvittaisiin ja jonka nimist� Ruotsissa
tietysti ei viel� ollut.

Sanokaapa se, lausui kuningas.

�lk��n kuninkaani vihastuko, ett� n�yrimm�sti pyyd�n saada hovineuvoksen

nimen.

Naurahtaen lausui kuninkas: "hyv�, hyv�; siin� kohden olemme todellakin

k�yh�t. Ei saa sanoa Ruotsin hovissa neuvoja puuttuvan."

Hovineuvos oli pituudellansa keskinkertainen, paksu ja v�kev�,

katsantonsa kavala ja muotonsa ei hyv�.

H�n jo oli ij�k�s ja miten sanotaan, vanha-poika, kuin er��n�

kes�p�iv�n� yhden yst�v�ns� seurassa istui tupakoiden asuntonsa
avoimessa ikkunassa ison Torikadun varrella Oulussa. Ukot tarinoivat
niit� n�it� ja yst�v�, joka oli onnellisesti naituna, sanoi
kummastelevansa, ettei niin varallinen mies mennyt naimisiin.

H�n ylisti avios��ty� ja omaa onneansa, siksi ett� hovineuvos vihdoin

savupilvest�ns� keskeytti h�nen: "hyv� kyll�, mutta sanoppa mist� saan
min� sellaisen hame-enkelin? Nelj�kymment� vuotta olen sit� hakenut
yht�tarkoin kun Diogenes ihmist�, mutta turhaan. Vaan koska tahdot minua
naittaa, niin sanoppa nyt, otanko ensim�isen oikialta tai vasemmaltako
puolelta tulevan naisen? Sin� saat kohtaloni p��tt�� mutta ennenkuin
vastaat, et saa ikkunasta katsoa." Yst�v� sanoi ei tahtovansa niin
t�rke�� asiaa p��tt��, mutta hovineuvos ei h�nt� heitt�nyt, ennenkuin
yst�v�ns� lausui: "noh, tulkoon se sitte oikealta."

Hovineuvos kiitti, sytytti sammuneen piippunsa ja niin tuumailemaan

Amerikan sodasta. Samassa kuului keve� astunta kadulta. Ukot
tirkistiv�t, ken kulkija olisi. Se oli oikealta puolelta tuleva pieni
poika. Samassa kuului taas askeleet. Se oli maanmies eukkoinensa ja
tytt�rinens�, mutta ne tulivat vasemmalta. Nauraen sanoi hovineuvos:
"n�eth�n nyt, veikko, ett� minulla ei ole naimaonnea, sill� tuo kaunis
tytt� ei tullutkaan oikealta. Yst�v�ns� ei viel� enn�tt�nyt vastata,
kuin jo nuori rouvasihminen tulla sipsutti oikealta. Sen k�ynti oli niin
siev�, ett� jo oli joutunut ikkunan ohitse ennen kuin ukot h�nen
huomasivat. Mutta samassa pisti hovineuvos p��ns� ikkunasta huudahtaen:
"kuulkaapa, mamselli."

Tytt� katsahti taaksensa ja suloisista kasvoista n�kyi kysyv� ja

ihmettelev� katsanto. Iloisena tunsi hovineuvos sen olevan er��n
kaukaisen heimolaisensa, joka nyt oli neidoksi kasvaneena, vaan jonka
h�n viimeksi oli n�hnyt lapsena. Muutama vuosi oli lapsesta tehnyt
ihanan immen. Siev�sti pyysi hovineuvos rohkeuttansa anteeksi, kysyen
eik� se olisi mamseli N., jota sai kunnian puhutella? Punastuen ja
kumartaen vastasi tytt�: "se min� olen." "Minua iloittaa, ett� sain
sinut n�hd�", lausui hovineuvos. "Mitenk� jaksaa �iti kotona? Joka p�iv�
olen aikonut tulla h�nt� terveht�m��n, mutta kenell� on sata rautaa
tulessa, se ei aina joudu rakkaimpiakaan velvollisuuksiansa t�ytt�m��n."

"Min� kiit�n �itini puolesta suuresta kunniasta", vastasi tytt�.

"Min� olen luullut is�si olevan kuolleen ja ett� teid�n t�ytyy ty�ll�
elatuksenne hankkia. Niinp� niinkin: k�yh�ll� on paljon huolta."

Kyynel v�lkkyi tyt�n silm�ss�, kuin vastasi: "meid�n tarpeet ovat pienet
ja me tyydymme v�h��n. Mamma pit�� pikkulasten koulua, ja min� autan
mammaa", lis�si h�n ilosta v�lkkyvin silmin.

"Oikein tehty, lapseni", sanoi hovineuvos, tirkistelevin silmin

omituisella mielihyv�ll� tarkastellen ujoa tytt��. "Tervehd� �iti�si ja
sano h�nelle, ett� min� t�n� iltana tulen h�nt� tervehtim��n."

Syv�sti kumartaen kiiruhti tytt� matkaansa.

"Saakelin kaunis moilukas", lausui hovineuvos sulkien ikkunan. Sitte

sanoi h�n j��hyv�stin yst�v�llens�, k�yden toiseen huoneesen pukeumaan.
Yst�v� yksin j��ty�ns� kopisti hymyellen suuren meren-vaahto piipun,
jota oli polttanut, otti hattunsa ja meni kotiinsa. Pian oli hovineuvos
valmiiksi puetettu Kustavin aikaiseen pukuun. Pieni juveli-sormus kiilsi
h�nen sormestansa. Suuren vanhanaikaisen peilin edess� asetteli h�n
viel� pukuansa, v��nt�en hattua milloin oikealle milloin vasemmalle ja
tarkasteli soreata muotoansa. Sitte huusi h�n piikaa, joka autti h�nen
hartioillensa hienoimmasta verasta tehdyn tummansinisen kapan. Sen
alustin oli silkist� ja ha'at hopiaiset. Sen toisen liepeen k��nsi h�n
senverran nurin, ett� lapan korea vuori p��si n�kym��n. Muotonsa koki
peilin edess� saada niin makeaksi kuin vaan voi, kiersi itse�ns� pari
kertaa mielihyviss� ja l�hti sitte k�yh�n lesken asuntoon.

Ihan heng�styneen� oli nuori Greetastiina tullut kotio �itins� luokse.

"Noh, nyt!" huusi t�m�. "Koiriako vai juopuneita miehi� v�ltt�en olet
taas juossut itsesi l�mp�seksi ja heng�styneen? Rakas lapseni, muista
heikkoa rintaas', joka on ainoa perint� is�lt�si. Onhan l��k�ri
kielt�nyt sinua juoksemasta!"

"El� t�ll� kertaa minua toru �iti-kulta", rukoili tytt�. "Mun oli kotio
kiiruhtaminen antamaan sulle tiedon korkean vieraan tulosta."

"Korkean?" keskeytti �iti. �Varmaan siis joku matkustavainen, sill�

maaherran ovat poissa ja muuten ei koko kaupungissa ole ket��n, jota
voisi korkeaksi sanoa. Aateli-sukuiset ja kravut eiv�t menesty
Pohjanmaalla, sanoo tosi sananparsi."

"Noh, harvinainen vieras sitte, jos mamma sen siksi tahtoo sanoa",
vastasi tytt�, ruveten korjaamaan lasten kirjoja sek� ompeluksia
koulusuojassa.

"Saatpa minun ihan uuteliaksi, lapseni", lausui �iti, lasisilmien l�pi

katsellen tytt��, joka torjua teki ehtimiseen.

Vihdoin istahti Greetastiina, kertoi tapauksensa hovineuvoksen kanssa ja

mink� kunnian se oli luvannut tehd� h�nen �itillens�.

Huoaten sanoi t�m�: "H�n olisi voinut pysy� poissa! Kerran pakotti tarve
minun is�s kuoleman j�lkeen etsim��n apua ja neuvoa varakkaalta
sukulaiseltani, mutta h�np� sulki ovensa ja syd�mens� k�yh�lt� leskelt�.
Nyt h�nt� en en�� tarvitse."

Samassa n�htiin hovineuvos muhkeassa puvussaan k�yv�n ikkunan ohitse

portista sis��n. Heti senj�lkeen oli h�n lesken suojassa tuhansilla
soreilla sanoilla peitellen lev�per�isyytt�ns�, ettei ennen ollut k�ynyt
rouvaa tervehtim�ss�.

Ihastuneena t�llaisesta kohteliaisuudesta unohti t�m� heti paikalla

mielipahansa entisest� kovasta k�yt�ksest� ja kumarteli yht� paljon kuin
hovineuvos leperteli. H�n ylisteli eukkoa yht�paljon kuin tyt�rt�,
sanoen ett� tyt�n oli �iti�ns� yksin�ns� kiitt�minen hyv�st�
kasvatuksestansa, tavoistansa ja hyv�st� k�yt�ksest�ns�, jotka muka
olisivat hovineiden tapaiset.

T�t� ihan kuin valheeksi ajaen, seisoi Greetastiina h�veten nurkassa

k��riintynyt suureen huiviinsa aivan kuin olisi tahtonut lymyt�
hovineuvoksen kavaloista silm�niskuista, joitten tarkoitusta ei
ymm�rt�nyt, mutta kuitenkin koetti v�ltt��. Puna ja vaalea vaihteli yh�
h�nen kasvoissansa. Milloinkaan ei �iti ollut n�hnyt lastansa niin ujona
ja k�yt�ksiss�ns� k�mpel�n� kuin juuri nyt, jolloin rikkaalle
sukulaiselleni tahtoi kiitt�in osottaa ihanaa tyt�rt�ns�, jonka
k�yt�kseen h�n nyt ensikerran oli tyytym�t�n.

Tuo hyv� tytt� ei tahtonut h�irit� �itins� iloa, n�ytt�m�ll�

ep�suosiotansa hovineuvosta kohtaan ja miten v�h�arvoisena h�n piti sen
tyhj�� suukopua. H�n jo otti hattunsa tahtoen menn� ulos, mutta �itin
katsanto pid�tti h�nen.

T�m�n katsannon huomasi hovineuvos ja itse rakkaudessansa luuli h�n

tyt�n ujouden syntyneen siit� suuresta kunniasta, jonka h�n teki
k�yhille sukulaisiansa k�yden heit� katsomassa ja siit�
kohteliaisuudesta, mink� osotti niin k�yh�lle tyt�lle. Ja todellaan oli
t�m� tytt� hovineuvoksen mieluinen enemm�n kuin milloinkaan luuli naisen
olevan. Tunsiko t�m� j��kylm� mies ehk� ensikerran s��li� toisen ihmisen
levottomuudelle? Vaikka tyt�n ujous h�nt� mielitti, niin oli se
kuitenkin h�nest� katkera, vaikka h�nen luontonsa oli sellainen, ett�
suurin ilonsa oli kiusata ja r��k�t� tunnollisia olennoita, ihmisi� sek�
el�imi�.

H�n tunsi tarvitsevansa tyt�n suosiota, jonka vuoksi pyysi �idilt�

h�nelle lupaa saada menn� k�yskentelem��n. Heti suostui �iti siihen,
jota palkitsi iloinen katsanto tyt�lt�, joka ei itse ymm�rt�nyt sen
levottomuuden syyt�, joka nyt vaivasi muuten niin huoletonta syd�nt�ns�.
Sukkelaan otti h�n hattunsa, kumarsi n�yr�sti hovineuvokselle; h�n
suuteli �itins� k�tt� luvaten pian tulla takaisin.

Tyt�n poismenty� lausui hovineuvos �idille: "el�iss�ni en ole n�hnyt

niin hyv�� ja rakastettavaa tytt�� kuin sinun Greetastiina. Onnellinen
on se mies, joka h�nen saa."

Syv�sti huoaten vastasi �iti: "kyll� min� luulen siit� tulevan yht�hyv�n
puolison kuin tyt�nkin, mutta k�yh�t tyt�t eiv�t saa toivoa p��sev�ns�
naimisiin. Niitten on ajatteleminen itse itsest�ns� huolen pit��."

Hovineuvos vastasi: "siit� ei t�ss� tule kysymys, sill� min� tahdon olla
yht� suorasanainen kuin rehellinenkin ja sanoa, ett� vaikka min� viel�
aivan v�h�n tunnen tyt�rt�si, niin min� ehk� olen ensim�inen pyyt�m�ss�
h�nt� puolisoksi. Tunnettehan te molemmat hovineuvoksen ja tied�tteh�n,
mit� minulta on odottamista."

Leski punastui ilosta ja ainoastaan kyyneleet olivat vastauksena.

Kunnes �idin syd�mmen ensim�inen ilo n�in oli purkautunut, niin leski
my�skin sanoilla antoi iloisen suostumuksensa ja kiitollisuutensa
hovineuvokselle siit� onnesta, jonka tarjosi Greetastiinalle, joka oli
h�nen ainoa maallinen ilonsa.

T�m� suostumus p��tettiin pit�� salassa Greetastiinalta siksi kuin h�n

t�ytt�isi seitsem�ntoista vuotta. Niin siis tytt� tuli poisluvatuksi
ennenkuin tiesi itsell�ns� olevankaan oikeutta sellaisessa asiassa
p��tt��.

Er�s nuori puotimies naapuristossa oli tosin h�nt� imarrellut, mutta

naimisesta ei t�h�n asti viel� ollut kysymyst� ollut. Mutta sit� enemm�n
muistivat he toinen toisensa ja suurin ilonsa oli toisinaan saada
tanssia yhdess� tai juosta lesken leikki� L�ytyll�.

Greetastiinasta oli sek� kummaa ett� iloista n�hd� mitenk� �itins�

yht�kki� rupesi varastumaan. Mutta t�st� kyselless��n sai vaan v�ltt�vi�
vastauksia ja kalliita lahjoja. H�nen vaate-varastonsa oli kaupungin
rikkaimpain naisten tapainen. Hovineuvosta ei h�n pit�nyt antajana,
syyst� ett� se vaan harvoin k�vi heill� ja silloinkin aivan v�h�n huoli
tytt�rest�, jota t�h�n asti vaan et��lt� piti silm�ll�.

Er��n� kylm�n� helmikuun p�iv�n� her�si Greetastiina soitannosta

ikkunansa alla, joka julisti sit� juhlallista p�iv��, joka nyt oli
p��tt�v� h�nen el�m�ns� onnen.

Iloisena her�si tytt� korottaen ensim�isen ajatuksensa kaiken

lapsuutensa ilon antajan luokse. Samassa tuli �itins� siunaamaan h�nt�,
ja toivottamaan h�nelle onnea niihin moniin ilon aineihiin, joita
t�n�p�iv�n� oli kohtaava.

Kuin h�n sitten tuli kammaristaan koulusaliin, oli siell� koossa paljon
sukulaisia ja yst�vi� h�nelle onnea toivottamassa. Koristetulla p�yd�ll�
oli monta kallista lahjaa, joita h�n kyynelsilmin katseli, kysyen, mill�
olisi sen kaiken ansainnut.

My�skin hovineuvos tuli ja piti niin juhlallisen puheen, ett�

tytt�-rukka ei siit� puoliakaan ymm�rt�nyt, ja kun sanoi "onnensa t�hden
johdattaneen h�nen askeleensa silloin h�nen ikkunansa ohitse, jolloin
syd�mens� aukeni h�nen ihanuudelle", niin Greetastiina kuiskasi
�itillens�: "mit� h�n t�hdist� ja syd�mist� haastelee?"

�iti teki vaikittavan merkin; hovineuvos otti raskaan kultavitjan, jossa

riippui kultakuoreen suljettu kalliilla kivill� koristettu hovineuvoksen
kuva h�nen nuoruuensa ajoista. Sitte otti h�n sormuksen ja pyysi �itin
suostumuksella saada antaa n�m�t Greetastiinalle morsiuslahjaksi, sill�
h�n sanoi toivovansa nyt tyt�lt� sen suostumuksen, mink� �iti jo aikoja
oli antanut.

Kalman valjuna seisoi morsian. Ei sanaakaan p��ssyt h�nen huuliltansa

�itin ja ylj�n n�in sitoessa h�nt� hovineuvoksen kivikovaan syd�meen.

Nelj� viikkoa my�hemmin pidettiin komeat h��t ja hovineuvos vei nuoren

rouvansa tiluksillensa Olhavaan, T��ll� sai h�n hoidettavaksensa
kolmenkymmenen hengen talouden; paitsi sit� sahdinpanot, leipomiset,
lahtaamiset monelle laivalle, joita joka vuosi ruukista l�hetettiin.
Nuori koettelematon em�nt� kyll� pudotti lukemattomia kyyneleit�, mutta
niist� ei tiet�nyt kukaan muu kuin kaikkin�kev�. H�itten j�lkeen ei
miehens� h�nelle pienemint�k��n helleytt� osottanut, sill� senlaista
tunnetta ei h�nell� milloinkaan ollut. Itse mielest�ns� antoi h�n
h�nelle paljon, antaessaan h�nelle koko talouden hoidannon, joka olikin
ainoa osottamansa luottamus. T�m�n murheen sai h�n pit�� miehens�
monilla pitkill� matkoillansakin ollessa.

Kuin h�n aina oli k�rsiv� ja hell�, kului kuitenkin h�nen aikansa
t�ytt�ess�ns� kovan miehens� tahtoa. �itiksi tultuaan sai sek� iloa ett�
murhetta. Murhetta siit�, ett� is� ei milloinkaan osottanut lapsillensa
helleytt�. Niin vanhaksi tultua ett� tunsivat is�ns�, pelk�siv�t he
h�nt� niin, ett� lymysiv�t tai tekiv�t mutkamatkoja h�nt� v�ltt��ksens�,
syyst� ett� h�n aina k�ytti kovia sanoja, eik� milloinkaan osottanut
iloista muotoa, sit� v�hemmin is�n syd�nt�. Mutta milloin voi r��k�t�
tai kiusata �iti� ja lapsia, silloin oli hyvill� mielin.

Muutamien vuosien kuluessa syntyi h�nelle moniaita tytt�j�, mutta ei

poikaa, ja sit� ei h�n voinut rouvallensa antaa anteeksi. Kunnes vihdoin
t�m�kin toivo k�vi toteen, n�ki �iti onnellisena ensim�isen kerran
ilokyyneleen is�n silm�ss� ja harras oli siit� kiitoksensa Jumalalle.

Ilosta rupesi nyt hovineuvos oikein uudesta el�m��n. Vaimollensa osotti

h�n enemm�n luottamusta kuin t�h�n asti, sill� h�n aina puhui siit�
kasvatuksesta, jonka oli antava pojallensa, kaikkein keksint�ins� ja
tavarainsa perilliselle. H�nest� oli teht�v� muinais-ajan viisaimpain
miesten tapainen. N�itten tuumain alku oli se, ett� lapselle nimeksi
pantiin Aristoteles.

Is�n suureksi mielipahaksi pieni Aristoteles ei suinkaan tehnyt

nimellens� kunniata. H�n oli hyv�ntapainen, rakastettava lapsi,
ruumiiltansa ja sielultaan �itins� muotoinen, mutta is�n ter�v�� p��t�
ja tajua puuttui h�n vallan. Monia vieraita kieli� ja taitoja, joita
tavattoman varhain ruvettiin h�nelle opettamaan, ei my�sk��n voinut
tajuta.

Vilkkaammat olivat tytt�ret, mutta is�n kovuus harvoin salli heid�n

h�nt� l�hesty� viel� t�ysikasvaneinakaan. Pienimm�nkin erhetyksen
rankasi h�n kovasti. Kerran sulki h�n heid�t huoneen alakertaan ottaen
avaimen mukaansa. �iti oli kovin pahoillaan, vaikka ei mit��n voinut
tehd� heid�n vapauttamiseksi. Koko p�iv�n olivat siell� olleet ruuatta
vankina. Yksi heist� rohkeni vihdoin hyp�t� ikkunasta ruokaa hakemaan.
K�ydess�ns� sen kanssa sisariensa luokse, tuli is� vastaansa, �re�ll�
��nell� kysyen: "Mit� teet tytt�?" Rehellisell� rohkeudella vastasi
tyt�r: "vien ruokaa n�lk��ntyneille sisarilleni."

Naurahtaen l�i hovineuvos h�nt� hansikkaallansa poskelle sanoen: "saanko

kysy�, kenenk� luvalla?"

Tytt� ei viel� joutunut vastaamaan, kuin is� kiintyen er��n herran

puoleen, joka oli h�nen kanssansa, sanoi: "kaikista mun lapsistani t�m�
ainua on �lyk�s. Min� panin ne kaikki t�n�p�n� koetukselle ja toiset
olisivat tuhmuudesta ehk� kuolleet n�lk��n, jos t�m� ei olisi ollut
toisia viisaampi."

Is�n kovuutta vastustamaan rohkeampi, olisi h�nen todenmukaisesti

pit�nyt sanoa, sill� kaikki tytt�rens� olivat hyvin ter�v�-j�rkiset.

Nuori Aristoteles kasvoi kituvan ulkomaan kasvin tavalla, jota

kasvihuoneessa pidet��n. Oppimaan oli h�n hidas, syyst� ett� h�nt�
pakotettiin yli voimainsa. Turhamielinen is� ei s��st�nyt kovuutta eik�
kustannuksia hankkiakseen hyvi� opettajia ainoalle pojallensa, josta oli
ylpe�. Lapsuudesta asti kovitettuna tuli Aristoteles v�hitt�in laiskaksi
ja huolimattomaksi. H�n oli heikkokasvuinen, kaunis ja hyv�syd�minen.
Orjallisesti is�llens� kuuliainen, saatiin h�n vihdoin paljolla
vaatimalla tutentiksi. �lyk�s is� kyll� huomasi poikansa opin tiell� ei
edemm�ksi p��sev�n. Petetty toiveissansa tahtoi h�n nyt
Aristoteles-poloisestansa tehd� kunnollisen maanomistajan. H�n siis
lahjoitti h�nelle maatalon omain tilustensa l�hell�, kunnes ensin h�nen
kahdeksantoista vuotisena oli hakenut t�ysi-ik�seksi. Mutta lahjan teki
h�n laillisen kauppakirjan muodossa. Vaan Aristoteles rukka ei suinkaan
saanut rauhassa taloansa nauttia, sill� pian veti is� h�nen k�r�j��n
rajan rikkomisesta. T�llaisista asioista mit��n tiet�m�tt� t�ytyi pojan,
joka milloinkaan ei puolella sanalla ollut is��ns� vastustanut, seisoa
oikeudessa is��ns� vastaan.

Hovineuvokselle kuin sanottiin, miten sopimatonta olisi omaa poikaansa

t�llaiseen pulaan vaatia, vastasi h�n: "kun kaikista kulungistani en
mit��n ole saanut poikani kalloon, niin oppikoon kumminkin k�r�j�im��n,
sill� muuten konnan-juoniseet h�nelt� viev�t maat mantereet." K�r�jiin
k�ynti� kesti sitte monta vuotta, eik� milloinkaan tullut p��tteesen,
jota is� lienee toivonutkin. Yksin�isen� ja raskasmielisen� eli
Aristoteles sitte talossaan, kunnes is� h�net vihdoin heitti rauhaan.

Kaikki tiesiv�t hovineuvoksen olevan rahasta ja tavarasta rikkaan. Mutta

kuin joku h�nen tuttavistansa pyysi h�nelt� lainaa, vastasi h�n joka
kerta: "oikein hyv� oli ett� luottamuksellasi tulit mun luokseni.
Mieluisasti tahdon sinua auttaa, koska sinuun niin luotan, ett� juuri
samassa asiassa olin tulemassa sun luoksesi, sill� koko kassani on t�t�
nyky� n�m� 36 killinki�. Kas t�ss� n�m�t kolme r��p�leist� kahdentoista
killingin seteli�. Ne on kaikki mit� mulla t�t� nyky� on." Sitte levitti
h�n lainanhakijan eteen p�yd�lle ne kuluneet setelit, jotka aina kantoi
muassansa.

Hovineuvos sanoi kaikkea yl�llisyytt� vihaavansa ja k�vi useasti

vaatetettuna k�yh�n talonpoikaisukon t�llaisena, mutta toisinaan taas
kuin ruhtinas. Ylellisyys-aineista, joista tahtoi v�ke�ns� vieroittaa,
oli leip�, jota sanoi sy�t�v�n vanhasta tarpeettomasta tavasta. H�n
v�itteli puhtaat jauhamattomat rukiit olevan yht� hyv�t kuin vaan niihin
totuttaisin. Paljon vaivaa ja kulunkia v�ltett�isiin niin tavoin sanoi
h�n. Omassa perheess��n tahtoi h�n ensin opettaa t�m�n tavan, mutta jos
olisikin saanut rouvansa ja lapsensa siihen pakotetuksi, niin ei
yksik��n palkkav�est� siihen suostunut, vaikka hovineuvos itse oli niin
hyv�n� esikuvana, ett� aina kantoi kuivia rukiita taskussansa. N�it� s�i
h�n kolme vuotta leiv�n verosta. N�in tavoin arveli my�s s��styv�n
paljon voita, joka h�nest� oli tarpeeton tavara, paitsi milloin sit�
korkeasta hinnasta toisille m�i. T�llaisia talousneuvoja luki h�n yh�ti
rouvallensa ja lapsillensa.

Er�s entinen kuninkaallisen vartiav�en upsieri oli maaherran hyv�ss�

suosiossa, sill� h�n oli hauska ja iloinen seuramies, joka ajan
vietteeksi lateli huvittavia kertomuksia ja uutisia kaupungista ja sen
ulkoa. H�nen pilkkaava kielens� ei s��st�nyt tuttaviansakaan, ei edes
maaherraa itse�k��n. Mutta hovineuvos pian �lysi miehen oikean arvon,
vaikka h�nkin piti h�nt� lystin� seuramiehen�. T�st� muistutti h�n
maaherraa, neuvoen h�nt� siihen mieheen ei paljon luottamaan. Maaherra
sanoi todistusten puutteessa pit�v�ns� miehen kunniallisena, vaikka
kyll� suurena jaarittelijana.

V�h� t�m�n keskustelun j�lkeen maaherran kanssa, tuli kysymyksen alainen

herra talvip�iv�n� pohjoisista Tukholmasta. Matkallansa poikkesi h�n
Olhavaan yst�v�ns� hovineuvoksen luokse, jossa s�i herkullisen aamuruuan
kertoillen uutisia matkaltansa. My�skin hovineuvos puoleltansa lateli
uutisia. Paitsi muita sanoi juhlallisen vaiti-olemisen luvalla,
huomanneensa maaherran olevan suuren konnan ja luottamattoman miehen,
jolle ei voisi salaisuutta uskoa. Sitte varotti h�n yst�v��ns� liika
suuresta puheliaisuudestansa.

Suuruksen j�lkeen matkusti yst�v� kiitellen siit� ja hyvist� neuvoista

sek� luottamuksesta, viel� kerran luvaten pit�� kaikki salassa.

Heti senj�lkeen valjasti hovineuvos hevosensa ajaen yst�v�ns� per�ss�.

H�n ei ennen seisahtunut, kuin maaherran rappujen luona, jossa
matkailijan reki jo ennen seisoi tyhj�n�.

Etuhuoneessa pyysi h�n palvelijan ilmoittamaan h�nen tulonsa

maaherralle. Palvelija tuli takaisin vastauksella ett� maaherra ei nyt
eik� vastedes aikonut huolia hovineuvoksesta.

Naurahtaen lausui hovineuvos: "hyv�, hyv�!" ja k�vi sitten vakaasti

astuen maaherran luokse. Mutta t�m� oli ovessa h�nt� vastaan, kiivasti
�rj�sten: "mitenk� te vastoin mun kieltoani hirvi�tte tunkeuta mun
luokseni?"

"Min� arvelin l��nin is�n ei paheksivan, ett� tullaan todeksi n�ytt�m��n

asiaa, jossa rehellisen miehen lausetta ep�iltiin."

H�peyksiss�ns� oli tuo liukaskielinen yst�v� vet�ynyt suojan toiselle

puolelle.

"Mit� t�m� on?" kysyi maaherra vuorottain katsellen hovineuvosta ja

h�pe�nalaista upsieria.

Naurahtaen vastasi hovineuvos: "lieneeh�n toi syntinen, joka

vapatahtoisesti pist�yy h�pe�loukkoon, tarkasti mun sanani kertonut?
Min� puhuin konnasta ja luottamattomasta miehest�, jolle ei voisi
salaisuutta uskoa. Tunteekoo maaherra n�m�t sanat?"

"Kuulinhan min� ne ihan �sken", vastasi maaherra kummastellen.

"T�m� antoi mulle kunniasanansa ei kenellek��n sanovansa, mit� min�
h�nelle koetteeksi sanoin, mutta nyt h�n itse on osottanut mink� verran
h�neen on luotettava. Ihan sit� min� tarkotinkin, kuin varotin h�neen
luottamasta. Nyt olen sanani toteen tuottanut."

"Kiitos yst�v�ni, ett� niin sukkelaan ja julkisesti autit minua", sanoi

h�n taputtain petturia hartioille; "nyt tied�mme, mik� mies olet.
Tervetultu uuden vuoden p�iv�n� kaupunkitalooni entisen suostumuksemme
mukaan, jos kerrankaan voit lupausta pit��."

Siev�sti heitti hovineuvos maaherralle ja h�v�istylle yst�v�lle

j��hyv�iset.

Uudenvuoden p�iv�n� oli 40 pyk�l�n pakkanen mutta mahdoton oli

tavallisia onnentoivotusajoja heitt��. P�iv�llisen edell� oltiin
maaherran luona.

Tuo kielev� yst�v� oli jo aikoja sitten saanut luvan p��st�

hovineuvoksen rekeen, jonka vuoksi tuli varhain sinne hienossa
juhlapuvussa, kengiss� ja silkkisukissa. Etuhuoneessa riisui h�n
p��llissaappaansa ja sudennahkaisen turkkinsa. My�skin hovineuvos oli
matkavaatteissa ja turkissa. Yht�kki� lausui h�n yst�v�llens�: "nyt
muistan velikulta luvanneeni n�ytt�� sulle Englannista nykyisin saamani
verat; sinun on ne n�keminen, sin� joka sellaisia tavaroita tunnet. Ne
ovat tuolla ylh��ll�." H�n otti avaimen. Lepert�j� tahtoi ottaa
turkkinsa, mutta hovineuvos sanoi sit� parin minutin kululla ei
tarvittavan. Herrat astuivat rappuja my�ten ylikertaan, joka oli t�ynn�
kaikellaisia tavaroita. Hovineuvos pyysi vilusta v�risev�n yst�v�n
arvaamaan niitten hintoja kunnes itse menisi alas katsomaan oliko
hevonen valjastettu. Mutta menness��n sulki h�n oven ja pisti avaimen
taskuunsa. Hevonen kun jo olikin valjastettu, istui hovineuvos rekeen,
ja niin pois.

Yst�v� ei kauvan voinut tavaroita katsella, kuin jo vilusta kankeana

helisevin hampain rupesi huutamaan ja kolkuttamaan ovea, p��st�ksens�
ulos. Mutta kaikki oli lukussa. Kuski ja palvelija olivat hovineuvoksen
kanssa poissa ja koko huoneissa ei yht��n henke�. Suljetun herran h�t�
k�vi hirve�ksi, mutta kadullakaan ei n�kynyt ket��n.

H�n huusi, juoksi ja hyppi kuin hurja pysy�ksens� l�mp�sen�. Vihdoin

s�rki h�n ikkunat. Sitte vasta havattiin h�n naapuristosta ja hankittiin
sepp� ovea avaamaan, mutta juuri sit� tehdess� tuli hovineuvos kotio.
H�n uhkasi manuuttaa ne, jotka sanoi h�nen poissa ollessaan murtauneen
h�nen huoneesensa.

Mutta kuin muistutettiin h�nelle kylmiin huoneisiin suljetun ihmisen

hengen vaaraa, vastasi h�n, mit��n h�t�� ei olleen miehell�, joka ennen
oli ollut niin monessa kuumassa. Sellainen muka tarvitsisi kerran
kylm��kin koetella.

Mutta t�m�n pulan per�st� mies kuitenkin sairastui. T�m� oli

hovineuvoksen kosto siit�, ett� t�m� mies seuroissa oli h�nest�kin
pilkkaa tehnyt.

Oltuaan 25 vuotta naimisissa, sanoi h�n er��n� p�iv�n� rouvallensa ei

katuvansa sit�, ett� h�nen otti. Iloissaan t�st� rohkeni t�m� nyt
muistuttaa aikoja sitten saatua lupausta, ett� 25 vuotisena
h��p�iv�n�ns� p��sisi Ouluun, jonne vaan oli muutama peninkulma, mutta
jossa siit� p�iv�st� ei ollut k�ynyt, jolloin heitti �idin kodin, joka
siihen asti oli h�nen rakkaimpansa mailmassa.

"Olkoon menneeksi", sanoi hovineuvos omituisesti nauraen, "jos pukeut

morsiuspukuun ja olet valmis kuin olen valjastanut hevoset uuden reen
eteen, niin nyt saat n�hd� Oulun, jota niin kauan olet mankunut."

Tuon uuden reen oli hovineuvos maalauttanut kummallisen kirjavaksi

lehti- ja ruusukoristuksilla. Takana ja kummallakin sivulla oli suurten
seppelien sis�ll� suomalaisin pieni� lauseita. Tuon korean reen eteen
antoi h�n valjastaa vanhan tottuneen ja toisen nuoren opettamattoman
hevosen. H�n jo k�ski ilosta liikutetun rouvansa astua rekeen, kuin
havaitsi, miten huolellisesti h�n k��ri kapan ymp�rillens�, ettei
lastensa ja palkkav�en silmiss� n�ytt�isi pilamaiselta vanhassa
morsiuspuvussansa. Mutta nytp� hovineuvos hetipaikalla k�ski h�nen
n�ytt�� itsens� morsiamena l�sn�oleville. N�m� n�kiv�t vaan h�nen
salaiset huokauksensa ja kyynelens� ja meniv�t kiiruhtaen pois, s��lien
rakastettua �iti�ns� ja em�nt��ns�.

Itse autti hovineuvos nyt rouvansa rekeen, otti ohjat ja istui itse
ohjilliseksi. Hevoset l�ksiv�t liikkeelle. Ne oli h�n valinnut sellaiset
syyst� ett� tiesi rouvansa pelk��v�n vikurihevosia. Toinen veti sinne,
toinen t�nne ja muutaman minutin kuluessa oli reki nurin ja rouva
hangessa. Mutta hovineuvos autti h�nen teeskennellyll� yst�vyydell�
yl�s, kysyen oliko h�nt� sattunut. Kuullessaan niin ei olevan,
valjastettiin hevoset uudestaan ja taas l�hdettiin matkalle. Mutta
hevoset rupesivat pian taas vikuroimaan ja rouva kimmahti monta sylt��
reest� mets��n. Miehens� tuli taas avuksi ja kysyi, tahtoiko viel�kin
pyrki� edesp�in, vaikka matkan alku n�ytti niin onnettomalta.

"Tottapa todellakin soisin n�kev�ni Oulun, jota niin kauvan olen

toivonut", vastasi h�n itkien. Toinen k�tens� oli murttunut, mutta siit�
ei virkkanut mit��n saadaksensa vaan toivonsa t�ytetyksi. Nyt kului
pitk� aika ennenkuin oli kaikki korjattu, mik� oli rikki mennyt.

Tie kulki sitten korkeain lumi-kinoisten v�litse, jotka estiv�t hevosten

hurjailemista, niin ett� rupesivat kulkemaan vakavammin. Mutta toisin
kohdin taas, retkailivat niin, ett� reki 4 penikulman matkalla kaatui 15
kertaa. Vihdoin tulivat kuitenkin j��lle ihan l�helle Oulua, joka jo
selv�sti n�kyi edess�ns�.

Hovineuvos kuuli rouvansa niiskuttavan, pys�hti hevoset ja kysyi, joko

nyt n�ki 25 vuotta toivomansa Oulun.

"N�enh�n min� nyt sen rakkaan kaupungin", vastasi h�n kiitollisesti; "oi
jos pian olisimme paikalla."

"Minua suuresti iloittaa, ett� nyt olet niin monivuotisten toivettesi

perill�", sanoi hovineuvos. "Katsoppa nyt tarkkaan: tunnetko talotkin?"

"Tunnenpa kyll�, jo n�en �itini tuvan katon", lausui h�n, rinta t�ynn�
sanomattomia tunteita.

"Niin", sanoi miehens�, "sulla on aina ollut hyv� n�k�. Kiit� nyt
Jumalaa, ett� antoi sulle sellaisen edun! Ehk� nyt olet n�hnyt kyll�!
saanko taas ajaa?"

"Aja, aja yst�v�ni!" Ilokyynelin kastuneet kasvonsa k�tki h�n k�siins�

kuin hovineuvos sill� aikaa k��nsi hevoset takaisin samaa tiet� kuin
tulleetkin olivat.
Kuin rouva poloinen tuokion kuluttua nosti silm�ns� n�hd�kseen eik� jo
olisi m��r�ns� perill� �itins� pihalla, n�ki h�n pel�styen taas olevansa
mets�isell� maantiell�, H�n huusi miehellens�, mutta se ei sit� ollut
kuulevinaan, Vaikka hevoset juoksivat t�ytt� vauhtia, viskausi h�n
kuitenkin reest�. T�st� tiet�m�tt� ajoi hovineuvos siksi, ett� vihdoin
k��nsi p��ns� kysyen "mitenk� kyyti kelpasi eukolle". Mutta nyt huomasi
eukon olevan poissa. Paikalla k��nsi h�n hevoset ja pian l�ysi h�n
onnettoman vaimonsa kahlaavan lumessa pyrkien Oulua kohden. Nyt pyysi
h�n h�nt� rekeen, luvaten ajaa mielt�ns� mukaan, mutta istui itse h�nen
viereens� est��ksens� uutta karkaamista. Syd�n-y�ll� tuli l�pi itkenyt
ja kiusattu rouva kolkkoon kotiinsa �iti�ns� ja yst�vi�ns� n�kem�tt�.

T�m�n toivon sulki h�n sitten monta vuotta vaivatussa povessansa, kunnes
hovineuvos er��n� p�iv�n� ilmotti kaikkine perheineen tahtovansa muuttaa
Ouluun ja heitt�� ruukin yhden v�vyns� haltuun. Siis sai vanha rouva
kuitenkin p��tt�� p�iv�ns� rakastetulla syntym�paikalla lastensa ja
yst�viens� keskell�.

Yht� ruukin palvelusherraa piti hovineuvos eritt�in hyv�n�. Se oli papin

poika ja hyv�sti kasvatettu, vaikka ei akatemiaa k�ynyt, sill� h�nen
vanhemmillansa ei siihen ollut varaa. Monta vuotta oli h�n rehellisesti
k�ytt�nyt nuoruutensa voimia toisten eduksi, jonka vuoksi ei yksin��n
hovineuvos, vaan koko ruukin v�ki h�nt� kunnioitti ja arvossa piti. H�n
oli koko perheen yst�v� ja rakasti heit� kaikkia, mutta varsinkin
hovineuvoksen nuorinta tyt�rt�. Enemm�n kuin itse luulikaan, rakasti h�n
h�nt�, mutta h�n kyll� tunsi is�n eriskummallisen luonnon vaan
rakkautensa toivoi olevan vastatun. Nuoret rakastavaiset eiv�t kauvan
rakkauttansa toisiltansa salanneet, sill� tyt�n �iti oli sen hyv�ksynyt.
Sulhanen koetti viel�kin ahkerammin ansaita hovineuvoksen suosiota.
T�m�, joka t�ydesti luotti h�neen, koska tunsi h�nen rehellisyytens� ja
ahkeruutensa, sanoi kerran ei tiet�v�ns� mitenk� palkitsisi h�nen
jokap�iv� osottamat palvelukset.

Nyt taikka ei milloinkaan, ajatteli puukhollari ja tunnusti rehellisesti

taipumuksensa ja toivonsa saada kutsua h�nt� apeksi.

"Aivan mieluisasti saat tytt�reni", sanoi hovineuvos. "Niin ruma ja

k�yh� tytt� on halvin palkka, jota voit pyyt��. Sin� kyll� sen saisit,
jos en jo aikoja sitten olisi luvannut Jumalalle, ei antaa h�nt� muulle
miehelle kuin papille. Ja sen kyll� tied�t, ett� senlaista lupausta en
voi rikkoa."

Niin siis nuoren miehen toivo oli s�rjetty. H�n oli jo yli kahden
kymmenen vuoden vanha, eik� milloinkaan lukenut latinaa eik� monta muuta
papin alulle tarpeellista ainetta. Mutta h�n tunsi hovineuvoksen
p��t�kset ja tiesi varmaan, ett� se kuin kerran niin oli sanonut, niin
ei muun kuin papin ollut tytt�� toivomistakaan.

Surumielisen� ja murehtivana l�ysi morsiamensa h�nen ja arvasi syyn

olevan is�n kiellon. Mutta ehdot kuultuaan sanoi h�n iloisesti:
"toivomme ei ole hukassa! sinulla on hyv� p�� etk� sin� monia aikoja
tarvitse lukeaksesi papiksi."

T�st� kehotettuna vastasi h�n vilkkaasti: "sopiihan koetella."

Samana iltana pyysi h�n palveluksestansa eroa, jonka hovineuvos

vastahakoisesti antoi. H�n n�et ei tiet�nyt miehen p��t�st�, vaan luuli
h�nen jonkun ajan tahtovan v�ltt�� rakastettuansa, ett� pikemmin
unohtaisi h�nen. Erotessa antoi h�n h�nelle runsaan rahapalkkion.

Kolme vuotta my�hemmin tuli er��n� p�iv�n� nuori pappismies

hovineuvoksen luo, muistuttamaan h�nelle lupaustansa tytt�rest�ns�. T�m�
sek� iloisena ett� h�peiss�ns�, tunsi entisen pukhollarinsa ja sanoi nyt
ei suinkaan voivansa kielt�� tyt�rt�ns�, mutta ett� h�nen oli
odottaminen siihen asti, ett� kumminkin p��sisi kirkkoherraksi. Mutta
nyt saisi h�n ruveta saarnaaja-virkaansa ruukin pappina.

Rakastajat aluksi tyytyiv�tkin t�h�n, mutta kuin mies pari vuotta

my�hemmin sai kappalaisen paikan ja paitsi sit� paljosta ty�st� oli
tullut kivuloiseksi, puolustivat kaikki hovineuvoksen yst�v�t n�it�
nuoria niin, ett� h�n vihdoin suostui heid�n naimiseensa. Kahta vuotta
my�hemmin j�tti pappi rakastetun vaimonsa leskeksi. H�nelle j�i pieni
poika, joka ei viel� osannut mainita is�n nime�, mutta peri kaikki sen
hyv�t avut, jotka �iti oli istuttanut lapsen syd�mmeen.

Vihdoin myi hovineuvos ruukinsa ja tiluksensa sille v�vyllens�, joka

niit� jo kauvan oli hoitanut. Itse muutti h�n suuren rikkautensa kanssa
Ruotsiin. Siell� eli h�n tavoiltansa yht� kummallisena kuin
nuorempanakin. Tukholmassa osti h�n suuren kivimuurin, mutta asui
melkein aina vuorotuissa asunnoissa, joita h�nell� oli useampia yhtaikaa
ja riiteli aina is�nt�v�kens� kanssa.

Yhteen aikaan asui h�n er��n sivistyneen ja hyv�ntapaisen leskirouvan

luona, jolla oli ihana tyt�r. Hovineuvos rupesi t�t� kosioimaan, mutta
ukko sai heti paikalla rukkaset. Se sapetti h�nt� niin, ett� er��n�
p�iv�n� huoneessansa rupesi t�ytt� kurkkua huutamaan. Piika kiiruhti
yl�s ja hovineuvos sanoi olevansa kuolemaisillaan ja kovimmissa tunnon
vaivoissa. H�n pyysi pappia ja l��k�ri�. Ilman sit� pyysi h�n kokoomaan
v�ke�, miten paljo mahdollista kuulemaan t�rke�� salaisuutta, jonka
tahtoi ilmoittaa ennen kuolemaansa. "Joutukaa, joutukaa", huusi h�n
surkialla ��nell�; "parin minuutin kuluttua olen min� kuollut. K�skek��
em�nn�n tytt�rinens� my�skin tulla."

N�m� ja talon kaikki hyyriv�ki kiiruhtivat kuolevan luokse, joka tuskin

en�� n�ytti hengitt�v�n Papin ja l��k�rin my�skin paikalle jouduttua
sanoi sairas: "koska t�ss� nyt on n�in paljo todistajia koossa, niin
heid�n l�sn�ollessa juhlallisesti ilmotan, ett� em�nt�ni ja h�nen
tytt�rens� ovat pahanp�iv�iset votakat, jotka mielell��n olisivat minun
kuoliaksi kiukuttaneet, jos se olisi menestynyt! Nyt joka mies ulos mun
huoneestani, sill� muuta mulla ei ole sanomista!"

T�m�n sanottua hyp�t� sinkautti h�n vuoteelta niin rynt�v�sti ett�

kaikki h�mm�styksiss� juoksivat ovesta ulos. Hovineuvos pukeusi
turkkiinsa vaikka oli syd�nkes�, sulki kammarinsa, pisti avaimen
taskuunsa ja todistajansa keskitse meni h�n suoraan n�ytelm�� katsomaan.

Yli 70 vuoden vanhana kuoli hovineuvos viimenkin todellisesti. Lapsensa

kiiruhtivat Tukholmaan rikasta ukkoa perim��n. Siell� saivat tiet��
h�nen myyneen kivimuurinsa ja muuttaneen kaiken kiinteimen rahaksi.
Suuri rautainen rahakirstu suljettu ja lattiaan kiinitetty oli h�nen
huoneessansa. Siin� oli k�r�j�paperit kaikista oikeuden k�ynneist�ns�
poikansa ja v�vyins� kanssa, mutta ei �yri�k��n rahaa ja niit� ei
viel�k��n ole l�ydetty.

Yli 30 vuoden h�nen kuolemansa j�lkeen oli ruotsalaisissa sanomalehdiss�

luettavana, ett� hovineuvoksen perillisten oli saatava summa jostakusta
pankista. Asiaa tiedusteltua, oli siell� vaan pari sataa riksi�. Niin
h�n viel� kuolemansa j�lkeenkin vietteli ja harmitti omaisiansa.

16.

Kova Ukkosenilma.

Elokuun 1 p. vuonna 1793 oli rasittavan l�mp�nen. Synkeit� ukonpilvi�

kokoontui taivasranteelle ja raju-ilma oli odotettava, jota v�ltt�en
tavallista varemmin kiiruhdettiin levolle. Mutta ukon tulia leimusi niin
kauheasti kaikilta puolin jo ennen jyrin�n kuuluman, ett� niitten valo
valaisi pime�n taivaan ja v�risev�n maan yht� selv�sti kuin aurinko,
vaikka erityisell� kauhulla. Hirvitt�v�t tulipilvet ajoivat toinen
toisiaan ja v�liaikoina oli pilkko-pime�. Silloin korotti luonnon herra
v�kev�n ��nens� pilvist�. J�ykk�luontoisimmatkin k�viv�t pelkuriksi
n�hdess��n sellaisen tulen ja kuullessaan ukon v�kevimm�t pamaukset.
Ainoastaan pienet lapset nukkuivat viattomuudessaan sin� kauhiana y�n�,
joka teki kaikki, jotka sen n�kiv�t, ukkoista pelk��viksi.

Jyry kasvoi; nuoret ja vanhat naiset parkuivat, itkiv�t ja rukoilivat

Jumalalta s��st�mist�. Kauhun ollessa korkeimmillaan, oli taivas t�ynn�
tulta ja valkeaa ja samassa kuului kauhistava j�r�ys ik��n kun koko maa
olisi revennyt. Tuomiop�iv�n luultiin tulleen. Pamauksen per�st� satoi
kivi� koko kaupungin yli. Suuria kivi� putosi kattojen ja lattian l�pi
monta kyyn�r�� syv�lle maahan. Kaikki ikkunat s�rkyiv�t. Kirkon ovet
aukenivat, ruunut putosivat; ihmisk�den kajoomatta soivat kellot
kolkosti. Huikea tuuli humisi ikkunain l�vitse ja porutti urkuja.

Tuhansittain ihmisi� kiiruhti osittain alastomana kirkkoon. He eiv�t

tiet�neet, mit� oli tapahtunut tai mit� heid�n oli pelj�tt�v�, mutta
kaikki pyrkiv�t Jumalan huoneesen ik��nkuin siell� saamaan turvaa.
Liikuttava oli n�hd� ja kuulla n�iden valjuin, pel�styneiden olentoin
hartautta ja palavia rukouksia temppelin h�vityksen kauhistuksen
keskell� ukonnuolten valossa ja jyryn v�hentyess�, sill� raju-ilma oli
loppumaisissaan.

Luonto rupesi tyventym��n ja ihmisten mielet samoin, sill� taivas

selkeni, tulet sammuivat ja jyry vaikeni. Pappi astui alttarille.
Hartaasti ylisti h�n Jumalan suurta voimaa ja kiitti �sken p��styn
vaaran pelastuksesta. Ja harvoin lienee hartaampia kiitoksia noussut
ihmissyd�mist�, kuin n�itten monta hetke� kuoleman kauhun kanssa
taistelleitten ihmisten syd�mist�.

Sitte k�ytiin tiedustelemaan viimeisen kummallisen seikan laitaa.

Silloinpa havattiin ukkosen iskeneen vanhan linnan raunioissa olevaan
ruutikellarin. Siit� viskaantui kivi� ymp�rins�. Niitten joukossa oli
niin suuria, ett� 10 miest� ei voinut niit� liikuttaa paikasta. Yht�k��n
ihmishenke� ei mennyt eik� ainoatakaan tullut vahingoitetuksi. Vaikka
yhdess�kin kohdassa suuri kivi oli pudonnut er��n k�yh�n miehen asunnon
katon l�vitse ihan l�helle makaavan lapsen kehtoa lattian l�vitse
maahan, niin ei lapselle mit��n vahinkoa tullut.

Pieness� puuhuoneessa Linnan saarella asui mies vaimoinensa, jotka

sattuivat olemaan poissa. Heid�n asunto kukistui; sen sis�ll� ei ollut
muuta kuin lintu h�kiss��n ja kissa. Kumpikin l�ydettiin el�v�n� ja
vahingoittamatta raunioin alta. Kissa, joka ennen aina oli lintua
tavottanut, istui nyt rauhallisena ihan kuin vartiana rypistyneen h�kin
luona, josta lintu viserti kiitoslauluansa ja kissa k�yristi
mielihyv�ss� selk��ns�. Siit� asti ei Linna-luodolla ole ket��n asunut.

17.

Kenraali Carpelan ja Vallesmannin kirja.

Maaherra, kenraali Carpelan istui er��n� rasittavan l�mp�isen�

kes�p�iv�n� virka-huoneessansa raskaasta ilmasta ja paljosta ty�st�
suuttuneena. Ymp�rill�ns� istui kirjottavia herroja, kaikki ��neti,
arvossa pit�en maaherran pahaa mielt� ja rypistynytt� nen��, jota vaan
k�rp�set eiv�t muistaneet v�ltt��. Vaiti-olemista keskeytti ainoastaan
kynien raapina ja kenraalin silloin t�ll�in lausuma "tuhannen
tulimaista", jota harmissaan k�ytti tottuneesta tavasta
sotamies-ajoistansa. Pieninkin vastoin k�yminen sapitti �'�st�
kenraalia, joka aamusta alkaen oli odottanut t�rke�� virka-kirjaa, joka
koski asioita viel�ki t�rkeimpi�.

Kenraalin k�rsimys oli loppua, kuin aisakellon helin� kuului ulkoa ja

samassa tuli p�lyttynyt kirjantuoja antaen odotetun kirjan maaherran
omiin k�siin.

�kisti avasi t�m� kirjan, mutta v�h�n ajan katseltuansa sen sis�llyst�
huusi h�n taas "tuhansia tulimaisia. Onko mies hurja? Hullu h�n se on!
T�ll�inen kirja! t�llaista l�rp�tyst� minulle." Sitte purskahti h�n
��neens� nauruun, niin ett� l�sn�-olijat kummastelivat tuota
odottamatonta iloa maaherralta. H�n katseli viel�kin kirjaa mutta
vihdoin lausui: hullumpaa sekasotkua en milloinkaan ole n�hnyt! en tied�
mit� tehd�, tulisiko nauraa vai itke�. Lukekaa itse, sanoi h�n, antaen
kirjan l��ninsihteeri Holmbergille. P��llekirjotus oli: Vapasukuiselle
maaherralle ja t�htimiehelle kenraal-majuri herra parooni I. F.
Carpelanille. Sis�llys oli seuraava:

"Minun kuolemaan asti rakastettu morsiameni Maijastiina!

Erityisen l�hettil��n muassa, jonka ruunun kustannuksella l�het�n

maaherran tyk�, laitan t�m�n sinulle, oma kultani, sanoakseni ett�
rakkautemme taivas nyt rupeaa selke�m��n, sill� min� olen voittanut
kenraalin suosion tarkalla h�nen k�skyins� t�ytt�m�ll�, jonka aina pid�n
kalliina velvollisuutenani. Sen kyll� saat n�hd�, jahka tulet minun
eukokseni. Tied�th�n sin� kenraalin olevan itse pirun sit� kohtaan, joka
ruokottomasti t�ytt�� teht�v�ns�. Nyt olen kirjottanut h�nelle, pyyt�en
vallesmannin paikkaa Pudasj�rvell�, ja jos sen saan, niin sittep� me
ensi pyh�n� kuulutetaan ja kahta viikkoa my�hemmin vihit��n. Niin armas
Maijastiinani, siunaa meid�t pappi ja me kenraalia kaikesta siit�
onnesta, jonka sin�, oma lintuni, armas kyhkyseni, olet minulle
tuottava.

Sinua Pudasj�rvelt� kuolemaan asti rakastava yst�v�si

Tuomas Ransuusi."

Paljon aikaa ei kulunut, kunnes kenraali sai oikean virka-kirjan, jonka

p��llekirjoitus oli ollut h�nen em�nn�itsi�llens�. Maijastiina oli
saanut kunnian jauhosilla k�sill�ns� avata tuon t�rke�n kirjan ja lukea
sulhasensa n�yr�n pyynn�n vallesmannin virasta Pudasj�rvell�.
T�llaisesta hyv�st� uutisesta iloisena, juoksi h�n kolme kertaa
ky�kkip�yd�n ymp�ri, mutta h�nen t�ytyi viel� toimitella yht� toista
ennen kun tuli mieleens� huutaa palvelijata viem��n kirjaa kansseliin,
sill� h�n heti oivalsi erhetyksen p��llekirjoituksessa.

Palvelija pian tavattiin ja sen k�ski Maijastiina leimauksena juosta

kansseliin. Vastaan otettuansa paperin, luki h�n sen ulkopuolla sanat:
"parhaimpaa suklaata." H�mm�styksest� p��sti Maijastiina niin kime�n
��nen, ett� palvelija pudotti koko suklaan m�keen. Erhetyksest� oli n�et
kirjan siasta tullut suklaa-k��ry k�siins�. Nytp� juosten sit� hakemaan,
mutta suureksi ihmeeksens� ei onnetonta pakettia miss��n l�ytynyt.

Maijastiina huusi, haki, kiroili ja siunasi vuorottain, niin ett� koko

palkkav�ki kokoontui yhteen. H�n sanoi etsiv�ns� kuninkaallista
raporttia, jonka h�n oli saanut, joka muka olisi t�rkein koko sodan
aikana. Padat ja pannut viskeltiin sinne t�nne, pihdit lensiv�t piisist�
p�yd�lle, vasikan paisti viskattiin pois tielt� ja vihdoin rupesi h�n
kauhalla kalastamaan paperia soppapadasta. Pahempaa sekasotkua
s��nn�llisess� ky�kiss� tuskin voi n�hd�.

Palkkav�ki n�ki kaiken t�m�n suurin silmin ja suu auki, luullen tyt�n
tulleen hulluksi, sill� se yh� huusi kuninkaallista raporttia, joka ihan
nen�ns� edest� ja omista k�sist�ns� oli hukkunut ja jonka arveli itse
pirun vieneen.

"Min� onneton", vaikeroi h�n avaten ryytikaapin, ja kas siell�p� olikin

hakemansa paperi suklaa-paperien seurassa veljellisess� yst�vyydess�.

Maijastiina juhlallisesti vakuutti sit� ei sinne panneensa, ja kuka sen

teki, sit� miettik��n j�lkimaailma tai Maijastiinan perilliset, jos
tahtovat; mutta p��llekirjotusten erhetys ja sen seuraus on tullut
meid�n tiedoksi.

Saatuaan odotetun oikian kirjan, oli maaherra niin tyytyv�inen, ett� h�n
nauroi koko erhetykselle ja antoi hakijalle, jonka kunnon ja
rehellisyyden tunsi, pyydetyn vallesmannin paikan, vaikka muuten oli
aikonut sen ihan toiselle.

T�m� onnellinen erhetys oli syntynyt siit� ett� kirjotusmies, joka n�m�t
l�hetti, oli istunut avoimen ikkunan luona ja oli ��nin lausunut,
k�ydess��n lakkaa ja kynttil�� hakemaan: oikean puolinen on kenraalille,
vasemman puolinen morsiamelleni. Er�s koiran-silm� h�nen kumppaneistansa
muutti kirjain paikan, josta syntyi kerrottu erehdys, mutta my�skin
perusti nuoren miehen onnen, sellaisen, jota parempaa ei ollut
toivonutkaan.

18.

Kosto.

Omituinen on se kosto-oikeus, mik� monessa kohden maailmassa tavataan.

Sen j�ljet varsinkin huomataan perhe-el�m�ss�.
Kivi-Taneli oli arvossa pidetty ja varakas kauppias. T�m�n liika-nimen
oli saanut siit�, ett� aina voimallisesti ja nerollisesti johdatti
raskaimpia t�it�, niinkuin pellon raivaamista ja kiven murtamista, joita
tarvitsi monen pytinkins� perusteeksi.

Vaikka ei niin sivistynyt ja siev� kuin veljens� hovineuvos, sai h�n

vaikk'ei itse en�� ollut nuori, er��n rikkaan, ihanan ja nuoren tyt�n
vaimoksensa. Se oli rikas, ei vaan rahoista, sill� h�nen paras
tavaransa, jota sivistyneempi mies, kuin Kivi-Taneli oli, olisi pit�nyt
arvossa, oli h�nen rikas sielunsa ja tunnollinen syd�mmens�. Mutta
Kivi-Taneli ei ymm�rt�nyt kumpaakaan. H�n kohteli h�nt� kovuudella,
kielsi h�nelt� kaikki huvitukset ja viel� p��lliseksi tahtoi riist��
rakkauden siteet h�nen vanhempainsa ja sisartensa v�lill�. H�nen puhdas
mielens� tahtoi n�hd� ymp�rist�ns�kin puhtaana, mutta miehens� tahtoi
p�invastoin. Opettaaksensa h�nt� oleman kuuliaisen ja alamaisen oli h�n
kielt�nyt kaiken maalaamisen ja pesemisen huoneessansa. Mutta kerran
kuin oli koko p�iv�n maalla, antoi rouva siivoa kaikki huoneet ja pest�
oman kamarinsa. Kotio tultuaan huomasi mies heti tehdyksi vastoin h�nen
tahtoansa, jonka vuoksi meni ulos, toi suuren tervapytyn ja maalasi
tervalla rouvan valkiaksi pestyn kamarin lattian. T�ll�inen k�yt�s
runteli rouvan muutenkin heikon terveyden. Pitk�llisest� murheesta ja
mielipahasta oli jo ennenkin keuhko-tautinen. Syd�mens� s�rkyi ja nelj�
pient� lastansa j�iv�t �iditt�miksi ja kovan is�n kasvatettaviksi.

Ei kauan h�nen ensim�isen rouvansa kuoleman j�lkeen kuultiin kaikkein

ihmeeksi, ett� rikas Kivi-Taneli kuulutettiin yhden oman piikansa
kanssa. Yleisesti s��littiin pieni� lapsia, jotka nyt saivat �itipuolen,
jolta ei mit��n hyv�� ollut odotettavana.

Kivi-Tanelin toinen rouva oli kaunis vaalean verev�, v�kev� nainen.

Ensin oli se ollut tarha-, sitten sis�-piikana ja oli siisti sek�
j�rjestyst� rakastava. Em�nn�ksi p��sty��n rupesi h�n hell�sti hoitamaan
lapsia ja kovuudella ojentamaan miest�ns�. H�n, joka ennen oli r��k�nnyt
entist� hell�� vaimoansa, sai nyt tanssia toisen rouvansa nuottien
mukaan. Mutta ennenkuin sai vanhan j�yk�n miehen taivutetuksi, t�ytyi
h�nen monta kertaa sit� ennen sille n�ytt�� k�sivoimansa. Jos kiivaat ja
vakavat sanat eiv�t auttaneet, niin oli h�nell� lonkassa valmiina tukeva
keppi, jota k�ytti niin voimakkaasti ja viisaasti, ett� ukko pian k�vi
n�yr�ksi kuin lammas. T�st�, joka pidettiin oikeana kostona, k�ytettiin
sanantapaa: "tuli karttu koiran viereen."

Palkkav�elt�ns� vaati Kivi-Tanelin rouva enemm�n kuin moni muu. Entist�

s��ty�ns� ei h�veten, sanoi tuo ymm�rt�v� em�nt�: "min� olen itse ollut
palkollinen; tied�n siis tarkoin, mit� saatan v�elt�ni vaatia ja mit�
piika saa toimeen, kuin vaan tahtoo." Paitsi sit� palkitsi h�n heit�
ansionsa mukaan, niin ett� kunnolliset palkolliset palvelivat h�nt�
kauan ja mieluisasti otettiin Kivi-Tanelilla palvelleita, sill� ne
olivat aina hyvi�.

Kivi-Tanelin kuoltua otti h�nen leskens� er��n nuoren arvostetun

kauppiaan, jonka kanssa eli kauan onnellisessa naimisessa, koko
kaupungilta arvossa pidettyn� ja kunnioitettuna. Seurael�m�ss�kin oli
h�nen huoneensa etevimpi�, ja h�n kuoli rakastettuna ja kaivattuna
miehelt�ns� ja pojiltansa.

19.
Kivi-Taneli Lesken pelto.

J��nn�ksen� entisist� varakkaammista ajoista oli pieni pelto er��n

lesken ainoa tavara. Siit� sai h�n ja kolme tyt�rt�ns� leip�ns�, niin
ett� kuin lis�ksi tuli k�ttens� ahkera ty�, niin eiv�t tarvinneet tulla
toisten ihmisten rasitukseksi. Kynn�naika oli tullut ja leski oli
huolessa, miten saisi peltonsa kynnetyksi. Parhaampana ty�aikana oli
kaikki maanviljelij�t juhtinensa omissa t�iss��n niin ett� runsastakin
p�iv�-palkkaa vastaan oli vaikea saada niit�; k�yh�n lesken viel�
sit�kin vaikeampi.

Leskell� tuskin oli y�nlepoa murheesta, miten ajallansa saisi peltonsa

kynnetyksi, sill� aika kului eik� viel� neuvoa tiet�nyt. Joka p�iv� k�vi
leski raskasmielisen� puolen peninkulman matkan syv�ss� hiekassa
pellollensa. N�yr�sti kysyi h�n kaikilta ty�miehilt�, jotka tunsi eli
joita tapasi, eiv�tk� joutaisi h�nen ty�h�ns�, mutta sai ihan kielt�vi�
vastauksia.

Er��n� aamuna kohta auringon nouseman j�lkeen k�vi leski taas rakkaalle
pellollensa, josta h�nell� nyt oli niin paljon huolta. Koko luonto
iloitsi rauhassa aamuauringon s�teit� vastaan. Lintuparvet ylistiv�t
luojaansa ja kes�n alkua, joka oli niin ihana. Ymp�rill�ns� kaikki
iloitsi, mutta lesken syd�n oli murheellinen. Raskaaksi tuntui h�nest�
ei saada syksyll� mit��n leikata. H�n arveli ehk� ensikerran el�iss�ns�
joutuvansa leiv�n puutteesen. T�t� ajatellessaan vuoti katkeria
kyyneleit� h�nen valjuja poskiansa my�ten. Ne, jotka samanlaisia
tunteita eiv�t ole koettaneet, voivat tuskin k�sitt��, mit� vaivoja asui
h�nen ahdistetussa rinnassansa.

L�him�isell� pellolla n�ki samassa miehen kynt�v�n. H�n k�vi sen luokse
ja kysyi tervehdetty�ns�, eik� mies maksusta kynt�isi likim�ist�kin
peltoa.

"Mieluisasti tekisin sen mummo-kulta, jos eiv�t usiammat Kivi-Tanelin

pellot viel� olisi kynt�m�tt�, vaikka aika jo kiirehtii."

"Kyll� min� odotan", sanoi leski iloisena, "kuin vaan autatte minun
h�d�st�ni. Rikas Kivi-Taneli itse kyll� maksaa teid�n vaivanne, mutta
k�yh�n lesken puolesta Jumala lis�� siunausta."

"Saadaanpa n�hd� mit� voin tehd�", sanoi mies, ny�k�ytt�en p��t�ns� ja

ajoi taas uuden vaon.

Iloisena palasi leski kotiinsa, hartaudella laulaen aamuvirtt� Jumalalle

ylistykseksi.

Ensi kerran moneen viikkoon nukkui leski y�ns� rauhallisesti.

Niin tottunut oli leski k�ym��n tuon pitk�n matkan pellollensa, ettei
h�n sit� ensink��n lukenut v�sytt�v�ksi. Jo parin p�iv�n kuluttua k�vi
h�n taas sinne. Mutta suuri oli ihmettelemisens� n�hdess��n pellon
olevan kynnetyn sek� valmiiksi kylvetynkin.

Kiitollisena ja ihmetellen k�vi h�n kotiinsa useamman p�iv�n odottaen

ty�miehen tulevan palkkaansa noutaman. V�h� suutuksissaan oli siit�,
ett� pelto ilman h�nen luvatta oli kylvetty. Mutta kuin turhaan oli
odottanut miest� eik� sen nime�k��n tiet�nyt, rupesi h�n kyselem��n
kaikilta ihmisilt�, joita peltomatkoillansa tapasi, eik� kukaan ollut
n�hnyt, kuka h�nen peltonsa valmisti.

Vihdoin sai er��lt� naapuri-akalta kuulla, ett� rikas Kivi-Taneli itse

oli pellon sek� kynt�nyt ett� kylv�nyt.

Heng�styneen� tuli leski kotio, pukeentui parhaamman asuunsa ja niin

Kivi-Tanelin luokse kiittelem��n ja kumartelemaan. H�n aikoi my�skin
pit�� korean puheen ja niin tavoin anteeksi pyyt�� erhetyst�ns�.

Mutta kuultuaan, mit� asia koski, keskeytti h�nen Kivi-Taneli lausuen:

"sep� ihan pilaa" ja j�tti lesken, kolmannen kumarruksen viel� ollessa
ihan keskier�isen.

20.

Uusi lenninki.

"Katsoppa, Timbom, miten uusi lenninkini passaa", sanoi pormestarinna.

H�n jo kyll� kymmenen kertaa oli sit� sovitellut suuren peilin edess�
koreassa kamarissaan. "Onko se kasvoani ja vartaloani mukaan, Timbom?"

Ukko hyviss� mielin h�nelle osotetusta luottamuksesta ja siit�, ett�

h�nen mielt�ns� kysyttiin, tahtoi eukostansa v�h� pilaa tehd�. Makeasti
nauraen vastasi h�n: "jopa luulen kultaseni, ett� olet v�h�n
viista-selk�inen."

Kiukkuisella silm�niskulla lausui rouva: "Nosta nyt se juoru!" Sitte

k�yd� tapsutti koreasta kamaristaan, ly�den paukauksella oven kiini.

Nytp� hyvin viisaan ei ollut hyv� olla, eik� ollut aikaa odotella
pilansa seurausta. Sukkelaan sai h�n hatun ja kepin sek� l�hti pikasesti
ulos v�ltt��ksens� myrsky� kotona. Mutta onnettomuuden lis�ksi tapasi
portissa leski-pormestarinna Degermannin, joka kumarrellen tervehteli
ukkoa, niin ett� t�m� oli kuin kuumilla kivill�, pelj�ten puolisonsa
��nen h�nt� takaisin kutsuvan, ennenkuin joutuisi pois. Tuskassansa
rohkeni pormestari keskeytt�� kaikki koreat puheet lauseella: "antakaa
anteeksi, mulla on pieni asia toimitettavana, mutta tulen heti
takaisin." Ja niin menikin pois.

Nen� tavallista pitemp�n�, astui pormestarinna virka-sisarensa luokse,

joka juuri sattui olemaan sill� tuulella, ettei vieraasta olisi
huolinut. Ikkunasta kurkistaen Timbomin per��n, n�ki vieraan tulevan,
jonka vuoksi k�vi istumaan saliin suureen topattuun sohvaan.

Tulia kumarteli syv��n ja siev�sti virka-sisarellensa, joka kaupan

tekij�isiksi sai nekin kumarrukset, joita portissa ei joutunut
pormestarille antamaan, vaikka ne olivat h�nelle aijotut.

Soreimmilla sanoilla ilmotti ilonsa siit�, ett� n�ki sisaren jo ylh��ll�

viimeisen pahoin jaksamisen j�lkeen.

Mutta t�m� viel� suuttunut miehens� loukkaavasta lauseesta, vastasi

�k�isesti: "no eik� muka saisi istua omassa tuolissaan."
T�llaisesta kohtelemisesta ep�tietoisena, mitenk� olisi teht�v�, arveli
jo l�hte� pois, mutta p��tti viel� tehd� yhden kokeen, saadakseen
yst�v�ns� pahan mielen karkotetuksi. "Kas, mitenk� kaunis ja n�tti
lenninki sulla on; onhan se ihan kuin valettu sinulle, joka olet suora
ja hyv�sti kasvanut."

Samoin kuin kahvi selki�� poron laskettua, niin selkeni pormestarinnan

mieli, kuin rouva Degerman tiet�m�tt�ns� todisti Timbomin olleen
v��r�ss�. "�l� nyt mene pois", sanoi h�n, "juo ensin kahvea meill�;
vaikka mulla ei ole kermaa muuta kuin pisara ja sekin hapannutta, niin
tied�n ett'et sit� paheksi." Ja niin pieni kirkas kahvipannu p�yd�lle.
Vieraan kauhistukseksi pani em�nt� lemmityn kissansa vadin vieraan eteen
syytellen sit�, ett� kupit olivat vinnill� ja ett� kissa oli niin
puhdas-luontoinen ett� se aina nuoli vatinsa yht� puhtaaksi kuin olisi
se pesty.

Urhollisesti p��tti leskirouva tyty� kissan vatiin, kiitteli viel�kin

uutta lenninkia ja joi sitte kaksi kuppia, vaikka kummallakin kertaa sai
muistutuksen s��st�en ottaa kermaa, ett� Timbomillekin j�isi, jolle
my�skin aikoi antaa pisaran. Sitte keskustelivat eukot naapuri-rouvainsa
tuhlaamisesta ja huonosta taloudesta, nykyaikaisen nuorison
tunnottomuudesta ja siit� ylellisyydest� ja turhuudesta, joka kaikin
kohdin rupesi n�kym��n.

Vihdoin pyysi pormestarinna vierasta kauniilla ��nell�ns� laulamaan

kauniin laulun. Muutaman kerran yskitty�ns� rupesi vieras laulamaan
laulua, joka oli rouvasta niin suloista ja ihanaa, ett� pudotti runsaita
kyyneli� ja teki h�net niin hell�mieliseksi ett�, kuin miehens� samassa
tuli sis��n, lankesi h�n h�nen kaulaansa pyyt�en anteeksi sit� ett�
suuttui h�nen leikist�ns�.

"Soma ��ni on sisarella", sanoi iloinen aviomies laulajalle. "Kenell�

senlainen kieli on ja sit� oikein k�ytt��, se saisi kivetkin
tanssimaan."

21.

Tiina-t�ti.

Er�s vanha arvossa pidetty lasten opettajatar Oulussa oli saanut t�m�n
nimen ensin lapsilta ja sitten koko kaupungilta. Yli seitsem�n kymmenen
vuoden vanha, oli akka etunojoinen ja k�yr�, mutta oli nuoruudessansa
ollut hoikka ja pitk�, pulskavartaloinen ja k�yt�ksilt�ns� soma. H�nen
suuret siniset silm�ns� eiv�t milloinkaan olleet l�yt�neet miest�, jonka
eduksi olisi vapautensa menett�nyt, sill� Tiina-t�ti oli kaupungin
viidest� kymmenest� vanhasta piiasta yksi. T�m� valittu joukko oli aina
sotinut Naimaikeen rasitusta vastaan, johon heit� aivan v�h�n lienee
kehotettukaan.

Tiina-t�ti oli nerokas ja kovin s��nn�llinen nainen my�skin

puhetavassansa. H�n aina lausui sanat samoin kuin ne kirjoitetaankin
eik� lyhennettyn� ja katkastuna, joka juuri tekee vieraan-kielen
oppimisen niin vaikeaksi. Tiina-t�din lausetapa oli ihan s��nn�llinen ja
suurin murheensa oli, ettei oppilaihinsa saanut samanlaisiksi, vaikka
kyll� sai heid�t hyvin lukemaan ja soreasti kirjoittamaan. My�skin oli
h�n, miten itse sanoi, heid�n kalloonsa saanut aapisen, pitk�n kirjan,
raamatun historian, Europan p��kaupungit Djurbergin mukaan, sek�
muutamia Gellertin satuja. Jos lapset erhettyiv�t tai vastasivat v��rin,
niin tuli eukko oikein huimaksi ja jos silloin ei auttanut viivaimella
p�yt��n ly�minen, niin h�n itkev�n lapsen kanssa kyll� kymmenen kertaa
juoksi samassa talossa asuvan sisarensa, er��n n�yr�mielisen
kirkkoherran lesken luokse, jossa luku oli kerrottava ja jota kehotti
lasta torumaan. Lempe�mielinen sisar siihen tavallisesti sanoi: "tee se
itse sisareni; sen sin� osaat niin hyvin." T�st� aivan v�h�n kehotettuna
k��ntyi Tiina-t�ti kotiinsa, vast'uudesta koettelemaan keinojansa. Mutta
jo viiden minuutin kuluttua oli h�n lapsen kanssa siell� takaisin, siksi
ett� joko luku oli mieless� tai kouluhetki loppui.

Tiina-t�ti oli monta vuotta toimittanut is�ns� postimestarin viran,

sill� se oli sairaudelta siit� estetty. T�m�n toimen piti helpompana
kuin pitsimyssyjen rakentamisen. N�it� tehdess��n h�n monasti
vihamieliss� jupisi miehen ja vaimon kohtalon jakamisen v��ryytt�.
"Vaimolta, joka on heikompi, vaaditaan monta vertaa enempi kuin
pahalaisilta miehilt�", pakisi h�n. "Niinp� niinkin", arveli h�n
tuimasti k�yden edestakaisin, "monta vertaa enemm�n kuin miehilt�,
joitten ei ole paljon tekemist� ennenkuin palkkioksi saavat ylistyst�,
rikkautta, arvonimi� ja virkoja. Mutta mit� kehoitusta saa nainen,
olisiko vaikka t�ydellisinkin! Ei mit��n, huusi h�n julmasti vihaisena.
Mutta kuitenkin pit�� h�nen olla sek� r��t�rin, leipojan ja keitt�j�n,
sahdin panijan ja lahtarin, makiaisten leipojan, kahvin keitt�j�n,
v�rj�rin, sukan kutojan, kynttil�in kastajan, puutarhurin, voudin,
y�vahdin ja pikkukaupungeissa puotipalvelijan. Sit� paitsi pit�� h�nen
olla �iti ja em�nt�, lasten hoitaja ja opettaja, ky�kkipiika, sairasten
hoitaja ja miehens� palvelija. H�nen pit�� vastaan ottaa ja yksin kantaa
kaikki talon harmit ja olla iloinen, vaikka mieluisammin tahtoisi itke�.
H�nen pit�� aamulla olla ensim�isen nousemassa ja illalla viimeisen
maata menem�ss� ja miehelt�ns� rukoilla rahaa suuren taloutensa
tarpeeksi; ken tiesi itke�kin ennenkuin hirvi�� niit� pyyt��, ja
tarhasta huolta pit�� paremmin kuin itse tarhapiian. Mutta kaikkein
pahin kaikista on, ett� h�nen on tekeminen h�vytt�m�in palkollisten ja
pahantapaisten lasten kanssa, joita yksin��n ei joudu kasvattamaan."

"Mutta mit� tekee mies?" Eukon into lis��ntyi oikeen pelj�tt�v�ksi, eik�
nyt olisi ollut miehen hyv� h�nt� l�hesty�. "H�n kirjottelee hetken ajan
kirjoihinsa, k�yskentelee ja tupakoitsee siksi ett� saa tulla
valmistettuun p�yt��n, jossa tekee kaikenlaisia muistutuksia. Sitte juo
h�n kahvia, k�y p�iv�llislevollensa ja sitte k�yskentelem��n siksi ett�
toti lasi muistuttaa illan tulleeksi. Sitten tulee iltaruoka, jonka
aikana moittii naisia ja etsii heid�n virheit�ns� itsellens�
kehotukseksi ja sitten ansioinsa palkkioksi levolle."

N�in sadatteli eukko miehi�, kuin samassa er�s vanha merikatteini

Possenius, kasvinkumppalinsa ja nuoruutensa yst�v�, tuli eukkoa
tervehtim��n. Kukostuksensa p�ivin� oli h�n moniaassa tanssissa samalta
ukolta suvainnut likistyksen tapaisen.

Ysk�sten kys�si ukko, miten sisar oli jaksanut h�nen meri�

purjehtiessaan. Hymyellen n�ytti ukko katselevan nuoruutensa
tanssikumppalia.

Punastuen melkein kuin viistoista vuotinen tytt�, pyysi h�n yst�v��ns�

istumaan, kumartaen niin siev�sti ett� meid�n aikaiset tyt�t tuskin niin
osaisivatkaan.
Nuoruuden yst�v�t istuivat keskustelemaan kuluneista ajoista ja sen
aikaisesta nuorisosta, sek� mitenk� silloin oli nykyist� parempi.
Siirtynein� nuoruutensa aikoihin eiv�t vanhukset huomanneet ajan kulua,
ennenkuin ilta-rummun r�min� muistutti Posseniusta huoaten k��ntym��n
tyhj��n kotiinsa.

Kumarrellen seurasi Tiina-t�ti h�nt� porttiin asti, jonka sitte sulki,

k�yden suojaansa takaisin. Iloisena ja tytyv�isen� siit�, ett� Possenius
ei ollut h�nt� unhottanut, ylisti h�n nuoruutensa aikuisia miehi�,
jolloin olivat mitenk� viel�kin, arveli eukko, oikein hyv�t. Siihen
aikaan olivat vaimot viel� onnellisia, tuumaili vanha piika itsekseen.

Er��n� p�iv�n� odottivat koululapset suurta huvia, sill� he tiesiv�t

Tiina-t�din aina pit�v�n lupauksensa, varsinkin milloin oli uhannut
heit� rangaista. Er�s pieni paroni Silfverhjelm oli monta p�iv�� ollut
laiska, ja niin tavoin koetellut eukon k�rsiv�llisyytt�, niin ett� se,
antaessaan h�lle kotil�ksyn sanoi: "Kuulkaapa lapset! Jos Aatolvi
huomenna virheett�m�sti osaa lukunsa, niin lupaan ensin hyp�t�
tervatynnyriin ja sitte h�yhentynnyriin, niin varma olen siit�, ettei se
tule osaaman."

Iloisina erisiv�t lapset, saatuansa Aatolvin lupauksen, ett� hyvin

oppisi luettavansa.

Kotio tultua kummasteli �itins�, ett� poika heti ja ahkeraan puuttui

lukemaan. Aamulla varhain oli h�n jo noussut lukemaan ja iloisena meni
h�n kouluun kerrottuansa vanhemmillensa odotetun ilon.

Kumppanit kuulustelivat porttisolassa h�nen lukunsa ja riemuksensa

havaitsivat h�nen osaavan iki-hyvin. Ensim�iseksi k�vi h�n esiin pitk�n
lukunsa kanssa, jonka selv�sti osasi. Tiina-t�din posket punottivat
ep�ilyksest�, mitenk� ajattelemattomasta lupauksesta p��sisi. Sitte sai
pikku parooni paljon ylistyksi� taidostansa, joka oli hyv�n muistinsa
todiste. Sitte sanoi tahtovansa nyt, samoin kuin ainakin pit��
lupauksensa, jos vaan Aatolvin luonto sallisi h�nen itse nauraa ja antaa
toisten tehd� pilkkaa vanhasta opettajattarestansa, joka h�nen
hyv�ksens� oli tehnyt t�llaisen ajattelemattoman lupauksen.

Mutta eukko kuin otti asian n�in vakavalta puolelta, niin lasten muoto
yht�kki� k�vi totiseksi ja he luopuivat vapaehtoisesti odotetusta
huvista, jonka olisivat saaneet opettajansa kustannuksella.

Kyynel silmin vastasi pieni parooni: ei suinkaan Tiina-t�din minun

t�hteni ole tarvis senlaista tehd�. T�st� alkaen rupeen oikein
ahkeraksi. Liikutettuna likisti vanhus kiitollisen lapsen syliins�.

Vastoin naisten tapaa, oli Tiina-t�ti hyvin halukas tiet�m��n

valtio-uutisia. H�n k�ski lasten pit�� korvansa auki, milloin kotona
kuulivat herrain niit� keskustelevan, ett� muka h�nkin saisi kuulla
maailman menoista.

Mutta pian huomattiin, kenen asioita lapset ajoivat. Sent�hden pilan

vuoksi annettiin lasten toisinaan vied� Tiina-t�dille varsin
eriskummasia uutisia, joita lapset sanoivat kuulleensa "papalta
itselt�."

Muitten muassa kertoi er�s pieni tytt� kerran, viimes y�n� tulleen
tiedon, ett� j��meren kansasto oli alkanut kapinan ja v�kirynn�k�ll�
ottanut itse pohjan navan ja ett� voittava joukko nyt olisi
tulemaisillaan Ouluun, jossa olivat uhanneet kuolijaksi ampua kaikki
vanhat piiat ja mamselit.

"Sin� haastelet tuhmia ja panet sekasotkua", sanoi Tiina-t�ti lapselle,

joka odotti kiitoksia tai makiaista suuresta uutisestansa ja hyv�st�
muistostansa. Mutta kuitenkin rupesi t�din korvia kuumottamaan.
Itseksens� ajatteli h�n: joku per� siin� toki lienee; mun on meneminen
ottamaan asiasta selvon. "Te p��sette vapaaksi lapset", kuului ihanan
soiton tavalla heid�n pieniss� korvissansa ja yht� sukkelaan kuin eukko
oli saanut sinisen kapottinsa, olivat lapsetkin kadulla ja pian jokainen
omassa kodissaan, voileiv�t k�dess�.

Tiina-t�ti kiiruhti likim�isen naapurin luo, saadaksensa todenper�isen

selvon t�st� t�rke�st� uutisesta.

Mutta is�nt� oli t�m�n uutisen levitt�j�in kanssa liitossa, niin ett� se
vaan vakuutti asian, joten se eukon silmiss� tuli viel�kin toden
mukaisemmaksi. Eukko juoksi heti kotiinsa, tuntein mahaansa
kivistelev�n.

Pelosta v�risten kokosi nyt pienen hopea-varastonsa, jonka muka tahtoi

ry�st�st� varjella, sitoen sen ja mit� h�nell� muuta oli kalliimpaa
myttyyn, jonka k�tki lastuihin puuvajansa per��n.

T�m�n tehty� kiiruhti sisarellensa ilmoittamaan l�hestyv�� vaaraa.

T�m� oivalsi heti herrojen kurit, lohdutti pelj�stynytt� sisartansa,

joka muka ei ollut joutunut asiaa tarkemmin miettim��n. Mutta nyt kuin
n�ki itsest�ns� tehdyn julkista pilkkaa, p��tti h�n ei en�� uskoa lasten
valtiollisia ilmoituksia eik� niit� en�� siet��kk��n.

Koko puoleen vuoteen ei Tiina-t�ti k�ynyt siin� talossa, jossa h�n niin
oli petetty, eik� ehk� milloinkaan olisi sinne mennyt, niin oli
kumminkin uhannut, jos ei olisi yht� paljon rakastanut em�nt��, kuin
h�nen hyvi� torttujansakin. N�m� vietteliv�t h�nen er��n� helluntaina
vastaan ottamaan p�iv�llis-kutsumuksen sinne. N�hdess��n iloisen em�nn�n
ja muhkeat tortut, hajosi kaikki katkerat muistot eukon mielest�.

Mutta kiusa-puheinen is�nt� otti jutuksi p�iv�n saarnan ja sanoi kansan

v�ltelleen ett� opetuslapset olivat juopuneet paloviinasta, eik�
makiasta viinasta. Sellainen erhetys s�pitti eukkoa niin, ett� l�i
nyrkkins� p�yt��n ja niin tavoin kaasi kaikki viini-lasit, jotka siis
eukon kanssa todistivat kysymyksen olleen vallasta, eik� paloviinasta.
T�st� harmista sai eukko taas maha-taudin niin ett� h�nen t�ytyi
kiiruhtaa kotio, torttuja maistamatta.

Tiina-t�ti oli ahkera ja tarkka, mutta ei saita. H�n sanoi ett� k�yhi�
ja kerj�l�isi� ei olisikaan jos vaan kaikki tahtoisivat ty�t� tehd� eik�
laiskotella. Kehitt��ksens� sellaisia ahkeruuteen antoi h�n runsaita
manauksia, mutta rahaa ei h�nen milloinkaan n�hty antavan. Mutta h�nen
syd�mens� kunniaksi tied�mme sanoa, ett� moni kykenem�t�n ja k�yh� ja
monta orpolasta saivat Tiina-t�dilt� runsaampia lahjoja kuin olisi
luultukaan. Mutta h�n ei siet�nyt kenenk��n m��r��v�n kelle ja mitenk�
paljo h�nen olisi annettava. Ymm�rrett�v� on siis �kkipikaisen eukon
mielipaha, kuin kerran m��r�ttiin h�n kaupungin k�yhille maksamaan 2
riksi�. Eukko ei kauan miettinyt. Yht'�kki� sai suuren kaula-huivinsa ja
oli melkein sukka-jaloin juosta kev�tlumeen, jos ei olisi kompastunut
vanhoin kenkiins� ja niin l�hti ruti kiukkusena er��n
kaupungin-hallituksen j�senen luokse valittamaan tuota h�nen mielest�ns�
sopimatonta maksua.

Mutta t��ll� ei muutosta ollut saatavana, niin ett� eukko pahoilla

mielin ja v�syneen� m�rin silmin ja m�rin jaloin tuli kotiinsa. Sitte
h�n sairastui. Kahden viikon kuluttua oli p��tt�nyt toimellisen
el�m�ns�.

Monta oli h�nell� virhett� ja omituisuutta, mutta monta avuakin. H�n oli
jumalinen, j�rjestyst� rakastava, toimellinen ja ty�skentelev�
kansalainen. H�n oli rehellinen, yksinkertainen, totuutta rakastava ja
luotettava yst�v�. �kkipikainen, mutta ei paha, ei h�n milloinkaan
puuttunut toisten asioihin. Kuollessansa oli h�n l�hes 80 vuotinen.

Muuta muistopatsasta ei h�n saanut kuin sen, mink� oli rakentanut

parhaimpain oppilastensa syd�miin.

22.

Tullimiehen Kalakukko.

Ennen aikaan oli tapana Suomessakin kaupungin tullien luona tarkkaan

syyn�t� ja tiedustella tulijain kuormat ja tavarat. Sen teki
tavallisesti ne jolta "sy�k�reiksi" sanottiin, mutta usein tullimies
itsekin, joka siihen aikaan ei saattanut odottaa suuria lahjoja maita
valtakuntia matkustaneilta asioitsioilta. Sit� kovempi oltiin siis
maamiesten kanssa, jotka tulli-asetuksia eiv�t tunteneet, jos heill� ei
ollut jotain pient� lahjaa tarjottavana. Ne maamiehet, jotka olivat
kyllin tuhmat antamaan n�itten itsens� pelottaa, saivat n�ille jakaa,
jos ei muuta, niin matka-ev��ns�.

Er�s maamies, viisaampi toisia, jotka olivat antaneet tullimiesten

itsens� ry�st��, oli valmis l�htem��n talvimatkallensa kaupunkiin,
myyt�v�ksi viem��n voita, talia, kalaa ja lintuja.

Syviss� tuumissa k�yskeli mies pirttins� lattialla, kunnes yht�kki�

k��ntyi eukkonsa puoleen lausuen: "Maija kultaseni! paneppa tulta uuniin
ja tee sitten kukkotaikina parhaimmista jauhoista, mit� sulla on kotona.
Sen min� itse leivon ja paistan lahjaksi ahnaalle Prytzille, joka on
tullimies Kajaanin tullissa. Viimein h�n otti parhaimman ev��ni; nyt
tahdon antaa h�nelle suuren kukon. Tee taikina mahdollisimman
kauniiksi."

"Mieluisasti saat multa aineet, kuin vaan sanot mit� kalaa tahdot
siihen."

"Kalan aijon pyyt�� kuivalla maalla", vastasi mies liukkasti naurahtaen.

Uunin ja taikinan valmistuttua kaasi mies itse taikinan

leipoma-p�yd�lle. Eukkonsa kummastukseksi ja kauhuksi v��nsi h�n sitte
vanhalta kissalta niskat nurin ja leipoi sen nahkoinensa kannuinensa
kukkoon. Sitte paistettiin se uunissa oikein hyv�n n�k�iseksi. Valmiina
haisi se hyv�lt� ja oli muhkea.

Varovasti pantiin kukko sitten rekeen ja konnanjuoninen maamies istui

iloisena ajamaan kaupunkia kohden. H�n sovitti matkansa niin, ett�
h�m�r�ss� tuli tulliin.

Siell� ei sattunut tullimiehi� olemaan esill�. H�n siis itse kantoi

lahjansa tullitupaan, n�yr�sti pyyt�en ett� h�n laskettaisiin sill� h�n
muka pelk�si ett� majataloin portit suljettaisiin.

Hyv�st� lahjasta iloisena laski tullimies h�nen heti. Ajaen mit��n

kiirett� osottamatta l�hti maamies matkaansa, mutta tultuaan pois
silm�nn��st�, sai hevonen juosta mink� voi majataloon, jossa kertoi
is�nn�lle, mit� oli tehnyt. T�m� k�tki h�nen jos hakioita olisi tullut,
sill� h�nt�kin huvitti t�m� kuje koska kaikki toivoivat jotaan
rangaistusta ahnaille tullimiehille.

Ilomielin laski tullimies komean kukkonsa keskelle tullituvan p�yt��

n�lk�isten kumppaniensa nen�n eteen. Niitten tuli sylki suuhun kuin
kadehtien katselivat maukasta kukkoa.

T�st� pehmeni tullimiehen syd�n anteliaisuuteen, niin ett� h�n hyvill�

mielin lausui: "minusta todellakin on saamani lahja ulottuva meille
kaikille." Niin otti ter�v�n puukon, leikkasi itsellens� ensin suuren
v�nk�leen ja sitten kappaleen kummallekin kumppanillensa.

Makiaan suuhunsa s�iv�t nyt kaikki herkkua ja tullimies lausui ilkkuen:

"todellakin on t�m� kukko tavallisia maamiesten antamia parempi, sill�
t�ss� tuntuu olevan sek� lintua ett� kalaa, vaikka linnusta ei liene
h�yhenet oikein tyyni nyhdetyt." (Siin� oli vanha lihava kotokissa, joka
siis oli sek� rasvanen ett� maukas.)

Tullimies itse oli sattunut osaksensa saaman toisen etuk�p�liin; paras

yst�v�ns� p��n ja niskan ja kolmas takapuolen ja h�nn�n.

"Minulla on oikein sudenmoinen n�lk�", sanoi t�m� ik��nkuin puolustaen

paljoa sy�mist�ns�, kunnes samassa jotakin ter�v�� iski ikeneens� ja
hampaansa ymp�rille. T�in tuskin saatiin se irti; niin pahasti oli se
kiinni iskeentynyt. H�n tuumaili sen olevan linnun kynnen, mutta siksi
se oli liian hieno. Nyt rupesivat kaikin kolmen tyynemmin tarkastelemaan
kukko-osiansa. Se ehdittiin tarkemmin kuin milloinkaan maamiesten
kuormat jo kontit.

Mutta mik� oli heid�n kauhunsa tunteissaan kukon sis�llyksen. Kiukusta

kihisten, l�htiv�t kaiken kolmen hakemaan miest�, joka oli kukon
antanut, mutta sin� p�iv�n�, samoin kuin edellisin�kin, oli monta sataa
maamiest� tullut, niin ett� mahdoton oli l�yt�� todellista, varsinkin
kuin h�nen nimens� ja kotipaikkansa olivat tiet�m�tt�m�t.

T�m�n per�st� syyn�ttiin Kajaanin tullissa helpommin niin ett�

kukko-herkusta oli herroille voittoa mutta talonpojille viel�kin
enemm�n.

23.

Makkonen.

T�m� oli rehellinen, toimellinen ja hyvin jaksava talollinen Siikajoen

pit�j�n Paavolan kappelissa. H�n oli kirkon varaston haltia ja koko
pit�j�n asiamies milloin joku t�rke� kysymys oli esill�. Makkonen oli
k�yhille, eritt�in hyv�, samoin my�s arvostettava vaimonsa. Itse
kymmenen lapsen �iti, armahti h�n varsinkin orpolapsia. H�n oli
ty�skentelev� ja j�rjestyst� rakastava vaimo, joka varhain totutti
lapsensa Jumalan pelkoon ja ahkeruuteen. V�sym�tt�m�n is�ns� seurassa
n�htiin pojat mets�ss� ja pellolla jokainen voimiansa my�ten auttavan
h�nt�; tyt�t jakoivat �itins� vaivoja tarhassa ja aitassa, pellolla ja
niityll�. Paitsi sit� oli Makkosen em�nt� kaikissa talonpoikais-juhlissa
ruuan laittajana ja koko paikkakunnan em�nt�in neuvonantaja.

Makkonen eli onnellisena ja tytyv�isen� perheens� keskell� ja

kiitollisella hartaudella nosti h�n silm�ns� kaiken hyv�n lahjan antajan
luokse n�hdess��n vaivainsa palkan, t�ysin�iset t�h�t kes�tuulessa
aaltoilevan. My�skin oli h�n harrasmielinen mies. Liikuttava oli n�hd�
ukko Makkosen sunnuntai-iltasina monilukuisen perheens� joukossa
havutetussa tuvassa paljastetuin p�in pit�v�n ilta-rukouksia. Omituisen
surullisella ��nell� lauloi koko v�ki virren. Sitte luettiin luku
raamatusta ja muutamia ilta-rukouksia, veisattiin taas ja perheenis�nt�
p��tti hartauden siunauksella. Ja pyh�ss� hiljaisuudessa levitti y�
leponsa siunatun joukon yli.

Mutta t�h�nkin rauhan asuntoon l�ysiv�t murheet ja huoli. Sit� kohtasi

kuoleman raskain ly�m�.

Tarttuva tauti oli liikkumassa ja Makkonen oli ensim�isi�, joka

vaimoinensa lapsinensa k�vi sairaita auttamassa. Pian makasi t�m� jalo
perheenis� paarilla. Puolisonsa ja kolme vanhempaa lastansa seurasivat
h�nt� parin p�iv�n kuluessa.

Vainajain ymp�rill� itki seitsem�n orpoa, joista vanhin oli

kaksitoistavuotinen poika. Yst�v�t, naapurit ja k�yh�t sukulaiset eiv�t
muuta voineet kuin kyynelin valittaa n�in syd�nt� s�rkev�� tapausta,
sill� heilt� itselt� puuttui neuvoa ja turvaa, joita juuri Makkoselta ja
h�nen huoneessansa olivat tottuneet saamaan. Mutta kuitenki toimittivat
he vainajat kunniallisesti hautaan.

Hautaus-p�iv�n� oli seurakunnan arvostettu kirkkoherra talossa, jossa

kokoontuneilta kysyi, kuka ottaisi hoitaaksensa lapset, heid�n kodin ja
talouden. Kaikki olivat liikutetut, mutta asia oli vaikia ja sieti
tuumailla.

Mutta ennenkuin kukaan viel� oli vastannut, tuli talon Pekka-niminen

renki, joka ennen oli ollut siisti ja puhdas, nokisena ja ryv�ttyn�
uunin p��lt�, jossa kolme vuorokautta oli maannut itkien ja sy�m�tt�.
Itkusta turvottuneita silmi�ns� ei voinut nostaa p�iv�� kohden ja
kovalla k�dell�ns� pyhk�si kyyneleet, jotka v�kisin tunkeutuivat eik�
hetken aikaan sanaakaan saanut lausuneeksi. Ainoastaan "voi, voi",
r�hisi rasittuneesta rinnastansa n�hdess��n seitsem�n orpoa
murhevaatteissaan. Mutta vihdoin nosti h�n vainajan vanhimman pojan
syliins�. Melkein huutaen, ett� saisi ��nens� selv�ksi, sanoi h�n: "kas
t�ss� on is�nt�ni; h�nt� tahdon palvella, vaikka palkattomasti, jos h�n
vaan lupaa ruveta yht� rehelliseksi ja kunnolliseksi kuin is�ns�kin oli
sek� pit�� huolen pienist� siskoistansa. Kaikki he ovat mulle rakkaat
n�m� hyv�nteki�ni lapset."

��nin itkien lupasi kiitollinen poika sen, ja my�skin ett� kaikissa

seuraisi vanhan koetellun Pekan neuvoja. Talon toiset palvelijat
sanoivat tahtovansa noudattaa Pekan esimerkki�.
Kirkkoherran syd�nt� ilahutti n�hdess��n t�mm�isen jalomielisyyden
k�yhilt� palkollisilta. Itse tarjousi h�n pienten turvattomain
neuvonantajaksi heitt�in heid�n kohtalon kaikkivallan huoleen.

�itin siaiseksi lapsille ja em�nn�ksi valittiin vanha hyv�ntapainen

sukulainen. Sitte tarkastettiin talon raha-asiat ja n�htiin ett� vastoin
luuloa talo viel� oli suuressa velassa, vaikka kaikki korkorahat,
ruununverot ja osa ostosummasta olivat maksetut.

Kuultuaan t�m�n, tuli tuo kaksitoista-vuotinen is�nt� yht�kki�

miehuulliseksi. Vakavalla ��nell� sanoi h�n tahtovansa yksin maksaa
is�-vainajansa velan eik� tahtovansa siskojen sit� jakavan, sill� h�n
toivoi Jumalalta voimaa.

"Pid� lupauksesi poikani ja tapahtukoon sinulle niinkuin uskot", sanoi

kirkkoherra.

Syviss� mielin k�vi kirkkoherra talosta, jossa oli l�yt�nyt niin vahvan
uskon, niin jaloja ajatuksia ja niin paljon hyvi� avuja, joitten
nime�k��n n�m� yksinkertaiset ihmiset eiv�t tunteneet.

Seuraavana p�iv�n� tuumaili nuori is�nt� Pekan kanssa mit� olisi

myyt�v�, ett� saataisiin hautausta varten otettu velka maksetuksi.

Pekka sanoi siihen vaan tarvittavan saada pari tynnyri� tervaa myydyksi,
mutta sittep� oli is�nn�n itsen v�ltt�m�tt�m�sti kaupunkiin
matkustaminen, sill� Pekan ja toisen rengin t�ytyi pysy� kotona muissa
raskaammissa t�iss�.

Matka p��tettiin teht�v�ksi jo seuraavana p�iv�n�. Kolme tervatynnyri�

pantiin hevosen per��n sill� tavoin, ett� ne itse py�rin�, ilman
ajokalua py�riv�t vet�j�n per�ss�. T�ll� tapaa Suomen maamiehet
tavallisesti kulettavat maata my�ten viet�v�� tervaansa. Pari
naapurimiest� my�skin matkusti kaupunkiin, niin ett� nuorella Matti
Makkosella oli matkaseuraa.

Parin vuorokauden kuluttua tultiin Ouluun. Silloin oli pimi� syysilta.

Matkakumppanit k��ntyiv�t jokainen majataloansa kohdin ja heittiv�t
Matin yksin��n kadulle. Poika-poloinen ei yksin��n minnek��n osannut ja
is�ns� Matkatalon nimen oli h�n unohtanut.

Pimeys lis��ntyi aina. Lis�ksi rupesi satamaan lumir�nt�� eik� yht��n

ihmist� n�kynyt kadulla. Siin� nyt seisoi poika-rukka l�pim�rk�n�
sateesta ja v�risev�n� vilusta. H�n ajoi muutaman askeleen v�synytt�
hevostansa ja seisahtui taas. Kynttil�t sammuivat ikkunoista eik� h�n
viel� tiet�nyt miss� saisi y�sijaa. My�skin pelk�si h�n y�vartiain
tulevan viem��n h�nen arestiin, jolla matkakumppaninsa olivat h�nt�
pelj�tt�nyt. Poika-poloinen oli ihan neuvoton. Mutta juuri samassa
sattui h�n muistamaan Jumalaa ja kotona olevia pieni� rakkaita
siskojaan, jotka rauhallisesti l�mp�sess� makasivat. T�m� h�nt� v�h�
lohdutti ja kuivasi h�nen kyyneleens�. Rohkeammin ajoi h�n kirkkokatua
my�ten, mutta sekin p��ttyi rantaan eik� viel� n�kynyt tulta eik�
ihmisi�k��n. Pari t�hte�, jotka pilkottivat pime�ss� muistuttain
taivasta ja sit� lohdutusta mik� sielt� tulee, niit�k��n ei h�n
huomannut.

Mutta poika-poloisen tila tuli yh� kurjemmaksi. Valuvin kyynelin ja

helisevin hampain p��tti h�n vihdoin kolkuttaa yhden apteekin ovea,
josta viel� n�ki tulen pilkottavan.
Ovi avattiin ja liikutettuna pojan h�d�st�, annettiin h�nen ajaa
kuormansa pihalle. Herra johdatti sitten pojan l�mp�seen suojaan, ensin
annettuansa h�nelle lasin punssia l�mmitykseksi. Kiitollinen lapsi
nukkui pian.

Kuin itse talon herra aamulla n�ki pojan ja kuuli h�nen kertomuksensa,
tarjousi itse ostamaan tervan ja antamaan pojalle majatalon. Apteekin
is�nn�ll�, n�et, oli kauppaoikeudet, syyst� ett� oli nainut rikkaan
kauppiaan lesken ja my�skin ett� oli ensim�isen apteekin toimittanut
Ouluun. Talon tyt�t olivat pojalle antaneet viini� ja makiaista ja
mieluisasti olisi t�h�n j��nyt, mutta sanoi is�ns� j��neen entiseen
majataloon 14 riksi� velkaa, jotka ensin olisivat maksettavat, vaikka
is�ns� kyll� oli aikonut siit� muuttaa, sill� h�nelle oli siell� monasti
tehty v��ryytt�.

"Jos tahdot, sanoi apteekin herra, niin saat minulta ne rahat. Ne saat
vastedes maksaa, my�skin maksan talon-velkasi samoilla ehdoilla."

Mutta nytp� oli Matti iloinen. "El�iss�ni en unhota teid�n hyvyytt�nne",

lausui h�n kyynelsilmin puristaen tuon hyv�n herran k�tt�. Vakavasti
lausui poika t�m�n lupauksen, jonka rehellisesti pitikin.

Kaksikymment� vuotta Matti Makkosen ensim�isen kaupunkimatkan j�lkeen

istui k�yh� leski halvassa m�kiss��n Kajaanin tullin luona Oulussa;
kolme valjua ja n�lj�stynytt� lasta istui h�nen ymp�rill�ns�. H�n oli
heille jakanut viimeisen leip�ns� ja k�skenyt heid�n menn� maata,
etteiv�t en�� pyyt�isi ruokaa, jota h�nell� ei ollutkaan. Tottuneet
kuuliaisuuteen ja k�rsimiseen, tekiv�t lapset niin. Lukivat
iltarukouksensa ja tahtoivat nukkua, mutta n�lj�n vaivat karkoittivat
lapsuuden makean unen heid�n silmist�ns�.

�iti luuli heid�n jo nukkuvan, kuiskasi siis vanhalle Reetalle, joka nyt
palkattomana ja pit�en oman ruokansa, jonka kehr��m�ll� ansaitsi,
palveli leske� ja hoiti pieni� -- t�lle kuiskasi �iti, pit�� siit�
huolta ett� nuorin kuusivuotinen tytt�ns� ei ottaisi ainoaa j�ljell�
olevaa leiv�n kappaletta, joka oli s��stett�v� kaikille aamiaiseksi, jos
ehk� nyt ei saisi rahaa ty�st�, jota meni kotio viem��n.

Mutta tytt�p� ei nukkunutkaan vaan oli kuullut kaikki. H�n my�skin tiesi
veljeins� ei nukkuvan ja aina valmis heit� ilottamaan juoksi kaapin
luokse ja sitten ulos pihalle. Reeta luuli h�nen nyt vieneen
leip�kappaleen ja juoksi voimiansa my�ten n�pistelij�n per�ss�, vaikka
leiniset jalkansa olivat kyll� kankeat. Tytt� huusi velji�ns� avuksi,
mutta n�hdess��n eukon k�mpel�m�isen juoksun, ne eiv�t naurulta p��sseet
paikastakaan. Tehden satoja mutkia v�ltti tytt� joka kerta tuon k�mpel�n
eukon. Mutta vihdoin antautui tytt� vangiksi, n�ytt�en tyhj�t k�tens�.
H�n ei leip�� ollut koskenutkaan, tahtoi vaan huvittaa velji�ns� ja
toimittaa eukolle terveellist� liikuntoa. Vaikka v�synyt ja heng�stynyt,
nauroi t�m� tyt�n juonta.

Ken k�yhyyden kurjuutta ei ole koetellut, se ei voi aavistaakaan niit�

tunteita, joita liikkuu tarvitsevan syd�mmess� k�ydess��n lastensa
puolesta rikkaalta apua anomassa. Leski sai vastaukseksi: "tulkaa
huomenna j�lleen, niin saatte ty�st�nne maksun." Neuvottomana tuli h�n
takaisin eik� koko y�n� tullut unta h�nen silmiins�. Hartaan rukouksen
per�st� rupesi auringon nostessa taas ty�h�ns�.

Yht'�kki� kuuli k�rryin jyrin�n. Katsoessaan ulos n�ki h�n maamiehen

ajaneeksi pihalle ja nostelevan s�kki� rapuille sek� tahtoen kenenk��n
n�kem�tt� menn� pois. Leski tunsi miehen olevan Makkosen. Ujona ja
punastuen pyysi mies anteeksi ett� muka vasta nyt voisi maksaa vanhan
velkansa.

Kumpikin oli kyyneleihin liikutettu. "Sin� Matti, et minulle ole mit��n

velkaa", sanoi leski. "Mink� is�lleni olit velkaa, se oli perillisille
maksettu."

"Teid�n sukua minun tulee ikuisesti kiitt��", sanoi kahdeksan lapsen

is�, "�lk�� hylj�tk� sit� pient� palkintoa, mink� voin tehd�
hyv�ntekij�ni tytt�relle. Unhottaisinko min� milloinkaan, mitenk� hyv�
olitte minua kohtaan orpona ollessani."

Jumalan suomasta ja kiitollisen Makkosen toimesta p��si leski h�d�st�ns�

ei vaan t�ll� er��, mutta monta muutakin. Sill� niin kauvan kuin lapset
olivat pienet, toi mies joka vuosi leskelle maa-tuotteitansa ja viel�
lis�ksi oli se niin hell�tuntoinen, ett� aina sanoi maksavansa vanhoja
velkoja.

24.

Komennon voima.

Er�s entinen Kajaanin komppanian upseeri, joka sotapalveluksesta oli

eron ottanut, oli nyt tuomarin apulainen. Kauniina kes�aamuna istui h�n
kirjottaen k�r�j�salissa, jonka ovi oli auki. H�nell� oli t�rke� ty�
k�sill� ja siis hyvin kiire. Samassa tuli sis��n maamies, joka ennen oli
sotamiehen� palvellut h�nen komppaniassansa. Sen oli kainalossa suuri
k��ry papereja. Mies tuli hyvin iloiseksi saadessaan n�hd� vanhan
rakastetun kapteeninsa ja h�nt� puhutella. Mutta toista ei suinkaan
ilottanut, varsinkin kuin aikansa kiirehtiv� arveli miehen suotta
ruvenneen riitaiseksi.

"Tervetultu vanha sotakumppanini", sanoi kirjoittava kapteeni, "viel�k�

muistat vanhoja sotatemppuja?"

"Tottapa niinkin, armollinen kapteeni!" Sit� mies ei ollut unohtanut; se

oli liian hyvin istutettuna h�nen sielussansa ja ruumiissansa.

Koetteeksi korotti kapteeni ��nens� komentamaan niinkun muinoinkin ja

huusi: "suoristakaa!"

Silm�nr�p�yksess� seisoi mies suorana kuin p�lkky, riippuvin k�sin.

"K��nn�s oikealle!" huusi kapteeni.

Mies k��ntihe melkosen sukkelaan.

"Kiv��ri olalle!" Komenti kapteeni viel�.

Mies nosti olallensa paperik��r�m�ns�, jonka todellisesti oli tuonut

ruvetaksen k�r�j�im��n.

"Marsch!" huusi kapteeni.

Suorana astui mies avoimesta ovesta ulos pihalle ja maantielle lukein
niinkuin ennenkin yks', kaks', yks', kaks'.

Me emme tied�, miten kauas meni vanha sotamies. Ehk� marssii h�n viel�,
mutta katteini istui naurahtaen kirjotusp�yt�ns� ��ress� ja lopetti
ty�ns�. Miest� ei kuulunut takaisin yht� v�h�n kuin aivotusta riidasta
tuli mit��n.

25.

Kauppa-oikeuden juhlat.

"Mitenk� nyt viet�mme juhlan saadusta kauppa-oikeudesta?" kysyi

pormestari raatihuoneessa kokoontuneelta porvaristolta. "Pid�mmek�
suuren paalin?"

Neuvokset miettim��n. Vihdoin lausui niist� yksi: "sitteh�n olisi

tanssittavakin."

"Kaiketikin", vastasi usiampi.

"Mutta koko l��niss� emme saa soittoa kokoon."

"Ompa t��ll� Collinin viulu", sanoi joukosta yksi.

"Ja Blomin huilu", sanoi toinen.

"Mutta pidett�isiink� suuri paali niin pienell� soitolla?" sanoi

pormestari.

"Tuottakaamme l�him�inen rykymentin musiikki", sanoi er�s paksu herra,

joka mielell��n tanssi.

"L�hin on t�st� 37 peninkulmaa Vaasassa", sanoi pormestari, "ja pidot

ovat kolmen p�iv�n per�st�; paitsi sit� tulisi se liian kalliiksi."

"Tanssipaalia emme voi pit��, syyst� ettei meill� ole sopivaa tilaa",
sanoi vakaasti pormestari.

"Ent� jos pit�isimme suuret p�iv�lliset herroille", esitteli muuan

kauppias.

"Mutta rouvat tahtovat olla muassa, sen on mun eukkoni sanonut, muuten
en min� ota siihen osaa", sanoi er�s suutari tyytym�tt�m�n�.

"Jos teid�n matami ei tulekaan sinne, niin tulee sinne kaikki teid�n
tekem�t saappaat ja keng�t", sanoi nappimaakari, sill� osottaaksen
halveksimistansa suutarin rouvaa kohtaan.

�k�isesti vastasi suutari: "huonosti olisi asiat jos teid�n napit ei

olisi muassa."

"Vaiti, herrat!" k�ski pormestari; "P��tet��nk� siis pit�� herroille

p�iv�lliset?"
"Ei, ei, rouvat on otettavat mukaan sill� mun vaimoni sanoi ....."

"Vaiti, suutari, k�y lestisi luokse, sinun ei t��ll� ole mit��n

tekemist�", kuului joukosta miehen ��ni ja �k�isen� meni suutari
matkaansa vaimonsa suureksi harmiksi.

Er�s vaskisepp�, jonka poika k�vi isossa koulussa ja jolla oli kaunis
laulu-��ni, esitteli olevan halvimman ja parhaimman, ett� koulupojat
kirkon tornista laulaisivat ilolauluja.

"No tottahan musiiki tornista olisi kuuluvampi kuin Vaasasta", keskeytti

leikkipuheinen neuvos.

Pormestari sanoi: "t�ss� on nyt kysymys, pidet��nk� p�iv�lliset vai ei.

Juhlat ja asia koskevat kauppaa tekev�� porvaristoa l�himmin; ne
sanokoot suoraan mielipiteens�."

"Min� vaadin p�iv�llist�", huusi er�s eileisest� asti humalainen

kauppias. "Maljoja juodaan ja kanuunilla ammutaan." T�h�n suostuivat
useimmat.

"No Vaasassa kai sitten ammutaan", sanoi neuvoksista se, jolla aina oli
vastaansanomista, "sill� l�hemm�lt� ei ole kanuunaa."

Yleisell� naurulla p��ttyi kokous ilman mink��nlaista p��t�st�. Mutta

pormestari kutsui kaupungin etevimm�t luoksensa ja siell� juotiin
maljoja kauppa-oikeuksista, vaikkei ollut kanuunia eik� soitantoa.

26.

Mitenk� kadonnut hopea-lusikka l�ydettiin.

Varhain kes�n alussa matkusti kauppamies Juha Possenius omalla aluksella

Oulusta Tukholmaan. Sellaista matkaa ei siihen aikaan tehty niin
joutuisasti kuin nyt, sill� vastatuulella mentiin l�him�iseen satamaan,
niin ett� k�ytiin melkein joka kaupungissa kuin tien varrella oli.
Monasti odotettiin viikottain my�t�tuulta.

Posseniuksen laiva oli jo kauan ollut poissa, mit��n tietoa siit�

saamatta.

Kotona oleva rouvansa ja lapsensa olivat levottomat, mutta tavallinen

lohdutuksensa oli, ett� laiva kaiketikkin oli jossain satamassa.

Er��n� p�iv�n� osti Posseniuksen rouva suuren lohen. H�mm�stykseksens�

l�ydettiin sen mahasta hopea-lusikka merkitty Posseniuksen nimell�, joka
oli otettu mukaan matkalle.

Perheens� luuli h�nen ep�ilem�tt� kuolleeksi, sill� laivan luultiin

joutuneen haaksirikkoon ja koko v�en hukkuneen.

Mutta suuri oli kaikkein ihme ja ilo, kuin laiva parin p�iv�n kuluttua
tuli Oulun satamaan. Se oli tullut niin pikaisesti, ett� tieto sen
l�hd�st� postissa ei viel� ollut joutunut.
Possenius kyll� oli lusikkaansa kaivannut, mutta ei tiet�nyt, miten se
tulomatkalla oli kadonnut. H�n toki arveli sen pesoveden muassa
heitetyksi mereen. Lohi oli siis ollut laivaa paljon joutuisampi.

27.

Kenraali Carpelan ja Oulun koulu-nuoriso.

Oulun l��nin maaherrana olemme jo n�iss� muistelmissa maininneet

Carpelania. Miss� joku hyv� avu tai ansio oli, olkoon halvimmassakin,
sen osasi h�n l�yt�� ja h�n kehoitti ahkeruutta ja tehollisuutta
siin�kin, miss� ty�ntekij�lt� puuttui luonnonlahjoja h�nen vaivaloisessa
kutsumuksessansa.

Varsinkin is�llist� huolta piti h�n koulu-nuorison opista ja

edistymisest� eik� milloinkaan ollut poissa loppu-tutkinnoista.

Lucian p�iv�n� Joulun edell� oli nuorison suurin juhla, sill� silloin
paloi avarassa koulu-huoneessa sadottain talikynttil�it�, joista moni
antajallensa oli arvosampi kuin toiselle vahakynttil�, sill�
k�yhimm�nkin lapsen omaiset saivat sinne vied� kynttil�ns�. Yht�
mieluisasti kuin varalliset poikainsa ahkeruuden kehoitukseksi antoivat
usiampia nauloja kynttil�it�, yht� mieluisasti istui k�yh�n �iti Pari
vuorokautta pime�ss� pientens� kanssa, saadaksensa vaan lahjoittaa
muutaman hetken valoa ja iloa sille, jonka �idin syd�n arveli tulevan
heid�n turvaksensa.

Yksi vanhimmista pojista oli *custos* (vartia). H�n johti toisten

poikien toimia, jotka nyt muurahaisten tavalla kaikin toimin
ty�skenteliv�t juhlap�iv�ksi saadaksensa koulun oikein siistiksi. Moni
heist� ei unta silmiins� saanut edellisen� y�n� ja monasti kotolaiset
samati poikain ahkerain hy�rimisten ja toimeilemisten t�hden, ettei vaan
mit��n unohtuisi. Pohjalaisen vilkas, levoton, toimellinen ja k�rsim�t�n
luonto n�kyi sellaisissa tiloissa jo lapsissakin. Jo kello kolmen nelj�n
aikoina aamulla olivat lapset puhtaina juhla-puvussansa liikkeell�.
Sitte kiiruhtivat saatuaan juuston leip�� tai v�h�n rahaa taskuunsa ulos
koulua kohden. Ilosta ja pakkasesta v�risten juoksivat he koulu-huoneen
ymp�ri kello viiteen asti, jolloin ovet avattiin.

Kello kuusi oli koko koulu valistettu. Puu-kaaria asetettiin ikkunoihin

ja ne kynttil�it� t�yteen. Niit� pantiin my�skin puu-ruunuihin ja
yleens� minne vaan kynttil�n sopi asettaa. Sein�n rakoihin pistettyihin
p�retikkuinkin asetettiin kynttil�it� samoin kuin niihin reikiin, joita
pojat olivat kaivaneet seiniin ja penkkiin.

Koulun porstuassa istui eukko Sk�nborg tavallisella paikallansa

torttu-korinensa yh�ti kertoen: "ettek� osta torttuja? -- Hyvi�
torttuja, kaksi �yri� kappale."

Koko perheens� kanssa oli kenraali Carpelan t�llaisissa tiloissa aina

muassa. Rouvastansa voi sanoa mit� sanottiin toisesta samanarvoisesta
samalla paikalla, ett� mielen aateli, jonka h�n omisti, on arvosampi
syntym�-aatelia. Hyvyytens� t�hden oli h�n yleisesti arvossa pidetty ja
rakastettu. Ollen k�yh�in yst�v�, ei h�n milloinkaan sulkenut syd�nt�ns�
tarvitsevan pyynn�lle ja apu tuli, jos se vaan h�nen voimissaan oli.
Vuonna 1799, jolloin kenraali muutti G�teborgin maaherraksi, seurasi
h�nt� sinne kaipauksen ja kiitollisuuden kyyneleit� ja tuhansia
siunauksia.

Kuin maaherran rouva tytt�rinens� olivat loppu-tutkinnoissa, niin

pitiv�t kaupungin toisetkin rouvat velvollisuutenansa sinne menn�,
vaikka vastahakoisesti niin varhain nousivat.

Tutkinnon p��tetty� piti kenraali kehottavan puheen koulu-nuorisolle.

Vanhin poikansa, parooni Wilhelm, vaikka viel� nuori, piti siell� kerran
latinankielisen puheen.

Kaikkein toimitusten loputtua ja kuin pojat ahkeruuden ja ansion mukaan

olivat luokkihinsa siirretyt, kutsui maaherra ahkerimmat luoksensa
p�iv�llisille. T�llainen kunnia oli pojille suuri kehotus, niin ett�
monikertaisella ahkeruudella seuraavana lukukautena sit� taas
tavottivat.

Yleiseksi iloksi pidettiin n�iss� tiloissa my�skin tanssit, jotka olivat

ihan omituiset, arvattavasti paavilaisuuden ajoista muisti. Kaikki pojat
olivat siin� osalliset ja sen harjotukseen meni paljon aikaa ja vaivaa.
Tanssiessa k�ytettiin hienoja vanteita, joita laulun mukaan muutettiin
eri tapasiin k��nn�ksiin ja py�riin. Milloin tanssittiin py�riss�,
milloin taas yhdistettiin vanteet ruunuiksi, milloin hyppiv�t notkeat
pojat niitten yli kaariksi asetettuina. T�t� tehdess� laulettiin
latinaisia lauluja, jotka sis�lt�ns� suhteen enimm�ksi olivat
joulu-lauluja ja neitsyt Marian kunniaksi.

N�ytteeksi panemme t�h�n palasen sellaisesta:

Ecce novum gaudium

Ecce novum mirum;
Virgo parit filium,
Qu� non novit virum.
Qu� non novit virum,
Sed ut pyrus pyrum,
Gleba fert papyrum,
Florens lilium.
Ecce qvod natura
Mutat sua jura.
Virgo parit pura
Dei filium.

28.

Rovastin rouvan pula.

Rovasti Idmannin rouva seisoi Iin pit�j�n pappilan isoilla rapuilla. H�n
piti toista k�tt�ns� silmiens� edess� auringon varjona, toisessa oli
vesipullo. H�n tarvitsi apua, mutta oli pulassa. Miehens� ja apulainen
olivat menneet l�him�iseen kestikievariin kuningas Adolf Fredrikki�
vastaan, joka v. 1752 matkusti Pohjanmaan l�vitse. Kaikki v�ki oli
my�skin sinne juossut, niin ett� h�n oli yksin��n kotona vaatetettuna
parhaimmassa juhla-puvussaan.
Yht'�kki� naurahti eukko mielihyviss��n, kuin n�ki muhkean ratsastajan
t�ytt� laukkaa tulevan pihalle. H�n tervehti yst�v�llisesti eukkoa, joka
k�vi vierasta vastaan kumartaen joka askel. Hyp�tty�ns� hevosen selj�st�
ja tervehditty��n, k�ski rouva h�nen olla tervetullut ja kys�si, joko
kuningas pian tulisi.

Siev�sti vastasi tuntematon, ett� H�nen Majesteettins� arvattavasti

tunnin kuluttua olisi t��ll�.

Rouva vaalistui ja sanoi vapisten ei suinkaan pelk��v�ns� rakastettua

armollista kuningasta, mutta kuitenkin sanoi nyt olevansa sek� ujon ett�
ep�tietoisen, mitenk� oikein vastaanottaisi herran voidellun. "Teille,
joka olette niin hyv�n n�k�inen, soisin saavani ilmoittaa huoleni. Min�
en tied�, mit� kuningas hyveksii, en tunne hovitapoja enk� paljoa muuta,
jota vaaditaan em�nn�lt�, joka kuningasta odottaa vieraaksi. Kyll� min�
olen siivonnut, leiponut ja paistanut parhaan voimani mukaan ja is� sek�
maisteri kiitt�v�t olutta ja tytt�reni Briita-Liisa paistia, mutta mit�
tiet�v�t he enemm�n kuin min�k��n. Enk� saisi vaivata teit� antamaan
minulle neuvoja sek� katsomaan, onko kaikki niinkuin olla pit��
kuninkaan mielen mukaan, jonka te kaiketikin hyvin tunnette, kumminkin
paremmin kuin kukaan meist�."

"Aivan mieluisasti", vastasi vieras; "ja mik� kuninkaalle kelpaa, sen

tied�n yht� hyvin kuin omankin suuni vaatimukset."

K�si k�dess� k�ytiin sitten ensin ruokasaliin katsomaan, oliko p�yt�

asetettu miten piti. Sitten ky�kkiin maistamaan soppaa ja tupaan
katsomaan paistia ja muita.

Vieras oli vakuuttanut, ett� kuningas tulisi tyytym��n kaikkiin

laitoksiin, josta rouva oli ilomielinen. Mutta viel� pyysi h�n rukoillen
seuraajaansa tulemaan kellariin koettelemaan, mit� olutta viel�
otettaisiin kuninkaan p�yt��n, sill� h�n oli tehnyt usiampaa lajia.
T�h�nkin suostui vieras naurahtaen.

T��lt� tultua kiitti ja kumarsi rouva seuraajaansa, mutta samassa n�kyi

p�ly maantielt�. Nytp� rouva taas vaalistui ja ajatellessaan tyhj��
vesilasia lausui: "ei pisaraakaan raikasta vett� eik� ket��n, jota
auttaisi sit� minun ottamaan!" T�m�n sanottua kiiruhti kaivolle, jonne
vieras seurasi h�nt� ja yhdistetyin voimin koetettiin saada vett� yl�s,
mutta sill'aikaa ajoi kuninkaan seura vaunuinensa pihalle. Herra
siunatkoon, huusi rouva pel�styksiss��n, p��st�en vesiastian kaivoon.

Seuraajansa meni nyt tulijain joukkoon, j�tt�en rouvan, joka pist�ysi

ky�kkiin, jossa piiat ja tytt�rens� jo olivat t�ydess�
ruuanlaitos-toimissa.

Kuin ruuat olivat sis��nkannetut ja herrat koossa, tuli vieras ky�kkiin,

sanoen rouvalle, ett� H�nen Majesteettinsa tahtoi h�nt� p�yt��n.

Eukko kyll� esteli, mutta vieras sanoi h�nen ei mitenk� voivan kielt��
vastaanottamasta sellaista kuninkaallista armoa.

Itkusilmin sanoi h�n siihen: "olkoon sitte Jumalan nimess� menneeksi,

jos vaan saan istua teid�n rinnalla p�yd�ss�. Sitte koetan olla rohkea."

Yst�v�llisesti suostuttiin t�h�n pyynt��n ja sykkivin syd�min sek�

ep�vakaisilla askeleilla astui nyt rouva saliin, jossa kuningas oli,
ihan kuin pelj�ten lattian vaipuvan. H�nt� lohdutti se seikka, ett� sai
vasemmalle puolellensa oman ukkonsa, joka koko p�iv�n oli poissa ollut
ja se, ett� h�nt� paljon ei oltu huomavinakaan.

V�hitt�in tuli h�n rohkeammaksi ja kys�si vihdoin miehelt�ns�, kuka

n�ist� herroista olisi kuningas.

Mutta sit� ei tiet�nyt rovasti itsek��n, vaikka oli kuninkaalle pit�nyt

sek� latinan- ett� ruotsin-kielisen puheen.

Saman kysymyksen teki h�n oikianpuoliselle naapurillensakin. T�m� sanoi

naurahtaen, ett� kuningas pit�isi ulko-n�ylt�ns� olla kaikkein helposti
tunnettava.

"Sit�p� en, peijakas vie, voikaan sanoa; minun silmiss� ovat kaikki
n�m�t herrat kuningasten n�k�si�."

Niin otti naapuri taskustansa kalliilla kivill� koristetun kulta-toosan,

jonka kannella oli kuva, lausuen: "katsokaa tarkasti, kenenk� muotoinen
t�m� on, se on kuningas."

Kauan katseli rouva vuorottain ensin omaa miest�ns� ja kuvaa sitten

kaikkia p�yd�ss� istuvia herroja ja vihdoin toosan antajaa. Kuin nyt
selv�sti tunsi sen, joka h�nt� oli seurannut neuvonantajana ky�kiss�,
kellarissa ja aitassa, niin pari minuuttia katsoa t�llist�en h�nt�,
huudahti: "kuningas!" ja oli h�mm�styksest� l�hes py�rty�. Mutta pian
tointui h�n taas ja lankesi samassa kuninkaan jalkain juureen, pyyt�en
armoa. Kuningas nosti h�net yl�s, kiitt�en h�nt� siit� ilosta, jota
ruhtinaat harvoin saavat, ett� tuntemattomana kuulla olevansa
alamaisiltansa rakastettu.

Kalliin kulta-toosan kuvinensa lahjotti h�n rouvalle muistoksi. Se k�y

viel� perint�n� Idmannin suvussa.

29.

Pidot kuninkaan kunniaksi.

Kuin Adolf Fredrik tuli Ouluun, laittoivat kaupunkilaiset suuret pidot.

Yksi toimittajista oli Mikael Wacklin. T�m� oli kauppias ja muutamia
vuosia naimisissa.

H�n oli saanut huolellisen kasvatuksen, ollut ulkomaan matkoilla ja

muutamat ajat oleskellut Pariisissa. Er�s tapaus h�nen nuoruutensa
ajoista on kerrottava t�ss� ennenkun sanomme miten k�vi paalissa.

Kotimatkalla ulkomailta oli is� yhden laivansa kanssa Tukholmassa h�nt�

vastassa. Valmiit pois l�htem��n tahtoi ukko viel� kerran k�yd�
n�ytelmiin ja otti sinne pojan mukaansa. T�m� tahtoi is�llens� n�ytt��
yht� taitoa jonka matkoillansa oli saanut, mutta jota is� ei viel�
tiet�nyt. Ensim�isen n�ytelm�-kappaleen loputtua katosi Mikko is�ns�
seurasta, mutta kuin esirippu nousi, ilmestyi h�n Parisiksi vaatetettuna
yksityistanssissa n�ytelm�kent�lle. Katselijain suosio oli yleinen ja
kiitoksen osoitukset samoin, niin ett� is�kin mielihyviss�ns� taputteli
k�si�ns�. Mutta ihan odottamatta sai kuulla, kuka tanssia oli ja
tunsikin nyt poikansa. Vihassa l�hti ukko heti paikalla majataloonsa,
jossa keppi kourassa odotti tanssijan kotio. T�m� mit��n pahaa
aavistamatta, tuli iloisena laulaen kotio ja astui kamariin is�ns�
luokse. Mutta nytp� sai Mikko hyppi� toista tanssia is�n kepin nuottien
mukaan, sill� ukko arveli koko nimens� h�v�istyksi pojan julkisen
tanssimisen t�hden. Rangaistuksen j�lkeen ajoi h�n poikansa heti
laivalle, josta ei saanut maalle tulla, vaikka viel� kaksi viikkoa
t�ytyi my�t�tuulta odottaa. Oulussa oli h�n kaupungin sivistynein
porvari ja niin tavoin sopivin kuninkaan paalin toimittajaksi. H�nen
vaimonsa oli niiss� em�nn�n siainen. Ne pidettiin kauppias Holl�nderin
salissa, joka oli kaupungin suurin.

Pitoin koristukseksi koottiin, mit� parainta ja kalleinta oli. Sali oli

kaunistettu parhaimmalla tavalla; naispuolet puvuissansa samoin.
Mink��nlaista siihen aikaan k�ytetty� tanssitapaa ei unohdettu.

Kuin Wacklini is�nt�n� esitettiin kuninkaalle, muisti h�n nimen ja

kysyi, oliko h�n se, joka moniaita vuosia takaperin Tukholman
n�ytelmiss� oli tanssinut. Wacklin sanoi se olevansa, ja kuningas pyysi
h�nt� viel� kerran tanssimaan. Vaikka nyt jo oli ruumiiltaan lihava,
raskas ja paksu, niin ei kuitenkaan tohdittu estell�. H�n ei sitten
ollut tanssinut, pit�en mieless��n is�n kurituksen. Nyt oli tekeminen
kuninkaan mieliksi. H�n tanssi viel�kin siev�sti ja kevyesti, niin ett�
korkea vieras ihastuneena monta kertaa huusi: "viel�, viel�", siksi ett�
tanssija tunnottomana lankesi lattialle.

Yleiseksi pelj�stykseksi t�ytyi h�nen kantaa ulos salista. Muutaman

tunnin per�st� kuoli h�n veren ojentamiseen. Saatuansa sen kuulla
n�htiin kyynel hell�syd�misen kuninkaankin silm�ss�.

N�in surullisesti p��ttyiv�t pidot. Wacklini j�tti lesken ja pienen

pojan suremaan is�n onnetonta tanssitaitoa.

30.

Kustaa-Aatolvin k�ynti.

V. 1802 matkusti Kustaa-Aatolvi drotninkinsa Fredrika Dorothea

Wilhelminan kanssa Suomessa. Korkeat vieraat tulivat er��n� pilvisen�
iltana Ouluun. Maaherra Edelsv�rd oli kuninkaallisia vastaan ottamassa.
Koko kaupungin v�est� oli liikkeell�. Virkamiehet, maistraati ja
porvaristo odottivat usiampia tuntia vieraita Limingan tulli-portilla.

Vihdoin tuli ratsastava k�skyl�inen ja sen per�st� toinen

virkasauvoinensa. N�m�t ilmoittivat korkeain matkailijain jo pian
tulevan.

Nytp� aaltoili v�kijoukko niinkuin meri huokealla tuulella. Siin�

tungettiin, kurkistettiin yl�s ilmaan, nyittiin, siunattiin, kirottiin
ja litistiin. V�kev�mm�t imiv�t ilmaa keuhkohinsa ett� v�kev�sti
jaksasivat huutaa hurraa, kuin tuli kuninkaalliset vaunut n�kyviin.
Asianomaiset olivat m��r�nneet, ett� sit� hurraa piti kest�m�n
Limingan-tullista kaupungin l�vitse aina mylly-tulliin asti ja viel�
v�h�n enemm�nkin, siksi ett� kuninkaalliset seuroinensa tulisivat
maaherrataloon R�nnisaarelle.
Maistraati ja porvaristo olivat puetetut Kustaavin-aikaisiin vaatteihin,
soukat silkkikapat ja pienet miekat sivulla. N�itten johtajana oli
pormestari, sittemmin lakmanni Lilljedal.

Mutta kaikista silm��npist�vin oli vara-pormestari ja raatimies Timbom

v�kev�n kurkkunsa ja palavan virkaintonsa t�hden.

Kuin kyytihevoset riisuttiin ja maistraati porvariston kanssa k�viv�t

paikallensa, oli pormestarimme ilosta ja kunniasta oikein hurja. Milloin
veti h�n siloista, milloin taas veti vaunuja eteenp�in huutaen t�ytt�
kurkkua ja suu auki: "hurraa, hurraa!" Vaivattuna lihavuudeltansa h�n
sek� punotti ett� hikoili, kunnes vihdoin huokuen ja h�yryten kaatui
kuraan vaunujen alle. T�m�n onnettomuuden ei antanut est�� iloansa, jota
kesti m��r�n p��h�n asti, vaikka suuhunsa saama kura esti parin minuutin
ajan h�nt� huutamasta. Mutta pian soi ��nens� taas yht� kirkkaasti.

Kuninkaalliset olevat jo y�paikallansa toivoen ��nett�myytt� ja lepoa,

mutta Timbom yksin seisoi viel� pihalla tuon tuostakin p��stellen
riemuhuutoja. Yht�kki� tuli yksi hovipalvelija, laski k�tens� h�nen
suullensa sanoen: vaiti. Pormestarin kun oli nieleminen jo kurkusta
tunkevat ��net, oli tukehtua �kkin�isest� pys�hdyksest�. Kumartaen ja
harmissaan, mutta voitosta ep�tietonen l�hti h�n pois. Hiljaisesti
hiipien k�vi pormestari kotiin rouvansa luokse. H�n kyll� tiesi itse�ns�
odotettavan. Pelj�ten huutohimonsa vast'uudesta puhkeavan, piti h�n
k�tt�ns� viel� suunsa edess�.

Eukkonsa oli jo hyv�n ajan kurkistellen ikkunasta odottanut miest�ns�.

Jos julkisesti olisi kaipauksensa osottanut, pelk�si miehens� tulevan
itserakkaaksi. Sent�hden oli h�nelle satoja kertoja muistuttanut samaa
hyv�� neuvoa, jonka aina antoi kaikille nais-yst�villens�, ett� miest�
pit�� kurittaa, muuten se kurittaa vaimoansa. T�t� ohjetta seuraten ja
ettei miehens� suinkaan huomaisi, miten iloinen h�n oli sen
kotiotulosta, lausui h�n tavallisella tytym�tt�m�ll� kilisev�ll�
��nell�ns�: "hyi Timbom! pysy poissa; min� luulen ett� olet humalassa."
(H�n tiesi miehens� ei milloinkaan olleen juopuneen.)

"En humalassa, mutta p�lyss� ja kurassa, ja paitsi sit� on minulla julma

n�lk�." N�m�t sanat sulattivat rouvan hell�n syd�men niin, ett� paikalla
k�ski Tiinan harjaaman pormestaria ja sill'aikaa toimitti h�n omin k�sin
ruokaa. Sy�dess� varotti h�n miest�ns�, ei millonkaan oleman poissa
my�h��n, sill� h�n jo luuli h�nelle jotain tapahtuneen tai kuninkaan
h�nen ottaneen. H�n sanoi seitsem�n kertaa l�hett�neens� Tiinan R�nni�
kohden h�nt� hakemaan. Itse oli h�n "Sokurin" kanssa monta kertaa k�ynyt
kirkolle asti h�nt� vastaan, mutta turhaan. Sitten oli h�n ikkunasta
pit�nyt vahtia eik� viel�k��n sanonut ymm�rt�v�ns�, mitenk� h�n oli
p��ssyt kamariin asti ilman h�nen huomaamattansa. Mutta eukkopa ei
tiet�nyt ukon oikotiet� ky�kin ikkunan l�vitse, yht� v�h�n kuin monta
muuta salatiet�, joita ukko toisinansa huviksensa k�yskeli.

Nyt pormestari vuorostansa kertoi Tiinalle ja rouvallensa, miten

armollisesti kuningas suurilla silmill�ns� oli h�nt� katsonut ja miten
ihana drotninki yst�v�llisesti oli h�nelle p��t� ny�k�ytt�nyt ja miten
iloiset olivat hoviry�kin�t olleet kuin vaan v�h�sen saivat h�nt� n�hd�
y. m.

N�ist� sek� iloinen ett� murheellinen, lausui pormestarinna: "Jumalan

kiitos, ett� taas olet kotona!"
Mutta vahvasti p��tti h�n ei en�� p��st�� Abeliansa hoviry�kyn�in
katseltavaksi. Ja siin� asiassa piti eukko puheensa.

31.

Kuninkaallinen pari.

Ihminen rakastaa usein sit�, mik� on eritapainen kuin h�n itse on. T�m�
muistui mieleen sille, joka n�ki t�m�n kuninkaallisen parin. Nuoruuden
vilkkaus, tunnollisuus, sielun voima ja hyv�t avut loistivat nuoren
drotningin suloisista silmist�, kuin taas nuori kuningas n�ytti kovalta,
miehuulliselta, tylylt� ja melkein vanhuuden vakaiselta. Porvariston
hevosten sinisin� vaunuja vet�ess� n�ytti h�nen muotonsa sanovan: koska
juhdaksi olette ruvenneet, niin tehk�� velvollisuutenne. Mutta
drotningin lempe�ss� silm�ss� kiilsi kyynel valjuna istuessaan
jyrkk�mielisen puolisonsa vieress� yst�v�llisesti tervehtien iloitsevaa
joukkoa.

Kuninkaallisten kunniaksi toimitti porvaristo p�iv�llisen ja suuren

paalin. Ne pidettiin kauppamies Sp�rmannin suuressa salissa.

Kaupungin tavallista hiljaisuutta t�ll� aikaa keskeyttiv�t riemuitsevan

kansan ilohuudot joka kerta kuin korkiat matkalaiset jossakin
liikkuivat. Ja vaikea oli ymm�rt��, mist� tulivat ne v�kijoukot, jotka
nyt virtailivat Oulun kaduilla, jonka v�est�n luku vaan oli kolme
tuhatta.

Tanssisalin koristukseksi oli koottu kaikki, mit� kaupungissa oli

kalliimpaa ja koriampaa, vaikka jo parhaimmat oli k�ytetty
kuninkaallisen asunnon koristukseksi. Porvaristosta oli valittu
toimittajaksi kaksi is�nt�� ja em�nn�ksi kaksi rouvaspuolta.
V�sym�tt�m�ll� vaivalla oli t�nne toimitettu kaikkia herkkuja, joita
vaan oli mahdollinen ollut saada. Parhaimmat saatiin kauppalaivain
kuljettajilta, jotka tavallisesti muassansa toivat vierasten maaosain
tuotteita is�nnillens� ja niitten rouville. Estelem�tt� luovuttiin nyt
n�ist�, ett� muka saataisiin n�ytt�� yleinen ilo siit� kunniasta, jonka
korkiat vieraat tekiv�t pienelle kaupungille. Tuskin kumpikaan
kuninkaallisista matkailijoista voi odottaa n�kev�ns� niin monta herkkua
t��ll� Lapinmaan rajoilla pohjoisnapaa l�hell�. Loistavaa yl�llisyytt�
tosin ei ollut, mutta rehellinen hyv�nsuoma oli sit� kauniimpi.
Sekottamattomia viinej�, ulkomaan hedelmi�, sokuri-leipouksia ja muita
makiaisia oli p�yd�ll�, samoin parhaimpia maamuuramia posliini-vadeissa,
Kiinassa tehdyiss�. Suomuuramet lakkoina olivat melkein yht� maukkaita.
Pyyn ja peuran paistin n�ytti kehottavan etel�isten maitten paistia
taisteluun. Lohi, nykyisin koskesta otettu, oli kuudella eri tavalla
laitettu. Kotimaan ja ulkomaan herkut todistivat suomalaista
kohteliaisuutta ja alamaisten rakkautta ruhtinastansa kohtaan.

Kuninkaallisessa seurassa oli er�s irvihammas narrina. Nauraa

irvistellen talonpojan tavalla h��pohmelossa, koetti h�n pilkata t�t�
kuninkaallisille vieraille osottamaa vanhanaikaista kohteliaisuutta.
Mutta kaupunkilaiset antoivat h�nen pilkantekonsa anteeksi, arvattavasti
siit� syyst�, ett� arvelivat aivan v�h� olevan j�rke� tukkak�hkyr�ins�
alla, joita yh� sormillansa hierteli. Pilkan vuoksi lausui h�n paitsi
muita er��lle nuorelle tyt�lle: "te kun olette niin t�ydellisen ihana,
voisitte kyll� antaa aistimistanne yhden ja sittekin olla vieh�tt�v�!
Mink� niist� mieluisemmin antaisitte, jos teit� siihen vaadittaisiin?"

H�nen lepertelemisest�ns� suuttuneena vastasi tytt� lyhyesti: "kuuloni,

hyv� herra", sulkien korvansa h�nen l�rp�tyksilt�ns�.

Kuningas ja kuningatar itse eiv�t tanssineet, mutta k�skiv�t seuraajansa

tanssia niitten kaupungin nuorten neitojen kanssa, jotka eritt�in olivat
ansainneet heid�n huomionsa. Niitten joukossa oli kuningas erinomasella
suosiolla havainnut rikkaan kauppiaan Erik Candelbergin ainoan tytt�ren,
joka oli kaupungin kauniimpia. H�n oli vaatetettu kansallispukuun vaikka
se oli kalleista aineista, joka miellytti kuningasta paremmin kuin
toisten rouvaspuolten ulkomaan tapainen puku.

Kuningas sanoi tahtovansa n�hd� mamseli Candelbergin tanssivan. Heti vei

hoviherroista yksi ujon kaunottaren katrilli-tanssiin paikalle
kuninkaallisten l�hinn�.

Silloin n�htiin kylm�luontosen Kustaa-Aatolvin ihastuksissa katselevan

t�t� luonnon tytt�� joka punastuvan ruusun tavalla ei tohtinut nostaa
suloisia sinisi� silmi�ns� kuninkaallisen majesteetin puoleen. Monet
ajat my�hemmin muisteli Kustaa-Aadolf ihanaa Suomalaista tytt��
tykki-lakkinensa. Kuninkaan huviksi olivat moniaat hovi-neidit
suostuneet k�ytt�m��n t�llaista p��-vaatetusta, mutta kuin kerran
k�yskennelless��n erhetyksest� luultiin tavalliseksi neidiksi, niin
eiv�t vastedes milloinkaan uskaltaneet k�ytt�� tykki-lakkia.

Kanuunain paukkuessa juotiin korkeain vierasten malja ja vasta

aamupuoleen loppuivat pidot, jonka kuninkaalliset jo varemmin olivat
j�tt�neet.

End of Project Gutenberg's Satanen muistelmia Pohjanmaalta, by Saara Wacklin

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATANEN MUISTELMIA POHJANMAALTA ***

***** This file should be named 19125-8.txt or 19125-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/9/1/2/19125/

Produced by Matti J�rvinen and Tuija Lindholm.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.