The Project Gutenberg EBook of Pieni helmivy�, by Various

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Pieni helmivy�

Suomen runoja koulunuorisolle

Author: Various

Editor: J. W��n�nen

Release Date: October 8, 2007 [EBook #22923]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI HELMIVY� ***

Produced by Tapio Riikonen

PIENI HELMIVY�

Suomen runoja koulunuorisolle

Toim.

J. W��N�NEN

Werner S�derstr�m, Porvoo, 1899.

"Ehk� saisit laulun innon

Uutta tulta leimuumaan."

S�kenet.

RUNOJEN LUETTELO

1. Arinahan kulku. Kanteletar

2. Elk�� ouostuko. Kanteletar
 3. Enkeli ohjaa. Immy
4. Eriskummainen kantele. Kanteletar
5. Iltalaulu. Jooseppi Mustakallio
6. Is�nmaalle. A. Oksanen
7. Is�nmaani. J. H. Erkko
8. Joulukuusi. Z. Topelius
9. J��nl�ht� K��p�n joesta. A. Piirikivi
10. Kansalaislaulu. J. H. Erkko
11. Karjala. Arvi J�nnes
12. Kelle ma sanon suruni. Kanteletar
13. Kev�tlaulu. Uno v. Schrowe
14. Kirkkovenheess�. Juhani Hannikainen
15. Korpi kurjalla kotina. Kanteletar
16. Koululinna. J. H. Erkko
17. Kukat Pinciolla. J. H. Erkko
18. Kuluu ik� laulamattakin. Kanteletar
19. Kun voisin. J. H. Erkko
20. Kuva. Paavo Cajander
21. Kyn�lampi. A. Oksanen
22. Laki ja vapaus. Schillerin "Kellotaulusta" -- A. Oksanen
23. Lapsuuden muisto. Kust. Killinen
24. Laula, laula veitoseni. Kanteletar
25. Laulu Vuoksella. J. H. Erkko
26. Lintuin k�r�j�t. Kanteletar
27. Lintuselle. J. L. Runeberg
28. Lumisateella. Suonio
29. Lumisilla. Olli Vuorinen
30. Maamme. J. L. Runeberg
31. Mirrin uni. Alli Nissinen
32. Mirri sairastaa. Samuli S.
33. M�ss��j�t. Hilda K�kikoski
34. Niittypuro. J. H. Erkko
35. Ohoh kultaista kotia. Kanteletar
36. Oi Herra, anna mulle. Ky�sti --n
37. Oma maa. Kallio
38. Pieni mierolainen. Uno v. Schrowe
39. Pime� isoton pirtti. Kanteletar
40. Punkaharju. Olli Kym�l�inen
41. Repo ja j�nis. Kanteletar
42. Runo Alkeisopiston vihki�isiss�. Paavo Cajander
43. Runolaulaja. " "
44. Salomaa. " "
45. Santavuoren tappelu. Kaarlo Kramsu
46. Savolaisen laulu. A. Oksanen.
47. Suksimiesten laulu. Suonio
48. Suomelle. Paavo Cajander
49. Suomen valta. A. Oksanen
50. Syksytoiveita. " "
51. S�kenet. " "
52. Tervehdys auringolle. Kalevala
53. Toisin ennen, toisin eilen. Kanteletar
54. Tunnon rauha. A. Oksanen
55. Tuo kerta rajalle rauha. Kanteletar
56. Varpunen. Suonio
57. V�in�m�isen sanoja. Kanteletar
58. V�in�l�n lapset. Arvi J�nnes
59. V�syneen valitus. J. L. Runeberg
60. �itini. Z. Topelius
S�kenet.

Syksyn kolkko, synkk� ilta

kattaa kaupungin ja maan,
raskahasti rannan aalto
vastaa kuusten huminaan.

Kuusten alla seisoo suojus,

sep� kattotorvestaan
sukkelasti suitsuttavi
s�keni� ilmahan.

S�kenet ne s�ihkyellen
tuulen kanssa tanssivat,
heloittavat hetken aian,
tuikahtavat, -- sammuvat.

L�mmint� ei niist� l�hde,

valkene ei valju y�,
mut ne kertoo, kuinka siell�
ahkera on alla ty�.

Kaikuvalla kalkkehella
sepp� rautaa kuonnuttaa,
painavilla palkehilla
taaskin tulta tupruuttaa.

S�keni� uusi sarja

lent�� y�h�n sankeaan,
kyl�n lapset seisottuvat
noita tuossa katsomaan.

S�kenell' ei pitk� kaari

ole ilmamatkoaan,
tulen vaan saa syttym�h�n
k�yden tulta-ottavaan.

N�inp�, lauluni, s� lenn�

s�kenen� s�ihkyten,
nuorten mielt� miellytellen,
sytytellen, sammuen.

Ehk� saisit laulun innon

uutta tulta leimuumaan
syd�miss� Suomalaisten
yli kaiken Suomenmaan.

_A. Oksanen_.

Savolaisen laulu.
Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa,
sen kansa kaikki k�rsinyt
ja onnehensa tyytynyt,
t�� armas, kallis maa!

Kuin korkeat sen kukkulat,

kuin vaarat loistoiset!
Ja laaksot kuinka rauhaisat,
ja lehdot kuinka vilppahat,
kuin tummat siimehet!

Sen salot kuin siniset on,

puut kuinka tuuheat,
ja kuin humina hongikon
syv' on ja jylh�, ponneton,
ja tuulet lauhkeat!

Ja kussa t�hdet tuikkavat

kovalla talvella,
ja kussa Pohjan valkeat
suloisemmasti suihkavat
kuin Savon taivaalla?

Tok' yht� viel� muistelen,

sen suihke armaampi,
se silm� on Savottaren,
johonka taivas loistehen
ja sinens' yhdisti.

Me emme liioin kerskuko,

sanomme kumminkin:
muu Suomi, ell�s ilkkuko,
jos meill' on hoikka kukkaro,
jos k�yhiks' keksittiin.

Useinpa pelto kultainen

se sulla kellerti,
kuin meid�n vaivan, viljehen
kumohon l�i vihoillinen
ja poltti tuhkaksi.

Ja monta kertaa sattui niin,

kuin meit� vainot l�it,
kuin vaimot, lapset kaadettiin
ja miehet sortui sotihin,
s� rauhan leip�� s�it.

Jos kielin voisi kertoa

n�k�ns� vanhat puut,
ja meid�n vaarat virkkoa,
ja meid�n laaksot lausua,
sanella salmensuut;

Niin niist�p� useampi

hyv' ois todistamaan:
"t�ss' Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edest� Suomenmaan!"

Siis maat' en muuta tiet�� voi

Savoa kalliimpaa,
ja mulle ei mik��n niin soi
kaikesta, mink� Luoja loi,
kuin: "armas Savonmaa!"

_A. Oksanen_.

Suomen valta.

Nouse, rienn�, Suomen kieli,

korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
niiss' on suoja Suomenmaan;
yksi mieli, yksi kieli
V�in�n kansan soinnuttaa.
Nouse, rienn�, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

Suomalaisen kuokka, aura

kynt�neet on Suomenmaan;
kasvoi vehn� taikka kaura,
maa on meid�n perkamaa.
Kell�s t�ss' ois ��nen vuoro
meid�n maata johdattaa?
Nouse siis s�, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

Suomalainen yksin kesti

ruton, n�lj�n aikana,
yksin miekallansa esti
vihoillisen maastansa;
Suomalain siis yksin k�yk��n
k�sin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

��nisj�rvi, Pohjanlahti,
Auran rannat, Vienansuu,
siin on, Suomalainen, mahti,
jok' ei oo kenenk��n muun,
sill� maalla sie oot vahti;
�l� ��nt�s halveksu!
Nouse, rienn�, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

_A. Oksanen_.
 Is�nmaalle.

O is�nmaa, s� kultainen ja kallis!

S� mainesi ja mantereinesi,
ja lakines ja kaikin laitoksines,
ja uskoines ja �idinkielines,
kuin oma �iti armas, armahampi
s� mielest' olet miehen vapahan!

Sun p��lt�s rasitusta poistaaksensa

tuo Ruomin kelpo poika Gurtius
-- ei auta muu! -- Manalan auenneesen
kitahan sy�ksi nuoren itsens�.

Sun vapauttas varjellaksensapa

Leonidaskin p��ns� seppel�i
ja juhlapuvun puki parhaan p��lleen
ja rynt�s sitten sankarjoukkoineen
rivihin vihoillisen verrattoman
ja kaatui itse kaikin miehineen.

Sun valtas suojana, sun sortajatas

ja vihamiest�s voittaaksensapa
Borckhusen, uros uljas suomalainen,
kuin sein� seisoi miekkain melskeess�;
ilolla, is�nmaa, sun edest�si
mies miehelt� ain' asti viimeiseen
he kamppailit, h�n Karjalaisinensa,
ja tervehtiv�t Tuonen tytt�ret
myh�illen morsiamikseen ja k��rein
lippunsa mustat morsiusliinoikseen!

[Tapahtui Lundin tappelussa 5 p. Jouluk. 1675.]

Som' on ja suloinen sotahan kuolla,

ja kaunis kuolla miekankalskeesen,
kuin sodan sytytt�� maas vihoillinen,
ja miekkas torjuu sortajata pois:
O, ihana ja iloitkun v��rti
on kuolo kuolla edest' is�nmaan!

Vaan kauniimpi kuin kuolla sille uhriks'

on el�m� sen etuin etehen:
sen el�m�, ken ty�ss� ahkeroipi,
lakia, lempeytt� noudattaa,
velvollisuuksiansa t�ytt�ess��n
ei katso puolelle, ei toiselle,
vaan sitke�sti siin� kiinni riippuu,
mi totuus on ja kohtuus, oikeus;
ei h�mm�sty, kuin h�t�p�iv� p��lle
maan, kansan saa, on kaikki h�vitt��,
vaan alkaa uudellensa hankkimahan,
mink' otti onnettuus ja kohtalo,
ei pyyt�in pyrinn�st��n parahinta
ja mielenmukaisinta hedelm��,
mut tyynin mielin tyytyen vaan siihen,
mi saada mahdollist' on milloinkin.

_A. Oksanen_.

Syksytoiveita.

Poisp�in, pois vaan siirtyvi p�iv�, ja y� yh� karttuu,

lehto jo kellastuu, syys hopeoitsevi maan;
talvea ennustaa tavienki ja telkkien l�ht�,
-- miekkoset p��sev�t pois pakkasen alta ja y�n!

Enp� m� kuitenkaan voi surra, jos talvikin tullee,

kuin suvenaikainen ty�n' turha se ollut tok' ei:
Aumoja on ahoviereni t�ynn�, ja purnuni paisuu,
karjani karttunehen t�ytt�vi rieska ja kuu;
jonka ma maan povehen elon uuden siemenen kylvin,
ei huku siell� se, ei, vaikka se nyt m�t�nee,
mut suvi uus' kuni kirkastaa taas maita, se nousee
uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen p�in.

Ihminen, n�inp� se sunkin suhtasi on el�m�ss�s,

surras syyt' ole ei, vaikkapa vanhaksi k�yt,
vaikkapa vanhuuden lumi p��si ja partasi niett��,
hiljemmin suonesi ly�, jalkasi horjuen k�y.
Nuorra ja voimasi p�ivin� teit sin� miehen� ty�t�,
kasvopa karttunut sen nyt is�nmaallesi j��,
tuo is�nmaallesi j��, sek� j��pip� lapsesi hurskaat,
joidenka mielihin my�s kelvon ja kunnian loit.
Itse s� kuolet pois, ja sun raajasi multahan pannaan,
henkesi kuolematon kuoloa tunne tok' ei,
vaan valo uus' kuin kirkastaapi jo uusia maita,
uutena luomana my�s nouset sa taivaasen p�in.

_A. Oksanen_.

Tunnon rauha.

Ah, kell� puhdas tunto on

ja kalvamaton mieli,
jonk' ain' on retki polveton
ja laittamaton kieli,
jot' oikeast' ei luovuttaa,
ja v��r�n puoleen horjuttaa
voi vilpin vieh�tykset;

Sen silm� aina kirkas on

ja otsa puhdas hohtaa,
povess' on syd�n pelvoton,
jos kunka kumman kohtaa.
H�n on kuin nuori neitonen,
jokaisen mielitehtoinen,
vaikk' olkoon vanhus harmaa.

Kuin y�ksi maata painaksen

ja luojanansa luottaa,
h�n kummitusten, peikkojen
n�k�j' ei s�iky suotta,
vaan unittoman y�n lep��
ja riemullisesti her��
hyvien t�iden toimeen.

Jos korven sy�nt� yksin��n

h�n kolkkoakin kulkee,
tai meren aallot myrskyill��n
h�t��n jos h�nt� sulkee,
h�n h�mm�sty ei silloinkaan,
h�nell' on rauha rinnassaan
ja turva tunnossansa.

H�n kaunis on kuin kukkainen,

raitis kuin kev�taamu,
vaan omantunnon-vaivainen
se hoippuu niinkuin haamu,
ja p�iv�t sek� pitk�t y�t
sen entiset pahuuden ty�t
h�nt' aina ahdistavat.

_A. Oksanen_.

Kyn�lampi.

Pikku lampinen
hietalietteines,
joka rantoines
minun lapsuen
olit meren�n':
sua tervehd�n!

Kaarnalaivojan'
laskin laineilles.
sinun saattaakses
tuulen mukahan
maihin kaukaisiin,
merentakaisiin!

Taikka vallatoin
poikaparvessa
kes�n kuumalla
uida polskuroin
haaleiss' aalloissas
hietarannoillas.

Taikka kiitelin,
talven tultua,
j��si kannella
liukkain luistimin,
niinkuin iloinen
ilman leivonen.

Oi, ken muuttaa vois

viel� kerrankaan
lapsimaailmaan! --
Vaan se mennyt pois,
pois on polvekseen,
lapsuus rauhoineen!

_A. Oksanen_.

Laki ja Vapaus.

Laki kallis, viljavainen,

Luojan luoma taivahainen,
side yksi ylh�isille,
hyville ja halvimmille;
kansakunnat liit�t, laitat
vallattoman mielen taitat;
villit ihmist�ille ohjaat,
siveyden vallan pohjaat,
itsekk��n my�s valjun saatat
muistamahan is�nmaataan!

Kaikki, toivoin ty�st� riistan,

auttaat toinen toisiaan,
koetella kilvan, kiistan
saavat kaikki voimiaan.
Is�nt� ja palvelija
vapaudessa suojan saa,
kaikilla on varma sija
vastustella sortajaa.

Ty� on miehen kunnia,

viljan vaivann�hnyt saa;
Ruhtinaalle arvo antakaa,
arvo meille ty�mme vaivasta.

_Schiller'in "Kello"-laulusta -- A. Oksanen_.

Is�nmaani.

Jos minne kuljen, mist� l�hden,

t�� maani mulle kallis on,
ja kallis on se vaan sent�hden,
sen kansa kun niin armas on.
Sen kansa taas on armas siksi,
se maansa kun tek' kallihiksi
verell��n, k�rsimyksill��n.

Salomme vaikk' ois t�ynn� kultaa,

hopeita hyrsityis aaltomme;
vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa,
vaan konnan t�it' ois muistomme,
kansamme kulkis hylkyteit�, --
ah! silloin maamme varjo meit�
kuin musta haamu vainoais.

Vaan nyt ei synkk�in syiden hallat

meit' is�in haudalta eroita,
ei taistelut, eik' ilkivallat
maasta armaasta vieroita,
niin korvet synk�t, kallioiset,
kuin laaksot, j�rvet tuhatmoiset --
kaikk' ovat kalliit, rakkahat.

Takana soitten, kallioissa

sai �idit piilon lapsineen,
kun urhot kaatui taisteloissa,
tai voiton toivat armailleen.
Niin korpea kuin vainioita
luut is�in peitti, veri noita
kostutti kallis kaikkia.

Vakaana niinkuin vuoren sein�

kansamme puolsi maatansa;
ei huikennellut niinkuin hein�,
s�ilytti pyh�t tapansa.
Parjatkoot tyhm�t, ett' t�� kansa
hylj�tty, halp' on tavoiltansa --
maan kalliin ostanut se on!

Muun riemun jos ken ry�st�is multa,

maan' armahan kun muistot j�is:
ne rinnassani voiman tulta
ja innon liekin viritt�is.
Oi urhoin kehto, is�nmaani!
Suojelkoon Herra armastani,
siunatkoon hautaa urhojen!

_J. H. Erkko_.

Kansalaislaulu.

Olet maamme, armahin Suomenmaa,

ihanuuksien ihmemaa.
Joka niemeen, notkohon saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa.

Kodin ymp�ri viljavat vainiot

kalarantoja kaunistais,
jalon kansan kuntoa laulelmat
yli aaltojen kuljettais.

Saisi kuulla maailma kummakseen

miten t��ll�kin taistellaan,
pyh�n, kauniin, oikean voitollen
ilojuhlina riemuitaan.

Kuinka kansa, pieni ja k�yh�kin,

edistyksellen uhria toi,
ihanteen, jalon aatteen alttariin
rovon viimeisen kantaa voi.

Kuinka uskaltaa sek� toivoa

t�m� kansa on tohtinut,
vaikka vallitsi n�lk�, kuolema,
valo maast' oli sammunut.

Tohti toivoa sek� voittaakin,

valon temmata soihdukseen;
omat laulunsa nostaa kuultaviin,
ihanimmaksi oppaakseen.

Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan

kuni kihlattu morsian.
Vapautta se h�iksens� valmistaa,
tulevaisuuden juhlahan.

Sit� varten kansa nyt kilvan k�y

is�nmaallensa uhraamaan,
valon liedell� nuoriso valmistuu
toivon-aikoja ohjaamaan.

Nosta, nosta jo henkesi kahleistaan,

satavuosia sortunut!
Kansa yksi on Suomessa, yhdellen
voiton-arpa on langennut.

Ty�h�n, ty�h�n yhten� kansana siis

rehellisehen, arvoisaan!
Saman maan, saman kansan onnellen
joka korsikin kannetaan.

Kuka kurja hylkien silm�ilee

suuriarvoinen alhempaan?
Saman arvon, kunnian ansaitsee,
joka mies on paikallaan!

Kaikki, kaikk' yl�s yhten� miehen� nyt

Suomen onnea valvomaan!
Hetken ty� tuhatvuosihin vaikuttaa,
is�nmaahan ja maailmaan.

_J. H. Erkko_.
Laulu Vuoksella.

Mahtavasti,
voimakkaasti
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa
Vuori nostaa poikiaan
veden voimaa kiusaamaan,
synnytellen salakaria.
Leikitenp� hyp�ht��
niist� aalto kuohup��.
Mahtavasti,
voimakkaasti
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa.

Virran raisun
mahti paisuu,
vuoren vastuksista vimmastuu.
J�ykk�p�isen kallion
kylki vastassa nyt on --
ahdistettu aalto rajustuu!
Kuohut uppiniskoissaan
eesp�in ty�nt�� toisiaan.
Mahtavasti,
voimakkaasti
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa.

Aaltoin vimman
kiukkuisimman
tielt� s�rkyy voimat kallion:
kas, kuin �hkym�h�n j��
vuori jyrkk�, h�rk�p��,
syrjin katsoo virran voittohon.
Mets�, ��net�n kuin y�,
n�kee aaltoin ihmety�n.
Mahtavasti,
voimakkaasti
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa.

Maalle sulle,
kiusatulle,
voitonvirtt� laulaa Imatra.
Saimaan aallot uneljaat
Vuoksessa on voimakkaat,
kalliot niit' ei voi kahlita.
Niinp' on kansa Suomenmaan
her�tty��n, noustuaan,
mahtavasti,
voimakkaasti
ilkivaltain muurit murtava.

_J. H. Erkko_.

Koululinna.
Nyt kova kuulkaa sotak�sky
ja selk��n ottakaatte v�sky
ja linnaan astukaa!
Se linna kyl�ss� on tuolla
m�en rintehell�, p�iv�n puolla,
hei, sinne astukaa!

Se Suomen kivist' on ja puista,

isien t�ist� siunatuista
se linna noussut on.
Ei tykkien ja luodin kauhu
sielt' uhkaa eik� ruudin sauhu,
tok' on se pelvoton.

On linnan muoto kirkas, jalo,

sen ikkunoista paistaa valo
ja mieli l�mp�inen.
Sen linnan uljas komentantti
on opettaja, ei kersantti, --
on koulu linnanen.

Siis kova kuulkaa sotak�sky

ja selk��n ottakaatte v�sky
ja kaikki tarpehet:
ne kyn�t, vihkot, muste, taulut
ja kirjat sek� Suomen laulut
ja olkaa urhoiset!

Ken kest�� linnan harjoitukset,

h�n suuret voiman ilmaukset
voi kerran osoittaa.
H�n n�ytt��, ett' on suomalainen
jokainen, vankka muuri vainen,
jot' ei voi kukistaa.

Jokainen oppii aikanansa,

ett' on my�s luotu Suomen kansa
aseeksi korkeimman.
Ja kukin yksityinen meist�
ei syntynyt lie turhan eist�,
vaan syntyi valtahan:

Me itse�mme vallitsemme
edistykseen; mut orjaks' emme
suo Suomen henke�.
On maassa paljon murtuvaista,
mut mik� meiss' on suomalaista,
on aina s�ilyv�.

Siis, kaunis koululinna, loista

ja hengen velttoutta poista,
vapaiksi meit� tee!
Kun kukin meist� kohdastansa
on vapaa, silloin koko kansa
vapaana ty�skelee.

_J. H. Erkko_.
Kukat Pinciolla.

Ah, te kukat helmikuun,

kukat Pinciolla!
Suomehen jos voisin
teid�t tuoda, -- toisin,
ett� maamme pohjoinen
aina kantais kev�imen,
toisin tuoksun kiihke�n,
vuoren aina vehre�n, --
ah, te kukat helmikuun,
kukat Pinciolla!

Vaan te hennot kukkaset,

kukat Pinciolla,
ette kest� noita
pohjan taisteloita.
Kotianne varten vaan
synnyitte te kukkimaan.
Eih�n viiniryp�leet
pohjanmaille eksyneet,
eik� kukat helmikuun,
kukat Pinciolla.

Vaan jos henki kukkimaan

puhkee Pinciolla,
sen ei kukkain kuolla
tarvis pohjan puolla.
Kesken talvipakkasta
voipi kansa kukkia,
kesken hankien ja j��n
kantaa henki t�hk�p��n,
kantaa kukat helmikuun,
niinkuin Pinciolla.

_J. H. Erkko_.

Kun voisin.

Ylh�inen mets�st�j�
n�in lauloi kulkeissaan:
"Oi teit� laakson lehdot,
kanervat kangasmaan,
puut pienet, puolan varret
ja korven m�kkinen!
Teilt' ei vie myrskyt rauhaa,
ei tuiske tuulien;
teill' aina kaste kirkas
otsalla loistelee,
luonanne perhot py�rii
ja linnut laulelee.
Niin tyyness' aina oisin
kun voisin."

Vaan k�yh� mieron poika

tien varrell' lauloi n�in:
"Te hongat uljaslatvat,
taivaasen k�ytte p�in;
palatsit teist� paisuu
valoisat aina vaan --
mit' on nuo laakson lehv�t
pimeess� piilossaan! --
Te tuulten juhlavirtt�
synnyitte laulamaan,
saleina loistollisna
soitollen kaikumaan. --
N�in ylh�inen ain' oisin,
kun voisin."

Vaan paimen huiluhuuli

polulla soitti noin:
"Kuin raittis kev�ttuuli,
vapaana laulaa voin:
Kun kuuset huokaa, silloin
hartaammin laulelen,
ja myrskyll' entis-aikain
murheita muistelen.
Ja kosken pauhu kertoo
kuink' ennen taisteltiin,
vaan laakso tuolla kutsuu
iloihin nykyisiin.
T�llaisna aina oisin,
kun voisin.

Kas t��ll� lintu laulaa

ilonsa, huolensa,
ja kukka armas kuiskaa
suloimmat toivonsa.
Ma rinnassani tunnen
purojen helkkehen,
ja aamukaste kirkas
mik' on, sen tuntenen:
on paimentyt�n silm�,
jok' etsii kukkia
laaksossa -- poika poimii
aholla marjoja. --
T�llaisna aina oisin,
kun voisin."

_J. H. Erkko_.

Niittypuro.
N�in moititaan: voi kuink' on murheinen
ja synk�n musta niittypuron juoksu,
vaikk' onkin niityn mets� lehv�inen
ja partahilla kukkain tuhat tuoksu.

Ei muisteta: tuo puro kotoisin

on synk�lt� ja hallaiselta suolta,
ja korven kautta juosten, kuulikin
se n�lj�nh�t��, itkua ja huolta.

Nyt, kukkaniityn l�pi kulkeissaan,

vilkastui puro, iloisammin hyppii,
vaan murhe kuvastuupi muodossaan,
kun rinnassa viel' entismuistot sykkii.

_J. H. Erkko_.

Suomelle.

Sinua, kultainen ja kallis maamme,

sinua kaikki ty�mme tarkoittaa;
elomme, onnemme me sulta saamme,
sa ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
Jo pienoisista saakka meille kannoit,
kuin �iti lapsillensa kaikki annoit,
ja tyhjiks usein rintas imetit,
ja usein k�rsit n�lk�� saadaksesi
paremman toimeentulon lapsillesi,
ja usein vilussa s� v�rj�hdit.

Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta,

mi j��t ja lumet poluiltasi luo,
ja ty�mme harras poistaa n�lk�s sulta
ja elon sulle huolettoman tuo.
Ja innon, jonka k�tkit syd�meemme,
sill' er�maasi viljaviksi teemme,
n�in vaivann�k�s palkiten ja ty�s.
Ja vaikka n��ntyisimme alla s�iden,
kun hyv� vaan on olla meid�n �iden,
niin silloin hyv' on olla meid�n my�s.

Ja mit� -- vaikk'ei ty�mme suuremp' oisi

kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,
ja verrata vaikk' eloamme voisi
meress� yksityiseen pisaraan? --
Sun t�htes vaan me k�ymme riemahdellen,
kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,
ja katoamme tuimaan taisteloon.
Mut sin�, Suomenmaamme, tulet rikkaaks
ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.
Jumala synnyinmaata siunatkoon!

_Paavo Cajander_.
Runolaulaja.

Isossa hovilinnass' on pidot uljahat,

kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat,
hopeat siell� hohtaa ja kullat v�lk�ht��,
ja s�velsoitot vienot iloiten helk�ht��.

Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen;

jotakin sielt� puuttuu, mut mit', ei tied� ken.
Ilveill��n, lauletahan, hymyill��n, tanssitaan,
vaan tavan vuoks' on kaikki ja teeskelty� vaan.

Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen:

siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen,
ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin...
Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin.

Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa,

ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa:
"Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan,
kev�tt� laula mieliin, iloa rintahan!"

Ja ovensuussa siin� h�n seisoo kourussaan,

olento halpa, k�yh�, ja sauva nojanaan,
hopeelta hohtaa parta, hivukset pitk�t sen,
ne lumivalkeoina valuvat harteillen.

Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus,

"mit�p� tuokin t��ll�?" vaan kuuluu kuiskahdus,
ja yli otsain lent�� pime�t varjot y�n,
ja kynttil�tkin tuikkaa kuin l�pi terhenvy�n.

Mut ovensuussa vanhus viritt�� laulujaan,

vavisten aluss' ��ni ja v�rjyin kulkee vaan,
kuin lintu, joka mets�st' on tuotu h�kkihin,
s�velt��n visert��pi syd�min tykkivin.

Vaan pian into nousee ja syd�n l�mpi��,

ja s�vel kasvaa, paisuu ja kaikuin helk�ht��,
ja ukon k�yr� varsi se sorjaks kohoaa,
ja silmist' ihmeenlainen v�l�hdys tuikahtaa.

H�n sankareista laulaa, uroista Kalevan,

ja valon taistelusta pimeytt� vastahan,
h�n neiden surman laulaa, mit' �idin lempi on
ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.

Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois

kuin aamull' on, kun koitar y�n vaipan siirt�� pois
v�r�ht�� koko luonto, puun lehv�t vavahtaa,
ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.

Niin huoneessakin siell� nyt syd�n syk�ht��,

punoittuu kalvas poski ja kyynel vier�ht��,
ja sumu j�inen haihtuu, y�n varjot poistuvat,
ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.

Ja ompi niinkuin riemu taas n�ytt�is riemullen,

ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden;
iloitaan, lauletahan, hymyill��n, tanssitaan,
ja kaikki syd�nt' ompi ja hartautta vaan.

Mut vanhus halpa, k�yh�, tuo hyljeksitty, h�n,

h�n huoneen ylimm�llen sijallen vied�h�n,
ja kaunis siin� on h�n, kuin hohteess' auringon
satehen vienon j�lkeen puu sammaltunut on.

_Paavo Cajander_.

Runo.

Suomalaisen alkeisopiston vihki�isiss� v. 1878.

Ja kes� oli parhaillaan,

koin s�teet mailla v�ikkyi,
ja linnut lauloi laulujaan,
ja lammin laineet l�ikkyi;
mut kolkolta, kuin viety pois
tulonen kodin liedest' ois,
niin tuntui kolkolt' aamu.

El�m�n ehdot riist�nyt

taas oli hyinen halla.
Ja huuto kansaan lensi nyt
ja kaikui kaikkialla.
Ja mieliin syttyi innostus,
ja harvoin n�hty rakkaus
nyt hehkumaan sai tunteet.

Ja pelastukseks' is�nmaan
varansa kansa kantoi,
ja rikas uhras aarteitaan
ja k�yh� ropons' antoi,
ja niinkuin vaimot Kartaagin
helyns� riisti naisetkin
ja kullat kulmiltansa.

Ja itse kylm��n kivehen

se lempi sijoittuupi,
ja paasi liittyy paatehen
ja holvit muodostuupi,
ja yl�s, yl�s pilvihin
kohoopi lailla temppelin
nyt Suomen kansan huone.

Ja kotipaikan valo saa,

jot' �sken uhkas halla,
ja l�mmin liesi kohoaa
nyt hell�in k�tten alla
ja valaisee ja l�mmitt��,
kun synkk�� on ja pime��
ja elo kolkoks k�ypi.

Mut n�in kun y� taas peitt�� maan,

niin saman lieden luota
uus joukko l�htee sotimaan
ja puoltamahan tuota.
Ja aseet: rakkaus ja ty�
ne taaskin vihamiehen ly�
ja uusi saadaan voitto.

_Paavo Cajander_.

Salomaa.

Yht' ihanaisena kuin sinut kerran n�in, olet tuossa

tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa.
Taas n�en sun, m�kin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat,
lammen v�lkky�v�n, vaarat korkeat nuo.
N��n sinut, ennell��n, n��n taas tutut, lempe�t kasvot,
joit' olen kaivannut kuin kes� l�mmint��n.
Kaikki ma taasen n��n: lukemattomat, armahat muistot
kuin kukat kirren alt' elpyv�t taas elohon.

Tuolla ma lammellas olen soudellut useasti,

salmia kierrellyt, kaikua kiusannut;
katsellut syliss�s olen Wellamon neitosen maata
hurmaavan ihanaa, luokseen viettelev��;
taikkapa, keinuen laineillas, vetes v�lkkyv�n karjan
kietonut verkkoihin, nostanut venheesen.

Tuoll' olen vuorellas sen louhistot kapuellut,

noussut kotkan laill' ain' yh� korkeuteen,
noussut ja n�hnyt mun pyh�n, armaisen is�nmaani
niinkuin morsiamen tyynen� loistossaan:
n�hnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan,
kultia l�hteiss��n heitellen yli maan,
tai punottain, ujostellen kuin salon impyen n�hnyt
Kuuttaren kehr��v�n rihmaa h��hamoseen;
tuon olen n�hnyt ja siin' useast' olen istunut y�h�n,
��neti istunut vaan, aatoksiss' uneksuin.

Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket

tuolla sun helmassas, seurass' yst�vien!
Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,
polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
Istunut tuoll' usein lakan all' olen, hartahin mielin
kuunnellut tarinaa ai'an muinoisen,
n�hnyt valtavat hahmot sen, sek� rohkeudella
taas tulevaisuuden verhoa nostellut;
n�hnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille,
toivonut taivasten antimet runsaimmat,
toivonut sille kuun hopeoita ja kultia p�iv�n,
teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen...
Niin, mit� toivoinkaan, mit� aattelinkaan, mit� n�ink��n
tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!

Kaikki kun taasen n��n, on sielullain pyh�p�iv�,

valkaistu tupa sen, ty�n tomut laastut pois,
kaikki on tyynt� ja rauhaisaa, vaan rinta se sykk��,
muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.

_Paavo Cajander_.

Kuva.

Mun huonehessani sein�ll' on

yks kuva halpa ja koruton,
se siin� ollut on monta vuotta,
ja aina ihaelen ma tuota.

En tied� mi siin� vieh�tt��,

lumenko peitt�m� harmaa p��,
vai surun uurtamat vaot nuoko,
vai silm�n lempe� tuike tuoko.

En tied�; mutta niin l�mmin on

sen l�heisyys, kuin auringon,
ja ompa kuin h�nen katsannastaan
heloittais taivahan rauha vastaan.

Ma tuntikausia ihaillen
kuvoa tuot' yh� katselen,
ei sulho kultoaan punastuvaa
niin tyystin katso kuin min� kuvaa.

Ja kun ma katson, niin v�hitt�in

her��pi muistoja mieless�ni
niin armahaita, niin ihanoita
ja kaivatessani katkeroita.

Ma poies mennehen polvekseen

n��n lapsuusmaailman riemuineen,
n��n kynttil�it� ja joulupuita
ja yst�vyksi� hymysuita.

Ja ompa kuin kuva elon sais

ja mua hell�sti katsahtais,
ja ompa kuin h�nen katsannastaan
heloittais taivahan rauha vastaan.

Ja senh�n vuoksi niin l�mmin on

sen l�heisyys kuin auringon.
Mut ken se ompi se armahainen?
Mun oma �itini on se vainen.
_Paavo Cajander_.

Suksimiesten laulu.

"Yl�s, Suomen poijat nuoret,

ulos sukset survaiskaa!
Lumi peitt�� laaksot, vuoret,
hyv' on meid�n kiikuttaa!
Jalka potkee,
suksi notkee
sujuileevi sukkelaan!"

Her�s tuuli tuntureilla,

lehahtihe lent�m��n. --
"Sukkelat on sukset meill�
l�ht��n, veikot, kiist�m��n!
Saishan koittaa
kumpi voittaa,
eik� tuulta saavuttais!"

Koti kontion on tuossa,

siihen sukset k��nt�k��!
Havuin alla korpisuossa
vanhus nukkuu r�h�tt��. --
"Kuules ukko,
oves lukko
miehiss� jo murretaan!"

Kohoaapi k�mmenille
mets�n kuulu kuningas. --
"L�ht��n, otso, painisille,
t�ss� l�yd�t vertojasi" --
Hammasluske,
keih�sruske
kaikuttavi korpea.

Jo on karhu kaatununna; --
keih�s sattui rintahan; --
ukko nukkuu uupununna
sikehint� untahan. --
"Riemuellen,
soitatellen
viek�� saalis kotihin!"

Vaan kun verivainolainen

Suomellemme rynn�tt��,
silloin saalis toisellainen,
veikot, meit� hiihd�tt��.
K�si sauvan,
toinen raudan
ter�v�isen tempoaa.

Verihins� kohta n��ntyy

kuka meit� vastustaa,
kenp� pakosalle k��ntyy,
senkin suksi saavuttaa.
Pelastettu,
rakastettu
kohta ompi kotimaa.

_Suonio_.

Varpunen.

Jos ruikutella voisin

ma kielin sataisin
tai kiurusena oisin
kohoova pilvihin, --

Niin aina kiitteleisin

suloista Suomea,
ja Jumalalle veisin
ma huokauksensa.

H�n silm�t ehk� loisi

my�s meihin raukkoihin
ja p�iv�n paistaa soisi
saloihin synkkihin.

Ei ��ni mulle suotu

oo satakielisen;
heikoksi siipi luotu
ei kanna taivaasen.

Vaan laulustani kuiten

en huoli vai'eta,
kun ��ni lintuin muitten
ei kuulu talvella.

Paremmat laulu-��net
kev��ll� ehtinee,
niin kuunnellessaan noita
jo varpu vaikenee.

_Suonio_.

Lumisateella.

Lumia lent��
ristin ja rastin
leikki� ly�den ja
taistellen;
vaan v�synein�
vaipuvat viimein,
etsien rauhaa,
povehen maan.
Mutta kun p�iv�
kev�inen kutsuu,
pilviks ilmahan
haihtuvat taas!

Ihmiset my�skin,
maailman lapset,
raatavat, lempiv�t,
taistelevat;
vaan v�synein�
horjuvat hautaan,
t�ist�h�n, teist��n
lep�j�m��n.
Kerran kun kutsuvi
Jumalan ��ni,
henkin� nousevat
taivahasen.

_Suonio_.

Karjala.

Kuss' aallot Laatokan vuoriin ly�,

kuss' Imatran innot raukes,
kuss' uurtaa vaaroja Pielisvy�,
siell' ensin silm�ni aukes,
siell' leikin lasna ma rantamalla,
siell' lep�� heimoni nurmen alla,
ja siell� neitonen Karjalan
sai lempeni leimuamaan.

Siell' el�� kansa niin sitke�

kuin vaahteren latva nuori!
se kyllin saanut on itke�,
mut vankkana on kuin vuori;
se orjana ollut on ounaan herran,
se vaivaa n�hnyt on toisen verran
kuin Suomi muu, mut murtumaton
ja hilpe� viel� se on.

Se soittaa viel�kin kanneltaan --

sit' usein lasna ma kuulin --
ja vanhoja V�in�n-laulujaan
se laulavi partahuulin;
ja urhoot astuvat kumpuin y�st�
ja kertovat muinaiskansan ty�st�
ja neuvovat polvea nousevaa --
Oi Karjala, muistojen maa!

Siell' ensin lempim�h�n m� sain

t�t� Suomen kansoa oivaa,
ja puolueetuutta Ruotsin lain,
jok' orpoisintakin hoivaa,
ja puhdast' uskoa Lutheeruksen,
mi mielen vaativi uudistuksen,
ei tyydy paastohon, tuohuksiin,
ei suitsutus-uhreihin.

Ja siell' opin ensin kammoamaan

sit' inhaa oppia uutta,
ett' ihminen on vain muodos maan,
ett'ei ole kuolottomuutta:
se tarjovinaan on tiedon kultaa
eik' anna muuta kuin kalman multaa
ja ymp�rist�ns� saastuttaa --
Ole valpas, Karjalan maa!

Ja siell� n�in min� murheeksen',

kuin k�rsi� kansa saapi,
jok' ei ole vaan sopusointuinen,
vaan kahtia raukeaapi:
kuink' alla kauhean veljesvainon
ja alla vierahan vallan painon
oot, Karjala, kauvan v�rjyillyt --
Yksmielinen olkosi nyt!

Kun oikeuttasi, uskoas

ja V�in�n-kielt�si hoidat,
ei pelkoa sull' ole kateistas,
ei voittaa voi sua noidat:
s� kev�in kukkiva vanha tuomi,
s� j�lleen nuortuva vanha Suomi,
s� talvet vihre� vanha kuus,
s� Suomi Vanha ja Uus!

_Arvi J�nnes_.

V�in�l�n lapset.

Kas Suomenlahdella hyrskyt

ja laajat Laatokan ve'et
ja vuolaan Tornion tyrskyt
ja Maansel�n harjanteet
ne halkoo Suomea suurta,
ne pilkkoo kansaa sen,
ne katkovat Sammon juurta,
ei juurru se uudelleen:

Vaan kaikki W�in�l�n lapset

jo eksyi toisistaan,
kuin tuulisp��ss� hapset
ne kaikk' ovat hajallaan:
ei Aunus, Veps� tunne,
kust' Eestein kulkee tie,
ei Karjala tied�, kunne
jo Kainuu h�ipynyt lie.
Mut "j�ljet V�in�m�n laivan"
halk' aaltojen haimentaa,
ja "viikatteens'" yli taivaan
h�n viel�kin kuljettaa;
yli Maansel�n kaskein sauhun
h�n nostavi harmajan p��n,
ja kautta kuohujen pauhun
ikitiet�j�n kuuluu ��n'.

Ja vanhan W�in�m�n haamu

se silloin laulavi noin:
vois sullekin koittaa aamu,
s� kansani onnetoin;
ei viel' ois aikas ilta,
jos heimoushenke� ois,
vaan synty� voisi silta,
mi kansani yhteen tois.

_Arvi J�nnes_.

J��nl�ht� K��p�n joesta.

Kauvan kattoi rantoasi

lunten laajat peittehet,
kauvan kietoi aaltojasi
j�iden kylm�t kytkyet.
Usein p��lle peittehesi
uhkuit, hanget hautoen,
mut sait kelpo harteillesi
katteen kaksinkertaisen.
Valtoas on vaimennellut
talvi, vanha vainomies.
Ootko suotta ponnistellut,
suotta mereen k�ynyt ties?

Ukko pilvivaippahansa
k�tkee armaan auringon;
tuul' vie pilvet helmassansa
hajalleen ja roukkohon.
Ukon ��n' k�y korkealla,
pilvist' ampuu Pitk�inen.
Maassa hirmu-hirnunnalla
kulkee myrsky raivoten,
paljon turmaa aikaan saapi,
sade maahan virtoaapi.

Puro pieni lainehtiipi,

m�elt� rient�� notkoon p�in;
l�pi tien ja maan se hiipii,
K��p�n puoleen k��nn�ht�in.
Tuuli vinkuu,
lumi sinkuu,
oksat ohkaa,
veet ne vohkaa
t�ytt�in K��p�n tupo tulvilleen:
vesi nousee valkovaahtoineen.

Kauvas kuuluu K��p�n roiske,

vetten loiske,
j�iden jyske,
rantain ryske:
j�� jo lohkee -- lohkee l�htien!
Huimast' huudan sille riemuiten:
rienn�, lenn�,
joesta enn�,
kahle lauhain lainehien,
kate kaunorantasien!
Pauvanne kun pauhoaa,
voiman, voiton K��pp� saa.

Niin sun kylm�n kahlehista

kev�t p��sti kaunoinen;
l�pi surun sulkusista
jouduit riemujuhlallen.
Nyt s� uhkut uusin toimin,
nouset vapauden voimin,
rannan hanget hajoovat,
vetten vaahtoon vajoovat.
Nouse, mutta muista taas:
�yr��n all' on armas maas!

��rihins� astuu hyrsky,

laine heitt�� loiskunnan,
m�yryynn�st� taukoo myrsky,
p�ivyt paistaa rauhaisaan.
Kas, mi tuolla veess� v�ikkyy
kaikuvasti kalskaten?
Kalevaisten kalpa l�ikkyy
l�pi laineen hiljaisen.

_A. Piinkivi -- Arvi J�nnes_.

Maamme.

Maa, is�nmaamme, Suomenmaa,

soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vett�, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa t�� pohjainen,
maa kallis isien.

On Suomi k�yh�, siksi j��,

jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyll� hylk�j��,
vaan meille kalliin maa on t��,
sen salot, saaret, manteret
ne meist' on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
t�ht'y�mme, kes�t kirkkahat,
kaikk', kuvineen ja lauluineen
mi painui syd�mmeen.

T�ss' auroin, miekoin, miettehin

is�mme sotivat.
Kun p�iv� piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
t�ss' Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

T��n kansan taistelut ken voi

ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla n�l�ntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja k�rsimykset sen?

T�ss' on sen veri virrannut

hyv�ksi meid�nkin,
t�ss' iloaan on nauttinut
ja t�ss� huoltaan huokaillut
se kansa, jolle muinahin
kuormamme pantihin.

T��ll' olo meill' on verraton

ja kaikki suotuisaa;
vaikk' onni mik� tulkohon,
maa, is�nmaa se meill� on.
Mi maailmass' on armaampaa
ja mik� kalliimpaa?

Ja t�ss�, t�ss' on t�m� maa,

sen n�kee silm�mme;
me k�tt� voimme oientaa
ja vett�, rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas is�imme.

Jos loistoon meit� saatettais

vaikk' kultapilvi�,
miss' itkien ei huoattais,
vaan t�htein riemun sielu sais,
ois t�h�n k�yh��n kotihin
halumme kuitenkin.

Totuuden, runon kotimaa,

maa tuhatj�rvinen,
miss' el�m�mme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain' ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.

Sun kukkas viel� kuorestaan

vapaaksi puhkeaa;
viel' lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.

_J. L. Runeberg_.

V�syneen valitus.

Jo hetken oon nyt heilunut

m�, kirves k�iss�ni,
ja hongan oisin kaatanut,
vaan vaipui voimani.

Ol' ennen mulla kuntoa,

en silloin uupunut,
vaan vehkaleiv�n sy�ty�
on ruumis riutunut.

Jos kurja muunne muuttaisin

jo t�st� seudusta,
niin leiv�n ehk� l�yt�isin
ja palkan vaivasta.

Vaan vaikka siell� saisinkin

ma ruuan runsahan,
niin vaikea on kuitenkin
mun menn� matkahan.

Sill' oisko seudut, maisemat

niin siell� herttaiset?
Ja oisko kummut, kukkulat
kuin meill� mets�iset?

Ja tuoksuisiko tuomikko
niin siell� laaksossa?
Ja laulu kullan soisiko
noin mulle lehdossa?

Kuin lehti kuiva lent�vi,

min tuuli tempasi,
niin raukka h�nkin eksyvi,
ken maansa hylk�si.

Vaan ehk� Herra kuulevi

jo k�yh�n kansansa,
ja syksyn tullen siunaavi
sen viel� vuoronsa.

_J. L. Runeberg -- Eero Salmelainen_.

Lintuselle.

Oi lausu, pikku lintu,

lehviss� jalavan,
kuink' aina voinet laulaa,
iloita ainian?
Sun laulus kuulen aamuin,
sit' illoin kuuntelen,
vaan kirkas ain' on ��nes
ja sointus suloinen.

Sun aittas on niin k�yh�

ja ahdas asuntos,
tok' aina lauleskellen
silm�ilet kotohos.
Et kylv�, etk� niit�,
et korjaa latoihin,
et huomisp�iv�� tied� --
ja tyydyt kuitenkin.

Monelle kyll� suotu

on riistat, aartehet,
on maat ja valtakunnat
ja linnat kultaiset;
ja huolin, kyynelsilmin
he p�iv�� alkavat,
jon koille kiitosvirtes
s� soitat riemuisat!

Kyll' ihmislapsi hylk�is

sun halvan olentas;
ei kiittele h�n Luojaa,
vaan ain' on vaateljas.
Sun hento henkes sortaa
on h�nen vallassaan --
tok' onneas s� kiit�t,
h�n kiroo onneaan.

Miks nurkuin taivahille

h�n kylm�n silm�n luo?
H�ll' onko vaatimista,
jolle Luoja kaikki suo?
Kun maailman riemut ratki
h�nelle tarjoutuu,
miks lis�� vaan h�n itkee
ja orjaa halveksuu?

Ei! laula, lintu pieni,

ain' autuudesta vaan!
lauluusi vaikerrusta
en sekaa milloinkaan.
Kes�isin pes�s laadi
majani vierehen,
mua neuvo aamuin, illoin
olemaan iloinen.
_J. L. Runeberg -- Kaarlo Forsman_.

Joulukuusi.

Tuo tumma vuorten valtija

mun oli is�n�ni,
ja kankaan kaunis kanerva
armaana �itin�ni.
Vaahtoisa virta -- veikkonen,
ja sisko -- taivaan t�ht�nen,
puut mets�n -- yst�v�ni.

Ja kainalossa korpimaan
ma kasvoin korkeaksi,
ja mets�lampi laineissaan
loi kuvan kauniimmaksi.
Mun tuikki t�hti latvassain
ja kuuhut paistoi oksallain,
kun lep�s tyynn� lahti.

Ma olin korven kaunistus

ja uljuus mets�mailla,
ei haitannunna ahtaus,
en yst�vi� vailla:
mun lauloi peippo latvassain,
s�i oravainen oksallain,
kun oli rauha mailla.

Niin talvip�iv�n puhteella

sai poika juurelleni,
h�n iski minuun katseensa,
l�i kirveen kuoreheni:
ma kaaduin nuorna m�tt��llen,
ma kaaduin riemuks' toisillen --
siks' kaaduin mielell�ni.

M� herrastaloon vietihin --
se mulle outo retki --
ja k��rittihin silkkihin,
sain kulta-kukkasetkin.
Nyt olin mets�n morsian,
sain kynttil�it� latvahan.
Nyt oli juhlahetki.

Ja joulu-illan iloihin
ma saatettihin sitten.
Oi, kuinka siell� riemuittiin,
soi s�vel laulajitten!
Ma silloin muistin peippoain
ja korpimaista kotiain --
oi -- luulen, ett� itkin.

Vaan hetken kesti tepastus

ja leikki juurellani.
Tuon lapsilauman riemastus
vei huolen rinnastani.
Ma ulos sitten heitettiin,
pois silkit, kukat karsittiin
ja kullat oksiltani.

Pois, pois on kaikki yst�v�n',

oi, nyt on kaikki toisin.
Jos juureheni mets�h�n
m� j�lleen p��st� voisin!
Ma kaaduin nuorna m�tt��llen,
ma kaaduin riemuks' toisillen...
-- Ken kyynelhelmen soisi? --

Ei, lapsikullat, riemuitkaa!

Sain teille hengen antaa.
En saanut suurta kunniaa,
en valtikkata kantaa.
En saanut kasvaa pilvihin,
vaan sainhan kaikki kuitenkin
ma teille uhriks' antaa.

Ei l�ydy riemun vertaa sen,

mi mieleen heijastuupi,
kun kaikki uhraa toisillen,
vaan itse unhottuupi.
T�� riemu onkin taivainen,
vaan lapset Luojan ylh�isen
ne siihen valmistuupi. --

_Z. Topelius -- J. Hell�n_.

�itini.

Mi lempi kaikissa vaiheissamme

kuin enkel' armias puolestamme
alati valvoo ja huolta kantaa,
ei mit��n vaadi, vaan kaikki antaa?
On joukossa ihmistunteiden
vain �idinrakkaus sellainen.

Kaikk' itsekkyytt� on lemmen luomat:

niin kuumat suutelot sulhon suomat,
hyv�ilyt hellimm�t sisartenkin
kuin maire tirskunta pienosenkin,
ja parhain yst�v� palkkojaan
uneksii, �iti ei milloinkaan.

Ei sure viett�iss� vuosiansa

h�n kyyneleit��n ja murheitansa,
ei nuoruuttansa, min vaivat kalvoi,
vuoks' lapsen, jok' on sen rakkaampi,
ei �it�, jotka h�n huollen valvoi
mit' enemm�n sille h�n uhraavi.
Niin harvoin lahjojaan muistelemme.
On h�lt� aikaisin aatoksemme
ja ensi rukous hennon kielen
ja ensi rakkaus nuoren mielen,
ens neuvo totehen, oikeaan,
hyveesen, lempehen synnyinmaan.

Ja mitk� lahjat h�n meilt� saapi?

Murheita, jotka h�n unhottaapi,
ja kylm�n lemmen, min monet jakaa,
ja hoivaa hiukkasen aikain takaa;
h�n meit' ei n�� edes lohtunaan,
kun yksin viett�vi vanhuuttaan.

Mut teill� maailman liukkahilla

h�n seuraa lastahan aatoksilla,
ja eksyksissa kun harhailemme,
h�n huutaa taivasta turvaksemme
ja onnen polkuja ikuisen
valaisee uskolla Kristuksen.

Oi �iti, siunattu on sun virkasi

se murhan y�ss� on t�hti kirkas
ja lohtu aikojen vaihteluissa,
kun itsekk�iss' elon taisteluissa
sun syd�mmehesi saa liitty�,
sen rakkaudesta saa l�mmint�!

S�, Herra, palkitse �idin vaivat!

Sun taimes hoitoa h�lt� saivat;
Sun suuren lempesi kirkkaudesta
n��n s�teen �itini katsehesta;
siks tuntuu, p�iv� kuin maillaan ois,
t��n silm�n loiste kun sammuu pois.

_Z. Topelius_ -- Alpo Noponen_.

Pieni mierolainen.

Armas p�iv� paistaa, kohta

l�mpim�ks jo muuttuu s��,
hanki loisteessansa hohtaa,
sulain kiteet kimmelt��.

Poika repaleissa vallan

saloss' yksin kuljeksii.
Hongat, kuuset huminallaan
h�nt� t��ll� tervehtii.

Pieni mierolainen aina

yh� rient�� eteenp�in,
eip� murhe mielt� paina,
rallatellen laulaa n�in:
"Hopsis, jalat! V�symyst�
tunnetteko? Talohon
kohta p��st��n, siell� kyst�
minullekin kyllin on.

Hongat, kuuset, vaiheitani

tahdotteko tiet�� te?
Kuulkaa, t�ss� kulkeissani,
nyt m� teille kerron ne!

Aina muistan riemuin viel�

is�n armaan m�kki�,
viisi meit' ol' lasta siell�,
vanhin niist� olin m�.

Muistan kuinka kotikaski

t�hk�p�in jo kellerti;
noro hallan irti laski,
julma viljan runteli.

Talvi tuli, loppui leip�,

pet�j�ist� sy�tihin --
�itiin tarttui tauti, veip�
h�net kohta hautaankin.

H�nt� multaan saatoin, itkin

haudallaan ma hetkisen,
kyynel poskip��t� pitkin
vieri, j��ksi hyytyen.

Siit� asti tepastellut

olen mieron tiet� ain'...
Jopa sulle kertoellut
olen, mets�, muistelmain.

Hopsis, jalat, joutukaa jo

muuten y�vyn korpehen.
Varjot synk�t lankeaa jo,
tuolla p�iv� laskeiksen." --

Yh� kiit��, vaan ei viel�

ihmisasuntoa n�y.
Mets�n haamut poikaa tiell�
uhkaa, mustaks y� jo k�y.

Kylm� yltyy. T�htein valo

syttyy taivahalle jo,
leimuelee pohjanpalo,
huokaa synkk� hongisto.

Kohta aamun koittehessa

�inen jylhyys h�vi�� --
vaan, ken tuolla kinoksessa
kalvenneena lep�j��?

Pieni mierolainen siell�

lepoon vaipui viimeiseen,
j��tyneen� kiilt�� viel�
kyynel silm�n sammuneen.

_Uno von Schrowe_.

Kev�tlaulu.

Jo kinos sulaa, katoaa

pois noron ouruvesiin
ja roudatonna taasen maa
k�y hangen alta esiin,
jo p�iv�n silm� kev�inen
taas paistaa meille myh�illen --
jo kev�t tullut on!

Jo riutuu ulapalla j��

ja laineen kahle irkoo,
taas tantereella nukkap��
jo kohta nurmi virkoo,
jo koivun urvut aukeaa
ja vihannaksi lehto saa --
jo kev�t tullut on!

Taas taivaan alla kiurusen

soi ��ni korkealla,
ja tuttavamme k�k�nen
taas kukkuu kankahalla,
ei malta pieni perhokaan
nyt uinailuaan jatkamaan --
jo kev�t tullut on!

Siis mielen routa, murhe pois!

sen kev��n l�mmin voittaa --
ken kaihon orja olla vois,
kun riemun aika koittaa?
Siis kev��n laulu raikas vaan
nyt kaikkialla kaikukaan!
Jo kev�t tullut on!

_Uno von Schrowe_.

Oma maa.

Vallan autuas se, jok' ei nuorena sortunut maaltaan.

hylj�tty onnensa kanss' urhoin haudoilta pois.
Ei sopis miehen� n�in mun nuhdella taivahan t�it�;
mutta mun sy�mmeni taas tahtovi huoata ees.
Kun min� muistan sen y�n, jona rakkailta rannoilta luovuin,
nousevat silmiini nyt viel�kin viljavat veet.
Ei mun mielest�n', ei mee Pohjolan tunturit, joilla
lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi;
siell' eli toimessa mies ja V�in�st� lausuivat urhoot,
poiat ja karhut puun juurella painia l�it.
Raittihit talviset s��t, revon-tult' oli taivahat t�ynn�,
kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
Oi, te kes�iset Pohjolan y�t, joina aurinko loistaa
my�t��n, p�ilyen veen vienossa taivahan kans'!
Teille jos Onnetar sois mun viel�, niin tuntisin kaikki,
saaret ja salmet ja my�s taivaalla t�hdet ja kuun.
Siell� mun mieleni on ja siell� mun muinoiset muistoin,
sinne mun kultani j�i, sinne mun yst�v�n' my�s.
Huoleti kiitelk��t muut Alppein seutuja kauniiks,
kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntym�-maa!

_Kallio_.

Kirkkovenheess�.

Hei! soutakaamme poiat,

ja norjat neitoset!
Me kilvan soutakaamme,
ett' aallot vaahtoiset
vierell� venehemme
hilpein� hyppelee
ja kokka mahtavasti
edess� kohisee.

Ah, kaunis ompi ilma,

t�� Herran p�iv� on!
Vienosti vedet v�lkkyy,
on taivas sumuton,
ja mets�t vehre�ss�
on juhlaverhossaan,
ja vakavina vaarat
nostaapi rintojaan.

Ja uutta ihastusta
vaan nousee mielehen,
kun venhe viilett��pi
v�litse niemien,
ja joka salmen suulla
meit' yh� terveht��
taas uudet rannat, saaret --
oi, hausk' on retki t��!

Me airokkahat, kelvot
olkaamme soutajat;
pois joukostamme veltot
ja -- turhan-kiskojat!
Ken voimat taiten k�ytt��
ja, harras toimessaan,
mies ompi kest�m�h�n --
se meist� miesi vaan!
Mut kunnon per�miesi
t�ss' ensi arvon saa,
h�n kaikki karit tuntee
ja suunnan suuntoaa,
h�n, h�np� meid�t saattaa
vakaasti valkamaan,
siis kiitoksemme h�lle
nyt ensin kaikukaan!

Ja nyt me laulakaamme,
oi siskot, veikkoset,
t��n Suomen suloutta,
mi hurmaa syd�met!
Ja niinkuin mieli puhdas
nyt kirkkomatkall' on,
niin ty�ss� t�lle maalle
se puhdas olkohon!

Ah, herttainen on hetki,

t�� Herran p�iv� on!
Ja kirkon torni nousee
tuolt' yli kuusikon.
Ja aamupaistehessa
se noin kun hohtelee,
totuuden, pyh�n tiet�
se meille viittailee.

Niin maamme tulevaisuus

my�s meille hohtakoon,
kuin pyh� templi tuolla,
ja meit� kutsukoon!
Se hohto syd�memme
innolla t�ytt�k��n,
ja vauhti rientojemme
sen ilmi n�ytt�k��n!

Hei! Soutakaamme veikot

ja siskot armahat!
Me kilvan soutakaamme,
ett' aallot vaahtoisat
vierell� venehemme
hilpein� hyppelee
ja kokka mahtavasti
edess� kohisee.

Ja laulakaamme kaikki
nyt t�ysin syd�min,
kuink' on t�� maamme kallis
ja meille rakkahin,
mut Herrallemme harras
my�s kiitos kohotkaan,
ett' armostaan loi meille
n�in armaan is�nmaan!

_Juhani Pietari Hannikainen_.

Santavuoren tappelu.

Santavuori, surun synk�n mieleeni saa sana tuo!

Santavuorell' liikkui kuolo, siell� vuosi hurmevuo.
Kaikukohon sielt� nytkin j�lkeen vuosisatojen
taru pieni taistelusta, saatu haudoilt' urhojen.

Taisteltihin lakkaamatta varhain aamust' alkaen,

illan tullen loppui vasta kuolon leikki verinen.
Illan tullen talonpoikain toivo vaipui kuolemaan,
Vaipui, niinkuin p�iv� kirkas vaipuu l�nteen sammumaan.

Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain;

sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain.
Huudot kuullen, kuoleva nous talonpoika istumaan,
kuolon kalma kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan.

Riemuitkaatte, niin h�n huusi, rikoksista riemuitkaa;

murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa.
Riemuitkaatte siit�, ett� p�iv�n peitti musta y�,
riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin ly�.

Toivehemme halla kylm� kyll� kuolettanut on,

urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon;
mut ei talonpojan voima murtunut oo viel�k��n:
vartomaan h�n tottunut on, tottunut on k�rsim��n.

N�hneeth�n jo usein oomme, kuinka koko vuoden ty�n

kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallay�n;
mut ei silti mieli murru eik� murtua se saa:
kes�� uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.

Kes� uusi koittaa viel�, vaikka kauvan viipyiskin,

kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin.
Sortajansa sortamalla, onnehen sen k�ypi tie;
mutta riemuhuudot teilt� kadoksissa silloin lie.

Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat,

nyth�n valta teid�n ompi, nyt te ootte voittajat.
Tuhot�ist� riemuitkaatte, teid�n ompi hallay�,
mutta seuraukset senkin poistava on kansan ty�.

N�in h�n lausui. Sammuneena silm�ns� jo ummistuu,

kuollehena kuollehitten p��lle p��ns� kallistuu.
Taivahalla kirkkahasti kimaltelee t�htivy�,
yli Suomen lep�� synkk� Nuijasodan hallay�.

_Kaarlo Kramsu_.

M�ss��j�t.

Kun muinoin Baabelin valtias

ilomaljoja linnassa joi,
nous' virrasta Persian kuningas
ja murhan huudot soi.

Ja Baabelin linna loistokas

nous' liekkin� ilmahan y�n
ja juomari-kansa ja ruhtinas
oli uhrina hirmuty�n. --

T�m� kauhea kertomus kulkenut

on kansasta kansahan.
Sit' on inholla, kammoen kuunnellut
my�s nuoriso Pohjolan.

N�m� nuoret on heimoa kansan sen,

jok' ol' vahtina Suomenmaan,
kun luodit lens', maa hurmeinen
soi pettua, hautoja vaan.

T�m� kansa, ne kunnon vanhukset

usein r��syiss� voittivat.
Ne ei velttoina viinasta horjuneet,
vaan raittiina valvoivat.

Ja valppaudellahan vanhat nuo

valon saattivat kansalleen,
n�in nostivat Suomen sorrostaan,
maan s��stiv�t lapsilleen.

Ja se maa oli Pohjolan parhain maa,

tuhatvetten ja mets�in maa,
ja metsist� raivatut rintamaat
t�ys' viljaa valkenevaa.

Mutta lapset -- ne raateli mets�in puut,

ne vaihtaen rihkamiin
ja polttivat viinaksi viljat maan
ja juopuivat juovuksiin.

Ja kun nuoriso m�ss�si parhaillaan,

tuli kansahan kauhistus --
ei lausua tohdi ainoakaan
mit� tiet��pi aavistus...

Yl�s, nuoriso, miehet ja naiset my�s!

Pois rihkamat, juoppous pois!
Niin ett'ei kohtalo Suomenmaan
kuni Baabelin kansan ois!

_H. K�kikoski_.

Punkaharju.

Oli kerran miest� kolme,

jotka sattuivat Savosta
kulkemahan kuuluisahan,
haluisahan Helsinkihin.
Tuunan salmehen tulivat,
joss' on saari salmen suussa;
yli salmen saatettihin
sille puolen Punkaharjun.

Astuivat yl�m�ke�,
k��nteleiv�t, katseleivat,
istuvat, ajattelevat;
kuuntelevat kukkumista,
kes�linnun laulamista,
kuinka siin� linnut lauloi,
linnut lauloi, mets� soitti,
Antoi aurinko ilonsa,
p�iv� paistoi pitkin nient�
siit� koko luonto liikkui,
ilma silmiss� iloitsi,
ilahutti ihmiskunnan.

Kaikki' n�it� katsellessa,

l�ikkyvi� l�htehi�,
j�rven, lahen lainehia,
kerran viel� kesken�ns�
miehet mielest� hyv�st�
puhelevat puolestansa:
kun ois t�ss� kukkasia,
lehtipuita lempehi�,
oksakaan omenapuuta,
oisipa osa hyve�
Paratiisin maan paria,
Aatamin asuntomaata!

Tuosta k�rryihin k�viv�t,

rupesivat rattahille:
ratas vieri tiet� my�ten,
aatos Luojan t�it� my�ten.
Ajoit siltoa sinist�
sek� harjua haluista;
siell' on puista portti tehty,
katuvarret kaunistettu.
T�m� silta on silloin tehty,
kun on kuu kokohon pantu,
kun on aurinko alettu,
laskettuna maan perustus;
viel ei vaivu vuoliaiset,
eik� arkut alta murru!

_Olli Kym�l�inen_.

Lapsuuden muisto.

Kun kuljen kotikankaitain

ja astun syntypaikoillain,
niin luonto kaikki kasvineen
ja lehdon linnut lauluineen
ne mua tervehtii.

Tuo m�t�s pieni nukkap��,

tuo kivi huutaa: etk� n��!
M� olin ennen p�yt�n�s
ja lehto leikkikentt�n�s
sun poikap�ivin�s.

Ja koivut, lep�t lehdikon

ne kuiskaa: kas jo tullut on
tuo armas kasvinkumppali,
h�n seurassamme soitteli
suloiset suvensa.

Ja lahden laine l�ik�ht��,

niin iloisesti hym�ht��:
no, tullos, vanha tuttavain
ja loiski, l�iski helmassain,
niinkuin sa ennen teit!

Ja puro huutaa pulputtaa

voit viel� myllyt rakentaa,
m� niit� v��nn�n ahkeraan,
kun kohdata sun taasen saan
sa, armas yst�v�!

On hell� mieli mullakin,

kun n�it� katson, tervehdin,
kun mennyt aika armas n�in
on iloinensa edess�in
ja sulo-muistoineen.

Se aika oli armainen,

ma laulelin kuin leivonen;
ei ollut huolet seurassa,
kun vaan ol' leip�� kontissa
ja l�hde lehdossa.

Niin kevyt syd�n sykk�ili

ja mieli raitis liiteli
kuin perho puhdas ilmassa; --
niin -- miks'ei oisi muistissa
ne ajat armahat!

_Kust. Killinen_.

Iltalaulu.

Hiljaa, hiljaa! Ilta on.

Taivas tummeneepi,
luonto tyyntyy lepohon,
maa jo himmeneepi.

Haukottava h�m�ryys
pirtin pienen t�ytt��,
p�rekin jo pihdiss��n
pienemm�lt� n�ytt��.

Tuutusessa tummemmin
keinuu leino lapsi,
alkaa armas �itikin
tulla tummemmaksi.

Sitte saapuu unonen

p�reen sammuttaapi,
pitkin pirtin penkkej�
hiljaa hamuaapi.

Istuvaiset nujertaa
vitkon vuotehelle,
pitk�lleen jo �idinkin
kaataa k�tkyelle.

Y� jo on ja h�mynen
pirtti unelmoipi.
Sirkka uunin korvassa
tyytyv�isn� soipi. --

_Jooseppi Mustakallio_.

Lumisilla.

Voi kun nyt on lumi nuoskaa!

Joutukaa jo, pojat juoskaa.
Kalle, Pekka, Heikki, Ville,
tulkaa, tulkaa lumisille! --
Min� jo viskaan
aika pallon,
suuren, niinkuin miehen kallon,
Riston niskaan. --
Kas nyt, Heikki,
t�t�
el�m�t�!
T�m�h�n on vasta leikki!
Poikaset kuin huiskaa,
ett'ei kertoa voi sanat,
lumipallot tuiskaa
valkeat kuin mets�kanat! --
Kalle, Kalle paiskaa
tuota laiskaa,
joka seisoo tuolla
takapuolla!
Katsos, h�lm�, kun sai pallin,
kaatui mullin mallin!
Huh, huh, huu!
lunta ihan t�ynn� suu!
El� itke -- ole vait,
tyydy siihen mink� sait! --
Riston lumipallot ovat
liian kovat! --
Juhana ja Kalle,
k�yv�t painimaan,
Jussi j�ikin alle,
lunta p��lle vaan! --
N�etk�, Pekko,
Jussin vasta ostettu
uusi mekko
on kuin veest� nostettu! --
K�det k�yv�t kohmeesen,
l�hdet��n pois huoneesen;
kukaan ei saa nakata,
jo on aika lakata!

_Olli Vuorinen_.

Mirri sairastaa.

Ik�v�n nyt kerron teille:

mirri sairastui!
Paha oli ilma eilen,
mirri vilustui.
Nyt on vaivaa yst�v�ll�
-- senh�n arvaatkin --
kaikk' on kipe�n� h�ll�,
nen�, varpaatkin.

Min� h�nt� silittelin,

ei h�n hyrr�nnyt.
Maidollakin mairittelin,
ei h�n leikkinyt.
�iti makkarankin osti,
mirrilleni vei,
mirri p��t�ns� vaan nosti,
sanoi: "kiitos ei!"

Viimein is�n tohvelihin

mirri l�ysi tien:
k�vi sinne kyyryksihin
yst�v�ni pien'.
Sh, sh, lapset, hiljaa aivan,
antaa maata vain.
Uni huomiseksi vaivan
poistaa pienoltain.

_Samuli S._
Mirrin uni.

Pikku mirri, miirisilm�

nurmikolla nukkuu,
k�ki koivun latvuksessa
vieress�ns� kukkuu.

P�iv� paistaa hele�sti,

p��sky piiskuttavi,
itikkaiset inisee ja
paarmat parajavi.

Mirri mielin vetelevi

ihanata unta;
n�kee talvipakkasta ja
hyvin paljon lunta.

Kuulee hiiren ripin�t�

aitan sillan alta...
Nauramatta iloissaan ei
mirri olla malta.

Tassuansa nuolaisee
miell� makealla.
-- Silloin her�� mirri parka
kes�koivun alla.

Oikaisevi tassujansa,
p��t� pient� puistaa!
Talven kylm�n kamalaksi
mirri parka muistaa.

Nurmikolle istahtavi,
silitt�vi p��t�;
ihailevi itikoita
sek� kes�s��t�.

_Alli Nissinen_.

Enkeli ohjaa.

Maan korvessa kulkevi

lapsosen tie.
H�nt' ihana enkeli
kotihin vie.

Niin pitk� on matka,

ei kotia n�y --
vaan ihana enkeli
vieress� k�y.

On pime� korpi
ja kivinen tie,
Ja usein se k�yt�v�
liukaskin lie.

Niin pianhan lapsonen

langeta vois,
jos k�si ei enkelin
k�dess� ois.

Ja viettelys vienoja
verkkoja vaan
on laajalle laskenut
korpehen maan.

Niin pianhan niihinkin

langeta vois,
jos k�si ei enkelin
k�dess� ois.

Maan korvessa kulkevi

lapsosen tie.
H�nt' ihana enkeli
kotihin vie.

Oi laps', eth�n koskaan

ottaa s� vois
sun k�tt�si enkelin
k�dest� pois!

_Immy_.

Oi Herra, anna mulle

Oi Herra, anna mulle

ain' suuret aattehet
ja suo'os, siit� Sulle
m� kannan kiitokset!

�l' anna maahan, multaan

mun koskaan kiinty�,
ei kunniaan, ei kultaan
mun mielen' piinty�!

Vaan kun ois tosi, taivas,

p��m��r� pyrkim�in,
ja mieli vapaa, vakaa
ja puhtaus sy�mmess�in,

Niin olkoon suurta sitten

tai pient� toimeni,
saa synnyinmaani siit�
Sun siunauksesi.

_Ky�sti --n_.
Eriskummainen kantele.

Ne varsin valehtelevat,
tuiki tyhje� panevat,
jotka soittoa sanovat,
arvelevat kanteletta
V�in�m�isen veist�m�ksi,
jumalan kuvoamaksi,
hauin suuren hartioista,
veen koiran koukkuluista;
soitto on suruista tehty,
murehista muovaeltu:
koppa p�ivist� kovista,
em�puu ikipoloista,
kielet kiusoista ker�tty,
naulat muista vastuksista.
Sent� ei soita kanteleni,
ei iloitse ensink�n�,
soitto ei soita suosioksi,
laske ei laatuista iloa,
kun on huolista kuvattu,
muretusta muovaeltu.

_Kanteletar_.

Elk�� ouostuko.

Otettiin minusta outo,

varsin virhi viskattihin
minun lapsen lauluistani,
pienen pilpatuksistani,
minun liioin laulavani,
pahasti pajattavani.
Vaan elk�� hyv�t imeiset
tuota ouoksi otelko,
jos mie lapsi liioin laulan,
pieni pilpatan pahasti;
en ole opissa ollut,
seisonut sep�n pajassa,
saanut ulkoa sanoja,
loitompata lausehia;
olen oppinut kotona,
oman aitan orren alla,
oman �idin v�rttin�ill�,
veikon veistoslastusilla.

_Kanteletar_.
Ohoh kultaista kotia!

L�mmin paita liinainenkin

oman �idin ompelema;
vilu on vaippa villainenkin
vaimon vierahan tekem�.
L�mmin on emosen sauna
ilman l�ylyn ly�m�tt�kin;
kylm�p� kyl�inen sauna,
vaikka l�yly ly�t�k�h�n.
Koria kotoinen leip�,
jos on t�ynn� t�hk�p�it�:
Vihavainen vieras leip�,
vaikka voilla voituohon.
Villainen emosen vitsa,
ruokoinen isosen ruoska,
jospa viikon virpokohon,
rupeaman ruoskikohon;
vitsa vierahan verinen,
kyl�l�isen kynn�pp�inen,
josko kerran iskek�h�n,
tahi puolen koskekohon.
Ohoh kultaista kotia,
armasta ison eloa!
Jos oli leipe� v�hempi,
niin oli unta viljemm�lt�;
ei toruttu torkunnasta,
makoomasta ei manattu.

_Kanteletar_.

Pime� isoton pirtti.

Oli mulla muoto muinen,

oli muoto muien rinnan,
kun ma notkuin nuorempana,
kasvoin hein�n karvallisna.
Hyv� oli lapsen lassa olla
hyv�n vanhemman varassa;
ik�v� is�tt� olla,
outo �iditt� ele�,
vaiva suuri vanhemmatta:
pime� isoton pirtti,
vaikka p�iv� paistakohon,
sokea emoton soppi,
vaikka kuu kumottakohon.

_Kanteletar_.

Korpi kurjalla kotina.

Kotihinsa muut menev�t,
majoillensa matkoavat,
kurjall' ei ole kotia,
katalalla kartanoa;
korpi kurjalla kotina,
salo sauna vaivaisella.
Moni on p�iv� p��t�n p�iv�,
useampi einehet�n;
ilta ainakin tulevi,
y� etehen enn�tt�vi,
moni tuikkavi tulonen,
vilkuttavi valkeainen.
Ei ole turvoa tulesta,
valkeaisesta varoa,
turvoa tuhoistakana,
vaivaistakana varoa.
Tuikkaen tuli palavi,
vilkutellen valkeainen,
eess� lapsen armottoman,
kohalla kovaosaisen.
Noin tunsi tulen is�nt�,
virkkoi valkean pit�j�,
tuvallinen tuumoavi
ja sanovi saunallinen:
"poies turvaton tuvasta,
armoton katoksen alta!
Tuulen vie� turvatonta,
ahavaisen armotonta,
varatonta vastarannan."

_Kanteletar_.

Tuo kerta rajalle rauha.

Oi Ukko, ylinen herra,

taivahallinen Jumala,
tuo kerta rajalle rauha,
Suomehen sula sovinto,
rauha raukoille rajoille,
sana kaunis Karjalahan!
Kun toisit rajalle rauhan,
Suomehen hyv�n sovinnon,
viel' ois miest� mielellist�,
sulhoa sulosanaista
kynt�j�ksi, kylv�j�ksi,
siemenen sirottajaksi;
itku ei kuuluisi kujilla,
valitus vajojen p�iss�,
lehot ei nurmelle leveisi,
pellolle pet�j�n taimet.

_Kanteletar_.
Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen,

toisinpa t�t� nyky�;
toisin ennen toimi k�ski,
toisin ennen ty� opetti.
Toimi k�ski tonkimahan,
maa v�kev� v��nt�m�h�n,
ei kuin nyt t�t� nyky�,
elon entisen lopulla.
Eip' on maaten maa pietty,
istuen isosen pelto;
ei suannut suuri pelto,
maa ei sallinut savinen
miest� verkaista vaolla,
koriata kuokan p��ss�,
piian pitki� hameita,
sukan vartta valkeaista.
Nyt t�m� nykyinen kansa,
sek� kansa kasvavainen,
maaten maitansa pit�v�t,
penkin p��ss� peltojansa;
sy�v�t maansa makkaroina,
itroina isonsa pellon.

_Kanteletar_.

Kelle m� sanon suruni?

K�yn m� kymmenen kyle�,

samoan saan taloa,
en l�y� sit� sisarta,
en sit� emosen lasta,
jolle ma sanon suruni,
haastan mielihauteheni.
Jos ma siskolle sanoisin,
niin sanois sisar savulle,
savu sen saisi patsahalle,
patsas pihtipuoliselle,
pihtipuolinen pihalle,
piha pellon kynt�j�lle,
kynt�j� koko kyl�lle.
Virkkaisinko veikolleni,
veikko kohta naisellensa,
veikon nainen naapurihin,
naapuri koko kyl�lle.
Tahi jos virkan vierahalle,
mainitsen kyl�n Matille,
vieras sen viieksi panevi,
kyl�n Matti kymmeneksi.
Niin kellen sanon sanani,
haastan mielihauteheni,
ett'ei muut muretta saisi,
miero mielt� arvoaisi? --

Menen mets�h�n m�elle,

puhelen Jumalan puille,
haastan haavan lehtysille,
pakajan pajun vesoille;
ne ei kerro kellenk�n�,
kuihkaele kullenkana.

_Kanteletar_.

Kuluu ik� laulamattakin.

Noin sanoi minun emoni,

varoitteli vanhempani:
"El� lapsi paljon laula,
tyt�r tyhji� sanele;
ik� kultainen kuluvi,
aika armas rientelevi,
sinun lapsen lauluissasi,
kurjan kukkumaisissasi."
Vaan ell�s emoni surko,
valitelko vanhempani,
i�n kultaisen kulusta,
armahan alimenosta,
minun lapsen lauluissani,
pienen pilpatuksissani; --
Ik� kuitenkin kuluvi,
aika armas rientelevi,
jos en laula polvenani,
hyrehi sin� ik�n�;
aika kultainen kuluvi,
p�iv� kaunis karkelevi,
ilman lintujen ilosta,
varvuisten visert�m�st�.

_Kanteletar_.

Armahan kulku.

T�st' on kulta kulkenunna,

t�st' on mennyt mielitietty,
t�st� armas astununna,
valkea vaeltanunna;
t�ss' on astunut aholla,
tuoss' on istunut kivell�.
Kivi on paljo kirkkahampi,
paasi toistansa parempi,
kangas kahta kaunihimpi,
lehto viitt� leppe�mpi,
korpi kuutta kukkahampi,
koko mets� mieluisampi
tuon on kultani kulusta,
armahani astunnasta.

_Kanteletar_.

Repo ja j�nis.

Repo itki reilitteli

kiven p��ll� kyykyll�ns�,
kahen kaupungin kesell�
kolmen linnan kuuluvilla;
j�nis juoksi katsomahan:
"Mit� itket, repo rukka?"
"Tuota itken, j�n� rukka:
kuoli mun sukuni suuri
noilla tappotantereilla,
vainovaivoilla sijoilla.
Iso kuoli, �iti kuoli,
kuoli viisi veikkoani,
kuusi kummini tyt�rt�,
seitsem�n set�ni lasta.
Pienet poikani poloiset,
kaikki tyyni kantamani,
ne on vietyn� Virohon,
Saksan maalle saatettuna,
herroille hetalehiksi,
kauppamiehille kaluiksi."
"El� itke repo rukka!
tule minun turvihini;
avarat asunnot mulla,
pellon pientaret laveat,
hongan juuret huonehina,
kantoset kamariloina."

_Kanteletar_.

Lintuin k�r�j�t.

K�yh� mies ketoa kynti,

sek� kynti, jotta kylvi,
kylvi kymmenen jyve�,
kynti kymmenen vakoa.
Siihen lintuja sikesi,
kasvoi paljon peipposia;
hakatti harakat siin�,
sek� n�rhit n�pp�siv�t,
k�vi sirkut sissim�ss�,
varpuiset varastamassa.
Pajulintu palkulainen
�k�ttihin, keksittihin,
viev�n viimeist� jyve�,
reunimmaista reutoavan.
Nuorittihin, k��rittihin,
pieksettihin, pynt�ttihin,
ly�tihin, lytistettihin,
jaloin p��ll� py�rittihin;
vesi silmist� sirisi,
veri vaivasen nokasta,
k�r�jihin k�ytettihin,
laitettihin lain etehen.
Kurki lintujen kuningas
itse istui tuomariksi,
laklat lautamiehiksi,
valamiehiksi varikset.
Kurki huuti kulkustansa,
kajahutti kaulastansa:
"Ootko ottanut jyvi�
k�yh�n miehen kynn�kselt�?"
Pajulintu palkulainen,
siihen vastaten sanovi:
"S�in min� jyve� kaksi,
kovin �i�, kun on kolme."
Kurki kulkkunsa kurotti
yli p�y�n lausumahan:
"Kosk' oot ottanut jyvi�,
k�ynyt kurja sissim�ss�,
k�yh�n miehen kynn�ksell�,
kynn�ksell�, kylv�ksell�;
niin ei saa s��li� varasta --
tahi korvat kareitahan,
tahi kaula katkotahan,
p�� poikki j�ritet�h�n."
P��skyl�inen pieni lintu
se lausui laen rajasta:
"Varastat sin�kin kurki,
otat otria oloksi,
rakeita mielin m��rin,
kannat kaurankin jyvi�."
Kurki laski suuren kulkun,
parkasi pahan s�velen,
p��skyselle, pienimm�lle:
"Oonko mie varastanunna
k�yh�n miehen kylv�ksest�?
Taian mie ilmankin ele�
k�yh�n miehen kylv�ksett�;
lenn�n synkk�h�n salohon,
siell� riivin rikkahia,
katkon kaurahalmehia.
tahi sy�n marjoja mets�st�,
kaivan suolta karpaloita."
Lausui p��sky pieni lintu:
"Vaan min�p�s en varasta;
olen ihmisten ilona,
riemu kaiken ristikansan,
saattelen suven sanoman,
laitan p�iv�n l�mpim�mm�n."

_Kanteletar_.

Tervehdys auringolle.

Terve kuu kumottamasta,

kaunis kasvot n�ytt�m�st�,
p�iv�kulta koittamasta,
aurinko ylenem�st�!

Nouse aina aamusilla

t�m�n p�iv�nkin per�st�,
nouse kullaisna k�ken�,
hopeisna kyyhkyl�isn�!

Teep� meille terveytt�,

siirr� saama saatavihin,
pyyt� p��h�n peukalomme,
onni onkemme nen�h�n!

N�y nyt tiesi tervehen�,

matkasi imantehena!
P��t� kaari kaunihisti,
p��se illalla ilohon!

_Kalevala_.

W�in�m�isen sanoja.

Kielti vanha W�in�m�inen,

ep�si suvannon sulho
kullalle kumartamasta,
hopealle horjumasta. --
Sanoi vanha W�in�m�inen
nuoremmalle veiollensa:

Kaunis on kattila tulella,

vaikka vett� kiehukohon;
hyv� mieli miehen p��ss�,
vaikka ilman istukohon --
v�ki ei v��nn� hartioita,
sure ei mieli miehen p��t�.

Hoia honkaista venett�,

hoia hongan veist�j�t�;
pah' on orja palkatonna,
paha paljon palkan kanssa --
osallahan mies el�vi,
koira toisen kohtalolla.

Suo vilja vihattavalle,

rahat raukoteltavalle! --
Hullu saapoa vihaavi,
siit� saapi saamatonkin,
viha viepi viljan maasta,
kateus kalan veest�.

Aina auttavi Jumala,

ajan kunkin katkaisevi;
viipyen er�t paremmat,
kauan ollen kaunihimmat --
harvoin sy�tti harva verkko,
silloin suurilla kaloilla.

Jumalass' on juoksun m��r�,

ei miehen ripeyess�;
juokseva johonkin saapi,
k�yp� kauvas kerki�vi --
usein k�ypi k�yp� h�rk�,
kun jo heng�styi hevonen.

V�li on v��tyll� vitsalla,

v�li v��nt�m�tt�m�ll�;
mies tulevi neuvotusta,
koira neuvomattomasta --
tieto ei miest� tielt� ty�nn�,
neuvo syrj�h�n syse�.

Sit� kuusta kuuleminen,

jonka juurella asunto;
kiit� muille muita maita,
itselle omia maita --
omat maat makuisimmat,
omat mets�t mieluisimmat.

Soisin Suomeni hyv�ksi,

Karjalani kaunihiksi;
p�iv�t soisin soitettavan,
illat teht�v�n iloa,
n�ill� mailla mantereilla,
Suomen suurilla tiloilla.

Anna luoja, suo Jumala,

anna onni ollaksemme,
hyvin ain' ele�ksemme,
kunnialla kuollaksemme,
suloisessa Suomenmaassa,
kaunihissa Karjalassa.

_Kanteletar_.
 Laula, laula veitoseni

Laula, laula veitoseni,

kuku, kuku kultaseni;
anna aikasi ilohon,
��ni laske laulamahan!
Ota kaunis kantelesi,
soitto kultainen kuleta,
kielet soppihin sovita,
k��nn� sormet soittamahan,
jotta kuuluisi kujilla,
kajahtaisi kankahilla,
sek� soitto, jotta laulu,
jotta ainoinen ilosi --
kuuluisi kyli� my�ten,
kajahtaisi kaikin paikoin,
Savossa soria soitto,
ilo kaunis Karjalassa!

* * *

Lauloin ennen, lauloin eilen,

laulaisin t�n�kin p��n�,
viel' on virtt� tieossani,
saatavillani sanoja,
joita ennen �iti neuvoi,
oma vanhempi opetti
maitopartana pahaisna,
piim�suuna pikkaraisna.
Virtt� toista tuulet toisi,
meren aaltoset ajaisi,
linnut liitt�isi sanoja,
puien latvat lausehia.
Vaan ei joua laulamahan
kes�isilt� kiirehilt�,
hele�lt� hein'ajalta,
kalaku'ulta kaunihilta;
lohi kultainen kutevi,
kala kaunis karkajavi,
minun lapsen laulellessa,
p�iv�t suotta soitellessa.

_Kanteletar_.

End of the Project Gutenberg EBook of Pieni helmivy�, by Various

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI HELMIVY� ***

***** This file should be named 22923-8.txt or 22923-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
 http://www.gutenberg.org/2/2/9/2/22923/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
 electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
 http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.