The Project Gutenberg EBook of Olviretki Schleusingeniss�; Leo ja Liina;

Alma, by Aleksis Kivi

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Olviretki Schleusingeniss�; Leo ja Liina; Alma

Author: Aleksis Kivi

Release Date: July 5, 2004 [EBook #12824]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OLVIRETKI SCHLEUSINGENISS ***

Produced by Tapio Riikonen

OLVIRETKI SCHLEUSINGENISS�; LEO JA LIINA; ALMA

Kirj.

Aleksis Kivi

1916.

OLVIRETKI SCHLEUSINGENISS�

N�ytelm�llinen osotelma nelj�ss� osassa

HENKIL�T:

PATRIK, kapteeni.
TOMMI.
ANTON.
ARISTARKUS.
TIMOTEUS.
TITUS.
MAKS.
FUCHS.
1:N, 2:N, 3:S.
MESTARI BONIFACIUS.
FAUSTUS.
GILBERT.
MIKKEL, f�ntrikki.
1:N, 2:N.
MAURA, kapakka-eukko.
MARIANA, palvelijansa.
MUORI KUNIGUNDA.
Sotamiehi� ja naisia.
Sotamiehi�.
Kapteenia.
Bayerilaisia.
Preussil�isi�.

Tapaus: Schleusingeniss� Saksanmaalla, kes�ll� 1866.

Ensimm�inen Osa.

(Avoin paikka Schleusingeniss�: oikealla olvitoikka, Maura istuen sen

takana; vasemmalla huone, er�s sotamieskortteeri; samalla puolella
peremp�n� rahi, jossa Timoteus istuu vartijana kiv��ri k�dess� ja
olvituoppi vieress�; perill� ja oikealla puolella on toinen rahi, jossa
vartijana istuu Titus kiv��rinens� ja olvituoppinensa. Jokaiset, sek�
sotamiehet ett� kapteeni, ovat tavattoman lihavia miehi� kovin
punertavilla nenill�.)

TIMOTEUS. Maura, mun frouvani!

MAURA. Jaha, mun sankarini vieraasta maasta, mik� on toivonne?

TIMOTEUS. Ett� nukkuis toverini tuolla.

MAURA. Miksi toivotte niin?

TIMOTEUS. Hm!

MAURA. (Erikseen) Haa! min� jotain aavistan. No, miksi tempoellen

syk�htelet taas, mun kurja leskisyd�mmeni? Aina levoton, aina juonikas
ja kapinallinen! Mutta vaiti nyt, m�� luulen, ett� toivon saari
siint��.

TIMOTEUS. Tuhannen peeveli�, ettei h�n nuku!

MAURA. Se nukkuminen tulis h�nelle kalliiksi. Ai, ai! miksi tahtoisitte

koota tuhon myrskyj� toverinne kiirehelle?

TIMOTEUS. Tosi, ettei sotavartija saa nukkua, mutta ensimm�isen

nukahduksen vahti-ajallamme, joka kest�� kaksi tuntia, saamme anteeksi,
niin on kapteenin m��r�ys, vaihka onkin h�n kiivas mies. Siis h�nelle
tuossa ei paljon harmia pienest� unesta mutta muille kenties iloa ja
onnee.
MAURA. (Eriks.) Kymmenen vasten yht�, h�n lemmest� kanssani keskustella
tahtoo. (Korkeest) Jaa, h�n valvoo eik� ole voimassanne h�nt� nukuttaa.

TIMOTEUS. Mutta teid�n voimassanne.

MAURA. Miten, uljas sankarini?

TIMOTEUS. Sen tuoppi oltta matkaansaattaa. H�n on jo huikeassa

vauhdissa.

TITUS. (Eriks.) Mit� haastelee h�n tuolla eukon kanssa? Jonkun sanan
kuulen, mutta yht��n en j�rjestyksess�. (Korkeest) Mit� livertelet
siell�?

TIMOTEUS. Vaiti, me saamme oltta, joka ei juuri vahingoita; sill� pitk�

on vartijan aika.

TITUS. Totisesti.

TIMOTEUS. H�n on hyv� muori.

TITUS. Verraton.

MAURA. Jaa, te mukulat siin�. Kyll� min� teid�n annan. Sanosinpa

jotain, mutta olkoon nyt sill��ns�. (Menee ja t�ytt�� Tiituksen tuopin
olvella)

TITUS. Se vasta muori on.

TIMOTEUS. Niit� ensimm�isi�.

MAURA. Juo nyt ja istu kiltisti rahillas. (T�ytt�� my�s Timoteuksen

tuopin) Sin�k� my�s, kanalja siin�.

TIMOTEUS. Muori kuin kultanen hein�suova! Hih!

MAURA. Juo nyt ja ole vait, sanon min�. (Menee istumaan toikkansa
taakse)

TIMOTEUS. (Laulaa)

�Wenn das die Preussen v�sten,

Das sie morgen sterben m�sten.�
Hurraa!

MAURA. (Eriks.) H�n nukuttaa toveriansa, joka jo n�ytt�� kovin

uniseksi. (Mariana tulee Mauran huoneesta) Sin�k� siin� taas sinkoillen
mun tiell�ni ja hyv�n tilaisuuden k�sist�ni saattaen pois? Mutta kyll�
sun tied�n siirt�� t�st�. (Korkeest) Mit� siin� pyhiitt�v��? Tuopit
ovat puhtaita kyll�. Mene tiehees, lunttu. Sinua en tarvitse
venyttelem�ss� t�ss' toikan nokalla. Mene tiehees, sanon min�; mene
sep�lt� hiivaa per��n. Paikalla, sin� lunttu!

MARIANA. (Eriks.) Sun rutto nielk��n, �mm�. (Menee)

MAURA. (Ottaa salmikirjan ja lukee, huiskutellen itse�ns�) Hoh hoo!

TIMOTEUS. Ja jumalinen my�s.

MAURA. Hoh hoo, t�t� mailmaa! (Aina lukien)

TIMOTEUS. (Eriks.) Ah sin� noita-�mm� musta niinkuin saunan raunio ja

kiukkuinen kuin ampiain! Ja h�n on rakastunut minuun, sen tied�n
varmaan. Ha haa, ennen naskalis�kin kanssa morsiusvuoteeseen kuin
syleilem��n t�t� peikkojen patrunessaa. Mutta tahdonpa kanssas
leikitell� ja leikitess� voida niinkuin Otaheitiss� sek� ruuan ett�
juoman puolesta. Niin; tyhm�p� on muotoni, mutta kas kuin l�ytyy toki,
kelt��n luulematta, joku mitta vikkelyytt� t��ll�, luun ja nahaan
v�liss�. (Laulaa)

�Wenn das die Preussen v�sten,

Das sie morgen sterben m�sten.�

(Titus on nukkunut)

MAURA. No kas, toivos on nyt t�yttynyt. H�n makaa makeasti. Mit� tahdot
lapsikurjalle?

TIMOTEUS. Mit� meitist� oikein luulette, muori?

MAURA. Olettepa hyvi� vihollisija.

TIMOTEUS. Mutta minusta eritt�in?

MAURA. Paras viholliseni.

TIMOTEUS. Teid�n yst�v�nne. Onneton se, joka uskaltaa p��llenne vaan

katsoa karsasti! H�nen manaan heti veriseen taisteloon.

MAURA. (Eriks.) Ihanat sanat! Mun aavistuksein visseydeksi muuttuu.

TIMOTEUS. M� tahdon teille kertoa er��n tarinan.

MAURA. M� tahdon kernaasti kuultella.

TIMOTEUS. K�vit kerran sotaa vastaan toinentoistaan kaksi heimolaista

valtakuntaa. Rynk�sip� �kisti vihollinen lauma viholliseen kaupunkiin
ja otti siin� itsellens� majan. Kaupungissa oli er�s pulski muori ja
majailipa luonansa my�s er�s pulski sotamies, ja rupesitpa viimein
n�m�t kaksi kesken�ns� vaihettelemaan armahimpia silm�niskuja. Mutta
kiiti taas joukko pois kuin leimaus ja katos kaupunkilaisilta
tiet�m�tt�miin, mutta kas, koska vihdoin j�llen rauha hengitti, niin,
peijakas vie! astuipa er��n� koreana iltana sen pulskin muorin
huoneeseen se pulski sotapussikka. Noo, kuinka k�vi sitten? kysyy nyt
frouva. Kuinka k�vi? He ovat nyt samaa lihaa ja verta, ja sankari on
ilonen ravintolan is�nt� ja muori viel� ilosempa em�nt�.

MAURA. Kas noita vaan.

TIMOTEUS. Se on tarina vaan. Mutta tarina, eik� se todeksi muuttua

taida, muori kultasein?

MAURA. (Erikseen) No nyt h�n on tehnyt lempens� ilmoituksen.

TIMOTEUS. Tarina, eik� se todeksi muuttua taida?

MAURA. O jaa, o jaa.

TIMOTEUS. (Eriks.) No nyt min� olen saanut: jaa. Toki, enp� ole mit��n
luvannut, sent�hdenp� taidan rauhallisella omatunnolla nauttia h�nen
hyvyytt�ns� ja viimein kiepasta tieheeni.

MAURA. (Eriks.) Toki, enp� ole mit��n luvannut, sent�hdenp� taidan

h�nen j�tt�� taas, jos onni, ennen t�m�n liiton vahvistusta, saattais
helmahaani sulhasen viel� uhkeamman h�nt�; sill� nyt on miehi� kurjan
ymp�rill� kuin s��kse�.--Mutta ylistetty olkoon t�m� p�iv�! (Korkeest)
Miksi t�m� ��nett�myys? Miksi muutuimme �kisti niin miettiviksi? Hei!--
Oltta, sankarini. (Menee ja t�ytt�� Timoteuksen tuopin)

TIMOTEUS. Miljuunit kiitokset.--T�m� p�iv� on riemup�iv� Timoteukselle.

MAURA. Hi hi! Miksi niin, mun poikani? Miksi niin, mun sotasankarini?

TIMOTEUS. Hm!

MAURA. (Istuu toikan taakse ja ottaa kirjansa) Mutta muistelkaamme aina

loppuamme, rukoillen viisautta ja syd�mmen puhtautta. Hoh ho! (Lukee
huiskutellen itse�ns�)

TIMOTEUS. Ja jumalinen my�s. Ihana asia. Aina muistan emoni sanat:

�poika, katso, ett� nainen, jonka aviokses kerran valitset, on Herraa
pelk��v�, siin� l�yd�t ankkurikarin, joka myrskyss� kest��.�

MAURA. (Eriks.) Oo! tarvitseeko mun en��n ep�ill�?

TIMOTEUS. Niin sanoi armas emoni; ja, taivas, suo mulle t�nkaltain
vaimo!

MAURA. Hy hyh! (Lukee)

TIMOTEUS. (Eriks.) Mutta Mariana tulee. Piki-rakas tytt��n, piki-rakas

tytt�r��syyn olen, ja jos en erehdy, niin eip� ole h�nenk�n
syd�nnippunsa kaukana minusta. Jos vaan saisin tilaisuuden muutaman
sanan vaihetukseen h�nen kanssaan tuon toverini maatessa. (Mariana
tulee, panee k�dest��n toikalle er��n potellin)

MARIANA. T�ss�, em�nt�, hiivanne.

MAURA. K�y sis��n askareihis.

TIMOTEUS. Mutta, frouvani: puoli mittaa oltta viel�. Sen saattakoon

t�nne tuo tytt�lunttu.

MAURA. Onko sinulla korvia, flikka? (Mariana vie oltta Timoteukselle)

TIMOTEUS. (Kuiskavalla ��nell� Marianalle) Pari sanaa kanssas,

kaunoseni, niinkauvan kuin tuo kumppanini makaa. Mutta mill� keinolla
siirrett�isi t�st� hetkeksi tuo �mm�?

MARIANA. Tahdon koettaa. (Eriks.) Hyv�! N�inp� Maalarin-Hannen

matkustavan maalle. Siis taidan sepitt�� pienen valheen, pelk��m�tt�
heti joutuvani kiin. (Korkeest) Tietk��t, em�nt�, m� taidan kertoa
uusia.
MAURA. Jaa, mene sin� kertomuksines.--Noo, mit� tied�t sitten?

MARIANA. Min� kerron mit� kertoi mulle Hanne, jonka kohtasin

l�hteiss�ns� maalle. Mutta enp� tied�, jos haasteli h�n totta; h�n oli
niinkuin v�h�n p�iss��n.

MAURA. Sin� kiusan henki, mit� tiesi h�n kertoa?

MARIANA. Ett� vanha t�ti on tullut kotia Rothenburgista monilla

tuhansilla uutisilla kuningaista, ruhtinoista, prinsseist� ja verisist�
tappeloista.

MAURA. (Panee korvamyssyn p��h�ns�) Istu t�ss� ja pid� tarkka r�kninki

olven menekist�. Istu t�ss�; ja oletpa onneton jos hetkeksikin poistut
toikan ��rest�. (Menee)

TIMOTEUS. Kas sit� kanaljaa tytt��.

MARIANA. Min� tunnen eukkoni. Verrattoman utelias, niinkuin

piikansakin. Jaa, mit� on sinulla sanottavaa?

TIMOTEUS. Onpa jotain. Haa! oikeestaan ja vauhdilla tahdon rynk�t�

esiin kuin k�vis tieni vasten kanuunan kitaa.--Mariana, min� pid�n
sinusta.

MARIANA. Kiitoksia vaan.

TIMOTEUS. Min� pid�n sinusta paljon.

MARIANA. Kiitoksia paljon.

TIMOTEUS. No no, ole kiltti lapsi.

MARIANA. Jaa, kiltit lapsethan kiitt��.

TIMOTEUS. Min� kurja tarhap�ll� olen rakastunut sinuun auttamattomasti.

Sent�hden teen nyt t�m�n kysymyksen, kaikkein kysymysten kysymyksen:
Rakastatko sin� minua?

MARIANA. Ja min� teen t�m�n kysymyksen: Olenko min� silmiss�si

naarastarhap�ll�?

TIMOTEUS. S� olet kyhkynen, lupauksen lintu.

MARIANA. Siis tahdot kurjan kyhkysen lent�m��n tarhap�ll�n kitaan,

t�m�n petolinnun ruuaksi?

TIMOTEUS. Tosi; sill� niin sua rakastan, ett� olsin valmis sy�m��n
sinun, pist�m��n kupuuni kuin voissa paistetun poimullisen
sianmakkaran. Mariana, Mariana, mun syd�mmeni loiskii, kimoilee ja
s�rkee kuin likistelis sit� pienet perkeleet, mutta sin� taidat sen
auttaa.

MARIANA. En taida ulos-ajaa perkeleit�.

TIMOTEUS. Sen taidat ja yhdell� ainoalla sanalla.

MARIANA. Mik� on t�m� sana?

TIMOTEUS. Se on: jaa. Sano: pid�tk� minusta?

MARIANA. Yhdell� ehdolla.

TIMOTEUS. Ja t�m� ehto? Sano, ja min� k�yn vaihka vasten p�yre�t�

karhua pieni puukko k�dess�, jos niin vaadit. Sano, mik� on ehtos?

MARIANA. Ett� otat minun vaimokses.

TIMOTEUS. Kirkas tuli ja jyrin�! seh�n on tarkoitukseni, seh�n kultanen

meininkini. Katsos t�ss�. (Suutelee h�nt�) Katsos. Mutta min�k�
suutella uskallan? Min�! Sit� en olis uskonut. Mutta siin�, miss�
klasit ja olvituopit kalisee, siin� paukahtelee my�s suudelmat.

MARIANA. Ja siin� on my�s rakkautta.

TIMOTEUS. No no, piikaseni; mik� ennen on kytenyt syd�mmen pohjassa,

leimahtaa sillon voimalliseksi tuleksi.

MARIANA. Sinisiksi liekeiksi.

TIMOTEUS. Juuri niin; sill� sininen on rakkauden karva.--Rakkaan miehen

saat, hyv�n miehen. El� katso h�nen ulkomuotoonsa, joka, ohimenness�
sanottu, on v�h�n niinkuin h�rk�m�inen, vaan katso syd�mmeens�, se on
hyv�.--Tahdotko seurata minua Bayeriin, Marja, minun punertava
mansikkamarjani? Tahdotko seurata sotamiest�?

MARIANA. Moni tytt� ennen minua on ollut yht� hullu ja iskenyt kouransa
sotamiehen patruunataskuun.

TIMOTEUS. Oivallista! Uljas tytt�, kelpo tytt�; mutta em�nt�s, luulen,

ei juuri kohtele sinua ansiotas mukaan.

MARIANA. Saakeli ottakoon sen tattari-�mm�n! H�n ei suo minulle hyv��

sanaa, ja kaikki h�nen h�ijyn kissansa rikkomat astiat on minun
palkkani saanut k�rsi�.

TIMOTEUS. Ole suruton; min� imen h�nelt� kaikki takaisin kasvojen

kanssa.--K�y nyt taasen toikkas taakse. T�ytyy her�tt�� tuon makaavan
aasin. (Kovalla ��nell� Titukselle) Titus! Hei! Karauul!

TITUS. (Her�yy maristen) Mit� tahdot?

TIMOTEUS. Huomaa, ett� olet maannut.

TITUS. T�m� on ensimm�inen kerta, ja sen saan anteeksi.

TIMOTEUS. Yksi kerta viel�, poikani, ja maksanpa lainan takasin: yht�

armottomasti pit�� kersantin saarnaman sinulle kuin �sken h�n jyritteli
minun korviini.

TITUS. Tuoppi oltta, tytt�, unen karkottajaksi!

MARIANA. Tuossa tulee em�nt�ni.

TIMOTEUS. Katso tukkas, se korea ja tumpurainen, Mariana piikasein.

(Maura tulee vihaisena)
MAURA. Sin� naasikka, pid�tk� mun narrina, sin� ilke� harakka, pid�tk�
mun narrina?

MARIANA. Hyv� frouva, min� olen viaton; sanoin vaan mit� Maalarin-Hanne
sanoi.

MAURA. Min� sun maalaan keltaseksi ja siniseksi.

TIMOTEUS. Hiljaa, naiset, hiljaa, koreat naiset!

MAURA. El� ihmettele, Timoteus, ett� t�ytyy mun n�in usein riidell�
kansaansa; sill� tied�, h�nen vertaistansa h�vytt�myydess� ei l�ydy
maan piirin p��ll�. Jumala siunakkoon! on minulla ennen ollut piikoja,
mutta ei viel� tuommosta. Jaa-ah, sen sanon min�: onneton t��ll� se,
jonka t�ytyy pit�� palvelusv�ke�, onneton se!

MARIANA. Ja tuhannen kertaa onneton se, jonka palvella t�ytyy.

MAURA. Kitas kiinni! Sinulla ei ole t�ss� vapaa sanavalta.

TIMOTEUS. Armahimmat flikat, v�hemp� ��ni! Min� rukoilen. (Tommi,

Anton, Aristarkus ja muita sotamiehi� olvituopit k�siss� tulee
huoneesta vasemmalla) T�ss� tulee teid�n yst�vi�nne. V�hemp� ��ni.

TOMMI. Bir!

ANTON. Bir, eukko!

ARISTARKUS. Bir, eukko, bir!

MAURA. Kaada heille oltta. (Tuopit t�ytet��n)

TOMMI. Onko muori �ke�? (Taputtaa Mauraa)

MAURA. Suo mun olla rauhassa; min� pyyd�n.

TOMMI. No no; onhan se se iloinen frouva Maura.

MAURA. Nyt en ole iloinen.

TOMMI. Hyi! El� rumenna sun ihanata muotoas tuonkaltaisilla rypyill�.

MAURA. Mit�m� sitten t�ss�, villittyjen kanssa? Kun ma sanonki.

ANTON. Villittyjen? Mek�?

ARISTARKUS. Me olemme kuninkaan miehi� ja teid�n herrojanne. Yksi

viittaus kapteenilta, ja kaupunginne on tulinen meri.

TOMMI. Hiljaa, Aristarkus!

MAURA. Mit� on minulla teit� vastaan? Mutta tuo vuorivuohi tuossa.--

Min� taidan haljeta!

TOMMI. Tytt�k�? Hyv� flikka vaihka v�h�n vallaton; mutta veri virtaa
h�nen povessansa kuin nuoren jalopeuran povessa. H�n tarvitsee miest�,
niinkuin pieni frouvammekin. (Ottaa Mauraa leuvan alta) Jaa jaa, eik�
tosi? No hymyk��t nyt v�h�n. Kas niin.

MAURA. Mene mene!

TOMMI. Niin; kirkas p�iv�npaiste taas. Ottakaamme tuoppimme, veljet, ja

laulakaamme, ett� maa ja taivas huiskuu.

MAURA. (Lukee huiskutellen itse�ns�) Hoh hoo! Jumala armahtakoon t�t�

mailmaa! (Timoteus nukkuu rahille)

TOMMI. �Wenn das�, sankarveljeni. (Sotamiehet laulaa)

�Wenn das die Preussen v�sten,

Das sie morgen sterben m�sten.
Hurra!
Wenn das die Preussen v�sten,
Das sie morgen sterben m�sten.�
Hurra! Hurra!

TITUS. Her�� sin� siell�, joka makaat.

TOMMI. Makaat! Ken makaa meist�? Etk� n�e, ett� juomme kiltisti oltta?

ARISTARKUS. Ja uljastamme itse�mme vihaisella laululla.--Sin� onneton

Preussil�inen!

TOMMI. Huikea el�m�!

ARISTARKUS. Sin� onneton Preussil�inen!

TITUS. Teit� ja teid�n k�yt�st�nne en moitikkaan, mutta tuota

kiusankappaletta, joka istuu ja makaa tuolla rahilla. H�n on jo
kolmannen kerran nukkunut t�ll� vahti-ajalla.

ANTON. Ai ai, kolmannen kerran!

MAURA. (Erikseen) Timoteus parka! Taivas suojelkoon h�nen selk��ns�!

MARIANA. Ja te ette her�t� h�nt�.

MAURA. Jaa, miksi ette sit� tee, te h�nen kumppaninsa?

ANTON. Yl�s, Timoteus.

ARISTARKUS. Yl�s, ja el� istu siin� kuin huhkain ladonkatolla.

TOMMI. Yl�s ja ole iloinen; sill� kauvan el�� iloinen mieli.

ARISTARKUS. Her�t� kantoa ennen.

TITUS. Olenpa h�nen t�htens� kiipaleissa. Ankaran m��r�yksen on

kapteenimme tehnyt, ja kuuluu se n�in. Ensimm�inen nukkuminen
annettakoon anteeksi, toista seuratkoon kersantin nuhteet, mutta jos se
kolmannen kerran tapahtuu, niin tulkoon raportti h�nelle, nimitt�in
kapteenille. Ensimm�isen kerran on h�n nukkunut, sen sai h�n anteeksi,
toisen kerran on h�n nukkunut, ja �sken juuri l�ksi t�st� kersanttimme
hirmuisella kirouksella, pauhulla ja jyryll�; mutta nyt on mies
nukkunut kolmannen kerran.
TOMMI. Ja nyt pit�� sataman, sataman rakeita jyrin�n per��n.

TITUS. Ei auta, vaan kapteenille tieto. (Huutaen) Kapteeni! Herra

kapteeni! Saata sana esiin, seuraava vahtimies siell�.

��NI. (Ulkona) Herra kapteeni!

MAURA. (Eriks.) Voi Timoteusta!

ANTON. (Ravistaen Timoteusta) Nouse nyt yl�s, muuton p�hkin�keppi

paukkuu. Nouse, hyv� toveri, nouse.

ARISTARKUS. El� marise, vaan avaa sun sonnisilm�s.

TOMMI. Yl�s, ja eteenp�in mars, Berliniin mars! Siell� juomme ja

makaamme, ja saammepa viel� tusinan muhkeita Preussin tytt�j� miest�
p��lle. Yl�s, Timoteus.

ANTON. Kuuletko, sin� riivattu?

ARISTARKUS. Kapteeni tulee.

ANTON. Hyv�, Timoteus, hyv�!

MAURA. (Eriks.) Voi sin� onneton lapsi!

MARIANA. (Eriks.) Kuinka k�ynee kanssansa nyt?

ANTON. H�n tulee, ja onpa ukolla kiiru.

TOMMI. H�n kaapasee kuin Lunkentus, h�n lent�� n��veliens� siivill�,

joiden vinkuna kuuluu aina t�nne asti.

ARISTARKUS. Ja ympyrj�iset, suuret klasisilm�ns� s�teilee ja loistaa

kuin aurinko taivaalla.

TOMMI. Ja nen�ns� hohtaa kuin kek�le helvetiss�.

ANTON. No no, h�n on kapteenimme.

ARISTARKUS. Kapteeni kuin mies vaan.

TOMMI. Hyv� kapteeni, hyv�! (Patrik tulee oikealta. Titus kyldr��

istuessansa rahilla. Patrik vastaa h�nt�, pannen kaksi sormea
silm�kulmallensa)

SOTAMIEHET. El�k��n kapteenimme, el�k��n h�n!

ANTON. El�k��n h�n kauvan, kauvan!

TOMMI. Valaisten mailmaa!

ARISTARKUS. H�n el�k��n tuomiop�iv��n asti!

TOMMI. Ja sitten taivaassa ijankaikkisesti!

KAIKKI. Hurraa!
PATRIK. Kiitoksia, pussikat, kiitoksia. Mutta mik� on kysymyksen�?

ANTON. Pieni ihmisellinen heikkous, pieni komme, jonka toivomme herra

kapteenin antavan anteiksi.

PATRIK. Mutta asia?

TITUS. (Aina kyldr�ten) Kun h�n makaa tuolla.

PATRIK. Ken makaa, ken?

TITUS. H� Timoteus tuolla rahilla, vahtia pit�ess�.

PATRIK. Haa! Kuinka monta kertaa on h�n nukkunut?

TITUS. Kolme.

PATRIK. Haa! Saiko kersanttimme tiedon h�nen nukuttuansa toisen kerran?

TITUS. Hetki sitten l�ksi h�n t�st� p�rm�ntt��m�st�.

PATRIK. Kuinka monta tuoppia on h�n tyhjent�nyt t�ll� vahti-ajallansa?

TITUS. Viisi.

PATRIK. Viisi! Koska oli h�n tyhjent�nyt kolmannen, saatoitko raportin

kersantille? Sano totuus, ja kauhistu jos valehtelet.

TITUS. Anteeksi, herra kapteeni, sit� en tehnyt.

PATRIK. Miksi et, miksi et, sin� h�rk�p��? Kuinka kuuluu tuima
m��r�ykseni, ei ainoastaan nukkumisesta, mutta my�skin olven
nauttimisesta vahdissa? Kuinka kuuluu se olvesta?

TITUS. �Yhden tuopin oltta tyhjent�k��n vahtimies vahti-ajallansa, jos

kaksi h�n tyhjent��, se annettakoon h�nelle anteeksi, kolmas saattakoon
nuhteita kersantilta, mutta jos h�n nelj�nnen kumoo, raportteerattakoon
asia kapteenille.�

PATRIK. Niin, �raportteerattakoon asia kapteenille�. T�m� on s��nt�ni.

Ja �lipparia�, se tahtoo sanoo, oltta ja viinaa sekaisin, ei ollenkaan
ole lupa nauttia. Mutta jos ei tarkka katsantoni erehdy, niin viittaapa
sun silm�s v�h�n sit� kohden.

TITUS. Ei, herra kapteeni, ei!

PATRIK. Sano, etk� ole pist�nyt vaksiis v�h�n lipparia?

TITUS. Ei, ei!

PATRIK. Sopiihan sit� tutkistella. (Kumartaa itsens� alas asettaen

nen�ns� l�helle Tituksen suuta). Puhalla raikkaasti. (Titus puhaltaa,
mutta kovin heikeesti ja pitk��n) Puhalla tuimemmin, sin� puukuva!--
(Ly� jalkaansa) Tuimasti, hohauttaen! muuton laukee nyrkkini sun
kiireelles kuin rautamoukari. (Titus puhaltaa kolmannen kerran mutta
tuskin tuimemmin ensimm�ist�) Lipparista en k�y vannomaan, mutta oltta,
oltta sangen paljon, jaa, totisesti sangen paljon. Tunnusta kuinka
monta tuoppia.

TITUS. Kolme!

PATRIK. Haa!

TITUS. Anteeksi korkea kapteeni; sill� asia on sit� laatua, ett�

rasittaa minua itsepintainen k�h�, niinkuin, sen pahempi, se nyt kuulla
taittaan.

PATRIK. Miksi saatat itselles k�h��, sin� kirottu mies? Miksi pinnaat
oltta kylm�n� naamaas? Miksi et l�mmit� sit�? kysyn min�. Haa! kyll�
sun opetan. Miksi et l�mmit� olttas? (K��ntyy Timoteusta kohden.) Ja
sin� (Ravistaa Timoteusta) Nouse yl�s, lapseni. (Vet�� miekkansa) Haa!
jos ei uni olis pyh�, niin, sankarkunniani nimess�! sun heti
l�hett�isin Karonin venoseen.

TOMMI. Sep� olis, kantaa kehtoon lapsen torkkuvan.

PATRIK. Mit� sanot?

TOMMI. Sen h�n olis ansainnut. Sotavartija nukkua!

PATRIK. Niin. Sotavartija nukkua! (Ravistelee Timoteusta) Nouse yl�s,

lapseni. Sotavartija nukkua! Mutta nyt sun pit�� saaman aika
rapsauksen.

MAURA. (Eriks.) Voi, mun syd�mmeni musertuu!

PATRIK. Viipym�tt� nyt saattakaat t�nne Mestari Bonifacius. (Yksi

sotamiehist� menee)

MAURA. (Eriks.) Jumal'avita! mit� jaksan nyt tahdon pyristell� vastaan.

ANTON. Kenties on t�ss� viel� anteeksantamuksen sijaa, herra

kapteenimme.

PATRIK. Ei yht��n, pussikkani. T�ll� retkell� olen anteiksi antanut jo

kolme kertaa Timoteukselle; ensi kerta N�rnbergiss�, toinen ja kolmas
kerta Bambergissa; Titusta olen armahtanut kaksi reisua; ensin
Erlangeniss� ja sitten Bambergissa, mutta nyt pit�� heid�n molempaen
saada aika kropsun. (Ravistelee Timoteusta) Nouse yl�s, lapseni. Haa,
sotavartija nukkua! Yl�s, yl�s! Mun saatat muuton vimmaan, mun saatat
viel� upottamaan kirkkaan miekkani oman maamieheni vereen. Her�y! No
pilvien leimaus, mun sappeni jo kiehuu!

TOMMI. Tuoppi oltta her�tt�k��n h�nen.

PATRIK. Mit� sanot?

TOMMI. Valaus tuoppi oltta miehen kiireelle h�nen kyll� her�tt��.

PATRIK. He heh! Vikkel� aije; mutta olkaamme toki pilkkaamatta

jumalanlahjaa. Vett� k�ytt�k��mme olven sijassa, puhdasta vett�.--Muori
siell� toikan takana, tuoppi vett� t�nne. (Er�s sotamiehist� valaa
tuopillisen vett� Timoteuksen p��h�n, joka her�� pahalla marinalla,
nousee yl�s pyristellen itse�ns�. Patrik nauraa syd�mmellisesti ja
kauvan pidellen vatsaansa) Jaa, sin� junkkari. (Timoteus kyldr��,
Patrik vastaa h�nt�, pannen kaksi sormea silm�ns� juurelle) Niin niin,
mutta kiv��ri pois ja rahi esiin. (Rahi vedet��n esiin)

MAURA. Armollinen, korkea herra!

PATRIK. Ole rauhassa, eukko, ole rauhassa. (Mestari Bonifacius,

punapartanen ja punatukkanen mies puettuna punasiin housuin,
samankarvaseen h�nnystakkiin ja hattuun, joka on tavattoman korkea ja
sokeritopin kaavanen, tulee vitsakippu kainalossa)

MAURA. Herra minun jumalani!

PATRIK. Kas t�ss� tulee mies, joka sankarlaumani pit�� Herran

nuhteessa.--Onko sinulla hyvi� vitsoja?

BONIFACIUS. Ihan tuoreita Thyringenin mets�st�.

PATRIK. Hyv�! Nyt tulet niit� k�ytt�m��n kuin mies; sill� t�ss� ei ole
leikki k�siss�.

BONIFACIUS. Miss� on minun poikani?

PATRIK. Ota takki p��lt�s, Timoteus, ja kumarru t�nne. Sin� ensin,

Titus sitten.

TIMOTEUS. Armoo, kapteeni, armoo!

PATRIK. Ei, lapseni, ei.

MAURA. (Ryhtyen kapteeniin) Armollinen, korkeasti ylistett�v� herra,

teit� rukoilen heid�n puolestansa.

MARIANA. Hyv� kapteeni!

MAURA. Kunnioitettava herra!

PATRIK. No noo, muoriseni, nyt ei auta. Heid�n t�ytyy saada; ei auta.

MAURA. (Kovalla ��nell�) Ei, ei! Min� rukoilen. T�nne kaikki naiset
naapureista! Tulkaat, tulkaat! (Mariana poistuu kiireesti)

PATRIK. He heh! Turha puuha, pikku frouvani.--K�yk��mme k�siin,

Bonifacius.

BONIFACIUS. Takki pois ja taivu alas rahille, mies.

MAURA. Kapteeni kulta, kulta kapteeni!

PATRIK. Oikea mutta kova mies.

BONIFACIUS. Pois, muori!--Alas rahille, mies.

MAURA. Ah ei ei! (Hallitsee Timoteusta) Armahtakaat h�nt� ja

kumppaniansa tuolla. (Mariana ja seurassansa joukko naisia tulee ja
yhtyv�t rukoukseen, mik� torjuvilla koikkauksilla pidellen kiinni
Timoteuksesta, mik� tarttuen Patrikin liepeisiin. Kova ��ni ja meteli)

1:N ��NI. Anteeksi heille, anteeksi!

2:N ��NI. Heit� armahtakaat, niin armahtaa teit� Jumala.

3:N ��NI. Elk��t tuomitkaat, ettei viimein teit� tuomittaisi.

PATRIK. Kas kas.

TITUS. (Eritt�in naisille) T�m� on hyv� asia, ett� rukoilette. Jaa,

jaa; rukoilkaat vahvasti vaan.

MAURA. Korea herra!

1:N ��NI. Ihana herra!

2:N ��NI. Makea herra!

TITUS. Kas niin; rukoilkaat vahvasti vaan. T�m� on hyv� asia.

3:S ��NI. Armon he saa, korkeasti kunnioitettava sankari? Jaa jaa, he

armon saa!

PATRIK. (Erikseen) Ha haa! Onpa t�m� hetki mulle ihastuksen hetki.

Kynnet pystyss� mun ymp�rill�ni seisoo naisten kirjava lauma mua
hartaasti rukoillen kuin jyskytt�j�� Olympin kiireell�. Nyt olen ukko,
ukko itse. Tuhannen taaleria t�st� hetkest�!

MAURA. Mink� tuomion kuulemme suloisilta huuliltanne?

1:N ��NI. Oi, se olkoon laupias ja rakkautta t�ys!

PATRIK. K�yk��t nyt siivosti kukin kotianne sek� eukot ett� tyt�t. Mua
ette j�rk�yt�. Asia on t�rke� ja aika ankara, sodan-aika viel�
kaupanp��lle. Ei auta, ei, vaan saakoot he nyt oivallisen saunan.--
Derschi, mestari Bonifacius!

BONIFACIUS. Pois tielt�, hameet!

MARIANA. Pois itse, sin� tulipunanen saatana!

BONIFACIUS. Tytt�! (Taputtaa k�dell��n vitsanippua)

MAURA. K�y kutsumaan muori Kunigundaa. (Mariana menee, tempasten

menness�ns� Bonifaciuksen kainalosta vitsakipun, jonka kanssa h�n
juoksee pois. Bonifacius kiit�� julmistuneena h�nen per�ss�ns�; Mariana
viskasee vitsat teaterin perille ja katoo, Bonifacius, kippu
kainalossa, tulee takaisin hirmuisella muodolla)

PATRIK. Kas sit� nen�k�st� tytt��. Hai djai!

BONIFACIUS. Saakoot �mm�t ensin, herra kapteeni. Olkoon se k�skynne, ja

kohta pit�� pl�ikym�n. He ovat vankejamme; antakaat pl�iky�.

PATRIK. Pois se! Sankarin tulee suojella t�t� heikkoa astiaa, vaan ei
sit� s�rke�. Jumal' avita! m� vannon, joka hiuskarvanki heilt�
v��rist��, h�n kaatuu, puree ruohoa kuin nauta.

2:N ��NI. Sin� sankarten sankari.

2:N ��NI. Sin� korkea sielu!

3:S ��NI. Tuhannen kertaa korkeampi viel�, jos h�n rukouksemme kuulee
nyt.

TITUS. Niin; rukoilkaat v�sym�tt� meid�n edest�mme.

PATRIK. Ei, armaat sisaret. Te ette k�sit� sit� vastausta, joka painaa
sotaherran hartioilla, painaa sillon semmenkin, koska pyrskien
juoksevat Areksen hurjat varsat, koska kanuuna jyrisee, tuima miekka
m�ss�� ja veri vuorilta koskena virtaa, tehden alas laaksoon
purpuraisen j�rven. Naiset. Huu!

PATRIK. Jaa, kristisisaret, kohta punertavat Germanian tantereet kuin

iltaruskosta hehkuva taivas. Kuolo v�ijyy meit� kuni kissa kurjaa
hiirt�, tahi kuni j�nist� kirkassilm�nen ilves. T�ll� hetkell�
seisomme, toisella kaadumme miekkaen kilin��n. Ja koska viimein taasen
pasuunan pauhussa yl�snousemme, sillonpa mun astua t�ytyy n�iden
pussikkojeni kanssa sen ankaran tuomarin eteen, n�in sanooden: t�ss�
olen min� ja se komppani, jonka minulle annoit. Ja voi minua, jos minun
kauttani heid�n kallis verens� hukkaan menetettiin! Sillon kohta k�yv�t
tuomion enkelit, kuin mustat iilimadot, mun k�mmenp�ist�ni imem��n
takaisin kaiken t�m�n veren. Niin niin!--Ja v�h�ss� paljon seisoo.
Pieni erehdys, pieni laimiinly�minen mailman kumota taitaa. Kerran,
koska se suuri Caesar k�vi Galliassa sotaa, tapahtui er��n� pime�n�
y�n�, ett� koko Gallialaisten sotajoukko l�hestyi h�nen leiri�ns� salaa
hiipistellen; mutta kas, eip� torkkunut sillon romalainen vahti, ei,
vaan nostipa heti hirmuisen r�hin�n, ja vilauksessa seisoi jalo Julius
valmiina vastustukseen, ja, pahoin kuranssattuina, pakenit pian
takaisin vaskimiekkaset miehet. Mutta _posito_, ett� vartija sillon olis
maannut, niinkuin Timoteus �sken tuossa rahilla, niin olispa kenties
nyt ihan toisenlainen mailman historja. Posito, ett� �sken, Timoteuksen
maatessa, Preussil�inen �kisti olisi karannut p��llemme. Haa! ken menee
takaukseen, ettei t�st� hetkest� Europan kartta muodostuisi perin
toisin? Niinp� taitaa pienimm�st� kipen�st� nousta hirvein tulipalo.
Sent�hden tahdon nyt teille kaikille varoitukseksi asettaa t�h�n
eteenne muistuttavan esimerkin.--Timoteus, nyt takki koreasti p��lt�s
ja taivu t�nne rahille. Ole n�risem�tt�, sin� itsepintaisin kaikista
miehist�ni. Alas rahille! (Muori Kunigunda, lihava, paksu eukko
suurilla ympyrj�isill� silm�klaseilla ja ryhev� korvamyssy p��ss�,
tulee ja Mariana)

MAURA. Muori Kunigunda, tehk��t parastanne, tehk��t parastanne,

kultamuori. T�m�n miehen ainoa rikos on, ett� h�n pikkaraisen vaan
nukahti kuin kukko orrella.

KUNIGUNDA. (Lankee polvillensa Patrikin eteen, pitellen h�nen

s��ri�ns�) Korkea, laupias herra, teit� rukoilen t�ss� polvillani
armahtamaan n�it� kahta kurjaa, heikkoa ihmislasta!

PATRIK. Nouskaa yl�s, kunnioitettava mummo; min� h�peen; nouskaat yl�s.

KUNIGUNDA. En nouse, t�ss� viivyn, vaihka sankarmiekkanne mun maahan

naulitsis. T�ss� viivyn siksi kuin suustanne kuulen sen suloisimman
sanan t�ss� murheen-laaksossa, sanan, joka jumalten istuimilta kotosin
on, sanan, joka langeneelle ihmissukukunnalle uuden, ijankaikkisen
toivon toi, ja t�m� sana on armo.
PATRIK. (Ly�den k�dell��n vasten otsaansa) Ah!

KUNIGUNDA. Min� varron, yst�v�ni vartovat, korkeuden sinert�v� vahvuus

vartoo, vartoo hengitt�m�tt�.

PATRIK. No niin: olkoon armo! Nouskaat yl�s, korkeamielinen mummo. He

heh! (Suutelee Kunigundaa) He heh! T�ll� suudelmalla vahvistan
lupaukseni. Kas niin.--Me olemme vihollisijanne; mutta taidatteko
sanoa, taidatteko sanoa, ett� k�yt�mme itse�mme teit� kohtaan kuin
viholliset? Hi hi hi!

KUNIGUNDA. Taivas, vuorita kerran h�nen kiireens� kunnian loistavalla

kruunulla! (Menee. Eukot pyhkiilev�t silmi�ns�)

MAURA. El� kauvan, el� onnellisna, s� armas sielu!

1:N ��NI. Makea sankar!

2:N ��NI. Nimes maine pian ymp�r mailmaa viek��n!

PATRIK. No no no; menk��t nyt vaan, menk��t nyt vaan.

3:S ��NI. S� kunnian helmalapsi, rakkauden syd�mmellinen sulhanen!

PATRIK. He heh! Menk��t nyt, menk��t nyt.

TITUS. (Naisille, jotka katsovat sinnen t�nnen) Suur kiitost, eukot;

suur kiitost, paljon kiitoksia. (Kumartelee syv��n)

PATRIK. Ota kiv��ris, Timoteus, istu sijalles ja paranna itses, samoin

sin�, Titus; sill� muistakaat, jos t�st�l�hin viel� kerran saman
kompeen teette, ei l�ydy teille armoni valosta kaukaisinta piirtoakaan,
vaan vihani mustat ukkospilvet teid�t k��rii kierroksiinsa, nielee
teid�t. Sent�hden ottakaat vaari.

TITUS. Kyll' kyll'.

PATRIK. Te toiset my�s, ottakaat vaari.

SOTAMIEHET. Kyll� me sen teemme.

PATRIK. Niin, ja kuulkaat lupaukseni. Jos kerran viel� olven henki mun
leiriin jotain selkkausta saattaa, niin kuluessa kahdentoist pitk�n
tunnin ei tulkoon huulillenne t�m�n nesteen pisarata. Se olkoon
tuomionne.--Mutta toivonpa teilt� kaikin tavoin oikeitten urosten
k�yt�st�, niin toivon ja olen taas t�ydess� sovinnossa kanssanne, mun
toverini ja veljeni sodan verisell� kent�ll�, ja mielin nyt tyhjent��
seurassanne iloisen maljan, tyhjent�� sen pohjaan asti. (Tuopit
t�ytet��n)

ANTON. Herra kapteeni piti eilen oivallisen puheen.

TOMMI. Vaiti vaiti!

PATRIK. (Seisten olvituoppi k�dess�, ja samoin sotamiehet) Jaa,

viritetty onpi sodan tuli, sankarjoukko kuni lohik�rme yl�s pohjaan
kiemartelee, tahi matelee kuin iiliskotti harjasmets� selj�ss�,
harjasmets� kirkkaista painetiista. Berlin, Berlin, s� jalo kaupunki,
mun ennustukseni kuule. �Uhrilammas vavisten seisoo seppel p��ss� ja
uhraaja tulee.� Niin ennustan ja kuulen korkuudesta. Kostottaren
huudon: �tule tule!� Ja h�n tulee. Yl�s yl�s kylm��n Hyperboreaan
tiemme kulkee, ja edell�mme kiit�� kipen�itseviss� vaunuissansa
hirmuinen Ares, tykkijyskeen ja trumpup�rin�n rakastaja.

SOTAMIEHET. El�k��n Ares, el�k��n Ares! Hurraa! (Heiluttavat hattujansa

ilmassa ja Bonifacius vitsakippuansa)

PATRIK. Liehuvilla hiuksilla kiit�� villityill� katsannoilla h�nen

rinnallansa Eris ja Enyo, ja h�nen varsojansa ohjaa Doimos se kauhea ja
Fobos toista kauheampa viel�.

SOTAMIEHET. El�k��n Fobos, el�k��n Fobos, el�k��n h�n! Hurraa!

PATRIK. Hep� liehtarimme ovat pohjaan korkeaan ja j�iseen; ja

vietetty�mme ankaran helavalkean siell� puoly�n valtakunnassa, me taas
takasin loikerramme isiemme maahan kruutipoltetuilla poskilla, ja
sankararvet otsissamme ja rinnoissamme. El�k��n is�inmaa ja sen
uroslauma! Heid�n kunnioiksensa nyt tyhjenn�n t�m�n maljan. (Juovat
tuoppinsa pohjaan)

SOTAMIEHET. Hurraa, hurraa, hurraa! (Laulu; Patrik ly� tahtia k�dell��n

laululle)

�Wenn das die Preussen v�sten,

Das sie morgen sterben m�sten.
Hurra, hurra!
Wenn das die Preussen v�sten,
Das sie morgen sterben m�sten.�
Hurra!

(Sotamiehet kantavat pois Patrikin kovalla hurrauksella, Bonifacius,

heilutellen vitsakippuansa, seuraa heit�.)

MAURA. Mik� meno, mik� huuto! Hirmuinen on sodan meteli. Oo, oo!

TITUS. Huomaa, Timoteus, Bonifacius saa heilt� kyydin takasin.

TIMOTEUS. Oikein h�nelle! Mit� tekee h�n siin�, miss� kunnia kaikuu?
Mielinp� n�ytt�� h�nelle pitk�n nen�n; siihen on nyt kaksin kerroin
syy.

TITUS. El�, veljeni, vaan kiitt�k��mme, ett� asia sammui n�in.

TIMOTEUS. H�n tulee. Sin� punapartanen Goljati!--Sano, toverini, mik�

on sun syd�mmes salainen toivotus tuota miest� kohtaan?

TITUS. Antaa h�nen olla. H�n toimittaa virkaansa.

MARIANA. H�nen virkansa. H�nelle tahtoisin antaa uuniluudasta, jaa,

teenp� h�nelle jonkun keposen.

MAURA. Lapsi lapsi, mit� haastelet! Muista muista, ett� on h�n

Jumalalta pantu j�sen valtakunnassa, kuritukseksi syntisille ihmisille.
(Bonifacius tulee)

BONIFACIUS. (Eriks.) T�ss� pataljoonissa ei kohdella minua ansiotani

mukaan. Eik� siis tullut nytk��n saunoitusta. Peeveli! useinpa t�ss�
kyll� uhkaillaan, mutta harvoin paukkuu, ja siit�p� tuskittelee paksu
syd�mmein, vimmastelee, jaa, kasvaa, sen tunnen. Mutta nyt olkoon
p��tetty: koska kaikki on sodan melske, niin t�st� pois, pois toiseen
pataljooniin, jossa enemmin ruoskia kulutetaan. Sill� ihanata, k�yd�
kohisevassa mets�ss� ja leikell� suoria p�hkin�keppi� koreaan kippuun
ja sitten, sitten niit� vinkutella! Mutta t�ss�, peeveli viek��n! t�ss�
saavat he rauhassa kuivata lipeekaloiksi. T�m� ei k�y laatuun,
Bonifacius. Pois toiseen pataljooniin, jossa sielus usein p��see
uiskentelemaan oikeaan elementtiins�: ilma, jossa vitsa kiljuu. Jaa,
t�ss� minua ei kohdella ansiotani mukaan, minua, joka pid�t�n matkan
p��ss� alammaisen veitsen kuninkaan kurkusta. Haa! ilman minua ei
voittoa sodassa, ilman minua mailma niinkuin vaska uisakkaa l�is,
vikuroitsis kuin hurjap�inen orhi. Mutta kiitt�m�tt�myys, niin kuin
tiett��n, on t��ll� oikean ansion palkka.--K�y komeroos, Bonifacius,
k�y komeroos katselemaan ihanata p�hkin�kippuas, ja syd�mmes
lohdutukseksi nielk��n kitas korttelin pirunpihka-viinaa. (Menee)

Toinen Osa

(Sama paikka kuin ensimm�isess� n�yt�ksess�, ja sama kappaleen loppuun

asti. Timoteus ja Titus istuvat viel� vahteina, Maura toikan takana
lukien ja Mariana kutoen sukkaa.)

TIMOTEUS. Ja ette anna meille oltta, ryhev� muori?

MAURA. Ei ennen vahtituntinne p��ttymist�, ee-eh!

TIMOTEUS. Muorimme on kova, Titus.

TITUS. Koetetaan k�rsi�, kumppanini. Eih�n p�iv� niin pitk�, ettei y�

per�ss�.

TIMOTEUS. Pitk� on p�iv� olla eroitettuna syd�mmens� parhaasta

yst�v�st�.

MAURA. Olvi syd�mmes paras yst�v�! No minun Jumalani, minun Jumalani!

TIMOTEUS. Paitsi yksi toinen, jonka k�tkenyt olen syd�mmeni

sisimm�iseen karsinaan.

MAURA JA MARIANA. (Molemmat erikseen) Se on min�!

TIMOTEUS. No, muori, p��st�k��t v�h�n suljetusta kultahelmeilev�st�

patamasta.

MAURA. Ee-eh!

TIMOTEUS. Haastel h�nelle parhaaksemme, Mariana.

MARIANA. Sen tahdon tehd�.

TIMOTEUS. No, kuinka sanot?

MARIANA. Mun frouvani, heille elk��t antakaat tippaakaan; uskokaat
minua, se on heid�n parhaaksensa.

MAURA. Haasteleepa tuokin kerran viisaasti.

TIMOTEUS. Te kaksi olette niinkuin v�h�n yst�vi� nyt; mutta, ah Herra!

kuinka kauvan?

MARIANA. Herran avulla aina (hiljemm�ll� ��nell� Timoteukselle) iltaan

asti, koska �mm� leipoo.

TIMOTEUS. Jos ei perkele tule v�liin.

MAURA. (Huokaen) Hoh hoo! (Katsahtaa korkuuteen)

MARIANA. Perkeleit� ei ole t�ss�.

TIMOTEUS. Ei krouvitoikalla?

MARIANA. T�m� on saarnastuoli, t��lt� puhalletaan he huokauksilla pois.

MAURA. Katso etten puhalla sinua helvettiin, sin� nen�k�s penikka.

MARIANA. No hyv� frouva, miksi haukkuu h�n huonettamme?

TIMOTEUS. Todistanpa tehneeni pahoin. Olkaat kipen�itsem�tt� h�nen

p��llens�, muorinen, h�n antoi minulle v�h�n nuuskakammarin katolle, ja
ansiosta.

TITUS. Ole sin� vait, Timo, min� rukoilen. El� sekau muiden asioisiin,
min� rukoilen.

MAURA. Min� tunnen h�nen, min�: koreaksi v�rj�tty k�rme myrkyllisell�

kielell�, yksi vekama synti� t�ys, ja suurin jumalansanan pilkkaaja.
Mutta ah, sin� lunttu! kyll�s kuultelisit viel� lukua ja sanaa.

MARIANA. (Erikseen) Marrittele marrittele; se ohitse virtaa

samentamatta nuoren immen raikasta mielt�. Kohta olen sinusta vapaa,
jaa kohta.

MAURA. Kuultelisitpa viel� hartaastikin vaihka sein�n takana

paukahtelevassa talvipakkasessa. Mutta ota siit�, koska tanssii
ymp�rill�s perkeleitten lauma kuin laulava s��ksiparvi.

TIMOTEUS. T�ss� tulee heit� kuin s��kse� vaan.

TITUS. T�ss� tulee Max ja Fuchs.

TIMOTEUS. Ja heid�n seurassansa koko joukko pieni� ukkoja, niinkuin he

kutsuvat ne muilta n�kym�tt�m�t herrat.--Miss� ovat pojat olleet, koska
en ole n�hnyt heit� kahtena vuorokautena?

TITUS. Lasareetiss�. Sin� tied�t, he ovat juoneet yhdess� kolme

kuukautta n�kem�tt� yht� ainoaa selvyyden p�iv��.

MAURA. Voi hirmut, voi hirmut!

TIMOTEUS. V�lsk�rimme on aprikoinnut, ett� olvi, jonka ukot t�ll�

ajalla ovat ryypiskelleet partaansa, tekis pienen j�rven, jonka
pinnalla he molemmat v�h�isell� venosella taitaisit itse�ns� huvitella
tointumiseksensa, rekolligerata itse�ns�, n�etk�s.

TITUS. Ei siis ihme, ett� he nyt pit�v�t itsens� kenraaleina ja

killistelev�t ymp�rillens�, l�ylytellen pikku-tonttuja ja peikkoja.

TIMOTEUS. My�s pit�v�t he itsens� veljin� vaihka eri �iteist� mutta

samasta is�st�, ja toki, yksi heist� hautasi is�ns� vuosi sitten ja
toinen j�tti pappansa vetelem��n pikilankaa.--Kas kuinka rakkaasti he
taluttavat toinentoistansa, ja t�nnenp� pyrkiv�t.

MAURA. Oltta kohden. Oltta heille! En pisaratakaan anna.

TITUS. V�h�n t�ytyy heid�n saada; sill� jyrkk� lopetus on vaarallinen,

niin on v�lsk�rimme sanonut.

MAURA. Uskaltaisinko heille antaa?

TITUS. Ilman pelkoa; mutta saakoot kohtuudella.

MAURA. Siis vastakaat jos pahempata seuraa.--Voi heid�n muotojansa!

TIMOTEUS. Kuin frouva Mauran simpulat tuolla torilla honkasella

toikalla, niin hiivaa ja ilmaa t�ys.

MARIANA. Ja pieni nen� kuin punertaa kuin poltettu manteli

sokerileipojan p�yd�ll�.

TIMOTEUS. Hm!

TITUS. No no, ei nen�st� puhuta mit��n.--Mutta tuossa kumppanimme.

(Max ja Fuchs, paljain p�in, taluttaen toinen toistansa ja tuijotellen
eteens�, tulevat)

FUCHS. H�nell� oli vaan yksi silm�.

MAX. Ja senkin olisin h�nelt� ampunut pois ilman sinun h�t�ilemist�s.

FUCHS. Parasta h�nest� p��st� niin kiireesti kuin taisimme; ja pois h�n
kiiti kuin tuulisp��, j�tt�en j�lkeens� kovan tulikivi-sauvun.

MAX. Haa! viel�p� karvastelee kurkkuni. Tuoppi oltta, eukko.

FUCHS. Tuoppi oltta, arvoisa mummo.

MAURA. Hoh hoo, kurjaa ihmislasta sent��n! Kaada heille v�h�n. Juokaat
nyt l��kitykseksenne, mutta kohtuullisesti.

MAX. Tietty asia. Kenraalein tulee aina k�yskell� hyvill� esimerkeill�

v�kens� edell�, liionki mit� kuuluu juomiseen.

MAURA. So so soo! Niink� on laitanne, kurjat lapset? Voi raukkoja

teit�! Ja teit�kin on kerran hell� �iti huiskutellut k�sivarrellansa ja
paljastanut teille povensa.

MARIANA. Ja sanonut: tule, pieni enkelini, tule, kultapalloni, saamaan

mammalta �eijaa�.
TIMOTEUS. (Eriks.) Ah, sin� lunttu! Teeth�n mun hulluksi p��st�ni.

MAX. Meill� on itsell� lapsia. Minulla on yksi kohta. Kuinka monta

taasen sinulla, veli kenraali?

FUCHS. Kyll� minulla on, Jumalan kiitos, kolme.

MAX. Poikia vai tytt�j�?

FUCHS. Kolme poikaa.

Max. Kolme kenraalin-poikaa.--Tule istumaan t�nne viereeni, sinulta

kysyn jotain syvimm�ss� salaisuudessa. (Istuvat laattialle
olvituoppinensa) Nyt kieles totta sanelkoon. Miten tuomitset sen asian,
ett� saatoit he meid�t kenraalein arvoon ja rankiin?

FUCHS. Paha merkki.

MAX. Kas niin; mit� olen min� aatellut?

FUCHS. Paha merkki. Jotain on heill� nahaassa, jotain hirve�t�

sepitell��n meit� kohtaan, siit� olen varmaa; ja ukko itse, se
kaviojalkanen ruhtinas, on heid�n kanssansa samassa juonessa.--Ah
kuinka kuiskutteli h�n mua korvaan menneen� y�n�! Arvaas mit� sanoi
saakeli? �Nyt ei ole sulla muuta tiet� t�st� puristimesta kuin
p�istikkaan sy�st� itses Werran laineisiin�, niin sanoi h�n.

MAX. Ahaa!

FUCHS. Niin, toverini. Eik� ilman, ettei h�n mua saata v�h�n kamaliin
luuloin. En miest� ole murhannut, en ry�v�nnyt, enk� h�yhent�nyt
pataljoonin kassa-arkkua, mutta tuntonipa huutaa toki toisin, mua
tehden murheenlaakson suurimmaksi syntiseksi, jaa, suuremmaksi
Kukkaro-Juutasta ja Paapelin porttoa, ehkei frouvani tarvitse minua
moittia yhdest� ainoasta luvattomasta suudelmastakaan. Mutta mit� olen
min� tehnyt, suulla tai k�sill� tai jaloilla? Miksi halaa kaikki mailma
meit� kynsi�, niell� kitaansa kuin n�lk�nen haukka?

MAX. He tahtovat kurjaa henke�mme, mutta sit� ei heille pistet� juuri

ilmatteeksi; vaan kilpi k�sivarrella, miekka k�dess� seisk��mme
kannallamme yksimielisesti, selk� vasten selk��.

FUCHS. Niin seisk��mme. Yksimielisyys antaa voimaa.--Juodaan nyt.

(Juovat. Sotamiehet tulevat takaisin)

TOMMI. Bir!

ANTON. Bir!

ARISTARKUS. Bir! (Jokainen ottaa tuoppinsa) Haa! hiki virtaa joka

huokuimesta.

ANTON. Sep� taakka oli. Jumala siunakkoon! Taakka verraton.

ARISTARKUS. Mies painoi kuin seittem�n viikkoa sy�tetty

seittem�nvuotinen karju.
TOMMI. Ja niin h�n syliss�mme r�hisi.

ANTON. Jumala siunakkoon k�sivarsiani! (Max ja Fuchs kuiskuttelevat

vilkkaasti kesken�ns�, sillon t�ll�n ryypiskellen)

ARISTARKUS. Ukko nukkui kohta makeaan uneen kuin saunasta tullut lapsi.

TOMMI. Kuin hautaan kannettu vanhus makeasti nukkuu hienon santapeiton

alle, ja me, h�nen kantajansa, nukumme pian yht� makeasti. Kas nytp� on
tuoppi oltta niinkuin �terve, rabbi�!

FUCHS. Hi hi hi! Olisko asia niin? Nyt ehk� erehdyt, veli kenraali.

MAX. (Purten hammasta) Hm, hm!

ARISTARKUS. Kuka siell� marisee?

ANTON. Ne uskolliset toverit Max ja Fuchs, luulen min�.

ARISTARKUS. Se onneton h�rk�pari. Katsos noita kahta tuossa, Tommi.

Mit� sanot heist�?

TOMMI. Kaksi Jumalan kuvaa, jaa totisesti, jos he Atamista ovat

kotoisin.

FUCHS. Jaa, me olemme kaksi yhdenkuvaista velje�; kuin kaksi kaakkua,

niin yksimuotoset veljekset, vaihka eri �itien kohduista mutta samasta
is�st�; juuri kuin kaksi kaakkua.

TOMMI. Kaksi kaakkua samasta viljasta mutta eri uuneissa paistetut.

Mutta kuinka ovat he p��sneet ulos?

ANTON. K�yk��t nyt koreasti hospitaaliin takaisin, muuton annamme

teille luudasta, te viimeiset vaivaset, te ryysyt.

TOMMI. Mutta antaa toki ryysyen tuultua.

ANTON. Tuultua, pinnaen oltta naamaansa?

TOMMI. Raikas ilma ja raikas olvi on paras l��k�ri.

ANTON. T�m� ei k�y p�isin, mummo, teill� ei ole lupa heille antaa
houreensa kannatteeksi. Me kiell�mme.

MAURA. Pid� kitas, sin� roisto. Heille annan v�lsk�rin luvalla.

ANTON. V�lsk�rin luvalla?

TITUS. V�h�n t�ytyy heid�n saada; sill� jyrkk� lopetus on vaarallinen,

niin on v�lsk�rimme sanonut.

TOMMI. Samoin lausun min�, lausun lakkaamatta. Lopetus tapahtukoon

ankaran pitk�llisesti, jos siit� pikaista hy�ty� varromme.
Ensimm�isell� parannuksen p�iv�ll� kymmenen tuoppia, sitten p�iv�
p�iv�lt� yksi luvusta pois kunnes on j�ljell� viisi, johon m��r��n
pys�yt ja jossa seisot aina haudan partahalle. Toki olkoon laki toinen
p�ivin� koska vieraas kunnioittaa sun huonettas tahi koska kiivaasti
teet ty�t� tahi koska musta murhe tahi liekehtiv� ilo sua kohtavat tahi
jos muuton p�iv�s tuntuu ik�v�ksi, sillon, senkaltaisilla p�ivill�,
olkoon laki toinen, sillon taasen virtakoon kihisev� neste.--Ja nuo
veljekset tuossa eiv�t joisi oltta koska tohtoori on k�skenyt! Haa!
koska taidamme paremmalla omatunnolla oltta kitaamme kulauttaa?

ANTON. Juokaat sitten mutta n�tisti ja m��r�ll� ja koettakaas k�yd�

kaakertelemaan ulos kaupunkiin. Saatattepa pian pataljoonimme pahaan
huutoon, (Max ja Fuchs juovat)

TOMMI. Oikein! Istukaat siin� ja ryypiskelk��t koreasti, olkaat iloiset

ja karkoittakaat murhe meren syvyyteen. Iloinen mieli el�� kauvan, jaa,
kauvan el�� iloinen mieli. Se on Tommin p��stin t��ll�. El�k��n ilo ja
el�k��n vahtova olvi! Kosk yst�v�s s� kadotat, juo oltta, kosk tytt�s
sun pett��, juo oltta, kosk sodan jumala sun taistelotanterelta pieksee
verisell� p��ll�, juo oltta kuin ennen Olvi-G�ran se suuri, ukko
Herrassa lep��v� nyt. Yhdest� suusta, toverit, laulakaamme olven
kunniaa. Heleijaa! yhdest� suusta. (Sotamiehet, paitsi Max ja Fuchs,
laulavat)

Terve, ruskee ohranneste,

Terve, jumal' kultasuu!
Sua ain tahdon kunnioittaa
Kumartuen tomuhuun,
Sulle annan
Syd�mmeni,
Sulle kannan
Kiitosuhrit
M� temppeliss�s kontien.
Oi olvi ijankaikkinen!
Valvoissani, maatessani
Muistan voimaas kuohuvaa.

Terve, ruskee ohranneste,

Terve, voima kuohuva!
Kaikki menk��n suren suuhun,
Kuin vaan olvi olla saa.
Mit� huolin
Vaihka iskis
Taivaan nuoli
Mailman halki
Ja polttais palleroisen maan,
Kuin m� ja olvi ollaan vaan?
Terve, ruskee ohranneste,
Terve, voima kuohuva!

FUCHS. (Katselee olvituoppiinsa ja huutaa kovalla ��nell�) Kiv��riin!

Tuolla on koko komppani Preussil�isi�! Karauul! Koko komppani! (Kova
meno. Sotamiehet tuijottelee vastoin toinentoistansa)

TIMOTEUS. Kiv��riin! Pataljooni Preussil�isi� karkaa p��lle!

ARISTARKUS. Miss� ovat he?

TITUS. Kiv��riin! Preussil�inen tulee, viidess� pataljoonissa!

3:S VAHTIMIES. (Ulkona) Kiv��riin! Preussil�inen tulee! Kymmenen

pataljoonia!
FUCHS. Koko komppani tanssivia Preussil�isi�.

MAX. Miss�, mun rakas veljeni, miss�?

FUCHS. Tuolla olvituopissa. Kas kas! Hii! Taivas varjelkoon!

MAX. Pane kansi kiin. Pian pian! (Ottaa Fuchsilta tuopin ja painaa
kannen lujasti kiinni) Kas noin, nyt ei en��n yht��n h�t��. Pit�� aina
kohta ly�m�n kannen kiin niin pian kuin jotain senlaista huomaa. T�ss�
on suuri valtakunnan petos tekeill�.

TOMMI. Miss�?

ANTON. Olkaat meit� pel��tt�m�tt� turhaan.

ARISTARKUS. Miss� hiiess� on teid�n Preussil�isenne?

FUCHS. T��ll� olvituopissa.

MAX. Tosi, mutta kansi on lujasti kiinni, ja he ovat kovin pieni�.

FUCHS. Ja niin konstillisia.

ARISTARKUS. Halkasenko p��kollos, mies?

TOMMI. Tunke h�n olvituoppiin p�� edell� pienten pirujen ruuaksi.

ARISTARKUS. Kuul, alarmi k�y. Te kirotut kappaleet!

ANTON. El� el� koske h�neen, h�n on sairas.

ARISTARKUS. Sairas, joka kuolee paikalla. (Nostaa nyrkkins�, Anton

pid�tt�� h�nt�)

ANTON. Hiljaa! Kapteeni tulee.

ARISTARKUS. Exelent!

TOMMI. Kontraraportti, kontraraportti! Kaikki hyvin. Anna k�yd�, mies.

TIMOTEUS. Kaikki hyvin!

TITUS. Kaikki hyvin!

3:S VAHTIMIES. (Ulkona) Kaikki hyvin!

ARISTARKUS. H�n tulee, �ke� ja unenp�yre� kuin kev��nen karhu.

TOMMI. Min� n�en ainoastaan l�henev�n pilvipatsaan. Vihansa ukkospilvi,

joka niin olentonsa on vuorittanut.

ANTON. Makeimmasta unestansa olemme nyt her�tt�neet kapteenimme.

(Patrik tulee, vahtimiehet kyldr��, ja h�n vastaa heille pikaisesti)

PATRIK. Surma ja kuolema! Mik� saattoi t�m�n h�lin�n? (Vet�� miekkansa)

Haa, totuus esiin, jos hengenne on teille rakas! (Antonille) Sano
paikalla, sin� onneton!
ANTON. Herra, viaton olen min�.

FUCHS. Kapakkamuori on keitt�nyt t�m�n sopan. Jos h�n viel� voi pit��
arvossa muutaman hetken armonajasta, niin ei suinkaan h�n kiell�
vet�m�st� samaa nuottaa Preussil�isten kanssa.

MAURA. Oih hoih hoih!

PATRIK. Todista sun p��t�kses, onneton.

ANTON. Herrani, he ovat kovin...

PATRIK. Kitas kiin kitas kiin! Yksi v�l�ys ja mailma py�rii mustana
teid�n ymp�r. Nyt olen kuin kruutitynn�ri; hiisku viel� sananen ja
t�st� pilkusta te kohta kimmahdatte sata sylt�� pois. (Huutaa kovin)
Kimmahdatte tosin ja suutelette povea syntisen maan, meid�n kaikkein,
ijankaikkisuudesta ijankaikkisuuteen kukoistavan �itimme povea. Haa,
mun sieluni silm� mustenee, aatukseni harhailee ja py�rtyy! Kitas
kiinni vaan. (Huutaa)

TOMMI. (Eriks.) Suutella kukoistavaa povea; eip� juuri huonoin

_affair_.

PATRIK. Te kaksi siin�, nouskaat yl�s. (Nousevat) Ja sin�, Fuchs,

todista sanas.

FUCHS. Tietk��t, ett� olvituoppini tuossa on t�ys, ihan pisipinneill��n

pieni� Preussin katettia. T�ss� on valtapetos kysymyksen�.

MAX. Tosi, mutta min�, tietk��t se, k�m�ytin kannen kiin. Iloitkaamme!
sill� surman suu on tukettu, suljettu on sen kiukkuisen traakin kita.
Iloitkaamme!

PATRIK. Te viheli�iset.

MAX. Mit� sanotaan?

PATRIK. Te viheli�iset te viheli�iset, sanon min�; sill� nytp� n�en

kuinka laitanne on.

ANTON. Korkea herra, he ovat v�h�n niinkuin sairaita ja erinomaisessa

houreessa n�kev�t he alati ymp�rill�ns� jotain pient� kansaa,
lintukotolaisia.

FUCHS. He ovat semmosia pikkuruhtinoita, jotka tahtovat meit� nyljet�

ja sitten viskata nahaan saunanorrelle kuivaamaan.

PATRIK. Vai niin, vai saunanorrelle kuivaamaan. Voi viheli�iset

itse�nne! Ja te, te toiset heid�t sallitte t�ss� istua ja niell�
kuohuvaa oltta, edist�en taudin juonia ja laskein kive� kiven niskaan
syntitaakkahansa, ja heit� kenties viel� yllyt�tte kiirehtim��n
olentonsa perikatoon. Haa, te onnettomat! kuinka uskallatte?

ANTON. Herra, tehk��t hyvin ja kuulkaat mit� sanoo vahtimies tuolla.

PATRIK. Tahdonpa kuulla. Sano pian.

TITUS. V�h�n t�ytyy heid�n saada; sill� jyrkk� lopetus on vaarallinen;

niin on v�lsk�rimme sanonut.

PATRIK. Ryypiskelk��t sitten paranteeksensa hospitaalissa ja

olkoot k�yskelem�tt� ulkona kaduilla ja toreilla saattaen alarmia
p��kortteeriin.--Menk�t nyt siivosti kotia.

FUCHS. Se kenties on parasta, ehk� velvollisuutemme toki sanoo toista.

PATRIK. Mik� velvollisuutenne, te lurifaksit, mik� velvollisuutenne?

MAX. Te ette siis tied�, ett� me olemme ylennetyt kenraaleiksi?

PATRIK. No voi minun p�ivi�ni! Hi hi hi hi! �Ett� me olemme ylennetyt

kenraaleiksi�! Hi hi hi!

MAX. Lakkaamatta tulee kenraalin ymp�rkiertoilla kuin kotka, vakoen

joukkonsa tilaa ja k�yt�st�.

FUCHS. Lakkaamatta lakkaamatta.

PATRIK. Te kurjat!

FUCHS. Totisesti; sill� vaikea on virkamme harjoitus.

MAX. Tulkoon virka-ero. T�st� korkeasta arvosta me tahdomme astua alas,

pyhk�isten jalkaamme; sill� t�ss� alla lep�� joku musta koira
haudattuna. Haa! jos tiet�isin kenen konsti t�m�, ett� meit�,
mieless�ns� kavaluus ja surmamme, nostettiin t�h�n korkuuteen, niin
Jumal' avita! h�nen l�hett�isin heti sinnen miss� pippuri kasvaa.

TOMMI. L�het� sitten pippurimaahan tuo ministeri von Birheim.

PATRIK. He heh!

MAX. Onko se h�n?

TOMMI. Totisesti.

MAX. Sin� tied�t sen?

TOMMI. Varmaasta l�hteest�.

MAX. H�nt� en tunnekkaan.

FUCHS. En tunne min� h�nt�.

MAX. Mit� hyv�� vartoo h�n meilt�?

TOMMI. Ett� k�tkette h�nen syd�mmihinne, ylist�tte h�nen kunniaansa

�kurkuill', trumpuill', symbaleill'�, mutta mit� h�n viimein teit�
kohtaan tarkoittaa, se olkoon nyt minulta sanomatta.

FUCHS. Pahinta pelj�tk��mme.

MAX. Kuinka tulee meid�n nyt itse�mme k�ytt�� h�nt� kohtaan?

TOMMI. Jyrk�sti katsoa h�n yl�n, ei olla h�nest� tiet�v�n��n, unohtaa

h�n perin, ja h�n pian tekee teist� taasen simppelit sotamiehet.
PATRIK. (Tommille) Ah sin� kanalja! Oletpa minun pussikkani, koira
viek��n, sin� olet minun pussikkani!--Olvipa miehen tekee aika
hanheksi, mutta monelta taasen, sen olen huomannut, ei voi se sielun
silm�� himment��, ei, vaan kuni p�invastoin kirkastaisi sen. Ja niin on
laita Tommi-pussikkani kanssa. Totisesti!

TOMMI. Mutta mit� tuumailet niin hartaasti, Max?

MAX. Seuraisimmeko sun neuvoas tuota herra Birheimi� kohtaan?

TOMMI. Tehk��t niin.

PATRIK. Juuri niin, ja k�yk��t nyt koreasti kotia.

MAX. Yksi rongi viel�, yksi ymp�rk�ynti jokaiseen kortteeriin.

PATRIK. H�h!

FUCHS. Se tehk��mme. Astukaamme hevosen rattaisiin.

Max. Vaunuisiin, vaunuisiin. Hei! Vaunut esiin jyryll� ja t�rin�ll�!

FUCHS. Ja vinkukoon Pikku-Hermannin piiska; sill� aika on t�rke� ja

ankara.

PATRIK. Kotia! sanon min�. Mars!

MAX. Silentium, kapteeni Aakusti Patrik, silentium, sanon min�!

PATRIK. Sin� kirottu mies, kopeiletko?

ANTON. Tule nyt siivosti kanssani. So soo!

MAX. El� ryhdy minuun; sill� nytp� olen voimakas, jaa kaksinkerroin.

TOMMI. Voimakas kuin kaksinkertainen olvi. Mutta mene nyt ja kiit�

ettes saanut saparalles.

PATRIK. Pois vilauksessa! (Huutaa)

MAX. Tuommoinen Aakusti.

FUCHS. Ole moittimatta sit� kapteenia. H�nen tunnen min�. H�n ei ole
mik��n k�m�leuka, ei mik��n nurkkajulli eik� mik��n likahousu, sanalla
sanoen, ei mik��n lammasnahkapeitturi.

PATRIK. Min� sinun peittoon. (Tukistaa Fuchsia)

MAURA. Oi hirmuinen el�m�!

MAX. Olkaat h�nt� tukistamatta, herra Aakusti Patrik.

PATRIK. Yksi sana viel�, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas

ijankaikkisesti.

MAX. Olkaat h�nt� tukistamatta.

PATRIK. Haa!

FUCHS. Anna h�nen tukistaa; h�n sy�k��n sen tukan, sen valkean tukan.
(Patrik k�yskelee perill� edestakaisin vinhasti ja v�lill� ly�den
jalkaansa)

ANTON. K�yk��t pois, mun rakkaat veljeni, min� rukoilen.

MAX. Sinusta olen aina pit�nyt, sinusta ja Pikku-Hermannista. Olis

minulla tytt�ri�, niin teid�t kohta valitsisin v�vykseni.

FUCHS. Olis minulla kaksi kaunista tyt�rt�! Saata vaunumme t�nne,

Anton.

ANTON. Ei, veljeni, ei.

FUCHS. Sin� syd�mmeni veli. Ah! olis minulla talo ja kaksi kaunista
tyt�rt�.

ANTON. Ei auttais sittenk��n.

TOMMI. Ei vaihka lupaisit h�nelle puolen taloas ja vanhimman tytt�res

vaimoksensa, kuin kuningas it�isell� maalla.

FUCHS. Ei kuningas, ei; kenraalikin piisaa, ja siin�kin on liiaksi.

Haa, ne kavaltavat vinti�t! Kohta tekem��n meit� n�in suuriksi ukoiksi!

TOMMI. Ja tee kohta tekem��n pieni�-ukkoja, te hunsvotit! Mutta pois

nyt, muuton usutamme p��llenne kaikki teid�n pienet perkeleenne.

MAX. Katso itses, mies. Me olemme paastoneet kaksi vuorokautta, ja nyt

ovat enkelit meid�t piiritt�neet kuin sulttaanin henkivartijat. T�ss�
seisomme kuin kaksi tulista muuria. Ken uskaltaa meit� l�hesty�?

FUCHS. Ei kenk��n ei kenk��n. Ja mit� kuuluu siihen pieneen kansaan,

niin ovatpa meid�t jo j�tt�neet; sen teit he t�ll� ijankaikkisella
hetkell�.

MAX. Min� tied�n jotain. Suotko sanasen kuiskaavani korvaas, veli

Tommi. (Eritt�in Tommille) Katso, he meilt� kiepasit teille. Ho hoo,
mies, he jo parveilevat sun ymp�rill�s kuin p��sk�sliuta ymp�ri haukan.
No peijakas! jopa yksi heist� on ottanut kortteerinsa punertavalle
nen�lleskin.

TOMMI. (Eritt�in Maxille) Ihanata! P��sk�nen on hauska korteerimies, ja

ved�np� t�st�l�hin sieraimiini puhdasta terveyden ilmaa keskell�
h�yryv�� krouvii. Ihana asia!

PATRIK. Mit� kuiskasi mies? Mit� tiet�� h�n? Tarkan sotaherran tulee
kaikkiaalta kiehtoa tietoja, ja narrit ja hullut ovat usein
ilmoittaneet t�rkeimm�t salaisuudet. Mit� tiesi h�n kertoa?

TOMMI. Nyt en kernaasti tahtois...

PATRIK. Et tahtois? Sano paikalla.

TOMMI. (Eriks.) Jaa, mielinp� nyt ravita sun �mm�kk��n uteliaisuutes.

(��neens�) Koko pikku-ukkoin liuta, niin lausui h�n, on nyt ymp�r�inyt
herra kapteenin, ja yhden heist� sanoo h�n jo rusottelevan itse�ns�
teid�n nen�ll�nnekin. Pyyd�n anteeksi; sill� niinp� kertoi Max.
Nokkaviisas historja. Jaa, nyt sano, ett� valehtelen, toverini,
puhuttuani ulos polttavan totuuden.

MAX. Kas kas t�t� ihmissukua!

PATRIK. Jumalan t�hden! saattakaat he silmist�ni pois, muuton heid�t

tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan t�hden, sanon
min�.

ANTON. Nyt pojat, eteenp�in! Muuton vankkaa.

FUCHS. Menn��n, Max, menn��n.

MAX. Kyll� me menemme, kyll� kyll�.

FUCHS. Menn��n yhdess�.

MAX. Yhdess�, k�si k�dess�! (Menev�t; Anton seuraa heit�)

PATRIK. (Toikan ��ress� tyhjennetty�ns� oltta) (Erikseen) Riivatut! Ei

saada heilt� unen rauhaa; ja t�ytt�� syd�mmeni n�in. (��neens�) Enemmin
oltta, muija. (Erikseen, ja tyhjennetty�ns� viel� yhden tuopin)
Riivatut! (J�tt�� �kisti tuopin ja k��ntyy kiivaasti sotamiehi� kohden)
(��neens�) Muistakaat lupaukseni, te kirotut, muistakaat: jos kerran
viel� olvi leiriss�ni h�iri�n saattaa, niin kuluessa kahdentoist
tunnin, jaa puolen vuorokauden aikana ei kenk��n teist� maistakoon t�t�
juomaa, jos h�n selk��ns� tahtoo armahtaa. Sen lupauksen tein, ja
tied�np� nyt seist� sanassani. (Hiljainen myrin� sotamiesten joukossa)
Ei yht��n morinaa! Kahtenatoista tuntina, t�st� vilauksesta luettu, ei
nielk��n kurkkunne luskallistakaan oltta. Se on sanottu.

ARISTARKUS. Olkoot toki armollinen, kapteenimme.

PATRIK. Kaksitoista tuntia!--T�ss� n�itte, noissa kahdessa, surkeimmat

seuraukset olven ylenpalttisesta nautinnosta. Mutta tydyt�np� t�m�n
ohranesteen tulvan min�, ja tahdon teit� totuttaa kaipauksen ja
itsekiellon herrauteen, joka sankareita kasvattaa. Jaa, niinkuin ennen
Moses santakorvessa valmisteli kansaansa valloittajaksi luvatun maan,
niinp� sepittelin min� teit� kunnian-sankareiksi Berlinin kaupungissa.
--Nyt alkaen, tuomitsen m� teid�n kaksitoista tuntia neitseelliseen
puhtauteen, ja se, joka t�m�n m��r�ykseni rikkoo, se rikkoo selk�ns�.
(H�n tulee p�ihins�) Ja kovin erehdytte, jos luulette mua taitavanne
pett��. Haa! enp� tarvitse yht��n todistajan silm��, mun katsantoni
huomaa kohta mit� tavaraa veress�nne kiehuu, se katsanto, jonka s�de
l�pitunkee ohkasemman laudanki. Ettek� usko sit�?

TOMMI. Sen vahvasti uskomme, ja kohtapa hurraten saamme n�hd� kuinka

Preussil�inen kaatuu l�vistettyn� katsantonne s�demiekalta.

PATRIK. Ai ai! Noh, olkoon menneeksi.--�Kuinka Preussil�inen kaatuu�.

Sin� kanalja pojaksi! No noh, olkoon menneeksi t�m� kerta viel�.--Mutta
min� teid�t l��kitsen.

TOMMI. (Erikseen) Koska sitten k�y sairas parantajana jos ei nyt?

PATRIK. Muistakaat tuomioni. Ja te, muori! (Paukuttaa kiivaasti

miekkaansa toikalla) Jos yhden ainoan pisaran heille valotatte, niin
toikkanne ja m�kkinne kukistan yl�salas.

MAURA. Jumala siunakkoon minua! Kernaastihan tottelen teit�, kernaasti,

herrani. Heid�n ei pid� saaman niin paljon kuin minun syntiseen
silm��ni.

PATRIK. Ei tuon vertaa. (Osoittaa sormellaan miekkansa k�rkeen)

MAURA. Ei ei, herra kapteeni.

PATRIK. Jaa-ah, se muistakaat.--Huomenaamulla me murramme matkalle yl�s

Schleusinki� kohden. Kaikki t�ytyy olla kuin masiina.--Aristarkus, tule
t�nne. (Aristarkus l�henee h�nt�) Eilen illalla annoin min�
helmikukkaroni leipojan piijalle. Noo, se on oma asiani. Mutta sin�
satuit n�kem��n. Noo, siit� en suurtakaan huoli. Mutta sin� satuit
n�kem��n. (Kirist�� Aristarkusta kurkusta) Jumala sinua armahtakoon,
jos t�st� asiasta sanaakaan hiiskut vanhimmalle sisarelleni, joka,
niinkuin tied�t, on minun em�nn�itsij�ni.

ARISTARKUS. Hellitt�k��t! Herra! (Erikseen) Onko mies mielet�n?

PATRIK. Helmikukkaron annoin piijalle, mutta sanotaan, ett� se hukkui

veriselle tappotanterelle.

ARISTARKUS. Se tapahtui jo kaksi viikkoa sitten N�rnbergiss�.

PATRIK. H�h! N�rnbergiss�? Miss� ollaan nyt sitten?

ARISTARKUS. Tuli ja leimaus! Schleusingeniss�!

PATRIK. (Tuijottelee hetken ymp�rillens�) Mene nyt, ja--��nett�,

��nett�! (Aristarkus siirtyy h�nest�) Niin; kaksitoista tuntia, pojat.
Ei auta.--Nyt l�hen teist�, ja jos viel� kolmannen kerran olvi t�ss�
jonkun tempun tekee, niin ei tippaakaan ennenkuin ensimm�isess�
tappelossa voitamme; sillon juodaan kuin miehet; mutta jos tappelossa
alle k�ytte ja kiepasette h�pe�lliseen k�p�l�m�keen, niin ravistakaat
sitten k�tt� olven kanssa ijankaikkisiksi j��hyv�isiks'. Ei pid� sen
kastaman kielt�nne niinkauvan kuin min� el�n ja olen p��llysmiehenne.
Ei, vaan haastelettepa kerran kesken�nne entisest� olvesta kuin
Mammut-el�imest�. (K�y poisp�in, hoipertellen v�h�n, mutta k��ntyy
�kisti takaisin) Te uupistentit! luuletteko, ett� t�m� on mik��n
olviretki? Ei suinkaan, vaan onpa kohta verta aina haaroja my�ten.

TOMMI. Verta, ett� viisisylt�nen hirsi keve�sti k��nty� taitaa.

PATRIK. Mit� sanot?

TOMMI. Verta, ett� mastohirsi siin� taitaa leiskua kuin pieni kiiski
valtameress�.

PATRIK. Niin. Siis varustelkaat itse�nne miehen innolla t�h�n suureen

kamppaukseen, kuin mies nyt kest�k��t t�m� rangaistuksenne, ja
tietk��t, etten vihasta rangaise, vaan olenpa taasen teille yht�
suosiollinen kuin ennenkin. Heh! min� olen kuin hell� �iti, joka
lastansa tahtoisi suutella yhtaikaa koska h�n sit� vitsalla pieksee.
--Adj�! (Poistuu, vahtimiehet kyldr��, Patrik vastaa)
TOMMI. (Eriks.) �Aij��, sano �mm�.� (��neens�) Mutta el�k��n
kapteenimme! Hurraa!

SOTAMIEHET. Hurraa, hurraa!

PATRIK. Jaa, kaksitoista tuntia. Ei auta. (Katoo)

MAURA. Nyt kaikki astiat ja kannut tupaan, Mariana, ja olven-ostajat

kaupungista k�yk��t sis��n. (Menee huoneeseensa. Mariana kantelee
sis��n olviastioita)

ARISTARKUS. Kakstoista tuntia, Tommi, kakstoista tuntia!

TOMMI. Oi ijankaikkisuus!

ARISTARKUS. Tulimmaista tuhatta! Kapinan nostan, kaupungin hajotan!

TOMMI. Ei, vaan tukeuta kapina sun ruumiissas, tai toisin sanoen,
leikkaa pois se j�sen, joka sinua pahentaa, se tahtoo sanoa, leikkaa
pois sun kurkkus, joka huutaa oltta, sanalla sanoen--nyt ei muuta kuin
miehelt� kurkku poikki! Ja siin�p� _summa summarum_ (Anton tulee) Me
olemme tuomitut, Anton.

ARISTARKUS. Kahdeksitoist tunniksi.

ANTON. Sen olen jo kuullut; mutta menn��n maata ja koetetaan nukkua.--

Kas kas, sit� kapteenia!

ARISTARKUS. Istu ja pala!

TOMMI. Aukene, musta maa!

ANTON. Olkaat �rjym�tt�, veljeni, ja tulkaat maata. Kova on tuomiomme,

totisesti, mutta koetetaan nukkua. (Kaikki menev�t huoneeseen
vasemmalla)

Kolmas Osa

(Tommi, Anton, Aristarkus, Titus ja muita sotamiehi� istuu seinien

nojalla viheli�isin� haamuina tuijotellen eteens�. 1:n ja 2:n sotamies
istuvat vahteina.)

ARISTARKUS. Sano, vartija, mit� kello on.

1:N SOTAMIES. Nelj� ly�nyt.

ARISTARKUS. Kuinka kauvan olemme hengitt�neet t�t� tyhjyytt�?

1:N SOTAMIES. Seittem�n tuntia.

ARISTARKUS. Viisi on siis j�ljell�. Hyv�! Haa! Hyv�!

ANTON. Viisi tuntia! Min� n��nnyn, kuolen!

TITUS. En min� juuri kuole viel�, mutta kovin kipe� olen ja kohta
per�ss�s tulen.

ARISTARKUS. Sano h�nelle: terve tuloo!

TITUS. Mit� pahaa olisin min� h�nelle tehnyt, ett� sois h�n minun
kuolevan?

ARISTARKUS. Kerran maattuani haudassa, huolinpa v�h�n kuinka jaksavat

yst�v�ni ja viholliseni el�m�ss�, jota itse en en��n saa nauttia.
Vaihka kierittelisit heit� hirmumyrskyt sekamelskaksi, sopaksi vallan,
niin kaikkea t�t� katselisin kylm�ll� silm�ll� kuin karhu
talvikonnostansa.

TITUS. Mik� hirmuinen itsekk�isyys, mik� ��ret�n omahy�ty! Muistelenpa

mit� aina lausui minulle Koulumestari-set�ni. �Mun itseni kanssa
k�yk��n miten k�y, m� sankarina tahdon henkeni heitt�� ja sieluni
paetkoon vaihka korpiin synkeisiin, kuin vaan oikeus ja hyvyys t��ll�
viimein voiton saa.� Niin sanoi set�.

ARISTARKUS. Siis sanoi h�n n�in: �istukoon sieluni vaihka helvetin

tulessa kaiken ijankaikkisuuden y�n ja paistukoon, kuin vaan viimein
t��ll� maapallon p��ll� oikeus ja hyvyys voiton saa. Ihanata!� Niinp�
siis h�nen meininkins�.

TITUS. El� tee pilkkaa helvetist�.

ARISTARKUS. Ja perkeleist�. Haa! mit� sanot? Pit��k� meid�n heit�

kunnioittaman, sin� anttikristus? Pit��k� heit� kunniassa pidett�m�n?

TITUS. Sit� en sano.

ARISTARKUS. El� sano mit��n, vaan ole vaiti kuin hiiri, halkasenpa
muuton tuon puup�lkyn.

TITUS. Mink� puup�lkyn?

ARISTARKUS. Sen, jonka sin� kutsut p��kses. Nyt olen kuin suola
kuumassa uunissa, min� r�iskyn ja kipen�itsen. Haa! Oltta oltta! Mit�
olis Saksalainen ilman oltta! Mit� olis koko Saksanmaa ilman oltta! Mun
puhdas, viaton vereni kuivaa, haihtuu ilmaan kuin kirkas aamukaste
auringon hohteessa. (Viskelee vihaisesti jalkojansa) Tommi, lausu
jotain, sin� tied�t yht� ja toista; sill� onpa sinua kohtanut se onni,
joka ei lankee osaksi kaikille k�yhien lapsille. Sinua on, n�etk�s,
�itis piesnyt kouluun muutaman kerran aamusilta, ja olitpa oikein
niinkuin v�h�n puolvillanen herra ennenkuin puit itses harmaaseen,
t�ysvillaseen sinelliin. Juttele meille mailmanhistorjasta jotain
oikein sopivaa, esimerkiksi kuinka Hannibalin sankarit elelit
Syrakuusassa, tai jotain t�m�nkaltaista. Tommi, Tommi!

TOMMI. Anna minun olla, min� en jaksa hyvin.

ARISTARKUS. Enk� min� my�s. Huvita minua, veljeni, huvita mun kipe�t�
syd�nt�ni. Tommi!

TOMMI. Miksi et suo minulle rauhaa!

TITUS. Mit� h�n huoli toisen vammoista?

ARISTARKUS. Suus kiin, �Titus tienvieress�.--Tommi, �ilonen mieli el��
kauvan�.

TOMMI. Kaikki menk��n hiiteen!

ARISTARKUS. Tunsinpa kerran er��n miehen, jonka mielilause, el�m�n

p��stin oli t�m�, �ilonen mieli el�� kauvan, kauvan el�� ilonen mieli�.

TOMMI. Kuinka kauvan meid�n sitten pit�� el�m�n t��ll�?

ARISTARKUS. Oi, Tommi! pianpa s� per�yt istumaan ep�ilyksen tylsyyteen.

Mutta koe toki kerran viel� j�nnitt�� sun luontos ja el� istu siin�
v��r�n� kuin suutari.

TOMMI. Kuin Jerusalmin suutari, niin huokaen kuoleman per��n.

ARISTARKUS. Vaan viisi tuntia on j�lell�.

TOMMI. Oi piina! Min� en kest� t�t�. Ilma, jota hengit�n, on vimmatun

ohkanen ja hieno, ja mauton kuin vesi. Ja niin on koko el�m�.

ANTON. Min� taasen tuskin taidan hengitt��. Olennossani tunnen niinkuin

jotain varjommaista, kuin v�ikkyis ymp�rill�ni ihmeellinen sumukierros.

TITUS. Niin minunkin.

TOMMI. Siis istutte korkuuden pilviss� kuin Jumala.

ANTON. Nykyinen hetki on kuin �sk�nen hetki ja p�invastoin.

TITUS. Niin minunki.

TOMMI. Ja viisi tuntia on kuin viisi vuotta ja p�invastoin. Tuhannen

vuotta on kuin yksi vuosi, ja, p�invastoin, yksi vuosi on kuin tuhannen
vuotta. Niinp� aika Jumalanki edess�. Peijakas! kuin kaksi Jumalaa
pilvist�n sumukerroksessa.

ARISTARKUS. Kaipaus ja itsekielto, suuret ovat ihmety�s! N�m�t kaksi

kumppania olet s� nostanut korkealle, ett� tuskin silm�mme heit�
erottaa. O ihme!

TITUS. Jos toki voisit olla ��nett�, sin� omahy�tynen ja ylpe� kukko.

ARISTARKUS. Ei mallannut juuri, ei ollut oikea saksan vitsi.

TOMMI. Tuskin tuskin.--Kukko omahy�tynen? V��r� soimaus. Katsele h�nt�

kanaparven seassa tarhassa, katsele jaloa ja korkeamielist� k�yt�st�ns�
kansaansa kohtaan. H�n n�kee onkimadon, ei h�n sit� nauti itse, vaan
kutsuu lapsensa saalinjakoon, jota ukko komjast katsahtelee. Kaikkia
h�n rakastaa, kaikkia h�n suosii, niin sit� vilkasta, t�ysh�yhenist�
kanaa, kuin sit�, jonka siivet rippuu; eik� h�n ket��n hylk��. H�n on
kuin Is�-Jumal itse. Suo anteeksi, taivas! t�m� kuva on kovin alhanen
ja halpa, mutta todempaa en l�yd� sun is�llisyytes huolelle. Ja
niinkuin meid�n is�mme meit� suojelee perkeleen juonista, niin suojelee
my�s kukko laumaansa ahneen kotkan kynsist�.

ARISTARKUS. Katso, Titus, nyt seison min� itse samassa korkuudessa kuin
te. Kiitoksia, ett�s teit mun kukoksi, se teki mun Seus Jupiteriksi.
Kukko ja Jupiter, se vertaus ly� naulaa kantaan.--Terve, itsekielto ja
selvyys! te korotatte meit� py�rrytt�viin tienoisiin. Ihanata! Skool!
�Skool, sille asialle�, tahdoin min� sanoa; mutta l�ytyyk� koiran
koijussa leip��? (Timoteus tulee Mauran huoneesta) Mit� se Timoteus
siell� muorin luonna k�yskelee niin ahkeraan?

TOMMI. Luultavasti peseskelee h�n muijan olviastijoita.

ARISTARKUS. Tai peseskelee kurkkuunsa olviastiassa.

TIMOTEUS. (Eriks.) Et ihanampaa el�m�t� taida aatella t�m�n t�htisen

taivaan alla kuin nuorenmiehen el�m� rikkaassa huoneessa, jossa sek�
em�nt� ett� piika sua rakastavat kuin hullut. Siin�p� on sinulle kaikki
ylt�kyllin, siin� paistetaan sinulle kilpaa vehn�-pl�ttyj�, em�nt�
p�iv�ll�, piika y�ll�, em�nn�n nukkuessa, ja siin� lainehtii olvi. Ja
siit�p� se suuri eroitus minun ja noiden v�lill� tuolla sein�n
juurella. Min� jaksan niinkuin Turkin keisari, he niinkuin ne kurjat,
riutuvat haamut, joista ei huoli Jumala eik� piru. Kuin nyt vaan
taitasin itse�ni oikein teeskennell�. (Tekee itsens� kovin
viheli�iseksi l�hestyess�ns� toisia) (��neens�) Aih, aih! Mik� on t�m�
mailma? Autio er�maa, jossa toivo alati eteemme kangastelee, kirkkaita
virtoja, vihantoja niittuja ja vuoria kultasii, mutta harvoin harvoin
kohtaamme pienen kosteikon, jossa janomme hetkeksi sammuttaa taidamme.
Sitten kahnailemme taasen eteenp�in toivon ja ep�ilyksen v�liss�. Mit�
t��ll�? Tule tule, sin� kurittu viikatemies! T�ss� on sinulle valmis
niitto.--Mit� teette te t�ss�?

TOMMI. Me filosoferaamme; sill� me olemme Saksalaisia. Me harkitsemme

t�t� mailmaa ja sit� ihmetelt�v��, j�restyksellist� rakentoa, joka
kutsutaan el�m�ksi.

TIMOTEUS. Kuinka jaksatte, minkaltaisiksi l�yd�tte itsenne niiss�

aatuksissa?

TOMMI. Jumaliksi. Peijakas kuinka se nostattaa, ruoskia tuota

kapinoitsevaa Vanhaa-Evaa.

TIMOTEUS. Vanhaa-Atamia, tahdoit sin� sanoa?

TOMMI. Vanhaa-Evaa, sanon min�, h�nt�, joka meit� nyt viettelee ja

kiusaa nauttimaan kieltty� hedelm��. Mutta h�nt� peittoa, se korottaa.
Seittemiin tuntia vasta olemme kaivanneet oltta, mutta enemmin kuin
seittem�n penikulmaa olemme jo ehtineet maan pinnasta yl�s, joka n�kyy
allamme kuin maanmittarikartta.

TIMOTEUS. Istuttepa mielest�ni nyt alempana kuin ennen.

TOMMI. Tomu suutelee tomua, mutta henki py�riskelee rinkitanssissa

sineydess� tuolla. Oi herraus! Nytp� n�en miksi filosoofit ovat niin
taipuvat k�yhyyteen ja puutokseen, ryysyin ja r�p�leisiin, likaan ja
sy�p�l�isiin, miksi he suovat miekan alati k�yskelev�n l�pi heid�n
syd�mmens�, jaa, ett� revitt�is tuhanneksi kappaleeksi. Nyt sen n�en
koettuani jotain samanlaista kuin muinoiset profeettaat ja viisaat. Oi
herraus!

TIMOTEUS. Kilvoitellut olen min�kin, mutta toki ehtim�tt� niin kauvas

viel�. Nytp� tunnen asian olevan kuin sanotaan, sanotaanpa, ett�
ylivoittaa itsens�, on t��ll� kamalin ja suurin voitto. T�m� on totuus.

TOMMI. Mutta muotos ei juur n�yt� kuin olsit olentellut syv�ss�

kaipauksessa. Katsokaat, veljet, h�n punertaa ja hohtaa kuin t�yskuu
kes�ll�.

TIMOTEUS. Taisteloni kova ponnistus n�in soittaa kaiken vereni p��h�n.

TOMMI. Pelk��np� sun nostellees aivan raskasta olvikannua, Timo, ja

siit� kenties n�m�t punertavat posket.

ARISTARKUS. Tarvitseeko ep�ill� sit�. Timoteus, katso selk�s.

TIMOTEUS. Selk�ni? Se on jo kyll� murrettu puutaakoista ja

vessaaveista, joita olen kannellut tuolle noita-�mm�lle.

ARISTARKUS. Ken k�skee herran k�yd� palvelijansa palvelijaksi? Emmek�

ole herroja t�ss�, me?

TIMOTEUS. Mun noitusi h�n muuton t�h�n seisomaan suolapatsaaksi, koska

te toiset k�ytte leikkaamaan kunnian laakeria. Ei ole juuri hyv� ly�d�
leikki� pirun-�itin kanssa, mahdatte tiet��. (3:s sotamies tulee) Mutta
tuossa tulee mies, joka taitaa jotain kertoa, sen n�en.

TOMMI. Tulee niinkuin enkeli armon sanomalla tuomituille sieluille

t�nne. Mutta mies, oletko uskaltanut k�yd� yli linjan, siirty� t�st�
kauemmas kuin kaksikymment� sylt��?

3:S SOTAMIES. Ihan selvyytemme mailman rajalla seisoin, katsellen

kuinka elet��n juopuneitten maassa.

TOMMI. No, kuinka siell� kiiriskell��n?

3:S SOTAMIES. Olvilekkeri� sielt� kiiritet��n t�nne.

TOMMI. Olvilekkeri�!

ARISTARKUS. Mit� sanot?

3:S SOTAMIES. Tulkaat katsomaan. (Kaikki nousevat yl�s ja katsahtavat

sit� kohden, jonne 3:s sotamies osottaa)

ARISTARKUS. Lekkeri helmeilev�� oltta! Totisesti!

ANTON. P��t�ni py�rrytt��.

TITUS. Syd�nt�ni hiukasee.

TOMMI. Kuinka ovat he k�sitt�neet t�m�n?

3:S SOTAMIES. Kuulkaat, m� tahdon kertoa. He ovat miehi� toisesta

komppanista, lekkerin he ry�v�sit kellarista, joka n�kyy matkanp��ss�
tuolla, nyt he sit� kiiritt�v�t t�st� ihan ohitsemme tuonne
kortteeriinsa, he onnelliset, ja tuhannen kertaa. Kuohuvaa oltta on
lekkeri t�ys, min� tied�n sen.

ARISTARKUS. Kiusaus l�hestyy, kiusaus verraton.

TOMMI. V�hempi voima turvaa suurempaan, samanlainen etsii samanlaista;
rautavuori l�hestyy manjettia ja neula k�y levottomaksi, mun veress�ni
on jotain heimoutta tuon lekkerin sis�llyksen kanssa, ja siit�p�
syd�mmeni nyt ammahtelee.

TITUS. Jos se pieni tynn�ri olis meill�.

TOMMI. Se taitaa viel� olla meill�; sill� koska ry�v�ri ry�v�rilt�

ry�v��, sit� Jumalakin nauraa.

ARISTARKUS. Sen otamme heilt�, tempasemme kuin suret pallosen porsaan.

ANTON. Min� protesteeraan.

TIMOTEUS. Min� samoin.

ARISTARKUS. Min� my�nnyn.

TOMMI. Min� samoin.

ANTON. Onko teill� j�rke�? Hullut ja villityt! Mit� sanot, Titus?

TITUS. En p�in enk� vastoin, sanonpa vaan: jos se pieni tynn�ri olis
meill�.

ANTON. Pid� nyt leukas siit� tynn�rist�, kiiritp� muuton itse pienen�
tynn�rin� tuolla mullassa. Sin� sammakko!

TITUS. Koetetaanpas! Luuletko minun paljaaksi mamman-pojaksi,

el�tettyn� rieskalla ja simpuloilla. (K�y Antonia kohden)

ANTON. Pysy pois minusta, min� en tahdo tapella.

TITUS. Koetetaanpas!

ANTON. Min� en tahdo tapella.

TOMMI. Hiljaa, pojat! Nyt kaikki keskin�inen riita pois; sill� kohta
tarvitsemme yhdistettyj� voimia. Ja sitten--sill� kylm� tuuli k�y--
majaamme iloinen pystyvalkea, jonka ymp�rill� tyhjenn�mme lekkerin.

ARISTARKUS. Sanotpa jotain.

TOMMI. Ottakaamme vastaan iloinen hetki, koska se tarjona on.

TIMOTEUS. Mutta sitten, sitten?

TOMMI. Sitten tulkoon Bonifaciuksen vuoro. Mit� huolimme? (Titus ly�

nyrkill�ns� Anttonia niskaan)

TITUS. Koetetaanpas!

ANTON. Kas riivattua. Ole nyt siivosti. Min� en mill��n muotoa tahdo
tappelusta.

TOMMI. Saakeliko astuu Titukseen, mieheen, joka ennen tuskin rupesi

matoakaan vastaan? (Nauraa vilkkaasti) Ja Anton seisoo silm�t pystyss�,
tunteeksensa Titusta. Jaa jaa, Anton, jos oikein yhteen iskisitte, niin
arvaas kenen polvet luulisin leikiss� notkistuvan? Respekt, Titukselle!
sanon min�. (Nauraa)

TITUS. Min� ly�n h�nen kuoliaaksi juuri paikalla.

TOMMI. Mutta onhan Titus niinkuin j�rkev�� miest�.

TITUS. Niin min� teen koska kerran vihastun.

ARISTARKUS. Nyt vihastun my�s min�. Alalleen, Titus!

1:N SOTAMIES. Alalleen kuninkaan nimess�!

2:N SOTAMIES. (T�r�ytt�en kiv��riins� maahan) Alalleen

korkeakortteerissa! Kuninkaan nimess�, alalleen!

TITUS. Tulkoon lekkeri saaliiksemme, pojat, vaihka olis meill� tuhannen

selk�� tarjottavana Bonifaciukselle.

TOMMI. Kohta on se t�ss�. Olkaam valmiit!

TIMOTEUS. T�ss� melakassa tahdon olla osaton ja pakenen sis��n, koska

vannoa en tahdo toverieni p��lle. (Menee Mauran huoneeseen)

ANTON. Viaton olen min�.

TOMMI. Juo kuitenkin oltta kanssamme.--He tulevat. Olkaam valmiit.

Ensin toki v�h�n v�lipuhetta, mutta jos ei hy�ty� siit�, niin
v�kivalta.

1:N SOTAMIES. Taidammeko antaa tapahtua mit� tapahtuu, me, joiden tulee
suojella yleist� rauhaa?

TOMMI. Mit� tapahtuman pit�� tapahtuu, eik� auta siin� ihmislapsen

vastaanponnistus. Istukaat rauhassa vaan, niin olette viattomat kuin
lampaat. Ja tietk��t, ettemme teit�k��n j�t� osattomiksi. (Muutama
sotamies tulee, kiiritellen olvilekkeri�) Seis, kuninkaan nimess�,
seis!

TITUS. Vartokaat v�h�n sen lekkerin kanssa.

ARISTARKUS. Seis, muuton leimahtaa, paukahtaa ja kiljahtaa!

4:S SOTAMIES. Mit� tahdotte?

TOMMI. V�h�n vuorotella kanssanne. Etteh�n jaksa kauvemmas. Jum avita!

te ette jaksa.

ARISTARKUS. Olvilekkeri t�nne!

4:S SOTAMIES. Mist� syyst�?

TOMMI. Me luulemme, ett� se on hyv�� oltta.

4:S SOTAMIES. Hyv�� oltta. Onkon t�m� syy?

TOMMI. Hyv� syy.

4:S SOTAMIES. Totisesti on se hyv�� oltta ja sent�hden pid�mme sen.

ARISTARKUS. Sent�hden otamme sen.

5:S SOTAMIES. Sit� emme usko.

TOMMI. Te ep�-uskoset, ette usko ennen kuin ly�mme teit� sokeudella

kuin ennen Damaskuussa.

TITUS. Antakaat nyt olvi hyv�ll� t�nne. Tek� vaan yksin joisitte? Vai
niin! Kyll� sitten k�skis.--Herrajesta! me olemme niin kauvan
oljentelleet t�ss� syd�mmen hivennyksess�.--Jaa, kyll� teid�n t�ytyy
antaa se meille. Luuletteko meit� p��sk�sen poikasiksi, tuomitut
istumaan t�ss� pes�ss�mme ilman yht��n juoma-ainetta? Kyll� sitten
k�skis.

ARISTARKUS. Lekkeri t�nne!

4:S SOTAMIES. Te h�vytt�m�t, mill� oikeudella?

ARISTARKUS. Sill� vanhimmalla oikeudella, voiman oikeudella. Sep� nyt

vallitsee Saksanmaassa.--Mill� oikeudella? Mill� olette sen itse
k�sitt�neet? Luuletteko, ettemme taida ry�v�t� yht� hyvin kuin te?

TITUS. Kyll� teid�n t�ytyy antaa se meille.

4:S SOTAMIES. Se on kunniallinen sotasaalimme, jota emme mieli jakaa

muiden kanssa.

TOMMI. Jakaus ei tule kysymykseen, tynn�rin otamme tykk�n��n.

5:S SOTAMIES. S� rietas vinti�, pois tielt�! Me tahdomme retkeill�

eteenp�in.

ARISTARKUS. Heleijaa, pojat! (Tappelus lekkerin ymp�rill�)

ANTON. N�hk��t, min� k�teni pesen ja olen viaton t�h�n kahakaan.

4:S SOTAMIES. Hengemme olven edest�!

5:S SOTAMIES. Joka veripisara!

TITUS. Kyll� sitten k�skis. (Lekkeri ry�v�t��n toisen komppanin

miehilt�; Tommi ja 3:s sotamies k�yv�t kiiritt�m��n sit� kortteeriinsa
kohden, Aristarkus, Titus ja muita sotamiehi� tappelevat, torjuen
lekkeri�)

TOMMI. Varjelkaat trossi varjelkaat trossi! Olkaat te hevosv�ki ja

suojelkaat retrettimme.

ANTON. Menen sis��n koettamaan k��nt�� kaikki parhaaksi viel�. (Menee

huoneeseen vasemmalla, j�tt�en oven auki)

TOMMI. Sankarteos ihmetelt�v�, mestarillinen retretti! (Lekkeri

kannetaan kortteerihuoneesen, kaikki k�yv�t sis��n ja ovi lukitaan;
toisen komppanin miehet j��v�t seisomaan ulkopuolelle)

4:S SOTAMIES. Haa! min� tunnen kuinka silm�ni kurtistuvat ja k�yv�t

viherjiksi.

5:S SOTAMIES. T�m� p��st�k��n irti perkeleet.

4:S SOTAMIES. Syd�mmeni tahtoo haljeta kuin tuliluoti. (Sis�lt� kuuluu

laulu, hurraus ja ilometeli) Kuules riemupauhuansa.

5:S SOTAMIES. Nyt tunnen mik� autuus kostossa. Emmek� kostais?

4:S SOTAMIES. Ytimeen asti.

5:S SOTAMIES. Ett� itse luonto itkee ja huokaa kuin kurja �iti, koska
veli velje�ns� verist��.

4:S SOTAMIES. Temmasta k�sist�mme saalin, jonka kunnialla viholliselta

ry�v�simme vihollismaassa!

5:S SOTAMIES. He ovat viritt�neet ilovalkean majaansa ja istuvat nyt

ymp�r kultasen liekin, horien kitaansa kuohuvaa juomaa.

4:S SOTAMIES. Jos toki p��sisimme sis��n h�iritsem��n kesti�ns� v�h�n.

(Tempoilee ovea, kierrellen avainta edestakaisin)

1:N SOTAMIES. Ole kiertelem�tt� sit� avainta; ovi on kernas solaumaan,

k�ym��n takalukkoon.

5:S SOTAMIES. Kiertel sit� kiukkusemmin, veljeni.

4:S SOTAMIES. Vaiti, nyt on se tehty. N�hk��t edes v�h�n kiusaa,

ennenkuin sielt� ulosp��seev�t.

5:S SOTAMIES. Ja miss� oltta juodaan, siin� ovetkin paukahtelee. Hyv�!

(Ilolaulu sis�ll�)

4:S SOTAMIES. Mutta nyt--no tuhannen saakelii!--nyt keksin keinon heit�

kostaaksemme.

5:S SOTAMIES. Sano.

4:S SOTAMIES. Ho hoo! Ovi lukkoon, torvi tukkoon ja juomaleiriin sauvu

virtakoon!

5:S SOTAMIES. Kiitos, veli kultanen! Min� rienn�n katolle tukkemaan

torven. Tuollapa er�s vanha niinimatto, niinkuin k�sketty. (Menee)

4:S SOTAMIES. Takalukossa niinkuin pit��kin; mutta visseyden t�hden

t�m� tynk� viel� vasten ovea; samoin my�s Muori Mauran ovelle, ja
vartokoo hetken ennenkuin ehti heille apu. (Asettavat raskaan tukin
sek� ovelle vasemmalla ett� Mauran ovelle)

TOMMI. (Huoneessa) Hyv�� oltta.

ARISTARKUS. (Huoneessa) Peijakkaan hyv��!

TOMMI. Skool! El�k��n kuningas!

KAIKKI. (Huoneessa) Hurraa!

TOMMI. Skool, te siell� oven takana, skool, koko mailma!

KAIKKI. Hurraa! (Laulu)

4:S SOTAMIES. Hyvin tehty! T�m�n pit�� heit� puristaman v�h�n, ja

nahkansa pit�� heid�n j�tt�m�n, ennenkuin runsaat ruumiinsa ovat
likistetyt ulos t�st� pienest� akkunasta. (5:s sotamies tulee)

5:S SOTAMIES. Sauvutorvi on tukettu kuin viinapannu, ja kohta pit��

sielt� kuuluman toisenlainen musiiki.

4:S SOTAMIES. Kaikki hyvin! (1:selle ja 2:selle sotamiehelle) Ja te,

jos k�ytte askeltakaan heit� auttamaan, niin vartokaat sit� pahinta
meilt�.

5:S SOTAMIES. Ensimm�isen luotimme ensimm�isess� tappelossa

Preussil�isten kanssa lahjoitamme teille, olkaat varmaat siit�.

4:S SOTAMIES. Ja toiseksi, muistakaat, ett� vahtimies on sidottuna

vahtipaikkaansa ankarimman rangaistuksen kautta. (Yskimist� kuuluu
huoneesta) Min� luulen, ett� sauvu rupee vaikuttamaan ketun poikasiin.

TOMMI. (Huoneessa) Pelti auki!

TITUS. Onhan se auki, niinkuin n�ette.

ARISTARKUS. Helvetist�k� se sauvu tulee?

TITUS. Sit� en totisesti ymm�rr�. (Kova yskiminen. He ly�v�t ovelle)

ARISTARKUS. Ulos t��lt�!

TITUS. Me olemme teljetyt. Laskekaat meit� ulos, me tukahdumme sauvuun.

4:S SOTAMIES. Juokaat oltta vaan.

5:S SOTAMIES. Se on hyv�� oltta.

4:S SOTAMIES. Peijakkaan hyv��.

TITUS. Mit� te sanotte?

4:S SOTAMIES. El�k��n kuningas!

ANTON. Mutta me kuolemme. (Kova huuto ja yskiminen)

TITUS. Herra varjel meit�!

4:S SOTAMIES. Juokaat oltta juokaat oltta ja laulakaat ja olkaat ilosia

poikia.

TOMMI. He ovat tukkeneet sauvutorven katolla, nyt ymm�rr�n. Peijakkaan

keponen!

ARISTARKUS. Haa! Kuulkaat siell�: niin totta kuin vaimosta syntyneet

olette, ette kostamatta p��se. Kuuletteko sanani?

4:S SOTAMIES. Sen kuulemme ja ymm�rr�mme ysk�s my�s.

ARISTARKUS. Hyv�!

4:S SOTAMIES. Ja te nupisette viel�! T�ss� seisomme me ihan kuivin

suin, siell� istutte te ilovalkean ymp�rill� parrat vahdossa; te
Onnettaren rintalapset.

5:S SOTAMIES. Ai ai!

ARISTARKUS. Hyv�! (Maura ly� ovellensa, pit�en kovaa ��nt�)

5:S SOTAMIES. Jo muijakin huomaitsee jotain.

4:S SOTAMIES. Nyt l�htek��mme.--J��k��t hyv�sti, kamraatit, voikaat

hyvin ja juokaat oltta, se maistuu hyv�lle saunassa. (4:s, 5:s ja muut
sotamiehet menee)

MAURA. Mik� meteli siell�? Miksi on oveni tiljetty? Taivas siunakkoon

minua! Auttakaat, auttakaat!

ANTON. Auttakaat meit� my�s, ovi murtakaat ulkoolta, emmep� voi sit�
t��lt�.

TITUS. Tulkaat nyt pian.

ARISTARKUS. T�m� on helvetillist�. Akkuna s�p�leiksi ja siit� ulos!

ANTON. Siit� emme mahdu.

TITUS. Mahdotonta!

ARISTARKUS. Ulos ulos! Valkea on irti!

ANTON. Palaa jo v�h�sen!

TITUS. Jaa, v�h�sen. (Maura huutaa kovin)

1:N SOTAMIES. Sin� kuulit?

2:N SOTAMIES. Meid�n kenties t�ytyy raportteerata.

ANTON. H�t�kello soimaan, valkea on irti!

1:N SOTAMIES. Valkea on irti!--Anna k�yd�.

2:N SOTAMIES. Valkea on irti!

��NI. (Ulkona) Valkea on irti. (Timoteus, ty�n�sten auki Mauran oven

tuimalla vauhdilla, tulee ja j�less�ns� Maura ja Mariana. Aina kova
meno ja yskiminen vasemmalla. Timoteus lykk�� tynk�n ovelta)

TIMOTEUS. No tulkaat sitten ulos pes�st�nne, mesi�iset.

MAURA. Valkea irti, valkea on irti leipomushuoneessani! T�nne ruiskut

ja vett�!

TIMOTEUS. Olkaat toki kirkumatta, muori; enp� luule vaaraa juuri

suureksi.--Tulkaat ulos sielt�.
TITUS. Ovi on takalukossa ja pit�� murrettaman ulkoolta. Me emme jaksa.

ANTON. Pian pian!

TIMOTEUS. Ha ha haa! Mit� voin min�?

MAURA. Kiirehtik��t t�nne sielt� raheilta te.

1:N SOTAMIES. Emme uskalla.

MAURA. Mit�! Koska tuli riehuu ja ihmisten henget on vaarassa.

2:N SOTAMIES. Me olemme sen jo raportteeranneet.

1:N SOTAMIES. Vahtimies ei saa j�tt�� vahtikoppiansa ennenkuin on se

tulelta sytytetty; niin seisoo sota-arttikkelin j�rk�ht�m�tt�m�ss�
s��nn�ss�.

MAURA. Mutta eih�n ole teill� yht��n koppia, vaan istuttehan raheilla.

2:N SOTAMIES. Siis saamme vartoa kunnes rahimme rupeaa palamaan.

1:N SOTAMIES. Totta!

MARIANA. Te olvipurkit, joiden killisilmist� ei paista enemmin aatoksen

valoa kuin h�r��n silmist�.

2:N SOTAMIES. H�h?

MARIANA. H�h, hah, mit�, pata-kuningas siin�, sin� olvitynn�ri!

1:N SOTAMIES. El� sin�... (Huoneesta vasemmalla kuuluu aina kovempa

yskiminen ja myrin�. H�t�kello soi)

ARISTARKUS. Akkuna ulos! (S�rkee akkunan, tunkee ulos p��ns�, yskien)

ANTON. (Huoneessa) Rienn� rienn�, Aristarkus, ett� p��semme per�ss�s

ARISTARKUS. Kuin mahtusin t�st� ometan-aukosta.

ANTON. Auta h�nt�, Timoteus.

TIMOTEUS. Kuin jaksasin t�ss� pelon vavistuksessa. (Erikseen) Lysti�!

Kest�k��n kauvan t�t�!

ANTON. Auttakaat h�nt�, hyv�t naiset.

MAURA. T�nne, Mariana. (Maura ja Mariana rupevat kiskomaan Aristarkusta

akkunasta ulos) Voi onnettomat! Kuka on t�m�n tehnyt?

ARISTARKUS. Vet�k��t p��lle ja elk� kyselk��t. (Patrik, kovin

p�iss�ns�, tulee paljastettu miekka k�dess�. Vahtimiehet kyldr��, h�n
vastaa pikasesti)

PATRIK. Vai n�in! (Ly� Aristarkusta, jonka jalat viel� on sis�ll�

huoneessa, lappealla miekalla muutaman kerran reiteen)
MAURA. Kapteeni kulta! (Aristarkus vedet��n ulos, Anton tunkee itse�ns�
akkunasta ulos)

ANTON. Vet�k��t minua nyt koreasti. (Naiset kiskovat h�nt�)

PATRIK. Onko valkea irti?

ANTON. Ei h�t�� sent�hden, vaihka h�d�n tuskissa niin luulimme.

PATRIK. H�t�kello seisk��n!

MAURA. Voih voih! Kuka on t�m�n tehnyt?

ANTON. H� toisen komppanin miehet; tukkesivat sauvutorven katolla ja

panit oven takalukkoon.

PATRIK. Ettek� saa h�nt� sielt� ulos?

ANTON. K�rsimyst�, kunnioitettava kapteeni; kyll� min� t��lt�

v�hitellen tulen.

PATRIK. Vai n�in te tahtositte el��, tansmestarit! Kyll� sitten

kelpais. Me olemme Saksalaisia, koko mailman silm�t on nyt teroitetut
meit� kohtaan, jotka olemme Europan... (Ly� miekallansa Anttonia
reiteen)

MAURA. Armahtakaat h�nt�, herra!

PATRIK. Jotka olemme Europan sivistyneimp� kansa. Tied�ttek� siit�, te

siat? (Anton vedet��n ulos)

TITUS. (Pist�� p��ns� ikkunasta ulos) Nyt min� tulen.

TIMOTEUS. (Eriks.) �Nyt tulen min�, minun Jumalani.� (Kiertelee avainta

kuin tahtoisi h�n avata ovea) (��neens�) Se noiduttu lukko! (Naiset
kiskovat Titusta ulos)

PATRIK. Te rahjut! k�sitt�k��t olevamme sit� kansaa, joka mailmalle toi

tietojen valon, joka filosofian tulisoiton nosti korkuuteen, joka
tutkisteli ja selitteli ihmissuvulle himpe�n entisyyden kalliit
hengenaarteet, sit� kansaa, jonka kieli kaikkialla maa-pallon kamaralla
kaikuu, id�ss�, l�nness�, pohjassa ja meress'. Tied�ttek�, roistot,
ett� olemme ihan t�t� kansaa?--Ja te nyt saattaisitte saksalaiset
h�pe��n? Patrikin komppani? Pois se! Ennen peittoon teid�n maan
mateleviksi. (Hakkaa miekallaan Titusta vinhasti reiteen) Kas n�in min�
teille annan, n�in n�in, kas n�in!

TITUS. Herra kapteeni!

MAURA. Armoo armoo armoo!

PATRIK. Kyll� sitten kelpais. (Titus vedet��n ulos. Tommi, 3:s sotamies
ja pari muuta ty�n�sev�t oven auki kovalla vauhdilla, Timoteus
kiirahtaa sel�llens�, ja rynk��v�t ulos yskien. H�t�kello on vaijenut,
muutamia kaupungin asujamista kokounut teaterin perille)

MAURA JA MARIANA. (Yhtaikaa) Timoteus! (Tarttuvat Timoteukseen)

MAURA. Oletko loukkaunut?

MARIANA. Rintas, luulen, sai kovan t�rr�yksen.

TIMOTEUS. Rinta ja selk�. (Pitelee rintaansa ja selk��ns�)

PATRIK. Jumalan kuolema! T�m� p�iv� olkoon teille kauhistuksen p�iv�,

armo poistukoon Uranuksen kaukaisuuteen ja v�l�htelk��n rangaistuksen
miekka! Jumalan kuolema! Kuinka sai asia alkunsa? (1:selle
sotamiehelle) Kerro minulle lapsukaisen vilpitt�myydell�.

1:N SOTAMIES. Tuolta kiirittiv�t olvitynn�ri� muutama toisen komppanin

miehist�. �Antakaat se tynn�ri meille�, sanoit meid�n miehet, �emme
anna�, vastasit toiset, �jassoo, te ette anna�, sanoit taas meid�n
miehet, ja sitten nousi tuima tappelus ja k�sk�hm�...

PATRIK. Kuinka k�vi tynn�rin kanssa?

1:N SOTAMIES. Meid�n miehet otit sen heilt� ja kannoit sen tuonne
tupaan. Toisetpa sitten vihoissansa tukkesit sauvutorven ja panit
suuren tynk�n ovelle, ja siit�p� vasta r�hin� nousi.

ANTON. Mutta mit�s min� tein?

1:N SOTAMIES. Kielsit kumppanias t�st� juonesta, pesit k�tes ennakolta

ja menit koreasti sis��n.

ANTON. Niin.

PATRIK. Kenen neuvosta tapahtui t�m�? Kuka oli siin� niinkuin

johdattaja, p��mies?

1:N SOTAMIES. Tommi ja Aristarkus, jaa totisesti; jos valehtelen, niin

niskani poikki.

PATRIK. Onko tosi, Tommi?

TOMMI. Tosi, herra kapteeni!

PATRIK. Onko tosi, Aristarkus?

ARISTARKUS. Ei sanaakaan valetta!

PATRIK. Haa!--Ja sin� Tommi, niin nuori viel�, jonka nen� tuskin on
ehtinyt punertumaan, jaa, sin�! Pidinp� sinusta paljon, mutta nyt olet
repinnyt alas kaikki, kaikki.--Oi te pedot! Mutta nytp� t�st� jotain
nousee.--Riviin, pojat, koreasti riviin, lapsiset. (Asettaa heit�
seisomaan riviin) T�m� ei ole viel� mit��n, vedenp� viel� henke�ni.
Oletteko huomainnut pienen lapsen k�yt�st� koska se itsens� oikein
todenper��n loukkaa, koska se esimerkiksi kiirahtaa portaan
ylimm�iselt� pyk�l�lt� alas tanterelle? Ensteen kuulet kolinan, sitten
on ��nett�myys kauvan kauvan, mutta paraseepa se viimein, ett� luulisit
mailman repeev�n. Niin minunkin syd�mmeni tila nyt, vasta olen
kellahtanut alas, makaan viel� tanterella ja ankara kipu mojoo
��net�nn� povessani, mutta kohta remahtaa. (K�yskelee hetken
��nett� ja vinhasti edestakaisin, ly�den v�lill� tuimasti jalkaansa)
Kas niin, t�ss� seisk��t ja h�vetk��t kaiken kansan edess�. K�yk��t
t�nne sek� nuoret ett� vanhat katsomaan t�m�nkaltaisia miehi�. Tulkaat,
tulkaat! (Taluttaa esiin er��n pojan kansan joukosta sotamiesten eteen)
T�nne, poikaiseni, ja h�vetk��n sinunkin edess�s. Sano heille jotain
pelk��m�tt�; sill� seisotpa minun siipieni suojassa. Sano heille pari
sanaa, poika.

POIKA. Tuommoisia miehi�; k�yk��t te sotaan sammakkoja vastaan.

PATRIK. He heh!

POIKA. Mik� loistava koristus-kivi on tuo yl�puolella teid�n naamaanne?

Voi te kiiltomadot, voi sin� hein�sirkka-parvi etel�isilt� mailta, joka
m�ss��t meid�n kedoilla.

PATRIK. No noh!

POIKA. Te sotamiehi�? Heitt�k��t nyt kiv��rinne nurkkaan ja k�yk��t

saunaan lapsen-synnytt�j�n kanssa; ei, vaan saunan taakse, sill� onpa
muotonne kuin syym�kivi siell�, jonka p��lle tuskin iljen sylke�.

PATRIK. (Katsahtaen tarkasti poikaa kohden) Kyll� v�hemp�kin sent�hden

piisais.

TITUS. Syym�kivi? Minussa ei ole ollut syym�� sitten pienn� lapsena.

Pid� suus kiin vaan, poika.

POIKA. Tuommoisia miehi�! Mutta t�ss�kin k�y toteen vanha sananlasku:

�Millainen ampuja, sellainen koiransa.� (Juoksee kiivaasti pois, Patrik
muutaman askeleen h�nen j�less�ns�)

PATRIK. Sin� riivattu! Kyll� sinun opetan viel�. (K��ntyen kansan

puoleen) Kenen poika se oli?

ER�S ��NI JOUKOSTA. On se raukka er��n k�yh�n lesken ainoa vekama,

tekee tuskin muuta kuin koiranjuonia ja pelailee knappeja kaduilla;
vahinko pojasta, suuri vahinko, ettei jaksa �iti parka h�nt� kouluttaa;
sill� se on niin viisasta lasta.

PATRIK. Vai �viisasta lasta�, vai niin.--Menk��t hiiteen t�st�! Mit� on

teill� t�ss� kurkisteltavaa? Pois, roistokansa! (Ajaa pois heid�t)
�Viisasta lasta�! (Mauralle) Tuoppi oltta t�nne, ja pian!

MAURA. (Marianalle) Astu v�h�n pikemmin, sin� laiskiainen. (Mariana

menee sis��n)

PATRIK. (Eriks.) Se kirottu nallikka! (��neens�) Kiireesti, eukko,

kiireesti! (Huutaen) Sa saa!

MAURA. Kohta, armollisin herra! (Mariana tuo oltta, Patrik juo)

PATRIK. (Erikseen ja keskeytt�en �kisti juomistansa) Riivatut!

(Tyhjent�� tuopin ja k��ntyy kiivaasti sotamiehi� kohden) Mit� pit��
minun tekem�n teille? Sanokaat, mit� pit�� minun tekem�n? Jaa, mit�
teen? Tommi, astu esiin. (Tommi l�henee h�nt�, Patrik pitelee h�nen
knappiansa) Sano nyt, poikani, mit� pit�� minun teille tekem�n? Mit�
mit�, sin� junkkari? Sanoppas; ��nest�, m� mielin kuulla.

TOMMI. Koska suotte minulle luvan ��nestykseen, niin tahdonpa sanoa

syd�mmeni aatoksen. Minun mielest�ni olis meille yleinen armo paras.
PATRIK. Vai armo! Ha haa! Vai armo, vai armo! Hm! Vai armo! K�ske ennen
Helionin loimon astumaan istuimeltansa alas. Vai armoa!--K�y nyt riviis
taas, poikaiseni, ja kuulkaat kaikki mit� lausun. Kakstoista tuntia
teid�t tuomitsin olven kaipoon, mutta rikoittepa t�m�n tuomion, ja
kaikki myllersi taas olven perkel yl�s alas. S��nt�ni rikoitte, ehk�
tiesitte mill� uhkasin teit� siit�. Siis kuulkaat nyt miten uhkaus k�y
todeksi. T�st�l�hin ei kasteen helmen verta teille oltta, ennen kuin
veress� ja voittajina palaamme ensimm�isest� tappelosta. Mutta jos
teit� sillon miellytt�is n�ytt�� selk�taulunne voittavalle
viholliselle, niin totisesti ette n�e koskaan en��n olven vahtoo. Se on
sanottu.

ANTON. Hirmuinen tuomio!

TOMMI. Verraton!

PATRIK. Ja siin� ei kaikki viel�. Tied�ttep� mun ei millonkaan

jakelevan miehilleni pryyli� koska l�hell� on synke� y�, vaan pid�t�np�
aina k�tt�ni seuraavaan aamuun. T�ll� hetkell� siis pelastutte siit�,
mutta mit� tapahtuu huomenna koitteessa ihanan p�iv�n, sit� takaamaan
en k�y, mutta visseyden t�hden parkitkaat selk�nne. Aavistanpa jotain.
Varmaan en ole viel� p��tt�nyt, mutta min� pelk��n.

TOMMI. Min� uskallan sanoa: nyt on kapteenimme liian ankara.

PATRIK. Vait, sin� kirottu kappale! Kaikki ��nett� kuin muuri! Haa! jos
tiet�sitte kuinka syd�mmeni kiertyy ja v��ntyy, kuinka se kiiriskelee,
temmelt�� ja teiskaa, juuri kuin koska katselemme kirkkaassa
vesilammikossa pient� pussia el�vi� kissanpoikasia t�ys; se kierii ja
se vierii, se liikkuu ja se kiikkuu, semmenkin jos on pussissa liian
v�h�n kivipainoa. Haa! oletteko n�hnyt t�t� leikki�, te saatanat?
(Ravistaa Anttonia kauluksesta) Oletko n�hnyt? Te kiusan henget, te
saatatte mun riivi��n, etten en��n huomaa mit� teen ja lausun.
(Ravistaa Aristarkusta kauluksesta) Oletko n�hnyt t�t� leikki�, sin�
peikko? Oletko n�hnyt t�t�? (Ravistaa Tommia) Oletko n�hnyt t�t�? Sano
sano, sin� onneton.

TOMMI. Olen olen, ja viel� hullumpaakin, herra kapteeni, jaa monin

kerroin hullumpaa, niinkuin koska aukenee pussin-suu ja poikaset ry�mii
rannoille. Silloinpa t�ydet k�siss�s; s� h�t�ilet ja keikahtelet,
keikahtelet etk� tied� mihen ensin k��nnyt. (Patrik astuu muutaman
askeleen takaperin hoipertellen ja katsoen vissisti Tommia kohden)

PATRIK. (Eriks.) Jassoo! (��neens�) Tule t�nnen, Tommi. (Tommi l�henee

h�nt�) Kukas min� olen?

TOMMI. Kuninkaan kapteeni ja sankari. (Eriks.) Olinpa liian rohkea.

PATRIK. Kukas sin� olet?

TOMMI. Herra kapteenin mies. K�skek��t minua tuleen, min� menen; se on

velvollisuuteni.

PATRIK. Mutta katsos, jos mielit k�yd� liian pitk�lle sukkeluuksines,

niin voinpa min�kin sanoa jotain puolestani. Tied�tk�s mit� taidan
tehd�?
TOMMI. Taidattepa asettaa minun alas maahan suoraksi kuin ranka ja
k�ske� Bonifaciuksen l�ylytt�m��n oikein sakramenskatusti.

PATRIK. Jaa-ah, sen min� taidan. K�y nyt riviis taas ja kiit� onneas,
p��sty�si n�in. (Erikseen ja k�yskellen edestakaisin hoipertellen)
�Koska pussin-suu aukenee�... Hmm! �Poikaset rannoilla ry�mii.� Hajdja!
(��neens�) Saattakaat paikalla Mestari Bonifacius t�nne. Nyt ei auta.

TOMMI. Herra! t�ss� n�ette viheli�isen vikkel�itsij�n, oikein saksan

vizailijan, joka taasen h�vet� saa. Niinp� k�y.--Jo vuosia sitten tein
m� p��t�ksen, poisheitt�� kaikki kokkapuheet, mutta enp� mielet�n
seisnyt siin�, ja sent�hden seison nyt t�ss� syll�n pitk�ll� nen�ll�.
Sill� se, joka t��ll� itse�ns� edes johonkin m��rin viisaasti k�ytt��
tahtoo, se olkoon aina mykk�, karmea ja kylm� kuin rautvuori, mutta voi
sit�, joka ly� itsens� vizsailemaan, se olkoon varmaa kerran joutuvansa
narriksi kuin Tommi nyt. Me luisahdamme niin pian yli rajan; sill�
kiitos kiihoittaa omaa-rakkautta, joka taasen pimitt�� j�rjen
kirkkaan loimon kuin musta sauvu p�iv�n valon; mies rynk�� esiin
itsetyytyv�isyydest� liekehtiv�ll� katsannolla tiet�m�tt� ennenkuin on
narrilakki p��ss�ns� aina korvia my�den, kuin Tommin nyt, joka on perin
ly�ty, ja ly�ty� miest� ette en��n ly�d� mahda, herra. (Eriks.) Jos ei
t�m� saarna ole pelastanut selk��ni, niin tahdon muuttua koiraksi.

PATRIK. (Eriks.) Jos ei t�m� liikuta syd�nt�ni, niin tahdon muuttua

koiraksi. (��neens�) Jaa, Tommi, niinp� k�y. Toki, n�enp�, ett� kytee
viel� povessas pieni kipen� johonki parempaan. Ja muista, ettes laske
sit� sammumaan, min� rukoilen sinua: el� laske sit� sammumaan.

TOMMI. No noh.

PATRIK. Seis rauhassa riviss�s, seis rauhassa. (Torven ��ni kuuluu)

Mit� merkitsee t�m� torven t�r�ys?

��NI�. (Ulkona) Preussil�inen tulee, Preussil�inen tulee!

PATRIK. Siin� on h�n. Nyt katsokaatpas kuinka k�ytte vastaan t�t�

vierasta n�in humalaisina ja silmiss�nne sauvun pusertamat kyyneleet.
Oi synti ja h�pe�! (6:s sotamies tulee kiireesti)

6:S SOTAMIES. Sana �verstilt�. H�n k�skee teit� kohta k�ym��n esiin,
rakentaen oikean flygelin; sill� alas vuorelta, sen taidatte n�hd�, jo
astuu Preussil�inen, ja menty�� muutaman minuutin, seisomme tulessa.
Kerke� on aika.

PATRIK. (Eriks.) Nyt tahdon olla lakoninen, sill� vastaukseni kohta

luetaan sanomissa ymp�r mailmaa.--(��neens�) _Venio_. T�m� on ylev��
roomalaiskielt� ja tahtoo sanoa niin paljon kuin, min� mielin tulla.
T�m� vastaus vie �verstilles: venio. (Sotamies menee) (Patrik eriks.)
T�m� vastaus on kerran l�ytyv� mailmanhistorjassa ja useinkin saattava
ruoskan monen nuorukaisen k�mmenelle. (Ulkona soivat torvet ja trumput
ja sekavia ��ni� kuuluu) Niin l�hestyy nyt kunnia ja kuoleman p�iv�
kuin p�iv� tuomion jyryll� ja pauhinalla. Nyt uljas mieli, ja kaikki
olkaat valmiit: j�ntev�ss� kourassa tulta ja kuolemaa oksentava traaki
kirkkaalla ter�skielell�ns�; polvi j�ykk� niinkuin kivipylv�s, k�si
tukeva ja silm� kirkas, rinnassa syd�n ja syd�mmess� Jumalan-poika, ja
sitten eteenp�in kuin hirmumyrsky, joka merelt� rynk�� yl�s, laineet
kohinalla korkeuteen nostaa ja murtaa satavuotiset m�nnyt vuorten
harjanteilla! Uljas mieli, pojat, ja kaikki viha pois, k�ydess�mme
Bellonan h�ihin! Oi sin� Aristarkus-poikani! (Suutelee Aristarkusta) Ja
Tommi minun pikku-varikseni! (Suutelee Tommia)--ja Titus sitten!
(Suutelee Titusta) Jumala auta meit�! Ja minun armas Antonini my�s!
(Suutelee Antonia) Niin niin! teit� kaikkia nyt mielisin syleill� ja
suutella, mutta aika on hirve�n t�rkki. Sotatorvi soikoon, ja nyt
eteenp�in mars! Jumala auta meit�! Jessus! (Menev�t, Patrik edell�,
heilutellen miekkaa ilmassa ja hoipertellen sinnen t�nnen, sotamiehet
h�nen j�less�ns� yksi ja toinen heist� my�s hoipertellen.
Komantohuudot, torvet ja trumput kuuluvat kaikkialta)

Nelj�s Osa

(Oikealta kuuluu sotajyry: Maura istuu toikan takana, avattu kirja

helmassa, k�det ristiss� ja silm�t teroitettuna korkeuteen; Mariana
seisoo samalla sivulla, mutta peremp�n�, katsahtaen sinne, josta kuuluu
taistelon meteli.)

MAURA. Oi! mille n�ytt�� taistelon tienoo nyt, Mariana tytt�sein?

MARIANA. Valkeita sauvupilvi� py�rii lakkaamatta yl�s laaksosta tuolla

vuorien v�liss� ja sillon t�ll�n kirmasee yksin�inen ratsastaja salavan
vauhdilla yli lakeuden tuossa.

MAURA. Oi kauheuksia, joita viel� silm�ni n�kem�n pit�� ja korvani

kuuleman!--Kuinka onpi nyt, pieni Mariana?

MARIANA. Siin�, jossa ensteen ilmaui sauvu, se nyt haihtuu pois, mutta
kappale siit� se taasen monin kerroin sakeampana py�r�ht�� yl�s ja
jyrin� niinkuin l�henis. Mutta nytp� n�en yhdet vankkurit t�t�kohden
kulkevan ja vankkureissa istuu miehi� rippuvilla p�ill� ja kelmeill�
kasvoilla.

MAURA. Kaiketi haavoitettuja sankareita sodan kiihkellyksest'.

MARIANA. Nyt seisahtavat, ja alas astuu er�s mies, joka ontuen rupeaa
k�yskelem��n t�nne, mutta toisialle py�riilee vaunut.

MAURA. Ken ollee t�m� mies? Ehk� Timoteus. Rienn� h�nt� vastaan; min�
istun t�ss� rukoillen ja k��nt�m�tt� kasvojani kohden hirmuista sotaa.
(Mariana menee) Taivas, suo voitto oman maamme sotajoukolle, mutta
pelasta toki Timoteuksen henki! (Max ja Fuchs, paljainp�in ja taluttaen
toinentoistansa, tulevat vasemmalta)

FUCHS. Menn��n yhdess�.

MAX. Yhdess�, veljeni, yhdess�!

FUCHS. Nytp� ei olis terveellist� vaeltella yksin, sill� onpa heit�

taas ymp�rill�mme oikein sakealta. Mutta liikkukaamme aina yhdess�.

MAX. Yhdess�, k�si k�dess� vaihka surenkuoppaan.

FUCHS. Menneen� y�n� uneksuin surenkuopasta, jonka olin viritt�nyt, ja

koska k�vin sit� katsomaan, niin oli se ulvovia susia t�ys, jaa, olipa
harja p��ll� viel�. Mit� merkitsi se muuta kuin t�t� hirve�t� sotaa?

MAX. Kuules, mik� meteli ja ryske.

FUCHS. Kuka olis luullut Berlinin niin pian tuhaksi menneen?

MAX. Se paloi kuin rohdintutti, ja onpa tuskin en��n kive� kiven p��ll�
siit� suuresta kaupungista. Mutta kuinka istumme t�ss� nyt ja miss�
istumme? Olimmehan �sken juuri tulisessa taistelossa keskell� sauvuvia
raunioita. (P�iv� h�m�rtyy)

FUCHS. Haa! Peitt�k��t meit�, tunturit ja vuoret!

MAX. Miksi toivot niin?

FUCHS. Oi! me olemme jo toispuolella hautaa h�m�ryyden maassa.

Keih�stih�n meid�t molemmat yhtaikaa er�s partanen kranat��ri siin�
kadun ristiss�.

MAX. Kaiketi olin sillon puoleksi jo kuollut haavoistani, koska en

muista t�t�. Siis k�yskelemme, kurjat, nyt varjoina varjojen maassa!

FUCHS. Oo, oo! Mutta mik� on t�m� seutu oikeammiten?

MAX. Ei rautahaarut eik� kanget helise viel�.

FUCHS. Eik� palmutkaan k�siss�mme liehu.

MAX. Me jossain keskisijassa istumme, vartoen tuomioomme.

FUCHS. Oo, oo! Tuonen synke�ss� maassa! Millainen on mieles, veli?

MAX. Ei koskaan povessamme lannistukoon miehuuden into, vaihka kulkis

tiemme kirottujen alhoon, vaan purren hammasta vastaanottakaamme mit�
tuleman pit��. (Puree hammasta) Hmm!

FUCHS. Oi onneton! kopeiletko t�ss� viel�? Ylv�steletk�, hirmu mies?

Ken voi k�tke� povessansa kipen��k�n miehuuden j�ntevyytt�, koska pit��
h�nen ainiaksi muuttaman asumaan syvyyteen tulisen meren? Ken voi sit�?
Ei kenk��n maassa eik� taivaassa.

MAX. Mutta toivo ei ole kaikki viel�.

FUCHS. Olkoon niin!

MAX. En k�rmett�k��n, vaihka olis se mua sadat kerrat pist�nyt, en

vihamiest�ni suurimpaa m� sy�ksis t�h�n maasuuniin, niin miksi sitten
h�n tuolla pilvien p��ll�, jolla tied�n olevan syd�mmen paljon paremman
kuin minulla, mielisi sinne viskata minua, joka en koskaan ole h�nt�
pist�nyt, ehdolla en suinkaan, vaan itse�nip� enemmitten pistellyt
olen? Sen on h�n tekem�tt�, niin uskon ja vakavana varron mit�
annetaan, ja t�h�n p��ni torkahtaen kallistan. (Painuu alas)

FUCHS. Olkoon niin! Niin tahdon uskoa ja vakavana varron mit� annetaan,
ja t�h�n p��ni torkahtaen kallistan. (Painaa p��ns� alas Maxin viereen)

MAURA. (Erikseen) Te raukat miehet, kuinka sairas mielenne nyt

kiitelee! Ihmislapset! yksi teist� verta vuodattaen t��ll� taistelee,
toinen vehkeilee luulokuviensa kanssa, ja aina ja kaikkialla on murhe,
sota ja surkeus. Oo! (Preussil�inen kansalaulu kuuluu oikealta)

FUCHS. (Nostamatta p��t�ns� yl�s) Enkelit laulaa.

MAX. Ja perkeleet kiljuu. (Mariana ja Timoteus tulevat k�si k�dess�,

j�lkimm�inen ontuu)

MAURA. Timoteus! Siis el�t viel�!

TIMOTEUS. Vaihka yksijalkasena kuin savikukko.

MAURA. Onko se pahoin haavoitettu?

TIMOTEUS. Ei juuri h�t��; v�h�n nyrj�ynyt vaan, mutta pakoittipa mun

kuitenkin j�tt�m��n kamppaustantereen.

MAURA. Joka nyt hirmuisesti riehuu.

TIMOTEUS. On siell� kuumaa; ja nytp� olvi kurkulleni kuin vaimo

miehelle niin luotu sen toisen tarpeeksi.

MAURA. Se on kieltty, Timoteus, se on kieltty, ja sent�hden en uskalla.

TIMOTEUS. Mit� nyt? Olemmehan tapelleet kuin jalopeurat; olenhan

puhkaisnut auki kolme preussil�ist� mahaa kuin kolme s�kkipilli� vaan,
sen olen tehnyt, ja eiv�tp� toverinikaan ole juuri h�v�isneet itsi�ns�,
totisesti ei. Aristarkus kiljuu, raivoo ja tappelee, vaihka tuntuupa
kuin tahtoisi h�n t�ll� leiskunalla, huudolla ja k�sivarsien
v�sym�tt�m�ll� viskelemisell� niinkuin estell� n�kym�st� jotain pient�
oravata, joka hyppelee h�nen housuissansa, mutta tappeleepa h�n toki
kuin mies; Tommi on kuin kiiski, vikkel�, ja pistelee ett� tuntuu,
Titus, ��net�n ja huulet nipistetyt myttyyn, kulkee esiin eik�
j�rk�hd�, ja Anton h�n huokailee ja ly�.

MARIANA. Hyvin tunnet kumppanies luonnon.

TIMOTEUS. Etk� luule mun haastelevan totta? Sen kuulet kohta, kuulet,
ett� olemme itsemme k�ytt�neet kuin miehet. (Juo) Mutta vastahakoinen
on t�n�p�n� onni meit� kohtaan, ja luultakseni k�ymme t�ss� kahakassa
tappiolle, niin n�ytti taistelon muoto, koska sen j�tin, ja
arvattavasti joutuu Timoteus Preussil�isten vangiksi; sill� tuskinpa
taidan paeta nyt. Mutta iloinen olen sent�hden, ett� henkeni pelastui;
sill� min� olen yksinkertainen ja tyhm� sotamies enk� taida itse�ni
teeskennell�. Jos olisin upseeri, niin eip� t�m� juuri mallaisi, vaan
t�ytyis minun antaa huulen rippua ja silm�n tuijotella murheellisesti
eteeni, vaihka syd�n povessa salaisesti laulaa: �sull' kiitos�, ett�
p��sin kuin madammi Bergstr�mska. (Sotah�lin� l�henee) He l�hestyv�t.
Niin niin! Niinp� k�y kuin ennustin. Meid�n joukko pakenee ja
Preussil�inen vainoo.

MAURA. Taivaan Herra! He rynk��v�t ihan t�t� kohden! (Timoteus ja

Mariana kuiskailevat kesken�ns�)

TIMOTEUS. Olkaat ilman pelkoa, muori, ilman yht��n pelkoa, armas

muorisein. He kulkevat rauhallisesti ohi; min� takaan sen. (Patrik,
ilman hattua ja miekka k�dess�, juoksee yli teaterin oikealta
vasemmalle ja h�nen j�less�ns� Aristarkus, Tommi, Anton, Titus ja muita
sotamiehi�. Timoteus, ontuen, l�htee my�s kirmasemaan samaa tiet�,
h�nt� seuraa Mariana halliten h�nen patruuna-taskustansa. Maura juoksee
muutaman askeleen heid�n per�ss�ns� huutaen kovin, mutta samassa
amputaan muutama kiv��rinampaus oikealta vasemmalle, ja Maura kaatuu
kiljahtaen; Kasper, Gilbert ja preussil�isi� sotamiehi� tulee. Max ja
Fuchs kuorsavat maassa)

KASPER. Pojat, nyt ottaa teid�t peijakas, jos olette ampuneet t�m�n
vanhan vaimon.

GILBERT. En usko sit�, vaan luulen, ett� kaatoi h�nen pelko vaan ei
luoti.

KASPER. (Ottaa Mauraa k�dest�) Yl�s, eukkoseni!

MAURA. Min� olen amputtu, kuollut, ijankaikkisesti kuollut!

KASPER. Te olette ehe� ja terve, sanon min�. Yl�s ja olkaat iloinen;

sill� voitto on meid�n. (1:n preussil�inen sotamies tulee)

1:N SOTAMIES. Herra kapteeni, min� saatan sanomata kenraalilta.

KASPER. Mik� on h�nen tahtonsa?

1:N SOTAMIES. Ett� kortteeraatte t�h�n joukkonne ja j�t�tte pakenevaen

vainoomisen, sen toimen m��r�� h�n arierkardillemme.

KASPER. Hyv�! Ja jos ei ole sulia muuta sanottavaa, niin k��nny ymp�ri
taas, ja ne miehist�ni, jotka seuravat nyt vihollista kantap�iss�,
palatkoot takaisin j�lleen, koska toiset on heid�t ehtineet. (1:n
sotamies menee) Hyv� on lev�t� kamppauksen vaivoista, mutta eip� toki
ollut t�m� p�iv� kovin raskas eik� verinen.

GILBERT. Se oli mun ensimm�inen p�iv�ni kunnian kedolla, ja, totta

sanoen, t�m�n taistelon alku mun vereni saattoi niinkuin v�h�n
kuumeelliseen juoksuun, mutta tasoittupa se pian taas, ja nyt lopetan
t�m�n p�iv�n kuumeella toista laijia, voittohorrouden kuumeen hohteella
sen lopetan. Oi kuinka kernaasti nyt tytt��ni syleill� tahtoisin!

KASPER. Hiiteen t�m� taistelo!--Oltta, muori! (Juo)

GILBERT. Siin� pamahteli toki ja luorit vinkuit.

KASPER. Olipa se kahakka! Vihollisemme killistelit p��llemme kuin

keitetyt kravut, niin he katselit meit� l�pitse juopumuksen sumun ja
kaasun ja levitit ymp�rillens� karvaan tikuran ja sauvuhaisun, kuin
olisit he k�ynneet ulos suomen-saunoista. Mutta olisit he tyhjent�neet
muutaman kannun v�hemmin vahtovaa oltta, niin luulenpa, ettemme seisois
t�ss� juuri n�in eheill� nahoilla; sill�, jos toki totuuden tunnustan,
niin eip� ollut nytk�n t�m� leikki juuri lasten leikki, vaikka he
humalassaan kaakertelit kuin karilla nahkahanhien lauma. Jaa, olipa se
lystillinen kuolemanleikki. Sent�hden olkaamme lystillisi� ja
juokaamme, me my�s, mutta kohtuudella. Juokaat, pojat! Te tappelitte
uljaasti t�n�p�n. Mit� sanotte?

SOTAMIEHET. El�k��n Preussi!

KASPER. No niin! Juokaat nyt, mutta onneton se, jonka n�en k�yskelev�n
kylkimyyry�! Juokaat, juokaat! (Sotamiehet ottavat kukin tuoppinsa,
asettavat itsens� taaemmaksi joukkoon ja haastelevat iloisesti
kesken�ns�) Min� luulen, eukko, ett� olvi on virtanut kaupungissanne
oikein koskena.

MAURA. Oi hyv� herra! uskokaat minua, senkaltaista olven molskinaa ei

ole mailma kuullut viel�. Mik� meteli ja pauhu, mik� puheen m�lin� ja
kiroileminen y�t ja p�iv�t! Jaa-ah, min� sanon sen ja panen sen luoksi;
ei semmoista melakkaa ole viel� kuullut t�m� syntinen mailma. Jumala
siunakkoon!

KASPER. Oi Saksanmaa, mik� etk� olis s� ilman t�t� kuohuvata juomaa!

GILBERT. Mik� etk� olis s� ilman kaikkija synnin himoja!

KASPER. Vaiti, luutnanttini, vaiti, poika!

GILBERT. Anteeksi, ett� voiton p�iv�n� vilaukseksi unohdin suhteeni

teit� kohtaan, mutta se ei tapahdu en��n, vaan tahdonpa seist�
vaiheellanne vaiti ja oikeena kuin kynttyl�.

KASPER. Jos sen s� teet, niin katso etten niist� sua v�h�n n��veliist�.
Kuin kynttyl�? Nyt hiiteen kaikki teeskellys ja turha kunnioitus ja
vallitkoon ilon siivitetty henki, niin kauvan kuin ter�stykki mykk�n�
ammottaa. Nyt vapaus ja riemu! Ja anna minun perustella; sill� olenhan
k�ynnyt ulos tietoviisauden ankarasta linnoituksesta ja seison kuin
mies Hegel-pataljoonin vasemmassa flyygeliss�. Eik� sano muotoni niin?
Kas t�t� tukkaa kiemuraista, t�t� j�ist�, kankeata katsantoa, n�it�
unipussia silmieni alla, n�it� kalveita ja v�h�n niinkuin kohistuneita
poskia; ja viikseist�p� sitten alkaa sotamies. Enk� ole sek�
kirjallinen ett� sotaisa? Kaksi omaisuutta, joiden yhdistys on naiselle
ihastus suurin.

GILBERT. Mutta eiv�tp� ole viel� kaikki j�ljet jokap�iv�isest�

ihmisest� la'astu pois. Niinp� esimerkiksi luulen huomaavani jotain
prosallista l�mpymyytt� katsannossa ja huulilla kovan taipumuksen
nauruun.

KASPER. Ne j�ljet kyll� pian peitet��n tuiskuilmoilta korkuudesta.--

Mutta mihen lopetin filosofemini, tai kuinka alotin sen? Saksanmaa,
mik� etk� s� olis ilman vahtovaa juomaa, joka nyt sun tahtoo upottaa!
Mutta enp� ihmettele, ett�s mielit naukkiilla ja viett�� aikas humalan
humussa. S� olet suurin nero kaikkein kansojen joukossa t�m�n Telluksen
povella, mutta voi! s� olet rikkirevitty nero muserretulla syd�mmell�,
ja sent�hdenp� pyllistelet kannua niin ahkerasti. Oi! s� kohtuisena
hengen aikeista k�yt, ja siit� tuskas, siit� runsaat rohtoryypit. Mutta
ole lohdutettu, kaikki on nyt koetukses aika, ly�nyt on p��sinp�iv�s
hetki. T��lt�p� me, kuin pohjoisesta raikas liehaus, nyt sua
parantamaan tullaan ja teemme sinusta oikean Saksan. Ole rauhassa, me
sun l��kitsemme, puhallamme sieraimiis uuden hengen ja riemuitseepa
kerran viel saksojen maa. Ja t�m�n p��lle tahdon tyhjent�� kannun
oltta.--Kallistakas tuonne tuoppiin, muorisein.

GILBERT. Ja t�ll� tavallapa, kannu k�dess�, parantajana toimiilette.

Lystillist�!

KASPER. Juuri niin, sin� veitikka; sill� pahallapa paha parannetaan.

(Juo) Mutta muori siell� toikan takana, miksi istutte niin
murheellisna, huiskutellen itse�nne ja vuodattaen kyyneleit�? N�ink�
viet�tte voiton p�iv��?

MAURA. Taidanko min� t�t� kutsua voiton p�iv�ksi? En suinkaan, vaan

murheen ja tappion p�iv� on se minulle kurjalle.

KASPER. Miksi niin?

MAURA. Tahtoopa syd�mmeni lent�� kappaleiksi. Koska pakenit t�st�

Bayerilaiset, seurasihan heit� karkurina piikani my�s, se noiduttu
naasikka.

KASPER. Oh, pieni asia! Niin tapahtuu aina ja joka paikassa miss�
sotilasjoukko majailee, ja jos ei juuri niin, murtuupa kuitenkin yksi
ja toinen syd�n ik�vyydest� harmaatakkien per��n.--Tytt� meni, te
otatte itsellenne toisen, asia on autettu sill�.

MAURA. Ei ei! Kuulkaat, tahdonpa ilmoittaa kaikki, kaikki kaikki,

muuton mun tukeuttaa ikuinen kiusa ja vimma. Kuulkaat. Mies, jota
lunttu seurasi, oli mulle antanut ihanimmat lupaukset, joihin luotin
min� mielet�n ja jakelin h�nelle yht�kin parhaastani, mutta koska hetki
tuli, kaapasi h�n tieheens� ja vei mun tytt�ni viel�. Timoteus on
peikon nimi, sotamies kapteeni Patrikin komppanissa. Oi! jos saisitte
h�nen kynsiinne, niin paistinvartaassa h�nt� korventakaat kuin
h�yhennetty� pyyt� ja samoin porttoansa my�s; kolme tynn�ri� oltta
annan menn� palkinnoksi t�m�n ty�n.

GILBERT. Sep� eukko, se!

KASPER. (Eriks.) Peijakas �mm�ksi. (��neens�) Te olette leski,

muoriseni?

MAURA. Leski turvaton, jota kaikki sek� tutisevat vanhat ett� pienet
lapset ilman pelkoa hammastaa; sill� eih�n ole mulla oikeuteni
puolustajaa.

KASPER. Sen tahtoisitte itsellenne?

MAURA. Olinpa hempe� ja pidin t�st� miehest�, joka mun petti nyt.

KASPER. Min� tied�n komppanissani er��n uljaan uroon, joka eilen teki
kummallisen lupauksen. Sanokaat, muori, ettek� taitaisi pit�� viel�
toisesta miehest�.

MAURA. Hm.

KASPER. Jaa, mit� sanotte?

MAURA. Siihen vastakoon syd�mmeni koska silm�ni on t�m�n toisen n�hnyt.

KASPER. Saattakaat Faustus t�nne. (Er�s sotamiehist� menee. Max

kuorsahtaa) Ken makaa niin makeasti ihan sodan jaloissa t�ss�?

GILBERT. Onpa meill� t�ss� kaksi vankia.

KASPER. Ja makavat kuorsaen! Kuinka ymm�rr�n t�m�n?

MAURA. Oi! kaksi onnetonta siin� makaa, kaksi sotamiest� Max ja Fuchs,
jotka kuluessa kolmen kuun eiv�t ole n�hneet yht� ainoata selvyyden
hetke�; mutta nyt on j�rki sanonut liittonsa yl�s ja paennut heid�n
aivonsa kammareista, ja nytp� he alati n�kev�t ymp�rill�ns� ainoastaan
petosta ja kavaluutta ja pieni� olentoja, jotka v�sym�tt� vaivaa heit�.
�sken, koska painoit he itsens� tuohon alas ja kuulit kaukaalta sodan
jyskeen, niin luulitpa he Berlinin kaupungin jo seisovan tulessa ja
sauvussa, ja ett� he itse olit kaatuneet sen rynn�k�ss� ja oljentelit
nyt kuolleitten h�m�r�isess� maassa haudan toisella puolella. Oo oo!
Niinp� he uskoit, onnettomat, ja siin� uskossa lyyhistit itsens� vasten
maata kuin kaksi kurjaa j�niksenpoikasta itsens� lyyhist�� ruohistoon
kuultuansa korvesta haukan ��nen.

KASPER. Ha ha ha! No siin�p� kaksi kummallista veitikkaa.

GILBERT. Luulenpa keksiv�ni heit� kohtaan sukkelan juonen, herra.

KASPER. Hyv�. Mik� on t�m�? Mutta vartokaamme, tuossa tulee mies.

(Faustus tulee)

FAUSTUS. Mit� tahtoo herra kapteeni?

KASPER. Sano minulle kuinka kuuluu se lupaus, jonka eilen teit?

FAUSTUS. N�in, herra: koska ehdin Schleusingenin kaupungin, niin otanpa

aviosiipakseni ensimm�isen naisen, joka vaan mielii kanssani nahista,
sen teen vaihka olis h�n se viimeinen hurnakka. Niin lupasin, ja siin�
seison.

KASPER. En tied� syyt� t�h�n p��t�ksees, mutta yht�kaikki kuin sen vaan
t�yt�t.--Mit� tykk��tte t�st� miehest�, frouvani?

MAURA. Hoo, uljas muoto, mutta n�in vilauksessa en taida p��tt��

mit��n.

FAUSTUS. Vilauksessa on se teht�v�, jaa �kisti kuin leimaus. Ei yht��n

yl�slykk�yst�, muori, vaan jos ei k�y kauppa t�ss�, niin kiepoonpa
kohta toisille markkinoille kuin luoti.

MAURA. (Eriks.) Ui! kuinka hirmuinen ja kiivas mies! Mutta miehukas

kuin Herkkules. Haa! mit� teen?

KASPER. T�m� arveluttaa teit� kovin.

MAURA. Ah!

FAUSTUS. Kerran kysyn viel�: otatko minua, eukko?

MAURA. Astukaamme edes sis��n v�h�n keskustelemaan. Kunnioitettava

herra kapteeni, tehk��t niin hyvin ja tulkaat todistajaksemme ja
v�limieheksemme t�ss� asiassa.

KASPER. Frouvani, min� vaan esit�n teille pojan k�ym�tt� toki

puhemieheksi, hyvin tiet�en vanhastaan kuinka huonon onnen siin� annan.
Mutta sin� ja sin�, menk��t heid�n kanssansa v�lipuheesen. (Maura,
Faustus ja kaksi sotamiest� menev�t sis��n) Niin, eukkoni, saatpa nyt
miehen, joka voi masentaa moninkerroin kiukkuisemman �mm�n kuin sin�,
h�np� sinusta pianki tekee hiljasen hiiren, siivon karitsan, vaihka
olisit nyt itse saatana ja h�nen emonsa.

GILBERT. T�ss� saamme kenties pian juoda pesti�isi�.

KASPER. Niinp� n�ytt��. Mutta, poikani, mit� on mieless�s tekeill�

noita kohtaan tuolla?

GILBERT. Suotteko mun hetki olla johtajana, ja te toiset t�ss� v�h�n

oleskella aht��rein�?

KASPER. Olkoon menneeksi, kuin vaan vikkel�sti teht�v�s teet.--Mutta

valoa t�nne, y� k�y pime�ksi.

GILBERT. Ei, herra; t�m� pimeys kuuluu asiaan; sill� nyt seisomme
varjoen h�m�r�isess� mailmassa, Kimmeerien murheellisessa maassa.
Miellytt��k� teit�, herra, asettaa itsenne seisomaan t�h�n? (Osoittaa
vasemmalle sivulle Maxista ja Fuchsista)

KASPER. (Tekee niin) T�ss� seison.

GILBERT. (2:lle ja 3:lle sotamiehelle) Te seisk��t t�ss�. (Asettavat

itsens� makaavien p��puolelle) Te toiset seisk��t t�ss� alakuloisina
ymp�rill�; min� asetan itseni t�h�n heid�n oikealle sivullensa, ja
johtaja itse pelaa teid�n kanssanne.--Nyt huomakaat: koska sanon,
soikoon vaskitorvi kummeasti kuin tuomiopasuuna; he her��v�t samassa
mailmassa, jossa he nukkuissansa luulit itsens� varjoina k�yskelev�n,
Kimmeerien synke�ss� maassa; he her��v�t, n�kev�t ymp�rill�ns� meid�t,
jotka taas olemme varjoja niiden kurjien Preussil�isten, joille he itse
annoit katkeran kuolon rynn�k�ns� Berlinin portilla. Me moitimme heit�
t�st�, haastelemme entisest� el�m�st� maan p��ll� ja nykyisest� t��ll�,
l�hell� monen suuren miehen varjoo. Herra kapteeni ja min� olemme
puheen kannattajat, te kaksi siin� sanotte sanan ainoastaan sillon
t�ll�n, koska sopii, koska katsahdan puoleenne, mutta kavahtakaamme
puhumasta itsemme s�kkiin ja sill� kurilla h�vitt�m�st� koko ilveemme.

KASPER. Pannaanpa siis nyt kokeeksi kunkin aatoksen vilkkaus. No p�in

tuuleen sitten, ja auta minua, improvisationin henki!

GILBERT. Nyt m�r�k��n torves. Kummeasti, kovin kummeasti. (Toinen

sotamies puhaltaa vaskitorvea, Max ja Fuchs her��, nostavat vitkon
p��ns� maasta ja j��v�t istumaan, tuijotellen ymp�rillens�)

FUCHS. Hoh hoo!

MAX. Ket� olette te?

GILBERT. Huu huu! Etk� minua tunne en��n? Min� olen sen miehen varjo,
jonka armottomasti keih�stit kuoliaaksi l�hell� porttia Berlinin
kaupungin. T�h�n paikkaan sy�ksit sin� sis��n painettis, ja haava t�ll�
kohdalla on kuolettavainen. Min� kaaduin ja kalisit aseeni kaatuessa.

2:N SOTAMIES. Hii haa huu, oi y�t� pitk�� t��ll�! Etk� minua tunne,
sin� Fuchs Bayerista? Olenpa sen miehen varjo, jonka pistit kuoliaaksi
kadulla l�hell� nahkuri K�hlerin taloa, siin� minun tapoit, teit
leskeksi mun nuoren vaimoni, sen uskollisen, ihanan Konkordian, ja
is�tt�m�ksi kurjan lapsein. Voi sinua voi!

FUCHS. Paras yst�v�ni, minun t�ytyi tehd� niinkuin kapteeni k�ski.

3:S SOTAMIES. Voi sinua voi! Tunnetko minua, mies? Min� olen sen miehen
varjo, jonka p��n sin� halkasit Berlinin palossa l�hell� kasarmia,
jossa riehuit vinkuvat liekit. Voi sin� kirotun miehen kirottu varjo
t��ll� h�m�r�n alhossa, voi!

KASPER. Aih, iuh, valedikavauvau! Ei kahlekoiran talvinen y� ole niin

surkea kuin kuolleen miehen varjon el�m� t��ll�. Tunnetko minua?
Olenhan sen sankarin sielu, jonka niskan sin� katkaisit kuin nauriilta
naatin. Etp� minua armahtanut, vaihka polvillani edess�s rukoilin, n�in
sanooden: s��st� henkeni, j�t�np� muuton t�nne suojattoman tyt�n, jolla
on seittem�n minun siitt�m��ni poikaa, h�nen tahdon ottaa lailliseksi
vaimokseni, koska sodasta takaisin palaan. Niin rukoilin min�, mutta
etp� armahtanut sin�, vaan iskit minua t�h�n, ja isku siihen paikkaan
on kuolettavainen. Min� kaaduin ja kalisit kaatues aseet, ja niinkuin
unelma poisv�ikkyi pakeneva sielu. T�ss� seison nyt helistellen
hampaitani, ja sinun kauttas, vertajanoova villi. Oi! kiit� ett�s olet
nyt tyhj� sumukuva; jos olisit viel� lihaa ja luuta, niin syd�mmes nyt
povestasi kohta temmaisin, niin totta kuin olen kunniallisen sankarin
sielu.

FUCHS. Resuun, veli kulta, resuun! Oi oi! me olemme jo kyll�

kiipaleissa. Pieni� kiusanhenki�, kuin vihainen ampiaisparvi, t�ss�
kihel�itsee ymp�rill�mme ehtimiseen ehtimiseen.

MAX. He eiv�t suo meille rauhaa enemmin t��ll� kuin teit sen siell�.

FUCHS. He ovat semmoisia pieni�-ruhtinoita, kovin n�lk�si�; jos tahdon

vied� luskallisen soppaa suuhuni, he kohta siit� sieppaavat osansa, ja
jos en antais, imisitp� minusta veren kuin kirput ja hyttyset. Niin on
laitamme. Sent�hden katsahtakaat nyt v�h�n armeljaammin p��llemme. Min�
tapoin sinun, sin� olsit muuton tappanut minun, niinkuin yksi teid�n
miehist� viimein tekikin. Ja t�ss� istumme nyt, tapettuina kaikki.
Mit�s tehd��n, veljeni?

KASPER. Jaa, t�ss� ollaan, kaukana heimostamme ja armaista yst�vist�.

Oi minun entinen el�m�ni!

GILBERT. Mik� ollee tuo t�hti lounaassa tuolla, jota kohden sieluni
katsanto niin kernaasti kiit��?

KASPER. Se on Maa, veljeni, se on se kurja maamme.

GILBERT. Mutta se on pyrst�t�hti tulisella h�nn�ll�.

KASPER. Oi! maamme se on ja Berlinin ankara palo, joka kest�� viel�,

sille antaa t�m�n tulisen h�nn�n.

GILBERT. Oi k�rsimykseni ja iloeni armas mailma! Kuinka kaukana

mahdamme sinusta olla?

KASPER. Kymmenen miljuunia kymmenen tuhatta kymmenen sataa

kymmenkymment ja kymmenen p��sk�sen p�iv�nlent�m��, niin kuiskasi
minulle er�s henki-��ni.

GILBERT. Onpa se kappale matkaa.

FUCHS. Kauhistava matka.

MAX. Haa!

FUCHS. Kuinka monta penikulmaa tehneen t�m�? Mit� sanoo henki-��ni?

KASPER. Vaiti!--Mutta h�n ei sano mit��n nyt. Sen tahdon toki

yhteenlaskea vahvistettuani varjoruumiini ruualla ja juomalla.

FUCHS. Saammeko t��ll� kuitenkin jotain ravintoa?

MAX. Mit� sorttia t��ll� murheen ja ik�vyyden maassa?

KASPER. Huhkaimen haukotuksia purtavaksi ja merituulta olveksi p��lle.

MAX. Haa!

FUCHS. Onko t�m� ruokaa ja juomaa!

GILBERT. Aina varjoille, yst�v�ni.

FUCHS. Mutta voi! miss� ollaan toki? Sanokaatte, hyv�t miehet; sill�
syd�mmeni k�y kovin murheelliseksi. Miss� ollaan? Portillako tuomittuen
kaupungin tai taivaan-linnan esikartanossa? Sanokaat!

KASPER. Vai taivaan-linnan esikartanossa! Ett�s uskallat niin

arvellakkaan. Taivaan-linnan? Mist� syyst�? Sin�k� siell� siit�, ett�s
olet ammentanut kitaas oltta niinkuin valaskala, ja min�k� siell�
siit�, ett� naisia halaillut olen v�sym�tt� kuin Turkkilainen? Voi
veikkosein, kuinka taidat n�in aatella?

FUCHS. Me olemme siis...

GILBERT. Keskell� leukoja sen suuren traakin; se kohta meid�t nielee

mahaansa, t�ys laava-virtaa, joka kuumuudesta rymisee.

MAX. Kauhistunpa.

FUCHS. Min� kauhistun ja vapisen.

KASPER. Tyyntyk��t toki v�h�n, kuultuanne totuuden. Olemmepa siin�

keskipaikassa, onnellisten ja kirottuen v�lill�, yht� kaukana heist�
molemmista. T�ss� t�ytyy meid�n oljentella kunnes tuomiomme aikojen
lopussa ylitsemme langetetaan. T�ss� seisomme seurassa monen muun,
seurassa monen mahtavanki miehen.

GILBERT. Minua miellytt�� kysy� ja tutkistella.--Ken on tuo jalo haamu,

joka seisoo m�en rinteell� tuolla?

KASPER. Aleksander Magnus Macedoniasta. Katsos, mik� yhtaikaa

peloittava ja ihastuttava sankarvoima viel�kin h�nen olennostansa
virtaa ulos.

GILBERT. Minua miellytt�� kysy� ja tutkistella.--Ken on tuo haamu, joka

seisoo tuolla Okeanoksen virran partaalla? Kaksi siipe� h�nen
rautalakistansa korkealle kohoo, yksi kummallakin sivulla.

KASPER. Se on Romin kauhistus, Punian ylev� sankari. Katso h�nen

olentonsa vakavaa miehuutta, joka vertaistansa ei l�yd� uroen joukossa.
Siin� h�n liikkumatta seisoo katsahtaen vapaalla silm�ll� �iseen,
kuohuvaan kaukaisuuteen. Siin� h�n seisoo, huulilla katkera hymy.

GILBERT. Minua miellytt�� kysy� ja tutkistella. Ken on tuolla tuo

kolmas haamu, joka k��nt�� kasvonsa puoleemme nyt? Min� vapisen h�nen
katsantonsa edess�.

KASPER. Jumalan vitsa, Hungarian ruhtinas, se lyhyt, palleroinen mies,

h�n, muodon viivoilla niin pienoisilla; mutta niin ei kes�-aurinkoinen
s�teile, niin peloittavasti ei kiv��ri leimahda vasten kuolemaan
tuomitun rintaa, niin voimallisesti ei iske jyrist�j�n nuoli kuin
katsanto t�m�n miehen, joka seisoo siin�, huulilla katkera hymy.

GILBERT. Jaa, se on h�n, mies, jonka v�kev� povi on kuumempa kuin Etnan
kohtu.--Mutta viel�p� mielin kysy� ja tutkistella. Ken on tuo
kunnianarvoinen haamu pitk�ll� parralla ja silm�ll� niin liepe�ll�,
h�n, joka seisoo alla tuon suuren ja synke�n tammen?

KASPER. Se suuri Kaarle, Saksojen masentaja, seisoo siin�, vy�ll�

ankara miekka. Siin� h�n seisoo, huulilla katkera hymy.

GILBERT. Kerranpa viel� mielin kysy� ja tutkistella. Ken on tuo haamu

kummulla tuolla, kuin kari, niin liikkumaton? Mutta h�nen tunnen nyt.

KASPER. Etk� tuntis h�nt�, kolmen mailman-osan sankaria, Corsican

poikaa. Siin� k�sivarret ristiss� rinnoilla h�n seisoo kylm� ja
��net�n, syviss� mietteiss� h�n seisoo kuin tahtoisi h�n k�sitt��
el�m�n arvelon. Jaa, siin� h�n seisoo, huulilla katkera hymy.--Niinp�
t��ll� varjoja oljentelee lukematon paljous. Katso tuonne, ja n�etp�
heit� loppumattomassa linjassa seisovan tuolla valtavirran autiolla
rannalla. Niinp� vietet��n pitk� y� t��ll� y�seen synke�ss�,
ihmeellisess� maassa.

GILBERT. Ihmeelliseksi ihmeelliseksi kyll� taidan kutsua t�m�n maan.

Eih�n kasva tanner t��ll� ruohoa ja kukkaisia, ei, vaan nahkasiipan
karvoja jalkani tallaa kuin astelisin plyyssimatolla.

KASPER. Ja puitten murheellisesti rippuvat lehdet t��ll� eiv�t ole

tavallisia lehti�.

GILBERT. Ei, vaan y�siikon sulkia ja h�yheni�, ja itse puu on

kamoittava peikko ja kuin kamoittavat peikot t��ll� kalliot ja vuoret
p��ll�mme longottaa. Huu! tuolla n�en pime�n luolan, joka ahneesti
ammottaa t�nne.

KASPER. Tartaruksen ovi, josta tie k�y alas onnettomien asuntoihin. S�

kuulet kuinka se humisee ja kiljuu.

GILBERT. Kuin myrskyss� musta aukio hirmuisen tynn�rin kyljess�.--Mutta

mink� maan, kaukaisuudessa sinert�v�n, n�kee silm�ni tuolla vuorten
tutkaimilla? Siell� kuni vallitsisi aamu lempe� ja ikuinen, niin
s�teilev� ja niin ruusuhymyv�. Oi! t�m� n�ky mun syd�mmess�ni her�tt��
riutumuksen ihmeellisen ja halun kerran p��st� sinne. Mik� on t�m� maa?

KASPER. Siell�h�n on maa, jonne kaikki ovat aikeissa, mutta harvatpa

sen ehtii toki. S� kaunis maa!

GILBERT. Jos kaiken t�m�n ennen varmaan tiennyt olsin, niin toisinpa
olisi el�m�ni muodostunut. Oi! jos lievitett�is mulle viel� elon
langasta muutama vaaksa, niin kuinka tekisin? Kohta kaiken hekuman ja
turhuuden karkoittaisin kauvas, pienen majan itselleni rakentaisin
salokunnahalle viheri�iseen m�nnist��n, jossa k�yv�t raikkaat tuulet,
ja siell� paastoen ja rukoillen m� aikani viett�isin, puettuna
lumivalkeaan liinakauhtanaan ja vy�ll� itsekiellon anturanahkanen vy�,
ja krassiruoho ja kirkas vesi ainoa nautintoni olis. Niinp�, huolimatta
petollisesta mailmasta, elelisin siell�, vakaana aina ja totisena kuin
tuomiokirkko; eip� sillon suuni naurahtais.

KASPER. Niinp� elelisin vaipumatta naisen helmaan, joka maanp��ll�

helmasyntini oli.

3:S SOTAMIES. Niinp� elelisin, enk� valehtelis ja viel� v�hemmin

varastaisin.

2:N SOTAMIES. Niinp� elelisin ja jos kurkkuuni pisaranki oltta

kallistaisin, niin kohtapa tyhjent�isin kannun palavaa piki�, itse�ni
rangaisten.

MAX. Kuinka olen min� el�nyt? Haa! Vet�nyt kitaani oltta kuin
puutiainen verta. Haa!

FUCHS. Voi minua! kuinka olen el�nyt? Miljuunia antaisin jos vuoden
elostani takaisin saisin. Velkakirjat, kalut kappaleet ja kaikki
nuttuni aina viimeiseen siekaleeseen, kaikki antaisin menn�, kaikki.
Oo, oo!

MAX. Min� janoon. (Kasper ottaa toikalta kaksi olvituoppia)

FUCHS. Tippa vett� janomme sammutteeksi, kallihimmat yst�v�t!

KASPER. (Antaa heille kummallekin tuopin k�teen) T�ss�! Nyt

sammuttakaat janonne niiden sankarten verell�, jotka te surmasitte
Berlinin kaduilla. Juokaat!

MAX. Haa!

FUCHS. Olkaat armelijaat!

KASPER. Juokaat! Onpa t�ss� l�hell� kuoppa syll�n syv�, syll�n leve� ja
pitk� ja t�ynn� verta, jonka olette ulosvuodattaneet meist� ja muista
meid�n onnettomista veljist�mme. Juokaat!

MAX. Ah!

FUCHS. Voi meit�!

GILBERT. Juokaat! muuton teid�t paikalla viskasemme tuonne syvyyden

pime��n kitaan.

KASPER. Tahdotteko juoda!

FUCHS. Me juomme, hyv�t yst�v�t, me juomme. Oo, oo! (Viev�t molemmat

tuopit huulillensa)

MAX JA FUCHS. (Yhtaikaa ja vet�en suunsa suureen ilveeseen) Das ist

Bier! (Toiset nauraa. Faustus ja Maura, taluttaen toinentoistaan
k�sivarresta, tulevat, ja seuraa heit� ne kaksi sotamiest�, lamput
k�siss�)

KASPER. Toivotamme onnea morsiuskunnalle.

FAUSTUS. Kihlatut olemme.

KASPER. Faustus, sun tied�n mieheksi, joka ei siirry sanastansa vaihka

repeisi allansa maa.

FAUSTUS. Antakaat mulle morsian, nuori ja kaunis kuin seraaffi ja monin

kerroin rakkaampi kuin henkeni kultakipen�, ja jospa h�nen lupaisin
r�j�ytt�� ilmaan tynn�rill� kruutia, kuin sihisev�n raketin, sen
tekisin heti, tulenleimauksella h�nen kyyditt�isin pilvist��n yl�s.
(Maura vet�� itsens� �kisti h�nest� irsi)

MAURA. Uu! Sin� kauhea mies!

FAUSTUS. Per�ytk�?--Yhden kerran kysyn viel� ja sitten t�st� niinkuin

vuorip�ssi. Per�ytk�?

MAURA. (Ryhtyy taasen Faustukseen) Katso sinun palvelijas.

KASPER. Kas niin, sopii hyvin. Onni teille, kauvallinen onni!

SOTAMIEHET. Hurraa!

MAURA. Uskallanpa k�ske� teit� kaikkia tyhjent�m��n kihlausmaljamme

t�n�-ehtoona t�ss�.

KASPER. Siihen, frouvani, emme varro toista k�sky�nne. (Muutama

Preussin sotamiehist� tulee taluttaen Timoteusta ja Marianaa vankeina)
Ket� tuodaan t�ss�?

MAURA. Hoo! (K�y Timoteusta ja Marianaa vastaan, niiaten syv��n heid�n

eteens�) N�yrin palvelijanne! No terve tuloa, terve tuloa! Ha ha haa!
Kaikin n�yrin palvelijanne!

KASPER. Hiljaa, muoriseni! He ovat voitettuja vihollisia ja tulee siis

heit� katsella s��lin silm�ll�, muistaen, ett� py�r� pian taitaa
k��nty� ymp�r.

4:S SOTAMIES. N�m�t kaksi otimme vangeiksi, herra kapteeni; ja

tuntuvatpa he kovin rakkaiksi.

TIMOTEUS. H�n on minun morsiamen...

MAURA. Ah sin�!

TIMOTEUS. Se on h�n. Min� olen invalid, siis voimaton sek� pakoon ett�
taisteloon ja sent�hden olen nyt vanginne. Mit� tahdotte? Minun surmata
ja katkaista rakkautemme siteet? Se tehk��t, jos teit� miellytt��.

KASPER. Miksi tekisimme sen? Preussin l�hetys on nyt, ei hajottaa vaan

kokoa ja yhteenliitt��, vaihka t�ytyykin sen t�ss� toimessansa tehd�
syvi� leikkauksia ja pistoksii; mutta kaikki on hyvin jos loppu on
hyvin.--Sano, tytt�, onko t�m� mies sun sulhases?
MARIANA. Sit� en h�pee tunnustaa.

MAURA. Sin� mailmanlintu!

KASPER. Frouvani, vihanne sammuttakaat ja tytyk��t onneenne. Saittehan

miehen, jalon kuin salon partanen kuusi; sama onni suokaat t�lle
tyt�lle my�s. Ja sen teette, min� tied�n sen, vaihka mielenne nyt
kipen�itsee hieman.--No, k�si k�dess� nyt seisk��t molemmat
kihlausparit. Soma on lemmen toimi keskell� sodan rymin��; ihanata,
katsella sireenilehtoa ja kukkastarhaa kolkossa linnassa, jonka
muureilta kanuunat irvistelee; siin� sek� taistelo ett� sovinto. Oi
ett� veljet toinentoistaan raatelevat! Mutta sovintoon he k�yv�t kerran
viel�, sovintoon niin rakkaaseen kuin nyt t�m� Preussin impi ja t�m�
uljas poika Bayerista. Pois riita ja vaino Germanian velisarjasta!
(Maxille ja Fuchsille) Te kaksi sankaria siin�, tunnetteko jo maailman
ymp�rill�nne?

MAX. Minun t�ytyy itke�.

FUCHS. Samoin minun.

KASPER. Miksi niin?

FUCHS. Olemmehan viel� el�vien joukossa, vaihka �sken jo luulimme

itsemme varjoina n��ntyv�n kuolon maassa.

KASPER. Olkaat lohdutetut. Kaikki on kohta hyvin taas; ja sen

tuumakansan, ne pienet-ruhtinat me teist� siirr�mme kauvas kuin
pohjoinen myrsky jyvist� akanat sinkoilee. Kaikki on kohta hyvin, koska
p��ll�mme lep�� sovinnon ja rauhan taivas ja Germanian t�hti kirkkaana
loistaa taas.

MAX. Mua kuolon valtakunnan kamottava muoto on her�tt�nyt unestani ja

kaikki k�sit�n nyt. Oi mennett� el�m��ni! Nyt se kauvas poistukoon!
Min� h�peen. (Peitt�� kasvonsa)

FUCHS. Se poistukoon kauvas, kauvas! Min� h�peen. (Peitt�� kasvonsa, ja

istuvat niin loppuun asti)

GILBERT. Olenpa kuullut, ett� niinkuin peloitus saattaa viisaan

hulluksi, niin taitaa se my�s tehd� viisaaksi hullun. Sen n�emme nyt.

KASPER. Hy�ty� siis matkaansaattoi ilveemme.--Jaa, kaikki hyvin! No,

em�nt�mme, mielimmep� kaikki nyt tyhjent�� onneksenne maljan.

MAURA. Kaikki kaikki! (Oltta annetaan ymp�r. Maura t�ytt�� my�s

Marianalle ja itsellens� pikarillisen oltta)

KASPER. Juokamme! Ja soikoon vaskitorvet kihlausjuhlan kunnioiksi!

(Juovat torvien pauhinassa.)

LEO JA LIINA
N�ytelm� yhdess� n�yt�kess�

HENKIL�T:

LIINA, kartanon-omistaja.
LEO, kasvate kartanossa.
ANTON, Liinan eno, vanha j��k�rimestari.
ANNA, kartanon em�nn�itsij�.
ELIAS, palvelija kartanossa.

(Tapaus on Suomessa l�hell� Helsingin-H�meenlinnan rautatiet�.)

(Tuuhea puisto, tuolla t��ll� viheri�inen rahi kummallakin puolella,

rahien takana tuuheita kuusia, perill� peltoja ja vuoria. Liina, Anna
ja Leo tulevat vasemmalta.)

LIINA. Leo, ennustakoon t�m� korea aamu sinulle onnellista matkaa!

LEO. Min� kiit�n teit�! Ja eih�n milloinkaan mene muistostani t�m�

aamu, jona astelin kotoni pihoilla viimeisen kerran. Kohta olen teist�
kaukana ja kaukana synnyinmaasta.

LIINA. Mutta mets�haltiamme viipyy, tuo arvokas enoni.

LEO. Ja tahtoisinpa puristaa kerran viel� h�nen k�tt�ns�, koska heit�n

n�m�t mets�t ja vuoret; siell�h�n ennen, veljin� kamppaellen, ajelimme
Tapiolan karjaa.

LIINA. Oi, h�n tulee kyll�, mutta kaiketi vasta l�ht�hetkell�s. Sill�
t�m�nkaltaisissa kohtauksissa ei ole h�n koskaan paljouden tekij�.
Pitk�t ja kyyneleiset j��hyv�iset eiv�t juuri miellyt� h�nt�. Ja
siin�h�n soinnummekin yhteen. (Haastelee Annan kanssa.)

LEO. (Erikseen) Sin� korskea nainen, ole huoleton. Min� en v�syt� sinua
l�ht�virsill�, en kyyneleill�, vaan katsahdan aina yht� kylm�sti
puolees kuin sin�kin t�nne. Niin teen, vaikka riehuisikin povessani
ikuisesti liekehtiv� tuli!--Pois kauas t�st�! Tule, aava valtameri, ja
viileyt� syd�mmeni kuume! Ole unohdukseni virta!

LIINA. Mutta katso, h�n seisoo kuin uneksuva. Leo!

LEO. Katselenhan kalliota tuolla. Ennen usein t�ht�ilin sen kiireelt�

alas kohden kotokartanoa, peltoja, niittuja ja polveilevaa jokea. Oi,
mielisinp� sielt� kerran viel� katsahtaa ymp�rille. Mutta aikani on
lyhyt.

LIINA. Ehdith�n kyll� siihen k�yntiin. Kaikkihan on jo varustettu

valmiiksi matkalles. Rienn� vaan!

LEO. Min� rienn�n! (Menee oikealle.)

LIINA. Onpa h�n vihdoin kuin hieman levoton. Mutta n�ytt��p� kuitenkin,
ett� mielii h�n meist� pois.
ANNA. Kuin piltti kaupunkiin ensim�isen kerran. Mutta enh�n ihmettele.

LIINA. Et ihmettele?

ANNA. Jotain kuiskataan.

LIINA. Mit� kuiskataan?

ANNA. Tuossa kirjeess�, kirjeess� Leolle h�nen sed�lt�ns� Amerikasta,

l�ytyi er�s korea kuva, oikein hehkuvan, pulskean Mulatti-epelin, ha
ha!

LIINA. Hoo!

ANNA. Set� kasvatti vauvan ja viimein p��tti h�nen--ah!--kultakanaseksi

Leollensa.

LIINA. Romantikas aate, ihan Leon kaltainen; h�n juuri voi lemmisty�
kuviin ja varjoihin, tuo haaveksija. Lystillist�! Melkein uskon, mit�
kerroit.

ANNA. Niin; ja t�m�h�n kuva nyt t�hten� l�nness� viittaa nuorta

sankariansa luokseen.

LIINA. Ehk� tuhatkihara nainen on anastanut h�nen katalan syd�mmens�,

joka nyt liekehtii p��s�n himosta. No, h�n menk��n ja saavuttakoon
onnensa.

ANNA. Ah, parhaan onnensa on h�n nauttinut juuri t�ss� teid�n k�tenne
alla!--H�n l�htee meist� ja j�� ehk� i�ksi. No, h�n j��k��n; mutta
ainahan kolkompaan yksin�isyyteen me itse j��mme t�nne, kurjat.

LIINA. Tottumus tasoittaa kaikki.

ANNA. Aina kuolemaksi. Hiljaisuus on kuoleman heimoa; mutta h�lin� ja

meno, siin�h�n el�m� ja ilo.--Tehk��t h�it�, fr��kin�ni!

LIINA. H�it�! Min�?

ANNA. Niin pyyd�n vaan h�itten t�hden, h�itten t�hden, ah niiden

hy�rin�n ja py�rin�n t�hden! (Nauraen) Tehk��t h�it�!

LIINA. Pieni voitto yhden p�iv�n liehunnasta, oi sin� h�ll�kk�!

ANNA. Laskekaa viel� lis�ksi kaikki vartomuksen ja muiston armaat

p�iv�t.--Mutta sallitteko pient� kysymyst�?

LIINA. Min� sallin.

ANNA. Onko v�nrikkimme, tuo �ljyviiksinen, tuo kilisev�, helisev�

herra, n�yr�sti kumartanut teille?

LIINA. H�nen taipuva selk�ns� kumartuu usein.

ANNA. Salskea sankari pyysi teid�n syd�nt�nne, mutta sai kiellon.

LIINA. Miksi kantelee h�n koulusta ja omalle niskallensa, narri?

ANNA. Ehk� vimmoissansa parhaille yst�villeen.

LIINA. Lasin ��ress� kosteasilm�isen� narrina.--Mutta enint��n pidinkin

h�nen kumarruksensa leikkin� vaan.

ANNA. Ei! h�n teki vakuuden kysymyksen. Min� tied�n sen.

LIINA. Ja sai siis oikean vastauksen.

ANNA. Ja niin �veri�s mies.

LIINA. Minun k�teni ja syd�mmeni! Mik� rohkea h�vytt�myys!

ANNA. V�nrikilt�?

LIINA. Kaikilta!

ANNA. No Jumalani! (Nauraen) Siis mielisitte kumota meilt� ihanimman

tavan ja asetuksen. Voi teit�! Sen tahtoisitteko t��ll� tyt�n ty�ksi?

LIINA. Pois, hupsu! Minun ty�kseni? (Polkien jalkaansa) Pois!

ANNA. Mutta min� muistelen--

LIINA. Mit� muistelet?

ANNA. El�m�n ankaraa lakia!

LIINA. Mit� huolin siit�?--N�m�t miehet, jaa, kas n�m�t! Min� lahjoitan
heille jalon hylk�ykseni.

ANNA. Samasta syyst� siis sai my�s tuo mustatukkainen maisterimme

teilt� kiellon?

LIINA. Mik� hulluus! Katso, er�s teikari astuu eteeni, er�s maisteri
t�ynn� itserakkautta, er�s v�nrikki t�ynn� peilirakkautta; ja min�k�
nyt, niinkuin h�n pyyt�en vaatii, h�nelle heitt�isin alttiiksi kaikki,
el�m�ni, onneni, min� i�isyyden tyt�r? Min�k� h�nen tavarakseen? Mik�
julkeus! Syd�mmeni paisuu!

ANNA. No kuinka sitten l�htis matkaan kelpo uros, joka, ansaiten

syd�mmemme, on teihin ��rett�m�sti rakastunut?

LIINA. H�n olkoon vaiti kuin hauta ja v�himmin kaikista huokailkoon

h�n, hikoilkoon h�n, kurja mies. Jota enemmin lemmistynyt, sit�
v�hemmin antakoon h�n tuskansa ilmi. Kaikki h�n k�tkek��n ja silloin
ehk� syttyisi syd�mmeni my�s, kiihtyisi valta-loimoon. Mutta mit�
aattelen ja puhun min� mielet�n, hullu tytt�! Min�k� lemmistyisin
noihin miehiin, min�? Vale!

ANNA. Ja jos niin tekisimme kaikki, mihin joutuisimme viimein?

Siipoiksi Ky�peliin!

LIINA. Mit� huolin siit�?--Mene! Murkinan hetki on l�hell�.

ANNA. Min� rienn�n, fr��kin�ni, min� juoksen! (Poistuu vasemmalle.)

LIINA. (Yksin) Menk��n h�n etsim��n onneansa; niin toivon, ja toivon
kuitenkin toisin. Kasvattajanko huolta ja kaipausta? Puhkeisiko eroon
rakkaus murheenkukkaseksi nyt j��hyv�isten pahteisessa ilmassa? Toki,
h�ness� vaan aina ja levotonna aatokseni v�ikkyy, ehk� n�ytt��kin
toista katsantoni komea rauha. H�n ei ansaitse helleytt�, jota lapsikas
sieluni hengitt�� h�nt� kohtaan; kylm� on h�nen syd�mmens�. Ja mik� tuo
kunnioituksen naamari h�nen kasvoillansa? Ah, tyns�n teeskelyksen muoto
velvollisuuden vaatimuksesta vaan! Mene, kiitt�m�t�n poika; rienn�,
rienn� meist� kauas mulatti-neitojesi karkeloihin uusien maailmain
aurinkojen alle.--Niin riehuu, telm�� povessani tuonne t�nne taistelo
kuin maan j�ristess� merenrannan kuuma laine. Oi, en ymm�rr�! Jos
yst�v�lt� kysyisin, miksi syd�mmeni riehuu levotonna, niin h�n kenties
haastelis immen lemmest�. Hullutusta! Immen lempi? Mene jo, aatos
nurja, mielet�n ja halpa, mene kauas, k�tke itses vuorten alle! Ja h�n
... h�n poistukoon minusta kauas, kiusaamasta sieluani. (Katsoo
oikealle.) Tuolla kallion kiireell� h�n seisoo, hoikka nuorukainen, ja
h�nen hiuksensa uiskentelevat aamun kultaisella pilvell�. (Katoo
v�ikkyen pois oikealle.--Anton tulee vasemmalta)

ANTON. (Yksin) H�n matkustaa meist� pois, h�n muuttaa perin maapallomme
selk�kilvelle, asumaan ik�ns� meid�n antipodinamme, kurja. Kiusallinen
kohtalo! Sonnip�iset k�nit t��ll� samoilkoot ymp�ri, vaan �lk��t
tuollaiset kainot lapset. Minunhan esimerkiksi, minun, jolla on syd�n
kuin karhunpenikka, olisi pit�nyt maailmoja marssiman ja keih�it�
murskaileman t��ll�. Mutta Leoni l�het�n vallan vastakynsin ulos
hurjille retkille. Tunnenpa h�nen ja pid�n h�nest� kuin omasta
pojastani. Mist� saan en��n mets�toverin niin hauskan, tarkkamielisen
ja urhean kuin h�n? Kirottu kohtalo, mi saattaa kaksi uhkeaa yst�v��
t��ll� seisomaan antura vasten anturaa! V��rin tehty, jyrk�sti v��rin.
--Mutta asialla on toki painonsa. Mik� perusta on pojalla t�ss�?
Ainoastaan tuo kurja hyv� syd�mmens�, joka ei koskaan ollutkaan t��ll�
rikkauden kone, vaan pikemmin p�invastoin k�yhyyden. Ja mit� perisi h�n
viimein minulta, mets�huhkaimelta? Muutaman ruosteisen tuliputken,
viisi tappelevaa koirasmetsoa ja yhden naaraksen. Aika perint�, ha ha
ha!--Ei! pakene kauas tyhj�st�, Leo, ja ota vastaan maa-�itimme povesta
hedelm�llinen viilu. (Elias tulee vasemmalta.)

ELIAS. Herra!

ANTON. Mit� tahdot, mies? Mit� k�yskelet ja kyr�ilet sin�, itsep�inen

oinas?

ELIAS. Eih�n ihme, ett� v�h�n k�yn ja kyr�ilenkin t�ll� hetkell�.

Herra, oletteko jo kuullut tulivaunujen ensim�ist� vihellyst�?

ANTON. Hiiteen kaikki vaunut ja heid�n pillisuorat tiens�! Min� en

k�rsi heit�.

ELIAS. En juuri min�k��n t�n��n. Ah, vieh�n rautainen tie meid�n

kalliin yst�v�mme kauas pois!--Herra, teit� on jo varrottu t��ll�
kovin.

ANTON. Askartelin metsokukkojeni kanssa.

ELIAS. Kas se! Kuinka jaksavat he nyt?

ANTON. Hmmh? Heit� on viisi kappaletta.

ELIAS. Kas se! Paljaita kukkoja?

ANTON. Yksi naaras, tappeluksen kannattajaksi, yksi vaan. H�np� antaa

vauhtia leikkiin.

ELIAS. Niin, niin!

ANTON. He tappelevat kuin kotkain kuninkaat.

ELIAS. Kas se!

ANTON. Kauhistuisitpa n�hdess�s.--Miksi varrotaan minua t�ss�?

ELIAS. Mit�! Tied�tteh�n nuoren Leon t�n�p�n� l�htev�n i�ksi

Amerikkaan, sinne kutsuttuna vanhan set�ns� turhan maatilan
perilliseksi.

ANTON. Huomaa: pieni, mutta oma turve! Mill� naamalla n�kyy h�n
l�htev�n?

ELIAS. Melkein ilon naamalla, joka minua ei juuri miellyt�.--H�nell� on

piljetti h�yrylaivaan, joka l�htee t�n� iltana Helsingist� Englantiin,
siit� Amerikkaan; ja hetken p��st� siirtyy meist� tuo hyv� ja korea
Leomme, poistuu k��rittyn� savuun. Katoo pihoiltamme oiva nuorukainen,
joka joutui meille kerran pienn� orpona, mutta kohosi t�ss� pian
koreaksi pojaksi. Kuitenkin, nyt h�n poistuu; ja sureehan syd�mmemme
tuosta, herra.

ANTON. Mit� sanoo Liina?

ELIAS. Aina jalo ja tyyni. Ja kuitenkin piti h�n Leostamme ennen oikein
armastelevan hoidon. Mutta ellen eksy, niin on em�nt� hieman kuni
kylmentynyt h�neen n�in� viimeisin� aikoina. Miksi? Tuota en ymm�rr�.
Mutta min�h�n toista toivoin. Heist� olis pit�nyt tuleman oivallinen
pari.

ANTON. Mit� sanot?

ELIAS. Eik� olis tuo k�ynyt p�isin?

ANTON. Sin� k�lli, onhan poika h�nen kasvatteensa.

ELIAS. Sit� enemmin heill� syyt� kuherrukseen. Tosin on nyt tytt�

hieman aikavampi, mutta se ei mit��n meriteeraa. Kahdeksan ja
kaksikymment� on h�n, vaikka viittaakin muoto huikean matkan nuoruuteen
alas. Mutta poika pilttari on juuri n�in� p�ivin� t�ysi-ik�inen mies.
Kuinka nuo vuodet kuluu! Kymmenvuotiaana nallikkana tuli h�n taloon ja,
muistanhan viel�, seisahti pieni piikkinen elotuvan ovinurkkaan,
pahanen. Mutta eip� h�n siin� kauan seisonut; tulihan rouva itse ja
otti h�nest� kyll� �idillisen huolen. Toki, vuosi oli tuskin mennyt, ja
haudassa lep�si leskirouva, Leon kelpo elatus-�iti. Mutta kuinka k�vi
kuitenkin? Mutta kas, kuinka k�vi! Astuihan silloin tyt�r nummeroon, ja
kasvatti ja koulutti pojasta miehen.

ANTON. Niin teki h�n. Ja naisko h�n nyt koulupoikansa, h�n,

korskeudessa verraton?

ELIAS. Ja heist� tulis kuitenkin kelvollinen pari.

ANTON. Haa! t�m� nainen kantaa p��t�ns� korkealla, katsahtaen
t�m�naikaisiin miehiin kuin apinoihin. Ja h�nk� t��ll� kantamaan vaimon
taakkoja? Ja l�ytyisik� h�nen ylpe�ss� povessansa edes kipen��k��n
kohden poika-tellukkoja t��ll�?

ELIAS. Ei yht��n, mutta poika itse on kovissa kiipaleissa tuon p�yhke�n

prinsessan t�hden.

ANTON. Mit�, mit� jaarittelet sin�?

ELIAS. Tapausta, jonka todistavat omat silm�ni.

ANTON. H�h? Sin� tied�t jo siis retki�kin. No sanoppas, mit� olet

n�hnyt, ja sano pian, sill� huomaas t�t� sauvaa, poika.

ELIAS. Juuri teillep� sen sanon, vaan en kellenk��n toiselle.

Katsokaat, laita on niin, ett� min�kin krokailen v�h�n kirjoittaa.

ANTON. Haarulla? H�h!

ELIAS. Hanhenkyn�ll�.

ANTON. Jolla painelet oikein hanhenjalkoja paperis t�yteen, h�h�h!

ELIAS. Sanoja, herra, ja kiivaitakin, jos niin tarvitaan.

ANTON. Hyv�, hyv�, mutta tule asiaan!

ELIAS. Tulen kohta. Mutta kiitos olkoon pojalle siit�kin, ett�

kirjoittaa osaan.

ANTON. Tule asiaan, sanon min�!

ELIAS. Nytp� tuon sen esiin, ja kuulkaat. Tuolla istui h�n kerran, Leo
nimitt�in, lystihuoneen portailla, kirja k�dess� ja lyijysp�nn�, minun
kaivellessani noin hiljakseen peltomurulla siin� l�sn�. Mutta nyt h�n
katosi, j�tti kirjat, paperit ja kyn�t portahille, tomppeli. Sielt�h�n
nyt viskasi tuulonen melkein syliini er��n paperilapun, jonka
viipym�tt� saatoin paikkaansa takaisin. Mutta pidelless�ni sit�,
kurkkasin, kurkkasin h�neen noin pikaisesti vaan. Ja mit� n�in min�? No
peijakas! nimi �Liina, Liina, Liina� seisoi siin� monet kymmenet
kerrat, ja koukistelipa jok'ainoan �Liinan� ymp�rill� joko armahin
kukkasseppele tai tuommoinen korea piikkikiehkura. Niin, sen n�in; ja
mit� tuosta aattelette?

ANTON. (Erikseen) Rupeanpa jotain aattelemaan. (��neens�) Pojan

velvollisuus on kunnioittaa �iti�ns�.

ELIAS. T�ss� on jotain enemmin tekeill�. Huomasinhan paperilla viel�

v�rsyj�kin, joissa mielest�ni valitti onneton rakkaus.--Mutta pian tuli
h�n taas, poltti peijakas paperin ja muutti viel� karrenkin tuhaksi.
Niin, t�m�n olen n�hnyt.

ANTON. N�hnyt m�t�kuun houreessa! Mutta ��nett� asioista, jotka eiv�t

koske sinuun, ja mene toimiis!

ELIAS. Olin juuri aikeissa l�htem��n.

ANTON. Ja kerran viel� muistutan: pid� kieles hammasrivin takana noista
hulluista luuloistas.

ELIAS. Ja heist� tulis kuitenkin oivallinen pari.

ANTON. Pois! (Uhaten sauvallansa.)

ELIAS. Poishan minun t�ytyy, saattamaan esiin kartanon vaunut. (Menee

vasemmalle.)

ANTON. (Yksin) Suuri konna se mies, kiusallinen kuin paholainen. Mutta

kyll� h�nen masennan viel�.--L�hestyyh�n tuolta Leoni; ja nyt, koska
muistelen tuon jukurip��n kertomuksia, niin arvelen, ett� Lempo on
riivannut sinun, poika. Mutta jos niin on laita, niin hyvin olet
k�tkenyt kaikki, koska ei kotka-silm�ni ole vainunnut vaaraa. Mutta nyt
min� huomaan, ett� juuri niin t��ll� katsahtaa suloisesti, onnettomasti
rakastava mies. Mutta ett�s halaat nyt t��lt� pois? Vai t�m�k� juuri
sinun karkoittaa vieraille maille? Kiirehditk�, armas Leo, hakemaan
unohduksen l��kett� haavoillesi? Poika, t�m� saattaa mieleni
levottomaksi ja haavoittaa minunkin karvaista, p�rr�ist� syd�nt�ni!
(Leo tulee oikealta.) Jumalan rauha, Leo! Sin� matkustat pois.

LEO. Auringot ja t�hdet, kuinka joutuu aika!

ANTON. Kohta seitsem�n. Mutta mill� syd�mmell� siirryt?

LEO. Tahdon ja en tahdo, kiirehdin ja viivyttelen, oi!

ANTON. Tahdot ja et tahdo heitt�� tuota kultaista leiloasi. Hahaa! mit�

katsot minua? Luuletko, ett'en tied�, mihin huokaukses lent��?

LEO. Oi sanokaat!

ANTON. H�meenlinnaan!

LEO. (Erikseen) H�n vainuu siis v��ri� j�lki�. Hyv�!

ANTON. Tied�np� oikein!

LEO. Niink�h�n?

ANTON. Sin� huokaat.

LEO. Ja t�m� on kehno ty�. Mutta heitet��n pois nuo huokaukset,

heitet��n ne pois _tetrao urogallus_'ten nimess�! Kuinka jaksavat he?

ANTON. Metsotko?

LEO. Metsot, metsot, j�r�t linnut, tulipunaiset kaaret silmien ymp�ri!

(Erikseen ja paimen k�dell��n otsaansa) Oi, oi!

ANTON. Hehee! Viisi tetrao urogallus'ta! Urogallus, urogallus! Uhkea,

verraton _nomen_ tuolle kanalintujen taajalle taatalle. Urogallus! Ja
he tappelevat kuin sankarit.--Mutta miksi luikersit nyt metsoisiin?
Kurja poika, parastashan koetat unohtaakses kaunoistasi.

LEO. Mutta en taida.

ANTON. Sill� h�n on korea, pulski, marjaposkinen heiskale. Ja h�nen
nimens�...? (Muistelevalla muodolla)

LEO. Oi sanokaat tuntemattoman kaunoiseni nimi!

ANTON. Se on juuri kieleni k�rjell�. Mutta istukoon h�n siin�; minulla

on samalla kielell� viel� toinen kysymys sinulle. Leo, vastaa minulle
totuudella jaa tai ei, koska heit�n sinulle kysymyksen, jonka
t�ht�imess� h��-ilta loistaa. Lupaatko sin�?

LEO. Min� lupaan pyh�sti. Kysyk��t.

ANTON. Mutta kysytty�ni, �l� seiso mykk�n� edess�ni, vaan anna mun
kuulla sanoista toinen.

LEO. Kysyk��t. Min� jo tied�n, mit� vastaan.

ANTON. Lemmitk� hieman tuota meid�n ylpe�� impe�, kuin nuorukainen

impe� lempii?

LEO. Ket�?

ANTON. Liinaa. (Hetki ��nett�myytt�.) Jaa vai ei?

LEO. Mihin unohditte marjaposken kaupungissa?

ANTON. Hoo, h�n oli vaan se punainen marjaharkki, jolla viettelin

nuoren terrikukkoni koreasti paulaan, ha ha ha! Mutta mit� vastaat?

LEO. Mit� kysytte?

ANTON. Mit� kuulen suustas, jaa vai ei?

LEO. Min� lemmin ja kunnioitan jaloa kasvatus�iti�ni. Ja hyvin, jos

kohtalo, mun kerran tultuani uuteen kotoon, antais mulle vaimoksi juuri
h�nen vertaisensa askareissa ja toimissa; ulkomuotoon paljonkaan en
katsois. Ah! johan uneksun min� monestakin siell�, kreoli-neidoista,
mulatti- ja mestiisi-immist�, joilla on hohtavat v�rit ja koristeet. Ja
siell�, oi siell� olkoon ensim�inen askeleeni naida n�ist� l�nnen
ruusuista yksi, mi leip�ni leipoo ja lakaisee mun laattiani. Tetrao
urogallus, seh�n olkoon ensim�iseni!

ANTON. Mik� kanalja! Ha ha ha!--Noo, min� tied�n, ett� l�ytyy sinussa,

vaikkas kuleksitkin usein tuolla ylh��ll� sinisalvoksissa, usein
peeveliss� tuolla iltaruskos �tulisissa tauloissa�,--niin tied�n, ett�
l�ytyy sinussa jotain peijakasta, jotain, kuinka ma sanoisin,
sakramenskattua, ja sent�hden pid�n sinusta. Sill� ilman n�it� lahjoja
olisit kyynelherkk�, imel�huulinen fr��kin�. Niin juuri!--Mutta t�yteen
toteen taas, mun poikani. Min� tahdon sinulta vastauksen kunnias
nimess�.

LEO. Senh�n jo annoin. Mutta mik� tuulen kierros on tuonut teille

t�llaisia arveloja? H�n on mun kasvattajani vakaa!

ANTON. Voi my�s olla kultaseskin.

LEO. Mik� on h�n viel�? Hoo, vaakunoita, kilpi�, keih�it� ja

miekkojahan kiilt�� ja kalisee h�nen polviluvussansa. Mutta mik� olen
min�?

ANTON. Hiiteen kaikki miekat, kilvet ja vaakunat! Tosin on h�n korskea,

ei siet�is h�n suinkaan miesivaltaa, ja miehen, taipuvan naisen
tohvelin alle, hylk�is h�n perin. Sent�hden ei ole toivoa h�nest�
kell��n uroolla, vaan ylpe�sti katsahtelee h�n Ky�peliin.--Mutta nyt
jokin vaikutus sinusta tai sis�llinen aave minussa tahtoo mulle
kuiskata syd�mmesi tuskasta, tuskasta t�m�n naisen t�hden. Kas, min�
my�s olen ollut nuori ja mielin nyt puhua pienen hiukan koristettakin,
vakaassa hengess�. Kaukarannalla, kaukana toivottomasta kullastamme,
salattu lempi yhdelt� meist� sammuu v�hitellen unenn�k�n� rinnastamme;
mutta toisessa se taasen muuttuu sielun synke�ksi paloksi ja usein
h�nen el�m�ns� turmelee tai kuolettaa. T�ss�, Leo, ehk� olet sin� tuo
toinen mies. Mutta huomaa asia. Ennen eroamme aukaise minulle povesi
t��ll�, ja keve�mmin kannat lempes murhe-taakan siell�, tiet�en, ett�
on sinulla kuitenkin yksi painon-jakaja.--Enh�n, Leo, kummastelisi
syd�mmes ahdinkoa. Sill� t�m� nainen, vaikka ylpe� ja kiivas, on jo
ennenkin lumonnut monen miehen mielen. H�n on ylev�, v�ikkyy vapaana
korkeudessa.

LEO. Heti poistun h�nest� i�ksi; ja hyvin kaikki. Eik� ole kuitenkaan
nyt kaikki hyvin!

ANTON. N�enp� sun vimmas. Mutta p��st� jo osa tuskastasi t�nne, yst�v�s
syliin. Ja t��ll� (ly� vasten rintaansa), sin� tied�t sen, lep��
kalliin salaisuutes kuin haudattuna valtameren syliin, jonka ylitse
purjehdit l�nnen manterelle.--Noo, sano, poika, sisimm�inen aatokses
tuosta meid�n em�nn�st�. Leo. Paljon hyv�� on h�n osoittanut minulle ja
siit� kiit�n h�nt�, toivoen h�nelle kaiken elomme onnen ja ilon.

ANTON. (Polkien jalkaansa) Poika, miksi juonittelet? Kohta eroomme; ja

Jumal' avita, eih�n kaukana, ett'ei hurja silm�ni puserra vett�!
Hetkess�h�n l�hdet.

LEO. Hetkess� l�hden, heitt�en Edenini ihanan yrttitarhan, jossa kerran

n�in autuuteni. Olinhan onnellinen, mutta juuri onneni l�hteest�
kumpuili tuhoni yl�s. Voi kielletty hedelm�, johon on kielletty
katsomastakin! Mutta min� tein sen ja ihastuen katsahdin h�neen,
onneton, ja t�m� oli syntini, jonka rangaistus nyt mun kauas
karkoittaa. Ja min� rienn�n, l�hden h�nest� ainiaaksi--ja t�n� p�iv�n�!
Ihmeellinen p�iv�, jona silm�ni on kadottava sieluni valon, p�iv�
tumma, murheinen ja armas toki, juhlap�iv� pilvinen! Oi! viet�np�
syd�mmeni kuolinjuhlaa, ankaran vallitsijani kolkossa temppeliss�
seisoen seppel�ittyn� uhrina sen alttarilla. M� kerran katsahdan yl�s,
mutta h�nen silmiens� taivahista kylm� leimaus iskee alas minuun. Mutta
kirkas, heijaisevan kirkas toki tuo leimaus! Katso--v�lkkeen peittyess�
taas, v�ikkyy h�m�rtynynn� pylv�ssali. Haa! nyt taivaan valkeus ja
Pandemoniumin y� k�yv�t kiertoellen ymp�ri mun sielussani kuin ennen
langetessaan enkelin. Hyv�sti! Avaruuteen tyhj��n poistun, eik� kiill�
siell� yksik��n toivon t�hti.

ANTON. Siin� hel�hti j�nne, jota kohden t�ht�sin, ja min� surkuttelen

mielesi mullerrusta. Haa! voihan t�m�, Herran tieten, kumota uroon
kaiken olennon, ellei rynnistele h�n, rynnistele ja miehukkaasti unohda
kaikkia.

LEO. Mit� tehd� sitten? Kuitata kaikki viikatemiehen kanssa, tai

upottaa vimma �lohduttavaan maljaan�...?

ANTON. Ei niin, ei niin! Oi kuule, Leo...

LEO. Maan ja taivaan nimess�, �lk��n kuultako Leosta niin! Kamppailkoon

h�n viel�kin elomme onnen t�hden; mutta ilman elon kalliinta lahjaa
menk��n h�n hautaansa.

ANTON. No, noo, mun poikani, elon tie on vaihteleva.

LEO. Mutta minun t�st�l�hin samankarvainen aina, samankarvainen!

ANTON. Kuinka hyv�ns�, mutta min� tunnen sinun ja n�en nytkin sinun
kelpo mieheksi. Ja t�st� kiit�n sinua, Leoni, ravistaen k�tt�s kuin oma
is�s. (Ravistaa h�nt� k�dest�.)

LEO. Mutta oi kuolema!

ANTON. Miksi kuolema kuitenkin?

LEO. Muistellessani vimman kohtaa.

ANTON. Mit�?

LEO. Oi, hiipisi nyt pieninkin kuiskaus asiasta h�nen, h�nen korvaansa
--haa!

ANTON. No mit�?

LEO. Min� murhaisin itseni!

ANTON. Vaiti, Leo! Ja t��ll� on salaisuutes tallessa, sen tied�t. Mutta

kuinkahan olet itse k�tkenyt salaisen liekkis neitos huomiosta,
veitikka?

LEO. Kelt�?--Mit� tied�n min�?--Kelt� neidolta?

ANTON. Liinalta.

LEO. Iske alas, sin� taivaan nuoli, ja polta jo maapallomme karreksi,

ett'ei en��n kauemmin t��ll� luetella hulluuksia hulluin ihmislasten!
Kaikki olkoon tuhka ja tomu!

ANTON. _Silentium!_

LEO. K�tkenyt h�nelt� syd�mmeni salaista liekki�! No keit� sitten?

Mutta kas, jota kiivaammin se leimui, sit� kylmemm�ksi muuttui vakaa
muotoni, katseeni melkein j��tyi kohden kaunista, ankaraa naista.

ANTON. Sin� olet kamppaillut kuin mies.

LEO. Katkeran kamppauksen. Huomatkaa: yh� kylmett�� mun tultani

tammikylm�ksi vastaan toisen piinaavaa kylmyytt�!

ANTON. Sin� katala!

LEO. Valituksenne pois! Soisinko ma toiseksi, kuin on? H�ness�h�n n�ki

rakastava silm�ni hengen niin korkean ja puhtaan kuin t�m�n vahvuuden
lae, koska se on kirkas; ja min�h�n nyt ylev�mmin kuin ennen, vaikka
usein riutuenkin, katsahtelen maailmaa.--Mutta nyt ei en��n sanaakaan
asiasta, ei sanaakaan, te mun vanha, kunnioitettava yst�v�ni.

ANTON. Oikein! Ei sanaakaan!--Sin� matkustat meist� kauas ja kauanhan

kaipaan sinua. Mutta lausunpa kuitenkin uljaasti: matkusta, poika,
matkusta ja tartu tuumailematta onnen tarjottuun kouraan.
(H�yryvaunujen vihellys kuuluu.) Siin� on juhtamme!

LEO. Joka temmaa mun h�nest�, oi h�nest�, ja kohoaa taasen mun sieluni
myrsky!

ANTON. Seiso kannallas kuin mies, puristaen reippaasti h�nen k�tt�ns�

j��hyv�isiksi. Tuollahan n�en h�nen, tuolla keinum�ell�, ja menenp�
saattamaan h�nt� koruisille hyv�stille, poika. Mutta rienn� sin� kerta
viel� yl�s kamariis, ja katso, ett� kaikki on rakennettu matkaan,
niinkuin pit��. (Menee oikealle.)

LEO. Mutta te, te rient�k��t my�s! (Poistuu kiivaasti ja levottomalla

muodolla vasemmalle perille.--Liina tulee oikealta perilt�.)

LIINA. (Yksin) Jo kuulin kile�n ��nen, mi ainiaaks' huusi meilt� Leon

kauas. Oi eron hetki, sin� kalveakasvoinen, jota l�hemm�s joudut, sit�
vallattomammaksi nousee povessani levottomuus. Se kiihtyy, kasvaa
myrskyksi, ja mi ennen siell� tummasti paloi, se nyt puhalletaan
riehuvaan leimuun. Ja miksi? Oi n�ink� toivoton lempi tuskittelee
uniensa tyhj�ss� valtakunnassa ja hylj�ttyn� janoissansa huohottaa,
kurja! Kiukkuinen kohtalo, miksi mykk� lempeni, kuin salaisesti
koittava aamu, kohden h�nt� aina k�tk�st�ns� hymyilee, kohden h�nt�,
kylm��, kiitt�m�t�nt�, koska moni toinen, kaunis kuin Adonis, katsoo
puoleheni turhaan s�teilev�ll� silm�ll�ns�?--Mutta miksi ymm�rr�n
syd�mmeni v��rin ja kuvailen hulluuksia, min� mielet�n? Oi, hempe�n
elatus-�idinh�n murhetta on t�m�, koska ennen pieni kasvatteensa �kisti
siirtyy h�nest� pois, ja siit�h�n syntyi vimma.--(Mietiskelee hetken
��net�nn�, ottaen jalon, ylev�n muodon.) Ja vaikkapa toisialtakin
kuohuisi kaikki, mit� huolisin siit�, mit� heikon syd�mmeni kapinasta,
niin kauan kuin seisovat viel� valtiaina povessani j�rki ja tahto? Ja
mit� tahtoisin nuorukaiselta? �lk��n nuorukaisen lemmen huokauksia
liehtoko t�nne, ellei mieli h�n viritt�� mun oikeutettua vihaani. Ei,
vaan kiitollisuuden viattomasti loistavalla katseella kohdelkoon h�n
minua; ja asettuispa t�m� �rjy. (Anton tulee oikealta, mutta
huomattuaan Liinan, j�� seisomaan, jotenkin mets�n peitossa.)

ANTON. (Erikseen) Ahaa, siin�h�n seisot! Mutta mik� muoto! Yht'aikaa

ylpe�n nais-sankarin ja pilviss� surevan seraafin.

LIINA. Mutta kuin kaksi t�hte� et��ll� kylm�ss� pohjassa, ovat mulle
silm�s, ja ��nes kuin talven tuulen ��ni.

ANTON. (Erikseen) Sin� haastelet kuusille, piikaseni!--Mutta enemmin.

LIINA. Niin olkoon, Leo. Kylm�n� tuulena tahdon min�kin viel� juuri
eronhetken�kin hengitt�� sinua vastaan ja poistaa kaikki vienot
tunteet.

ANTON. (Erikseen) Enemmin! Min� kuultelen kuin pitk�korvainen j�nis.

LIINA. Ota helmahas, ota helmahas, oi aamun taivas, t�m� lempeni

huokaus, jonka viimeisen kerran henk��n h�nen t�htens� rinnastani ulos!
(Huoaten) Oi Leo, Leo, miksi heit�t armaan kotos ja h�nen, joka aina
sinua suojeli kukoistukses aikana t��ll�, aina t�h�n p�iv��n asti?
Useinpa h�n �idin liepe�ll� k�dell� viskasi kirkkahalta lapsiotsaltasi
himment�v�n hiuksen pois, ja asetteli, ojenteli olkap�ill�si tuota
valkeaa kaulustasi! Hmm, miksi muistelen noita, min� itse lapsekas
tytt�? Mutta mit� huolin? Sill� paljon tein min�, paljon; tein kaikki,
tein kaikki, mit� �idin helleys voi! Tein tuhannet kerrat ja sain
sinulta palkinnoksi, Leo, t�m�n tuonentoukan, joka polttaa mun
syd�nt�ni; se mun syd�nt�ni polttaa, oi laupias taivas!--Mutta
kaikesta, vaikka halkeisi poveni, �ll�s, Leo, saako tietoa kipen�nk��n
vertaa. Vaan johan avaruuden sylihin m� puhalsinkin ulos hohteeni ja
sijahan astukoon viileys ja rauha; ja voimallisesti tahdon katsahtaa
taas, k�ydess�ni jouduttamaan h�nen l�ht��ns�. (Poistuu kiivaasti
vasemmalle. Anton astuu esiin.)

ANTON. (Yksin) Onko ukkosen vasama iskenyt alas mun p��h�ni? Tai onko
noidannuoli, sinkoellen sinne t�nne, hurmannut pilan piian mielen? Ei,
vaan rakkauden nuoli on tehnyt t�ss� ty�ns�, hahaa! H�n lempii sinua,
poika, ja sin� lemmit h�nt�! Hyv�! Mutta ken olis sit� uskonut sinusta,
h�ll�kk�? Seisoithan edess�ni, mit� koskee t��ll� miehiin, kuin
py�rrytt�v� taivaanvuori,--ja nyt riutuu syd�mmesi tuon k�yh�n
nuorukaisen t�hden, palaa tuskan tulessa! Mutta kuitenkin tied�n
sinussa l�ytyv�n ylpe�t� lujuutta, joka ei juuri leikin lannistu, koska
se kerran on m��r�tty seisomaan. Ja sen tied�n, ett�s nytkin antaisit
laskea ainiaaksi t�m�n aurinkos, n�ytt�m�tt� silm�n-iskullakaan sen
kalleutta syd�mmelles'. Sen tekisit, ellei nyt tuo mets�n partainen
uros astuis eteesi armollisena kohtalonas, haa! Ensiksih�n nyt
seisautan pojan l�hd�n ja panen takavarikkoon h�nen matkas�kkins�, joka
tulee tuossa. (Elias tulee vasemmalta, kantaen matkas�kki�.) Mihin
s�kki�?

ELIAS. Tuostahan lystihuoneesta tien vierest� astutaan vaunuihin, jotka

tulevat kujan kautta. Matti, peeveli, tappeli itsens� kyytiin! No, no!

ANTON. J��k��n s�kki t�h�n.

ELIAS. Kannan sen lystihuoneesen k�skyn mukaan. Ehk� pannaan sinne

viel� jokin kyl�nkaakku. Mit� min� tied�n?

ANTON. Laske se paikalla maahan, muutoin paukahtaa sakarasauva!

ELIAS. Kannan sen lystihuoneesen.

ANTON. Elias!

ELIAS. Minun t�ytyy, ei auta.

ANTON. (Korkealla ��nell�) Pyyd�np� koreasti: laske se maahan! Min�

vastaan sen edest�. (Kovin vihaisena) Heit� se s�kki, se nahkas�kki,
haa!

ELIAS. Olkoon sitten niin korealle rukoukselle; kun ma sanonkin. Tuohon

h�nen heit�n. Mutta mit�h�n sille teette, mit� vaankin? Pist�tte mar
sinne jonkin salalahjan muistoksi, h�hh�h!

ANTON. Sin� musta peikko!

ELIAS. Min�k�?

ANTON. Sin� killisilm� pakana!

ELIAS. Min�k�?

ANTON. Rukoilla sinua! Mutta ellei toimeni t�ll� hetkell� vaatisi

minulta tasaista hum�ri�, niin paikalla sinun vet�isin alas tuohon
nahkas�kille ja kurikoitsisin tuon kirotun selk�s simpulaksi! Niin min�
sinun plakaisin!

ELIAS. Kun antaisin.

ANTON. Sin� sonnip��!

ELIAS. Kun antaisin.

ANTON. Sin� h�rk�p��!

ELIAS. Kun antaisin ... plakata.

ANTON. K�y tiehes! Sano Leolle ja em�nn�lles, ett� varron heit�

j��hyv�isille t�ss�, juuri t�ss�. Mene!

ELIAS. Min� teen sen. (Menee vasemmalle.)

ANTON. (Yksin) Verraton konna, verraton konna! Saattoipa h�n silm�ni

mustenemaan.--Mutta voihan k�ntti olla vaiti kuin muuri. Peijakas!
h�np� juuri parahin mies k�tkem��n asian, joka paikalla on tekev�
ihmeit�. Saihan se kyte� vuosia rauhassa heid�n povessaan, kyte�
kyps�ksi ��nett�myyden mujussa ja lemahtaa nyt yl�s selke��n ilmaan,
koska hetki on tullut. Haa, ilmaisitpa sen parhaiksi juuri, Elias!--
Tuoltahan tulevat nuo kaksi nuorta. Ahaa! onpa tyt�n poski hieman
vaalennut; jaa, jaa, Liina, tahdon uskoa, ett'ei se olekkaan juuri
keve�t�. Mutta Leo? Hoo, h�n astelee kuin mies, kuin sellainen mies,
joka tuskittelee tuhon meit� l�hetess�, mutta koska on se tullut,
sylkee h�nt� vasten partaa.--Tulkaat, te kaksi; min� tahdon tehd�
teid�t yhdeksi; ja tunnenpa jo ihanan esima'un toimestani; ja
rieppaasti se tapahtukoon. Mutta kuinkahan k�ytt�is t�m�n tempun jokin
toinen, kuinka teikari, kuinka pastoorillinen mies? Ah, kuin �mm�, kuin
�mm�! Mutta Anton? Suoraan ja pyrst�t pystyss� kuin ahvena! (Leo ja
Liina tulevat vasemmalta perilt�.)

LIINA. Tuossahan eno!

ANTON. Vartoen teit�. No nyth�n tulitte, ja min� tervehdin teit�: niin,

ole tervehditty, sin� sorea pari!

LIINA. (Erikseen) Kiusallinen taas.

ANTON. Oivallista!

LIINA. Eno, miksi n�in sopimaton, tyhm� ilve juuri j��hyv�ishetkell�?

ANTON. Ah, anteeksi! Min� luulin tuon toisen henkil�n v�nrikiksi.

LIINA. Tahdotteko seurata poikaa rautatielle?

ANTON. Ket� poikaa?

LIINA. Leoa.

ANTON. Tuota kurjaa lastas, jonka saatat nyt tyk��si maankulkeuteen

pois?

LIINA. Tahdotteko seurata h�nt�?

ANTON. No no, ilman vihastumista! Min� seuraan h�nt� kuin sureva is�.--
Kas niin, lapsemme, ota hyv�sti hell�st� mammastas, halaten h�nt�
koruisesti. T�ytt�k��t pian t�m� viimeinen velvollisuutenne; sill�
aikaa joutuu. Rient�k��t! Min� k�yn syrj��n. (Poistuu heist� hieman
taemmas, k�yskelee vinhasti edes takaisin, hieroen k�si�ns�.)

LIINA. Hyv�sti, Leo! Muista aina Luojaas, pid� h�nen k�skyns� ja h�n
siunaa sinun p�iv�s.

LEO. Min� kiit�n teit�, kiit�n kaikesta, kaikesta, ja toivon teille

ikuisen onnen ja rauhan! Oi, enemmin en jaksa nyt lausua, mit�
kiitollinen syd�mmeni kuiskaa!

LIINA. Olkoon jo kylliksi. Kas t�ss� mun k�teni. (Leo suutelee k�tt�.)
J�� hyv�sti, ja el�m�si matkalla ole aina mies! Hyv�sti!

LEO. Ikuisesti hyv�sti, ylistett�v� nainen! (L�htee kiivaasti poisp�in,

lausuen Antonille) Tulkaat!

ANTON. Varro, mies! (Vet�� h�nt� takaisin kohden Liinaa.)

LEO. Mit� aiotte?

ANTON. �l� rynnistele vastaan. (Halliten Leoa ryhtyy h�n my�s Liinaan
ja vet�� h�nt� kohden Leoa.) Poika lempii tytt�� ja tytt� lempii
poikaa, hei!

LIINA. (Tempoilee) Siivosti, eno!

LEO. (Tempoilee) Hellitt�k��t!

ANTON. Yst�v�ni, turhaan pyristelette vastaan, sill� nyt on itse

�mets�n halliparta� naittajanne.

LEO. Te mielet�n!

LIINA. Te hullu! P��st�k��t minua!

ANTON. Hahaa, kuinka temmoilevatkin nuo Amorin kiiskit h�nen

nuotassansa; sill� poika lempii tytt�� ja tytt� lempii poikaa.

LIINA. Suuri Jumala, mit� on t�m�! Eno, eno!

LEO. Ovatko mets�n peikot h�nen panneet raivoon?

LIINA. Minun saattaa h�n hulluksi! (Kovalla ��nell�) Eno!

ANTON. K�si k�teen vaan!

LIINA. Pois! (Ly� hatun h�nen p��st��n ja Anton hellitt�� �kisti
molemmat. Hetki ��nett�myytt�; he tuijottelevat toinen toiseensa, Liina
painaen k�tt� vasten syd�nt�ns� ja huohottaen kovin.)

ANTON. (Ottaen yl�s hattunsa) Kaunista kyll�, ly�d� hattua p��st�ni.

Mit� aattelen sinusta? Voinhan tuskin uskoa sinua sisareni Maijan
tytt�reksi, itse hyvyyden ja laupeuden lapseksi; mutta t�m� on heitto
is�lt�, heitto is�lt�, n�en min�. (Erikseen ja riemuiten) Min�
onnistun, onnistunpa! Ah, t�m� mursi h�nen korskeutensa rautapaidan!
(��neens�) Iske� hattu p��st�ni! Ja juuri armaan lemmittyns� edess�!
Leo, huomaa se merkki.

LIINA. Mit� h�vyt�nt� ilvett� on t�m�?

ANTON. Se oli v�h�n rakkauden p�llytyst�.

LEO. (Antonille) Kirous! Te olette minun pett�nyt, ilke�sti pett�nyt!

ANTON. Jumal' avita, min� kuulin ja n�in! H�n tunnusti juuri t�ss�
taivaan korkeudelle rakkautensa sinuun, mutta h�n sen manasi
rinnastansa ulos tuulien haltuun, tuomiten sinun kylmyytt�s; sill�
kylmyyden naamarin alla te k�tkitte yh� suloisen helteenne molemmat.
Mutta niin h�n manasi, ja min�, seisoen tuolla sireenipensaalla, min�
ilahduin kovin, tiet�en sinunkin tuskas, ja k�vin mielest�ni
viattomaan, onnelliseen petokseen; mutta erehdyinp� onnestas huomaten,
mik� epeli h�n on: se epeli, josta p��sten on paras. Ly�d� hattuni alas
maahan! N�ith�n sin�?

LEO. Mit� n�in, mit� kuulin min�? Oi h�mmensih�n t�m� teid�n raaka,
hullu leikkinne meid�n n�k�mme, kaiken meid�n mielemme!

ANTON. Mit�? Sin� puolustat h�nt� viel� ja ehk� lemmitkin h�nt� viel�
tuikeammin? Ha ha ha! Ei yht��n n�rkki� miest� siin�, ei yht��n. Ja
min� kun luulin tuon salaisen pihin�n jo ryk�yneen tuhkaan ja p�llyyn.
(Erikseen) Mutta nyth�n otti se, tied�n min�, oikein py�rrytt�v�n
vauhdin. (��neens�) Toki temppu on tehty ja nyt heit�n teid�t
katselemaan silmuksia ja nokittelemaan. Hyv�sti, poika! Matti
l�ylytt�k��n sinun h�yrytarhaan. (Erikseen) Mutta piankin tullessani
takaisin taas, enk�h�n n�e t�ss� hieman lauhkeampaa leikki�? Hmmh!
(Menee vasemmalle perille. ��nett�myytt�. Leo ja Liina seisovat
h�mm�stynein�, tuskallisina.)

LEO. (Erikseen) Tule, kuolema ja pimeys!

LIINA. (Erikseen) Ah, miss� olen? Mik� myrskyn vihainen kierros toi
minun t�nne?

LEO. (Erikseen) Ukko, oletko s� pett�j� vai houriiko jo vanha aivos?

Lausuithan tuosta naisesta mahdottomuuden asian, mahdottomuuden.

LIINA. (Kiivaudella) Te herj�t, mit� pilkkaa, mit� h�vyt�nt� ilvett�,

teid�n molempain mua kohtaan kutomaa? Oi sin� kiitt�m�t�n villi, joka
juuri eron hetkell� kumoat yl�s-alaisin kaikki, kuin tahtoisit t��lt�
my�t�si matkalle kirouksen painon sen siunaukseni sijaan, jonka jo
sinulle annoin, sinulle, hurja henki!

LEO. Jalo neiti, kuulkaat sana, vilpit�n tunnustus. Mun t�ytyy se

tehd�, seisoisinpa muutoin teid�n muistossanne kummallisena peikkona,
jos niin te uskoisitte minusta, kuin lausuitte; ja aatokseni t�st�
teid�n uskostanne olisi jo matkallani mulle kuolon taakka. Ja mit� nyt
teille tunnustan, sen sai h�n, arvoisa enonne, �sken ulos mun surevasta
syd�mmest�ni, ja salaisuutena sen annoin h�nelle; mutta ah! sen ehdon
unohti h�n. En tied� muusta. Min� vannon. Mutta kaikki tahdon
tunnustaa.

LIINA. (Erikseen) Mit� mielii h�n tunnustaa? (Istuu penkille.)

LEO. Oi, t�m� hurja kohtaus, jolla h�n oli jo meit� villit�, on,
kummakseni kyll�, poistanut kaiken entisen kainouteni ja pukenut
olentoni ter�kseen t�ss� teid�n edess�nne. Ja viskaisen ulos povestani
tulen, kuin pahteensa ukkospilvi; h�n kerran leimahtaa, jylisee ja
huojennettuna n�in jatkaa tiens� pois maailmojen ��riin. Niin min�kin
nyt, ja kuulkaat sana. Oi ylev� impi, min� lemmin teit�, lemmin
nuorukaisen puhtaalla, mutta voimallisella hohteella. Min� kiroon
suloisen-katkeraa mielialaani; mutta syd�mmeni ei huoli huulteni
tuomiosta, vaan alati se liekehtii, oi, liekehtii vaan! T�m�n
salaisuuteni ukko sai, koska vainuten tuskaani h�n yst�v�llisell�
vikkelyydell� sen vietteli mun suustani ulos ja minun petti. Siis
tiet�k��: kaun olen teit� lempinyt ja lemmin viel�; mutta, ihanin
neito, �lk�� vihastuko; nyth�n l�hden teist� i�ksi pois. Min� lemmin;
ja mit� taidan tehd�? (��nett�myys.)

LIINA. (Nousee kiivaasti yl�s.) Mit� taidat, sen huomaan nyt. Sin�
uskallat tehd� t�m�n tunnustuksen!

LEO. Siihen saattoi minun herra Anton, korkea impi.--Mutta sanoohan

toki tarina, ett� kerran laakson kaino kukkanen t��ll� lemmistyi
korkeuden t�hteen.

LIINA. Haa, mit� korkeutta tarkoitan min�? Muista, ett� olen sinun
kasvattanut.

LEO. Mutta etteh�n...

LIINA. Vaiti!--Ja muistele viel� vuosia v�lill�mme ja anna i�lle

kunniansa.

LEO. Oi te armas! Siit�h�n k�y lempeni aina juhlaisessa,

h�m�r�n-kauniissa puvussa, koska pelko ja kunnioitus on sen
kaksois-sisar.

LIINA. (Hetken ��net�nn�.) Mit� haastelet sin�? Pois!

LEO. Kohta poistun. (Erikseen) Oi kuinka kaunis h�n on t�ss�

vihassansa!

LIINA. (Erikseen) Mun otsallani mi kuumeen hohde!

LEO. (Erikseen) Mun mieleni eksyy!

LIINA. (Kuin havaten) No'o, sin� viivyt viel�?

LEO. Mihin on siis ment�v�ni? Mutta ah, nyt muistelen, kuin olisi mun
hetken p��st� l�hdett�v�.

LIINA. Ja viivyt kuitenkin.

LEO. Vartoen teid�n silm�st�nne liepe�mp�� eron katsantoa.

LIINA. Silm�ss�h�n syd�mmen aatos.

LEO. Oi kylm� l�ht�lause! (H�yryvaunujen vihellys.) Jo varoittaa minua

toinen vihellys. (L�htee k�ym��n.)

LIINA. Kuule viel� kolmas.

LEO. Mahdotonta! Silloin en ehtisi en��n!

LIINA. Kuule sitten viel� yksi sananen.

LEO. Sanokaa.

LIINA. Me eroomme siis?

LEO. Iankaikkiseksi!

LIINA. No hyv�sti iankaikkiseksi, armas Leo!

LEO. Ah! t�st� kiit�n teit� iankaikkisesti ja niin poistun syd�mmen

riemulla. Hyv�sti, soma nainen, sin� taivaallinen Liina! (Rient��
poisp�in.)

LIINA. (Huutaen h�nt�) Viivy hetki viel�! (Kiljahtavalla ��nell�) Oi

viivy, Leo, viivy!

LEO. Ei! mun t�ytyy rient��, kohta l�htev�t vaunut.

LIINA. Ne l�htek��t, vierik��t vaikka Onnelan satamaan, mutta sinua en

milloinkaan p��st�! Taivaan nimess�, min� lemmin sinua! (Peitt��
kasvonsa ja katoo kiiruusti vasemmalle.)

LEO. (Yksin) Ah! mink� ��nen kuulin, mihin katosi enkelihaamu? Tule,
ilo ja riemu; sill� muuttihan t�m� hetki leimahtaen pime�n, tyhj�n
aavikon ymp�rill�ni, muutti sen aamun kultaiseksi lehdoksi! Oi hetki,
mi, juuri tullessa kuoleman y�n, �kkiin temmasi peloittavan enkelin
huulilta tuomiotorven pois ja lausui: �olkoon vaikeus uusi!� Niin
lausui autuuteni hetki ja valkeuteni astui yl�s ihanaksi p�iv�kseni,
eilen uneksuen houri min�, kurja. Vimman aatos!--Mutta enh�n koskaan
unissani ep�illyt untani tyhj�ksi kuvaksi; mutta nyt pelk��n, ett'en
pettyis, ja tied�n siis n�hneeni oikean onneni kuvan, ja itse kuva on
t�m� onni, jonka taasen silm�ni n�kee, tuolla, tuolla puettuna hameesen
kuin y�sen huntu, ja kiharansa liehuvat alla valkean paimenhatun. Niin
h�n v�ikkyy tuolla jalona, keve�n� haamuna ja, sireenikukkanen k�dess�,
nyt h�n k��ntyy ymp�ri ja palajaa. (Rient�en kohden Liinaa, joka tulee
esiin) Oi, Liina, Liina!

LIINA. Alallas, Leo, alallas ja hiljaa! �l� askeltakaan likene minua

nyt, vaan seiso ja kuultele j�rjen sanaa.

LEO. (Erikseen) Nyt tahtoo h�n luonnistaa asian.

LIINA. (Nyppii yh� kukkasta nostamatta yl�s silmi�ns�.) Hm! Kauan olen
tutkistellut, kysellyt itselt�ni syd�mmeni tunteita kohden sinua.
Ovatko he unohtaneet kasvinlapseni ja saattaneet poveni sun t�htesi
tuimempaan tuleen? Mit� tied�n min�? Ja mit� tied�n, kuinka loisin nyt
katsantoni sinuun? Kuinka? Morsiamenako? Sinuun? Hohoo! Ja mit�
morsiuskruunulla min�, kruunulla ja seppeleell� mun kulmillani? No me
katsomme toinen toiseemme tyyneydell� aina kuin ennenkin; ja samoin
olkoon t�ss� my�s asuntos ja toimes ajan tuonnemmas. Ja muista:
sanaakaan ei kihlauksesta ja viel� v�hemmin h�ist�. H�ist�! Hm, siin�p�
saamme vartoa, luulen min�. Ja ensin kaikista muista: olkoon kaukana
meid�n vaiheiltamme nuo kiemailukset, silm�n-iskut ja syleilykset, se
muista.

LEO. Ken voi est�� minua, ken minua vastustaa?

LIINA. Pois! Mit� tahdot?

LEO. Syleill� sinua tahdon! (Syleilee h�nt�.)

LIINA. (Temmoilee, k��nt�en h�nen kasvonsa.) Me onnettomat, mit� olemme

tehneet! Min� kuolen h�iri�st�, h�pe�st�, menen upottamaan itseni alas
py�rteen syvyyteen tuolla, min� lapsi katala!

LEO. Upotat itses!

LIINA. Sinun helmas syvyyteen. (K��ntyen �kkiin h�nen puoleensa ja

painaen otsansa vasten h�nen rintaansa.)

LEO. Ah! syleilenk� morsiamenani komeata Liinaa? Onko t�m� h�nen ihana
p��ns�, joka autuaasti painaa mun poveani?--El�m�mme on Elysium!--Oi
Liina!

LIINA. (Nostamatta p��t�ns�) Mit� tahdot?

LEO. Tahdot! Mit� tahdon en��n, koska taivastani syleilen? (Liina

vet�ytyy v�hitellen pois h�nen rinnoiltansa, peitt�en silm�ns�.) Pois
t�m� h�mminki ja raukeus kasvoiltas, ja tule, t�ss� on meille istuin.
(Istuvat penkille oikealla.)

LIINA. T�ss�h�n lev�tk��mme, armahin Leoni, heitt�en kaualliset,

salatut tuskamme pois! Ooh!

LEO. T�ss� lev�tk��mme kuusiston tummassa y�ss�.

LIINA. Oi, viel�h�n �sken katselin min� levotonna luontoa.

LEO. Mutta nyt, nyt olkaat tervehdityt, te partaiset, kohisevat kuuset;

sill� nyt on meill� rauha teid�n kanssanne!

LIINA. Ja ole tervehditty, sin� kirkas aamu! Nyt on meill� kanssasi

rauha.

LEO. Ja sin� vahvuuden pilvet�n kumo, aina tyyni ja valtias!

LIINA. Tyyni, valtias ja puhdas kuin Jumalan aatos itse. Ah mun

yst�v�ni! min� hengit�n vapaasti; sill� pudotinhan valtikkani alas ja
rauhan tein min�, rauhan, rauhan, rauhan! Voi, tuskallinen, kuluttava
uhka oli mun valtani, oli aina taistelo syd�mmeni portailla. Mutta nyt
pois tuo sotaisa muoto; pois myrskyn j�nnitys mun el�m�ni laivan
purjeesta. Miksi en valitsisi oikeaa satamaani?
LEO. (Vet�� h�nt� povellensa.) Ja t�ss�h�n oikea satamas.

LIINA. Haa! Oletko varma siit�?

LEO. Sun satamas, sun temppelis, ja sin� olet mun ep�jumalani.

LIINA. Ja �sin� s� sanoit, �sin�, ah voi!

LEO. Niin sanoin, emmeh�n teitittele jumalaamme.

LIINA. Mutta ah, ei korkeuden v�ljyydess�, vaan tomuisen maamme

pahteessa h�pee ja hohtaa sun jumalattares t�ss�. (K��nt�en kasvonsa
Leosta) Min� mielet�n, mit� olen min� tehnyt, mit� olen tehnyt?

LEO. Ihanaisin Liina!

LIINA. Vaiti, poika, vaiti!

LEO. Sin� ihanaisin taivaan alla!

LIINA. Min� narri!

LEO. Kaukana, Uranon piiriss�, on sinusta kehno narri.

LIINA. Narri, narri, narri, narri ja hullu!

LEO. Jalo ja viisas!

LIINA. Narrien narri!

LEO. Ja min� olen sinun uljas sulhases.

LIINA. Vaiti sin�! Mik� olit sin� silmiss�ni �sken? Poika, poika vaan!
Ja miksi m� kutsuisin sinua nyt? Sulhasekseni? Oi kohtalo, mik�
n�yrytys, mik� n�yrytys! (Katsahtaen tarkasti Leoon) Sulhaseni sin�?
Sin�? Hahaa! (K�tkien kasvonsa Leon rinnoille.)

LEO. K�tkeh�n itses, lintuseni, koska l�hestyy j��k�rimme, itse

j��k�rimestarimme, ja vihaisena, vihaisena!

LIINA. (Kohottaen p��t�ns� ja katsoen vasemmalle) Ja j��k�ri� seuraa

korven karhu, tuo meid�n arvoisa Elias. (Naurahtaa.) Ah, kaksin, kolmin
kerroinhan vuotaa nyt p��llemme autuutemme sarvi!

LEO. Mutta voi minua kurjaa poikaa, nyt punehdun kovin; istua t�ss�
rinnallas heid�n l�hetess��n! Min� rienn�n heit� vastaan. (Aikoen
menn�, mutta Liina est�� h�nen.)

LIINA. (Kiivaudella) Istu paikallas! Mit� huolimme? T�ss� istumme kuin

ruhtinaspari kunniassaan; sill� ansaitseehan arvon lemmenliitto.--Mutta
kas tuota mets�ky�peli�, Leo! (Anton tulee.)

LEO. Hirve�n� l�hestyy h�n, kulmakarvat painettuina oikein �ke�sti

alas.

LIINA. Ja mik� p�rr�tetty parta sitten, jonka peitossa kuitenkin h�nen

huulosensa myh�ilev�t niin makeasti, niin makeasti.
ANTON. (Eliaalle) Kas tuossa! Ota s�kki selk��s ja saata se vaunuihin
ja siit� tuonne h�yryv��n kartanoon sek� s�kki ett� mies. Pian! (Elias,
s�kkineen, l�htee oikealle perille.)

LIINA. Ei, Elias! vaan kotia takaisin, kotia takaisin saatettakoon

s�kki! (Elias k��ntyy vasemmalle.)

ANTON. (Vasta havaitsevanaan Liinan ja Leon) Mit�! J��hyv�istenk�

halailuksessa viel�? (Eliaalle, paukuttaen sauvallansa maahan) Mihin
k�mpit, sin� tonttu? H�yrytaloon pussit ja passit, muutoin kallos
halkee nyt paikalla! (Elias l�htee taasen k�ym��n oikealle.)

LIINA. Ei, vaan takaisin kultaiseen kotihin--oi taivaan riemu!--se

saatettakoon takaisin taas.

ELIAS. (Viskaisee s�kin vihaisesti maahan.) Menk��n peeveliin koko

s�kki! Luuletteko, hyv� herrasv�keni, t�ss� karhua tanssittavanne?

ANTON. (Leolle ja Liinalle) Mit� hulluutta!

LIINA. Pois jo teeskelys ja ilve. (L�henee h�nt� n�yr�ll� muodolla.)

Sille perustalle, jonka te itse juuri �sken laskitte meille etehemme,
tahdomme nyt rakentaa. Sent�hden siunatkaa liittomme ja unohtakaa, oi
unohtakaa se kiivauteni ty�, jonka osoitin teit� kohtaan t�ss�
vimmoissani, min� vallaton! Ah, vimmoissanihan tein sen, armas enoni!

ANTON. Niin, niin, sin� hattara, l�ith�n p��st�ni hatun ja annoit

minulle melkein laillisen puustin.

LIINA. (Lankee polvillensa.) Antakaa se anteeksi, anteeksi!

LEO. (Polvillaan my�s) Min� liityn samaan rukoukseen. Anteeksi, ja

suokaa meille siunauksenne!

ELIAS. (Erikseen) Hmmh! Mit� riivattuja?

ANTON. Yl�s, lapset, yl�s! Muutoin vuotavat mun silm�ni vesihelmet ja

juuri teid�n t�htenne. (Nostaa heid�t yl�s ja syleilee.) No iskek��t,
iskek��t p��nne yhteen ja olkaat onnelliset!

ELIAS. (��neens�) Mit�?

ANTON. Onnelliset aina!

LIINA. Teit�, eno, onnestamme kiit�mme!

LEO. Teit�h�n kiit�mme!

ANTON. Eliasta my�s. Totisesti! Ja sent�hden nyt hurraa, Elias, hurraa!

ELIAS. No hurratkaamme sitten, hurratkaamme huikeasti huutaen: hurraa!

(Kuuluu vihellyst� ja tavallinen kolina ja huohotus h�yryvaunujen
l�hteiss�.) Ja mene, mene tiehes, sin� musta sonni! J�ljell�h�n seisoo
mies ja omanamme aina. Ah, h�n unohti, poikanen, koreasti l�ht�hetken,
syleilless��n meid�n nuorta em�nt��mme. No siihen hurratkaamme,
hurratkaamme! Hih! (Viskelee lakkiansa ilmaan.)

[1867]
ALMA

HENKIL�T:

ELINA.
ALMA, h�nen tytt�rens�.
MAURA.
KASPER, Alman isois�.
CONON.

Avara sali vanhanaikasilla huonekaluilla; ovi perill� ja kummallakin

sivulla. Vasemman oven kynnyksell� seisoo Elina, katsahdellen kohden
avonaista ovea perill�, josta Alma, k�si otsalla ja kovin aattelevana,
astuu sis��n.

ELINA. (Erikseen) Tuossa astelee h�n, toki toisialla

H�nen aatoksensa haaveksien k�yv�t.
(��neens�) Alma, miss� loukos olet aikaellut
T�m�n ehtop�iv�n seurastani kaukan?

ALMA. Tuolla partahalla polveilevan virran

Olen illan kuluessa viipynyt.

ELINA. Onpa tosin kaunis t�m� ilta.

ALMA. Kirkkahaana kiirii aurinkoinen l�nteen.

ELINA. Kirkkahaana mieles kuitenkan ei paista.

Miks noin synke�sti katsahtelee silm�s?

ALMA. (Kohottaen rintaansa ja ottaen p��llens� uljaamman muodon)

Katsantomme usein hetkes vaihettelee;
Mutta raittiina ja vapaana m� seison:
Sointuenpa veri suonissani virtaa
Kuni lehdist�ss� t�m�n illan tuuli.

ELINA. Kuitenkin: oi, oletko s� onnellinen?

ALMA. �itini, m� olen onnellinen.

ELINA. Toki tarkoin katsoo aina �itin silm�;

Erhety ei nytk�n, vaihk' noin korskeasti
Yh� kohottelet poveasi kurjaa,
Niinp� koetellet siell� peitt�� tulta,
Tulta synke�t�, syd�mmesi polttoo.
Turhaan. Min� kaikki huomaan.--Tytt�reni,
Eiko ole ollut, eiko ole aina
Himonani, onnes luoda, katsahdella
Olennossas immen puhtahimpaa kuvaa?
Himo taivaallinen! Soma, armas toimi,
Tulithan s� el�m�ni aatteheeksi,
Tuoden uutta elaketta sielulleni
Murheen p�iv�l, kuolon niitt�ess� t�ss�.
Mut nyt onni kova ehk� toisin tahtoo,
Pyh�n pyrkimisein tyhj�ks tehd� tahtoo.

ALMA. Min� tied�n syd�mmenne murheen syyn.

ELINA. Sinun syd�mmesi ik�v�itsemys,

Salasuudes olentoas polttava.

ALMA. Olkaat rauhas, �iti! Voinpa t�m�n liekin

Viimein sammuttaa, sen tied�n, puhallanpa
H�nen aina meren syvyyteheen alas,
Vaikka sallinkin viel h�nen aikaella
Tuolla muiston tummal, riutuvalla niemel.

ELINA. Kuinka lapsekkaasti lausut! Miksi en��n

Viivytell�? Mutta sinun sielus pohjaan
Turmijokses juurtunut on miehen kuva,
Joka lempe�si palkitse ei koskaan.

ALMA. Olkoon niin, ja mahdottomuus v�lill�mme

Olkoon mahdottomuutta viel korkeampa,
Kuitenkan ei t�m� pimitt�k��n
N�k�merkki�ni tuolla, jota kohden
Aina viittasitte, tarkotusta pyh��,
Joka syd�mmeni rautapaitaan pukee
Kamppailemaan t��ll�. Min� melkein huudan:
Tulkaat vastukset ja myrskyt tuikeammat
Menneit�, ja min� tahdon teille n�ytt��,
Kasvattajani, minkaltahinen he'elm�,
Mik� tuote teid�n k�dest�nne olen.
Enkohan ma toivois niin? Ja t�m�n toivon
L�hde ylpeys ei ole. Niinp� toivon,
Koska taasen puhtauden jalo aate
Jumalallinen mua korkeuteen nostaa.

ELINA. Ole ilman huolta, tytt�; sill� tied�:

Miss� t��ll� voima, siin� aina my�skin
L�ytyy l�hell� sen koetuksen-kivi.
Onpa meille kylliks kovan onnen p�ivii
Voimiemme koetteeksi. Toki luotan
Sielus vahvuuteheen aina. Pois siis varjo,
Ik�vyyden iltavarjo silm�st�s.

ALMA. Oi mun �itiin! seh�n murheen mulle saattaa,

Koska onnetonta velje�ni muistan.
Kaksi vuotta, kaksi pitk�� on jo mennyt
Laivan l�htiess� kotimaamme rannalt,
Mutta viel� viipyv�t niin h�n kuin laiva
Ilman sanomata lintusenkan pienen.

ELINA. Siin� taasen ilosinta aavistan,

Ennustanpa, ett� kohta on h�n meid�n.
ALMA. Suokoon taivas teid�n ennustavan totta!--
Mutta nyth�n muistan hurskaan sairaan tuolla
Matalassa majassansa, vaimon vanhan.
Kuinka ollee h�nen laitans?

ELINA. Kohta on h�n

Tuonen vieras. H�nen luonnans k�vin,
Ottain h�nest kyynelhaikeet j��hyv�iset.

ALMA. Oi! miks viivyn min� n�kem�st� viel�

Elon aurinkoa h�nen silmiss�ns�?

ELINA. Sent�hden jo rienn� h�nt� katsomaan

Ennen p�iv�n laskuu.

* * * * *
[K�sikirjoituksesta leikattu pois puoli lehte�.]

[ALMA.] Taivaallinen kuva! Tuossa h�nen n�en,

Selvemm�sti kuni millonkana ennen,
Tuossa, tuossa ihan kuvattuna ilmaan,
Lempeytt� t�ys; ja niin h�n katoo taasen.
Kilian, sun kauneuttas ihmettelen!

ELINA. (Eriks.) Mit�! Miksi seisot tirkistellen tuossa?

Miksi haparoitsee sormes huivin niemis?

[K�sikirjoituksesta leikattu pois puoli lehte�.]--t� otsaa painaa?

* * * * *
[K�sikirjoituksesta leikattu pois lehti.]

[MAURA.] Sielun kev�t, ja niin taivaan voiman kautta

Tiell� hurskasten me vaelsimme.--
Mutta kohta meist� yksi lopettaavi
Elinkautensa ja heitt�� tomun kahleet,
Samoin kohta min�kin ja samoin kerran
Sin� my�s, s� vaimoist ylevin. Mut kauvas
Olkoon toki kuolonkellos kolkahdukseen,
N�hk��n silm�s viel� monta armast aikaa,
Liekehtien lemmen ihanissa t�iss�;
Mutta koska viimein kutsutaan sua t��lt�
Palkintoas saamaan, sillon paistavimmas
Korkeudes loistakoon sun istuimesi!

ELINA. Vaimo, mit� haastelet s� palkinnosta

En��n suuremmast kuin onpi mulle onni
T�m�, jota kuulen teid�n majastanne?

MAURA. Korkeimmalla kerran hymyk��n sun sielus,

Kaupungissa kunnian!--Mut j�� nyt hyv�st!
Kuoleva mua odottaa, ja rient�� t�ytyy.

ELINA. Hyv�sti! ja muista, koska taasen tulet,

Tule kertomahaan kuinka l�ksi t��lt�
Onnellisna matkamies.
MAURA. M� pian tulen.

(Poistuvat, Maura per�-oven kautta, Elina vasemmalle.--

Kasper ja Conon tulevat perilt�)

KASPER. Haa! m� tuskin tahdon uskoo mit� kerrot.

Leonard on tullut?

CONON. H�n on huoneessani,

Ilonen ja raitis, sama kuni ennen,
Mutta ilosempa toki hetkel t�ll�.

KASPER. Sen m� luulen, sen m� luulen, Leonard,

P��sty�si monest kiljuvasta myrskyst
Yli monen ammottavan kuolon kidan.
Haa, s� poika! Mille tuntui mailman kierros?--
Conon, Conon, urhee sotaveljeni!
Sinun l�hetti h�n edellens� t�nne
Meit� laittelemaan mahtaviksi k�ym��n
Vastaan tuota ilon ankarata puuskaa;
Mutta sin� tied�t, ettei olla t��ll�
Juuri vesikelloja, sen tied�t sin�.
Miks et tuonut h�nt� kanssas? Mielt�in polttaa! (Huutaa vasemmalle)
Mutta kuulkas t�nne, naiset!

CONON. (Hilliten h�nt�) Malta hieman!

Olkoon asja viel� salattuna hetken
Naisiltasi.

KASPERr. Miksi?

CONON. Kuule mit� sanon.

Kohta on h�n t�ss�, uljas nuorukainen
Merelt�, ja Kilian h�ll' kumppanina
Mut he eiv�t tule ennen kuni palaan
T��lt� taasen heit� vastaan sanomalla
Kuinka luonnistui t��l er�s toinen asja.
Jos se onnistui, niin ilosina tullaan,
Tullaan niinkuin voittoriemuitsijaa kolme;
Mutta jos t��l toimeni k�y kumoon, sillon
Kaksi vaan me tullaan, Leonard ja min�;
Murheisena siirtyy meist� Kilian.

KASPER. Mit� sommaelet, miesi? Rynk�� esiin,

Esiin oikap��t� sotilasten taval!

CONON. Kuulkoot sitten korvas mielusasti. Huomaa:

Kilian, mun vainaan yst�v�ni poika,
Oiva miesi, puhtahimmal mainiolla...

KASPER. Kyhkynen! niin puhdas, ��net�n ja kaino,

Ilman yht��n miehen karmeata roimaa
Naamalla ja leukaperil; niinp� on h�n,
Mutta niin h�n olkoon; imehdinp� h�nt�,
H�nen tyyneytt�ns� ja vakuuttansa,
Kuulet sin�. Mutta mit� tahdot h�nest?

CONON. H�n sun Almaas lempii.--Miksi h�mm�styt?

KASPER. Alma jalona kuin aurinkoinen loistaa!
Sano: kenp� uskaltaisi yritell�
Temmasemaan huoneestani taivaan-loimoo?--
Toki yksi uskaltakoon sankarty�h�n,
Yksi ainokainen vaan maan pallerolla.
Terve, sin� oivallinen Kilian!

CONON. Sin� my�nnyt siis?

KASPER. Ahaa, vai niin, s� poika!

Mutta mit� sanoo h�n, tuo peijakas,
Joka ry�st�is meilt� hyv�n enkelimme?

CONON. Kovinpa h�n lempii; mutta saattaa asja

Omilt huuliltansa kaunokaisen korviin,
Sem� mahdotonta. T�n�p�n� toki
Loimahtelee villi p��tt�vyyden tuli
Miehen poves, ja nyt kitke� h�n tahtoo
Sy�mmens tuon ep�tiedon h�m�r�st�.
Mutta mahdotonta h�nen itse k�yd�
T�ss� toimintoon. Sent�hden tulen min�.

KASPER. Ja nyt tulkoon loppu ep�tiedollensa.

Astutaanpas! Joko sitten kourissamme
Kantaa tahi katkee nuoren miehen toivo.
Astutaanpas likan luoksi.

CONON. Varro toki.

Viipyk��mme viel� kysymyksinemme
Neidolta, ja ensin tutkistele �iti,
Joka h�nen parhain tuntee. Antakoon h�n
Meille tiedoksi,--jos itse h�n sen tiet��--
Olisko jo ihanaisen lempilapsens
Syd�n himostunut t��ll� toiseen mieheen.

KASPER. Himostunut toiseen mieheen? Kirkas tuli!

Pit��k� siis h�nen syd�mmens� k�ym�n
V�kivalloin meist� pois ja vierauman?
He mun kalleutein veisit? Kilianko
H�nt� kiemailisi h�nen syd�mmens�
Hempuna ja kateheena valtijaana?
Mene hiiteen maalinkeines, t�hert�j�!

CONON. Mit� hulluttelet, sin� ukko?

KASPER. Vaiti sin�!--Mutta kas jos h�nt� lemmit,

Tytt�reni, ja h�n tehd� voi sun onnes,
Niin ei mailman aarteet k�yk��t siin� tielles.
Ota h�n sun kullaksesi, jalo miesi,
Mutta maalaa tuohon sein��n yksi kuva,
Kes�-illan kukkasniitulle s� maalaa
Er�s impi aatoksissaan, jonka muoto,
Juhlallinen, kunnioitustamme vaatii,
Mutta jonka silm�n lempee riutumus
Lausuu, ett� viimein toki perint�mme
Onpi ilon ilta rauhan satamassa.
Maalaa t�m�, mutta samaan tauluun kohta
Immen taivallinen kasvattaja maalaa,
Vaimo, kasvot kirkkaan kelmeyden loistees.
Tarkasti ja vakavasti katsahtaa h�n,
Kuitenk' huomaa ihanilla huulillansa
Myh�ilys tuo salanen ja laupeas
Ja tuo kasvohilla puhdas gloria.
Haa, mun veljein! katso tuossa mik� taulu
Verraton, ha haa! Mut ettes naura mulle?

CONON. Enp� juuri vaihka viehkeileekin mieles

Kuni hiljan rakastuneen nuorukaisen.

KASPER. Nuori olen uudestaan. Nuo kaksi t�htee,

T�htee kultahista t��ll� naisten joukos
Ovat kirkastaneet vanhuuteni p�iv�t.
Onnellinen sin�, joka immen lemmen
Saavutat ja elos valkeudeks viet!
Mutta ken on miesi? Lieko Kilian?
Jumal' avita! sen soisin ennen kaikist.
Toki tulkoonpa jo siit� vissi tieto;
Varro hieman, �itin luoksi tahdon k�yd�.--
Totta kaiketi my�s h�lle ilmi-annan
Heti yksin tein tuon sanomasi armaan,
Ett� meri meille takasin taas antoi
Leonardin ilosen?

CONON. Tee se, mutta k�tke asja neitoselta

Viel� hetki tuonnemmaksi.

KASPER. Niinkuin tahdot.

Mutta iloitseepa sanomasta �iti;
Onhan syd�mmens� lemmen-aarniosta
Virtanut my�s poikaiselle t��ll� runsin,
Vaihkei piehtaroinnut nalliainen koskaan
H�nen helmalapsenansa. Pentuksipa
Is�ns emoselle hell�lle h�n joutui
Koska Tuoni ensimm�isen mini�ni
�iti-poven paadutti, ja kaksi pient�
Kuikuttelit, kantajaansa kaivatessa.
Mutta ilmestyip� sillon �iti toinen
Heille armastelijaksi, �iti vieras,
Jonka moista p�iv�n t�hti ei viel n�hnyt.
Niin, mun toverini.--Mutta riemu nousee
Huoneesemme t�n� iltan! Varro hetki,
K�ynp� hieman tirkist�m��n Kilianis
Esi-ajan kurkistimeen. (Menee vasemmalle)

CONON. (Yksin) Kilian,

Onni suosiva nyt tehk��n parastansa;
Sill� tietystih�n nostais jyrkk� kielto
Neitoselta, temmellyst� poveheesi.
Enk� tuota ihmettelis. Kuitenkin,
Mit� luontoasi tunnen, luulen min�,
Ettes olekkan tuo vihelj�inen narri,
Joka, halveksien el�m�mme lahjaa,
Kohta viskaseevi yli partaan kaikki
Yhden naisen t�hden, eik� huomaa
Kuinka l�yh�, kuinka yh� petollinen
Onpi onni, joka himoistamme syntyy,
Imett�j�t monen tuhon. Mutta katso:
Viisaan tyyneydel aina t�ytt�� velvons
P�iv�t t��ll�, siin� onni ainoa. (Kasper tulee, nauraen, hieroen k�si�ns�)

KASPER. Ha ha ha, s� Conon, peeveli on irki!

CONON. Sano.

KASPER. Peeveli on irti, sanon min�!

CONON. Mit� p��t�n t�m�nkaltasesta lauseest?

KASPER. Mit� tahdot. Mutta rienn�, Elinani!--

�l�, veljein, toki ylv�stele liion.
Mik� konsti, mik� kunnia on siin�,
K�yd� esiin valmiiksi tallotulla tiell�? (Elina tulee)
Mutta sano h�lle vasten partaa, vaimo!

ELINA. Conon, iloitsenpa kovin sanomasta,

Ett� saapunut on uljas Leonard;
Siit� kiit�n sinua ja annan sulle
Vasta-lahjaksi nyt lupauksen sanan,
Sanan, joka viel� ihanemmin kaikuu
Kilianin korvas. Tied�, Conon:
T�m�n miehen kuva kaunis on jo ammon
Nuoren immen syd�mmess� kapinoinnut,
Kuluttaen hohteheena synke�n�;
Sill� eih�n Kilianin ulkohaamu,
Eih�n sana huuliltans, ei silm�n isku
Ole t�h�nasti juuri osoittanut
Povessansa lemmen armotonta valtaa.

CONON. Niin on miehen mieli; kovin suljettuna

Muilta. Mutta ett� vallitsevat siell�
Hyv�t henget, seh�n syd�mmeni ij�ks
Onpi h�neen kahlehtinut.

KASPER. Oiva miesi!

CONON. H�nen ulkohaamuns? Mutta katsoisitte

T�ll� hetkell� nyt h�nen sisustaansa,
Siell� huomaisitte myrskyn. Levotonna
Astelee nyt poika vartoessaan t��lt�
Tuomioonsa. Mutta onnen tuomion
Kohta kuulee h�n, ja mailmans kirkastuu.

KASPER. Onnen myyri on h�n. Taivas, mik� tytt�!

Enkeli maan p��ll�, Herran enkeli,
Sanon m�, ja vannon: joka toisin sanoo,
H�np� tulee tekemisiin minun kanssain.--
Mutta mit�? Seraaffi on rakastellut
Poikanallia! Haijaj! Ja iso-is�s
Arvoisa ei ole saanut tuosta
Vallattomuudestasi tiedon-tipparaa!

ELINA. Tuota �ll�s ihmettelk�. Vaivoin vallan

Saipa t�st� �itins�kin tiedon. Vihdoin
Koska moni karkulainen huokaus,
Monen y�seen valvominen tuskaa t�ys,
Enin toki katsantonsa synkee liekki
Mulle kantelivat kuinka h�nen mielens
Ymp�rviehkeili, ja sillon h�nt� p��dyin
Kysymyksill�ni ahdistelemahaan,
Rukouksillani, mutta kauvan turhaan.
Kerran toki povelleni kallistui h�n,
Tytt�, uiskennellen kyyneleitten virras,
Ja nyt korvahaani salasuuden kuiskas.

KASPER. Sin� lemmenkukka iltakasteen alla,

Miss� viivyt kuulemasta onnes arpaa?

ELINA. Majasessa tuolla ahon liepehell�

Luona vaimon, k�yp� Tuonelaan, h�n viipyy;
Hetken p��st�, tied�n, takaisin h�n joutuu.

KASPER. Annas h�nen tulla, annas h�nen kuulla

Uutisemme valtaset, ja emmekohan
N�e t�ss� kilttii kiikahdusta hieman?
Voisitkohan, likka, ensileimahtaissa
Seist�, vaipumatta t�m�n onnes alle?

ELINA. H�nk� olisi niin heikko? Mit� voisin

Kerskata m� en��n? Toki uskon toista,
Ehk� pahemminkin sanomamme kaikuis,
Vaihka h�nen korvahaansa viskaisimme
Sanat, ett� ainoo veljens Leonard
K�y luurankana nyt meren kolkos helmas
Hirmukasten joukos, ett� Kilian
Onpi kihlaunut komeahaan neitoon
Kartanossa komeassa tuolla.

KASPER. Kamalia sanomia!

ELINA. Mutta viel�:

Ett� iso-is�ns, likan silm�ter�,
Lupauksen t�ytt��ksens�, pyh�n valan,
L�htee keral kumppaninsa Conon'in
Taistelemaan Kreikalaisten sankarina
Vastoin Turkkilaista rumaa, joka taasen--
Kuni kertoisimme--vihasena karkaa,
Vertajanoovana kohden Hellaksen maata.

KASPER. Perin armottomat, hirveen kovat sanat!

ELINA. Ne h�n toki ensin huuliltamme kuulkoon.

KASPER. Rohkeutes tunnen. Mutta kuitenkin,

Tuotako me uskaltaisim?

ELINA. Niinp� teemme.

Ensin n�m�t murheelliset kertoelmat,
Jotka h�lt� sy�mmen rakkahimmat riist��,
Kuulkoon h�n, mut samas hetkes kaikki riemu
Takasin taas virtakoon, ja kalliimpana
Kuni ennen. Sulhasena l�hestyk��n
Kilian kuin toivon saari, ennen n�hty
Ainoastaan ��rett�m�s kaukaisuudes.
Niinp� h�nen ensin t�ss� piirit�mme
Kuolon koljol sumul, mutta pian taasen
Sumun synkeen poistamme, ja Alma
Seisoo onnellisimpana lemmittyn�.
Siin� vimman pimeys ja taivaan valo,
Siin� korkeus ja syvyys yhteenkarkaa.

KASPER. Mahdotonta, Elinani, mahdotonta!

CONON. Vaimo, vaarallinen leikki, vaarallinen.

ELINA. Siin� olkoon h�lle koetuksen myrsky;

Senp� kaltahista h�n nyt melkein tahtois,
Niin h�n, tulisesti innostuen, lausui
Hetki sitten. Nyt h�n ottakoon sen vastaan.

KASPER. Mit�! Voiko Alman syd�mmest� k�yd�

Toivotus niin mielet�n ja julkea?

ELINA. Ei; vaan sielun korkeassa ihastukses

Lensi t�m� lause h�nen huuliltansa.

KASPER. Mutta huomaa: ellei h�n nyt voisi kantaa

Tuota koetuksen myrskyy?

Conon. Huomaa t�m�.

KASPER. Vaan me h�nen syd�mmens� musertaisim?

ELINA. Ilman huolta! Min� tunnen h�nen syd�mmens�.

Nytk� vaipuisi h�n alas, tullessansa
Kammiosta hurskaan, joka t�ll� hetkel
T��lt� l�htee perim�h��n kruunuansa?
H�nk� vaipuis alas, vaihka py�rteliskin
Tuhon tuulisp��t nyt h�nen ymp�rill��n?
Ei; vaan ilo vakaa, korkea ja tyyni
H�ness� nyt vallitsee, ja kantaa voi h�n
Kovan onnen painon maahan kaatumatta,
Kaatumatta alle verrattoman riemun.
Ylivoitettuna taasen t�m� myrsky
Lahjoittavi h�nen sielullensa mahdin,
Korottehen ankaran, ja ihastuen
Muistelee h�n aina lemmen leikkil�it�.
Viel� elon syksysilt� vainioilta,
Koska uneksuen takasin h�n katsoo
Samotulle tielle kohden entisyytt�,
Aina t�m� ihanainen ilta
Hymyv�n� helavalkeana loistaa
H�lle muiston riutuvasta kes�-y�st�.
Oi mi hetki toki! Kuvailkaatte
Etehenne juhlallista n�ytelm��:
Vilaukseksi vaan peitt�� h�nen murhe,
Mutta halki mustan, uhkailevan pilven
Liepe�sti leimahtaen aukaseevi
Ilon taivas kultahelottavan helmans
Helin�l, ja impi seisoo morsianna.
KASPER. Verratonta, verratonta vallan! Ah!
Iske tulta, kiirik�h��n maa ja taivas,
Jalonahan seisoo aina Alma, kaunis,
Kuni pyh�in kuva tulen v�lkkyn�ss�!
Olkoon menneeksi ja tulkoon tuosta melske.
Conon, Conon!

ELINA. Cononille ilmestyk��n

Alma h�nen ylevyytens ankarimmas
Pukimessa, Alma, Kilianin onni.

CONON. Teilt� parhain tunnettu on immen luonto;

Rakentakaat leikki, m� en est�� tahdo.

KASPER. Oiva leikki, koska lempi takoo juonii

Lemmen korotteeksi ilon iltana,
Leikki jumalten, �Divina comedia�!

ELINA. H�nen n�en min�. Tuolta l�hestyy h�n

Pitkin pellonpientaretta astellen.

KASPER. Olkam valmiit. Elinani, kuinka m��r��t

Meid�n kohtamme t�s leikkin�ytelm�ss�?

ELINA. Min� tiedoks h�lle annan haaksirikon,

Jossa meri kohtuuns Leonardin temmas;
Te, mun appeni, te h�lle ilmoitatte
Sotaretkenne pois et�isille maille,
Jonne, ennen nousuu kolmen auringon,
On jo teid�n l�hdett�v�.

KASPER. Hyv� hyv�!

Sitten Conon tuossa. Huomaa, poika, l�ksys.

ELINA. Conon luokseen meit� kutsuu viett�m�h��n

L�ht�juhlaa, viett�m�h��n samoin retkin
Kilianin kihlausta.

CONON. Tied�n siis nyt

Kohtani, ja miten voin sen tahdon t�ytt��.

KASPER. Siin�h�n on meill� ensimm�inen n�yt�s,

Tulee sitten toinen riemun remunalla;
Ja nyt my�skin t�m�n juoni-asemasta
Suoppas aht��reilles pieni viittaus.

ELINA. Samas j�rjestykses toimintomme juoskoon:

Min� veljens h�lle kuolemasta annan,
Tep� sodan hirve�st� pauhinasta
Oman itsenne taas ilosena tuotte
H�lle p�iviens� huviks, mutta Conon
H�lt� armahaasti kysyy jos h�n tahtois
Tulla kauniin Kilianin avioksi;
Sitten nouskoon t�m� ilovalkeamme
Vallatonna korkeuteen pilvien.

KASPER. Perin oivallista! Kaikki liittyy lukkoon

Ilman yht��n r�min�t� koneissamme.
Mutta jymiseeh�n porras! Olkam valmiit
Tuikeahaan ilveesen. Nyt koetellaan
Keinol koval, myrskyl vallan kiivahalla
Nuoren tytt�reni ryhti�. No noo,
Onhan suonissasi ukko Kasperin verta. (Alma tulee)

ELINA. Almani, sun katsantosi meille lausuu,

Ett�s kuvauksen korkeen n�hnyt olet.

ALMA. Mink� ihanuuden t��ll� n�hd� saamme

H�nen kasvoillansa, joka autuaana kuolee,
Koska sielu, itse�ns� peilaellen
Valkeuden l�hteen paistees hymysuin,
Odottavi kelme�lt� enkelilt�
Suutelmaa, mi kovan solmun hell�st p��st��!
Mink� pyh�n rauhan, mink� viisauden
Korkean, kuin kirkastuisit el�m�mme
Himmeydet kaikki, sin� sillon n�et
H�nen otsallansa! N�et kuni koitteen,
Koitteen helj�n ijankaikkisuuden p�iv�st.
Niinp� vaimo kuolon kaunoisena
Lep�si mun edess�ni, tyyven tyyven!

ELINA. Ja nyt on h�n el�m�ns� p��tt�nyt?

ALMA. Viel� ei; vaan h�nen hengitt�m��n heitin

Koska h�nest l�ksin, l�ksin k�skyst�ns�;
Sill� �kisti h�n katsoi puoleheeni,
Lausui kuni ennustaen: �hyv�sti,
Hyv�sti nyt, armas neito! J�t� huone
Kuolevan ja kohden kotoasi rienn�,
Jossa hetki ankara sua odottaavi�,
Niin h�n lausui ihanasti myh�ellen.

ELINA. Ja s� tulit. Mutta katsahtihan tarkoin

Vaimo pian sammuvalla silm�ll�ns�.

ALMA. Mit� on siis teill� tiedokseni antaa?

Tosiaankin t�rke�t�, huomaan min�.
Toki murheen pimeytt� enemmin
Kuni iloa m� muodoistanne varron.

ELINA. Muistele siis n�ky�si taivaallista

Ja nyt seiso lujana, mun tytt�reni,
Koska kuulet syv�n murheen sanoman.--
Leonard jo heitt�nyt on p�iv�n valon
Ainiaaksi; meren povessa h�n lep��
Peitt�m�n� sammalhienon k��reen,
Unohtaen kaikki.

KASPER. (Eriks.) Syd�nt�ni louhii;

Mutta en sua tahdo pett��, Elinain.

ALMA. Kuollut olet siis, mun veljein, saanut hautas

Meren syvyyteheen kauhistavaan, kylm��n.
Korkeuden Herra, ole armollinen
H�nen sielullensa! Mit� tiesi h�n,
Nuoruutensa hourees aina ilon lapsi?
Kauvan h�nt� murehdin ja itken, itken!
Leonard, oi Leonard, mun veljeni kurja!

ELINA. Onnellinen on h�n, ota lohdutusta.

ALMA. Oikeutensa my�s ottaa kuolon murhe!

KASPER. Lapsein, kuule viel� toinen murheen sana,

Joka, tied�n min�, lis�� taakkas painoo;
Mutta olkoonpa nyt ilmoitettu kaikki.--
Sin� tied�t meid�t, Cononin ja minun,
Vannoneeksi kerran nuorna pyh�n valan.
Katso, nyt on tullut meille vissi tieto,
Ett� villi, partaposki Turkkilainen
Maata Hellaksen taas tahtoo valtahaansa
Temmata, ja niin on k�siss�mme hetki,
Jona lupauksemme on t�ytett�v�,
Vala: k�yd� puolustamaan Kreikalaista.
Siis aloo! Me ylihuomenna jo menn��n.

ALMA. Armas iso-is�ni, te, harmaap�inen

Kahden vihollisen valtakunnan ryskees
Murhatanterella! Mit� aattelette?

KASPER. Ett� pyh� lupaus on t�ytett�v�.

Mahdotonta Kasperin on toisin tehd�,
Mahdotonta! �l� vaivaa itsees turhaan.

ALMA. Mik� vimman vihuri! Oi Leonard!

Sin� kuollut olet, is�ni mun heitt��;
Haaksi vanhettunut, heikko, mi jo kauvan
Lep�s tyynees satamassa, odotellen
Loppuansa hiljaista, nyt rynk�� ulos,
Rynk�� hurjap�isn� mailman kaikkein tuulten
Valtahaan, ja vaipuu ensimm�ises myrskys.
Oi! m� nauttisinko en��n y�seen unta
Tahi p�iv�n iloo, aina muistellessain
Teid�n kiharia hopeehohtavia
Vainon verisell� pellol? Syd�n k�tkee!
Conon, teihin min� vetoon. Aatelkaatte!

CONON. Neitonen, mun aatoksein ja askeleeni

Kasperia seuraavat nyt samaa tiet�;
Se on kunniamme vaade; ei siis tilaa
Tinkimiseen, vaan on edess�mme retki.
Mutta juhla komja toki vietett�k��n
Ennen l�ht��mme Suomesta. Ja meill�,
Minun huoneessani tapahtukoon t�m�.
Yst�v�ni, huomenna siis tulkaat kaikki
Vieraiksemme. Teit� Kilian my�s k�skee;
Sill� eih�n ole ainoastaan juhla
Vakaa l�ht�juhla, vaan my�s riemun p�iv�,
Koska kaksi onnellista nuorta lempens
Kihlauksen sinetill� vahvistavat.
Niinp� Kilian teit iloitsemaan k�skee
Kanssansa ja kauniin lemmittyns� kanssa.
ELINA. Conon, mit� kuulen?

CONON. Nuorten kihlausta.

KASPER. (Eriks.) Haa! miks lumivalkeaksi k�y sun poskes,

Likkasein?

ALMA. H�n kihlaa itsens; kehen sitten?

CONON. T�m� olkoon salaisuus viel huomiseksi.

ALMA. Mutta kehen kihlauu h�n?

CONON. Min� pyyd�n,

Olkoon t�m� k�tk�s juhlahetkeen asti.

ALMA. Olkoon niin. Mut tietk��t, teid�n sanomanne

Kaikuu korvissani kuolon tuomiona
Sielulleni.

KASPER. Tytt�reni, mit� sanot?

ALMA. Totuudenpa sanon.

CONON. Suokaat mulle anteeks,

Jos m� saatoin sy�mmellenne jonkun iskun.

ALMA. Uskotteko, ett� rakastan m� h�nt�?

CONON. Enp� toki.

ALMA. Uskottepa v��rin, v��rin!

CONON. Enh�n usko, ett� h�nt� rakastatte.

ALMA. Erhetytte. Min� h�nt� rakastan.

KASPER. Alma, Alma, sin� saatat meid�n kaikkein

Silm�t vaipumahaan alas.

ALMA. K�tkisinko t�m�n, ja niin teeskennellen,

Kehnomielisesti valehdellen t�ss�
Teid�n edess�nne, vieritt�isin tuskan,
Katkerimman kaikist, Leonardin kuoloon,
Iso-is�in poistumiseen surman kitaan,
Tuskan, jonka l�hde toisialla kuohuu?
Ei! vaan hetkes ulosliehtoa mun t�ytyy
Syd�mmeni ahdistuksen.--Kilian!
Unohtaa sun tahdon, ja niin kaiken riemun
T��ll� el�m�mme kannikalla kaidal!--
Miehet, uskottepa, ett� olen hullu
Teille avatessain syd�mmeni n�in.
Mutta n�iden kierrostuulten kiljuessa!

KASPER. Min� seison ihan kierrostuulen keskel.

ALMA. (Eriks.) Tahtoisinpa itse�ni tyyvent��.

KASPER. Tytt�reni, nosta p��si korkealle!

ALMA. Miehet, uskotteko, ett� olen hullu?

ELINA. Ei; he kyll� k�sitt�v�t toivottoman

Lemmen hurjat, huohottavat karkelot.

ALMA. K�sitt�k��t he ja tiet�k��t he kaikki,

Kaikki my�s he salakoot, ja n�hk��t t�ss�
Kuinka heit�n pois nyt turhan toivon,
Toivon p�iviemme onni-autuudesta.
Mik� on se? Virvatuli elon suolla,
Houkutellen meit� petolliseen pyyntiin.
Tuonne t�nne sinkoilee se, tuonne t�nne
Sit� vainoten me turhaan ajelemme,
Kunnes hetteen musta loka meid�t nielee.--
Rakenna siis ikikalliolle
Toivos linna, jota myrskyt eiv�t kaada,
Mutta perint�n�s ikuisena seisoo
Vartoen sua morsianna. Rakenna!
Koska sulle etu kallis t�m� suotiin,
Koska saimme toki osan ankarimman.
Katso: kennen onni ihmislapsen voittaa,
Kennen miekkoisen? H�n taistelkoon t��l hetken,
Ristiin rastiin leimahtelkoon jyrin�ll�
H�nen ymp�rill��n kamppauksen tiell�;
Sill�--huomaa huomaa!--iltav�syneen�
Vaipua h�n saapi Is�n armaan helmaan.--
Miksi vaikertelsin? Tied�: viel� kantaa
Mulle elon p�iv�kin t��l kohdussansa
Voittoo monta vaihka kadot suuret tein.
Tuossahan mun emoseni armas viel�
Aina omanani, omanani aina
Et�isihin aikoin! Oi mi onni, onni! (Halailee h�nt�)

ELINA. En sua koskaan heit�, kaunis tytt�rein.

ALMA. En sua koskaan heit�, kallis kallis �iti!

Yhdess� me suremme ja iloitsemme,
Yhdess� me el�m�mme kiirastamme
Pyh�in kaltaseksi alla rauhan viirin.
Ja niin viimein, koska tyyni ilta onpi,
Kuolon enkel' kolkuttakoon ovellemme,
Meit� kutsuen, ja seuraammepa h�nt�
Hymyhuulin, kuni vaimo hurskas tuolla,
Valkeuteen ihmeelliseen k��rittyin�.

KASPER. Oi mun Elinain, jo k��nn� lehti, k��nn�!

ELINA. Min� teen sen, sill� syd�mmeni tahtoo

Kauvas pois jo heitt�� teeskellyksen peiton.--
Tytt�reni, anna anteeks t�m� ilve;
Yksi aate lemmen helleydest oil se,
Yksi aate, joka ilon kirkasteeksi
Murheen teki, l�pik�yt�v�ksi laaksoks
Pyh�n vuoren kiirehelle p�iv�n loistoon.
Oilpa syy viel t�rke�mpi kiihotteena
Leikkiin: koetella t�m�n myrskyn kautta
Milt� voimas n�yttiv�t; ja niinp� toivos,
Joinkin rohkean, nyt saavuttanut olet.
Kuitenkin viel karkaa p��lles myrsky toinen,
Toki lent�enp� uljaal vinkunalla
Toivon kulta-kyhkysparvena se rient��,
Mutta ehk� tuimempana ensimm�ist�;
Sill� ��ret�n on kimmelt�v� parvi.

ALMA. Mit�, �iti?--Kuinka ymm�rt�isin t�m�n?

Pian! P��st�k��t mua t�st� h�iri�st�!

ELINA. Mit� �sken tuhona me kertoilimme,

T�m� kaikki my�t�k�ymiseksi muuttuu,
Koska totuus leikitsev�n valheen siirt��.
Kuule siis ja usko mit� ilmoitamme:
Leonard viel el��; kohta h�nen n�et,
Tulleheena lainehitten karkeloista.

KASPER. Kaikkialla rauha mailman tantereilla;

Turkki makaa kuorsaten ja Hellas nousee.

CONON. Min� rakkauden l�hettil�s olen,

Min� vanha; mutta kaino on tuo nuori.
Auta, Amor, huuliltani t�m� sana:
Ihanaista Almaa lempii Kilian.

ALMA. Hurjat miehet, hurjat vaimot! mit� juonta,

Mit� mielet�nt� narritusta teilt�,
Armottomat, kohtaan Almaa katalaa?

ELINA. Totuus kaikki!

KASPER. Totuus kirkas!

ALMA. Py�rtyv�n� vuoren jyrk�ll� m� seison,

Ja mun joko nielee hirvitt�v� hauta,
Tahi ottavat mua helmaans enkelit!
Laupeutta, yst�v�ni, laupeutta!

ELINA. Sin� todeks pelk��t uskoo mit� kuulit,

Eik� ihme, koskenahan onnes vuotaa.
Toki mietiskele, ja s� huomat kohta,
Ett� autuutes on vissi. Eih�n taida
Yst�vyyden pilaleikki murheel p��tt��
Mit� ilolla h�n alkoi, mahdotonta;
Vaan p�invastoin varjost valkeuteen k�y h�n,
Eik� yst�v��ns� haavotuksi heit�.
�l� aattele niin hirve�t� meist�!
Sill� jos nyt valheeks muuttaisimme t�m�n
Mit� ihaninta sulle lupasimme,
Py�veleit�s oltas me, ei yst�vi�s.
Alma, usko mit� ilmoitamme!

ALMA. Jumal'! mit� uskoisin ja aattelisin?

ELINA. Mit� sulle sanomme ja vakuutamme.

ALMA. Mit� mulle sanotte ja vakuutatte?

Sankaat, sankaat sanomanne uudestaan!

ELINA. Merelt� on Leonard, sun veljes, tullut.

KASPER. Rauhassahan rakentelee Kreikalainen

N�kem�tt� haamettakan Turkin parrast.

ALMA. Mit� lausui Conon? Sanan, joka tuntui

Kaiken taivaan kohtuhuunsa sulkenneeks!

CONON. Kilian nyt Alman kullaksensa tahtoo.

ALMA. Mit� tahdon min�?

CONON. Lupauksen sai h�n

Varhain kyll�, onnellinen Kilian.

ALMA. Mik� p�iv� t�m�? Oi! mun ymp�rill�in

Mik� h�m�r�n ja valkeuden valhe!
Nytp�: millon taasen silm� kauvas kantaa
Halki avaruuden ��rett�m�n helman,
Jossa kultapallot hymisev�s pauhus
Ymp�rsinkoilevat, ylist�en luojaans;
Mutta katso: taasenpa nyt h�m�r�inen
Pyh� peitt�� mun, ja vaipua sen kohtuun
Tahtoisin m� uneksumaan ainiaaksi
Ijankaikkisuuden autuasta unta.--
Mutta pois jo kauvas t�m� houre
Vallaton ja jalosti nyt iloitkamme,
Sill� ankarahan toki t�m� hetki.
Yst�v�t, nyt iloitkamme, iloitkamme!

KASPER. Iloitkamme kaikki ilon iltana!

ALMA. Armahin mun is�ni, mun �itini! (Ottaa heit� molempia k�dest�)

ELINA. Alma, sinua m� kiit�n.

KASPER. Seppel t�nne!

Seppel koristeeksi h�nen kulmillensa!
Alma, syd�mmeni ihastus ja aarre,
Kalliona seisoit koetuksen myrskys.

ELINA. Alma, kaikki palkinnut on t�m� ilta

N�hdyt vaivani; jos niit� n�hnyt olen
T�htes sinun, joka siev�st ylenit.

KASPER. Niin h�n kasvoi, hy�styi, t�ss� h�n nyt seisoo

Edess�mme valmihiina miehel��n.
Conon, eik� ole t�ss� em�nn�ksi
Uroollesi? Mit�! Sin� seisot tuossa
Kuni vanha, tietoviisas tarhap�ll�
Aatoksissas, miesi.

CONON. Tied�, t�m� hetki

Ihanasti hengitt�� mun sieluhuuni.--
Korkeaksi katson Kilianin onnen.
KASPER. Siis jo saata huoneesemme sankaris,
Sek� ylk� ett� meren uljas peikko.

CONON. K�ynp� t�ytt�miseen t�m�n illan riemun.

KASPER. Rienn�, ett� ly�mme kerran naulaa kantaan!

CONON. Min� menen. (Menee)

KASPER. Rienn�!

ALMA. Toki viipyk��tte!

KASPER. Miksi viipyisi h�n en��n poikinensa,

Miksi, likkaseni? (Ottaa h�nt� k�dest�)

ALMA. (Laskien toisen k�tens� Elinan olalle) Oi mun �itini,

Anna mulle jalo tyyneytes, anna!

KASPER. Ole rauhas, tytt�, n�iden kahden tynk�n

Nojalla kuin kahden vuoren.

ALMA. Ei! He tulkoot.

Min� jalona ja uneksuen seison.

(1869-70)

End of the Project Gutenberg EBook of Olviretki Schleusingeniss�; Leo ja

Liina; Alma, by Aleksis Kivi

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OLVIRETKI SCHLEUSINGENISS ***

***** This file should be named 12824-8.txt or 12824-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/2/8/2/12824/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.