The Project Gutenberg EBook of Kahleeton vanki, by Heikki Meril�inen

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Kahleeton vanki

El�m�kerrallinen kuvaus

Author: Heikki Meril�inen

Release Date: August 1, 2005 [EBook #16411]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHLEETON VANKI ***

Produced by Tapio Riikonen

KAHLEETON VANKI

El�m�kerrallinen kuvaus

Kirj.

HEIKKI MERIL�INEN

Werner S�derstr�m, Porvoo, 1898

SIS�LLYS:

I. Hanna nurpealla mielell�

II. Jukke my�nyt rukiita Purolan Eljakselle
III. Jukke lukee Antin kirjett�
IV. Jukkea ei nukuta
V. Jukkea nukuttaa
VI. Hanna saa Antilta kirjeen
VII. Antti tulee kotiin
VIII. Antin tulijaiset
IX. Antti miettii Vaaralaan yhdeksi taloksi rupeamista
X. Jukke kielittelee Hannaa
XI. Antti lupautuu Vaaralaan yhdeksi taloksi
 XII. Antti perheineen muuttaa Vaaralaan
XIII. Jukke Kopolassa kosimistuumissa
XIV. Jukke hankkii is�nn�n nime�
XV. Jukke ajelee Siirin kanssa
XVI. Jukke ja Kopolan ukko menev�t kapakkaan
XVII. Jukke varastuttaa rahansa ja vied��n korttikariin
XVIII. Jukke p��see putkasta
XIX. Ruunikko kuolee
XX. Juken mieli Lahnasj�rven neitosista
XXI. Antti saa tiet�� Ruunikon kuoleman
XXII. Antti tulee is�nn�n henkirahalle
XXIII. Antti pyyt�� eroa
XXIV. Antti ep�toivon vaiheella
XXV. Jukke n�yttelee velkakirjoja
XXVI. Hanna houkuttelee Anttia h�vitt�m��n koulunsa
XXVII. Antti hyvittelee surumielist� Hannaansa
XXVIII. Vaarala myyd��n pakkohuutokaupalla
XXIX. Antti n�kee unta
XXX. Jukke tulee v�kisell� koulun rakennusty�h�n
XXXI. Mikko Lihvonen vakuuttaa Juken vieraita miehi�
XXXII. Jukke tohtorin tutkinnossa
XYXIII. Jukke ja Antti poliisitutkinnossa
XXXIV. Antti oikeuden edess�
XXXV. Antti kuulemassa torvisoittoa
XXXVI. Antti pyyt�� Jukelta anteeksi
XXXVII. Antti tuntee syd�mmen iloa
XXXVIII. Antti ja Jukke sopivat
XXXIX. Antti menee vankeuteen

KAHLEETON VANKI

I.

Hanna nurpealla mielell�.

Uunissa puut palaa tuhisivat Tannilan pihan p��ss� tupottavassa,

vanhuuttaan luhistuneessa, matalassa tuvassa er��n� Lokakuun sateisena
iltana.

Lapsukaisia kolme: Manti, Matti ja Kaisu k�hertiv�t tulen luona, pienet

puikkoset k�siss��n. Puikkojensa nen�t aina sytyttiv�t ja puhasta
t�ps�hyttiv�t sammuksiin, ett� pienet hiilet j�iv�t kiilt�m��n tikkujen
neniin, joista valkean harmaat savut mutkaisina nauhoina nousta
kiemurtelivat ilmaan. Hiilet kun sammuivat ja savut lakkasivat
kitkumasta, niin sytyttiv�t puikkonsa taas uudestaan; ja kun olivat
palaneet hiilelle, sammuttivat taas ja silm�iliv�t kenen puikosta nyt
kauniin ja pisin savunauha l�hti.

Matti luuli, ett� sent�hden Mantin puikosta l�htee suorin ja pisin

savus�ije, kun se jaksaa puristaa tikkuaan kovemmin kuin toiset. Niin
koetti h�nkin sit� keinoa, mutta ei siit� l�htenyt apua, vaikka
puristi, ett� silmist� vesi tihisi. Mit� enemm�n h�n puristi, sit�
enemm�n vapisi puikko ja savunauha meni kikker�lle viihdelle, j�i
matalaksi ja hajosi ilmaan. Mantia tahtoi naurattaa, kun n�ki Matin
puristaa rutistavan puikkoaan ihan hammasta purren ja aivan hartian
voimasta. Mutta ei h�n kuitenkaan nauranut, kun tiesi sen Mattiin
tekev�n pahaa. Kasvoissa n�kyi vaan soma mieltymys ja aina puikkonsa
sammutettuaan ojenti h�n k�tens� suoraksi Mattiin p�in varsin
n�ytt��kseen Matille, miten se h�nell� onnistuu. Ja toisella k�dell��n
osotteli. Noin korkealle nousi nyt h�nell�, mutta n�in alas j�i
Kaisulla ja n�in alas Matilla. Antti -- lasten is� -- ei ollut viel�
kotona. H�n viipyi yh� kes�ansio-retkell��n pohjolan tukkit�iss�.
Ty�njohtajana kun oli, niin ei p��ssyt irti, ennenkun kes�ty� kokonaan
loppui ja lautat meren suulla saatiin varustelluksi oikein
talviteloilleen.

Ik�v� is�� v�hensi usein lapsiltakin iloisuuden. Manti se aina

salavihkaa silloin t�ll�in itke� pihauttikin. Mutta kun se ei sill�
parannut, niin t�ytyi tyyty�. Ja siin�h�n se aika kului. P�iv� meni,
toinen tuli.

�iti� rupesi nyt enemm�n kuin koskaan ennen huolestuttamaan is�n

viipyminen. Talvi antoi k�tt� ja huoneet tarvitsivat v�ltt�m�t�nt�
korjausta ennen talvelle l�ht��, varsinkin navetta.

Pirttikin oli vaan kattop��llisen�, sillatonna, uunitonna kehikkona,

joka sekin piti saada talveksi asuttavaksi, kun ei ollut uunia, jossa
olisi voinut paistaa paistoksiaan.

Tannila oli satoja vuosia ollut yhdell� asukkaalla, mutta nyt

perikunnan jaossa joutui alaik�isten osaksi toinen puoli, joka my�tiin
huutokaupalla ja joutui Antille.

Pirtti� ei ollut kuin yksi koko talossa. Se huoneitten jaossa j�i

entisille asukkaille. Antille tuli vaan kattop��llinen pirtin kehikko
ja se viisisein�inen tuparakennus, jossa nyt Antin perhe asui.

Tannilan vanhoilla asukkailla oli salainen veto saada viel� nytkin talo
yhdelle asukkaalle ja toivoivat sit� itselleen. Siin� tarkoituksessa
olivatkin hyvin kateellisia Antin perheelle ja koettivat ahdistaa
kaikella tavalla, ett� Antti kyll�styisi ja m�isi heille talonsa
velkakauppaan, kun rahoja ei heill� ollut.

T�ll� kerralla ei muuta kiusaa osanneet, niin eiv�t luvanneet pirtin

uunia, ett� saisi huomenna paistaa leip�taikinuksensa, vaikka h�n olisi
sen omilla puillansa l�mmitt�nyt.

T�st� oli Hannan -- lasten �idin -- mieli nurpea koko illan ja toivoi
ett� is� viimeink��n tulisi kotiin ja laittaisi oman pirtin
asuttavaksi, ettei tarvitseisi edes uunin puutoksessa olla. Ja
k�lk�inenh�n tuo tupa oli ainoaksi asuinhuoneeksi muutenkin, kun toisen
huoneen tarvitsi ruokahuoneeksi.

Ilta-askareensa ulkokausteella oli Hanna saanut jo tehdyksi ja

vesisankko k�dess� raskain askelin kankean n�k�isesti tulla ponkesi
tupaan. Ja m�r�t helmat kahisivat oven pieliin.
Vesisankkonsa h�n laski oven poskeen pienelle ristikkojalkaiselle
jakkaralle, otti p��st��n sateesta likom�r�ksi kastuneen ruutukaisen
pumpulihuivin, r�ps�yti sit� pari kertaa ilmaan, ett� irtanainen ja
enin m�rkyys karisi pois, ja ripusti sen uunin l�hell� olevaan pitk��n
naulaan. Riisuipa muutkin p��llysvaatteensa, puisteli niist� enimm�n
m�rkyyden ja laittoi tangolle lev�lleen. Otti tuolin uunin eteen ja
istahti siihen. Suurilla sinisenharmailla silmill��n katsoi vaisusti
liekottelevaan tuleen eik� n�ytt�nyt l�himaailmasta v�litt�v�n mit��n.
Huokasi v�syneen tapaisen helpoittavan huokauksen ja k�tens� heitti
hermottomaksi helmaansa. Tumma, paksu tukka oli liestynyt palmikolta ja
puolim�rkin� suortuvina riippuivat korvallisilla ja v�symyksen laimea
punastus n�kyi leve�hk�iss�, lihavanpuoleisissa kasvoissa.

Is� ei ollut kirjoittanut kotiin nelj��n viikkoon ja pitk� oli jo

Hannalla ollut viimeinen viikko odottaessa kirjett�. Mik� on syyn�,
ettei h�n kirjoita, ajatteli h�n. Oliko h�nen ty�ns� semmoisessa
paikassa, josta ei ole postikulkua, vai eik� h�n tahtoisi en��
kirjoittaa, kun on kohta tulo kotiin, vai eik� h�n ole terve? Mist�
tiet��, jos t�mm�isiss� r�nt�sateissa on vilustunut ja saanut taudin?
Voisihan olla niinkin, ajatteli Hanna, ajatteli uudestaankin, vaan ei
se siit� sen selvemm�ksi tullut. Mutta �kki� ampuutui mieleen ajatus,
ett� mit�h�n jos is� kuolisi sinne... Voi hirmuista... Mik�h�n verkko
silloin per�ksi pantaisiin! Hyi sent��n!... Silloin ei muu auttaisi
kuin myyd� t�m� talo noille toisille ja menn� kotitaloon asumaan omalla
osallaan. En ottaisi is�puolta noille lapsilleni. Lesken� olisin ja
asuisin velimiesteni kanssa yhdess�... Mutta eih�n toki Jumala liene
niin sallinut, ettei Antti en�� tulisi. Mutta kumma se vaan on, ettei
se kirjoita, ajatteli h�n ymp�ri p��ns�, ajatteli uudestaan, mutta ei
selvinnyt, ei tulevaisuus eik� nykyisyys, kaikki sekaantui yhdeksi
h�m�r�ksi ja mielen avaruus v�hitellen pimeni mustaksi ... kuni
myrsky-y� tuolla ulkona. Silm�nurkkiin ilmaantui kyyneleet, kasvot
v�r�hteliv�t salaper�isesti ja kieli aina v�limiten liikahteli hieman
raolleen unohtuneessa suussa.

Vaarala -- Hannan kotitalo -- oli l�hell� noin vaan pari tuhatta

askelta Tannilasta talvip�iv�n nousua kohti. Vaaralan kartano ei
kuitenkaan n�kynyt Tannilaan. Noin kolme sataa askelta Vaaralan
kartanosta Tannilaan p�in kohosi korkeammalle huoneitten kattoja
Pajas�rk�n nurmipeitteinen kalliokielinen kumpu, jonka suojaan
k�tkeytyi Vaaralan kartano, ettei n�kynyt kuin tyynell� pystyyn
kohoavat savut ja luhdin nurkkaan pystytetty korkea viiri. T�ss� asui
Hannan kolme naimatonta velje� Jukke, Topias ja Joona. N�ill�
em�nn�itsij�n� hulmusi punaposkinen, hieman kierosilm�inen sisar Elsa.

Tannilan Hannalla eiv�t olleet sisarensa Elsan kanssa v�lit varsin

simasukaiset, kun Elsa varasteli kotiaan, vaikka h�n oli jo saanut
perint�-osansa; nyt oli vaan m��r�tyll� vuosipalkalla em�nn�itsij�n�
veljill��n.

H�n luuli, ett� h�nelle on maksettu liian v�h�n osuutta, niin koetti
varastamalla ottaa lis��.

Kyl�n huonemies, muijat ja m�kkil�iset olivat Elsan kanssa hyviss�

v�leiss�. Niille h�n kihvelti joka p�iv� talon ruokavaroja yht� ja
toista, teki mykr�n-k�tk�j�, joista muijat k�viv�t hakemassa omia
aikojaan, ottipa osansa talon villoista, hampuista, pellavista,
vaatepakoista ja kun sai tilansa, niin k�vip� aitassakin ruishinkalosta
ottamassa s�killisen tai kaksi aina silloin t�ll�in ja m�i aina kyl�n
m�kkil�isille kell� sattui rahaa olemaan.

N�ist� kaupoista Hanna aina sai tietoja, kertoi niit� veljelleen

Jukelle ja kehotti h�nt� pit�m��n parempaa huolta avaimistaan ja
taloudestaan. Mutta t�m� teki sisarensa Elsan ja itsens� v�lin niin
pahaksi, ettei Hannalla tehnyt mieli k�ym��n Vaaralassa edes vanhaa
�iti��n katsomassa, joka is�n kuoltua oli joutunut virattomaksi
talouden hallinnosta ja sai k�det ristiss� istua nurkassa.

Joona veli oli �itins� n�k�inen, matalaotsainen, leve�muotoinen,

pystynen�inen, lyhytkaulainen ja oli �itins� sukuun tullut
lyhytj�rkinenkin. Ty�t� h�n verkalleen ja vastenmielisesti teki mit�
k�skettiin, vaan jos ei ollut h�nell� ohjaajaa, niin p�iv�kaudet seisoi
metsiss�. Tuhkanharmailla silmill��n katsella harreili kaikille
ilmansuunnille ja puhua p�lisi kaikkea mit� ajatteli. Syrj�st�
kuuntelija luuli, ett� siell� on v�hint��n kymmenen miest�. Vuosia
ennen arvannostossa k�ynti��n oli h�n pel�nnyt sotapalvelusta,
pahoillut sit�; t�m� enemm�n tylsenti h�nen mielt��n ja sent�hden h�n
melkein aina puhui sotav�est�, sotatempuista, tappeluista ja vihollisen
kaatumisesta. Ja silloin kun h�n ajatteli vihollisen olevan vastuksina
ja pelk�si joutuvansa siihen riviin, h�n hurjistui, viskasi lakkinsa
p��st��n, otti kivi� ja kantoja, syyti niit� mets�n rinteeseen, l�i
kirveell��n puihin, ja synke�sti kiroillen �rjyi: �Sin� et voita minua!
Usko pois! Sin� et voita minua! El� tule, muuten kalloosi kajahtaa!
Sin� et voita minua! Min� en ole linnun luista enk� pottuvoista. Sin�
et voita minua!�

Mutta kun t�h�n joku meni ja jos ne sen huomasi, niin ase putosi
k�sist� ja oli kuin ei mit��n olisi tapahtunut, etsi lakkinsa, painoi
sen syv��n p��h�ns�, alkoi katsella kahden puolensa kuni kuorman eteen
valjastettu hevonen, ett� milloin ja mihin h�nt� k�sket��n.

Jukke ja Topias olivat vilkkaat ja vihlakat miehet ja hoitivat taloa.

Jukke, vanhin veli, oli is�nn�n sijalla ja ohjaili talon asioita;
Topias talonmiehen� toimitti talon ulkot�it�. Juken lempity�n� oli
kasvatella hevosten varsoja. Niit� h�n lihotti, opetti niit� vet�m��n,
koetti niitten juoksukulkuakin ja puheen aine oli aina vaan hevosista,
niitten sy�nnist�, k�ynnist�, juoksusta, jalkojen luonteesta,
taipumisesta ja kaikesta, mik� sen asian kanssa taisi yhteydess� olla.

Jukke k�vi usein Tannilassa katsomassa sisarensa Hannan elett� ja

muutenkin h�n piti Hannasta enemm�n kuin Elsasta ja kenest�
veljist��nk��n. Niin usein viipyi iltakaudet Tannilassa ja s�i aina
iltasensakin siell�, ett� sitten aikojaan my�ten milloin mieleen
juohtui sai palata suoraan y�sijalleen. Ja niin, milloin vaan
kotitoimiltaan jouti, puitti Jukke aina Tannilaan. Mutta nyt oli jo
kolmas ilta kun ei Jukkea n�kynyt Tannilassa eik� mit��n sanomia ollut
kuulunut Vaaralan el�m�st�. T�m�kin seikka osaltaan mustensi Hannan
sortunutta mielt�. El�m� tuntui niin tuettomalta, perusteitaan my�ten
horjuvalta ja valottomalta kuni sen myrskyn reutoman elosta ja kuolosta
taistelevan kuusen, joka seisoi siin� huoneitten takana harjulla ja
hurjistuneena riehui synk�ss� myrsky-y�ss�.

Manti oli lapsukaisista vanhin. Oli Elokuussa t�ytt�nyt jo kahdeksannen

ik�vuotensa. H�n ymm�rsi jo �iti�, istahti lattialle uunin viereen
pimentoon ja nojasi selk�ns� uunin rintaan. Tuntui huvittavalta, kun
uunin sis�st� kuului tulen huimina, painoi korvallisensakin uuniin
kiini ja samalla kuin kuunteli liekkien hulminaa, hienosti v�reilevin
kasvoin l�mpim�sti silm�ili v�syneen n�k�ist�, raskasmielist� �iti� ja
ajatteli, mit� h�n kysyisi �idilt�, ett� saisi h�nelle jotakin sanoa ja
saisi sanan vastaan; vaan kun n�ki �idin niin umpimielisen�, niin ei
h�n kuitenkaan rohjennut mit��n virkkaa, vaikka kielen p��ll� py�ri
yht� ja toista, jota tavallisissa oloissa olisi hyvinkin voinut sanoa,
vaan nyt j�tti sanomatta. Odotti vaan �iti� eik� �iti h�nelle itsest��n
jotakin sanoisi, vaan sit� ei tullut.

Pieni Kaisu, lapsista nuorin, h�nkin lopetti tuherruksensa, kyhn�hti

Mantin viereen ja silm�ili enemm�n hiljaista Mantia kuin uunin
paisteessa lumoutunutta �iti�. Mutta kun n�ki, ett� Manti niin kysyvin
silmin katseli �iti��n, niin k��ntyi h�nkin �itiin p�in, katseli �iti�,
mutta v�liin aina Kaisun etsiv�t silm�t lensiv�t Mantiin ja taas �itiin
eik� ymm�rt�nyt mink� t�hden Manti niin kiinte�sti katseli �iti�. Ei
ymm�rt�nyt �idin kasvoilla itsekseen vierivi� kyyneli�. Ei ymm�rt�nyt
v�r�htelevien kasvojen kielt�. Ei ymm�rt�nyt syv�in huokaustenkaan
sanoja. Tuntui Kaisustakin vaan niin oudolta ja kaipasi jotakin, vaan
ei tiennyt mit� kaipasi, kun �itikin oli niin likell�.

Nelivuotias Matti, lapsukaisista keskimm�inen, ei v�litt�nyt mist��n

mit��n, jatkoi vaan yksin��n tihkaustaan puikon kanssa. Aina sen
sytytti ja puhasta t�p�hytti sammuksiin. Mutta usein aina puhaltaessa
sattui menem��n sylki puikon nen��n, niin silloin silm�nr�p�yksess�
sammui sek� liekehtiv� tuli kuin my�skin kirkas hiili puikon nen�st�
aivan kypenett�m��n. Silloin ei tikusta l�htenytk��n miellytt�v��
savus�iett�, vaan tupsahti v�h�sen ymp�rille hajoavaa harmaata h�yry�.
Silloin Matti kiireimm�n kautta joudutti puikkonsa nen�n uuniin
hiiloksen rinteeseen ja pulleaposkisena tyytyv�isesti odotti, kunnes
puikon nen��n kilmahti taas n�pp�r�sti liemuileva tuli. Sattuipa kerran
sammutus onnistumaan hyvin, ja vakavasti, ihan silmi��n r�p�ytt�m�tt�
Matti piti puikkoaan ja mielihyv�ll� suurilla silmill��n seurasi sit�
korkeuteen pyrkiv�� juovikasta savusuonta, joka vasta noin kyyn�r�n
korkuisella alkoi hajota ja lienty� pieneksi leijailevaksi sinert�v�ksi
pilveksi. Sattuipa pilvi kallistumaan �idin puoleen. Silloin �iti
tiet�m�tt��n hengitti sieramiinsa sen pilven kitker�� savua. �iti
hyp�hti, her�si unelmistaan, puhalti savua pois ymp�rilt��n, katsahti
Mattiin kielt�v�n silm�yksen ja moittivalla painolla virkkoi:

�Mit� sin� siin� tihkaat? Pane pois se puikko. Saatat viel� tulen
vaatteisiin siin� tuhertaissasi.�

Matti hieman tyrmistyi, katsahti �itiin ja n�ki savupilven yh�

ahdistavan �iti� ja ik��nkuin pyrkiv�n �idin henkeen, vaikka se viuhtoi
k�sill��n ja puhalteli sit� ulkoutumaan, mutta se vaan h�mmentyi
py�rteiseksi, aaltoilevaksi h�k�r�ksi, jonka pulluilevat py�rteet
tunkeutuivat sit� likemm�ksi mit� enemm�n h�n puhalteli ja viuhtoi. Ja
sittenkin, kun savu oli kokonaan poistunut, hakarti savu h�nen
hengess��n eik� kyynelten h�m�rt�vill� silmill��n n�hnyt ilman
puhtautta; p�in vastoin n�ytti se sumealta, niin luuli olevan savua
ymp�rill��n enemm�n kuin olikaan. Niin Matista tuntui pahalta, kun oli
h�nen savustaan tullut �idille niin paljon vastusta, viskasi puikkonsa
uuniin, kopsahti siev�sti lattialle uunin viereen istumaan, samoin kuin
tyt�tkin, ja py�reill� silmill��n hieman arasti silm�ili �iti�.

Siin� savun kanssa taistellessa hieman h�mmentyi �idin syv�mieliset

ajatukset ja ik��nkuin l�ysi luotaan m�riss� kengiss� turtiutuneet
jalkansa, joita p�iv�llinen kylmyys viel� jomotti ja luisteli
s��rivarsia.
Ensin h�n kahden k�den suki tuhraantunutta hiusmartoaan, katsahti
sitten tympe�sti jalkoihinsa, nulisti jaloistaan pois lyhytvartiset
m�r�t keng�t, naposteli sukkarihmat irti kinttukivertimist��n, riisti
sukatkin jaloistaan ja nakata rutjautti ne kenk�ins� p��lle lattialle
ja kahden k�den rupesi hierustelemaan jalkojaan ja nurpeamielisesti
virkkoi:

�Aivan ovat ihan turtana nuo jalat. Ei tied� ei omaksi ihokseen.

My�t��ns� m�riss� kengiss� p�iv�kaudet kolottaa kuin koiran kulkussa.�

Katsahti taakseen ja lis�si herttaisesti:

�Manti hyv�, tuoppa tuo jakkara tuolta akkunan luota t�nne jalkaini
alle, ett� l�mmit�n tuossa uunin paisteessa noita jalkojani, ett�
p��sisiv�t v�h�nk��n vertym��n.�

Manti hypp�si seisalleen, kiimasi jakkaran luo, tarttui syliksi

jakkaraan ja kantaa ketuutti sen uunin eteen �idin viereen.

�iti otti kohennusraudan, ty�nteli sill� l�mmityst� uunin per��n p�in

ja ylenkatseellisesti virkkoi:

�Kyll�p� nuokin osaavat palaa vaivan n�hneen mielt� my�ten. Vihasen

rupeaman ovat olleet hommassa eiv�tk� viel� ole kaikki kelpokuvalla
syttyneetk��n. Suhisevat vaan kuin mato m�tt��ss�.�

Mantin kasvot ihastuivat, kun sai tilaa jotakin sanoa �itille.

Voittomielisen n�k�isen� katseli �itiin ja uuniin ja hyvill��n kertoi:

�Se teid�n ilta-asioilla oloaikananne sammui kahteen kertaan, vaan me

ker�simme p�reen tikkuja, lastuja, tuohen palasia ja mink� mit�kin
hitusia, sorhasimme niit� sinne halkojen v�liin ja rupesimme joukollaan
puhua t�h�tt�m��n, niin siit� aina syttyi ja rupesi palaa kituroimaan.�

�iti ei jatkanut puhetta, siirti jakkaran uunin kielen alle, nosti

siihen m�rkyydest� ja vilusta turvottuneet, hohtavasti punottavat
jalkansa, rupesi niit� kahden k�den hieroa nujuuttamaan, ett� p��siv�t
kuontumaan oikealle tajulleen.

Lapsia kummastutti, kun �iti t�n� iltana oli niin v�h�puheinen. Eip�
hek��n kesken��nk��n tunteneet halua puhelemaan, istua kyhn�ttiv�t vaan
ja urkkivilla katseillaan seurailivat �idin pienimpi�kin liikkeit� ja
ajattelivat: lieneek� �iti kipe�, kun niin kovasti lykkii ja hieroo
jalkojaan.

Manti se aikoi kysy�, ett� pakottaako �idin jalkoja, vaan kielen p��lle
kuitenkin suli se kysymys ja katseillaan vaan koetti saada tietoja
�idin mielest� ja terveydest�kin.

Mutta viimein heitti �iti jalkojaan hieromasta, heitti k�tens�

hermottomaksi helmaansa, nojasi hartiansa tuolin nojasinta vasten,
syventyi taas ajatuksiinsa eik� n�ytt�nyt huolivan mit��n ymp�rill��n
olevasta maailmasta.

Syv� hiljaisuus oli koko huoneessa. Ei muuta ��nt� kuulunut kuin

uunissa hulmuava tuli, sein�lt� yksitoikkoinen kellon k�ynti; y�n
raskas myrskytuuli juhisi nurkissa ja r�nt�sekaisten sateen pisarain
tiuhkea simahteleminen kuului tummista akkunan ruuduista.

Tyt�t liikkumattomina kyhn�ttiv�t uunin pieless� ja yh� vaan katselivat

alakuloista �iti�. Vaan Matti oli unohtanut tuon yleisen
alakuloisuuden. Virke�n� ja py�rein silmin p��t��n punallellen
miettiv�n n�k�isesti katseli tuvan sein�m�ll� uunin valossa syntynytt�
�idin j�ttil�iskuvaa, joka sinne t�nne hieman liikahteli aina sen
mukaan miten liekit vaihtelivat l�mmityksen rinteess�.

Sit� kuvaa se vaan Matti kierteli suurilla silmill��n ja mietti

itsekseen.

Jos olisi �iti noin suuri kuin tuo kuva... Noin suuri jos olisi �iti,
niin se jaksaisi kantaa koko t�m�n huoneen syliss��n tuonne tunturille
ja meid�t t�ss� huoneessa... P��kin on ammeen kokoinen... Matti
kallisteli p��t��n ja toimessaan supisi itsekseen: Jos olisi �iti noin
suuri ja oikein vihaista tekoa, niin ei uskaltaisi toisen pirtin is�nt�
puhua niin pahasti kuin eilenkin �idille puhui... On tosi, ett�
tuppeensa vihelt�isi toisen pirtin is�nt�, jos �iti olisi noin suuri ja
se sattuisi piekautumaan.

Mutta siihen h�mmentyi Matin suuripohjainen mielikuvitus, kun havaitsi,

ett� �idin silm�ripsiss� riippui suuret kirkkaat vesikarpalot ja toiset
vieriv�t kasvoja alas j�tt�en j�lelleen m�r�t kiemaiset juovat.

II.

Jukke my�nyt rukiita Purolan Eljakselle.

Porstuasta kuului voimakkaita askeleita. Silloin �iti pyyhk�si

esiliinallaan silmi��n ja kasvojaan ja tekeytyi raikkaampimieliseksi.

Ovi aukeni ja Vaaralan Juken sateesta kastuneet kasvot ilmaantuivat

ovelle.

�No, veli kulta, kun tulit�, virkkoi ihastuneesti Hanna. �Juuri olin
ik�v�im�ss� sinua, kun et ole moneen p�iv��n k�ynyt, mutta en
kuitenkaan uskonut n�in pahalla ilmalla tulevan.�

Jukke ty�ntyi tupaan, seisahti keskelle lattiaa. Ei sanonut hyv��

iltaakaan eik� tervehtinyt ket��n, �hk�ili vaan karmeasti, otti
hattunsa p��st��n ja huiskautti siit� r�nt�sekaisen m�rkyyden pois.
Riisuipa pitk�n nuttunsakin p��lt��n, �hk�si taas kuin jostakin
suuresta vaikeudesta tullessaan, kopisteli nuttuaankin ja ripusti sen
sein�lle naulaan.

�No, mit� sinulle nyt kuuluu?� kysyi Hanna yst�v�llisesti eik� ollut
Juken k�yt�ksess� huomaavinaan mit��n tavallista kummempaa. Hypp�si
vaan kattolamppuun laittamaan tulta ja j�rjestelem��n huonettaan.

Jukke kupristeli partaista muotoaan ja v��nteli paksuja huuliaan, ett�

pitk�t ulkonevat petomaiset hampaat n�kyiv�t juuria my�ten, mutta
viimein vastenmielisell� painolla virkkoi:
�No, ei tuota sanottavia muuta kuuluisi, vaan paha siivo nyt on
kulkupaikoilla. Maa on jo ennest��n ihan huleisillaan ja taivaalta
tulee vett� r�nt�� mit� sielt� mahtuu, ett� yksi lotina ja l�tin� vaan
kuuluu. Siihen tuuli viel� tuommoinen. On se nyt palkeensa paikannut.�

�Joko oli tarjona kuin entisell� miehell� kivi kainalossa ruveta

istumaan m�tt��n kolossa, jos mieli pysy� n�ill� main�, virkkoi Hanna
leikill��n. Mutta Jukke ei tarttunut siihen puheeseen, kyll�styneen
n�k�isin kasvoin istahti uunin eteen tuolille ja katseli rapaisia
kenki��n. Niin Hannakin tekeytyi totiseksi ja tyyneesti jatkoi: �Talven
alusvesi� tuo mahtanee olla. On n�hty ennenkin jo n�ill� ajoin talven
tulevan ja aikaansa se ajaa nytkin, eik�h�n t�st� ole kes�ksik��n,
siin� vaan taistelevat kes� ja talvi.�

T�t�k��n puhetta ei Jukke n�ytt�nyt kuulevan, niin Hannakin lopetti

puheensa, ei tahtonut yksipuolelta kuulemattomille korville ruveta
rupattelemaan, rupesi vaan kahmerehtamaan huoneensa siivoamisen
puuhassa.

Jukke istui pitk�n aikaa ��net�nn� siin� uunin paisteessa. Ei tuntenut

erityist� puheen halua, mutta tuntui se mielest� kovin autiolta olla
aivankin puhumatta. Ajatteli h�n kuitenkin jotakin virkkaa, niinkuin
puheen aluksi, vaan ei oikein tiennyt mit� virkkaisi, kun varsinaista
asiallista asiaa ei ollut. Ja kovin alentavaiselta tuntui
is�nt�miehelle ruveta asiattomaankaan puheeseen, varsinkin naisten
kanssa. Mutta mit�p� ne naiset sent��n asiallisistakaan, varsinkaan
is�nt�v�en asiallisista puheista ymm�rt�isiv�t, jos niist� puhuisikin.
Ei h�lyn p�ly�. Ei enemp�� kuin pukki Ven�j�st�, ajatteli Jukke ja
katseli vaan uuniin.

Mutta ei se kuitenkaan tuntunut hyv�lt� eik� sopivalta kovin kauvan

olla aivankaan puhumatta. Katsahteli ymp�ri laajahattuisen kattolampun
valaisemaa tummasein�ist� tupaa, n�kyisik� mit��n silm��n pist�v��
semmoista, josta tuota niinkuin is�nt�miehen aistilla ja sen
n�k�kannalta voisi ruveta puhumaan. Mutta ei siell� mit��n merkillist�
n�kynyt. Valkeapuitteiset ikkunatkin mykkin� ja l�pin�kem�tt�m�n
n�k�isin� seisoivat tuvan alastomilla seinill�, joita lampun
liekehtim�t�n tuli valaisi. Mutta ajatukset kiertyiv�t Anttiin ja
niihin aikoihin kun Antti, k�yh� poika, sai pauloihinsa h�nen
sisarensa, jolle olisi ollut tarjona semmoisiakin kosijoita kuin
esimerkiksi Tapanilan Santeri, semmoisen talon ainoa poika, jossa on
joka vuosi kahdeksan ajettavaa hevosta kuin hylett�, eritt�in varsat,
ja nelj�kymment� nautaa ometassa ja talo kuin linna... Siell� olisi toi
senlaista k�yd� atimassa kuin t�ss� tuonlaista kurjuutta vaan
n�kem�ss�... Se oli teko, joka ei l�hde hampaani raosta, ajatteli Jukke
ja tunsi oikein j�yt�v�n syv�� halveksimista Anttia kohtaan eik�
mitenk��n voinut sovittaa, ett� Antti olisi l�hellek��n h�nen tai h�nen
sisarensakaan vertainen koskaan t�ss� el�m�ss�. Ja Jukke luuli, ett�
samaa ajattelee sisarensa Hannakin, ei mieless��n pid� Anttia
vertaisenaan, vaikkapa onkin nuoruuden hulluudessa joutunut sen kanssa
naimisiin ja siin� tapauksessa t�ytyy n�enn�isesti pit�� h�nt�
vertaisenaan, mutta se vertaisuus on kieless� eik� mieless�, ajatteli
Jukke.

T�t� ulkokultaisuutta h�n ei kuitenkaan ollut koskaan huomannut

Hannassa, joka aina totisesti rakasti Anttia, mutta onnen p�ivin�h�n
kaikki peittyy. Kun onni vuotaa oluena, silloin kaikki kaunihia, on
sananlaskukin. Mutta nyt kovan onnen p�ivin� arveli Jukke ottaa selkoa
mink�lainen mieli on Hannalla Anttiin!

Jukke venytteli turpeaa muotoaan, ajatteli itse��n lihavaksi,

kauniiksi, viisaaksi ja kokonaan �ensimm�isen luokan� is�nt�mieheksi.
Otti oikein is�nn�n ryhdin p��lleen, tekeytyi p�n�k�ksi ja hyvin
ivallisesti ja kolkosti kysyi: �Eik� ala kuulua, milloin se
tukkipatruuni aikoo kotiutua?� ja silm�ili salaisesti, mit� t�m� sana
vaikutti sisareen.

Hannan kasvot v�r�htiv�t, se kysymys k�vi l�pi ruumiin kuin olisi

kylm�ll� vedell� valanut, eik� h�n voinut k�sitt�� mist� tuo p�n�kkyys
ja ivallisuus oli Jukessa kotoisin. Mit� se merkitsi, sit� j�i
mieless��n punnitsemaan eik� tahtonut vastata mit��n Juken kysymykseen.

Mutta Manti kun n�ki, ettei �iti siihen mit��n vastannut, k��ntyi Juken
puoleen ja tutkivasti kysyi:

�Mik� tukkipatruuni?�

�Sep�h�n is�si�, vastasi Jukke yht� p�n�k�sti kuin �skenkin.

Mantin silm�t k�viv�t py�rim��n, kainouden punastus kihosi kasvoihin

eik� h�n osannut virkkaa enempi mit��n, kun ei ollut koskaan kuullut
is�� silt� nimelt� sanottavan. Oli kuullut vaan tukkimieheksi eli
tukkilaiseksi sanottavan eik� koskaan tukkipatruuniksi, niin h�n ei
sit� k�sitt�nyt. Ajatteli vaan, ett� lieneek� nuo toisen pirttil�iset
keksineet is�lle semmoisen haukkumanimen, kun ne muutenkin ovat niin
pahoja. Tiet�m�tt��n meni sormi suuhun, mieli tuntui v�kisenkin
painuvan pahaksi, p�� painui alasp�in nyrk�lleen, katseli vaan
punakoita pieni� varpaitaan ja hiljalleen pureksi hienoa sormeaan.

Hanna tahtoi antaa Jukelle tiet��, ettei h�n sellaisesta nimityksest�

pid�, tyynesti ja yrme�sti vain virkkoi: �Mik�p� patruuni h�n nyt on
paremmin kuin ennenk��n.� Eik� jatkanut sen enemp�� puhetta, tekeytyi
vaan ynse�n n�k�iseksi.

�Lieneeh�n tuo jo joksikin ylennyt, kun h�ness� kymmeni� vuosia on aina

enimm�t osat vuodesta eik� kodistaan perusta mit��n. J�tt�� joukkonsa
kuin susi poikansa oman onnensa nojaan�, jatkoi Jukke r�yhke�sti ja
keikisti itse��n enemm�n taakse p�in ett� n�ytt�isi viel�kin
p�n�k�mm�lt� ja ryhdikk��mm�lt�.

Hanna oli ajatellut, ett� nyt, koska Jukke tuli t�nne, niin h�n Jukelta
pyyt��, ett� h�n saisi huomenna k�yd� Vaaralassa paistamassa
leip�taikinuksensa; kun kerran Jukke lupaa, niin Elsan marmatuksesta ei
perusta mit��n. Silloinpa saisi n�hd� vanhaa �iti��nkin. Ja tunsi
mielens� hyv�ksi, ettei h�n viel�k��n tullut h�t��n leip�uunista. Mutta
nyt kun tunsi Juken karmeuden Anttiin, p��tti h�n pysy� erill��n
Vaaralankin armoista. Ajatteli sanoa Jukelle suoraan nen�st� nokkaan.
Tekeytyi puolestaan suoraluontoiseksi ja vakavasti lausui: �Se on vanha
sananlasku, ett� ei tied� sy�ttisika juottoporsaan p�ivist�;
herrastellessasi is�n j�tt�m�ss� kodissa et sin�k��n tied�, mit�
ponnistuksia on sill�, joka tyhj�st� l�htee m�killiseksi pyrkim��n,
niinkuin mekin. Me olemme tyhjist� kynsist�mme panneet kokoon sen, mit�
meill� on... Etp�h�n sin�k��n ole kiireinen maksamaan minulle
perint�osuuttani. Varastutat vaan sill� siskoh�per�ll� koko eleesi
puulle puhtaalle, ettei ole kohta itsellesi eik� muille.�
Juken kasvot v�r�hteliv�t hieman arasti ja ajatteli, ettei olisi
tarvinnut juuri loukata Anttia eik� puhua niin ylenkatseellisesti, vaan
joka on tehty se on tehty. Ei kuitenkaan kannata allekynsink��n ruveta.
Ryk�si parin kuivaa tekoryk�yst�, katsahteli Hannaan is�nn�n silmill�
ja kolkosti virkkoi: �Kyll� sin� kerki�t kerj�tess�si saada perint�si,
sen maksamiseen ei ole ennen kiirett�.�

�Pitk�lt� palaa kyntteli el�v�t� kuolettaessa, mink� meit� odottaessa

kerjuuseen�, vastasi Hanna hieman kiuhtuneella painolla, leimautti
s�ihkyv�n silm�yksen Jukkeen ja jatkoi: �Jos Jumalasta on my�ti� ja me
tervenn� pysytt�neen, niin me menn��n rikasten rinnalla... Saamme n�m�
huoneet t�ss� oikein asuttavaksi, niin silloin on pahin salmi soudettu.
Laitamme t�m�n maan nurkan oikeaan kuntoon, niin el�mme t�ss� kuin
punap�lvess�, kuuntelemme kuin kelloa muitten puutosta.�

�-- Hym... Kuka sen on n�hnyt, ett� tukkilainen on rikastunut.

Tukkilaisen toimilla ei ole enempi siunausta kuin mustalaisen
ty�nteolla. Ja se on vanha sananlasku, ett� joka neulalla saadaan, se
nuolulla sy�d��n�, virkkoi Jukke ylenkatseellisesti.

�Vaan enemm�n kuin tuhannen markkaa se tuopi t�lt�kin retkelt�. Olkoot

he sitten vaikka kapustalla saatuja ja olkoot sitten vaikka viel�
kirotumpia kuin tukkilaisen rahat, niin silm�st��n purevat kun tulevat
asiaan�, virkkoi �iti karmeasti ja hieman kehuvaisesti eik� tahtonut
en�� jatkaa puhetta Juken kanssa, koska Jukke oli niin omituisella
tuulella. Poistui vaan porstuaan, toi sielt� kimpun tuoreita varpuja,
joista rupesi latomaan luutaa.

Mutta Jukke tahtoi vaan yh� jatustaa Hannan kanssa. Tekeytyi ivallisen
n�k�iseksi ja pilkallisesti virkkoi: �N�yt� sin� sit� tuhatta markkaa
minulle sitten kuin Antti tuopi�, n�pisti paksut huulensa visuun ja
hym�hti pilkallista naurua n�ytt��kseen, ettei h�n usko sit� Antin
tuhatta markkaa olevankaan.

�Tulet aikaan jos et n�ek��n�, virkkoi �iti ylpe�sti, eik� jatkanut

puhetta, Muhkeasti latoa rosti vaan luutaansa eik� ollut n�kevin��n
koko Jukkea.

Jukkekin tunsi, ettei t�m� puhe vetele nyt, niin nousi k�velem��n
lattialle, pisti k�det taskuihinsa, kekalla niskoin, rehtev�n
n�k�isesti k�veli lattialla edes takaisin ja hiljalleen vihelteli.
Kasvoista n�kyi salainen hymy, mieli tuntui olevan hyv�ll� sijalla ja
soma itseens� tyytymys majaili povessa. Ja kaikki asiat tuntui olevan
niin hyv�ll� kannalla kuin voi olla.

Viime y�n� oli Jukke salaa muista antanut Purolan Eljakselle kaksi
tynnyri� rukiita ja saanut niist� viisikymment� markkaa. Ne olivat
liivin povitaskussa ja tuntuivat ik��nkuin l�mmitt�v�n miehen mielt�.
Ajatteli, ett� jos sill� olisi viel� toiset viisikymment� markkaa, ett�
antaisi sille viel� kaksi tynnyri�, niin siten saisi sata markkaa
omituista markkinarahaa... �Sen Jokelan Siirin kanssa ne ei vetele
tuumat, jos ei ole rahaa ja Topias se tulen takoo, jos talon yhteisi�
rahoja sellaisiin asioihin panisin.�

Siin� jyv�n kaupassa, markkinoissa, Jokelan Siiriss� ne Juken ajatukset

nuojailivat. Mutta kiertyip� mieleen sekin aika, miten Siirin kanssa
vihill� seisotaan. Oikein pelottavalta tuntui sen onnen suuruus, mutta
suloiselta se toivo kuitenkin tuntui ja kuvaili mieless��n, miten
tuolla isolla ruunikolla -- Antin ruunikkoa h�n ajatteli ihan omanaan
-- tulla kuhnastaan Vaaralaan h��kartanoon ja miten luokin ottajat
usahtavat portin pielest� vastaan ja luokkiin k�siksi. Vaan ei siin�
pysy pottupojat, kun min� kiinnit�n ohjaksia ja osotan ruunikkoa
toiseen porttiin. Silloin kiitt�v�t kun p��sev�t kunnialla erilleen --
ajatteli Jukke ja tumman punertaviin kasvoihin levisi mieluinen loimo.

Mutta hetken per�st� vakautui kasvot ja tuhkanharmaat silm�t katselivat

enemm�n sis��n kuin ulosp�in. Ajatukset olivat urenneet niin kauvas
tulevaisuuden h�m�r��n, ett� mieli ei voinut siit� tehd� kokoa
jokap�iv�ist� el�m�� varten, vaan lep�si entisen tyytymyksen
kultaisella pohjalla ja antoi ajatusten vakoilla omilla teill��n ja
tuoda mit� l�yt�v�t.

Viimein kuitenkin alkoi ��nett�myys tuntua pitk�lt� ja mieleen

tunkeutui salainen moite siit�, ett� h�n oli ollut liian
ylenkatseellinen Anttia kohtaan, ja alkoi etsi� tilaa sit�
lievent��kseen, ja mieleen hiipi ajatus siit� Antin tuhannesta
markasta, josko siin� olisi totta, niin siit� pit�isi tavalla tai
toisella saada osa markkinarahaksi.

Ryk�sten teko-ysk��, tekeytyi yst�v�llisemm�ksi ja lauhkealla painolla

kysyi: �Onko se Antti nyt sielt� kirjoittanut?�

�Eip� ole kirjoittanut�, vastasi Hanna tyynesti ja lakasi lattiaa

uudella luudallaan.

�No, mist�s sin� tied�t sen tuhannet markat, joista �sken sanoit?�
kysyi Jukke ja katseli tutkivasti Hannan silmiin.

Hanna arveli sanoa vaan ylpe�sti, ett�
mutta ajatteli kuitenkin, ett� parempi
mit��n, ik��nkuin ei olisi kuullutkaan
s�tki vaan lattiaa kuin kilvassa siten
kysymyksi�.
tulet aikaan jos et tied�k��n,
on sanomatta eik� virkkanut
koko Juken kysymyst�. Lakaista
h�mment��kseen Juken urkkivia

Jukke kuuli ja n�ki, ettei nyt luista puhe, niin tekeytyi

umpimieliseksi, rupesi taas hiljakseen viheltelem��n ja k��ntyi omiin
ajatuksiinsa.

P��asiana oli Jukella ollut nyt tulla Tannilaan urkkiakseen tietoja

viime�isest� jyv�n kaupastaan Purolan Eljaksen kanssa, onko Eljas
saanut jyv�t kuljetetuksi kotiinsa, niin ettei niit� olisi kukaan
n�hnyt tai jos olisi siit� mit��n tietoa, niin se pit�isi saada Elsan
niskaan. Koetteli poveaan ja hyv�lle tuntui, ett� rahat olivat siell�.
Sit� h�n ajatteli, ett� miten h�n alottaisi siit� puheen. Mutta viimein
h�n muisti, ett� Hanna �sken mainitsi Elsan varastuksesta, niin
tekeytyi yst�v�lliseksi ja lepposesti, hyvin tutkivasti kysyi:

�Juolahti mieleeni, kun �sken mainitsit sen sisko Elsan varastuksesta,

niin onko siit� nyt kuulunut tai n�kynyt mit��n?�

�Miksik�?� virkkoi Hanna tyynesti.

�Siksi, ett� olisihan soma tiet��, yh�k� se pit�� tapanaan sit�

varastusta.�

�No, se nyt viepi mit� hengest� on irti, silt� nyt ei s�ily kiljuvakaan
eik� se heit� sit� tapaa ennen kuin haudassa. Kuoltuaan koira tapansa
heitt��. T�n�aamunakin pime�n h�m�r�ss� Purolan Eljas oli kantaa
p�tkist�nyt jyv�s�kki� ihan jalkaten�st�, puheli Hanna kiuhkeasti.

Juken kasvot leimahtivat hyv�n tuulen n�k�iseksi, kun kuuli, ett� Elsan
p�� kantaa sen jyvien liikuttelun, mutta tekeytyi totiseksi ja kysyi:
�Kuka sen on n�hnyt?�

�On ne silm�t ja korvat mets�ll�kin�, jatkoi Hanna ynse�sti. �Ei niit�

n�in kyl�sess� kyl�ss� niin salaa liikuta, ettei sit� joku n�kisi...
Olipahan muuan kulkija, joka t�n� aamuna tuli Leppim�est�, niin oli
juuri sattunut Rasilan tiehaaraan, kun Eljas oli Hiltusen aholta metsi�
my�ten laskeutunut itse pituisensa jyv�s�kki sel�ss��n ja Ruokolahden
tiet� oli l�htenyt painumaan kotiinsa, mutta oli Siernakivelle laskenut
s�kkins� lev�ht��kseen. Ja hyvin oli mies huohottanut ja aivan oli
ollut m�rk� kuin uitettu ja h�yrynnyt kuin saunasta tullut... On
kummallista, kun ei pidet� avaimistaan parempaa huolta, kun tuon luntun
annetaan kaivaa talonsa tyhj�ksi ja el�misens� jakaa ymp�ri mieroa.�

�Mik� sen kotisen varkaan varoo, on vanha sananlasku�, virkkoi Jukke.

Mutta niiss� sanoissa piili jotakin tyytymyksen tapaista. Sen huomasi
h�n itsekin, ett� niiss� kuului hienoa my�t�tuntoisuutta Elsan k�yt�st�
kohtaan, niin tekeytyi vakavaksi ja oikein perusteellisella painolla
alkoi kertoilemaan: �Se kun on siin� p��ll� p�sm�rin� ja em�nt� kuin
em�nt� talossa, niin saapi kait se, vaikka nurin k��nt�isi koko talon.
Ei suinkaan sen j�less� jouda askelesta askeleeseen paimentamaan
kukaan. Eik� sit� varomalla varo kukaan, jos ei h�nell� itsell��n liene
j�rke�. Mutta min� luulen, ett� niiss� puheissa on enempi liikaa. Sit�
kun kest� mit� ruvetaan puhumaan, niin sit� puhutaan vaikka ei puheella
olisi pontta ei per��, ei hihaa ei helmaa.�

Tuon viimeisen lauseensa lausui Jukke niin tylyll� painolla, ett� siit�
kuului, ettei h�n en�� tahdo jatkaa sit� puhetta. Ja muhkealta tuntui
mieli, kun povitaskussa oli viisikymment� markkaa markkinarahaa ja
Elsan p�� kantoi jyv�n kaupan. K��ntyi taas omiin ajatuksiinsa ja
ik��nkuin v�kisten tunkeutui ajatus, ett� tuo Antin iso ruunikko se
pit�� saada omakseen. Sen huonomman hevosen rekeen ei Siiri� voi
ajatellakaan tahtoakseen. Ja siit� ruunikosta ajatteli panna puheen
k�ym��n -- ja mietti, miten h�n sen alottaisi.

Hanna oli jo saanut lattian lakaistuksi ja muuten huoneensa niinkuin

j�rjestetyn n�k�iseksi, niin otti p�yd�n alta pienest� p�rekorista
sukankudelmansa, istahti p�yd�n luokse tuolille ja alkoi neuloa.
Mieless� pakotti kuin ajos se uunin puutos, kun ei tiennyt miss� saisi
huomenna paistaa leip�ns�. Ajatteli viel� l�hte� toiselta puolen
rukoilemaan uunia, mutta tuntui se kovin vaikealta ruveta semmoista
ihmist� yl�nm��rin rukoilemaan, joka pahoissa syd�mmiss��n heitt�ytyy
toista kiusaamaan. Ja jos se ei sittenk��n antaisi, niin olisi vaan
turha vaiva ja se kiusantekij� saisi suuremman hyv�n mielen. Mutta
arveli kuitenkin, ett� kun kauvan elet��n, ehk�p� h�rk� j�niksen
tavottaa, ehk�p� ik�� el�ess� sattuvat hekin puuttumaan jotakin, niin
silloin on vuoro vieraina. Ajatteli kuitenkin viel� aamulla toisen
pirtin is�nn�n ja em�nn�n kutsua kahvelle ja pyyt�� uunia, ettei
tarvitsisi ymp�ri kyl�� l�hte� taikinasaaviaan vetelem��n, siell�
j��htyisi taikina eik� kohoaisi leiv�t, niin siin� tulisi viel�
suurempi vahinko... �Mutta jos eiv�t sittenk��n antaisi�, jyl�hti
mieless� ajatus. �Onhan niill� valta olla antamatta. Ei niilt�
v�kisell� saa... Voi sent��n t�t� maailmata, kun niin paljoa puututaan
kuin rakkautta�, huokasi h�n ja mieli ik��nkuin j�hmettyi siihen samaan
kysymykseen, miss� saa huomenna leiv�t paistetuksi.

Mutta orit oli tallissa ruvennut kuoputtamaan lattiaa kuten se aina

lystikseen kuoputti. Se kopina alkoi kuulua tupaan, niin �iti s�ps�hti,
silm�t leimahti h�t�isesti ja virkkoi: �Mik�s nyt on oriille tullut,
kun sellainen jytin� kuuluu?� Koppasi lyhdyn, pisti siihen tulen ja
l�hti talliin.

Sinne l�hti Jukkekin katsomaan ruunikkoa. Mutta eih�n sill� mit��n

h�t�� ollut; Hanna kun aukasi tallin oven, niin ruunikko taukosi
kuoputtamasta, k��ntyi katsomaan tulijoita ja kun n�ki Hannan, niin
rupesi h�rh�tt�m��n leip��.

�Mit� se Pokke nyt t��ll� jytist��. Eih�n sinulla ole t��ll� ei mit��n
h�t��. Voi sinua Pokke, kun sin� katselet niin koreasti. Sinun
silmiss�si ei n�y vilppi�, ei ynseytt�, ei kateutta, ei ylenkatsetta,
ei katkeruutta. On puhtaat, yst�v�lliset. Voi sinua Pokke, kun sin�
olet minulle hyv�, olet sin� hyv�, puhutteli Hanna lempe�sti ruunikkoa
ja siveli sen kasvoja. Kaivoi taskustaan sokeripalan, pisti sen
ruunikolle suuhun. Se siell� muutaman kerran karahti, mutta sen enempi
sit� ei kuulunut, hupeni sinne kuin tina tuhkaan, katseli vaan yh�
herttaisemmin Hannaa, ett� eik� se antaisi lis��, mutta Hannalla ei
ollut sen enemp��, niin sukasi k�dell��n viel� kerran ruunikon
kiiltelevi� kasvoja, sukasi ojassa olevaa leve�� lautasta ja k��ntyi
pois.

Tulivat tallista tupaan. Hanna tunsi mielens� niin lauhkealle,

hilpe�lle, oli kuin suurelle yst�v�lleen olisi saanut haastella
huolensa, kun sai puhutella ruunikkoa. Oli mieless� kuin olisi suuren
aarteen k�tkenyt sinne talliin taas huomeneen asti.

III.

Jukke lukee Antin kirjett�.

Mutta Jukke tunsi povessaan tuskallisen poltteen saada tuo Pokke ennen
markkinoita itselleen. H�n n�ki, ett� Hanna oli lauhkeammalla tuulella
kuin �sken, niin h�nkin heitt�ytyi yst�v�lliseksi ja oikein
asiallisella painolla alkoi puhella:

�Kyll� tuo Pokke on hyv� hevonen, mutta tyhj��n se menee teill�. Sen
min� olen katsonut, ett� tyhj��n se menee teill�.�

Ryk�steli tekoysk��, tekeytyi rohkeammaksi ja jatkoi: �Min� olen

ruvennut ajattelemaan, ett� min� sen sill� meid�n Jeppe ruunalla
vaihdan ja annan hyv�t p��lliset, min� p��llist�n kyll� hyv�sti.�

Ny�k�ytti p��t��n asialle vakuudeksi, silmiss� n�kyi arkoja v�reit�,

mutta tekeytyi rohkeaksi ja jatkoi: �Min� kyll� tunnen kalun, min� en
tahdo sit� tyhj�ll�, min� annan siit� oikein tupultihinnan semmoisen,
ettei kukaan anna siit� semmoista. Ja minulla se ei menisi tyhj��n.
Min� siit� hevosen tekisin�.
Hanna heitt�ytyi hieman leikilliseksi, katsahti Jukkeen lystikk��n
silm�yksen ja naurahtain virkkoi: �Ajaisihan se hiisi hyv�ll�kin, kun
kerran selk��n p��sisi, mink� sin�kin.�

T�st� Hannan leikillisyydest� sai Jukke vett� myllyyns�, luuli, ett�

asia onkin jo h�nen puolellaan ja oikein ihastuksissaan rupesi
laskettelemaan: �Kyll� se on totta, ett� tyhj��n menee Pokke
ty�hevosena, vaan meill� sill� ei ole pakko l�hte� ty�h�n, kun minun
ajokkaakseni joutuu. Ja sitten se on vasta hevonen, kun se on minun
hoiteissani muutaman vuoden. Nyt se vasta rupeaa ruumistumaan ja
miehistym��n, kun se minun hoidolleni tulee. Meill� on toisin kuin
teill�. Sitten sin� vasta tuossa Pokessa hevosen n�et, kun sit� min�
lihottelen muutaman vuoden. Min� siit� viel� teen juoksijankin, min�
olen sen n�hnyt, ett� sill� on hyv� jalank�ynti, vaan ohjaksissa pit��
olla mies semmoinen kuin min�. Antti ei ole hevosmies, sen min� sanon,
vaan minun edelleni ei ole k�ynytt�. Min� kykenen l�htem��n
suitsimieheksi vaikka H�meenlinnan kilpa-ajoihin. Kyll� se on totta,
ett� minun se pit�� saada tuo Pokke, tyhj��n se menee tuossa sijassa.�

Jukke puheensa lopetettua salaisesti katsoi Hannan silmiin, katsoi

oikein tutkiakseen, mit� se h�nen puheensa vaikutti.

Mutta Hanna ny�k�ytti vaan Jukelle p��t��n ja totisesti lausui: �Vai

ajaisit sin� mielell�si meid�n Pokella. Eip� v�h� mit��n. Vanha
sanalasku sanoo, ett� saanut saappaat pit�vi, saamatoin rajaiset
keng�t. Et veli kulta sin� l�yd� niin koreita sanoja etk� tuo niin
kauniita rahoja, ett� meid�n Pokke l�htee sinun matkaasi. Se on itse
kasvatettu eik� se maksa meille paljoa ja me olemme sen Antin kanssa
sanoneet, ett� sit� ei h�vitet� ei �ij�ll�, ei v�h�ll�... Hyi sent��n.
Meilt�k� Pokke viet�isiin pois.� Oikein inholla puistatti Hanna itse��n
sanoessaan tuota viimeist� lausetta, n�ytt��kseen sill�, ett� h�n ei
tahdo kuullakseenkaan koko puhetta Poken vaihannasta.

Mutta Jukke ei ruvennut taivuttamaan mielt��n siihen uskoon, ettei h�n

saisi Pokkea. Vaikka ep�ilys tunkeutui mieleen, rupesi h�n etsim��n
varalta uusia keinoja, jos ei suorastaan kauppaan sopisi.

Pitk�n hetken k�veli lattialla edestakasin, katsahteli huoneen kaikille

suunnille yl�s ja alas eik� varsinaisesti mihink��n, k�veli akkunan
luo, t�hysteli siit� ulos pime��n y�h�n, k�veli toisen akkunan luo,
katseli siit�kin ulos, vaan eih�n sielt� mit� n�kynyt muuta kuin h�m�r�
kuvain, mutta ei h�n katsellut sit�k��n, silm�t katselivat enemm�n
sis��n kuin ulosp�in ja ajatukset mielen ymp�rill� kiehuivat yhten�
myllyn�, ettei niist� saanut selv�� mit� ne oikeastaan tekiv�t. Mieli
rupesi painumaan levottomaksi ja tunsi halun l�hte� pois, vaan h�n ei
ollut Hannalle ilmaissut mit��n asian nime�, mit� vasten h�n oli tullut
k�ym��n. H�nelle juolahtikin mieleen n�pp�r� tekosyy, k��ntyi Hannan
puoleen ja yst�v�llisesti kysyi: �Niin, tuota, minun pit�isi l�hte�
pois haromaan. Min� l�hdin t��ll� k�ym��n kuulostamassa, mit� sin�
t��ll� nyt olisit vailla. Kun se is�nt�mies ei ole siit��n kotona, niin
mit� sin� nyt apua tarvitseisit? T�m� sinun eleesi on minulla huolena
ik��nkuin omanikin.�

Hanna tunsi ihastusta tuommoisesta tarjouksesta. H�n muisti kenk�ns�

ensimm�iseksi.

�No, velikulta, joutaisitko sitten paikkaamaan minun kenki�ni? Ne ovat

aivan repaleina ja tuommoinen siivo kun on ulkona, niin niill� tiet��
tarpovansa.�

�Joutaahan sit�, kun l�htee�, virkkoi Jukke.

�Sitten minulla on toinen kimpeli. Kun nuo toisen pirttil�iset eiv�t

luvanneet pirttins� uunia huomenna minulle leipi�ni paistaa, niin
saisinkohan tulla sinne Vaaralaan?�

�Sinne saat tulla�, vastasi Jukke kiltisti.

�Se siskohan siell� mahtaa silmille hyp�t�, kun min� sen varastuksista
en ole malttanut suutani pit�� kiini, vaan lieneep� noita jo ennenkin
semmoisia tuiskuja n�hty�, jatkoi Hanna vakavasti.

�Meill� ei ole akkavalta, meill� on miehiset haltijat, siell� ei ole

Elsa is�nt�n�, siell� olen min� is�nt� ja min� kun lupaan, niin muilla
on suu poikki. Tulehan vaan sinne, kuin kotiisi�, kehuili Jukke
ylpe�sti.

Juken mieless� tuntui oikein hyv�lt�, ett� ne toisen pirttil�iset niin

ahdistavat Hannaa, ja mieless� selvisi ihan kuin p�iv�, ett� nyt jos
Antilla on rahoja niin paljon, ett� tuhanteen markkaan tai viel�
enemm�n, niin pit�� Anttia ruveta tahtomaan yhdeksi taloksi. Siin� on
naula, joka vet��. Silloin l�htee Pokke ja viel� rahat j�lkeen. Sen
koukun ne Antti ja Hanna kyll� nielev�t, ajatteli. Jukke ja syd�n
t�ytyi ihan kukkurilleen siit� toivosta. Oli oikein vaiva hallita,
ettei sit� Hanna n�kisi. Kohosi taas k�velem��n lattialle, pani k�tens�
selk�ns� taakse, suoristi itsens� oikein keihakaksi ja oikein herroiksi
astuskeli tuvan lattialla sinne t�nne. Kasvot punertuivat entist��n
punakammiksi siit� valtavasta mielihyv�st�.

Mutta kun siit� mielen ensimm�isest� huimauksesta oli suurin osa

sulanut sieluun, niin puheen aluksi oikein syv�sti kummastellen virkkoi
Jukke: �Vai niin ne toisen pirttil�iset rupeavat teit� ahdistamaan,
etteiv�t anna pirtin uunia. Varsanko se siin� tekisi, jos tuossa nyt
leiv�t paistaisi... Noo, ei sill� pitk�lle p��se. On meill� uuni, jossa
paistuu. Olen sen kyll� tiennyt, ett� ne sinua ahdistavat, mutta en ole
heit� noin joutavaksi uskonut.�

Hanna ei tarttunut siihen puheeseen, niin Jukke yh� jatkoi: �Kyll� se

on viimeisen vierimm�ist� el�m�� tuommoisten ihmisten parissa. En
suinkaan tulisi p�iv��k��n toimeen heid�n kanssaan... Ja sent�hdenh�n
minua enimm�n huolettaakin t�m� sinun joukkosi tuommoisten ihmisten...
Siit� min� juuri olen Antille enimm�n karsasmielinen, kun se t�mm�iseen
ahdinkoon laittoi joukkonsa ja itse on poissa enimm�t ajat... Veri on
vett� sakeampi, sanotaan ja tosi se onkin. Olen ik�ni sinusta pit�nyt
enemm�n kuin kest��n muista koko pahnueessa, niin se nytkin tuntuu t�m�
sinun eleesi olevan huolessa enemm�n kuin ik��n oma koti eik� sit�
mihink��n tee mieli kyl��n muualle kuin t�nne.� Tuossa Juken paheessa
kuului jotakin semmoista teeskentelyn tapaista, jota ei h�nen sisarensa
ymm�rt�nyt mit� sen alla oli. Oliko tarkoitus sill� tavalla paikata se
v�li hyv�ksi, mink� h�n �sken vaikutti Hannaan kylm�verisell�
puheellaan Antista, kun n�ki, ett� se vaikutti pahasti, vai oliko se
miellytt�mist� h�nt�, ett� h�n rupeaisi Antista enemm�n puhumaan, kun
tuntui kuitenkin olevan yh�kin karvasmielisyytt� Anttiin? Vai oliko se
vaan tungettelemista l�hemp��n yst�vyyteen, p��st�kseen siten hevosen
kauppaan? vai mit� se oli? Vaan oli siin� kuitenkin senlaista Ven�j�n
nahkan hajua, ett� Hanna ei tahtonut vastata mit��n.
Vaan varsin lopettaakseen sit� Juken puhetta viskasi neuleensa koriin
ketter�sti, koppasi laattialta koossa rutjottavat kenk�ns� ja alkoi
niit� n�ytell�.

�T�mm�iset ovat ihmisen ainoat keng�t.�

Pisteli sormillaan reikiin.

�T�ll� tavalla on pohjat ihan kuin seulan pohjat. Ensikerran kun vaan
astuu rappusilta alas, niin h�m�ht�� vesi kun vasuun, niin tiet�� siin�
p�iv�kaudet rutjasevansa. Mutta tuleeko n�ist� en�� mink��nmoista edes
pahaistakaan kalua, kun niiss� on reiki� aivan kuin h�m�h�kin verkossa.
Jalkani on semmoinen t�pp�isen lesta, ett� siin� kuluu kenk� joka
paikasta; siin� ei ole keskell�k��n ontta niinkuin muiden ihmisten
jaloissa. Niinh�n sit� sanotaankin, ett� onsijalka onnellisen.
Senp�t�hden lienenkin onneton, kuin jalkapohjatkin ovat niin suorat,
ettei ole ontta ollenkaan... Kyll�h�n n�m� taitaa olla niin viimesti
rekivetoja n�m� keng�t, ett� joutavat rauniolle.�

Juken ajatukset ty�skenteliv�t niin ahneesti Siiriss�, Poken kaupassa,

Antin tuhannessa markassa ja Suvannon kaupungin markkinoissa, ettei
mieli joutanut ollenkaan k�sill� oleviin asioihin. Ainoastaan
vaistomainen kaiku kuului Hannan puheesta ajatusten lukitsemiin
korviin. Ja h�m�r� unikuva niist� hajanaisista m�rist� kengist� n�kyi
tulevaisuutta hapuileviin silmiin, ettei n�kynyt k�sitt�v�n ollenkaan
sit� Hannan esittely�; vaan kun tunsi, ett� h�nen pit�isi siihen
jotakin sanoa, niin mukautteli: �Kyll� niist� sent��n viel�. Tulee
niist� sent��n. Saahan niist� jotakin. Tulee niist� ehk�. Ehk�p� niist�
tulee.�

Otti ne keng�t sisarensa k�sist�, katseli niit�, mutta ei se niist�

mit��n n�hnyt. Mieli oli vaan Siiriss�, Pokessa, markkinoissa ja Antin
tuhannessa markassa.

T�m�n huomasi Hannakin, ett� veljell� oli jotakin muuta t�rke�mp��

ajattelemista kuin se kenk�asia, niin ei puhunut paikkanahkoista
mit��n, k��ntyi omiin askareihinsa. Kurkisti salaa s�ngyn p��ll�
kytj�tt�vi� Mantia ja Kaisua, jotka omia aikojaan olivat sinne
hiipineet ja kaikkine vaatteineen pyysk�ht�neet nukkumaan. Katsahti
pient� Mattia, joka uunin vierell� hiljaisuudessa kahmerehti p�reen
kaistaleen kanssa. Otti taas kudelmansa, istahti p�yd�n luokse tuolille
neulomaan kudelmataan ja mieli tuntui lievemm�lt�, kun ei kumminkaan
tule h�t�� leipien paistouunista, jos ei toisenpirttil�isetk��n
antaisi... Olisi se kuitenkin tukalaa tulla tekemisiin Elsan kanssa,
mutta t�ytyy kai, kun ei muu auttane, ajatteli Hanna kumminkin
tyytyv�isen� kohtaloonsa.

Jukkekin oli saanut ker�lle enimm�t ajatuksensa, heitti keng�t

ovenpieleen siin� mieless�, ett� h�n ne ottaa mukaansa kotiin ja
paikkuuttaa ne Joonalla kotonaan. Mutta mieless� paloi saada vissimp��
tietoa siit� Antin tuhannesta markasta, ennenkun l�htisi kotiin. Istui
Hannan l�helle jakkaralle, katsahteli yst�v�llisesti h�neen ja
lepposesti virkkoi: �Milloin se Antti on kirjoittanut siit�, kuinka
paljon h�n t�n� kes�n� on ansainnut? N�yt�pp�s sit� kirjett�! Eih�n
tuosta silm� osaa ota, min� vaan lystikseni katson mit� se siit�
kirjoittaa.�
Hannasta tuntui hyv�lt� varsin vastapainoksi sille �sk�iselle Juken
halveksivalle puheelle n�ytt�� Antin kirjett�. Otti p�yt�laatikosta
kirjeen, aukoi sen ja yritti pist�� sen Juken ojennettuun k�teen vaan
muisti, ett� on siin� semmoisiakin, joita ei tarvitse Juken tiet��,
k��nsi lehden, k��nsi toisen, katsahti el�v�sti Jukkeen ja virkkoi:

�En min� kokonaan tahdo t�t� sinulle antaa lukeaksi, min� vaan luen
t�st� sen kohdan, miss� h�n niist� rahoistaan puhuu. Se kirjoittaa
t�ss� lopussa n�in:

�On viel� sanottavaa se hauska uutinen, ett� t�n� syksyn� kotiin

tullessani on minulla kappaleen enemm�n rahaa kuin koskaan ennen.
Minulle on kohotettu palkkaa, ett� nyt on jo minulla koossa melkein sen
verran kuin muina syksyin� koko kes�n tienesti. Minulla on nyt jo yli
kuusisataa markkaa koossa puhtaana palkkana. Ja olen jo parina kes�n�
matkoillani ja ty�ni ohessa vanhoilta tiet�jilt� ja runoniekoilta
ker�nnyt muinaisaikuisia taikoja ja kaikenlaisia syntyrunoja. Sen
kokoelmani l�hetin Helsinkiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, joka
l�hetti siit� minulle kolmesataa markkaa palkkioksi ja kehutaan sen
kokoelman olevan hyvin suuresta merkityksest� tutkimuksille ja
kehotetaan minua l�htem��n niit� oikein varttavasten kokoamaan. Sit�
varten aikovat l�hett�� minulle eritt�in matkarahat. Niin minulla
n�itten kolmensadan kanssa on jo enemm�n kuin yhdeks�n sataa koossa ja
viel� ainakin kolmisen sataa tulen saamaan. Siin� tapauksessa, vaikkapa
matkallekin rippuu, on minulla kotiin tullessa enemm�n kuin tuhannen
markkaa. T�h�n liit�n sinulle kotitarpeisiisi tuon kaksikymmen
markkasen.

Ole tervehditty.

Hyv� Jumala siunatkoon rakasta perhett�ni.

Oma Anttisi.�

Hanna silm�ili viel� muitakin sivuja kirjeest�, sovitteli sen entisille

laskuilleen, pisti sen kuoreensa ja suikkasi p�yt�laatikkoon.

Juken aivoissa ponnisteli ja kangerteli sen kirjeen sis�lt�, ajatteli

alottaa jotakin puhetta sen kirjeen johdosta, mutta ei tiennyt mit�
oikein sanoisi. Mieli tuntui tavattoman somalle ja t�ytel�iselle, mutta
p�� tuntui niin tyhj�lle ja typer�lle, ettei siell� kuulunut niin
asiallista sanaa, jota is�nt�mies olisi viitsinyt sanoa ja sanoa
kuitenkin pit�isi. Jo k��ntyi sisareensa, ojensi k�tens�, ny�k�ytti
p��t��n ja palavin silmin virkkoi:

�Mit� se muuta siin� kirjeess� puhuu? Annahan min� t�ss� virokseni

katselen.�

�Mit�p� sin� sill� teet, se on vaan kahden keskuista�, kielteli Hanna.

�No, no, siit� nyt ei silm� osaa ota, oli h�n mit� oli. Olethan sin�
ennenkin antanut eik� siit� ole kyl� k�r�ji� k�ynyt. En min� puhu
kellek��n. No n�yt�h�n vaan t�nne se kirje�, liehakoi Jukke palavin
silmin ja ty�nti ottamaisilleen hajotettua k�tt��n likemm�s ja likemm�s
Hannaa.

�No, eih�n tuossa juuri niin eritt�in harkkoja ole, vaan en min� anna
kuitenkaan sit� sinun k�siisi�, esteli yh� Hanna, Mutta se lis�si
Jukkeen vaan tulta.

�No ole nyt viisastelematta. Annahan nyt. Min� en heit� sinua rauhaan,
ennenkun annat. Olenhan min� sinun rakkauskirjeesikin lukenut ja
kaikki.�

�Hupsista pussiin ja pussin suu auki. Eip� v�h� mit��n. Vai minun
rakkauskirjeeni sin� olet lukenut! Tuolla tavalla k�rt�t kuin paha
mustalainen, niin sitten kuin mielihyviksi kuni huimalle siki�lle antaa
jonkun lapun, jossa ei ole kuin amen ja plottis, niin sin� luulet
saaneesi koko kirjeen. Mit�h�n semmoisellakin rakastettavalla olisi
virkaa, jonka rakkauskirjeet olisivat luettavana kell� tahaan�, porisi
Hanna tosissaan.

�Eih�n ne sent��n ole kell� tahansa, jos minulla�, lipasi Jukke ja

osotti yh� k�tt��n ottamaan.

�Niin, yst�v� yst�v�lle ja yst�v� koko kyl�lle�, virkkoi tosissaan

Hanna ja koppasi p�yt�laatikosta sen kirjeen, viskasi sen Juken syliin
ja kyll�styneesti virkkoi: �Sin� olet juuri kuin kev�inen lampaan
karitsa. Se m��kii ja m��kii, mutta ei tied� itsek��n mit� h�n m��kii.
Samoin sin�kin tahdot ja tahdot, vaikka siin� ei ole sinulle ei t�m�n
taivaallista. Ei saapaa eik� l�htev��. Se on kaikki minulle mit� on.�

Jukke kahden k�den tapasi kirjett� helmastaan, silmiss� valkeiset

volahtivat ymp�ri ter�sist� n�kyviin, silm�t leimahti Hannaan ja
ihastuneesti h�n virkkoi:

�Etp�h�n saattanut olla antamatta. Tiesinh�n min� sen.�

�Eih�n sit� mustalaisestakaan p��se erilleen kuin antamalla, kunhan ei

paljoa anna. Paljon sille jos antaa, niin se alkaa ep�ill� ja volista,
ett� ei hyv� em�nt� t�m� ole oikeaa antii�, virkkoi Hanna
ylenkatseisesti ja pilkallinen naurun kihna n�kyi kasvoissa.

Jukke siirti jakkaransa uunin eteen, istui siihen ja kumartui uunin

valossa lukemaan kirjett�. Ahmivin silmin k��nteli sen sivuja, silm�ili
ja k��nteli, k��nteli ja silm�ili, ik��nkuin olisi halunnut ensiksi
sy�d� makeimman kohdan eik� tahtonut p��st� alkuun k�siksi. Mutta jo
viimein havaitsi alun. Silloin puoli��neen ja nuotilleen rupesi lukea
jammistamaan. Mielihyv�st� vapisi k�det ja kirjeen lehdet k�siss�
tutisivat kuni virrassa.

Pitk�n tuokion oli jo lukea jamannut eik� ollut viel� ensimm�inenk��n

sivu luettu, katsahti Hannaan puoli h�t�isen silm�yksen, punalti
p��t��n ja kiireesti virkkoi:

�On niin kiireesti kirjoittanut, ett�...� Pyhk�si nuttunsa hihalla

hike� otsastaan ja voittomielisesti lis�si: -- �No kyll� min� sent��n
t�m�n jauhan selv�ksi, kunhan aikaa pannaan.�

�Kyll� siin� nyt on hikoilemista ja puhkailemista. Taitaa k�yd� kuin

entisell� ven�l�ispojalla, ett� 'ennen nurmie kynn�is ennenkuin
lukis'�, virkkoi Hanna naurahtain ja ilvehymy vihotti huulissa.

Jukke punalti p��t��n ja toimessaan virkkoi: �Kyll� min� ... kyll� min�
sent��n... Vaan tuota t�m� on... Se on t�m�n niin kiireesti
kirjoittanut, ett� nuo muutamat sanat... Vaan kyll� min� t�m�n, kunhan
aikaa pannaan, niin kyll� min�...�

�Niin, niin, jos silm�kulta tekisi sen hyv�n, ett� n�kisi�, Hanna
naurahtain pisti v�liin.

Jukke puistalti p��t��n ja tosissaan jatkoi: �Kyll� silm�kulta totta

tekee, vaan t�m� kirjoitus on niin sekavasti... Nuo muutamat sanat.
Muutamat t�ss� kyll� seisoo selv�n� kuin is�meid�ss�, vaan nuo
muutamat... Noo, kyll� t�st� selv� tulee kun ei h�t�ill�.� Rupesi taas
lukea j�yt�m��n.

Uunissa palavat kek�leet jo m�h�hteliv�t hiiliksi ja l�mmitys muuttui

liekehtiv�ksi hiilokseksi, jonka valo v�hitellen varveni
ruusunhohteiseksi koitteeksi. Kirjekkin Juken vapisevissa k�siss�
kuvasteli soman n�k�iselt�. Rakkaalla muistolla silm�ili sukkaa
neuloessaan Hannakin sen kirjeen kullanhohtavia tutisevia lehti�.

Mutta valo kun tummeni, niin Jukke siirtyi likemm�s uunia ja ty�nti
kirjett��n likemm�s valoa. Uuni l�mmitti ett� kasvot hiestyiv�t
hikihelmim ja korvallisilta jo tippua nolkkasi vesikarpalot lattiaan.
Mutta t�st� ei Jukke n�kynyt tiet�v�n mit��n. Tunkeutui vaan likemm�ksi
ja likemm�ksi valoa, sit� my�ten kuin hiillos riutui.

Hiki juoksi jo Juken kasvoista ihan virtanaan, mutta py�re�t silm�t

katsoivat kirjeeseen, kuni naulatut, ja sana toisensa per�st� monen
parsimisen takaa selvisi ilmoille ett� tupa kaikui.

Jo viimein p��si loppuun kirje ja vet�ytyi ulommas uunista.

Hikoilevissa kasvoissa n�kyi salaper�isi� v�reit�. Katsahteli
syv�mielisen n�k�isesti palavaan lamppuun, katsahteli uuniin ja
kirjeeseen. Ja taas lamppuun, uuniin ja kirjeeseen, vilkasipa
tyytyv�isen n�k�iseen Hannaankin. Aukasi taas kirjeen ja lampun
himme�ss� valossa lukea jamasi:

�Enemm�n, enemm�n kuin yksi tuhatta ... tuhatta on ... on ... on ...
mark ... on markkaa.�

Ny�k�ytti p��t��n, pani kirjeen laskulle, pujotti sen kirjekuoreen,

pyyhk�si nuttunsa hihalla hike� kasvoistaan, k��ntyi Hannaan ja
mielihyv�st� tyytyv�isesti hymyillen ty�nti kirjeen h�nelle ja
ihastuneesti virkkoi: �Sainpaan selv�n kirjeest�.�

Hanna naurahti ja jatkoi: �No, jo tuon nyt sai saadakkin. Olisi nelikon
maltaita jauhanut sill� vaivalla, kuin sin� luit tuon kirjeen.�

Jukke katsahti uuniin: �Tuo uuni l�mmitti tuossa, vaan en min�k��n

uhallakaan heitt�nyt kesken.� Nousi k�velem��n taas lattialle edes
takasin. Ajatukset ja mieli meniv�t taas Siiriin, Pokkeen, tuhanteen
markkaan ja markkinoihin.

Matti oli tuoreen p�reen taitellut monille mutkille ja puikkonaulojen

avulla tehnyt siit� uivan vesilinnun muotoisen laitoksen. Sen kanssa
tuli uunin eteen ja py�reill� suurilla silmill��n katsella remautteli
�itiin, Jukkeen ja vesilintuunsa ja taas �itiin, Jukkeen ja
vesilintuun, ett� eik� muut n�kisi t�t� h�nen laitostaan.

Mielihyv�ll� kiinnitti silm�ns� �itikin vihantaan pulloposkiseen

poikapalkeroon ja herttaisesti virkkoi:
�Mik�s uusi laitos se nyt Matilla on taas? Vesilintuko, laivako vai
mik� se on?�

�Vetilintu. Suuli vetilintu t�m� on, joutten t�m� on�, puheli

toimessaan vastaan Matti ja taivutteli siipe� toisen kanssa yht�
mukaiseksi. Ja v�liin tyytyv�isesti katseli �itiin, Jukkeen ja
lintuunsa.

Jukke ei v�litt�nyt Matista eik� Matin linnusta mit��n. Kekalla

niskoin, ryhti is�nt�miehen, k�det sel�n takana k�veli edestakaisin
lattialla ja ajatteli vaan Siirist�, ruunikosta, markkinoista,
tuhannesta markasta ja Jokelan kuuliaiskemuista.

Mutta kello tuvan sein�ll� l�i jo kymmenen; silloin havahtui Jukke,

alkoi laittautua kotiin l�htem��n, koppoi p��llysnuttunsa sein�lt�,
pani sen p��lleen ja toimittautui tielle. Menness��n vaan hyv�stin
asemasta ny�k�ytti p��t��n Hannalle ja anteliaasti virkkoi:

-- �No, tulehan sinne huomenna paistamaan leipi�si, siell� on uuni ja

sit� annetaan. Tule vaan sinne.�

Sen sanottuaan ty�ntyi ulos, lupsautti oven kiini ja pakenevat askeleet

kuuluivat porstuasta ja katosivat heti.

Hannaa kummastutti Juken kiire l�ht�, ajatteli sit� kielt�� viipym��n

iltasella ja ajatteli viel� menn� j�lkeens�kin hoihkasemaan iltaselle,
mutta ei kuitenkaan tuntenut siihen varsinaista halua. Oli se niin
usein ollut iltasella, jota vastaan h�n ei ollut vuosikausiin ollut
Vaaralan atrioilla. Jo tuntui v�sytt�v�nkin ja mieli teki nukkumaan. Se
vaan siin� yh� lopiseisi ja viivytt�isi maata p��sy� my�hemp��n, niin
menk��n matkaansa, ajatteli Hanna ja siirtyi s�ngyn luo laittamaan
lapsia y�teloilleen. Tyt�t nukkua retkottivat henkihieverin� sikeint�
iltauntaan ja paljon sietiv�t puistelemista, ennenkun tointuivat
nousemaan siksik��n, ett� sai vuoteen korjata. Manti sent��n tointui
t�ydelle tajulleen ja riisui itse vaatteita p��lt��n �idin vuodetta
laittaessa. Mutta Kaisu ei tiennyt t�lle ilmalle. �iti otti varatonna
retkottavan Kaisun syliins� laskeakseen johonkin vuoteen tekoajaksi,
mutta t�m� tointui kuitenkin siksi jaloilleen, ett� seisoa t�k�tti
lattialla unen t�hmer�isen� horjahdellen sinne t�nne kunnes �iti sai
vuoteen valmiiksi, riisui vaatteet p��lt� ja nosti vuoteelle.

Manti oli vuoteen tekoajalla riisunut itsens� ja paiskautui sein�n

vierimm�iseksi s�nkyyn, ett� Kaisu tuli j��m��n �idin viereen, koska
h�n oli pienin.

Pieni Mattikin huomasi t�m�n homman, viskasi lintunsa loukkoon, k�vell�

v��k�tteli s�ngyn luo, pudotti mekkonsa lattialle ja sanaa puhumatta
heitt�ytyi sijalleen, joka oli tehty s�nkyyn jalkain puoleen. K��ntyi
syrj�lleen selin toisiin, vet�si jalkansa koukkuun, pisti k�tens�
korvallisensa alle, silm�t lupsahtivat raskaasti kiini, huulet
hervahtivat varattomasti hieman raolleen, koko ruumis lavahti
hermottomaksi ja hieman nytk�hteli raskaan huokumisen mukaan.

H�n nukkui.

Samoin tyt�tkin olivat vaipuneet sike��n uneen, mieluisen uniel�m�n

hymy n�kyi kasvoissa, nytkeiliv�t ruumiitaan, liikuttelivat sormiaan ja
varpaitaan. N�kyi uniel�m�ss� olevan joku yhteinen leikkimistoimi
k�sill�. �iti pani kiini uunin pellit, arveli poistua ruokahuoneeseen
purasemaan jonkun voileiv�n illallisekseen, mutta ei tuntunut
haluttavan. Illan kuhjassa lapsia illastaessaan, oli h�nkin pureskellut
voitaleip�� maitopiim�n kanssa, niin nyt ei kuulunut n�lk��.

Jukke l�ht�kiireess��n unohti Hannan keng�t siihen oven pieleen

lattialle, johon h�n ne heitti ottaakseen l�htiess��n ja vied�kseen
kotiin paikattavaksi. Hanna otti kenk�ns�, pani sopelle halkoin nen��n
edes v�h�nk��n valumaan eik� niitten kuivaamisesta ollutkaan etua.

Seisahti lattialle, katsahti huoneen ymp�ri n�kyisik� mit��n

korjattavaa, johdatteli mieleens� olisiko ulkona tai huoneessa mit��n
ep�kunnossa, mutta ei h�n mit��n senlaista keksinyt. R�nt�sateisen
myrskyn pelottava jyrin� kuului nurkista, kellon yksitoikkoinen
soinnuton k�ynti kuului sein�lt�, jonka vanhuudestaan tummuneet kasvot
osottivat my�h�ist� y�t�. Tuo rauhaisesti nukkuva lapsiliuta suojasi
hieman arkaa mielt� ja h�n tunsi vastustamattoman halun p��st� itsekin
kehtoon, sammutti lampun ja kallistui Kaisun viereen.

Mik�h�n sill� veli Jukella nyt oli, kun se oli niin omituisella p��ll�.
Eih�n tuo milloinkaan ole Antista niin kylm�sti puhunut sitten kuin
kerran on yhteen tultu. Muuten h�n on aina niin tanakkatuntoinen ja
toimellinen mies, mutta nyt se oli niin kummallisen lapsellinen. Nuokin
keng�t heitti tuohon, vaikka varmaankin sill� oli aikomus vied� ne
kotiinsa ja ennen p�iv�� jo tuoda ne minulle p�iv�ksi jalkaan. No, on
sill� joku erityinen ajatus mieless�, kun se oli niin hajamielinen.
Eih�n tuolla vaan naintipuuhat liene? Joko kyll�styisi siihen
em�nn�itsij��ns� ja laittaisi omituisen em�nn�n taloonsa? Vaan eih�n
siit�k��n hommasta ole viel� kuulunut mit��n, hetip� kyl�l�iset saavat
viestin senlaisista asioista. Kun lienee vaan hiiskaustakaan
senlaisista, niin heti se on ymp�ri kyl��... Kyll�h�n siin� Vaaralassa
on jonkunlainen menopaikka eik�h�n niill� suuria velka-asioita ole ja
kun ne ovat niin tarkkoja, ihan viinan maistamattomia ne veljekset,
niin jos ne vaan yhdess� pysyv�t, niin mik�p�s niitten on el�iss�
valmiilla tilalla, kunhan se Elsa ei vaan saisi ihan onnoksi kaivaa
koko taloa, ajatteli Hanna k�ll�tt�ess��n lastensa vaiheella ja nukkui
h�nkin.

IV.

Jukkea ei nukuta.

Jukke ei saanut unta koko y�n�. Makuuhuoneessaan Vaaralan

porttiluhdissa h�n vuoteellaan viehkuroi, k��ntelehti ja viehkuroi.

Viimme y�n�kin oli jo ollut uni hyvin katkonaista ja nukkuminen aivan

levotonta, mutta olihan kuitenkin muutaman tunnin puoliskon aina
silloin t�ll�in nukkunut edes korvakuulolta. Vaan nyt ei tullut unen
tapaistakaan kuuluviin. Mieli oli t�ytel�inen, asiat kaikki hyv�sti ja
tulevaisuus tahattoman lupaava. Siirill� ei ollut tiett�v�sti kihloja
eik� l�hitienoissa ollut senlaisia poikamiehi�, joista Siiri ennen
h�nt� huolisi. Pokke oli ihan kuin omassa tallissa, Antin tuhat markkaa
olivat niinkuin k�sirahoja isomman kassan siiress�. Suvannon kaupungin
markkinat olivat lystim�lleen kaukana, noin vaan kuukauden p��ss�, ett�
kerki�� juuri tulla oikea talvikeli ja puhdistella sek� v�h�n
lihotellakin ruunikkoa, Pokkea. Puhemieheksi oli Koposen ukko kaikista
sopivin, se oli jo pyritellytkin ja oli muutenkin tuttava ja
luotettava. Ja kaikki k�vi kuin �ljyss�, kaikki oli kuin kaavoin
valettua ja mieli oli t�ytel�inen.

Mutta ajatukset eiv�t siihen tyytyneet, ne vaeltivat halki halean

maailman. Myrskyn vauhdilla kulkivat sek� mahdollisilla ett�
mahdottomilla vuorillaan. Purjehtivatpa aina v�liin t�htitarhan
yl�puolellakin, autuasten sinisatamiin, aina kolmansihin taivosihin,
jossa on monta asuinsijaa. Mutta luistivatpa sielt� alas syvyyksiin,
joitten pimeiss� luolissa oli asunto pett�jill�, p�rj��jill�,
panettelijoilla, valheellisilla, valapattoisilla, varkailla,
huorintekij�ill�, kateellisilla, toisen oman himoitsijoilla,
houkuttelijoilla ja kaikilla niill�, joilla syyst� tai toisesta ei ole
osaa eik� arpaa taivaan valtakuntaan. Kohousivatpa sielt� ajatukset
taas yl�ilmoihinkin, tuoden mukanaan suuria syyt�slaskuja, joitten
tuhraantuneissa tauluissa kuvastui koko entinen el�m�kerta. N�it� h�n
tahtoi ty�nt�� pois luotaan, viehkuroi ja kiemuroi vuoteellaan,
kyyristyi kokoon, k�tkeytyi peiton sis��n, ummisti silm�ns�, koetti
hillit� ajatuksiaan ja nukkua koiran unta, eik� siihen tulisi oikea
uni. Mutta kun uusi myrskyn puuska riuhtasi r�yst�st� ja jyristi
seini�, niin silloin silm�t remahtivat selk�piilleen, ajatukset
pemahtivat kuni riekkoparvi mets�koiran h�tyytt�m�n� hurjaan lentoon ja
kiitiv�t h�m�riin sokkeloihin, kunnes sielt� taas palasivat kotoisiin
seikkoihin ja toivat mukanaan joko ihastuttavaa tai harmittavaa l�yt��.
Ja niin ei kukko k�skien laulanut, ei tullut unta, vaikka olisi kuinka
koittanut taivutella. Vaikka tuntui y�t� olleen jo enemm�n kuin
seitsem�n tavallisen y�n verran, niin yh� Juken silm�t kirkkaina
harreilivat sysimustaan korkeuteen. Sis�inen toiminta oli vaan
valloillaan, lakasi taivasta kuni myrskypilvet tuolla ulkona ja tahdon
voima tuntui kokonaan loppuneen.

Viimein kuitenkin vaikeni sade, taukosi tuuli ja tummasti ullottavia

t�hti� ilmautui sinne t�nne �iselle taivaankannelle. Jukke kavahti
istualleen, kuni s�ik�htynyt, kuuntelemaan kuuluisiko ulkona elon
merkki�. Suu h�mm�tti auki, silm�t seisoivat ja korvat terotetut
kuulemaan. Tallista kuului hevosten jalkain kopsetta ja vanha ysk�inen
kulkumuori ryki� kalkutteli pirtiss�.

�Johan toki ovat yl��ll�, loppuihan viimein t�m�kin y�, ihastui Jukke
ja k�mpi yl�s. Pani jalkaan m�r�t, saviset kenk�ns� ja ty�ntyi
kartanolle.

T�hmer�lle tuntui el�m�. P�� oli kuin puusta, ajatuksia ei ollut

ollenkaan, mieli oli kuin tervattu, suu maistui pahalle ja j�seniss�
tuntui lamauttava raukeus.

Ei ollut viel� nousun aika, etel�� kohti oli vasta otavan sarvet. Jukke
haukotteli pitk��n ja moneen kertaan, haukotteli ett� vesi tihkui
silmist� ja luuli leukasaranain repi�v�n kahdeksi kappaleeksi.
Puistalti p��t��n ja kaihoisesti virkkoi: �Olisi pit�nyt saada nukkua.
Ei tule muuten koreaa.� Palasi j�lleen vuoteelleen, ajatteli: �antaa
heid�n viel� nukkua muutaman tuntisen, niin ajan ne yl�s. Ja jospa
t�ss� aamun korvassa tulisi unta, ett� saisin pikkusenkaan nurvahtaa
edes siksik��n, ett� silm�t menisiv�t kiini, niin olisi sekin tyhj��
parempi.�
Kului tuntia muutama, unta ei viel�k��n tullut, ik�v�ksi k�vi
viehkuroiminen ja kadehdittavalle tuntui yh� antaa muitten nukkua.
Nousi Jukke yl�s, ajoi kaiken rahvaan pystyyn ja toimitti, ett� t�nne
tulee Hanna leipi��n paistamaan heti p�iv�n tultua. Elsalle varotti
kovasti, ett� ei saa Hannalle osottaa mit��n kannemielt� ja pit��
auttaa h�nt� leipien leipomisessa.

T�m�n toimitettuaan l�hti Jukke Tannilaan paikkaamaan Hannan kenki�.

Rohkeasti astui Jukke Tannilan porstuaan. Hanna her�si, kohotti
p��t��n, terotti korvansa kuulemaan ja seurasi korvillaan askeleita,
kunnes Jukke kiskasi oven auki ja ty�ntyi tupaan.

Keskelle lattiaa h�n seisahti, puhalti voimakkaita henk�yksi�,

ryk�steli ja virkkoi: -- �Yh�k� t��ll� nukutaan?�

�Mit�s sit� y�ll� tehd��n... Mik� sinua nyt ajelee, kun y�syd�mmell�
olet kuhnamassa. Vasta ik��n l�i kello kaksi�, virkkoi Hanna unen
t�hmer�isesti ja painautui viel� nukkumaan.

Mutta uni tuntui pakenevan, mieleen tuli ajatus, ett� ehk� se Jukke
ainakin tuli paikkaamaan kenki� ja hyv�lle tuntui ett� se niit�
v�h�nk��n tukkii. Ei kuitenkaan kohonnut eik� ollut tiet�vin��n Jukesta
mit��n, oli nukkuvinaan vaan ja ajatteli, ett� sanokoon Jukke asiansa,
jos h�n tuli sit� varten.

Jukke k�veli lattialla, ryk�steli, karasteli kurkkuaan, ryk�si taas ja

yst�v�llisesti virkkoi: -- �Kummasti v�h�n t�m� y� on vasta kulunut,
vaikka t�t� on ollut olevinaan jo ihan n�lk�vuoden pituiselta. Minua ei
ole nukuttanut. En ole viel� nukkunut en silm�ni t�ytt�. T�m�k� sinun
eleesi lienee huolestuttanut; tuntui niin pahalta, kun nuo toisen
pirttil�iset sinua niin ahdistavat ja jokap�iv�iset puutokset siihen
pit�v�t likelt�, kuten tuokin keng�n puutos. Tulin niit� paikkaamaan.�

Siin� kirkastui Hannan silm�t, k��ntyi sel�lleen vuoteellaan, mieluinen

hymy lep�ili kasvoilla ja tyytyv�isesti virkkoi: -- �Tuskinpa t�t�
el�m�t� kukkaisten ja ruusuin p��ll� saanee moni kulkea. Eik� ne liene
puutoksensa muillakin. Kunhan taas Antti joutuu kotiin, niin kyll�
meilt� puutokset pakenevat. Ja toisen pirttil�isetk��n eiv�t ne meit�
purasematta nielase. Saahan n�hd�, ett� aisoissaan pysyv�t, kunhan is�
tulee kotiin, vaikka ne meit� kunnottomuuden p��h�n ahdistelevat.� --
Nousi istualleen s�ngyn laidalle, hieroskeli kangistuneita
k�sivarsiaan, peitteli lapset ja nousi laittamaan tulta lamppuun ja
hommaamaan kahvia suutarilleen, kun kuuli, ettei se ollut nukkunut koko
y�n�.

Jukke oli tuonut kotoaan h�r�n p��kk�nahkan paikkanahaksi, kasteli sit�

aina vesi�mp�riss� ja irvill� ikenin oikein hartian voimasta v��nteli
ja varmasti lausui: �Tuossa on paikkanahkaa, ett� tukkeutuu reij�t. Ei
tuule reijist� kuin tuolla paikataan. Se kest�� tallailla kotvemmaisen
kuin min� tuosta n�verr�n paikat. Sen sanon, ettei tarvitse niit�
j�lki� heti parsia.�

Hanna liemakehti hyv�ntuulen n�k�isen�, kahmerehti pieni� puita, joita

oli uunin ja sein�n v�liin sytt�puikseen varustanut kuivamaan. Pani ne
uuniin, viritti tulen niihin. Ne rupesivat oikein riehakasti palaa
rekottelemaan ja loimottavat liekit yhdess� lampun valon kanssa
valasivat koko huoneen yst�v�llisen n�k�iseksi. N�ytti se mielest�
monta kertaa somemmalta kuin illalla. Hetip� siin� uunin kielell�
kiehahti kahvikin.

Hanna ketter�sti toimitti p�yd�lle kaksi paria valkoisia kultaranteisia

kahvikuppia, kerma-astian ja sokerikorpon. Pani parin lastua rinnakkain
p�yd�n nurkalle, niitten p��lle nosti kullan hohtavan kahvipannunsa ja
kodikkaalle tuntui taas el�m�. Hanna laski kahvia kumpaiseenkin
kuppiin, laski pannunsa siihen entisille teloilleen ja kehotti Jukkea
tulemaan p�yd�n luo. Jukke istuikin tuolille p�yd�n vierelle, jossa
kahvikupit h�yrysiv�t ja vaahtisorot py�riskeliv�t kahvin pinnalla.
Mit� vaahtisoreita t�hysteli kumpaisenkin silm�t mihin ne sammuu, mutta
ne kumpaisessakin kupissa tupsahtivat Juken puoleisiin laitoihin.

Hanna hymyillen yst�v�llisesti virkkoi: �Sinun puoleesipa nuo n�kyv�t

kaikki rahatkin kiertyv�n.�

Jukelle hyk�hti nauru oikein syd�mmen pohjasta, muisti Antin tuhatta

markkaa, leimautti iloisen katseen Hannaan ja lis�si: -- �Min�h�n niit�
tarvitsenkin ja silloin ne ovatkin rahat kotonaan kun ne ovat minulla.�
-- Otti kahvikuppinsa ja hyv�lle tuntui mieli. Mielest� oli
kahvikupissa kiertelev�in vaahtisorojen h�nen laitaansa sammuminen
aivan varma viittaus, ett� ne Antin tuhannen markkaa ovat niinkuin
tulevia h�nelle, ja taskussa oli jo viisikymment� markkaa aluksi, niin
kuka oli rikkaampi n�iss� kuuluvin. Kyll� siet�isi is�nn�ksi sanoa eik�
Jukeksi, ajatteli h�n ja ryypiskeli kahviaan.

Kahvi oli juotu, Hanna korjasi kahvineuvot pois, Jukke siirtyi uunin
eteen tuolille istumaan, riisui jaloistaan kenk�ns�, tarjosi ne
sisarelleen kehuen ett�: �Tuossa on t�ksi p�iv�ksi keng�t jalkaasi,
ettei turska niiss� jalkineet, vaikka suossa seisoisit yhden p�iv�n. Ne
ovatkin kotoisin nahkan vierest� ja ne ovat olleet voiteen luona,
etteiv�t sent��n v��ntele jalkojakaan.�

Hanna kopperehti kuivia sukkia, pujotti niit� jalkoihinsa, vet��

kurautti Juken pitk�vartiset, saveen tahrautuneet keng�t niitten p��lle
ja alkoi toimittautua karjaansa ruokkimaan.

Jukkea siin� uunin paisteessa rupesi painostamaan, ajatukset olivat

ik��nkuin seisoneet, matalassa otsassa tumman punertava paksu nahka
vet�ytyi ankaroille poimuille, musta tasainen harjastukkainen hiusmarto
laskeutui alas otsalle, ett� paksukeh�inen nen� moslotti aivan
hiusmarron rajassa keskell� otsaa, puistalti p��t��n, �hk�si ja
painavasti virkkoi: -- �Minulla tuntuu p�� tulevan semmoiseksi p�ki�ksi
ett� se alkaa kannattaa sein�st� sein��n... Ei ollut kahvistakaan apua
eik� parannusta.� Katseli taas liekottelevaan uuniin, puistalti p��t��n
ja koetti virkist�yty�, mutta silm�t vaan vet�ytyiv�t v�linpit�m�tt�m�n
ja samean n�k�isiksi ja kasvoissa kuvastui lamauttava v�symys. Katsahti
s�nkyyn, jossa lapset niin herttaisen n�k�isin� nukkua kyyh�ttiv�t,
mutta �idin tyhj� sija s�ngyn laidassa n�ytti niin houkuttelevan
n�k�iselt�. Puistalti taas p��t��n. Silm�t vet�ytyiv�t s�ngyn puoleen
ja itsekseen virkkoi: -- �Mutta minua tuntuu nyt rupeavan niin ihmeesti
raukasemaan, ett� min� en jaksa kahta korvaani kantaa. Min�p� hieman
k�ll�t�n tuossa s�ngyn laidassa.� -- Sen sanottuaan kallistui siihen
�idin sijalle vuoteelle. Pari kertaa kankeasti lupisti silmi��n, suu
vet�ytyi auki, hengitys raskeni ja kohta muuttuikin raskaaksi
kuorsaamiseksi.

Lasten unimielisiin korviin alkoi kuulua kuorsauksen jyrin�. Silm�t

kirkastuivat, levesiv�t py�reiksi kuni suitsirenkaat. Lapset yksi
kerrallaan kilmasivat lattialle, hieman arasti katselivat viel�
nukkuvaa. Ja kun tunsivat sen Jukeksi, niin j�ttiv�t siihen ja
rupesivat hilmereht�m��n omissa askareissaan.

V.

Jukkea nukuttaa.

P�iv� oli jo valennut kohta valkeimmalleen. Jukke viel� nukkui

henkihieverin� s�ngyss�. Vaaralasta tuotiin sana, ett� uuni on jo
l�mpi�m�ss�, pit�� tulla leipomaan.

�iti toimitti lapsille ruokaa, varusti ruokahuoneen p�yd�lle leiv�n,

voilautasen ja viilipytyn, josta k�ski Mantin osottaa Jukkea sy�m��n
sitten kuin se her�j��. Muuten varotti lasten olemaan hiljaa, ett�
Jukke saa tarpeekseen asti nukkua, kun ei viime y�n� kuulunut
nukkuneen. Ja eip� h�nell� nyt ollut mihink��n kiirett� kun h�nell� oli
jalassa Juken keng�t, niin vaikka nukkuisi koko p�iv�n, kerki�isih�n
tulevan y�n seutuna paikata keng�t huomiseksi jalkaan.

�iti valjasti oriin reen eteen, kantoi taikinasaavinsa rekeen ja meni

leipomaan Vaaralaan...

P�iv� oli jo j�lell� puolen kun Jukke kuorsaili ja puhkaili ihan

hievahtamatta paikaltaan, mihin oli kerran kallistunut.

�iti oli jo tullut leiv�npaistannasta kotiin, jakanut lapsille

voileiv�t l�mpim�isleiv�st� ja istunut p�yd�n luokse p�iv�n valossa
ompelemaan Matin puolivillaista mekkoa. Mutta Matti ihastuneena uudesta
mekon saamisestaan rupesi voileip�� sy�dess��n pit�m��n korkeampaa
puhetta.

T�m� kuului Juken unenhoureiseen korvaan, silm�t remahtivat auki ja uni

pakeni. Silloin h�n hypp�si istualleen, t�llisteli ymp�rilleen, pyyhki
univett� suupielist��n ja tyytyv�isesti virkkoi: �Jopa se kerkesi tulla
p�iv� ihan valkeimmalleen... Nukahdin toki tuohon... Nukuin niin
makeasti... Oikein sike�sti nukahdin�. Sujutteli ruumistaan, nousi
seisalleen, k�vell� t�rkk�ili lattialla, punalteli p��t��n ja
vakuutteli: -- �Selvisip�h�n p��ni. Teki hyv�� tuo nukahtaminen. Tuntuu
ihan toisenlaiselle el�m� kuin �sken, vaikka niin v�h�n... Lienenk�
tuntia parin ollut tuossa pitk�n�ni�.

Hannan kasvoissa n�kyi hauska hymy, mutta ei kuitenkaan virkkanut

mit��n, ompeli vaan Matin mekkoa.

Jukke yh� hiljalleen k�veli lattialla, v��nteli ruumistaan ja hieman

oudostellen virkkoi: -- �Ruumis tuntuu niin kankealle. Miten lienee
tuossa niin painunut. Vaan kaksipa siit�, kunhan p��ni selvisi...
Nukunta se l��kett� on. Vaikka sit� ei toisinaan paljoakaan tarvitse,
vaan ilman sit� ei tule ei viikkoakaan aikaan�.

Aurinko selvisi pilven takaa. Tuvan sivuikkunasta paistoi se valkoiseen

uunin rintaan ja synnytti siihen ihanan, punertavan varjon.
Juken silm�t py�ristyiv�t. H�n siirtyi akkunaan. Oudostuen t�llisti
aurinkoon, siirti silm�ns� kaukana siint�viin vuoriin. Havaitsipa
etel�n kohdalla seisovan mahtavan Koljon vuoren l�hinn� kaikista
vuorista, jonka korkeimman kuhmun l�ntisess� syrj�ss� oli puolen p�iv�n
piiru. Katsahti taas aurinkoon, joka oli jo kauvas j�tt�nyt puolen
p�iv�n merkin Koljon vuoressa ja l�heni laskuaan, katsoi taas Koljon
vuoreen ja taas aurinkoon ja nolostuneena hieman �iss��n virkkoi: --
�No iltako nyt... No kauvampa siin�. -- Punalti p��t��n. -- �Jo min�
arvelinkin... No sep� kumma... En muista, ett� minua olisi uni
pett�nyt�.

Hannasta tuntui vaan hyv�lle ett� sai koko p�iv�n pit�� Juken kenki� ja
mieluisesti hymyillen mukautti: -- �Tallessa on ik� eletty el�m�t�in
tiet�m�t�in. Tuleehan p�iv� toinen, jos yksi on mennyt�. Otti uunin
suusta kahvipannunsa, jonka oli pist�nyt l�mpi�m��n, kun siin� viel�
oli t�m�n aamuista kahvia. Laski siit� p�yd�ll� odottaviin kuppiin ja
kehotti Jukkea tulemaan unta huuhtomaan suustaan, ett� sitten paremmin
maistaisi ruoka.

Juken puoleisessa kupissa py�riskeli taas pari pient� vaahtisoretta,

jotka n�yttiv�t rient�v�n Juken puoleiseen laitaan.

Hanna muisti t�n� aamuna vaahtisoreitten miellytt�neen Jukkea, niin

taas naurusuin virkkoi: �Sinun puoleesi ne aina vaan n�kyv�t rahat
kiertyv�n. Min� en n�y saavan en pennin ky�kk��.

Jukke muisti taas sit� Antin tuhatta markkaa. Syd�n hypp�si, ett� �sken
tosi kun toinen kerta. Tuntui aivan varmalta Siirin kihlaus, Poken
kauppa ja Antin tuhat markkaa. Siirti tuoliaan likemm�ksi p�yt��, istui
siihen ja hymysuin katsoi kahvikuppiin, jossa hienon harmaan h�yryn
seassa viel� hiljaa kierteli muutama pieni vaahtisore. �Sano arpa syit�
my�ten, el� miehen mielt� my�ten�. Ja yh� kiinte�mmin terottui silm�
siihen kiertelev��n ja pienenev��n vaahtisoreeseen. Ja tarkasti, ilman
heng�ht�m�tt� seurasi sen kulkua, kunnes se viimein vier�hti Juken
puoleiseen laitaan, johon se kokonaan sammua tupsahti ihan
silm�nr�p�yksess�. Paksut huulet vet�ytyiv�t hienoon mieluiseen
naurunkihnaan ja silmiss� loisti leppoinen ihastus, kun otti kuppinsa
k�siins� ja rupesi siit� ryyppim��n kahviaan.

Kahvipannu teki sen h�pe�n, ettei tullut kuin yhdet kupit vaan ja
lapset j�iv�t aivan ilman. Tosin niille ei �iti halunnut paljoa
antaakaan, vaan kun lapsilla on osattuutta mieli karvas, eik� osan
v�hyytt�, niin oli �iti jonkun herneen antanut kullekin. Mutta nyt
saivat tyyty� vaan sokeripalaan ja l�mpim�isleip�isiin voileipiins�,
joita t�hteit� oli viel� heill� k�siss��n. �iti korjasi kahvineuvonsa
pois, toi p�yd�lle kaksi l�mpim�isleip��, vadillisen lihavuoluja,
voilautasen, viilihulikan ja lusikan sen viereen. Kehotti Jukkea
rupeamaan sy�m��n.

Jukke tunsi povessaan vinke�n hiukaistuksen, jonka vaikutti n�keminen

mieluista ruokaa niin l�hell�. Odottamatta toista k�sky�, tarttui h�n
ruokaan k�siksi; unohtaen kokonaan nuoren sulhasmiehen ja arvokkaan
talonis�nn�n ryhdikk�isyyden, rupesi sy�d� harnimaan oikein kilvassa.

Pieni Matti seisattui lattialle katsomaan, kun Juken harjastukkainen

p�� alituistaan nieskitti, sen mukaan kuin leuvat liikkuivat.
Kummeksien sit� Matti katseli pitk�n hetken, mutta siit� ei Jukke
perustanut mit��n, veti vaan kuohkeita leip�palasia ja rasvaisia
lihakimpaleita ehtimiseen toista toisensa per�st� puoleensa ja viili�
heitteli sekaan kuni koneeseen. Suu myllysi my�t��n t�ynn� kuni
tiilentekij�n savitynnyri.

Mutta viimein Matti juosta kiimasi ruokahuoneeseen, tarttui �itiin

syliksi ja loistavin silmin pehme�ll� lapsen kielell��n toimessaan
virkkoi: �Tuo Jukke ty�pi monta viiti palatta�.

�iti leimautti iloisen katseen Mattiin ja herttaisesti virkkoi: �Anna

Juken sy�d�. Sill�h�n on n�lk�, kun se on vasta nukkumasta noussut.
Mik�h�n sinullakin on aina kun nukkumasta nouset�.

Matti ei viel�k��n n�kynyt ymm�rt�v�n asian oikeata laitaa. Mietti

hetken ja sitten ketter�sti virkkoi: �Min�p� noutenkin aamutella�.

�No Jukella on sit� n�lempi, kun h�n on nukkunut koko p�iv�n sy�m�tt�,
virkkoi �iti hymysuin ja taputteli k�dell��n Matin punottavaan poskeen.

* * * * *

Ilta oli jo pimennyt melkein y�ksi. Hieno p�iv�n kajaksen kellahtava

juova h�im�tti l�nnen kaukaisella rannalla. Mutta pohjoisessa metsien
latvoilla loihuili valtavat revontulet. Ja kun p�iv�n viimeinen kajas
kokonaan vaipui l�nnen vuorien helmaan, niin silloin revontulien
moniv�risin� hulmuilevat liekit kulovalkean tavalla kohosivat aina
korkeimmalle taivaslaelle ja peittiv�t kokonaan pohjoisen taivaan
kannen.

T�t� liekkien vallatonta taisteloa korkeuden vuorilla katselivat Hanna

ja Jukke Tannilan peri-ikkunasta aivan ty�tt�min k�sin. Huone sai
ik�v�n kaamean valon ja lapsetkin hyypiyksiss��n tulivat �idin viereen
istumaan. Mutta kun n�kiv�t ettei �iti pelk��, niin eip� hek��n
pel�nneet. Tyynesti, ��nett�min� vaan istua ketrottivat kuni kanan
poikaset y�puullaan em�ns� vieress�. Suurilla silmill��n vaan
seurasivat taivaan kannella sinne t�nne sinkoilevia liekkivirtoja ja
vuoroon aina katsoivat �idin silmiin, ett� mit� niist� �iti pit��.

Mutta yht�kki� ilmautui sekaan punertaviakin liekkiviuloja. Jopa

huilahteli ihan veripunaisiakin suortuvia, jotka kuitenkin
silm�nr�p�yksess� vaalenivat toistenlaisiksi. Mutta uusia samanlaisia
siell� t��ll� kaukana ja likell� hulmahteli esiin aivan ehtimiseen.
T�m� rupesi �iti� kammottamaan. Rupesi hieman vapisemaan. Tarttui Juken
k�teen ja hienosti v�risten lausui: �Olipa hyv�, kun olit t��ll�... Tuo
ei ole oikeaa... En ik�n�ni ole n�hnyt tuonlaisia... Huh... Mit� tuo
nyt merkitsee...�

Koko pohjoinen taivaan kansi aaltoili veripunaisena kuni lainehtiva

meri, mutta Jukke ei ollut mill�ns�k��n. Lystin tuulen n�k�isen� vaan
silm�t r�v�ht�m�tt� katseli liekkien hurjaa kilpa-ajoleikki� ja odotti
mit� tuosta lopuksi tulee.

Viimein rupesivat liekit hajoamaan ja muutamia niit� vieri aina etel�n

vuoriin asti. Mutta silloin rupesivat harvenemaan ja tuokion kuluessa
sulivat kokonaan ja katosivat ��rett�m��n tyhjyyteen. Ainoastaan
virke�t tuikkivat t�hdet j�iv�t valvomaan ja niukasti valaisemaan
syksy-y�n kuutonta taivaan kantta. Ja pime��n syvyyteen k�tkeytyi
uneksiva maa.
Hanna pani tulen kattolamppuun, asetti sen niin suurelle kuin taisi.
Haki viel� ainoan kynttil�ns� p�yd�lle palamaan, ett� tulisi enemm�n
valoa. Koko ruumista karsei salaper�inen pelon tapainen arkuus. Istahti
p�yd�n taakse penkille, otti sukan kudelmansa, puistalti itse��n ja
syv�sti kaihoen sanoi:

�Huih, kun tuntui ilke�lle. Olivat niin kamalat nuo revontulet. Koko
ruumistani luistelee niin oudosti... Mit�h�n h�nest� hyv� Is�
n�ytt�nee. Ei se pateetta mene tuonlainen ilmestys... Sota mahtanee
tulla... Huih, miten tuntuu oudolta... Olipa toki onni, kun olit
t��ll�. Minua hurmasi yhden kerran silloin kuin hoilahti koko taivas
punaiseksi ja t�m� huonekin n�ytti ihan punaiselta. Niin hurmasi
p��t�ni ja vihlasi syd�nt�ni ett� py�rtyv�ni luulin. Ja likelt� se
olisi pit�nytkin, jos vaan olisin ollut yksin noitten lapsisirkkain
kanssa... Kuoluvuottahan ne vanhat tiet�j�t kuuluvat nyt ennustavan.
Sen edell�k� lienee tuo ollut. Ja min�k� kuolen ensimm�iseksi, kun
minuun k�vi tuo ennustus niin pahasti�.

Matti ja Kaisu tulivat �idin viereen istumaan, panivat p��ns� h�nen

helmaan ja Matti nyrpe�sti virkkoi:

�Ei �iti taa kuolta�.

�iti taputti Mattia poskelle: �Eih�n toki Jumala salline sit�. Ei

joutaisi �iti viel� kuolemaan, kun on Matti ja Kaisukin niin
pikkuiset�.

Manti remautti iloisen katseen �itiin: �Enp� sit� ole min�k��n viel�
hyvin suuri�.

�Et ole sin�k��n viel� liian suuri. Kaikki tarvitsette viel� �iti� ja
is��, mutta milloin tulee is�... Kaukana ehk� on is� viel�... Jumala
pit�isi tervenn� h�nt� siell� ja meit� t��ll�, niin sit� hauskempihan
pitk�n ajan per�st� taas olisi tavata is�n meit� ja meid�n is��,
lohdutteli �iti.

Matin poskia pullisti hyv� ajatus. Silm�t harreilivat, p�� kallisteli

sinne t�nne, puoleen ja toiseen, katsahteli sitten �itiin, Kaisuun ja
Mantiin ja iloisesti alkoi kertoilla:

�Titt� kun it� tuopi nitua ja linkil�it� ja ja lutinoita ja ja tokelia

ja ja pipalia ja ja makeitia ja ja ... ja ja nitua, niin titt� my�
taahaan niin tuulia k�mp�leit� nitua ja ja kolkean l�j�n kitin�it� ja
makeitia. Niit� tyyv��n titt� monta viiti p�iv��.

�iti kutoi k�sill��n sukkaa ja hymyillen katseli toimessaan tuumailevaa

Mattia.

Jukke ei viel�k��n muistanut ruveta kenkien paikkuuseen. Oli vaan

eksynyt omiin ajatuksiinsa. H�n oli p��tt�nyt, ettei h�n siit� yhdeksi
taloksi rupeamisesta rupea puhumaan, ennenkun Antti tulee kotiin ja
sitten jos Antti ei muuten taipuisi ruunikon kauppaan eik� taipuisi
mitenk��n antamaan sit� tuhatta markkaa markkinarahoiksi. Sill� Siirin
kanssa ne sujuisivat asiat sit� paremmin mit� enemm�n olisi rahaa. Ja
eih�n ne tyhj��n menisi, jos niit� v�h�n tuhlautuisikin, kun Siirill�
on nelj� tuhatta huoltajan takana, jotka ovat irti silloin kuin on h��t
pidetty. Mutta nyt oli muuten sangen hyv� tilaisuus siit� yhdeksi
taloksi rupeamisesta ottaa puheeksi kun Hannalla tuntui olevan niin
suuri turvallisuuden tunne h�neen ja puutokset t��ll� kotona ovat
suurimmallaan, jotka halventavat kodin arvoa. Niin n�ytti se olevan
ainoa paras tilaisuus ruveta siit� puhumaan. Katsahti lamppuun,
kynttil��n, katsahteli Hannaan, lapsiin erikseen itsekuhunkin ja taas
lamppuun, kynttil��n, Hannaan, lapsiin ja Hannaan. Karasti kurkkuaan ja
hieman arasti virkkoi:

�Minulla tuli itsest��n t�ss� mieleeni semmoinen ajatus... Semmoinen

soma aatos, ett� en malta olla sit� sinulle sanomatta�.

Hannan kasvot hieman punastuivat, vilkasi kiinte�n kysyv�n silm�yksen

Jukkeen ja tyynesti hymyillen hieman leikillisesti kysyi:

�Mik�s aatos sielt� nyt tulee? Anna vaan tulla l�mminn� k�siin�.

Jukke ryk�si. Suu vet�ytyi niepse��n naurun kihnaan ja hyv�ntuulen

n�k�isen� alkoi: �Niin... Minun mieleeni juolahti ajatus ett�, ett� me
rupeamme yhdeksi taloksi�.

Sen pitemm�lle ei Jukke kerinnyt, kun Hanna leikin varjossa kys�si:

�Niin, kuka ja kuka?�

�Sin� ja min�!� virkkoi Jukke naurahtaen suusta sanaa katkasten

vastaukseksi.

�Mist� sin� nyt semmoisen l�ysit?�

�Tuli vaan omia teit��n mieleen,� vastasi Jukke tosissaan. �Mutta se ei

olisi hulluinta, jos se oikein ajatellaan�.

Hanna ei jatkanut sit� puhetta, hymyili vaan itsekseen ja painoi p��ns�

kumarruksiin ik��nkuin k�tke�kseen kasvojaan ja neuloi vaan neulettaan.

Jukkekaan ei oikein arvannut mit� sanoisi, joka miellytt�isi. Odotti

eik� Hanna sanoisi aluksi jotakin, mutta sit� ei tullut, niin Jukke
alkoi kertomuksensa oikein taloudelliselta kannalta.

�Sen min� kyll� sanon ett� Antista ei ole is�nn�ksi... Siit� ei

tarvitse pahastua. Sen min� kyll� olen merkinnyt, ett� Antilla ei ole
is�nt�miehen luontoa semmoista kuin esimerkiksi minulla on... Minulla
se juuri on is�nn�n luonto�.

Ravisti hieman p��t��n ja lis�si:

�Min� saattaisin hallita vaikka kuinka suuren talon. Siihen on minulla

aivan syntym�luontainen taipumus... Niin -- katsohan kun min� selit�n,
miten lautasiaan my�ten ne menev�t kaikki asiat. -- Nyt niinkuin sin�
tied�t, meill� on t�ysi ele. Joka puolelta ihan kukkurip�� ele. Sanalla
sanoen Takkulaisen sanaan mit� meill� puututaan, sit� meill� ei
tarvitakaan... Mutta meill� kun on tuota v�h�n niinkuin tuota, niinkuin
velan suonta. Mutta t�m� teid�n eleenne aivan luineen lusikoineen
joutaisi rahaksi. Niill� maksettaisiin velat, tupsautettaisiin aivan
yhteen sanaan. Ja viel�p� j�isikin rahoja tuota niinkuin k�sirahoiksi
talon hoitajalle, niin silloin ei olisi asiat en�� kierossa. -- Mutta
katsohan. Jos nyt esimerkiksi Antti tuopikin rahoja, niin ne t�ss� t�t�
pient� talon nurkkaa hoitaessa hupenevat kuni kuumille kiville ja
puutokset ovat arvollaan. Mutta meill� on toisin, meill� on talo
t�ytel�inen. Omat miehet tekem��n ty�t�, niin meill� ne n�kyy rahat,
meill� ei hupene tuhat markkaa kuin tina tuhkaan. Ja kyll� Antti sen
itsekin tiet��, ett� min� olen is�nn�ksi sopivampi kuin h�n. Siihen on
minulla ihan luontainen luonnon taipumus. Se on minulla ihan luontaista
ja sen min� sanon, ett� se talo ei ole autio, jossa min� olen
is�nt�n�.

Hannan mieless� tuntui, ett� pit�isi siihen jotakin sanoa, mutta ei

selvinnyt, mit� oikein sanoisi. Tuo tuuma yhdeksi taloksi rupeamisesta
jyl�hti mieleen niin somalta ja kummalliselta. Vaikka h�n sit� aatetta
koetti karkottaa luotaan, niin kuitenkin se kodikkaisuus,
vieraanvaraisuus ja yst�vyys, mit� Vaaralassa p�iv�ll� osotettiin,
paistoi mieless� niin kirkkaalta, herttaiselta, puhtaalta ja l�mpim�lt�
kuin kes�aamu. Ja tuntui se aivan eksyksiss� olemiselta asuminen
Tannilassa vierasten ja kateellisten ihmisten keskess�.

T�t� mielt��n ei kuitenkaan Hanna mitenk��n ilmaissut. Ja t�t� paitsi

olihan Tannilassa is�ll� koti, jossa h�nen perheens� asui ja johon h�n
oli perheelleen kodin laittanut, ja silt� puolen katsoen n�ytti vaan
houraukselta ruveta ajattelemaan Vaaralaan muuttamista. Mutta mieless�
yh� tuntui, ett� jotakin asiallista pit�isi sanoa Jukelle vastaan. Vaan
kun mieless� v�kisinkin py�ri tuo selitt�m�t�n arvoitus, niin ei
parhaimmalla tahdollaankaan l�yt�nyt varsinaista sanottavaa. Niin
tekeytyi leikilliseksi ja leikin varjossa virkkoi:

�Aivanhan sin� nyt puhua leskuttelet kuin sinulla ei olisi

poskiluitakaan. Mies puhua vestelee kuin valmista asiaa, vaikka asiassa
ei ole hihaa eik� helmaa. Mik� is�nt� se on, jolla ei ole em�nt��?�

Jukke kekautti p��t��n: �Kyll� is�nt� em�nti� saa, jos haluaa. Kyll�
sit� hevosia saa, jolla talli on�.

�Ei se ole otettava niinkuin leip� kaapista�.

Juken mieli meni Siiriin ja h�mmentyi siihen ne talousajatukset. Mutta

kun taas oli ajatellut muutamia kertoja p��ns� ymp�ri, niin alkoi
tuntua liiaksi lyhyeen loppuneelta se yhdeksi taloksi hommaustuuma, ja
etsi h�n taas syit� p��st�kseen uudestaan alkuun, vaan kun oli �sken jo
puhunut puolestaan p��kohdat t�ydess� laveudessaan, niin tuntui se,
ett� siihen oli Hannan vastattava. Niin tekeytyi totiseksi ja tutkasi:

�Mutta sanoppa todellakin ajatuksesi t�ss� asiassa. Eih�n puhe asiata

pilaa, eih�n silt� tarvitse siit� tulla kokoakaan, vaikka siit�
tuumitaan valmiiksi, mutta eih�n tuo mahdotontakaan ole. Sanohan suusi
puhtaaksi�.

Hanna ei saattanut en�� tekeyty� leikilliseksi eik� kuitenkaan tahtonut

mielt��n ilmaista. Otti totisen muodon, venytteli sukankudelmataan,
mitteli sen pituutta ja venytteli sit� sek� leveydelleen ja
pituudelleen ja totisesti virkkoi:

�Seh�n on vanha sananlasku, ett� sinne naula menee, mihin kurikka ajaa.
Min� menen mihin Antti viepi... Mutta meill� on t�ss� t�t� maan nurkkaa
siksi, ett� rypysijaksi, ett� kun Antti heitt�� pois ne kulut, kun on
p��sty velattomaksi, ja rupeaa hoitamaan maataan, niin me elet��n t�ss�
kuin mesi m�tt��ss�. Paljon p��lle me emme pyrikk��n�.

�Hym! Anttiko heitt�isi pois matkustukset. Ei, ehei veikkonen! Eih�n

tukkilaisten aika kulu miss��n muualla kuin siell�. Tukkilaiset ovat
kuin omituinen kansa, ei niitten aika kulu maaty�ss� enempi kuin
mustalaisten. Anttikin on siihen siksi ly�pynyt, ett� sille tulee ik�v�
maaty�ss�, virkkoi Jukke p��tt�v�sti.

Tuo sana �tukkilaiset� hipasi Hannaan kolkosti. Ei h�n koskaan soisi

Anttia tukkilaiseksi mainittavan, mutta mink�p� sille teki, kun se
kuitenkin oli tukkity�ss�, niin tukkilainenhan se oli. Mutta h�nen
mielest��n olisi kuitenkin Jukke voinut olla nimitt�m�tt� h�nt�
tukkilaiseksi. Tunsi mielens� hieman ynse�ksi ja tympe�sti vastasi:

�Kyll� se ei siell� lystikseen ole, vaan mist�h�n runsaamman palkan

saa, niin siell�h�n sit� on. Ja ihmisi� ne ovat tukkilaisetkin�.

Tuon viimeisen lauseensa sanoi Hanna pontevasti, jotta Jukke kuulisi,

ettei h�n siit� pid�, ett� Anttia sanotaan �tukkilaiseksi�, n�pisti
suunsa kiini, josta n�kyi, ettei h�n en�� tahtonut puhua asiasta, ja
n�ytti kyll�styneen n�k�iselt� koko seuraan.

Jukke kun n�ki Hannan pahentuneen, niin mieless��n hieman katui sit�,
kun oli Antista niin sanonut, mutta arveli kuitenkin, ett� ei sen arvo
siin� alennut. Vaikkapa h�nell� nyt olikin tuhannen markkaa rahaa, niin
eih�n h�n sent��n peri�lt��n ole kuin pet�j�leiv�ll� huhmaren vieress�
kasvanut pahasen m�kin poika. Viitalasta h�n on kotoisin, se ei tule
paremmaksi, vaikka h�nell� olisi kymmenen tuhatta rahoja. Joka lantiksi
ly�d��n, se lanttina pysyy.

Mutta Hannalle mieliksi aikoi h�n nyt puhua Antista parempaa. Ei niin
pahaa, jossa ei jotakin hyv��. Olihan Antissa hyv�tkin puolensa; jos ne
hyv�t puolet eiv�t olleetkaan niin eritt�in suuresta merkityksest�,
niin oli ne jotakin ainakin Hannan mielest�. Ja totisesti alkoi:

�Se sill� Antilla on kiitett�v� puoli, ett� se on niin taipusa

eukkoonsa. Olen n�hnyt, ett� sin� saat py�ritt�� vaikka ymp�ri sormesi,
sin� saatat sit� vet�� nen�st�, vaikka kaivoon taluttaisit. Sen olen
n�hnyt, ja jos sill� sit� tapaa ei olisi, niin en puhuisi mit��n
t�st�k��n yhdeksi taloksi rupeamisjutusta. Ja sin� kun kerran ruvennet
t�h�n asiaan, niin kyll� sin� saat Antin taipumaan... Minulla on t�m�
sinun joukkosi huolessa ihan kuin oma joukkoni. Ja tuntuu minusta, ett�
t�m� on enemm�n sinun joukkoasi kuin Antin, niin haluan laittaa sen
semmoiselle j�lelle, jossa ei ole honkien hosuttavana. Niin, Antti kun
tulee kotiin, niin sin� saatat sille t�st� tuumata. Minulle on se ...
no en huoli sanoa... Sinun kanssasi kyll� sovin, sinusta olen aina
parhaiten pit�nyt. Niin, Antti vaikka kulkekoonkin tukkit�iss�, se on
sit� parempi, kunhan vaan rahaa tuopi, ja silloinhan h�nell� ei ole
joukostaan huolta. Sanalla sanoen, se sill� Antilla on mainio
ominaisuus, ett� sinuun taipuu. Kun se kerran sinuun taipuu, niin kyll�
me se saadaan sujumaan mihin tahdotaan ja mihin tarvitaan. H�n kun on
nyt p��ssyt rahatienesteihin k�siksi, niinkuin n�ytt��, niin annetaan
tienata; kyll� me saatamme hoitaa rahat ja talot. Ja siin� tapauksessa
se Antti t�ytt�� ihan miehen sijan t�ss� yhteiskunnassa, paremmin ik��n
kuin muuten mitenk��n.�

Tuossa Juken puheessa ilmaantui jotakin semmoista ep�miellytt�v��, niin

Hanna toivoi sen loppuvan mit� lyhemp��n. Katkaistakseen Juken puhetta,
muistutti kenk�in paikkuusta, mutta Jukke sanoi h�nell� olevan kotona
toiset keng�t itselleen huomiseksi, lupasi ne kenk�ns� Hannalle siksi
aikaa, kunnes h�n kotonaan Joonalla paikkuuttaa ne keng�t. Mutta
avojaloin h�n ei voinut menn� kotiin. Kun ei sopineet Hannan repaleet
h�nen jalkaansa, niin pani omat kenk�ns� kotimatkaksi ja aikoi ne
aamulla tuoda tai l�hett��. Hanna pelk�si, ett� h�n voisi j��d� aivan
kengitt� huomiseksi, niin kielteli Jukkea viipym��n t��ll� ja
paikkaamaan ne paikoillaan. Mutta Jukke vaan ny�k�ytti p��t��n ja
tarmokkaasti huomautti:

�Jolla on kello kaulassa, sen on p�� painossa. Minua tarvitaan

kotonakin. Ei pala kotonakaan kauvan tuli, jos minua ei alkaisi n�ky�.

�No eih�n sinulla nyt siell� imev�� ole kotonakaan, jos nyt t�m�n y�n
t��ll� viipyisit?� esteli Hanna. Mutta Jukke ei totellut, toimittautui
vaan tielle, kun n�ki ett� kello oli kohta yhdeks�n.

Hanna saattoi Jukke-velje��n rappusille asti ja yst�v�llisesti virkkoi:

�Aivan tervapime�. Miten sin� osaat menn�... Voi, voi, kun et ollut
y�t�. Puistalti ruumistaan ja lis�si: �Hyi, kun minulla on viel�
nahkassa se �sk�inen kamaluus niist� revontulista. No, ole nyt t��ll�
y�t�, voithan aamulla menn� varhain. Palaa vaan takaisin t�nne
huoneesen minun huvikseni. Et tule turhiin, usko pois�.

�Akka tielt� py�rteleksen, ei mies pahainenkaan�, virkkoi Jukke ja

jalkatarkalta l�hti astua haromaan �ist� kartanoa hieman h��m�tt�v��
porttia kohti.

Hanna paitahihaisilla k�sivarsillaan rintaansa puristaen hieman

viluissaan seisoi rappusilla ja kuunteli kunnes Juken ep�tasaiset
askeleet pakenivat kuulumattomiin ja Juken peikkomaiselta n�ytt�v�
mateleva olento kokonaan suli mustaan y�h�n, palasi tupaan lasten
luokse ja revontulien kamakka muisto oli kylm�n� kiven� povessa. Eik�
haluttanut en�� valvoa, teki vuoteensa ja laittautui nukkumaan.

Tavalliselle sijalleen lastensa vaiheille kallistui Hanna, jossa viel�

unettomat silm�t johtuivat tuvan peri-ikkunaan tervehtim��n pohjoisen
taivaanrannan v�linpit�m�tt�m�n n�k�isesti vilkuttavia t�hti�.

Niit� autuaan otsan puhtaasti viattoman n�k�isi� silmi� katseli Hanna

ja pyh�n hienosti sulavan mielen ylennyksen tunsi johtuvan sielunsa
himmeihin kammioihin. K��nti hieman p��t��n, niin silmiin avautui tuvan
sivuikkunasta etel�n ja l�nnen rinta lukemattomine t�htineen. Siin�
laskeutuva ehtoot�htikin iloisena liekehti levitellen kultasiipi��n
j��neille iloiseksi hyv�stiksi, rient�ess��n autuasten maahan. Siihen
asettui Hannan kuljeskeleva silm�.

�Tuolla ... tuolla tuon sinikannen, tuon tarhan tuolla puolen on se

asumus, jossa ei p�iv�n murehet eik� huomisen huolet paina mielt�.

�Siell� on pieni Saimikin, se kultaperhonen... Vuosi sitten se

kultak�pynen kiikkui tuossa rinnoillani ja sommitteli kielt��n sanomaan
ymm�rrett�v�sti. Mutta siell� on h�n. Ei paina mielt� ik�v�, ei huoli.
Ei elon vuoria himmenn� autere h�m�r�n toivon.

�Siell� on Saimi, sisaruksista nuorin. Siell� oli h�nen osansa, mutta

miss� on meid�n, jotka ryvemme t��ll� elon tunkioissa. Miss� on osa
n�itten kolmen vieress�ni nukkuvan, joitten liina on viel� puhdas,
mutta jos he viipyv�t t��ll�, miss� on heid�n osansa -- miss�...�

Hiipiv� uni ummisti silm�t, k�si unohtui suoraksi lasten p��lle kuni
hyv�n enkelin suojeleva siipi. Kasvoihin palasi vieh�tt�v� hymy ja
rauhallisesti lainehti rinta.

VI.

Hanna saa Antilta kirjeen.

Aamun hohtava koite oli jo it�isen taivaan poutaisella rannalla, josta

kainosti hymyilev� himme� valo levisi vuoriin ja laaksoihin. Kummun
kuusetkin ihastuksissaan korvat pystyss� seisoivat tyynesti odottaen
p�iv�n sanomia.

Koint�htikin riemuisena liekehti koitteen rajalla ja kiirehti valoa

kohti.

Silloin nousi Hanna, pukeutui p�iv�n ty�pukuun ja hyr�illen er�st�

lasten aamuvirtt� irtanaisin mielin riensi ulos. Mieless��n muisteli
untaan, kun h�n oli unissaan Antille kirjoittanut hyvin siev�sti
kirjeen ja l�hett�nyt h�nelle. Aikoi menn� navettaan karjaansa
hoitamaan. Kartanolle tultuaan seisahti katselemaan tuota miellytt�v��
luonnon juhla-aamua. Mutta samassa huomasi h�n vastaansa rient�v�n
er��n pienokaisen k�yh�n m�kin tytt�sen, �itins� repaleinen nuttu yll�
ja suuret �itins� kenk�kolttoset jaloissa.

Jo matkan p��st� ojenti k�tt��n Hannaa kohti. H�nen k�tt� pitemm�n

repalaisen hihan suusta valkoinen monileimainen kirje ty�ntyi esiin. Ja
loistavin silmin helkke�ll� lapsen ��nell� iloisesti virkkoi:

�T�ss� on teille kirje. Postineiti oli illalla antanut �idille ja

pyyt�nyt tuomaan kiireesti teille�.

Hanna koppasi kirjeen, katsahti p��llekirjoitusta, suu vet�ytyi

hauskaan hymyyn, silm�t leimusivat syv�st� ilosta ja oikein huudahti:
�Antilta kirje. Voi, voi...� Katsahti tytt��n iloisesti l�mpim�n
silm�yksen ja lis�si:

�Sin� lapsikulta, aamun enkeli, toit Antilta kirjeen... Sin� saat

suuren voileiv�n. Vai tahdotko sin� viel� muutakin?�

Tytt�, joka ei viel� ennen ollut kuullut itse��n niin hyv�ll� nimell�
mainittavan, vilpitt�m�n puhtailla suurilla silmill��n l�mpym�sti
katsella remautteli Hannaan ja kainosti vastasi: �En�.

Hanna talutti k�dest� mukanaan tyt�n tupaan, toimitti voileiv�n k�teen.

Toi viel� paksun leiv�n, laittoi sen tyt�lle nutun poveen ja muistutti:

�Vieh�n t�m� �idillesi�.

Tytt� kirkkain silmin vilkasi kiitollisen katseen antajaan ja py�r�hti

l�htem��n.

Hanna aukasi tyt�lle oven, josta tytt� mujahti ulos ja suurine

kenkineen l�hti astua koltostamaan kotiinsa.
Toisella k�dell��n hallitsi leip�� povessaan ja toisesta k�dest��n
sy�d� nyhti voileip��.

Hanna koppasi saksinsa, leikkasi kirjeen kuoren auki, tempasi sielt�

kirjeen, katsahti ensin sen pituutta, mutta rupesi alusta l�htien
lukemaan ja silm�t olivat ahmivan n�k�iset. Luki parin tai kolme rivi�,
niin kasvoihin levisi syv�sti uhkuva iloinen hymy. Ja kesken kirjeen
lukemista l�i k�si��n yhteen: �Tulossa jo!� Ei hyv�lt� mielelt��n
joutanut enempi lukemaan, k�si��n hykerrellen k�veli ymp�ri tupaa ja
hoki: �Tulossa jo...�

Toinnuttuaan siit� ihastuksesta, luki Hanna kirjeen moneen kertaan,

pani sen p�yt�laatikkoon samaan pinkkaan, jossa oli jo kymmenen entist�
t�m�n kes�ist� is�n kirjett�, ja poistui karjansa hoitoon.

Mutta Vaaralaan oli lent�nyt sana, ett� Hannalle on ollut Romppalan

postitoimistossa leimattu kirje, luultavasti Antilta.

Jukke koppasi aitasta vasta illalla palvisaunasta tuodun lampaanlavan,

pisti sen nuttunsa poveen ja l�hti Tannilaan tiedustamaan, oliko kirje
Antilta ja mit� siin� oli.

Hanna n�ki Juken toimessaan astuvan tupaan, niin riensi h�nkin per�ss�.

�Tuossa on sinulle palviaista, eilen oli meill� palvisauna, niin

koppasin tuon, ett� saat siit� lastesi kanssa keiton!� virkkoi Jukke
loistavin silmin ja ty�nsi lampaanlavan sisarelleen k�teen. Mutta Hanna
ei siit� paljon joutanut v�litt�m��n, ei sit� eik� t�t�, mieless� vaan
oli ett� se on matkalla kotiin. Meni p�yt�kaapilleen, kopristi sen
laatikosta kirjeen ja palavin silmin virkkoi: �Min�p� sain t�mm�isen.�

Jukke oli aikeessa ottamaan k�teens�, mutta pyysi kuitenkin lukemaan

mit� siin� sanotaan.

Hanna makeasti hymyillen aukasi kirjeen. �Se ei t�ss� kirjoita muuta

kuin ilmoittaa tulostaan ja kutsuu hevosta Suvannolle ensi maanantaina.
Se kirjoittaa vaan n�in:

�Rakas Hanna.

Olen matkalla kotiin. Viimeist��n maanantaina t�m�n kuun

kolmantenakymmenenten� p�iv�n� saavun Suvannon kaupunkiin. Jos voit
niin toimita oma hevonen sinne noutamaan. Olisi sangen hauska omalla
kauniilla hevosella tulla kotiin.

Kuitenkin, kaikessa tapauksessa olen tiistai-iltana eli

kolmantenakymmenenten� yhdenten� p�iv�n� kotona...

On sangen v�h� aikaa. Siis pitemm�t puheet j��k��t ��nen kantamalle.

Ole tervehditty n�kym�tt�m�ll� lemmen syleilyksell�.

Oma Anttisi�.

�Ensi maanantaina. Nyt on meill� torstai... Ensi maanantaina... Pyh�n�

pit�isi l�hte�... Olisi hieman alentavaista is�nt�miehen l�hte�
hakemaan tukkilaista, mutta kuitenkin se siet�isi minun l�hte�
hakemaan, ettei se sit� tuhatta markkaa kerki�isi panna mihink��n
asioihinsa�, ajatteli Jukke ja puolen p��lt� niinkuin tarjoutuen kysyi:

�Kenen aiot laittaa hakemaan Anttia?�

�Olen ajatellut juuri sinua. Sinullehan voisin tuon oriin uskoa�,

virkkoi Hanna.

Jukke punalti p��t��n ja empien jatkoi: �Min� en kyll� mitenk��n

joutaisi, mutta ei tuota oritta ole hyv� muille antaa, niin joko h�nt�
pit�nee ottaa jouto kiireest��nkin ja l�hte�?�

Otti kirjeen sisarensa k�dest�, katseli sit� ja itsekseen mutisi:

�Kolmaskymmenes p�iv�... Ramppalassa kahdeskymmenes p�iv� ja t��ll�

kahdeskymmenes kuudes... Tiistai-iltana kotona.�

Lapset toimisivat valveilla, kipelehtiv�t s�ngyss�, mutta n�kiv�t, ett�

�idill� on jotakin verest� hommaa, niin tulivat uteliaiksi. Vaan �iti
ei tahtonut lapsille siit� virkkaa, ett� ne vaan paremmin ik�v�isiv�t.
Otti sen lampaanlavan, leikkasi siit� vuolun ja pisti sen suuhunsa.
Mutta silloin lapset kirkkain silmin kilmasivat ymp�rille.

Matti se tarrasikin t�ysin sylin �itiin ja pieni Kaisu ojenti kumpaset

k�tens� �iti� kohti, sormet harallaan. �iti palavin silmin katseli
lapsiin.

�Mit� kissanpoikia sielt� pemahti, kun tunsivat lihan hajun... Kas

Matillakin kun on silm�t py�re�n� ja suu ammollaan kuin variksen
pojalla... Ja ent�s Kaisu nupukka... Tuolle pienimm�lle paarmalle sit�
pit�� antaa ensimm�iseksi... Kas t�ss� pikku sirkalle. T�ss� Matille.
Ja viel�p� se on suu sulalle Mantillakin. Ja onpa se suu sorsallakin
jos sorsan pojillakin�, virkkoi �iti sulavasti, pisti lihaviipaleen
omaankin suuhunsa ja vei lampaanlavan talteensa ruokahuoneesen.

Jukke naurusuin k�veli lattialla, lev�ll��n oleva kirje retalehti

heiluvassa k�dess�, mieless� mutuili asiat hyv�ll� kannalla, mutta
Hannalle h�n tahtoi jotakin kehua taloudestaan, ettei kokonaan
unhottuisi yhdeksi taloksi rupeus. Katsahti lapsiin, jotka mieluisen
n�k�isesti sy�d� nakertivat lihaa k�sist��n, ja kun �iti palasi
ruokahuoneesta, pureskellen h�nkin lihakipenett�, alkoi kehuskella:

�Meill� sit� on lihan viljaa. Eiv�t sopineet kerralla saunaan

palvautumaan. Kun teurastettiin kolmattakymment� lammasta, suuria kuin
peuroja, siihen kaksi sarvip��t�, suurta kuin hirve� ja lihavaa kuin
hylett�; siihen kolme sika r�hn�� kuin virtahepoa, niin niist� r�ykk�
p��si lihoja. Niin, siin� rasva r�isk��, ennen kuin ovat kaikki luina
ne liharoviot. Ja viel� olisi ollut tapettava se kaksivuotinen
h�rk�kin. Se on koko peto. Ei uskoisi sit� kaksivuotiaaksi. Se kun
toisinaan piekautuu siell� karjassa ihan itsekseen vaan ja niin se
puskee m�tt�it�, ihan polvillaan jymy��. Siit� toisekseen rupeaa
m�yritt�m��n, v��nt�� silm�ns� nurin ja taas �rtyy puskemaan m�tt�it�
ja v�liin taas kuopii maata, puuhaa ja puhaltaa niin tuhannesti, ett�
oikein hirvitt��. Kyk��seenkin se aina kun menee, niin ruotimummo ei
sit� suvahteisi. Se aina menee seip��n kanssa pois h�tyytt�m��n, niin
t�m� veitikka vaan sarviaan n�ytt�� eik� ole tiet��kseenk��n l�hd�st�,
vaikka �mm� seip��n kanssa terhentelee mink� taitaa.�

Hannaa ei tuo Juken puhe hyvin miellytt�nyt, hieman kummastellen kysyi:

�No kyk��ss�k� se sitten saa ollakin koko p�iv�t? Eik� se pid� kovin
pahaa siivoa?�

�Mink� h�n taitaa! Jos v�h�n tohertaakin, niin onhan se oma sika
oma taikina, ei niit� p��lle kylkiens� sy�, vastasi Jukke
v�linpit�m�tt�m�sti ja ajatteli lopettaa jo sen h�rk�puheen, vaan viel�
tunsi mieless� hykereht�v�n puhehalua, niin jatkoi yh�kin:

�Min� sit� t�ss� kerran menin ilman lystikseni ajamaan siit� kyk��st�
n�keiksi mink� tuo minulle tekee. Niin yrittih�n se minullekin
n�ytt�m��n sarviaan, vaan kun min� nostin seip��n pystyyn, niin heti
huomasi, ett� eri kannalla nyt ovat asiat kuin �mm�n aikana. Pitk�t
laukat otti h�rk�, vaan ei ollut kauvan, kuin astua julpotteli j�lleen,
s�i kyll�kseen ja k�llistyi maata kykk��n viereen ja alkoi m�rehti�
keukkasta.�

Hanna puistalti p��t��n ja moittivasti virkkoi:

�En min� kuitenkaan antaisi sen kyk�it� tohertaa. Sian siivoa se toki
pit�� kyk�iss� semmoinen p�lj�.�

Sen sanottuaan rienti h�n ulos ulkoaskareilleen ja siihen loppui puhe

Antin tulemisesta.

Hannan mielest� tuntui vaan pahalta se Vaaralan meininki. Kalu on halpa

haltiaton. Mit� on niist� suurista lihakasoista muuta hy�ty� kuin ett�
Elsalla on enemm�n varastamista. Mit� on niist� elokyk�ist� hyv��,
joita n�ill� vuosin viel� elukat pengostavat, mit� on hy�ty� siit�,
ett� on is�nt� toimellinen, kun asiat kuitenkin ovat rempallaan.
Vaivaista vahinkoa vaan, ajatteli Hanna, ja polttavammaksi tuntui
k�yv�n mieless� p��st� mit� pikemmin Vaaralaan sen eleen silm�ksi,
ennen kuin kokonaan levitt�v�t.

Jukke k�veli tuvassa, katseli kirjett� k�siss��n, mutta ei siit� silm�

mit��n keksinyt. Nyt oli tietty, ett� p��see ruunikolla k�ym��n
Suvannon kaupungissa. Mutta ik�v� vaan, ettei ollut Jokela matkalla,
ett� saataisi k�yd� hevostaan huokasuttamassa. No, ei ne sent��n ole
rekitamineet niinkuin Jokelan kautta kulkiessa pit�isi olla, mutta kun
Antin tuhat markkaa saadaan, niin korjautuvat rekitamineet. Eih�n tuo
nyt tuhanteen suurta koloa tee, jos nyt laittaa hyv�nkin reen ja
hyv�nh�n sen laittaa, kun kerran uudesta rupeaa laittamaan. No niin.
Senh�n kerki�� markkinoiksi laittaa. Se ett� p��si ajelemaan jo
ruunikolla, oli yksin��n suuri asia. Jokaikinen sen arvaa, ett� omansa
se on, ja omahan se onkin, sen oli arpasorot kahvikupissa jo kahteen
kertaan sanoneet.

Antin kanssa palatessa ajaminen yhdess� reess� ei ole oikein mielt�

my�ten, mutta kunhan on itse ohjaksissa ja istuu oikealla puolen, niin
siin� se menee, eik�h�n sit� moni huomaakaan, ett� se on tukkilainen.
Ja jos on entojaan, niin onhan sill� hyv�t vaatteet p��ll� ja mies yht�
komea kuin min�kin. No ei sent��n niin. Kyll� min� olen paljon
punakampiverinen. Ja onhan se talon is�nt� muutenkin puuhkeampi kuin
tukkilainen, joka kes�t rannoilla rujuu kuin kalamiehen koira. Ja
kaikin puolin sill� on eri ryhti talon is�nn�ll� kuin tukkilaisella,
ajatteli Jukke ja k�veli lattialla edestakasin.

Hannan mielest� oli Juken h�rk�puheen takia tullut liian v�h� puhutuksi
siit� Antin hakemiseen l�htemisest�, ja kun kiireimm�t teht�v�ns� oli
tallissa ja navetassa suorittanut, kiirehti tupaan Juken kanssa
p��tt�m��n l�hd�st�. Ja p��tettiin se pyh�-aamuna l�hdett�v�ksi. Jukke
poistui ulos ja rikasmielisen� l�hti astua h�kelt�m��n kotiinsa.

Mutta Hanna otti p�yd�lt� kirjeen k�siins�, katsahti taas kirjeen

alalaitaan ja tunsi rinnassaan l�mpim�n huumauksen, joka lumosi koko
olennon, ett� el�m� tuntui vaan unelta. Horros kuitenkin kohta haihtui
ja mieleen siirtyi se j�yt�v� todellisuus, ett� Vaaralan eleest� ei
tule mit��n, jos siihen ei tule em�nt��, juuri semmoista kuin h�n on,
joka ymm�rt�� koko talon toimia, sek� is�nn�n ett� em�nn�n. Ja nyt
selvisi kerrassaan, ett� juuri siit� syyst� se Jukke tahtookin yhdeksi
taloksi, kun sill� on niin suuri luottamus h�neen. Ja siin� tuokiossa
selvisi aivan todenn�k�iseksi, ett� se on v�ltt�m�t�nt� tulla sinne
asumaan ja hoitamaan sit� yhteist� elett�.

VII.

Antti tulee kotiin.

Maanantaiaamu valkeni poutaisena ja pakkasen kire�n�. Lunta oli satanut

edellisin� p�ivin� rekikeliksi asti ja nyt viime y�n� kilistynyt
pakkaseksi.

Kestikievarissa oli Antti majalla Suvannon kaupungissa. Oli siihen

tullut vasta my�h�ll� y�ll�, mutta nousi jo p�iv�n valetessa ja l�hti
kotikyl�l�isten varsinaisesta majatalosta Makkosesta katsomaan eik�
olisi tuotu kotoa hevosta vai pit��k� tilata kestikievarista aikanaan,
ennenkun kerki�� muut matkustajat tilata kaikki.

Mutta ulos tultuaan huomasi Antti pihan keskell� tavarakuorman ja

ihmistungoksen sen ymp�rill�. Poikkesi h�nkin sit� katsomaan. Se oli
vaan kulkeva leivosten kauppias, jonka ymp�rille olivat ostajat
kokoutuneet. Antti seisahti kaupitsijan l�helle katselemaan olisiko
jotakin, jonka aamuraapiskossa saattaisi pist�� suuhunsa.

Mutta reen toisessa p��ss� ostajain vaiheella seisoi er�s rampa, k�yh�
leski. Kainalosauvojensa varassa h�n siin� seisoi, rinnalla kaksi
repaleista viluissaan v�risev�� orpoa tytt�st�, joille h�n kauppiaalta
Jumalaa nimeen pyyteli pient� rinkeli� kullekin sek� itselleen leiv�n
palaa.

Tuo n�yr� avunpyynt� sattui ensimm�iseksi Antin korvaan. Antin kasvot

v�r�htiv�t. Tummansinisist�, virkeist� silmist� lenn�hti kiinte� katse
niihin avunpyyt�jiin. Mutta syv�n s��lin v�reet palasivat Antin
kasvoihin.

Kauppias ei ollut ollenkaan kuulevinaan avunpyyt�j�in ��nt�,

kohteliaasti h�kelehti ostajain kanssa.

Pitk�n aikaa seisoi ��net�nn� vanhus. Syv� tyytyv�isyys ja hyv�n

sydammen totinen loiste kirkkaasti valaisi taudin ja kurjuuden
kalvistamia kurttuisia kasvoja. Uudisti kuitenkin kerran viel�
pyynt�ns�, ennenkun l�hti pyrkim��n pois v�kitungoksen ahdingosta.
Mutta kauppiaan ruskeat silm�t tulistuivat ja kiivaasti tiuskasten
lausui:

�Luistakaa rikeneen siit� pois... Viel� varastatte, kun silm� v�lttyy.�

Tuo viimeinen lause vihlasi Anttia, ett� veri kuohahti povessa.

Leski orpoineen alkoi vet�yty� pois, mutta Antti viskasi parin lanttia
kauppiaan eteen, sieppasi leivoskorista nelj� rinkeli�, antoi niist�
yhden kumpaisenkin tytt�sen k�teen ja kaksi vanhukselle.

�Suuri Jumala on teit� siunaava satakertaisesti�, lausui vanhus ja

kankeasti sujautti taudin sy�m�� ruumistaan kiitokseksi Antille ja
l�hti sauvainsa varassa siirtym��n pois.

Pienet matkatoverit l�mpim�sti j�lkeens� Anttia silm�illen piteliv�t

mummoa hameesta toisella k�dell��n ja toisesta k�dest��n sy�d�
nakertivat punertavaa rinkeli�.

Samassa joukon seasta ty�ntyi Jukke esiin ja ty�nsi k�tt��n

tervehti�kseen.

�No terve mieheen�, huudahti Antti ja loistavin silmin tarttui k�teen.

�Toit varmaan hevosen kotoa, vai mit�?� jatkoi Antti iloisesti ihan
toiseksi sanakseen.

�Tuotu on hevonen!� mukautti Jukke matalasti, ettei moni kuulisi.

�No, tuo veikkonen t�nne se hevonen, kun minulla ovat t��ll�

matkakapineet. Ja sill� aikana voin pyyt�� talosta ruokaa. Parempi on
pala suussa kuin haava p��ss� taipaleelle l�htiess�kin.�

Jukke l�hti hevosta hakemaan majatalostaan ja Antti astui reippaasti

sis�lle pitk�t uudehkot saappaat jalassa, lyhk�nen puuhkahihainen ja
puuhkahelmainen turkki yll��n, karvainen lammasnahkalakki p��ss��n.

Jukke toi hevosen kartanolle, johon matkakapineineen rienti talosta

Antti ja somalle tuntui istuminen oman oriin rekeen ja suuta veti
Antilla nauruun, n�hdess��n kaunista ruunikkoaan.

Jukke n�ht�v�sti piti huolta, ett� h�n tulisi rekeen oikealle puolen.
Antti ei muusta huolinut kunhan p��si rekeen ja ojennuttiin tielle.
Kartanosta kun py�r�hettiin vaan kadulle, niin matka k��ntyi pitkin
kaupungin sivulla juoksevalle koskelle my�jitt�v�� katua, jonka p��ss�
jymisev� koski mahtavasti tuoksutteli harmaata usvaa poutaiseen
korkeuteen ja valkoiseen kuurapukuun k��ri rannalla seisovat myk�t
puut.

Koskesta yli vei silta, jonka vieress� seisoi er��n muinaisaikuisen

vankeuslaitoksen murtuneitten kivisein�in osia. Ja kolkkoina luolina
ammottivat ne syv�nteet, joissa ennen oli asumukset olleet, mutta
rakennusten murtuessa t�yttyneet kivill� ja soralla.

�Mit� ovat tunteneet, mit� ovat ajatelleet, mit� ovat k�rsineet nekin
ihmiset, ketk� tuossakin ovat l�mmitelleet? Ja kuinka moni viatoin sai
kauhean surmansa tuon rakennuksen murtuessakin? Yksi kuolee kuninkaana,
tuhansien murhaajana. Toinen kuolee kerj��j�n� kaikkien ylenkatsomana.
Kolmas kuolee tuomittuna paljaan kirjoitetun lain sortamana. Tuhansien
murhaaja on viatoin, kunnioitettu yli kaikkien. Kerj��j� on kunniaton
yli kaikkien. Tuomittu on syyllinen oman oikeutensakin puoltajana, h�n
on syyllinen, h�n on vangittu. Mik� on ihminen?� ajatteli Antti
ajaessaan linnanraunioitten sivu.

Sillan p��ss� kosken toisella rannalla kohosi tie suorastaan korkealle

m�elle, jossa koukistui tie ankaraan juuresta karsittuun m�nnikk��n.

Antti k��ntyi katsomaan j�lelleen, n�hd�kseen viel� sen linnan

muinaisaikuista rakennetta, sen mahtavuutta kolkkouksineenkin. Katsahti
viel� joen toisella rannalla seisovaa pient� kaupunkia valkeine
savupatsaineen, jotka kaupungin piipuista pulputen kohosivat tyyneen
pakkasilmaan. Ja kun mets�n latvoilta paistava marraskuun aurinko
puhdisti ne patsaat l�pihohtaviksi ja kosken rantakoivuissa kuuran
hilseet tuhansina t�htin� kiiluivat, niin Antin rinnassa liehahti
hauska puhtauden tunne ja ihastuksissaan katseli h�n sit� mieluista
luontoa kosken vaiheella, kunnes vastam�keen k�velev� hevonen veti reen
mets�n verhoon, johon vaan kuului kosken mahtava kohina ja tien aukosta
n�kyi poutainen talvitaivas.

Tuota kuvaa usvaisine koskineen, savupatsaisine kaupunkineen, kosken

siltaa kolkkoine linnan raunioineen, rantoja h�rm�isine koivuineen
mieless��n katseli kuni kuvataulua Antti samassa kuin matka tuntui
lyhenev�n kotiin. Eik� tuntenut puhelemisen halua matkatoverinsa
kanssa, kun muistui mieleen, ett� t�m� toveri kantaa ainaista
halveksivaa mielt� h�neen sisarensa t�hden, joka olisi viety ilman
h�nt�, Anttia, rikkaampiin naimisiin.

Jukke se ajaa karitteli ruunikkoa kuni omaansa ja ajatteli Antin

tuhatta markkaa eik� h�nk��n tuntenut puhelemisen halua muuten kuin sen
tuhannen markan t�hden. Muuten se Antti Juken silmiss� n�ytti olevan
paljas entinen �sin�, vaikka h�nell� olikin rahaa tuhat markkaa, ja
kuka tiesi jos se oli siit� jo osan hurvitellut. Ei ne kauan sataset
kaakastele ollessa tuommoisten ry�kkin�itten yst�vyydess� kuin tuokin
kestikievarin piika, joka toi kapineita rekeen. Tukkilaiset ovat
tukkilaisia, ne eiv�t somene siit�, ne ovat kaikki kuin yhdest�
p�lkyst� leikatut eik� niitten rahoillakaan ole mit��n arvoa, niit�
syydet��n kuin lastuja mihin vaan mieless� juolahtaa.

Antti nosti turkkinsa kauluksen pystyyn, painoi lammasnahkaista

lakkiaan syvemp��n p��h�ns�, solautti ruumistaan alemmas ja heitt�ytyi
melkein hermottomaksi, ja somalta tuntui kun vilisten j�i mets� j�lelle
ja reki vieri kotiin p�in ruunikon juosta raapotellessa. Mieli haaveili
is�nmaan koko laajuudessa, mutta v�liin palasi ajatukset aina siihen
pisteeseen, ett� kohta p��sen kotiin.

Mutta Jukke kaivoi taskustaan kaupungista ostetun sikaarin, sytytti sen

palamaan, pullutteli suustaan savuja, jotka py�rteisin� tuppaina j�iv�t
j�lelle tien p��lle leijailemaan tyyness� ilmassa. Katsahteli Anttiin
ja tekeytyi yst�v�lliseksi:

�No, viel�k� arvelet vasta menn� niihin tienesteihisi?�

�Viel�p� tietenkin�, vastasi Antti p��tt�v�sti.

Antin sanoista kuului semmoinen kaiku, ettei sill� tuntunut olevan

halua puhelemaan. Mutta Juken mieless� tuntui sit� enemm�n halua saada
Antin mielt� selville kotiaan kohtaan ja koetti alottaa puhetta
toisesta laidasta.

Vet�si taas sikaaristaan kolmisen aika savua, otti sikaarinsa sormiensa

v�liin, piteli sit� siin� oikein nuorten miesten tapaan ja umpim�hk��
kysyi:

�Aiotko itse pit�� t�m�n hevosesi vai aiotko h�vitt�� my�m�ll� tai
vaihtamalla?�

�En mitenk��n�, kuului Antin jyrkk� vastaus.

�Mutta nyt t�m� olisi paraassa lemmess��n hintaa saada.�

�Ja itsens� pit��, katkasi Antti kuivasti.

�Tyhj��n t�m� itsell� pit�en ainoana hevosena menee.�

�Ja h�vitt�en viel� tyhjemp��n�, keskeytti taas Antti.

�Et aio ollenkaan h�vitt�� t�t� hevosta?� jatkoi yh� Jukke.

�En mill��n. En v�h�ll� en paljolla, en sanalla en rahalla�, kuului

taas Antin kylm� vastaus, n�pisti suunsa visuun osottaakseen, ettei h�n
tahdo jatkaa puhetta.

Jukkekin heitt�ytyi ��nett�m�ksi ja ajatteli:

�Lieneek� siit� Antti noin v�h�puheisella tuulella, kun h�n istuu t�ll�
puolen reess�, vaan kun lienee siit�, niin olkoon. Mist� tiet��, ent�p�
Jokelan kyl�l�isi� sattuu viel� vastaan tulemaan; kaupungissahan
heill�kin on asioita. Silloin olisi vahinko, jos tukkilainen istuisi
minun oikeallani.�

Juken mieli tuli kuitenkin levottomaksi, kun ei p��ssyt pitemp��n

puheen alkuun ja koetti mieless��n etsi�, mit� h�n alottaisi, johon
Antti tarttuisi ja joka olisi asiallista, sill� is�nt�miehelle ei sovi
aivan lapselliset eik� poikamaiset tuumat. Mutta siin� sit� kului
aikaa. ��nett�min� vaan istuivat matkalaiset reess� pitk�ll� tiell��n,
mutta reki vieri tie lyheni. Mets�isi� kankaita, vaivaiskoivuisia
suonsalmia, luoppokuusisia korpinotkoja, mutkaisia purojent�kr�j�,
viitaisia lehtoja sammaleisine rinteineen j�i j�lelle. Muuta ��nt� kuin
jalaksien t�rist�v� kolina ja hevosen jalkain voimakas kopina
routaiselta v�h�lumiselta tielt� ei matkueesta kuulunut.

Antin mieli palasi muistelemaan kes�ist� luontoa pohjolassa ja

mieless��n katseli niit� pohjolan lumihuippuisia tuntureita y�syd�mmen
auringon ruusuvalossa, lummerantaisia kirkkaita lampia ja jokia, joihin
kuvastuu nuo hurmaavat vuoret, joissa verraton jylhyys ja ��ret�n
kauneus sulavat yhdeksi ihanteeksi. Noita muistellessaan tuli Antti
hieman haaveilijaksikin. H�nen kasvonsa loisti ihastuksesta ja silmiss�
n�kyi syv� mieltymys.

N�iss� ihanissa unelmissaan viipyi Antti.

Mutta viitaisen lehdon helmasta kohosi tie korkealle v�h�mets�iselle

sel�nteelle. Silmiin astui kaukana sinisen� �ll�tt�v� korkea Koljon
vuori. Ja samalla kohdalla v�h�n matalampi Perttulan vaaran juontea
sel�nne, jonka korkeimmalta harjalta valjua taivasta vasten pikkuisena
piikkin� h��m�tti Tannilan ryhev� kuusi.

Syd�n hypp�si Antin povessa. Yli ruumiin hulmahti l�mmin virta ja

ihastuksissaan huudahti:

�Tannilan kuusi t�nne jo n�kyy... Tikottaa kuin sormi vaaran laessa.�

Jukke syrj�silm�ll� katsahti Anttiin ja itsekseen hyk�hti:

�No tukkilaisella ovat omat ihanteensakin. Ik��nkuin ei tuommoista

kuusta olisi muualla kuin tuo Tannilan kuusi.� Eik� tarttunut siihen
Antin ihastukseen sanallakaan.

Sit� tosin ei Antti kaivannutkaan. Katseli vaan sit� Tannilan kuusta

sinisen� siint�v�n vaaran harjalla ja somalle maistui mieli. Tuntui
kuin akkunasta katsovien lasten iloiset kasvot jo n�kyisiv�t ja Halli
kuultuaan tuttavan ��nen h�nt��ns� leimuuttaen ja ilosta voksahdellen
rient�isi vastaan.

Mutta laaksoon vajosi tie ja metsien taakse peittyi ne vaarat kuusineen

kukkuloineen ja ep�m��r�iseksi unelmaksi raukesi n�keminen Tannilasta.

Mieli kuitenkin loi itsekseen kuvia kotiintulohetkest�, miten isoiksi

ne Matti ja pieni Kaisu ovat kasvaneet kuuden ja puolen kuukauden
ajalla. Ja miten ne rient�v�t vastaan, kun n�kev�t pellon alla tulossa.
Ja miten niill� puhtaat kaulaliinat liehuvat juostessa, miten Matti
langeta tupsahtaa juostessaan, mutta kimpoaa siit� yl�s jatkamaan
matkaansa. Miten Manti kerki�� paljo ennen toisia is�n syliin rekeen.
Miten �iti, tuo kodin syd�n, puhtain ja iloisin kasvoin rient��
kartanolle vastaanottamaan ja nostamaan reest�. Miten puhtaaksi siell�
on kaikki laitettu. Miten kahvipannukin n�k�tt�� puhtaana ihan kullan
hohtavana. Miten Mantin py�re� pieni p�yt� on katettu puhtaalla
p�yt�liinalla, miten siin� keskell� seisoo kellahtava kynttil�
puhtaassa jalassaan, miten kaikki on kodikasta ja ihmeen miellytt�v��.

N�iss� unelmissaan eli Antti itsekseen ja olo tuntui kuin kotona

olevan.

Mutta Jukke oli koonnut viimeiset parhaat valttinsa p��st�kseen

ruunikosta puheen alkuun Antin kanssa, ennenkun tullaan kotiin:

�Minulla olisi puhuttavaa sinun kanssasi er��st� taloudellisesta

asiasta. Maltatko sin� kuunnella?�

�Tokihan tuota�, virkkasi Antti mukauttaen.

Jukke ryk�si ja jatkoi: �Muistathan ett� se meid�n is�-vainaa sinun

naimisesi aikana aikoi Hannan tehd� perinn�tt�m�ksi, kun se h�nen
tahtoaan vastaan meni sinulle eik� Tapanilan Santerille. Mutta nyt on
is� kuollut ja mennyt lakineen, niin saattaisimme ruveta tuumimaan
toisenlaisia tuumia. Minun mielest�ni on Hanna samanlainen sisar kuin
muutkin ja se sinun joukkosi on tullut minulle rakkaammaksi kaikkia
muita, ett� min� niille soisin parasta mit� voin. Ja kun meill� siin�
ei koko veljeskunnalla ole em�nt�� ja em�nt�� se talo kaipaa, se on
luonnollinen asia, niin olen Hannalle luvannut, ett� h�n saa tulla
asumaan kotiin omalle maa-osalleen, kuten muutkin ja em�nn�ksi taloon.
Siten pantaisiin n�m� taloudet yhdeksi, kun ei ne n�y kuitenkaan
tulevan aikaan Tannilassa, jos sin� et ole kotona. Jos tahtoisit
tienata rahoja, niin eip�h�n olisi huolehtimista, ettei tulot ja koti
tulisi hoidetuksi. Kyll� min� niist� huolen pit�isin. Oltaisiin aikansa
yhdess� mik� sovittaisiin ja erotessa jaettaisiin maat ja tavarat
miehi� my�ten ja siin� saisi Hannakin osansa is�n perint�maasta ja
taloudesta, kuten kaikki muutkin... Niin, mit� sanot t�st� hommasta
sin� puolestasi?�

Tuo Juken puhe tuntui Antista niin t�rke�lt� ja se esitys niin syv��n
vaikuttavalta ett� sen sis�lt� ei selvinnyt oikein, mit� se on, ja
tahtoi Antti p��st� siit� mit� pikemmin, ja sanoi vaan ett�:

�En sano mit��n.�

�Tallassasi olkoon�, vastasi Jukke ylpe�ll� painolla ja jatkoi: �Koska

olet niin ylpe�, niin pannaan k�yt�nt��n se is�vainaan p��t�s, ett�
Hanna j��k��n osattomaksi.�

�Se on pieni asia. En min� ole Hannaa perinn�n t�hden ottanutkaan, vaan
sit� paitse se ukko-vainaan uhkaus ei ole mik��n p��t�s. Ei ne kaikki
ole p��t�ksi� mit� vihap�iss��n sattuu sanomaan. Eik� se kannata puhua
ollenkaan.�

Jukke, huomatessaan Antin mielen, heitt�ytyi ��nett�m�ksi, pelk�si ett�

Antti ehk� vihastuisi, jos h�n viel� jatkaisi, ja p��tti koettaa Hannan
kautta p��st� viel� siihen asiaan k�siksi.

Antti tahtoi vierottaa luotaan ne ajatukset, mitk� syntyiv�t Juken

puheen johdosta, ja palata takasin siihen �sk�iseen ihanaan kuvitelmaan
kotiinp��syhetkest�, mutta ne Juken esitt�m�t asianhaarat kangertivat
mieless� niin kummallisesti, ettei h�n niist� p��ssyt erilleen niinkuin
luuli.

�Onko Jukke mielelt��n nyt kokonaan muuttunut, kun n�kee ett� min�kin
olen mies, joka pystyn joukkoani hoitamaan ja ty�ntym��n omin neuvoini
el�m�lle? Vai onko todellakin kotiv�ell� semmoinen ahdinko, etteiv�t
tule aikaan Tannilassa, ja s��list� olisi rakastunut minun perheeseeni?
Vai onko tuossa pelko siit� ett� min� rupeaisin riitelem��n Hannalle
perint�� nyt, kun on ukko kuollut ja itsekin tiet�v�t, ett� se
ukko-vainaan uhkaus ei ole mik��n p��t�s, ja tuolla tavalla toivotaan
p��sev�ns� helpommalla? Vai ovatko tulleet k�sitt�m��n ett� Hannan
laista em�nt�� tarvitaan talossa? Vai oliko tuo puhe vaan paljasta
sit�, ett� harkitaan minun mielt�ni, miten min� kiehun sen Hannan
perinn�n per�ss�?� ajatteli Antti pitkist��n. Mutta viimein taas palasi
ajatukset kotikunnahille, ja niille kultaisten toiveitten rikkaille
vuorille eksyiv�t kokonaan siksi, kunnes matkakin loppui.

VIII.

Antin tulijaiset.

Ilta oli jo my�h�. Tannilan vanhassa tuvassa palaa loihotti puhtaaksi

nuohottu kattolamppu, joka valaisi koko huonetta, mutta sit� paitsi
p�yd�ll� paloi kaksi kyntteli�, jotka valaisivat p�yt��, jossa oikein
istuvillaan juotiin is�n tuliaisteet�. Antti, Hanna ja Jukke ne
istuivat kolmikynness� p�yd�n ymp�rill� ja ristiin haastelivat
iloisesti. Oli Antillakin kieli nyt l�ytynyt, vaikka sit� Jukke ei
matkalla saanut k�yt�nt��n. Mutta nyt Antti eillimm�isen� kertoili
matkansa vaiheita melkein pikkuseikkoineenkin. Hanna my�skin vuorostaan
kertoi kotiseikoista hauskimpia osia: ik�v�t puolet saivat nyt j��d�
toistaiseksi.

Puhelivat pitk�n hetken, huolimatta kuluiko y�t� paljon tai v�h�n.

Lapsetkin unohtivat iltaunensa, kirkkain silmin vaan silm�iliv�t is��,
natustelivat is�n antamia tuliaisnamusia ja seisoskelivat p�yt�� vasten
is�n ja �idin vaiheilla. Ja somalta ja mukavalta tuntui, kun is� oli
kotona. Antistakin tuntui lystille ja l�mpim�lle kotona olo.

Viimein kohosi Hanna p�yd�st�, alkoi tyhjent�� p�yt�� teen

juontiastioista ja yst�v�llisesti muistutti:

�Eip� arvaa is�, ett� meill� kotimiehill� odottaa valmis lintukeitto

is��.�

�No aivanko todella?� kysyi ihastuen Antti.

�No viel� paremmalla kuin todella. T�ss� viikolla Aholan Maija toi
kaksi lintua, niin s��stin ne is�n tulemaan, kun tiesin, ett�
lintukeitto on is�n lempiruoka.�

�Siin�p� teit paremmin kuin hyv�sti�, lis�si Antti hyviss��n. �Laitappa

todellakin iltasta, kyll� se nyt kotiruoka maistaakin. Mutta min� k�yn
ruuan laitanta-aikana oriin illastamassa.� Otti naulasta
matkaturkkinsa, pujotti sen p��lleen, matkalakkinsa pisti p��h�ns�,
pisti lyhtyyn tulen ja l�hti raikkaasti k�vell� rapsimaan ulos.
Pitk�vartiset saappaat olivat viel� matkaj�lelt��n suorana jaloissa,
varsien suut kahta puolta kiinnitetyt valkeilla napeilla tumman
harmaisiin kangashousuihin, joten valkeat napit vilkkasivat k�velless�
saappaitten varsien suista.

Hanna rupesi kapperehtamaan ruuan laittamispuuhassa. Mutta Jukke

sy�ks�hti Hannan kimppuun, seisotti h�nen lattialle ja kiireesti alkoi
kuiskutella:

�Antilta on saatavat ne rahat pois aivan ensi tilassa. Ei h�ness� ole

niitten haltiaa. Ei se ole mies, joka kalun saa, vaan se joka kalun
katsoo, sanotaan, ja tosi onkin. T�n� aamuna kun tapasin Suvannon
kaupungissa, niin oli rinkelinkauppiaalta rinkeli� ostamassa ja niit�
jakoi kelle sattui, yksin kerj�l�isillekin. Ja kestikievarissahan sit�
oikein oltiin majallakin kuin suuret herrat. Minun piti herralle tuoda
sitten hevonen valmiiksi kartanolle, johon saatettiin herra sitten
tamineineen. Ja se saattajaneiti, joka toi sen kapineita, se kun
nauratteli ja oli hyviss��n ja kutsui vastakin k�ym��n. Siin� pidet��n
niit� aivan varsinaisina, ett� herrat paremmin tulisivat taloon juomaan
ja tuhlaamaan rahojaan... Arvelin antaa h�nelle potkun, vaan heitin
kuitenkin sill� kerralla semmoisekseen.�

Hannan kasvot kuohahtivat punaiseksi. Leimautti kysyv�n katseen Jukkeen

ja kuiskaten kysyi:

�Oliko se Antti humalassa, vai miten se niin?�

�No ymm�rr�th�n sin� nyt sen verran... Selv�k� se on, joka sill�
tavalla meinaa, ja selv�k� sinne menee?� kuiskasi Jukke tosissaan,
ny�k�ytti p��t��n, silm�t v�l�hti h�t�isesti ja lis�si: �No, el�
suinkaan sano, ett� min� olen puhunut. Muista se, ett� el� sano minun
puhumakseni.�

Hanna py�r�hti ruuan laittamiseen. Poistaakseen itsest��n sit� tietoa

ajatteli: �On se Jukke toisinaan liian tarkkasilm�inen. Ei se nyt
tuokaan asia toki niin liene kuin h�n on huomannut. Ja oli miten oli,
oma asiansahan se on.�

Jukke j�i tupaan k�det taskuissaan k�velem��n edestakasin lattialla ja

hautoi hyv�� ajatusta povessaan. Hyv�ntuulen n�k�isen� k�vell�
t�rkk�ili lattialla, ottipa sikaarin taskustaan, sytytti sen ja veteli
siit�, kupristeli mustia kulmiaan ja paksuja hieman vinoja
silm�luomiaan ja mukavasti pihautteli sinert�v�� savua paksujen
huuliensa raosta.

Hannan iltasruuat olivat jo p�yd�ll�, kun Antti tuli tallista, puhaista

tupsautti lyhtyns� kynttelin sammuksiin ja lyhdyn pisti naulaan. Ja kun
ei ollut muutakaan sen mieleisemp�� puheen aluksi, niin alotti
ruunikosta.

�Hyv�sti se on �iti oriin hoitanut, kyll� se nyt jaksaa pompotella.

Mutta ei se n�y minua en�� tuntevan, katsella nurjautteli, kuten
ainakin tuntematonta. Mutta kyll� se siit� tutustuu, kunhan muutamia
p�ivi� ollaan yksiss�.�

�Kyll� se on Pokke ensimm�iseksi mieless� aamusella kun nousee ja

iltasella viimeiseksi min� sen illastan. Ja hyviss� v�leiss� me
olemmekin Poken kanssa. Koreasti se katselee aina, kun min� menen
talliin. Min� kun en milloinkaan mene talliin niin tyhj�n�, ettei olisi
jotakin niepse�mp�� makupalaista suuhun pistett�v�ksi. Milloin
leip�pala, milloin sokerimuru. Ja milloin min� vaan oven aukasen, niin
paikalla se k��ntyy katsomaan. Silm�t loistavat ja huulet h�p�j�v�t,
ett� mit� sin� nyt annat. Ja kartanolta kun kuulee minun ��neni, niin
jo alkaa jalkojaan kopistella, ett� t��ll� sit� on h�nkin�, puheli
Hanna naurusissaan, kun kuuli Pokkea kiitett�v�n.

Antti heitti turkin p��lt��n, ripusti sen naulaan ja mieliss��n

l�mpim�sti katseli perhett��n ja kun n�ki perheens� yst�v�lliset kasvot
vastassaan, niin unohti kokonaan ruunikon asiat ja lausui:

�Nyt sit� ollaan kotona... Tuntuupa silt� kuin jommoisenkin taakan

olisi hartioiltaan pudottanut... Vasta omiensa luona on ihminen
kotonaan. Maailmalla, jos siell� on kuinkakin hyv�in yst�v�in keskell�,
niin samassa saa muistaa olevansa viekastenkin keskell�. Kodin rauha on
niin kaukana kuin kotikin...�

Hannan leppoisille kasvoille vier�hti kirkas kyynel ja l�mpim�sti

kysyi:

�Eth�n l�hde is� en��?�

Antti ei vastannut mit��n, n�ki ett� ruoka oli p�yd�ll�, niin istui
p�yd�n taakse ja kehotti Jukkeakin tulemaan p�yt��n.

Jukke istui lavitsalle vastap��t� Anttia. Mutta is�n viereen riensi

Matti ja toiselle puolen Kaisu. Manti j�i Matin ja �idin v�liin.
L�mpim�sti katsahteli niit� is� ja t�ytti niitten k�det ruualla, sitten
vasta rupesi itse sy�m��n ja selitt�m�tt�m�n somalle tuntui olo.

Jukke muisti �sk�ist� puhettaan Hannalle ja tunsi olevan pahan olla,

kun n�ki sen Antin perheolon niin l�mpim�ksi. Tunsi juuri h�nelle
sanotuksi, mit� Antti �sken sanoi kyl�isten yst�vien keskess� pit�v�n
muistaa olevansa viekasten keskess�. Tunsi pistoksen povessaan, kun
tiesi, ettei t�m�k��n joukko ole niin puhdasta kuin Antti n�kyi
mieless��n kuvittelevan. Oikein painostavalta tuntui se, mit� h�n �sken
Hannalle viskutteli, ja mieli teki pakenemaan. Sanan puhumatta l�htikin
Jukke kotiinsa, kun p��si vaan sy�m�st�.

�Tukkilaiset ovat tukkilaisia, ei niist� liian pahasti saata puhua eik�

uskoa kukaan�, ajatteli Jukke k�velless��n Vaaralaan, ja hyv�lle
tuntui, kun Hanna n�kyi uskovan sen, mit� h�n �sken viskutteli. Ja
mieless� n�kyi vaan outo kuva siit� Antin perheen keskin�isest�
vilpitt�myydest�, mik� on nyky��n vallitsemassa.

IX.

Antti miettii Vaaralaan yhdeksi taloksi rupeamista.

Huomisaamun aurinko n�ytteli jo kasvojaan, kun Tannilan tuvan

sivuikkunasta tunkeutuvaa ruusuvaloa k�mmenen levyinen kaistale
kainosti seisoi tuvan tummassa perisein�ss�, is�n viel� vuoteellaan
hervotonna lev�tess�, kasvoilla hymyilev� tyyneys ja tukeva rinta
hiljalleen lainehtien.

Lapset hiljaa hiipien katselivat is�� ja olivat mieliss��n, kun is� oli
kotona. Matti ja Kaisu ne mieliv�t ��neen puhelemaan kesken��n, vaan
Manti se nyrkki� puistaen ja kulmiaan kupristaen muistutti pysym��n
hiljaa, ett� is� saisi nukkua.

Mutta ovi aukeni kiireesti ja Juken ruskea muoto ilmestyi ovelle.

Katsahti s�nkyyn ja kynnyksen yli astuessaan puoli��neen virkkoi:

�Ka, viel�k� t��ll� nukutaan.� Ja samassa palasi takasi ulos, kun

Mantin nyrkist� n�ki kielt�v�n merkin, mutta oven lupsautti raskaasti
kiinni, ett� sein� jym�hti.

Silloin vavahti Antin koko ruumis, silm�t remahtivat auki ja hieman

h�t�inen silm�ys lenn�hti ymp�rille. Mutta kun havaitsi, ett� on kotona
ja silm�t sattuivat ymp�rill� oleviin puhdassilm�isiin lapsiin, niin
suuriin silmiin ilmautui nuortea ihastus ja pitk�st� matkustuksesta
pakkasahvassa p�h�ttyneet kasvot kuontuivat lauhkeaan hymyyn.
Matkustuksesta kangistuneen ja nukkuessa rauvenneen k�tens� ojenti
lapsiinsa p�in ja leppoisasti huomautti:

�Ettek� nyt tahtoisi tulla is�n syliin.�

Silloin Matti ja Kaisu kilmasivat s�nkyyn ja tukkeutuivat is�n

kainaloihin kuin kananpojat emonsa siipien alle.

Manti se oli jo mielev�mpi, h�n ei viitsinyt tulla joukkoon, seisattui

vaan s�ngyn vierelle ja naurusuin katseli toisia.

Is� n�ki, ettei Manti viitsi tulla s�nkyyn toisten joukkoon

piehtaroimaan, niin kysyi:

�Onko �iti keitt�nyt kahvia? Jos on, niin Manti pikkanen, tuoppas sit�
minulle t�nne.�

Manti py�r�hti kuin pulmunen ruokahuoneesen ja heti pienell�

tarjottimella kantaa kipsutteli is�lle kahvia.

Is� nousi istualleen s�ngyn laidalle, otti Mantin tuoman kahvikuppinsa,

laski sen s�ngyn vierell� olevalle tuolille ja ojenti sein�lle, ett�
Manti ottaisi h�nen nuttunsa taskusta sielt� naulasta paperik��r�n ja
antaisi h�nelle.

Manti kiepasi heti ottamaan k��r�n ja toi sen is�lle, josta is� jakoi
namusia kullekin. Ja sitten vasta rupesi kahvia itsekin juomaan, kun
sai lasten hampaat ratajamaan. Ja hauskalle tuntui seura.

Jukke se navettakartanossa askarteli Hannan apuna, olipa puhdistanut

oriinkin, laittanut sille vuoteet, tehnyt appeen ja vaalinut kaikin
puolin, Hannalle kannellut vesi� avuksi, pilkkonut puita, korjannut
pitimi� ja autellut miss� vaan taisi. Mutta nyt kun Hannallakin loppui
toimet navettakartanossa ja h�n jouti tulemaan tupaan, niin tuli
Jukkekin mukana ja alkoi reippaasti kertoilla:

�Orit oli pahansiivoinen. Se kun eilen hikosi eik� minultakaan illalla

tullut sit� harjatuksi, niin oli aivan talloihin kuivanut. Mutta nyt
min� sen puhdistin taas tuota niinkuin parhaamman j�lkeen. Puhdistin
koko tallin, laitoin vuoteet uudet, ett� saattaa siell� nyt poika
p�tk�tt��... Tuo ori se on minun huolenani enemm�n kuin omat hevoset,
aivan joka p�iv� sit� pit�� k�yd� katsomassa. Nytkin kun arvasin, ett�
sin� matkaraukeissasi nukut pitk��n ja kun tiesin, ett� orit j�i
illalla puhdistamatta ja Hannalla ovat aamuasiansa teht�v�t, niin
paikalla kun her�sin, t�ytyi l�hte� oritta hoitamaan, ja nyt se on
kyll� hoidettu.�

�Hyv�, hyv�, kunhan tuli hoidetuksi�, mukautti Antti ja k��ntyi lasten

kanssa viehkuroimaan s�ngyss� ja ottamaan osaa niitten piehtaroimiseen
ja leikkeihin eik� tuntenut halua Juken kanssa jatkamaan puhetta.

Mutta Hanna toi is�lle uudet, puhtaat sukat
aamulla noustuaan voidellut, istahti h�nkin
is�n k�den toiseen k�teens� ja sulautuneena
iloisina piehtaroipia, is�n antamia namusia
lapsia.
ja keng�t, jotka oli jo
s�ngyn laidalle, puristi
h�nkin katseli niit�
nakertelevia, hy�te�verisi�

Antti tunsi olevansa nyt t�ydellisesti kotona...

�idin k�si is�n k�teen puristui lujempaan ja herttaisemmin. �Eth�n

l�hde is� en��... Eth�n raski heitt�� tuota pikkuista pulmusparvea
t�nne ik�v�im��n... Ei kell��n ole niin hyv� olla kotona kuin meill�
on... Eth�n l�hde?�

Antin oli vaikea vastata, mutta ei kuitenkaan voinut nyt olla

vastaamatta, kun illalla oli jo samanlaisen kysymyksen antanut menn�
ohi. Oli pitk�n aikaa ��neti, mutta viimein puristi vaimonsa k�tt� ja
p��tt�v�sti lausui:

�Olen liian nuori viel� j��m��n kotiin. Sananlasku sanoo: Laaja on

urohon tarha. Meill� nuorina, voimakkaina ollessa ei ole ainoastaan
hoidettava t�m� pieni koti, meit� is�nmaa kaipaa enemm�n... Sitten kun
tulen vanhaksi, vapisevaksi, sitten vasta saatte kotiin viimeisiksi
p�ivikseni.�

Hanna sekoitti vastaukseensa hieman leikki� ja iloisemmasti jatkoi:

�Hym, kuka sinua sitten vanhana viitsii n�hd� kotona?�

�Minusta ei ole mik��n niin kaunis kuin vanha ihminen, jos se on

leimattu hyvyyden sinetill�. Eik� mik��n niin ruma kuin vanha ihminen,
joka kantaa h�ijyyden todistusta�, virkkoi Antti tyynesti.

Hanna ei jatkanut puhetta, syventyi vaan ajattelemaan mit� mahtoi Antti

tarkoittaa sill� puheella is�nmaasta, eik� kotona oleminen ole samalla
is�nmaan palvelusta, kun siin� kaikin puolin on kelvollinen
yhteiskunnan j�sen. Vai onko sill�kin tukkity�ll� joku is�nmaallinenkin
merkitys, eik� muistanut mit� Antti tuonoisessa kirjeess��n oli
maininnut siit� Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kehotuksesta ja
pyynn�st�.

Tuo is�n puhe kotoa poisl�hd�st� ja �idin totisuus vaikutti lapsiinkin,

ett� jokahisen kasvot k�viv�t totisiksi. Mantilla meni sormi suuhun,
siirtyi is�n luokse s�ngyn viereen seisomaan ja nurpeasti kysyi:

�Mihin se nyt is� l�htee?�

Antti taputti Mantia poskelle ja naurusuin lupasi:

�En min� nyt heti l�hde mihink��n, hyv� Manti, ole huoletta.�

Manti ei uskonut is�n sanaa, luuli vaan h�nt� hyvitt�v�n, yh� hieroi
sormeaan suussaan ja yh� raskaampimielisesti lis�si:

�L�bdettep�h�n.�

Is� silitti Mantin p��t� ja l�mpim�sti lis�si:

�En todellakaan min� nyt heti l�hde mihink��n. Olen nyt monta viikkoa
kotona, lev�hd�n teid�n luonanne, hyv�t lapset. Ja sitten kuin tulee
kova talvi, kylm�� kaikki nuo j�rvet paksuun j��h�n ja viitoitetaan
tiet, ettei eksy, ja tulee paljon lunta, ett� saattaa suksilla
hiihdell�, niin sitten vasta l�hden... Ja sitten kev��n kauniina
p�iv�n� tulen teit� perhosia taas katsomaan. Ja sitten meill� on taas
yht� lysti kuin nytkin.�

Nyt Manti uskoi, kasvoihin palasi iloinen loiste ja hyp�ht�en kiepahti

�idin viereen s�ngyn laidalle istumaan ja halaili �iti� iloissaan,
vaikka ei tiennyt syyt� mink� t�hden h�n halaili. Sis�llinen mieli se
vaan sill� tavalla tunkeutui ulos.

Jukke ei sekautunut sanallakaan perheen puheisiin, veteli sikaariaan,

k�vell� t�rkk�ili lattialla edestakasin, silloin t�ll�in heitti vaan
nurkkasilm�yksen sinne s�ngyn puolelle ja ajatteli:
�On hupsun kummaa tuommoinen lekerrys.�

Mieless��n hyk�hteli aina v�liin: �Tukkilaisen is�nmaa, hym,

tukkilaisen is�nmaa, miss�h�n se on... Pajupensaan takanako joen
rannalla nukkuessa laukkureppu p��n alla, kun n�lk� suolissa huutaa...
Vaiko lautalla vorokkia kiert�ess�, kun etuvartiosta on kuulunut huuto
huikea ett� ankkurin vei. Vai laukeavalla ruuhkallako, jossa joutuu
r�lli� polkemaan tukkien p��ll� ja kilistelem��n silmi��n, ett� joko
pit�� l�hte� ahventen puolelta p�lkky� katsomaan vai viel�k� on toivoa
ihmisten ilmoista. Hym. Tukkilaisen is�nmaa... Kaikkia sit� kuulee...
Ja toinen viisas uskoo sitten mink� tuo Hanna ... kyll� min� viel�
selit�n sille, miss� se on tukkilaisen is�nmaa. Hym. Tukkilaisen
is�nmaa... Vie koirille semmoinen valtakunta�.

Viimein alkoi kuitenkin tuntua pitk�lt� se yksin��n oleminen. Ja kun ei

siit��n kukaan h�nest� perustanut, niin rupesi n�ytt�m��n, ett� h�n on
liiaksi koko talossa. Niin sanan puhumatta astuskeli ulos ja l�hti
k�velem��n kotiinsa. Ja sill� matkalla haihtui mielest� se kumma
tukkilaisen is�nmaasta. Vaan samassa selvisi kuin p�iv� se yhdeksi
taloksi rupeus. Ett� kun se nyt alkaa h�per�id� kes�ns� talvensa
maailmalla, niin mik� sen talon pidosta tulee. Mutta sama sille, miss�
h�n on milloinkin, kunhan vaan rahaa tuopi. Antaa sitten miehen
palvella is�nmaata, vaikka pakran varrella tai tarpomalla
jokir�meit�... No, niin se on kuitenkin, ett� minun se on ruunikko.
Tottapahan arpa sanoi. Ja se on kuin sanottu, ett� Siirin kanssa kyll�
sovitaan. Ja siell� markkinoilla, siell� syntyy kestit. Silloin ei ole
paljas siipi ja haarikka p�yd�ll�... Onni se on ihmisen purje. Sen alla
sit� ei tule ik�v� el�m�n laivalla viilett�ess�. Vaan ne ovat yhdet,
jotka sen saavat mastoonsa. Onni, se ei nouse joka miehen mastoon. Se
on sananlaskukin, ett� onni yksill�, kes� kaikilla, Jumala jokaisella.
Ja tosi se onkin, ajatteli mieless��n Jukke ja muhkeilla mielin likeni
kotiaan.

Hanna kun n�ki, ett� Jukke meni pois, niin jatkoi �sk�ist� puhettaan:

�Onko se todellakin totta, ett� jo talven aikana l�hdet pois kotoa?�

�Kyll� se on totta, ett� t�st� kelin tultua l�hden matkoille. T�ytyy

l�hte�, ei auta�, vastasi Antti vakavasti.

�Mist� se on tullut senlainen m��r�ys?� kysyi Hanna hieman oudoksuen.

�Ei tuota virallista m��r�yst� ole tullut mist��n, vaan muuten se on

niin, ett� kyll� sit� t�ytyy l�hte�. Annappas kun n�yt�n tuota
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjett�.�

Antti hypp�si s�ngyst�, kaivoi matkalaukustaan kirjeen ja

virke�mielisen� istui Hannan viereen s�nkyyn, aukoi kirjeen ja jatkoi:

�Se Suomen Kirjallisuuden Seuran johtokunta kirjoittaa t�ss� muun

muuassa n�in:

Koska kansamme muinaistarusto on ep�ilem�tt� vailla niit� syntysanoja,

joilla V�in�m�inen valmisti sotivenosensa, niin toivomme teist�
l�yt�v�mme niitten sanojen etsij�n ja l�yt�j�n, joilla kansamme
muinaisuuden satakaari valmistetaan.

Verrattomasta arvosta ovat kokoelmanne rakkaalle is�nmaallemme kansamme

muinaiskehdon tutkimisessa.

Syd�mmest�mme toivomme teille runsainta my�t�k�ymist� matkallenne.

Hyvin kunnioittaen

j. n. e.�

Hanna ei ymm�rt�nyt tuon kirjeen sis�lt��. Ajatukset ihan seisoivat

siihen ja mielest� tuntui somalta, mutta ei tiennyt, mink� t�hden se
niin somalta tuntui. Mieless� py�ri V�in�m�isen sotivenonen, kansamme
muinaisuus, muinaistarusto, Kirjallisuuden Seura, is�nmaa ja kaikkea
mit� vaan kirjeest� kuului. Mutta ei ollenkaan selvinnyt, mit� ne mikin
merkitsiv�t, tuntui se aivan mahdottomalta tullakaan sit� ymm�rt�m��n,
vaikka kuinka koettaisi. Mutta somalta se vaan tuntui ja mieleen
vakautui se ajatus, ett� on kai se nyt paljoakin arvokkaampaa tointa
kuin tukkilaisen virka ja eih�n aina tarvitse nimitt�� tukkilaiseksi.
Ja saattaahan viel� olla niin, ett� siit� hyvinkin suuri virka paisuu,
kun jaksaa retkeill�. Silloinpa veli-Jukkekin n�kisi, ett� on ne
ihmisi� tukkilaisetkin. Ja yh� paremmaksi kuontui mieli ajatellessa,
kuin Antti p��see toisenlaiseen toimialaan, ettei aina tarvitse olla
tukkilaisena.

Nyt ei en�� Hanna kielt�nyt Anttia l�htem�st�, mutta k��ntyi h�neen ja

alkoi vaikeroida:

�Mutta min� en jaksa hoitaa t�t� taloa. Saat my�d� tai antaa arennille
t�m�n talon... Min� menisin Vaaralaan kotiini. Nyt kun is� on kuollut,
niin siihen on j��nyt maatilkku minullekin... Se is�vainaan uhkaus,
ett� h�n minut tekisi perinn�tt�m�ksi, oli vaan turhanp�iv�ist�
uhkausta. Se on kuolintaudissaan sanonut, ett� pit�� antaa osansa
Hannallekin, ja n�m� velimiehet eiv�t tunnu sit� kielt�v�nk��n. Mutta
Juken kanssa olemme hommanneet, ett� rupeaisimme yhdeksi taloksi. Nyt
sin� panisit rahasi Vaaralan velkoihin ja kaikki talous tulisi
yhteiseksi. T�t�kin maata, jos ei my�t�isi, hoidettaisiin yhteisesti
niin kauvan kuin sovittaisiin. Siin�h�n kasvaisivat lapsemme isommiksi.
Ja kun ei alettaisi sopia, niin eroaisimme sitten t�nne ja jakaisimme
Vaaralasta minun osani syrj�maaksi tai m�isimme velimiehille. Tai jos
sopisimme yhdess� el�m��n ja kuolemaan, niin seh�n olisi sen parempi.
Rahvaan kattilahan se on aina rasvasempi... Niin olemme Juken kanssa
tuumanneet... Ja hyv��n tarpeeseen siihen nyt onkin minun menemiseni,
kun ei ole em�nt�� talossa ollenkaan. Se Elsan huuringainen siin� nyt
on, mutta kauvanko tuon aika tuossa kulunee. Ja kovin onkin mit�t�n
kappale taloa hoitamaan... Niin silloin sin� saisit huoleti viipy� jos
kuin kauvan poissa kotoa, kyll� ne kodit hoidettaisiin.�

Hannan esitys tuntui Antista oudolta. Oli kuin kylm�� vett� olisi
niskaan tiputtanut, niin pahaa vaikutti joka sana. Tuntui se uppoavan
aivan ytimiin, ett� pani ihan v�risem��n eik� kyennyt puhumaan mit��n
vaimolleen vastaukseksi. Tuo asiallinen puoli tuntui aivan selv�lt�,
hyv�lt� ja edulliselta, mutta se oudolta kaikuva puoli oli
aivan selitt�m�t�nt�, mik� se oli joka sen teki niin syv�sti
vastenmieliseksi.

Ei sittenk��n, vaikka Antti koetti oikein koettamalla ajatella, mit�

sanoisi vaimolleen vastaukseksi, kun t�m� sit� juuri odotti, voinut
sanoa mihink��n p�in. Mutta jotakin t�ytyi sanoa, sill� Hannan mieli
olisi muuten tullut pahaksi. Pitk�n aikaa allap�in ja kasvot j�hme�n�
mietitty��n k��ntyi h�n vaimoonsa ja vakavasti alkoi:

�Jukke se on tainnut muuttaa karvansa aivan toisenlaiseksi kuin ennen,

kun se nyt niin kohteliaana k�peleht�� ja tuli minua hakemaankin
Suvannolta. Ennenh�n tuo on ollut niin ylpe�, ettei minun aikanani ole
usein k�ynyt talossakaan.�

�Kyll� se Jukke nyt sinusta pit��, virkkoi Hanna. �Se kun n�kee, ett�
sin�kin olet mies ja el�t�t joukkoasi, niin t�ytyyh�n sit� h�nenkin
tulla ymm�rt�m��n. Ja kun n�kee, ett� sinusta muutkin pit�v�t, niin
siit�h�n sit� h�nkin saattaa pit��. Eip�h�n se niin tyhm� mies liene,
ettei saata muuttaa karvaansa, kun n�kee, ett� on muutettava.�

�No eik��n se ala em�nt�� hommata?� kysyi Antti. �Siin� kait tuo nyt
olisi em�nn�n tila.�

Hanna punalti p��t��n ja ajatus alta vastasi:

�Ei. Siit� ei ole kuulunut mit��n. Ja kyll� se itsekin sanoisi minulle,

jos h�nell� olisi mit��n sellaista ajatusta. Eik�h�n se minua siihen
em�nn�ksi niin hartaasti hommaisi, jos sill� olisi itsell��n eukon
ottopuuhat. Luulen, ett� se ajattelee poikamiehen el�m�� kaikista
selvimm�ksi, kun sill� on jo paras lapsen huimuus mennyt ohi. Ja mik�
on sen parempi kuin olla yksin��n.�

Antti taas ajatteli, miten h�n jatkaisi puhetta, ettei tarvitsisi puhua
siit� yhdeksi taloksi rupeuksesta, vaan p�� kun tuntui niin paksulta ja
ajatus j�yk�lt�, ett� puhuminen mit��n tuntui k�yv�n mahdottomaksi,
niin teki pienen tekosyyn p��st�kseen toistaiseksi erilleen ja aikoi
l�hte� oritta katsomaan ja raitistelemaan ulkoilmassa. Mutta ensin h�n
tapansa mukaan tahtoi pest� kasvonsa ja karistella unen t�hmeet
itsest��n.

Hanna joudutti Antille pesuvett� ja siirtyi taas askareilleen karjansa

hoitoon.

Antti pesi kasvonsa, kampasi p��ns�, pani pienen matkaturkkinsa

p��lleen ja alkoi l�hte� ulos.

Mutta lasten silm�t tulivat h�t�isiksi ja surumielisin� kaikki yhdest�

suusta kysyiv�t:

�Mihin se is� menee? Etteh�n mene pois?�

�En, en, hyv�t lapsikullat, mene kauvas. K�yn vaan oritta katsomassa ja
tulen heti takasin�, virkkoi is� ja katsoi l�mpim�sti lapsiin.

Lasten kasvot tyyntyiv�t ja silmiin palasi iloinen loiste, vaan hieman

ep�illen silm�iliv�t is�� j�lkeen, ett� olikohan tuo totta, ettei
menisi kauemmas. Ja Manti meni porstuaan katsomaan, ett� menik� se
talliin. Mutta talliin se meni, kuten aikoikin, niin palasi
rauhallisena toisten luokse tupaan.

Kun Antti aukasi tallin oven, niin ruunikko k��ntyi katsomaan tulijaa.
Viljaisen n�k�isen� h�n seisoi puhdistettuna kiiltokarvaisena
hyv�ksi vuodennetussa piltossaan ja pitkien otsajouhiensa alta
v�linpit�m�tt�m�sti katsoa murjotti, kuten ainakin vierasta, jolle h�n
ei tahtonut mit��n lempi��n teetell�. Antti kun n�ki, ettei ori ole
mit��n vailla, niin palasi tallista ja l�hti katselemaan kotia
ulkopuoleltakin. Ja kun tiesi, ettei siit� esityksest� yhdeksi taloksi
rupeamisesta p��se vastaamatta, ja ett� niin pian kuin Hanna ensi
kerran siit� puheeksi ottaa, t�ytyy siihen jotakin sanoa, niin otti
varsin tilaisuutta siihen valmistautuakseen ja sit� ajatellakseen
oikein kaikilta puolilta ja meni k�velem��n vainioitten perille,
samalla n�hd�kseen, miten kes�ty�t ovat p��ttyneet.

Nyt tahtoi Antti syventy� siihen kysymykseen aivan juurta jaksain.

Mutta mieli oli niin t�ysi ja ajatukset hapuilivat sit� ja t�t� niin
raivokkaasti, ettei niit� tahdonvoimilla voinut saada asetetuksi
mihink��n m��r�ttyyn teht�v��n. Vaan t�ytyi niitten antaa aikansa
valloissaan hujailla tuulen teill� ja taittaa oksa sielt�, toinen
t��lt�.

Tuo aineellinen puolihan on aivan selv�, eih�n siin� mit��n

ajattelemista olekaan. Jukke ja Topias ovat toimeliaat miehet ja
toiseksi aivan viinan maistamattomat, joka on suuri asia. Niill� on
talo t�ytel�inen kaikin puolin. �Jos niill� nyt tuhat kolminen on
velkaakin, niin se ei ole mit��n, sit� en min� kauvan maksa
tienaamallakaan kun muuten maitten viljalla talot hoitavat. Ja mik�s
nyt olisi hoitaessa, jos t�m�kin meid�n ele siihen viel� tulisi
lis�ksi. T�m�h�n joutaisi rahaksi ihan j�rke��n ja kun minulla nyt on
tuhat markkaa joutilaita rahoja aluksi, niin voipi lopettaa sen
vertaisen velan milloin tahtoo. Ja sittenh�n tuosta velattomasta
pes�st� saattaisi erotakin milloin n�ytt�� asiat sen vaativan. T�m�
Tannilan puoli kun j�tet��n my�m�tt�, niin t�h�n voipi siirty� milloin
tahtoo. Ja se, ett� min� ensi vuosina en tule kuitenkaan olemaan paljon
kotona, niin minullehan se on sangen huoletonta. Tulen lev�ht�m��n vaan
aina kotiin ja saatan taas l�hte� kuin j�nis haavalta, milloin vaan
asiat vaativat. Ja mik� paras, niin on Hanna talouden p��ll�, jonka
tiet��, ettei tarvitse j�lkeen haravamiest� eik� honkiin horjahtele.
Sitten jos Jukke tai Topias ottaa em�nn�n, eiv�tk� tyytyne Hannan
hallintoon, niin niitten perinn�ll�h�n voivat sitten ostaa Hannan osan
ja meille j�� koti Tannilaan. K�yhi� ne eiv�t ota. Seh�n on merkki
siit�, kun Hannalle ovat kainia kantaneet sent�hden, ett� se meni
k�yh��n naimiseen rikkaan ehdolla. Se on totta, ett� jos ne eiv�t saa
rikkaita, niin ne el�v�t ilman ja silt� varalta ne juuri siihen Hannaa
hommaavatkin... Se puoli, ett� minulle olisi se arvotonta muuttaa
Vaaralaan vaimoni kotitaloon asumaan, on kuitenkin pieni asia. Se on
kyll� vanha sananlasku, ett� vaimonsa kotona mini�n lusikalla
sy�tet��n, mutta enp� min� kauvan ole aina heid�n mini�n��n. Sen
pikemmin malttaa taas l�hte�. Niin sille, miss� arvossa ne sill� kotona
oloajalla pit�v�t, on sama. Mini�n lusikalla minua ei sy�tet� niin
kauvan kuin on Hanna em�nt�n�, se on vissi tosi. No niin... Mutta mik�
on kuitenkin tuo kammo, joka varistaa mielt�ni?... Tuntuu kuin vankila
perisi, jos menisin Vaaralaan... Mutta se ei ole mahdollista... Mutta
mik� on kuitenkin tuo synkk� aavistus tunnon syvyydess�?... Lienee se
vaan joku syrj�vaikutin, joka vaikuttaa veriin jotenkin est�v�sti
niitten s��nn�lliseen kulkuun ja sielt� koituu sitten mieleen. Ja
tottapa se niin on, kun en jaksa ajatellakaan mit��n, ei mit��n
kokonaista. Lentelev�t vaan ajatukset kuni poutap��skyset siint�v�ss�
korkeudessa ja liit�v�t tiet�m�tt�m��n kaukaisuuteen ilman mit��n
asiaa... Lienee se, kun illalla tuli valvotuksi my�h��n ja toissa
y�n�kin tuli vaan pari tuntia nukuttua. Sielt� se mahtaa koitua...
Mutta miksi se juuri tuolla tavalla vaikuttaa. Tuntuu kun menett�isin
kunniani, luotettavaisuuteni, rehellisyyteni, vilpitt�myyteni ja viel�
is�nmaan rakkautenikin. Mutta kaikki t�m� on mahdotonta... Mahdotonta.
Seitsem�n kertaa mahdotonta.�

N�m� ajatukset tunkeutuivat itsest��n Antin mieleen h�nen

k�yskelless��n vainioittensa perill� ja kokiessaan mietti� asioita. P��
tuntui paksulta ja tahdon voima kokonaan lamautuneelta. Ajatukset vaan
pieniksi pirstaleiksi hajauneina sinkoilivat siell� ja t��ll�, likell�
ja kaukana.

H�n ei ollut viel� sy�nyt aamiaistaan. Tunsi ruuan halua ja muisti,

ett� Hanna huusi j�lkeen, ettei menn� kauvas, h�n laittaa ruokaa, niin
odottavat siell� sy�m��n. Lapset ik�v�iv�t kotona, kun h�n aikoi k�yd�
vaan tallissa, ja h�n palasi kotiin.

Mieli tuntui t�ytel�iselt�, mustalta ja k�mpel�lt�.

X.

Jukke kielittelee Hannaa.

Antti oli p��ssyt sy�m�st� ja kallistui s�ngyn p��lle pitk�kseen, ett�

eik� tulisi uni, jotta univelka tulisi kuitatuksi, ehk�p� siin� p��kin
selvi�isi ja mieli puhdistuisi, ajatuksetkin kokoutuisivat ja
antautuisivat paremmin tahdon palvelukseen kuin nyt. Mutta ei siin�
tullut unta. Otti sen Kirjallisuuden Seuran kirjeen, katseli sit� siin�
aikansa kuluksi, kun muuten tuntui olevan siin� pitk�n��n niin soma
olla, tunsi verens� l�mpenev�n, silm�t k�viv�t loistaviksi, hytk�ytteli
ruumistaan, viskasi k�tt��n ja ravisteli p��t��n.

�Mit� on ajatella kotioloista, sen pikkumaisista, v�h�p�t�isist�

asioista, kun saa palvella koko is�nmaata ja koko kansaa... Silloinko
tahtoisi kiinty� vaan pikku m�tt��seen, kun on omana koko kunnas... Ei,
ei... Lapsille on koti siin�, miss� �iti asuu, ja minulle on matkamaja
siin�, miss� lapset ja �iti ovat. Minun kotini on is�nmaa.�

Katseli taas kirjett�.

�Suuresta merkityksest� is�nmaallemme... Tuo on liioteltua. Jos saisin

olla edes pienink��n seiv�s siin� rehdoaidassa, joka kiert�� isiemme
verisi� ansioluetteloita. T�m� on suurta... Mit� maksaa t�m� pikku
Tannila sen rinnalla, vaikka menisi Matin pellon ojaan... Vaikka menisi
kuin tina tuhkaan, ettei n�kisi ei luun suremaa, niin se ei merkitsisi
mit��n, kunhan perheell� on suojaa ja sijaa, miss� ne voivat el�� ja
asua. Se on vaan voitto minulle ja minun toimelleni, ettei minulla ole
haittaa kotoisista huolista�, hykerehti Antti mieless��n.

Mieless� oli suuri aarre, kun tunsi omistavansa voimia, ett� voi l�hte�
kokoilemaan muinaistaruja aina niin kaukaa, mihin vaan Suomen kielell�
voi p��st� ja miss� V�in�l�n kansaa on koskaan asunut. �Siell�p� saa
itse tunkeutua kansan syvimp��n muinaisuuteen, omin silmin n�kem��n,
omin korvin kuulemaan niit� k�rsimisi�, niit� ponnistuksia, mit�
isill�mme on ollut kestett�v�n� er�maan metsiss�, mit� iloja, mit�
mielen ylennyksi� on er�maan vilpit�n luonto kaukana sivistyksest�,
kaukana opista, kaukana yhteiskunnan keskuuksista asuville asukkailleen
suonut. Ja mitk� toiveet heid�n el�m�t��n ovat tukeneet.�
Mit� enemm�n h�n ajatteli matkastaan ja matkansa tarkoituksesta, sit�
enemm�n seivi�mist��n selvisi, ett� oli Jumalan sallima eleen
muuttaminen Vaaralaan ja Hannan p��seminen lapsuutensa kotiin. Siin�
viihtyy h�n monta kertaa paremmin kuin Tannilan yksin�isyydess�. Ja
vaikka mielen pohjalla tuntuikin yh� syv� kammo Vaaralaan
muuttamisesta, niin tuntui se aivan v�ltt�m�tt�m�lt� sinne tuleminen;
hyv� vaan, ett� Jukke ja Topias rupeavat hoitamaan yhdess� t�t�kin
Tannilaa ja hyv�, ettei ajatukset tahtoneet taipuakaan tekem��n selkoa
sen asian v�h�p�t�isemmist� puolista. �Se arvo, pit�isiv�tk� minua
vertaisenaan tai mini�n tai mieronkiertolaisen vertaisena, on
yhdentekev�. Perheeni pit�� minusta aina ja miss� tahansa rakastaa
minua ja yst�v�ni tuntevat minua. Siin� on kylliksi. Hyv�, ettei
ainakaan Jukke minulle erityist� my�t�tuntoisuutta osottaisikaan, joka
on aina kantanut halveksivaa mielt�, sovitteli mieless��n Antti ja
kasvoissa n�kyi rohkea eloisuus ja silm�t s�teiliv�t virke�sti
katsellessa lattialla leikkiviin lapsiin. Muuten vaan tuntui somalle ja
mukavalle, kun oli kotona. Siin� vakautui mielikin ja ajatukset
tuntuivat asettuneen. Mutta kun raukeus oli viel� ruumiissa, joka
tuntui kaipaavan lepoa, niin k��ntyi syrj�lleen, korjasi p��ns� alle
pient� tyynypallukkaa, ummisti silm�ns� ja heitt�ytyi hetkeksi
nukkumaan.

T�ll� aikaa tuli taas Jukke Tannilaan ja l�ysi Hannan

navettakartanostaan askarehtamasta ja n�kyi h�nell� olevan jotakin
sanomista. Katsahti ymp�rilleen n�kyik� Anttia. Mutta kun ei n�kynyt,
niin ryk�si, ny�k�ytti p��t��n ja alkoi:

�Luulisi tuota Anttia outo muuksikin, kun se noin rakkaasti osaa

sukerehtaa perheens� kanssa, kuten �skenkin. Oikein ilke�kseni k�vi,
ett� pois piti l�hte�.�

�No, hyv�nen aika�, virkkoi Hanna totisesti. �Mit� siin� nyt oli
�skenkin sinun mielest�si niin liikaa?... Mik� se sitten on Antti muu
kuin rakas perheelleen? Rakas ja hyv� h�n on aina minulle.�

�Hym ... kun ei olisi muita rakkaampia kuin sin�... Ei se ole kaikki
kultaa joka kiilt��, vastasi Jukke ylenkatseellisesti ja kylm�sti.

Hanna tunsi ilke�n v�ristyksen k�yv�n l�pi ruumiinsa, puistalti itse��n

ja syv�ll� inholla virkkoi:

�Hyi... Min� en usko semmoista Antista... En usko, en vaikka.�

�Usko eli el�, se on vallassasi. Vaan min� uskon ja sen t�hden k�ypikin
minuun niin pahasti kun se sitten joukolleen n�ytt�ytyy niin hyv�n�,
kertoili Jukke tosissaan.

Hanna inholla puistalti p��t��n ja kylm�sti lis�si:

�Hyi... En min� viitsi kuunnella koko puhetta. Hyi... Mik� sinun nyt
pani puhumaan Antista sellaista?�

Jukke ryk�si ja jatkoi:

�Eip�h�n erityisesti mik��n ole pannut puhumaan. V�h� kai siit� minulle
on saapaa tai l�htev��, kun ei sinua liikuttane. Sanoinpahan vaan sen
t�hden, kun n�ytt�� tuo el�m� niin liposalta, ett� jos sin� siihen
humallut, ettet raskisikaan l�hte� Tannilasta pois eik� tulisi siit�
meid�n yhdeksi taloksi rupeuksesta mit��n, ennenkun se kerki�� rahansa
hurvitella.�

Hannan silm�t tulistuivat, kasvot kuohahtivat ja vihaisesti lis�si:

�Huih... Sent�hdenk� sin� sit� olet ruvennut puhumaan, ett� min�

paremmin taipuisin sinun kauppoihisi yhdeksi taloksi rupeamiseen...
P�invastoin toki vaikuttaa se puheesi minuun... Olisinko hullu, kun
laittaisin Antin teid�n halveksittavaksenne ja joka p�iv�
osotettavaksenne sellaiseksi. Jumala varjelkoon toki. Meill� on koti
t�ss�, pit�k�� kotinne ja sill� hyv�.�

Jukke murnisteli muotoaan, punalti p��t��n, ryk�si ja tekeytyi

asialliseksi:

�En min� sit� luullut, ett� se sinuun niin koskee. Olisinhan min� tuon
nytkin niinkuin ennenkin voinut olla sanomatta, jos tuoksi olisin
tiennyt. Ja ensi kertahan tuo vasta olikin, se kuin illalla ja nyt
sanoin, ja saattaahan tuo olla viimeinenkin, kun se sinuun niin pahaa
tekee... Ja kukapa Anttia muuten miehen� sen vian vuoksi halveksii?
Kyll� Antti silt� miehen� menee. Kyll� min� pid�n Antista. Jos min� en
Antista pit�isi enempi kuin tavallisesta tukkilaisesta, niin olisinko
min� l�htenyt sit� hakemaan Suvannoltakin ja mit�p� h�ness� onkaan
moittimista, miesh�n se on kuin mies. Ja kyll� me sovitaan Antin
kanssa.�

Hanna ei puhunut mit��n, ynse�mielisen� vaan askarteli karjansa kanssa,

niin Jukke yh� jatkoi ja tekeytyi yst�v�llisemm�ksi:

�No, koska se sinuun niin pahaa teki, niin min� lupaan, etten en��
koskaan virka mit��n Antin niist� asioista. Kyll� min� saatan pit��
suuni kiini t�st�kin l�htien, kuten t�h�nkin asti. Jokahinen pit�k��n
tapansa... Mutta sit� minun piti vaan sanoa, ett� niist� rahoista
pit�isit huolta, ettei se niit� kerki�isi hurvitella.�

�Min� pit�isin huolta! Hyh... Min� pit�isin huolta Antin rahoista! Se

joka tiet�� saaneensa rahat, niin se pit�� huolen niist� itse�, virkkoi
Hanna ylpe�sti ja k�vell� reimotti tupaan eik� perustanut Jukesta
mit��n.

Jukke oli kahdella p��ll� tullakko per�ss� tupaan ja mietti ymp�ri

p��ns� tekosyyt�, mit� h�n asianaan pit�isi, Antin puheille tullessaan.
Mutta ei l�yt�nyt mit��n, niin k�vi tallissa katsomassa oritta ja
omantunnon vaivaisena k�veli mets��n sielt� aikojaan my�ten menn�kseen
kotiinsa, kun mets�n yksin�isyydess� saisi mietityksi keinon, miten
Hannan saisi hyvitetyksi. Mutta pahalta se vaan tuntui, kun Hanna niin
sanoi kielt�v�sti siit� yhdeksi taloksi rupeamisesta.

XI.

Antti lupautuu Vaaralaan yhdeksi taloksi.

Ilta oli jo kulunut my�h�iseksi, lapset olivat y�teloillaan nukkumassa.

Is� ja �iti valvoivat tuvassa, istuen tuoleilla lampun valossa, ja
puhelivat paremmin kahden keskisi� asioitaan. Mutta �iti ei voinut olla
ilomielinen, vaikka h�n koettikin. Koko iltap�iv�n oli ollut mieli paha
ja umpinainen. Oli h�n navetan loukossa itkenytkin, mutta ei se
siit�k��n oikein selvinnyt, yh� se vaan oli raskas eik� edes tiennyt
syyt�, mink� t�hden se oli raskas. Siit� Juken puheesta h�n ei
perustanut eik� ottanut ollenkaan ajatellakseen, olkoonpa miten
tahansa. Vaan sen puheen johdosta se kuitenkin tuntui olevan, vaikka ei
tiennyt oikein mink� t�hden se oli. Vaikkapa h�n oli jo ennen mieleens�
painanut Vaaralaan menemisen, mutta ei h�n siit�k��n huolinut, vaikkapa
ei tulisikaan sinne menoa. Ja kun yh� tunsi Juken mielen ett� se haluaa
saada kaikki rahat Antilta, niin arveli kerrassaan heitt�� pois koko
homman, sill� se tuntui pahalta, ett� Antti, joka on rahat tienannut,
ei saisi niit� m��r�t�, mihin ne tulevat pantavaksi. Mutta ei
sittenk��n tiennyt, mink�t�hden se mieli tuntui apealta, ett�
puheleminen is�n kanssa ei tahtonut sujua niinkuin aina ennen.

T�m�n huomasi Anttikin ja tahtoi tiet�� syyt�, mik� se on tullut, mutta

sai vaan vastauksen:

�En tied� itsek��n.�

Antti tuli levottomaksi, luuli, ett� h�n on sen sill� vaikuttanut, kun
p�iv�ll� ei antanut mink��nlaista vastausta vaimonsa esitykseen
Vaaralaan muuttamisesta:

�Onko sinulla siit� paha mieli, kun et p�iv�ll� saanut minulta

vastausta siihen Vaaralaan menemistuumaasi. Mutta, hyv� �iti, min� en
voinut silloin siihen vastata, ennenkun sain ajatella, vaan nyt kyll�
voin sanoa jotakin. Onko sinulla todellakin siit� raskas mieli?�

�Eik� tuo liene osaksi siit�kin�, virkoi Hanna tyynesti, �ja paljokopa
tuolle toisinaan pit�nee, mutta paraneepahan siit� taas, kun on aikansa
pahana... No, mit� siit� Vaaralaan muuttamisesta sitten olet
ajatellut?�

�Siit� on minulla sanottavaa ainoastaan yksi sana�, vastasi Antti

iloisesti ja p��tt�v�isesti. �Se on se, ett� sen asian kanssa saat sin�
tehd� aivan mielesi mukaan. Jos Vaaralaan meneminen on sinulle hyv�,
niin se on minullekin.�

Hannalta hyr�hti syd�mmellinen nauru. Se pullahti aivan sydammen

pohjasta, aivan omasta pakostaan, ennenkun itse kerkesi ajatellakaan
mit��n ja sen naurun mukana tulvahti ulos kaikki ilmaan se mielen
raskaus, jonka syyt� h�n ei oikeastaan ennen tiennyt. Ja
silm�nr�p�yksess� remahti mieli hyv�ksi ja iloiseksi kuni kytev� tuli
kuiviin risuihin p��sty��n tuprahtaa ilmiliekeiksi ja synnytt��
riehakan hulmuavan tulen.

Hanna tahtoi sanoa jotakin Antille vastaukseksi, mutta suuhun ei tullut

mit��n asiallista sanaa eik� kuitenkaan voinut sanomattakaan olla, niin
kallisti p��ns� Antin olkap��h�n, kierti toisen k�tens� h�nen ymp�rille
ja l�mpim�sti virkkoi:

�Voi, kun sin� olet hyv�.�

Nyt Antti ymm�rsi, ett� varmaan se Hannan raskas mieli oli siit� kun ei
p�iv�ll� saanut h�nelt� vastausta ja ymm�rsi, ett� Hannan mieless� on
hyvinkin suuresta arvosta Vaaralaan muuttaminen. Ehk�p� oikein
tuskallisesti pelk�si h�nen est�mist��n. Niin mieless� syntyi pakko
puhua suunsa puhtaaksi omasta puolestaan, puristi Hannan k�den k�teens�
ja alkoi oikein vakavasti ja syd�mmellisesti puhelemaan:

��iti kulta. Enh�n toki tahdo sinua est�� siit� aikeesta. Minulla kyll�
tuntuu salainen kammo sit� vastaan, vaan se mahtanee synty� siit�, kun
ne Vaaralaiset ovat minua k�yhyyteni t�hden halveksineet. Mutta nyth�n
ovat asiat toisin. Ukko on haudassa, josta tuon halveksimisen juuri
lienee ollutkin. Ja meill� on nyt koti, kuten heill�kin; siin�kin
suhteessa olemme yhdenvertaisia. Se puoli, miten talon hallinto
rupeaisi Jukella luonnistamaan, on viel� tietym�t�n, kun ukko on t�h�n
asti hoitanut, mutta ovathan Jukke ja Topias toimeliaat miehet ja kun
ovat viel� muun lis�ksi aivan viinaan menem�tt�m�t, niin voipihan
niist� toivoa hyv��kin. Ja koeteltuaanhan sen n�kee. Ei suinkaan siin�
pitk�lle p��se. Jos ei ala n�ytt�� talon hallinto vetelev�n, niin
eroamme pois t�nne omaan Tannilaamme. Kunpa onnistuisi edes
kymmenisenk��n vuotta, jonka aikaa kest�� minulla n�m�kin
talvimatkustukset, ett� melkein koko vuodet tulen olemaan poissa
kotoa.�

�Kymmenen vuotta! Voi hirmuista!� keskeytti Hanna kauhistuen.

�Niin. Ainakin kymmenisen vuotta kest�� minulla matkustusta�, jatkoi

Antti. �Niin, sen ajan jos hoitaisivat taloja ja talouksia hyv�sti,
niin olisi kiitos keikaus. Min� puolestani mit� ansaitsen antaisin
ilolla yhteisen talon hallintoon, ettei siit� syntyisi kannemieli�,
ett� min� omituista kassaa kokoon.�

�No, antaisitko sin� yhteiseen pes��n nyt nekin rahat mit� nyt sinulla
on?� keskeytti Hanna.

�Aivan mielell�ni. Mit�s min� n�ill� tekisin�, jatkoi Antti, �kun

minulle tulee valmiit matkarahat Suomen Kirjallisuuden Seuralta, niin
mit�s min� n�ill� tekisin?�

�Ent�s tuon oriin?�

�Taloonpa tietenkin. Mutta sill� v�lipuheella, ettei sit� saa h�vitt��.

Se vaan olisi minun nimikkonani, sit� k�ytett�isiin vaan talon ty�h�n,
ja silloin kun olisin kotona, niin k�ytt�isin sit� miss� tarvitsen. Ja
jos erottaisiin, niin toisimme mukanamme t�nne.�

�Kyll�h�n siit� Jukke pit�isi hyv�n huolen. Sill� oikein mieli tekee
sit�, kun h�nell� ei ole nimikkoa�, jatkoi Hanna.

�Senh�n min� uskon�, mukautti Antti. �Ja t�ll� tavalla ajatellen se

homma ei ole kuin paljasta hyv�� ja minun puolestani on se p��tetty,
ett� kun sin� et luule voivasi hoitaa t�t� kotia, niin menn��n
Vaaralaan.�

Hanna puolestaan tahtoi sanoa jotakin, mutta se �sk�inen v�ittely Juken

kanssa kangerti mieless�, ettei h�n saanut sujumaan sanoiksi, niinkuin
olisi tahtonut, ett� mieli olisi tyhjentynyt kokonaan siit� Juken
kanssa v�ittelyst�. Sanoi vaan:

�Minullahan se on koti Vaaralassa ja min� menen sinne kotiini. Vaan

ent�s is�?�
Tuo sana �ent�s is� s�l�hti Antin mieless� kipe�sti. Ei h�n sit� olisi
suonut �idin suusta kuulevansa ja her�tti se kokonaan eloon sen kammon
tunteen, mutta sen h�n kuitenkin salasi ja yst�v�llisesti vakuutti:

�Hyv�nen aika. Minullehan on koti siin�, miss� sin� olet. L�yt�isin

sinut lasten kanssa vaikka kuusen juurelta tai kantoiselta aholta, niin
siin� olisi silloin kotini.�

J�i ajattelemaan: is�nmaa on minun kotini. Sen lapsi min� olen ja j��n
olemaan.

Mutta ulkoa kuului kiireit� askeleita. Ovi aukeni ja sis��n astui

Kokkolan Eero, Antin lapsuuden yst�v�, joka tuli tervehtim��n Anttia,
kun kuuli, ett� h�n on jo kotona.

Silloin Hanna siirtyi pois ja siihen katkesi keskustelu Antin kanssa ja

mieleen j�i yh�kin kangertamaan se �sk�inen kiista Juken kanssa.

Mutta miesten puhe kiertyi Jerusalemin suutariin. Se puhe veti

puoleensa Hannankin ajatukset. H�n oli aina kuullut sit� mainittavan,
vaan ei koskaan kuullut, mink�lainen kulkija se oikeastaan on. Niin
saadakseen kuulla siit� enemm�n kiinnitti korvansa miesten puheeseen.

Antti kertoessaan matkustuksestaan mainitsi vertaukseksi: �Saa kulkea

my�t��n kuin Jerusalemin suutari, mist�h�n sitten se hokeminen
lieneek��n kotoisin ja per�isin.�

�Sill� on hyvin syv� peruste�, selvitteli Eero. �Seh�n on Vapahtaja

ennen aikoinaan t��ll� ollessaan ja k�yskelless��n k�yhyydess� talosta
taloon pist�ytynyt Jerusalemin takalistolla asuvan suutarin majaan tai
m�kkiin vai mik� tuolla lienee ollut ja pyyt�nyt sijaa lev�t�kseen,
semmoista rehuvuodetta vaan ja eip�h�n niiss� semmoisissa taloissa
h�yhenpatjoja lienek��n. Mutta suutari ei ollut antanut edes istuakaan,
sit� v�hemm�n huonoakaan vuodetta. Oli vaan ylpe�sti k�skenyt pois.
Vaan Vapahtajalle oli se pist�nyt n�rille, oli hiukan karmistautunut ja
tiukasti sanonut ukolle: Koska sin� et suo minulle lepoa, et huonoakaan
vuoderania anna lev�t� kutjottaakseni etk� pahaistakaan jakkaraa
istuakseni etk� huonoakaan suojar�hj�� l�mmitell�kseni, niin sinun
pit�� k�vell� y�t p�iv�t maailman loppuun asti. Ukko ei ollut sen
enempi kuunnellut eik� ollut joutanut aprikoimaan. Oli vaan pist�nyt
takki-�rm�k�n p��llens�, paahkilot jalkoihinsa, laukkurepun kainaloonsa
ja l�htenyt astua hyntt�sem��n. Ja sill� tiell� on mies k�velem�ss�
t�n�kin p�iv�n�... Sill� ei kuulu kuluvan keng�t eik� vaatteet
ollenkaan. Ne samat tamineet kuuluvat olevan miehell� p��ll� aivan
samanlaisessa kunnossa kuin l�htiess�kin.�

Antti heitt�ytyi hieman leikilliseksi ja naurahtaen keskeytti:

�Mutta vaatteessa sill� ei paljoa kulu, jos tuolla ei liene isot

tulotkaan.�

Eero n�ki, ett� Hanna kuuntelee h�nen kertomustaan oikein pystyst�

korvin, niin ei ollut kuulevinaankaan Antin puhetta, jatkoi vaan
kertomustaan tosissaan:

�Kuuluu se joskus pist�ytyv�n talossa, vaan ei se kuulu kauvan

siekailevan eik� puhuvan mit��n. Suurehko koukkuhartiainen
suuripartainen ukon kohjake se kuuluu olevan. Ja juutalaismuotinen
sinert�v�, alle polven ylt�v� verkatakki-kauhtana kuuluu olevan p��ll�,
pieni laukkureppu kainalossa ja suuret koirakinttaat k�siss� kes�ll� ja
tavella. Ja siit� sen kuuluu tuntevan, ett� sill� kuuluu valkeat
elottomat silm�t kuin talipalaset seisovan p��ss� ihan r�v�ht�m�tt�
y�ns� p�iv�ns�, ihan liikkumattomina. Ett� jos mielii katsoa yl�s
esimerkiksi Otavan kulkua, niin p��n pit�� k��nty� niin paljon
niskoille, ett� silm�t tulee vasten Otavaa. Ja samoin jos virstan
patsaasta tahtoisi katsoa viel�k� on monta j�lell�, niin p��n pit��
kierty� kohti. Minun is�ni sen oli kerran n�hnyt. Paljas, kurttuinen
kaula ja musta kuin koukun varsi oli ukolla kumottanut.�

�Tosi on asia. Elossa on viimeinen kertoja�, keskeytti Antti

naurahtaen.

Eero puistalti p��t��n ja toimessaan lis�si:

�Tosi se kyll� kuuluu olevan. Is� on puhunut monta kertaa ja se ei ole

mik��n hokare mies, se ei kyll� jaarittele joutavia. Ja sen
suutarirahjuksen el�m�n tarinan se oli kuullut is�ns� is�lt�, silt�
mainiolta Tarhalan tiet�j�lt�. Silt�, joka oli palavassa uunissakin
saattanut k�yd� eik� ollut yksik��n karva k�r�ht�nyt, vaikka partakin
oli ollut kuin katajapensas. Silt� se kuului is� kuulleen, niin tosi se
kyll� asia on.�

�Paraspahan olisi ollut ukolle kuin olisi antanut vieraan lev�t�

m�kiss��n mink� h�n olisi mahtanut viihty�kin, niin olisi asiat
selvinneet v�hemm�ll� k�velyll�, katkasi Antti.

�Ei sill� kuulunut saavan pilkkautua. Se kuului panevan samalla tavalla

k�velem��n. Jos ken ylimieli kuului ilventelev�n, niin ukko kuului
kerran vaan vihasesti katsoa mulauttavan ja koirakinttaallaan
viittaavan matkan suuntaa, niin el� muuta kuin pane saapas heilumaan.�

�Hui, kun on ilke� koko tarina�, keskeytti Hanna. �Kuoliaaksi kai min�
s�ik�ht�isin, jos tulisi esimerkiksi t�nne silloin kuin min� lasten
kanssa olen t��ll� tuvassa. Huh, kun k�ypi oikein iholleni.�

Eero kun kuuli, ett� se Hannaan vaikuttaa pahaa, niin lopetti sen
suutarin tarinan ja k��ntyi Antin kanssa jatkamaan puhetta entisist� ja
vereksist� retkeilemisist�.

Mutta Hanna ei p��ssyt siit� suutarin kammosta erilleen, vaan mieleen

kantautui, ett� mist� tiet�� sit�kin kulkijaa milloin sattuu kohti,
niin s�ik�ht�� vaivaisen omiksi lapset ja itse.

Tuo kammo tuntui olevan ik��nkuin kehottajana Vaaralaan menem��n.

Siell� ei tarvitse koskaan olla yksin��n. Ja toiselta puolen selvisi se
seikka, ett� sill� tavalla saa Vaaralasta jaetuksi h�nen maaosuutensa
pois, johon ei muuten niink��n helposti p��sisi k�siksi.

�Ja siihen n�hden on Jukellakin pakko pit�� Anttia vertaisenaan. Kun

Anttia rupeavat halveksimaan, niin silloin he antavat syyt� eroamiseen.
Kas, siin� on nappula, jossa Jukke pysyy. Omiksi kaulavilloikseen se
takanakin Jukke panettelee Anttia. Min� osaan nyt muistuttaa Jukkea
ihan ensi kerralla, kun kuulen vaan Antista ylenkatseellisen sanan.
Sep� vasta kumma oli, etten �sken jo pukannut sille sit� temppua eteen.
Sen h�n kyll� saa tiet��, etten min� vastakaan Antista rupea uskomaan
senlaisia juttuja�, ajatteli Hanna ja mieleen vakautui Vaaralaan
muuttaminen, mit� pikemmin sit� parempi. Ei kuitenkaan aikonut vasta
aluksi Jukelle sit� ruveta puhumaan. Jukke siit� tulisi vaan
ylpe�mm�ksi ja toisekseen mik�p� sinne nyt oli niin kiirek��n, kun is�
oli kotona.

XII.

Antti perheineen muuttaa Vaaralaan.

V�likirjat oli Vaaralan miesten kanssa tehty ja p��tetty peikoine

perheineen muuttaa Vaaralaan asumaan.

Viime y�ns� vietti Antti Tannilassa.

Katkonaisesti h�n nukkui ja s�ik�ht�en her�si joka kerran. Oli kuin

henkihaltijattaret olisivat olleet vihoissaan eiv�tk� voineet suoda
lepoa.

Paljon ennen p�iv�� h�n jo kokonaan valveutui ja mieli oli musta kuin
terva; h�n ei tiennyt mist� se oli. Muusta kuin is�nmaallisista
asioista h�n ei antautunut puhumaan sanaakaan kenenk��n kanssa. Mutta
siihen h�nelle ei ollut toveria, niin sai olla aivan mykk�n�,
ainoastaan itsekseen hyr�ili Suonion is�nmaan virtt�, hyr�ili useita
kertoja ja koko sielu oli auki sille virrelle. Kun lopetti hyr�ilyns�,
niin rinta pullistui, kasvot loistivat ja puoli��neen lausui:

Vaan mit� mahtavinkin vois,

Jos voimaa sult' ei saanut ois.

Havaitsi ett� p�iv�n valkeus on alussa, niin alkoi toimittautua

l�htem��n ja oli iloinen ett� sai itke� muutamia kyyneli� hyvitteeksi
Tannilan henkihaltijattarille. Se puhdisti mielt� paljon.

Valkeneva p�iv� oli jo hohtavana koitteena it�etel�n taivaanrannalla.

Auringon kohdalla taivaanrantaa vuorien harjalla kimmelteli hohtava
soihtu, josta punertavan kumakka valo virtaili kaikkialle sek� vuoriin
ett� laaksoihin. Ja koko avaruus henk�ili, sulouneen vaipuneena.

T�m�n hetken valitsi Antti tullakseen Vaaralaan. Mutta Vaaralan

kartanopellon vaiheella olevalla s�rk�ll�, sen korkeimmalla kummun
harjalla, vuosikymmenist� ennen seisoi paja, jonka j��tynyt ahjoraunio
nurmipeitteisen� n�kyi viel� kummulla. Antti tunsi voimakkaan halun
nousta kummulle.

Sen kolkon lumikattoisen ahjoraunion nurkalle pani h�n aidaksen palasen

ja mit��n erityist� ajattelematta istahti siihen aidaksen kappaleelle.
Mutta tunsi hyv�n olevan olla.

Ja kun heitti katseensa avaruuteen, niin ik��nkuin l�ysi itsens�

jostakin ��rett�m�n suuresta valtakunnan salista, jossa s�ilytettiin
kaikki valtakunnan ikimuistettavat muistomerkit, jossa monien
pyhimysten ja kaikkien suurten miesten sankarikuvat vakavina seisoivat
muistuttamassa kansajoukkojen ik�kauteisia vaiheita. Mutta hymyhuulin
ja rauhan pyh� kajastus otsalla he seisoivat t�n� hetken�.

Kaukana ja likell�, vuorissa ja laaksoissa vaelteli Antin rauhaton

silm�. Ja menneitten p�ivien muistoja, ik�vi� ja hauskoja kertyi
avonaiseen syd�mmeen. Tuo luonnon puhdas ja vakava rauha
tyynnytti mielen, rauhoitti sielun, unnutti melkein haaveileviin
lemmenhoureisiin. Olo siin� tuntui lystilt�, hauskalta, ettei itsek��n
tiennyt mink� t�hden se niin hauskalta tuntuu. Rinta hieman hytk�hteli
ja suonissa virtaili l�mmin veri.

Kiertyip� ajatukset niihin p�iviin, jolloin se ahjoraunio oli l�mmin,

jolla istui.

�Vuosikymmen taaksep�in kev��n auer siniverhoonsa vaatehti kaukaiset

vuoret. Etel�n lense� tuuli raskaasti puhalteli auringonpaisteisessa
ilmassa. R�yst�ist� juoksi oistonaan vesi ja kuloiset m�tt��t kummun
liepeill� kiirehtiv�t n�kyviin.

�Tuossa, yksi askel t�st� vaan, seisoi aarniop�lkky ja p�lkyll� ankara

alasin. Ja t�ss� kohisi s�keni� tupruutteleva, valtainen ahjo. T�ss�
n�itten vaiheella hikisen� ja tulehtuneena liehuin tulen ja vasaran
avulla kuonnutellen suuria rautoja kaikenlaisiksi ty�kaluiksi taloon.

�Olin k�yh� kiertelev� rautasepp�. Mutta poveni, rohkeutta ja intoa

t�ysi, uhkui eloa, uhkui voimaa.

�Tuolla kartanon vaiheella p�iv�ns� askareilla karjaansa hoitaen

k�yskeli raikkaasti neitonen nuori, katseli ja kuunteli jyskett� pajan,
kuunteli kaikua raskaan moukarin, kuunteli kalketta virke�n vasaran ja
elon tuoreutta lainehti hele�t kasvot.

�Silloin tunsin ennest��n minulle uppo-oudon rakkauden vastustamattoman

voiman... Silloinko... Oi silloinko jo onnetar kuiskasi: Tuossa on
kotisi, tuossa, jonka akkunat nyt leimuvat kuni tulessa, syttyneet
taivaan rannan hohtovalosta... Oi tuossako todellakin on minun
kotini... Se on selitt�m�t�nt�.�

Ajatteli Antti niit� p�ivi�, jolloin h�n Hannan tuli tuntemaan,

muisteli kaikkia vaiheita, mist� kautta oli elon tie kulkenut t�h�n ja
selv� johdonmukaisuus n�kyi siin� matkassa ja n�ytti se jo ennen h�nen
syntymist��n m��r�tyksi. Ja t�m�kin p�iv� vaiheineen n�ytti niin t�ysin
liitetyn siihen johdonmukaiseen elon rataan, ettei se voinut toisin
olla.

Tunnon pohjalla kuitenkin kaikui maanalainen j�risytt�v� kaiku siit�

kammosta, ett� h�n autioksi j�tti ansaitsemalla saadun pienen kodon.
Mutta syv� n�yryyden tunne povessaan nousi seisalleen Antti. Katsahti
viel� Tannilan mykki� huoneita ja l�hti kaitasta peltojen v�lipiennarta
kulkevaa suoraa polkua astuskelemaan Vaaralan taloon.

Vaaralan asukkaat ottivat Antin mielihyv�ll� vastaan ja johtivat

perikammariin, jonka kahteen akkunaan avautui id�st� l�nteen kaikki
etel�npuolinen taivaan kansi. Ja sen alla silm�n siint�m� avaruus
t�ynn� vuoria, laaksoja, peltoja, niittyj� taloineen.

V�h�puheisena ja lyhyesti vaan vastaillen talonv�en kyselemisiin

istuskeli Antti ja katseli ulos laajaan avaruuteen, jota taivaan
rannalla hiipiv� aurinko ruusuhohteisella valollaan kultaili.
T�m�n kammarin h�n tahtoi asuakseen, joka mielell��n h�nelle
luvattiinkin.

Talon ihmiset n�kiv�t, ett� Antti oli v�h�puheisella tuulella, niin

poistuivat kammarista ja j�ttiv�t yksin��n.

Jukke, joka oli jo ruunikon saanut silloin haltuunsa, kun v�likirjat

oli tehty, ja tuonut sen Vaaralaan, n�ki, ett� Antti tuli jo
my�tyrikseen, niin haki ruunikolla muun perheen Tannilasta. Pienen
tuokion oli vaan Antti ollut yksin��n kammarissa ja nautinnolla
katsellut talven kahleisiin rauhaisesti kytkeytyv�� luontoa, kun
juoksevan hevosen ja painokkaan reen kahaus kuului rappusten edest�. Ja
kohta sen per�st� alkoi kuulua askeleita kammariin p�in.

Antti arvasi tulijat, aukasi kammarin oven ja iloinen ihastus levisi

kasvoihin kun n�ki perheens� rient�v�n vastaan.

Matilla pieni myssy p��ss�, lyhk�nen villanuttu p��ll�, siev�sti

napissa kiini. Leve�t, lyhytlahkeiset harmaat housut ja pienet
lippakeng�t valkeitten sukkain p��ll� t�p�tti jalassa. Pikkuiset
valkeat lapaset suorana k�siss� ja suu siev�ss� mytyss�
py�re�silm�isen� astua hippasi �idin edell�.

Pieni Kaisu, pitk�l�nt� kolttu p��ll�, pienet ruojukeng�t jaloissa,

naurusuisena v�h�n lengoilla jaloillaan astua teutaroi �idin rinnalla.
Ja Manti punaposkisena, pienet kirjasuiset lapaset k�siss��n, astua
sipsutti �idin per�ss� tullessa Vaaralan salissa is�� vastaan, josta
is�n saattamana tulivat kammariin. �iti iloisena riisui
p��llysvaatteensa pois, riisui Mattia ja Kaisua ja naureskellen
virkkoi:

�Vai sanan puhumatta se is� l�hti Tannilasta. Kyll� mekin arvasimme,

kun n�imme is�n l�htev�n t�nne p�in, ett� t�nne se tulee, niin heti
mekin panimme pillit pussiin ja...�

�Mink�laiset pillit?� katkasi Manti �idin puheen ja katsoa leimautti

�itiin. �iti taputti Kaisua punottavaan poskeen ja naurahtaen vastasi:

�T�mm�iset pillit kuin t�m� Kaisu ja tuo Mattikin.�

Mantilta hyk�hti lysti nauru, py�r�hti pois �idin luota ja

py�r�ht�ess��n lystikk��sti virkkoi:

�Ne onkin koko pillit.� Sen sanottuaan riisui h�nkin p��llysvaatteet

p��lt��n, pani ne nauloihin ja kepsasteli kuni kotonaan.

�iti sai Matin ja Kaisun riisutuksi huonepukineilleen, niin istahti

is�n l�helle tuolille.

Siihen is�n ja �idin luokse kokoutuivat lapsetkin ja kun n�kiv�t is�n

katselevan kauvas, niin hekin kyseliv�t kaukaa n�kyvien talojen ja
vuorien, j�rvien ja virtojen nimi�.

Niit� mielell��n neuvoi is� ja tunsi olevansa taas kotonaan. Mielen

pohjaltakin se j�yt�v� tunne Tannilan j�tt�misest� tuntui haihtuvan. Ja
nyt h�n ajatteli ett� tuo tunnon pohjalta kohoava ��ni on vaan raskas
kaipion tunne, jonka vaelteleva mies tuntee povessaan kaikkialla
ollessaan kaukana kodistaan. Siten tukehdutti sielunsa syvyyteen ne
tunnon sanattomat kuiskaukset Tannilan kadottamisesta ja alkoi pit��
Vaaralaa kotinaan ja sit� korkealla kivijalalla, suurelle vaihtelevalle
luonnolle alttiina seisovaa suuriakkunaista kammaria asuntonaan. Kaikki
muu tuntui olevan mennytt�. Mutta siit� v�h�t, kunhan is�nmaa oli
j�lell�, jonka rauhasta l�ikkyv�t emon kasvot nytkin hymyiliv�t
poikansa puoleen.

XIII.

Jukke Kopolassa kosimistuumissa.

Siiri oli is�t�n ja �idit�n tytt�. H�nelt� oli ensin kuollut �iti,
joten h�n is�ns� uudelleen naitua, sai �itipuolen. Mutta sitten kuoli
is�, joten h�n, �itipuolensa menty� uusiin naimisiin, sai is�puolen.
�itipuolensa oli hurskas ihminen ja piti velvollisuutenaan kasvattaa
�idit�nt� ja is�t�nt� Siiri� kuin omaa lastaan. Eik� Siirille �idin
vaihtumisesta ollutkaan mit��n muuta vahinkoa kuin se, ett� t�ytyi
kaksiviikkoisena j�tt�� �idin rinta ja n�l�n h�tyytt�ess� tyyty�
tuppoon. Ja vaikka �itipuolensa kaksiviikkoisesta l�htien h�nt� hoiti
ja kasvatti, niin ei penni�k��n koskaan tahtonut palkkaa, joten
Siirin perint�rahat saivat huoltajan takana kasvaa ja s�ily� h�nen
omaksi hyv�kseen. Mutta sen h�n lapsen kuuliaisuuden osotteeksi
kasvatti�iti��n kohtaan Siirilt� vaati, ett� Siiri ei saisi menn�
naimisiin sellaiseen paikkaan, johon h�n ei tahtoisi suostua. Ja ennen
kaikkea h�n tahtoi Siirin tulevan Jumalaa pelk��v��n ja hurskaasen
perheesen. Siin� tapauksessa olivatkin jo monet kosijat saaneet palata
nolona kotiinsa ja tyyty� Jokelan rukkasiin.

Kopolan ukko se oli Siirin huoltaja ja h�nkin oli Siirin rahoista

pit�nyt hyv�n huolen, ett� ne olivat kasvaneet korkoja. Olivat ne jo
kappaleessa viidennell� tuhannella, vaikka alussa ei ollut kuin v�h�n
yli kolmen. Ja h�nkin toivoi puolestaan, ett� Siiri tulisi kelpo
naimiseen, ettei nuo h�nen huolella hoitamansa orpolapsen rahat
joutuisi vett� juomaan. T�t� paitsi Siiri oli niin kelpo tytt�, ett�
muutenkin h�n toivoi sille parasta mit� voi.

T�m�n kaiken tiesi Jukke. Niin nyt ennen kaikkea oli saatava ukko
Koponen puolelleen ja jos se onnistuu, niin sen avulla taivuttaa Siirin
kasvate�iti ja siten p��st� likenem��n Siiri�.

T�m�n aikeen perille ajamiseen ryhtyminen ei ollut koskaan sen parempi

kuin nyt ja yhdenkin p�iv�n viivytt�minen saattoi tuottaa sen, ett�
toinen kerkesi p��st� eteen.

Rommakkoon oli Vaaralan ukko-vainaalla tuhannen markan velka ja

rommakkolainen oli ukon kuoltua kutsunut Jukkea ja Topiasta puheilleeen
edes uudistamaan velkakirjan, kun entinen velkakirja oli vainaan
antama. Jukke ja Topias Antin kanssa yhdeksi taloksi ruvetessa olivat
tuumanneet, ett� ne Antin antamat tuhannen markkaa vied��n sinne
Rommakkoon. Antista se tuuma oli aivan mieleen. Nyt Jukke ei
viivytt�nyt asiaa, vaan t�n� iltana puhdisti ruunikon ajokalut ja
laittoi reen valmiiksi, ett� huomeisaamuna yl�s noustuaan l�htisi
sinne. Ja Rommakkoon kulki tie Kopolan kautta. Siten oli yksi tie,
kaksi asiaa. Mutta ensin oli ment�v� Kopolaan saamaan tietoja, miten on
meinattava.

Kopolan ukko oli Juken is�vainaan hyv� yst�v� ja lupasi toimia asian
hyv�ksi Jokelassa niin paljon kuin taisi. Aikoi toimittaa, ett� Siiri
kasvate�itins� kanssa tulee Suvannon markkinoihin jo markkinain
aattop�iv�n�, jossa sitten annetaan kihlat ja pidet��n pienet kekkerit.
Ja sent�hden varotteli Jukkea, ettei saisi h�vitell� rahojaan v�h�ksi.

�Semmoisissa asioissa ei saa olla naukumaijan poika eik� viiden pennin

mies. Parempi on antaa rommakkolaisen odottaa siksi kuin t�m� asia on
l�pi menty. Raha on j��m�h�n parempi, kuin on kesken loppumahan, on
sananlaskukin. Eik�h�n rahat ruokaa tahdo, eik� paljoa paina. Kyll�h�n
ne helposti miehen mukana kulkevat�, vakuutteli ukko.

Jukke ny�k�ytti p��t��n ja mukautteli:

�Juu, juu, kyll� min� k�sit�n asian. Juu, kyll� k�sit�n ja ymm�rr�n.
Min� teen aivan, kuten te tahdotte. Mulla ei muutama satamarkkanen
kalketa, ei sinne eik� t�nne, sen saatte sanoa Siirillekin.�

Kaivoi povestaan paperik��r�n, jossa oli suoraltaan kymmenen uutta

satamarkkasta, joita ei ollut viel� koskaan laskulle taitettu, ja
lis�si:

�Katsokaas t�t� k��r��, t�t� ei ole joka pojan taskussa. Ja t�mm�si�

rahoja, ne ovatkin lekeit� ne.�

Ukko Koponen naskutti suutaan mieltymyksen osotteeksi ja hyv�n tuulen

n�k�isen� mukautteli:

�Kyll� on, kyll� on siin� kauniita rahoja ja paljo. Kyll� ovat

kauniita.�

�Ja ent�s tuo hevonen, siin� on kalu ett� sen rekeen viitsii istua�,
lis�si Jukke.

�Kyll� on, kyll� on teill�, hyv�sti on teill�. Kyll� sen n�kee, ett�
hyv�sti on teill�, mukautteli ukko ja naskutteli suutaan vakuudeksi.

Jukke viel� muistutti ukkoa olemaan miehen�, Jokelassa k�ydess��n,

lupasi Suvannon markkinoilla laittaa ukolle punaisen p�yd�n, ja l�hti
ajamaan Rommakkoon.

Jukke kertoili kahden kesken rommakkolaiselle asiain menosta, sanoi

kyll� olevan v�h�sen rahaa mukanaan. Vaan Kopolan ukko k�ski antaa nyt
olla rahojen itsell�. Ja itsekin sen toki ymm�rt��, ett� niinh�n se on
teht�v� semmoisten asiain aikana. Pyysi rommakkolaista odottamaan viel�
v�h�n aikaa ja kielsi kiven kovaa kellek��n hiiskahtamasta h�nen
aikeestaan Siirin kanssa. Kertoili sitten loistavasti raha-asioistaan,
miten heill� tuhannen markkaa, ett� yksi kaksi eik� t�m� ole kuin
lystin p��llist� vaan muutaman tuhannen markan velan pit�minen.

Rommakkolainen uskoi kaiken t�m�n, antoi Juken kirjoittaa nimens�

siihen is� vainaansa velkakirjaan ja niin velka sai j��d� taas
toistaiseksi.

Nyt oli Juken mieless� asiat paremmalla kannalla kuin koskaan ennen.
Tuhannen ja viisikymment� markkaa oli taskussa, Tannilan ruunikko
edess�, Jokelan Siiri kierroksessa ja Suvannon markkinat v�hemm�n kuin
kuukauden takana.

Nyt istuskellessaan ruunikon reess� Rommakosta palaillessa aukesi

maailma ja el�m�n tien suunta maailmassa Juken silmiin aivan t�ydess�
valossaan. Tyhmilt� n�yttiv�t kaikki muut ihmiset, jotka niin ahtaasti
ett� puutosten keskell� meniv�t maailman l�pi. Se on tyhmyytt�, ett�
ihminen on k�yh�. Se on tyhmyytt�, paljasta tyhmyytt�, hiiskahti Jukke.

Nyt mieless��n n�ki h�n Siirin Vaaralan em�nt�n� narisevassa keng�ss�

k�yskelev�n ky�kin ja kammarin v�li�. Pienokainen kun kirahti
kehdossaan, niin heti �iti kiirehti luokse ja ry�ps�hti kehdon p��lle
sit� sy�tt�m��n. Niin, Siiri se oli Vaaralassa em�nt�n� ja Hanna hoiti
karjaa. Hannan lapset ne saattoivat olla pirtiss�. Kammarit tarvitsi
is�nt� ja em�nt�. Ja navetan haju sinne kulkeutuisikin karjan hoitajan
mukana.

Mutta ennenkun Siiri tuli ensi kerran k�ym��n Vaaralassa, oli

laitettava suuret kattolamput joka huoneeseen ja eritt�in p�yt�lamput
parasta lajia. Ne kun kerran laittaa hyv�t, niin ne ovat sitten
ikuiset. Ja jos niihen nyt muutaman tai parin satamarkkasta panee, niin
se ei ole mit��n, kun niiss� on ij�ksi ja viel� pojan pojallekin kalua,
kun ne hyv�t laittaa. Ja sitten kun �ljy� ottaa tynnyrin kerrassaan,
niin se tulee helpommaksi. Jos markan edest� tai ei sit�k��n
y�nseudussa tulisi menem��n. Vierasten aikana voisi tarvita viel�
teariinikynttil�it�. No, sen tiet�� Siiri...

Kaikki ihmiset n�yttiv�t niin ��rett�m�n tyhmilt�, jotka polttivat

esimerkiksi p�rett�, jota heill�kin is�vainaan aikana poltettiin. Mik�
ty� siin� oli niit� laittaessa ja miten huoneet menev�t paikalla
nokisiksi, kuin riihi tai paja. Siihen sijaan kun lamppuun panee tulen,
niin ei tarvitse tuhertaa, py�r�ytt�� ruuvia vaan sen mukaan kuin
tarvitsee isompaa tai pienemp�� valoa.

Niin ajatteli Jukke ja mahtava itseens� luottavaisuuden ja oman arvonsa

tunto lainehti povessa palatessa Vaaralaan.

XIV.

Jukke hankkii is�nn�n nime�.

Talvi koveni, j�rvet olivat jo j��tyneet ja tiet viitoitetut.

Antille oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta tulleet matkarahat ja

l�ht� tuli Antilla ihan polttavaksi. Ei kulunut aika kotona, vaan
jouduttautui matkalle. Tervasi ja paahtoi suksensa, laittoi laukkuunsa
uuden viilekkeen, ett� se kest�isi. Hanna puhdisti muutamia paitoja ja
laittoi muutamia sukkaparia.

Y�ll� oli satanut siitett�, joka oli kylm�nyt lumen pinnalle hienoksi
j��kuoreksi ja kimalteli se j��kuori nyt nousevan auringon valossa kuin
puhtain silkki. Ja j�iset puun oksat ratisivat hennossa aamun tuulessa.
Silloin Antti oli laittanut suksensa kartanolle l�htev��n asemaan ja
kaksi sompanekka-sauvaa seisoi vieress�. H�n oli vet�nyt pitk�t
saappaansa suoraksi jalkaansa ja kiinnitt�nyt niitten suut napeilla
housuihin. Pieni puuhkaniekka-turkkinsa oli p��ll�, lammasnahkalakki
p��ss�, pieni matkalaukku sel�ss�, hohtavin kasvoin ja raikkain askelin
k�veli kammarista suksilleen.

�iti ja lapset saattoivat is�� ulos ja seisahtivat katsomaan is�n

l�ht��. Mutta is� pisti jalkansa suksien varpaallisiin, otti sauvat
k�siins�, katsahti iloisen silm�yksen puhdaskasvoisiin lapsiin,
ny�k�ytti p��t��n ja potalti matkalle. Tuulen nopeudella l�hti
pakenemaan it�� kohti viistoon viett�v�� vainiota pitkin. Kaksi
rinnakkaista pient� viirua j�tti kahisevat sukset kiilt�v�lle hangen
pinnalle ja pikku tuokio vaan, niin hiljeni suksien kahina
kuulumattomaksi ja kaukana vainioitten perill� vesakon l�pi vilkkoi
is�n karvainen lakki ja silm�nr�p�yksess� katosi kokonaan pensaitten
suojaan.

Silloin irtautuivat �idin ja lasten silm�t is�st� ja hyypiyksiss��n

palasivat kammariin takasin.

Outo tyhjyys tuntui nyt taas kotona. Alakuloisina ker�ytyiv�t lapset

akkunaan katselemaan sinne p�in, mihin is� meni. Sormi suussa avoin
silmin katseli lapsukaiset ja liki itkua murtui mielet, kun tiesiv�t,
ett� is� meni kauvas.

�itikin tahtoi itke�. Mutta salasi kyyneleens� lapsilta, niin poistui

ulos, meni navettaan ja navetan pime��n loukkoon, antoi juosta muutamia
kuumia kyyneli�, sitten pesi kasvonsa. Hetken per�st� tuli kammariin,
toi lapsille voileiv�t k�siin ja yhden j�tti itselleen pureskellakseen
lasten mukaan ja lapsille ja itselleen huviksi.

Jukke k�veli kartanon tienoilla sinne t�nne, ja kova hallitseva ��ni

kuului kaikkialle ylitse koko kotoisen tienoon. Jos vieraskin sattui
tulemaan, niin heti sekin huomasi, ett� Jukke on is�nt�. Ja heti se
Jukke noin kautta rantain ilmoittikin vieraalle, ett� h�n sit� kantaa
is�nn�n nime�.

Ei koskaan ennen ollut Jukke niin pit�nyt is�nn�n nimest� huolta kuin
nyt. Mutta nyt kun ihmiset tiesiv�t, ett� Antti oli tullut yhdeksi
taloksi, antanut rahansa taloon, oli nainut ja vanhempi mies ja Hanna
oli em�nt�n�, niin Jukke pelk�si, ett� ihmiset rupeavat em�nn�n miest�
kutsumaan is�nn�ksi. Se olisi hirmuinen vahinko ja anteeksi antamaton
rikos, jos esimerkiksi Siirin kuuloon sanottaisiin h�nt� paljaaksi
Jukeksi.

T�m� oli kaikkein helpoin nyt saada vakautumaan, kun Antti oli vasta
v�h�n aikaa ollut talossa ja sit� paitsi ei ollut nyt kotonakaan.

Nyt t�ytyi ottaa jotakin asian nime� ja l�hte� kuljeskelemaan kylill�

aivan talosta taloon kertoilemassa asiain menoa, jossa puheessa saattoi
ilmoittaa, kuka on is�nt�.

Kun taloon tultuaan otti puheen aineeksi sellaisia kyl�n yhteisi�

asioita, joista ainoastaan is�nnill� saattoi olla keskusteluja, niin
hetih�n se siten tulikin kuulluksi, kuka is�nt� on. Ja jos ei talossa
tahdottu h�nt� kestit�, niin joutui heti l�htem��n toiseen taloon.
Mutta jos talossa kestittiin, niin hyv�sti j�telless��n is�nt�� ja
em�nt�� h�n kiltisti kutsui muistamaan k�yd� h�nen kotonaan ja
vakuutteli:

�Min� olen is�nt�. Min� olen meilt�. Meill� ei ole akkavalta. Min� olen
is�nt�. Min� en pane rautahampaana vierasta tielle. Meill� on muonaa.
Min� olen is�nt� kotonani.�

T�m� ei kuitenkaan mennyt ihmisten p��h�n, vaan Jukke kun oli vaan
l�htenyt talosta pois, niin sanottiin:

�On se rento poika tuo Vaaralan Jukke.�

Ja jos muutamia p�ivi� j�lemp�� sattui taas tulemaan, niin kysyttiin

kuulumiset:

�Mit�s Jukelle kuuluu?�

Silloin oli Jukella uusi ty� selitt�ess� talon v�elle kaikki

asianhaarat p��st�kseen muistuttamaan, ett� �min� is�nt� olen�.

Markkinat alkoivat liket�. Oli vaan kaksi viikkoa markkinoihin. Mutta

reki oli liian k�ym�t�n Siirin kanssa ajeltavaksi, oli siksi ik�voitto
ja vanhanaikasta tekoa, ett� se t�ytyi saada ajanmukainen. Ja sen
tekij�� ei ollut kuin kaupungissa.

Se t�ytyi l�hte� tilaamaan aikanaan, ett� kerki�� valmistua

markkinoiksi, tehd� oikein kirjallinen urkko, ett� se pit�� olla
markkinain aattop�ivin� valmis. T�ytyi l�hte� kaupunkiin. Ei ainoastaan
reen tilauksen t�hden, mutta tarvitsi saada taloon uudenaikaisemmat
kahvikojeet, tarjottimet, sokeriastiat, kerma-astiat ja kahvikupitkin,
semmoiset kultaranteiset kuin mets�herrallakin n�kyi olevan, viel�p�
ruoka-astioitakin sek� p�yt�veitsi�, hankoja ja muuta sellaista.
Lamppuja piti tuoda useita ja parasta lajia, ettei niit� tarvitseisi
heti laittaa toisia. Ruunikolle uudet ajokalut piti v�ltt�m�tt�m�sti
saada. Jos ei niit�k��n nyt olisi hyvi�, niin pit�� eturahoja antamalla
tilata ne markkinoiksi.

N�ist� kaikista ei tarvinnut nyt olla k�teist� rahaa, vaan kaikki, mit�
oli kauppahuoneista otettavaa, annettiin mielell��n velaksi. Ainoastaan
reest� ja ajokaluista t�ytyi olla markkina-aikana viimeinen hinta
k�teen. Niin ei tullut suuri kolo tuhanteen markkaan, vaikka kaikki nuo
tarpeelliset kalut tuotiin. Ja siihen lis�ksi muutamia leivisk�it�
kahvia, sokeria, nisujauhoja, veskunia, luumuja, rusinoita, siirappia
ja muuta sellaista, niinkuin vieraan varalle, ja ettei niit�
tarvitseisi Siirin kanssa markkinoilta tuoda, vaan Siiri n�kisi niit�
olevan talossa ennest��n. Ei nek��n rahoissa tuntuneet ollenkaan, kun
tulivat velkakauppaan. Iloisesti heng�hti Jukke tavarakuormansa p��ll�
kaupungista palatessaan.

�Hyv�sti on taas �idin leiv�t uunissa. Eiv�t pala eiv�tk� paistu.�

Ja suuri itseens� tyytymys lainehti Juken toivorikkaassa povessa.

Hannaa hirvistytti se tavaran paljous, mit� tuotiin kaupungista.

H�nell� k�vi salainen aavistus, ett� ei rahoja olekaan viety Rommakkoon
ja harkitsi h�n sen Rommakosta p�in tiedoksi, miten on asiat.
Ja kun sai tiet��, ettei Jukke ollut vienyt penni�k��n rahoja
Rommakkoon, niin nurisi h�n siit� Jukelle.

Mutta Jukke oli pannut p��h�ns�, ett� Hannallekin pit�� ajoissa n�ytt��
n�ytt�m�ll�, ett� se on yksi, joka on toteltava ja se toteltava on h�n
eik� kukaan muu, niin vastasi ylpe�sti: �Se piti niin tehd�. Min�
is�nt� olen.� Ja jos viel� toisen kerran muistutti, niin sai aivan
samanlaisen vastauksen. Ja vaikka uhkasi sanoa Antillekin, niin kuului
vastaus: �Min� is�nt� olen.�

T�m� seikka katkasi Hannalta el�m�n livun. Koti ei en�� tuntunutkaan

kodilta, vaan joutui jo ensi viikolla kantamaan ik�v�� mielt� Antin
suhteen, kun sen rahojen kanssa niin menetell��n. Ainoana
lohdutuksenaan s�ilytti sit�, ett� erotaan pois ja palataan Tannilaan
takaisin ja silloin jaetaan h�nen osansa Vaaralan taloudesta pois,
kuten Jukke oli hommannutkin ja itse sen esitt�nyt sille j�lelle
yhdeksi taloksi ruvetessa. Ja kun mieli meni hyvin pahaksi, niin sanoi
h�n sen aatteensa Jukellekin, vaan Jukke ylpe�sti vastasi ett�
�l�htisih�n se k�rp�nenkin tervasta, mutta siin� on mutta.� Sen
pitemp��n ei Jukke siin� suhteessa ilmaissut mielt��n, eik� sit� mit�
se �mutta� merkitsi.

Hanna uudisti tuon uhkauksensa, vaan siihen sai Jukelta vaan sen
lis�yksen ett�:

�T�st� kammarista saat perheinesi kyll� siirty� pois. Tukkilaisen perhe

kyll� tulee aikaan perheen pirtiss�. Muusta muuttamisesta ei ole
puhetta mit��n. T��ll� tiet��n, t��ll� on is�nt�.�

Tuo pisti Hannan sieramille. �T�st� kammarista pois!� virkkoi h�n

kiuhkeasti. �Se olikin sanan paukonen. Niit� ei mene monta kymmeneen.
T�st� kammarista perheineni pois... Puhu toki koirille sellaista ja
muista, ett� min� en ole sinun ruotilaisesi, ett� sin� ty�nn�t mihin
soppeen tahdot. T�st� kammarista pois! Suuret sanat eiv�t suuta
halkaise... En l�hde kuin polttamalla t�st� kammarista, koska se niiksi
tulee, ett� sin� k�skem�ll� aiot pakottaa siirtym��n, sen saat uskoa
t�ll� sanalla.�

�Kyll� min� n�yt�n�, mutisi Jukke ja meni pois.

Mutta Hanna huusi j�lkeen: �N�yt� vaikka tulta ja rakeita, tule vaikka
tulen v�ken�, niin en hievahda askeltakaan...�

T�m� oli ensimm�inen kinastus yhten� talona ollessa.

Eik� t�m� suuri riitakaan ollut. Tuommoisiahan toki lienee sisarella ja

veljell� ollut jos kuin paljon jo el�m�ss�. Kinastelevathan lapset jo
usein kesken��n ja ne kun j��v�t j�lelle, sulavat heti kuni ampiaisen
purema, vaikkapa se ensin kokoaakin v�h�n pahkalle ja kihelm�ipi
haavaa. Mutta t�m� ei sittenk��n sulanut. T�m� pistos oli myrkyllisempi
kuin ampiaisen purema. T�m� vaikutti syd�mmeen, t�m� vaikutti sielun
hermostoon.

Tuo hyv�in toiveitten pettyminen, Antin onneton kohtalo ja lapsien

tuleva orjuus koski nyt Hannan syd�mmeen, niin ett� monta p�iv�� makasi
kipe�n�. Mutta s�ngyss� oli hyv� tilaisuus itke� ilman lasten
tiet�m�tt�.
Ett� Jukke ei vienyt Antilta saatuja rahoja Rommakon velkaan, vaan
tuhlasi noihin ylellisyyslaitoksiin, oli paha asia. Mutta suurien
lamppujen valaisemat huoneet joulukuun pitkin� iltapuhteina n�yttiv�t
niin tavattoman hauskoilta, ettei sit� tiennyt aavistaakaan. Sekin
kohta vertyi melkein hyv�ksi ja tunnusti Hanna mieless��n, ett�
asiassahan nuo viel� ovat nekin rahat.

Mutta se haava, mit� h�n itkien sairasti, ei koskaan parantunut

terveeksi. Pieninkin viittaus siihen suuntaan, ett� h�n on orja ja
lapset orjan lapsia ja n�keminen, ettei h�n ole oma herransa, vaikutti
haavaan �rsytt�v�sti ja esti sen paranemista. Eik� veli koskaan
tuntunut veljelle. Mutta sit� hartaampi kiitos kohosi syd�mmest�
Jumalan puoleen siit�, ett� H�n oli siunannut h�nelle lapsia, jotka
h�nt� rakastivat ja joita h�n sai rakastaa, ettei rakkaus ollut vaan
kuollut sana, vaan sai pit�� ja n�hd� sit� k�yt�nn�ss�kin.

XV.

Jukke ajelee Siirin kanssa.

Suvannon kaupungin markkinat olivat k�siss�.

Jukke l�hti yksin��n ruunikolla markkinoille ja meni se sinne jo

markkinain aaton aattona.

Uusi reki oli nyt valmis ja ihan samanlainen kuin se oli tilattukin.
Samoin ajokalut olivat aivan semmoiset kuin oli tilattukin, ja viel�p�
oli ohjasper�in neniss�, jotka liitettiin ratastimeen, punasen ja
valkean kirjavat suuret tupsut liikaa mit� puheessa oli ollut. Mutta
sill� ne eiv�t olleet pilassa, p�invastoin oli satulan tekij� arvannut
asian paremmin kuin oikein. Sill� ilman niitt� olisi hevonen ollut kuin
alaston.

Kihlakalut olivat nyt ostettavat. Mutta ne olivat paremmat ostaa ukko

Koposen kanssa yhdess�. Se tiet��, mink�laiset ne pit�� olla ja mit�
kaikkea sit� tarvitaan oikein kuninkaallisiin kihloihin.

Landerissa se Kopolan ukko oli aina majalla ja siihen se aikoi nytkin

tulla markkinain aattop�iv�n�, Landerissa Jukke odotteli nyt Kopolaista
tulevaksi.

Ei alkanut sit� heti p�iv�n valjettua n�ky�, niin ik�v� istuissa tuli
Jukellekin. H�n meni aina portille katsomaan, katsoi pitk�t ajat
vilisev��, sinne t�nne kiirehtiv�� joukkoa, mutta ei yhdest�k��n
v�list� ilmestynyt esiin Kopolan ukon laukkip��t� ruunaa ja sit�
v�hemm�n ukkoa. Ja kun kylm� pakkaisvinkka puhalti vasten porttia, niin
t�ytyi palata aina l�mpimiin ja juoda talon em�nn�lt� toppakahvit, ett�
p��si l�mpi�m��n ja saattoi l�hte� taas portille katsomaan, milloin
tulisi. Ja tulihan se kuin tulikin.

Koirankaulusturkkineen, koirakintaat k�siss�, h�n muorineen ajaa

korotti laukkiruunallaan valtakatua pitkin ja kun p��si Landerin portin
kohdalle, niin py�r�ytti ruunan porttia kohti. Ja melkeinp� ruuna n�kyi
itsest��nkin osaavan, jo kaukana alkoi pit�yty� sille puolen katua ja
p�lyi porttiin, etteih�n tuosta vaan sivu ment�ne. Ja heti kun sai
luvan k��nty� porttiin, niin korvat nousivat pystyyn ja ihastuneen
n�k�isen� l�hti juoksun hyp�k�ss� rient�m��n kartanoon.

�No, jopahan tulette ja ihan niinkuin oli puhekin�, kiljasi Jukke ja

ojennetuin k�sin ja loistavin silmin riensi tervehtim��n ukkoa.

�Ei sit� toki sanaansa saa sy�d�. Ennen se pit�� maansa my�d�,
ennenkuin saa sanansa sy�d�, virkkoi ukko vastaan tervehtiess��n
Jukkea ja hauska yst�vyyden hymy levisi ukon pakkasessa kangistuneisiin
kasvoihin.

Hevonen oli riisuttu, pantu talliin, korjattu kapineet pois reest� ja

juotu l�mpim�ss� Juken tilaamat toppakahvit ja ukon kuppiin talon
em�nn�n pullosta tipautettu v�h�n karvaampaakin. Niin Jukke vet�si
ukkoa kyyn�sp��st� v�h�n syrjemp��n. Ukko hyvin osaa ottavan n�k�isen�
odotti, mit� se Jukke sanoisi, siksi kunnes Jukke muutamia kertoja
ny�k�ytteli p��t��n tuota niinkuin vakuudeksi ja hieman h�t�isesti
punastunein kasvoin virkkoi:

�Tuota min� en ole osannut niit� kihlakaluja laittaa. J�tin tuota ne,
ett� yhdess� ostettaisiin tuota ja...�

Jukke ei kerinnyt sen enemp�� kertoa, ukko kun kuuli mist� on kysymys,
niin katkasi heti.

�Seh�n oli paras. Kyll� ne osataan ottaa mink�laiset vaan itse haluat.�

�Ne tuota otetaan hyv�t, ihan kuninkaalliset�, vakuutti Jukke.

�Sen parempihan se on antaa parempia, hyv�h�n se, ei h�vet�. Otetaan

vaan hyv�t, otetaan vaan ihan kuninkaalliset�, mukautteli ukko.

�Niin kuninkaalliset me otamme. Min� olen is�nt�, kuninkaalliset, ne

otetaan. Meill� on rahaa, min� olen is�nt�, toisteli Jukke ja palavin
silmin paimenti ukkoa, kun se l�hti ottamaan turkkia p��lleen.

Kihlakalut oli ostettu ja p��tettiin ne antaa iltapuhteella sit� varten

laitetussa rauhallisessa paikassa, jossa muutamien yst�vien kesken
pidet��n pienet kekkerit. Mutta nyt poikettiin Siirin majapaikkaan
tervehtim��n Siiri�.

Jukella paloi mieli p��st� Siirin kanssa ajelemaan p�iv�n aikana, ett�
Siiri saisi n�hd� h�nen tamineitaan, ennen kun ruvetaan suurempiin
asioihin. Ja muutenkin oli tilaisuutta ajeluretkell� tutustua
toisiinsa.

Siiri ei tahtonut mitenk��n l�hte�, kun oli niin pakkanenkin ja viima

k�vi id�st� semmoinen vonkka, ett� tuleen luuli syttyv�n koko maailman.
Vaan kun ukko Koponenkin kehotti ja Siirin kasvate�iti -- joka oli
l�htenyt markkinoille juuri Siirin tueksi -- l�hti mukaan, niin l�hti
Siirikin. Ja k�vellen joukollaan -- ettei kukaan huomaisi mit��n --
mentiin Juken majataloon, jossa Jukke valjasti ruunikon ensi kerran sen
uuden kiilt�v�n reen eteen ensikertaisilla tupsukkailla ajokaluilla.
Eik� kenenk��n mieli niist� tuhansista markkinamiehist�, jotka
kiehuivat kaduilla, ollut paremmalla sijalla kuin nyt Juken. Eik�
kenenk��n el�m�n p�iv� valkene lupaavampana kuin nyt Juken. Jukke se
istui ajotuolille ja Siiri ja Siirin kasvate-�iti rekiper��n.
Kuoston j�rvest� pist�� moniaita virstoja pitk� lahti Suvannon
kaupunkia kohti, jonka pisimp��n sopukkaan Muken koski pudottaa
kaupungin kohdalla vetens�. T�m�n Muken kosken alla niin kutsutulla
Tihisen lahdella oli v�h�lumista ja kyllin kantavaa j��t� ja
rauhallinen ajella. Sinnep� laskeutuivatkin nyt Jukke n�ytt�m��n
ruunikon kulkua. Viima ja pakkanen ei johtunut mieleenk��n, ett�
senlaista elementti� olisi olemassakaan.

Ruunikko oli hatarassa tallissa, josta ihan tuiskutti, l�pi vilustunut

ja tuntui nyt juokseminen oikein mieluiselta. Ja kun lahdelle tultua
Jukke vaan oikasi pitkin lahtea ja kiinnitti suitsia, niin silloin
l�hti reki kuin lentoon. Ennenkuin kukaan niiss� monenlaisissa
ajatuksissa kerkesi huomatakaan, oltiin jo virstojen p��ss� eik�
pakkasesta tietty mit��n, kun oli my�t�tuuli. Lystille se vaan tuntui.

Mutta viimein alkoi Siiri ja Siirin kasvate�iti tahtoa k��ntym��n

takaisin, vaan Jukke ei siihen taipunut, kehotti vaan katsomaan miten
se ruunikko, h�nen kotikasvattinsa, ihan h�nen pienest� l�htien
hoitamansa hevonen juoksee ja miten silt� nyt vasta alkaa l�hte�kin
askeleet, kun se hiostuu.

Siiri ja Siirin kasvate�iti k�viv�t kyll�styneeksi, jopa tuskaiseksikin

ja Siirin kasvate�iti nyk�si Jukkea olkap��st� ja oikein p��tt�v�sti
sanoi:

�Nyt pit��, ihan nyt pit�� k��nty� pois, me menemme ihan i�tt�miin
t�ll� kyydill�.�

Jukke katsahti py�rein silmin, ajotuolilla istuessaan, ja kehotteli:

�Mutta katsokaahan, oletteko n�hneet t�mm�ist�? Siin� on semmoinen

hevonen. Nyt sill� vasta askeleet ovat. Oletteko n�hneet tuommoista.
T�m� on minullakin ensimm�inen, vaikka min� olen tuhansia, no ei juuri
tuhansia, vaan paljo min� olen kasvattanut varsoja, vaan t�m� on
ensimm�inen minun hoitamistani t�mm�inen. Katsokaahan.�

Siirin kasvate�idilt� p��si tuskainen huuto ja h�t�illen alkoi:

�Herra Jumala siunakkoon, k��nn� nyt pois... No, oletko sin� hullu.
Hyv� ihminen, k��nn� nyt pois.�

T�m�n ymm�rsi Jukke ja py�r�ytti h�yry�v�n oriin kotiin p�in. Mutta

samassa silm�nr�p�yksess� puhalti vihanen viima vastaan. Ja samassa
tuokiossa kylm� hurmasi kasvoissa j��ksi sen m�rkyyden, mik� oli reen
j�lest� kiehtautuvasta lumesta suihkunnut kasvoihin ja sulanut siihen
ja siten turtinttanut kasvot.

Siirin kasvop�it� vihlasi kuni kuumalla raudalla ja tunsi rupeavan

palelemaan, niin kyyristi p��ns� kumaraan ja k�sineill��n suojeli
kasvojaan. Ja kun niit� ei en�� palellut, niin luuli, ettei ole mit��n
h�t��, toivoi vaan p��sev�ns� pois mit� pikemmin. Eik� Jukkekaan
kyennyt kehumaan oriin askelia, kiitti kun turkkinsa kauluksen sis��n
painaen s�ilytti kasvojaan. Turkkinsa kauluksen jamasta tirkisti siksi,
ett� n�ki hevosen jaloista vasten silmi� p�lisev�lt� lumelta matkan
suuntaa.

Juken majatalon kartanolle tulla kurahdettiin. Reest� hypp�si Siiri

�itipuolensa kanssa kartanolle ja puistelivat itsest��n vaatteihinsa
kiehtoutunutta lunta.

Mutta yht'�kki� h�t�isesti huudahti Siirin kasvate�iti:

�Ai, ai. No nyt sinun v�ltt��, kun kasvosi on paleltuneet. Ihan

kasvop��t valkeana kuin nauris. Voi tokiisa. No kaikkia h�nt�.�

Siiri ei s�ik�ht�nyt, sanoi vaan: �Eih�n toki.� Min� lapasillani

painoin koko matkan suojellakseni pakkaselta, niin niist� on veri
paennut, niin sent�hden kylm�ss� n�ytt�� valkealta. Otti lapasen pois
k�dest��n ja paljaalla k�dell��n koetteli kasvop�it��n. Mutta kun
sormet kapsahtivat kasvop�ihin kuin j��palaseen ja koko kasvop��t
liikkuivat yhten� harkkona, niin silloin Siirin silm�t vet�ytyiv�t
h�t�isiksi ja kauhistuneena itkusissaan huudahti:

�Voi, voi. Hyv� Jumala sent��n. Voi voi minua onnetonta, voi, voi...�

L�htiv�t Siiri ja h�nen �itipuolensa h�t�isin� rient�m��n

majapaikaansa, ehk� siell� on joku hyv� keino asian eduksi. Mutta Jukke
riipasi hevosen valjaista irti, ty�nti sen kaikkine ajokaluineen
talliin, pisti oven kiini ja jouduttautui Siirin j�lkeen. Ja paikalla
h�n jo portin ulkopuolella tapasikin.

Silm�t py�rein� ja suurina ett� valkeaiset n�kyiv�t ymp�ri silmist�,

k�vell� h�kelti Siirin rinnalla ja lohdutteli:

�Ei ole h�t��, el�h�n h�t�ile, siansappiviinaa kun olisi ja on sit�

jollakin. Ei ole h�t��, siansappiviina siihen on hyv��. El�h�n h�t�ile,
siansappiviinaa tai paljasta siansappea. Ei ole h�t��, el�h�n h�t�ile.
Siihen ei tule, ei, hikirupea v�h�n kihelmoipi. Siansappiviina se on
hyv��. Minulta on monasti paleltunut, niin �idill� kun on
siansappiviinaa ja sill� on aina sit�, se on palon j�lkeenkin hyv�.
Meill� on kaikkea sit� semmoista rohtoainetta. El�h�n h�t�ile,
siansappiviinaa kun saadaan, niin saat n�hd�, ett� hyv� kaunis. Se
siansappiviina, se on moneen hyv��. El�h�n h�t�ile.�

Siiri ja Siirin �itipuoli eiv�t olleet kuulevinaankaan Juken h�k�tyst�.

Juoksun hyp�k�ss� vaan menn� hynttyyttiv�t majapaikkaansa.

Majapaikkansa kartanolla hieroi Siiri lumella kasvojaan miten h�nen

�itipuolensa opetti. Ja kun oli kasvop��t saatu sulaksi lumella
hieromalla, niin ty�ntyiv�t majahuoneeseensa, jossa ukko Koponen oli
kotimiehen�.

Mutta kun ukko Koponen n�ki Siirin h�t�iset ja itkun sekaiset kasvot,
niin ukko kauhistuen kiljahti:

�No mik� kumma? Kaaduitteko vai mit�? Todellakin, mik� on tullut?

Ajoiko joku p��lle vai miten?�

Kauvan ei kuitenkaan kerinnyt ukko h�t�ill�, ennenkuin Jukke puhalti

asiaan ja alkoi kertoa:

�Tuuli niin vihakasti ja tuo minun hevonen... V�h�sen paleli

kasvop�it�. Vaan siansappiviina siihen on hyv��. Se parantaa, ettei
tule ei rakoakaan. Se siansappiviina, se on hyv��, se on ihan
mainiota.�
Ukko ei malttanut kuunnella Jukkea, vaan k��ntyi niitten h�t�ilev�in
Siirin ja Siirin �itipuolen puoleen saamaan tietoa oikein asiasta.

Sill� aikaa Jukke h�t�isesti kyseli yhdelt� ja toiselta siansappiviinaa

tai siansappea, johon sai vastaukseksi: Kysele sialta. Sill�h�n sit�
on. Tai ett� sika tarvitsee itse sappensa pakkasella ja viina pannaan
luus�kkiin, ja mik� mitenkin vastasi. Sit� etsitt�v�� l��kett�, sit� ei
vaan tullut tietoon.

Mutta sill� aikana sai kuitenkin ukko Koponen talon em�nn�lt� tilkan
viinaa, pani sit� pahkakuppiin. Kupin pani hattuunsa vasemmalle
polvelleen, tulirautansa otti tuluksistaan, sill� h�mmenteli sit�
viinaa, puhalteli siihen ja p��t��n kallistellen silm�t suurina ja
kasvot totisina luki pakkasen synnyn kolmeen kertaan. T�t� paitsi
ukolla oli tiaisen sulka tuluksissa. Sill� sulalla veteli ensin
kolmesta kohti ristiin paleltuneita kohtia Siirin kasvoissa. Sitten
kasteli sulan viinassa ja siveli kasvoja, ett� tulivat m�r�ksi
viinasta. Ja sivelless��n luki kipujen poistosanat.

T�h�n kerkesi Jukkekin sielt� siansapen tiedustelusta.

�No, se oli oikein. No, sep� sattui, ett� teill� oli niit� kojeita. Nyt
ei ole h�t��. Nyt on h�t� kaukana. Neuvona se on vanha veneess�,
sanotaan, mink� tuo ukko. Ja satuittekin t�nne. No, jopa se nyt k�vi
k�teen. No on sit� onneakin, jos pahojakin p�ivi�, laverteli Jukke
ihastuksissaan.

Vaikka ukko kokosi kaikki syntysanansa ja vaikka h�n yh� voiteli Siirin
kasvoja viinalla, johon oli luettu pakkasen synty, ja siveli ristiin
tiaisen sulalla, niin mit� enemm�n ukko voiteli, siveli ja luki
kipusanojaan, sit� suuremmaksi tuska yltyi Siirin kasvoissa. Ne
paloivat kuin tulessa, ihan koko kasvojen luuli lohkiavan pois.

Siiri ei voinut kuin huutaa voivotella ja py�ri� kuin tulisten hiilten

p��ll� ja kasvop��t k�viv�t mustan puhuviksi ja hohtaviksi, mutta siit�
rupesivat muuttumaan �lj�k�iksi, paremmin kuolleen veren n�k�isiksi ja
kiiltelev�ksi k�vi pinta.

Ukko Koponen k�vi ulkoa hevosen kaviosta leikkaamassa kolme vuolua ja

lunta ja sitten paineli niill�kin Siirin kasvoja, mutta ei siit�k��n
ollut mit��n etua. Tuska tuntui vaan yltyv�n.

Nyt oli ukko tehnyt mit� oli voinut pakkasen vihoja vastaan, niin l�hti
majataloonsa hevostaan hoitamaan ja muorinsa kanssa tuumailemaan
markkina-asioista.

Mutta Jukke n�ki, ett� Siirin kasvate�iti oli kylm�ll� tuulella

h�nelle, niin h�nkin l�hti ukon matkaan. Ja ep�toivosta vapisten ja
h�t�isin silmin seurasi ukkoa ja kyseli mit� nyt on teht�v�. Mutta ukko
ei nyt ensi aluksi tiennyt muuta kuin ett� l�hdet��n t�ss� illan
pimetty� sinne Siirin majataloon puhumaan asiasta Siirin kasvate�idin
kanssa.

Sen h�n kyll� vakuutti, ett� kihlauksesta t�n� iltana ei tule mit��n.

�Eik� sitten my�hemm�ll�k��n?� kysyi Jukke hieman vapisten.

�Ei t�n� iltana�, vakuutti ukko tosissaan.

Jukke ei t�t� kuitenkaan voinut uskoa todeksi.

�Eih�n siihen nyt kovin tervett� tarvitse, joka tuommoiset

kuninkaalliset kihlat saattaa ottaa�, ajatteli Jukke. �Ja siihenh�n se
kerki�� paratakin hyv�ksikin, vaikka se nyt ensinn� v�h�n kihelmoipi,
kuten aina sormen neni�kin, jos palelee kovin, ja sitten kuin tulee
l�mpim��n, niin niit�kin kynn�r�ipi, ett� pois luulee katkeavan. Vaan
se ei kest� kauvan, ennenkun on paremmat entist�. Sama se on Siirin
kasvoissa. Varsinkin nyt kun pakkasen j�lki katsottiin, niin se on yksi
kaksi terve ja Siiri makeasti muistelee komeata kyyti� ja ett� sai olla
minun reess�ni. Ja kun h�n sen muistaa, ettei saisi en�� koskaan olla
siin� kyydiss� semmoimoisessa reess� ja min� ajajana, jos ei ottaisi
kihloja minulta, niin mielell��n taipuu tytt�. Siihenh�n se ihastui ja
hurmautui siihen komeuteen, kun nekin tupsut ohjaksissa ruunikon
kupeilla tutisivat ja pelmusivat ruunikon juosta kahnastessa. Niin,
niit�h�n se katsoi eik� malttanut suojella kasvojaan... Maltoinpahan
min�, vaan ne nuo naiset hupsut. Niille ei paljoa tarvitse kummaa...
Eik� niille paljoa tarvitse kipujakaan, ennenkun ne volinan p��st�v�t,
mink� tuo Siiri nyt noitten kasvoinsa kanssa. Kerranko sit� nyt
vihavoipi kasvojakin, vaan ei tuota toki viitsi tuonlaista volinaa
pit�� kotonakaan, sit� v�hemm�n kyl�ss�, hyvitteli Jukke itse��n,
vaikka mieless� oli syv� ep�toivo.

XVI.

Jukke ja Kopolan ukko menev�t kapakkaan.

Ilta oli jo pimeimm�ll��n, kun Jukke pyysi taas ukkoa l�htem��n Siirin
pakinoille. Sit� l�hdettiinkin. Mutta ennen tahtoi Jukke k�ytt�� ukkoa
kapakassa saattamassa oikealle puhetuulelle, ja kutsui ukolle
puhemiehen ryypyiksi parasta mit� talosta l�ytyy ja kehui rahalla
maksavansa.

�Se ei suureen kuulu tuhannen markan laidassa, jos t�mm�isiss� asioissa

ottaakin jonkun pullon, joka tuntuu tukan juuressa.�

Pullon ��ress� istuessaan kapakan p�yd�n takana humisevan rahvaan

vaiheella, Jukke terotteli ukon p��h�n kaikkia niit� hyvi� puolia mit�
h�ness� ja h�nell� on aviosiippaa kohtaan, jos tuota niinkuin
puhemiehen tarvitsisi tehd� niist� selkoa. Mutta ensin oli saatava se
kannemieli hyvitetyksi, mik� tuli siell� ajoretkell� k�ydess�.

N�in karastuina l�hdettiin nyt Siirin pakinoille ja verraton muuri

tuntui Jukella olevan ukko Koposessa. Nyt ei ollut h�nell� kuin katsoa
valmista ja tarkata vaan ukon viittauksia ja tehd� sen j�lkeen.

Siirin kasvot olivat tuskassa, kuten �skenkin, vaikka l��k�rilt�kin oli

k�yty neuvoa kysym�ss�. Siiri oli ihan vuoteen omana, johon
kasvate�itins� h�nt� kylmien k��reitten kanssa hoiti miten l��k�ri oli
k�skenyt.

Siirin kasvate�iti ja Siirikin olivat tyytyv�iset kohtaloonsa ja

iloitsivat hengess��n siit�kin tapauksesta.

He tiesiv�t, ettei mit��n tapahdu ilman Jumalan sallimatta ja nyt

n�kiv�t he hengess��n, ett� Jumala esti siten t�n� iltana Siirin
kihlauksen.

Nyt oli aivan n�ht�v�, ettei kihlauksesta ole t�n� iltana puhumista.
Mutta se oli sangen tarpeellista tiet��, mit� kasvate�iti nyt ajattelee
asiasta. Ja kasvate�iti pyydettiin nyt ukko Koposen huoneeseen, jossa
viinipullon ymp�rill� rauhallisesti saataisiin puhella asiasta. Siihen
kasvate�iti suostuikin ja j�tti sairaansa itsekseen v�h�ksi aikaa.

Mutta Siirin kihlauksesta, vaikka ei ollut puhuttu, ei hiirelle eik�

hein�lle, sen kuitenkin tiesi puolet markkinamiehist� ja tiesiv�t
senkin, ett� sulhanen on palelluttanut morsiamensa, ett� se makaa
vuoteen omana eik� kihlauksesta kuulu tulevan mit��n.

Sill� aikaa kuin Jukke ja ukko Koponen olivat omilla asioillaan, oli
er�s Juken naapureista k�ynyt Siirin ja Siirin kasvate�idin puheilla.
T�lt� oli kasvate�iti kysellyt kaikkia, Juken kotia, kotisuhteita,
Jukkea miehen�, sen sukulaisia, kotilaisia, peltoja ja niittyj�.

Ja nyt Siirin kasvate�idill� oli Juken syntiluettelo aivan valmis. Niin

pian kun siis asiasta ruvettiin puhumaan, otti se sen heti k�sille ja
kertoi Jukelle itselleen ihan juurten jaksain. Pahimpia osia siin�
olivat ne, ett� Juken kanssa yhten� talona asui Tannilan Antti, joka on
tukkilainen. Ja sit� paitsi semmoinen suruton maailman mies, ett�
harrastaa kansakoulujakin, joissa kuulutaan vaan opetettavan lapsia
tanssimaan ja laulamaan maailmallisia lauluja sek� harjoittamaan
kaikkia ilkeytt�. Ja Jukke itsekin on aivan uskoton maailman mies?�

�Min�k� uskoton maailman mies�, kivahti Jukke ja keskeytti kasvate�idin

puheen. Pani p��ns� kallelleen ja syd�mmellisesti jatkoi: �Minulle on
uskonto kallis oman kuolemattoman sieluni pelastukseksi. Se on ollut
kallis sit� my�ten kuin rippikoulusta p��st�iss� rovasti vainaa --
siell� maan mustassa mullassa lep�� sekin hurskas mies -- sanoi, ett�
nyt teill� oma niska paljastuu eteen. Nyt ei en�� ole is� eik� �iti, ei
kummit eik� holhojat takuussa. Vaan aivan yp�yksin t�ytyi seista
tuomiolla. Ja kun viel� omalla puhtaalla suullani tunnustin ja vannoin
ja sitouduin luopumaan pois pahasta ja pahan kielastuksista, niin sitte
my�ten minulle on uskonto ollut suuresti kiitett�v�.

�Rippikouluun asti min� kyll� olin huoleton siit� asiasta, kun oli muut
vastaamassa. Olin kuin nokipoika, en perustanut sit�, en tuota, en
t�t�, vaan nyt. Nyt se ei jouda rikkoihin. Ei p�iv��n� saa olla
ajatelematta siit�... Ja tuossa sanon, ett� jos se uskonnon asia ei
olisi ensi sijassa ja minun ensimm�iseni ja viimmeiseni, niin en olisi
ajatellutkaan Siiri�. Vaan olen kuullut, ett� Siirill� on se asia aivan
samalla sijalla kuin minullakin, nimitt�in ihan syd�mmell�, juuri ihan
syd�mmell�.

Nyt kasvate�iti ei tiennyt mit� sanoa. Mutta ukko Koponen jatkoi Juken
puhetta ja viittasi siihen, ett� nuo �sk�iset Juken panettelijat ovat
olleet niit� ainaisia pirulta riivattuja ihmisi�, jotka aina rient�v�t
kahden rakastajan v�liin kylmi� kivi� kantamaan. Mutta ne eiv�t ole
kahta totista rakastajaa saaneet erotetuksi eiv�tk� ne saa nytk��n.

Sitten ukko muistutteli vanhain miesten kokemuksia. Miten Mooses vei

joukkonsa yli Punaisesta merest�, vaikka sit� maailman mahtavin
sotajoukko ahdisti. Muistutteli Iisakin kosimista, miten se uskoi
palveliansa hakemaan morsiamekseen tytt��, ihan tuntematonta,
tiet�m�t�nt� huntaletta. Mutta hyvin k�vi. Ja miten nuori Topias
tarvitsi taikakaluja -- kalan maksaa, syd�nt� ja sappea
kosintaretkell�, kuten mekin nyt tuluksia ja tulirautaa�.

�Ja siansappea�, keskeytti Jukke.

Tuota Juken muistutusta ei ollut ukko kuulevinaan, vaan jatkoi

muistelustaan, miten Simson tuli vahvaksi Jumalan voimalla, miten
ketutkin antautuivat kiini ja antoivat sitoa kek�leit� h�ntiins� ja
polttivat kyk�it� kuin hurjat.

N�it� muinaisia ihmeit� h�n vertauskuvina sovitteli nykyisiin asioihin

ja syv�sti huokasten h�n lopuksi lausui:

�Ne ovat ihmeit� ne. Ja ihmeitten aika ei ole viel� kaikki... Se ei ole
viel� kaikki.�

�Ne minustakin ovat ihmeit� ne. Ne minustakin ovat kalliita paikkoja

raamatussa ne�, jakoi Jukke loistavin silmin.

Ukko Koposen raamatun selitys tuntui Jokelan em�nn�n mielest�

pintapuoliselta ja ajatteli siit� hieman muistuttaa, mutta aikaa kului
niin paljon ett� t�ytyi kiirehti� kipe�n Siirin luokse, ryypp�si
lasinsa pohjaan, kiitteli seurasta ja l�hti.

Juken ihastuneet silm�t seurasivat em�nt�� siksi, kunnes se astua

l�p�steli oven suuhun ja siirtyi toisiin huoneisiin ja askeletkin
sekautuivat muitten liikkujain k�velyyn. Sitten k��ntyi ukkoon ja
turvallisella mielell� alkoi:

�Niin se on, voidellen nahka lauhtuu. Vihamiehet pahuukset ne vihallaan

koettavat kaikkea. Miten nyt ovat tuolle em�nn�lle valhetelleet ja
saattaneet uskomaankin. Vaan nyt kun saatiin puhua totuuden sanoja ja
tuo viinilasi se teki kanssa luultavasti paljon, niin nyt se on
entisell��n. Voidellen nahka lauhtuu, sanotaan ja tosi se onkin�.

Ukko kaatoi pikarinsa viini� t�yteen, t�ytti Jukenkin lasin,

kalistettiin niit� ja maistettiin. Puheltiin Siirist�, kihlauksesta,
Siirin perinn�st�.

Huomeniltana p��tettiin laittaa oikein kihlajaiset. Ja jos viel� tulisi

puhetta Juken uskottomuudesta ja muista sellaisista niinkuin esteist�,
niin oli huomautettava siit�, miten Juken vanhukset olivat her�nneit�
ihmisi�. Miten ukko-vainaakin ihan viimmeiseen hengenvetoon rakasti
k�rttir�ijy� ja piti p��ll��n sit� milloin vaan sill� tarkeni ja
�idill�, vaikka on jo vanha ja voimaton, on viel� k�rttir�ijy t�n�kin
p�iv�n�, semmoinen m�rkkipohjainen, tummaruutunen pumpulir�ijy. Ja
milloin vaan kyl��n tulee Korhosen Kusti seuroja pit�m��n, niin silloin
n�hd��n �mm� k�rttir�ijy p��ll� menev�n seuroihin. Ja kun sielt� on
tullut, niin riisuu h�n heti, k��rii sen hyv�sti myttyyn ja pist��
pussiin talteen. Niin siit�kin n�kyy, miten her�nnyt h�n on. Ja
semmoisen �idin lasten on mahdoton olla uskottomia.

Kalistettiin taas lasia ja maistettiin, lis�ttiin pullosta ja

kalistettiin ja maistettiin. Eik� unhotettu Kopolan muoriakaan, joka
istui joukossa p�yd�n luona, kuunnellen muitten tarinoita ja hymyillen
yst�v�llisesti.

Mutta viini alkoi tuntua tuimalta ja niin pieni seura yksitoikkoiselta

markkinael�m�ksi. Ukko Koponen ja Jukke p��ttiv�t siis pist�yty�
kapakassa ottamassa iltasen alle karkeammat naukut. Ja siell�h�n
muutenkin sai n�hd� markinameininki�.

Kapakka kiehui t�ynn� v�ke� kuni muurahaiskeko. Oli siell� monta Juken
tuttuakin, mik� oli tullut kellon vaihantaan, mik� saadakseen osan
tuttavien harjakkaista, mik� itse ottamaan kapakan ryypyn, mik�
lystikseen katsomaan sit� kapakan iloista meininki�.

Tuttavat kun vaan n�kiv�t Juken, niin huusivat: �Onnea kihlaukselle� ja

samassa manasivat kihlajaisia. Jukke ja ukko eiv�t olleet sit�
kuulevinaan, tungettelivat vaan l�pi nuojuvain v�kijoukkojen, mist�
l�yt�isiv�t tyhj�n p�yd�n, johon saisivat kutsua jonkun omituisen
pullon.

Jopa yhden p�yd�n ymp�rilt� l�hell� oven poskea kohosi pois muutama
kellojen harjakaisten pit�j�joukko. Sen p�yd�n otti nyt Jukke ja ukko
Koponen ja siihen nyt Jukke tilasi ukon ehdotuksesta parasta konjakkia
pullon ja kaksi lasia.

Mutta kun Juken tuttavat n�kiv�t aikeen niin, ennenkun pullo ja lasit
tuotiinkaan, kokoutuivat aivan sein�kseen p�yd�n ymp�rille tervehtim��n
ja toivottamaan onnea, jopa innostuivat ja nostivatkin Juken
sulhasmieheksi ja Vaaralan is�nn�ksi.

T�st� seurasi se, ett� piti tuoda p�yd�lle lis�� lasia ja toinen pullo
konjakkia. Mutta lasit k�vi viel� v�h�ksi. Niit� piti tuoda viel�
lis��, ennenkun riitti joka mieheen, niille, jotka olivat Jukkea
nostamassa. Ja Pihkam�en Niilo, se oli pisin mies joukossa, sille
viittasi Jukke ja p��t��n ny�k�ytt�en virkkoi: �Sin� Pihkam�kel�inen,
minun koulukamraatini, ole sin� laskijana. Sin� olet is�nt� niinkuin
min�kin, me olemme is�nti� me.�

�Kyll� me olemme is�nt�v�ke� ja veljet ja yst�v�t�, virkkoi Niilo

iloisesti ja rupesi t�ytt�m��n lasia.

�Veljet ja yst�v�t, ihan veljet ja yst�v�t kuin saman �idin kantamat!�

toisti viel� Jukke ja katseli mieliss��n joukkoa.

Sitten Kopolan ukon esityksest� juotiin Juken malja ihan pohjaan asti,
niin yksi kuin toinenkin.

Ylimm�inen juomanlaskija ei ollut huoleton virassaan, vaan laski heti

t�yteen lasit, mutta ei tullut kaikkiin. T�ytyi saada talosta lis��,
jota heti tuotiinkin.

XVII.

Jukke varastuttaa rahansa ja vied��n korttikaariin.

Jukke ei ollut ennen ollut humalassa eik� h�n aikoinut olla nytk��n.
Mutta muutama ryyppy se kuitenkin t�mm�isiss� asioissa seuran tekemisen
t�hdenkin oli tarpeellinen.

Nyt esitti ukko Koponen Siirin maljan -- ajateltu Siirin terveydeksi,

vaikka siit� h�n ei virkkonut. T�m�kin piti juoda ihan kuivaksi joka
miehen. Joka kallistettiinkin ihan kumolleen. Ja yli koko humisevan,
reuhaavan joukon kuului raikas yhteishuuto: �Siirin onneksi�.

Taas ei riitt�nyt kaikkiin laseihin ainetta, sit� huudettiin lis�� ja

enempi kerrassaan. Joten tuotiinkin viisi pulloa lis��, mutta
pyydettiin maksu paikalla kaikista.

Juken kasvot kuohahtivat, silm�t kiiluivat vihasta, hypp�si seisalleen

p�yd�n takana ja kivahti: �Niin v�h� aikaako t�ss� talossa velkaa
uskotaan�. Koppasi povestaan punasen juhtinahkaisen, vastaostetun
lompakon, l�i sen p�yt��n ja kiljahti:

�Ymm�rr�ttek� mik� tuo on�, purki sen auki, otti sielt� nelj�
suorallaan olevaa kirkasta satamarkkasta, l�i ne p�yt��n ja taas
kiljahti talon neidille, joka kainona seisoen odotti maksua: �Ota
tuosta, ota korkoineen. Siin� on rahaa. Min� is�nt� olen, joka maksan
ja jaksan.�

Neiti otti yhden satamarkkasen, aikoi tuoda vastaan t�hteet, mutta sit�
ei Jukke kuunnellut, otti ne kolme satamarkkasta, l�i ne taas p�yt��n
ja kivahti: �Nuo lekeit� ovat. N�ytt�k��p� pojat, onko teill�
tuommoisia. Juuri tuommoisia. Niit� ei ole viel� taiteltu... Juuri
tuommoisia, vasta pankosta nostettuja juuri tuommoisia, n�ytt�k��p�
pojat!�

L�i taas ja huudahti: �Juuri tuommoisia! N�ytt�k��p� pojat!�

Jokainen tunnusti ei olevan kell��n semmoisia kuin Vaaralan Jukella.

Sitten Jukke pani ne satamarkkaset lompakkoon, ly�d� l�isk�ytti sit�

p�yt��n ja lis�si: �Tuossa lompakossa on semmoista kuin rahaa. Ja min�
is�nt� olen, joka osaan rahan hallita.�

Toiset todistivat kaikki oikeaksi ja kehuivat Jukkea �ensimm�isen

luokan is�nn�ksi�.

Mutta samassa tunkeutui v�en tungoksen l�pi talon neiti kourassa

muutamia hopearahoja ja ojenti ne Jukelle. Jukke kaivoi housuin
taskustaan pienen kukkaron, jossa kiilsi entisi�kin hopearahoja, pani
ne talonneidin tuomat hopeat siihen, k��ntyi ihmisiin ja hel�ytti
sit�kin ja virkkoi kiivaasti:

�T�ss� poika, jonka kukkarot kulisee kuparina, housut hopeina soivat.�

Pani sen kukkaron housuinsa taskuun ja k��ntyi p�yt��n p�in ottaakseen
lompakkotaan, ly�d�kseen taas p�yt��n ja sanoakseen: �Onko teill�
tuommoista�. Mutta oi ihmett�, lompakkoa ei n�kynytk��n, ei p�yd�ll�
eik� p�yd�n alla.

Jukke tunsi kummallisen huumauksen k�yv�n l�pi ruumiinsa, mutta ei

uskonut mist��n siihen varkaan tulleen, vaan luuli jonkun
narikoidessaan h�nen silm�ins� v�lttyess� pist�neen lompakon talteensa
h�nt� s�ik�ytt��kseen.
Mutta tuo leikki n�in markkinatiloissa ei tuntunut h�nen mielest��n
oikein sopivalta. Ja varsinkin kun konjakin vaikutuksesta tunsi
olevansa kylliksi rohkea kysym��n omansa itselleen, p��tti kysy�
tiukasti lompakkotaan, katseli tulisesti kaikkien silmiin ja �k�sesti
kivahti: �Miss� on lompakkoni? Kuka otti?�

�Ei minulla, ei minulla, ei minullakaan, eik� minullakaan�, kuului

kiinte�t vastaukset.

�Mit� leikittelette? Sanokaa heti, kell� on ja antakaa se minulle. Se

on minun lompakkoni�, kasahti yh� Jukke.

�Ei minulla, ei minulla, eik� minullakaan ole�, kuului yh� kielt�v�t

vastaukset. Eik� kukaan sen paremmin ilmaissut mielt��n, vaikka kaikki
uskoivat, ett� ukko Koponen oli pist�nyt lompakon talteen, kun n�ki
Juken menettelev�n sopimattomasti sulhaismiehen menettelyiksi, ja
lystikseen vaan tahtoivat katsoa, miten Jukke on kovana lompakkonsa
puolesta.

Mutta ukko Koponen uskoi, ett� juomanlaskija oli pist�nyt lompakon

talteensa, joka olikin kaikista rauhallisin, laski vaan lasia t�yteen
ja muistutti ryyppyjen v�li� liian pitkiksi, kehotti ottamaan ja lupasi
sitten l�ytyv�n lompakon, kun ryypyt kallistetaan lompakon muistoksi.

Tehtiin juomanlaskijan esityksen mukaan, ett� lompakon maljat

kallistettiin tyhj�ksi.

Mutta jokahisen mieless� oli samana arvoituksena se lompakkojuttu, kun

sit� ei kukaan n�hnyt eik� varmaan tiennyt, kell� se on. Kaikki
tahtoivat p��st� selville, miss� se oikeastaan oli ja otettiin puheiksi
heti lompakon maljan kallistettua.

Mutta lompakkoa ei ollut kell��n. Ei kell��n. Kaikki h�mm�styiv�t ja

pitiv�t mahdottomana, ett� ei lompakko olisi heid�n joukossaan, eik�
ket��n voitu ep�ill� varkaaksi, vaan se kuitenkin oli totta, ett� ei
kell��n ollut lompakkoa.

Viimein kuitenkin selvisi, ett� silloin kuin Jukke r�iskytteli

lompakkoaan p�yt��n, tunkeutui Juken sel�n takana muuan tuntematon mies
hyvin l�helle. Ja kun Jukke talon neidilt� otti vastaan sen tuomia
rahoja, ukko Koponen n�ki menev�n sen tuntemattoman miehen ulos.

Nyt selvisi, ett� kun talon neiti toi Jukelle satamarkkasesta vastaan,
niin jokahisen silm�t kiintyiv�t siihen herttaiseen, hienosti puettuun
neitiin, ja samassa kurkottivat katsomaan, mink� verran se toi vastaan
rahaa, n�hd�kseen siit�, mink� verran t�m� kekkeri Jukelle maksaa.
Siten siin� kesken��n h�listess� ja tunkeillessa toisiaan, v�lttyi
lompakosta kaikkien silm�t, joten tuntematon mies Juken ja
juomanlaskijan v�list� pisti k�tens� lompakkoon k�siksi,
silm�nr�p�yksess� livautti puoleensa ja puitti tiehens�.

Kaikista tuntui tuo tapaus hieman kummalliselta ja vaikutti se

masentavasti. Jukestakin tuntui pahalta, kun meni ne kuninkaalliset
sormukset, joihin oli piirretty Siiri Jokelan nimikirjaimet. Mutta
n�kyip� niit� samanlaisia kuninkaallisia sormuksia viel� j��v�n
kultasep�lle. Ja pianpa se n�kyi ne nimikirjaimet niihin piirt�v�n. Ne
rahatkin tuntuivat niin helposti saaduilta. Eik� huomenna tunnustanut
olevan lujassa velaksi saadessa senlaiseen asiaan kuin Siirin
kihlarahoiksi miehell� semmoisella kuin Vaaralan is�nn�ll� muutama
kolme tai nelj�sataista siksi aikaa -- kunnes Antti kotiutuu. Sit�
paitse oli nyt naapureille ja ukko Koposellekin n�ytett�v�, miten
h�nell� on jalo luonne, joka ei pikku pienist� ole mill�ns�k��n. Niin
Jukke tekeytyi iloiseksi, kehotteli vaan ottamaan ryyppyj� lompakon
peijaiksi ja kehahteli:

�Ei se meiss� mit��n, vaan k�yhi� se koettelee. T�ss� on poika, joka ei

itke satamarkkasen kuolemaa, ei kahden eik� kolmenkaan. Minulle �iti
sanoi jo pienen�, ett� el� itke.�

Miehet kallistivat ryyppyj� lompakon peijaiksi ja kehuilivat Juken

luonnetta mainioksi, miten tuonlaisen luonteen kanssa on hyv� el��
pahana p�iv�n� ja miten monelta jo tuonlaisen tapauksen sattuessa olisi
itku p��ssyt tai tullut ihan hulluksi, mutta t�m� veitikka ei ole
mill�ns�k��n.

T�m� kiihotti Jukkea. Oikein riemastui kertoilemaan:

�Minulla on voimakas luonne, ihan juuri semmoinen kuin talonis�nn�ll�

pit�� olla. Talonis�nn�lle sattuu eteen tuultakin, tuiskuakin,
my�t�ist� jos vastaistakin, niin sill� pit�� olla luja luonne. Juuri
semmoinen kuin minulla. Ihan juuri semmoinen kuin minulla�, kehui Jukke
ja muistutti ylimm�ist� juomanlaskijaa tiet�m��n, mit� virkansa vaatii.

Juomanlaskija pitikin huolen virastaan ja konjakki puolestaan teki

teht�v�ns�.

Miehet kerta kerralta tulivat iloisemmiksi, terveemniiksi, rikkaammiksi

ja rakkaammiksi. Ja puheleminen kiihtyi innokkaammaksi. Mutta sekaan
alkoi yhdelt� ja toiselta singahdella pistelevi� komppasanojakin
naapurusten vanhoista k�nist�. Niit� ei kukaan siet�nyt kahta sanaa,
ennenkuin otettiin kiini ja toisen syntiluettelosta etsittiin viel�
pist�v�mpi sana, semmoinen joka selv�n� ei koskaan olisi tullut
sanotuksi. Ja sit� paitsi olivat ne jo kerta sovitutkin, vaan nyt
l�ytyiv�t sent��n uudestaan k�sille.

T�st� syntyi se, ett� ne �sk�iset iloiset ja toisiaan halailevat veljet

rupesivat siirtelem��n ja t�ykkim��n toisiaan pois tielt��n.

Ukko Koponen huomasi, ett� t�st� ei lopussa tule hyv��, niin alkoi
hommata l�ht�� pois ja tahtoi Jukkea mukaansa. Mutta Jukke tahtoi
n�ytt��, kuka is�nt� on ja tahtoi asettaa ensin sen riitelev�n joukon
ja n�ytt�� ukollekin, miten h�nt� pit�� naapurien miesten totella.
Arjasi suun t�ydelt�:

�Hiljaa miehet... Min� is�nt� olen!�

�Niin sukillesi ja kengillesi�, kuului joukosta pist�v� vastaus.

Tuo kiukustutti yh� Jukkea ja uhemmasti lis�si: �Hiljaa miehet, min�

is�nt� olen!�

�Herra hengellesi, itsep��llesi is�nt�, kuului taas joukosta ivallinen

sana.

T�st� kiukustui Jukke ja sy�ksyi riitelev�in joukkoon erottamaan niit�

k�sivoimilla, pukki niit� sinne t�nne ja kirkui: �Min� is�nt� olen.
Min� n�yt�n teille ett� min� is�nt� olen!�

Mutta muutama otti Jukkea rinnasta, t�ytyytti p�yd�n luo soppeen,

sanoen: �Nuole kapustata semmoinen is�nt�, el�k� tule mieheen k�siksi.�
Jukke hypp�si kuni harakka aivan tajutonna vihan ja konjakin
vaikutuksesta, l�i nyrkill��n p�yt��n mink� jaksoi ja �rj�si: �Min�
is�nt� olen!� Mutta p�yt� s�rkyi, lasit ja pullot meniv�t kolisten ja
rimisten lattiaan. Talonv�ki kirkui sit� h�t��, ett� kaikki kaatavat
alleen, ja muutamat naiset rukoilivat asettumaan ja ottamaan sen
kiinni, joka p�yd�n s�rki. ��nt�, sek� talonv�en rukouksia ett�
riitelij�in kirouksia ja muuta pauhua, oli huone aivan halkeamassa.

Talonv�ki kun oli n�hnyt riidan syttyv�n, oli kuitenkin pannut hakemaan
poliisia paikalle varalta, ja juuri kun kuului p�yt� r�m�ht�v�n
palasiksi ja syntyi tuo suuri h�t�ileminen, sy�ksyi kymmenen poliisia
sis��n, joitten kynsiin joutui ensimm�iseksi Jukke ja rep�siv�t kuni
kotka saaliinsa ja l�htiv�t vied� retuuttamaan vankihuoneelle. Ja
samassa sammui ��ni kapakassa, kuni ei mit��n olisi ollut.

Jukke kahden poliisin keskess� torin halki astua toikkaroidessaan

kuiskutteli poliisia:

�Etteh�n minua mihink��n pahaan. Ne muut ne siin�. Mink�t�hden te

minua? Minulla on morsian, etteh�n minua. L�htek��p�s takasin, min�
neuvon, kutka ne. No l�hdet��n, eih�n nyt mit� kiirett�... Tuota,
etteh�n minua vie, eih�n toki korttikaariin. Kulkaapas, kuulkaapas.
Ettek� kuule?�

�Kuulemme�, virkkoi poliisi ja riuhtasi vastustelevaa Jukkea taipumaan

matkan mukaan.

Toiset poliisit j�iv�t kapakkaan h�milleen joutuneessa joukossa

tekem��n selkoa, onko muita syyp�it� kuin se joka vietiin. Vaan kun
ukko Koponen maksoi Juken vahingon, niin talonv�ki ei kantanut toisten
p��lle, niin saivat menn� matkaansa.

Ukko tunsi ik�v�� mielt� Juken kohtalosta ja koetti kaupungin

j�rjestysmiest� saada taipumaan p��st�m��n sit� irti, vaan sai
vastauksen:

�Ei ennen kuin huomisessa tutkinnossa.�

XVIII.

Jukke p��see putkasta.

Huomenna Suvannon kaupungin torilla kuhisi markkinat parhaillaan. V�ke�

lainehti koko tori kuin meren selk� ja tavarakuormatkin peittyiv�t v�en
suojaan. Ainoastaan muutamia tavara-ulkuja kohosi v�en seasta n�kyviin,
kuni luotoja meren pinnalle, joita vastaan laineet s�rkyiv�t ja
toisella puolen syntyi pieni tyynenholma. T�m� n�kyi Juken pohmeloiseen
silm��n vankihuoneen rautaristikkoisesta ikkunasta ja vapaaksi
p��seminen pelotti enemm�n kuin vankihuoneen kammo siell� vankina
ollessa.

Tuli kuitenkin hetki, jolloin Jukke laskettiin vapaaksi ja t�ytyi tuon

kauppatorin kautta kulkea majapaikkaansa.

Portin pieless� seisoi Jukke kauvan miettien, miten p��st� tuon salmen
yli ja sitten tuota poikkikatua tuonne kosken rannalle majapaikkaansa.
Jokahinen j�sen vapisi kuni virrassa h�pe�n kauhusta ja pohmelon
heikkoudesta. Jokahisen ihmisen luuli h�net tuntevan ja osottavan
sormellaan: �kas tuossa se nyt on, Jokelan Siirin sulhanen, palaa
korttikaarista...� Viimein kuitenkin puri hampaansa yhteen, lukitsi
korvansa, ettei niihin mit��n kuuluisi ja puhaltautui ik��nkuin
tulipalon l�pi kauppatorille, josta v�kijoukkojen l�pi menn� p�kkerehti
poikkikadulle, jossa harveni v�ki. Sitten juoksujalassa melkein
heng�ht�m�tt� kepyesti juosta v�kelti majatalonsa talliin, jonka
loukossa koukkusiinsa kyyristyneen� vilusta v�risten seisoi ruunikko
parka, eiliselt� j�lelt��n, suitsi suussa, l�nki p��ss�, karvat
pystyss� vaahden kanssa tallostuneina ja kuurettuneina. Ruunikko kun
n�ki viimein Juken, niin p��sti oikein rakkaasti valittavan
h�rh�tyksen, katseli koreasti Jukkeen ja rupesi tulemaan Jukkea
vastaan, vaan jalkojaan ei tahtonut saada mitenk��n kuontumaan
liikkeelle. Hiljalleen kuitenkin vet�ytyi Juken luokse lattialle. Jukke
seisoi eik� tajunnut, maassako h�n on vai taivaassa.

P��ss� jyskytti kohmelo kuni seitsem�n sepp��, korvissa kuhisi kuni

koski, syd�n juhmitti kuni pellavasaunassa ja mieless� kuohui tuskainen
ep�toivo. Ajatukset eiv�t saaneet selville, mik� on teht�v�, mik�
j�tett�v�. Ruunikko kuitenkin h�rh�tt�en likeni ja alkoi nyki�, niin
siit� tointui Jukke ja toimitti ruunikolta ajokalut pois p��lt�, loimen
selk��n, ruokaa eteen ja seisattui taas ajattelemaan -- mik� on
teht�v�, mik� j�tett�v�.

Otti taskustaan py�re�n kuvastimen, johon katseli onko h�n miten

muuttunut. Punalti ihastuneena p��t��n: �Ei tuota siksik��n, kun vaan
saisi pest� kasvojaan. Ehk�p� talon v�ki ei tied� koko asiasta, koska
t��ll� ei n�y ihmisi�.�

Se oli totta. Talossa ei tiettyk��n Juken seikoista mit��n.

T�m� talo oli lasarettikartano, eik� ollut ket��n muita majamiehi� kuin
Jukke, joka vanhustensa tuttavuuden takia sai lasaretin hoitajan
huoneessa olla majalla. Tallissakaan ei siin� tapauksessa ollut muita
hevosia. Eik� k�ynyt ihmisi� ket��n, niin siten v�lttyi kuulemasta
Juken seikkailuja.

Jukke meni sis�lle ja heti sis�lle menty� huomasi em�nn�n k�yt�ksest�,

ett� se ei tied� mit��n, niin alkoi kertoilla:

�Asioita on muutamalle ihmiselle luotu enemm�n kuin toiselle. Saa olla

kuin tulisten hiilten p��ll� y�ns� p�iv�ns�.�

�Miss� olette olleet y�t�?� keskeytti em�nt�. �Me odotettiin illalla

t�nne. Vaan kun ei alkanut n�ky�, niin lukitsimme ovet, arvasimme ett�
jossakin se on muualla.�

Jukke vavahti, vaan tekeytyi rohkeaksi ja kertoili:

�Tuolla Landerin kamarissa, Kopolan ukon huoneessa min� kutjotin, se

alkoi pyyt�� v�kivetoon j��m��n sinne, niin j�in kuin j�inkin.�

�Mutta jo tuo teid�n orit on ylpe�, lis�si em�nt�, �lienee se koko

iltikka, kun se illallisen illan ja koko y�n on hirnua pauhannut ja
kuoputtanut lattiata, ett� on luullut tallin s�rkyv�n. Vaan t�n� aamuna
ei ole kuulunut mit��n. Miten se mahtaa pysy� k�siss� semmoinen
�yt�ri?� kertoili em�nt�, eik� tiennyt, ett� orit hirnui vilussa ja
n�l�ss�. Kun aina kuuli liikett� ulkoa, niin rupesi telmim��n, ett�
eik� kuultaisi, mutta kun ei ollut apua, niin t�ytyi kyyristy�
loukkoon.

Jukke ei oikein keksinyt mit� sanoisi tuohon em�nn�n puheeseen

vastaukseksi, mukauttihan vaan, ett� kyll� se sent��n pysyy k�siss� ja
k��nsi puhetta toisaanne.

Em�nn�n kanssa puhelusta elpyi Jukke, pesi kasvonsa, kopisteli

vaatteitaan ja l�hti taas tapaamaan ukko Koposta. Mutta portista
kadulle astuessa taas s�v�hti koko ruumis kylm�ksi, kuni vedell�
valaen, ja tuntui, ett� jokahinen h�nt� katsoo ja osottaa sormellaan:
kas tuossa.

Meni kuitenkin Kopolan ukon luokse. Ukko n�ki, ett� Jukke on arkana,
niin heitt�ytyi yst�v�lliseksi ja leikillisesti alkoi kysell�:

�Mit� sinne yhteiseen majaan kuuluu?�

Jukke ei jatkanut eik� kertonut kuulumisia, alkoi vaan selitell�: �Koko

homma oli niitten oman kyl�l�isten syy. Ne varsin laittoivat poliisit
oven taa kuuntelemaan, ett� he kun riidan alkavat, niin silloin
poliisit hy�kk��v�t minun niskaani. Eih�n siihen minun syyt�ni ollut,
ei napin eest�. Se oli aivan niitten pirullisten vihamielisten
naapureitten, jotka kadehtiessaan tuota Siiri� minulta sen tekiv�t.
Mutta katsotaanhan kannasta reke�, viel� se k�yp� h�rk� j�niksen tapaa.
En ole Vaaralan akan poika, jos en viel� kerran kosta niille.�

�Siirin sen k�vi onnettomasti�, keskeytti ukko.

Jukke p�llistyi: �Miten niin?�

�Sen kasvot oli kylm�nnyt niin pahoin�, jatkoi ukko. �Ne kohosivat
suurille vesirakoille ja kuka tiet�� miten k�ypi... En kuitenkaan usko
kovin pahaa, kun saatiin kuitenkin katsoa pakkasen j�lki.�

Juken tuhkan harmaista silmist� n�kyi valkeaiset ymp�ri ter�sten ja

kesken ukon puheen vapisten kysyi: �Mutta miten arvelette kihlauksen
t�n� iltana?�

�Se kyll� on t�ll� kertaa j��nyt�, vastasi ukko varmasti. �Siirin piti
menn� pois. Huppukorvissa meni rekeen ja �itipuolensa kanssa l�htiv�t
�sken kotiinsa.�

�Kotiinsa?� huudahti Jukke ep�toivoisesti.

�Kotiinsa�, jatkoi ukko. �Ja parastahan se oli. Siell� se kyll�

paranee. Min� k�skin panna j�niksen sappea viinaan ja sill� voidella.�

�Eik� sian sappea?� kysyi Jukke.

�Ja sitten k�skin j�niksen kuulla paistella�, jatkoi ukko. �Sen min�
olen n�hnyt hyv�ksi. Ja luulen nytkin, ett� kun niin tekev�t, niin
tuskin tulee arpea ollenkaan. Se kun tuli alussa kuitenkin katsotuksi
pakkasen j�lki, ettei tuska p��se syd�mmeen painumaan niin siin�
j�niksen kuussa on semmoinen hiimosti, ett� se ajaa tuskan pois. Siin�
on tuulen v�ki.�

�Kotiinsa? Aivan huppu korvissa?� keskeytti Jukke. �No tiesik��n ne

minusta, miss� min� olin?�

�Ei suinkaan. Mist�p� ne sen tiesiv�t?� mukautti ukko.

�Vai ei toki�, jatkoi Jukke ihastuneesti. �Sit� ei pid� sanoa Siirille

eik� Jokelan em�nn�lle. Jos joku siit� sattuisi kertomaan, niin
teid�nh�n sopii sanoa, ett� se on valhe, min� olin paikoilla, niin
kyll� ne nuo vihamiehet eiv�t p��se pitk�lle sill� juorulla, kyll� ne
Siiri ja Jokelan em�nt� teit� uskovat. Min� jos esimerkiksi itse
kielt�isin, niin luulisivat minun vaan puoleeni puhuvan. Kyll� se niin
pit�� tehd�.�

�Kyll�h�n se on paras niin�, mukautteli ukko. �Parempihan se on paha

valheena, sanotaan. Ja kukapa sit� kertookaan? Eik� se nyt ole mik��n
kumma koko asia. Olen min�kin ollut korttikaarissa y�t�, vaan miess�
min� sent��n menen�, vakuutti ukko, kun tiesi Juken olevan ilkeiss��n.

�Sit�h�n min�kin�, ihastui Jukke. �Etteh�n luule Siirin olevan

mill��nk��n?�

�En luule�, vakuutti ukko p��st�kseen Jukesta erilleen ja alkoi

toimittautua asioilleen. Sanoi pit�v�n t�n� p�iv�n� l�hte� pois
markkinoilta. Mutta Jukke ei p��st�nyt ukkoa k�sist��n, ennenkun ukko
lupasi hyvitt�� Siirin ja Jokelan em�nn�n ja antaa tiedon
kihlausp�iv�st� ja paikasta.

Sen ukko lupasikin oikein k�tt� puristaen. Joulun pyhin� aikoi antaa
siit� jo tiedon.

Nyt Jukke ei tuntenut halua markkinoimaan. Enemm�n pelotti kuin

halutti. Yh� vaan tuntui, ett� jokahinen h�nt� sormellaan osottaisi
markkinatorilla, ett� kas tuossa. Ja kun Siiri oli mennyt, niin eih�n
sit� asiallista asiaa ollutkaan markkinoitavana. Meni nyt katsomaan
ruunikkoa ja aikoi l�hte� pois. Mutta ruunikko seisoi yh� yht� kurjan
n�k�isen�. Ei ollut sy�nyt heini��n, joita �sken annettiin.

Janottaa mahtaisi, vaan mik�p� viitsi tuolta koskelta k�yd�

juottamassa, kun on niin kurjan n�k�inen ja siell� voisi sattua
tuttuja, jotka osoittaisivat ett�: �Kas tuossa�, ajatteli taas Jukke.
�Sai j��d� sen juottaminen h�m�r��n. Mutta pime�ll� ei kukaan tunne. Ja
sit� paitsi, eih�n sit� kauvan mene kotiin, jos pime�ll�kin l�htee, kun
antaa ruunikon menn� senlaista kyyti� kuin eilen Tihisen lahdella.
Sitten kyll� kotona kelpaa ruoka. Ja nyt se kyll� jaksaa juosta, kun se
on hoikistunut. Nyt silt� p��see askelet ... jos nyt olisi Siiri
reess�... Jos olisi... Koukkusissaan se nyt tuossa seisoo k�yk�tt��,
vaan kyll� silt� l�ytyy jalat, kun pannaan aisoihin, ja viel� kotiin
p�in... Jos olisi Siiri reess�... Ah, jos olisi... No, viel�h�n kerran
onkin... Joulun pyhin� siit� saadaan tieto. Luultavasti itse tulee ukko
silloin meille sanomaan, ajatteli Jukke h�m�r�� odotellessaan tallissa.
Ja v�liin aina katseli py�re��n kuvastimeensa, onko tuota muuttunut. No
ei tuota siksik��n. On tuota nuo silm�t v�h�n p�heiset. Se konjakki se.
Ja eih�n se ollut se nukunta oikein... No, kotona sitten... Kyll� minun
sent��n pit�� kotona olla helpommalla ja saada hyv�� ruokaa, ett� veret
tulisivat helakammiksi, niinkuin esimerkiksi Siirill�, nuo veret ne ne
kaunistavat paljon... No, kotona sitten...�

Ilta oli jo h�m�rtynyt jotenkin pime�n kuhjaksi. Jukke veti aisoihin

kankeasti k�mpiv�n ruunikon.

Mit�p� tuosta juottanee. Ei vedest� v�ke� l�hde, sanotaan, ja tosi se

onkin. Paremmin jaksaa juosta kun on hoikempi. Kyll� sen ruunikon
pit��kin nyt n�ytt�� askeleensa, kun p��semme sel�lle. Ei me rupea
siell� kauvan paleltumaan, ajatteli itsekseen Jukke, kahden sadan
markan reen eteen valjastellessaan koukkusissaan v�risev��, kurjaksi
hoikistunutta ruunikkoa.

Istui Jukke sitten rekeen, vet�si mustan nahkapeitteen jalkainsa p��lle

aina kainaloihinsa asti, pisti sen puoleen ja toiseen kaustassa oleviin
koukkuihin, sit� vasten laitetuista renkaistaan, ja ajatteli: �Jos
olisi Siiri tuossa rinnalla. Jos olisi... No sitten vasta ehk� uunna
vuonna.�

Sitten otti villalankaiset taplukkaat palmikko-ohjakset k�siins� ja

oikasi ruunikkoa matkalle.

Ruunikko oikein hartian voimasta rupesi liikuttelemaan aivan

tajuttomaksi kangistuneita jalkojaan. Jukke nyki ohjaksilla, ett�
juoksemaan, mutta ruunikko ei voinut. Se vaan kaiken vointinsa koetti
k�vell�, kun viel� n�ki ett� kotiin p�in l�hdet��n, jossa kuitenkin
viel� toivoi hoitoa.

Jukke nyki, riuhtoi ja reutoi ohjaksilla, mutta ei se parannut. Mit�

enemm�n nyki ja riuhtoi, sit� enemm�n t�yttyi syd�n kiukusta, puri
hammasta ja toivoi kunnes p��st�isiin mets��n. Kyll� ruunikolta l�htisi
juonet. L�htisi varmaan.

Jo p��stiin mets��n, josta sai koivuisen kaarakan.

Oikein irvell� ikenin ja vihasta puhisten tuli kaarakoineen Jukke

rekeen ja uhkaili: �Nyt et ole akkain edess� ruunikko. Nyt et
juonittele akoille, nyt l�htee juonet.�

Ruunikko n�ki homman ja ymm�rsi mit� nyt h�nelle tulee, niin

yst�v�llisesti h�rh�tt�en ja lempe�sti katsellen koetti tehd�
ymm�rrett�v�ksi vaivaansa, ettei h�n voi paremmin kulkea.

Mutta mielet�n ei ymm�rt�nyt kielett�m�n kipe�st�.

Ruunikko jo pelvosta, kun vaan Jukke otti ohjakset, potalti laukan ja

rupesi laukata suohmittamaan mink� jaksoi, kun ei jalat sujuneet
juoksemaan.

Mutta t�m� ei Jukelle v�ltt�nyt. Tie laskeutui j�rvelle, jossa ei ollut

haittaa vastaantulijoista eik� my�t�menij�ist�, niin Jukke asettui
oikein polvilleen rekeen, josta saattoi opastaa. Reutuutti ohjaksilla
asettumaan juoksemaan ja k�histen vihasta irvell� ikenin kirkui: �truu,
soo, truu soo, truu soo. Etk� saata juosta? Truu soo, etk� juokse? Truu
soo... Tokko juokset. Truu soo�... Otti kaarakkansa ja rupesi
pieks�m��n. �Vai et juokse, vai et juokse. L�htee sinulta nyt juonet.
Vai et juokse. Luuletko akkain edess� nyt olevasi. Vai et sin� juokse,
vai et juokse. T�ss� on semmoista, joka opettaa juoksemaan. Vai et
juokse. Tokko loppuu juonesi. Vai et juokse.�

V�liin aina Jukke reutuutti ohjaksilla ja koetti hillit� juoksemaan,

mutta ruunikko oli siit� kurin hirmuisuudesta niin raivostunut ja
mennyt oikealta tajultaankin pois, ettei ymm�rt�nytk��n en�� muuta
tehd� kuin laukata. Siit� taas Jukke uudestaan pieks�m��n ja
uhittelemaan: �Vai et juokse, vai et juokse, etk� juokse, vai et
juokse.�

T�ll� tavalla tultiin pitkin P�s�m�n selk��. Mutta viimein rupesi

ruunikko p�rist�m��n ja turskuttamaan hirve�sti.

T�m�n kuuli Lampilan Tahvo. Markkinoilta palatessaan sattui edelle.

Tahvo luuli olevan jonkun humalaisen palaamassa markkinoilta, joka
silmisikana p�iss��n r��kk�� hevostaan. S��liess��n hevosta asettui
Tahvo Juken eteen ja kun p��si l�helle, niin hy�kk�si ruunikon turpaan
ja �rj�si: �Et saa tappaa hevosta. Mik� helvetist� karannut sin� olet.
Tapat hevosen pieks�m�ll�. Varo vaan nyt sit�, ett� kun nyk�sen itsesi
tuohon hangelle ja annan tuossa taivaan kasvojen edess� siit� samasta
kepist� ett� naukuu, niin tied�tp� k�yneesi markkinoilla.�

Lampilan Tahvo oli Jokelan em�nn�n, Siirin kasvate�idin, veli.

T�m�n tunsi ��nest� Jukke jo kun ensi kerran Tahvo �rj�si. Se ��ni meni
salaman tavalla l�pi j�senien ja silm�nr�p�yksess� pani vapisemaan
miehen. Mielell��n olisi Jukke ottanut selk��ns� sen luvatun
selk�saunan, kun tiet�in sill� p��sev�ns�, ettei tule t�m� Siirille ja
Siirin kasvate�idille tiedoksi. Jukke tiesi Lampilan Tahvon sellaiseksi
mieheksi, joka ei kesken p��st� k�sist��n, ja onneton se, ken Tahvon
suututtanee.

Oli kuitenkin keinoja j�lell�: pime�n p��h�n tekeytyminen toiselle

nimelle ja toiselta kirkolta kotoisin.

Ruunikko vapisi kuni tuskassa, tunsi olevansa turvan takana, kun Tahvo
piteli suitsen p��hisest�. Oikein painoi p��ns� Tahvoon kiinni, ja
siin� hartiain voimasta huokua rehmitti, ett� joka j�sen meni mukaan ja
veri juoksi sieramista lumihangelle.

T�m�n huomasi Tahvo ja kauhistuen virkkoi:

�Voi hirmuista, kun veri tulee aivan tohtonaan sieramista

hevosparalta... No noita p�lji� Jumalan vaivasia, niit� ei tarvitse ei
kylv�� eik� kynt��, niit�, kasvaa itsest��n kuni sieni� mets��n. Mennyt
on siit� hevonen.�

Jukke ei virka sanaakaan reess�, painoi vaan kasvonsa turkkinsa

kauluksen sis��n umpip��h�n ja ajatteli antaa luulla humalaiseksi ja
puhukoon mit� tahtoo, kyll� korvat kest��.

Tahvo otti tulitikulla tulen n�hd�kseen hevosparkaa mink�lainen se

oikeastaan on, mutta paikalla v�l�hti ruunikon otsassa tuttu pilkku
Tahvon silmiin ja koko p�� oli tuttu, ett� paikalla huudahti: �Mit�
kummaa. Tannilan Antin oriko t�ss�? Voi hirmuista. Seitsem�n kertaa
hirmuista. Pit��k� todellakin uskoa ett� Tannilan Pokke on tuossa?�
Rupesi katselemaan tarkemmin ja olihan se kun olikin.

Nyt h�n k�vi kyytimieheen k�siksi. H�n oli eilen n�hnyt Vaaralan Juken
ajavan sisarensa ja Siirin kanssa t�ll� Tannilan Pokella. Ja silloin jo
h�n oli aikonut pist�� likasen sormensa Siirin ja Juken v�liin, sill�
h�n toivoi Siiri� omalle pojalleen. Nyt se uhkaus ei saanut j��d�
kalain p��h�n, vaan oli paras panna k�yt�nt��n. Otti taas tulitikulla
tulen, antoi sen kouransa sis�ss� sytty� suurimmalleen ja
kirkkaimmalleen, sitten k��nsi kouransa aukon rekeen p�in ja tunsikin
Juken Jukeksi ja reen siksi reeksi, jolla eilen Jukke kyyditsi Siiri�
ja sisartaan Jokelan em�nt��. Nyk�si ohjasper�t pois Juken k�sist�,
ettei p��sisi ajamaan silloin kun h�n heitt�� suitsen p��hisen
k�sist��n.

H�n luuli Juken niiss� harmissaan, kun viime y�n� pidettiin

korttikaarissa, juoneen itsens� siaksi humalaan ja siten raivostuneen
tuolla tavalla ajamaan hevostaan ja aikoi nyt s�ik�ytt��. Hy�kk�si
Juken turkin kaulukseen, tarrasi niskasta, kiskasi Juken ihan kimppin�
hangelle ja �rj�si:

�Nyt korttikaariin viel� kerta�, otti k�teens� sen koivuisen patakan,

jolla Jukke oli ruunikkoa l�ylytt�nyt, tarjosi sill� ja lis�si: �Mutta
selk��si t�ytyy ensin saada ruunikon puolesta.� Juken silm�t eiv�t ole
koskaan olleet niin suuret ja h�t�iset kuin nyt ja parkasemalla
huudahti: �El� Tahvo kulta. En min� vasta.�

Tahvolta olisi p��ssyt nauru, k�vi niin somasti mieleen tuo Juken
lapsellisuus, mutta oli ruunikon kurjuudesta niin l�pitsens�
kauhuksissa, ett� jaksoi pid�tt�� naurunsa ja huusi: �Mutta mit�, sen
lurjus, teit kuitenkaan, kun menetit tuommoisen hevosen. T�m� on
Jokelan Siirin kosiomies, konttoaa korttikaarit, tappaa hevoset ja el��
kuin paha mustalainen...�

Nyt tunsi Jukke parhaaksi heitt�yty� kuni kettu sel�lleen mets�koiran

k�siss�, p��st�kseen helpommalla. Niinp� Jukkekin ei virkkanut mit��n,
vaikka Tahvo olisi mit� porissut. Siten Tahvoltakin meni viha, ettei
saanut syyt� ly�d� yht��n kertaa. Uhkasi vaan sanoa Antille tuon
hevosen pitelyn ja Siirille, mink�lainen mies Jukke on. Joka on julma
juhdalleen, on varju vaimolleen, on sananlaskukin ja vakuutti sen, ett�
Jokelan Siiri ei ole Juken reess� sylt�k��n en��.

Sen sanottuaan meni rekeens� ja l�hti ajamaan kotiinsa.

Sama tie oli Jukellakin. H�n py�r�ytti ruunikon Tahvon j�lkeen ja

ruunikko koetti menn� ihan kyntt� kantta Tahvon reen per�ss�. Verta
p�risti Tahvon rekeen ja valoi Tahvon ihan verell�. Mutta Tahvo ei
raskinut ruunikkoa est�� tulemasta niin likelle, kun n�ki, miten se
turvautui h�neen. Arvasi, ett� juuri pelvon t�hden se nytkin tahtoo
niin likell� asua.

Juken povessa oli ��ret�n sekamelska. Se py�rteili kuin kosken alla

j�r�m�ss� vesi py�rteilee. Py�rteet hy�kyilev�t edes ja takaisin,
puoleen ja toiseen, ne sivuuttavat toisensa, muuttavat taas suuntaa
eiv�tk� tied�, kenen vuoro on ensimm�iseksi sukeutua suoraksi virraksi
ja l�hte� kiit�m��n toiseen putoukseen.

Jukenkin povessa py�rteili korttikaarissa olo, lompakon menett�minen,

ruunikon kohtalo, Tahvon uhkaus, Siirin paleltuminen, Kopolan ukon
lohduttavat sanat: �ei suinkaan� ja �en luule� -- eik� tiennyt mik�
niist� py�rteist� voittaa toisensa ja joutuu virran kuiluun
ensimm�iseksi.

J�rki oli aivan sekasin, ettei voinut ajatella mit��n. Tuntui oikein
pahalta, kun j�i vastaamatta Tahvolle siihen uhkaukseen Siirin
kohdasta. Se ei mitenk��n saisi j��d� vastaamatta ja selitt�m�tt�
toinen puoli, mutta ei selvinnyt, mit� sanoisi. Olisihan siihen nytkin
tilaisuus juosta vaan Tahvon reen kannoille ja siin� puhua. Vaan
kummallinen kumma, kun ei selvi� mit� sanoisi.

Siten kului taival, ett� Tahvo py�r�hti kotitielleen, johon ruunikko

yritti menn� per�ss�, mutta Jukke k��nti ruunikon suoralle omalle
tielleen.

Ruunikko hirnahti yst�v�llisesti Tahvosta erotessa ja hirmuinen pelko

povessaan l�hti rient�m��n kotiin ja jokahiselle huokaisulleen p�risti
verta sieramistaan.

XIX.

Ruunikko kuolee.

Juken tullessa kotiin viel� valvoi Hanna ja kuuli reen kahauksen ulkoa.
H�n arvasi, ett� markkinamies tuli, pisti tulen lyhtyyn ja jouduttautui
katsomaan, ket� sielt� nyt tuotiin ja my�skin hevoselle jouduttamaan
hoitoa pitk�lt� taipaleelta tultua.

Tallin edess� riisui Jukke ruunikkoa, kun sisarensa joutui sinne. Hanna
ei tuntenut ruunikkoa, kun oli niin hoikka ja ruumiskin erilainen, niin
ep�toivoisesti huudahti:

�Kaupittuko ruunikko?� Mutta ruunikko kun kuuli ��nen, niin p��si

iloinen hirnahdus ja k��ntyi koreilla silmill��n katsomaan Hannaa.
Sitten tunsi Hannakin, mutta kauhistuneena huudahti:

�Hyv� Jumala! Mik� Poken on tuommoiseksi pannut? Nelj� jalkaa yhdess�

ja hoikka kuin l�pi pihdin vedetty, ettei liene suoliakaan sis�ss�...
No, miss� sin� onneton tuon nyt tuommoiseksi menetit?�

Jukke irvell� ikenin oikein matkimalla vastasi:

�Miss� sin� nyt sen menetit! Jossakinpa sin� nyt sen menetit mokoman
laukun... Pit�isik� tiet�� miss� se nyt on ollut.� Sen sanottuaan meni
huoneeseensa ja j�tti ruunikon sisarensa huostaan.

Hanna aukasi tallin oven.

Tallin oven poskessa oli vesiamme hevosten juomiseksi. Sen ��reen

py�r�hti ruunikko itsest��n, kun vaan p��si talliin ja rupesi juoda
harnimaan.

Hanna tiesi, ettei nyt, kun on n�in m�rk�n�, saisi antaa paljon vett�
ja tahtoi est�� sit� juomasta. Ei kuitenkaan raskinut ly�d�, kiskoi
sit� vaan marhaminnasta, mink� jaksoi, ja kiljui: Heit� pois, heit�
pois, el� juo kuoltaksesi, mutta ruunikko oikein jalkaten�st� painoi
p��t��n veteen ja joi ett� kolke kuului kaulasta ja korvat meniv�t
mukaan. Viimein kun Hanna yh� riuhtoi, hellitti juontinsa ja taipui
Hannan mukana menem��n pilttoonsa.

Sitten Hanna toimitti hyv�n appeen ruunikon eteen, pani sylyyksen

heini�kin, kampasi, pani loimen selk��n ja yst�v�llisesti s��litellen
puhutteli: �Pokke, voi sinua, Pokke parka, minun hyv� Pokkeni, voi, voi
sinua Pokke parka.� Mutta Pokke ei sit� nyt n�kynyt malttavan
kuunnella, s�i vaan apettaan, oikein vihasen n�k�isesti, niin Hannakin
lopetti hyvittelyns�, katsahti vaan lyhdyn valossa viel� kerran ja
l�hti pois.

Mutta huoneeseen tultuaankin tuntui syv� s��lin tunne Pokkea kohtaan ja

se Poken ensimm�inen niin rakkaalta kajahtava hirnahdus tuntui mieless�
niin somalta, ett� vaikka oli jo nukkuma-aika, ei voinut ruveta
nukkumaan, ennenkun k�visi viel� ruunikkoa katsomassa. P��tti odotella
siksi, kunnes ruunikko s�isi appeensa, niin veisi sille leiv�n ja sit�
murentaissaan saisi viel� hyvitell� Pokke parkaa.

Juken ruuasta ei Hanna perustanut mit��n, koska niin ilke�sti �sken

h�nelle vastasi. Ajatteli vaan, ett� saapipa h�n ruokaa, kun
ruokahuoneen suulla on avain. Ja odotteli milloin luulisi ruunikon
saaneen appeensa sy�dyksi.

Mutta tallista rupesi kuulumaan komina.

Hannalla jyl�hti pahasti, mutta uskoi, ett� Pokke sai appeensa sy�dyksi
ja kun aisoista p��sty� ei annettu ulkona pehtaroida, niin se rupesi
piltossaan pehtaroimaan. Otti lyhtyns�, otti ruokahuoneesta leiv�n ja
juoksi talliin. Silm�t meni ensimm�iseksi Poken pilttoon, josta kuului
outo jytin�.

Ruunikko oli pitk�ll��n piltossaan, kieli ulkona suusta, silm�t pahasti

v��nnyksiss� ja tajuttoman n�k�iset. Maha oli kohistunut ja hirve�sti
tuskitellen pieksi hevonen jalkojaan ja p��t��n lattiaan ja kamalan
voimakkaasti aivan mahan pohjasta asti puhalteli harvasteeseen
korahtavia henk�yksi� ja sieramista roiskahti punanen veri jokaisella
huokauksella.

T�t� seisattui katsomaan Hanna. Ensi silm�ys vei niin sekasin mielen,
ettei paikalla k�sitt�nyt, mit� t�m� on. Mutta sitten huomasi, ett�
kipe� on Pokke ja tuo pieks�ytyminen on tuskan pakosta, niin l�i
k�dell��n rintaansa ja oikein parahtaen huudahti: �Voi, voi. Mik� on
Pokella�, heitti lyhtyns�, leip�ns� lattiaan ja tahtoi menn� Poken
turpaan k�siksi puhuttelemaan sit� ja houkuttelemaan yl�s. Mutta Pokke
pieksi jalkojaan, p��t��n ja koko ruumistaan niin hirve�sti, ett� ei
p��ssyt sen turpaan mist��n kautta.

Tallista kuului h�t�ilemist�, niin kaikki rahvas kokoontui talliin eik�

kukaan voinut olla h�t�ilem�tt� muut kuin Jukke. H�n katseli vaan
huuhkaimen silmill��n rauhallisesti ja Hanna kun h�t�ili ja itki, niin
Jukke vaan ivallisesti mukautti: �Olisit antanut enemm�n vett�. Mahdoit
antaa enemm�n juoda. Sen siit� sait.�

T�m� lis�si Hannan tuskaa, tunsi omaksi syykseen, kun ei edes ly�nyt
jollakin, kun ei muuten saanut keskeytt�m��n juontiaan.

Hanna ei voinut olla en�� Poken luona, puristui kahden k�den rintaansa,
itki huutaen ja voivotellen, meni ulos ja huurakehti tuskissaan
kartanolla sinne t�nne.

Tuli taas talliin muitten joukkoon, vaan siell� taas kuuli Juken
kertoilevan toisille:

�Tuommoista se on tuo akkain hevosen hoito. Ne ovat olevinaan. Nytkin

niin ylpe�sti otti minulta tuon hevosen, tuodakseen talliin ja min�
hullu annoin. Olisin potkassut moista hoitajaa, ett� olisi sein�st�
palannut, niin ei olisi tuota tullut.�

Hanna kun jotakin virkkoi puolustuksekseen, niin Jukke irvist�en ja

katkeran ivallisesti vastasi:

�Mahdoit antaa enemm�n vett�.�

Pitk�n ajan per�st� siirtyi kaikki rahvas tallista pois, tuntien

kamalaa vavistusta. Mutta Jukke muisti Lampilan Tahvon P�s�m�n sel�ll�
sanomat sanat, ett� �siit� on hevonen mennyt�. Muisti, miten se verta
p�risti koko matkan, niin nyt tunsi mieless��n sangen hyv�lle, kun sai
toisen syyksi ja viel�p� Hannan syyksi Poken kuoleman.

�Tulkoonpas viel� puhumaan ja menk��np�s nyt Antillekin sanomaan, kuten

se aina uhkaa, jos mik� tulee, sanoa Antille, kuin paremmallekin
turvapuulle... Sanokoonpas nytkin Antille, ett� se on muitten syy�,
sovitteli mieless��n Jukke ja tuntui kuin kaikki asiat olisivat
hyv�sti. Siihen ruunikon kuolemaan kiertyiv�t nyt kaikki Juken
ajatukset, kaikki muut seikkailut markkinaretkill� tuntuivat paenneen
kaukaiseen muinaisuuteen ja oli kuin Siirikin olisi sovitettu sill�,
kun Lampilan Tahvo saa tiet��, ett� Hanna on tappanut ruunikon.

Sit� paitsi vahinko tuosta ruunikon kuolemasta tuli aivan pieni, ei

oikeastaan mit��n. Eih�n se maksanut mit��n. Ei enemp�� kuin sek��n
tuhannen markkaa. Samahan niillekin on, miss� ne ovat. Ei tukkilaisen
rahoilla ole koskaan paljon arvoa. Se vaan, ett� tuo ruunikko jos olisi
kuollut h�nen eteens�, niin ihmiset pit�isiv�t sen pahana. Ja Antti
olisi siit� karkealla p��ll�, vaan sanokootpas nytkin ihmiset minun
syykseni.

N�in ajatteli Jukke venyess��n vuoteellaan joulukuun pime�n� y�n� ja

nukahti rauhaisaan uneen.

Mutta ei nukuttanut Hannaa. Tuskan hiki kohosi ruumiista. Itkien ja

voivotellen k�veli ulkona sinne t�nne eik� tuntenut kylm��, vaikka
pakkasvinkka humisi nurkissa ja kylmettyneet keng�t narisivat
tanteressa.

Kantoi aina mieleen, ettei se ole totta, ett� Pokke olisi kuollut.
Tuntui se vaan, ett� siell� tallissa se piltossaan seisoo loimi sel�ss�
ja sy�d� rouskuttelee mieluista apettaan.

Se tuntui niin todelta, ett� t�ytyi aina menn� katsomaan. Mutta

liikahtamatta kuni kivi makasi pitk�ll� pituuttaan ruunikko, jalat
ojennettuina suoraksi kuni puikot.
Tuli aina kammariinkin Hanna, jossa lapset sike�sti nukkuivat. Mutta ei
ollut huvempi siell�k��n. Ei voinut olla ��neen valittamatta. Jos
voivotuksensa olisi puristanut ��nett�m�ksi, niin itkun puuskat
kuitenkin parahtivat ��neen, ett� lapset siit� vaan olisivat her�nneet.
T�ytyi l�hte� ulos, jossa y�n pakkastuuleen sopi huokaukset, sopi
voivotukset, sopi itkun purkaukset, sopi tuskainen syd�nkin. Mutta ei
sopinut sydammen tuskat, ei haikea mieli. Tallin sein�ll� naulassa
paloi lyhty. Ja kun taas tuntui mieless�, ett� Pokke seisoo piltossaan,
p��t��n puistellen ja pemautellen apettaan purra rouskuttelee ja
siirtelee jalkojaan toisiin sijoihin, meni h�n taas talliin, ja silm�t
meniv�t yli pilton sein�n pilttoon, josta aina Poken leuhuava harja
n�kyi ja johon aina Pokke ty�nti koreasilm�isen pilkkaotsaisen p��ns�,
kun kuuli h�nen ��nens� tallin ovella. Mutta sit� ei nyt siihen tullut.
Aivan hievahtamatta makasi vaan Pokke entisess� paikassaan.

K�vi viel� koettamassa p��t� viel�k� oli notkea ja l�mmin. Mutta j�ykk�
ja kylm� oli kuin j�inen ranka, veripuraat olivat hyytyneet sieramiin
ja ulos j��nyt kieli oli hampaitten v�liss� kuni pihdiss�.

T�ytyi ruveta vakaantumaan, ett� Pokke oli kuollut.

Otti lyhtyns� pois sein�lt�, l�hti sen kanssa pois. Tallin edess�
katsahti lyhtyns� valolla Juken kumaltelevaa nahkapeitteist� reke� ja
tunsi kammon siihen. Jos viisi hirtehisen raatoa olisi ollut siin�,
niin ei vapisuttavampaa kammoa olisi tuntenut kuin siihen rekeen sin�
talviy�n�.

Huokauksien seasta kuului sanat: �Kun kurja annoin liiaksi vett�,

onneton annoin liiaksi vett�. Olisin jollakin ly�nyt, ett� olisi
heitt�nyt juomasta. Voi, voi onneton, kun annoin liiaksi vett�.�

Pokke kuitenkin kuolleenakin tuntui rakkaalta. Ja tuntui se anteeksi

antaneelta. Sen p��n pohjiin meni h�n taas istumaan vuodatellen
kyyneleit��n. Ja tuntui se kuin olisi saanut Pokelle puhua jotakin,
saadakseen varmemman anteeksi antamisen vakuutuksen.

Siten hiljalleen huojistui mielen kaiho, taukosivat itkun purkaukset ja

saattoi palata kammariinsa ja kallistua lastensa vaiheelle s�nkyyn
sulattelemaan lis�� pakahtunutta syd�nt��n ja ainoastaan hengen
silm�ll� katselemaan tuota kovan onnen kutomaa verkkoa, johon t�ll�
kerralla h�n oli kaikista kamalammin kytketty. Eik� huomannutkaan, kun
uni vei puoleensa, ja unissaan n�ki h�n Juken ylt� p��lt� veriss�,
aivan samanlaisessa veress�, jota roiski Poken sieramista,
pieks�ytyess� kuoleman tuskissaan. Sit� koetti Jukke puhdistella
itsest��n, mutta se kihosi ik��nkuin vaatteitten alta, ett� jos sai
v�h�n v�hemm�ksikin ja v�list� melkein puhtaaksikin, niin kohta oli
aivan entiselt��n ihan ylt� p��lt� veress�.

T�st� unestaan her�si Hanna ihan kuni joku olisi nyk�issyt ja samalla
selvisi mieless� kuni p�iv�, ett� Jukke oli syyp�� Poken kuolemaan.

Ja p�iv�n valjettua tulikin tieto, ett� Lampilan Tahvo on P�s�m�n

sel�ll� ottanut Jukelta hevosen kiini, kun on humalap�iss��n ollut
ajamassa hevosen kuoliaaksi.

T�m� helpotti enemm�n kuin puolen. Mutta mieleen kuitenkin j�i

sulamatta se kysymys, ett� mill� hyvitet��n Antin mieli... Mill�
hyvitet��n... Mill�...
XX.

Juken mieli Lahnasjarven neitosissa.

Siirin kasvot paranivat entiselleen. Joulun pyhin� ei ollut muuta

paleltumisen j�lke� kuin hienoa hilsett� kasvop�iss� ja n�kyi sekin
sili�v�n yht� sile�ksi ja ihanaksi kuin ennenkin. Ja Siiri kiitti
Jumalaa siit�, ett� Jumala sill� tavalla johti asiat, ettei tarvinnut
tulla Juken kanssa mink��nlaisiin tekemisiin.

Mutta Jukke piti kaikkea tuota Antin syyn�, ett� h�n joutui noihin
seikkailuksiin. Eih�n tukkilaisten rahoilla ole siunausta. Jos h�nell�
ei olisi ollut markkinoilla enempi rahaa kuin se viisikymment� markkaa,
mink� omilla rukiillaan sai Purolan Eljakselta, niin h�n ei olisi
saanut sit� komeaa reke�, ei olisi ollut tuota tukkilaisen kirottua
tuhatta markkaa mill� menn� kapakkaan ja joutua sielt� korttikaariin
kunniataan menett�m��n. Ilman Antin kanssa yhdeksi taloksi rupeamista
ei olisi ollut tuota kirottua kovaonnista ruunikkoa h�nen edess��n,
jonka kuolemasta nyt h�nt� syytet��n. Ei olisi se jumalaton Antti
pilaamassa taloni mainetta. Niin ajatteli Jukke ja piti aivan varmana,
ett� kun h�n olisi kotonaan is�nt�n� ilman Anttia, omain entisten
jumalisten vanhempainsa kelpo lapsena, niin ei Siiri eik� Siirin
kasvate�iti voisi olla h�nest� pit�m�tt�. Mutta nyt ovat menneet rahat,
hevoset ja p��llep��tteeksi kunnia, ett� tuskin Siiri huolinee h�nest�.

T�m� vahinko ei tuntunut olevan muulla palkittu kuin sill�, ett� Antti
laittaa toisen tuhannen markkaa ja samanlaisen hevosen, ett� p��see
jostakin vieraalta kirkolta -- jossa h�nt� ei tunneta -- hakemaan
morsianta, kaksi kertaa rikkaampaa kuin Siiri on.

Ne ukko Koposen sanat: �Ei suinkaan, en min� luule� puhuivat sent��n

paljon Juken mieless�. Ja kun ukko Koponen oli Juken is�n yst�v�, vanha
hevoslanko -- ne olivat kerran vaihtaneet hevosiakin -- ja markkinoilla
n�kyi h�nest�kin paljon pit�v�n, niin oli Jukella kuitenkin h�m�r�
toivo saada Siiri kihloihinsa.

Tuo toivo kuitenkin usein pimeni aivan mustaksi y�ksi. Sit� ei h�n
itsekk��n tiennyt, mink�t�hden se niin aina itsest��n pimeni ilman
ihtoaikojaan.

Ei tullut joulun pyhin� tietoa Siirin kihlaushommasta, ei uunna vuonna,

ei viel� loppiaisenakaan.

Nyt t�ytyi Juken ihan jalan syten k�yd� Kopolassa tiedolla asiain menoa
ja selitt�m�ss� aivan juurten jaksain, mink�lainen kirouksen ruutana
niiss� tukkilaisen rahoissa on. Sielt� se kaikki johtuu. Ilmanko eiv�t
tukkilaiset rikastu! Joka jumalattomassa el�m�ss� ja kirouksessa
saadaan, se siunauksetta menetet��n.

Mutta ukko vakuutti Jukkea, ett� turha on h�nen ruveta Siiri� pit�m��n
mieless�k��n. Ja piti poikamaisena tekona semmoisen talon kuin Vaaralan
poikana, viel�p� Vaaralan is�nt�n�, ruveta yht� tytt�� paljon
suksuttelemaan, joita on tytt�j� kuni sieni� mets�ss�, ja kertoili,
miten Lahnasj�rven pit�j��ss� on paljon rikkaita tytt�j�.

�On Honkam�ess�, on Kukkolassa, on P�yh�sess�, on Anttilassa, on

Kassilassa, on Timosella, on Tuoppalassa, on Kivel�ss�, on
S�ynetlahdessa, on Kosulassa. Siin� on jo tasanen kymmen ja ne ovat
kaikki rikkaampia kuin Siiri.�

�Rikkaampia?� keskeytti Jukke ihastuen.

�Rikkaampiapa tietystikin!� lis�si ukko varmasti. �Ja sen sanon, ett�

sinne kun ajaa, niin siit� mets�st� ei tarvitse tyhj�n� l�hte�. Ja ne
eiv�t ole niin tarkkoja, esimerkiksi uskonnon asioissa, kuin t�m�
Siiri. T�m� se niin nen�ll� haistellen valihtee, vaikka kaikkein
v�himm�n kai sill� uskonnolla velli� h�ystet��n.�

�Sit� min�kin samaa sanon�, keskeytti Jukke. �V�h�n kai siit� vatsa
t�yttyy, vaikka pit��h�n sit� hupsuille mieliksi olla olevinaan
niinkuin markkinoillakin.�

�Hm. Markkinapuheista sit� ei ole paljon taikaa�, mukautti ukko ja

kehotti Jukkea: �Meneh�n Lahnasj�rven kirkolle. Tuo sielt� em�nt�
taloosi, joka n�kyy kaivolta kotiin ja j�t� Siiri oman onnensa nojaan.�

Nyt valkesi Jukelle uusi p�iv�.

Nyt tarvitsi olla kotona helpommilla t�ill�, sy�d� hyv�� ruokaa, ett�
lihoisi, tulisi puuhkeammaksi, verev�mm�ksi ja kaikin puolin
julkeammaksi, ett� vieraalla kirkolla n�ytt�isi erotetummalta kuin
tavallinen talon poika.

H�n tiesi sen, ett� h�nen sisarensa Elsa on sen t�hden lihava ja
punaverinen, kun lehmi� lyps�ess��n juopi l�mmint� maitoa. Ja aina sen
lehm�n maidon, jossa on rasvasin ja voimakkain maito. Ja ennest��n jo
tiesi sen, ett� kerma on terveellist� ja hyv��.

Nyt h�n alkoi juoda l�mmint� maitoa. Joka kerran kun lehm�t olivat
lypsetyt ja maito laitettu hulikoihin, luikasi Jukke kuin rosvokissa
maitohuoneeseen ja joi hulikan tai kaksikin l�mmint� maitoa.

Ja sill� v�lin kun ei ollut l�mmint� maitoa, h�n kuori vanhempain

hulikkain p��lt� kermat ja voileiv�n kanssa s�i suuhunsa.

T�st� seurasi, ett� karjan antia ei riitt�nyt perheenk��n sy�d�, sit�

v�hemmin ollenkaan my�d�. T�m�n tulkitsi Jukke siten, ett� Hanna
lapsilleen juottaa maidon ja sy�tt�� kerman ja sent�hden kuivaa em�nn�n
kynsiin lehmien anteet.

T�m�n uskoi Topias hyvin ja rupesi vihaamaan Hannaa ja Hannan lapsia.

Hanna koetti puolestaan selitt��, ett� syy on siin�, kun Jukke juopi
maidon ja sy�pi kerman, mutta Topiaskin tahtoi enemm�n uskoa Jukkea
kuin Hannaa. Sit� paitsi, olihan se mahdotonta, ett� yksi mies
jaksaisikaan juoda koko talon maidot ja kermat, vaan olihan
luonnollisempaa, ett� Hanna kolmen lapsensa kanssa voipi sen tehd�.

Nyt laittoi Hanna omituisen lukon maitohuoneesensa, s�ilytt��kseen

siten maitonsa ja kermansa, mutta Jukke laittoi oman avaimensa ja kulki
omalla ajallaan, ja se sielt� tultuaan aina k�vell� v�k�steli hyv�ll�
tuulella.

Porstuan ovessa oli yl�osa lasista laitettu ristikkopuitteisiin. Se

avatessa k��ntyi pimentoon soppeen, jossa takana oli musta sein�, ja
siten tuosta oven ristikkolasista syntyi kuvastin, johon Jukke n�ki
melkein koko ruumiinsa. T�m�n luokse seisattui aina Jukke sovittelemaan
itse��n oikein is�nn�n ryhdille. H�n sovitteli koko ruumistaan miten
sit� parhaiten n�ytt�isi is�nn�lt�. Pani kasvonsa j�yk�ksi, p��ns�
pystyksi, v�h�n kekalleen taakse p�in. Mutta se suuri, paksuhuulinen
suu t�ytyi olla v�h�n v��r�ss�, ennenkun se oikein is�nn�lt� n�ytti. Ja
hartiat t�ytyi olla v�h�n kierossa ja oikealle jotenkin kallellaan ja
kenk�in kantap��t ulosp�in lintassa. Silloin se vasta koko olento
kantoi is�nn�n kuvaa. Sellaisessa asemassa k�yskeli Jukke, annellen
ankaroita k�skyj� ty�v�elleen ja kun muilta silm�t v�lttyiv�t, tuli
taas kuvastimensa ��reen tarkastamaan, onko ruumis pysynyt siin�
asennossa. Jos se ei ollut, niin laitettiin se taas uudestaan. Kohotti
k�tens�kin yl�s, puisti sit� ja huomasi, ett� niin on teht�v� ty�v�elle
k�skyj� annellessa.

Mieli oli nyt kokonaan eronnut Siirist� ja oli se siirtynyt

Lahnasj�rven kymmeneen Siiri� rikkaampaan neitoseen, jotka eiv�t niin
v�lit� uskonnosta eik� muusta v�h�p�t�isyydest�, kuten Siiri.

Mutta sit� ennen oli viel� saatava poskiinsa enemm�n punotusta ja

muutenkin pit�isi lihoa v�h�n turkin t�yteisemm�ksi. Ja ty�t� ei saanut
tehd�, ett� k�det hienoneisivat, valkeneisivat ja pehmeneisiv�t, ett�
kuontuisivat mukavasti ja lepposesti Lahnasj�rven tytt�j� tervehtim��n.

Mutta hevosta ei ollut Jukella nyt semmoista, jolla olisi viitsinyt

l�hte� kosintaretkelle Lahnasj�rvelle, eik� saanut kelt��n velaksi.
Taipaleen J�rkin kanssa oli oriin kauppa jo valmis, ett� kun Antti
tulee kotiin, niin se ostaa Poken sijaan. Ja kyll� se Antti ostaa kun
saadaan uskotetuksi, ett� Hanna tuhmusissaan tappoi Poken. Ja sitten
siihen ei Hannalla olekaan puhumista, kun se Antti nyt Poken sijaan
ostaa hevosen nimikokseen ja antaa sen h�nen hoitoonsa.

Mutta talvi kulki kev�tt� kohti p�iv� p�iv�lt� eik� Anttia n�kynyt eik�
kuulunut. Ei kukaan tiennyt, miss� on mies ja milloin kotiutuu.

Topias ja Joona tekiv�t hevost�it� ja hoitelivat hevosia. Kirvesty�t ja

k�sity�t teetettiin kaikki vierailla viikkoty�miehill� ja
urakkamiehill�. Ei reke� hevosen per��n tehneet talon miehet, se
ostettiin, jos entinen s�rkyi. Eip�h�n tuo paljoa maksane, antaa vaan
muutamia jyv�kappoja. Astiasta kun vanne katkesi, niin ei kannattanut
panna sen sijaan uutta, astia sai s�rky�. Eih�n tuo uusikaan paljoa
maksa, muutaman jyv�kapan tai parin vaan. Halkoja ei kannattanut
itsens� pilkkoa. Eih�n tuo paljoa maksa, muutaman parin jyv�kappaa vaan
syli. Kotipinollakaan ei kannattanut hakata rankoja haloiksi. Eih�n
noitten hakkuutus paljoa maksa, muutamia jyv�tynnyri� vaan. Mets�ss� ei
kannattanut karsia seip�it�, ei aidaksia, ei rankoja eik� mit��n
kirvesty�t� tehd�. Eih�n nuo paljoa maksa vieraallakaan teett�ess�,
muutamia elotynnyri� ja liharaajoja vaan.

Ja niin tarvittiin Vaaralassa kymmeni� vieraita ty�miehi� joka p�iv�.

Jukke maksoi niille palkan runsaasti, ett� ne kiitt�isiv�t h�nt�
hyv�ksi is�nn�ksi, kiitt�isiv�t, ett� kuuluisi Lahnasj�rven kirkolle
asti. Ja hyv�lt� se tuntui, kun ty�miehet sanoivat h�nt� is�nn�ksi.
Kun Jukke tuli aina ty�paikoille k�skyj��n ja neuvojaan antamaan, niin
ty�miehet olivat valmiit kehumaan, ett� t�ss� talossa nyt menee ty�t
eri tavalla; ne menee ihan kuin laukalla siihen ehtoon kuin ennen
ukko-vainaan aikana, kun omilla miehill� tehd� kitkutettiin vaan mik�
kerittiin. Mutta nyt, nyt on eri hurakka. Ei luulisi, ett� onkaan
entisen Vaaralaisen, sen tarkan kinnarin poika tuo nykyinen Vaaralan
is�nt�.

Niin kehuivat ty�miehet aina Jukelle itselleen ja vakuuttivat ei

l�ytyv�n toista koko kirkolla semmoista.

T�st� Jukke aina riemastui kehumaan itse��n: �Semmoinen se juuri pit��

olla is�nt� kuin min� olen. Siihen on minulla ihan syntym�luonne,
siihen on ihan synnynn�inen taipumus. Se menee minulla ihan kuin vett�
valaen tuo is�nn�n toimi. Ne ovat nuo asiat ihan kuin otsaan
kirjoitetut, ett� mik� nyt pit�� ensin tehd�. Ja nuo akat ne eiv�t
meill� kauvan riitele, kun min� kerki�n sanoa, ett� min� is�nt� olen.
Meill� ei ole akkavalta.�

�Kyll� sen n�kee aivan ensi p�iv�n�, ett� kyll� t�m� talo on nyt saanut
is�nn�n�, vakuuttivat ty�miehet, ja samassa olivat valmiit jahkailemaan
sit�, kun Hanna tappoi is�nn�lt� niin hyv�n hevosen.

�El� sun sano en��, mukautti Jukke, p��t��n punaltaen, ja innostui

selitt�m��n: �Ne ihmiset ovat hulluja valeita uskomaan, kun Lampilan
Tahvo vihallaan on nostanut sen puheen, ett� min� olisin markkinoilta
palatessa ajanut sen henkimeneyksiin ja pakahduttanut, ik��nkuin min�
en olisi hevosella ajanut niin monta kertaa ja paremmalla kuin Lampilan
Tahvo. Vaan se sen sisarensa kasvatetyt�n, sen Jokelan Siirin, p��lt�
kantaa vihaa minulle, niin se nostelee kaikkia.� Ja muistutti viel�
Jukke, ett� on h�nell� Taipaleen J�rkin kanssa hevoskaupat. Kunhan h�n
sen noutaa sielt�, niin sanoo h�n Tahvolle, ett� tuleppa nyt ottamaan
kiini, kun olet sanonut ennenkin ottaneesi.

Ty�miehet siihen vakuuttivat: �Kyll� t�mm�isen talon is�nt� saa hevosen

sijaan, vaan onhan se ilke�, kun se menee niin ylenk�den, kun toisen
t�hden, semmoinen hevonen kuin ruunikko oli.�

�Se on tullut, joka on tullut�, mukautti Jukke p��t��n ny�k�ytellen ja

kehui luonnettaan lujaksi, oikeaksi is�nn�n luonteeksi, joka kovankaan
onnen kohdatessa ei murehdu yhden hevosen kuolemasta. Ja muistutti
ty�miehi�, ett� Antti kun tulee kotiin, niin sille kertoisivat ruunikon
kuoleman niinkuin se oli, ettei Antti p��sisi uskomaan Lampilan Tahvon
vihallaan nostamia valheita.

Hanna se hoiti kuitenkin em�nnyytt� Vaaralassa.

H�nen p�iv�ns� eiv�t ilostuneet. Ei kyynelet�nt� p�iv�� viett�nyt siit�

kaihosta, kun ruunikko on mennyt ja mill� viihtyy Antin mieli ruunikon
kuolemasta. Se ainoa oli joka hyvitti mielt�, ett� nyt on niin paljon
syyt� eroamiseen, ett� kun Antti tulee kotiin, niin tahdotaan eroa ja
jaetaan Vaaralan maasta osansa ja menn��n Tannilaan j�lleen. Sill�
toivolla hyvitti lapsiakin, silloinkun ne saivat kovia sanoja
enoiltaan, ett� mieli murtui itkuksi.

Mutta is�� ei tietty, miss� h�n on ja milloin h�n tulee kotiin.

Ainoastaan yksi kirje Vienan rannalta tuli Maaliskuussa, joka kuukauden

vanhana saapui kotiin. Siin�k��n h�n ei puhunut kotiintulostaan mit��n
eik� siit� mihin p�in h�n kulkee, kun vaan sen ett� h�n on terve ja
ty�ss��n onnistuu hyvin...

XXI.

Antti saa tiet�� ruunikon kuoleman.

Huhtikuun p�iv�t olivat puolessa. Suojasti puhalteli lounas ja hienosti

tihkutteli pilvinen taivas, kun Antti kulkeutui kotiin p�in.

Hiiht�minen oli raskas vesisateen sipsulla hyyhm�ist� sohjuista tiet�,

niin tullessaan Lampilan kohdalle pist�ysi taloon huoahtamaan. Tahvo
kiirehti tervehtim��n v�synytt� miest� ja iloisesti virkkoi:

�Tuleepahan mies meren takainen, vaan ei tule turpehen alainen.�

�N�kyyh�n se maa omansa periv�n�, virkkoi Antti vakavasti ja k��nti

puolim�r�n karvalakkinsa takaraivolleen, k�dell��n pyyhk�si punertavaa
hikist� otsaansa ja l�mpim�isen n�k�isen� istahti penkille.

Lampilan ihmiset olivat kaikki pirtiss�, mik� kankaittensa, mik�

rukkiensa takana, mik� ompelustensa kanssa askartelivat. Samoin miehet,
mik� kutoi verkkoa, mik� korjailla kaperteli vanhoja astioita. Mik�
mit�kin kahmerehti; m�r�n ilman takia eiv�t olleet l�hteneet
ulkot�ihin.

Kaikkien kasvoissa liikkui veret Antin astuessa pirttiin ja

umpimielisin� askarrellessaan salaper�isesti silm�iliv�t Anttia,
silm�iliv�t aivan herke�m�tt�, eik� kukaan kiirehtinyt puhelemaan niin
avonaisella tavalla kuin aina ennen Lampilassa.

T�m� kummastutti Anttia ja tuntui se oudolta, mutta t�st� kuitenkaan ei

Antti ollut tiet�vin��n mit��n, sanoi vaan tyynesti:

�T�ytyy hieman huokasta, pyrkii v�sytt�m��n t�mm�isell� takkalalla

talvitamineissa hiiht�ess�.�

�Tokihan siet�nee lev�ht��. Mist� asti lienetk��n hiiht�� pakannut jo

t�n� p�iv�n� ja kelill�p� kelin p�iv�isell�kin tuommoisella rutjulla�,
mukautti Tahvo ja kehotti riisumaan ketineit��n v�hemm�ksi.

�Ei nyt t�mm�isell� sipsulla viitsi pitk�lt� kulkea. Tuolla

Puiroaniemell� olin y�t�, sielt� olen hiiht�� lykellyt aivan yht�
my�t��n�, virkkoi Antti ja alkoi p��stell� laukkuaan ja turkkiaan irti.

�No jo tuota siin� on taivalta t�ksi keliksi. Yli kolmen peninkuorman.

Jo j�isi minulta tekem�tt� se matka t�ll� kululla�, toisteli Tahvo ja
kehotteli heitt�m��n kaikki p��llysvaatteensa pois, etteih�n nyt tulta
kiireemp�� ole.

Antti riisui pois laukkunsa ja turkkinsa, kopisti lakistaankin

irtonaisen veden, pisti sen naulaan ja k�sill��n pyyhkien hien kanssa
tuhraantunutta hiusmartoaan istahti penkille. Mutta tuo kaikkien yh�
kest�v� salaper�inen silm�ileminen tuntui v�kistenkin hieman
oudostuttavan, ett� ei tuntunut puhelemiseen halua. Otti taskustaan
pienen valkean kampansa ja alkoi lyhk�isi� tukkiaan kampailla otsalta
suorastaan takaraivolle p�in. Ja tuntui se hyv�lt� ja raitistavalta.

Tahvo n�ki, ett� kaikilla oli se sama mieless�, mik� h�nell�kin, niin
pelk�si, ett� jos h�n alottaisi pitemm�n keskustelun matkasta ja matkan
vaiheista, niin joku ehk� hyvinkin tyhm�sti ja �kkip��t� sanoa
pollistaisi sen oriin kuoleman, niin p��st�kseen ennen muita asiaan
k�siksi alkoi:

�Oletko saanut �skett�isin kirjett� kotoasi?�

�En, en koko matkallani.�

�Etk� muutenkaan ole kuullut mit��n kotoasi?� lis�si Tahvo.

�En mit��n. Miksik�?� lis�si Antti ja katsoi tuikeasti Tahvon silmiin.

Tuo Tahvon uudistettu ja asialliselta kajahtava kysymys ja sit� paitsi

kun kaikkien silm�t katsoivat niin tutkivalla tavalla Anttiin, se
vaikutti pahasti ja tuntui v�rist�v�n l�pi ruumiin. Mutta Antti pelk�si
olevan tulossa ilmi hyvinkin pahaa, ehk� jonkun lapsen kuolema, ja
olisihan mahdollista pahimmassa tapauksessa Hannankin kuolema, niin
j�ykisti itsens� ottamaan vastaan, tuli mit� tuli, ja jouduttautui
kysym��n: �Onko siell� mit� erinomaista tapahtunut, sanokaa jos
tied�tte.�

Tahvo ajatteli viel� kierrell�, eik� olisi tahtonut sanoa aivan

suoraan, vaan Antin tuikea kiinnitetty katse ja tiukka kysymys tuntui
vaativan suoraa vastausta, niin kiirehti ennenkun muut kerki�isi
sanomaan:

�Ei muuta sanottavaa, vaan se Juken k�rpp� tappoi oriisi.�

�Tappoi?� kys�si Antti kiinte�sti ja suonissa kulki kuni kuuma virta

l�pi ruumiin.

�Tappoi kuin susi, niinkuin em�susi�, lis�si Tahvo vastaukseksi ja

vihasta kiehui tummat silm�t.

Antti koetti p�nkitt�� itse��n, ettei h�n toki niin lapsellinen ole,
ett� nyt yhden hevosen kuoleman antaa itseens� mit��n vaikuttaa, vaan
v�kistenkin valtasi lamauttava paino eik� tiennyt mit� sanoisi, tuntui
se vaan, ettei se ole totta. Sanoihan viimein Tahvolle hyvin nurkuvalla
painolla:

�El� nyt viitsi niin paljon narikoida. Onhan ty�t� tosissakin.�

�Ei jouda leikiksi. Kyll� n�et, kun menet kotiisi�, virkkoi Tahvo
p��t��n punaltaen. Samassa koko rahvas puhkesi ��neen ja jokahisesta
suusta kuului:

�Kyll� se on tosi, kyll� se on tosi, niin se teki, kyll� se on tosi.�

Ja siit� kiuhtuivat oikein kilpaan kertoilemaan, ett� heittiv�t ty�ns�
ja ty�tt�min k�sin, mik� ivaten mik� surkutellen, alkoivat Juken
markkinaretkest� selkotella, ett� yhten� porinana meni koko pirtti.
Antti ei virkkanut sanaakaan, puri hampaansa yhteen ja ravisteli
p��t��n. Mieli oli vaan kiini oriissa, oriin kamalassa kuolemassa ja
siin�, ett� ei saa en�� n�hd� sit� kaunista ja rakastettua ruunikkoaan,
niin ett� ne Lampilan ihmisten yhteiskertomukset meniv�t vaan humisten
l�pi p��st� ja tunsi olevansa kuni myllyss�. V�hitellen tunsi
raskenevan mielens� aivan liki kyyneli�, niin koppasi turkkinsa,
pujotti sen p��llens�, pani laukkunsa selk��ns�, tupsautti suortuvaisen
lakin p��h�ns� ja kuuntelematta is�nn�n ja em�nn�n yst�v�llisi�
puolip�iv�lliselle pyyt�misi� ny�k�ytti p��t��n hyv�stiksi ja ty�ntyi
suksilleen.

Lampilaan tullessaan ajatteli h�n viipy� talossa niin kauvan kuin

iltamassa ehk� j��htyisi lumi siksi, ettei olisi sukseen niin takkala,
jolloin heti lopettaisi matkansa, mutta nyt tunsi halun kiirehti�
kotiin, halun, joka oikein taikavoimalla veti kotia kohti ja teki koko
olennon keve�ksi, ett� tuntui kuni lentoon riitelisi.

Mutta syd�mmess� oli kamala pelottava kammo juuri kuin rakastetun

haudalle rient�ess�, jossa tiesi tapaavansa vaan haudan syvyydess�
makaavan puoleksi lahonneen luurangon, jonka ep�m��r�iseksi muodostunut
h�m�r� kuva viel� kumminkin muistutti entist� olemusta. Ja miss� ik�n�
silm�ns� lensi tiepuolen mets�ryhmiin, luuli n�kev�ns� siell� ruunikon
luurangon ja lauman riitelevi� kotkia kiskomassa viimeisi� lihan
suonia. Ja pelko siit�, ett� hiljankin ennen kotiin p��semist� sattuvat
h�nen silm�ns� siihen kamalaan n�k��n, jossa h�n voisi ainakin py�rty�,
jo vapisutti kamalasti.

Mutta sit� h�n ei kuitenkaan n�hnyt. Se oli viety toisaalle p�in vaaran
louhiseen rotkoon, jossa kotkat, koirat, ketut, ahmat ja ilvekset
olivat tehneet teht�v�ns�.

Ja nyt siell� vaan yl��ll� ilmassa joutilaana loikaili joku kotka,

muistellen vaan entisi� onnellisia p�ivi� laakson pohjassa ja silm�ili
alas laaksoihin ja vuorien rinteisiin eik� kova onni l�hett�isi sinne
taas uutta lahjoitusta yht� runsasta kuin entinenkin.

Niin tuli Antti kotiin ja kammaristaan l�ysi h�n lapset, jotka

hypp�siv�t kuni pulmusparvi vastaan avosylin ja ilahtivat: �Is�, is�,
oi is� tuli.� Ja tarrasivat syliksi is��n.

Antti kun oli laukkunsa riisunut, ripustanut naulaan ja heitt�nyt

p��llysvaatteensa p��lt��n, istui keinutuoliinsa, pyyhkim��n oistonaan
juoksevaa hike� kaulastaan ja kasvoistaan. Kaisu ja Matti tunkeutuivat
niin likelle kuin taisivat. Mutta Manti juoksi navettaan �idille
sanomaan ja kartanota juostessaan jo huusi: �Is� tuli, is� tuli, is�
tuli�, ja r�pitti k�si��n kuni lent�j�.

Hanna pesi kasvonsa, riensi iloisena tervehtim��n is�� ja koetti salata

kaihoista mielt��n. Mutta ei mihink��n voinut panna niit� punaisia,
itkusta h�m�rtyneen n�k�isi� silmi��n eik� pitk�llisen kaihon
kalvistamia kasvojaan. Ne puhuivat yksin��n totisempia sanoja, kuin
kenenk��n kertoileva kieli. Se n�k� j�hmetytti Antin yh�kin enemm�n. Se
j�hmetytti koko olennon, ettei h�n tajunnut, miss� h�n oikeastaan on.
Iloiset, l�helle tunkeutuvat lapset, �idin herttainen, iloinen
puheleminen, �idin k�rsineet, kalvistuneet kasvot, Tahvon kertomukset
ruunikosta, tunteminen kodin rakasta kodikkaisuutta suli yhteen aivan
selitt�m�tt�m�ksi arvoitukseksi, ett� el�m� tuntui vaan kamalalta
unelta, joka ei merkitse mit��n, vaan her�tty� menee kuni tuuleen ja
silm�in auettua avautuu eteen el�m�n todellisuus.

Antti koetti k�tke� itseens� kaiken, ettei n�ytt�isi perustavan mist��n

mit��n, sill� tavalla lievent��kseen Hannan mielt�.

Hanna istui Antin viereen ik��nkuin pitelem��n h�nt�, ettei p��sisi

livahtamaan ulos, jossa se menisi ensimm�iseksi katsomaan ruunikkoa. Ja
siell� s�ik�ht�isi kuoltakseen kuultuaan ruunikon kohtalon, ja tahtoi
siit� saada ilmoitetuksi Antille. Mutta miten se menisi niin keve�sti,
ettei se kotiintulohetke� kovin kauhistavaksi saisi. Kotvasen
mietitty��n kysyi:

�K�vitk� miss��n talossa tullessasi t�ll� kyl�ll�?�

�Pist�ysin Lampilassa!� kuului lyhyt alakuloinen vastaus.

�Kuulitko siell� mit��n meid�n kotiseikoista?� jatkoi �iti.

�Kuulin... Kyll� se Tahvo kertoi�, vastasi taas Antti lyhyesti.

Hannasta tuntui hyv�lt�, kun Antti sattui Tahvon puheille

ensimm�iseksi, ett� sai kuulla asiain oikean laidan, ennenkun Juken
lumoamat ihmiset p��sev�t kertomaan. Ja mietti jatkaa siit� viel�
puhetta. Mutta Antti kun tunsi; ett� Hanna tahtoisi siit� puhua, niin
laittoi tekosyyn l�hte�kseen ulos ja saadakseen siten keskeytym��n
toistaiseksi siksi, kunnes h�n voisi oikein kuunnella ja ottaa osaa.

Ulos tultuaan jo l�himm�ll� halkorantteella joutuikin Antti Juken

ty�miesten pariin, jotka joutuivat heti ilmoittamaan haikeaa mielt��n
sen kamalan vahingon yli, mik� kohtasi sill� aikana taloa. Ja joutuivat
juurten jaksain kertomaan, miten Hanna polonen oli sattunut antamaan
m�r�ksi hionneelle ruunikolle liiaksi vett�, josta oli se kamala
seuraus, ett� ruunikko kuoli ja vietiin tuonne Teiriharjun rotkoon,
jossa tuo kotka viel� nytkin lentelee.

Antti pysyi vaan umpimielisen�. Ei virkkanut sanaakaan vastaan eik�

my�t�. Katseli vaan, kun Jukke k�yskeli hartiat kaltossa oikealle, suu
v�h�n v��r�ss�, ja k�tt��n puistaen anteli ty�miehille neuvoja ja
m��r�yksi�. Anteli varsin n�ytt��kseen Antille, ett� se on h�n joka
johtaa t�it�. Ja joutui Antillekin kertomaan, miten nyt ovat ty�t niin
hyv�ll� j�lell�, ett� ei koskaan ukkovainaan aikana ole n�ill� vuosin
olleet siin� m��r�ss�.

T�t� vakuuttivat ty�miehetkin, ett� t�h�n taloon ei ole ollut kuin

voitoksi is�nn�n kuolema. Ett� kyll� nyt on is�nn�n puutos kaukana
Vaaralasta.

T�h�nk��n ei Antti Jukellekaan vastannut mit��n. Tuntui vaan tuo Juken

l�sn�olo niin pahalta, ett� tahtoi l�hte� k�velem��n p��st�kseen
erilleen moisesta puhetoverista. Etsi aitan avaimen ja meni aittaan
katsomaan elovaroja. Mutta Jukke arvasi mit� vasten Antti menee
aittaan, niin luikasi per�ss� ja alkoi kertoilla:

�Tuota, minun on t�ytynyt t�ss� noille ty�miehille annella v�h�n eloja.

T�ss� on ollut v�h�n rahan puutos, niin olen annellut v�hitt�in eloja,
ett� v�henev�n ne n�kyv�t. Hannan joukko suurentaa paljon elon menoa,
lapset p�iv�kaudet jauhavat kuni mylly ja Hanna ei niit� opeta pit�m��n
rupeamata ja sy�m��n vaan silloin kuin muutkin sy�v�t. Vaan nyt ei ole
elo hyvin kallista ostaissa, ainoastaan kolmekymment� markkaa
ruistynnyri.�

Juken liurosteleva puhe ja se, kun n�ki aitassa hinkalot tyhjin� n�ill�
vuosin, vaikutti Anttiin katkeran vihan ja harmin, ett� tuskin olisi
veri l�htenyt, jos olisi puukolla pist�nyt. Mutta puri hampaansa yhteen
eik� p��st�nyt sanaakaan, vaan meni kyl�n tielle k�yskelem��n kunnes
povi hiemankaan huoppeneisi, ett� voisi palata perheens� luokse
puhumaan niitten kanssa muutamankaan sanan.

Viimein tulikin kammariinsa ja istui keinutuoliinsa. Silm�si laukkuaan

naulaan ja kun muisti siin� piilev�n aarteen olevan jostakin arvosta
is�nmaalle, niin kaikki muu n�ytti v�hemm�lt� ja mieli tuntui
kuontuvan.

Lapset kiertyiv�t ymp�rille niin likelle kuin taisivat. Mantilla n�kyi

olevan jotakin sanomista. Se sormi suussa kainosti nojasi p��ns� is�n
kylkeen ja hiljalleen keinutteli is�n keinutuolia. Eik� kuitenkaan
rohjennut sanoa mit��n. Niin is� k��ntyi Mantiin ja yst�v�llisesti
kysyi:

�Mit� se Manti tahtoisi sanoa is�lle?�

�Tuota sit�, ett� milloinka sit� menn��n Tannilaan asumaan?� virkkoi

Manti kainosti.

�Pit�isik� sinne menn�?�

�Pit�isi�, jatkoi Manti ja py�ritteli sormea suussaan.

�Mink� t�hden?�

�Sent�hden kun nuo Jukke ja Topiaskin ovat meille ja �idille pahoja.

Eiv�t anna meid�n sy�d�kk��n.�

Is� taputti Mantia kasvoon ja lupasi: �Tulevana syksyn�, sittenkun

kes�ll� ensin kasvaa pellot kauniita eloja ja niityt heini�, menn��n
sitten Tannilaan. Kyll� se �iti antaa teille ruokaa, jos ei Jukke ja
Topias antaisikaan.�

Siihen Mantikin rauhoittui, luuli tulevan syksyn olevan hyvinkin

likell�, muutamien viikkojen p��ss� vaan. Ja tuntui hyv�lle kun
tulevana syksyn� p��st��n Tannilaan, jossa ei olekaan Jukke
varastelemassa kermapyttyj� ja juomassa maitohulikoita tyhj�ksi eik�
kiroilemassa, jos on voileip� k�siss�.

XXII.

Antti tulee is�nn�n henkirahalle.

Huomenna oli henkikirjoitus.

Jukke nousi yl�s aikaisemmin kuin muina aamuina, peseytyi, ajoi

partansa, anteli neuvoja ty�miehille t�m�np�iv�isiss� t�iss� ja
laittautui henkikirjoitukseen.

Mutta Antti huomasi t�m�n, niin pisti matkavaatteensa p��lleen, sanoi

p��tt�v�sti: �Min� menen henkikirjoitukseen.�

Jukke t�m�n kuultuaan hieman lamautui, mutta alkoi leppoisesti

sommitella:

�Minulla on siell� muitakin asioita. Minulla on tulevia, is�vainaan

tulevia ihmisilt�, niin min� saatan siell� nyt, kun ne ovat siell�...�

Antti ei kuunnellut pitemm�lt� Juken sommittelua, vaan j�yk�sti lis�si:

�Min� menen.� Sen sanottuaan meni.

Jukke ei uskaltanut tehd� vastarintaa Antille, pelk�si, ett� jos h�n

Antin suututtaa, niin Antti ei antaisi rahaa eik� h�n p��sisi sitten
Taipaleen J�rkin kanssa hevoskauppaan. Eik� ostamaan eloja eik�
n�yttelem��n taas satamarkkasia.

Lohdutteli sill� itse��n, ett� ei siell� Anttia panna is�nn�ksi, jos se

tahtoisikin. �Eei, ehei toki tukkilaista panna is�nn�ksi, joka vaan
kanssa-asukkaan nimell� oli Tannilassakin. Ei, ehei... Mit�s joutavia,
ett� Antti is�nn�ksi!� p��tteli itsekseen Jukke ja sovitteli, miten se
ihan luonnostaan menee. H�n on ukko-vainajan vanhin poika, siis h�n
pannaan is�ns� sijaan is�nn�ksi. Ja sitten h�n on vasta oikein
lakim��r�inen is�nt�. Sit� h�pe�� ei toki kyl�l�isetk��n salli h�nelle,
ett� tukkilainen pantaisiin Vaaralaan is�nn�ksi. V�liin kertoili
ty�miehille, ett� nyt h�n vasta on oikein lakim��r�inen is�nt�. Ja taas
v�liin ajatteli miten nyt, kun h�n tulee oikein lakim��r�iseksi
is�nn�ksi, Taipaleen J�rkki uskoo h�nelle hevosensa tulevaan syksyyn
asti velaksikin. Sitten kun taas Antti tuopi tukummassa rahaa, niin
sitten ei ole vaikea maksaa. Sitten ei taas tarvitse elon ostoon rahaa,
kuten nyt. Ja miten Lahnasj�rven tyt�t pitelev�t h�nt� likelt�, kun
h�nell� on taas uusia satamarkkasia ja kuulevat, ett� h�n on oikein
lakim��r�inen is�nt�.

Mutta henkikirjoituksessa tulikin Antti Vaaralan is�nn�ksi, Jukke,

Topias ja Joona talonmiehiksi.

Nyt aikoi Antti panna rajoja Juken is�nnyydelle ja siihen kehotti h�nt�
moni kyl�nmies, eritt�inkin Lampilan Tahvo, jolla tuntui Jukkeen olevan
v�h�n sapen hajua.

T�st� aikeestaan ei kuitenkaan Antti puhunut kotona mit��n, antoi

muutamia markka-kymmeni� vaimolleen omituiseksi k�ytell�kseen omiin
asioihinsa eik� virkkanut muulle v�elle kuin vaimolleen ja lapsilleen,
kun huomenna l�hti matkalle kes�tienestiins� pohjolan tukkit�ihin, otti
muinaistarustokokoelmansa mukaansa ja aikoi koota niille lis�� sill�kin
matkallaan.

Parin p�iv�n takaa h�n kirjoitti vaimolleen kirjeen, jossa lohdutteli

h�nt� t�h�n tapaan:

�Rakas Hanna!

Ollessani kotona, niin �kkiarvaamattomasta onnettomuudesta ja perheeni

kohtalosta oli syd�mmeni siksi t�ysi, etten voinut sinullekaan puhua
kuin ainoastaan muutaman sanan. Mutta nyt olen taas t��ll� is�nmaan
aarteitten keskell�. Eik� kuulu korviini ruunikon pakahduttajan
raa'asti kaikuva ��ni. Tunnen nyt syd�mmeni sulemmaksi ja voin puhua
enemm�n.

Paras neuvo, mit� voin sinulle kotiev��ksesi j�tt��, on se, ettet ota
ajatellaksesi taloutemme nurinniskoin menemisest� mit��n. Menk��n se
vaikka Matin pellon ojaan, niin se ei merkitse mit��n, kun se kerran on
n�iksi l�htenyt. Me olemme tyhj�st� saaneet t�m�n mik� on, niin saamme
me viel�kin.

Jos Jukke rupeaa viel� kovin suurentelemaan, niin sano h�nelle minun
sanoneen, ett� h�nen ohjaksensa on sidottu kantoon, h�nen is�nnyytens�
p�iv�t ovat luetut ja ruunikon veri on huutava h�nelle kostoa...

Se kirottu sovinto meid�n talousv�likirjoissa sis�lt��, ett� ei saa

ennen erota, ennenkun ovat talon yhteiset velat maksetut. Niin koetan
t�ll� retkell�ni ansaita ja s��st�� niin paljon, ett� syksyll� kotiin
tultuani maksan Vaaralan ukko-vainaan aikuiset velat, jotka ovat teid�n
kaikkien sisarusten ja veljesten yhteisi�, ja silloin eroamme j�lelleen
sinne minun rakkaaseen Tannilaani. T�m� toivo viihdytt�k��n teit�
siell� kotona. Min� viihdyn sangen herttaisesti t��ll� n�itten
kultaisten aarteitteni l�mmitt�vill� vaiheilla. Enk� muista, vaikka
koko Vaarala menisi kuin Sodoma ja Gomorra, kunhan sin� vaan
pelastuisit paremmin kuin Lotin em�nt�.

Min� ukko Loti olen jo pelastunut ja joudun ajallani teit�kin

pelastamaan, kunhan t�ll� v�lin varotte itsenne suolapatsaaksi
joutumasta.

Olen raitis ja ripe�, ja rienn�n pohjolan vuoria kohti kuni kev�inen

peura.

Siell� joutsenten kotimaassa soipi minun lempeni, kaukainen kantelo,

siell� virsi�ni vet�vi riemuisa luonto. Siell�p�, siell� m� viihdyn.

Syd�mmen lemmell� tervehtii sinua

Oma Anttisi.�

T�m�n kirjeen sai Jukke Hannalta varastetuksi.

T�st� h�n n�ki Antin aikeet ja n�ki, ettei Antti aio h�nelle antaa
rahaa en�� koskaan. Ja ne sanat, ett� h�nen ohjaksensa ovat sidotut
kantoon ja h�nen is�nnyytens� p�iv�t ovat luetut, kaivelivat Jukkea
enimm�n ja panivat oikein vapisemaan. H�n ei p��ssyt Taipaleen J�rkin
kanssa hevoskauppaan. Eloja h�n saisi velaksi sen p��h�n, ett� kun
Antti tulee kotiin, niin sitten maksetaan. Vaan rahasta rahaa, sit� ei
antanut kukaan, ei Kopolan ukkokaan.

Tosin siell� Lahnasj�rvell� oli ukko Koposen laskun mukaan kymmenen

tytt��, joita nyt ei luultavasti t�n� kes�n� kaikkia vied�. Mutta
kerityss� ei olisi kerki�mist�. Ja paremmin olisi vara valita, kun
aikanaan joutuisi.

Nyt ei ollut Jukella muuta keinoa kuin t�ytyi ruveta Hannalle hyv�ksi,
ett� Hanna rupeaisi Antilta houkuttelemaan rahaa ja l�hett�m��n kotiin
jo heti edes puolisenkaan tuhatta.
Hanna hymyili itsekseen, ett� nyt sin� kettu olet kuitenkin
k�pylaudassa, mutta kylm�sti ja ivallisesti kuitenkin nyk�si ett�
�Rommakkoonko sin� veisit ne rahat, kun saisit?� Tuo sana pisti Jukkeen
kuin olisi puukolla vihlonut, h�nen kasvonsa punasteli, h�n ravisteli
p��t��n ja tuntui, ett� pit�isi nyt taas sanoa, ett� �min� is�nt�
olen�. Mutta ei se tuntunut nyt sopivan ohjelmaan. H�n tekeytyi vaan
lauhkeaksi ja tuumaili: �Tuota, kyll� min� Rommakon velasta huolen
pid�n.� Ja rupesi kertoilemaan: T�ss� on nyt ��rett�m�n t�rkeit� t�it�
teetett�v�n�, ty�miesten palkoiksi tarvitaan rahaa. T�ss� on suuri
huoli is�nn�ll�, ennenkun saadaan kaikki asiat j�lilleen. Muistutti
miten h�nell� on hirve�n paha mieli siit� ruunikon kuolemasta, ettei
tahdo �iss� tulla unta silm��n. Miten se h�nen mielt��n painaa, kun
silloin markkinoilta tultua oli niin huoleton, ettei hoitanut itse sit�
ruunikkoa, ettei olisi saanut liiaksi vett�. Miten h�n ei saa rauhaa
ennen kuin saa Antille nimikoksi laittaa samanlaisen hevosen. Miten
h�nell� on jo Taipaleen J�rkin kanssa valmis kauppa, ettei puutu muuta
kuin rahaa. Ett� nyt kun Antti l�hett�� vaan puolen tuhatta markkaa,
niin saa n�hd�, ett� ensi syksyn� on tallissa samanlainen hevonen kuin
ruunikkokin. Ja miten kaikki asiat p��sev�t k�ym��n kuni �ljyss�,
kunhan vaan saadaan edes puolikaan tuhatta markkaa rahaa.

Hanna lupasi vasta sitten, kun Antti tulee kotiin, esitt�� rahojen
antamista Jukelle. Mutta samassa ajatteli toista. Ajatteli, ett� Juken
t�ytyy muuttaa nahkansa ja tulla toiseksi mieheksi, ennenkun h�nen
n�ppiins� rahat pantaisiin...

Jukke oli nyt koko kes�n hyv� Hannalle ja Hannan lapsille. Ei koskaan
kielt�nyt lapsilta ruokaa eik� muuta toimeentuloa. Ja mieli oli
kiinnitetty Lahnasj�rven neitosiin. Oli kait se kuitenkin totta, ett�
niit� on kymmenen, ett� niit� on j�lell� viel� ensi talvenakin. Ja
t�ll� v�lin kyll� kerki�� kasvotkin enemm�n punakoitua ja ruumiskin
lihoa t�ytel�isemm�ksi ja muutenkin taipua is�nn�n ryhdille -- arveli
itsekseen Jukke ja heitti mielest��nkin Lahnasj�rvell� k�ynnin tulevaan
talveen. Mutta usein meni aina rekihuoneeseen istumaan uuteen komeaan
rekeens�. Istui reen oikeanpuoliseen laitaan. Hymyillen katseli
sivulleen ja kuvitteli mieless��n, miten tuossa tulevana talvena
Lahnasj�rven punaposkinen, mustatukkainen ja sinisilm�inen neiti istuu
ja kainosti katselee muhkeaa Vaaralan is�nt�� t�h�n viereens�, koska
Taipaleen J�rkilt� ostettu liinakko juosta holpottelee Rajam�en
mets�isi� taipaleita. Ja miten se siirt�� k�tens� l�helle, josta h�n
ottaa k�teens� ja l�mpim�ll�, pehmoisella k�dell��n puristaa sit�,
puristaa kauvan. Hellitt�� v�liin v�h�n ja puristaa taas. Ja toisella
k�dell��n hoitaa ohjaksia. Siit� h�n viimein puhkiaa puhumaan
syd�mmens� syvimmist� salaisuuksista, sen rikkauksista, sen
tunteikkaista mielen ylennyksist�, sen t�h�n asti salatuista
kokemuksista nuoruuden maailmassa, sen vakaantuneesta, murtumattomasta
rakkaudesta luoma-p�iv�n� valittua aviosiippaa kohtaan, siit�, miten
ensimm�inen silm�ys todisti povessa, ett� �sin� olet se ennen maailman
luomista valittu osani. Juuri sin� olet se, jonka kanssa on jo aikojen
alussa el�m�n tieosa pantu yhteiseksi.�

Otti taskustaan py�re�n peilins�, johon aina katsoi, miten se lihominen

edistyy. �No, jopa sit� sent��n on jotenkin, kunhan syksyll� joutuu
uutisperunat ja lehm�t tulevat nurmiin ja lyps�v�t kermaisempaa maitoa,
niin kyll� tulee hyv�. Aivan hyv�.�

N�iss� mietteiss��n ja toiveissaan vietti Jukke kes�n ja koetti kaikkia

ty�miehi� pit�� mieliss��n, ett� ne kutsuisivat h�nt� is�nn�ksi ja
kiitt�isiv�t aina Lahnasj�rvelle asti kuulumaan.

XXIII.

Antti pyyt�� eroa.

Joulukuu oli jo k�siss�, kun Antti vasta kotiutui. Ty�ansioistaan ja

tarukokoelmistaan oli saanut rahaa, ett� oli p��lle parin tuhannen.
N�ill� h�n nyt aikoi maksaa Vaaralan ukkovainaan velat ja pyyt�� eroa
perheeseen, jakoa tavaraan. Ja vaikka h�n n�ki, ett� on talouden asiat
niin nurin, ett� elot ovat mitatut ty�miesten palkoista ja toisia
ty�miehi� oli kymmenitt�in, joille viel� piti mitata, jos h�n ei
rahalla maksaisi, niin hammasta purren puristi poveensa sit� mielen
kauhua, mik� tahtoi purkautua ulos, ja koetti s�vyis�sti ruveta
tuumimaan Juken ja Topiaksen kanssa erosta.

Muistutti vanhaa sananlaskua, ett� �sukea on sovinnon poski�, ett�

erotaan sovinnossa.

Mutta Jukke vaan tahtoi py�ritell�, ett� h�n saisi haltuunsa Antin
rahat ja kertoili, miten h�n nyt juuri on saanut ty�t kaikki j�lilleen,
miten ukkovainaan j�lelt� on moni kohta ollut korjattava, miten tuo
k�rrytiekin tuohon Pihkam�en v�lille oli tarpeellinen, ett� p��see
k�rrill� taloon, miten t�ss� nyt on t�ytynyt kest�� ja kertoili, miten
tarkasti h�n on elojakin pit�nyt, vaan ne kuluvat sent��n; ja kun
vuosikin tuli nalosampi kuin ennen, niin v�h��nh�n ne v�h�t kuuluvat ja
ett� h�n nyt tarvitsee saada rahaa runsaammalta kerrassaan.

Antti ei ottanut korvaansakaan noita Juken laskettelemisia, sanoi vaan,

ett� �Min� panen rahat asiaan omasta k�dest�ni.�

T�st� ei Jukke heltynyt, vaan enemm�n innostui kertomaan, mink�lainen

is�nt� h�n on, miten ty�miehetkin h�nest� pit�v�t ja miten
kyl�l�isetkin kehuvat h�nt�, miten h�nell� on ihan syntym�luontainen
taipumus is�nn�ksi eik� tahtonut antautua erosta puhumaan.

Antti ei voinut kuunnella Juken selityst�, k��ntyi katselemaan ulos

laajaan avaruuteen, jossa l�hell� vuorien harjoja alakuloisesti
s�teillen kulki joulukuun vaisu aurinko ja hortunut luonto nukkui
talvikehdossaan.

Mutta viimein, kun Jukke oli kyll�kseen asti lasketellut esityksi��n,

k��ntyi Antti ja muistutti taas erosta, ett� mitenk� ruvettaisiin
eroamaan sovinnossa.

Mutta Jukke ja Topias muistuttivat sovinto-v�likirjasta, jonka mukaan

kaikki talon yhteiset velat ovat maksettavat yhteisesti, mutta vaativat
ett� ennen kaikkia on Antin maksettava ty�miesten palkat. Kun he ovat
talon t�it� kotona toimittaneet, niin Antin oli maksettava syrj�isten
ty�miesten palkat. Kiven kovaan siis kielt�ytyiv�t taipumasta eroon,
ennenkun niin on tehty.

Antti j�i miettim��n, miten on paras. Mutta sai tiet��, ett� niit�
ty�miesten palkkoja on niin paljon, ett� h�n ei voi niit� maksaa eik�
tuntunut ollenkaan oikealtakaan, ett� h�n ne kaikki maksaisi. Niin
lunasti kaikki ukkovainaan velkakirjat. Sitten haastatti lankonsa
erosta oikeuteen ja oikeudessa siihen v�likirjassa n�kyv��n sopimukseen
n�hden pyysi eroa, kun nyt ovat perikunnan yhteiset velat maksettu.

Mutta oikeus tulkitsi sopimuksen siten, ett� ovat kaikki nekin velat
maksettavat, mit� kukin talousosakkaista on taloa hallitessa tehnyt, ja
niin tuomittiin kaikki pysym��n yhten� talona niin kauvan kuin pes� on
aivan velaton, ja sit� paitsi kaikki saaliit ovat yhteisi� niin kauvan.

Ei koskaan ollut ennen Antin mieli niin mustunut kuin nyt. Ei n�kynyt
mit��n tiet� pelastamaan perheolojaan Vaaralan orjuudesta.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palvelusmatkoille t�ytyy l�hte� ja

j�tt�� talo n�itten is�ntien huostaan. Koska on elohinkalot tyhj�t,
ett� elo on ostossa koko vuodeksi, niin on aivan mahdoton ensi
syksyn�k��n maksaa kaikkia velkoja ja toisena vuotena on viel�
mahdottomampi. Ja nyt kun ovat rahat menneet joka penni vanhoihin
ukko-vainaan velkoihin, niin jos j�isi kotiin, niin ei voi maksaa. Jos
l�htee tienaamaan, niin ei voi maksaa. �Voi minua onnettomista
onnettominta�, huokasi Antti kipe�sti hampaitaan kirauttaen palatessaan
k�r�jist� ja ajatellessaan sen tuomion painoa. Ei voinut tulla sin�
iltana kotiin. Talvisen y�n k�veli synk�n korven helmassa, etsien
sielt� syd�mmelleen lievityst�, vaan se pysyi yht� synkk�n� kuni
pilvien k��rim� korven y�kin. Tuntui kuni haamu manalasta kerjuusauvaa
k�teen ojentaisi varaksi vanhuuden voimattomille p�iville...

Mutta Jukke hykerteli k�si��n riemusta ja hyv�st� mielest�, levottomana

vietti y�ns� k�yskellen Vaaralan kartanon vaiheella ja miettien, miten
h�n nyt laittaa kaikkea, mit� ik�n� osaa vaan, niin tulevana syksyn�
t�ytyy Antin maksaa. Sittenkun ne Antti maksaa ja eroaa, niin sitten
h�n tuopi Lahnasj�rvelt� rikkaan komean em�nn�n t�h�n valmiiseen
taloon. Sen perint�rahoilla erottaa toiset osakkaat. No, nyt se vasta
on oikein ��nell��n! Ei luulisi onnenkaan osaavan laittaa niin
lautasiaan my�ten menem��n. Oikein teki mieli huutamaan paljaasta
ilosta.

Antin mieli pysyi mustana ja synkk�n� kuni syksyinen y�. Ei h�n en��
monta p�iv�� viihtynyt kotona. Ei koti kodilta tuntunut.

Is�nmaan liesi kuitenkin h�nt� l�mmitti, valaisi, viihdytti ja

rauhoitti.

XXIV.

Antti ep�toivon vaiheella.

Helmikuun kire�n� pakkasp�iv�n�, koska lumen pinta kiilui t�ynn�

pakkasen silmi� ja mets� oli lymyss� raskaan huudetaakan alla, k��nti
suksensa Antti pohjoista kohti ja virkkoi Hannalle ja lapsille: �J��k��
Jumalan haltuun�, tunsi kuumain kyynelten pit�v�n tiet��n kasvoja alas,
mutta pakkasviima kylmi ne heti ja teki niist� pieni� puraita lyhk�seen
partaan ja turkin rintakaulukseen.
Pitk�n tuokion hiihdetty��n, h�n seisahti suksillaan, karisteli puraita
leuvastaan ja turkkinsa rintakauluksesta ja pyyhki hike� otsastaan.
Tunsi olevansa irti kaikesta ja melkein orpo. Ainoastaan hieno s�ije
kiinnitti h�nt� kotiin. Mutta tuon kodon ymp�ryskehto oli niin
kamalasti muutteleva, ett� sekin viimeinen s�ije tuntui katkeavan.

Tuo pelko s�ik�hdytti Anttia ja pani vapisemaan joka j�senen. Uusi

kyyneltulva purkautui ja syd�mmens� pohjasta huokasi: �Eih�n toki.
Eih�n toki.�

Kyyneleet kuitenkin puhdistivat syd�nt� niin paljon, ett� perhe tuosta

kodon myrskyist� kohosi kuni sumusta. Siihen sumun mustaan y�h�n
k�tkeytyi ja hukkui kaikki. Mutta rakkauden kultainen side j�i n�kyviin
ja palkitsi kaiken muun...

Sill� matkallaan oli Antti kes�t�iss��nkin pohjolassa tukkip��llikk�n�

ja tuli vasta kotiin Marraskuun lopussa, kuten tavallisesti ennenkin.

Jukke oli t�ll� aikana kulkenut useita kertoja Lahnasj�rvell� kosimassa

rikkaita tytt�j�. Mutta sen sijaan, ett� olisi h�n saanut kihlatuksi
morsiamen, oli h�n saanut itseens� �maailmantaudin�, joka h�nest�
tarttui Topiakseenkin. N�m� veljekset nyt makasivat siin� taudissa
vuoteen omina, kun Antti tuli kotiin.

Antti toivoi, ett� Jumala on ne nyt taivuttava sovinnossa eroamaan. Ja

byvitt��kseen niit� antoi niille rahaa, ett� p��siv�t l��k�rin hoitoon
Suvannon kaupunkiin.

Siell� ne viipyiv�t kuukauden, jolloin sitten jouluksi tulivat kotiin

viimeist� parantelemaan kotonaan.

Nyt Antti tahtoi sovintoeroa, vaan siihen Jukke ja Topias vastasivat:

�Ei, kun ei. Sen saat kerralla uskoa, ett� ei ennenkun olet maksanut
kaikki velat� ja viittasivat entiseen tuomioon.

Nyt oli velkoja jo niin paljon, ettei Antti voinut niit� mitenk��n
maksaa. Ja sen sijaan kuin Antti toivoi, ett� tauti olisi Juken ja
Topiaksen syd�nt� puhdistanut, oli entinen saastaisuus kohonnut
pinnalle, k��rinyt kapaloonsa koko sydammen ja tukehduttanut syd�mmess�
kaiken hyv�n. Tunteminen hyv�� l�himm�isest��n ja itsest��n sek�
puhuminen hyv�� l�himm�isest��n ja itsest��n oli heille aivan mahdoton;
joten kaikki puheet kaikissa tiloissa olivat vaan mit� inhoittavimpia
ja rivoimpia.

Nyt tunsi Antti kaikkine perheineen olevan ik��nkuin haudattu lokaiseen

hautaan, josta nouseminen itse��n saastuttamatta n�ytti mahdottomalta.

Jos itse voikin tukkia korvansa kaikelle tuolle roskalle, niin

viattomain lasten herk�t korvat olivat auki. Jota aina kuulivat, niin
alkoi se kuulua somalta. Ja lapset ennen pitk�� alkoivat kertoa Juken
ja Topiaksen h�vytt�mi� sanoja, vaikkapa niitten merkityst� eiv�t
ymm�rt�neetk��n.

Tuo kuuleminen lastensa suusta k�vi is�n l�pi kuni kylm� virta ja
j��hmetytti sen kokonaan. �Kuka kiert�� helvetin?� huokasi h�n
ep�toivoisesti t�t� n�hdess��n ja kuullessaan.

H�n koetti mietti� keinoja, miten saada lapsensa pois Juken ja

Topiaksen parista, mutta ei l�yt�nyt keinoja.

Jos ne laittaisi johonkin taloon ja hoitaisi sinne omilla rahoillaan,

mietti ja ajatteli h�n, niin sekin on mahdotonta. Sill� Jukke ja Topias
sill� lainvoiman voittaneella tuomiolla pakottaa pysym��n yhdess� ja
panemaan rahansa talon yhteiseksi. Jos rahansa panisikin talon
asioihin, niin ei sek��n pelasta. Sill� velkaa on niin paljon, ett�
rahat menev�t kuni suola suureen mereen. �Kuka kiert�� helvetin?�
huokasi taas Antti ja levottomana k�yskeli monta p�iv�� kuni aituukseen
salvattu elukka, etsien ver�j�� tai heikkoa kohtaa aidassa, josta h�n
p��sisi omalle syntym�laitumelleen. Mutta ei l�yt�nyt ei ver�j�� ei
heikkoa paikkaa aidassa. Kaikki n�ytti olevan kuni uhasta aidattua.

Lapsien kohtalo ei l�htenyt mielest�, ei lievennyt, vaikka katsoi mihin

p�in.

Oli Tammikuun iltahetki. Nousevan myrskyn vihainen tuuli ravisteli

pensaita, ravisteli kummun huudehuntuisia kuusia ja kiskoi niist�
mukaansa kuuran kiteit�, jotka usvana p�listen py�rteisin� laumoina
kiirehtiv�t viidakon helmaan.

Myrsky oli syntym�ss� ulkona. Samanlaisen tunsi nousevan Antti

sielussaan.

Viikkokausia kest�nyt raskas mieli pyrki syd�mmest� ulos jotakin tiet�.

Sill� kyynelten tiet� ei en�� se p��ssyt. Kyynelt� ei en�� tullut
silm��n.

J�rkens� tunsi j�hmettyv�n. Ei voinut ajatella mit��n, ei tuntea

mit��n, ei puhella mit��n, ei rakastaa mit��n. Ainoastaan vihata h�n
voi.

El�m� oli kokonaan kuni sammunut. H�m�rtyv� sumuinen illankuhja

vaikutti mieleen h�m�rrytt�v�sti ja mustensi viimeisenkin el�m�n valon.

H�n muisti er��n kokeneen miehen sanoneen, ett� jaloudesta hulluuteen

on vaan yksi askel... T�m�n muistettuaan Antti ep�toivoisesti huudahti:
�Enk� saisi astua sit� askelta... Ah, enk�...� Ja toivon lohduttavan
voiman tunsi virtailevan suonissaan.

Monta kertaa onnellisempana itse��n katseli h�n niit� mielett�mi�

ihmisi�, joilla ei ole mit��n ajatusta, ei mit��n tunnetta. Ei tietoa
el�m�st�, ei kuolemasta, ei pahasta, ei hyv�st�, ei Jumalasta, ei
perkeleest�, ei ajasta, ei iankaikkisuudesta. He ovat saaneet armon
siirty� pois n�it� kaikkia n�kem�st� ja tuntemasta...

T�t� siirtymist� toivoi nyt Antti syd�mmens� pohjasta. Mutta ennen

kaikkea olisi tahtonut n�hd� jonkun ukkosen salaman sytytt�v�n tuon
kirotun Vaaralan tuleen ja yhdell� leimauksella polttavan tulena
taivaalle ihan juuriaan my�ten, ettei j�isi ei rikkaa ristiin.

T�st� pienest� aatteen viittauksesta liikahti Antin mieli eri alalle ja

syntyi koko pitk� sarja ajatuksia. Ja mielikuvitus loi siit� koko
juhlallisen n�ytelm�n. Mit� enemm�n h�n ajatteli mahdolliseksi sit�
tapausta, ett� ukkosen salama sytytt�isi Vaaralan, sit� todellisemman
n�k�iseksi selvesi sen tapauksen vaikuttava puoli. H�n ihan n�ki ne
kohisevat tulipatsaat, jotka hillitt�m�ss� raivossa riehuen
sy�ksyiliv�t siint�v��n korkeuteen, tupruuttaen tervamustaa savua ja
riuhtoen kokonaisia kek�leit� mukaansa. Liekkien hurjissa py�rteiss�
kohosivat ilmaan, mutta sielt� humisten viskautuivat matkan p��ss�
alas.

T�m�n vaiheella h�n n�ki Juken taudin pahkottamine kasvoineen h�t�isen�

p�llistelev�n ja juosta p�kkereht�v�n sinne t�nne, v�liin kirkuvan
h�t�isen ep�m��r�isi� sanoja. T�t� vastaan h�n itse katseli mit�
rauhallisemmin niit� j�risytt�v�n kamalia, mutta verrattoman hauskoja
vasta siint�v�ss� korkeudessa sammuvia liekkiouruja. Tuntien rinnassaan
riemuisia liehauksia, ett� haihtuupa nyt maailmantauti Vaaralasta,
haihtuu sen nurkista ainainen syd�nt� ellosteleva, inhoa her�tt�v�
taudin rohtojen vinker� katku. Haihtuu ainiaksi, ainiaksi, ainiaksi...

N�ki h�n tuskin palosta pelastuneen lehmikarjan p�tkyss� h�nnin

laukkailevan vainiolla ja v�liin aina yhteen ryhm��n seisattuvan
pystyss� korvin katsomaan sit� hirmuista n�ky�, siit� taas kamalasti
suhahtavan sieramiinsa, siit� taas p�l�ht�v�n laukkailemaan kiiliv�ss�
kimmassa siksi, kunnes taas seisoivat kylki kylkeen kiini ja terottivat
korvansa ja silm�ns� kohti jyrisev�� paloa. N�kip� parin hevosiakin
korskuen laukata vihlasevan vainioitten perille mets�in rinteeseen,
jossa vasta py�r�htiv�t h�t�isin silmin katsomaan takansa, josta taas
potaltivat mets��n ett� kellojen r�ikin� vaan kuului t�misev�st�
mets�st�. N�ki salamia r�iskyttelev�n ja ankarasti jyr�htelev�n
ukkospilven k��riv�n savenharmaaseen huntuun koko tienoon. Kuuli
kohisevan sateen maata jyrist�en l�henev�n, joka pieness� tuokiossa
tukahdutti sen hurjana riehuvan palon suhiseviksi kek�leiksi. Niitten
vaiheella hurjina aaveina n�ki k�yskelev�n ep�toivossaan tuskittelevat
ihmiset, mutta kuitenkin pakenevan etsim��n sateen suojaa palamatta
j��neess� lautakattoisessa riihiladossa. Ainoastaan Juken n�ki
p�llistelev�n huuhkaimen silmill��n niit� ruskean tuhkan peitt�mi�
uuniraunioita ja suhisevia kek�leit�, murenneita muodottomia
kivijalkoja, joilla �sken seisoi viel� rakennukset, mutta nyt vaan
muutamia lapiollisia tuhkaa ja m�rki� sysi�. N�ki h�n v�l�ht�v�n
salaman, kuuli jyr�ht�v�n pilvess� ukkosen, tunsi kiihtyv�n yh� tuulen
ja rankkenevan sateen. Mutta Juken, er�s kuonaiseksi palanut
sarantorauta k�dess��n, n�ki h�n yh� kaahkailevan raunioitten vaiheella
eik� tajuavan mit��n siit� l�tisev�st� sateesta, joka valoi kuni
�mp�rist� eik� siit� kaatavasta tuulesta, joka seurasi ankaraa pilve�.

Tuo mielikuvituksen luoma mahdollisuus oli kuin selv�� merkillist�

unta, jonka toteutumisesta voisi olla aivan varma. Kysymys vaan, ett�
miten se toteutuu.

Mutta Antti n�hdess� tuota mielikuvituksen loitsimaa paloa ja

syventyess� sen armottomaan vaikutukseen, ker�ytyiv�t h�nen ymp�rilleen
turvattomat lapset etsim��n suojaansa kuni puun juurella l�hetess�
kohisevan sateen.

Mutta samassa vet�ytyi esiin kuni k�tk�st��n ajatus:

Lapsille on perustettava kansakoulu.

T�st� ajatuksesta syntyi toinen satumaailma, toinen se ihmeellinen

palo. Mutta t�m� ei haihtunut kuin uni. Vaan voittamattomalla mahdilla
rupesi tunkeutumaan todellisuuteen ja yksi kaksi voitti alleen sielun,
voitti tahdon, voitti sydammen. Eik� ennen p��st�nyt rauhaan, ennenkun
oli p��t�s valmis, ett� perustetaan kansakoulu s�ilytt�m��n lapsia
sortumasta siihen likahautaan, mink� partaalla ne nyt ovat kotona, ja
kasvattamaan niit� el�m�� varten, sill� aikana kuin veloista syntynyt
ukkospilvi salamoillaan sytytt�� ja h�vitt�� yhteisen kodin...

Antti p��tti nyt j�tt�� Vaaralan aivan Juken valtaan. Ei ajatellut

katsoa p�in, ei perin. Pysyk��n se Juken hommilla pystyss� v�h�n tai
kauvan. Ja aikoi siis Antti perustaa omille ja kyl�ns� lapsille
kansakoulun ja antaa sille mit� h�nell� on.

Suurena voittona katseli nyt Antti kotirettel�it�, joiden tuottama oli

t�m� kansakoulu-aije. Sill� jos koti olisi ollut onnellinen, ei koskaan
olisi p�lk�ht�nyt p��h�n kansakoulu-aijetta.

Totinen pyh�lle tuntuva ilo el�m�n voitosta t�ytti nyt Antin sydammen.
Ja kammarinsa akkunasta katsellessaan talvisen myrskyn huuhtomaan
ilmaan ihastuneena huudahti: Oi suuri Jumala, ole kiitetty. Joka annoit
minulle kokonaisen sydammen, ett� voin iloita, voin surra, voin el��,
voin kuolla... H�n muisti Daavidin syd�mmelliset sanat: �H�n k�tkee
pyh�ins� sielut jumalattomain k�sist� ja vanhurskaille koittaa valkeus
ja ilo hurskaille syd�mmille...�

XXV.

Jukke n�yttelee velkakirjoja.

Kului p�ivi�, viikkoa kolminen, kun kansakoulu oli olemassa kyl�n

keskell�, p�iv��n kaltevalla rinteell�. Kun opettajaneiti p��sti
oppilaansa aina v�litunnille, niin kymmenitt�in n�kyi punaposkisia
nuorukaisia suksillaan ja kelkoillaan kiit�v�n m�ke� alas. Tuokion
per�st� rinnakkain hiiht�en ja kelkkojaan ty�nnellen hauskan
kanssapuheen kest�ess� palailivat takaisin sek� rakentelivat hyppyri�
ja teiskuja alasmenoladulleen. Kello kun soi, niin silloin tuli kilpa,
kuka ensimm�iseksi joutuu paikalleen. Mutta tullessaan ei kuitenkaan
unohdettu j�tt�m�tt� suksiaan ja keikkojaan l�htev��n asemaan. Ja taas
kun tunti oli mennyt ja lupa tullut l�hte�, niin silloin kirkastui
kaikkien kasvot, usahtivat kuni pulmuset p�lvest� ja yksi humahdus
kuului kuin olivat ulkona ja yksi huokasu vaan, niin taas n�kyi
lettin��n hilpeit� nuorukaisia luistavan alas m�keen kuni tuulisp��n
ajamina. Siell� joukossa Manti, Matti ja Kaisukin.

T�t� katseli nyt mielihyv�ll� Antti.

Nyt oli Antilla koulu ja koulu vaan el�m�n palkkana, sit� h�n hoiti
kuni lintu poikasarjaansa, mets�n varjoiseen pes��ns� kantaen niille
ruokaa; jos ei likelt� saanut, niin etsi kaukaa eik� tyhj�n� tullut
koskaan.

Rahojaan ei koskaan Antti en�� antanut Vaaralan talouteen kuin

ainoastaan Hannan kipeimpiin tarpeisiin. Mutta kouluun h�n antoi
kaikki, mit� h�nell� oli.

Jukke ei uskonut, ett� Antti antaisi h�vit� sen yhteisen talouden, vaan
luuli, ett� Antti kokoaa rahoja, sitten kerralla maksaakseen kaikki
velat ja p��st�kseen siten erilleen. Niin nyt h�n teki uhasta velkaa,
siin� ajatuksessa, ett� Antti kun ryhtyy maksamaan, ei jaksaisi kaikkia
maksaa, ett� j�isi viel� kiini. Tai jos ei rupeaisi maksamaan, niin sen
tuomion voimalla pakotetaan antamaan rahansa taloon.

T�t� tuomiota piti Jukke passinaan aina velkaa saadessaan ja selitti

velan antajille, miten se Antti pakotetaan antamaan rahansa taloon,
joilla t�m� velka aivan silloin ja silloin, juuri sin� p�iv�n�,
maksetaan. Ja uskotteli miten Antilla on rahaa jo kolme tai nelj�kin
tuhatta kasassa, vaan se kokoaa niit� siksi, kunnes h�n maksaa kerralla
kaikki velat, niinkuin sen t�ytyykin tehd�, ennenkun p��see erilleen.
Siihenh�n on jo valmis tuomio, siit� ei p��se mihink��n, sen t�ytyy,
sen t�ytyy maksaa kaikki. Siit� ei p��se puuhun ei pitk��n. Sen t�ytyy.

Kauppias Frants oli Suvannon kaupungissa mies, johon kaikki

turvautuivat, aina silloin kun ei muualta saanut velkaa pitemm�ksi
aikaa. H�n oli hyv�syd�mminen mies ja tahtoi auttaa, kun kuuli olevan
tositarpeen.

T�m�n puoleen k��ntyi nyt Jukke, kun muut alkoivat kyll�stell�

antamasta. Sielt� h�n sai aina mielell��n velkaa, mink� verran
milloinkin tarvitsi, milloin kuormallisen tavaraa tai kaksi, aina sen
mukaan kuin tarvitsi.

Muut velkamiehet alkoivat ik�v�id� maksua eik� alkaneet uskoa Juken

selityksi�, ett� Antti tulisi maksamaan, ei sit�k��n kihlakunnan
tuomiota, joka pakottaa Antin maksamaan kaikki velat. Alkoivat vaatia
lain kautta Jukelta saamisiaan.

Nyt meni Jukke kerrassaan suuremman asian kanssa kauppias Frantsin

pakinaan. Nyt kertoili taas aivan alusta alkaen kaikki taloussuhteet
Antin kesken. Kertoili, miten Antilla on nyt kohtsill��n, aivan nyt
ihan kohta, muutaman parin kuukauden per�st� monen tuhannen markan
saalis. Luki taas sen kihlakunnanoikeuden tuomion, oikein sormellaan
viilett�en, erinomaisella painolla ne kohdat, jossa Antti pakotetaan
maksamaan kaikki velat. Loistavin silmin osotti kauppiaalle, miten t�m�
tuomio on jo lainvoiman voittanut. Miten nyt, jos Antti ei mielell��n
antaisi kaikkia rahojaan, niin voidaan pakottaa h�nt� siihen.

Nyt kun kaiken t�m�n oli saanut Jukke uskottavaksi, niin esitti h�n
asiansa, ett� h�nen t�ytyy saada nyt kerrassaan seitsem�n tuhatta, ett�
p��see kaikista muista velkojista. Ja ett� kaikki velka tulee yhteen
paikkaan, niin se on parempi sopia aina sen yhden kanssa.

T�m�n seitsem�n tuhannen markan velan h�n saikin, mutta sai sen muilta
peritt�vin�, Jukelle siirrettyin� velkakirjoina.

Nyt oli Jukella suuri pakka velkakirjoja, joitten kanssa h�n kulki
velkamiestens� luona. Otti sen pakkansa aina povestaan loistavin silmin
ja hehkuvin kasvoin, l�i p�yt��n ja kehahti:

�Katsokaa ihmiset, miten miehess� on m�ty�. T�ss� on poika, joka maksaa

velkansa, katselkaa noita papereita mit� niist� l�ytyy. Niist� l�ytyy
enemm�n kuin kymmenen tuhatta.�

N�ytteli niit� siirroksia, miten ne ovat kaikki h�nelle, juuri h�nelle

yksin��n, miten niiss� ei ole Antin nime�, vaikka se on is�nn�n
henkirahalla ja miten kauppias Frants ei uskoisi Antille ei
tupakkinaulaa. Vaan juuri h�nelle, Jukelle, siell� uskotaan vaikka sata
tuhatta. L�i niit� papereita taas p�yt��n ja kehahti:
�Nuo lekeit� ovat. Ei ole noita joka pojalla. Ne ovat rahaa ne, vaikka
ovat viel� paperina.� N�m� samat temput h�n teki jokahisen
velkamiehens� luona ja kehotti velkamiehi��n ottamaan velastaan niit�
velkakirjoja, ettei muka tarvitseisi n�in v�h�rahaisena aikana ruveta
h�tyytt�m��n ihmisi�. Velkamiehet rupesivat mieluummin odottamaan kuin
perim��n muilta tuntemattomilta ihmisilt� ja antoivat Juken itsens�
peri� velkansa.

Nyt Juken hartiat vet�ytyiv�t enemm�n kalttoon, suu enemm�n v��r��n ja

p�� enemm�n taakse p�in kekalleen, k�yskelless� kotinsa tienoilla
kertoillen ty�miehilleen miten h�nt� pidet��n miehen� tuolla muussa
maailmassa ja n�ytellen ty�miehille sit� velkakirjapakkaa ja
vakuutteli: �Min� is�nt� olen, min� sit� is�nt� olen.�

Nyt sai Jukke asian nime� kyl�ilemiseen. Nuo h�nen peritt�v�t velkansa
olivat peritt�v�t monesta pit�j��st�. Olipa Lahnasj�rven pit�j��st�kin,
jossa h�nen entiset kosittavansa olivat, mik� naimisissa, mik� viel�
tytt�n�. Niille h�n tahtoi n�ytt�� sit� velkakirjapakkaa ja muistuttaa,
ett� tuonlaista ei ole muilla.

Niit� saamisiaan h�n aina sai mist� sata, mist� viisikymment�, mist�
kymmenen markkaa, jotka olisi pit�nyt vied� velkamiehille. Mutta tuo
entinen nukkaviero p��llysnuttu oli liiaksi vanha n�in is�nt�miehelle
matkustellessa vieraissa pit�jiss�. Se piti ostaa uusi, eih�n tuo
suurta koloa tee seitsem��n tuhanteen, ja nuokin kenkien kannat olivat
v�h�n liiaksi kallistuneet linttaan. Nekin olivat laitettavat uudesta,
ei sek��n suurta koloa tee seitsem��n tuhanteen. Turkkikin oli liiaksi
vanha, se oli laitettava uudesta, eih�n tuo suurta koloa tee seitsem��n
tuhanteen. Hevosvaljaat kaikkineen oli saatavat uudesta, eih�n se
suurta koloa tee seitsem��n tuhanteen.

Lamput olivat k�yneet liian vanhanaikaisiksi ja vet�v�t paljoa enemm�n

�ljy� kuin n�m� uudenaikaiset. Niit� oli ostettava uusia, eih�n tuo
suurta koloa tee seitsem��n tuhanteen.

Ty�miehillekin oli nyt kerran lysti maksaa rahalla palkkoja, joita

ennen oli pit�nyt maksaa eloilla. Ja kaikkia talon tarpeita oli nyt
hyv� ottaa rahalla enemm�n kerrassaan. Viinaakin oli hyv� tuoda
kerrassaan isompi astia, josta oli ty�miehille mieliksi hyv� antaa
ryyppy aina silloin t�ll�in. Eik� vierastakaan tarvitse p��st��
rautahampaana luotaan. Se oli otettava parasta lajia. Jos se on
kalliimpaakin, niin se on sit� parempaakin. Tupakitkin, sikaarit ja
paperossit olivat otettavat parasta lajia. Jos ne ovat kalliimpia, niin
ovat ne parempia.

Viina ja tupakit sek� muut talontarpeet kun aina loppuivat ja rahat

olivat asioissa, niin t�ytyi taas l�hte� velkamiehilt��n puristamaan
saamisiaan, ett� sai rahaa.

Rahalla oli paljoa parempi ottaa kaikenlaista. Ja kun otti enemm�n

kerrassaan, niin sai kappaletta helpommalla, kuin v�hitt�in, ja
varsinkin velaksi ottaessa. Ett� jos antelikin ty�miehille ja jollekin
vieraalle kaupunkituliaisia, niin se ei merkitse mit��n.
XXVI.

Hanna houkuttelee Anttia h�vitt�m��n koulunsa.

Nyt ei kuitenkaan vuosikausiin joutanut yht��n markkaa Juken

velkamiehille. N�m� rupesivat taas kiirehtim��n saaliitaan, mutta Jukke
otti k�sille sen mustaksi nuhrautuneen ja repaleiksi muokatun
velkakirjapakkansa. Rupesi sit� n�yttelem��n, miten h�nen saamisensa
ovat lujilla perusteilla. Miten h�n on tuohon ja tuohon vaatinut
takuuseen sen ja sen, ihan kyl�n rikkaimman ja monessa kuvern��rin
l��niss� mainitun ja tunnetun miehen.

Sitten h�n tekeytyi tunnolliseksi ja huoahtaen lausui:

�Minulla on sanomattoman hirve�� ajatella ry�st�m�ll� ottaa.

L�himm�iselt��n ry�st�m�ll� ottaminen, vaikkapa velka, tuo oikea
laillisesti tuleva saaminen, se on hirve��. Hirve�� se on, ei se minun
luonnolleni sovi. Min� koetan vaikka mit� ennen.

�Antilla on nyt heti t�ss� muutaman kuukauden per�st� monen tuhannen

markan saalis, joka pakotetaan t�m�n valmiin tuomion voimalla panemaan
rahansa talon asioihin. Ja nyt juuri kun se ensi kerran tulee kotiin,
niin otetaan rahat pois ilman armoa, juuri ilman armoa.

�Sellaiselle min� olen vihainen, joka juonittelee, mutkittelee, kuten

tuo Antti. Sit� min� en k�rsi. Sit� min� en k�rsi. Olen itse suora
mies, en k�rsi toisessakaan mit��n vippakonstia. En mit��n kujetta, en
kiertelemist�, en kaartelemista, min� en k�rsi, en k�rsi, en
pienint�k��n kiepausta, en k�rsi, en k�rsi�, vakuutteli Jukke p��t�
puistaen ja uhkasi ottaa Antin lujalle niin pian kun se vaan ensikerran
tulee kotiin.

N�in kului vuosia kolme.

Jukelta oli jo velkakirjat loppuneet yhett�m��n. Ei ollut niit� en��

mist� n�ytell� kellek��n. Talontarpeita t�ytyi saada kauppias
Frantsiita velaksi velan p��lle. Juken kotipuoleiset velkamiehet eiv�t
nyt en�� uskoneet Juken laverruksia Antin rahoista, vaan alkoivat
l�hetell� Jukelle kuvern��rin viraston v�lip��t�ksi� saamisistaan.

N�ihin kuitenkin Jukke vastasi ja sen kihlakunnan lainvoiman voittaneen

tuomion ja kunnan virastosta saadun todistuksen nojalla selitti, ett�
Antti on is�nt� ja sen ovat maksettavat velat, joten sai aikaan sen,
ett� kuvern��rin virasto m��r�si asiat kihlakunnan oikeuden tutkintoon.

Nyt tiesi Jukke, ettei en�� pitk�lle p��st�. H�n pani liikkeelle
viimeisen valttinsa ja rupesi houkuttelemaan Hannaa, ett� se hommaisi
Antille niin, ett� Antti maksaisi nuo velat, sill� lailla saisi
haltuunsa is�nnyyden.

Hanna n�ki nyt tulevan yleisen h�vi�n. Hirmuisen kauhistuttavana

n�ytt�ytyi kerjuulla vietett�v�t vanhuuden p�iv�t, kun n�ki, ett� Antin
rahat nielee koulu.

Jukke ei ollut viel� parantunut aivan terveeksi, vaan silloin t�ll�in

aina ilmestyi tauti uudelleen, milloin minkinlaisina paiseina. Niinp�
nytkin p�h�ttyi p�� ihan kuin leili.
Veli oli veli Hannan mielest�, vaikka pahakin. Tunsi h�n Jukkeen syv��
s��li� ja uskoi olevan aivan totta, ett� Jukke antaisi mielell��n
is�nnyyden Antille ja heitt�ytyisi katsomaan valmista kun on n�hnyt,
ettei h�nell� luota is�nnyys. Ja rupesi oikein syd�mmellisill�
rukouksilla pyyt�m��n Anttia h�vitt�m��n koulua pois, my�m��n vaikkapa
polkuhinnastakin koulun kaluston, saadakseen siten lis�� k�siss�
oleville rahoille, ja maksamaan velat.

�Koti on koti, vaikkapa riitainenkin. Vaikka koti olisi kuinka paha,

vaikka olisi mink�lainen tautiluola, kuten t�m� nyt onkin, niin koti on
koti sittenkin, enk� l�htisi toisen hyv�� kerjuulla hakemaan�,
huomautti Hanna pyyt�ess��n miest��n sovittamaan Juken velkoja. Ja
muistutti ett� �saattaahan Jukke muuttua sinulle yst�v�ksikin ja
hyvinkin hyv�ksi kun n�kee, ett� sin� pelastat talouden perikatoon
joutumasta. Eih�n h�nk��n tahdo vaivaisena kerj��m��n joutua.�

Anttiin teki niin verrattoman pahaa tuo Hannan puhe. H�n tunsi vaimonsa
kamalan pelvon vanhuuden p�ivien k�yhyydest�, tunsi syv�n s��lin h�nt�
kohtaan, kun ei voinut antaa mit��n luotettavaa vakuutta siihen, ettei
sit� tarvitse pel�t�. Ja se ajatus, ett� panisi koulunsa, rahansa ja
kaikkensa Juken velkoihin, saadakseen Vaaralan is�nnyytt� itselleen,
pani vapisemaan joka j�senen. Eik� tiennyt mit� sanoa. Viimein h�n
kuitenkin syv�ll� painolla virkkoi:

�Kuoltuaan koira tapansa heitt��, mink� Jukkekin. Jos nyt taas antaisin
h�nelle rahani, niin huomenna olisi sama mies kuin ennenkin. Sit�
paitsi ei minun rahani en�� Juken asioissa vaikuta enempi kuin sannan
hitunen meress�. Ne ovat jo niin suuret.�

Jukke makasi vuoteen omana taudissaan, johon Hanna h�nt� hoiti. Siell�
h�nt� hoitaessa Jukke vaikutti sisareensa, ett� h�n kaikella tavalla
ahdistaisi Anttia h�vitt�m��n koulunsa, ja kertoili, miten monta
tuhatta se vet�� vuodessa rahoja ja miten, jos Antti ei siihen panisi
rahojaan, oltaisiin kohta ihan rikkaat miehet. Miten h�nen oikeana
tunnollisena ihmisen� olisi velvollisuuskin antaa h�nelle, juuri
h�nelle rahansa, kun h�n hoitaa kumpaistakin taloa. Miten h�n tuon
vaikeista vaikeimman aseman, is�nn�n viran, antaa mielell��n muille.

Tuo Juken alituinen selitys k�vi Hannan mieless� viimein todeksi.

Niinh�n ty�mieskin tehtaan jyskytt�v�n koneen ��ress� -- jonka
jyskytyst� h�n p�iv�t kuuntelee -- nukkuu kuni lapsi �idin tuutilaulua
laulaessa. Ja kuuluu se nukkuessakin somalta korviin. Samoin Hannan
mieless� vakautui aatos, ett� Antti oli saatava taipumaan koulunsa
h�vitykseen.

Sen h�n tiesi, ett� Anttia ei kovuudella saada luopumaan

mielipiteest��n, niin h�n rupesi rukoilemaan eik� sanonut voivansa
lakata ennenkuin Antti olisi h�vitt�nyt koulunsa ja pannut ne rahat
talon velkoihin. Antti kiersi k�tens� Hannan kaulaan ja lausui: ��iti
kulta, eth�n toki raski kiusata minua. Kouluani en voi h�vitt��, vaikka
rukoilisit y�t� p�iv��... Kaikkihan on meill� yhteist�, ilot ja surut,
onni ja onnettomuus, k�yhyys ja rikkaus. En enemp�� toivo el�m�lt� kuin
tuon koulun. Iloitse sin�kin minun kanssani, ett� meill� on
semmoinenkin lapsi. Ja yhteiseksi iloksemme ja lastemme lasten
iki-iloksi hoitakaamme t�t� kouluamme. Hyv�ss� ty�ss� l�yd�mme
Jumalamme, Jumalassa l�yd�mme rauhamme, rikkautemme, ilomme ja
onnemme.�
Selitti viel� Antti aivan juurten jaksain mik� sen on vaikuttanut ett�
koulu on h�nelle tullut niin rakkaaksi, ettei h�n voi mitenk��n
h�vitt�� kouluaan.

Mutta kouluahan kaikki viisaat miehet vihasivat, yksin tuo her�nnyt

rovastikin ja tuokin Korhosen Kusti, joka hengellisi� hartaushetki�
kulkee my�t��n kyliss� pit�m�ss�, tuomitsee kansakoulun helvetin
esimajaksi. Ja kun sit� paitsi h�n itse kuuli koulussa laulettavan
lauluja, joissa ei edes s�velk��n ollut semmoinen kuin virsiss�, joita
kirkossa ja Korhosen Kustin seuroissa laulettiin, niin tuntui se Hannan
mielest� aivan todelta mit� Jukke oli h�nelle p��h�n iskett�nyt.

Jukke kun n�ki, ett� Antti antaa h�vit� talon kokonaan, tuli aina
varmemmaksi siin� uskossa ett� Antti kouluunsa k�tkee senlaisen
erikoiskasan, jonka h�n sitten, kun on muu yhteinen talous kokonaan
h�vitetty, saa siit� omakseen.

T�m� aate synnytti h�ness� yh� enemm�n pelkoa ja harmia. Yltyi se yh�
enemm�n kiihottamaan Hannaa k�ym��n Antin kimppuun, kun tiesi, ettei
h�nen oma sanansa vaikuta Anttiin.

Viikkokausia oli Hanna rukoillut Anttia ja vuodattanut paljon

kyyneleit�, mutta siit� ei Antti muuttanut mielt��n.

T�m� ihmetytti Hannaa. Kun ei koskaan ennen ollut Antti h�neen

taipumaton, niin uskoi, ettei Antti h�nt� rakasta syd�mmest��n. Ja
Jukke kerran vaan muistutti: �Nyt sen n�et tukkilaisen rakkauden.
Uskotko nyt mit� olen sanonut Antin rakkaudesta sinuun? Muistatko mit�
sanoin sinulle kerran Tannilassa? Ja arvaappa kuinka monta sill� nyt on
jo sinua rakkaampaa, joille tarvitsee rahansa viimeiset mit� koulusta
j��pi. Semmoisia ne tukkilaiset ovat.�

Enemp�� ei tarvittu. Noitten Juken sanojen kanssa meni Hannan syd�mmeen

tulinen viha kuin k��rmeen myrkky. H�n syttyi kuin tuli tappuroissa.

H�n r�v�ytti k�si��n yhteen, rep�si tukkiaan, kasvot kauhean n�k�isin�,

ja vihasta kirkuen juoksi kammariin Antin luokse kuin kukko repim��n
Anttia.

Antti s�ik�hti kuni salaman ly�m�, ett� vapisi joka j�sen eik� tiennyt
mit� tehd�.

Otti kuitenkin Hannan syliins�, hallitsi siin� h�nt� ja h�t�isesti

huudahti:

�Hyv� Jumala! Oletko j�rkesi menett�nyt? Toinnu toki! El� kuitenkaan

tule hulluksi!�

Hanna riuhtoi vaan itse��n ja tahtoi ly�d� ja repi� ja kirkui:

�Sin� hullu olet, n�yt�n min� hullun sinulle, hulluin hullulle. Jos et
anna rahoja, niin tapan sinut. Ly�n sen tulen porttoa, niin ett�
tunnet. Vai hullu sulle pit�isi olla t�ss�.�

Antti luuli ainakin ett� Hanna oli menett�nyt j�rkens�. Kyynelsilmin

hallitsi sit� riuhtoilevaa vaimoaan ja syd�mmellisell� painolla
virkkoi:
�Rahasi? Saathan sin� ne, hyv� yst�v�. Asetu siksi ett� annan.�

Hanna asettui, mutta silm�t paloivat vihasta kuni kek�leet, rinta

aaltoili v�symyksest�, tukat olivat hajallaan kuni kotkan repim�t, ett�
koko p�� oli kuin tuulen kopra.

Antti kaivoi povestaan kukkaronsa, antaaksensa rahansa ja vapisevilla

k�sill��n rupesi aukasemaan, mutta Hanna tommasi siihen, rep�si sen
miehens� k�sist� kuin haukka linnun ja juoksi sen kanssa Juken luokse
toiselle puolen kartanoa.

Juken syd�n hypp�si kun n�ki Hannan juoksevan Antin t�ysin�inen

rahakukkaro kourissa ja huudahti: �No nyt sin� oikein teit. No sin�
ihminen olit... Mit� se sanoi kun sin� otit t�m�n?�

�Mit�p� h�n sanoi. Min� kiskasin t�m�n kynsist� ja l�hdin juoksemaan.

Eih�n se mit� kerinnyt sanoa�, selitti Hanna ja huohotti.

�Tulkoonpa nyt ottamaan. Nyt se onkin miehen k�siss�, virkkoi Jukke,

punalti p��t��n ja hyv�st� mielest� vapisten tunki poveensa sen
kukkaron. Ja lihavalle tuntui taas mieli.

Hanna ei tullut sin� iltana Antin puolella k�ym��n eik� Anttikaan

toivonutkaan, kun sai vaan tiet��, ettei se ollut j�rke��n menett�nyt.

Antti oli koko illan ja y�n niin t�ysi harmista, ett� luuli
pakahtuvansa. Mutta toivoi kuitenkin voittavansa ja itsekseen arveli:
Onko ihmisen syd�mmess� niin likell� pohja, ettei sinne kaikki el�m�n
surut ja huolien tuskat kaikkine katkeruuksineen mahtuisi. Itkuhan oli
jo syntyess�ni ensim�inen ��neni, mutta �itini syliss� jo hymyilin.
Hymyilty�ni taas itkin, mutta kohta hymyilin j�lleen. Miksi en nyt
tekisi samoin. Olenhan lapsi is�nmaan.

T�t� ajatellessaan tunsi mielens� hieman lauhtuvan ja kyyneleens�

v�s�ytyv�n, mutta kun taas kiertyi mieleen ne �sk�iset Hannan sanat:
portto, hullu, niin ne viilsiv�t taas niin syv�lt�, ett� aukesi uusi
kyyneltulva. Mutta ennen kuin viereisess� huoneessa l�i kello kolme,
h�n nukkui ja p�iv�n sarastaessa her�tess��n tunsi mielens�
tyhjentyneeksi. P��n alusensa huomasi kastuneen hyvin syv�lt�, sen
tyynyns� kuivasi l�mmint� uuninrintaa vasten, ettei sit� m�rkyytt�
huomaisi kukaan ja tuntui hyvin hyv�lle kun sai olla yksin��n t�m�n
y�n.

XXVII.

Antti hyvittelee surumielist� Hannaansa.

Pilvinen p�iv� oli huomenna jo valkeimmallaan, kun Antti meni ulos ja

tapasi Hannan p�iv�ns� askareissa karjakartanon vaiheella. Hanna ei
ollut n�kevin��n Anttia, mutta kuuli Antin yst�v�llisen sanan: �Tuoppas
�iti puita ja laita l�mpi�m��n se huone, kylm�n kolakaksi on j��htynyt
n�in tuulella.�
Tuo Antin suusta kuuluva yst�v�llinen ��iti� sana meni Hannalla ihan
l�pi ruumiin ja lamautti kokonaan, ett� tunsi syv�� h�pe�� mieless��n
illallisen el�m�ns� suhteen ja halkohuoneeseen puita ottamaan menty��n
seisoi sopessa kauvan ja mietti miten h�n viitsisi menn� Anttia niin
l�helle ett� veisi halkoja kammariin, mutta ajatteli, ett� jospa se
kuitenkin lienee totta, ett� h�n on semmoinen kuin Jukke sanoo. Eih�n
kumminkaan Jukke viitsisi niin paljon valehdella. Ja mit�s h�n ei
taipunut minuun. Siit� sai rohkeutta, otti syliins� pilkotuita puita,
vei ne rohkeana kammariin ja alkoi panna roppelehtaa niit� uuniin,
mutta siin� valtasi senlainen painustaja, ett� tunsi halun joutua ulos
ennenkuin Antti kerki�isi alottaa mit��n keskusteluja. Sen n�ki Antti
luonnosta, ett� Hanna tahtoo p��st� ilman puhelemista ulos, niin Antti
varsin n�hd�kseen onko Hanna yh� vihassa, tarttui Hannaan syliksi ja
istutti viereens�, puristi k�tens� Hannan k�teen ja tunsi Hannan k�den
vapisevan jostakin levottomuudesta. Hanna ei kuitenkaan tahtonut
riist�� k�tt��n Antin k�dest�, vaan koetti kuitenkin pysy� �lvin� ja
kolkosti murahti: �Mit� t�m� nyt on?�

�Ei erityisesti mit��n, vaan kun n�in, ett� sinulla on niin kiire ulos,
niin otin kiini, ett� istutaan nyt se kiireen aika�, kuului Antin
puolileikillinen vastaus ja katseli Hannaa silmiin. Hannan silmiss�
huomasi Antti jotakin arkuutta ja kainoutta, niin p��st�kseen puheen
alkuun kysyi: �Eik� �idill� nyt olisi minulle mit��n sanottavaa?�

�Miksik�? Eik�s sinulla olisi?� kuului Hannalta tyls� vastaus.

�On minulla paljonkin�, sanoi Antti yst�v�llisesti.

�No sano sitten�, kuului Hannan puoleksi ylenkatseellinen, tyly vastaus

ja j�ykisti itse��n kuulemaan Antin puhetta, ett� se menisi toisesta
korvasta sis��n ja toisesta ulos, eik� vaikuttaisi mit��n.

T�m�n huomasi Antti, niin tekeytyi yst�v�llisen leikilliseksi ja hieman

nauraen sanoi: �Olisi soma tiet��, mist� se illallinen tuisku tuli,
mist� se syntyi?�

�V�h� tuisku. Enemm�nkin olisi siet�nyt olla�, kuului taas Hannan

kylm�, hiljainen murahdus.

�Kyll�, kyll� se oli koko pyr�kk�t� aikanaan. Katsohan tuolla lattialla

n�kyy minun tukkiani, tuommoisia kuontalolta, ja katsoppas t�t� liivin
etupuolta, on t�st�kin muutama vihurin puuska kulkenut, kun t�ll�
lailla on remahtanut, ja katsohan t�t� niskaani, siihen vissiin on joku
malko jyr�ht�nyt r�yst��lt�, kun siit� on noin pitk�lt� orvasketta
l�htenyt kuni auralla. Onhan se ollut koko pelmakkata�, puheli Antti
leikillisesti ja lystikk��sti nauraen ja katseli Hannaa silmiin, mit�
se siihen vaikuttaisi.

Hanna ei ollut kuulevinaan, kiirehti vaan ulos. Jukke oli ollut ulkona
vartoilemassa, kuuluisiko kamarista riita��ni� sen illallisen rahajutun
johdosta ja palavin silmin ja p��t��n mukaan ny�kytt�en kuiskasi:
�Houkutteleeko se sinulta niit� rahojaan?�

�Eip�h�n vaan ilman!� virkkoi Hanna naurusuissaan ja kiirehti

asioilleen karjakartanoon, mutta Jukke v�kelti rinnalla ja k�tt��n
puistaen ja p��t��n ny�kytt�en toimessaan puhua sopotti: �Kyll� min�
arvaan, ett� kyll� se niit� tahtoo, mutta kyll� ne nyt pysyy, ne
ovatkin minun takanani. Kun se tahtoo n�it� rahoja takaisin, niin sano
sin� ett� ne ovat tallessa ne, ovat seitsem�n alakiven alla,
yhdeks�nness� maaem�ss� ja niill� on miehinen haltia.�

Hanna ei kuunnellut Juken sopotusta, meni vaan askareihinsa ja hyv�lle

tuntui, ett� Antti oli yst�v�llinen, p��tti nyt pysy� j�ykk�n� eik�
leppy� Antille, ennenkun lupautuu koulunsa h�vitt�m��n ja ottamaan
is�nnyyden. Sittenh�n ei ole Juken syyt� talon h�vi�miseen. Ja tuntui
se aivan, ett� nyt on Antin ohjakset jo h�nen vallassaan, ett� kunhan
niit� taidolla hallitaan, niin Antti menee mihin ohjataan. Ja Juken
mieli my�skin ei ollut tervalle. Se hartiat kaltossa k�yskeli sinne
t�nne kartanon vaiheella, painoi aina poveaan povitaskunsa kohdalta ja
itsekseen h�pisi: �T�ll� miehell� on taas rahaa, on sellaista kuin
rahaa. T�ss� on poika, jolla on sellaista kuin rahaa, on rahaa, on.� Ja
ty�miestens� luokse kun meni, niin nyrkill��n kopisti rintaansa ja
vakuutteli: �T�ss� povessa on taas sellaista kuin rahaa. T�lt� pojalta
ei lopu raha, vaikka se joskus v�henee, on taas sellaista kuin rahaa.�

Antti oleili kammarissaan ja tuntui se hyv�lle, ett� oli saanut

vaimonsa leppym��n, ja kun tiesi varmaan, ett� turha oli se illallinen
pelko, ett� h�n olisi j�rkens� menett�nyt, niin ei aikonut tehd� mit��n
puhelemisen syyt� Hannalle, ennenkuin Hanna itse haluaa. -- Otti
laukustaan kokoelma-paperiaan ja rupesi niit� kirjoittamaan puhtaaksi.
Mutta ei ollut pitk� aika kun kuului juoksevia askelia l�henev�n ulkoa
p�in ja Hanna iloisesti h�tik�iden kiskasi kammarin oven auki ja huusi:
�Suuri haukka on aitan katolla, tule is� ampumaan, se vaanii meid�n
kyyhkysi�; tule heti, se viel� iskee meid�n kauniit kyyhkyset, se
lienee yhden jo tappanut; tule!�

Antti koppasi sein�lt� per�st� ladattavan pyssyns�, pisti siihen

latingin ja juoksi halkohuoneeseen, jonka ikkunaan n�kyi aitan harja.
Olihan siell� kuin olikin suuri harmaa haukan ruhvake, istui tyyness�
ja katseli navetan edustalla kipeleht�vi� kyyhkysi�, jotka kilpaan
nopostelivat Hannan antamia hampun siemeni�. Haukka odotteli eiv�tk�
tulisi l�hemm�ksi sinne aitan eteen kun sy�minen loppuu.

Antti varovasti hiipien pisti pyssyns� suun halkohuoneen ikkunan

kynnykselle ja samassa pamahti. Silloin haukka l�hti varatonna py�ri�
rutalehtamaan kattoa alas ja r�yst��lt� pudota runtsahti lumihangelle.

Hanna juoksi sit� ottamaan, tarttui siipispankkaan ja juosta hynttyytti

verta tippuvan haukkaruhvelon kanssa halkohuoneen eteen Antin luokse ja
hyviss��n kertoili: �Satutpa sin� veitikka, mokoma pyyntimies. Heitit
sin� kyyhkyset rauhaan; sin� olet yhden jo sy�nyt. Viime viikolla
katosi yksi, niit� oli kuusi ja nyt ei ole kuin viisi en��.�

T�m�n kuuli ja n�ki Jukkekin, niinkuin hyv�n�kin miehen� tuli hymyillen

ja kummastellen katsomaan sit� otusta, vaan kun Antti n�ki Juken
l�hestyv�n, niin l�hti pyssy k�dess� astumaan huoneeseensa ja heitti
Hannan ja Juken ihmettelem��n kesken��n. Menness��n arveli sanoa
Jukelle ett� kun nyljet sen haukan, niin siit� nahkasta saat oivallisen
rahakukkaron kihlarahoillesi Lahnasj�rvelle l�htiess�. Mutta ei
kuitenkaan virkkanut mit��n, nauraa myh�hti vaan sille mielens�
viittaukselle, meni kammariinsa, pisti pyssyns� naulaan ja istui
kirjoitusp�yt�ns� ��reen.

Mutta Manti, Matti ja Kaisu tulivat koulusta, meniv�t perheen pirttiin

ja siell� saivat k�siins� sen ammutun haukan. Kun kuulivat, ett� is� on
sen ampunut, niin Matti ja Kaisu toinen toisesta siivest� kantaa
retuuttivat is�n kammariin haukkaa, Manti aukoi ovia niille tulijoille
ja kammarin oven auetessa jo Matti ja Kaisu huusivat: �Kun is� on
ampunut n�in komean linnun. Miten is� raski ampua n�in ihmeen kauniin
ja suuren linnun. Ett�k� olisi el�v�n� saaneet kiini, kyll� me olisimme
el�tt�neet, katsokaa kuinka t�m� on kaunis ja suuri.�

�Ei sit� saa el�v�n� kiini kukaan, ja se on petolintu, se sy�pi muita

lintuja, on sy�nyt jo yhden teid�n kauniita kyyhkysi�kin�, puollusteli
is� itse��n.

�Onko t�m� se huuhkaja, josta opettaja selitti tuolla koulussa?� kysyi

Manti ja katseli haukan k�yr�nokkaista keltasilm�ist� p��t�.

�Ei t�m� ole huuhkaja, t�m� on vaan koppelohaukka, joka iskee j�niksi�,
j�niksen poikia, koppeloita, metsoja, kanoja ja kaikkia mit� n�kee
voittavansa�, selitti is� yst�v�llisesti.

�Koppelohaukka�, huudahti Manti. �Siit� ei ole opettaja puhunut mit��n,

tokko lienee n�hnytk��n. Me viemme t�m�n opettajalle. Viemmek� is�?�
kysyi Manti iloissaan.

�Viek�� vaan, jos tahdotte, ehk� se t�ytt�� sen viel�, jos saa
t�ytt�j�n,� mukautti is�.

Sen enemp�� ei Manti ja Matti siekailleet, vaan l�htiv�t saaliineen

ulos. Mutta jo etuhuoneeseen tultuaan alkoivat kiistell�: �Min� kannan,
min� kannan, et sin�, vaan min� kannan.� Se h�lin� kuului kammariin,
niin Antti py�r�hti j�lkeen ja sanoi p��tt�v�sti: �Kantakoon Manti, se
jaksaa paraiten, ja se pit�� kantaa hyv�sti, ilman ryvett�m�tt�.�

Siihen tyytyiv�t toiset, Manti otti haukan kaulasta kahteen k�teens�,

r�tk�ytti sen olalleen, vilkasi is��n ja loistavin silmin kysyi:
�N�ink� min� kannan?�

�Kanna niin, vaan �l� lankia kinokseen, ett� hierautuu lumeen�, kuului
is�n lupaus.

Silloin ne l�htiv�t joukollaan juosta viikett�m��n koululle p�in, Manti

haukkoineen edell�, Matti ja Kaisu rinnakkain j�less�. Antti
lystimielisen� katsoi rappusilta menij�it�, kun ne ryhmiss��n juosta
luikkasivat ja jalkoja oli alus t�ynn� kun karhissa. Seisahti �itikin
karjakartanon puolella katsomaan niit� matkalaisia. T�h�n ilmestyi
Jukkekin l�helle ja p��t��n ny�k�ytellen kuiskaili: �Rouvalle
l�hetettiin lintu. Kohta se illan pimitess� l�htee herrakin sinne
lintukeitolle.� Sitten inhottavasti ketkistellen ��neens� nauraa
r�h�ytti sille keksinn�lleen ja taas kuiskaili: �Opettajalle
l�hetettiin metso, metsolla vaihdetaan koppelo� ja taas nauraa
r�h�ytti. Jukke oli kuiskailevinaan niin hiljaa, ettei Antti yli
kartanon kuulisi, vaan ne kuuluikin selv��n ja tunkeutuivat Anttiin
syvemp��n anteeksi antamisen rajoja. Antti pysyi nyt monta p�iv��
ahneesti kirjoitusp�yt�ns� luona, Manti tuoda kipsutteli aina ruokaa
is�lle ja korjasi sy�ty� t�hteet.

Lauvantai-iltana meni v�ki kylpem��n, k�ytiin k�skem�ss� Anttiakin,

mutta h�n ei l�htenyt; k�ytiin kohta uudestaan k�skem�ss�, vaan Antti
ei l�htenyt eik� virkkanut mit��n. Kun oli kaikki v�ki kylpenyt,
k�ytiin taas k�skem�ss�; mutta Antti ei virkkanut mit��n, kirjoitti
vaan kuni kone.
V�ki oli kaikki sy�neet iltasensa, Hannakin oli jo sy�nyt ja tuli
kammariin, ilman mit��n virkkamatta istui keinutuoliin ja hiljalleen
keinutteli itse��n, kun Antti lamppunsa valossa kirjoitti.

Antista tuntui kuin Hannalla olisi halu puhella jotakin, mutta kun
Hanna ei virkkanut mit��n, niin ei tuntunut olevan h�nell�k��n syyt�
ruveta alottamaan ja niin ��net�nn� kirjoitti tuntikausia ja istui
selin Hannaan.

Viimein kuitenkin lopetti kirjoituksensa, nousi seisalleen ja istuessa

t�nkistyneit� jalkojaan verrytell�kseen k�veli muutamia askelia, mutta
k��nti p�yd�n sivulta tuolinsa keinutuolin l�helle ja istui siihen
vastap��t� Hannaan, otti Hannaa k�dest� kiini ja yst�v�llisesti kysyi:
�No, mit� se �iti nyt ajattelee niin pitk��n ... mit�, sanoppas!�

�Ajattelepahan, ettei ihmisen tarvitsisi olla niin j�yk�n kuin sin�

olet�, virkkoi Hanna nureksien.

�J�ykk�? Min�k� j�ykk�? Min�h�n olen lauhkea kuni lammas-nahkainen

tuppi!� huudahti Antti ja puristi lujemmin Hannan k�tt�.

�Olet miss� olet, mutta et siin�, miss� min� tahdon�, kuului Hannan
varma, nurjamielinen ��ni ja noista Hannan sanoista kuului, ettei h�n
kaipaa leikki�.

Antti otti kahteen k�teens� Hannan k�den ja yst�v�llisesti virkkoi:

��iti kulta. Jos olisin ollut sinulle j�ykk�, niin n�iss� ei oltaisi,
ei oltaisi kenenk��n kynnest� katsomassa. Oltaisiin Tannilassa is�nt�n�
ja em�nt�n�.�

Hanna riuhtasi k�tens� irti Antin k�sist�, kumpasenkin k�tens� tuppasi

kasvoihinsa ja samassa parahti huutava hillit�n itku. Itkunsa seasta
tuskaisesti saneli: �Olenhan sen arvannut, ett� siit� sin� olet minulle
niin paha.

�Sit� olen sinun ja lasteni t�hden itkenyt silm�ni puolisokeiksi, eik�

ole se mielest� l�htenyt, niin sin� nyt viel� tuommoiseksi tulit.� Suu
aukesi ja aikoi sanoa, ett� en min� kest� kauvan, j�rki minulta menee,
mutta uusi yh�kin syvemm�st� puhkeava itkun purkaus valtasi niin ettei
voinut sanoa mit��n.

Antti ei tahtonut virkkaa mit��n, ennenkun Hannalta menisi ohi katkerin

itku ja itsest��n hieman lieventyisi mieli. Vaan Hanna luuli, ett�
Antista tuntuu vaan lystilt� h�nen itkunsa, koska ei hyvitykseksi virka
mit��n, niin hypp�si keinutuolista seisalleen ja aikoi l�hte� ulos
menn�kseen navetan loukkoon itkem��n, josta ei kukaan kuulisi. Mutta
Antti otti Hannan kiini, istutti sijalleen keinutuoliin ja sanoi
vakavasti: �Nyt et saa l�hte� mihink��n. Minulla on sinulle sanomista
enemm�n kuin koskaan ennen.�

Antin vakava, yst�v�llinen sana meni Hannasta aivan l�pi. Nyt

vihdoinkin tunsi saavansa Antilta kuulla aivan vilpitt�mi� sanoja ja
mieluinen tunteen liehaus tukehdutti kyyneltulvan.

Antti nojasi itsens� selk�kenoon tuolinsa nojasinta vasten, otti

itselleen niin vakavan muodon, ett� Hannakin huomasi puhuvan h�nen
j�rk�ht�m�tt�mi� sanoja ja alkoi:

�Olen uskonut sinun jo minua tulleen tuntemaan, kun n�inkin kauvan

olemme olleet yksiss�, ett� olemme kolmen jo koulua k�yv�n lapsen is�
ja �iti. Mutta et kuitenkaan n�y minua viel� ymm�rt�v�n. Sanot minun
olevan pahan sinulle ja n�yt uskovan itsekin, ett� olen sinulle paha,
mutta kuitenkin olen sinulle ollut ja olen parempi kuin koskaan olet
aavistanutkaan.�

�Mutta miksik� kuitenkin niin v�h�n puhelet ja senkin vaan leikill�si�,

muistutti Hanna alamielisesti ja tuhki viel� itkuaan ja pyyhiskeli
kasvojaan esiliinallaan.

�Olen sent�hden puhellut niin v�h�n, kun olen n�hnyt, ett� sin� niin
hyvin viihdyt tuon kavalan Juken kanssa�, jatkoi Antti. �Olen antanut
vapaasti seurustella Jukkea, ett� etk�h�n viimeink��n tulisi itse
huomaamaan tuon katalan k��rmeellist� kavaluutta, mutta se n�ytt��
silt�, ett� olet niin likell� Jukkea -- kun se on sinun veljesi --
ettet voi n�hd� h�nt� joka puolelta ja sent�hden, koska Jukke on tehnyt
niin paljon pahaa, ett� minun anteeksi antamiseni on loppunut, t�ytyy
minun sinulle sanoa j�ykk� totuus. -- En tarvitse puhua siit�, mist�
syyst� sin� varsinaisesti sanot minua pahaksi, sen kuulin viikollakin
omilla korvillani, kun Jukke herjasi minua opettajaan ja viel� niin
katkeran katalasti nauraa r�h�ytti sille viisaudelleen. Noita kaikkia
h�n on saanut sinut uskomaan sen lis�ksi, ett� saattaa meid�t
talottomaksi ja ajattelee lainvoimalla minut pakottaa kantamaan h�nelle
rahaa kuni peikon, ettei minulla itsell�ni ole mit��n valtaa mihin min�
rahani panen. T�h�n kaikkeen sortumiseen olet sin� ollut v�likappaleena
ja aseena Juken k�dess�. T�h�n kaikkeen on ollut Juken syy ja sent�hden
olenkin sinulle kaikki antanut anteeksi, sill� voipihan toki veli
pett�� sisarensa ja min� s�in Evan omenan.�

Hannan herk�ll� kannalla oleva mieli murtui, uusi itkun purkaus

hyrsk�hti rinnasta ja karvaat kyyneleet tulvahtivat silmiin ja itkien
virkkoi: �Emmeh�n viel� ole talottomat. Antaahan Jukke sinulle
is�nnyyden, koeta sin� sitten hoitaa taloa kun olet viisaampi... Heit�
pois tuo mieron kierto, h�vit� tuo koulusi ja rupea hoitamaan taloasi,
kuten muutkin ihmiset.�

�Koulustani ei tarvitse murehtia�, jatkoi Antti. �Koululla on valtion

apu, niin annan sen kunnalle, kunnan t�ytyy se ottaa kannattaakseen,
sen annan heti johtokunnalle sovittavaksi kunnan kanssa sen
kannattamisesta. Mutta taloa, joka on jo multahirsi��n my�ten
umpip��ss� velassa, ruveta hoitamaan ja tyhjin k�sin siit� kohottamaan
on mahdotonta, seitsem�n kertaa mahdotonta, senh�n toki sin�kin
ymm�rr�t.�

�Tyhjin k�sin. Kyll� min� ne rahasi hankin itsellesi�, myh�hti Hanna

lupaavasti.

�Itselleni!� huudahti Antti. �Arvaan, ett� rahani ovat joutuneet Juken

k�siin ja silloin ne eiv�t polttele ei sinun eik� minun n�ppi�ni. Kun
sudelle suuhun niin vatsaan, on vanha sananlasku.�

�Sitten uskon vasta Juken kavalaksi, jos h�n ei anna niit� rahoja�,
sanoi Hanna vakavasti ja aikoi jatkaa, ett� eih�n Jukke ole sanonut
olevan velkaa kuin kolme tuhatta. Mutta etuhuoneen ovi kuului aukenevan
ja juoksun kopina l�hestyi kammarin ovea. Hanna arvasi tulevan jonkun
lapsia, niin ei tahtonut niitten kuuloon puhua mit��n sellaisista
seikoista ja keskeytti siihen sanomisensa.

Manti aukaisi oven ja kiireesti kysyi: �Tuletteko �iti meid�n kanssa

nukkumaan, vuoteet ovat jo valmiit?�

�Tulen, tulen, alkakaahan sinne pahnoillenne asettua!� vastasi Hanna

kiireesti.

Sen kuultua Manti lupsautti oven kiini ja juoksi takaisin toisten

luokse.

Hanna aikoi nyt viel� alottaa puheen, mutta kun Antti muistutti, ett�
�Tuo nyt, �iti, minulle v�h�n sy�mist�, ennenkun menet nukkumaan�, niin
l�hti hakemaan ruokaa, eik� hyvin pakottavaa sanomista tuntunut
olevankaan, kun kuuli, ett� Antti aikoo h�vitt�� koulunsa, ja tuntui se
varmalta, ett� kun h�n huomenna ottaa Jukelta Antin rahat ja tuopi ne
Antille takaisin, niin se rupeaa hoitamaan taloa ja vastustamaan
velkoja. Ruokaa tuodessaan sanoi yst�v�llisesti: �Siit�h�n se Jukke
marisee, kun sin� et sy� perheen p�yd�lt�.�

�Mielell�ni sen tekisin, mutta tuo niin inhottavan taudin rohtojen

katku on niin katkeran vastenmielinen, etten voi siin� hajussa sy�d�,
en, vaikka mit� sanottaisiin�, sanoi Antti vakavasti ja k��ntyi
sy�m��n.

Hanna istui keinutuoliin ja tuntui olevan hyv� tilaisuus jatkaa

puhetta, mutta syv�ll� kupelehtava hyv� mieli koulun h�vitt�misest� ja
siit�, ett� hiljankin se Antti ottaa talon hallinnon, sek� itkun
vaikuttama tyhjyys sekotti mielen, ettei saanut mit��n asiallista
keskustelua alkuun, ja kun n�ki, ett� Antti on nyt niin asiallisella
tuulella, eik� mit��n v�h�p�t�ist� viitsinyt alottaa, niin tunsi
parhaaksi olla ��nett�; hymyili vaan siit� hyv�st� mielest�, mik�
v�kisinkin tuntui mielen pohjalta kohoavan. Ja kun Antti sai sy�neeksi,
niin vei ruuat pois ja silt� tielt��n meni lasten luo porstuan
peruskammariin nukkumaan. Nukkuessaan n�ki unta, ett� heill� Antin
kanssa oli iso, kaunis ja kauniilla paikalla oleva talo. Siin� ei
n�kynyt Jukkea eik� muitakaan velji�, eik� sisaria, kauniit vainiot
lainehtivat kartanon ymp�rill�, tuoksutellen mieluista heilim�n hajuaan
kauniin kes�p�iv�n ja herttaisen etel�tuulen hiljalleen liekotellessa.
Her�tty��n tunsi Hanna unensa sangen somalta ja lupaavalta, ett�
v�kisinkin se painui syv�lle mieleen. Eik� koko y�n� tullut en�� unta,
vaan mieli ja ajatukset viipyiv�t niiss� kauniissa omituisissa
vainioissa sen kauniin oman talon ymp�rill�. Koko oleminen tuntui
olevan onnen lupauksilla t�ytetty�.

Huomenna kutsui Hanna Juken kahdenkeskiseen tilaan navettaan ja

pyyteli: �Sin�, Jukke veli veikkoseni, anna sin� pois ne Antin rahat!
Se...�

�Antin rahat? Poisko Antin rahat?� huudahti Jukke, suusta sanaa

katkaisten. Haamu tulistui yh� vihaisemmaksi, harmaista silmist�
v�l�hteli valkeiset ymp�ri ter�si� ja ennenkun Hanna kerkesi jatkaa,
p��t��n punaltaen jatkoi: �Antin rahat pois? No kaikkia! Ne nuo akat
pe----leet, ne ovat kaikki kuni yhdest� p�lkyst�, niit� saapi
h�mmennell� ja py�ritell� kuni kutsua. Antin rahat pois?! Ei suuri sana
suuta halkaise!� kertoi yh� Jukke ja l�hti pois Hannan luota.
�No, el� nyt suutu, kuulehan viel�, minulla on sanomista!� kielteli
Hanna, mutta Jukke vaan tulisesti s�ihkyvin silmin �s�hti: �Min� en
kuule semmoisia hommia. Sen saat kerralla uskoa, ett� min� en kuule
semmoisia hommia. Min� en ole py�ritelt�v� niinkuin akat.� Sen
sanottuaan kiireesti astua v�klehti pereen pirttiin p�in ja uudisteli:
�Antin rahat pois! Kaikkia kuuleta! Eip� muuta kuin pois! Vai Antin
rahat pois?�

Hannaa kummastutti tuo Juken k�yt�s ja tuli siit� levottomaksi. Oikein

syd�n rupesi ly�m��n, ett� korviin kuului juhmitus. Tuota kaikkea
voittaakseen rupesi roppelehtamaan askareissaan. Mutta ennenkun itse
tiesik��n, seisattui yhteen kohti ja ik��nkuin l�ysi itsens� seisomasta
milloin hein�vihko syliss��n, milloin joku astia k�dess�, ja lehmille
ruokia antaessaan vei sen vihkon h�r�lle mik� piti vied� vasta
kantaneelle lehm�lle ja koko el�m� tuntui olevan kuin unin�k��.

Ei tuntunut tulevan aikaan, jos ei saisi jonkun kanssa puhua ja tuntui

se parhaiten soveltuvan Antin kanssa. Niinp� l�htikin juoksun hyp�k�ss�
menn� leimottamaan kammariin.

Kammariin tullessa hengitys huohotti ja kasvot leimusivat jostakin

syv�st� levottomuudesta. Sen huomasi Antti, katsahti kiinte�n
silm�yksen Hannaan ja kysyi: �Mik�s nyt �idille on tullut?�

�Jukke ei antanut rahoja�, sanoi Hanna ja ��ni vapisi.

�No, johan min� sanoin, ett� joka sudella suuhun, se vatsaan!� sanoi
Antti.

Hanna ei tiennyt mit� sanoa, tuntui mieli aivan h�t�ilev�n. Itse

tahtomattaan ja ajattelemattaan l�heni Anttia ja rukoilevalla ��nell�
huudahti: �Mit� se is� kuitenkin sanoo, kun en saa takaisin niit�
rahoja?�

Antti n�ki Hannan h�d�n, niin tarttui syliksi, istutti syliins� ja

syd�mmellisesti virkkoi: �No hyv� �iti. Eih�n se ollut sinun syysi.
Kavala Jukke villitsi sinut ja sin� teit, niinkuin ymm�rsit olevan
oikein.�

�Etk� todellakaan ole minulle paha niist� rahoistasi?� sanoi Hanna ja

kiersi k�tens� Antin kaulaan: �Voi kun sin� olet hyv�.� Ja kuumat
kyyneleet alkoivat valua Antin polville.

Kihosi kirkas kyynel Antinkin silm�n nurkkiin, kun tunsi, ett� Hanna
viimeinkin tulee ymm�rt�m��n Juken kavaluutta.

Antti j�i kammariinsa Hannan menty�, tunsi Jumalaa kiitt�v�n liehauksen

sielussaan, joka ik��nkuin muistutti pyh�p�iv�� ja veti silm�t hyllyll�
makaavaan raamattuun. Sen otti samassa k�siins�. Ensi avauksessa aukesi
eteen Davidin Psalmit. Silm�t jo avatessa sattuivat lauseeseen: �Herra
on minun paimeneni, ei minulta mit��n puutu.�

XXVIII.

Vaarala myyd��n pakkohuutokaupalla.

Juken velkamiehet eiv�t nyt en�� uskoneet Juken laverruksia, vaan
hakivat velkansa tuomioksi ja panivat tuomionsa k�yt�nt��n. Tannila
maineen mantuineen sek� kaikki Vaaralan irtaimet my�tiin jo
ennen kes��, ja kun n�m� ei riitt�neet, niin kauppias Frants
velkakiinnikkeens� nojalla haki pakkomy�ntioikeuden Vaaralan
kiinteimist�lle ja oli se my�nti m��r�tty toimitettavaksi hein�kuun
ajalla Suvannon kaupungin kruunun virkatalossa.

Antti ei nyt mennytk��n tukkit�ihin, vaan oli t�n� kes�n� koko kes�n
kotona, varsin n�hd�kseen kotinsa perusteellista h�vi�t� ja
turvatakseen perhett��n jollakin tavoin silloin kuin joutuvat aivan
suojattomiksi.

Juken alituinen riiteleminen siit�, ettei Antti mennyt rahaa

ansaitsemaan, ja Hannan jokap�iv�inen murhe vanhain p�iv�in k�yhyydest�
painoi Anttia raskaana taakkana ja vei alas kuni hivutustauti. Antin
kasvot k�viv�t kalpeiksi. Ty� oli ainoa, jossa parhaiten viihtyi, ja
sit� h�n raatoikin kuni orja, mutta lev�ht�ess� antautuivat silm�t
pitkiksi hetkiksi ilman r�v�ht�m�tt� katsomaan yht�suoraa kaukaisimpaan
esineeseen. Kaikki tunteen l�mpimyys tuntui pakenevan. Ei tuntenut
mit��n intoa mihink��n. Is�nmaakin oli vaan kuollut sana ja tieto sen
kannasta, sen muinaisista verisist� taisteluista, sen nykyisist�
pyrinn�ist� oli vaan uni. Ei mik��n saanut ilostumaan, eik� kyennyt
en�� lohduttamaan Hannaa h�nen raskaimpinakaan hetkin�. Jos koettikin
sit� tehd�, niin oli se vaan vastenmielist� teeskentely�, joka enemm�n
pahoitti kuin hyvitti.

Kuluivat kuitenkin p�iv�t ja viikot. Huomenna oli jo se p�iv�, jolloin

Vaarala joutuu vieraalle. T�t� -- kuka on Vaaralan uusi is�nt� --
riensi Antti katsomaan ja kuulemaan Suvannon kaupunkiin.

Mieli tuntui vaan raskaalta ja kolkolta. Ei hein�kuun helteinen

p�iv�k��n auteresta punertavalla paisteellaankaan suvennuttanut mielt�,
niin tuntui se tyhj�lt� ja kuitenkin pakottavalta.

Suvannon kaupungin kohdalla kosken putouksen toisella rannalla oli

muhkea luonnon kasvattama mets�. Sen rinteeseen juuri kosken �yr��lle
aarniopet�j�n k�mm�tt�v�lle juurelle istui Antti odottamaan p�iv�n
kulumista kello kymmeneen ja ik��nkuin upoksiin hautautui siihen
humisevaan kosken kohinaan, joka t�ytti sen tyynen rantamets�n. Siin�
tuntui olo niin somalta, viihdytt�v�lt�, kuin ei olisi miss��n.
Vesilintuja pari uiskenteli ja sukelteli putouksen niskalla, miss� vesi
tyynen� virtana riensi putousta kohti. Virran mukana soluivat
vesilinnutkin alasp�in, aina ihan putouksen niskaan, mutta kun putous
rupesi nielem��n, silloin iloisesti narahtaen pyr�htiv�t lentoon,
lensiv�t puoliympyr�n kaaren ja laskeutua liemahtivat ylemm�ksi samalle
suvannolle, jossa taas alkoivat pulikoida, milloin sukeltaen pohjaan
milloin veden pinnalla kesken��n kisaellen, ja antoivat virran kantaa
siksi kunnes taas l�heniv�t putouksen hammasta. Silloin taas
silm�nr�p�yksess� pyr�htiv�t lentoon ja sile�lle veden pinnalle j�i
pienet v�repilkat, jotka heti sammuivat nielev��n putoukseen. N�it�
vesilintuja katseli Antti ja huokasi. Niin -- heit� auttoi siivet.

Silloin huomasi Antti onkimiehen pitkine vapoineen kivelt� kivelle

hyppien h�nt� l�henev�n, niin l�hti ik��nkuin pakoon ja kierti mets��
my�ten niemen toiselle puolen, meni siltaa my�ten kaupungin puoleiselle
rannalle, jossa Suvannon p�iv�n kaltevalla ranta-ahteella seisoi
vieh�tt�v�sti kodikkaan n�k�inen uusi kartano, jonka valkopuitteisesta
ikkunasta n�kyi pari valkohapsista pyh�pukuista vanhusta.

Kierti h�n katselemaan toistakin sivua tuon rauhaisan kartanon, mutta

ulko-oven p��ll� huomasi suurilla valkoisilla kirjaimilla kirjoitetun
kirjoituksen, jota seisattui katsomaan. Silm�nr�p�yksess� kuohahtivat
veret kasvoissa tuskaisen n�k�isiksi ja huokauksen seasta kuului sanat
�Vaivaistalo... Tuossako vanhuuteni turva ... tuossako... Mit�
kertoiletkaan p�ivist� satavuosien, koska ajansy�m� p��t�si murtuu alas
kuni tuon linnan tuolla kosken helmassa? Mit� kertoilet silloin?...
Huokauksia ja huokausia vaan ja kovuutta kiukkuisen onnen, tuskia
el�m�n... Mutta veljesih�n on kuitenkin hauta rauhaisa ja tyven.�
Kyynel valahti Antin kasvoille, h�n pyyhk�si sen ja l�hti k�velem��n
huutokauppapaikkaan. Mutta huutokauppatalon l�helle tultuaan huomasi
miehi� purkautuvan kruunun virkatalosta ulos. H�n oli my�h�stynyt. J�i
katuviereen seisomaan ja virokseen hyvitteli sen kohdalla olevan talon
suurta harmaata koiraa. Kauppias Frants poikkesi Antin luo ja
sivuk�velless��n voittomielisell� painolla kuiskasi: �Vaarala on
meid�n.�

Tuo sana kiskasi Antin ihan kohoksi ja l�hti kuin k�sketty kauppias
Frantsin mukana k�velem��n sen kotiin.

Kotiin tultuaan kauppias Frants lis�si: �Erosi siit� nyt Juket ja Juken
takaiset rehentelem�st�.� Sen pitemp��n ei kauppias Frants puhetta
jatkanut, istahti tuolilleen ja n�kyi ajattelevan.

Antti ei virkkanut mit��n, vaan tuntui mieless� ett� kauppias

Frantsilla on h�nelle jotakin sanomista, niin ei kiirehtinyt
poisl�ht��n, vaikka olikin tullut huoneeseen ilman kutsumatta, istui
vaan tuolille oven pieleen odottamaan, mit� talon herra sanoo. Ne
ensimm�iset sanat �Vaarala on meid�n� tuntuivat mieless� somalta. Jos
siin� ei olisi ollut mit��n syrj�tarkoitusta, niin olisihan h�n sanonut
�Vaarala on minun�, mutta se �meid�n� sana tuntui somalta, ett� mieli
tuntui ylenev�n aivan v�kistenkin.

Kauppias Frants puhui aina v�h�n. Niinp� h�n nytkin ennen ajatteli
ennenkuin puhui. Viimein nousi seisalleen, tummista silmist� leimahti
yst�v�llinen katse Anttiin ja yst�v�llisesti virkkoi: �Menk�� nyt
kotiinne Vaaralaan ja hoitakaa sit� kaikin puolin, kuten ainakin
kotianne. On postip�iv�, en jouda kanssanne enempi puhelemaan, mutta
tulen teit� tervehtim��n, koska joudan.� Tarjosi k�tens�
hyv�stell�kseen, puristi Antin k�tt� l�mpim�sti ja lis�si: �Toivon
teille iloista mielt�, rauhaa ja my�t�k�ymist�.�

Antin syd�n hytk�hti, ilosta silmiin kihosi vesikiehteet. Tahtoi

jotakin sanoa, mutta ei niin pikueeltaan osannut muuta kuin kuiskasi:
�Kiitos, kiitos.�

Sen sanottuaan l�hti ja ulos tultua vasta silmien vesikiehteet

syntyiv�t kyyneliksi, mutta niist� h�n ei perustanut. H�n ei tahtonut
n�hd� ket��n, l�hti rient�m��n kotiin saamaan Hanna yht� iloiseksi kuin
itsekin oli. Koko matka kului kuin unissa, koko olento tuntui keve�lt�,
ett� tuskin jalkoja tarvitsi ja loppumatta soi mieless� sanat: �Menk��
kotiinne ja hoitakaa sit�... Kotiinne... Kotiinneko viel�?...
Vaaralaan, kotiinne... Oi, Jumalan kiitos... Kotiinne... Kotiinne
Vaaralaan...�
Juken veljineen t�ytyi nyt erota Vaaralasta, mutta Jukke kantoi
leppym�t�nt� vihaa ja kateutta Antille siit� kuin Antti sai j��d�
Vaaralaan ja etsi kostoa joka p�iv� kuni aitomussika reik�� p��st�kseen
pahatekoon.

Vanhan �itins� tahtoi Hanna pit�� luonaan Vaaralassa, mutta sekin

kantoi nurjaa mielt� Antille siit� kuin Jukke, h�nen mieluisin
lapsensa, joutui Antin t�hden pois kotoaan tukemasta h�nen vanhuuttaan.
Vihasta muotoa kantaen s�i h�n ruokansa joka p�iv�, mutta ahneesti
kuitenkin laukkasi muorin leve� hampaaton leuka, istuessa p�yd�n
latvalla aina viel� kauvan j�lkeen muitten. Mutta viimein h�n kylm�sti
nakkasi lusikkansa p�yd�lle, ynsein kasvoin k��ntyi pois ja pureskellen
viimeist� palaansa lyhvine suppuhelmaisine hameineen astua t�p�steli
karsinloukkoon s�nkyyns�. Siihen h�n sanan puhumatta k�llistyi ja
ummisti silm�ns� heti, mutta usein h�n siit� kavahti yl�s, pahasti
kirkuen, silm�t suurina p�llistellen, siunaillen ja syleksien katseli
kaikille suunnille n�kyisik� sit� pahaa petoa, joka h�nt� h�tyytti. Ei
sit� n�kynyt, niin sylk�si viel� kerran, kallistui uudelleen ja kohta
taas uusista kuorsauksista t�r�hteli sein�t aina sinne asti kunnes v�ki
kokoutui sy�m��n. Silloin h�n aina silm�t p�heisin�, kasvot
turvoksissa, t�hmer�isesti horjuen astua tallusteli p�yt��n,
puolivihasesti kiskasi kannikan ja rupesi sy�d� mylkk�sem��n. Tuhkan
harmailla lasittuneilla silmill��n aina silloin t�ll�in mulautti
tuikean silm�yksen yli p�yd�n ja kylm�sti jyl�hti povessa kun ei
n�kynyt Jukkea.

Muorissa oli Juken el�v� kuva Antin silmiss� joka p�iv�, sill� Jukke
oli �itins� n�k�inen kuin kissan poika. Ja jos Antti milloin n�ki
muoria, niin muisti h�n Jukkea, mutta tuo muisto ei koskaan tehnyt
mielt� pahaksi. Olihan sen yhteys loppunut ja taloudessa n�kyi
my�t�k�yminen ja rauha, joka piti mielen tyytyv�isen� ja virke�n�.
Kaikki tuntui vaan suotuisalta, tuntui kuin p�iv�kin paistaisi
Vaaralaan toiselta sijalta kuin ennen Juken aikana.

Koulunkin oli kunta jo ottanut omakseen, ettei siit�k��n ollut huolta,

jouti aina toimimaan kotinsa eduksi ja onnelliselle tuntui aina mieli.
Ainoastaan joskus muistaessa Juken kostonhimoa v�r�hti mieless� synkk�
kammo. Mutta sekin kammo aina haihtui kuni tuuleen, kun muisti kuningas
Davidin sanat: Sill� H�n pelastaa minun v�ijyj�n paulasta.

XXIX.

Antti n�kee unta.

Oli tammikuun ilta. P�iv�n viimeinen kajas hieman h�im�tti l�nnen

rannalla. Kuun puolikas kynsist��n kiikkuen kiipeili etel�n taivaalla
ja t�htien uilottavat silm�t vilkahtelivat siell� t��ll� yltymp�ri
taivaan kantta. Mutta pohjoisesta metsien latvoilta n�kyi revontulien
viehke� loimo. N�it� katseli Antti kahmerehtaessaan viimeisi�
ulkoaskareitaan p�iv�ns� t�ist�. Mutta viimeisiksi iltahetkiksi siirtyi
kammariinsa, jossa h�n aina otti k�teens� kirjan, yhden tai toisen.

Mutta nyt tunsi itsess��n kummallista levottomuutta. L�pi ruumiin k�vi

outoja v�ristyksi� ja mieli painui pahaksi. Antti ei ollut koskaan
sellaista tuntenut eik� tiennyt mik� sen vaikutti. Ei ollut p�iv�ll�
t�iss� liian l�mmin eik� liian kylm�, eik� nyt huone ollut liian l�mmin
eik� kylm�.

Ei ollut sen syyt�, mutta se vaan oli ja silloin t�ll�in humautteli

ruumista v�ristyksen tapaiset virtaukset ja mieli painui yh�
alakuloisemmaksi. Vasemman silm�n alla alkoi liikkua ihohiiri ja
potkitteli se ett� silm�luomet liikkuivat.

Mit� nyt pit�� itke�? Enh�n ole itkenyt sitten kuin Juken aikana, mutta
mit� nyt? arveli Antti itsekseen ja mietti yh� mik� tuohon olisi syyn�.

Ei l�yt�nyt syyt�, mutta mieli se vaan oli pahana, ett� tahtoi

kyyneleet tulla. Antti toivoikin, ett� ne tulisivat, niin sitten se
mielikin sulaisi. Mutta eiv�t tulleet kyyneleetk��n.

Ei haluttanut ruokakaan, niin iltaisen sy�m�tt� painui vuoteelleen ja

toivoi unta. Ennen h�n kuitenkin luki ulkomuistista Davidin 91:nnen
salmin sanoja: �H�nen tyk�n�ns� olen min� tuskassa, siit� min� h�nen
tempaan pois ja saatan h�nen kunniaan�, muisteli h�n viel� uneen
vaipuessaankin.

H�n nukkui heti ja n�ki unta ett� oli vanhanlainen, valoisa, hyvin
likainen huone. Sen seinill� ja hyllyill�, lasissa ja lattiassa oli
mit� inhoittavinta likaa, jota n�kyi jo kauas ikkunoittenkin l�pi.
Sinne pakotettiin menem��n Antti. H�n koetti varoa itse��n
pilautumasta, mutta se oli mahdotonta ja niin tarttui sit� likaa
vaatteisiin. Vaan h�n ei kuitenkaan ollut siit� paljon mill��nk��n,
arveli ett� kyll� se heti l�htee, kun p��see veden luokse.

Mutta h�nen j�lest��n tuli sinne huoneeseen suuri joukko

puhdassilm�isi� ja iloisia lapsukaisia, joitten kasvot ja silm�t
loistivat puhdasta viattomuutta. Oli niitten joukossa monta h�nen
koulunsa oppilaitakin. Ne kaikki pilasivat itsens� ja j�iv�t sinne.
Siit� tunsi h�n pahaa mielt�, ett� ne j�iv�t sinne ryvettym��n enemm�n
ja enemm�n.

Sitten ilmestyi Antti aukealle, laajalle nurmitasangolle, johon

puolip�iv�n aurinko paistoi l�mpim�sti ja hiljalleen leppoisesti
lainehtiva meri oli tasangon oikealla sivulla. Siell� meren rannalta
n�kyi outo kartano, joka h�nt� kammotti, kun kuuli ett� siell� pit��
k�yd�. Se kuitenkin j�i sill� kerralla sikseen. Tuntui kuin joku olisi
h�nt� syrv�nnyt ett� h�n her�si.

Her�tty��n h�n valpastui. H�n tiesi varmaan, ett� se uni ei mene ilman
mit�k��n ja syv� suru valtasi mielen. Pitk��n ajateltuaan huokasi:
�Mit� minusta itsest�ni. Mutta ne lapset... Kouluni oppilaatkin...
Mit�h�n tarkoitti unikakkinen sill�?...�

Pitk�n aikaa oli Antin mieli pinnistyksiss� siin� unessa ja siin�, mit�
mahtoi merkit�, ett� ne lapset j�iv�t sinne likaiseen huoneeseen.
Viimein kuitenkin kului pois unikuva lapsista ja joutui ajattelemaan
sit� ihanaa p�iv�npaisteista nurmitasankoa, jonka laitaan aava meri
niin lempe�sti liekotteli hiljaisia v�relaineitaan. Siit� hiljalleen
rauhoittui mieli ja nukkui uudestaan...

Huomisen koko p�iv�n oli mieli t�hmer� ja raskas eik� ajatukset

p��sseet viime�isest� unesta erilleen. T�n� p�iv�n� oli kuntakokous,
jossa p��tettiin rakentaa uusi, oma kartano Antin antamalle koululle
Antti m��r�ttiin rakennuttajaksi ja Rantalan Taneli rahastonhoitajaksi.
T�st� p��t�ksest� tuli Antille tieto samana iltana. Tuo tieto oikein
j�hmetytti Anttia. H�n ei tiennyt pahako se on vai hyv�, mutta oudolta
se vaan tuntui. P��t��n hieman kallisteli ja silm�t r�v�ht�m�tt�
tuijotteli alangon huuteiseen pihlajaan, jossa urpiaiset nakertelivat
punaisia marjaterttuja. Pyr�htiv�t aina lentoon, siristen lennell�
kiipuilivat sinne ja t�nne yl�s ja alas, kunnes tuokion per�st� taas
tuikasivat pihlajaan ja kynsin hampain tarttuivat marjaryp�leihin
k�siksi. Niit� h�n katseli, mutta ei h�n niit� n�hnyt, ajatukset olivat
niin sekaisin.

�Rantalan Taneli rahastonhoitajaksi ja min� rakennuttajaksi�, aina

v�liin virkkoi h�n kummastellen, istuessaan kammarissaan, katseli yh�ti
vaan niit� pikkusiipineen lipiskoivia siril�st�ji�, punarintaisia
lintusia alangon huuteiseen pihlaikkoon ja hieman vapisi koko ruumis.

Koetti h�n sovittaa sit� viime�ist� untaan t�h�n uutiseen, mutta ei se

siihen sopinut. Arveli h�n itsekseen ett� onko totta, mit� Korhosen
Kusti ja muutkin k�rttil�iset kansakoulusta sanovat, ett� siell�
turmeltuu lasten sielu ja ruumis. Eih�n toki, eih�n toki, kuului tunnon
pohjalta vastaan salainen ��ni eik� siit� sen selvemp�� tullut.
Ajatukset takertuivat kuni verkkoon ja mieli h�m�rtyi kuni pilvinen
iltakin ja semmoisekseen j�i se arvoitus mit� uni merkitsi.

Kului p�ivi� kolme, niin rakennusty� pantiin alkuun.

Koulun johtokunta valitsi koulun paikan p�iv�n kaltevalle lepikkoiselle

rinteelle. Kaukaa l�nnest� n�kyi t�h�n vuoret, jotka sinert�vin�,
tuskin silm�n erotettavina liittyiv�t kaukaisuuden h�m�rrytt�m��n
taivaanrantaan. Mutta ennen vuoria joutui katselijan silm� ison
Luovakan j�rven saarikkaalle sel�lle, jonka l�himm�inen ranta tunkeutui
lehtoisien kumpujen suojaan. Lounaan ja etel�n suulla mahtavana kohosi
yli kaikista monilakinen Koljon vuori. T�m�n juurella kaarteili
lahdikas Kaaresj�rvi, jonka v�lkkyv��n pintaan aina kes�iltoina
Koljonvuori kurkisteli ruusunhohteisia, muhkeita kasvojaan.

Kaakossa ja id�n korvalla kierrellen monitaloista kirkonkyl��,

mutkitteli salmikas Kotaj�rvi, joka loivana Tepenin virtana johdatteli
runsaan vetens� t�h�n l�hinn� lep��v��n Kaaresj�rveen. Mutta l�hinn�
kaikista aina Kaaresj�rven kukkaluhtaiseen rantaan oli taloja ja
talojen hiljalleen alenevia peltoja ja niittyj�, ainoastaan siell�
t��ll� joku mets�inen kumpu ja lehdikkoinen saareke. Pohjoisen puolella
noin sadan askeleen p��ss� kohosi kaikuva Turusen vaara, jonka
tuomikkomets�iset kukkarinteet aina kes�iltoina henk�iliv�t
kukkatuoksuaan kauvas alankojen viile��n ilmaan.

Vaikka kylm�sti hymyili nyt talvinen luonto, niin oli t�m� paikka Antin
mielest� vieh�tt�v� ja mit� useamman p�iv�n h�n siin� ty�skenteli, sit�
kiinte�mmin siihen rakastui. Ja hyv�lle tuntui mieli, kun koulu saa nyt
pysyv�isen aseman, riippumattoman kenenk��n yksityisen onnesta tai
onnettomuudesta, rikkaudesta tai k�yhyydest�...

XXX.
Jukke tulee v�kisell� koulun rakennusty�h�n.

Kivijalka oli jo valmis ja ensimm�isi� hirsi� aseteltiin paikoilleen.

Antti nahusi ty�ss�, autellen miehi� hirsien asettelemisessa, ja
merkitsi mihin sillanniskat ovat salvettavat. Mutta kuni salaman
iskusta silm�nr�p�yksess� v�r�htiv�t Antin kasvot ja silmist� leimahti
outo tuli, kun miesjoukossa huomasi Juken taudinarpiset, rauhattomat
kasvot ja h�nen omin lupinsa k�hentelev�n ty�h�n. Antti seisattui kuni
ukkosen ly�m�, koko ruumis vapisi eik� tiennyt mit� tehd�, sill� h�n
n�ki Juken haamusta, ett� se on tullut ihan �rsytt��kseen eik� tottele
sanaa. Meni kuitenkin Juken luokse ja kysyi: �Oletko aikeessa ty�h�n?�

�Olenpa tietenkin, kuinkas muuten!� vastasi Jukke ylpe�sti ja

kirveskyn�ll��n rupesi tokertelemaan hirtt�.

�Sinussa ei ole t�m�n ty�n tekij�t�. On paras, kun et kyh�ilek��n�,

jatkoi Antti s�yse�sti.

�Hah, hah, hah. Min�k� en osaa tehd� ty�t�. Se olikin sana. Min� en
osaisi tehd� ty�t�! Uskotteko, te miehet, ett� min� en osaa tehd�
ty�t�?� jatkoi Jukke, ivallisesti nauraa rehauttaen.

Antti tunsi, ettei h�n voi jatkaa puhetta, vihaan syttym�tt�, niin
heitti semmoisekseen ja l�hti Rantalaan sanomaan Tanelille, ett�
Jukelle ei saa maksaa palkkaa, niin eroaa siit� itsest��n, jonkun
p�iv�n oltuaan. Mutta Rantalan Taneli vastata jorautti: �Jukke on
minulle velkaa, niin siten saan sen saamiseni. Antaahan Juken tehd�
ty�t�.�

�Mutta Jukke ei osaa tehd� rakennusty�t�. Kuinka sille voisit maksaa

palkan?�

�Se nyt kunnan kassassa ei paljon tunnu, antaahan Juken olla ty�ss�!�
jorautti taas Rantalan Taneli ja tapansa mukaan nujautti vankkoja
hartioitaan asian vakuudeksi, mutta leveist� kasvoista n�kyi syv�
mielen lystiys, josta Antti huomasi Tanelin varsin lystikseen
laittaneen vaan riitakapulaksi Juken sinne Antin ty�paikalle, kun tiesi
ett� Antilla ja Jukella on pahat v�lit.

Antti ei tainnut mit��n. T�ytyi Juken antaa olla ty�ss�. Mutta t�st�
sai Jukke uutta vett� myllyyns�. Nyt h�n rupesi saarnaamaan toisille
ty�miehille, ett� se on Rantalan Taneli, jota pit�� kuunnella ja
totella, eik� Antista ole tarvis perustaa mit��n. T�m�n uskoivat miehet
ja ennen pitk�� huomasi Antti, ett� ty�miehet enemm�n tai v�hemm�n
rupesivat pit�m��n h�nt� pilkkanaan ja nauramaan Juken ilveilyille.

Antti meni nyt valittamaan kunnan hallitusmiehille, ett� Jukke on

ominlupinsa ty�ss� ja tekee kaikenlaista h�iri�t�. Mutta ne sanoivat:
�Sin�p� mit�t�n ty�njohtaja olet, kun saa tulla ty�h�n kuka tahaan.
Seh�n on sinun asiasi. Aja pois sellainen ty�mies, joka tuottaa
vahinkoa.�

�Mutta se ei l�hde minun k�skyll�ni. Kun rahaston hoitaja maksaa sille

palkan, niin se ei v�lit� mit��n minun sanoistani!� toisteli yh� Antti.

�Mutta keppi ei ole lurjus. P��stele saparolautaan ett� soipi, niin

oikiaa kyll� tielle�, lis�si kunnan esimies kiuhkeasti.

�Ei siit�k��n hyv�� tule�, virkkoi Antti tyynesti ja p�� painui alas.

�No kunpa sille ei ole hyv�st� tehtoa�, jatkoi esimies tosissaan ja

siveli lyhytt�, ruskeaa leukapartaansa.

Tuo neuvo ei tuntunut Antin mielest� somalta, niin pitemmitt� puheitta

l�hti pois, tuli rakennuspaikalle, tekeytyi s�vyis�ksi ja siivolleen
virkkoi Jukelle: �Kun sin� itsekin n�et, ettet osaa tehd� t�t� ty�t�,
niin on paras ett� hyv�ll� erkanet t�st� ty�st�.�

Jukke irvisti ikenens� ja ilke�ll� tavalla alkoi j�tkytell�: �Hyv�ll�

erkanet, hyv�ll� erkanet, hyv�ll� erkanet. Puhu koirille hyv�st�si
semmoinen is�nt�.�

Antin veret kuohahtivat, tunsi palavan halun ly�m��n Jukkea, hallitsi

kuitenkin itsens�, ettei ly�nyt, mutta jalkaa polkasten vihasesti
�rj�si: �Jos et heti laita luitasi pois hyv�ll�, niin min� laitan
pahalla. N�yt�n is�nn�n k�skyn.�

Silloin moni ty�miehist� nauraa kahautti pilkallisen naurun ja Jukke

jatkoi ilke�sti j�tkytellen: �Pahalla, vai pahalla n�yt�n is�nn�n
k�skyn, n�yt�pp� is�nn�n k�sky, n�yt� heti, n�yt�pp�!�

Antti t�yttyi enemm�n vihasta ja harmista ja tunsi yh� polttavamman

halun ly�d� Jukkea ja ajaa pois ty�st�, mutta hammasta purren hallitsi
itsens�, ettei se viha p��ssyt puhkeamaan ilmituleen. Ei virkkanut
sanaakaan, sill� h�n tunsi, ett� jos h�n rupeaisi puhumaan, niin olisi
mahdotonta hallita itse��n. Kun oli jo ilta, niin l�hti k�velem��n pois
koko ty�paikalta.

Jukke kun sen n�ki, niin ivallisesti huusi j�lkeen: �Joko l�hdit
h�pe�m��n? Hah, hah, hah! Joko menet h�pe�m��n? Mene vaan h�pe�m��n
semmoisia puheitasi! H�pe� oikein katkerasti. Pane luuta silmillesi ja
h�pe� sitte, ett� rutisee. Hah, hah, hah!�

�Kyll� Jukke tekee Antista mieluisensa. Tekee se. Ei sille Antti taida,
ei t��n taivaallista. Ei se saa, ei hiki rupea. Mutta syd�mmelle sill�
k�vi, kun l�hti pois. Kyll� sit� kaiveli. Sen n�ki vaan, ett� ei
tainnut pappi paremmalleen mit��n. Ei tainnut!� kuului ty�miesten
joukosta kuiskeita.

T�st� yltyi nyt Jukke kertomaan miten se ei ole h�nelle ilmo el�iss��n
saanut mit��n eik� siin� ole miehelle vastusta.

�El�h�n sano. Etp� tied� viel�, mist� tuulee, ennenkun olet leikist�
luopunut. Tyyness� vedess� ne suuret kalat kutevat. Antti on vanhastaan
tukkilainen, sill� on keskell� ruumista syd�n. Se ei ole kiireinen,
vaan kunhan tuolla lailla karhot, niin el� pane pahaksesi, jos kuumana
kihisee korvallisesi kerran!� kuiskaili Jukelle vastineeksi toiset
joukosta.

�Eei, eheei�, jatkoi Jukke k�si��n levitellen, �siin� ei ole, ei

m�r�ll� sormella koskijaa. Eei, eheei Se on arka kuin j�nis. Sit�h�n
min� toivoisin, ett� se l�isi, ett� saisin linnaan.�

�Niin sin� antaisit ly�d�?� kuului miesjoukosta kysyv� muistutus.

�Antaisin� -- lis�si p��t��n punaltaen Jukke -- �antaisin kahdestikin,
antaisin monastikin. Ai, ai ett� se l�isi. Silloin sanottaisiin
Vaaralan is�nn�lle, ett� kuka k�ski. Ei muuta kuin kruunun kinttaat
k�teen ja tuonne noin Kakolata kohti tai Siperiaan. Ai, ai, jos se
l�isi. Se olisi lysti�. Se olisi lysti�.�

�Vaan jos k�visi kipe�sti?� kuului taas miesjoukosta huomattava

muistutus.

�Se ei tekis mit��n�, lis�si Jukke innoissaan. �Se olisi kuin

Pelkosella, ett� sit� kirjat kirkkahammat, mit� kirjotus kovempi.
Ai, ai, ett� se l�isi.�

Alkoi h�m�rty� ilta, niin yksin alkoivat miehet l�heskell� pois. Sen
huomasi Jukkekin, niin l�hti h�nkin, viel� vakuutellen: �Saatte n�hd�,
ett� en pelk�� Anttia.�

Uusi Hellberg oli Juken yst�v�. Sille h�n viel� eritt�in k�tt� puistain
terotti, ett� h�n ei pelk�� Anttia ja jos Antti h�nt� hipasee, niin
panehan mieleesi.

�Juu, juu, kyll�, kyll�. Juu, kyll� n�hd��n�, vakuutti Uusi Hellberg,
p��t��n ny�k�ytt�en, punoen punaisia viiksi��n ja kieroon katsovaa
silm��ns� pit�en hipallaan.

Ny�k�ytti p��t��n Jukelle hyv�stiksi huomeneen asti, varmuudeksi viel�

yst�v�llisesti murahti: �Juu, juu kyll� n�hd��n, juu, juu�, ja l�hti
majataloonsa k�velem��n.

T�m� tuntui Jukesta hyv�lle ja oikein juoksun hyp�k�ss� l�hti

v�kelt�m��n majapaikkaansa.

Antilla oli rauhaton mieli koko illan, mutta toivoi toki Juken eroavan
ty�st� kun kuuli, ett� pannaan pahalla pois, jos ei hyv�� tottele.
Tuntui se aivan varmalta ettei huomenna en�� n�y Jukkea ty�paikalla.

Huomisaamu valkeni poutaisena. Kirte� aamupakkanen paukahteli nurkissa.

Laakson helmaan laskeutui pakkasen usva harmaaseen lavaan ja kuuretutti
kumpujen tuuheita puita. Helisten kiiri rakentajain moukarin iskuista
huikea kaiku kaikkialle laaksoihin ja vuoriin auringon nousun
punertavassa ilmassa.

Kuivasti kirnasivat keng�t pakkastuneella kier�ll� tiell� Antin

astuessa rakennukselle, k�dess��n nivaskaisesta koivun kylest� tehty
mittakeppi, johon oli merkitty tarkasti sek� kyyn�r� ett� metrimitta
kaikkine osineen.

Jukke oli rakennuksen sivulla tantereella kirveell��n tokertelemassa

helisev��, kaunista hirtt�. T�m� n�kyi olevan vartta vasten laitettua,
sen n�ki Uuden Hellbergin lystikk�ist� kasvoista ja tulisesti p�lyvista
silmist�, joilla h�n salaisesti varttoi, mit� se Anttiin vaikuttaa kun
se havaitsee Juken.

Kuni salaman ly�m� silm�nr�p�yksess� lensi Antin kasvot punaisiksi,

kuni tulikek�le, kun havaitsi Juken nykyisess� ty�ss��n. Ja kuni
viskattu lensi Juken eteen, voimakas k�si nostettu yl�s ja mittakeppi
korkealla ilmassa odottamassa viimeist� sanaa. Samassa �rj�si:
�Kuka on k�skenyt sinua siihen... K�vele nyt paikalla pois ty�st�.�

Jukke tunsi ja tiesi ennest��n Antin luonteen, ett� viimeisell�

kerralla olisi parempi paeta ja n�ki nyt olevan leikin kaukana, niin
nosti kirveens� pystyyn, v��nti muotonsa hirve�ksi, hampaansa puri
yhteen, paksut huulensa irvisti kuni karhua �rhent�v� koira,
maailmantaudin kiillottamat silm�t paloivat kauheasti ja hammastensa
v�list� k�hisi: �Nyt kasahtaa.�

Samassa silm�nr�p�yksess� muisti Antti, ett� Jukke on murhamiehen

sukua, ett� h�nen is�ns� veli on miehen tappaja ja h�nen vanhimman, jo
kauvan toisista eronneen veljens� poika on miehen tappaja, niin s�l�hti
l�pi sielun kauhistava tunne: �Tuossako on minulle murhan isku?�

Samassa sivalti h�n mittakepill��n Jukkea k�sille, ett� kirves kolisten

putosi tantereelle ja mittakeppi nujahti korvalliseen, ett� korva meni
r�p�leiksi ja veri r�isk�hti kauvas.

Mutta Jukke puhisten kuni paholainen tavotteli kirvest��n k�siins�,

sill� kuitenkin ly�d�kseen, koska ei v�hemm�st� ollut apua.

Silloin hurmasi viel� voimakkaampi huumaus l�pi Antin kaikkien elimien.

Lensi turraksi kuni taintunut ja j�rjen m��r��v� voima pakeni, ettei
tuntenut itse��n eik� tekoaan. Sielun vuosikymmeni� paisutetut virrat
p��siv�t purkautumaan veriin. Kuohuneet veret ja lujan luonteen
vaistomainen laki pani j�senet k�yt�nt��n. Ja teon m��r��j�n� oli nyt
vaan kohtalon ep�m��r�iset rajat ja raivostuneen luonteen s��lim�t�n
k�sky.

Tuokion per�st� tointui Antti kuni horroksista ja n�ki edess��n Juken

veriss��n ja hoiperrellen h�t�isesti pakenevan ihmisten turviin ja
ruikuttavan kuni satimesta p��ssyt riekon poika.

Nyt Antin j�rki palasi, sielu sai elon voiman, syd�n omisti tunteensa
ja mieli palveli sielua.

Nyt h�n kauhistuen k�sitti, ett� kuitenkin toteutuu se kamala uni.

Tahtoi tulla kyyneleet silmiin, mutta niit� salatakseen l�hti
k�velem��n kotiinsa.

Oikeuden tuntoa kuitenkin todisti se, ettei yksik��n ty�mies tullut

auttamaan Jukkea eik� sanonut h�nen v��rin tehneen. Olivat vaan kuni
kynsille ly�dyt ja syyp��n n�k�iset itsekukin.

XXXI.

Mikko Lihvonen vakuuttelee Juken vieraitamiehi�.

P�iv� oli jo joutunut puolen rintaan ja paistoi se nyt suopeasti, ett�

lumi suli hirren sel�ss�. J��tynyt kuura puitten oksista putoili alas
pienin� kappaleina ja harmaat usmalavat laaksoista oli haihtuneet
ilmaan.
Mikko Lihvonen, Peltolan is�nt�, se oli Juken rippikoulutoveri, ja oli
pysynyt aina hyv�n� yst�v�n�. H�n oli toimittanut Juken tohtorin
tutkintoon Suvannon kaupunkiin. Sen tehty��n tuli nyt rakennukselle ja
n�kyi olevan miehille asiampaa asiaa sanottavana. Pitk�llisen
keuhkotaudin kalvistamat tuhkan harmaat lyhytpartaiset kasvot olivat
hartaan, oikein rukoilevan n�k�iset ja p�� hieman vinosti kallellaan
vasemalle korvalliselle.

Uuden Hellbergin luokse h�n nyt asettui. Mutta samassa lakkasi kaikkien
miesten kirveet kapsamasta ja kokoutuivat Lihvosen ja Uuden Hellbergin
ymp�rille rakennuksen sein�hirsille istumaan kuni varikset aidalle
syksyisen toukopellon vaiheella, korvat terotettuina, mit� nyt kuuluu.
Ja moni aavisti, ett� Juken kuoleman sanoma piilee nyt Mikon raskaasti
hengitt�v�ss� rinnassa.

Puhalteli nyt Mikko muutamia ahtaasti vinkuvia huokauksia, pani p��ns�

enemm�n kallelleen ja hampaansa asetti niin, ett� sanat saivat
kauniisti sissahtavan soinnun ja alkoi:

�Tuo Jumala, se on viisas, se on viisas. Se on viisautta ja miehuutta

t�ynn�. Se on pitk�mielinen, hurskas ja vakaa. Mutta sen pyydyksest� ei
karkaa otus.�

�Kyll�, kyll�, ei karkaa sen pyydyksest� otus, ei karkaa�, vakuutti

Uusi Hellberg, p��t��n ny�kytt�en ja yht� hartaalla painolla kuin
Mikkokin.

�Tuo Vaaralan Antti�, jatkoi Mikko, �on tehnyt osansa jo pahaa.�

�Se on tehnyt, se on tehnyt�, toisti taas Uusi Hellberg, ny�k�ytt�en

p��t��n.

�Synti aikansa menestyy�, jatkoi Mikko. �Aikansa menestyy ... aikansa

menestyy, mutta viimein se pudottaa sel�st��n. Ja se pudottaa
korkeammalta kuin luudan p��lt� lattiaan.�

�Kyll�, kyll�. Se on totta, se on totta�, vakuutti Uusi Hellberg.

�On luultu, ett� tuolla Antilla menestyy ik�ns�, lis�si yh� Mikko. �Se
sieluton h�vitti n�ilt� langoiltaan talon. Saatti ihmiset tuonne
maailmalle, kuin suden poikaset. Ei auttanut laki eik� oikeus. Nyt
pieksi, rusikoi ja raiskasi tuon Juken vaivaisen omiksi. Mutta Jumalan
kiitos, se oli viimeinen paha teko... Jo tarttui nyt.�

�Jo tarttui, jo tarttui nyt ja pysyy nyt kissa sel�ss�, toisti Uusi
Hellberg.

Mikko puhalteli taas useita tiukkoja huokauksia. Mutta asetti taas

kuloharmaan leukansa entiseen asemaan ja alkoi:

�Olen paljon ollut vieraanamiehen� oikeudessa. Olen ollut

murha-asioissa, olen ollut lapsen ruokkoasioissa, olen ollut
kunnianloukkaus-asioissa. Olen ollut akkojen korentojutuissa, olen
ollut semmoisissakin kuin Pekkalan piian kihlauksen purkamis-jutuissa
ja kaikissa t�rkeimmiss� asioissa. Juuri t�rkeimmiss� kyl�n asioissa
kaikissa. Ja olen tullut ymm�rt�m��n sen kalliin valan, mik�
vieraallamiehell� teetet��n, ett� en ole puhunut liikaa. Sen vaan,
mink� vala sis�lt��, sen vaan, juuri sen vaan. Ja sit� juuri terotan
nyt teillekin, kun on varma, ett� tulette vieraaksimieheksi todistamaan
ja ilmi antamaan kaikkia t�ss� Jukke raiskan, k�rsiv�n Jukke raiskan
onnettomassa asiassa.�

�Kyll�, kyll�, sen ymm�rr�mme, kyll�, kyll� sen ymm�rr�mme�, vakuutti

Uusi Hellberg, ny�kytt�en p��t��n.

�Tottahan valaansa vastaan todistaa kaikki todistajat�, sanoi joukossa

Risto Kyll�nen ja alla p�in istuen vuoleskeli puikkoa.

�Ei suinkaan siell� viitsi horista joutavia ja selv�h�n tuo on

asiakin�, virkkoi joukosta Halosen Teppo. �Meit� nelj�n�kymment� miest�
katsoi silmill� kuin helmill� tuohon, juuri tuohon tantereelle, kun
Antti l�i Jukkea, hakkasi ihan kuin riihen puija, ett� vaara helisi
vastaan tuossa. Ja Jukke �hki, parkui, kirosi ja �helti kuin pikku
Iikka tulen palavassa saunan l�ylyss�. Ja p�kkerehti sinne ja t�nne
kuni kukkopoika pime�ss�. Mutta Antti vaan lauvisti takalihoille kuni
vierasta sikaa ja kiljui: Mene pois ty�st�. Nyt on viimeinen k�sky.
T�ss� on viimeinen k�sky.�

�Hyv� kai tuonlaisessa asiassa on olla vieraanamiehen�, kun noin

selv�sti n�kee asian�, lis�si viel� joukosta Tannilan Aapeli ja
nytk�ytti ruumistaan vakaumuksen merkiksi.

Huokasi taas Mikko ja jatkoi: �Sit� vierasmiehen valaa ei moni ymm�rr�.

Siin� luetaan: Min� omantuntoni mukaan todistan ja ilmi annan kaikki,
mik� voipi asialle antaa valistusta. Se kolunki siin� on, jota ei moni
ymm�rr�. Omantuntoni mukaan. Se siin� on paras kohta, siin� se on koko
asian ydin. Omantuntoni mukaan... Ajatelkaapa sit� kohtaa...
Omatunto... Se se meit� kaikkia kerran on todistamassa, Jumala
varjelkoon... Omantuntoni mukaan kuuluu valassa... Niin, omantuntoni
mukaan...�

�Kyll�, kyll�, kuului Uuden Hellbergin mukautus.

�Te tied�tte Antin pahuuden�, jatkoi Mikko. �Miten se kalmasi ja

h�vitti talon langoiltaan. Miten t�m�kin laitos on h�nen hommastaan.
Olettehan n�hneet miten j�rjett�m�t luontokappaleetkin k�rsiv�t m�rkin�
vaahtisina kiskoessaan raskaita hirsikuormia t�nne. Ja niit� ly�d��n
vaan jos eiv�t jaksa vet��. Kaikista n�ist� h�n on syyp�� saamaan
rangaistuksensa. Ja se on todistaja, joka on oikeuden tuki ja turva.
Ilman todistajaa joutuu oikeudella peukalo keskelle k�mment�. Mutta nyt
niinkuin omatuntonne sanoo, ettette puhu mit��n sen laista, joka Anttia
puolustaa. Senh�n tied�tte, ettei Jukke vie teit� Anttia puolustamaan,
kuten omatuntonnekin sanoo.�

�Kyll�, kyll�, kyll� k�sit�mme, kyll� k�sit�mme. Kyll�, kyll�

k�sit�mme. Aivan oikein k�sit�mme�, vakuutti Uusi Hellberg, ny�kytt�en
p��t��n ja toinen silm� lupotti puoleksi kiini.

�Kyll� se niin on, kyll� se niin on, kyll� se on oikein mit� is�nt�
sanoo, kyll� se on oikein�, kuului miesjoukosta varmat vakuutukset.

Kauvan keskusteli siit� viel� miehet, miten hirmuista olisi, jos ei

tuommoinen pahantekij� saisi rangaistustaan. Ja aivan oikealta tuntui
ett� todistajana ollessa ei saa puhua muuta kuin sit� mik� puolustaa
Jukkea. Muutoin jos todistettaisiin Juken rikoksia Anttia vastaan, niin
voisi oikeus joutua tasapainoon ja asia menisi vaan akoille. Ja sitten
Antti p��sisi irti ja kukatiesi j�lkimm�inen villitys tulisi pahemmaksi
ensimm�ist�. Sit� paitsi, onhan soma n�hd� miten mies raudoissa
kalisee. Miten kruunun kihlakalut miehen k�siss� napottavat. Miten se
uopea sankari l�htee n�yr�sti vankikuljettajan mukaan.

Ai, ai, miten hauskaa... Silloin on Antilla toista kuin t��ll�

annellessa meille kaikuvia k�skyj��n ja viittoessa mittakepill��n. Ai,
ai, miten hauska. Joutuisi se p�iv� jo heti, innottelivat miehet ja
hykerteliv�t k�si��n.

�Kyll� sen n�ette, kyll� n�ette miehen raudoissa. Kyll� n�ette kunhan
Jukke kotiutuu kaupunkimatkaltaan�, vakuuttelivat Mikko Lihvonen ja
Uusi Hellberg ja p��ttiv�t, ett� kahdeksitoista vuodeksi se Antti
kaikkein v�hint��n tuomitaan, jos ei i�ksi. Mutta voipi se menn� i�ksi.

�Kahdeksitoista vuodeksi!� huudahti Halosen Teppo. �Kyll�p�, kyll�p�

kerki�� syd�n lauhtua. Olikin �sken t�ysi kuni Piiraisen Kaisan massi.
Mutta Jukke otti selk��ns�. Otti kuin poika.�

�Otti kuin poika�, toisti Rinteel�n Sipo, p��t��n punaltaen. �Otti kuin
poika eik� ollut mies linnun luista, kun ei jo jalkotallukaksi joutunut
siin� leikiss�. Mies vaan k�vell� toppuroi, vaikka p�� oli veriss� kuni
karhun repim� ja korva repaleina kuni ylimm�isen papin palvelijalla.�

�Jukke kiemuroi kuin makkara kattilassa� -- keskeytti Timolan Salu --

�niin toinen ei muuta kuin ruotasi selk�puolen p��llimm�iseksi ja laski
kuin laudan veist�j�, ett� mets� raikui ja kentt� t�misi.�

�Juhlallinen kylpy, juhlallinen kylpy. T�ytyy sanoa, ett� juhlallinen

kylpy�, vakuutti Keril�n Jaska. �Monen t�ytyy ottaa selk��ns� mets�n
syvyydess� ainoastaan n�hdess� nelj�n silm�n. Meit� kolmekymment� ja
seitsem�n naamaa katselimme t��lt� pyh�st� korkeudestamme alas
k�rsiv��n ihmiskuntaan kuin pulliaishaukat syksy-iltana viirin
tangosta. Mutta rietas olisi sent��n perinyt Juken, jos ei Antti olisi
itsest��n heitt�nyt siteiksi vanhaa henke� ja p��st�nyt viel�
hyntt�ilem��n omine jalkoineen t�m�n el�m�n tiet�.�

�Sen min�kin sanon�, todisti Lehto Pekka, �ett� Antin armosta el��
Jukke viel� t�n� hetken�. Meist� ei olisi koskaan heltinyt Jukelle
apua. Syd�mmet pamppailivat ja l�k�ttiv�t kuin Pekka Retusen laukun
kieli, juostessa Piilim�ke� alas karhua pakoon.�

�Ja hyv� ett� pysyimme alallamme�, lis�si Lanton Niilo. �Jos olisimme
mielineet l�hesty� sit� sadetta, niin emme olisi tervein nahoin
palanneet. Ei ole hyv� hillit� aseellista miest�, joka on unohtanut
lait ja asetukset ja hurjistunut koston ty�h�n, viikkokausia
valmistetun ja k�tketyn koston ty�h�n. Onpa Jukke itse koonnut nuo
tappurat, jotka nyt paloivat. Ja nuolkoon nyt koira itse haavansa.�

�Sen min�kin sanon�, vakuutti v�h�puheinen Niilo Pekonen ja alkoi

kaperrella ty�t��n.

Uusi Hellberg ja Mikko Lihvonen kuulivat, ett� on viel� joukossa, jotka

puolustelevat Anttia enemm�n tai v�hemm�n. Niin tahtoivat nyt lopettaa
yleisen puheen. Mutta Uusi Hellberg kuiskaten lupasi Lihvoselle, ett�
h�n pit�� siit� huolen, ett� kaikki tulevat vaikuttamaan Juken hyv�ksi.

Mikko Lihvonen laskeutui rakennukselta alas, l�hti astua kaarittamaan

kotiinsa. Mieless� lauhkea lienne, mutta rintaa kahlehti tauti
leppym�t�n.

Rakennuksellakin rupesi kirves toisensa per�st� kalkahtelemaan, mutta

monen miehen mieless� tuntui kaipio kun ei n�kynyt Anttia tulevaksi
rakennukselle. Ja silm�t p�tiv�t Vaaralaan p�in milloin n�kyisi Antti
pitk�vartisine saappaineen pieni reunusniekka turkki p��ll��n reippaana
laskeutuvan alas rinteen mets�nvarjoista tiet�.

XXXII.

Jukke tohtorin tutkinnossa.

Jukke surkeasti voihkaen oli saanut kaikki vaivansa kerrotuksi

tohtorille. Oli kolmasti kaatua rojahtanutkin tohtorin huoneessa,
silmi��n pahasti v��nnellen ja hampaitaan kirautellen �lissyt kuin
teurastettava vasikka. Siit� aina tointunut kertoilemaan vanhoja ja
nykyisi� tapahtumia ja taas sekaisin nykyisi� sek� vanhoja.

V�h�puheinen, ylpe� tohtori, joka oli n�hnyt ennenkin kujeilijoita,

katseli nyt haavat, jotka eiv�t olleet viel� kerinneet ajettua eik�
tuskittua. Sanan puhumatta kirjoitti todistuksen, pisti sen vapisevaan
ja kipe�sti voihkavan Juken k�teen ja virkkoi:

�Kymmenen markkaa.� Jukke osotti kumppalilleen -- joka h�nt� muka

talutti ja hallitsi -- taskuaan, josta t�m� kaivoi rahan, antoi sen
tohtorin valkoiseen k�teen ja l�hti taluttamaan Jukkea pois, ettei en��
nelj�tt� kertaa kerke�isi eik� tarvitseisi py�rty�.

Rekeen tultuaan otti Jukke k�silleen tohtorin todistuksen ja luuli

n�kev�ns� siin� oikein hienolla herrask�sialalla kirjoitettuna ihan
jokahisen sanan, mit� h�n oli puhunut, ja sitten lopussa luettelevan
kipujen ja haavojen vaarallisuuden ja sitten vasta nimi alla, ehk�p�
h�nen nimens� siin� rinnalla, koskapa h�n kysyi nime�. Kauvan h�n sit�
katseli, koetti jankata sanoja, mutta ei niist� tullut kokoa.

Mutta viimein tulvahti rintaan hyv� mieli ja toverilleen huudahti:

�Oikein ruotsalainen. Oi, oi, oikein ruotsalaisen todistuksen antoi.

Ilmankos se niin... Kyll� sen n�ki, ett� hyv�n se antaa... Ei olisi
uskonut, ett� se niin hyv�n. Oikein ruotsalainen.�

�Sent�hden kai se maksoikin niin paljon�, keskeytti toveri.

�Totta kai sen t�hden�, jatkoi Jukke. �Hyv�h�n se aina maksaa... Mutta
kun oikein ruotsalaisen todistuksen antoi... Miehin� se piti meit� ...
n�kih�n sen, vaikka se ei puhunut paljoa, mutta tyyness� vedess� ne
suuret kalat kutevat.�

Pani kuitenkin viimein huolellisesti taskuunsa todistuksen ja tuntui

nyt olevan verraton aarre povessa. Nyt ei muuta kuin t�t� n�ytet��n
nimismiehelle, niin sen t�ytyy paikalla Antti vangita, kaksilla
kahleilla vangita ja kolmen vankikulettajan saattamana l�hett��
linnaan, jossa se pannaan kaulastaan, jaloistaan ja k�sist��n kiini.
Niin ne kuuluvat elinkautisia vankia pit�v�n -- kuvaili mieless��n
Jukke.

Kuvaili h�n my�skin Vaaralaan is�nn�ksi p��semist�. Kun Antti vied��n

i�ksi p�iv�ksi pois, niin ei ole pitk� aika siihen, ennenkun h�n on
Vaaralassa is�nt�n�. Ehk�p� ensi kes�n� jo... No, ehk�p� ensi kes�n�
jo...

Majataloonsa Tannilaan tuli nyt Jukke. Sisarensa Elsan laittoi sit�

tohtorin todistusta viem��n nimismiehelle ja ilmoittamaan asia.
Nimismiehen virkavelvollisuus on sitten tulla sitomaan Anttia. Itse
Jukke j�i nyt hengen heikkona makaamaan Tannilan pirtin penkille
laitetulle rehualustaiselle vuoteelle odottamaan nimismiehen tuloa. Ja
joka kerran kun kartanolta kuului liikett�, hevosen tiukujen kilin��,
askelia, rauta-aseitten hel�hdyksi� tai jotain sellaista, luuli h�n
nimismiehen jo tulleen miesjoukon kanssa kolmilla kahleilla sitomaan
Anttia. Ja joka kerran kun ovi aukeni, k��ntyiv�t h�nen heikon, ihan
kuolevan n�k�iseksi laitetut silm�ns� oveen ja luuli h�n n�kev�ns�
nimismiehen ter�v�silm�iset, punakkaposkiset, pulleat kasvot. Ja
ik��nkuin tunsi h�nen keskikokoisen muhkean olentonsa hieman kauhistuen
l�henev�n h�nen vuodettaan ja rupeavan tarkastelemaan h�nen hengen
rajoja my�ten raiskattua, t�ss� nyt kuoleman kieliss� makaavaa
ruumistaan. Ja kyselem��n mit� Antille pit�isi teht�m�n. Mutta h�n ei
voisi muuta puhua kuin vaivoin sen ett� �kiinni ... lujasti kiini...
kuolen ... kohta kuolen.�

Mutta nimismies ei tullut ei ensimm�isell� k�skyll�, eik� viel�

toisellakaan... Ei ensimm�isen�, eik� toisena, eik� viel� kolmantena
p�iv�n�k��n.

Jukella siin� selk�ns� tiess� hengen heikkona sairastaminen k�vi

polttavan ik�v�ksi. Kun ihmisi� kulki p�iv�kaudet katsomassa, ettei
saanut kuin y�syd�mmell� vaan sy�d�kk��n ja olla jalan viljassa, niin
k�rsimys odottamiseen tahtoi loppua kokonaan. Ja sama levottomuus
kuohui Juken yst�viss�kin, jotka hengen hartaasti odottivat n�hd�kseen
Antin kolmiin kahleisiin kytkettyn� l�htev�n kruunun reess� ikuiselle
matkalleen. Levisip� jo puhe, ett� Antti on lahjonut nimismiehen, ett�
se on jo Antin puolella. T�m� kauhea v��rink�yt�s kuohutti enemm�n ja
enemm�n Juken puolueen mieli�. Ja nyt uhattiin virkarikoksen uhalla
k�yd� ahdistamaan nimismiest�.

Mutta ennen kaikkea l�hti viel� Elsa k�ym��n pyyt�m�ss� nimismiest�

siihen t�rke��n toimeensa.

Silm�t itkusta turvoksissa ja l��h�tt�en, ett� joka j�sen notkui

hengityksen mukaan, seisahti Elsa nimismiehen salissa kukkap�yd�n
vaiheelle. Ja kun nimismies aukasi kammarinsa oven ja tuli kysym��n,
mit� on asiaa, parahti kohtikurkkuaan itkem��n. Ja itkunsa seasta
pasusi:

�Taappavathaan nuo toisensa... Viimein taappavat... Ensin s�i talon ...

h��vitti... Nyt pieksi, repi ... poikki luiksi... Nyt taappaa
viimeiset...�

Sitten koetti asettaa itkuaan, puristi itse��n, mutta leuka oli viel�
tuohisen nurkan n�k�isen� rutistuksissa.

Oikesi viimein leukakin ja kasvot vakautuivat. Nen�liinallaan pyyhki

vesi� kasvoistaan ja hyrsk�hteli hiljaista itkua, mutta viimein taas
jatkoi vapisten:

�L�htisitte herra vangitsemaan sen Antin. Se on uhannut k�yd�...

Taappaa se sen Juken.�

�Eik�s jotta? Mit�p� h�n h�nest� tappaa, vaikka on v�h�n lihan kipua
antanut!� virkkoi nimismies v�linpit�m�tt�m�sti.

Mutta Elsan leuka rupesi kupristumaan tulikupille, kasvot pyyristyiv�t

kokoon kuni puserrettu pesutukko ja rinta ponnahteli katkeria itkun
hyrskeit�. Ja jatkoi:

�Ei suinkaan Ju ... Jumalakaan salli ... o ... lemaan i ... irti se ...
semmoisen ... ka ... kauheampi mu ... urhamies ... t�.�

Parahti taas valtavaan itkuun. Tahtoi kyll� jatkaa, mutta ei voinut,

itki vaan ��neens�, vollotti kuni susi saaressa.

Nimismies tekeytyi yst�v�lliseksi ja hyvitti Elsaa. �Olkaa nyt

huoletta. Min� tulen sinne. Sanokaa Jukelle, ett� min� tulen sinne.�

Elsa kiitteli syv�sti, polviaan notkistaen, ja l�hti takaisin. Mutta

matkallaan h�n nureksi itse��n siit�, kun ei voinut puhua enemp��
nimismiehelle. Tosin h�n tullessaan oli aikonut itke� nimismiehen
kotona, ett� asia n�ytt�isi kamalammalta. Mutta ei olisi itkun
tarvinnut niin kovin voittaa, ettei saanut enemp�� puhutuksi Antin
pahuuksista, kun oli muuten niin hyv� tila. Mutta kunhan tulee sinne,
huokasi Elsa tiet� k�ydess��n ja kertoi mieless��n nimismiehen vakavia
sanoja: �Sanokaa Jukelle, ett� min� tulen sinne. Min� tulen sinne.�

Ei viel�k��n tullut nimismies. Ei sin� p�iv�n�, ei toisena, eik� viel�

kolmantenakaan.

Nyt uskottiin varmaksi, ett� Antti on lahjonut nimismiehen ja oli sit�

ruvettava pakottamaan lain voimalla, mutta nyt tarvitsi asia sit�
ter�v�mpi� ja valaisevampia todistajia. Ja oli nyt Mikko Lihvosella
ty�t� saadessa kaikkia rakennusty�miehi� k�sitt�m��n asia samalla
tavalla kuin Uusi Hellberg oli sen k�sitt�nyt.

Mikko Lihvonen muun lis�ksi oli kuullut, ett� Antti on kerran tiell�
h�tyytt�nyt Jukkea, pukannut sit� ja ahdistanut palaamaan takaisin.

T�t� Mikko Lihvonen oikein k�si��n taputtaen ja levitellen kertoi ja

selitti, ett�:

�Se siell� tiell�. Se se tapaus on se siell� tiell�, kun kyl�n tiell�.

Ihan keskell� kyl�n tiet�. Se se seikka on kyl�n tiell� h�tyytt��
ihmist�. Se se asia on.�

�Hym. Onpa jotakin�, hyng�hti v�h�puheinen Niilo Pekonen, salainen

Antin yst�v�.

�Samaa min�kin sanoa�, lis�si Lanton Niilo. �Oli Antti kerran tavannut
Juken kantamassa hyv�� rakennuksen puuta kotiinsa, niin oli
k��nnytt�nyt tuomaan takaisin ja antanut Jukelle v�h�n kiireen
voidetta. Niin syyst�h�n oli sep�lle palkka.�
Mikko Lihvosen kasvot tulistuivat ja rupesi oikein sydammen pohjasta
selitt�m��n:

�Hyv�t ihmiset. Tuommoisia ne ovat ihmiset, eiv�t ymm�rr� asioita.

Eih�n se ollut h�nen puutaan, seh�n oli rakennuksen puuta. Ettek�
ymm�rr�, hyv�t ihmiset. Ettek� ymm�rr�, ett� n�m�h�n ovat rakennuksen
puita? Eih�n n�m� ole Antin puita. Ettek� ymm�rr�?�

�Juu, juu, kyll� ymm�rr�mme. Juu, juu, me ymm�rr�mme�, vakuutti Uusi

Hellberg p��t��n ny�kytt�en.

Ja yleens� taas tunnustettiin, ett� n�m� ovat rakennuksen puita, eik�

Antin puita, eik� Antti olisi saanut pakottaa Jukkea sit� takaisin
tuomaan.

Mutta Niilo Pekonen lupsautteli vaan pitki� silm�ripsi��n ja ajatteli

itsekseen: �Tehk��h�n nyt mieluistanne, kyll� viel� k��ntyy kello
lampaan kaulassa. Kyll� h�rk� j�niksen tavottaa, jos ei ennen, niin
kattilassa.�

Nimismies oli hiljainen, rauhaa rakastava mies, eik� olisi mitenk��n

tahtonut tulla tekemisiin noitten h�rskejuttujen kanssa. Ja toivoi
nytkin ett� sopisivat Antti ja Jukke asiansa, ettei tarvitseisi h�nen
sekautua ollenkaan heid�n seikkoihinsa. Sit� paitsi h�n tunsi Anttia ja
Jukkeakin niin paljon, ett� tiesi Juken syyst� saaneen sen selk�saunan,
niin ei kiirehtinyt pit�m��n poliisitutkintoakaan. Odotteli vaan, eik�
tulisi sovinnon sanomat.

Sit� ei kuitenkaan tullut. Ja kun kuuli, ett� ruvetaan ahdistamaan

virkarikoksen uhalla, niin l�hti viimein. Mutta h�n ei tullut Juken
tautivuoteelle, johon Jukke sit� mieless��n kuvitteli tulevaksi ja
makasi selk�ns� tiess� kokonaista kahdeksan p�iv��. Mutta h�n tuli
Sipolaan, rakennuksen l�himp��n taloon, ja kutsui sinne Antin ja Juken.

XXXIII.

Jukke ja Antti poliisitutkinnossa.

Oli lense� maaliskuun p�iv�. Taivas oli hienossa pilven kihnassa, jonka
l�pi suopeasti paistoi puolisen j�lkiaurinko. N�t�n� nurisi jaloissa
tie ja veten� kiirehti katoilta alas riutuva lumi, kun nimismies
palvelijansa kanssa asettui Sipolan kammariin Juken ja Antin asiassa
poliisitutkintoa pit�m��n.

Kaksi miest� keskess��n taluttaen toivat sinne oihkavaa ja kipe�sti

parahtelevaa Jukkea. Repaleiseen, puolipuhtaaseen ryysyyn oli
k��rittyn� p��, ett� kurjat silm�t vaan n�kyiv�t muutamasta aukosta.
Toinen k�si oli kannettavana viilekkeess�, toisella hallitsi turkkia
hartioillaan, jonka hihoihin ei saatu muka sujumaan k�si�. Jaloissa
vanhat, suuret, puolivillaiset, harmaat housut ja jalkineina paikkaiset
turkkit�pp�set, raasuisilla siisnoilla kiinnitetyt nilkkoihin, ett�
pysyiv�t jaloissa.

Tuolille l�helle nimismiehen istuinta asettivat miehet Juken istumaan

varovasti kuin paperinuken. Ja suuri pusa oli miehill� sit� saadessa
siihen asettumaan, sill� pieninkin kosketus tuotti kipe�n voivahtavan
kirkaisun.

Antti istui toisella puolen kammaria nimismiehen palvelijan vieress�.

Nyt kuitenkin uskoi Jukke olevan sen hetken k�siss�, jolloin Antti
p��see kruunun kihloihin. Tuosta se ei nouse en�� vapaana. Rautoja
kantaa mies jaloissaan, kun l�htee tuosta, ajatteli Jukke nyt,
istuessaan tuolilla, varatonna kuin lankaviihti, ja voihkaessaan
kipe�sti, miehien siin� pidelless� p��t� kohollaan.

Nimismies kirjoitti paperiarkin yl�osaan p�yt�kirjan alkulauseen,

k��ntyi Juken puoleen ja hieman j�yk�sti sointuvalla, j�re�ll�
��nell��n kysyi:

�Mit�s t�h�n nyt Jukke sanoo?�

Jukke oihki ja voihki kipe�sti eik� voinut puhua muuta kuin:

�Vielat miet, uih, voih. Todistaja, uih, voih, Uusi Hellberg, uih, voi,
tiet�� t�m�n, voih, uih.�

H�n ei voinut muka �rr�� sanoa, kun kielikin oli saanut niin ankaran
t�r�hdyksen, ett� m�kelehti suussa aivan tajutonna.

Sis��n kutsuttiin nyt Uusi Hellberg.

H�n seisattui seinustalle l�helle ovea, josta tuli sis��n.

Punaiset viikset olivat nyt jo taipuneet paraamman mallin tapaiseksi,

punainen turriparta oli pitk�n leuvannen�ss� k��ntynyt jo ulos p�in,
kuten sit� oli taivutettukin. Ohkainen juutalaisnen� seisoi nyt hyv�ss�
asemassa, toinen silm� lupotti melkein kiinni juuri niinkuin oli
tarkoitus, somimmalleen vaan kiini. Ja hiivisteleviss� laksomaisissa
kasvoissa kuvastui peitetty mielihyv�.

Muuten pystyn� ja oikeutta kunnioittavan n�k�isen� ter�v�sti kuunnellen

mit� kysyt��n, h�n siin� seisoi kuni tauluun maalattu. K�detkin
asetetut suoraksi sivuun kuni sotamiehell�.

Nimismies kirjoitti muutaman sanan p�yt�kirjaan, katsahti ikkunasta

ulos tiet� my�ten tulla kupeltavia ihmisi�, jotka lystin ja kammon
sekainen aavistus povissaan riensiv�t katsomaan sit� ihmett�, kun
Anttia l�hdet��n raudoissa viem��n linnaan. Ja jospa senkin saisi
n�hd�, kun sit� vangitaan. K��ntyi h�n sitten huoneelle p�in ja kysyi:

�Mit�s Uusi Hellberg osaa nyt sanoa?�

Uusi Hellberg huokasi ensin. Siirti toista jalkaansa hieman eteenp�in

ja kasvot saivat totisen, hieman noin tunteekkaan muodon, huokasi
viel�, asetti ��nens� oikein laupiaaksi ja alkoi parhaalla
herrasmurteellaan:

�Eileisest� viikko taaksep�in aamulla olimme tuolla rakennuksella

ty�ss�, juuri parhaaltaan olimme kaikki arpeetissa. T�m�kin Jukke, joka
on aina ensimm�inen ja viimeinen, ahnein ja n�yrin, sanalla sanoen,
paras arpeetimies, oli veist�m�ss� hirtt�. Niin t�m� Antti juoksi kuin
mielet�n Juken luokse ja l�i p��h�n seip��ll�.�

�P��h�n seip��ll�, keskeytti nimismies hieman kammostuen sit�

selityst�, ja luihautti salaisen katseen Anttiin, mit� tuo siihen
vaikuttaa.

�Juu, juu, herra vallensman, seip��ll� p��h�n, seip��ll� p��h�n ett�

veri roikasi kauvas!� vakuutti Uusi Hellberg, p��t��n ny�kytt�en.

�Juuri niin, uih, voih. Pankaahan kiljaan, uih, voih�! lis�si Jukke.

Nimismies kirjoitti kaiken t�m�n ja k��ntyi kysym��n lis��, mutta Jukke

pelk�si, ett� jos ei nimismies kirjoittane kaikkia, niin muistutti:

�Tuliko se kiljaan, voih, uih?�

Nimismies ny�k�ytti p��t��n Jukkeen ja vakuutti:

�Kyll� on.�

Uudelta Hellbergilt� kyseli lis��. T�m� huokasi, ryk�si ja huokasi ja

rupesi taas jatkamaan:

�T�m� Jukke yritti pakoon, vaan t�m� Antti kaatoi maahan.�

�Kaatoi?� keskeytti nimismies.

�Juu, juu, herra vallensman, kaatoi aivan maahan makkaraksi ja siihen

pieksi, tukkusi aivan n�in juuri, noin, t�ll� tavalla. Voi hirmuista.
Aivan n�in, hakkasi kuin kirvesmies, aivan n�in, t�ll� tavalla�,
vakuutti Uusi Hellberg n�ytt�en oikein k�yt�nn�llisesti miten Antti l�i
Jukkea.

�Juuri niin, juuri niin!� toisti Jukke per�st�.

Jukke virkistyi vieraanmiehens� perinpohjaisuudesta, ett� �rr� kuului

jo terveen� juuri sanaa sanoessa eik� muistanut voihkaistakaan.

Nimismies ei ollut t�t� huomaavinaan, katsoi vaan Uuteen Hellbergiin ja

virkkoi:

�Sill� kepill� se l�i?�

�Juu, juu, herra vallensman. Sill� staakalla se vaan l�i ja l�i ihan
kun madon tappaja... T�m� Jukke kiemuroi, py�rtyi ja p�kkerehti, mutta
Antti vaan l�i ja l�i.�

�Py�rtyi ja yh� l�i?� muistutti nimismies.

�Juu, juu, herra vallensman!� vakuutti yh� Uusi Hellberg.

�Juuri niin, juuri niin, uin, voih�, my�nsi Jukke per�ss�.

Nimismies kirjoitti t�m�n p�yt�kirjaansa ja kysyi viel� todistajalta

tiet�isik� muuta. Mutta se ei tiennyt, niin sai menn� ulos. Jukke vaan
surkealla ��nell� muistutti:

�Tuliko kiljaan? Uih, voih, uih, voih.�

�Tuli, tuli�, kuului nimismiehen varma vakuutus.

Kaikissa ihmisiss� oli nyt vakautunut se mieli, ett� nyt Antti

kahlehditaan ja vied��n pois ij�ksi p�iv�ksi. Ja kaikki rakennuksen
ty�miehet uskoivat, ett� Uusi Hellberg tulee ty�njohtajaksi. -- Olihan
sen jo Rantalan Taneli sanonutkin ty�miehille. -- Niin, nyt kun ei
t�ss� todistuksessa ollut valan tekoa, niin Uudelle Hellbergille
mieliksi p��ttiv�t kaikki sanoa vaan tiet�v�ns� saman mit� Uusi
Hellberg on jo puhunut.

T�t� temppua viel� vakuudeksi iski nyt Mikko Lihvonen miesten p��h�n
siell� ulkona ja Uusi Hellberg my�skin kuiskautteli todistamasta
tultuaan niitten miesten korviin, joitten ep�ili puhuvan Antin puoleen
ja lupasi sen palkita.

Niinp� k�vikin. Sis��n kutsuttiin mies toisensa per�st� ja kysyttiin

mit� h�n tiet�isi, niin se vaan sanoi tiet�v�ns� saman mit� Uusi
Hellberg on jo puhunut.

Antti toivoi jonkun, edes jonkun puhuvan asian oikean puolen. Ja

muistuttikin muutamia miehi�, joitten luuli antavan totuudelle jotakin
arvoa, ett� eik� asiassa olekaan toista puolta. Mutta ne vaan hieman
punastuivat ja vakuuttivat ei muuta tiet�v�ns� kuin mit� Uusi Hellberg
on puhunut.

Antin kasvoihin ilmaantui arkoja, kiehuvia v�reit� ja povessa tuntui

tuskallinen levottomuus, ett� pyrki siirteleht�m��n istuimellaan ja
punaltelemaan p��t��n. Pelk�si takanakin k�yv�n hullusti. Tunsi
ruumiissaankin arkaa vapistusta, mutta koetti salata niin paljon kuin
mahdollista ja pysy� vaan tyynen�.

Asiaan kuuluvat miehet olivat loppusilleen k�yneet tutkintopaikalla ja

loistavin kasvoin vakuuttaneet sanoneensa vaan sen mit� Uusi Hellberg
oli sinne puhunut. Kuumeen tapaisella kiihkolla odotti nyt suuri
ihmisjoukko Sipolan kartanolla ja porstuissa sit� ilmestyst�, kun
Anttia tuodaan raudoissa ulos. Ja voimakkaammat henkil�t asettuivat
ovien poskiin rappusille sek� muualla matkan varteen, josta tiettiin
sit� tuotavan. Muutamat katselivat ja penkoivat nimismiehen reke�,
n�hd�kseen mink�laiset ne kahleet ovat, joihin Antti pannaan. Mutta ei
siell� ollut. Tottapa ne on jo viety sis�lle. Tottapa ne on viety,
arvelivat niitten etsij�t.

Nyt ei en�� Mikko Lihvonenkaan paljoa lipattanut. Huomautti vaan

j�nnityksess� seisovalle ja odottavalle joukolle:

�Paha aikansa menestyy... Aikansa se menestyy. Menestyy aikansa, mutta

siit� tulee loppu, kurja loppu, kurja loppu.�

Nyt tuli jo viimeinen mies sis�lt� reippaasti ja loistavin kasvoin

vaakuutti tullessaan sekin sanoneensa vaan ei tiet�v�ns� mit��n muuta
kuin sen mit� Uusi Hellberg on jo sinne puhunut.

Nyt se oli valmista. Nyt l�hestyi se viimeinen hetki. Kaikki seisoivat

vakavina kuin tuomitut, terottivat korvansa kuulemaan mit� kuuluisi ja
moni luuli jo salin per�kammarista kuuluvan rautojen liikuttelun.
Silm�t py�ristyiv�t ja suut vet�ytyiv�t h�mm�lleen. Toiset kuiskailivat
joko kuuluu, vaan n�m� ei muuta kuin ny�k�yttiv�t p�it��n kehotukseksi
pysym��n hiljaa. Ja pieninkin liike salin per�kammarissa kuulosti
rautojen liikuttelemiselta.

Nimismies nyt kirjoitti kaiken tutkimuksen tuloksia p�yt�kirjaansa. Ja

katseli miettien mit� t�m� olisi viel� vailla.

Jukke luuli nyt olevan k�siss� sen silm�nr�p�yksen, jolloin tartutaan

Anttiin k�siksi, niin tahtoi lis�t� vauhtia sille seikalle kipujensa
suuruudella. Aikoi py�rty� ja silm�t meniv�t jo nurin ja parahteli
kipe�sti. Mutta luuli nimismiehen rupeavan jotakin puhumaan, niin
vakautui kuitenkin, kipe�sti tuskitellen ja syd�nt� s�rkev�sti oihkaen
kuulemaan nimismiehen puhetta.

Juken parahteleminen kuului salin yli porstuaan, jossa ihmisjoukko

odotti. N�m� hiljaa kuiskailivat: �Eip� ole leikki en�� Antilla� ja
terottivat vaan korvansa enemp�� kuulemaan.

Nyt kun n�in oli todistettu, n�ytti nimismiehen mielest� melkein

pahalta ja katseli Anttia suurena rikoksen tekij�n�. Ja kokonaan tunsi
erehtyneens�, ennen uskoessaan Anttia tavalliseksi ihmiseksi. Olipa
�skett�isin Antin er��ss� k�r�j�asiassa tehty v��r� valakin Antin
puolustamiseksi, luultavasti Antin houkutuksesta -- mitenk�s muuten --
niin t�m�kin asia paljasti nyt nimismiehen mieless� Antin
kunnottomuutta. Ja tuntui se nyt aivan oikealta, ett� olisi Antti
pantava kiini, mutta tuo tohtorin todistus oli niin huono tuki, ettei
Anttia kuitenkaan voinut ruveta kahlehtimaan. Kokosi vaan paperinsa
p�yd�lt� ja kehotti Anttia sovittamaan Jukkea.

Nyt n�ki Jukke, ettei taida tullakaan vangitsemista, niin rupesi tuska
kiihtym��n.

Silm�t rupesivat v��ntym��n nurin ja hampaat kirahtelivat, ryysyinen

p�� retkotti jo varatonna, voivotus k�vi kovemmaksi ja alkoi sekasin
yht� ja toista h�pist�.

�Kiini, uih, voi Antti kiini. Uih, voih! Lujasti kiini. Voih, uih. Se
mojoo, uih, voih. Se mojoo, voih, uih. T�st� niskasta se mojoo, voih,
uih. Se mojoo l�pi, uih, voih. Aivan l�pi ytimien ja munaskuiden, voih,
uih. Kiini Antti, uih, voih. Kuolta t�ytyy, uih, voih.�

�Kuolehan nyt ensinn�, lohdutti nimismies Jukkea. �T�m� tohtorin

todistus sis�lt�� niin v�h�n, ettei Anttia voida vangita, ennenkun
kuolet. T�ss� sanotaan vaan, ett� on huomattu ruumiissa v�h�isi�
v�kivallan merkki�, mutta ne heti paranevat.�

Nyt tuli Juken h�t� suurimmalleen eik� tiennyt mit� tehd�, kun kuuli,
ett� py�rtyminen ei auta, kuin ainoastaan kuolema, ja kuoleminen
v�h�ksi aikaa oli mahdotonta. Niin j�tti py�rtymisenkin semmoisekseen.
Rupesi h�t�isesti selitt�m��n, miten h�ness� ei ollut tohtorille
tautinsa selitt�j��, miten h�n kolmasti py�rtyi. Miten h�nen tilansa
nyt on vaarallinen. Miten se mojoo tuota niskasuonta, miten kopristaa
syd�nt�. Ja v�liin aina parahteli kipe�sti, kun se, jolta p��t�
leikattaisiin, ja nimismiest� pakotti sitomaan Anttia. Silm�t paloivat
kun tuskassa ja koetti puristaa itkua.

T�m� Juken poru kuului porstuaan, niin kuiske kulki miehest� mieheen,
hengest� henkeen ett�:
�Lujallepa pannaan Antti. Lujallepa pannaan. Ei ole kohta helppo. Ei
ole helppo, ei ole leikki, ei ole.�

Mutta nimismies koppoi lakkinsa, ja aukasi kammarin oven menn�kseen

ulos. Silloin samassa avauksessa l�hti Antti ja nimismiehen
palvelijakin. Salista kuului t�misevi� askelia, niin porstuassa oleva
v�kijoukko odotti milloin vanki l�htee rautoineen tulla helkk�sem��n
ulos. Ja kun salin ovi ty�nnettiin auki, niin koko porstua ja puoli
kartanoa paistoi silmin�, jotka renkaisilleen py�ristynein� olivat
valmiit ottamaan vastaan sit� lystin kamalaa n�ky� kun Anttia tuodaan
vankina kolmissa kahleissa.

Mutta yh� suuremmiksi repesiv�t silm�t ja kasvot vaalenivat, kun

havaitsivat Antin hauskasti hymyillen ja nimismiehen kanssa iloisesti
puhellen ty�ntyv�n vapaana ulos.

Kartanolle tultuaan huomasi Antti ihmisjoukossa niit� nuorukaisia,

jotka ovat olleet h�nen koulussaan oppilaina. Tulleet hekin katsomaan
entist� rakastajaansa pahantekij�n� viet�v�n vankeuteen.

Nyt muisti Antti unensa. �T�ss�h�n juuri se likainen huone, johon minut
vietiin pakottamalla, jossa vaan v�h�sen pilasin vaatteitani. Mutta te
olette tulleet vapaina ja j��tte t�nne... Oi lapsi kullat!� -- huokasi
Antti, n�hty��n lasten rakkaudettomat, ep�puhtaat kasvot, ja tunsi
s��li�. Mutta viipyminen tuntui pahalta, tuntui kuin ilma ymp�rill�
olisi tukahtunut, niin pisti nimismiehelle k�tt� hyv�stiksi ja kaikkien
h�mm�stytt�v�ksi ihmeeksi l�hti uleisen ilta-auringon paistaessa
reippaasti astumaan nurisevaa tiet� kotiinsa Vaaralaan. Ja muisti nyt
olevansa sill� aukealla tasangolla, jolle h�n unissaan joutui, tultuaan
likaisesta huoneesta. Ja ne kaukaa meren rannalta n�kyv�t kammottavat
huoneet h�n tiesi vankilaksi, josta h�nt� ei pelasta mik��n.

Mutta olihan siin� sen kamalan huoneiston edustalla hauskasti

liekotteleva meri ja toisella puolen vieh�tt�v� kukkanurminen tasanko.
�Niitten vaiheellahan toki viihtynen vankinakin�, hyvitti mielt��n
Antti, yh� ajatellessaan unensa toteutumista.

Antti otti nyt eronsa rakennusty�n johtajan virasta ja asettui olemaan

kotona toimimaan kotit�iss��n. Mutta siit�, kun ei Anttia vangittu
poliisitutkinnossa, levisi ankara huhu, ett� Antti on lahjonut
nimismiehen. T�t� huutoa oli nyt maailma niin t�ysi, ett� sit�
puhuttiin l�hell� ja kaukana, ettei nuorilla eik� vanhoilla ollut
muusta puhettakaan, ja jokahinen ennusti asian sill� vaan pahentuneen
ja joutuvan Antin vaan tuhatta lujempaan, kun kuvern��rist� tulee oikea
k�sky.

Tuollaisen toivon esineen� oleminen tuntui tukehduttavalta. Oli

kuolettavinta mit� Antti oli ik�n��n tuntenut. Ei ollut yht��n, joka
h�nt� olisi t�ysin ymm�rt�nyt, jolle olisi saattanut haastella
mielihaikeistansa, niin tuntui kuni sielu hiljalleen vuotaisi ulos.
Koko tunteellinen ajatus sek� el�m�n el�vyys v�hitellen haihtui kuni
viljan t�hk�st� haihtuu vihannuus ja nuorteus syksyn tuuliin ja p�iv�
p�iv�lt� muuttuu tyhj�n� ahavan sy�m�n� kortena heilumaan sinne ja
t�nne mihin milloinkin tuulen henki kallistaa, kunnes vihdoin
ytimett�m�n� kulona murtuu alas, josta ei koskaan nouse.

T�llaiseksi aavekuvaksi oli alenemassa Antti, mutta Hanna ja lapset

pysyiv�t yst�v�llisin� ja ottivat Antin huoliin osaa, mink� taisivat,
joten kuitenkin koti pysyi ehe�n� ja mieluisena loppuun asti ja lyhensi
paljon niit� pitki� viikkoja kulkiessa sinne, jolloin oikeus tutkii
asian.

XXXIV.

Antti oikeuden edess�.

K�r�j�p�iv� -- jona Antin ja Juken asia oli m��r�tty tutkittavaksi --

oli vihdoinkin tullut. Syyskuun alakuloinen aurinko paistoi korkean
m�nnikk�mets�n latvoilta k�r�j�kartanoon. Korkean m�nnik�n ja kartanon
vaiheella lakson pohjassa v�reili p�iv�n tuulesta pieni lampi, jonka
rannoilla lipisi kellastuneet lumpeet ja sinne t�nne huojuvat,
surkastuneet kaihilat. Lammin t�yr��ll� seisovasta pajasta kaikui sep�n
vasaran totinen kolke, kun Antti astui santaista tiet� k�r�j�kartanoon.
Sep�n vasaran kolkkeen kuultua jyl�hti pahasti Antin syd�n ja muisti
h�n nyt ne kauvan jo h�nelle ennustetut kahleet. Mutta h�n ty�nti
kamaluuden pois luotaan ja huokasi:

�Minun toivoni ja linnani on minun Jumalani, johon min� uskallan.�

K�r�j�talon kartanolla oli sadottaisin ihmisi� isommissa ja pienemmiss�

ryhmiss�. Jokahisella oli asiaa jollekin toiselleen. Mik� kiikkui
velkamiehens� kaulassa, pyyt�en viel� odottamaan, ettei ottaisi
tuomiota. Mik� kiisteli perint�ns� p��lt�, kun luuli sit� lain varjossa
tahdottavan vet�� puoleensa, mik� puhui vierasmiehelleen asian
t�rkeydest� ja terotti h�nen muistiaan viel� erityisemm�sti siin�
suhteesa. Eik� kukaan n�ytt�nyt huomaavan Antin tulemista joukkoon.

T�m� tuntuikin Antista hyv�lle, kun t�ll� tavalla sai ik��nkuin sulaa
muutamaksi rattaaksi siihen suureen koneeseen, jonka enimm�t rattaat
olivat jo k�ynniss�. Mutta tiesi siirrett�v�n voimahihnaa senkin
akselin lumppioon, joka viimeisetkin rattaat panee liikkeelle, ja
silloin joutuu py�rim��n h�nkin, ja seisattui joukkoon kartanolle.

Mutta eip� h�n ollutkaan niin huomaamatta j��nyt kuin luuli. Sielt�
t��lt� alkoi yst�v�llisesti hymyillen vet�yty� h�nen luokseen yksi ja
toinen sellainen henkil�, joka murhasta tai varastuksesta tai v��r�st�
valasta tai jostakin t�rke�st� rikoksesta oli ollut vuoden tai kaksi
tai kaksitoistakin vuotta vankeudessa. N�m� l�hestyiv�t h�nt�
yst�v�llisesti tervehtim��n kuni virkavelje��n ja antamaan t�rkeit�
ohjeita asiansa ajossa.

T�m� kammostutti Anttia, ett� syd�n vapisi povessa, n�hdess��n

mink�lainen joukko h�nt� kunnioittaa yst�v�n��n ja vertaisenaan. Mutta
silloin Antti huudettiin sis��n oikeushuoneeseen.

Oikeus p�yt�kirjoineen seisoi keskell� huonetta, jonka per�lt� meni

kaksi ovea peremm�isiin huoneisiin. Sivuseinill� kaksi isoa akkunaa,
mutta ovisein�n keskikohdalla itsepintaisena seisoi valkoinen uuni
rautapeltill� tukittuine suineen, ett� ulko-oven t�ytyi olla melkein
likell� soppea.

Vasemman puoleisen sivun akkunain kohdalla seisoi pienoiset kukkap�yd�t

pienine kukka-astioineen ja mataloine osaksi surkastuneine kasvineen.
Ja oikean puoleisella sivusein�m�ll� johotti pitk� lavitsa, jolla
pestyine p�ineen tihe�ss� riviss� istui lautamiesjoukko. Mutta
oikeusp�yd�n p��ss� keinutuolissaan istui tuomari.

Rauhallisena h�n siin� istui ja hieman keinutteli kookasta ruumistaan.

Laajat, lihavan puoleiset parrattomat kasvot loihottivat levollisina.
Mutta tuikeita ruskeanharmaita silmi� ymp�r�i tummat leve�t kiehkurat,
jotka nuo itsest��n tuikeat silm�t loivat viel�kin tuikeammiksi. Siten
koko kasvotkin saivat aivan lahjomattoman jyrk�n luonteen.

Jukke ja h�nen apumiehen��n nimismies seisoivat uunin toisella puolen

rinnakkain ja avoimet paperivihkot kumpaisenkin k�siss�. Antti astui
sis��n pitk�vartiset saappaat jaloissaan ja seisahti oikeushuoneen
lattialle lautakunnan ja uunin keskusvaiheella.

Tuomarin pitk�t silm�ripsit seisoivat pitk�n tuokion yhdess� kohti kuni

j��tyneet. Mutta muuten h�nen katseensa liikkuivat yl�s ja alas pitkin
Antin rotevaa vartaloa, aina saappaista kasvoihin ja kasvoista
saappaisiin. Onko h�n saanut mit��n sivistyst�? Ehk� on... Mutta jos
h�n onkin saanut, niin se on -- suomalaista... Niin -- se on
suomalaista.

K��ntyi kiiltokenk�iseen hienosti puettuun nimismieheen, jonka pukukin

osotti oikeaa ruotsalaista sivistyst�.

T�m� ty�nti nyt paperivihkonsa tuomarin k�teen ja ilmoitti olevan siin�

sen poliisitutkinto-p�yt�kirjan, jota my�skin seurasi tohtorin
todistus, Juken antama.

Tuomari otti sen paperivihkon, r�ps�ytti sit� tapansa mukaan ilmaan,

ett� tomu ja roskat karisevat, vaikka eih�n sit� olisi tarvinnutkaan
kun ne olivat herrasmiehen antamat, mutta sen muisti h�n sitten vasta,
kun oli jo r�ps�ytt�nyt.

Luki nyt tuomari poliisitutkinto-p�yt�kirjan. Luki Uuden Hellbergin

todistuksen ja kun n�ki ett� kaksikymment� ja kuusi oli muita, jotka
olivat saman todistaneet kuin Uusi Hellberg, niin jo silmi� ymp�r�iv�t
tummat kiehkurat rupesivat mustenemaan ja valkeankajakkeisiin
kasvop�ihin alkoi kohota syv�st� kuultavaa verevyytt�; silm�tkin saivat
kiilt�v�n v�rin.

H�n kun sai sen luetuksi, niin silm�t palasivat alkuosaan

tutkintop�yt�kirjassa, ny�k�ytti p��t��n ja itsekseen myh�hti:
�Seipeelle peehen�, leimautti Anttiin kuivan silm�yksen ja kasvot
olivat jyrk�t; mutta k��ntyi viel� nimismiehen puoleen, mit� h�n viel�
sanoisi. Vaan nimismies oli jo mennyt pois kantajan asemalta, j�tt�nyt
Juken siihen yksin��n ja seisoi nyt perihuoneen ovella aikansa kuluksi
punoen tummanruskeita viiksi��n ja ty�ns� tehneen n�k�isen�
levollisesti katseli oikeushuoneelle. Niin tuomari kysyi Jakelta: �mite
tehen hen sano veele?�

Jukke tekeytyi taas surkeaksi, paineli k�sill��n p��t��n, asetteli

vanhoja tautinsa arpia ja kertoili:

�Siit� on herra vallensmannilta j��nyt pois. Siit� on j��nyt pois. Min�

en silloin kyennyt selitt�m��n, olin kipe�. Siit� on j��nyt pois. Se
mojoo t�t� niskasuonta ja pitkin selk�ruotoa. T�m� p�� se on ihan
m�s�n�, rotisee kuin p�rekori. Se on j��nyt pois. T�mm�isi� arpiakin
t�ss�.�

�Mite sine vaadi sitten?� kuului tuomarin kysymys huonolla Suomen

kielell� ja ruotsalaisella soinnulla.

�Tuomiota, tuomiota, laillista tuomiota, viimeist� tuomiota�, jatkoi

Jukke ja vapisevin k�sin ty�nti tuomarin k�teen paperivihkon, johon oli
kirjoitettu mit� ik�n� laitointa sanaa olisi Antin kuullut sanoneen,
siten n�ytt��kseen Anttia, miten paha ihminen se on.

N�m� luki viel� tuomari ja k��ntyi sitten Antin puoleen: �Mite Antti
tehen sanoisi?�

Antti otti povitaskustaan nelj�ksi taitetun paperivihkon, aukasi sen ja

syv�ll� kunnioituksella antoi sen tuomarin k�teen. Mutta samassa tuli
toisesta per�huoneesta tuomarin kirjuri, hoikkanen nuori mies, joka
suurilla silmill��n hulmautti katseensa kaikkiin asiallisiin, istahti
istuimelleen oikeusp�yd�n l�helle ja kun ei ollut muuta osotettua
ty�t�, niin hienosormiset k�det vet�ytyiv�t punomaan pieni� tummia
viiksen alkuja yl�huulessaan. Ter�vin kasvoin silm�ili arkakasvoista
Anttia.

Mutta tuomari n�ki, ett� Antin antamassa paperipakassa oli paljon

lukemista, niin ty�nti sen kirjurinsa k�teen ja k�ski sen lukea. Itse
nojautui selk�kenoon keinutuolissaan ja alkoi hiljalleen keinutella
itse��n. Lupsautteli pitk�ripsisi� silm�luomiaan, mutta kasvot pysyiv�t
j�ykk�n�.

Anttia kohti tulivat juuri h�nen kasvonsa, ett� kun h�n vaan aukasi
silm�ns�, niin ne silloin sattuivat Anttiin.

Nyt h�n varsin piti kasvojaan tuomarin kasvoina ja katseensa tuomarin

j�rk�ht�m�tt�min� katseina, ett� Antti jo ajoissa tulisi huomaamaan
oikeuden ��rett�m�n painon ja kaikkivoittavan voiman.

Tuomarin kirjuri rupesi nyt kauniisti sointuvalla ��nell� raikkaasti

lukemaan kirjoitusta, johon oli koko asia lyhyiss� piirteiss� alusta
alkaen kirjoitettu, selitt�en kaikki syyt, mitk� riidan vaikutti. Sit�
paitsi oli asia sovitettu sis�lt�rikkaisiin ja sulavasti sujuviin
lauseisiin, ett� raikkaan lukijan suusta kuului se aivan runolta. Ja
ensimm�iset lauseet veiv�t jo tuomarin huomion puoleensa, ett� tunsi
itsess��n hienoa kateutta, kun kirjuri sai sen lukea, ettei h�n itse
sit� lukenut.

Ei p��ssyt pitk�lle, ennenkun tuomarin silm�t k�viv�t loistaviksi ja

kasvot alkoivat elpy�. Kohta keskeytti lukemisen, katsoi pystyv�sti
Anttiin ja virkkoi:

�Ja te olitte rakennusmestari?�

�Niin olin�, kuului Antin v�r�j�v� vastaus.

Taas sai kirjuri jatkaa lukemistaan, mutta ei p��ssyt pitk�lle,

ennenkun tuomari keskeytti, katsahti Anttiin ja lis�si:

�Teme kantaja tuli omine lupine t��h�n?�

�Niin teki�, virkkoi Antti.

�Ja varasti rakennushirsie?� jatkoi tuomari.

�Niin teki�, mukautti Antti.

Taas sai lukija jatkaa lukemistaan, mutta ei p��ssyt monta lausetta,

ennenkun tuomari viittasi pys�htym��n ja virkkoi:

�Hen keelitsi t��meehiss.�

�Niin teki�, vakuutti Antti.

�Hen teki site monta peeve, tammikuu kaksikymmenes peeve, helmikuu

kaksikymmene neljes peeve�, jatkoi tuomari.

�Niin teki�, vakuutti yh� Antti.

Tuomari n�pisti hampaitaan yhteen, hieman ny�k�ytti pariin kertaan

p��t��n ja viittasi lukijaa jatkamaan lukuaan.

Nyt sai keskeytym�tt� lukea loppuun.

Mutta tuomari ei ymm�rt�nyt tarkoin kaikkia lauseita, niin kirjoituksen

loputtua puheli hetken kirjurin kanssa ruotsiksi. Koskettivat aina
korvaansa, siveliv�t lanteitaan. Katselivat tohtorin todistusta ja taas
siveliv�t lanteitaan, hypel�iv�t korvallisiaan. Viimein n�kyi tuomari
saavan asiasta t�yden k�sityksen, niin nyt saivat todistajat tulla
valan tekoon.

Kolmekymment� ja seitsem�n miest� kokoutui nyt oikeusp�yd�n ymp�rille

tekem��n todistusvalaansa.

Ne eiv�t siihen muuten sopineet kuin kaksinkertaiseen piiriin, josta

toistensa v�list� takimaiset pujottivat k�tt��n saadakseen sormensa
raamattujen lehdille, joita oli p�yt� ihan luokonaan levitetty toinen
toiseensa kiini.

Nyt ne kolmekymment� ja seitsem�n miest� jamottivat yhdess� kuhilaassa

kuni niotut toisiinsa.

Uskollisina siin� miehet ryh�ttiv�t kuni taikurin laittamat, koska

taikuri mets�n rikkeist� p��st�ess��n on muuraiskeon ymp�rille
asettanut yhdell� kerralla koko talon rahvaan ja m��r�nnyt ne k�si��n
pit�m��n muuraiskeon p��lle ojennettuna sen aikaa kun h�n
havuhattuineen ja naavaturkkineen, k�dess� yksikantoinen juuriltaan
rev�isty pihlaja, on saanut kolmasti kierretyksi ja luetuksi ukko
Tapion ja Mielikin mets�n em�nn�n hyvityssanat. Sitten saavat poistua,
ett� h�n saa uhrilukuja lukien k�tke� sen pihlajan siihen muuraiskeon
syd�mmeen ja kolmannen kuninkaan aikuisesta rahasta vuoleskella
yhdeks�n hopeahituista mets�n em�nn�n korvakoltuskoiksi, sinipiian
kaulahelmiksi ja v�lkkyviksi koristeiksi ukko Tapion juhlavy�h�n.

Kaikuvien yhteistunnustuksien kest�ess� oli nyt saatu valat tehdyiksi,

joten muut kaikki saivat menn� ulos. Ainoastaan Uusi Hellberg sai j��d�
sis��n.

T�m� seisattui nyt uunin eteen Juken ja Antin keskivaiheelle.

Pystyn� h�n siin� seisoi.

Viiksien latvat sirhottivat nyt somasti yl�sp�in, punainen leukaparta

oli k��ntynyt ulosp�in, kuten sen pitikin, ja toinen silm� lupotti
enemm�ksi kuin puoleksi kiini, kuten oli tarkoituskin. Muuta h�n ei
katsellut, kuin ainoastaan oikeusp�yt��n p�in olivat h�nen kasvonsa, ja
siihen h�n katselikin, korvat laitetut oikein avoimiksi kuulemaan mit�
nyt kysyt��n.

Poliisitutkinto-p�yt�kirja luettiin nyt kokonaan Uudelle Hellbergille.

Sen luettua kysyi tuomari: �unku teme ny rihist todistet, vala peelle
todistettu?�

Uusi Hellberg kumarti syv��n ja hartaalla ��nell� vakuutti: �Juu, juu,

herra korkia oikeus, juu, se on oikein, se on oikein, juu, juu, se on
rihisti todistettu.�

�Unku veele mite?� kysyi tuomari katsellen yh� Uuden Hellbergin

teeskentelev�� olentoa, mutta Uusi Hellberg kumarti viel� kerran ja
lis�si: �Ei muuta, juu, ei muuta t�ll� kerralla, se on rihisti
todistettu.�

�Tahtoko sine kulunki?� kuului tuomarin kolea��ninen kysymys.

�Juu, juu, kulunkia ja kipurahoja se tahtoo�, lis�si Uusi Hellberg.

�Mite kipuraha sine tahto?� kysyi tuikeasti katsellen tuomari.

�Juu, juu, ett� h�nt� ly�tiin, juu, juu, seip��ll� ly�tiin�, vakuutteli
yh� Uusi Hellberg eik� ymm�rt�nyt, ett� tuomari kysyi, tahtooko h�n
itselleen palkkaa.

Oikeuden palvelija huomasi Uuden Hellbergin h�mm�styneen, niin aukasi

oven ja k�skev�sti murahtaen viittasi Uutta Hellbergi� astumaan ulos.
Sen kuultuaan astui Uusi Hellberg ulos, kasvot tuhostuksissa. Ulos
tultuaan h�t�isesti virkkoi:

�En ymm�rt�nyt oikein, juu, en ymm�rt�nyt oikein, mit� se tuomari

tarkoitti, juu, no, hyv� siit� kuitenkin tuli, juu, hyv� siit� tuli.�

Toiset todistajat tahtoivat p��st� niin v�h�ll� selityksell� kuin

suinkin, niin sanoivat vaan tiet�v�ns� saman mink� Uusi Hellberg on jo
todistanut. Siten ei viipyneet muuta kuin pist�ytyiv�t sen sanomassa ja
samalla sai vaihtua toinen.

Nyt oli jo kaikki todistajat k�yneet oikeuden edess� ja saaneet palata

ulos. Todisteeksi asialle j�i nyt vaan tuo Uuden Hellbergin
valheellinen todistus. T�m� pani Antin vapisemaan eik� tiennyt mit�
sanoa, mutta samassa kuin k�skettiin astumaan ulos tuomion tekoajaksi,
tuli suuhun sanat ja ennenkuin k��ntyi ulos hieman vapisevalla ��nell�
virkkoi: �Minun kirjallisen selitykseni on kantaja tunnustanut
oikeaksi.�

Sen sanottuaan astui ulos ja mieleen palasi hyv� toivo. Tuntui kuin
sill� sanalla h�n olisi puhunut enemm�n kuin kukaan koko asiassa.

Tuomari katsoi ter�v�sti Antin j�lkeen ja ajatteli: �Jos h�n olisi

saanut sivistyksen, oikean ruotsalaisen sivistyksen... Niin ... mutta
ne suomalaiset...�

Kaikki oikeudenj�senet j�iv�t nyt lukittuin ovien sis�lle harkitsemaan

asiaa ja -- jos ei n�yt� olevan syyt� lyk�t� toisiin oikeuksiin --
tekem��n lopullinen tuomio.

Pitk�n aikaa ne siell� itsekseen jahusivat, ei muuta kuin hiljaista

puheen purinata kuului l�pi hataran ulko-oven.

T�m� oli sangen j�nnitt�v� odotusaika monelle. Usea oli kummissaan, kun
Antti sai tuomion tekoajaksi tulla ulos ilman poliisin vartioimista,
k�viv�t oikein kuiskailemaan tokkohan Anttia vangitaan, mutta Uusi
Hellberg vakuuttavasti kuiskaili: �Kyll� tarttuu, min� todistin
hyv�sti, kyll� tarttuu, nyt on viimeiset hetket, kyll� kohta tarttuu.�

Jukke taputti Uutta Hellbergi� olkap��h�n: �Sin� todistit hyv�sti, sin�

olit miest�, sin� se sillan teit, ett� toisilla ei ollut kuin pist�yty�
sanomassa yksi sana; sin� olit pylv�s t�lle asialle�, ja sanomatoin
hyv� mieli kutkutti povessa.

T�m� kuiske ja tuo Juken ilo teki Anttiin pahaa ja tunsi salaper�ist�
v�ristyst� j�seniss��n, vaan ne viimeiset oikeudelle sanomat sanansa
p�nkittiv�t mielt�, ettei se p��ssyt painumaan tavattoman
alakuloiseksi. Tuntui kuitenkin kovin pitk�lle tuomion odotusaika.
Saadakseen korvistaan pois nuo Juken ja Juken yst�v�in mieluiset
kuiskuttelemiset, l�hti odotushuoneesta ulos ja aikansa kuluksi k�vell�
t�rkk�ili nurmikkoisella kartanolla, miss� ei ket��n muita n�kynyt.

Mutta aukesi viimein oikeushuoneen valkea ovi, ovelle ilmestyi

oikeudenpalvelijan ruskeat, liehakoitsevat kasvot ja heti kajahti
koleasti nen��n homahtava ��ni: �Nyt sis��n kaikki.�

Nelj�kymment� miest� kuhitti nyt oikeushuoneeseen, ett� koko huoneisto

jyrisi kuni ukkonen ja pihtipielet roskivat tungoksen pakosta, kun
jokahinen tahtoi menn� ensiksi ja p��st� rinnimm�iseksi.

Hiljeni viimein jyry, kaikki seisoivat hiljaa vieri vieress��n kiini,

hiljaa, ett� tuskin hengittiv�tk��n. Olisi kuullut neulan putoamisen
yli huoneen.

Tuomari m�ll�tti rauhallisena keinutuolissaan ja silm�ili joukkoa,

n�kyisik� asiallisia.

Juken v��r�suinen, hyv�mielinen muoto l�m�tti rinnimm�isess� riviss�.

Mutta miss�s Antti?

N�kyip� muutamasta lomasta Antinkin arasti v�r�htelev�t, tyynet kasvot,

niin tuomari otti p�yt�kirjan k�teens� ja rupesi sit� kankealla
ruotsinvoittoisella kielell��n lukea m�litt�m��n:

�Kihlakunnanoikeus on ottanut asian lopullisen tutkinton ja on nehty

selveksi ette vastaja Antti Waarala on siihen meeren reekennyt ihmiste,
ette kihlakunnanoikeus tuumitse henelle kuusi kuukautta kahleetonta
vankeutta, josta hen valittakon kolmeskymmenes peives, jos hen site
tahto.�

T�m�n kuuleminen lamautti kuulijajoukon kuin ukkosen ly�nti. Ei

tienneet mit� sanoa. Mutta enin kaikista koski se Uuteen Hellbergiin.
Se p�llisteli sit� ja t�t�. Kieroon katsovat silm�t renkaisillaan,
kiiriskeli toinen lakeen, toinen lattiaan, ja toisekseen toinen oveen,
toinen uuniin eik� h�n tahtonut tajuta menn� ulos.

Ja ulkona k�vi mies mieheen jahkaileva kuiske:

�Sen verranko. Sen verranko vaan... Mit� se siit� pit��... Sen

verranko. Kahleetonta vankeutta... Mit� se siit� v�litt��? Kuusi
kuukautta vaan kahleetonta vankeutta? Sama kuin ei mit��n. Sen verran
vaan... Jos sen joku teki, niin p�� meni, mutta ei h�nelle... Sen
verran vaan...�

Kaikki olivat nyt kuni hallan panneita, p��t painuivat alasp�in ja

h�pe�n arka punastus n�kyi kasvoissa.

Antti ei viivytellyt k�r�j�paikassa, l�hti k�velem��n samaa santaista

tiet� kotiinsa. Sama �sk�inen sepp� takoa kaikutteli pajassaan lammin
t�yr��ll�. Lammin rantaan lipottelivat pienet aallon v�reet samoin kuin
�skenkin. Mutta m�ntyisen harjun hartioilla kiipeilev� samea aurinko
oli kulkenut enemm�n kuin yhden sormihaaran l�nnemm�ksi �skeist��n. Ja
vieri se jo laskuansa kohti.

K�r�j�paikasta l�htiess� kevensi ja hyvitti Antin mielt� paljon ne

masentavat kuiskeet, mitk� kuuluivat h�nen vihamiestens� huulista
tuomion julistettua. Mutta matkalla painui mieli synk�ksi, kun n�ki
hiljankin sen unensa siten toteutuvan. Kamala kuva tuli mieleen niist�
�skeisist� yst�vist�, jotka h�nt� ymp�r�iv�t ennen oikeushuoneeseen
kutsumista. Samanlaiset veikothan tulevat hiljankin tervehtim��n
virkaveljen��n. Eih�n siit� p��se mihink��n. Mutta olihan toki
lempe�sti liekotteleva meri, jonka pintaan liittyi tyynesti sinert�v�
taivaan ranta. Sen liepeell� hiljalleen kalteva rantatasanko
kukkanurmineen ja kaukana siint�vine lehdikkoniemineen. Siin� loivalla
ranta-ahteella se kammottava huoneisto kolkkona seisoi, johon kerran
oli ment�v�, ajatteli Antti allap�in k�velless��n kotiinsa ja
muistellessaan sit� merkillist� untaan, joka nyt oli kokonaan
toteutunut. Ja huokasi:

�Niin... Sinne oli ment�v�... Sinne... Oi sin� kohtalo... Mist� on

sinun valtasi...? Mist�...? Mist� k�skyjesi p��t�s...? Mist�...? Oi
mist�...?�

Kaikki pitiv�t sit� Antin syyt�stuomiota liian lieve�n�. Mutta Antti

piti sen liian ankarana ja kantoi mustaa mielt� kohtalonsa kovuudesta.
Usein tahtoi tulla kyynelkin silm�nurkkaan, mutta sen h�n kielti
tulemasta. �Min�k� itkisin? Onhan tyytymisess� korkein onneni�, arveli
h�n ja kaikissa tiloissa n�ytt�ytyi raikasmielisen� ja reippaana.

XXXV.

Antti kuulemassa torvisoittoa.

Kului viikkoja, kuukautta pari. Nuori keisari piti h�it��n. H�n

h��p�iv�ns� muistoksi v�hensi kolmannen osan tuomittujen rangaistusta.
Siin� meni kaksi kuukautta tuuleen Antin vankeudesta. Mutta olihan sama
kuusi kuukautta kuin nelj�kin kuukautta, kun ei se kaikki mennyt. Mutta
t�m�n puolennuksen johdosta jatkui Antin vapaus kokonaisen vuoden.
Tuntui se niinkuin sen kammo hiljalleen kuluisi mielest�. Oli hetki�,
p�ivi�kin, ettei h�n sit� muistanutkaan, mutta muisti h�n sen taas ja
v�r�ht�m�tt�min kasvoin h�n ei sit� muistoa koskaan ottanut vastaan.

Niinp� er��n� kev�tiltana istui h�n muutaman ison kaupungin puistossa.

Siin� ensi kerran sin� kev�nn� kuunneltiin ulkoilmassa torvisoittoa,
jota kuulemaan kauniin ilman houkuttelemana kokoutui v�ke�, nuoria ja
vanhoja tuhatm��ri�.

Nyt tunsi h�n puoleentoista vuoteen ensikerran olevansa paikassa, jossa

ei h�nt� tunneta, jossa ei h�nt� kukaan sormellaan osota: �Tuossa on
kahleeton vanki, h�n on tuomittu.�

Tuo ��ret�n ihmisjoukko ainoastaan, tuota kaikuvaa soittoa kuunteleva

joukko tuntui niin sanomattoman hauskalta; olisi saattanut itke�
paljaasta mielen ylennyksest�. Sit� h�n ei kuitenkaan tehnyt. Oli vaan
kuni kaulaansa my�ten vajonneena ihmismereen, jossa silm�n kantamalta
n�kyi vaan kasvoja, p�it� ja p��hineit�, ett� koko tuo meren pinta oli
vaan v�rivaihtoista, pient� taplikkoa, kuni kes�n herttaisen tuulen
synnytt�m� lipotteleva v�reaallokko.

Ei koskaan el�m�st��n Antti uskonut en�� l�yt�v�ns� t�llaista hetke�.

Niin vapaata, niin virkist�v��, niin el�hytt�v��, niin kohottavaa
vuosikauteisesta alennuksesta, niin puhdasta kuni kev�tillan taivas,
niin hienosti sulavaa kuin t�m�.

T�st� h�n nyt nautti ja luki monista kasvoista heid�n sielujensa

kirjoituksia. Ja monista l�ysi h�n k�rsimysten syvi� j�lki�, jotka
olivat tulleet t�nne etsim��n virkistyst�, raikastusta mielelleen.
Mutta toiset olivat tulleet vaan sent�hden, kun oli siin� paljon muita
ja kasvoista n�kyi selv� huikentelevaisuus. Mutta moni n�kyi tulleen
vaan sen t�hden kun oli siin� tottunut joka kes� k�ym��n.

T�st� nautti nyt Antti, hengitti oikein syv�lle keuhkoihinsa t��n illan
raikasta eloisuutta ja el�m� tuntui l�yt�neen entisen arvonsa.

Mutta v�kijoukon sivuitse kahden harmaan hevosen vet�m�n� kulki

kattop��lliset raitiovaunut, joitten yl�reunassa n�kyi vaskenv�risill�
latinakirjaimilla kirjoitus: �Linnanm�elle�. Tuon havaitseminen l�i
kuni puulla p��h�n. H�nen kasvonsa kauhistui, hampaat puristuivat
yhteen ja syv�sti huovahti: �Oi kirous ja helvetti...�

Enemp�� ei h�n puhunut, nousi istuimeltaan ja l�hti synkk�mielisen�

k�velem��n kivist� katua. Se �sk�inen ylennys, se sielun el�hytt�vyys,
se mielen virkistys oli mennyt kuni tuhka tuuleen. El�m� pukeutui taas
entiseen mustaan verhoonsa. Koko maailma kaikkine lakineen -- joilla
voidaan viatonkin tuomita -- oli vaan kirottu kadotus, jossa viipyminen
on vaan paljasta tuskaa...

Huomenna oli sunnuntai. Rukoushuoneella saarnasi laajalti kuuluisa,

mutta paljon vainoa k�rsinyt hengen mies. Tuntui Antista lohduttavalta
k�yd� tuon vainon k�rsineen miehen uskon saarnaa kuulemassa. Ja meni
h�n sinne kokoushuoneeseen paljon ennen muita. Istahti aivan l�helle
saarnatuolia, jossa my�skin seisoi iso harmoonio, jolla tietysti
s�estet��n laulua. Varsin sen t�hden h�n istui siihen l�helle, ett�
kuulisi tarkemmin harmoonion s�velet ja my�skin saarnaajan sanat.

Yksin��n h�n siin� istui kauvan. Mutta ei se yksin�isyys ik�v��

tuottanut, tuntui se vaan k�tkeytymiselt� erilleen muista.

Kadulta kuului virke�� el�m��. Siell� jyrisi rattaat, siell� kiisteli

katu-pojat, sielt� kuului iloista puhetta, sielt� naurua, sielt�
alituista k�velij�in jalkojen kapsetta ja kaikkea kaupunkiel�m�n
liikett�. Mutta siit� ei Antti v�litt�nyt. Ei mennyt akkunasta
katsomaan, ei kuulemaan sen tarkemmin. Istui vaan penkiss��n
liikkumattomana ja nautti siit�, ett� oli yksin��n. H�n katseli pient�
virsikirjaa, joka oli kirjalaudalla, ehk� unohtunut joltain siihen
edellisell� kerralla.

M��r�tty tunti alkoi liket�. Pihan puolella alkoi ovet jyr�hdell�, ett�
kumisi koko rakennus ja askelten kopina yhten� jyryn� alkoi kuulua
etuhuoneesta. Kohta remahti kaksipuolinen ovi sel�lleen ja tulvanaan
alkoi tulla kuhista v�ke� sis��n, ett� ainoastaan pikku tuokio kului,
kun huone oli t�p�sen t�yten��n miest� ja naista, nuorta ja vanhaa.

Mutta joukosta selvisi er�s hattup�inen neiti, joka p��t�suoraa astua

h�tkytteli puhuntalavalle, osotti laulun numeron ja istahti harmoonion
eteen ja alotti virren, johon yhtyi useimmat kuulijoistakin, ett� huone
oli t�ynn� humisevaa laulun ��nt�.

Laulu oli loppunut, niin puhuntalavalle ilmestyi pienehk�

pystyruumiinen mies, raamattu k�siss��n. N�kyi ihastuvan, kun oli nyt
kuulijoita huone aivan tungoksessa ja viel�p� eteisess�kin, miten
paljon lienee ollutkaan.

H�n heitti yli rahvaan loistavan silm�yksen. Mutta samassa liitti

k�tens� ristiin, nosti tummansiniset silm�ns� korkeuteen ja rukoili
taivaan siunausta t�lle kokoukselle, ettei h�nen sanansa lankeaisi
kivist�h�n, ei orjantappuroihin, ei tien oheen, vaan hyv��n maahan,
joka kantaisi sadankertaisen hedelm�n.

Sitten otti h�n vakavan muodon ja raikkaasti hel�ht�v�ll� ��nell�

lausui: �Elk��t olko pahaa vastaan, vaan voittakaat paha hyv�ll�.�

N�m� olivat h�nen saarnansa alkusanat. N�ihin sanoihin h�n sitoi koko
saarnansa ja el�vien vertauskuvien kautta toi esiin miten paha on
voitettava. Miten onneton on se ihminen, jolta puuttuu rakkautta,
ainoata pahan voittamisasetta. Miten viha lis�ytyy vaan vihalla samoin
kuin tuli lis�ytyy tulesta ja palavasta aineesta sit� suuremmaksi mit�
enemm�n siihen sit� pannaan ja viimein yltyy raivoon, ettei voida
hillit�, mutta sen sijaan, jos pannaan siihen vett�, niin se sammuu
helposti.

Samoin on laita, jos toisen paha sana vastataan rakkauden sanalla, niin
sen viha muuttuu rakkaudeksi, jos toisen paha teko vastataan rakkauden
ty�ll�, niin se vaikuttaa rakkauden ja viha sammuu. Miten ei yht��n
ihmist� ole niin pahaa, jossa ei olisi hyv�� ja rakastettavaakin,
vaikka vihalla kohdellun vihamiehen hyv�t puolet k�tkeytyy vihan
verhoon. Ja n�ytti valoisasti selv�ksi miten ainoastaan rakkauden
voimalla voitetaan paha ja miten juuri vihamiest��n rakastamalla ja
siunaamalla niit� voitetaan paljon, jota vastaan yst�vi��n rakastamalla
ei voiteta mit��n, ei sanottavasti mit��n. Sit� tekiv�t publikaanitkin.
Tuo saarna tuntui Antin mielest� silt� kuin se juuri olisi h�nelle
saarnattu. Yksin��n vaan h�nelle. Syd�mmess� kuului Amen joka
sanalle...

Vapisten tunsi h�n nyt itsens� syyp��ksi kaikkeen tuohon mist� h�n
syytti maailmaa. Kaikki tuo kylmyys, mit� maailma osotti, oli vaan
vastaava kaiku h�nen omasta rakkaudettomuudestaan.

Tuo kahleeton vankeus ei ollut nyt en�� syyt�n rangaistus. Se oli nyt
vaan pieni armollinen veljen viittaus erehtyneelle yst�v�lle, joka
synnytt�� vilpitt�mimm�n vastarakkauden.

H�n oli t�h�n asti uskonut itsens� hyv�ksi ihmiseksi. Paljoa paremmaksi
muita. H�n oli rakastanut is�nmaataan enemm�n kuin moni muu. Uhrannut
sille enemm�n kuin moni muu. Harrastanut kansan sivistyst� enemm�n kuin
moni muu. Uhrannut sille enemm�n kuin moni muu. Tehnyt oikein kaikille,
vihannut v��ryytt�, kaikessa auttanut k�yhi�, ollut armollinen, s��liv�
ja hell�tuntoinen k�rsivi� kohtaan. Ollut armollinen elukoille, ollut
hyv� perheen is�. Ollut vilpit�n yst�v� yst�villeen. Rakastanut niit�
puhtaasti ja tulisemmin kuin moni muu. Rakastanut Jumalaa ja luottanut
siihen enemm�n kuin moni muu. Ollut kaikessa itsens� kielt�v� enemm�n
kuin moni muu.

Mutta nyt t�m� kaikki oli mennytt�. H�n kauhistuen huomasi nyt, ett�
h�nelt� puuttui yksi, jota paitsi kaikki nuo muut eiv�t ole mit��n.
H�nelt� puuttui _rakkaus_ ja anteeksi antamus, tuo pyhyyden avain, joka
on uskoa ja toivoa suurempi.

Perin masentuneena palasi nyt Antti hartauskokouksesta rukoushuoneelta.

Mutta k�yskelless��n kev�tauringon paisteista kivist� katua ja
n�hdess��n kaikkialla vilisev�� ihmisjoukkoa, katseli h�n niit� ihan
toisilla silmill�, kuin eilen illalla huomattuaan raitiovaunujen
kirjoituksen.

Nyt h�n katseli niit� rakastettavana yhteiskuntana, joka ajallaan ohjaa

eksyneen j�senens� oikealle tielle. Nyt jos joku osottikin h�nt�, ett�
h�n on tuomittu, h�n on kahleeton vanki, se ei vihlassut h�nen
syd�nt��n, vaan voi h�n mielell� hyv�ll� sanoa: �Seh�n min� olenkin.�

Mieli kuitenkin pysyi h�mmentyneen� sotkoksena koko y�n eik� suonut

varsinaista lepoa, niin aamulla tunsi Antti palavan halun p��st�
paremmin tutustumaan sen saarnaajan kanssa ja l�hti h�nen asuntoonsa.
Saarnaajan ter�v� silm� n�ki, ett� Antilla on h�nelle asiaa, niin meni
jo oven suussa vastaan kuin suurta yst�v��ns� ja herttaisesti huudahti:
Terve tuloanne. N�in teit� eilen rukoushuoneella ja tunsin halua saada
teit� puhutella erikseen, vaan livahditte siit� ulos, etten v�en
tungoksessa l�yt�nyt. Kiitos nyt ett� tulitte ja k�dest� talutti
viereens� sohvalle istumaan.

Tuo saarnaajan yst�vyys vaikutti Anttiin, ett� h�n tuntematta mit��n

kainoutta alkoi puhella kaikista seikoista ja niist� johtuvista
mielens� painoista.

N�it� kuunteli saarnaaja pitk�n hetken sanomatta sanaakaan, ei kuin

osanottavaisesti hyng�hteli, kuullessaan Antin kertomuksia. Mutta kun
tunsi, ett� Antti on jo p��piirteet kertonut, niin katkasi Antin puheen
ja herttaisesti lausui: Sellainen se on maailma, sellainen se on meille
kaikille maailma, jossa meid�n t�ytyy rype�. Mutta meid�n sielumme
voipi kohota korkeamalle kaikesta t�st� ja silloin tuo roska ja kurjuus
ei suuresti paina meid�n mielt�mme, me voimme kotkan siivill� kohota
ylemm�ksi kaikkea t�t�. Kristus tuli jo t��ll� ajassa pelastamaan
omansa kaikesta t�st� ja lopuksi kaikille h�neen uskovilleen antamaan
ijankaikkisen el�m�n. Otti p�yd�lt��n kuluneen raamattunsa, jonka
kaikilla sivuilla n�kyi viivoituksia, luki siit� erityisi� lauseita,
mitk� selvimmin sis�lsiv�t Vapahtajan ty�t syntisten hyv�ksi. N�m�
ratkoivat Antin syd�mmest� kuni kahleita rengas renkaalta ja
sanomattoman hyv�lle se tuntui, mutta vasta kun saarnaaja laski
raamattunsa p�yd�lleen, liitti k�tens� ristiin ja ��neens� rukoili
Antin puolesta, aukesi Antin syd�n niin kummallisella tavalla, ettei
h�n sit� itsekk��n tiennyt mit� t�m� on. H�nen ruumiinsa voimatkin
katosivat ett� sohvalla tuskin pysyi istuallaan. Hengitys oli syv�sti
hyrsk�htelev� ja silmist� vuoti koskena kyyneleet. Mutta mit� enemm�n
juoksi kyyneleet, sit� enemm�n t�yttyi syd�n sanomattomalla ilolla,
ett� Antti luuli tulevansa kipe�ksi ja kohta kuolevansa.

Saarnaaja oli lopettanut rukouksensa ja makeasti hymyillen antoi Antin

kyynelten vuotaa ilman h�iritsem�tt�. Mutta kun Antti puristi kahden
k�den rintojansa ja huudahti: �Oi suuri Jumala; kuolen paljaasta
ilosta�, tarttui h�n Antin k�teen ja naurusuin virkkoi: �Ei t�m� tauti
ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi. Yl�snoussut Vapahtaja ei j��
asumaan vanhassa tomuisessa majassa. H�n purkaa ja puhdistaa vanhan
rakennuksen, tekee heikoksi kuni lapsen, kuten h�n juutalaisille
sanoikin: Ellette tule niinkuin lapset, ette suinkaan tule taivaan
valtakuntaan.�

N�m� saarnaajan sanat yh� lis�siv�t Antin iloa, ett� tuskin jaksoi
pid�tt�� ettei huutanut paljaasta ilosta.

XXXVI.

Antti pyyt�� Jukelta anteeksi.

T�m�n huomasi saarnaaja, niin ei tahtonut jatkaa puhettaan eik� lis�t�

Antin yli �yr�ittens� paisuvaa iloa, vaan nousi lattialle k�velem��n ja
lauleli: �Jos virtana rauha mua noudattavi, Tai murheet kuni lainehet
ly�, Mik' onneni lie, sulo varmuus on mull'. Ett' oon autuas -- mennyt
on y�. -- Hyvin on asiat. Hyvin on, hyvin on asiat.�

Antti ei olisi nyt tahtonut viipy� miss��n niin mielell��n kuin t��ll�.
Mutta asiat pakottivat eroamaan, jos mieli joutua iltasella junaan ja
kun nyt vihdoin olivat silm�t kuivaneet ja suurin riemun tulvaus hieman
asettunut, niin ojenti h�n k�tt� saarnaajalle, mutta saarnaaja ei
huolinut k�dest�, vaan tarttui syliksi ja lausui: �Kallis veli, muista
ett� rukoilen puolestanne joka p�iv�, ettei maailma en�� teit�
voittaisi.�

Antti oli yh� ilosta niin t�ysi, ett� suullinen kiitteleminen tuntui
aivan mit�tt�m�lt�, niin ei sanonut edes kiitoksia, vaan saarnaaja kuin
p��sti h�nen sylist��n, niin ty�ntyi ulos ja kadulle tultuaan hukkui
vilisev��n ihmisjoukkoon, jotka eiv�t kukaan n�kyneet toisistaan
v�litt�v�n, kiirehtiv�t vaan toiset sinne toiset t�nne. Anttikin kulki
kuni siivill�, ei n�hnyt ket��n eik� edes muistanut kyynelist�
tuhrauneita kasvojaan eik� huomannut, vaikka vastaan tulevat ihmiset
niihin heittiv�t kiinte�n katseensa, menn� huristi vaan ja koko el�m�
tuntui niin sanomattoman keve�lt�, tuntui ihan kohoksi riitelev�n.

Vaikka saarnaaja ei ollut siit� puhunut mit��n, ett� sinun pit��

riitaveljelt�si pyyt�� anteeksi, p��st�ksesi kokonaan vapaaksi, niin
kuitenkin muutamien p�iv�in kuluttua rupesi mieless� kangertamaan, ett�
Juken kanssa ei ole viel� sovittu ja tuntui se v�ltt�m�tt�m�lt�,
saadakseen pysyv�ist� rauhaa sieluunsa.

T�t� ��nt� h�n ei kuitenkaan totellut, vaan viivytti sit� p�iv�st�

toiseen, ett� ehk�p� se katoaa itsekseen. Eip�h�n saarnaajakaan sit�
minulle k�skenyt, vaikka kerroinhan min� sillekin koko jutun. T�m� ei
kuitenkaan haihtunut, vaan yh� selvemmin rupesi kuulumaan: �Sovi
nopeasti riita veljesi kanssa, koska viel� tiell� olet�, mutta p�iv�
p�iv�lt� rupesi tuntumaan mahdottomammalta menn� Jukelta anteeksi
pyyt�m��n.

T�st� puhui h�n er��n uskovaisena pidett�v�n yst�v�ns� kanssa ja kysyi

h�nelt�, onko tarpeellista tuonlaiselta pahantekij�lt� menn� anteeksi
pyyt�m��n, joka on enemm�n kuin kolmetoista vuotta joka p�iv�
�rsytt�nyt ja kaikella tavalla kiusannut.

�Ei, ei miss��n nimess� se ole tarpeellista!� vastasi toveri.

Mutta raamatussa on kirjoitettu: �Sovi nopeasti riitaveljesi kanssa,

koska viel� tiell� olet�, muistutti Antti.

�Niin, koska viel� tiell� olet, sep� se juuri on. Mit�p� nyt en��
anteeksi pyyt�misest� on etua, kun sin� olet jo tuomittu�, kuului
toverin varmasti kajahtava huomautus.

�No niin, mutta rukoilihan Vapahtajakin tuomitsijainsa ja

ristiinnaulitsijainsa edest� anteeksi�, huomautti Antti.

�Vapahtaja oli koko maailman vapahtaja�, huomautti toveri, �ja

sit�paitsi ei h�nk��n rukoillut niilt� itselt��n, vaan rukoili
taivaallista is��ns� antamaan heille anteeksi; senh�n voit sin�kin
tehd� jos omatuntosi on sairas.�

T�m� tuntui oikealta, mutta ei se kuitenkaan mielt� tyydytt�nyt. Ja

t�st� kaipiosta v�hitellen kasvoi masentava painajainen, joka Antin
sielusta hivutti pois sen ilon ja rauhan, mink� h�n omisti kaupungista
l�htiess��n. Kotiin tultua alkoi mieli p�iv� p�iv�lt� j�hmetty� ja
painua entiseen alennustilaansa. Antti rukoili Jumalaa p��st�m��n
t�st�, rukoili hartaammin kuin koskaan ennen, mutta kaikki oli turha.
Raamattua h�n luki sielt� ja t��lt�. Mutta se oli kuni lukittu. Ei
siit� lievityst� l�htenyt, sanat olivat vaan kuolleita kirjaimia,
joista ei j��nyt muistoon mit��n; tuntui se vaan eksyneen toivottomalta
haparoimiselta. Itse ajattelemattaan kiintyiv�t h�nen silm�ns�
lauseeseen: �Jos me tunnustamme meid�n syntimme, niin h�n on uskollinen
ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa kaikesta
v��ryydest�.� (1 Joh. 1:9). Silloin hytk�hti Antin syd�n, ett� liikahti
koko ruumis. H�n muisti saarnaajan sanomat sanat, mit� h�n sanoi
puhdistamisesta, niin ��neens� huudahti: �Puhdistaa, oi puhdistaa meit�
kaikesta v��ryydest�.� Samassa hypp�si seisalleen, laski raamattunsa
aukinaisena p�yd�lleen ja l�hti Juken luokse.
Oli iltah�m�r� kun Antti saapui Juken k�yh�n n�k�iseen asuntoon ja
istahti oven suuhun kolmijalkaiselle, kurjalle jakkaralle.

Jukke huomasi Antin kasvoista, ett� Antilla on h�nelle asiallisempaa

asiaa, niin tekeytyi hyvin kolkoksi ja vihamielisen n�k�iseksi eik�
vastannut Antin hyv�n illan sanomiseen mit��n, istui kuni kivettynyt ja
ajatteli vaan, ett� Antti n�kyy tulleen t�nne saadakseen t��lt�
lievityst� vankeusasiaansa, vaan lis�t��n t��lt� l�yly�, lis�t��n
t��lt� l�yly�, kiinnitet��n t��lt� n��ri�, p��tteli Jukke itsekseen,
p��t��n hieman nujautellen ja harmaat silm�t k�viv�t tulisiksi.

Antti koetti etsi� sanoja miten p��st� puheen alkuun, mutta luonnosta
tuntui aivan voittamattoman vastenmieliselt� koko homma ja Juken jyrkk�
k�yt�s ja vihaiset katseet j�hmetyttiv�t koko olennon, ett� aivan
leukasaranatkin tuntuivat kontottuvan yhteen paikkaan. Ja kun Juken
k�yt�s osotti, ett� puhuminen sellaisista asioista t�ll� kerralla on
turha, niin alkoi tehd� mieli l�htem��n pois.

Tuntui se kuitenkin sangen mit�tt�m�lt� l�hte� silt��n takaisin ja

syd�mmess� jyl�hti, ett� se kaipio tulisi yh� raskaammaksi eik� sit�
voisi paeta mihink��n. Ja kun onneksi oli Jukke yksin asunnossaan,
ettei ollut h�nen suulas sisarensa siin� sekaan r�hisem�ss�, niin
p��t��n punaltaen murti h�n itsest��n tuon kankeuden, ryk�st� kuhjautti
kuivan, mit�tt�m�n ryk�yksen ja matalasti arveli: �Minulla olisi
sinulle puhelemista jos kuulisit.�

Noista Antin sanoista ja ��nen soinnusta kuului jotakin outoa �nkytyst�

ja h�t�isen tapaista vapistusta, niin t�m� vahvisti Juken uskoa, ett�
Antti on tullut h�nelt� kerj��m��n armoa. Jukke punalti tuimasti
p��t��n, kasvot kuohahtivat tulisiksi, suu vet�ytyi enemm�n tavallista
v��r��n ja paksujen huuliensa raosta oikein uhkaavan jyrisev�ll�
painolla lausui: �Taitaapa Vaaralan is�nn�ll� ruveta tuulemaan
housuihin. Taitaa linnaan l�ht� alkaa l�hesty�. L�hestyk��n vaan, kyll�
t��lt� autetaan.�

�Siit� asiasta minulla ei ole mit��n sanomista, muuta minulla olisi�,

kuului Antin hiljainen ��ni.

�Hym, muuta, mit� muuta?� kysyi Jukke, niskojaan ylpe�sti ketkauttaen

ja katseli tuimasti Anttiin.

Antti sommitteli sanoakseen jotakin ennen, ettei niin suoraan menisi

p��asiaan, mutta ei tullut esille muuta sopivaa sanaa, niin ryk�si
kuivan, mit�tt�m�n ryk�yksen ja n�yr�sti sanoi: �Olisi suoraan sanoen
anteeksi pyyt�mist�.�

�Hahaa, anteeksi pyyt�mist�, vai anteeksi pyyt�mist�. Sellainenpa sin�

olet mieskin�, huudahti ivallisesti Jukke kesken Antin puheen ja
ylpe�sti jatkoi: �Vai sill� luulet minut pett�v�si. Saat uskoa, ett�
minua ei t�hk�ll� tanhuaan vedet�. Minua et pet� niinkuin luulet.
Meneh�n linnaan, kyll� t��lt� ev�stet��n.�

Antti tunsi, ett� Jukke on erehdyksiss�, niin tahtoi puhua viel�kin ja

vakavasti lausui: �Se puoli asiasta on valmista, siin� on laki tehnyt
jo ty�ns�, etk� sin� voi sit� jouhenkaan vertaa lis�t� etk� v�hent��.
Mutta toinen syvempi puoli on asiassa viel� koskematta.�

�Syvempi puoli, syvempi puoli, vie koirille se syvempi puolesi�,

katkasi taas Jukke Antin puheen ja k��nti p��t��n halveksivan
n�k�isesti n�ytt��kseen siten, ettei h�n viitsi kuulla koko puhetta.

�Sin� n�yt yh�kin olevan minulle vihassa, mutta min� en ole sinulle
en�� vihassa ja pyyd�n anteeksi entist� vihaani�, sanoi Antti
yst�v�llisesti.

�Min� olen vihassa�, tikasi Jukke, �ja pysyn vihassa, min� en tarvitse
sinun lempe�si.�

�Mutta min�p� en usko ett� sin� yksin�si voit olla vihassa�, lis�si
Antti. �Yksi kivi ei tee myllyss� jauhoja, sanotaan, etk� sin�k��n
yksipuolelta voi kauan kantaa vihaa, kun n�et, etten min� ole vihainen.
Yksin��n ei puu pala, on sananlasku.�

�Min� olen sinulle vihainen ja minulla on syyt� olla, sit� todistaa

t�m� repaleinen korvanlehteni�, sanoi Jukke jyrk�sti ja k�ski Antin
paeta pois huoneestaan. Antista se �sk�inen kankeus oli nyt h�vinnyt
kokonaan, sielun syvyyteen tuntui virtaavan uusi voima ja anteeksi
pyyt�minen ei tuntunut en�� kainostuttavan, mutta n�ki ettei pitemm�st�
puheesta t�ll� kerralla kuitenkaan olisi apua, niin nousi seisalleen,
tarjosi Jukelle k�tt� ja herttaisesti hymyillen virkkoi: �Tuohon
k�teen, min� puolestani annan sinulle kaikki anteeksi. Hyv�sti nyt.�

�Mene tiehesi ja heti siit� l�rp�ttelem�st�, �rj�si Jukke ja n�ytti

rupeavan katselemaan asetta, jolla korvanlehtens� palkkioksi l�isi,
eik� tarjonnut k�tt��n Antille.

Antti ei jatkanut, py�r�hti pois ja l�hti kotiin.

XXXVII.

Antti tuntee sydammen iloa.

Kotiin tultuaan tunsi Antti olevan hyv�n olla, syd�mmest� se

painajainen oli kadonnut. Viimeisen p�iv�n h�m�r�n ja t�yden kuun
himme�sti valaisema huonekin n�ytti silmiss� niin somalta, ettei sit�
sellaisena ollut koskaan huomannut, oli kuin pumpuleilla sisustettu ja
ne loistavat t�hdet n�yttiv�t vartioivan kaikelta pahalta, sytytti
kynttil�n, otti sen aukinaisen raamattunsa k�siins� ja silm�ili sen
sivuja, niin eritt�in pystyi silmiin lause: �Joka velje�ns� rakastaa,
se pysyy valkeudessa eik� h�ness� ole pahennusta. Mutta joka velje�ns�
vihaa, h�n on pimeydess� eik� tied� kuhunka h�n menee, sill� pimeydet
ovat h�nen silm�ns� sovaisseet.�

�Oi kiitos Jumalan!� huudahti Antti t�m�n lauseen luettuaan. Samassa

tuli Hanna kammariin, niin Antti tarttui h�neen syliksi, puristi ja
huudahti: �Oi �iti, et usko kuin minun on hyv� olla.�

Hanna oikein tyrmistyi, eik� ymm�rt�nyt mit� se on, huudahti vaan ett�:
�Hyv� Jumala mik� sinulle nyt on tullut? Oletko mielet�n.�

Antti ei kuin halaili ja nosteli kohoksi Hannaa ja iloisesti lis�si:

�Ei mit��n, hyv� �iti, ei mit��n ole tullut, mutta minun on vaan nyt
niin hyv� olla.�

�No mist� se nyt on tullut?� keskeytti Hanna ja ep�ili mieless��n yh�,

ett� jos tuo on Antilla j�rkens� menett�misen oireita, kun sitten
kaupungista palattuaan n�ki aina Antin erimielisen� kuin koskaan ennen
ja pelk�si Antin pahoilevan linnaan l�htemisen takia.

�En tied� itsekk��n�, vastasi Antti. �Luin tuossa raamattua, niin

siit�k� lienee tullut, vai lieneek� siit� kun �sken k�vin Jukelta
anteeksi pyyt�m�ss�.�

�Jukelta anteeksi pyyt�m�ss�!� huudahti Hanna ja tahtoi riist�yty� pois

Antin sylist�.

Antti piteli kuitenkin Hannaa ja jatkoi: �Niin. Eik�s sinunkin

mielest�si ollut se oikein.�

�Mutta lupasikos Jukke ruveta toimimaan, ett� sinun ei tarvitseisi

linnaan l�hte�?� virkkoi Hanna ja kasvoihin hulmahti hauska ihastus.

�Ei, �iti kulta, en min� sit� tahtonutkaan�, virkkoi Antti herttaisesti

hymyillen.

�No mit�s sitten?� kysyi Hanna taas tutkivasti.

Antti heitti nyt Hannan irti, otti raamattunsa k�siins�, osotti sen
muutamia lauseita Hannalle ja virkkoi: �Kuuleppas, �iti, kun kerron.
Minulla on monta p�iv�� ollut paha mieli siit� kun en ole Jukelta
pyyt�nyt anteeksi, niin �sken iltap�iv�ll� luin t�ss� raamattua, niin
t�m�n lauseen luettuani tunsin pakon l�hte� Juken luokse, sitten
tultuani luin t�m�n lauseen, t�st� sain t�m�n ilon ja nyt tunnen
anteeksi antamisen t�ydellisen voiman. Oi kiitos Jumalan, kiitos
Jumalan. Hallelujaa.�

�No antoiko Jukke sinulle anteeksi?� keskeytti Hanna ja kyyneleet

kiiltiv�t silmien nurkista.

�Ei h�n �sken antanut�, vastasi Antti. �H�n oli hyvin vihainen eik�
k�rsinyt paljon minun puhettani, mutta kyll� min� tunnen sielussani,
ett� h�n on kuitenkin antanut, kun min� sain suullani vakuuttaa, ett�
min� puolestani annan h�nelle anteeksi.� Oli pitk�n aikaa ��net�nn�,
jonka per�st� h�n jatkoi: �On totta, kun er�s hengen mies siell�
kaupungissa saarnasi, ett� yksik��n ihminen ei voi niin syv�lle vajota
syntiin ja pahuuteen, ettei sen syvimm�ss� viel� piile joku Jumalan
kuvasta karissut hyv�n siemen, joka rakkaudella ja anteeksi
antamuksella saadaan esiin Jumalan armon paisteessa it�m��n, vesomaan
ja kasvamaan Jumalan valtakunnan siunatuita ijankaikkisuushedelmi�...
Eik�s ole ihanaa kun sellaiset kuin min� ja Jukkekin, nuo verisesti
riitelev�t kurjat, voimme niin syv�st� alennustilasta kohota Jumalan
lasten kunniaan. Oi suurta armoa Jumalan.�

Hanna ei kysellyt en�� mit��n, j�i vaan miettim��n, mist�h�n Antti on

saanut tuon uuden mielen, ja joku kyynel aina silloin t�ll�in vier�hti
kasvoille. Kysyi h�n viimein: �Eik� sinusta kuitenkin ole hyvin paha,
kun t�ytyy l�hte� vankeuteen?�

�Hanna kulta, �l� huolehdi�, huudahti Antti, �minulle on vaan ilo

siit�. Se vankeus on liian pieni oppiraha sen suhteen, mit� min� olen
sen johdosta oppinut ja tullut k�sitt�m��n, se on ei v�hemm�n kuin
sieluni johtanut pimeydest� ihmeelliseen valkeuteen, synnin ja kuoleman
vallasta ijankaikkiseen el�m��n. Ilman t�t� en viel�k��n tuntisi
anteeksi antamuksen ihmeellist� voimaa.�

Hanna ei en�� jatkanut kyselemist�, tuntui se hyv�lt�, kun Antti ei

en�� sure vankeuteen menoa, mutta istui kuitenkin tyynen� ja ajatteli
miten mahtoi Antille olla mahdollista menn� Jukelta anteeksi pyyt�m��n,
joka oikeastaan olisi pit�nyt Juken tehd�.

Antti oli yh� niin iloinen, ettei voinut pysy� yhdess� kohti, niin
tahtoi Hannankin saada yht� iloiseksi, tarttui Hannaan taas syliksi ja
iloisesti huudahti: �Oi �iti, kuin olen nyt onnellinen, min� suutelisin
vaikka kive� tai kannon palasta ja halailisin tuota uunia tai mets�n
puita, jos sinua ei olisi t�ss�. Ole sin�kin yht� iloinen.�

Hanna ei siit� tullut iloisemmaksi, oli vaan herttainen ja melkein,

niinkuin kuiskaamalla sanoi: �Ei kukko k�skien laula eik� m�rk� pala
tulessakaan.�

�Ai, ai, hyv� �iti, kun sanoit hyv�sti�, huudahti Antti, �ei m�rk� pala
tulessakaan. Se on aivan totta. Suossa makaava hako on synnin alle
myyty pelastumaton ihminen. Se ei voi palaa, ei voi iloita. Ja jospa
sen pinta joskus jonkun onnen paisteessa kuivaisikin siksi, ett�
joksikin hetkeksi tuprahtaisi ilon tapaiseen ilmituleen, niin se ei
mitenk��n voi olla niin syv��, palavaa ja puhdasta kuin vanhurskauden
auringon l�mmitt�m�ss� syd�mmess� syttynyt Jumalan armotulen sytytt�m�
ilo. Sill� vanhurskauttamattoman ihmisen ilo -- olkoon se kuinka
raikasta ja viatonta tahaan -- tuottaa j�lkeens� kahta suuremman surun,
jota vastaan vanhurskautetun ilo puhdistaa sydammen kaikesta surusta ja
surun tuottamista sairauksista, siten valmistaakseen sit� taivasta
varten, kuten Jesus sanoo vuorisaarnassaan: Iloitkaat ja riemuitkaat,
sill� teid�n palkkanne on suuri taivaissa.�

Hannan mielest� tuntui t�m� vaan somalta, muuta ei h�n siit�

k�sitt�nyt. Kummalliselta se vaan kuului, kun h�n ei koskaan ollut is�n
suusta t�llaista kuullut, ainoastaan vaan is�nmaallisia olivat h�nen
innostuspuheensa ennen olleet.

Kun Hanna ei ilostunut Antin ilosta, niin heitti h�n viimein, otti
raamattunsa, katseli siit� n�kisik� jonkun lauseen joka sopisi Hannalle
lukea. Mutta mieli oli niin irtanaisella sijalla, ettei silm�t
vakauneet yhteenk��n lauseeseen, jotta sen olisi voinut ajatusalta
lukea, niin heitti sen p�yd�lleen, kohosi lattialle k�velem��n ja
hymyilev� loiste kasvoissaan rupesi laulamaan: �Ma etsein kauvan
p��st�ksein, myrskyn alta suojahan, vaan Jesus vasta rinnallein tuotti
turvan rauhaisan.

�Niin, Jesus ompi kallio, H�n vahvistaa ja H�n virvoittaa, miss' on

er�maa. Jesus ompi kallio t��n er�maan, on vahva turva myrskyss�.

�Oi kiitos kun ma kuollutkaan turvatonna myrskyyn en, H�n enn�tti mun
nostamaan kalliolle autuuden, niin Jesus ompi kallio t��n er�maan, on
turva myrskyss�.�

Hanna istui yh� tyynen� s�ngyn p��ll� selk� kenossa, h�n vaan istui ja
hymyillen katseli Anttia ja somalle se vaan tuntui, kun Antin ei ollut
koskaan kuullut t�llaisia lauluja laulavan kuin ainoastaan Kalevalasta
V�in�m�isen virsi� ja muita is�nmaallisia kansakoululauluja.

Antti olisi tahtonut p��st� Hannan kanssa puhelemiseen, vaan ei tiennyt

Hannan nykyist� ��net�nt� mielt�, mist� puhuminen p��st�isi h�nen
kielens� irti. Istui keinutuoliinsa ja katseli taivaalle t�ysin�ist�
kuuta, katseli synkk�� pilve� kuun alla ja sen pimitt�m�� taivaan
rantaa ja lausui: �Oi, kuinka synkk� on luonto kuin pilvi peitt��
taivaan valon. Mutta monta kertaa synkempi on se sielu, josta taivaan
valo on kokonaan poissa. Aurinko on pimennyt ja kuu ei anna valoansa.
Synnin pimeys peitt�� maan. Eip� kumma jos t�llaisessa pimeydess�
eksyt��n... Oi kiitos, ett� Jumala on sanansa antanut meille
valkeudeksi. Alussa oli sana ja se sana oli Jumalan tyk�n� ja Jumala
oli se sana. T�m� oli alussa Jumalan tyk�n�. H�ness� oli el�m� ja el�m�
oli ihmisten valkeus ja se valkeus pimeydess� paistaa, jota ei pimeys
k�sitt�nyt... Tuo kuu tuolla taivaan avaruudessa saa valonsa
auringosta, mutta h�n ei pid� sit� itse, h�n valistaa sill� meit� y�n
pimeydess�. Samoin Jumalan sanassa on valo kotosin Is�st�,
iankaikkisuusauringosta, niin se valistaa meit�, vaikkapa itse��n
aurinkoa emme n�ek��n kuin ainoastaan uskonsilmill�.�

Hanna ei tarttunut t�h�n puheesen eik� v�h�p�t�isimmist� asioista Antti

nyt saattanut puhua, niin j�i tyynen� istumaan.

XXXVIII.

Antti ja Jukke sopivat.

Kului viikkoa kaksi. T�ll� ajalla h�n ei Jukkea n�hnyt, mutta nyt kulki
Antti mutkaista polkutiet� mets�isell� taipaleella ja laulella
lurkutteli er�st� hengellist� laulua, kun Jukke �kkiarvaamatta tien
mutkassa mets�n suojasta pallahti vastaan. Antti samassa ojenti k�tens�
Jukkea kohti ja iloisesti huudahti: �No terve mieheen.�

Antin iloiset ja h�mm�stytt�v�n loistavat katseet tyrmistyttiv�t

Jukkea, ettei huomannutkaan ev�t� k�tt��n antamasta Antille, vaan
ty�nti kuin ainakin vastaan ja huomasi vasta sitten kun Antti puristi
k�den k�teens� ja yst�v�llisesti uudisti: �No terve, terve, nyt sin�
Jukke hyv�. Eth�n nyt ole en�� vihassa vai mit� arvelet?�

Jukke punastui eik� viitsinyt katsella Anttia silmiin, koetti tekeyty�

kolkoksi ja mutisi jotakin sanoakseen, mutta ei mit��n kokonaista sanaa
tullut. Yh� pahemmalta rupesi vaan tuntumaan, kun h�n antautui
ollenkaan tekemisiin Antin kanssa ja l�hti vet�ytym��n pois.

�El� nyt kiirehdi, puhellaan viel�, muistutti herttaisesti Antti. �El�

luule minua kiusaavasi sill�, ettet anna minulle anteeksi. Olen sinulle
tunnustanut rikokseni ja Jumala on rakkaan poikansa Jesuksen t�hden
antanut minulle anteeksi, joten se ei minua en�� paina enk� sent�hden
puhu, vaan puhun s��liess�ni sinua, joka tuon pienen seikan t�hden
pysyt pimeyden orjuudessa, ett� sinun t�htesi on Kristus hukkaan
kuollut. Jota vastaan, jos sin� suullasi tunnustat sen mit� nytkin
syd�mmesi todistaa, niin vapaudut orjuudestasi ja iankaikkisen el�m�n
valo p��see heijastamaan sieluusi, jossa valossa sitten tulet tarkemmin
n�kem��n itsesi mik� olet�.
Tarttui sitten Juken k�teen ja silmiin yst�v�llisesti katsoen sanoi:
�Eik�s todellakin tunnu oikealta suullasi tunnustaminen, ett� annat
minulle anteeksi.�

Jukke rupesi jotakin mutisemaan, mutta ennenkuin kerkesi mit��n sanoa,

livahti suusta h�nen huomaamattaan murahtava sana: �Annatkos sin�?�

�Hyv� Jukke�, huudahti Antti. �Aikoja sitten olen jo antanut sinulle

anteeksi ja sen t�hden voin olla nytkin n�in iloinen ja onnellinen.�

Jukke joutui aivan ymm�lle eik� tajunnut mit� sanoisi, niin rupesi
vet�m��n--k�tt��n Antin k�dest� irti ja vet�ytym��n l�hte�kseen pois,
niin Antti ei tahtonut en�� est��, puistalti vaan Juken k�tt� ja
virkkoi: �No hyv�sti nyt el�k� tahdo potkia tutkainta vastaan... K�yn
heti kotonasi.� Silloin p��sti k�den irti ja l�htiv�t k�velem��n toinen
toisaalle p�in. Miellytt�v� kuva j�i Jukesta Antin mieleen, kun l�hti
k�velem��n mets�n varjoista tiet��n ja alotti laulunsa siit� mihin
�sken katkesi.

Huomenillalla kotiin palattuaan muisti Antti, ett� oli aikonut heti

k�yd� Juken luona, mutta ei ollut mit� saada asian nimeksi. Hetken
mietitty��n havahtui ja itsekseen virkkoi: �El�s viel�, otti yhden
uusimmista raamatuistaan, kirjoitti sen kansilehteen Juken nimen ja
raamatunlauseen: �Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ett� h�n antoi
h�nen ainoan poikansa, ett� jokainen kuin uskoo h�nen p��llens�, ei
pid� hukkuman mutta ijankaikkisen el�m�n saaman.� (Joh. 3:16). T�m�n
raamattunsa vei h�n nyt Jukelle, tarjosi sen jo tervehtiess��n Juken
k�teen ja sanoi: �Toin t�m�n sinulle, kun tiesin ett� sinulla ei t�t�
ole.�

Jukkea h�vetti, oli oikein vaikea olla eik� k�sitt�nyt, mit� t�m� on,
otti kuitenkin verkalleen raamatun k�teens� ja murahti: �Mit�p� h�nest�
sin�! Mill�p� min� t�m�n maksanen.�

�Enh�n min� sit� ole sinun maksettavaksesi tuonut. Toin sen vaan
luettavaksesi�, vastasi Antti tyynesti.

Jukke ei jatkanut puhetta, istahti vaan huoneensa lasin poskeen,

katseli ensin ulkoa ymp�riins� sen mustia koristettuja kansia ja
kirjavia p�it�, sitten aukasi ja kansilehdess� n�ki punaisella
kirjoitusmusteella kirjoitetuksi nimens�. Sitten rupesi lukea
jatustamaan sit� siihen kirjoitettua raamatunlausetta, sit� lukiessa
alkoivat kasvot ik��nkuin sulaa j�hmetystilastaan ja kun sai sen
lauseen luetuksi, niin hymyillen katseli sit� kirjaa ja tunsi halun
jotakin sanoa kiitokseksi sen kirjan antamisesta. Vaan ei h�n sit�
kuitenkaan viitsinyt, katseli vaan kirjaa ja aukoili sit� sielt� ja
t��lt�, mutta ei h�n siit� mit��n n�hnyt. Tuntui vaan ett� Antille
pit�isi jotakin sanoa, mutta mit� sanoisi, sit� ei l�yt�nyt kun ei
Anttikaan mit��n alottanut, istui vaan tyynen�. Viimein Jukke ryk�si
kuivan ryk�yksen ja matalasti virkkoi: �No milloin sinulla on se tuomio
suoritettava?�

�Ei mahtane olla kaukana�, sanoi Antti suusta sanaa katkaisten.

�No tahtoisitko sin� sitten, ett� min� puollustaisin sinua siin�

vankeusasiassa?� jatkoi Jukke hieman lupaavalla ��nell� ja vilkasi
Anttiin mit� t�m� siihen vaikuttaa.
�En mit��n, en mit��n min� tahdo sinulta siihen asiaan�, vastasi Antti
iloisesti.

�Vaan enk�h�n min� jotakin voisi siihen tehd�? lis�si yh� Jukke
tarjoilevalla ��nell�.

�Et mit��n sin� voi valmiille tuomiolle�, lis�si Antti. �Etk� sin�
tarvitse voida, se on syyst� sep�lle palkka. Se on suurin lievitys
sille tuomiolle, ett� annat minulle anteeksi ja nurkumatta ja karsasta
mielt� pit�m�tt� kannat repaleisen korvanlehtesi pel�tt�v�n� muistona
entiselt� pahoin eletylt� ajalta.�

�Eih�n se ollut yksin��n sinun syysi�, murahti Jukke nurpeasti. Aikoi

viel� jatkaa, mutta mieli murtui ja silm�n nurkkiin herahti kyyneleet,
niin j�tti sanansa siihen, oli katselevinaan raamattua, mutta ei h�n
siit� mit��n n�hnyt.

�Vaikkapa niinkin�, lis�si Antti. �Mutta ainoastaan anteeksi antamuksen

pyh� voide voi sen parantaa aivan kivuttomaksi, ettei se aina silloin
t�ll�in synnytt�isi pahaa tunnetta, muu ei siin� tepsi.�

Jukke tunsi halun yh�kin tehd� Antille hyv��, niin keskeytti Antin
puheen virkkamalla: �Mutta enk�h�n min� kuitenkin koeta saada puretuksi
sit� tuomiota? Onhan se meid�n kahden asia.�

�No, hyv� Jukke, el� vaivaa itse�si�, keskeytti Antti ja kun tunsi,
ett� Jukke ei nyt muusta tahtoisi puhua kuin siit� vankeusasiasta, niin
tarjosi hyv�stiksi k�tt� ja yst�v�llisesti lausui: �Toivon n�kev�ni
sinut anteeksi antaneena.�

�Kyll�, virkkoi Jukke ja h�pe�st� punastuen ojenti k�tens� Antille. Se

Antin hyv� tahto h�nt� niin h�vetti.

Tuo Juken tarjous auttamaan vankeusasiassa oli Antin mielest� varma

todistus, ett� Jukke on h�nelle antanut anteeksi ja sitten lopettanut
kartuttamasta itseens� sellaista vihaa, joka aikojen kuluessa voisi
puhjeta hyvinkin kamalaksi koston ty�ksi. Tuntui Antin mielest� kuin
ymp�ri kiert�v�, kiljuva jalopeura olisi voitettu kun Juken viha oli
lepytetty. Nyt koti vasta sai kodin arvon, jommoista h�n ei koskaan
uskonut tapaavansa.

Hanna tuli Juken ja Antin sopimisesta niin hyvilleen, ettei h�n

tahtonut voida hallita itse��n. Kaiket p�iv�t n�kyi h�n hymyilev�n�
keve�sti kopperehtavan askareissaan ja silloin t�ll�in aina
l�hestyess��n Anttia kavahti Antin kaulaan ja loistavin silmin
huudahti: �Et usko, is�, kuin minulla on lysti olla kun Juken kanssa ei
tarvitse en�� riidell�.� Silloin Antti hauskasti hymyillen taputti
Hannaa kasvoille, siten n�ytt��kseen, ett� se on hyv� h�nest�kin.

XXXIX.

Antti menee vankeuteen.

Luvattu vapaavuosi oli nyt kulunut loppuun. Ja virallisesti ilmotettiin
Antille, ett� vaaditaan suorittamaan rangaistustaan Suvannon kaupungin
vankilassa. Samalla ilmoitettiin, ett� jos ei menisi mielell��n, niin
viet�isiin kruunun mahdilla.

Antti valitsi nyt paremmaksi menn� itse, kuin antautua kruunun kynsiin
ja pyysi nimismiehelt� matkapassin.

Kello yhdeks�n aikaan aamup�iv�ll� oli vankien varsinainen vastaanotto

ja irti laskenta-aika.

Antti pani kellonsa juuri yhteen kaupungin yleisen kellon kanssa, josta
n�ki milloin se aika on sis�ll�. Mutta meni kuitenkin jo paljoa
aikaisemmin vankilan l�heisyyteen n�kem��n sit� ulkoakin p�in.

Mutta ulkoa katsellen siin� ei ollut mit��n erityist� silm��n pystyv��.

Korkea puinen, ruskeaksi maalattu, kattop��llinen valliaita ymp�r�i
laitosta, ett� asumuksia sen yli ei n�kynyt ei harjaakaan eik�
sis�lt�k��n kuulunut yht��n elonmerkki�, tuntui kylm�lt� kuin j�inen
hauta.

Laitosta ymp�r�i kahdelta sivulta juuresta karsittu m�ntymets�, jonka

juuressa oli viistoon kohoava, sammalsekainen k�pyinen tanner.

Mutta laitoksen toisia sivuja ymp�r�i louhinen kallion kieluinen,

mets�t�n tasanko, jonka yli yhdelt� sivulta noin parin kiven heiton
p��st� n�kyi kaupungin mustat katot ruskeine valkeasaumaisine
tiilipiippuineen.

Toiselta sivulta yli sen karun vietteen n�kyi noin tuhannen askeleen
p��st� laakson pohjalta kainona hiipiv�, pienoinen Ilveslampi. Ja sen
takana kannaksen yli vaan n�kyi niemiens� ymp�rill� kaitaisena
luikerteleva Paloj�rvi, jonka vaalean sinert�v�n pinnan mets�iset
niemet peittiv�t toisin paikoin, ett� n�kyi se vaan muodottomana
k�tk��ns� pyrkiv�n� kaistaleena.

Valliaidan tumman sinert�v�ksi maalatun korkean portin kohdalla oli

sammalkattoinen paasikivi. Siihen tuuheitten m�ntyjen kattamalle
kosteasammaleiselle kivelle istui nyt Antti odottamaan m��r�tty� tunnin
ly�m�� ja katseli kaupungin yli n�kyv�n korkean mets�n latvoilta
hiljalleen kohoilevaa aamuruskoista syyskuun aurinkoa, jota y�n
viimeinen h�m�r� h�veten pakeni laakson syvimpiin sopukoihin, mutta
haihtui sielt�kin heti tiet�m�tt�m��n tyhjyyteen. Katseli kaupungin
piipuista verkalleen kohoovia, harmaita savuja, katseli laakson
pohjalla tyynesti hymyilev�� Ilveslampea ja tuolla kauvempana
suippuk�rkisin� kaistaleina kaukaisuuteen urkenevaa Paloj�rve�. Katseli
h�n pohjoiselle taivaalle myrsky� ennustavia tuulen kynsien
monihaaraisia, vaaleanharmaita haitaleita.

N�it� kaikkia h�n katseli, mutta ei h�n mit��n niist� n�hnyt. Mieli oli
syvennyksiss� el�m�n olleisiin p�iviin, niitten myrskyisiin vaiheisiin,
joissa kaikissa n�kyi kaikkivaltiaan Jumalan ihmeellinen johto ja jotka
liittynein� toisiinsa taluttivat el�m�n halki kuni askeltiet� aina
nykyiseen kohtaloon asti.

Mutta kello oli nyt juuri yhdeks�n.

Antin tyynesti totiset kasvot hieman v�r�htiv�t, mutta hypp�si

seisalleen, kaivoi povitaskustaan esille nimismiehen antaman paperin.
Se nelj�ksi taitettu paperiarkki k�dess��n siirtyi Antti valliaidan
portille. Soitti ovikelloa. Ei kuulunut hiiskaustakaan enempi kuin
haudasta. Soitti kovemmin ja rupesi odottamaan.

Silloin alkoi kuulua likenevi� voimakkaita askelia. Lukko karahti, ovi

aukeni ja ovelle ilmestyi keskikokoinen, keski-ik�inen, pieniviiksinen
mies, punapontaisine lakkineen, jonka j�ykist� kasvoista voi selv�sti
lukea, ett� h�n on vankilan johtaja.

Oven auettua astui Antti reippaasti sis��n. Mutta vankilan johtaja

seisoi virallisesti takakeikkana ja ennenkun painoi oven kiinik��n
tummilla silmill��n katsoi pystyv�sti Anttiin ja kysyi:

�Mik� on asia?�

Antti ei puhunut mit��n, ojenti vaan sen paperin h�nen k�teens�

ja seisoi tyynen� katsellen vaan vankilan johtajan virallista,
laajap��lakista, punapontaista, sinert�v�� lakkia, sen
keltareunuksista, virallisesti pitk��, harmahtavaa p��llysnuttua
ja hankasten p��lle leimattuja ankkurin kuvia.

Mutta vankilan johtaja luki nimismiehen virkasinetill� leimatusta

paperista hienok�sialaisen, tihe�n kirjoituksen ja hieman p��t��n
ny�k�ytt�en lausui:

�Jahaa. Nelj� kuukautta kahleetonta vankeutta.�

Silloin painoi kiinni raskaan oven, ett� koko valliaita kumahti vastaan
kolkosti ontelon kumahduksen.

Parin kertaa py�r�hti avain lukossa ja pakenevat kahden miehen

karskavat askeleet kuuluivat vankilan pihan someroiselta k�yt�v�lt�.

End of the Project Gutenberg EBook of Kahleeton vanki, by Heikki Meril�inen

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHLEETON VANKI ***

***** This file should be named 16411-8.txt or 16411-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/6/4/1/16411/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

*** END: FULL LICENSE ***