The Project Gutenberg EBook of Tukkijoella, by Teuvo Pakkala

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Tukkijoella

Author: Teuvo Pakkala

Release Date: August 27, 2004 [EBook #13308]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUKKIJOELLA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

TUKKIJOELLA

Nelin�yt�ksinen laulunsekainen huvin�ytelm�

Kirj.

Teuvo Pakkala

1899.

HENKIL�T:

TURKKA |
TOLARI |
HUOTARI | _tukkilaisia_
KASURI |
OTERMA |

MAIJA, _kaupustelija_
PIETOLA, _talokas_
KATRI, _h�nen tytt�rens�_
ANNI, _m�kintytt�_
R�TT�RI
P�LH�-KUSTAA, _lyhytj�rkinen poika_
PORO-PIRKKO
PAHNA-MAIJA
LEENA
KARJAPIIKA

_Tukkilaisia ja kyl�n tytt�j�_

ENSIMM�INEN N�YT�S

_Pirtti kalustoineen. Kaksi ovea, joista toinen, kamarin ovi,

laudoituksella peitetty_.

KATRI _talouspuuhissa_.

ANNI _vasu k�sivarrella tulee pirttiin_. P�iv��, Katri. Onko is�si

kotona?

KATRI. Meni k�ym��n Tanelin m�kill�. Olisi pit�nyt jo tulla, mutta on

kai j��nyt taas uskonasioista kinastelemaan.

ANNI. Olisin kysynyt jauhoja.

KATRI. Mutta t�ll� kertaa tuskin on puuroksikaan.

ANNI. Tarvitsisinkin enemm�lt�. Aion leip�kauppaa tukkilaisille.

KATRI. Niit� alkaa jo tulla.

ANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eik� ole teille
yritt�nyt?

KATRI. K�vi �sken muuan, mutta kun kuuli, ett� t�m� on Pietola, niin
l�hti hyv�sti� sanomatta. (_Nauraa_) �sken Tolari kertoi, ett� viime
kes�n� oli ollut t��ll� tukkijoella muuan poika sielt�, jonne Heilala
muutti. Sit� oli Heilala l�htiess� neuvonut, ett� jos satut sellaiseen
taloon, jossa miehen nen� rupeaa tuhahtelemaan, kun kuulee, ett� olet
tukkilainen, niin l�hde heti lipettiin. Poika ei ollut koko kes�n�
uskaltanut menn� mihink��n taloon ensin lapsilta tai piioilta
tiedustelematta, onko talossa mies, jonka nen� tuhahtelee.

ANNI. Jos min� olisin sinun sijallasi, Katri, niin min� antaisin is�n
nen�n tuhista, mink� tuhisisi, ja valitsisin is�nn�ksi jonkun reippaan
pojan tukkilaisista.

KATRI. Valitse sin� itsellesi!

ANNI. K�yh�ll� tyt�ll�, jolla lis�ksi on el�tett�v�n� kivulloinen �iti,

ei ole mies niin otettavissa. Mutta suuren, rikkaan talon ainoalla
tytt�rell� on varaa valita.

KATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve.

ANNI. Katri, Katri, ylpeys k�y lankeemuksen edell�.

PIETOLA (_tulee pirttiin p��llystakki yll�_). Se oli sotaa! Ja

l�htiess�ni tunsin, ett� jotakin roiskahti selk��ni. (_K��ntyy_) Mit�
siell� on?

KATRI. Koko selk� piim�ss�! (_Auttaa riisumaan ja vie takin ulos_.)

ANNI. Mit� sotaa se sitten oli?

PIETOLA. Uskonsotaa. Tanelin pirtti oli akkoja t�ynn�, ja ne minut

edest� jumalansanalla mustasivat ja takaa jumalanviljalla valkaisivat.
Mik� siin� on, ett� ne minuun takertuvat kuin takkiaiset, miss� vain
n�kev�t?

ANNI. Ne teit� rakastavat.

PIETOLA. On rakkautta roiskia piim�ll�!

KATRI (_tulee pirttiin_). Tuleeko Taneli uunia korjaamaan?

PIETOLA. Kirkonkyl�lle oli haettu. Menep� sin� kysym��n Per�l�n Erkki�.

ANNI. Mutta �l�, hyv� ihminen, l�hde tuollaisilla saapasr�hjill�!

PIETOLA. Oli sekin, kun ei saatu suutaria. Pit�� kirkolla k�ydess� ostaa
kauppiaalta keng�t.

ANNI (_ottaa vasusta keng�t_). Tuossa ovat minun kenk�ni, jotka olivat
paikattavina. Ovat n�m� kuitenkin somemman n�k�iset kuin tuollaiset
saapaslottanat.

KATRI. Kyll� min� Erkin m�kille n�inkin v�lt�n.

ANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika.

KATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! (_Menee_.)

PIETOLA. Niinp� tosiaan!

ANNI. Ei sit� tied�, mik� tauti tapaa, mik� kuolema kohtaa.

PIETOLA. Ei tuolla taipaleella ainakaan rakkaudentauti.

ANNI. Mik� ettei? On liikkeell� paljon poikia!

PIETOLA. Ei Katri v�lit�.

ANNI. Pojistako? Niin kuin kaikki tyt�t alkaen siit� koko maailman
Eeva-vainajasta.

PIETOLA. Mutta tukkilaisista.

ANNI. Niiss� on pulskia, reippaita poikia.

PIETOLA. Ja miehekseen mit� sattuu.

ANNI. Molempaa: hyv��, huonoa. Niin kuin talollisissakin.

PIETOLA. Miksei talollisissakin niin kuin kaikens��tyisiss�. Mutta mist�

kuleksijan tiet��, mik� on miehekseen? Mit� miellytt�v�mpi, sit�
suurempi voi olla veijari. Niin kuin muuan Iska-niminen poika, joka
muutamia vuosia sitten--

ANNI. Pietolan Iska?

PIETOLA. Sill� nimell� sit� sanottiin ja viel�kin mainitessa

sanotaan--kun asuskeli meill�. Poika kuin Siionin virsi� kaupitteleva
herranenkeli ja puheissaan kuin itse rehellisyys, mutta sellainen
veijari, ettei maailmassa parempaa. Ei sit� is�nt�� meid�n kyl�ss�,
jolta ei jotain petkuttanut, ja tuskin sit� tytt��, joka ei--

HUOTARI (_tulee pirttiin_). Rauha ja rakkaus ja kaikellainen siunaus

t�h�n taloon.

PIETOLA. Ken vieras? En tunne.

HUOTARI. Heikki Anselmi Huotari. Kunniallinen mies. (_Annin puoleen_)

Avioliittoon esteet�n.

PIETOLA. Sinunko tuttujasi t�m� nuorimies?

ANNI. Ei ole.

HUOTARI. Vannomatta paras. Neitsyt voi olla minun kylkiluustani.

ANNI. Jospa siit� ei olekaan tehty neitsytt�, vaan leskivaimo.

HUOTARI. Henki sanoo, ett� teid�n kaltaisenne impi. (_Laulaa_.)

Sen on silm�t kuin taivaalla t�hdet

ja varsi kuin el�m�nlanka.
Ei niin kaunista tytt�� luulis
maailmassa olevankaan.

PIETOLA. Oletko renkimiehi�?

HUOTARI. Renki ei ole ihminen. Mutta tukkipoika!

PIETOLA. Tukkipoika?

HUOTARI (_laulaa_).

Hei tukkipojat ei turvetta kaiva,

ne sinisi� selki� seilaa.
Tukkipojall' on tuska ja vaiva
muistella montako heilaa.

PIETOLA. L�hde nyt ja kiireell� hakemaan kylkiluutasi! (_Tarttuu

niskaan ja taluttaa ulos_.)

ANNI (_nauraa_). Tiet�� yritt�neens� v��r��n penkkiin!--Mutta nyt min�

sinuakin, ukko, v�h�n kiusaan!

PIETOLA (_tulee pirttiin_). Min� alussa luulin sit� ihmiseksi!

ANNI. Ja olikin kunnon ihminen!

PIETOLA. Mist� sin� sen tied�t? Eth�n h�nt� tuntenut?

ANNI. Min�h�n n�en heti nen�st� miehen, mihin kelpaa. Eik� ollut
erinomainen renki sekin poika, jonka teille viime vuonna toimitin?

PIETOLA. Oli kyll�. Sinun olisi pit�nyt se ottaa mieheksesi.

ANNI. Miehekseni? Niink� teid�n mielest�nne, ett� joka kelpaa Pietolaan

rengiksi, v�ltt�� K�yh�nlesken Annille mieheksi? Oho, ei sent��n!

PIETOLA. Enh�n min� sit� meinaa.

ANNI. Mit� te sitten puhutte?

PIETOLA. Tarkoitan vain sit�, mit� olen jo ennen sanonut, ett� kun
ottaisit miehen, niin voisitte ruveta asumaan sit� m�kki� ja silloin
el�isitte puutteetta. Minun on s��li teit�, varsinkin �itiraukkaasi.

ANNI. Tuo Huotari olisi ollut kunnon poika ja sopiva mies minulle.

PIETOLA. No, ota h�net, ota!

ANNI. Ota nyt, kun poika parka pakoon painaa mink� kintuista l�htee! Vai
tarkoitatteko, ett� minun pit�isi l�hte� juoksemaan j�lkeen huutaen:
Huotari, Huotari, el� mene, min� otan sinut miehekseni! Olisitte ottanut
h�net kasakkamieheksi. Ei kaksi eik� kolmekaan olisi ollenkaan liikaa!
Kaikki ty�t ovat j�less�. Eik� teill� ole kuin tuo laiska renki
Pekka.--Teilt�, Pietola, on is�nn�n silm� mennyt umpeen ja tarmo
lamautunut!

PIETOLA. Em�nn�n kuoltua el�m�ni muuttui niin tyhj�ntuntoiseksi, ett�

olen haluton kaikkeen. Ei ole ajatusta eik� muistia t�iss�ni ja
toimissani. Minulla on vain yksi miete, ett� mink� synnin takia minua
rangaistaan alituisilla onnettomuuksilla. Minun el�m�ni on muuttunut
vaellukseksi vitsausten tiell�. Yhdest� kun p��sen, niin on toinen
edess�.

ANNI. Mik� teit� nyt h�tist��?

PIETOLA. Se P�lh�-Kustaa kuuluu sanovan, ett� min� olen ottanut h�nen

�itins� rahat.--L�hden kirkolle. Siell� se kuuluu olevan P�lh�-Kustaa.
Saan omin korvin kuulla, mit� h�n juttelee.

ANNI. Minulla oli asiana kysy� jauhoja, mutta ei kuulu teill� olevan.

PIETOLA. Miss�h�n Tolari?--Hae h�net ja sano, ett� menisi myllyyn.

(_Menee_)

ANNI (_yksin_). Lieneek� Tolari kotosalla? On tainnut menn� tapaamaan

tukkilaisia. (_Huomaa ikkunasta_.) Mutta tuossahan tulee P�lh�-Kustaa.
Nyth�n se asia selvi��kin.

P�LH�-KUSTAA (_pussi kainalossa tulee pirttiin_). P�iv��. Onko Pietola

kotona?
ANNI. Mit� sinulla on Pietolalle asiaa?

P�LH�-KUSTAA. Saitko tiet��? Etp� saanutkaan! �h�s kutti!

ANNI. Min� menen k�skem��n Pietolan t�nne. (_Menee_).

P�LH�-KUSTAA (_yksin, ottaen pussista nauhalla k��rityn keng�n_). Siin�

on �idilt� viimeiset terveiset Pietolalle, ett� hyv� Pietola ottaisi
Kustaa raukan pojaksi.

PIETOLA (_tulee pirttiin_). Sin�k� kuulut sanovan, ett� min� olen

ottanut �itisi rahat?

P�LH�-KUSTAA. Pietola on ottanut �idin rahat, Jumala rankaisee Pietolaa.

PIETOLA (_ottaa ruoskan_). Sanotko viel�, ett� min� olen ottanut?

R�TT�RI _tulee pirttiin_.

P�LH�-KUSTAA _juoksee ulos kirkuen_.

PIETOLA. R�tt�ri! Kuin ilmestys!

R�TT�RI. Is�nt� n�ytt�� olevan tuimalla tuulella!

PIETOLA. Tuo poika sanoo minun ottaneen h�nen �itins� rahat.

R�TT�RI. Kuulutte k�yneen Sysi Pertun leskivainajan luona h�nen

sairastaessaan kuolemaansa.

PIETOLA. Oli pyyt�nyt minua tulemaan.

R�TT�RI. Mit� varten?

PIETOLA. En tied�. Eik� tajunnut t�lle maailmalle, kun olin siell�.

R�TT�RI. Ja sairaan luona ei ollut muita kuin te ja tuo poika, joka

sanoo teid�n ottaneen rahat.

PIETOLA. No, perhana! Minunhan t�ytyy itsenikin uskoa, ett� min� olen ne
ottanut!

R�TT�RI. Mutta teill� on se, jota kukaan ei voi teilt� ottaa ja jota
korkea oikeus ei voi kenellek��n antaa: puhdas omatunto.

PIETOLA. Se on tosi.--Mutta jos nimismies nostaa jutun, niin miten minun

k�y?

R�TT�RI. Min� kiell�n nimismiest�, virkansa menett�misen uhalla. H�nell�

on kaikellaisia virkasyntej�. Saatte olla huoleti.

PIETOLA. Minnek�h�n ne rahat ovat joutuneet?

R�TT�RI. Seh�n piti rahojaan keng�ss�, jonka k�tki milloin mihinkin.

PIETOLA. Ja joskus maailman aikana l�ytyy aarteena!

R�TT�RI. Ja voipipa l�yty� piankin.

PIETOLA. Miten sin� osuit meille tulemaan, kun et ole koskaan ennen
k�ynyt?

R�TT�RI. Ei ole tullut k�ydyksi, kun Pietolassa vihataan uskovaisia yht�

paljon kuin tukkilaisia.

PIETOLA. En voi suvaita omavanhurskaita, jotka ylistellen omaa

autuuttaan tuomitsevat muita. �sken viimeksi tuolla Tanelin pirtiss�
Poro-Pirkko ei uhannut p��st�� vaimovainajatani taivaaseen. Sanoin,
ettei h�n Poro-Pirkon taivaaseen haluakaan. Piim�ll� kastoivat minut ja
uhkasivat Jumalan rangaistuksella Pertun leskivainajan rahoista.

R�TT�RI. Aikomukseni ei ollut tulla puhumaan uskonasioista. Korhonen

pyysi minua ohimennen kulkiessani j�tt�m��n teille n�m� paperit. H�n
n�ytt�� vaativan maksettavaksi sen lainan, jonka olette ottanut talonne
palon j�lkeen.

PIETOLA. Vaatii maksettavaksi nyt? Mist� min� yht�kki� sieppaan rahat,

kun on niin huono aika?

R�TT�RI. Ja sanomalehdiss� kirjoitetaan, ett� yh� vain tiukkenee.

PIETOLA. Minun ei olisi tarvinnut lainaa ottaa, jos olisin taloni

uudistellut v�hitellen. Niin oli aikomukseni. Mutta Korhonen, Amerikan
rikas, tuli ja tyrkytti rahojaan, niin ajattelin, ett� nostan palaneen
taloni sijalle heti entist� ehomman.

R�TT�RI. Min� puhun Korhoselle ja sanon, ettei h�n nyt saa vaatia velkaa
maksettavaksi.

PIETOLA. V�litt�neek� tuo, kun ei ole uskonvelji�si.

R�TT�RI. Kyll� minun sanaani kuuntelevat muutkin kuin uskovaiset.

PIETOLA. L�hdet��n tuonne kamarihuoneisiin.

TOLARI _tulee pirttiin_.

R�TT�RI. P�iv��, Tolari.--T�m� Tolari se Pietolassa aina talvehtii kuin

karhu pes�ss��n.

PIETOLA. Meilleh�n se on kotiutunut.--Kuule, Tolari, sinusta min�

saankin kes�rengin.

TOLARI. Mutta ottiatuota--kun ottiatuota--

PIETOLA. Min� ymm�rr�n. On kuulunut tukkilaisten ��ni�, niin on into

noussut. Aiot taas tukkijoelle?

R�TT�RI. Tolari, vanha tukkipoika, p�lkyn selk��nh�n se tahtoo

kuoliakin.

PIETOLA _uhkaavasti katsoo Tolaria, sitten menee_.

R�TT�RI. Kai sin�, Tolari tied�t, ett� min� olen maksanut Pertun
leskivainajalle sen lainan, jossa sin�kin olit todistajana?
TOLARI. Kyll� min� ottiatuota. Tolvas-Liisa sanoi terveisi�
leskivainajalta, ett� R�tt�ri on kuitti.

R�TT�RI. Niin ett� tied�t sen maksetuksi.--No, viel�k� rovasti on

vaatinut sinua rippikouluun?

TOLARI. Ei ole ottiatuota.

R�TT�RI. Min� sanoin rovastille, ett� ei saa vanhaa miest� kiusata. Eik�
se sinua en�� h��tyyt�. (_Menee_)

TOLARI (_yksin_). Hyv� mies tuo r�tt�ri. Ja oli hyv�, kun sattui, niin
ei Pietola kovin ottiatuota. Mutta pit�� joutua, muuten ottiatuota.
(_Kokoilee tavaroitaan_.) Olisinhan min� Pietolassa ottiatuota siihen
asti kun ottiatuota. Mutta hyv� oli n�in--

ANNI (_tulee pirttiin_). T��ll�h�n se on Tolari. Sinun pit�� heti menn�

myllyyn.

TOLARI. Min� itse saan mylly�, jos en ottiatuota. (_Etsii jotakin_.)

Miss� hiidess� on ottiatuota?

ANNI. Mit� sin� touhuat?

TOLARI (_l�yt�� housut_). Tuossa on ottiatuota. (_Sulloo housut

konttiin, jonka panee ovensuuhun_.)

ANNI. Onko sinulla taas tullut Pietolasta kes�ero?

TOLARI. Ja kiireell�. Nen� jo tuhisi. Ja se on paha merkki, silloin on

parasta korjata luunsa. (_Menee p�yd�n ��reen penkille istumaan
lueskellen rahojaan_.)

MAIJA (_laukku sel�ss� ja myttyj� k�siss� tulee pirttiin_). Hyv��

p�iv��.

ANNI. Mist� vieras?

MAIJA. Rantamailta. L�hdin t�nne tukkijoelle kaupustelijaksi.--Tietenkin

olette talon tyt�r?

ANNI. Vieras vain.

MAIJA (_menee Tolarin luo_). Saisikohan talossa asuntoa joksikin aikaa?

TOLARI. Ottiatuota?

MAIJA. Mit� is�nt� sill� meinaa?

TOLARI. Meinaatko sin� ottiatuota?

MAIJA. Sit� min� meinaan.

TOLARI. Mit�h�n sin� meinaat?

MAIJA. Miss� em�nt�?

TOLARI. Ei ole em�nt��.

MAIJA. Leskimiesk� olette?

TOLARI. En min� leskimies.

MAIJA. Vai vanhapoika! Mink�vuoksi el�tte vanhanapoikana?

TOLARI. Min�k�?--Min� en ole ottiatuota--

MAIJA (_Annille_). Mit�h�n se sill� meinaa?

ANNI. Sit� se viimeksi, ettei ole akkalupaa.

MAIJA. Rippikoulun k�ym�t�n?--Mik� talo t�m� on?

ANNI. Pietola.

MAIJA (_l�hestyen Tolaria_). Pietola! Se talo, jossa ei suvaita

tukkilaisia?

PIETOLA _tulee pirttiin_.

TOLARI (_yritt�� l�htem��n_). Ottiatuota!

MAIJA. P��llek� aiot? (_Ly� mytyll�_.)

TOLARI (_yritt�� uudelleen_). Ottiatuota!

MAIJA (_ly� molemmilla mytyill�_). Siin� min� annan sinulle ottiatuota.

TOLARI _kaatuu ja hiipii pois pirtist�_.

PIETOLA. Kuka t�m� reipas eukko?

MAIJA. Tytt� min� olen. Maija Rivakka. Oletko sin� tukkilainen?

PIETOLA. Mink� vuoksi sin� vihaat tukkilaisia?

MAIJA. En min� tukkilaisia vihaa!

PIETOLA. Mink� vuoksi kuritit tuota Tolaria?

MAIJA. Tukkilainenko se oli? Herranen aika! Mik� sen nimi?

PIETOLA. Tolari eli puurosaapas.

MAIJA (_rient�� ulos_). Tolari Puurosaapas! Se oli erehdys. Min� luulin

sinua is�nn�ksi.

PIETOLA. Vai is�nn�lle se olikin tarkoitettu tuo selk�sauna! (_Nauraa_)

Min� alan rakastaa tukkilaisia, jos n�in lysti� jatkuu.

ANNI. Mutta min� teid�n sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja

puuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, ett� lattia lainehtii: ei
ole lehmille heini�.

PIETOLA. Miss� Pekka?

ANNI. Sit� tuskin tiet�� Pekka itsek��n!--Ja kuka myllyyn?

PIETOLA. L�htisin itse, mutta r�tt�ri on vieraana.

ANNI. R�tt�ri Pietolassa ja vieraana?

PIETOLA. Oli onnenpotkaus ett� tuli. Sain hyvi� neuvoja ja apua. H�n on
varma, ett� Pertun leskivainajan rahat l�ytyv�t.

ANNI. R�tt�ri tosiaan voi tiet��kin. H�nell� oli leskivainajalta

tuhannen markan laina, jossa min�kin olin todistajana ja Tolvas-Liisa
toisena.

PIETOLA. Niin kertoi r�tt�ri. Mutta h�n on maksanut velkansa.

ANNI. Vai niin.

PIETOLA. Kiehautapa sin� kahvia, kun Katri ei sattunut kotia.

ANNI. En rupea millek��n. Lupasi ruveta riitelem��n kotitaloani takaisin

Korhoselta, mutta itse ostikin sen.

PIETOLA. Tottapa ei k�ynyt riiteleminen. R�tt�ri tuntee lainpaikat.

Kehutaan taitavammaksi kuin moni tuomari.

ANNI. Ja min� uskon, ett� r�tt�ri yllytti Korhosta ry�st�m��n meilt�

talon ostaakseen sen helpolla.

PIETOLA. V��rin sin� tuomitset r�tt�ri�. H�n on hyv�syd�minen mies ja

rehellinen uskovainen.

ANNI. Ja h�nen �itins� rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt

poikansa.

PIETOLA. Riitt��! Ei puolta sanaa pahaa r�tt�rist� minulle. (_Menee_.)

ANNI (_yksin_). Eip� tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, ett�

r�tt�ri on viel� Pietolassa is�nt�n�. (_Kurkistaa oven laudotuksen
raosta_.) Siell� se istuu autuaan hymyilev�n� perimm�isess� kamarissa.

KATRI (_tulee pirttiin_). Anni kuule!

ANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet h�t�inen. Mit� sinulle on

tapahtunut?

KATRI. Mene sin� sanomaan h�nelle. H�n tulee tuolla kujalla.

ANNI. Kuka?

KATRI. Muuan tukkilainen. Min� sanoin, ett� t�ss� talossa on �k�inen

is�nt�, niin kysyi: �Tuhiseeko nen�?�

ANNI. Niink�! Poika siis on Heilalan mailta.--Ja sin� sanoit ett�

tuhisee?

KATRI. En min� sanonut.

ANNI. Sanoit, ett� t�m� on Pietolan talo?

KATRI. En sanonut.

ANNI. Et ole sanonut mit��n! Mink� vuoksi?

KATRI. Mene sin�, Anni, selitt�m��n, sin� osaat paremmin kuin min�.
Mene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Min� pyyd�n ja rukoilen.

ANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa �vied� rinnastasi

rauhan�.

KATRI (_k�yty��n katsomassa akkunasta_). Nyt se tuli.

ANNI. Onneksi olkoon!

KATRI _vet�ytyy uunin suojaan_. ANNI _rupeaa toimessa kirnuamaan_.

TURKKA (_l�nget k�sivarrella tulee pirttiin_). Hyv�� p�iv��.

ANNI. Jumal'antakoon.

TURKKA. T�ss� talossa ei n�yt� olevan poikia.

ANNI. Eik� tytt�ri�k��n kuin yksi.

TURKKA (_pantuaan l�nget naulaan tulee Annin luo_). Mik� nimi?

ANNI. Joka arvaa, saa puolet.

TURKKA. Puolesta en huoli. Jos min� joskus tyt�n otan, sen pit�� olla
minun sormenp�it��n my�ten.

ANNI. Mik� sin� sitten olet miehi�si?

TURKKA. Tukkipoika.--T�ss� talossa ei muka suvaita tukkilaisia, sanoi

teid�n piikatytt�.

ANNI. Mik� piikatytt�?

TURKKA. En tullut nime� kysyneeksi. Oli miellytt�v�n n�k�inen

tytt�lapsi.

ANNI (_osottaen Katria_). Oliko se tuo piikatytt�?

TURKKA. T��ll�h�n se on se losusaapas! (_Annin puoleen_) Taidatte maksaa

niin huonon palkan, ettei tytt� raukka saa kenki� jalkaansa.

ANNI. Talostahan sille olisi keng�t tuleva, mutta ei ole saatu suutaria.

TURKKA. Huono is�nt�. N�kee kaikesta.

ANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ik�mies, haluton ja

v�synyt.

TURKKA. Mutta! (_Py�r�ytt�� Annia olkap�ist�_.) Mink� vuoksi ei ole

nuorta is�nt��? Sulhanen kumminkin on?

ANNI. On tarjolla.
TURKKA. Sep� hyv�.

KATRI. Kuka se on?

ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa.

TURKKA. Tuoko on kamarin ovi?

ANNI. T�ss� paloi talo perustuksiaan my�ten, on j��nyt keskitekoiseksi

yht� ja toista, kun ei ole saatu ty�miehi�.

TURKKA. Min�p� rupean hommaamaan.

ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi.

TURKKA. Min� rupean is�nt�mieheksi siihen saakka, kun tukkity� alkaa.

(_Menee riisumaan laukkunsa sivusein�lle naulaan_.)

KATRI (_Annille kahdenkeskisesti_). Mik� t�ss� lopuksi?

ANNI (_Katrille kahdenkeskisesti_). Kihlajaiset ja h��t! (_Kuin salaa

antaa Katrille ruojuskeng�t ja toimittaa Katria somistautumaan_.)

_Tukkilaisia tulee pirttiin_.

TUKKILAINEN. Hyv�� p�iv��.

TURKKA. Mit� v�ke� te olette?

TUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan t�ss� talossa tilaa?

TURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja siististi.

TUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mit� ty�ksemme, k�skek��!

TURKKA. Ett� ty� k�visi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi

laulakaa.

TUKKILAINEN. T�ss� talossa on hyv� is�nt�!

TUKKILAISET (_laulavat_)

Viel� niit� honkia humisee

Suomen salomailla.
Viel� niit� ollaan reippaita poikia
tukkijoella vailla

Huhtikuussa ne parhaat poiat

tukkijoelle astuu.
Siell� ne saappaat likoaa
ja housunpultit kastuu

PIETOLA (_tulee pirttiin_). Kenen luvalla te t��ll�?

TUKKILAINEN (_viitaten Turkkaa_). Is�nn�n luvalla.

PIETOLA (_menee Turkan eteen_). Sin�k� is�nt�?

TURKKA. Pietola! Eik� niin?

PIETOLA. Min� olen Pietola.

TURKKA. Terve! (_Tempaisee vasemmalla k�dell� Pietolan k�den ja ly�d�

l�im�ytt�� tuttavallisesti k�tt�_.) Terve mieheen! Terve! (_Menee
ottamaan l�nget_.)

PIETOLA (_Annin puoleen_). Mik� se on t�m� poika?

ANNI (_kahdenkeskisesti_). Siin� on teille kasakkamies. Eik� niin Katri?

KATRI (_kahdenkeskisesti_). Is�h�n on sanonut, ett� tarvittaisiin

kasakkamiehi�.

TURKKA (_tulee Pietolan luo n�ytt�en valjaita_). Mutta mit� merkitsee

t�llainen hoito?

ANNI. Siin�h�n ne nyt ovat. Ja niit� on hakemalla haettu monta viikkoa.

Miss� nuo olivat?

TURKKA. Ojassa! (_Tukkilaisille_) Hei pojat. Joku teist� siivotkoon n�m�

ja viek��n talliin paikoilleen. (_Viskaa tavarat tukkilaisille_.) Ja
mink� vuoksi ei ole tunkiota vedetty pelloille?

ANNI. Ei ole ehditty, kun on ollut miehist� puute. Eik� kev�tt�ihin

paljon pystyt�k��n, kun ty�neuvot ovat rempallaan. Ei ole saatu sepp��.

TURKKA (_tukkilaisille_). Onko teist� kukaan sepp�, vai pit��k� minun

l�hte� pajaan?

TUKKILAINEN. Kyll� min�kin takoa kalkuttelen.

TURKKA. Niinp� hommaudu pajaan.

KARJAKKO (_tulee pirttiin Pietolan nokan alle ja vihaisesti

tiuskaisee_). Mit� nyt sy�tet��n elukoille? Halkojako?

TURKKA (_py�r�ytt�en karjakon p�in_). Ei halkoja, vaan heini�!

KARJAKKO. Mik� sin� olet?

TURKKA. Is�nt�mies, ett�s tied�t!

KARJAKKO. Hommatkaa sitten heini�, kun kotona ei ole korttakaan!

TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!

KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, ett� pit�� hakea heini�.

TURKKA. Miss� Pekka?

KARJAKKO. P��sette v�himm�ll� vaivalla, kun ensin haette uunilta.

(_Menee_.)

TURKKA (_karjaisee uunille_). Pekka hoi!

PEKKA _hypp�� uunilta_.

TURKKA. Siell�k� niit� heini� on! Hae nyt kuin tuulessa! (_Py�r�ytt��
Pekan v�kk�r�n� menem��n ovesta_.) Montako Pietolassa on hevosta?

ANNI. Nelj�.

TURKKA (_tukkilaisille_). Kahdella hevosella Pekan mukana hein��n. Muut

muihin ulkot�ihin. Ja nyt on, pojat, kiire, ett� tuppi heiluu ja laulu
raikuu.

TUKKILAISET (_valmistautuen l�htem��n ty�h�n laulavat_).

Ei meit� surulla ruokita,

se on ilo, joka el�ttelee.
Ja t�m�n pojan heila on hell� ja nuori,
ja laulu se hel�htelee.

K�ki se kukkuu kuusikossa

ja koivikossa on pes�.
T�m�n kyl�n, t�m�n kyl�n tyt�ille tulee
toisenmoinen kes�

(_Menev�t_.)

PIETOLA. Mist� sin� olet kotoisin?

TURKKA. Terveisi� Heilalalta.

PIETOLA (_innostuen_). Oletko sielt�, jonne Heilala muutti?

TURKKA. H�n ei tosin osannut panna terveisi� mukaani, kun ei tiennyt

minun t�nne l�htev�n. Mutta varmaan olisi l�hett�nyt ja paljon parhaalle
yst�v�lleen.

PIETOLA. Me olimme kuin hyv�t veljet!

TURKKA. Vaikka poikasina olitte tapelleet harva se p�iv�.

PIETOLA. Se on tosi. Me olimme alituiseen vastakkain kuin kukonpoikaset.

Heilalan posket yht'�kki� pullistuivat, silloin sit� alettiin.
(_Nauraa_.)

TURKKA. Ja Heilala nauroi, ett� silloin sit� alettiin, kun Pietolan nen�
rupesi tuhisemaan.

PIETOLA. Mik� sinun nimesi on?

TURKKA. Poika.

PIETOLA. Poikako?

ANNI. Seh�n onkin mukava nimi!

TURKKA. Mutta ainoastaan meid�n yst�vysten kesken.

PIETOLA. Mik� sinun sukunimesi on?

TURKKA. Mit� te sill� tiedolla? Ja mit� siit� viisastutte, jos sanon
olevani Kukkonen tai Kananen, Pitk�nen tai Paksunen, Littunen tai
Lattunen?

PIETOLA. Niinp� vainenkin. Samantekev�.--Kerrohan nyt, Poika, miten

Heilala--

TURKKA. Nyt ei ole aikaa. Joka sorkka ty�h�n ja toimeen!

ANNI. Poika, mit� tehd��n kun talossa ei ole jauhoja?

PIETOLA. Niin, niit� jauhoja?

TURKKA. Kai on eloja?

PIETOLA. Niist� ei ole Pietolassa ollut puutetta koskaan!

TURKKA. Silloinpa ei h�t��. On hyv� tuuli. Tuulimylly py�rim��n. Pietola

myllyyn.

PIETOLA. Min� l�hden heti. (_Menee avainkaapille_)

TURKKA _menee laukulleen_.

KATRI (_Annille_). Onko t�m� unta?

ANNI (_Katrille_). Unta, unta, haluaisitko her�t� vai nukkua?

PIETOLA (_tulee Annin luo_). T�ss� on is�nt� m�killesi.

ANNI (_Pietolalle_). Ei passaa!

PIETOLA. Mink� vuoksi?

ANNI. T�m� on hyv�. Mutta en voi unohtaa Huotaria.

PIETOLA (_itsekseen_). Kummallisia nuo tytt�lapset. (_Menee_.)

TURKKA (_tullen tytt�jen luo, Annin puoleen_). Te talon tyt�r, l�htek��

n�ytt�m��n, mink�laisessa kunnossa navetta.--Mutta en muistanutkaan:
sulhanen istuu kamarissa!

ANNI. Ei haittaa!--Mutta kuule, Poika. Mitenk� saataisiin hommatuksi

keng�t �tytt� raukalle�?

TURKKA. T�ll�h�n nyt on keng�t ja oikein siev�t!

ANNI. Lainakeng�t raukalla.

TURKKA. Mik� sinun nimesi?

KATRI. Katri.

TURKKA. Pid�, Katri, p��si pystyss�. Ujon ja n�yr�n maailma polkee

jalkoihinsa.

KASURI (_tulee pirttiin_). Hyv�� p�iv��. Onko t�m� se poika?

TURKKA. Mik� sin� olet?

KASURI. Tukkilainen.

TURKKA. Mik� poika min� sitten sinulle olen. Sano is�nt�mieheksi!

KASURI. Anteeksi, is�nt�.

TURKKA. Ei is�nt�, vaan is�nt�mies!

KASURI. Vai niin. Mutta oli menossa myllyyn hyv�ntuulinen �ij�, joka
neuvoi kysym��n poikaa, ett� se tiet�� saako talossa asuntoa.

TURKKA. Oletko suutari?

KASURI. Nikkari olen.

TURKKA. Hyv� sekin. Rupea taloksi.

KASURI. Toverini on suutari. Ei uskaltanut tulla sis��n, ep�ili, ett�

t�m� on Pietolan talo.

TURKKA. K�ske sis��n!

KASURI (_avaten oven_). Oterma, tule sis��n!

OTERMA (_tulee sis��n_). Oliko se t��ll� se poika?

KASURI (_huomauttavasti Otermalle_). Is�nt�mies, is�nt�mies!

TURKKA. Oletko, Oterma, hyv� suutari?

OTERMA. Aina kiitetty, usein kehuttu.

TURKKA (_nostaa Katrin p�yd�lle_). Ota mitta ja tee parastasi.--Ja

nikkari, t�h�n ovi. (_Rep�isee laudotuksen ovesta_.)

R�TT�RI _kaatuu laudotuksen mukana_.

OTERMA. Mill� tapetaan noin suuri russakka?

KASURI. T�ss� on halko!

TURKKA. Elk�� hiidess�! Talon tytt�ren sulhasta!

KATRI. Ei ole minun sulhaseni!

TURKKA. Talon tyt�rk�?

R�TT�RI. T�m� talo on Pietola!

OTERMA ja KASURI. Pietola! (_Yritt�v�t l�htem��n_.)

KATRI (_rient�� pid�tt�m��n_). Tpruu!--Olkaa talossa ja tehk�� mit� on

k�sketty. Min� olen talon em�nt�.

TURKKA. Anteeksi. Min� luulin teit� sinuksi. (_Annin puoleen_.) Ja sinua

teiksi.
KATRI. Poika, tule, min� l�hden n�ytt�m��n navettaa. (_Menee Turkan
kanssa_.)

R�TT�RI (_Annille_). Mik� se on tuo mies?

ANNI (_r�tt�rille_). Pietolan tuleva is�nt�.

R�TT�RI _nauraa_.

ANNI. Hyi!

R�TT�RI (_itsekseen_). Ei ikin�! (_Menee_)

Esirippu.

TOINEN N�YT�S

_Aukea paikka mets�ss�. Per�ll� jokit�rm�. Oikealla maja, sen p��dyss�

viiri, jossa nimi: MAIJALA. Istuimiksi sopivia kivi� ja juurakoita.
Majan luona penkki. Majan p��ty� vasten suuri savotankontti. Hame ja
sukat ripustettuina kuivamaan. Kontteja ja laukkuja siell� t��ll�.
Kankipuita ja keksinvarsia pystyss� puita vasten_.

_Tukkilaisia majapaikalla_. TOLARI _seisoo t�hystelem�ss� oikealle_,

TURKKA _makailee sel�ll��n_, HUOTARI _korjailee keksi��n_, KASURI _ja_
OTERMA _ly�v�t korttia. Laulavat:_

Moni on korpi kolkko t��ll�, asumaton aivan.

Niiss� se n�kee tukkipoika n�l�n sek� vaivan.

Vaan ei sit� huolista huolita ja aina on ilomieli.

Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli.

_Laulun loputtua alkavat tukkilaiset menn� ty�h�ns� per�lle_.

HUOTARI. Tolari eik� n�y Maijaa?

TOLARI. Ei n�y ottiatuota.

HUOTARI. Hukkaan meni t�m�kin kallis el�m�n hetki.

OTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! (_Nousee kortilta_.)

HUOTARI. Kun ei kahvia saa!--Miss� hitossa se meid�n Maija viipyy? Ei

nyt ole oikea laita.

KASURI. On tainnut menn� i�ksi.

TOLARI. Eih�n se t�nne olisi j�tt�nyt tavaroitaan!

OTERMA. Ja Tolaria!

KASURI. Viel� n�kyy is�nt�miehess� henki liikkuvan, mutta taivaallisia

ajattelee, koska t�hystelee pilvi� ilman avaruudessa. Oletko tunnustanut
kaikki syntisi?

TURKKA. Paljonko tahdot siit� makkarapalasesta?

KASURI. Ei se ole my�t�v�ksi, vaan sy�t�v�ksi.

TURKKA. Senp� vuoksi sen s�inkin.

KASURI. Saakeli! Silt� ei s�ily mik��n. (_Menee per�lle_)

OTERMA (_tarkastellen voirasiaansa_). Perhanan k�enpoika! K�ynyt minun

voirasiallani ja sy�nyt sen viimeisen nokareen, mik� oli j�ljell�!

TURKKA. Kun sit� oli niin v�h�n, niin ajattelin, ett� pist�n poskeeni
happanemasta.

OTERMA. Olin kuvitellut leip�paistia, mutta niin sen nyt k�vi kuin
R�tk�sen illallisen. (_Menee per�lle_.)

HUOTARI. Miten sin�, Turkka, n�yt�t niin oudolta? Uusi pukuko?

TURKKA. T�ytyi uusia, kun entisess� ei alkanut en�� mies sis�ss� pysy�.

HUOTARI. Ja noin komeat saappaat. Mist� nuo?

TURKKA. Majasta l�ysin.

HUOTARI. L�ysit saappaat majasta? Niinkuin mustalaispoika puukon talon

p�yd�lt�!

TOLARI. N�kyv�t olevan minun.

HUOTARI. Mutta el�h�n mit��n! Minun takkini?

TURKKA. Jos t�m� on sinun, niin saat sanoa Pojaksi.

HUOTARI. Mit� sill� sitten olisi merkityst�.

TURKKA. Ett� olemme yst�vi�.

HUOTARI. Ja sen takia minun pit�isi uhrata paras takkini?

TURKKA. Henkikin, jos asia niin vaatisi. Mit� yst�vyydell� muuten olisi
merkityst�?

HUOTARI (_riisuu Turkalta takin_). Mutta hyv� yst�v�ni, Poika. Asia nyt
vaatii, ett� sin� minun oman takkini uhraat minulle takaisin. L�hden
sunnuntaina kyl�lle katselemaan, l�ytyisik� m�killist� heilaa.

TURKKA. Minun maallani on heilallinen m�kki.

HUOTARI. Se sinun maasi taitaa olla niin kaukana, ett� jos kuinka
pitk�lle tahansa kulkee, sit� ei viel� sittenk��n n�y.

TURKKA. Katsele t�t� mets��.

HUOTARI. T�m� on hyv�� mets��. Pietolan talon mets��, koska tuo

tervahauta tuossa vieress� kuuluu olevan Pietolan.
TURKKA. Pietolan talon mets��. Minun maatani!

HUOTARI. El� luule, rakas sielu, ett� kissa lent��!

TOLARI (_huomaa oikealta_). Pietola tulee!

TURKKA. Tulee tervahaudalleen.--Lainaa, Huotari, sit� takkia, saat

vehn�skahvit.

HUOTARI. Se m�kki Pietolan maalta, jossa on heila? Ei muuten!

TURKKA. Jos vain heila sinuun suostuu.

HUOTARI. Sill�k� pelottelet pelastuaksesi. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!

Pysytk� sanassasi?

TURKKA. Viel� kysytkin! Mutta sin� puhuit kevytmielisesti.

HUOTARI. Jos sin� pid�t sanasi, niin min� my�s. Takki sanani panttina.
Ja sinun: pannullinen kahvia. (_Ojentaa takin_)

TURKKA. Mies parka menetti takkinsa! (_Nauraa_)

HUOTARI. Min� viimeksi nauran. Olen k�ynyt Pietolassa. Tunnen sen

viel�kin pakaroissani.

TURKKA. Opiksi, ett� seiso aina p�in! Niin tein min�, ja Pietola
puhuttelee minua Pojaksi.--Siirtyk�� v�h�n syrj��n, ett� saan yst�v�ni
kanssa rauhassa puhella.

TOLARI. Kysy samalla ottiatuota!

TURKKA. Niin Maijaa? Kyll� kysyn.

PIETOLA (_tulee oikealta_). Poika! Terve. Siit� on viisi vuotta, kun

olen sinua n�hnyt.

TURKKA. Niink� kauan?

PIETOLA. Niin tuntuu. Olipa mukava, ett� ty�paikkamme sattuivat

l�hekk�in. Saadaan olla yksiss�. T�n� iltana saatte pit�� hauskaa. Kyl�n
nuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytytt�j�isille.

TURKKA. Sittenp� Annikin kohtaa Huotarin.

PIETOLA. Onko Huotari t��ll�? Sep� mainiota. T�n��n viimeksi oli

puhetta, ja Anni uhkasi j��d� vanhaksipiiaksi syytt�en minua.

TURKKA. Huotari! Tule t�nne.

HUOTARI. Mutta en sittenk��n kovin l�helle!

PIETOLA. Etk� sin� k�ynyt kev��ll� Pietolassa?

HUOTARI. Ja Pietola k�tteli minua jalallaan, ja se oli hevosenjalka.

PIETOLA. Tuossa nyt l�mmin k�teni.

TURKKA. Jos tarvitsee, niin puhun puolestasi leskelle.

HUOTARI. Leskelle?

TURKKA. Tunnetaan K�yh�nlesken nimell�. Entinen talonem�nt�. Velkamies

h�net h��t�nyt taloltaan. Viekkaudella ja v��ryydell� kivuolloisen
ihmisen.

HUOTARI. Ja kivulloinenkin raukka!

PIETOLA. Kyll� leski suostuu, kun Poika on puhemiehen�si.

HUOTARI. Kiitoksia paljon, mutta ei tarvitse. Pid� takki. (_Menee

per�lle_.)

PIETOLA. Mutta kuule, Poika. Tunnetko tukkilaista, jonka nimi on Turkka?

TURKKA. Mit� Turkasta?

PIETOLA. �sken jouduin kuuntelemaan parin tyt�n puhelevan Turkasta ja

Katrista.

TURKKA. Ovat olleet yksiss� Turkka ja Katri pitk�t kes�iset illat ja

suviset sunnuntait. Kaikki vaarat vaeltaneet, kosket laskeneet, salmet
soudelleet, lahdet laulelleet ja herroiksi hevosella kirkolla ajelleet.

PIETOLA. Niink�!--Mink�lainen mies se sitten on?

TURKKA. Kiitt�� en voi, moittia en halua. Sen voin sanoa, ettei ole
minua parempi.

PIETOLA. Parempi? Sinunlaista poikaa saa hakemalla hakea--turha

yritt��k��n parempaa. Se on ollut salainen toivoni, ett� sin� tulisit
Pietolaan is�nn�ksi.

TURKKA. Silloin ei h�t��. Turkasta ei minulla ole haittaa.

PIETOLA. Pannaan asia toimeen. Sin� j�t�t t�m�n homman ja rupeat

is�nnyytt� hoitamaan Pietolassa.

TURKKA. Ja Pietolan talosta tehd��n seutukunnan mallitalo.

PIETOLA. Sinulta se syntyy!--Minne se Katri j�i? Oli jo l�hd�ss�.

_Kuuluu huuto: �Koski tukossa!�_

TURKKA. Koski tukossa. (_Rient�� per�lle_)

TOLARI (_tulee Pietolan luo_). Oliko Pojan kanssa puhetta ottiatuota?

PIETOLA. Oli. Ja ensi sunnuntaina pidet��n Pietolassa kuuliaiset ja

komeat!

TOLARI. Ottiatuota!

PIETOLA. Min� Maijan kanssa tanssin polskaa!

TOLARI (_yksin_). Pietola Maijan ottiatuota... Olipa se ottiatuota...
Niin hell� ja h�nk� ihminen. (_Hypistelee hametta ja sukkia_.) Siin� on
Maijan ottiatuota...

TURKKA (_tulee per�lt�_). Joko on mennyt tervahaudalle?

TOLARI. Maijako?

TURKKA. Katri!

TOLARI. Ei se tulekaan.

TURKKA. Katriko?

TOLARI. Maija!

TURKKA (_nauraa_). Olemme p�ll�j�! Rakkaus tekee tyhm�ksi.

TOLARI. Kuuluu joskus viev�n koko j�rjen.

TURKKA. Mit� Pietola sanoi?

TOLARI. Ett� ensi sunnuntaina Pietolassa kuuliaiset ja komeat!

TURKKA. Katrin ja minun?

TOLARI. Maijan ja Pietolan!

TURKKA. Nyt on mennyt sekaisin ottiatuota.

TOLARI (_hivelee syd�nalaansa, toisella k�dell� otsaansa_). Minulla niin

kummasti ottiatuota...

TURKKA. Tuolla Maija tulee!

TOLARI. Tulee tavaroitaan noutamaan. (_Yritt�� l�htem��n per�lle_.)

TURKKA. Minne sin� menet, Tolari?

TOLARI. Menen joelle ... min� en ottiatuota...

TOLARI. El� mene minnek��n. (_Taluttaa Tolarin savotankontin luo_.)

Tuonne konttiin. Kiireesti. (_Toimittaa Tolarin konttiin_.)

MAIJA (_kuormitettuna tulee oikealta_). Terveisi� kirkolta. Tuossa

sinulle puulaakinherralta kirje. Sinusta tehd��n meid�n jokihaaralle
tukkip��llikk�. Mutta kuule, r�tt�ri tuli minua vastaan Pietolan kujalla
ja uteli sinusta ja Katrista, niin min� piruuttani sanoa p�r�ytin, ett�
t�n� iltana t��ll� Maijalassa juodaan Turkan ja Katrin kihlajaiskahvit.
Kutsuin r�tt�rinkin.

TURKKA. Uskosi, Maija, ei anna h�pe��n tulla.

TUKKILAISET (_tullen per�lt� laulavat ja lopuksi tanssivat Maijan

ymp�rill�_.)

Hih hei huh hei meij�n Maija!

Keitt�� kahvit, pesee paijat
 Miten maailma py�ris silloin,
jollei Maijaa ois!

Hih hei huh hei meij�n Maija!

Ihme, jos ei sit� naija!
Syksyn tullen Maijan h�iss�
polkaks pistet��n!

HUOTARI. Ja nyt pitk�n paaston j�lkeen pannu kiireell� tulelle. (_Ottaa

kahvipannun_) Joka haluaa tilkankaan, puhutelkoon minua n�yr�sti.
(_Menee per�lle_.)

TUKKILAISET _hajaantuvat pois_.

MAIJA. Miss� Tolari, kun ei n�kynyt joukossa?

TURKKA. Oltiin �sken ruuhkaa purkamassa. Tolaria ei n�kynyt.

MAIJA. Ruuhkalla hukkunut!

TURKKA. Mutta Maija kulta, min�h�n sanoin, ett� Tolari ei ollut

ruuhkalla.

MAIJA. Niink� sin� sanoit? Hyi kuin min� s�ik�hdin. Syd�n ly� viel�kin.
(_Huhuaa_) Tolari hoi!

TOLARI (_kontista_). T��ll�, hoi!

MAIJA. Mist� se ��ni kuuluu? (_Menee vasempaan_.)

TURKKA. N�et nyt, ett� Maija sinua rakastaa! (_Menee per�lle_)

MAIJA (_mets�ss�_). Tolari hoi!

TOLARI. Maija hoi!

MAIJA (_tulee esiin huomaamatta Tolaria_). Tolari hoi!

TOLARI. T�ss�h�n, ottiatuota!

MAIJA. Siin�k� sin�? Jo sin� olet veitikka! (_Nauravat vastakkain

kuherrusnaurua_.)

TOLARI. Mit� sin� kirkolla?

MAIJA. T�t� varten. (_Antaa Tolarille kirjan_.)

TOLARI. Aapinen! (_Tulee kontista_.)

MAIJA. Sinun tulee tarttua kiinni kuin muurahainen. Ole nyt jonkun aikaa
poissa ty�st�, ett� p��set hyv��n alkuun. Aloita heti. Min� menen joelle
valmistamaan kahvin ja pesem��n vaatteita. Siin� v�liss� k�yn sinua
opettamassa.--Saat sitten kahvia ja nisua. (_Menee myttyineen per�lle_.)

TOLARI. (_yksin_.) Poikasena lukea nalkutin mit� kirjaa hyv�ns�, mutta

�idin kuoltua j�i kesantoon. (_Istuu lukemaan_) Aa.--(_Puhuu niinkuin
seuraavatkin selityksens�_.) Aan nimi on Aaprahami. Aaprahami oli
satavuotias ja Saara yhdeks�nkymmenen ajastajan eik� heill� ollut lasta.
Saara nauroi, kun enkeli sanoi ottiatuota, mutta ei olisi pit�nyt Saaran
nauraa: vuoden per�st� sai lapsen. Kuinkahan vanha se on tuo
Maija?--Pee.--Sen nimi on paapeli. Siell� meniv�t ihmisten kielet niin
sekaisin, etteiv�t ymm�rt�neet ottiatuota.--Tuo pokstavi sanoo see,
mutta se on Kainin pokstavi. Se sitten oli kiukkuinen mies: jumalalle
juuri uhratessaan s�nt�� veljens� kurkkuun, ett� veljen veri huusi
ottiatuota.--Tuo on Taanielin pokstavi, jota eiv�t jalopeuratkaan
sy�neet.--Ee.--Sen nimi on Ekypti. Siell� se Jooseppi ensin joutui
vankeuteen, kun h�nen is�nt�ns� em�nn�n silm�t paloivat, sill� Jooseppi
oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoiltaan, mutta ei tahtonut
ottiatuota. Mutta sitten Joosepista tuli ottiatuota, kun selitti
unia.--�hv�.--�hv�?--�hv�??--T�ss� paistaa p�iv�, ett� tuntuu j�rki
menev�n sekaisin. (_Haukottelee_.) Taitaa olla tuolla majassa mukavampi.
(_Menee majaan heitt�ytyen lukemaan pitk�ll��n_.)

PIETOLA (_tulee vasemmalta_.) Tuossapa n�kyy olevankin rautakanki.

Joutanee se v�h�ksi aikaa. (_Huomaa oikealta_) Kas, r�tt�ri. Terve. Mit�
sinulle kuuluu?

R�TT�RI (_tulee oikealta_.) Pietolan oli k�yd� huonosti. Korhonen olisi

pannut velkatuomion ry�st��n, mutta min� lunastin sen nimiini.

PIETOLA. Sin� lunastit? Mist� sieppasit kuusituhatta markkaa?

R�TT�RI. Pietola lienee kuullut, ett� uskonveljeni ovat �skett�in

koonneet minulle rahalahjan. Panin ne rahat siihen tuomioon. Tyytyyk�
Pietola siihen?

PIETOLA. En tied� miten sinua kiitt�� ja palkita.

R�TT�RI. Korhonen pelk�si, ett� kuri Pietolaan tulee is�nn�ksi se

tukkilainen Turkka, Pietolan talo on pian sy�ty ja my�ty.

PIETOLA. Ei tule se mies Pietolaan is�nn�ksi.

R�TT�RI. Mutta silloin pit�� teid�n ottaa Katri lujille. On l�hetett�v�

h�net kotoa t�tins� luo. Sill� Turkka ja Katri riskisti riiailevat. Ja
jos Turkka saa narratuksi Katrin, niin Pietolan on pakko hyv�ksy�.

PIETOLA (_levottomana katsoo oikealle_). Minnek�h�n se Katri j�i?

R�TT�RI. Onko t�m�n Turkan ristim�nimi Aaprahami?

PIETOLA. En tied� onko Aaprahami vai Iisakki. En tunne miest�

ulkon��lt�k��n.

R�TT�RI. Sit�k� �Poikaa�?

PIETOLA. Poikako? H�nk� on Turkka? (_Nauraa_) Kas sit� veitikkaa!

R�TT�RI. Nimismies sanoi, ett� muuan Aaprahami Turkka on kuuluisa varas,

viime talvena laskettu ehdolliseen vapauteen.

PIETOLA. Olkoon vain! T�m�n ristim�nimih�n on Poika.

R�TT�RI. Ei se ole mik��n ristim�nimi! Tahtokaa n�hd� h�nen kirjansa.

TOLARI _kuorsaa_.
R�TT�RI. Mik� ��ni se on? (_K�y majan luona_.) Tolari n�kyy siell�
nukkuvan kuorsaten.

PIETOLA. Tule t�nne tervahaudalle. (_Menee vasempaan r�tt�rin

seuraamana_.)

MAIJA (_hame ja hihat k��rittyin� tulee per�lt�, puhuu hyv�ilev�sti_).

Miten t��ll� minun lukumieheni jaksaa?--Ka, minne se on kadonnut.
(_Huomaa Tolarin majassa_.) Nukkuu!--Kirja sill� on auki. (_Hell�sti_)
Ja nen� litistynyt kirjaa vasten. Herra siunatkoon Tolari raukkaa.
(_Her�tt��_) Tolari.--Tolari!

TOLARI (_her�illen_). Kyll� Maija rakastaa ottiatuota.

MAIJA. Kyll� min� rakastan, kun haen karahkan, jolla roiskin.

TOLARI, Jopa sill� rovastilla oli pitk� kaula!

MAIJA. Her��!

TOLARI. Ka, joko Pietola ja R�tt�ri ovat ottiatuota?

MAIJA. Her��!

TOLARI. Mik� on �hv�n nimi?

MAIJA. Voi onnetonta, uneksii viel� seisaallaankin!

TOLARI. Enh�n min� en�� nuku!

MAIJA (_n�ytt�� aapista_). Mik� t�m�?

TOLARI. Se on ottiatuota?

TOLARI. Aapinen!

MAIJA. No, pysy nyt hereill�si.

TOLARI. Mik� on �hv�n nimi?

MAIJA. Mik�k� �hv�n nimi?

TOLARI. Niin.

MAIJA. Mik� �hv�n nimi? Niink�?

TOLARI. Sin�h�n nukut, kun et ymm�rr� selv�� puhetta!

MAIJA. Mik� on Maijan nimi?

TOLARI. Niin sinunko? Maija Rivakka.

MAIJA. Voi hyv�nen aika!--Mik� on Tolarin nimi?

TOLARI. Heikki.

MAIJA. Voi voi voi.--No, mik� on Heikki Tolarin nimi?

TOLARI. Mutta eih�n Heikki Tolari ole �hv�n nimi?

MAIJA. Ei, vaan Puurosaapas!

TOLARI. �hv�nk� nimi?

MAIJA. Siit� ei tule mit��n koko sinun luvustasi! Ei kerrassaan mit��n!

(_Menee per�lle_)

TOLARI (_yksin_). Kyll� siit� tulee, mutta eih�n ihminen ole ampiainen.
(_Miettien_) �hv�n nimi Puurosaapas?

TURKKA _tulee per�lt� majan luo somistautumispuuhissa_.

TOLARI (_Turhalle_). Eik� Puurosaappaan pokstaavi ole pee?

TURKKA. Peell�h�n se alkaa. Mutta mink�vuoksi sinua sanotaan

puurosaappaaksi, vaikka sinulla on niin komeita saappaita?

TOLARI. Min� astua tohlasin Sysi-Pertun leskivainajan puuropataan.

TURKKA. Olitko sin� rikasta leske� riiaamassa, kun niin tohlasit?

TOLARI. Enh�n min� ottiatuota, mutta olin todistajana, kun leski lainasi
rahoja r�tt�rille.

TURKKA. El� hiidess�! Oliko suurikin summa?

TOLARI. Kuusituhatta ja kuusi rosenttia r�ntty�.

TURKKA. Kuka oli toinen todistaja?

TOLARI. Oli kaksi muuta: Tolvas-Liisa ja Poro-Pirkko. Mutta leski vaati

minua kolmanneksi. Sanoi ett� pit�� kirjoittaa Tolarin nimi, vaikka
r�tt�ri vastusti, kun en ole k�ynyt rippikoulua.

TURKKA. Lue Tolari, ahkerasti, ett� saat akkaluvan, niin p��set Tiuhtion
torpan is�nn�ksi.

TOLARI. Mutta sin� et p��sek��n Pietolaan ottiatuota. Pietola �sken

tuossa sanoi, ett� ei tule se mies Pietolaan is�nn�ksi. Ja Katri vied��n
t�tins� luo.

TURKKA. Uniasiko nyt puhut?

TOLARI. Oliko se unta?--Taisi olla ottiatuota.--Mutta olikohan se

ottiatuota?

TURKKA. Mink�laista se oli sitten?

TOLARI. Min� makasin tuolla majassa lukemassa. Pietola oli tulevinaan

tuolta p�in hakemaan rautakankea--

TURKKA. Rautakankea? (_Katselee kuin etsien rautakankea_). Ent� sitten?

TOLARI. Ja oli kuin r�tt�ri olisi tullut tuolta p�in. Ja r�tt�ri

toimitti, ett� h�n on pelastanut Pietolan lunastamalla velkatuomion,
jonka Korhonen olisi pannut ry�st��n.

TURKKA. Niink�?--Sattuiko olemaan puhetta velkatuomion m��r�st�?

TOLARI. Kuusituhatta.

TURKKA, (_ly� n�ppi��n ja vihelt��_). Sama summa, jonka r�tt�ri lainasi

Pertun leskivainajalta!

TOLARI. Merkitseek� se hyv��?

TURKKA. Niin ett� naurattaa!--R�tt�ri tietysti meni tervahaudalle?

TOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, ett� Maija ja min� olemme liian
riskisti riiailleet. Sin� puolustit minua, mutta rovasti venytti
kaulansa niin pitk�ksi, ett� p�� ylti noitten puitten latvain yli, ja
huusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin!

TURKKA. Olipa se mukavaa unta!

TOLARI. Mutta kuule, Turkka.--Mik� se olikaan se Ekyptin

ottiatuota--joka n�ki sellaista unta, ett� seitsem�n laihaa ottiatuota
nieli seitsem�n lihavaa ottiatuota?

TURKKA. Se oli faarao.

TOLARI. Eik� sen pokstavi ole �hv�?

TURKKA. Niin on.

TOLARI. Jopa Maija isosti erehtyi. Min� menen sanomaan, ettei

Puurosaapas ole ottiatuota, vaan Phaarao Ekyptin kuningas. (_Menee
per�lle_)

P�LH�-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). P�iv��! Onko t��ll� se mies,

jonka nimi on Turkka?

TURKKA. Mit� sinulla on Turkalle asiaa?

P�LH�-KUSTAA. K�yh�nlesken Anni k�ski menn� Turkan luo, ett� Turkka

antaa Kustaalle kirkkaan hopean.

TURKKA. Ahaa, sin� olet se Kustaa! Min� annan kirkkaan hopean, kun
sanot, kuka on opettanut hokemaan, ett� Pietola on ottanut �itisi rahat.

P�LH�-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut �idin

rahat, jumala rankaisee Pietolaa.

--Oletko sin� Turkka?

TURKKA. Olen.

P�LH�-KUSTAA. Annatko, Turkka, leip��kin? Kustaalla on n�lk�.

TURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin.

P�LH�-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin!

TURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita?

P�LH�-KUSTAA (_ottaa kukkaronsa ja helist�� korvansa juuressa_). On

niit� jo v�h�npaljo.

TURKKA. Katsellaanpa.

P�LH�-KUSTAA (_istuu ja kaataa rahat lakkiinsa_). On n�it� viisimonta.

TURKKA (_istuen viereen_). Onhan n�it� kymmenenkinmonta. Mutta eiv�t ole

kaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Kenelt� Kustaa on t�m�n saanut?

P�LH�-KUSTAA. Sen Kustaa sai kirkonkyl�n herroilta, kun Kustaa meni

postiry�kkyn�lle laulamaan:

Voi voi voi kun ei miest� saa,

sano Anttilan Amalia.
Mit�s s� laitoit hameesi helmaan
rimsuja kamalia.

TURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata r�tt�rilt�?

P�LH�-KUSTAA. Tuon Kustaa sai r�tt�rilt�. R�tt�ri ja Tolvas-Liisa

rakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellek��n.--Ja tuon Kustaa
sai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut �idin rahat,
jumala rankaisee Pietolaa.

TURKKA, (_kuin itsekseen_). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa r�tt�ri�!

P�LH�-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellek��n.

TURKKA. Kukas on ottanut �itisi rahakeng�n?

P�LH�-KUSTAA. Ei sit� kukaan ottanut.

TURKKA. Miss� se on?

P�LH�-KUSTAA. Ei Kustaa saa sanoa, �iti toruu.

TURKKA. �itisih�n on kuollut.

P�LH�-KUSTAA. Ei ole �iti kuollut, �iti on taivaassa.

TURKKA. Miten �itisi sanoi, kun kielsi?

P�LH�-KUSTAA. �Kustaa ei saa n�ytt�� Tolvas-Liisalle eik� r�tt�rille

eik� kenellek��n muille kuin Pietolalle, muuten Kustaa ei p��se
Pietolaan pojaksi. Muista nyt, Kustaa!�

TURKKA. Oletko n�ytt�nyt Pietolalle?

P�LH�-KUSTAA. Pietola ly� ruoskalla.

TURKKA. Vai niin.--L�hdemme tuonne joelle Maijan luo, niin Kustaa saa
kahvia ja nisua. (_Menee per�lle_)

P�LH�-KUSTAA. Voi saateri! (_Seuraa Turkkaa_.)

KATRI (_pienoinen kontti sel�ss� tullen oikealta laulaa_).

J�rvenselj�lt� tuulonen tuuli,

vieno tuulenhenki.
Haavanlehti se v�r�hti
ja lahdenpohja se henki.

Pojan silmist� leimusi lempi,

vieno lemmenhenki.
Immen povi se v�r�hti
ja rinta lempe� henki.

(_�kki� j�tt�� kontin sel�st��n ja piiloutuu Turkalta majan suojaan_.)

TURKKA (_tulee per�lt�_). Olin kuulevinani Katrin laulua. (_T�hystelee

oikeaan, sitten vasempaan_). R�tt�ri ja Pietola tulevat!

PIETOLA _tuoden rautakangen ja_ R�TT�RI _tulevat vasemmalta_.

R�TT�RI. Mik� sinun ristim�nimesi?

TURKKA. Aaprahami.

PIETOLA (_h�mm�styen_). Aaprahami?

TURKKA. Kehumatta itse�ni, nimi kuin kirkon peripilari!

PIETOLA. Mik� se on se �Poika�?

TURKKA. Kun is�nikin Aaprahami, niin �iti sanoi minua vain pojaksi. Sit�
olen antanut puhuttelunimen�ni k�ytt�� parhaitten yst�vieni.

R�TT�RI. N�yt� kirjasi.

TURKKA. Ei ole minulla kirjoja.

PIETOLA. Eik� ole kirjoja!

TURKKA. Mik� h�t� Pietolalle nyt on tullut?

R�TT�RI. Min� her�tin Pietolan herkk�mielisyyden huumauksesta. H�n on

sen takia saanut vahinkoa ja harmia tarpeeksi asti jo ennen muutaman
veijarin Iskan takia.

TURKKA. Iska oli pieni veijari verraten r�tt�riin.

R�TT�RI. Mit� sin� sanot!

TURKKA. Oletteko v�h�kuuloinen?

PIETOLA. R�tt�rik� konna?

TURKKA. Parasta sorttia.

R�TT�RI. Pietola! Ly�k��, ly�k�� vasten kuonoa!

KATRI (_sy�ks�ht�� Turkan suojaksi_). Is�! Poika on mun!

PIETOLA. Sinut nai r�tt�ri!

KATRI. Minulle ei ole muuta miest� maailmassa kuin Poika!

PIETOLA _tarttuu Katria k�sipuoleen ja vie vasempaan_.

R�TT�RI. Siin� sinun kihlajaisesi! Sano Maijalle kiitokset kahvista.

(_Menee vasempaan_) HUOTARI (_tulee per�lt�_). Mik� mies oli tuo?

TURKKA. Kilpakosijani.

HUOTARI. Mit� sanoi?

TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini.

HUOTARI. Milloin ne ovat?

TURKKA. T�n� iltana. Pit�� menn� sanomaan Maijalle, ett� kaikki pannut
tulelle.--Mutta tuolla jo tulee vieraita, nelj� neitosta. Huvita sin�
heit� sen aikaa.

HUOTARI. Ovatko n�m� talollisia?

TURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. (_Menee per�lle_.)

ANNI _ja kolme tytt�� tulevat oikealta_.

HUOTARI. Tervetulleiksi avaraan tupaani, mieluisat vieraat, talolliset

ja varsinkin talottomat. Saanko luvan kysy�, mist� talosta kukin?

ANNI. Olemme sisaruksia?

HUOTARI. Minulle viime y�n� unissa ilmoitettiin, ett� kultani nimi on

Anni. Onko sisaruksista kukaan Anni?

ANNI. Olemme kaikki.

HUOTARI. Ja sisaruksia?

ANNI. T�m�n nimi on Anna-Maija, t�m�n Anna-Kaija, t�m�n Anna-Liisa ja

minun nimeni Anna aina onni.

HUOTARI. Mutta meh�n olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa?

ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi.

HUOTARI. Hyv�p� kun muistutit, ett� voin nyt jatkaa.

ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta. Jos h�n ei huoli,

niin seuraavaa, kunnes p��set minuun asti, joka olen nuorin.

HUOTARI. Kuka n�ist� kolmesta on vanhin?

ANNI. Viisas tiet�� kysym�tt�kin!

HUOTARI. Aivan niin.--Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, ett�

saan langeta eteesi polvilleni.--Ei kukaan vanhin. Siis--kolmoset. Ja
voin kosia kaikkia yht� aikaa. (_Laulaa_)
 Min� se olen juomaripoika,
juoruttu kulkijaksi.
Maailmanrannan markkinoilla
sain min� surua kaksi.

Heilani hetvahti polveltani

toisen kullan kaulaan.
Mehulla viinamarjojen
pois hurjat huoleni laulan.

(_Puhuu_.) Joka teist� rakastaa juomaripoikaa, istukoon!

ANNI (_viitattuaan salaa tyt�t istumaan_). Siis kaikki, ja min� j�in

vanhaksipiiaksi!

HUOTARI. El� viel� itke. Koetetaan, kuinka paljon minua rakastavat. Lue
sin�, montako muiskua kukin kest�� ennen kuin kyltyy.

TYT�T _juoksevat per�lle p�in_.

HUOTARI. Heid�n rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia sinua.

ANNI (_laulaa_).

Juomaripojan jos ottaisin,

niin surussa ik�v�isin:
viikot se kulkisi kyli� pitkin
ja r�ijyni ryyppyyn m�isi.

En min� huoli viinanjuojaa

pirttini haltijaksi,
siev� ja siisti sen olla pit��
t��n tyt�n valtijaksi.

TURKKA (_joka on tullut per�lt� ja j��nyt puhuttelemaan tytt�j�, siirtyy

Annin ja Huotarin luo_). Aiotko, Huotari, lunastaa takkisi takaisin?

HUOTARI. Mene hiiteen leskinesi! T�ss� on tytt�lapsi, johon olen

mielistynyt.

TURKKA. T�m� on sen lesken lapsi.

HUOTARI. Sitten otankin sen m�kin lapsineen leskineen! Ensi sunnuntaina

kihlajaiset!

ANNI. Kosinta on viel� kesken.

HUOTARI. Poika, yst�v�ni, sin� lupasit puhua puolestani!

TURKKA. Leskelle!

HUOTARI. Puhu leskelle Annin kuullen. (_Menee tytt�jen luoja n�iden

kanssa per�lle_.)

TURKKA. Kuulehan, Anni. Nyt on Pietolassa tapahtunut muutos: tullut

uskon puutos.
ANNI. Mik� ukkoon on ampunut?

TURKKA. R�tt�ri. Istuu tuolla tervahaudalla. Katri vied��n t�til��n.

ANNI. Herranen aika!

TURKKA. Ei h�t��. Toimita vain, ett� Katri p��see k�ym��n Maijan

kahvilassa tuolla kosken rannalla. Sit� parempi, kuta pikemmin.

R�TT�RI (_tulee vasemmalta_). T�nne on Katrilta j��nyt kontti.

TURKKA. Tiet��k� r�tt�ri mik� n�ist� kaikista konteista on Katrin?

R�TT�RI. En min� tied�.

TURKKA. Anni, k�y k�skem�ss� Katri, n�ytt�m��n, mik� on h�nen konttinsa.

ANNI. Teen kuin k�skit. (_Menee vasempaan_)

R�TT�RI. Min� j��n odottamaan.

TURKKA. Istukaa.

R�TT�RI. Mik� is�si?

TURKKA. Mik� niist�?

R�TT�RI. Onko niit� montakin?

TURKKA. Puolitoista.

R�TT�RI. Mit� s��ty�?

TURKKA. Arvoisaa talollisten s��ty�.

R�TT�RI. Ja tietysti on suuri maatila!

TURKKA. Kaksi suurta.

R�TT�RI. Olisi ollut komeampaa sanoa kolme!

TURKKA. Kolmas myytiin kokonaisen is�n aikana. Mutta se oli pieni,

saatiin vain satatuhatta.

R�TT�RI. Onko kumma, jos tyt�t uskovat mit� poika uskottaa, kuuntelevat
mit� kulta kuiskuttaa.

TURKKA. Sellaisiahan ne ovat raukat, tytt�lapset.

ANNI (_tulee vasemmalta_). Katri on Koskenrannan kahvilassa.

TURKKA. Hyv� on. (_Menee per�lle_)

_Kuuluu huuto: �Kello soi�, ensin kaukaa, ja sitten l�heten ja kulkien

paikan ohi ja h�ipyy et�isyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kyl�n
tytt�j� ker�ytyy oikealta ja per�lt�_.

ANNI. Nytp� voinkin kysy� r�tt�rilt� muuatta seikkaa.--Kuulutte sanoneen

Pietolalle, ett� olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen
markan lainan, jossa min�kin olin todistajana.

R�TT�RI. Maksettu on.

ANNI. Mill� rahoilla sitten maksoitte Korhoselle minun kotitaloni, jonka

ostitte?

R�TT�RI. On ollut t�h�n asti velkana Korhoselle.

ANNI. Mink� vuoksi se ei saanut olla velkana meill�?

R�TT�RI. Se on Korhosen asia.

ANNI. H�m�h�kki!

HUOTARI (_tulee per�lt�_). Kuule mies. Muistutan sinulle kymmenett�

k�sky�. T�m� siev� neiti on kunniallisen l�himm�isesi heila.

ANNI. L�htek�� nyt, r�tt�ri, sinne p�in, miss� on selk�nne!

HUOTARI. Miss� p�in sen on selk�? (_Kiert�� r�tt�rin k��ntyess� p�in_.)

KASURI (_tulee Huotarin ja r�tt�rin luo_). Mit� tanssia tuo on? Sit�k�
kahden hengen �kkin�ist�?

HUOTARI. Hain selk��, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan on

maha!

OTERMA (_tulee r�tt�rin luo_). Sama russakka joka oli Pietolan kamarin
ovessa!

KASURI. Niinp� on. Sy� kaikki ev��mme. Kannetaan savotan kontilla

koskeen!

R�TT�RI. T�m� on Pietolan maata, ja min� Pietolan tulevana is�nt�n�

seison t�ll� paikalla kuin omalla maallani. Tiet�k�� siis olla sen
mukaan!

TURKKA (_tulee Katrin kanssa per�lt�_). Hiljaa, pojat! (_Nousee Katrin

kanssa penkille_.) Vieraat ja tukkilaiset! Mik�li meid�n Maijan
varustukset riitt�v�t, pyyd�n saada kestit� meid�n kihlauksestamme
muistoksi ja menestykseksi.

TUKKILAISET. El�k��t!

MAIJA (_laudanp�tk� tarjottimena, jossa on kahvivehkeet, tulee r�tt�rin

eteen_). Ottakaa, r�tt�ri, olkaa hyv�.

R�TT�RI. En huoli!

TOLARI (_laudanp�tk� tarjottimena kantaa vehn�si�_). Ottakaa, r�tt�ri,

ottiatuota.

R�TT�RI. En ole vehn�stenne vaivainen!

TURKKA. Mutta joka on tarjottu, se on annettu. Kiitoksia, r�tt�ri,

k�ym�st�nne. Ja nyt pojat, pieni siev� laulu r�tt�rin l�hd�n kunniaksi.
TUKKILAISET (_laulavat_).

Tukkipoika se lautallansa
se on hyvin sorja.
Huh hei ma laulan vaan,
se on hyvin sorja.

Eip� h�nen tarvitse olla

herra r�tt�rin orja.
Huh hei ma laulan vaan,
herra r�tt�rin orja!

R�TT�RI per�ytyy oikealle.

HUOTARI. Nostetaan morsianta ja sulhasta.

TUKKILAISET (_nostaen Katria ja Turkkaa_). El�k��t, el�k��t, el�k��t!

TURKKA. Kiitoksia, kiitoksia!

TOLARI (_nousten penkille ilmoittaa_). Maija k�ski ottiatuota, ett�

Koskenrannan kahvilassa on ottiatuota.

TURKKA. K�yk�� kahville. (_Menee laulun j�lkeen Katrin kanssa per�lle_.)

TUKKILAISET (_mennen tytt�jen kanssa per�lle laulavat_).

Hei tukkipoika ei surua tunne,

se koskia laskee ja laulaa.
Meni jos minne ja kulki jos kunne,
tuli se tytt�jen kaulaan.

ANNI _on puhellut Turkan ja Katrin kanssa, ottaa Katrin kontin ja

yritt�� vasempaan_.

HUOTARI. Minne sin�, Anni, menet?

ANNI. Tervahaudalle kahvikokiksi Katrin sijaan.

HUOTARI. Minulle tulee ik�v�.

ANNI. Sep� hauskaa!

HUOTARI. Olenpa iloinen, ett� sinusta on hauskaa, kun min� sinua

ik�v�in. Se merkitsee, ett� sin�, Anni--

ANNI. Pietola tulee. Menen sanomaan Pojalle. (_Heitt�� kontin ja juoksee

per�lle_.)

HUOTARI (_yksin��n_). Perhana! Oli niin hyv� alku!

PIETOLA (_tulee vasemmalta_). Mit� t��ll� meluttiin?

HUOTARI. Niit� kihlajaisia!

PIETOLA. Vai niin, vai sit� se oli! (_Ojentaa k�tt� Huotarille_). Toivon
olevan onneksi.
HUOTARI (_k�tellen_). Niin tosiaan, onneksi niin kuin se onkin!

PIETOLA. Anni on hyv� tytt�.

HUOTARI. Elk��, hyv� Pietola, lis�tk� en�� tulta. Min� onneton rakastan
Annia kuin hullu polskaa. Ja on varma, ett� menetin takkini.

PIETOLA. Menetit takkisi?

HUOTARI. Olen menett�nyt Pojalle vetoja paidan, kilon voita, sukat,

komean hatun ja nyt takkini. Niin ett� neuvon teit� aina n�yr�sti
uskomaan, mit� h�n sanoo.

MAIJA (_kahvitarjottimineen tulee per�lt� Pietolan luo_.) Huotari, mene

kahville.

HUOTARI _menee per�lle_.

MAIJA (_tarjoten Pietolalle_). Kihlajaisia! Tehk�� hyvin, ottakaa.

PIETOLA. Kiitoksia. (_Ottaa_) T��ll� tuli kihlajaiset ja �kki�.

MAIJA. Jo aikoja min� olen tiennyt n�iden nuorten v�lit, joka olen
ollut heid�n posteljooninaan. Mutta aivan summamutikassa min� r�tt�rille
sanoin, ett� t�n��n juodaan Katrin ja Turkan kihlajaisia.

PIETOLA. Katrin ja Turkan kihlajaisia?

MAIJA. Niin sanoin, ja niinp� k�vi, ja r�tt�ri sai pitk�n nen�n.

Tarjottiin h�nellekin kihlajaisia, mutta ei ottanut sisu vastaan. Katri
k�ski sanoa terveisi�, ett� h�n l�htee t��lt� suoraan t�til��n. Poika
k�ski. (_Menee per�lle_.)

PIETOLA (_yksin_). Katrin ja----! Katrin ja pojan kihlajaiset!

_Per�lt� alkaa kuulua tukkilaisten laulunhymin��_.

_Pietola p��tt�v�sti ja n�ht�v�ll� mielihyv�ll� istuu juomaan kahvia_.

R�TT�RI (_kurkistellen tulee oikealta_). Etteh�n vain ole juomassa

Turkan ja Katrin kihlajaisia! Turkka on jo t�ll� aikaa ehtinyt saada
teid�t uskotetuksi!

PIETOLA. Emme ole viel� tavanneet. Mutta min� uskon, ett� se Turkka,
josta nimismies on puhunut, on toinen Turkka ja jostakin muualta
kotoisin.

R�TT�RI. Ja uskotte t�m�n Turkan olevan suurtilallisen pojan!

PIETOLA. Mutta ei h�n koskaan ole sellaisia mahdottomuuksia

uskottanutkaan.

R�TT�RI. Niin kehui minulle!

PIETOLA. Vai niin!--Kirjoitetaan Heilalalle. Heilalalta saadaan

luotettava tieto.
R�TT�RI. Min� kirjoitan Heilalalle.--Tulkaa pois. (_Menev�t vasempaan_.)

ANNI (_tulee per�lt�, yksin_). Pietola mennyt pois! (_Menee katsomaan

vasemmalle_.) Ahaa, oli noutaja!

TURKKA _ja_ KATRI _tulevat per�lt�_.

ANNI. R�tt�ri on tullut takaisin!

TURKKA. Arvasin. Sai sen verran, ett� on rauhaton kuin kissa

pistoksissa.

ANNI. Mutta jumalalle on kelvannut uhri: Pietola on juonut

kihlajaisianne! (_Ottaa kontin ja menee vasempaan_.)

TURKKA. Minun on ukkoa s��li. En kuitenkaan mahda mit��n, kun asia meni
t�lle tolalle. Mutta sin� nyt voit olla huoletta t�til�ss�. Eik� niin?

KATRI. Milloin joutuvat t�nne kirjasi?

TURKKA. En osaa sanoa tarkalleen. Menee siihen muutamia viikkoja.

KATRI. Enk� koko aikana saa sinua tavata. Sano viel� viimeinen kerta,
ett� rakastat minua.

TURKKA. Viimeinenk� kerta? En sano viimeist� kertaa, ett� min� olen sun
ja sin� olet mun.

KATRI. Ja min� rakastan sinua yli kaiken.

P�LH�-KUSTAA (_tulee per�lt�_). Voi saateri! Rakastatteko te toisianne?

TURKKA. Rakastamme, ja sen saat sanoa kaikille.

P�LH�-KUSTAA (_laulaa_).

Kaksi niin kaunista kukkasta kasvoi

kahden puolen aitaa.
Rakkaus se nuorten vaikka vuoren
l�pitse tunkea taitaa.

KATRI. Hyv�sti.

TURKKA. Hyv�sti.

_Per�lt� takaa kuuluu laulu:_

Koskenkohina ja honkainhumina
se on meid�n soittoamme.
Eik� me muuta muistella
kuin omaa armastamme.

Esirippu

KOLMAS N�YT�S
_Mets�aukeama. Oikealle osoittava tienviitta, jossa on: MAIJALAAN.
Per�ll� tukkilaisten n�remaja. Tynnyri, josta toinen pohja on poissa.
Pienet paarit_.

_Tukkilaisia valmistamassa n�reit�. Laulavat:_

Onpa se rakkaus sukkela tauti,

riivaa se meit�, riivaa se teit�,
varkahan tavalla se vaanii ja ly�,
olkohon p�iv� tai olkohon y�.
Nuorta ei s��st� se, vanhaa ei heit�
se rakkaus.

Torpparipoikasen p��ss� se teuhaa,

k�yh�nkin rikkaalle laittavi rakkaan,
viekkaan ja vanhan se pauloittaa,
hulivilihurjankin ansahan saa.
Tuuman se tuo, jok' ei vuosihin lakkaa,
se rakkaus.

Yrtit ja noidat ne sille ei mahda,

kerjurihupsull' on kainokulta.
Hitto sen ties mit� lie, mit� ei!--
Lampolan Jaskankin hirtehen vei.
Niinh�n se on kuin �ljy�, tulta
se rakkaus.

TOLARI. Mink� vuoksi ei kello soi? Johan olisi aika.

KASURI. Tolarilla on kiire kirjan ��reen. Mik� sinut vanhana riivasi

kirjalle?

OTERMA. Se rakkaus.

KASURI. Se tauti on minutkin nyt tavannut. Tein tyt�n kanssa lujat

liitot viime lauantai-iltana.

OTERMA. Min� viime sunnuntai-aamuna varhain, kun aurinko nousi. Ja tytt�

on n�tti ja hell�.

KASURI. Voi olla, mutta n�timpi ja hellempi on minun.

KASURI. Pannaanpa varsin vetoa. Tolari, joka tuntee t�m�n paikkakunnan

ihmiset, ratkaisee. Kellot vetoa.

OTERMA. Tuossa k�si. Erota, Huotari.--Kasuri, sano ensin morsiamesi

nimi!

KASURI. Sano sin� ensin.

HUOTARI. Sanokaa kumpikin hiljaa Tolarin korvaan.

KASURI _ja_ OTERMA _kuiskaavat Tolarin korvaan_.

TOLARI (_h�mm�styneen�_). Ottiatuota!

HUOTARI. Taitavat olla yht� kauniita?

TOLARI. M�h�sen Kustaava!

KASURI ja OTERMA (_yht'aikaa_). Min� voitin! Kello t�nne!

HUOTARI. Samako morsian niill�?

KASURI. Sin�, Oterma, valehtelet!

OTERMA. Sin� valehtelet!

HUOTARI. Elk�� ruvetko t�ss� tappelemaan!

TOLARI. Se M�h�sen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota.

KASURI ja OTERMA (_toisilleen_). Sin� saat. Ota sin�.

HUOTARI. Ja kumpikin saa pit�� kellonsa. Ja sopu entisell��n.

ANNI (_laulaa et��ll� vasemmalla_).

Kaikellaisia kukkia kasvaa,

vaan sinisi� v�h�.
En ole saanut kaualle aikaa
kultani silmi� n�h�.

HUOTARI. Mik� lintu tuolla laulaa? Uskoni, toivoni ja rakkauteni sanoo,

ett� se on Anni!

TOLARI. Anni on. Meni �sken Pietolan niitylle.

HUOTARI. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!

KASURI. Aina se lupaa ensi sunnuntaiksi. Jos olisit joka kerta vetoa
pannut, ei sinulla en�� olisi housuja eik� paitaa!

_�Kello soi!� Tukkilaiset yhtyv�t huutoon ja menev�t oikealle_.

ANNI (_l�hemp�n� laulaa_).

Laulaisin jos taitaisin,

ett� kultani ��nen kuulis.
Tuntisikohan ��nest�
vai lintuseksi luulis?

HUOTARI. Anni on tulossa t�nne p�in. (_Laulaa_)

Niin min� neitonen sinulle laulan

kuin omalle kullalleni.
Jos olis valta niin kuin on mieli,
niin ottaisin omakseni.

ANNI (_tulee vasemmalta_). Terve, Huotari. Minun pit�� saada tavata

Poika. Hae sin� h�net. K�ske koputtaa tuota tynnyri�, niin arvaan tulla
t�nne.

HUOTARI. Mutta palkaksi tahdon, ett� otat minut is�nn�ksi siihen

m�kille.
ANNI. Ei ole en�� minun vallassani. R�tt�ri tulee Pietolaan is�nn�ksi,
ja min� saan m�kilt� liukkaan l�hd�n.

HUOTARI. Niink� sittenkin k�vi?--Ei Pojalla h�t�� heiloista. Ja min�

hankin toisen m�kin. Jos sin�, Anni, suostut asumaan kanssani, niin
majassamme p�iv� paistaa pilvis��ll�kin.

ANNI. Huotari--voi voi--Pata kuohuu! (_Juoksee vasemmalle_.)

HUOTARI. Saakelin pata!

P�LH�-KUSTAA (_tulee per�lt� vasemmalta_). Turkalla on sinulle asiaa.

K�ski odottaa Maijalassa.

HUOTARI. Miss� Turkka nyt on?

P�LH�-KUSTAA. Lammella.

HUOTARI. Sielt�p� h�net tapaankin. (_Menee per�lle vasemmalle_.)

P�LH�-KUSTAA (_istuu katselemaan rahojaan laulaen_).

Sit� min� olen meinannut,

ett� Amerikkaan muuttaa--ja,
kun heilani sanotaan moittivan
mun arvoni alhaisuutta--ja.

Ja Amerikan maa se l�mmin maa,

ja Suomi on vilunarka--ja,
Neekerityt�t ne sanovat:
voi Suomen poika parkoja!

(_Puhuu_) Kustaa l�htee kirkonkyl�lle. Siell� Kustaa saa paljon

kirkkaita hopeoita, kun Kustaa on oppinut uusia lauluja tukkipojilta.
(_Ottaa kiven alta keng�n ja puhuu taivaalle katsoen_.) �iti hoi! Kustaa
kaivaa t�m�n maahan, ettei r�tt�ri varasta.--Mik� se tuolla rasahti?
Vissiin Tolari puun juurella Maijalta piilossa. (_Peitt�� keng�n
lakillaan ja menee vasemmalle puhelemaan puun juurelle_.) Vais vais
Tolari! Joko sin� taas siell� lukemassa! Kustaa menee sanomaan Maijalle.
(_Heitt�ytyy vatsalleen_) Eih�n siell� Tolaria olekaan.--Voi saateri
kuinka suuri sammakko!--Mit� sin� sammakko ajattelet?--Oletko sin� ollut
kuninkaantyt�r?--Miss� asuu se noita-akka, joka muuttisammakoksi?--
Kustaa menee tappamaan sen, niin sinusta tulee kuninkaantyt�r ja Kustaa
saa sinut puolisokseen.

TURKKA (_on n�ytt�ytynyt vasemmalla vaanimassa, hiipii esiin, ottaa

lakin alta keng�n piilottaen selk�ns� taakse_). Kustaa, tapasitko
Huotaria?

P�LH�-KUSTAA (_nousee_). Meni sinua hakemaan lammelta. (_Kohottaa

lakkiaan ottaakseen keng�n_.) Voi voi voi...

TURKKA. Mit� nyt?

P�LH�-KUSTAA. Kustaalta katosi se kenk�...

TURKKA. Enkeli otti sen ja vie Pietolalle. Ja Kustaa p��see Pietolaan

pojaksi.

P�LH�-KUSTAA. Voi saateri!

TURKKA. Mene hakemaan Huotari.

P�LH�-KUSTAA _juoksee vasemmalle per�lle_.

TURKKA (_yksin��n katsellen kenk��_). Pelastettu. (_Purkaa nauhan, jolla

kenk� on sidottu, ja tarkastaa sisustaa_.) Oikein arvasin: typ�
tyhj�!--Tolvas-Liisan tai r�tt�rin hyppyset ovat siepanneet sisustan.

HUOTARI (_tulee vasemmalta_). Sinua tavoittaessa olisi parasta seisoa

paikallaan.

TURKKA. Ilmoitan sinulle iloisen asian: olin kuulevinani Annin laulua

Peltolan niitylt�.

HUOTARI. Anni k�vi t��ll�.

TURKKA. Ahaa! Ja sin� tietysti kosasit?

HUOTARI. Mutta keskeytyi.

TURKKA. Mik� sen taas keskeytti?

HUOTARI. Pata rupesi kuohumaan.

TURKKA. Pata kuohumaan? (_Nauraa_)

HUOTARI. Saakeli! Nyt min� vasta huomaan, ett� tytt� narrasi poikaa!

TURKKA. Mene nyt ja kuiskaa Annin korvaan, ett� odotan Maijalassa, ja on

t�rke� asia. (_Menee oikealle_.)

HUOTARI (_yksin_). Mit� niill� on t�rkeit� asioita toisilleen. (_Huutaa

Turkan j�lkeen_.) Poika! Kun kuulet tynnyri� koputettavan, niin on se
merkkin�, ett� Anni odottaa sinua t��ll�.

TURKKA (_mets�st�_). Hyv� on!

HUOTARI (_huomaten vasemmalta_). Peijakas! Anni tulee jo. (_Vieritt��

tynnyrin mets�n laitaan pohjapuolen ulosp�in ja koputtaa tynnyri�_.) Ja
nyt min� pist�n korvani tynnyriin! (_N�ytt�� piiloutuvan tynnyriin_.)

ANNI, (_tulee vasemmalta, h�mm�styy, sitten tekee eleen huomanneensa_).

Ahaa! Huotari tynnyriss�.

TURKKA (_tulee oikealta_). Terve!

ANNI. Kuule, Poika. Mik�h�n juoni r�tt�rill� on, kun Tolvas-Liisa

minulle sanoi, ett� Turkka saa pit�� Pietolan Katrin, jos tahtoo, mutta
r�tt�ri ottaa talon.

TURKKA. R�tt�ri aikoo ry�st�kaupalla myytt�� Pietolan talon ja siten

saada sen omakseen niin kuin sinunkin kotitalosi.

ANNI. Pietola raukka ei aavistakaan! Sanonko?

TURKKA. On parempi, ett� Pietola kuulee sen r�tt�rin omasta suusta.
Mutta anna Pietolan tiet��, ett� tukkimets�� ostetaan.

ANNI. Kesken kiireen h�n l�htee nyt kirkonkyl�lle tapaamaan r�tt�ri�

kuullakseen, onko tullut Heilalalta tietoja sinusta.

TURKKA. Ja sinun pit�� l�hte� tapaamaan Katria, kun min� en p��ssyt

h�nen puheilleen. T�ti oli kuin kivisein�. On saatava Katrille tiedoksi,
ett� min� olen talollisenpoika.

ANNI. Talollisenpoika!--Mink� vuoksi et ole sit� jo aikoja sanonut?

TURKKA. En ole tullut t�nne tavaroitani kaupalle!

ANNI. Olin typer�!

TURKKA. Katri tarvitsee nyt t�m�n tiedon minulta. On nimitt�in kaksi

Aaprahami Turkkaa. Toinen ehdolliseen vapauteen laskettu ja on jossakin
tukkit�iss�. Toinen talollisenpoika, on--matkustanut ulkomaille.

ANNI. Oliko sinulla aikomus Amerikkaan?

TURKKA. Tai Aasiaan tai Afrikkaan. Kimpsuni ja kampsuni l�htiv�t

Englantiin, mutta min� hypp�sin laivasta maalle takaisin. Tavaranikin
nyt ovat palanneet, ovat kaupungissa. Sano Katrille terveisi�, ett�
tulevalla viikolla tulen h�net hakemaan papin pakinoille.

ANNI. Herttulalee!

TURKKA. Mutta miten on sinun is�nt�asiasi?

ANNI. Min� teen v�h�n taikoja. (_N�pinly�nnill� j�ljittelee

suudelman��nt� ja lukee ��nekk��sti_.) Yks--kaks--kolme--

_Tynnyri alkaa liikkua!_

ANNI (_Turkalle kahdenkeskisesti_). Kas, tynnyri el��. (_Suudelmia kuin

edell�_.) Kuus--seitsem�n--kahdeksan--(_Turkalle_) Katso miten rajusti
heiluu! (_��nekk��sti_) ja viel� kymmenes muisku! (_Turkalle_)
Is�nt�asiani on hyv�ll� alulla, ja t�m� antaa vauhtia!--Minun pit��
k�yd� niityll�, tule minua v�h�n matkaa saattamaan.

TURKKA. Minulla onkin asiaa sinne p�in. (_Menee Annin kanssa

vasemmalle_.)

HUOTARI (_tulee esiin kuin tynnyrist�_). Kymmenen!--Kymmenen!

TOLARI (_tulee oikealta_). Pelasitko korttia ja menetit kymmenen

markkaa?

HUOTARI. Kymmenen suloista suudelmaa! Kymmenen muiskua, ett� paukkui!

TOLARI. Ottiatuota?

HUOTARI. Tuolla menev�t! (_Osoittaa vasemmalle_.)

TOLARI. Nek� ottiatuota? (_Juoksee katsomaan vasemmalle_.) Ei n�y kuin

Turkka ja Anni.

HUOTARI. Ja paukuttavat muiskuja!

TOLARI. Eiv�t n�yt�. Eik� kuulu paukettakaan.--Eiv�th�n ne ottiatuota!

HUOTARI. Eiv�tk� rakasta? Eik� se sinun mielest�si ole rakkautta, kun

Annin pata ei kuohunut kymmenell� muiskulla?

TOLARI. Patako ottiatuota? Eik� ottiatuota kuohunut?

HUOTARI. Ei yritt�nytk��n.--Min� tulen hulluksi.

TOLARI. Kipe�� se k�y. Kun min� ottiatuota, ett� Pietolan Maijan

ottiatuota, niin pahasti minua syd�nalasta ottiatuota ja ottiatuota
p��st�kin. Mutta mene Maijan luo. Maijalla on hyv� puheenlahja ja
syd�menvahvistustippoja.

HUOTARI. Ei t�ss� taudissa auta puheet eik� tipat. (_Menee oikealle_.)

TOLARI (_asettuu lukemaan_). �Mit� jokap�iv�inen leip� on? Vastaus.

Kaikki mit� ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee kuin on ruoka, juoma,
vaatteet, koto, kartano, pelto, karja, raha, tavara�--(_Puhuu_) Ei muuta
tarvitsisikaan kuin rahaa. Rahalla saisi kaikkea muutakin. (_Lukee_)
�Hyv� puoliso, kuuliaiset lapset�--(_Puhuu_) Mutta hyv�� puolisoa ja
kuuliaisia lapsia ei saa rahalla. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin
hyv� ottiatuota kuin Maija.--Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin
Annin ottiatuota?

MAIJA (_mets�st� oikealta_). Tolari hoi!

TOLARI. Nytk� jo se ottiatuota? (_Pist�� katkismuksen housunkauluksen

alle, vy�rytt�� tynnyrin istuimekseen asettuen sen selk��n kahareisin_.)

MAIJA (_tulee oikealta_). Mit� sin� t��ll� teet?

TOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen.

MAIJA. Mietiskelet?--Siihen se vie liika lukeminen!--Mit� sin�

mietiskelet?

TOLARI. Ett� se Annin rakkaus on ottiatuota.

MAIJA. Annin rakkaus? (_Menee syrj��n puhellen itsekseen_.) Kyll�h�n

niit� nyt ottajia, kun Tolari oppi kirjalle. Miksei olisi? Joka on niin
herttainen mies. (_Tolarille_.) Mink�laista on Annin rakkaus?

TOLARI. Ett� yhden keitoksen aikana kymmenen muiskua.

MAIJA. Kymmenen muiskua!

TOLARI. Niin ett� paukkui!

MAIJA. Sin� kymmenen muiskua? Sin�? Puurosaapas?

TOLARI. Min�k�? Enh�n min�! Huotari sanoi Annin ottiatuota--

MAIJA. Niin, Anni ja Huotari!--Keinutaanko yhdess�? (_Istuu Tolarin

eteen tynnyrille_.)

TOLARI. Keinutaan. (_Osoittaa kenki� Maijan k�sivarrella_.) Mit� sin�

noilla kengill�?

MAIJA. Aioin pyyt��, ett� paikkaisit.

TOLARI. Eilen paikkasin ja aivan samat rei�t. Jo sin� olet veitikka!

MAIJA. Sinun terveytesi ei kest� alituista lukemista. Se k�y viimein

j�relle.

TOLARI (_antaa katkismuksen._). Tuossa on. Jo min� sen osaan.

MAIJA. Ent� virsikirja? Se on kadonnut k�tk�st�ni? (_Kopeloi Tolarin

taskuja, sitten hattua_.) Ahas, mik� t��ll� on? (_Ottaa hatusta
virsikirjan, kopahuttaa sill� Tolaria p��h�n_.) Vai sin�!--Nyt kun min�
t�m�n k�tken, niin et vissiin l�yd�.

TOLARI. L�hdemmek� sunnuntaina kirkkoon?

MAIJA. Sunnuntaina menemme katsomaan sit� Tiuhtion torppaa.

TOLARI. Mutta Turkasta ei tullut ottiatuota. Se ei ollutkaan unta, mit�

kuulin ja n�in.

KATRI (_tulee mets�st� vasemmalta_). Auttakaa minua. Rakkaat yst�v�t,

hakekaa Poika t�nne.

MAIJA. Haetaan, haetaan. Tolari, l�hde sin� heti.

TOLARI. Jos vain ottiatuota. Joka hypp�� kuin ottiatuota.

(_Menee vasemmalle_.)

MAIJA. Lapsi raukka, sin� olet kuolemankalpea ja vapiset.

KATRI. Olen karkuteill�. Olen harhaillut eksyksiss� l�pi korpien ja

halki soiden. Olen v�synyt.

MAIJA. Herra auttakoon.--Mit� sin� aiot?

KATRI. En tied�. Mutta jos minun pit�� erota Pojasta, niin menen
koskeen!

MAIJA. Taivas varjelkoon!--Kun min� tapaan is�si, niin sanon suorat

sanat! Mink� vuoksi Poika ei kelpaa Pietolaan, kun avosylin otettaisiin
Taurilaan. Heleena on antanut rukkaset sulhaselleen ja Taurila itse
yritt�� mink� voi saadakseen Turkan taloonsa is�nn�ksi. Ja sellainen
talo kuin Taurila!

KATRI. Kun olisin i�ksi eksynyt sinne korpeen!

MAIJA. El� itke, lapsi. Ei ole viel� syyt� ep�toivoon.--mink�laista

siell� oli, kun karkuun l�hdit?

KATRI. Oli pieni m�kki, lehm� lattialla ja lattian alla sika. Akka ja
min� asuimme uunilla.
MAIJA. Voi kaiken kauheutta!

KATRI. Ja akka loitsi ja puhui hirveit�.

MAIJA. Miss� sin� oikeastaan olet ollut?

KATRI. Kuulitteko ��ni�?

MAIJA. En min� mit��n kuullut.

KATRI. Min� menen piiloon tuonne puun juurelle. (_Menee vasemmalle

puolelle, kuin puun alle kyyristyen_.)

MAIJA (_menee t�hyst�m��n ja huomaa oikealta_). Poro-Pirkko ja

Pahna-Maija.

PORO-PIRKKO (_tulee oikealta_). Onko n�kynyt r�tt�ri�?

MAIJA. Ei ole n�kynyt.

PAHNA-MAIJA. Min�p� olin oikeassa, ett� r�tt�rin saappaanj�ljet veiv�t

Pietolaan.

PORO-PIRKKO. Mutta Pietolahan on niityll� t��ll�.

MAIJA. Mit� teill� on niin t�rke�� asiaa r�tt�rille?

PORO-PIRKKO. Sit� t�rke�� asiaa, ett� tahdomme tiet��, pit��k� r�tt�ri

seuroja.--Menn��n vain Tolvas-Liisan luo. (_Menev�t vasemmalle_.)

MAIJA (_puhuu puun juurelle_). R�tt�ri on yritt�nyt Pietolaan. Min�kin

l�hden hakemaan Poikaa. (_Itsekseen_.) Mutta mist� sit� arvaa hakea?

P�LH�-KUSTAA (_lauleskellen tulee per�lt� vasemmalta_).

Kaksi niin kaunista t�hte� tuikki

sen pime�n pilven takaa.
Rakkaudentulta sammuttaa
ei saata kuolemakaan.

MAIJA. Kustaa, oletko n�hnyt Turkkaa?

P�LH�-KUSTAA. Tuolla oli Kaiteran suvannolla. L�hti tarkastamaan puomia

kosken niskaan.

MAIJA _koppoen hameensa l�htee juoksemaan per�lle vasempaan_.

P�LH�-KUSTAA (_Maijan j�lkeen_). Et sin� tavoita, meni p�lkyll� yli

joen.--Ei Maija kuule, lent�� vain kiireesti kuin sittip�rri�inen!
(_K��ntyy katselemaan taivaalle_.) Jokohan se enkeli on lent�nyt
Pietolaan?--Mik� tuolla rasahti?--Vissiin se sammakko. (_Kyykistyy
katsomaan_.) Voi saateri, kun on muuttunut tyt�ksi!--Voi saateri.
Pietolan Katri! Turkkako tappoi sen noita-akan?

R�TT�RI (_tulee oikealta_). Kustaa!--Onko t��ll� n�kynyt Pietolan

Katria?

P�LH�-KUSTAA. On tuolla puun juurella. Istuu ja huokuu kuin sammakko.

R�TT�RI. Mene Tolvas-Liisan luo, saat siell� kirkkaan hopean.

P�LH�-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee vasemmalle_.)

KATRI (_tulee esiin_). Elk�� tulko askeltakaan l�hemm�ksi muuten huudan

t�nne tukkilaisia!

R�TT�RI. Voin asiani toimittaa kauempaakin. Se on lyhyt.

PIETOLA (_tulee vasemmalta, r�tt�rille huomaamatta ensin Katria_). Onko

tullut tietoja Heilalalta? Oli aikomukseni l�hte� kuulustelemaan ja
k�yd� Katrin luona. (_Huomaa Katrin_) Katrikin t��ll�!

KATRI. Olen karannut! Eik� minua en�� vied� ainakaan el�v�n� sen
paholaisakan luolaan!

PIETOLA. Julkijumalaton, miten puhut t�dist�si!

KATRI. Min� puhun r�tt�rin �idist�, noita-akasta, jonka luona minua on

kidutettu menett��kseni j�rkeni tai henkeni.

PIETOLA. R�tt�ri, kenen luvalla Katri on sinne viety?

R�TT�RI. En en�� halua tyrkytt�� hyv��ni. Pietolan talo kuulutetaan

myyt�v�ksi.

KATRI. Is�, onko totta, ett� meilt� voidaan ry�st�� talo niin kuin
K�yh�lt�leskelt� ry�stettiin?

PIETOLA. Sin�k�, r�tt�ri, aiot meid�t ajaa maantielle?

R�TT�RI. Otan vain omani pois. (_Nauraa_)

PIETOLA. Ja sin� naurat! (_Sieppaa karahkan_)

KATRI (_est�en_). Is�!

R�TT�RI _pakenee vasemmalle_.

PIETOLA. Min� uskoin niin jumalisen hyv��!--Vaikka makaisin

maantienojassa kuolemassa n�lk��n, en ottaisi leip�palaa tuon miehen
k�dest�.

KATRI (_kuin itsekseen_). Olipa hyv�, etten tavannut Poikaa.

PIETOLA. Turha olisi nyt toivosi. Pojalla ei ole puutetta hyvist�

is�nn�npaikoista. Talolliset tarjoilevat h�nelle tytt�ri��n kipa
kilvan.--Mene kotia, min� palaan niitylle. (_Menee vasemmalle_)

KATRI (_yksin_). El�m�ni on loppunut.

HUOTARI (_tulee mets�st� oikealta_). Piinatynnyri! Puinen tulikuuma

p�tsi! Aina kun tynnyrin n�en, kirist�n hampaitani ja kiroan. (_Huomaa
Katrin_) Kas, Katri. Sairasko? Voinko auttaa?

KATRI. Et voi.
HUOTARI (_k�yty��n koputtamassa tynnyri�_). Anni tulee avuksesi.

KATRI. Ei tarvitse. Saat sin�kin menn� menojasi.

HUOTARI. Minusta onkin nyt yksin parasta. Hauskinta yksin harhailla.

KATRI (_kuin itsekseen_). Niin minustakin.

HUOTARI. Taitaa olla sama tauti. Min� luulin, ett� sinulta on vain jalka
poikki. (_Menee per�lle_)

KATRI (_huomaa vasemmalta_). Poika tulee! (_Yritt�� l�htem��n kuin

pakoon_.) Jumalan kiitos, min� kuolen. (_Kaatuu py�rtyen_)

TURKKA (_tulee vasemmalta_). Yksink� t��ll� tynnyri kopisi? (_Huomaa

Katrin_) Katri?--Katri kultani! Sieluni, el�m�ni!

KATRI (_tointuen_). Pois, pois. Laskekaa minut pois!

TURKKA. Katri, etk� tunne minua?

KATRI. Turkka, menk�� pois.

TURKKA.--Heilalaltako on tullut kirje?

KATRI. Ei.--J�tt�k�� minut rauhaan.

TURKKA. Nyt j�rkeni seisoo!

ANNI. (_tulee vasemmalta_). Katri, sin� jumalanluoma. (_Sy�ksyy Katrin

kaulaan_.) Mutta sin�h�n olet kuin kivipatsas!--Ja sin�kin, Poika, ole
kuin vaivainen syntinen. En ole koskaan sinua noin n�hnyt!--Herranenaika,
mit� t�m� merkitsee? Min� luulin, ett� t��ll� on ilo ylimmill��n, kun
kuulin sinun tynnyri� koputtavan.

TURKKA. En min� ole koputtanut.

ANNI. Ahaa. Huotari on ollut rumpalina. Peijakas!

HUOTARI (_laulaa et��ll� per�ll�_)

Mammani minua varotteli kotoa l�htiess�,

sano: maailmalla on niin paljo petollista kansaa.

ANNI. Siell� se onneton nuorukainen laulaa. Min� haen h�net tilille

niist� kymmenest� muiskusta. (_Menee per�lle_)

TURKKA (_nauraa_) Ja sin�k� Katri, uskoit!

KATRI. Ei kukaan ole mit��n uskottanutkaan.

TURKKA. Mink� vuoksi olet kylm� kuin rauta pakkasessa?

KATRI. Ei hy�dyt� sinun kysy� mit��n, min� olen mykk�.

TURKKA. Onpa kauhea tunne neuvottomuus. Niinkuin hengenl�ht�!

PIETOLA (_tulee vasemmalta huomaamatta Turkkaa_). Katri! Anni kertoi

Pojan sanoneen, ett� tukkimetsi� ostetaan.

TURKKA (_kuin itsekseen_). Ahaa!

PIETOLA (_huomaten Turkan_). T��ll�h�n se on se pelastuksenenkeli!

TURKKA. Velkanne kai on kuusituhatta? Ei suinkaan sit� suurempi?

PIETOLA. Kuusituhatta, mutta tarpeeksi suuri t�h�n maailmanaikaan.

TURKKA. Pieni raha! Pietolan talon nykyisest� arvosta sadas osa.

PIETOLA. Sadas osa?

TURKKA. Pietola on metsiens� takia pit�j�n rikkain talo.

KATRI. Niink�?

TURKKA. Etk� olekaan en�� mykk�?

KATRI. �sken k�yh�n� tahdoin kuolla siin� uskossa, ett� sin� et olisi
minua sittenk��n hyl�nnyt.

TURKKA. Teimmeh�n vakaiset valat.

PIETOLA. Jumala teit� siunatkoon.

MAIJA (_tulee vasemmalta_). T��ll�h�n jo niin rakkaasti helsataan! Ja

Pietola on kuin voi p�iv�npaisteessa!

PIETOLA. Maija, kiireell� kirkolle hakemaan varustuksia t�m�n parin

kihlajaisia varten. Nyt pidet��n toiset ja komeat!

MAIJA. Nyt min� teit�, Pietola, syleill� ropsahutan, ei auta vastustus.

PIETOLA. Anna tulla!

TOLARI (_tulee vasemmalta ja k�y nykim��n Maijaa hameesta_). Maija Maija

Maija!

MAIJA. Mit� sin� kiskot, ett� hameet ratkeavat!

TOLARI. T�nne se katkismus!

MAIJA. Siunatkoon, saathan sin� sen. (_Antaa_)

TOLARI (_raivostuneena iskee kirjan maahan_) Tuota en siis tarvitse!

Kuuletko, Maija? En ikin�!

MAIJA. Heikki, rakas Heikki! (_Purskahtaa itkem��n_)

PIETOLA (_Turkan puoleen_). Sep� oli onneton halaus!

TURKKA (_menee Tolarin luo_). Tolari, Pietola antaa sinulle ja Maijalle

sen Tiuhtion torpan.

TOLARI. Ottiatuota?
TURKKA (_ottaa kirjan maasta ja antaa Tolarille_) Ja min� rovastille
puhumassa rippikouluasiastasi.

MAIJA. Jumala siunatkoon Pietolan hyv�� nuortais�nt��.

TOLARI. Sin�k� nyt olet ottiatuota?

TURKKA. Niin olen.

TOLARI (_itsekseen_). Sittenkin se oli unta. (_Pyyhkii kirjaa_) Anna

anteeksi, katkismus. (_Maijalle_) Kyll� min� taas paikkaan Maijan keng�t
rakkauden t�hden.

MAIJA. Kiitoksia, rakas Heikki. (_Menev�t oikealle_)

TURKKA (_heid�n j�lkeens�_) K�skek�� t�nne poikia. Kantamaan Katri

kotia.

ANNI ja HUOTARI _tulevat per�lt�_.

PIETOLA. Sin�, Huotari, kutsu kaikki tukkipojat Turkan ja Katrin

kihlajaisiin Pietolaan huomenna.

ANNI. Uskotko nyt?

PIETOLA. Ja Annin ja Huotarin kihlajaiset samoilla tulilla.

HUOTARI. �h�s, Anni. Nyt ei p��sek��n pata kuohumaan!

ANNI. �iti on varoittanut tyt�rt��n kulkijapojista. Toinen voi olla

arvolleni liian alhainen, toinen liian ylh�inen. Sin�, Katri, olet
osannut valita vertaisesi.

_Tukkilaisia tulee oikealta_.

KASURI. Mit� t��ll� on tapahtunut?

HUOTARI. Olen saanut toimeksi kutsua tukkipojat kunniallisen

nuorenmiehen, tukkip��llikk� Aaprahami Turkan ja sive�n neitsyen
talontytt�ren Katri Pietolan kihlajaisiin Pietolaan huomenna.

KASURI. Ja nyt Pietolaa huiskautetaan!

_Tukkilaiset nostavat Pietolan, huutaen �el�k��n!�_

OTERMA. Tytt� kannetaan paareilla kotia?

HUOTARI. Pid� suusi Oterma.

OTERMA. Minulla on lupa puhua. Olen morsiamen hovisuutari!

KASURI. Mutta puhut kuin sianpist�j�: �tytt� kannetaan paareilla�.

HUOTARI. Ihailevan kunnioituksen vuoksi, jota aina tunnemme hempe��

morsianta, mutta nyt eritoten parhaan tukkipojan ylh�ist� ja kaunista
morsianta kohtaan, kannamme vienon neitosen kuuluun kotiinsa arvonsa
mukaisesti.
TUKKILAISET (_kantaen Katria oikealle laulavat_)

Hei tukkipoika se koskessa hypp��

sen py�riv�n p�lkyn varaan.
Kaikista tyt�ist� paljon se tykk��,
mut ottaa omaksi paraan.

TURKKA (_Pietolalle_). J��ttek� viel� niitylle?

PIETOLA. K�yn niityll�kin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata r�tt�ri�,

joka meni Tolvasen talolle.

TURKKA. Mutta siell� n�ytti olevan akkoja, ja tietysti siell�

on--piim��kin!

PIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja r�tt�rillekin sanon vain:

Turkka on Pietolassa is�nt�n�.

TURKKA. No, niin kuin tahdotte. Minun on asioitteni vuoksi teht�v�

kaupunkimatka. (_Antaa keng�n Pietolalle_.) Tuon j�t�n teid�n
huostaanne. (_Menee oikealle_)

PIETOLA. Keng�n pisti kouraani. Tottapa t�ss� jotakin on. (_Huomaa

vasemmalta_.) Tuolta tulee r�tt�ri. Saan h�net masentaa samalla
paikalla, jossa h�n minut sy�ksi ep�toivoon.--Perhana tuossa tulee
akkoja! Visusti suu kiinni, niin menev�t ohi.

PORO-PIRKKO. (_tulee vasemmalta_). Hyv�� p�iv��,

Pietola.--P�iv��!--P�iv��, sanon min�!--Varjelkoon! (_Pel�styneen�
per�ytyy vasemmalle_.)

PIETOLA. (_yksin_). T�st�h�n taitaakin tulla hauskaa! (_Istuu_.)

PAHNA-MAIJA. (_tulee vasemmalta_). Pietolahan t��ll� on eik� mik��n

kummitus!

PORO-PIRKKO. (_edellisen j�ljess�_). Pietolan se on n�k�inen, mutta ei

puhu mit��n.

PAHNA-MAIJA. Pietolassa on tapahtunut k��ntyminen, jota r�tt�ri on

ennustanut.

P�LH�-KUSTAA (_tullen vasemmalta_). Onko Pietolan luona k�ynyt enkeli?

PAHNA-MAIJA. On k�ynyt hyv� enkeli. (_Menee kaulaan_) Me olemme yst�vi�.
PORO-PIRKKO (_rient�� Pietolan kaulaan toiselle puolen_). Rakas yst�v�!
P�LH�-KUSTAA. Voi saateri! Rakastatteko te toisianne? PAHNA-MAIJA _ja_
PORO-PIRKKO. Rakastamme, rakastamme! PIETOLA. Tphyi! PORO-PIRKKO. Huih!
(_Pel�styneen� hypp�� syrj��n_.) P�LH�-KUSTAA. Varokaa se ly�!
PAHNA-MAIJA. Minun ei tarvitse pel�t�. (_Painautuu l�hemm�ksi_) PIETOLA.
Mene hiiteen! PAHNA-MAIJA. Mutta kun min� menen ilmoittamaan
nimismiehelle niist� Pertun leskivainajan rahoista, niin miten Pietolan
k�y! PORO-PIRKKO. Mutta min� tied�n enemm�n kuin sin�.--Pietola joutuu
lukemaan tiilenp�it�! LEENA. (_tulee oikealta_). Miss�h�n r�tt�ri? Olisi
t�rke� kirje. PORO-PIRKKO. Min� vien sen r�tt�rille. (_Ottaa kirjeen ja
menee vasemmalle_.) LEENA. Jano tuli k�velless�. Ei suinkaan joki ole
kaukana. (_Pietolan puoleen_) N�ytti juhlalliselta, kun Katria
kannettiin. Huomennako kuuluu olevan Katrin ja Turkan kihlajaiset?
PAHNA-MAIJA. Vai Katrin ja Turkan kihlajaiset! (_Rient�� vasemmalle_)
LEENA. Toivotan onnea. Se sitten on miellytt�v� mies se Turkka. Oikein
rakastettava nuorukainen. Katri sai kunnon pojan sulhasekseen.
PAHNA-MAIJAN _ja_ PORO-PIRKON _naurua kuuluu vasemmalta_. LEENA. Mik�h�n
niill� niin makeanlysti? (_L�htee per�lle p�in_.)

PORO-PIRKKO (_tulee vasemmalta_). Se Turkka on suurvaras!

LEENA. Sin� se aina puhut p��tt�mi� ja kauheita!

PORO-PIRKKO. Oikein sellainen, jonka saa ampua ja kruunu maksaa

palkinnon.

P�LH�-KUSTAA. Antaako kruunu kirkkaita hopeoita?

PORO-PIRKKO. Kaksi kukkarollista!

P�LH�-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee oikealle_.)

LEENA. El� hyv� ihminen puhu tuolla tavoin. (_Menee per�lle_)

PORO-PIRKKO. Ei sit� ole toista niin hullua vanhaa-piikaa kuin tuo

Leena: puolustaa ry�v�reit�.--Mutta minne minulta on pudonnut hame?
(_Menee vasemmalle_)

PIETOLA (_yksin_). Mit�h�n se oli tuon Poro-Pirkon puhe alkuaan? Ja mik�

oli r�tt�rin kirje?

R�TT�RI (_tulee vasemmalta_). Nyt on Heilalalta tullut kirje. Tuossa on

Aaprahami Turkan papintodistus. (_Antaa Pietolalle paperin_.)

PIETOLA _silm�ilty��n paperia �llistyy kuin tylsistyneeksi, lyyhistyy

kokoon pudottaen keng�n ja paperin k�sist��n_.

R�TT�RI. Onko Pietolalla minulle mit��n sanottavaa? (_��nett�myys_)

Miettik��. (_Menee oikealle_.)

PIETOLA (_yksin, masentuneena_). Mink� vuoksi minua kova onni vainoaa

niin kierolla ja julmalla tavalla? (_L�htee vasemmalle_.)

_Hetken kuluttua_ PAHNA-MAIJA _ja_ PORO-PIRKKO _tulevat vasemmalta_.

PAHNA-MAIJA. Jopa n�ytti n�yrtyneelt�.

PORO-PIRKKO. Itki.

PAHNA-MAIJA. Oikeinko itki?

PORO-PIRKKO. Itki. Min� n�in, itki. Minun on s��li.

PAHNA-MAIJA. Tuohon se on j�tt�nyt keng�n, joka sill� oli k�siss�.

Mik�h�n t�m� on?

PORO-PIRKKO. Pertun leskivainajan rahakenk�! Juostaan n�ytt�m��n

r�tt�rille. (_Menev�t oikealle_.)

LEENA (_tulee per�lt�_). Ovat tainneet jo menn�. Enk� saanut tiet��,

pit��k� r�tt�ri seurat.
P�LH�-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Kaksi kukkarollista
kirkkaita hopeoita. Kustaa menee Kettu-Matilta varastamaan pyssyn!
(_Juoksee vasemmalle_)

LEENA. Siin� se oli! Se ampuu Turkan.--Onkohan t��ll� tukkilaisia?

(_Huhuaa_) Ohoi! (_Puhuu_) Ei kuulu.--Hyv� jumala, est� t�m� kauhea
onnettomuus. (_Huhuaa_) Ohoi!--(_Puhuu_) Ei vastausta.

Esirippu.

NELJ�S N�YT�S

_Pietolan pihamaa. Oikealla asuinrakennus, jonka edess� on avonainen

kuisti. Vasemmalla aittarakennuksia, joiden jatkona etualalla on aita
porraspuineen. Per�ll� aita, ver�j� keskell�. Taustana j�rvimaisema_.

KATRI _ja_ ANNI _istuvat puhelemassa_.

ANNI. Mit� is�si sanoi, kun kuuli, ett� se on toinen Turkka ja ett�
teid�n Turkkanne on talollisenpoika?

KATRI. On ollut niin hyvill��n, ettei ole raukka koko y�n� nukkunut.

PIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Siell� n�kyy Maija jo tulevan.

ANNI. Minun pit�� k�yd� hakemassa kotoa suuri kahvipannu, jonka Maija
k�ski tuoda lis�ksi. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)

PIETOLA. Mink�h�n vuoksi Poika oli l�htenyt tukkijoelle?

KATRI. Oli ensin aikonut ulkomaille. Mutta kun laiva oli jo irti maasta,
niin yht'�kki� pist�� p��h�n, ett� l�hteekin n�ille maille, joista
Heilala oli h�nelle kertonut. Hyp�t� karahutti laivasta maalle ja tuli
t�nne.

PIETOLA. Olipa sekin somasti ohjattu meid�n onneksemme.

TOLARI (_tulee per�lt� vasemmalta_). Eik� Turkka ole viel�k��n tullut?

PIETOLA. Tolari taitaa olla utelias tiet�m��n, mit� rovasti on sanonut,

kun sin� my�t��n kyselet Poikaa. Tuskin h�n nyt ehtii k�yd� rovastin
luona.

TOLARI. Min� lupasin varottaa Turkkaa, ettei ammuttaisi.

KATRI. Herra varjelkoon!

PIETOLA. Mit� puhetta se on?

TOLARI. Leenan puhetta. Eilen siell� mets�ss� rukoili minua sanaa

tuomaan, ett� P�lh�-Kustaa hommaa ampua. Oli mennyt Kettu-Matilta
varastamaan pyssy�.

KATRI. Voi hyv� jumala! (_Menee kuistin kautta_.)

PIETOLA. Ei h�t��! Kyll� me h�net ajoissa kiinni saamme.

(OTERMA _ja_ KASURI _ja muutamia tukkilaisia tulee per�lt� vasemmalta_.)

MAIJA (_tulee per�lt� oikealta_). Pojat! Kantakaa tavarat huoneisiin.

(_Tulee Pietolan luo_.) Terveisi� kirkolta.

PIETOLA. Eik� n�kynyt Poikaa jo kaupungista palaavaksi?

MAIJA. Kirkolla oli. Rovastille vietiin p�iv�lliselle. Kuuluvat olleen

Turkan is�n kanssa hyvi� yst�vi�. Niin syleili rovasti kuin omaa
poikaansa.--Mutta nyt on Maijalla kiire, ettei jouda sanomaan
harakkaakaan kuin linnuksi. (_Vie Tolarin kuistin luo ja menee kuistin
kautta_.)

HUOTARI. (_tulee per�lt� vasemmalta_). Hyv�� p�iv��.

PIETOLA. Ei suinkaan n�kynyt P�lh�-Kustaata siell� p�in?

HUOTARI. Olin kuulevinani h�nen lauluaan jostakin tuolta p�in (_viittaa

vasempaan_).

PIETOLA. L�hdep� toverikseni, jos sattuisimme h�neen k�siksi.--T��ll�

p�inh�n se on Annin m�kkikin. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)

HUOTARI (_seuraten Pietolaa_). Ilmanko sielt� p�in p�iv� paistaakin.

TOLARI (_yksin_). Mit�h�n varten Maija minut t�h�n kiskoi?

MAIJA (_tulee kuistin kautta_). T�m� on sellaista saippuaa, jolla l�htee

ahava. Pesty�si tule t�h�n odottamaan. (_Siirtyy tukkilaisten luo_.)

TOLARI (_yksin_). Olisi ihmeellist�, jos mustalla saippualla tulisi

valkoinen naama. (_Menee per�lle vasemmalle_.)

MAIJA (_Kasurille_). Mink� vuoksi sinulla ei ole liivej� eik� takkia?

KASURI. Olivat viel� m�r�t, kun eilen putosin p�lkylt�.

MAIJA. Valehtelisit viisaammasti! Min� en ole Maija, jos en viel�

toimita sinulle sellaista, joka sinua ky�r��. (_Otermalle_) Sinulla ei
ole lakkia, ja suutarin jalassa tuollaiset saapaslottanat.

OTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka l�hti riiaamaan.

KASURI (_itsekseen_). Perhana, kun on viisas valehtelemaan!

MAIJA. Olet kortilla menett�nyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja

saappaitta, en sinua siunaa! (_Menee kuistin kautta_)

KASURI (_Otermalle_). Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat.

Pannaan vastakkain. Kolmelta poikki.

OTERMA. Min� pid�n aina pussin auki, kun porsasta tarjotaan. (_Istuvat
kortin ly�ntiin_.)

KASURI. Lauletaan pojat, ettei kuulu kortinpauke. Morsian n�kyy

s�ik�ht�v�n k�mmenen l�isk�yst�kin.
TUKKILAISET (_laulavat_).

Hei tukkipojat ne poikia maksaa,

joka sen oikein tiet��.
Kes�n ja talven kuin tanssin ne jaksaa
ja tuulen ja s��n ne siet��.

Hei tukkipoika ei turvetta kaiva,

ne sinisi� selki� seilaa.
Tukkipojall' on tuska ja vaiva
muistella montako heilaa.

Hei tukkipoika ei surua tunne,

se koskia laskee ja laulaa.
Meni jos minne ja kulki jos kunne,
tuli se tytt�jen kaulaan.

Hei tukkipoika se koskessa hypp��

sen py�riv�n p�lkyn varaan.
Kaikista tyt�ist� paljon se tykk��,
mut ottaa omaksi paraan.

Hei tukkipojat ne paljon maksaa,

ne maksaa tuhansia,
ne sievi� sinisi� silmi� maksaa
ja poskia punasia.

KASURI _voittaa_ OTERMALTA _liivit ja kumpikin sek� tukkilaiset

poistuvat hajaantuen sinne t�nne_.

TOLARI (_tulee per�lt� vasemmalta istumaan rahille kuistin luo_). Ei

ollut Pietolan vajassa tervapytty�, ett� olisi saanut v�h�n peilailla ja
n�hd� onko ahava l�htenyt.--Huotari ja Anni tulevat. Sanovatkohan mit��n
minun naamastani?

ANNI (_iso kahvipannu k�dess� tulee vasemmalta aidan yli veitikoiden

Huotarille_). Mik� on h�t�n� valmiissa maailmassa?

HUOTARI (_seuraten Annia_).

Katkera on kahvia juoda

ilman sokeritta.
Katkera on poian olo
ilman toveritta.

_ANNI (laulaa_).

Tukkilaisen toveriksi el� herra saata.

H�pe� on n�tin tyt�n lautanpontulla maata.

(_Pyyhk�isee nokea Huotarin nen�n p��h�n ja nauraen per�ytyy keikahtaen

istumaan Tolarin syliin_.) Huih! (_Hyp�ht�� yl�s_)

TOLARI. Pelk��tk� poikia?

ANNI. Poikako siin� olikin? Ja minun poikani! (_Istuu Tolarin syliin ja

hyv�illess��n tuhrii naaman_.) Ai ai sit� Annin poikaa, ai ai kuin Anni
siit� tykk��!

TOLARI. Ottiatuota Anni Anni Anni!--Maija ottiatuota!

ANNI. Maijanko se olikin poika? (_Nousee_). Miten min� tuota erehdyin!

(_Menee kuistin kautta_).

HUOTARI _nauraa Tolarille_.

TOLARI. Reistasitko Annin kanssa, monellako ottiatuota pata kuohuu, kun

sinulla on niin lysti ja nen�si p�� on noessa?

HUOTARI (_katsoo taskupeiliin_). Kas, peijakas!

TOLARI. Taitaa olla minun naamassani ero entisest�, kun Annikin niin
erehtyi.

HUOTARI. Ei Maija sinua nyt tunne, jos vain et sano ottiatuota! (_Menee
kuistin kautta_)

TOLARI (_yksin_). Onpa hyv�� saippuaa, vaikka niin mustaa, ett� luulin
olevan neekerin ottiatuota.--Pit��p� varoa, etten sano ottiatuota, niin
on lysti n�hd�, kun Maija ei minua tunne.

MAIJA _tulee kuistin kautta hiipien Tolarin taakse lakki k�dess�_.

HUOTARI (_tulee kuistille_). Maija, Katri s�ik�hti ett� py�rtyi. (_Menee

takaisin_).

MAIJA. Herra siunatkoon! (_Vaihtaa lakin Tolarin p��h�n ja kiiruhtaa

takaisin kuistin kautta_.)

TOLARI (_ottaa lakin p��st��n_). Uusi lakki. Ja Maija siunasi, kun pani
t�m�n p��h�ni. Se on hell� ja h�nk� ihminen.--Pit��p� l�hte�
koettamaan, meneek� uudella lakilla jokap�iv�inen leip�. (_Panee lakin
p��h�ns� ja menee vasemmalla aidan luo, jossa pys�htyy katselemaan
lakkiaan_.) Onpa, onpa komea! On kuin Sysi-Perttu vainajan kirkkolakki.
(_Panee p��h�ns�_)

KATRI _ja_ ANNI _tulevat kuistin kautta_.

KATRI. Herranen aika! Sysi-Perttu vainaja! N�etk�?

ANNI. Tosiaankin! Ei Tolariksi aavistaisikaan.

KATRI. Tolariko se on?

TOLARI (_tulee tytt�jen luo_). Kun �sken olin tuolla j�rvenrannalla

pesem�ss�, niin Kettu-Matti tuli ja toimitti, ett� h�n antoi
P�lh�-Kustaalle reverv��lin.

KATRI. Mik� villitys on mennyt ihmisiin!

TOLARI. Kettu-Matti oli tulossa sanomaan, ett� h�n sen vuoksi, ettei
P�lh�-Kustaa menisi muualta ja ett� l�htisi halu toista kertaa
ottiatuota. K�ski sanoa, ettei s�ik�ht��, vaikka kovasti pamahtaa.

KATRI. Jumalalle kiitos!

ANNI. Kettu-Matille my�s. Ansaitsisi palkinnon.

TOLARI (_on vet�ytynyt per�lle_). Ottiatuota!

ANNI. Onko P�lh�-Kustaa siell�?

TOLARI. Turkka ajoi tallin eteen. Ja niin kuin herra! (_Menee per�lle
vasemmalle_)

KATRI _juoksee per�lle oikeaan_.

ANNI. Kettu-Matilta terveisi�, ett� on tyhj� panos.

PIETOLA. Antaapa sitten pamahtaa kihlajaisten kunniaksi!

TURKKA _tulee per�lt� oikealta_ KATRIN _kanssa, joka poikkeaa kuistin

kautta_.

ANNI. Katsokaa, Pietola, Katrin elinkautista vankia! (_Menne Katrin

kanssa kuistin kautta_.)

PIETOLA. Minua h�vett��!

TURKKA (_tulee Pietolan luo_). Terveisi� kaupungista. Mit� t�nne kuuluu?

PIETOLA. Huonoa!

TURKKA. Oho!

PIETOLA. H�vett�� ja suututtaa tyhmyyteni. Minun olisi pit�nyt j�tt��

tapaamatta r�tt�ri�.

TURKKA. Jouduitteko alakynteen?

PIETOLA. Minulle tuupattiin k�teen sen toisen Turkan papintodistus.

TURKKA. Sit� iloisempihan voitte olla siit�, ett� v�vypoikanne on

tavallisen kunniallinen mies.

PIETOLA. Onhan se niinkin. Ja niin se onkin! En olisi osannut olla niin

sisimp��ni my�ten iloinen kuin nyt olen. Ja erehdykseni pit�� minua
n�yr�n�, etten typeryydess�ni rupea t�st� odottamattomasta onnesta
ylpeilem��n.

TURKKA. Hyvinh�n siis kaikki.

PIETOLA. Merkillisesti n�ytt�� kaikki k��ntyv�n hyv�ksi.--Mutta on

viel� muuan asia.

TURKKA. Sek� Pertun leskivainajan rahajuttu? Eik�h�n siit�kin selvit�.

PIETOLA. Niin kuin kev��ll� jo kerroin, on seikkoja, jotka ovat minua

vastaan. Ja kaikki n�ytt�v�t uskovan minut syylliseksi. Kun viime
sunnuntaina olin kirkossa, niin rovasti saarnasi kuin minulle yksin
pauhaten, ja koko seurakunta k��ntyi katsomaan minua. Jos eiv�t muut,
niin r�tt�ri minut toimittaa vankilaan.
PORO-PIRKKO _ja_ PAHNA-MAIJA _tulevat per�lt� oikealta_.

PIETOLA. Ja tuossa on akkoja, jotka minut vannovat varkaaksi. Mit�h�n

niill� on asiaa?

TURKKA. Min� olen kutsunut heid�t ja r�tt�rin my�s.--Hyv�� p�iv��.

Istukaa, hyv�t naiset. Koetetaan nyt saada rakennetuksi sovinto.

PAHNA-MAIJA. Minulla ei ole mit��n sit� vastaa. (_Istuu Pietolan

viereen_.)

PORO-PIRKKO (_rient�� istumaan toiselle puolen_). Mutta, hyv� ihminen,

anna minullekin suunvuoroa. Min� olen Pietolaa kohtaan aina kantanut
syd�mess�ni rakkautta--

PIETOLA (_nousten_). En tied� mik� on tarkoituksesi, Poika, mutta olkoon

sanottu, ett� naimisiin en mene kummankaan kanssa. Ennen istun
vankilassa.

PORO-PIRKKO. Mit� varten meit� t�nne kutsuttiin?

KATRI (_tulee kuistin kautta_). Mit� se merkitsee, ett� r�tt�ri tulee

t�nne? Ja mit� n�ill� naisilla on t��ll� tekemist�?

PORO-PIRKKO. Meid�t on t�nne houkuteltu tarkoituksella saada Pietolan

asia k��nnetyksi toisin p�in.

TURKKA. Se on tarkoitukseni. Mutta ilman houkutuksia. Sovinnossa kyll�,

jos niin haluatte.

R�TT�RI (_tulee oikealta per�lt�_). Turkka kirjoitti olevan minulle

puhuttavaa. Olin utelias kuulemaan.

TURKKA. Kysymys on Pertun leskivainajan rahoista. Asia nyt koskee

minunkin kunniaani.

PORO-PIRKKO. Sinun kunniaasi? Jonka papinkirjassakin on synti� ja

rikoksia enemm�n kuin Sotomassa ja Komorassa.--R�tt�ri, lukekaa se
Heilalan kirje.

PIETOLA. Sattui teille vain sellainen onnettomuus, ett� on toinenkin

Aaprahami Turkka.

PORO-PIRKKO. Kyll� Heilala kirjoittaa toisestakin, joka on

talollisenpoika ja suuren talon poika ja rikas poika!

KATRI (_lapsellisen surullisesti_). Yh� sinua vain ylennet��n!

PORO-PIRKKO. Kaikki oman pit�j�n ja naapurin pit�jienkin tyt�t aivan

hulluina h�neen. Ja kruununvoudin muuan ry�kkyn�, kaunis neiti, niin
hurjasti rakastunut Turkkaan, ett� Turkka ei ollut saanut el�v�� rauhaa,
vaan oli pit�nyt matkustaa--

TURKKA. Heilala liiottelee!

PORO-PIRKKO. Lukekaa, r�tt�ri, se Heilalan kirje, ett� uskovat.

PIETOLA. Kyll� uskomme.

PORO-PIRKKO. Mutta se Turkka on matkustanut ulkomaille.

TURKKA. Tuossa on ulkomaanpassini. (_Antaa r�tt�rille_)

PAHNA-MAIJA. Eih�n t��ll� ole mik��n ulkomaa!

PORO-PIRKKO. Ja uskooko Pietola, ett� sellainen poika, jolla siell�

suuressa maailmassa on neitoja kymmenitt�in joka sormelle, l�htisi
Pietolasta hakemaan morsianta? Ja sin�k� Katri, uskot olevasi kauniimpi
ja viininpi kuin kruununvoudin ry�kkyn�?

PAHNA-MAIJA. Itkupa pillahti!

PORO-PIRKKO. L�i mielen n�yr�ksi!

KATRI. Aivan oikein, Pirkko. Tunnen itseni yh� pienemm�ksi suuren

sulhaseni rinnalla ja sit� suuremmaksi onneni. Ja t�m� suuri, outo onni
minua n�yryytt��.

PAHNA-MAIJA. Typer� kuin kana!

TURKKA. Ei sinun, Katri, tarvitse olla t��ll� kuuntelemassa meid�n

k�r�ji�mme.

KATRI _menee kuistin kautta_.

R�TT�RI. Minunkin t�ytyy l�hte�, odotetaan seuroihin.

TURKKA. Tehd��n ensin selko niist� Pertun leskivainajan rahoista.

PORO-PIRKKO. Niin, tehd��n niist� selko! Eik� t�m� kenk� eilen ollut
Pietolalla?

PIETOLA (_ottaa keng�n_). Oli t�m�.

PORO-PIRKKO. Pertun lesken sairastaessa min� ja Tolvas-Liisa, joka oli

sairasta hoitamassa, n�imme tuon keng�n sairaan p��naluksen alla ennen
Pietolan tuloa sairaan luona k�ym��n, mutta Pietolan menty� ei sit� en��
l�ytynytk��n.

PAHNA-MAIJA. Pietolan p�� painui ja Turkan suu meni tukkoon.

TURKKA (_katse vasemmalle_). Odottakaa silm�nr�p�ys.

PAHNA-MAIJA. Herralta on tulossa aivastus.

TURKKA. Elk�� s�ik�ht�k�!

PORO-PIRKKO. Anna t�rsk�ht��! (_Nauraa Pahna-Maijan kanssa_)

LEENA (_tulee per�lt� vasemmalta_). P�lh�-Kustaalla kauhea pistuuli!

Turkka, se teit� ampuu! Varokaa!

TURKKA. Minua se katsoa tiirottaa, mutta pistoolin suu on tuonne

(_viittaa akkoja_).

PAHNA-MAIJA. Herra varjelkoon! (_Nostaa hameen eteens�_)

PORO-PIRKKO. Herra auttakoon! (_Menee Pahna-Maijan taakse_.)

R�TT�RI. Menk�� est�m��n, ettei se saa ampua! (_Poro-Pirkon taakse_)

TURKKA. Kohta pamahtaa!

_Akat huutavat. Pyssy pamahtaa_. PAHNA-MAIJA _lyyhistyy kontalleen,_

PORO-PIRKKO _ja_ R�TT�RI _putoavat istualleen_. TURKKA _juoksee
vasemmalle_.

HUOTARI (_tulee kuistin kautta, osoittaa Pahna-Maijaa_.) Tuo akkako se

pamahti?

PORO-PIRKKO. Minulta se vissiin ampui jalat!

TURKKA _tulee vasemmalta_ P�LH�-KUSTAAN _kanssa, jolla on pistoolin

tapainen ase, sen suuhun kiinnitetty peltinen suppilo_.

P�LH�-KUSTAA. Pani rumasti. Kustaa lensi sel�lleen. Ei Kustaa ammu en��

koskaan.

HUOTARI (_ottaa aseen_). Onpa aika tussari. Ei ihme, ett� kaatui mies ja
kaksi musteria. (_Menee kuistin kautta_)

TURKKA. Kustaa, antoiko �itisi rahoja r�tt�rille?

P�LH�-KUSTAA. Antoi �iti hyvin paljon seteleit� ja hopeoita.

PAHNA-MAIJA. Opetettua!--Milloin �itisi antoi? H�h?

P�LH�-KUSTAA. Silloin kun meid�n Mustille tuli penikoita, Tolvas-Liisa

keitti kahvia ja Tolari astui puuropataan.

TURKKA. R�tt�ri, onko opetettua?

R�TT�RI. Olen Pietolallekin sanonut, ett� minulla on ollut lainassa

Pertun leskelt�. Mutta velat on maksettu, ja minulla on kuitatut
velkakirjat hallussani ja tallessani. Mutta hyvin ymm�rr�n, ett� Turkka
on joutunut minusta erehdyksiin niin kuin min�kin Turkasta. Min�
puolestani olen halukas pyyt�m��n anteeksi loukkaavan k�yt�kseni ja
valmis ojentamaan sovinnon k�tt�.

LEENA. Ah kuinka on ihanaa, kun riitaveljet tunnustavat erehdyksens� ja

sopivat rakkaudessa.

TURKKA. Pyrkimyksen�ni on ollut ja on koettaa vaeltaa el�m�ni taival

niin, ett� voisin aina sanoa: mink� min� kirjoitin, sen min� kirjoitin.
Ainakin t�ss� asiassa mink� v�it�n sen my�s todistan niin, ett� kelpaa
ja kest��.--Pietola, n�ytt�k�� Kustaalle sit� kenk��.

P�LH�-KUSTAA. Siin� se on �idin kenk�!--Siin� on �idilt� viimeiset

terveiset Pietolalle, ett� hyv� Pietola ottaisi Kustaa raukan pojaksi.

PIETOLA. Nyt alan ymm�rt��, mit� varten vainaja kutsutti minut luokseen.

P�LH�-KUSTAA. Ottaako Pietola?

PIETOLA. Otan, otan min� sinut raukan, jolle olen ollut niin vihainen.

P�LH�-KUSTAA (_katsoen taivaalle_). �iti hoi! Nyt Kustaa on Pietolassa

poikana.

LEENA. Hyv� jumala ole kiitetty!

R�TT�RI. Min� olenkin uskonut Pietolan syytt�m�ksi.

TURKKA. Mutta kysymys on siit�, uskooko r�tt�ri itsens� syytt�m�ksi?

R�TT�RI. Sep� kysymys! (_K��ntyy akkain puoleen_) Kysyy uskonko min�

itseni syytt�m�ksi! (_Ratkeaa akkain kanssa nauramaan_.)

P�LH�-KUSTAA. Mit� sin� r�tt�ri nauroit?

TURKKA. Vastatkaa, r�tt�ri, Kustaalle. Omantuntonne mukaan. Niin kuin

varmasti vastaisitte, jos tuon mierontielle toimittamanne poika raukan
vanhemmat nousisivat haudastaan ja ilmestyen eteenne kysyisiv�t: Mit�
sin� r�tt�ri nauroit? Tiesith�n, ett� viimeisten terveisten mukana piti
keng�ss� olla sinun velkakirjasi!

TOLARI _on tullut per�lt� vasemmalta j��den seisomaan ver�j�lle_.

P�LH�-KUSTAA. Voi saateri! Tuolla on Kustaan is�vainaja! Is�, is�,

p�iv��! (_Menee Tolarin luo ja t�m�n kanssa vasemmalle n�kym�tt�miin_.)

PORO-PIRKKO. Sysi-Perttu vainaja! Siunaa ja varjele. (_Lyyhistyy

polvilleen_)

LEENA. Tulkaa auttamaan, r�tt�ri py�rtyi! (_Pahna-Maijan kanssa viev�t

r�tt�rin per�lle oikealle_.)

PORO-PIRKKO. Voi voi kuinka ahdistaa henke�!

TURKKA. Mik� vaivana?

PORO-PIRKKO. Kuulkaa, Turkka. Ennen Pietolan tuloa leskivainajan luo

Tolvas-Liisa otti keng�st� papereita. N�in ne sitten Tolvas-Liisan
peililaatikossa, ja ne olivat r�tt�rin velkakirjoja.

TURKKA. Menk�� nyt seuroihin ja tunnustakaa siell�.

PORO-PIRKKO. Antaako Turkka anteeksi?

TURKKA. Jos seuroissa tunnustatte, en muuten.

PORO-PIRKKO. Min� menen ja tunnustan.--Minun syd�meni halkeaa!

(_��nekk��sti itkien menee per�lle oikeaan_.)

TURKKA (_Pietolalle_). Nyt teid�n kunnianne on yht� puhdas kuin on ollut

omatuntonnekin.

PIETOLA. Sin� taivaasta l�hetetty tukkipoika! (_Syleilee_)

KATRI ja ANNI _tulevat kuistin kautta_.

KATRI. Joko k�r�j�t loppuivat?

PIETOLA. Ja hyvin p��ttyiv�t! Nyt on el�m� kuin silkki�!

TOLARI _ja_ P�LH�-KUSTAA _tulevat n�kyviin vasemmalla per�lt�_. PIETOLA

_menee Tolarin luo_.

TURKKA. Korhonen on tunnustanut olleensa r�tt�rill� nimen� ja k�tyrin�.

Sin� Anni saat kotitalosi takaisin. Veikanne on P�lh�-Kustaalle.

ANNI. Saanko sanoa �idillekin, ett� saamme talomme takaisin?

TURKKA. Koko maailmalle ja Huotarille'!

ANNI. Elk�� sanoko te Huotarille! (_Menee vasempaan aidan yli_.)

KATRI. Mutta mik� sinut, Poika, pid�tti t�nne mansikkamailtasi?

TURKKA. L�ysin t��ll� mesimarjan.

KATRI. Min�h�n olin vain tytt� raukka.

TURKKA. Niin herttainen ja niin uljas!--Mutta nyt pukeutumaan, vieraita

kai alkaa pian tulla.

KATRI, _menee kuistin kautta_.

PIETOLA, TOLARI _ja_ P�LH�-KUSTAA _tulevat Turkan luo_.

TURKKA. Kuka se on t�m� Sysi-Perttu vainaja?

P�LH�-KUSTAA. Puurosaapas. Samanlainen lakki kuin is�ll�.

PIETOLA. Ja Maija voiteluttanut sellaisella aineella, jolla l�htee

ahava.

TOLARI. Mit� sanoi rovasti?

TURKKA. Terveisi� rovastilta. Sinun asiasi j�rjestet��n niin, ett� ensi

sunnuntaina kuulutetaan sinua ja Maijaa.

TOLARI. Ottiatuota!

PIETOLA. Saatte heti haltuunne Tiuhtion torpan. Ja Pietolan navetasta

taluttaa sinne lehm�n.

TURKKA. Ja tallista hevosen saappaitten vuokraa, joka minulla on viel�

maksamatta.

TOLARI (_antaa k�tt� Pietolalle ja Turkalle_). Ottiatuota... Enk� min�

en�� tukkijoelle ottiatuota.

TURKKA. Mutta mene Maijalle sanomaan, ett� rovasti tulee t�nne.

TOLARI. Tulkoon vaikka piispa, en pelk��!

MAIJA (_pukeutuneena tulee kuistin kautta_). Pyydet��n tulemaan

kahville, tehk�� hyvin. (_Menee aittaan_.)
PIETOLA. Kiitoksia. L�hdemme juomaan riemukahvit!

P�LH�-KUSTAA. Onko sinulla, Tolari, vilu, kun h�ysysi tytisev�t?

TURKKA _ja_ PIETOLA _vieden_ P�LH�-KUSTAAN _menev�t kuistin kautta_.

TOLARI (_yksin_). Maija oli niin juhlallisen ylpe� kuin tiakonissa!

MAIJA (_kirkas peltinen hinkki k�dess� tulee aitasta_). Mik�h�n se tuo

onneton on?

TOLARI (_ottaa lakin p��st��n_). En min� ole Sysi-Perttu vainaja!

MAIJA. Kuka sin� olet?

TOLARI. Ottiatuota!

MAIJA. Tolariko?--Ei ikin�!

TOLARI. Olen min� Tolari, Puurosaapas, Heikki, ottiatuota, ottiatuota!

Kuuletteko, Maija, ottiatuota!

MAIJA (_menee katsomaan Tolaria sel�n puolelta_). Tolari se on!

(_Asettaa hinkin pohjan Tolarin eteen_.) Katso kuvaasi!

TOLARI (_katsottuaan_). Oikeassapa olin sittenkin, ett� ottiatuota on

Ovampomaan pakanain saippuaa, jolla Suomen kristityt kenki��n
ottiatuota.--Mutta terveisi� ottiatuota, ett� minua ja Maijaa
ottiatuota, jos te Maija ottiatuota.

MAIJA. Kuulee ja n�kee, ett� olet koko y�n lukenut. Sit�

pelk�sinkin.--(_Itkien_.) En voi koskaan antaa itselleni anteeksi, ett�
pakotin sinua lukemaan. Parempi olisi ollut ilman rippikoulua.

TOLARI. Ei minun tarvitsekaan menn� rippikouluun. Niin oli rovasti

sanonut Turkalle, ett� meit� kuulutetaan pyh��n kristilliseen
avioliittoon ensi sunnuntaina!

MAIJA (_pudottaa hinkin k�dest��n_). Ensi sunnuntaina!

TOLARI. El� pelk��, Maija. Kyll� me saamme jokap�iv�isen leiv�n, niin

ett� meill� on kaikki kuin ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee, ruoka,
juoma, vaatteet--kotina on Tiuhtion torppa, jonka kartanolla kasvaa
pihlaja ja ymp�rill� kauniit pellot. Karjaa on jo lehm� ja hevonen.
Rahaa minulla on kymmenes sata t�yttym�ss�.

MAIJA. Enk� min�k��n pennit�n ole.

TOLARI. Silloin on toinen tuhat alulla. Tavaraa saamme, mit�

tarvitsemme. Hyv� puoliso ... ottiatuota... Ja juhlien tullessa ajamme
kuuraisen korven halki talvisen aamun h�myss� kirkolle, josta tulia
vastaamme tuikkaa, min� keulalla, per�ll� Maija ja kaksi k��r��.

MAIJA. Mit� kaksi k��r��?

TOLARI. Ne kuuliaiset lapset, jos Maija tahtoo ottiatuota?

MAIJA. Min� tahdon.

TOLARI. Ja min� Heikki Tolari tahdon rakastaa sinua Maija Rivakka
my�t�- ja vastoink�ymisiss�.--Mit� Maija itkee?

MAIJA. Se on niin suloista, kun ne saavat toisensa, jotka toisiaan

rakastavat.

TOLARI. Niin minustakin.--L�hdet��n Maija, pesem��n Heikin silm�t.

(_K�dest� pidellen menev�t per�lle oikeaan_.)

HUOTARI (_tulee kuistin kautta_). Minnek�h�n se Anni on kadonnut?

ANNI _tulee vasemmalta, sy�ks�ht�� Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa

veitikoiden nauramaan_.

HUOTARI. Mit� sin� naurat?

ANNI. V��r� kaula!

HUOTARI. Minullako v��r� kaula!

ANNI. Minun piti �idin puolesta syleill� Poikaa!

HUOTARI. No hyv�, ettei minun kaulani ollut sen v��rempi! Mutta min�
tahdon kaulastani vuokran luonnossa.

ANNI (_sieppaa hinkin suojakseen_). Huotari! Varo kermahinkki�!

HUOTARI. Pane se maahan takaisin.

ANNI. Se pit�� vied� tupaan. Vie sin�, min� odotan sinua t��ll�. Mutta
kanna varovasti, ettei kerma loisku! (_Tuppaa hinkin huotarin k�sien
v�liin pohjapuoli p��llimm�isen� ja alkaa tanssia laulaen_.)

Yks kaks kolme nelj� ja viis.

Miss� on mun kultani siis?
Ei se oo siell�, ei se oo t��ll�,
vaan se on koskella p�lkkyjen p��ll�.

HUOTARI. Nyt min� tulen ja sinut sy�n!

ANNI. Kermahinkki!

HUOTARI. Kaikista pit��kin olla vastus! (_L�htee kuistille p�in_)

ANNI _Turkan tullessa vet�ytyy per�lle_.

TURKKA (_tulee kuistin kautta_). Min� olen sinua hakenut. (_Ottaa

Huotaria kynk�st�_)

HUOTARI. Varo, varo hiidess�!

TURKKA. Sinullako on joku t�rke� homma?--Ahaa! Tuoko on kuohuva pata?

HUOTARI. Kermahinkki peijakas!--Mit� sin� naurat?

TURKKA. Enp� ole ennen n�hnyt kannettavan kermahinkki� pohja

p��llimm�isen�!
HUOTARI. Saakeli!--T�m�n muistan aina, kun kaadan kahviini kermaa!

TURKKA. On hyv�, ett� on muistoja el�m�n varrella.

HUOTARI. Mutta sano suoraan, mit� Anni tarkoittaa.

TURKKA. Ett� saisit parempaa vauhtia.

HUOTARI. No, nyt!

TURKKA. Tpruu!--El� juokse Annin j�ljess�. Et sill� tavoin kiinni saa.

Mutta kulje ylpe�n� niin kuin sopii tukkip��llik�n! Min� olen eronnut,
sin� olet minun sijallani.

HUOTARI. El�k��n!--Aina kun palkkani nostan, muistelen sinua hyv�ll�

syd�mell�.

TURKKA. Ja min� muistelen sinua l�mp�isell� syd�mell� aina kun tynnyrin

n�en.

HUOTARI. Ai ai ai, ei puhuta koskaan tynnyrist�.

TURKKA. Jollet olisi tullut koputtamaan tynnyri�, ei nyt tanssittaisi

minun kihlajaisiani.

HUOTARI. Niink�? Sitten ei ollutkaan minun tyhmyytt�ni, vaan sallimuksen

m��r�ys, ett� minun oli ruvettava rumpaliksi.

TURKKA. Olisi nyt kihlajaisten sijaan hautajaishommat ja min� olisin

sureva sulhasleski.

HUOTARI. Niink� oli ankaraa se tauti!

KATRI (_pukeutuneena kansallispukuun ja runsaasti koristettuna tulee

kuistin kautta_). Poika, vieraita tulee tien t�ydelt�!

TURKKA. Katri kaunis kumppanini, l�hdemme vieraita vastaan. (_Menev�t

per�lle oikealle_)

HUOTARI (_yksin��n_). Anni tuolta kurkistelee. Mutta koetetaan nyt uutta

konstia. (_Asettaa hinkinpohjan kuvastimekseen ja somisteleikse_.)

ANNI (_tullen Huotarin luo_). Mit� Heikki Anselmi niin peilailee?

HUOTARI. Sano: herra Huotari!--Herra Huotari peilaa odotellen uutta

heilaa! (_Peukalokoukut liivien hihareij�ss� laulaa selin Anniin_.)

On niit� kukkia muuallai

ei niityn m�tt�hill�.
On niit� tytt�j� muuallai
ei t��n kyl�n em�nnill�.

ANNI (_puikahtaen Huotarin eteen_).

Herranp�ivill' on p��tetty,
ett� n�tti se naida pit��.
Hei l�yd�tk� toista t��n tyt�n moista?
 Siit' ei tule mit��n!

HUOTARI _k��ntyy toisaalle astelemaan_.

ANNI (_Huotarin eteen_). Mit� Turkka sanoi sinulle, kun huusit el�k��n?

HUOTARI. Sanoi mykkypr��! (_Toisaalle_)

ANNI (_eteen_) Sep� hassua oli!

HUOTARI. Se on enkeliskaa! (_toisaalle_)

ANNI (_eteen_). Mit� paljon se on suomeksi?

HUOTARI. Mykkypr�� on suomeksi: Kunniallinen nuorimies Heikki Anselmi

Huotari on korotettu herra tukkip��llik�ksi. (_K��ntyy selin_)

ANNI (_Huotarin sel�n takana_). Hyv� herra, katsokaa armollisesti minun

puoleeni.

HUOTARI. Kuka sin� olet?

ANNI. K�yh�nlesken tyt�r.

HUOTARI. Mit� sinulla on asiaa?

ANNI. Ett� ottaisitte minut rouvaksenne.

HUOTARI (_k��ntyy_). Olen armelias ja otan.

ANNI. Mykkypr��! (_K��ntyy selin_)

HUOTARI. Mit� sin� nyt?

ANNI. Puhun enkeliskaa!

HUOTARI. Mutta mit� se merkitsee?

ANNI (_k��ntyen_). Se merkitsee, ett� min� k�yh�nlesken Anni p��sen

kotitalooni em�nn�ksi ja otan sinut is�nn�kseni.

HUOTARI. Ihanaa kielt� se enkeliska! (_Laulaa_)

Tula tuulan tuli tuli tei!

Emme erkane konsana, ei!
Mesimarjani, pulmuni, p��skyni mun,
paras aarteeni oot sin� mun, min� sun!
Mit� toivoisin min� muuta!

ANNI (_laulaa_).

Tula tuulan tuli tuli tei!

Oma onni se yhtehen vei.
Ja tulkohon hallat ja harmit ja muut,
elo huoleton meill� on, naurussa suut,
ja kirkkaana p�iv� ja ilta.

(_Yhdess� laulettuaan ensimm�isen s�keist�n menev�t per�lle_.)

P�LH�-KUSTAA (_vehn�st� k�siss� tulee kuistin kautta_). Voi saateri, kun
on nisua ja kaikellaista hyv�� ry�n�� p�yd�t t�ynn�! (_Puhelee
taivaalle_) �iti hoi! Kustaalla on lysti!--Joo, joo, kyll� Kustaa on
tottelevainen ja n�yr�.

PIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Jopa nyt p�iv� kauniisti paistaa!

P�LH�-KUSTAA. Ja enkelit laulavat.--Kuulkaa!

T�ss' on morsian kuin rannan raita sorja,

puhdas punaposki, nyt jo toisen orja,
�sken �idin virkku,
nyt jo kullan sirkku.
Tyt�t laulakaa nyt vaan,
viulut raikumaan nyt vaan.

P�LH�-KUSTAA (_Pietolalle_). Tuo Katri oli eilen sammakkona ja nyt se on

kuninkaantyt�r!

MIEHET (_tuoden Turkan saatossa laulavat_).

T�ss' on sulho taas kuin ohra t�hk�p�iss�,

mielitietyn kanssa tanssii kohta h�iss�,
sulho suora, nuori,
vahva niin kuin vuori
kyl�n kauniimman saa.
Pojat laulakaatte vaan.

KAIKKI (_laulavat_).

Rakkaus olkoon teille aina onnensilta,

my�skin olkoon teille leuto elonilta,
saakoon viljaa pellot,
soikoon karjankellot!
Nytp� riemuiten me vaan
kilvan laulakaamme vaan.

P�LH�-KUSTAA. Voi saateri! Turkka sai kuninkaantytt�ren!

HUOTARI. Niin. On tapahtunut niin kuin aina hyviss� kirjoissa: he

saivat toisensa. Ja voidaan lopuksi kirjoittaa: Heid�n ilonsa oli kuin
lintujen laulua kev�isess� mets�ss� ja heid�n onnensa kuin pilven
p�iv�npuoleinen ranta.

OTERMA (_hutikassa, saapaspareja k�sivarrella ja p��ss� kaksi hattua_).

Huotari saarnaa makeasti kuin paalinpappi!

KASURI (_hutikassa, komeaan takkiin ja liiveihin puettuna ja

kellonh�nti� etu t�ynn�_). Ja valehtelee kuin almanakka! Sill� min� en
ole saanut sit�, joka minua ky�r��. Maija, toimita se minulle nyt, kun
olen komeimmillani kuin mustalaisen hevonen markkinoilla!

OTERMA. Ja siunaa, Maija, minua nyt, kun minulla on kahden miehen

p��kappaleet ja kolmen jalkamiehen varustukset.

MAIJA. Kyll� min� siunaan teit�, korttipukarit! Toinen saa Pahna-Maijan

ja toinen Poro-Pirkon!--Tuolla tavoin resuavat ja h�p�isev�t joukkonsa!
PIETOLA. El� ole, Maija, mill�sik��n. Sekali on joka seurakunta.

HUOTARI. Meid�n joukossamme on kaikkea, mit� taivaankannen alla l�ytyy,

ja miest� mink�laista hyv�ns�: herraksi kelpaavia, is�nn�ksi pystyvi� ja
p�ll�j� puunhakkuuseen. Pietola vei joukostamme parhaan, tukkipoikain
tukkipojan. Mutta meille toisia tulee, jos toisia menee. T�m� parvi
pysyy aina uutena, niin kauan kuin honkia metsiss� humisee.

KAIKKI (_laulavat_).

Viel� niit� honkia humisee

Suomen salomailla.
Viel� niit� ollaan reippaita poikia
tukkijoelle vailla.

Esirippu.

LOPPU

End of the Project Gutenberg EBook of Tukkijoella, by Teuvo Pakkala

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUKKIJOELLA ***

***** This file should be named 13308-8.txt or 13308-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/3/3/0/13308/

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.