The Project Gutenberg EBook of Novelleja II, by Samuli Suomalainen

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Novelleja II

Author: Samuli Suomalainen

Release Date: March 12, 2007 [EBook #20799]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA II ***

Produced by Tapio Riikonen

NOVELLEJA II

Kirjoitti

Samuli S.

Werner S�derstr�m, Porvoo, 1885.

SIS�LLYS:

Joulu-aamuna
T�rke�t toimet
Kalalta
Kosto
Laulajaiset
Piispan Ellu
Kyn�mamseli
Milt� n�ytti
Tulipalo

JOULU-AAMU.
Jouluaatto oli tullut. Ty�t oli lopetettu, kylyt kylvetty, pahnat
lattioille levitetty, kynttil�t paloivat. K�yhinkin oli parahan valonsa
pannut majaansa kirkastamaan. Juhlapuvuissansa istuivat ihmiset ja
veisasivat juhlavirtt�. Ja niin oli laita meid�n pit�j�ss� ja
naapuripit�j�ss� ja kolmannessa pit�j�ss� ja niin kaikkialla. Ja
moninaiset olivat virret, joita t�ll� hetkell� veisattiin, mutta yksi
oli niiss� kumminkin aine, kaikissa sama, nimitt�in sama iloinen
riemahdus, mik� ennen oli paimenilta kuulunut Betlehemiss�. Yhdess�
virress� se sanottiin n�in, toisessa noin, mutta kaikissa oli kuitenkin
sama sis�llys, nimitt�in _Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa
rauha, ja ihmisille hyv� tahto!_

Hyv� Jumala kuitenkin! Kuinka usein olen min� t�ll� hetkell� ajatellut:
Ylistysvirtt� veisataan nyt Jumalalle meid�n maassa ja monessa muussa
maassa, tuhansittain tuhansissa asunnoissa, taloissa ja torpissa,
isoisten kultaisissa kartanoissa ja k�yh�in matalissa majoissa. Mutta
Sin� yksin tied�t, hyv� Jumala, kuinka paljoa enemm�n, paljoa enemm�n
on taloja ja torppia, isoisten kultaisia kartanoita ja k�yh�in matalia
majoja, joissa ei Sinua muisteta, ei virrell�, ei puheella, ei
huokauksella, ei ajatuksellakaan. Ja silloin on minusta tuntunut
suloiselta ajatella, ett� k�yh�n Suomenmaan kansa on uskollisena
pysynyt isiens� uskolle ja isiens� tavoille, ja ett� t�st� hallaisesta
maasta kohoaa jouluy�n hiljaisuudessa n�yr�n� uhrisavuna Sinua
pelk��vien syd�mmelliset juhlavirret.

Mutta miksi poikkean jutelmastani, miksi syrj�h�n j�t�n kainon

kertoelmani ladun?

Ihana oli jouluy�. ��ret�nn� kaareili pyh�ss� korkeudessa talvinen

taivas. Se loisti ja kimalteli lukemattomista valoista; n�ytti kuin
olisi pieninkin t�hti tahtonut t�n� y�n� olla mukana kaunistamassa
taivaan kantta. Mets� oli pukeutunut hopeaan; h�rm� oli rakentanut
verrattoman taidokkaan kukkaverhon pienimm�nkin oksan ja kaaren
ymp�rille. Syv� hiljaisuus vallitsi luonnossa; ei v�hint�k��n tuulen
huokausta huhahdellut mets�ss�.

Nyt oli jouluy�. -- Korkean Risti-vuoren huipulla seisoo pit�j�n vanha,

mustunut puukirkko. Tummana ryhm�n� se haamoittaa t�htitaivasta
vastaan, kaukaa katsellessasi sit�, mutta mit� l�hemm�s tulet vuoren
juurta, sit� selvemm�ksi se muuttuu piirteilleen. Mutta t�n� y�n� se
n�kyi selv�n� ja tarkkarajaisena jo virstan p��h�n. T�n� y�n�, sanoin,
mutta aamuhan jo olikin oikeastaan, vaikka pimeydest� p��tt�en sit� ei
olisi osannut arvata. Mutta talvinen aamu se p��see vasta niin my�h��n
vapaaksi y�n tummasta sylist�. Kes�ist� y�t� Pohjolassa tuskin
huomaakaan. Illan rusko ja aamun koi ovat kuni kaksi rakasta sisarusta,
jotka toisiansa syleilev�t. Talvinen y� taasen on �inen haltija, joka
ei mielisi ensink��n laskea luotansa aamun ihanata lasta. Niin, t�n�
y�n�, tahi oikeammin t�n� aamuna, loisti kirkko tarkkarajaisena jo
virstain p��h�n, sill� kaikista sen akkunoista paistoi kirkas loiste,
ihanasti hei'astuen valkoisista nietoksista.

Ihmiset riensiv�t kirkkoon. Mutta jos jouluaamuna aina ennenkin oli

kirkko ollut t�p� t�ynn� v�ke�, niin nyt t�n� jouluna oli kirkkomiehi�
enemm�n kuin pit�j�n mustuneesen kirkkoon mahtuikaan. T�n��n olikin
jotain tavatonta kirkossa odotettavana: siit� tuo tavaton ihmistulva.
Jo useampia viikkoja oli tiedetty koko pit�j�ss�, ett� jouluaamuna
saarnaa kirkossa nuori Lauri maisteri. H�net tunsi koko pit�j�, tunsi
varsinkin siit� syyst�, ett� h�n oli oman pit�j�n lapsia, kansan omasta
keskuudesta l�htenyt ja ensimm�inen talonpojan poika t�st� pit�j�st�,
joka oli saanut k�yd� koulua ja nyt viime kev��n� p��ssyt aina
Helsingin yliopistoon asti. Muutaman vuoden per�st� tulee h�nest�
pappi, -- se tieto oli my�s levinnyt, ja se tieto oli otettu suurella
mielihyv�ll� vastaan. Niin, t�n� aamuna saarnaa Lepp�sel�n torpan
poika, Lauri maisteri. -- T�m� tieto se saattoi t�n� aamuna kirkkoon
niin paljon kansaa. Jokainen pit�j�l�inen iloitsi tuosta jo ennakolta,
saattaapa sanoa jokaisen olleen oikeen ylpe�nkin sen puolesta, ett�
heid�n omassa pit�j�ss�ns� l�ytyi nuorukainen, aivan heid�n keskelt�ns�
l�htenyt nuorukainen, joka oli k�ynyt monet korkeat koulut ja nyt
p��ssyt maan ylh�isimp��n opistoon, josta h�n pian oli valmistuva
ty�mieheksi Herran viinam�keen.

Juhlallinen oli t�m� aamun hetki kirkossa jokaiselle, juhlallinen

seurakunnalle, juhlallinen nuoren maisterin vanhemmille, jotka
tykytt�vin syd�mmin odottelivat poikansa ilmaantumista tuolta sakastin
ovesta, juhlallinen itse nuorelle saarnamiehellekin, joka totisena
k�yskenteli sakastin lattiata edestakaisin... Aamuvirsi, suloinen
jouluvirsi, tuo niin sanottu virsien kuningatar, veisattiin. Olisipa
ollut kivest� syd�n sill�, joka ei olisi tuntenut mielen ylennyst�, kun
koko seurakunta yhten� miehen� veisasi: "Kuin kirkkaast' koint�hti
koittaa."

Nuorukainen astui saarnastuoliin. Vakavana, pelotonna h�n astui ja

vakavana ja totisena h�n seisoi tuolla, katsoen alas seurakuntaan,
virren viimeisten sanain kuolehtuessa. Syv� hiljaisuus syntyi �kisti.
Ei kuulunut liikausta, ei ysk�yst�k��n, jotka ovat niin tavallisia
meill�. Hengityst��n pid�tt�en tahtoi jokainen kuulla nuoren Lauri
maisterin, meid�n Lauri maisterin, ensimm�iset sanat. Hele�ll� ��nell�
ja pelottomasti alkoi nuorukainen saarnansa, ja ihanasti kajahtivat
Herran kirkkaassa temppeliss� ihanat sanat: _Kunnia olkoon Jumalan
korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyv� tahto!_ Ja tuntui
silloin kuin olisi hyv� henki lent�nyt yli hartaan seurakunnan, ja
sanomatonta l�mmint� tunsi sill� hetkell� syd�mmess�ns� niin vanha kuin
nuori, niin k�yh� kuin rikaskin. Ja n�itten sanain johdosta puhui
sitten nuorukainen, puhui teeskentelem�tt�, mutta vakuutuksella. Ei h�n
puhunut kirjoista poimittua kaunista kielt�, vaan h�n puhui semmoista,
mit� itse tiesi ja tunsi, ja mist� h�n itse oli t�ydellisesti
vakuutettu. Tuolla h�n seisoi korkealla saarnatuolissa tuo nuori mies,
tuskin lapsuuden i�st� p��ssyt, ja puhui sadoille kuulijoille ja lailla
hyv�n kylv�j�n kylvi silloin monta, monta hyv�� siement�. Vaimov�ki
itki hiljaista liikutuksen itkua; miestenkin silmist� tipahti tuon
tuostakin runsas karpaloinen. Mutta p�� painuksissa penkkiin istui
Lauri maisterin �iti niin onnellisena, niin sanomattoman onnellisena.
�iti parka! Nuolen nopeudella kulkivat h�nen mieless��n moninaiset
ajatukset ja muistot. Monet pitk�t kouluvuodet olivat nyt kuluneet.
Kuinka monesti oli �iti parka pieness� m�kiss�ns� haikeudella
muistellut koulussa k�yv�� poikaansa. K�rsineek� lapsi parka taas
kuinkakin kovaa puutetta -- oli h�n ajatellut, -- kun ei taas kotoakaan
ole riitt�nyt h�nelle moneen aikaan mit��n. Lieneek� siell� komeassa
kaupungissa yht��n hyv�ntahtoista ihmist�, joka panisi edes paikan
poikani kyyn�sp�ihin, sill� pianhan kuluu nuttu, jolla ei ole
kumppalia. Niin oli h�n usein ajatellut. Ja Jumala yksin tiet�� miten
moninaisia huolia on �iti paralla, jonka lapsi on ulkona maailmassa,
niin kaukana, ett'ei �iti aina saata olla h�nen luonaan, h�nt�
opastamassa ja vaalimassa ja hoitamassa. Mutta ne olivat ohitse nyt jo,
nuo huolten vuodet. Poika oli kunnialla k�ynyt alemmat koulut, ja
kunnialla p��ssyt siihen asemaan, ett� saattoi nyt jo ruveta itsest�ns�
huolta pit�m��n. Niin, ja nyt h�n seisoo tuossa seurakunnan edess� ja
saarnaa suloisesti. Ei kuullut �iti parka itse saarnaa, h�nen
�idillinen syd�mmens� oli niin t�p�isen t�ynn� vaan sit� hurmaavaa
tietoa, ett� h�nen poikansa, h�nen oma poikansa se nyt puhuu sadoille
ihmisille, ja ihmiset katsovat h�nen poikaansa, he n�kev�t kuinka h�n
seisoo siin� suorana ja kookkaana, kuinka h�n tuon tuostakin k�dell�ns�
heitt�� tuuheata tukkaansa korvan taakse, he kuulevat h�nen puhettansa,
kuulevat kuinka h�n aina v�list� palajaa saarnansa syd�nsanoihin ja
sointuvasti lausuu: _Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa ja maassa rauha
ja ihmisille hyv� tahto_, ja silloin aina tulvahtaa moni hiljainen
kyynelvirta yli laitainsa ja moneen pisaraan heiastuvat joulukynttil�t.
P�� kumarruksissa istui �iti koko ajan, niin ��rett�m�n onnellisena.
H�nen vieress��n istui h�nen miehens�, juureva Sakari is�nt�, ja
kosteaksi oli k�ynyt h�nenkin punaraitainen nen�liinansa, jota h�n
puristeli k�dess��n, ja jolla h�n tuon tuostakin pyyhk�isi poskeansa.

Nuorukaisen saarna l�hestyi loppuansa. H�n toivotti todellista

joulu-iloa t�lle seurakunnalle, jossa h�n oli syntynyt, jossa h�n
pienen� oli otettu Jumalan armoliittoon, jossa h�n oli kasvanut, ja
jossa h�n vihdoin itse oli saanut Herran alttarin edess� uudistaa
kasteensa liiton. H�n rukoili siunausta t�lle seurakunnalle, jolle h�n
nyt, Jumalan suuresta armosta, sai ensi kertaa julistaa pyh��
evankeliumia. Eik� h�n sanonut osaavansa sen kauniimmilla sanoilla
terveht�� seurakuntaa t�n� suurena juhlana, kuin mit� h�n alussa oli
lausunut ja joilla h�n nyt tahtoi t�m�n Herralle pyhitetyn ty�ns�
lopettaakin, nimitt�in: _Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa
rauha, ja ihmisille hyv� tahto. Amen._ -- -- -- -- --

Talvinen aurinko oli jo noussut kirkkaalle taivaalle, kun ihmiset

l�ksiv�t kirkosta, syd�mmess��n hiljainen tyytyv�isyys ja moni hyv�
p��t�s. Eik� sin� p�iv�n� pit�j�ss� paljon muusta puhuttukaan kuin
Lauri maisterin suloisesta saarnasta.

* * * * *

Vuosia tuli ja vuosia meni. Joulu tuli taas ja meni j�lleen, j�tt�en
sijansa toiselle joululle. Monasti oli joulukynttil�t sytytetty ja
j�lleen sammutettu pit�j�n vanhassa, mustuneessa puukirkossa. Monasti
oli Herran temppeli talvisen y�n hiljaisuudessa kirkkaasti loistanut
korkealta asemaltaan.

Er��n� jouluna oli kirkossa taas tavallista enemm�n v�ke�. Mielihyv��

valaisivat kynttil�t pit�j�l�isten kasvoilla, kun he, aamuvirren
p��tytty�, silm�iliv�t yl�s sarnastuoliin. Nuori kirkkoherra seisoi
siin� valmiina alkamaan aamusaarnaansa. T�m� oli ensimm�inen
joulusaarna, joka h�nen oli kirkkoherrana t�ss� seurakunnassa
saarnaaminen. Viime Vappuna oli h�n vasta muuttanut seurakuntaan. Eik�
ollutkaan t�m� kirkkoherra tullut maitten ja merien takaa; eik� ollut
h�n ainoastaan enemmist�n valitsemana t�nne tullut. Yhten� miehen� oli
seurakunta pyyt�nyt saada h�net nelj�nneksi vaalisaarnaajaksi, ja
yhten� miehen� olivat kaikki antaneet ��nens� h�nelle. Ja tuossa h�n
nyt seisoi saarnastuolissa ensimm�ist� kertaa oman syntym�seurakuntansa
sielunpaimenena. Ehdottomastikin muistui h�nen mieleens� jouluaamu,
jolloin h�n ensi kerran oli nuorena ylioppilaana noussut t�h�n pyh��n
paikkaan. Raskaalta oli tuntunut silloin nuorukaisesta seisoa noin
keskell� ison ihmisjoukon ja puhua heille totuutta korkeuden maasta:
sen muisti nuori kirkkoherra nyt niin selv�sti. H�n oli jo p��ssyt
lapsellisen ujostelemisen i�st�, mutta sittenkin tuntui t�m� hetki
h�nest� raskaammalta kuin tuo entinen. H�n oli silloin sattumalta
seisonut t�ss� sijassa; h�n oli silloin n�hnyt edess��n pelkki�
tuttavia ja yst�vi�. Nyt sen sijaan h�n n�ki satoja ihmisi�, joitten
kaitsijaksi Jumala oli h�net m��r�nnyt. Kuinka voi h�n johtaa t�t�
suurta laumaa? Kuinka voi h�n vastata tilinteossa n�ist� sieluista?
Ankara kysymys! Ja tuossa he istuvat, nuo sadat ihmiset, ja katsovat
h�neen ja odottavat h�nelt� lohdutuksen ja virvoituksen sanoja t�n�
suurena rakkauden juhlana. Mit� pit�� h�nen sanoman heille? --
Tuskallinen ahdistus valtasi h�net silloin. Ja t�m� ahdistus nuoressa
kirkkoherrassa oli ankarampi kuin kymmenen vuotta sitten nuoressa
ylioppilaassa. --

Monenlaiset tunteet liikkuivat t�ll� haavaa seurakuntalaisissakin. Nyt

oli saarnaava ensi joulusaarnaansa heid�n oma kirkkoherransa, joka oli
l�htenyt heid�n omasta keskuudestaan. Tuossa istui sanankuulijain
seassa talon-is�nt�n� moni kirkkoherran entisi� paimen-kumppaleita;
siin� istui moni vanha talon vaari, joka oli n�hnyt h�nen pienen�
vilkas-silm�isen� poikasena juosta piipottelevan talon tanhualla, ja
monen vanhan em�nt�isen syliss� oli h�n lapsena istunut, ja moni
lempe�, vaikka ty�st� karkeakin k�si, oli silitellyt h�nen valkoista
tukkaansa; ja lapset, tuo "elon aamukansa vilkas", olivat aina kuulleet
puhuttavan nuoresta kirkkoherrasta niinkuin jostakin, jossa kaikki
hyvyys ja laupeus ja lempeys ovat yhdistyneet lapsenkin mielen
k�sitt�m�ksi sulosoinnuksi.

Kauan oli ��net�nn� nuori kirkkoherra. Tuo �kkin�inen ahdistus oli

karkoittanut h�nen mielest�ns� kaikki, mit� h�n edellisen� iltana oli
ajatellut ja tuumaillut sanoaksensa. Mit� minun pit�� t�lle laumalleni
sanoani? kysyi h�n itselt��n. H�n ei muistanut esipuhettansa, h�n ei
muistanut tekstins� ainetta. H�n oli aikonut puhua heille miehen
tavoin. H�n oli miehen� jo el�nyt maailmassa, h�n oli monet ankarat
taistelut el�m�ss� taistellut, ja h�n oli aikonut puhua
sanankuulijoille juuri n�ist� el�m�n taisteluista, joihin ihminen on
luotu hamasta elonsa ensi hetkest� saakka. Ja nyt oli kaikki sekaisin
ja h�mmentynyt. Mutta silloin tuli h�nen sielunsa silm�in eteen tuo
entinen nuori ylioppilas, t�ynn� el�m�n toivoa, t�ynn� uskallusta ja
t�ynn� lapsellista uskoa; h�n muisti nyt niin selv��n tuon nuorukaisen
saarnan syd�nsanat ja samassa oli h�nell� koko saarnansa juoksu
suunnitettu. Ahdistus oli paennut, ja lujalla, syd�mmeen k�yv�ll�
��nell� h�n alotti saarnansa:

_Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyv�

tahto._

Ja sanankuulijat muistivat hekin silloin entisen nuoren ylioppilaan

tuossa saarnastuolissa, ja ihanat muistot her�siv�t samalla jokaisessa.
Jok'ainoa kirkkoherran sana oli ennest��n tuttua ja kumminkin niin
uutta ja suloista -- -- -- -- --

Oli kirkkoherran saarnassa kumminkin yksi kohta, jota ei ollut nuoren

ylioppilaan saarnassa. Mit�p� olisikaan nuorukainen osannut puhua
semmoista, mit� ainoastaan osaa puhua se, jolle Jumala on antanut omia
lapsia! Ja toiseksi: eih�n ihminen milloinkaan osaa t�yteen m��r��n
arvostaa aarrettansa, niin kauan kuin t�m� aarre h�nell� on; vasta
sitten kuin h�n on t�m�n aarteensa kadottanut, kun h�nen t�ytyy kaivata
ja ik�v�id� sit�, vasta silloin h�n huomaa, kuinka paljon h�n
todellakin on kadottanut. Nuorukainen oli saarnannut t�ynn� luottamusta
ja toivoa. H�nell�h�n oli kaikki: h�nell� oli koti ja kodissa �iti, ja
t�m�n kodin ulkopuolella oli el�m�, ja se el�m� oli tulevaisuutta
t�ynn�. Nuorukainen ei ollut viel� mit��n kadottanut. Mutta kirkkoherra
oli jo enn�tt�nyt kadottaa sanomattoman paljon. Tuonne syrj�iseen
penkkiin k��ntyiv�t h�nen silm�ns� usein saarnan aikana. Siin� oli
kymmenen vuotta sitten jouluaamuna istunut onnellinen �iti, joka oli
silloin vuodattanut ilon ja kiitollisuuden kyyneleit�, n�hdess��n
poikansa, oman ainoan poikansa, seisovan saarnastuolissa ja puhuvan
sanoja satojen ihmisten kuulla. Nyt oli tuon syrj�isen sijan anastanut
vieras vaimo. Silloista onnellista �iti� ei en�� ollut olemassa,
paremmin sanoen: onnellinen �iti oli nyt korkeimman onnen saavuttanut.
Viime kes�n� oli h�n hiljaa ummistanut silm�ns� ainaiseksi, n�hty��n
k�yhyydess��nkin niin paljon todellista rikkautta ja saatuansa
puutteenkin-alaisessa el�m�ss��n tuta niin ylenpalttista rakkautta.
Suloisena sunnuntai-aamuna he sitten olivat laskeneet h�net siunatun
maa-emosen syliin.

T�t� �iti� kaipaili nyt kirkkoherran silm�, ja siksip� h�nen saarnaansa

niin �kisti tuli uusi kohta. H�n alkoi puhua �idist�... Hyv� lukija!
Eih�n tarvinnekaan minun kertoa sinulle, mit� h�n sanoi. Onhan
sinullakin �iti? Silloin ymm�rr�t, mit� kirkkoherralla oli �idist�
sanomista. Jos �itisi on jo kuollut, niin -- sitten ymm�rr�t sen viel�
paremmin.

Pian h�n palasi aineesensa takaisin ja vei kuulijansa Betlehemiin,

seimeen, jossa t�n� aamuna onnellinen �iti, maailman onnellisin �iti,
katselee lastansa, maailman Herraa. N�in saarnasi h�n ensimm�isen
joulusaarnansa syntym�seurakuntansa kirkkoherrana. -- -- -- -- --

Kirkkomaalla oli lunta paljon, mutta kumminkin oli yhden haudan

ymp�rilt� nietokset poljettu tasaiseksi tantereksi. Se oli kirkkoherran
�iti vainajan hauta. Ihmiset n�et olivat kirkosta tultuansa, aivan kuin
yhteisen suostumuksen mukaan, k�yneet Lepp�sel�n em�nt� vainajan
haudalla. Miksi? -- En tied�. Oppineet ihmiset sanovat tuota
uteliaisuudeksi ja oikuksi ja miksi sanonevatkaan. Min� arvelen, ett�
se oli tuommoista syd�mmen vastustamatonta vaatimusta, jommoista tunsi
jokainen, tiet�m�tt�ns�k��n, ett� toinenkin tunsi sit� samaa.
Ihmissyd�n on sent��n kummallinen kappale. Siin� on niin paljon solia
ja salaisia k�tk�paikkoja, joihin on paljon romun alle paljon hyv��kin
j��nyt. Miekkoinen, joka sen hyv�n perille siell� p��see. Toisinaan
taas tuntuu minusta kuin olisi syd�n tuommoinen tuhatkielinen kannel,
jossa joka kielell� on oma s�velens�; siin� on ihania ja sointuvia,
siin� rumia ja r�ikeit� s�veli�. Mutta ihanain s�velten kielet ne ovat
loitompana, ne ovat syvemm�ss�. Ja mik� se milloinkin n�it� kieli�
hel�ytt�� ja vaiettaa, -- sen ties Jumala. Mutta vaikeampi vaan on
saada noita syvempi� kieli� soimaan kuin pinnempia. Suuren armon
osoittaa Herra sille ihmiselle, jonka H�n sallii hel�ytt�� syd�mmess�
n�it� ihanain s�velten kieli�.

T�mm�isi� kieli� kai oli sanankuulijain syd�mmess� t�n��n hel�hdellyt!

* * * * *

Viisikymment� vuotta!

Kuinka mit�t�n hetki ijankaikkiseudessa ja kuinka pitk�n pitk� aika

ihmis-el�m�ss�! Viisikymment� vuotta! Jos katsot viitt�kymment� vuotta
tulevaisuuteen ihmis-el�m�ss�, -- mik� kamalan pitk�, monivaiheinen
taival, jonka p��t� et n�e, sill� se menee synkk�� kaukaisuutta kohti.
T�ll� taipaleella saattaa ihmisen el�m� katketa niin tuhannen
tuhannessa eri kohdassa, ja min� hetken� hyv�ns� saattaa yll�tt��
myrsky ja tuisku, ja silloin ovat kaikki tiet ja polut kadonneet, ja
poloinen kulkija seisoo siin� yksin��n ja neuvotonna. Ja lukemattomat
ovat ne, jotka t�lle taipaleelle ovat sy�sseet kaikella nuoruuden
innolla ja terveydell� ja ylpeydell�, ja kuinka moni on heist� m��r�n
saavuttanut? Kuinka moni on nuo tuiskut ja myrskyt kest�nyt
lannistumatta? Kamala taival! Ja kumminkin voisi tuollekin taipaleelle
kuka hyv�ns� panna tarkat viitat, niin tarkat, ett'ei pimeysk��n niit�
voi kokonaan syliins� kietoa. Oletko sin� osannut panna n�it� viittoja?

Viisikymment� ik�vuotta -- mik� suuri lahja Jumalalta; mutta

viisikymment� vuotta t�ynn� tointa ja ponnistusta, t�ynn� siunattua
ty�t� ja hy�dyllist� vaikutusta -- mik� verraton armo!

Viisikymment� vuotta oli kulunut siit� kuin kirkkoherra oli ensimm�isen

joulusaarnansa kirkkoherrana saarnannut. Viisikymment� vuotta oli h�n
hell�sti hoitanut ja ohjannut seurakuntaansa. Hell�sti kyll�, mutta
h�nen hellyytens� oli kumminkin kaukana tuosta sairasmielisest�
lauhkeudesta, jota maailmassa tavataan v�list� sanoa hyvyydeksi. H�n
oli suuri ihmissyd�mmen tuntija, t�m� kirkkoherra. Ja juuri t�h�n
kaiken pahan ja hyv�n l�hteesen h�n aina suuntasikin milloin neuvonsa,
milloin nuhteensa, milloin musersi sen, milloin rakensi sit�. Niinkuin
puutarhuri, lempikukkaansa hoitaessaan, suojelee ja vaalii sit�, mutta
my�s leikkaa pois semmoiset vesat ja lehdet, jotka sen kasvamista
haittaisivat, niin teki kirkkoherrakin. Tahi niinkuin tunnollinen
l��k�ri ei milloinkaan ryhdy ainoastaan semmoiseen keinoon, joka vet��
haavan kiinni, vaan veitsell�ns� poistaa haavan syd�mmest� itse pahan
juuren, niin teki kirkkoherrakin. Ja voi kuinka t�m� veitsi teki
kipe�t� ja viilsi uuden tuoreen haavan vanhan m�t�haavan lis�ksi! Ja
jos tarvis vaati, tehtiin toinen ja kolmas ja useampikin haava. Mutta
seuraushan olikin se, ett� sairas terveeksi tultuaan, kiitollisuudella
suuteli t�t� samaa k�tt�, joka oli h�nt� niin kipe�sti haavoittanut.
Alinomaa liikkui h�n ymp�ri avarassa pit�j�st��n, t�ten tutustuen
seurakuntalaistensa kanssa ja jakaen opetusta ja lohdutusta. Ei ollut
niin v�h�ist� huolta, jota h�n ei olisi k�rsiv�llisyydell� ja
syd�mmellisell� osanotolla kuunnellut. Ei ollut niin k�yh�� ja
vaiveroista, joka ei olisi rohjennut milloin hyv�ns� menn� kirkkoherran
luo, huoliansa huojentamaan, varmana siit�, ett� apu ja lohdutus on
sielt� saatavissa. N�in h�n v�hitellen saavutti koko pit�j�ns�
rajattoman luottamuksen ja rakkauden.

Vaan eiv�t h�nen toimensa pys�htyneet ainoastaan yksityisten henkien

hoitoon. H�n ei ollut niit� pappeja, joitten mielest� ihmisess� ei
olekaan muuta kuin oma itse. H�n oli sanan t�ydess� merkityksess�
ty�n ja toimen mies, ja kaiken puolisen edistyksen mies, joka tiesi,
ett� ihminen on maailmaan luotu yhteiskuntaa eik� omaa itse�ns�
varten. Ja t�ss�kin kohden h�n sai taistella monet kovat taistelut
seurakuntalaistensa kanssa, ennenkuin h�n sai heiss� heid�n entisen
suuren v�linpit�m�tt�myytens� yhteisi� asioita kohtaan murretuksi.
Taistella, sanoin, mutta t�m� ei ollut mit��n kiivasta v�ittely� siin�
tahi t�ss� kokouksessa, se oli hiljaista, vuosikausia kest�v��
selityst�, opetusta, johdattamista, ja seuraus olikin, ett� kun
esimerkiksi kansakoulun asia viimein, viiden vuoden kuluttua, otettiin
kuntakokouksessa esille, niin ei ollut ainoatakaan, joka olisi
vastustanut sit�. Ja kuinka olisi ollut mahdollista vastustaa asiata,
jonka hy�dyst� ja tarpeellisuudesta jokaisella oli syd�mmen t�ysi
vakuutus?

Vaan pitk�ksi k�visi luetella kaikkea sit�, mit� t�m� mies teki, joka
niin ylenpalttisesti rakasti kansaansa. T�m�n kansan keskuudessa h�n
eli ja vaikutti viisikymment� pitk�� vuotta. Molemminpuolinen rakkaus
sitoi ihanan siteen paimenen ja lauman v�lille. Niille taas, jotka
pimeyden ja pahuuden tiet� vaelsivat, oli h�n pelvon ja vavistuksen
esine. H�nen nuhteluansa pelj�ttiin enemm�n kuin lain kovaa kouraa.

N�in h�n eli ja vaikutti kansassaan. Kahdeksankymment� vuotta olivat

koukistaneet tuon ennen niin uljaan, miehekk��n vartalon, ja lumi
peitti p��t�.

Oli jouluaatto j�lleen, ja kammiossansa istui vanha kirkkoherra

yksin��n kiikkutuolissa k�det ristiss�. Hiljaista oli huoneessa.
Silloin t�ll�in kuului useamman huoneen takaa lasten iloista puhetta.
Siell� toisessa p��ss� taloa h��r�iltiin joulukuusen ymp�rill�.
Kirkkoherra istui yksin�ns�.

-- "Viisikymment� vuotta!" huokasi h�n.

Ja silloin rupesi h�nen ohitsensa kulkemaan entisilt� ajoilta kuva

toisensa per�st�. H�n n�ki oman el�m�ns� viel� kerran. H�n eli el�m�ns�
viel� kerran. Ja kun sitten tuli viimeinen kuva, jossa kirkkaan
joulupuun ymp�rill� leikki iloinen lapsilauma, joista yksi ja toinen
silloin t�ll�in meni hyv�ilem��n vanhaa valkop�ist� vanhusta, joka
sanomattomalla lemmell� laski vapisevan k�tens� kiharaiselle p��lle, --
silloin nousi h�n, meni akkunan luo ja katsellen kaunista t�htien maata
lausui:

-- "��ret�nt� armoa jokikinen eletty elon hetki. Armon Jumala olkoon

kiitetty."

Samassa sy�ks�hti sis��n koko joukko lapsia, vanhan kirkkoherran lapsen

lapsia.

-- "Tule vaari, tule!" huusivat he. "Joulukuusi on jo sytytetty."

Ja kuka k�dest�, kuka nutun liepeest� nyt taluttamaan vanhaa vaaria

saliin. -- -- -- -- --

Huomenna, jouluaamuna, oli saarnaava Lauri, vanhan kirkkoherran

pojanpoika, joka vast'ik��n oli p��ssyt ylioppilaaksi. Kummallisin
tuntein istui vanha kirkkoherra aamulla rekeen pojanpoikansa viereen.
H�nest� tuntui niin sanomattoman keve�lt�. Tuntui kuin h�n itsekin
olisi nuori ja ensimm�isell� saarnamatkallansa; tuntui kuin ei
makaisikaan luonto pitk�� talviuntansa, vaan kev�t olisi ja kukat
puhkeilisivat. Aamuisen taivaan t�hdet ne loistivat niin tavattoman
kirkkaasti. Tuntui kuin ne olisivat p��t�ns� ny�kytt�neet vanhalle
kirkkoherralle, joka istui tuossa poikansapojan vieress�. H�nen teki
niin hyv�� syd�mmess�; h�n ei osannut selitt�� sit�.

Ja kynttil�t ne paistoivat j�lleen kirkkaasti, ei en�� vanhassa

mustuneessa, vaan uudessa uljaassa kirkossa, ja ihana jouluvirsi
veisattiin j�lleen, ja urut soittivat suloisesti, v�liin pauhaten ja
parkuen, niinkuin olisivat tahtoneet hekin vuodattaa syd�mmens�
kyllyyden t�h�n ihanaan Herran temppeliin ja siit� ulos talviseen y�h�n
ja siit� korkealle yl�s, miss� ei y�t� ole. Niin tuntui kirkkoherrasta,
ja h�nest� oli kuin pyrkisi h�nen henkens� mahtavain s�velten siivill�
sekin korkealle yl�s, miss� ei y�t� ole.

H�n k�vi istumaan papin penkkiin. Nuori ylioppilas kulki h�nen

ohitsensa saarnastuoliin. Ei, oliko se h�nen pojanpoikansa? Eik� se
ollut h�n itse? Olihan h�n itse viel� nuori, el�m�n koitteessa, t�ynn�
luottamusta, t�ynn� uskallusta ja uskoa; niin, nyt vallitsi nuoruus, ei
en�� ollut vanhuutta, vanhuus oli kadonnut maailmasta, ja heikkous oli
kadonnut, ei en�� ollut riitaa ihmisten kesken, ei vihaa, ei vainoa,
rauha oli nyt kaikkialla ... niin ... kuulehan -- niin sanotaan ...
niin sanoo suloinen ��ni nyt juuri:

_Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyv�

tahto!_

Vanha lumen peitt�m� p�� painui penkkiin.

Saarna loppui, ja urut pauhasivat taas. Voi teit�, te mahtavat s�velet!

Suhahtakaa vanhan kirkkoherran luo! H�nen henkens� odottaa teit�.
Nostakaa se hennosti sylihinne ja nouskaa sitten kalliin taakkanne
kanssa yl�s sinne, miss� ei y�t� ole. Voi teit�, te mahtavat s�velet,
kuinka teill� on ihana kantamus!

* * * * *

Ja talvi menee pois ja palajaa j�lleen. Kev�t kukkii ja kuolee taas.

Pit�j�n hautausmaa pukeutuu v�liin valkoiseen hurstiin ja v�liin
lehteen ja kukkaseen. Polvi nousee ja el�m�n menossa temmelt�� ja
l�htee pois, sijaa uudelle tehden, mutta aina vaan vankkana seisoo
hautausmaalla muistokivi, jonka kiitollinen kansa oli vanhalle
kirkkoherralle siksi kerran pystytt�nyt. Ja aina kuin joku rakkaan
vainajansa haudalla k�y, poikkeaa h�n katsomaan vanhan kirkkoherran
muistokive�. Siihen monasti vanha vaari pys�htyy poikansa pojan kanssa.
Kyll�h�n vaari tiet�� mit� kiveen on kirjoitettu, mutta miten tuo
lieneek��n -- aina h�n poikaselle virkkaa: -- "No luepas nyt, oikein
selv�sti, mit� tuossa seisoo!"

Yksinkertainen on muistopatsas ja yksinkertaiset sanatkin siin�,

yksinkertaista ja korutonta kaikki kuten Suomen kansa itsekin.

Poikanen lukee siin�:

Hyv�lle Kirkkoherrallensa
kiitollinen
Seurakunta.

Kiven juurelle istahtaa vanha vaari ja kertoo poikansa pojalle vanhasta

kirkkoherrasta. Ja peipponen laulaa l�heisen koivun latvassa kaunista
virtt��n. Lieneek� sekin vaariltansa milloin kuullut vanhaa jutelmaa
jouluaamusta...

T�RKE�T TOIMET.

(Suunnitelma.)
H�n oli halki maan ja ulkomaan kuuluisa, tuo l��k�ri, tohtori Z. Minun
oli suotu, nuorena l��k�rin�, nauttia h�nen opetustaan ja neuvojaan,
joista sittemmin on ollut paljon hy�ty� minulle ja sairailleni. Olen
h�nelle ikuisesti kiitollinen h�nen opetuksestaan sek� l��ketaidossa
ett� maailman katsannossa.

Paljo olisi minulla h�nest� kerrottavaa. Juttelen nyt vain yhden

tapauksen.

Kerran -- min� olin vasta tullut h�nen apulaisekseen -- oli h�nell�

muuan erinomaisen vaikea leikkaus teht�v�n�. Min� sain onnen olla h�nen
apulaisenaan. En ikin� unohda tuota miest�, jolle Jumala oli niin
ylenpalttisesti jakanut lahjojaan. Mutta n�it� lahjojaan h�n k�yttikin
uskollisena palvelijana l�himm�istens� avuksi.

Jo leikkausvalmistuksiansa tehdess��n n�ytti h�n kokonaan unohtaneen

ulkopuolisen maailman. Ter�v�n� katsoi h�nen silm�ns�, ja vakaasti
k�skem�ll� m��r�si h�n minulle teht�v�ni. Valmistukset suoritettuaan,
ryhtyi h�n toimeensa. N�ytti kuin koko h�nen j�ntev�n sielunsa voimat
olisivat yhdistyneet h�nen silm��ns� ja k�teens�, jossa h�n piti
veist��n. -- "Herran nimeen!" virkkoi h�n itsekseen ja teki sitten
teht�v�ns� ja teki kuin mies. T�st� samaisesta leikkauksesta puhuttiin
sittemmin l��k�rien kesken koko sivistyneess� maailmassa.

Sidottuaan haavat h�n istahti sairaan viereen, odottamaan h�nen

her�j�mist��n unetuksesta. Min� olin v�istynyt syrj��n ja katselin
h�nt� ihastellen. Voinko min� milloinkaan saavuttaa edes osaksikaan
h�nen taitoansa? -- En milloinkaan, arvelin min� sitten. Min� olen
liiaksi paljon ihminen; -- h�n on pelkk� tiedemies, jota ei
v�h�p�t�inen jokap�iv�isyys milloinkaan vie kurimukseensa.

Sairas her�si, mutta vaipui j�lleen unehen. Tohtori Z. m��r�si minut

j��m��n sairaan luokse ja k�ski jonkun tunnin per�st� tulla
ilmoittamaan, miten sairaan laita on.

Min� saatoin h�net ovelle. H�n l�ksi, sen enemp�� puhumatta.

Ei minusta voi koskaan tulla mointa miest�. H�n on pelkk� tiedemies.

Niin ajattelin taas. -- -- -- -- --

Parin tunnin per�st� l�ksin h�nen luokseen ilmoittamaan, ett� sairaan

tila oli erinomaisen hyv�. Oli my�h�inen vuoden aika. Katujen lyhdyt ne
kuumottivat niin himmein� l�pi syksyisen usman. Tohtorin huoneesta
paistoi valo.

Min� astuin eteiseen. Ovi h�nen huoneesensa oli auki. Min� l�henin ovea
ja n�in h�nen istuvan kyyristyneen� p�yt�ns� yli. H�nen pieni
tytt�rens� seisoi h�nen vieress��n, silm�t punaisina itkusta.
Kumpainenkaan ei ollut kuullut minun tuloani.

Min� pys�hdyin oven suuhun. Tuossa h�n istui, kuuluisa l��k�ri,

totisena, ja askaroitsi jotakin t�rke�t�. Ter�v�n� oli silm� j�lleen,
ja vakavassa k�dess� oli taanoinen pinsetti, jolla min� joku hetki
sitten olin puristanut kiinni sairaan valtasuonta. H�nen kasvonsa
juonteet olivat samat kuin �sk�nkin. Min� astuin l�hemm�s -- enk�
tahtonut uskoa silmi�ni. P�yd�ll� h�nen edess��n oli -- nukki, jota h�n
kannatti vasemmassa k�dess��n; oikeassa oli pinsetti ja pinsetiss�
nuken s�rkynyt nen�, jota h�n verrattomalla tarkkuudella sovitteli
paikoilleen.

-- "Katso tuossa se on!" huudahti h�n ja ojensi nukkea lamppua kohti,

niin ett� se n�kyi j�lleen entisess� ehjyydess��n. Ja pieni Hilja
taputti iloissaan k�si�ns�, ja h�nen silm�ns� ne loistivat niin
kirkkaina, niin kirkkaina l�pi kyyneltenkin. Ja lapsensa iloa
n�hdess��n nousi is�kin yl�s, sieppasi pienosen syliins� ja kohotti
h�net korkealle. Samassa h�n huomasi minut.

-- "Kuinka sairas jaksaa?" kys�si h�n pikaisesti, pit�en lastaan yh�

viel� korkealla.

-- "Erinomaisen hyvin", vastasin min�.

-- "Jumalan kiitos!" lausui h�n, otti lapsen j�lleen syliins� ja

suuteli h�nt�.

Ja lapsi juoksi minun luokseni, nukki k�dess�.

-- "Katso, set�, nyt se on j�lleen ehj�!" huudahti h�n niin iloisena,

niin ��rett�m�n iloisena.

Is� seisoi hymysuin, katsellen lastaan ja minua.

Ja min�?

Min� uskalsin katsahtaa toivolla tulevaisuuteen.

KALALTA.

He olivat hyvi� yst�vi� kesken��n, vaskisepp� Sj�blom ja suutari

Niiranen. Yhdess� olivat jo asuneetkin monta, monta vuotta, yhdess�
aina seurustelivat. Sj�blom oli nuorempi, mutta perheek�s mies;
Niiranen oli vanha poika, mutta Sj�blom'in perheess� h�n oli kuin oma
j�sen. V�liin yst�vykset jankkasivatkin kesken��n, mutta sek��n ei
ollut sen vaarallisempaa kuin ett� seuraavassa silm�nr�p�yksess�
j�lleen olivat paraimpia yst�vi� maailmassa. Jankatessaankaan eiv�t
osanneet suuttua toisiinsa.

Kalalla k�viv�t yst�vykset kes�iseen aikaan harva se p�iv�, ja onni,

kuten kalamiehen onni konsanaankin, oli hyvin vaihteleva. Milloin
saatiin, milloin oltiin saamatta, milloin oli saalis runsas, milloin
v�h�inenkin oli p��ssyt irti.

-- "Harmittaa minua viel�kin se hauen pakana", puheli v�liin Sj�blom,

paluumatkalla. "Harmittaa minua. Suuri oli raato ja niin n�et pani
vastaan, niin, niin, ett�... Ja pitip�s vaan pahuksen jo tulla ihan
veneen laitaan, mutta siit� sen tonttu vei, ja niin meni leivisk�n
hauki, meni."

-- "No ei se leivisk�� olisi painanut sent��n."

-- "Leivisk��k�? No nyt on kumma! Etk� sin�, hyv� yst�v� omin silmin

n�hnyt, millainen vekara se oli; potki ja molisi kuin vimmattu, niin
ett� t�in tuskin ... mutta pid�h�n hyv� ihminen per��...!"

-- "Jahka saan valkeata piippuun."

-- "... niin ett� t�in tuskin jaksoin sit� kiskoa, ja justiin kuin olin
saanut sen ter-teivelin veneen laitaan, niin siit� sen piti pompahtaa
pois."

-- "Kun pompahti, niin pompahti."

-- "Jassoo! No sin� olet semmoinen j�r�, ett'ei sinun ole mielesi

mist��n paha."

-- "Mit�s tuota yht� haukea viitsisi itke�?"

-- "Itke�... En min�k��n itke, mutta harmittaa vaan... Semmoinen

hauki."

Mutta t�n� iltana oli onni ollut parempi. Kauniina ja tyynen� p�ilyili
j�rvi, yst�vysten soutaessa kotiansa. Niiranen, tyyni mies, totinen ja
tyytyv�inen sek� onnessa ett� vastoink�ymisess�, istui per�ss�, mutta
Sj�blom loisti ilosta. H�n souti eik� malttanut olla v�h� v�li�
vilkaisematta veneen pohjalle, jossa t�yden kalakahan vieress� loikoi
tavattoman pitk� hauki.

Milt� tuommoinen saalis veneen pohjalla tuntuu, sen tiet�� jokainen

uistaja ja tiet�� kuinka monta eri mutkaa on, ennenkuin sellainen
saadaan veneesen. Ja t�llaistahan se on:

Soudetaan, soudetaan, soudetaan tuon heinikon laitaa, t�m�n ruohikon

rintaa; milloinkahan vaan tuntuu k�dess� tuommoinen s�ps�ytt�v� nyk�ys.
Kunpa tulis, kunpa tulis, jonkinmoinen j�tk�. T�ss� se nyk�isi viime
kerran, eik�h�n vaan...

Jo nyk�isi!

Ja olihan se koko tempaus! Souda, Niiranen, souda, veikkonen! Ala

lappaa sitten siimaa veneesen. Kaukana tuolla se potkaisee tuiman
potkauksen ja kohoaa veden pintaan, mutta ei auta, tule mukaan vaan,
sill� eih�n anna per��, ei vainkaan anna per�� luja Kajanin uistin,
Herman Renfors'in tekem�. Pintaan nousi peto, mutta sukelsi samassa
alas j�lleen, ja nyt se tulee per�ss�, tulee, tulee hiljalleen,
niinkuin ei olisi niit� miehi�k��n.

Jo n�kyy; jo n�kyy!

Hyv�t ihmiset semmoista poikaa! Ei, ei sit� sovi veneesen ottaa noin
nyk�isem�ll� vaan. E-hei! V�sytt�� se ensin pit��, v�sytt�� ihan
uuvuksiin asti ja sitten hiljakseen, hiljakseen saada ihan veneen
laitaan ja sitten kopsis silmist� kiinni -- yks! ja roiskis veneesen --
kaks! Ja tuossa se nyt on. Tuossa se nyt h�nn�ll��n huitoo ja
mellastaa, ja suloisesti jytk�htelee haapainen vene. Pari kolausta vaan
melalla, ja niin se loikoo tuossa veneen pohjalla ja t�ytt�� kolme
kaariv�lyst�, v�h�n nelj�tt�kin t�ytt�isi, jos oikein mittaisi. -- --

* * * * *
Semmoinen hauki oli nyt yst�vyksill� veneess�. Niirasen verkot olivat
nekin antaneet hyv�n saaliin.

Kalaonni oli ollut hyv�.

Sj�blom souti, ja tuntui h�nest� soutukin nyt niin ylen helpolta ja

hauskalta.

Kas niin, tuolta tulla tuhuttelee Seppolan salmesta vanha Lauttakosken

h�yrylaiva "Laine", vanhuuttaan huojuen ja puhkien. Se on vanha raakki,
Helsingiss� t�ysin palvellut ja sitten siirretty t�nne maan syd�mmeen,
jossa se viel� koettaa kuluneilla masinoillaan v�list� k�yd�
kaupungissa tarpeita noutamassa.

-- "Niiranen hoi! Soudanko ma vanhan 'Laineen' ymp�ri?" kys�isee

Sj�blom.

-- "�l� joutavia! Anna sin� sen kulkea kihnustaa omia aikojaan."

-- "Mutta min�p�s en malta. Pid�s per�� hyvin."

-- "No pidet��n."

Ukko Niirastakin alkaa huvittaa t�m� leikki. Sj�blom soutaa kuin mies,
eik� aikaakaan, niin jo ollaan "Laineen" kohdalla.

-- "Terve miehille!" huutaa Sj�blom, ja h�yryveneest� vastataan

iloisesti.

-- "Iltaa, iltaa!"

-- "Vied��nk�s kaupunkiin sana, ett� masina tulee!" kysyy Sj�blom.

Masinistia harmittaa v�h�n. H�n silm�isee manometriin: t�ydet h�yryt,

enemp�� ei saa. Alas h�n nielaisee harminsa, eih�n se ole h�nen
vikansa, ett� kone on niin vanha ja kulunut. Nauraen h�n vastaa:

-- "Vie vainenkin raportti, vie!"

-- "No min� taas kun vien", nauraa Sj�blom. P��sty�ns� jonkun matkaa
"Laine" paran edelle, k��ntyy kalamiesten vene takaisin, kiert�� sen
per�puolelta ja l�htee j�lleen kilpailemaan.

"Laine" panee puita uuniin ja puhkii mink� jaksaa, mutta Sj�blom

ponnistaa kanssa, ja v�h�n ajan per�st� on vene taaskin "Laineen"
rinnalla.

-- "Terveisi�!" huutaa Sj�blom. "Kaupungista k�skiv�t sanoa, ett�

musikin panevat rantaan 'Lainetta' vastaan ottamaan."

Niiranen naurahtaa, masinisti naurahtaa, per�mies naurahtaa, yksin

halkopoikakin nauraa voileip� kourassa ja posket rasvaisina.

-- "Vai musiki oikein? Sit� hum�ri�!" puhuu masinisti.

-- "Niin, musiki ja turkin rumpu."

-- "�h�!"
Pian j��v�t "Laine" ja sen hyv�ns�vyiset kulkijat taaskin j�lkeen.

Sj�blom ja Niiranen tulevat pian kaupungin rantaan.

* * * * *

-- "Ota sin�, Niiranen, t�m� hauki, kyll� min� kannan kahan." Niin
sanoo jalomielinen Sj�blom, suoden yst�v�lleen mielihyv�n saada kantaa
voitonmerkki�.

-- "Vie sin� vaan hauki edelt�p�in kotia; min� t�ss� siivoan veneen ja
pist�yn viel� puodissa, tupakkia sit� pit�isi hankkia huomiseksi."

-- "Ei, no, tuota..."

-- "No ota nyt vaan hauki ja astu kotia; kyll� min� sitten tulen v�h�n
ajan per�st�."

-- "Samahan se nyt on", virkkaa Sj�blom, ja ottaa pajupehkosta vitsan.

Pajupehkosta kaupungin rannassa -- ei uskoisi sellaista suuren

kaupungin asukas. Mutta kyll� se on ihan totta. Pajupehkoja kasvaa
viel� monen kaupungin rannassa armaassa Suomenmaassa; kasvaa meid�nkin
kaupungissa, ja hauskaa se minun mielest�ni onkin.

Vitsa pujotetaan hauen lutusien ja suun l�pi, sitten hauki selk��n, yli
oikean olkap��n, ja sitten piippu hampaisin.

-- "Tulethan sin� pian, Niiranen?"

-- "Tulen, kyll� min� tulen."

Ja niin astuu Sj�blom armaan taakkansa kanssa yl�s rantaa, hiljalleen

ja vakavasti, kuten kalamiehen arvo vaatii, ja hauen pyrst� se
l�p�ytt�� kantajansa pohkeita vuoroin toista, vuoroin toista, noin,
noin. Se tuntuu v�h�n niinkuin hauskalta.

Ja-ha, tuolla n�kyy pienen talonsa portilla lihava Jokelinska...

Jokelinska parka! Lesken� on ollut jo monta vuotta, mutta siin�p� sit�
vaan el�� kihnuttelee muiden per�ss�. Vainaalta j�i tuo talon r�pisk�,
mutta onhan siin� eukko paralla suoja ja l�mmin. Hyv� eukko, hyv�
eukko! Ja voi kuinka nyt pyrkii Sj�blom'in kielelle sanaset:

-- "Katsokaas, matami Jokelin! T�mm�inen se taas tuli t�ll� kertaa."

Mutta semmoista ei salli kalamiehen arvo. Sen vuoksi otetaan vaan

piippu suusta, tartutaan lakin lippuun ja noin tyynesti sanotaan:

-- "Hyv�� iltaa, matami Jokelin; mit�s kuuluu?"

-- "Jumal andako hyv� ildaa", vastaa Jokelinska -- Turunko seudulta

sitten lienee kotoisin vai Uudestako kaupungista. -- Jumal andako!
Kattos vaan, kut Sj�blomi j�lle piti saara yks tommotto kala!"

Ja Sj�blom'in kielt� polttaa j�lleen vastaus: Niin, niin matami

Jokelin! T�mm�isi� hauki poikia ei vedell�k��n Turun puolella eik�
juuri Uudessakaan kaupungissa, -- mutta taas tulee kalamiehen arvo
v�liin, ja siksip� vastataankin vain:

-- "Onhan t�t� nyt t�ss� kerraksi keitt��."

Ja vastausta seuraa tuommoinen ylen tyyni sylk�ys vasemmasta

suupielest�.

-- "Juu, juu", jatkaa matami Jokelin. "Kyll' se on koko friski kala.

Mahraks se paina kuin pal'ja?"

-- "Ei t�m� paina t�ytt� leivisk��k��n", vastaa Sj�blom, nostaen

taakkansa samalla toiselle olkap��lle.

-- "Jestapoo!" huudahtaa matami Jokelin. "No sit� ma olen munda, munda

kerta sanona, ett' kut Sj�blomi vaan kalaa l�hte, niin kyll' maar se
saa kans ja. Oliks Sj�blomill' Niiranen f�liis�ns?"

-- "Tuonnehan se j�i rantaan."

-- "Saiks Niirane ja?"

-- "No miks'ei? Hyv�sti nyt taas, matami Jokelin!"

-- "Aj��, aj��, Sj�blom, aj��!"

Hiljakseen astuu Sj�blom tuosta eteenp�in.

No niin! Eik�s vaan olekin taas ukko Vargentin puotinsa ovella

seisomassa sikari hampaissa! Ilke� ukko, h�jy kerrassaan. Sj�blom on
suuttunut ukko Vargentin'iin, ei siit� syyst�, ett� Vargentin oli
kerran moittinut h�nen tinaustaan, vaan muusta, mist� lieneek��n.
Vargentin! Kauppiaan kirjoissahan tuo on olevinaan, mutta oikeastaan ei
ole muuta kuin hy�kk�ri vaan, tavallinen hy�kk�ri. On muka hyvinkin
ylpe�t� miest� siit�, ett� kenralikuvern�ri kaupungissa k�ydess��n oli
juhlap�iv�llisill� puhutellut h�nt�, vaikk'ei se keskustelu sit�
kummempi ollut kuin ett� kenralikuvern�ri oli kys�issyt, oliko h�n sen
K�kisalmen Vargentin'in sukuja, johon ukko Vargentin oli vastannut:
"niet!" -- Ja ties mill� h�n oikein el�neek��n. Ei h�nell� ole juuri
kauppaa eik� mit��n; kahvikattilansakin ostaa puotiinsa Jantuselta,
joka on ihan vuskari.

No niin, Vargentin'ille ei muuta kuin lipun nyk�ys tervehdykseksi ja:

"iltaa!"

Ukko Vargentin nyyk�ytt�� p��t�, mutta, n�hdess��n hauen, ei malta olla

virkkamatta:

-- "Kattos pentelett�!"

Tuohon nyt tahtoisi vanha Aatami saada Sj�blom'ia vastaamaan jotakin

vaskiastiain tinauksesta, mutta kalamiehen arvo se v�list� sulkee suun
vanhalta Aatamiltakin, ja siksip� ei Sj�blom puhukaan mit��n. H�n astuu
vaan eteenp�in, tiet�en, ett� ukko Vargentin katselee h�nen haukeaan ja
n�kee, kuinka sen pyrst� l�p�ytt�� h�nen pohkeitaan, vuoroin toista,
vuoroin toista, noin, noin.

Pian on Sj�blom'in kulkeminen kirjakaupan ohitse. Kirjakaupan mamseli

istuu avonaisessa akkunassa ja n�hty��n h�net, se tahtoo sanoa h�nen
haukensa, ly� k�tens� yhteen ja huudahtaa:

-- "Siidos!"

Ja Sj�blom nostaa lakkiansa ja vastaa kohteliaasti:

-- "Ku afton!"

Ei h�n juuri tykk�� tuosta ruotsinkielest�, mutta ainahan sit� tuli

v�h�n opituksi Tampereella, opissa ollessa, ja kun nyt esimerkiksi
kirjakaupan mamseli, herttainen ja yst�v�llinen ihminen, noin kauniisti
ihmettelee pulskaa haukea Sj�blom'in selj�ss� ja ihmetelless��n
pudottaa silm�nkin sukankutimestaan, niin pit�isih�n olla oikea peto,
jos siihen muuta osaisi vastata kuin: -- "Ku afton."

V�litt�m�tt� sitten muutamasta maan ukosta, joka suuren hauen n�hty��n

virkkaa "ohoh", ja muutamista kerj�l�ispojista, jotka toisiansa kylkeen
ny�isten sopottavat: "kaho, kaho!" -- saapuu Sj�blom viimein omalle
talollensa, omaan pihaan. Ty�pajaan ohjaa huolellinen mestari ensin
kulkunsa: kuinkahan muka t��ll� ty�t ovat kulkeneet mestarin poissa
ollessa.

Antilla, opinpojalla, on paraikaa kauha sulattua tinaa k�dess�, mutta

n�hty��n ensin mestarinsa ja mestarin selj�ss� tuon hirmuisen hauen,
unohtaa poika parka pian kauhat ja tinat ja j�� suu auki ihmettelem��n
kauheata kalaa. Siin� h�n seisoo ja katselee kalan suuruutta, ja mit�
suuremmaksi h�n huomaa kalan, sit� suuremmaksi kasvaa mestarikin h�nen
silmiss�ns�, mutta sit� pienemm�ksi samalla k�y h�nen kauhansa
sis�llys, sill� sulattu tina valuu hiljakseen lattialle.

-- "So, so!" sanoo Sj�blom, "katso ty�h�s!" Antti olisi ansainnut

tukkap�lly�kin, kun tuolla tavoin kaataa maahan kallista Englannin
tinaa -- se ei olekaan semmoista lyijynsekaista tinaa, jota Jantunen
k�ytt��, vuskari, -- mutta eih�n sit� raskitse kurittaa lasta, ja
lapsihan Antti viel� on, mik�s se olisi muuta kuin lapsi? Orpo on Antti
poika ja on ollut jo kaksi vuotta opissa. Fiksi poika, fiksi poika.

Mutta Andersson, s�lli, on mestarinsa ollessa kalalla, taas k�ynyt

Lipposkan luona naukkaamassa. Mies on ihan tujussa. Kummallinen mies!
Selv�n� ollessaan ei puhu niin siunattua sanaa, mutta humalassa yht�
mittaa kielt��n pieks��. Sj�blom olisi jo aikoja sitten pannut h�net
pois, mutta pahus on kumminkin hyv� ty�mies, Pietarissa opin k�ynyt ja
sitten monta vuotta ollut ty�ss� kuuluisassa prinssin vaaprikassa. Nyt,
n�hdess��n mestarinsa ja mestarin kalan, alkaa Andersson taas tuon
pitk�n tarinan, jota Sj�blom on jo kuullut sata kertaa, ja joka aina
alkaa n�in:

-- "Ent�s kun ennen maailmassa Pietarin kaupungissa. Kun min� olin

prinssin vaaprikassa ja sunnuntai-iltoina Hinrinssonnin kanssa mentiin
Nevalle nuotan vetoa katsomaan -- me asuttiin silloin Katarinahovissa
--, niin siell�k�s lohia saatiin!"

Ja sitten tuo ilke� mies rupeaa kertomaan noista Nevan lohista, --

harmittaa minua ne Nevan lohet. Muikkuja ne ovat t�mm�isten haukien
rinnalla. Nevan lohet!...

Andersson tarvitsisi nyt toriakin aika lailla siit�, ett� taas on

tujussa, mutta Sj�blom ei viitsi riidell� p�ihtyneen kanssa. Sen vuoksi
k��ntyykin h�n pois ja menness��n virkkaa tuommoisella puoleksi
k�skev�isell� puoleksi kehoittavaisella ��nell�:

-- "Antesson menee nyt maata!"

Ja pois l�htee mestari eik� huolikaan kuunnella, kuinka Andersson

l�htee toimittamaan:

-- "Vai maata? Soo o! Olenko min� sitten humalassa vai mit�? Maata?...
Kyll� min� ymm�rr�n ammattini ja virkani, min�. Maata?... Juu ja
takkar! Kyll�p� t�ss� sitten ty�t hyvin k�visiv�t, jos mestarit
kulkisivat hailia onkimassa ja kis�llit maata rohjottaisivat. Jopa
sitten! Pian olisi pankrutti talossa... Vai maata?..."

Ja sitten pit�� Andersson Antin kuullen viel� pitk�n puheen kunnollisen

s�llin velvollisuuksista, siirtyen puheessaan v�hitellen j�lleen
Pietarin kaupunkiin ja prinssin vaaprikkaan ja Nevan lohiin, joita h�n
n�ki Hinrikssonnin kanssa, kun asuttiin Katrinahovissa. Ja Nevan
lohista sit� mentiin taas mestarin haukeen ja mestariin. Puhe p��ttyi
loukatun kunnian huudahdukseen:

-- "Vai maata? Olenko min� sitten humalassa vai mit�?"

Ja Antti, poika pahainen, on kuin kahden tulen v�liss�: ei tied�

kumpaisetko ne nyt todella ovat suuremmassa arvossa pidett�v�t, Nevanko
lohet vai mestarinko hauet.

-- "Kerrankin", jatkoi Andersson lohijuttuansa, "kerrankin tuli

nuotalle taas kenrali Stroganow, hyvin lysti ukko, oli palvellut
Klaunoi Staapissa ja ollut oikein Kaukasin sodassa; nelj�kymment�
kahdeksan risti� ja t�hte� rinnalla. Min� tunsin ukon oikein hyvin;
aina kun nuotalla tavattiin, niin aina puhutteli minua: 'Aha', sanoi,
'Antrei Antreits, pannaankos nuuskaa?' Ja sitten kun ottaa taskustaan
keisarin antaman priljanttisen taulinkan; siin� keisarin potretti, ei
t�m�n, mutta sen vainajan, Aleksander ftaroi. Siit� h�n minulle sitten
tarjosi aina; 'otapas nuuskaa', sanoi, 'Antrei Antreits; min� tykk��n
Suomen pojista, semmoisista kuin sin�.' Nuuskattiin sitten ja
rupateltiin. Niin, siin� ukko monastikin jutteli minulle semmoista,
mist� ei kasettiloissa saanut hiiskahtaakaan. '�l� vaan', sanoo, 'puhu
kellenk��n!' No ymm�rsinh�n min� sen itsekin: 'semmoisia salaisuuksia,
joita ministerit vaan tiesiv�t'."

Jo rupesivat Nevan lohet saamaan Antissa suurempaa kunnioitusta, koska

niiden niskassa oli keisarin lahjat ja ministerien salaisuudet.

-- "Kerrankin", pitkitti Andersson, "tuli kenrali Stroganow -- ukko

makaa jo haudassa Volkovan hautausmaalla -- tuli nuotalle ja osti
nuotan jokeen. Maksoi 150 ruplaa: mik� tuli nuotassa, se h�nen.
Vetiv�t, vetiv�t sitten musikat selk� v��r�n�, ja kun pes�n viimeinkin
saivat n�kyviin, niin -- �l�p�s ved� en��!..."

-- "No?" sanoi Antti, eik� ollut hauella en�� kuin tuuman verta
tannerta.

-- "... �l�s ved� en��! Semmoinen oli peto pes�ss�, ett� kenralska
kiljasi vaan ja l�ksi juoksemaan pakoon; tytt�ret samaa tiet�. Me
j�imme vaan kenralin kanssa musikkain melua katsomaan. No siin� ei
auttanut muuta kuin kutsu toisenkin vuoron miehet alas -- niit� on n�es
kaksi vuoroa, toiset kun vet��, niin toiset lep�� -- ei muuta kuin
kaikki miehet yl�s kiskomaan petoa".

-- "No, mik�s siell� oli?"

-- "Ei muuta kuin lohi vaan."

Ja nyt oli Nevan lohet kerrassaan voittaneet. Sj�blom parkaa!

-- "Puoli tuntia kiskoi kaksitoista miest� vetkaletta yl�s, ja

arvaahan sen, miten se reuhtoi! Nuotan pes�n langat ne ratkeilivat
noin vaan, ritsis ratsis. -- Jo karkaa! huusi ukko Stroganow. Ja
silloin ei auttanut muuta kuin miehet lohen p��lle. Ja niin n�etsen
k�vi kak-si-tois-ta miest� lohen p��lle istumaan, ja pyrst� letkui
sittenkin niin ett� koko lautta t�misi."

Hauki rupesi taas pyrkim��n voittotantereelle, sill� kovin tuntuivat

Antista nuo kaksitoista miest� raskaalta taakalta yhden lohen niskassa.

-- "Eik� ne musikat olisi sit� hengilt� saaneet, mutta annas kun pappa
Stroganow veti sapelinsa ja sivalsi kaksi kertaa, niin p�� poikki, p��
poikki, ei auttanut."

-- "Kuinkas pitk� se lohi oli?" kys�si Antti verkalleen.

-- "Niin, se lohiko? Kaksi sylt� ihan j�nttiin."

Nyt oli hauki voittanut. Anttikin ymm�rsi nyt, ett� Andersson pani
omiaan. Mestarin hauki oli voittanut, ja mestari kohonnut entist�
korkeammalle.

Antti l�ksi pois ty�pajasta, viem��n pormestarille vasta tinattua

kahvipannua, ja niin j�i Anderssonilta kertomatta, kuinka kaksi hevosta
piti panna vet�m��n Stroganovan lohta.

* * * * *

Harmissaan Anderssonin kerskailuista, mutta kalamiehen arvo kumminkin

s�ilytettyn�, oli Sj�blom vihdoin astunut kotiansa, ky�kin kautta
tietysti, niinkuin kalamiehen tulee. Siell� ... mutta siell� vihdoin
oli kalamiehen arvo kuitti.

Jonkinmoisella caesarimaisuudella paiskasi h�n hauen keskelle lattiata,

ihailla muijan ja koko lapsilauman, ja istahti itse tuolille, k�det
polvilla.

Ja siin� oli sitten ihailemista ja ihmettelemist�. Katsokaa millaiset

sill� on silm�t ja suu -- voi sent��n! Heikin tekisi mieli koettaa,
ovatko hyvinkin ter�vi� nuo hauen hampaat, mutta Liisu varoittaa: "�l�
pitt� tommee, te pullee!"

Ja Sj�blomista tuntuu niin lystilt� ja hyv�lt� tuo Liisun varoitus.

-- "Te pullee, te pullee!" toistaa h�n itsekseen ja nauraa.

Mutta Sj�blomska seisoo jo kahvikattilan ��ress� kalamiehelle l�mmint�

kupposta keitt�m�ss�, ja hyvill��n on em�nt�inen kauniista kalasta,
josta tuo osa keitet��n ja tuo suolataan ja tuo paistetaan.
-- "Mamma, katso!" huudahtelevat lapset, ja milloin on �idin katsominen
selk�-ev��, hirve�n suurta, milloin leukaa.

-- "Jaa-a!" virkkaa h�n silloin. "No se meid�n pappa, se se on...."

eik� h�n sanokaan, mit� se meid�n pappa oikeastaan on, mutta lapset
ymm�rt�v�t hyvin h�nen tarkoittavan sit�, ett� meid�n pappa se on
jotakin semmoista, mit� muut papat eiv�t ensink��n ole.

-- "Annas, muija kulta, puntari tuolta naulasta", puhuu Sj�blom, pist��

sitten koukun hauen leukaan, mutta eih�n tuommoista hirtt� voi
lattialta punnitakaan. Tuolille nousee Sj�blom. "Saa n�hd� ottaako t��
meid�n puntari t�t� ensink��n." Ottaa sent��n, mutta kyll� menee kanssa
hankki l�helle koukkua. K�sikin enn�tt�� jo ruveta tutisemaan ennenkuin
puntari seisoo.

-- "Kahdeksantoista naulaa ja yks vartti. Jaa-a!"

-- "No mutta!"

Ja siin� nyt kotilietens� ��ress�, vaimolleen ja lapsilleen, kertoilee

Sj�blom juurta jaksain t�m�nkin hauen pyynnin, alkaen: "no ensin
mentiin ukko Niirasen kanssa Seppolansalmeen" ja p��tt�en vihdoin: "ja
tuossa se nyt on!"

Lapset tosin eiv�t ole selvill� kaikista pienimmist� pyynnin mutkista,

mutta siihen p��t�kseen he kumminkin tulevat, ett� papan hauenpyynti
oli melkein samanlaista kuin maisteri Korssman'in karhun-ajo viime
talvena Suoj�rvell�. Siit� oli maisteri itse kertonut heille, kun
lapset olivat k�yneet katsomassa ammuttua karhua maisterin liiteriss�.

Mutta mihink� j�i ukko Niiranen meilt�?

Veneen siivottuansa l�ksi h�n hiljalleen nousemaan m�ke�. Jokelinska ei

ollut en�� talonsa portilla, mutta Niiranen, tultuansa h�nen akkunansa
alle, kopautti akkunaan.

-- "Matami hoi!"

-- "Kas Niirane!" vastaa Jokelinska, avaten akkunan. "Hyv' ilda, hyv'

ilda! No kattos kut Niirasella on kaloi."

-- "Tuoss' ois teille, matami, v�h�n niinkuin tuomisia", virkkaa

Niiranen ja nostaa kahastansa kaksi kaunista kuhaa akkunalaudalle.

-- "No mut Niirane kulda", sanoo matami ihan liikutettuna. "Mit�st�

mulle t�mmotto iso kala? Eiks siell' olis pari pikkuruist' affent'
vaa?"

-- "No ei nyt ahvenista; hyv�n kuhan min� olen teille luvannut, ja n�m�
on nyt hyv�n puoleisia. Ottakaas koreasti vaan, matami."

-- "Suur kiitosta, hyv� yst�v�! Kyll' se on julman lusti kut min� saan
sunnundan oikke f�rski kala. Niin, niin, Niirane se muistaa vanha
leske."

Ja eukko parka niiaa niiaamistaan, ja kyynel oikein kiilt�� h�nen

silm�ss��n.
-- "No mit�s turhia. Hyv�sti nyt vaan!"

Poikettuaan sitten puodissa, astui Niiranen Vargentin'in puodin ohitse

h�nkin. Ukko Vargentin seisoi yh� viel� puotinsa ovella sikari
hampaissa.

-- "Kas, Niirasella on kaloja kanssa, mutta Sj�blomipa oli oikein

ylpe�t� miest� t�ss� �sk�n."

- "Vai oli?"

-- "Oli niinkuin mik� patrona ik��n, kun kerran oli saanut hauen."

-- "On se niit� saanut niin monta."

-- "Lienee saanut, mutta ei pit�isi olla niin ylen ylpe�."

-- "Ei h�n sent��n ole l�hesk��n niin ylpe� kuin patrona Vargentin."

Tuota vastausta ei ukko Vargentin ollut odottanut. H�n kiepsahti

puotiinsa ja kiljasi puotipojallensa:

-- "Niiraselle ei saa antaa lainaksi yht��n eik� Sj�blomillekaan."

-- "Eih�n ne ole koskaan tahtoneetkaan."

-- "Niin, mutta ei saa antaa, muista se!"

-- "No, no."

Kirjakaupan akkunasta ��nsi herttainen mamseli:

-- "N�kiks Niirain se Sj�blomi suur kala?"

-- "N�inh�n min� kyll�."

-- "Se on yks hyv� fiskari."

-- "Hyv� se on, se on semmoinen uljas mies, oikein potra poika!"

Kirjakaupan mamseli pujahti ky�kkiin tiedustamaan piialtaan, mit� se

potra merkitsee.

-- "Kahos mokomoo sannoo!" vastasi piika. "Lien��kk� tuo ruohtia vai

mittee lien��kk��n."

* * * * *

Kotia tultuansa Sj�blom'in taloon, pistihe Niiranen ensin omaan

kamariinsa tuparakennuksessa ja heitetty��n kalamiehen tamineet pois
astui ky�kkiin h�nkin, juuri kuin Sj�blom oli p��tt�nyt kertomuksensa.

Niiranen oli talon yst�v�, semminkin lasten.

-- "No Niiranen set�! Kas sinullakin on noin hirmuisen paljon kaloja!"

-- "Niin mutta kuules, set�, katsopas tuota papan haukea!"

-- "Niin, mutta koetas nostaa sit�!"

-- "Niin niin, mutta katsos millaiset hampaat sill� on!"

Lapsilauma oli piiritt�nyt ukko Niirasen joka haaralta. H�n istahti

tuolille, otti Liisun syliins� ja puheli:

-- "Kyll� se teid�n is� saa suuria ja koreita kaloja, mutta ei se

sent��n niin kauniita saa kuin set�. Set� saa v�liin kultakalojakin, ja
niit� ei tarvitse keitt�� eik� paistaa."

Ja h�n veti taskustansa paperik��r�n ja antoi siit� nelj� kultaista

kalaa, yhden kullekin lapselle.

No herttaisia asioita! Ihan kultaiset kalat, suomukset kultaiset ja

ev�t kultaiset ja kaikki. Papan hauki -- mit� se en�� olikaan n�itten
rinnalla?

-- "No mit�s se set� aina lapsille namuja tuo? Viel� n�ille t�ss� nyt
kultakaloja!" puheli hyv�ntahtoinen em�nt�. "K�yk��h�n nyt, Niiranen,
t�nne sis��n; no, Sj�blom, tule sin� kanssa; juotte kupin kahvia".

Sis�huone on pieni, mutta siisti. Valkoiset uutimet akkunassa, kukkasia

akkunalaudalla, ei tomun jyv�st�k��n yksinkertaisilla huonekaluilla.
Kauniisti paistaa aurinko kauniina hein�kuun iltana puhtaasen
huoneesen, jossa istuu ja puhelee joukko yksinkertaisia, onnellisia
ihmisi�. Akkuna on auki, ja hiljaa l�yh�htelee tuuli sis��n. Ulkona
sirkuttelevat linnut ja s��sket surisee.

Kirkolta kajahtaa kellon ��ni, ilmoittaen lepop�iv�n alkua, ja sen ��ni

kuuluu niin juhlalliselta, niin rauhalliselta.

-- "Lapset, l�hdet��nk�s huomenna sed�n kanssa kirkkoon?" kysyy

Niiranen.

-- "Menn��n, menn��n, voi hyv� set�, menn��n vainenkin. No voi kuinka

se on hauskaa!"

Kultakalat eiv�t ole en�� mit��n t�h�n verraten.

-- "No menn��n sitten ja ihan urkulehterille menn��nkin".

T�m� on korkein m��r� onnea. Kirkossa on niin tavattoman mieluista

olla, se on totta, mutta is�n ja �idin kanssa kun ollaan, niin ei n�e
joka haaralle. Pappia alttarilta ei n�e kuin v�h�isen, alttaritaulua
vaan toisen puolen, urkuja samoin vaan toisen. Mutta urkulehterilt�
n�kee joka haaralle, n�kee kaikki ihmiset ja kuvat ja numerotaulut,
n�kee papin saarnastuolissa ja pulleaposkiset enkelit, jotka
saarnastuolin katossa puhaltavat torvea, n�kee kuinka urkuri soittaa,
n�kee kuinka h�nen sek� k�tens� ett� jalkansa soittavat, n�kee kuinka
Kuivalainen, vanha sotamies, kunniamerkki napinl�vess�, polkee urkuja
ja laulaa samassa suuresta virsikirjasta, vaskisankaiset silm�lasit
p��ss�, n�kee kuinka lukkari panee numerot joka eri virteen ja k��nt��
taulun seurakuntaan p�in, ja aina, ennenkuin viimeinen v�rssy alkaa,
nopeasti k��ntyy urkuriin p�in ja kuiskasee: viimeinen v�rssy.

Niiranen, set� Niiranen, sin� olet kaikkein paras set� maailmassa!

Ja kaikkein paras set� istuu tuolilla ja puhaltelee piipustansa
renkaita, joita lapset ihaillen katselevat; ne levi�v�t ja suurenevat
ja vihdoin laskeutuvat lattialle.

Sj�blom istuu poikkipuolin tyhj�ss� kehdossa, kaataa kahvia teevatiin,

puhaltelee siihen pari kertaa, h�rpp�� sitten ja haastelee;

-- "Kyll� t�m� kes�inen aika on sent��n v�h�n niinkuin lysti� aikaa.

Kaikki on n�ets� niin kaunista ja ilmakin niin l�mmint�... T�ss� sit�
n�in istuskelee ja ryypp�� kahvia ... niin, meid�n mamma se on niin
hyv�ntahtoinen ihminen. Mamma, viep�s kahvia verstaasen Antessonnille
ja anna Antti pojalle kanssa. Mit�s, Antesson oli v�h�n tujussa, mutta
v�h�t siit�, hyv� s�lli h�n on, ja Antti poika on fiksi poika kanssa.
Vie kahvia heille. Mit�s, t�mm�inen korea ilma ja linnutkin laulaa. --
Mutta kuules Niiranen", puhelee h�n v�h�n ajan per�st� ja iskee silm��,
-- "kyll� sinun sittenkin olisi pit�nyt naida."

-- "Maltahan nyt", myh�ht�� Niiranen, "onhan minulla jo morsian". Sen

sanottuaan h�n nousee akkunan luokse, jossa kauniimpana muita kukkasia
kasvaa ruusu. Se on Niirasen kukka. H�n on hoitanut sit� jo monta
ajast'aikaa, mutta pit�nyt sit� matami Sj�blom'in kukkasten luona,
"sill� sen olisi ik�v� yksin". Ties mist� syyst� h�n on ruvennut sit�
sanomaan morsiameksensa. Kolme ruusua siin� kukoistaa, nelj�s on juuri
puhkeamassa.

-- "Tuosta puhkeaa huomiseksi uusi ruusu, ja sen min� panen Liisun

hivuksiin", virkkaa h�n.

Onnellinen Liisu ei osaa puhua mit��n. Samassa lent�� p��skynen tuvan

katolle ja rupeaa visert�m��n.

-- "Kuulkaas lapset", virkkaa Niiranen, "tied�ttenk�s, mit� p��skynen

sanoo?"

-- "Mit� se sanoo, mit�?"

-- "Kuunelkaas tarkkaan, niin n�inh�n se laulaa...

Virsut j�i Viroon

Saappaat j�i Savoon
Itse tulin n�ille maille narrrrriks'!"

Se huvittaa lapsia ��rett�m�sti. Kilvan he koettavat muistella

p��skysen laulua, yh� sekaantuen ja yh� uudistellen.

Ja viel� sittenkin kuin jo Niiranen on mennyt yksin�iseen tupaansa ja

lapset k�yneet vuoteisinsa, viel� sittenkin he itseksens� muistelevat
tuota lystim�ist� viserryst�. Aurinko on jo aikaa sitten laskenut, ja
kes�inen valoisa y� on tullut, mutta viel� kerran kys�isee Paavo:

-- "Heikki kuules!"

-- "No?"

-- "Mitenk�s se olikaan?"

-- "Virsut j�i Saksaan ... ei, Virsut j�i narr... ei, Virsut j�i
Viroon, saappaat j�i Savoon, itse tulin n�ille maille narrrrriks'."

Se on niin lysti�.

Liisu on nukkunut jo, mutta h�n k��nt�� p��t�ns� toiselle poskelle ja

naurahtaa unissaan. Muistelleeko h�n p��skysen laulua, vai set�
Niirasen lupaamaa kukkasta, vai n�hneek� unissaan pulleaposkisia
enkeleit�, jotka saarnastuolin katossa puhaltavat torvea...

KOSTO.

T�m� on vain hyvin yksinkertainen tarina. Kaukana salolla, savupirtiss�

sen kerran juttelin talonv�elle, p�reen valossa, talvisena iltana.
Rukit minua s�estiv�t, s�esti sirkkakin. V�liin t�ytyi keskeytt��, kun
lapsi k�tkyess� her�si ja rupesi itkem��n; sitten jatkoin taas. V�list�
huomasin, kuinka yksi ja toinen rukki pys�htyi, mutta alkoi sitten taas
hyrin�ns�. Joskus vaikeni sirkkakin -- mit� lieneek��n miettinyt -- ja
jatkoi sitten j�lleen lauluansa.

Otavan sarvet osoittivat jo puolen y�n aikaa, kun olin jutelmani

lopettanut.

-- "No niin", virkkoi is�nt�, "katsos vaan, miten k�vik��n hyv�sti!"

-- "Hohoi-jaa!" huokasi em�nt�, ja taisi h�nen esiliinansa samassa

saada jotakin tekemist� h�nen poskiensa kanssa.

Mutta vanha mummo istui s�ngyn laidalla, ruumistaan heilutteli ja

puheli pienelle tytt�selle:

-- "Katsos, lapseni; niin se k�y, kun ihminen kostaa; mutta kosto onkin
Herran Jumalan."

-- "Mummo, mik� on Herran Jumalan?" kysyi lapsi.

-- "Kosto, lapseni, kosto."

-- "Kosto", toisti tytt�nen, eik� oikeen n�kynyt viel� ymm�rt�v�n, mik�

se oikeastaan on, tuo kosto, mutta syv�lle lapsen mieleen lienev�t
kumminkin mummon sanat painuneen, sill� huomenna viel�, kulkiessani
etehisen kautta, kuulin tytt�sen, kivill� leikkiess��n, puhelevan
itsekseen:

-- "Kosto on Herran Jumalan".

Niin, tuommoinen yksinkertainen, salon v�elle kerrottu, jutelma t�m�

vain on, ja silt� varalta sen t�h�n painatinkin, ett� jos joskus
maailmassa sattuisi miten kuten savupirttiin saapumaan, niin kenties
sit� edes siell� viel� kuunneltaisiin.

I.

Kaulion talo oli hyvin suuri ja mahtava. Pellot olivat suuret, niityt
avarat, mets�t laajat ja takamaat virstoja p��h�n ja toiseen. Suurta
oli Kaulion talossa kaikki. Hevoset olivat muita suuremmat, lehm�t
iso-rotuisia. Yksin kissakin, laiska sy�ttil�s, oli suurempi kuin
muitten ihmisten kissat.

Suuri oli is�nt�kin talossa. Kolme tuumaa h�n t�ytti yli kolmen
kyyn�r�n. P�� oli suuri, nen� oli suuri, ja suuri oli vatsakin.

Suuri oli Kaulion rikkaus my�s. Se oli hankittu niin� aikoina, jolloin
mets�st� �kisti alkoi virrata kultaiset l�hteet, ja jolloin luultiin
kalliin is�nmaan kerrassaan k��ntyneen kulkemaan onnellista
tulevaisuutta kohti. Monen pankin kirjoissa koreili Heribert Kaulion
nimi, ja paksu oli velkakirjain tukku h�nen tammisessa, uudenmallisessa
kaapissaan.

Suuri oli Heribert Kauliolla seurakin. Kaikki pit�j�n herrat,

arvoisasta provastista hamaan k�r�j�kirjurin renttuun asti, k�viv�t
siin� talossa vieraissa. Ja siit� oli Kaulion is�nt� hyvin ylpe�.

-- "Kun herrat minun talooni tulee", oli h�nell� tapa sanoa, "niin
eiv�t tahtoisi suurin surminkaan l�hte� pois".

Ja usein puheli h�n n�in:

-- "Otanpa t�st� ja l�hden tuomarin luokse totia juomaan. Tavattiin

toisiamme provastin tytt�ren kihlajaisissa, niin siell�k�s alkoi pyyt��
ja mankua: tule nyt, veikkonen, meill�kin k�ym��n, eth�n sin� ole
meid�n ovea avannut kahteen viikkoon. -- Tuolla lailla h�n k�rtti ja
k�rtti. No pit��h�n sinne menn� ukon ratoksi ja mielihyviksi".

Kerran oli l��nin kuvern�rikin ollut h�nen talossaan y�t�, ja t�st� oli
Heribert niin ihastunut, ett� paikalla, kuvern�rin l�hdetty�, oli
teett�nyt pit�j�n maalarilla taulun, johon siniselle pohjalle oli
punaisilla kirjaimilla kirjoitettu:

D�s� on k�yny mahaherra.

T�m� taulu pantiin riippumaan Kaulion saliin. Niinkuin n�kyy, ei

pit�j�n maalari ollut oikein luja oikokirjoituksessa. Viimeisess�
sanassa oli h�n ensin piirt�nyt mah ..., mutta huomattuaan "maa"
sanassa olevan kaksi a:ta, oli h�n sys�nnyt toisen a:n h:n j�lkeen,
arvellen kai, ett� kyll� taitava lukija osaa sen panna paikoilleen, ja
niin oli siit� syntynyt "mahaherra".

Kyll�h�n Heribert is�nt� oli v�h�n moittinut maalaria siit�, ett� h�n
oli taulun pilannut "niinkuin tieteellisess� katsannossa", mutta
maalari oli ylpe�t� puolestaan h�nkin ja oli tiuskaissut: mink� min�
kirjoitin, sen min� kirjoitin. Uutta taulua ei Kaulio raaskinut
teett��, sill� h�n oli saita, niinkuin kaikki h�nen kaltaisensa
rikkaat.

Oikeastaan oli tuo taulu sent��n varsin viatonta laatua, mutta

pilkkakirveet saivat siit� hyv�n tahkon kirveittens� hiomiseen.
Kuvern�ri kun oli per�ti laiha mies, niin ei mahaherran nimitys h�neen
ensink��n sopinut. Sen sijaan sovitettiin se Kaulioon itseens�, ja pian
syntyi pilkkalaulu, jota paljon laulettiin pit�j�ll� ja joka alkoi
n�in:
 Ja nyt min� laulan loilottelen
Yhden lystin laulun,
Kun Herpert herra, mahaherra,
Teetti n�tin taulun.
Kuvern�ri Kuntermanni
K�vi siell� kerran
Ja teki meid�n Herpertist�
Helsingin suuren herran.

T�st� huolimatta seurusteli Heribert is�nt� eli, niinkuin h�nt�

my�skin sanottiin, herra Herpertti, yh� edelleen herrasv�en kanssa.
Talonpoikaisista h�n ei suuria v�litt�nyt. N�itten kanssa oli h�nell�
yhteytt� ainoastaan silloin kuin he tulivat h�nelt� rahoja lainaamaan
tahi korkoja maksamaan.

Kaulion kartanossa oli kaikkea ylt� kyllin, mutta kumminkin puuttui

sielt� paras, talo oli em�nt�� vailla, vaikka Herpertti oli jo
kappaleen matkaa viidennell� kymmenell�. Miks'ei Kaulion is�nt� ollut
nainut, sit� on vaikea sanoa. Rikas mies h�n oli ja uljaan talon
is�nt�, niin ett� kyll� olisi saattanut naida, mutta olipas h�n
sittenkin vain vanhana poikana. Ja ties kuinka se v�list� maailmassa
k�yk��n niin kummallisesti. Tuoss' on rikas ja mahtava mies, jolla
kyll� olisi varoja el�tt�� kuinka suuri perhe tahansa, mutta naimisesta
ei tule sittenk��n mit��n. T�ss� taas joku k�yh� l�ksij�n mies tai
torppari, joka naida napsauttaa jo nuorena, ja lapsiliuta se kihisee
kuin muurahaispes� ahtaassa m�kiss�.

Melkein jokaisessa seurassa, minne Kaulio tuli, olikin tavallisimpana

puheen aineena h�nen naimattomuutensa. Siit� puhuttiin t�ydell�
todenteolla ja siit� puhuttiin muutoin vaan, kun ei muusta mist��n
ollut puhumista. Ja Kauliokin puheli asiasta eri tavalla, milloin
totisena, milloin nauraa hojotti muitten mukaan, milloin suuttui,
milloin ei puhunut mit��n.

Nimismiehen luona pidettiin kerran pitoja. Nimismies oli saanut

kunniamerkin, niin sanotun Stanislain ristin, uutterista toimistansa,
ja iloissansa siit�, ett� h�net nyt muka oli tehty ritariksi, oli h�n
kutsunut luoksensa kaikki, mik� v�h�nkin haiskahti herralle. Siell�
sitten juotiin ja ly�tiin korttia ja naurettiin ja laulettiin, niinkuin
tavallista on.

Herpertti oli tietysti my�skin siell�, ja joi ja l�i korttia ja nauroi

ja lauloi h�nkin.

Puhe k��ntyi illemmalla tavalliselle uralleen.

-- "Mutta kuules nyt, Herpertti!" sanoi nimismies. "Sanohan nyt

todellakin, milloinka sin�, poloinen, viimeinkin nait!"

-- "Jaha!" alkoi Herpertti hyvin totisesti; "Sen min� sanon sinulle,

arvoisa veli ja ritari". (T�m� kunnioittaminen her�tti suurta huvitusta
muissa). "Kyll� min� naisin, naisin min�; mutta kun en l�yd� oikein
mieleist�ni. Kyll�h�n niit� tulijoita olisi, mutta t�m� mies ei
huolikaan joka tyt�st�. Pata valttia", lis�si h�n sitten ja l�i
nyrkill��n p�yt��n, siten vahvistaakseen arvonsa osoitusta.

Kaulion vastassa sattui istumaan muuan huonokuuloinen maanmittari, jota

sanottiin typer�npuoleiseksi mieheksi, mutta jolla kaikessa h�nen
typeryydess��n oli se hyv� avu, ett� h�n puhui suoraan.

-- "Hm!" m�r�hti h�n. "Katkeria ne oli, sanoi kettu pihlajanmarjoista."

Herpertti n�rk�styi.

-- "Meinaatko sin�, arvoisa veli ja inseny�ri, ett'en min� saisi

morsianta, jos tahtoisin?"

-- "Niin min� arvoisa veli ja inseny�ri juuri meinaan", matki

maanmittari, yrme� mies.

-- "Hahaha!" nauroi Kaulio, vatsaansa pidellen. "Inseny�ri kukaties

luulee, ett� miehell� pit�� olla v�hint�ns� kymmenen tuhatta markkaa
velkaa, ennenkuin voi muijan saada."

Herpertti t�ht�si t�ll� puheellaan juuri maanmittaria, jonka tiedettiin

olevan suurissa veloissa. Maanmittari lensi tulipunaiseksi. H�n hypp�si
istuimeltaan, astui Kaulion eteen �k�isen� kuin riidanhaluinen kukko ja
�rj�si.

-- "Saavat velkaisetkin miehet muijan itselleen, mutta Herpertti

Kauliolle ei l�hde yksik��n tytt�, vaikka olisi herra Herpertill�
rahoja taskussa viel� enemm�n kuin tyhmyytt� kallossa".

-- "Pata valttia", sanoi Kaulio eik� ollut kuulevinansakaan.

T�m� saattoi maanmittarin ihan vimmaan.

-- "Ly� sin� pataa tahi pannua", kiukutteli h�n, "mutta min� ly�n
vetoa, ett'ei esimerkiksi Konkkalan Annikaan, oman torpparisi tyt�r,
huolisi sinusta. Niin se on."

Nyt sinkosivat kortit Kaulion k�dest�.

-- "Ly�d��nk� vetoa?" huusi h�n.

-- "Ly�d��n vaan!"

Pian ilmaantui puolustajia sek� Kauliolle ett� maanmittarille. Ja

kumpaisistakin kiihoittuneena, virkkoi Kaulion iso is�nt� vihdoin n�in:

-- "No min�p� tahdon n�ytt�� arvoisalle ja viisaalle inseny�rille, ett�

h�nkin nyt on puhunut v�h�n niinkuin leikatusta lampaan p��st�.
Huomisp�iv�n� l�hden Myllym�keen Annia kosimaan ja sielt� tulen suoraa
p��t� morsiamen veljen kanssa pappilaan panemaan kuulutukseen. Olkaa
kaikki siell� huomena iltap�iv�ll�. Hahaa!" lis�si h�n ja ojensi pitk��
vartaloansa suoraksi. "Herpertti Kaulio ei olekaan jokaisen maitten
mittaajan pilkattava."

-- "No mutta kuules nyt, veli hyv�", sanoi nimismies, "eth�n sin�
todellakaan aikone pelk�st� kiusasta ottaa Konkkalan Annia?"

Herpertti r�j�hti nauramaan.

-- "Min�k�? No enh�n nyt sent��n! Muutoin min� vaan kosin pilan vuoksi,
peruutan sitten kaupat ja annan hyvikkeeksi muutaman sata-markkasen.
Kaikki viisaat miehet eiv�t sit� voisi tehd�k��n, mutta Herpertti
vaikka piippuansa sytyttelisi semmoisilla paperiliuskoilla."

-- "Ei ole hyv� leikki� tuommoisilla asioilla", arveli tuomari.

-- "Hohoo!" vastasi Kaulio "kyll� min� asiani vastaan."

-- "Ent�p�s", pisti nimismies v�liin; "ent�p�s, jos kosiminen k�visi

hullusti?"

-- "Arvoisa veli ja ritari!" huudahti Kaulio; "ett�k� min� saisin

rukkaset, vai mik� oli meininkisi?"

-- "Ja ne saat kanssa ilman mit��n meininki�k��n", tokaisi j�lleen

maanmittari.

-- "Vai niin, soo!" ylpeili Herpertti. "No ellen min� ole huomenna
viimeist��n kello seitsem�n illalla pappilassa, niin l�yt�� herra ja
inseny�ri, kotia tultuaan, tallissansa minun parhaan oriini, josta olen
maksanut 2000 markkaa, viel�p� rahat lautaan, ilman mit��n velkakirjaa.
Min� voisin vaatia samanlaista vedonmaksua, jos voitan, mutta koska
semmoinen taitaisi k�yd� v�h�n vaikeanlaiseksi herra inseny�rille, niin
tyydyn min� siihenkin, ett� herra inseny�ri saa pikkuisen h�vet�."

Pidot loppuivat, niinkuin tavallista on, vasta aamupuolella y�t�,

jolloin vieraat hajosivat, kokoontuakseen seuraavana iltana pappilaan.

* * * * *

Konkkalan pieness� torpassa asui nuori Lauri torppari sisarensa Annin

ja vanhan, kivulloisen �itins� kanssa. K�yhi� he olivat, mutta
hurskaita ihmisi�. Puhtaus ja j�rjestys vallitsi pieness� torpassa sek�
sis�ll� ett� ulkona. Pihana oli soma nurmikko aidattuna erilleen
ulkohuoneista. Olipa m�enp�iv�npuoleisella rinteell� v�h�inen
kasvitarhakin, johon Anni suurilla ponnistuksilla oli istuttanut
muutaman omenapuun ja kymmenkunnan marjapensaita. Pieni oli pirtti,
mutta puhdas ja valoisa. Lattia oli pesty, uuni valaistu. Olipa
sein�ll� v�h�inen hylly ja siin� raamatun ja virsikirjan vieress�
muutamia muitakin kirjoja. Oli siin� Suomen kansan historia, oli siin�
Oksasen ja Suonion runot ja moniahta vuosikerta Uutta Suometartakin.
Hiljaista tyytyv�isyytt� tiesi tuvassa kaikki. Yksin sairas �itikin,
joka ei moneen vuoteen en�� ollut kyennyt nousemaan vuoteeltaan --
h�nkin n�ytti iloiselta ja tyytyv�iselt�. Veljen ja sisaren v�lill�
vallitsi mit� hellin rakkaus. Kumpikin koettelivat kilvan huojentaa
toistensa t�it� ja vaivoja ja yksin voimin hoitelivat vanhaa �iti�ns�.

Suuri kunnia oli tapahtunut t�n��n Konkkalan pienelle torpalle, sill�

itse talon is�nt�, Herpertti Kaulio, oli t�n��n tullut sinne uljaalla
oriillansa. Tuossa h�n nyt istui p�yd�n p��ss�, k�si puuskassa,
puhellen torpparinsa kanssa suosiollisesti ilmoista ja vuodentulon
toiveista.

-- "Lauri", sanoi h�n v�h�n ajan per�st�. "K�skep�s Matti sis��n."

Matti renki ilmaantui kynnykselle.

-- "Matti", sanoi Kaulio, osoittaen p�yd�lle panemaansa hopeahelaista

piippua ja kaunista tupakkikukkaroa. "Matti, panes mulle piippuun ja
mene sitten matkaas."
Matti teki kuten oli k�sketty, pani n�yr�sti piippuun ja yht� n�yr�sti
meni pois.

Kaulion is�nt� istui kauan aikaa mahtavassa asennossa ja katseli

mahtavasti ymp�rilleen, syljeskeli viel� mahtavammin ja puhkesi viimein
puhumaan.

-- "Tied�ttek�s nyt oikeen", kysyi h�n, "mit� varten min� olen t�n��n
tehnyt t�llaisen kunnian, ett� olen ajanut t�nne parhaalla orallani?"

-- "Mahtaa olla t�rkeit� asioita, is�nt�", vastasi Lauri, "sill�

harvoinpa t�mm�ist� on tapahtunut."

-- "Niin onkin, niin onkin", lausui is�nt� tyytyv�isen� ja nauroi

niinkuin hyv�llekin asialle. "Enk� min� luule t�ss� tarvittavan pitki�
puheita niinkuin tieteellisess� tahi valtiollisessa tarkoituksessa,
sill� olettehan te yksinkertaisia ihmisi�. Lyhvimm�st� t�rkiimp��n:
min� olen tullut t�nne tahtomaan Annia vaimokseni. Ja niin min� nyt
meinaan, ett� me Laurin kanssa suoraa p��t� l�hdemme t��lt� pappilaan
kuulutuskirjaa ottamaan."

Lauri ja Anni seisoivat h�mm�stynein�. T�m� oli niin �kkin�ist�, niin

odottamatonta kuin salama selv�lt� taivaalta. Anni ei n�kynyt voivan
k�sitt�� asiata ensink��n. Kalpeana ja s�ik�htyneen� katseli h�n
vuoroin velje�ns�, vuoroin ankaraa is�nt��, joka nyt oli puhunut
jotakin niin kamalata, ettei Annin pieneen p��kk�seen tuo ajatus viel�
voinut sijaansa saada.

Kaulio katseli riemastuksella t�t� h�mm�styst�.

-- "No-no", virkkoi h�n kotvasen kuluttua. "Kovinpa n�ytte

s�ik�ht�neen, hyv�t yst�v�t. Mutta onhan se tiettykin, etteh�n ole
voineet -- puhuakseni tieteellisess� katsannossa -- t�mm�ist� onnen
potkausta odottaakaan. No, Anni, tulepas nyt t�nne!"

Niinkuin haavoitettu otus parkaisee ja hurjasti sy�ksee syrj��n, niin

parkaisi Anni raukkakin ja riensi tuvasta ulos.

-- "Is�nt�", sanoi Lauri vakavasti, "ei nyt sent��n pit�isi tehd� pilaa
tyt�st� t�mm�isill� puheilla."

-- "Eip� minulla ole aikaa pilapuheisin teid�n kanssanne. Pane p��llesi

pian ja l�hdet��n pappilaan."

-- "Kiitoksia paljon, is�nt�, meille tekem�st�nne kunniasta, vaan enh�n

min� ... tuota ... ole toisen niinkuin ... asiata ratkaisemassa."

-- "Kukas sitten?" kysyi Herpertti aivan kummastuneena.

-- "Anni p��tt�k��n itse. Se on ihan h�nen asiansa," vastasi Lauri.

-- "Mit� joutavia? Tied�nh�n min�, ett� h�n suostuu. Vai ei torpan

tytt� ottaisi pit�j�n rikkainta is�nt��? Ja tuossa", lis�si Kaulio,
"tuossa on lahja morsiamelle." Sen sanottuaan, veti h�n lompakostaan
viidensadan markan setelin ja viskasi sen p�yd�lle.

-- "Malttakaa v�h�n", sanoi Lauri. "Min� k�yn kysym��n Annilta."

Anni parka oli paennut kylm��n aittaan.

-- "Anni!" sano Lauri, "sin� olet itse kuullut, mill� asialla Kaulio
meill� on. Mit�s sanot?"

Anni loi kauniit silm�ns� veljeen ja katseli h�nt� hetkisen, ik��nkuin

tutkistellen Laurin omaa ajatusta. Mutta Lauri oli kamalan totinen; ei
v�r�ysk��n h�nen kasvoissansa osoittanut h�nen syd�mmens� ajatusta.

-- "Anni!" virkkoi h�n uudestaan. "Is�nt� tuolla tahtoo vastausta.

K�yh�st� torpan tyt�st� saattaa ... tuota ... tulla niinkuin rikkaan
talon em�nt�. Mit�s sin� vastaat?"

Tulvana sy�ks�htiv�t kyyneleet Annin silmist�. H�n heitt�ytyi veljens�

kaulaan.

-- "Veli, armas veli!" huusi h�n. "Sin� olet t�h�n asti ollut niin
hyv�, -- tahdotkos sitten nyt panna minut turmioon? Armas veli! �l�
pakoita minua menem��n tuolle miehelle. Anna minun olla luonasi. Jos en
jaksakaan sinua suuresti auttaa, niin hoidanhan min� toki vanhaa �iti
parkaa. �l�, rakas veli, hylk�� minua!"

Hell�sti silitteli Lauri nyyhkiv�n sisarensa hivuksia.

-- "Sisko kulta!" sanoi h�n. "En min� aikonut pakoittaa sinua. Arvelin
vaan niin puolin, ett� sinun pit�isi itsesi ratkaista asiasi, vaikka
kovin kivistelikin syd�nt�ni, kun aattelin, ett� meid�n m�kki j�isi
sinua vaille. Mutta nyt on mieleni taas levossa. Ollaan yhdess�, sisko,
ollaan yhdess� kuten t�h�nkin asti, k�yhin�, mutta tyytyv�isin�. �l�
nyt huoli itke� en��, �l� itke! Istu nyt t�ss�, niin min� k�yn
ilmoittamassa asian Kaulion is�nn�lle."

Kaulio istui p�yd�n p��ss�, vedellen savuja potrasta piipustaan. Kesken

h�nen ylpeit� ajatuksiaan siit�, kuinka muka torpan tytt� on ilomielin
vastaan ottava h�nen tarjouksensa, -- kesken n�it� ajatuksia iski
sent��n h�nen mieleens�: mit�h�n, jos tytt� r��sy panisi vastaan? Voi
kuinka tuo kelvoton ajatus myller�itsi Kaulion syd�mmen aivan yl�s
alaisin ja saattoi siin� kaikki h�ijyt hengett�ret liikkeelle. Kirous,
pahansuomus, uhka ja kostonhimo, -- kas n�m� ne nyt alkoivat kamalan
tanssinsa Kaulio paran syd�mmess�. Ylpeys se sent��n sai hetkeksi
ylivallan, ja muut h�ijyt olennot pakenivat j�lleen -- syd�mmest�k�
pois? Ei, ne piiloittuivat vaan sen lukemattomiin salaisiin kammioihin,
tullakseen sopivassa tilaisuudessa j�lleen esiin. --

Lauri astui sis��n,

-- "Is�nt� hyv�", lausui h�n, "meid�n Anni kiitt�� teit� siit�

kunniasta, mink� olette h�nelle tehneet. Mutta", -- Lauri pys�htyi, ja
samassa nuo h�ijyt henget Kaulion syd�mmess� tulivat taas esiin ja
alkoivat huiman temmellyksens�. "Mutta", jatkoi Lauri, "kyll�h�n te
tied�tte paremmin kuin min�, ett� avioliitto on sent��n t�rke� asia ...
ja jos ei siin� niinkuin molemmin puolin ole ... tuota niinkuin
veisataan ett� 'rakkaull' syd�mmet sido', niin semmoinen avioliitto on
v�h�n niinkuin nurinp�inen."

-- "�l� nurita, �l�k� narita, vaan pane p��llesi ja menn��n pappilaan!"

-- "No tuota ... ei taida siit� pappilan reissusta tulla mit��n ehj��."

-- "Mit�?! Mit� sin� tarkoitat, retvana? Puhu suusi puhtaaksi!"

Soimaus nosti veren Antin kasvoihin.

-- "Anni ei huoli teist�", sanoi h�n kylm�sti, mutta vakavasti.

-- "Vai niin! Vai niin soo! Vai niin vainen!" �nkytti Kaulio
vimmassaan, ja paha vaahto n�kyi h�nen suupieliss�ns�. "Te ette siis
pelk��, hylj�tess�nne minun moistani miest�? No niin! Mit�p�s min�
tuosta! Enh�n voi muuta kuin nauraa. Hahaha! Ja luuletko sin�, typer�
mies, ett� Herpertti Kaulio oikein todenteolla on tarjouksensa tehnyt?
Pilaa se oli alusta loppuun, sulaa pilaa, voidakseni vaan nauraa teid�n
tyhmyytt�nne, sinun sek� tytt� raukan. Hahaha!"

Lauri oikaisi solean, miehekk��n vartalonsa.

-- "Ottakaa takaisin, is�nt�, n�m� sananne, sill� min� en salli pilkata

sisartani enk� itse�ni."

-- "Min� viisi tuommoisen miehen sallimisesta. Pilkkaa olen tehnyt, ja

saadaanpa t�lle asialle herrain seurassa nauraa monta aikaa. Hahaha!"

-- "Is�nt�", virkkoi Lauri, ja h�nen silm�ns� iskiv�t suuttumuksen

tulta. "Min� olen k�yh� mies, mutta kunniaani en anna solvata. Ja sen
vuoksi teette oikein, jos l�hdette t�st� talosta ennenkuin mit��n pahaa
tapahtuu."

-- "Tied�tk� sin�, poika nulikka", kiljasi Kaulio, "kenenk� tupa t�m�

on? T�st� l�hden milloin tahdon ja olen t��ll� niin kauan kuin tahdon."

-- "Torppa on teid�n", vastasi Lauri, "mutta nyt olen min� t�ss�

is�nt�n�, ja ellette hyv�ll� l�hde, niin t�ytyy minun n�ytt�� teille se
paikka, mist� salvumies on viisi hirtt� poikki ly�nyt."

-- "Suus kiini, penikka!" tiuskasi is�nt� vimmoissaan ja kohotti

piipun, ly�d�kse�n sill� Lauria.

Mutta samassa sieppasi Lauri Herpertti� toisella k�dell� kauluksesta,

toisella vy�t�isist�, ja ennenkuin Herpertti ehti ��nn�ht��k��n, oli
Lauri h�net viskannut ulos pihalle. Kumahti vaan silloin hanki, kun
suuri Herpetti is�nt� lensi siihen suin p�in.

* * * * *

Pappilassa odottivat herrat turhaan Kauliota. Kello l�i 7, mutta h�nt�

ei kuulunut, eik� kuulunut h�nt� viel� puolenkaan y�n aikana, jolloin
vieraat viimeinkin l�ksiv�t kotiansa, naureskellen ja ivaten Herpertin
rukkasia.

Mutta maanmittarin tallissa seisoi, h�nen kotiin tullessaan uljas,

kahden tuhannen maksava orit.

II.

Vuosi on kulunut.
Konkkalan torpassa ei en�� asukaan Lauri sisarensa ja vanhan �itins�
kanssa. Lauri on m�kkil�isen� ja el�tt�� itse��n p�iv�t�ill� ja
kalastamisella. Kurjaa on heid�n el�m�ns�, mutta veljen ja sisaren
keskin�inen rakkaus on pysynyt entisell��n, ja entist� hellemmin he
hoitavat vanhaa �iti�ns�.

Kaiken t�m�n on aikaan saanut Herpertin kosto. Heti tuon surkean

kosioretkens� j�lkeen oli h�n -- h�pe�st� ja kostonhimosta
menehtym�isill��n -- keinotellut omaksensa toiselta talon-is�nn�lt�
Laurin velkakirjan, pannut sen hakemukseen, ottanut ry�st�tuomion,
my�tt�nyt heilt� hevosen ja molemmat lehm�t sek� muun irtaimen tavaran
ja ajanut poloiset torpan asukkaat mieron tielle.

Lieneek� maailmassa mit��n niin per�ti halpamielist�, niin huonoa, niin

likaista ja saastaista kuin kateus ja koston himo? Ja kumminkin niit�
n�kee kaikkialla maailmassa, minne vaan silm�ns� k��nt��. Niit� asuu
ylh�isiss� sek� alhaisissa, rikkaissa ja k�yhiss�, valistuneissa ja
valistumattomissa.

Oliko Kaulion is�nt� nyt tyytyv�inen, kostettuaan torpparille h�pe�ns�?

En tied�, mutta yh� huimemmin h�n nyt rupesi el�m��n ja yh� tihe�mmin
palvelemaan viinan hirmuista ep�jumalaa. Miss� v�h�nkin oli pitoja,
siell� oli Herperttikin. Siell� h�n melusi ja nauroi ja joi, ja harvoin
h�n kotiansa tuli muutoin kuin tunnottomaksi p�ihtyneen�. H�n iloitsi
ja nauroi ja salli tehd� pilkkaa itsest�ns�, mutta yksi asia oli, jonka
mainitseminen saattoi h�net vimmaan. Jos vaan joku sattui h�nelle
virkkamaan h�nen entisest� Lauri torpparistaan, silloin h�nen kasvonsa
v��ntyiv�t vihasta, ja ankarasti kiroillen uhkasi h�n sit�, joka en��
uskaltaisi mainita tuota nime� h�nen kuultensa. Vihasiko h�n yh� viel�
tuota mies parkaa, jonka h�n oli saattanut kurjuuteen? Vai oliko h�nen
rinnassaan ��ni, joka kesken juopumustakin h�nelle kuiskasi, ett� h�n
oli tehnyt konnan ty�n?

* * * * *

Oli ihana kev�t-aamu. Aurinko oli juuri nousemaisillaan. Luonto her�si

lyhyest� unestaan. Mutta tyvenell� j�rven pinnalla oli kaksi ihmist� jo
t�ydess� ty�ss�. Oli s�rjen kutuaika, ja iloisesti kisaillen kiehui
s�rkiparvet ritain ymp�rill�. Lauri ja Anni olivat rysi�ns� kokemassa.
Laihtuneita olivat kumpainenkin siit� asti kuin heid�t viimeksi n�imme.
Kova ty� ja huoli ne niin pian painavat leimansa ihmisen muotoon. Ihana
oli kev�inen aamu, ja luonnon kauneus se loi rauhaa ja hiljaista
tyytyv�isyytt� n�itten k�yhien ihmisten mieliin. Ridalta toiselle
soutaessaan pys�ytti Anni �kisti airot ja loi silm�ns� kauas yli j�rven
pinnan. ��neti istui Lauri veneen per�ss�. Sama ajatus n�kyi asuvan
molemmissa.

-- "Jumala on sent��n hyv�", virkkoi Anni viimein hiljalleen.

-- "Kyll� H�n on hyv�", vastasi Lauri.

Se oli heid�n aamurukouksensa.

�kisti kuului j�rven toiselta rannalta r�ike�t� melua. Sielt� l�hti

vene liikkeelle, kantaen kahta henke�. Mutta kummallista v�ke� n�kyiv�t
nuo kulkijat olevan. Luonnon tyyneys ja rauha ei n�kynyt vaikuttavaa
heihin yht� rauhoittavasti kuin Lauriin ja Anniin, sill� pahasti he
kirkuivat ja huusivat. S�ik�ht�en ry�ps�hti sorsaparvi kaislistosta, ja
kauas kanteli kaiku heid�n huutojansa. Toinen, v�h�isempi mies, istui
airoissa, joita h�n hoiteli kovin ep�varmasti. Toinen, isokasvuinen
mies, istui veneen per�ss�, alin-omaa keikahdellen puoleen ja toiseen,
milloin kiroten ja huutaen, milloin laulaa loilottaen. Mies parat
n�kyiv�t olleen juopuneita. Mit� keskemm�lle j�rven selk�� vene l�heni,
sit� hurjemmin alkoi per�ss� istuja reutoa.

-- "Ket�s nuo ovat?" kysyi Anni.

-- "Ellen erehdy, on siin� Kaulion is�nt� renkins� kanssa. Kaiketi

palajavat k�r�j�herrain juomingeista."

-- "Mutta tuolla lailla reutoessaanhan saattavat pian k��nt�� veneen

alassuin", virkkoi Anni s�ik�htyneen�.

-- "Sit�p� min�kin pahoin pelk��n", vastasi Lauri.

Kaulio oli n�ht�v�sti aivan hurjana viinan h�yryist�. H�nen laulunsa ja

loilotuksensa muuttuivat viimein kirkunaksi. H�n huusi ja potki
veneess��n, kunnes renki vihdoin n�kyi hypp��v�n yl�s ja huutavan:

-- "Nyt te potkasitte tapin irti."

-- "Hittojakos me tapilla teemme?" kiljasi is�nt�, ottaen tapin veneen

pohjalta ja heitt�en sen kauas j�rveen.

-- "Heleijaa!" riemuitsi mielet�n mies.

Mutta pianpa muuttuivat h�nen hurjat kiljuntansa viel� kamalammiksi

h�t�huudoiksi. Vesi nousi veneess� nousemistaan, rantaan oli viel�
toista virstaa, ja hukkumisen vaara oli juopuneellekin jotenkin silmin
n�ht�v�.

-- "Anni, Anni!" huusi Lauri. "Souda Herran t�hden tuonne!"

Vaan eiv�t enn�tt�neet pelastajat aivan veneen luoksekaan, niin nousi

Kaulio seisomaan, horjahti, kaatui veteen ja kaasi veneen kumoon.
Silm�nr�p�ykseksi katosivat is�nt� sek� renki veden alle, mutta
nousivat kohta j�lleen pintaan ja tarttuivat kumoon kaatuneesen
veneesen. P�ihtymys oli kerrassaan haihtunut juomarien p��st�, ja
surkeasti parkuen he huusivat apua.

Kotvan aikaa kesti kumminkin, ennenkuin Lauri ja Anni saapuivat

paikalle. Monasti olivat hukkuvain voimat jo pett��, mutta n�hdess��n
pelastuksen tulevan, ponnistivat he viimeisetkin voimansa, pysy�kseen
veden p��ll�. Suurella vaivalla ja oman henkens� ilmeisell� uhalla
saivat Lauri ja Anni viimein nostetuksi Kaulion is�nn�n ja h�nen
renkins�. Kaulio vaipui tunnotonna veneen pohjalle eik� her�nnyt
rannassakaan. Yksin voimin kannettiin h�n Laurin v�h�iseen m�kkiin,
jossa Laurin ja Annin viimeinkin onnistui saada henkiin kurja mies.
Renki l�ksi kotia hevosta hakemaan, jolla veisi is�nt�ns� kotiin.

Kaulio oli kokonaan n��ntynyt. Kova s�ik�hdys oli kerrassaan murtanut

viinan turmeleman ruumiin voimat. Kuume oli h�nell� jo valloillaan,
silloin kuin renki tuli h�nt� noutamaan kotia. Koetettiin nostaa is�nt�
vuoteelta.
-- "Mutta ihanhan is�nt� on henkitoreissa; mitenk�s h�nt� uskaltaa
minnek��n l�hte� viem��n?" sanoi renki.

Sairas n�kyi hetkeksi selvinneen kuumeestansa.

-- "Jumalan t�hden", ��nsi h�n, "�lk�� viek� minua minnek��n! Antakaa

minun kuolla t�nne!"

Ja niin j�i mahtava Kaulion is�nt� Laurin ja Annin m�kkiin. Mutta sit�
eiv�t m�kin yksinkertaiset ihmiset ajatelleet. He n�kiv�t tuossa vain
kurjan miehen, joka vast'ik��n oli pelastettu kuoleman kidasta,
ryhty�ksens� vain uudestaan kuoleman kamppaukseen. Eik� yst�v� ole
milloinkaan hoitanut yst�v��ns� niin hell�sti kuin t�m�n k�yh�n m�kin
asujamet nyt hoitivat h�nt�.

Pari viikkoa h�ilyi Kaulion is�nt� el�m�n ja kuoleman v�lill�.

Pit�j�ll� oli saatu tiet�� h�nen tapaturmansa, ja sille h�nen
juomatoverinsa ensi alussa nauroivat, mutta kun saatiin kuulla h�nen
tilansa ja my�s miss� tuo mahtava mies nyt potilaana oli, silloin
lakkasi nauru. Kuka tunsi silloin jonkunmoisen piston syd�mmess��n,
kuka kummeksi, kuka s��litteli, mutta nauraa ei voinut kukaan.

Kaulion hetki ei ollut kumminkaan viel� ly�nyt. Tauti taittui, kuume

v�heni ja tuskat lieveniv�t. Mutta sit� mukaa kuin ruumiilliset vaivat
h�lveniv�t, sit� mukaa rupesi h�nen sielunsa sairastamaan, onneksi sit�
tautia, joka k�y perinpohjaisen parannuksen edell�.

Kaulion syd�mmeen oli valons�de s�v�ht�nyt, ja nyt nousi syd�mmess�

kapina. Kaikki h�ijyt olennot siin� liikahtivat, sill� ne eiv�t valoa
siet�neet. Ne koettivat k�tke� itse�ns� jos johonkin salaiseen
sopukkaan, mutta valoa tunki sinnekin; heid�n t�ytyi paeta yh� l�hemm�s
ovea. Mutta tuo liikahtaminen, tuo piilopaikkain hakeminen, -- se se
tuotti Kaulio paralle niin sanomattomia tuskia. Ja koko tuon syd�mmen
taistelun aikana ei h�n puhunut mit��n. Vasta sittenkuin ylpeys,
kaikkien muitten h�ijyjen olentojen, johtaja ja p��mies, oli valoa
paeten viimeinkin l�htenyt syd�mmest�, vasta silloin alkoivat sielunkin
tuskat v�het�, vasta silloin rupesi Kaulio puhumaankin.

-- "Voi kuitenkin!" virkkoi h�n er��n� aamuna. "Minuako vainenkin te

hoitelette t�ll� tavalla, minua, joka olen teille niin paljon pahaa
tehnyt?"

-- "Ei nyt puhuta siit�, is�nt� hyv�", virkkoi Anni. "Jumalan kiitos,
ett� voitte jo puhua. Olkaa vaan levossa, kyll� sitten paranette."

-- "No t�ytt�k�� sitten mittani kukkurap��ksi ja antakaa minun juoda

kalkkini pohjaan asti. Pit�k�� minua luonanne, kunnes Jumala, jonka
tiet niin ihmeelliset ovat, joko kutsuu minut pois tahi tekee viel�
armossansa terveeksi. Kotona ei minulla ole yht��n lempe�t� k�tt�, joka
hoitaisi minua, viheli�ist� miest�, niinkuin sin� Anni parka."

P�iv� kului p�iv�n per�st�, ja yh� nopeammin parani Kaulio. H�nell� oli
nyt tarpeeksi aikaa ja tilaisuutta tutkia tilaansa ja entist�
el�m�t�ns�. Lauri ja Anni saattoivat nyt usein moneksi tunniksi menn�
kalaan, ja sill� aikaa istui Kaulio m�kin vanhan muorin vuoteen ��ress�
ja lapsellisella luottamuksella kuunteli, kuinka muori, h�nkin
el�m�ss��n paljon taistellut ja paljon kokenut, puheli syd�mmen
n�yryydest� ja Jumalan armosta. Moni hiljainen kyynel silloin lievensi
h�nen syd�mmens� tuskaa.

Kuuden viikon kuluttua palasi Kaulio kotiansa, mutta t�m�, nyt tullut,
is�nt� oli aivan toisellainen ihminen kuin se, joka kuusi viikkoa
sitten oli l�htenyt sielt� k�r�j�herrain juominkeihin.

M�kki kankaalla j�i nyt tyhj�ksi. Kaulio, muuttaessaan siit� pois, vei
uhkeaan taloonsa m�kin asujametkin, Laurin ja Annin ja heid�n vanhan
�itins�.

III.

L�hell� Kauliota kohoilee korea Savilammin talo. Vikkel�sti siin�

em�nt�inen hy�rii, taitava ja toimelias, hiljainen ja sive�, -- entinen
Konkkalan Anni, nyt naimisissa entisen torpparin, Simo Jokelan, kanssa.
Savilampi kuului ennen Kaulioon, mutta nyt se on lohkaistu p��tilasta.
Kaksi p�iv�� Annin ja Simon h�itten j�lkeen lahjoitti Herpertti Kaulio
Savilammin Annille ja h�nen miehelleen.

Lauri on Kaulion toimeliaana voutina ja hoitaa taloa kuin mies. Kaulion

is�nt� on vanha eik� en�� paljoa jaksa puuhata.

Tuntikausia h�n istuu kartanonsa per�kamarissa, vanhan, hyvin vanhan

kivulloisen eukon vuoteen vieress�, haastelee h�nen kanssaan ja lukee
h�nelle Raamattua.

Usein tulee pikkuinen, vilkassilm�inen tyt�n tynk� h�nen luokseen. Se

on Annin esikoinen. Vanha Kaulio hypittelee lasta polvellaan ja
laulelee sille "Saimaan rantaa." Mutta kun tytt�nen ensi kertaa osasi
sanoa: "Vaaji, tylliin!" -- silloin Kaulio itki ja nauroi ilosta,
nauroi ja itki.

LAULAJAISET.

(Satu.)

Satakieli oli kerran tullut paikkakuntaan, miss� sit� ennen ei oltu

kuultu. H�n, niinkuin Caesar ennen muinoin, "tuli, n�ki ja voitti",
voitti kaikkien olentojen suosion. Kaikki h�nt� kuuntelivat ja
ihailivat.

-- "Ei monta laulajata ennen ole kuultu", sanoivat kaikki.

Pappilan l�heiseen lehtoon oli satakieli sijansa ottanut. Sinnep� nyt

pappilan mamselit pienen lehtimajan laittoivat, k�ynn�ksill� sen
koristivat ja turvepenkeill� varustivat. Sinne koko perhe illoin
kokoontui kuuntelemahan kuuluisata visert�j��.

-- "Voi kanaljaa, kuinka kauniisti laulaa", sanoi provasti.

H�nell� oli n�et tapana sanoa kanaljaksi niit�, jotka h�nt� enimmin
miellyttiv�t.
-- "Suloista, suloista", sanoi Helmi mamseli ja oli niin onnellisen
n�k�inen.

-- "Sin� et osaisikaan noin kauniisti laulaa", sanoi pieni V�in�

vanhemmalle sisarelleen.

Mutta nuori apulainen sanoi:

-- "Kuulkaa noita ruladeja ja noita kadenseja ja noita stakatoja..." ja

h�n olisi viel� sanonut tuommoisia kauniita sanoja paljonkin, mutta
vaipui kesken sanojansa kuuntelemaan.

Ja siin� he istuivat kauan aikaa. Satakieli taukosi. Pappilan v�ki oli

��net�nn�.

Mutta apulaisen nuori rouva, jonka syliss� lep�si pienoinen lapsi,

rupesi sit� uneen nukuttamaan ja hyr�ili:

Siell' on lapsen hyv� olla

Tuonen Herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.

Pienonen nukkui, ja nyt visersi satakieli hienoimpia s�veleit�ns�.

-- "Kanaljaa!" kuiskasi provasti.

-- "Suloista!" huokasi Helmi.

My�h��n y�n suussa he vasta l�htiv�t kotia.

Niin sitten ei sin� kes�n� paljoa muusta puhuttukaan kuin satakielest�,

eik� ainoastaan niin ollut laita ihmisten kesken, vaan el�intenkin.

Kiuru parka, jota ennen oli pidetty paraimpana laulajana, huomasi

��nens� mit�tt�m�ksi ja viserteli virsi�ns� niin korkealla, aina siell�
miss� valkoiset pilvet kulkevat, ett'ei muut h�nen lauluansa
kuulleetkaan kuin Jumala, jolle kiuru lauleleekin. Ja Jumala sanoi:
"kiuru on kaino lintu, ei se tahdo h�irit� muitten laulajain
liverryksi�; mutta on se kilttikin, sill� se ei kadehdi satakielt�."

Mutta kiuru nousi viel� korkeammalle yksin�isyyteen ja lauloi

laulamistaan. H�nest� tuntui niin hyv�lt�. H�n lensi sitten pes�llens�,
ja nytp� h�nen syd�mmens� syk�hti, sill� pes�ss�, jossa ennen oli ollut
kolme munaa, n�ki h�n nyt kolme pikkuruista poikaa.

Ja h�nen oli niin iloista.

Peipponen lakkasi laulamasta kokonaan tai hyr�ili vaan itsekseen; mutta

ei h�nk��n kadehtinut satakielt�. Rastas ei kadehtinut my�sk��n,
p��ttelih�n vaan panna mieleens� satakielen ruladeja ja kadenseja ja
stakatoja, ja lensi sitten kauas korpeen ja aatteli, eik�h�n h�nkin
tottuisi semmoisiin. Rastas arveli: "ei oppi ojaan kaada."

Mutta olipa satakielell� kadehtijoitakin. Varis suuttui kovasti ja

sanoi miehellens�:

-- "Herra Korp�n, rakas puolisoni, mit� tykk��tte t�mm�isest�

tapauksesta: vieraasta pit�j�st� tulee loilottaja t�nne konstejansa
n�ytt�m��n ja tahtoo muka meit� opettaa, ik��nkuin h�nen opetuksensa
olisi meille tarpeen!"

-- "Olisi meille tarpeen", toisti korppi, sill� h�n aina my�ntyi

rouvansa mielipiteesen ja kertoili vaan h�nen sanansa.

-- "Koko maailma luulee nyt, ett� me itse emme osaakaan laulaa."

-- "Emme osakaan laulaa", toisti korppi taas.

Ja molemmat olivat suutuksissaan satakielelle

Varis puhui asiasta muillekin, ja pian suuttui satakieleen varpunen,

v�st�r�kki, n�rhi, tiainen, koskenkara ja naakka.

He pitiv�t neuvottelua kesken�ns�, miten olisi satakieli kostettava.

Kolmannessa t�ysi-istunnossa julisti varpunen:

-- "Nyt tied�n keinon! Kuulkaas hyv�t yst�v�t! K�vin kaupungissa eilen,

ja siell� oli laulajaiset!"

-- "Mit� oli? Mit� oli?"

-- "Min� en ymm�rr�", sanoi n�rhi.

-- "Laulajaiset oli elikk� konserti".

-- "Nyt min� ymm�rr�n", sanoi n�rhi ja oli niin ymm�rt�v�isen n�k�inen.

"Selitt�k�� kumminkin n�ille muille, mit� siell� tehtiin".

-- "Siell� oli iso sali semmoinen, ja salin p��ss� korkolattia ja siin�

iso joukko naisia ja miehi�..."

-- "Mamseleita ja herroja, sit� kai tarkoitatte", sanoi v�st�r�kki,

ojentaen itse�ns�, ja heilutti h�nt��ns�.

-- "Niin juuri", jatkoi varpunen, "ja heid�n keskess��n oli muuan

mustanuttuinen herra keppi kourassa, joka sill� viuhtoi ja vauhtoi, ja
muut lauloivat, pit�en k�dess��n paperiliuskoja."

-- "Nnnuotteja, n�hk��, hyv�t ihmiset", sanoi naakka.

-- "Niin juuri", pitkitti varpunen, "ja kun he olivat laulaneet, niin

kaikki kuulijat, joita oli sali t�ynn�, huusivat heille: hyvin, hyvin!"

-- "Ent� sitten?"

-- "Ei mit��n muuta."

--- "No mutta sallikaa minun olla niin rohkea ja tiedusta teilt�, hyv�
herra", puhui koskenkara ja oli niin pistelev�isen n�k�inen, "mit�s
koko t�m� teid�n kertomuksenne tarkoittaa eli meinaa. Min� en ymm�rr�".

-- "Vai ette ymm�rr�?" naurahti varpunen, joka aina on hyvin

leikillinen herrasmies. "Tarkoitan sit�, ett� sopisi meid�nkin pit��
laulajaiset oikein miehiss�, ja jos niin teemme, niin sep� kumma,
ett'ei satakieli h�pe� ja mene tipotiehens�. Ymm�rr�ttek�, herra
koskenkara, nyt?"
-- "V�hemm�ll�kin", sanoi j�lkimm�inen ja arveli, ett� varpunen on
kovin olevinaan.

-- "Min� heti arvaan teid�n meininkinne", sanoi naakka, "vaikka te

toittekin ajatuksenne esiin noin vaan _en general_".

Naakka osasi franskaa, n�ette.

-- "Min� ymm�rsin my�s", sanoi n�rhi, "ja olen valmis edist�m��n hyv��
asiata. M��r�tt�k��n vaan paikka ja aika."

-- "Malttakaa", sanoi varpunen, "kaikki k�yk��n j�rjestyksess�."

Ja nyt tehtiin p��t�s t�mm�inen: kolmen p�iv�n per�st� kokoontuu koko

joukko pappilan lehtimajaan antamaan laulajaisia. Koskenkaran ja naakan
ja n�rhen pojat saavat airueina kulkea ymp�ri ja kutsua sinne kaikki
linnut ja muut el�imet, jopa satakielenkin.

Heti senj�lkeen toimitettiin johtajan vaali suljetuilla lipuilla, mutta

mik� oli seuraus: kukin sai yhden ��nen. Selv�� oli, ett� jokainen oli
��nest�nyt itse�ns�.

Arvalla valittiin sitten, ja varis tuli johtajaksi.

H�n ryhtyi heti virkaansa ja m��r�si mit� ��nt� kunkin tuli laulaa.

-- "Varpunen ja koskenkara!" lausui h�n juhlallisesti, "te laulatte

diskanttia."

-- "Se on tietty", vastasivat n�m�.

-- "N�rhi! te laulatte alttia ja kauniisti".

-- "Kauniisti!" vastasi n�rhi.

-- "Naakka muori! Tenori!"

-- "Niin juuri, herra tireht�ri."

-- "Ja, korppi, rakas puolisoni, baasi ��nt� laulaa."

-- "Laulaa!" toisti korppi.

-- "Pienet pojat ja tyt�t laulavat kukin vanhempainsa kanssa. T�st�

tulee juhlallinen kan ... kom ... kuinka se olikaan, varpunen?"

-- "Komedia!" pisti varpunen.

-- "Ei suinkaan", huusi varis, "mutta kan ... kom..."

-- "Kommervenkki sitten."

-- "Oletteko te mielet�n vai pilkkaako teette? Mit� laulajaiset

muukalaisella nimityksell� ovat? Sanokaa pian!"

-- "Konserti."
-- "Niin, t�st� tulee juhlallinen konserti."

-- "Juhlallinen konserti!" huusivat kaikki.

Kolmen p�iv�n per�st� oli heid�n m��r� kokoontua, ja pian kului kolme
p�iv��.

He tulivat aikaisemmin kuin vieraat, asettuakseen sopivaan asemaan.

-- "Muistatteko nyt, mit� kunkin teist� tulee laulaa?" kysyi varis.

"Koskenkara ja varpunen! Mit� laulatte?"

-- "Viiskanttia tietysti", sanoi koskenkara.

-- "Diskanttia!" korjasi varpunen.

-- "Se on sama, kunhan jotakin kanttia vaan on."

-- "Ent�s te, n�rhi?" kysyi varis.

-- "Min� laulan valttia."

-- "Alttiahan se on, alttia, hyv� ihminen. -- Naakka, ent�s te?"

-- "Me laulamme huny�ri�."

-- "Johan te olette p��st�nne piloilla! Tenoria! Pankaa mieleenne se.

Tenoria! -- Rakas puolisoni! Mit� laulatte?"

-- "Min� laulan aasin ��nt�."

-- "Mitenk�?" huudahti varis.

-- "Aasin ��nt�", vastasi korppi rauhallisesti, "niinh�n m��r�sitte."

-- "Sin� olet v�h�n tuhma", kiljasi varis. "Se ei ollut aasin ��nt�,
vaan baasi-��nt�. Sano baasi, p�ll�!"

-- "Paasi p�ll�", kertoi korppi. "Olikos nyt oikein?"

-- "Sin� olet auttamaton", voivotti varis. "Kas niin, asettukaa

kauniisti ja pian piiriin!"

-- "Mill� alotamme?" kysyi varpunen. "Minun mielest�ni sopisi: 'Pois

l�hde kanssain!'"

-- "Eik�h�n ole 'kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu' parempi?" arveli

koskenkara.

-- "Ohoh!" sanoi naakka. "Lauletaanpas jotain saksalaista, esimerkiksi,

... esimerkiksi se kaunis laulu ... niin, taikka se toinen kaunis
laulu."

-- "Lauletaan vaan: 'Arvon mekin ansaitsemme'", arveli n�rhi.

-- "Lauletaan sit� ja t�t� ja toista ja molempaa!" arveli varpunen jo

v�h�n suuttuneena. "Kysymys on ensin, laulatteko _unisono_."
-- "Mit�? unissanne? Niink� te sanoitte?" tiuskasi koskenkara.
"Luulisinpa..."

-- "�lk�� pikastuko". sanoi varis. "Te ette ymm�rr� italiankielt�.

Minun mielest�ni olisi laulettava eri ��niss�."

-- "Arvattavasti", sanoi naakka, "ja jokainen omaansa."

-- "Ei suinkaan."

-- "Mutta niin vaan lauletaan. Ymm�rr�n min�kin. Kukin omaansa, se on

sanottu."

-- "Mutta min� olen johtaja ja sanon: ei!"

-- "Mutta min� en huoli teid�n kielt�misist�nne".

-- "Te olette..."

-- "Te olette..."

Ja ilmoittaakseen toisillensa, mit� he kumpikin olivat, k�viv�t varis

ja naakka toistensa tukkaan. Pian ilmestyi molemmille puolue, ja
yleinen tappelu oli jo alkaa.

Mutta samassa kuului l�heisest� lehdosta s�vel, kirkas ja raitis kuin

kev�inen aamu, hele� ja sointuva kuin suloisin huilu. Se tunkesi
syd�mmeen se ��ni ja tyynnytti siin� levottomuuden, ja kauas taasen
lensi se poikki j�rven ja maan, ... kajahtaen j�lleen sinisen mets�n
rinteelt�. Ja sit� seurasi toinen ja kolmas, yht� kirkkaita ja
sointuvia nekin. T�m� oli kuin kutsumusta vain, kuin pyhityst�
kuulemiseen. Sitten seurasi laulu. Maasta matalasta se alkoi, hiljaa,
yksityisin ��nn�hdyksin. Se kertoi toimista t�m�n multaisen maan,
kuinka v�h�p�t�isi� ne ovat, kuinka ahdasmielisi�. Mutta pian tulee
taistelu. Ei viihdy mieli mullan rajoissa, se murtaa ne ja korkeammalle
pyrkii. Yh� raikkaammin soi satakielen laulu ja yh� avarammaksi aukeni
n�k�ala. Kaukana viel� siinsi jotain, joka sanoi: t�ss� on loppu, mutta
pian sekin oli h�lvennyt; avarata, ��ret�nt� oli ymp�rill� kaikki...
Syd�n se sykki nyt niin levollisesti, ja suloista rauhaa tuntui siin�.
Mutta yh� raikkaammaksi k�vi s�velet. Yh� korkeammalle ne mielen
veiv�t. Kaukaisista maista ne t�nne kertoivat, maista, joissa ei p�iv�
laske, joissa ei ole vihaa, ei kateutta, ei puutetta, joissa ei myrsky
milloinkaan k�y, joissa ei ole muuta kuin yksi, mutta se yksi on kaikki
-- se on rakkaus. Ja taasen muuttuivat s�velet hiljaisiksi, vienon
vienoiksi ... kunnes taukosivat viimein, mutta kauan kuuluivat ne viel�
syd�mmess�, ja siell� ne viel� aina kuuluvat.

Mutta varpunen ja korppi ja varis ja muut kadehtijat lymysiv�t piiloon.

Heid�n oli h�pe�. He huomasivat nyt mit� satakieli oikeastaan on ja
ett'eiv�t he milloinkaan voi niin korkealle p��st�. Heid�n oli niin
tuskallista, ett� he meniv�t jokainen satakielen luo, tunnustivat pahat
aikeensa ja anteeksi pyysiv�t. Satakieli syleili heit� ja rupesi nyt
laulamaan niin iloisesti, niin iloisesti, ett� oikein tuntui hyv�lt�
syd�mmess�.

Lehtimajaan oli sill� v�lin tullut pappilan v�ki.

-- "Kuulkaa, kuulkaa noita ruladeja!" sanoi apulainen.

-- "Suloista!" huokasi Helmi.

-- "Kanaljaa!" kuiskasi provasti, "kanaljaa, kuinka kauniisti laulaa".

Mutta apulaisen rouvan syliss� lep�si pienokainen, avasi silm�ns� ja

hymyili �idilleen ensi kertaa. Kaikki olivat sin� iltana niin
onnellisia.

PIISPAN ELLU.

Ulkona oli pyry-ilma. Vimmatusti riehui tuuli, pyrytt�en lunta joka

haaralle, vinkuen ja vonkuen, ik��nkuin valittelisi, ett'ei sill� ole
muuta runneltavana kuin viaton lumi vaan. Huimasti se hy�kk�eli
vanhoihin koivuihin, jotka talven torkuksissa seisoivat Kivim�en talon
etel�isell� nurkalla, huimasti se niihin hy�kk�si, mutta n�rk�styneen�
vaan koivut latvojansa heilauttivat, niinkuin huiskaisee k�tt��n
v�synyt vaeltaja tuimalle talon vahdille, joka voimatonna, jospa
�k�isen�kin, talon portailta h�nelle hampaitaan n�yttelee. Koivuilta
lenn�hti tuuli talon kattoa tuhoamaan, koetteli ponnistaa koko
hartiansa v�ell� r�yst��sen, ja jospa narahtikin saumanen siell� ja
t��ll�, niin vankkana kumminkin seisoi malkainen katto: sen oli vanha
vaari itse muinoin naulannut. Aittaan sy�ksi tuima tuuli sielt� ja
koetti ryskytt�m�ll� saada ovea auki, mutta yht� turhaan. Ja nytp� se,
vimmoissansa ja h�peiss�ns� turhista yrityksist��n, kaksinkertaisella
raivolla rynt�si j�lleen lumeen ja pieksi ja ry�pytti sit� niin
ankarasti, ett� se sakeana savuna vaan kohosi yl�s t�hdett�m�lle
taivaalle. N�ytti silt� kuin olisi tuuli tahtonut kaiken vihansa purkaa
t�t� voimatonta olentoa kohti. Niinh�n tekee usein ihminenkin.
Suuttumuksensa ja vihansa h�n usein nostaa heikolle ja v�h�v�kiselle,
ja ken voi laskea kaikki ne kiroukset ja sadatukset ja ly�nnit ja
salaiset vihan murhat, joita viattomat ja raukat ovat tuommoisissa
tiloissa saaneet k�rsi�!

Kova oli ulkona pyry.

Suloiselta tuntuu matkamiehest� p��st� tuommoisesta Herran ilmasta

l�mp�iseen tupaan. L�hde, yst�v�ni tuiskusta ja myrskyst� Kivim�en
suureen perheentupaan. Kuinka herttaista siell� on! Iso pystyvalkea
palaa takassa, ja iloisesti r�iskiv�t ja paukkuvat kuusipuut,
kirkkaasti valaisten koko ison tuvan ja kimallellen akkunain pieniin
ruutusiin, jotka pyry on pukenut koreaan kukkaseen. Takan edess�
istuvat pirtin asujamet. Ken siin� reen kaulaita veistelee, ken
kirvesvartta vuolee; ken taasen rukkia iloisesti hyrryttelee. M��r�n
per�isesti k�yd� raksahtelee vanha sein�kello, vingahtaen voiteen
puutteessa joka toisella lerkkauksella. L�hinn� valkeata lattialla
viruvat talon uskolliset vartijat, Kiiski ja K�py, tuon tuostakin
raottaen silmi��n, ik��nkuin vakuuttaakseen talonv�elle, ett� heid�nkin
on varsin hyv� olla l�mp�isess� pirtiss�. Mutta uunille on kiivennyt
kiilusilm�inen vanha kissa, jolle ties mist� syyst� on annettu pulska
Pekon nimi.

Hiljaista on kaikki, tyynt� ja rauhaa.

Ken arvaisi, ken hennoisi sortaa t�m�n rauhan ja tyyneyden? Kuinka
uskaltaisi tylyys ja pahuus saada jalansijaa t�ss�? Voi, hyv� yst�v�ni!
Mik�s olisi hauskempaa kuin toimittaa sinulle, matkamiehelle, t�ss�
ravitseva illallinen ja sitten pehmoinen olkivuode, johon herttaisena
virtana valuisi l�mmint� takan hiiloksesta, ja johon sinut uneen
tuudittaisi vanhan kellon vingahteleva raksutus ja sirkan iloinen
laulu! Mutta kertojan on t�ytt�minen velvollisuutensa. H�nen on
kertominen sinulle totuus, joka kenties h�iritsee leposi. Jos tahdot
kuulla kertomukseni loppuun asti, niin y�vy t�h�n taloon; ellet, niin
l�hde y�n selk��n ja jatka matkaasi.

Perimm�isen�, uunin ja sivusein�n v�lisess� nurkassa istuu muuan vanha,

k�ykkyselk�inen ukko, virsua kutoen. Kuka h�n on? Mik� h�n on? Mist�
h�n on? -- Turhia kysymyksi�. Sit� ei tiennyt kukaan. Vanhat vaarit
tiesiv�t kertoa tuosta kahdeksankymmenen talven painamasta ukosta
kaikenlaisia h�m�ri� tarinoita. Kuka tiesi h�nen ennen muinoin olleen
varakkaan talollisen; kuka taas sanoi kuulleensa h�nen muinoisina
aikoina rehennelleen aimo kauppiaana, suurena summamiehen�. Muutamat
harppasivat tarinoissaan jo liiankin pitk�lle; kertoivat n�et ukon
ennen muinoin akatemiankin ovia aukoneen. Oli h�n muka jo puus�kiss�kin
paukutellut, mutta joutui sitten sanasotaan hengellisiss� asioissa itse
korkea-arvoisen piispan ja konstorinkin kanssa, ja siit� syyst�
kiellettiin h�nelt� papiksi vihkiminen. Nuo nyt olivat kaiketikin
pelkki� juttuja, mutta v�h�n sinnep�in ja paremmalla todenn�k�isyydell�
oli kertonut Kivim�enkin vanha vaari vainaja, harvasanainen, juureva
ukko, joka ei milloinkaan per�tt�mi� haastellut. N�in h�n oli jutellut:

Oli kerran l�heiseen kestikievariin tullut muuan muukalainen, joka ei

osannut maan kielt� ensink��n, ja jonka puheesta ei kukaan saanut
selkoa. Mutta olipa t�m� ruotu-ukko kumminkin v�h�n p��ssyt h�nen
asiansa perille. Mit� kielt� he olivat kesken�ns� haastelleet, siit�
k�vi kovin erillaisia arveluita. Nimismies oli vakuuttanut, ett'ei se
ruotsia ollut; h�n muka tunsi ruotsinkielen paremmin kuin pappi
pipliansa. K�r�j�kirjuri, vanha patajuoppo, oli vannonut monet valat,
ett'ei se ollut ryss�� eik� ranskaakaan, sill� niit� kehui h�n
pudottavansa kuin turkin hihasta. Vihdoin oli lukkari ratkaissut asian
ja juhlallisesti selitt�nyt, ett� se oli ollut Paapelin ja Papylonian
v�list� murretta, jota puhutaan Mesopotamiassa Punaisen meren rannalla.

Mik� t�m�n ruotulaisen oikea nimi oli, -- ei siit�k��n oltu selvill�.

Olihan sen provasti vainaja kerran sanonut, mutta muutamat muistivat
sen olevan jotakin semmoista kuin Linkvorssi, toiset olivat taas
kuulleet sen olevan R�mper. Pit�j�ll� oli h�n tunnettu vaan nimell�
Piispan Ellu.

Semmoinen oli t�m� vanhus. Kenties ja varmaankin oli h�nenkin

el�m�ss��n ollut iloisempia hetki�. Mutta ne ajat olivat olleet ja
menneet. Ruotuvaivaisena vaelsi h�n nyt talosta toiseen, kutoen
verkkoja ja virsuja. Hiljainen h�n oli; usein ei p�iv�kausiin kuulunut
h�nelt� sanaakaan. V�list� vaan kuului h�n hyr�ilev�n virren v�rssy�,
aina yht� ja samaa. Siihenk� sitten lienev�t kaikki ukon muistot ja
rauenneet toiveet, murheet ja kaipaukset olleet suljettuina. T�t� h�n
hyr�ili:

Min� vaivainen mato ja matkamies

Mont' vaarallist' vaellan retkee,
Is�nmaat' etseiss�n' t�ss� tiess'
Enk' l�yd� levon hetkee.
Nurkumatta teki h�n mit� k�skettiin, nurkumatta kuuli h�n monet kovat
sanat, joita tuommoinen koditon raukka maailmassa aina saa kuulla. Ja
t�m� ihmetelt�v� k�rsimys ja n�yryys se vaan yllytti ihmisten pahuutta
h�nt� kohtaan. Niin suurten kuin pientenkin hauskimpana huvituksena oli
tehd� h�nelle kiusaa ja ivata h�nt�, mies se, joka parhaiten osasi.
Siin� se maailman kataluus ilmaantuu, ett� kukin, kehnoin kehnoistakin,
luulee olevansa oikeutettu tekem��n pahaa semmoiselle, jolta h�n ei
pelk�� vastarintaa. Pieneksi palleroksi ihminen usein kyyristyy
voimallisempansa edess�, mutta puoltaan pitemm�ksi h�n ojennakse, kun
vastassa on v�et�n olento.

Ei t�m�k��n ilta mennyt ilman ilkeytt�. Talon rengit ja piiat, jopa

is�nt�kin, k�viv�t hampaitansa hiomaan ukolle.

-- "No, kuinka nyt mestari oikein jaksaa?" kysyi Mikko.

-- "Eik�s mestari tykk��, ett� ilma nyt on oikein helsingin kaunis?"

jatkoi Eeva piika.

-- "Olikos silloinkin niin kaunis ilma, kun mestari lehm�n selj�ss�

ratsasti Turun akatemiaan?" kysyi Paavo is�nt�.

Vastoin tavallisuuttansa k��nsi ukko p��t�ns� v�h�n kallelleen,

ik��nkuin kuunnellakseen jotakin, ja vastasi hiljaa, aivan kuin
itsekseen:

-- "Sudet ulvoo."

T�m� odottamaton vastaus sai pilkkaajat v�h�ksi aikaa vaikenemaan.

Mutta pian rohkasivat he itsens� j�lleen.

-- "Kuinka te sanoitte, korkeasti oppinut maisteri?" kysyi yksi.

-- "Etk�s s� kuullut?" selitti Paavo. "Niinh�n mestari sanoi, ett� siat

ulvoo."

-- "Vai niin?" sanoi Maijastiina. "Mutta oppikos mestari Turun

akatemiassa sian villoista silkki� kehr��m��n?"

Yleinen nauru palkitsi t�m�n verrattoman sukkeluuden. Mutta hiljaisena

istui Piispan Ellu nurkassaan, niinkuin ei pilkat olisi h�nt�
t�ht�illeetk��n. T�m� k�vi viimein pilkkaajain sapelle, ja siksip�
alkoi uusi herjausten ja typer�in komppain tulva tulla poloisen p��lle.

-- "Niin, niin", jatkoi Mikko, "sian villoistahan mestari itselleen

kopankin kutoi, saman kopan, jonka mestari selk��ns� s�lytti kun
saarnaamaan meni..."

-- "Ja saarnasi ja vaarnasi Paavalin roimahousuista."

-- "Niin, ja siit� kuinka mestari viimein joutui Poriin, jossa h�nt�

vedettiin pitkin torii". N�in virkkoi Eeva piika, menness��n
p�revalkealla l��v��n lehmi� lyps�m��n.

-- "Onkos mestari aivan umpikuuroksi k�ynyt?" tiuskasi viimein Paavo,

ly�d� l�p�ytt�en Ellua olalle. Ly�nti oli tavallista kovempi. Ukko
v�r�hti, vaan ei viel�k��n virkkanut mit��n. Hiljalleen vaan rupesi
kaivamaan taskustansa ainoata yst�v��ns� ja lohdutustansa --
tupakkikukkaroa. T�m�n huomasi Paavo ja kuiskasi jotakin pienen Antti
poikansa korvaan.

Antti poika n�kyi ymm�rt�neen is�ns� kuiskauksen. H�n hiipi salaa Ellun
taakse, ja juuri kuin ukko oli saanut rakkaan tupakkimassinsa esille ja
oli juuri pist�m�isill��n piippuun, sy�ksi Antti h�nen luokseen,
sieppasi kukkaron ja heitti sen tuleen.

Tuo nyt oli jo muittenkin mielest� sent��n liikaa. Ei se ket��n

naurattanut. Paavo is�nt� se yksin vaan koetti nauraa, mutta h�nenkin
naurunsa oli v�kin�ist�.

Ellu istui h�mm�styneen�, v�liin katsellen tyhj�� piippunys��ns�,

v�liin palavata villaista kukkaroansa. V�hitellen alkoivat kumminkin
ukon kasvot tulistua, silmiss� v�lk�hti yksi ja toinen tuima leimaus.
H�n nousi seisoalleen, oikaisi pitk�n vartalonsa ja l�i Paavoon tyynen,
mutta paljon puhuvan katseen. Takkavalkea paistoi ukon kasvoille, joita
harmaat hapset reunailivat. H�n oli peloittava ja samalla kaunis t�ll�
hetkell�, tuo kaikkien ivaama ruotulainen. Kaikki tunsivat jonkinlaista
ahdistusta. Ei ollut kenenk��n oikein hyv� olla. Antti poika s�ik�hti
tekoansa ja sy�ksi ulos. Ellu astui verkalleen Paavoa kohti. H�nen
silm�ns� iskiv�t tulta, nyrkit olivat kovasti puristetut. Paavo
per�ytyi pari askelta.

-- "Miksis minulle t�m�n teit?" kysyi Ellu.

Paavo ei osannut vastata, vaan per�ytyi yh� kauemmas.

Mutta vakaasti l�heni h�nt� Ellu. Suuttumus asui nyt h�nen jok'ainoassa
j�ntereess��n, ja pahaenteinen vaahto kuohui suunpieliss�.

-- "Miksis minulle t�m�n teit?" kysyi h�n uudelleen, hammastaan purren

ja h�nen ��nens� vapisi.

Tuommoisena ei ollut Ellua viel� kukaan n�hnyt. ��nett�m�ss� kauhussa

pakeni naisv�ki nurkkiin. Jo nosti Ellu k�tens�. Tuossa k�dess� oli
ennen ollut tavaton voima, sen n�ki viel�kin, ja vavahtelematta se
nytkin uhkasi, -- yksi ainoa silm�nr�p�ys viel�, niin Paavo on
veriss��n maassa. Mutta ennenkuin tuo uhkaava k�si enn�tti pudota
pilkkaajaan, kuului parkahdus pihalta. Koirat ry�ps�htiv�t tilaltaan ja
hy�kk�siv�t ovea kohti. Samassa kuului kolinaa porstuasta, ovi aukeni,
ja Eeva piika sy�ksi sis��n, vaaleana kuin kuolema.

-- "Herra Jumala!" kiljasi h�n tupaan tultuaan, ja vaipui lavitsalle,

voimatta sanaakan sanoa enemp��.

Ellun k�si hervahti alas. Kaikki riensiv�t Eevan luo.

-- "Mit� nyt? Mit� nyt? Puhu, Eeva!"

-- "Voi hyv� Jumala! Antti..."

Nyt muistettiin Antin karanneen ulos, kun oli heitt�nyt Ellun

tupakkikukkaron uuniin.

-- "Mik� on Antin?" kiljasi pojan �iti ja tarttui kiivaasti Eevan

k�teen. "Sano miss� on Antti?"
-- "Susi ... susi ... susi vei Antin," sai piika parka viimein
sanotuksi.

Kovin kiljasi silloin naisv�ki Kivim�en pirtiss�, mutta kamalin

kaikista oli �iti paran parkahdus.

Paavo vaaleni eik� osannut muuta sanoa kuin: "Jes'siunatkoon".

Eeva jatkoi:

-- "Min� n�eth�n tulin l��v�st� ja olin juuri p�nkitt�m�ss� ovea kiini

ulkoa p�in, kun n�in Antin juoksevan porstuvasta pihalle. Keskell�
pihaa oli suuri kinos, ja siihen kompastui poika parka. Samassa hypp�si
l��v�n nurkan takaa susi h�nen kimppuunsa. Min� luulin ensin sit�
Kiiskiksi, mutta pian kiljasi Antti, ja heti rupesi peto raastamaan
lasta pois. Silloin min�..."

Eevan kertomuksen loppua ei en�� kukaan kuullut. Susi oli vienyt

lapsen: siin� oli syyt� kyll� yleiseen h�mm�stykseen.

-- "Per��n joka henki!" huusi Paavo, "niin monta kuin teit� on!"

Nousi suuri h�ly ja kiire.

Siin� otettiin alas sein�lt� vanha kiv�ri ja luodikko, ja ne olivat

tietysti ladattavat; turkit oli saatavat p��lle ja rukkaset k�teen. Kas
niin, joltakulta oli unohtunut kirves; se oli saatava s�ngyn alta,
j.n.e. Kallis aika kului sill� v�lin kulumistaan.

-- "Annas kun min� otan mukaan Ellun kirveen", sanoi Mikko, tavoittaen
sit� sein�lt�, johon Ellulla aina oli tapana panna kirveens�. Mutta
sit�k��n ei ollut paikoillaan.

Saavuttiin viimein ulos pihalle. Keskell� pihaa oli lumi pahoin

ry�pytetty; siin�h�n susi ensinn� oli Antin kimppuun k�ynyt; siit�
l�ksiv�t j�ljet suoraa p��t� Alhokaisen niitty� kohti.

-- "Suksille joka mies!" komensi Paavo.

Uusi h�lin�. Aitan seinuksella olivat sukset, mutta kun kaikki

ryyk�siv�t ottamaan niit�, niin ne sekaantuivat. Kuka siin� kaipasi
sivakkaansa, kuka lyly�ns�; kelt� oli sompa sauvasta irti ja siit� piti
p�ivitell�.

Mutta kallis aika se sill� v�lin kului kulumistaan.

Antti parka! Kauaksi on peto enn�tt�nyt sinut vied�. Tuonne poikki

Alhokaisen niityn se on rient�nyt kohti Savijokea; yli joen se on
juossut ja viimein kadonnut saaliinensa Keritynvaaran kumisevaan
korpeen. Poloinen Antti!

Viimeinkin l�ksiv�t miehet liikkeelle tuoreita suden j�lki� my�ten.

Molemmin puolin niit� n�kyiv�t selv�sti kahdet koiran j�ljet. Kiiski ja
K�py olivat niinmuodoin apuna, ja t�m� rohkaisi miestenkin mieli�.

Omituinen, kamala kuva: talviy�n� joukko miehi� ulkona lakealla

lumikedolla. ��neti he siin� hiiht�v�t, syd�mmess� kouristava tuska:
susi on vienyt lapsen. Ei rohkene is� poloinen pyyt�� kelt��n
lohdutusta; ei rohkene kukaan lausua h�nelle lohdutusta, sill�
tiet�m�tt�miss� oli lohdutus per�ti. Hiiht�k��, hiiht�k��, te �iset
kulkijat, pankaa viimeisetkin voimanne liikkeelle, sill� j�ljet k�yv�t
yh� ep�selvemmiksi; pian ne haihtuvat kokonaan. Miten osaatte sitten
seurata petoa, joka on ihmislapsen vienyt? V�h�inen toivo alkaa sent��n
koittaa; tuolta kirkastuu jo pohjoisen taivas, pyry taukoaa, kenties
eiv�t menek��n j�ljet aivan umpeen. Tuolta haamoittaa v�h�n jo kuunkin
sakarat. Hiiht�k��, �iset kulkijat, hiiht�k��, pankaa kaikki voimanne
liikkeelle!

-- "Eik�s tuolla n�y jotakin mustaa?" kysyi �kki� Mikko renki, viitaten
pient� Rantam�ki nimist� t�rm�� kohti, joka on Alhokaisen niityn
p��ss�, ja jonka toinen rinne laskee jyrkk�n� �yr��n� Savijokeen.

H�nen sanansa sattuivat kuin s�hk�kipin� jokaiseen. Kaikki t�hyst�m��n.

Ja aivan oikein. V�h�isell� aholla Rantam�en t�npuoleisella rinteell�
n�kyi jotakin mustaa. Ensin se oli kuin yksi ainoa esine, vaan mit�
l�hemm�s tultiin, sit� useammaksi esineeksi selkeni himme� haamu. Mit�
ne ovat? Onko lapsikin siin�? Hengiss�k� viel� vai kuolleena? N�m�
kysymykset sinkoilivat salaman nopeudella miesten ajatuksissa, ja
notkeammasti taas polki jalka susta, ja yh� pitemm�n matkan p��h�n teki
sompa j�lki� lumeen.

Suoraan kohti ahoa he t�yttiv�t; pedon j�lki� ei en�� olisikaan voinut

seurata, sill� yh� himme�mmiksi ne olivat k�yneet ja viimein melkein
kokonaan h�lvenneet.

Verisen� oli Rantam�en v�h�inen aho, ja nelj� esinett� virui siin�.

Kaksi isoa sutta potkeili siin� viimeisiss� henkitoreissaan, mutta
l�hell� heit� loikoivat Kiiski ja K�pykin henget�nn�. Taistelu oli
n�ht�v�sti ollut tuima, sill� pahoin revittyin� olivat niin koirat kuin
pedotkin, ja ruskeaksi oli veri painanut ahon valkoisen hurstin.
Armoton oli taistelu ollut, sill� Kiiski oli viel� kuollessaankin
tarttunut vihollisensa takajalkaan ja yh� viel�kin piti sit� suussaan.

Mutta miss� lapsi, miss� lapsi?

Neuvottomina, s�ik�hdyksiss��n seisoivat miehet hetken aikaa. Mihin oli

lapsi saanut? Oliko Antti paennut petojen ja koirain taistellessa? Ja
mihin? Vai oliko petoja ollut useampia kuin kaksi, ja olivatko muut
raastaneet lapsen edemm�ksi? J�lkimm�inen seikka oli luultavampi. Mutta
minnep�in oli nyt l�hteminen? J�ljet olivat kadonneet; koirat kuolleet:
kuka nyt neuvoo ja opastaa oikialle tielle? Taivas oli t�ll� v�lin
kirkastunut kokonaan; tuisku oli tauonnut ja puolikuu paistoi talviseen
y�h�n. Te kaukaiset t�hdet ja sin�kin, kuu, -- voi kuinka te olette
tunnottomia, kuinka kylmi� te olette! Tyynesti katselette te vain t�h�n
parveen, joka on l�htenyt pelastamaan ihmislasta! Katseletteko samalla
kylm�ll� katseella onnellisia sek� onnettomia, iloa sek� surua?
Samoinko katselette �iti�, joka tuudittaa lastaan syliss��n, ja is��,
joka talvisena y�n� hakee lastansa suden kynsist�? Voi teit�, te y�n
kylm�t t�hdet!

Vaaleana seisoi Paavo verisell� aholla, sanomaton h�t� ja omantunnon

vaiva rinnassaan. H�nh�n se enimmin oli pilkannut vanhusta ja juuri
kuin oli pilkkansa korkeimmilleen saanut, silloin oli susi vienyt h�nen
lapsensa, jota h�n juuri oli v�likappaleena k�ytt�nyt pahaan
aikomukseensa. Mutta olihan h�nen pilkkansa sent��n -- niin arveli
Paavo v�liin -- sent��n jotenkin viatonta; pitik� h�nen nyt saada niin
hirmuinen rangaistus siit�? Taivaan Jumala, kuinka kovin sin� sent��n
rankaiset minua, heikkoa ihmist�! N�m� ajatukset lenteliv�t Paavon
p��ss� monta kertaa nopeammin kuin mit� me olemme enn�tt�neet kertoa.

Ja h�mm�stynein� tuossa nyt seistiin.

Miehet nousivat v�hitellen Rantam�en huipulle ja rupesivat

neuvottelemaan kesken�ns� mit� nyt tehd�. Suoraan pohjoista kohti
aleni, niinkuin sanoimme, m�en rinne alas Savijokeen, jonka toisella
puolella alkoi Keritynvaaran kolea korpi, oikea susien tyyssija.
Vasemmalla taas kulki mets�tie, jonka toisella puolen oli Savijoki ja
toisella avara suo, jota sanottiin Hirvenr�meeksi, autio ja kamala
tienoo sekin, jommoista my�skin hakee harmaja hukka. Minne nyt oli susi
tiens� ottanut; korpeen vai suolleko?

Muutamat ehdottivat, ett� l�hdett�isiin Keritynvaaran korpeen, toiset

taas arvelivat suden karttaneen jokea ja menneen r�meelle. Useimmat
kumminkin kannattivat sit� mielt�, ett� susi oli rient�nyt joen yli
korpeen. Niinp� viimein p��tettiinkin kiiruhtaa sinne, siin�kin
toivossa, ett� susi viimeinkin v�syy raskasta taakkaa kantaessaan ja
hiljent�� juoksunsa, jolloin suksimies sen kyll� saavuttaa. Oltiin
juuri ruveta laskemaan alas Rantam�en jyrkk�� rinnett�, kun �kki�
Hirvenr�meelt� kuului kamala ulvaus, johon pian kaikumalla vastasi koko
pohjoinen korpi. Seh�n oli ilmeisesti suden ulvonta. T�m� muutti
miesten suunnan, ja niinp� l�hdettiin vasemmalle ja riennettiin, mik�
jaksettiin, joen ja suon v�list� tiet� eteenp�in.

Kauan hiihtiv�t miehet mets�tiet�, siin� toivossa, ett� susi, kerran

tielle p��sty�ns�, mieluummin pysyttelekse siin�, varsinkin kun lunta
on paljon ja pedolla raskas saalis kannettavana.

Oli jo monta tuntia hiihdetty yht�mittaa ilman v�hint�k��n lepoa,

paitsi mit� Rantam�ell� oli hetkeksi pys�hdetty. Vihdoin rupesi jo
toivottomuus saamaan valtaa: mit�p�s jos susi sittenkin oli l�htenyt
pohjoiseen, Keritynvaaran korpeen? T�m�n toivottomuuden toveriksi
liittyi pian toinenkin vaarallinen vihollinen, nimitt�in uupumus, ja
n�m� toverukset ne yllyttiv�t toisiaan. Mikko rupesi j��m��n muista.

-- "Kas Mikkoa, huonoa miest�!" sanoi Pekka renki pilkallaan. "Joko

v�syy mies n�in pian?"

T�m� oli kipe� loukkaus ylpe�lle Mikolle.

-- "Mokomiakin miehi�!" tiuskasi h�n. "Hiihdettiin sit� ennen

Aunuksessa vuorokausikin umpeen, uupumatta. Luulettepa jo joitakin
olevanne".

-- "Niin, mahdoit Aunuksessa kaalullakin ajella; kukapas sit� oli

n�kem�ss�? Mutta t��ll� vaan eiv�t sivakat suju miehen alla. Hyv� on
puhua Aunuksesta."

Kuinka vaikeata, kuinka sanomattoman vaikeata on ihmiselle oman vikansa

ja heikkoutensa tunnustaminen. Tarvitaan todellakin suurta siveellist�
lujuutta ja voimaa, ennenkuin kyet��n tunnustamaan oma vika. "Min� olen
v��r�ss�," -- kas siin� lause, joka ei tahdo hevill� hellit� ihmisen
huulilta. Min� tunnen olevani v��r�ss�, omatuntoni sen minulle sanoo,
enk� min� voi sen ��nt� vastustaa. Min� olen v��r�ss�, mutta minusta
puuttuu siveellist� rohkeutta tunnustamaan sit�. Mit�p� sanoisikaan
maailma, jos min� tunnustaisin noin suoraa p��t�? He sanoisivat minua
heikoksi olennoksi; sanoisivat, ett� minulta puuttuu luonteen lujuutta.
Ainoastaan se, joka viimeiseen asti jaksaa pit�� ��nt� ja puoliaan
pidell�, -- ainoastaan se on maailman silmiss� luja mies. Eik� maailma
kumminkaan tied�, kuinka paljon tuo luja mies on tinkinyt omantuntonsa
kanssa, kiekaillut ja kiemuroinut sen edess�, ja viimein saanut sen
��nen vaikenemaan. H�n on luja mies ja miesten mies.

Katala maailma...

Niinp� nytkin. Jokainen tunsi sanomatonta v�symyst�, mutta ei kehdannut

kukaan sit� ensimm�isen� tunnustaa, sill�: mit�s olisivat muut siit�
sanoneet? Mikko oli ensimm�isen� j��nyt v�h�n j�ljelle, -- ja voi
kuinka helppo nyt oli jokaisen osoitella h�nt� sormellaan! H�nh�n se
oli heikko mies; me muut sit� vastoin kest�mme, niin, kest�mmeh�n me,
vaikk'ei Mikko kest�.

-- "Mahtoi se Aunuksen maa vaan olla oikea ihmemaa", jatkoi ivaansa

Pekka. "Kyll� maar meid�n Mikko siell� noidankin luudilla ratsasteli
vuorokauden ihan umpeensa. Paha vaan, ett'ei se Aunuksen voima vaikuta
t��ll� Suomen puolella, koskapa miehen s��ret hetkuu jo lyhyell�kin
taipaleella."

-- "Vaiti!" tiuskasi Mikko. "Vaiti, ellet tahdo maistaa somman

suoveroa."

-- "Onko sekin Aunukselaista?" virkkoi Paavo.

-- "Pitk� lienee, veikkonen, matka sinulla t�nne, kun olet virstan

p��ss� aika miehist�", liitti Pekka.

Mikko tunsi kasvonsa tulistuvan. Loukattu ylpeys, syyt�s valheesta ja

heikkoudesta saivat h�ness� veren liikkeelle. H�nen suonensa paisuivat,
k�si tarttui tempoellen sauvaan ja huimasti kiljasi mies:

-- "Pois alta, pelkurit!"

N�in sanottuaan ponnisti h�n voimansa. Narahdellen vonkui luminen

tanner, kun huimap�isen� sustansa polki suuttunut mies.

-- "Pois alta, pelkurit!" kiljasi h�n, niin ett� kumahtelivat

Hirvenr�meen satavuotiset hongat. Ja niin kiiti mies muitten ohi, kuin
kiit�� jalo juoksija ohitse kuormaa vet�v�n juhdan; kiiti kuin kiit��
immen aatos ohitse vanhuksen hiljaisen mietteen.

-- "Pois alta!" kiljasi h�n viel�, vaikka jo oli j�tt�nyt kauaksi

j�lkeens� h�mm�styneet kumppalinsa.

Tuolla h�n nousee jo toista vastam�ke�, ja huuhkajana vaan huhuilee

r�me h�nen huudoistansa:

-- "Pois alta, pelkurit!"

Eik� jaksa en�� laskeutuva kuu valaista huimasti kiit�v�n miehen yh�
pienenev�� kuvaa.

-- "Hiiht�� kuin Lappalainen", virkkoi Paavo verkalleen.

-- "Hiiht�� peijakas", liitti Pekka h�peiss��n.

Yh� hiljemmin ja hiljemmin seurasi muu joukko uljasta suksimiest�.

Uupumus rupesi jo todenteolla lannistamaan miesten sek� voimaa ett�
rohkeutta. Verkalleen vaan laahasivat v�syneet jalat suksia per�ss��n
ja -- miss� oli lapsi, miss� rauha v�syneelle sielulle ja mielelle?
Tuolta kaakon puolelta taivasta rupesivat jo t�hdet himmenem��n. Kylm�
oli yltynyt korkeimmilleen. T�m� tiesi aamun l�henemist�. Vaan ... mik�
n�kyy tuolla m�en alla j�lleen mustaa. Susiko se on vai muu olento?

Viel� kerran j�nteytyv�t miesten hermot. Viel� kerran ponnistetaan...

Pian ollaan oudon esineen luona. Se on Mikko, joka ponnistuksensa
ylenpalttisuudesta on vaipunut maahan, tuskin hengitt�en en��. H�nen
viereens� laskeutuvat muutkin miehet, v�synein�, n��ntynein�,
l��h�tt�en kuin hirvet, jotka ankaran mets�st�j�n ajamina vihdoin ovat
p��sseet salaiseen saloon, jossa n��ntynein� pys�htyv�t henke�ns�
vet�m��n. Vaan kas, jopa avaa Mikko silm�ns�. H�n huomaa joukon
ymp�rill��n. Suuttumuksen tuli leimahtaa viel� kerran h�nen silmiss��n,
h�n kohotakse kyyn�sp��ns� nojaan ja sanomattomalla ylenkatseella
virkkaa:

-- "Pelkureita te olette!"

Sen sanottuaan vaipui h�n tunnottomana maahan. Ja tuossa nyt istuu

lumihangen pehmoisella vuoteella hiiht�j�in parvi. Kaakon taivas
rusoittaa jo, ja pian on lyhyt-ik�inen talven aurinko noussut
taivaalle. Virstan p��ss� tuolla kuumoittaa jo Somperin suuri kyl�,
josta en�� on puoli peninkulmaa kirkolle: -- asuttuja seutuja kaikki
tyyni. Susi niinmuodoin ei ole l�htenyt n�ille tienoin. Poloiset
hiiht�j�t! Turhaa on ollut vaivanne ja puuhanne. Keritynvaaran korpeen
peto vainenkin oli piiloittunut. Herra Jumala! Oletko sittenkin
sallinut lapsen joutua petojen saaliiksi? Ovatko koko y�n ponnistukset
ja puuhat olleet aivan turhia!

Mutta mik� joukko se on, joka l�henee tuolta id�n puolelta hiiht�j�in
�sk�ist� tiet�? T�nne t�ytt�� tuo parvi.

Keit� he ovat? Niin, siin� on Kivim�en naisv�ki...

Tuonevatko he jotakin lohdutusta, virvoitusta v�syneille miehille. Onko

lapsi pelastunut ihmeen kautta pedon kidasta, ja sit�k� tietoa he nyt
tuovat?... Vaan ei! Heid�n tulonsa on tuskan tulemista lis��n
uupuneisin mieliin.

-- "Miss� Antti?"

Niin kysyy tulijain ep�toivoinen parvi.

Eiv�tk� voi heille vastata sanaakaan miehiset miehet, joihin naiset, ja

etup��ss� Antin �iti, olivat niin paljon luottaneet.

Talvinen aurinko nousee ja valaisee tuskaa ja kyyneli� Kivim�en talon

v�ess�, joka nyt sanakaan virkkaamatta istuu Hirvenr�meen rinteell�.
�iti yksin se ei voi tuskaansa hillit�. H�n valittaa ja vaikeroi;
syytt�� itse��n ja syytt�� muita. Onhan se ihmiselle jonkunlainen
lohdutus, ett'ei h�n yksin��n ole pahaa tehnyt, vaan ett� muitakin
l�ytyy samaan syntiin vikap�it�. Ja silloin salainen ��ni kuiskaa
ihmisen korvaan: kyll� tuo toinen on enemm�nkin rikkonut kuin sin�; ei
sinun tekosi niin kovin kamala olekaan. Niin �itikin t�ss�.

-- "Voi kuitenkin, voi kuitenkin! Voi minua poloista piikaa!" niin h�n
vaikeroi, ruumistansa heilutellen. "Oma huolimattomuuteni saattoi
lapseni suden suuhun, pedon raadeltavaksi. Miks'en min� onneton pit�nyt
parempaa vaaria omasta kohtuni hedelm�st�, omasta silm�ter�st�ni? Mit�
sanon min�, vaivainen, Herralle Jumalalle, kun h�n viimeisen� p�iv�n�
vaatii minulta tili� ja kysyy: kussas on poikasi? Voi minua!"

Ja ep�toivoisena �iti parka oikein tukkaansa repi.

-- "Ja miksik�s sinunkin", jatkoi h�n, k��ntyen miehens� puoleen,

"miksik�s piti sinunkin yllytt�� poikaa pahantekoon? Eik�s ollut
kyll�ksi, kun itse pilkkasit tuota poloista Ellua? Piti n�et viel�
viatonta lasta k�ytt�� v�likappaleena! Ja voi suakin Eeva parka? Etk�s
voinut karata suden kimppuun tai kumminkin huutaa kovasti, niin olisi
peto kukaties s�ik�ht�nyt ja j�tt�nyt lapsen? Siin� vaan mielet�nn�
katsoa tuijotit ja annoit lapsen suoraa p��t� surman suuhun. Ja
kyll�p� tekin vaan olette miehi�", valitti h�n, hiiht�jiin katsoen,
"peninkulmia hiihd�tte ihan v��r�lle tolalle! Olisihan teid�n pit�nyt
ymm�rt��, ett� susi oli suoraa p��t� t�ytt�nyt korpeen, jossa se nyt
par'aikaa... Voi minua poloista piikaa! Hulluksihan t�ss� ihan tulee
vaivainen vaimo! -- Ja pitip�s vaan n�et sudenkin sattua pahimpaan
aikaan pihalle. Voi hyv� Jumala! Miksis sallit sen juuri silloin tulla
sinne? Olisithan Sin�, kaikkivaltias kun olet, voinut est�� petoa;
olisi tullut se pikkuista my�hemmin, niin olisi Antti poika nyt elossa.
Siksik�s Sin� minulle lapsen annoit, ett� sallisit sen joutua noin
hirmuiseen kuolemaan? Voi, miksis Sin� annoit lapsen ja nyt niin
armottomasti sen j�lleen ry�stit!"...

-- "Vaiti, vaimo!" huudahti viimein Mikko. "Syyt� itse�si, syyt� meit�

kaikkia, mutta �l� synti� tee, �l� laita Herran Jumalan t�it� ja teit�!
Ja mit�s me nyt t�ss� istumme kuin nuolen ly�m�t? Kotia miehet nyt
ensin ja sitten pannaan toimeen yleinen ajo; mies talosta ja kaksi
paraasta, ja niin l�hdet��n ajamaan petoa per�st� ja ajetaan vaikka
Pohjanlahden rantaan asti, mutta tapetuksi meid�n pit�� se saada. Ja
jos vaikka uupuisitte te muut joka mies, niin en aio v�h�ll� hellitt��
min�. Ellen min� palaja t�lt� matkalta tapetun suden kanssa, niin en
en�� milloinkaan tahdo n�hd� H�meen kaunista maata, vaan l�hden
takaisin Karjalaan. Siell� Aunuksen rajoilla yksikin korpi s�ps�htelee,
kun kontio vihelt�� pitk�n huikean vihellyksens�. Siell� on miehen
hauska temmelt��, kun kaatuneen n�reen alta p�ll�ht�� lumi, ja kontio
p�rr�isen� k�y painimaan miehen kanssa."

Niin puhui Mikko. Uljaalta ja kauniilta n�yttikin t�m� nuori solakka

Karjalan poika. �sk�isest� uupumuksesta ei ollut en�� j�lke�k��n.
Suorana h�n tuossa seisoi, s�ihkyvin silmin ja el�m�n into jok'ainoassa
kasvon juonteessa. Kaunis oli Karjalan poika.

Mutta surumielisen�, verkalleen l�ksi joukko liikkeelle. Olihan tuo

kovin tuskallista tiet��, ett� kaikki puuhat ja ponnistukset olivat
tyhjiin menneet. Tuolla punoittavat jo Keritynvaaralla honkain latvat
nousevan auringon valossa. Kamala y� on mennyt ja viel� kamalampi p�iv�
alkanut, sill� t�m� p�iv� valaisee korven hangelle vuotanutta lapsen
verta.

Sanaakaan sanomatta hiihtiv�t miehet eilisi� latujaan takaisin p�in. Ei

rohjennut yksik��n katkaista ��nett�myytt�, sill� kukin tunsi voivansa
ainoastaan vaikeroida ja tiesi siten lis��v�ns� muitten tuskaa. Aurinko
ilmoitti jo puolenp�iv�n l�henemist�, kun matkue saapui Kuhankoskelle,
jonka ohitse eilenkin oli tultu. Hetkiseksi pys�htyiv�t miehet
odottaakseen vaimov�ke�, joka taampaa seurasi per�st�.

Siin� sitten j�lleen kokoontui surullinen matkue. Ehdottomastikin

olivat jokaisen silm�t k��ntynein� kosken yli joen toiselle rannalle,
jossa tavattoman korkea ja jyrkk� rinne kohotteli harmaista p��t��n.

�kki� kuului vuoren huipulta omituinen kahina ja ritin�. Kaikki

h�mm�styiv�t ja teroittivat sit� kohti n�k�ns� ja kuulonsa. Ritin�
l�heni l�henemist��n ja vihdoin ilmaantui vuoren korkeimmalle huipulle
kookas olento, joka silm�nr�p�ykseksi pys�htyi. Talven uninen aurinko
loi valonsa mieheen; ei ollut mahdollista erehty� h�nest�.

-- "Ellu! Ellu!" huudahtivat kaikki kuin yhdest� suusta.

Ja se oli todellakin Ellu. J�ttil�iselt�, suurelta vuoren peikolta, h�n

n�ytti tuolla korkealla vuoren huipulla. Siell� h�n seisoi lakittamin
p�in ja harmaat hapset liehuen aamun raikkaassa tuulessa. Mutta
toisessa k�dess� oli vaan miehell� suksisauva, toisessa kannatteli h�n
jotakin rinnallaan, ja mik� se oli, -- sit� ei matkan pituuden t�hden
viel� voinut kukaan n�hd�, ei muut kuin yksi ainoa. L�ytyy nimitt�in
maailmassa voima, joka k�y ylitse kaikkien voimain, joka valaisee
j�rjen ja tahdon ja kuulon ja n��n ja kaikki. T�m� voima on _rakkaus_,
jonka puhtain muoto on �idin rakkaus. Ja t�m� se t�ss�kin kirkasti
murheen murtamat �idin silm�t. �iti oli ainoa, joka matkan pituudesta
huolimatta n�ki ja tunsi Ellun rinnalla oman kaivatun lapsensa.

-- "Ellulla on lapsi syliss��n!" huudahti �iti riemastuen, ja

verrattoman riemun sanoma t�m� oli jokaiselle.

-- "Niin aivan; n�enh�n min�kin sen".

-- "No, Herra Jumala olkoon kiitetty!" lausui lapsen is�.

Nyt vasta muisti jokainen, ett'ei eilen l�hd�n kiireess� kukaan ollut
n�hnyt Ellua. H�nen kirveens� tosin ei ollut tavallisella paikallaan,
mutta siit� ei ollut kukaan osannut aavistaa, ett� Ellu itsekin olisi
ollut poissa. Mutta h�np� se ensimm�isen� oli eilen illalla oivaltanut
koko kamalan tapauksen ja samassa osannut hillit� h�mm�styksens� ja
ymm�rt�nyt, ett� t�ss� on pikainen apu ainoa mahdollinen pelastuksen
tie.

Vanhuudestaan huolimatta oli Ellu tavattoman hyv� hiiht�j�, eik� h�nen

suksillensakaan ollut koko sill� maankulmalla verran vet�neit�. H�n oli
rient�nyt suden j�lki�, ennenkuin tuisku ne kokonaan oli peitt�nyt
lumeen, ja siten osannut menn� Keritynvaaran korpeen. Susi oli uupunut
raskasta taakkaa kantaessaan, ja n�in oli Ellu sen saavuttanut. N�m�
seikat selveniv�t nyt yht'�kki� kaikille.

Ja tuossa h�n nyt seisoo, Jumalan siunaama mies, lapsi syliss��n.

Mutta p��t� huimaava rinne on Ellulla nyt laskettavana alas joen

rantaan, ja pian h�n l�htee ankaraan laskuun. Ehdottomasti p��see
kauhun parkahdus katsojain rinnasta, kun h�n syd�nt� viilt�v�ll�
vauhdilla kiit�� alas lumista jyrkk�� rinnett�. Puoliv�liss� rinnett�
on parin sylin levyinen kuilu, ja juuri sit� kohti laskee mies. Ellu,
Ellu, poloinen mies! Ihmishengen olet pelastanut surman kynsist�, ja
nyt itse kiid�t kohti tuhoasi, suoraan surmasi suuhun, menet�t itsesi
ja menet�t pelastamasi lapsen! Vaan ei kuule varoitushuutoja huima
hiiht�j�. Tuossa tuo kuilu jo ammoittaa. Silm�ns� sulkivat katsojat
��rett�m�ss� kauhistuksessa. He kuulivat vaan kuinka sukset vinhasti
vingahtivat ilmassa, jonka j�lkeen kuului raskas kumaus... Oliko kaikki
lopussa?

Ei!

Tuossa h�n, ihanana vanhuksena, hiiht�� joen vartta, hiljalleen

tasaisella tantereella. Jos olisivat katsojat uskaltaneet pit��
silmi�ns� auki, niin olisivat n�hneet, kuinka sukset nuolena viilsiv�t
kuilun ylitse, kuinka ne sitten j�lleen kumahtivat kuilun toiselle
laidalle, kuinka Ellu silm�nr�p�yksen vaan horjahti ja heilahti,
suksiltaan kumminkaan kaatumatta, ja kuinka h�n sitten j�lleen
hiljalleen l�heni kosken kuohua.

Nyt vasta huomasi Ellu talonv�en toisella puolella. H�n pys�htyi, ja

raskaasti huohotti miehen rinta. �kki� h�n nosti lapsen korkealle ja
huusi:

-- "Kiitt�k�� Jumalaa!"

Lapsi, joka puoleksi tunnotonna oli maannut h�nen rinnallaan, her�si

�kisti, katsahti ymp�rilleen ja, s�ik�htyneen� n�hty��n kosken mustat
vedet, kietoi k�tens� vanhuksen kaulaan ja laski p��ns� h�nen olkaansa
vastaan. Hell�sti kuin �iti painoi Ellu lapsen rintaansa ja l�ksi
j�lleen hiiht�m��n joen vartta, kunnes saapui suvannon kohdalle, johon
talvi oli saanut vedet kammitsaan j�isen peitteens� alle. Siit� meni
h�n joen yli.

Mutta kuka siell� oli vastassa heit�? Kiivain suksimiesk�, hiiht�j�k�

huimin? Ei! �iti se oli juossut lastansa vastaan, -- ja kauaksi olivat
j�ljelle j��neet suksimiehet. H�n ojensi k�tens�, vastaan-ottaakseen
lastansa, mutta lapsi ei hellitt�nyt vanhuksen kaulasta, eik� Ellukaan
mielinyt kallista kantamustansa luovuttaa.

-- "Kotona", virkkoi h�n ja kyyristihe j�lleen, ja n�yrin� notkahdellen

kiid�ttiv�t jalot sukset h�net lapsen kanssa poikki Alhokaisen niityn.
Ei lev�ht�nyt mies, ennenkuin oli toimensa tehnyt t�ydellisesti.

Ja tuvassa ovat j�lleen koolla kaikki. Nyt ei en�� pieks� �inen tuisku
ruutuja eik� kuulu sen huimaa vonkumista. Kirkkahana paistaa aurinko
Kivim�en lakeaan pirttiin, tuoden rauhaa ja tyyneytt�. Mutta uunin
viereisen vuoteen luokse on ker�ytynyt talonv�ki. Ei kuulu
hiiskaustakaan. Kaikki katselevat kookasta miest�, joka siin� lep��,
raskaasti hengitt�en. Jakkaralla vuoteen p��puolessa istuu �iti,
pelastettu lapsi syliss�, ja nukkujaan ovat heid�nkin katseensa
kiinitetyt.

Annettuaan �idille h�nen lapsensa, oli Ellu, sanaakaan sanomatta ja

kiitoksia odottamatta, laskeunut vuoteellensa, vet�nyt peitteen
p��llens� ja samassa vaipunut jonkunlaiseen horrokseen, jossa h�n
v�liin puheli outoja sanoja, joita ei kukaan ymm�rt�nyt, v�liin taas
s�ps�hteli tempoellen. Sitten oli h�n ollut hetkisen aikaa levollisena,
vaan alkanut j�lleen hengitt�� hyvin raskaasti.
V�hitellen rupesi h�nen kasvonsa liikkumaan yh� valtavammin; ankara
tuska kuvautui niiss�. Vihdoin h�n kovasti parahtaen hypp�si
istuvilleen vuoteellaan ja tarttui kiivaasti oikealla k�dell�
vasempaansa, ja nyt vasta n�kiv�t l�sn�olijat, ett� Ellun k�si oli
pahoin haavoitettu. Nuttu p��stettiin auki, ja nytp� k�dess�, sormista
hamaan kyyn�sp��h�n asti, ammoitteli ankarat haavat, jotka siihen oli
repinyt suden ter�v� hammas. Ellu ei puhunut sanaakaan, mutta h�nen
sanomattansakin oli selv�, kuinka taistelussa pedon kanssa oli k�ynyt.
Susi oli, vimmoissaan pelosta, ett� makea saalis h�nelt� viet�isiin,
pannut kaiken raivonsa liikkeelle. Ellu ei ollut voinut tavata sit�
kirveell��n, ja vihdoin, kun pedon raivo oli ylimmilleen noussut, oli
h�n ryhtynyt vaaralliseen, mutta t�mm�isiss� tapauksissa ainoaan
keinoon? h�n oli �kisti pist�nyt vasemman k�tens� pedon ammoittavaan
kitaan ja huolimatta sen raatelemisesta ty�nt�nyt k�tt�ns� aina
syvemm�lle ja vihdoin kirveell� lopettanut sen raivoisan el�m�n.

Pirtiss� nousi h�ly ja puuha, miten muka Ellun haavat olisivat

sidottavat. Siin� tiesi kukin keinoja, joita piti koetettaman. Ken
siin� ehdotti viinaa ja sokeria, ken vaati yhdeks�� sorttia pantavaksi;
joku tiesi rintamaidonkin hyv�ksi; muuan ehdotti lukuakin
k�ytett�v�ksi.

-- "Ei huoli mit��n", virkkoi Ellu, mutta samassapa v��ristyiv�t taas

miehen kasvot, sill� isoin haava oli ruvennut j�lleen �kki� vuotamaan,
tuottaen h�nelle sanomatonta tuskaa. Luonto voitti miehen lujan tahdon,
ja n�yr�n� kuin lapsi salli h�n k�tens� vaimov�en hoidettavaksi, jotka
parhaan taitonsa mukaan sitoivat h�nen haavansa.

Mies n�kyi saaneen lievityst� kovassa tuskassaan, sill� h�nen kasvonsa

selkeniv�t. Kovin teki nyt l�sn�olijain mieli tiet��, miten h�nen
ajonsa oli k�ynyt, mutta h�n ei ruvennut kertomaan. Anttiin vaan h�n
viittasi ja virkkoi:

-- "Tuossahan poika on; mit�p�s siit�, miten se k�vi? Kiitt�k��

Jumalaa!"

-- "Voi sinua Herran siunattu mies, kuitenkin!" niin puheli �iti,

"kiitt�� pit�� taivaallista Is��, sill� H�nh�n se kaikki voi ja kaikki
taitaa, mutta H�np� se juuri sinullekin voimat antoi, sin� siunattu
mies. Mill�s min� vaivainen sinun hyv�nty�si palkitsen ja maksan? Mutta
eih�n mointa ty�t� palkalla saakaan kuitiksi, sin� siunattu mies. Mutta
sen min� vaan sanon, ett'ei yhdenk��n suun pid� sinua en�� t�ss�
talossa pilkkaaman; ei pid� sinun en�� kuuleman yht��n kovaa sanaa. Ja
sen min� sanon, ett'ei sinun en�� pid� talosta taloon k�ym�n, vaan
t�ss� saat olla ja el��, niinkauan kuin Luoja sinun suo el��. Ja sen
min� sanon, ett� paras pala pit�� sinulla aina oleman, sinulla, sin�
siunattu mies. Enk� huokaise min� Herran Jumalan luokse kertaakaan,
ellen huokaise sinunkin puolestasi. Ja etk�s sin�, Eeva parka, viel�
ole viritt�nyt valkeata, jotta keitt�isin edes makeaa velli� h�nelle?
Voi sua sent��n! Ota nyt joutuun ja tee tuli ja jauha kahvia kanssa,
kyll�p� l�mmin kupponen ei pahaa tehne v�syneelle miehelle, ei maar
teek��n. No jouduhan ihmisparka, joudu. Voi sua Anttiseni, kun tuossa
j�lleen istut noin kiharap�isen� kuin ennenkin. Eik� n�et pid�
tikkujakaan koskaan oleman paikoillaan..."

N�in puheli ja h��r�eli onnellinen �iti, v�liin itkien, v�liin nauraen,

v�liin silitt�en ohi menness��n poikansa kiharaista p��t�, v�liin
taputtaen olalle Ellua, siunattua miest�. Pian oli sairas saanut
virvoitusta ja oikaisihe j�lleen vuoteelleen.

Mutta mit�h�n Mikko askaroitsee tuolla vuoteensa ��ress�? H�n on

vet�nyt ulos lippaansa ja siell� h�n kaivaa ja kopeloi.

-- "K�yp�s t�nne, Antti", virkkoi h�n viimein.

Sitten n�kyi h�n antavan jotakin lapsen k�teen ja kuiskaisevan h�nelle.

Verkalleen astui Antti Ellun luokse ja ojensi h�nelle pienen

uuden piipun, tuommoisen hauskan �kkiv��r�n, valkopes�isen ja
messinki-helaisen, ja piipun mukaan korean, punaisen uuden uutukaisen
tupakkikukkaron.

-- "Olkaa niin hyv�, �lk�� pahaksi panko ja ottakaa omaksenne, niin

k�ski Mikko sanoa", puhui lapsi viattomasti.

Omituinen ilon v�re s�v�hti sairaan silmiss�, mutta katosi heti.

-- "Vie pois, lapsi! Ei ne ole minun".

Neuvottomana seisoi poikanen, vuoroin katsellen Ellua, vuoroin Mikkoa.

-- "Ottakaa, Ellu", lausui Mikko; "se on hyv�st� syd�mmest� tarjottu".

-- "Min� tied�n, kuinka kalliita n�m� kapineet sinulle ovat; min�

tied�n kelt� ne olet saanut. Min� en taida tuommoisia en�� kauan
tarvita. En ota".

Puna lensi Mikon kasvoille.

-- "Kalliita ovat kyll�, ja siksip� tarjoankin niit� teille. Ei se

mit��n anna, joka liian antaa. Ellu! T�n��n on riemun p�iv�; �lk��
minun mielt�ni tehk� katkeraksi. Antti, vie Ellulle kukkaro ja piippu!"

Antti seisoi j�lleen vuoteen ��ress�, ojentaen Ellulle Mikon lahjaa.

Ellu nousi istuvilleen vuoteessansa. Kauan h�n tuijotti lapsen

tarjoamaan lahjaan, katsahti sitten Anttiin, joka niin h�mill�ns�, niin
rukoilevaisena seisoi h�nen edess��n; h�n loi sitten silm�ns� Mikkoon
ja ojensi vihdoin k�tens� kukkaroa kohti.

-- "Suuri kiitos", virkkoi h�n. H�n pani kukkaron polvilleen, katseli

sit� liikuttamatta kauan aikaa ja hyr�hti viimein valtavaan itkuun.

Miksi?

Oliko lahjan vastaan-ottaminen h�nest� niin katkerata? Vai ilostako

itki tuo yksin�inen mies, jolle nyt oli osoitettu niin paljon
lempeytt�?

Omituisesti k�yv�t maailman elot ja olot. Siin� on sanomattoman paljo

tuskaa ja k�rsimyst�, on iloa ja riemua. Mutta kuluu p�ivi� ja
kuukausia, vierii vuosia ja vuosikymmeni�, ja tulee tuosta sitten �kki�
hetki, jolloin ihminen uudestaan el�� nuo entiset tuskansa ja riemunsa.
Ne astuvat nyt j�lleen h�nen eteens� niin selv�sti nuo onnen ja tuskan
tuhannet kuvat, mutta niill� on kiire, ne rient�v�t h�nen eteens� ja
poistuvat taas, ja toisia tulee, yh� toisia; kymmenvuotiset tunteet
elet��n nyt kymmeness� silm�nr�p�yksess�. Ja syd�n parka, tuo pieni
syd�n, -- ei se voi kest�� n�in paljoa yht� haavaa. Se vavahtaa, se
v�r�ht��, se k��ntelekse ja v��ntelekse tuskissaan, ja niin se vihdoin
t�ss� tuskassansa synnytt�� suloisen hedelm�ns�, ja sit� sanotaan
kyynelten virraksi.

Samoin oli Ellun laita. H�nell�kin oli nyt tuommoinen hetki, jolloin
h�n eli kappaleen entist� el�m��ns�. H�n n�ki siin� oman itsens�,
nuorena, el�m�n haluisena miehen�, arvossa pidettyn� miehen�, josta
toivotttin niin paljon. Ja tuon nuoren miehen ymp�rill� liikkui
hennon hentoinen olento, ihana kuin Suomen kes�-aamu, h�nen hyv�
hengett�rens�, h�nen suojelus-enkelins�, h�nen ty�ns� innostus ja h�nen
toiveittensa kannatus. Ja sitten tuli mustia kuvia, tuli myrskyn kuvia,
tuli toiveitten s�rkymist�, tuli kalman kartanon inha is�nt�, ja otti
hyv�n hengett�ren pois, ja sitten tuli ... mutta muuta ei syd�n parka,
tuo pieni syd�n jaksanut kest��. Se vavahti ja v�r�hti, se v��ntelihe
tuskissaan ja synnytti vihdoin suloisen hedelm�ns�. Siksi itki Ellu.

Ja t�m� tunteiden liikutus se levisi v�hitellen muihinkin. Naisv�ki

hyr�hti pian itkuun sekin, ja kotvasen kuluttua himmeniv�t miestenkin
silm�t. Mikko oli ottanut keskentekoisen kirvesvarren, ja nyt h�n yh�
kiivaammin alkoi sit� veist��; mit� enemm�n liikkui puukko miehen
k�dess�, sit� ankarammin puri h�n hampaitansa yhteen. Kauan h�n
taisteli ulos pyrkiv�� itkua vastaan; kiivaudessaan veisti h�n
puukkonsakin rikki, mutta syd�n oli tahtoa lujempi: Mikkokin k�tki
viimein kasvot k�siins�. Miksi itkiv�t muut?

En tied�, yst�v�ni, en tied�. Vaan sallipas kysy�ni: etk� ole

milloinkaan el�m�ss�si �kki� tuntenut suloista oloa tai ahdistavaa
tuskaa, osaamattasi oikein selitt�� siihen syyt�? Oletko? Sitten
ymm�rr�t, mink�t�hden itkettiin Kivim�en pirtiss�. Jos et, niin silloin
-- silloin min� surkuttelen sinua.

Tuo itku se oli kuin l�mp�inen sade kes�-iltana. Hiljalleen se kasteli

janoisen maan ja hiljaa taukosi j�lleen. Syd�n oli niin rauhallinen nyt
ja tyyni. Rauhan enkeli oli suhahtanut siivill��n yli tuvan.

Suloista on tuommoinen rauha.

* * * * *

P�iv� laski. Pian vaihtui h�m�r� y�ksi, ja pian nukkuivat Kivim�en

pirtin v�syneet asujamet.

Uni ei kumminkaan ollut m��r�tty olemaan pitk�llinen. Puolen-y�n aikaan

rupesi kuulumaan haikeata valitusta. Ellun tila oli �kki� pahentunut.
Ankara kuume oli h�ness� nyt ja hourauksessaan mies vuoroin puheli
kummallisia sanoja, vuoroin valitteli.

Ihmiset her�siv�t. Sytytettiin valkea. Ellu k��ntelihe kovin

levottomana.

-- "Kuinka sinun laitasi on, Ellu parka?" kysyi em�nt�.

Sairas toipui �kisti.

-- "Niin", sanoi h�n; "kyll� min�, vaivainen mato ja matkamies, nyt

viimeinkin taidan l�yt��."

-- "Mit� sitten?"

-- "Is�nmaani."

Samassa riensi Mikko ulos, sanaakaan sanomatta.

-- "Jumala varjelkoon!" huudahti em�nt�. "Eih�n toki niin liene

laitasi?"

-- "Kyll� on, em�nt� hyv�, kyll� se niin on. T��ll� se kouristaa niin
kummallisesti, t��ll� n�in." Ja sairas likisti k�tt�ns� syd�melleen.

Kului joltinenkin aika.

-- "Olisihan minulla", virkkoi sairas j�lleen; "olisihan minulla suuri

pyynt�, mutta..."

-- "Sano sata pyynt��, sin� siunattu mies", vastasi em�nt�.

-- "Tekisi mieleni pappia."

Is�nt� kavahti pystyyn ja sieppasi turkit ylleen.

-- "Kumpaistako?" kysyi h�n ovessa.

-- "Jos saisit sen uuden apulaisen."

Is�nt� riensi ulos. Pihalla oli hevonen jo valjaissa.

-- "Kukas hevosen on valjastanut?" kys�si is�nt�.

-- "Min�", vastasi Mikko tallin ovelta.

-- "Miksi?"

-- "Eik�s sit� tarvita?"

-- "Tarvitaan kyll�."

-- "Istukaa rekeen sitten ja menk��", vastasi Mikko, taluttaen samassa

tallista nuorta korskuvaa oritta.

-- "Mihink�s oritta viet?"

-- "Sit� tarvitaan kanssa."

-- "Pappiahan te menette hakemaan?"

-- "Niin menen", vastasi is�nt�. "Ent� sin�?"

-- "L��k�ri�."

Is�nt� astui Mikon luokse.

-- "Kiitoksia kunnon mies", sanoi h�n. "Tuohon k�teen."

He puristivat toistensa k�tt�.

Kovin keikkui valjastettaessa uljas hevonen, mutta Mikon luja k�si

pakoitti sen tottelemaan.

-- "Kuinka uskallat l�hte�, Mikko, tuolla hurjalla oriilla n�in y�n

selk��n?" kys�si is�nt�.

Mikko myh�hti ja hypp�si rekeen. Hurjasti kavahti orit pystyyn. Samassa

l�isk�hti Mikon ruoska, ja tuiskuna tuoksahti lumi, kun tuuliaisp��n�
l�ksi jalo ori kiid�tt�m��n salskeata Karjalan poikaa. -- -- --

Pappilaan oli kappale toistakymment� virstaa. Mutta Kivim�en is�nt� ei

nyt s��st�nyt tammaansa, joka muutoinkin oli kelpo juoksija. Kotona
olijat ne kumminkin laskivat aikaa minutittain eiv�tk� tunnittain.
Mutta ihmeellisen tyyni oli juuri h�n, jolla olisi luullut kovimman
kiiruun olevan. Hourauksen puuskain menty� ohitse, virui h�n ��net�nn�
vuoteellaan, v�liin huo'aten syv��n.

Mutta levottomin kaikista oli em�nt� itse, h�t�inen, vaikka

hell�syd�mminenkin eukko.

-- "Voi kuitenkin, voi!" vaikeroitsi h�n. "Mit�h�n se meid�n is�nt� nyt

niin hirmuisen kauan viipyy? Kyll� kai sit� taas valjastettiin hevonen
niin h�t� h�t��, ett� jo oman kujan p��ss� rinnustin p��si auki, ja
sido uudelleen! Ja ties kanssa, miten saverikkojenkaan lienee laita.
Toissa sunnuntaina kirkkomatkalla meid�n is�nt� v�h�n myr�ili
sinnep�in, ett� muka uudet pit�isi hankkia. Kyll�h�n se k�kee ja k�kee,
mutta ei siit� k�keilemisest� mit��n l�hde, ellen min� aina joka
paikassa purpata ja parpata. Ja olisi pantu Mikko papin hakuun, niin
olisi maar mies jo t��ll�, ja sairas saisi lohdutusta ja virvoitusta.
Voi sinua, Ellu, sent��n! En min� niin osaa sanoa. Mutta kyll� vaankin
ne Herran tiet ovat ihmeelliset; ihmeelliset ovat H�nen tiens�, ja
tuomionsa. Mutta minnek�s poika on saanut?"

Sairas myh�hti ja osoitti sanaakaan sanomatta viereens�. Lapsi parka

oli kenenk��n huomaamatta kiivennyt Ellun vuoteelle. Selitt�m�t�n tunne
lienee vet�nyt lasta h�nen pelastajansa puoleen. Sinne oli Antti hiljaa
noussut ja laskenut kiharaisen p��ns� Ellun terveelle k�sivarrelle.
Siin� lep�si h�n nyt lapsen viatonta unta. Niin, siin� lep�si aamun
koi, t�ynn� alkavaa el�m�� ja toivoa ja tulevaisuutta, ja siin� lep�si
illan riutuva p�iv�, takanansa s�rkyneet toiveet ja tuskat ja
k�rsimiset. Ja kumminkin he olivat niin veljellisesti yhdess�. -- -- --

Jo osoitti Otavan sarvet l�henev�ns� suvea, kun �kki� kuului reen

ritin�t� ulkoa.

-- "No Jumalan kiitos, nyt he tulevat!" huudahti em�nt� ja kiiruhti

nostamaan Anttia pois sairaan vuoteelta.

Kuului askeleita porstuvasta, ja is�nt� nuoren apulaisen kanssa astui

sis��n. -- -- --

Sairas ja pappi ovat kahden kesken pirtiss�. Kaikki muut ovat

siirtyneet pieneen tupaseen eteisen toisella puolella.

Me siirrymme perheen kanssa pirtist� pieneen tupaseen. Siell� pirtiss�

ovat vaan kahden kesken Piispan Ellu ja nuori apulainen. Puhukaamme
hiljaa, ett'ei ihmis-��ni h�iritsisi t�t� pyh��, t�t� juhlallista
hetke�. Me vaikenemme kokonaan, sill� kenenp� nyt tekisi mieli puhella?
Ken ei vapisevin syd�mmin ajattele t�t� ankarata hetke�?

Siell� pirtiss� on ihminen, jonka el�m�n lanka pian katkeaa, joka pian
on astuva pitk�lle taipaleelle, josta ei en�� palata. Ja h�n tahtoo nyt
toimittaa talonsa, h�n tahtoo lemmekk��n miehen syd�mmelle laskea
kaikki oman, paljon k�rsineen, syd�mmens� tuskat ja vaivat.

Huoltensa kyllyyden
H�n tahtoo huo'ata pois.

Ja hetki tulee, tulee, aivan varmaan tulee, jolloin me l�hdemme samalle

pitk�lle taipaleelle. Onko meid�nkin suotu silloin huo'ata viimeinen
huokauksemme yst�v�lle, joka vieress�mme istuu, vai l�hdemmek� sinne
vieraasta, umpi oudosta paikasta, vai l�hdemmek� tiet�m�tt�mme sinne?
Millaisena se kangastaa meille? Ihanalta kedoltako, jossa armon vuot
uhkuaa, vai tummaltako, h�m�r�iselt�k� se n�ytt��, synk�lt� korveltako,
jossa ei tuika t�hti pienink��n?

"Oi ij�isyys, pelk��n pituuttas, muistain:

Alku sull' on, ei loppuu l�ydy luissaan."

Verkalleen kului y�. Jo alkoi t�htien valo kaakon ilmalla h�lvet�, kun
apulainen avasi tupasen oven ja kutsui kaikki Kivim�en talon asujamet
pirttiin.

-- "Sairas on tahtonut nauttia Herran Pyh�� Ehtoollista teid�n

l�sn�ollessanne", virkkoi pastori.

H�n ryhtyi toimeensa. Ja autuaallinen, pyh� vavistus valtasi

l�sn�olijat tuona suurena hetken�.

Sairas oli nyt kokonaan kuin toinen ihminen. Tuo umpinainen itseens�
sulkeutuminen, joka ennen oli aina asunut h�nen kasvoillaan, oli nyt
kuin pois pyhjitty. N�yr�n�, mutta levollisena katseli h�n ymp�rilleen
ja -- sit� ei voinut kielt�� -- h�n oli kaunis nyt, tuo ruotulainen,
tuo v�h�p�t�inen, k�yh� mies. Ja l�mmin oli h�nen k�tens� puristus, kun
h�n kullekin vuoroonsa sanoi j��hyv�iset; l�mmin oli ��ni, sill� se
l�ksi nyt levollisesta, l�mpim�st� syd�mmest�, joka oli hylj�nnyt
itsest��n kaiken maallisen ja tunsi suloisia tunteita.

Samassa kuului eteisest� kiiruita askeleita, ja kaksi henke� astui

tupaan. Ne olivat Mikko ja l��k�ri.

L��k�ri katsahti ymp�rilleen, ik��nkuin hakien silmill��n sit�, joka

olisi h�nen apunsa tarpeessa. H�n oudoksui, ett� huoneessa, miss� luuli
kohtaavansa kuolevan sairaan, vallitsi senkaltainen tyyneys ja rauha.
H�nen tottunut silm�ns� sattui kumminkin pian Ellun sidottuun
k�sivarteen, ja sanaakaan sanomatta astui h�n Ellun luokse.

-- "Teill�h�n on ollut kamala kohtaus", virkkoi l��k�ri, istahtaen

sairaan viereen. "Kuinka te voitte?"

-- "Hyvin voin, herra tohtori, varsin hyvin", vastasi sairas.

L��k�ri p��sti siteet auki ja tutki tarkasti haavat.

-- "T�mm�isiss� tapauksissa on mahdoton voida hyvin", lausui l��k�ri,
surumielisesti p��t�ns� pudistaen.

-- "Sanokaa vaan suoraan, tohtori, kaikki. Sanokaa ett� min� l�hden

pian. Min� tied�n sen itsekin ja odotan vaan hetke�. Asiani maailman
kanssa ovat selv�ll�".

Nuori l��k�ri loi pitk�n silm�yksen Elluun. Voiko kuolevainen puhua

noin tyynesti l�hd�st�ns�? Kauan katsoi h�n sairaasensa. Vuoteen
p��puolessa seisoi apulainen; p�yd�ll� l�hell� vuodetta oli viel�
j�ljell� hopeainen kalkki. Nyt ymm�rsi l��k�ri kaikki.

-- "Minun ei tarvitse pelj�t�, sanoessani teille totuutta. Korkeampi

l��k�ri kuin min� on antanut teille voiman, jota ei mik��n l��k�ri osaa
antaa. H�n, jonka n�yri� palvelijoita vaan me olemme, on, sen n�en
selv�sti, antanut teille voiman katsoa rohkeasti silmiin sit�, jota
ihmiset niin pelk��v�t, nimitt�in kuolemaa. Niin, minun taitoni on
t�ss� voimaton. Rauhaan l�htek��, vanha mies."

L��k�ri puristi kauan sairaan k�tt�.

-- "K�yk��s, is�nt�, v�h�n t�nne", kuiskasi Mikko is�nn�lle ja vei

h�net oven suuhun. "Kuulkaa, is�nt�, nyt min� palvelen teit� viisi
vuotta ilman palkkaa."

-- "Mit�s sill� tarkoitat? Miksi ilman palkkaa?"

-- "Siksi, is�nt�, ett� minun pit�� maksaa teille oriin hinta."

-- "Mink� oriin?"

-- "L��k�rin kotia tultuani, sain tiet�� h�nen olevan haetun

Rannanpieleen, jonne tulee sielt� runsas peninkulma. Lev�ht�m�tt� ajoin
sinne ja samassa k��nnyimme tohtorin kanssa t�nne emmek� nousseet
reest� ennenkuin oman kujan tuossa p��ss�".

-- "Miksi ette ajaneet pihaan?"

-- "Orit kaatui! kaatui uljas hepo. Se oli minun syyni, ja siksi

palvelen teit� viisi vuotta palkatta."

Is�nt� ei vastannut.

-- "Riitt��k� se oriin hinnaksi?" kys�si Mikko tuimasti.

Sanaakaan sanomatta otti is�nt� Mikkoa k�sivarresta ja talutti vuoteen

��reen, jossa Antti poika makasi.

-- "Katso tuohon", sanoi h�n, viitaten lastaan. "Lapseni olen saanut

takaisin ... sin� teit teht�v�s ja teit kuin mies. Min� olen sinulle
velkaa, etk� sin� minulle."

Aurinko on juuri noussut ja heitt�� kultaisia s�teit�ns� Kivim�en

lakeaan pirttiin. Aamuruskon siivill� lensi Ellun paljon kokenut ja
paljon k�rsinyt sielu sinne, miss� ei k�rsimist� ole. Tuossa h�nen
ruumiinsa nyt lep�� vuoteella, niin rauhallisena. Kuolon kamppaus ei
ole j�tt�nyt j�lke�k��n h�nen kasvoilleen. V�h�ist� ennen l�ht��ns� h�n
oli joutunut kuumeesen ja horroksiin, mutta sitten �kki� avannut
silm�ns� ja lausunut:

-- "Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos, sill� Herra tekee hyv�sti
sinulle."

T�m� oli h�nen viimeinen huokauksensa. Mutta tupahan paistaa kirkas

aurinko. Em�nt�inen h��r��, hiljaa itkien. Akkunan luona seisovat
apulainen ja l��k�ri, ��neti katsellen, kuinka auringon s�teet
kimaltelevat huikaisevalla lumella.

-- "Tied�ttek�, pastori, mit� min� ajattelen?" kysyi viimein tohtori.

-- "Min� arvaan", vastasi apulainen. "Teid�n mielt�nne masentaa se

seikka, ett� tulitte liian my�h��n."

-- "P�in vastoin! Min� en viel� ole n�hnyt t�llaista kuolemata. Min�

olen oppinut t�n� y�n� sanomattoman paljon."

Apulainen ojensi h�nelle k�tens�. He ymm�rsiv�t toisensa.

* * * * *

Ensi sunnuntaina apulainen, tehdess��n kiitosta kuolleitten edest�,

mainitsi muitten vainajain joukossa my�skin: "entisen ylioppilaan Elias
Strand'in."

Vainajan ruumista saattoi hautaan koko kirkkov�ki. Sanoma Antin

pelastuksesta ja Ellun kuolemasta oli tuulen nopeudella kulkenut ymp�ri
pit�j�n. Ruumis-arkkua kantoi p��puolesta Kivim�en is�nt� ja Mikko,
josta jo koko pit�j� tiesi, ett'ei h�n en�� ollut Kivim�en renki, vaan
uhkean Kuokkalan torpan is�nt�. Kivim�en is�nt� oli sen lahjoittanut
uljaalle rengillens�.

KYN�MAMSELI.

(Iltapalana lapsille.)

Maisteri ja maisterin Sirri olivat oikein hyvi� yst�vi�, yhdess� aina

olivat, yhdess� eliv�t. Kun maisterilla ei ollut mit��n sy�mist�, niin
sai Sirrikin olla n�ljiss��n, mutta kun maisterilla oli runsaus, niin
oli Sirrill�kin runsaus. Kun toinen oli iloinen, ei toinenkaan surrut,
mutta kun toinen oli allap�in, niin oli toinenkin pahoilla mielin. He
olivat, niinkuin min� sanoin, oikein hyvi� yst�vi�.

Mutta ket� he olivat, nuo maisteri ja maisterin Sirri?

Maisteri oli k�yh� mies, niinkuin Suomessa moni maisteri on. K�yh� h�n
oli, mutta ahkera: aina h�n vaan luki ja luki. Ei h�nell� en�� ollut
is�� eik� �iti� eik� juuri yst�vi�k��n. Varakkaan kauppiaan talosta
hyyr�si h�n ullakkokamarin, ja siell� h�n luki ja luki. Sit� paitsi oli
h�n oikein kelpo mies, lempe� ja hyv�syd�mminen. -- Semmoinen oli
maisterin historia.

Sirri oli h�nen pieni koiransa. Mutta vaikka Sirri oli vaan tuommoinen
koiran pahainen, niin oli sill�kin historiansa. Kerran n�et -- Sirri
oli silloin viel� nimet�n ja vasta kolme viikkoa vanha -- kuuli
maisteri, astuessaan illalla my�h��n kotiaan, kadun laidassa v�h�isen
vinkumisen. Tarkemmin katsottuaan, huomasi h�n pienen penikan, joka
vilusta v�risi ja n�l�st� vinkui -- mit� min� sanon vinkui? -- itki,
oikein niinkuin itket��n. Maisteri otti tuon poloisen syliins�, kantoi
luokseen ja juotti sit� maidolla, olisi kernaasti sy�tt�nytkin, mutta
osaakos se tuommoinen koiran pahainen viel� sy�d�k��n? Ja sitten
k��r�si h�n sen kaulahuiviinsa ja pani s�nkyyn peitteen alle maata. Ja
siin� oli koira paran niin hyv� olla, ett� se makasi her��m�tt� aina
aamupuoleen y�t�, jolloin vasta maisteri maata pani. H�n otti penikan
aivan viereens�, ja niin he makasivat makeasti ensimm�isen yst�vyyden
y�n.

Seuraavina p�ivin� koetti maisteri kuulustella, eik� kelt� olisi koiran

pentu kadonnut, panipa siit� kuulutuksen Uuteen Suomettareenkin, mutta
kun omistajaa ei kuulunut, niin piti h�n koiran luonansa. H�n antoi
sille nimen "Sirri", ja sen koommin he olivat hyvi� yst�vi�.

Sirri kasvoi muutaman kuukauden, mutta taukosi sitten kasvamasta, ja

noin pieneksi tallukaksi se j�ikin; h�nt�k��n ei ollut poloisella kuin
kaksi tuumaa pitk�.

Sirri oli kaikin puolin hyv� elukka: uskollinen ja n�yr�, niinkuin

koirain on tapana. Oli silla my�s hyvin lystik�s luonto. Mit� se vaan
lattialta l�ysi, niin -- sano hyv�sti! Se vanutti ja vanutti sit� niin
kauan kuin sai rikki. Vallankin jos sattui ovi olemaan auki, niin
tuulena juoksi Sirri saalis hampaissaan pihalle, ja siell�k�s
sen oli lysti myll�k�id�! Maisterin kalossitkin se kerran repi
pahanp�iv�isiksi, tietysti ei ilkeydest�, vaan ainoastaan sen t�hden,
ett� sill� oli niin lystik�s luonto. Maisteri ei tuosta juuri tahtonut
suuttua, sill� kalossit olivat rikkin�iset, niinkuin monella
maisterilla hyvin usein on. Mutta uudet ostettuaan, piti h�n niit� aina
vanhalla tuolilla oven suussa, sill� sinne ei Sirri kajonnut: mik�
v�h�nkin oli ylemp�n� lattian pintaa, sen antoi Sirri olla rauhassa.
H�nen lystikk��n luontonsa mellakoimis-tantereena oli vain tasainen
lattian pinta. Sattuipa kerran talvella maisterin karvalakki putoamaan
lattialle, ja siit�k�s Sirrille iso ilo! Maisteri huomasi asian liian
my�h��n: lakissa oli jo iso reik�. Ja sin� p�iv�n� ei h�n ulos
p��ssytk��n, sill� lakki oli r��t�lill� korjattavana: h�nell� ei ollut
kuin yksi ainoa lakki, tuolla maisteri paralla. Sirri sai kumminkin
sin� p�iv�n� olla ilman illallista siit� selv�st� syyst�, ett�
maisterin ainoat rahat meniv�t r��t�lille korjauspalkaksi, ja se summa
oli 50 penni�. Tyhj�ll� vatsalla k�viv�t he maata, leppynein� yst�vin�
taas.

Mutta joulu oli tulossa. Talon is�nn�n perheess� valmisteltiin

joululahjoja mik� enn�tettiin. Talon rouva oli hyv�syd�mminen:
joulupuuhissaan muisti h�n muitakin kuin oman perheens� j�seni�. H�n
sanoi kymmenvuotiaalle Bertha tytt�relleen:

-- "Ullakkokamarissa asuu maisteri; h�nelle ei mahda kukaan

joululahjoja tehd�. Olethan aina ollut hyv� lapsi, tytt�seni; teep�s
maisterille joku joululahja".

T�t� ei Berthalle tarvinnut kahta kertaa sanoa. H�n osti pienen pienen
poslinisen nuken ja neuloi sille kauniit, kauniit vaatteet. Ne olivat
punaisen ja mustankirjavat; punaiset viirut oli koristettu hopeaisilla
helmill� ja mustilla lasiputkosilla, mustat taas valkoisilla helmill�
ja hopeisilla putkosilla. Sit� oli soma n�hd�! Nuken p�� oli eritt�in
ihana; vaaleat, kauniisti kammatut hivukset, siniset suuret silm�t,
punaiset posket ja suu hymyss�: mansikka mik� mansikka! Ja tuo pulska
puku sitten oli niin tuuhea ja leve� kuin itse prinsessoilla kuuluu
olevan. Semmoisen lahjan teki Bertha maisterille, ei pelk�ksi leluksi,
vaan tarvekaluksi: tuon kauniin prinsessan liepeisin saisi maisteri
kyn��ns� pyyhki�. Ja kyn�pyyhin sill� olikin nimen�.

Mutta maisteri ei hennonnutkaan k�ytt�� sit� kyn�n pyyhkimiseen, se kun

h�nen mielest�ns� oli liian kaunis siihen. H�n pyyhki kuin ennenkin
kyn��ns� paperipalaseen ja piti nukkia koristuksena p�yd�ll��n. Ainoa
koristuspa se h�nen huoneessaan olikin. Maisteri antoi sille kohta
nimen "Kyn�mamseli". Ottipa h�n Sirrinkin syliins� ja, n�ytt�en sille
kyn�mamselia, sanoi:

-- "Katsos, eik� se nyt ole kaunis!"

Sirri lirputti kahden tuuman pituista h�nt��ns� ja virkkoi:

-- "Niu, niuh!" Ja Sirrin kielell� se oli niin paljon kuin: "hyvin on

kaunis!"

Ja siit� pit�in hoiti maisteri yht� suurella hellyydell� kumpaakin

yst�v��ns�, Sirri� ja kyn�mamselia.

Mutta tulipa tuosta uudenvuoden p�iv�. Bertha meni k�ym��n risti-is�ns�

luona, joka oli varakas kultasepp�. Siell� pidettiin Berthaa hyv�n�,
niinkuin hyvi� tytt�si� ainakin risti-is�n talossa. Jouluksi oli
risti-is� aikonut antaa h�nelle lahjan, mutta se ei valmistunut siksi;
nyt vasta sai Bertha sen. Ja tied�ttek�s mit� se oli? Korvarenkaat,
kaikkein puhtainta kultaa ja niin kauniit sitten! Ne oli tehty
pikkuruisen lemmikin muotoisiksi; siin� oli viisi viheri�� kive� ja
valkoinen helmi keskess�. Koko kukkaa suojasi kaksi kultaista lehte�.
Korvarenkaat pani risti-is� Berthan korviin heti kohta, ja siin�k�s ne
vasta kauniilta n�yttiv�tkin! (T�m� tarina, n�ette, on vanha ja niilt�
ajoilta, jolloin pienetkin tytt�set pitiv�t korvarenkaita.)

Kultasepp� otti sitten hyllylt� kauniin kotelon, avasi sen, ja siin�

n�ki Bertha korean sormuksen. Se oli my�skin puhdasta kultaa ja nastaan
oli juotettu kiinni pieni risti, ankkuri ja syd�n, kaikki kultaa ja
kivill� koristetut. Kultasepp� selitti ristitytt�relleen, ett� tuo
risti tuossa merkitsee: _uskoa_, ankkuri merkitsee: _toivoa_, ja syd�n
merkitsee: _rakkautta_. Sormuksessa n�kyi siis usko, toivo, rakkaus,
nuo kolme, joita ilman ihminen ei voi olla onnellinen maailmassa.

-- "Vie nyt t�m� �idillesi", sanoi kultasepp�. "Joululahjaksi sekin oli

aiottu, mutta my�h�styi. �l�h�n vaan kadota sit�; �l� suinkaan avaa
koteloa tiell�. Eth�n avaa?"

-- "En avaa, en avaa", sanoi Bertha ja meni kotia. Meni? Ei vainenkaan:

h�n juoksi melkein koko matkan ja kauniit korvarenkaat ne heiluivat
h�nen korvissaan ja aina v�liin hennosti l�iv�t poskille. Ja se oli
niin lysti�! Varmemmaksi vakuudeksi Bertha kumminkin joka kymmenennen
askeleen per�st� koetteli, eik� muka ne olisi pudonneet. Koteloa h�n
kantoi huolellisesti eik� nostanut silmi��nk��n siit� pois.

Kotiportilla kohtasi h�n Annin, koulukumppaninsa, joka juuri oli k�ynyt

h�nt� tavoittamassa.

-- "Mit�s sin� kannat?" kysyi Anni.

-- "Sormusta. Mutta katsopas, mit� min� sain risti-is�lt�!" Bertha

n�ytti korvarenkaitaan.

Anni ihaili ja ihaili ja viel� kerran ihaili.

-- "Onkohan sormuskin niin kaunis?" kysyi h�n sitten.

-- "Se se vasta kaunis onkin", vastasi Bertha, "mutta risti-is� kielsi

avaamasta koteloa. K�y, Anni kulta, sis��n, niin saat n�hd� sen".

-- "En jouda; minun t�ytyy menn�. K�vin vain kutsumassa sinua meille
t�ksi illaksi. Mutta eik�s tuota nyt saisi n�hd�? Eih�n se siit�
pilaannu."

-- "Niin, mutta..." sanoi Bertha ja rupesi ajattelemaan. Kiellon h�n

muisti hyvin, mutta h�nen teki mieli n�ytt�� yst�v�llens�kin tuota
ihanuutta, mik� kotelon sis�ss� oli. Ei aikaakaan, niin avasi h�n
kotelon.

Ja nytk�s ihailtiin kaunista sormusta!

-- "Ai, katsos, onhan siin� risti ja ankkuri!" sano Anni.

-- "On siin� syd�nkin", selitti Bertha.

-- "Miss� niin?"

-- "No tuossa, tuossa v�liss�", ja tyt�t tirkistiv�t ja ihailivat.

-- "Niin", jatkoi Bertha, "risti merkitsee uskoa, ja ankkuri merkitsee

toivoa, ja syd�n merkitsee rakk..." Ja muuta h�n ei enn�tt�nyt sanoa,
sill� samassa putosi kotelo maahan niin avattuna kuin oli.

Tyt�t ensi aluksi s�ik�htiv�t ihan vaaleiksi. Kotelo otettiin yl�s,

mutta voi! Sormus oli pudonnut siit� pois! Ja nyt he rupesivat itkem��n
niin katkerasti, ett'eiv�t kyenneet etsim��nk��n.

-- "Voi kuitenkin, miten �idin nyt tulee paha mieli!" nyyhki Bertha.
H�n oli hyv� lapsi kumminkin, tuo tytt�nen. Ensimm�inen ajatus h�ness�
oli se, ett� h�n tottelemattomuudellaan oli pahoittanut armaan �idin
mielt�; sit� h�n pelk�si enemmin kuin rangaistusta.

Mutta Anni sanoi:

-- "�l� itke, Bertha kulta; min� yksin olen syyp�� t�h�n kaikkeen". Ja
h�n meni ja sanoi Berthan �idille koko asian ja liitti: "�lk�� toruko
Berthaa, h�n on aivan viaton, min� olen syyp��, min�, joka kiusasin
h�nt� avaamaan koteloa. Etteh�n toru Berthaa, etteh�n!" Ja h�n pyysi
niin kauniisti. H�nell�kin oli hyv� syd�n.

�iti, n�hty��n Berthan niin katkerasti itkev�n, ei h�nt� torunut, vaan

muistutti ainoastaan, ett� tottelemattoman aina k�y pahoin.

Ja nyt mentiin sormusta etsim��n; siin� olivat Bertha �itins� kanssa,

Anni ja talon piiat.

-- "Minneh�n p�in se sormus meni?" kysyiv�t piiat.

-- "Kyll� kai se tuonne vieri", sanoivat tyt�t, osoittaen vasemmalle,

ja sielt� nyt kaikki hakemaan.

Mutta voi, kuinka usein ihmiset katsovat vasemmalle, kun pit�isi katsoa
oikealle!

Viime viikkoina oli ilma ollut hyvin leuto, oli satanut vett�kin, niin
ett'ei lunta ollut maassa ensink��n. Olisihan sormuksen pit�nyt l�yty�
paljaalta maalta, mutta eip�s l�ytynyt.

Sattui tuohon etsimishommaan tulemaan maisterikin Sirrins� kanssa.

Maisteri rupesi hakemaan h�nkin, eik� Sirrik��n tahtonut ilman olla.
Sekin pujahteli sinne t�nne kotvan aikaa, mutta pian se py�r�hti ja
virkkoi:

-- "Hau!" Ja se merkitsi niin paljon kuin: "kun l�ytyy niin l�ytyy, kun
ei, niin ei". -- Sirri oli filosofi.

Ja niin oli sormus kadonnut kuin tina tuhkaan ja kateisin se j�i.

Bertha itki viel� kauan �itins� mielipahaa, mutta kun �iti

lohdutukseksi rupesi kiittelem��n tytt�rens� lahjaa, silloin nousi
Bertha yl�s, otti korvarenkaat korvistaan pois, antoi ne �idilleen ja
sanoi:

-- "Pane piiloon n�m�, �iti kulta; niinkauan kuin ei sormusta l�ydy, en

tahdo kantaa niit�, ne painavat nyt niin paljon. Jos sormus l�ytyy,
niin panen ne korviini j�lleen, jos ei, niin en huoli niist�
milloinkaan." Ja kyyneleet kiilsiv�t tytt�sen suurissa silmiss�. �iti
teki niin, mutta h�n suuteli lastansa ja likisti sit� rintaansa
vastaan, ja lapsen rakkaus tuntui h�nest� tuhatkertaiselta palkinnolta
sormuksen h�vi�st�.

Tulipa muutaman p�iv�n per�st� lunta maahan, ja nyt oli sormus oleva
kateissa kumminkin kev��sen asti. Voi kuitenkin!

Kului pari viikkoa. Bertha rupesi j�lleen k�ym��n koulua.

Maisterillekin lis��ntyi ty�t�, sill� lukujen ohessa t�ytyi h�nen
el�tt�� itse��n opetuksella. Sirri oli yht� pieni ja yht� lystik�s
luonteeltaan kuin ennenkin.

Kerran tuli maisteri kotia hyvin kiireiss��n; h�n oli unohtanut jonkun
paperin, jota koulussa tarvittiin. H�n haki ja haki p�yd�lt��n joka
paikasta, mutta ei l�yt�nyt. Viimein rupesi h�nt� jo suututtamaan --
h�n oli v�h�n pikainen, -- �k�isen� nosteli h�n kirjojansa yl�s alas,
etsien vaan paperilappuansa, mutta kiireiss��n ei huomannutkaan, ett�
kaunis kyn�mamseli siin� tohussa putosi lattialle. Sirri huomasi sen
kyll� ja luuli -- ja harvoinkos Sirrit v��rin luulevat! -- ett�
kyn�mamseli oli viskattu h�nelle leluksi. Nuolen nopeana karkasi h�n
siihen kiinni ja, ovi kun oli j��nyt auki, pujahti pihalle. Sit� ei
maisteri n�hnyt; h�n l�ysi viimein etsitt�v�ns� ja kiirehti j�lleen
pois.

Mutta Sirrill�k�s oli hauska kyn�mamselin kanssa pihalla lumessa! Se

repi ja raastoi sit�, leikill��n tietysti, mutta semmoistahan se koiran
leikki nyt on. Se retusti sit� hampaissaan pihan poikki ja pitkin
pihaa, haukahteli aina v�liin ja oli niin mieliss��n.

Tulipa maisteri tunnin kuluttua kotia. Nyt ei h�n en�� ollut �k�inen.
H�n rupesi laittelemaan p�yd�lle kirjojansa j�rjestykseen, mutta pian
huomasi h�n, ett� kyn�mamselin sija oli tyhj�. Turhaan katseltuansa
lattialta, sattui h�n silm��m��n ulos ja n�ki Sirrin h��r�ilev�n hyvin
uutterasti lumessa talon portaiden kohdalla. Heti iski maisterin
mieleen se ajatus, ett� hieno kyn�mamseli oli ep�hienon Sirrin kovassa
huostassa. H�n meni ulos katsomaan ja n�ki, ett� Sirri oli sein�n
vierukseen kaivanut k�p�lill��n syv�n kuopan: sen pohjalle oli penikka
haudannut kyn�mamselin ja koetti tehd� kuoppaa yh� syvemm�ksi.
Kyyneleet pyrkiv�t maisterin silmiin, kun h�n n�ki, miss� tilassa
mamseli parka oli. Kauniista vaatteista ei en�� ollut j�ljell� kuin
repaleita; helmet olivat karisseet pois; Sirrin ter�v�t hampaat olivat
puraisseet mamselin korean nen�n-nipukan poikki; toisessa k�dess� oli
j�ljell� ainoastaan sakarisormi ja toisessa peukalo; nuo somat,
punaiset keng�t olivat poissa. S�rkyneell� syd�mmell� ajoi maisteri
Sirrin pois ja otti kyn�mamseli vainajan yl�s tuosta ennen-aikaisesta
haudasta.

Mutta juuri kuin h�n oli ottanut mamselin pois haudasta, niin n�ki h�n
jotakin kiilt�v�� kuopan pohjalla, aivan sein�n vieruksella. H�n katsoi
tarkemmin ja kas, siin� oli kultainen sormus, jonka nastassa koreilivat
risti, ankkuri ja syd�n! Se oli siis sama sormus, jonka Bertha oli
kadottanut.

Murhe ja ilo vaihtelivat nyt maisterin syd�mmess�. Kyn�mamseli oli

kuollut -- siit� h�nell� murhe ja suru suuri; sormus oli l�ydetty -- se
tekee ilon hyv�syd�mmiselle Berthalle, ja muiden ilosta oli maisterikin
valmis iloitsemaan. H�n oli kahden vaiheilla, toruisiko vai kiitt�isik�
Sirri�. Ensin h�n n�ytti sille kyn�mamselin j��nn�kset ja sanoi
surullisesti:

-- "Mit�s sin� nyt olet tehnyt, Sirri kulta?"

Ja Sirri katsoi kyn�mamseli vainajata, ja mit� enemmin se katsoi, sit�

alemmaksi sen pikkuruinen h�nt� laskeutui: nyt vasta n�ki Sirri, kuinka
pahasti h�n oli tehnyt. Se lymysi is�nt�ns� jalkain juureen, katsoa
sirrottaen h�neen toisella silm�ll��n, ik��nkuin n�yr�sti antautuen
rangaistuksen alaiseksi. Maisteri ei toki voinut muuta kuin silitt��
niin n�yr�� koiraa, vaan Sirri oli h�peill��n ja meni kotia.

Maisteri sen sijaan meni talon is�nn�n asuntoon ja antoi Berthalle

sormuksen. Ja siell�k�s ilo nousi! Kohta otettiin korvarenkaat piilosta
esille ja pantiin Berthan korviin, �iti pani sormuksen sormeensa ja
kaikki yhdess� kiittiv�t maisteria. Mutta kun t�m� oli kertonut koko
asian, niin kutsuttiin Sirrikin sis��n, ja siell� h�nt� siliteltiin ja
hyv�iltiin. Joku toinen olisi Sirrin sijassa ollut ylpe� ja vaatinut
palkintoa, mutta Sirri oli aina viel� suruissaan kyn�mamselin
kuolemasta eik� sanonut niin mit��n. Vasta sitten kuin maisteri
toistamiseen oli h�nt� taputtanut p��h�n ja silitt�nyt, vasta sitten
k�vi se iloiseksi, ja Bertha antoi sille omasta k�dest��n tortun. Sen
koommin sai Sirri Berthalta torttuja jok'ainoa p�iv�.

Kuultuaan, ett� sormuksen l�yt� oli maksanut kyn�mamselin el�m�n,

laittoi Bertha maisterille uuden, viel� kauniimman kyn�n pyyhkimen.
Risti-is�lt��n h�n sai koko joukon pienen pieni� kultaisia helmi�, ja
ne ompeli Bertha niin taitavasti uuden kyn�mamselin rintaan, ett� siin�
aivan selv��n n�kyi: risti, ankkuri ja syd�n.

Uusi kyn�mamseli on maisterilla viel�kin tallella. Kyn��ns� pyyhkii h�n

kuin ennenkin paperiin ja pit�� kyn�mamselia koristuksena p�yd�ll��n.

Sirri on viel� yht� pieni kuin ennenkin. Aina kun se saa Berthalta
tortun, niin lirpauttaa se kahden tuuman pituista h�nt��ns� ja virkkaa:

-- "Vau!" ja se merkitsee: "kiitoksia paljon!"

MILT� N�YTTI.

(Kun Laatokka lehti ilmestyi).

Ja se ilmestyi ja levisi manterelle ja saaristoon. Hyp�t� heilahti se

k�yh�n m�kkiin ja rikkaan taloon, singahti siit� palanen suurillekin:
pist�ysi se n�et herrainkin penkkiin, min� tarkoitan herraskartanoon.
Ja kaikkialla sit� katseltiin eri lailla. Kuka sit� katseli pelkill�
silmill�, kuka silm�lasien l�pi, moniaalla oli franskalainen
nen�nnipistinkin.

-- Mik� se sitten ilmaantui?

-- Laatokka lehti!

* * * * *

-- "Tuossa se nyt on" sanoi herra Kylm�nen ja antoi sen rouvalleen.

-- "Vai niin!" sanoi rouva Kylm�nen, vilkasi siihen ja antoi sen

pojalleen.

-- "Jassoo, jaha", sanoi poika ja vilkasi h�nkin.

Eiv�tk� he sitten muuta sanoneetkaan, vaan meniv�t akkunaan katsomaan,

kuinka lumireke� eli lanaa vedettiin, ja laskivat yht�pit�v�sti kaikki,
ett� hevosia oli 7, joista yksi ontui vasemmalta etujalaltaan.

* * * * *

-- "No oletko n�hnyt sit� jo?" kys�si herra Pettersson Anderssonilta.

-- "Olen kyll�".

-- "Mit� arvelet?"

-- "No niin no"...

-- "Onhan siin� sinun mielest�si sit�?"

-- "Mit� niin?"
-- "No tuota fenn"...

-- "...nomaniaa? No eih�n vaan!"

-- "Sit� min�kin".

* * * * *

-- "Hei!" huusi nuori Heiskanen, tultuaan kaupungista kotia.

-- "Mik�s sinua heihuttaa?" kysyi ukko Heiskanen.

-- "Katsokaas t�t�!"

-- "Mik�s se on?"

-- "Lienee taas niit� Heinosen arkkiveisuja, joutavia renkutuksia",

virkkoi em�nt�.

-- "Ei tuo mahda olla Sipillankaan ennustus", arveli mummo.

-- "Ei ole veisuja eik� virsi�, eik� ole Sipiloita eik� Sapiloita",
kirkaisi Heikki.

-- "Mik�s se sitten on?"

-- "No se on semmoista, jossa min�kin olen".

Tuota nyt ei kukaan ymm�rt�nyt.

-- "Miss�s sin� sitten luulet olevasi?" kysyi vihdoin ukko Heiskanen.

-- "Laatokassa", vastasi Heikki.

-- "Herra siunatkoon tuota poikaa!" huudahti em�nt�.

-- "Ihanhan sin� haastelet niinkuin olisit mielt�si vailla."

Nyt antoi nuori Heiskanen Laatokan n�ytt�numeron is�llens�, ja kertoi

saaneensa sen kasetin kaupungista. Is� otti lehden, ojensi sen kauaksi,
sirristi silm�ns� ja luki ilman silm�lasia: Laatokka.

-- "Kyll�p�s ne oli puustavit!"

-- "Niin, mutta katsokaas! T�n��n minua kuulutettiin, ja tuossa,

katsokaa tuossa justiin seisoo pulskan pojan pulska nimi ja morsian
vieress�. Hei!"

Ja Heiskanen tuli taas iloiseksi, niin iloiseksi, ett� alkoi tanssia

prissakkaa yp� yksin�ns�, vaikka siin� pit�isi oikeastaan olla kaksi.

* * * * *

Kadulla tuli vastatusten Nielonen ja Mielonen. Kumpikin myh�ili

toiselleen, ja kummallakin oli k�dess��n Laatokka. Heill� oli kiire,
mutta enn�ttiv�t kumminkin vaihtaa kaksi sanaa.

-- "Hyv� on", -- sanoi Nielonen.

-- "Hyv� on", -- sanoi Mielonen.

* * * * *

Toimittajat olivat kokoontuneet. He osasivat lehtens� jo ulkoa, mutta

kumminkin he sit� k��nteliv�t, katselivat ja olivat v�h�n hyvill�ns�,
niinkuin konsanaankin is�t, kun heille poika syntyy.

Yksi sanoi: hm!

Ja toinen sanoi: hm!

Ja kolmas sanoi my�skin: hm!

* * * * *

Olin kokonaan unohtaa Airolan Antin. Tahdotko viel� kuulla?

Airolan Antti oli kirkossa k�ydess��n saanut my�skin pit�j�ntuvalla

Laatokan n�ytt�numeron.

-- "Katsos, muija", sanoi h�n kotia tultuaan, "katsos mit� min� sain?"

-- "Mit� se sitten on?"

-- "T�mm�inen lehti vaan, jota ruotsalainen sanoo aviisiksi ja

saksalainen tiitinkiksi".

-- "No mit�s siin� on sitten hyv��?"

-- "En min� tied�, liek� siin� hyv�� vai pahaa. Jahka luen".

Ja Antti, p�iv�llist� sy�ty��n, rupesi lukemaan. H�n oli huononpuolinen

lukija, ja sent�hden k�vi lukukin hitaanlaisesti.

-- "Niin, niin" virkkoi h�n aina v�liin itsekseen ja muijalleen, joka

istui uunin vieress�. -- "Niin, niin, kyll� se niin on... Miks'ei?...
Katsos vaan, miten osaavatkin panna sanat noin per�tt�in..."

Pian kuului porstuvasta askeleita. Antin eukko s�ps�hti. Ovi

aukeni, ja sis��n pilkisti muuan pitk�n pitk� mies, jota sanottiin
Roikka-Taavetiksi!

-- "Tule pois Antti!" sanoi Roikka-Taavetti.

-- "Mihink� taas?" kys�si vaimo, pahaa aavistaen.

-- "Kaikkiapa sit� akkav�elle sanottaisikin," vastasi Roikka-Taavetti

ja nauraa holautti sangen rumasti. -- "K�y pois, Antti, joutuun!" --
lis�si h�n ja iski niin kavalasti silm�� Antille.

-- "Malta, malta", puheli Antti ja tavaili: "i�ss�, viisaudessa ja

ar-ar-mo-mo -- armossa". -- "Katsos t�ss� on tuommoinen luku".

-- "Mik� luku?"

-- "Uusi sanomalehti".
-- "En min� jouda joutavia katsomaan. L�ht��n pois!" sanoi
Roikka-Taavetti ja iski silm�� j�lleen.

-- "No annahan, kun p��sen t�m�n paikan loppuun. Tahtoo olla silm�ni
v�h�n huonot. Luepas sin�, Taavetti, sin� olet selvempi-lukuinen".

-- "Eih�n meill� olisi aikaa, mutta anna sent��n, kun min� luen, niin
joudutaan pikemmin. Pane saappaat jalkaas sill� v�lin".

-- "No, no, kyll�".

Roikka-Taavetti rupesi lukemaan lehte� ja Antti vet�m��n saappaita

jalkaansa. Taavetti oli tavattoman hyv� lukija. Antti kuunteli avosuin.
Toisen saappaan h�n oli saanut jalkaansa, mutta toinen j�i kokonaan
vet�m�tt�, -- niin tarkkaan h�n kuunteli. Vasta sitten kuin ensimm�inen
kappale oli loppunut, vet�� sujautti h�n toisenkin saappaan ja virkkoi:

-- "No nyt menn��n."

-- "Malta, malta," sanoi nyt Roikka-Taavetti vuoroansa. -- "Annas kun

katson mit� t�ss� on muuta hyv��".

-- "Min� k�yn kynttil�n" -- sanoi Antin em�nt�, ja h�nen ��nens�

vapisi.

H�n tiesi, vaimo parka, miesten aikovan kaupunkiin takaisin. Siell� oli
heid�n m��r� kokoontua juominkeihin. Se ei olisi ollut ensi kertaa.
Sielt� palattiin aamupuolella y�t�, ja monta kovaa sai eukko parka
silloin kokea.

Kynttil� tuotiin. Roikka-Taavetti luki p�tk�n toisensa per�st� ja

Antti kuunteli. Luettuansa kansakoulusta, rupesi h�n Antin kanssa
keskustelemaan, miten monta lasta muka heid�n puoleiseen kansakouluunsa
mahtaa tulla. Siin� sitten iti sana sanasta, eik� aikaakaan, niin jo
olivat juomatoverit joutuneet vilkkaasen keskusteluun koulusta ja
tiedoista ja kirjoista ynn� muusta semmoisesta. Mutta em�nt� liikkui
hiljalleen tuvassa. Miehet eiv�t huomanneetkaan, kuinka h�n oli
viritt�nyt tulen, ja pianpa mustakylkinen kahvikattila kiehua porisi ja
pulputteli liedess�. Ilta oli jo pitk�lle kulunut. Ulkona raivosi tuuli
ja lumimyrsky, mutta tuvassa istuivat miehet, hiljaisesti haastellen
Laatokka lehdest� ja siin� olevista asioista; hiljalleen em�nt� heit�
kuunteli lieden ��ress�, mutta iloisesti r�isk�hteliv�t lastut ja
hilpe�sti porisi kahvikattila.

Kotvasen kuluttua oli lehti luettu alusta loppuun. V�h�n aikaa viel�
katseli Roikka-Taavetti Laatokkaa, k��nellen ja py�ritellen sit�.
Miehet olivat ��neti.

Vihdoin nousi Roikka-Taavetti ja meni akkunaan.

-- "Ohoh", sanoi h�n, "onpa siell� koko pyry. On v�h�n paha kulkea
nyt".

-- "Kukapa sit� tuommoiseen ilmaan l�htee?" vastasi Antti.

Kumpikin tunsi toisensa mielen. Kumpaiseltakin oli halu kaupunkiin

kadonnut, mutta ei iljennyt kumpikaan ensimm�isen� tunnustaa sit�
toiselleen.

-- "Otan ja l�hden t�st� kotia", virkkoi Roikka-Taavetti ja otti

hattunsa.

-- "Juokaa nyt kahvia ensin", -- sanoi em�nt�.

Miehet katsahtivat toisiinsa. Tuntui niin kummalliselta. Tuntui niin

hyv�lt�. Pitk� matka oli j��nyt k�ym�tt�, monet vaivalla ansaitut
pennit olivat j��neet kukkaroon, terve p�� ja puhdas tunto oli
s�ilytetty huomiseksi. Antti nousi sanaakaan sanomatta, meni vaimonsa
luo ja taputti h�nt� olkap��h�n.

-- "Kelpo muija", sanoi h�n.

T�t� ei h�n ollut tehnyt moneen vuoteen.

Mutta Roikka-Taavetti meni j�lleen akkunaan. Mit� h�n sielt� viel�

haki? Menik� h�n kukaties katsomaan, oliko ilma todellakin semmoinen,
ett'ei kaupunkiin k�ynyt l�hteminen? Ken t�ll� haavaa olisi seisonut
ulkona akkunan kohdalla, olisi n�hnyt, kuinka Roikka-Taavetin kasvot
kummallisesti v�r�hteliv�t ja kuinka h�n salaa pyhk�si rikkin�isell�
hihallaan kaksi suurta kyynelkarpaloa poskiltaan.

-- "Tulkaa nyt, Taavetti!" -- kehoitteli em�nt�.

Taavetti k��ntyi �kisti, astui Antin luo ja kys�si:

-- "Onko loppu?"

-- "On!" -- vastasi Antti.

Ja he l�iv�t k�tt� vahvikkeeksi.

TULIPALO.

Vanha pormestari oli vast'ik��n tullut saunastansa. Pitk�liepeisess�

y�nutussa h�n istui kamarissaan nyt, kauniina kes�-iltana, ja keinueli
tuolissansa. H�n oli niit� vanhan aikuisia hyvi� pikku kaupungin
pormestareita, jotka yh� harvemmiksi ja harvemmiksi k�yv�t nykyisess�
maailmassa. S�ntillinen virkamies, kaupungin is�, iloinen seurakumppali
niin vanhain kuin nuorten seurassa, patriarkallinen, v�liin
itsevaltias, mutta kauttaaltaan hyv� ihminen. Ja sit� osoitti jo koko
h�nen olentonsa ja ulkomuotonsa. Pieni h�n oli kasvultaan, mutta hyvin
lihava. Pienten vilkkaitten silm�in yli kaareili tuuheat kulmakarvat,
jotka v�list� osasivat rypisty� hyvinkin ankariksi, ja silloin ei
vastustaminen sanottavaksi auttanut, mutta jotka suurimman osan
el�m�st�ns� olivat suojelleet vain kahta tyytyv�ist�, vilkasta,
veitikkamaista silm��. Parta, jota pormestari piti ainoastaan leuan
alla, vanhain merikaptenein tapaan, antoi h�nen kasvoilleen jo heti
ensi silm�yksell� hauskan perehdytt�v�n muodon.

Ei h�nen aikanansa raastuvan-oikeutta rasitettu kaikenmoisilla

turhilla jutuilla. Jos sattuivat v�list� kunnian-arvoiset porvarit
riitaantumaan kesken��n, ja toinen riitapuoli tahtoi h�nelt� haastetta
riitaveljelleen, niin eip� se haaste h�nelt� niin hevin hellinnyt.

-- "Mit� turhia!" puheli h�n. "Mit�s te rupeatte joutavista

riitelem��n? Eih�n se sovi, ei se sovi mill��n muotoa, ett� kaksi
kunnon miest� rupeavat toisiansa oikeus-saliin viem��n. Ei se sovi.
H�pe�t�h�n se on koko kaupungille."

Ja sitten kutsuttiin riitapuolet joskus illanpuhteella pormestarin

luokse, ja siin� puhuttiin asiat selville, ja ellei sopimus ottanut
synty�kseen, niin t�ytyi kulmakarvainkin rypisty�. Ja miten ollakaan,
niin riitapuolet vihdoin, v�h�n jankattuaan, sopivat kuin sopivatkin.
Ja sitten tuotiin totilasit sis��n ja sovinnon maljat juotiin.
Riitaveljet olivat tosin ensi alussa viel� v�h�n nureissaan toisilleen,
mutta mit� my�hemm�s ilta kului, sit� enemm�n turhat tunteetkin
sulivat, ja viimeist� kertaa kilist�ess� paiskattiin k�tt�.

-- "No juuri noin!" puheli vanha pormestari hyvill� mielin. "Niin tekee
kunnon miehet. Niin se pit�� olla", ja h�n levitti vasemman k�den
sormet ihan taaralleen ja k��nsi k�mmenpuolen n�kyviin. "Niin tekee
kunnon miehet."

-- "Peijakas", puhelivat entiset riitakumppalit sitten, kotia

menness��n, "kyll� tuo meid�n vanha pormestari on sent��n kunnon ukko."

-- "No sen min� sanon", vastasi toinen, "ett� semmoinen pormestari,

niinkuin esimerkiksi t�m� meid�n, niin semmoista saat hakea ymp�ri
avaran Suomenmaan, etk� l�yd�."

-- "Et l�yd�k��n", vahvisti kumppali.

* * * * *

Niin, vanha pormestari istui keinutuolissaan. Oli herttainen kes�-ilta.

H�nen oli niin ylen hauska ja hyv� olla. V�liin ryypp�si h�n
teelasistaan, v�liin luki palasen uutista sanomalehdest�, v�liin taas
puhalsi savuja moisesta hauskasta pitk�vartisesta. Milloin h�n p��sti
savun paksuina renkaina ja katseli kuinka ne levisiv�t ja laskeusivat
hiljalleen lattialle, niin mielistyen lattian tuttavuuteen, ett'eiv�t
hennonneet en�� siit� noustakaan; milloin taas tuli savu sinisen�
s�ikeen� ulos, laajeni hiljalleen, kiiri sitten avonaiseen akkunaan ja
ulos p��sty�ns� �kisti muutti suuntansa ja katosi.

-- "Hm!" myh�hti pormestari, silm�illen piippuansa; hammasluu oli ehe�

niinkuin vasta sorvalista tullut, letku punainen ja puhdas, varsi
verhottu sinisist� helmist� tehdyll� ja valkeilla helmikukkasilla
koristetulla p��llyksell�. Pormestari pompautti pullealla k�dell��n
hopeisen kannen auki, painoi peukalollaan tupakkia syvemm�lle,
naksautti sitten sormiansa (h�n olikin suuri mestari siin�) ja puheli
itsekseen:

-- "Ei nykyinen aika osaa kunnon lailla polttaakaan. Ei nykyisill�

ihmisill� ole mink��nlaista nautintoa polttamisesta. He kiskovat ja
imev�t savut keuhkoihinsa asti ja saavat siit� p��n py�rrytykset ja --
mitenk� se Jaakko tohtori sanoikaan? -- mikatini-myrkytykset. Min� nyt
olen polttanut koko ik�ni -- no en vainenkaan", ja pormestaria
nauratti, muistaessaan, ett'eih�n h�n sent��n k�tkyess� viel� piippua
k�ytt�nyt, mutta vasta toisella kymnasi-luokalla oli saanut is�lt��n
polttamisen luvan, -- "kuudettakymment� vuotta olen jo polttanut
piippua, enk� ole tuntenut mit��n mikatinia."

Ja sitten tuli j�lleen hienon hieno savu-s�ie, ja mielihyv�ll� katseli

vanha pormestari, kuinka se entisten tavalla levisi, kiiri akkunaa
kohti ja vihdoin �kisti katosi.

Tuohon avonaiseen akkunaansa n�ki nyt pormestari koko pienen

kaupunkinsa. Kaikki oli siin� tuttua h�nelle, talot ja ihmiset; yksin
hevosetkin h�n tunsi, kenen mik�kin oli. Verraton oli muisti
pormestarilla. H�n muisti viel� niin selv��n min� vuonna kauppaneuvos
Saharow oli rakentanut tuon uuden talonsa. Tupaan tulijaisissa oli
viel� tanssittu aamuun kello 7:�n asti, ja n�iss� tanssiaisissa oli
tuomari Appelgren kihlannut Saharow'in tytt�ren. H�n muisti, milloin
tuuli oli kaatanut Helinin laipion, vanhan r�pisk�n, jonka j�lkeen
Helin oli harmissaan teett�nyt kauniimman laipion koko kaupungissa. H�n
muisti viel� kuinka Lajusen vallaton poika oli pudonnut kaivoon, ja
vanha Nokelainen saanut h�net yl�s, niin, samaan kaivoon, jonka
kohdalla nyt seisoo suuri talo punaiset kartinit ikkunoissa.
Sein�ll� oleva kilpi ilmoittaa mik� t�m� talo on. Siin� seisoo:
"Aniskellu-Yhdi�n v�h�t�is-mym�l�".

Rauhassa lep�si pikku kaupunki tuossa pormestarin edess�, ja h�nest�

tuntui, kuin olisi h�n v�h�n niinkuin kuningas pieness� valtakunnassa.
H�n tunsi, kuten ennen muinoin Themistokles, jok'ainoan kaupunkilaisen,
ja jok'ainoa tunsi h�net, kauppaneuvos Saharow'ista ja vanhasta kenrali
Burkhardtista hamaan toissilm�iseen Kupiaiseen, jolla ei ollut muuta
tointa maailmassa kuin hakata halkoja ja kantaa vett� vanhalle
Lind�nskalle tuolla toisessa p��ss� kaupunkia. Tyytyv�isen� istui vanha
pormestari, luki j�lleen palasen sanomalehte�, ryypp�si teet� ja
katseli taas valtakuntaansa. Nyt oli lauvantai, ja kirkkov�ke� oli
ker��ntynyt kaupunkiin jo suuri joukko. Tuolla ne kulkivat puodista
puotiin, enemm�n katselemassa kuin ostelemassa; kaupungin karja palasi
parhaillaan laitumelta, mutta viel� ei ollut h�ti�, latujen varsilla
kasvoi runsas ruoho, ja siit� ottivat haarasarviset viel� viimeisi�
makupalojaan, kunnes tytt�set ja poikaset ja piikaset v�hitellen
ajoivat kunkin kotia. Olihan niin rauhallista...

* * * * *

Mutta �kisti kuului ky�kin ovi lent�v�n suurella jyrin�ll� auki, heti
sen j�lkeen kuului kiireisi� askelia ruokasalista ja salista, nyt
avaantui pormestarin ty�kammion ovi, ja Gustava, pormestarin vanha
sisar ja h�nen yksin�isen talonsa em�nn�itsij�, sy�ksi sis��n.

-- "August, August!" huusi vanha Gustava mink� jaksoi, "voi August

toki!"

H�mm�styneen� k��ntyi pormestari ymp�rins�.

-- "Mutta, hyv� ihminen, mik�s sinulla on h�t�n�?"

-- "August, hyv� August, -- tulipalo!"

Pormestarilla oli juuri teelasi k�dess�, mutta semmoisena kuin se

teelasi oli, semmoisena se kirposi h�nen k�dest�ns� lattialle,
ik��nkuin olisi tahtonut ensimm�isen� soittaa h�t�kelloa.
Tulipalo?

Mitenk� se oli mahdollista? Viiteenkolmatta vuoteen ei ollut

kaupungissa ollut mit��n sellaista vaaraa, ja nytk� se olisi tullut?
T�t�k� pient� kaunista kaupunkia, joka on kaukana suuren maailman
menosta ja myll�k�st�, oli nyt moinen vaara uhkaamassa?

Pormestarin oli ensi hetken� mahdoton k�sitt�� koko asiata. Ja niinp�

se olisi ollut monen muunkin pikkukaupunkilaisen laita. Rakennukset
ovat useastikin vanhan-aikuisia puutaloja, melkein sein� sein�ss�
kiinni toisissaan. Minun saunani, joka suloisessa sovussa asuu
halkoliiterin ja l��v�n v�lill� katsoo mustuneella taka-sein�ll��n
hyvin rakkaasti naapurin hein�liiteri�, ja siin� he kumpikin jo monta
vuosikymment� ovat kummastelleet, miksik� heid�n v�lillens� on
ensink��n laitettu solaa, niin sanottua prankatua, koska t�m� sola
kumminkin on niin kapea, ettei mik��n palomestari maailmassa p��sisi
siin� k��ntym��nk��n, ei edes semmoinenkaan laiha katiska kuin t�m�
meid�n nykyinen. Olisivat panneet meid�t ihan yhteen, meinailevat
vanhukset, -- kuinka hauska olisi haastella vanhan toverinsa kanssa
el�m�n vaiheista ja kokemuksista. -- Seminaristi Simpura oli ensin
hyvinkin pahoillaan, kun h�nen t�ytyi panna taskukellonsa oppiin,
maksaakseen kortteristaan ja ruoastaan, mutta ei h�t��k��n, viereisest�
kauppias Puupposen talosta kuulee h�n varsin selv��n suuren sein�kellon
ly�nnin ja tiet�� siis milloin on seminariin l�hteminen. -- Ja
tied�ttek�s, mit� tiet� maisteri Mandelin kihlasi kauniin morsiamensa,
Ilma Paajasen? He asuivat vastatusten, toinen toisella, toinen toisella
puolen katua, ylikerrassa. Kauan aikaa olivat he jo tunteneet toisensa,
kauan aikaa pit�neet hyv�� silm�� toisiinsa, sinuttelivatkin toisiansa.
Seurassa oli Ilman ik�v�, ellei siell� ollut Mandelin'ia, ja
Mandelin'in oli paha mieli, jos Ilma ei tullut seuraan. Kerran kauniina
aamuna istuivat kumpikin akkunassaan. Aamu oli suloinen, ja varpuset
sirkuttivat r�yst��ll�. Ja he katselivat toisiansa, ei varpuset, mutta
maisteri ja Ilma, ja katselivat toisiansa kuin ainakin ihmiset, jotka
lukevat toistensa otsalla sanat: min� olen sinun. Mutta maisteri
virkkoi viimein:

-- "Ilma!"

Ilma nosti silm�ns�.

-- "Ilma, hyv� Ilma, tahtoisitko sin�..."

Ja siin� h�n nyt kysyi jotakin sellaista delikatia asiaa, jota ei sovi
t�ss� ilmoittaa, mutta jonka jokainen arvaa. Mutta Ilma painoi p��ns�
alas, punehtui ja kuiskasi:

-- "Tahdon."

Ja se kuiskaus suhahti l�nsituulen siivill� yli tuon herttaisen kapean

kadun maisteri Mandelin'in akkunaan ja siit� suoraa p��t� maisteri
Mandelin'in syd�mmeen, ja t�m�k�s siit� p�lp�tt�m��n! Mutta samassa
avasi Franz Rahikainen puotinsa oven vastap��t� alikerrassa ja astui
ulos piippu hampaissa ja villahippa p��ss�.

-- "Moron, moron!" sanoi h�n ja nyyk�ytti p��t� maisterille. "T�n��np�s

on ilma herttainen."

-- "Ilma on aina herttainen" vastasi maisteri Mandelin, jonka syd�n

p�lp�tti.

-- "Jaa no ... eih�n se sent��n aina ... tuota..."

Rahikainen ei oikein ymm�rt�nyt maisterin sanoja, mutta mit�p�s

ymm�rt�� Rahikais-parka l�nsituulesta?

N�in elet��n hiljalleen pikku kaupungissa, ja aivan erityinen sallimus

varjelee niit� tulipalolta. Joskus kyll� iskee jonkun mieleen, mit�h�n
jos alkaisi t��ll�kin r�iski�? No jos on kerran tullakseen, niin onhan
meill� vett�, sammutetaan pois, ja jos ei taas ottaisi sammuakseen,
niin mink�p�s sille sitten juuri mahtaa? Ja mik� sen tulipalon nyt
toisikaan? Viiteenkolmatta vuoteen ei ole ollut muuta kuin kaksi kertaa
nokivalkea, Helin'iss� kummallakin kerralla. Mit� turhia! Ovathan ne
kyll� k�yneet t��ll� Fennian ja Svean ja Rossijan asiamiehet tahtomassa
vakuutusta, silt� varalta, ett� tulipalo... Mit� turhia!

Mutta nyt oli tulipalo!

* * * * *

Gustava neiti oli vallan kalpeana ja vapisi kuin haavan lehti.

-- "Miss�, miss�?" huusi pormestari, viskaten y�nuttunsa pois ja

lingottaen kauas tohvelinsa toisesta jalasta sek� ruveten vet�m��n
saapasta jalkaansa.

-- "Meill�, meill�, August, armas August, ah! Saunassa!"

Pormestari hypp�si pystyyn, enn�tt�m�tt� saada viel� toista saapasta

jalkaansa, ja sieppasi p��h�ns� hatun piirongilta.

-- "Soittakaa kelloja!" komensi pormestari, kylm� hiki otsalla. "Anna

mulle joku nuttu; enh�n min� t�ss� voi menn� ulos. Ja miss� ne
Sitnikow'in paperit? Ne olivat t�ss� p�yd�ll� vast'ik��n ... t�rke�t
paperit ... min� olen monta kertaa sanonut, ett'ei minun p�yt��ni saa
kukaan korjata, mutta sinun pit�� aina sen p�lyriepusi kanssa olla joka
paikassa nuohomassa... Herrainen aika, miss� ne nyt ovat? Kaikki muu
saa palaa, minulla on kaikki vakuutettu, mutta ne Sitnikow'in paperit!
Ja niiden sis�ss� 10,000 markan vekseli... Hae hyv� ihminen �l�k� istu
siin� kuin kivettynyt varpunen!" (H�d�ss� tulee vertauskin v�h�n
sopimaton.)

Mutta varpunen pyr�hti lentoon, ja nyt alkoi oikea asiapaperien

jahti. Ymp�ri huonetta juoksivat kilvassa veli ja sisar, hakien
sakramenskattuja papereita. Kirjat ja tupakkirasiat ja tikkukotelot
kohoilivat p�ydilt� ja lenteliv�t ymp�ri huonetta, sanomalehdet tekiv�t
kahinalla seuraa niille, -- oli kuin parhaankin spiritistin
s�ance'issa. Sohvan ja piirongin alle, -- kaikkialle kurkisti joko
ensin veli ja sitten sisar taikka sisar ensin ja veli per�ss�. Mutta
papereita ei ollut. -- "Voi sent��n!" voivotteli pormestari. "Vaikka
palaisi talossa kaikki, vaikka jok'ainoa naulakin" (taas tuommoinen
h�t�vertaus) "niin min� v�h�tteleisin, mutta se Hovin p��t�s
ja vekseli, jos se palaa, niin ei mik��n pelasta Sitnikow'ia
konkursista... Kyll� se naisten j�rjestyksen vimma sent��n on sit�
viho viimeist�".

Piu, piu, piu!

Kas niin jo kuuluu palokello hy�kvahdista. (Tuo oli muinaisilta
sota-ajoilta peritty nimitys kaupungin palotornille. Sotaiset ajat
olivat olleet ja menneet, eik� tornissa eik� koko rakennuksessa en��
ollut mit��n sodan merkki�. V�h�isen sodan vivahdusta vaan oli silloin
kuin joku uppiniskainen markkinamies vietiin sinne rauhoittamaan
mielt�ns� ja kielt�ns�.)

-- "No niin!" huudahti pormestari. "Nyt jo palokellotkin soittaa

h�t�-rumpua! Gustava kulta, miss� ihmeell� ne Sitn..."

-- "Mitk�s paperit ne tuossa p�yd�ll� sitten ovat?" kysyi Gustava neiti

tamburissa.

Ja siin� ne nyt olivat samassa paikassa, johon ne pormestari aamulla

oli j�tt�nyt, k��r�ss� kauniisti koskematta.

Pormestari joutui hieman h�mille.

-- "Gustava kulta", sanoi h�n, taputtaen sisartaan olalle, "�l� ole

mill�sik��n, jos min� v�h�n kiivastuin. Tied�th�n sin�, ett� min� olen
tuommoinen..."

-- "No mit� turhia!" vastasi hyv�ntahtoinen sisar. "Joudu, joudu nyt

vaan. Mutta eth�n sin�, August, saata noin paitahihasillasi..."

-- "Anna hyv� ihminen, anna pian minulle joku p��llystakki".

Sisar parka kiireiss��n py�r�hti pari kertaa ymp�rins� tamburin

permannolla, hapasi sitten naulakkoon ja sieppasi ensimm�isen
vaatekappaleen, mik� k�teen sattui, ja puki sen veljens� ylle.
H�diss��n ei kumpainenkaan huomannut, ett� se oli Gustavan sadekappa.
Ja mit�p�s siit�, vaikka olisivat huomanneetkin? H�t� ei lue lakia.

Pormestari sy�ksi ulos ja h�nen per�ss��n Gustava neiti, siepattuaaan

vaistomaisesti mukanaan veljens� p�yd�lt� kaksi karafinia, toisen
t�ynn� vett�, toisen sahtia, sill� naisen syd�n oli ��nett�m�ll�
kielell��n ilmoittanut Gustavalle, ett� tulipalossa tarvitaan
sammutus-aineita.

* * * * *

Pormestarin ja Sitnikow'in paperien sek� Gustavan ja kahden karafinin

tullessa ulos, tuprusi jo paksu savu saunan katosta. V�ke� oli
enn�tt�nyt ker��nty� suuri joukko pihalle ja kadulle. L��v�n ovi oli
auki, ja ovessa teutui pormestarin kuuluisa Punikki lehm� paraillaan
kahden miehen v�liss�. Ulos sit� kyll� oltiin tulemassa ja tultiin
kanssa; vaikea vaan oli sanoa Punikkiko se miehi� talutti, vai miehetk�
Punikkia.

Gustava neiti, n�hty��n lemmittyns� olevan vaarassa, sy�ksi v�kijoukon

keskitse Punikkinsa luo ja syd�mmen ��nett�m�st� vaatimuksesta tyhjensi
molemmat karafinit Punikin selk��n.

-- "Miks'ei h�t�kello soi kirkontornissa?" huudahti pormestari,

huomaten vaaran olevan jommoisenkin.

Niin, miks'ei soi? Ei kukaan osannut sanoa syyt�. Mutta syy oli t�m�.
Kirkon ymp�ri juoksivat suntion pojat ja joukko kerj�l�ispoikia kuin
hullut, pist�en k�tt��n jok'ainoaan kivijalan koloon. Suntio n�et ei
sattunut olemaan kotona, mutta em�nt� oli tiennyt sanoa, ett� "sinneh�n
se meid�n pappa pist�� ne tapulin avaimet sinne kirkon kivijalan
koloon". Ja t�t� avainkoloa nyt miehiss� etsittiin. Sittenkuin kolme
kertaa oli kirkon ymp�ri lennetty, l�ydettiin avaimet vihdoinkin
kaikkein suurimmasta kolosta, johon kukin kiireiss��n jo ennenkin oli
k�tens� pist�nyt, mit��n l�yt�m�tt�. Kun ihmisell� on oikein kiire,
niin ei l�yd� lakkiakaan p��st�ns�.

Tapulin ovet avattiin vihdoin, ja kymmenkunta kerj�l�ispoikia nousi

t�misten yl�s. Nyth�n oli harvinainen nautinto saatavissa: p��st�
tapuliin ja saada viel� soittaa kellojakin. Suntio se sunnuntai-aamuina
aina tapasi h�ristell� poikasia ja ajaa tapulista pois, mutta nyt
tiesiv�t lurjukset suntion olevan rysill��n ja yleisen h�d�n vaativan
heit� toimeen. Siksip� rupesikin kellot soimaan, eik� ollut soitossa
mit��n pys�hdyst�: yht� mittaa pampatti kello tulipalon loppuun asti.

Ruiskut tulivat �mp�reineen r�misten ja kolisten hy�k�vahdista p�in.

Vapaehtoista sammutuskuntaa kaupungissa ei ollut. Maisteri Mandelin oli
kyll� luvannut ruveta semmoista puuhaamaan ja jo kirjoittanut
Kajaaniin, pyyt�en sik�l�isen palokunnan s��nt�j� malliksi, mutta ei
ollut viel� saanut niit�.

Niin, ruiskut tulivat. Ne asettuivat talon edustalle, mutta olivat ihan

neuvottomia, niin ruiskut kuin �mp�rit ja miehet, sill� palomestari oli
poissa.

-- "Miss� pranmestari?" huusi yksi.

-- "Jaa, miss� pranmestari?" toisti toinen.

-- "Jaa-a, miss� prrranmestari?" huusi my�s teurastaja Sillfors, mies

suuri kuin j�ttil�inen, armottoman kiivas ja v�kev�, ja tarttui
ensimm�ist� kohdalle sattunutta maan ukkoa kaulukseen, vaikk'ei t�m�
ukko parka kuulunut koko sammutusjoukkoon eik� edes ollut palomestarin
sukujakaan.

-- "Katsokaa", raivosi Sillfors, "ilmivalkeassa on jo koko katto, ja

sit� miest�, jonka pit�isi olla t��ll� ensimm�isen�, sit� miest� ei
kuulu eik� n�y! Semmoista pranmestaria!"

-- "Semmoista pranmestaria!"

Yleinen nurina nousi pranmestaria vastaan, -- sangen tarpeettomasti,

sill� tuollahan h�n jo tuli juosten alas kirkkom�ke�, juosten mink�
suinkin jaksoi.

-- "Jo tulee", virkkoi yksi,

-- "Jo tulee, jo tulee", vahvisti toinen.

-- "Pranmestari, joudu!"

-- "Pranmestari hoi!"

-- "Pranmestari, ho hoi, t�nne!"

Ja niin kirkuivat he pahanilkiset, vaikka n�kiv�t selv�sti, kuinka
toinen koetti panna parastansa, joutuaksensa virkansa ja ammattinsa
hoitamiseen.

Palomestari tuli ja seisahti suuren ruiskun ��reen. H�n oli muutoinkin

laiha ja kalpea, mutta nyt oli h�n aivan vaaleana. Silm�t pystyss� ja
alahuuli lerpallaan h�n seisoi tuossa, ensikertaa alkamassa
sammutusty�t� t�ydell� todenteolla. Ruiskusyynit kev��ll� olivat
sent��n jotakin toista kuin t�m� todellinen tulipalo. T�m�n lis�ksi
viel� s�ik�hdys siit�, ett� h�n oli niin my�h��n saapunut paikalleen.
H�n n�ki ymp�rill��n nurisevan v�kijoukon, joka oli huutanut
pranmestaria, ja jossa viel�kin kuului| napisevia ��ni� pranmestaria
vastaan, ja h�n tunsi, ett� h�nen sek� pranmestarin v�lill� oli jotakin
l�heist� yhteytt�. Mutta sitten, n�hdess��n edess��n raivoavan
elementin, joka sihisi ja r�iski ja piti sit� el�m��, tunsi h�n, ett�
tuolla elementill� ja h�nell� oli my�s jotakin l�hemp�� yhteytt�. Mutta
miten nyt olla kuin ele�, sit� ei pranmestari osannut k�sitt��. H�n oli
kuin tenhottu, kunnes Sillfors viimein lausui ratkaisevan sanan, joka
poisti h�nen lumouksensa.

-- "Ruuvatkaa toki letkut kiinni!"

Nyt oli asia selv�.

-- "Jaa, jaa", huusi pranmestari. "Letkut kiinni ja pumput veteen".

T�m� v�h�n nurinp�inen k�sky ymm�rrettiin toki aivan hyvin, eik�

aikaakaan, niin alkoi sammutusty� t�ysin toimin.

* * * * *

T�ll� v�lin oli koko kaupunki tullut liikkeelle, toisin sanoen koko
kaupunki aaltoeli pormestarin tulipaloa sammuttamaan, neuvoja
antamaan tahi ainakin katsomaan. Joka suinkin vaan p��si liikkeelle,
se j�tti ty�ns� ja toimensa ja t�ytti savua kohti. Kadut kihisiv�t
ihmisist�; kaikki he kiiruhtivat, kaikki he riensiv�t ja tyrkkiv�t
toisiaan. Vesimiehet ajoivat t�ytt� laukkaa, huutaen ja varoittaen
jalkamiehi� astumaan pois tielt�. Ja siin� oli renki� ja piikaa
ja poikaa, jotka ken selj�ss��n, ken syliss��n, ken olallaan
kuljettivat sammutustarpeita. Siin� meni k�siruiskuja, assuranceja ja
reassuranceja, extinktoreita ja tavallisia meid�n P�rn�sen tekemi�, ja
siin� oli �mp�reit� rivallisia ja rivattomia, rautaisia ja puisia,
siin� kiuluja ja korvoja, korvallisia ja korvattomia, siin� tyhji�
voi-astioita ja viilipyttyj�. Kaikilla oli kiire tulipaloon. Viimeisen�
kulki lihava leipuri Helin. H�nen renkins� ja piikansa ja opinpoikansa
olivat kaikki karanneet tulipalolle; h�nen t�ytyi itsens� l�hte�
kantamaan palopaikalle ruiskuansa, P�rn�sen tekem��. He olivat kumpikin
tavattoman lihavia, niin ruisku kuin Helinikin. Kummakos sitten, ett�
Helin ukko l��h�tti ja hikoili taakkansa alla. V�list� t�ytyi h�nen
laskea kantamuksensa maahan, yski� v�liin ja pyhki� hike� otsaltaan.
Sitten jatkettiin taas matkaa. Olisi toinen jo heitt�nyt m�keen koko
ruiskun, joka niin paljon vaivaa tuotti, mutta Helin oli kunnon porvari
ja tiesi velvollisuutensa. K�rsiv�llisesti kantoi h�n ruiskuansa p��h�n
asti. Kovin oli kumminkin ukko v�synyt, ja siksi h�n istahti lep��m��n
ensimm�isen esineen p��lle, mink� sattui n�kem��n. T�ll� v�lin oli
pormestarin pihalta pelastettu talon edess� olevalle torille irtainta
tavaraa. Vanha saavi sattui olemaan ��rimm�isen�, ja sen laidalle
laskihe ukko Helin lep��m��n, mutta sen levon ei pit�nyt pitk�llinen
oleman. Kenties olisi saavi sent��n kest�nyt Helin'in oman painon,
mutta h�ness� vaikutti ep�ilem�tt� yh� viel� tenhottomuuden lain
j�lkeen P�rn�sen ruiskunkin paino, ja sit� taakkaa ei saavi
kannattanut, vaan avasi vanteensa ja laski Helin'in tavallista
joutuisammin maahan.

* * * * *

Pormestarilla tosin oli kaikki vakuutettu, mutta kun tuli kumminkin oli
saanut suuren vallan ulkohuoneissa ja n�ytti uhkaavan p��rakennusta,
hypp�si h�n kaivon salvokselle, osoitti Sitnikow'in paperik��ryll�
taloansa, kuten Pietari Suuri muistopatsaassansa osoittaa Nevan yli, ja
huusi:

-- "Korjatkaa, hyv�t ihmiset, irtain tavara ulos!"

Puoli sataa joutilasta kirkkomiest� hy�kk�si sis��n, ja nyt alkoi

tavarain pelastus. Se k�vi, niinkuin useinkin pieniss� kaupungeissa,
miss� ei ole s��nn�llisesti harjaantunutta pelastuskomppaniaa.
P��tarkoituksena on vaan saada tavarat pelastetuiksi tulen vaarasta,
mutta tulevatko ne ehein� vai palasina ulos, -- siit� v�h�t. Osa
kannettiin ovesta, toinen heitettiin akkunasta. Pelastusty� n�ytti
oikeen huvittavan uljaita pelastajia. Pienet p�yd�t, tuolit,
kirjahyllyt, kirjat, astiat lenteliv�t akkunasta kadulle milloin
vastaan-ottajain k�siin, milloin jalkoihin, milloin maahan, ett� m�ki
t�r�hteli.

-- "Matti, otas vastaan n��! Mutta �l� s�re!"

-- "No, no!"

Ja niin sai Matti tusinan juomalaseja k�siins�, sis�tysten pinottuina.

-- "Heikki, otas t��!" huusi toinen pelastaja ja lenn�tti pormestarin

toisen tohvelin akkunasta. Mutta tohvelin paraillaan lent�ess�, sattui
Matti lasipinoinensa v�liin ja -- kilkis, sanoi toinen puoli laseja
kadun kivill�.

-- "Pentele!" suuttui Matti ja viskasi loputkin lasit samaan turmioon.

Ja lasien kohtalo tuli monen muunkin kapineen osaksi. Mutta kaikki

pelastettiin; tuskin j�i naulaakaan sein��n. Gustava neiti k�veli
pelastettujen tavarain ymp�ri, valitellen ja voivotellen sit�
h�vityst�, mik� niiss� oli tapahtunut. Mutta n�hty��n pormestarin
suuren, kauniin kukkavaasinkin makaavan huuli rikki muitten tavarain
joukossa, purskahti Gustava parka itkem��n ja juoksi veljens� luokse
pihalle.

-- "August. August! Nyt on meid�n kaunis vaasi rikki!"

-- "Kuka kanalja sen on s�rkenyt?"

-- "Pelastajat, kukas muu!"

-- "Miss� se on?"

Pormestari k��ntyi, l�hte�ksens� katsomaan vaasiansa, mutta samassa

astui muuan kerj�l�ispoika ulos ky�kin ovesta, kantaen vanhaa
rikkin�ist� koria, jonka h�n lienee l�yt�nyt jostakin ullakon nurkasta
ja p��tt�nyt h�nkin pelastaa edes jotakin siin� yleisess� pelastuksen
vimmassa.

-- "Sin� kanalja!" huusi pormestari ja l�i Sitnikow'in paperik��ryll�

pojan paksuvillaiseen tukkaan. (Pojan lakki lienee joutunut
pelastettujen tavarain joukkoon sekin.) Tomu p�ll�hti pojan p��st�. H�n
k��ntyi ymp�rins�.

-- "Mit� vasten?"

-- "Sin�k�s sen vaasin olet s�rkenyt, sen kanalja?" tiuskasi pormestari

ja rypisti jo kulmakarvojansa. "Kyll� min� tunnen sinut, sin� olet se
R�mp�n Taavetti."

Poika parka purskahti itkem��n.

-- "Enh�n min� ole mit��n s�rkenyt! Vanhat tuolit vaan kannoin �sk�n
vinnilt� alas ja nyt t�m�n korin, en muuta".

-- "No, no", puheli pormestari, ja kulmakarvat meniv�t j�lleen entiseen

asentoonsa. "Suuri poika kehtaa itke� tuossa suu v��r�ss�. Sisso! Heit�
pois ruikutus!" N�in puhellessaan kaivoi pormestari taskustaan pienen
hopearahan ja pisti sen pojan kouraan. Pois menness��n h�n nurkan
kohdalla viel� katsahti taaksensa, joko muka Taavetti oli kokonaan
lakannut itkem�st�.

* * * * *

Sammutusty� k�vi t�ll� v�lin reippaasti ja rivakasti. Ulkohuone-rivi�

ei en�� voinut pelastaa; sen vuoksi yhdistettiin kaikki voimat
p��rakennuksen suojelemiseksi. Olisi sammuttaminen k�ynyt ehk�
paremminkin, ellei olisi ollut niin tavaton ahdinko pihalla.

-- "Liika v�ki pois! Liika v�ki pois!" huuteli palomestari alin-omaa,

ja aina tuommoisen k�skyn ja asianmukaisten k�sien liikuntojen j�lkeen
sy�ks�hti joutilas tulva ulos portista kadulle, mutta moniaan
silm�nr�p�yksen per�st� palasi se j�lleen. Vesimiesten kirkuna,
sammuttajain kiireiset juoksut, pumppujen kumea kolina, vesisuihkujen
sihin� ja tuosta suuttuneen tulen r�iskeet, kaikki tuo suli
sanomattomaksi kihin�ksi ja meluksi, jossa ei arkahermoisen olisi ollut
hyv� olla. Palomestari ja lehtori Harberg kunnostivat itse�ns� kuin
miehet. Miss� liekki kuumin, siell� jompikumpi heist�.

-- "K�siruisku t�nne!" huusi aina toinen tai toinen heist�.

K�siruisku tuli.

-- "Ruiskuta vett� mun p��lleni!"

Ei k�siruisku uskaltanut: lehtori mies n�et tai pranmestari itse,

mitenk�s se k�visi laatuun?

-- "Ruiskuta vett� minun p��lleni!" tiuskivat rohkeat miehet.

"Vaatteeni palavat muutoin."

-- "Jassoo! No kyll' t�st� tulee."

Ja k�siruisku kasteli heid�t, kasteli kantap��st� kiireesen asti. T�ten
varustettuina he, vasemmalla k�dell� suojellen silmi�ns�, astuivat yh�
l�hemm�s tulta, ja uljaasti tekikin vesisuihku teht�v��ns�.

-- "Tuokaa pranhaka t�nne!" vaadittiin yht��ll�.

-- "Vett� t�nne!" huudettiin toisaalla.

-- "T�nne vett� joutuun!" kuului t��lt�.

-- "Tuo t�nne tynnyrisi!" kaikui tuolta. Vesimiehet olivat tuskassa,

hevoset s�ikkyiv�t pauhusta ja tulen pelosta, nousivat v�liin
pystyynkin, ja silloin aina ry�ps�hti joutilas v�ki syrj��n, lis�ten
h�mmennyst�. Kadulla oli kaikenlaista keskustelua.

-- "Mittee", kummasteli maanmittari Tal�n, "mittee nuo tuossa

hulluttelloo ranhakojesa kanssa? Ois eis panna kaks ranhakkoo yhtee ja
valjastoo kuus hevosta ettee, ja ala sitten ryttyyttee, -- annahan
l�htis sein� kerrassaan! Ei tuota tuommoista el�mee kehtoo
kahtookkaan".

-- "Ja mit� niist� ruiskuistakaan sitten l�htee?" arveli Hakalan vanha

is�nt�.

-- "Vett� niist� l�htee", sanoi suutarin opinpoika, joka seisoi

vieress�.

-- "Eik�, mutta niin meinaten, ett� mit� niist� on hy�ty�? Kantais

saavilla ja valais tulen niskaan, niin tulis piankin loppu".

-- "Jaa, talostako vai?" pani toinen taas v�liin.

-- "Sin�kin siin�, sen retale!"

Mutta aptekari Nordman, vasta Helsingist� tullut, kaupungin suurin

keikari, aina hattu p��ss�, glac�t k�dess� ja kaikenlaisten hajuvesien
lemu ymp�rill��n, puheli n�in:

-- "Ei, mutta se on yks skandal, kun ei kaupungi ole frivillig

brandkoor; Helsingi on brandkoor 500 miest�. Me pit� laitta yks semmone
koor".

-- "Mist�s ty� ottasta te�ll� ne viissattoo miest�?" kysyi Tal�n.

-- "No me otta niin moni kuin saa ja reqvirera Sidorowi yks suur
spruta".

-- "Juu, juu tietysti", liitti k�r�j�kirjuri, herra Muttilainen, joka

harvoin n�ki selv�n p�iv�n ja nytkin seisoi laipion nojassa nikotellen.
"Juu, kyll se on -- juuri kuin herr aptekari sa-sa-sanoo. Ja min�
tu-tu-len j�seneksi min�kin, -- nik!"

-- "Varokaa, varokaa!" huudettiin pihassa. "Katto putoaa sis��n!"

-- "Katto putoaa, katto putoaa!"

-- "Pois siit�!"
-- "Harberg, tulkaa pois!"

-- "Pranmestari pois!"

Kumahtaen vajosi katto palaneen rakennuksen sis��n. Paksu savu

sy�ks�hti t�ten avatusta kidasta ja hetkeksi tukahdutti tulen voiman,
mutta pian se uudistetulla voimalla alkoi r�iski� ja el��.

-- "Ruiskuja t�nne! P��rakennuksen nurkka kytee!"

-- "Vett� t�nne!"

-- "Pranseili, pranseili!"

-- "Vett� puuttuu!"

-- "Vett� joutuun!"

Vedest� rupesi todella olemaan puute. Hevosmiehet tosin ajoivat sit�,

mink� enn�ttiv�t, mutta kun vesi oli haettava aivan toisesta p��st�
kaupunkia, niin ei sit� enn�tetty tuoda tarpeeksi. L�hell� pormestarin
taloa oli tosin ranta, mutta sinne vei niin jyrkk� �yr�s, ett�
hevosella oli sinne mahdoton p��st�. Jalkamiehet tosin koettivat kantaa
vett� yl�s, mutta kun ei tuossa toimessa ollut mit��n j�rjestyst�,
niin ei hy�tyk��n ollut suuri. Siin� oli miest� ja akkaa, poikaa ja
tytt�� m�ki kirjavanaan, jotka, kell� minkinlainen astia kourassa,
kilvassa juoksivat alas m�ke�, huutaen ja toisiaan tyrkkien, usein
kuperkeikkaakin heitt�en. Kiire vaan oli jokaisella saamaan vett� yl�s.
Mutta alastulijat, h�tik�t, tekiv�t yl�stulijain ponnistukset usein
turhiksi. Vett� l�iskyi astioista yht� mittaa, ja kun viimeinkin monen
ponnistuksen per�st� oli vedentuoja p��ssyt pumpun ��reen, niin ei
astiassa ollut muuta kuin hyv�� tahtoa.

-- "Tuo vett�, �l�k� tyhj�� kanna", kiukuttelivat pumppumiehet, --

"senkin tupero!"

-- "Kah, kun l�ikkyi tiell�".

-- "No juokse uudestaan".

Ja uudestaan syntyi entinen mylly.

Raatimies Helin, joka yh� viel� istui s�rkem�ns� saavin kimpien p��ll�,
pyhkien hike� otsaltaan, huomasi tuon p��tt�m�n vedentuonnin.

-- "Laittakaa vesiketju!" huusi h�n, se on: h�n yritti huutaa, mutta

��ni oli raatimiehelt� kokonaan langennut. Sit� ei kuullut kukaan. H�n
rupesi viittomaan ja viittomaan, kunnes onneksi teurastaja Sillfors
havaitsi tuon huitomisen ja juoksi h�nen luokseen.

-- "No kuinkas nyt Helini oikein jaksaa, tuossa kaupungin permannolla?

Ha-ha-ha!" ja Sillfors'ia nauratti tuo sukkeluus.

-- "Oo vait, veikkonen! Puh! Se pakanan ruiskuhan minut ihan tappoi.

Puh!"

-- "Mut siin�k�s Helini nyt meinaa istua koko illan, siin� kaupungin
permannolla?"
-- "Oo vait, veikkonen! Min� vaan sit�, ett� laita sin�, puh! vesiketju
tuonne alas rantaan. Eih�n ne p�ll�t tuolla, puh, saa tippaakaan vett�
yl�s. Sin� ymm�rr�t ja osaat. Laitapas joutuun. Puh!"

-- "Jaa, juu ... niin ... no, no!"

Ja Sillfors riensi poikki kadun m�elle, josta jyrkk� �yr�s alkoi.

-- "Vesiketjuun joka mies!" huusi h�n, ja kuuluikin se huuto hamaan

rantaan asti kesken kaikkea melua.

Vedenkantajat pys�htyiv�t. Harvat oikein ymm�rsiv�t vesiketjun

tarkoitusta.

-- "Vesiketjuun, kuulittenkos!" pauhasi Sillfors, mies suuri ja

armottoman v�kev�. "Taikka min� teille n�yt�n Ilomantsin leimaukset!"

Veden kantajat luulivat tuon �k�isen miehen vaativan heit� entist�

kiiruummin saamaan vett� yl�s, ja paikalla alkoi entinen sekava
myll�kk�, kahta kauheampana vaan.

Nyt suuttui Sillfors, suuttui ja sieppasi kahta ensimm�ist� akkaa

k�sityng�st� kiinni, pani heid�t seisomaan vastatusten, katsahti heihin
hirmuisen tuimasti ja sanoi pahaa ennustavalla ��nell�:

-- "Seisokaa nyt siin� niinkuin naulatut, taikka min�..."

-- "No kyll' my� seist��n, kyll' seist��n".

Sen tehty��n sai Sillfors j�lleen kiinni toisesta kahdesta ihmisest� ja

asetti heid�t ensimm�isen parin viereen. Pidetty��n t�mm�ist�
ihmisjahtia hetkisen aikaa, sai h�n kaksi rivi� ihmisi� asettumaan
paikoilleen.

-- "Tyhj�t astiat toista rivi� alas, t�ydet toista yl�s!" komensi

Sillfors, joka nyt kerrassaan oli kohonnut ylip��llik�ksi.

Ja kas kuinka rupesikin asia k�ym��n siev�sti ja nopeasti! Ei

aikaakaan, niin alkoi t�m� toimi tuntua ketjumiehist� hyvin lystilt�.
Ei mit��n huolta muuta kuin heittele k�si�si vaan noin oikealle ja
vasemmalle, ja astiat kulkevat kuin itsest��n.

Jo alkaa linjalla kuulua iloista puhetta ja naurua. Jo p��stell��n

sukkeluuksia, ja irvistell��n milloin Marin m�rjille liepeille, milloin
Mikon savisille lahkeille. Lysti� kerrassaan. Sillfors on tavattoman
sukkela. Jos sattuu kulkemaan linjassa astia, joka ei ole aivan
s��nn�llinen sanko, niin on h�nell� joka kerta joku liikanimi sille.
Mutta sattuu vihdoin tulemaan yl�s linjaa viilipyttykin. Silloin
suuttuu Sillfors j�lleen. H�n keskeytt�� ty�n koko linjalla ja
�rj�isee:

-- "Kuka se on ollut niin sakrrramenskatun tuhma, ett� on tuonut

viilipytyn tulipaloon? H�h? Ulos linjasta, ulos linjasta t�mm�inen
turkin trumpu!"

Voipiko nyt l�yt�� sen typer�mp�� vertausta? Mutta ihmiset olivat niin
sanomattoman hilpe�ll� tuulella, ett� nauru r�h�hti pitkin koko linjaa.
Ja vaikka Sillfors olisi sanonut viilipytty� pukinsarveksi, niin olisi
se her�tt�nyt naurua sittenkin.

-- "Ulos t�mm�inen trumpu!" toisti Sillfors ja m�isk�si pytyn menem��n

alas m�ke�.

-- "El�k��n!" huusi r��t�li Lintunen.

-- "El�k��n!"

-- "El�k��n!"

-- "El�k��n Sillfors!" huusi Simpura, joka oli tottunut kunnioittamaan

suuria miehi�.

-- "El�k��n!" huusi koko vesiketju ylh��lt� hamaan alas asti.

Sillfors kasvoi p��t�ns� pitemm�ksi. H�n oli p�iv�n sankari. Skobelew

-- mit� oli sinun maineesi Sillfors'in maineen rinnalla!

* * * * *

V�hitellen oli p��sty jo niin pitk�lle, ett� tulelta oli mahti mennyt.
Ulkohuone-rivi oli palannut jo melkein maata my�ten. P��rakennus oli
saatu pelastetuksi. �sk�isest� myrskyst� oli j�ljell� vaan maininki
en��.

Pormestari oli enn�tt�nyt riisua Gustavan sadekapan ja saanut oman

palttoonsa sek� toiseenkin jalkaan saappaan. T�m� oli h�nen yst�v�ns�,
vanhan postimestarin ansio. Pelastettujen tavarain joukossa oli
viimeksi mainittu pengannut niin kauan, ett� oli vihdoin saanut mit�
tarvittiin yst�v�ns� pukemiseen "ihmiseksi", niinkuin h�nen sanansa
kuuluivat. Pormestarin ymp�rill� kiehui tuttavia ja yst�vi�, jotka
valittelivat h�nen onnettomuuttansa. Jok'ainoalle kertoi pormestari
tulipalon alun, kuinka h�n oli rauhallisesti istunut huoneessansa,
kuinka Gustava oli tullut sis��n ja niin edesp�in, ja lopussa riemulla
n�ytti Sitnikow'in t�rkeit� papereita.

Ja yst�vill� ja tuttavilla oli my�s kertomista. Kukin koetti noin

hienolla tavalla huomauttaa, kuinka h�n oli ensimm�isen� n�hnyt savun
ja sanonut vaimolleen, ett� mik�h�n savu se pormestarin talosta oikeen
nouseekaan. Kuka antoi ymm�rt�� hienosti, hyvin hienosti, ett� Punikkia
ei olisi kukaan muistanut, ellei h�n olisi sanonut Lindgren'ille ett�
mahtaakohan se lehm� viel� olla siell�. Toinen taas haasteli, ett�
ellei h�n olisi saanut kiinni siit� palavasta hirrest�, niin tiesi
miten Muttilaisen olisi k�ynyt. Sormet oikein paloivat. No v�h�t
sormista, paranevathan. Kolmas tiesi, ett� pumppu ei ottanut k�yd�kseen
ensi alussa, mutta eih�n se ollut kummakaan, kun iso mutteri ei ollut
oikein kiinni: se falskasi. Ja heti kuin h�n sai mutterin ruuvatuksi
kiinni, niin pumppukin k�vi. Nelj�s ilmoitti huomanneensa, ett� Komosen
katto oli syttynyt. "Min� sinne kuin ilves, otin �mp�rin vett� ja
oravana katolle" ... ja niin edesp�in.

Aptekari Nordman katsoi nyt velvollisuudekseen my�skin jollakin

tehokkaalla tavalla ottaa osaa sammuttamiseen.

-- "Kuuleks!" sanoi h�n pienelle pojalle, "ti�r�ks sin� se apoteki?"

-- "Kah! Miks'en min� sit� tiet�is!"

-- "No mene sitt se apotek ja sano se min� trenki, se min� Jussi, ett
se pane Loke valja ja aja olutbryggeri ja tuo kolm kori oltta."

-- "Jaa t�nnek�?"

-- "No ja, tenne just".

Poikanen meni ja myh�hteli itsekseen. Tuli R�mp�n Taavetti vastaan.

-- "Minnes sin� juokset?"

-- "Aptekiin".

-- "Kuka k�ski?"

-- "Min� Jussi".

Ja poikanen kertoi aptekarin k�skyt R�mp�n Taavetille. T�m� kertoi

muille, ja niinp� oli aptekari pian saanut yleens� tunnetuksi nimeksi
"Min� Jussi".

Oluet tulivat, ja aptekari oli iloissaan, n�hdess��n kuinka suuren avun

h�n oli tehnyt hikoileville ja janoisille sammuttajille.

Mutta vanha mamseli Nikander tuli my�skin, kaupungin hell�syd�mmisin

ihminen. H�n tuli, otti pormestaria k�dest� kiinni, laski toisen
k�tens� h�nen olalleen ja katsoi pormestaria silmiin niin hartaasti
kuin olisi tahtonut suudella h�nt�.

-- "Voi!" itki h�n viimein. "Voi sent��n, kuinka t�m� on hirve�t�!"

Ja taas katsoi h�n pormestariin, joka viimein tuli v�h�n h�millens�

t�st� sanomattomasta lempeydest� ja, p��st�kseen jollakin tavoin
vapaaksi, virkkoi:

-- "No ei mit��n..."

-- "Vai ei mit��n? Kyll� min� tied�n. Voi sent��n!"

-- "Tuota ... Gustava tuolla..."

-- "Armas Gustava!" huudahti mamseli Nikander ja riensi Gustava neiden

luo, ja t�lle h�n sai nyt purkaa syd�mmens� hellyyden.

-- "Armas Gustava! Voi kuinka t�m� on hirmuista!" Ja h�n suuteli

armasta Gustavaa ja itki, itki ja suuteli.

Ja armas Gustava ei osannut muuta kuin tehd� aivan samaa.

* * * * *

Aurinko oli jo laskenut, ja joutilas v�ki h�lveni v�hemm�ksi. Vesiketju

ei en�� ollut tarpeen, mutta Sillfors ei mielinyt niin v�h�ll� heitt��
ylip��llikkyytt�ns�. H�n komensi mukaansa kymmenkunnan reippaimpia
miehi� ja l�ksi n�iden kanssa palopaikalle kiskomaan palavia hirsi�
irralleen ja sammuttelemaan kek�leit�. Ja jo aikaa sitten oli
pormestarin tavarat kannettu sis��n, mutta Sillfors yh� ty�skenteli
palavilla raunioilla.

Pormestarin tavarat kannettiin, niinkuin sanottiin, vihdoin takaisin

sis��n. Ulos pienelle torille ei j��nyt muuta kuin vanhoja, puoleksi
s�rkyneit� kappaleita, jalattomia p�yti� ja selj�tt�mi� tuoleja.
Sittenkuin t�m�kin kasa vihdoin oli saatu selvitetyksi, huomattiin,
ett� sen keskell� leve�n� ja pulleana rehenteli lihavan raatimiehen
Helin'in kovaonninen ruisku, P�rn�sen tekem�. Kuka hyv� ihminen senkin
lienee pelastanut muitten tulen-arkain esineitten joukkoon?

Kauhea ep�j�rjestys vallitsi tietysti pormestarin talossa. Pormestari

itse oli kovasti v�synyt p�iv�n puuhista ja j�nnityksest�. H�n istahti
tuolille keskell� salin lattiaa, Sitnikow'in paperit kourassa.

-- "Gustava!" huusi h�n.

Gustava tuli ja h�nen per�ss��n mamseli Nikander, joka ei en�� luopunut

Gustavastaan. Punaisina ja p�h�ss� itkusta olivat hyv�ntahtoisen
mamselin silm�t.

-- "Gustava", virkkoi pormestari, "menep�s k�skem��n palomestaria

t�nne!"

Gustava yritti menn�, mutta mamseli Nikander ei laskenut.

-- "Armas Gustava", sanoi h�n, "sin� et saa menn� mihink��n. Sinulla on

ollut kyll� puuhaa ja vaivaa t�n� hirmuisena iltana. Voi sent��n, t�t�
iltaa! Istu nyt rauhassa. Kyll� min� menen. Voi sent��n, kuinka t�m� on
hirmuista!"

Ja mamseli Nikander astui ovea kohti.

-- "Eth�n vaan aikonekaan torua h�nt�?" kysyi Gustava pormestarilta.

-- "Mist� syyst�, Gustava?"

Mamseli Nikander pys�htyi ovella ja k��ntyi ymp�rins�.

-- "�l� toru h�nt�, hyv� August" pyysi Gustava, "siit�, ett� h�n tuli
v�h�n my�h��n tulipaloon..."

Pormestari teki maltittoman liikkeen.

-- "Ei, hyv� August, et saa torua. H�n on kumminkin..."

-- "Voi sent��n!" yhtyi mamseli Nikander samaan rukoukseen. "Onhan

t�ss� tarpeeksi hirmua yhdeksi illaksi. �lk��, hyv� pormestari, toruko
h�nt� ja vet�k� sinne hirmuiseen raastupaan..."

-- "No mutta ..." yritti pormestari puuttua puheesen.

-- "Ei, ei, ei!" jatkoi mamseli. "Se on mahdotonta. Te ette voi olla
niin kovasyd�mminen. H�nell� on heikko vaimo ja pieni lapsi, pieni,
pieni, pieni, niin kaunis tytt�, tuommoinen. Ja h�n on sent��n oikein
hyv� mies. Etteh�n te vie h�nt� raastupaan?"

Ja mamseli Nikander laski k�tens� pormestarin olalle ja katsoi h�nt�

j�lleen hell�sti silmiin.

-- "Niin, eth�n sin� ole paha", puheli Gustava toiselta puolen ja

taputti h�nt� olalle.

Pormestari menetti malttinsa. H�n hyp�hti yl�s.

-- "No mutta olettepas te nyt ihan ihmeellist� v�ke�! Enh�n min� ole
aikonutkaan sanoa h�nelle, en yht��n pahaa sanaa. Mist� sen olette
saaneet, ett� min� h�net nyt panisin vankihuoneesen!"

-- "Voi sent��n kuinka teill� on hyv� syd�n", riemuitsi mamseli

Nikander.

-- "No niin August, tiesinh�n min�, ett� sin� olet hyv�", puheli
Gustava, ja nuo hyv�ntahtoiset olennot taputtivat taas pormestaria.

Keve�sti riensi nyt mamseli Nikander kutsumaan palomestaria, joka

uskollisena virassaan yh� viel� oli palopaikalla. Ennenkuin h�n tuli
sis��n, oli mamseli Nikander jo enn�tt�nyt lohduttaa h�nt�.

-- "Tulkaa, tulkaa vaan rohkeasti", puheli h�n, "�lk�� pelj�tk�, -- h�n

on niin hyv�, voi sent��n, kuinka h�n on hyv�! Ei h�n toru, ei h�n
toru!"

Palomestari tuli ja pys�htyi tamburiin.

-- "K�yk�� sis��n!" sanoi pormestari.

-- "Suokaa anteeksi, min� en voi tulla, olen aivan nokinen ja

l�pim�rk�!"

-- "L�pim�rk�!" huudahti mamseli Nikander. "Voi sent��n t�t� p�iv��!"

-- "Pranmestari!" puhui pormestari v�h�n juhlallisesti. "Voitteko te,

sittenkuin olette, ei ainoastaan katsojana, vaan my�s tehokkaana
osan-ottajana sammutuksessa toimeliaana ollut, vakuuttaa minulle,
ett'ei vaaraa en�� ole t�ll� minun asuinrakennuksellani?"

-- "Voin, herra pormestari", vastasi toinen. "Ei ole en�� mit��n

vaaraa. Y�ksi min� panen kaksitoista miest� vartioimaan tulta".

-- "Min� voin niin muodoin olla huoleti?"

-- "Aivan huoleti".

-- "Suuri kiitos! Min� olen muistava teit�".

-- "No jumalan kiitos!" huokasi mamseli Nikander ja taputti

palomestarin m�rk�� olkaa. "Voi sent��n, kuinka te olette hyv�!"

Pormestari nousi. H�n haki silm�ll��n paikkaa, jonne laskisi

Sitnikow'in paperit, mutta ei ollut miss��n turvallista sijaa.
Vihdoinkin h�nen kasvonsa kirkastuivat. H�n meni uunin luokse, nousi
tuolille, teki pellinny�rist� siansilmukan ja ripusti Sitnikow'in
paperit siihen.

-- "Tuohon ei ylety kukaan, ei Gustava p�lyrievullaankaan", virkkoi h�n

itsekseen.

* * * * *

Rauha palasi j�lleen kaupunkiin. Palopaikalla oli vaan Sillfors

uskollisten seuraajainsa kanssa sek� palomestari vartijoineen. Kihisten
sammuivat kek�leet ja hirret, p��st�en, ik��nkuin viimeist� kiusaa
tehd�kseen sammuttajilleen, silmi� kirvelev�� savua.

Aptekarin Jussi ker�ili tyhji� puteleita koreihin.

-- "Mit�s niist� tyhjist� ker�ilet?" sanoi Lintunen. "Toisit t�ysi�

sijaan".

-- "Jaa, juu, niin", liitti Sillfors. "Mene paikalla aptekarisi luo ja

sano, ett� oluet loppui".

Jussi katsoi v�h�n ep�tietoisena Sillfors'ia.

-- "Menetk�?" tiuskasi Sillfors ja katsoi tuimasti poikaan.

-- "No menen, menen!"

Ei kulunut kymment� minutiakaan, niin ajoi Jussi Lokellansa pihaan ja

nosti kuormasta olutkorin.

-- "No rohkea rokan sy�", sanoi Lintunen.

-- "El�k��n!" huusi Sillfors.

-- "El�k��n Sillfors!" huusi Simpura, ja j�lleen soi Sillfors'in

korvissa �sk�inen ihana musiki.

Syntyi hetkiseksi aselepo, jolloin v�syneet miehet virkistiv�t

voimiansa. Pranmestari kutsuttiin joukkoon. H�n tarvitsi virvoitusta
h�nkin, ja kiitollinen h�n olikin siit�, nokinen ja l�pim�rk� mies,
mutta aina kuin el�k��n huudot tulivat liian koviksi, varoitteli h�n:

-- "Hiljemp��, hiljempaa! Herra pormestari kenties ovat jo levolla".

-- "No ty�h�n taas pojat!" komensi Sillfors. "Mutta nyt on laki t�m�.
Bassa poo nu! Kaksi hirtt� ensin irti ja sitten kulaus mieheen. Se on
laki".

Siihen suostuttiin yksimielisesti, ja mahdottoman pian lohkesivatkin

hirret irti.

Ja sitten seurasi hetken lepo, el�k��n huudot ja palomestarin varoitus.

Mit� useampi hirsipari lohkesi, sit� hilpe�mmiksi k�viv�t Sillfors ja

h�nen uskollinen joukkonsa. Ja yh� tihe�mmin kajahtelivat el�k��n
huudot ja yh� iloisemmaksi k�vi Sillfors.

* * * * *

Mutta pormestarin ruokasalissa oli hommaa ja hoppua. Gustava ja mamseli

Nikander v�itteliv�t kesken��n.
-- "Sin� et saa puuhata; hyv� ihminen, sin� et saa puuhata", puheli
mamseli Nikander. "V�h�nk�s sinulla on ollut huolta, lapsi parka? Voi
sent��n!"

-- "Niin, mutta pit��h�n minun saada jotakin August paralle

illalliseksi. Ja pit��h�n h�nelle saada vuode j�rjestykseen".

-- "�l� sin� nyt mist��n huoli, kyll� min� toimitan".

-- "Ei, no, mit�s sin� nyt, armas yst�v�, rupeat itse�si vaivaamaan?"

-- "Hoh-hoo! Vai vaivaamaan! Onpas t�m� sitten vaivaa! Kas niin,

lep��p�s sin� nyt koreasti".

Ja niin he h��riv�t ja hy�riv�t, kaksi hyv�ntahtoista ihmist�, eik�

aikaakaan, niin oli tarjotin l�ydetty, sen p��lle levitettiin puhdas
servetti, ja siihen laitettiin yksinkertainen illallinen pormestarille,
joka on niin hyv�, voi sent��n, kuinka h�n on hyv�! Jo oli Gustava
vied� tarjottimen sis��n, mutta mamseli Nikander pys�ytti h�net.

-- "Malta puoli minuttia, hyv� Gustava!" huusi h�n ja juoksi ulos.

Puutarhasta, joka oli jotenkin s�ilynyt sammuttajain jaloilta, l�ysi

h�n persiljaa.

-- "Eih�n nyt tuolla lailla sovi l�hett�� tarjotinta sis��n," sanoi

h�n tullessaan takaisin ja koristi kuin koristikin voirasian ja
kalalautasen viheri�ll�.

Saatiin vihdoin vuodekin valmiiksi pormestarille, ja niin oli suurin

huoli pidetty.

-- "Ja nyt", sanoi mamseli Nikander, "vaikka sin� ajaisit minua kotiin,
niin min� en mene. Min� olen t��ll� ja autan sinua, mink� huonoilla
voimillani voin. Voi sent��n t�t�kin p�iv��!"

Nyt tuli v�it�s kumpiko k�y Gustavan kamarin s�nkyyn, kumpiko sohvalle.
Pitk�in debattien j�lkeen t�ytyi mamsell Nikanderin v�en v�kisenkin
k�yd� s�nkyyn. H�n koetti sitten viel� kauan aikaa todistaa, ett�
Gustavan pit�� ottaa p��lleen h�nen saalinsakin, sill� h�n on varmaan
vilustunut ja on herkk�hermoinen, mutta ei auttanut en�� mik��n.

He k�viv�t vihdoin maata.

* * * * *

Kes�inen aurinko ilmoitti jo nousuansa, kun Sillfors viimeinkin

raskitsi luopua palopaikalta. T�m� p�iv� ja y� oli ollut niin hauskaa
aikaa h�nelle. "El�k��n Sillfors!" se kaikui h�nen korvissaan niin
suloiselta. Aptekarin oluet olivat tehneet h�nen mielens� hyvin
iloiseksi.

-- "Ei mutta nyt, pojat, atj��", sanoi h�n. "Nyt ei ole en�� mit��n
vaaraa. Me olemme tehneet mit� olemme voineet. Ja ei muuta kuin tattis
vaan aptekari Nordmanille!"

-- "El�k��n!"
-- "El�k��n!"

-- "El�k��n Sillfors!"

-- "Hiljaa, hiljaa!" varoitteli palomestari. "Herra pormestari nukkuvat

jo."

Sillfors l�ksi kotiansa tavattoman iloisena. Kadut olivat typ� tyhj�t.

Aurinko nousi parhaillaan. Sillfors'ista tuntui niin hyv�lt�. "El�k��n
Sillfors!" kajahteli viel� h�nen korvissaan. H�n myh�hteli tyytyv�isen�
ja viimein, tultuansa kauppatorille, ei malttanut, vaan pys�htyi,
sieppasi lakin p��st��n, heilautti sit� korkealle ja huusi:

-- "El�k��n Sillfors!"

Sanomattoman tyytyv�isen� meni h�n kotiansa.

* * * * *

Mutta Gustava neiden kamarissa ei mamseli Nikander ollut saanut yht��n

unta. H�n ajatteli vaan, ett� Gustavalla oli liian v�h�n peittoa.
Jonkun ajan per�st� kurkisti h�n Gustavan vuoteesen p�in. H�nen
yst�v�ns� nukkui.

Hiljaa nousi mamseli Nikander vuoteeltaan, hiipi Gustavan luokse ja

peitti h�net saalillansa.

Nyt vasta nukkui mamseli Nikanderkin.

End of the Project Gutenberg EBook of Novelleja II, by Samuli Suomalainen

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA II ***

***** This file should be named 20799-8.txt or 20799-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/0/7/9/20799/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.