The Project Gutenberg EBook of Veden p��ll� liikkuva kaupunki, by Jules Verne

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Veden p��ll� liikkuva kaupunki

Author: Jules Verne

Release Date: January 31, 2005 [EBook #14847]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VEDEN P��LL� LIIKKUVA KAUPUNKI ***

Produced by Matti J�rvinen and Distributed Proofreaders Europe.

VEDEN P��LL�
LIIKKUVA KAUPUNKI.

Kirjoittanut
Jules Verne.

(Suomennos.)

Ensimm�isen kerran julkaissut

K. E. Holm 1876.

Ensim�inen luku.

Maaliskuun 18 p�iv�n� tulin min� Liverpooliin. Great Easternin piti

muutamain p�iv�in kuluessa l�hte� New-Yorkiin, ja min� tulin p��st�kseni
siin� meren yli. Se oli huvimatka, ei sen enemp��, ja kulku meren yli
t�ss� j�ttil�is-aluksessa oli minulle houkuttelevaista. Koska tilaisuus
oli tarjolla, aioin min� k�yd� Pohjois-Amerikassa, mutta t�m� oli vain
syrj�-asiana. Etup��ss� ajattelin Great Easternia ja sitte vasta tuota
Cooperin kautta kuuluisaksi tullutta maata. T�m� h�yrylaiva onkin
todella mestariteos laivanrakennusty�n alalla. Se on enempi kuin laiva,
se on veden p��ll� oleva kaupunki, kreiviskunta, Englannin maasta
irroitettu, joka, meren yli purjehdittuansa, menee yhdistym��n Amerikan
mannermaahan. Min� ajattelin t�t� suunnattoman suurta rakennusta veden
p��ll� kuljetettavaksi, sen taistelua tuulia vastaan, joista se ei ole
mill��nk��n, sen rohkeutta voimatonta merta vastaan, sen
v�linpit�m�tt�myytt� aalloista, sen turvallisuutta elementin keskell�,
joka viskelee aluksia semmoisia kuin Warrior ja Solferino kuin lastuja.
Mutta mielikuvatukseni j�i kauvas todellisuudesta. Kaikki n�m� seikat
n�in min� matkalla ja paljon viel� muutakin, mik� ei kuulu merimenoihin.
Kun Great Eastern ei ole ainoastaan purjehduskone, kun se on pienoinen
maailma ja kun se kuljettaa maailman muassansa, niin tarkastaja ei ole
kummastuva tapaamastansa siell�, niinkuin isommalla n�ytt�m�ll�, kaikkia
inhimillisi� omaisuuksia, mielett�myyksi� ja himoja.

Erottuani rautatien pys�yspaikalta menin min� Hotel Adelphi nimiseen

ravintolaan. Great Easternin l�ht� oli kuulutettu Maaliskuun 20
p�iv�ksi. Min� halusin n�hd� sen viimeiset valmistukset matkalle
l�htiess��n ja pyysin sen p��llik�lt�, kapteini Andersonilta lupaa,
saada heti muuttaa laivaan, johon pyynt�ni h�n kohteliaasti my�ntyikin.

Seuraavana aamuna menin min� Merseyn rannoilla oleville

laivanveist�m�ille. K��nt�siltoja my�ten p��sin Mew-Prince nimiselle
rantasillalle, joka on er��nlainen maahanlaskupaikka niille luikuisille
veneille, jotka yll�pit�v�t yhdistyst� Liverpoolin esikaupungin
Birkenheadin kanssa, joka on Merseyn vasemalla rannalla.

Sinne tullessani h�yrysi siell� v�h�inen h�yryvene, joka oli m��r�tty

Great Easternia palvelemaan. Min� astuin sen kannelle, joka jo oli
t�p�t�ynn� h�yrylaivaan aikovia ty�miehi� ja k�sity�l�isi�. Kellon
Viktoria-tornissa aamulla seitsem�� ly�dess� l�hti h�yryvene liikkeelle,
seuraten suurella nopeudella Merseyn nousevaa vett�.

Tuskin oli se l�htenyt rantasillalta, ennenkuin siell� keksin

pitk�l�nn�n miehen sit� ylimyksellist� ulkon�k��, joka Englannin
upseereissa on niin omituista. Luulin h�ness� tuntevani er��n yst�v�ni,
kapteinin Indian sotav�ess�, jota en ollut n�hnyt moniin vuosiin. Mutta
erehty� mahdoin, sill� kapteini Mac-Elwin ei voinut olla Bombaysta
l�htenyt, ilman ett� min� olisin siit� tietoa saanut. Paitsi sit� oli
Mac-Elwin iloinen nuori mies, huoleton ja lystillinen toveri, kun t�m�
sit� vastoin, joskin h�ness� pistiv�t silmiini yst�v�ni kasvon-murteet,
n�ytti murheelliselta ja ik��nkuin jonkun salaisen mielikarvauden
rasittamalta. Kuinka asianlaita lieneekin ollut, niin ei ollut minulla
aikaa tarkemmin sit� tutkia, sill� h�yryvene eteni �kisti, ja se t�h�n
yhdenn�k�isyyteen perustunut vaikutus haihtui kohta sielustani.

Great Eastern oli ankkurissa noin kolmen peninkulman[1] p��ss� jokea

yl�sp�in, aivan rinnatusten Liverpoolin ensim�isten huoneiden kanssa;
sit� ei voinut n�hd� New-Princen rantasillalle, mutta virran
ensim�isess� k��nn�ksess� n�in min� t�m�n uhkean rakennuksen. Olisipa
luullut sit� suureksi, jonka osa puut sumu puoleksi peitti. Se oli p�in
meihin tulijoihin, sill� virta oli k��nt�nyt sen niinp�in; mutta
h�yryvene enn�tti kohta perille, ja nyt oli h�yrylaivan koko pituus
n�ht�v�n�. Se n�ytti minusta suunnattoman suurelta, niinkuin olikin.
Kolme tahi nelj� hiili� kuljettavaa alusta, jotka olivat laskeneet sen
viereen, oli kaatamassa lastiansa sen sis��n, vesirajan p��lle tehtyin
luukkujen kautta. Great Easternin rinnalla kolmimastoiset laivat olivat
kuin kuuttoja. Niiden h�yrypiiput eiv�t ylettyneet sen postiluukkujen
ensim�iseenk��n riviin, ja niiden pramtangot eiv�t olleet ylemp�n� sen
kupeita. J�ttil�inen olisi voinut hissata ne kuin h�yryluupit
t��verteillens�.

[1] Englannin peninkulman, joita menee noin 7 Suomen peninkulmaan.

H�yryvene sill� aikaa l�heni l�henemist�ns�, laski sitte Great Easternin

oikean kyljen viereen ja seisahtui sen kupeella rippuvan leve�n liitarin
juurelle. T�ss� asemassa h�yryveneen kansi tuskin ylettyi siihen
vesirajaan, joka h�yrylaivalla t�ydess� lastissa oli oleva ja joka viel�
oli kuusi jalkamittaa ylemp�n� vedenpintaa.

Ty�miehill� oli kiire p��st� h�yryveneest� pois ja he kiipesiv�t nyt

niit� monia portaita yl�s, jotka veiv�t aluksen kannelle. P�� kenossa ja
selk� keikallaan katselin min� Great Easternin rattaita kuin korkeata
rakennusta tarkkaileva turisti.

Syrj�st� katsoen n�m� rattaat n�yttiv�t hennoilta ja uuttuneilta, vaikka

niiden siivet olivat kahtatoista jalkamittaa pitk�t; mutta edest� p�in
katsottuina ne n�kyiv�t summattoman suurilta. Niiden komeat
raudoitukset, niiden vankat akselit, niiden toisiansa risteilev�t
lujitukset, jotka pitiv�t niiden kolminkertaisia kehi� paikoillansa, tuo
punainen s�teikk�, tuo koneisto, joka puoleksi j�i n�kym�tt�miin niiden
rataskotosten suojaan, jotka laitosta suojelivat -- n�m� kaikki yhteens�
tekiv�t mieleen mahtavan vaikutuksen ja saattivat ajattelemaan jotakin
salatemppuista voimaa.

Mill� voimalla eiv�tk� n�m� n�in luotettavasti kokoon-niitatut puulastut

pieks�isi aaltoja! Kuinka eik� vesi kohisisi t�m�n mahtavan koneen
l�j�hyksist�! Mik� ukkosentapainen jyrin� eik� vallitsisi noissa
rataskotoksissa, kun laiva oli kulkeva t�ydell� h�yryll�, noiden
rattaiden pakoittamana, jotka olivat kolmekuudetta jalkaa
poikkimitalleen ja sata kuusiseitsem�tt� jalkaa ymp�ri mitaten, jotka
vaikuttivat yhdeks�nkymmenen tonnin painolla ja py�r�htiv�t yksitoista
kertaa minuutissa.

H�yryvene oli j�tt�nyt matkustajat luotansa. Min� laskin jalkani noille

rihlatuille rautaportaille ja astuin muutamain silm�nr�p�ysten per�st�
h�yrylaivan kannelle.

Toinen luku.

Kansi oli viel� suunnattoman suurena, lukemattomain ty�miesten haltuun

annettuna veist�m�n�. En voinut uskoa laivan kannella olevani.
Lukemattomia ihmisi�, ty�miehi�, merimiehi�, koneseppi�, upseeria,
k�sity�l�isi� ja uteliaita katsojia tungeksi huoleti ristin rastin,
toisia kannella, toisia koneiden vaiheilla, toisia portaissa juosten,
toisia taklingissa kiipeillen, mutta kaikki huiskin haiskin, niin ett�
on mahdotonta sit� selitt��. T��ll� nostettiin siirrett�vill� ranoilla
suunnattomia valinteoksia, tuolla hissattiin raskaita palkkia h�yryn
voimalla. Keulan puolessa kohosi raakapuita jytisten m�rssytankoja
pitkin, per�n puolessa oli telineet, joiden suojassa ep�ilt�m�tt� oli
joku tekeill� oleva rakennus. T��ll� rakettiin, j�rjestettiin,
nikkaroittiin, takeloitiin ja maalattiin sekasorrossa, jota ei k�y
selitt�minen.
Matkakapineeni oli jo otettu laivaan. Min� kysyin kapteini Andersonia.
P��llikk� ei ollut viel� tullut, mutta er�s passari k�vi minulle
avulliseksi ja siirr�tti kapineeni er��sen per�hyttiin.

-- Yst�v�ni, -- sanoin min�, -- Great Easternin l�ht� oli kuulutettu

Maaliskuun 20 p�iv�ksi, mutta mahdotonta on lopettaa kaikkia n�it�
valmistuksia nelj�ss�kolmatta tunnissa. Tied�ttek�, milloin p��semme
l�htem��n Liverpoolista?

Siin� kohti passari ei tiennyt enemp�� kuin min�k��n. H�n j�tti minun
yksin�ni. Siis p��tin k�yd� t�m�n muurahaispes�n jokainoassa komerossa
ja alotin k�velyni samalla tavalla, kuin turisti olisi tehnyt oudossa
kaupungissa.

Musta loka, tuo sama englantilainen loka, joka tekee Englannin

kaupunkien kadut limaskoiksi, peitti h�yrylaivan kannen. L�yhk�vi�
norosia koukerteli siell� ja t��ll�. Olisipa luullut olevansa
ilkeimmill� kulkupaikoilla Upper-Thames kadun tienoilla, l�hell�
Londonbridge�. Min� vaelsin eteenp�in pitkin noita kappia[1], joita
kesti aina aluksen takapuolelle asti. N�iden ja laivanpartaan v�lill�
n�kyi molemmin puolin kaksi leve�t� katua, lukemattomalla ihmislaumalla
t�ytetty�. N�in saavuin keskelle laivaa rataskotosten v�lille, jotka
olivat toisiinsa yhdistetyt kaksinkertaisella jalkasiltalaitoksella.

[1] T�ss� kirjassa usein eteentuleva sana *kappi* merkitsee salin

kaltaista rakennusta kannelta laivaan viep�in rappusten p��ll�.

T��ll� oli n�ht�v�n� se syvyys, joka oli aiottu sis�lt�m��n rataskoneen

osat, ja min� sain nyt n�hd� t�m�n ihmetelt�v�n liikutusmasiinan. Sielt�
kuului kova ja pahalta tuntuva jyske.

Pikimm�lt�ni silm�tty�ni n�it� varustuksia pitkitin k�velemist�ni ja

tulin etupuolelle laivaa. Siell� tapetin-panijat parastaikaa lopettivat
er��n joksikin tilavan huoneen koristelemista, joka huone oli saanut
nimekseen "tupakinpolttohuone" ja olikin todellinen tupakkila t�ss�
veden p��ll� kulkevassa kaupungissa, komea, nelj�ll�toista akkunalla
valaistu kahvila, katto kullalla kirjavoittu ja sitruunipuulla
laudoitettu. Sitte menin er��n v�h�isen kolminurkkaisen paikan yli, joka
oli keulakansi, ja tulin keulalle, joka p��ttyi pystysuoraan vedenpintaa
vasten.

K��nnytty�ni takaisin t�lt� ��rimm�iselt� paikalta eroitin min� er��n

sumussa olevan aukon kautta Great Easternin per�kokan enemm�n kuin
kahden hektometerin[1] p��ss�.

[1] Yksi hektometer = 100 meteri�, 1 meter l�hes 3 jalkaa 1 tuuma.

Min� l�hdin palaamaan, seurasin oikeanpuolista katua, menin kappien ja

sein�in v�litse, v�ltellen kolauksia ilmassa kiikkuvilta plokeilta ja
l�tk�hyksi� tuulen heiluttamilta k�ysilt�, miss� keinotellen itseni pois
ranan edest�, miss� paeten tulen kipin�it�, jotka leikkitulituksen
tavoin sinkoilivat er��st� pajasta. Tuskin voin eroittaa noiden
kahtasataa jalkaa korkeiden mastojen neni� tuossa sumussa, johon
kivihiilen tuojat ja muut apu-alukset sekoittivat mustaa savuansa.
Astuttuani rataskoneen ison aukon sivu l�ysin er��n "pienoisen hotellin"
vasemmalla puolellani ja sitte er��n hovilinnan ja sen p��ll�
penkerist�n, jonka k�sipuita nyt kiilloitettiin. Vihdoin saavuin
h�yrylaivan per�lle. Siell� viimeisen hytin ja sen ison ristikkoluukun
v�lill�, jonka p��ll� ne nelj� ohjausratasta olivat, oli insin��ri�
asettamassa er�st� h�yrykonetta paikallensa. En ymm�rt�nyt t�m�n koneen
tarkoitusta, mutta t��ll� niinkuin yleens� muuallakin eiv�t ty�t viel�
n�ytt�neet olevan likimainkaan p��ttym�ss�.

Mutta miksi t�llaista viipymist�, miksi n�in monia uusia laitoksia

t�ss� verrattain uudessa laivassa? T�m� on muutamilla sanoilla
selitett�v�.

Noin kahdenkymmenen matkustuksen per�st� Englannin ja Amerikan v�lisen

meren yli, joilla matkustuksilla tapahtui varsin ankaroita
onnettomuuksia, oli toistaiseksi jo herjetty Great Easternia
k�ytt�m�st�. T�m� summattoman suuri, matkustavain kuljetukseen aiottu
alus ei n�ytt�nyt en��n mihink��n kelpaavan ja valtameren kulkijain
ep�luuloinen suku hylki sit�. Kun sitte ensim�iset yritykset laskea
s�hk�k�ytt� valtameren pohjalle olivat hukkaan menneet -- joka osaksi
tuli siit�, ett� laivat, jotka k�ytt� kuljettivat, olivat siihen
ulottumattomat -- alkoivat insin��rit ajatella Great Easternia. Se
yksin��n voi ottaa vastaan ne kolmetuhatta nelj�sataa kilometeria
metallilankaa, jotka painoivat nelj�tuhatta viisisataa tonnia. Se
yksin��n voi, meren suhteen t�ydellisen omavaraisuutensa nojalla, lappaa
ulos ja laskea alas t�m�n suunnattoman k�yden. Mutta ennenkuin voitiin
ajaa laivaan t�m� k�ysi, siihen vaadittiin erin�isi� laitoksia.
Otettiinpa siis kaksi h�yrypannua laivan kuudesta ja yksi h�yrypiippu
niist� kolmesta pois, jotka kuuluivat potkurin koneesen. N�iden sijaan
laitettiin avaroita tiloja k�ydelle, joka juoksevalla vedell� varjeltiin
ilman vahingollisesta vaikutuksesta. K�ysi juoksi siis noista j�rvist�
mereen, tulematta yhdistykseen ilman kanssa.

K�ysi saatiin onnellisesti mereen lasketuksi, ja sitte osoitettiin Great

Eastern paljon maksavaan ty�tt�myyteens�. Mutta nyt sattui 1867-vuoden
maailman n�yttel�. Er�s franskalainen yhti� perustettiin kahden
miljoonan frankin p��-omalla k�ytt�m��n t�t� isoa laivaa n�yttel�ss�
Atlantin yli k�vij�in kuljettamiseksi. Silloin tuli v�ltt�m�tt�m�ksi
varustaa alus t�h�n tarpeesen, v�ltt�m�tt�m�ksi t�ytt�� tyhjennetyt
paikat ja j�lleen panna h�yrypannut aloilleen sek� v�ltt�m�tt�m�ksi
laajentaa salongit, joissa tuli asumaan useita tuhansia matkustajia,
sek� rakentaa uusia huoneita ruokasaleiksi. Lopuksi oli t�h�n
suunnattomaan runkoon teht�v� kolmetuhatta makuupaikkaa.

Great Eastern rahdattiin tavattoman korkealla hinnalla kultakin

kuukaudelta. Kaksi kontrahtia tehtiin G. Foresterin ja Kumpp:n kanssa,
Liverpoolissa: ensim�inen uusien h�yrypannujen panemisesta ruuvia varten
viidensadan kahdeksannelj�tt� tuhannen seitsem�nsadan viidenkymmenen
frankin hintaan, toinen muista korjauksista ja valmistuksista laivassa
kuuteensataan kahteenseitsem�tt� tuhanteen viiteensataan frankiin.

Ensi kerran oli nyt ruori hoidettava h�yryn avulla. Se oli sit� varten
kuin insin��rit olivat m��r�nneet sen koneen, jota he asettelivat per�n
puoleen. Ruorimiehell�, joka seisoi jalkasillalla keskell� laivaa, oli
silm�ins� edess� kellotaulu, varustettu liikkuvalla neulalla, joka joka
silm�nr�p�yksen� osoitti h�nelle ruorin aseman. Sit� muuttaaksensa h�n
vain tarvitsi hienosti painaa er�st� pienoista ratasta, joka tuskin oli
jalkamittaa suuri poikkimitalleen ja seisoi niin likell�, ett� h�n
mukavasti ylettyi siihen k�dell�ns�. Heti aukesi henkil�ppi�; h�yry
p�hk�si pitk�in johtoputkien kautta sen pienen koneen molempiin
sylintereihin; pistonit liikkuivat vikkel�sti, johdot tekiv�t ty�t�ns�
ja ruori totteli silm�nr�p�yksess� vastustamattomasti pakoitettuja
taljojansa. Jos t�m� j�rjestelm� oli onnistuva, niin yksi mies yhdell�
ainoalla sormella oli kykenev� ohjaamaan koko tuon suunnattoman Great
Easternin.

Viisi p�iv�� pitkitettiin ty�t� herke�m�tt�. T�m� viipymys teki

melkoisen vahingon rahtaus-yhti�n yritykselle, mutta urakkamiehet eiv�t
voineet sen enemp��. L�ht� m��r�ttiin peruuttamattomasti Maaliskuun 26
p�iv�ksi. P�iv�ll� ennen oli h�yrylaivan kansi viel� t�ynn� kaikkinaisia
ty�h�n kuuluvia kaluja.

Mutta vihdoin t�n� viimeisen� p�iv�n� puhdistettiin v�hitellen kannen

sivut, jalkasillat, kapit ja hytit; telineet otettiin alas, ranat
katosivat, koneiden yhteen-asetteleminen p��tettiin, viimeiset naulat
ly�tiin sis��n, viimeiset mutterit kiinnitettiin, kiillotetut rautakalut
siveltiin valkoisella v�rill�, joka oli varjeleva niit� matkalla
ruostumasta; �ljys�il�t t�ytettiin j. n. e. T�n�p�n� koetteli
yli-insin��ri h�yrypannuja. Mahdottoman paljon h�yry� sy�ks�hti
konehuoneesen. Koneen ylitse kallistuneena, sen l�mpimill� huuruilla
ymp�r�ittyn�, en muuta sen enemp�� n�hnyt, mutta min� kuulin noiden
pitk�in m�nt�in huokuilevan ahdingoissaan sek� isojen sylinterien
hurisevan vankoilla tapeillansa. Kova pauhina nousi rataskotosten alla,
siipien verkalleen l�iskytelless� Merseyn sameta vett�. Per�n puolessa
pieksi ruuvi aaltoja nelj�ll� lastallansa. Molemmat koneet, jotka olivat
aivan erill��n toisistansa, olivat valmiit ty�h�ns� rupeamaan.

Kello viiden tienoilla illalla laski er�s h�yryluuppi vierellemme, se

oli m��r�tty Great Easternia varten. Sen kone irroitettiin ensin ja
hissattiin vintturilla kannelle, mutta luuppia itse�ns� ei voitu sinne
saada. Sen rautainen runko oli niin raskas, ett� t��vertit, joihin
taljat olivat kiinnitettyin�, sujuivat n�iden painosta, mik�
arvattavasti ei olisi tapahtunut, jos niit� olisi toptentoilla autettu.
T�ytyminen oli siis j�tt�� luuppi, mutta Great Easternilla oli kumminkin
kuusitoista alusta t��verteihins� kiinnitettyin�.

Illalla oli l�hes kaikki p��tettyn�. Virutetuilla kaduilla ei n�kynyt

en�� loan j�lki�, sittekuin lakaisijat olivat ne puhdistaneet. Lastaus
oli loppunut. Ruokahuoneet, lastiruuma ja hinkalot olivat t�ynn�
ruokavaroja, kauppatavaroita ja hiili�. Mutta ei viel�k��n ollut
h�yryalus vesirajansa kohdalla eik� m��r�ttyin yhdeks�n meterin syv�ll�.
T�m� oli haitaksi sen rattaille, joidenka siivet eiv�t ylettyneet
tarpeeksi syv�lle eiv�tk� siis antaneet t�ytt� vauhtia. Yht�hyvin
voitiin l�hte� matkalle. Siisp� panin levolle toivossa, ett� seuraavana
p�iv�n� saisimme menn� merelle, enk� t�ss� toivossani pettynytk��n.
Maaliskuun 26 p�iv�n valetessa n�in amerikalaisen lipun liehuvan
esimastossa, franskalaisen lipun isossa mastossa ja englantilaisen
mesaanikahvelissa.

Kolmas luku.

Great Eastern silminn�ht�v�sti jo valmisti itse�ns� l�htem��n. Sen

viidest� korsteinista nousi jo mustia savutupruja. Kuumaa h�yry� levisi
niist� syvist� aukoista, joiden kautta p��stiin koneiden luokse.
Muutamia matruusia oli lataamassa nelj�� suurta kanuunaa, joilla
sivumenness� aiottiin Liverpoolia tervehti�. M�rssymiehi� juoksi
raa'oilla, k�ysi� selvittelem�ss�. Kello 11 tienoilla herkesiv�t
tapetinpanijat ly�m�st� viimeisi� naulojansa ja maalarit sivelem�st�
viimeisi� v�ri�ns�. Sitte he kaikki meniv�t h�yryveneesen, joka heit�
odotti. Tarpeeksi asti h�yryn painoa saatua, p��stettiin h�yry�
ruorikoneen sylintereihin, ja insin��rit havaitsivat t�m�n n�pp�r�n
laitoksen tekev�n ty�t�ns� s��nn�llisesti.

Ilma oli joksikin kaunis. Aurinko paistoi pilvien lomitse, jotka

pikaisesti muuttelivat asemiansa. Merell� arveltiin olevan vinhan
viuhkan, josta Great Eastern ei tarvinnut h�t�ill�.

Kaikki upseerit olivat kannella ja eri paikoille hajautuneet, laittamaan

kaikkia paikkoja l�ht��n selville. P��llyst��n kuului yksi kapteini,
yksi toinen kapteini, kaksi ensim�ist� luutnanttia ja viisi luutnanttia,
joista yksi, h:ra H., oli franskalainen, ja yksi vapaa-ehtoinen,
niinik��n franskalainen.

Kapteini Anderson oli Englannin kauppalaivastossa isossa arvossa pidetty

merimies, ja h�nt�p� saadaankin kiitt�� Atlantin poikki menev�n
s�hk�k�yden upottamisesta. Tosi on, ett� jos h�n onnistui siin� miss�
edell�k�vij�ns� eiv�t onnistuneet, niin se oli sen t�hden, ett� h�n teki
ty�ns� verrattoman my�t�isemmiss� suhteissa, h�nell� kun oli Great
Eastern k�ytett�v�n�. Mutta olipa miten oli, niin t�m� menestys tuotti
h�nelle arvonimen "Sir", jonka h�nelle kuningatar lahjoitti. Min�
tapasin h�ness� eritt�in herttaisen p��llik�n. H�n oli viidenkymmenen
vuoden mies, hyvin valkeaverinen ja sit� laatua, joka hyvin kest�� aikaa
ja ik�� vastaan, varreltaan pitk�, kasvoiltaan leve� ja hymyilev�,
katsannoltaan tyven ja muuten n��lt��n aivan kuin ainakin
englantilainen. K�yntins� oli m��r�k�s ja tasainen, ��nens� lempe�;
k�si�ns� ei h�n koskaan pit�nyt lakkarissa, k�ytti aina hansikoita,
joita ei sopinut moittia, oli sorea puvulleen sill� omituisella
tuntomerkill�, ett� pienoinen valkea nen�liinan nipukka pisti ulos h�nen
sinisen, kolmella kaluunalla koristetun viittansa lakkarista.

Laivan toinen kapteini oli kummasti vastakkaista laatua kapteini

Andersonin suhteen. H�n on helppo kuvailla. Se oli pienoinen, sangen
p�ivettynyt mies, silm�t v�h�n verist�v�t, musta, aina silmiin asti
ylettyv� parta ja jalat lengot, jotka kyll� kannattivat miehens�, vaarui
laiva merell� miten hyv�ns�. H�n oli toimellinen, valpas merimies, perin
pohjin tunteva virkansa osaseikat, ja lyhyell� ��nell� jakeleva
k�skyns�, jotka ylipursimies toisti Englannin meriv�est�n omituisella
tavalla, joka on kuin k�he�-��nisen leijonan kiljumista. Nimens� oli
W.... Luulen h�nt� joksikuksi laivaston upseeriksi, joka erityisell�
luvalla oli asetettu Great Easterniin. H�n oli n��lt��n, sanalla sanoen,
kuin "meri-susi" ja n�kyi olevan samaa oppikuntaa kuin se franskalainen
amirali -- uros yli kaiken ylistyksen -- joka aina tappelun alussa huusi
v�elleen: "Eteenp�in, lapseni, �lk��t per�ytyk�, sill� tied�tteh�n
tapani olevan lent�� ilmaan!"

Paitsi t�t� p��llyst�� olivat koneet yhden yli-insin��rin komennossa,

ja t�ll� oli apuna kahdeksan tahi kymmenen insin��ri�. N�iden
komentamana teki ty�t� kahdensadan viidenkymmenen miehen pataljoona
hiilenluojia, l�mmitt�ji� ja voitelijoita, jotka tuskin koskaan tulivat
laivan pohjalta yl�s.

P��llisiksi oli t�ll� pataljoonalla y�t� ja p�iv�� tekemist� kymmenen

h�yrypannun kanssa, joilla kullakin oli kymmenen uunia; siis yhteens�
sata valkeata hoidettavana.
Mit� h�yrylaivan varsinaiseen v�est��n, ylipursimiehiin,
korttelimestareihin, m�rssymiehiin, ruorimiehiin, laivapoikiin tulee,
niin siihen kuului noin sata miest�. Paitsi n�it� oli kaksi sataa
passaria asetettu matkustajia varten.

Itsekukin oli siis paikallansa. Luotsi, jonka piti vied� Great Eastern
ulos Merseyn ahdinkovesist�, oli laivassa sitte eilisen p�iv�n. My�s
havaitsin siell� er��n franskalaisen luotsin, Mol�ne saarelta l�hell�
Ouessantia, jonka piti matkustaa kanssamme Liverpoolista New-Yorkiin ja
paluumatkalla vied� h�yrylaiva Brestin ankkuripaikalle.

-- Jopa alan luulla, ett� tulemme l�htem��n t�n� p�iv�n� -- sanoin min�
luutnantti H ... lle.

-- Me odotamme vain matkustajiamme -- vastasi maanmieheni.

-- Onko niit� monta?

-- Kaksi tahi kolmetoista sataa.

Siin� oli kokonainen pikkukaupungin v�est�.

Kello puoliv�liss� kaksitoista annettiin merkki ett� h�yryvene oli

tulossa, t�p�t�ynn�ns� matkustajia, jotka olivat paenneet hytteihin,
kavunneet jalkasilloille, asettuneet ratashuoneille tahi kiivenneet
kannella oleville tavaralukkul�jille. Siell� oli, niinkuin sittemmin
sain kuulla, kalifornialaisia, kanadalaisia, pohjois-amerikalaisia,
perulaisia, etel�-amerikalaisia, englantilaisia, saksalaisia ja kaksi
tahi kolme franskalaista.

H�yryvene tuli oikeanpuolisten portaiden viereen, jonka per�st�

matkustajain ja kapineiden loppumaton nouseminen alkoi, mutta
kiirehtim�tt�, huutelematta, eli niinkuin ihmisilt�, jotka huoleti
menev�t kotiinsa. Franskalaiset olisivat luulleet pit�v�ns� nousta
laivaan kuin rynn�kk�� tehdess� ja k�ytt�� itsens� kuin todelliset
zuavit.

Heti kun kukin matkustaja oli laskenut jalkansa h�yrylaivan kannelle,

oli h�nen ensim�inen huolensa menn� ruokasaliin ja siell� merkit�
paikkansa atrialla oltaissa. H�nen korttinsa tahi paperilipulle
kirjoitettu nimens� vakuutti h�nelle t�ydellisesti h�nen omistaman
paikkansa. Paitsi sit� oli aamullinen jo valmis, ja muutamissa
silm�nr�p�yksiss� olivat kaikki p�yd�t t�ynn� vieraita, jotka, kun ovat
englantilaisia, perinpohjin ymm�rt�v�t konstin veitsell� ja kahvelilla
taistella merimatkan ik�vyyksi� vastaan.

Min� olin seisahtunut kannelle tarkkaamaan kaikkia eri seikkoja laivaan

ment�iss�. Kello 1 aikana kapineet olivat laivassa. Siell� n�htiin
huiskin haiskin tuhansittain kaikenmuotoisia ja kaikensuuruisia
tavaratukkuja, hinkaloita isoja kuin rautatien vaunut ja kokonaisen
huonekaluston vet�vi�, pieni� erinomaisen soreita matka-arkkuja,
kummallisesti muodostettuja vaates�kki� ja noita amerikalaisia tahi
englantilaisia matkalaukkuja, jotka helposti tunnetaan remmiens�
komeudesta, raudoitustensa moninaisuudesta ja loistosta sek� paksuista
vaatep��llyksist��n, joissa kaksi tahi kolme, kirkkaaksi hivutetusta
raudasta tehty� alkupuustavia loisti vaatteesen leikatuista aukoista.
Kohta oli kaikki t�m� kalusto kadonnut makasiineihin, ja viimeiset
k�sity�l�iset, kantajat tahi oppaat astuivat j�lleen h�yryveneesen, joka
l�hti tiehens�, mustattuansa Great Easternin seini� savullansa.

Min� k��nnyin keulan puoleen, kun yht�kki� olin sit� nuorta miest�
vastatusten, jonka olin n�hnyt New-Princen rantasillalla. Havaittuansa
minun h�n seisahtui ja ojensi minulle k�tens�, jota heti yst�v�llisesti
likistin.

-- Sin�k�, Fabiani -- sain min� huudahtamaan -- sin�k� t��ll�?

-- Min� itse, rakas yst�v�.

-- Enp� siis pettynyt, vaan sin�p� se olitkin, jonka n�in muutamia

p�ivi� t�t� ennen rantalautan luona?

Kyll�p� uskonkin, -- vastasi Fabiani, -- mutta min� en n�hnyt sinua.

-- Ja sin�kin tulet Amerikaan?

-- Tottapa niin! Saatettaneenko k�ytt��k��n muutamain kuukausien

kotilupaa muulla tavoin paremmin kuin matkustamalla maailman ymp�ri?

-- Olipa onnellinen sattumus, joka saatti sinun valitsemaan Great

Easternin t�h�n huvimatkaan.

-- Se ei ole mik��n sattumus, hyv� yst�v�ni; min� luin er��ss�

sanomalehdess�, ett� aioit menn� Great Easternin, ja koska emme olleet
tavanneet toisiamme moneen vuoteen, niin hain sinun t��lt�, matkatukseni
meren yli yhdess� sinun kanssasi.

-- Ja sin� tulet Indiasta?

-- Godavery-laivassa, joka toissa-p�iv�n� laski minun maalle

Liverpoolissa.

-- Ja sin� matkustat, Fabiani..? -- kys�sin min�, huomaten h�nen olevan

kalpean ja murheellisen n�k�isen.

-- Huvittelemaan itse�ni, jos taidan, -- vastasi kapteini Fabiani

Mac-Elwin, liikutuksella likist�en k�tt�ni.

Nelj�s luku.

Fabiani j�tti minun katsastamaan h�nen kapineittensa siirt�mist� hyttiin

n:o 73 ison salongin riviss�, joka numero seisoi h�nen piletiss��n.
Samassa silm�nr�p�yksess� kiemuroitsi sakeita savutupruja h�yrylaivan
avaroista korsteinireiist�. H�yrykattilain sein�in t�rin� kuului aina
laivan pohjaan asti. Huumaava h�yry kohisi laskutorvista ulos hienona
tuhuna kannelle kaatuen. Muutamista jyrk�vist� liikunnoista voi p��tt��,
ett� koneita koeteltiin. Insin��rill� oli tarpeeksi h�yry�; me taisimme
l�hte�.

Mutta ensin oli ankkuri nostettava. Merivesi oli viel� nousemassa, ja

h�yrylaiva, joka sen p��llepainosta oli k��ntynyt toisap�in, k��nsi nyt
keulansa sit� vastaan ja oli siis aivan valmis menem��n jokea alas.
Kapteini Andersonin oli t�ytynyt valita t�m� hetki purjeille
l�hte�ksens�, sill� laivan pituus ei sallinut h�nen oikein liikehti�
Mersey-virralla. Kun pakovesi ei vienyt h�nt� muassansa, vaan h�n
p�invastoin tunki vikev�� nousuvett� vastaan, niin h�n voi paremmin
hallita laivansa ja taitavammin liikehti� niiden monilukuisten alusten
keskitse, jotka liikkuivat virralla ristin rastin. Pieninkin
yhteenk�ynti t�m�n j�ttil�isen kanssa olis ollut rusentavainen.

Vaatipa melkoisia ponnistuksia ankkurin nostaminen t�llaisissa

suhteissa. Nousuveden ahdistama h�yrylaiva j�nnitti ankarasti
ankkurikettinkej�, johon viel� tuli se, ett� vahva l�nsi-etel�is tuuli
ankarasti vastasi laivan suureen kokoon, n�in yhdist�en vaikutuksensa
nousuveden vaikutukseen. Sen t�hden oli t�ytyminen k�ytt�� voimakkaita
koneita vet�m��n noita raskaita ankkureita mutapohjasta yl�s. Er�s
"ankkurivene", vene, joka vartavasten oli aiottu t�mm�iseen teht�v��n,
oli tullut kettingeill� avuksi, mutta sen vintturit eiv�t riitt�neet,
jonka t�hden t�ytyi k�ytt�� Great Easternin konelaitoksia.

Seitsem�nkymmenen hevosenvoiman kone oli edelt�p�in laitettu hissaamaan

ankkureita. Ei tarvinnut muuta kuin p��st�� h�yry� kattiloista sen
sylintereihin, niin heti saatiin melkoinen voima, jota saatettiin
suoraan k�ytt�� vintturin lukuttamiseksi, jossa kettingit olivat
kiinni. Niinp� tehtiinkin. Mutta kone oli riitt�m�t�n, niin voimakas
kuin olikin. T�ytyi siis tulla avuksi. Kapteini Anderson antoi k�ytt��
kierrin- eli v��nninpuita ja viisikymment� miest� tuli vintturia
v��nt�m��n.

Laiva alkoi liikkua, mutta ty� k�vi verkasti; kettinkien mutkat

kolisivat vaikeasti klyyseiss�, ja minun mielest�ni olisi kettingeit�
voitu h�llitt�� muutamilla rattaiden py�r�hyksill�, ett� olisi helpommin
voitu hilata niit� sis��n.

T�ll� silm�nr�p�yksell� seisoin kokkapenkerell� ynn� koko joukon kanssa

muita matkustajia, tarkaten kaikkia ty�n temppuja. Likell� minua seisoi
er�s matkustaja, joka ep�ilt�m�tt� oli tuskissaan t�st� pitk�llisest�
temppuilemisesta ja usein kohautteli hartioitansa, samalla ihvehtien
tuolle voimattomalle koneelle. Se oli pienoinen, laiha, arkatuntoinen,
liikunnoissaan �kkipikainen mies, jonka silm�t tuskin n�kyiv�t h�nen
ryttyyn vedettyin kulmainsa alta. Kasvontuntija olisi heti havainnut,
ett� el�m�n tapaukset n�kyiv�t iloiselta puoleltaan t�lle miehelle,
jonka nauruj�nteet eiv�t koskaan olleet levossa. Muuten -- sen havaitsin
j�lest�p�in -- oli h�n herttainen matkakumppali.

-- Herra, sanoi h�n minulle, -- t�h�n asti olin luullut, ett� koneet
ovat aiotut auttamaan ihmisi� eik� ihmiset auttamaan koneita.

Aioin juuri vastata t�h�n oikeaan muistutukseen, kun ankaroita huutoja

kuului. Me hy�k�simme molemmat likemm� keulaa. Kaikki v��nninpuissa
olleet miehet olivat kumoon paiskatut; muutamat k�mpiv�t j�lleen yl�s,
toiset j�iv�t kannelle makaamaan. Joku pienempi rataa koneessa oli
lent�nyt rikki ja vintturi antanut per��n kettinkien hirmuiselle
vetovoimalle. Miehet paiskattiin selk�piilleen ja saivat kovia kolauksia
p��h�n tahi rintaan. Katkenneista seisingeist��n p��sneet tangot
kieppusivat vikev�sti ymp�rins� ja tappoivat nelj� merimiest� sek�
haavoittivat tusinan toisia. N�iden j�lkim�isten joukossa oli
ylipursimies, er�s Skotlantilainen Dundeesta.
Nyt riennettiin n�iden onnettomain luokse. Haavoitetut vietiin
sairas-saliin, joka oli per�n puolessa. Nelj�� kuollutta alettiin heti
maalle toimittaa. Muuten englantilaiset ovat niin v�linpit�m�tt�mi�
ihmishengest�, ett� t�m� tapaus ei juuri isosti vaikuttanut laivassa
oleviin. N�m� onnettomat, kuolleet tahi haavoitetut, olivat vain
hampaita rataslaitoksessa, joiden sijaan v�h�ll� kustannuksella voitiin
saada toiset. H�yryveneelle, joka jo oli l�htenyt tiehens�, annettiin
merkki tulla takaisin, ja muutamain minuutein per�st� oli se laivan
vieress�.

Nuo nelj� ruumista k��rittiin nyt huopapeittoihin, laskettiin alas ja

asetettiin h�yryveneen kannelle. H�yryvene l�hti heti menem��n, ja
matruusia meni keulan puoleen pesem��n veripilkkuja kannelta.

Sill� v�lin katselin min� tuota v�h�ist�, t�ydell� koneella etenev��

venett�. K��ntyess�ni toisap�in jupisi tuo pilkallisen n�k�inen
matkakumppalini takanani:

-- T�m�p� matka hyv�sti alkaa!

-- Sangen pahasti, -- vastasin min�. -- Kenen kanssa minulla on kunnia

puhua?

-- Tohtori, Dean Pitfergen kanssa.

Viides luku.

Ty� alkoi uudestaan. Ankkuriveneen avulla kettingit h�llitettiin ja

ankkurit viimein l�htiv�t lujista pitimeist��n. Kello l�i nelj�nnest�
yli yhden Birkenheadiss�. L�ht�� ei k�ynyt toistaiseksi j�tt�minen, jos
tahdottiin laskuveden muassa menn� ulos. Kapteini ja luotsi meniv�t
komentosillalle. Er�s luutnantti astui potkurin, toinen ratasten
merkin-antolaitoksen viereen. Varovaisuudesta, jos h�yrykone pett�isi,
piti nelj� muuta per�miest� vaaria per�n puolessa, valmiina hoitamaan
niit� isoja rattaita, jotka olivat ristikko-luukun p��ll�.

Nyt annettiin k�sky panna liikkeelle. Siivet l�iv�t verkalleen vett�

vasten, potkuri pulikoitsi per�ss�, ja tuo suunnaton alus alkoi liikkua.

Enin osa matkustajia oli noussut kokkapenkerelle katselemaan maisemaa,

joka oli t�p�t�ynn�ns� verstaiden piippuja, joita n�kyi oikealta puolen
Liverpoolista ja vasemmalta puolen Birkenheadista. Mersey oli t�ynn�
aluksia, mitk� ankkurissa olevia, mitk� yl�sp�in tulevia, mitk� alasp�in
menevi�, ja h�yrylaivalla oli vain mutkaisia p��sypaikkoja tarjona.
Mutta luotsin johdolla ja tottelemalla ruorin pienint�kin vihjausta
liikerteli se n�iden ahdinkovesien kautta, liikkuen kuin
valaskalanpyyt�j�n vene voimakkaan ruorimiehen tahdosta. Tuota pikaa
luulin t�rm��v�mme yhteen er��n kolmimastoisen kanssa, joka laski poikki
joen ja jonka leeseilin puomi hiipasi h�yrylaivan runkoa; mutta puusti
v�ltettiin, ja kun min� kappien p��lt� katselin tuota laivaa, joka
kantoi seitsem�n tahi kahdeksansataa tonnia, oli se minusta kuin joku
noita pikku veneit�, joita lapset uittelevat lammikoissa.

Kohta oli laiva Liverpoolin maallenousu-siltoin kohdalla. Ne nelj�

kanuunaa, joiden piti tervehti� kaupunkia, pysyiv�t ��neti
kunnioituksesta niille kuolleille, joita h�yryvene sill� hetkell� saatti
maalle. Mutta laukausten sijaan nostettiin v�kevi� hurrahuutoja, noita
kansallisen kohteliaisuuden ylimpi� osoituksia. Heti alkoivat k�det
taputella, k�det huiskaa ja nen�liinat liehua tuolla innostuksella, jota
englantilaiset niin ylellisesti osoittavat joka aluksen l�hd�ll�,
vaikkei se olisikaan muu kuin halpa, v�heiselle huvimatkalle
merenlahteen l�htev� vene. Ja kuinka n�ihin tervehdyksiin eik� vastattu!
Kuinka rantasilloilla eik� kaikunut. Tuhansia uteliaita vilisi
Liverpoolin ja Birkenheadin rannoilla. Katselijoilla t�ytetyit� veneit�
kiipeili kuin muuraisia Mersey-virralla. Matruusit sotalaivalla Lord
Clyde, joka oli ankkurissa veist�m�iden kohdalla, olivat kiivenneet
sinne t�nne sen raakapuille tervehtim��n j�ttil�ist� hurrahuudoillaan.
Virralla ankkurissa makaavien alusten keulakansilta l�hettiv�t
musiikikunnat per��mme hirvitt�vi� sointuja, joita hurrahuudot eiv�t
saaneet sortumaan. Lippuja ehtimiseen nostettiin ja laskettiin Great
Easternin kunniaksi. Mutta kohta alkoivat huudot v�hitellen kuolentua
et�isyyden vuoksi. Molemmilla rannoilla k�viv�t rakennukset yh�
harvinaisemmiksi. Savu ei en�� mustentanut maisemaa, ja maaseutu sai
vallan tiilimuureilta. Viel� n�kyi muutamia pitki� ja yksimuotoisia
ty�miesten huonerivi� ja muutamia huviloita, jonka per�st� viimeiset
hurrahuudot hyv�steliv�t meit� Merseyn vasemmalta rannalta, valotornin
tasakatolta ja pastionin rintasuojasta.

Kello 3 aikana oli laiva enn�tt�nyt ulos Merseyn ahdinkovesist� ja meni

nyt P:n Yrj�n kanaaliin. L�nsi-etel�inen tuuli kiihtyi vinhaksi
viuhkaksi, ja lujalle pingoittuneet purjeemme eiv�t tehneet ainoatakaan
poimua. Meri k�vi jo kuohulaineina, mutta h�yry-alus ei niit� tuntenut.
Se ei kikker�inyt ei hyppinyt.

Ennen pitk�� meri peittyi pimeyteen, ja Wales-kreivikunnan rannikko,

Holy-Head niemens� kanssa, hupeni vihdoin y�n varjoihin.

Kuudes luku.

Seuraavana p�iv�n�, joka oli Maaliskuun 27, n�kyi Irlannin kallioinen

ranta Great Easternin oikealla puolella. Min� olin valinnut hyttini
ensim�isess� riviss� keulan puolella. Se oli pienoinen, kahdella isolla
akkunan rei�ll� valaistu huone. Toinen hyttirivi eroitti sen
ensim�isest� keulasalongista, niin ettei puheen porina eik� pianon
r�min�, jota ei puuttunut laivassa, voinut tunkea sinne. Se yksin�inen
koppi esikaupungin ��rimm�isess� nen�ss�. Yksi sohva, yksi vuode ja yksi
vaatetusp�yt� peilinens�, kas siin� huoneen koko kalusto.

Kello 7 aikana aamulla tulin min�, astuttuani molempain ensim�isten

salien l�pi, kannelle. Muutamia matkustajia oli jo ylh��ll� k�velem�ss�.
Tuskin tuntuva vaaruminen kiikutti laivaa hiljallensa, vaikka tuuli oli
navakka; mutta meri, joka oli suojan puolella rannikosta, ei voinut
isosti aaltoilla. Yht�hyvin laisin p��tt��, ett� Great Eastern ei
huolinut mit��n merenk�ynnist�.

Astuttuani "tupakinpoltto-huoneesen" n�in tuon pitk�n, pulskeasti

kuvastuvan rannikon, joka ainoisesta vihannuudestaan oli saanut nimen
"Viheri� saari". Muutamia yksin�isi� huoneita, yksi kaitainen
tullivirkamiesten tie, yksi valkoinen h�yryt�yht�, joka osoitti
ratajunan kulkua kahden kunnaan v�lill�, olivat ainoat, mitk� siell� ja
t��ll� maisemaa v�h�n elvyttiv�t.

Rannikon ja meid�n v�lill� n�ytti meri likaisen viheri�lt�, kuin

kuparivihtrillill� tahrautunut laatta. Tuuli n�ytti viel�kin kiihtyv�n;
muutamia aallon-roiskauksia lenn�hteli p�lyn� tiehens�. Koko joukko
aluksia, prikej� ja kuunareita, koki p��st� rannikolta aavalle merelle.
H�yry-aluksia luikasi ohitsi, vieritellen mustaa savuansa ilmaan, mutta
Great Eastern meni helposti niiden sivu, vaikkei sill� viel� ollut
mit��n isompaa vauhtia.

Kohta saimme tunnun pienest� Queenstown nimisest� k�ym�satamasta, jonka

edustalla kokonainen kalastajaveneest� liikehti. Jokainen alus, oli se
h�yry- tahi purjealus, joka tulee Amerikasta tahi etel�isilt� merilt�,
viskaa t��ll� sivu menness��n maalle postis�kkins�. Pikajuna, joka aina
seisoo valmiina, viepi ne muutamissa tunneissa Dubliniin, jossa
pakettivene, jolla h�yry aina on p��ll�, oikea pikajuoksija,
vastaanottaa n�m� postit, kulkee kanaalin poikki kahdeksantoista
peninkulman nopeudella tiimassa ja j�tt�� ne Liverpooliin. T�ll� tavoin
postit enn�tt�v�t perille p�iv�� ennen nopeimpia, Atlantin yli kulkevia
h�yryj�.

Kello 9 tienoilla k��nsi Great Eastern nelj�nnes pielen l�ntiseen

l�nsipohjaan. Olin vastik��n mennyt kannelle, kun tapasin kapteini
Mac-Elwinin seurattuna er��lt� yst�v�lt��n, kuutta jalkaa pitk�lt�
miehelt�, vaalealla parralla ja pitkill� n��veleill�, jotka yhdistyiv�t
korvapartoihin, mutta p�iv�n muotin mukaan j�ttiv�t leuvan paljaaksi.
T�ss� vartevassa nuoressa miehess� oli englantilaisen upseerin perikuva;
p�� pystyss�, mutta ei kankeana, katsanto luja, hartiot notkeat, k�ynti
soma ja hilpe�; sanalla sanoen: kaikki tunnusmerkit siit� harvinaisesta
urheudesta, jota voisi sanoa "vihattomaksi urheudeksi". En erehtynyt
h�nen ammattinsa suhteen.

-- Yst�v�ni Archibald Corsican, -- sanoi Fabiani minulle, -- kuten

min�kin kapteini Indian armeijan kahdennessakolmatta rykmentiss�.

N�in toisillemme esiteltyin� kapteini Corsican ja min� tervehdimme

toisiamme.

-- Tuskin n�immek��n toisiamme eilen, rakas Fabianini, -- sanoin min�

kapteini Mac-Elwinille, likist�en h�nen k�tt�ns�. -- Me olimme silloin
l�hd�n kuumiimmassa hommassa. Sen vain tied�n, ettei sattumus ole se,
jota saan kiit�� tapaamastani sinun Great Easternissa, ja min�
tunnustan, ett� jos minulla on jotakin osaa tekem��si p��t�kseen...

-- Ep�ilem�tt� yst�v�ni, -- vastasi Fabiani. -- Kapteini Corsican ja

min� tulimme Liverpooliin l�hte�ksemme Cunard-linjan China nimisess�
h�yrylaivassa, kun saimme kuulla Great Easternin tulevan tekem��n uuden
reissun Englannin ja Amerikan v�lill�. T�m� oli hyv� tilaisuus. Min�
sain kuulla, sinun olevan laivassa; se oli lysti�. Me emme ole n�hneet
toisiamme kolmeen vuoteen siit� suloisesta matkustuksestamme
Skandinavian maissa. En kauan miettinyt, ja siin� n�et syyn, miksi
h�yryvene j�tti minun t�nne n�htesi.

-- Rakas Fabianini, -- vastasin min�, -- luulenpa, ettet sin� eik�

kapteini Corsican tule katumaan p��t�st�nne. Matka Atlantin yli ei voi
olla kuin mit� miellytt�vin, vaikka ei merimiehi� oltaisikaan. Se t�ytyy
saada n�hd�. Mutta puhukaamme sinusta. Viimeisell� kirjeell�si, -- se ei
ollut kuutta viikkoa vanha, -- oli Bombayn postitemppeli, ja minulla oli
siis oikeus uskoa, sinun viel� olevan rykmentiss�.

-- Me olimme siell� kolme viikkoa takaperin, -- vastasi Fabiani, --

elellen Indian upseerien puoli sotaista, puoli maalaista el�m��, jossa
enemmin mets�stet��n kuin partiolla kuljetaan. Saatanpa esitt�� sinulle
kapteini Archibaldin oivaksi tiikerien ajajaksi; h�n on niiden kauhu.
Mutta vaikka olemme naimattomat ja perheett�m�t, halusimme kumminkin
j�tt�� rauhallisuuden Indian peto-el�in raukkain keskell� ja tulla t�nne
hengittelem��n muutamia suunt�ysi� europalaista ilmaa. Me saimme
vuodeksi kotiluvan, ja heti sen saatuamme tulimme Punaisen Meren, Suezin
ja Franskanmaan kautta pikajunan nopeudella vanhaan Englantiimme.

-- Vanhaan Englantiimme! -- vastasi kapteini Corsican hymysuin, --

emmep� siell� en�� olekaan, Fabiani. Kyll�h�n englantilainen alus meit�
kuljettaa mutta se on er��n franskalaisen yhti�n varustama ja vie meid�t
Amerikaan. Kolme erilaista lippua liehuu p�ittemme p��ll�, osoittaen
ett� k�velemme franskalais-englantilais-amerikalaisella maalla.

-- Se ei tee mit��n, -- vastasi Fabiani, jonka otsa silm�nr�p�yksess�

rypistyi jostakin tuskallisesta tunteesta, -- se ei tee mit��n, kunhan
lupa-aikamme kuluu. Me tarvitsemme liikkua; siin� on el�m�. Se tuntuu
niin hyv�lt�, kun saa unhottaa olleet ja menneet ja kuolettaa nykyiset
n�kem�ll� uusia asioita ymp�rill�ns�. Muutamain p�iv�in per�st� olemme
New-Yorkissa, jossa saan syleill� sisartani ja sen lapsia, joita en ole
n�hnyt moneen vuoteen, ja sitte k�ymme katsomassa niit� isoja j�rvi�; me
matkustamme Missisippi� alas New-Orleansiin ja k�ymme Amazon-virralla.
Amerikasta suhkaisemme Afrikaan, jossa leijonat ja elehvantit ovat
tehneet liiton yhty�ksens� Toivon Niemelle viett�m��n kapteini
Corsicanin tuloa, ja sielt� k��nnymme takaisin opettamaan Chipaijilaiset
tottelemaan hallituksemme tahtoa.

Fabian puhui arkatuntoisella joutuisuudella, ja rintansa aaltoili

huokauksista. Silminn�ht�v�sti oli h�nen el�m�ss��n joku onnettomuus,
jota en viel� tiennyt ja jota h�nen kirjeens�k��n ei ollut antanut minun
aavistaa. Archibald Corsican sit� vastoin n�ytti kuin tuntisi h�nen
tilansa, ja h�n osoitti hell�� yst�vyytt� Fabianille, joka oli muutamia
vuosia h�nt� nuorempi. H�n n�ytti olevan Fabianin vanhempi veli, t�m�
pitk� englantilainen kapteini, jonka yst�vyys ensi tilaisuudessa voi
muuttua urhoollisuudeksi asti.

Kanssapuheemme samassa keskeytyi torven toitahuksesta; oli n�etsen er�s

m�hl�kk� passari, joka nelj�nnestiimaa edelt�p�in ilmoitti, aamuisen
pantavan eteen kello puoliv�liss� yksi. Nelj�sti p�ivitt�in raikui t�m�
torvi matkustajain isoksi tyytymykseksi: kello puoliv�liss� yhdeks�n
kahvep�yt��n, puoliv�liss� yksi aamuiselle, nelj�n aikana p�iv�lliselle
ja puoliv�liss� kahdeksan teelle. Muutamissa silm�nr�p�yksiss� olivat
nuo pitk�t kadut tyhjin�, ja kohta olivat kaikki vieraat asettuneet
p�ytiin noissa isoissa salongeissa, miss� min� onnistuin saamaan sijani
Fabianin ja Corsicanin viereen.

N�iss� ruokasaleissa oli nelj� p�yt�rivi�, joilla lasit ja putellit

seisoivat aivan liikkumattomina. H�yrylaiva ei tuntenut laisinkaan
aaltojen hy�ky�; p�yt�vieraat, miehet, naiset ja lapset taisivat huoleti
sy�d�. Hyvin laaditut vadit kulkivat ymp�ri p�yti� ja laivapojilla oli
kiire passatessaan. Kunkin pyynn�st�, joka kirjoitettiin sit� varten
aiottuun pienoiseen muistolippuun, toivat he viini�, lik��ri� tahi
olutta, josta eri maksu tehtiin. Uroita samppanjaa juomaan edell� muita
olivat kalifornialaiset. Miehens�, entisen tullimiehen vieress� istui
siell� er�s pyykinpesij�, joka oli rikastunut ammatissaan San
Franciscossa ja joi kolme dollaria maksavan putellisen klikoota kuin
mies. Kaksi tahi kolme heikkoa ja kalpeata nuorta naista ahmasivat
verisi� pihvipaisti-pytkyj�. Pitk�t rouvat, norsunluisilla torahampailla
varustetut, kaalivat suihinsa pienoisista laseistaan keitetyit� munia.
Toiset lipostelivat n�ht�v�ll� tyytyv�isyydell� p��llisruokiin kuuluvia
raparperi-torttuja ja kasvaksia. Kaikki olivat t�ydess� puuhassa;
olisitpa luullut olevasi jossakin k�velypuistojen ravintolassa, keskell�
Parisia, etk� aavalla merell�.

Aamuisen j�lkeen kannelle taas ilmausi v�ke�; matkustajat tervehteliv�t

sivumenness��n toisiansa taikka tunkeilivat kuin k�velij�t
Hyde-puistossa. Lapset juoksentelivat siell� ja t��ll� ja leikitteliv�t,
nakkelivat ilma-pallojaan tahi vieritteliv�t vanteitaan. Enin osa
herroja k�veli, tupakkia poltellen. Naiset istuivat telttatuoleilla
ty�skennellen, lueskellen tahi kesken��n puhellen. Kuvernantit ja lasten
piiat pitiv�t pikkulapsia vaarilla. Muutamat Amerikan m�timahat
soutelivat kiikkutuoleillaan. Laivan upseerit tulivat ja meniv�t, mitk�
vahdinpitoon komentosilloille ja kompassia katsomaan, mitk� matkustajain
usein naurattaviinkin kysymyksiin vastauksia antamaan. Tuulen toisinaan
tyyntyess� kuultiin urkujenkin ��ni�, jotka seisoivat isossa
per�salonsgissa, ja ��nen-vastuita kahdesta tahi kolmesta pianosta,
jotka surkeasti kilpailivat kesken��n alempana olevissa salongeissa.

Kello 3 paikoilla kuului v�kevi� hurrahuutoja, ja matkustajat

hy�k�siv�t hyteille. Great Eastern sivusi er�st� kahden kaapelipituuden
p��ss� olevaa pakettivenett�, jonka se tuuma tuumalta oli saavuttanut.
Se oli New-Yorkissa k�yv� Propontis, joka tervehti merien j�ttil�ist�,
ja merien j�ttil�inen vastasi tervehtimiseen.

Kello puoliv�liss� viisi meill� viel� oli maa n�kyviss� kolmen

peninkulman p��ss�, mutta ty�l�s oli sit� sumun l�pi n�hd� nyt yht�kki�
�rj�ht�neess� myrskyn puuskassa. Kohta n�kyi valkea, joka tunnettiin
yksin�isell� kalliolla olevan Fastenet-majakan valkeaksi, ja ennen
pitk�� tuli y�, jonka kuluessa Cap Clear, Irlannin rannikon viimeinen
niemi, oli sivuttava.

Seitsem�s luku.

Olen sanonut, ett� Great Easternin pituus oli yli kahden hektometerin.
Tarkemmin m��r�ten t�m� h�yrylaiva on 207@1/2 meteri� vesirajan kohdalla
keulasta per��n, 210@1/4 meteri� ylikannella vantaasta vantaasen, siis
kahta verta pitempi kuin suurimmat Atlantin poikki kulkevat
pakettiveneet. Leveys on 25@1/3 meteri� rungon leveimm�lt� paikalta ja
36@2/3 meteri� rataskotosten ulkopuolelta mitaten.

Great Easternin runkoa ei haittaa meren hirmuisinkaan v�kivaltaisuus. Se

on kaksinkertainen, ja siin� on komeroita ulko- ja sis�puolisen
laudoituksen v�lill�, 86:n centimeterin korkeuteen asti. Kymmenen
tuhatta tonnia rautaa on k�ytetty t�m�n laivanrungon rakentamiseen, ja 3
miljoonaa niittaus-naulaa, jotka ovat l�mpimin� sis��nly�dyt,
vakuuttavat sen kylkilaattain koossa pysymisen.
Great Eastern kantaa 28 tuhatta 500 tonnia kolmekymment� jalkaa syv�ss�
k�yp�n�. Painolastissa olevana k�ypi se ainoastaan 6@1/10 meteri�
syv�ss�. Laiva voi kuljettaa 10 tuhatta matkustajaa. Monen Suomen
pikkukaupungin asukkaat mahtuisivat siin� kulkemaan.

Great Easternin kannelta kohoaa 6 mastoa ja 5 korsteinia. Toisella ja

kolmannella mastolla, keulasta lukien, on goeletit, m�rssyraa'at ja
pram-raa'at. Ne nelj� muuta mastoa ovat takeloitut ainoastaan
huippupurjeilla. Kaikki purjeet yhteens� ovat pinta-alalleen 5,400
neli�-meteri�, kaikki hyv�� vaatetta kuninkaallisesta tehtaasta
Edinpurissa. Toisen ja kolmannen maston m�rssyill� voisi komppania
sotamiehi� haitatta temppuella. Sen kuudesta mastosta, joita metalliset
vantit ja partuunat tukevat, ovat toinen, kolmas ja nelj�s tehdyt yhteen
niitatuista metallilaatoista, tosi mestariteoksista laattasep�n ty�ss�.
Ne ovat kannen kohdalla l�pi mitaten yhden meterin vahvat, ja suurin
niist� on 207 franskan jalkaa korkea.

Kaksi korsteinia seisoo etupuolella rataskotoksia ja ne tulevat

rattaisin kuuluvasta koneesta; ne kolme muuta ovat per�npuolella ja
tulevat potkurin koneesta. Ne ovat mahdottoman suuria, 30 meterin
korkeita sylintereit�, jotka ovat tuetut kappeihin kiinnitetyill�
kettingeill�.

Great Easternin suunnattoman rungon sis�ss� oleva sisuslaitos on

mielev�sti aprikoitu. Keulassa on h�yry-pesuhuone ja laivav�en pakki
(majapaikat). Sitte tulee naisten salonki ja er�s salonki, joka on
kaunistettu kynttil�-ruunuilla, kiikkuvilla lampuilla sek� lasilla
peitetyill� maalauksilla. N�m� loistoisat huoneet saavat valonsa
sivuille tehtyin aukkoin kautta ja ovat ylikannen kanssa yhteydess�,
leveiden portaiden kautta, jotka ovat varustetut metallipyk�l�ill� ja
mahonkipuusta tehdyill� k�sipuilla. Kupeille on laitettu nelj�,
k�yt�v�ll� eroitettua hyttirivi�, joista hyteist� muutamat ovat
yhdistyksess� salien kanssa portaiden kantta, ja toiset ovat
alakerrassa, jonne eri portaat viev�t. Per�n puolessa on kolme isoa
ruokahuonetta, samanlaisilla laitoksilla hyttien suhteen.
Keulasalongeista tultiin per�salonkeihin k�yt�v�� my�ten, joka kulkee
rataskoneen ymp�ri sen rautaisten sein�in ja ky�ki-huoneiden v�litse.

Great Easternin koneita pidet��n syyst� kyll� mestariteoksina -- olinpa

sanoa mestariteoksina uurimaakarin ty�ss�. Aivan h�mm�stytt�v�� on n�hd�
n�iden suunnattomain rataslaitosten tekev�n ty�t� kellon tarkkuudella ja
hiljaisuudella. Rataskoneen nimellinen voima on tuhat hevosta;
potkuri-koneen tuhat kuusisataa.

Erill��n molemmista n�ist� loistoksista on Great Easternilla viel� kuusi

muuta apukonetta, suuttamista, liikkeelle-panoa ja vinttureita varten.
Niinkuin n�hd��n, on h�yryll� t�hdellinen teht�v� kaikissa t�m�n laivan
temppueluissa.

T�mm�inen on t�m� verraton ja kaikilta helposti tunnettava h�yrylaiva,

mik� ei kumminkaan est�nyt er�st� franskalaista kapteinia kirjoittamasta
seuraavaa viatonta muistoonpanoa p�iv�kirjaansa: "Kohtasimme
kuusimastoisen ja viisi korsteinisen laivan. Luultavasti se oli Great
Eastern".
Kahdeksas luku.

Y� keskiviikon ja torstain v�lill� oli sangen tukala. Vuoteeni kiikkui

kovin levottomasti. Vaates�kit ja matkalaukut kiiteliv�t sinne ja t�nne
hytiss�ni. Tavaton rymin� kuului likimm�isest� salongista, johon kaksi
tahi kolmesataa tavaratukkua oli v�liaikaisesti s�lytetty ja jossa ne
nyt vieriv�t toiselta puolelta toiselle, jys�hdellen p�yti� ja penkki�
vasten. Ovet paukkuivat, lankut rasahtelivat, sein�t narisivat, putellit
ja lasit kilisiv�t toisiansa vasten, ja kokonaisia tornia posliinikaluja
rimahteli lattiaan penttereiss�. My�s kuulin potkurin s��nn�tt�m�n
hurinan ja rattaiden l�iskynn�n, jotka vuorottain vajosivat veteen ja
vuorottain pieksiv�t ilmaa siivill�ns�. Kaikista n�ist� merkeist�
hoksasin tuulen virenneeksi ja ettei h�yrylaiva en�� ollutkaan tunnoton
aalloille, kun ne sit� syrj�st� ahdistivat.

Kello 6 aikana aamulla nousin min� yl�s, onnettoman y�n vietetty�ni.

Toisella k�dell� pidellen itse�ni s�ngyst� kiinni puin min� toisella
vaatteet p��lleni, paraiten kuin taisin. Mutta ilman tuetta en olisi
pysynyt jaloillani, ja minulla oli paljon tekemist� ennenkuin sain
p��llystakin p��lleni. Sitte l�hdin hytist�ni ja menin salongin l�pi,
keinotellen itseni k�sin ja jaloin noiden sekamyll�ss� olevain
tavaratukkuin yli. Sitte konttasin portaita yl�s kuin romalainen
sotamies, joka astuu portaita my�ten Pontius Pilatuksen Pyh�in Astuinten
eteen, ja tulin viimein kannelle, jossa kaappasin lujasti kiinni er��st�
vantin napista.

Maata ei en�� n�kynyt. Me olimme y�ll� sivunneet Cap Clearin, ja

ymp�rill�mme oli ainoastaan tuo suunnaton ympyr�, jonka veden ��ri
muodostaa taivasta vasten. Vuolukiven karvainen meri vy�ryi pitkin�
laineina, jotka eiv�t puhkeilleet. Laiva, jolla oli tuuli laidalta eik�
tukea purjeilta, vaarui hirvitt�v�sti. Sen mastot, jotka olivat kuin
pitki� komppassineuloja, tekiv�t huojuessaan summattomia kaaria ilmassa.
Sen hyppiminen ei ollut juuri tuntuva, sen my�nn�n, mutta vaaniminen oli
mahdoton kest��. Mahdotonta oli pysy� pystyss�. Vahdissa oleva upseeri
koukkasi kiinni komentosiltaan ja heilui kuin k�ysikiikussa.

Krysshultilta krysshultille onnistuin p��sem��n oikeanpuolisen

rataskotoksen luokse. Kansi oli kosteana sumusta ja sangen liukas.
Yritin sent�hden nojaamaan er�st� komentosillan tukea vasten, kun
yht�kki� n�in er��n ihmisruumiin v�lk�ht�v�n jalkaini viereen.

Se oli tohtori Dean Pitferge. T�m� omituinen tohtori nousi heti

polvilleen ja katsoi minuun.

-- Hyv�, hyv�, -- sanoi h�n. -- Kaaren suuruus, miss� Great Easternin

kupeet liikkuvat, on nelj�kymment� pyk�l��, kaksikymment� pyk�l�� yli ja
kaksikymment� alle tasakorko-linjan.

-- Niink� tosiaankin! -- sain min� sanoneeksi, mutta en nauranut

sanoille, vaan suhteille, joissa ne sanottiin.

-- Aivan varmaan! -- vakuutti tohtori. -- Laivan vaaruessa sein�in

nopeus on yksi meteri ja seitsem�nsataa nelj�viidett� millimeteri�
sekunnissa. Puolta pienempi h�yrylaiva ei tarvitse enemp�� aikaa
kuhunkin kikker�intiin.
-- Niin siis, -- vastasin min�, -- koska Great Eastern niin �kki�
palajaa kohdallensa, se on erinomaisen vakava.

-- Itselleen kyll�, mutta ei matkustajilleen! -- vastasi Dean Pitferge

lystillisesti, -- sill� he joutuvat, niinkuin n�ette, tasamakaavaan
asemaan, ja paljoa pikemmin kuin tahtovatkaan.

Tohtori nousi yl�s, ihastuksissa vastauksestaan, ja toisiamme tueten

onnistuimme p��sem��n er��lle penkille per�n puolessa. Dean Pitferge
p��si seikasta muutamilla naarmuilla, ja min� onnittelin h�nt� siihen,
h�n kun olis saattanut p��ns� halkaista.

-- Oh, ei siin� kaikki! -- vastasi h�n, -- ennen pitk�� meille joku

onnettomuus tapahtuu.

-- Meillek�?

-- H�yrylaivalle ja siis my�skin minulle, meille ja kaikille

matkustajille.

-- Jos puhutte toden takaa, -- kysyin min�, -- niin miksi olette tulleet
t�h�n laivaan?

-- N�hd�kseni mit� tapahtuu, sill� en empisi k�rsi� haaksirikkoa, --

vastasi tohtori, katsoen minuun viekkain silmin.

-- Onko t�m� ensi kerta kuin matkaatte Great Easternissa?

-- Ei ole; min� olen jo monta kertaa kulkenut siin� meren yli --

uteliaisuudesta.

-- Siisp� ei olekaan teill� syyt� valittaa.

-- En valitakaan. Min� vain aion vahvistaa tositapauksia ja odotan

malttavaisesti hetke�, jona loppumyll�kk� tapahtuu.

Laskiko tohtori leikki� kanssani? En tiennyt mit� ajatella. Pienet

silm�ns� n�yttiv�t varsin viekkailta, ja min� tahdoin saattaa h�nen
etemm�ksi pakinoissansa.

-- Tohtori, -- sanoin min�, -- en tied�, mille tositapauksille te

perustatte ik�v�t ennustuksenne, mutta sallikaa minun muistuttaa teit�,
ett� Great Eastern jo kaksikymment� kertaa on mennyt Atlantin yli ja
ett� sen reissut ylip�iten ovat olleet tyydytt�v�iset.

-- Ei tee mit��n, -- vastasi Pitferge. T�m� laiva on velhottu,

k�ytt��kseni tavallista sanaa, eik� se kierr� kohtaloansa. Muistakaapa,
mit� vaikeuksia insin��rit kohtasivat hankkiessaan sit� veist�m�lt�
alas; eih�n se mielinyt l�hte�k��n veteen enemmin kuin Greenwichin
hospitaali. Luulenpa senkin, ett� Brunnel, joka sen rakensi, kuoli sen
t�hden ett� sen teki.

-- Ahah, tohtori, -- jatkoin min�, -- olisitteko materialisti?

-- Miksi niin kysytte?

-- Sen t�hden kun olen havainnut, useiden ihmisten, jotka eiv�t usko
Jumalaa, uskovan kaikkea muuta, niinp� pahoja silmi�kin.
-- Puhukaa vain piloja, herra, -- vastasi tohtori, -- mutta antakaa
minun jatkaa toteen-n�ytt��ni. Great Eastern on jo saattanut monta
yhti�t� h�vi��n. Vaikka rakettu siirtolaisten kuljetusta ja
kaupank�ynti� varten Australiassa, ei ole se viel� koskaan k�ynyt
Australiassa. Vaikka mietitty nopeammin kulkemaan kuin Atlantin yli
kulkevat pakettiveneet, on se j��nyt niist� kauas takapajulle.

-- Mutta saattaako siit� p��tt��...

-- Odottakaa! -- jatkoi tohtori. -- Yksi Great Easternin kapteineista on

jo hukkunut, ja se oli taitavimpia, sill� h�n piti laivan miltei
pystyss� aalloilla ja osasi v�ltt�� t�m�n tuskallisen vaarumisen.

-- No niin, -- sanoin min�, -- meid�n t�ytyy surkutella sen taitavan

miehen kuolemaa; siin� on kaikki.

-- Sitte viel�, -- jatkoi Dean Pitferge, huolimatta

heikko-uskoisuudestani, -- kerrotaan koko joukko asioita t�st� laivasta.
Sanotaanpa, ett� er�st� sen syvyyteen eksynytt� matkustajaa, juurikuin
uudis-asukasta Amerikan metsiss�, ei koskaan en��n l�ydetty.

-- No, -- sain min� ilkullisesti virkaneeksi, -- sep� jotakin oli.

-- Kerrotaanpa niinik��n, -- jatkoi tohtori, -- ett� h�yrykattiloita

sis��npantaissa er�s insin��ri varomattomuudesta niitattiin kiinni
h�yrykattilaan.

-- Hyv�! -- huudahdin min�. -- Kiinni niitattu insin��ri! Ja te uskotte

sen, tohtori?

-- Uskon kyll�, -- vastasi tohtori, -- min� uskon t�ytt� totta, ett�

matkamme on huonosti alkanut ja ett� se tulee huonosti p��ttym��nkin.

-- Mutta onhan Great Eastern vankka alus, -- vastasin min�, -- ja niin

luja tekoinen, ett� se seisoo kuin vuori raivokkampiakin aaltoja
vastaan.

-- Niin onkin, se on varma, -- jatkoi tohtori, -- mutta antakaa sen

kerta sukeltaa alas aaltojen v�liin, niin saatte n�hd�, nouseeko
j�lleen. Se on j�ttil�inen, olkoonpa niin, mutta j�ttil�inen, jonka
voima ei ole koon mukaan. Koneet ovat laivalle kovin heikot. Oletteko
kuulleet puhuttavan sen yhdeks�nnest�toista retkest� Liverpoolin ja
New-Yorkin v�lill�?

-- En, tohtori.

-- Hyv�, min� olin laivassa. Me olimme l�hteneet Liverpoolista

Joulukuun 10 p�iv�n�, joka oli tiistai. Matkustajat, joita oli paljon,
olivat t�ynn� uskallusta. Kaikki k�vi hyvin, niin kauan kuin Irlannin
rannikko suojeli meit� meren aalloilta. Ei vaarumista, ei sairaita.
Seuraavana p�iv�n� sama v�linpit�m�tt�myys aalloista, sama tyytyv�isyys
matkustajissa. 12 p�iv�n� aamulla kiihtyi tuuli. Merenhy�ky k�vi
syrj�st�, ja laiva alkoi vaarua. Matkustajat, miehet ja naiset,
katosivat hytteihin. Kello 4 aikana oli tuuli yltynyt myrskyksi;
huonekalut alkoivat tanssia. Yksi peili isossa salongissa meni m�s�ksi,
kun pudota remahti n�yr�n palvelijanne p��t� vasten. Kaikki posliinit
meniv�t murskaksi. Rys�kk� oli hirmuinen. Kahdeksan venett� aallot
riuhtasivat t��verteist��n. Nyt k�vi tila arveluttavaksi; rattaisin
kuuluva kone oli t�ytyminen seisahuttaa, sill� summaton lyijym�hk�le,
joka laivan vaaruessa oli irtautunut, uhkasi pudota koneesen; mutta
potkuri yh� toki vei meit� eteenp�in. Kohta alkoivat rattaat taas k�yd�
puolta vauhtia, mutta toinen niist� oli viipymisen aikana saanut
vahingon, niin ett� sen puolapuut ja siivet raappivat laivan runkoa.
T�ytyi siis uudestaan seisahuttaa kone ja tyyty� potkuriin, taitaaksemme
painaa tuulen suuhun. Y� oli hirmuinen. Myrsky oli yltynyt. Great
Eastern oli vaipunut aaltojen v�liseen juopaan eik� voinut kohota.
P�iv�n tullessa ei ollut ainoatakaan raudoitusta rattaissa j�lell�.
Levitettiinp� muutamia purjeita, ett� voitaisiin liikehti� ja pit��
alusta merta vasten; mutta purjeet puhallettiin pois, heti kun ne
levitettiin. Joka paikassa vallitsi sekasorto. Kettinki-kaapelit
tempaistiin laareista irti ja vieriv�t toiselta puolelta toiselle. Er�s
el�inten aituus h�vitettiin ja yksi lehm� pudota muksahti luukun kautta
naisten salonkiin. Uusi onnettomuus! Ruoripuu katkesi, ja laivaa ei
voitu en�� ohjata. Hirmuisia puustia tuntui; yksi kolmetuhatta kiloa
painava �ljys�ili�, jonka siteet olivat katkenneet, hankasi v�likautta,
huilaten nyt t�t� nyt tuota sein�� vasten, jonka se uhkasi puhkaista.
Lauantai oli yleisen kauhistuksen p�iv�. Alinomaa olimme syv�ll�
aaltojen v�liss�. Vasta sunnuntaina alkoi tuuli maseta. Er�s
amerikalainen insin��ri, joka oli matkustajissa, sai toki onneksi
kettinkej� ruorin ymp�rille ly�dyksi.

V�hitellen p��stiin tempuelemaan. Great Eastern nousi taas kohdalleen

veden p��lle, ja kahdeksan p�iv�� siit� kuin olimme l�hteneet
Liverpoolista tulimme j�lleen Queenstowniin. Kuka sen tiet��, herra,
miss� olemme kahdeksan p�iv�n per�st�!

Yhdeks�s luku.

Tunnustaa t�ytyy, ett� tohtori Dean Pitferge ei suinkaan ollut

lohduttavainen, ja matkustajat eiv�t suinkaan olisi h�nt� kauhistuksetta
kuunnelleet. Laskiko h�n leikki� vai puhuiko h�n toden takaa? Oliko se
totta, ett� h�n seurasi Great Easternia kaikilla sen matkoilla,
saadaksensa olla l�sn� jossakin lopputapauksessa? Kaikki mahdollista
ylenmielellisess� ihmisess�, varsinkin kun se on englantilainen.

Sill� v�lin h�yrylaiva pitkitti menoansa, kikker�iden kuin vene.

Hirmuinen meritauti, sek� tarttuva ett� kulkutaudin tapainen, levisi
pikaisesti. Muutamat matkustajista, kalpeita, v�h�verisi�,
ter�v�nen�isi�, posket lontollaan ja ohimot kuopalla, j�iv�t kannelle
raitista ilmaa hengittelem��n. Enin osa heist� oli tyytym�t�n
h�yrylaivaan, joka k�ytti itsens� aivan kuin ankkuripoji, ja laivan
varustaja-yhti��n, joka oli ilmoittanut, ett� "meritauti oli laivassa
tuntematonta".

Kello 9 seuduilla aamup�iv�st� merkittiin er�s esine kolmen tahi nelj�n

peninkulman p��ss� vasemman puolen looringin puolella. Oliko se
laivahylky, valaskalan luuranko vaiko aluksen j��nn�s? Sit� ei k�ynyt
viel� eroittaminen. Joukko terveit� matkustajia oli ker�ynyt
keulakapille t�ht�ilem�an t�t� noin kolmesataa peninkulmaa likimm�isest�
rannikosta ajelevaa j��nn�st�.
Silla v�lin oli Great Eastern k��nt�nyt suuntansa tuota havaittua
esinett� kohti. Kaikki kiikarit olivat sinnep�in ojetut. Arvauksia
rakeili, ja veikanly�nnit alkoivat p��st� vauhtiinsa noiden
amerikalaisten ja englantilaisten v�lill�, jotka ottavat joka aiheen
onkeen, mist� vain voivat veikkoja ly�d�. Noiden �k�isten veikanly�j�in
joukossa havaitsin er��n pitk�vartisen miehen jonka ulkon�k� minua
h�mm�stytti isoa kavaluutta selv�sti osoittavilla merkeill��n. T�ll�
miehell� oli kiukkuisuuden ilmaus ik��nkuin painautuneena kasvoihin.
Otsaansa rumensi suorapysty kurttu, katsantonsa oli julkea ja
ep�kohtelias; silm�t kalseat, kulmakarvat likell� toisiaan, hartiot
korkeat ja p�� pysty, sanalla sanoen: kaikki tunnusmerkit harvinaisesta
h�vytt�myydest� ynn� tavattomasta konnamaisuudesta. Kukahan tuo mies
oli? Sit� en tiennyt, mutta kovin oli h�n vasten mielt�ni. H�n puhui
kovasti ja ��nell�, joka tuntui loukkausta tarkoittavan. Muutaman h�nen
kaltaisensa toverit nauroivat h�nen mauttomille pilapuheillensa. T�m�
mies v�itti tuossa veden p��ll� olevassa esineess� tuntevansa valaskalan
rungon ja pysyi intoksessaan, tarjoten melkoista veikkaa, johon heti
taivuttiin.

H�n tappasi kaikki n�m� veikot, jotka nousivat moneen sataan dollariin,
sill� tuo veden p��ll� oleva esine olikin aluksen runko. H�yrylaiva
l�heni joutuin, ja jo voitiin n�hd� ruosteinen vaskitus sen em�puulla.
Se oli kolmimastokas, taklingiton ja kallellaan; se voi olla viiden
tahi kuuden sadan tonnin kantava. Sen vanteissa rippui viel� taittuneita
rustirautoja.

Oliko laivav�ki j�tt�nyt t�m�n aluksen sen omaan nojaan? T�m� oli
kysymyksen�. Ei yht��n ihmist� n�kynyt hylyll�; kenties olivat
haaksirikkiset paenneet sen sis��n? Kiikarilla varustettuna olin min� jo
muutamia minuutia n�hnyt jonkun esineen liikkuvan aluksen keulalla,
mutta pian huomasin, ett� se oli tuulessa liehuva vokan j��nn�s.

Puolen peninkulman p��ss� tuli hylky kaikine eri seikkoinensa n�kyviin.

Se oli uusi ja aivan hyv�ss� kunnossa. Aluksen lasti, joka oli
vier�ht�nyt tuulen alapuolelle, oli painanut sen oikealle puolen
kallellensa. Silminn�ht�v�sti oli aluksen jollakin vaarallisella
hetkell� t�ytynyt uhrata mastonsa.

Great Eastern l�heni alusta ja teki py�r�yksen sen ymp�ri, ilmoittaen

l�sn�olonsa tiheill�, ilmaa viiltelevill�, h�yrypiipun merkeill�. Mutta
hylky pysyi mykk�n� ja ��nett�m�n�. Koko t�ll� taivaanrannan
ymp�r�im�ll� merenpinnalla ei n�kynyt mit��n; ei venett�k��n ollut t�m�n
tuhoittuneen aluksen vieress�.

V�est�ll� oli ep�ilt�m�tt� ollut aikaa pelastaa itsens�, mutta oliko se

p��ssyt kolmensadan peninkulman takana olevaan maahan? Voivatko heikot
veneet vastustaa aaltoja, jotka kiikuttivat Great Easternia noin
hirmuisesti? Kuinka kauan sitte oli muuten onnettomuus tapahtunut? Eik�
nyt vallitsevalla tuulella haaksirikon paikka ollut etemp�n� etsitt�v�?
Eik� ollut t�m� hylky jo kauan ajellut virran ja tuulen kaksinkertaisen
vaikutuksen nojassa. Kaikki n�m� kysymykset j�iv�t vastauksetta.

H�yrylaivan menness� turmioon joutuneen aluksen per�n sivu luin selv�sti

nimen *Lerida* sen nimilaudalla, mutta sen kotopaikka ei ollut
ilmoitettuna. Sen muodosta ja n��st� sek� sen keulan omituisesta
mallista merimiehet selittiv�t sen amerikalaiseksi.

Kauppalaiva, sotalaiva ei olis ep�r�inyt varustaa miehill� t�t� runkoa,

joka ep�ilt�m�tt� sis�lti arvokkaan lastin, sill� onhan tietona, ett�
merivirastot semmoisissa tapauksissa my�nt�v�t pelastajille kolmannen
osan arvosta. Mutta Great Eastern, jolla oli s��nn�llinen retki, ei
saattanut ottaa t�t� hylky� per��ns� tuhansien peninkulmain matkalla.
K��nty� takaisin ja vied� se likimm�iseen satamaan oli yht� mahdotonta.
Siis oli t�ytyminen matruusien suureksi kaipaukseksi, j�tt�� se
sillens�, ja kohta oli t�m� vana ainoastaan taivaanrannalla katoava
pilkku avaruudessa. Matkustajain ryhm�t hajausivat. Mitk� palasivat
salongeihin, mitk� hytteihins�, eik� aamuiselle kutsuva torvikaan voinut
her�tt�� kaikkia meritaudissa nukkuvia.

Puolenp�iv�n aikana nostatti kapteini Anderson molemmat kahveli-vokat ja

mesaanin, joten alus sai enemm�n tukea eik� niin vaarunut.

Kymmenes luku.

Huolimatta laivan s��nn�tt�mist� liikkeist� pantiin el�m� laivassa

j�rjestykseens�; eik� mik��n ole mutkattomampaa, kun vain englantilaiset
ovat sit� tekem�ss�. Pakettivene on h�nen korttelinsa, h�nen katunsa,
h�nen huoneensa, jotka siirteleht�v�t, ja h�n on kotonaan sittekin.
Franskalainen sit� vastoin on aina kuin matkustaisi, -- kun matkustaa.

Niin pian kuin ilma salli, riensi v�est� kaduille. Kaikki n�m�
k�velij�t, jotka, vaarui miten vaarui, kuitenkin pysyiv�t pystyss�,
n�yttiv�t minusta ik��nkuin juopuneilta. Ne matkustajista, jotka eiv�t
menneet kannelle, j�iv�t joko omiin salonkeihinsa taikka isoon
salonkiin, ja silloin sai kuulla soittokalujen r�min��. Kaikista
mestareista huomioni enemmin tarkkautui er��sen pystyluiseen naiseen,
jota sanottiin varsin hyv�ksi musiikin suosijaksi. Helpottaaksensa
soitettavansa kappaleen suorittamista oli h�n merkinnyt kaikki nuotit
numeroilla ja kaikki pianon n�pp�imet niit� vastaavilla numeroilla. Jos
nuotti oli merkittyn� 27:ll�, niin h�n kosketti seitsent�kolmatta
n�pp�int�, jos nuotti oli 53, niin h�n l�i n�pp�int� 53. Ja t�t� teki
h�n huolimatta melusta ymp�rill��n tahi muista soittokaluista, joita
kuului likimm�isist� salongeista, taikka ilkivaltaisista lapsista, jotka
nyrkeill��n pieksiv�t soittimen joutilaita kieli� poikki.

T�m�n soitannon alla kaappasivat l�sn�-olijat sattumoisin k�teens�

kirjoja, joita oli siell� ja t��ll� p�ydill�. Jos joku niiss� tapasi
jonkun miellytt�v�n paikan, luki h�n ��neen, ja kohteliaasti
huomaavaiset kuulijat tervehtiv�t h�nt� hyvittelev�ll� muminalla.
Muutamia sanomalehti� oli hajallansa sohvilla, mokomia englantilaisia ja
amerikalaisia lehti�, jotka aina n�ytt�v�t vanhoilta, vaikkei niit�
olisikaan viel� auki leikattu. Hankalata on aukoa noita summattoman
suuria lehti�, jotka voivat peitt�� useiden neli�meterien alan. Mutta
kun muoti on semmoinen ettei niit� leikata auki, niin niit� ei leikata.
Er��n� p�iv�n� oli minulla niin paljon malttavaisuutta, ett� luin auki
leikkaamattoman New-York-Heraldin ja luin sen loppuun asti. Mutta
p��tt�k��np� itsekukin, sainko palkintoa vaivastani, kun yksityisten
ilmoitusten seassa keksin seuraavan p�tk�n: "H:ra X ... pyyt�� kaunista
miss Z ..., jonka h�n eilen kohtasi er�iss� yhteisvaunuissa
viidennell�kolmatta kadulla, tulemaan huomenna h�nt� tapaamaan huonessa
n:o 17 Pyh�n Nikolaan hotellissa. H�n haluaa puhutella h�nt�
naimisesta". Mit�s tekik��n t�m� kaunis miss Z ...? En tahdo toki
tiet��k��n.

Koko t�m�n iltap�iv�n vietin min� isossa salongissa, tarkastellen ja

pakinoiden. Kanssapuhe ei voinut olla muuta kuin miellytt�v��, sill�
yst�v�n�ni Dean Pitferge oli tullut viereeni istumaan.

-- Oletteko toipuneet loukkauksestanne? -- kysyin min� h�nelt�.

-- T�ydellisesti, -- vastasi h�n. -- Mutta ei k�y hyv�sti!

-- Mink� ei k�y hyv�sti? Teid�nk�?

-- Ei, vaan h�yrylaivamme. Potkurin kattilat eiv�t ole tarpeeksi suuret,

ja me emme voi saada tarpeeksi asti h�yryn painoa.

-- Te tahdotte siis hyvin nopeasti p��st� New-Yorkiin?

-- En suinkaan, min� puhun vain niinkuin insin��ri olisin; ei sen

enemp��. Min� olen t��ll� hyvin tyytyv�inen, ja min� todellakin tuntisin
kaipuuta, jos minun t�ytyisi j�tt�� t�m� joukko omatapaisia henkil�it�,
jonka sattumus on saattanut t�nne laivaan -- minun huvikseni.

-- Omatapaisia henkil�it�! -- virkahdin min�, katsahtaen matkustajain

puoleen, joita parast'aikaa virtasi salonkiin. Mutta ovathan kaikki n�m�
ihmiset yhdenlaisia!

-- Oih! -- vastasi tohtori, -- kyll� n�kyy ett� hyvin v�h�n tunnette

heit�. Suku on sama, sen my�nn�n, mutta kuinka monia eri lajia eik�
siin� ole. Katselkaapa tuota ryhm�� ujostelemattomia herroja tuolla
kaukana, jalat ojetut pitkin sohvia ja hatut silmille painetut. Ne ovat
jankkeja, puhtaita jankkeja. Maine, Vermont ja Connecticut valtioista,
Uuden Englannin j�lkeisi�, ymm�rt�v�isi� ja toimeliaita miehi�, hiukan
liiaksi papeille alamaisia, mutta jotka tekev�t v��rin siin� etteiv�t
aivastaessaan pid� k�tt� suunsa edess�. Hyv� herraseni, ne ovat tosi
saksalaisia, voitonhimoisia ja sitte niin kekseli�it�! Sulje kaksi
jankkia yhteen huoneesen, ja tunnin kuluessa on kumpikin heist�
voittanut kymmenen dollaria toiseltaan!

-- En tahdo kysy� teilt� mill� tavoin, -- vastasin min� tohtorille

naurahtaen, -- mutta min� n�en heid�n joukossaan er��n pienen,
pystynen�isen miehen, oikean tuuliviirin. H�nell� on pitk� p��llystakki
ja mustat, lyhvenlaiset housut. Kuka se herra on?

-- Se on protestantinen pappi, mahtava mies Massachussetista. H�n etsii

vaimoansa, er�st� entist� opettajatarta, joka on tullut hyvin
edullisesti tunnetuksi er��ss� kuuluisassa oikeudenk�ymisess�.

-- Ent�s tuo toinen, iso ja murheellinen, joka n�ytt�� mietteisins�

vajonneen?

-- H�n laskee nyt jotakin lukua, -- sanoi tohtori, -- H�n miettii

alinomaa.

-- Jotakin teht�v��k�?

-- Ei, vaan omaisuuttaan. Se on mahtava mies. H�n tiet�� joka

silm�nr�p�yksen� pennin p��lle, kuinka paljo h�nell� on. H�n on rikas,
ja yksi kortteli New-Yorkissa on rakettuna h�nen maallensa. Nelj�nnes
tuntia t�t� ennen h�nell� oli 1 miljoona 625 tuhatta 367 ja 1/2
dollaria, mutta nyt h�nell� ei ole kuin 1 miljoona 625 tuhatta 367 ja
1/4 dollaria.

-- Mist� tulee se eroitus h�nen omaisuudessaan?

-- Siit� ett� h�n vastik��n poltti sikarin, joka maksoi 30 sous.

Tohtorilla oli niin �kki-arvaamattomia vastauksia, ett� halusin kuulla

h�nen pitemm�lt� puhelevan. H�n oli minusta lysti. Min� osoitin h�nelle
er�st� ryhm��, joka oli istuutunut er��sen toiseen osaan salonkia.

-- Nuo, -- sanoi h�n, -- ovat kaukaisesta L�nnest�. Vanhin heist�, joka

on kuin ensim�inen kirjuri jutunkantajan luona, on mahtava mies, pankin
johtaja Chicagossa. H�nell� on aina kainalossa albumi, sis�lt�v�
n�k�alat h�nen korkeasti rakastetussa kaupungissa, josta h�n kopeilee,
ja syyst� kyll�: kaupungista, joka rakettiin 1836 ja jossa nyt on 400
tuh. sielua, h�nen itsens�kin niihin luettuna. H�nen vieress��n n�ette
kalifornialaisen parikunnan. Nuori vaimo on kaunis ja ihastuttava; mies,
hyvin hyv�sti pesty, on entinen auran ajaja, joka aikanaan kynti
kultapaakkuja. H�n...

-- On kai mahtava mies, -- enn�tin sanoa.

-- On kyll�, -- vastasi tohtori, -- h�nen varansa arvataan miljoonia.

-- Ent�s tuo pitk� varsi, joka aina keikuttelee p��t�ns� yl�s ja alas
kuin neekeri kelloa?

-- Sek�, -- vastasi tohtori, -- se on se mainio Cokburn Rochesterista,

maailman tilaston taitaja, joka on punninut kaikki, mitannut kaikki,
jakanut ja laskenut kaikki. Asettakaapa joku kysymys tuon
haittaamattoman hullun vastattavaksi ja h�n on sanova teille, kuinka
paljon leip�� viisikymmenen-vuotias ihminen on sy�nyt aikanansa, ja
kuinka monta kuutio-meteri� ilmaa h�n on sis��ns� hengitt�nyt. H�n on
sanova teille, kuinka monta peninkulmaa kirjeenkantaja astuu p�ivitt�in,
ainoastaan rakkaudenkirjeit� kantaissansa. H�n saattaa sanoa teille,
kuinka monta leske� tunnittain kulkee London-sillan yli, taikka kuinka
laaja ja korkea torni tulisi, jos se rakettaisiin niist� voileivist�,
jotka Yhdysvaltioiden kansalaiset yhdess� vuodessa nielev�t. H�n on
sanova teille...

Tohtori oli oikein vauhdissaan ja olis voinut pitkitt�� kauankin samalla

tavoin, mutta muita matkustajia kulki ohitsemme ja saattivat
v�sym�tt�m�n tohtorin tekem��n uusia muistutuksia. Kuinka monta
erilaista luonnetta eik� ollut tuossa matkustaja-joukossa, jossa ei
kumminkaan ollut yht��n joutilasta veteleht�j��, sill� eih�n siirryt�
toisesta maan-osasta toiseen ilman tosi syytt�! Enin osa ep�ilt�m�tt�
menee etsim��n onneansa Amerikan maalla, unhottaen ett� jankilla on
asemansa yhteiskunnassa jo kaksikymmenen-vuotiaana ja ett� h�n
viidenkolmatta vuotisena pit�� itsens� kovin vanhana rupeamaan kenenk��n
kanssa siit� taisteluun.

N�iden seikkailijain, keksij�in ja onnen etsij�in joukossa osoitti

minulle Dean Pitferge muutamia, jotka eiv�t olleet mielenkiintoa
her�tt�m�tt�. Yksi niist� oli oppinut kemisti, tohtori Liebigin kanssa
kilpaileva, joka sanoi keksineens� keinon tihent�� kaikki ravitsevat
aine-osat yhdest� h�r�st� niin suureen lihapalaseen kuin viiden frankin
lantti on, ja joka nyt meni ly�m��n rahaa m�rehtivist� karjoista
Pampas-aavikoilla. Toinen, joka oli keksinyt lakkarissa kannettavan
liikutusvoiman -- lakkarikellon kuoreen mahtuvan h�yryhevosen --
kiirehti t�st� keksinn�st��n hy�tym��n Uudessa Englannissa. Tuo kolmas,
er�s franskalainen Chapon-kadun varrelta, vei muassaan kolmeakymment�
tuhatta pahvivauvaa, jotka osasivat sanoa "pappa" hyvin onnistuvalla
Amerikan tavalla, ja h�n tiesi nyt etsityn onnensa saavuttaneensa.

Ja ottamattakin lukuun n�it� omalaatuisia ihmisi�, kuinka monta muuta

eik� ollut, joiden salaisuuksia ei voitu aavistaakaan! Kenties oli
niiss� joku kassanhoitaja, joka karkasi tyhj�n kassa-arkun luota, tahi
joku salainen poliisi, joka tekeytyi tuttavaksi h�nen kanssansa ja
ainoastaan odotti Great Easternin tuloa New-Yorkiin tarttuaksensa h�nen
kautustaansa! Kukatiesi olisi t�ss� joukossa my�skin voinut l�yty�
joitakuita noita ep�ilt�v�in yritysten "perustajia", jotka aina l�yt�v�t
kevyt-uskoisia osakkeiden ottajia, vaikka n�ill� yrityksill� olisikin
t�mm�isi� nimi�: *Valtameri-yhti� Polynesion valistusta varten
kaasulla*, tahi *Yleinen yhti� tulen kest�vien hiilien valmistusta
varten*.

Mutta t�ll� silm�nr�p�yksell� k��ntyi huomioni er��n sis��n astuvan

nuoren parikunnan puoleen, jolla n�ytti olevan kovin varhainen ik�v�.

-- Ne ovat perulaisia, herraseni, -- sanoi tohtori, -- parikunta, joka

naittui vuosi t�t� ennen ja on viett�nyt kuherrus-viikkojansa kaikilla
maailman kulmilla. He l�htiv�t Limasta h��-iltana. He jumaloitsivat
toisiansa Japanissa, rakastivat toisiansa Australiassa, suvaitsivat
toisiansa Franskanmaalla, kiisteliv�t Englannissa ja tulevat
ep�ilt�m�tt� eri�m��n toisistaan Amerikassa!

-- Ja kuka on tuo varteva mies, -- sanoin min�, -- tuo v�h�n p�yhke�n

n�k�inen, joka nyt astuu sis��n? H�nen mustista n��veleist��n p��tt�en
luulisin h�nen soturiksi.

-- Se on mormonilainen, -- vastasi minulle tohtori, -- er�s "vanhin",

herra Hatch, yksi niit� suuria saarnamiehi� viimeisten p�iv�in pyh�in
kaupungissa. Mik� kaunis miehen perikuva! Katsokaapa vain tuota uljasta
silm�nluontia, tuota arvokasta muotoa, tuota ryhti�, niin erilaista
jankin suhteen. Herra Hatch palajaa Saksanmaalta ja Englannista, jossa
h�n menestyksell� on saarnanut mormonien oppia, sill� t�ll� lahkolla on
paljo seuralaisia Europassa, joiden se sallii el�� eri maiden lakien
mukaan.

-- Mutta, -- muistutin min�, -- onhan monivaimoisuus kielletty

Europassa.

-- Sep� on tietty, herraseni, mutta �lk�� luulkokaan ett� monivaimoisuus

on pakollista mormonilaisille. Heid�n p��llysmiehell��n Brigham
Youngilla on vaimola, se kun on h�nelle mieleinen, mutta kaikki h�nen
oppilaisensa Suolaj�rven rannoilla eiv�t noudata h�nen esimerkki��n.

-- Niink� tosiaankin? Ent�s herra Hatch?

-- Herra Hatchilla on vain yksi vaimo ja h�nest� on siin� kylliksi.

Muuten aikoo h�n selvitt�� meille oppij�rjestelm�ns� esitelm�ss�, jonka
tulee antamaan jonakuna iltana.

-- Kyll� silloin salonki on t�ynn�, -- sanoin min�.

-- Niin, -- vastasi Pitferge, -- jos eiv�t pelip�yd�t vie h�nelt� kovin
paljon kuulijoita. Te tied�tte, ett� keulasalongissa pelataan. Siell� on
er�s ruman- ja ilke�nn�k�inen englantilainen, joka n�kyy johtavan sit�
peliseuraa. Se on h�jynkurinen, huonomaineinen ihminen. Oletteko
havainneet h�nt�?

Sittekuin tohtori viel� oli antanut muutamia selityksi�, tunsin min�

niist� saman henkil�n, joka samana aamuna noilla hullummaisilla
vedoillaan laivahylyst� oli k��nt�nyt huomiota puoleensa. Vaarin-ottoni
ei siis ollut minua pett�nyt. Dean Pitferge ilmoitti minulle, ett� h�nen
nimens� oli Harry Drake. H�n oli er��n Calcuttassa asuvan kauppiaan
poika, pelari, irstaileva, kahden-miekkailija, miltei h�vi��n joutunut
veijari, joka arvattavasti Amerikassa nyt aikoi koettaa seikkailevaista
el�m�t�.

-- Tuommoiset ihmiset, lis�si tohtori, -- l�yt�v�t aina imartelijoita,

jotka heit� mielistelev�t, ja t�ll� on jo joukko lurjuksia ymp�rill��n,
joiden keskus h�n on. Niiss� olen havainnut er��n pienen,
py�re�-vartisen, nyker�-nen�isen, paksu-huulisen, lasisilmiss� k�yv�n
miehen, joka lienee joku saksalainen juutalainen juuri oikeata laatua.
H�n sanoo itsens� tohtoriksi, mutta min� sanon, ett� h�n on huonomman
puolinen konna ja Draken ihmettelij�.

Dean Pitferge, joka �kki� siirtyi aineesta toiseen, nyhj�si samassa

minua kyyn�rp��ll��n. Min� katsahdin salongin ovelle, jonka kautta er�s
parikymmen-vuotias nuori mies ja seitsentoista-vuotias tytt� astuivat
k�sitysten sis��n.

-- Kaksi �sken nainuttako? -- kysyin min�.

-- Ei, -- vastasi minulle tohtori puoleksi surullisella ��nell�, --

kaksi aikoja sitte kihlautunutta, jotka vain odottavat p��sy�ns�
New-Yorkiin saadaksensa naida. He ovat �skett�in p��tt�neet
matkailemisensa Europassa -- perheens� suostumuksella tietenkin -- ja
nyt he tiet�v�t olevansa toisillensa luodut. Kelpo nuorukaisia! Onpa
hupaista heit� katsella. Usein n�en heid�t kallistuneina koneesen viev�n
alask�yt�v�n ylitse, jossa lukevat rattaiden py�r�yksi�, jotka eiv�t
liiku niin nopeasti kuin he soisivat. Ah! herraseni, jos
h�yrykattilamme l�mmitett�isiin tuli-kuumiksi, niinkuin n�iden
nuorukaisten syd�met ovat, niin kyll� h�yryn voima enenisi.

Yhdestoista luku.

Kello yhden aikana samana p�iv�n� pani er�s ruorimies seuraavan

ilmoituksen ison salongin ovelle:

Lev. 51 pyk. 15 m. P.

Pit. 18 pyk. 13 m. L.

Matkaa Fastenetista 323 penink.

T�m� kirjoitus merkitsi, ett� me puolenp�iv�n aikana olimme 323

peninkulmaa Fastenetin valotornista, viimeisest� mink� olimme n�hneet
Irlannin rannikolla, ja 51 pyk�l�n 15 minuutin kohdalla pohjoista
leveytt� sek� 18 pyk�l�n 13 minuutin kohdalla l�ntist� pituutta
Greenwichin t�htitornista. T�ll� tavalla kapteini ilmoitti asemansa,
jonka matkustajat joka p�iv� saivat lukea samalta paikalta. Katsomalla
t�h�n ilmoitukseen ja merkitsem�ll� karttaan sen osoitukset saatettiin
siis seurata Great Easternia h�nen matkallansa. T�h�n asti laiva ei
ollut kulkenut enemp�� kuin 323 peninkulmaa, ja pakettivene, joka on
arka kunniastaan, ei saa menn� v�hemp�� kuin 300 peninkulmaa
vuorokaudessa.

Erottuani tohtorista vietin min� j��nn�ksen p�iv�� Fabianin parissa. Me

olimme siirtyneet per�n puoleen, eli, kuten Pitfergen oli tapa sanoa:
"menneet maalle k�velem��n". Yksin�mme ja per�peilin syrj�� vasten
nojaten seisoimma me siell� ja katselimme tuota ��ret�nt� merta.
L�pitunkevia huuruja, aaltojen roiskeessa tislattuja, nousi aina meihin
asti. Pieni� vesikaaria, valons�teiden taittumisesta syntyneit�,
leikitteli meren vaahdossa. Potkuri telmi nelj�kymment� jalkaa
silm�imme alla, ja sen syvemm�lle upotessa pieksiv�t sen lastat laineita
sit� enemm�ll� voimalla, ja sen vaskitus kimelteli vedess�. Meri oli
n��lt��n kuin summaton paljous uiskentelevia smaragdi-kivi�. Tuo
valkeavaahtoinen vana laivan per�ss� ulottui niin pitk�lle kuin silm�
kantoi, h�mment�en samaan maitovalkeaan tiehen aallonkuohun potkurista
ja rattaan siivist�.

Fabiani katseli ��neti t�t� aaltojen huikaisevaa leikki�. Mit� mahtoi

h�n n�hd� tuossa uiskentelevassa peiliss�, joka kuvasteli
mielikuvatuksen mit� kummallisimpain oikkujen mukaan. Kulkiko h�nen
silm�ins� ohitse joku katoavainen kuva, joka viittasi h�nelle viimeist�
j��hyv�sti�? Keksik� h�n jonkun vajonneen varjon noissa laineissa? H�n
n�ytti tavallista murheellisemmalta, enk� rohjennut min� kysy� h�nelt�
syyt� h�nen murheesensa.

Pitk�n ero-aikamme j�lkeen se oli h�n, jonka tuli uskoa minulle asiansa,
min� se, jonka tuli odottaa h�nen tuttavallisia ilmoituksiaan. H�n oli
entisest� el�m�st��n kertonut minulle mit� tahtoi ett� tiet�isin,
el�m�ns� linnav�ess�, mets�styksens�, seikkailuksensa; mutta
mielenliikunnoista, jotka t�yttiv�t h�nen syd�mens�, syyst� niihin
huokauksiin, jotka aaltoiluttivat h�nen rintaansa, ei h�n mit��n
virkkanut. Ep�ilt�m�tt� Fabiani ei ollut niit�, jotka kokevat huojentaa
huoliansa ilmoittamalla niit� muille, ja h�nen k�rsimisens� oli siis
sit� haikeampaa.

N�in seisoimme veteen p�in kallistuneina, ja k��nnytty�ni toisap�in,

katselin sitte noiden suurten rattaiden vuorottain vajoamista mereen
sit� mukaa kuin laiva vaarui.

Yht�kki� virkkoi Fabiani minulle:

-- Tuo vanavesi on tosiaankin loistoisa; luulisipa aaltojen huvikseen

siihen kirjaimia piirrustelevan. Tuossa n�en l:n ja e:n! Vai petynk�?
En! Kirjaimia ne ovat, ja aina samat!

Fabianin ylen kiihoittunut mielikuvatus n�ki aallonkuohussa mit� h�n

tahtoi siin� n�hd�. Mutta mit�h�n nuo kirjaimet merkitsiv�t? Mink�h�n
muiston ne paluuttivat Fabianin syd�meen? H�n oli taas vajonnut
hiljaiseen miettimiseens�, mutta yht�kki� sanoi h�n:
-- Tulkaa, tulkaa! Syvyys vet�� minua puoleensa!

-- Miten sinun on laita, Fabiani? -- kysyin min� h�nelt� ja otin h�nt�

k�sist� kiinni.

-- Minulla on t��ll�, -- sanoi h�n ja laski k�tens� syd�mens� kohdalle,

-- paha, joka on minun kuolettava!

-- Pahako, -- toistin min�, -- pahako, eik� parannuksen toivoa?

-- Ei toivoa!

Ja n�in sanottuaan meni Fabiani salonkiin ja astui hyttiins�.

Kahdestoista luku.

Seuraavana p�iv�n�, joka oli Maaliskuun 30, meill� oli kaunis ilma,
vieno viuhka ja tyven meri. Valkeita oli isosti virkistetty ja ne
lis�siv�t h�yrynpainoa. Potkuri teki kuusinelj�tt� kieppausta
minuutissa, ja Great Easternin nopeus oli nyt yli 12 salmuv�lin.

Tuuli oli l�htenyt etel�ist�. Toinen kapteini nostatti kahveli-vokan ja

mesaanin. Laiva, joka t�ten sai vakuutta, ei vaarunut en��n. T�ll�
hyv�ll� ilmalla el�m� kannella k�vi vilkkaaksi; naiset n�htiin soreissa
vaatetuksissa; muutamat heist� k�veliv�t, toiset istuivat, -- olinpa
sanoa nurmikoilla puiden suojassa. Lapset jatkoivat kaksi p�iv�� t�t�
ennen keskeytyneit� leikki�ns�; ja pulskeita vauva-vaunuja,
tiuhtihevoset edess�, kulki t�ytt� nelist�. Jos olis ollut muutamia
sotureita univormuissaan t��ll�, k�det lakkareissa ja nen�t pystyss�,
niin olisipa luullut olevansa franskalaisella k�velypaikalla.

Kello 11,35 astui kapteini Anderson ja kaksi upseeria komentosillalle.

Ilma kun oli varsin edullinen vaarinotoille, he tulivat ottamaan
keskip�iv�n korkeutta. Kullakin heist� oli k�dess��n sekstanti
(kuusipyk�likk�) ja kiikari, ja aina v�h�n v�li� tarkastivat he
etel�ist� taivaanrantaa, jonne heid�n aseensa vinojen peilien piti
siirt�� auringon.

-- Keskip�iv�! -- sanoi kohta kapteini.

Heti ilmoitti er�s per�mies ajan, komentosillan kelloa soittamalla, ja

kaikki laivan uurit asetettiin auringon mukaan, jonka k�ynti
puolip�iv�piirin yli oli vaarinotettu.

Puolta tuntia my�hemmin pantiin ovelle seuraava vaarinotto:

Lev. 51 pyk. 10 m. P.

Pit. 24 pyk. 13 m. L.

Kurssi: 227 penink. Matkaa 550.

Me olimme siis tulleet 227 peninkulmaa sitte eilisen puolip�iv�n. Kello

oli t�ll� silm�nr�p�yksell� 1,49 Greenwichissa, ja Great Eastern oli 550
peninkulmaa Fastenetista.

Koko sin� p�iv�n� en n�hnyt Fabiania. Levotonna h�nen poissa-olostaan

l�henin min� useita kertoja h�nen hytti�ns�, saadakseni vissin tiedon,
ettei h�n ollut l�htenyt sielt� pois.

Ihmiset, joita kansi oli t�ynn�, olivat silminn�ht�v�sti h�nelle

vastenmielisi�, jonka t�hden h�n v�ltti melua ja etsi yksin�isyytt�.
Mutta kapteini Corsican tuli minua vastaan, ja me k�velimme yhdess�
tunnin ajan per�kannella. Usein tuli Fabiani puheiksi, ja min� en voinut
olla kapteinille sanomatta, mit� oli tapahtunut p�iv�ll� ennen
Mac-Elwinin ja minun kesken.

-- Niin, -- vastasi Corsican liikutuksella, jota h�n ei kokenut salata

-- nyt on kolme vuotta siit� kuin Fabianilla oli syyt� lukea itsens�
onnellisimmaksi ihmisist�, ja nyt on h�n mit� onnettomimpia!

Archibald Corsican jutteli nyt muutamilla sanoilla, ett� Fabiani

Bombayssa oli tullut tutuksi er��n ihastuttavan neidin, miss Hodges'in
kanssa. H�n rakasti tytt��, ja oli j�lleen rakastettu. Ei mik��n
n�ytt�nyt est�v�n avioliittoa miss Hodgesin ja kapteini Mac-Elwinin
v�lill�, kun samalla t�m�n nuoren tyt�n k�tt�, h�nen is�ns�
suostumuksella, er��n kauppamiehen poika Calcutassa alkoi pyydell�. T�m�
oli toiminto-asia, niin, "toiminto-asia", jo aikoja sitte ajateltu.
Hodges oli luja, kova, tunteille joksikin ummistunut mies ja oli silloin
vaikeassa v�liss� toiminto-yst�v�ns� kanssa Calcutassa. T�m� naiminen
voi korjata asiat, ja h�n uhrasi t�m�n nuoren tyt�n onnen oman etunsa
eteen. Lapsiraukka ei voinut vastusta tehd�; k�tens� laskettiin miehen
k�teen, jota h�n ei rakastanut, jota h�n ei voinut rakastaa, ja joka
todenmukaisesti itse ei rakastanut h�nt�. T�m� oli pelkk� toiminto-asia,
kehno toiminto-asia ja surkuteltava teko. Mies vei vaimonsa muassaan
p�iv�ll� j�lkeen h�iden, ja siit� asti Fabiani, mielihaikeudesta
mielet�nn� ja kuolinsairaana, ei ole koskaan n�hnyt h�nt�, jota h�n
rakasti.

T�m�n kertomuksen p��tytty� ymm�rsin hyvin kyll�, ett� se paha, mik�

Fabiania ahdisti, todellakin oli arveluttava.

-- Mik� sen nuoren tyt�n nimi oli? -- kysyin min� kapteini

Archibaldilta.

-- Ellen Hodges, -- vastasi h�n.

-- Ellen? T�m� nimi hoksautti minua niist� kirjaimista, jotka Fabiani

oli luullut n�kev�ns� laivan vanavedess�.

-- Ja mik� oli sen naisparan miehen nimi? -- kysyin viel� kapteinilta.

-- Harry Drake.

-- Drake! -- sanoin min�, -- mutta onhan se mies t��ll� laivassa!

-- H�nk� t��ll�? -- toisti Corsican, hilliten minua k�dell��n ja

katsellen minua vasten silmi�.

-- Niin, -- vastasin min�, -- t��ll� laivassa.

-- Varjelkoon Jumala, -- sanoi kapteini vakaisesti, -- ettei Fabiani ja

h�n kohtaa toisiansa! Kaikeksi onneksi he eiv�t tunne toisiaan, tahi ei
ainakaan Fabiani h�nt�. Mutta jos t�t� nime� mainittaisiin Fabianin
l�sn� ollessa, niin kyll� r�j�hys seuraisi.

Nyt kerroin kapteini Corsicanille mit� tiesin Harry Drakesta, se on mit�

tohtori Dean Pitferge oli minulle ilmoittanut. Min� selitin mink�lainen
h�n oli, t�m� h�vyt�n ja h�lisev� veikari, joka pelin ja irstaisuuden
kautta jo oli joutunut h�vi��n ja joka oli valmis vaikka mihin, kun vain
voittaisi omaisuutensa takaisin. Samassa silm�nr�p�yksess� astui Harry
Drake juuri ohitsemme, ja min� osoitin h�nt� kapteinille. Vilkas tuli
leimahti kapteini Corsicanin silmiss�, ja ruumiinsa oikein liikahti
vihasta, jonka hillitsin.

-- Niin, -- sanoi h�n, -- onpa tosiaankin roiston muoto. Mutta minne

menee h�n?

-- Amerikaan, kuten sanotaan, sattumukselta vaatimaan mit� ei tahdo

ty�ll� ansaita.

-- Elleni raukka! -- mumisi kapteini. -- Miss� on h�n t�ll� hetkell�?

-- Kenties tuo katala on hylj�nnyt h�nen?

-- Miksi ei Elleni voisi olla laivassa? -- sanoi Corsican ja katsahti

minua kasvoihin.

T�m� ajatus lensi nyt ensi kerran sieluuni, mutta min� ty�nsin sen pois.
Ei, Elleni ei ollut, ei saattanut olla laivassa. Silloin h�n ei olis
j��nyt tohtori Pitfergen tutkivan silm�n huomaamatta. Ei; h�n ei ollut
Draken muassa t�ll� matkalla.

-- Jospa totta puhuisitte, herraseni, -- vastasi kapteini Corsican, --

sill� jos Fabiani n�kisi sen uhriparan semmoiseen viheli�isyyteen
yhtyneen�, niin se olisi h�nelle kova puusti, enk� tied� mit� voisi
tapahtua. Fabiani ei huolisi vaikka tappaisi Draken kuin koiran. Mutta
oli miten oli, koska te samoin kuin min�kin olette Fabianin yst�v�, niin
pyyd�n teilt� t�m�n yst�vyyden osoitusta. �lk��mme milloinkaan p��st�k�
h�nt� n�kyvist�mme, niin ett� toinen meist� aina olkoon valmis astumaan
h�nen ja h�nen kilpailijansa v�liin. Te ymm�rr�tte, ett� kahden-ottelu
ei k�y laatuun n�iden miesten v�lill�. Ei Amerikassa eik� muuallakaan
voi nainen menn� naimiseen miehens� murhaajan kanssa, oli mies kuinka
kelvoton hyv�ns�.

Min� oivalsin kapteini Corsicanin p��ttelyn t�ss� asiassa. Oliko

mahdollista, ett� Draken meluinen k�yt�s j�isi Fabianilta huomaamatta
t�ss� yhteisess� el�m�ss� laivassa, t�ss� jokap�iv�isess�
tungeksimisessa? Eik� joku sattumus, joku v�h�p�t�inen seikka, lausuttu
nimi kovaksi onneksi voisi saattaa heid�t liki toisiansa? Ah, kuinka
kernaasti olisin tahtonut kiirehti� t�m�n laivan vauhtia, jossa he
olivat! Ennenkuin erosin kapteini Corsicanista, lupasin min� h�nelle
pit�� yst�v��mme vaarilla ja niinik��n Drakea, jota h�n puoleltaan
sitoutui silm�ll� pit�m��n.

Illan puoleen ker�si l�nsi-etel�inen tuuli muutamia huuruja

valtamerelle. Synkk� pimeys vallitsi, ja loistavasti valaistut salongit
tekiv�t jyrk�n eroituksen t�t� pimeytt� vastaan. Ehtimiseen kuultiin
siell� valssia ja laulu-kertomuksia, joita kaikkia tervehdittiin
hurjilla k�denpaukutuksilla; eik� puuttunut hurrahuutojakaan, kun
ilveilij� T... istui pianon viereen ja "s�hisi" laulunsa ulos,
kuljeksivan ilvehtelij�n tarkkuudella.

Kolmastoista luku.

Seuraava p�iv�, Maaliskuun 31, oli sunnuntai. Kuinka oli t�m� p�iv�
laivassa vietett�v�? Pitik� se olla englantilainen vai amerikalainenko
sunnuntai, jona kapakat ja kellarit suljetaan jumalanpalveluksen ajaksi,
jona teurastajan puukko pid�tet��n uhrin p��st�, jona leipojan lapio j��
uunin syrj�lle, jona toimet j�tet��n toistaiseksi, tuli sammutetaan
verstaissa ja savu tiivistet��n tehtaissa, kauppapuodit suljetaan,
kirkot avataan ja rautatiejunat seisahutetaan, p�invastoin kuin
Franskanmaalla tehd��n? Joo, niin piti se olla, taikka ainakin siihen
suuntaan.

Noudattaaksensa sunnuntain pyhyytt�, kapteini ensist�kin ei nostattanut

purjeita, vaikka ilma oli komea ja tuuli my�t�inen. Olis saatettu
voittaa muutamia solmunv�li�, mutta se olis ollut "sopimatonta." Min�
pidin itseni varsin onnellisena, kun annettiin rattaiden ja potkurin
py�ri� kuin tavallisesti, ja kysyin er��lt� laivassa olevalta tarkalta
puritanilta syyt� t�h�n suvaitsevaisuuteen.

-- Herraseni, -- vastasi h�n varsin vakaisesti, -- meid�n tulee

kunnioittaa, sit� mik� tulee suoraan Herralta. Tuuli on h�nen k�dess��n,
h�yry on ihmisen k�dess�!

Min� tyydyin t�h�n syyhyn ja tarkkailin mit� laivalla tapahtui.

Koko laivav�ki oli t�ydess� paraatissa ja varsin pulskasti puettuna.

Upseerit ja insin��rit olivat kauniimmissa, kullatuilla napeilla
varustetuissa univormuissaan. Jalkineet kimelteliv�t englantilaisessa
kiillossa, kilpaillen vaksivaatemyssyin vikev�n loisteen kanssa. Kaikki
n�m� kunnon ihmiset n�yttiv�t kuin olisivat p�ist� ja jaloista olleet
t�hdeill� peitetyt. Kapteini ja toinen kapteini antoivat hyv�n esimerkin
ja k�veliv�t, uusissa hansikoissa, soturin tapaan nappiin pannuissa
takeissa, komentosillalla, odottaen jumalanpalveluksen aikaa.

Meri oli loistoisa ja kimelteli kev��n ensim�isiss� auringons�teiss�.

Ei yht��n purjetta n�kynyt, ja Great Eastern oli yksin��n tuon
��rett�m�n taivaanrannan keskikohtana. Kello kymmenen aikana l�p�ttiin
laivan kelloa verkalleen ja s��nn�llisi� v�li-aikoja pit�m�ll�.

Nyt n�kyi lukuisia ihmisryhmi� kappien oveilla keulan ja per�n puolella.

Miehet, vaimot ja lapset olivat huolellisesti puetut, kuten tilaisuus
vaati. Kadut olivat kohta t�p�t�ynn�, ja k�velij�t vaihtelivat hiljaisia
tervehdyksi� kesken�ns�. Itsekullakin oli rukouskirjansa k�dess��n, ja
kaikki odottivat, ett� viimeiset kellon ��net ilmoittaisivat
jumalanpalveluksen alkavaksi. Samassa n�in joukon raamatuita
sivukannettavan, ladottuna samalle asettimelle, mill� tavallisesti
voileipi� kannettiin. Raamatut pantiin temppelin eri p�ydille.

Temppelin� oli iso, komea ruokasali per�n puolessa. Min� astuin sis��n.
Uskovaisia, joita oli "p�ytiin istunut," oli jo kosolta saapuvilla mutta
syv� hiljaisuus vallitsi seurakunnassa. Upseerit astuivat puhelavan
per�lle, ja heid�n keskell��n istui ylinn� kapteini Anderson pastorina.
Yst�v�ni Pitferge oli istuutunut minun viereeni, ja h�nen pienet
hehkuvat silm�ns� vilkkuivat koko seurakunnan ylitse. H�n oli siell�,
sen rohkenen uskoa, enemmin uteliaisuudesta kuin hartaudesta.

Kello 11,30 nousi kapteini seisomaan ja alkoi jumalanpalveluksen. H�n

luki Englannin kielell� yhden luvun Vanhasta Testamentista, kymmenennen
Moseksen 2:ssa kirjassa. Joka v�rsyn per�st� lukivat l�sn�-oievat
seuraavan v�rsyn puoli-��neen. T�t� lukemista kesti puolen tiiman
paikoille. T�m� varsin mutkaton ja varsin juhlallinen meno suoritettiin
t�ydellisell� puritanisella arvokkuudella, ja kapteini Andersonilla,
"Herralla l�hes Jumalata," joka toimitti papin teht�v�t keskell�
��ret�nt� valtamerta ja puheli t�lle syvyyden p��ll� h��lyv�lle
ihmisjoukolle, oli oikeus kunnioitukseen penseimmilt�kin. Jos
jumalanpalvelus olisi t�h�n lukemiseen j��nyt, niin kaikki olis ollut
hyvin; mutta kapteinin per�st� astui er�s puhuja esiin, joka ei tainnut
muuta kuin nostattaa kiivautta ja kiukkuisuutta siin�, miss� ainoastaan
suvaitsevaisuuden ja mietinn�n olis vallita pit�nyt.

Se oli se jo ennen mainittu pappi, se pieni aina liikehtiv� mies, se

vehkeellinen jankki, yksi noita pappia, joiden vaikutusmahti on niin iso
Uuden Englannin valtioissa. Saarnansa oli jo edelt�k�sin valmis, ja h�n
tahtoi k�ytt�� t�t� hyv�� tilaisuutta. Min� katsahdin tohtori Pitfergen
puoleen, mutta silm�ns� eiv�t r�p�ht�neetk��n, ja h�n n�ytti haluavan
liehtoa saarnaajan tulta.

T�m� pani vakavasti mustan p��llystakkinsa nappiin, laski silkkihattunsa

p�yd�lle, sieppasi nen�liinan, jolla pikaisesti pyyhk�si huuliansa, ja
loi silm�ns� seurakunnan ylitse.

"Alussa", -- sanoi h�n, -- "loi Jumala Amerikan kuutena p�iv�n� ja

seitsem�nten� h�n lep�si".

H�nen n�in pitk�lle enn�tetty�ns�, min� menin ulos.

Nelj�stoista luku.

Aamuisella ollessa kertoi Dean Pitferge minulle, papin selitt�neen

tekstins� oivallisesti. Monitorit, sota-oinaat, rautaan puetut
linnoitukset, veden-alaiset miinut, kaikki n�m� koneet olivat
temppuilleet h�nen saarnassaan, ja itse oli h�n arvannut itsens�
suureksi kaiken Amerikan suuruuden nojalla. Jos Amerikalle maistuu
t�mm�inen imarteleminen, niin minulla ei ole mit��n sit� vastaan
sanomista.

Astuttuani taas isoon salonkiin, luin seuraavan ilmoituksen:

Lev. 50 pyk. 8 m. P.

Pit. 30 pyk. 44 m. L.

Kurssi: 255 penink.

Yh� samaa menoa. Emme olleet viel� tulleet kuin 11 sataa peninkulmaa,
Fastenetin ja Liverpoolin v�liset 310 niihin luettuina; siis vasta noin
kolmanneksen osan matkaa. Koko p�iv�n pitkittiv�t upseerit, matruusit,
mies- ja nais-matkustajat lep��mist�ns�, niinkuin Herra oli tehnyt
Amerikan luotuansa. Ei ainoatakaan pianoa kuulunut noissa hiljaisissa
salongeissa, shakkipelit eiv�t liikkuneet rasioistaan, ei kortit
laatikoistaan; pelisali oli ja pysyi autiona. T�n�p�n� sain tilaisuuden
esitt�� tohtori Pitfergen kapteini Corsicanille. Omatapainen mieheni
huvitti kapteinia isosti, kertomalla h�nelle Great Easternin salaisen
aikakirjan. Tohtori koki n�ytt�� h�nelle toteen, ett� se oli kirottu,
noiduttu laiva, jota joku onnettomuuden tapaus olisi kohtava. Kertomus
tuosta "kiinni niitatusta insin��rist�" huvitti suuresti Corsicania,
joka, kuten Skotlantilainen ainakin, isosti rakasti ihmeellisi�, mutta
kuitenkaan ei voinut olla ep�ilev�sti myh�ilem�tt�.

-- Min� n�en, -- sanoi tohtori Pitferge, -- ettei kapteini paljon usko

kertomuksiani?

-- Paljon?... Kenties on kovin paljon sanottu! -- vastasi Corsican.

-- Uskoisitteko minua paremmin, kapteini, -- kysyi tohtori v�h�n

vakaisemmalla ��nell�, -- jos n�ytt�isin teille toteen, ett� t��ll�
laivassa �ill� kummittelee?

-- Kummittelee! -- sanoi kapteini. -- Mit�! Liikkuuko t��ll� aaveitakin?

Ja te uskotte sen?

-- Min� uskon, -- vastasi Pitferge, -- min� uskon mit� uskottavat

ihmiset sanovat. Min� olen kuullut vahdissa olevilta upseereilta ja
muutamilta matruuseilta, jotka pit�v�t yht� t�ss� asiassa, ett� joku
varjo, joku m��r�muodoton haamu kuljeksii laivalla synkkin� �in�. Kuinka
tulee se nainen t�nne? Sit� ei tiedet�. Kuinka katoaa h�n? Ei sit�k��n
tiedet�.

-- Pyh� Dunstan! -- huudahti kapteini Corsican -- siit�p� tahdomme

yhdess� ottaa selv�n.

-- T�n� y�n�k�? -- kysyi Pitferge.

-- Vaikka t�n� y�n�, jos niin tahdotte. Ja te, herraseni, -- lis�si

kapteini, k��ntyen minuun p�in, -- tulettehan kanssamme.

-- Ei, -- sanoin min�, -- min� en tahdo h�irit� aaveen tuntemattomuutta.

Muuten ennemmin uskon, ett� tohtorimme puhuu leikki�.

-- Min� en puhu leikki�, -- vastasi kiinte�p�inen Pitferge.

-- Saadanpa n�hd�, tohtori! -- sanoin min�. -- Uskotteko todellakin,

ett� kuolleet j�lleen n�yttelev�t itsi�ns� laivan kannella?

-- Uskon, min� uskon totisesti, ett� kuolleet nousevat yl�s, -- vastasi

tohtori, -- ja t�m� uskoni on sit� h�mm�stytt�v�mpi, kuin olen l��k�ri.

-- L��k�ri! -- virkahti siihen kapteini Corsican ja per�ytyi, ik��nkuin

t�m� sana olis tuottanut h�nelle levottomuutta.

-- Olkaa huoleti, kapteini, -- vastasi tohtori, yst�v�llisesti

naurahdellen, -- min� en tee virkani t�it� matkoilla!
Viidestoista luku.

P�iv�ll� j�lkeen, Huhtikuun 1:sen�, valtameri n�ytti kev�iselt�,

vihannoiden kuin niitty auringon ensim�isiss� s�teiss�. Huhtikuu alkoi
loistoisena Atlantilla. Laineet hy�kyiliv�t hehkumallisesti, ja
muutamia py�ri�isi� eli merisikoja keller�itsi laivan vanavedess�.

Tavattuani kapteini Corsicanin, sanoin min� h�nelle, ett� tohtorin

mainitsema kummitus ei ollutkaan n�hnyt hyv�ksi n�ytt�yty�. Tottapa y�
ei ollut tarpeeksi pime�sen kuljeksimisille. Silloin pisti mieleeni,
ett� koko t�m� seikka oli vain Pitfergen keksim� pilanteko, jota sai
harjoittaa Huhtikuun 1 p�iv�n�, sill� Amerikassa ja Englannissa niinkuin
Franskanmaallakin se on tavallista. Ilvehtelij�it� ja narratuita ei
puuttunut; muutamat nauroivat, toiset tulivat levottomiksi, ja luulenpa
nyrkkisill�kin oltaneen, mutta saksilaisten v�lill� ne eiv�t koskaan
p��ty miekanpistoilla. Kahden-miekkailut ovat, kuten tiedet��n,
Englannissa kielletyt sangen kovain rangaistusten uhalla. Upseereilla ja
sotamiehill� ei ole lupaa tapella, sanokoot syyksi mit� hyv�ns�.
Murhaaja tuomitaan mit� kovimpiin, h�pe�llisiin ruumiillisiin
rangaistuksiin, ja nyt johtuu mieleeni, ett� tohtori sanoi er��n
upseerin nimen, joka oli ollut kaleeri-orjana kymmenen vuotta sen
t�hden, ett� h�n kuolettavasti oli haavoittanut vastustajansa er��ss�
muuten kunniallisessa kahden-miekkailussa. Tietysti siis
kahden-miekkailut n�in ankaraa lakia sovellutettaessa ovat perin
kadonneet Englannin tavoista.

T�ll� n�in kauniilla ilmalla k�vi vaarinotto puolenp�iv�n aikana vallan

hyv�sti; se ilmoitti 48 pyk. 47 m. leveytt� ja 36 pyk. 48 min. pituutta
sek� kuljettua matkaa ainoastaan 250 peninkulmaa. Hitainkin atlantinen
h�yry olis voinut tarjota meille hinausta. T�m� harmitti kovasti
kapteini Andersonia. Insin��ri v�itti riitt�m�tt�m�n h�yrynpainon
tulevan puuttuvasta ilmanvaihetuksesta tulisijoissa, mutta min� osaltani
ajattelin vitkallisen kulun ennen kaikkea olevan luettavan rattaiden
syyksi, joiden poikkimittaa varomattomasti kyll� oli v�hennetty.

Kello 2 tienoilla samana p�iv�n� havaittiin kumminkin h�yrylaivan

vauhdin paranneen, ja se oli noiden kahden kihloissa olevan nuorukaisen
ulkon�k�, joka saatti minulle t�m�n parannuksen ilmi. Nojaten
oikeanpuolista laivanparrasta vasten kuiskuttivat he muutamia iloisia
sanoja toisilleen, taputellen k�si�ns�. He katselivat hymysuin
h�yrytorvia, jotka kohosivat pitkin Great Easternin savupiippuja, ja
joiden suilla liehui valkoista keve�t� h�yry�. Paino oli noussut
potkurin h�yrykattiloissa, ja t�m� mahtava voima nosti henkil�p�t, joita
yhdenkolmatta naulan paino neli�tuuman p��ll� ei en�� voinut hallita.

-- Ne h�yry�v�t! ne h�yry�v�t! -- huusi nuori nainen -- keve�n huurun

noustessa h�nenkin puoli-aukinaisilta huuliltaan.

-- Katsokaamme konetta! -- sanoi nuori mies, vet�en morsiamensa

k�sivarren omansa alle.

Dean Pitferge oli etsinyt ja l�yt�nyt minun. Me seurasimme t�t� lempiv��

paria aina isolle kapille asti.
-- Kuinka nuoruus on ihana! -- sanoi h�n.

-- Niin, -- vastasin min�, -- nuoruus parittain!

Kohta seisoimme mekin kallistuneina potkurin koneen aukon ylitse. T�m�n

avaran kaivon pohjalla, kuusikymment� jalkaa silm�imme alla, eroitimma
me koneen vaakasuorassa makaavat pistonit eli m�nn�t, jotka hy�k�iliv�t
toisiaan vastaan ja joka t�yt�yksell� kastivat itsens� nopalla
kone-�ljy�.

Sill� aikaa oli nuori mies ottanut lakkarikellonsa esiin, ja nojaten

h�nen olkap��t�ns� vasten noudatti neito sekuntiviisarin liikuntoa.
Neito katsoi kelloon ja nuorukainen luki potkurin py�r�yksi�.

-- Minuuti! -- sanoi neito.

-- Seitsem�n-nelj�tt� py�r�yst�! -- vastasi nuorukainen.

-- Seitsem�n-nelj�tt� ja puoli, -- muistutti tohtori, joka my�skin oli

pit�nyt py�r�yksi� silm�ll�.

-- Ja puoli! -- huudahti neito. -- Kuules Edvard! Kiitos, herraseni, --

lis�si h�n ja lahjoitti arvoisalle Pitfergelle mit� armaimman myh�yksen.

Kuudestoista luku.

Astuessani isoon salonkiin n�in ovella iltahuvit ilmoitetuksi. Ne olivat

t�ydelliset iltahuvit, joissa oli ensim�inen osasto, v�liaika, toinen
osasto ja p��t�s-osa.

Taas menin kannelle ja aloin hakea Mac-Elwinia. Corsican oli vastik��n

sanonut minulle, ett� Fabiani oli l�htenyt hytist��n, ja min� tahdoin
saada h�net yksin�isyydest��n, kuitenkin olematta h�nelle haitaksi. Min�
kohtasin h�nen laivan keulakannella, ja me puhelimme v�h�n aikaa
toistemme kanssa, mutta puheensa ei mitenk��n kallistunut h�nen entiseen
el�m��ns� p�in. Hetkitt�in meni h�n hiljaiseksi ja vaipui omiin
ajatuksiinsa, kuulematta minua ja vieden tuontuostakin k�tens� rintaansa
vasten, ik��nkuin asettaaksensa jotakin tuskallista tuntoa. N�in
k�velless�mme kulki Harry Drake useita kertoja ohitsemme; h�n oli aina
se sama, r�yh��v� ja esteeksi asti koikehtiva, niinkuin py�riv�
tuulimylly olisi tanssisalissa. Petyink�? En tied�, minulla kun oli
ennalta saatu arvelu, mutta minusta n�ytti ik��nkuin Harry Drake olisi
pit�nyt Fabiania silm�ll�. Tottapa Fabiani oli sen havainnut, sill� h�n
kysyi minulta:

-- Kuka on tuo mies?

-- En tied�, -- vastasin min�.

-- H�n on vastoin luontoani! -- lis�si Fabiani.

Pane kaksi alusta tuulettomaan ja virrattomaan mereen, ja he viimein

yhtyv�t toisiinsa: viskaa avaruuteen kaksi liikkumatonta kiertot�hte�,
ja ne putoavat toistansa p��lle; aseta kaksi vihollista v�kijoukkoon,
ja ne v�ltt�m�tt�m�sti yhtyv�t toisiinsa.

Illalla oli iltahuvit ilmoituksen mukaan. Iso salonki oli komeasti

valaistuna ja t�ynn� kuulijoita. Noiden puoli-aukinaisten luukkujen ja
akkunain sivu kuljeksivat matruusien leve�t p�ivettyneet naamat ja isot
mustat k�det. Olisitpa luullut niit� katon koristeihin panneiksi
valenaamoiksi. Ovirei�t vilisiv�t passareita t�ynn�. Enin osa
kuulijoita, miehi� ja naisia, istui laitain puolella sohvilla ja
keskell� huonetta kaikenlaisilla tuolilla. Kaikki k��ntyiv�t pianon
puoleen, joka oli vahvasti kiinnitetty naisten salongin molempain ovien
v�liin. Silloin ja t�ll�in kiikahti yleis� aluksen vaarumisten muassa;
tuolit lipuivat paikoiltaan; er��nlainen hy�ky pani kaikki n�m� p��t
samanlaiseen aaltonaiseen liikuntoon; tartuttiinpa toisistaan kiinnikin,
hiljaisuudessa, piloja puhumatta; mutta kiitos ahdingolle: ylip�iten ei
tarvittu pelj�t� kaatuvansa.

Ensist�kin otettiin esiin *Ocean Time* niminen, jokap�iv�inen

sanomalehti valtiotietoa, kauppaa ja kirjallisuutta varten, jonka
muutamat matkustajat olivat perustaneet t�ytt��ksens� matkustajain
tarvetta. Amerikalaisille ja englantilaisille t�llainen ajanviete on
hyvin mieleist�. He toimittavat lehtens� p�iv�ksi miksi sattuu, ja
tunnustaa t�ytyy, ett� jos toimittajat eiv�t ole tarkat kirjoitustensa
laadun suhteen, niin eiv�t ole lukijatkaan. He tyytyv�t v�h��n, niinp�
v�hemp��nkin.

T�m� Huhtikuun 1:sen p�iv�n numero sis�lti ohjaavaisen, jotensakin

huolettomasti kyh�tyn, valtiotietoa yleisesti koskevan kirjoituksen,
kaikenlaisia, joille franskalainen ei olisi suutansa nauruun vet�nyt,
varsin typer�it� lenn�tinsanomia ja joitakuita laihoja p�iv�n uutisia.
Sanalla sanoen: t�llaiset pilapuheet huvittavat tuskin ket��n muuta kuin
niiden kokoonpanijoita. Er�s amerikalainen luki suurella vakuutuksella
n�it� ei suinkaan leikillisi� kokkapuheita, kuulijain vilkkaan
mieltymyksen ohella, ja p��tti lukunsa seuraavilla uutisilla:

Kerrotaan, ett� presidenti Johnson on luopunut hallituksesta kenraali

Grantin hyv�ksi.

Varmaksi sanotaan, ett� paavi Pius yhdeks�s on valinnut keisarillisen

prinssin j�lkeiseksens�.

Sanotaan, ett� Ferdinand Cortez �skett�in on vuorollaan karannut keisari

Napoleon kolmannen kimppuun sen t�hden ett� t�m� valloitti Meksikon.

Sittekuin t�lle "Valtameren sanomalehdelle" oli tarpeeksi asti

mieltymyst� osoitettu, seurasi luentoa, pianon soittoa, laulua ja
korttikonsteja, joita kaikkia amat�rit toinen toisensa per�st�
esittiv�t, jonka per�st� iltaseura nousi jaloilleen ja verkalleen lauloi
sen kansallis-laulun, jossa rukoillaan Jumalaa varjelemaan kuningatarta
(_God save the Queen_).

N�m� iltahuvit olivat ylip�iten yht� hyv�t kuin amat�rien toimittamat

iltahuvit yleisesti, se on, ne voittivat mieltymyst� eritt�inkin
toimittajissa ja heid�n yst�viss��n. -- Fabiania ei n�kynyt.

Seitsem�stoista luku.
Y�ll� maanantain ja tiistain v�lill� meri oli vallan levoton. Sein�t
alkoivat taas ruskaa ja kalut lennell� toiselta puolen salonkeja
toiselle. Menness�ni kannelle kello 7 seuduilla aamulla satoi, ja tuuli
oli kiihtym�ss�. Vahdissa oleva upseeri k��ritti purjeet kokoon, ja
laiva vaarui hirmuisesti, menetetty��n t�m�n tukensa. Koko Huhtikuun
2:sen p�iv�n kansi oli autiona, ja salongitkin olivat tyhjin�.
Matkustajat olivat paenneet hytteihins� ja kaksi kolmatta osaa vieraista
oli poissa aamuiselta ja puolip�iv�iselt�. Vist-peli oli mahdotonta,
sill� p�yd�t vieriv�t tiehens� pelaajain k�sist�, ja shakkinapeloita ei
sopinut k�ytt��. Muutamat, jotka eiv�t niin pelj�nneet, makasivat
sohvilla ja lukivat tahi nukkuivat. Matruusit k�veliv�t mieteellisin�
kannella, sadelakeissaan ja �ljytyiss� takeissaan. Toinen kapteini k�vi
vahtia, komentosillalle kyyristyneen� ja sadekaapuunsa k��riytyneen�.
T�ss� vedenpaisumuksessa, myrskyjen keskell�, silm�ns� loistivat
tyytyv�isyydest�. T�m� ilma oli h�nelle mieleen, ja laiva sai vaarua
mielt�ns� my�ten.

Taivaan ja meren vesi yhdistyiv�t toisiinsa sumussa muutamain

kaapeli-pituuksien p��ss� laivasta. Ilma oli lyijynharmaa, ja muutamia
lintuja lent�� suhki kiljuen usvan l�pi. Kello 10 aikana n�htiin
oikealla puolen keulaa kolmimastoinen parkkilaiva, joka meni
my�t�tuulta, mutta jonka kansallisuutta ei voitu eroittaa.

Kello 11 paikoilla tuuli heikkeni ja siirtyi kaksi pielen v�li�; se

k��ntyi l�nsipohjoiseksi ja sade herkesi pian samassa silm�nr�p�yksess�.
Taivaan sini pilkoitti pilvien lomista, ja aurinko paistoi sekeell�
paikalla, antaen tilaisuutta enemmin tahi v�hemmin tarkkaan
vaarin-ottoon. Ilmoitus sis�lti seuraavat numerot:

Lev. 46 pyk. 29 m. P.

Pit. 42 pyk. 25 m. L.

Kurssi: 256 penink.

Laivan vauhti ei siis ollutkaan enennyt, vaikka h�yryn paino oli noussut
kattiloissa. Mutta syyn� siihen oli nokkavastainen l�nsi tuuli, joka
melkoisesti oli est�nyt sen menoa.

Kello 2 aikana sumu taas sakeni. Tuuli laimistui mutta kiihtyikin

samassa. Sumu oli niin sakea, ett� upseerit, jotka seisoivat
komentosillalla, eiv�t en�� voineet n�hd� v�ke� laivan keulassa. Nuo
aalloille ker�ytyv�t huurut ovat merikululle vaarallisimmat; ne ovat
syyn� yhteen-t�yt�yksiin, joita on mahdoton v�ltt��, ja yhteen-t�yt�ys
aavalla merell� on viel� pelj�tt�v�mpi kuin vahingon valkea.

Sen t�hden pitiv�tkin sek� upseerit ett� matruusit mit� huolellisinta

vahtia t�ss� usvassa, ja ettei se ollut liikanaista, se tultiinkin
n�kem��n, sill� kello 3 tienoilla n�htiin yht�kki� er�s kolmimastokas ei
t�yden kahdensadan meterin p��ss� Great Easternista, takaperin
k��nnetyill� purjeilla er��n tuulenpy�r�yksen t�hden ja ruorille
tottelematonna. Great Eastern k��ntyi aikanaan ja v�ltti sen, kiitos
nopeudelle, mill� vahtimiehist� oli antanut siit� merkin ruorimiehelle.
Merkit olivat tarkoin m��r�tyt ja annettiin kellolla keulan puolesta.
Yksi l�pp�ys merkitsi: laivaa keulan edess�, kaksi l�pp�yst�: laivaa
oikealla k�dell�, kolme l�pp�yst�: laivaa vasemmalla k�dell�. Ja heti
ohjasi ruorimies niin, ett� voi v�ltt�� yhteen-t�yt�yksen.

Tuuli kiihtyi aina iltaan asti, mutta vaaruminen v�heni, syyst� ett�
Terra Novan korkeat rannat jo suojasivat merenpintaa, joka siis ei
voinut niin korkeana hy�ky�. Sen t�hden ilmoitti kapteini Anderson uudet
"iltahuvit" samana iltana pidett�v�ksi, ja salongit t�yttyiv�t
m��r�tyll� ajalla. Mutta t�ll� kertaa kapteini Anderson ei korttikonstia
n�ytt�nytk��n, kuten edellisiss� iltahuveissa, vaan Anderson antoi
kertomuksen Atlantin poikki menev�st� s�hk�k�ydest�, jonka h�n itse oli
laskenut alas, ja n�ytteli kaikenlaisia valokuvia niist� erilaisista
koneista, joita oli keksitty alaslaskemista varten. H�n pani pleissi�,
joilla k�ysikappaleita oli yhteen punottu, k�dest� k�teen kulkemaan,
sanalla sanoen, h�n ansaitsi hyvin kyll� ne kolme hurrahuutoa, joilla
h�nen esitelm�ns� palkittiin, ja joista hyv� osa tuli sille, joka oli
saanut t�m�n yrityksen alkuun, nimitt�in arvoisalle Cyrus Fieldille,
joka itse oli saapuvilla t�n� iltana.

Kahdeksastoista luku.

P�iv�ll� j�lkeen, joka oli Huhtikuun 3, n�htiin taivaanrannalla jo ensi

hetkest� alkain tuo omituinen v�ri, jota englantilaiset sanovat
"blinck'ksi", er�s vaalea valon murtuma, joka osoittaa, ett� j��t eiv�t
ole kaukana. Great Eastern purjehti nyt niiss� vesiss�, miss� ensim�iset
j��vuoret kuljeksivat, jotka, j��tanteresta lohettua, tulevat Davis'in
Salmesta. Erityinen t�hystys pantiin siis toimeen, ett� v�ltett�isiin
n�iden summattomain r�ykki�iden lemmett�m�t kosketukset.

Meill� oli joksikin navakka l�nsipohjoinen viuhka: pilventukkuja,

oikeita utur��p�leit�, ajeli meren pintaa pitkin, ja aukkojen kautta
siinti taivas. Kova leisku-aallokko nousi tuulen raastamista laineista,
ja hienonnetut vesipisarat kiisiv�t vaahtona tiehens�.

Ei Fabiani, eik� kapteini Corsican eik� tohtori Pitferge olleet viel�

kannelle tulleet. Min� menin laivan keulaan, juuri siihen paikkaan miss�
laidat yhtyv�t toisiinsa mukavaksi nurkaksi, er��nlaiseksi sopeksi,
johon erokas mielell��n olisi lymynnyt maailmasta. Min� kyyristyin t�h�n
soppeen istumaan. Tuuli, joka nokkavastaisena kohisi keulaa vasten,
kulki p��ni ylitse tapaamatta minua. Paikka oli sopiva sille, joka
tahtoi unelmiin vajota. T�lt� paikalta n�kiv�t silm�ni koko laivan
suunnattoman ko'on; min� taisin noudattaa sen pitki�, luontevasti
kaartuvia laitoja, jotka taas kohosivat per�n puoleen. Etupuolessa
piteli er�s m�rssymies itse�ns� toisella k�dell� vokkavanteista kiinni,
tehden ty�t�ns� varsin taitavasti toisella. H�nen allensa kapilla k�veli
vahtimatruusi hajalla s��rin edes ja takaisin, luoden vilkkaita
katsahuksia ymp�rillens� sumusta punertunein silmin. Etemp�n�
komentosillalla eroitin er��n upseerin, joka kyyristyksiss��n ja p��
hyv�sti peitettyn� vastusti myrskyn puuskia. Merta en n�hnyt, enemp��
kuin pienoisen sinert�v�n juovan taivaan ��rell�, rataskotosten takana.
V�kevilt� koneiltaan pukittuna ja ter�v�ll� keulallaan aaltoja halkova
tutisi h�yrylaiva kuin kovasti kuumennetun h�yrykattilan sein�t.
Muutamia h�yrytupruja, jotka tuuli tavattoman nopeasti muutti vedeksi,
py�r�hteli h�yrytorvien p�iss�. Mutta j�ttil�is-laiva, kolmen aallon
harjalla nokkavastaiseen painava, tuskin tunsikaan t�m�n meren
liikkeit�, jolla joku toinen h�yry, mainingille arempi, olis ankarasti
keikkunut.

Ilmoitus, joka pantiin yl�s kello puoliv�liss� yksi, ei osoittanut

enemp�� kuin 44 pyk. 53 m. P. leveytt� ja 47 pyk. 6 m. L. pituutta.
Ainoastaan 227 peninkulmaa vuorokaudessa! Se nuori kihloissa oleva
parikunta lienee kironnut noita rattaita, jotka eiv�t py�rineet, tuota
potkuria, jonka liikkumiset heikkeniv�t, ja tuota riitt�m�t�nt� h�yry�,
joka ei vaikuttanut heid�n mielens� mukaan.

Kello 3 seuduilla taivas seestyi ja kirkastui. Taivaanranta, joka nyt

n�kyi selv�n� viivana, n�ytti nyt laajenevan sen keskikohdan ymp�rill�,
jolla Great Eastern oli. Tuuli masentui, mutta meri hy�kyi kauan
pitkin�, kumman viheri�in� ja vaahtoharjaisina aaltoina. N�in v�h�inen
tuuli ei soveltunut n�in kovaan maininkiin. N�m� hy�ky-aallot olivat
ep�suhtaisia, ja sanoa olisi voinut, ett� Atlanti viel� oli pahalla
tuulella.

Kello 3,35 merkiteltiin kolmimastokas vasemmalla k�dell�. Se hissasi

lippunsa ja n�htiin olevan amerikalainen nimelt� *Illinois*, Englannissa
kulkeva. Samalla ilmoitti minulle luutnantti H., ett� nyt menimme p�itse
New-Foundlannin hietas�rkk��, kuten englantilaiset kutsuvat matalikkoja
Terra Novan luona. T��ll� on se mainio kapaturskan (kabeljoon)
kalastuspaikka, joista kaloista kolme riitt�isi el�tt�m��n Englannin ja
Amerikan, jos niiden joka m�timunanen kalaksi hautuisi.

P�iv� kului ilman mainittavaa tapausta. Kannella k�viv�t sen tavalliset

k�velyvieraat. T�h�n asti saattumus ei ollut toisiinsa yhdytt�nyt
Fabiania ja Harry Drakea, joita kapteini Archibald ja min� emme
j�tt�neet silmist�mme. Illalla kokoontuivat tavalliset seurastelijat
isoon salonkiin, jossa tavallisille harjoituksille, luennolle ja
laululle, tuli palkinnoksi samaa mieltymyst� samoista k�sist� samoille
mestareille, joita vihdoin viimein en pit�nyt oikein keskinkertaisina.
Joksikin vilkas v�ittely syntyi vastoin tavallisuutta er��n
pohjoisvaltiomiehen ja er��n Texaslaisen v�lill�. Edellinen vaati
"keisaria" etel�-valtioille, mutta kaikeksi onneksi t�m�n valtiollisen
keskustelun, joka uhkasi toraksi muuttua, keskeytti er�s "Valtameren
sanomalehdelle" tullut, sepitelty lenn�tinsanoma, joka kuului n�in:
Sotaministeri, kapteini Semmes, on antanut Etel�-valtioiden maksaa
Alabaman ry�st�n.

Yhdeks�stoista luku.

Min� l�hdin kapteini Corsicanin kanssa t�st� vahvasti valaistusta

salongista ja menin kannelle. Y� oli sangen pime�, eik� ainoatakaan
t�hte� n�kynyt taivaalla. Laivan ymp�rill� vallitsi pilkkoinen pime�.
Kappien akkunat hohtivat kuin uunit, ja tuskin voit eroittaa vahtia,
jotka raskaasti astuskelivat kokkapenkereill�. Mutta saihan toki
hengitell� raitista ilmaa, ja kapteini joi sen l�yh�yksi� t�ysill�
keuhkoilla.

-- Olin tupehtua salongissa, -- sanoi h�n. -- T��ll� olen toki puhtaassa

ilmassa! On se toki virkist�v�� juotavaa! Min� kyll� tarvitsen sata
kuutio-meteri� raitista ilmaa vuorokaudessa, muuten menen
puoli-tupehduksiin.
-- Hengitelk��, kapteini, hengitelk�� niin paljon kuin mieli tekee, --
vastasin min� h�nelle. -- T��ll� on ilmaa koko maailmalle, ja viuhka ei
vie osaanne. Hape on oivallista, ja tunnustaa t�ytyy ett� te
parisilaiset ja londonilaiset tunnette sen ainoastaan huhusta.

-- Niin, -- vastasi kapteini, -- he pit�v�t hiilihappeen parempana.

Itsekullakin on maistinsa; min� kohdaltani inhon sit�, inhonpa
sampanjassakin!

Puhellessamme k�velimme oikeanpuolista katua, suojattuina tuulelta

kappien korkeilla seinill�.

Sakeita savutupruja, kipin�iden kanssa, kohoili mustista savupiipuista.

Koneiden jyske seuraili tuulen viuhinaa rautalanka-vanteissa, jotka
soivat kuin harpun kielet. Kaikkeen t�h�n jymin��n sekautui joka
nelj�nnes tunnilla vahtia pit�v�n matruusin huuto: _All's well! All's
well!_ (Kaikki on hyvin! Kaikki on hyvin!)

Ei mit��n varokeinoa ollutkaan laiminly�ty laivan vakuuden suhteen t�ss�

j�ill� t�ytetyss� meress�. Kapteini tuotatti joka puolen tunnin per�st�
korvollisen vett� tutkiaksensa meren l�mp�m��r�� ja, jos se oli alennut,
heti muuttaaksensa kurssin. H�n tiesi n�etsen, ett� Pereire kaksi
viikkoa sit� ennen t�ll� leveyspyk�l�ll� oli salpautunut j��vuorten
keskelle, joka vaara nyt oli v�ltett�v�. Y�k�skyns� sis�ltiv�t paitsi
sit� mit� tarkeita valppautta, ja itsek��n ei h�n mennyt levolle. Kaksi
upseeria j�i h�nen luoksensa komentosillalle, yksi kummankin koneen
merkin-anto laitoksen viereen. Paitsi sit� piti yksi luutnantti ja kaksi
miest� vahtia kokkapenkerell�, jonka ohessa yksi korttelimestari ja yksi
matruusi pitiv�t vahtia laivan keulassa. Matkustajat taisivat siis olla
huoleti.

N�hty�mme n�m� toimenpiteet, kapteini Corsican ja min� palasimme per�n

puoleen. Meill� pisti p��h�n viipy� viel� v�h�n aikaa isolla kapilla,
ennenkuin menimme hytteihimme, niinkuin rauhalliset kaupunkilaiset
tekisiv�t isolla torilla kaupungissaan.

Paikka n�ytti meist� autiolta. Mutta kun silm�mme olivat tottuneet

pimeyteen, havaitsimme me miehen, joka seisoi aivan j�rk�ht�m�tt�m�n�,
k�sipuuta vasten nojautuneena.

Tarkasti katseltuansa h�nt�, sanoi Corsican:

-- Se on Fabiani!

Ja Fabiani se olikin, me tunsimme h�nen, mutta ��nett�miin mietteisinsa

vajonneena h�n ei meit� n�hnyt. Silm�ns� n�yttiv�t t�ht�v�n er��sen
kapin nurkkaan, ja min� n�in niiden kiilt�v�n pime�ss�. Mit� h�n sill�
tavoin katseli? Kuinka voi h�n n�hd� t�ss� synk�ss� pimeydess�? Min�
katsoin parhaaksi j�tt�� h�net ajatuksiinsa, mutta kapteini Corsican
meni h�nen luoksensa.

-- Fabiani! -- sanoi h�n.

Fabiani ei vastannut, h�n ei kuullut Corsicania. T�m� huusi h�nt�

viel�kin nimelt�, ja nyt vavahti Fabiani, k��nsi pikimm�lt��n p��t�ns�
��neen p�in ja virkahti t�m�n ainoaa sanan:
-- Hiljaa!

Sitte osoitti h�n k�dell��n er�st� haamua, joka liikkui kapin

��rimm�isess� p��ss�, ja se oli t�m� tuskin n�kyv� haamu, jota Fabiani
katseli. Sitte naurahteli h�n surullisesta ja sanoi puoli-��neen:

-- Tuo musta nainen!

Kauhistus karsasi l�pitseni. Kapteini Corsican oli ottanut minua k�dest�

kiinni, ja min� tunsin h�nenkin vapisevan. Sama ajatus oli noussut
mieleen kummallakin. Tuo haamu oli se ilmestys, josta Pitferge oli
maininnut.

Fabiani oli taas vajonnut uneksivaan mietint��ns�. Ahdistetulla

syd�mell� ja ep�tietoisena katselin min� tuota inhimillist� haamua, jota
tuskin voi eroittaa pime�ss�, mutta joka ennen pitk�� pisti selvemmin
silmiimme. Se meni eteenp�in, ep�r�itsi, seisahtui, meni taas eteenp�in,
mutta n�ytti pikemmin h��lyv�n kuin astuvan. Hairaileva sielu! Kymmenen
askelen p��ss� meist� h�n seisahtui, ja min� taisin nyt eroittaa er��n
pitk�vartisen, ruskeaan burnusiin hyv�sti peitt�ytyneen naisen, paksu
huntu silmill�.

-- Hullu! mielipuoli! eik� niin? -- jupisi Fabiani.

Se olikin mielet�n, mutta ei Fabiani meilt� kysynyt, vaan puhui

itsekseen.

Sill� aikaa tuo kurja olento tuli yh� likemm�. Min� luulin n�kev�ni
h�nen silm�ns� kiilt�v�n hunnun l�pi, kun h�n loi ne Fabiania kohti. H�n
meni aina Fabianin eteen, ja t�m� hypp�si jaloilleen kuin s�hk�itettyn�.
Huntuun peitt�ytynyt nainen laski k�tens� h�nen syd�mens� kohdalle
ik��nkuin lukeaksensa sen sykkimisi� ... ja katosi sitten kapin taa.

Fabiani astui takaperin ja miltei pudonnut polvillensa, k�det ulosp�in

ojennettuina.

-- H�n! -- jupisi h�n, mutta pudisti samalla p��t�ns� ja lis�si: -- Mik�

n��n harhaus!

Kapteini Corsican otti h�nt� k�dest� kiinni.

-- Tule Fabiani! tule -- sanoi h�n ja vei onnettoman yst�v�ns� sielt�

pois.

Kahdeskymmenes luku.

Corsican ja min� emme tainneet en�� ep�ill�; se oli Elleni, Fabianin

morsian, Harry Draken vaimo. Sallimus oli siis saattanut heid�t kaikki
samaan laivaan. Fabiani ei ollut tuntenut Elleni�, vaikka h�n huusi:
H�n, H�n!

Ja kuinkapa olisikaan h�n tuntenut Elleni�? Mutta ei h�n ollut erehtynyt

sanoessaan: mielipuoli! Elleni oli mielipuoli, ja ep�ilt�m�tt� oli
mielikarvaus, ep�toivo, h�nen syd�mess��n kuoletettu rakkaus, kanssa-olo
sen kelvottoman miehen kanssa, joka oli temmannut h�nen Fabianilta
pois, k�yhyys, viheli�isyys ja h�pe� murtanut h�nen sielunsa! Kaikista
n�ist� asioista puhelin Corsicanin kanssa seuraavana aamuna. Muuten emme
ep�illeet, ett� t�m� nuori nainen oli se sama. Se oli Elleni, jota Harry
Drake vei muassaan Amerikan manterelle ja joka viel� sai seurailla h�nt�
h�nen seikkailija-el�m�ss��n. Synke� tuli vilkastutti kapteinin silm�t,
kun h�n ajatteli tuota viheli�ist�, ja min�kin tunsin syd�meni tutisevan
vihasta, mutta mit�p� voimme h�nen miest�ns� vastaan? Emme mit��n! Mutta
t�hdellisin seikka oli est�� Fabiania ja Elleni� uudestaan kohtaamasta
toisiaan, sill� tottapa Fabiani viimein tuntisi kihlattunsa, ja t�m�
kohtaus olisi aikaansaattava juuri sen tapauksen, jota tahdoimme
v�ltt��. Kuitenkaan ei k�ynyt toivominen, ettei n�m� viheli�iset olennot
j�lleen n�kisi toistansa. Onnetonta Elleni� ei n�kynyt milloinkaan
p�ivill�, ei salongeissa eik� laivan kannella. Ainoastaan �isin ajoin,
luultavasti pett�en vanki-vartijansa, tuli h�n vilpastelemaan nuoskeassa
ilmassa ja taivaan alla etsim��n hetkisen lepoa!

Viimeist��n nelj�ss� p�iv�ss� oli Great Eastern enn�tt�v� New-Yorkin

sataman suulle. Siis taisimme toivoa, ettei sattumus tekisi
valppauttamme hy�dytt�m�ksi, ja ettei Fabiani saisi tietoa Ellenin
l�sn�-olosta t�ll� matkalla Atlantin yli. Mutta me petyimme
laskuissamme.

Laivan menosuuntaa oli y�ll� v�h�n muutettu. Kolmasti oli laivaa ohjattu
etel�� kohti; sittekuin oli havaittu veden olevan kolme niinp� nelj�kin
pyk�l�� kylm�� Celsiusen l�mp�mittarin mukaan eik� siis voitu ep�ill�
siit�, ett� j�it� oli sangen likell�. Aamulla n�kyikin taivaalla
omituinen kiilto, ilma oli vaalahtava, koko pohjoinen taivas loisti
vahvasta s�teiden murrosta, jonka silminn�ht�v�sti vaikutti heijastus
j��vuorista. Kirpe� viuhka puhalteli, ja kello 10 tienoilla alkoi
yht�kki� sangen hienoa lunta nakella laivalle. Sitte nousi sakea sumu,
jossa ilmoitimme l�sn�-olomme tiheill� h�yrymerkeill�, jotka
aikaansaattivat huumaavan viuhinan ja s�ikyttiv�t pois ne kajava parvet,
jotka olivat asettuneet laivan raakapuille.

Kello 11 aikana oli usva kohonnut, ja er�s potkurilla k�yp� h�yry n�kyi
oikealla puolen ilmanrannalla. Alus n�ytti lippunsa ja n�htiin olevan
Liverpoolin ja New-Yorkin v�li� kulkeva matkustaja-alus *City of
Limerik*, tuhat viisisataa kolmekymment� tonnia kantava ja kahdensadan
viidenkymmenen hevosen voimainen. Se oli l�htenyt New-Yorkista
lauantaina ja oli siis paluumatkalla.

Ennen aamusta toimittivat muutamat matkustajat er��nlaiset arpajaiset,

jotka tietysti olivat mielein noista pelin ja veikanly�nnin
harrastajista. Kuinka niiss� oli k�yp�, ei ollut tietoon tuleva
ennenkuin nelj�n p�iv�n per�st�. Ne olivat niinsanottu
"luotsi-panokset". Laivan l�hetess� maata tiet�� itsekukin luotsin
tulevan laivaan. Nyt jaetaan vuorokauden nelj�kolmatta tuntia
kahdeksaanviidett� puoli-tuntiin tahi yhdeks��nkymmeneen kuuteen
nelj�nnes-tuntiin, aina matkustajain lukum��r�n mukaan. Jokainen pelari
panee dollarin sis��n, ja sallimus m��r�� h�nelle jonkun noista puoli-
tahi nelj�nnestunneista. Se, jonka puoli- tahi nelj�nnes-tunnilla luotsi
astuu laivaan, voittaa nuo kahdeksanviidett� tahi yhdeks�nkymment� kuusi
dollaria. Kuten n�hd��n, peli ei ole vaikea; siin� ei ole kilpaa
hevosten, vaan nelj�nnes-tuntien v�lill�.

Er�s kanadalainen, arvoisa Mac-Alpini, otti asian johtaaksensa. Helposti

sai h�n yhdeks�nkymment� kuusi pelaria ker�tyksi, joiden joukossa oli
muutamia naisiakin, peliin yht� halukkaita kuin miehetkin. Min� menin
virran muassa ja panin dollarini sis��n. Arpa m��r�si minulle
nelj�nnenseitsem�tt� nelj�nnes-tunnin. Se oli huono numero, jolla en
tainnut toivoa voittavani. Ajan jako luetaan puolip�iv�st� puolip�iv��n,
ja nelj�nnes-tuntia on siis sek� p�iv�ll� ett� y�ll�kin, joilla
j�lkim�isill� ei ole mit��n peli-arvoa, sill� harvinaista on ett� laivat
uskaltavat likelle maata pime�n aikana, jonka t�hden toivoa luotsin
tulosta y�n aikana laivaan on sangen v�h��. Mutta minun oli helppo
lohduttaa itse�ni.

Palattuani salonkiin n�in luennon illaksi ilmoitetuksi. Utah'in

l�hetys-saarnaaja julisti kokouksen pidett�v�ksi Mormonien opista. T�m�
oli hyv� tilaisuus saada selkoa Pyhien kaupungin salaisuuksista. Paitsi
sit� sanottiin t�m�n vanhimman, h:ra Hatch'in, olevan puhujan ja puhuvan
syd�mens� vakuutuksesta; puheenlahja ei siis voinut olla muu kuin
tarkoitukseen vastaava. Matkustajat vastaanottivat tiedon t�st�
kokouksesta hyv�ll� mielell�.

Ilmoitus salongin ovella sis�lti seuraavat numerot:

Lev. 42 pyk. 32 m. P.

Pit. 51 pyk. 59 m. L.

Kurssi: 254 penink.

Noin kello 3 aikana iltap�iv�ll� havaitsivat ruorimiehet ison

nelimastoisen h�yryn l�henemisen. Alus k��nsi v�h�n suuntaansa
l�het�ksens� Great Easternia nime�ns� ilmoittamaan. Kapteini puoleltaan
k��nn�tti v�h�n h�nkin, ja kohta antoi h�yry nimest��n merkin. Se oli
Atlanta, yksi niit� isoja aluksia, jotka kulkevat Londonin ja New-Yorkin
v�li�, k�yden Brestiss�. Se tervehti meit� sivumenness��n, ja me
vastasimme tervehdykseen, mutta kun se meni aivan toista suuntaa, niin
se kohta katosi.

Samalla hetkell� kuulin Dean Pitfergelt� pahaksi mielekseni, ett� h:ra

Hatch'in luento oli kielletty. Puritanien vaimot eiv�t olleet suvainneet
miestens� tutustua Mormonien opin salaisuuksiin!

Yhdeskolmatta luku.

Kello 4 aikana selkeni taas taivas, joka siihen asti oli ollut pilvess�.
Meri oli tyyntynyt, ja laiva ei en�� vaarunut; olisipa luullut
manterella olevansa. T�m� Great Easternin vakavuus sai matkustajat
ajattelemaan kilpajuoksujen toimittamista. T�m� uutinen levisi �kisti.
Kaikki skotlantilaiset kokoontuivat hetikohta, ja katsojat j�ttiv�t
salonkinsa ja hyttins�. Er�s englantilainen, arvoisa Mac-Karthy,
nimitettiin komissarius'eksi, ja juoksijat, puoli tusinaa matruusia,
tulivat viipym�tt� esiin.

Kilparatoina olivat molemmat kadut. Kilpailijain piti kolmasti juosta

laivan ymp�ri, ja siis menn� noin tuhannen ja kolmensadan meterin matka:
siin� olikin kylliksi. Kohta olivat lehterit, se on penkeret t�ynn�
uteliaita, k�sikiikareilla varustettuja, ja muutamat olivat hissaneet
"viheri�n hunnun," arvattavasti suojaksi Atlantin p�ly� vastaan. Vaunuja
puututtiin, se on tosi, mutta ei tilaa asettaa niit� riviin. Naisia
avarassa vaatetuksessa tungekseli eritt�inkin per�kapeilla. N�k� oli
ihastuttava.

Fabiani, kapteini Corsican, tohtori Dean Pitferge ja min� olimme

asettuneet keulapenkerelle. T�m� oli paikka, jota voisi sanoa punnitus
paikaksi, ja t�nne olivat varsinaiset reimamiehet kokoontuneet.
Edess�mme oli pylv�s, josta kilpailu oli aljettava ja joka oli
maalinakin. Kohta alkoivat veikanly�nnit oikealla Englannin tavalla.
Melkoisia summia uskallettiin ainoastaan kilpailevain ulkon��n nojalla.
Huolekseni n�in min� Harry Draken sekautuvan n�ihin valmistuksiin,
puhellen ja v�itellen ��nell� semmoisella, ettei sanan vuoroa ollutkaan.
Onneksi Fabiani ei n�ytt�nyt pit�v�n kaikesta tuosta melusta juuri
mit��n, vaikka oli pannut muutamia puntia altiiksi h�nkin. H�n oleskeli
erill��n, mieli aina murroksissa ja ajatukset kaukana muualla.

Tarjoutuneista juoksijoista oli kaksi edell� muita k��nt�nyt yleisen

huomion puoleensa. Toinen oli er�s skotlantilainen Dundeesta, nimelt�
Wilmore, pienoinen laihank�lp�, reipas, j�ntev�, leve�rintainen ja
kirkassilm�inen mies. Toinen, er�s kookas soreavartinen mies, synnylleen
irlantilainen ja nimelt� O'Kelly, pitk� kuin kilpahevonen, oli tuntijain
silmiss� yht� hyv� kuin Wilmorekin. H�nest�p� nyt vetoja pantiin, ja
mielistyneen� h�neen niinkuin muutkin yritin juuri uskaltamaan muutamia
dollaria h�nen p��llens�, kun tohtori kuiskasi minulle:

-- Pankaa veto tuosta pienest�, uskokaa minua. Iso mies on huonompi.

-- Mit� tarkoitatte?

-- Min� tarkoitan, -- jatkoi tohtori vakavasti, -- ett� iso mies ei ole

puhdasta lajia. H�n voi olla alussa nopea, mutta ei ole kest�v�inen. Tuo
pieni, sit� vastoin, tuo skotlantilainen, on hyv�� rotua. Katsokaapa
kuinka suorana h�n pit�� ruumiinsa, kuinka luontevan avarana rintansa.
Se on mies, joka useammin kuin kerran on harjoitellut hyppy� yhdess�
kohti, se on: hypp��mist� ensin yhdell�, sitte toisella jalalla, niin
ett� tekee ainakin kaksi sataa potkausta minuutissa. Ly�k�� veto
h�nest�, sanon min�, te ette tule katumaan.

Min� seurasin oppineen tohtorini neuvoa ja tein vedon Wilmoresta. Mit�

noihin nelj��n toisiin juoksijoihin tulee, niin niist� ei ollut
puhettakaan.

Sijat m��r�ttiin arvalla, ja arpa suosi irlantilaista, joka sai nuoran.

Ne kuusi juoksijaa asettuivat riviin pylv��n viereen. T�ss� ei ollut
kavalaa juoksuun-l�ht�� pelj�tt�v�n�, mik� melke�sti helpoitti
palkintotuomarin teht�v�n.

Merkki annettiin, ja hurrahuuto tervehti juoksuun-l�ht��. Tuntijat

n�kiv�t hetikohta, ett� Wilmore ja O'Kelly olivat ammatilleen
pikajuoksijoita. Huolimatta kilpailijoistaan, jotka l��h�tt�en meniv�t
heist� edelle, juoksivat he ruumis eteenp�in v�h�n kallellaan, p��
pystyss� kyyn�rvarsi rintaluuta vasten painettuna ja kalvoiset v�h�n
eteenp�in k��nnettyin�. He olivat avojaloin. Kantap��ns� eiv�t koskaan
k�yneet maahan, vaan antoivat heille tarpeellisen kimpeyden pitkitt�m��n
heid�n kerta saatua nopeuttansa. Sanalla sanoen, kaikki heid�n
liikkeens� olivat yhteydess� kesken��n ja t�ydellisentiv�t toisensa.
Toista kertaa ymp�ri juostessa olivat Wilmore ja O'Kelly, jotka yh�
olivat rinnatusten, juosseet sivu heng�styneist� kilpailijoistaan ja
n�yttiv�t selv�sti toteen, mit� tohtori oli minulle sanonut.

-- Ei se ole jaloilla, vaan rinnalla kuin juostaan! Polvikivertimet ovat

hyv�t, mutta keuhkot ovat viel� paremmat!

Viimeisen edellisell� k��nn�ksell� tervehtiv�t katsojat taas

lemmetyisi��n mieltymyshuudoilla. Kehoituksia ja hurrahuutoja kaikui
joka suunnalta.

-- Pieni mies voittaa, -- sanoi Pitferge minulle. -- Katsokaapa, h�n

tuskin hengitt��k��n; toinen l��h�tt��.

Wilmore olikin kasvoiltaan tyven ja kalpea; O'Kelly sit� vastoin h�yrysi

kuin m�rk� olkisuova. Mutta molemmat pysyiv�t aivan rinnatusten. Jo
viimein p��siv�t he ison kapin, sitte koneluukun, jopa pylv��nkin sivu.

-- Hurrah, hurrah Wilmorelle! -- huusivat muutamat.

-- Hurrah O'Kellylle! -- vastasivat toiset.

-- Wilmore on voittanut!

-- Ei, he ovat tasan.

Tosin olikin Wilmore voittanut, mutta tuskin puolen p��n verralla; n�in
kuului arvoisan Mac-Karthyn tuomio. Kuitenkin kesti intoksia asiasta
kauan, ja jo mentiin laaduttomuuksiinkin. Irlantilaisen suosijat, ja
edell� muita Harry Drake, v�ittiv�t juoksua mit�tt�m�ksi ja sen t�hden
uudistettavaksi.

Mutta vapaa-ehdottoman liikahuksen viem�n� l�hestyi t�ll�

silm�nr�p�yksell� Fabiani Harry Drakea ja sanoi kylm�sti:

-- Te olette v��r�ss�, herraseni. Skotlannin matruusi on voittaja!

Drake astui yht�kki� Fabiania kohti.

-- Mit� sanotte? -- kysyi h�n uhkaavalla ��nell�.

-- Min� sanon, ett� olette v��r�ss�, -- vastasi Fabiani tyvenesti.

-- Luultavasti, -- sanoi Drake, -- sen t�hden ett� olette ly�neet veikan

Wilmoresta.

-- Min� olen niinkuin tekin ly�nyt veikan O'Kellyst�, -- vastasi

Fabiani, -- min� olen tapannut ja min� maksan.

-- Herra, -- huusi Drake, -- tahdotteko opettaa minua?...

Mutta ei h�n sanonut sanojansa loppuun asti. Kapteini Corsican oli

mennyt Fabianin ja h�nen v�liin lujalla aikomuksella ruveta omassa
nimess��n kiistelem��n. H�n kohteli Drakea selv�sti n�ht�v�ll�
t�ykeydell� ja ylenkatseella, mutta Drake silminn�ht�v�sti ei
tahtonutkaan h�nen kanssansa kiistell�. Corsicanin p��tetty� puheensa,
laski h�n k�tens� ristiin ja k��ntyi Fabianin puoleen.
-- Herraseni, -- sanoi h�n pahankurisesti nauraa virnistellen, --
herraseni tarvitsee siis yst�vi��n puollustamaan itse�ns�.

Fabiani kalpeni ja hy�kk�si Drakea kohti; mutta min� pid�tin h�nen.

Konnan toverit sit� vastoin veiv�t kumppalinsa pois, sittekuin h�n
kuitenkin oli enn�tt�nyt vihaisesti katsahtaa vastustajansa p��lle.

Kapteini Corsican ja min� menimme alas Fabianin kanssa, joka vain

maltillisella ��nell� virkahti:

-- Ensi tilaisuudessa min� tuolle laaduttomalle miehelle annan aika

korvapuustit.

Kahdeskolmatta luku.

Y�ll� perjantain ja lauantain v�lill� Great Eastern kulki suoraan poikki

Golf-virran, jonka tummempi ja l�mpim�mpi vesi t�ss� viilsi ymp�rill�
olevat vedet erilleen. T�m� Atlantin veden v�liin likistetty virta on
mykev�kin: se on siis todellinen virta, joka juoksee kahden vetel�n
rannan v�litse, ja viel� lis�ksi melkoisimpia virtoja maan p��ll�, sill�
se alentaa Amazon- ja Missisippi-virrat purojen arvoon. Y�ll� nostettu
vesi oli noussut kahteentoista pyk�l��n Celsius'en mukaan.

Huhtikuun 5 p�iv� alkoi loistavalla auringon nousulla. Pitk�t

pohja-aallot kimelteliv�t, ja l�mp�inen l�nsi-etel�inen viuhka viuhui
taklingissa. T�m� oli ensim�isi� kauniita p�ivi�. Aurinko, joka
mannermaalla puki kedot uuteen vihantaan, sai t��ll� uusipartiset
vaatteukset loistamaan. Kasvillisuus tulee toisinaan liika my�h��n,
mutta muoti ei koskaan. Kohta n�htiin lukuisia k�velij�-parvia kaduilla,
niinkuin Champs-Elyseilla[1] kauniina sunnuntaina toukokuulla.

[1] Elyseion kedoilla, Parisissa.

T�n� aamuna en n�hnyt kapteini Corsicania, ja koska halusin Fabianista

tietoa, menin min� hytille, joka h�nell� oli keulan puolella isoa
salonkia. Min� koputin hytin ovelle, mutta en saanut vastausta; min�
pukkasin oven auki, mutta Fabiani ei ollutkaan siell�.

Min� menin j�lleen kannelle. K�velev�in joukossa en tavannut yst�vi�ni

enk� tohtoria. Silloin pisti p��h�ni tutkia, miss� osassa laivaa
onneton Elleni oli salvattuna. Miss� hytiss� asui h�n? Minne oli Harry
Drake karkoittanut h�nen? Mink�laiseen huostaan oli t�m� onneton
uskottuna, josta miehens� koko p�ivin� ei huolinut mit��n? Ep�ilt�m�tt�
jonkun laivassa olevan kamarineitsyen omavoitolliseen huolenpitoon,
jollekin huolettomalle sairaanhoitajalle. Min� tahdoin tiet��, kuinka
asianlaita oli, ei turhasta uteliaisuudesta, vaan hartaasta
osan-ottavaisuudesta Ellenin ja Fabianin kesken�iseen v�liin, joskin
ainoastaan est��kseni tuota heid�n v�lill��n aina pelj�tt�v�� toisiinsa
yhtymyst�.

Min� alotin tutkintoni ison nais-salongin hyteilt� ja vaelsin k�yt�v�n

l�pi molemmissa huonekerroissa, jotka olivat t�ll� osalla laivaa. T�m�
katselmus oli joksikin helppo, syyst� ett� matkustajain lipuille
kirjoitetut nimet olivat luettavina kunkin hytin ovella, joten passarien
palvelus helpoitettiin. Min� en l�yt�nyt Harry Draken nime�, mik� ei
minua isosti kummastuttanutkaan, sill� t�m� mies lienee katsonut ne
per�npuoliset hytit paremmiksi, kuin ne salongit joissa v�hemmin oltiin.
Muuten ei ollut mukavuuden suhteen mit��n eroitusta keulan- ja
per�npuolisten hyttien v�lill�, sill� laivan is�nnist� ei ollut
valmistanut sijoja enemm�lle kuin yhdelle matkustaja-luokalle.

Menin siis ruokasaleihin ja kuljin tarkkaavaisesti molempain hyttirivien

v�liss� olevia k�yt�vi� pitkin. Kaikissa noissa hyteiss� oli asukkaansa,
kaikkein ovilla seisoi jonkun matkustajan nimi, mutta Harry Draken nime�
ei viel� n�kynyt. Nytp� jo k�vi kummikseni, ettei t�t� nime�
n�kynytk��n, min� kun luulin tutkineeni t�m�n vedenp��llisen kaupungin
kokonansa, ja t�m�n et�isemp�� "korttelia" en tiennyt. Kysyin siis
asiata er��lt� passarilta, joka ilmaisi minulle mit� en tiennyt,
nimitt�in ett� viel� yksi satam��r� hytti� l�ytyi ruokahuoneiden takana.

-- Kuinka sinne tullaan? -- kysyin min�.

-- Portaita my�ten, jotka menev�t kannelle, ison kapin vieritse.

-- Hyv�, yst�v�ni. Tied�ttek� miss� hytiss� Harry Drake asuu?

-- Sit� en tied�, herraseni, -- vastasi passari.

Menin siis j�lleen kannelle, astuin kapin vieritse ja tulin ovelle, joka
oli mainittuin portaiden edess�. N�m� portaat eiv�t vieneetk��n
avaroihin salongeihin, vaan halpaan, puoleksi valaistuun nelisnurkkaan,
jonka ymp�rille kaksi hyttirivi� oli laitettu. Jos Harry Drake olisi
tahtonut eroittaa Ellenin yksin�isyyteen, niin h�n ei olis saattanut
valita siihen t�m�n sopivampaa paikkaa.

Enin osa n�it� hytti� oli tyhj�n�. Muutamia nimi� oli kirjoitettuna
oville ripustetuille lipuille, ainakin kaksi tahi kolme, mutta ei Harry
Draken nime�. Min� olin tarkoin tutkinut t�t� paikkaa ja olin juuri
tyhjin toimin pois l�htem�isill�ni, kun joku sekava, miltei kuulumaton
h�lin� tapasi korvani. T�m� h�lin� tuli vasemman k�yt�v�n perimm�isest�
osasta, ja min� ohjasin askeleni sinnep�in. Nuo tuskin kuultavat ��net
k�viv�t yh� selvemmiksi; min� eroitin jonkunlaisen valittavan laulamisen
tahi pikemmin pitk�veteisen lukemisen, jonka sanoista en saanut selv��.

Min� kuuntelin ja huomasin, ett� se oli joku nainen, joka lauloi, mutta
t�ss� h�nen tiet�m�tt��n tapahtuvassa laulamisessa min� aavistin
syv�llisen mielihaikeuden. Se oli kaiketi tuon mielipuoli-raukan ��ni;
aavistukseni eiv�t tainneet pett�� minua. Min� l�henin hiljaa sit�
hytti�, jonka ovella oli numero 775; t�m� oli viimeinen t�ss� pime�ss�
k�yt�v�ss�, johon valoa laskettiin yhden alalaukun kautta alempan Great
Easternin rungossa. T�m�n hytin ovella ei ollutkaan nime�; eik� Harry
Drakella ollutkaan syyt� antaa kenenk��n tiet��, miss� h�n piti Ellenin
suljettuna.

T�m�n onnettoman ��ni enn�tti nyt selv�sti korviini. Laulunsa oli

ainoastaan katkonnaisia puheenparsia, samalla suloista ja surullista.
Olisi luullut niit� kummallisesti katkotuiksi v�rsyiksi, jommoisia
maneittiseen uneen vaivutettu ihminen olis voinut lukea.

Vaikka minulla ei ollut yht��n keinoa saada tiet�� kuka t�m� nainen oli,
niin en kumminkaan ep�illyt, ett� se oli Elleni.
Min� kuuntelin muutamia minuutia ja olin juuri pois l�htem�isill�ni, kun
kuulin jonkun k�velev�n tuolla keskimm�isell� nelisnurkkaisella
paikalla. Oliko se Harry Drake? Ellenin ja Fabianin vuoksi en tahtonut
ett� h�n minun t�ll� paikalla tapaisi. Onnekseni salli minun k�yt�v�,
joka mutkistui pitkin noita kahta hyttirivi�, p��st� kannelle kenenk��n
n�kem�tt�. Mutta minun piti saada tiet�� kuka se ihminen oli, jonka
askelet olin kuullut. Puoli-pime� autti minua, ja jos menin k�yt�v�n
mutkaan seisomaan, niin taisin n�hd� ilman ett� kukaan n�ki minua.

Sill� v�lin rutina oli lakannut, ja kummallisesta sattumuksesta

Elleninkin laulaminen herkesi samalla. Min� odottelin. Kohta alkoi
laulaminen uudelleen, ja lattia jumahteli taas verkallisesta
astumisesta. Min� kurotin p��ni sinnep�in, ja h�m�r�ss�, hytin oven
yl�puolesta koittavassa valossa tunsin min� Fabianin.

Se oli onneton yst�v�ni. Mik�h�n vaisto johti h�nen t�h�n paikkaan?

Oliko h�n ennen minua keksinyt t�m�n nuoren naisen pakopaikan? En
tiennyt mit� ajattelisin. Fabiani meni verkalleen eteenp�in pitkin
seini�, kuunteli ja noudatti kuin johtolankaa tuota ��nt�, joka veti
h�nt� puoleensa, kenties vastoin h�nen tahtoansa ja h�nen tiet�m�tt�ns�.
Ja yht�hyvin oli minusta, niinkuin laulu heikkenisi h�nen l�hetess��n,
niinkuin tuo heikko lanka katkeaisi... Fabiani tuli hytin viereen ja
seisahtui.

Kuinkasta eik� syd�mens� sykytt�isi noiden surullisten ��nien vieress�!

Kuinkasta eik� ruumiinsa vapisisi! Mahdotonta oli, ettei h�n tuossa
��ness� tuntisi jotakin, mik� h�nt� muistuttaisi entisist� ajoista.
Mutta tiet�t�m�t�n kuin oli Harry Draken l�sn�-olosta laivassa, kuinka
taisi h�n toiselta puolen aavistaa Ellenin l�sn�-oloa? Ei, se oli
mahdotonta, ja h�n vieh�ttyi sinne, ainoastaan sen t�hden ett� n�m�
vaikeroivat ��net, h�nen huomaamattansa, sointuivat siihen ��rett�m��n
suruun, jota h�n kantoi rinnassaan.

Fabiani kuunteli yh� edelleen. Mit� h�n aikoi tehd�? Alkaisiko h�n
puhutella tuota mielipuolta? Ja jos Elleni yht�kki� astuisi esiin!
Kaikki oli mahdollista, kaikki oli vaarallista t�ss� tilassa. Sill�
v�lin Fabiani yh� l�heni hytin ovea. Laulu, joka v�hitellen heikkeni,
lakkasi yht�kki� per�ti, ja nyt kuului syd�nt� vihlaiseva parkaiseminen.

Oliko Elleni jonkun maneittisen yhdistyksen johdosta tuntenut olevansa

niin liki lemmetyist�ns�? Fabianin tila oli hirmuinen; h�n oli ik��nkuin
itseens� vajonnut. Aikoiko h�n murtaa oven? Niin luulin ja hy�k�sin sen
t�hden h�nt� kohti.

H�n tunsi minun, ja min� vein h�nen sielt�, johon h�n vastustamatta
taipui.

-- Tied�tk�, kuka tuo onneton on? -- kysyi h�n minulta.

-- En tied�, Fabiani, en!

-- Se on se mielipuoli! -- sanoi h�n. -- Tuota ��nt� luulisi ��neksi

toisesta maailmasta. Mutta tuo mielipuolisuus ei puutu parannuskeinoa,
ja min� tunnen, ett� huikkanen yst�vyytt�, kipin� rakkautta parantaisi
tuon nais-paran!

-- Tule Fabiani, -- sanoin min�, -- tule!

Menimme j�lleen kannelle. Fabiani erosi minusta miltei hetikohta mit��n
enemp�� virkkamatta, mutta min� en p��st�nyt h�nt� silmist�ni, ennenkuin
h�n oli mennyt hyttiins� takaisin.

Kolmaskolmatta luku.

V�h�� aikaa sen j�lkeen tapasin kapteini Corsicanin. Min� kerroin

h�nelle vastik��n n�kem�ni tapauksen; h�n ymm�rsi niinkuin min�kin, ett�
t�m� jo ennest��n hankala tila yh� selkkautui. Jospa voisimme v�ltt��
sen vaaroja! Oi, kuinka kernaasti olisin kiirehtinyt Great Easternin
menoa ja panna kokonaisen valtameren Harry Draken ja Fabianin v�lille!

Erotessamme toisistamme, kapteini Corsican ja min�, teimme sen

sopimuksen, ett� tarkemmin kuin koskaan ennen pit�isimme silm�ll�
n�yttelij�it� t�ss� n�ytelm�ss�, joka vastoin tahtoamme voi purkautua
p��t�kseens� mill� silm�nr�p�yksell� hyv�ns�.

T�n�p�n� odotettiin er�st� Cunard-yhti�n pakettivenett�, Australasiania,

joka veti 2,750 tonnia ja kulki Liverpoolin ja New-Yorkin v�li�. Sen
olisi pit�nyt l�hte� Amerikasta keskiviikko-aamuna ja piti nyt kohta
n�ky�; sit� t�hysteltiin, mutta ei se tullut.

Kello 11 tienoilla toimittivat englantilaiset matkustajat rahanker�yksen

laivassa olevain haavoitettuin hyv�ksi, joista muutamat eiv�t viel�k��n
olleet voineet j�tt�� sairas-salia, ja niiden joukossa ylipursimies,
joka oli vaarassa joutua parantamattomaksi nilkuksi. Lista oli t�ynn�
nimi�.

Puolip�iv�n aikana aurinko salli meid�n tehd� tarkan vaarin-oton.

Pit. 58 pyk. 37 m. L.

Lev. 41 pyk. 41 m. 11 sek. P.

Kurssi: 257 penink.

Meill� oli siis leveys sekunnin p��ll� tietona. Nuoret kihlatut,

tultuansa katsomaan ilmoitusta, n�yttiv�t tyytym�tt�milt�; heill� olikin
syyt� moittia h�yry�.

Ennen aamuista tahtoi kapteini Anderson valmistaa matkustajilleen

huvituksen, haihduttaaksensa t�m�n pitk�llisen reissun ik�vyytt�. H�n
j�rjesti siis voimisteluharjoitukset, jotka h�n itse johti. Noin
viisikymment� joutilasta henke�, varustetut niinkuin h�nkin sauvalla,
matkivat h�nen liikuntojansa tarkkuudella. N�m� valmistamattomat
voimistelijat "tekiv�t ty�t�" s��nn�llisesti, huuliaan avaamatta,
juurikuin vapaa-ehtoiset tarkk'ampujat paraatissa.

Uusi huvitus julkaistiin illaksi, mutta min� en ollut siin�. Nuo aina
yht�l�iset, alinomaiset vehkeet, kyll�styttiv�t minua. Uusi sanomalehti,
kilpailija Ocean Timelle, oli pantu toimeen, mutta t�n� iltana ne olivat
yksimieliset.

Min� kohdaltani kulutin ensim�iset tunnit y�t� kannella. Meri kohoili ja

ennusti pahaa ilmaa, vaikka taivas viel� oli erinomaisen kaunis.
Vaaruminenkin alkoi k�yd� yh� tuntuvammaksi kannella. Er��ll� sohvalla
makaava ihmettelin min� t�htitarhoja taivaan kannella. T�hti� n�kyi
tukuttain taivaan navalla, ja vaikka varustamaton silm� ei olis voinut
keksi� enemp�� kuin viisituhatta koko taivaankannen alalla, olis se t�n�
iltana luullut voivansa lukea niit� miljoonittain.

Nelj�skolmatta luku.

Y� oli kova. H�yrylaiva, laidalta p�in, hirmuisesti ahdistettuna, vaarui

paikaltansa p��sem�tt�m�n�. Huonekalut siirtelehtiv�t jyristen, ja
posliinikapineet p�ydill� alkoivat taas tanssinsa. Tuuli oli tuntuvasti
k�ynyt paljoa tuimemmaksi. Ilmankin Great Eastern purjehti niill�
turmallisilla seuduilla, miss� meri aina on lemmet�n.

Kello 6 aikana aamulla p��sin kuin p��sinkin ison kapin portaille. Min�
pidin itse�ni k�sipuista kiinni, k�ytin er��n keikauksen hyv�kseni,
onnistuin p��sem��n portaita yl�s ja tulin kannelle. Sielt� hilasin
itseni suurella vaivalla esikeulan katolle. Paikka oli autiona, jos niin
sopinee sanoa paikasta, jossa tohtori Dean Pitferge oli. T�m� arvoisa
mies oli tukevasti istuutunut selin tuuleen ja k��r�issyt oikean
jalkansa er��n k�sipuun p�nk�n ymp�rille. H�n viittasi minua luoksensa
-- p��ll�ns� tietysti -- sill� k�tens�, jotka pitiv�t h�nt� kiinni
myrskyn v�kin�isyytt� vastaan, eiv�t h�nelt� joutuneet. Hetkisen aikaa
ry�mitty�ni p��sin kapin luokse matoen kuin rengasmato, ja kerta sinne
p��sty�ni tukesin itseni samalla tavoin kuin tohtorikin.

-- No! -- huusi h�n. -- yh� pitkitt��! Lemmon Great Eastern! Juuri kun
on eteenp�in p��sem�ss�, tapaa sit� kykloni, oikea kykloni, vaseti h�nt�
varten tilattu.

Tohtori virkkoi ainoastaan n�m� poikkinaiset lauseet, ja tuuli vei

puolet h�nen sanoistaan. Mutta olinpa ymm�rt�nyt h�nen. Sana kyklon
selitti kaikki.

Tiet��nh�n, ett� kyklonit ovat samoja tuuliaisp�it�, joilla Indian

valtamerell� ja Atlantilla on nimityksen� orkanit, Afrikan rannikoilla
tornados, hieta-aavalla samum ja Kiinan vesill� tyfonit, myrskyj�,
joiden hirmuinen voima saattaa suurimmatkin laivat vaaraan.

Nyt oli semmoinen kykloni saanut Great Easternin kynsiins�. Kuinka t�m�
j�ttil�inen sen kest�isi?

-- Sille tapahtuu joku onnettomuus, -- v�itti Dean Pitferge yh�. --

Katsokaapas vain, kuinka se ehtimiseen sukeltelee!

T�m� sana sopikin hyvin hyv�sti h�yrylaivan menoon. Sen keula katosi
tuontuostakin vesivuorien sis��n, jotka ny�kk�iliv�t vastaan vasemmalta
hangalta. Etemm� oli mahdotonta n�hd� mit��n, ainoastaan hirmumyrskyn
oireita. Kello 7 paikoilla myrsky �rj�hti; meri muuttui hirvitt�v�ksi.
V�li-aallot, jotka liikkuivat isoilla aalloilla, katosivat tuulen
musertavan voiman alla. Valtameri paisui pitkiksi laineiksi, joiden
huiput s�rkyiv�t selitt�m�tt�m�ll� raivolla. Joka silm�nr�p�yksen�
kasvoi vesivuorien korkeus, ja Great Eastern, joka sai ne laidalta
vastaansa, vaarui hirmuisesti.

-- Ainoastaan kaksi keinoa on meill� valittavana, -- sanoi tohtori

minulle merimiehen varmuudella, -- joko ottaa meri kohtip��t� vastaan ja
maata tuuleen heikolla h�yryll� taikka my�s l�hte� pakosalle eik�
vastustaa t�t� pillastutettua merta. Mutta kapteini Anderson ei tee
kumpaakaan.

-- Mink� t�hden ei? -- kysyin min�.

-- Sen t�hden ett�, -- vastasi tohtori, -- sen t�hden ett� jotakin

t�ytyy tapahtua!

K��nnytty�ni toisap�in n�in min� kapteinin, toisen kapteinin ja

ensim�isen insin��rin, sadelakit syv�lle painettuina, pitelev�n itsi�ns�
kiinni komentosillan k�sipuista. Aaltojen kuohu peitti heid�t p��st�
jalkoihin asti. Kapteini hymyili niinkuin tavallisesti; toinen kapteini
naurahteli n�hdess��n aluksensa vaaruvan niin, ett� olisi luullut
mastojen ja savupiippujen kaatuvan.

Minua kuitenkin h�mm�stytti t�m� ylellinen rohkeus, t�m� kapteinin

yksipintaisuus taisteltessaan merta vastaan. Kello puoliv�liss�
kahdeksan oli Atlanti hirvitt�v� n�hd�. Laineet vy�ryiv�t keulan
puolelta laivaa vastaan. Min� katselin t�t� ylev�� n�ytelm��, t�t�
j�ttil�isen ottelua aaltojen kanssa. Min�kin sain johonkin m��r��n saman
rohkeuden mik� vallitsi "herrassa l�hes Jumalata," joka ei tahtonut
per�yty�; mutta min� unhotin, ett� meren voima on rajaton, ja ettei
mik��n, mik� ihmisk�sill� on tehty, voi sit� vastustaa. Kohta olikin
j�ttil�inen, niin v�kev� kuin olikin, pakoon painava.

Yht�kki�, noin kello 8 tienoilla, tuntui j�r�hys. Summaton vesivuori l�i

laivaa vasemman keulalaidan puolelta.

-- Tuo, -- sanoi tohtori minulle, -- ei ole mik��n korvapuusti, vaan

nyrkinpaukaus vasten naamaa.

Ja "nyrkinpaukaus" olikin j�tt�nyt meihin merkki�. Laivan pirstoja n�kyi

aaltojen nenill�, mutta olivatko ne osia meid�n omasta lihastamme, jotka
noin meniv�t menojansa, vaiko jonkun vieraan ruumiin sirusia. Kapteinin
antaman merkin johdosta laiva k��nnettiin pois noiden pirstojen tielt�,
jotka uhkasivat tarttua sen ratas-siipeihin. Likemmin tutkittuani
havaitsin, ett� karjasp�� vastik��n oli ly�nyt vasemman puolisen
kanssivaatteen sis��n, joka kuitenkin oli viisikymment� jalkaa ylemp�n�
merenpintaa. Tukipuut s�rkyiv�t, raudoitukset kiskaistiin irti; muutamia
laadoituksesta j��neit� pilasteita t�risi viel� liitoksissaan. Great
Eastern oli t�r�ht�nyt puustista, mutta pitkitti kulkuansa
j�rk�ht�m�tt�m�ll� uljuudella. Pirstat, jotka rajusivat keulalla, olivat
niin pian kuin mahdollista pois hankittavat, ja sen t�hden tuli
v�ltt�m�tt�m�ksi l�hte� pakosalle. Mutta h�yrylaiva oli �k�inen pit�m��n
puoltansa. Se ei tahtonut v�isty�, se ei tahtonut paeta. Yksi upseeri ja
muutamia miehi� l�hetettiin keulan puoleen puhdistamaan kantta.

-- Ottakaat vaarin, -- sanoi tohtori, -- onnettomuus ei ole kaukana.

Merimiehet l�heniv�t keulaa. Me olimme menneet seisomaan keulamaston

viereen, josta vesihuurujen l�pi katselimme t�t� menoa. Yht�kki� tuli
sis��n toinen �rjy-aalto, entist� julmempi, rikkin�isen laivanpartaan
kautta, kiskaisi summattoman suuren, peetingin p��ll� olevan valulaatan
irti, paiskasi vankan kapin laivav�en huoneiden p��lt� hujan hajan, l�i
rikki ja vei tiehens� oikeanpuolisen partaan kuin tuulen eteen levitetyn
vaatteen.

Matruusit olivat kumoon tuupertuneet. Er�s upseeri, puolihukuksissa,

pyyhkeli punaista korvapaartaansa, nousten jaloilleen j�llens�.
N�hty�ns� er��n matruusin makaavan tunnotonna muutaman ankkurikynnen
p��ll�, hy�k�si h�n luokse, otti h�nen hartioilleen ja kantoi pois.
Silm�nr�p�yksess� hy�kk�si laivav�ki rusennetun kapin kautta ulos;
siell� oli kolme jalkaa vett� v�likannella. Uusia pirstoja uiskenteli
merenpinnalla, ja niiden seassa ne vauvat, jotka maanmieheni
Chapon-kadun varrelta oli aikonut Amerikaan. Kaikki n�m� pienoiset
kappaleet, jotka karjasp�� oli varistanut arkuista ulos, hyppiv�t nyt
aaltojen nenill�, ja niiden hyppiminen olisi varmaankin ollut hauskaa
katsella v�hemmin arveluttavissa suhteissa. Sill� v�lin paisui vesitulva
paisumistaan. Sunnaton veden paljous hy�kk�si aukkojen kautta sis��n
v�kin�isyydell� semmoisella, ett� Great Eastern insin��rin ilmoituksen
mukaan oli saanut enemm�n kuin kaksi tuhatta tonnia vett� -- veden
paljous, johon olisi voinut upottaa yhden ensim�isen luokan rekatin.

-- Hyv�, -- sanoi tohtori, jonka hatun myrskynpuuska lenn�tti tiehens�.

Kest�� t�t� tilaa oli mahdotonta; mielet�nt� olis ollut kauemmin vastaan
taistella; pako oli v�ltt�m�t�n. H�yrylaiva, keulaansa merta vasten
tunkeva ja rikkin�isen�, oli verrattava ihmiseen, joka �k�ilee uidakseen
vedenpinnan alate, suu auki.

Kapteini Anderson sen viimein huomasikin. Min� n�in h�nen itsens�

juoksevan sen pienen rattaan luokse komentosillalla, joka ohjasi ruorin
liikenn�it�. H�yry hy�k�si heti sylintereihin per�n puolessa; ruoria
k��nnettiin, ja j�ttil�inen k��nsi keulansa pohjoista kohti helposti
kuin pienoinen vene ja painui myrskyn mukaan.

T�ll� hetkell� ei malttanut tuo tavallisesti niin tyven, niin

maltillinen kapteini olla vihoissaan virkahtamatta:

-- Alukseni on h�v�isty.

Viideskolmatta luku.

Tuskin oli Great Eastern antautunut tuulen mukaan, tuskin oli se

k��nt�nyt per�ns� aaltoihin p�in, ennenkuin ei en�� vaarumista
tunnettukaan. Ankaran huojumisen per�st� tuli t�ydellinen
liikkumattomuus. Aamuinen oli valmis. Luottaen aluksen vakavuuteen meni
enin osa matkustajia ruokasaleihin, joissa atria nautittiin tuntematta
mit��n t�ristyksi� tahi jys�hyksi�. Ei ainoatakaan taltrikkia pudonnut
lattiaan, ei ainoakaan lasi kaatanut sis�llyst�ns� p�yt�vaatteille. Ja
kuitenkaan ei ollut edes katettukaan merenhy�ky� varten aiottuja p�yti�.
Mutta kolme nelj�nnes-tuntia my�hemmin huonekalut taas alkoivat tanssia
ja posliinit helist� hyllyill�. Great Eastern oli taas ruvennut
jatkamaan hetken ajaksi keskeytetty� kulkuansa l�nteen p�in.

Menin taas kannelle tohtori Pitfergen kanssa, joka kohtasi vauvain

kuljettajan.
-- Herraseni, -- sanoi h�n h�nelle, -- kaikki pikkusenne ovat kovaa
k�rsineet, ja nuo vauvat eiv�t tulekaan jorisemaan Yhdysvaltioissa.

-- �l�s kelpo! -- vastasi tuo keinollinen parisilainen, -- koko tukku

oli vakuutettu, ja salaisuuteni ei ole hukkunut heid�n kanssansa. Min�
teen toisia samanlaisia vauvoja sijaan.

Maanmieheni ei siis ollut asiasta mill��nk��n. H�n tervehti meit�

kohteliaalla katsannolla, ja me jatkoimme menoamme per�n puoleen laivaa.
Siell� ilmoitti meille er�s ruorimies, ett� ruorikettingit olivat
tarttuneet kiinni molempain karjasp�iden v�lisell� ajalla.

-- Jos t�m� tapaus olis sattunut juuri laivaa k��nnett�iss�, -- sanoi

Pitferge, -- niin emp� oikein tied� mit� olisi voinut tapahtua, sill�
meri hy�kk�si virtoina laivaan, ja h�yrykattilat ovat jo alkaneet vett�
purkaa. Mutta ei viel� olla lopussa.

-- Ent�s se matruusi-raukka? -- kysyin min� tohtorilta.

-- H�nell� on paha haava p��ss�. Poika-parka! Se on er�s nuori

kalastaja, nainut ja kahden lapsen is�. H�n on nyt ensim�isell� pitk�ll�
merireissulla. Laival��k�ri vastaa h�nest�, ja sep� juuri pelj�tt��
minua. No, saammehan n�hd�. Huhu levisi ensin, ett� meri olisi holvannut
useita ihmisi� muassaan pois, mutta kaikeksi onneksi ei se niin ole.

-- No, -- sanoin min�, -- joko taas menemme entist� suuntaamme?

-- Jo, -- vastasi tohtori, -- l�nteen p�in tuulta ja virtaa vastaan. Se

kyll� tuntuukin, -- lis�si h�n, ottaen vantista kiinni, ettei kaatuisi.
-- Tied�ttek� mit� Great Easternista tekisin, jos se olisi minun? Ette
tied�? Joo, min� tekisin siit� komuveneen, jossa kukin sija maksaisi
kymmenen tuhatta frankia. Siin� ei kulkisi muita kuin miljoonan-miehi�,
miehi� jotka eiv�t kiirehtisi. Kuukausi tahi kuusi viikkoa viivytt�isiin
Englannin ja Amerikan v�lill�. Aaltoja ei koskaan syrj�st�! Aina
nokkavastaista tahi perintakaista, mutta eip� vaarumistakaan eik�
hypp�yst�. Matkustajani olisivat turvatut meritaudilta; ja min�
maksaisin heille sata puntaa pienimm�st�kin alusta siihen.

-- Sep� oli k�yt�nn�llinen ajatus, -- vastasi min�.

-- Niin, -- sanoi Pitferge, -- siten rahaa ansaittaisiin ... tahi

tapattaisiin!

Sill� v�lin h�yrylaiva hiljakseen jatkoi kulkuansa, korkeintaan viidell�

tahi kuudella rattaan kieppauksella minuutissa, pit��ksens� tuulelle
puoliansa. �rjy oli hirmuinen, mutta keula viilsi aaltoja
s��nn�llisesti, ja Great Eastern ei ottanut en�� vett� sis��n. Se ei
ollut en��n vesivuorta vastaan astuva metallivuori, vaan paikallaan
seisova kallio, joka huoleti vastaanotti aaltojen hy�kk�ykset. Muuten
tuli meille roikkasade, joka pakoitti meid�t etsim��n suojaa ison
salongin kapin alla. T�m� vedenpaisumus asetti sek� tuulen ett� meren.
Taivas selkeni l�nness�, ja viimeiset isot pilvet laskeusivat
vastap�isell� taivaanrannalla. Kello 10 aikana myrsky l�hetti meille
viimeisen henk�yksens�.

Puolip�iv�n aikana voitiin saada auringon korkeus joksikin tarkasti.

Vaarin-oton seuraus oli t�m�:
Lev. 41 pyk. 50 m. P.

Pit. 61 pyk. 57 m. L.

Kurssi: 193 penink.

T�m� melkoinen v�heneminen kuljetun matkan pituudessa oli pantava

yksist��n myrskyn syyksi, joka y�ll� ja aamulla ehtimiseen oli pieks�nyt
laivaa, myrsky niin hirvitt�v�, ett� er�s matkustaja -- oikea asukas
Atlantilla, jonka yli h�n nyt kulki nelj�tt�viidett� kertaa -- ei
koskaan ollut mokomaa n�hnyt. Yksin insin��rikin tunnusti, ettei Great
Eastern siin�k��n myrskyss�, miss� se ajeli kolme kokonaista p�iv��, ei
ollut saanut niin julmia puustia. Mutta min� sanon viel�kin, ett� t�m�
ihmetelt�v� laiva, joskin se kulkee kohtalaisesti ja vaaruu isosti,
antaa t�ydellisen turvan meren raivoa vastaan. Se seisoo vastaan kuin
oikea vuori, ja t�st� j�ykkyydest��n se saa kiitt�� t�ydellist�
yksimukaisuutta rakennuksessaan, kaksinkertaista runkoansa ja
ihmetelt�v�� laudoitustansa.

Mutta my�s tulee minun viel�kin sanoa, ettei sit� suotta pid� panna
raivoutunutta merta vastaan, olkon se jos kuinkakin vahva. Olkoon se
kuinka iso tahansa, pidett�k��n sit� kuinka vahvana hyv�ns�, niin alus
ei ole sill� "h�v�isty," ett� se pakenee myrsky�. Kaikissa tapauksissa
on rohkeileminen vaarallista, �k�ileminen moitittavaa, ja er�s veres
esimerkki, surkuteltava tapaus, joka on tullut er��lle Atlanttia
kulkevalle pakettiveneelle, todistaa, ett� kapteinin ei pid�
ajattomasti otella meren kanssa, vaikka h�nell� olisikin kilpailevan
yhti�n alus kintereill�ns�.

Kuudeskolmatta luku.

Pumput sill� v�lin tyhjensiv�t tyhjent�mist��n sit� vett�, jota oli

virrannut Great Easternin sis��n, ik��nkuin lammeksi keskelle saarta.
Voimakkaasti ja joutuisasti h�yryn avulla liikehtien, ne antoivat
Atlantille j�lleen mit� sille kuului. Sade oli herjennyt, tuuli virkeni
uudelleen; taivas, jonka myrsky oli puhdistanut, oli selke�. Y�n
tullessa j�in min� muutamiksi tunneiksi kannelle k�velem��n. Salongit
l�hettiv�t vahvoja valovirtoja puoli-aukinaisten luukkujen kautta. Per�n
takana, niin pitk�lt� kuin silm� kantoi, jonotti valkimoitseva vanavesi.
T�hdet, jotka kuvastuivat t�h�n vaalakkaan vanaan, ilmaantuivat ja
katosivat ik��nkuin tuulen ajelemain pilvien lomitse. Kauas
ylt'ymp�rins� oli y�n pimeys levitettyn�. Edess�ni jyrisiv�t rattaiden
siivet, ja altani kuulin ruorikettinkien kalinan.

Palattuani ison salongin kapin luokse kummastuin joksikin, kun siell�

n�in tihe�n katselijajoukon. K�dentaputuksia kaikui. Huolimatta p�iv�n
tapauksista pidettiin siell� tavallisia iltahuvia ilmoituslehden mukaan.
Ei ollut en�� kysymyst� pahoin haavoitetusta, kenties kuolevasta
matruusista. Hauskat n�yttiv�t n�m� iltahuvit olevan, ja matkustajat
osoittivat vilkasta mieltymyst� er��n minstrels-joukon esiin-astumiselle
Great Easternissa. Kyll� tiet��n mit� minstrels ovat: kuljeksivia
laulajia, mustia tahi mustatuita aina syntyper�ns� mukaan, jotka
matkustelevat Englannin kaupungeissa ja antavat ilveellisi� iltahuvia.
T�ll� kertaa olivat laulajat ainoastaan mustaksi kiilloitettuja
matruusia ja laivapoikia. He olivat pukeutuneet viheli�isiin,
laivakorpuista tehdyill� napeilla varustettuihin ryysyihin, heill� oli
kiikarit kahdesta yhteensidotusta putellista ja omalaatuiset
huuliharput. Miehet, ylimalkaan joksikin lystilliset, lauloivat
hulluttelevia viisuja ja suorasta p��st� kokoonpantuja, lorunlaruilla ja
solmusanoilla h�ystettyj� kanssapuheita. N�ille taputeltiin k�si�
mahdottomasti, ja he v��ntelehtiv�t ja irmastelivat kahta hullummasti.
Lopuksi tuli esiin er�s tanssija, vikkel� kuin apinja, ja suoritti
kaksinkertaisen "geg'in," joka ihastutti yleis��.

Kuitenkaan eiv�t kaikki matkustajat olleet kokoontuneet n�it� minstreli�

kuuntelemaan. Toisia oli iso lukum��r� keulasalongissa, pelip�yt�in
ymp�rill�. Siell� pelattiin korkealta. Jotka olivat voittaneet,
puollustivat voittojansa; jotka olivat tapanneet, kokivat murtaa pahaa
onneansa rohkeudella. Raju h�lin� kuului t�st� huoneesta. Sielt� kuului
pankinpit�j�n ��ni, joka luetteli voittoja, tappaavien kirouksia, kullan
kilin��, paperidollarien kahinaa. Sitte tuli syv� hiljaisuus; joku
uskalias veto heikensi h�lin�n, ja kun p��t�s tuli tiedoksi,
huudahtettiin kahta kovemmasti.

Harvoin k�vin katsomassa n�it� p��vieraita "smoking-roomissa"

(tupakinpolttohuoneessa), sill� min� inhon peli�. Se on aina
halpamainen, usein turmiollinen huvitus. Ihmisell�, jonka pelitauti saa
valtaansa, ei ole mit��n muuta pahaa. Varsin tahallista on, ett� muita
on siihen osallisina, sill� peli on himo, joka ei koskaan ole yksin��n.
Sekin mainittakoon ett� peliseura, joka aina ja joka paikassa on
sekalainen, ei ole minusta mieleen. Siell� oli Harry Drake ylinn�
uskollistensa keskell�; siell� koettelivat muutamat seikkailijat, jotka
meniv�t Amerikaan onneansa etsim��n, t�t� onnen kauppaa. Min� v�ltin
sekautumista n�ihin r�h�j�viin ihmisiin. T�n� iltana astuin siis sivu
salongin oven, menem�tt� sis��n, kun yht�kki� kuulin vihaisia
kiljahuksia ja kovin loukkaavia sanoja. Min� seisahduin ja kuuntelin.
Hetkisen hiljaisuuden per�st� luulin suureksi h�mm�styksekseni
eroittavani Fabianin ��nen. Mit� teki h�n siin� paikassa? Oliko h�n
mennyt sinne vihollistansa etsim��n? Oliko se t�h�n asti v�ltetty tapaus
tulemassa?

Min� pukkasin kiivaasti oven auki. R�hin� oli juuri ylimm�ll��n.

Pelarien joukossa keksin Fabianin, joka seisoi vastatusten Drakea, joka
niinik��n oli noussut pystyyn. Min� hy�k�sin Fabianin luokse.
Ep�ilt�m�tt� oli Harry Drake v�h�� ennen t�rke�sti loukannut h�nt�,
sill� Fabianin k�si oli nostettuna h�nt� kohti; ja jos ei se k�ynyt
h�nt� kasvoihin, niin se oli sen t�hden ett� Corsican, joka tuota pikaa
sinne ilmaantui, ehk�si h�nen yht�kki�.

Mutta Fabiani k��ntyi vastustajansa puoleen ja kysyi tyvenell� ja

pilkallisella ��nell�:

-- Pid�ttek� tuon korvapuustin saatuna?

-- Pid�n, -- vastasi Drake, -- ja tuossa on minun korttini!

N�in oli siis v�ltt�m�t�n sattumus, vastoin meid�n ahkerointiamme,

saattanut n�m� veriviholliset yhteen, ja nyt oli kovin my�h�ist� saada
heid�t eroitetuiksi. Emme siis voineet est�� asiata k�ym�st� niinkuin
k�vi. Kapteini Corsican katsoi puoleeni, ja min� huomasin h�nen
silmiss��n enemmin surun kuin levottomuuden ilmausta.
Sill� v�lin oli Fabiani ottanut k�teens� kortin, jonka Drake vastik��n
oli p�yd�lle nakannut. H�n piteli sit� sormissaan niinkuin jotakin,
josta ei tiedet�, mit� sille tehd��n. Corsican oli kalpeana, ja syd�meni
l�p�tti kovasti. Jo viimein loi Fabiani silm�ns� kortille ja luki siin�
seisovan nimen. Er��nlainen kiljahus nousi h�nen rinnastaan:

-- Harry Drake, -- huudahti h�n. -- Tek�! Tek�! Tek�!

-- Min� itse, kapteini Mac-Elwin, -- vastasi Fabianin kilpakosija

tyvenesti.

Emmep� olleet erehtyneet. Jos Fabiani siihen asti ei ollut tuntenut

Draken nime�, niin t�m� hyvin hyv�sti tiesi Fabianin olevan Great
Easternissa.

Seitsem�skolmatta luku.

P�iv�n tullessa seuraavana aamuna riensin min� etsim��n kapteini

Corsicania, jonka tapasin isossa salongissa. H�n oli ollut y�t� Fabianin
luona, joka viel� oli sen hirmuisen mielenliikunnon vallassa, mink�
Ellenin miehen nimi oli h�ness� aikaansaattanut. Oliko se joku salainen
sis�llinen havainto, joka oli saattanut h�nen ajattelemaan, ett� Harry
Drake ei ollut yksin��n laivassa? Oliko Ellenin l�sn�-olo ilmoitettu
h�nelle t�m�n miehen n�kemisen kautta? Aavistiko h�n vihdoin, ett� tuo
mielipuoli raukka oli se nuori tytt�, jota h�n jo monia vuosia rakasti?
Corsican ei voinut antaa minulle siit� selkoa, sill� Fabiani ei ollut
sin� y�n� virkkanut sanaakaan.

Corsican tunsi tyk�n��n jonkunlaisen veljellisen helleyden Fabiania

kohtaan, jonka pelk��m�t�n luonto aina lapsuudesta asti oli h�nt�
ihastuttanut, ja h�n oli kovin murheissaan.

-- Min� enn�tin kovin my�h��n heid�n v�liins�, -- sanoi h�n. --

Ennenkuin Fabiani korotti k�tens� tuota katalaa kohti, olisin antanut
h�nelle korvapuustin.

-- Liikanaista kiivautta, -- vastasin min�, -- Harry Drake ei olisi

l�htenyt sinne, minne tahdoitte vied� h�nt�. Se oli Fabiani, jota h�n
tarkoitti, ja loppu-tapaus oli v�ltt�m�t�n.

-- Te olette oikeassa, -- sanoi kapteini. -- Se konna on p��ssyt

tarkoituksensa perille; h�n tunsi Fabianin, koko h�nen entisen el�m�ns�
ja rakkautensa. Kenties oli Elleni hulluudessaan ilmaissut h�nelle
salaiset ajatuksensa? Taikka eik� pikemmin Harry Drake ollut tuolta
nuorelta vilpitt�m�lt� naiselta ennen heid�n naimistaan saanut tiet��
kaikkia, mit� h�n ei tuntenut sen nuoruuden-el�m�st�. H�jyn luontonsa
johdattamana ja n�hden itsell��n olevan tekemist� Fabianin kanssa, oli
h�n etsinyt, t�t� toraa ja syytti nyt Fabiania, ett� t�m� oli h�nt�
loukannut. Se seikkailija mahtaa olla pelj�tt�v� kahden-kamppailija.

-- Onpa niinkin, -- vastasin min�, -- h�n on ollut jo kolmessa tahi

nelj�ss� semmoisessa onnettomassa ottelussa.
-- Hyv� herraseni, -- vastasi Corsican, -- ei kahden-ottelu yksist��n
olekaan se, jota pelk��n Fabianin vuoksi. Kapteini Mac-Elwin on niit�
miehi�, jotka eiv�t h�t�ile; mutta ottelun seuraukset ovat pelj�tt�v�t.
Jos Fabiani tappaa tuon miehen, lienee se sitte mimmoinen katala
hyv�ns�, niin h�n siten luo ylip��sem�tt�m�n juovan itsens� ja Ellenin
v�lille. Ja kuitenkin Elleni, siin� tilassa miss� h�n nyt on, tarvitsee
semmoista miest� tuekseen kuin Fabiani on.

-- Mutta, -- sanoin min�, seuratkoon siit� mit� hyv�ns�, niin totisesti

emme saata sek� Ellenin ett� Fabianin vuoksi suoda muuta kuin yht�
asiata, nimitt�in ett� Harry Drake kaatuu. Oikeus on meid�n puolellamme.

-- Niinp� kyll�, -- vastasi kapteini, -- mutta onpa syyt� vapista muiden

vuoksi, ja mielt�ni karvastaa kovin, etten ole voinut, henkenik��n
uhalla, pelastaa Fabiania t�st� kahden-kamppauksesta.

-- Kapteini, -- sanoin min� ja tartuin t�t� uskollista yst�v�t� k�teen,

-- Draken puollusmiehet eiv�t viel� ole k�yneet luonamme. Sen t�hden en
heit� viel� kaikkea toivoa menneeksi, joskin muista asianhaaroista
n�ytt��, ett� olette oikeassa.

-- Tied�ttek� yht��n keinoa poistaa tuota ottelua?

-- En viel�. Mutta minusta on niinkuin tuo ottelu, jos sen tapahtua

t�ytyy, ei k�visi laatuun muualla kuin Amerikassa, ja ennenkuin sinne
enn�t�mme, voinee sattumus, joka on luonut t�m�n pulan, sen muuttaakin.

Kapteini Corsican pudisteli p��t�ns� niinkuin se, joka ei tunnusta

sattumuksen vaikutusta inhimillisiss� menoissa. Samalla
silm�nr�p�yksell� meni Fabiani portaita my�ten kannelle viev��n kappiin.
Min� n�in h�nen ainoastaan pikimm�lt��n, mutta minua h�mm�stytti h�nen
kasvoinsa kalpeus. Verta juokseva haava oli taas revitty auki, ja
minulle teki pahaa n�hd� h�nt�. Me menimme h�nen j�lkeens�. H�n hairaili
sinne ja t�nne ilman tarkoituksetta, huuteli tuon kurjan olennon nime�,
jonka sielu jo puoleksi oli paennut kuolevaisesta verhostansa, ja koki
v�ltell� meit�.

Yst�vyys voi toisinaan olla haitaksi. Corsican ja min� katsoimmeki

parhaaksi kunnioittaa tuota mielikarvautta eik� sekautua siihen. Mutta
yht�kki� Fabiani l�hestyi meit� ja tuli luoksemme.

-- Se oli h�n! Se mielipuoli! -- sanoi h�n. -- Se oli Elleni, eik� niin?

Elleni-parka!

H�nt� viel� ep�ilytti ja h�n meni luotamme odottamatta vastausta, jota

emme olisi tohtineetkaan h�nelle antaa.

Kahdeksaskolmatta luku.

Viel� puolip�iv�n aikana en ollut kuullut, ett� Drake olisi l�hett�nyt

puollustajiansa Fabianin luokse, ja kuitenkin olisi n�iden valmistusten
pit�nyt olla tehtyin�, jos Drake oli p��tt�nyt heti vaatia hyvityst� ase
k�dess�. Taisimmeko t�m�n viipymisen t�hden jotakin toivoa? Kyll�
tiesin, ett� saksilaiset kansaheimot ajattelevat kunnian-asioissa toisin
kuin me, ja ett� kahden-ottelut melkein kokonansa ovat kadonneet
Englannin tavoista. Niinkuin jo ennen on mainittu, laki ei ainoastaan
ole kova kahden-ottelijoita vastaan, ja sit� ei k�y kiert�minen niinkuin
Franskanmaalla, vaan yleinen mielikin on niit� vastaan. Mutta t�ss� oli
eri kohta. Riita oli silminn�ht�v�sti etsitty, haluttu. Loukattu oli
niin sanoakseni vaatinut loukannutta, ja mietteeni j�iv�t aina samaan
p��t�kseen, ett� k�sik�hm� oli v�ltt�m�t�n Fabianin ja Harry Draken
v�lill�.

Samalla t�yttyi kansi k�velevill� parveilla; n�m� olivat niit�

oikea-uskoisia sapatin harrastajia, jotka nyt palasivat
jumalanpalveluksesta. Upseerit, matruusit ja matkustajat meniv�t taas
paikoilleen tahi hytteihins�.

Kello puoliv�liss� yksi tehtiin vaarin-otto, jonka p��t�s pantiin

tavalliselle paikalle ja oli seuraava:

Lev. 40 pyk. 33 m. P.

Pit. 66 pyk. 21 m. L.

Kurssi: 214 penink.

Great Eastern ei siis ollut enemp�� kuin 348 peninkulmaa sen hietaisen,
Sandy-Hook nimisen niemekkeen nen�st�, joka on New-Yorkin sataman
suulla. Laiva oli siis ennen pitk�� liikkuva Amerikan vedell�.

Aamuisella en n�hnyt Fabiania tavallisella paikallaan, mutta Drake istui

paikallensa. Vaikka r�yh��v� tuo katala n�ytti minusta levottomalta.
Etsik� h�n omantuntonsa tuskain unhotusta viinin kiihoituksista. En
tied�, mutta tihe��n h�n ryypiskeli tavallisten toveriensa kanssa. Monta
kertaa katseli h�n minua kulmain alta, sill� niin h�vyt�n kuin oli h�n
ei juljennut eik� tahtonut katsoa minua silmiin. Etsik� h�n Fabiania
p�yt�vieraiden joukossa? Sit�k��n en tied� sanoa. Merkillist� oli, ett�
h�n tuota pikaa nousi p�yd�st� ennen atrian loppua. Min�kin nousin pois
pit��kseni h�nt� silm�ll�, mutta h�n meni hyttiins� ja sulkeusi sinne.

Min� menin kannelle. Meri oli ihmetelt�v�n kaunis ja taivas kirkas; ei

aaltoa edellisell�, ei pilve� j�lkim�isell�. Tohtori Pitferge, jonka
kohtasin, ilmoitti minulle huonoja uutisia haavoittuneesta matruusista.
Sairaan tila paheni, ja vaikka l��k�ri toisin vakuutti, h�n tuskin oli
toipuva.

Kello muutamia minuutia yli nelj�n edell� puolip�iv�� ilmoitettiin

merkill� er�s alus vasemmalla puolella. Toinen kapteini sanoi minulle,
ett� se piti olla *City of Paris*, 2,750 tonnia kantava, yksi
Inman-kompanian kauniimpia h�yryj�; mutta h�n erehtyi, sill� likemm�
tultuansa pakettivene n�ytti olevansa *Saxonia*, Steam-National
kompanialle kuuluva. V�h�n aikaa pysyiv�t molemmat laivat vieritysten,
ei t�yden kolmen kaapelipituuden matkalla toisistaan. Saxonian kansi oli
t�ynn� matkustajia, jotka tervehtiv�t meit� kolminkertaisella
hurra-huudolla.

Kello 5 aikana n�kyi taas alus taivaanrannalla, mutta niin kaukana, ett�
sen kansallisuutta ei k�ynyt eroittaminen. Luultavasti se oli *City of
Paris*. Niiss� on iso vetovoima noissa kohtauksissa laivain, noiden
Atlantin vieraiden kesken, jotka sivu menness� tervehtiv�t toisiansa.
Hyvin ymm�rrett�v�� on, ett� v�linpit�m�tt�myys siin� ei ole
mahdollista. Yhteinen vaara elementien kanssa taisteltaissa on
yhdistys-siteen� tuntemattomainkin v�lill�.

Kello 6 aikana n�htiin kolmas laiva, Inman-linjalle kuuluva

*Philadelphia*, joka vei siirtolaisia Liverpoolista New-Yorkiin.
Varmaan nyt olimme kuljetuilla vesill�, ja maahan ei voinut olla
pitk�lt�. Olisinpa jo tahtonut olla siell�.

My�s odotettiin *Europaa*, 3,200 tonnin kantavaa ja 1,300 hevoisen

voimaista rataspakettivenett�, joka kuljetti matkustajia Havren ja
New-Yorkin v�lill�; mutta sit� ei merkitetty. Luultavasti oli se mennyt
pohjemmiten.

Noin puoliv�liss� kahdeksan tuli y�. Kuu, joka oli kasvamassa, p��si
erilleen laskevan auringon s�teist� ja j�i hetkisen ajaksi v�ikkym��n
taivaanrannan p��lle. Er�st� uskonnollista esitelm��, jota kapteini
Anderson piti ja jonka v�liss� veisailtiin, pitkitettiin aina 9 asti
illalla.

P�iv� p��ttyi, Harry Draken puollustajain k�ym�tt� kapteini Corsicanin

tahi minun puheilla.

Yhdeks�skolmatta luku.

Seuraavana p�iv�n�, Huhtikuun 8:na, oli ilma erinomaisen kaunis, ja

aurinko heloitti aina nousustaan asti. Kannella tapasin min� tohtorin,
valovirtaa ihailemassa. H�n tuli luokseni.

-- No, -- sanoi h�n, -- h�n on kuollut se haavoittunut miesparka,

kuollut viime y�n�. L��k�rit olivat edes-vastauksessa h�nest�!... Oi
niit� l��k�reit�! Ne eiv�t tied� mit��n! T�m� on nelj�s matkakumppali,
joka meid�t j�tt��, sittekuin l�hdimme Liverpoolista, nelj�s, joka on
menett�nyt henkens� Great Easternin t�hden, eik� matka viel�k��n ole
loppunut.

-- Mies-parka, -- sanoin min�, -- juuri satamaan p��stess��n, miltei

Amerikan rannikoiden n�kyess�. Mik� nyt tulee h�nen vaimostaan ja
lapsistaan?

-- Niin, mik�p� auttanee, herraseni, -- vastasi tohtorini, -- laki,

kaikkivaltijas laki on semmoinen. Kuolla t�ytyy! Kerta t�ytyy per�yty�
niiden edest�, jotka j�ljest� tulevat! Me emme kuole, se kai minun
ajatukseni on, muun vuoksi kuin ennalta astuaksemme sijalle, johon
toisella on oikeus. Ja tied�ttek�, kuinka monta ihmist� kuolee minun
elinaikanani, jos el�n kuusikymment� vuotta?

-- En tied�, en voi sit� aavistaakaan, -- tohtori.

-- Lasku on hyvin mutkaton, -- jatkoi tohtori. -- Jos el�n kuusikymment�

vuotta, niin olen el�nyt 21 tuhatta 900 p�iv�� eli 525 tuhatta 600
tuntia eli 31 miljoonaa 536 tuhatta minuuttia eli vihdoin 1,888
miljoonaa 160 tuhatta sekuntia, eli umpim��rin kaksi miljaartia
sekuntia. No t�ll� ajalla kuolee s�ntilleen kaksi miljaartia ihmist�,
jotka ovat j�lkeen tuleville rasitukseksi, ja min� vuorollani kuolen,
kun k�yn rasitukseksi. Koko asia on siin� ettemme ole muille haitaksi
ennenkuin niin my�h��n kuin mahdollista.

Tohtori pitkitti v�h�n aikaa t�t� v�ittel��, n�ytt��ksens� toteen --

mik� olikin helppo asia -- ett� kaikki olemme kuolevaisia. Min� luulin
parhaaksi olla vastaan sanomatta, ja annoin h�nen pitkitt��. N�in
k�velless�mme, h�n haastellen ja min� kuunnellen, n�in laivatimperien
korjailevan �rjy-aaltojen s�rkem�� laivanparrasta keulassa. Jos kapteini
Anderson ei tahtonut tulla New-Yorkiin merivahingon k�rsineen�, niin
t�ytyi timmermannien kiirehti�, sill� Great Eastern meni joutuisasti
t�ll� tyynell� merell�, ja min� luulen, ett� sen nopeus ei ole ollut
koskaan niin suuri. Sen huomasin noiden kihlattuin iloisuudesta, jotka
nojasivat parrasta vasten eiv�tk� en�� lukeneet rattaiden py�r�yksi�.
Pitk�t pistonit tekiv�t vilkasta ty�t� ja nuo suunnattomat sylinterit
heilyiv�t kuin isot kellot t�ytt� vauhtia. Rattaat nyt py�r�htiv�t
yksitoista kertaa minuutissa ja laiva meni kolmetoista peninkulmaa
tunnissa.

Puolip�iv�n aikana upseerit eiv�t huolineetkaan tehd� vaarin-ottoa; he

tiesiv�t likimmitt�in asemansa, ja maa oli ennen pitk�� merkill�
ilmoitettava.

K�velless�ni aamuisen j�lkeen tuli kapteini Corsican luokseni. Min� n�in

h�nen murheellisesta muodostaan, ett� h�nell� oli joku uutinen minulle
ilmoitettavana.

-- Draken puollustajat ovat k�yneet Fabianin luona, -- sanoi h�n. --

Fabiani pyyt�� minua puollustajakseen ja teit�kin olemaan h�nelle
avullisena t�ss� asiassa. Saapiko h�n luottaa ett� tulette?

-- Saapi, kapteini. Eik� siis ole yht��n toivoa, ett� saisimme tuon
kahden-ottelun toistaiseksi lyk�tyksi tahi estetyksi?

-- Ei yht��n.

-- Mutta sanokaapa minulle, miten alkoi t�m� riita?

-- Pelihaastelulla, tekosyyst�, ei mist��n muusta. Jos Fabiani ei

tuntenut Drakea, niin Drake tunsi h�nen. Fabianin nimi on h�nen tunnon
tuskansa, ja h�n tahtoo tehd� lopun siit� nimest� samalla kuin
miehest�kin, joka sit� kantaa.

-- Kutka ovat Harry Draken puollustajat? -- kysyin min�.

-- Toinen, -- vastasi minulle Corsican, -- on tuo ilvehtij�...

-- Tohtori T...?

-- Aivan niin! Toinen on er�s jankki, jota en tunne.

-- Milloin he tulevat teit� k�skem��n?

-- Min� odotan heit� t��ll�.

Heti sen j�lkeen n�inkin Harry Draken molempain todistajain tulevan

luoksemme. Tohtori T. keikisteli; h�n luuli kasvaneensa parikymment�
kyyn�r�� pitemm�ksi, ep�ilt�m�tt� sen t�hden ett� oli konnan asialla.
Kumppalinsa, er�s toinen Draken seuratoveri, oli noita kauppamiehi�,
joilla aina on my�d� mit� vain tarjotaan heille kaupaksi.

Tohtori T... alkoi puheen tehty�ns�, mahdillisen tervehdyksen, johon

kapteini Corsican tuskin vastasikaan.

-- Herrat, -- sanoi tohtori T... juhlallisella ��nell�, -- yst�v�mme

Drake, herrasmies, jonka ansiollisuuden ja k�yt�stavan kaikki ihmiset
tiet�v�t arvostella, on l�hett�nyt meid�t teid�n luoksenne tuumimaan
er��st� kipe�st� asiasta. Se tahtoo sanoa, ett� kapteini Fabiani
Mac-Elwin, jonka puoleen ensin k��nnyimme, on sanonut teid�t molemmat
edustajiksensa t�ss� asiassa. Toivon siis, ett� sovimme, kuten
sivistyneiden miesten tulee, asiamme kipeist� kohdista.

Emme vastanneet mit��n, vaan annoimme h�nen jatkaa "kipe�t�" asiatansa.

-- Herrat, -- jatkoi h�n, -- kielt�m�t�n asia on, ett� kapteini

Mac-Elwinill� t�ss� kohti on v��r� puoli. Se herra on suotta, niinp�
ilman tekosyytt�kin, pit�nyt ep�luuloa Harry Draken rehellisyydest�
er��ss� peli-asiassa, sitte ilman vaatimuksetta tehnyt h�nelle mit�
suurimman h�v�istyksen, mink� herrasmies voi k�rsi�.

Koko t�m� hunajainen p�yhke�puheisuus �rsytti kapteini Corsicania, joka

pureskeli huulipartaansa malttamattomuudessaan. Ei voinut h�n kauemmin
vaiti olla.

-- Asiaan, herra, -- sanoi h�n tuikalla ��nell� tohtori T...lle, jonka

puheen h�n keskeytti. -- Ei niin monia sanoja! Asia on aivan mutkaton.
Kapteini Mac-Elwin on herist�nyt h:ra Drakea. Yst�v�nne katsoo
korvapuustin saaduksi. H�nt� on loukattu; h�n vaatii hyvityst�; h�nell�
on oikeus valita aseet. Ent�s viel�?

-- My�ntyyk� kapteini Mac-Elwin?... -- kysyi tohtori, Corsicanin ��nest�

�llistyneen�.

-- Kaikkeen!

-- Yst�v�ni Harry Drake valitsee miekan.

-- Hyv�! Miss� kohtaus tulee tapahtumaan? New-Yorkissako?

-- Ei, t��ll� laivassa.

-- Laivassa, olkoonpa niin, jos niin tahdotte. Milloinka? Huomen

aamullako varhain?

-- T�n� iltana kello 6 aikana, ison kapin takana, joka siihen aikaan on
tyhj�n�.

-- Hyv�, hyv�.

N�in sanottuansa otti kapteini Corsican minua k�sivarresta ja k��nsi

tohtori T...lle selk�ns�.

Kolmaskymmenes luku.
Ei ollut en��n mahdollista viivytt�� t�m�n asian kehittymist�.
Ainoastaan muutamia tuntia oli meill� siihen silm�nr�p�ykseen, jolloin
n�m� kaksi vastustajaa olivat toisiinsa yhtyv�t. Mutta miksi n�in kiire?
Miksi Harry Drake ei malttanut siksi, kuin h�n ja h�nen vastustajansa
olivat maalle tulleet? N�yttik� h�nest� t�m� franskalaisen yhti�n
varustama alus onnellisemmalta kent�lt� tuolle kohtaukselle, jossa oli
oteltava el�m�n ja kuoleman uhalla? Vai oliko Drakella joku salainen
mielihalu p��st� Fabianista, ennenkuin t�m� astui Amerikan manterelle ja
sai vihi� Ellenin olosta laivassa, josta Drake varmaan luuli kaikkein
olevan tiet�m�tt�myydess�? Niin, niin se ep�ilt�m�tt� oli.

Oli miten oli, niin se on melkein yht�kaikki, -- sanoi kapteini

Corsican, -- parempi on p��st� loppuun asiassa.

-- Rohkenenko pyyt�� tohtori Pitfergea olemaan l��k�rin�

kahden-ottelussa l�sn�.

-- Se on tietty.

Corsican erosi minusta hakeaksensa Fabiania, ja samalla l�p�ttiin

komentosillalla. Min� kysyin er��lt� ruorimiehelt�, mit� t�m� outomainen
l�pp�ys merkitsi, ja mies sanoi, nyt soitettavan viime y�n� kuolleen
matruusin hautajaisiksi. T�m� surullinen juhlameno olikin nyt
toimitettava. Ilma, joka t�h�n asti oli ollut niin kaunis, n�ytti
muuttuvan, ja paksuja pilvi� nousi etel�st�.

Kellon kutsuessa riensi matkustajia joukottain oikealle puolen laivaa.

Sillat, rataskotokset, partaat, vantit ja veneet t��verteiss��n rippuvat
veneet t�yttyiv�t katsojilla. Upseerit, matruusit, l�mmitt�j�t, jotka
eiv�t olleet palveluksessa, tulivat ja asettuivat j�rjestykseen
kannelle.

Kello 2 aikana n�kyi ryhm� merimiehi� ison kapin p��ss�. Ryhm� l�hti
sairassalista ja kulki ruorikoneen editse. Matruusin ruumista, joka oli
purjevaatteen sis��n ommeltu ja kuulalla jaloista lankkuun kiinnitetty,
kantoi nelj� miest�. Englannin lippu oli k��r�isty ruumiin ymp�rille.
Kantajat, kaikki kuolleen kumppalit muassa, astuivat verkkaisesti
l�sn�-olijain ohitse, jotka paljastivat p��ns� heid�n sivumenness��n.

Saattoseura seisahtui, enn�tetty�ns� oikeanpuolisen rataskotoksen taa,

ja ruumis laskettiin sille askelmalle, jolla relinkiportin ulkopuolella
rippuvat portaat p��ttyiv�t ja joka oli tasan kannen kanssa.

Esimm�isn� katsojain riviss� rataskotoksella seisoi kapteini Anderson

t�ydess� paratissa etevimp�in upseeriensa kanssa. H�nell� oli
rukouskirja k�dess�. H�n otti hatun p��st�ns�, ja muutamain minuutien
kuluessa, syv�n hiljaisuuden vallitessa, jota ei tuulikaan h�irinnyt,
luki h�n vakaisella ��nell� rukouksen kuolleiden ylitse, ja t�ss�
painostavassa, myrsky� ennustavassa, ��nett�m�ss� ilmassa, jossa ei
tuulen l�yh�yst�k��n liikahtanut, kuuluivat h�nen pienimm�tkin sanansa
aivan selv�sti. Muutamat sanankuulijoista kertoivat h�nen sanansa
hiljaisella ��nell�.

Kapteinin annettua merkin nostettiin sitte ruumis ja laskettiin mereen

vajoamaan. Silm�nr�p�yksen ajaksi j�i se vedenpinnalle, nousi sitte
pystyyn ja katosi viimein vaahtopy�rteesen.
Samassa huusi t�hyst�j�:

-- Maa!

Yhdesnelj�tt� luku.

Maa, joka ilmoitettiin n�kyv�ksi juuri samalla silm�nr�p�yksell� kuin

meri ummistui matruusi-raukan ruumiin p��lle, oli keltainen ja matala.
T�m� jono matalanpuolisia hietas�rkki� oli Long-Island, se pitk� saari,
iso hietakari, el�hdytetty sill� kasvullisuudella, joka peitt�� Amerikan
rannikon Montaukin niemest� aina Brooklyniin, New-Yorkin esikaupunkiin
asti. Lukuisia ranta-aluksia makasi pitkin t�t� huviloilla ja
kes�-asunnoilla t�ytetty� saarta. Se on New-Yorkilaisten etevin
huvipaikka kes�n aikana.

Jokainen matkustaja tervehti k�dell��n t�t� ik�v�itty� maata, t�m�n ylen

pitk�llisen matkan per�st�, joka ei ollut mennyt ilman mielt�
karvauttavia onnettomuuden tapauksia. Kaikki kiikarit suunnattiin t�t�
Amerikan manteren ensim�ist� n�k�-alaa kohti, jota nyt itsekukin katseli
eri silmill�, mitk� kaipuuta, mitk� toiveita osoittavilla. Jankit
tervehtiv�t siin� is�nmaatansa. Etel�valtiolaiset silm�iliv�t n�it�
pohjoisia maita jonkunlaisella ylenkatseella, voitetun ylenkatseella
voittajaa kohtaan. Kanadalaiset katselivat sit� niinkuin ne, jotka vain
tarvitsevat astua askelen saadaksensa Yhdysvallan kansalaisten nimen.
Kalifornialaiset lenn�htiv�t ajatuksissaan kaukaisen L�nnen tasankojen
yli, meniv�t yli Kalliovuorten ja laskivat jo jalkansa
tyhjentym�tt�mille kultakaivoksillensa. Mormonilaiset, p��t pystyss� ja
huulet ylenkatseellisesti k�yristettyin�, tuskin huomasivatkaan noita
rantoja, vaan loivat silm�ns� loitomma, luoksep��sem�tt�m��n
er�maahansa, Suolaj�rvelleen ja pyh�in kaupunkiinsa. Niille kahdelle
kihlautuneelle t�m� manner oli luvattu maa.

Sill� v�lin taivas pimeni pimenemist�ns�. Koko etel�inen ilmanranta oli

pilvill� peitettyn�, jotka jo l�heniv�t taivaslakea. Ilma k�vi yh�
raskaammaksi, ja tupehduttava l�mmin vallitsi ilmassa, ik��nkuin
hein�kuun aurinko olisi pystysuorasti sit� paahtanut. Emmek� viel�
olleet p��sseet t�m�n loppumattoman ylikulun vastusten perille?

-- Tahdotteko, ett� h�mm�styt�n teid�t? -- kysyi tohtori Pitferge, joka

oli tullut luokseni komentosillalle.

-- Aivan mielell�ni, tohtori.

-- Joo, me saamme raju-ilman, kenties hirmumyrskyn ennen p�iv�n loppua.

-- Hirmumyrskyn Huhtikuulla! puhkesin sanomaan.

-- Kyll�h�n Great Eastern vuoden-ajoista huolii, -- jatkoi Pitferge,

kohauttaen hartioitansa. -- Siit� tulee raju-ilma vaseti h�nt� varten.
Katsokaapa noita onnettomuutta ennustavia pilvi�, jotka taivaan
valtaavat! Ne ovat kuin ennen-historiallista aikaa olleita el�imi�, ja
ennen pitk�� ne nielev�t toisensa.

-- Min� tunnustan, ett� taivas on uhkaavan n�k�inen. Se n�ytt��

myrskyiselt�, ja jos olisi kolmea kuukautta my�hempi aika, niin olisin
samaa ajatusta kuin tekin, rakas tohtorini, mutta en nyt.

-- Min� sanon viel�kin, -- vastasi Dean Pitferge vilkkaasti, -- ett�

raju-ilma �rj�ht�� muutamissa minuuteissa: min� tunnen sen itsest�ni,
kuin "myrskylasista". Katselkaapa noita huuruja, jotka ker�ytyv�t tuonne
taivaalle! Tarkastakaapa noita kiemuroita, noita "kissanh�nti�," jotka
juottuvat toisiinsa yhdeksi solmuksi, ja noita tiheit� renkaita, jotka
taivaanrannan ymp�r�iv�t. Kohta tapahtuu pikainen huurujen tihentyminen,
josta sitte s�hk�� syntyy. Muuten on ilmapuntari yht�kki� laskeunut
seitsem��nsataan yhteenkolmatta millimeteriin, ja vallitsevat tuulet
ovat l�nsi-etel�isi�, ainoat jotka talvis-aikana tuovat rajua ilmaa.

-- Vaarin-ottonne voivat olla oikeat, tohtori, -- vastasin min�

intollisella ��nell�; -- mutta kukapa olisi koskaan ukkoseen yhtynyt
t�ll� vuoden-ajalla ja t�ll� leveys-matkalla?

-- On siihen esimerkki�, onpa moniakin. Lauhat talvet ovat usein ukon

ilmoista merkilliset. Olisittepa vain el�neet vuonna 1172, tahi
ainoastaan 1824, niin olisitte edellisess� tapauksessa kuulleet ukkosen
jylisev�n helmikuulla ja j�lkim�isess� tapauksessa joulukuulla. Vuonna
1837 l�i ukkonen alas tammikuulla likell� Drammenia Norjassa, ja teki
viime vuonna helmikuulla melkoisen vahingon Kanalissa, jossa se sattui
Treport'ista oleviin kalastaja-veneisin. Jos olisi minulla aikaa
katsahtaa valtiollisiin ilmoituksiin, niin saattaisin teid�t
h�mm�styksiin.

-- No niin, tohtori, niinkuin tahdotte... Saammehan n�hd�. Etteh�n toki

pelj�nne ukkosta?

-- Min�k�? -- huudahti tohtori. -- Ukkonen, se on minun yst�v�ni, onpa

viel� enempikin, se on l��k�rini.

-- L��k�rinnek�?

-- Tottapa on! Semmoisena kuin nyt n�ette minun ukkonen sattui minuun
vuoteellani hein�kuun 13 p�iv�n� 1867 l�hell� Londonia, ja ukkosen nuoli
paransi minun halpauksesta oikeassa k�sivarressani, johon l��k�ritaito
ei voinut mit��n.

-- Te puhutte leikki�?

-- Ei laisinkaan! Se on s�h�llist� hoitoa. L�ytyyp� muitakin

luotettavasti todistettuja tapauksia, jotka todistavat, ett� ukkonen
vet�� vertoja taitavimmille tohtoreille, ja sen apu on todellakin
ihmetelt�v� silloin kuin ei mist��n muusta ole apua.

-- Se ei mit��n tee, -- sanoin min�. -- Siihen l��k�riin en isosti

luottaisi enk� mielell�ni kutsuisi h�nt� neuvoitteluun.

-- Sen t�hden ettette ole n�hneet h�nt� toimessaan. Malttakaapas, er�s

esimerkki johtuu minulla muistiini. Vuonna 1817 sattui ukkonen ulkona
kedolla er��sen talonpoikaan Connecticussa -- talonpoika sairasti
parantamattomana pidetty� hengen ahdistusta -- ja mies parani
t�ydellisesti. Se ukkosen ly�nti oli hyv� rinnalle.

Tohtori olisi kyennyt vaikka laatimaan pillereit� ukkosesta.

-- Naurakaa, te oppimaton, naurakaa te! -- sanoi h�n.

-- Te ette ymm�rr� mit'ik��n, ette ilmanlaadusta ettek�

l��k�rintaidossa.

Kahdesnelj�tt� luku.

Dean Pitferge l�hti luotani. Min� j�in kannelle katsomaan ukkosen ilman
l�henemist�. Fabiani istui viel� hyttiins� sulkeuneena. Corsican oli
h�nen luonansa. Ep�ilt�m�tt� Fabiani s��teli muutamia asioitansa, jos
kuolemaan sattuisi. Nyt johtui minulla mieleen, ett� h�nell� oli sisar
New-Yorkissa, ja minua vapistutti ajatellessani, ett� kenties saisimme
saattaa h�nelle sanan odotetun veljen kuolemasta. Min� olisin tahtonut
n�hd� Fabiania, mutta min� katsoin paremmaksi etten h�iritsisi h�nt�
enk� kapteini Corsicania.

Ennen kello 4 saimme tunnun er��st� maasiekaleesta Long-Islannin

rannikon edustalla: se oli se pieni saari Fire-Island. Keskell� sit� oli
valotorni, joka valaisi seutua. Samalla olivat kappien katot ja
komentosillat t�yttyneet matkustajilla; kaikki silm�t k��ntyiv�t
rannikkoa kohti, joka oli noin kuuden peninkulman p��ss� meist�.
Odotettiin, n�etsen, luotsin tuloa, joka ratkaisisi sen suuren
pelikysymyksen. Ymm�rrett�v� lienee, ett� y�n-aikaisten
nelj�nnes-tuntien omistajat -- ja min� olin niiden joukossa -- olivat
luopuneet kaikista toiveistaan, ja ett� p�iv�n-aikaisilla
nelj�nnes-tunneilla, paitsi kello 4:n ja 6:n v�lisill�, ei ollut
loistavaa toivottavana. Ennen y�t� oli luotsi oleva laivassa ja asia
p��ttyneen�. Kaikki mielenkiinto k��ntyi siis niiden seitsem�n tahi
kahdeksan henkil�n puoleen, joille sattumus oli suonut ne likimm�iset
nelj�nnes-tunnit, ja n�m� henkil�t k�yttiv�t tilaisuutta oikealla
hurjuudella niit� my�d�ksens�, ostaaksensa ja taas my�d�ksens�. Olisipa
luullut olevansa Londonin p�rssiss�.

Kello 4,16 ilmoitettiin merkill� er�s oikealla puolen oleva kuunari,

joka piti kurssiansa h�yrylaivaa kohti. Ei ollut kauemmin ep�ilem�st�:
se oli luotsi. H�n arvattiin olevan laivassa korkeintaan ennen
nelj�ntoista tahi viidentoista minuutin kuluttua. Siisp� kiisteltiin
toisesta ja kolmannesta kello 4:n ja 5:n v�lisest� nelj�nnes-tunnista.
Uuteen el�m��n virottiin; siell� tarjoiltiin, osteltiin ja tarjouksia
hylittiin. Sitte ly�tiin hurjia veikkoja luotsista ja huudettiin!

-- Kymmenen dollaria, ett� luotsi on nainut mies.

-- Kaksikymment�, ett� h�n on leskimies.

-- Kolmekymment�, ett� h�nell� on huuliparta.

-- Viisikymment�, ett� h�nell� on punainen korvaparta.

-- Kuusikymment�, ett� h�nell� on syyl� nen�ll�.

-- Sata, ett� h�n ensin laskee oikean jalan kannelle.

-- H�n polttaa tupakkaa.

-- H�nell� on piippu suussa.

-- Ei, h�nell� on sikari!

-- Ei! on! ei!

Vetoja ly�tiin toinen toistaan hullumpia ja sill� aikaa l�heni tuo pieni
kuunari, joka purjehti liki tuulta oikean puolen halsseilla,
h�yrylaivaa l�henemist�ns�. N�m� luotsi-alukset, jotka kantavat noin
viisikymment� ja kuusikymment� tonnia, ovat sek� kauniita ett� lujia,
k�yv�t syv�ss� ja uivat aallolla kuin kalalokit. N�ill� aluksilla k�visi
matkustaminen maapiirin ymp�ri, ja Magellanin karavellit[1] eiv�t pysty
niiden rinnalle. T�m� pieni, siev�sti kikker�iv� kuunari, oli nostanut
kaikki purjeensa, vaikka tuuli alkoi kiihty�. Meri vaahtosi sen keulan
edess�.

[1] Karavellit ovat er��nlaisia veneit�.

Ollessaan kaksi kaapelipituutta Great Easternista se pys�htyi ja laski

veneen ulos. Kapteini Anderson komensi hetikohta pys�hytt�m��n, ja ensi
kerran kahden viikon kuluessa saivat siivet ja rattaat lev�ht�� v�h�n
aikaa. Er�s mies astui veneesen ja nelj� muuta miest� sousivat h�nen
h�yrylaivan viereen. Laskutikkaat pantiin j�ttil�isest� ulos. Luotsi
otti tikapuista kiinni, kiipesi vikkel�sti yl�s ja hypp�si kannelle.

H�nt� tervehdittiin ilohuudoilla voittavilta ja muilla huudoilla

tappaavilta. Veikoista tuli seuraava selko:

Luotsi oli nainut mies.

H�nell� ei ollut syl�� nen�ll�.

H�nell� oli vaalea korvaparta.

H�n hypp�si tasajaloin kannelle.

Kello oli 4,36 h�nen pannessa jalkansa Great Easternin kannelle.

Kolmannenkolmatta nelj�nnestunnin omistaja voitti siis yhdeks�nkymment�

kuusi dollaria. Se oli kapteini Corsican, joka ei suinkaan ollut
ajatellut t�t� odottamatonta voittoa. Heti kuin h�n oli kannelle tullut
ja voittom��r� oli h�nelle j�tetty, k�ski h�n kapteini Andersonin
s�ilytt�� se sen nuoren matruusin leskelle, joka noin onnettomasti oli
kuollut. P��llikk� l�i h�nelle k�tt� sanaakaan virkkamatta. V�h�n ajan
per�st� tuli er�s matruusi Corsicanin luokse, tervehti h�nt� ja sanoi
suoraan tapaansa:

-- Herra kapteini, kumppalit ovat l�hett�neet minun sanomaan teille,

ett� olette kelpo mies. He kiitt�v�t teit� kaikki Wilson-raukan
puolesta, h�n kun itse ei taida kiitt�� teit�.

Kapteini Corsican likisti liikutettuna matruusin k�tt�.

Luotsi oli pieni varreltaan, ei juuri merimiehen n�k�inen: h�nell� oli

vaksivaatteinen lakki, mustat housut ja ruskea viitta punaisella
vuorilla. T�m� oli nyt aluksen p��llikk�.
Kannelle hyp�tty�ns� ja ennen komentosillalle menty�ns� viskasi h�n
luotansa tukun sanomalehti�, joihin matkustajat ahnaasti hy�k�siv�t
k�siksi. Ne sis�lsiv�t uutisia Europasta ja Amerikasta, jotka tietysti
halulla nieltiin.

Kolmasnelj�tt� luku.

Myrsky oli valmis, elementtien taistelu alkoi. Paksu, yksiv�rinen

pilviholvi kohosi p��llemme. Ilma pimeni. Luonto tahtoi silminn�ht�v�sti
vahvistaa tohtori Pitfergen aavistukset. H�yrylaiva heikensi v�hitellen
kulkunsa ja rattaansiivet py�r�htiv�t ainoastaan kolme tahi nelj� kertaa
minuutissa. Valkoista h�yry� tuprusi avattuin henkil�pp�in kautta.
Ankkurikettingit olivat selvill�. Englannin lippu liehui
mesaanikahvelissa. Kapteini Anderson oli k�ynyt kaikkiin valmistuksiin
pannaksensa ankkuriin. Luotsi anteli oikeanpuoliselta rataskotokselta
merkki� h�yrylaivan ohjailemiseen n�iss� ahtaissa vesiss�. Mutta
pakovesi oli jo menem�ss�, ja Hudsonin suulla oleva kari esti Great
Easternin etemm� p��sem�st�. Siis oli pysyminen aavalla merell�
seuraavaan p�iv��n. Viel� yhden p�iv�n odotus!

Kello 4,55 heitettiin ankkuri luotsin k�skyst�. Kettingit huilasivat

klyysien l�pi jyrin�ll�, jota sopi verrata ukkosen jyrin��n. Jopa
hetkeksi luulin myrskyn �rj�ht�v�n. Ankkurinkynsien pohjaan isketty�
h�yrylaiva pysyi liikkumattomana. Ei ainoatakaan hy�ky� tuntunut. Great
Eastern oli vain v�h�inen saari meress�.

Samassa toitahti laivapajan torvi viime kerran. Se kutsui matkustajia

j��hyv�sti-p�iv�lliselle. Yhti� kutsui vieraansa sampanjalle, ja kaikki
tahtoivat noudattaa kutsumusta. Nelj�nnes-tunnin per�st� olivat salongit
t�p�t�ynn� p�yt�vieraita ja kansi autio ja tyhj�.

Seitsem�n henke� j�i kuitenkin paikoiltaan pois: ne kaksi vastustajaa,

joiden henki oli alttiiksi pantava kahden-ottelussa, ne nelj�
puollustajaa ja tohtori, joiden tuli katsoa ett� kaikki mutkat ja
vehkeet vaarin-otettiin. Aika t�lle ottelulle oli hyvin valittu,
niinkuin itse ottelupaikkakin. Ei ket��n n�kynyt kannella. Matkustajat
olivat menneet ruokahuoneisin, matruusit olivat paikoillaan, upseerit
toimissaan. Ruorimiest�k��n ei n�kynyt per�n puolessa yht��n, laiva kun
makasi ankkurissa.

Kello 5,10 tohtori ja min� yhdyimme Fabianiin ja kapteini Corsicaniin.

Min� en ollut n�hnyt Fabiania tuon pelin�ytelm�n j�lkeen. H�n oli
synke�n n�k�inen, mutta aivan tyvenell� mielell�, ja kahden-ottelu ei
n�ytt�nyt h�nt� ajattetuttavan. Ajatuksensa olivat toisaalla, ja
silm�ns� etsiv�t alinomaa levottomasti Elleni�. H�n vain ojensi minulle
k�tens�, sanaakaan virkkamatta.

-- Eik� Harry Drake viel� ole tullut? -- kysyi kapteini Corsican

minulta.

-- Ei viel� -- vastasin min�.

-- Menk��mme siis per�n puoleen. Siell� h�nen tapaamme.

Fabiani, kapteini Corsican ja min� astuimme pitkin isoa kappia. Taivas
pimeni. Tohina kuului taivaanrannalta. Salongeista kaikkui hurrahuutoja.
Muutamia ukon-leimauksia v�l�hteli loitolla tuossa paksussa
pilviholvissa. Ilma oli s�h�st� ylen kyll�isen�.

Kello 5,20 ilmaantui Harry Drake ja h�nen molemmat puollustajansa. He

tervehtiv�t meit� ja heid�n tervehdykseens� vastattiin kohteliaasti.
Drake ei virkkanut sanaakaan. Kasvonsa osoittivat kuitenkin pahoin
salattua tulisuutta. H�n loi Fabianiin katsannon, t�ynn� vihaa. Fabiani,
trallia vasten nojaava, ei katsonutkaan h�nen p��llens�. H�n oli syviin
mietint�ihin vajonneena eik� n�ytt�nyt ajattelevan sit� teht�v��, mik�
h�nell� t�ss� n�ytelm�ss� oli osana oleva.

Sill� v�lin k��ntyi kapteini Corsican jankin, Draken toisen puollustajan

puoleen, pyyt�en saada n�hd� miekat. Se antoi ne n�ht�viksi. Corsican
otti ne k�teens�, sujutteli niit�, mittasi ne ja antoi jankin valita
toisen. N�iden valmistusten ohella oli Drake viskannut hattunsa pois,
riisunut takkinsa, p��st�nyt paitansa napeista ja k��nt�nyt rannehihat
yl�s. Nyt n�in h�nen olevan vasenk�tisen, mik� h�nelle, joka oli
tottunut tappelemaan oikeak�tisten kanssa, oli kielt�m�tt�m�ksi eduksi.

Fabiani ei ollut viel� liikkunut paikaltaan. Olisipa voinut luulla, ett�

n�m� valmistukset eiv�t h�neen koskeneetkaan. Kapteini Corsican meni
h�nen luoksensa, kosketti h�nt� k�dell��n ja j�tti h�nelle miekan.
Fabiani katseli tuota kiilt�v�� lappeeta, ja n�ytti samassa tointuvan
t�yteen tuntoonsa. H�n piteli miekkaa vakavalla k�dell� ja sanoi
kuiskien:

-- Oikein! Niin, nytp� muistan.

Sitte meni h�n seisomaan vastatusten Harry Drakea, joka heti asettui
vastap��t�. Miltei mahdotonta oli murtaa rivi� t�ll� ahtaalla alulla.
Joka n�ist� kahdesta vastustajasta h��tyi laivanparrasta vasten, oli
pahaan pulaan joutuva. T�ss� t�ytyi siis niin sanoakseni tapella
yhdess� kohti.

-- Valmiina, herrat! -- sanoi kapteini Corsican.

Miekat v�l�htiv�t paikalla ristitysten. Heti havaitsin muutamista

�kkin�isist� molemmanpuolisista karkauksista sek� muutamista v�ist�ist�
ja vastapistoista, ett� Fabiani ja Drake tulisivat olemaan miltei
yhdenvertaiset. Min� toivoin Fabianista mit� parasta. H�n oli tyven,
maltillinen, ei vihoissaan, ottelusta miltei v�linpit�m�t�n eik�
l�hesk��n niin kuohuksissa kuin molemmat puollustajansa. Harry Drake
sit� vastoin katseli h�nt� r�yhkein silmin, hampaansa kiilsiv�t
puoli-aukinaisten huulien v�litse, ja kasvonsa osoittivat tulista vihaa,
joka teki ett� h�nelt� puuttui malttavaisuutta. H�n oli tullut
tappamaan, ja h�n tahtoi tappaa.

Ensim�isen k�sik�hm�n per�st�, jota kesti muutamia minuutia, miekat

laskettiin alas. Ei kumpikaan saanut haavaa. Fabianin takinhihaan oli
tullut v�h�p�t�inen silpoama. He lev�htiv�t ja Drake pyyhk�isi hike�
pois kasvoiltansa.

Myrsky �rj�hti nyt kaikella raivollaan. Ukkonen ei lakannut

silm�nr�p�ykseksik��n ja ankaroita paukauksia tuli ehtimiseen. S�hk�
k�vi niin v�kev�ksi, ett� miekat ymp�r�ittiin s�depyrst�ill�, kuin
ukkosen johtajat myrskypilvien keskell�.
Heid�n muutamia minuutia lev�hdetty� antoi kapteini Corsican merkin
alkaa uudelleen. Fabian ja Drake asettuivat taas tappelu-asentoon.

T�ll� kertaa k�vi ottelu entist� vilkkaammaksi. Fabiani puollusti

itse�ns� h�mm�stytt�v�ll� tyvennyydell�; Drake ahdisti raivokkaasti.
Monta kertaa odotin, Draken hurjasti tuikittua, ett� Fabiani antaisi
vastapiston, mutta sit� h�n ei yritt�nytk��n.

Yht�kki� ja niin etten tainnut selitt�� t�t� kummallista huolettomuutta

itse�ns� kohtaan, antoi Fabiani miekkansa pudota. Oliko h�n saanut
kuolettavan piston, havaitsemattani? Kaikki vereni hy�kk�si syd�meheni.
Fabianin silmiin oli ilmaantunut omituinen loisto.

-- No puollustakaa itse�nne! kiljasi Drake, k�yristyneen� kuin tiikeri

ja valmiina karkaamaan vastustajaansa kohti.

Jo luulin asettoman Fabianin lopun tulleeksi. Corsican riensi heid�n

v�liins�, est��ksens� Drakea h�tyytt�m�st� puolluksetonta ihmist�. Mutta
Harry Drakekin puoleltaan seisoi �llistyneen� ja liikkumattomana.

Min� k��nnyin toisap�in. Kalpeana kuin kuollut ja k�det eteenp�in

ojennettuina l�heni Elleni taistelevia. Fabiani seisoi h�mm�styksiss��n
t�st� n�kem�st�, silm�t sel�ll��n, eik� liikkunut paikaltaan.

-- Te, tek� t��ll�! -- huudahti Drake Ellenille.

Nostetun miekkansa liekitsev� k�rki t�risi. Olisipa sopinut sanoa, ett�

se oli yli-enkeli Mikaelin miekka perkeleen k�siss�.

Yht�kki� valostui h�yrylaivan per�puoli yleens� huimaavasta ukkosen

leimauksesta. Olin kaatua ja tupehtua. Tulikiven katku pisti nen��ni.
Ankaran ponnistuksen per�st� virkosin kuitenkin kohta. Min� olin
langennut polvilleni, nousin yl�s ja katsahdin ymp�rilleni. Elleni
nojasi Fabiania vasten. Harry Drake seisoi entiseen asentoonsa
kivistyneen�, mutta kasvonsa olivat mustat.

Oliko tuo onneton, jonka miekanter� veti salamaa puoleensa, kuoliaaksi

ly�ty?

Elleni l�hti Fabianin luota ja l�heni miest�ns� katsannolla, joka oli

t�ynn� taivaallista s��liv�isyytt�. H�n laski k�tens� h�nen
olkap��llens�. T�m� v�h�inen kosketus saatti Draken ruumiin tasapainosta
pois. Se kaatui kuin henget�n alas.

Elleni kallistui ruumiin ylitse, ja me per�ysimme s�ik�htynein�. Harry

oli kuollut.

-- Ukkoselta kuoliaaksi ly�ty! sanoi tohtori ja tarttui minua

k�sivarteen. -- Ymm�rrettek� sen, ja viel�k� ep�ilette ukkosen pystyv��
voimaa?

Salama oli k�ynyt Harry Drakeen, kuten Pitferge v�itti. Laivan l��k�ri
sit� vastoin selitti j�lest�p�in, ett� joku verenpes� oli s�rkynyt
onnettoman rinnassa. En tied� miten lienee olla, mutta varma on, ett�
meill� silm�imme edess� oli pelkk� ruumis.
Nelj�snelj�tt� luku.

Seuraavana p�iv�n�, tiistaina huhtikuun 9:n�, kello 11 aamup�iv�st�

nosti Great Eastern ankkurinsa ja teki itsens� valmiiksi laskemaan
Hudsoniin. Myrsky oli y�ll� asettunut. Viimeiset pilvet katosivat
taivaanrannan alle. V�h�inen kuunarilaivasto, joka l�heni rannikkoa,
vilkastutti liikunnoillaan n�k�alan merelle p�in.

Kello 11,30 tuli pienoinen h�yryvene, jossa oli "terveydenhoidon

toimikunta" New-Yorkista. Vivulla varustettu, joka nousi ja laskeutui
kannen p��ll�, t�m� vene kulki arvaamattomalla nopeudella ja antoi
minulle pikamaisen k�sityksen noista v�h�isist� Amerikan h�yryveneist�,
jotka kaikki ovat raketut samaan malliin ja joita l�hes kaksikymment�
oli meill� seurana.

Kohta olimme purjehtineet Light-Boats nimisen, veden p��ll� uivan

valotornin sivu, joka osoittaa Hudsonin suuta. Sandy-Hook, er�s
hietainen niemi, jonka nen�ll� on valotorni, sivuttiin aivan likite, ja
muutamat katsoja-parvet tervehtiv�t meit� iso-��nisill� hurrahuudoilla.

Kun Great Eastern oli k��ntynyt siihen lahteen, mink� Sandy-Hook niemi
tekee, er��n kalastaja-veneist�n keskelle, tarkkautui huomioni
New-Jerseyn vihantiin kukkuloihin, lahden suunnattoman vankkoihin
linnoituksiin ja vihdoin siihen alavaan kaupunkiin, joka on Hudsonin ja
Eastin v�lill�, samoin kuin Lyon on Rhonen ja Saonen v�lill�.

Great Eastern, menty�ns� New-Yorkin rantasiltoja pitkin, pani kello 1

aikana ankkuriin, joka tarttui kiinni virrassa oleviin s�hk�k�ysiin,
jotka se l�htiess�n uhkasi katkaista.

Sitte alkoivat matkakumppalit nousta maalle, n�m� maanmiehet valtameren

yli ment�iss�, joita arvattavasti en koskaan en�� tule n�kem��n.
Kalifornialaisia, etel�valtiolaisia, mormonilaisia, ne nuoret
rakastuneet... Min� odotin Fabiania ja Corsicania.

Min� olin kapteini Andersonille kertonut syyn kahden-miekkailuun sek�

sen erikois-seikat. L��k�rit antoivat ilmoituksensa. Oikeudella ei ollut
mit��n tekemist� Harry Draken kuolemaan, ja k�sky oli annettu viimeisen
kunnian osoittamisesta vainajalle.

Samassa tuli tilaston tutkija Cokburn, joka ei ollut puhutellut minua

koko matkalla, ja sanoi minulle:

-- Tied�ttek�, herra, kuinka monta kertaa rattaat ovat py�r�ht�neet

t�ll� matkalla?

-- Enp� kyll�, se on minulle mahdotonta tiet��.

-- Satatuhatta seitsem�nsataa kolmekolmatta kertaa.

-- Tosiaanko? Ent�s ruuvi?

-- Kuusisataa kahdeksantuhatta sata kolmekymment� kertaa.

-- Min� olen varsin kiitollinen n�ist� tiedoista.

Tilaston tutkija Cokburn erosi minusta katsomatta minua v�hint�k��n
j��hyv�sti-tervehdyst� ansaitsevaksi.

Fabiani ja Corsican tulivat nyt luokseni, ja Fabiani likisti k�tt�ni

yst�v�llisesti.

-- Elleni -- sanoi h�n -- Elleni on toipuva. Ymm�rryksens� on alkanut

selvit�. Jumala on vanhurskas ja H�n on pelastava h�nen kokonansa.

N�in puhuessaan Fabiani hymyili tulevaisuudelle. Kapteini Corsican

syleili minua kursailematta.

-- Hyv�sti toistaiseksi! -- huusi h�n minulle istuttuansa h�yryveneesen,

jossa Fabiani jo oli Ellenin kanssa, jota hoiti kapteini Mac-Elwinin
sisar neiti R..., joka oli tullut kapteinia vastaanottamaan.

H�yryvene l�hti laivan luota ja vei ensim�isen matkustaja-lastin maahan

tullipaikkaan.

Min� n�in sen etenev�n. Katsellessani Elleni�, siell� kun h�n seisoi
Fabianin ja t�m�n sisaren keskell�, en ep�illyt, ett� huolellinen hoito,
yst�vyys ja rakkaus onnistuisi pelastamaan t�m�n koetellun, k�rsimisest�
sekaantuneen sielun.

Samassa tunsin jonkun ottavan k�dest�ni kiinni. Min� tunsin tohtori Dean
Pitfergen kovat sormet.

-- No, mit� nyt aiotte tehd�? -- kysyi h�n.

-- Joo, herra tohtori, koska Great Eastern viipyy sata yhdeks�nkymment�

kaksi tuntia New-Yorkissa ja min� tulen palaamaan siin�, niin minulla on
sata yhdeks�nkymment� kaksi tuntia katsella ymp�rilleni Amerikassa. Se
on vain kahdeksan p�iv��, se on tosi, mutta kahdeksan hyvin k�ytetty�
p�iv�� kenties riitt�v�t n�hd�kseni New-Yorkin, Hudsonin, Mohawk-lakson,
Erie-j�rven, Niagaran ja koko tuon Cooperilta ylistetyn maan.

-- Matkustatteko Niagaralle? huudahti tohtori. -- Tekisip� tosiaankin

mieleni viel� kerran n�hd� se, ja jos ei ehdotukseni n�yt� teist�
ajattelemattomalta...

Arvollinen tohtori mielijohteineen ja oikkuineen oli minusta hupainen.

H�n oli todellakin miellytt�v�, ja parempaa ja osaavampaa opasta minun
oli vaikea tavata.

-- Min� my�nnyn, -- sanoin min� hetikohta.

Nelj�nnes-tunnin per�st� sen j�lkeen menimme h�yryveneesen, ja kolme

tuntia my�hemmin olimme majautuneina kahteen huoneesen *Fifth-Avenue*
hotellissa.

Viidesnelj�tt� luku.

Min� olin siis viett�v� kahdeksan p�iv�� Amerikassa. Great Eastern oli
l�htev� takaisin huhtikuun 16 p�iv�n�, ja 9 p�iv�n� kello 3 iltap�iv�ll�
olin astunut Unionin maalle. Kahdeksan p�iv��! L�ytyy palttouneita
turistia, joille t�m� aika arvattavasti olisi ulottunut matkustukseen
koko Amerikassa. Minulla ainakaan ei ollut niin isoja vaatimuksia, ei
edes saada katsella New-Yorkiakaan todella ja n�in tuiki pikamaisen
katsahuksen per�st� kirjoittaa teosta Amerikalaisten tavoista ja
luonteesta. New-Yorkin ulkopuoli on pian katseltu. Se ei ole sakkilautaa
vaihettevampi. Kadut, jotka k�yv�t ristiin suorakulmatusten, kutsutaan
*avenues*, kun kulkevat pitkinp�in, ja *streets*, kun kulkevat
poikkip�in. Joka on n�hnyt yhden korttelin New-Yorkissa, tuntee koko sen
suuren kaupungin, paitsi kenties katujen ja kujain sokerrusta
etel�isess� osassa, jossa kauppiaat asuvat. New-York on niemeke ja koko
sen toiminto on t�m�n niemekkeen k�rjelle yhdistettyn�. Kahdenpuolen
ovat Hudson- ja East-virrat, kaksi todellista merenlahta, joita alukset
kynt�v�t, ja joiden h�yryveneet yhdist�v�t kaupungin oikealla puolen
Brooklynin ja vasemmalla puolen New-Jerseyn kanssa. Yksi ainoa
valtasuoni el�hdytt�� New-Yorkia sopusuuntaisesti ryhmistetyt korttelit.
Se on se vanha Broad-way, Londonin Strand, Parisin pulevarti Montmartre,
alimmassa osassaan miltei mahdoton asua, ylemm�ss� miltei autio. Se on
katu, jonka varrella h�kkelit ja marmoripalatsit pukkiloivat toisiansa;
oikea virta vuokravaunuja, omnibusia, pitki� k�rryj� ja kuormavaunuja,
virta, jonka rantoina katuvierustat ovat ja jonka p��lle on t�ytynyt
rakentaa siltoja jalkamiesten haitatonta p��sy� varten. Broad-way on
New-York, ja siell� tohtori Pitferge ja min� k�velimme my�h�iseen
iltap�iv��n.

Sy�ty�mme p�iv�llisen ravintolassa, olimme loppup�iv�n Barnumin

teaterissa. Siell� esiteltiin n�ytelm�, joka houkutteli paljon v�ke�
koolle. Nelj�s n�yt�s osoitteli vahingonvalkeata, jossa k�ytettiin
todellista h�yryruiskua, jota todelliset ruiskumiehet hoitivat.

Seuraavana p�iv�n� j�tin tohtorin rauhaan, asioitansa hoitamaan. Me

lupasimme tavata toisemme ravintolassa kello 2 aikana. Min� menin
postiin ottamaan ulos kirjeit�, jotka minua odottivat, sitte
Franskanmaan konsulin luokse, joka otti minun varsin kohteliaasti
vastaan, sitte Hoffman-nimiseen kauppahuoneesen, jossa minulla oli
vekseli nostettavana, ja vihdoin Fabianin sisaren, neiti R...n luokse,
jonka asuinpaikasta olin osoitteen saanut. Sek� h�n ett� Fabiani ja
Corsican olivat jo l�hteneet New-Yorkista, ottaen mukaansa nuoren
leskemme, johon maaseudun ilman ja hiljaisuuden luultiin terveellisesti
vaikuttavan. Corsican oli muutamilla riveill� antanut minulle tiedon
t�st� �killisest� l�hd�st�. Minne meni h�n yst�vinens�, l�hdetty�ns�
New-Yorkista? He aikoivat seisahtua ensim�iseen kauniisen paikkaan, mik�
Ellenille oli mieleinen, ja viipy� siell� niin kauan kuin ihastusta
kesti. Corsican lupasi antaa minulle tiedon oloista ja suhteista, ja h�n
toivoi, etten l�htisi pois ennenkuin syleilty�ni heit� kaikkia
yht'aikaa.

Olisinpa ollutkin onnellinen, joskin vain muutamain tuntien ajan, jos

viel� olisin n�hnyt Ellenin, Fabianin ja kapteini Corsicanin. Mutta
t�m�p� juuri oli yksi niit� nurjia puolia, joita matkoilla on muassansa.
Minulla oli kiire, he olivat menneet, min�kin olin l�htem�ll�ni,
itsekukin oli suunnallaan, eik� ollut juuri uskottavaa ett� en��
n�kisimme toisemme.

Kello 2 aikana palasin ravintolaan. Min� tapasin yst�v�ni tohtorin

"bar-room'issa", joka oli t�ynn� ihmisi� kuin p�rssi tahi rautatien
pys�yspaikan odotus-sali, todellinen yleis-sali, jossa tulijoita ja
l�htij�it� tungeksi ja jossa jokainen sai ilman maksotta j��vett�,
biskveit� ja chester-juustoa.

-- No tohtori, -- sanoin min�, -- milloin l�hdemme?

-- T�n� iltana kello 6 aikana.

-- Menemmek� Hudson-rautatiet�?

-- Emme, vaan Saint John'issa, joka on merkillinen h�yry, toinen

maailma, Great Eastern joki-alusten joukossa, yksi noita
kuljetuskoneita, jotka mielell��n lent�v�t ilmaan.

Min� olisin ennemmin n�ytt�nyt teille Hudsonin p�iv�n valolla, mutta

Saint John kulkee ainoastaan �ill�. Huomen aamulla kello 5 aikana olemme
Albanyssa. Kello 6 aikana l�hdemme New-Yorkin valtarautatiet� my�ten ja
sy�mme iltasemme Niagaran putousten luona.

Minulla ei ollut aikaa mietti� tohtorin tuumia, vaan hyv�ksyin ne

umpim�hk��n. Me hissattiin huoneesimme yl�s ja astuimme muutamain
minuuttien per�st� matka-kapineinemme alas. Hyyrivaunut veiv�t meid�t
kahdenkymmenen frankin hinnalla nelj�nnes-tunnissa Saint Johnin luokse,
jonka savupiipuista jo k�vi vahva tuprakka.

Kuudesnelj�tt� luku.

Saint John ja sen kilpailija Dean-Richmond olivat kauneimmat

h�yryalukset t�ll� virralla. Niit� voi pikemmin sanoa rakennuksiksi kuin
h�yryveneiksi. Niiss� on kaksi tahi kolme pengermuotoista alakertaa,
verantoja ja k�velypaikkoja. Sopisi kutsua jokaista semmoista
h�yryalusta istutus-is�nn�n vedell� kulkevaksi uutis-asunnoksi. Koko
rakennusta vakauttavat parikymment� paksua pylv�st�, jotka ovat
kesken��n yhdistetyt rautatangoilla. Sen kaksi isoa rataskotosta ovat
kalkitukselle maalatut, samoin kuin Pyh�n Markus'en kirkon
p��lliskoristukset Venedigiss�. Kummankin rattaan takana ovat molempain
kattilain korsteinit, jotka ovat sivuilla eik� keskell� laivaa. T�m� on
hyvin ajateltu varakeino, jos r�j�hys sattuisi. Rataskotosten keskell�
liikkuu koneisto aivan mutkattomasti: yksi ainoa sylinteri, yksi
pistoni, joka vaikuttaa pitk��n palangsiin, joka nousee ja laskeutuu
kuin vasara kankirautapajassa, ja yksi ainoa veivin-s�ipp�, joka panee
liikkeelle noiden suurten rattaiden akselit.

Joukko matkustajia oli jo kokoontunut Saint Johnin kannelle. Dean

Pitferge ja min� otimme haltuumme er��n hytin, joka oli suunnattoman
suuren salongin, er��nlaisen Diana-kalterin vieress�, jonka holvi lep�si
rivill� korinttilaiseen tapaan rakettuja pylv�it�. Kaikki osoitti
mukavuutta ja loistoa: matot, divanit, makuusohvat, taideteokset,
taulut, peilit ja kaasu, joka valmistettiin laivassa olevassa v�h�isess�
kaasumitturissa.

Tarkastellessamme nyt sit� nyt t�t� tuo j�ttil�is-kone tutisi ja alkoi

liikkua. Min� menin ylemp�n� oleville penkereille. Keulan puolessa oli
pienoinen, loistavilla v�reill� maalattu katos. Se oli ohjaushuone.
Nelj� vankkaa miest� piti kaksinkertaisen ruorirattaan kangeista kiinni.
Muutamain minuutien per�st� menin taas kannelle kattilain v�liin, jotka
jo olivat punaiset ja joista sinisi� liekki� nousi sen ilman
ahdistuksesta, jota tuhottimet nieliv�t. Hudsonia en n�hnyt v�h��k��n.
Y� tunki p��lle ja y�n kanssa sumu, jota "olis k�ynyt veitsell�
viilominen". Tuskin voi eroittaa huviloita, joita oli siell� ja t��ll�
rannalla, ja lyhtyj� h�yrylaivoilla, jotka nyt kime�sti vihellellen
meniv�t pime�t� virtaa yl�s.

Kello 8 aikana menin salonkiin. Tohtori vei minun kanssansa sy�m��n

iltaista er��sen komeaan ravintolaan, joka oli laitettu v�likannelle ja
jossa kokonainen armeija mustia passareita teki palvelusta. Tohtori
tiesi sanoa, ett� matkustajia laivassa oli yli nelj�n tuhannen, joiden
joukossa tuhat viisisataa, jotka olivat majoitetut laivan alimmaiseen
osaan. Illastettuamme menimme levolle mukavaan hyttiimme.

Kello 11 aikana her�sin er��st� jys�yksest�. Saint John oli pys�htynyt.

Kun kapteini ei voinut en�� ohjailla laivaa t�ss� synk�ss� sumussa, oli
h�n k�skenyt pys�hytt��. T�m� julman suuri laiva makasi nyt ankkurissa
ja uinaeli levollisesti.

Kello 4 aikana aamulla Saint John taas l�hti liikkeelle. Min� nousin
yl�s ja riensin istumaan verandan suojaan keulan puolessa. Satamasta oli
jo herjennyt. Sumu keveni. Jo voitiin n�hd� virta ja sitte sen rannat.
Oikeanpuolinen ranta oli verhottu vihannoilla puilla ja pensailla, jotka
tekiv�t sen avaran kirkkomaan n�k�iseksi; taustassa n�kyi korkeita
kunnaita, ihanassa riviss� taivaanrantaa vasten. Vasemmalla rannalla
sit� vastoin oli maa lakea ja r�meinen. Virralla, saarien v�liss�,
valmistausi kuunareita ensim�isell� tuulenviuhkalla purjehtimaan, ja
h�yryaluksia meni vikev�� virtaa yl�s. Tohtori Pitferge tuli kohta
seurastelemaan kanssani verandan alle.

-- Hyv�� p�iv��, toveri -- sanoi h�n, riipaistuansa melkoisen m��r�n

ilmaa sis��ns�. -- Tied�ttek� ett� me, tuon hornan sumun t�hden, emme
p��sek��n oikealla ajalla Albanyyn emmek� siis ensim�isess� junassa
sielt�. T�m� tekee jonkun muutoksen tuumissamme.

-- Sen pahempi, herra tohtori, sill� meid�n t�ytyy s��st�in menetell�

ajan kanssa.

-- Me emme tule Niagaran k�ng�ksille ennenkuin y�ll� sen sijaan ett�

muuten tulisimme iltap�iv�ll�.

T�m� ei ollut minun mieleeni, mutta kohtalooni oli tyytyminen.

Eik� ollutkaan Saint John Albanyn rantasiltaan kiinnitettyn� ennenkuin

kello 8 aikana. Aamujuna oli jo mennyt. Sen t�hden piti odottaa junaa,
joka oli l�htev� kello 1,40. N�in oli meill� hyv�� aikaa katsella t�t�
eriskummallista kaupunkia, joka on New-York valtion lakia s��t�v�
keskusta, t�t� alavaa, v�kirikasta kauppijas-kaupunkia Hudsonin oikealla
rannalla, sen tiilihuoneuksia, yleisi� laitoksia ja sangen merkillist�
maannunnais-museota. Olisipa saattanut sanoa, ett� yksi New-Yorkin
isoista kortteleista oli siirretty sen kunnaan kupeelle, jolle se
py�r�teaterin tapaisesti oli levitettyn�.

Aamusteltuamme menimme kello 1 aikana rautatie-kartanoon, joka oli

aukinainen ja ilman vartijoitta. Juna pys�htyy ilman mit��n temppuja
kadulle kuin vaunut. Matkustajat nousevat, milloin tahtovat, pois noista
pitkist� vaunuista, joita etu- ja takapuolella nelj�ll� rattaalla
ymp�rins� liikkuva konerakennus kannattaa. N�m� vaunut ovat yhdistetyt
toisiinsa porras-silloilla, joten matkustajat p��sev�t k�velem��n junan
toisesta p��st� toiseen. M��r�tyll� minuutilla l�hti purskahteleva juna
liikkeelle, ilman ett� olimme n�hneet p��llik�n tahi virkamiehen
vilahustakaan taikka kuulleet yht��n kelloa, joka olisi l�hd�n
ilmoittanut. Me vietiin nyt kahdentoista peninkulman vauhtia tunnissa.
Mutta sen sijaan ett� olisimme olleet pakissa, niinkuin ollaan
Franskanmaan rautateiden vaunuissa, meill� oli vapaus tulla ja menn�
kuten halusimme sek� ostaa sanomalehti� ja kirjoja, "jotka eiv�t olleet
templatuita". Leimamerkki ei n�ytt�nyt, sen tunnustan, p��sneen Amerikan
tapoihin. Sensuuri t�ss� omituisessa maassa ei ollut p��snyt k�sitykseen
siit�, ett� junavaunuissa istuville henkil�ille sallittava lukeminen on
huolellisemmin silm�ll� pidett�v�, kuin niille uskottava, jotka,
nojatuoleillaan istuen, lukevat omissa huoneissansa. Kaikkea t�t� saimme
tehd� pys�yskoille p��semist� odottamatta. Virvoituspaikat, kirjastot,
kaikki oli matkustajain muassa. Sill� aikaa suhkasi juna eteenp�in,
halki ��rett�m�in tasankojen, halki �sken hakattuin mets�in, joskin
oltiin vaarassa t�rm�t� kaadettuja puurunkoja vasten, l�pi uusien
kaupunkien, joiden leveille, viel� huoneettomille kaduille
rautatie-kiskot olivat asetetut, kaupunkien, joilla oli mit�
runollisimpia nimi� vanhan ajan historiasta, niinkuin Roma, Syrakusa,
Palmyra. N�in vilisi silm�imme ohitse koko t�m� Mohawk-lakso.
N�k�rajalla haamoitti hetkisen aikaa Ontario-j�rvi, jonne Cooper on
asettanut mestariteoksensa kohtaukset. Koko t�m� muinoin jylh� maisema
on nyt sivistynyt paikkakunta.

Kello 11 aikana illalla vaihetimme junia Rochesterissa ja kuljimme

Tennesseen koskien sivu, jotka vilisiv�t vaunujen alla. Menty�mme
muutamia peninkulmia pitkin Niagaraa, n�kem�tt� sit�, tulimme kello 2
aikana y�ll� Niagara Falls nimiseen kauppalaan, ja tohtori vei minun
komeaan ravintolaan, jolla oli tuo komea nimi Cataract-House
(K�ng�s-Huone).

Seitsem�snelj�tt� luku.

Niagara ei ole joki, ei edes virtakaan, vaan luonnollinen suoni,

kuusinelj�tt� peninkulmaa pitk� johde, joka laskee veden Yl�j�rvest�,
Michiganista, Huronista ja Eriest� Ontarioon. Vedenkorkeuden eroitus
molempain viimemainittuin j�rvien v�lill� on 340 Englannin jalkaa. T�m�
eroitus, joka tasan jakautuu koko t�lle matkalle, on vaivoin saanut
kosken aikuiseksi, mutta putoukset nielev�t puolen vedest�, ja siit�
tulee niiden hirmuinen voima.

T�m� Niagaran putous eroittaa Yhdysvaltiot Kanadasta. Sen oikeanpuolinen

ranta kuuluu Yhdysvaltioiden, sen vasemmanpuolinen Englannin alle.
Toisella puolen n�hd��n poliisivirkamiehi�, toisella ei niiden
vilahustakaan.

Huhtikuun 12 p�iv�n� p�iv�n tullessa k�velimme tohtori ja min�

Niagara-Falls'in leveill� kaduilla. N�in kutsutaan t�t� kyl�� tahi
kauppalaa, joka on syntynyt putousten luokse, kolmensadan peninkulman
p��h�n Albanysta. Se on v�h�inen "vesikaupunki" raittiilla ilmalla ja
ihanalla paikalla, varustettu komeilla ravintoloilla ja p�n�k�ill�
huviloilla, joissa jankit ja kanadalaiset k�yv�t kauniilla
vuoden-ajalla. Ilma oli ihana ja aurinko hohti kylm�ll� taivaalla.
Kaukainen tohina kuului. Min� n�in taivaanrannalla sumuja, jotka eiv�t
voineet olla pilvi�.

-- Onko tuo k�ng�s? -- kysyin min� tohtorilta.

-- Malttavaisuutta, yst�v�ni, -- vastasi Pitferge.

Muutamain minuuttien per�st� olimme Niagaran rannoilla. Vesi kulki

tyvenesti. Se oli kirkasta eik� isosti syv��. Harmahtavia
kallionhuippuja pisti yl�s siell� ja t��ll�. Putouksen pauhina kuului
yh� selvemmin, mutta sit� ei voinut viel� n�hd�. Puinen, rautaisen
holvin p��ll� lep��v� silta yhdisti vasemman rannan er��sen saareen,
joka oli ik��nkuin viskattu keskelle virtaa. Tohtori vei minun t�lle
sillalle. Yl�sp�in ulottui virta niin pitk�lle kuin silm� voi kantaa;
alapuolella, se on oikealla k�dell�, n�kyiv�t kosken ensim�iset
vietokset. Puolen peninkulman p��ss� sillasta maa katosi n�kym�tt�miin,
sill� ilma oli t�ynn� hienoa utua. Se oli se Amerikan puolinen putous,
jota emme tainneet n�hd�. Toisaalla n�kyi rauhallinen seutu kunnainensa,
huviloinensa, huoneinensa ja paljaine puinensa. Se oli Kanadan puolinen
ranta.

-- �lk�� viel� katsoko sinne! -- huusi tohtori Pitferge minulle. --

Malttakaa v�h�n! Pankaa silm�nne umpeen �lk��k� aukaisko niit� ennenkuin
k�sken.

Min� en paljon kuunnellut oppaani sanoja, vaan levitin silm�ni

sel�lleen, katsellakseni ymp�rille. Menty�mme sillan yli astuimme
saarelle. Se oli Goat-Island, eli vuohisaari, noin kuudenseitsem�tt�
auran maan laajuutta, yleens� puita kasvava ja t�ynn� komeita
puukujanteita, joilla vaunut voivat esteett�m�sti liikkua, ja viskattu
kuin kukkakimppu Amerikan ja Kanadan putousten v�lille, jotka ovat
kolmesataa Englannin kyyn�r�� toisistansa. Me juoksimme noiden suurten
puiden alate, ja astuimme vietoksia yl�s ja alas. Veden ukkosentapainen
pauhina k�vi kahta kovemmaksi. Ilma oli utuun peittynyt.

-- Katsokaapa nyt! -- huudahti tohtori.

Miss� Niagara hy�k�� alas ulospist�v�lt� kalliolta, siin� se n�kyy

kaikessa loistoisuudessaan. T�ll� paikalla tekee se kiukan k��nn�ksen,
ja kaaristuessaan tekem��n Kanadan puolista putousta,
"hevosenkenk�-putousta", hy�k�� se alas sadan kahdeksankuudetta jalan
korkeudelta, kahta peninkulmaa leve�n�.

Luonto, joka t�ll� kohdalla on ihanimpia maailmassa, on tehnyt kaiken

saattaaksensa katsojan suurimpaan kummastukseen. T�m� Niagaran mutka
takaisinp�in itse�ns� vasten on eritt�in edullinen valon ja varjon
vaikutuksille. Kun aurinko s�teill��n k�y n�ihin vesiin, silloin n�hd��n
v�rinl�ikkeit� vaikka mink�laisia, ja joka ei ole n�hnyt t�t�
loistoisata taulua, ei sit� uskoisi. Niinp� on vaahto likell�
Vuohisaarta valkoinen; se on huimaavan valkeata lunta, valuvaa
sulatettua hopeata, jota t�ss� syvyyteen hy�k��. Keskell� putousta on
vedell� ihmetelt�v�n kaunis vesivihre� v�ri, joka osoittaa, ett� siin�
on sangen syv�lt� vett�. Niinp� p��sikin kerta er�s alus, Detroit, joka
k�vi kaksikymment� jalkaa syv�ss� ja pantiin virtaan, menem��n
putouksesta alas, mihink��n tarttumatta. Kanadan puolisella rannalla
sit� vastoin vesipy�rteet v�lkkyv�t kuin metallit; ne ovat valuvaa,
syvyyteen suistuvaa kultaa. Etemm� ei voidakaan n�hd� virran kulkua,
sill� sakeata huurua tupruaa ilmaan. Taisinpa kuitenkin hiukan n�hd�
suunnattoman suuria j��r�ykki�it�, joita oli syntynyt kylm�n� talvena.
Ne olivat kuin kummituksia, jotka aukinaiseen kitaansa nieliv�t tunnissa
ne sata miljoonaa tonnia vett�, mitk� tyhjentym�t�n Niagara kaataa
niiden eteen. Puolen peninkulman p��ss� putouksesta virta taas oli tyven
ja varustettu lujalla pinnalla, jota Huhtikuun ensim�iset tuulet eiv�t
viel� olleet sulamaan saaneet.

-- Ja menk��mme nyt keskelle putousta! -- sanoi tohtori.

Mit� h�n n�ill� sanoilla tarkoitti? En tiennyt mit� ajattelisin, kun h�n
osoitti minulle er��n tornin, joka oli rakettu er��lle rannasta
ulosk�yv�lle kalliolle muutamia satoja jalkamittoja rannasta, juuri
jyrkk�yksen reunalle. T�t� uskallettua muistomerkki�, jonka er�s Judge
Porter 1833 rakensi, kutsutaan "Terrapin-tower'iksi".

Me astuimme Vuohisaaren vietoksia alas. Ennen pitk�� n�in min� er��n

sillan, eli oikeittain muutamia lankkuja, mitk� olivat asetetut tornin
ja rannan v�lisille kallioille. T�m� silta meni pitkin syvyytt�,
ainoastaan muutamain askelten p��ss� siit�, ja allamme �rjyi putous
hirmuisesti pauhaten. Me uskalsimme astua noille lankuille ja muutamissa
minuuteissa p��simme etevimm�lle kalliolle, jolla Terrapin-Tower seisoo.
T�m� py�re�, viisiviidett� jalkaa korkea torni on rakettu harmaan kiven
m�hk�leest�. Ylinn� on py�r�n muotoinen balkongi katon ymp�rill�, joka
on peitetty punertavalla marmoriseolla. Kiertoraput ovat puusta.
Tuhansia nimi� on piirrelty niiden astuimiin. Kun hyvin on p��sty tornin
katolle, niin koukataan kiinni balkongiin ja silm�ill��n avaruuteen.

Ensist�kin silm� vajoo syvyyteen ja sitte noiden j��-hirvi�iden kitaan,

jotka ahmaavat tuon kuohuvan veden. Kallio, jolla torni seisoo, vapisee
tuntuvasti jalkain alla. Ylt'ymp�ri n�hd��n hirvitt�vi� onteloita,
ik��nkuin virran ojannes vajoaisi. Mahdotonta on puhua toistensa kanssa,
sill� jymin�, niinkuin ukkosen, nousee noista vedenpaljouksista. Vaahto
ry�ppy�� aina tornin katolle, ja se hienontunut vesi, noustua ilmaan,
muodostaa loistoisan vesikaaren.

Torni n�ytt�� siirtyv�n hirvitt�v�ll� nopeudella, mutta kaikeksi onneksi

taap�in, sill� jos se toisap�in n�ytt�isi siirtyv�n, niin huimaus olisi
mahdoton kest�� eik� kukaan voisi kuilua katsella.

L��h�tt�en, tuohon paikkaan lannistuen, astuimme tornin ylemp��n

huoneesen. Siell� tohtori n�ki syyt� olevan sanoa:

-- T�m� Terrapin-tower, yst�v�ni, on jonakuna kauniina p�iv�n� sy�styv�

syvyyteen ja kenties ennen kuin aavistetaankaan.

-- Vai niin? Tosiaanko?

-- Siit� ei ole ep�ilemist�. T�m� Kanadan puolinen k�ng�s vet�ytyy

huomaamattomasti takaperin, mutta sen se kumminkin tekee. Kun torni
rakettiin 1833, oli se etemp�n� putouksesta. Maanpinnan tuntijat
sanovat, ett� putous viisinelj�tt� tuhatta vuotta t�t� ennen oli
Queenstownin luona, seitsem�n peninkulmaa alempana, nykyist� paikkaa.
Bakevellen mukaan se vet�ytyy taap�in yhden meterin vuosittain, mutta
Charles Lyeldin mukaan ainoastaan yhden jalan. Se silm�nr�p�ys on siis
tuleva, jona kallio, jolla torni seisoo, veden sy�vytt�m�n� on huilaava
alas putouksen vieremi�. Muistakaa sanani, yst�v�ni: sin� p�iv�n�, jona
Terrapin-tower kukistuu, on siell� oleva muutamia haaveellisia turistia,
jotka saattavat sit� Niagaraa alasp�in.

Min� silm�ilin tohtoria ik��nkuin kys�ist�kseni h�nelt� tulisiko h�n

olemaan yksi noita omituisia miehi�. Mutta h�n viittasi minua tulemaan
muassansa, ja me saimme taas ottaa hevosenkenk�-putouksen ja ymp�rill�
olevan maiseman katseltavaksemme. Nyt eroitimme jonkun v�h�n Amerikankin
puolista putousta. T�m� putous, niinik��n ihmetelt�v�, on suora eik�
mutkainen ja 164 jalkaa pystysuoraan korkea. Mutta jos tahdotaan
katsella sit� kokonaisenaan, niin t�ytyy asettua vastap�iselle Kanadan
rannalle.

Koko t�m�n p�iv�n me k�velimme sinne ja t�nne Niagaran rannoilla,

vastustamattomasti vedettyin� torniin takaisin, jossa veden pauhina,
huurujen tuhusade, auringon s�teiden leikitys ja k�ng�ksen hurmaava
tuoksu pitiv�t meit� alinomaisessa ihastuksessa. Sitte palasimme
Vuohisaarelle katselemaan t�t� putousta kaikin puolin emmek� koskaan
kyll�styneet t�h�n n�ytelm��n.

Kello 5 aikana tulimme j�lleen K�ng�s-Huoneesen; ja tuota pikaa

nautittuamme p�iv�llisen, Amerikan tavoin valmistetun, palasimme
Vuohisaarelle. Tohtori tahtoi j�lleen n�hd� "Kolme sisarta," kolme
ihanan saarta, jotka olivat hujan hajan saaren ylip��n vaiheilla. Illan
tultua h�n taas vei minun Terrapin-towerin tutisevalle kalliolle.

Aurinko oli laskenut pimenneiden kukkulain taa. P�iv�n viimeinen valo

oli kadonnut. Kuu, joka oli puolena, kumotti kirkkaalla valolla. Torni
heitti pitk�n varjon syvyyden ylitse. Ylemp�n� p�in vieri vesi tyvenesti
keve�ss� huurussa. Kanadan ranta, joka jo oli pime��n vajonnut, erosi
silm��n pist�v�sti Vuohisaaren ja Niagara-Falls kauppalan enemmin
valaistuista osista. Kuilu, jonka puolipime� isonti, n�ytti silmiss�mme
pohjattomalta syvyydelt�, jossa tuo hirvitt�v� k�ng�s jumisi. Mink�
voimakkaan ja syd�nt� karsivan vaikutuksen emmek� tunteneet? Kuka
mestari, oli se kyn�n tahi pensselin t�iss�, voisi sit� kuvailla?
Liikkuva valo n�kyi moniaina minuuteina taivaanrannalla. Se oli
kuumoitus er��st� rautatie junasta, joka meni Niagaran p��ll� rippuvan
sillan yli, kahden peninkulman p��ss� meist�. Me j�imme paikallemme
puoliy�h�n asti, ��nett�min� ja liikkumattomina t�m�n tornin huipulle,
aina nojaten itsemme katsomaan tuota putousta, joka vieh�tti ja lumosi
meid�t. Vihdoin viimein er��ll� hetkell�, kun kuun s�teet sattuivat
er��sen kohtaan tuossa kirkkaassa vetel�ss� tohussa, eroitin min�
maidonkarvaisen viirun, er��n l�pikuultavan, pime�ss� vipajavan juovan.
Se oli kuun laatuna vesikaari, hime� s�teily y�n t�hdest�, jonka vieno
valo muuttui kulkiessaan k�ng�ksen l�yhyv�in huurujen l�pi.

Kahdeksasnelj�tt� luku.

Seuraavana p�iv�n�, huhtikuun 13:na, teki tohtori esityksen ett�

k�visimme Kanadan puolisella rannalla. Matka sinne ei ollut pitk�.
Tarvitsimme ainoastaan astuskella niit� kukkuloita my�ten, joita on
Niagaran oikeanpuolisella rannalla kahta peninkulmaa pitk�lt�,
p��st�ksemme ripus-sillalle. Me l�hdimme matkaan kello 7 aikana aamulla.
Mutkittelevalta polulta, joka meni oikeanpuolista rantaa pitkin, n�htiin
virran tyven vesi, jolla ei en��n ollut mit��n tuntua pauhaavasta
putouksesta.
Kello 8,30 tulimme mainitulle sillalle. T�ll� sillalla, joka on ainoa
Kanadan ja New-York-valtion v�lill�, on kaksi rataa. Ylemp�� rataa
my�ten kulkevat rautatiejunat, alempaa my�ten, joka on kolmeakolmatta
jalkaa alempana, vaunut ja jalkamiehet. Mielikuvatus ei voi seurata
rohkeata insin��ri John A. R�blingi� Trendonista h�nen ty�ss�ns�, t�t�
miest�, joka on uskaltanut rakentaa t�m�n sillan n�ihin suhteisin:
ripus-sillan, jota my�ten rautatiejunat p��sev�t kulkemaan kahdensadan
viidenkymmenen jalan korkeudella Niagaran virrasta, jonka vauhti t�ll�
paikalla ei ole kovin ankara.

T�m� ripus-silta on 800 jalkaa pitk� ja 24 jalkaa leve�. Rautaiset

pylv��t, jotka ovat kuin valotornia ja rannoille raketut, pit�v�t
tasapainoa voimassa. Kaapeleihin, jotka kannattavat siltaa, kuuluu
nelj�tuhatta lankaa ja ovat kymmenen tuumaa paksut poikki mitaten ja
kest�v�t kahdentoista tuhannen nelj�nsadan tonnin painon. Silta yksin��n
painaa kahdeksansataa tonnia. Se vihittiin 1855 ja on maksanut puolen
miljoonaa dollaria. Samassa kuin p��simme keskipaikalle siltaa, kulki
rautatiejuna p�idemme ylitse, ja me tunsimme sillan sujahtavan yhden
meterin jalkaimme alla.

Se oli heti t�m�n sillan alapuolella kuin Blondin astui Niagaran yli
k�ytt� my�ten, joka oli pingoitettu rannasta rantaan, mutta ei
yl�puolella putousta. Yritys ei sen t�hden ollut v�hemmin vaarallinen.
Mutta jos Blondin on h�mm�stytt�nyt meid�t rohkeudellaan, mit� siis
tulee ajatella h�nen yst�v�st��n, joka, istuen h�nen sel�ss��n, seurasi
h�nt� t�ll� ilmassa k�velyll�.

-- Kenties h�n oli herkkusuu -- sanoi tohtori -- sill� Blondin valmisti

erinomaisen hyvi� omelettia j�nnitetyll� k�ydell��n.

Me olimme nyt Kanadan maalla ja menimme pitkin Niagaran vasenta rantaa

katsellaksemme putouksia toiselta kannalta. Puolen tunnin per�st�
astuimme er��sen englantilaiseen ravintolaan, jossa tohtori panetti
eteemme maukkaan aamuisen. Sill� aikaa katselin er�st� kirjaa, johon
tuhansittain matkustajia olivat nimens� kirjoittaneet. Kuuluisimpia
olivat seuraavat: Robert Peel, lady Franklin, kreivi Parisista, herttua
Chartres'esta, prinssi Joinvillest�, Louis Napoleon (1846), prinssi ja
prinsessa Napoleon, Barnum, Maurice Sand (1865), Agassis (1854),
Almonte, prinssi Hohenlohe, Rothschild, lady Elgin, Burkardt (1832)
y. m.

-- Ja nyt menemme putousten alapuolelle -- sanoi tohtori, aamuisen

otettuamme.

Min� menin h�nen muassansa. Er�s neekeri vei meid�t muutamaan huoneesen,
jossa meille annettiin vedenpit�v�t housut, takki ja hattu. N�in
puettuina vei opas meid�t niljakkaa polkua my�ten, joka oli t�ynn�
raudan-pitoisia vesinoroja ja mustia ter�v� kulmaisia kivi�, Niagaran
alle. K�ng�s seisoi edess�mme kuin n�ytt�m�n esirippu akt��rien edess�.
Mutta mik� n�ytelm� ja n�ky n�hd� n�m� v�kin�isesti h�iri��n saatetut
ilmakerrokset! Likom�rkin�, sokaistuina ja puolikuuroina emme voineet
n�hd� eik� kuulla toisiamme t�ss� luolassa, joka oli yht�
hengenpit�v�sti suljettu k�nk��n huuruilla, kuin jos luonto olis sen
kivimuurilla sulkenut.

Kello 9 aikana olimme taas ravintolassa, jossa vett� valuvat vaatteemme

riisuttiin p��lt�mme. Palattuani rannalle, p��si minulta ilon ja
h�mm�styksen huuto:

-- Kapteini Corsican!

Kapteini oli kuullut sanani ja tuli luokseni.

-- Tek� t��ll�! -- huudahti h�n. -- Olipa lysti j�lleen n�hd� teid�t.

-- Ent�s Fabiani ja Elleni? Miss� ne ovat? -- kysyin min� likist�en

Corsicanin k�si�.

-- Ne ovat t��ll� ja voivat mahdollisuuden mukaan hyv�sti. Fabiani on

iloa t�ynn� ja miltei hym�htelee. Elleni-rukkamme tointuu v�hitellen
j�lleen.

-- Mutta mist� se tulee, ett� tapaan teid�t t��ll� Niagaran luona.

-- Niagara -- vastasi Corsican -- on englantilaisten ja amerikalaisten

kokouspaikka kes�kuukausina. He tulevat t�nne saamaan raitista ilmaa ja
virvoittelemaan itsi�ns� t�t� ylev�� putousta katselemalla. Elleniimme
n�ytti t�m� uhkea panorama mahtavasti vaikuttavan, ja sen t�hden olemme
j��neet Niagaran rannoille. Te n�ette tuolla etemp�n� puilla ymp�r�ityn
huvilan, Clifton-House'n, keskell� kunnasta. Siell� asumme yhdess� rouva
R:n, Fabianin sisaren kanssa, joka kaikella mahdollisella huolella
hoitaa yst�v�t�r-raukkaamme.

-- Onko Elleni tuntenut Fabianin? -- kysyin min�.

-- Ei, ei viel� -- vastasi kapteini. -- Muistattehan ett�, juuri samassa

kuin Harry Drake kaatui kuoliaaksi, ik��n kuin silm�nr�p�ykseksi er�s
valon vilahus lenn�hti Ellenin ymm�rrykseen, yritt�en tunkemaan sen
pimeyden l�pi, joka sit� verhosi, mutta t�m� tolkku katosi kohta
j�lleen. Mutta tuotuamme h�nen t�nne, miss� h�n saa hengitell� raitista
ilmaa rauhallisessa tienoossa, on tohtori sanonut merkillisen muutoksen
tapahtuneen Ellenin tilassa. H�n on levollinen, nukkuu hyv�sti, ja h�nen
silmiss��n havaitaan joku ahkeroiminen pysy� kiinni jossakin asiassa,
joko menneess� tahi tulevassa ajassa.

-- Oi yst�v�ni! -- huudahdin min� -- me tahdomme pelastaa h�nen, mutta

miss� on Fabiani ja kihlattunsa?

-- Katsokaa tuonne -- vastasi Corsican, ojentaen k�tens� Niagaran

rantaan p�in.

Kapteinin osoittamalla paikalla keksin nyt Fabianin, joka ei viel� ollut

meit� n�hnyt. H�n seisoi er��ll� kalliolla, ja muutamia askelia h�nen
edess��n istui Elleni liikkumattomana. Fabiani ei eroittanut silmi��n
h�nest�. T�m� paikka vasemmalla rannalla on tunnettu nimell�
"Table-Rock" (P�yt�kallio). Se on er��nlainen kallionkieli, joka pist��
ulos virtaan, joka kuohuaa kaksisataa jalkamittaa alempana katselijaa.

Elleni silm�ili ymp�rilleen ja n�ytti vajonneen ��nett�m��n ihastukseen.

T�lt� paikalta putous on ylevin n�hd�, v�itt�v�t oppaat, ja niin se
onkin.

Emme tahtoneet h�irit� Fabiania. Corsican, tohtori ja min� l�henimme

"P�yt�kalliota". Elleni pysyi yh� liikkumattomana kuin kuvapatsas.
Mink�h�n vaikutuksen t�m� n�ytelm� teki h�nen sieluunsa? Jokohan j�rki
v�hitellen tointui t�m�n suuren-moisen n�ytelm�n vaikutuksesta? Yht�kki�
n�in Fabianin astahtavan h�nen luoksensa. Elleni oli kiivaasti
hyp�ht�nyt pystyyn ja l�heni syvyytt�; k�tens� olivat ojettuina tuota
ammottavaa nielua kohti, mutta h�n pys�htyi tuota pikaa ja laski
kiukasti k�tens� otsaansa vasten ik��nkuin karkoittaaksensa jonkun
mielikuvauksen. Fabiani, kalman kalpeana mutta levollisena, oli yhdell�
harppauksella Ellenin ja syvyyden v�lill�. Elleni pudisteli valkoista
tukkaansa, ja ihastuttava ruumiinsa vapisi. Lieneek� h�n n�hnytk��n
Fabiania? Ei! Olisipa voinut sanoa: ett� Elleni oli henkiin virkoava
kuollut, joka koki tajuta mit� ymp�rill��n n�ki.

Kapteini Corsican ja min� emme uskaltaneet askeltakaan liikahtaa. Niin

likell� syvyytt� me pelk�simme onnettomuutta, ja tohtori Pitferge
pid�tti meit�.

Me kuulimme ne huokaukset, jotka nousivat t�m�n nuoren naisen rinnasta.

Sekavia sanoja v�ikkyi h�nen huulillaan. H�n n�ytti tahtovan puhua,
mutta ei voinut. Viimein p��si h�nelt� n�m� sanat:

-- Jumalani, Jumalani, kaikkivaltias Jumala, miss� olen min�, miss� olen

min�?

H�n tunsi nyt jonkun olevan l�hell�ns�, ja puoleksi toisap�in

k�nnytty�ns� h�n n�ytti meist� ik��nkuin muuttuneelta. Toisenlainen
katsanto loisti h�nen silmiss��n. Fabiani seisoi vavahdellen,
��nett�m�n� ja avosylin h�nen edess�ns�.

-- Fabiani! Fabiani! huudahti Elleni vihdoin.

Fabiani otti h�nen sylell��n vastaan ja Elleni vaipui hengett�m�n� alas.

Fabiani parkasi syd�nt� s�rkev�sti. H�n luuli Ellenin kuolleen, mutta
tohtori astui v�liin ja sanoi:

-- �lk�� h�t�ilk�, t�m� taudin taittumus on p�invastoin h�nen pelastava.

Elleni vietiin Clifton-Houseen ja sai panna maata. Voipumuksestaan

her�tty�ns� h�n vaipui levolliseen uneen. Fabiani oli tohtorin sanoista
saanut rohkeutta ja oli iloa t�ynn�ns�. Olihan Elleni tuntenut h�nen.
H�n tuli luoksemme ja sanoi:

-- Me saamme h�nen pelastetuksi. Joka p�iv� olen oleva l�sn� t�m�n

sielun uudesta syntymisess�. T�n� p�iv�n�, kenties huomenna on Elleni
j�lleen oleva minun. Min� kiit�n sinua, Jumalani! Me j��mme t�nne niin
kauaksi kuin Elleni sit� tarvitsee. Eik�s niin, Archibald?

Kapteini likisti kaikesta syd�mest��n Fabianin rintaansa vasten. Fabiani

oli k��ntynyt puoleeni ja tohtori kiitteli meit� mink� taisi. Meill�
oli samat toiveet kuin h�nell�kin, eik� tainneet mitk��n olla paremmin
perustettuja. Ellenin tervehtyminen ei voinut en�� olla kaukana.

Mutta nyt oli aika l�hte�. Meill� oli tuskin tunnin matka
Niagara-Falls-kauppalaan. Erotessamme rakkaista yst�vist�mme Elleni
viel� nukkui. Fabiani syleili meit�, ja kapteini Corsican, joka oli
isosti liikutettuna, sanoi minulle, luvattuansa sananlenn�ttimell� antaa
minulle tiedon Ellenin tilasta, viimeisen j��hyv�sten, ja kello 12
aikana l�hdimme Clifton-Housesta.
Yhdeks�snelj�tt� luku.

Hetkisen per�st� astuimme er�st� Kanadan puolella olevaa sangen loivaa

vietosta alas. T�m� vietos vei meid�t virran rannalle, ja virta oli pian
kokonansa j�ist� tukkeissa. Siell� odotti meit� pienoinen vene, joka oli
viep� meid�t "Amerikaan." Er�s matkustaja oli jo istunut siihen. Se oli
er�s insin��ri Kentuckysta, joka ilmoitti nimens� ja ammattinsa
tohtorille. Mekin astuimme viipym�tt� veneesen, joka, h��t�m�ll�
j��teli� pois edest��n, p��si keskelle virtaa, miss� taisimme paremmin
p��st� eteenp�in. Sielt� loimme viel� viimeisen silm�yksen tuon
ihmetelt�v�n Niagara-k�ng�ksen puoleen. Matkakumppalimme katseli sit�
tarkoin silmin.

-- Eik�s tuo ole kaunista, ihastuttavaa? -- sanoin min� h�nelle.

-- Onpa niinkin -- vastasi h�n -- ajatelkaapa, mik� koneellinen voima

t�ss� tuhlataan ja kuinka komeata mylly� t�ss� voitaisiin k�ytt��
tuonlaisella putouksella!

En koskaan ollut tuntenut suurempaa halua viskata insin��ri� veteen.

Toiselle rannalle p��sty�mme me vietiin pian pystysuoraan seisovia

rautatienkiskoja my�ten muutamissa minuuteissa yl�s korkeuteen. Kello
1,30 otimme ylim��r�isen junan, joka j�tti meid�t Buffaloon kello 2,15.
K�yty�mme t�ss� uudessa kaupungissa ja maistettuamme Erie-j�rven hyv��
vett�, l�hdimme kello 6 jpp. New-Yorkin valtarautatielle. Seuraavana
p�iv�n� j�timme mukavat vuoteemme "nukunta-vaunussamme" ja tulimme
Albanyyn, ja Hudsonin rautatiet� my�ten, joka kulkee pitkin
vedenparrasta virran vasenpuolista rantaa my�ten, saavuimme muutamissa
tunneissa New-Yorkiin.

Seuraavana p�iv�n�, joka oli huhtikuun 15, katselin min� v�sym�tt�m�n

tohtorini kanssa kaupunkia, East-virtaa ja Broklynia. Illan tultua
sanoin min� hyv�stit kelpo Pitfergelle, ja erotessani h�nest� tunsin
yst�v�st� eroavani.

Huhtikuun 18 p�iv�n�, joka oli Great Easternin m��r�tty l�ht�p�iv�,

menin min� kello 11 aikana sille paikalle, miss� h�yryveneen piti
odottaa matkustajia. Se oli niit� ja lukemattomia tavaratukkuja
t�p�t�ynn�. Min� astuin alukseen.

Samassa kun h�yryveneen piti l�hte� rannasta tunsin min� jonkun

tarttuvan minua k�sivarteen. Min� katsahdin taakseni. Se oli tohtori
Pitferge.

-- Te palaatte Europaan? -- huudahdin min�.

-- Niin, yst�v�ni.

-- Great Easternissako?

-- Tottapa niin -- vastasi armas toverini hym�hdellen. Min� olen

ajatellut asiata -- ja min� l�hden. Ajatelkaa, ett� t�m� kenties on
Great Easternin viimeinen reissu, reissu, jolta se ei palaa.
Kello juuri ik��n soi l�hd�ksi, kun er�s laivapoika Fifth-Avenue
ravintolasta juoksi l��h�tt�en ja j�tti minulle lenn�tinsanoman,
Niagara-Falls-kauppalasta l�hteneen. "Ellen on vironnut, h�n on t�ydell�
toimellaan, ja tohtori vastaa h�nen pelastumisestaan." N�in kirjoitti
kapteini Corsican.

Min� ilmoitin t�m�n uutisen Dean Pitfergelle.

-- Vastaa h�nest� -- mumisi matkakumppalini. -- Min�kin vastaan h�nest�,

mutta mit� se todistaa? Joka tahtoisi vastata minusta, teist�, kaikista,
tekisi sangen v��rin.

Kahdentoista p�iv�n per�st� saavuimme Brestiin ja seuraavana p�iv�n�

Parisiin. Paluu k�vi ilman mit��n merkillist� tapausta, pahaksi mieleksi
tohtori Pitfergelle, joka yh� vain odotti "haaksirikkoa".

* * * * *

Nyt istuessani p�yt�ni ��ress� luulisin Great Easternia, tuota vedell�

liikkuvaa kaupunkia, jossa olen oleskellut kuukauden, yhtymist�ni
Elleniin ja Fabianiin, verratonta Niagaraa, niinp� kaikkea pelk�ksi
unelmaksi, ellei minulla olisi kunkin p�iv�n muistoonpanot edess�ni.
Ihanoita nuo reissut kuitenkin ovat, ovatpa paluumatkatkin, tohtori
sanokoon mit� tahtoo.

Kahdeksan kuukauden kuluessa en kuullut mit��n puhuttavan t�st�

omatapaisesta miehest�, mutta er��n� p�iv�n� sain postista moniv�risill�
vapaamerkeill� varustetun kirjeen, joka alkoi n�ill� sanoilla:

"Coringuy-laivassa, Auklawin saaristossa. Vihdoin viimein olemme

k�rsineet haaksirikon". Kirje p��ttyi n�ill� sanoilla: "En milloinkaan
ole voinut paremmin kuin nyt".

Uskollinen yst�v�nne

Dean Pitferge."

End of Project Gutenberg's Veden p��ll� liikkuva kaupunki, by Jules Verne

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VEDEN P��LL� LIIKKUVA KAUPUNKI ***

***** This file should be named 14847-8.txt or 14847-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/4/8/4/14847/

Produced by Matti J�rvinen and Distributed Proofreaders Europe.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.