The Project Gutenberg EBook of Kuuluisia naisia 1, by Ellen Fries

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Kuuluisia naisia 1

Maria Teresia - Johanna d'Arc

Author: Ellen Fries

Release Date: June 15, 2005 [EBook #16072]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUULUISIA NAISIA 1 ***

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and PG

Distributed Proofreaders.

KUULUISIA NAISIA.

Kirjoittanut

fil. toht. Ellen Fries.

Suomennos.

Ensimm�isen kerran julkaistu vuonna 1901.

Maria Teresia.

Vuonna 1740 lokakuun 20 p:n� nukkui keisari Kaarlo VI, vanhan kuuluisan
Habsburgin suvun viimeinen miespuolinen j�sen, kuoleman uneen. Keisari
oli ainoastaan viidenkymmenen viiden vuoden vanha, h�nell� oli ollut
hyv� terveys ja h�n oli viett�nyt s��nn�llist� el�m��, jotenka kuolema
tuli odottamatta ja her�tti yleist� h�mm�styst�. It�vallan sis�lliset ja
ulkonaiset olosuhteet olivat siksi ep�varmat, ett� hallitsijan muutos
helposti saattoi aikaansaada arveluttavia selkkauksia, ja se vaara oli
tarjona, ett� niin monen eri kansakunnan muodostama valtakunta hajoaisi
Habsburgin suvun sammuessa miespuolelta. T�t� tapausta v�ltt��kseen oli
Kaarlo VI jo huhtikuussa v. 1713 julkaissut n. k. *pragmatisen
sanktionin*, joka valtakunnan perustuslakina osaksi vahvisti
keisarikunnan jakamattomuuden, osaksi oikeutti perinn�llisyyden
siirtymisen naispuolelle miehisen sammuttua, jolloin perint�oikeus ensi
k�dess� oli joutuva keisarin omille, toisessa h�nen veli vainajansa
keisari Josefin tytt�rille. Sen nojalla oli keisarin ulkopolitiikka,
h�nen ainoan poikansa kuoltua 1716, yksinomaan t�hd�nnyt h�nen vanhimman
tytt�rens� Maria Teresian perint�oikeuden turvaamista, eik� h�n ollut
pel�nnyt uhrauksia t�t� p��maalia saavuttaakseen. Euroopan vallat
olivatkin tunnustaneet pragmatisen sanktionin, mutta varovaisen
valtiomiehen olisi pit�nyt k�sitt��, ett� n�m� vallat tunnustaisivat
Maria Teresian perint�oikeuden ainoastaan niin kauvan, kuin pakko vaati
tahi heid�n oma etunsa sen salli. Pysyv�isesti turvatakseen pragmatisen
sanktionin olisi Kaarlo VI:nnen pit�nyt seurata sotap��llikk�ns� Savoyin
Eugenin viisasta neuvoa, j�rjest�� vankka puolustuslaitos. Mutta sen
sijaan oli t�m� kokonaan laiminly�ty, ja viimeinen Turkin sota oli viel�
puolestaan heikontanut valtakunnan sotavoimia. Monet kenraalit olivat
siit� pit�en vankeudessa, sotajoukko ei ollut l�hesk��n t�ysilukuinen ja
oli hajallaan laajassa valtakunnassa, se oli puutteellisesti varustettu,
ja linnoitukset olivat rappeutuneet. Ei ollut mahdollista kiireisesti
pestata joukkoja, sill� rahasto, jota ei oltu ajanmukaisesti hoidettu,
oli tyhj�, vaikka kansa huokasi raskaan ja ep�tasaisen verokuorman alla.
Tyytym�tt�myys olikin yleinen alemmissa kansankerroksissa, ja mit�
aatelistoon tuli, oli se masentunut tahi v�linpit�m�t�n valtakunnan
kohtalosta. Pel�ttiinp� Unkarin nousevan kapinaankin. Neuvoskunnassa
istui ep�r�ivi� ja saamattomia seitsenkymmenvuotiaita. Yleinen mielipide
arveli, ett� riitojen v�ltt�miseksi oli yht� hyv� ottaa hallitsijaksi
baijerilainen kuuriprinssi kuin habsburgilainen arkkiherttuatar.

Valtiopursi oli siis puutteellinen ja vaarojen ymp�r�im�, kun sen

per�simeen tarttui kaksikymment�nelj�-vuotias kokematon nainen.

Mutta Maria Teresia k�sitti asemansa hankaluudet, ja er�s sen aikuinen

arvostelija lausuu, ett� jos olisi ollut valittava maailman kaikkien
naisten parista, olisi pit�nyt valita juuri h�net.

Maria Teresia oli harvinaisen lahjakas: ter�v� arvostelukyky, hyv�

muisti ja taito lausua mielipiteens� selv�sti ja varmasti. T�h�n liittyi
viel� hurskas usko Jumalaan, syv� lain- ja oikeudentunto, voimakas,
vallitseva tahto, luja luottamus vaatimustensa oikeudenmukaisuuteen,
l�mmin halu yll�pit�� sukunsa kunniaa ja tehd� alamaisensa onnellisiksi.
Maria Teresia oli yht� rikaslahjainen syd�men kuin ymm�rryksen puolesta.
H�n oli todellinen persoonallisuus.

H�nen ulkomuotonsakin oli omiaan her�tt�m��n mieltymyst�. H�n oli

kookas, k�ynti keve�, kaunis vartalo, tumman siniset silm�t, vaaleat
hiukset, miellytt�v� suu ja h�ik�isev�n valkeat hampaat.

Nuoren kuningattaren taipumukset hallitustoimiin olivat kuitenkin viel�

koettelematta. H�n oli kyllin viisas valittaen tunnustamaan sen ja
huolimatta vallanhimoisesta luonteestaan alistumaan kokeneiden miesten
johdettavaksi, kunnes h�n tunsi voimiensa ja taitonsa kasvaneen
vastaamaan niit� t�rkeit� toimia, jotka oli uskottu h�nen k�siins�. On
omituista, ettei h�nen is�ns�, joka oli uhrannut niin paljon
turvatakseen h�nelle kruunun, ollut h�nt� kasvattanut kykenev�ksi sit�
kruunua kantamaan. Muissa suhteissa ei h�nen kasvatustaan n�ht�v�sti
oltu laiminly�ty, joskohta h�nen lapsuutensa on meille jotenkin
tuntematon. Tiedet��n ainoastaan ett� h�n valtaistuimelle noustessaan
puhui ja kirjoitti saksaa ja ranskaa hyvin, ja ett� h�n my�skin taisi
latinaa, espanjankielt� ja itaaliankielt�.

Mutta jos Kaarlo keisari oli laiminly�nyt kasvattaa tyt�rt��n

hallitsijaksi, oli h�n sit�vastoin varhain ajatellut puolison
hankkimista h�nelle tueksi. H�n oli suunnannut ajatuksensa Lothringin
sukuun ja siell� Frans Stefaniin, suuren sotap��llik�n Lothringin
Kaarlon j�lkel�iseen, joka p��llikk� oli taistellut keisarin is�n
lippujen alla. Jo v. 1723 saapui Frans Stefan Wieniin kasvatettavaksi
it�valtalaisten prinssien tavoin. Maria Teresia, joka oli syntynyt 13 p.
toukok. 1717, oli siis silloin vain kuuden vuoden vanha. Lothringilainen
prinssi oli iloinen, avomielinen ja vilkas viisitoistavuotias poika.
Vasta 1729, is�ns� kuoltua palasi Frans Stefan Lothringiin. Pian sen
j�lkeen ilmaantui kaikenlaisia esteit� aijotulle avioliitolle, jota
suuri puolue It�vallassa ei koskaan ollut hyv�ksynyt. Espanjalaisia tahi
baijerilaisia prinssej� pidettiin sopivampina. Mutta keisari tahtoi
v�vykseen Frans Stefanin eik� ket��n muuta. Vuonna 1732 tuli Frans
Stefan uudelleen Wieniin. Maria Teresia oli silloin t�ysikasvuinen, ja
h�nen ja herttuan v�lill� syntyi tosi tunne. �Arkkiherttuattaren
voimakkaasta luonteesta huolimatta�, kirjoittaa Englannin l�hettil�s,
�ovat h�nen tunteensa hell�t Lothringin herttuaa kohtaan. Y�ll� n�kee
h�n h�nest� unta, ja p�iv�ll� puhuu h�n hovineitsyens� kanssa ainoastaan
herttuasta, joten on luultavaa, ettei h�n koskaan tule unohtamaan sit�
miest�, jonka h�n luulee olevan syntym�st� h�nelle m��r�tyn.�

Kuitenkin n�ytti l�hinn� seuraavaan aikaan silt�, kuin heid�n tiens�

eroaisivat. Ranska vaati nimitt�in, hyv�ksy�kseen pragmatisen
sanktionin, ett� herttua luopuisi valtakunnastaan, kun saisi
korvaukseksi Toskanan sit� hallitsevan Medici-suvun sammuttua. Keisari
Kaarlo VI n�ki parhaaksi puoltaa Ranskan vaatimusta. Frans Stefan
ep�r�i. H�n oli kiintynyt perittyyn maahansa, mutta: �joko Lothringi
tahi arkkiherttuatar�, kuului kova vaali. Tarkan harkinnan j�lkeen
valitsi Frans Stefan arkkiherttuattaren, ja ainoa helpotus, mik� h�nelle
suotiin, oli se, ett� vaikea luopuminen lyk�ttiin tapahtuvaksi h�itten
j�lkeen, jotka vietettiin helmik. 12 p:n� 1736. Seuraavana vuonna sai
Frans Stefan Toskanan suurherttuakunnan haltuunsa ja oleskeli siell�
jonkun aikaa nuoren puolisonsa kanssa. Keisari Kaarlo VI aikoi
n�ht�v�sti ajan tullen toimittaa v�vyns� Rooman kuninkaaksi
vahvistaakseen siten h�nen ja tytt�rens� asemaa Saksassa, mutta h�n
tahtoi ensin odottaa tytt�renpojan syntymist�. H�nelle ei kuitenkaan
suotu sit� iloa, sill� Maria Teresian kolme vanhinta lasta olivat
tytt�j�. Kun siis kova isku kohtasi, keisarin kuolema, oli Frans Stefan
vain muukalainen It�vallassa ja sai semmoisena osakseen ep�luuloa.
H�nell� oli kuitenkin puolisoonsa verraten suurta kokemusta
valtioasioissa, h�nelt� ei puuttunut ymm�rryst� ja h�nen olentonsa oli
miellytt�v�, joten h�n vieraasta sukuper�st��n huolimatta saattoi olla
kuningattarelle tukena h�nen vaarallisessa asemassaan.

Maria Teresia ei hukannut hetke�k��n pyrkiess��n oikeuksiensa

saavuttamiseen. Samana p�iv�n�, jona h�nen is�ns� kuoli, puhutteli h�n
neuvoskuntaa, tosin kyyneleit� vuodattaen, mutta vapaasti ja hyvin. H�n
antoi heti nimitt�� itse��n Unkarin ja B�hmin kuningattareksi sek�
It�vallan arkkiherttuattareksi, ja esiintyi heti sill� vallalla, joka
h�nelle semmoisena tuli. Kaikki hallitsijanmuutoksessa v�ltt�m�tt�m�t
muodollisuudet toimitettiin nopeudella, johon siihen aikaan ei oltu
totuttu, kaikkein v�hiten It�vallassa. P��tt�v�isyydell��n her�tti h�n
rohkeutta neuvosherroissaan. Harmaap�iset valtiomiehet ottivat h�net
kuitenkin vastaan jonkunmoisella s��liv�ll� itsetietoisuudella, ja h�n
puolestaan tunsi itsens� aluksi liian kokemattomaksi ollakseen
my�ntym�tt� heid�n mielipiteisiins� ja toivomuksiinsa. Ainoastaan
_yhdess�_ kohden uskalsi h�n heit� kohtaan osoittaa kunnioitusta
her�tt�v�� lujuutta, nimitt�in, kun h�nen perint�oikeutensa tuli
kysymykseen. Ja juuri t�ss� kohden tarvittiin sill� hetkell� lujuutta.

Maria Teresia, jolla n�ht�v�sti oli suuret ajatukset puolisonsa kyvyst�,

koetti heti hallitukseen ryhdytty��n toimittaa h�nelle apuhallitsijan
arvon. Maria Teresia toivoi my�skin siten helpommin saavansa puolisonsa
valituksi Rooman keisariksi. Mutta t�t� hanketta kohtasi kova vastustus
sek� omassa maassa ett� sen ulkopuolella. Oltiin sit� mielt�, ett� se
oli ristiriidassa pragmatisen sanktionin kanssa, ett� sit� oli mahdoton
toteuttaa Unkarissa ja ett� suhde moneen ulkovaltaan sen kautta k�visi
entist� kire�mm�ksi. Maria Teresia ei kuitenkaan taipunut vastustuksen
vuoksi luopumaan p��t�ksest��n ja h�nen onnistuikin valituttaa Frans
Stefan apuhallitsijaksi. T�ss� tilaisuudessa selitti Maria Teresia
julkisesti, ettei h�n siten suinkaan luopunut oikeuksistaan, vaan
ainoastaan luovutti osan hallitustoimista puolisolleen. Harvoin on
riidelty niin paljon asiasta, jolla tuli olemaan niin v�h�n
k�yt�nn�llist� merkityst�. Frans Stefanin vaikutusvalta hallitusasioihin
v�heni sen mukaan, kuin kuningatar alkoi huomata oman kykyns� niiden
p��tt�miseen, ja ainoastaan taloudellisten asiain johto j�i pysyv�isesti
puolison haltuun. Frans Stefan vet�ytyi mielell��n pois. H�nen monien
hyvien ominaisuuksiensa ohessa huomaa h�ness� jonkinmoista velttoutta,
joka vuosien kuluessa lis��ntyi.

Ensi viikkoina is�ns� kuoleman j�lkeen onnistui Maria Teresian monien

toimenpiteiden kautta voittaa kansan suosio Wieniss� ja sen
ymp�rist�ll�. Ken vain tahtoi, sai tulla h�nen puheilleen ja kaikille
oli h�n yst�v�llinen ja hyv�. Kun h�n maaliskuulla 1741 sai pojan ja
perillisen, joutui h�n yh� enemm�n kansan suosioon. Ennen pitk�� oli
h�nen onnistunut karkoittaa sek� ylh�isten ett� alhaisten ep�luulo ja
synnytt�� se rakkaus, jota h�n sitten nelj�kymmenvuotisen
hallituskautensa aikana osasi vireill� pit��. H�n tulikin tarvitsemaan
alamaistensa luottamusta ja uskollisuutta enemm�n kuin moni muu uusi
hallitsija, voidakseen poistaa vanhoja ep�kohtia ja varsinkin voidakseen
kest�� ne tuhannet vaikeudet, jotka piakkoin h�nen valtaistuintaan
piirittiv�t. Valtiollinen taivas synkkeni synkkenemist��n, valtiopursi
ruskahteli joka liitoksestaan, ja ainoastaan levollinen per�mies, jonka
usko oli luja, taisi kaikkia rohkaista ja ohjata purren onnellisesti
uhkaavien hyrskyjen halki.

Maria Teresian suhde ulkovaltoihin vaati tietysti ensi sijassa h�nen

huomiotaan, kun valta-istuimelle nousemisen t�rkeimm�t muodollisuudet
oli suoritettu. Tunnustaisiko Eurooppa pragmatisen sanktionin, toisin
sanoen h�nen perint�oikeutensa? Se oli suuri kysymys. Baijeri ei sit�
tunnustanut, se k�vi heti selville, vaan puolusti omia etuoikeuksiaan
er��n keisari Ferdinand I:sen vanhan testamentin nojalla. Sen l�hettil�s
Wieniss�, kreivi Perusa, esitteli salaisessa neuvoskunnassa herransa
vaatimukset. Mutta h�n sai omin silmin monen l�sn�ollessa n�hd�
testamentin ja lukea, ett� siin� sanottiin Baijerin perint�oikeuden
astuvan voimaan vasta silloin, kun Habsburgin suvun kaikki _lailliset_
perilliset olivat kuolleet, eik� siis miespuoliset, kuten h�n oli
v�itt�nyt. T�st� huolimatta syntyi kyn�sota Baijerin kanssa. Englanti,
Italia, Alankomaat, Ven�j�, Saksi tunnustivat v�hitellen Maria Teresian
perint�oikeuden. Preussin uudelta kuninkaalta Fredrik II:selta tuli
Maria Teresialle yst�v�llinen kirjoitus, jossa kuningas yksityisesti
tunnusti h�nen perint�oikeutensa. H�nelle kerrottiin siin� my�skin ettei
h�nell� ollut odotettavissa mit��n hyv�� Espanjalta ja Ranskalta.

Edellinen valta osottikin heti rehellisesti vihollisen kantansa, sanoi

vaativansa koko keisarikuntaa, vaikka oikeastaan vain levoton kuningatar
Elisabet halusi maata nuorimmalle pojalleen. Ranska viivytteli
selityst��n. Siell� hallitseva yhdeks�nkymmenvuotias kardinali Fleury
kirjoitti yst�v�llisen kirjeen. H�n olisi todella tahtonut s�ilytt��
rauhan politiikkaa, jota h�n aina oli kannattanut, mutta h�nen valtansa
oli heikkonemassa, ja oli olemassa mahtava sotapuolue, jota johti
marsalkka Belleisle, ja sen mielest� tuli k�ytt�� hyv�kseen It�vallan
satunnaista heikkoutta ja paloitella vanha vihollinen. Kun Belleisle
sitten l�hetettiin Saksaan ja h�n esiintyi ylv�stellen Saksan s��tyjen
edess� Frankfurt am Mainissa, rupesi It�vallan hovi aavistamaan, mit�
sill� silt� taholta oli odotettavissa, ja katui hetke�k��n uskoneensa
Ranskan rauhan ajatuksia.

Mutta Maria Teresiaa odotti paljoa suurempi pettymys kuin Ranskan

vihollisuus. Wieniin saapui tieto, ett� Fredrik II ilman sodanjulistusta
oli tunkeutunut puolustusv�ke� vailla olevaan Schlesiaan joulukuulla
1740, ett� h�n siell� oli levitt�nyt kirjelm��, joka k�ski kansaa
pysym��n pelotta, koska muka h�n ja Unkarin kuningatar jo olivat hyviss�
v�leiss� ja neuvottelivat kesken��n. T�m� sanoma teki Maria Teresian
rehelliseen luonteeseen haihtumattoman vaikutuksen. H�n oli luottanut
Fredrikin yst�vyyden vakuutuksiin, ja h�n oli luullut Fredrikin olevan
kiitollisuuden velassa siit� avusta, jota h�n perint�prinssin� oli
saanut Wienist� riidelless��n is�ns� kanssa. Mutta nyt Fredrik miehitti
h�nen turvattoman maakuntansa ja yllytti Euroopan vallat sotaan.

H�nen l�hettil��ns� Wieniss�, Gotter, esiintyi mit� suurimmalla

julkeudella ja rohkeni pyyt�� Schlesiaa korvaukseksi siit�, ett� Fredrik
kannattaisi Maria Teresian perint�oikeutta. T�m� ei aluksi tahtonut edes
n�hd� l�hettil�st�, mutta h�nen t�ytyi vihdoin neuvotella. H�nen
neuvosherransa arvelivat, ettei voinut maksaa kyllin suurta hintaa
Fredrikin arvokkaasta yst�vyydest�. Ainoastaan v. Bartenstein oli sit�
mielt�, ettei Maria Teresia saisi n�ytt�� heikkoutta.

T�m� mies oli alhaista sukua ja oli oikeastaan vain salaneuvoston

p�yt�kirjuri. Koska h�n oli ollut Frans Stefanin vastustajia, oli h�n
otaksunut menett�v�ns� asemansa hallitsijanmuutoksen tapahtuessa, mutta
sen sijaan h�nen onnistuikin edell� kaikkia muita voittaa kuningattaren
t�ydellinen luottamus suuren ty�kykyns�, syv�llisten historian
tietojensa ja valtiotaitonsa vuoksi sek� sill�, ett� h�n koetti
kehoittaa kuningatarta itsetoimintaan, jota vastoin muut virkamiehet
varsin selv��n osoittivat tahtovansa johtaa h�nt�. Maria Teresia
muisteli aina kiitollisuudella t�t� puolta v. Bartensteinin luonteessa.
H�nen lujuutensa Fredrik II:sen vaatimuksiin n�hden oli t�ysin
sopusoinnussa Maria Teresian oman ylpe�n, habsburgilaisen n�k�kannan
kanssa. Viimeiseen asti oli peritty� maa-alaa puolustettava. Maria
Teresia pysyi p��t�ksess��n olla luovuttamatta Schlesiaa. Mahdollisesti
olisi h�n suostunut luopumaan Alankomaista, mutta ainoastaan er�ill�
rajoittavilla ehdoilla.

Mutta Fredrik olikin vain odottanut Maria Teresian kielt�v�� vastausta

l�hesty�kseen Ranskaa. Toukokuulla 1741 solmittiin sit� paitsi liitto
Nymphenburgissa Ranskan, Espanjan ja Baijerin kesken, vaikkakin Maria
Teresia oli osoittanut suurta my�t�tuntoisuutta viimemainittua valtaa
kohtaan. H�n oli personallisesti neuvotellut Baijerin prinssin Kaarlo
Albertin anopin kanssa ja oli luvannut prinssille Alankomaat ja osia
Italiasta, mutta kaikki my�nnytykset olivat turhat.

Englannin l�hettil�s Wieniss�, Robertson, koetti taivuttaa Maria

Teresiaa rauhantekoon Preussin kanssa, mutta kuningatar ei tahtonut
kuunnella h�nen ehdotustaan. H�n ep�ili Fredrik II:sta siksi paljon ja
arveli, ett� jos h�n t�n��n pyysi Schlesiaa, voisi h�n huomenna pyyt��
my�skin B�hmi�. Frans Stefankaan ei uskaltanut kosketella sit� kielt�.

Sotaa siis ei voinut v�ltt��. Fredrikin esimerkki� noudattaen tarttuivat

pian Baijeri ja Ranskakin aseisiin. Ranskalais-baijerilainen sotajoukko
Kaarlo Albertin johtamana hy�kk�si Passauhun hein�kuun 21 p:n� 1741 ja
valloitti my�skin Linzin. Maria Teresian asema oli nyt sellainen, ett�
h�n oli mielest��n pakoitettu tarjoamaan Fredrikille osaa Schlesiasta,
mutta Fredrik hylk�si tarjoumuksen ja yhtyi Nymphenburgin liittoon
syyskuulla 1741.

Nyt olivat hyv�t neuvot kalliit. Muutamia vapaajoukkoja oli j�rjestetty

ja kaikkiin mahdollisiin puolustusvarustuksiin ryhdytty. Saksalaisilta
alueilta ei kuitenkaan voinut toivoa paljoa apua, elleiv�t
unkarilaisetkin suostuneet osaa ottamaan. Er�s unkarilainen
is�nmaanyst�v� ja uskollinen habsburgilainen, Johan Palffy, kehoitti
unkarilaisia ryhtym��n toimeen, mutta arveltiin ett� todellista apua ei
kyetty toimittamaan ilman valtiop�iv�in kannatusta, vaikka samalla
pel�ttiin niiden usein hyvinkin myrskyisi� istunnoita.

Toukokuun 18 p:n� 1741 oli avattu valtiop�iv�t Pressburgissa, ja Maria

Teresia oli matkustanut sinne voidakseen personallisesti vaikuttaa
s��tyjen p��t�kseen. H�n koetti parhaansa mukaan heti saavuttaa
unkarilaisten mieltymyst�. Heid�n rakkautensa vaakunaan ja
kansallisv�reihin oli yleisesti tunnettu, jonka vuoksi laiva, joka
kuletti Maria Teresiaa pitkin Tonavaa, ja my�skin laivav�ki, oli puettu
punaiseen, vihre��n ja valkoiseen. H�n nousi maalle rajalla, johon
tilaisuutta varten oli pystytetty teltta, 1/2 tunnin matkan p��ss�
Pressburgista. Piispat kalliisti koristetuissa vaunuissaan, ylimykset
ratsain loistavissa puvuissaan olivat h�nt� vastassa, ja iltap�iv�ll�
kes�k. 20:ten� kulki Maria Teresia juhlasaatossa Unkarin p��kaupunkiin.
Unkarilaisessa puvussa, sinisi� ja keltaisia kukkia valkealla pohjalla,
ajoi h�n riemuitsevan kansanjoukon keskell� avonaisissa roomalaisissa
voittovaunuissa. Jo seuraavana p�iv�n� j�tti h�n s��dyille
kuninkaallisen esityksens�. H�n lopetti latinalaisen puheensa
toivomuksella, ett� h�nest� tulisi unkarilaisille hallitsijan ohella
todellinen �iti.

Mutta h�nen ehdotuksensa ei lainkaan miellytt�nyt unkarilaisia. He

olivat jo ennen h�nen tuloaan m��r�nneet vaatimuksensa. Muun muassa
tahtoivat he, ett� aateliston t�ydellinen veronvapaus vahvistettaisiin,
ettei Unkaria hallittaisi niinkuin muita maita, varakuninkaan virka ei
koskaan j�isi avoimeksi, kaikki unkarilaiset virat annettaisiin
unkarilaisille ja Sibenb�rgi� pidett�isiin unkarilaisena maakuntana
y. m. m��r�yksi�, joista useimmat olivat vanhoja riitakysymyksi�. Maria
Teresia nimitti heti uskollisen Palffyn varakuninkaaksi, mutta ei
my�ntynyt mielell��n muissa kohdin.
Kiihko ja levottomuudet unkarilaisilla valtiop�ivill� olivat aina
arvelluttavat ja t�ll� kertaa oli asian laita tavallista pahempi. Meteli
muistutti puolalaisia valtiop�ivi�. Etenkin unkarilainen alahuone n. k.
St�ndertafel, jonka muodosti v�h�aateli, oli hyvin hillit�n. Yl�huone
oli taipuvampi mukautumaan Maria Teresian toivomuksiin. Sen j�senet
joutuivat l�hemmin tekemisiin kuningattaren kanssa, ja h�n taisi
monenlaisten suosionosoitusten kautta voittaa heid�t puolelleen.
Pidettiin viisaimpana lyk�t� useat riitakohdat ratkaistaviksi
kruunauksen j�lkeen, joka vietettiin kes�k. 25 p:n�, kun pitkien
neuvottelujen j�lkeen oli sovittu valan muodosta.

Kruunaus oli sunnuntaip�iv�n�, paljon v�ke� oli liikkeell�, suuret

joukot aatelisia valtakunnan kaikista osista, koreita pukuja, kultaa,
hopeaa, koruompeluja, kaikki se h�ik�isev� v�riloisto, jota unkarilaiset
rakastavat. Kuningatar ajoi avonaisissa vaunuissa, jalokivien
peitt�m�ss� puvussa. H�n oli kalpea, n�ytti ensin pahastuneelta ja
levottomalta, mutta n�hdess��n riemuitsevan kansan muuttuivat h�nen
kasvonsa j�lleen yst�v�llisiksi ja samalla kunnioitusta her�tt�viksi,
jommoinen oli h�nen ulkomuotonsa. Juhlallisuudet toimitettiin
Martinkirkossa. Unkarin kirkon p��mies, kunnianarvoinen vanhus, kehoitti
nuorta kuningatarta hallitsemaan hyvin ja antoi h�nen suudella risti�.
Kuningatar lankesi polvilleen, vannoi selv�ll� ��nell� hallitsevansa
maata lakien mukaan ja yll�pit�v�ns� oikeutta. Kun h�net juhlallisesti
oli voideltu, puettiin h�nen ylleen pyh�n Stefanin viitta ja h�nen
miekkansa kiinnitettiin kuningattaren vy�t�isille. Kun se oli tehty,
veti h�n miekan tupesta ja teki kolminkertaisen ristinmerkin
riemuitsevan seurakunnan ylitse. Sitten sai h�n kruunun, valtikan ja
omenan, ja istuen valtaistuimella otti h�n vastaan uskollisuuden valan
ja h�nt� nimitettiin �pyh�ksi apostoliseksi majesteetiksi�. Kaikkialla
kaikui huuto: �vivat domina et rex noster�[1].

[1] �El�k��n hallitsijattaremme ja kuninkaamme.�

Kuninkaallisessa puvussaan kulki Maria Teresia Fransiskanikirkkoon,

jossa h�n vanhan tavan mukaan l�i pyh�n Stefaninritareja; sielt� h�n
l�ksi armeliaiden veljesten kirkolle, jonka edustalle oli tehty lava ja
puettu se Unkarin v�reihin, ja silt� vannoi kuningatar kansalle valansa.
Sitten virtasi v�ki n. k. kuninkaankummulle Tonavan rannalla[1].
Kuningatar astui sen juurella vaunuista ja nousi kalliisti koristetun
hevosen selk��n. H�n ajoi t�ytt� laukkaa kumpua yl�s ja heilutti siell�
nelj�lle ilmansuunnalle pyh�n Stefanin miekkaa merkiksi, ett� h�n
puolustaisi ja laajentaisi Unkarin valtaa.

[1] Ihmisk�sin tehty ja h�vitetty 1873.

Kaikki juhlamenot oli toimitettu. Loistava kulkue palasi linnaan, jossa

suuri juhla p��tti kruunajaiset.

Ihastus nuoreen kuningattareen oli kohoamassa. H�n oli uskollisesti

seurannut vanhoja unkarilaisia tapoja, ja h�n oli toimittanut ne kaikki
miehen voimalla ja naisen suloudella.

Maria Teresialle ei t�m� p�iv� ollut pelkk�� p�iv�npaistetta. H�nt�

vaivasi se, ettei h�nen puolisonsa saanut ottaa osaa juhlallisuuksiin.
H�nt� varten ei ollut sijaa juhlamenoissa, ja h�n sai ainoastaan
syrj�kaduilta n�hd� puolisonsa juhlakulkueen. Vasta juhlan aikana
linnassa esiintyi h�n kuningattaren rinnalla.
Maria Teresialla olikin syyt� olla liiaksi luottamatta joukkojen
el�k��nhuutoihin. Sen osoittivat seuraavien p�iv�in
valtiop�iv�toimitukset. Tingittiin h�nen kruunauslahjaansa, ja se
hallinto- ja veronmaksuehdotus, joka esitettiin elok. 30 p:n� 1741, ei
vastannut kuningattaren toiveita, joskohta h�nell� ei ollut muuta neuvoa
kuin useimmissa kohdin hyv�ksy� se.

Sit� suurempi syy oli kuningattarella olla suututtamatta t�t� levotonta

kansaa, kun h�n oli aikeessa antaa aseet unkarilaisten k�siin ja kutsua
heid�t puolustamaan h�nen perint�oikeuksiaan. Kaikki h�nen saksalaiset
neuvonantajansa kehoittivat h�nt� luopumaan tuumasta, joka heid�n
mielest��n oli hyvin vaarallinen. Mutta kuningatar tunsi ritarillisen ja
tunteellisen piirteen unkarilaisten luonteessa ja p��tti k�ytt�� sit�
hyv�kseen. Neuvoteltuaan er�itten ylimysten kanssa ja saavutettuaan
heid�n t�ydellisen suostumuksensa, kutsui h�n valtiop�iv�in j�senet
luokseen linnaan syysk. 11 p:n�. Surupuvussa, kruunu p��ss�, puhui h�n
unkarilaisille, selitti lyhyin piirtein huolestuttavan asemansa ja
lausui, ett� h�n kaikkien hylk��m�n� oli paennut uskollisten ja
vanhastaan uljaiksi tunnettujen unkarilaisten luo. �Me pyyd�mme
s��tyj�, lis�si h�n, �t�ss� suuressa vaarassa, joka uhkaa omaa
itse�mme, lapsiamme, kruunua ja valtakuntaa, antamaan meille viipym�tt�
todellista apua. Mink� me voimme, sen teemme, palauttaaksemme Unkarin ja
sen kansan entisen onnellisen tilan ja sen nimen loiston. Uskolliset
s��dyt tulevat tuntemaan armollisen suosiomme vaikutuksen�[1].

[1] Maria Teresiaa kuvataan tavallisesti pit�en pient� poikaansa

k�sivarrella, kun h�n puhuu unkarilaisille, mutta on todistettu ettei
h�n ollut l�sn�.

Puheen loppupuolella joutui Maria Teresia syv�n liikutuksen valtaan,

mutta h�n voitti sen pian ja n�ytti �loukkaantuneelta viattomuudelta�
tyynell� arvokkaisuudella kuunnellessaan arkkipiispan puhetta, jossa
t�m� lupasi kuningattarelle maan voimat. Maria Teresia oli oikein
k�sitt�nyt unkarilaisten tunteellisen luonteen. Mieltyneen� koko h�nen
esiintymistapaansa valtasi heid�t syv� ihastus. He unohtivat hetkeksi
kaikki valituksensa ja etuoikeuskiistansa, ja sali kaikui heid�n
innokkaista, el�k��nhuudoistaan ja lupauksistaan uhrata veri ja henki
kuningattaren puolesta[1]. Se seikka ett� Maria Teresian saksalaiset
neuvonantajat olivat vastustaneet h�nen k�yt�st��n, lis�si viel�
unkarilaisten ihastusta kuningattareen, samalla kuin he katkerasti
soimasivat saksalaisia. N�m� puolestaan eiv�t voineet salata
suuttumustaan, ja he arvelivat, �ett� kuningatar yht� hyvin olisi voinut
luottaa piruun kuin unkarilaisiin�.

[1] �Vitam nostram et sanguinem consecramus�, kaikui joka taholta.

Syysk. 13 p:n� m��r�siv�t valtiop�iv�t, ett� 30,000 miest� oli

kutsuttava kokoon. Maria Teresia k�ytti my�skin suotuisaa mielialaa
saadakseen puolisolleen apuhallitsijan arvon. H�n sai sen kuitenkin
oikeastaan vain nimeksi.

Moraalinen vaikutus t�st� Maria Teresian esiintymisest� on arvosteltava

hyvin suureksi. Saksalaiset maat huomasivat, ettei puolustussodan taakka
painanut ainoastaan heit�, ulkovallat n�kiv�t, ettei voinut ottaa lukuun
Unkarin kapinaa, ja kaikille sek� yst�ville ett� vihollisille selvisi,
ett� joskohta Maria Teresia olikin nainen, oli h�ness� p��tt�v�isyytt�
ja voimaa, jota ainoastaan harvoin tapaa miehess�. Aineellinen etu
sit�vastoin ei tullut olemaan niin suuriarvoinen, kuin oli toivottu.
Suuriherttuan hallitsija-arvo t��ll� kuten It�vallassakin oli merkityst�
vailla ja juuri Maria Teresian itsens� asiaan puuttumisen vuoksi, h�nen
joka oli ollut niin innokas h�nt� valituttamaan. Mit� noihin luvattuihin
30,000 mieheen tuli, ei niit� saatu likimailleenkaan kaikkia kokoon, ja
sit� paitsi osottautuivat unkarilaiset joukot kovin vaikeiksi pit��
kurissa, joten heid�n apunsa sodassa tuli olemaan jotenkin mit�t�n.

Valtiop�iv�in loppuajat olivat yht� myrskyiset kuin alkukin. Kun

kuningatar kiitollisuudesta hyv�ksyi unkarilaisten 70 artikkelia,
katuivat he, etteiv�t olleet pyyt�neet enemp��. Nyt seurasi kiivaita
otteluja. He tahtoivat kumota p��t�ksen. Mutta kuningatar oli tyyni ja
luja. H�n taisi hillit� puolueet. Yksimielisyys palasi, ja 29 p:n�
lokak. 1741 p��tti kuningatar itse n�m� omituiset valtiop�iv�t.

T�t� seuraava aika oli synkk�. Baijerin kuuriruhtinas hovinensa oleskeli

Linzissa, Prag sortui, kuuriruhtinasta kunnioitettiin B�hmin kuninkaana
ja pel�ttiin Wienin puolesta. Maria Teresia pysyi n�iden koettelemusten
aikana maltillisena. Frans Stefan matkusti sotajoukon luo. Maria
Teresiaa suretti syv�sti, ettei h�n terveydentilansa[1] vuoksi itse
voinut armeijaansa johtaa. Kirjeitten kautta kehoittaa h�n kenraalejaan
rohkeuteen ja kest�v�isyyteen. He �lk��t s��st�k� joukkoja eik�
maalaisv�est��. �Te sanotte�, kirjoittaa h�n, �ett� olen julma. Se on
totta. Mutta tied�n my�skin, ett� kykenen satakertaisesti hyvitt�m��n
kaiken sen julmuuden, jota nyt sallin Teid�n harjoittaa maani
puolustukseksi, ja olen sen tekev�. Mutta nyt suljen syd�meni s��lin
tunteilta. -- -- Surkuttelen kaikkien Teid�n kohtaloa, jotka sy�ksen
onnettomuuteen. -- Se on kenties suurin suruni, mutta olette aina
l�yt�v� minussa ainakin kiitollisen syd�men.�

[1] H�nelle syntyi tyt�r toukokuussa 1742.

Ei se ole uudenaikainen ihmisyst�v�, joka t�ten puhuu. Se on ylpe�n

Habsburgin suvun ylpe� j�lkel�inen. Huomaa kuitenkin l�mminsyd�misen
personallisuuden kovien sanojen takana, mutta valtiollista
ter�v�n�k�isyytt� ei h�mment�nyt mik��n, h�nen asemassaan sopimaton,
tunteellinen herkk�mielisyys.

Vaihtelevista sotatapahtumista ja valtiollisista selkkauksista puhumme

lyhyesti. Muistutamme ainoastaan ett� lokakuulla 1741, kun Saksi
hiljakkoin oli liittynyt Maria Teresian vihollisiin ja Englannin
kuningas Yrj� II pel�ten kadottavansa kuuriruhtinaskuntansa Hannoverin
oli solminut puoluettomuusliiton Ranskan kanssa, n�ki Maria Teresia
parhaaksi tehd� aselevon Klein-Schnellendorfissa vaarallisimman
vastustajansa Fredrik II:sen kanssa ja t�ss� aselevossa tunnustaa h�nen
valloittaneensa Schlesian. H�nen _oikeuttansa_ Schlesian omistamiseen ei
kuningatar silloin eik� my�hemmink��n tunnustanut, ja hyvill�
perusteilla, sill� niist� viisastelevista todisteista, jotka Fredrik II
antoi lakimiestens� sommitella, todistaakseen perint�oikeuttaan vanhaan
it�valtalaiseen Schlesiaan puuttui kokonaan todellinen p�tevyys. H�nen
oikeuttaan Schlesiaan kuvaa paraiten h�nen oma lausuntonsa
preussil�iselle ministerille Wieniss�: �Jos voimme jotakin saavuttaa
rehellisyydell�, niin olemme rehelliset; jos sit�vastoin pett�minen on
v�ltt�m�t�n, niin olkaamme sitten pettureita.�

Niin menetteli Fredrik II. Jo kev��ll� 1742 rikkoi h�n aselevon, ja

h�nen voittonsa Czaslaussa vei Maria Teresialta viimeisen toivon
valloittaa takaisin Schlesia, ja h�nen t�ytyi tehd� Fredrikin kanssa
rauha Breslaussa kes�kuulla 1742, jossa It�valta muodollisesti luovutti
Preussille koko yl�- ja ala-Schlesian sek� Glatzin kreivikunnan ja sai
pit�� ainoastaan Teschenin ruhtinaskunnan ja pari l�heist� piirikuntaa
yl�-Schlesiaa.

Maria Teresialla oli ollut kovat p�iv�t Pressburgin linnassa ennenkuin

rauhanp��t�s tapahtui. Baijerin Kaarlo Albert oli valittu Saksan
keisariksi tammikuulla 1742. Nelj�nnest�toista vuosisadasta alkaen
olivat keisarinkruunua kantaneet ainoastaan habsburgilaiset ja oli
melkein n�ytt�nyt silt� kuin olisi se perinn�llisesti kuulunut t�lle
suvulle ja it�valtalaisille maille. Naista ei voinut valita keisariksi,
mutta Maria Teresian hartain toivo niinkuin h�nen is�ns� tuumien
tarkoitus oli se, ett� h�nen puolisonsa saisi t�m�n arvon. Se n�ytti nyt
mahdottomuudelta.

Valonvilahdus Maria Teresian tukalassa asemassa oli, ett� samaan aikaan

kuin keisarinvaali tapahtui n�ytti Englanti aikovan luopua
puoluettomuuspolitiikastaan. Englanti ei voinut toimetonna katsella
It�vallan paloittelua. Ranskan ja Espanjan valta olisi siin� tapauksessa
k�ynyt Euroopan tasapainolle vaaralliseksi. Viimeksi mainitun vallan
kanssa k�vi Englanti sit�paitsi jo jonkun aikaa kest�nytt�
siirtomaasotaa. T�m� antoi lis�aihetta Englannille, rauhaa rakastavan
ministeri Walpolen erottua tammikuulla 1742, suorastaan sekaantumaan
mannermaan sotaan. Armeijanosasto l�hetettiin saksalaiseen armeijaan.
Viel� suurempiarvoinen oli Englannin raha-avustus, sill� Maria Teresian
raha-asiat olivat mit� surkuteltavimmassa tilassa.

Englannin apu ja aselepo Fredrik II:sen kanssa saivat v. 1743 voiton

kallistumaan Maria Teresian puoleen. B�hmi valloitettiin uudelleen, jopa
valloitettiin Baijerikin; �skett�in valitun keisarin, joka juuri aikoi
viett�� kruunajaisiaan, t�ytyi paeta, ja kun brittil�is-saksalainen
sotajoukko oli saavuttanut voiton Dettingenin tappelussa l�hell�
Aschaffenburgia, ajettiin ranskalaiset kokonaan Reinin taa. It�valta ja
Englanti saivat my�skin kaksi uutta liittolaista, Sardinian ja Saksin,
Alankomaat lupasivat l�hett�� apujoukkoja.

Maria Teresia ei ollut koskaan vastoink�ymisiss� kadottanut uskoa

asiansa oikeudenmukaisuuteen, ja t�m� usko oli yll�pit�nyt ja
vahvistanut h�nen ja h�nen palvelijainsa voimia. My�t�k�ymisess� pysyi
h�n tyynen� ja arvokkaana, v�heksym�tt� silti niit� vaaroja, jotka viel�
olivat voitettavina. N�in� vuosina oli h�n kalliista hinnasta saanut
tutustua eurooppalaisen politiikan petollisuuteen sek� valtakuntansa
moniin sis�llisiin puutteisiin. H�n oli v�sym�t�n ty�ss��n, ei s��st�nyt
koskaan itse��n ja taisi siten monesti itse oikaista ja rohkaista. H�nen
uskottunaan sis�hallinnossa oli yh� edelleen Bartenstein,
ulkopolitiikassa alkoi esiinty� kreivi v. Kaunitz, jonka samalla varma
ja notkea tapa hoitaa valtioviisautta kysyvi� asioita her�tti Maria
Teresian mieltymyst�. Kenraalit ja valtiomiehet toimivat aina yksiss�
neuvoin kuningattaren kanssa, jonka hallitsijaluonne yh� selvemmin
esiintyi, samassa m��rin kuin h�n perehtyi yleisten asiain hoitoon.

Mutta vaikka Maria Teresia k�sittikin kaikki ne vaikeudet, jotka viel�

olivat j�lell�, voi h�n nyt kuitenkin laskea vilkkaan luonteensa
valloilleen. Vuoden 1743:n kuluessa ei h�nen hovinsa en�� ollut
hiljainen ja synkk�, vaan siell� pidettiin komeita juhlia, etenkin
karuselleja, jota huvitusta kuningatar erityisesti rakasti. Turvatakseen
omistusoikeutensa B�hmiin antoi h�n suurella juhlallisuudella kruunata
itsens� Pragissa ja ymm�rsi siell�kin voittaa kaikens��tyisten
alamaistensa suosion miellytt�v�ll� k�yt�ksell��n.
Fredrik II ei voinut tyhjin toimin katsella Maria Teresian kasvavaa
valtaa. H�n pelk�si menett�v�ns� Schlesian ja rikkoi lokakuussa 1743
Breslaun rauhan. Taaskin huolten ja levottomuuden aika. Sota raivosi
vaihtelevalla onnella eri osissa Eurooppaa. V. 1745 tapahtui kuitenkin
seikka, joka painoi vaa'an Maria Teresian eduksi. Keisari Kaarlo VII
kuoli. H�nen poikansa tahtoi ainoastaan saada It�vallalta perint�maansa
Baijerin, ja suostui tekem��n erityissovinnon F�sseniss� 1745 Fredrik II
teki nyt rauhan Dresdeniss�. Yleinen mielipide Saksassa arveli, ett�
Maria Teresian puoliso oli valittava keisariksi, ja kuuriruhtinaat
valitsivatkin h�net syyskuussa 1745. Fredrik II suostui siihen kuitenkin
vain sill� ehdolla, ett� h�nen omistusoikeutensa Schlesiaan viel�kin
vahvistettaisiin. Wienin hovi p��tti, ett� vastavalittu keisari
viipym�tt� kruunattaisiin, huolimatta rahanpuutteesta ja vaikka
kruunajaismenot arvioitiin moneksi miljoonaksi. Frans Stefan ja
it�valtalaiset ministerit pitiv�t eritt�in t�rke�n�, ett� Maria Teresia
seuraisi puolisoaan kruunauskaupunkiin Frankfurt am Mainiin, koska he
tarkalleen tunsivat h�nen miellytt�v�n olentonsa vaikutusvallan. H�n
suostui siihen huolimatta satunnaisesta heikosta terveydest��n, mutta
h�n kielt�ytyi lujasti, huolimatta kaikista rukouksista, kruunauttamasta
itse��n keisarinnaksi. H�n tahtoi olla hallitseva kuningatar,
keisarinnana ei h�n olisi mit��n, koko h�nen kruunauksensa olisi
narripeli� -- h�n oli sanalla sanoen j�rk�ht�m�t�n. Sit�vastoin tahtoi
h�n olla juhlallisuuksissa l�sn� ja vaati tarkalleen kaikkea sit�
kunnioitusta, jota hallitsevan majesteetin oli oikeus vaatia. Kun
puhuttiin siit�, miss� keisari juhlatoimituksen j�lkeen h�net tapaisi,
vastasi h�n: �Niin kaukana kuin mahdollista, ilman ett� se vaivaa h�nt�
liiaksi.�

Wienin hovin otaksumiset olivat oikeat. Matka Frankfurt am Mainiin oli

voittoretki Maria Teresialle ja vahvisti h�nen asemansa Saksassa.
Riemuhuudoista h�nen vaunujensa ymp�rill� ei tullut loppua, ja ne, jotka
tulivat h�nen l�heisyyteens�, eiv�t kyllin voineet kiitell� h�nen
arvokasta yst�v�llisyytt��n. Kaikki tiesiv�t kertoa, kuinka luonteasti
h�n oli ottanut hansikkaan k�dest��n ja aivan porvarillisesti ja
tuottavasti paiskannut k�tt� vastakruunatulle keisarille
kruunaustoimituksen j�lkeen. Kun h�n kerran oli my�h�stynyt
vastaanotosta, pyysi h�n tullessaan kaikilta l�sn�olijoilta anteeksi.
Semmoista ei viel� koskaan oltu kuultu habsburgilaisesta!

Mutta Ranska ja Espanja jatkoivat sotatoimiaan. Alankomaissa ja

Italiassa raivosi sota viel� kiivaasti. Saksin marsalkan
sotap��llikk�taito hankki joksikuksi aikaa voiton Ranskan aseille.
Ranskan varat olivat jo kuitenkin v�hiss�, ja monituisten neuvottelujen
j�lkeen tehtiin vihdoin tunnettu Aachenin rauha 1748, jonka kautta Maria
Teresian perint�oikeus tunnustettiin, mutta h�nen t�ytyi luopua
Schlesiasta, Parmasta ja Piacenzasta -- kehno voitto liittolaisille,
jotka kerran olivat luulleet voivansa riist�� h�nelt� koko
habsburgilaisen perinn�n.

* * * * *

Aachenin rauhaa teht�ess� oli Maria Teresia yli 31:den vuoden vanha. H�n
oli ollut naimisissa kaksitoista vuotta ja h�nell� oli ollut kymmenen
lasta, kolme poikaa ja seitsem�n tyt�rt�. Tosin oli h�n k�ynyt
lihavaksi, mutta h�n oli kuitenkin yht� miellytt�v�, ja viel� 1755, kun
h�nell� viel�kin oli ollut viisi lasta, kutsuu preussil�inen ministeri
Wieniss� h�nt� kauniiksi, vaikkei h�nest� muuten voi sanoa, ett� h�n
imartelisi kuningatarta. H�n kehuu my�skin kuningattaren kohteliasta
seurustelutapaa. �Keisarinna�, jatkaa h�n, �puhuu hyvin ja k�ytt��
miellytt�v�� puhetapaa. Joskus tuntuu kuitenkin silt�, kuin kuulisi h�n
mielell��n omaa puhettaan. P��st�kseen h�nen puheilleen t�ytyy k��nty�
palveluksessa olevan hovinaisen puoleen. Harvoin kielt�ytyy keisarinna
vastaanottamasta. K�rsiv�llisyydell� ja hyvyydell� kuuntelee h�n mit�
h�nelle on sanottavaa, ja h�n ottaa itse vastaan armonanomukset, jotka
h�nelle l�hetet��n. Vastaanottop�iv�ns� k�ytt�� keisarinna suurimmaksi
osaksi vastaanottoihin. Kaupungissa tapahtuvat ne yleisen kokoushuoneen
kulmassa, maalla h�nen ollessaan k�velyll��n.�

Maria Teresia oli jo silloin ruvennut k�ytt�m��n niit� tapoja, joita h�n
sitten noudatti l�pi koko el�m�ns�. Talvella nousi h�n kl. 6, kes�ll�
kl. 4, harvoin 5. Jumalanpalvelusaikaa lukuunottamatta kului koko aamu
ty�ss�. Kl. 1 s�i keisarinna p�iv�llist�, useimmiten yksin, ja lep�si
sitten tunnin tahi kaksi. Sitten ty�skenteli h�n j�lleen seitsem�n
paikoille, jolloin h�n ryhtyi korttipeliin. Se oli h�nen
lempihuvituksensa, mutta kuitenkaan ei h�n siihen uhrannut kuin
puolitoista tuntia. Sen j�lkeen nautti h�n kevyen illallisen ja meni
aikaisin levolle. Huvitukset voivat kuitenkin keskeytt�� t�m�n
ty�teli��n p�iv�j�rjestyksen, mutta ne olivat aina poikkeuksia ja
harvenivat, kuta vanhemmaksi keisarinna k�vi.

Olemme maininneet karusellin h�nt� huvittaneen. H�n oli suuri

hevosyst�v� ja reipas ratsastaja. Nopeilla ratsuretkill��n Wienin ja
huvilinnojen v�lill� oli h�nen usein tapana yll�tt�� matkan varrella
asuvia yst�vi�ns� ja k�yd� heill� suurustamassa. Silloin oli h�n iloinen
ja luonteva k�yt�kselt��n, mutta kunnioitustakin her�tt�v�, kun niin
tarvittiin. Mets�stysretkiin otti h�n harvoin osaa, ja silloin vain
keisarille mieliksi, joka oli innokas mets�st�j�. Naamiohuvit, joissa
h�n esiintyi sinisess� dominossa, h�nt� huvittivat. H�n piti my�skin
paljon soitannosta ja oli itse nuoruudessaan soittanut useita
soittokoneita. Lapsille pantiin toimeen tanssiaisia ja erityisi� pieni�
huvin�ytelmi�.

Maria Teresia oleskeli mieluimmin Wieniss� tahi Sch�nbrunn'in linnassa,

jonka h�n rakennutti uudestaan ja kaunisti. Pitempi� huviretki� tehtiin
harvoin. Silloin t�ll�in vaellettiin johonkin pyh��n paikkaan tahi
vierailtiin B�hmin ja M�hrin leireiss�.

Velvollisuuksiaan vaimona ja �itin� ei Maria Teresia laiminly�nyt. H�nen

kuudestatoista lapsestaan tuli kymmenen t�ysi-ik�iseksi. H�n kirjoitti
omak�tisesti s��nt�j�, jotka tarkoittivat heid�n kasvatustaan, ja valvoi
itse, ett� n�it� s��nt�j� noudatettiin. H�n ei kuitenkaan siten voinut
v�ltt�� useata vanhaa it�valtalaista hovitapaa, jotka eiv�t voineet
vaikuttaa edullisesti lasten kehitykseen. Maria Teresia osoitti
puolisoaan kohtaan hellint� rakkautta, mutta vaati my�skin h�nelt�
samaa. Harvoin tavannee onnellisempaa avioliittoa niin korkeas��tyisten
kesken. Toisinaan ilmestyi kuitenkin pilvi� aviotaivaalle. Keisari
nimitt�in eritt�in suosi naisseuraa. Kun h�n yh� enemm�n vet�ytyi pois
hallitustoimista, j�i h�nelle paljon joutoaikaa, ja sen h�n mielell��n
kulutti jutellen sisarensa tahi ylihovimestarinna Fuchs'in tahi
muutamien muiden hovin naisten kanssa. Kaunis kreivinna Auersperg
her�tti jonkun aikaa Maria Teresian mustasukkaiset tunteet t�yteen
eloon. H�nen ep�luulonsa oli kuitenkin perusteeton, ja puolisoitten hyv�
sopu palasi. Se oli kenties onneksi keisarille, sill� Maria Teresia oli
leppym�t�n, kun oli kysymys siveellisist� hairahduksista, eik� h�n
voinut olla osoittamatta siveett�mi� henkil�it� kohtaan suoranaista
halveksumista. Itse ei h�n ollut v�hint�k��n keikaileva, ei huolehtinut
ulkomuodostaan ja hoitipa huonostikin pukuaan. H�n ei tahtonut kuulla
puhuttavan sukupuolensa heikkouksista, mutta v�list� puhkesi ik��nkuin
valitus siit�, ett� h�n oli syntynyt naiseksi.

Maria Teresia oli suuri kuningatar, mutta kenties olisivat h�nen

ominaisuutensa luoneet viel� suuremman kuninkaan. H�n olisi silloin
voinut kantaa aseita oikeuksiaan puolustaessaan ja h�n olisi silloin
my�skin saanut toisen kasvatuksen, joka heti olisi tehnyt h�net
kykenev�ksi k�ytt�m��n suurta ter�v�j�rkisyytt��n ja l�mmint� syd�nt��n
maansa parhaaksi. Mutta Kaarlo VI olisi, kuten er�s englantilainen
historioitsija lausuu, �j�rkytt�nyt taivaan ja maan vakuuttaakseen
tytt�rens� perint�oikeuden suuriin kuningaskuntiin, ja samalla oli h�n
tehnyt voitavansa saadakseen h�net kykenem�tt�m�ksi hallitsemaan n�it�
alueita�. Kenties olisi toisenlaisen kasvatuksen kautta voitu v�itt��
niit� virheit�, jotka n�in ollen kielt�m�tt� haittaavat h�nen
hallitustaan, nimitt�in jonkunlainen yksipuolinen ulkokultaisuus,
ymm�rt�m�t�n kovuus useita v��rink�yt�ksi� tukahuttaessa ja intohimoinen
niin hyvin viha kuin ihailukin.

Maria Teresian onnistui kuitenkin �lyll��n ja ty�kyvyll��n suureksi

osaksi korvata se, mink� kasvatus oli laiminly�nyt. Kullakin
ministerill� oli oma viikonp�iv�ns�, jona h�n esitti kuningattarelle
asiansa. Kuningatar luki itse l�hettil�ittens� tiedonannot ja muiden
virkamiesten kertomukset, niiden joukossa ahkeran v. Bartensteinin
laajat muistiinpanot. Ei tauti eik� huvitukset h�nt� siit� est�neet. H�n
kirjoitti omak�tisesti muistutuksia kaikesta t�rke�mm�st�, jota h�nelle
esitettiin, sek� ne p��t�kset, joita h�nen virkamiestens� tuli seurata.
N�m� muistutukset ennen kaikkea todistavat Maria Teresian suurta
personallista osanottoa niihin merkillisiin toimenpiteisiin, jotka tapaa
h�nen hallituskaudellaan. Ne todistavat my�skin, ett� h�n oli lahjakas,
oikeudentuntoinen, velvollisuutensa k�sitt�v� ja hurskas. H�n sanoi aina
ensimm�iseksi rukoilevansa Jumalalta kyky� oikein toimittamaan t�rke��
teht�v��ns�.

Perint�j�rjestyssota oli saanut Maria Teresian huomaamaan, ett�

semmoisten saaliinhimoisten naapurien ymp�r�im�n� ei It�valtaa mitenk��n
voisi pit�� koossa ilman vahvaa sotajoukkoa, mutta sit� ei voinut
hankkia rahatta, eik� kyll�ksi rahaa milloinkaan voisi toimittaa
kumoomatta aateliston veronvapautta, muuttamatta hallintoa ja
parantamatta aatelittomain s��tyjen ehtoja. Kaiken t�m�n piti vahvan
kuninkaanvallan panna toimeen, joka samalla muodostaisi vahvan
keskushallituksen, ja se pit�isi koossa valtakunnan eri osat.

Maria Teresia on omak�tisess� kirjoituksessa esitt�nyt, mitenk� h�nen

esi-is�ns� heikkoudesta aatelia ja virkamiehi� kohtaan olivat
vahingoittaneet omaansa ja koko maan voimaa, ja h�n viittaa samalla
siihen tiehen, jota kulkemalla h�n aikoi vahvistaa kuninkaan valtaa. H�n
tosin ep�r�i rikkoa s��tyjen etuoikeuksia, jotka h�n oli vannonut
s�ilytt�v�ns�, mutta h�n pelasti omantuntonsa sill�, ett� h�nen valansa
ainoastaan oli koskenut heid�n �oikeudella saamiaan oikeuksia�, ja
niihin ei h�nen mielest��n mitenk��n voinut lukea niit� oikeuksia, joita
he h�nen edelt�jiens� heikkoudesta olivat saaneet.

Vanhan it�valtalaisen feodaliyksinvallan muodostaminen uudenaikaiseksi

valtioksi, vahvan kuninkaanvallan ja voimakkaan keskushallituksen
avulla, kuvaa lyhyin piirtein Maria Teresian sis�politiikkaa. H�nen
hallituskautensa oli siis k��nne It�vallan kehityksess�. Siell� kuten
muuallakin oli rajaton yksinvalta v�ltt�m�t�n porras suurempaan
vapauteen ja lailliseen yhdenvertaisuuteen.

Maria Teresia koetti jo Dresdenin rauhanteon j�lkeen oppia tuntemaan

maansa asetukset ja varat. H�n k�ytti apunaan v. Bartensteini� sek�
kamarikirjuri Koch'ia, joka oli hiljainen, rehellinen mies, eik�
vehkeillyt, mutta ennen kaikkea k�ytti h�n v. Haugewitz'i�. T�m� oli
synnylt��n saksilainen, hiukan narrimainen, mutta uuttera ja varustettu
erinomaisella k�yt�nn�llisell� liikemies�lyll�. Maria Teresian suuriin
ominaisuuksiin kuului se, ett� h�n tiesi k�ytt�� ja l�yt�� kelvollisia
virkamiehi� ja usein katsomatta sukuper��, vaikka h�nen t�ss� suhteen
oli mahdoton kokonaan hyl�t� ikivanhat ennakkoluulot.

Haugewitz toimitti sen merkillisen veronj�rjestelyehdotuksen, jonka

s��dyt pitk�n vastustuksen j�lkeen, etenkin ala-It�vallan maakuntien
puolelta, lopulta hyv�ksyiv�t. Ehdotuksen yksityiskohdat t�ytyy t�ss�
j�tt�� sikseen. On ainoastaan mainittava ett� se melkoisesti paransi
It�vallan tuloja ja puolustuslaitosta, etup��ss� sen kautta ett�
_aateliston veronvapaus poistettiin_, joka tapahtui Ranskassa vasta
suuressa vallankumouksessa ja Preussiss� meid�n p�ivin�mme, ja ett�
verot olivat maksettavat rahassa. Sen sijaan vapautettiin alamaiset
muista tilap�isist� ulosteoista paitsi majoituksista. Maria Teresian
k�yt�s n�iss� kysymyksiss� oli omiaan hankkimaan niille voiton: h�n oli
samalla kohtuullinen ja luja. Virkamiehilt��n vaati h�n kannatusta, ja
er�s h�nen uskotuistaan, kreivi Harrach, joka vastusti ehdotusta, joutui
auttamattomasti ep�suosioon. T�ten saaduilla rahoilla uudistettiin
it�valtalainen puolustuslaitos ja vanhat v��rink�yt�t poistettiin siit�.
Maria Teresia itse seurasi aina harrastuksella sotajoukkoaan ja k�vi
usein leireiss� ja kasarmeissa.

Sitten parannettiin ja j�rjestettiin rahavarainhallinto yksityiskohtia

my�ten, ja siin� Maria Teresia k�ytti hyv�kseen puolisonsa kokemusta
n�iss� asioissa.

My�skin maitten hallinnossa tapahtui eritt�in huomattavia muutoksia.

Periaate oli se, ett� samalla kun koetettiin yhdist�� eri maiden
hallinnot mik�li suinkin, koetettiin erottaa hallinnon eri haarat, jotka
sit� ennen olivat jotenkin mielivaltaisesti yhdistetyt. Siten oli ollut
olemassa b�hmil�inen ja it�valtalainen kanslia, ja b�hmil�inen kansleri
oli ollut melkein yksinvaltias. T�m� kaikki muutettiin. Oikeusasiat
annettiin erityisen viraston haltuun.

Vuosina 1753--66 ty�skenteliv�t useat toimikunnat yhteisen

sivilioikeuden toimittamiseksi kaikille saksalaisille maakunnille. N. k.
_Codex Theresianus_ oli t�m�n ty�n tulos kuten kaksi vuotta my�hemmin
ilmestyv� rikoslakikin[1]. Mutta jokap�iv�ist�kin laink�ytt�� valvottiin
tarkemmin kuin siihen asti. Erottamalla yksityisiss� maakunnissa
laink�yt�n hallinnosta voitiin paremmin pit�� huolta oikeuden
noudattamisesta.

[1] Constitutio Criminalis Theresiana.

Kaikenlaiset kuokkavieraat ja tyhj�ntoimittajat olivat tietysti

tyytym�tt�m�t siihen suurempaan j�rjestykseen, joka kaikkialla pantiin
toimeen, ja Maria Teresiakin sai osansa siit� kiitt�m�tt�myydest�, joka
seuraa parannusten kintereill�, niiden kaikkien kiitt�m�tt�myydest�,
joilla oli ollut hy�ty� ep�j�rjestyksest�. �Min� en ole mit��n
huomaavinani�, kirjoittaa Maria Teresia my�hemmin itse t�st�, �toivossa
ett� viisaammat v�hitellen tunnustaisivat kaiken tapahtuneen vain
is�nmaan hyv�ksi, siis vain heid�n itsens� hyv�ksi. En antanut
vanhastaan tutun h�lin�n pett�� itse�ni, en my�sk��n luopunut aikeestani
panna toimeen sit�, mihin Jumalan avulla olin ryhtynyt, sill� olin
varmasti vakuutettu sen oikeudenmukaisuudesta ja v�ltt�m�tt�myydest�.�

Keisarinna sekaantui kirkollisiinkin asioihin, vaikka ei aina

menestyksell�. Olemme jo maininneet ett� h�n oli hartaasti
uskonnollinen. H�n oli lis�ksi uskollinen katolisen kirkon tyt�r ja
noudatti n�yr�sti sen tapoja ja s��nt�j�. T�m� h�nen kirkollisuutensa ei
kuitenkaan est�nyt h�nt� puoltamasta valtion oikeuksia kirkkoon n�hden.
H�n ei sallinut pappien sekaantua maallisiin asioihin, ja h�nen
suhteensa paavinistuimeen oli valtiollisista syist� usein kire�.
Papiston kuten aatelistonkin t�ytyi luopua monesta etuoikeudesta, ja
hengellisten itsens� ottamia oikeuksia vastustettiin ankarasti. Samaten
oli keisarinna kaiken taikauskon vihollinen. Noitatutkinnot poistettiin,
ja 24 kirkollista juhlap�iv�� poistettiin ediktill� v:lta 1754, vaikka
taikauskoinen kansa sit� vastusti. H�n koetti my�skin v�hent�� raakuutta
ja siveett�myytt� s��nt�jen ja asetusten avulla.

Toiselta puolen t�ytyy my�nt�� ett� Maria Teresia oli suvaitsematon

muunuskoisia kohtaan. Etenkin on Pragin juutalaisedikti v:lta 1744
saanut huonon maineen. H�n olisi mieluimmin tahtonut karkoittaa heid�t
kokonaan maastaan, mutta siit� h�nen t�ytyi luopua. Eiv�t
protestantitkaan saavuttaneet tosi vapautta h�nen aikanaan, ja luullaan
keisarinnan rippi-is�n Pittermannin olleen siihen syyp��n.
Uskonvapausaate, joka juuri t�h�n aikaan syntyi, ja jota Maria Teresian
vihollinen Fredrik II niin innokkaasti kannatti, ei koskaan miellytt�nyt
h�nt�, joka pysyi lujana uskossaan ja vanhassa lauseparressa: yksi
valtio, yksi kirkko.

J�tt�k��mme kuitenkin t�m� h�nen hallituksensa varjopuoli ja puhukaamme

h�nen suhteestaan opetukseen. H�nell� on siin� kohden suuret ansionsa.
Korkeamman opetuksen j�rjesti h�n etup��ss� kelvollisten virkamiesten
kasvattamista varten. Mit��n varsinaista tieteellist� harrastusta ei
h�nell� koskaan ollut. Siksi oli h�n liian k�yt�nn�llinen. Mutta sit�
vastoin h�n suuresti kunnioitti kaikkea tietoa, josta suorastaan oli
hy�ty� el�m�ss�, ja h�n auttoi innokkaasti henkil��k�ri��n Gerhard van
Swieten'i�, joka j�rjesti uudestaan Wienin yliopiston, ja joka toi sen
l��keopilliseen tiedekuntaan kukoistusajan. Maria Teresia lahjoitti
rahoja uutta yliopistorakennusta varten, jonka h�n itse vihki 1756.
H�nen toimestaan perustettiin akatemia it�maisten kielten tutkimista
varten. H�nen luomiaan on my�s se aateliskoulu, joka h�nest� sai nimen
Theresianum, ja jota h�n anteliaasti avusti lahjoituksilla. My�skin
alkeiskoulut olivat h�nen huolenpitonsa esineit�. H�n ei suinkaan
sokeasti ihaillut jesuiittain opetustapaa ja er��ss� ediktiss� v:lta
1752 vastustaa h�n useaa v��rink�ytt��, niiden joukossa kaikkea
j�rjet�nt� ulkolukua. H�n aikoi my�skin perustaa realikouluja, mutta
h�nt� neuvottiin aikeestaan luopumaan.

H�nen kansansivistysharrastuksensa on h�nen historiansa kauneimpia

lehti�. H�nen harrastuksensa perusteena ei ollut ainoastaan yleinen
ihmisrakkaus, vaan vaikuttivat siihen valtiollisetkin syyt. Koska t�m�
huolenpito kuuluu h�nen loppuhallitukseensa, saamme tilaisuutta palata
siihen.

Maria Teresia ei niin t�ydellisesti ihaillut ranskalaista sivistyst�

kuin useimmat h�nen aikalaisensa. P�invastoin rakasti h�n l�mpim�sti
kielt�ns� ja suosi sen kirjallisuutta. Onpa sanottu ett� h�n tahtoi
perustaa saksalaisen akatemiankin ranskalaisen mallin mukaan, mutta
sill� seikalla ei ole todellista per��. H�n ei ollut akatemiain yst�v�
ja vastusti ehdottomasti tiedeakatemian perustamista. Kenties oli siihen
syyn� h�nen jyrkk� vastenmielisyytens� kaikkiin korulauseisiin, joita
sen ajan oppineet seurat usein suosivat. Sit� vastoin antoi h�n perustaa
valtioarkiston 1749, viel�kin olemassa oleva Reichs und Geheime-Archiv
Wieniss�. Sit� ennen olivat historialliset asiapaperit olleet hajallaan.
Alkuper�inen Westfalin rauhankongressin p�yt�kirja oli esim. myyty
lumppukaupassa Wieniss�. Bartensteinist� tuli arkiston johtaja.

Maria Teresia valvoi, kuten jo huomautettiin, _kaikkien_ it�valtalaisten

maitten parasta. H�n ty�skenteli v�sym�tt� yhdist��kseen valtakunnan
hajanaiset osat keskushallintoa vahvistamalla, ja h�n ymm�rsi tehd� oman
personallisuutensa t�ksi todelliseksi yhten�isyydeksi. Sek� Wienin
asukkaat ett� kansa Posin ja Scheldenin rannoilla tahi Karpatein ja
Erzgebirgen rinteill� olivat sit� mielt�, ett� oli onni totella Maria
Teresian lempe�� valtikkaa, joskin sielt� t��lt� toisinaan kuului
tyytym�tt�mi� ��ni�.

_Unkari_ oli aina keisarinnan erityisen huolenpidon esineen�. T�m� maa

muodosti 1/3:n koko It�vallasta sek� asukaslukunsa ett� pinta-alansa
puolesta, mutta siit� huolimatta tuotti se ainoastaan 1/10:n
valtiorahaston tuloista. Paitsi sit� vallitsi siell� enemm�n aatelisia
etuoikeuksia ja keskiaikaisia laitoksia kuin useimmissa muissa maissa.
Ei kukaan halunnut hartaammin kuin Maria Teresia parantaa n�it�
ep�kohtia, mutta Unkarissa oli h�nen valtansa, kuten jo olemme n�hneet,
tarkasti rajoitettu. Ne surulliset kokemukset, jotka h�nell� oli 1741:n
valtiop�ivilt� uudistuivat viel� suuremmassa m��r�ss� valtiop�ivill�
1751 ja 1764. Maria Teresia oli itse l�sn�, h�n teki parhaansa
personallisesti voittaakseen ulkonaisille huomionosoituksille alttiit
unkarilaiset, h�n perusti heille erityisen ritarikunnan, St Stefanin
ritarikunnan, h�n matkusti ymp�ri maata, rakennutti linnan Pestiin
j. n. e., mutta kaikista n�ist� yrityksist� ei ollut sanottavasti
hy�ty�. Unkarilaiset vakuuttivat mit� n�yrimmin sanoin uskollisuutensa,
he lis�siv�t jossakin m��rin verojaan, mutta eiv�t tahtoneet luopua
ainoastakaan etuoikeudesta, vaan j�ttiv�t sen sijaan 1764 kokonaista 227
valituskohtaa. Heid�n kuningattarensa vetosi turhaan heid�n
my�t�tuntoisuuteensa k�yh�� v�est�� kohtaan. Vuonna 1765 onnistui Maria
Teresian kuitenkin valtiop�iv�in my�t�vaikutuksetta saattaa voimaan
veroj�rjestelm�n, jolla oli suuri merkitys. H�n toimi varsin viisaasti,
kun ei �kki� pannut toimeen kaikkia niit� parannuksia, jotka h�n huomasi
v�ltt�m�tt�miksi. H�nen poikansa Josefin hallitus on parhaana todisteena
siit�. H�n poisti v�kivaltaisesti aateliston etuoikeudet ja toimitti
useita hy�dyllisi� muutoksia, mutta sill� seurauksella ett� vanha viha
habsburgeihin her�si uuteen eloon, ja koko maa nousi kapinaan. Maria
Teresia taasen ei k�ynyt pitemm�lle parannuksissaan, kuin rauhan
yll�pit�minen salli.

Samaa maltillista viisautta noudatti Maria Teresia _Alankomaissakin_

(Belgiassa), jonka v�est� my�skin piti tarkkaa huolta vanhoista
oikeuksistaan. T�m� maa oli saanut k�rsi� paljon it�valtalaisen
perint�sodan aikana, ja Maria Teresia, joka koetti parantaa sen monia
haavoja, huomasi pian ett� paras tapa oli j�tt�� maakunta rauhaan ja
ainoastaan suojella sit� hollantilaisten ja ranskalaisten v�kivallalta.
_Italiassa_ onnistui h�nen sit� vastoin saada aikaan monta parannusta.
T��ll� kuten tavallisesti tiesi Maria Teresia saada palvelukseensa kelpo
virkamiehi�. Uusi maakuntahallitus pantiin toimeen, inkvisitioni
poistettiin, ja italialaiset maakunnat kukoistivat h�nen aikanaan.

My�skin _ulkopolitiikkaa_ piti Maria Teresia tarkasti silm�ll�. Niin

ep�varmat kuin valtiolliset olot 1700-luvulla olivatkin, ja niin
kokonaisuutta vailla kuin it�valtalainen yksinvalta oli, vaadittiin sen
p��miehelt� suurta valtiollista tarkkuutta ohjaamaan kulkunsa kaikkien
vaarojen l�pi ja s�ilytt�m��n sit� suurvallanasemaa, jota perint�sota
oli j�rkytt�nyt, mutta jonka Aachenin rauha j�lleen onnellisesti oli
vahvistanut.

T�m�n rauhanp��t�ksen j�lkeen neuvoteltiin ahkerasti siit�, mit�

politiikkaa It�vallan tulisi seurata. Kaikkien yhteinen mielipide oli,
ett� Preussi oli It�vallan vaarallisin vastustaja, kaikkien mielest�
Ven�j� oli luonnollinen, mutta ep�luotettava liittolainen. Suhteesta
Ranskaan oltiin sit�vastoin eri mielt�. Keisarista t�m� maa oli
It�vallan perivihollinen ja sen uskottomuus viime sodassa n�ytti h�nest�
todistavan sit�, mit� t�lt� vallalta aina voitiin odottaa. Vastoin t�t�
ehdotti nuori ministeri Kaunitz, joka oli her�tt�nyt huomiota Aachenin
rauhankokouksessa, ett� It�vallan pit�isi koettaa voittaa Ranska
puolelleen, sill� ainoastaan se valta voisi auttaa It�valtaa
valloittamaan Schlesia takaisin.

Keisarinna, jonka hallussa oli p��t�svalta, taipui Kaunitzin puolelle.

T�m� l�hetettiin Parisiin ministeriksi 1750, ja It�valta koetti sen
j�lkeen l�hesty� Ranskaa. T�m�n vallan uskottomuuden voi Maria Teresia
valtiollisesta viisaudesta antaa anteeksi, mutta Schlesian menett�mist�
ei h�n arvellut voivansa eik� saavansa unohtaa. Kuitenkin puhui h�n
suoraan, kun h�n ranskalaiselle l�hettil��lle Wieniss� lausui: �En
tarkoita, etten surisi Schlesian menett�mist�. En my�sk��n sano, etten
aikoisi sit� anastaa takaisin, jos aikojen kuluessa suotuisa tilaisuus
tarjoutuisi. Mutta toistan Teille viel�, ett� nykyhetken� en sit�
ollenkaan ajattele.�

Vuosikausia olikin kest�v� ennenkuin It�vallan onnistui voittaa Ranskan

luottamus ja suurta valtiollista viisautta vaadittiin, jottei ep�luulo
ennenaikojaan her�isi. Vuosisatoja kest�neen eripuraisuuden j�lkeen oli
ranskalais-it�valtalainen liitto uskaliaimpia ja huomiotaher�tt�vimpi�
valtiollisia n�ytelmi�, mit� eurooppalainen valtiotaito koskaan on
esitt�nyt. Siihen p��maaliin pyrki Maria Teresia ja se saavutettiin,
vaikka vasta toukokuulla 1756.

Kaunitz oli silloin jo aikoja sitten j�tt�nyt Parisin. Jo 1753

kutsuttiin h�n takaisin Wieniin ja nimitettiin valtiokansleriksi eli
kuten nyky��n sanottaisiin ulkoasiainministeriksi. Ulfeldt, kuuluisan
Leonora Kristina Ulfeldtin pojanpoika, jolla ennen oli ollut t�m� virka,
sai hoviviran, ja Bartensteinille, jolla my�skin oli ollut
vaikutusvaltaa ulkopolitiikkaan, annettiin ylh�inen virka, joka h�net
kuitenkin erotti h�nen entisest� toiminta-alastaan. Antonius Wenzel
Kaunitzista tuli siit� ajasta alkaen Maria Teresian vaikutusvaltaisin
virkamies, ja h�nen vaikutusvaltansa kasvoi vuosi vuodelta.
Keisarinnalla oli suuri luottamus h�neen, ja siin� kohdin kuten
muissakin osottaa h�n ihmistuntemistaan, sill� Kaunitz oli erinomainen
mies. Ter�v� p��, nerokas itsen�isyys, laajat tiedot ja suuri ty�kyky.
Mutta h�ness� oli monta vikaakin, joita Maria Teresia muuten ei
siet�nyt. H�n oli naurettavan tarkka vaatteistaan ja ulkonaisesta
esiintymisest��n, h�n oli ylen arka terveydest��n, tavoiltaan
kevytmielinen ja lopuksi h�n ihaili liiaksi Voltairi�, jottei olisi
syyt� ep�ill� h�nen oikeauskoisuuttaan. Sit�paitsi oli h�n luonteeltaan
vallanhimoinen ja k�skev�. Mutta Maria Teresialla oli harvinainen kyky
antaa anteeksi vikoja, kun h�n k�sitti ansiot. H�n alkoi senvuoksi
kysell� h�nelt� neuvoja sis�asioissakin. Valtiokanslerin ja keisarinnan
v�lill� syntyi sellainen yhteisty�, sellainen yhten�isyys p��t�ksiss� ja
toimeenpanossa, ett� historia voi n�ytt�� ainoastaan harvoja
samantapaisia esimerkkej�. Heid�n kesken solmittiin mit� jaloin
yst�vyysside, ja Kaunitz ihaili ja kunnioitti Maria Teresiaa yht�
suuresti, kuin Maria Teresia h�nt�. Mutta se, joka ei aina n�ytt�nyt
tyynesti kest�v�n Kaunitzin kasvavaa valtaa, oli keisari. Etenkin
n�ytt�� h�n paheksuneen ranskalaisyst�v�llist� politiikkaa, johon
Kaunitz oli neuvonut Maria Teresiaa. Kerrotaanpa kiivaasta
v�ittelyst�kin valtiokanslerin ja muuten niin tyynen keisarin kesken.
Keisari ei kuitenkaan voinut olla kauvan sopimatta ja lausui piakkoin
katuvansa ajattelemattomasti lausuttuja sanojaan.

Versailles'in sopimus 1756 Ranskan ja It�vallan kesken sis�lsi sen, ett�

Ranska hankkisi Schlesian It�vallalle, joka korvaukseksi antaisi osan
Alankomaista Ranskalle. Sopimuksen tekoa olivat etup��ss� vaikeuttaneet
ne seikat, ett� Ranska tahtoi suunnata liiton Englantia vastaan, ja
It�valta Preussia vastaan, Ranska tahtoi Alankomaat kokonaan, It�valta
tahtoi antaa osan Espanjan kruununperij�lle Don Filipille. Kaunitzin
tahdonlujuus voitti kuitenkin kaikki vastukset ja h�nen onnistui saada
mielipiteit��n puolustamaan kuuluisa markisinna Pompadour. Onpa v�itetty
ett� Maria Teresia olisi alentunut kirjoittamaan kohteliaan kirjeen
t�lle kuninkaalliselle rakastajattarelle, mutta t�m� v�ite on kokonaan
v��r�. Semmoinen teko olisi sotinut keisarinnan luonnetta vastaan.

Maria Teresia sanoi, ettei h�n koskaan niin iloisella mielell� ollut
allekirjoittanut sopimusta, kuin t�t� yll�mainittua Ranskan kanssa, ja
kuitenkin saattoi h�n tuskin olettaakaan ettei siit� olisi seurauksena
suuri sota. Mutta h�n luuli, ett� t�st� sodasta olisi It�vallalle
hy�ty�, ja h�nell� oli suuria voitonvarmoja toiveita.

Yleisesti tunnettua on etteiv�t ne toteutuneet. Vuodesta 1756 vuoteen

1763 raivosi n. s. seitsenvuotinen sota, jossa It�valta, Saksi, Ranska
ja Ven�j� ja lopulta Ruotsi olivat toisella puolen, Englanti ja Preussi
toisella. Fredrik II alkoi itse sodan, kun h�n huomasi, ettei sit�
voinut v�ltt��. H�nen rohkeutensa, h�nen neronsa t�ss� taistelussa
ylivoimaisia vihollisia vastaan her�tti h�nen vastustajissaankin
ihailua. Maria Teresialle oli kova koetus n�hd� vuosikausien
valtioviisaiden ja sotaisten ponnistusten menev�n tyhjiin n�iss�
taisteluissa. H�nell� ei ollut sotap��llikk��, joka sotaisessa nerossa
olisi vet�nyt Fredrik II:lle vertoja. Varmaankin oli h�nest�, ylpe�st�
itsevaltijattaresta katkeraa tuntea vihatun vastustajan edess� voimansa
ja valtansa rajoitetuksi. H�n turvautui Kaunitzin apuun, jonka n�in�
levottomina vuosina t�ytyi antautua sota-asioihinkin. Keisarinnan ja
keisarin huomio oli kiintynyt etup��ss� sodan rahalliseen puoleen. Ei
ollut niink��n helppoa hankkia rahoja ja It�vallan valtiovelka nousi
sodan loputtua 300 miljoonaan guldeniin.

Sodan eri tapahtumia emme t�ss� rupea selitt�m��n. Kuten tietty petti
Ven�j� It�vallan, Ranskan voimat v�s�htyiv�t, ja kun Fredrik II oli
valloittanut Schweidnitzin, kadotti Maria Teresia kokonaan toivon
valloittaa takaisin Schlesia, �It�vallan helmi�, ja h�nen t�ytyi tehd�
Hubertsburgin rauha 1763, jossa Preussin valloitukset vahvistettiin ja
tunnustettiin samalla Preussin suurvalta-asema Saksassa.

Rauhanteko oli Maria Teresialle n�yryytt�v�. Olisi voinut odottaa, ett�

Kaunitz olisi saanut maksaa t�m�n n�yryytyksen, h�n kun oli ehdottanut
poliitista suunnitelmaa, jonka j�rkev�isyytt� oli syyt� ep�ill�. Mutta
niin ei ollut asian laita. Kaunitz oli entist� suuremmassa suosiossa.
Sen tapaista pikkumaisuutta ei Maria Teresiassa ollut, ja h�n k�sitti
t�ysin, ett� suuren valtiomiehen neroa tarvittaisiin nyt enemm�n kuin
koskaan ennen parantamaan kaikkia niit� halkeamia, jotka onneton sota
oli tuottanut yhteiskuntarakennukseen. Maria Teresia toimi yht�
innokkaasti maansa hyv�ksi rauhan j�lkeen kuin sodankin aikana, eik�
ulkopolitiikassakaan tapahtunut muutoksia l�hinn� seuraavana aikana.
Kenties saattaa kuitenkin jo silloin huomata jonkunlaista ep�r�imist�
p��t�sten tekemisess� ja taipumusta j�tt�� t�rkeit� asioita ruhtinas
Kaunitzin p��tett�viksi. T�m� muutos Maria Teresiassa esiintyy selvin
piirtein vasta er��n tapauksen j�lkeen, joka muodostaa k��nteen h�nen
hallituksessaan, ja joka samalla j�rk�hytti koko h�nen olentoansa sen
perusteita my�den. Sen surun j�lkeen, joka h�nt� silloin kohtasi, ei
h�nest� en�� koskaan tullut sit�, mik� h�n oli ollut.

Syyn� siihen ett� lahjakkaasta naisesta niin harvoin tulee todellinen

henkinen nero on v�hemmin se, ett� h�nen henkiset ominaisuutensa ovat
_liian heikot_ el�m�n taistelussa kuin se, ett� h�nen tunteensa ovat
_liian voimakkaat_. Maria Teresiankin suurenmoinen henki on todisteena
t�st� v�itteest�.

* * * * *

Suurilla juhlallisuuksilla vietettiin Innsbruckissa Maria Teresian

l�hinn� vanhimman pojan arkkiherttua Leopoldin ja espanjalaisen
prinsessan Luisan vihki�isi�. N�m� juhlallisuudet keskeytyiv�t, kun
keisari Frans �kki� sai halvauksen ja kuoli vanhimman poikansa
arkkiherttua Josefin k�siin. T�m� tapahtui elokuun 18 p:n� 1765.

Maria Teresia oli tuskasta murtunut. H�n tahtoi luopua hallituksesta,

oli v�linpit�m�t�n kaikesta. Ainoastaan Josefin ja Kaunitzin yhteiset
ponnistukset saivat h�net j��m��n paikalleen, mutta Josef nimitettiin
apuhallitsijaksi, ja alussa j�iv�t kaikki toimet h�nen huostaansa.

Maria Teresia ei mielest��n voinut toimittaa kyllin suuria ulkonaisia

surun merkkej�. Teatterit suljettiin, syvin surupuku otettiin
k�yt�nt��n, messuja ja hartaushetki� k�skettiin pit��. Keisarinna kielsi
hovinaisia ihomaaliakin k�ytt�m�st�. T�m� her�tti suurta paheksumista
aikana, jona ihomaali kuului toalettiin. Kauniin ruhtinatar Auerspergin
sanotaan loukkaantuneena huudahtaneen: �Onko mahdollista, ett� omat
kasvonpiirteetk��n eiv�t en�� ole vallassamme? Ja kuitenkin olen ne
saanut Jumalalta, eik� valtiolta.�

N�ytti aluksi silt� kuin keisarinna olisi menett�nyt ty�halun ja kaiken

maan ja valtakunnan harrastuksen. H�n oli sanonut aina pelk��v�ns�
ep�r�imist�. Nyt oli se pelko k�ynyt toteen ja h�n n�ytt�ytyi heikoksi
ja ep�varmaksi p��t�ksi� tehdess��n. Olisipa melkein taipuvainen
luulemaan, ett� Frans Stefan oli ollut h�nen neuvonantajansa
valtioasioissa, ellei tiet�isi p�invastaista. Suuressa surussaan n�ytti
h�n melkein sit� itsekin uskoneen, ja h�n soimaamistaan soimasi itse��n
siit�, ettei h�n ollut puolisolleen ollut siin� m��rin kaikki, kuin
h�nen olisi tullut olla. Mutta n�m� soimaukset olivat ainoastaan surusta
kiihtyneen mielikuvituksen luomat. Olemme jo maininneet ett� heid�n
avioliittonsa p��piirteiss��n oli onnellisimpia, mit� voi ajatella.
Maria Teresian etev�mmyys oli tosin h�nest� tehnyt hallitsevan, mutta
h�n rakasti ja ihaili puolisoaan. Vuosien kuluessa k�vi keisari yh�
my�ntyv�mm�ksi ja hallitustoimille v�linpit�m�tt�m�mm�ksi.
Seitsenvuotisen sodankin huolestuttavana aikana saattoi h�n kuluttaa
aikansa tieteellisill� diletanttitoimilla ja mielihuvituksellaan
mets�styksell� uhraamatta tuntiakaan hallitusasioihin. H�n vet�ytyi yh�
enemm�n pois hovistakin. H�n ei tainnut koskaan esiinty� niin
arvokkaasti, kuin keisarin tuli, jonka vuoksi h�neen useinkaan ei pantu
huomiota. Kerrotaanpa muun muassa ett� h�n er��n� iltana hovijuhlassa
istuutui kauvas alhaalle saliin. Muutamat naiset l�heisyydess� nousivat
paikoiltaan. �Ei, j��k�� kaikella muotoa istumaan�, sanoi keisari,
�istun vain t�ss� odottamassa hovin poisl�ht��. Hovilla tarkoitan�,
lis�si h�n hyv�ns�vyisesti, �puolisoani ja lapsiani�.

Aika kuitenkin osittain parantaa syvimm�tkin surut. Maria Teresiakin

tyyntyi, ja kaikki alkoi taas v�hitellen kulkea entist� uraa. Ty�kyky ja
harrastukset palasivat. Kuitenkaan ei h�nest� koskaan tullut entist�ns�.
H�n totteli neuvonantajiaan, etup��ss� Kaunitzia, toisinaan enemm�n kuin
tahtoikaan. H�ness� oli tunnollisuuden p��tt�m�tt�myytt�, joka kenties
oli luontaista, mutta jonka h�n sit� ennen oli voittanut voimakkaalla
tahdollaan. Mutta jos h�nen tahtonsa olikin heikontunut, oli se
kuitenkin viel� siksi luja, ett� sen jyrk�sti erotti h�nen
apuhallitsijansa tahdosta.

Maria Teresian vanhin poika, Josef, tuli is�n kuoltua keisariksi. H�n
oli harvinaisen lahjakas, eik� jalompaa miest� koskaan liene n�hty
valtaistuimella. H�n oli �idilt��n perinyt rakkauden maahan ja kansaan,
h�nen halunsa parantaa alamaisten asemaa, h�nen ter�v�j�rkisyytens� ja
h�nen muistinsa. Sit� paitsi oli h�n varhaisimmasta lapsuudesta saanut
oppia kaikkea, mit� prinssi tulevaan kutsumukseensa tarvitsi. Maria
Teresia oli siksi paljon k�rsinyt omasta oppimattomuudestaan, ett� h�n
koetti hankkia perilliselleen kaikkea mahdollista opetusta. Josef oli
sit� paitsi is�lt��n saanut hyv�n taloudellisen ymm�rryksen ja h�n taisi
s��st��, jota Maria Teresia ei lainkaan voinut, hyv�st� tahdostaan
huolimatta. Mutta Josef rakasti rahaa ainoastaan maansa t�hden, ja kun
h�nen is�ns� oli tehnyt h�net p��perillisekseen, lahjoitti h�n
anteliaasti koko perint�ns�, 22 miljoonaa guldenia, it�valtalaiselle
valtiolle, parantaakseen jossain m��rin sen huonoja raha-asioita.

Valistusfilosofian opetukset olivat tunkeutuneet vanhaan

habsburgilaiseenkin hoviin ja nuoresta Josefista oli tullut niiden
innokas puolustaja. N�m� valistusopetukset ovat suuri edistys, mutta
niiden heikkoutena on jonkunmoinen nuorekas pintapuolisuus ja
historiallisen k�sityksen puute. Sen todistavat selv�sti Josefin
uudistuspuuhat. Ter�v�n�k�isyydell��n huomasi h�n heti puutteet, ja
h�nen vilkas �lyns� keksi heti ehdotuksen niiden parantamiseksi. Mutta
siin� kohdin otti h�n harvoin lukuun ne lukemattomat pikkuvaikeudet,
joista ainoastaan harkinnalla ja varovaisuudella v�hitellen voidaan
selvit�.

Maria Teresialle olivat h�nen poikansa uudet aatteet osittain vieraat,

osittain h�n niit� kannatti, mutta kaikkia uudistuksia toimeenpantaessa
vaati h�n varovaista menettelytapaa. Mutta t�m� suuri valtiomieshyve
puuttui Josefilta. Maria Teresia oli etup��ss� _k�yt�nn�llinen_, Josef
taasen oli kuten uusi aikansa etup��ss� _tietopuolinen_.

Josefilta puuttui my�skin toinen h�nen �itins� suurista ominaisuuksista.

Maria Teresia voi nimitt�in halukkaasti kuunnella jotain mielipidett� ja
sit� tarkalleen tuumia, vaikka se oli h�nen omalle taipumukselleen
vastainen. Siit� oli se terveellinen seuraus, ett� jokainen antoi
h�nelle sen neuvon, jota piti hy�dyllisimp�n�, eik� sit�, jonka h�n
luuli keisarinnaa miellytt�v�n. Josef sit� vastoin kuunteli mieluimmin
itse��n ja niit�, jotka olivat samaa mielt� kuin h�n, vaikka h�nen
�itins� jo aikaisin huomautti h�nt� t�st� virheest� -- tavallisimmasta
virheest�, sill� todella voikin sanoa, ett� Maria Teresian vapaus
ennakkoluuloista t�ss� kohdin on kiitosta ansaitseva, harvinainen hyve.

Josefin itsekyll�isyyteen liittyi my�skin kiusallinen, ivallinen olotapa

ja kiitollisuuden puute. N�ist� virheist� Maria Teresia syytt��
poikaansa. �Olkoon sinulla mit� luonnonlahjoja tahansa, se ei kuitenkaan
ole mahdollista, ett� kokemus ja muisto menneisyydest� ja nykyisyydest�
niin ovat sinun hallussasi, ett� voit tehd� kaikki itse.... On jo aika
lakata l�yt�m�st� nautintoa tuosta sanansaivartamisesta, noista
sukkelista puheparsista, jotka ainoastaan tarkoittavat toisten
n�yryytt�mist� ja tulemista naurunalaisiksi, sill� senkautta sin�
karkoitat kaikki kunnon ihmiset ja toimit ik��nkuin ihmiskuntaa ei
ansaitsi kunnioittaa ja rakastaa.� Etemp�n� samassa kirjeess� sanoo h�n,
ett� poika on henkinen keikailija, joka keikailee sukkeluudellaan,
aivankuin h�nen sisarensa Elisabet kauneudellaan.

Maria Teresia voi lausua pojalleen totuuden. Se ei kuitenkaan est�nyt

Josefia olemasta h�nelle rakkaampi kaikkia muita h�nen lapsiansa. H�n ei
voinut el�� ilman Josefia, ja h�n ei toivonut mit��n niin hartaasti kuin
tehd� Josefille mieliksi. H�nen hellyytens� palkittiin. Josef II ei
koskaan laannut rakastamasta ja ihailemasta �iti��n.

Ja kuitenkin oli heid�n yhteishallituksensa kumpaisellekin alituisena

eripuraisuuden ja surun l�hteen�. Se k�y jo selville Josefin luonteesta.
H�n edusti kaikkea uutta, halusi muutoksia, Maria Teresialla taas oli
luonnollista, k�yt�nn�llist� viisautta, ja siihen yhtyi lis��ntyv�n ij�n
haluttomuus muutoksiin. Josef oli radikaali, Maria Teresia
konservatiivi.

Kirkollisissa asioissa huomaamme Josefin olevan suvaitsevaisuuden

korkeammalla kannalla. Maria Teresia oli ylip��ns� suvaitsematon, mutta
h�nell� oli erityisiss� tapauksissa vapaamielinen katsantokanta, eik�
h�n vastustanut jesuittien karkoittamista 1773. Kuitenkin h�n ensin
tarkkaan punnitsi asiaa ja p��tti omin p�in, ett� heid�n suuri
omaisuutensa k�ytett�isiin perusrahastoksi koulua varten. Samoin h�n
vastoin yliopiston tahtoa sai aikaan sen, ett� protestantteja saisi
arvoittaa samojen ehtojen mukaan kuin katolilaisia.

Kuten poikansa, harrasti h�nkin kansan opetusta. Saganin rovasti, Johan

Felbiger, kutsuttiin 1774 Wieniin j�rjest�m��n it�valtalaista
kansakoululaitosta. Maria Teresia n�ytti itse esimerkki� perustamalla
tiluksilleen kansakouluja, joissa h�n k�vi rohkaisten opettajia ja
oppilaita. Kaunotaiteellista aistia, lukuunottamatta musikaalista, ei
Maria Teresialla oikeastaan ollut, mutta musikilla oli h�nen aikanansa
kultakautensa. Gluck, Haydn, Mozart esitt�v�t h�nelle s�vellyksi��n.
Muut kaunotaiteet kukoistivat kuitenkin seurauksena koko siit�
suuremmasta henkisest� eloisuudesta, joka h�nen hallituksensa aikana ja
suureksi osaksi h�nen persoonallisen osanottonsa kautta, virtaili l�pi
it�valtalaisen valtion. Kaunitz sit�vastoin suosi kaikkia kaunotaiteita,
ja oikeastaan h�nen huolenpitonsa kautta perustettiin 1773 taideakatemia
Wieniin.

Tapojen parannuksesta piti keisarinna edelleenkin suurta huolta. H�n

menetteli monen mielest� joskus ep�viisaalla innolla. H�n sekaantui
usein yksityisten olosuhteisiin ja pakoitti naimisiin ihmisi�, joilla ei
siihen ollut halua. Viel�p� h�n lienee perustanut n. k.
siveellisyys-toimikunnan, jonka toiminta kuitenkin on h�m�r� ja jonka
olemassa-oloakin on ep�ilty.

My�skin annettiin asetuksia kaupan ja elinkeinojen edist�miseksi,

joskohta ne olivat yht� puutteellisia kuin kaikki sentapaiset asetukset
siihen aikaan.

Sit�vastoin vastusti Maria Teresia virastojen perinpohjaista

uudistamista, jota Josef halusi. Ainoastaan muutamia pienempi� muutoksia
tehtiin. Uusi valtioneuvosto oli Kaunitzin ehdotuksen mukaan sit� ennen
perustettu.

Meit� ihmetytt�� enemm�n se, ett� Maria Teresia niin vastahakoisesti

my�ntyi parannuttamaan yll�mainittua rikoslakia siihen suuntaan, ett�
kidutus ja muut julmat rangaistukset poistettaisiin. H�nen poikansa
mielipide ja oma hyv�syd�mmisyytens� saivat kuitenkin viimein voiton
h�nen t�ss� kohdin ennakkoluulojen piment�m�st� ymm�rryksest��n.

H�net pakoitettiin vastoin tahtoansa s��t�m��n vero juoma-aineksista,

joka vero k��nsi monen alamaisen syd�men Maria Teresiasta h�nen viime
vuosinaan. Maria Teresia oli v�hitellen _lakkauttanut maaorjuuden_ ja
p�iv�ty�pakon saksalaisista maakunnista muiden uudistusten rinnalla.
Suuri kurjuus, joka vallitsi seitsenvuotisen sodan ajoilta _B�hmiss�_,
kehoitti h�nt� kiiruhtamaan er��n p��t�ksen toimeenpanemista, jonka
p��t�ksen h�n oli tehnyt jo aikoja sitten, nimitt�in panna siell�
toimeen samat muutokset. Mutta kumma kyll� onnistui h�nen
neuvonantajiensa tehd� kokemattomasta Josefista keisarinnan p��t�ksen
vastustajan. Maria Teresian t�ytyi luopua aikeestaan, vaikka se h�neen
syv�sti koski. H�n ei en�� ollut kyllin voimakas panemaan toimeen
p��t�st� vastoin sek� pojan ett� neuvonantajien tahtoa. H�n kirjoittaa
siit� pojalleen Ferdinandille 13 p:n� helmik. 1771: �B�hmin asiat
tuottavat minulle paljon surua ja eritt�inkin senvuoksi, ett� keisari ja
min� emme ole yksimieliset keinoista, joita tulisi k�ytt��. Noita
ihmisraukkoja sorretaan ja itsevaltaisuus, josta he k�rsiv�t, on
tunnettu ja todistaa sit�, ett� toiset periaatteet ovat otettavat
k�yt�nt��n. Aijoin juuri panna ne toimeen, kun �kki� b�hmil�iset
tilanomistajat, joihin, sivumennen sanottuna, kaikki ministerit
kuuluvat, saattoivat keisarin j�lleen ep�ilem��n. Milloin mill�kin
verukkeella tiesiv�t he siirt�� koko toimen kahta vuotta edemm�ksi.�
Keisarinnasta oli vaikeaa tukahuttaa v�kivallalla talonpoikain kapina,
joka h�nen mielest��n oli oikeutettu, ja se teki h�nen viimeisen
hallitusaikansa synk�ksi.

Josefin osalla oli eritt�in hovikunta ja sotalaitos, mutta Maria Teresia

ei voinut olla n�ihinkin asioihin sekaantumatta ja toimimatta useinkin
vastoin Josefin tahtoa. T�m� oli s��st�v�inen ruhtinas, itsell��n
h�nell� ei ollut suuria vaatimuksia ja h�n tahtoi tuoda hoviin samat
yksinkertaiset tavat, kuin h�nen omansa olivat. Maria Teresia ei pit�nyt
n�ist� muutoksista, ja kun Josef s��st�v�isyyden innossa rupesi
v�hent�m��n palkkoja ja erityisi� palkkioita, oli h�n Maria Teresian
mielest� kiitt�m�t�n vanhoja palvelijoita kohtaan. Josefin toimenpiteet
olivat viisaat, sill� Maria Teresia oli usein ollut palkitessaan
ymm�rt�m�tt�m�n antelias.

Sotajoukkoon uhrasi Josef sit�vastoin suuria summia. Huomattavia

muutoksia tehtiin toimeliaan Lascyn johdolla. Maria Teresaan mielest�
poika liian paljon piti huolta sotajoukosta muiden alamaisten
kustannuksella. Kaunis piirre keisarinnassa oli se, ett� h�n tahtoi
perustaa kouluja sotilaillekin. H�n oli jo hallituksensa aikana suuresti
edist�nyt upseerien sivistyst�. H�nen aikansa ei kuitenkaan ymm�rt�nyt,
kuinka t�rke� on sivistynyt sotajoukko, ja h�nen ehdotuksensa hyl�ttiin.

Viel� kire�mp��n suhteeseen joutuivat �iti ja poika _ulkopolitiikan_

johdosta.

Ruhtinas Kaunitz oli keisarinnalle ehdottanut l�henemist� Preussiin.

Maria Teresia ei voinut vapautua vihastaan Fredrik II:sta kohtaan. Ja
h�n koetti viimeiseen asti est�� Preussin kuninkaan ja keisari Josefin
yhtymist�. Se tapahtui kuitenkin h�nen tahdostaan huolimatta Neisess�
1769 ja uudistettiin seuraavana vuonna.

Suuri valtiollinen kysymys koski silloin Puolan kuningaskuntaa. Oli

selv��, ett� Ven�j�n kunnianhimoinen yksinvaltias, Katarina II, pyrki
t�m�nkin maan vallitsijaksi. It�valta ja Preussi eiv�t tainneet
v�linpit�m�tt�min silmin katsella Ven�j�n aikeita. Heid�n
velvollisuutensa olisi ollut tukea Puolan horjuvaa valtaistuinta, mutta
Fredrik II keksi toisen keinon kumota Katarinan suunnitelmat, nimitt�in
_Puolan jakamisen_ sen kolmen naapurin kesken, Ven�j�n, Preussin ja
It�vallan. Kun Maria Teresia ensin sai n�ist� ehdotuksista vihi�,
kielt�ytyi h�n lujasti niihin osaa ottamasta. H�nen ymp�rist�ns� oli
samaa mielt� kuin h�n. Toivottiin saatavan Turkista, Ranskasta,
Englannista apua Ven�j�� vastaan. Tultiin kuitenkin huomaamaan, ett�
n�m� vallat eiv�t voineet tahi eiv�t tahtoneet antaa apuaan. Turkki oli
kauvan k�sitt�nyt, mik� vaara Ven�j�lt� uhkasi, ja oli n�hnyt parhaaksi
kannattaa Puolaa, jossa Ven�j� harjoitti suurta vaikutusvaltaansa.
Vuonna 1768 julisti siis Turkki Ven�j�lle sodan. Mutta t�m� sota oli
Ven�j�lle yht�mittainen voittosarja. Sek� Preussi ett� It�valta tulivat
toden teolla levottomiksi pel�ten ven�l�isen j�ttil�isen saavan varmaa
jalansijaa Balkanniemell�, josta olisi vaaraa sek� eurooppalaiselle
tasapainolle ett� n�iden molempien valtain kehitykselle. Silloin esitti
Fredrik II ehdotuksensa Puolan jaosta. Aivan uusi ei t�m� ehdotus ollut.
Jo Ruotsin kuningas Kaarlo X oli, kuten tietty, sit� ajatellut.
Kunnianhimoinen Saksin kuuriruhtinatar Maria Antonia, oli 1763 esitt�nyt
samantapaisen ehdotuksen Maria Teresialle, joka kuitenkin oli vastannut
jyrkk��n kielt�v�sti semmoiseen toimenpiteeseen. Nyt ehdotti Fredrik II,
ett� Ven�j� luopuisi valloituksistaan Turkissa saaden korvaukseksi osan
Puolaa. Katarina II suostui heti ehdotukseen, ja Preussi ja Ven�j�
tekiv�t liiton helmikuulla 1772. Sulttaani oli tosin tarttunut aseisiin
Puolaa kannattaakseen, mutta h�nen tappionsa oli muuttanut aseman, ja
nyt h�n n�ki Puolan jaossa pelastuksensa.

It�valta oli sopimuksen kautta yhdistetty Turkkiin ja oli t�lle vallalle

luvannut edullisen rauhan. Kuinka olisi se voinut t�ytt�� t�m�n
sopimuksen muuten kuin liittym�ll� Fredrik II:sen jakoehdotukseen?
Eiv�tk� It�valta ja Turkki voineet toivoa, ett� Englanti niiden t�hden
j�tt�isi siirtomaapolitiikkansa, tahi ett� Ranska rappeutuneine
raha-asioineen ryhtyisi sotaan niiden hyv�ksi. T�st� huolimatta ep�r�i
It�valta politiikassaan. Jos olisi voitu saada Schlesia takaisin
antamalla Preussille osa Puolasta, mutta muu olisi j��nyt koskematta,
olisi mieluummin suostuttu. V�hitellen asettuivat sek� Josef ett�
Kaunitz kuitenkin Fredrik II:sen jakoehdotuksen puolelle. Ainoastaan
Maria Teresia kielt�ytyi. H�nt� ahdistettiin moitteilla. Mik� olisi
seuraus It�vallan kiellosta? Ett� Preussi ja Ven�j� kahden jakaisivat
saaliin. Eih�n toki It�valta yksin voinut tarttua aseisiin Puolan
itsen�isyyden puolustukseksi! H�n taipui, mutta jakoehdotuksen
suunnitelmaan on h�n kirjoittanut seuraavat merkilliset sanat: �Min�
suostun, koska niin monet suuret ja viisaat miehet sen tahtovat, mutta
kuoltuani n�hd��n, mik� tulee olemaan seurauksena t�st� kaiken t�h�n
asti pyh�n� ja oikeana pidetyn loukkaamisesta.� Kuvaavaa h�nen
kannalleen on my�s se, mit� h�n kirjeess� 17 p:lt� syysk. 1772 uskoo
pojalleen Ferdinandille. H�n lausuu �ett� t�m� onneton jako on maksanut
h�nelle 10 vuotta h�nen el�m��ns�. Saatpa n�hd�, jatkaa h�n, �t�m�n
asian koko onnettoman kulun. Kuinka kauvan olenkaan koettanut sit�
vastustaa! Ainoastaan turkkilaisten vastoink�ymiset, jotka seurasivat
toisiaan isku iskulta, mahdottomuus saada apua Ranskalta ja Englannilta,
todenn�k�isyys saada yksin k�yd� sotaa sek� Ven�j�� ett� Preussia
vastaan, kurjuus, n�l�nh�t� ja h�vitt�v�t taudit maissani pakoittivat
minut my�ntym��n t�h�n onnettomaan ehdotukseen, joka luo varjonsa yli
koko hallitukseni. Jumala suokoon, ettei minua toisessa maailmassa
asetettaisi edesvastuuseen t�st� teosta! Tunnustan sinulle, etten n�e
miss��n loppua t�lle asialle, niin se painaa syd�nt�ni, seuraa minua ja
katkeroittaa muutenkin synk�t p�iv�ni. Minun t�ytyy jo heret� siit�
puhumasta, jotten joutuisi liian suuren levottomuuden ja surumielisyyden
valtaan.�

It�valta sai t�ss� Puolan jaossa Galizian, jossa oli 2 1/2 miljoonaa
asukasta. Josef oli eritt�in tyytyv�inen, matkusti katsomaan uutta
valtakuntaansa ja teki lukuisia suunnitelmia, joita h�nen �itins� ei
hyv�ksynyt. H�n tahtoi muun muassa vaihtaa Alankomaat Baijeriin, ja se
olisi h�nelle kenties onnistunut, ellei Fredrik II olisi ruvennut sit�
vastustamaan ja antanut sotajoukkonsa hy�k�t� B�hmiin. Maria Teresia,
joka ei tahtonut n�hd� toista verist� sotaa, sai poikansa luopumaan
aikeistaan ja tekem��n rauhansopimuksen Tescheniss� 1779. Maria Teresia
oli sit� ennen saanut kest�� monta kovaa hetke�. It�vallan sotajoukko ei
voinut, kaikista parannusponnistuksista huolimatta, kilpailla Preussin
sotajoukon kanssa ja Maria Teresia oli kylliksi k�rsinyt niist� monista
tappioista, jotka h�nen sotajoukkonsa oli saanut kest�� seitsenvuotisen
sodan aikana. Kirje h�nen pojalleen Leopoldille 12 p.lt� maalisk. 1778
kuvaa selv�sti sit� levottomuutta, joka h�ness� vallitsi. �Aika on
kallis�, kirjoittaa h�n, �ei mik��n muu valta voi antaa meille bona
officia'nsa. Ven�j�n ja Ranskan pit�isi se tehd�, mutta ne ovat molemmat
omiin asioihinsa kiintyneet ja enemm�n preussil�iset kuin
it�valtalaiset. Niit� ei voi siit� soimata, sill� heid�n asemassaan
ajattelisimme me samoin. Olenpa valmis halventamaan nime�ni ja
suostumaan heikkouden tekoon pelastaakseni valtakunnan. Ainoastaan t�m�
ajatus minua tukee asemassani, mutta kun miekka kerran on paljastettu,
on syyt� pel�t� ettei sit� pian j�lleen tuppeen pistet�. -- Olen t��ll�
yksin�ni, voinpa sanoa ilman neuvonantajia, koska keisari (Josef II) jo
muutamia vuosia on alituisesti matkustellut.� -- -- Teschenin rauha oli
voitto Maria Teresian sovinnolliselle ja varovaiselle politiikalle.

Josef k�vi Katarina II:sen luona ja teki monta muutakin matkaa, joka
suinkaan ei Maria Teresiaa miellytt�nyt, sill� h�nen mielest��n Josef
olisi paremmin hy�dytt�nyt maataan pysym�ll� kotona. Mutta nuorekas
keisari tahtoi hankkia itselleen kokemusta ja my�skin valtiollisia
yst�vi�.

Kaikesta t�st� k�y selville, ett� yhteishallinto tuotti �idille ja

pojalle suuria ristiriitaisuuksia, Josef pyysi pari kertaa p��st�
hallituksesta, jossa h�n mielest��n oli liiallinen henkil�. Niin h�n
esim. jo 1769 kirjoitti �idilleen kiivauden hetken�: �En ole mit��n,
enk� valtio-asioissa edes ajatteleva olento, minun vain tulee kannattaa
kaikkia Teid�n toimenpiteit�nne ja mukautua kaikessa tahtoonne.�
Kirjeiss��n veljelleen Leopoldille, joka is�n kuoleman j�lkeen oli
tullut Toscanan suurherttuaksi, lausuu h�n peittelem�tt� katkeruutensa
siit�, ett� keisarinna on niin haluton kaikkiin muutoksiin ja ett� h�n
yksin tahtoo m��r�t� kaikki. Maria Teresiakin k�rsi n�ist�
ristiriitaisuuksista ja tahtoi usein vet�yty� pois. Mutta samalla arveli
h�n velvollisuudekseen j��d� paikalleen. H�n oli huolissaan poikansa
uhkarohkeista yrityksist� ja n�ki tulevaisuuden pime�n�.

Maria Teresian _perhe-el�m�ss�_ oli n�in� vuosina suru ja ilo

vaihdellut. Kuudestatoista lapsestaan oli h�n kadottanut nelj� pienen�,
tyt�r, Johanna, kuoli 1762, toinen, Josefa, vuonna 1768, jolloin h�nen
oli solmittava avioliitto Neapelin kuninkaan kanssa; muut eliv�t h�nt�
kauvemmin. Itse onnellisena avioliitossaan h�n aina innokkaasti harrasti
avioliittojen perustamista, eik� mik��n ole luonnollisempaa kuin ett�
kaikki h�nen lapsensakin t�ss� suhteessa olivat h�nen huolenpitonsa
esinein�. Kruununperij� meni jo 1760 avioliittoon _Parman Isabellan_
kanssa.

T�m� prinsessa tuli kuin auringons�de Wienin hoviin seitsenvuotisen

sodan viimeisen� synkk�n� vuonna. Harvoin lienee luonto niin anteliaasti
jakanut lahjojaan ihmisolennolle. H�n oli kaunis, miellytt�v�, lahjakas,
tunteellinen ja harvinaisen ter�v�p�inen. H�nest� tuli koko hovin
lemmikki, keisari ja keisarinna koettivat kilvan voittaa h�nen
suosiotaan, h�nen puolisonsa jumaloi h�nt�. N�ytti silt� kuin olisi h�n
piakkoin voinut hallita koko hovia, koko valtakuntaa. Kuinka monta
itsen�ist� ajatusta ja tunnetta liikkuikaan t�ss� nuoressa naisessa!
Viel� t�n� p�iv�n�, lukiessa niit� harvoja h�nen kirjoituksiaan, jotka
ovat s�ilyneet, h�mm�styy sit� ter�v�n�k�isyytt�, omintakeisuutta ja
asiaintuntemista, jommoista harvoin tapaa niin nuorella ja
kokemattomalla henkil�ll�. Mutta t�ss� rikaslahjaisuudessa l�ytyi tumma
kohta, p��h�npisto. Isabella toivoi kuolemaa, oli el�m��n v�synyt, tunsi
itsens� hy�dytt�m�ksi t�ss� maailmassa. Kolme vuotta naimisen j�lkeen
luuli h�n kuoleman tulevan, sen h�n uskoi k�lylleen Marialle, jota
kohtaan h�n tunsi haaveilevaa ihailua. Ja kolmannella vuodella kuolema
tulikin. Isabella j�tti j�lkeens� suuren tyhjyyden. Josef ei koskaan
lakannut h�nt� suremasta ja kaikista muista naisista oli h�n
v�linpit�m�t�n. Aluksi oli h�n lohduttamaton. Isabellalle oli h�n
uskonut kaikki tuumat, joita h�n hautoi levottomassa mieless��n. H�nen
ainoana tyydytyksen��n oli lukea uudelleen h�nen kirjeit��n ja
muistiinpanojaan. Niiss� l�ysi h�n yht� l�mpim�� valtion menestyksen
harrastusta, kuin h�n itse tunsi, ja sit�paitsi ihmisrakkautta ja
ymm�rryst�, jota h�n ei voinut laata ihailemasta. H�nelle k�vi yh�
selvemm�ksi, mit� h�n oli kadottanut. H�n ei kuitenkaan saanut antautua
surunsa valtaan, sill� piakkoin h�net valittiin Rooman kuninkaaksi,
joten h�nelle varattiin oikeus tulla keisariksi is�ns� j�lkeen. H�nt�
kohdeltiin kaikkialla matkallaan Frankfurt am Mainiin mit� suurimmalla
hyv�ntahtoisuudella, mutta se ei voinut h�nt� rauhoittaa. H�n ei voinut
karkoittaa vaimonsa kuvaa mielest��n. �Te tied�tte, mitk� tunteet
minussa vallitsevat�, kirjoitti h�n �idilleen. �Te voitte k�sitt��
tilani ja surkutella onnetonta poikaanne, jonka ainoa lohdutus on Teid�n
osanottonne.� Maria Teresia etsi h�nelle uutta morsianta. H�n nai
Baijerin Josefan 1768. T�m� prinsessa ei ollut kaunis eik� lahjakas,
mutta voitti kaikkien suosion hyv�syd�mmisyydell��n. Josef kadotti
samana vuonna ainoan lapsensa Isabellan kanssa, tyt�n, jota h�n yksin
hoiti sairasvuoteella. Josefa kuoli 1775 isoonrokkoon, johon Isabellakin
oli kuollut, ja keisari j�i sitten leskeksi, vaikka �iti olisi toivonut
h�nen menev�n viel� kolmannen kerran avioliittoon. H�n n�ytt��
liittyneen viel� l�hemmin �itiins�, t�m�n el�m�n loppuaikoina.
Valtiollisissa asioissa oli �idill� oma mielipiteens�, mutta kaikessa
muussa alistui h�n poikansa tahdon alle.

�Erimielisyyden sattuessa meid�n molempien kesken, saa h�n aina tahtonsa

perille�, sanoi keisarinna, �parin tunnin kuluttua olen ep�toivoissani
siit�, ett� olen saattanut h�net levottomaksi.�

Maria Teresian toinen poika, kunnon Leopold, tuli Toscanan

suuriruhtinaaksi. Kolmas poika, Ferdinand, tuli 1771 Lombardian
kenraalikuvern��riksi. L�htiess��n sai h�n �idilt�ns� lavean
virkaohjeen, ja Maria Teresian kirjeiss� h�nelle on ylt�kyllin viisaita
neuvoja sek� h�nen yksityist� ett� julkista el�m��ns� varten. My�skin
h�n saa neuvon, ett'ei h�n ymp�rist�ss��n suosisi ainoastaan niit�,
jotka ovat h�nen kanssaan samaa mielt�. Kerran kirjoitti h�n: �min� n�en
ainoastaan polvistuvia ja v�hempiarvoisia ihmisi� ymp�rill�si, mutta
sinulla ei ole kokemusta eik� tarpeeksi k�rsiv�llisyytt�.� Sek� Leopold
ett� Ferdinand olivat naimisissa, ja Maria Teresia oli mit� hellin
anoppi ja oli ahkerassa kirjevaihdossa mini�idens� kanssa. Nuorin
pojista, Maximilian, v�hemm�n lahjakas mies, rupesi hengelliseen
s��tyyn.

Kaikki Maria Teresian tytt�ret olivat kuuluisat kauneudestaan.

Varsinaista perinpohjaista sivistyst� he eiv�t olleet saaneet. Vanhin,
Marianne, oli v�himmin kaunis, mutta lahjakkain. H�n oli sit�paitsi
hyvin kivuloinen, joten Maria Teresia tyytyi nimitt�m��n h�net suuren
luostarin abbedissaksi Pragiin. Toinen j�rjestyksess�, h�nen
lempitytt�rens� Maria, tuli oman mielens� mukaan naimisiin Saksin
prinssin Albertin kanssa, joka nimitettiin Unkarin maaherraksi. N�ytti
silt� kuin Maria Teresian olisi ollut vaikea erota t�st� tytt�rest��n.
H�n lausui my�skin, ett� Maria oli ainoa h�nen tytt�rist��n, jonka
onnesta avioliitossa h�n voi olla varma. Kolmea muuta tyt�rt��n piti
Maria Teresia itse politiikan uhrina. Maria eli Maria Kristina, joksi
h�nt� my�skin joskus kutsuttiin, ei kuitenkaan ollut saanut saksilaista
prinssi��n ilman vastustusta. Keisari Frans nimitt�in ei el�ess��n
tahtonut kuulla puhuttavankaan siit�, vaan tahtoi, ett� h�n menisi
naimisiin er��n sardinialaisen prinssin kanssa, joka oli h�nen oman
sisarensa poika. Keisarinnan mielest� h�nell� oli oikeus toteuttaa
tahtonsa valtiollisissa asioissa vastoin puolisoansa, mutta kun oli
kysymys yksityisist� asioista katsoi h�n velvollisuudekseen totella
keisaria. Sen h�n tekikin, kun keisari joskus, kuten t�ss� tapauksessa,
puhui lujuudella. Mutta kun h�n n�ki nuorten rakkauden, ei h�n voinut
olla toimetonna, ja h�n oli liian viisas diplomaatti ollakseen
onnistumatta sardinialaisen naimisen lykk��misess�, sen vanhan
diplomaattisen s��nn�n mukaan, ett� joka voittaa aikaa, voittaa kaikki.
Ja h�n voitti, vaikka tavalla, jota h�n v�himmin aavisti. Keisarin
kuolema teki sardinialaisen naimisen tyhj�ksi. Marraskuussa 1765
nimitettiin Saksin Albert Unkarin maaherraksi, ja huhtikuussa 1766
vihittiin h�n arkkiherttuattaren kanssa, joka �idilt��n sai mit�
rikkaimmat my�t�j�iset. L�htiess��n Pressburgiin sai h�nkin huomattavan
ohjeen, jossa Maria Teresia esiintoi el�m�nk�sityksens�. H�n neuvoo
tyt�rt��n alistumaan miehens� tahdon alle, sill� avioliiton onni, jatkaa
h�n, riippuu molemminpuolisesta l�hestymisest� t�ydell� luottamuksella.
Siihen tulisi tytt�ren ennen kaikkea pyrki�. H�nen t�ytyy varoa
ulkonaisesti liian kiivaasti n�ytt�m�st� rakkauttaan, sill� intohimoinen
rakkaus haihtuu pian. T�ytyy kunnioittaa toisiansa, olla uskollisia
tosiyst�vi�, silloin omistaa salaisuuden olla onnellinen avioliitossaan
ja voi yhdess� kantaa ne koetukset, jotka el�m� aina tuo muassaan.
S��dyllisyys vaatetuksessa, j�rjestys kodissa, hy�dyllisiss� toimissa
askaroiminen, jos kaikki t�m� otetaan huomioon, on vaimo miehellens�
mieliksi, ja mies viihtyy silloin paraiten h�nen luonansa. Maria Teresia
varoittaa tyt�rt�ns� ylpeydest�, pyyt�� h�nt� seurustelemaan
yst�v�llisesti kaikkien kanssa, niin alhaisten kuin ylh�istenkin,
el�m��n yksinkertaisesti, mutta olemaan vierasvarainen, koettamaan
voittaa unkarilaiset oppimalla heid�n kielens� ja kunnioittamalla heid�n
tapojansa. Maria Teresia k�vi usein tytt�rens� luona. Unkarilaisten
politillisissa asioissa k��ntyi h�n kuitenkin aina v�vyns� puoleen. H�n
ei semmoisissa tapauksissa luottanut tytt�rens� tietoihin. Sit�vastoin
luotti h�n v�vyyns�, ja Maria Teresia ei tehnyt h�nt� maaherraksi
ainoastaan saadakseen pit�� tyt�rt��n l�heisyydess��n. H�n teki sen
my�skin voittaakseen unkarilaiset. Juuri t�h�n aikaan Maria Teresia pani
toimeen yll�mainitun veroitus- eli urbariaalij�rjestelm�ns�, joksi sit�
tavallisesti kutsuttiin. Maaseutuv�est�, jonka vanha veroitusj�rjestelm�
oli saattanut ep�toivoon, tuli l�hetyst�iss� jalkaisin Wieniin pyyt�m��n
apua, samaan aikaan kuin unkarilaisen aateliston edustajat rukoilivat
kuningattarelta, ett� he saisivat v�kivallalla kukistaa kapinalliset
talonpojat. Aseteltiin tutkintolautakunta, joka ty�skenteli virke�sti ja
sai aikaan sen ett� verotaakkaa kevennettiin j�rjest�m�ll� veronmaksu
tarkoituksen mukaisesti. Mutta kun t�m� tapahtui valtiop�ivi�
kuulustamatta, vaadittiin suurta varovaisuutta, ja Maria Teresia pitikin
sent�hden tarkkaa huolta siit�, ett� nuori hovi Pressburgissa teki hyv�n
vaikutuksen. H�n ei mill��n muotoa tahtonut loukata unkarilaista
aatelistoa, jolle h�n oli kiitollisuuden velassa, ja jota kiitollisuutta
h�n ei milloinkaan unhottanut.

Maria Teresia sanoi tosin itse, ett� h�n usein tunsi olevansa ensi
sijassa �iti, sitten hallitsijatar, mutta sit� ei voi p��tt�� tyt�rten
avioliitoista, sill� niiss� politiikalla oli suuri sija. It�valta tahtoi
l�hesty� Espanjaa ja espanjalais-sukuisia italialaisia valtioita.
Sent�hden oli prinsessa Josefa jo kaksitoista vuotiaana 1763 luvattu
Neapelin kuninkaalle Ferdinandille, vaikka t�m�n kevytmielisen luonteen
Maria Teresia kyll� tunsi. Kirjoittipa h�n viel� t�m�n johdosta er��lle
yst�v�tt�relle seuraavat omituiset rivit: �Min� pid�n Josefaa politiikan
uhrina. Jos h�n vaan t�ytt�� velvollisuutensa Jumalaa ja puolisoaan
kohtaan ja pit�� huolta sielunsa pelastuksesta, niin olen min�
tyytyv�inen, vaikkapa h�n tuntisikin itsens� onnettomaksi.� Josefa kuoli
1768, kuten on mainittu. Neapelin kuningas sai silloin valita joko
Amelien tahi Karolinan. H�n valitsi vastoin Maria Teresian tahtoa
nuoremman, Karolinan, joka oli lahjakas prinsessa, sukkela ja vilkas.
Maria Teresia piti h�nt� eniten itsens� kaltaisena ja oli h�neen
suuresti kiintynyt. Siin� �idillisess� kirjelm�ss�, jonka h�n sai
l�htiess��n, saa h�n pontevan varoituksen olla sekaantumatta
hallitukseen. Maria Teresia luotti kuitenkin enemm�n h�nen kykyyns� kuin
sisarien. H�n kirjoittaa t�st�: �El� sekoitu yleisiin asioihin useammin,
kuin kuningas tahtoo, ja kuin voit olla h�nelle suuremmaksi hy�dyksi
kuin kukaan muu. Se on hyvin arka asia. Toinen �iti kehoittaisi ehk�
sinua koettamaan p��st� osalliseksi hallitukseen, mutta min� tunnen
liian hyvin sek� sen painon ett� sen vaikeudet tahtoakseni johtaa sinua
siihen suuntaan. Jos voit, niin on sinun velvollisuutesi palvella
l�himm�ist�si ja olla h�nelle hy�dyksi. Saakoot kaikki sinun luonasi
lievityst� huolissaan sen kautta, ett� kuuntelet valituksia ja lohdutat,
mutta ei mit��n saa tapahtua ilman kuninkaan hyv�ksymist� ja tyytymist�.
Jos h�n tahtoisi tehd� sinut osalliseksi hallituksesta ja ilmoittaa
sinulle toimenpiteit��n, puhua kanssasi, kuunnella neuvojasi, niin el�
koskaan kerskaile siit�, anna h�nelle kaikki kunnia maailman silmiss� ja
ole tyytyv�inen h�nen syd�mmeens� ja h�nen luottamukseensa, ainoat
hyv�t, jotka todella ovat verrattomat.� -- Maria Teresia kehoittaa
my�skin tyt�rt��n yksinkertaisuuteen, vaiteliaisuuteen ja
varovaisuuteen, tutustumaan italialaisten luonteeseen ja tapoihin,
v�ltt�m��n suosikkeja ja ennen kaikkea ottamaan huomioon uskonnon
s��nt�j�. N�iss� viimeksi mainituissa neuvoissa on paljon liioittelua
siihen n�hden, ett� Maria Teresialla oli taipumusta panna enemm�n arvoa
monien ulkonaisten katolilaisten menojen seuraamiseen kuin syvemp��n
kristilliseen luonteeseen. T�m�n h�nen taipumuksensa saa luultavasti
k�sitt�� vastukkeeksi sille kirkkoa vihaavalle suunnalle, joka juuri
t�h�n aikaan levisi Voltairin kotimaasta. -- Ett� Neapelin kuningatar
Karolina ei ollut sellaisen �idin arvoinen tyt�r, lienee kaikille
tunnettua. Maria Teresia ei kuitenkaan el�nyt kyll�ksi kauan n�hd�kseen
seurauksia siit�, ett� viisitoistavuotias, vilkas, l�mminsyd�mminen
neito yksin, vaikkapa hyvill� aikomuksilla ja hyvill� neuvoilla, vietiin
tavoiltaan turmeltuneeseen Neapelin hoviin. Maria Teresian elinaikana
oli kuitenkin aina hyv� suhde h�nen ja Karolinan v�lill�, mutta niin ei
ollut asian laita Amelien kanssa, joka joutui naimisiin Parman herttuan
kanssa. Maria Teresian neuvot t�lle tytt�relle osoittavat, ett'ei Amelie
koskaan ollut osoittanut mit��n korkeampia harrastuksia, mutta ett� �iti
piti h�nt� kilttin� ja my�ntyv�isen�. H�n oli levoton ainoastaan siit�,
kuinka h�n voisi miellytt�� viitt� vuotta nuorempaa prinssi�, joka oli
saanut erinomaisen kasvatuksen. Pianpa kuitenkin tuli n�kyviin ett�
kuusitoistavuotiasta Parman herttuaa, huolimatta siit� vaivasta, jota
oli k�ytetty h�nen kasvatukseensa, oikeastaan huvitti ainoastaan
kastanjojen paistaminen tahi juominen talonpoikien pidoissa, ja ett� h�n
antoi puolisonsa pit�� huolta hallitusasioista. Siit� tosin ei olisi
ollut niin paljon sanomista, jos Amelie olisi pystynyt t�h�n teht�v��n,
mutta h�n oli tuhlaavainen, ylpe� ja ymm�rt�m�t�n; my�ntyv�isyys, jota
h�n oli osoittanut Wieniss�, oli h�vinnyt. Espanjan hallitus valitti
h�nen tapaansa syrj�ytt�� herttuaa. Maria Teresia koetti parantaa
asemaa, mutta ainoastaan sill� seurauksella, ett� �idin ja tytt�ren v�li
t�ydellisesti rikkoontui.

Maria Teresian nuorin tyt�r, Maria Antoinette joutui jo 1765, kymmenen

vuoden vanhana kihloihin Ranskan Dauphinin, sittemmin Ludvig XVI:nen
kanssa. H�n sai ranskalaisen opettajan, ja joka vuosi l�hetettiin
tietoja h�nen kehityksest��n Ranskan hoviin. H�nkin sai runsaan osan
�itins� helli� neuvoja ja varoituksia, h�nkin, kuten useimmat Maria
Teresian tytt�rist�, enemm�n lahjakas kuin h�nell� oli korkeampia
harrastuksia, oli ylpe� ja k�skev�, kaunis ja miellytt�v�, h�nkin aivan
nuorena heitettiin kevytmieliseen hoviin onnellisesta perhe-el�m�st�.
Maria Teresia olisi tahtonut, ett� er�s vanhempi tyt�r, Elisabet, olisi
seurannut nuorinta Ranskaan tullakseen vanhan Ludvig XV:nen
kuningattareksi. H�n olisi t�m�n avioliiton kautta saanut tuen nuorelle
Maria Antoinettille huonomaineisessa Ranskan hovissa, mutta Ludvig XV ei
ollut halukas heitt�m��n kevytmielist� elintapaansa, ja kun isorokko oli
h�vitt�nyt Elisabetin kauneuden, ei en��n ollut t�t� naimahanketta
ajatteleminenkaan.

Iso-rokko[1], joka oli vienyt yll�mainitun prinsessa Josefan ja Josefin

molemmat puolisot, ahdisti my�skin keisarinnaa vuonna 1775. Ei koskaan
n�kynyt selvemmin, kuinka rakastettu h�n oli, kuin n�in� levottomuuden
p�ivin�, jolloin puoli Wieni� virtasi linnaan saamaan tietoja h�nen
terveydentilastaan. Vanhat kenraalit k�yskenteliv�t kyynelsilmin, h�nen
neuvonantajansa v��nteliv�t k�si�ns� levottomuudesta, ja keisari Josefia
ei voitu silm�nr�p�ykseksik��n saada v�istym��n �itins� sairasvuoteen
��rest�.
[1] Maria Teresia pani sitten l��k�rien vastustuksista huolimatta
englantilaiseen tapaan k�yt�nt��n rokotuksen keisarillisessa huoneessa,
jota esimerkki� useat sitten seurasivat.

H�n pelastui, ja viel� h�n oli viisi vuotta valtion per�sint�

hoitamassa.

Voimat olivat kuitenkin tuntuvasti v�henneet, ja h�n vanhentui nopeasti

seuraavina vuosina. H�nt� rupesi vaivaamaan hengen ahdistus ja
ainoastaan vaivaloisesti h�n taisi kulkea portaita yl�s. Maria Teresia
ei ollut koskaan pit�nyt huolta terveydest��n ja k�ytti vastahakoisesti
l��kkeit�. H�n oli aina nukkunut akkunat avoimina ja kesti hovin
kauhuksi pahinta vetoa. Enenev�st� kivuloisuudestaan huolimatta ei h�n
tahtonut muuttaa elintapojaan. Syksyll� 1780 ilmestyi pahanlainen ysk�.
Keisarinna pyysi l��k�ri� suoraan sanomaan totuuden. H�n ei pelk�isi
kuolemaa. H�nelle sanottiin, ett� h�nen terveydentilansa antoi aihetta
pelkoon. Levollisella arvokkaisuudella valmistautui h�n viimeist� hetke�
varten. Yksityisasiansa j�rjesti h�n pienimpi� yksityiskohtia my�ten[1].
Yleiset asiat j�tti h�n Josefille, joka kuitenkaan viimeiseen asti ei
tahtonut uskoa, ett� �idin tila olisi hengenvaarallinen. H�n
pysyttelikin ylh��ll�, vaikka h�n oli heikko ja h�nt� vaivasivat kovat
tukehtumiskohtaukset. H�n kokosi ne lapsistansa ymp�rilleen, joiden oli
mahdollista tulla Wieniin, puhui ja varoitti heit�. Josefin kanssa puhui
h�n kauan ja usein yksin. Kun Josef er��n� iltana ainoastaan vaivalla
voi hallita ��nt�ns�, sanoi h�n: �Tuo ��ni ei ole minun korviani varten,
se voi saada minut luopumaan p��t�ksest�ni olla levollinen kuolemassa.�
Keisarinna nautti ehtoollisen ja sai viimeisen voitelun. Viel� 28
p�iv�n� marraskuuta istui h�n ylh��ll�, lastensa ja yst�viens�
ymp�r�im�n�. Puhelu sujui kankeasti. Pitk�t hetket ��nett�myytt�. �Elk��
uskoko�, sanoi keisarinna vihdoin, �ett� minun tunteeni teit� kohtaan on
muuttunut n�in� kahtena viime vuorokautena, ja ett'en rakasta teit�
niinkuin ennen, mutta min� olen antanut teid�t Jumalalle ja kaikki, joka
on minulle kalleinta ja jota minun on vaikea j�tt��. Sent�hden katselen
rauhallisesti teit� kaikkia.� H�nell� oli monta vaikeata
tukehtumiskohtausta, ja luuli olevan l�hell� kuolemaa. �Tuleeko viel�
vaikeampaa?� kysyi h�n.

[1] Testamentissaan m��r�si h�n melkoisen summan koulurahastoa varten.

Illemmalla ei h�n tahtonut totella lastensa kehoitusta, kun n�m�

pyysiv�t h�nt� nukkumaan. �Te tahdotte minua nukkumaan, samalla kuin
min� joka hetki odotan kutsumusta tuomarini eteen. Min� pelk��n
nukkumista, sill� min� en tahdo tulla yll�tetyksi, min� tahdon avoimin
silmin n�hd� kuoleman tulevan.�

Kului kuitenkin viel� vuorokausi, jonka aikana keisarinna monta tuntia

t�ydess� tajussa istuen patjojen nojassa, osasi puhua lastensa kanssa.
29 p�iv�n illalla meni h�n vaivalla nojatuolista vuoteeseen, johon h�n
voimatonna vaipui. Yritettiin asettaa h�net paremmin yl�s. Josef kysyi,
lep�sik� h�n huonosti. Maria Teresia my�nsi, mutta sanoi lep��v�ns�
kyllin hyv�sti kuollaksensa. Muutama kiivas hengenveto, ja mahtava
keisarinna oli kuollut.

* * * * *

Tajunnan nopeus, syv� ihmistuntemus, taito mukautua olosuhteisiin,

k�yt�nn�llinen j�rki, kas siin� omaisuuksia, jotka muodostavat
kelvollisen hallitsijan tai valtiomiehen. Kaikki n�m� ominaisuudet ovat
enemm�n kuin kerran olleet naisilla, jotka sallimus on asettanut
johtamaan kansojen kohtaloja. Muinaisuuden h�m�r�ss� n�kyy Artemisia ja
Zenobia, Pohjoismaiden historia kertoo unionikuningattaresta,
Margaretasta, Ranskan Kastilian Blanchesta, Beaujeun Annasta ja Albretin
Johannasta, Espanja voi esiintuoda jalon Isabellan, Englanti ylpe�n
neitsytkuningattaren Elisabetin, ja Ven�j� itsevaltiaan Katarina II:sen.
Maria Teresia on eturiviss� n�iden suurten hallitsijattarien joukossa.
Ei kukaan heist� voita h�nt� luonteen puhtaudessa ja voimassa.

Johanna d'Arc.

Hastingsin taistelu 1066 ja se ett� Normandian herttua oli valloittanut

Englannin, oli syyn� sotaan, joka pitempine tahi lyhempine
v�li-aikoineen kesti vuosisatoja Ranskan ja Englannin v�lill�. Se sai
alkunsa l��nityskiistoista, sitten tulivat valta-istuin riidat, ja
vihdoin sai sota kansallisen luonteen. Siit� riippui toisen kansan
olemassaolo tahi olemattomuus. Aseita k�ytettiin erilaisella
menestyksell�. Vaaka painui milloin toiselle, milloin toiselle puolelle.
Urhoollisuutta ja uhrautuvaisuutta, voimaa ja kuntoa oli vaihdellen
kumpaisellakin puolella. Ranskalla oli sodan alkuaikana menestyst�,
mutta Valoisin suvun mukana alkavat sen onnettomuudet. Kuninkaat olivat
heikkoja, valtakunta pirstottu mahtavien l��niherrojen kesken, aatelisto
jakautunut vihamielisiin puolueihin, ja maa k�yhdytetty niiden
pitk�llisten riitojen kautta, joita oli ollut sen rajojen sis�puolella.

Troyesin sopimus 21 p�iv�n� toukokuuta 1420 osoittaa Ranskan suurinta

n�yrtymystilaa. Sopimus tehtiin Englannin kuninkaan Henrik V:nen,
Ranskan kuningattaren Bayerin Isabellan, joka oli ollut
hallitsijattarena mielipuolen Kaarlo VI:nen aikana, sek� Burgundin
herttuan Filip hyv�n kesken. T�m�n sopimuksen mukaan tulisi Englannin
kuningas Henrik V ja h�nen j�lkel�isens� hallitsemaan Ranskaa. Kaarlo VI
saisi kuolemaansa asti olla valta-istuimella, mutta itse asiassa oli
valta Henrik V:ll�. Tosin Troyesin sovinto tarkoitti ainoastaan
personaaliunioonia, mutta huomioon ottaen Englannin voiman ja Ranskan
heikkouden, sis�lsi se kuitenkin suuren vaaran Ranskan itsen�isyydelle.
Englantilaiset omistivat melkoisen osan maata, ja heid�n p�yhke�
k�yt�ksens� osotti paraiten, ett� he pitiv�t itse��n sen varsinaisina
herroina. Ranskalaiset pakoitettiin hyv�ksym��n sopimus. Useat maan
ensimm�isist� miehist�, parlamentti ja Parisin yliopisto eiv�t tienneet
muuta neuvoa kuin allekirjoittaa se. Sek� Bayerin Isabella ett� Filip
hyv�, joiden velvollisuus olisi ollut katsoa Ranskan etua, olivat
kokonaan antaneet persoonallisten ja itsekk�iden vaikutinten johtaa
itse��n.

Oli kuitenkin olemassa puolue, joka uskalsi asettua englantilaisten

vaatimuksia vastaan, mutta t�m� puolue ei nauttinut mit��n arvoa. Se oli
ranskalainen, ja se seikka olikin sen ainoana ansiona. Sen luonnollisena
keskuspisteen� oli Kaarle VI:n poika, Kaarle, joka Troyesin sopimuksen
kautta oli kadottanut vaatimuksensa Ranskan valtaistuimeen. H�n oli
hyvin nuori mies, h�ll� tavoiltaan, ilman viisautta ja voimaa,
ymp�rist�ns� leikkipallo. H�nt� ep�iltiin sen ohessa osalliseksi
Burgundin Juhana Pelottoman murhaan, joka oli tapahtunut edellisen�
vuotena Montereaussa, her�tt�en maassa tavatonta huomiota. �Dauphin�
ymp�r�i itsens� n. k. Armagnacin puolueen j�senill�, joka puolue
kiskomisillaan ja julmuuksillaan useiden vuosien kuluessa oli tehnyt
itsens� vihatuksi, ja sen keskustana ei ollut ket��n voimakasta
henkil��, joka oli kyennyt ottamaan k�siins� Ranskan horjuvan asian.
Henrik V katsoikin vastustajainsa kukistamisen vallan helpoksi asiaksi.
Kuolema katkaisi kuitenkin h�nen tuumansa. Kuusi viikkoa h�nen j�lkeens�
p��tti Kaarle VI onnettoman el�m�ns�.

Marrask. 12 p:n� 1422 laskettiin Ranskan kuninkaan ruumis S:t Denisin

hautaholviin, ja valtiokuuluttaja huudahti kuninkaallisella haudalla:
�Suokoon Jumala onnellista el�m�� Henrik VI:lle, Jumalan armosta Ranskan
ja Englannin kuninkaalle, meid�n hallitsijallemme ja herrallemme.�
Samaan aikaan nostivat muutamat ritarit pieness� kaupungissa Berryss�
Ranskan valtiolipun liehumaan, huutaen: �El�k��n kuningas Kaarle,
seitsem�s mainitulta nimelt�, Jumalan armosta Ranskan kuningas.�

S:t Denisiss� julistettu Ranskan hallitsija, Henrik VI, oli tosin vain
kymmenen kuukauden ik�inen lapsi, mutta h�nen sivullaan seisoi h�nen
set�ns�, Bedfordin herttua, tarmokas ja kyvyk�s mies, joka oli lujasti
p��tt�nyt tukea veljenpoikansa vaatimuksia. Englannin hallituksen
etunen��n asetti h�n nuoremman veljens�, Gloucesterin herttuan, ja
p��tti itse omistautua kokonaan Ranskan asioille. Nuorella kuninkaalla
oli huostassaan miltei koko maa Loiren pohjoispuolella ja sen lis�ksi
viel� Guyenne mainitun joen etel�puolella. Vastakuninkaalla, Kaarle
VII:ll�, oli hallussaan vain etel�iset maakunnat. H�nell� oli
neuvostonsa, parlamenttinsa ja yliopistonsa Poitiersiss�. Itse muutteli
h�n hoviaan linnasta linnaan ja ymp�r�i itsens� ep�ilytt�vill�,
kesken��n riitaisilla ritareilla. H�nen sotajoukkonsa muodostivat
p��asiallisesti skotlantilaiset ja lombardialaiset, joiden t�ytyi el��
ymp�rist�n v�est�n kustannuksella ja jotka sen johdosta vetiv�t sek�
omille ett� Kaarlen niskoille yleist� vihaa. Kaarle k�rsikin tappioita
useissa tappeluissa ja, mik� pahempi, n�ytti h�n vastaanottavan
vastoink�ymisens� jotenkin rauhallisesti sek� tyytyv�n hetken tarjoamiin
huvituksiin.

Bedford ei kuitenkaan voinut heti k�ytt�� hyv�kseen niit� etuja, jotka

h�nen vastustajansa huolettomuus h�nelle tarjosi, sill� Burgundin
herttua oli alussa h�nen vastustajanaan. H�nen onnistui kuitenkin
v�hitellen saada t�m� mahtava liittolainen lepytetyksi, liittolainen,
jonka avutta englantilaiset eiv�t koskaan olisi p��sseet herroiksi
Ranskassa. Olot Englannissa vaativat my�skin Bedfordin huomiota. Vasta
1428 olivat h�nen k�tens� taaskin vapaina, niin ett� h�n voi ryhty�
voimakkaasti lopettamaan sotaa Ranskassa. Ratkaiseva isku oli
kohdistettava _Orl�ansia_ vastaan, jonka kautta tie kulki Berryyn,
Bourbonnaisiin ja Poitouhin. Jos vain t�m� kaupunki joutuisi
englantilaisten huostaan, silloin olisi Kaarle VII ainoastaan Dauphinen
ja Languedocin kuninkaana ja h�nen valtaansa voitaisiin pit�� t�ysin
murrettuna.

Lokak. 12 p:n� 1428 saapuivat englantilaiset lujasti linnoitetun

Orl�ansin kaupungin edustalle. He alkoivat heti rakentaa
hy�kk�yslaitoksia ja j�rjest�yty� varsinaiseen piiritykseen. Kaupungin
asukkaat olivat kuitenkin lujasti p��tt�neet puolustautua viimeiseen
saakka. Linnoitusv�ken� oli alussa vain noin 500 miest�, mutta kun
apujoukot olivat tulleet kaupunkiin, nousi koko sotavoima 7,000 mieheen.
Naapurikaupungit l�hettiv�t sen ohessa elatustarpeit� ja ampuma-varoja.
Porvaristo jakautui 34 komppaniaan ja otti huostaansa palveluksen 34
linnoitustornissa, jotka sijaitsivat kaupunkia ymp�r�ivill� lujilla
muureilla. Hy�kk�yksiin ottivat jopa naisetkin osaa. Orl�ansilla oli sen
lis�ksi viel� erinomainen tykist�, jollaista vihollisilla taas ei ollut.
�Maitre Jean� pitkine tykkeineen teki suuria aukkoja englantilaisten
riveihin. Yksinp� heid�n ylip��llikk�ns�kin, lordi Salisbury, sai
surmansa tykinluodista, jonka er��n koulupojan kerrotaan ampuneen,
osaksi vallattomuudesta. N�in jatkui piirityst� nelj� kuukautta. Sill�
v�lin olivat englantilaiset vallanneet k�siins� kaikki tiet ja sillat,
sulkeneet ne ja rakentaneet lujia puuvarustuksia. Oli ilmeist� ett�
heid�n tarkotuksenaan oli keskeytt�� kaiken viennin kaupunkiin ja
pakottaa sen siten antautumaan. Tehtiin koe Orl�ansin auttamiseksi
elintarpeilla, mutta se ei onnistunut. Useat kaupungin huomatuimmista
sotilaista pitiv�t sen j�lkeen puolustautumisen mahdottomana ja
poistuivat kaupungista. My�skin kansleri ja useat ylh�iset hengenmiehet
j�ttiv�t kaupungin. Asukasten asema k�vi yh� ep�toivoisemmaksi. He
tekiv�t kokeen voittaakseen puolelleen Burgundin herttuan, mutta t�m�
osottautui yleens� uskolliseksi Englannille, vaikka h�n samalla piti
silm�ll� my�skin omia etujaan. Turhaan odottivat he apua �le roi de
Bourges'ilta�, kuten Kaarle VII:t� pilkallisesti kutsuttiin. T�m� tuntui
v�linpit�m�tt�m�mm�lt� kuin koskaan ennen. Useat ylh�iset miehet, jotka
aikaisemmin olivat h�neen yhtyneet, alkoivat horjua uskollisuudessaan.
Englanti n�ytti olevan saavuttamaisillaan p��m��r�ns�: Ranskan
kukistamisen.

Mutta pelastus ei ollut tuleva suurien puolelta. S��tyj� puolue-edut

kiinnittiv�t niin heid�n mieli��n, etteiv�t he voineet yhty� toimimaan
maan pelastamiseksi. Se oli varsinainen kansa, joka alkoi huomata, mik�
n�yryytys uhkasi Ranskaa. Yhteys vierasmaalaisten kanssa ja ne
k�rsimykset, joita Ranskan kansan t�ytyi n�iden kautta joka p�iv�
kest��, kehittiv�t maaseudulla is�nmaanrakkauden tunnetta, samoin
kaupungeissakin. Ennen oli oltu porvareita yhdess� kaupungissa, j�seni�
yhdess� maalaiskunnassa tai yhden l��ninherran palvelijoita, eik� mit��n
enemp��, nyt sit� vastoin tunsivat asukkaat maan eri osissa
englantilaisten edess�, ett� he kaikki olivat ranskalaisia. Ritarilaitos
oli luonteeltaan kokonaan kosmopoliittinen. Feodalismi oli hajottanut
kansat ja tuhonnut is�nmaanrakkauden. Sen aika oli nyt lopussa,
yhteiskunta oli uudestaluovan liikkeen alaisena. Oli huomattavissa
pyrint� yhtym��n valtiollisesti ja lujan kuningasvallan halu.
Is�nmaanrakkaus, t�m� tunne, joka tuli n�yttelem��n niin t�rke�� osaa
uudenaikaisessa Europassa, alkoi puhjeta esille v�est�n syd�mess�,
pienten paikallisten harrastuksien t�ytyi v�isty� kokonaisuuden,
is�nmaan, vaatimuksille. Meid�n tarvitsee vain johtaa mieleemme
Engelbrektin kapinan Ruotsissa, osottaaksemme, ett� samanlaisia, samojen
syiden aiheuttamia ilmi�it� n�ytt�ytyi eri tahoilla.

Koko maassa vallitsi suuri kurjuus. Pitk�llinen sotakanta oli

k�yhdytt�nyt v�est�n, jolta usein puuttuivat v�ltt�m�tt�mimm�tkin
tarpeet. Pienten lasten n�htiin juoksentelevan ymp�riins� ja huutavan,
ett� he olivat kuolemaisillaan n�lk��n, ja vanhat olivat kadottaneet
ty�nhalun, eiv�tk� jaksaneet enemp��. Taudit riehuivat, ja kaikki
kirkkotarhat olivat t�p�sen t�ysin�. Mets�t olivat ry�v�rien
pes�paikkoina, ja sudet kokoutuivat suurissa laumoissa kaikkialla,
uskaltaen tunkeutua jopa Parisin kaduillekin. Mitk��n viranomaiset eiv�t
voineet suorittaa teht�vi��n, herrat tekiv�t kaikenlaatuisia
v�kivaltaisuuksia, ja maanviljelij�t pitiv�t parempana ryhty�
sotapalvelukseen tai el�� ry�st�ist� kuin koettaa kylv�� ja viljell�
peltojaan. Joku syy oli kaikkeen t�h�n h�t��n. Ja syit� oli ep�ilem�tt�
useampiakin. Mutta kansa n�ki vain yhden: englantilaiset. N�iden
vahingoittaminen, karkottaminen, tuhoaminen, saada oma kuningas, p��st�
uudestaan vapaiksi ranskalaisiksi, se oli suuren enemmist�n tietoisena
tai tiedottomana toivomuksena. Vaadittiin kuitenkin henkil�, joka voi
ottaa ajaakseen n�iden onnettomien asiaa, koota pirstoutuneet voimat ja
johtaa ne haluttuun p��m��r��n. Mutta on tunnettu ja tunnustettu
historiallinen totuus, ett� kun suurta miest� tarvitaan suuren aatteen
toteuttamiseksi, ilmestyy sellainen aina. T�ll� kertaa ei kuitenkaan
esiintynyt mik��n suuri mies, vaan k�yh� talonpoikaistytt� Jeanne
d'Arcissa muuttui rakkaus ranskalaiseen is�nmaahan ik��nkuin henkil�ksi,
ja h�nest� tuli Ranskan pelastaja.

* * * * *

Jeanne d'Arc syntyi tammik. 6 p:n� 1412 pieness� Domremyn kyl�ss�,

Champagnen ja Lothringenin rajalla. H�nen vanhempansa olivat Jacques
d'Arc ja Isabelle Rom�e. He omistivat pienen tuvan ja maakaistaleen sek�
el�ttiv�t itse��n rehellisell� ty�ll�. Lapsia oli viisi, kolme poikaa ja
kaksi tytt��. Jeanne oli vanhempi tyt�ist�. H�n kasvoi vanhempiensa
luona ja oppi kaikki, mit� k�yh�n maaty�miehen tyt�r tarvitsee oppia.
H�n ompeli ja kehr�si �itins� rinnalla my�h�iseen y�h�n saakka ja auttoi
t�t� sen ohessa taloustoimissa. V�list� avusti h�n my�skin is��ns�
navetassa tai pellolla, v�list� vartioi h�n yhteisell� niittymaalla
kyl�kunnan karjaa. Aina oli h�n ahkera, huolellinen ja sive�. L�mmin,
syv� usko Jumalaan valaisi ja ilahdutti t�t� yksitoikkoista
jokap�iv�isel�m��. Kodin puutarha oli aivan kirkon ��ress�. Jeannen oli
niin helppo p��st� sinne vapaina hetkin��n ja vaipua pyh�in kuvien
edess� hiljaiseen rukoukseen. Kun kello soi auringon laskiessa, lankesi
h�n aina polvilleen ja kiitti kuluneesta p�iv�st�. Joskus unohti vanha
lukkari soittaa iltarukoukseen. Silloin oli Jeannen tapana nuhdella
h�nt� ja luvata h�nelle hyvi� leivoksia, jos h�n vain muistaisi soittaa,
sill� kellot n�yttiv�t h�nest� taivaallisilta ��nilt�, jotka kutsuivat
h�nt� rukoukseen. Lauvantaisin seurasi h�n kyl�n muita nuoria tytt�j�
er��seen pieneen l�heiseen kyl�n kappeliin, jossa he sytyttiv�t
vahakynttil�ns� Jumalan �idin kunniaksi ja rukoilivat. Jeanne oli
kaikkien yhdenik�istens� suosiossa. Tosin pidettiin h�nt� joskus hieman
liiaksi hiljaisena ja liian ankarana hartaudessaan, mutta h�n oli
samalla kaunis ja reipas tytt�, hyv�ntahtoinen ja avulias.
Ep�yst�v�llist� sanaa ei koskaan p��ssyt h�nen huuliltaan. Kun nuoriso
kokoutui tanssimaan suuren, salaper�isen py�kkipuun ymp�rille
Bois-Chenussa, oli Jeanne mukana; iloisena ja huvitettuna kuten muutkin.

Pieni kyl� ei ollut j��nyt koskemattomaksi sodan tuhoilta. Kun se

sijaitsi rajalla, oli se ollut sek� burgundilaisten ett� englantilaisten
hy�kk�yksien alaisena. Etenkin vihasi kyl�n v�est� englantilaisten
liittolaisia, burgundeja, niin kuin vain rajaseutulaiset voivat vihata
toisiaan. Kyl� kuului Vancouleursiin, joka oli kuninkaallinen alue,
mutta ei ollut miksik��n eduksi kuulua suorastaan kuninkaan alle, kun
kuninkaan nimen� oli Kaarle VI tai Kaarle VII. Heid�n talonpoikansa
olivat huonommin kuin muut turvattuina v�kivallalta ja he olivat
vihollisten sek� kaikenlaisten kiskomisten alaisina. Domremyn onnettomat
asukkaat olivat kuitenkin herralleen uskollisia. �Bourgesin kuninkaan�
surullinen tila her�tti heiss� s��li�, ja h�nen vikansa eiv�t
saavuttaneet heid�n korviaan. N�iss� kuninkaan v�litt�miss� alamaisissa
oli rakkaus ranskalaiseen is�nmaahan kehittynyt enemm�n kuin miss��n
muissa. He eiv�t vain tunteneet olevansa l��nitysherran vasalleja, he
olivat ranskalaisia. Kuningasvalta -- se oli is�nmaa. V�est� seudulla
olikin jo aikoja sitten tehnyt itsens� huomatuksi urhoollisuudellaan ja
itseuhrautuvaisuudellaan sodassa, jota parhaillaan k�ytiin.

Jo varhain sai Jeanne n�in ollen kuulla puhuttavan ruhtinasraukasta,

jonka h�nen �itins� oli hyl�nnyt ja jolta oli riistetty suurin osa
perinn�st��n kauhistavien englantilaisten kautta, ja lukemattomia
kertomuksia n�iden v�kivaltaisuuksista sek� julmuuksista oli liikkeess�.
My�skin l�helt� k�sin sai h�n n�hd� sodan kauhuja. K�ytiin taisteluja
naapurikylien kanssa, h�nen veljens� tulivat haavotettuina kotia,
vihollinen tunkeutui jopa Domremyynkin ja Jeannen t�ytyi paeta
muutamiksi p�iviksi kotoaan. Kaikki n�m� k�rsimysten, taistelujen ja
alennuksen kuvat tekiv�t h�neen syv�n vaikutuksen ja yhdistyiv�t h�nen
eloisassa mielikuvituksessaan niiden pyhien legendojen, ja tarumaisten
kertomusten kanssa, jotka olivat h�nen syv�n, tuntehikkaan sielunsa
ainoana henkisen� ravintona. Moni mietti, mik� kaiken t�m�n kurjuuden
loppuna tulisi olemaan. �Nainen, Baijerin Isabella, on myynyt Ranskan,
toinen nainen on sen pelastava�, niin kuului ennustus, joka alkoi levit�
kansan keskuudessa, milloin ja mist�, se on ep�varmaa. Se tuli my�skin
Jeanne d'Arcin korviin. H�n ei tosin koskaan kerro, ett� t�m� ennustus
teki, h�neen mit��n syvemp�� vaikutusta, vaan mainitsee siit� ainoastaan
ohimennen. Tiedottomasti lienee se kuitenkin juurtunut lujasti,
luonteeseen, joka oli samalla niin rikas mielikuvituksista ja
lujatahtoinen kuin Jeannen. H�n lis�si hartaudenharjoituksiaan kaksin
verroin, kidutti itse��n ja rukoili saadakseen Jumalalta lohdutusta ja
selityksen siit� surusta ja kurjuudesta, joka oli kaikkialla h�nt�
vastassa. N�iden hartaudenharjoitusten kautta terottui h�nen
mielikuvituksensa ��rim�isyyksiin saakka. Samalla s�ilytti h�n kuitenkin
rauhallisen, voimakkaan olemuksensa ja selv�n, ter�v�n j�rkens�. Juuri
t�m� omituinen vastakohta Jeanne d'Arcin luonteessa tekee h�net yht�
huomattavaksi sek� psykoloogisessa ett� historiallisessa suhteessa.

Kertomus Jeanne d'Arcin esiintymisest� ei ole mik��n legenda. Se ei ole

tullut j�lkimaailman tiedoksi kansan suun kautta. H�n on itse kertonut
historiansa, rauhallisesti ja selv�sti, ja sen ovat sittemmin
kirjoittaneet muistiin h�nen tuomarinsa. Allaolevaan kertomukseen ovat
n�in ollen p��l�htein� h�nen omat sanansa sek� ne lukuisat todistukset,
joita annettiin h�nen oikeudenk�ynniss��n. Jeanne sanoo saaneensa
kutsumuksensa Jumalalta. Selittip� t�m�n seikan miten hyv�ns�, pysyy
kuitenkin kielt�m�tt�m�n� tosiasiana, ett� h�n uskoi sen, ettei h�n
tahtonut pett�� ket��n ja ettei h�n koskaan ollut mink��n valtiollisen
salajuonen ty�aseena.

Jeanne oli er��n� kes�p�iv�n� -- niin kuuluu kertomus h�nen ensim�isest�

kutsumuksestaan -- is�ns� puutarhassa. Oli keskip�iv�. Silloin kuuli h�n
�kki� ��nen kirkon oikealta puolelta huutavan: �Jeanne, ole kiltti ja
hyv� lapsi, k�y usein kirkossa�; h�n n�ki my�skin kirkkaan valon ja
omituinen tunne valtasi h�net. Jeanne oli silloin 13-vuotias. Sen
j�lkeen toistuivat n�m� ilmestykset ja k�viv�t muodoltaan m��r�tymmiksi.
H�n oli n�kevin��n sek� p��enkeli Mikaelin ett� lempipyhimyksens� Pyh�
Margaretan ja Pyh� Katarinan. Ei en�� ollut kysymys vain kilttin�
tytt�n� olemisesta, ��net puhuivat h�nelle Ranskan onnettomuuksista,
kehottaen h�nt� l�htem��n kuninkaan luo ja antamaan h�nelle takaisin
h�nen valtakuntansa. �Min� olen n�hnyt heid�t yht� hyvin kuin n�en
teid�t�, sanoi h�n tuomareilleen, �ja kun he j�ttiv�t minut, itkin min�
ja olisin hyvin kernaasti tahtonut, ett� he olisivat ottaneet minut
mukaansa.� Jeanne ep�ili ja huomautti ��nien kehotuksia vastaan, ett�
h�n oli vain k�yh� tytt�, joka ei osannut ratsastaa, eik� ymm�rt�nyt
sodank�ynti�. ��net jatkoivat kuitenkin kehotuksiaan ja neuvoivat h�nt�
menem��n seigneur Baudricourtin luo Vancouleursiin, joka tulisi viem��n
h�net kuninkaan luo.

Useita vuosia ahdistelivat n�m� ilmestykset Jeannea, mutta h�n ei siit�

huolimatta voinut p��tt�� j�tt�� huomaamatonta kyl��ns� ja l�hte�
suurien tapahtumain py�rteeseen. H�n uskoi salaisuutensa er��lle
kaukaiselle sukulaiselle, set� Laxartille, joka kykeni k�sitt�m��n h�nen
tunteensa ja n�kyns�. H�n vei h�net vihdoin Baudricourtin luo, mutta
t�m� teki vain ivaa tyt�n puheista ja sanoi, ett� h�nen korviaan olisi
perinpohjaisesti kuumennettava. Vanhemmat koettivat nyt naittaa pois
tyt�n, mutta t�m� ei tahtonut noudattaa heid�n toiveitaan, vaan oli
lujemmin kuin koskaan p��tt�nyt menn� �Dauphinin� luo, kuten kansa viel�
yleens� kutsui Kaarle VII:t�, koska h�n ei ollut kruunattu. Huhu
Orl�ansin piirityksest� oli saapunut Vancouleursiin, ja ��net kehottivat
entist� innokkaammin Jeannea kiiruhtamaan avuksi onnettomalle
kaupungille. Viel�kin kerran k�vi h�n Baudricourtin luona, mutta ilman
parempaa menestyst�. Nyt h�n ei kuitenkaan en�� antanut pelottaa
itse��n, vaan asettui asumaan er��n vaununtekij�n luo, k�ytti osan
aikaansa rukouksiin, osan perheenem�nn�n auttamiseen, ja odotteli
luottavasti, milloin h�nen hetkens� oli tuleva. Linnanherran
ymp�rist�ss� oli muutamia, jotka olivat taipuvia kuulemaan tyt�n sanoja.
Apu oli tarpeen, ja ihmeelliset kertomukset eiv�t yleens� kohdanneet
mit��n ep�luuloa sen ajan ihmisten keskuudessa.

Jean de Novelonpont, jota tavallisesti kutsuttiin Jean de Metziksi, k�vi

Jeannen luona er��n� p�iv�n�. �Pieni yst�v�ni�, sanoi h�n, �mit�
tekemist� sinulla t��ll� on? Ajetaanko kuningas todellakin pois maasta
ja muutummeko me englantilaisiksi?� Jeanne vastasi: �Min� olen tullut
t�nne kuninkaalliseen kaupunkiin puhuakseni Robert de Baudricourtin
kanssa. H�nen tulisi vied� tai antaa vied� minut kuninkaan luo. Mutta
h�n ei v�lit� minusta, eik� minun sanoistani. Ja kuitenkin tulee minun
ennen puolipaastoa olla kuninkaan luona, vaikka minun tulisi kuluttaa
rikki jalkani polviin saakka, sill� ei kukaan maailmassa, eiv�t
kuninkaat ja herttuat, ei skotlantilaisen kuninkaan tyt�r, eik� kukaan
muukaan voi uudestaan perustaa Ranskan kuningaskuntaa, eik� ole mit��n
pelastusta muutoin kuin minun kauttani. Tosin kehr�isin mieluummin �iti
raukkani luona, sill� t�m� ei ole minun s��tyni, mutta minun t�ytyy
l�hte� ja suorittaa t�m�n, sill� Herra tahtoo, ett� min� sen suoritan.�
-- �Kuka on teid�n herranne?� kysyi Jean. -- �Se on Jumala�, oli
yksinkertainen vastaus.

Jean de Metz oli vakuutettu, ja h�n ei ollut ainoa. Useita tarjoutui

seuraamaan tytt��. Vancouleursin v�est� alkoi k��nt�� h�neen huomiota ja
tahtoi hankkia h�nelle tarpeellisen varustuksen. Baudricourt, jota
tekisi mieli kutsua selv�ajatukselliseksi, viisaaksi mieheksi, mutta
jonka viisaus oli k�rsiv� tappion, kielt�ytyi kauan antamasta
suostumustaan, mutta lopuksi h�n ei en�� voinut vastustaa yleist�
mielipidett�. Jeanne sai vihdoinkin l�hte� matkalle paaston ensim�isen�
sunnuntaina (helmik. 13 p:n� 1429). H�n oli puettu jonkinlaiseen
varustukseen. Ei nimitt�in ollut neuvokasta matkustaa n�in� raakoina
aikoina naispuvussa. H�nell� oli seurassaan kuusi henkil��, kaikki
miehi�. Syrj�teit�, kautta metsien ja poikki jokien, l�pi vihollisten
maan ja kaikenlaatuisten vaarojen uhkaamana, matkusti tytt�
v�h�lukuisine seuralaisineen mahdollisimman suurella nopeudella. H�nen
rauhallinen innostuksensa, h�nen samalla viehke� ja voimakas k�yt�ksens�
her�tti niiss� raa'oissa miehiss�, jotka h�nt� seurasivat, pyh��
kunnioitusta. Vaikkakin yksin�inen nainen, ei h�nt� kohdannut
mink��nlaisia solvauksia. H�nen seuralaisensa vannoivat pyh�sti,
etteiv�t he tunteneet edes mit��n ep�puhdasta ajatustakaan t�m�n
ihmeellisen naisen edess�, huolimatta h�nen nuoruudestaan ja sulostaan.
Sill� Jeanne d'Arc oli kaunis tytt�: vaalea tukka, siniset silm�t,
hienosti muodostuneet kasvonpiirteet ja samalla sek� voimakas ett�
sulava vartalo. Niin kuvaavat h�nt� h�nen aikalaisensa; mit��n
luotettavaa kuvaa h�nest� ei ole.

Maalisk. 6 p:n� saapui Jeanne onnellisesti Chinoniin, jossa kuningas

silloin oleksi. H�nen asemansa oli ep�toivoisempi kuin koskaan. Min�
p�iv�n� hyv�ns� voi tieto Orl�ansin antautumisesta saapua. Kaikki varat
olivat lopussa, h�nen yst�v�ns� olivat ep�toivoissaan ja alkoivat luopua
h�nest�.

Huhu Jeanne d'Arcista oli kulkenut h�nen edell��n. Itse h�nen

matkansakin kautta vihollisten alueen muutamien harvojen seuralaisten
kanssa tuntui ihmeelliselt�. Ei kuitenkaan tietty mit� uskoa. Ei h�n kai
voinut antaa mit��n todellista apua, k�yh�, kiihkomielinen
talonpoikaistytt� muutamine uskollisine ihailijoineen! Oliko kuultava
h�nen sanojaan? Oliko p��stett�v� h�net puheille vai ei? Eih�n
puhelemisesta h�nen kanssaan voinut kuitenkaan olla mit��n vahinkoa.
Kaksi p�iv�� odotettuaan p��si Jeanne sen vuoksi kuninkaan puheille.
T�m� otti p��lleen yksinkertaisen puvun koetellakseen h�nt�, muutamat
hovimiehet esiintyiv�t sen sijaan loistavissa asuissa Jeanne tuli
sis��n, rauhallisena kuten tavallisesti. H�n oli nyt niin monien
vastustusten j�lkeen t�m�n ruhtinaan edess�, josta h�n oli uneksinut ja
haaveksinut, mutta, l�sn�olevien todistajain kertomuksen mukaan, ei h�n
n�ytt�nyt k�yv�n yht��n h�milleen h�nen l�sn�olostaan. H�n teki
tavanmukaiset tervehdykset ja kumarrukset kuin olisi h�n syntynyt
hovissa. Heti tunsi h�n kuninkaan. H�n tervehti h�nt� sanoilla: �Jumala
antakoon Teille onnellista el�m��, rakas kuningas.� Koetellakseen h�nt�
viel�kin, sanoi kuningas: �Min� en ole kuningas, vaan t��ll� h�n on�,
viitaten er��seen hovimieheen. �Jumalan nimess�, rakas ruhtinas, Te se
olette, eik� kukaan muu�, kuului Jeannen tyyni vastaus.

Jeanne vietiin er��seen kunnialliseen perheeseen, jossa h�n

vaatimattomalla, naisellisella olemuksellaan saavutti kaikkien suosion.
H�n puhui innostuneesti kutsumuksestaan, osotti ihmetelt�v�� viisautta
vastauksissaan ja ihmetytti kaikkia tottumuksellaan aseiden
k�ytt�misess�; h�n oli iloinen ja yst�v�llinen seurustellessaan
ymp�rist�ns� kanssa, yksin ollessaan rukoili h�n ja itki.

Kuningas oli viel� ep�ilev�ll� kannalla. Keskustellessaan kerran

yksityisesti Jeannen kanssa tuli h�n kuitenkin vakuutetuksi h�nen
kutsumuksestaan ja p��tti kannattaa h�nt�, kun h�n pyysi tulla viedyksi
Orl�ansiin karkottamaan pois englantilaiset. Ei voi varmaan sanoa, mit�
sellaisia syit� Jeanne esitti, jotka saivat h�net vakuutetuksi. Jeanne
kielt�ytyi aina antamasta t�ss� suhteessa mit��n tietoja, huomauttaen,
ettei se ollut vain h�nen salaisuutenaan. On arvattu, ett� h�n sai
kuninkaan vakuutetuksi t�m�n oikeasta sukuper�st�, josta oli liikkeell�
kaikenlaisia huhuja kuninkaan �idin huonojen elintapojen vuoksi. Olipa
t�m�n asian laita kuinka hyv�ns�, h�nen onnistui lietsoa t�h�n heikkoon,
nautinnonhaluiseen luonteeseen luottamusta ei ainoastaan h�nen, vaan
my�skin kuninkaan omaan kutsumukseen, ja t�m� ei suinkaan ollut v�himm�n
v�ltt�m�t�nt�, jos mieli tehd� jotakin maan pelastamiseksi.

Jeannen asia oli kuitenkin tutkittava. Papeilta kysyttiin neuvoa, ja

kuningas p��tti vied� h�net Poitiersiin, jossa Rheimsin arkkipiispa ja
useat kirkkoruhtinaat tulisivat h�nt� kuulustelemaan. Sen pahempi
puuttuu p�yt�kirjoja n�ist� k�sittelyist�. Jeanne vetoaa niihin
kuitenkin my�hemmin oikeudenk�ynniss��n, ja ne on sen ohessa merkinnyt
muistiin kaksi silminn�kij��. H�n on n�iden oppineiden miesten edess�
osottanut samaa tyynt� uskoa korkeaan kutsumukseensa, joka aina ilmeni
h�nen esiintymisess��n. Tehty��n selkoa ilmestyksist��n, selitti h�n,
ett� kuninkaan tulisi j�tt�� h�nelle sotav�ke� Orl�ansin auttamiseksi.
�Jos Jumala tahtoo vapauttaa Ranskan kansan�, huomautti er�s
jumaluusoppineista, �ei H�n tarvitse mit��n sotajoukkoa.� -- �Jumalan
nimess�, sotajoukot tulevat taistelemaan, Jumala on antava voiton�,
vastasi Jeanne. Seguin, muuan oppinut tohtori, on itse kertonut
kysyneens� tyt�lt�, mit� kielt� h�nen ��nens� puhuivat. �Parempaa kuin
teid�n�, kuului vastaus. Oppinut herra puhui rumaa limousinin murretta.
�Uskotteko Jumalaan?� kysyi h�n silloin ter�v�sti. -- �Enemm�n kuin te.�
-- �Jumala ei tahdo, ett� me uskoisimme teid�n sanoihinne, ennen kun
annatte merkin, joka todistaa, ett� teihin tulee luottaa.� -- �Min� en
ole tullut Poitiersiin antamaan merkkej�; viek�� minut Orl�ansiin, niin
olen n�ytt�v� teille ne merkit, joiden vuoksi minut on kutsuttu.
Annettakoon minulle sotav�ke� kuinka pieni luku hyv�ns�, ja min� olen
l�htev�! Min� olen, Jumalan nimess�, keskeytt�v� Orl�ansin piirityksen,
min� olen viev� dauphinin kruunattavaksi Rheimsiin, min� olen
kruunauksen j�lkeen antava h�nelle takaisin Parisin ja min� olen viev�
Orl�ansin herttuan h�nen vankeudestaan Englannissa. Ei tarvita niin
monta sanaa; ei ole aikaa puhua, vaan tulee toimia!� Kun oppineet
herrat, hyvin h�mill��n h�nen sattuvista vastauksistaan, etsiv�t
raamatusta sek� kirkkoisien ja vanhojen kirjailijain teoksista
todistuksia h�nen ilmestyksist��n, kohotti h�n katseensa taivaaseen ja
sanoi rauhallisesti: �Jumalan kirjoissa on paljoa enemm�n kuin kaikissa
teid�n.� T�m�n pitk�llisen tutkimuksen tuloksena oli, ett� kokoutuneet
hengenmiehet julistivat, ett� h�nen kutsumuksensa oli Jumalalta, ett�
h�ness� oli huomattavissa vain �n�yryytt�, neitsyeellisyytt�, hartautta,
rehellisyytt� ja vaatimattomuutta�, ettei h�nen sanojaan voinut j�tt��
varteen ottamatta sek� ett� h�n viivyttelem�tt� oli viet�v� Orl�ansiin,
avunantosotajoukko mukanaan.

H�nen neitsyeelliseen puhtauteensa pantiin suurta painoa, koska yleisen�

mielipiteen� oli, ettei piru voinut ilmesty� puhtaalle naiselle.
Kuninkaan anoppi ja kaikki ne naiset, jotka olivat seurustelleet Jeannen
kanssa, antoivat my�skin mit� parhaita lausuntoja h�nen puhtaista
tavoistaan, ja t�ll� seikalla oli suuri vaikutus k�sityskantaan h�nen
kutsumuksestaan.

T�m�n perinjuurisen tutkimuksen p��tytty� palasi Jeanne Chinoniin.

Kuningas olisi tekev� viimeisen ponnistuksen Orl�ansin auttamiseksi.
Jeanne saisi t�ll�in koettaa voimiaan, ja kaikki olivat kernaasti
taipuvaisia tukemaan sellaista yrityst�. Aragonian Yolanta, kuninkaan
anoppi, hyv� ja kunnollinen nainen, osotti eloisaa harrastusta Jeanneen
n�hden ja hankki tarvittavat rahavarat. Jeanne sai t�ydellisen
varustuksen, hevosia ja hovisaattueen, johon kuului asemies, paasheja,
kappalainen ja kaksi airutta. Keih�st�, jonka kuningas h�nelle antoi, ei
h�n tahtonut ottaa vastaan, vaan antoi tuoda toisen er��st� kirkosta,
joka oli pyhitetty h�nen suojeluspyhimykselleen Pyh� Katarinalle.
Suurinta huomiota kiinnitti h�n lippuihinsa. H�n tilasi suuremman ja
pienemm�n sotalipun ja m��r�si itse kaikki yksityiskohdat, miten ne
olisi maalattava. Suuri lippu, jota Ranskan liljat ja kirjoitus: �Jeesus
Maria� koristivat, oli h�nelle rakkain ja sit� tahtoi h�n aina kantaa
taistelussa. H�n antoi sen ohessa kappalaisensa, muiden pappien ja
joukon valikoituja sotamiehi�, jotka olivat k�yneet ripill�, ollen h�nen
k�sityksens� mukaan armontilassa, seurata toista lippua, johon h�n oli
maalauttanut ristiinnaulitun Kristuksen kuvan. Muutoin antoi h�n neuvoja
ja osotuksia tulevaa sotaretke� varten, mutta n�ytt�� kiinnitt�neen
suurinta huomiota valmistusten siveydelliseen puoleen. H�n kehotti
sotamiehi� tekem��n synnintunnustuksen, luopumaan juoppoudesta ja
kiroilemisesta ja h�n kielsi ratkaisevasti ket��n huonoa naista
seuraamasta mukana retkell�. H�n tartutti muihin sit� innostusta, joka
el�hdytti h�nt� itse��n. Ennen oli t�llaista retke� pidetty turhana, nyt
tahtoivat kaikki ottaa siihen osaa. Sit� pidettiin pyh�n� yrityksen�,
v�est� yhtyi toivolla ja ilolla �neitsyeen� asiaan. Moni vanha soturi ei
kuitenkaan ollut liioin tyytyv�inen t�h�n naisvaltaan, yksi ja toinen
yritti tehd� retken ilman h�nt�, mutta h�nt� suosi kansa jo niin
yleisesti, ett� yritys osottautui mahdottomaksi.

Jeanne oli k�rsim�tt�m�n� sen johdosta, ett� valmistuksiin kului niin

paljon aikaa. Vihdoinkin huhtik. 27 p:n� voi suurempi sotajoukko, jota
seurasi tuntuva muonasto, l�hte� liikkeelle Eloisista. Joukon etunen�ss�
kulki Jeannen valitsema kohortti, mukanaan pyh� sotalippu ja laulaen
Jumalan kunniaa, sitten seurasi h�n itse t�ysiss� varustuksissa,
mukanaan Dunois, Gaucourt, La Hire, Xaintrailles ja muita etevi�
sotilaita. Jeanne oli selitt�nyt, ett� olisi kulettava pitkin Loiren
oikeaa rantaa, ja vakuuttanut, ett� englantilaiset pysyisiv�t
rauhallisina. Kokeneet sotilaat eiv�t kuitenkaan sit� uskaltaneet, vaan
p��ttiv�t seurata vasempaa rantaa, pit�en kuitenkin aikeensa salassa
Jeannelta, jolla ei ollut siit� aavistustakaan ennen kun h�n oli joen
rannalla Checin luona. Tarkotuksena oli ollut, ett� lauttue Orl�ansista
olisi siell� ollut heit� vastassa, mutta vastatuuli ja veden korkea
asema olivat ehk�isseet t�m�n tuuman toteuttamisen. �Te aijoitte pett��
minua, mutta nyt olette te itse tulleet petetyiksi�, sanoi Jeanne.
�Jumalan, meid�n Herramme, neuvo on varmempi kuin teid�n. Tiet�k��, ett�
min� tuon teille paremman avun kuin mik��n sotajoukko tai kaupunki
koskaan on saanut, taivaiden kuninkaan avun.� Mutta tuuli k��ntyi --
neitsyeen rukouksesta, niin uskottiin yleisesti. Jeanne, mukanaan
kaksisataa sotamiest�, nousi venheisiin, muonasto lastattiin, ja muut
sotajoukot palasivat Bloisiin koettaakseen p��st� Orl�ansiin Jeannen
ehdottamaa tiet�. Kaupungista tehtiin ulosrynt�ys, joka antoi
englantilaisille ty�t�. N�in ollen voi Jeanne d'Arc 28 p:n iltana lulla
kaupunkiin v�est�n riemuitessa. �Ilo oli niin suuri�, sanoo er�s
silminn�kij�, �kuin jos Jumala olisi astunut alas heid�n keskuuteensa.�

�Neitsyeen� saapumisen siveellinen vaikutus oli tavattoman suuri.

Rohkeus ja luottamus palasivat asukkaihin ja linnotusv�keen. Mutta ei
siin� kyllin. Kaikki kurinpitositeet olivat jo aikoja sitten k�yneet
h�lliksi ranskalaisten sotajoukkojen keskuudessa. He olivat antautuneet
mit� villeimpiin ep�j�rjestyksiin ja ry�st�ihin. Jokainen johtaja oli
k�ynyt sotaa omasta puolestaan, ry�st�nyt ja raastanut omaksi edukseen,
eik� kukaan ollut ajatellut yhten�ist� kokonaisuutta. Jeanne palautti
j�rjestyksen, tottelemisen ja sotakurin, lujitti rakkautta kuninkaaseen
ja is�nmaahan. Sotamiehet valtasi into luopua vanhoista huonoista
tavoistaan, jotka Jeanne tyynesti selitti syyksi siihen, ettei voitto
ollut langennut heid�n puolelleen. He tahtoivat nyt ponnistaa ��rim�iset
voimansa ansaitakseen sen, ett� neitsyt johtaisi heid�t voittoihin ja
menestyksiin. Yksinp� raaka La Hirekin, jonka solvauksista Jumalaa ja
kirkkoa vastaan monta kertomusta oli liikkeell� kansan keskuudessa,
alkoi nyttemmin vannoa keppins� nimess�, kun h�n ei en�� Jeannen
l�sn�ollessa uskaltanut vedota muihin voimiin. Juuri t�t� siveellist�
voimaa oli Ranskan sotajoukolta puuttunut. Mit� mieslukuun ja kuntoon
tulee, ei se ollut paljoakaan j�lell� englantilaisista. Englantilaiset
sotajoukot Orl�ansin edustalla olivat etenkin k�rsineet talvesta ja
pitk�llisest� piirityksest�. Niiden lukum��r� oli my�skin v�hennyt, kun
Burgundin herttua oli vienyt pois joukkonsa er��n riidan vuoksi
Bedfordin kanssa. Ja sit� paitsi olivat ranskalaiset joukot saaneet
siveellist� voimaa, englantilaiset taas p�in vastoin. Huhu t�st�
ihmeellisest� naisesta ja siit� innostuksesta, joka oli vallannut
ranskalaiset sotamiehet, sotalippu, virret, kaikki t�m� her�tti suurta
pelkoa englantilaisissa. Jeanne oli kummitus, noita; sotamiehi�,
vastaan, jotka olivat lihaa ja verta, uskalsivat he kyll� taistella,
mutta rohkeimmatkin ep�iliv�t ryhty� taisteluun maanalaisten voimien
kanssa. �Ennen kun neitsyt esiintyi, karkotti kaksisataa englantilaista
joka ottelussa kahdeksansataa, jopa tuhatkin kuninkaan miest�, mutta
h�nen tulonsa j�lkeen voi nelj�- tai viisisataa ranskalaista hy�k�t�
koko englantilaisen sotavoiman kimppuun ja pakottaa se pysym��n
varustustensa sis�puolella�, todisti Dunois, er�s Ranskan sotajoukkojen
kyvykk�immist� p��llik�ist�.

Jeanne d'Arc vastusti kaikkea verenvuodatusta. H�n toivoi voivansa vain

l�sn�olollaan saada englantilaiset keskeytt�m��n piirityksen. Kolme
kertaa koetti h�n taivuttaa heit� siihen rauhallista tiet�, mutta sai
ainoastaan ivaa ja solvauksia vastaukseksi. Heid�t voitiin siis pakottaa
vain asevoimalla.

Laadittiin suunnitelma hy�kk�ykseksi heit� vastaan. Jeanne ei kuitenkaan

saanut ottaa osaa mihink��n neuvotteluun. H�n sanoi sen sijaan
neuvottelevansa ���niens� kera, ja kun hanketta ryhdyttiin
toteuttamaan, t�ytyi heikkouskoisimpienkin k�ytt�� h�nen apuaan, jotta
taistelut p��ttyisiv�t onnellisesti. Vaikka Jeanne n�in ollen ei ollut
osallisena sodank�yntiin kokonaisuudessaan, n�ytt�� kuitenkin silt� kuin
olisi h�nen neuvoaan kysytty yksityisiin varustuksiin n�hden sek� ennen
ulosrynt�yksi� ett� niiden kest�ess�, sek� ett� h�n aina on saanut
tahtonsa t�yt�nt��n. Osottautuikin edulliseksi noudattaa h�nen
neuvojaan. Horjumattoman rohkeana ratsasti h�n aina etunen�ss� valkeine
lippuineen, rohkaisten, j�rjest�en ja jaellen k�skyj� varmalla ja
selke�ll� ��nell�. H�nen voitonvarmuutensa tarttui my�skin h�nen
ymp�rist��ns�. Vihollinen, joka oli lamauksissa ja kauhuissaan, ei
voinut tehd� mit��n. Valkea sotalippu oli Jeannen p��aseena. Er��ss�
ulosrynt�yksess� haavoittui h�n hiukan, mutta koska h�n oli itse sen
ennustanut, lis�si t�m� seikka vain sotamiesten rohkeutta. Lujuus, jolla
h�n kesti sotilasel�m�n kaikki vaivat, kummastutti kaikkia. H�n voi
istua p�iv�t p��ksytysten ratsunsa sel�ss� ja olla ruo'atta ja juomatta,
osottamatta koskaan mit��n v�symyst�. Aseitaan k�ytti Jeanne taitavasti
ja miellytt�v�sti, ja h�nell� oli sotilaallinen kokemus, joka
h�mm�stytti kaikkia, niit�kin, jotka olivat v�himm�n taipuvaisia
n�kem��n mit��n yliluonnollista h�nen esiintymisess��n. Etenkin hyvin
ymm�rsi h�n tykist�n k�ytt�misen, miten tykit oli asetettava ja
suunnattava, mutta sen ohessa antoi h�n my�skin monta hyv�� neuvoa
joukkojen asettamiseen n�hden. Taistelun p��tytty� ei h�n tahtonut antaa
aikaa ry�st�miseen, eik� my�sk��n pit�nyt suotavana, ett� vihollista
turhanp�iten ajettiin takaa. H�n koetti aina, mahdollisuuden mukaan,
hoitaa sairaita ja vankeja. Uskonnon m��r�yksi�, tahtoi h�n, oli
noudatettava. Itse h�n ei koskaan laiminly�nyt rukoilemista saadakseen
rukouksesta voimaa taisteluihin. H�n vet�ytyi silloin syrj�lle,
kernaimmin johonkin yksin�iseen kirkkoon, jossa h�n mielell��n nautti
herran ehtoollista lasten rinnalla.

Toukok. 4 p:n� olivat j�lell� olevat sotajoukot Bloisista yhtyneet

Jeanne d'Arcin joukkojen ja Orl�ansin linnoitusv�en kanssa.
Englantilaiset olivat katsoneet t�t� yhtymist�, tekem�tt� mit��n sen
ehk�isemiseksi. Upseerit eiv�t uskaltaneet luottaa sotamiehiins�. Pelko
oli vallannut heid�t kaikki. V�hitellen luopui vihollinen pienempien
ottelujen j�lkeen Loiren etel�puolelle rakentamistaan varustuksista,
lukuunottamatta Les Augustinsia ja Les Tournellesia. N�m� linnoitukset
sulkivat ranskalaisilta yhteyden Berryn kanssa, ollen sen vuoksi
suuresta merkityksest�. Niiden edustalla k�ytiinkin kuumia taisteluja.
Jeanne oli ensim�isen� hy�kk�yksess�, h�nelle lankesikin ensi sijassa
kunnia voitosta. Toukok. 7 p:n� hy�k�ttiin Les Tournellesin kimppuun,
joka antautui. Seuraavana p�iv�n� luopuivat englantilaiset my�skin
Loiren pohjoispuolella sijaitsevista linnoituksista, j�tt�en
ranskalaisten k�siin ampuma- ja muonavaroja sek� haavotettuja ja
vankeja. Jeanne kielsi sotajoukkoja ajamasta takaa vihollista, sill� oli
sunnuntai. Orl�ans oli vapautettu, ja viel�kin vietet��n toukokuun 8
p�iv�� siell� joka vuosi juhlap�iv�n�.

Kohta sen j�lkeen j�tti Jeanne d'Arc kaupungin l�hte�kseen kuninkaan

luo. Kaikkialla otti kansa h�net riemuiten vastaan. Vanhat ja nuoret
lankesivat polvilleen h�nen tiell��n, suutelivat h�nen k�si��n,
vaatteitaan, jopa h�nen hevosensa askeleiden j�lki�kin. Mit�
kummallisimpia satuja h�nen syntymisest��n ja kuluneesta el�m�st��n
alkoi p��st� liikkeelle. H�n oli poppamies Merlinin ennustama tytt�
Bois-Chenusta, h�n voi tehd� suurempia ihmet�it� kuin mik��n pyhimys.
H�nen sormuksiaan pidettiin ihmeit�tekevin�, tahdottiin, ett� h�n
siunaisi amuletteja, h�nt� alettiin rukoilla kirkoissa. Kansa ja
runoilijat lauloivat h�nen kiitostaan. Yksinp� vanha runoilijatar Pisan
Kristinakin viritti lyyryns� �la Pucelle d'Orl�ansin� eli Orl�ansin
impyen kunniaksi. Jeanne pelk�si t�t� jumaloimista. H�n piti sit�
syntisen�, ja tervej�rkinen kun oli luonteensa pohjalta, pelk�si h�n,
ett� n�ill� kunnianosotuksilla olisi turmiollinen vaikutus h�neen
itseens�. �Todellakaan en olisi voinut suojella itse�ni n�ilt�
houkutuksilta�, sanoi h�n kerran my�hemmin, �jollei Jumala itse olisi
tehnyt sit�.�

Kuningas vastaanotti Jeannen hyvin huomaavasti, mutta Jeanne olisi

kernaammin n�hnyt, ett� h�n olisi ollut taipuvainen tottelemaan h�nen
neuvojaan. -- H�n tahtoi, ett� kuningas heti seuraisi h�nt� Rheimsiin
kruunauttamaan siell� itsens�. H�n olisi silloin Ranskan todellinen
kuningas ja voisi asettua Henrik VI:ta vastaan. Kaarle ei kuitenkaan
ollut lujan toiminnan mies. Hetken innostamana oli h�n asettunut Jeannen
puolelle, h�n oli n�hnyt h�nen menestyksens�, mutta oli kuitenkin
vaipunut uudestaan entiseen pelkurimaisuuteensa ja p��tt�m�tt�myyteens�.
Toiset saivat ajatella ja toimia h�nen puolestaan, ja h�nen
seuralaisissaan oli Jeannella monta vastustajaa, ennen kaikkea La
Tremoille. T�m� viekas ja sukkela hovimies, joka ei suvainnut mit��n
kilpailijaa kuninkaan suosiosta, oli jo alusta asettunut pahansuovalle
kannalle Jeanneen n�hden ja toimi aina h�nt� vastaan, vaikkei tosin aina
avoimesti: �Jalo dauphin�, sanoi Jeanne er��n� p�iv�n�, langeten maahan
ja tarttuen kuninkaan polviin, �el� pid� niin useita ja pitki�
neuvotteluja. Tule sen sijasta Rheimsiin ja ota vastaan kruunusi!� �Min�
en tule kest�m��n kauvempaa kuin yhden vuoden�, sanoi h�n useita
kertoja, �k�yt� minua hyvin sin� aikana.�

Kun Orl�ans oli vapautettu, oli kuningas p��st�nyt sotajoukkonsa

hajalleen. Viipyi kotvan aikaa, ennen kuin h�n taaskin voi koota sen.
Sit� paitsi h�n ei katsonut voivansa tulla Rheimsiin, valloittamatta
ensin niit� lujia paikkoja, jotka olivat h�nen tiell��n, ja t�t� pitiv�t
sek� h�n ett� h�nen seuralaisensa jotenkin vaikeana teht�v�n�.
Antaakseen Jeannelle kuitenkin jotain tointa, antoi kuningas h�nen
seurata sit� sotajoukkoa, jonka teht�v�n� oli puhdistaa Loiren rannat
englantilaisista. Alen�onin herttua, is�nmaallinen ja toimekas mies,
joka oli ollut englantilaisten vankina ja sen vuoksi ottanut t�h�n
saakka vain v�h�n osaa sotaan, nimitettiin t�m�n joukon p��llik�ksi. H�n
sai kuninkaalta k�skyn �toimia kokonaan neitsyen neuvojen mukaan�.
Kes�k. 11 p:n� alkoi Jargeaun piiritys. Jeanne m��r�si, minne patterit
olisi sijoitettava, ja Alen�onin herttua on itse kertonut, miten neitsyt
t�ss� tilaisuudessa ennakolta-arvaamiskyvyll��n pelasti h�nen henkens�.
Kaupunki antautui seuraavana p�iv�n�. Sitten valloitettiin Beaugenci, ja
Jeannen sotajoukko yhtyi konnetaabeli Richemontiin ja h�nen
joukkoihinsa. T�m�, joka oli ep�sovussa kuninkaan kanssa, ei voinut
rauhallisesti istuen katsella, miten Ranska vapautettiin ilman h�nen
apuaan, ja h�nen luottamuksensa Jeanne d'Arciin lis�si t�m�n arvoa.
Yhtyminen tapahtui l�hell� Meungia. Vihollinen ei ollut et��ll�, ja sen
asema tarjosi ranskalaisille tilaisuuden hy�kk�ykseen. Ranskalaiset
p��llik�t olivat kuitenkin hyvin ep�ilev�ll� kannalla, sill� heiss� asui
miltei taikamainen pelko englantilaisten etev�mmyytt� vastaan avoimella
kent�ll�. �Teemmek� hy�kk�yksen, Jeanne?� kysyi Alensonin herttua. �Onko
teill� hyv�t kannukset?� kysyi Jeanne puolestaan. �Mit�! paetakseniko?�
-- Ei, vaan ajaaksenne takaa. Englantilaiset ne tulevat pakenemaan, ja
te tarvitsette ehdottomasti kannuksenne, voidaksenne ajaa heit� takaa.
Jumalan nimess�, ratsastakaa rohkeasti heit� vastaan. Me otamme heid�t
vangeiksi, vaikka he riippuisivat kiinni pilvist�, ja ilman juuri mit��n
omaa tappiota. Minun neuvostoni on sanonut minulle, ett� he kuuluvat
meille.� T�m� oli Jeanne d'Arcin ehdotuksena niiden todistusten mukaan,
jotka Dunois, Alen�onin herttua ja Sire de Termes my�hemmin antoivat
oikeudenk�ynniss� h�nt� vastaan. Ranskalaiset ryhtyiv�t sitten
viivyttelem�tt� taisteluun; englantilaiset eiv�t olleet valmistautuneet
hy�kk�ykseen ja tekiv�t useita anteeksiantamattomia erehdyksi�.
Sekaannusta syntyi heid�n riveiss��n, ranskalaiset sit� vastoin
taistelivat vastustamattomalla voimalla. Englantilaiset pakenivat
kaikille tahoille, yli kaksituhatta miest� lienee j��nyt
taistelutantereelle, ja vankeja otettiin joukottain. Englantilaisen
armeijan p��voima oli hajaantunut, ja Talbot, kelvollisin
englantilaisista sotap��llik�ist�, oli vankina. T�llainen oli lyhyesti
kertoen Patayn taistelun kulku.

Loire oli t�ten vapautettuna vihollisista. Kes�k. 11 p:n� k�ytiin

Jargeaun kimppuun, kes�k. 18 p:n� oli taistelu Patayn luona. Joka p�iv�
t�ll� viikolla merkitsi menestyst�. V�est�n riemu nousikin nousemistaan.
Oli saatu korvaus niist� monista tappioista, joita ranskalaiset olivat
k�rsineet kuluneena aikana. Vain kuningas ja h�nen hovinsa
vastaanottivat tiedon hieman kylm�kiskoisesti. Kuninkaan suosikit La
Tremoille ja Le Ma�on n�kiv�t kademielin innostuksen Jeanne d'Arciin
kasvavan. Richemontin osanotto taisteluun oli my�skin her�tt�nyt hovin
erikoista paheksumista. Kuningas selitti, ett� h�n kernaammin olisi
koskaan kruunauttamatta itse��n kuin tekisi sen Richemontin
l�sn�ollessa. T�m� oli kyllin jalomielinen vet�yty�kseen takaisin ja
k�vi sitten omasta puolestaan sotaa englantilaisia vastaan l�ntisess�
Ranskassa. Kernaasti olisi La Tremoille tahtonut sys�t� syrj�lle viel�
useampiakin Patayn sankareista, mutta h�n ei uskaltanut tehd� sit�. Yht�
v�h�n uskalsi my�sk��n kuningas asettua yleist� mielipidett� vastaan,
joka vaati, ett� h�nen Jeanne d'Arcin toivomuksen mukaan tulisi koota
hajaantuneet sotajoukkonsa ja l�hte� Rheimsiin. Kuningas k�ski, ett�
armeija olisi koottava Gieniin. Siell� otettiin hanke marssia Rheimsi�
vastaan viel�kin kerran punnittavaksi, ja useat kuninkaan seuralaisista
nostivat ��nens� sit� vastaan. Ei kuitenkaan rohjettu vastustaa Jeanne
d'Arcia, koska h�nell� oli sotajoukot kokonaan k�siss��n. Kaikki, mit�
voitiin p��tt��, oli valloittaa tiell� olevat linnoitetut kaupungit,
seikka, jota Jeanne, varomattomasti kyll�, piti v�hemm�n tarpeellisena.
H�n taipui kuitenkin heid�n tahtoonsa.
Kulku Rheimsiin oli uhkarohkea yritys. Kuusikymment� lieues't� (265 km.)
kautta vihollisen maan, suurien kaupunkien ohi, jotka voivat tehd�
vastarintaa kuukausia. Kuninkaan sotajoukko oli huonosti varustettu
ampumavarojen ja elintarpeiden puolesta ja h�nen rahastonsa tyhj�. Mutta
itse yrityksen uhkarohkeus innostutti sotilaita. Kes�kuun 28 p:n� l�ksi
sotajoukko liikkeelle Gienist�. Kaikkialla maaseudulla otti kansa joukot
suosiollisesti vastaan. Se ei ollut tottunut semmoiseen sotakuriin,
jonka �la Pucelle� oli pannut toimeen, ja h�n sai talonpojat suostumaan
mihin uhrauksiin tahansa. Maaseudun aatelistokin n�ytti taipuvan
luopumaan Englannin kuninkaasta ja liittym��n dauphiniin. Etenkin
Champagnessa vastaanotettiin Kaarlo ja Jeanne maan vapauttajina.
Kaupungit osoittivat suurempaa ep�luottamusta, etenkin korkeampi
porvaristo ja linnav�ki, mutta heid�n t�ytyi my�nty� alempain
yhteiskuntakerrosten pakoituksesta. Jeanne oli heid�n silmiss��n
yliluonnollinen olento, he tahtoivat taistella h�nen lippunsa alla ja
j�lleen tulla ranskalaisiksi. Kaupungeista teki Troyes suurinta
vastarintaa. Sen asukkaat pelk�siv�t Kaarlon kostoa yll�mainitusta
sopimuksesta, joka oli tehty siell� ja joka oli riist�nyt h�nelt�
perint�oikeuden. Kaupungin papisto ep�ili Jeannen kutsumusta ja toimitti
l�hetyst�n ottamaan siit� selkoa. N�hdess��n Jeannen rupesivat
l�hetyst�n papit tekem��n ristinmerkki� ja pirskoittamaan vihkivett�.
�Tulkaa rauhassa luokseni�, sanoi h�n hymyillen, �en min� lenn�
tieheni.� H�nen tyyneytens� teki edullisen vaikutuksen, ja kaupunkiin
palatessaan antoi l�hetyst� h�nest� puoltavan lausunnon. Kansa tahtoi
avata portit, mutta korkeampi porvaristo ja jotensakin vahvalukuisen
englantilais-burgundilaisen varusv�en p��llikk� kielt�ytyi antamasta
suostumustaan. Kaupunki oli hyv�sti varustettu kaikenlaisilla tarpeilla
ja taisi tehd� pitk�llist� vastarintaa.

Viisi p�iv�� oli kuninkaan sotajoukko Troyesin porttien edustalla.

Pel�ttiin ett� odotus kest�isi viisi kuukautta. La Tremoille puhui jo
Loirelle palaamisesta. Pidettiin sotaneuvottelu, ja mielipiteet
n�ytt�ytyiv�t olevan hyvin erilaisia. Useimmat oli ep�toivo vallannut.
Robert le Ma�on ehdotti, ett� kysytt�isiin neuvoa Jeanne d'Arcilta.
Oltiin kahden vaiheilla. Silloin �la Pucelle� �kki� astui sis��n.
Kysyttiin h�nelt� mit� oli teht�v�. �Uskotaanko minua?� kysyi h�n
p��tt�v�sti. -- �Niin, riippuu siit�, mit� Teill� on sanottavaa.� --
�Jalo dauphin, k�skek�� v�kenne tehd� rynn�kk�, �lk��k� pit�k� niin
pitki� neuvotteluja, sill� Jumalan nimess�, kolmen p�iv�n kuluessa olen
min� viev� Teid�t Troyesin kaupunkiin hyv�ll� tahi pahalla.� --
�Jeanne�, sanoi le Ma�on, �jos varmaan tiet�isimme saavamme sen kuuden
p�iv�n kuluttua, niin mielell�mme odottaisimme, mutta en tied� voiko se,
mit� sanotte, k�yd� toteen.� -- ��lk�� ep�ilk�, vastasi Jeanne
vakuuttavasti, k��ntyen kuninkaan puoleen, �jo huomenna olette Te
kaupungin herra.� Jeanne d'Arc tunsi suuren vaikutusvaltansa. H�nen
sanansa k�viv�t toteen. Jo samana iltana rupesi h�n tavallisella
toimeliaisuudellaan valmistamaan piirityst�it�. Kaikki h�nt� kilvan
auttoivat, ja er�s vanha sotilas (Dunois) todistaa, ett� h�n teki ty�t�
kuin kolme tottunutta sotamiest�. Pattereita rakennettiin niit� harvoja
kanuunoita varten, joita ranskalaiset kulettivat mukanaan, ja kaikki
j�rjestettiin rynn�kk�� varten. �iset valmistukset her�ttiv�t
kaupungissa suurta levottomuutta, joka yh� kiihtyi, kun aamun koittaessa
n�htiin neitsyen salaper�isen lipun liehuvan muurien alapuolella,
kuultiin h�nen lujalla ��nell� jakavan k�skyj��n ja huomattiin
ranskalaisten sotajoukkojen ryhtyv�n rynn�kk��n j�rjestyksell� ja
vakuudella, kuin jos olisi ollut mit� helpoin asia valloittaa korkeat
vallit ja tornit. Yleinen kauhu valtasi piiritetyt. Ei ollut muuta
neuvoa kuin antautuminen. Kuningas, yht� mieliss��n kuin h�mm�styneen�
t�st� odottamattomasta menestyksest�, lupasi mit� edullisimmat ehdot;
englantilais-burgundilainen miehist� sai vapaasti l�hte� pois, ja Kaarlo
VII ratsasti kaupunkiin Jeanne d'Arcin rinnalla asukkaiden riemuitessa.
Se tapahtui hein�kuun 11 p:n�. Saman kuun 16:na oli kuningas Rheimsin
ulkopuolella.

T�m� kaupunki antautui, vastoin luuloa, samana p�iv�n� ja ilman

vastustusta. P��llikk� Ch�tillon, innokas burgundilainen, oli jo ennen
kuninkaan tuloa poistunut huomatessaan asukasten mielialan. Jo samana
y�n� ryhdyttiin kruunausvalmistuksiin. Seuraava p�iv�, sunnuntai, alkoi
hyvill� enteill�. Barin herttua, Ren� d'Anjou, Ranskan etevimpi�
vasalleja, saapui suurehkon seurueen saattamana ja teki sovinnon
kuninkaan kanssa. Oliko Jeanne siihen osallisena, sit� ei ole saatu
selville. Sit� vastoin oli h�n Gienist� kirjoittanut Burgundin
herttualle ja kehoittanut h�nt� saapumaan kruunajaisiin. Kun h�nt� ei
kuulunut, l�hetti Jeanne viel� kruunausp�iv�n� h�nelle kirjelm�n, jossa
pyyt�� h�nt� �ristiss� k�sin, taivaan Jumalan nimess� tekem��n hyv�n
sovinnon Ranskan kanssa ja antamaan anteeksi sek� toiselle ett� toiselle
hyv�st� syd�mmest�, kuten tosi kristityn tulee�.

Kruunaus tapahtui suuressa tuomiokirkossa. Vanhoja tapoja seurattiin

mik�li mahdollista. Kaarlo VII ei omistanut koko Ranskaa eik� ollut
kaikkien vasalliensa ymp�r�im�. Mutta l�hinn� alttaria seisoi �La
Pucelle� t�ydess� sota-asussa ja lippu k�dess�. H�n oli kuin itse
ranskalaisen is�nmaan henget�r. Is�nmaa ei voinut sortua, se oli
voittava ja j�lleen tuleva mahtavaksi. Olihan itse taivaskin esiintynyt
sen puolustajana. Mit� merkitsi se, ett� ruhtinas, joka oli kruunattava,
oli heikko raukka, ja ett� juhlatoimituksen toimittaja oli
huonomaineinen pappismies. Orl�ansin neitsyt, h�n oli uudestisyntynyt
Ranska, ja h�n seisoi kuninkaan vieress�.

Kun pyh� toimitus oli p��ttynyt, astui Jeanne esiin ja syleili kuninkaan
polvia kyynelsilmin. �Rakas kuningas�, lausui h�n, �nyt on Jumalan tahto
t�ytetty, joka vaati, ett� Te tulisitte Rheimsiin kuninkaan tavoin
kruunattavaksi, voidaksenne n�ytt��, ett� Te juuri olette todellinen
kuningas, jolle valtakunta on tuleva.� Kyynelten ja nyyhkytysten
katkaisemia riemuhuutoja kaikui korkeissa temppeliholveissa. Ilon
huumaus oli vallannut j�ykimm�tkin mielet. Jokainen tunsi, ettei niin
suurta ollut tapahtunut S:t Remis'in kaupungissa, siit� p�iv�st�,
jolloin frankkilaisten apostoli oli vihkinyt Klodovikin ja h�nen
kansansa kristinuskoon.

Ensimm�inen osa Jeanne d'Arcin kutsumuksesta oli t�ytetty, mutta viel�

oli paljon teht�v��. Englantilaisten hallussa oli viel� Pariisi, koko
Normandia ja muita t�rkeit� alueita. Burgundin herttua oli yh�
vastakruunatun kuninkaan vastustaja. Jeanne d'Arc tahtoi heti
kruunauksen j�lkeen jatkaa vapauttamisty�t�. Hy�kk�ys oli nyt
suunnattava Pariisia kohti, sen h�n oli alusta alkaen selitt�nyt.

Er��t historiankirjoittajat ovat tahtoneet v�itt��, ett� Jeanne d'Arc

oli mielest��n t�ytt�nyt teht�v�ns�, kun kuningas oli kruunattu, ja ett�
h�n tahtoi vet�yty� pois, mutta h�nt� kehoitettiin j��m��n. On sanottu
ett� h�n senj�lkeen k�vi vaiteliaaksi eik� en�� omannut entist�
vaikutusvaltaansa. Uudemmat, perinpohjaisemmat tutkimukset ovat
kuitenkin kokonaan kumonneet n�m� v�itteet. H�n tosin lausui ik�v�iv�ns�
kotiin, entiseen, vaatimattomaan el�m��ns�, mutta sille lausunnolle on
annettu liian suurta merkityst�. Itse asiassa ik�v�i Jeanne aina
heikkouden hetkin� pois taistelutantereelta, mutta �h�nen ��nens�,
h�nen omatuntonsa ei sallinut semmoista askelta. Monet muut Jeanne
d'Arcin lausunnot, kuten koko h�nen menettelytapansa, osoittavat sit�
vastoin selv�sti, ett� h�n piti teht�v�n��n englantilaisten
perinpohjaisen karkoittamisen Ranskasta ja ett� h�n uskoi kutsumukseensa
sek� kruunauksen j�lkeen ett� ennen sit�, niin, jopa kuoloon asti.

Mutta jos t�m� on todistettu todeksi, on yht� totta ett� Rheimsin

kruunaus oli Jeanne d'Arcin maineen kukkula. Ranskan kansa h�nt� ihaili,
ei ihmisen� eik� edes pyhimyksen�, vaan ilmestyksen� toisesta
maailmasta. Kunnioituksesta, jota h�nelle kaikkialla osoitettiin, on jo
mainittu. H�nen maineensa alkoi levit� Ranskan ulkopuolelle.
Ranskalaiset olivat tunnettuja ep�ilij�it�; kun _he_ uskoivat, ett� �la
Pucelle� oli korkeampi olento, t�ytyi h�nen v�ltt�m�tt�m�sti olla jotain
erinomaista. H�nen vallalleen ei n�hty rajoja. H�nen mielipidett��n
kysyttiin paaviriidoissa ja l��nikiistoissa. H�n rupesi itse
laajentamaan aikeitaan englantilaisten karkoittamisesta kauvemmaksi,
puhumaan kerettil�isten lannistamisesta ja ep�uskoisten kukistamisesta.
Sokea jumaloiminen, jonka esineen� Jeanne d'Arc oli, ei kuitenkaan
voinut suuressa m��rin h�irit�, h�nen mielt��n ja vied� h�nen
ajatuksiaan niiden varsinaisesta p��maalista, sill� h�n oli pysynyt
hurskaana lapsena kaikista kunnian-osoituksista huolimatta. Mutta se
lis�si h�nen vihollistensa lukua ja voi siten k�yd� vaaralliseksi h�nen
tuumainsa toteuttamiselle. Kaikki liioitteleminen synnytt�� murroksen.
Ihmiset voivat ainoastaan poikkeustiloissa el�� ihastuksen ja
ihanteellisuuden maailmassa. Jeanne d'Arcilla oli _aina_ ollut
vastustajia. Rheimsin kruunauksen j�lkeen k�viv�t ne sek� lukuisammiksi
ett� voimakkaammiksi. Englantilaiset olivat alusta pit�en luonnollisista
syist� h�nen vihollisiaan. Heid�n silmiss��n oli h�n aina paholaisen
palvelija, joka oli l�hetetty heid�n h�vi�kseen. Se oli ainoa selitys,
johon heid�n ylpeytens� my�ntyi, ja ajan n�k�kanta salli sek� ylh�isten
ett� alhaisten englantilaisessa sotajoukossa omaksua t�m�n mielipiteen.
Mutta Jeannella oli muitakin vihollisia, jotka olivat sit�kin
vaarallisempia, kun olivat h�nen omia maamiehi��n.

Keskiajan suuri uskonnollisuus ja taipumus ihmeit� uskomaan selitt��

tosin osaksi sek� Jeanne d'Arcin esiytymisen ett� h�nen saavuttamansa
suuren vaikutusvallan, mutta sin�k��n aikana ei uskonto ollut vain
uskoa, tunnetta ja el�m��, vaan my�s muodollisuutta. Katolilainen
puhdasoppisuus skolastinen filosofia aseenaan oli raudankova muoto,
johon Jeanne d'Arc ei sopinut. H�nt� vastassa oli sen vuoksi aina osa
papistoa ja oppineita. Moni n�ist� kirjainten orjista, joilta puuttui
henke� ja el�m��, pelk�si vilpitt�m�sti tuota ihmeellist� olentoa, jota
he eiv�t voineet selitt�� tunnetuilla perusteilla. Toiset taas tunsivat
salaista vihaa ja kateutta oppimatonta naista kohtaan, joka selitti
olevansa suorastaan Jumalan innostama ilman pappien v�lityst�, joka
v�itti n�kyjens� merkitsev�n enemm�n kuin kaikki heid�n kirjansa, joka
puhui, vastasi ja opetti oman p��ns� eik� kirkon opin mukaan, jota h�n
vain puolittain k�sitti.

Sotilastenkin joukossa oli Jeannella vastustajia. Toiset kadehtivat

h�nen menestyst��n ja mainettaan, toisia vaivasi, se ett� heid�n t�ytyi
totella oppimatonta naista, jonka n�kyj� he tosin taikauskoisesti
pelk�siv�t, mutta jota he kuitenkin syd�mmens� syvyydess� halveksivat,
toiset taas olivat tyytym�tt�mi� siihen sotakuriin, jonka Jeanne oli
pannut toimeen ja jota h�n piti voiton v�ltt�m�tt�m�n� ehtona.
Innostuksen hetken� k�vi vanhojen raakojen sotatapojen poisj�tt�minen
laatuun, mutta pitemm�n aikaa vilpitt�m�ll� syd�mmell� noudattaa Jeanne
d'Arcin vaatimia jumalisia elintapoja ei ollut niin helppoa, ja nurinaa
ja tyytym�tt�myytt� kuului monelta taholta. Kuninkaastakin tuntui Jeanne
d'Arcin valta painostavalta. H�n tunsi, miss� suhteessa he olivat
toisiinsa, mutta tiesi my�skin, mit� Jeanne h�nelt� vaati, ja koetti
mik�li mahdollista vet�yty� pois h�nen vaikutusvallastaan. Kaarlo
VII:nnen luonteessa huomaa aina taipumusta kateuteen. La Tremoille
yllytti t�t� kuninkaan mielialaa ja h�nen onnistui tehd� Rheimsin
arkkipiispasta, ep�luotettavasta ja tylyst� Reinhold de Chartres'ta,
Jeannen vastustaja. _Etup��ss� t�m� hovin salainen tyytym�tt�myys_ teki
l�hinn� seuraavana aikana Jeannen aseman vaikeaksi.

Pariisiin, heti, viipym�tt�, se oli Jeanne d'Arcin vakava tahto. H�nt�

kannattivat siin� kohdin sotajoukon etevimm�t p��llik�t. Viivytys
saattoi olla turmioksi. Rheimsin kruunaus oli tehnyt valtavan
vaikutuksen, jota tuli k�ytt�� hy�dykseen. Pariisin v�est�, joka siihen
asti vihasta armagnac'eja kohtaan oli ollut burgundilais- ja
englantilaismielist�, alkoi horjua. Burgundin herttua ei viel� ollut
p��tt�nyt tuliko h�nen kannattaa englantilaisia vaiko kuningasta.
Bedford ty�skenteli innokkaasti Pariisin puolustusvoimien lis��miseksi,
joukkojen hankkimiseksi Englannista ja Normandiasta. Oli t�rke�t� ettei
h�nelle annettaisi aikaa n�ihin varustuksiin, joita varten h�n oli
toiminut Patayn tappiosta asti tunnetulla pontevuudellaan, mutta jotka
kuitenkaan eiv�t viel� olleet p��tetyt rahanpuutteen vuoksi. H�n oli
vastik��n sopinut enonsa, Winchesterin mahtavan piispan kanssa, h�n
neuvotteli Filip hyv�n kanssa. N�iden toimenpiteiden hedelm�t eiv�t
saisi kypsy�. Pariisiin, ja viipym�tt�, se oli j�rkevint�. Mutta Kaarlo
ja h�nen neuvostonsa ep�r�iv�t, joka on selitett�viss� vain siten, ett�
he vastahakoisesti ottivat vastaan Pariisinkin Jeanne d'Arcin k�dest�.
Ensin viivytteli kuningas Rheimsiss�, eik� kulkenut sielt� lyhint�
tiet�, sek� oleskeli sitten Soissonsissa ja Compi�gness� kauvemmin kuin
oli tarpeellista. Korvaamaton aika kului hukkaan. Jeanne oli alla p�in,
sotajoukko tyytym�t�n.

Bedford ehti sill'aikaa koota tuntuvan sotavoiman, jolla h�n kulki

vihollista vastaan. Tarkoituksena n�ytt�� enemm�n olleen ajan
voittaminen Pariisin puolustautumista varten kuin taisteluun ryhtyminen,
sill� kun h�n kohtasi ranskalaiset Senlisin l�heisyydess�, ei uhka eik�
houkutus voinut saada englantilaisia joukkoja j�tt�m��n vallitettua
leiri�ns�. H�n per�ytyi sitten Pariisiin, mutta ranskalaiset eiv�t
ajaneet h�nt� takaa. N�m� suuntasivat kulkunsa Compi�gneen ja j�iv�t
sinne t�ydelliseen toimettomuuteen.

Vihdoin loppui Jeanne d'Arcin k�rsiv�llisyys. Elokuun 23 p:n� kutsui h�n

luokseen Alenconin, joka sotap��llik�ist� oli h�nt� l�hinn�, ja sanoi:
�Kaunis herttuani, antakaa j�rjest�� Teid�n ja muitten p��llikk�jen
joukot. Keppini nimess�, tahdon kulkea Pariisiin ja n�hd� kaupungin
l�hemm�ll� kuin ennen.� K�sky� toteltiin. Vastoin kuninkaan tahtoa
seurasi sotajoukon p��voima Jeannea. Etukaupunki, S:t Denis,
valloitettiin, sotajoukot asettuivat sinne ja sana sanan j�lkeen
l�hetettiin Kaarlo VII:nnelle. L�hempi tutustuminen Pariisiin n�ytti,
ett� t��ll� tarvittiin yhdistettyj� voimia ja kuninkaan l�sn�oloa, jos
jotain oli saavutettava. Hyv�ll� se ei n�ytt�nyt k�yv�n, sill� kun
Jeanne kehoitti kaupunkia antautumaan, sai h�n vain ivallisia
vastauksia. Vihdoin saapui kuningas. Syyskuun 8 p:n� oli teht�v�
rynn�kk� kaupunkia vastaan. Jeanne d'Arc osoitti tavallista
toimeliaisuuttaan, oli ensimm�iseksi vallihautojen toisella puolen ja
jakeli k�skyj� joka taholle. Sotilaita innostutti h�nen uhrautuva
rohkeutensa kuten ennenkin, ja vihollinen v�istyi s�ik�htyneen� monin
paikoin, mutta kaikesta huolimatta ei rynn�kk� ensink��n onnistunut.
Siihen oli monta syyt�. Kuningas ei ottanut osaa taisteluun, Pariisin
asukkaat eiv�t, Bedfordin ansiosta, hy�kk��ji� kannattaneet, Jeanne
d'Arc haavoittui ja kykeni lopulta vain maassa maaten kehoittamaan
sotilaitaan; sit� paitsi toimivat Jeannea vastaan, salaa Retz ja
Gancourt, h�nen vastustajiaan, joille oli uskottu t�rke� p��llikkyys.
Yksimielisyys ja sotakuri olivat olleet jumalallisia voimia, joilla
Jeanne oli voittanut, mutta, niit� ei en�� sotajoukossa ollut. Seuraavat
p�iv�t olivat h�nelle osoittavat viel� selvemmin, kuinka h�nen
vastustajansa saivat oman tahtonsa perille. H�nen aikeensa menn� Seinen
poikki ja hy�k�t� vasemmalta rannalta n�ytt�ytyi mahdottomaksi, koska
kuningas h�nen tiet�m�tt��n oli h�vitt�nyt sillan, jota h�n aikoi
k�ytt��. Siihenk��n keinoon ei siis voinut turvautua. Niiss�
sotaneuvotteluissa, jotka seurasivat onnistumatonta rynn�kk��, olivat
h�nen vastustajansa voiton puolella. Piirityksen jatkaminen olisi
mahdottomuutta, ja jokainen oli n�hnyt, ettei neitsyen sanoihin en��
k�ynyt luottaminen. Oli ryhdytty neuvotteluihin Burgundin herttuan
kanssa. Niiden tulosta piti nyt odottaa ja sill'aikaa siirty� takaisin
entiseen majailupaikkaan Loiren rannalle.

Jeanne d'Arc ja h�nen yst�v�ns�, jotka olivat v�hemmist�ss�, olivat

voimattomia t�m�n p��t�ksen suhteen. Nuo urhoolliset sotilaat, jotka
kaksi ja puoli kuukautta sitten olivat j�tt�neet Loiren rannat toivoen
vapauttavansa koko Ranskan, jotka olivat tehneet sotaretken palkatta ja
ry�st�itt�, heid�n piti nyt v�isty�, vaikka heit� ei edes oltu voitettu.
Usko Jeanne d'Arcin kutsumukseen oli murtunut, �syy ei ollut h�ness�, ei
onnen vaihteluissa, eik� h�nen innostuksensa heikontumisessa, vaan
niiden juonitteluissa, joiden puolesta h�n oli tehnyt niin monta
ihmety�t�. Historia ei voi n�ytt�� toista Jeanne d'Arcia, mutta se ei
onneksi my�sk��n voi n�ytt�� monta esimerkki� niin suuresta
kiitt�m�tt�myydest�, kuin jota Kaarlo VII osoitti t�ss� kohdin.

Jeanne d'Arcin piti seurata kuningasta. Itse tahtoi h�n j��d� S:t
Denis'iin, mutta kuningas ei tahtonut h�nt� j�tt��, ja h�n suostui
�vastoin ��ni��n�. Kaarlo VII palasi Loiren rannoille ja antautui
alhaisiin huvituksiin pit�m�tt� v�li� maastaan ja kunniastaan. Jeanne
d'Arc teki pari pient� partioretke�, mutta muuten pidettiin h�nt�
toimettomuudessa. D'Alencon, joka koetti koota ymp�rilleen sotajoukon
taistellakseen omin p�ins�, olisi toivonut h�nen l�sn�oloaan, mutta
kuningas kielsi h�nt� l�htem�st�. Sen sijaan koetti kuningas lohduttaa
h�nt� kaikenlaisilla lahjoilla ja kunnianosoituksilla. H�n ja h�nen
perheens� saivat aatelisarvon, �ilman h�nen pyynt���n ja ��nien
ilmestyst�, selitti h�n itse. Ainoa suosionosoitus, jota h�n
kuninkaalta pyysi, oli h�nen syntym�seutunsa vapauttaminen veroista,
johon suostuttiinkin, ja siten olivat Domromy ja Greux vapaita veroista
viime vuosisataan asti.

T�m� aika oli Jeanne d'Arcille kova koetuksen aika. Usein vaikenivat
h�nen ��nens�, h�n oli levoton ja ep�ilev�. H�n kuuli puhuttavan
kansansa vastoink�ymisist�, eik� saanut rient�� sen avuksi, johon h�n
kuitenkin oli kutsuttu. H�nen vaikein koetuksensa oli kuitenkin n�hd�
kuninkaansa l�helt�, oppia tuntemaan h�nen velttoutensa,
kevytmielisyytens� ja v�linpit�m�tt�myytens� ja huomaamaan, ettei
h�nell� ollut mit��n vaikutusvaltaa siihen mieheen, jota h�n niin
voimakkaasti oli auttanut ja joka h�nen silmiss��n oli itse Ranska.
Mutta sotaa jatkettiin joka taholla. Kansallinen liike, jonka Orl�ansin
neitsyt oli her�tt�nyt, ei voinut kuolla. Mutta koska koossapit�v��
valtaa ei en�� ollut, k�ytiin sotaa eri tahoilla ilman suunnittelua ja
yhteytt�. Se ankara sotakuri, jonka Jeanne oli pannut toimeen, oli
h�ltynyt, ja maa k�rsi sanomattomasti n�ist� alituisista taisteluista.
Englantilaiset osoittivat suurta voimaa j�lelle j��neiden omistustensa
puolustamisessa. He tekiv�t uuden sopimuksen Burgundin herttuan kanssa,
jonka mukaan t�m�n piti saada Champagne omakseen, jos h�n vain voisi
valloittaa sen takaisin ranskalaisilta. H�n rupesikin piiritt�m��n sen
kaupunkeja, ja menestys seurasi h�nen aseitaan.

Jeanne d'Arc ei ajan pitk��n voinut olla toimeton n�it� huolestuttavia

sanomia kuullessaan. Maaliskuun lopulla l�ksi h�n sen vuoksi salaa
kuninkaan luota, j��hyv�isi� sanomatta, ainoastaan pienen uskollisen
sotilasjoukon seuraamana, joka ei koskaan ollut h�nest� luopunut. H�nen
itseluottamuksensa ei ollut, entisell��n, sill� h�n oli ollut
kuulevinaan ��ni�, jotka sanoivat: �Jeanne, sinut otetaan ennen
juhannusta, sen t�ytyy tapahtua! �l� kummastele; ota kaikki vastaan,
Jumala on sinua auttava.� Mutta n�m� ep�ilykset voitti usein usko
kutsumukseen, jonka h�n kerran oli saanut, ja jonka kautta h�n jo oli
toimittanut niin monta suurta tekoa, kun h�n h�iritsem�tt� oli saanut
siihen antautua. H�n ei en�� uskaltanut lausua mielipiteit��n samalla
varmuudella kuin ennen puhtaasti sotaa koskevissa kysymyksiss�, vaan
j�tti ne upseereille, mutta miss� h�n vain n�ytt�ytyi joukkojen
keskuudessa, jotka Champagnea puolustivat, otettiin h�net yst�v�llisesti
vastaan, ja h�nen onnistui el�hytt�� sotilasten rohkeutta. Filip hyv�
pani eritt�in arvoa t�rke�n Compi�gnen kaupungin anastamiseen, Jeanne
otti osaa sen puolustamiseen. Toukokuun 23 p:n� 1430 tehtiin kaupungista
hy�kk�ys. Jeanne kulki kuten ainakin etunen�ss�; vihollinen koetti
tavallista innokkaammin suunnata p��llekarkauksensa juuri h�nt� vastaan.
Sotilaat ymp�r�iv�t h�net, h�n ly�tiin maahan hevosen sel�st� ja
vangittiin. On ep�ilty ett� ranskalaiset sotilaat olisivat j�tt�neet
h�net vaaralle alttiiksi Compi�gnen p��llik�n k�skyst�, joka lienee
ollut h�nen vastustajiaan, mutta asiaa ei ole voitu n�ytt�� toteen.
Jeannen vangitsi er�s picardialainen jousimies, t�m� antoi h�net er��lle
ritarille, joka m�i h�net nuorelle Luxemburgin Juhanalle, Burgundin ja
Englannin liittolaiselle. H�nen hallussaan oli Jeanne monta kuukautta ja
h�nt� kuletettiin linnasta toiseen. H�nt� vartioittiin yh� ankarammin
siit� syyst�, ett� h�n pari kertaa oli koettanut paeta. Kerran h�n
hypp�si er��st� vankitornista, joka oli v�hint�in kuusikymment� jalkaa
maasta. H�n oli kauvan tajuttomana, mutta vahvistui j�lleen ja kertoi,
ett� h�n kauvan oli tuuminut hyp�t� tornista alas, mutta ett� ��net
olivat h�nt� varoittaneet. Samalla olivat ne luvanneet h�nelle vapauden,
mutta �silloin ajattelin, ett� minun itse tuli tehd� jotain
vapautuksekseni�, lis�si h�n sill� tervej�rkisyydell�, joka liittyi
h�nen haaveellisimpiinkin luuloihinsa.

Luxemburgin Juhana tahtoi p��st� vaivaloisesta vangistaan, ja

englantilaiset lupasivat h�nelle runsaita rahoja, jos h�n antaisi h�net
heille. Juhanaa pid�tti kuitenkin h�nen is�ns� sisaren ja h�nen
puolisonsa hartaat rukoukset. He olivat mieltyneet Jeanneen, jonka
olivat tavanneet h�nen ollessa vankina Beaurevoir'en linnassa.
Ylimalkaan, miss� vain Jeanne tuli tekemisiin henkil�iden kanssa omasta
sukupuolestaan, mieltyiv�t he h�neen h�nen naisellisen olemuksensa ja
hiljaisen hurskautensa vuoksi. Mutta vaikutusvaltainen Luxemburgin
Johanna kuoli, ja vaikka h�n testamentissaan pyysi, ettei veljenpoika
pett�isi Jeanne d'Arcia, j�tti t�m� marraskuun lopulla kallisarvoisen
saaliinsa englantilaisille 10,000 �cus'ta. Burgundin herttua valitti
t�t� h�pe�llist� ostoa. Kaarlo VII ei pannut rikkaa ristiin h�nt�
pelastaakseen. Rheimsin arkkipiispa meni niin pitk�lle h�vytt�myydess�,
ett� selitti kirjeess� Jeannen olevan kohtalonsa arvoisen.
Mimmoiseksi t�m� kohtalo oli muodostuva, sen aavisti jokainen. Jo
silloin kun sanoma h�nen vankeudestaan saapui Pariisiin, oli osa
yliopiston ja ranskalaisen inkvisitsioonin j�senist� pyyt�nyt, ett� h�n
j�tett�isiin tutkittavaksi oikeauskoisuudestaan. Beauvais'in piispa
Pierre Cauchon, jonka hiippakunnassa h�n oli vangittu, intoili eritt�in
h�nen tuomituksi saattamistaan ja tarjoutui heti j�rjest�m��n
oikeudenk�ynti� sit� varten. H�nell� oli erityinen syy vihata Jeanne
d'Arcia, sill� t�m�n retki Pariisiin oli saanut aikaan liikkeen
Beauvais'sa, joka oli karkoittanut englantilais-yst�v�llisyydest��n
vihatun piispan. H�n vannoi Jeannelle kostoa ja h�n piti sanansa.
Viekkaana, tunteettomana ja voimakkaana tuli h�nest� etevin ase
viattoman tytt�raukan tuomitsemiseen. H�nt� pidettiin jonkun aikaa
vankina Crotoy'ssa, sitten h�n vietiin Roueniin, johon h�n saapui
joulukuun 23 p:n�. Siell� h�n vietiin linnaan ja pantiin ensin
rautah�kkiin, mutta muutettiin sitten kovaan vankeuteen, rautaketjut
pantiin h�nen jalkoihinsa, eik� h�n koskaan saanut olla yksin, vaan oli
aina raakojen vartioiden t�rkeille loukkauksille alttiina. He eiv�t
tunteneet h�nt� kohtaan sit� kunnioitusta, jota h�n aina her�tti
sotilaissaan.

Sill� aikaa tehtiin valmistuksia oikeudenk�yntiin. Se halukkaisuus, jota

osa Ranskan papistosta osoitti saadakseen h�net tuomituksi
inkvisitsioonitribunaalin edess�, ei voinut kuin her�tt�� mielihyv��
englantilaisissa. Ei mik��n voinut olla mieluisampaa heid�n
ylpeydelleen, kuin ett� h�n toimitettiin hengilt� heid�n vihollisenaan
ja ett� h�nen omat kansalaisensa polttivat h�net saatanan aseena.
Tribunaalissa, joka nyt valittiin, oli ainoastaan ranskalaisia j�seni�,
mutta oikeudenk�ynti toimitettiin linnassa englantilaisen tarkastuksen
alaisena ja englantilaisilla varoilla. Er�it� ulkonaisia muodollisuuksia
tosin noudatettiin, mutta ylimalkaan tapaa siin� oikeudenk�ynniss�, joka
nyt seurasi, moniaita laittomuuksia. Se oli inkvisitsiooni-tuomioistuin,
ja sen oikeudenk�sitteet olivat aina ep�m��r�isi�. Oli seurattava
osittain vanhoja kirkollisia lakeja, osittain tapaa. Laillisesti
tutkittiin tosin Jeannen siveellisyytt� ja koko h�nen entist� el�m��ns�,
mutta koska niiden huomattiin ainoastaan puhuvan h�nen puolestaan, ei
niihin pantu huomiota itse oikeudenk�ynniss�. My�skin koetettiin
p�yt�kirjoissa muutella sek� h�nen omiaan ett� niiden todistajien
sanoja, jotka h�nt� puolustivat. H�n huomautti siit� monesti, sill� h�n
ei koskaan h�mmentynyt ja muisti, mit� h�n kerran oli lausunut tahi
kuullut. Tuomarin toimesta erotettiin my�s er�s pappi, joka heti alusta
vastusti oikeuden k�ynti�.

Sit� paitsi oli tuomareiksi koetettu valita uskollisia englantilaisten

kannattajia ja henkil�it�, jotka toisesta tahi toisesta syyst� olivat
tunnetut Jeannen verivihollisiksi. H�nen pyynt��ns�, ett� muutamia
ranskalaismielisi�kin pappeja kutsuttaisiin, ei pantu huomiota.
Beauvaisin piispa oli pannut toimeen valmistavia kokouksia, joihin oli
kutsuttu hengellisi� ja yliopiston sek� inkvisitsioonin j�seni�,
tuomarien luku oli m��r�tty, samaten muodot, joita oli seurattava, ja ne
seikat, joista h�nt� oli syytett�v�.

Helmikuun 21 p:n� 1431 kutsuttiin Jeanne ensi kertaa tuomioistuimen

eteen, ja tutkinnot seurasivat sitten taajasti toisiaan. Ne pidettiin
ensin isossa salissa, mutta koska ne n�yttiv�t muodostuvan liian
myrskyisiksi, pienemm�ss� huoneessa. Ne kestiv�t usein monta tuntia.
H�nen kanssaan pidettiin yksityisi�kin tutkintoja ja er�s Loiseleur
niminen pappi koetti tekeytym�ll� h�nen yst�v�kseen ja puolustajakseen
houkutella h�nt� tunnustamaan.
Riitakysymys, joka monta kertaa otettiin puheeksi, oli se tuomioistuimen
pyynt�, ett� h�n vannoisi _sanovansa koko totuuden_. Jeanne vannoi
useita kertoja sanovansa koko totuuden itsens� suhteen, mutta h�n ei
tahtonut sanoa kaikkea ilmestystens� suhteen. �Voi olla�, sanoi h�n,
�ett� Te kysytte minulta asioita, joissa en voi Teille sanoa totuutta,
esimerkiksi ilmestyksieni suhteen; sill� Te voisitte pakottaa minua
sanomaan semmoista, josta olen vannonut olevani puhumatta, ja silloin
minusta tulisi valapatto, joka ei voi olla Teid�n tahtonne.� Mahdotonta
oli, rukouksista, uhkauksista ja takertavista kysymyksist� huolimatta,
saada h�nt� pitemm�lle t�ss� kohdin. �Min� tulen Jumalan, luota�, lausui
h�n kerran v�syneen�, �ja minulla ei ole mit��n tekemist� t��ll�.
L�hett�k�� minut Jumalan luo.� H�n lupasi sanoa, mit� tiesi, vaan ei
kaikkea mit� tiesi. Pitemm�lle ei h�n voinut menn�.

Jean Beaup�re, muuan oppinut ja viekas tohtori Pariisin kuuluisasta

teoloogisesta tiedekunnasta, taisi tuntikausia k�ytt��
ter�v�j�rkisyytt��n ja skolastisten opintojen kautta harjaantunutta
puhujataitoaan saadakseen t�t� oppimatonta talonpoikaistytt��
takertumaan sanoihinsa. Useampia kertoja onnistui Jeannen saattaa h�net
sanattomaksi terveell� j�rjell��n ja luonnollisella kekseli�isyydell��n.

Kotinsa ja lapsuutensa suhteen ei h�n mit��n salannut, mutta tiedettiin

ennest��n ettei niist� aineista voitu l�yt�� todisteita h�nen
syyllisyyteens�. H�n puhui peittelem�tt� kodistaan, lapsuudenuskostaan
ja ensimm�isist� ilmestyksist��n. Sen ajan k�sityksen mukaan ei h�nt�
suinkaan voitu tuomita taikauskoisuudesta. H�n selitti kammoovansa
loihtulukuja, mets�nhaltijain manausta j. n. e. Jonkinlaisella
ylpeydell� h�n kertoi, ettei kukaan tytt� koko kyl�ss� voinut ommella ja
kehr�t� niin hyvin kuin h�n. H�nen veljens� olivat saaneet h�nen
hevosensa ja kaikki, mit� h�n oli saanut sodan aikana, yhteens� kymmenen
tahi kaksitoista �cus'ta. Ainoastaan Jumalan nimenomaisesta k�skyst� ja
suru syd�mmess� oli h�n l�htenyt kotoaan pois. H�nen esiintymisens�
Ranskassa oli kaikille niin perin tuttu, ettei siin�k��n paljon toivoa
ollut syyt�ksen l�yt�miseen. Kyseltiin h�nen ihmeellisest� keih��st��n,
mutta h�n kielsi sen olevan jollain tavoin tarkoitukseensa vihityn. Se
oli ollut er��ss� kirkossa ja oli pyh�lle Katarinalle pyhitetty, siin�
kaikki. H�n sanoi, ettei h�n koskaan ollut ket��n tappanut ja selitti
pit�v�ns� kaksikymment� kertaa enemm�n lipustaan kuin keih��st��n. H�n
ei ollut voinut ehk�ist� sit�, ett� muut olivat koettaneet lippua
j�ljitell� ja etsi� h�nen apuaan. Useita taruja, joita h�nest�
kerrottiin, niinkuin ett� h�n olisi Orl�ansin edustalla tapahtuneessa
taistelussa ottanut vastaan kaikki nuolet, tahi ett� h�nell� oli
sormuksia, jotka paransivat taudeista, n�ytti h�n v��riksi antamalla
tarkkoja tietoja. Paaviriidasta, josta h�n kuitenkin oli julkaissut
kirjelm�n, n�ytti h�nell� olevan hyvin h�m�r� k�sitys. �En tied� muuta
kuin ett� _yht�_ paavia on toteltava, ja ett� h�n on Roomassa�, oli
h�nen yksinkertainen vastauksensa t�h�n kysymykseen, joka oli pannut
mielet kuohuksiin koko kristikunnassa. Sit�vastoin h�n vastasi siit�
kirjeest�, jonka h�n oli l�hett�nyt Orl�ansin luona ja jossa h�n
ennustaa englantilaisten karkoittamista maasta. H�n selitti uudestaan
tiet�v�ns�, ett� he ennen seitsem�n vuoden kuluttua kokonaan j�tt�v�t
maan, �mutta�, lis�si h�n, �min� suuresti pahastun, jos se kest�� niin
kauvan�. H�n lausui toisella kertaa, ett� h�n olisi kuollut surusta,
ellei t�m� ilmestys olisi yll�pit�nyt h�nt�. Kertomuksessa h�nen
ilmestyksist��n toivottiin helpommin tavattavan syyt�skohtia, mutta
vaikeata oli saada h�nt� niit� kertomaan. Koetettiinpa puhtaasti
jumaluusopillisiakin kysymyksi�, jotta l�ydett�isiin jotain, joka soti
kirkon oppia vastaan. Jeanne vaikeni tahi vastasi ainoastaan lyhyesti ja
ep�m��r�isesti.

Niinp� kysyttiin esim. kuuliko h�n viel� ��ni�; h�n vastasi my�nt�v�sti.
-- �Mit� ��nenne sanoo?� -- �Ett� minun tulee vastata h�ik�ilem�tt�, ja
ett� Jumala on minua auttava.� -- Samassa tilaisuudessa kysyttiin, josko
��net koskaan puhuivat ristiin. �Ei�, sanoi Jeanne, �ne eiv�t koskaan
puhu ristiin, ne k�skiv�t minua t�n� y�n� vastaamaan rohkeasti.� --
�Ovatko ne kielt�neet Teit� sanomasta kaikkea, mit� Teilt� kysyt��n?� --
�En voi t�h�n kysymykseen vastata. Minulla on ilmestyksi�, jotka
koskevat kuningasta ja joista en puhu.� -- Tuomari kysyi, tuliko ��ni
suorastaan Jumalalta, vai oliko v�litt�j��. Jeanne vastasi kierrellen,
ett� se tuli Jumalalta. H�n pyysi lykk�yst� saadakseen ilmestyksess�
tiet��, saisiko h�n kertoa kaikki: �Luuletteko siis�, sanoi tuomari,
�ett� Jumala paheksuu totuuden lausumista?� -- ���net ovat k�skeneet
minua sanomaan muutamia asioita kuninkaalle, eik� Teille. Juuri viime
y�n� sanoi ��ni minulle moniaita asioita kuningasta varten, ja hyvin
mielell�ni tahtoisin, ett� h�n saisi niist� tietoa. Jos h�n tiet�isi ne,
voisi h�n ilolla ryhty� p�iv�llist��n nauttimaan.� -- �Mutta ettek� voi
taivuttaa ��nt�nne ilmoittamaan kuninkaalle uutista?� -- �En tied�. Se
ei sit� tee, ellei Jumala tahdo. Jumala voisi itse, jos h�n sen hyv�ksi
n�kisi, ilmoittaa sen kuninkaalle, ja silloin olisin kovin iloinen.� --
�Mutta miksi ei ��ni puhu kuninkaalle, kuten Teid�n l�sn�ollessanne?� --
�En tied�, onko se Jumalan tahto; ilman Jumalan armoa en tee mit��n.�

T�m� oli k�ytett�v�ksi kelpaava sana. �Oletteko armotilassa?� kysyi

tuomari. Jos vastaus oli kielt�v�, voitiin sit� k�ytt�� h�nt� vastaan,
jos se oli my�nt�v�, sis�lsi se semmoista ylpeytt�, ett� sit� silloinkin
voitiin k�ytt��, Jeanne vastasi: �Ellen ole armontilassa, pankoon jumala
minut siihen; jos siin� olen, pit�k��n minut Jumala siin� tilassa.�
H�nelt� kysyttiin monta kertaa eksytt�v�ll� tavalla, oliko h�n tehnyt
mink��n kuolemansynnin, ja mik� oli kuolemansynti, mutta h�n vastasi
v�ltellen. Kysyttiin vastaisiko h�n paaville kaikkeen, mit� h�n kysyisi.
�Viek�� minut h�nen luokseen, ja min� olen vastaava h�nelle kaikki, mit�
minun tulee vastata�, kuului varovainen vastaus.

H�n oli j�rk�ht�m�t�n. Er��n� p�iv�n� kysyi Jean Beaup�re aivan

yst�v�llisesti: �Kuinka voitte viime n�kem�st�?� -- �Kuten n�ette, niin
hyvin kuin saatan.� -- �Paastootteko joka p�iv� paaston aikana�, lis�si
h�n. -- �Kuuluuko se oikeudenk�yntiin?� -- �Kuuluu.� -- �No hyv�, kyll�
min� paastoon.� Sitten seurasi kysymyksi� siit� mit� ��net olivat
sanoneet, mutta samat v�lttelev�t vastaukset. Mit� Jeanne oli
kuulevinaan kuninkaasta, ei kukaan koskaan saanut tiet��, eik� my�sk��n,
mit� h�n ensi kertaa esiintyess��n oli sanonut kuninkaalle h�nt�
vakuuttaakseen, vaikka sit� h�nelt� kysyttiin yh� uudestaan. Se ei ollut
yksinomaan h�nen salaisuutensa, eik� Kaarlo VII:nnenk��n tehnyt mieli
sit� ilmoittaa.

Tuomarit eiv�t koskaan v�syneet kyselem��n h�nen ilmestyksist��n, vaikka

h�n useimmiten vastasi, ettei se h�nen mielest��n kuulunut
oikeudenk�yntiin tahi ettei h�nen ollut lupa siit� puhua tahi ettei h�n
nyt voinut vastata, vaan ehk� vastedes. Kuvaavia yleiselle
k�sitystavalle ovat monet yksityisseikkoja koskevat kysymykset h�nen
ilmestyksist��n. �Milt� enkelit ja pyhimykset n�ytt�v�t? Mist� tied�tte,
miesk� vai nainen Teit� puhuttelee? Onko pyhimyksill� hiukset? Onko
heill� pitk�t hiukset?� j. n. e. loppumattomiin. Jeanne v�itti tosin
varmasti n�hneens� sek� pyh�n Mikaelin, pyh�n Margaretan ett� pyh�n
Katarinan yht� selv��n kuin h�n n�ki tuomarinsa, mutta kaikkiin n�ihin
yksityisseikkoja koskeviin kysymyksiin tiesi h�n harvoin vastausta.
V�list� selitti h�n ne hy�dytt�miksi, v�list� ei h�n ollut niin tarkasti
katsonut. �Milt� n�ytt�� pyh� Mikael?� kysyttiin h�nelt� er��n� p�iv�n�.
-- �En n�hnyt h�nell� kruunua, enk� tied�, mimmoiset vaatteet olivat.�
-- �Oliko h�n alaston?� -- �Luuletteko, ettei Jumalalla ole kylliksi
h�nt� pukeakseen?� �Onko h�nen p��ss��n hiuksia?� -- �Miksik� ne
olisivat leikatut?� -- �Oliko h�nell� vaaka?� -- �Sit� en tied�.� -- Kun
tuomarit toisella kertaa rupesivat j�sen j�senelt� kyselem��n
pyhimyksist�, vastasi h�n, ett� h�n ainoastaan ajatteli heid�n ��ni��n.
-- �Mutta kuinka ne voivat puhua, ellei niill� ole j�seni�?� -- �Se on
Jumalan asia.� H�n lis�si, ett� ��ni oli kaunis, lempe� ja vaatimaton ja
puhui ranskaa. Tuomari kysyi, eik� pyh� Margareta puhunut
englanninkielt�. �Kuinka niin�, vastasi Jeanne, �puhuisiko h�n
englanninkielt�, kun h�n ei kuulu englantilaiseen puolueeseen?� T�m� oli
melkein ainoa vastaus ilmestysten suhteen, jota tuomarit mielest��n
voivat k�ytt�� hyv�kseen h�nt� tuomitessaan, niin oli h�nen onnistunut
v�ltt�� kaikkia ansoja, joita h�nelle Oli viritetty.

Selvempi oli se syyt�s, ett� h�n oli ollut puettuna miehen vaatteisiin.
Siihen ei h�n voinut vastata muuta, kuin ett� h�n oli tehnyt sen Jumalan
k�skyst�, ett� h�nen oli m��r� k�ytt�� niit� niin kauan kuin h�n
ty�skenteli Ranskan vapauttamiseksi, eik� h�n viel� ollut saanut ��nilt�
eroa toimestaan. H�n ei tahtonut tunnustaa, ett� oli rikoksellista
Jumalaa ja ihmisi� kohtaan k�ytt�� niit� vaatteita, jotka paraiten
sopivat sit� el�m�� varten, jota h�n vietti. H�n ei mill��n ehdolla
suostunut niist� viel� luopumaan Tuomarit eiv�t kuitenkaan h�nen
puolustuksestaan v�litt�neet, vaan merkitsiv�t h�nen mielipiteens� t�ss�
kysymyksess� syyt�skohtien joukkoon. Jeannella itsell��n n�ytt�� olleen
hyv� toivo. H�n luuli p��sev�ns� vapaaksi ennenkuin kolme kuukautta
kuluisi, sill� sen olivat ��net h�nelle sanoneet. Jos h�n saisi
tilaisuuden paeta, my�nsi h�n k�ytt�v�ns� sit� hyv�kseen. H�n varoitti
tuomareitaan siit� tuomiosta, jonka he tuottivat itselleen pit�m�ll�
h�nt� vankina.

Jeannen k�yt�s, h�nen sattuvat ja viisaat vastauksensa her�ttiv�t

kaikkien ihailua. Monet h�nen kiivaimmista vastustajistaankin ovat
lausuneet ihmettelyns� siit�. Vaikka h�n oli yksin, ilman puolustajia
kaikkien noiden oppineiden, viekkaiden pappismiesten keskell�, ei h�nt�
oltu voitu tuomita. Ei mik��n niin paljon ole kohottanut Jeanne d'Arcin
mainetta j�lkimaailman silmiss� kuin juuri t�m� oikeudenk�ynti, jonka
p�yt�kirjat, h�nen vihollistensa kirjoittamat, todistavat ainoastaan
h�nen parastaan.

Cauchon ei kuitenkaan ollut menett�nyt toivoaan. H�n antoi tehd�

lyhennyksen p�yt�kirjoista ja luetti sen Jeannelle. H�n ei tehnyt muuta
muistutusta, kuin ett� h�n tahtoi siihen koko nimens�, Jeanne d'Arc tahi
my�s Jeanne Rom�e, sill� h�nen kotiseudullaan oli tytt�jen tapana
k�ytt�� �idin nime�. Kun p�yt�kirjanote oli luettu, tehtiin h�nelle
kysymys, josta riippui enemm�n kuin mist��n edellisest�. Cauchon astui
esiin ja kysyi, tahtoiko Jeanne lyk�t� kirkon p��tett�v�ksi, oliko h�n
tehnyt jotain kirkon uskoa vastaan. Jeanne vastasi, ettei h�nell� ollut
mit��n sit� vastaan, ett� papisto tutki h�nen vastauksiaan, mutta asian
antoi h�n Herran, �joka minut on l�hett�nyt, pyh�n Neitsyen ja kaikkien
taivaan pyhien huostaan. Herra ja kirkko on sama asia.� Koetettiin
selitt�� h�nelle, ett� oli olemassa sek� �ecclesia triumphans�
taivaassa, ett� �ecclesia militans� maassa, mutta h�n pysyi �skeisiss�
sanoissaan.
Muuta ei tarvittukaan inkvisitsioonin lakien mukaiseen syyt�kseen
kerettil�isyydest�. V�h�ll� vaivalla saatiin kokoon kokonaista
seitsem�nkymment� eri artikkelia, joissa h�nt� syytettiin noidaksi,
v��r�ksi profetissaksi, pilkkaajaksi, koska h�n ei uskonut pyhimysten
puhuvan englanninkielt�, halukkaaksi vuodattamaan ihmisverta, kainoutta
vailla olevaksi, koska h�n oli pukeutunut sotilaspukuun, kerettil�iseksi
j. n. e. Vara-inkvisiittori Estivet ja nuori tohtori Thomas de
Courcelles, jota sanottiin �Baselin konsiliumin valoksi�, olivat yhdess�
laatineet koko mestariteoksen. Se luettiin kohta kohdalta Jeannelle, ja
h�n vastasi samaan tapaan kuin entisiss�kin kuulusteluissa. H�n pyysi
hiukan mietint�aikaa vastatakseen kysymykseen kirkon puoleen
k��ntymisest�. P��si�isaattona maalisk. 31 p:n� l�ksi Cauchon parin
tuomarin kanssa kuulemaan h�nen vastaustaan: �Tahdotteko�, kuului
kysymys, �vedota kirkkoon sanoinenne ja tekoinenne?� -- �Sen tahdon,
ellei se vaadi minulta mahdotonta asiaa�, oli vastaus. �Mit� olen
sanonut ja tehnyt, niit� n�kyj� ja ilmestyksi�, jotka olen Jumalalta
saanut, en mist��n hinnasta tule peruuttamaan. Mit� Herra on antanut
minun tehd�, mit� h�n on k�skenyt ja on k�skev�, sit� en mitenk��n voi
kielt��. Jos kirkko tahtoisi pakottaa minua tekem��n jotain Jumalan
k�sky� vastaan, en sit� tekisi.� -- �Ettek� luule, ett� Teid�n pit��
totella maallista kirkkoa s. o. paavia, kardinaaleja, arkkipiispaa,
piispoja ja muita pappeja?� -- �Kyll�, kun ensiksi on totellut Jumalaa.�
-- �Ovatko ��net kielt�neet Teit� alistumasta taistelevan kirkon alle?�
-- �En vastaa muuta kuin mit� minulla on p��ss�ni. Mit� min� vastaan, on
��nieni k�sky. Ne k�skev�t minua tottelemaan kirkkoa, mutta sit� ennen
Jumalaa� (�Notre Sire premier servi�). -- Ei mit��n ep�ilyst� en��.
Jeanne ei asettanut kirkkoa ensi sijalle. H�n oli kerettil�inen.
Seitsem�nkymment� artikkelia supistettiin kahdeksitoista. Rouenin
tuomiokapituli kutsuttiin kokoon tekem��n p��t�st�. Moni hurskas mies
kuitenkin ep�ili ja vetosi Pariisin yliopistoon.

Silloin sairastui Jeanne ankarasti. H�nen vihollistensa toivo ei ollut

antaa h�nen kuolla luonnollista kuolemaa, ja kaikkia l��k�ritaidon
keinoja koetettiin. H�n paranikin, vaikka hitaasti. Koetettiin k�ytt��
hyv�ksi h�nen heikkoustilaansa ja taivuttaa h�nt� tunnustamaan
ilmestyksens� v��riksi. Vasta silloin kuin h�n itse my�nt�isi tekem�ns�
ty�n olevan saatanasta eik� Jumalasta, olisi vihollisten voitto
t�ydellinen, vasta silloin olisivat englantilaiset tunteneet
kostaneensa. Se ei kuitenkaan tahtonut onnistua, vaan h�n pysyi
entisiss� sanoissaan. H�nelt� kiellettiin Herran ehtoollinen, mutta
kuolo silmien edess� oli h�n kuitenkin tyyni. Jumala oli suojeleva h�nen
ruumistaan ja sieluaan; pahempi oli h�nen tuomariensa laita, arveli h�n.
H�net, vietiin huoneeseen, jossa oli kidutuskoneita. �Voitte murskata
kaikki j�seneni�, sanoi h�n, �ja jos muutan mielipidett�, ei se
kuitenkaan merkitse mit��n, sill� silloin kipu pakoittaa minut v��r��n
tunnustukseen.�

Mutta Pariisin yliopistosta tulikin kirjoitus, jossa Jeannen syyllisyys

t�ydellisesti tunnustettiin. H�n oli antanut leikata hiuksensa, jotka
Jumala oli h�nelle antanut h�nen p��ns� peitteeksi, ja pukeutunut miehen
vaatteisiin, h�n oli kerettil�inen, luopio j. n. e. Rouenin
tuomiokapituli n�ki parhaaksi yhty� niihin viisaihin sanoihin, jotka
tulivat Pariisin �alma mater'ista�. Jeannea kehoitettiin viel� kerran
valalla kielt�m��n, mutta turhaan. Silloin p��tettiin panna toimeen
suuremmoiset juhlallisuudet, joiden kautta koetettiin h�neen vaikuttaa.
24 p:n� toukokuuta vietiin Jeanne St. Ouen'in kirkkomaalle, johon oli
pystytetty kaksi parveketta. Toisella oli Winchesterin piispa,
englantilainen kardinaali, joka oli oikeudenk�ynnin ylin johtaja ja
h�nen ymp�rill��n piispoja, jumaluusoppineita, lakimiehi�, sotilaita ja
muita etevi� miehi�. Toiselle parvekkeelle vietiin Jeanne. Sen
alapuolella oli py�veli kidutusaseineen. Kansanjoukko tunkeili
ylt'ymp�rill�. Guillaume Erard seurasi Jeannea parvekkeelle ja piti
h�nelle teoloogisen esitelm�n siit� synnist�, johon h�n teki itsens�
syyp��ksi, kun h�n ei tahtonut paeta kirkon helmaan. H�n tuli sanoneeksi
muutamia kovia sanoja Kaarlo VII:nest�. Jeanne keskeytti h�net
selitt�en, ett� h�nen kuninkaansa oli hyv� kristitty ja ettei kuningasta
voitu syytt�� siit� mit� h�n, Jeanne, oli sanonut ja tehnyt. Koko
Jeannen k�yt�ksest� huomattiin kuitenkin ett� h�n oli levoton ja
ep�varma.

Erardin puheen j�lkeen luettiin h�nen kuolemantuomionsa. Se ei en��

antanut aihetta ep�ilykseen. Kirkko j�tti Jeannen maallisen vallan
k�siin, ja h�n viet�isiin roviolle poltettavaksi. H�nen katseensa
himmeni, ja heikolla ��nell� lausui h�n: �Suostun siihen, mit� kirkon
tuomarit k�skev�t. Tahdon totella heid�n tahtoaan.� -- �Ettek� en��
puolusta n�kyj�nne ja ilmestyksi�nne?� -- �Vetoon kirkon tuomareihin.�
-- �Silloin tulee Teid�n valalla kielt�� ja panna nimenne t�m�n
asiakirjan alle.� -- Jeanne piti kyn�� k�dess��n, piirsi ristins� ja
kirjuri kirjoitti �Jeanne� kirjoituksen alle. Josko t�m� paperi, joka
luettiin Jeannelle, todella sis�lsi kaiken sen, mik� on virallisessa
kieltoasiakirjassa, on asia, jota ei ole voitu saada t�ysin selville.
Varmaa on kuitenkin, ett� Jeanne kielsi kutsumuksensa heikkouden
hetken�, tuskallisen kuoleman pelosta, rakkaudesta el�m��n, joka oli
luonnollista yhdeks�ntoista vuotiaalle, elinvoimaiselle tyt�lle.
Varsinaisena syyn� siihen lienee kuitenkin ollut se, ett� h�n siten
luuli p��sev�ns� englantilaisten k�sist� kirkon huostaan. Sen vuoksi h�n
h�mm�styi saadessaan kuulla tuomionsa, jonka mukaan h�nen piti viett��
loput el�m�st��n vankeudessa. Jeanne vietiin sitten takaisin linnaan.

Paluumatkalla nostivat lukuisat saapuvilla olevat englantilaiset ankaran

metelin, sill� he olivat ��rimmilleen kiivastuneet siit�, ett� Jeanne
nyt n�ytti p��sev�n heid�n k�sist��n. He eiv�t voineet k�sitt�� sit�
h�ijyyden syvyytt�, joka piili t�ss� kielt�misn�yt�nn�ss�. �Viel� me
h�net l�yd�mme j�lleen�, virkkoi er�s t�m�n julman n�ytelm�n etevimpi�
n�yttelij�it�. Koko t�m� meteli oli pantu toimeen ainoastaan siin�
tarkoituksessa, ett� h�nen valtansa ja maineensa alenisi Ranskan kansan
silmiss�. Sokeat ihailijat ovat tahtoneet kielt�� tahi kokonaan toisin
selitt�� t�t� Jeannen heikkoutta, mutta se pysyy, eik� kukaan tuominne
h�nt� siit�, ett� inhimillisi�kin tunteita asui t�ss� Jumalan
ihmeellisess� aseessa.

Jeanne palasi vankeuteen. H�n puettiin naisen pukuun ja pantiin entist�

kovempiin kahleisiin. H�nen kainoudentuntoaan loukattiin mit�
t�rkeimm�ll� tavalla, ja h�n huomasi, katkerata kyll�, ett� h�nen
��nens� olivat olleet oikeassa, kun olivat k�skeneet h�nt� k�ytt�m��n
miehen pukua, niin kauvan kuin h�n seurusteli miesten kanssa. H�nt�
vaivasi ep�ilys ja omantunnon vaivat, h�nen ��nens� joko vaikenivat tahi
moittivat h�nen menettelytapaansa. Kun h�n er��n� aamuna her�si, l�ysi
h�n vuoteensa ��rest� ainoastaan miehen vaatteita. Vanginvartija oli
ottanut pois h�nen naispukunsa korkeammasta k�skyst�, kuten luullaan.
Asiaa ei kuitenkaan ole saatu selville. Yht� kaikki, Jeannen oli pakko
j�lleen pukeutua miehenpukuunsa. H�n ymm�rsi, ett� se merkitsi kuolemaa,
sill� samalla h�n oli �luopio�. Viel� kerran taisteli h�n heikon
luontonsa kanssa, mutta heti kun h�n oli saanut vanhan pukunsa ylleen,
oli kuin h�n olisi saanut entisen voimansakin takaisin. H�n sai j�lleen
rohkeutta k�rsimyksen kautta sovittaa mit� h�n kieltovalallaan oli
rikkonut. H�n rupesi taas uskomaan ��niins�.

Kun tuomarit kuulivat Jeannen pukeutuneen miehenvaatteisiin, eiv�t he

h�mm�styneet, eiv�tk� pahastuneet. Cauchon k�vi h�nen luonaan uudelleen
uhkauksillaan ja viisasteluillaan vaivatakseen h�nen omaatuntoaan,
uskotellakseen h�nelle, ett� ��net, jotka olivat olleet h�nen suurin
ilonsa, eiv�t tulleet Jumalalta, vaan saatanalta. Nyt ei ollut puhetta
vapautumisesta ruumiillisesta kuolemasta, siihen h�n auttamattomasti oli
syyp��, vaan oli puhe h�nen ijankaikkisesta pelastuksestaan. Mit� h�n
oikeastaan vastasi Cauchonille, on ep�varmaa. Joka tapauksessa ne olivat
syv�n ep�toivon sanoja. Olisiko h�n yksin oikeassa kaikkien kirkon
hurskasten ja oppineiden miesten rinnalla? Eiv�tk� ��net olleet
luvanneet h�nelle vapautta? Ja mik� h�nt� odotti? Jeanne sai ripitytt��
itsens� ja nautti syv�sti liikutettuna Herran ehtoollisen 30 p:n�
toukokuuta 1431. Vanki puettiin pitk��n pukuun ja tavanmukaiseen
hiippaan, joka oli koristettu piruilla, liekeill� ja sanoilla
�kerettil�inen, luopio, pilkkaaja ja ep�jumalanpalvelija�. H�net pantiin
nelj�n hevosen vet�mille rattaille; toisella puolen h�nt� oli pedelli,
toisella h�nen rippi-is�ns� ja Isambard de la Pierre, er�s hurskas ja
oppinut kapusiinilaismunkki, joka vastahakoisesti oli allekirjoittanut
kuolemantuomion. Kahdeksansataa sotilasta seurasi rattaita. Kansaa oli
tungokseen asti joka kadulla. S��li kuvastui useimpien kasvoilla. Ei
kuitenkaan ollut pelkoa mist��n mellakasta h�nen pelastuksekseen, sill�
kaikki englantilaiset joukot olivat komennetut toimeen. Matka
suunnattiin mestauspaikalle, �le vieux march�.

Sinne oli pystytetty kolme lavaa, yksi hengellisen s��dyn miehi�, yksi
maallisia tuomareita ja yksi syyllist� varten. Keskell� oli korkea
rovio. Sen n�hdess��n kauhistui Jeanne. �Rouen, Rouen, t��ll�k� minun
pit�� kuolla! Oi, Rouen, pelk��n pahasti, ett� sin� tulet k�rsim��n
minun kuolemastani.� Sitten h�n rauhoittui ja kuunteli hiljaa saarnaa,
jonka Nicole Midi piti h�nelle. H�n lankesi sitten polvilleen ja
rukoili, rukoili itsens� puolesta, niiden puolesta, joita vastaan h�n
mahdollisesti oli rikkonut, maansa, kuninkaansa ja py�veliens� puolesta.
Liikutus valtasi jokaisen. Nuo kuivakiskoiset teeskentelij�t ja viekkaat
valtiomiehet eiv�t voineet pid�tt�� kyyneli��n t�t� hurskasta, onnetonta
tytt�� n�hdess��n. Ainoastaan raa'at englantilaiset sotilaat olivat
haltioissaan ajatellessaan sit� julmaa n�yt�nt��, joka oli tulossa.
Vihdoin antaa Winchester merkin. Cauchon lukee kuolemantuomion: �Sin�
olet palannut niihin hairahduksiin ja rikoksiin, joista olet valalla
luopunut, kuten koira palaa oksennustensa luo. Me selit�mme sinut
j�lleen sen pannaanpanon alaiseksi, joka sinua kohtasi. Me sulemme sinut
m�d�nneen� j�senen� kirkon yhteydest� pois ja annamme sinut maallisen
vallan haltuun, pyyt�en sit� huojentamaan tuomiotaan sinun suhteesi,
mit� kuolemaan ja j�senten h�vitt�miseen tulee.�

Tuomarit j�ttiv�t Jeannen. H�n tahtoi ristiinnaulitun kuvaa ja pyysi

ymp�rill� seisovia noutamaan semmoista l�heisimm�st� kirkosta. Sit�
odottaessa tehtiin risti kepist�. Jeanne suuteli sit� n�yr�sti ja astui
rauhallisesti lavalta rovion luo. Isambard ja rippi-is� seurasivat
h�nt�. Kun h�net kiinnitettiin roviolle, kuulivat kaikki h�nen ��neens�
huutavan pyh�� Mikaelia avukseen. Py�veli l�henee soihtu k�dess�. Jeanne
p��st�� huudon ja lausuu sitten muutamia vilkkaita sanoja
rippi-is�lleen. Ymp�rill� olijat kuulivat ainoastaan katkonaisia sanoja:
�Jumala, Jesus, Maria, ��neni.�

Isambard todisti sitten, ett� Jeannen viimeiset selv�t sanat olivat:

�Niin, minun ��neni olivat Jumalasta. Kaiken, mit� olen tehnyt, olen
tehnyt Jumalan k�skyst�. Ei, ��neni eiv�t ole minua pett�neet. Ne olivat
Jumalan ilmestyksi�.�

Usko oli palannut viimeisell� hetkell�. H�n k�sitti, ett� kuolema oli se
luvattu vapauttaja. Hitaasti yll�ttiv�t liekit Jeannen korkealla
roviolla. Viholliset olivat tahtoneet tehd� h�nen tuskansa niin
pitk�llisiksi kuin suinkin. Taajat savupilvet estiv�t kansanjoukkoa
h�nt� n�kem�st�. �kki� hajosivat ne tuulenpuuskasta, �Jesus� kuului
liekeist� -- ja sitten oli kaikki hiljaa.

* * * * *

V�kivallan teko oli toimitettu, toimeenpanijat meniv�t kukin ty�h�ns�,

kansa hajosi. Moni oli kuitenkin h�nen kuolemansa kautta saanut
vakuutuksen h�nen viattomuudestaan, joka pysyi l�pi koko el�m�n. He
todistivat siit�, kun muutaman vuoden kuluttua (1456), seurauksena
uudesta, uskonnollisesta ja kansallisesta liikkeest�, Pariisin yliopisto
ja katolinen kirkko n�ki parhaaksi panna toimeen uuden oikeudenk�ynnin,
jossa Jeanne d'Arc puhdistettiin kaikista niist� rikoksista, joista
h�nt� syytettiin 1431.

Jeanne d'Arcin muisto ei tarvinnut t�t� kirkollista puhdistusta

s�ily�kseen j�lkimaailmalle yhten� historian suurimmista muistoista. �La
pucelle d'Orleans� antoi Ranskan takaisin itselleen, h�n loihti esiin
ranskalaisten is�nmaanrakkauden, eik� se ty�, jonka h�n aloitti, sitten
koskaan kuollut. Jeanne oli ennustanut, ett� ennen seitsem�� vuotta
olisivat englantilaiset poissa maasta. Vuonna 1436 joutui Pariisi Kaarlo
VII:nen haltuun, seuraavina vuosina Normandia. Ainoastaan Calais j�i
englantilaisille. Jeanne d'Arcin ty� kantoi hedelm��. Ranska astui
paikoilleen Uuden ajan suurvaltojen pariin.

Jeanne d'Arcilla oli maailmanhistoriallinen teht�v�, kenties suurempi

kuin kell��n naisella koskaan on ollut. Se innostus, joka oli vanhojen
gallialaisten papittarilla, se taito tulistuttaa hurmaukseen
taistelussa, josta germaanien valkyriat olivat tunnettuja, se hurskaus
ja n�yr� usko, joka ylimalkaan on naisen tunnusmerkkej�, oli Jeanne
d'Arcilla suuressa m��rin. Is�nmaanrakkaus, jota naisella usein
himment�� rakkaus perheeseen, joka kuitenkin on sen alkujuuri, oli
h�ness� yhdistynyt syv��n uskoon ja eteviin henkisiin ominaisuuksiin.
N�ill� henkisill� voimillaan juuri h�n voitti. Kenelle tahansa ei
kuitenkaan ollut suotu k�sitt�� semmoista ilmestyst� kuin h�nen. H�n
kuolikin sen vuoksi marttyyrin kuoleman.

Uudempi arvostelu on, kuten tiedet��n, syrj�ytt�nyt monta is�nmaallista

ja pyh�� muistoa, on asettanut sadun ja pyh�intarujen pariin lausuntoja,
mielipiteit�, tapauksia, joita kauvan on kunnioitettu ja joiden totuutta
ainoastaan harvat ovat uskaltaneet ep�ill�. Historiallinen arvostelu ei
ole unohtanut Jeanne d'Arcia. Yht� ja toista on se karsinut pois, mutta
monta selitt�m�t�nt� asianhaaraa on sen t�ytynyt j�tt�� j�lelle, jotka
k�yv�t viel� omituisemmiksi sen kirkkaan historiallisen valon kautta,
joka lankeaa koko h�nen esiintymiselleen. Moniaita yrityksi� on tehty,
vaikka viel� ilman menestyst�, selitt�m��n h�nen luonteensa
omituisuuksia. N�ihin selityskokeisiin emme t�ss� kajoa, varsinkin kun
ne viel� ovat sek� ep�t�ydellisi� ett� tyydytt�m�tt�mi�. Olemme t�ss�
vain koettaneet kertoa Jeanne d'Arcin historian, jommoiseksi se
muodostuu t�ysin luotettavien l�hteiden perusteella.
End of the Project Gutenberg EBook of Kuuluisia naisia 1, by Ellen Fries

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUULUISIA NAISIA 1 ***

***** This file should be named 16072-8.txt or 16072-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/6/0/7/16072/

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and PG

Distributed Proofreaders.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

*** END: FULL LICENSE ***