The Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L.

Runeberg

Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the
copyright laws for your country before downloading or redistributing
this or any other Project Gutenberg eBook.

This header should be the first thing seen when viewing this Project
Gutenberg file. Please do not remove it. Do not change or edit the
header without written permission.

Please read the "legal small print," and other information about the
eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file. Included is
important information about your specific rights and restrictions in
how the file may be used. You can also find out about how to make a
donation to Project Gutenberg, and how to get involved.

**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts**

**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971**

*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****

Title: Hanna

Author: J. L. Runeberg

Release Date: August, 2005 [EBook #8669]

[Yes, we are more than one year ahead of schedule]
[This file was first posted on July 31, 2003]

Edition: 10

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***

Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen

and the Online Distributed Proofreading Team.

HANNA

Kolme laulua

J. L. Runeberg

Suomentanut P. Cajander
ENSI LEMMELLE.

Ens lemmelt�ni kerran tiedustin:

eloni t�hti, kuinka synnyitk��n,
ja mist� lempe�n s� loistos sait?
Ja t�hti lausui: n�itk� milloinkaan,
kuink' �kin pieni pilvi kaihtaa mun?
Ma lausuin: pilven milloin hele�n
ja milloin synk�n n�in sun peitt�v�n,
yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo.
Taas lausui t�hti: n�itk�, kuinka mun
pian himment��pi p�iv� maallinen?
Ma lausuin: monen p�iv�n loistossaan
n�in nousevan ja valos voittavan,
se yh� laski, sin' et milloinkaan.
Ja t�hti taas: valooni luotatko,
elosi toivon siit� sytytt�in?
Ma lausuin: pilven takaa hymys n�in
ja p�iv�n loiston takaa tuikkehes,
viel' loistat tuolla puolen haudankin.
Nyt lausui t�hti: tunnetko sa mun?
Ma oman rintas olen huokaus,
mi rauhan toivoss' etsi taivastaan,
Ma oman henkes olen v�lk�hdys,
mi s�teillen lens synnyinmaahansa,
ma oman sielus p�iv�npaiste oon,
s� hell�ss' el�t hohtehessani.

ENSIMM�INEN LAULU.

Kuin virta tunturin

ja l�hde laaksomaan--
sen verran kumpikin
vain tunsi tuttuaan.

Tullut on riemuineen juhannuksen ilta jo. L�nness

aurinko kirkasna loisti ja loi valoaan ikivanhaan
pappilahan, joka tyynen lammen lahdessa p�ilyi.
Mut kamarinsapa ikkunass' arvosa pastori istui,
piippua poltti ja tiellen p�in loi hartahan katseen,
joskus l�yh�ytt�in savupilven pois k�dell�ns�.
Mieliss��n Turust' ootti h�n nyt t�n� iltana poikaans
ainoista, armastaan, ik�v�ity� ainakin vuoden.
�Jos hyvin k�y sinun tutkintos ja jos saat hyv�t lauseet,
tuo kes�seuraksi itselles joku kumppani k�yh�,
muuten sa nuorena t��ll' ik�vystynet vanhojen kesken.�
Kirjoittanut oli n�in, tytyv�isen� nyt tupakoiden
vartosi kumpaakin, etup��ss� tok' armasta poikaa.

Vaan h�nen ainoa tytt�rens, seitsentoistias Hanna

kangaspuillahan viel' em�nn�itsij�-huonehess' istuu.
Terve h�n on, punottaa kuin varjossa mansikkamarja,
kun, puku notkea yll��n, siin' ilo-tointahan hoitaa.
Rinta, miss' on syd�n tahraton alla, se paulomatonna
paisuen nousee, aaltoillen h�nen henk�yksist��n,
kun h�n sy�st�v�t��n k�sivarsin paljahin viskoo.
Silm�p� kirkas on niinkuin peili ja riemusta loistaa.

Viel� h�n jatkanut ois, jos ei olis joutunut juhla,

n�hden riemulla n�in yh� raidan liittyv�n raitaan;
vaan kun kellon helkynn�n kamarista h�n kuuli,
herkesi toimestaan h�n, koppahan puolat ja langat
laski, ja otsaltaan hiussuortuvan kostean pyyhk�s.
Ty�t��n silm�si sitten mieliss��n hymyellen,
saksihin tarttui, katkaisten kudelankojen p�it�,
��neti vain, mut n�in toki haasteli h�n syd�mess��n:
�Tuskin on kangasta sievemp��; puna tuo miten kauniist'
yhdistyy sinen kanssa, ja reunassa rihmanen keltaa!
Jospahan huomenna tuosta jo ois hame p��ll�ni mulla!
Kerta kun, yll�ni tuo, erilaisena hiukkasen kuin muut
maatyt�t, kirkosta k�yn ja kun portaillen pys�ynnyn,
l�mm�st� hehkuen, siev�n� n�in, koreampana muita,
��neti kaikk' kadesilmin he silloin vilkkuvat varmaan.
Vaan kun saapuu luo nimismies rikas, arvosa herra,
p�yhk�n�, ylpeillen, ja kun muut h�nt' arkoen v�ist��,
k�tt�ni suutelemaan h�n j��, niin vanha kuin onkin.�

Aatteli n�in hymysuin, syd�mess�h�n riemu, ja nousi,

akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan;
mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sis��n
virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen t�ytti.

Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna,

tuo, joka h��rinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon
kartanon ty�ss', yh� kiist�en laiskain piikojen kanssa.
Tuo nyt heng�styin tuli, haasteli kohta ja lausui:
�Joutuun, mamseli, hiuksihin kampa ja lenninki kiinni,
sormihin kullan sormukset, heti kaulahan silkki,
paljo nyt tarjona on, niin, nyt se kartanoss' onni.
Ky�kist�, n�hk��s, kun ulos vilkasen, niin mit� n�enk��n,
t�nneh�n saa nimismies ihan uutena; uudet on rattaat,
uus hepo my�s, ei ennen n�hty, se myrskyn� lent��,
vaatteuskin se on h�ll' ihan uusi ja ihmehen kaunis.
Vaan kun rient�en portaillen tulen uuteliaana,
n�en, miten kaikkia tervehtii pihall' arvosa herra,
vanhaa, nuorta, ja silm� on lempe� kuin valo p�iv�n.
Ihmetys hurmasi mun, l�hetess��n niiasin syv��n,
niin ett� tuskin vain polot jaksoi polveni nousta,
niin min� n�yr�n� niiasin, ett' olin uupua siihen.
Mut kopeasti ja vait, kuten ennen, ei ohi k�y h�n,
vaan sulo-katseen luo sek� haastaa; vanha Susanna,
lausuvi h�n, nyt tarkata saat sek� valvehell' olla,
kohta ma n�et tulen, pantiks vien talon aartehen parhaan.
Lausui n�in hymysuin, mut tarkoitust' oli tuossa.
Tuo mit� merkinnee? Koin haastaa, mutta en voinut;
kielellein sanat juuttuivat sek� kyynele silm��n
tunki, kun n�in, miten niinkuin muut tuo mahtava herra
leikki� laski ja ei, kuten ennen, hylkinyt halpaa.
Mielens' arvaan nyt toki: rattaat, vaattehet uudet
tiet��, ett� h�n nyt el�m�ns�kin aikovi muuttaa,
eik' yh� vanheta yksin noin sek� naimaton olla;
vaan kun halpana kaikkia terveht�in tuli, sill�
tahtoi lausua: n�in tulen vast'edes tuttuna t�nne;
taas hymy lempe� tuo ja kun aarteen uhkasi vied�,
viittasi teihin, jonka h�n nyt em�nn�ksehen tahtoo.�
Seitsentoistias tytt�p� vain syd�mest�h�n nauroi,
kun puhett' aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa,
jos tulis vaimoksi h�n tuon pyylev�n, arvosan herran,
rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin.
Hetkenp� naurettuaan sek� palmikon k��ritty�ns�,
peilihin tarttui h�n, kiharaista nyt k��nteli p��t��n,
t�ynn' ihanuutta, ja riemuin peilihin katsoen lausui:
�Luulettenko, Susanna, ett' t�mm�isest� h�n huolis,
ettek� n�e vain, kuin typer�lt� ja nuorelta n�yt�n?
Hyi, mua itse� s�ik�ytt�� tuo vallaton silm�!
T�mm�isest�k� huolisi, kun l�hiseudulta varmaan
montakin vanhempaa, �lykk��mp�� tytt�� l�yt�is,
siivoja, jotk' ei lakkaamatt' ole nauruhun valmiit.
Eik�p� muistane h�n, miten lasna ma pelj�styneen�
kirkuen karkasin pois, kun terveht�� piti h�nt�,
kunnes kellolla h�n sek� kullan vitjoilla vihdoin
silm�ni k��nsi ja niin sylihins� mun vietteli hupsun.
Vaan mit� hulluja! viidenkymmenen vanhana h�nk�
morsiant' etsisi, kosk' el�nyt on nuorena yksin?�

Nauroi ja laittautui, ilotellen kauneudessaan,

solmesi lenninkins� ja sormukset pani sormiin,
�kki� kun ovi aukeni, arvosa pastori kiirein
silm�si huoneeseen ja nyt tytt�� kutsuen lausui:
�Hanna, mun lapseni, kun olet valmis, niin kamariini
joutuen k�y, sanan saat tulevaisuudestasi kuulla.�

Lausui n�in, oven sulki ja l�ks. Mut neitosen rinnan

valtasi h�mm�stys, miel' aavistuksihin vaipui.
Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka,
silm�ys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen h�lle;
kaikki h�n unhotti pois sek� vanhan kylkehen juoksi
turvaa etsim�h�n; mut s�ik�htyneen� h�n lausui:
�Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mit� tehd�? Jos t�ytyy
arvosan herran eess� mun seista ja h�n mua pyyt��,
niin veri poskeni halkaisee, syd�n rinnasta karkaa;
naimist' en n�in hirmuiseks min� konsana luullut.�

�Ho, hoo!� vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna,

�nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa.
Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun h��t on ollehet, k�skee
miesi, ja n�yr� on vaimo ja sois vaan mieliksi olla;
vaan sit� ennen taas se on h�n, joka k�skyj� antaa.
Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli h�n, joka sitten
mullen miehen� uskollinen oli kuolemahansa--
kuink' olin k�skev�, korska ja kallis pyyte�, kunnes
mun kotihinsa h�n vei, miss' sitten tottelin riemuin.
K�yk�� siis kuin ruhtinatar, ja kun astutte sis��n,
tuskin vilkaisette te arvon herrahan, kunnes
n�yr�n� h�n kumarrellen pyyt�� suosiotanne.
Vaan kun on haastanut, lausunut h�n, mit� on syd�mell��n,
niin ep�ellen te katsotte vain halutonna ja aikaa
pyyd�tte mietint��n, pois sitten p�yhk�n� k�ytte.
N�in h�n vanhuuttaan saa mietti�, toivon ja pelvon
vaiheill' olla ja suurempaa teiss' arvoa huomaa,
huomaa n�yrtyen my�s, ett'ei niin suorahan juosta
vanhan helmahan, vaikkapa h�n rikas, mahtava oiskin.
Mutta kun nurpeillaan tuo arvosa herra nyt vartoo,
luullen teid�n jo hylk��v�n h�nen tarjouksensa,
istutte t��ll� ja mieless� teill' ei kieltoa lainkaan,
katsotte vain ilomielin vastaist' onnea kohti,
kuin taloss' oivassa, miss' on taivahan kaunista kaikki,
rouvana hallitsette ja, nuorenakin, saman arvon
saatte ja kunnian my�s, kuin herranne, tuo jalo vanhus.�

Lausui n�in. Mut arkaillen oven aukasi tytt�,

porstuahan j�i vilvakkaan, veti henke� kauan,
hiljaa koittaen hillit� sykk��v�� syd�nt�ns�.
Vaan kun viileytt' on h�n kyllin juonut, ja posken
hehku on h�lvennyt sek� hiljenneet poven aallot,
koskevi lukkoon h�n ja nyt huoneeseen is�n astuu.

Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan;

kuin veden v�lkkyv� vy�, jota aamun koittaret kultaa,
kesken lehtojen varjoisten puneroivana hiipii,
yht' ihanaisena siin' oli vanhain keskell� tytt�.
Mut syd�n hurmautui nyt rikkaan tuon nimismiehen,
l�mm�st� nuortui mieli ja lemmen maireus yhtyi
kuin mesi vienoinen veren kanssa ja suonia kuihkoi.
Siev�st' oiti h�n pois pani piipun ja, astuen vastaan
kenstin� k�yt�kselt��n, suuteli tytt�sen k�tt�.
Haastelias alun ei tuo arvon herra tok' ollut,
suu vain lieheell��n h�n hell�st' iskevi silm��.
Mut nojatuolistaan n�in arvosa pastori haastoi:
�Hanna, mun lapseni, viel' el�m�� et tunne sa paljon,
ihmisen tied�t tok' katovaiseks syntyv�n t�nne,
niinkuin pilven� nyt savu piipusta nousevi tuosta,
leijuen hetken, ja toisena pois jo sen henk�ys kantaa.
Viisaallenpa se on varotukseks, ett� h�n aikaans
arvais, katsois huonettaan, olis l�ht�h�n valmis.
Siksip� p�iv�n t�iss' olen, y�n lepohetkin� usein
tulevaisuuttasi aatellut sek�, mieless� tuska,
pelj�nnyt sinun yksin turvatta j��v�si t�nne.
Huoleni poissa tok' on, jos tahtoni teet, k�tes annat
arvon herrallen, joka vierell�s nyt on tuossa.
Mennyt h�it� jo on tosin kiihkon aika, mut viel�
terveytt' on, on hallintaan sek� toimihin voimaa;
silt' ei n�yt� se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
Jos taas mietit kuink' ylellist� ja suurtakin h�ll�
koissahan on, miten kaikilta kunnian saa h�n ja arvon,
n�et hevin, ettei voi sit� onnea tarjota kaikki,
kuin voi h�n, opit arvomahan h�nen antimiansa.
Mieti ja p��t� nyt siis, tuon ylv��n tahdotko vaimoks
menn� ja riemukseen, osan, onnenkin jakajaksi.�

Seitsentoistias h�n punan vallassa kuunteli tuota,

silm�ns� maahan loi, oli h�mm�styksest� vaiti.
Mut nimismies rikas riemastui, tuo j�rkev� herra,
toivoa t�ynn� ja naurussa suin k�si�ns� h�n hieroi,
lausuen: �Kunpahan uus rakennukseni valmis jo oisi,
voisin kerskata kai, ett'ei ole seudulla kenk��n
moiseen suojahan nuorta ja pulskaa vaimoa vienyt,
niinp� se kaksine kertoineen m�ell' uljasna seisoo.
Vaan sis�laitos tuo iankaiken kest�vi, turhaan
miehi� kuin mehil�isi� palkkaan, joutua koitan;
ikkunat viel' on poissa ja kesken kaakeliuunit.
Vanhassa taas rakennuksessa kaikk' on kuntohon pantu,
huoneet tilkityt on, minun n�hteni my�s paperitkin--
tuskin rohkenenkaan min� niiden mainita hintaa--
pantuna on salin, kammarin, my�s per�huonehen seiniin,
jottapa talvenkin voi kest��, kun vilu k�skee
huoneeseen, pes�valkean luo, majan rattosan suojaan.
Ilokseni tulkaa siis ja mun onneni kumppani olkaa,
tulkaa jo syksyks, kun puutarha on uhkeudessaan,
ruusut kukkivat viel� ja karvikkomarjaset kypsyy,
ehtii ehk' omenainenkin, kes� vain jos on kaunis.�
Lausuu, hierovi mieliss��n k�si�ns� ja jatkaa:
�Ei tule pelj�t�, vaikk' i�kk��mpi ma lienen ja joskus
tuimakin, pakko kun on, kuten kirkoll' ehk� mun n�itte
�iss�ni moukillen v�list' �rjyv�n, keppi� nostain;
muust' ei piittaa nuo, ei tottele l�ylytt�m�tt�.
N�in en kaikkia kohtele, n�in tylyst' en likimainkaan,
teit�p� maarin, teit� ma kantaisin k�t�sill�in.
Istuttaisin, laittaisin, rakentaisin ma teille
kaikkea mielt�nne my�ten vain, rahast' ei olis puute.
Voi, ett'ei suvis-aikaan my�s joku kauppias kulje
kaupiten rihkamiaan! Hame silkkinen teill�, ma vannon,
ois k�dess�nne, jos vain sen kullalla hankkia voisi.�

Muut' ylistyksekseen ei lausunut arvosa herra,

vait oli, toivossa riemusi vain, kun aulisna mietti
mieless��n, mit� kiinte�ss', irtaimessa h�n antais
morsiolleen; ei riemussaan ole saita nyt vanhus.

Tytt�rehens�p� hell�st' arvosa pastori silm�s,

poltteli, naurussa suu, ja nyt puoleksi kiusaten lausui:
�Hanna, mun lapseni, ei sopivaista sun vastata oiti,
niinkuin ennalta aatellut kosijoita jo oisit;
arvon herralta taas pian vierii p�iv� ja toinen
vastaust' ootellen, sin� kunnes mietit ja tyynnyt.�
Lausui n�in hymysuin. Mut helpommin syd�n immen
sykki, ja riemuissaan kamarista h�n j�llehen l�ksi,
kuin siro p��sky, mi huoneisiin vahingossa on tullut,
tuokion tuskailee, oven aukon l�yt�vi, karkaa.

Niin vapahdettuna tytt� nyt siihen j�tti ne vanhat,

kummankin asemillaan, suuss' avohenkinen piippu,
maistaan juttelemaan, rakennuksiin kaavoja luomaan;
itse h�n porstuahan tuli, portaillen meni sielt�,
yst�v�n etsossa, jollen sais syd�mens� h�n purkaa.
Sen, jota etsi ja kaipasi, uskottunsa Johannan,--
tytt�ren vertaisen pikemmin kuin palvelusnaisen--
huomasi h�n sek�, k�tt��n nostaen, viittasi luokseen.
Merkin arvasi tuo, tuvan kaltevan porrasta herkes
lehditt�m�st�, ja luo hikip�isen�, hehkuen saapui.

Kenk��n heit� ei huomannut, ja he ensinn� saliin

hiljaa hiipiv�t, syrj�iseen sivusuojahan sielt�;
huolissaanpa nyt lausui seitsentoistias tytt�:
�Kuuntele, jos mit� kuulisit, eih�n vain joku saliin
hiipinyt lie, mene hiljaa, katsele ikkunast', ettei
tuolla sireeneiss� vain ole kenk��n kuuntelemassa!
Tied�s kummaa, niin, perin kummaa--vaan �l� naura--
tied�s, vaikk' olen laps, on mulla jo tarjona sulho.�

�Sulhoko!� kaunis Johanna nyt s�ikkyen huus, k�det l�skein

rennolleen, �nimismies tuo p�yhk� on kosjonut varmaan!
Kelpaishan i�kk��llen huonompikin, mukavampi
l�mmitt�m��n h�nen kylm�� rintaans y�t sek� p�iv�t,
varjossa kuihtuen vanhuuden. Varokaattepa vainen,
ett'ei viettele kulta ja rikkaus, niin, varokaatte,
harmi ja huoli ne on viiskymmen-vuotisen lahjat.
Ent�p�, jos h�nen sarkans suurempi on kuni muitten,
huoneens ilmahan jos monikertaisempana nousee,
onni se poissa tok' on: ei viihtyen valkene laihot,
riemuillen sulo rakkaus maalatuss' ei saliss' istu,
vain suru istuu siell� ja kiusoja suojissa v�ijyy.
Tuossapa ikkunan all' ik�-tuomi se tuoksuen kukkii,
ylv�n�, ett' ei tarhassa puut' ole toista sen laista;
�sken juur toki n�in, miten pulskain lehtien alla
toukkia liikkui, tuskin vain kukan rohkenin taittaa.
Niin taloss' i�kk��n my�s, vaikk' uhkea, suuri se olkoon,
Ik�vyys piileksii, valon arka, ja tuskat ja vaivat
v�ijyy loistehen alla ja saastuttaa elon onnen.
Varrotkaa siis, siks kuin tuo syli syksytt�m�mpi
kultia kenties ei, mut viljemm�t ilonp�iv�t.�

Tuohonpa kummastuin nyt vastas lempe� Hanna:

�Miss� on j�rkesi, mietitk�s mit� haastelet, hupsu!
Miksi ei vanhaakin vois lempi�, hellien hoitaa
sen taloutta ja riemulla nauttia sen tavaroista?
Vaan et vanhaksikaan sin� moittisi h�nt�, jos oisit
n�hnyt vain miten h�n kevyk�isen� riens mua vastaan,
hell�n� naurussa suin sek� lempein loistavin silmin,
silt' ei n�yt� se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
Jos taas mietit kuink' ylellist� ja suurtakin h�ll�
koissahan on, miten kaikilta kunnian saa h�n ja arvon,
n�et hevin, ettei voi sit� onnea tarjota kaikki,
kuin voi h�n, opit arvomahan h�nen antimiansa.
Kun h�nt' aattelenkin, noin yksikseen miten k�yh�
rikkaudessaan on h�n, yst�v�n k�tt�kin vailla,
raskaan mi huojentais sek� huokean taas sulostuttais,
hellynp� melkein, k�yn totiseksi, ja mielisin varsin
p�ivi� vanhan tuon v�hemm�nkin vuoks ilahuttaa.
Niin, n�et, lemmit�h�n; se, se rakkautt' on, sin� hupsu.
Nuoresta siis �l� haastelekaan! Sytytt�isik� h�nk��n
muuta kuin lempe�, vaikka h�n oiskin, kuin t�m� vanhus,
voipa ja ylh�inen, ja mun viettelis onnensa ansaan?�

�Hoh, hoo!� kaunis Johanna nyt huokasi, �eip' ole turhaan

arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki,
vanhan nuoreksi luo sek� nuoren luontavi vanhaan.
Tuuleen menk�h�n siis mit� lausuin, tuuli sen toikin,
vaimoksi vanhallen siis k�yk�� uskolliseksi,
riemuksi h�lle, ja riemuitkaa h�nen aartehistaankin.
Vaan varokaa, ett' ette te n�e, mit� viel' ette n�hneet,
nuorta, jok' on ij�n, kohtain suhteen vertahisenne,
�lk�� h�nt' unenp�ink��n n�hk�, ett' ei h�nen silm�ns
iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielest� koskaan,
kuin oka j�is syd�meenne ja hiljalleen sit� kalvais.�
Lausui ja vaikeni nyt, syd�mess��n helliv� murhe.
Vaan siit' ikkunan luo l�ks seitsentoistias tytt�,
p��t��n nosti ja katseen loi yli loistavan seudun,
siin' n�ki lehdot ja vuoret ja tyynen� v�lkkyv�t j�rvet
loistossa p�iv�n himmenev�n, n�ki paikkoja kauas
armaita, tuttuja vain, ilost' itkuhun heltyi ja lausui:
�Maassako seutua kalliimpaa kuin syntym�seutu,
miss' ajan helmasta kukkina lapsut-p�iv�ni poimin,
nuo lukemattomat, armahat, vaan pian kuihtuvat my�skin!
Tuolla ma j�rven n�en, sel�t, salmet, joill' useasti
keinuttiin, kuin sorsat soutaen saaresta saareen,
tuoll' ahot, joidenka siimeksess' useasti ma istuin,
neulos helmassa, aatelien--Mit� aattelinkaan ma!
Kaikki niin armast' on, joka kukkanen, tuttu kuin sisko,
taimii tietyll� paikallaan kev�h�ll�, ja linnut
entiset taas pesillens� ja lauluilleen kotiuntuu.
Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sek� onnehen muuhun
onneni, kun saan t��ll' yh� tuttujen kanssa ma olla!
Lemmen tunnen ma nyt, miten lemmit�h�n kosijoita:
sent��nkin is� rakkaamp' on, kodin kukkivat niityt,
mets�t tuolla ja tuoll' ulapoitten v�lkkyv� pinta.
T�ytyvi tuon jalon herran siis nyt etsi� toinen,
tytt�, mi j�lkeens ei j�t� muistoja n�in ihanoita,
arvoa suurempaa h�nen aarteillensakin antaa;
tytt�set, joiden t�ytyis n�in suur uhraus tehd�,
ehdolla ei mene miehel�h�n, jos ei aja pakko.�

N�in h�n lausui, muut' ei ehtinytk��n kuni p��tt��,

surra ei ehtinyt, ei edes mietti�k��n, miten tohtis
ilmi sen tuoda ja arvon herraa n�in murehuttaa;
tuoss' yht'�kki� kun, tomupilviin peittyen, rattaat
py�r�ht�in tuli tiell�, ja matkaajat ohimennen
lakkia nostivat terveht�in nyt tytt�� tuossa.
Varrotun veljens� h�n heti tunsi ja l�i k�si�ns�
yhteben riemuissaan ja, jo unhottain murehensa,
riens ulos katsomahan sek� kohtaamaan tulijoita.

TOINEN LAULU.

Laps seutuin outojen,

miks sielt� siirryit, oi!
Sa kauko-lintunen,
ken t�nne tiesi toi?

Tehty on tervehdys, ilomielin yhtymisest�

vaihdettu on puhett' yst�v�llist�, ja pastorin huoneess'
istuu nyt kes�kumppanineen rakas, lemmitty poika.
Kaukan' on matkalla taas nimismies rikas tuo, joka puuhain
kaikellaisten ja h�ijyjen r�stien vuoks pit�j�ll�
tuskin suullaankaan tuvat loistokkaat katon alle
sai sek� ikkunat paikoilleen, kun taas piti menn�.

Nuortapa vierastaan yh� vanhus katsoi ja katsoi,

herke�m�tt� h�n tarkkasi vain tuon hehkuvan katseen
loistoa, tukkaakin kiharaista ja kirkasta otsaa,
kun n�ki kasvoillen punan lent�v�n kainon ja silm�n
maahan vaipuvan. Nyt, hymy huulilla vieno, h�n lausui:
�Huoleti, yst�v�! Anteeks, ett' yh� teit� ma tarkkaan;
eih�n tuo tapanain ole vierasta n�in vakoella,
mut kuvan kasvoissanne ma n�en syd�melleni kalliin,
unhottumattomat n�en jalon miehen kasvojen piirteet,
vanhimman minun yst�vist�in sek� hartahimmankin.
Poikana kun tulin kouluhun, n�et, h�n my�s tuli kouluun,
lapsekas my�skin h�n, ja me vierekk�in sijan saimme
Rinnan siin� nyt istuttiin, tasan pantihin kaikki
kiitos ja nuhde ja l�ksyjen ty� sek� leikkien riemu.
Kun kes�n lehtiv�n kanss', sek� hangen kanssa ja joulun,
sai vapaus, ja kun l�ht� nyt kaivattuun tuli kotiin,
riemussa kaihoisaa oli toisesta luopua toisen;
koulu kun kutsui taas ja kun vanhempain syli hell�
kyynele-silmin heitettiin sek� siskojen parvi,
kaihossa riemullist' oli toisen kohdata toista.
Onnen p�ivin� n�in, kun luontohon liittyvi luonto
norjana kuin vesa kiertyen toisensa ymp�ri kasvaa,
kasvoimme yhten� niin, oli tahtokin yks molemmissa.
Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran
templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist'
etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille.
Yhten� kuljimme kilvan n�in; mik� riemuna toisen,
toisen riemuna my�s oli tuntea, oppia, tiet��.
Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin,
yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun p��st�
katsottiin tulevaisuuteen sek� toimihin miehen,
niin ei muistoa mulla, jot' ei olis h�ll�kin ollut,
h�ll' ei toivoa my�s, joka mullakin ei sama oisi.--
Kun eros sitten tiet--kuten tuo rakas laulaja laulaa--
sinne l�ks i�ks h�n, min� t�nne. Huolia toivat
vuodet ja teht�v�t, rakkauteen n�in painaen kahleet.
Jylh�ll� luodolla tuoll' etel�isell� rannalla Suomen
toimi ja kuol' rakastettuna pappina h�n; min� t��ll�
pohjassa, syrj�isen sis�j�rven luon', olen harmaaks
k�ynyt, ja meit' erotellut on maat sek� muutellut vuodet.
Sittekin, silmiss�nne kun n�en tuon katsehen, hehkun
poskillanne ja kasvoiss' yst�v�n sielun ja muodon,
vuodet mennehet unhotan pois sek� kohtalon vaiheet
unhotan raskaan vanhuuden, elon unhotan huolet
kaikki ja tuonenkin, joka on jo sen kaivatun vienyt;
unhotan kaikki ja muistossa taas h�nen vierehens siirryn,
nuorna kuin muinoinkin, povin paisuvin, hehkuvin mielin.�
Lausui n�in sek� nuort' yh� vierastansa h�n katsoi.
Tuopa nyt mieless��n imehdellen arveli, mietti:
�Vanhus ehk�p� �skett�in ei nime�ni kuullut
riemussaan mua vierast' outoa tarkkailematta,
tai oli armaamp' yst�v� muu kuin taattoni h�ll�.�
N�in h�n mietti ja virkahti vihdoin: �Arvosa pastor',
polvenne turviss' �skett�in jos seisonut oisin,
olkaanne kallistuin, hivellyksenne tuntien hell�n,
oisin taattoni, tuon ik�v�idyn, ma haastavan luullut.
Noinpa se h�nkin istui ja muisteli mennytt� aikaa,
muisteli kyynelsilmin my�s er�st' yst�v�t�ns�,
joka oli l�sn� ja poikanakin tasannut h�nen kanssaan
riemun ja huolen, kumpaisessakin korvaamatonna.
Kun makas heikkona h�n, ja kun vuoteen vieress� �iti
itki, ja kun min�, lapsista vanhin, k�ttelin h�nt�,
lausui raukeall' ��nell� h�n: Yks mulle on kallis
niin kuin �itisi, kuin sin�, kuin nuo pienoset tuossa.
Jos, niin kuin pes�sest��n linnunpoikanen, joskus
kolkkohon maailmaan j��t turvatta, kulkusi johda
tuon jalon miehen luo sek� terveiset sano multa.
Kohtelun saat siell' armaamman kuin muualla, kuulet
tervehdyksen, lausutun ei vain, mut ajatellun,
silm�n n�et, joka riemulla katsellen kuvan huomaa
kasvoissas, ei n�htyn� eik' unohdettuna vuosiin.
Arvosa pastori, n�in h�n lausui, mainiten teid�t.�

Tuskinpa nuor' oli vieras loppuhun ehtinyt, kun jo,

kirkas kyynele silm�ss��n, nous tuolista vanhus:
�Poika sen armahan�, lausui hiljaa h�n, �kuva kallis
sen kuvan, jonk' yh� kaipaavaan syd�meeni ma k�tkin,
tullos, niin syd�melleni taas jalon vainajan painan.
Outona �ll�s outojen kesken, ja kuin kes�ks vainen
kutsuttu vieras, t��ll' el� keskell�mme ja liiku;
taivahan lahja sa oot, rakas kuin oma poika, ja vastaan
kiitollisna ma nyt otan sun iloks vanhojen p�iv�in.�

Lausui n�in; ovi aukeentui, tyt�r riemuvin huolin

astui huoneeseen, k�sivarrella v�lkkyv� tarjoin.
H�n kupit toi, aluset sek� kannun. H�yryv� teeves'
loi lemuaan, kun helpoin taakkoinensa h�n siirtyi
p�yd�n luo, jossa viel' is�n rinnoilla huomasi vieraan.

Karttaen, kummastuin sek� pelj�ten h�irit� heit�,

alkoi tytt�nen j�rjest�� kupin toisensa viereen;
vaan n�in lapselleen nyt arvosa pastori lausui:
�Heit�, tytt�ni, hetkeks ty�s, suo suutelo siskon
nuorelle t�lle, jok' �sken vieras viel' oli sulle.
T�st�p� puolin, n�et, on veljesi h�n, is�s parhaan
yst�v�n poika, ja my�s sin� h�llen lempiv� sisko.�

N�in h�n haasteli; mut tyt�n kasvoillenpa nyt pilvi

vienon leimuva lensi ja tuskasta puoleksi valju.
Vait oli h�n sek� viipyi, arveli, vaan kuni t�hden
kaihtiva tuike nyt vieraaseen kohos arkana silm�.
Tuo is�n rinnoilta irtautui, tyt�n luo k�vi, k�teen
hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi,
kerke�n kuin kes�tuul', ei tarjotun, ei paetunkaan.

Kaikk' oli vait. Ep�r�iden puoleks ja hellien, hiljaa

k�tt�h�n vieraast' irroittaa tuo kukkea impi,
kiiruhtain kupit j�rjest�� sek� tarjovi juoman.
Vaan kun huokean n�in em�nn�itsij�-ty�ns' oli tehnyt,
tarjoimen k�sivarrelleen taas otti ja l�ksi.

Tyhj� on porstua, tyhj� on my�s em�nn�itsij�-huone;

laudalle kankahan luo h�n istautui, k�sivarttaan
siihen kallisti nyt, k�sivarteen kiehkura-p��t��n.
Tunteit' outoja, kuin sala-henki�, h�n syd�mess��n
k�tkee, itkevi, naurahtaa, kuin arvotus itse,
kuin uni ilkkuva aatokselleen hurmauneelle.
Miksi, h�n miettivi, aikailen, kuin tenhottu oisin,
viel�h�n paljon tointa on mulla! Sireenit ja tuomet
kukkia, lehti� suo; ylishuonepa kaunistamatta
viel� on tulleillen. Hyvin vierasta hurmata mahtaa
sammalsein�t ja mustunehet nuo seinill� taulut!
Silt�k� n�ytt��kin, kuin oisi h�n tottunut moiseen!
T�st� jos p��sisin vain ja jos ty�h�n ryhty� voisin,
helpompi olla mun ois, sek� tuskakin tuo perin outo
h�lvenis mielest�in. Mit� huokailen ja mit' itken?
Vaan jos ma hetkenkin totisempia seikkoja mietin,
liikaa onko se, niinkuin mull' ei miettimist' oisi?
Oi, kes� ehtii ja l�htee, syys pian saapuvi, yksin
kankaall' istun ja viskon sy�st�v�t�in v�r�hdellen,
kun rajutuulet ikkunahan j��kuuroja pieksee.
On talo tyhj� ja hiljainen. Veli poissa on, poissa
toinen on my�s, is� nukkuu kirjan luo kamariinsa;
jylh��, kolkkoa kaikk' on; huonehet on kuni haudat.
Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona,
joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu,
hetken juttuelee, rakennustaan kiitt�� ja l�htee.

Onko se hauskaa tuo? Mit� muuta kuin itke� voisin?

Muuta kuin itke� my�s kes�n t�hden? Varrottu vieras
tuskin n�ytt�ytyy, kun kohta jo on kuni veikko,
antaa k�tt� ja suuta ja syv��n luo syd�meeni
silm�ns s�ihkyv�t, ett' en saa edes pienint� peitt��.
Kuinkapa p��ttyvi t��, jos kuukaudet t�t� kest��.
N�in h�n mietti, ei ��neen paljoakaan, osa suurin
lens kera huokausten kukantuoksuna pois sek� haihtui.

Vaan k�sivarrellaan vasu, kieloja haan t�p�t�ynn�,

nuoria, vast' ihan tuotuja pulppuavan puron luota,
pirtist� nyt tuli kaunis Johanna. H�n porstuan aikoi
lehvill� kaunistaa yh� kauniimmaks, lasit panna
kukkia t�yteen suojia varten, ja my�s ylishuoneen
peitt�� kukkien tuoksuun, ens' y� jott' ihanalta
tuntuisi tulleillen sek� hilpeemmin unet saapuis.
Vaan tavast' ensinn� h�n em�nn�itsij�-huonetta silm��,
aukaisee oven, katsovi huoneeseen, em�nt�ns�
huomaa, kuin vesi silmiss� tuo sek� hehkuvin poskin
nousevi kankaaltaan, hymyn teeskelemist' yritellen.

Kohta h�n unhotti ty�ns� se palvelustytt� ja laski

varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa;
itse h�n kummastuin nyt luoteli impe� arkaa.
�Mist' on�, lausui, �kyynele tuo, joka silm�nne kaihtaa?
Mitk�p� huolet teill�, kun nyt ilo valtavi kaikki,
eik' ole yht�, jok' ei ly� leikki�, laula ja naura?�
Lausuu n�in, ilosesti h�n naurahtain em�nt��ns�
katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo h�n tuntis.

Tuo tok' ei siet�nyt nyt kyselyit� ja tiedusteluita,

pois vaan k��ntyi nurpeissaan sek� haastoi ja lausui:
�Muitapa viisaammaks ain' itsesi luulet, Johanna,
luulet aukovas vain sek� sulkevas mun syd�n-parkain,
niin kuin sun soker'astias tai sun neulikkos ois se;
mut varo, ettei vain ota vihdoin sormehes pist�!
Mitk�k� mulla on huolet? miks juur huolet, ja eik�
muut kuin huolet vaivata vois? Koe istua t��ll�
tuntikin vain palavassa ja tuomien tuoksussa, eik�
raskahaks painune p��si, ja silm�s k�y punasiksi!�
K��ntyi ylpe�st' ikkunahan, vapahasti nyt illan
ilmaa henki�kseen sek� harmia pient' unohtaakseen.

Vaan h�nen vierelleen toki astui kaunis Johanna,

��neti, puolustuksekseen ei virkkanut sanaa,
vartosi vain ilosempaa katsett', ett' ilosemmin
j�tt�� nuoren vois em�nt�ns� ja ty�t�h�n jatkaa.

Eik�p� seitsentoistiaskaan noin jaksanut kauan

seutuja kylm�n� katsoa vain sek� valjulta n�ytt��,
vaan pian mieless��n katui, ett' oli niin tyly ollut.
Harmi se hellyyteen suli pois, ei silm�h�n en��
verkkaan kasvava kyynel k�tkeynyt, ja h�n hiljaa
immen olkahan nyt nojas kutrista p��t�h�n, lausuin:
�Oi, v�hemm�n kuin luuletkaan mua tunnet, Johanna,
tunnet ja ymm�rr�t, mihin t�ht�� mieleni haaveet.
�sken kun mua vanhus pyys, ja kun, heltyen aivan,
mielist' oisin ma lohduksi h�lle ja riemuksi mennyt,
lausuit p�yhkeillen, ett'ei voi lempi� vanhaa.
Nyt kun vieras taas on tullut mailt' et�h�lt�,
tuntematon kuin pilvi ja tuulen tuoma ja outo,
huolet on kielell�s ja mun lemmest' itkev�n luulet.
Peittelem�tt� ma kaikki nyt ilmaisen, �l� itse
tunkeu vain syd�meeni, ett' ei sido kielt�ni arkuus.
N�itk� s�, kun tuli vieras tuo, niin arkako on h�n,
nurja ja ynse� niin kuin kirjankoit ovat? Eik�s!
Hattupa k�ess�h�n vain sek� varrella suikea takki,
k�rryilt� hypp�si h�n ja, kun tervehti, riemusta loisti.
Sitte--ja suorastaan min� tuhmistun l�hetess��n--
katseen niin tutun, rohkean luo h�n, niin ylen hartaan,
niinkuin jo aikaa tuttavat oltais tai sisarukset.
Ihmek� siis, ett' itken, Johanna, ja jos min� itken,
ei mua rakkaus itket�, vaan viha, ainakin harmi,
ett� h�n niin syd�mellinen on, sopimattoman tuttu,
vaikka on halpa ja nuori ja vain ylioppilas k�yh�.�
Lausui arkana, pelvoillaan tyt�n lempe�n helman
turvihin painautui, ujot kasvonsa peitt�en siihen.

Tuska se tuskin h�lvet� ehti, ja poski se tuskin

j��htyik��n, kun kuuli h�n veljen astuvan sis��n.
Laulaen tuo tuli, riemuiten, kuten poikana, milloin
l�ksyst� p��si ja mets��n virmana lens kuni tuuli.
Nytkin n�in tuli h�n, heti siskoa kutsui ja lausui:
�Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja rienn�,
siksi kun iltanen valmistuu sek� vanha Susanna
juoksee, kuin tapa h�ll' on, maat, m�et, huutaen etsii,
ehdimme seutuja n�ytt�� vieraallemme ja n�hd�,
karkeloll' onko jo kansa ja y�ks ilokokkoja tehty.�
Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla
kellon ��nen, mi juur nyt l�i, sek� riemulla n�hd�,
kuin kodiss' armahass' ennell��n oli, tuttua kaikki,
n�hd� ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempe� sisko
kartteli h�nt� ja riens hatun varjosta verhoa saamaan.
Vaan kun valmihiks sai, ulos veljyt ja h�n k�sityksin
riensiv�t nyt ja jo portailla vieraan kohtasivatkin.

KOLMAS LAULU.

Syd�men liekkiv�ks
s� kylm�n kuinka loit?
 Ylimm�ks yst�v�ks
kuink', outo, tulla voit?

P�iv� jo mailleen k�y pois l�nteen vuorien taakse;

lauha kuin morsian ilta tok' on. Rusopilvi� ilmass'
ui sek� maahan luo valoansa, ja lauhkeat tuulet,
niityilt' yhtyen, leikki� ly� kukantuoksujen kanssa.

Kerkein, leijuvin askelin, kuin olis lentimet heill�,

kulkivat nuoret nuo kuvatyynen lammikon rantaan.
Vieraallensapa n�ytteli yst�v� nyt kodin rakkaan
hempe�t kauneudet, yh� muistellen sek� lausuin:
�N�etk� s� j�rven hohtavan tuon, kas! toista se on kuin
meri, joka huoaten sun kotis kalliorantoja pieksee!
T��ll� on vihreytt', on heleytt� ja henke�. Laineist'
��ret�n paljous saaria nousee ja ny�kkyen tarjoo
varjoa lehtev�t puut venemiehelle uuvahtaneelle.
Niemehen k�y, joka maahan tuolla nyt yhtyv�n n�ytt��,
sielt� s� selj�n n�et viel' aukeemman, kyl�t hauskat
rannoilta haamottaa, sek� kirkkokin loistavi kaukaa.
Toisella puolen taas, mitk' uhkeat vainiot siell�,
viljavat, laihokkaat, ylt' ymp�ri mets�t ja vaarat!
Ennen l�ht�� t��lt� ne t�hkii, heitii ja keltyy,
kaunistuin yh�, kauneinnaan toki kaivatessamme.
Tuossapa, miss� jo luo havupuut h�myn varjoa meihin,
Sirkkujen lehto on, siell' esikoiset n�et kev�h�ll�,
oksilla armastain tahi latvass' ylvin� laulain,
kuin olis niiden vuoks vain aamu ja aurinko luotu.
Silloin luo min� hiivin ja paadelle paulani lasken,
rienn�n ja nuoran viereen kyyryhyn k�yn. H�kiss' alkaa
lintunen nyt pyr�hdell�, ja hurmaa, loihtivi, kutsuu.
Lempi jo vallan saa, kesyttyypi jo laulaja uljas,
tarkkailee, v�limitt�in hyppii ja tirskuvi vastaan;
ennen kuin edes aavistaa, h�kill' on se, ja verkko
lauahtaa, vapaus se on poissa, ja loppu on laulun.�

�August�, lausuvi nuhdellen nyt lempe� sisko,

�julmako viel' olet niin kuin ennen ja moisehen miellyt?
Onko se hauskaa tuo, vuoskaudeks sulkea h�kkiin
vanki ja n�hd� sen siin' ik�vystyen istuvan yksin?
Sitten, kauan kaivattuaan tutun ��nt�, se vied��n
mets�h�n, kuulee vertaisen, ilon innossa vastaa,
pettyen viettelem��n n�in rakkaan yst�v�n ansaan.�

Vieraspa loi tyt�n silmihin katseen hell�n ja lausui:

�Moinen se on tapa lemmen; noin viritt��pi se ansan,
milloin verkon ja milloin helman. Oi, halukkaasti
juostahan kumpaankin, jos vaan syd�n lempiv� kutsuu.�

N�in h�n lausui. Tuon sananvaihdonpa yst�v� tuskin

kuuli, h�n seutuhun kiintyi vain, tuhannestikin ennen
kuljetut paikat nuo ajatuksiin muistoja toivat.
Naurussa suinpa nyt vieras haasteli taas: �Sanotaanhan
julmiks meit�, jos vain olis niin! mut paljopa julmemp'
on joka tytt�, jos koht' on hell� ja s�isy h�n n�hd�.
T�� esimerkiksi vain: Kotikartanon vieress�, kasvoi
koivisto vanha ja mieleinen sek� aitahan pantu.
Nyt kun halloineen tuli syys, kun keltavat lehtens
alkoi heitt�� puut, ja kun urpuja vain piti oksat,
teiret ne joskus sai, kesynrohkeat, sy�m�h�n puihin.
Vaan kun aidan luo min� hiivin ja ampua aioin,
hiipi mun siskoni my�s, vaikk' �iss�ni nyrkki� puistin,
j�ljiss�in sek� pyys: �l� koske, anna ne olla,
s��lih�n raukkoja, veljyt, oi, minun t�hteni s��li!
N�in h�n pyysi, ja kun n�ki ettei auttanut pyynt�,
huusi h�n, l�iskytti k�mmeni��n ja ne pelj�tti poies.
N�hk��s, kuin toki hell� h�n on! Tulin kerran ma kotiin,
kohtasin tuttavan portaillamme ja tein hyv�n p�iv�n.
Vastannutpa ei tuo, syvemm�llen vaan hatun otsaan
painoi, peitt�en kyynelt��n, sek� matkahan l�ksi.
Syyn hyvin ymm�rsin; ja nyt siskoa kiusasin kahden:
sisko, ma sulhosi n�in ep�toivossa l�htev�n t��lt�;
miks olet murtanut raukan? N�inp� h�n vastasi vainen:
liian vanhako lien valikoimaan, pakkoko ottaa
kiitt�en ensimm�inen, vaikk' en lempisi lainkaan?
Nauraen lausui n�in tuo hell�, mi lintuja s��li.
Sanokaa nyt, mik� julmempaa: noin ampua lintu,
vai syd�n-parkaan ampua nuoli, ja hylj�t� sitten?�

Lausui n�in. Mut yst�v� rannan kallistunutta

torppaa katsoi ja vanhaa muisteli nyt kalamiest�,
jonka jo lapsuudestaan siell' oli liikkuvan n�hnyt.
H�nt� h�n muisteli nyt, sisareltaan tutkasi, lausui:
�Viel�k� vanhus tuo eloss' on, venossaanko h�n n�hd��n
lammella viel' yh� aamusta varhain ja illalla my�h��n?
T��lt' useasti ma silm�ilin h�nen teit�h�n, juoksin
vastahan, katsoin saalistaan, luvut unhotin, leikit,
onginnasta kun h�n, ulapasta ja tuulista kertoi.�

H�llen vastasi n�in vesisilmin lempe� sisko:

�Pois i�ks muuttanut on h�n, p�ivi�, viikkoja sitten
rannalla tyhj� on m�kki ja kaipaa haltiatansa.
Jos h�nen l�hd�st��n sanan muutaman kertoa voisin!
Kuin mit� outoa aavistain, tupanamme h�n usein
talvella istautui, takan ��ress� poltti ja haastoi
mennehen vuoden saaliistaan sek� ens' kev�h�st�.
N�ihin asti, h�n naureli, painaen peukalon piippuun,
onkehen ol' enimm�kseen turvaunut kes�kaudet;
nyt tekis verkkoja h�n, muka, tuottais siimat ja koukut
kaupungista ja alkaisi oikein nyt kalastella.
N�in tuon vanhuksen tuvassamme ma haastavan kuulin.
Saa kev�t, hank' alenee; purot mets�ss� pauhata alkaa,
karvaa muuttavi j�rven j��, jopa v�lkkyvin juovin
aukee salmien suut, vesilintujen ��ni� kuuluu.
Oiti nyt n�hd�h�n vanhuskin. Yh� kauemma saattaa
kulkea h�n, joka kerta kun uudestaan h�net n�hd��n,
kunnes kaikki on esteet pois, ja h�n taas keve�sti
kiert�vi ruuhellaan salot, niemet, taas vihannoivat.
Silloin--ilta on, yksin rantaa k�yn, tavallista
loitommaks mua vieht�� koivujen tuoksu ja kukkain--
arvaamatta ma saavun n�in h�nen m�kkins� luokse.
Vaan kun venheen siin� m� n�in telapuilla ja verkot
puikoillaan, sek� arvelin ett' oli h�n kotosalla,
tervehdykseksi tahdoin vain sanan lempe�n h�lle
lausua, ennen kuin menin pois.--N�in m�kkihin astuin.
Yksin siell' oli h�n, makas oljillaan tyvenesti;
silm� on raukeamp' entist��n, valevampi on poski,
kalman karva jo kylm� on kasvoillaan, kuten n�ytti.
Hiljaa vuoteeltaan toki, kun tulin, nosti h�n p��t��n,
tervehti murheisesti, nousi ja tilkkasen vett�
pyys janohonsa. Ma l�htehen luo heti kiid�tin kiulun,
noudin vett� ja juodakseen ukon kuolevan annoin.
Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa,
k�teheni nyt k�sin v�rjyvin tarttui h�n sek� lausui:
auk' ovi pankaa l�hteiss�nne, ett' illan ma ilmaa
henki� saan, sek� kuollessain salon n�hd� ja aallot.
Voinut en l�hte� pois, en j�tt�� h�nt' avutonna
puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa,
vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin.
Ilma se virtasi huoneeseen, iloll' ��nteli lokki
rannalla leijaillen, kuvatyyn' oli lahti ja renkaiks
rikkui vain, kun luodolla leikki� l�i kalaparvet.
Lie hymy ollut, mi kirkasti nyt nuo riutuvat kasvot,
riemun lie s�de ollut, tai vain n�yttik� silt�,
koska jo hetken p��st' oli sammunut silm� ja rintaan
painunut p��, elo l�htenyt riemuineen, suruinensa.
Pois syd�n kourassa l�hdin ja j�ljess�in oven suljin,
enk� ma ennen tohtinut kuin kodin kohdalla vasta
seisahtaa, rukoellen vainajan sielulle rauhaa.
Kammona koommin mulle tok' ei ole kuoleva vanhus,
vaan kuin muisto, mi mieleen j��, kes�-iltasin kauan
j�rve� katseltuain, y�n puoleen, tuuli kun tyyntyy,
aurinko sammuvi, aallot, riehuntaan v�synein�,
hiljeten laskeuvat sek� viihtyv�t peiliksi vihdoin.�
N�inp� h�n vanhan tuon kalamiehen l�hd�st� kertoi.
Saavuttiin ilovalkea-kunnaallen, joka seudull'
on kes�n suurena juhlana mielusa yhtym�paikka
ollut jo vanhastaan; ilon sinne vallaton poika,
sinnep� nuor' mies ylpeillen sek�, rinnassa lempi,
tytt�kin riensi, ja sinne se vanhuskin sopestansa
kaukaa laaksosta katsoo, kuin tulet syttyv�t y�ss�,
riemusat niin kuin muistotkin oman y�llisen mielen.
Tyhj�n� kunnas viel' oli, vain somerharjalta sielt�
ilmaan honkia nous hatalatvoja, k�rvettyneit�;
sinnep� sittenkin n�m� nuoret rient�v�t rinteen
mutkaista polkua my�ten, ja koht' ovat huipulla harjun.

Vaihtelevampi ja laajempi on n�k� sielt�: nyt silm��n

loppumaton ala metsi�, j�rvi�, peltoja aukee,
illan himmeiseen ruso-hohteeseen puettuina.
Kulkija-parvia haamottaa. V�list' oksien joskus
kiiluu liina ja pois tyt�n rient�v�n kanss' eteneepi,
sen sijan kun v�rin muuttelevin taas t�ytt�vi toinen.
Tyynt� on, henk�yst' ei edes. Karjojen kelloja, hell��
lemmen laulelmaa, johon vastaus soi salotielt�,
kuuluu laaksosta vain, katovaisiin ��nihin joskus
paimen helkytt�� s�veleen, min kertovi kaiku.

Yst�v�llens�p� ihmeiss��n nyt lausuvi vieras:

�August, nyt tutump' oot sin� mulle kuin olit koskaan,
nyt sinut ymm�rr�n ma ja tunnen sun periluontees.
Tuossa sen kirjan n�en, min kirkkailta lehdilt� varmaan
kaiken luit mit� kerroit, kun h�m�r�ss� sa istuit
mun sek� siskoni kanssa, ja haaveiltiin l�pi illat.
Ihmis-onnen sa t��ll' opit, rakkauden, ilon, rauhan,
t��ll' unelmissasi n�it nuo kirkkahat, lempe�t henget,
suodut luomahan t��ll� jo maassakin taivahan meille.
Kuuntelehan, s�vel laulujen, voipunut huokaus kaiun,
lintujen ��net ilmassa, metsiss�, eik� se kaikki
enkelien ole laps'i�n tuttujen vienoa kielt�?
Oi, ne nyt selv��n n�en! Rusopilvill� leijuvat illan,
s�ihkyv�t auringon s�tehess�kin, tuikkivat joskus
silmist� kukkain, j�rvell� p�ilyv�t, ilmassa soivat;
n�it�h�n tarkoitit sa ja n�� teit rakkahiks meille?�

N�in h�n haasteli. Mut tyt�n silm�ss� kyynele hiljaa

kasvoi ja poskellen kuin kastehelminen vieri.
Vaan sala-huokauksin kys�seepi h�n: �Mointako haastaa,
muillen mointako h�n, ei mulle h�n ilmase mit��n!
��neti t��ll� h�n k�y sek� jylh�n�; jos mit� virkkaa,
pyssyist' aina h�n vain sek� linnunpyynnist� haastaa,
metsiss� mieluummin toki yksin myrskyn� riehuu.
Luuli mun lapsekkaaks ehk' ennen, arveli moisen
leikkiin luoduks ja nauruun vain; mut paljo jos nauran,
itken ma paljon my�s, olen puuttehess' ainakin jonkun,
jonkun vain, johon vois vakavampana hetken� luottaa.
Metsiss' yksin t��ll' useasti ma k�yn, useasti
n�en saman kuin n�en nyt, vaan kuink' erilaisena aivan!
Kaunis ja suuri on maailma, vaan minust' on kuni kaipuu
luonnossa kaikkiall' ois, ja sen ��nett�myytt� m� s�ikyn.
Nyt, te kun haastatte, tuntuu kuin sekin haastaen lausuis:
tytt�ni, n�in olin kaunis ja kirkas ma aina, mut tuot' et
uskoa tohtinut, vaikkapa joskus siit' unelmoitkin.
Jos tulis siskonne! Oi, jos vain kes�n ainoan meill�
viipyis h�n, miten hauskaa ois h�nen kanss' ajatusta
joskus vaihtaa, mieli kun haaveist' on ylen t�ysi!
Yks sana vain, nimi vain! Se jo mieleinen olis mulle;
sitten h�nt' ajatella ma koitan. Vaan sanokaatte,
onko h�n teid�n muotoa? kenties kuin sisar veljen?�

�Oi, h�n ei yhdenk��n ole muotoa�, vastasi vieras,

�tuskinpa itsens�. Koissa h�nt' ennen �hellikki Maijuks�
mainittiin, nyt kuuluvi vain �imarreltu Mariia�.
H�nt' omat suosi ja vieraat my�s, ja h�n n�in pian kasvoi
vaativaks, oikkuiseksi, mut ain' oli h�n rakas meille.
Jos mit� tahtoi ja jos sit� pyysi h�n lempein katsein,
voitu ei kielt��, eik�p� tahdottu, vaikk' olis voitu;
taas jos vaati h�n korskaillen, toteltiinpa jo miltei,
vaikkapa joskus nurkuiltiin, ei tiettyn�, miksi.
Syys oli, n�in tuli kaupunkiin h�n; kahvit ja tanssit
alkoi nyt. Maatytt� jo illassa muuttuvi daamiks.
Miss� h�n k�y, on perhoja ymp�rill' aina, jos astuu
askelen h�n, t�hystell��n, kuiskaillaan, myh�ell��n.
Onnistui, n�ki sen, ja h�n onnistui monin verroin.
Nyt k�vi kerrassaan ik�v�ksi h�n. Tanssija kaunein
jos tuli, tai joku luutnantti nuori ja kiilt�v�-kaulus,
noihinpa joskus saattoi h�n helo-katsehen luoda.
Jos tuli toinen, jok' ei muka ollut mielehen h�lle,
ei t�m�, vaikk' olis koittanut kuin, sanan alkuhun p��ssyt,
kun nen�ll' armon jo h�n rypyn h�iv�n hienosen hienon
huomas, ja nurpeissaan sai l�hte� harmitteleimaan.
Nyt tuli veljenne my�s, raju karhunpoikanen Pohjan,
vait oli p�iv�n, ja niin sek� ei vaan toisena vastas;
viikon p��st� jo meill� h�n tuttuna istui ja kertoi,
kertoi teist� ja lapsuus-aioistaan, kodin seuduist'
armaista, kaikesta vain, mik� rakkaint' on syd�melle.
Milloin pilkoittaa kev�t kerronnasta ja milloin
n�et syys-illan ja lehdet harvenneet, sumut raskaat,
ilmassa t�hdet valjut ja kummulla kuun veriruskeen.
Kaikki on niinkuin luonnossa on, hele�mp�t� vainen,
ihmett� t�ynn� ja niin kuin valveillas unelmoisit.
N�in h�nen kertoissaan jopa korska Mariiakin p��tyi
kuuntelemaan, ja h�n ensin h�mm�styi imehdellen,
kuin olis silmiss��n ihan uuden maailman n�hnyt.
Viel' isosesti h�n naurahtaa toki, huoleti p��t��n
viskoen, illan ja toisen, kun parissamme h�n kauan
haaveiss' istunut on. Vaan turhaan! Toiseksi iltaa
h�n tuli taas, ja nyt kauempaan, totisempana istui.
Vihdoin oikut ne l�htiv�t. Joskus jos ihastuikin
peitt�nyt ei ihastustaan h�n, tuli kerskahan silm��n
v�liin kyynelekin, hyv�n y�n kun lausui ja l�hti.
Taas mik� muutos kerrassaan kuin loihtiman kautta!
Lempe�ks h�n tuli ko'issaan, n�yr�n�, vaatimatonna
tanssihin astui, tervehdyksihin s�isyn� vastas.
Suosittu ei ole kenk��n, hyljeksitty ei kenk��n,
kaikk' oli vertaiset, alimmankin kohteliaisuus
lempein katsehin palkittiin, katumoiksi ei tullut.
H�nt' ilosemmin taas l�hestyttiin, liehetys lakkas,
nyt rakastettiin h�nt', eik' yksin vain ylistetty.
Tuon oli kaltainen, koetelkaa h�nt' ajatella
t�ynn��n vaihtoja vain, nyt yhten�, toisena toiste!
Ehk� h�n j�� nyt siks, mik� on, kun�----Yst�v� naurain
keskeytt�� h�net: �Tulkaa�, lausuvi, �l�htehen tahdon
rannalla n�hd� ja juoda taas, kuten ennenki, siit�.�
Lausuu n�in, alas kummulta k�y sek� n�ytt�vi tiet�.
L�hteellen pian saavutahan. Helotuksessa taivaan
t�yten� siin� se uhkuu, kirkasna keskell� kukkain,
niinkuin rauhaisa ihmissilm�, jot' ei riko myrskyt,
v�rjyy kirkkauttaan sek� huo'untaa elon suonen.

Vaiti sen partaallen he nyt istuvat kaikki ja juovat,

katsellen lev�tess��n raukenevaa kes�-iltaa.
Sanoja ei l�ydet�, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin
nyt syd�n liittyy vain syd�meen sek� auvosta t�yttyy.
Mut kuva vieraan, kas, tyt�n silm�h�n l�htehess' astuu.
Luullen saavansa n�in n�kem�tt� sen muotoa kallist',
armasta silm�t�, katsoo h�n yh� vain varomatta,
vierahan kun hymykatseen siin' yht�kki� kohtaa.
Kainoksi tytt�nen k�y, syd�n, tyynen� sykkiv� �sken,
s�ikkyen kouristuu, h�n tuntevi kuin veri polttaa
poskillaan, ja h�n pelvolla huomaa kasvonsa l�hteess'
alttiiks vierahan katseellen.--Mut lempe� pilvi
purpuran-hohtoinen yli kiilt�v�n lainehen kiit��,
kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan;
kohta et huomata voi, tyt�n poskiko, pilvik� hehkuu,
haihtuva h�ivep� vain nyt riemusta kiitollisesta
immen seitsentoistiaan kasvoill' ilmeni viel�.

Kukkain keskelt� nous veli armas nyt, sisartansa

kutsui h�n sek� lausui nauraen, mut vakavasti:
�Hanna, ma hetken p��st' ehk' en sit� lausuisi, nyt sen
kerron ma kuullakses, ett' auvostain osan saisit.
Mun jo Mariia on, ei tuo korskea, p�yhk� Mariia,
vaan hyv�, lempe�, kaunis, kaikittain sulosampi,
kuin mit� kertoi h�n, paremp', armaisemp', ihanampi.
Nouse ja rienn� ja veljellen k�tes huoleti anna,
siskosta siskonen, niin sisar toivoo, niin veli my�skin
toivoo, kauan jo ennen toivoi kuin sinut tunsi!�

Lausui, ja tuskin ehti h�n loppuun. Rannalla ��nsi

ruohossa sorsa, ja nyt, kivi kourassa, sinne h�n hiipi
hiljaa lehdikon kautta ja on veden rannalla vihdoin.
Vaan kun k�tt�h�n nosti ja huudolla s�ikytti linnun,
poikue kullan-keltava p�in kahilistoa kaikkos,
pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan.
S��lien pois kiven laski h�n, kun em�n eess�h�n huomas
pelj�ten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa,
kunnes kaukana j�rvell� tuo ajelehtiva parvi
suojan sai, ja jo huoleti taas em� lentohon l�hti.
Tuon n�ki h�n sek� ehdollaan meni hetkeksi rantaan,
linnun vuoksi ja ett'ei l�htehen luon' olijoita
h�iritsis. Pian k��ntyi h�n toki, tarkkasi kaukaa,
tarkkasi, riemastui, sek� saavutti yst�v�t taasen.

Vierahan rinnoilla siin' ihanaisena rauetess' illan

seisoi tytt� ja olkaan tuon nojas kutrista p��t��n;
mut veli kun tuli luo, hymysuin h�n k�tt�h�n h�lle
tarjos ja silm�st� auvoisesta nyt kyynelen pyyhk�s.
Tulleellen n�in selvisi kaikk', ilossansa h�n puisti
siskon k�tt� ja yst�v�n my�s, mut leikill� lausui:
�Nyt mit� virkkaa taatto, kun n�in pikasesti me k�ymme
kaikin kihloihin, h�nelt' ensink��n kysym�tt�?
Oi, varo, Hanna, ettei yht' �kki� kihlaus lakkaa.�
Leikill� tuon h�n lausui, mut levotonna sen impi
kuuli ja aatteli, kuink' oli pettelev�� syd�nt�ns�
niin hevin noutanut, ett' is�n armaan unhotti aivan,
toiveet unhotti kummankin kodiss' ainian olla,
unhotti kaiken muun sek� vierast' aatteli yksin.
Kotiin vain haluaa, ei rauhotu, kunnes on kaikki
kertonut taatolleen, siten lievent�in syd�nt�ns�.
Seurassa armaitten n�in l�ksi h�n huolien matkaan.

Matkaa p��sty ei puoliakaan, kun tielt� jo kuului

kutsuva ��ni, ja huomattiin nyt vanha Susanna.
Suuttunehelta h�n n�ytti ja t�rkilt�, kun t�hystellen
rient�en astui p�in, esiliinasen hulpio k�ess�,
pyyhkien innoissaan hien otsastaan v�h�n p��st�.
Vaan kun etsityt l�ysi ja kun n�ki kohdalla heid�t,
astui syrj�h�n tiest' odotellen. Mut ohimennen
h�lle nyt leppyis�n sanan lausui lempe� tytt�:
�Miksik�, vanha Susanna, te itsenne niin v�syt�tte,
h��ritte p�ivin n�in, edes illoinkaan ette huokaa?
Bhdimmeh�n hakematta ja huutamattannekin kotiin.�

N�in h�n haasteli, vaan ei vastaust' antanut vanhus,

k�ell�h�n viittasi vain sek� luokseen tytt�� kutsui,
mut n�in tulleellen h�n syrj�ss� korvahan kuiskas:
�Jestas, mamseli, noin kun viivytte, vohvelit j��htyy,
paistikin pannussa k�rventyy, ja jo arvosa pastor'
istuvi n�ljiss��n sek� illallistahan vartoo.
Mut sanokaahan vain pikim�lt��n, saammeko syksyks,
vai kes�ll' ehk� jo h��t; joko arvon herra on saanut
vastauksen, vai viel�k� h�n pelon tuskassa v�rjyy?�
H�llep� hiljaa vastasi taas tuo lempe� tytt�:
��lk��, vanha Susanna, mun h�it�ni vartoko, �lk��;
niiden viett�miseen kes�t ehtii menn� ja syksyt,
ehk� ne vihdoin keskeytt�� ikip�iviksi talvi.�
Lausui ja vanhan n�in h�n kummastuksihin j�tti.

Itse riensi h�n toisten luo, heit' ��neti seuras,

miettien, haaveillen, sulo-murheisiin vajonneena.
Vaan kun tultihin portaillen, hatun p��st�h�n siev��n
p��st��, joutuen tuuheat j�rjest�� kiharansa,
armastaan k�dest' ottavi, pelvoissaan ihan hiljaa
aukaisten oven, astuu huoneeseen is�n luokse.

Yksin valvomahan i�n, vaivain painosta vanhus

uupunut on ja, nyt p��t��n kallistain nojatuolin
pielehen pehmoiseen, juur nukkunut.--Maass' edess�ns�
piipusta viel' yh� nous savu puoleks sammunehesta.
Kaunis on siin� h�n nukkuessaan, surutonna ja tyynn�,
kaunis niin kuin vanha on, kun lumi peitt�vi hapset,
huulilt' on puna pois sek� kuihtuen kuivunut poski,
mut elo pitk�n pitk� ja turvasa, l�mmin ja kirkas
otsaan uurtehiseen kuin ehtoo luo kajastuksen.

Tytt�ren poskillen vedet virtasi, kun is�n armaan

nukkuvan h�n n�ki turvallisna nyt hurskaudessaan,
kun siin' aatteli h�n, oman maallisen onnensa t�hden
vanhan untako h�iritseis, kenties elon rauhan
riist�is h�it� ja huolia vain tois harmajan p��h�n.
Lemmityn rinnalla siin� h�n polvillaan is�n eess�
viipyi ja vanhukseen loi silm�ns itkev�t hetken;
vihdoinpa kallistui sek� kosketti l�mpimin huulin
nukkuvan k�tt�. Mut kummastuin unen vienosta vanhus
valveutui, kysyv�isen� katsoi tytt�rehens�,
katsoi ja synkistyi; tylyn, niinkuin ukkosen uhka,
silm�yksen loi vieraaseen. Tuon n�hdess� lauhtui
leimaus, kyyneleheks suli pois. Sylin aukasi vanhus,
riemulla rinnoilleen n�in sulkien rakkahat nuoret.

LOPPU

End of the Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***

This file should be named 8hana10.txt or 8hana10.zip

Corrected EDITIONS of our eBooks get a new NUMBER, 8hana11.txt
VERSIONS based on separate sources get new LETTER, 8hana10a.txt

Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen

and the Online Distributed Proofreading Team.

Project Gutenberg eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the US
unless a copyright notice is included. Thus, we usually do not
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
We are now trying to release all our eBooks one year in advance
of the official release dates, leaving time for better editing.
Please be encouraged to tell us about any error or corrections,
even years after the official publication date.

Please note neither this listing nor its contents are final til
midnight of the last day of the month of any such announcement.
The official release date of all Project Gutenberg eBooks is at
Midnight, Central Time, of the last day of the stated month. A
preliminary version may often be posted for suggestion, comment
and editing by those who wish to do so.

Most people start at our Web sites at:

http://gutenberg.net or
http://promo.net/pg

These Web sites include award-winning information about Project

Gutenberg, including how to donate, how to help produce our new
eBooks, and how to subscribe to our email newsletter (free!).

Those of you who want to download any eBook before announcement

can get to them as follows, and just download by date. This is
also a good way to get them instantly upon announcement, as the
indexes our cataloguers produce obviously take a while after an
announcement goes out in the Project Gutenberg Newsletter.

http://www.ibiblio.org/gutenberg/etext03 or
ftp://ftp.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/etext03

Or /etext02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90

Just search by the first five letters of the filename you want,
as it appears in our Newsletters.

Information about Project Gutenberg (one page)

We produce about two million dollars for each hour we work. The
time it takes us, a rather conservative estimate, is fifty hours
to get any eBook selected, entered, proofread, edited, copyright
searched and analyzed, the copyright letters written, etc. Our
projected audience is one hundred million readers. If the value
per text is nominally estimated at one dollar then we produce $2
million dollars per hour in 2002 as we release over 100 new text
files per month: 1240 more eBooks in 2001 for a total of 4000+
We are already on our way to trying for 2000 more eBooks in 2002
If they reach just 1-2% of the world's population then the total
will reach over half a trillion eBooks given away by year's end.

The Goal of Project Gutenberg is to Give Away 1 Trillion eBooks!

This is ten thousand titles each to one hundred million readers,
which is only about 4% of the present number of computer users.

Here is the briefest record of our progress (* means estimated):

eBooks Year Month

 1 1971 July
10 1991 January
100 1994 January
1000 1997 August
1500 1998 October
2000 1999 December
2500 2000 December
3000 2001 November
4000 2001 October/November
6000 2002 December*
9000 2003 November*
10000 2004 January*

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been created

to secure a future for Project Gutenberg into the next millennium.

We need your donations more than ever!

As of February, 2002, contributions are being solicited from people

and organizations in: Alabama, Alaska, Arkansas, Connecticut,
Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Hawaii, Illinois,
Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Massachusetts,
Michigan, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New
Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, North Carolina, Ohio,
Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, South
Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Vermont, Virginia, Washington, West
Virginia, Wisconsin, and Wyoming.

We have filed in all 50 states now, but these are the only ones
that have responded.

As the requirements for other states are met, additions to this list
will be made and fund raising will begin in the additional states.
Please feel free to ask to check the status of your state.

In answer to various questions we have received on this:

We are constantly working on finishing the paperwork to legally

request donations in all 50 states. If your state is not listed and
you would like to know if we have added it since the list you have,
just ask.

While we cannot solicit donations from people in states where we are

not yet registered, we know of no prohibition against accepting
donations from donors in these states who approach us with an offer to
donate.

International donations are accepted, but we don't know ANYTHING about

how to make them tax-deductible, or even if they CAN be made
deductible, and don't have the staff to handle it even if there are
ways.

Donations by check or money order may be sent to:

Project Gutenberg Literary Archive Foundation

PMB 113
1739 University Ave.
Oxford, MS 38655-4109
Contact us if you want to arrange for a wire transfer or payment
method other than by check or money order.

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been approved by

the US Internal Revenue Service as a 501(c)(3) organization with EIN
[Employee Identification Number] 64-622154. Donations are
tax-deductible to the maximum extent permitted by law. As fund-raising
requirements for other states are met, additions to this list will be
made and fund-raising will begin in the additional states.

We need your donations more than ever!

You can get up to date donation information online at:

http://www.gutenberg.net/donation.html

***

If you can't reach Project Gutenberg,

you can always email directly to:

Michael S. Hart <hart@pobox.com>

Prof. Hart will answer or forward your message.

We would prefer to send you information by email.

**The Legal Small Print**

(Three Pages)

***START**THE SMALL PRINT!**FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS**START***

Why is this "Small Print!" statement here? You know: lawyers.
They tell us you might sue us if there is something wrong with
your copy of this eBook, even if you got it for free from
someone other than us, and even if what's wrong is not our
fault. So, among other things, this "Small Print!" statement
disclaims most of our liability to you. It also tells you how
you may distribute copies of this eBook if you want to.

*BEFORE!* YOU USE OR READ THIS EBOOK

By using or reading any part of this PROJECT GUTENBERG-tm
eBook, you indicate that you understand, agree to and accept
this "Small Print!" statement. If you do not, you can receive
a refund of the money (if any) you paid for this eBook by
sending a request within 30 days of receiving it to the person
you got it from. If you received this eBook on a physical
medium (such as a disk), you must return it with your request.

ABOUT PROJECT GUTENBERG-TM EBOOKS

This PROJECT GUTENBERG-tm eBook, like most PROJECT GUTENBERG-tm eBooks,
is a "public domain" work distributed by Professor Michael S. Hart
through the Project Gutenberg Association (the "Project").
Among other things, this means that no one owns a United States copyright
on or for this work, so the Project (and you!) can copy and
distribute it in the United States without permission and
without paying copyright royalties. Special rules, set forth
below, apply if you wish to copy and distribute this eBook
under the "PROJECT GUTENBERG" trademark.

Please do not use the "PROJECT GUTENBERG" trademark to market

any commercial products without permission.

To create these eBooks, the Project expends considerable

efforts to identify, transcribe and proofread public domain
works. Despite these efforts, the Project's eBooks and any
medium they may be on may contain "Defects". Among other
things, Defects may take the form of incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged
disk or other eBook medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.

LIMITED WARRANTY; DISCLAIMER OF DAMAGES

But for the "Right of Replacement or Refund" described below,
[1] Michael Hart and the Foundation (and any other party you may
receive this eBook from as a PROJECT GUTENBERG-tm eBook) disclaims
all liability to you for damages, costs and expenses, including
legal fees, and [2] YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE OR
UNDER STRICT LIABILITY, OR FOR BREACH OF WARRANTY OR CONTRACT,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE
OR INCIDENTAL DAMAGES, EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES.

If you discover a Defect in this eBook within 90 days of

receiving it, you can receive a refund of the money (if any)
you paid for it by sending an explanatory note within that
time to the person you received it from. If you received it
on a physical medium, you must return it with your note, and
such person may choose to alternatively give you a replacement
copy. If you received it electronically, such person may
choose to alternatively give you a second opportunity to
receive it electronically.

THIS EBOOK IS OTHERWISE PROVIDED TO YOU "AS-IS". NO OTHER

WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, ARE MADE TO YOU AS
TO THE EBOOK OR ANY MEDIUM IT MAY BE ON, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A
PARTICULAR PURPOSE.

Some states do not allow disclaimers of implied warranties or

the exclusion or limitation of consequential damages, so the
above disclaimers and exclusions may not apply to you, and you
may have other legal rights.

INDEMNITY
You will indemnify and hold Michael Hart, the Foundation,
and its trustees and agents, and any volunteers associated
with the production and distribution of Project Gutenberg-tm
texts harmless, from all liability, cost and expense, including
legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
following that you do or cause: [1] distribution of this eBook,
[2] alteration, modification, or addition to the eBook,
or [3] any Defect.
DISTRIBUTION UNDER "PROJECT GUTENBERG-tm"
You may distribute copies of this eBook electronically, or by
disk, book or any other medium if you either delete this
"Small Print!" and all other references to Project Gutenberg,
or:

[1] Only give exact copies of it. Among other things, this
requires that you do not remove, alter or modify the
eBook or this "small print!" statement. You may however,
if you wish, distribute this eBook in machine readable
binary, compressed, mark-up, or proprietary form,
including any form resulting from conversion by word
processing or hypertext software, but only so long as
*EITHER*:

[*] The eBook, when displayed, is clearly readable, and

does *not* contain characters other than those
intended by the author of the work, although tilde
(~), asterisk (*) and underline (_) characters may
be used to convey punctuation intended by the
author, and additional characters may be used to
indicate hypertext links; OR

[*] The eBook may be readily converted by the reader at

no expense into plain ASCII, EBCDIC or equivalent
form by the program that displays the eBook (as is
the case, for instance, with most word processors);
OR

[*] You provide, or agree to also provide on request at

no additional cost, fee or expense, a copy of the
eBook in its original plain ASCII form (or in EBCDIC
or other equivalent proprietary form).

[2] Honor the eBook refund and replacement provisions of this

"Small Print!" statement.

[3] Pay a trademark license fee to the Foundation of 20% of the

gross profits you derive calculated using the method you
already use to calculate your applicable taxes. If you
don't derive profits, no royalty is due. Royalties are
payable to "Project Gutenberg Literary Archive Foundation"
the 60 days following each date you prepare (or were
legally required to prepare) your annual (or equivalent
periodic) tax return. Please contact us beforehand to
let us know your plans and to work out the details.

WHAT IF YOU *WANT* TO SEND MONEY EVEN IF YOU DON'T HAVE TO?
Project Gutenberg is dedicated to increasing the number of
public domain and licensed works that can be freely distributed
in machine readable form.

The Project gratefully accepts contributions of money, time,

public domain materials, or royalty free copyright licenses.
Money should be paid to the:
"Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

If you are interested in contributing scanning equipment or

software or other items, please contact Michael Hart at:
hart@pobox.com

[Portions of this eBook's header and trailer may be reprinted only

when distributed free of all fees. Copyright (C) 2001, 2002 by
Michael S. Hart. Project Gutenberg is a TradeMark and may not be
used in any sales of Project Gutenberg eBooks or other materials be
they hardware or software or any other related product without
express permission.]

*END THE SMALL PRINT! FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS*Ver.02/11/02*END*