The Project Gutenberg EBook of Lyyli, by Elvira Willman

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Lyyli
Viisin�yt�ksinen n�ytelm�

Author: Elvira Willman

Release Date: January 19, 2005 [EBook #14737]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYYLI ***

Produced by Matti J�rvinen and PG Distributed Proofreaders.

LYYLI

VIISIN�YT�KSINEN N�YTELM�

Kirjoittanut
Elviira Willman

Ensim�isen kerran esitetty Suomen Kansallisteatterissa

25 p. HELMIKUUTA 1903.

N�yttelemislupa pyydett�v� tekij�lt�.

Ensimm�isen kerran julkaissut

Yrj� Weilin 1903.

HENKIL�T

SIIVONEN, ty�mies..............................Hra I. Lattu.

SIIVOSKA.......................................Rva O. Salo.
LYYLI, heid�n tytt�rens�.......................Nti L. H�gdahl.
TOLOSKA } {Rva M. Leino.
LINDBERGSKA } { " K. Suonio.
VIRTASKA } ty�miehenvaimoja................{Nti C. Sil�n.
ALASINSKA } { " M. L�hteenoja.
B�CKLUNDSKA } { " H. Granfelt.
B�CKLUND, nuori ty�mies, palvelee sotav�ess�...Hra I. Kainulainen.
HELENA.........................................Nti E. Malm.
IIDU } { " A. Hild�n.
HILMA } kolme lasta...........................{------------
AKKU } {------------
MANDA..........................................Nti A. Auer.
VOSSIKKA.......................................Hra O. Tuulos.
BIRGER EKMAN } { " K. Veckman.
BERGENSTR�LE } l��ketieteen kandidaatteja.....{ " P. Ahlman.
ALLINEN } { " E. Kilpi.
TALONMIEHEN VAIMO..............................Nti E. Niska.

AIKA: nykyinen, tapahtuu HELSINGISS�.

ENSIM�INEN N�YT�S.

Siivosen huone. Per�ll� ovi, joka johtaa porstuaan, oikealla keltainen

kakluunihella, pari s�nky�, rottinki varjostin punaisella kankaalla
vuorattu, sein�ll� Kristus ristinpuussa, Runebergin ja Topeliuksen
kuvat; vasemmalla ikkuna, sen edess� p�yt�, jolla myrtti; sohva,
kirjahylly nurkassa. Huone on hyvin siisti. Lapsen vaunut. Kakluunin
pellinnuorassa lapsen vaatteita kuivumassa.

_1 kohtaus._

SIIVOSKA. VIRTASKA.

SIIVOSKA.

Istukaa nyt toki, Virtaska! Eih�n teid�n niin kova kiire ole. Min�
kaadan teille kahvia.

VIRTASKA.

Ei minulla aikaakaan olisi, kun on lauantai-ilta ja is� tulee tuossa

paikassa kotia ty�st�.--Min� toin nyt sen pyykin, joka oli pest�v�n�.
Kova ty� niiss� vaatteissa oli, kun olivat niin likaiset. Tuota, minun
t�ytyi antaa ne paikkaajalle, koska olivat rikki.--T�ss� ne nyt
olisivat: kuusi paitaa ja nelj� paria alushousuja ja kaksi villar�ijy�
ja viisi paria sukkia ja kaksitoista nen�liinaa. Katsokaa nyt itse!

SIIVOSKA.

Hyv� on. Kyll� min� teid�n ty�nne tunnen.

VIRTASKA.
Ei hierominen niink��n lysti� ole, kun k�det ovat veriset entisten
pyykinpesujen j�lkeen, ettei tahdo saada y�ll� nukutuksi, niin ne
pakottavat. Kun rantimienkin pit�� olla niin turvoksissa, ettei
r�ijynhihaa aamulla yllens� saa. Pesepp�s sitten aina puhtaaksi
hiestyneit�, tahraisia vaatteita.

SIIVOSKA.

Kun oikein ajattelee, niin minusta tuntuu v�liin, kuin eiv�t ihmisparat
ehtisi huoahtaa, niin heid�n t�ytyy t�ss� maailmassa rehki�. Maailmassa
elet��n, ja maailman touhunnassa unohdetaan se, mik� kalleinta on,
sielun rauha.

VIRTASKA.

Voi, kun minun tekee oikein hyv�� kuulla, ett� sunnuntaiaamuna Siivonen
nousee selv�n� miehen� vuoteeltaan ja laulaa lapsensa ja vaimonsa kanssa
hengellisi� lauluja. Ei monessakaan perheess� niin tehd�.

SIIVOSKA.

Kyll� Herra meit� t�h�n asti on hyvin johdattanut, ja maailman

pahennuksesta varjellut, mutta meid�n viimeinen p�iv�mme ei ole viel�
ehtoolla, ja paljon voi viel� muuttua, kun lapsetkin tulevat suuriksi.

VIRTASKA.

Onhan teill� vaan yksi tyt�r. Olisi edes poika.

SIIVOSKA.

Kyll� tytt�retkin voivat �idin syd�nt� survoa,--�lk�� sanoko!--

Kuinka moni on saanut tytt�rens� turmeltuneena kotiinsa, varsinkin
meik�l�isist�.

VIRTASKA.

Ei luulisi sent��n, ett� kaikki olisi ollut turhaa, kun on parhaansa

mukaan koettanut.

SIIVOSKA.

Synti tulee niinkuin halla. Se ei tunnu, ennenkuin se on jo h�vitt�nyt!

Niin se on, niin se on.

VIRTASKA.

Ei teid�n nyt sent��n sovi itse�nne soimata.

SIIVOSKA.

Ei ei! Mutta v�liin min� ajattelen, enk� min� ole turhamielisyydess�ni

heitt�nyt lastani maailman viettelykseen, ja antanut h�nen maistaa
synnin puusta. Ja jos h�n kerran k��rmeen kiusauksesta lankee, niin
t�ytyy minun huutaa: miksi laskin min� lapseni maailmalle, kun en voinut
h�nt� varjella!--Voi, Virtaska, te ette tied� mit� �idin syd�n tuntee,
kun h�n tiet�� lapsensa olevan kotoa poissa. Joka isku, joka kohtaa
h�nen lastansa, se menee h�neen kuin puukon pisto avoimeen haavaan,
sill� niin on �idin syd�n arka--

VIRTASKA.

Paikassaanko Lyyli nyt on?

SIIVOSKA.

Siell� h�n nyt on. Menee joka aamu kello 8:lta, p��see tunniksi
p�iv�lliselle ja v�h�ksi aikaa aamiaiselle ja 8:lta h�n palaa kotiin.

VIRTASKA.

Paperikaupassako h�n on?

SIIVOSKA.

Niin on. Aleksanterinkadun varrella. Min� ajattelin, mihin h�net

pist�isin; ja kun h�n ei jaksanut palvelukseenkaan menn�--

VIRTASKA.

Ei, ei--tietysti.

SIIVOSKA.

Jollain h�nen pit�� itse�ns� el�tt��--

VIRTASKA.

Niin, niin--itse�ns� el�tt��.

SIIVOSKA.

Eik� se mik��n huono paikka ole, ei mik��n sellainen, miss� herroja k�y.

VIRTASKA.

Niin aivan.

SIIVOSKA.

Niin pit�isi tuon s�ily�.

VIRTASKA.

Kyll� luulisi.

_2 kohtaus._

HELENA (lapsi syliss�). Edelliset.

SIIVOSKA.

Joko Helena saunasta palasi?

HELENA.

Jo. (Asettaa lapsen vaunuun, ottaa riepuja kuivauspaikasta. H�n on hento

kalpea nainen, hyvin hiljainen).

VIRTASKA.

Kyll� kai minunkin pit�� l�hte�.

SIIVOSKA.

Istukaa te vaan. Min� kaadan teille toisen kupin kahvia!

VIRTASKA.

Ei--sit�--olisi tarvittu.

SIIVOSKA.

(Helenalle). Pianhan sin� palasitkin? Joko se ehdittiin saunoittaa se

lapsi?

HELENA.

Saunassa oli paljon ihmisi�. Ja kun lapsi rupesi yskim��n, t�ytyi minun
kiiruhtaa pois. Raukka ei sied� kuumuutta.

VIRTASKA.

Kaunishan lapsi sent��n on.

HELENA.

Onhan h�n, raukka. Sanoivat laitoksella, ettei saisi kuumassa pit��,

ettei veri nousisi p��h�n. On v�h�n levoton. Her�� v�hemm�st�kin
rasahduksesta. Min� kun olen ollut itsekin v�h�n levoton, ei ole voinut
lapsikaan oikein menesty�.

VIRTASKA.

Helena on itsekin kalpea. Olette kai heikko?

HELENA.

Tuleehan sit� sellaiseksi.--Ei voi nukkua y�ll�. Ei ruoka maistu, eik�

se v�h�, mink� sy�, virkistyt�. On kuin joku kalvaisi syd�nt�.

VIRTASKA.

Ei Helenalla ole palveluspaikkaa viel�?

HELENA.

Ei ole. On kes�inen aika, ettei saa. K�vin t�n��n toimistossa. Lupasivat

sielt� toimittaa.

VIRTASKA.
Kuka on luvannut ottaa lapsen hoidettavakseen?

HELENA.

Kyll� kai joku, jos sit� kyselee.

VIRTASKA.

Ventovierasko! On sekin surkeaa, kun t�ytyy j�tt�� lapsensa vieraan

huostaan. Ja noin pieni viel�! Onko se kuukaudenkaan vanha?

HELENA.

Kolmen viikon!

VIRTASKA.

Jaa.--Kun min� viimeisen tytt�ni sain, se oli laitoksessa, oli siell�

nuori tytt�, ei h�n ollut kuudenkaantoista vanha--ja kuinka se raukka
itki, se itki niin, ett� olisi luullut h�nen syd�mens� pakahtuvan. Ja
kun h�nen t�ytyi vied� lapsensa itse ristille. Ei ollut edes kummiakaan.
Kuka senkin tyt�n oli onnettomaksi tehnyt?

SIIVOSKA.

Kuka!? Kysy sit�!

VIRTASKA.

Minun tuli niin s��li! Minun tuli niin s��li, ett� eik� miehell� ole sen
verran omaatuntoa, ett� j�tt�isi tuollaisenkin raukan rauhaan!

SIIVOSKA.

Oma on syy.--Miksi uskoa heit�!

VIRTASKA.

Kun uskottelevat!--Kuinka kauan min�kin t�ss� istun! Is� antaa aika

l�ksytyksen, kun ei ole puuro valmis eiv�tk� perunat p�yd�ll�.--
Hyv�sti vaan ja kiitoksia paljon. Paikkaaminen maksaa markan ja pesusta
olisi 3 markkaa. Ei kai se ole paljon?

SIIVOSKA.

Ei ole. Kyll� sen mielell�nne tarvitsette.

VIRTASKA.

Kyll�! Hyv�� y�t� sitten. Kello k�y jo yhdeks��. (pois).

_3 kohtaus._

SIIVOSKA.

Kun ei Lyyli ole tullut kotia! Olisi h�nen jo pit�nyt ehti�. Tahtoisitko
puuroa, Helena?
HELENA.

Kiitoksia. Min� keitin itselleni iltap�iv�ll� kahvia ja s�in palasen

funttaleip��.

SIIVOSKA.

Mit� se sellainen! Tekee vain pahaa. Ota tuosta lautasellinen puuroa!--

Mist� sin� lapsellesikaan rintaa annat! Kyll� olet saanut n�lk��kin
n�hd�.

HELENA.

Ei se mit��n ole.--Kyll� viel� vaurastun.

SIIVOSKA.

Ei sit� niink��n vaurastu.--Ota nyt vaan ja sy�. Oletko lapsenakaan

koskaan saanut sy�d� kyll�ksesi? Ja siit� ei hevill� toivu--vaikka
vieraankin ruokaan p��sisi. Pit�isi Lyylin jo tulla. Miss� se tytt�
viipyy?

HELENA.

Ei h�n vaan lie l�htenyt huviretkelle?

SIIVOSKA.

Huviretkelle. Ei h�n ole koskaan viel� sit� tehnyt--

HELENA.

Voisihan t�m� olla ensi kerta.

SIIVOSKA.

Mit� sin� sanot?

HELENA.

Min� pelk��n, ett� Lyyli on mennyt jonnekin k�velem��n. Kyll� h�n jo

muuten olisi kotona.

SIIVOSKA.

Ett� se olisi? Lapsellinen min�kin olen. Onhan h�n jo aika ihminen, eik�
h�n huonojen ihmisten seurassa kulje.--Mutta kyll� olisi ollut
parempi, ett� h�n olisi k�ynyt kotona.

HELENA.

Ei olisi kai ehtinyt.

SIIVOSKA.

Niinh�n se on.--Niin kai!--Ruvetaan me vaan sy�m��n. Ei is� tule

pitk��n aikaan kotia; kun meni ty�v�enyhdistyksen kokoukseen.--Tule
nyt Helena. Kyll� lapsesi siell� s�ilyy.

HELENA.

Min� puhelin �sken Iidan kanssa. Kyll� h�nkin on kipe�n n�k�inen, niin
kalpea, ett� oikein pahaa teki.

SIIVOSKA.

On sekin ihminen! Ahdistaa rintaa ja hengitys k�y kuin kive� vet�isi

savupiippua yl�s, mutta hekumassa el��!--Kun n�kee ne lapsetkin. Pojan
on jalka kipe�--seisoo kyhj�tt�� talvipakkasessa portin edess� ja on
niin viluissaan, ett� on ihan musta kasvoiltaan--mutta ei mene sis��n.
Kuka sit� komentaisi? �iti on ty�ss� ja tyt�t juoksevat omia teit�ns�.
Kuinka lienee raukkojen ruuankin laita? Ei muuta sy�d� kuin kahvia ja
leip��. Mink�laisia ihmisi� sellaisellakin hoidolla kasvaa, sit� min� en
ymm�rr�.

HELENA.

Se on surkeaa!

SIIVOSKA.

Jos ne tyt�t v�h�n ajattelisivat, ennenkuin he sy�ksev�t itsens� ja

viattomat lapset tuollaiseen tilaan. Mutta ei--ei ajatella mit��n--

HELENA.

(Huoahtaa). Ei.

SIIVOSKA.

Ja sinunkin, Helena paran, piti samalla lailla k�yd�. �l� nyt itke. Ei
se nyt en�� itkusta parane. Mutta s��li on sinua. Sin� olet sent��n
kiltti ja hyv� tytt�. Et sin� onnettomuuttasi olisi ansainnut--mutta
synti oli sinullekin mieluinen.--Jos en min� t�t� olisi omilla
silmill�ni n�hnyt, en min� olisi muiden puhetta uskonut.

HELENA.

(Hymyilee raskaasti.) Synti, synti! Ken meist� sit� synniksi luulee, kun
se n�ytt�� niin helpolta?

SIIVOSKA.

Se on siis kuin noiduttua! Ei pid� monenkaan tyt�n siit� synnist� vapaa

olla. Ja mik� sinutkin siihen saattoi?

HELENA.

Ajattelemattomuus ja--vereni.

SIIVOSKA.

Olethan sin�kin synniss� siinnyt.

HELENA.
�iti oli tulisenverinen kuin min�kin. Min� jaksoin toki kauemmin sit�
vastustaa, sill� min� olin vanhempi langetessani--

SIIVOSKA.

Olisi sinun sent��n pit�nyt ajatella, kun tunsit �itisi teot--

HELENA.

Kyll� min� ne tunsin. Te ette Siivoska tied�, miss� haahmussa viettelij�

tulee.--Kyll� synti kauneuden leiman saa, kun se omia himojamme
hivelee.--Eik� tehty� voi en�� tekem�tt�m�ksi tehd�.

SIIVOSKA.

Pit�isi sinunkin onnettomuutesi Lyyli� varoittaa.

HELENA.

Pit�isi, vaan h�n ei sit� ymm�rr�. H�n luulee oman syntins� oikeaksi.
Niin se jokaisen on.

SIIVOSKA.

Voi Herra, jos minun viel� sekin p�iv� n�hd� t�ytyy, ett� tytt�reni
lapsi k�sivarrella luokseni saapuu, eik� sill� lapsella ole sijaa
ihmisten joukossa, silloin kuolisin suruun.

HELENA.

Kyll� siihen tottuu. Ei ihminen surusta kuole.

SIIVOSKA.

Voi sit� Lyyli�, joka saattaa minut t�llaiseen tuskaan! Min� menen
katsomaan Hellmannille. Sielt� n�en, jos h�n menee ohitse. Hoida sin�
tulta ja pane is�lle puuroa vatiin, kun h�n tulee kotiin. (Pois.)

_4 koht._

TOLOSKA. HELENA.

TOLOSKA.

Hyv�� p�iv��. Onko t��ll� kukaan kotona?

HELENA.

Ei ole kukaan muu kuin min�. Mutta kyll� Siivoska pian palaa. Meni v�h�n
asialle.

TOLOSKA.

Kenenk� lapsi tuossa makaa?

HELENA.
Minun.

TOLOSKA.

Hyv� Jumala! Ja milloinka se?! Voi, onko se Helenakin. (Helena

purskahtaa itkuun).--Niin. Noh!--Ei sit� en�� voi auttaa. Poikako se
on vai tytt�?

HELENA.

Poika.

TOLOSKA.

Meill�kin on kolme poikaa. Sinne ne j�iv�t nukkumaan is�n kanssa. Min�

pesin astiat ja ajattelin, ett� menen t�ss� entisi� hyyrykumppaneitani
katsomaan. Mitenk� ne jaksavat?

HELENA.

Kiitos hyvin. Kyll� Siivoska on kaltaisensa.

TOLOSKA.

Niin sekin ihminen tekee ty�t� kuin p�iv�ty�mies ja lapsensa t�hden

vaan. Kyll� minua monta kertaa harmitti, kun n�in kuinka �iti hommasi ja
hy�ri ja tyt�r k�vi vapaana kuin mik�kin mamselli. Mik� siit�kin
etanasta tulee, min� ajattelin usein itsekseni.

HELENA.

Lyyli k�vi koulua.

TOLOSKA.

Koulua, koulua. Kyll� se silti olisi voinut ty�t� tehd�. Ei se olisi

ollut muuksi kuin ruumiin terveydeksi. Minun teki usein mieli sanoa
Siivoskalle, ett� �l� kasvata lastasi noin vetel�ksi, kyll� sin� sen
sopan kerran niell� saat. Mutta mit� min�? Min� olin vanhanaikuinen.
Siivoska rakasti lastansa ja luuli, ett� se raukka oli niin heikko.

HELENA.

Heikko Lyyli on ollutkin.

TOLOSKA.

Heikko! Niin, kun ei sen verran ruumiilliseen ty�h�n pakoitettu, ett�

olisi edes ruoka maistunut. Kun min� n�en kuinka �itien t�ytyy hy�ri� ja
py�ri�, passata ja pest� pyykki�, ja tytt�ret istuvat vaan k�det
ristiss� ja lukevat romaaneja, niin--ei siit� ajan pitk��n hyv�� tule,
sen min� sanon.

HELENA.

Jos nyt yksi--

TOLOSKA.

Niin yksi ja yksi!--Ja sill� tavalla kaikki. Pit��k� se sitten olla

huonoa ty�t� jos palvelee?--Eik� kunnon ihmisten lasten sovi en��
tehd� ruumiillista ty�t� ja tulla kunnon ty�miesten vaimoiksi! Olkoot
vaan koulutettuja.--Mutta ett� he vaan seisoisivat jossain
paperikaupassa ja hakisivat herroja--niin, sen min� sanon, ett�
huonosti se leikki loppuu.

HELENA.

Kyll� Lyyli on koettanut pysy� pahasta poissa.

TOLOSKA.

Niin on, niin on! Mutta pahalla on monta paulaa! Ja moni on ottanut
katinkullan kullaksi.--

HELENA.

Mit� te sitten tekisitte?

TOLOSKA.

Panisin tytt�reni lattiaa pesem��n, sill� lattia on kuitenkin pest�v�!

_5 kohtaus._

SIIVONEN. Edelliset.

TOLOSKA.

Kas siin�h�n on Siivonen! Hyv�� p�iv��. Min� olen jo t�ss� hyv�n

varttitunnin istunut ja pauhannut, niinkuin minun tapani on. Ja
haukkunut ihmiskuntaa. Kyll� te minut tunnette.

SIIVONEN.

Noh, kuinka teill� jaksetaan!

TOLOSKA.

Kiitos kysym�st�, mainiosti. Me pid�mme niin siit� uudesta

kortteeristamme! Eik� se ty�mies kadu, joka laittaa itselleen oman
talon, ettei tarvitse is�ntien pahoista seinist� antaa sit�, mink� t�in
tuskin ansaitsee. Ajatelkaa, 20 ja 30 markkaa kuussa ilman puita ja
�ljy� ja ruokaa, mokomista kosteista h�kkeleist�.--E--ei. En min� sit�
p�iv�� koskaan kadu, kun min� sanoin meid�n ukolle, ett� sissoo, nyt
mekin menn��n puulaagiin ja hommataan oma talo.--Kun ette tek��n
Siivonen.

SIIVONEN.

Kun me t�ss� vanhoiksi tullaan, niin me l�hdet��n maalle.

TOLOSKA.
Mik� teid�n on h�t�n�, kun on tuo yksi tyt�r vaan, ja h�n joutuu
tietysti pian naimisiin, ettei teid�n tarvitse muuta kun k�yd� kahvilla
vaan, mutta meill� kun on kolme poikaa, niin pit�� kai yhdell� olla
kamari, minne akkansa vie, jos niin pitk�lle p��st��n.

SIIVONEN.

Kyll� tuo talojen rakentaminen yhti�iss� on mainio, en min� sit� voi

kielt��.

TOLOSKA.

Noh Herran ihme, kun ei ihmisill� saanut en�� lapsiakaan olla, sill�
silloin ei saanut huoneita. Lapset muka huusivat pihalla ja h�iritsiv�t
muitten hyyryl�isten rauhaa. Eiv�t suinkaan ne puukappaleita ole ne
raukat. Ja kuin eiv�t ne herrojenkaan lapset osaisi huutaa, mutta
ty�miehen lapset ne raukat ovat kuin saastutus.--

SIIVONEN.

Noh, noh!

TOLOSKA.

Joskus ihminen syd�mens� purkaa. Minua oikein sapettaa. Tuossa er�s

muurarin vaimoraukka, ei saanut huoneita, vaikka maksoi hyyryns�kin
etuk�teen.--H�nell� oli muka liian paljon lapsia. Noh, kuka niit�k��n
viitsisi pit��, jollei ty�mies tolvana? Eiv�th�n ne herrasv�et viitsisi
sit� vaivaa n�hd�. Ja lapset ne sent��n joskus maata kynt�v�t, ettei
n�lk��n kuolla.

SIIVONEN.

Toloskan pit�isi puhua ty�v�enkokouksessa.

TOLOSKA.

Min�!--En min� minnek��n kokoukseen mene.--Mutta kyll� min� t�ss�

v�liin syd�mystyn, kun min� maailman menoa katselen.--Ja min� olenkin
jyrkk�, kun min� suutun.

SIIVONEN.

Kyll� v�liin tahtoo ihminen v�kisinkin suuttua, mutta ajattelee silloin,

ett� kuka tiet��, mik� hy�ty on siit� ja siit�kin asiasta. Ihmisen
luonto on niin kankea taipumaan. Ja ehk� me olemme usein liian pikaiset
Herran t�it� mestaroimaan.

TOLOSKA.

Niin te sanotte! Mutta kun sattuu omaan nahkaan, kyll� kiljahdatte!

Teill� ei ole viel� suruja ollut.

SIIVONEN.

Herra meit� niist� varjelkoon.

TOLOSKA.
Tuota--asialle min� t�nne oikeastaan tulinkin.--Min� tulin
pyyt�m��n, ett� ettek� tulisi meille kahville ensi sunnuntaina, kun me
vihit��n uusi kortteerimme kahvikesteill�.

SIIVONEN.

Kiitoksia paljon vaan. Mit� akka siihen sanoo. H�nen on aikomus l�hte�
maalle mattoja kutomaan.--Saa nyt n�hd�.

TOLOSKA.

Tulkaa nyt vaan uutta taloamme katsomaan! Ehk� teid�nkin tulee halu
ruveta samanlaiseen hommaan. Sanokaa terveisi� Siivoskalle. Kuinka h�n
on jaksanut?

SIIVONEN.

Sellainen on ollut kuin ennenkin. V�h�n valittaa, ett� pist�� syd�mess�.

On jo k�ynyt vanhaksi ja v�syneeksi.

TOLOSKA.

Liian paljon ty�t� tehnyt ij�ss��n.--

SIIVONEN.

Niin kai se on.

TOLOSKA.

Ja Lyylill� on paikka?

SIIVONEN.

Paperikaupassa.

TOLOSKA.

Ei kai ehdi auttaa �iti� ollenkaan kotiaskareissa?

SIIVONEN.

Mit� h�n!

TOLOSKA.

Niin mit� h�n! Ja k�y aina hienoissa vaatteissa.

SIIVONEN.

T�ytyy k�yd�, kun on ihmisten joukossa.

TOLOSKA.

Niin! Ei voida ruumiillista ty�t� tehd�--ei.--Lukee kai

joutohetkill��n, on kadulla k�velem�ss�!
SIIVONEN.

Kai on.--En min� aina tied�.

TOLOSKA.

Ette!--Voi, voi!--En min� vaan!

SIIVONEN.

En min� sille mit��n voi. Se on �idin asia.

TOLOSKA.

Niin on--niin! Kyll� minun t�ytyy l�hte�. Hyv�sti vaan. K�yk��

sunnuntaina katsomassa. Kai Lyylill�kin on senverran aikaa, vaikka
h�nell� nyt on paljon muita tuttavia.--

SIIVONEN.

Kyll� me sitten tullaan.--

TOLOSKA.

Ja Helena k�y my�skin katsomassa.--Kyll� meill� on sinullekin pannu

l�mpim�n�.--

HELENA.

En voi, kun lapsikin on levoton.

TOLOSKA.

Niin se on, Helena parka!--Hyv�sti nyt vaan ja Jumalan haltuun. Jos

jotain tarvitsette, niin k�yk�� Tolosella hakemassa, kyll� meill�
annetaan, jos on.--Hyv�sti!

SIIVONEN.

Hyv�sti!

_6 kohtaus._

SIIVONEN. HELENA.

SIIVONEN.

Tuo Toloska on hyvin hyv� ihminen, mutta h�n pauhaa liian paljon.

HELENA.

Noh niin! Lyyli�kin moitti. Sanoi, ettei pid� siit�, ett� olette h�nt�
liian paljon s��st�neet.

SIIVONEN.

Niink� sanoi! En min�k��n sit� oikein ole tahtonut, mutta �iti on ollut
niin heikko luonteeltaan.--Ty�ihmisen min� olisin tahtonut siit�
tehd�, mutta kun se pienest� asti on ollut semmoinen kr��kk�.--En min�
sitten ymm�rr�.--

HELENA.

Sit� pelk�si, ett� surua se teille tuottaisi.

SIIVONEN.

Sit�k� pelk�si?! Miss� h�n nytkin on?

HELENA.

�iti lupasi menn� katsomaan.

SIIVONEN.

Kello k�y jo kymmenett�--

SIIVOSKA. (tulee).

HELENA.

Ei Lyyli� viel� n�kynyt?

SIIVOSKA.

Ei!--Joko is� on saanut ruokaa?

HELENA.

Jo. Toloska k�vi �sken t��ll�.

SIIVOSKA.

Mit� h�n tiesi?

HELENA.

Pauhasi v�h�sen.

SIIVOSKA.

Niinh�n h�n aina tekee.

SIIVONEN.

Toloska on hyvin rehti ihminen. Ei opeta lapsiaan laiskuuteen.

SIIVOSKA.

Enh�n min�k��n sit� tee.

SIIVONEN.

Ei tied�.
SIIVOSKA.

Aina sin� minussa syyt� l�yd�t.

SIIVONEN.

Miss� tytt� nytkin viipyy?

SIIVOSKA.

Eih�n h�n montakaan kertaa ole poissa ollut.

SIIVONEN.

Ei tarvitsisi olla niit�k��n kertoja.

SIIVOSKA.

Kyll� min� sen Lyylille sanon.

SIIVONEN.

Aina siit� tyt�st� saa riidell�.

SIIVOSKA.

Se on nyt, vaivainen, sellainen riitakapula.

SIIVONEN.

Sin� sit� aina hemmoittelet. Jos min� v�h�isen �rj�hd�n, heti se rupee
itkem��n ja sin� v�liin.

SIIVOSKA.

Lyyli on nyt kerran niin arka luonnostaan.

SIIVONEN.

Arka! Lukee ja saa p��ns� py�r�lle.

SIIVOSKA.

�l� nyt riitele, Siivonen! Voi tulla suurempiakin vastuksia, kuin mit�
h�nest� on.

SIIVONEN.

Kyll� h�ness�kin on jo tarpeeksi.

_7 kohtaus._

IIDU. Edelliset.

SIIVOSKA.

Mit� Iidu n�in my�h��n tahtoo?

IIDU.

�iti l�hetti pyyt�m��n, ett� jos Siivoskalla olisi antaa roppia.--

SIIVOSKA.

Onko �iti taas kipe�?

IIDU.

On.

SIIVOSKA.

Ahdistaako taas?

IIDU.

Ahdistaa.

SIIVOSKA.

On sekin surkeaa. Tuossa on tippoja, 20 tippaa. Onko �iti ollut p�iv�n

pyykill�?

IIDU.

On.

SIIVOSKA.

Mene nyt. �l� s�rje pulloa.

IIDU.

Hyv�sti!

SIIVOSKA.

On sekin! Nyt Manda asuu siell�, kun Alasinska ajoi h�net heilt� pois,
sen Alasinin veljen t�hden--ja millaista el�m�� ne nyt siell� pit�v�t
ihan lasten silmien alla. (ulkona). Hyv�� iltaa B�cklundska. Vastako
tekin ty�st� palaatte?--V�symys on?--Ja ukko tulee sunnuntaiksi
kotiin! Niin, niin!--Odottaahan sit� sopii. Kun on niin kiltti ja hyv�
mies. Hyv�� y�t�! (sis�ll�). Sellaista se on, kun on ihmisell� hyv� mies
niinkuin B�cklund. Sekin on merkillinen pari. Akka pesee pyykki� ja
ansaitsee rahaa, kun ukko on kasarmissa. Ja he ovat niin onnelliset.
Mutta kun on sellainen kuin mit� Alasinskalla on. Eilen taas oli
juovuksissa.

SIIVONEN.

Ei tarvitse sellaista ottaa.

SIIVOSKA.

Kun on jo yksi lapsi kainalossa--eik� mies--

SIIVONEN.

Olisi pysynyt yksin�ns�.

SIIVOSKA.

Mik� sitten parasta lie?--Ei aviottoman lapsen �itin�k��n ole lysti�

olla.

SIIVONEN.

Ei tarvitse uskoa miehi�, jotka sill� tavalla el�v�t, ett� tekev�t tyt�n
onnettomaksi.

SIIVOSKA.

Ei pit�isi, mutta kuka t�ss� on aina niin viisas.

_8 kohtaus._

LYYLI. Edelliset.

SIIVOSKA.

Siin� sin� vihdoin olet! Miss� sin� olet ollut?

LYYLI.

Korkeasaarella!--Anteeksi, �iti, etten ehtinyt tulla kotiin sanomaan.

Me l�hdimme niin �kki�.--

SIIVOSKA.

�l� toista kertaa sill� tavalla l�hde.

LYYLI.

En, �iti.

SIIVOSKA.

Tuossa on puuroa! Ota lusikka kaapista ja sy�.--Me olemme v�syneet ja

menisimme maata.

LYYLI.

Minun ei ole n�lk�, �iti!

SIIVOSKA.

Oletko sy�nyt jo?

LYYLI.

Olen.
SIIVOSKA.

Miss�?

LYYLI.

Me s�imme siell�! Oli niin kaunista, ettemme malttaneet sielt� l�hte�.

Istuimme sill� kukkulalla, joka on Viaporiin p�in--ja katselimme
kuinka aurinko laski.--Se oli niin ihanaa. Kun tulimme alas, niin
menimme verannalle. Siell� herrat tarjosivat meille teet�.

SIIVOSKA.

Mit� herroja?

LYYLI.

Kolme tohtoria!--

SIIVOSKA.

Mitenk� sin� olet tullut heid�n tutukseen?

LYYLI.

Toisten tytt�jen kautta! Niinh�n aina tullaan tuttaviksi.

SIIVOSKA.

Mik� niitten nimi on?

LYYLI.

Tohtori Bergenstr�le, tohtori Allinen ja tohtori Ekman.

SIIVOSKA.

Professorin poika?

LYYLI.

Niin.

SIIVOSKA.

Ja sin�--

LYYLI.

H�n on hyvin hyv� minulle.

SIIVOSKA.

�l� liian usein mene h�nen seuraansa. Sen min� sanon.

LYYLI.

En, �iti.
SIIVONEN.

Joko sin� rupeat vuodetta laittamaan? Min� menisin nukkumaan.

LYYLI.

(Helenan luona). Onko lapsi terveempi?

HELENA.

On.

LYYLI.

Saanko min� aukaista akkunan? T��ll� on niin kuumaa.

SIIVONEN.

Kyll� sin� t�m�n kuumuuden kest�t.

LYYLI.

P��t�ni kivist��.

SIIVONEN.

Tule varhemmin kotiin, �l�k� juokse kapakoissa.--Kyll� t�m� oli

ensim�inen ja viimeinen kerta, kun se tapahtui. Et sin� ainakaan minun
luvallani sinne toistamiseen mene.

LYYLI.

En, is�!

SIIVOSKA.

Soh! Pane nyt nukkumaan, Lyyli. Huomenna me menn��n kirkkoon--on Pyh�n

Kolminaisuuden sunnuntai.--Ja sitten me menemme Toloselle kahville.

HELENA.

Toloska k�ski Lyyli� erityisesti.

LYYLI.

Kyll� min� tulen, �iti.

SIIVONEN. (Riisuutuu).

Ja kaikki tohtorit j��k��t unohduksiin. Ne eiv�t ole ty�miehi�. Eik�

heid�n tarvitse meik�l�isten kanssa seurustella. Siit� ei ole muuta kuin
harmia, muista se! T�ss� tuonoin oli Ty�miehess� kirjoitus, millaista
el�m�� ne pitiv�t siell� Lastenkodonkadulla--

LYYLI.

Is�!
*Esirippu.*

TOINEN N�YT�S.

Samassa paikassa kuin edellinen.

_1 kohtaus_.

LYYLI. BIRGER.

BIRGER.

(�kki� sis��n).

LYYLI.

Sin� tulit!--Voi kuinka aika k�vi pitk�ksi sinua odottaessa. Eih�n

kukaan vaan n�hnyt, ett� sin� tulit?

BIRGER.

Min� olen sinua niin ik�v�inyt.--Tule t�nne, ett� saan sinua oikein
katsella. Sin�--sin�--ihana--sin� jumaloitava--

LYYLI.

Kuinka oikeassa olit kun sanoit, ett� voi l�yty� puhdasta rakkautta
teid�n herrojen ja meid�n ty�miesten tytt�rien v�lill�--

BIRGER.

Eth�n sin� ole palvelijatar.

LYYLI.

Mutta min� olen kuitenkin samaa s��ty� kuin he!--Sin� olet niin hieno,
niin ylh�inen, niin lahjakas.

BIRGER.

Kuinka t��ll� on rauhallinen olla! Niin viile��, niin viile��! Ah, jos
sin� tiet�isit, kuinka levotonta el�m�� min� viet�n. Mutta �lk��mme
puhuko siit�, sill� nyt on kev�t, nyt min� olen nuori, nyt min� tahdon
rakastaa, ja sinua, sinua min� rakastan kuin naispuhtautta, kuin
kev�tt�, kuin sen ihaninta mahlajuomaa!--Nyt min� tahdon olla
onnellinen.

LYYLI.

T�ytyyk� sinun v�ltt�m�tt�m�sti el�� tuota el�m��, jota sin� el�t?

T�ytyyk� sinun rasittaa itse�si?
BIRGER.

T�ytyy.--Is� on professori. Minun t�ytyy suorittaa tutkintoni samalla

loistolla kuin h�nkin, min� en saa olla ala-arvoisempi numeroissa.

LYYLI.

Sinusta tulee siis tohtori?

BIRGER.

Ensi vuonna.

LYYLI.

Eik� ole ollut ik�v� lukea?

BIRGER.

On kyll� v�list�.

LYYLI.

Ja silloin--

BIRGER.

Silloin min� heitt�ydyn hurjisteluun.--Vaan �l� puhu siit�! Se saa

minut pahalle tuulelle taas. Ja min� tahdon sinun luonasi olla iloinen
--sill� sin� olet todella herttainen tytt�.

LYYLI.

Enk� ole muuta kuin herttainen?

BIRGER.

Kiltti, suloinen, armas--(suutelee).

LYYLI.

�l� suutele niin hurjasti.

BIRGER.

Minun on ollut niin ik�v��--Laske k�tesi otsalleni!--Se tekee niin

hyv��.

LYYLI.

Onko raskasta k�yd� klinikassa?

BIRGER.

Ei! Min� pid�n siit� ty�st�. Se on kuin ihmiskunnan perkaamista.--

Kaikki m�t� leikataan pois--ja kaikki terve pannaan puhtaisiin
liinavaatteisiin. Se on niin ihanaa saada leikata m�t�� pois.
LYYLI.

Ja lohduttaa k�rsivi�.

BIRGER.

Ja lohduttaa k�rsivi�. Mutta maailmassa on niin paljon k�rsimyst�, ettei

sit� jaksa ajatella. V�liin kun min� l�hden klinikan ik�vist� saleista,
miss� ei n�e muuta kuin k�rsiv�n n�k�isi�, kalpeita kasvoja, jotka eiv�t
voi nauraa--ei ikin� en�� nauraa, sill� kuolema on alkanut ty�t�ns�
heid�n ruumiissaan, on minun niin raskas olla.

LYYLI.

�l� puhu siit�, �l� puhu kuolemasta!

BIRGER.

Niin, en tahdo sit� ajatella, tahdon uskoa, ett� el�m�� voi el��--
niinkuin me, jotka olemme nuoret, jotka voimme rakastaa, kauniisti,
puhtaasti, l�mpim�sti rakastaa.

LYYLI.

Birger! Min� ihailen sinua.

BIRGER.

Ihaile sit� tunnetta, joka nyt vapaasti rinnassani riehuu. Se ei tapahdu

muulloin kuin el�m�ni pyh�p�ivin�. Muuten se uinuu rinnassani ja riutuu.

LYYLI.

Ovatko kaikki toverisi tuollaisia kuin sin�?

BIRGER.

Eiv�t lapsi kulta. Ne ovat fakkimiehi�.

LYYLI.

Oletko sin� sellainen?

BIRGER.

En! Min� olen haaveilija. Ja nyt, niinkauan kuin olen sinun luonasi,
onnellinen haaveilija. Minun on niin hyv� olla. Tahtoisin t�h�n kuolla.
Ja kuitenkin tied�n, etten uskaltaisi sit� tehd�.

LYYLI.

Birger?

BIRGER.

(Hell�sti). Mit�?

LYYLI.
Rakastatko minua? Voisitko sin� rakastaa minua? Ihan t�ydellisesti--
tarkoitan. Sano, sano.

BIRGER.

En tied�--uskallanko.

LYYLI.

Ja mikset?

BIRGER.

Siksi ett�.

LYYLI.

Ett�--?

BIRGER.

Ett� min� olen sinua heikompi, taikka siksi ett� tahdon olla sinua
j�rkev�mpi.

LYYLI.

Menetk� illaksi kaivohuoneelle taas?

BIRGER.

Miksen menisi? Eih�n se ole mik��n mestauslava.

LYYLI.

Hurjistelemaan. Niinh�n se on kuin mestauslava sinulle! Olethan heikko

--sanoithan sen itse. �l� mene t�n��n Kaivopuistoon! Mene kotiin--

BIRGER.

Nukkumaan kuin pienet kiltit lapset--

LYYLI.

Niin.

BIRGER.

Ja huomenna?

LYYLI.

J�lleen nukkumaan.

BIRGER.

Ja ylihuomenna? Nukkumaan--kunnes--sen saan, jota rakastan. Ja h�n

tulee silloin minun luokseni kotiin.
LYYLI.

Birger!

BIRGER.

Tule sin� minun luokseni, niin min� menen kauniisti kotiin. Joka ilta,
niin. Me olisimme yksin suuressa huoneistossa--siell� on niin
vilpoisata. Sin� k�velisit siell� kuin kotonasi; min� soittaisin
sinulle. Jos tiet�isit mik� uusi kaunis pianino minulla on. Ei kukaan
ole kotona koko suuressa huoneistossa, ei koko k�yt�v�ss�. Ei kukaan
meist� juoruaisi--ei kukaan. Tuletko?

LYYLI.

En tule?

BIRGER.

Mikset? Pelk��tk�?

LYYLI.

Pelk��n. Ihmiset eiv�t ymm�rt�isi meid�n tekoamme.

BIRGER.

Siksi ihmiset ovat liian typer�t!

LYYLI.

Tahi ehk� me olemme v��r�ss�?

BIRGER.

V��r�ss�! Siksik� ett� meill� kerrankin on yksi el�v� tunne, yksi oikea
tunne.

LYYLI.

Vaan ei Jumalan s��nt�jen mukaan oikea.

BIRGER.

Siin� sit� ollaan. Vai ei Jumalan s��nt�jen mukaan! Ole sitten

s��nn�llinen! Me eroamme i�ksi.

LYYLI.

Ah!--Erotkaamme! Se on ehk� parasta.

BIRGER.

(Vitkaan). Erotako?--Siis pieni seikkailu vaan sinulle kuin minulle.

--Sinulle ensim�inen, minulle yksi kymmenien joukossa.

LYYLI.
Ei!

BIRGER.

No rakasta minua sitten kerran ja pelk��m�tt�. Min� rakastan sinua

todellakin Lyyli.

LYYLI.

Birger!

BIRGER.

�l� siit� niin suurta melua pid�! Se on heikkoa ja huonoa, vaan se on

kuitenkin sellaista, josta olen joskus uneksinut. Min� kaipaan sinun
rakkauttasi. Voisin langeta polvilleni sinun eteesi ja ihailla sinua,
sinun silmi�si, sinun katsettasi, sinun suutasi, sinun pient� vakavaa
kasvonilmett�si ja koko sinun olentoasi. Min� voisin pusertaa sinut
kuoliaaksi syleilyill�ni.

LYYLI.

Oi, jos tiet�isit mit� tuskia min� k�rsin, kun sin� olet mennyt, min�
pelk��n, ett� sin� unohdat minut, ett� sin� kerrot minusta tovereillesi,
ja he nauravat.

BIRGER.

Lyyli!

LYYLI.

Niin, niin! En min� olisi ainoa, josta niin kerrotaan. Mitenk� olisin
onneton, jos min� sellaista itsest�ni kuulisin!

BIRGER.

En min� sinusta mit��n kerro.

LYYLI.

Vaan jos me l�ksisimme jonnekin soutelemaan, vuokraisimme veneen

Sanvikin sillasta. L�ksisimme kauas ihmisten joukosta mets�isten
rantojen keskelle. Se olisi niin ihanaa.

BIRGER.

Min� koetan p��st� vapaaksi klinikasta.

LYYLI.

Ja kun sin� olet noin vaatimattomassa puvussa, ei kukaan voi sinua

ep�ill�k��n. Sin� voit olla vaikka minun sulhaseni. Siksi min� olen
sinut valehdellut n�ille akoille. �l� suutu! He n�et ovat n�hneet sinun
saattavan minut portille. Ja he heti pit�m��n neuvottelua, kuka sin�
olit. �iti yksin tiet��, kuka sin� olet.
BIRGER.

�iti!

LYYLI.

Min� en voinut sit� �idilt� salata. Minun t�ytyi h�nelle sanoa, ett�
olit minun tuttavani ja ett� sin� olit hyvin hyv� minulle.

BIRGER.

Ah!

LYYLI.

Mit� sin� ajattelet? Sin� olet niin kummallisen n�k�inen.

BIRGER.

En min� mit��n ajattele, en kerrassaan mit��n. Ja nyt hyv�sti! Anna

minulle viel� yksi suudelma! (Suutelee). Kyll� sin� todellakin olet hyv�
minulle, Lyyli. (Pois).

_2 kohtaus._

LYYLI. LINDBERGSKA.

LYYLI.

(Hengitt�� syv��n). Min� pelk��n, min� pelk��n niin. (Naputetaan).

Sis��n!

LINDBERGSKA.

Min� n�in, ett� Lyylill� oli vieraita. Joku tuttava varmaankin?

LYYLI.

H�n on maalta kotoisin--vanha tuttava meille--

LINDBERGSKA.

Palveleeko h�n kaupungissa?

LYYLI.

H�n on kauppapalvelija.

LINDBERGSKA.

Riijaako se Lyyli�?

LYYLI.

Ei! K�y muuten vaan tervehtim�ss�.

LINDBERGSKA.
Kaunis mies ja niin stoltti ja fiini k�yt�kselt��n. Olisi melkein
herraksi luullut.

LYYLI.

Lindbergska istuu. Min� tarjoon kahvia.

LINDBERGSKA.

Ei tarvita. Oikein doppabullako Lyylill� on? Min� tulin vaan katsomaan,

onko Lyyli kipe�, kun ei ole ollut t�n��n ty�ss�.

LYYLI.

Minulla on ollut v�h�n p��nkivistyst�.

LINDBERGSKA.

Sen min� hyvin k�sit�n. Lyyli on ollutkin n�in� p�ivin� niin huonon
muotoinen, niin v�syneen n�k�inen ja posket niin pleikit. Puodissa
seisominen kai rasittaa?

LYYLI.

Rasittaa se.

LINDBERGSKA.

Yksink� Lyyli t��ll� iltasin on, koska ei Heleenaakaan n�y?

LYYLI.

Helena on saanut paikan. Lapsi on vieraalla.

LINDBERGSKA.

Eik�s Lyylin tule v�h�n ik�v� olla t��ll� yksin tuon ukon kanssa? Ja
sekin on iltasin usein viel� ty�ss� ja kokouksessa. Miss� lie? Jonkun
pit�isi ottaa s�llskaapikseen.

LYYLI.

En min� tarvitse. Minulla on muuta seuraa.

LINDBERGSKA.

Lyyli n�ytt��kin olevan iltaisin poissa. Tuota, se tuttavako kutsuu,

koska n�kyy f�lj��v�n?

LYYLI.

Tahdotteko te viel� kahvia?

LINDBERGSKA.

Ei kiitoksia. Kyll� min� jo sain. Lyyli tulee joskus meillekin istumaan,

kun on aikaa.--Kas Alasinska, mit� te tied�tte?
_3 kohtaus._

ALASINSKA. BACKLUNDSKA. B�CKLUND. Edelliset.

ALASINSKA.

Tulin vaan katsomaan. Kun se Manda on taas haalannut miehi� viime y�n�
sinne sis��n. Muutamat olivat sis�ll�, ja muutamat seisoivat ulkona ja
l�iv�t ruudun rikki. Sanottiin olleen sylinteriherroja joukossa.

LYYLI.

Ah!

LINDBERGSKA.

Mik� ihme siin�! Herrat ne iltaisin kulkevatkin.

LYYLI.

�lk�� puhuko! En min� k�rsi aina herroja moitittavan.

LINDBERGSKA.

Tosi asia se on. Mit� sit� kuiskata tarvitsee?! Kehtaavatkin tulla

ihmisten ruutuja rikkomaan.

ALASINSKA.

B�cklundska oli pel�stynyt niin kauheasti ja tiet��h�n sen, kun keskell�

y�t� ruutuja rikotaan. Ajatteli, mit� varkaita olivat. Is�nn�n pit�isi
ajaa sellaiset ihmiset kuin Iida ja Manda m�elle. Asukoot siell�, kyll�
tarkenevat!

LYYLI.

Ei!

LINDBEROSKA.

Vai l�mpim�t huoneet sellaisille viel�.

LYYLI.

Ah!

LINDBERGSKA.

Hirve�sti se sinuun t�n�p�iv�n� koskee. Niinh�n sin� siit� pel�styt,

kuin jos sit� puhuttaisiin omasta itsest�si.

LYYLI.

S��li minun tulee heit�--s��li--

LINDBERGSKA.
Vai s��li� viel�! Piiskaa tarvitsisivat ja pitk�ll� siimalla oikein.
El�v�t rietasta el�m��ns�, mokomatkin heiskaleet.

LYYLI.

Vaan luuletteko heid�n sit� mielell�ns� el�v�n? Olla!--Kauheaa!--

Kauheaa!

LINDBERGSKA.

Juovuksissa ovat sek� toiset ett� molemmat.

LYYLI.

Voi kauheaa. Ja hekin ovat ihmisi�.

LINDBERGSKA.

Ihminen onkin pahempi kuin elukka.

LYYLI.

�lk�� puhuko! On niit�kin �iti�, joilla on tuollaiset tytt�ret, ja

lapsia, joilla on tuollaiset �idit ja tuollaisessa el�m�ss� kasvavat.
Huonoiksi he tulevat v�kistenkin.

LINDBERGSKA.

Mitenk� Alasinska muuten jaksaa?

ALASINSKA.

Tuossa se menee. Olen ollut vaan v�h�n nervsvaagi.

B�CKLUNDSKA. (Tulee).

LINDBERGSKA.

P�iv�� B�cklundska, joko te ty�st� palaatte?

B�CKLUNDSKA.

Meill� oli tinki. Min� kiiruhdin kotiin, kun meid�n nuorimiehemme l�htee
huomenna soutokilpailuun. Mik� lie ty�v�en yhdistyksen soutoseuran j�sen
ja h�nelle pit�� pest� trikoopaita ja pesen samalla ukollekin valkoisen
mekon, niin n�ytt�� v�h�n ihmism�isemm�lt�.

LINDBERGSKA.

Ja aina vaan h�n tahtoo n�tti� se B�cklundska.

BACKLUNDSKA.

Niinkauan vaan kun pysyy ihmisen n�k�isen�. Ja se Lyyli on niin huonon

n�k�iseksi k�ynyt. Onko ik�v� kun �iti on poissa?

LINDBERGSKA.
�iti�k� sit� tuossa i�ss� muistellaan? Friiareita vaan. Ja se vet��
posket pitkiksi.--Ettek� muista omasta flikka-ajastanne, B�cklundska?

BACKLUNDSKA.

Taitaa olla niinkin. Mutta kyll� ne sitten tulevat punaisiksi, kun h��t
vietet��n.

LINDBERGSKA.

Tulee niin punaiseksi kuin B�cklundska, joka punottaa joka p�iv� yh�
enemm�n ja aina on iloinen--

ALASINSKA.

Mik� on sen ollessa, jolla on niin kaunis ja nyhteri mies, joka ei

viinaakaan maista.

LINDBERGSKA.

Oltiinko teill� eilen taas fl��riss�?

ALASINSKA.

Oltiin, puoli litviikist� oli mennyt.

LINDBERGSKA.

Herra jestans, huijaako se teid�n ukko niin!? Ei meid�n ole fommassa

kuin suurimpina juhlina ja pyh�p�ivin�. Mutta teid�n n�kyy joka p�iv�
ly�v�n kl��veri�.

ALASINSKA.

Ja silloin h�n on niin h�ijy ja ronklaa--haukkuu minua, ja vanhinta

tyt�rt�ni ja r�hisee, ett� huusholli maksaa. Voi, voi sit�kin el�m��!

B�CKLUNDSKA.

Vai onko Alasin niin h�ijy mies? Ei se silt� n�yt�.

ALASINSKA.

Kyll� se osaa. Se kun vihaakin sit� vanhinta tytt�� kuin myrkky�. Min�
luulen, ett� meid�n t�ytyy l�hett�� se pakaripuotiin y�ksi. Se on
kamalaa, kun mestari on nuori mies. Mutta ei Reeni voi kotonakaan olla,
kun meit� on kahdeksan ilman h�nt� ja mieheni velikin siin� nukkuu.
Tytt� valittaa py�rtymist� ja kipeit� silmi�. Kun se on niin m�rk�kin se
kivijalka, ett� kes�ll�kin fuktaa sis��n, aurinko kun ei p��se
paistamaan prankonkiin, kun toisella puolella on suuri kivitalo.

LINDBERGSKA.

Toloska sanoi, ett� heid�n on niin hyv� asua noissa uusissa

puulaakitaloissa, ett� jokaisella on oma tramppi nimitt�in kahden toisen
perheen kanssa, mutta pienet tampurit ja valoisat huoneet ja l�mpim�t,
vaikka ovat ihan uudet, ja niin suuri piha, ett� lapset saavat leikki�
ja mellastella. Ei kukaan hauku eik� h�rn��.

ALASINSKA.

Voi, voi, jos olisi sen verran varaa, ett� senkin voisi lunastaa, mutta
mit� ulkoty�l�iselle karttuu,--toista se on kuparislaakarin
v�rkkipaasille. Niin Toloskalla on hyv� ja rehti mies, ja ahkera ja
praktinen akka se on itsekin. Koko el�m�ns� ajan el�nyt ortentlisesti
ja saanut kunnon miehen. Toista on minun ja monen muun.

LINDBERGSKA.

Varo sin�kin herroja, Lyyli! Ei niist� hyv�� l�hde, usko meit�, me

olemme vanhoja ja kokeneita. Tuota, tule sin� joskus meille kahville,
jos aikasi tulee t��ll� yksin pitk�ksi. Tuolla B�cklund tulee jo,
B�cklundska. Menn��n me pois. Emme me kauan istumaan jouda, kun ne
ijankaikkikiset ukot--Eik� niin, B�cklund?

B�CKLUND.

Niinh�n se on, niinh�n. Meh�n me rasitukseksi olemme.

LINDBERGSKA.

B�cklundska nauraa vaan. Kas sit� klipparia, niinh�n se katsoo ukkoonsa,

kun ensim�isen� friijausp�iv�n�. Mit� sill� ukolla on rensseliss�?

B�CKLUND.

Ahveniahan min�--

LINDBERGSKA.

Oikein omalla rahalla?--

B�CKLUND.

Mist� sit� omalla rahalla? Ruununrahalla sit� sotamies ostaa!

LINDBERGSKA.

Kuinkas muuten, kuinkas muuten. Ja pikku Martta tulee ovesta ja katsoo

pappaansa.--Tuossa se seisoo!

BACKLUNDSKA.

Kas, kun se her�si kun kuuli is�n ��nen. (Menev�t nauraen ja pakinoiden
rappusia alas.)

_4 kohtaus._

LYYLI. VOSSIKKA. TALONMIEHEN VAIMO.

LYYLI.

Oi t�t� kauheata kurjuutta, k�yhyytt� ja sairautta, raakuutta ja

raatamista aamusta iltaan asti.--T�llaiseenko el�m��n pit�isi minun
olla koko i�kseni kahlehdittu?!

(Naputetaan.)

VOSSIKKA.

Asuuko t��ll� neitsyt Lyydia Siivonen?

LYYLI.

Asuu.

VOSSIKKA.

T�ss� olisi preivi.

LYYLI.

Kiitos!

VOSSIKKA.

Adj�s!

LYYLI.

Kirje!--Birgerin k�sialaa--piletti--huomiseen konserttiin,--

"tulen Bulevaardille sinua vastaan--odotan siell� vastausta."--Ah!
Minun k�teni vapisee ja poskeni ovat kuumat. Minun kanssani Birger Ekman
--konserttiin toveriensa n�hden.--Onko h�n todellakin--onko h�n
todellakin niin hyv�, kuin miksi olen h�net luullut?! (Pukeutuu).--
(Huutaa): Benjamssonska!

TALONM. VAIMO.

Jaa!

LYYLI.

Jos is� tulee kotiin, niin sanokaa, ett� min� olen mennyt tuttavieni
luo.

TALONM. VAIMO.

Minnek�s se Lyyli nyt?! Ja niin kauhealla kiireell�--

LYYLI.

He odottavat.

TALONM. VAIMO.

Kova kiire on--kova kiire on! Oikein juoksujalassa.

LYYLI.

Niin niin!--Tuossa on avain, vet�k�� te ovi kiinni--

TALONM. VAIMO.

Kyll�! kyll�! (Lyyli pois.) Minnek� nyt juostaan!?--Herroja k�y kotona

ja illalla menn��n sellaista himphamppua--ettei oikein tied�.--Jos
se Siivoska olisi kotona, ei niin juostaisi. Mutta se on siell� maalla,
eik� se is�-rukka mit��n ymm�rr�.--Kyll� min� sit� tytt�� vahtisin, en
l�htisi kes�n aikaan maalle mattoja kutomaan, kun illatkin ovat niin
valoisat. Saadaan n�hd�, se on ollut sellainen l�yh� se tytt� koko
ik�ns�, saanut laiskoitella, ja se pian yllytt�� syntiin, ja sitten nuot
romaanit.--(Lukitsee oven). Ei niiss� ole muuta kuin herrasv�en
irstaisuutta--ei yht��n viisasta jumalansanaa, ei ainakaan sille, joka
maailmasta v�h�n parempaa ajattelee. (Pois).

_5 kohtaus._

SIIVONEN. HELENA. MANDA.

SIIVONEN.

Tule sin� sis��n vaan, kyll� Lyyli kai on kotona. Mutta seh�n n�ytt��
menneen asioille.

MANDA.

Olisiko Siivosella aikaa kuunnella minua v�h�sen? Minulla olisi hiukan

puhuttavaa.

SIIVONEN.

Manda istuu.--Anna tuoli, Helena--

MANDA.

Tuota--min� olen nyt ilman asuntoa kun talonis�nt� on sanonut minut

yl�s--sen ikkunan s�rkemisen t�hden.--Eih�n se nyt kaiken maailman
rikos ollut, ja siivosti min� olen el�nyt--en yhdellek��n ihmiselle
pahaa tehnyt--en heid�n asioihinsa sekaantunut--ei heid�n tiell�ns�
ollut.--Ja nyt ne ajavat minun ulos kuin koiran kadulle--niin etten
saisi kattoa p��ni p��lle.

SIIVONEN.

Omahan syy on sinun, Manda. Kuka k�skee el�� niinkuin sin�!

MANDA.

El��, el��! Jos ei minulla laillista miest� ole--niin el�nk� siksi sen
pahemmin kuin muut--

SIIVONEN.

Varo sanojasi. Oletko juovuksissa?

MANDA.

En ole juovuksissa--en Siivonen. Mutta kun ihmisen syd�n on niin

t�ysi, ett� se tahtoo haljeta.--Oi jos minuakin armahdettaisiin!
SIIVONEN.

Manda lakkaa el�m�st� tuolla lailla.

MANDA.

Min� lakkaan, Siivonen, min� lakkaan. Mit� min� muitten ihmisten ilosta!
--Ei se ole minun osani ollut--ei--puolihassun ja vaivaisen--

SIIVONEN.

Ei Manda nyt sill� tavalla puhu. Hakee toisesta paikasta kortteerin.

MANDA.

Toisesta paikasta! Mist�p� sen saa? Ei kukaan minua huoli kanssansa

asumaan.--Kadulle saan kuolla.

SIIVONEN.

Manda tekee ty�t� kuin muut ja tyytyy Herran tahtoon.

MANDA.

Niin sit� t�ytyy--niin sit� t�ytyy.--Min� menen--min� menen

kortteeria hakemaan--kyll� sen jostain l�yt��. Kyll� sen jostain
l�yt��.

SIIVONEN.

Voi, voi sent��n t�t� el�m��! Kyll� jo toisten murheet mielt�

rasittavat, saatikka jos olisi viel� omia. Mutta on niit� vanhempia,
joiden t�ytyy sellaistakin kest��. Herra yksin tiet��, ken on t�ss�
syyllisin. Min� menen is�nn�n puheille.

MANDA.

Te olette enkeli!

SIIVONEN.

Istu sin� t��ll�. Helena antaa sinulle kahvia. Lyyli on viel�

kaupungilla. Istu nyt, kyll� min� koetan asiasi selitt��. (Poistuu).

_6 kohtaus._

MANDA. HELENA. My�hemmin LYYLI.

MANDA.

Ja se Helenan lapsi on terve?

HELENA.

Ei ole. Se on aina ollut v�h�n heikonlainen ja nyt kun se oudoksuu

vierasta hoitajaa, niin on niin huonoksi k�ynyt. Ja kun ei saa en��
rintaakaan ja se lehm�n maito on hiukan hapanta. Eik� se akkakaan
kerki� sit� hoitamaan--niin se on niin huono.

MANDA.

Kyll� kai se kuolee.

HELENA.

Kuolee! En min� sen sent��n antaisi kuollakaan, kun se on kuitenkin oma

ja kun sen h�pe�n kerran kantanut on.

MANDA.

On se parempi, kuin ett� l�hett�� ne vaivaiskassaan.

HELENA.

Ja Mandallakin kun on niit� nelj�.

MANDA.

(Kylm�sti). Nelj� on ihmisten rasitukseksi.

HELENA.

Ei Manda nyt niin sano! Kuka tiet��, mit� niist� viel� voi tulla!
Ihmisi� tarvitaan maailmassa. Kuka renkej� maailmaan synnytt�isi, jos
emme me hylj�tyt vaivaiset?!

MANDA.

Ah kuinka minua iljett�� t�m� maailma! Min� voisin v�liin polttaa sen
herroineen, narrineen, p�ivineen. Sinne ne h�vi�isiv�t kaikki ne ylpe�t
ja kaikki ne ulkokullatut ja kaikki ne keikailevat ja ne hienot, jotka
liassa rypev�t--liassa--liassa niin--sill� likaista se on, ett�
meik�l�inenkin siit� tymp��ntyy--

HELENA.

Manda!

MANDA.

Min�--min� vihaan koko maailman herroja--naisia--kaikkea sit�,

joka Helsingin kaduilla hy�rii ja py�rii! Oh!--Min�--min� menen
Herran ehtoolliselle.

HELENA.

Manda!

MANDA.

Min� menen kirkkoon! Siell� en min� ole sitten ollut kuin ripille
p��sin. Min� menen Jeesuksen luo. H�n otti vastaan viheli�isimm�n
porton, joka h�nen jalkansa pyyhki hiuksillaan. Min� menen sinne.
HELENA.

Min� tulen mukaan. T�n��n on lauantai-ilta. Uudessa kirkossa on

rippisaarna. Kello on nyt viisi--

LYYLI.

(Tulee). Hyv�� iltaa. Mit� se Manda tiet��?

MANDA.

Sellaista, jota ei niin nuoren tyt�n tarvitse koskaan ymm�rt��.

LYYLI.

Jumala suokoon sen. Mit� Manda suree, kun n�ytt�� niin itkeneelt�?

MANDA.

Kun on kerran niinkin paljon maailmaa n�hnyt kuin min�, niin ei sill�
ole en�� muuta iloa kuin kyyneleet. �lk��n sinun koskaan tarvitko
niit�k��n kyyneleit� vuodattaa kuin minun, syntieni t�hden!

LYYLI.

Oi, mik� on synti�, ja mik� ei?! Ken voi sen sanoa?

MANDA.

Voi, kaikki, joka on t�st� maailmasta, se on synti�.

LYYLI.

Onko kaikki synti�, kauneus, rakkaus synti�! Ei!--Ei!

MANDA.

Kauneus, rakkaus! Se on paula, viettelev� paula, Lyyli hyv�!

LYYLI.

Ei, ei! Rakkaus on jotain, niin puhdasta, niin ylev�� sille, joka sen
oikein tuntee. En puhu niist�, jotka sen rahasta myyv�t, joista se on
avioliittoa ja yhteiskunnallinen asema, min� puhun niist�, jotka voivat
antaa sen vapaasti ilman voitonpyynti�, avomielisesti kuin p�iv�n
paisteen ja jotka suutelevat toinen toistaan kuin luonnon pyh�ss�
temppeliss�. Se on rakkautta.

MANDA.

Jumala suokoon sen sinulle. Minulle ei ole sit� koskaan opetettu, min�
en ole sit� s��ty�.

LYYLI.

Se voi l�yty� niin ylh�isten kuin alhaisten keskell�, mutta ihmiset

eiv�t tahdo sit� ymm�rt��. Ylh�iset luulevat sen l�ytyv�n vaan heid�n
joukossaan ja he sulkevat sen hienojen seiniens� sis��n, eiv�tk� sit�
rahvaalle opeta. Ja jos joskus joku ylh�inen alistuu rahvaan joukkoon,
niin h�n tekee sen laskeaksensa himonsa irti. Ja niin opettaa h�n sille
viel� enemm�n pahaa, kuin mit� se kesken�ns� olisi oppinutkaan. Ja niin
tulemme kurjien, riettaitten himojen kylv�maaksi--yhteiskunnan loaksi,
johon kaikki m�t� laskeutuu. Niin se on. Eik� sit� voida valheeksi
v�itt��.

MANDA.

Voi siunaa sinua!--Ja mist� luulet tuon toisen rakkauden l�yt�v�si?!

LYYLI.

L�ytyyh�n sit�!

HELENA.

�l� puhu niin kauniita asioita! Min� pelk��n, ett� saatat erehty�.

LYYLI.

Erehty�, jos seuraan syd�meni ��nt�!

HELENA.

Min� pelk��n--ett� se leikki on vaarallinen.

LYYLI.

Vaarallinen?

HELENA.

Niin.

LYYLI.

Min� en tahdo pelj�t�--en. Min� tahdon n�ytt�� maailmalle--mit�

rakkaus on--el�m�n ikuinen kauneus.

HELENA.

Tahi ikuinen lankeemus.

LYYLI.

Ah!

HELENA.

Sin� olet rakastunut?

LYYLI.

Olen.

HELENA.
Kehen?

LYYLI.

Sit� en sano!

HELENA.

Ah! Min� rukoilen, min� rukoilen sinua! �l� usko h�nt�! H�n on varmaan
sinua ylh�isempi? �l� usko h�nt�! H�n ei rakasta sinua.

LYYLI.

H�n rakastaa minua. H�n tarvitsee minun rakkauteni.

HELENA.

Ja h�n on sen sinulle sanonut?

LYYLI.

On!

HELENA.

Onneton! Se on ansa. Niin sanovat kaikki--usko minua--niin he

sanovat kaikki. Se on vanha lausetapa heid�n suussaan.

LYYLI.

H�n ei ole kuin muut.

HELENA.

Mist� sin� sen tied�t?

LYYLI.

Min� tunnen sen. H�n tahtoo tulla paremmaksi, ja minun kauttani h�n voi
siksi tulla, sill� minun rakkauteni h�nt� kohtaan on puhdas.

HELENA.

Ja h�nen rakkautensa?

LYYLI.

On kunnioitusta, on ��ret�nt� kunnioitusta! Jos sin� kuulisit, kuinka

h�n puhuttelee minua, jos sin� n�kisit, kuinka vakava h�nen katseensa on
minua katsellessaan, niin et sin� ep�ilisi, ett� h�n mit��n pahaa
minulle tahtoisi.

HELENA.

Ehk� se on totta? (Vaiti-olon j�lkeen.) Min� sanon t�m�n kaiken

is�llesi.

LYYLI.
Is�lle! Et ikin�!

HELENA.

Se t�ytyy sanoa is�llesi--muuten tekosi tulee v��r�ksi.

LYYLI.

Is� ei ymm�rr� sit�.

HELENA.

Is� ymm�rt�� sen, mit� sinun s��dyss�si sopii.

LYYLI.

Is�ni ei voi en�� kaikkea sit� m��r�t�, mit� minun tulee tehd�. Min�
olen ulkopuolella h�nen s��ty�ns�--

HELENA.

Etk� kuitenkaan kuulu toiseen s��tyyn.

LYYLI.

Minun t�ytyy siis itse m��r�t� tekoni.

HELENA.

Palaa takaisin!

LYYLI.

Se on niin vaikeaa.

HELENA.

Aiot siis rakastaa h�nt�?

LYYLI.

Aion!

HELENA.

H�n ei nai sinua.

LYYLI.

Kuka tiet��?

HELENA.

Se ei tapahdu, ei edes meid�n aikoinamme.

LYYLI.
H�n ei ole pelkuri--niinkuin muut. H�n ei ole pelkuri--

HELENA.

Herra meit� auttakoon, kaikkiin ristiriitaisuuksiin sin�kin heitt�ydyt!

--Is� tulee!

LYYLI.

Is�!

_7 kohtaus._

SIIVONEN. Edelliset.

SIIVONEN.

Joko Manda meni?

HELENA.

H�n seisoo kai rappusilla ja odottaa.

SIIVONEN.

Mene sanomaan, ett� se raukka saa j��d� t�nne asumaan.--Kun kerran

yhteiskunnassa on tuollaisia onnettomia, niin ei niit� kadullekaan
viskata voi. Pahemmaksi ne vaan siit� tulevat.

(Manda iloisena sis��n). Ei mit��n puheita en��, sin� saat j��d�

asumaan. Vaan �l� toista kertaa pahaa el�m�� aikaan saata!

MANDA.

En!--En ikin�. (pois).

SIIVONEN.

Nyt on kirkonmenon aika. Menn��n rippikirkkoon. Pue vaatteet yllesi,

Lyyli, niin me menemme! Mit� siin� m�k�t�t? Oletko j�lleen romaaneja
lukenut, koska n�yt�t, kuin et tiet�isi t�st� maailmasta mit��n?!

LYYLI.

Min� en voi tulla kirkkoon--min� olen v�synyt.

SIIVONEN.

V�synyt! Kyll� siell� lev�t� saat. Pane pian itsesi kuntoon!

LYYLI.

Minua ei haluta.

SIIVONEN.

Ei haluta! Mutta maailma haluttaa--

HELENA.

�lk�� puhuko niin ankarasti, Lyyli on v�h�n hermostunut.

SIIVONEN.

Min� viis teid�n hermoistanne! Se on mamsellien tauti se, ja pahan

tahdon ja kiukun peittelemist�.--Tule kirkkoon!

LYYLI.

Min� en nyt voi. Usko minua, min� en nyt voi!

SIIVONEN.

Onko sinusta tullut Jumalan kielt�j�! �l� puhu leikill�k��n noin, taikka
t�st� voisi tulla toinen polska!

LYYLI.

Is�!

SIIVONEN.

Vai sek� himo sinunkin veress�si kytee, vai maailman ihmiseksi,

jumalankielt�j�ksi sin�kin?!

LYYLI.

Onko kaikki maailmallinen rakkaus synti�?

SIIVONEN.

Rakkaus! Pipliassa sanotaan, joka katsoo naisen p��lle h�nt�

pyyt��ksens�, h�n tekee jo huorin h�nen kanssaan syd�mess��n, ja se sana
on Jumalan k�sky.

LYYLI.

Mutta jos rakkaus on puhdas! Onko se synti�!?

SIIVONEN.

En min� tied�. Kaikki siivottomuus ulkopuolella avioliittoa on synti�.

LYYLI.

Vaan avioliiton sis�puolella--

SIIVONEN.

En min� sellaisia asioita sinun kanssasi puhele. Tuletko kirkkoon?!

Mit�?

LYYLI.

(Arasti). Kyll�, is�.

SIIVONEN.

Ja Helena kanssa?--Mit� Manda odottaa? Vai tuletko sin�kin mukaan?

Noh, tule vaan! Miss� on virsikirja?

*Esirippu.*

KOLMAS N�YT�S.

Birger Ekmanin kodissa. Vanhanaikaisella hienoudella koristettu huone.

_1 kohtaus._

BIRGER. BERGENSTR�LE. ALLINEN.

B:STR�LE.

Sanottakoon avioliittokysymyksest� mit� tahansa, kirjoitettakoon siit�

romaaneja ja n�ytelmi� niin, ett� voisi niiden makulatuurilla kaikki
kaupungin saunat l�mmitt��, niin ei se kysymys sittenk��n ole ratkaistu.

ALLINEN.

Avioliittokysymys! Se on hyvin intressanti se, mutta k�yt�nn�llisesti

ratkaistava. Niin min� ainakin olen p��tt�nyt tehd�.

B:STR�LE.

Oppia tuntemaan kaikki Helsingin krouvit, hakkailla kaikkia puoli- ja

kokovillaisia mamselleja ja sitten--

BIRGER.

Naida se tytt�, joka maksaa velat.

ALLINEN.

Hyi h�vyt�nt�! Sellaista pilaa en olisi luullut sinun laskevan.

B:STR�LE.

Allinen on idealistinen mies. Tuli 8 vuotta sitten ylioppilaaksi, kulki

ensin vanhoissa p��llystakeissaan, sill� lyseossa luettiin Iliaadia ja
siin� ei puhuta Knapesta, mutta nyt.--Lis�ksi h�n luki "Puhtauden
ihannetta"--lupasi kuolettaa lihansa ja uskoi puhtaaseen yst�vyyteen
miehen ja naisen v�lill�.--Silloin Allinen ei viel� tuntenut
Helsinki�.

ALLINEN.

�l� h�pise!
B:STR�LE.

Sin� p��tit tulla l��k�riksi, jotta fennopuolueellakin olisi korkeimman

sivistyksen edustajia. Sellainenhan l��k�rikandidaatti on. Nyky��n on
hienoa lukea itsens� l��k�riksi ja edullista.--Ja p��tit yhdist��
esteetillisen maailmankatsantokantasi l��ketieteen prinsiipeihin ja luit
yh� "Puhtauden ihannetta". El�m�si suurin tragedia oli, ettet tahtonut
tarttua Grotte-myllyyn. Allinen kulutti kaksi kes�� ylioppilasajastaan,
jolloin h�nen olisi pit�nyt lukea botaniikkaa--
kansanopisto-osakkaitten ker�ykseen--hakkaili itsens� v�h�n
laihemmaksi kylpylaitoksessa ja tutki maailmaa in effigie.

ALLINEN.

(Nauraa). H�vyt�n!

B:STR�LE.

Ja ripitettiin joka syksy er��n yst�v�tt�rens� edess�--oliko h�n

syyp�� siihen rikokseen, josta puhutaan Zolan romaaneissa--ja
punastui--siit�k� h�pe�st�, ett� tytt� kehtasi sellaista kysy�--vai
siit�k� syyst� ett� osasi viel� h�vet� pahoja tekojaan. Nyt h�n ei edes
seuraavana aamuna niit� muista--

ALLINEN.

Sin� olet sika!

B:STR�LE.

Herra Jumala! Viel�k� t��ll� peitell��n viikunalehdill�--ja ollaan

muka l��k�reit�.

BIRGER.

Kuinka sitten k�vi Allisen?

B:STR�LE.

Allinen sai er��n� p�iv�n� nuoruuden yst�v�tt�relt��n rukkaset, joita

h�n jo aikoja sitten oli toivonut, ettei olisi tarvinnut niit� itse
antaa, sill� Allinen huomasi, ett� t�ytyy l�yty� naisessa
esteetillisyytt�kin, ei ainoastaan aatetta, ja yst�v�t�r parka oli ruma
ja tuli aina rumemmaksi, kun h�n innostui, sill� finnit rupesivat
punottamaan kasvoissa, ja Allinen pit�� ennen kaikkea kauniista ihosta
--Allinen sai rukkaset siit� syyst�, ett� oli ollut er��n� iltana
appelsiinia ostamassa.

ALLINEN.

Sika!

B:STR�LE.

�l� huoli! V�h�n ajan per�st� Allinen ei en�� eroittanut indiviidi�--

sukupuolesta ja oli tuiki turmeltunut. Nyt h�n kelpaisi italialaisen
romaanin aiheeksi.
BIRGER.

Ja yst�v�t�r?

B:STR�LE.

H�n ei suorittanut tutkintoansa paljaalta sieluntuskalta.

ALLINEN.

Sin� olet tosiaankin antanut verrattoman kuvan minusta? Mik� min�

vihdoin lienenk��n?

B:STR�LE.

Kultuurikukka.

ALLINEN.

Sin� olet--

B:STR�LE.

(Nauraa). Ly� vaan, jos haluttaa.

BIRGER.

Meid�n nuorten miesten el�m� on p�in Prinkkalaa. Mit� me olemme!

Puoleksi seuran kautta turmeltuneita, puoleksi hullun mielipiteen orjia.
--Ihmisen pit�� kaikki kokea, l��k�rin pit�� kaikki kokea, pit�� rype�
p��kaupungin kurjimmissa kapakoissa, pit�� juoda likaa aina kurkkuun
asti, pit�� uskoa joka naisesta pahaa, sill� h�n on nauttinut niist�,
jotka ovat paheeseen harjautuneet, pit�� lukea uudenaikaista
kirjallisuutta, jossa sankarit ovat tahdottomia, itsekk�it�,
nautinnonhimoisia raukkoja, ja pit�� itse�ns� s��li�, kun ei jaksa en��
kauemmin nauttia; se on pessimismi, se on traagillista.

ALLINEN.

Hyv�, Birger!

B:STR�LE.

H�n on rakastunut. Tytt� kuuluu varmaankin ty�miesluokkaan.

BIRGER.

Ent� sitten jos olisikin niin?!

B:STR�LE.

Sit� tytt�� sin� et nai. �l� rakenna uutta Don Juan-systeemi�!

BIRGER.

Sin�!

B:STR�LE.
Anna minun puhua! H�n on siivo tytt�, h�n on ehk� sivistynytkin, k�ynyt
ehk� pari vuotta tytt�koulua--ei niin paljon--mutta h�n on hieno
tytt� kuitenkin. H�nt� ei vietell�--tuohon vanhaan romantilliseen
tapaan. Sit� eiv�t tee muut kuin deekikselle joutuneet juristit,
pikkukaupungin herrat ja rautatien virkamiehet.--Anna minun vaan
puhua! Sin� olet h�neen tutustunut puoleksi sopivalla, puoleksi
sopimattomalla tavalla--eik�h�n jollain huviretkell�, jossa ollaan
tuttavien tuttavia ja sovitaan hyvin, kaikki k�y sopivaisuuden rajojen
sis�puolella, paitsi ett� tyt�ll� ei ole vanhempia, joiden luona k�yd��n
visiitill� perheess�, jossa �iti on tuttava sinun �itisi kanssa, johon
ei ilmeenny yht��n henkil��, jonka sukua ei voida pikkuserkkujen
pikkuserkkuihin asti selvitt�� ja jolle ainakin on yksi yliopiston
professori, l��ninkamreeri tahi konsuli sukua.

BIRGER.

Jatka, jatka! Min� kuuntelen kuin luennolla.

B:STR�LE.

Tuo tytt� on haaveileva, on lukenut pari pahaa romaania.--Min� en pid�

uudenaikaisista romaaneista, ne ovat huonommat kuin muut, sill� ne ovat
kuvastavinaan todellisuutta, vaan ovat p�in helkkaria. Olet oppinut pari
pahaa fraasia, ett� el�m�n pit�� el�� loppuun asti itsen�isesti,
individuaalisesti. Ei se luonnista!

BIRGER.

Jatka jatka--

B:STR�LE.

Sin� olet tuon tyt�n kutsunut konserttiin, sin� olet puhunut h�nen
kanssaan ihmisel�m�st�, kuinka sin� et tahdo menn� naimisiin, sill�
kaikki sinun vertaisesi naiset ovat turhamaisia, kunnianhimoisia, ne
pyydystelev�t sinua, sill� sin� olet lahjakas, olet hyv�� sukuper��,
olet tulevaisuuden mies, l��k�ri on aina hyv� aviomiehen kandidaatti--
ja ett� sin�--jatkanko--rakastat vain intelligenttej� ja siveit�
naisia--

BIRGER.

Sin� Bergenstr�le puhut noin. Ja minulle--

B:STR�LE.

Min�! Sill� min� olen rehellinen mies. Min� olen el�nyt pahasti, mutta
min� en puhu rakkaudesta sellaisille tyt�ille, joita ei naida, vaan
joita ei my�sk��n osteta. Min� en voi tarjota vaimolleni suurenmoista
rakkautta, mutta min� menen naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka on
saman maaper�n kasvi kuin min�, joka on tottunut ottamaan el�m�n
semmoisenaan kuin se on. H�n ei pyyd� muuta rakkautta kuin mit� min�
hyvinkasvatettuna, suopeana, pohjaltani hyvin selv�piirteisen� miehen�
--mit� tunteisiin tulee--voin h�nelle tarjota, sill� min� en ole
koskaan liian syv�sti likaan tarttunut, ettei se pesussa poistuisi,
mutta en liian innokkaasti tartu uusiin aatteisiin, jotka hajottavat
ymp�rist�ns�.--Maljasi!
ALLINEN.

Sin� olet ideaalinen l��k�ri.

B:STR�LE.

Min� olen, mik� min� olen. Sin� voisit olla toinen, vaan sin� et ole
sek��n!

ALLINEN.

Min�!

B:STR�LE. (Ivaten).

Niin, olethan sin� hyvin siivo suomenmielinen l��k�ri--ja is�nmaan

yst�v�--

ALLINEN.

Mit�?

B:STR�LE.

Min� pid�n sinusta. Sinussa on hyv�syd�misyytt� pohjalla, mutta muuten

sin� olet kuin keskenk�yp� olut. Se ei ole riev�� eik� se viel� ole
k�yp��k��n.

ALLINEN.

Mit� min�!

B:STR�LE.

Eth�n sin� sille mit��n voi. Sin� olet viel� keskusporras--et kive�--
et marmoria--mutta sin� Birger sin� olet marmori, joka poreille k�y!

BIRGER.

Min� saan h�nt� rakastaa!

B:STR�LE.

Et. Sin� et saa h�nt� rakastaa, jos olet kunnon mies.

BIRGER.

Min� tahdon h�nt� rakastaa--kuuletko!

B:STR�LE.

Kyll�. Olet siis etsinyt mahdollisimman parhaan otuksen. H�n on

ty�miesperheest�. Mutta min� sanon, j�t� h�net heti rauhaan, jos sinussa
on rahtuakaan en�� ihmisyytt�. Ja nyt hyv�sti! Minulla on dejuuri
Klinikassa ja Allinen--j��tk�? Ole nyt kunnon mies, �l�k� aikaansaa
ry�v�rijuttuja. T�m� on vakavaa t�m�--eik� leikin laskemista.
BIRGER.

Kiitos!

B:STR�LE.

Tuletko luokseni my�hemmin?

BIRGER.

Ehk�.

ALLINEN.

Ja siit� Kaivopuistoon menemisest�, tuleeko siit� mit��n?

B:STR�LE.

Sen saamme sitten n�hd�. Muista, heitti�, ett� olet mies t�ll� kertaa!

(Menev�t.)

_2 kohtaus._

BIRGER. Sitten LYYLI.

Lyyli (tulee).

BIRGER.

Hyv�� p�iv�� Lyyli! Miksi vapiset?

LYYLI.

Minua v�h�n peloittaa tulla sinun luoksesi. Se tekee minut niin

rauhattomaksi. Sin� et sit� ymm�rr�! Se on sent��n niin alentavaa. Oi
min� voisin painaa p��ni syvimp��n soppeen, jott'ei h�pe�ni n�kyisi.
Anna minun erota!

BIRGER.

Ei, Lyyli. Min� rakastan sinua liian paljon.

LYYLI.

Oi jos tiet�isit kuinka ik�v�� ja yksitoikkoista se el�m� on ollut, jota

min�kin lapsuudestani asti olen saanut viett��! Asua ahtailla pihoilla,
joilla talvella on lunta ja pime��, kev��ll� m�rk��, kes�ll� tomua ja
kuumuutta.

Ei koskaan n�hd� vehreytt�, ei koskaan nauttia mets�st�. Ajatteles kun

toisten vanhemmat l�htev�t maalle, kun tavarat asetetaan laatikkoihin,
kun jokainen tiet��: nyt min� p��sen hengitt�m��n ilmaa, ilmaa, ilmaa.
Tied�tk� mit� on asua suuren kaupungin ahtaissa kamareissa? Se on
tukehtumista. Saa sitten j��d� t�nne kuumille katukiville, joilla kaikki
n�ytt�v�t niin ik�vystyneilt�, joilla ei n�e kuin kiirehtivi� hikisi�
virkamiehi� p�ivisin ja k�rsiv�n n�k�isi� ty�miehi� iltasin, ja y�ll�
irstaisuutta ja raakuutta. Uh! Kuinka el�m� saattaa olla kauheaa!

BIRGER.

Kerro! Minusta on niin hauskaa kuunnella sinua!

LYYLI.

Pienest� saakka ei kuulla muusta kuin k�yhyydest�. Jos halusi

makeispalasen lapsena, niin se sanottiin synniksi, jos n�et ett� muilla
lapsilla on kelkat ja luistimet, ne ovat kiellettyj� kapineita, sill�
sinun is�ll�si ei ole varaa. Ah kuinka min� halaisin p��st� tuosta pois,
raittiiseen ilmaan. V�liin kun min� istuin pienen sauhuavan lampun
��ress� ja luin l�ksyj�ni likaisista lainatuista kirjoista, niin min�
ajattelin--min� tahdon, min� tahdon tulla joksikin muuksi--min�
tahdon p��st� kauas t�st� ahtaasta komerosta.

BIRGER.

Ja siit�k� olet p��ssyt?

LYYLI.

Niin sinun kauttasi--

BIRGER.

Minun!

LYYLI.

Sin� olet se, jota min� olen etsinyt.

BIRGER.

Niink�!

LYYLI.

Ajattele, kun ei minulla ole ollut ket��n, jolle olisin voinut puhua,
kun kaikki, joka minua on ymp�r�innyt, on ollut toista kuin mit� olen
haaveillut--

BIRGER.

Ja nyt--

LYYLI.

Minusta on kuin olisi maailma yhten� kummallisena puutarhana, ja

tavallisille silmille se n�ytt�� niin jokap�iv�iselt�, mutta jos sit�
toisin silmin katselee, niin siin� on jotain niin kaunista, niin
kiehtovaa, niin ihanaa kuin tuhansia ja tuhansia silmukoita, jotka
v�l�htelev�t kuin h�m�h�kin verkot auringon paisteessa. Ja mets� on
sateenkuurassa ja p�iv� paistaa ja lintujen laulu soi ja kev�t on
mieless�mme ja kev�t on ymp�rill�mme ja rakkautta huokuu koko maa.

BIRGER.
Lyyli!

LYYLI.

Birger!

BIRGER.

Min� rakastan sinua! Minun t�ytyy, t�ytyy saada rakastaa sinua,

ymm�rr�tk�!

LYYLI.

Ah Birger!--�l� tee minua onnettomaksi! (Soittoa). Joku soittaa!

BIRGER.

�l� pelk��!

LYYLI.

Toverisi!

BIRGER.

Ei h�t��. Min� en avaa.

LYYLI.

Mene katsomaan uutimen v�list�!

(Soitetaan uudelleen).

BIRGER.

Toinen kerta.

LYYLI.

Se on joku sinun omaisistasi.

BIRGER.

Er�s nainen. Kuka?

LYYLI.

�iti!

BIRGER.

Tuonne! (Lyyli piiloon). H�n hakee kai sinua.

LYYLI.

Ah! (katsahtavat toisiinsa).

BIRGER. (Avaa).

_3 kohtaus._

SIIVOSKA. Edelliset.

SIIVOSKA.

Oletteko te tohtori Ekman?

BIRGER.

Olen! Olisiko teill� asiaa minulle?

SIIVOSKA.

Kyll� minulla olisi tohtorin kanssa v�h�n puhumista.

BIRGER.

Istukaa!

SIIVOSKA.

Kiitoksia. Minulla olisi niin paljon puhumista. Tohtori tuntee Lyylin!

BIRGER.

Tunnen kyll�.

SIIVOSKA.

Min� en tahdo tohtorista mit��n pahaa uskoa.--Onhan tohtori sivistynyt

mies. Mutta n�hk��s, tohtori, ei meid�n keskuudessamme--meik�l�isten
t�ytyy olla niin ankarat--ei uskalla ollenkaan liikahtaa, muuten voi
kaikki olla hukassa. Teill�h�n on rikkautta ja oppia. Te voitte tiet��,
kuinka pitk�lle voi menn�--mutta meik�l�inen ei sit� tied�.

BIRGER.

Mit� tarkoitatte?

SIIVOSKA.

Ett� jos tohtori seurustelee vertaistensa kanssa, niin tohtori voi tehd�
sen ilman, ett� kukaan sit� moittii--mutta k�yh� tytt�--

BIRGER.

Meid�n v�lill�mme ei ole mit��n sopimatonta ollut. Sen voin teille

vakuuttaa.

SIIVOSKA.

Hyv� jos niin on. Ja jos olisi toisin, niin syy olisi teid�n. Min�
rukoilen teit�, j�tt�k�� Lyyli rauhaan! �lk�� edes hienolla tavalla
turmelko h�nt�! Sill� ken pahentaa yhden n�ist� pienist�, h�nelle olisi
parempi ett� myllynkivi ripustettaisiin h�nen kaulaansa ja h�n
heitett�isiin meren syvyyteen.

BIRGER.

Min� kunnioitan teid�n tyt�rt�nne.

SIIVOSKA.

Mutta himoitsette h�nt� my�s. Ja miksi tapaatte toinen toisenne salassa?

Lyyli ei nytk��n ole tullut kotia. Min� tulin aamup�iv�ll� maalta.
Minulle kirjoitettiin, ettei Lyyli ole koskaan iltaisin kotona. Minun
vereni seisahtui--ja tulin kaupunkiin. Min� tiesin, Lyyli on kertonut
sen minulle, ett� h�nell� on tuttuja, te olette yksi niist�. Min�
tahdoin teilt� kysy�, mitenk� sen asian laita oikein on.

BIRGER.

Min� olen seurustellut Lyylin kanssa. Me olemme k�yneet huviretkill�,

v�liin konserteissa, teaattereissa.

SIIVOSKA.

Mutta nyt sen pit�� loppua! Is� ei tied� viel� asiasta mit��n. Horisee
vaan, ettei se illalla kotona pysy, mutta h�n voi jotain ep�ill�. Ja
sin� p�iv�n�, kun h�n sen saisi tiet��, ett� h�nen tytt�rens� on
herrojen kanssa kaupungilla, niin h�n l�isi tyt�n kuoliaaksi. Siksi min�
tulin teille sanomaan, ett� teid�n seurustelunne Lyylin kanssa t�ytyy
nyt loppua.

BIRGER.

Hyv�!

SIIVOSKA.

Suokaa nyt anteeksi minun suoruuteni, mutta meik�l�isten t�ytyy ottaa

asiat aivan niin kuin ne ovat. Ei auta.--Hyv�sti.

BIRGER.

Hyv�sti!

SIIVOSKA.

Kyll� min� l�yd�n--kyll� min� itsekin oven auki saan. Hyv�sti! (Pois).

_4 kohtaus._

BIRGER.

(Syleilee Lyyli�).

LYYLI.

Min� en tottele �iti�, en! Min� en voi el�� ilman sinua. Min� tulen
vaikka salaa sinun luoksesi--kun min� vaan saan sinua rakastaa.
BIRGER.

�itisi oli tehd� minut ihan hulluksi.

LYYLI.

(Itkien). Oi Birger!

BIRGER.

�l� itke Lyyli! Rakastanhan sinua--rakastanhan sinua--

LYYLI.

Oi Birger! Nyt min� tied�n, ett� el�m�ni on mennytt�.

BIRGER.

Ei viel�, lapsirakka! Ei viel�. Maailmassa on paljon, jota sin� et edes

aavista, niin paljon kaunista, niin paljon ihanaa!

LYYLI.

Minun el�m�ni on mennytt� n�inkin v�h�st�.--Nyt olen kuin kaikki muut.

*Esirippu.*

NELJ�S N�YT�S.

Siivosen kamarissa.

_1 kohtaus._

LYYLI. AKKU. IIDU. HILMA.

LYYLI.

Mitenk� se Akku oikein jalkansa loukkasi?

IIDU.

Se putosi ylimm�isest� kerroksesta alempaan.

LYYLI.

Eik� kukaan h�nt� vartioinut?

IIDU.

�iti oli poissa.

LYYLI.
Ent�s sin�!

IIDU.

Kun min� olin L�nqviskan hautajaisia katsomassa.

LYYLI.

Miss� se Hilma silloin oli?

IIDU.

Oli maalla mummon luona.

LYYLI.

Miksei Hilma ole en�� maalla mummon luona?

IIDU.

Kun ei mummo tahdo.

LYYLI.

Miksei mummo tahdo?

IIDU.

Kun ei ole rahaa.

LYYLI.

Onko �idill� sitten rahaa?

IIDU.

On �idill� joskus.

LYYLI.

Eik� sit� Akun jalkaa voida parantaa?

IIDU.

Kun se alussa tuli niin pahaksi.

LYYLI.

Eik� sit� heti sitten sidottu?

IIDU.

Ei sidottu, kun �iti oli poissa.

LYYLI.

Voi kauheaa! Nyt h�n voi j��d� koko i�kseen rammaksi. Eik� se viel�k��n
ole parempi?

IIDU.

Ei ole, kun ei se malta pysy� paikallaan.

LYYLI.

Miksei malta?

IIDU.

Kun ei se tottele.

LYYLI.

Eik� tottele?

IIDU.

Kun se on niin h�ijy. Ei tottele �iti�k��n.

LYYLI.

Eik� �iti k�ske totella?

IIDU.

K�skee--mutta ei se!

LYYLI.

Voi mik� siit�kin tullee! K�yk� Iidu jo koulua?

IIDU.

Ei.

LYYLI.

Miksei?

IIDU.

Ei.

LYYLI.

Tekeek� Iidun mieli kouluun!

IIDU.

En min� tied�.

LYYLI.

Osaako Iidu lukea?

IIDU.

Ei.

LYYLI.

Kuinka vanha Iidu on?

IIDU.

Yksitoista.

LYYLI.

Eik� osaa viel� lukea! Eik� se ole kamalaa!

IIDU.

En min� tied�.

LYYLI.

Tahtoisiko Iidu menn� kouluun?

IIDU.

En min� tied�.

LYYLI.

Osaako Iidu kutoa sukkaa?

IIDU.

Ei.

LYYLI.

Osaako Iidu neuloa?

IIDU.

Ei.

LYYLI.

Kuka Iidun vaatteet laittaa?

IIDU.

Ei kukaan.

LYYLI.

Eik� �itik��n?

IIDU.
Ei �iti jouda.

LYYLI.

Voi lapsi parkoja! Jos sinustakin tulisi mit� tahansa, en ihmettelisi.

--Tahtooko Iidu korpun?

IIDU.

Joo!

LYYLI.

Ent�s Hilma? Kuinka vanha Hilma on?

IIDU.

Kahdeksan.

LYYLI.

Osaako Hilma sanoa kiitoksia?

IIDU.

Ei se osaa. Pelk�� niin.

LYYLI.

T�ss� on Hilmalle korppu.

IIDU.

Kiit�, Hilma!--Ei se uskalla--kiit� nyt! (Hilma juoksee pois).

LYYLI.

Ent�s Akku?

IIDU.

Ota lakki p��st�. (Akku tekee sen). Kiit� nyt. (Akku kiitt��).

LYYLI.

Voi lapsi parkoja. Nyt saatte menn�. (Hilma ja Akku huutavat).

IIDU.

Noh, Akku!

LYYLI.

Menk��! Ehk� �iti jo odottaa teit�.

IIDU.

Hyv�sti.
LYYLI.

Hyv�sti Iidu. Kanna Akku portaita alas. H�n ei jaksa itse k�vell�.

(Menev�t).

_2 kohtaus._

LYYLI.

Kolme aviotonta lasta ja kaikki kuin villej�! Voi sit�kin �iti�!

BIRGER. (Tulee).

LYYLI.

Birger!

BIRGER.

Kun menin t�st� ohitse, niin kysyin pikku tyt�lt� pihalla onko Siivonen
tahi Siivoska kotona. Ei! vastasi h�n.--Onko kukaan muu sitten kotona?
On Lyyli, vastasi tytt�. Hyi sellaista rumaa olentoa, jolla oli niin
kummalliset vanhentuneet piirteet. Kenen tytt� se oli?

LYYLI.

Er��n naimattoman naisen.

BIRGER.

Nyt min� ymm�rr�n, kuinka sin� mahdat k�rsi� t�llaisessa ymp�rist�ss�.

--Sin� olet niin kalpea. Oletko sairas?

LYYLI.

En.

BIRGER.

Onko sinun ollut ik�v�?

LYYLI.

Ei.

BIRGER.

Noh mutta vastaahan jotain muuta kuin ei--ja ei.

LYYLI.

Birger--min� olen uhrannut sinulle kaikki--enk� pyyd� suita mit��n

vastalahjaksi--en edes kunniasanaasi. Ole minulle armelias. �l� saata
minua onnettomaksi.
BIRGER.

Olenko k�yt�ksell�ni sen osoittanut?

LYYLI.

Et--et! En tahdo sinua moittia, en, mutta minusta tuntuu kuin min�
pelk�isin--

BIRGER.

Mit� sin� pelk�isit?--

LYYLI.

Sinua! �l� suutu Birger, vaikka min� olen t�llainen pelkuri. Katso
minulla on niin v�h�n uskallettavana, min� olen yhdell� iskulla hukassa.
Jos sin� tiet�isit mit� tuskia min� olen k�rsinyt, mitenk� min�
v��ntelen itse�ni unettomana y�ll�, sill� min� ajattelen, ett� jos sin�
minut hylk�isit. Min� katselen kaikkia kurjia naisia, joita sanotaan
huonoiksi, samoilla silmill� kuin itse�ni ja min� ajattelen, etten min�
ole heit� rahtuakaan parempi.

BIRGER.

Sin�, joka teet sen rakkaudesta.

LYYLI.

He ovat my�s joskus rakastaneet.

BIRGER.

Hm!

LYYLI.

Ja jos eiv�t he, niin on niin monta, monta muuta, joita maailma pilkkaa
ja ylenkatsoo, vaan jotka eiv�t ole sen huonompia kuin muut. He eiv�t
ole vaan ymm�rt�neet omaa hintaansa arvata ja pyyt�� laillista paperia
rakkautensa palkkioksi. Vaan mit� auttaa, jos min� uskallan n�in puhua.
Saman kirouksen alaiseksi min� sittenkin joudun, jos uskallan vastustaa
tuota maailmaa, jota sanotaan sive�ksi.

BIRGER.

Me emme v�lit� siit�--

LYYLI.

Meid�n t�ytyy.

BIRGER.

Meid�n ei t�ydy.

LYYLI.
Oh kuinka min� olen k�rsinyt.--K�rsimys on ollut minun elvytt�j�ni ja
k�rsimys on ollut minun el�m�ni ainoa uskollinen toveri.

BIRGER.

Ja rakkaus.

LYYLI.

Sekin on ollut k�rsimist�!

BIRGER.

Ja nyt!

LYYLI.

Nyt min� olen lamattu. Nyt min� seison kuin kiehtovassa pensaikossa--
enk� tied�, minnek� matkaani suunnata.

BIRGER.

El�m��n!

LYYLI.

Ja se el�m�?

BIRGER.

On rakkaus--t�ydellisesti antautuva polttava rakkaus.

LYYLI.

Ah! Sin� tulit niin vieraaksi.--Mik� sinun on?

BIRGER.

Suo anteeksi--min� olen hieman hermostunut. Nyt minun pit�� l�hte�--

LYYLI.

Eik�s mit�. Voithan sin� viel� viipy�. Ei �iti tule kotiin ennenkuin
kello 7:lt�.

BIRGER.

Minulla on asiaa kaupungille.

LYYLI.

Istu viel� t�nne. Voi siit� on minusta niin pitk� aika, kun olen sinun
kanssasi puhunut. Katso, minusta on se aika, jolloin en sinua n�e, kuin
iankaikkisuus--ja kun sin� olet mennyt--! Voi muistatko sit�
ensimm�ist� kertaa, jolloin sin� olit t��ll�. Voi siit� ei ole kuin
kuukausi--ja mit� onkaan sill� ajalla tapahtunut. Kuinka el�m� muuttuu
pian.
BIRGER.

Se muuttuu niin pian.

LYYLI.

Miksi sin� olet niin pahalla p��ll�? Olenko min� sinua loukannut?

BIRGER.

Et.

LYYLI.

Mik� sinun sitten on?

BIRGER.

(Sulkee silm�ns�). Olen niin v�synyt.

LYYLI.

Onko sinulla ollut paljon ty�t�?

BIRGER.

On sit�kin.

LYYLI.

Onko professori ollut paha tenteiss�?

BIRGER.

Ei.

LYYLI.

Onko is�si k�ynyt t��ll�?

BIRGER.

On, eilen.

LYYLI.

Oliko h�n �k�inen?

BIRGER.

Ei.

LYYLI.

Mit� h�n sanoi sinulle, kerro.

BIRGER.
H�n k�ski minun tulla maalle pariksi viikoksi.

LYYLI.

Maalle, maalle! L�hde vaan. En min� tahdo sinua pid�tt��.

BIRGER.

Ei minua haluta l�hte�.

LYYLI.

Sin� kai kaipaat virkistyst�. L�hde.

BIRGER.

Jos sinun tulee ik�v�?

LYYLI.

Ei minun tule? Voithan sin� kirjoittaa.

BIRGER.

(Vitkaan). Kyll�.

LYYLI.

Ei is� tied�. Luulee joksikin toveriksi.

BIRGER.

--Oi Lyyli.--Min� olen niin kurja ihminen.

LYYLI.

Et sin� ole huono, et! Et sin� ole huonompi kuin muut!

BIRGER.

Jos min� j�isin?

LYYLI.

Sin� l�hdet, koska is�si sen tahtoo.

BIRGER.

Niink� luulet?

LYYLI.

Tietysti.

BIRGER.

(�kki�). Min� l�hden. Hyv�sti!

LYYLI.

Hyv�sti! Joko sin� siis huomenna?

BIRGER.

Huomenna.

LYYLI.

Huomenna. Voi, t�m� on siis j��hyv�isj�tt�! Jos min� uskaltaisin tulla

luoksesi t�n� iltana viel�.

BIRGER.

Tule vaan.

LYYLI.

Min� tulen.

BIRGER.

Hyv�sti siksi.

LYYLI.

Hyv�sti! (Syleily).

BIRGER.

Hyv�sti!

_3 kohtaus._

HELENA. (Tulee).

LYYLI.

Mik� sinun on, kun noin k�yt mustissa? Eih�n se lapsi vaan--?

HELENA.

Se on kuollut.

LYYLI.

Kuollut!

HELENA.

Niin, eilen se kuoli kello 6 illalla. Juuri ehtiv�t minua hakemaan niin
se raukka jo veti henke��n. Ei sen kauan kampailla tarvinnut. V�h�sen
huoahti, niin oli kuollut.

LYYLI.
Oliko se hyvin huono?

HELENA.

Niin se oli laihtunut raukka. En olisi sit� tuntenut, kun sen k�siini
otin, niin se oli pieneksi k�ynyt. Niin oli kuin h�yhennetty
linnunpoika, niin pieni ja huvennut. Minuun otti niin haikeasti.

LYYLI.

Ja sin� rakastit siis lastasi?

HELENA.

Rakastin.

LYYLI.

Sin� rakastit sit� siksi, ett� rakastit sen is��.

HELENA.

Min� rakastin lastani. Min� olin oppinut el�m��n ulkopuolella ihmisten

yhteytt�. Ja kun min� sen kerran olin oppinut, mit� tuskaa tuotti
minulle en�� yhden lapsen el�tt�minen. Min� olisin sen kasvattanut
hyv�ksi ihmiseksi. Se oli poika. Min� olisin tehnyt siit� miehen. Se
olisi saanut k�yd� koulua ja tulla onnelliseksi ja el�� paremmin kuin
min�, joka en ole saanut mit��n oppia.

LYYLI.

Uskotko, ett� h�n olisi siit� onnelliseksi tullut?

HELENA.

Kuka olisi onnellisempi kuin se, joka saa kaikki oppia!

LYYLI.

Onnellinen--kuka on onnellinen? Huomennako se haudataan?

HELENA.

Niin, sit� min� tulin pyyt�m��n, ett� te tulisitte sit� saattamaan. Min�
olen sen jo itse pessyt--ja arkun min� my�skin ostin. Sain rahaa
etuk�teen herrasv�elt�ni. Min� vaan ajattelin, ett� eik� Lyyli tulisi
huomenna laulamaan se pihalta pois. Kyll� kai Siivoska tulee minua
illalla auttamaan. Kyll� min� ruumiin itse koristan.

LYYLI.

Kyll� min� tulen. Onko Helenalla jo v�rssy valittu?

HELENA.

Kyll� minulla on. Virsi 527 uudessa virsikirjassa. Jos Lyyli l�yt�� sen.

LYYLI.
(Hakee). Kyll�.

HELENA.

Jos Lyyli lukee sen, ett� jos sen sopii silloinkin lukea kun kiitosta
tehd��n saarnatuolissa.

LYYLI. (Lukee sen).

HELENA.

Herra Jeesus. Suo minulle anteeksi kaikki syntini, armosi t�hden sin�
rakas Vapahtaja.

LYYLI.

(Lankee h�nen kaulaansa). Helena! Rukoilkaamme yhdess�! Herra yksin

tiet�� ken on suurin, ja ken on meist� v�hin syntinen.

_4 kohtaus._

SIIVOSKA. (Palaa kirkosta).

Hyv�� iltaa. Mik� t��ll� on? Mit� se Helena on mustissa?

LYYLI.

Lapsi on kuollut.

SIIVOSKA.

Kuollut. Herralle kiitos, ett� se p��si vaivoista. Sinunkin piti n�hd�

sen kituvan, ennen kuin sin� syntisi huomasit.

HELENA.

Min� koetan syntini sovittaa.

SIIVOSKA.

Kyll� sen tehd� saat. Pitk� on ik� sinulla edess�. Eiv�t synnin muistot
helpolla haihdu.

HELENA.

Min� pyyt�isin, ett� te Siivoska tulisitte illempana ruumista laudalta

veisaamaan. Min� menen edelt�k�sin sinne. Tulkaa te sitten kun olette
illallista laittaneet.

SIIVOSKA.

Kyll� min� tulen.

LYYLI.

(Itsekseen). Ja min�, joka olen luvannut menn� Birgerin luokse! Enh�n

voisi menn� t�llaisessa mielentilassa.

SIIVOSKA.

Mene sin�kin Lyyli Helenan kanssa. Sin� olet istunut koko p�iv�n
sis�ll�, saisit menn� hiukkasen jaloittelemaan--

LYYLI.

�iti!

SIIVOSKA.

Mene nyt vaan. T�ss� on markka. Osta sill� Helenalle kahvileip��.

LYYLI.

�iti, min� en mene!

SIIVOSKA.

Mikset! Mene alas Bulevardinkadulle. Vaan �l� viivy kauan.

LYYLI.

�iti. Min� en viivy kauan, min� lupaan sen.

HELENA.

Ei Lyylin niin kiirehti� tarvitse, min� puen ruumiin ensin

alusvaatteisiin. Siihen menee hyvin paljon aikaa.

LYYLI.

Hyvin paljon aikaa.

SIIVOSKA.

Kiirehdi nyt.

LYYLI.

Kyll�. Kyll� min� kiirehdin--�iti. (Heitt�ytyy �itins� kaulaan).

SIIVOSKA.

Oletko sin� niin hermostunut tuosta lapsen kuolemasta, ett� aivan

vapiset ja puristat kaulaani, niin ett� tekee kipe��.

LYYLI.

�iti sinun ei tarvitse minun t�hteni itke�--ei koskaan.

(Menev�t).

_5 kohtaus._
SIIVOSKA. TOLOSKA.

SIIVOSKA.

Hyv�� iltaa Toloska.--Kerran tekin meille l�ysitte.

TOLOSKA.

Hyv�� iltaa. Hyv�� iltaa. Mitenk� teill� jaksetaan?

SIIVOSKA.

Hyvin, Jumalan kiitos! Helenan lapsi vaan kuoli.

TOLOSKA.

Vai kuoli! Se oli onni!

SIIVOSKA.

Niinh�n se on meik�l�isen onni ett� lapset p��sev�t pois.--Ei meill�

joudeta lapsia suremaan. Ei.--Se olkoon herrasv�en ty�t�.

TOLOSKA.

Ripuliin kai kuoli?

SIIVOSKA.

Ripuliin.

TOLOSKA.

Se on hyvin ymm�rrett�v�� n�in kes�iseen aikaan. Milloinka meik�l�inen

joutaisi lapsiaan hoitamaan? Ja milloinka ne luonnistaisivat? Kes�ll� on
kuumaa, talvella on pakkanen.

SIIVOSKA.

Totta on!--Tuota, kyll� kai Toloskalla on aikaa? Min� kiehautan

pikkuisen kahvia ja sitten kai tulette Helenan lapsen ruumista
katsomaan. Min� menen sit� laudalta veisaamaan.

TOLOSKA.

Oikeinko Helena sit� suree?

SIIVOSKA.

Sureehan se sit�. On se sent��n oma lapsi.

TOLOSKA.

Onhan se!--Hyv� Jumala sit� surkeutta, jota ihmiset ihan turhaan

itsellens� saattavat. Voi jos monikin ajattelisi, niin ei katkerasti
tarvitseisi tekoansa katua. Ja ne herrasv�etkin! Onpa se kai huvitusta,
se heid�n rehkin�ns�! Herra auttakoon! Ei yksinkertainen ty�mies tied�,
pit��k� sille nauraa vaiko itke�.
SIIVOSKA.

Mit� Toloska j�lleen tiet��?

TOLOSKA.

Tosi asia on, ett� vaikka te minua hulluksi sanotte, ett� min� joka
asiasta niin suurta melua pid�n, niin ei se sent��n turhaa ole. Kyll�
maailmassa voi asioita tapahtua, joita ei tosiksi luulisi, jollei
tiet�isi.

SIIVOSKA.

Jutelkaa te, niin min� hoidan kahvipannua.

TOLOSKA.

Katsokaa, minulla on sisar. H�n on kes�vahti, niinkuin tied�tte nuorella

herrasv�ell�. Kastaa kukkia ja tuuletuttaa huoneita, kun herrasv�ki asuu
maalla. Ja kun h�n on noin hiukan s�ntillinen ja puhdas ihminen, niin
herrasv�et k�skev�t h�nen asua huoneissaan. Ja niin h�n nyt asuu
kamreeri Holten'illa, jolla on suuri lokaali Fabianinkadun varrella,
l�hell� Kasarmin toria. Niin, ja samassa kerroksessa asuu professori
Ekman.

SIIVOSKA.

Ekman!--Vai niin!

TOLOSKA.

Ajatelkaas sit� h�vytt�myytt�. Nyt se poikajunkkari, se l��ketieteen

kandidaatti tahi mik� lie. Sellainen fiini kalpeapintainen herrasmies se
on--niin k�y klinikassa ja asuu v�liin kotona. Minun sisareni huone on
ihan sein�tysten h�nen huoneensa kanssa ja sinne kuuluu joka rapina
sielt� sis�lt�. Hyi, sanon min�, jos min� olisin professorska ja min�
saisin tiet�� millaista el�m�� minun huoneessani pidet��n, niin m�s�ksi
min� sen pojan hakkaisin, sen min� sanon.

SIIVOSKA.

Noh, mit� h�n sitten tekee?

TOLOSKA.

Ajatelkaas! Ensin se kyll� eli siivosti, mutta sitten rupesi laahaamaan

naisia sinne, mik� lie ollut mamselli. Sisareni ei sit� koskaan n�hnyt,
mutta kuuli ett� se tuli aina noin kello kahdeksalta illalla.

SIIVOSKA.

Tuota, se oli kai joku huono nainen?

TOLOSKA.

Mik� heiskale se lie ollut! Eih�n kunnon ihmisten lapset tuolla lailla
herrojen luona k�y.
SIIVOSKA.

Kertokaa!

TOLOSKA.

Nyt ne juttelivat, ja juttelivat ja v�liin se nainen itkikin ja

sielt�k�s kuului jos jotakin.

SIIVOSKA.

Oliko se joku huono nainen?

TOLOSKA.

Johan min� sen sanoin ett� se oli. Eih�n se voinut olla kukaan muu.

SIIVOSKA.

Ja teid�n sisarenne kuuli kaikki?

TOLOSKA.

Niin! Ja nyt se on ruvennut k�ym��n siell� edell� puolen p�iv�n. Ja

kerran min� kuulin kun joku soitti kelloa. Ja n�illek� tuli h�t�. Niin
tassutettiin ja kuiskattiin. Siell� kuului olleen joku vanha ihminen.
Oli kai tyt�n �iti?

SIIVOSKA.

Kuinka minun syd�nt�ni rupesi hakkaamaan.--Tuota antakaa nyt anteeksi,

mutta minun t�ytyy menn� Helenan luo. Lyylikin on mennyt sinne
edelt�p�in. Voi voi, kuinka se hakkaa. Ah----

TOLOSKA.

Mik� teid�n on?

SIIVOSKA.

Ei mik��n! Ei mik��n! Hiukan vaan ottaa t�st� syd�men alta.

TOLOSKA.

Hyv�t ihmiset auttakaa.

_6 kohtaus._

TALONM. VAIMO.

Onko Siivoska py�rtynyt?

TOLOSKA.

En min� tied� mik� sille tuli, mutta niin se huutaa ja voihkaa. Ettek�
te voisi hiukan hieroa! B�cklundiko siin� on? Tiet��k� B�cklund, miss�
asuu t�ss� tohtori tahi joku muu ihminen, joka ymm�rt�isi.

TALONM. VAIMO.

Tohtori Bergenstr�le asuu tuossa katupytingiss�! Menk�� kysym��n josko

h�n olisi kotona! Menk�� nyt pian.

B�CKLUND.

Kyll�h�n min� menen! T�m�h�n oli merkillist�.

TALONM. VAIMO.

Mist� se sellainen tuli?

TOLOSKA.

En min� ymm�rr�! Koettakaa sit� hieroa! Seh�n on kuin kramppi.

SIIVOSKA.

Kyll� min� t�st�------

TOLOSKA.

Pysyk�� nyt hiljaa. Me l�hetimme tohtorin per��n. �lk�� nousko istumaan

Siivoska. Se tekee teille pahaa.

SIIVOSKA.

(Itkien hermostuneena). Kyll� minun t�ytyy nousta. Min� menen Lyyli�

hakemaan.

TOLOSKA.

�lk�� menk�.

SIIVOSKA.

(Koettaa p��st�). Kyll� minun t�ytyy----

TOLOSKA.

Nukkukaa nyt.

SIIVOSKA.

(Huitoen k�si��n). Ei ei ei! Minun t�ytyy p��st� h�nen luokseen.

(Vihaisena). Pois! �lk�� minua est�k�. (Rupeaa hoipertamaan).

TALONM. VAIMO.

Ei sit� uskalla est��. Seh�n on niin kamalan n�k�inen. Mahtaako tulla

hulluksi?

TOLOSKA.

Mist� se nyt sellaiseksi olisi tullut?

TALONM. VAIMO.

Nyt h�n l�htee vaan.

TOLOSKA.

�lk�� h�nt� laskeko!

TALONM. VAIMO.

Emmeh�n me voi sit� est��.

TOLOSKA.

Jumalan kiitos! Tohtori! En min� ymm�rr� en�� mit��n.

_7 kohtaus._

BERGENSTR�LE. Edelliset.

B:STR�LE.

Miss� sairas on? Mik� h�nelle tuli?

TOLOSKA.

En min� tied�.--Itki ja nyyhkytti ja oli niin kamalan n�k�inen.

B:STR�LE.

Hysteriaa. Min� kirjoitan reseptin. Oliko h�n saanut kuulla jotain

ik�v��?

TOLOSKA.

En min� tied�.

B:STR�LE.

Puhuitteko jotain kiihoittavaa?

TOLOSKA.

Ei--ei!

B:STR�LE.

Jotainhan kuitenkin on kai tapahtunut.

TOLOSKA.

Min� puhuin er��st� tapauksesta.

B:STR�LE.

Mik� se sitten oli?

TOLOSKA.

Er��st� tohtorista.

B:STR�LE.

Soo?!

TOLOSKA.

Joka oli laahannut naisen luoksensa.

B:STR�LE.

Ja sek� pani akan p��n py�r�lle, ett� h�n sai kohtauksen? Arkoja hermoja
teill� onkin.--Mik� sen tohtorin nimi oli?

TOLOSKA.

Mit� herra sill�?

B:STR�LE.

Sanokaa, niin min� saan sen tiet��.

TOLOSKA.

Tuota, se oli joku professori Ekman'in nuori herra.

B:STR�LE.

Mit�! Vai niin.

TOLOSKA.

Ei se muuta ollut.

B:STR�LE.

Mik� se nainen oli?

TOLOSKA.

En min� tied�.

B:STR�LE.

Oliko h�n ehk� t�m�n vaimon tyt�r?

TOLOSKA.

Ei. H�nh�n on paperikaupassa.

B:STR�LE.

Paperikaupassa!
TOLOSKA.

Niin!

B:STR�LE.

Miss� paperikaupassa?

TOLOSKA.

Aleksanterinkadun varrella. Miss� lie?

B:STR�LE.

Mik� n�itten ihmisten nimi on?

TOLOSKA.

Siivonen.

B:STR�LE.

(Itsekseen). T�m� on merkillist�. Tyt�n nimi on Lyyli.

TOLOSKA.

On.

B:STR�LE.

Kaunis, komea tytt�. Hyvin nuori!

TOLOSKA.

Niin!

B:STR�LE.

(Itsekseen). Jos se Birgerin roisto! Ah! Mutta hyvin mahdollista!

T�m�h�n on h�vyt�nt�. Saakelin h�vyt�n juttu. Jos nyt akka on saanut sen
kuulla. (��neen). Antakaa tuota l��kett� h�nelle 20 tippaa kolme kertaa
p�iv�ss�. Sitten pit�� h�nen v�ltt�� mielen liikutusta. H�nell� on
syd�nvikaa. Muistakaa se.--Ei se mit��n maksa. Minulla ei ole tapana
ottaa mit��n vaivoistani.

TOLOSKA.

Kiitoksia sitten hyvin paljon, herra tohtori.

B:STR�LE.

Kiitoksia. (Itsekseen). Penteleen Birgeri�. Kyll� se on ainakin se

tytt�. Penteleen poikaa. Sit� pit�� menn� tapaamaan. Kyll� me sen
pehmit�mme! (��neen). Hyv�sti!

TOLOSKA.

Hyv�sti!
_8 kohtaus._

SIIVONEN. Edelliset paitsi Bergenstr�le.

SIIVONEN.

Mit� tohtori t��ll� teki?

TOLOSKA.

Siivoska on kipe�.

SIIVONEN.

Mik� sille tuli?

TOLOSKA.

En min� tied�! Kun min� t�ss� puhelin, niin rupesi v�risem��n ja itki
niin, ett� luulin hulluksi tulleen.

SIIVONEN.

Mik� se sellainen!

TOLOSKA.

Lupasi l�hte� kadulle k�velem��n. Sanoi tahtovansa Lyyli� tavata, se kun

on Helenan luona ruumista laudalta veisaamassa.

SIIVONEN.

Onko sen lapsi sitten kuollut?

TOLOSKA.

On.

SIIVONEN.

Mit� meid�n �iti sit� niin kovaksi otti, ett� rupesi py�rtym��n? T�m�h�n
on merkillist�.

TOLOSKA.

En min� sit� ymm�rr�.

SIIVONEN.

Kyll� kai sitten selvenee, kun asiasta puhellaan.

_9 kohtaus._

HELENA. Edelliset.
TOLOSKA.

Noh, tuossa se Helena onkin. Eik�s Lyyli ole teill�?

HELENA.

Ei ole. Min� olen teit� odottanut ja odottanut, vaan kun ei mit��n ole
kuulunut, niin min� ajattelin ett� ei Siivoska kai tulekaan. Siksi min�
l�ksin vaan hiukan myrtti� hakemaan, kun tiesin ett� Lyylill� on t��ll�
suuri myrtti.

SIIVONEN.

Noh, miss� se Lyyli sitten on?

HELENA.

En min� tied�. Min� luulin h�nen olevan kotona.

SIIVONEN.

Ei h�n kotona ole.

HELENA.

Minne h�n sitten on mennyt?

SIIVONEN.

Kuka tiet�� miss� se juoksee.

HELENA.

Kyll� h�n minun kanssani l�ksi tunti sitten kotoa, kun �iti k�ski h�nen
menn� leip�� ostamaan. Mutta Robertinkadun kulmassa h�n minusta erosi.
Min� menin kotiin ja h�n meni kaupungille.

SIIVONEN.

Miss� se tytt� sitten on! Seh�n on merkillist�. N�ytt�� silt�, kun siin�
piilisi jokin salaisuus.--Minne �iti sitten aikoi?

TOLOSKA.

Siivoska lupasi menn� Lyyli� hakemaan Helenan luota.

SIIVONEN.

Mit� h�nen tarvitsi menn� Helenan luo!? Olisihan tytt� sielt� p��ssyt
taluttamattakin kotiin.

TOLOSKA.

En min� vaan tied�.

SIIVONEN.

Sanotaan, ett� pojista on vastusta! Mutta onhan niist� tyt�ist�kin. Jos

se tytt� tulisi kotiin, niin minun tekisi mieleni sit� piiskata, ett�
kerrankin muistaisi. T�m� saa olla viimeinen kerta, muuten t��ll� tulee
toinen polska. (Lyyli tulee). Siin�h�n sin� olet.

LYYLI.

�iti! Onko h�n kuollut. �iti!

SIIVOSKA.

Uskallatko viel� katsoa minua silmiin?

LYYLI.

�iti!--�iti!--Koeta ymm�rt�� minua.

SIIVOSKA.

En! Minulla ei ole sit� ymm�rryst�. Synti on synti ja langennut on

langennut. Oi Herra, miksi minua n�in kovasti koettelet!

*Esirippu.*

VIIDES N�YT�S.

Bergenstr�len luona.

_1 kohtaus._

BERGENSTR�LE. BIRGER.

B:STR�LE.

Hyv�� huomenta Birger! Tervetuloa maalta!

BIRGER.

Sin� olet soittanut minulle pari kertaa! Onko sinulla asiaa?

B:STR�LE.

On! Paina puuta!--Olen kuullut, ett� sin� olet muka salakihloissa--

er��n neiti S�ltinin kanssa--Onhan se oikein tehty, sill� vanhempasi
tahtovat t�t� avioliittoa.--Tytt� on kaunis, sive�, kiltti. H�nen
is�ns� sanotaan olevan varakkaan. Min� toivotan onnea! Tulethan sin�
onnelliseksi! Tytt� on kai rakastunut sinuun kuin hiiri.

BIRGER.

�l� vitsaile!--Mik� oli asiasi?

B:STR�LE.
Saanko puhutella palvelustytt��ni ensin? L�hett�isin kirjeen jonnekin--
(Soittaa. Palvelustytt�). Olisitteko hyv� ja veisitte kirjeen perille.
--T�ss� on juomaraha! (Tytt� pois).

BIRGER.

Rendez-vous pilettik�?

B:STR�LE.

Ei!

BIRGER.

Miksi n�yt�t noin happamalta.

B:STR�LE.

Min� olen ruvennut filosofeeraamaan!--Sin� olet siis aikonut ruveta

vakavaksi aviomieheksi?

BIRGER.

Se asia tuntuu sinua suuresti intreseeraavan.

B:STR�LE.

Sanoinhan min�, ett� olen ruvennut filosofeeraamaan. Meh�n v�ittelimme

kerran muutamista asioista. Sin� muistaakseni esitit uutta systeemi�--
avioliittoa rakkaudesta--puhtaasti inhimillisest� rakkaudesta
esimerkiksi l��ketieteen kandidaatin ja tehtaantyt�n v�lill�. Etk� sin�
nyt tahtoisi esimerkill� valaista mielipidett�si?

BIRGER.

Min�k�! Miksi min�?

B:STR�LE.

Siksi ett� sinulla muistaakseni olisi ollut siihen tilaisuutta. Olit

tekemisiss� er��n siistin ja siev�n tyt�n kanssa.--Minne h�n j�i?

BIRGER.

Helsinkiin.

B:STR�LE.

Eik� se juttu kehittynyt sen pitemm�lle?

BIRGER.

Kuule Bergenstr�le, oletko sin� ruvennut maallikkosaarnaajaksi?

B:STR�LE.

En. Min� muistan vaan, ett� min� en hyv�ksynyt rakkauden seikkailuasi--

en sill� kertaa. Oletko j�tt�nyt tyt�n rauhaan?
BIRGER.

Se on minun asiani.

B:STR�LE.

Ehk�!--Ehk'ei!--Min� sanoin sinulle silloin, ett� jos tahdot olla

kunnon mies, niin olisit seurannut neuvoani. Olitko sen verran kunnon
mies?--Min� kysyn sit� vanhan yst�vyyden nojalla--

BIRGER.

Oletko sin� todellakin ruvennut siveyden asian ajajaksi?

B:STR�LE.

En! Min� sanoin silloin, ett� pit�� tyystin harkita ennenkun antautuu
uudistusaatteille ainakin kun on kysymys ihmisolentojen sielusta tahi
ruumiista. Min� olen hyvin jokap�iv�inen mies, min� en sied� suun
pieksemist�. J�titk� tyt�n rauhaan?--

BIRGER.

En!

B:STR�LE.

Hyv�. Aijotko naida h�net?

BIRGER.

En!

B:STR�LE.

Miks'et?

BIRGER.

En voi is�ni t�hden.

B:STR�LE.

Olet siis puhunut is�llesi?

BIRGER.

Olen--voidakseni maksaa tyt�lle el�kkeen.

B:STR�LE.

Sin� et ole sit� tyt�lle ilmoittanut?

BIRGER.

En ole viel� ehtinyt.

B:STR�LE.

Sin� olet konna.

BIRGER.

Bergenstr�le!

B:STR�LE.

Min� annan sinulle muutamia asiallisia tietoja. Seitsem�nten� p�iv�n�

Hein�kuuta kutsuttiin minut er��n naisen luo, joka oli saanut
hysteerisen kohtauksen.--Se oli hyvin ankaraa laatua. Vaimolla on
muuten syd�nvika.--Nyt h�n on maannut toista kuukautta vuoteen omana.
--H�n on ty�miehen vaimo. H�nen pit�isi l�hte� ulkomaille kylpem��n
mutta h�nell� ei ole siihen varaa. Mit� pit�isi t�ss� tapauksessa tehd�?

BIRGER.

En min� tied�.

B:STR�LE.

Er��n� p�iv�n� toi er�s ty�mies julmistuneena tytt�rens� luokseni.

Tytt�� oli ruoskittu. N�in sen sinelmist� joita oli h�nen ruumiissaan.
H�n oli rikkonut kuudetta k�sky� vastaan. Is� oli rangaissut h�nt� lain
nojalla, ihmiset eiv�t h�nt� siit� moittineet. Tytt� oli hyvin
hermostunut. Minun piti tutkia h�nt� yhteiskunnan nimess�.--Tytt�
vapisi kuin haavan lehti. Me kaksi miest�--is� ja min�--vieras
l��k�ri raatelimme h�nen ruumistaan, loukkasimme h�nen hienoimpia
tunteitaan, siksi ett� h�n oli langennut er��n konnan koukkuihin, jonka
nime� h�n ei tahtonut mainita. Sin� voit kuvitella ett� teht�v� ei ollut
hauskinta laatua.

BIRGER.

Kyll�!

B:STR�LE.

Ihmettelin ett'ei tytt� ollut tehnyt itsemurhaa.--Naiset n�ytt�v�t

jaksavan k�rsi�--

BIRGER.

Mutta miksi juuri minulle kerrot tuon. Mit� se minuun koskee?

B:STR�LE.

Tuon tyt�n nimi oli Lyydia Siivonen.--Tunnetko h�net?--H�n on ensi

kuukauden--

BIRGER.

Bergenstr�le!

B:STR�LE.
Sinun t�ytyy h�net naida!--

BIRGER.

Eip� niink��n.

B:STR�LE.

Sinun t�ytyy h�net naida, jos olet kunnon mies.

BIRGER.

Vai naida h�net. Se, se vasta olisi tuhmuus.

B:STR�LE.

Miksi viettelit h�net?

BIRGER.

Sin�k� kysyt?

B:STR�LE.

Niin min�. Vastaa minulle nyt, miksi viettelit h�net?

BIRGER.

Siksi ett� h�nt� rakastin--

B:STR�LE.

Min� en ymm�rr� sinua.

BIRGER.

Etk� ymm�rr�?--T�ytyyk� minun se selitt�� sinulle?

B:STR�LE.

J�t� neiti S�ltin?

BIRGER.

En voi! H�n on rakastunut minuun.

B:STR�LE.

Sinun t�ytyy pelastaa Lyyli.

BIRGER.

Ik�v�ll� avioliitollako! Ei!

B:STR�LE.

Ranskassa saisin ampua kuulan rintaasi--

BIRGER.

T��ll� tarvitsisi minun ampua itse itseni.

B:STR�LE.

Tee se!

BIRGER.

En voi!

(Soittoa).

B:STR�LE.

Se on h�n!

BIRGER.

Lyyli!--

B:STR�LE.

Niin!--Selit� nyt vyyhtisi. Min� olen perheen yst�v�. Minun on

t�ytynyt selitt�� tyt�n �idille, ett� kaikki viel� k��ntyy hyvin p�in
kun sin� palaat kotia. Olen lepytt�nyt is�n, joka vimmassaan oli
ruvennut juomaan ja kidutti vaimoaan ja tyt�rt�ns�. Mies ei ollut siihen
p�iv��n viinaa maistanut. Tytt� ei osaa ajatella mit��n, on kuin tyls�.
Koko h�nen onnensa riippuu nyt sinusta. Tule sis��n Lyyli! Tohtori Ekman
on palannut maalta. Ole rauhassa, kyll� kaikki viel� p��ttyy hyvin. Min�
menen hetkeksi k�velem��n.--�l� pelk�� Lyyli, min� olen tohtori
Ekman'in ja sinun paras yst�v�si.--N�kemiin.

_2 kohtaus._

LYYLI. BIRGER.

BIRGER.

Sin� olet niin kalpea Lyyli, onko sinun ollut ik�v�?!

LYYLI.

Ei!

BIRGER.

Anna minulle anteeksi!

LYYLI.

Birger! Min� olen niin pel�nnyt--

BIRGER.

Sinun ei tarvitse mit��n pel�t�.

LYYLI.

Min� olen niin pel�nnyt ett� sin� minut unohtaisit.

BIRGER.

Min� en unohda sinua koskaan.

LYYLI.

Etk� halveksi minua?--Eth�n usko ett� min� olen kevytmielisyydest�

sinua rakastanut?

BIRGER.

En!

LYYLI.

Jos sin� tiet�isit kuinka paljon olen n�in� kahtena viikkona ajatellut?
Minusta on kuin olisin ollut haudattuna.--

BIRGER.

Anna minulle anteeksi!

LYYLI.

Tohtori Bergenstr�le k�ski minun tulla t�nne! Onko sinulla minulle

asiaa?

BIRGER.

On. Min� olen saattanut sinut asemaan, josta minun nyt t�ytyy koittaa
sinut pelastaa. Min� olen kertonut kaikki is�lleni.

LYYLI.

Oliko h�n suuttunut?

BIRGER.

Oli.

LYYLI.

Minuunko?

BIRGER.

Ei vaan minuun.

LYYLI.

Siit� ett� olet rakastanut minua!--Mit� nyt aiot tehd�?

BIRGER.
Rakastatko minua?

LYYLI.

Rakastan.

BIRGER.

Voisitko sittenkin rakastaa minua, vaikka olisin julma sinulle?

LYYLI.

Voin.

BIRGER.

Jos emme--esimerkiksi, voisi--menn� naimisiin?--

LYYLI.

Emmek� menisi naimisiin.

BIRGER.

Tarkoitan heti. Katso, minun t�ytyy jatkaa lukujani--asua Helsingiss�

vanhempieni luona. Olen riippuvainen heist�. Voisitko odottaa--

LYYLI.

Voisin.

BIRGER.

Min� olen puhunut sinusta �idilleni. Min� olen pyyt�nyt ett� h�n
sijoittaa sinut sisarensa luo maalle. Min� tulen usein tervehtim��n
sinua--usein--

LYYLI. (Itkee).

Oi Birger!

BIRGER.

Koeta nyt olla j�rkev� hyv� Lyyli--t�m� on ainoa mahdollinen

pelastuskeino t�ss� ahdingossa--

LYYLI.

Milloin pit�� minun l�hte�?

BIRGER.

Vaikka ensi viikolla.

LYYLI.

Sovitko vanhempieni kanssa?

BIRGER.

Kyll�!--Min� suoritan kustannukset! Onhan se minun velvollisuuteni.

Olethan minun morsiameni?

LYYLI.

Birger!

BIRGER.

Mit�?

LYYLI.

Ostammeko kihlasormukset?

BIRGER.

Emme viel�.

LYYLI.

Miks'emme?

BIRGER.

Me emme voi.

LYYLI.

Miks'emme voi olla kihloissa?

BIRGER.

Seh�n on turhaa.

LYYLI.

Menemmek� naimisiin?

BIRGER.

Miksi sit� kysyt?

LYYLI.

Menemmek� me naimisiin?--Kihlaatko minua is�lt� ja �idilt�? He

tahtovat sit�, muuten en uskalla ikin� palata kotia.

BIRGER.

Voit asua muualla. Is�si ja �itisi. Muista--onhan minullakin is� ja

�iti. En tahtoisi heit� loukata--saattaa heille surua. He tahtovat
ett� menisin naimisiin er��n siev�n ja varakkaan tyt�n kanssa, joka on
rakastanut minua monta vuotta. Min� olin sitoutunut h�neen, ennenkuin
opin tuntemaan sinut. H�n on my�skin onneton jos hylk��n h�net. Oh
Lyyli, t�m� tuska on helvetin tuska! Jos sin� rakastat minua todellakin
niin anna minun--anna minun rakastaa sinua menem�tt� kanssasi
naimisiin. Min� en rakasta tuota neiti�, min� rakastan sinua, Lyyli,
min� kasvatan lapsesi suureksi--min� muistelen sinua kuin nuoruuteni
unelmaa. Min� olen heitti�, kurja, vaivanen. S��li minua, vaan �l� minua
vihaa. Lyyli anna minun muistossani rakastaa sinua!

LYYLI.

Min� olen t�t� aavistanut. Min� olen sit� itselleni kuiskannut. Min� en
vihaa sinua Birger parka, min� vaan s��lin sinua. Sin� et ole huono,
sin� olet heikko. Sin�kin olet haaveillut el�m�n kauneutta! Sin� et
jaksanut haavettasi toteuttaa, sin� et voinut olosuhteita vastustaa--

BIRGER.

Oh!

LYYLI.

Min� en tahtoisikaan sinua itseeni sitoa. Mik� onni olisi minun tiet��,
ett� sin�, velvollisuuden tunteesta minut naisit.--Ei Birger! Min�
olen n�in� kahtena viikkona ajatellut enemm�n kuin uskotkaan, minusta on
kuin olisi koko olentoni j�rkkynyt, kuin olisin alkanut el�� uutta
el�m��.

BIRGER.

Ah!

LYYLI.

Min� rakastin sinua niin ��rett�m�sti, ett� olemukseni oli yksin

t�yttynyt sinusta, ett� sieluni kuihtuu eroamisemme j�lkeen.--Kuin
el�isin min� valhe-el�m��, jossa ulkonainen hengitys k�y, mutta sisin
syd�n on kuollut.--Min� olen el�nyt kuin monta vuotta, ja kuitenkin on
aika suhahtanut ohitseni kuin linnun siivill�. Se on vierinyt pois, eik�
ikin� en�� palaja!

BIRGER.

Lyyli!

LYYLI.

Sin� et rakastanut minua sill� rakkaudella, joka on yksin oikea, vaan

joka ei l�ydy kuin yhdess� tuhansista maan p��ll�.

BIRGER.

Lyyli nyt olet kiihoittunut, enk� sit� kummeksi. Koeta rauhoittua ja

katsoa todellisuuteen semmoisena kuin se on. Joko me v�lit�mme maailman
ennakkoluuloista ja juoruista taikka emme. Mutta jos sin� kysyt ensin
mit� is�si ja �itisi, kummisi ja t�tisi, pipit ja papit asiasta
arvelevat. Silloin min� tietysti pid�n huolta minunkin seurapiirin
tuomiosta ja vanhempaini tahdosta. Eik� se ole selv��.

LYYLI.
Selv�� on minulle vaan se ett� te miehet rakkauden nimell� tarkoitatte
muuta kuin me naiset! Nyt tunnen itseni melkein onnellisemmaksi siit�,
ett'et minua itseesi sido. Ehk'en olisi jaksanut taistella kahden
edest�.--Nyt voin taistella yksin. Hyv�sti! Tule onnelliseksi, jos
voit! Nyt tiemme eri�v�t ij�ksi!

BIRGER.

Jos voisin!

LYYLI.

Sin� et mit��n voi. Ehk� nyt voit tunteesi vallassa jotain luvata, ehk�
nyt olet oma itsesi,--vaan seuraavassa hetkess� pelk��t yst�viesi
halveksimista, ihmisten moitetta.--Ei Birger, nainen voi rakastaa
miest�, joka on h�nelle julma, vaan miest� jota h�n halveksii, on h�nen
vaikea rakastaa.

BIRGER.

Lyyli!

LYYLI.

Hyv�sti Birger! Sanoinhan jo, nyt tiemme eroavat ij�ksi. Lapseni tahdon
itse el�tt��, min� yksin. (Pois).

*Esirippu.*

End of the Project Gutenberg EBook of Lyyli, by Elvira Willman

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYYLI ***

***** This file should be named 14737-8.txt or 14737-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/4/7/3/14737/

Produced by Matti J�rvinen and PG Distributed Proofreaders.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.