The Project Gutenberg EBook of Aron prinsessa, by E.

Marlitt

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Aron prinsessa

Author: E. Marlitt

Release Date: April 21, 2008 [EBook #25120]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARON PRINSESSA ***

Produced by Tapio Riikonen

ARON PRINSESSA

Kertomus

Kirj.

E. MARLITT [Eugenie John]

Saksankielest� ["Das Heideprinzesschen"] suomentanut. A.-A.

Helppo-hintainen novelli- ja romani-jakso.

Toinen sarja, 1.

Helsingiss�,
K. E Holm'in kustantama.
1883.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino.

I
Pieni, hiljaisen aron l�vitse virtaileva joki on yksitt�isen vaeltajan
kaltainen. Sen hiljaa loiskivat aallot eiv�t tied� mit��n siit�
kohinasta, jolla suurten jokien vesi kuohuen sy�ksyy vuorilta
laaksoihin; ne juoksevat tyvenesti sileitten piikivien ylitse, jotka
eiv�t ensink��n ole niille haitaksi, ja kulkevat eteenp�in matalain
lepikko- ja pajukko-rantain v�litse. Pensaat ovat niin tihe�ss�
vierekk�in, oksat ristiss�, kuin kielt�isiv�t ne taivastakin
tiet�m�st�, ett� pieni verev� ja vilpas suoni sykkii keskell�
ylenkatsottua pahamaineista aroa. Ja t�m� k�tk� onkin eritt�in pahojen
kielien mieleen, jotka tuolla ulkona maailmassa koettavat panetella
n�it� suuria autioita seutuja, joita usein n�kee Saksan alankomaissa.

Mutta katselepa kuitenkin kerran keski kes�n aikana t�t� pilkattua

aroa. Se ei kyll� kohota otsaansa pilviin ja turhaan etsit siell�
Alppien loistoa tahi rododendronin seppel�itsev�� kukkulaa; sill� ei
ole edes matalampien vuoristojen kivikruunua, eik� mink��n suuren
joenkaan leve�, kiilt�v� ter�svy� ymp�r�itse sen kupeita; mutta kanerva
kukoistaa siell�; sen punaiset ja sinert�v�t kellomaiset kukankuvut
levitt�v�t hienolle laineentapaiselle pinnalle kiilt�v�n, ep�lukuisilla
keltaisilla mehil�isill� koristetun kuninkaallisen manttelin.

Tuolla kaukana kohoaa laiha hiekkainen maapinta, ainoastaan v�h��n

tyytyv�inen kanerva saa tarpeeksi elatusta, v�h�n enemm�n yl�sp�in.
Mutta syrjemp�n� on maassa mehua ja voimaa; pitk� tumma viiva, joka
�kki� keskeytt�� punaiselta loistavan aron, on mets��, syv��
majesteetillista lehtimets��, jonka vertaista tuskin on. Tuntikausia
voit siell� k�vell� varjoisten taivasta kohti kohoavien pylv�srivien
v�lill�, joitten juuret saavat elatuksensa yl�nkatsotusta arosta.
Peipposet ja rastaat rakentavat pesi�ns� puitten latvoihin korkealle
p��si ylle, ja pensaista katselevat sinua peloissaan arat j�nekset ja
mets�kauriit. Ja kun viimein paksu mets� vaihtuu mataloiksi pensaiksi
ja jalkasi ep�ilee tallata marjoja, jotka ik��nkuin taivaasta
pudonneina v�rj��v�t mets�n rinteen purppuran punaiseksi tahi mustan
siniseksi, kun kukkulain juurilla loistavat vastassasi viheri�t,
vieh�tt�v�t niityt ja valmistuvain ruisvainioitten vaalea kulta, kun
inhimillisi� ��ni� ja liikunnoita ynn� lukuisan karjan ammunta kuuluu
korviisi keskell� vainiota olevasta kyl�st�, jonka siev�t kodikkaat
talot ymp�r�itsev�t kirkkoa -- silloin muistelet varmaankin hymysuin
ik�v��, hyl�tty� hieta-aavikkoa, semmoisena kuin sit� "kirjoissa
kuvataan."

�sken mainittu pieni joki juoksee kuitenkin mit� kolkoimman ja

yksin�isimm�n seudun l�pi. Kauan kulkee se pitkin mets�n rinnett� ja
tekee vasta tarkoin mietitty��n itsen�isen polvekkeen sit� kohti.
Vaikka joki onkin hiljainen luonnoltansa, kuluttaa se kuitenkin
pehme�t� rantaa ja onpa sille onnistunut muodostaa pieni lampikin,
jossa aallot hitaasti juosten n�ytt�v�t ik��nkuin hiukan l�v�ht�v�n.
Piikivet n�kyv�t niin kirkkaina vedest�, ett� tuskin huomaa, miss� ilma
loppuu ja vesi alkaa. Pieni vesiympyr� on saattanut lepp�pensaat v�h�n
erilleen ja valoa etsiv� koivu on astunut askeleen leppien eteen,
seisoen siin� kuin suloinen neitonen, jonka kiharoista kes�tuuli alati
varistaa hohtavia hopeahelmi�.

Oli viimeiset kes�kuun p�iv�t k�siss�.

Pienen lammikon viile�ss� vedess� oli kaksi p�ivettynytt� jalkaa. Kaksi

yht� ruskeata k�tt� nosti varovasti pienen, karkean, mustan villahameen
polvien ymp�ri, samalla kuin ruumiin yl�puoli uteliaasti kumartui
eteenp�in. Raidat, valkoisella paidalla peitetyt hartiat ja nuoret
rusottavat kasvot -- sen n�k�inen oli t�m� pieni veteen kuvastuva
olento; mutta noille kahdelle silm�lle, jotka siihen my�skin
kuvastuivat, oli jotenkin yhden-tekev��, olivatko kasvot kreikkalaista
s��nn�llisyytt� vai hunnilaista alkuper��. T��ll� aron yksin�isimm�ss�
paikassa ei ollut mit��n naisellisen kauneuden m��r��j��, eik� mit��n
vertailemiseen kiihoittajaakaan; ainoastaan se seikka her�tti tyt�n
huomiota, ett� kaikki, joka p�iv�n valossa n�ytti niin luonnolliselta
ja tavalliselta, oli siin� vedenkalvossa niin vierasta.

Ylh��ll� p�iv�npaisteessa h�ilyiv�t suhisevassa arotuulessa tyt�n

jotenkin lyhyk�iset hiukset iloisesti otsalla ja niskassa -- mutta
vedenkalvossa muuttuivat ne alasriippuviksi kaarneen siiviksi, joitten
alta pienet punaiset lasihelmet riippuivat tummina veripisaroina alas,
ja karkea paitakin n�ytti tuolla alhaalla vedess� hienolta ja pehme�lt�
kuin lumivalkeat lummekukat, niin, muuttuihan siin� kaikki ihan kuin
kauniissa vanhassa tarinassa.

Tumman sininen taivaanlaki t�ytti pensaitten v�liset aukot ja teki

veden kalvon synk�ksi ter�ksen v�riseksi, laatien siten tyt�n kuvalle
yksimuotoisen pohjan. Mutta silloin liihotteli �kisti hehkuvia
sumukuvia peilin yli ja -- olihan se uskomatonta -- mutta ne tulivat
noista kiharoista. Ne sy�ksiv�t edestakaisin ja hehkuivat yh� enemm�n
ik��nkuin koko maailma v�hitellen joutuisi tulipunaiseksi. Salainen
tummuus pensaitten juurilla suureni ja muuttui pime�ksi syvyydeksi,
josta yksin�isi� mustien sierokivien kaltaisia oksia pist�ytyi ulos ja
tunkeusi valuvaan liekkiin -- taas uusi salamannopea vanha lumosadun
k��nn�s. Kaikki t�m� oli ��ret�n pelon aine. Itse tyt�n varjokin n�kyi
kuin syv�st� kaivosta ja kaksi tavattoman suurta pelj�stynytt� silm��
tirkisteli sielt� rohkeata tytt��.

Ruskeat jalat eiv�t olleet mink��n sankarin omat; hurjalla hypp�yksell�

olivat ne j�lleen rannalla. Mik� naurettava pako! Loistihan iltarusko
punaisena liekkin� tuolla etemp�n� arolla; purppurapunainen hieno pilvi
oli leppien v�lisen aukon yll� -- siin� se koko loihdittu liekki.

Ent� silm�t? Onko nyt koko maailmassa n�hty mokomaa pelkuria kuin min�?
Miten lapsekas olento olenkaan kuin juoksen omia silmi�ni pakoon!

Ensiksi h�pesin itse�ni, toiseksi molempia parhaita yst�vi�ni, jotka

olivat n�hneet t�m�n urhoty�n.

Hyv� Miekeni ei tosiaan siit� huolinut, h�n oli tyhmempi yst�v�ni.

Mieke oli kaunihin mustanpilkkuinen lehm�, mik� milloinkaan oli k�ynyt
arolla laitumella ja seisoi nyt s��ret hajallaan koivun alla, nykien ja
repien kostealla rannalla niukasti kasvavaa ruohoa. Se kohotti pitk�n,
kapean p��ns�, pureskeli, kuten n�kyi, halullisesti mehukasta suustansa
riippuvaa ruohoa ja katsoa �llisteli minua hetkisen.

Vilpas Spits sit�vastoin, joka laiskana oli maannut viileitten

pensaitten alla, piti asian vaarallisempana. H�n hyp�hti yl�s kuin
hullu ja haukkui loiskuvaa vett� ik��n kuin itse paholainen ajaisi
minua sielt� takaa.

H�nt� oli mahdotoin rauhoittaa; viimein sortui h�nen ��nens� julman

raivoisesta haukkumisesta ihan kokonaan. Nauraen juoksin min� takaisin
veteen, h�nt� kiihoittaen suurempaan vimmaan, potkimalla vett� niin,
ett� pisarat lensiv�t korkealle ilmaan. Mutta kolmaskin katselija oli
viel� saapunut siihen Spits'in ja minun huomaamattani.

"No, mutta mit� kummia siell� teet prinsessani?" kysyi h�n tuolla
s�risev�ll�, niiden henkil�iden ��nell�, joilla eroamaton piippu on
kuin kiinni muurattuna hampaiden v�liin.

"Ah, sin�k�, Heintz?" H�nt� en h�vennyt. H�n juoksi itse kuin j�nis,
semmoistakin pakoon, mik� ei kovinkaan vaarallista ollut -- vaikka sit�
ei kenk��n olisi uskonut tuosta vanhasta voimakkaasta ihmislapsesta.

Tuossa seisoi h�n nyt, Heintz, mehil�isten hoitaja, niin paksuilla

anturoilla varustetut saappaat jalassa, ett� maa t�risi h�nen
astuessansa. H�nen p��ns� ulottui puuhaaraan, joka minusta oli milt'ei
taivaan tasalla, ja h�nen selk�ns� esti minut n�kem�st� alaa arolle,
ik��nkuin olisi kivisein� �kkiarvaamatta kohonnut ulkonaisen maailman
ja oman itseni v�lille.

T�m� j�ttil�inen p�tki h�m�r�n tultua tiehens� mink� valkoisen vaatteen

edest� hyv�ns�, ja sep� minua eritt�in huvitti. Min� kerroin usein
h�nelle niin hirmuisia aavetarinoita, ett� minua itse�nikin v�risytti,
enk� mihink��n hintaan olisi tohtinut katsoa likeisimp��n pime��n
nurkkaan. Pelk�simmeh�n me molemmat yht� paljon.

"Niin, Heintz, min� poljen rikki kahta silm��", vastasin min�, ly�den
jalkani viel� kerran niin lujasti veteen, ett� pisarat viskivat aina
h�nen vaalealle lakillensa asti. "Tied�tk�, tuolla lammikossa ei kaikki
ole oikein."

"Mit�! keskell� p�iv��k�?"

"Mit�h�n vedenhaltija p�iv�nvalosta huolii, kun h�n on vihastunut!"

Min� huomasin oikein mielihyv�ll� h�nen puoliksi ep�illen puoleksi
peloissaan katsoa t�hystelev�n ruusunv�rist� vedenpintaa. "Vai niin,
vai et sin� usko minua Heintz?... No, soisinpa juuri ett� vetehinen
olisi katsellut sinua yht� h�ijysti kuin minuakin."

Sep� jo sai h�net uskomaan. H�n otti piipuu suustansa, sylki �kki� ja
ojensi naurettavalla voittoriemun ja pelon-alaisella katseella sen
rikkipurrun varren minua kohti.

"Enk� sit� aina ole sanonut, h�?" huudahti h�n. "Mutta min� en sit�
en�� milloinkaan tee! Minusta n�hden saa helmi� olla vaikka kasoittain
tuolla alhaalla. Min� en niihin en�� koske, en mill��n muotoa!"

Nyth�n olin saanut kelpo asioita aikaan!

Pikku joki, tuo vaeltaja, joka niin yksin kulkee aron l�vitse, oli
monta palatsien ja ihmisjoukkojen ohitse juoksevaa, uhkeaa virtaa
rikkaampi; sill� oli helmi� taskussa, vaikk'ei niit� lukuisasti
l�ydetty, eiv�tk� ne olleet kylliksi kiilt�vi�k��n kelvataksensa
koristamaan kuninkaan valtiop��hyst�, ei edes h�nen kallista
sormustansakaan. Mutta mit� min� siit� ymm�rsin? Min� pidin noista
kiilt�vist� kapineista, jotka niin ympyri�isin� ja silein� vieriv�t
k�dess�ni. Tuntikausia k�velin min� vedess� etsien simpsukoita, joita
sitten vein Heintz'ille, sill� h�n taisi avata niiden kuoret -- kuinka
h�n siin� menetteli, oli h�nen oma salaisuutensa. Mutta nyt kielt�ytyi
h�n �kki� sit� t�st'edes tekem�st�, kun h�n oli varma siit�, ett� veden
haltija oli syytt�v� meit� konnuudesta.

"Mutta, Heintz, t�m�h�n oli aivan pelkk�� pilapuhetta", lausuin min�

katuvaisesti. "�l� ole siit� mill�sik��n." Min� kumarruin taasen veden
yli, joka oli j�lleen tullut tyyneeksi.

"Katsohan itse -- mik�p� tuosta kurkistaa?"

Ei mit��n, ei mit��n muuta kuin omat hirmuiset silm�ni... Mutta

mink�t�hden ne ovat niin tavattoman avoinna, Heintz? Eiv�t neiti
Streitin silm�t senkaltaiset olleet, eik� Ilsenk��n."

"Ei, ei Ilsenk��n", my�nsi Heintz. "Mutta Ilsen silm�t ovat ter�v�t,

pikku prinsessani, hyvin ter�v�t."

Heintz oli alussa, tosin kyll� nauraen, uhannut minua peloittavalla

nyrkill�ns� -- Heintz ei voinut vihastua. Lausuttuaan viimeisen
muistutuksen, joka kielt�m�tt� oli sangen viisas ja osaava, ummisti h�n
huulensa, veti tihe�t kulmakarvansa alasp�in ja ty�nsi k�dell�ns�
hiuksiansa, jotka keltaisina ja kuivina seisoivat p�rr�ll�ns� ja oikein
r�tisiv�t ilta-auringon l�mpim�ss�.

Sitten puhalsi h�n oikean savupilven piipustansa, suureksi kauhuksi

tanssiville hyttysille, jotka mit� kiireimmin riensiv�t ulommaksi. Eip�
"ter�v�silm�inen" Ilsek��n k�rsinyt t�t� savua, vaan v�itti alinomaa
tupakkaa ihmisen tappajakasviksi. Min� yksin k�ytt�ydyin
urhoollisesti ja, jospa tulisin vaikka satavuotiseksi, muuttaisi tuo
ilke� tupakansavu minut heti takaisin uunin nurkkaan Heintz'in viereen,
miss� tuntisin olevani hyv�ss� turvassa lumituiskulla, joka vinkuen
levi�� aron ylitse, paukutellen ihan oikeilla j��palasilla
ikkunanruutuja.

Min� juoksin h�nen luoksensa rannalle ja samassa tuli Miekekin ja nyhti

tuttavasti muutamia mehukkaita kasveja, jotka puoleksi sotkettuina
kurkistivat Heintzin jalan alta.

"Voi minun p�ivi�ni mink� n�k�inen tuo on!" huudahti h�n nauraen.

"Ei siin� mit��n naurettavaa ole", toruin min�,

Mieke olikin komeasti koristettu. Leveitten sarvien v�lill�

riippui keltaisista, kiilt�vist� samettikukista ja koivunlehdist�
sidottu seppele, minun mielest�ni kantoi Mieke koristeensa niin
majesteetillisesti ja hilpe�sti kuin olisi se sill� ollut syntyess��n;
voikukan varsista tehdyt vitjat koristivat h�nen kaulaansa ja h�nn�ss�
roikkui pieni kanerva-kimppu, joka pikaisesti kieri alas lihavaa
ympyri�ist� ruumista my�ten joka kerta kuin Mieke h�nt��ns�
heiluttamalla karkoitti k�rp�si� selj�st�ns�.

"Mieke on juhlapuvussaan -- mutta sit� et sin� k�sit�", jatkoin min�.

"Kuuleppas nyt Heintz, ja arvaa mit� tarkoitan: Mieke on t�n��n
kaikessa loistossansa ja Dierkhof'issa paistettiin t�n��n pannukakkuja
-- mit� on siis tapahtunut?"

Mutta siin�p� nyt koskin h�nen kipeimp��n kohtaansa; arvoitusten

selitt�minen ei ollut Heintz yst�v�n asia. Kun oli niist� puhetta, oli
h�n aina avuton ja neuvoton kuin kaksivuotias lapsi -- t�ss�kin
tilaisuudessa saatin min� h�net mielell�ni semmoiseen pulaan.
"Sin� veitikka! et tahdo toivottaa minulle onnea", nauroin min�. "Mutta
niin v�h�ll� et p��se... Hyv�, rakas Heintz kultani, t�n��n on
syntym�p�iv�ni". Ilon ja liikutuksen vilahdus lensi h�nen leveitten
kasvojensa yli. H�n ojensi minulle karkean k�tens�, jota min�
syd�mellisesti puristin.

-- "Ja kuinka vanhaksi, prinsessani, olet nyt tullut?" kysyi h�n

huolellisesti karttaen onnen toivottamisen. Min� nauroin.

"Oletko sen taas unhottanut? Kuuntele nyt tarkoin, mik� seuraa

kuudettatoista?"

"Seitsem�ntoista -- mit�? Seitsem�ntoista vuotta... Mutta seh�n ei ole

totta ... tuommoinen pikku lapsi kuin olet! Se ei ole totta!" --

H�n korotti ik��nkuin vastustaen molemmat k�tens�.

Semmoinen uskomattomuus suututti minua. Mutta vanha yst�v�ni, joka aina

kahdenkymmenen vuoden ik��n asti oli kasvanut kilpaa taivasta kohti
pyrkiv�n hongan kanssa, ei kuitenkaan ollut ihan v��r�ss�. Ja kolmen
vuodenajan olivat korvani ulottuneet juuri niin korkealle, ett� kuulin
Heintzin vahvan syd�men sykkiv�n, enk� min� sen per�st� ollut hituakaan
kasvanut. Min� olin pieni olento ja siksi j�in; lapsen jaloilla t�ytyi
minun vaeltaa el�m�n l�pi ja se seikka riisti minulta, Heintzin
k�sityksen mukaan, luonnollisista ihmisist� kaiken oikeuden
vanhentuakin vuosi vuodelta.

Kuitenkin toruin min� h�nt� ankarasti; mutta sill� kertaa p��si h�n
asiasta taiturin tavalla -- h�n muutti puheen-ainetta. Vastauksen
sijasta osoitti h�n peukalollaan olkap��ns� taakse ja sanoi hymyillen:
"Tuollapa he vasta syntym�p�iv��si viett�v�t. He kaivavat yl�s vanhan
kuninkaan". Yhdell� hypp�yksell� seisoin min� pensaitten toisella
puolella.
7
Minun t�ytyi molemmin kasin varjota silmi�ni, niin h�ik�isev�sti
purppuranpunainen oli iltarusko. Tuolta kaukaa et�isen mets�rinteen
takaa kohosi se keih��ntapaisesti ohkaisten pilvien l�pi -- siell�
ratsastivat muinaisuuden j�ttil�iset suuren aron yli ja koskivat
taivasta kiilt�vill� keih�ill�ns�.

Kanerva ei viel� kukoistanut -- tummanviheri� kasvipeite oli edess�mme

sile�n� kuin p�yt�; ainoastaan viidest� unikosta kohosi t�m� tasainen
tanner ja kussakin niiss� oli kukkula, yksi suurempi ja nelj�
pienemp��. Kansan tarun mukaan peittiv�t ne kuolleen ihmissuvun
j�ttil�isruumiita, joitten askeleista maa muinoin t�risi ja jotka
voimakkaalla k�dell� heitteliv�t kivilohkareita yht� helposti kuin me
pieni� piikivi�. Suuren kukkulan huipulla kasvoi orapihlajoita ja
ginfterkasvit koristivat sivuja keltaisilla kukillaan. Lieneek� lintu
kulettanut siemenen, tahi oliko ihmisk�si istuttanut sinne yksin�isen
vanhan hongan, siin� se vaan kasvoi kukkulan kyljess�, harvaoksaisena,
tuulen tuudittamana ja p��sem�tt� talven lumitaakan t�hden kohoamaan
yl�sp�in; mutta kuitenkin seisoi se siin� ylpe�n�, vaikka se kyll�,
yksin kun oli suojattoman avaran aron keskell�, saikin jokaisessa
myrskyss� taistella henkens� puolesta.

"T�ss� on vanha kuningas haudattuna, sill� siin� kasvaa puu ja siin�

kasvaa keltaisia ruusujakin -- toisilla kukkuloilla ei niit� ole",
sanoin min� lapsuudessani Heintzille istuessamme kukkulalla. Ja
tiesinh�n min� mahtavan kuninkaallisen kultakruunuisen p��n olevan
juuri sill� kohdin, miss� honka kasvoi ja tuuhean parran ulottuvan
pitk�lle ruumista peitt�v�n purppurapeitteen yli. Syv� yksin�isyys
vallitsi kuolleen salaisuuden ymp�rill�; mutta mets�n lintuset, jotka
lev�htiv�t hongan latvassa, aron yli tanssivaiset, sinert�v�t perhoset
sek� hyrisev�t mehil�iset ja min�, me tunsimme sen. Hiljaa hengitt�en,
k�det p��ni alla, makasin min� pensaitten v�liss� katsellen miten
muurahaiset matelivat pieniin koloihin maahan ja miten he niist�
palasivat p�iv�n valoon. Ne tiesiv�t viel� enemm�n kuin me muut. Ne
olivat n�hneet kummun kaiken sis�llisen loisteen, olivat kentiesi
juoksennelleet purppurapeitteellekin. Min� kadehdin heit� ja halusin
hartaasti saada kerran n�hd� ne salaiset ihmeet.

Aina siihen hetkeen asti oli suuri hautakumpu ollut minun puutarhani,
mets�ni ja kielt�m�t�n omaisuuteni. Dierkhof, kotini, oli yp�yksin
arolla. Tie, joka yhdisti kotini ulkonaisen mailman kanssa, kulki,
mets�st� tullen, kaukaa hautakumpujen sivutse, eik� siell�k��n usein
n�kynyt ihmisi�. Niinp� ei muistaakseni ollutkaan ihmisjalka
milloinkaan astunut hautakumpujen alalle... Nyt seisoi siin�
�kki-arvaamatta joukko vieraita ihmisi�; he kiskoivat irti suuria
palasia maasta; min� n�in nostetun kuokan; pienen� mustana viivana
n�kyi se punoittavaa taivaanrantaa vastaan, ja joka kerta kun se
iskettiin maahan, tuntui minusta, kuin hakkaisivat nuot vieraat jonkun
rakastetun olennon el�vi� j�seni�.

Ihan miettim�tt� aloin min� juosta sinnep�in. Minun oli hautaa

sanomattoman s��li, mutta ��ret�n uteliaisuus saada n�hd�, mit� sielt�
tulisi ilmi, valtasi minut my�skin. Spits juoksi haukkuen rinnallani,
ja kun min� heng�styneen� p��sin perille, saapui Heintzkin sinne
seitsenpeninkulmaisilla askeleillaan.

Silloin vasta valtasi minut kainous, tuo lapsimainen ujous, jota

vieraat kasvot minussa aina vaikuttivat. Min� vet�ydyin taaksep�in ja
tartuin h�mill�ni Heintzin takin liepeesen. Siit� oli minulla kumminkin
v�h�n tukea ja turvaa.

II.

Kukkulalla seisoi kolme herraa ��nett� odotellen sill� aikaa, kun

ty�miehet kaivoivat ja kuokkivat. Spitsin hirve�st� haukunnasta
k��ntyiv�t vieraat hetkeksi meit� katsomaan, ja yksi heist�,
silminn�ht�v�sti nuorin kaikista, uhkasi koiraa kepill�ns�, kun se
tahtoi h�nt� l�hesty�. Sitten katseli h�n Heintzi� ja minua tylysti
tarkastellen ja k��nsi meille selk�ns�.

Ty�miehet olivat alkaneet kaivaa kuoppaa hongan juurelle. Pensaat

olivat revityt ja viskellyt sinne t�nne; miss� ne olivat kasvaneet,
siin� n�kyi nyt suuri aukko ja hongan paksut juuret riippuivat alas
laihasta savi- ja hiekkamaasta. Monesta paikasta n�kyi valkoinen puu,
sill� kuokat ja lapiot olivat s��lim�tt� repineet juuret rikki.

"Siit�p� l�ysimme kiven", lausui yksi herroista, kun aseet kilisiv�t

kive� vastaan. Viimeinen multakerros luotiin syrj�lle ja suuri
kivilohkare tuli n�kyviin.
Herrat astuivat syrj��n siksi aikaa kun ty�miehet valmistautuivat
vierett�m��n kive� paikaltansa. Heintz astui hyvin uteliaana askeleen
eteenp�in; ty�miehet eiv�t luultavasti tehneet ty�t�ns� kyllin
k�yt�nn�llisesti. H�nen oikea jalkansa oli ojennettu ja ik��nkuin heit�
auttavinansa nosti ja laski h�n ehdottomasti k�si��n. Eik� piippukaan
lev�nnyt sill� aikaa, sill� vieraita n�in min� en�� vaan sinisen
sumupilven l�vitse. Mutta sep�h�n vasta teki erinomaisen vaikutuksen,
joka olisi Ilsen pit�nyt n�hd�.

Nuori herra, jonka takana yst�v�ni seisoi, k��ntyi niin pikaisesti kuin
olisi h�nt� �kkiarvaamatta ly�ty. H�n loi pitk�n sortavan silm�yksen
piippumieheen ja l�yhytti kauhistuneena silkkisell� nen�liinallansa
ilmaa, poistaaksensa savupilvet.

Heintz otti sanaakaan virkkamatta rikos-esineen suustansa ja laski

k�tens� alas. H�n oli tavattoman h�mill�ns�. Mit��n senkaltaista ei
h�nen tupakoimisensa ollut viel� koskaan matkaansaattanut. Minua
vieraan k�yt�s peloitti ja saattoi vapisemaan. -- Min� h�pesin ja olin
juuri rient�� pois, kun kivilohkare irtautui paikaltansa ja kumisevalla
kolinalla vieri syrj�lle.

Se pys�ytti minut viel�.

Ensi silm�nr�p�yksess� en taitanut n�hd� mit��n, sill� herrat

tunkeutuivat aukon ymp�ri, mutta enh�n siit� en�� huolinutkaan. Veri
nousi kulmiini ja ehdottomasti k��nsin silm�ni toisaalle, sill� min�
luulin nyt jotakin suurenlaista tulevan n�kyviin.

"Tuhat tulimaista tuossako kaikki!" huudahti Heintz ��rett�m�n

kummastuneena. Min� katsahdin sinne ja minusta oli kuin olisi kaikki
v�ri, aron kaikki loisto sammunut ja kaikki sinisen kiilt�v�t perhoset
laskeneet siipens� kokoon ja kuolleet. Ja mihin kaikki puna
taivaanrannasta oli joutunut? -- Aurinko vaan oli viel�
laskemaisillansa... Kukkulassa ei ollutkaan vanhaa hopeapartaista,
j�ttil�isvartaloista kuningasta purppura-peitteen alla... Pime� tyhj�
luola vaan ammotti sielt�.

Vieraista oli se vallan luonnollista. Yksi heist� -- h�nell� oli lasit

nen�ll� ja pitk� l�kkinen kotelo sel�ss� -- ry�mi sis�lle aukosta ja
nuori herra seurasi h�nt�, mutta kolmas, pitk� solakka mies j�i
tarkastelemaan kivilohkareen sis�puolta. Min� en voinut n�hd� h�nen
kasvojansa, sill� h�n oli selin minuun, mutta min� luulin h�net
vanhaksi, sill� h�n liikkui hitaasti ja h�nen lyhyeksi leikatut
hiuksensa, jotka n�kyiv�t ruskean hatun alta, olivat harmaat.

"Kivi on silitetty", lausui h�n sit� keve�sti koitellen k�dell��n.

"Niinp� toisetkin ovat!" kuului ��ni kukkulan sis�ll�; "ah, mik�

j�ttil�isen suuri kattokivi meid�n p��ll�mme on! Oikein komea lohkare!"

Nuori herra n�kyi j�lleen aukosta. H�nen t�ytyi kumartua syv��n ja

siin� putosi h�nelt� hattu p��st�. Siihen hetkeen asti olin min� n�hnyt
vaan muutamia miehi�; paitsi Heintzia ja vanhaa pappia l�himm�isest�,
noin kahden tunnin matkan p��ss� olevasta kyl�st� sek� muutamia rotevia
harvapuheisia maanviljelij�it�, oli ainoastaan silloin t�ll�in likainen
luudansitoja-poika ilmautunut tielleni. Minulla ei siis ennen ollut
tilaisuutta n�hd� kaunista miest�. Mutta kotona Dierkhof'issa l�ytyi
Kaarle Suuren kuva; sit� t�ytyi minun ehdottomasti muistutella,
n�hdess�ni tuon peitt�m�tt�m�n otsan ilmestyv�n mustasta aukosta.
Leve�n�, puhtaana valkoisena kilpen� kiilsi se kastanjan-karvaisten
k�h�r�in alta, jotka nuorukainen pontevalla p��n nyyk�yksell� heitti
taap�in.

Nuorella miehell� oli keltaisen harmaa saviastia k�dess�.

"Olkaa varovainen, herra Claudius!" varoitti lasisilm�inen herra, joka

h�nt� seurasi, itse kantaen vasemmassa k�dess��n muutamia kummallisia
esineit�. "Ensin ovat n�m�t tomuastiat sangen heikot, mutta ne
kovettuvat pikaisesti ilmas..."

Enemp�� ei h�n enn�tt�nyt. Astia s�rkyi samassa kuin se laskettiin

kivelle. Tuhkaa p�l�hti yl�s ja puoleksi palaneita ihmisluita
vieriskeli kaikkialle.

Lasisilm�iselt� p��si silloin surkuteltava huudahdus. H�n otti

varovaisesti sirpaleen peukalon ja etusormen v�liin, lykk�si silm�lasit
otsalle ja tarkasteli astiankappaleen reunaa taittuneesta paikasta.

"Joutavia, vahinko ei ole suuri, herra professori", lausui nuori mies,

"Onhan niit� kumminkin kuusi tuolla sis�ll� ja kaikki ovat niin
toisensa kaltaisia kuin munat."

Professori irvisti juuri kuin olisi niellyt etikkaa.

"Hm, tuopa kuuluu aivan ymm�rt�m�tt�m�lt�", lausui h�n ter�v�sti.

Toinen nauroi, ja ihmeellisen kaunis se nauru olikin, hilpe� ja

uhkamielinen, mutta kuitenkin vieh�tt�v�sti hillitty. Paitsi sit� katui
h�n heti iloansa ja muuttui vakavaksi j�lleen.

"Niin, olenkinhan min� vaan ymm�rt�m�t�n muinaistieteen harrastaja,

vaikka kyll� innokaskin", puolustihe h�n. "K�ytt�k�� sent�hden armoa
oikeuden asemasta ja suokaa anteeksi, jos alottelija v�liin unhottaakin
taiteen ankarat vaatimukset ja ajaa v��r�lle tielle... Min� tahdoin
oikeastaan saada selv�� n�itten hautakumpujen sis�puolisesta
rakennuksesta ja -- ah kuinka kaunista!" keskeytti h�n �kki� puheensa
ja tarttui er��sen niist� pienist� kummallisista kaluista, jotka
professori sill� v�lin oli laskenut kivelle.

Oppinut herra ei silminn�ht�v�sti kuunnellut sanaakaan nuoren miehen

puolustuksista. Vaipuneena syviin, voisi melkein sanoa, tuskallisiin
mietteisin, piti h�n tutkistellen pient� esinett� milloin p�iv�� kohti,
milloin liki silmi�ns�.

"Hm, niin! Jonkunlaisia hopeateoksia."

"Niin oikein!" mumisi h�n itsekseen.

"Hopeatako, muinais-germanilaisessa hautakummussa, herra professori?"

kysyi nuori mies v�h�n pilkallisesti. "Katsokaa t�t� vaskikalua!" H�n
oli ottanut jonkunlaisen tikarin tahi veitsen k�teens� ja nosti ja
laski asetta ik��nkuin olisi h�n sy�ssyt sit� jotakin vasten ja
punnitsi sit� sitte sormillansa.

"Germanilaiselle kouralle ei t�m� siev� pikku kalu todellakaan olisi

ollut kylliksi vahva, se olisi heti musertunut... Ja yht� v�h�n on
germanilainen k�si valmistanut tuon heikon hopeakalun, joka teill� on
k�dess�, herra professori... Ja tohtori von Sassen on kun onkin
oikeassa, v�itt�ess�ns�, ett� n�m�t kummut ovat foiniikkialaisten
p��llikk�jen hautoja."

Tohtori von Sassen! Mik� tunne valloittikaan minut kuullessani sen

nimen! Eik� puhuja sormillaan osoittanut minua? Ja eik� kaikki luonut
silmi�ns� minuun, pieneen h�mm�styneesen tytt�raukkaan?... Kaikki nuo
silm�t! Olisin tahtonut voida k�tkeyty� maanpovehen!... Ah! mik� hupsu
min� olin! Ei minua huomattu enemp�� kuin ennenk��n. Rupesin j�lleen
hengitt�m��n, mutta voi minua! En ollut muistanut Heintzi�. Tuossa
seisoi h�n, nyyk�ytti minulle p��t��n eritt�in viekkaan n�k�isen� ja
huusi kumartuen korvaani: "Ha ha, prinsessani! Herrat puhuvat..."

"Vaiti, Heintz!" �rj�sin min� -- ensi kerran el�m�ss�ni poljin

vihastuneena jalkaani maahan.

H�n katseli minua tuokion aikaa ik��nkuin s�ik�htyneen� ja k��ntyi

sitten arasti toisanne p�in. Mutta ty�ntekij�t tarkastelivat
meit�; he huomasivat nyt vasta, ett'ei heid�n takanansa ollut
orjantappura-pensasta, tahi jotakin semmoista, vaan pieni pelk��v�
tytt�. He katselivat minua lakkaamatta uteliaasti ja iloisesti;
min� olisin mieluisimmin juossut pois, vaan siin� oli jotakin
selitt�m�t�nt�, mik� vastustamattomasti pid�tti minut siell� ja minulla
oli silloin luja usko, ett� se "jotakin" oli vaan haluni saada kuulla
puhuttavan �sken mainitun nimen omistajasta.

Sit� paitsi rauhoitti minua se seikka, ett'eiv�t vieraat herrat olleet

kuulleet Heintzin muistutusta. Sanat "foiniikkialaisten p��llik�t"
olivat s�kenien tavoin sytytt�neet professorin sielun ilmi tuleen. Sen
mielipiteen silmin n�ht�v�n� vastustajana puolusti h�n omaa
mielipidett�ns� innokkailla ja kiivailla sanoilla, joita nuori mies
kuunteli velvollisella huomiolla.

Ruskeahattuinen herra sit� vastoin ei ottanut osaa siihen tieteelliseen

keskusteluun. Vakavin askelin k�veli h�n edes-takaisin. H�n kurkisti
kauan alas avattuun hautaan, nousi sitten kukkulalle ja katseli laveata
aroa.

Sill� v�lin oli hehkuva iltarusko aivan vaalennut ja muuttui taivaan

rannassa tumman sinert�v�n v�riseksi. Ainoastaan pitk�, ohut
pilvihattara, joka uhkaavan k�sivarren kaltaisena kohosi h�v�istyn
hautakummun yli, oli viel� v�h�n punertava. Muuttuvaisen n��n katoava
loisto loppui ja sitten oli taas tumman sininen taivas vakavann�k�inen
yll�mme. Sitte alkoi n�ky� vaalea kuukin, joka siihen saakka oli
piileskellyt ik��nkuin iltaruskon peitt�m�n� ja levitt�� hopeista
hohtoansa.

Hautakummun p��ll� seisova herra katsoi kelloansa. "Jo on aika palata!"

huusi h�n toisille. "Meilt� menee v�hint��n tunti aikaa palatessamme
vaunujemme luo."

"Niin, set�, paha kyll� runsaastikin tunti!" vastasi nuori mies. "Min�
soisin ett� t�m� kirottu aro jo olisi takanamme", lausui h�n, katsellen
sieviin jalkimiin puetuita jalkojaan, nulomielisesti professorille,
joka �kki� oli lopettanut puheensa painavalla: "Niin, saammehan n�hd�".
-- "T�ytyyk� meid�n todellakin palata t�t� ilke�n huonoa tiet�?" lis�si
nuori mies.

"Min� en tied� parempaa", vastasi oppinut mies olkap�it��n kohottaen.

Nuori mies katseli otsa synkk�n�, laveata aroa.

"Hiljaisella kankahalla
kes�p�iv� paistaa",

lausui h�n ivallisella innostuksella. "Min� en ymm�rr�, kuinka voi

kirjoittaa runoja arosta. Johan tuo nimikin saattaa, tullessansa
huulieni yli, kaiken runollisuuteni j��tym��n. -- Miellytt��k� teit�
todellakin t�m� hirve� er�maa, herra professori? Min� rukoilen teit�,
n�ytt�k�� minulle toki jotakin muuta kuin aroa ja taasen aroa, tuota
kauheaa ruskeaa haamua! Kuuletteko ainoatakaan linnun liverryst�? Ja
miss� piileskelee se inhimillinen el�m� ja liike, jota t��ll� kuitenkin
sanotaan l�ytyv�n. Piileek� se maan alla? Min� en voi sit� auttaa:
teid�n aronne on Jumalan hylk��m� lapsi, puettu ruskeaan vaippaan!"

Professori ei vastannut sanaakaan. H�n vaan lykk�si nuoren miehen

muutamia askeleita syrj��n, miss� kukkula oli korkein, tarttui h�nen
olkap��h�ns� ja k��nsi h�net etel��np�in.

Sielt� n�kyi Dierkhof. Sen paksu raskas katto kohosi komeasti nelj�n
suuren tammen v�lilt�. Mahtavat savukiehkurat tuprusivat oksien
v�litse, muistuttaen kiehuvista lihapadoista hyvin varustetussa
pes�ss�, ja hajosivat korkealle l�mpim��n ilta-ilmaan mustan kirjavan
haikaran ylitse, joka alastomilla s��rill��n seisoi pes�ss�ns� ja
miettiv�isesti piti punaista nokkaansa rintansa yli. Oli viel� kylliksi
valoisa n�hd�ksemme huolellisesti hoidetun nurmen tumman viheri�isyyden
ja heikon valon puutarhan aidan takaa, ik��nkuin olisi loistavan
iltaruskon heijastus viipynyt siell� -- Ilsen lempikukista, punaisen
kellert�vist� sametti-ruusuista se hohto tuli... Ja tuollapa Miekekin
tuli kyll�ksi ravittuna ja kovin ik�vystyneen n�k�isen� yksin
kotiinp�in. Se seisahtui silm�nr�p�ykseksi tuhmana ja laiskana
vieraanvaraisesti avatun korkean portin eteen, miettien, menn�k� siit�
sis�lle vai ei. Se muhkea elukka teki t�m�n maalaisen hyv�n-voinnin
kuvan t�ydelliseksi.

"Onko tuo talo sen n�k�inen, ett� siin� asuisi tyhmi� luolalaisia?"
kysyi professori hymyillen. "Ja jos palaat kuukauden per�st�, jolloin
aro on kukoistuksessaan, niin loistaa se purppura-v�risen� ja on ihmeen
kaunis. Viel� my�hemmin tippuu siit� kultaa, hunajan kultaa -- ja, mit�
siihen sanotte, 'Jumalan hylj�tty lapsi' koristaa itsens�
kuninkaallisen prinsessan kaltaiseksi -- monessa sen k�tketyiss�
puroissa piilee helmi�!"

"Niin tuhat miljoonaa vesihelmi�, jotka juoksevat mereen", muistutti

nuori herra nauraen.

Professori pudisti maltittomasti p��t�ns�. Yht'�kki� huomasin

syd�mellisesti pit�v�ni h�nest�, vaikka h�nen kasvonsa olivat
kuivettuneet, vaikka h�n k�ytti vieraita sanoja ja h�nell� oli ruma
helisev� l�kkikotelo sel�ss�. Puolustihan h�n minun rakasta aroani. H�n
oli muutamilla sanoilla lausunut sen kaiken vieh�tt�vyyden ja
siunauksen. Mutta ilveilij�n, pilkallisesti nauravine huulineen, joka
sanoillansa polki minun syd�nt�ni, h�nen piti joutua h�pe��n. En tied�
viel�k��n, mist� sain rohkeutta siihen, mutta min� seisoin
�kkiarvaamatta h�nen edess�ns� ja ojensin sanaakaan lausumatta h�nelle
avatun kourani, miss� oli viisi helme�.

Minusta tuntui kuin olisin seisonut hehkuvien hiilien p��ll�; min�

tunsin kuinka huuleni vapisivat ujoudesta ja tuskasta, ja silm�ni
olivat luodut maahan. Maailma muuttui silmiss�ni; kaikki ymp�r�iv�t
minua. Herra, joka sill� v�lin oli astunut alas kukkulalta, ty�miehet,
kaikki tulivat sinne ja vieress�ni n�in Heintzin j�ttil�isen kokoiset
jalkineet. "No, n�ettek� herra Claudius, t�m� lapsi tahtoo vakuuttaa
teit� sanojeni totuudesta. Oivallisesti, tytt�seni!" huudahti
professori kummastuneena ja tyytyv�isesti hymyillen.

Nuori herra ei lausunut sanaakaan. Kentiesi kummastutti h�nt� rohkeus,

jolla aron, karkeaan paitaan ja lyhyeen villahameesen puettu lapsi tuli
h�nen eteens�. Hitaasti ja, niinkuin luulin, vastahakoisesti ojensi h�n
minulle k�tens� -- mutta nyt vasta pel�styin min� aina syd�meni pohjaan
saakka ja h�pesin k�yt�ksest�ni. N�itten lumivalkoisten pienten sormien
rinnalla n�ytti minun p�ivettynyt k�teni aivan pahoin ruskealta; min�
vedin sen ehdottomasti takaisin ja olin melkein pudottaa helmet maahan.

"Ne eiv�t todellakaan ole viel� l�vistetyt!" lausui h�n kieritellen

kahta niist� k�dess�ns�.

"Muoto ja v�ri ovat tosiaan hyvin vaillinaisia -- ne ovat harmaita ja

s��nn�tt�mi�", puollusti professori. "Ne eiv�t ole suuren arvoisia,
vaan ovat kuitenkin miellytt�v� ilmaus."

"Min� tahtoisin ne mielell�ni omakseni", lausui nuori mies. T�m� kuului

kohteliaalta rukoukselta.

"Ottakaa ne", vastasin min� lyhyesti, katsomatta yl�s. Luulinhan heid�n

jokaisesta sanastani kuulevan kuinka pelkuri syd�meni sykki.

"H�n otti varovaisesti toiset helmet k�dest�ni, ja nyt n�in min�

edess�ni seisovan ruskeahattuisen herran ottavan taskustansa v�h�n
kiilt�v�n virkatun kapineen.

"Katso, t�ss�, lapseni!" sanoi h�n laskien viisi suurta ympyr�ist�

kiilt�v�� hopea-palaista k�teeni.

H�neen min� katsahdin. Min� huomasin leve�n, kasvoja puoleksi peitt�v�n

hatunlierin, ja alipuolella suuret siniset silm�lasit, jotka tekiv�t
posket kalmankalpeiksi.

"Mit� n�m� ovat?" kysyin min� ihastuneena n�itten kummallisten

esineitten muodosta ja kiillosta, mutta yh� viel� ujostellen.

"Mit�p� ne ovat!" toisti herra kummastuneena. "Etk� tied� mit� raha on,
tytt�seni? Etk� ennen ole n�hnyt rahaa?"

"Ei herrani, sit� h�n ei ole n�hnyt", vastasi Heintz minun edest�ni
oikein is�llisen vakavasti. "Vanha rouva ei k�rsi rahaa talossa. Jos
h�n niit� n�kee, heitt�� h�n ne armotta jokeen."

"Kuinka?... Ja kuka on tuo kummallinen 'vanha rouva?'" kysyiv�t kaikki

kolme herraa melkein yht� aikaa.

"Prinsessan iso�iti, tied�nh�n."

Nuori herra nauroi ��neen.

"_T�m�nk�_ prinsessan?" kysyi h�n minua osoittaen. Min� pudotin

hopearahat ruohoon ja pakenin... Paha, ilke� Heintz!... Mutta mink�
t�hden olinkaan kertonut h�nelle sadun ihmeen kauniista ja arasta
herneen p��ll� makaavasta prinsessasta, ja miksi olin sallinut h�nen
sen j�lkeen kutsua minua "prinsessaksi", syyst� ett� h�n uskoi, ett'ei
hienompaa ja sievemp�� olentoa l�ytyisik��n kuin se keve�-jalkainen
lapsukainen, joka h�nen rinnallansa hyppeli aron yli.

Min� juoksin kotiin p�in kuin takaa ajettuna, Nuoren herran pilkkanauru
kaikui per�ss�ni ja minulla oli himme� tunto, ett'ei se en�� soisi
korvissani, kun vaan olin ehtinyt Dierkhofin suojelevan katon alle.

Portilla seisoi Ilse silminn�ht�v�sti etsien minua, sill� olihan Mieke

tullut yksin kotiin. Jo kaukaa kiintyi katseeni h�nen vartaloonsa,
jonka piirteet selv�sti n�kyiv�t h�nen takanansa vallitsevaa
puolih�m�r�t� vasten... Kuinka min� rakastin tuota vaaleak�h�r�ist�
p��t�! Se oli yht� olenkeltainen kuin Heintzin p�rr�ill��n oleva tukka
ja p��laelta kohosi aina itsepintaiset k�h�r�t yl�sp�in. Ilsell� oli
samankaltainen ter�v� nen� kuin h�nen veljell�ns�kin, ja yht� terve
veri v�rj�si h�nenkin poskensa kauniin punaisiksi. Mutta silm�t,
ter�v�t silm�t, joita h�nen veljens� Heintz niin pelk�si, ne olivat
erilaiset, ja tultuani likemm�ksi eiv�t ne minua miellytt�neet.

"Oletko tullut hulluksi, Lenore!" huusi h�n minulle j�yk�ll�

tavallansa! H�n oli suutuksissaan, niin suutuksissaan kuin h�nen ylen
tasainen luonteensa voi tulla -- sill� h�n kutsui minua nimelt�ni ja
t�m� tapahtui ainoastaan silloin kun h�n oli vihainen. Sitten vaikeni
h�n ja osoitti sormellaan sit� paikkaa miss� seisoin. Min� loin silm�ni
alasp�in ja n�in jotakin, joka minullekin oli eritt�in onnetonta,
nimitt�in paljaat jalkani.

"Ah, Ilse, sukat ja keng�t ovat viel� joen rannalla", lausuin min�
alakuloisesti.

"Ymm�rt�m�tt�myytt�! Tuo ne heti t�nne!"

H�n k��ntyi ja meni takaisin takan luo, joka tosin oli puiden
s��st�mist� varten tehty uuden-aikaisella tavalla, mutta viel�
voittoisasti anasti vanhan ali-saksilaisissa taloissa tavallisen
paikkansa, nimitt�in talon ta'immaisen p��n, joka oli likinn�
puimaluuvaa ja omettaa. Ilse paistoi par'aikaa silavaa, joka k�risten
pannussa tuoksui eritt�in maukkaalta nen��ni, ja pihisev�st�
perunapadasta nousi suuria vesikuplia.

Illallinen oli melkein valmis ja minun t�ytyi siis rient�� ehti�kseni

takaisin hyv��n aikaan. Mutta en olisi mill��n muotoa en�� mennyt
suuresta portista. Vaan jos menin ulos toisesta takapuolella olevasta
ovesta, niin varjosi minut talo ja voin p��st� joelle kukkulan
p��ll� seisovien n�kem�tt�.

III.
Min� menin sille sivuovelle, joka puimaluuvan ja asuinhuoneitten
v�lilt� vei ulos niin sanotulle pihalle. Mutta Ilse esti minut ja
ojensi varoittaen etis-sormensa.

"Sinne et voi menn�, siell� seisoo mummo!" lausui h�n puoli��neen.

Ovi oli auki ja min� n�in mummoni hurjasti heiluttelevan laivapumpun

vartta yl�s ja alasp�in -- joka n�ky ei muuten minua ollenkaan
kummastuttanut, sill� olihan se joka p�iv� silm�ini edess�.

Mummoni oli pitk�, kookas nainen, jonka kasvot olivat otsasta paksuun
kaulaan asti tulipunaiset.

Se v�ri kaikinpuolin kaikissa kasvoissa, ynn� kookas vartalo ja h�nen

pitk�t askeleensa sek� pontevat, voimakkaat k�den liikkeens�, tekiv�t
h�net hurjan ja peloittavan n�k�iseksi, ja viel� nytkin kun muistelen
miten h�n �kkiarvaaamatta lensi ohitseni, miten lattia narisi h�nen
jalkojensa alla ja miten h�nen ohi menness��n tuntui kuin hyv� tuulen
puuska, ja t�ytyy minun, vaikka h�nell� oli mustat silm�t ja
it�maalaiset kasvojen piirteet, muistella noita voimakkaita
kimbril�is-naisia, jotka, el�imennahka k��rittyn� ruumiin ymp�ri ja
sotakirves k�dess�, sy�ksiv�t miesten ankariin taisteluihin.

H�n piti p��t�ns� paksun vesisuihkauksen alla, joka putosi h�nen

kasvojensa ja ylen runsaitten, kaukaloon saakka ulettuvien harmaitten
hiuspalmikkoinsa p��lle.

Niin teki h�n aina, kylmimp�n� talvip�iv�n�kin, se virvoitus n�ytti

olevan h�nelle yht� v�ltt�m�t�n kuin ilmakin. Mutta sin� iltana oli
h�nen v�rins� viel� tavallista kummallisempi. Kylm�n, alasputoavan
vedenkin alta vilahti ruskeann�k�inen puna ja kun voimakas nainen k�det
levitettyin� heitti p��ns� pudistaen taaksep�in ja avosuin hengitti
syv�sti saatuaan virkistyst�, n�yttiv�t h�nen huulensa tumman sinisilt�
valkoisien hampaiden rinnalla.

Min� katselin Ilse�. H�n katseli sinne ik��n kuin unhottaen kaikkea
muuta; ja h�nen ter�ksen siniset silm�ns� osoittivat syv�� huolta.

"Mik� mummoa vaivaa, Ilse!" kysyin min� levottomasti ja alakuloisesti.

"Ei mik��n -- on vaan niin kuuma", vastasi h�n lyhyesti.

Silminn�ht�v�sti oli h�nest� vastenmielist�, ett� olin huomannut h�nen

surullisen katseensa.

"Eik� ole mit��n apua tuohon kauheaan verensulkeutumiseen p��h�n?"

"H�n ei huoli avusta, sen tied�t... Eilen illalla kaatoi h�n kylpyveden
minun jalkojeni eteen. Mene nyt, lapsi, tuomaan kenk�si."

N�in sanoen meni h�n takaisin takan luo ja min� pidin velvollisuutenani
menn� ulos toisesta sivuovesta. Min� juoksin joelle, joka oli noin
kolmenkymmenen askeleen p��ss� Dierkhof'in takana ja koetin hiipi�
rannalla kasvavien pensaitten alitse. Se ei ollut helppoa tihe�ss�
pensastossa, joka ihmisten koskematta kasvoi, miten itse tahtoi. Mutta
min� hiivin kuitenkin v�sym�tt�m�sti eteenp�in, sill� pajupensaat,
jotka tosiaan �kki� yhtyiv�t minun takanani ja pahasti repiv�t paljaita
jalkojani, suojelivat minua tykk�n��n vierailta silmilt�, ja menty�ni
sill� tavoin melkoisen matkan, kiitin min� kahta vertaa enemm�n siit�
suojasta, sill� aron yli tulivat kaikki herrat, Heintz etup��ss�,
nopein askelin suoraan jokea kohti. Nyt toivoin min� ennen heit�
ehtiv�ni pieneen virran polvikkeesen, mihin olin j�tt�nyt jalkineeni,
mutta vaikka kuinka ponnistin voimiani, en kuitenkaan ehtinyt niin
nopeasti eteenp�in kuin vieraat, vaan hiivin, ollen jo jotenkin l�hell�
p��maaliani, maltillisesti pensaitten v�liin.

Mik� heid�t saattoi sinne, voin helposti k�sitt��, Heintz n�ytti heille
kapean, pitkin rantaa pensaitten vieress� kasvavan ruohokent�n. Siin�
oli paljon helpompi k�vell� kuin kankeassa kanervikossa; tie oli
pehme�, juuri kuin luotu arkojen jalkojen astuttavaksi.

Herrat kulkivat ihan likelt� minun ohitseni; min� kuulin heid�n

astuntansa ja heid�n vaatteensa pyyhk�si keve�sti niit� oksia, joitten
suojassa min� makasin. Koivun viereen j�iv�t he seisomaan.

"Ahaa, t�h�n on aron prinsessa riisunut vaatteensa!" huudahti nuori

herra.

Min� kumarruin eteenp�in ja n�in h�nen ottavan yl�s toisen minun

kengist�ni. Silloin ymm�rsin, vaikk'ei minulla viel� ollut kokemusta
maailmasta eik� el�m�st�, aivan hyvin, mink� kaltaisen siev�n
naisenkeng�n pit�isi olla. Min� olin saduissani lukenut pienist�
hopealla koristetuista tohveleista, pienist� punaisista kengist�, ja
paperikin, jossa ne ihastuttavat tarinat olivat luettavina, oli minusta
liian paksua ja kankeata anturaksi senkaltaisille yl�ilmaisille
samettisille ja silkkisille taideteoksille. Mutta tuo hirvi�, jota
vieras nauraen piti k�dess�ns�, oli mit� paksuimmasta vasikannahasta
tehty. Oi Ilse, sinun mielest�si ei edes puu ollut kylliksi "vahvaa ja
kest�v��" minun levottomille jaloilleni.

T�n� aamuna olivat keng�t lasketut minun vuoteeni viereen, ihka uusina
ja niiden rinnalla oli paksu sukkapari, jotka Ilse itse oli kutonut,
viel�p� kehr�nnyt langankin niihin omien lampaittensa villasta -- ne
olivat h�nen komea syntym�p�iv�lahjansa minulle. Min� olin onnellinen
ja Ilse oli hyvin tyytyv�isen� nyyk�ytt�nyt p��t�ns�, sill� suutari oli
yst�v�llisesti antanut kokonaisen komppanian kiilt�vi� nauloja marssia
ty�p�yd�lle ja seisahtua sormen paksuihin anturoihin. Nyt kiilsiv�t ne
kiitellyt naulanp��t oikein ivallisesti minua vastaan.

"Varjelkoon sit� lasta! Onhan h�n todellakin j�tt�nyt kenk�ns� t�nne!

_Ihka uudet_ keng�t!" huudahti Heintz pudistaen p��t�ns�, "tahtoisinpa
kuulla, mit� Ilse sanoo", lis�si h�n levottomasti.

"Kenen on lapsi, jonka n�imme hautakummun tyk�n�?" kysyi vanha

ruskeahattuinen herra vienolla ��nell�.

"H�n kuuluu Dierkhof'iin, herra."

"Niin, mutta mik� on h�nen nimens�?"

Heintz lykk�si hattunsa oikealle ja hivui korvallistansa. Min� kyll�

tiesin jo ennakolta h�nen viekkaan vastauksensa, sill� h�n muisti
ep�ilem�tt� sit� hirve�t� hetke�, jolloin min� poljin h�nelle jalkaani
ja -- niin, niin, Heintz kyll� tiesi, miten pulasta p��st�.
"Niin herra, Ilse sanoo h�nt� 'lapseksi' ja min� sanon --"

"Prinsessaksi", t�ytti nuori mies samalla juhlallisella ��nell�, jolla

minun sukkela yst�v�nikin oli puhunut. Kuten �sken tikaria hautakummun
vieress�, punnitsi h�n nyt kenk��ni k�dess�ns�, mutta t�ll� kertaa
liikunnalla, joka osoitti, ett� h�n pilkkasi sen painoa.

"Ah, naiset t��ll� kankaalla rakastavat liikkua painavaisesti!" lausui

h�n ruskeahattuiselle herralle, Charlotten pit�isi n�kem�n t�m�
keijukaisen keve� loistoteos, set�!... Minun melkein tekisi mieli vied�
se mukanani."

"�l� hulluttele, Dagobert!" keskeytti toinen ankarasti. Heintz

puolestansa melkein huudahti pel�styksest�.

"Jumalan t�hden herra... Varjelkoon meit�, mit� Ilse sanoisi! -- _ihka

uudet keng�t_!"

Kas -- tuo Ilsep� n�kyi olevan se lohik��rme, joka vartioitsee

avojalkaista prinsessaa! -- -- "tuoss' on!" nauroi nuori mies
pudottaen keng�n maahan. Sitten l�i h�n k�det yhteen pudistaaksensa
hansikoistansa p�lyn, mik� niihin kentiesi oli tarttunut.

He j�ttiv�t Heintzin hyv�sti ja meniv�t edelleen, jonka per�st� vanha

yst�v�ni �kki� pisti onnettomat keng�t suureen nuttunsa taskuun. Niit�
seurasivat sukat, kun h�n ne huomasi riippuvan puun oksalla; sitten
l�ksi h�n kiiruusti menem��n Dierkhof'iin p�in.

Min� viivyin viel� hetkisen piilopaikassani kuunnellen vieraitten

askeleita, jotka pian lakkasivat pehme�ll� ruohokolla kuulumasta. Min�
olin kovin innoissani. En silloin viel� voinut nimitt�� sit� tunnetta,
joka ik��nkuin kuristi kurkkuani ja saattoi minut taistelemaan
pid�tettyj� kyyneleit�ni vastaan, mutta joitten valtaan min� kuitenkin
antauduin hillitt�m�ll� kiivaudella. Min� vihasin, vihasin koston
haluisesti Heintzi�... "Niin typer�sti!" olin mumissut hampaitteni
v�list� -- "nyt olisi h�n aivan kernaasti saanut kertoa tohtori von
Sassenin olevan is�ni". Vaan ei, h�n oli puhunut yht� viisaasti kuin
itse Salomokin, ja min� olin eritt�in suuttunut h�neen.

Min� l�ksin pensastosta. Dierkhofista ei en�� noussut savukiehkuroita

ilmaan. Ilse oli jo aikoja siten nostanut perunat valkealta;
lautasellani oli luultavasti kauniimmat perunat kuorittuina
kullankeltaisina, ja vieress� oli pikarillinen maitoa. Ilse oli varmaan
antanut minulle aineeksi, vaikka h�n n�ytti kovin ankaralta ja odotti
minua kaikissa tapauksissa. Mutta kotiin en kuitenkaan mennyt; minun
t�ytyi ensin n�hd� mihin tilaan vieraat olivat j�tt�neet h�v�istyn
hautakumpu raukan.

Se oli paremmassa tilassa, kuin min� olinkaan aavistanut. Kivilohkare

oli pantu vanhaan paikkaansa. Multakin oli heitetty sen p��lle ja
tomuastian sirpaleet olivat poissa. Ainoastaan irti kaivetut pensaat
olivat hajallaan siell� ja t��ll� n��ntym�ss�. Kapealla hiekkareunalla
kukkulan juurella n�kyi siihen kaadettu ihmistuhka vaaleana reunana ja
pienen pensaan alla oli, puoleksi k�tkettyn�, pieni mustaksi palanut
luusirkale ainiaksi erotettuna toisista, jotka olivat lasketut takaisin
hautaan.

Min� otin varovaisesti sen k�teeni. Nuori herra oli ollut oikeassa; ne,
joita hautakumpu peitti, eiv�t olleet aikoinaan olleet j�ttil�isi�.
Pikkuinen luusirkale, joka minulla oli k�dess�ni, oli kuulunut
ruusuv�riseen sormeen. Kentiesi oli se kerran ennen muodoltansa ollut
yht� hieno, ja sen iho kentiesi yht� valkoinen kuin se, jonka t�n��n
olin n�hnyt, ollut rakastettu ja ihmetelty ja kalliin sormuksen
ymp�r�im�n�. Kentiesi oli pienimm�st�kin sen liikunnosta monen ihmisen
onni tahi onnettomuus riippunut. Min� nousin kukkulalle ja kaivoin
sirkaleen maahan hongan alle. Hyv� vanha puu levitti suojelevaisesti
oksansa sen ylitse. Kentiesi oli se t�n��n saanut kuolettavan iskun.

Min� kiersin k�sivarteni sen tyven ymp�ri ja katselin sit� paikkaa

miss� pieni joki teki polvekkeen mets�� kohti... Miten kummallista oli
n�hd� ihmisi� siell� liikkuvan! Ihmisi� t��ll� juhlallisen hiljaisella
yksimuotoisen ruskealla lakealla pinnalla, mink� yli korkeintaan
petolintu huimaavan korkealla lenteli, �kki� j�lleen kuulumattomiin
kadotaksensa. Minusta tuntui kuin j�isiv�t niiden j�let, jotka nyt
l�ksiv�t pois arolta, sinne ij�iseksi.

He riensiv�t takaisin maailmaan -- maailmaan!... Olinhan min�kin ollut

siell�. Minulle oli se ainoastaan ollut synkk� pihanpuolinen huone ja
kostea nelj�n taivaankorkean muurin ymp�r�im� puutarha ja ihmisist�,
joita my�skin sanotaan "maailmaksi", oli ainoastaan muutamia tullut
minun l�heisyyteeni. T�ss� pihanpuolisessa huoneessa olin min�
viett�nyt el�m�ni kolme ensimm�ist� vuotta... Ohuet harmaan vaaleat
k�h�r�t liehuivat niiden kasvojen ymp�ri, jotka selvimmin olivat
kiintyneet muistiini -- min� voisin viel� maalata hehkuvien silmien
vehre�n vaalean loiston ja kasvojen harmaan-v�risen ihon. H�n oli neiti
Streit, minun kasvattajattareni. Er��t toiset kasvot eliv�t ainoastaan
vaaleana valona himme�ss� muistossani. Niit� olin liian harvoin n�hnyt,
mutta joka kerta kuin my�hemmin kuulin silkkileningin kohisevan,
ilmaantuivat ne eteeni jonkunlaisena ep�selv�n� varjokuvana, ja min�
olin kuulevinani suuttuneen ��nen tiuskaavan: "Lapsi, sin� saatat minun
heikkohermoiseksi!" Olla suuttunut ja heikkohermoinen oli minun
k�sitykseni mukaan aivan samaa. T�t� silkkist� kahisevaa olentoa, joka
ainoastaan liiteli huoneen l�vitse ja korkeintaan yhden ainoan kerran
laski kuuman hienon k�tens� p��ni p��lle, kutsui neiti Streit armoksi
ja minun t�ytyi kutsua h�nt� �idiksi.

Ja sitten muistan her�nneeni kerran -- vaan en en�� pime�ss�

pihakammarissa. Min� istuin suuren miehen syliss�. Keltainen tukka oli
p�rr�ll��n h�nen kulmillansa ja h�n nauroi minulle. "H�, h�, h�, --
onko pienokainen nyt nukkunut kylliksi?" H�nen vieress�ns� k�veli neiti
Streit puettuna mustaan hattuun ja harsoon. Suuret kyyneleet vieriv�t
alas h�nen poskiansa my�den ja min� n�in h�nen ��neti hierovan
k�si�ns�... Aivan liki meid�n edess�mme oli talo haikaran pesineen ja
neljine tammineen ja kun min� katselin miehen kuumettuneita kasvoja ja
pel�styneen� kumarruin taaksep�in huutaakseni t�ytt� kurkkua, huusi
h�n: "pull pull, tulkaa tulkaa", ja heti juoksi portista suuri joukko
kirjavia kanoja h�nen luoksensa.

Siin� seisoi punakasvoinen rouvakin. H�n ojensi neiti Streitille k�den

ja suuteli minua itkien, josta min� kauheasti pel�styin. Mutta min�
unhotin pian pelkoni. Pihalla juoksi vasikka k�mpel�sti ja seisahtui
ammuen sek� naurettavan leve�-jalkaisena miehen eteen. Talon p��ll�
istui haikara, ja Ilse -- tummasilm�inen Ilse -- n�ytti minulle pienen
el�v�n, jonka silkinhienolle karvalle min� ep�ilev�isesti laskin k�teni
-- se oli naukuva kissanpoika... Ja kaikkialla oli p�iv�npaistetta ja
lehdet suhisivat lakkaamatta aron yli rient�v�n tuoksuvan tuulen
heiluttamana. Min� riemuitsin ja kirkasin ilosta, sill� v�lin kun neiti
Streit, syd�nt� s�rkev�isesti nyyhkien ja horjuen astui sis�lle.

Niin tapahtui tuloni Dierkhof'iin, Heintzin syliss�, ja siit�

hetkest�p� vasta voin sanoa el�m�ni alkaneen. Min� tulin �kki�
onnelliseksi lapseksi, sill� v�lin kuin ihmiset surkutellen itkiv�t
minua... Hei vaan! miten p�iv� p�iv�lt� Heintzin sel�ss� l�hdin hauskaa
vauhtia aron yli! Ja siell� oli kaikkein yksin�isimm�ss� paikassa
pikkuinen, matala olkikattoinen savim�kki. Pitk�n Heintzin t�ytyi
syv�sti kumartua p��st�ksens� sis�lle ovesta: mutta siell�p� vasta
kodikasta! P�yd�t ja tuolit kiilsiv�t lumivalkoisina ja kahden suuren
kaapin v�lill� oli h�yhenill� t�ytetyit� kirjavia makuuvaatteita.
Heintz ja Ilse olivat luudansitojan lapsia. Vanha luudansitoja oli
rakentanut m�kin omilla k�sill�ns�; molemmat lapset olivat siin�
syntyneet ja sinne Heintz tahtoi kuollakin. Joka vuosi hein�kuussa vei
h�n ymp�ri olevien kylien mehil�isjaot arolle, miss� h�n sitten hoiti
niit�; sen lis�ksi teki h�n muutaman p�iv�n vakasen rengin ty�t�
Dierkhofissa.

Min� kotiunnuin yht� pian savim�kiss� kuin mummoni talossa. Min� autoin
Heintzi� tattaripuuron sy�nniss�, ja olin h�nen kanssansa hein�ll� ja
niit� korjaamassa Dierkhofiin. H�n nosti minut korkealle vanhoihin,
ladon katossa riippuviin mehil�is-pesiin, joihin kanat tavallisesti
munivat, ja min� annoin ihastuneena sile�t valkoiset munat vieress�mme
seisovalle Ilselle.

Neiti Streit istui sill� aikaa koko p�iv�n itkien suuressa

asuinhuoneessa neulomusty� syliss�. H�nest� lienee t�m� vanha huone
kyll� n�ytt�nyt naurettavan yksinkertaiselta, sill� sein�t olivat vaan
valkoisiksi maalatut; muurin vieress� oli ruskea, kulunut puupenkki ja
seini� ja p�yd�t seisoivat suurina ja jykein� pitkin seini�. Mutta
neiti Streitin mukavuudeksi oli mummo toimittanut pehme�n sohvan
kaupungista ja Ilse oli ripustanut siniraitaisia uutimia ikkunoitten
eteen. Neiti Streit piti enimmiten ne edess� ja valitti pelk��v�ns�
��ret�nt�, hiljaista aroa; p�iv�npaisteessa ja kuutamossa
rupesi h�n opettamaan minua lukemaan ja kirjoittamaan. H�n oli
viisitoistavuotiaana tullut kaupunkiin palvelukseen mummolleni, ja t�m�
oli opettanut h�nt� lukemaan ja kirjoittamaan. Kuitenkin alkoi h�n
uudestaan minun kanssani. Usein, kun olin v�synyt juoksusta ja
leikist�, hiivin iltasin h�nen syliins�, jossa nojasin p��ni h�nen
rintaansa vasten, ja silloin tuli Heintz luoksemme, tietysti _sammunut_
piippu suussa, ja siit� neiti Streitkin virkeni. H�nen ohuet poskensa
punoittivat ja vaaleat k�h�r�ns� liehuivat levottomasti kasvojen
ymp�rill�. Silloin kertoi h�n vanhemmistani ja kodistani sek� oloista
siell� ja min� sain niinmuodoin tietoa siit�. Min� sain tiet�� is�ni
olevan kuuluisan miehen ja ett� �iti vainajani oli ollut oppinut ja
runoilija. Monta kuuluista ja ylh�ist� miest� oli usein k�ynyt heill�,
ja kun neiti Streit huoaten lis�si: "Min� olin puettu valkoiseen
leninkiin ja minulla oli ruusupunaisia nauhoja hiuksissa, sill� armon
luona oli luku-ilta," her�si kaikenlaisia ik�vi� muistoja himme�sti
lapsellisessa sielussani. Min� kuulin taasen kammarin oven takaa
levotonta astumista ja k�velemist� edestakaisin -- iltamaito annettiin
minulle j��kylm�n� ja kun s�ik�htyen her�sin �sken nukuttuani, olin yp�
yksin suuressa, synk�ss� huoneessa. Min� pel�styin ja rupesin itkem��n
ja silloin tuli neiti Streit valkoisessa puvussaan lent�en huoneesen
kuin aave, torui minua, torui minua, pisti konsehtipalasen suuhuni,
levitti peitteen nen�nikin ylitse ja hiipi j�lleen ulos.
Paitsi sit� koskivat kasvattajattareni, "taivaalliset muistot", joiksi
h�n niit� nimitti, minua sangen v�h�n. Min� enimmiten nukuin niit�
kuullessani ja her�sin vasta tuntiessani, ett� minua s��lim�tt�m�sti
revittiin hiuksista. Yht� johdonmukaisesti kuin vaaleat valkenevat
k�h�r�t, avattiin minunkin pitk�t mustat palmikkoni ja sitte t�ytyi
minun rukoilla kaukana minusta asuvan is�ni puolesta, jonka kasvoja en
voinut muistaa, vaikka kuinka sit� koetin.

Niin kului muutamia vuosia ja neiti Streit k�vi yh� levottomammaksi ja

itki viel� katkerammin. H�nell� oli tapana v�liin seisoa pihalla ja
siell� huutaa lempe�ll� ohuella ��nell��n, silm�t taivaasen luotuina:

"Ah, rient�v�t pilvet, oi ilman purjeet. Jos p��sisin kanssanne

l�htem��n pois!" -- ja kun er��n� p�iv�n� hammas putosi h�nen suustansa
-- se putosi p�iv�llisell� h�nen lautasellensa eik� ollutkaan,
verrattomaksi kummakseni, luonnollinen hammas vaan tekohammas -- pesi
h�n k�tens�, sulloi kiireesti vaatteensa laukkuun ja l�hti matkaan.

"T�m� on velvollisuuteni itse�ni kohtaan, Ilse kulta --, eih�n t��ll�

ole mit��n toimeentulon toivoa!" kuuluivat h�nen sanansa h�nen
erotessaan Ilsest�, samalla kun runsaat kyyneleet vieriv�t alas h�nen
vanhoja kasvojansa my�ten.

"Ei mit��n toivoa laajan lavealla arolla!" Min� olin kuin j�hmettynyt
siit� hirmuisesta jumaloitun kotini syyt�ksest�. Heintz kuljetti
matkalaukun l�himm�iseen kyl��n ja min� saatin heit� kappaleen matkaa.
J�tetty�ni heid�t hyv�sti, pys�hdyin katselemaan menevi�, kunnes h�nen
heiluva leninkins� katosi n�kyvist�ni kaukana mets�n rajassa. Sitte
otin hatun p��st�ni ja heitin sen korkealle ilmaan ja riisuin ahtaan
puristavan nuttuni, jota ilman ei neiti Streit milloinkaan sallinut
minun menn� ulos. Ah, kuinka vieh�tt�v�sti l�mmin tuuli suuteli
niskaani ja k�sivarsiani!... Sill� lailla tulin kotiin... Siell� oli
Ilse jo muuttanut sohvan toiseen huoneesen ja, suojellaksensa sit�,
peitt�nyt sen vaatteella, ja par'aikaa pani h�n uutimia kokoon ja laski
ne sitte laatikkoon.

"Ilse, leikkaa n�m�t poikki!" pyysin min�, ojentaen h�nelle pitk�t,

hankalat hiukseni. Ja h�n leikkasi heti ne pois, ett� kihisi ja oli
iloista kuulla. K�h�r�t heitettiin valkeaan, nuttu koristi kaappia ja
siit� hetkest� k�vin min� samalla tavalla puettuna kuin Ilsekin.

Kaikkea t�t� muistelin min� seisoessani hongan alla, lakkaamatta

katsellessani kolmea menev�� miest�. Jo oli h�m�r� ja min� voin
t�intuskin eroittaa heit� tummista pensaista. He olivatkin jo ehtineet
niin kauas, ett'en en�a huomannut, kuinka he astuivat eteenp�in. Mutta
tiesinh�n min�, ett� heid�n oli yht� kiire kuin neiti Streitinkin mit�
pikemmin sit� parempi j�tt�� ylenkatsottu aro taaksensa... Mit�p� nuori
herra olisi sanonut, jos h�n olisi tiennyt Dierkhof'in vanhan,
punakasvoisen rouvan kerran j�tt�neen v�ekk��n kaupungin l�hte�ksens�
arolle ja j��d�kseen sinne ainiaaksi.

Neiti Streit arveli tosin, ett� mummo oli haaveksivainen ja pelk�si

sanomattomasti h�nen arkaa silm�yst�ns�; mutta minusta oli vanhan
rouvan kummallinen k�yt�s eroittamaton koko h�nen olemuksestansa, ja
jos h�n viime aikoina oli muuttunut j�ykemm�ksi ja �re�mm�ksi, niin oli
se tapahtunut yht� hiljaa ja huomaamatta kuin min� olin kasvanut --
min� luulin kaikkien mummojen olevan samankaltaisia. Mutta mist� se
tuli, ett� min� silloin rupesin miettim��n asioita, jotka siihen
saakka olivat n�ytt�neet ihan luonnollisilta? Vieraitten ��ret�n
ihmetteleminen "sit� kummallista vanhaa rouvaa, joka ei k�rsinyt rahaa
talossansa," oli her�tt�nyt huomiotani. Ja eik� se ollut kummallista,
ett� mummoni vuosien kuluessa oli tullut ihan myk�ksi, ett� h�n karttoi
kaikkia talolaisiansa ja ett� h�n katseli minua peloittavan
rankasevaisesti joka kerta, kuin sattumalta jouduin h�nen l�hellens�?
Mist� syyst� ei h�n milloinkaan nauttinut palaakaan siit� ruoasta,
jonka joku muu h�nelle antoi. H�n otti itse munat, joita h�n enimmiten
s�i, kanojen pesist�; h�n lypsi itse lehm�n, ett'ei vieras koskisi
maitoastiaan, eik� hengitt�isi liki sit� juomaa, jota h�n nautti. H�n
ei milloinkaan sy�nyt lihaa eik� leip�� ... ainoastaan ensimm�isin�
vuosina oli h�n silloin t�ll�in hyv�illyt minua -- my�hemmin n�ytti h�n
per�ti unhottaneen, kuka olin.

Minun is�ni ei l�hett�nyt minulle toista opettajatarta, mummoni ei

pit�nyt minusta lukua eik� kaukana meist� asuva kyl�n koulumestari
ollut mik��n loihtija. Sep� oli liian pahasti, arveli Ilse. H�n ei
l�hett�nyt minua kouluun, vaan ryhtyi itse opettajatoimeen. Se oli
h�nest� vaikea asia. Enimmiten luki h�n minulle pyh�st� Raamatusta
erityisi� lukuja, mutta aina vaan puoli��neen, eik� minulta j��nyt
huomaamatta, ett� h�n usein seisahtui levottomasti kuuntelemaan eik�
mit��n kuulunut mummon huoneesta. Seurakunnan vanha pappi laski minut
ripille ja Ilse oli opettanut minulle sit� varten ��rett�m�n paljon
ulkoa. Kirkkoon l�ksimme salaa, oikein varkain; Heintz oli sill� aikaa
kotivartiana ja min� notkistuin polvilleni pieness� kyl�kirkossa ja
lausuin uskontunnustukseni mummoni sit� aavistamattakaan.

Niin olin min� kasvanut vapaana ja iloisena kuin pajupensaat

joenrannalla, ja siin� hongan alla seisoessani avojaloin, lyhyess�,
karkeassa hameessani iltatuulen leikkiess� hiuksissani, nauroin min�,
nauroin t�ytt� kurkkua nuorta herraa, joka niin huolellisesti etsi
pehme�� ruohokentt�� hienoille anturoilleen ja kantoi suojelevaa nahkaa
k�dess�ns� -- ja se oli minun kostoni.

IV.

Sit� takalla varustettua huonetta, joka alisaksilaisissa taloissa aina

on asunnon ja ometan v�liss� kutsutaan _Fleet'iksi_. Dierkhofissa
kohosi t�m� ikivanhan tavan mukaan ainoastaan muutamaa tuumaa
korkeammalle ometan savilattiaa, muuten ei mik��n sein�, ei edes
lauta-aita eroittanut niit� toisistansa; sill� tavoin voi siit�
paikasta n�hd� koko ometan ja sen molemmin puolin s�ilytettyj� heini�
ja muita el�imen ruokia. Asuinhuoneesta vei yksi ikkuna sek� kaksi ovea
sinnep�in. Siin� huoneessa oli kivilattia sek�, kuten jo olen
maininnut, kaksi ulos viev�� ovea. Mielest�ni oli se koko talon
hupaisin osa. Kes�iseen aikaan olikin ruokap�yt� siell� l�hell� takkaa.

Istuessani Ilsen kanssa, sis�lle palattuani myrskyiselt�

iltak�velylt�ni, paloi lamppu p�yd�ll�, vaan n�ytti suuressa pime�ss�
huoneessa ainoastaan pienen s�kenen tapaiselta. Avatusta ovesta valasi
h�m�r�n heikko valo hieman l�himm�isi� hinkaloita. Ne olivat tyhji�,
sill� Dierkhofissa viljeltiin maata ainoastaan omaksi tarpeeksi.
L�hell� meit� makasi Mieke m�rehtien ja ojensi minulle sarvensa --
y�koristeiksi eiv�t heiluvat seppeleet ja kukkakimput kuitenkaan olleet
mukavia.

Ilse loi silm�yksen juhlallisesti koristettuun el�imeen, sitte l�i h�n

keve�sti minua olkap��lle k��ntyen toisaalle; sill� eih�n minun pit�isi
saaman tiet��, ett� "alinomaiset hullutukseni" h�nt� v�liin
naurattivat.

Ilse ja Heintz olivat jo ilman minutta sy�neet illallisensa. Suuresta

perunankuorikasasta huomasin min�, miss� Heintz oli istunut. Ilse
lykk�si t�ll� kertaa torumatta j��htyneet perunat syrj��n minun
lautaseltani ja asetti eteeni kaksi kuumaa kokonaista munaa. Min�
luulin Heintzin j�rjest�v�n ulkona pihalla kaikenlaisia kaluja, sill�
v�lin kun Ilse viel� t�ydess� toimessa kiiruusti k�vi edestakaisin, Se
ei tosiaankaan ollut sopiva tilaisuus, mutta siit� huolimatta kysyin
min� sit�, joka jo pitk�n hetken oli ollut mieless�ni:

"Ilse, miss� is�ni nyt asuu?"

H�n oli juuri menn� ohitseni pihalle. "Tahdotko kirjoittaa h�nelle?"

kysyi h�n seisahtuen kummastuneena.

Min� nauroin ��neen.

"Min�k�? Min�k� kirjoittaisin kirjeen? Ah Ilse, sep� vasta on

naurettavaa!... Ei, ei, Ilse, min� vaan haluaisin tiet�� niiden
henkil�itten nimet, joitten tyk�n� is�ni nyt asuu."

"T�ytyyk� sen tapahtua juuri nyt?"

Min� en tohtinut my�nt�� siihen, mutta kentiesi huomasi Ilse

kasvoistani, kuinka maltiton min� olin. H�n meni ��nett� asuinhuoneesen
ja antoi minulle sitte pienen lippaan.

"Katso tuossa, etsi osoite itse, min� en sit� muista. Vaan �l� hukuta
mit��n, �l� pane paperia liian suureen ep�j�rjestykseen."

H�n meni ulos. Miten siev�sti ja j�rjestettyin� ne muutamat paperit,

jotka yhdistiv�t Dierkhofin ulkonaisen mailman kanssa, olivat siin�
pieness� lippaassa! Siin� oli is�ni kirjeit� sis�lt�v� pakka.
Jok'ainoan p��llekirjoitus oli Ilselle ja kaikki sis�lsiv�t ainoastaan
muutamia kohteliaita rivi�, tervehdys mummolle ja jyrkk� kielto Ilsen
rukouksiin, ett� is� ottaisi minut Dierkhofista, ja l�hett�isi minut
kouluun. Kaikki kirjeellinen yhteys tapahtui Ilsen kautta ja joka
kirjeesen vastasi h�n suurella vaivalla, tottumattomasti piirt�en
kookkaat kirjaimensa paperille niin lyhyesti kuin mahdollista. Min� en
milloinkaan niist� huolinut, sill� yht� tottunut kuin olin lukemiseen
ja yht� hartaasti kuin min� kerta toisensa per�ss� luin neiti Streitin
j�tt�m�t lastenkirja-joukot alusta loppuun, yht� vaikea oli minusta
kirjoittaminen ja yht� paljon min� sit� vihasinkin.

Is�ni kirjeitten joukossa oli toinen, jonka tiesin v�h�� ennen

saapuneen Dierkhofiin. "Neuvoksetar von Sassen'ille, Hannoveriin"
kuului siev�, hieno p��llekirjoitus; joku muu oli k�mpel�sti piirt�nyt
siihen sen kyl�n nimen, joka oli Dierkhofia l�hinn�.

Kirje oli mummolleni -- ainoa, joka minun muistaakseni oli saapunut

h�nelle. Kun Heintz muutama viikko sitte toi sen mukanansa ja antoi sen
Ilselle, katselin min� ohitse mennen p��llekirjoitusta ja menin
v�linpit�m�tt� tieheni, huolimatta sen sis�llyksest�. Aron toisella
puolella oleva maailma ei minua v�hint�k��n vieh�tt�nyt. Silloin oli
kuitenkin kaikki muuttunut; s�rjetty sinetti houkutteli minua tutkimaan
sen sis�llyst�, vaan sit� en kuitenkaan tohtinut tehd� Ilsen luvatta ja
laskin senvuoksi kirjeen vastaiseksi p�yd�nkulmalle.

Is�ni osoitteen, jota tahdoin tiet��, olin pian l�yt�nyt. Nopeasti

avattuani viimeisen kirjeen luin juuri h�nen nimens� alta:
"Kauppahuone Claudius, n:o 64, K----ssa." Min� s�ps�hdin �kki� ja
tunsin kasvoni kuumenevan ja punehtuvan n�hdess�ni nyt kirjoitettuna
sen nimen, jonka professori t�n��n usein oli maininnut. Miten helposti
taisin lukea is�ni ep�selv�� k�sialaa! H�nen nimens� oikein h�ik�si
silmi�ni... Min� tunsin ennakolta kirjeen sis�llyksen; Ilse oli
kertonut sen minulle ja kuitenkin rupesin uudestaan tutkimaan sit�.
Ah! t�m�kin oli yht� v�linpit�m�t�n ja kylm�kiskoinen kuin is�ni
edellisetkin kirjeet! H�n ei kysynyt: mit� lapseni tekee? Oliko h�n
terve ja muisteleeko h�n minua?... Silloin tunsin ensikerran, vaikka
h�m�r�sti, ett� is�ni k�yttihe v��rin minua kohtaan.

V�linpit�m�tt�m�t rivit loppuivat t�ll� lauseella: "Neapelista

l�hetett�v��n kirjeesen ei saa vastata, ja ett� se on pidett�v� salassa
�idilt�ni, on luonnollista." Sill� tarkoitettiin ihan selv�sti sit�
kirjett�, joka oli vieress�ni p�yd�ll�. Siin� oli Neapelin
postitemppeli ja se her�tti nyt kahta vertaa enemm�n uteliaisuuttani.

Ohuen k�dess�ni olevan kirjeen taitoin min� sit� vastoin yhteen,

pettyneen� toivossani. Siin� ei ollut mit��n is�ni uudesta
asuinpaikasta, ei sanaakaan is�ni oloista, Claudius-nimisist�
ihmisist�, eik� is�ni ja heid�n keskin�isest� v�list�ns�. Min� kavahdin
seisomaan ja heitin kirjeen lippaasen. Ah! mit�h�n min� huolin
vieraista ihmisist�! Siin� mietiskelin min� ihmisi� ja seikkoja, jotka
eiv�t ensink��n kuuluneet minuun ja Heintz ty�skenteli viel� ulkona
pihalla, vaikka jo oli pilkkopime�. Kun h�n muuten ty�skenteli
tavallista ty�aikaa my�hemmin, l�in min� h�nt� sormillani, tartuin
h�nen k�sivarteensa ja vedin h�net sis�lle luoksemme paksun ja paljaan
puutuolin, h�nen kiist�m�tt�m�n istuinpaikkansa, luokse. Siell�
tarjosin min� h�nelle palavan p�repalasen ja heti sen j�lkeen h�ilyiv�t
savunkiehkurat h�nen autuaan n�k�isten kasvojensa ymp�rill�. Ilse tuli
sinne ompelut�illeen ja min� luin v�hentym�tt�m�ll� innolla
kertomuksia, jotka jo tunsin puoleksi ulkoa. Jos oli pakkanen tahi
satoi ja myrsky vinkui, pantiin enemm�n turpeita pes��n ja Ilse keitti
teet�. Silloin oli suloista istua sis�ll� suojassa, silla aikaa kuin
sadepisarat lakkaamatta putoilivat katolle; sit� lis�siv�t valkean valo
takasta ja vieh�tt�v� hiljaisuus pitk�ss� ometassa, johon savupilvet
lensiv�t. Silloin t�ll�in kalisivat kytkyet Mieken kaulassa, korkealla
orsilla liikkui uninen kana tahi k��nsihe Spits mielihyvin valkean
edess�. Kaikki, mit� rakastin, oli koossa n�itten nelj�n sein�n
sis�ll�.

Silloin oli rauha sielussani; minulla ei ollut mit��n toivetta eik�

halua; nuori syd�meni oli ainoastaan t�ytetty hellyydell� molempia
kohtaan, joitten v�lill� min� istuin... Nyt tunkeutui yht'�kki�
ulkonaisia kasvoja meid�n joukkoomme ja min� punastuin kovin
muistellessani, mink� kaltaiseksi heid�n vaikutuksistansa olin tullut.
En sit� voinut kielt�� -- sen sijaan ett� olisin turvaunut vanhaan
yst�v��n, johon nuori mies oli luonut niin halveksivan silm�yksen, olin
kehnosti h�vennyt h�nt�. Min� olin ollut ��rett�m�n kiivas, polkenut
jalkaa h�nelle, h�nelle, joka aina kohteli minua rajattomalla
k�rsiv�llisyydell� ja hellyydell�, sek� kutsunut h�net typer�ksi,
sent�hden ett� h�n oli rasittanut yksinkertaista ymm�rryst��n
vastataksensa oikein minun mieleni mukaan. -- Ja miksi olin tehnyt
kaiken sen? Siksi ett� �kki� pisti p��h�ni ylpeill� mainiosta is�st�ni,
joka oli minut tykk�n��n unhottanut, sill� aikaa kuu olin kasvanut
suureksi Heintzin syliss�. Minun t�ytyi pyyt�� anteeksi, katuvaisesti
rukoilla anteeksi saamista ja se heti paikalla. Minun oli helppo
t�ytt�� se p��t�s, sill� samassa aukeni ovi Heintz Spitsin seuraamana
astui sis��n.

Min� riensin h�nen luoksensa ja laskin k�teni h�nen leve�lle

rinnallensa. Korkeammalle en ulottunut.

"Heintz, sin� olet hirve�n suuttunut minuun, se on varma!"

"Ah, siit�h�n minunkin pit�isi tiet�m�n jotakin, prinsessani," mumisi

h�n, piippu suussa. H�n seisoi ujona ja liikkumatonna kuin muuri
edess�ni.

"Sin� _tied�tkin_ sen, Heintz," lausuin min�. Kas niin, toru minua nyt
vaan kovasti... Min� olen ollut ��rett�m�n h�ijy!... Sit�h�n et sin�
milloinkaan olisi voinut uskoa minusta?... Polkea jalkaa sinulle --"

"No, olihan se vaan v�h�n leikintekoa --"

"Leikintekoa! �l� usko sit�. Uhallani sen tein ja se oli oikein

h�vyt�nt�!... �l� vaan ole niin hyv� minua kohtaan, Heintz kulta! Min�
en ansaitse sit�, ja sinun t�ytyy minua rangaista. Min� olen
lapsellinen, kiivas ja kauhean kiitt�m�t�n olento!"...

"Vai niin -- ja mit� kaikkia viel�."

"Ja pelkuri, Heintz!... Niin, n�etk�, seh�n se juuri oli, joka saattoi
minut niin raivoon! Kaikki nuot p��t olisivat ep�ilem�tt� k��ntyneet
minun puoleeni, jos sin� olisit ilmoittanut heille minun olevan --"

"Mutta min� en ole mit��n ilmoittanut, ha, ha, ha! En ainoata

sanaakaan." -- H�n osoitti merkitsev�isesti otsaansa. -- "Niin �lyk�s
kyll� ollaan! He olisivat saaneet kysell� kauan." K�mpel�sti pisti h�n
k�tens� nuttunsa rintataskuun. "Mutta tavattoman suuria rahoja, jotka
putosivat ruohoon, eiv�t herrat tahtoneet ottaa takaisin, ei mill��n
muotoa!... Minun t�ytyi ottaa ne yl�s, ja t�ss� ne nyt ovat,
prinsessani!"

H�n laski kiilt�v�t taalerikappaleet riviin oikealle k�mmenellens�.

H�nen pienet silm�ns� s�ihkyiv�t ihastuksesta, kun h�n katseli niiden
loistoa.

"Viisi hopearahaa! Yksi jokaisesta helmest�!"

Seh�n oli tarkoitus. Vanhan herran lause: "Katso t�ss� lapseni" oli
kuulunut niin luonnolliselta, kuin olisin min� pyyt�nyt rahaa, ja
kuitenkin oli aikomukseni ollut lahjoittaa helmet. Se suututti minua
nyt vasta tavattomasti.

"Min� en huoli niist�, Heintz," lausuin min� lyk�ten pois h�nen

k�tens�.
Rahat vieriv�t taasen maahan. Kuinka nuot raskaat hopeapalaset
helisiv�t pudotessansa kovalle kivilattialle. Min� en ollut
milloinkaan, eik� Dierkhof moneen vuoteen kuullut senkaltaista kilin��.

Tahtomattani k��nnyin �kki� ja katsahdin arasti ometan puolista

ikkunaa. Puoleksi kuulakan ikkunan takana riippui paksu kirjava
samettiuudin, jota minun muistaakseni ei k�si ollut kertaakaan
sis�puolelta nostanut. Nyt siirtyi se sivulle ja mummon silm�t
s�ihkyiv�t aukosta.

Se n�k� olisi kauhistuttanut rohkeintakin. Vavisten kumarruin kokoamaan

rahoja, mutta silloin aukeni ikkunan vieress� oleva ovikin -- min�
kuulin kuin tuulenpuuskan -- minua ly�tiin olkap��h�n ja lyk�ttiin
luuvaan p�in.

"�l� koske niihin!" kaikui mummon ��ni korvissani. Mik� hirve� kaiku
olikaan h�nen ��ness��n, jota en vuosikausiin ollut kuullut! Min�
katsahdin yl�s vavisten kauhusta.

Siin� seisoi kookas, vanha vaimo, raivoisasti puristaen nyrkki��n

Heintzi� vastaan: "Sin�" -- kuului k�histen h�nen huulistansa.

"�lk�� suuttuko!" �nkytti Heintz rukoillen. "Kannanhan min� kohta, heti

paikalla pois koko turhuuden ja heit�n sen jokeen."

H�n vapisi kuin haavanlehti. Ensi kerran huomasin min� tuon terveen
n�k�isen v�rin taitavan vaaleta aina huuliin saakka.

Mummo k��nsi h�nelle selk�ns� �kkin�isell� liikunnolla. Pitk�t, harmaat

palmikot l�iv�t h�nen kupeitansa ja min� odotin, veri j�hmettyen
pelosta suonissani, ett� h�n taasen sy�ksisi minun kimppuuni. Samassa
sattui h�nen jalkansa yhteen rahaan; h�n s�ps�hti, kuin olisi h�n
tallannut k��rmett�. Ja nyt seurasi tapaus, jota en koskaan, koskaan
voi unhottaa. Heng�ht�en potkasi h�n varpaillansa pois rahan, ett� se
lensi korkealle ilmaan ja helisten putosi kivelle takaisin, sitte
toisen ja viel� kolmannenkin, ja niin astui h�n edestakaisin
huoneessa... Minun t�ytyi ehdottomasti muistella kissan armotonta
leikki� hiiren kanssa. Oh, kuinka �kki� muuttuikaan osoite h�nen
veripunaisissa kasvoissansa! Min� n�in h�nen vihan vimmassa potkivan
pois rahat ja kuitenkin kuunteli h�n niiden putoillessa, kaula
kurotettuna, silminn�ht�v�sti ihastuneena, viel�p� halullisestikin,
hopean kirkasta kilin��, kunnes viimeinenkin v�r�j�minen oli tauoinnut.

Min� en liikkunut paikaltani ja tohdin tuskin hengitt��; Spitsikin,

tavallisesti �ke� Spits, hiipi h�nt� koipien v�liss� takan tyk��
Heintzin luokse, joka liikkumatonna, ik��nkuin kiinnimuurattuna seisoi
samalla paikalla ja hirve�n kauhistuneena katseli muutaman kerran
minuun... Ah, miss�h�n Ilse olikaan? Ainoastaan h�nell� oli valtaa
mummon yli. Eik� h�n ollenkaan kuullut sit� meteli�, joka niin
kammottavasti ja syd�nt� koskevasti kuului Dierkhofin vanhojen seinien
v�lilt�?

Yh� vaan potkittiin hopearahoja ja yh� ne kilisiv�t. Vanha rouva ei

ensink��n n�kynyt en�� tiet�v�n, ett� kaksi ihmist� seisoi
patsaantapaisilla h�nen l�hell��n. H�n juoksi yh� hurjemmin
edestakaisin, viuhtoen k�si��n ja puhutellen jotakuta n�kym�t�nt�
olentoa... Silloin yht'�kki� ik��nkuin v�r�htiv�t kaikki h�nen
j�senens�; h�n tuli juuri ruokap�yd�n luokse ja j�i milt'ei
j�hmettyneen� katsoa tuijottamaan p�yd�n kulmaa... Siin� oli turmion
tuottama kirje, joka is�ni ehdottoman k�skyn mukaan, ei milloinkaan
saisi tulla mummoni k�siin.

"Rouva neuvoksetar von Sassenille," keskeytti h�n viimein haudan

hiljaisuuden, otsaansa k�dell��n pyyhkien. "Rouva neuvoksetar von
Sassen olin min� -- min�."

Min� mietin itsekseni, juoksisinko ottamaan h�nelt� kirjeen, jolle h�n

juuri laski k�tens�. Mutta mit�h�n min� heikko olento olisin voinut
h�nen k�siss��n! H�n olisi liioitta tempuitta lyk�nnyt minut takaisin
ja kaikissa tapauksissa ottanut onnettoman paperin. Min� viittasin niin
selv�sti kuin mahdollista Heintzille, mutta h�n vaan katseli minua sit�
ymm�rt�m�tt�, ja nyt tapahtui juuri se, mit� olin pel�nnyt -- mummo
otti kirjeen kuoresta.

"Katsokaamme," lausui h�n, levitt�en hitaasti paperin.

H�n ei lukenut mit��n, h�n katseli vaan allekirjoitusta... Mik�h�n nimi

lieneek��n h�neen niin kovasti vaikuttanut? Raivoisasti huutaen rutisti
h�n kohta kirjeen sormillansa. "Sinun Kristinasi," ulvahti h�n
kimakasti nauraen, heitti muodottoman paperin kauas luuvaan ja juoksi,
hurjasti est�v�isesti liikuttaen k�tt�ns�, takaisin huoneesensa. Kohta
sen j�lkeen kilisi salpa, joka sis�puolelta lyk�ttiin eteen.

Ilse tuli samassa pihalta kantaen turvekoria ja j�i kummastuneena

seisomaan kynnykselle.

"Eik� se ollut mummo?" kysyi h�n puoleksi pel�styneen�, puoleksi

ep�illen omia silmi�ns�. Eih�n koskaan ollut k�ytetty sit� ovea, joka
nyt r�isk�ht�en meni kiini -- olivathan sen lukko ja salpa jo aikoja
sitten ruostuneet.

Hampaani kalisivat kuin vilutaudissa, mutta min� tunsin itseni samalla

pelastetuksi ja min� kerroin h�nelle kuiskaten, mit� oli tapahtunut.
Min� huomasin selv�sti, kuinka h�n pel�styi ja vaaleni; mutta Ilse ei
olisikaan ollut Ilse, ell'ei h�n sanaakaan lausumatta olisi ruvennut
ottamaan turpeita kopasta ja s��nn�llisesti latomaan niit� toinen
toisensa p��lle. Vasta Heintzin l�hestyess� nosti h�n p��t�ns� -- eip�
Heintz syytt� pel�nnytk��n h�nen ter�vi� silmi�ns�; ne katselivat
musertavalla tavalla h�nen kauhistuneita kasvojansa.

"Sin�p� vasta olet oiva poika, Heintz!" lausui h�n. "Min� olen monta
vuotta pit�nyt huolta, ett'ei edes pient� rahaa olisi ollut
Dierkhofissa, ja nyt teit sin� viisaudessasi n�pp�r�n tempun ja heitit
kourallisen hopeataaleria kivilattialle... Oi Herra Jumala!
Nelj�kymmenvuotias eik� viel� sen viisaampi!"

Kyyneleet nousivat silmiini. Vaikka min� todenmukaisesti olin kertonut

asian ja syytt�nyt itse�ni tapauksesta, sai Heintz kaikki nuhteet, H�n
otti ne n�yr�sti vastaan sanaakaan lausumatta puolustukseksensa. Min�
syleilin h�nt� ja painoin kasvoni h�nen vanhan nuttunsa hihaa vastaan.

"Niin, lohduta h�nt� vaan, sinun Heintzi�si! Te riiputte nyt aina

yhdess� kuin kieru-ruoho!" lausui h�n, mutta kaikki ankaruus oli jo
kadonnut h�nen silmist�ns�.

H�n otti lampun p�yd�lt� ja meni luuvaan etsim��n rytistynytt� paperia,

vaan kuinka tarkasti h�n hakikaan, ei h�n sit� kuitenkaan l�yt�nyt.

T�h�n saakka olin ainoastaan kovin harvoin kuullut mit��n ��nt� mummon
huoneesta, kentiesi sent�hden, ett'en laskenut sit� huomiooni. Lis�ksi
kartin aina vaistomaisesti sen l�heisyytt�. Nyt kuului h�nen ��nens�,
peitteell� varustetun ikkunan l�vitse, intohimoisesti liikutettuna,
�hk�misten ja syvien huokausten keskeytt�m�n�, k�re�sti mumisevan
jotakin.

"H�n rukoilee," kuiskasi Heintz? minulle.

Mutta h�n ei rukoillut, ollen polvillaan. H�n k�vi niin voimakkain

askelin edestakaisin tuolla sis�ll�, ett� ikkunan peite hiljaa heilui
ja maa t�risi meid�n jalkojemme alla.

"Tuo t�nne lamppu!" huudahti h�n �kki� tuskallisesti.

"Lamppu!" toisti Ilse. "Veinh�n min� lampun sinne." H�n juoksi kapeaan
k�yt�v��n, joka, ollen asuinhuoneitten it�puolella, vei puutarhaan,
miss� mummon kammarin ovi oli.

Hetken per�st� palasi h�n takaisin, silminn�ht�v�sti levollisempana.

Melkein kohta sen j�lkeen kilisi pumpunvarsi ja me kuulimme veden
kohisten putoavan kaivon kaukaloon.

"Maa musteni taas h�nen silmiss�ns�," vastasi Ilse lyhyesti minun

huolestuneihin kysymyksiini.

"Nyth�n taasen saamme hauskan y�n!" mumisi h�n sitte surullisesti

itsekseen, korjatessansa vatia ja lautasia ruokap�yd�lt�, ja vei sitte
kirjelaatikon takaisin asuinhuoneesen.

Siis sai h�n usein k�rsi� vaikeita �it� mummoni t�hden! Se oli minulle
surullinen uutinen; minun syv� rauhallinen uneni esti minut tiet�m�st�,
ett� jotakin erinomaista �isin tapahtui talossa. Nyt muistin tosiaan
usein ennen n�hneeni Ilsen aamusin alakuloisena ja v�syneen�, mutta
silloin syytti h�n aina vaivaavan h�nt� usein pahan p��nkivistyksen.
Min� laskin k�sivarteni ristiin p�yd�lle ja nojasin p��ni niit� vasten.
Min� olin murheellinen ja huolestunut, juuri kuin y�n tultua jotakin
pahaa tapahtuisi Dierkhofissa. Melkein haaveksien kuuntelin min�
Heintzin askeleita, h�nen viel� kerran k�ydess�ns� talon ymp�ri. H�n
j�tti varovaisesti kaivopihan tarkastamatta, sill� vaikka pumpunvarsi
olikin liikkumatta, oli mummo kuitenkin kaikissa tapauksissa viel�
siell�. Er��ll� paikkaa, miss� pihan aita muodosti ter�v�n kulman,
seisoi h�n usein tuntikausia katsoa tuijottaen ��rett�m��n ilmaan.

"Mene sin� levolle, lapseni, sin� olet v�synyt," sanoi Ilse silitt�en
otsaani.

Min� olin siihen asti lapsellisessa ymm�rt�m�tt�myydess�ni ollut mit�

huolettomin itsekk�in olento maailmassa -- min� tunsin sen syv�sti
silloin.

"En, min� en mene levolle!" vastasin min� koettaen lausua sanani

vakavasti. "Ilse min� olen t�n� p�iv�n� t�ytt�nyt seitsem�ntoista
vuotta ja olen kylliksi suuri ja vahva -- min� en salli, ett� minut
l�hetet��n levolle, sill� aikaa kun mummo saattaa sinulle niin paljon
tuskaa ja vaivaa."
Min� olin kavahtanut seisomaan ja menin h�nen viereens�.

"Vai niin, seh�n viel� puuttui, ett� sin�kin olisit minun tiell�ni,"
vastasi h�n lyhyesti, sivulta katsellen minua kiireest� kantap��h�n.
"Hm, nyt tied�n siis, mink� n�k�inen suuri ja vahva nainen on! H�n
ulettuu juuri p�yd�n yli ja piipitt�� kuin munasta vasta ulos hiipinyt
kananpoika..."

"Ilse, niin heikko ja kurja olento en toki liene," keskeytin h�nt�

liikutettuna ja surullisena -- h�n ei liioitellut.

"Paitsi sit� en ollenkaan ymm�rr� mit� tahdot," lis�si h�n antamatta

keskeytt�� itse��n. "T�m� on oikein naurettavaa. Mummo seisoo
rauhallisesti pihalla ja nukkuu tunnin kuluttua yht� makeasti kuin me
kaikki muutkin. Mutta sen sanon sinulle, h�n tulee aina levottomaksi
n�hdess�ns� kynttil�n palavan aivan kauvan t��ll�."

Enemp�� lausumatta otti h�n lampun p�yd�lt� -- ja siihen loppui minun

urhoollinen p��t�kseni, tahtoisinpa n�hd�, ken olisi koettanut
vastustus Ilsen viimeisi� sanoja, liiatenkin kun niit� seurasi ponteva
p��n nyykk�ys.

Min� huusin "hyv�� y�t�" Heintzille, joka juuri sulki portin ja

seurasin Ilse� kuuliaisesti kulmakammariin, miss� me molemmat
makasimme.

V.

Huoneessa oli hikist� ja kuumaa. Ilse oli pannut luukut ikkunain eteen
ja jos h�nell� olisi ollut uutimia, olisi nekin l�pin�kym�tt�m�ksi
vedetty eteen.

"T�ss�, ajattelematon lapsi, ovat uudet kenk�si," lausui h�n osoittaen

sormellaan vuoteeni vieress� olevan tuolin alle. "Ell'ei Heintzi� olisi
ollut, olisivat ne viel� ulkona ja sade veisi ne y�ll� jokeen."

Min� tunsin, kuinka poskeni punehtuivat n�hdess�ni rautanaulaiset,

rumat kumppanini. Samassa valasi lamppu kirkkaasti vanhan, savustuneen,
sein�ll� riippuvan vaskipiirroksen, joka oli olevinaan Kaarlo suuren
kuva. Se n�ytti lakkaamatta katselevan minua -- min� k��nsin sille
selk�ni ja lykk�sin ik��nkuin huomaamatta jalallani keng�t kauas tuolin
alle. Min� en en�� tahtonut n�hd� niit�, en muistella vieraita, joitten
tulo oli matkaan saattanut niin paljon mielipahaa ja her�tt�nyt
tuskallisia tunteita yksin�iseen, viattomaan sieluuni.

Ilse ei l�htenyt huoneesta, ennenkuin n�ki minut vuoteella. Mutta ei

edes nuorukainenkaan nuku, kun syd�n on liikutettu ja t�ynn� pahoja
aavistuksia. Min� hiivin j�lleen hiljaa vuoteeltani, pukeuduin
vaatteisiin, nostin pois luukun l�ntisest� pihanpuolisesta ikkunasta ja
istahdin sen viereen vuoteeni toiseen p��h�n. Syv� pimeys v�heni
huoneesta ja min� rauhoituin; ainakin �skeinen aaveitten pelkoni
katosi.
Hiljaa avasin min� ikkunan. Matalan puun korkeimmat oksat ulettuivat
ikkunan ruutujen yli. Sen puun takana olin min� hyv�ss� piilossa ja
taisin puutarhan ja niityn yli n�hd� y�n pimeyden peitt�m��n avaraan
maailmaan. Ilse oli �sken puhunut uhkaavasta myrskyst�, mutta
t�htitaivas ei milloinkaan levinnyt kirkkaampana aron ylitse kuin nyt!
Suloinen, l�mp�inen y�ilma hiipi hiljaa minua vastaan tuskin
huomattavasti heng�hdellen; ei pienink��n lehti liikahtanut, ei
kuiskauksellaan keskeytt�nyt kuolon hiljaisuutta. Minusta oli kuitenkin
viel� eloa ilmassa -- vaikka en en�� kuullutkaan j�ttil�is-hevosen
j�lki� sen kantaessa vanhaa haudattua kuningasta seurueineen aron yli,
sill� sen kullasta ja purpurasta kiilt�v�n unelman olivat s��lim�tt�m�t
kuokat juuri �sken perin pohjin h�vitt�neet; mutta min� tiesin, ett�
mehu kuohui joka kanervan oksassa ja muodosti lukemattomia nuppuja,
jotka pian olivat puhkeavat, antaaksensa viel� vaaleain kukkainsa
v�lkky� p�iv�n paisteessa. Ja samana p�iv�n� olin min� ollut tammen
korkeimmissa latvaoksissa ja lukenut nelj� munaa vanhassa
harakanpes�ss�! siell�kin oli eloa ja kehityst� eik� kysytty, oliko y�
vai p�iv�, kunnes pikkuinen nokka oli nakuttanut l�ven munaan ja
hankkinut tilaa ja valoa kahdelle uudelle �lykk��lle silm�lle. Min�
tiesin my�skin mets�el�inten kaukaa mets�n rinteest� hiljaisin askelein
tulevan halullisesti hengitt�m��n aron raitista ilmaa, joka my�skin
ymp�r�i Dierkhofia, tuoden mukanansa tuhansien kasvien ja kukkien hyv��
tuoksua.

Veren juoksu hiljeni v�hitellen suonissani. Tiet�m�tt�ni kulkivat

ajatukseni j�lleen tavallista tasaista ja rauhallista suuntaansa ja
min� mietin taasen asioita, jotka siihen asti olivat perin pohjin
tyydytt�neet vaatimattoman sieluni.

Talossa vallitsi yh� viel� syv� hiljaisuus, ett� kuulin Mieken kytkyen
kalinan sein�n l�vitse. Ilse olikin ollut oikeassa vakuuttaessansa
kaikki olevan hiljaista, ja h�n voi nyt koska hyv�ns� astua sis�lle
lamppu k�dess�. Ah, kuinka �kki� saattoikaan se ajatus minut
kavahtamaan seisaalle! Min� olisin luultavasti muutaman minuutin
kuluttua kadonnut korkeaan h�yhenvuoteesen, ell'ei oven �kki�
sulkeutuminen olisi saattanut kaikkia ovia ja ikkunoita Dierkhofissa
t�risem��n.

Min� olin juuri sulkemaisillani ikkunan, kun joku syv�sti heng�ht�en

riensi kulman sivutse ihan ikkunani alitse. Mummon voimakas pelottava
p�� kulki kauhean liki ohitseni.

"Tuossa palaa, tuossa!" �hk�si h�n juosten ohitseni, molemmat k�det

likistettyin� otsaa vastaan.

Min� en tohtinut kumartua ulosp�in katsomaan h�nen j�lkeens�, mutta

kuulin h�nen heti sen per�st� seisahtuvan, ja huomasin h�nen
levitettyjen k�siens� ulettuvan niin l�helle minun n�k�alaani, ett� ne
voin n�hd�.

"Sill� tuli on vihani sytytt�m�," lausui h�n korkealla ��nell� ja

juhlallisen innokkaasti, "ja on palava aina syvimp��n helvettiin asti
ja sytytt�v� koko maan kasvineen ja polttava vuoret pohjia my�ten!"

Hitaasti kulki h�n eteenp�in tammien v�litse ja seisahtui pihan

kulmaan. H�n ei ollut aivan kaukana minusta, ja ilma oli kylliksi
kirkas, voidakseni n�hd� h�net selv�sti, sill� taivaan kullan kirkkaus
oli yksin pohjana t�lle kookkaalle olennolle. H�n oli heitt�nyt pois
p��llysvaatteensa; leve�t liinaiset hihat roikkuivat ulos hartioilta ja
loistivat valkoisina minun silmiss�ni, jo sel�ss� killuivat pitk�t
palmikot puoleksi hajallaan.

Min� en ymm�rt�nyt mit� h�n lausui, k��ntynynn� hiljaiseen aroon p�in.

Minusta oli kuin olisin kuullut kaikki vanhan professorin vieraat sanat
toisen toisensa per�st�, vaan kummallisen laulavalla ��nell�... �kki�
keskeytti puoleksi tukehtunut huuto mumisemisen; mummo k��ntyi ja
levottomat jalat alkoivat j�lleen kahta vertaa nopeammin astuntaansa.
Min� luulin h�nen rient�v�n kaivon luokse, h�n juoksi umpim�hk��n
tammea kohti, horjahti takaisin, juoksi uudestaan, mutta lankesi �kki�,
koreasti, ik��nkuin n�kym�tt�mien k�sien maahan heitt�m�n�.

"Ilse! Ilse!" huusin min�, mutta siin� seisoi h�n jo ja koetti Heintzin
avulla nostaa langennutta. Molemmat olivat pihan ovesta vartioineet ja
pit�neet mummoa silm�ll�. Min� juoksin ulos ikkunasta.

"H�n on kuollut!" kuiskasi Heintz, minun tultuani heid�n luoksensa. H�n

antoi nulosti raskaan ruumiin vaipua alas takaisin, sill� se
hengett�m�n� oli sanomattoman painava.

"Ole vaiti!" k�ski Ilse puoli��neen. "Kas niin, k�yt� voimiasi --

eteenp�in!" Ja h�n tarttui mummoon k�sivarsien alle ja nosti h�net
ylen-inhimillisell� voimalla maasta, ja Heintz kantoi jaloista.

En milloinkaan unhota sit� kauheata n�k��, kun he raskaasti hengitt�en

kuormansa alla palasivat huoneisin ja hengett�m�n harmaat hapset
laahasivat kivilattiaa, miss� h�n mielet�nn� viel� tunti sitten oli
hurjasti potkinut rahakappaleita sinne t�nne.

Min� riensin edell� ja avasin mummon kamarin oven. Minun t�ytyi

kuitenkin, ennenkuin voin astua huoneesen, siirt�� pois ovea puoleksi
piiritt�v� varjostin, joka oli siin� est�m�ss� vieraita silmi�
katsomasta sis�lle. Min� en itse koskaan ennen saanut astua siihen
huoneesen, en edes pienen� lapsenakaan.

Vaikka sin� p�iv�n� olin kokenut niin paljon sieluntuskaa ja olin niin
syv�sti liikutettu, tuntui minusta sin� hetken� juurikuin olisin
pelk��vin silmin katsellut uutta, mutta sanomattoman synkk�� maailmaa.
Ainoastaan yhden ainoan kerran on sittemmin sama tunne valloittanut
minut; se tapahtui kerran, kun astuin ikivanhaan h�m�r��n marttiirain
kuvilla runsaasti koristettuun kirkkoon, miss� koristeet olivat
puoleksi kuluneet, ja ilma kylm�n tummehtunut sek� suitsutuksista
tukahuttava.

Mummo laskettiin nurkassa olevalle vuoteelle, jonka edess� oli

vanhanaikuiset viheri�iset kankeat silkkiuutimet. Kuinka ne kahisivat,
kun ne vedettiin syrj��n, ja kuinka pelottavat olivatkaan siniset
kasvot ja sulkeutuneet silm�t synk�n, tummanviheri�isen v�rin
ymp�r�imin�!

Heintz oli pettynyt. Mummo ei ollut kuollut. Raskaasti hengitt�en

makasi h�n siin�, liikuttamatta ainoatakaan j�sent�, mutta kun Ilse
lempe�ll� ��nell�, niin lempe�ll� kuin en milloinkaan ennen ollut
h�nelt� kuullut, lausui h�nen nimens�, aukenivat sairaan silm�t
hetkeksi ja h�n loi Ilseen j�rke� osoittavan silm�yksen. Ilse pani
tyynyj� h�nen selk�ns� alle; t�m� teki h�nelle silminn�ht�v�sti hyv��
ja heikko kammottava ��ni, joka kuului h�nen hengitt�ess�ns�, tuli yh�
heikommaksi.

Sill� aikaa oli Heintz l�htenyt noutamaan l��k�ri�. H�nen t�ytyi sit�
varten rient�� likeisimp��n kyl��n ja siell� l�hett�� vaunut viel�
peninkulman p��ss� olevaan kaupunkiin, saadaksensa l��k�ri�
Dierkhofiin. Siis oli luultava, ett� kolme tahi nelj� tuntia kuluisi,
ennenkuin voisi saada apua.

Minun avun yritykseni hylj�ttiin. Ilse lykk�si ��neti pois k�teni,

levottomasti katsellen sairasta, vaan salli minun j��d� huoneesen.

Min� hiivin puolittain uutimien suojassa vuoteen jalkap��ss� olevalle

topatulle penkille ja katselin alakuloisesti ymp�rilleni kummallista
huonetta. Se oli suurin huone koko talossa, melkein salin suuruinen.
Kentiesi oli mummo antanut hakata pois sein�n, saadaksensa sen niin
tavattoman suureksi. Seinill� riippui villakangasta, johon kuvat oli
sidottu; minun silm�ni k��ntyiv�t alinomaa luonnollisen lapsen kuvaan,
jonka ihanat kasvot osoittivat surua ja hurskasta k�rsiv�llisyytt� --
se oli nuori Iisakki, uhriksi sidottuna. Sein�verhot olivat kovin
vanhat ja koin vahingoittamat, niin ett� Abrahamin j�ntev�st� ruumiista
puuttui toinen silm� sek� nostettu, uhraukseen valmis k�si... �reitten,
mykk�in ukkojen kaltaisina olivat tuolit taivaankorkuisine
selk�lautoineen ja suurikukkaisine samettip��llyksineen tyrme�ss�
j�restyksess� pitkin seini�. Vasta j�lkeenp�in opin arvostelemaan n�it�
kalliimmista puulajista veistettyj�, tumman ruskeita nojatuolia; ensi
katsannolla tuijottivat nauhoilla ja lehtiseppeleill� koristetut
el�imen p��t ja aaveentapaiset, ymp�rill� oleviin kaappeihin sek�
laatikkoihin veistetyt kuvat minua vastaan sek� uhkaavasti ett�
pelottavasti.

Tummat v�rit ja syv�t nurkat kaikkialla imiv�t ahnaasti valon kahdesta

p�yd�ll� kirkkaasti palavasta lampusta. Tumma oli matto jalkojeni alla
ja melkein musta oli ik�v�n matala lautakatto, ainoastaan sein�verhon,
aikojen kuluessa kolmen v�risiksi vaalenneet kuvat loistivat siell�
t��ll� kuin valopilkut, ja yksi ainoa valkea esine roikkui sovittavan,
valkoisen kyyhkysen kaltaisena synk�ss� huoneessa, -- se oli
monihaarainen, valkoisilla vaksikynttil�ill� varustettu, kattohirsist�
riippuva kynttil�kruunu.

Sairas n�kyi hieman toipuvan sen tunnin kuluessa, jonka vietin h�nen
vuoteensa vieress�. H�n katseli avosilmin ymp�rilleen, joi v�h�n
raikasta vett� ja sai �kki� puhevoimankin takaisin.

"Kuinka minun laitani on?" kysyi h�n sortuneella, vallan muuttuneella

��nell�. Ilse kumartui vastaamatta h�nen ylitsens� -- min� luulin surun
vieneen h�nelt� ��nen -- ja siirsi hyv�illen ja lempe�sti hiukset h�nen
otsastansa.

"Uskollinen Ilseni!" mumisi sairas. H�n yritti nousta, vaan ei

onnistunut. Kummallisen kankeasti ja kysyv�isesti katseli h�n vasenta
k�sivarttansa.

"Kuollut!" huokasi h�n, antaen p��ns� vaipua takaisin vuoteelle.

Se sana kauhistutti minua. Min� liikahdin ehdottomasti, pieni penkki

narisi ja uutimet liikahtivat.

"Kuka t��ll� viel� on?" kysyi mummo kuunnellen.

"Lapsi, armollinen rouva -- Lenore," vastasi Ilse hidastellen.

"Willibaldin lapsi -- niin, min� tunnen h�net; h�n juoksentelee pienin

paljain jaloin aroa pitkin ja laulaa tuolla ylh��ll� kukkulalla. Min�
en voi k�rsi� laulua, Ilse."

Sen min� hyvin tiesin; Dierkhofissa ei saanut milloinkaan kuulua laulun

��nt� huulieni yli -- ah, ja min� lauloin niin mielell�ni! Minusta
tuntui kuin sieluni olisi lent�nyt kauas rinnastani kohoilevien
s�velten mukana. Senp�t�hden lauloin Heintzin savim�kiss�, ett� vehre�t
ikkunaruudut kilisiv�t, tahi hautakummun p��ll�, mutta en min�
milloinkaan olisi uskonut mummon sit� kuulevan.

Min� nousin ja astuin vavisten askeleen likemm�ksi.

"Yht� pieni kuin h�nen �itins�kin," mumisi h�n itsekseen, "ja h�nell�
on samankaltaiset suuret silm�t ja kylm�, ahdas syd�n -- h�nenkin
otsalle on kaadettu vett�."

"Ei, mummo," vastasin min� tyvenesti, "minulla ei ole kylm� syd�n!"

Mummo katseli minua niin kummastuneena, kuin olisi h�n siihen asti
luullut minun, pienen olennon, voivan ainoastaan laulaa eik� puhua,
viel� v�hemmin puhutella jotakuta. Ilse vet�ytyi uudinten taakse ja
viittasi levottomasti minulle, ett� olisin vaiti; h�n pelk�si, ett�
minun �kkiarvaamaton ilmestymiseni j�lleen saattaisi sairaan
hourup�iseksi. Mutta mummo pysyi ihan levollisena ja h�nen silm�ns�
kiintyiv�t liikkumatta minun kasvoihini. N�m�t silm�t, joita olin
siihen saakka niin kauheasti pel�nnyt, niiden sattumalta ep�selv�sti ja
hurjasti katsellessa minua, olivat sangen kauniit. Niiden synkk��
loistoa peitti tosiaan kamala varjo, mutta niiss� oli �ly� ja j�rke�.

"Tule t�nne v�h�n luokseni," keskeytti h�n minuutin pitk�n vaitiolon.

Min� astuin vuoteen viereen.

"Tied�tk� mit� on rakastaa jotakuta?" kysyi h�n ja h�nen sortunut,

soinnuton ��nens� muuttui lempe�ksi.

"Kyll�, mummo, sen tied�n. Min� rakastan Ilse� niin sanomattomasti,

niin paljon, ett'en voi sit� kertoa -- ja Heintzi�kin."

H�nen huulensa vapisivat hieman, ja sanomattomalla vaivalla ojensi h�n

minulle peitteen p��ll� olevan oikean k�tens�.

"Pelk��tk� minua?" kysyi h�n viel�.

"En -- en en��," aioin sanoa, mutta nielin molemmat viimeiset sanat ja

kumarruin h�nen ylitsens�.

"Anna minulle siis k�tesi ja suutele minua otsalle."

Min� t�ytin h�nen pyynt�ns� ja kummallista! Samassa kun huuleni

tarttuivat pel�ttyihin kasvoihin ja h�nen suuret kylm�t sormensa
lempe�sti pudistivat minun k�tt�ni, syntyi uusi suloinen tunne
rinnassani. Min� tunsin nyt yht'�kki�, ett� kuuluin siihen paikkaan,
tunsin veren salaisen yhteyden mummon ja lapsenlapsen v�lill�, ja
innostuneena t�st� tunteesta istahdin min� vuoteen syrj�lle ja laskin
hiljaa k�sivarteni h�nen p��ns� alle.

Onnen hymy v�l�hti h�nen suurissa, vahvoissa kasvoissansa; h�n asetti

p��ns� k�sivarrelleni v�syneen lapsen tavalla, joka tahtoo nukkua.

"Lihaa minun lihastani ja vert� minun verest�ni -- Ah!" kuiskasi h�n

ummistaen silm�ns�.

Mutta Ilse seisoi vuoteen uutimien takana. H�n k�tki kasvonsa k�siins�
ja itki katkerasti.

Taasen vallitsi kuolonhiljaisuus, ainoastaan sairaan heikon �hkimisen

ja vanhan aaveentapaisesti kiilt�v�n kellon tikitt�misen keskeytt�m�n�.

Niin kului taasen pitk�, ik�v� hetki. Kello oli jo ly�nyt yksi. Silloin
aukeni portti ja Heintz tuli kotiin miehen seurassa. H�n oli siis
ennenkuin aavistimmekaan, tuonut l��k�rin mukanansa.

Ilse hengitti silminn�ht�v�sti huokeammin ja viittasi minua j�tt�m��n

sijani vuoteen vieress�. Min� vedin varovaisesti pois kangistuneen
k�sivarteni ja annoin sairaan p��n hiljaa vaipua tyynylle. H�n n�kyi
yh� vaan nukkuvan, eik� huomannut, ett� ovi hiljaa aukeni ja molemmat
miehet astuivat sis�lle.

Siin� seisoi �kki� l�himm�isen kyl�n vanha kirkkoherra t�ydess�

virkapuvussa keskell� huonetta, sill� v�lin kun Heintz hattu k�dess�
kunnioittavasti j�i seisomaan oven luo... Kunnianarvoinen vanhus
papinkaapussaan ja k�sikirja k�dess� n�ytti liikuttavan juhlalliselta.
Mutta Ilse kavahti pystyyn, ik��nkuin olisi h�n n�hnyt aaveen; h�n
sy�ksi eteenp�in viitaten pappia per�ytym��n, mutta aivan my�h��n.
Samassa avasi mummo silm�ns�, juurikuin olisi h�n tuntenut sis��n
astuneen silm�yksen.

Min� vet�ydyin takaperin, sill� niin pel�styin h�nen �sken rauhallisten

kasvojensa kauheasta muuttumisesta.

"Mit� mustakaappu tahtoo?" oihkasi h�n.

"Lohduttaa teit�, jos lohdutusta tarvitsette," vastasi vanhus

lempe�sti, pel�stym�tt� kovasta kysymyksest�.

"Lohdutusta?.... Sit� sain jo viattomasta lapsensyd�mest�, siit�

rakkaudesta, joka antaa kysym�tt�: ket� uskot ja mit� minulle annat
siit�?... Leonore, lapsi kultani, miss� olet?"

Minun syd�nt�ni liikutti h�nen surumielinen ��nens�. Min� astuin

nopeasti p��nalustan tyk�, niin ett� h�n taisi n�hd� minut.

"Te ette voi lohduttaa minua, te, jotka olette sy�sseet minut siihen
hirve��n er�maahan, miss� auringon s�teet ovat polttaneet aivoni!"
lis�si h�n hengelliseen herraan p�in k��ntyneen�. "Te ette ole
ojentaneet minulle ainoatakaan virkist�v�� pisaraa sill� matkalla,
joka, niinkuin saarnasitte, on p��ttyv� helvetiss�!... Te,
k�rsim�tt�m�t, te kehutte, ett� kaikessa n�yryydess� vaellatte Jumalan
edess�, ja kuitenkin on teill� aina kivi k�dess� heitett�v�ksi
l�himm�isenne p��lle, ja anastatte itsellenne oikeuden haudan partaalla
h�v�isev�isesti tuomita kuolleita, jotka jo seisovat Herransa
tuomioistuimen edess�!... Te, v��r�t profetat, te kerskaatte siit�,
ett� muka rukoilette armollista, sanomattoman laupeata Jumalaa ja
teette h�net murhien ja surmien johtajaksi, ankaraksi sek� vihaavaksi
Jumalaksi, niinkuin Hebrealaiset, joita te kutsutte kirotuksi kansaksi.
Te kiit�tte h�nt� t�ydelliseksi ja teette h�net kuitenkin kaiken
syntisen ihmisluonteenne rikoksen alaiseksi, te annatte h�nelle
kostonhimonne, vallanhimoisuutenne, ja teid�n s��lim�tt�myytenne...
Teid�n Vapahtajanne on antanut teille palmunoksan k�teen, vaan te
olette muuttaneet sen ruoskaksi!"

Pappi nosti k�tens�, ik��nkuin keskeytt��ksens� h�nt�, mutta h�n jatkoi

viel� kiivaammin:

"Ja sill� ruoskalla olette ly�neet minua ja karkoittaneet minut

taivaastanne, kun kirositte: Sinun is�si, juutalainen, joka sinut on
siitt�nyt, �itisi, juutalaisvaimo, joka sinut on synnytt�nyt, ovat
ijankaikkisesti kirotut!... Tied�, minun is�ni oli yksi viisahimmista
miehist�. H�n kokosi sieluunsa ��rett�m�n tiedon aarteen -- ja h�nenk�
pit�isi auttamattomasti kadota helvettiin -- ja p��sisiv�tk� ne
kuitenkin, jotka eiv�t milloinkaan ole miettineet, vaan _ainoastaan_
uskoneet, p��sisiv�tk� ne vaivatta taivaasen, miss� tutkijalle on
luvattu selv� totuudesta?... Ja minun is�ni," lis�si h�n, "on taittanut
leip��ns� n�lk�iselle ja auttanut niin, ett'ei oikea k�si tiet�nyt mit�
vasen teki. H�n vihasi valhetta, ahneutta, hirveytt� ja ylpeytt� ja
antoi anteeksi vihollisillensa, eik� koskaan kostanut mit� muut h�nt�
vastaan rikkoivat. -- H�n rakasti herraa Jumalatansa kaikesta
syd�mest�ns�, kaikesta sielustansa ja kaikesta mielest�ns�, ja t�ytyyk�
h�nen kuitenkin ijankaikkisesti n��ntym�n helvetiss�, sent�hden ett'ei
vett� ole vuodatettu h�nen otsallensa?... Olkoon menneeksi, min�kin
tahdon joutua sinne, miss� _h�n_ on. Min� annoin teille kasteenne
takaisin! Pit�k�� taivaanne. Te myytte sen kalliisen hintaan, te
mustakaaput!"

Mit� syvin s��li kuvautuneena lempeiss� kasvoissansa, astui vanha pappi

likemm�ksi h�nt�; vaan siin� ei sovinto en�� ollut mahdollinen.

"Antakaa olla -- min� olen valmis!" lausui sairas katkerasti ja k��nsi

kasvonsa sein��n p�in.

VI.

Yht� hiljaa l�ksi pappi huoneesta, kuin h�n oli tullutkin. Ehdottomasti
t�ytyi minun seurata h�nt�. Yht� varmaan kuin mummon k�yt�s ilmoitti
minulle, ett� joku suuri v��ryys oli h�nelle tehty, yht� paljon suretti
minua h�nen k�yt�ksens� vanhusta kohtaan, joka kirkossa siunaten oli
laskenut k�tens� minun otsalleni. H�n oli lempe� ja hyv�; h�n ei olisi
ajanut juutalaisen onnetonta tyt�rt� mielett�myyden synkk��n y�h�n;
h�n, rakasmielinen ukko, oli kernaasti ja uutterasti l�htenyt ulos
my�h��n iltasilla antamaan sairaalle uskonnon lohdutusta.

"Herra kirkkoherra," lausui Ilse h�nelle etuhuoneessa, "�lk�� lukeko

t�t� h�nen syyksens�. H�n antoi kastaa itsens�, ja se pappi, joka sen
teki, oli hyv� ja kristillinen kuin tekin ja em�nt�ni pysyi
rehellisesti Kristuksessa... Mutta sitte tuli toinen -- joka itse
vastatkoon ty�st�ns� -- joka oli suvaitsematon eik� koskaan herennyt
kiroomasta eik� tuomitsemasta. Niin, h�nen silmiss�ns� olivat t�m�n
perheen kaikki vahingot ainoastaan Herran rangaistuksia! Se vei
sairaalta ymm�rryksen -- vastatkoon pappi itse siit�!"

"Min� en syyt� sairasta siit�," vastasi kirkkoherra lempe�sti. "Min�

tied�n, paha kyll�, aivan hyvin, ett� v��r� palvelus herran
viinitarhassa on turmellut paljon jaloa hedelm��!... Vanha rouva on
k�rsinyt paljon -- Jumala on h�nt� armahtava. Minua surettaa, ett'en
saanut lohduttaa t�ss�, miss� iloisin syd�min olisin voinut sen tehd�;
mutta minusta on vastenmielist� pyyt�m�tt�, pakoittaen tarjota
viimeist�, vaikeaa taistelua taistelevalle sielulle kirkon apua."

H�n siveli hyv�illen k�dell�ns� p��t�ni.

"Mene sis�lle," lis�si h�n; "h�n kaipaa sinua... Min� soisin, ett�
voisin laskea kaikki uskomme lohdutuksen sinun huulillesi, ett�
kiusattu sielu saisi oikean levon."

Min� palasin kohta sis��n; kirkkoherra joi lasillisen vett� ja

lev�ht�m�tt� l�ksi Dierkhofista.

"Miss� lapsi on," kuulin jo k�yt�v�ss� sairaan kysyv�n.

"T�ss� olen, mummo!" huudahdin min� sis��n astuessani ja riensin h�nen

vuoteensa luo. H�n oli yh� yksin. Heintz, jonka j�timme h�nen
luoksensa, oli mennyt tiehens�, niinkuin luulin, pelosta, kun h�n Ilsen
tiet�m�tt� omin p�in oli tuonut papin t�nne.

"Niin, niin, sin�h�n se olet, tumma kyyhkyseni!" lausui h�n lempe�sti

ja huolten huojennuksesta. "Min� luulin jo sinunkin vihoissasi ja
ylenkatsoen menneen luotani!"

"Sit� et saa uskoa, mummo!" sanoin min� innokkaasti. "Pappi l�hetti

minut takaisin, h�n on niin sanomattoman hyv� ja min� -- min� en edes
tied�, mit� viha ja ylenkatse on."

"Se on, sin� rakastat koko maailmaa!" lausui h�n hieman hymyillen.

"Niin, olenhan jo sanonut sinulle! Ilse� ja Heintzi�, Spitsi� ja Mieke�

sek� vanhaa honkaa tuolla kukkulalla ja sinist� taivasta --"

Min� vaikenin �kki� h�pe�st�. Enh�n min� puhunut totta. Semmoista

harrasta, puhdasta rakkautta koko maailmaa kohtaan ei minulla en��
ollut. Juuri t�n��n olin min� ollut h�ijy, hurja olento. Sanoisinko
min� h�nelle sen?

Min� istuin taasen vuoteen syrj�ll� ja mummo piti minua k�dest� kiinni,
kuin eiv�t ne milloinkaan en�� irtautuisi. Sill� aikaa vaipuivat h�nen
silm�ns� hitaasti kiinni. H�n oli siihen saakka puhunut niin
voimakkaasti ja pontevasti, ja min� olin niin perin kokematon, ett'en
en�� ollenkaan ajatellutkaan voimien uupumista. Mutta nyt laskin toisen
k�teni h�nen ranteellensa. Min� tiesin aivan hyvin, ett� veren siin�
t�ytyi tykytt�� lakkaamattomasti ja s��nn�llisesti. Sanomattomaksi
h�mm�styksekseni tulin v�hitellen selville siit�, ett� kamala
hiljaisuus vallitsi kylm�n nahan alla; ainoastaan harvoin, syd�nt�ni
huolestuttavien seisahdusten per�st� tunsin suonen tyk�ht�v�n kerran ja
kovasti sormeani vastaan.
"Me olemme kuin savea ruukuntekij�n k�dess�," kuiskasi mummo �kki�.
"Mit� me olemme, mit� on el�m�mme ja kaikki ylevyytemme?" Oihkaseva
��ni kuului h�nen rinnastansa. "Mutta sin� olet meid�n is�mme ja me
olemme sinun lapsesi; armahda meit� kuin is� armahtaa lapsiansa!"

H�n vaikeni taas. Mutta min� jouduin sanomattomaan tuskaan; min� olisin
uhrannut kaikki, n�hd�kseni n�m�t ummistetut silm�t j�lleen avoinna, ja
koskin hiljaa h�nen otsaansa huulillani.

Sairas s�ps�hti, mutta katseli minua hell�sti ja lausui lempe�ll�

vaikka heikolla ��nell�: "Mene kutsumaan Ilse� t�nne!"

Min� kavahdin yl�s. Samassa kuului sanomattomaksi lohdutuksekseni

vaunut pihalla. Heti sen j�lleen astui Ilse er��n herran seurassa
huoneesen.

"L��k�ri on t��ll�, armollinen rouva!" lausui h�n antaen l��k�rin astua

vuoteen viereen.

Mummon kasvot muuttuivat j�lleen vakaviksi ja lujiksi. H�n ojensi

l��k�rille oikean k�tens�, ett� h�n voisi koetella h�nen suonensa
tykytyst�, ja katseli h�nt� tarkasti.

"Kuinka pitk� elon aika minulla viel� on?" kysyi h�n lyhyesti ja
vakavasti.

L��k�ri oli tuokion aikaa ��neti ja v�ltti h�nen katsettansa.

"Koettakaamme," lausui h�n ep�illen.

"Ei, ei! Ei siit� ole mit��n hy�ty�!" keskeytti sairas ja katseli

aaveen tapaisesti hymyillen vasenta sivuansa. "T�m� on jo kuoleman oma.
Kuinka pitk� elonaika minulla viel� on?" toisti h�n ihan vakavasti ja
kovalla ��nell�.

"No niin, korkeintaan tunnin aika," kuului vastaus.

Kyyneleet valuivat alas poskiani my�ten; Ilse pakeni ikkunan luo ja

painoi kasvonsa ruutua vasten. Mummo yksin pysyi vallan tyynen�, h�nen
silm�ns� katselivat katosta kynttil�ruunua. "Sytyt� kynttil�t, Ilse!"
lausui h�n, ja kun Ilse astui tuolille ja liekki toisensa per�st�
syttyi, k��ntyi sairas l��k�riin p�in.

"Min� kiit�n teit� tulostanne," lausui h�n, "ja pyyt�isin teilt�

viimeist� rakkauden ty�t�, tahtoisitteko kirjoittaa, mit� min�
sanelen?"

"Aivan mielell�ni, hyv� rouva, mutta kun kysymys on j�lkis��t�ksest�,

niin tahdon muistuttaa, ett'ei se laillisitta todistajitta ole
laillinen --"

"Min� tied�n sen," keskeytti sairas h�nt�... "Mutta niiden hankkimiseen

ei ole aikaa. Minun pojalleni on viimeinen tahtoni t�mm�isen��nkin
kylliksi."

Ilse toi kirjoitusneuvot ja mummo saneli:

"Min� m��r��n Ilse Wickelille Dierkhofin talon ynn� kaikki, mit� siihen
kuuluu, niin kiinte�t kuin irtaimet --"

"Ei, ei," huudahti Ilse tuskissansa ja peloissansa, "min� en salli

sit�."

Mummo loi h�neen ankaran ja nuhtelevan silm�yksen ja jatkoi mist��n

huolimatta: "kiitollisuuden osoitteeksi h�nen rajattomasta
hellyydest�ns� ja alttiiksi antamisestansa... Min� s��d�n viel� poikani
lapselle, Leonore von Sassenille, kaikki j�lell� olevat valtiopaperit,
�lk��nk� kukaan vaatiko niit� itsellens�."

Ilse oli noussut seisomaan ja katseli h�nt� h�mm�styneen�. Sairas

katseli kaappia.

"Tuolla sis�ll� t�ytyy olla l�kkilaatikko," lausui h�n. "Anna se t�nne,

Ilse. Min� olen vallan unhottanut, kuinka paljon siin� on."

Ilse avasi kaapin ja toi matalan l�kkilippaan p�yd�lle. Pieni ruostunut

avain oli laatikon ulkolukossa.

"Luultavasti on pitk� aika kulunut siit�, kun viimein koskin siihen,"

mumisi sairas ja nosti heikosti k�tt�ns� otsaan p�in. "Minussa on
kaikki ollut pime��, min� tied�n sen. Mik� vuosi meill� nyt on?"

"1861," vastasi l��k�ri.

"Ah, sitte on kentiesi monta korkolippua jo langennut ja tullut

arvottomaksi," valitti h�n l��k�rin avatessa lippaan kantta. Sairaan
pyynn�st� luki h�n kaikki paperit.

"Yhdeks�ntuhatta taaleria," lausui h�n.

"Yhdeks�ntuhatta taaleria," toisti mummo tyytyv�isen�. "Siin� kylliksi

suojelemaan h�d�st�... Paitsi sit� t�ytyy arkkusessa olla pieni
kotelokin."

Min� n�in, miten Ilse pudisti p��t�ns� t�lle odottamattomalle sielun

selkeydelle, joka niin helposti solmisi yhteen kauan sitte katkenneen
ajatuksen sile�n langan. L��k�ri otti pienen mit�tt�m�n rasian. Siin�
oli helminauha.

"Jakobsohnin rikkauden viimeinen j��nn�s!" kuiskasi sairas

surumielisesti itsekseen. "Ilse, pane helmet tuohon pieneen, ruskeaan
kaulaan!... Ne kuuluvat sinun kasvoihisi, lapseni", sanoi h�n minulle,
jota niiden kylm� koskeminen v�risytti.

"Sinulla on �itisi silm�t, vaan Jakobsohnin kasvojen piirteet... N�m�

helmet ovat n�hneet paljon perheen onnea ja kauniita rauhallisia,
loistavia aikoja; mutta ne ovat my�skin paenneet roviota ja muita
suvaitsemattoman kristin uskon kauheita kidutuksia."

H�n hengitti raskaasti hiukan aikaa.

"Nyt tahdon kirjoittaa alle," oihkasi h�n, oltuansa hetken uuvuksissa

ja silmin n�ht�v�sti suuressa tuskassa.

L��k�ri laski paperin vuoteenpeitteelle ja pisti kyn�n h�nen kankeaan

k�teens�... T�m� viimeinen maallinen teko oli h�nelle sanomattoman
vaikea; mutta nimi: Klothilda von Sassen, syntynyt Jakobsohn, oli
kuitenkin viimein suurilla, jotenkin selvill� kirjaimilla asiakirjan
alla, jonka alle tohtorikin muutamilla sanoilla kirjoitti todistajaksi
nimens�.

"�l� itke, syd�nk�pyseni!" lohdutti sairas minua. "Tule viel� kerran

luokseni!"

Min� heitt�ydyin sanatonna vuoteelle ja suutelin h�nen k�tt�ns�. H�n

k�ski minun vied� tervehdyksi� is�lleni ja loi sitten suuret silm�ns�
vakavasti ja paljon sanovasti Ilseen.

"Lapsi ei saa villiyty� t��ll� yksin�isell� arolla," lausui h�n

merkitsev�isesti.

"Ei, armollinen rouva, siit� min� kyll� pid�n huolta!" vakuutti Ilse
tapansa mukaan lyhyesti, vaikka h�nen huulensa v�h�n vavahtivat ja
silm�ns� kyyneltyiv�t.

Viel� kerran silitti kylm�, voimaton kasi hyv�illen p��t�ni ja sitte

lykk�si mummo lempe�sti, mutta niin kiireesti kuin ainakin h�t�inen,
joka ahneesti tahtoo temmata jokaisen sekunnin, minut pois luotansa ja
katseli ikkunaa kankeasti, vaan niin kummallisen tunnokkaasti, kuin
olisi sielu tahtonut lent�� siit� ijankaikkisuuteen.

"Kristiina, min� annan anteeksi!" huudahti h�n vaivaloisesti kaksi

kertaa ulos avaruuteen. Silminn�ht�v�sti rauhallisempana laski h�n
p��ns� j�lleen tyynylle, loi silm�ns� yl�sp�in ja alkoi juhlallisen
hartaasti ja sammuvalla ��nell�: "Kuule, Israel, Herra meid�n Jumalamme
on ijankaikkinen ja ainoa Jumala!... Kiitetty olkoon h�nen nimens�,
h�nen valtakuntansa ja kirkkautensa --" ��ni loppui hiljaiseen
huokaukseen; h�nen p��ns� kallistui hitaasti syrj�lle.

"Ijankaikkisesti, amen," lopetti tohtori lauseen, sen suun sijasta,

joka ij�iseksi oli vaiennut. H�n painoi lempe�sti kuolleen silm�t
kiini.

VII.

Min� menin ulos. Ensim�inen suuri suru oli kohdannut minua. Ik��nkuin
kangistuneena seisoin min� tuon j�rk�ht�m�tt�m�n "ij�iseksi"
edess�, joka el�m�n loppua n�hdess� n�ytt�� niin perinpohjin
k�sitt�m�tt�m�lt�.

Min� olin kiintynyt j�lleen saatuun mummooni niin innokkaasti ja

hell�sti kuin nuori, rikas syd�n vaan voi. Olinhan saanut kokea
sanomattoman suloista tunnetta, joka ilmoitti minulle jonkun ik�v�iv�n
lapsellisen syd�meni rakkautta ja nyt kidutti minua ajatus, ett'en
antanut kylliksi, ett'en likimainkaan vakuuttavasti sanonut, kuinka
syv�sti tahdoin rakastaa h�nt�. Minun olisi tarvinnut vakuuttaa
h�nelle, ett� kantaisin h�nt� k�siss�ni, jos h�n paranisi; -- -- sen
sijaan olin huolettomasti kuluttanut kalliin ajan, lapsellisesti
l�rp�tellen rakkaudestani koko maailmaa kohtaan... Sit� tahtoi h�n
v�himm�n kaikista kuulla, h�n, jolle maailma oli tehnyt niin ��rett�m�n
paljon pahaa... Ja nyt oli h�n kuollut, enk� min� en�� voinut h�nt�
lohduttaa. Liian my�h��! koko meid�n voimattomuutemme ja avuttomuutemme
ilmautuu siin� sortavassa sanassa!

Min� menin ulos. Kostea ilma virtaili voimakkaasti aron yli. Suuri
h�yhenen tapainen valkoinen y�myssy nousi nousemistaan sammalsuosta ja
muuttui ohueksi harso-esiripuksi, jonka takaa auringon tulis�teet
rupesivat hehkumaan. Humisevat tammen latvat k�viv�t punaisiksi ja
kullanv�risiksi ja Dierkhofin pieni p��npuoleinen ikkuna rupesi
kimelt�m��n.

Ik��nkuin p�ihtyneen� horjui hein� raskaitten kastepisarain alla, mutta

ruoho oli noussut j�lleen siin� paikassa, miss� mummo edellisen� iltana
oli viimeisen kerran k�ynyt. Kuolinhuoneen ikkunat, joita min� en
muistanut n�hneeni muuten kuin puoleksi verhottuina, olivat nyt selki
sel�ll��n. Min� kiipesin ikkunalaudalle ja katsoin sis��n. Huone oli
tyhj�. S�ngyn uutimet, jotka nyt vinosti sis��ntunkevassa p�iv�n
paisteessa hohtivat smaragdivehreilt�, olivat syrj��n vedetyt, ett�
raitis ilma p��si vapaasti vuoteen yli. Niin hiljaa ja rauhallista oli
luultavasti harvoin ollut suuressa huoneessa. Voimakas ruumis, jonka
veri niin kuumana juoksi suonissa, makasi siin� kuolleena valkoisen
peitteen alla, niin muuttuneena, ett� sen voi ainoastaan tuntea
paksuista harmaista palmikoistaan, jotka olivat j��neet peitteen p��lle
ja killuivat alas vuoteen laidalta.

Pel�stynyt suuri k�rp�nen lensi suhisten ohitseni ja hopeisessa

kynttil�kruunussa liehui vahakynttil�n liekki levottomasti sinne t�nne.
Siin�p� olikin kaikki mit� liikkui suuressa huoneessa. Kellokin seisoi.

Pihalta sit� vastoin kuului j�lleen her��vien el�imien ��net. Kukot

lauloivat; Spits juoksi haukkuen kotkottavien kanojen joukkoon ja Mieke
kutsui mylviv�ll� ammumisella laitumelle laskijaansa. Kissa tuli hiljaa
kattoa my�ten ja hypp�si kuulumatta alas ruohoon, mist� se s�ihkyvin
silmin hiipi pihlajan alle v�jym��n pient� lintua, joka huoletonna
viserteli oksalla. Min� tulin samassa nurkan ohitse ja ajoin sen pois.
Ja ylh��ll� pes�ss� pudistelivat haikarat itse��n, ahkerasti
l�iskytellen nokillansa, ja lent�� r�pyttiv�t sitten korkealta p��ni
ylitse suolle aamiaista hankkimaan -- kaikki oli entisell��n! Etehisen
edess� pelj�tti minut kuitenkin outo ja tavaton seikka -- hevonen
hirnui raittiissa aamuilmassa ja pihan matalan aidan vieress� seisoi
tohtori, k�det sel�n takana, katsellen kasteesta ja auringon kullasta
oikein hohtavaa aroa.

Pienet p�lyiset vaunut, joissa h�n oli tullut, olivat oven edess�, ja
sis�ll� n�in Ilsen k�velev�n lujana ja suorana kuten tavallista. H�n
oli kattanut p�yd�n, j�rest�nyt kupit ja pannut leip�� valkoiselle
ruokaliinalle ja keitti siin� kahvia tohtorille.

Min� menin liikutettuna h�nen luoksensa.

"Ilse, kuinka voit niin tehd�? Kuinka se on mahdollista t��nkaltaisena

hetken�?" huudahdin min� suuttuneena ja toruen.

"T�ytyyk� muitten k�rsi� janoa ja n�lk�� sen t�hden, ett� min� olen
suruissani?" kysyi h�n kiivaasti ja nuhtelevaisesti. "Sin� n�it t�n�
y�n� mummosi kuoleman, etk� kuitenkaan h�nelt� oppinut, ett'ei edes
vaikeimpanakaan hetken� saa joutua py�r�lle."
Suuresti h�veten tartuin h�nelle kaulaan, sill� h�nen kasvonsa, jotka
h�n silloin vasta k��nsi minuun p�in, olivat ik��nkuin kangistuneet
surusta, ja terveytt� ilmoittava puna, joka tavallisesti n�kyi h�nen
poskillansa, oli tykk�n��n kadonnut. Ja kuitenkin askaroivat h�nen
k�tens� kuten ennenkin, eik� v�hint�k��n velvollisuutta saatu
laiminly�d�.

Tohtori astui sis��n ja renkikin, joka h�nt� oli kyydinnyt. Min�

siirryin heid�n tielt�ns� ja menin j�lleen ulos.

Talon ankat seisoivat kaikki suljetun aitaportin edess�, nokat

k��nnettyin� arolle p�in. Ne ik�v�iv�t hetke�, jolloin portti aukenisi
ja ne saisivat juosta ulos sek� p�istikkaa heitt�yty� jokeen. Yksi
ainoa k�veli viel� ymp�ri pihaa, valkoinen, raskas paperi suussa. Se
oli sama kirje, jonka mummo edellisen� iltana oli heitt�nyt pois ja
jota Ilse sitte niin ahkerasti oli etsinyt; se oli lent�nyt avonaiseen
oveen saakka. Min� avasin ankan nokan ja otin pois paperin. Sep� oli
aivan kauniina: likainen vaununpy�r� oli kierinyt sen yli ja ankka oli
repinyt sen puoleksi rikki.

Kiirehtien pihalla olevan istuimen luo rupesin min� silitt�m��n paperia

ja yhdistelem��n revittyj� palasia. Yksi osa puuttui ja sit� paitsi oli
k�siala kovin ep�selv�. Suurella vaivalla sain selon seuraavista
riveist�.

"Min� en koskaan ole vaivannut sinua, kun min�, meid�n keskin�isen

v�limme t�hden, olen pit�nyt kunnian asiana itsen�isesti vaeltaa el�m�n
tiet�, jonka omavaltaisesti valitsin... Tuo 'kadonnut' on voimiansa
my�ten koettanut est�� mink��n varjon lankeamasta sinun p��llesi, en
ole milloinkaan muitten kuullen lausunut oikeaa sukunime�ni, en
milloinkaan tiedustelemalla sinua tahi entist� kotoani her�tt�nyt
ep�luuloa, ett� olisin sukua von Sassenille, vaikk'ei se olisi
ollutkaan mik��n h�pe�, sill�, ajattele mit� hyv�ns�, niin lausun sen
sittenkin ylpe�sti, minua sanotaan yksimielisesti nykyajan ihmeeksi,
sen loistavimmaksi t�hdeksi..." Siit� kohdin oli pala paperisia poissa,
mutta toiselta puolelta luin: "Nyt on suuri onnettomuus kohdannut
minua, ja mihin k��ntyisin, ell'en sinun puoleesi? Min� olen kadottanut
laulu��neni, kalliin ��neni! L��k�rit vakuuttavat, ett� min� kylpem�ll�
Saksanmaalla j�lleen paranisin. Mutta min� olen tyhjin k�sin; muitten
ep�rehellisten hoidon kautta olen menett�nyt omaisuuteni viimeiseen
�yriin asti... Polvillani rukoilen sinua, jolla on yllin kyllin -- joka
et milloinkaan ole kokenut, mit� h�t�, kova h�t� on -- min� voisin
kertoa sinulle paljon unettomista tuskallisista �ist�... Unhota
ainoastaan kerta, tunnin aika vaan, ett� olin tottelematon ja anna
minulle varoja pelastuakseni! Mit� ovat muutama sata taleria sinulle,
joka -- --" Seuraavat rivit peitti leve� musta py�r�n viiva ja
muutenkin vaalea kirjoitus oli tykk�n��n revitty ja sotkeutunut.
Toiseen lehteen kuuluvassa palassa n�kyi kirjoittajan posti-osoite
viel� jotenkin selv�sti ja toisessa ne kaksi sanaa, jotka saattoivat
mummoni semmoiseen raivoon, nimitt�in allekirjoitus: "Sinun
Kristiinasi."

Kuka oli se Kristiina? se nykyajan ihme, sen loistavin t�hti?...

Lause: "Polvillani olen sinun edess�si" vaikutti minun yksinkertaiseen,

viattomaan syd�meeni ��rett�m�n kuvaavasti. Heti kohta luulin n�kev�ni
vallasnaisen kuvakirjastani lankeevan polvillensa ja rukoilevaisesti
ojentavan valkoisia k�si�ns�. -- Ja nyt oli h�n kadottanut ��nens�,
kalliin ��nens�!... Pel�styneen� nostin k�teni ehdottomasti kaulaani.
Kuinka kauheata lieneek��n huomata, kun vet�� henke� antaaksensa laulun
kaikua, silloin kurkun kielt�ytyv�n toimittamasta virkaansa ja j��v�n
myk�ksi!

Ei neiti Streit eik� Ilsek��n olleet ainoallakaan sanalla maininneet

t�t� "kadonnutta", joka kuitenkin lienee ollut sukua mummolle, sill�
h�nh�n oli mummon viimeinen ajatus. Nyt vasta liikutti minua syd�meni
pohjaan asti juhlallinen huuto: "Kristiina, min� annan anteeksi!"
Ehdottomasti muistelin kertomusta tuhlaajapojasta, joka kuitenkin salaa
asui lempilapsena is�ns� syd�men pohjassa.

Min� panin katkonaisen kirjeen taskuun ja menin sis�lle. Samassa

ajoivat vaunut peloittavasti t�risten ulos portista vasemmalle p�in
viev�� huonoa tiet� my�ten. Toiselta puolen tulla nahjusti Heintz
Dierkhofiin. Min� menin Ilsen luo, joka oli saattanut tohtoria portille
asti ja seisoi kynnyksell�... Minusta n�ytti Heintz yst�v�
l�hestyess�ns� jotenkin ep�vakavalta; h�n seisahtui vallan suotta
korjailemaan porttia, ennenkuin tuli meid�n luoksemme. N�hdess�ns�
meid�n kyyneleiset silm�mme, j�i h�n h�mm�styksest� seisomaan.

"No, mit� h�n ajatteli?" kysyi h�n, ujosti sammaltaen ja peukalollaan

yli olkap��ns� osoittaen l�htev�� tohtoria.

"Herra Jumala, Heintz! Etk� sit� tied�!" kysyin min�, mutta Ilse
keskeytti minua tuimasti.

"Miss� olet ollut?" kysyi h�n veljelt�ns� lyhyesti ja k�skev�isesti.

"Kotona!" vastasi h�n uppiniskaisesti. Heintz uppiniskainen! Min� en

uskonut silmi�ni enk� korviani, mutta siin� seisoi h�n kuitenkin, tuo
aina miettiv�inen Heintz, silminn�ht�v�sti rohkaisten mielt�ns� omalla
uhkamielisell� ��nell��n, sill� h�n oli niin mahdottoman rohkea, ett�
h�n uskalsi katsoa Ilsen ter�viin ja vihaisiin silmiin.

"Vai niin! mit� t�rke�t� ty�t� sinulla oli kotona kello yksi y�ll�? --
Ruokitko kanojasi?" kysyi h�n pilkaten.

Heintz katsahti yl�s levottomasti ja ep�tietoisesti. "Viel�p� mit� --

kello yhden aikaanko kanoja ruokkisin! Kuinka min� olisin niin tyhm�?
Nelj�n sein�ni sis�ll� olen ollut!" lausui h�n sitten kiivaasti. "Is�ni
on rehellisill� k�sill�ns� rakentanut ne ja oven p��ll� on raamatun
lause... Kuinka min� sitten olisin voinut olla Dierkhofissa, kun
juutalaissielu menee suoraa tiet� helvettiin!... Ilse, jos is�ni
tiet�isi, ett� sin� olet palvellut juutalaisrouvaa..."

"Heintz, jos is�ni tiet�isi, ett� sin� olet palvellut kristitty�, jonka
luona olet v�h�ll� ollut kuolla n�lk��n ja viluun, kristitty�, miss�
joka p�iv� on uhattu antaa sinulle korvapuustia ja selk��si," matki
Ilse h�nt� suuttuneena. "Tuopa vasta on ihka uusi tieto ja sen olet
saanut tuolta..." H�n osoitti sormellaan sit� suuntaa, miss� suuri kyl�
oli mets�n takana ja jossa Heintz nuorempana oli ollut palveluksessa.

"Niin, sin� olet oikeassa, sielt� olen sen saanut," vastasi h�n yht�
uppiniskaisesti nyyk�ytt�en paatunutta, kankeata niskaansa.
"Juutalaiset ovat sent�hden ijankaikkisesti kirotut, ett� he ovat
ristiinnaulinneet Vapahtajan. Minun is�nt�ni on sanonut sen, ja h�n oli
rikas mies tilanhaltia, ja kirkkoherra on saarnannut sen kirkossa ja
h�n kaiketi tiet�� sen parhaiten -- sill� h�nh�n on pappi."

Ilse katseli puhujaa ter�v�sti silmiin. "Kuuleppas," lausui h�n

lyhyesti ja p��tt�v�isesti, sormi ojennettuna mennen niin liki
velje�ns�, ett� h�n peloissaan astui taaksep�in. "Ei ole ollenkaan
totta, ett� Jumala ijankaikkisesti tahtoo kostoa Vapahtajan puolesta!
Jos h�n sen tekisi, olisi minunkin uskoni mit�t�n, sill� h�n on sanonut
meille 'siunatkaa niit�, jotka teit� kiroovat', ja sen teki h�n
itsekin. Kun luen Kristuksen k�rsimyksen historiaa, vihastun min�kin
kuin pakana juutalaisiin, mutta huomaa tarkoin, veli Heintz, niihin
juutalaisiin, jotka silloin eliv�t!... Kuinka min� voisin olla
senkaltainen hirvi�, ett� olisin vihoissani ihmisille, jotka, aina
t�h�n saakka, ovat syntyneet maailmaan viattomina lapsina, ja joita
vanhemmat kasvattavat omaan vanhaan uskoonsa... Olisiko se sinusta
oikein, Heintz, jos joku tekisi minulle pahaa ja min� sent�hden
tahtoisin rangaista h�nen viattomia lapsiansa?"

"Ne ovat hyvin viisaita asioita," vastasi Heintz h�mm�styneen� ... "sen
olet oppinut vanhalta rouvalta."

"Sit� en ole oppinut samalla tavalla kuin oppii raamatunlauseita

koulussa. Sen on omatuntoni ja --" h�n osoitti otsaansa -- "selv�
ihmisj�rki minulle opettanut... Alussa puhuin tosiaan paljon em�nt�
raukkani kanssa ja toinen sana synnytti toisen. Usein lohdutin h�nt�,
kun 'mustatakit' saattoivat onnettomuutta aikaan... Juutalaiset ovat
ennen ristiinnaulinneet Vapahtajamme, -- mutta semmoiset kuin
kirkkoherra tuolla" -- h�n osoitti viel� kerran mets�n takana olevaa
kyl�� -- "ristiinnaulitsevat h�net viel�kin joka p�iv�. Ei tuli, miekka
eik� kirous kehoita ihmisi� pyrkim��n Kristuksen valtakuntaan, emmek�
me saa moittia heit�, ell'eiv�t he sent�hden tahdo sinne! Se on minun
mielipiteeni asiasta ja nyt lausun sinulle: Hyi, h�pe� syd�mess�si,
sin� kiitt�m�t�n olento! Etk� monta pitk�� vuotta ole saanut leip��si
Dierkhofista -- ja min� luulen juutalaisleiv�n maistuneen sinulle hyvin
-- ja nyt j�t�t vanhan rouvan yksin��n kuolinhetkell�ns�. Mene kotiisi
ja lue laupiaasta samarialaisesta!"

H�n k��ntyi ja meni sis�lle.

Ilse oli oikeassa! Jok'ainoasta h�nen sanastansa tuntui syd�meni

keve�mm�lt�, juuri kuin itse olisin lausunut ne antaakseni vihalleni
valtaa. Min� olin kovin liikutettu ja kuitenkin oli minun s��li
Heintzi�, neuvotonta raukkaa, kun h�n vallan sortuneena j�i siihen
seisomaan kynnykselle rohkenematta astua sis�lle... Kuinka se oli
mahdollista? Heintz, joka oli hell�tuntoinen kuin lapsi, joka ei voinut
n�hd� pikku el�v�nk��n k�rsimist�, h�n ilmasi meille �kki� pahan kohdan
mieless�ns�, selitt�m�tt�m�n kovuuden ja syd�mett�myyden ja luuli viel�
lis�ksi olevansa siihen vallan oikeutettu -- kristittyn� ihmisen�.
"Heintz, tuo oli kovin pahasti tehty!" toruin min� h�nt� ankarasti.

"Ah, prinsessani, ket� on uskominen?" huokasi h�n kyynelsilmin. "Se on

kuolemansynti hyv�� Jumalaa vastaan, jos ei tottele kirkkoherraa, ja
nyt sanoo Ilse minua sent�hden huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, ett�
noudatan h�nen k�sky�ns�."

"Ilse on oikeassa, se olisi sinun todellakin pit�nyt tiet�m�n," lausuin

min�.

Ei onnistunut minulle en�� oikein pysy� yht� ankarana kuin alussa.

Vaikka olinkin tottumaton miettim��n, k�sitin aivan hyvin, ett'ei
kovuus ensink��n ollut juurtunut h�nen sieluunsa, vaan oli
j�rest�llisesti sinne istutettu. Inhoittavaa!

Ajattelematta katselin taivasta. Runsas valo ei en�� pel�tt�nyt minua.

Se oli lempe� lohdutus sortuneelle syd�melleni ja min� ymm�rsin
yl�snousemisen ihmeellisen evankeliumin silloin katseltuani kuolemaa
synkkiin silmiin.

Min� tartuin molemmin k�sin Heintzin oikeaan k�teen.

"T�nne pihalle et voi j��d� seisomaan," lausuin. "Tule vaan sis�lle

minun kanssani. Ilse kyll� pian leppyy j�lleen. Ja minun rakas
mummokultani, -- h�n antoi jo kohta sinulle anteeksi -- h�n on nyt
taivaassa."

"Jumala tiet��, kuinka min� surkuttelin vanhaa rouvaa," mumisi h�n ja

antoi kuin lapsi minun taluttaa itse��n sis�lle.

Samassa tuli Ilse pihalle, laski sangon kaivolle ja nosti pumpunvarren.

Mutta h�n ei ehtinyt nostaa sit� tarpeeksi korkealle, ennenkuin h�n
kalman kalpeana sen kitisemisest� antoi sen j�lleen painua alas.

"Oi, herra Jesus, min� en en�� voi kuulla t�t� ��nt�!" �hk�si h�n.

H�n meni sis�lle takaisin ja vaipui tuolille, peitt�en kasvonsa

esiliinallansa. Vaan se ei kest�nyt kahta minuuttiakaan.

"Mik� hupsu min� olenkaan!" lausui h�n kiivaasti, nousi seisomaan ja

silitti esiliinansa. "Min� en kuitenkaan en�� tahtoisi n�hd� rouvaani
seisomassa tuolla kaivolla, miss� h�n aina virkisti kuumaa otsa
raukkaansa, vaan kiit�n Jumalaa, ett� h�n makaa rauhallisesti tuolla
sis�ll� vapautettuna kaikista suurista suruistansa."

"Ilse, oliko Kristiina syyp�� suureen suruun?" kysyin min� h�nelt�

ujosti.

H�n katsoi minuun ter�v�sti. "Oli niin!" vastasi h�n kotvasen

mietitty��n; "sin�kin olet kuullut sen viime y�n�. Tied� siis, ett� h�n
on tuottanut niin paljon surua mummollesi, kuin ainoastaan
pahantapainen tyt�r voi matkaan saada."

"Vai is�ll�ni on siis sisar!" huudahdin min� kummastuen.

"Sisarpuoli, lapseni... Mummosi oli ensin ollut naimisissa er��ll�

juutalaisella, joka kuoli nuorena, kun Kristiina viel� oli kapalolapsi.
Kahden vuoden kuluttua antoi mummosi kastaa itsens� ja lapsensa ja
tuli neuvoksetar von Sasseniksi. Nyt tied�t kaikki."

"Ei Ilse, en viel� kaikkia. Mit� pahaa on Kristiina tehnyt?"

"H�n pakeni salaisesti kotoa ja rupesi n�yttelij�tt�reksi..."

"Oliko se niin pahaa?"

"Oli pakeneminen tietysti, se pit�isi sinun itsesi tiet�m�n. Vaan mit�

n�yttelij�ihin tulee, niin en tunne niist� ainoatakaan, enk� siis voi
sanoa, ovatko he hyvi� vai pahoja. Oletko nyt tyytyv�inen?"
"Ilse, �l� suutu, mutta minun t�ytyy kuitenkin sanoa sinulle, Kristiina
on ��rett�m�n onneton, h�n on kadottanut ��nens�", lausuin min�
ep�ilev�isesti.

"Vai niin, oletko l�yt�nyt ja lukenut h�nen kirjeens�, Lenore?" kysyi

h�n minulta niin j��kylm�sti kuin suinkin.

Min� nyyk�ytin ��neti p��t�ni.

"Etk� h�pe�?" torui h�n. "Minua sin� nuhtelet, ett� min� vaikeissa
hetkiss� teen velvollisuuteni, ja heti kohta sen j�lkeen kurkistelet
sin� vieraisin kirjeisin, jotka eiv�t ollenkaan koske sinuun. Se on
yht� pahaa kuin varkauskin, tied�tk� sen?... �l� usko sanaakaan niist�
liiallisista laverruksista, ja tyydy siihen."

"En, sit� en tee! Minun on h�nt� s��li. Etk� todellakaan aio l�hett��
h�nelle rahaa?"

"En �yri�k��n!... H�n otti muassaan ennakolta enemm�n kuin perint�ns�

sin� y�n�, jolloin h�n pakeni kotoa... Sekin on vaivannut tuota
p��raukkaa, joka on tuolla sis�ll�."

"Mummo on antanut anteeksi, Ilse!"

"Niin, sen voi tehd� �iti, liiatenkin kuolinhetken�ns�. Mutta ken,

niinkuin me, monta vuotta on n�hnyt ja rehellisesti k�rsinyt h�nen
t�hden kurjuutta, sille se on vaikeata... Uskotko kaikki todeksi, mit�
on tuossa kirjeess�?... Niin, niin, polvillaan h�n todellakin tulee,
vaan ei pyyt�m��n anteeksi; kyll� kai, sill� sit� ilman on h�n el�nyt
monta vuotta ja on kyll� menestynyt -- ei, ainoastaan rahaa h�n tahtoo.
Rahakullat, ne ansaitsevat kyll�, ett� niiden edest� lankee
polvillensa!"

Kuinka syv�sti olikaan se seikka h�neen koskenut, kun h�n,

harvapuheinen Ilse, nyt puhui siit� niin paljon.

"Koska niin nyt soveltuu, niin voit my�skin saada kuulla, mist� syyst�
mummosi ei k�rsinyt rahan helin��," jatkoi h�n syv�sti huoahtaen... "Ei
haittaa vaikka saatkin kuulla, kuinka paljon onnettomuutta riippuu
rahoissa, niiss�, joita eilen ensi kerran n�it... Mummosi oli
Hannoverin rikkahin rouva -- h�nen ensimm�iselt� miehelt��n j�i h�nelle
t�ysin�iset raha-arkut... Mutta toisen kerran menness�ns� naimisiin --
h�n rakasti liian syv�sti sit� miest� -- teki h�n suurimman uhrin mink�
taisi, h�n uhrasi uskonsa. H�n ei saanut ottaa sit� mukaansa --
juutalaisista rahoista sit� vastoin ei ollut v�li�. Eip� viipynyt
kauan, ennenkuin h�n p��si selville, ett'ei h�nen miehens� huolinut
h�nen rakkaudestansa, vaan rahat h�visiv�t aikaa my�ten joka ilman
haaralle. Niit� h�n ymm�rsi k�ytt��."

"H�n oli minun isois�ni, Ilse."

Kaunis, tumma puna n�kyi �kki� hehkuvan Ilsen poskissa.

"Niin, sinunpa kysymyksilt�si ei kukaan saa olla rauhassa, ja siten

tulee sanotuksi senkaltaisia asioita!" torui h�n minua suuttuneena ja
nousi. "Mutta sen sanon sinulle, Kristiinasta et saa en�� puhua
sanaakaan. H�n on kuollut minulle, muista se, lapseni!... Ei sinun sit�
paitsi pid� ajatteleman menneit� asioita, -- se ei sovi niin nuorelle
tyt�lle kuin sinulle!"

H�n antoi Heintzille, joka ��neti ja n�yr�n� oli istahtanut

tuolillensa, kupin kahvia, vaan ei viel� katsonut h�neen. Sitten meni
h�n j�lleen ulos kaivolle. Min� n�in, kuinka h�n puri hampaitansa
nostaessaan pumpunvartta. Vaan t�ytyih�n sen tapahtua, vesi virtasi
lakkaamatta sankoon, kunnes se t�yttyi.

Ei, vaikkapa Ilse olisikin oikeassa, niin en voinut kuitenkaan totella

h�nt�. Minun t�ytyi muistella onnetonta laulajatarta! Olihan h�n minun
t�tini -- minun t�tini! Se soi niin suloiselta ja hyv�lt�, mutta
kuitenkin liian vakavalta sille lumoavalle kuvalle, jonka n�in
mielikuvituksissani... Ja kuitenkin -- h�n oli is��ni vanhempi, siis
enemm�n kuin nelj�kymment� kaksi vuotta -- huh! kuinka ��rett�m�n
vanha!... Mutta se ei auttanut, mielikuvituksissani min� alinomaa
koristelin sit� miellytt�v�� olentoa -- olihan h�n laulajatar.

Min� pakenin ylen t�ysin syd�min yksin�iselle kukkulalle ja katselin

kyynelsilmin ihanaa, sinist� taivasta... N�kik� minun armas vanha
mummoni, miten siin� istuin surullisena? Varmaan h�n ei ollut suuttunut
siit�, ett� min� muistelin Kristiinaa -- olihan h�n antanut h�nelle
anteeksi!...

VIII.

Nelj� viikkoa oli kulunut mummoni kuolemasta. Min� olin saapuvilla, kun
h�net haudattiin l�himm�isen kyl�n kirkkomaahan. Vanha, lempe�
kirkkoherra rukoili niin innokkaasti rauhaa poismenneelle kuin olisi
h�nen rakkahin rippilapsensa maannut siin� h�nen jalkainsa edess�, ja
Heintzkin n�kyi unhottaneen, ett� nuot nelj� lautaa sis�lsiv�t
kastetun, vaan kristinuskon yhteydest� j�lleen eronneen juutalaisvaimon
-- h�n itki katkerasti... Nyt kukoistivat jo kes�n kirjavat kukat vasta
tehdyn hautakummun p��ll�. Ne nousivat keve�sti ja vapaasti vaan
mustasta mullasta, kuin niiden alla lep��v�n suloiset unelmat ja
katselivat kirkkain silmin p�iv�nloistoiseen maailmaan.

Se oli yksin�isen, keskell� persikanv�rist� pengert� olevan Dierkhofin

kaunihin aika, -- aro rupesi kukoistamaan ja mehil�isparvet, jotka
siihen asti olivat ahmineet elatuksensa rapsaatti-maista ja
tattaripelloista, lensiv�t hurmaantuneina hunajarikkaalle tasangolle...
Ne hyrisiv�t j�lleen ikivanhaa yksimuotoista lauluaan vanhan katon
ymp�rill�! Ilmassa liipoittelivat minun pienet lemmikkini, siniset
perhoset, niin suurin joukoin, ett� olisi luullut kirkkaan kev�ttaivaan
pieniss� palasissa putoilevan alas maan p��lle; hiedalla juoksivat
kullankiilt�v�t kuoriaiset, niitty- ja puutarhakukkien p��ll�
lev�htiv�t perlemo-, komea amiraali- ja kaunis pilkkusiipiperhonen.
Ennen ajoin min� aina perhosia takaa, sain niit� kiinni, ihailin heid�n
siipiens� ihmeellist� v�ririkkautta ja p��stin ne sitten vapauteen --
niin olin min� usein kulkenut puolen p�iv�� pitkin aroa; Nyt oli kaikki
ihan toisenlaista. Min� oleskelin paljon mummon huoneessa, joka
vanhanaikuisine juutalaiskodista tuotuine huonekaluineen vaikutti
minuun kummallisesti. Siin� oli kaikki entisell� paikallaan, ei
ainoatakaan kalua ollut muutettu, suuri kello vedettiin taasen
s��nn�llisesti ja ett'ei mit��n puuttuisi, joka vaan voisi saattaa
uskomaan, ett� vainaja viel� asui huoneessansa, oli Ilse pannut uusia
vahakynttil�it� hopeaisiin kynttil�jalkoihin palaneitten sijaan.

H�n avasi minulle milloin minkin arkun taikka kaapin; laatikot olivat
enimmiten tyhj�t; mummoni oli paetessaan maailmasta heitt�nyt kaiken
tyhj�n painon laivastaan. Sent�hden oli minusta jok'ainoa kirjoitettu
paperipalanen, jokainen kuihtunut kukanj��nn�s kallis l�yt�.

Muutamassa kaapissa roikkui viel� joitakuita vaatteita, joita ei mummo

ollut arolla milloinkaan k�ytt�nyt. Er��n� p�iv�n� otti Ilse mustan
villaleningin kaapista, ratkoi sen ja rupesi leikkaamaan -- h�n oli
kaupungissa oppinut ompelemaan, ja siit� oli h�n hyvin ylpe�... Min�
pel�styin kovin, kun h�n vaati minua koetteeksi pukemaan leninki�
ylleni. -- Se oli minusta haarniskan n�k�inen.

"Ilse, ai p��st� minut t�st�!" vastustelin min� v�risten ja venytin

levottomasti kaulusta, joka kiristi kurkkuani ja kyyn�sp��ni koetti
salaisesti kaikin tavoin halaista ahdasta hihaa.

"Viel�p� mit� -- siihen kyll� pian totut," vastasi h�n

kylm�kiskoisesti, yh� vaan ommellen.

Me istuimme pihalla tammien alla, johon min� olin kantanut p�yd�n ja

muutamia istuimia. Arolla paistoi kuuma, kiilt�v� ilta-aurinko; mutta
siin� oli kalvetta, vilpoista ja hiljaista; ainoastaan mehil�iset
hyrisiv�t, ja ylh��ll� huusivat harakanpojat. Minulla oli tavattoman
suuri olkihattu k�siss�, jonka Ilse noin viisi vuotta sitte oli tuonut
kaupungista; siit� ratkoin pois ruusunv�risen silkkinauhan, joka ennen
oli ollut silm�ter�n�ni.

Samassa palasi Heintz kyl�st� ja antoi Ilselle kirjeen.

S�hk�sanomalla olimme antaneet is�lleni tiedon mummon kuolemasta ja h�n

oli kirjallisesti vastannut, ett'ei h�n voinut tulla hautajaisiin,
sill� h�n oli kovasti sairastunut. Siit� asti oli kirjeenvaihto h�nen
ja Ilsen v�lill� ollut jotenkin vilkas; min� en tiet�nyt mit� he
keskustelivat, sill� min� en saanut n�hd� rivi�k��n kirjeist�, mutta
niin paljon tiesin kuitenkin, ett� Ilsen viimeisen kirjeen ja is�ni
vastauksen v�lill�, jota h�n nyt minun n�hteni luki oli kulunut viisi
p�iv��.

"Siit� ei tule mit��n!" lausui Ilse pist�en kirjeen taskuunsa,

"ylihuomenna l�hdemme -- se on p��tetty!" Hattu ja sakset putosivat
k�sist�ni.

"L�hdemme!" toistin min� ja ��neni tukehtui. "L�hdetk� sin� pois

Heintzin kanssa?... J�t�ttek� minut yp�-yksin t�nne Dierkhofiin?"

"Kas, silloinpa vasta Dierkhof raukka tulisi hyvin hoidetuksi!" sanoi

h�n, ja ensi kerran mummon kuoltua n�in heikon hymyn h�nen huulillansa.
"Hupsu tytt�, sinun pit�� l�htem��n!"

Min� nousin seisomaan ja lykk�sin tuolini niin �kki� taaksep�in, ett�

se kolisten kaatui.

"Min�k�? -- mihin sitten?" kysyin min�.

"Kaupunkiin," kuului vakava vastaus.

Koko p�iv�paisteinen aro ja vanhat, mahtavat, kumisevat tammet

katosivat �kki� silmist�ni -- hirve� synkk� pihanpuolinen huone otti
minut vastaan ja min� luulin n�kev�ni kostean puutarhan nelj�n
viheri�n, homeisen sein�n v�liss�.

"Ja mit� minulla on kaupungissa tekemist�?" kysyin h�nelt�.

"Oppiminen."

"Mutta min� en l�hde, Ilse, ole varma siit�!" selitin p��tt�v�isesti,

vaikka taistellen kyyneleitteni kanssa. "Tee kanssani mit� tahdot --
mutta saat n�hd�, ett� min� tartun kiinni portinpieliin... Hennotko
ajaa pois minut?" Min� pudistin ep�toivoisesti hihasta Heintzi�, joka
seisoi siin� avosuin.

"Etk� kuule -- minut l�hetet��n pois!... Voitkos sallia sit�, Heintz?"

"Onko se siis totta, Ilse?" kysyi h�n alakuloisesti ja pani k�tens�

ristiin.

"Katsokaapas vaan noita lapsia, eiv�tk� he valita, juuri kuin leikkaisi

joku kurkkua tuolta tyt�lt�!" torui h�n; mutta min� huomasin aivan
hyvin, ett'ei h�n ollut hyvill� mielin kiivaudestani.

"Luuletko siis kaiken voivan k�yd� ijankaikkisesti t�ll� tavoin,

Heintz, luuletko lapsen p�iv�t p��st�ns� voivan juoksennella ymp�ri
kuin pieni villi ja iltasin palata sukat ja keng�t k�dess�?... H�n ei
taida eik� ymm�rr� mit��n ja juoksee tiehens� kuin villi kissa, kun h�n
vaan n�kee vieraita kasvoja tiell�!... Mit�h�n siit� syntyisi?"...

"Ole j�rjek�s, lapseni!" jatkoi h�n ottaen minut polvellensa kuin

pienen lapsen. "Min� vien sinut is�si luokse -- ainoastaan kaksi vuotta
t�ytyy sinun viipy� siell� oppimassa monta asiaa, ja jos et menesty
siell�, niin saat j�lleen palata Dierkhofiin, ja sitten olemme aina
yhdess�."

Kaksi vuotta! Olihan se oikea ijankaikkisuus!... Kaksi kertaa

kukoistaisi sill'aikaa aro, muuttaisivat haikarat ja j�lleen
palaisivat, enk� min� olisi Dierkhofissa. Sen sijaan t�ytyisi minun
istua nelj�n sein�n sis�ll�, kiusallinen sukan kutomus k�siss�, tahi
harjoitella kirjoitusta ja oppia uusia raamatun lauseita ulkoa!... Min�
raapisin kauhusta ja jok'ainoassa j�seness� tunsin halua kovaan
vastarintaan.

"Ilse hautaa minut ennemmin kirkkomaahan!" lausuin min�

uppiniskaisesti. "Siihen kauheaan pihanpuoliseen huoneesen et koskaan
minua saa..."

"Joutavia!" keskeytti h�n minua. "Luuletko siis is�si vieneen sen

mukanaan matkalaukussansa?... Onhan h�n muuttanut toiseen paikkaan ja
kaikki on paljon muuttunut -- asuuhan h�n K:ssa."

Herranen aika! taasen olin n�kevin�ni ruskeak�h�r�isen ja

valkeaotsaisen p��n Ja katselevan minua pilkallisesti. Se ilmestyi aina
niin �kkiarvaamatta ja pelj�tti minua joka kerta niin kovasti, ett�
punastuin hiuksiin saakka.
"Mutta eih�n is�ni minusta huoli," lausuin min� k�tkien kasvoni Ilsen
kaulahuiviin.

"Sen saamme n�hd�!" vastasi h�n salaisesti huoaten; mutta samassa

heitti h�n uhkamielisesti p��ns� taaksep�in ja laski minut luotansa.

"T�ytyyk� sen siis todellakin tapahtua? Oi Ilse!... Sen _t�ytyy_

tapahtua, lapseni!... Ja ole nyt hiljaa �l�k� tee el�m��ni raskaaksi!
Muistele mummoasi -- h�nkin tahtoi sit�!"

Sitte ompeli h�n kahta vertaa kiireemmin toista hihaa mustaan

leninkiini; mutta Heintz pisti sammuneen piippunsa taskuun ja hiipi
pois. Illalla n�in h�nen istuvan suurella hautakummulla; h�n piti k�det
polvillansa ja katseli lakkaamatta ilmaan... Min� juoksin h�nen
luoksensa, istahdin h�nen viereens� ja silloin valuivat kyyneleet
virtanansa, silla Ilsen n�hden en tohtinut itke�. Niin syv�� surua ei
sininen taivas luultavasti moneen aikaan ollut n�hnyt.

Seuraavana p�iv�n� n�ytti huone eritt�in siivoomattomalta. Suuri arkku

oli keskell� lattiaa ja Ilse sulloi siihen vaatteita.

"Katso t�ss�!" lausui h�n n�ytt�en minulle suuren kasan paksuja

ruudullisia lakanoita. "Eiv�tk� ne ole oivallisin?... Ne vasta vahvoja
ovatkin!... Min� en milloinkaan k�rsinyt niit� h�m�h�kin verkkoja,
joita mummosi aina k�ytti."

H�n lykk�si ylenkatseellisesti sivulle kimpun eritt�in hienoja,

pitsill� koristettuja lakanoita. "Uudet lakanat saat mukaasi; min� olen
v�hitellen hankkinut ne Dierkhofiin tultuamme -- pid� niit� hyv�sti!"

Kokonainen rykmentti paksuja, karkeita villasukkia marssi sitten

arkkuun ottaen siit� sangen suuren tilan. Ilse oli monta vuotta koonnut
niit� minulle melkoisen varaston, ja semmoisina minun nyt piti
"komeilla" ulkona maailmassa... Sitte solmittiin ��rett�m�n suuria,
pehmeit� h�yhenpolstaria pakaksi ja ommeltiin s�kkivaatteesen -- sep�
vaan oli koko j�ttil�isl�j�!

Kaikki n�m�t valmistukset saattoivat minut ��rett�m�n alakuloiseksi, ja

kuitenkin oli hetki�, jolloin minun nuori sieluni �kki� ik��nkuin
paisui, jolloin joku iloinen aavistus, joku suloinen toive sit�
ihastutti; mutta se syntyi ja kuoli nopeasti kuin salama, ja --
kummallinen ajatuksenjakso -- minun silm�ni vilkasi joka kerta ujosti
ja tarkastellen kenkiini. Ne olivat jo hyvin venyneet ja sallivat
jalkani liikkua niiss� mit� vapaimmalla tavalla. Min� poljin jalkaani
niin kovin kuin suinkin voin ja koetin rauhoittaa levotonta syd�nt�ni
vastustamattomalla totuudella, ett'eiv�t naulanp��t en�� likimainkaan
kalisseet niin kovin kuin nelj� viikkoa sitten. Mutta se ei aina
auttanut, ja niinmuodoin rohkasin kerran h�d�ss�ni mieleni ujoon
rukoukseen, ett� Ilse matkalla ostaisi minulle uudet keng�t. Vaan siin�
vasta jouduin pulaan. H�n veti toisen keng�n jalastani ja piti sit�
p�iv�n valossa.

"T��nkaltaisia saumoja ja anturoita saa etsi�!" lausui h�n. "N�iss�

kengiss� voit sin� viel� kahden vuoden per�st� tanssia!... Sin� et
tarvitse uusia!"

Siihen se asia p��ttyi.

Ja viimein koitti aamu, jolloin minun t�ytyi l�hte� rakastetusta
Dierkhofistani... Varhain aamulla, ennen kello nelj��, juoksin min�
kosteisen aron yli, ojennetuin k�sin j�tin hyv�sti lukemattomilla
kukilla koristetuille kanervikoille ja sumuiselle suolle ja pudistin
ik�viss�ni vanhaa honkaa niin kovin, ett� viimeiset edellisen talven
kuivat neulaset karisivat liehuviin hiuksiini... Spits oli tullut minun
kanssani ja iloitsi kuin narri -- h�nest� olivat kaikki minun
innostuneet liikuntoni ainoastaan liekki�. Min� sidoin kirjavan
seppeleen ja laskin sen Mieken sarviin, h�n vaan katsahti yl�s ollen
unisena liian laiska edes heikolla ammunnalla kiitt�m��n minua tahi
sanomaan minulle j��hyv�isi�.

Sitten puki Ilse uuden, mustan leningin p��lleni ja solmisi leve�n,

lumivalkoisen, rypytetyn kauluksen mummon liinavarastosta kaulaani --
minun ruskea p��ni makasi siin� juuri kuin pudonnut p�hkin� pienen
lumikinoksen p��ll�. Sen yli levisi suunnattoman suuri ruskea
olkihattu, johon Ilse oli pannut mustan nauhan. Luultavasti olin
kummallisen n�k�inen matkustaja, suurihattuisten sienten kaltainen,
jotka minusta olivat niin naurettavia.

Kahvin j�lkeen, jonka min� itkien join, toi Ilse laatikon ja otti siit�
juhlallisesti sinert�v�n silkkihatun.

"T�m� oli minun kirkkohattuni Hannoverissa," lausui h�n astuen peilin

eteen ja pani kummallisen silkkirakennuksen p��h�ns�. "Kaupungissa ei
voi k�yd� hatutta -- muoti on semmoinen!" --

Min� katselin h�nt� ujosti. "Muoti" sanaa en min� tietysti k�sitt�nyt.

Min� en aavistanut, ett� aron toisella puolella vallitsi voima, jonka
alaiseksi ihminen usein vastustamatta vaipuu ja joka muodostaa h�nen
ulkonaisen n�k�ns� kaikkien oikkujensa mukaan. Sent�hden ei minun
kunnioitukseni tuota eriskummallista rakennusta kohtaan ensink��n
v�hentynyt; mutta se oli kaksikymmenvuotisessa levossaan laatikossa
silminn�ht�v�sti kauhtunut. Ilse ei n�kynyt sit� huomaavan. H�n j�resti
kauhtuneet orvokit k�h�r�isten, kultaisten hiustensa yli, heitti
solmiamattomat nauhat niskaan, puki mustan villaviitan yllens� ja oli
valmis l�htem��n.

Heintz ynn� renki l�himm�isest� kyl�st� veiv�t matkakalumme. Lempe�sti,

vaan vakavasti lykk�si Ilse minut ovesta, jonka kynnyksell� jalkani
viiv�htiv�t ik��n kuin siihen kiintynein�. Min� kuulin avaimen
v��ntyv�n ymp�ri, sitte pelj�tti Ilse pois ankat ja kanat, jotka
tahtoivat meit� seurata; ne kaakottivat kaikki ja ometasta kuului Mieke
ammuvan... Porttikin suljettiin takanani ja niin l�ksin min�
paratiisistani samaa tiet� kuin neiti Streitkin oli k�ynyt...

Min� en muista, kuinka erosin Heintzist�. Koko sit� p�iv�npaisteista

eroaamua peitt�� viel�kin kyyneleinen varjo. Min� muistan ainoastaan,
ett� kiersin molemmat k�sivarteni t�m�n hyv�n, itkev�n vanhuksen ymp�ri
ja ett� k�tkin kasvoni, vaikka hattuni oli niin suuri, syv�lle h�nen
vanhaan nuttuunsa, ja ett� h�n, uteliaitten kyl�l�isten ymp�r�im�n�,
otti siniruutuisen nen�liinan taskustaan ja piti sit� silmiens� edess�,
kun min� kyl�ss� astuin vaunuihin, jotka veiv�t meid�t ensimm�iselle
rautatien asemalle.
IX.

Puolip�iv�n aikana saavuimme v�synein� ja kankeina K:n rautatien

asemalle, matkustettuamme puolen edellist� p�iv�� ja koko y�n. Vieraat,
kaikkialla kohtaavat vaikutukset olivat v�h�ll� uuvuttaa minut. P�iv�
paistoi suoraan p��mme ylt�, juurikuin olisi se tahtonut polttaa
poroksi niin meid�t ja kohisevan junan kuin edess�mme olevan kaupungin
suuret talorivit.

"Tohtori von Sassenin luo!" sanoi Ilse k�skev�isesti kahdelle miehelle,

jotka laskivat matkakalumme pienille k�sirattaille.

"Emme tunne h�nt�!" vastasi toinen heist�.

Ilse ilmoitti talon numeron.

"Vai niin, suureen siemenkauppaan -- Claudiuksen kauppahuoneesen,

hyv�!" lausui mies kunnioittavasti ja k�rryt py�riv�t pois.

Tukehuttava tomupilvi kohtasi meit� kaupungin ja aseman v�lill�

olevassa huvikujassa, peitt�en leve�t ruohokent�t ja pienet siev�t
kastanjapuut p�ittemme yll� tuhkan tapaisella harmaalla kuorella...
Siin� tuuli kumminkin heikosti, mutta kaduilla, joita my�ten meid�n oli
kulkeminen, vallitsi lyijynraskas, tukehuttava kuumuus. Siell� t��ll�
aukeni joku kapea katu ja aukea tori levisi yksimuotoisen, kimelt�v�n
levyn kaltaisena, -- minun mielest�ni olisi kuumenneiden katukivien
pit�nyt oikein h�yryt� ja s�ken�id�... Ah, punakukkainen tasanko kotona
virkist�vine aroilmoineen ja vilpoisine humisevine tammineen Dierkhofin
ymp�rill�! "Voi t�m� on kauheata kuin kuolema, Ilse!" oihkasin min�,
samassa kun h�n tarttui k�teeni ja veti minut salin vierustalle --
vaunut tulivat juuri ratisten kulmassa.

Siihen asti olimme kohdanneet ainoastaan muutamia ihmisi�; puolip�iv�n

kuumuus teki kadut tyhjiksi ja hiljaisiksi. Mutta silloin alkoi kaukaa
kuulua rumpujen ja torvien ��ni�.

"Vahtiparaati!" lausui Ilse kuunnellen ja tyytyv�isesti hymyillen --

vanhoja, viidenkolmatta vuotisia muistoja Hannoverista oli luultavasti
virinnyt h�ness�.

Melu l�heni l�henemist��n ja �kki� virtaili ihmisjoukko yht'aikaa

kadulle.

"Heih! -- katsokaas tuota! H�n on roikkunut sata vuotta vaatekaapissa!"

huudahti katupoika seisahtuen Ilsen eteen. H�n pani molemmat nyrkkins�
toinen toisensa yli p��ns� p��lle, sill� tavalla n�ytt�en hatun muotoa
ja nauroi pilkallisesti. Kaikki huusivat ja nauroivat sekaisin,
ajomiehemmekin hymyiliv�t.

"Katupoikia!" lausui Ilse ylenkatseellisesti ja ojentaen ylpe�sti

p��t�ns�, samassa kun me minun suureksi lohdutuksekseni poikkesimme
hiljaiselle sivukadulle. "Hannoverissa on kansa kuitenkin sivistyneempi
-- siell� ei koskaan minulle t�mm�ist� tapahtunut!"

Joka j�seneni vapisi ja syv� alakuloisuus valtasi minut. -- Ilse� --

minun pyhimyksen� kunnioitettua Ilse�ni pilkattu!... Min� nostin h�nen
k�tens� lohduttaen ja hyv�illen poskelleni ja laahasin kuumia,
v�syneit� jalkojani koneentapaisesti eteenp�in.

Vahtiparaadin melske v�heni v�hitellen ja viimein seisahtuivat

vetomiehemme syrj�iselle, vaan suurilla komeilla rakennuksilla
ymp�r�idylle kadulle... Me seisoimme kolkon kivimuurin edess�.
Ylikerroksen kaikissa ikkunoissa oli rautaristikot ja korkealla
olevalle ovelle vei kauniilla rautaisilla k�sipuilla koristetut
portaat. Vanha rakennus, jonka leve� rintapuoli oli pohjoiseen p�in,
n�ytti sangen mahtavalta; mutta minua kauhistuttivat rautaristikot,
mustat muurit, joihin ei p�iv�paiste ulettunut; ja runsaasti
veistoksilla koristetut, raskaat ovet tavattoman suurine, kiilt�vine
vaskikolkuttimineen katselivat minua synkk�n� peloittavana
arvoituksena.

"Katsopa, Ilse, min� olen oikeassa pihanpuolisen huoneen suhteen?"

huudahdin min� ep�toivoisesti. "Palatkaamme takaisin!"

"Odota kuitenkin!" lausui h�n ja veti minua rappuja yl�s. Kantajat

ottivat matkakalumme olalleen ja seurasivat meit�. Ilse soitti.

Kohta aukeni ovi hitaasti ja vanha mies laski meid�t sis��n. Sanattoman
leve� ja korkea etehinen oli edess�mme. Me seisoimme kiillotetulla
kivimosaikkilattialla -- leve�t, kiviset portaat olivat per�ll� ja
keskell� kaksi mahtavaa kivipylv�st�, jotka katossa muodostivat
kauniita kaareja. Ne levittiv�t suloista viileytt�, mutta samassa
synkk�� pimentoa, kirkontapaista h�m�r��, jota ei edes rappuja valaseva
p�iv�paistekaan voinut poistaa.

"T�ss�k� kauppahuone Claudius?" kysyi Ilse.

Mies nyyk�ytti kankeasti p��t��n ja samassa silminn�ht�v�n

vastahakoisesti astui syrj�lle j�tt��ksens� sijaa sis��n astuville
kantajillemme.

"Eik� tohtori von Sassen asu t��ll�?"

"Ei t��ll�!" vastasi h�n pikaisesti, ojennetuin k�sin astuen molempien

miesten tielle. "Herra von Sassen asuu Karolinenlustissa -- teid�n
t�ytyy menn� kadunkulman ohi oikealle. --"

"Oi Herra Jumala, t�ytyyk� meid�n siis taasen menn� tuonne hirve��n
helteesen?" valitti Ilse, syrj�st� katsellen minua.

"Min� teit� s��lin," vastasi vanhus kylm�sti, "vaan t�m�n talon kautta
ei sinne k�yd� -- ja teid�n pit�isi tiet�m�n, ett� tuonkaltaista
tavaraa varten on suuri portti sivukadulta!" jatkoi h�n kantajille
osoittaen kapineitamme.

Samassa kun h�n toruen kohotti ��nens�, rupesi pieni koira kiukkuisesti
haukkumaan etehisen per�puolella. Siell� oli alasp�in portaat, joilla
seisoi vanha rouva puettu mustaan silkkileninkiin ja kirjavilla
nauhoilla koristettuun myssyyn, pyyhkien ulkoa tulleen pienen
sylikoiran jalkoja varovaisesti pyyhinliinalla.

"Laske kuitenkin ihmiset pihan kautta, Erdmann!" sanoi h�n

yst�v�llisesti vanhalle palvelijalle.
"Mutta, neiti Fliedner, ettek� huomaa p�ly�!" vastasi h�n innokkaasti,
juurikuin olisi Vesuviuksen kaikki tuhka kiintynyt vaatteisimme ja
kenkiimme. "Ja jos herra Claudius sattuu olemaan pihahuoneessa ja n�kee
heid�n menev�n pihan yli, niin syntyy siit� rettel�lt�."

"Min� l�het�n heti D�rten alas lakasemaan, ja mit� rettel�ihin tulee,

niin otan syyn p��lleni. Sit� paitsi ei herra Claudius ole
pihakammarissa -- parin minuutin kuluttua l�htee h�n Dorotheenthaliin."

H�n avasi itse meille pihan oven ja viittasi meit� tulemaan etehisen
l�vitse. Hieno, veitikkamainen hymy lensi h�nen kasvojensa yli, kun
Ilse ohi menness�ns� kiitt�en nyyk�ytti tornimaista p��t�ns�; sitten
k��ntyi h�n �kki� ja astui, muriseva koira syliss��n, j�lleen yl�s
portaita my�ten.

"H�n on ymm�rt�v�inen nainen," lausui Ilse tyytyv�isesti itsekseen, kun

ovi ratisten sulkeutui takanamme.

"Piha" sana oli kokonansa innostuttanut minut. Min� luulin n�kev�ni

Dierkhofin koko siipikarjan iloisesti lentelev�n edess�ni; vaan mit��n
semmoista ei ollutkaan suuressa tyhj�ss� nelikulmiossa, mihin tulimme,
Sen ymp�rill� oli katurakennus, kaksi siihen ulettuvaa sivurakennusta
ja nelj�nnell� sivulla korkea muuri. Vasemmalla puolella oli suuri
avonainen portti, josta ohitse kulkevan kadun toisella puolella olevat
talot n�kyiv�t. Suuri joukko uusia laatikoita oli p��lletysten
la'aistulla pihalla ja uutimien sek� muitten koristeitten puute
ikkunoissa ilmoitti niiden kuuluvan toimistohuoneisin.

Kun astuimme pihalle, talutti ajaja juuri kahta virkkua hevosta ulos
tallista ja vei ne somien vaunujen luo, jotka olivat vaunuliiterin
edess�.

Kantajamme riensiv�t keskell� muuria olevalle portille ja me seurasimme

heit�.

"Mihin aiotte?" kuului �kki� jotenkin j�ykk� ��ni.

Min� vedin hattuni syvemm� kasvoilleni ja varoin tarkasti, ett'en

k��nt�nyt p��t�ni -- tunsinhan min� heti vanhan, ruskeahattuisen herran
��nen, vaikk'ei se nyt sujunut yht� pehme�lt� kuin arolla nelj� viikkoa
sitten... H�n oli siis kuitenkin per�kammarissa ja nyt "syntyi
rettel�it�", kuten vanhus porstuassa oli ennustanut. Molemmat miehet
seisahtuivat my�skin ik��nkuin komennosta, eiv�tk� tohtineet
liikahtaakaan, ainoastaan Ilse k��ntyi s�ik�ht�m�tt�.

"Me aiomme tohtori von Sassenin luo -- saammeko k�yd� t�t� tiet�?"
kysyi h�n kohteliaasti.

Me emme saaneet vastausta, mutta herra viittasi luultavasti

my�nt�v�isesti k�dell��n, sill� Ilse avasi enemp�� viipym�tt� portin ja
kantajat astuivat edelleen... Siin�kin t�ytyi h�nen, samaten kuin
edellisen� aamuna Dierkhofissa, vet�� minut mukaansa, sill� min�
seisoin kuin kivettyneen� paikallani... Minun, aron ruskeanharmaasen
v�riin ja yksimuotoisiin punakukkiin tottuneet silm�ni levisiv�t, ensin
ihan h�mm�stynein�, leve�� kentt�� peitt�v�n kukkaj�rven yli. Minusta
oli mahdotonta k�sitt��, ett'eiv�t ne kaikenv�riset leve�t virrat
olleet muuta kuin monenmuotoisia kukkia...
Siin� vasta tulin selville siit�, kuinka inhimillinen kuvitusvoima oli
voinut keksi� satujen ihmeit� -- yksin�isen, tuntemattoman, loihditun
saaren kaltaisena uiskenteli ihmeen kaunis kukkakentt� keskell� uutta
maailmaa, joka ennen oli minusta ollut niin ruma, harmaa ja p�lyinen.

Minun jalkojeni juurella levisi sinert�v� p�iv�nkukkapenger; raskas

vaniljan tuoksu t�ytti ilman ja saattoi minut jonkinlaiseen
huumehdukseen... Unhotetut olivat p�lyiset kadut ja v�sytt�v�
matka; unhotettu kauhea vahtiparaati, pilkkaavat katupojat ja
pihakammarin-pelkoni! Minun hattuni ei en�� ollut kuin naulattuna
p��ss�ni -- min� heitin sen korkealle ilmaan.

"Ah, Ilse, min� tahtoisin mielell�ni heitt�yty� keskelle kukkia, ett�

ne peitt�isiv�t minut!" riemuitsin min�.

"Niin, sen sin� kyll� voisit," vastasi h�n tuimasti ja katsoi sopivaksi
pit�� minua kiini hameesta.

Suuressa puutarhassa oli sangen hiljaista, sill� paitsi mehil�isten

lakkaamatonta suhinaa ei sielt� kuulunut mit��n ��nt�. Pikku linnut
olivat vaieten vet�ytyneet pensaitten viile��n siimekseen ja ihmiset
lep�siv�t p�iv�llisen j�lkeen. Ainoastaan vanha mies, puvustaan
p��tt�en puutarhuri, tuli meit� vastaan kasvihuoneesta ja osoitti
kantajille lyhimm�n tien Karolinenlustiin. Ilse kiitti h�nt� neuvosta.

Me saavuimme pienelle joelle, jonka yli vei soma rautasilta. Siin� oli
tavattomien kukkakenttien raja; toisella rannalla kasvoi tihe� pensasto
ja aukkoja v�list� kohtasivat kauniit ruohokent�t ja vaaleita
hietak�yt�vi� varjoovat tuuheat puut katsojain silmi�.

Min� s�ps�hdin ja pakenin pel�styneen� �kki� Ilsen taakse, sill�

menty�mme sillan ylitse kuului nauru, jonka nelj� viikkoa sitten kuulin
hautakummun tyk�n� ja jota, min� tiesin sen, en ollut niin lainkaan
unhottava... Kuitenkin pakenin min�, sill� siell�h�n pilkalliset
silm�tkin olivat, joita min� niin hirve�sti pelk�sin. Ilsen leve�,
j�ntev� vartalo peitti minun pienen olentoni t�ydellisesti ja niin
menimme eteenp�in varjoisten kujien ja vilpoisten lehtimajojen l�vitse
-- kova��nisi� huutoja; naurua ja juttelevia nais��ni� kuului yh�
selvemmin ja �kki� n�imme kirjavia vanteita liitelev�n aukean,
ympyr�isen hietakent�n yli, jolle juuri olimme saapuneet.

Yksi vanteista oli eksynyt ja putosi lehtimajaan. Nuori, solakka neiti

ja hoikka mies valkeissa kes�puvuissa etsiv�t sit� nostetuin k�sivarsin
ja kepit pystyss�; he tunkeusivat kauas pensaitten v�liin, mihin se oli
kadonnut. Hoikka mies oli herra Claudius, ja tytt�, joka oli juossut
h�nen kanssansa, pienet keve�t jalat sieviss� kengiss�, vaaleat hiukset
vapaasti liehuen, oli minusta hopeanhele�ine nauruineen oikein
inhottava, vaikk'en voinut n�hd� h�nen kasvojansa... Min� olin
kummallisella tuulella; olin suuttunut, vaan tiet�m�tt�ni mist� syyst�,
ja hengitin kuitenkin vapaammin ja iloisesti, ett� p��sin heid�n
ohitsensa nuoren herran n�kem�tt�.

Min� kurkistin esiin Ilsen takaa ja huomasin viel� muitakin neiti�

seisovan siell� t��ll�; yksi heist� oli kaikkia muita pitempi,
vahvavartaloinen nainen valkoisessa puvussa, jonka ylle h�n oli
heitt�nyt tulipunaisen, kullalla koristetun, pienen nutun... H�nen
liikunnoissansa oli jotakin uljasta, vaan h�n osoitti my�skin
v�linpit�m�tt�myytt�, joka syntyy voiman tunnosta ja mielen lujuudesta.
"Kaikki hyv�t enkelit!" huudahti h�n, ly�den muka naurettavalla ja
pel�tt�v�ll� liikunnolla k�tens� yhteen, kun kantajamme, Ilse
etup��ss�, tulivat n�kyviin; sitten purskahti h�n hillitsem�tt�m��n
nauruun. Ilse k��ntyi katsomaan s�nkyvaatekuormaamme, joka niin
uhkaavaisesti ja naurettavasti h�ilyi kantajien p�itten p��ll�.

Silm�nr�p�yksess� olimme ymp�r�idyt.

"Oi, Herra Jesus, Lenore, mit�p� pid�t minua hameesta kuin pieni
lapsi?" torui Ilse suuttuneena; h�n irroittihe minusta ja veti minut
k�skev�isesti j�lleen luoksensa.

Kuinka min� h�pesin! Toisessa k�dess�ni oli hattu ja toisessa suuri

valkoinen kaulus, joka, Jumala tiesi kuinka, oli pudonnut kaulastani...
En kaakissakaan olisi h�vennyt enemp�� kuin kaikkien n�iden uteliasten
vieraitten naissilmien edess�.

"Ah, pieni mustalaistytt�!" huudahti kaksi ��nt� yht'aikaa, kun min�

tuskissani nostin p��t�ni ja katsahdin yl�s.

"Mustalaistytt�k� -- viel� mit�?" vastasi Ilse syv�sti loukkautuneena.

"H�n on tohtori von Sassenin laillinen lapsi --"

"Mit�, onko sill� kuivettuneella lapsia?" keskeytti suuri, nuori nainen

kummastuneena, ja h�nen huulissansa leikki viel�kin pid�tetty naurun
halu. Toiset sit� vastoin vet�ytyiv�t hieman taaksep�in ja katselivat
minua ihan toisilla, voisin melkein sanoa yst�v�llisen kunnioittavilla
silmill�.

Samassa tuli nuori herrakin luoksemme. Min� katselin kenki�ni, joitten

rumat k�ret uljaasti pistiv�t esiin vaaleasta hiedasta ja ehdottomasti
vein ja venytin mustaa pukuani, saadakseni sit� edes puolta tuumaa
pitemm�ksi.

Herra heitti k�ydess��n vannettansa ja otti sen aina siev�sti liikkuen

keppiins�, vaikka nuori nainen h�nen vieress�ns� kuinka olisi koettanut
saada sit� valkoisiin k�siins�... Silloin sattui h�n katsahtamaan
minuun: h�n s�ps�hti ja rypisti tutkistelevaisesti suuria ruskeita
silmi�ns�. Vihdoin tuli h�n �kki� minun luokseni.

"Mit� hullua -- onhan tuo aron prinsessa!" huudahti h�n kummastuneena.

"Kuka?" kysyi pitk� suurisilm�inen nuori neiti.

"Niin, etk� muista, Charlotte -- aron prinsessa! Kerroinhan min�

sinulle pienest�, avojalkaisesta olennosta, joka sisiliskon kaltaisesti
juoksi aron yli -- todellakin, prinsessan-kruunuinen sisilisko!" H�n
nauroi ��neen. "Mutta mit� hullua on helmen myyj� tullut t�nne?"

Tunnottomuus, mill� nuori herra arvosteli minua ihan silmieni edess�,

ja h�nen sanomaton kummastuksensa, kun n�ki minut puutarhassansa,
masensi minun viimeisen rohkeuteni; mutta "helmenmyyj�" sana saattoi
my�skin vereni kuohumaan.

"Se ei ole totta!" tiuskasin min�. "Min� en ole myynyt teille helmi�ni
-- te tied�tte aivan hyvin, ett� heitin taalerinne hiekkaan!"
Charlotte nauroi ja astui s�ihkyvin silmin nopeasti minun luokseni.

"Ah, kuinka vieh�tt�v� -- h�n on ylpe� -- tuo pienokainen!" huudahti

h�n.

H�n kumartui ja silitti hiuksiani valkoisella k�dell��n, melkein

samalla tavoin kuin hyv�ill��n siev��, pient� koiraa.

"Mit� sanot kummallisesta uutisesta, Dagobert?" sanoi h�n nuorelle

herralle. "Muumialla on perhett� -- tuo siev� olento on tohtori von
Sassenin tyt�r --"

"Mahdotonta!" huudahti h�n rajattomasti kummastuen.

"No, mit� ��rett�m�n kummallista siin� on?" vastasi Ilse tuimasti.

"Luuletteko siis, ett'ei tytt� voi olla ylh�isten ihmisten lapsia, sen
t�hden ett'ei h�nell� ole tuonkaltaista satulalointa yll�ns�?" lausui
h�n osoittaen Charlotten somaa nuttua.

Nuori neiti nauroi kuin mielet�n, pist�v� moite n�kyi huvittavan h�nt�
��rett�m�sti.

"Mutta mink� n�k�inen sin� olet, Leonore!" torui Ilse. "Puuttuu viel�
vaan, ett� my�skin riisut sukat ja keng�t!" H�n pani kauluksen j�lleen
kaulaani, silitti molemmin k�sin hiukseni ja pani hatun p��h�ni. Min�
katselin levottomasti ymp�rill� seisovia naisia; huomasinhan min� �kki�
olevani heid�n rinnallansa sangen naurettava olento -- he varmaankin
nauroivat; vaan kaikki olivat niin vakavat, kuin olisi todellinen
prinsessa j�rest�nyt pukuansa heid�n edess�ns�. Ainoastaan Charlotten
suu vet�ytyi nauruun.

"Uhri raukka!" lausui h�n s��liv�isell� ��nell�. "Mutta tuleeko

prinsessan nyt j��d� is�ns� luo," lis�si h�n vilkkaasti.

"Tietysti!" vastasi Ilse p��tt�v�isesti. "Kenen tyk� sitten joll'ei

h�nen?... Mutta nyt pyyt�isin, ett� laskisitte minut -- me olemme
v�syneet... Onko tuo tuossa viimeinkin Karolinenlust, tahi mik� nimi
sill� lienee?" kysyi h�n osoittaen vaaleata viivaa, joka kimelsi
puitten latvojen yli.

"Min� tulen teit� saattamaan," tarjoutui nuori mies sangen

kohteliaasti -- h�n oli tykk�n��n muuttunut; silm�tkin, jotka ensin
erhettym�tt�m�ll� ilolla olivat katselleet Ilsen naurettavaa
p��hinett�, kielsiv�t itselt��n jok'ainoan pilkallisen katseen.

Minun syd�meni paisui. Mik� mainio mies minun is�ni onkaan, koska jo
h�nen pelkk� nimens� tuottaa Ilselle ja minulle niin paljon
kunnioitusta, -- arvelin itsekseni.

Neidit j�ttiv�t meid�t hyv�sti, ja me menimme nuoren herran seurassa

hiekkakent�n yli punakatajien v�litse Karolinenlustiin p�in.

Meill� oli en�� vaan v�h�n matkaa astuttava viheri�isten puitten

virkist�v�� siimest�, mutta min� k�vin sen sykkivin syd�min. Ilse
astuskeli vilkkaasti eteenp�in meid�n edell�mme, eik� katsahtanut
kertaakaan taaksensa. Tuskin olivat nuoret neidet kadonneet tihe�n
pensaston taakse, kun nuori herra nopeasti kumartui minun puoleeni,
katseli minua syv��n ja veitikkamaisesti viattomiin silmiini.

"Oletteko viel� suutuksissanne minuun, prinsessa?" kysyi h�n

puoli��neen.

Min� pudistin p��t�ni -- kummallista, ett� joku puoleksi kuiskattu

sana voi saattaa minut vapisemaan aina syd�meni pohjaan asti...
Karolinenlust n�kyi �kki� edess�mme!... Minua ei ensink��n olisi
kummastuttanut, jos haltiattarien kuningatar olisi nyyk�ytt�nyt minulle
p��t��n korkeista ikkunoista ja kutsunut minua j�rest�m��n vuodettansa
ja lakasemaan huonettansa... Min� olin kuin lumottu, eik� edess�mme
oleva rakennus ensink��n ollut semmoinen, ett� se olisi voinut
her�tt�� minut siit� tilasta... Mit�p� min� siihen aikaan tiesin
renessansi- tahi rokoko-rakennustavasta! Lumoavaa n�k�� ei ankarien
rakennuss��nt�jen tieto siis voinut v�hent��. Min� n�in ilmaan kohoavan
ainoastaan kauniita viivoja, niin hienoja ja pehmeit�, kuin olisivat ne
olleet vahasta eik� kivest�. Min� n�in pylv�it�, patsaita ja reunuksia,
ihastuttavan kauniisti yhdistettyin� tuhlaavaisen monilla kukka- ja
hedelm�k�ynn�ksill�, sek� niiden v�liss� ikkunoitten kiilt�v�t, isot
peililevyt -- kauniin, pienen rokoko-linnan, niin koristettuna kuin
viime vuosisadan rakennustapa vaan voi matkaan saada. Se kuvastui
hopeankirkkaasen veteen, joka reik�isen kivisein�n ymp�r�im�n� virtaili
sen jalkojen juuressa. Pieni lammikko ynn� viuhkantapaiset valkoisilla
kivill� ja kankeilla kuusilla koristetut ruohokent�t t�yttiv�t jotenkin
ahtaan leve�n tien ymp�r�im�n tilan; mutta sen toisella puolella
levisiv�t taasen puitten synk�t varjot. Kuin helmi viheri�isiss�
aalloissa oli se pieni linna k�tkettyn� keskell� mets��, joka kohosi
korkealle sen takaa. Melkein jalkojemme yli pakeni arka hopeafasaani
pensastoon ja siimeksess� pylv�sk�yt�v�n edess� k�veli riikinkukko,
komea, loistava pursto levitettyn�, samalla kun tuhanharmaa kurki
seisoi toisella jalallaan lammikon rannalla, pit�en paljasta punaista
p��t�ns� miettiv�isesti alhaalla -- se tuli arvokkaasti meid�n
luoksemme, rupesi tanssimaan, kumartaen mit� naurettavimmalla tavalla,
juuri kuin olisi se linnan juhlallisuuksien ohjaaja -- ihme toisensa
per�st� minun kokemattomissa silmiss�ni!

Kantajat laskivat takkansa alikerroksen avonaiseen etehiseen, he saivat

kantopalkkansa, ja sitte astuimme me yl�s. Ensimm�isess� kerroksessa
kuljimme monen oven ohitse, jotka, kummallista kyll�, olivat varustetut
suurilla, ympyr�isill�, p�lyisill� oikeuden sineteill� -- leveit�
valkoisia paperi-kaistaleita oli rakojen p��ll�, muistuttaen
��nett�myytt� vaativasta, huulille lasketusta sormesta.

Vasta kolmannessa kerroksessa seisahduimme. Nuori herra avasi oven ja

me astuimme sis�lle, samalla kun h�n yst�v�llisesti kumartaen per�ytyi
ja ��nett� sulki oven meid�n j�lkeemme. Kauhea tuska ja pelko
valloittivat minut �kki�. Min� olin kotona Dierkhofissa sangen oikein
tuntenut, ett'ei is�ni minusta huolinut, ett� min� olin h�nelle
rasituksena, jonka h�n mielell��n olisi ij�ksi p�iv�ksi j�tt�nyt
arolle; kummastuksesta, jonka t��ll� kaikkialla her�tin, tulin selville
siit�, ett'ei h�n ollut ainoallakaan sanalla puhunut minusta... Ja nyt
olin kuitenkin tunkeutunut h�nen huoneisiinsa ja katselin arasti sit�
maailmaa, miss� h�n eli ja oleskeli... Kuinka vieraalta ja
k�sitt�m�tt�m�lt� se kaikki n�ytti! Sein�t suuressa salissa, johon
olimme tulleet, olivat lattiasta kattoon asti kirjojen peitossa;
"peitetyt niin monilla kirjoilla kuin kanervan kukkia oli arolla,"
arvelin min�. Siin� oli tilaa ainoastaan nelj�lle viheri�isill�
villavarjostimilla peitetylle ikkunalle ja kahdelle ovelle. Vasen ovi
oli selki sel�ll��n -- siit� p��si toiseen suureen huoneesen, niihin
valo tuli ylh��lt�p�in. Korkeasta, avarasta kupulaesta valasi kimelt�v�
p�iv�n paiste valkoista veistokuvaa: nuijaa kantavaa, uhkaavan n�k�ist�
olentoa ja viel� muitakin ihanien, hienopukuisten naisten kuvia.
Kirjaston ikkunan luona kirjoitusp�yd�n edess� istui herra
kirjoittamassa. H�n ei huomannut meid�n tuloamme, sill� kun
ep�ilev�isesti seisahduimme hetkeksi kynnykselle, kuulimme kyn�n
lakkaamatta vaan rapisevan -- se oikein vaivasi hermojani... En tied�,
oliko siihen syyn� huoneen tavattomuus tahi ahdistava tunne -- is�ni
pelk��minen -- samapa se, Ilse, aina vire�, p��tt�v�inen Ilse ep�ili
silm�nr�p�yksen, mutta otti sitte minua vakavasti k�dest� ja vei minut
ikkunan luo.

"Hyv�� p�iv��, herra tohtori, t�ss� olemme nyt!" lausui h�n. Minusta
kuului h�nen hele�, hieman vapiseva ��nens� ukkosen jyrin�lt� hiljaisia
seini� vastaan.

Is�ni s�ps�hti paperiensa keskell� ja katseli meit�; sitten kavahti h�n

pystyyn kuin s�hk�n vaikutuksesta.

"Ilse!" huudahti h�n silminn�ht�v�sti kauhistuneena.

"Niin Ilse, herra tohtori!" vastasi Ilse tyvenesti. "Ja t�ss� on

Leonore, ainoa lapsenne, joka ei nelj��ntoista vuoteen ole n�hnyt
is��ns�... Se on pitk� aika, herra tohtori, eik� olisi kummaa, jos ette
en�� tuntisikaan toisianne."

Is�ni oli ��neti ja pyyhki monta kertaa otsaansa, ik��nkuin olisi h�nen
ollut vaikea saada ajatuksiansa selville ja k�sitt�� l�sn�oloamme.
Keve�sti lykk�si h�n hattuni taaksep�in ja katseli minua silmiin. Min�
ajattelin itsekseni hieman pel�ten, ett� laihempia ja kuihtuneempia
kasvoja kuin is�ni tuskin oli olemassa; mutta h�nell� oli mummon
kauniit silm�t.

"Vai niin, oletko sin� siis Leonore?" lausui h�n hyvin lempe�sti ja
suuteli minua otsalle. "H�n on pieni vartaloltaan, Ilse,
vaimovainajatanikin pienempi, luulen." H�n huokasi. "Kuinka vanha lapsi
on?"

"Seitsem�ntoista vuotta, herra tohtori. Olenhan sen jo kahdesti

maininnut kirjeess�ni."

"Ah, vai niin!" lausui h�n taasen silitt�en otsaansa; sitte pani h�n
k�tens� ristiin ja v��nsi ne ulosp�in ett� luut luskivat -- h�n oli
syvist� unelmista t�yteen todellisuuteen �kki� her�nneen ihmisen kuva.

"Sin� olet v�synyt, lapseni, suo anteeksi, ett� sallin sinun seisoa
niin kauan," lausui h�n sangen kohteliaasti, k�velty��n ensin kerran
edestakaisin pitkin lattiaa.

Keskell� lattiaa seisoi kirjoilla ja papereilla peitetty p�yt�. Is�ni

lykk�si meille kaksi sen vieress� olevaa nojatuolia.

"Ole varovainen, Ilse, min� pyyd�n, ole varovainen!" huudahti h�n

tuskallisesti, kun Ilse, istuutuessaan, viattomasti asetti pienen
korinsa avatun paperivihon p��lle. H�nen laihat k�tens� vapisivat, kun
h�n varovaisesti nosti pois koria, eik� hell� �idinsyd�n voisi
levottomammin tutkia sairaan syd�nk�pysens� kasvoja kuin is�ni
ikivanhaa kellastunutta paperia, vapautettuansa sen vieraasta painosta.

Min� katsoin Ilse�. H�n ei ollut siit� mill�ns�k��n; kentiesi tunsi h�n
jo ennakolta is�ni omituisuudet.

"Tule lev�ht�m��n v�h�n!" lausui is� huomattuaan, ett� ep�ilin istua.

"Sitten menemme ravintolaan..."

"Ravintolaanko, herra tohtori?" kysyi Ilse tyvenesti. "Mit�k� lapsella

siell� olisi teht�v��? Se maksaisi vaan suuria summia kahtena
vuotena..."

Is�ni vet�ytyi �kki� taaksep�in. "Kahtena vuotena! Mit� sanot, Ilse?"

"Min� sanon vaan, mit� jo kymmenen vuoden kuluessa olen teille

jok'ainoassa kirjeess� sanonut. Me olemme nyt t��ll� ja j��mme
t�nne!... Min� en voi k�rsi�, ett� tytt� villiytyy arolla! Katsokaa
Leonorea! H�n osaa tuskin lukea; ja kirjoittaminen -- varjelkoon meit�
-- teid�n pit�isi n�hd� h�nen harakanvarpaitansa! Puihin osaa h�n kyll�
kiivet� kurkistamaan linnunpesiin, vaan ommella s��nn�llist� saumaa
tahi kutoa kantap��t� sukkaan, sit� ei h�n taida -- min� en ole mill��n
tavoin voinut opettaa h�nelle sit�, ja h�n juoksee k�p�l�m�keen
n�hdess�ns� vieraita kasvoja, juurikuin olisivat he rosvoja. Ettek� te
voisi saada h�nt� tervehtim��n edes hyv�� p�iv��! Ja t�m� on tohtori
von Sassenin ainoa lapsi!... Teid�n rouva vainajanne k��ntyisi
haudassaan, jos h�n sen tiet�isi!"

Is�lleni ei joutunut mieleen Ilsen kiitett�v�n kertomuksen j�lkeen edes

katsellakaan minua, pient�, mit�t�nt� olentoa.

"Herra Jumala!" huudahti h�n repien molemmin k�sin ep�toivoisesti

p��t�ns�, "se voi kaikki olla ihan totta; mutta mit� min� teen t�ll�
lapsella?"

Siihen saakka olin levottomasti ja ��neti kuunnellut heid�n puhettansa,

vaan silloin nousin seisomaan.

"Oi, kuinka kauheata t�m� kaikki on!" huudahdin min� tuskasta

vapisevalla ��nell�. "Ole huoletta, is�, min� en en�� tule silmiesi
eteen! Min� palaan heti, ja jos en muuten p��se, niin menen vaikka
jalkaisin takaisin arolle. Onhan Heintz siell�, ja h�n varmaankin
iloitsee siit�... Ja min� rupean my�skin ahkeraksi, is�; voit olla
varma siit� -- min� tahdon oppia ompelemaan ja kutomaan... Saat n�hd�,
min� en milloinkaan en��, en koskaan tule sinulle kiusaksi!...

"Hiljaa, lapsi," varoitti Ilse nousten seisomaan; kyyneleet valuivat

h�nen silmist�ns�.

Mutta silloin ymp�r�i minua kaksi k�tt�, min� lep�sin is�ni syd�nt�
vasten. H�n riisui pois hattuni, heitti sen lattialle ja painoi p��ni
lempe�sti rintaansa vasten.

"Ei, ei, lapsi kultani, pikku Leonore raukkani, sit� min� en

tarkoittanut!" lohdutti h�n minua liikutettuna.

Kummallista -- oli ik��nkuin sanani vasta t�ydellisesti olisivat

saattaneet h�net k�sitt�m��n, miten asia oikeastaan oli.
"Nyt juuri pit�� sinun j��m�n minun luokseni. Ilse, eik� tyt�ll� ole
samankaltainen ��ni kuin vaimo vainajallanikin? Eik� se ole yht�
hopeanhele�?... Minun luokseni t�ytyy lapsen j��d�, arolle h�n ei en��
saa palata, se on selv��!... Mutta Ilse hyv�, kuinka nyt tehd��n?...
T�m� ei edes ole minun oikea kotini; min� olen itse vieras t�ss�
talossa, m��r�tt�m�ksi ajaksi... Niin, kuinka nyt tehd��n?"

"Kyll� min� pid�n siit� huolta, herra tohtori," lausui Ilse

vakavasti ... ja h�n oli j�lleen oikeassa mielity�ss��n. "Min� voin
huoletta viipy� viikkokauden poissa Dierkhofista, vaikka Heintz sill�
aikaa tekisikin muutamia tyhm�n t�it�... Kyll� min� j�rest�n kaikki...
Eik� tytt� sit� paitsi tule tyhjin k�sin."

H�n otti paperin koristansa ja ojensi sen is�lleni; se oli mummon

perukirja.

Min� nostin p��ni is�ni rinnalta ja lausuin h�nelle kuolleen viimeisen

tervehdyksen.

"Eik� �iti kuollut mielipuolena?" kysyi is�.

"Ei." vastasi Ilse. "H�n oli t�ydess� j�rjess��n kuin terveimpin�

p�ivin��n ja m��r�si kaikki, ennenkuin nukkui viimeiseen uneen...
Lukekaa vaan. Laillista todistajaa ei ollut l�sn�, mutta h�n arveli
teid�n pit�v�n h�nen viimeisen tahtonsa t�m�n kaltaisenakin arvossa --"

"Se on tietty."

H�n avasi paperin ja silm�ili ensimm�isi� rivej�. "T�m� ilahuttaa minua

teid�n t�htenne, Ilse!" lausui h�n. "Dierkhof on laillisesti teid�n
omanne."

"Luuletteko todellakin niin, herra tohtori?... Mutta, jos olisin teid�n

sijassanne, ajattelisin min�: Ahaa, Ilse on pysynyt vanhan rouvan
luona, ainoastaan saadaksensa peri� hyv�n tilan --"

"Se ei joutuisi mieleeni --"

"Mutta minun... Min� en ota Dierkhofia omakseni; se kuuluu, jos

suvaitsette, tyt�lle, h�nell� t�ytyy olla suojapaikka, oma koti, mihin
voi j��d�, jos ei maailma h�nt� miellyt�... Jos min� saan asua
Dierkhofissa ja te sallitte minun hoitaa sit� kuolemaani asti, on se
minulle kylliksi. Min� olisin heti em�nt�ni kuoltua repinyt paperin
palasiksi; vaan minulla ei ollut oikeutta siihen, sill� siin� on viel�
enemm�nkin."

Isani luki eteenp�in. "Kuinka, siis oli viel� rahojakin j�lell�?"

huudahti h�n kovin kummastuneena. "Olettehan te aina kirjoittaneet
�itini el�neen ainoastaan el�kerahastansa ja Dierkhofin pienist�
tuloista."

"Se onkin ollut pelkk�� totta, herra tohtori... Alussa saapui muutama
kerta rahaa muualta, vaan min� en ymm�rr� senkaltaisia asioita ja kun
armollinen rouva lakkasi itse kirjoittamasta kirjeit�ns�, ei en��
ainoatakaan groschenia saatu ulkomaailmasta. Tohtori selitti minulle
nyt vasta, ett� pienet painetut paperit ovat poisleikattavat ja
l�hetett�v�t pankkiin, joka niist� maksaa korkoa."
"Onko teill� paperit muassanne?"

"On", lausui Ilse �kki� h�mill��n ja viipyen. "Mutta, herra tohtori,

sen sanon teille", lis�si h�n p��tt�v�isesti, "niit� ei saa k�ytt��
samalla tavalla kuin" -- h�n osoitti merkitsev�isesti p��ll��n l�heist�
salia -- "kuin olette k�ytt�neet ne suuret rahasummat, joita armollinen
rouva alinomaa l�hetti teille Hannoverista."

Isani laihat, kuihtuneet posket punoittivat ja h�nen katseensa oli niin

ep�vakava, juuri kuin olisimme tavanneet h�net jotakin pahaa tekem�st�.

"Ei, ei!" vakuutti h�n el�v�sti. "Olkaa huoletta -- rahat ovat

Leonoren."

"Ja tallennatteko ne huolellisesti? Ja s��nn�llisesti nelj�sti

vuodessa --"

"Ei, Ilse, sit� min� en voi!" keskeytti is� oikein kauhistuneena.

Raha-asioihin en min� mill��n tavoin voi ryhty�! Minun ty�ni vie
minulta kaiken aikani --"

"Olkaa huoleti, siihen kyll� saamme neuvoa, herra tohtori!" rauhoitti

Ilse -- minulta ei j��nyt huomaamatta, ett� se suuresti rauhoitti
h�nt�. "Mutta kuinka t��ll� nyt j�restet��n? Tuohon suureen huoneesen
emme toki voi j��d�... Eih�n t��ll� n�y pesukaappia eik� muitakaan
kaappia --"

"Min� saatan teid�t heti alas asuinhuoneisiin -- malttakaa hiukan,

silm�nr�p�ys vaan! Min� lasken ensin k�sikirjoituksen talteen."

H�n meni p�yd�n luo ja k��nteli hajamielisesti, p�� kumarruksissa,

paperiansa. Sill� v�lin hivutti h�n lakkaamatta otsaansa, sitten ohutta
harmaata partaansa ja vaipui viimein hitaasti nojatuoliinsa. �kki�
tarttui h�n kyn��n ja rupesi kirjoittamaan.

Ilse oli sill� aikaa mennyt l�himm�iseen saliin ja min� seurasin

h�nt�... Milt� me molemmat n�ytimme keskell� kaikkia muinaisteoksia,
voin nyt vallan hyvin kuvailla, ja mill� silmill� min� silloin katselin
taideaarteita, joitten nimi� en tietysti tuntenut, muistan sangen
selv�sti. Ett� kaikki oli sikin sokin odotellen j�rest�v�� k�tt�, voi
helposti huomata. Arkuista kiilsi marmori heinien ja pahnojen v�lilt�;
pompeiolaisia vaskikaluja olivat p�yd�t t�ynn� ja muinaisia
terrakotta-teoksia -- puoleksi s�rkyneit�, kauhtuneita savikoristuksia,
joita en viitsinyt katsellakaan -- oli hajallaan lattialla. Siell� oli
ylip��n paljon s�rjetyit� ja heikkoja kaluja; suljetun arkun p��ll�
makasi viel� k�sit�n ja jalaton naisen kuva -- mit�h�n min� "torsosta"
tiesin!

"Voisiko uskoa t�t� mahdolliseksi!" mumisi Ilse tyytym�tt�m�sti,

melkeinp� suuttuneena. "T��nkaltaisessa s�rjetyss� rojussa on melkein
Jakobsohnin koko rikkaus!"

En min�k��n voinut sit� k�sitt��, mutta j�in kuitenkin vieh�tettyn�

seisomaan, ja tiet�m�tt�ni koitti minussa aavistus taiteen ihmeist� ja
niiden valloittavasta voimasta. Puuta vasten makasi siin� poika.
Vasemman k�sivartensa oli h�n kiert�nyt taitetun oksan ymp�ri ja
j�senet osoittivat semmoista v�linpit�m�tt�myytt�, joka ilmoittaa unen
l�hestymist�. Min� katselin liikahtamatta hetkisen aikaa kauniita
kasvoja; hieman avatuista huulista kuului h�nen hengityksens�, puoleksi
ummistuneet silm�t taistelivat unen kanssa ja alas riippuvassa,
laihassa, mutta j�ntev�ss� k�dess� n�kyiv�t paisuneet suonet
kellert�v�n nahan alta: siin� oli el�m�� -- pelottavaa el�m��. Min�
s�ps�hdin.

"�l� pelk��, lapsi!" lausui Ilse. "Kyll�p� t�m� kuitenkin on

pelottavaa!... Katsohan vaan is��si! Luulenpa h�nen kokonaan
unhottaneen, ett� me olemme t��ll�."

Samassa kolkutettiin ulko-ovea; is�ni ei sit� kuullut, vaan jatkoi

kirjoitustansa. Toiseen kolkutukseen huusi Ilse voimakkaasti: "astukaa
sis�lle!" Samoin kuin meid�n tullessamme, kavahti is� pystyyn ja katsoa
tuijotti hajamielisesti tulijaa, kalliisen pukuun vaatetettua
palvelijaa, joka n�yr�sti l�hestyi kirjoitusp�yt��.

"H�nen korkeutensa herttua, l�hett�� syd�melliset tervehdyksens� ja

pyyt�� teit�, herra tohtori, puheillensa viheri�iseen huoneesen kello
viisi," lausui h�n syv�sti kumartaen.

"Vai niin! -- Min� olen aina valmis noudattamaan h�nen korkeutensa

k�sky�!" lausui is�ni molemmin k�sin venytt�en hiuksiansa.

Palvelija meni ��neti ulos.

"T��ll� me viel� olemme, herra tohtori," huudahti Ilse kynnykselt�, kun

is�ni taasen aikoi k�yd� istumaan.

Min� en voinut olla oikein makeasti nauramatta; mutta minusta tuntui

my�skin, kuin olisi raskas kuorma nostettu rinnaltani -- min� rupesin
ymm�rt�m��n is��ni. H�n ei ollut syd�mens� kylmyyden eik� kovuuden
t�hden unhottanut minua ja �iti�ni -- h�n eli vaan toisessa maailmassa.
Min� olin varma siit�, ett� h�n rakastaisi minua, jos vaan olisin h�nen
luonansa eik� mit��n tunkeutuisi v�lillemme... Ensiksi t�ytyi minun
voittaa ujouteni, ett'en en�� s�ps�ht�isi omasta ��nest�ni.

"Is�," lausuin min� yht� reippaasti kuin esikuvani Ilsekin ja osoitin

nukkuvaa lasta, kun is� melkein naurettavan h�mm�styneen�, k�si�ns�
v��nnellen tuli meid�n luoksemme, "eth�n naura minulle? Eik� tuo lapsi
her�� tai irroita k�tt�ns� oksasta? Onhan se ihan el�v�?"

"Min�k� nauraisin sinulle, pikku Leonoreni, sent�hden ett� heti

huomasit helmeni, aarteeni?" huudahti h�n silminn�ht�v�n iloisesti. H�n
silitti kellert�v�� marmoria viel� hellemmin kuin �sken poskeani. "Niin
katselehan oikein tarkoin, lapseni! T�m� on kaunis teos Jumalan
kaunihinten luotujen kappalten vertainen!... Semmoista on ainoastaan
yhdess� maailman paikassa, ainoastaan t�ss�, t�ss�!... Mik� l�yt�!...
Jumala tiesi, kuinka kauppias on saanut sen k�siins�!... T�ss� talossa
piilee ��rett�mi� aarteita, ja mist� olen min� ne l�yt�nyt, ell'en
juuri sielt�, mist� eilen vasta vedin t�m�n verrattoman kalliin
taideteoksen p�iv�n valoon? Tuolta kellarin nurkista, miss� ne ovat
olleet v�hint��n nelj�kymment� vuotta arkkuihin pakattuina,
unhoituksiin j��nein� -- ry�st� tieteelt�, jota ei milloinkaan voi
anteeksi antaa!... Oi tuota kauppiaan mielt�!"

Se ei tosin kuulunut silt�, kuin olisi h�n puhunut minulle, arolta

tulevalle lapselle, joka vasta ensi kertaa sain mit��n ymm�rt�m�tt�
kurkistaa taiteen ja tieteen valtakuntaan; mutta h�nen puhettansa
ymm�rsin kuitenkin paljon paremmin kuin professorin vierassanaista
pakinaa tuolla kukkulalla, ja �kkiarvaamaton l�yt� "kauppahuoneessa"
oli minusta yht� miellytt�v� kuin hautakummun salaisuus.

Ilse katseli minua sivulta, juurikuin olisi h�n tahtonut sanoa: "vai
niin, nyt alkaa tuokin;" vaan h�n pid�tti kaikki muistutukset ja
lausui, kuten ainakin, suoraan ajatuksensa. H�n osoitti p�lyisi�
jalkimiansa.

"Anturat polttavat jalkojani ja min� olisin iloinen, jos saisin

lasillisen raikasta vett�, herra tohtori!"

Is� hymyili, lukitsi kirjoitusp�yt�ns� laatikon ja vei meid�t

alikerrokseen. Me n�imme ohitse menness�mme avatusta ovesta v�h�iseen
huoneesen; siell� seisoi siev� palvelusneiti, valkoinen esiliina
edess�, tomuttamassa huonekaluja.

"Neiti Fliedner k�ski avata kaksi huonetta armolliselle neidelle,"

lausui h�n kunnioittavasti is�lleni.

Min� nauroin h�nelle vasten silmi�. "Armollinen neiti" oli viimeksi

edellisen� aamuna l�htiess�ns� Dierkhofista juossut avojaloin aroa
pitkin.

"Herra tosin l�ksi Dorotheenthaliin," jatkoi tytt�, "eik� neiti

Fliedner tied�, kuinka h�n tahtoo asettaa kotiin tultuansa; vaan h�n
tahtoi kuitenkin ennakolta pit�� huolta v�ltt�m�tt�mimmist� tarpeista.
Min� olen kattanut p�yd�nkin kolmelle hengelle ja tuonut ruokaa
kahdelle lis�� ravintolasta."

Is�ni kiitti h�nt� ja avasi meille sangen komean asuinhuoneensa oven.

Kerronko, kuinka voimallisen aistin ihmeet melkein kohta her�siv�t

yksinkertaisessa lapsessa; sen ihmeen, joka saattoi tuhat hell��
huolenpitoa heti syntym��n lapsellisessa sielussani, kun rakkaita
velvollisuuksia minua kohtasi? Minun "��rett�m�n taitamattomiksi"
moititut k�teni kuorivat perunat ja laskivat ne, vaikka viel� ujosti ja
k�mpel�sti, is�n lautaselle; min� riensin vet�m��n akuttimen eteen, kun
aurinko rupesi kuumasti paistamaan is�lleni otsaan, ja kun h�n hetken
per�st� j�lleen meni rakastettuun kirjastoonsa, huusin min� h�nen
per��ns�, ett� h�nen kello viisi t�ytyi menn� herttuan luokse, ja
kysyin, saisinko tulla yl�s h�nt� siit� muistuttamaan.

H�n k��ntyi s�ihkyvin silmin ovessa.

"Min� kiit�n teit�, Ilse," huudahti h�n. "Te olette lapsessani tuoneet
minulle sen onnellisen ajan takaisin, jolloin minulla oli viel� vaimo
vainajani elossa!... Leonore, juuri kello viisi tulet yl�s! Min� olen
usein v�h�n hajamielinen ja, paha kyll�, on jo usein tapahtunut, ett�
olen ihan unhottanut koko kutsumuksen."

H�n meni ulos.

"K�yh�n kaikki hyvin!" arveli Ilse tyytyv�isesti ja lykk�si nuttunsa

hihat kyyn�sp�ittens� yli.
XI.

Is�ni asuihuoneitten vieress� oli se huone, jonka neiti Fliedner

toistaiseksi oli m��r�nnyt minulle, ja sen takana pieni makuukammari.
Ne olivat rakennuksen lounaisessa kulmassa ja ensimm�isess� oli kaksi
ikkunaa, joitten edess� riippui raskaat, vaikka v�h�n kauhtuneet
tamasti-uutimet. Siin� oli keltaisella silkkipeitteell� katettu vuode,
pehmeit�, puhtaisin liinap��llyksiin pistettyj� tyynyj�, siev�,
keltaisilla poimuksilla koristettu peilip�yt�, ja toisella sein�ll�
kierrejalkainen, kalliilla puulajilla muovattu kaappi.

"Makuuvaatteita ei tarvita," sanoi Ilse, vet�en vahvoilla k�sill��n

meid�n s�kkivaatteesen ommeltua, j�ttil�isen kokoista tavaral�j��mme
kynnyksen yli. "Makuuvaatteita on meill� itsell�mme, ja mink�
kaltaisia lis�ksi!" H�n otti hienot vaatteet vuoteesta ja punnitsi
ylenkatseellisesti k�siss�ns� keveit� tyynyj�. "Mutta t�m� on pahasti!"
huudahti h�n �kki�, k�det puuskassa tarkastellen pient� huonetta.
"Tuossa, miss� vuode nyt on, makaat puoleksi kylm�n ikkunan alla, ja
tuolla sein�ll� on kaappi suotta suojassa. Kas niin, auta minua v�h�n,
tytt�reni -- se otetaan siit� pois!"

Me siirsimme kaapin syrj�lle; Ilse l�i k�tens� yhteen. "Jumala

varjelkoon meit�, silkki� ikkunain edess� ja sormen paksulta
h�m�h�kinverkkoa ja tomua kaappien takana -- sep� vasta hyv��
j�restyst�!" Minun t�ytyi ehdottomasti muistella nelj�kymment� vuotta
kellarin pimeydess� olleita arkkuja; niin pitk��n aikaan ei luultavasti
kaikkialla kiitelevi� h�mm�h�kki� ollut h�iritty. Paitsi vanhuuttansa
mustaa tomun ja pitk�jalkaisia pakenevia sein�lukkia tuli viel� pieni,
tuskin huomattava sala-ovi n�kyviin. Ilse avasi sen kursailematta;
tuskin kahta jalkaa leve�t, jyrk�t portaat viev�t yl�s toiseen
kerrokseen.

"Ei kaappi siis ole siin� suotta aikojaan", lausui Ilse, sulkien oven
j�lleen.

"Meid�n t�ytyy nostaa se paikalleen takaisin!"

H�n meni ulos luutaa ja rikkaviskuria hakemaan.

Hiljaa avasin min� j�lleen oven... Kuka asui tuolla ylh��ll�? Kentiesi
kaunis Charlotte?... Min� astuin portaan toisensa per�st� yl�sp�in...
�kki� n�in omien silmieni tasalta heikon valon -- raon kynnyksen ja
molempia kerroksia yhdist�v�n oven v�lill�. Hiljaa, kutea aijoin,
avasin sen -- oi taivas! mik� hirve� melu syntyi: vahva kahiseminen
kuului ja tuo hirve� ovi kirisi, ik��nkuin ei sit� olisi vuosikymmeniin
avattu! K�teni putosi lukosta ja min� olin v�h�ll� kaatua takaperin.
Ovi aukeni hitaasti sis�lle p�in -- siell� ei ollut ket��n -- musta
silkki nuttu oli puoleksi riippunut oven edess� ja siit� se melu
syntyi.

Minusta tuntui, kuin olisi ensimm�inen vaalea aamurusko, jolle niin

usein olin riemuinnut arolla, virtaillut ymp�ri seini� -- ne olivat
ruusunpunaiset. Ruusuvihkoja n�kyi kaikkialla, mihin vaan katseli,
harmaapohjaisessa matossa, pieniss� selk�laudattomissa tuoleissa ja
alaslasketuissa akuttimissa -- ne kyll� olivat vaan ruusun j��nn�ksi�,
sill� auringon paisteessa olivat ne vallan kauhtuneet. Ikkunan vieress�
oli peilip�yt� t�ynn� hopeakapineita; muita huonekaluja ei ollut...

Min� astuin varovaisesti sis��n... Hyi -- eih�n siell�k��n ollut

pitk��n aikaan puhdistettu... T�m�p� hyv�� j�restyst�! olisi Ilse
taasen sanonut. Menestyik� Charlotte todellakin senkaltaisessa
tukehuttavassa, tomuisessa ilmassa? Vasemmalla puolella oli ovi auki,
ja min� huomasin kaksi rinnakkain olevaa vuodetta tumman sinert�v�n
p��llystimen peitossa; niiden vieress� oli kehto, t�ynn� pieni�
tyynyj�, joitten yli viheri�inen harso oli heitetty... Kummallista,
kuka asunee t��ll�?... Hiljaisuus, syv�, aaveentapainen hiljaisuus
vallitsi h�m�riss� huoneissa; rulla-akuttimet olivat alaslasketut,
viel�p� uutimetkin eteen vedetyt, ja kaikki n�ytti niin autiolta... Ah,
nyt tiesin sen! Asujat olivat sielt� l�hteneet pois!... Silm�nr�p�yksen
aikaa varoitti minua muuten sangen vapaamielinen omatuntoni enemp��
urkkimasta -- eih�n minun nen�k�s olentoni kuulunut t�nne... Joutavia!
oli niin vieh�tt�v�� kurkistaa salaa ventovieraasen, aavistamattoman
komeaan kotiin!... Olinhan min� todellakin haltiattaren luona h�nen
omassa samettisessa ja silkkisess�, kultaisessa ja hopeisessa
kodissansa. Tomua oli kyll� laistakseni ja vuoteitakin j�rest��kseni...
Min� k�velin yp�yksin h�nen huoneittensa ja salinsa l�vitse --
yp�yksin! Mutta en pel�nnyt -- en ollenkaan. Vaan jos haltiatar
todellakin istuisi l�himm�isess� huoneessa korkeassa nojatuolissansa --
silloin astuisin rohkeasti h�nen eteens� ja kumartaisin h�nelle, siihen
ei tarvitsisi aivan paljon uskallusta -- ei suinkaan, mutta -- min�
huudahdin �kki�, ett� sein�t kajahtivat, ja peitin kasvoni k�sill�ni.
Avasin juuri oven. Min� en ollut yksin�ni, mutta ei haltiatarkaan
siell� istunut -- pieni, musta olento tuli vastaisesta ovesta minua
kohti.

Sykkivin syd�min odotin min� vieraan l�hestymist�; luulin h�nen ensin

ottavan k�det kasvoistani ja vaativan selityst�, miten olin tullut
vieraisin huoneisin, mutta haudan hiljaisuus vallitsi yh�, ei ket��n
tullut lattian yli, ei mit��n oveakaan suljettu -- p��tt�v�isell�
liikunnolla lopetin tuskallisen tilani, min� katsahdin yl�s. "Musta"
seisoi yh� viel� kynnyksell�, antaen ruskeiden k�siens� hitaasti vaipua
alas kasvoiltansa ja heitti sitte vallattomat mustat k�h�r�ns� niskaan
-- no, mutta niinh�n min�kin tein!... Min� nauroin, nauroin t�ytt�
kurkkua. Huoneessa oli peiliseini�; aina kattoon asti ulottui lasi --
luultavasti n�ytti siit� kokonaan kuvastuva olento sangen
kummalliselta!... Min� pudistin k�h�r�it�ni, nauroin kuin hullu ja
astuin edess�ni olevaan saliin.

Se huone ulottui koko rakennuksen leveyden yli ja siin� oli etel�n ja

pohjan puolella liki toisiaan kolme tavattoman suurta, ulos viev��
lasi-ovea. Ne olivat varustetut sinisill� silkkiuutimilla, joissa v�ri
ainoastaan pohjan puolella oli s�ilynyt, etel�puolella oli se kauhtunut
likaisen harmaaksi... Siell� ik��nkuin virtaili el�m� vastaani
seinist�. Pienill� lihavilla, lent�vill� lapsilla oli seppeleit�
k�siss��n, ne nauroivat minulle veitikkamaisesti, ja katosta
ripottelivat ihanat naiset oikeita kukkakiehkuroita ymp�rilleen,
Kullatuita koristeita n�kyi maalausten v�lill�, ymp�r�iden ne
tuhansilla pauloilla ja k�ynn�ksill�. Huonekalut olivat loistavan
valkoiset, reunukset kullatut ja p��llystyynyt sinisest� silkist�.

Se oli juhlasali, vaikka sit� silminn�ht�v�sti oli k�ytetty hupaisena

arkihuoneena. Sieviss� ryhmiss� t�yttiv�t huonekalut kaikki nelj�
nurkkaa ja pohjanpuolisen kaksinaisen oven edess� oli suuri
kirjoitusp�yt�, peitetty posliinikuvilla ja kaikenlaisilla sievill�
kaluilla, joitten k�yt�nn�llisyytt� en tuntenut... Min� n�in siin�
my�skin hopeiset kirjoitusneuvot; ne olivat taiteellinen teos: oksista
kudottu pieni matto, jonka p��ll� musteastia ja hietatolkki pilkistiv�t
esiin kahdesta ruusunupusta -- yhdelle lehdelle oli vaakuna ynn�
ruhtinaallinen ruunu piirretty... Kirjoitusneuvojen edess� oli
vaakunalla koristettuja paperilevyj�. Hieno, keve� naisen k�si oli
silminn�ht�v�sti koetellut kyn��; lukemattomia kertoja seisoi siin�
ristiin rastiin: Sidonia, K----n ruhtinatar, ja v�list� oli aina nimet
Claudius ja Lothar.

Min� s�ps�hdin. Kuinka, olisivatko n�m� ruhtinaallisia huoneita?...

Ruhtinatarko on istunut t�m�n p�yd�n edess� ja kirjoittanut tuolla
kultaisella v�linpit�m�tt�m�sti paperien sekaan heitetyll� kyn�ll�!...
H�nen hienot jalkansa ovat liidelleet kiilloitettua lattiaa pitkin,
jota minun paksut villasukkani nyt naarmoittavat, ja olivathan ihanat
kasvot katselleet ulos lasiovesta?... Ujous valtasi minut -- min� en
en�� tarttunut l�himm�iseen oveen, ep�ilev�isesti siirsin pienen
vaskilevyn avaimenrei�n edest� ja kurkistin siit� -- ulkoa n�kyi
kauniit portaat, joita aamusilla Olsen ja nuoren herran seurassa olin
astunut yl�s... Ah, seisonhan min� niiden ovien takana, joissa oli
suuret sinetit!... Niin lujasti oli prinsessa siis tahtonut suojella
huoneitansa kaikilta uteliailta silmilt�, kunnes h�n palaisi -- h�n oli
oikein varustanut ovet sinetill�. Eik� sek��n auttanut; olinhan min�
siell� sis�ll� ja katselin uteliaasti kaikkia, mit� ei vieraan silm�n
pit�nyt n�kem�n. Mutta siit� min� en ensink��n huolinut -- p�invastoin
oli erinomaisen vieh�tt�v��, ett� sinetit olivat siin� ja ett'ei sinne
voinut tunkeutua ainoatakaan el�v�� olentoa, paitsi nen�k�st�, jostakin
avaimen rei�st� hiipiv�� k�rp�st�, -- ja minua, minua yksin!

Ja minun t�ytyi tulla selville, milt� ihanasta ruhtinattaresta tuntui,

katsellessansa ulos lasiovesta. Min� siirsin uutimen hieman syrj�lle --
kuin pieni, kodikas, ulos ilmaan pist�v� huone, katotta ja seinitt�,
liittyi palkkonki oviin -- min� en milloinkaan ennen ollut n�hnyt
palkkonkia -- ah, kuinka ihastuttavaa lieneek��n saada kuumasta
huoneesta astua suorastaan ulos raittiisen ilmaan.

Kentiesi voisi puitten v�litse n�hd� maalle! Min� olin kyll�ksi

kevytmielinen ja rohkea v��nt��kseni avaimen ja avatakseni oven
ravolleen; raikas kes�ilma tuuli minua vastaan tuoden mukanansa
kukkapengerten suloista tuoksua -- kyll�h�n kaiketi tohdin pist��
p��t�nikin ulos silm�nr�p�ykseksi -- taivas! siell� astui Ilse nopein
voimakkain askelin vastap��t� olevasta pensastosta kantaen pitk��
luutaa olallansa! Min� l�in oven kiinni ja juoksin kuin hullu
huoneitten l�vitse, vedin keng�t jalkaani ja hiivin portaita alas. Olin
juuri ehtinyt sulkea salaoven ja mit� viattomimman n�k�isen� istahtaa
tuolille, kun Ilse astui sis��n.

"Minun t�ytyi menn� aina pihalle asti, l�yt��kseni luutaa!" lausui h�n.
"T�m� talo on kuin loihdittu -- suljetuita ovia, mihin vaan katselee,
eik� ainoatakaan ihmist� n�kyviss�... Ja vastuksia minulla viel� oli
sen lis�ksi -- palvelustytt� ei tahtonut antaa minulle luutaa,
paljaasta kunnioituksesta ... mutta se suututti minua!... tuo ilke�
kirkkohattu on syyp�� kaikkeen! -- j�tt�isin sen mieluisimmin t�st'edes
k�ytt�m�tt�."

H�n lakasi huolellisesti kaiken tomun ovesta, v��nsi avaimen

kaksikertaa ymp�ri ja lykk�si kaapin entiselle paikalleen. Sitten
ratkoi h�n s�kkivaatteen auki ja pinosi tavattoman suuret s�nkyvaatteet
korkealle vuoteelle... Miten h�vytt�m�sti punaraitainen p��llys koki
kilpaa loistaa keltaisen silkkitamastin rinnalla, ja miten pienilt� ja
mit�tt�milt� hienot, ylenkatseellisesti poisheitetyt liinalakanat
n�yttiv�t minun paksun vaatteeni vieress�, jonka langat min� melkoisen
kaukaa voin lukea!

Mutta Ilse tarkasteli tyytyv�isen n�k�isen� ty�t�ns� -- olihan kaikki

vahvaa ja kest�v��, eik� silloin ollut syyt� valituksiin.

"Huomenna varhain menemme katurakennukseen," lausui h�n minulle, otti

puhtaan, sile�n kauluksen matkalaukusta ja pani sen peilip�yd�lle.
"Siit� p��tt�en, mit� is�si t�n��n sanoi, n�kyv�t he siell� olevan
sangen j�rkev�� v�ke�."

Min� koetin turhaan muistella senkaltaista lausetta; is�ni oli vaan

suuttuneena puhunut kellariin unhotetuista arkuista ja laatikoista ja
kutsunut "j�rkev�� v�ke�" kauppiaiksi.

"Kentiesi saan tilaisuutta puhua herran kanssa sinustakin", lis�si h�n.

"Herran t�hden ei, ei, Ilse!" huudahdin min� tuskastuneena. "Min�

juoksen paikalla sielt� pois, etk� sin� n�e minua milloinkaan en��!"

H�n katseli minua kummastuneena.

"Eih�n vaan olisi vikaa?" kysyi h�n osottaen merkitsev�isesti otsaansa.

"Usko mit� tahdot, vaan min� en k�rsi, ett� puhut ainoatakaan sanaa
minusta tuon nuoren herran kanssa --"

"Kukapa nyt muistelee tuota keikaria -- tuota teeskentelev�� nuorta

herraa, joka vanteita heittelee?... Seh�n viel� olisi puuttunut --!"

Min� tunsin, kuinka poskeni punottivat -- kiukusta, tuskasta ja

h�pe�st�... Ei, Ilse oli kuitenkin liian tunnoton, kova ja t�rke�!

"Min� tarkoitan sit� herraa, joka eilen huusi meid�n takanamme," jatkoi
h�n tyvenesti.

"H�nt�k�," vastasin min�, "minun puolestani saat puhua h�nen kanssansa,

kuinka paljon tahdot -- h�n on vanha, ikivanha!"

"Vai niin -- ja oliko h�n todellakin yksi niist�, jotka nelj� viikkoa
sitten olivat arolla?"

Min� nyyk�ytin h�nelle.

"Ja tuo vanhako antoi sinulle ne onnettomuuden taalerit?"

"Niin, Ilse!"

Min� menin ikkunan luo ja katselin ulos. Olin v�h�ll� k�ytt�yty�

naurettavasti -- kyyneleet nousivat silmiini. Ilse tiesi tosin, ett�
min� itkin, kun h�n oli liian ankara Heintzi� kohtaan; mutta se oli
ihan toista, h�nt� rakastin min� ensimm�isest� lapsuudestani saakka --
vaan mit� vento vieras mies minuun koski? Mit� se minuun koski, ett�
Ilse kutsui h�nt� keikariksi ja teeskentelev�ksi nuoreksi herraksi?...
Se oli todellakin naurettavaa -- mutta Ilsen mielipide suututti minua
kuitenkin viel� enemm�n ja ihan toisella tavalla kuin h�nen toruessaan
vanhaa hyv�� Heintzi�ni.

XII.

Seuraavana aamuna her�tess�ni olin sangen kummallisella tuulella...

Uudet vaikutukset olivat edellisen� p�iv�n� niin �kkiarvaamatta
karanneet p��lleni, ett� menin levolle kuin p�ihtyneen�; aamusilla,
kirkkaana selke�n� aamuna, oli lev�ht�nyt sieluni selennyt, ja min�
olin taasen arka sisilisko, joka koetti paeta ihmissilmi� johonkin
synkk��n turvapaikkaan. Ik��nkuin lohduttajana lauloi ja visersi �kki�
pieni lintu minulle, keskeytt�en alakuloiset mietteeni. Luultavasti
istui se ikkunalaudalla ja min� surumielisesti hymyten arvelin, ett� se
kentiesi oli tullut Dierkhofista, suoraan sen pihalla kasvavasta
pihlajasta... Syv� aamuhiljaisuus keskeytyi suureksi kummastuksekseni
toisellakin tavalla. Sein�n takana, miss� kaappi seisoi, alkoi �kki�
syv� miehen ��ni hitaasti veisata virtt�. Samalla aukesi ovi ja Ilse
astui kuunnellen kynnykselle. H�n nyyk�ytti ��neti minulle hyv��
huomenta ja j�i k�det ristiss� seisomaan.

"Hurskas mies," lausui h�n mielihyvin, kun ensimm�inen v�rssy oli

loppunut, ja astui vuoteeni luo. "T�ss� talossa asuu siis muitakin
ihmisi� paitsi is�si, ja viel�p� t�m�n miehen kaltaisia!... Eilen
illalla n�ytti koko talo minusta niin pakanalliselta ja loihditulta --"

H�n vaikeni, sill� ��ni alkoi toisen v�rssyn -- suloinen liiritys

ulkona ikkunalaudan p��ll� oli lakannut. Ihmis��ni oli karkoittanut
pois pienen aran laulajan. "Niin, nouse yl�s nyt, lapseni!" lausui
Ilse, hurskaasti kuunneltuansa toistakin v�rssy�. "T�m� havainto on
minulle aarretta rakkaampi. Mik� kaunis aamurukous!... Alottakaamme nyt
ty�mme!"

Sitte veti h�n yl�s rulla-akuttimen ja meni ulos.

Min� hypp�sin vuoteestani. Ulkona s�ken�iv�t kultas�teet vedenpinnalla;

puista ja pensaista tippui kimelt�v� aamukaste, riikinkukot ja fasaanit
juoksentelivat ruohokentill�.

Minun pukeutuessani lauloi naapuri yh� edelleen.

"No hyv�inen aika, laulaako tuo maksosta?" kysyi Ilse kummastuneena ja

otsa v�h�n rypyss�, kun kuudennen v�rssyn loputtua seitsem�skin viel�
alkoi. "Tuonkaltaiseen laulamiseen suuttunee pian Jumala!... Sit�
varten h�n ei varmaankaan ole luonut ihanaa kallista aamuhetke�!"

Ilse oli jo ollut ahkera. H�n oli saanut ky�kin oven avatuksi ja,
huolimatta palvelusneidon kaikista tarjoutumisista, itse laittanut
aamiaisemme -- Ilse "ei mill��n muotoa voinut juoda vieraan keitt�m��
kahvia". Huone oli jo laistu, vuode, jonka h�n oli valmistanut
itsellens� sohvalle, oli poissa ja p�yd�lle oli siev�sti j�rjestetty
neiti Fliednerin l�hett�m�t kahviastiat.

Min� koputin ujosti is�ni ovea.

"Astu sis�lle, Leonoraseni!" kuului sis�lt�... Jumalan kiitos! is�
muisti viel� kuitenkin minun olevan t��ll� eik� minun siis tarvinnut
ilmoittaa nime�ni! H�n veti minut kynnyksen yli, suuteli minua otsalle
ja puolusti eilist� poissaoloaan sill�, ett� h�nen t�ytyi viipy�
herttuan luona kello yhteentoista saakka. Ilse ilmoitti h�nelle
aikovansa "hetken per�st�" keskustella neiti Fliednerin kanssa siit�,
mit� minun kanssani olisi tekeminen, ja siihen is� mielell��n my�ntyi.
Neiti Fliedner oli eritt�in kunnioitettava nainen, arveli h�n, ja se
olisi h�nelle mieleen, jos Fliedner pit�isi v�h�n huolta h�nen pienest�
tytt�rest��n; my�hemmin lupasi h�n itse k�yd� h�nen luonansa sit�
pyyt�m�ss�, vaan silloin oli se mahdotonta, kun h�nell� oli kiireit�
t�it� ja h�nen t�ytyi kirjoittaa joka hetki.

H�n ei ollut likimainkaan niin hajamielinen kuin ylh��ll� kirjastossa,

ja vaikka h�n muutaman kerran kutsui minua �itivainajani nimelt� ja
hyvin huolellisesti kysyi ik��ni, huomasin kuitenkin kaikesta siit�
h�nen jo tottuneen minun j��miseeni. Se rohkasi mieleni j�lleen. H�n
piti minua yh� edelleen k�dest� ja min� saatoin h�net kirjastoon asti,
sill� h�n oli tottunut juomaan aamukahvinsa siell�.

Etehisess� astui pitk�, vanha herra ohitsemme. H�nen hiuksensa ja

kaulahuivinsa olivat lumivalkeat ja musta puku kiilsi kuin atlaska
p�iv�paisteessa. H�n tervehti tosin sangen kohteliaasti, mutta hyvin
j�yk�sti, ja h�nen vaalean siniset silm�ns� tarkastelivat oikein
ylenkatseellisen ylpe�sti is�ni huolimatonta ulkomuotoa.

"Kuka se on?" kysyin min� hiljaa, h�nen nopeasti ja erinomattain

arvokkaasti menness�ns� lammikon ohitse; kun h�n �kkiarvaamatta
ilmestyi, tunsin kuin ter�v�n pistoksen syd�mmess�ni.

"Kauppahuone Claudiuksen vanha kirjanpit�j�", vastasi is�ni. "H�n on

sinun naapurisi -- etk� jo ole kuullut h�nen laulavan?" Ivallinen hymy
n�kyi h�nen huulillaan, kun h�n loi katseen lammin toisella puolella
kasvavien pensaitten taakse katoavaan, hartaasen aamuveisaajaan.

Kaksi tuntia my�hemmin astuin min� samaa tiet� Ilsen rinnalla -- me

menimme katurakennukseen. Ilse kantoi mummon arvopaperia sis�lt�v��
l�kkilipasta mustan viittansa alla. H�n oli lis�nnyt matkapukuansa
tummilla, puuvillaisilla sormikkailla ja n�ytti siten sangen
juhlalliselta.

Ruohokentt� oli tyhj�, vaan sen sijaan oli el�m� sit� vilkkaampi
kukkatarhassa. K�sik�rryt narisivat hiedatulla tiell�, kukkapengerten
v�lill� k�veli ty�mekkoon puettuja miehi�, sitoen kukan toisensa
per�st� kimppuihin, ja ruusupensastojen takaa kurkisti monta p��t�,
meit� kummastuneena katsellen.

Tultuamme liki suuria kasvihuoneita, astui vanha kirjanpit�j� ulos

ovesta. H�n oli paljainp�in ja h�nen kunnioitusta vaativa, lumivalkea
p��ns� oikein hohti p�iv�paisteessa. H�n puhui nuoren herran kanssa,
joka, valmiina menem��n kaupungille, k�veli h�nen vieress�ns�. He eiv�t
huomanneet meit�, vaikka me ihan heid�n takaansa poikkesimme leve�lle
tielle, joka vei muurissa olevalle portille.

"Te olette huimap�it�, sek� te ett� sisarenne; te t�ht��tte korkealle"

-- lausui vanha kirjanpit�j�.

"Moititteko meit� siit�?"

"Eik� pes�, miss� kasvoitte, kunnes p��sitte lentoon, kelpaa en�� --
min� olen kauan tiet�nyt sen!" jatkoi harmaap�inen herra vastaamatta
toisen kysymykseen.

H�nell� oli puhuessansakin syv� ja kaunis ��ni; mutta h�nen

lausumatapansa oli niin kummallisen leve� ja korotettu, kuin olisi h�n
pit�nyt jok'ainoaa sanaansa kullanpainavana.

"Sit� en juuri tahdo sanoa", vastasi toinen, olkap�it��n nyk�hytt�en;

"mutta eih�n pit�isi olla niin paljoa masentamassa Charlottea ja minua,
painamassa meit� seurael�m�ss� lyijypainolla maahan ja olemassa
vastuksina korkealle pyrkiess�ni... Jospa vaan set� kerrankin luopuisi
t�st� kauppapuodista!"

H�n heilutti hienoa k�velykeppi�ns�, siten ly�den kaunista tulipunaista

neilikkaa niin kovasti, ett� se taittui ja lensi kauas tielle... Min�
huudahdin hiljaa ja koetin ehdottomasti molemmin k�sin kaulaani,
juurikuin olisi kova ly�nti sattunut minua niskaan.

Molemmat herrat k��ntyiv�t. Minun pel�stynyt muotoni ja viel� enemm�n

liikuntoni houkutteli pilkallisen hymyn nuoren herran huulille.

"Ah, voiko aron prinsessa olla herkk�tuntoinenkin?" huudahti h�n

kohteliaasti tervehtien ja nostaen lakkiansa kastanjankarvaisilta
k�h�r�ilt�ns�. "Nyt olen luultavasti oikea hirvi�, raaka ihminen ja
Jumala tiesi mit� kaikkea ja olen kadotettu ij�ksi p�iv�ksi", jatkoi
h�n nauraen ja katsellen minua sivultap�in; "minun ei nyt auta en��
tehd� muuta kuin asettaa kukka kunniapaikkaan". H�n otti yl�s neilikan
ja pisti sen napinl�peens�.

"Se ei en�� paranna pient� kukkaraukkaa", lausui Ilse kuivasti, ohitse

menness�mme.

Herra nauroi.

"Eik� teid�n nimenne ole Ilse?" kysyi h�n veitikkamaisesti.

"Teid�n palvelijanne -- Ilse Wichel", vastasi Ilse k��ntyen h�nen

puoleensa. Se kuului pist�m�ll� kuin olisi kielen p��ss� ollut pippuria
ja suolaa; mutta milt� se olisi kuulunut, jos h�n olisi tiet�nyt nuoren
herran arolla yhdist�neen h�nen nimens� -- lohik��rmeesen!

Min� en voinut k�sitt��, mist� Ilse ylip��n sai rohkeutta katsella niin
itsetyisesti, melkein huolimattomasti noihin ruskeihin silmiin,
juurikuin olisivat ne luudansitojapojan, jolle h�n Dierkhofissa
lahjoitti aina leip�palasen, ja laittoi h�net sitte matkaansa. Niin,
Ilse oli uljas kuin sotamies, h�nelle ei kukaan voinut vet�� vertoja,
ei kukaan koko maailmassa, min� kaikesta v�himmin, sill� minun arka
syd�mmeni sykki niin kovasti, ett� luulin vanhan kirjanpit�j�n sen
huomaavan ja sent�hden katselevan minua niin tutkivaisesti kiireest�
kantap��h�n.

Luulenpa nuoren herran tahtoneen esitell� meit� kumppanillensa; mutta

Ilse ei viipynyt; h�n nyyk�ytti p��t�ns� ja k��ntyi, ja min� tein
tietysti samaten.

Herrat k�veliv�t hitaasti meid�n per�ss�mme.

"Vaunut tulevat tuolla kulmassa!" sanoi nuori herra �kki� seisahtuen.
"Niin, niin, ovathan ne meid�n hevosemme! Erkki set� palaa
Dorotheenthalista!"

He kiiruhtivat askeleitansa ja saapuivat meid�n edell�mme pihalle

samassa kun siev�t vaunut, katto alaslaskettuna, ajoivat sis�lle
portista. Vanha herra istui siin� ruskea hattu p��ss� ja siniset lasit
silmill�. H�n oli juuri samann�k�inen kuin arollakin, liikkui vaan
paljoa keve�mmin astuessansa alas, kuin mit� min�, h�nen tyvenist�,
vanhuuteensa sopivista liikunnoistansa olisin osannut arvata.

"Hyv�� huomenta, set�!" tervehti nuori herra, ja "Sin�k� se olet, Erkki

set�?" kuului Charlotten ��ni er��st� ikkunasta.

Vanha herra viittasi tervehtien yl�s sek� ojensi k�tens� nuorelle

herralle ja vanhalle kirjanpit�j�lle. Me menimme samassa huomaamatta
ohitse, sill� vaunujen sis�lle ajaessa astui pitk�, voimakas mieskin
matkalaukku sel�ss� pihalle ja ojensi rukoilevaisesti hattuansa.

Min� n�in nuoren herran kohta ottavan esiin kukkaronsa ja aikovan

heitt�� suuren hopearahan hattuun, mutta set� lykk�si anteliaan k�den
takaisin.

"Mink�lainen k�sity�l�inen olette?" kysyi h�n kerj��v�lt�.

"Puusepp�."

"Oletteko hakeneet ty�t� kaupungissa?"

"Olen, armollinen herra, -- kaikkialla! Mutta en ole saanut, en

ollenkaan, ja Jumala tiet��, ett� mielell�ni tekisin mit� hyv�ns�! --
Min� olen kyll�stynyt kulkemiseen!"

"Vai niin, -- sitten voitte tulla minun luokseni; minulla on teille

ty�t�" -- h�n osoitti ymp�rill� olevia laatikkoja -- "ja maksan hyvin."

Mies repi h�mill��n sekaantuneita hiuksiansa. "Siit� olen teille

kiitollinen -- mutta tekisi mieleni ensin menn� majatalooni", lausui
h�n sammaltaen.

"Mene!" vastasi vanha herra lyhyesti ja k��ntyi pois.

"Katso h�nt� vaan, h�np� vasta on mies puolestansa!" arveli Ilse

ihmetellen, astuessamme etehiseen, vaan min� olin liikutettu.
Kerj�l�inen oli kurjann�k�inen ja kuinka lyhyesti ja raa'asti h�nt�
kohdeltiin! Eik� jo itsest��n ollut kauheata, kun t�ytyi k�yd� mieron
tiet�! Syd�nt�ni kirveli, kun tuon pitk�n miehen t�ytyi niin n�yr�n�
seisoa ylpeitten rikkaitten edess�!... Nuori herra oli kuitenkin paljoa
laupeampi ja jalompi; kysym�tt� olisi h�n antanut roponsa... Minua ei
ensink��n olisi kummastuttanut, jos puusepp� ei olisikaan tullut
takaisin -- kukapa tahtoisi kohdata katsetta noista rumista, sinisist�
silm�lasista?

Charlotte oli sill� v�lin n�hnyt meid�n tulevan pihan ylitse. H�n tuli
alas ja tervehti meit� etehisess�. Min� en voinut k��nt�� silmi�ni
h�nest�. Pieni pitsip��hine, keve� ja l�pin�kyv� kuin h�mm�h�kin
verkko, oli huolimattomasti heitetty tummankiilt�v�n p��n yli ja
ymp�r�i s�dekeh�n� kauniita, vaikka nuorelle immelle melkein liian
suuria kasvoja. H�nen suuren vartalonsa ymp�ri liehui runsaissa
laskoksissa valkea aamupuku, joka ainoastaan kapealla vy�ll�
kiinnitettyn� selv�sti osoitti h�nen uhkean muotonsa.

"Aiotteko minun luokseni, aron prinsessa?" kysyi h�n yst�v�llisesti

tarttuen kursailematta k�teeni.

"Sittemmin teid�nkin luoksenne, neiti; mutta ensin t�ytyy meid�n

puhutella neiti Fliedneri�," vastasi Ilse. H�nenkin silm�ns� katselivat
mielihyv�ll� kaunista vartaloa -- niin, suuruutta ja vahvuutta h�nkin
kunnioitti; kaikissa tapauksissa luuli h�n aina tuommoisessa, leveitten
hartioitten p��ll� olevassa suuressa p��ss� olevan yht� vahvan tahdon
kuin h�nell� itsell��n... Min� olin mielest�ni niin pieni, yht� mit�t�n
kuin kahden tammen v�lill� liehuva h�yhen, n�itten molempien
kookkaitten naisten rinnalla.

Charlotte pudisti nauraen p��t�ns� Ilsen suoralle vastaukselle ja avasi

oven... Jumalan kiitos, meid�n sis��n astuessamme ikkunanloukosta
nouseva nainen ei ollut kuitenkaan yht� pitk� kuin minun molemmat
��rimieheni! Neiti Fliedner n�ytti silkkipukuineen, valkoisine
myssyineen ja hienoine, vy�st� riippuvine kultavitjoineen yht� hienolta
kuin eilenkin etehisess� ja tuli yst�v�llisesti hymyillen meit�
vastaan.

Min� vaivuin kohta alas Ilsen viereen vanhanaikuisen karttuunisen

sohvan pehmeisin h�yhentyynyihin; Charlotte puolestansa heitt�ytyi
nojatuoliin, otti haukkuvaa sylikoiraa, joka juuri oli koettanut repi�
palasta kalliista puvustani, kiinni niskasta ja torui sit�.

Ilse kertoi pitkitt� mutkitta lyhyesti entisen el�m�ni. P��ni, t�ynn�

hullutuksia, ruskeat k�teni, jotka eiv�t tahtoneet kutoa sukkaa ja
voittamaton haluni juosta avojaloin, olivat kuvan hirve�t alkupiirteet,
jotka kaksivuotisen sivistysajan piti poistamaan... Min� istuin ��neti
kuunnellen ja katselin suurta posliinikuvaa vastap��t� olevassa
lasikaapissa; tuo hirve� olento nyykytti v�sym�tt� p��t��n Ilsen
navakalle puheelle. "Niin, niin, kaiken t�m�n t�ytyy muuttua!" Sitten
kuin min� sein�ll� olevia loppumattomia avainrivi� -- voi taivas, mik�
��ret�n joukko suuria ja pieni� avaimia, ja neiti Fliednerin t�ytyi
pieness�, siev�ss� p��ss��n muistaa, mihin kukin niist� kuului! Min�
tuskastuin ja rupesin pelk��m��n taloa, johon kuului niin lukemattoman
monta lukkoa ja avainta -- ah, rakas, rauhallinen Dierkhofini, jossa
oli vaan yksi portin avain, ja sekin usein j�i y�ksikin v��nt�m�tt�!

"Mielell�ni, syd�mellisen mielell�ni otan pienen neiti von Sassenin

siipieni suojaan", lausui vanha neiti Ilsen lopetettua puheensa ja
laskettua l�kkilippaan paperineen p�yd�lle. "Mutta siin� t�ytyy mietti�
monta asiata, eritt�inkin raha-asiaa. Min� arvelen teid�n tarvitsevan
siin� herra Claudiuksen neuvoa --"

"Vaan ei t�n�p�iv�n�, herran t�hden, rakas Fliedner!" keskeytti h�nt�

Charlotte vilkkaasti. "Erkki sed�ll� on t�n��n ty�t� entist� enemm�n,
h�n oli v�h�ll� pakottaa onnettoman kis�llin ty�h�n, mutta kis�llip�
oli kyllin viekas ja pakeni... H�n olisi valmis pist�m��n tytt� raukan
tuonne pihakammariin ja antamaan h�nen siell� koko ik�ns� sitoa
hautaseppeleit� kuivista kukista!"

Min� katselin h�nt� mykk�n� kauhusta.

"Niin, niin, katsele minua vaan pienokaiseni!" lausui h�n tarkastellen
suuria, valkoisia, hyvin hoidettuja kynsi�ns�. "N�it� kymment�
sormiraukkaa vapisen min� alinomaa, pel�ten, ett� nekin l�hetett�isiin
pihakammariin!"

"No, teill� ei suinkaan ole syyt� valitukseen, Charlotte", arveli neiti

Fliedner hieman ter�v�sti.

Ilsen kasvot piteniv�t. Vaikka h�n n�ytti ��rett�m�n ankaralta, rakasti

h�n minua kuitenkin liian paljon k�rsi�ksens� ajatusta, ett� h�n
j�tt�isi minut yksin vieraaseen kaupunkiin onnettomuuteen... Niin, h�n
kuvaili taitamattomuuttani mit� tummimmilla v�reill�; mutta h�nen
t�ytyi my�skin my�nt�� itse olleensa syyp�� siihen -- h�nell� ei ollut
milloinkaan kylliksi voimaa eik� vakavuutta pakottamaan minua ty�h�n ja
tukehuttamaan haluani vapaasti kulkemaan ulkona.

"Olkaa huoletta", lohdutti h�nt� neiti Fliedner hymyillen. "Neiti

Claudiusta huvittaa v�liin liioitella. Herra on ankara, vaan ei
tunnoton; te voitte huoletta neuvotella h�nen kanssansa."

"No niin, koska sen vakuutatte", vastasi Ilse silminn�ht�v�sti

huojennetunna. "Min� en tied� mist� syyst�, mutta minulla on
luottamusta h�neen. H�nen kasvojansa en ole n�hnyt -- h�n seisoi tuolla
pihalla selk� minuun p�in -- mutta tytt� n�ki h�net nelj� viikkoa
sitten arolla ja sanoo h�nen olevan vanhan, ikivanhan herran ja silloin
h�nell� tietysti on kokemusta maailmasta."

Charlotte nosti k�tens� ja purskahti nauruun.

"Erkki set� on varmaan eritt�in kiitollinen teille, armollinen

prinsessani!" huudahti h�n ja neiti Fliednerkin katseli minua
veitikkamaisesti.

"Ottakaa vaan lippaanne ja seuratkaa minua!" sanoi h�n Ilselle. H�n

heitti viitan hartioilleen, j�resti valkoiset kalvokkaansa ja silitti
molemmin k�sin tavattoman sileit�, harmaita hiuksiaan.

"Siell� minunkin t�ytyy olla l�sn�!" huudahti Charlotte ja heitti

koiran pehme��n makuukoriinsa.

"Aamupuvussako?" kysyi neiti Fliedner kummastuneena.

"Tietysti, eik� se ole puhdas ja sile�?" kysyi Charlotte nauraen ja

veti peilin edess� pitsip��hineen syvemm�lle otsaan.

Vanha nainen nyyk�hytti olkap�it��n ja antoi meid�n j�lleen astua ulos

synkk��n etehiseen. H�n avasi melutta vastaisessa p��ss� olevan oven.

XIII.

Min� olisin mieluimmin k��ntynyt takaisin kynnyksell� ja juossut ulos

pihalle katsomaan, paistoiko kes�aurinko todellakin viel� kirkkaalla
aamutaivaalla... Niin kolkkoa ja kylm�� oli ristikko-ikkunain takana!
Kadun toiselta puolelta n�kyi kyll� valkoinen sein� ikkunasta, mutta se
kimelt�v� paikka vaikutti ainoastaan, ett� holvikatto ja ruskeat
nahkatapetit n�yttiv�t viel� tummemmilta. Joka heng�hdyksell� saivat
keuhkot kuumaa, raskasta ilmaa, jossa mitk� kukat hyv�ns� olisivat
n�ytt�neet surkastuneilta ja kuivilta.

Pitk�n p�yd�n vieress� seisoi vanha kirjanpit�j�. H�n oli vet�nyt

harmaat, liinaiset hihat k�sivarsiinsa ja j�resteli pieni�
paperitukkuja; h�nen ymp�rill�ns� ty�skenteli monta ihmist�.

"Hyv�� p�iv��, herra Eckhof!" tervehti h�nt� Charlotte, ja ojensi

h�nelle ohimenness��n v�linpit�m�tt�m�sti k�tens� ihan samoin kuin
ylioppilas tervehtii toistaan. Vanhus vastasi yst�v�llisesti
tervehdykseen -- neiti Fliednerille kumarsi h�n yht� kankeasti ja
kylm�sti kuin is�llenikin.

Me astuimme suuren salintapaisen huoneen l�vitse toiseen huoneesen.

Siell� oli ainoastaan yksi herra, vaikka monta kirjoitusp�yt�� seisoi
pitkin seini�.

Herra istui niin, ett� h�n voi n�hd� koko huoneen ja ovenkin, mist�
tulimme. Meid�n astuessamme sis�lle nosti h�n p��t�ns�; sitten nousi
h�n v�h�n kummastuneena ja l�ksi ikkunaloukosta, miss� h�nen
kirjoitusp�yt�ns� oli... H�nell� oli kapeat, jalot, v�h�n vaaleat
kasvot.

Charlotte riensi meid�n edell�mme h�nen tyk�ns�.

"Aamupuvussako, Charlotte?" kysyi h�n ja h�nen suuret siniset, el�v�t

silm�ns� katselivat kummastuneina Charlottea. Terve puna neiden
kasvoissa eneni, peitt�en koko kasvot hiuksiin saakka.

"Oi, set�, olethan yksin�si", lausui h�n rukoilevaisesti, katsellen

pikaisesti ymp�rilleen. "�l� pid� s��nt�j� niin tarkoin t�ll� kertaa --
minun t�ytyy olla l�sn�, kun saat miellytt�v�n uuden tuttavan."

Min� olin jo aikoja sitten paennut Ilsen taakse.

"Tuo ei ole herra, joka antoi minulle taalerit", kuiskasin min�

pel�styneen�.

Charlotten tarkat korvat kuulivat sanani.

"Set�!" lausui h�n nauraen kuin hullu, "nelj� viikkoa sitte n�ki nuori
nainen sinut Lyneburgin arolla, ja h�n tahtoo nyt puhutella vanhaa,
ikivanhaa herra Claudiusta --"

"Ah, se on ihan sama, oletteko te se herra, jonka pienokainen on

n�hnyt, vai ette", keskeytti Ilse vakavasti. "Min� tahtoisin puhutella
herra Claudiusta, ja teh�n se olette?"

H�n nyyk�ytti p��t�ns� tuskin huomattavasti hymyillen.

Ja nyt alkoi Ilse toisen kerran kertomuksensa. H�n oli luultavasti

oppinut sen ulkoa kuin pappi saarnansa; sill� suu k�vi lakkaamatta kuin
hyrr� ja h�n puhui puhumistaan samassa j�rjestyksess� kuin neiti
Fliednerinkin luona.
Sill'aikaa olin min� piilossa naisten takana ja katselin salaisesti
herraa tarkemmin. H�nell� oli vanhan ruskeahattuisen korkea, solakka
vartalo ja sama ��nikin; vaan se oli mahdotonta, ett� p�� oli sama.
Nuorekkaan, sile�n otsan yll� aaltoilivat vaaleat, tuhanharmaiset
k�h�r�t, jotka vinosti sis��n tulevassa valossa n�yttiv�t
hopeanharmailta. Suurena vastakohtana n�kyiv�t ruskeat kulmakarvat
kiilt�vien hiuksien alta. Lujina ja vakavina ymp�r�iden siniset silm�t,
tekiv�t ne h�nen vaaleat, ylev�t, vaikk'ei kauniit kasvonsa
miehuullisiksi ja voimakkaiksi... Min� huomasin, kuinka Ilsen puhuessa
pieni ryppy asettui h�nen otsaansa; Ilsen kertomus suututti h�nt�
silminn�ht�v�sti eik� h�nell� ollut v�hint�k��n halua sekautua koko
asiaan; silloin t�ll�in katseli h�n sivultap�in vieress�ns� olevia
avatuita kirjoja; n�kyi selv�sti, ett� h�nest� oli vastenmielist� tulla
h�irityksi, vaikka h�n kohteliaasti n�ytti olevan huomiollinen kuulija.

"Min� voin", lausui h�n kylm�si kun Ilse hieman lev�hti, "ainoastaan
neuvoa teit� mit� pikemmin sit� paremmin l�hett�m��n nuori neito
oppilaitokseen --"

"Ei, set�!" keskeytti h�nt� Charlotte. "Hirve�t� olisi pakottaa t�t�

nuorta ujoa olentoa, joka t�h�n saakka on nauttinut suurinta vapautta,
laitokseen, miss� kaikki luonteet muodostetaan saman kaavan mukaan!
El�m� opetuslaitoksessa on hirve�!"

"Onko se hirve�, Charlotte?" kysyi h�n kovin kummastuneena. "Ja sin�

olet viett�nyt melkein koko el�m�si semmoisessa paikassa!... Miksi et
milloinkaan ole sit� sanonut?"

Neiti kohotti olkap�it��n. "Mit� valitukset olisivat auttaneet?" kuului

jotenkin katkerasti h�nen huuliltansa.

Herra Claudius loi h�neen ankaran ja l�pitunkevan katseen, vaan ei

lausunut sanaakaan. Samassa aukeni ovi; vanha kirjanpit�j� astui
sis�lle ja h�nt� seurasi kookas, hyvin kaunis nuori mies. Viimein
mainittu s�ik�hti silminn�ht�v�sti naisten l�sn�olosta ja aikoi
per�yty�.

"Astukaa vaan sis�lle!" kehoitti herra Claudius. H�nen kulmakarvansa

vet�ytyiv�t hieman ryppyyn; h�n otti kellon taskustansa ja n�ytti sit�
tulijalle. "On jo kovin my�h��n, herra Helldorf", lausui h�n kylm�sti.

Charlotte vastasi nuoren miehen tervehdykseen ylpe�sti ja

huolimattomasti nyyk�ytt�en p��t��n; mutta sed�n sanoista tuli h�n
tulipunaiseksi ja loi h�neen vihaisen silm�yksen.

"Suokaa anteeksi, herra Claudius; toinen veljeni lapsista sairastui

muutama tunti sitte sangen kovasti," puolustihe nuori mies hiukan
ep�vakaisella ��nell� ja istahti kirjoitusp�yt�ns� eteen.

"Minun on h�nt� s��li -- onko henki vaarassa?"

"Vaara on, Jumalan kiitos, ohitse."

Herra Claudius k��ntyi taasen Ilsen puoleen. "Min� en tied�, mill�

tavoin voin teit� t�ss� asiassa auttaa", lausui h�n. Herra von Sassenia
ei mill��n tavoin voi vaatia pit�m��n silm�ll� -- kuten itse sanotte --
jotenkin laiminly�dyn nuoren neiden opetusta --"
"Sen min� kyll� mielell�ni teen!" keskeytti neiti Fliedner.

"Ja min�kin", lis�si Charlotte vilkkaasti.

"P��kysymys on pienen omaisuuden hoidosta, joka perinn�n kautta on

tullut neiti von Sassenin omaksi", lausui vanha neiti.

"Mutta senkin voisi minusta katsoen h�nen is�ns� hoitaa."

"H�n ei mill��n muotoa suostu siihen", vastasi Ilse kiiruusti. "Ja se

onkin minulle mieleen, kun -- kun" -- h�n vaikeni hetkeksi ik��nkuin
hieman h�mill��n etsien sopivia sanoja -- "no niin, kun h�n aina
ostelee s�retyit� kivikuvia ja astian palasia", lis�si h�n
p��tt�v�isesti.

H�n laski lippaan p�yd�lle ja avasi kannen. Herra Claudius otti paperit
ja rupesi niit� tutkimaan.

"N�itten joukossa on monta korkolippua, joista ei en�� saa rahaa; mutta

velkasetelit ovat hyvi�", sanoi h�n laskien ne takaisin lippaasen. "Ja
min�k� siis hoitaisin rahat?... Tahdotteko, ett� kasvut pannaan
p��omaan?"

"Niin, niin, s��st�k�� niin paljon kuin mahdollista!" kehoitti Ilse.

"Mutta tohtori on kovin hajamielinen ja sent�hden olisi hyv�, jos tytt�
v�liin saisi muutaman groshenin pieniin tarpeisinsa."

"Miss� nuori neiti on?"

"Mutta n�ytt�ytyk�� toki kerran!" sanoi Charlotte minulle. Ennenkuin

ehdin hiiskuakaan, otti h�n hatun p��st�ni, silitti itsepintaista
tukkaani molemmilla k�sill��n ja rupesi taluttamaan minua olkap��st�
eteenp�in melkein kuin lasta, jonka pit�isi lausuman ulkoa opittu
nimip�iv�runo. Silla kertaa astuin kuitenkin vallan ujostelematta
esiin. Tyvent� kauppamiest� min� en ensink��n h�vennyt -- min� katselin
h�nt� silmiin yht� viattomasti kuin vanhaa herraa arolla. Luulenpa,
ett� minulla olisi ollut rohkeutta vastustaa h�nt�, jos h�n olisi
ruvennut puhumaan kuivista haudanseppeleist��n.

Samassa kun silm�mme kohtasivat toisensa, huomasin h�nen tuntevan minut

-- h�n oli siis kuitenkin sinilasisilm�inen mies.

"Todellakin! Kummallinen pieni tytt�, joka ei milloinkaan ollut n�hnyt

rahaa!" sanoi h�n kummastuneena.

"Niin, set�, aron prinsessa, kuten Dagobert sanoo, pieni vapaa leivo,
joka heitti rahanne jalkojenne eteen eik� niin vaan anna sulkea itse��n
h�kkiin!" huusi Charlotte nauraen. "Nyt, pienokaiseni, t�ytyy sinun
kunnioittavasti tervehti� tuota vanhaa herraa!"

Herra Claudius punastui �kki� hieman. "Ei mit��n sopimatonta pilaa,

Charlotte!" sanoi h�n yht� vakavasti ja ankarasti kuin h�n oli
nuhdellut Dagoberttia tuossa onnettomassa kenk�jutussa. "Teid�n
tahtonneko on, ett� rahat j�tet��n minun hoidettavakseni?" kysyi h�n
minulta yst�v�llisesti.

Minusta tuntui niin kummalliselta tieto, ett� ensi kertaa olin rahan
omistajana, ett� nauroin.
"Ovatko ne todellakin minun omiani!" kysyin min�.

"Tietysti, kenen sitte?" sanoi Ilse n�rk�styneen�.

"Kuuluvatko ne minulle samalla tavalla kuin k�teni tahi silm�ni! Saanko

menetell� niiden kanssa kuinka tahdon?" kysyin min� melkein
hengitt�m�tt� mielen ponnistuksesta.

"Ette, niin vapaamielisesti ette viel� saa niiden kanssa menetell�",

lausui herra Claudius -- h�nell� oli sama lempe� ��ni kuin arollakin.
"Te olette viel� liian nuori... Jos min� hoidan paperinne, t�ytyy
teid�n my�skin tehd� tili� kaikesta, mit� minulta pyyd�tte."

"Silloinhan ei ole mit��n hy�ty� niist�", sanoin min� surullisesti ja

alailoisena.

"Olisiko teill� jokin erityinen pyynt�?" H�n kumartui minun puoleeni

katsellen minua kysyv�isesti.

"Olisi, herra Claudius, vaan min� en tahdo lausua sit� -- te ette

kuitenkaan sit� t�yt�."

"Vai niin -- hm, mist� sen p��t�tte?" kysyi h�n tyvenesti.

"Siit�, ett� min� n�in teid�n l�hett�v�n pois k�yh�n kis�lliraukan

ilman avutta."

"Te tahdotko siis auttaa jotakuta!" H�n pysyi huolimatonna. Minun

v�h�inen moitteeni ei ensink��n h�nt� auttanut.

"Mit�h�n nyt on juolahtanut lapsen mieleen?" huudahti Ilse

kummastuneena. "Ket� sin� tahdot auttaa? Eth�n tunne ket��n koko
avarassa maailmassa!"

"Ilse, sin� tied�t sen", sanoin min� rukoilevaisesti. "Sin� tied�t

aivan hyvin, kuka nyt on h�d�ss� ja kentiesi laskee joka tunnin, kunnes
rahoja saapuu Hannoverista --"

"Kuuleppas Lenore, jos ryhdyt _siihen_, niin loppuu pian kaikki",

keskeytti h�n minua. H�n oli niin suuttunut, ett'en milloinkaan ennen
ollut h�nt� n�hnyt semmoisena, "ei grosheniakaan anneta pois!"

"No, pit�k�� sitte rahanne!" kuiskasin min� kiivaasti; kyyneleet

himmensiv�t n�k��ni. "Vaan en min�k��n ota niist� grosheniakaan -- en
koskaan, usko se, Ilse!... Ennen istun min� pihakammarissa ja sidon
hautaseppeleit� ja kukkakimppuja herra Claudiukselle!"

H�n katseli minua. "Kuka on jo ehtinyt kertoa teille pihakammarista?"

Minun silm�ni etsiv�t ehdottomasti Charlottea, joka punastui ja

hymyili.

"Charlotte laski leikki�, herra Claudius!" sanoi neiti Fliedner

lempe�sti puolustaen. Kun min� purskahdin itkuun, laski vanha neiti
kohta k�sivartensa minun ymp�rilleni ja veti minut hell�sti luoksensa.
Ilse sit� vastoin suuttui yh� enemm�n minun "lapsellisuudestani". H�n
laski suuren ty�st� karkean k�tens� raskaasti ja lujasti l�kkilippaan
kannelle, kuin olisi se siten suojeltu kaikilta ry�st�jilt�.

"Herra Claudius, �lk�� koskaan salliko Lenoren l�hett�� pois rahaa!"

varoitti h�n hartaasti. "Muistakaa, ett� jos h�n sen _kerran_ tekee,
niin on koko h�nen perint�ns� kadonnut!... Min� en voi sit� tarkemmin
selitt�� -- se on ik�v� perhesalaisuus, jonka t�ytyy olla haudattuna
... oi Herra Jumala, miksi pakottaa noin nuori tytt� minua puhumaan
siit� vieraille ihmisille!... Sanalla sanoen, t�ss� on kysymys
sukulaisesta, joka on tuottanut h�pe�n toisensa per�st� koko perheelle,
sukulaisesta, joka on hyl�tty --"

"Tunnetteko sen sukulaisen?" kysyi herra Claudius, k��ntyen minun

puoleeni.

"En, min� en ole koskaan h�nt� n�hnyt ja sain vasta nelj� viikkoa sitte
tiet��, ett� h�n on olemassa --"

"Pyyt��k� h�n apua?"

"Pyyt��, kirjeess� kuolleelle mummolleni... H�n on antautunut

n�yttelij�in pariin, sanoo Ilse, ja h�n on laulajatar --"

Tumma puna lensi herra Claudiuksen kasvoihin. H�n pani vieress��n

olevan kirjan kokoon.

"Mutta h�n on kadottanut ��nens�, ihmeen kauniin ��nens�!" jatkoin

min�, koettaen tuskastuneena ja rukoilevaisesti katsella h�nt� silmiin
-- h�n k��ntyi pois. "Kuinka hirve�t� lieneek��n, kun tahtoo laulaa ja
��ni pett��!... Ilse, sin� olet kuitenkin niin hyv�, kuinka voit olla
auttamatta, kun toinen on h�d�ss�!"

"Kuinka suuren summan tahtoisitte?" keskeytti herra Claudius lempe�ll�,

tyvenell� ��nell��n minun innokkaat rukoukseni.

"Pari sataa taaleria", vastasin min� rohkeasti.

Ilse l�i k�tens� yhteen.

"Ette arvattavasti aavista, kuinka paljon rahaa siin� on", sanoi herra
Claudius.

Min� pudistin p��t�ni. "Olkoon kuinka paljon hyv�ns�. Min� annan ne

mielell�ni -- jos h�n vaan saa ��nens� takaisin."

"Niin, sen kyll� uskon!" nauroi Ilse katkerasti. "Tuommoinen lapsi kuin
sin� tahtoo tehd� oman mielens� mukaan etk� huoli seurauksista!"

"Min� annan teille rahat", lupasi herra Claudius.

Ilse oikein kirkasi kuullessansa sen.

"Olkaa huoletta. Kyll� min� toimitan, ett'ei neiti von Sassen siit�
joudu vahinkoon -- min� siit� vastaan!" H�n otti nelj� seteli�
kirjoitusp�yd�ll� olevasta lippaasta ja antoi ne minulle. Sitten
kirjoitti h�n nopeasti muutamia sanoja paperille. "Olkaa hyv� ja
pist�k�� nimenne t�m�n kuitin alle", lausui h�n antaen minulle kyn�ns�.

"Se t�ytyy Ilsen tehd� -- min� kirjoitan liian huonosti", vastasin min�
rohkeasti.

Salainen hymy n�kyi Claudiuksen huulissa.

"Se ei olisi s��nn�llisesti tehty. Jos min� annan rahat _teille_, ei

Ilse rouvan allekirjoitus kelpaa... Taidattehan toki kirjoittaa
nimenne?"

"Taidan kyll�, mutta saatte n�hd� siin� oikeata harakantallustusta."

Min� kiipesin topatulle kirjoitustuolille, jonka h�n asetti minulle

p�yd�n eteen ja katselin tyytyv�isen� neiti Fliedneri� ja Charlottea,
jotka molemmat nauroivat. Miten hullunkuriselta lieneek��n pieni tytt�,
suuri raatimiehen kaulus kaulassa ja kesytt�m�t k�h�r�t h�ilyvin�,
n�ytt�nyt suurella, kunnioitettavalla kirjoitustuolilla ja paksun,
vakavan kirjan edess�, jonka yli h�nen pieni nen�ns� tuskin ulottui!...
Min� nauroin heid�n kanssansa, ah, oikein syd�meni pohjasta! Min� olin
niin sanomattoman onnellinen, ett� olin voittanut rahasumman t�dilleni.

Herra Claudius nojasi k�tens� kirjoitusp�yt�� vastaan, niin ett� h�n

oli ihan erill��n toisista. Min� tartuin kyn��n ja rupesin maalaamaan
L:ll��. "Mutta ei se noin k�y", lausuin min� huomatessani h�nen
katselevan minua. "K�si�ni ette saa tarkastella."

"Vai niin, onko se kielletty? Saanko luvan kysy�, mist� syyst�?"

"No, ettek� sit� itse huomaa? Sent�hden, ett� ne ovat niin ruskeat ja
rumat", vastasin ujostelematta ja hiukan n�rk�styneen�, ett� h�n
pakotti minun itseni sit� ilmoittamaan.

H�n k��ntyi nauraen toisaalle ja min� rupesin j�lleen kirjoittamaan --

mutta olipahan siin� nimess� liian monta kirjainta! Silloin aukeni ovi
ja nuori herra astui kiireesti sis�lle. Tulipunainen neilikka hehkui
minua vastaan kuin tulipallo -- min� pudotin kyn�n ja peitin kasvoni
k�sill�ni; minusta tuntui, kuin olisi koko maailma py�rinyt edess�ni.

"Set�", huudahti h�n kiireesti, "min� olen sopinut kreivi Kellin kanssa
hinnasta -- ainoastaan viisi Louisdoria m��r��m�si hinnan yli...
Suostutko siihen? Ja etk� tulisi Darlingia katsomaan? Min� olen
tuottanut sen t�nne pihalle."

"Herra Helldorf tervehti suuta, Dagobert", sanoi herra Claudius

vastaamatta h�nen puheesensa ja osoitti nuorta kirjanpit�j��.

Dagobert nyyk�ytti huolimattomasti p��t�ns� tervehdykseksi ja astui,

n�ht�v�sti kummastuneena ja huvitettuna minun n��st�ni, likemm�ksi.

"No kaikkiansa, Dagobert, hemmoiteltu neilikka napinrei�ss�?" huudahti

Charlotte ly�den k�tens� yhteen. "Kuinka _se_ on saanut senkaltaisen
kunnian?"

Dagobert nauroi merkitsev�isesti ja katseli minua veitikkamaisesti.

Ilse ymm�rsi h�nen katseensa, joka paitsi sit� ei voinut j��d�
kenelt�k��n huomaamatta.

"Oh, �lk�� ollenkaan luulotelko meille, ett� pienokainen tuossa olisi

antanut teille kukkasen!" lausui h�n kuivasti. "Herra on meid�n n�hden
kepill�ns� ly�nyt kukka raukan poikki ja antaa sen nyt viel� kurjasti
surkastua nappinsa rei�ss�", ilmoitti h�n yleiseksi huviksi ymp�rill�
seisoville.

Nuori herra kohotti olkap�it��n ottaen osaa toisten nauruun.

"Mutta kuinka on, Erkki set�, etk� tule hevosta katsomaan?" kysyi h�n,
j�tt�en kukkajutun siksens�.

"K�rsiv�llisyytt�! Ensin t�ytyy meid�n p��tt�� raha-asia. -- No, kuinka

k�y?" sanoi h�n, k��ntyen minun puoleeni ja asettautuen entiselle
paikallensa.

Kyn� oli viel� kuitin p��ll�. Min� k�tkin yh� vaan kasvoni k�siini,
sill� min� tunsin olevani tulipunainen.

"Min� en voi", kuiskasin h�nelle.

"Mene ulos, Dagobert, ett'ei mit��n h�iri�t� tapahdu pihalla", k�ski

h�n. "Min� tulen heti paikalla per�ss�."

Nuori herra l�ksi huoneesta.

"Niin, kirjoittakaa nyt", sanoi herra Claudius rauhoittaen ja katsoi

sinisilmill��n vakavasti, mutta yst�v�llisesti minun punaisiin
poskiini.

Min� lopetin viimeiset kirjaimet ja annoin h�nelle paperin. Samassa

tartuin h�nen k�teens� -- ensi kerran el�m�ss�ni vieraan ihmisen
k�teen. "Min� kiit�n teit� syd�mest�ni!" sanoin h�nelle liikutettuna.

"Mist� sitte?" kysyi h�n hyv�ntahtoisesti, v�ltt�en sek� kiitostani

ett� k�tt�ni. "Me olemme vaan joutuneet asia yhteyteen, eik� siit�
tarvitse kiitt��."

Min� astuin alas ja kiersin k�sivarteni Ilsen kaulan ymp�ri -- h�nen

synkk� katsantonsa huolestutti minua ��rett�m�sti. "Ilse, �l� ole
suuttunut", rukoilin h�nt�. "Sen _t�ytyi_ tapahtua. Katso, nyt voin
taasen nukkua rauhallisesti."

"Niin, niin, Ilse on nyt lyk�tty syrj�lle, eik� h�nell� en�� ole mit��n
sanomista", sanoi h�n lykk��m�tt� minua luotansa. "Vai niin, sen
_t�ytyi_ tapahtua. Aivan kernaasti minun puolestani -- mutta min� en
vastaa seurauksista... Arolla et taitanut vieraan kuullen lukea
kolmeen, vaan nyt, kun on kysymys oikkujesi t�ytt�misest� ja kun
huomaat toisten olevan sinun puolellasi, taidat l�rp�tell� ja
laverrella kuin harakka, ja poskesi ovat kuumat kuin paistetut
omenat... Siunaukseksi ei t�m� tapaus ole -- muista se; vaan minun
luokseni et silloin saa tulla valittamaan."

H�n irroitti k�teni kaulastansa, otti minut k�dest� ja aikoi l�hte�

huoneesta.

"Odottakaa!" huudahti herra Claudius, joka sill� v�lin oli istahtanut

kirjoitusp�yt�ns� eteen ja kirjoitti nopeasti jotakin paperille.
"Aiotteko j�tt�� neiti von Sassenin omaisuuden ihan kuititta minun
haltuuni?"

Siin� muuttuivat Ilsen posket vuorostansa kuumiksi kuin paistetut

omenat. H�n h�pesi, ett� oli unhottanut kaiken varovaisuuden, h�n, tuo
ajattelevainen, joka ei milloinkaan tullut h�mille."

"Siihen ovat ainoastaan hyv�nn�k�iset kasvonne syyp��t, herra Claudius

-- joltakulta toiselta en miss��n tapauksessa olisi unhottanut pyyt��
kuittia", puolustihe h�n h�veten ja otti paperin haltuunsa, kun min�
samalla iloisesti pistin setelit taskuuni; nekin olisivat j��neet
p�yd�lle herra Claudiuksen muistuttamatta -- tuo ankara toimimies
lienee saanut kauniin k�sityksen arolaisista.

"Herra Jumala tuota inhottavaa turhantarkkuutta!" huudahti Charlotte

ulkona etehisess�. "Ik��nkuin ei koko maailma tiet�isi, ett'ei
kauppahuone Claudius milloinkaan tahraisi mainettaan mit�tt�m�n parin
tuhannen taalerin t�hden!... Mutta kuitenkin vaativat he
allekirjoitusta jokaisesta siemenest� ja �yrist�!"

"J�restyst� t�ytyy noudattaa -- kentiesi opitte sen kerran

ymm�rt�m��n", vastasi neiti Fliedner nen�liinallaan pyyhkien liinaansa,
johon ensimm�isess� huoneessa oli tarttunut hiukan p�ly�.

Nuori nainen heitti p��t�ns� taaksep�in. "Menk��mme nyt Darlingia

katsomaan!" huudahti h�n vastauksen asemasta ja riensi rappuja alas
pihan ovelle.

XIV.

Piha oli tyhj�. Sit� vastoin oli puutarhan portti selkisel�ll��n ja

sielt� kuului melua ja huutoa, ik��nkuin juoksisi ihmisi� ja el�imi�
siell� edestakaisin.

Herra Claudius tuli kohta meid�n per�ss�mme. H�n kuunteli tuokion aikaa
kummastuneena melua, sitten riensi h�n ennen meit� puutarhaan.

Syd�mmeni sykki tuskasta ja s��liv�isyydest�, kun n�in avonaisesta

portista, mit� oli tapahtunut... Pel�stynyt hevonen riehui
kukkapengermill�. Salaman nopeasti riensi solakka el�in, jonka
kiilt�v�n sel�n auringon s�teet v�rj�siv�t puhtaimman kullan
karvaiseksi, suuren kukkakent�n yli, harjaansa heiluttaen ja huimasti
hirnuen vapauden ilosta, pilkaten kaikkia takaa-ajajiansa. Todellisella
riemulla sotkivat sen kaviot avaraa leukoija-kentt��, sitte lensiv�t ne
h�vitt�v�isesti suuren kasvihuoneen lasiruutuja vastaan. Vaahtoisena ja
pel�styneen� lasien kilin�st� seisoi kultarautio silm�n-r�p�yksen aikaa
ihan hievahtamatta, mutta silm�nr�p�yksen vaan -- nuolen nopeasti
k��ntyi se j�lleen ja sy�ksi eteenp�in tuhansilla kukilla koristettua
ruusus�leist�� kohti, joka heti kaatui maahan.

Kaikki puutarhan ty�v�ki, sis�ll� ty�skentelev�t ty�miehet, molemmat

kirjanpit�j�tkin, jotka olivat kuulleet melun konttoriin saakka, ynn�
Dagobert ja nauhoilla koristettu tallirenki, juoksentelivat
edestakaisin ja jo riensi Charlottekin, joka siihen saakka oli
s�ihkyvin silmin seisonut minun rinnallani, puutarhaan.

Ik��nkuin maasta nousseena ilmestyi �kki� korkea, voimakas nainen

valkoisessa liehuvassa puvussaan keskelle tiet�, jota pitkin el�in
hurjasti lensi. -- Se vavahti tavattomasta n��st�, ja hyp�hti kuorskuen
syrj�lle, mutta taitavalla ja nopealla liikunnolla tarttuivat rohkean
naisen molemmat voimakkaat k�det lujasti ohjiin ja h�n laahasi hevosen
jaloissa muutaman askeleen, kunnes pelastajia kaikkialta tuli h�nelle
avuksi.

"Charlotte, sin� olet uljas nainen!" huudahti Dagobert heng�styneen�,

mutta ylpe�sti, ja riemuiten sek� pitkitt� mutkitta suuteli sisartaan
otsalle. H�nen vieress��n seisoi nuori kirjanpit�j� kalman kalpeana ja
ujona, -- h�n oli ensimm�isen� rient�nyt h�nelle avuksi... Min� n�in
Charlotten luovan katseen nuoreen mieheen ja punastuvan; mutta heti
k��ntyi h�n niin v�linpit�m�tt�m�sti kuin olisi halveksiva "ah,
joutavia" kuulunut h�nen huuliltansa.

Kaikki ihmetteliv�t ja kiittiv�t yksimielisesti h�nen voimaansa ja

uskaliaisuuttaan; min� olisin mielell�ni tahtonut suudella h�nen
voimakkaita k�si��n -- ainoastaan herra Claudiuksella, h�nell� vaan ei
ollut kiitt�v�� sanaa h�nelle.

"Kuka avasi puutarhan portit?" kysyi h�n ankarasti, astuen

v�kijoukkoon, joka heti kunnioittavasti vet�ytyi syrj��n.

"Minun piti viem�n uusia kukkia pankkiiri Tresselin luo ja kaksi miest�
oli minulla apuna suuria purilaita kantamassa, sent�hden t�ytyi
molempien portti-puolikkaitten olla auki", vastasi lempe�n n�k�inen
puutarhuri, joka eilen osoitti meille tien. "Luultavasti pel�styi
hevonen suuresta oleanteri puusta, jota kannoimme."

Herra Claudius oli ��neti. H�n ei lausunut moittivaa sanaa

Dagobertille, joka oli tuottanut vieraan el�imen pihalle, eik� torunut
renki� siit�, ett'ei h�n pit�nyt parempaa huolta el�imest�. Ei edes
puutarhassa tapahtuneesta h�vityksest� kuulunut moitetta. H�n katseli
tarkasti vaahtoista kultarautiota. Se oli kaunis el�in, mutta siit�,
miten se piti p��t�ns� alhaalla ja sitte �kki� nosti sit�, voi arvata
sen oikkuiseksi ja pahaksi.

Silla v�lin oli Dagobert hyp�ht�nyt sen selk��n ja hevonen lensi

ratsumiehineen �kki� pihalle takaisin... Se oli todellakin kaunis n�k�.
Lyhyen, innokkaan vastarinnan per�st� totteli el�in herransa ja
voittajansa pienint� viittausta.

Kuinka mit�tt�milt� n�yttiv�tk��n kaikki muut, silmiinpist�v�n kaunis

Helldorfkin, hevosen sel�ss� istuvan, kastanjanruskea-k�h�r�isen
Tankredin rinnalla!... Ainoastaan ratsumiehen poskiin �kki� kohoavasta
punasta voi huomata, ett� hevonen viel�kin silloin t�ll�in salaa teki
vastarintaa; ensimainitun j�nte� vartalo ei ilmaissut v�hint�k��n
voimanponnistusta.

"Set�", huudahti h�n, "suo Darlingille anteeksi pahat tekonsa h�nen

hyvien avujensa t�hden!... Eik� h�n ole kaunis? Katsele sit� vaan!
Kaunis, j�ntev� ruumis, pieni p�� hienon kaulan p��ss�, siev� kuin
hento nainen ja kuitenkin uljas kuin sankari... Set�! sen omistaminen
tekisi minut niin onnelliseksi!"

"Minua surettaa kovin, Dagobert, sill� min� _en_ osta sit�. Kreivi
ratsastakoon itse sill�!" vastasi herra Claudius yst�v�llisesti, mutta
vakavasti ja meni katselemaan puutarhassa tapahtunutta vahinkoa.
Yhdell� ainoalla hypp�yksell� oli Dagobert maassa ja ojensi ohjat
pilkallisesti hymyilev�lle rengille. "Vie terveisi� herra kreiville ja
sano, ett� min� viel� tulen h�nen puheillensa", lausui h�n heng�ht�en.

Renki ratsasti pois ja ymp�rill� seisovat hajosivat nopeasti t�illens�.

Charlotte tarttui veljens� k�sivarteen ja katseli h�nt� hell�sti

tummiksi punehtuneihin kasvoihin. H�n veti h�net puutarhaan, johon Ilse
ja neiti Fliednerkin jo olivat ehtineet ja nopein askelin astuivat
s�rjetty� kasvihuonetta kohden. Tykk�n��n unhotettuna k�velin min�
sillalle p�in menevien veljen ja sisaren j�lest�.

"Eik� totta, siin� seisoin taasen kuin kuritettu koulupoika?" mumisi

Dagobert kiivaasti hampaitten v�list� -- h�nen ��nens� oli puoleksi
tukahutettu, ik��nkuin viha ja kiukku olisivat kuristaneet h�nen
kurkkuansa. "Minua ei mik��n kiivastuta niin kovin kuin tuo
ulkokullattu tyyneys kaikissa asioissa!... H�n ei ota ratsua kahdesta
syyst�, ensiksi sent�hden, ett� hevonen hurjuudessansa on menett�nyt
h�nelt� muutaman groshenin edest� kukkavihkoja ja siement�tter�it�, ja
toiseksi sent�hden, ett'ei h�n poro-porvarillisessa ylpeydess�ns� tahdo
saada tekemist� ylh�isen my�j�n kanssa; ennen antaa h�n ensitulevan
juutalaisen pett�� itse��n... Mutta siit� ei tietysti saa kuulla
hiiskaustakaan! H�n ei virka sanaakaan eik� ole huomaavinaan vahinkoa,
vaan kostaa sen perusteettomalla kiellolla... Ja sitte tuo
�kkiarvaamaton hevoistuntijaksi teeskentelev�isyys! Naurettavaa!
H�n, joka ei koskaan ole ratsastanut muulla kuin omalla
kirjoitustuolillansa; h�n teeskentelee muka ymm�rt�v�isyytt� hevosen
arvostelemisessa --"

"�l�p� p��t� siin� liian nopeasti!" keskeytti h�nt� Charlotte. "Min�

luulen p�invastoin h�nen ennen, enimmiten Parisissa, viett�neen aikansa
ylh�isten tapojen mukaan, ei himosta -- himoja h�nell� ei ole, paitsi
ty�halua -- vaan kentiesi sent�hden, ett� se oli sen ajan tapa,
mik�li min� tied�n!" H�n kohotti olkap�it��n ja katseli taaksensa
ruusus�leist��, jota par'aikaa herra Claudiuksen johdolla taasen
nostettiin pystyyn.

"Tuota kylm�kiskoisuuden ja aprikoimisen ter�skilpe� vastaan emme me

kumpikaan voi mit��n!" jatkoi h�n osoittaen set��ns�. "Silloin ei ole
muuta j�lell� kuin purra hampaitansa, laskea k�tens� levottomalle
syd�mellens� ja odottaa, kunnes vapauden p�iv� meille koittaa."

H�n huomasi minut k��ntyess�ns� ja ojensi minulle yst�v�llisesti

k�tens� minua taluttaaksensa. Dagobert sit� vastoin s�ik�hti minut
n�hdess�ns�; silminn�ht�v�sti oli h�nelle sangen vastenmielist�, ett�
olin kuullut h�nen puhettansa... Jospa h�n vaan olisi taitanut lukea
minun syd�mess�ni! Sormeni pusersivat taskussani olevia pankin seteli�
-- min� olisin mieluimmin heitt�nyt ne takaisin ruusus�leist�n vieress�
seisovalle miehelle, kuten arolla taalerit h�nen jalkojensa juureen,
tuon j��lohkareen eteen, joka teeskennellen hell�� yst�v�llisyytt� ja
hyvyytt�, kuitenkin kohteli n�it� ihania nuoria hirmuvaltaisesti ja
antoi heid�n kokea mahtavuuttansa... Eik� heill� siis ollut ket��n
muuta maailmassa kuin tuo vanha, kovasyd�minen set�?... Min� olin,
heid�n tiet�m�tt�ns�, heill� innokkaana liittolaisena.

Charlotte k�veli hitaasti minun vieress�ni ja sanoi tahtovansa ottaa

er��n kirjan kirjastosta.
"Tule t�nne pienokaiseni", sanoi h�n laskien k�sivartensa
hartioilleni; -- h�n veti minut, astuessamme eteenp�in, niin liki
itse��n, ett� min� tunsin h�nen syd�mens� vahvan, nopean sykkimisen.
"Min� pid�n teist�, teiss� on mielenlujuutta ja uljas syd�n sykkii
pienokais-ruumiissanne... Tarvitseehan siihenkin rohkeutta, ett� voi
katsoa Erkki set�� silmiin ja pyyt�� h�nelt� jotakin."

"Eik� teill� siis ole is��, ei edes mummoakaan?" kysyin min� hiipien
h�nt� likemm�ksi ja ujosti katsellen h�nen ihaniin kasvoihinsa, joissa
viel� n�kyi �skeisen liikutuksen j�lki�. Minulle joutui silloin
mieleen, ett� min�kin olisin voinut olla onnellinen lapsi mielisairaan
mummoni luona.

H�n katseli minua hymyillen. "Ei, prinsessani, ei edes mummoakaan, joka

olisi voinut j�tt�� minulle yhdeks�ntuhatta taaleria -- oi Jumala,
miten mielell�ni heitt�isin kahleet luotani!... Me j�imme sangen
pienin� orvoiksi. Is�ni kaatui 1844 Islyn tappelussa Marokossa -- h�n
oli ranskalainen upseeri. H�nen l�htiess�ns� Ranskasta olin viel�
kapalolapsi -- min� en edes tied�, mink� n�k�inen h�n oli --"

"Kentiesi herra Claudiuksen -- eik� h�n ollut h�nen veljens�?"

H�n seisahtui, veti k�sivartensa takaisin sek� l�i nauruun purskahtaen

k�tens� yhteen.

"No, hyv�inen aika kuinka eriskummallisen vilpit�n te olette!...

Claudiusko Ranskan sotapalveluksessa!... T�m�nk� tuikikunnioitettavan
saksalaisen kauppahuoneen poika!... Seh�n vasta olisi saattanut sen
p�lkkyp��-omistajan vapisemaan!... Ei, ei meiss� ole hituakaan tuosta
alhaisesta alkuaineesta! Dagobert ja min� olemme ihan ranskalaisia,
ranskalaisia syd�memme pohjasta!... Jumalan kiitos, meill� ei ole
pisaraakaan tuota kalanvert� suonissamme!... Ottolapsia me olemme --
Erkki set� on ottanut meid�t, Jumala tiesi mist� syyst� -- vaan varmaan
ei s��liv�isyydest�!... T�m� kuuluu luultavasti hirve�lt� minun
suustani, mutta min� en voi muuta uskoa."

H�n laski taasen k�tens� minun ymp�rilleni ja k�vimme hitaasti

eteenp�in.

"T�m� ottaminen olisi itsest��n hyvin jalo ja kiitett�v�, enk� min�

varmaan olisi viimeinen h�nt� siit� kiitt�m�ss�", jatkoi h�n, "ell'ei
juuri siin� kohdassa olisi suurin itsevaltaisuus. H�n on pakottanut
meit� ottamaan h�nen nimens� -- vaikka meid�n oma nimemme on M�ricourt,
t�ytyy meid�n kutsua itse�mme Claudiukseksi, kirjoittaa itse�mme
Claudiukseksi... Claudius, mik� kauhean kauhea poroporvarillinen
nimi!... Jos se miss�kin tapauksessa vastaisi saksalaisia korvia
loukkaavaa M�ricourt nime�, pit�isi sen edell� kumminkin oleman tuo
pieni sana 'von'. Meill� ei ole v�hint�k��n kiitollisuuden syyt� siit�
v�kin�isest� muutoksesta! Se on ripustanut kauppiaan kyltin otsaamme ja
on Dagobertille erin�iseksi vastukseksi h�nen kokiessaan kohota
korkeammaksi upseeriksi."

"Onko h�n upseeri?" huudahdin min� kummastuneena. Neiti Streit oli

monesti kertonut minulle upseerien kirjavista puvuista ynn� kiilt�vist�
napeista ja sanonut heid�n usein k�yneen vanhempieni luona.

"No, kummastuttaako se teit� niin suuresti?... Todellakin, te ette ole

viel� n�hneet h�nt� luutnantinpuvussaan! Mutta minusta pit�isi jokaisen
tuntea h�net sivilipuvussakin sotamieheksi. Rykmentti, miss� h�n
palvelee, on Z:in kaupungissa ja h�nell� on nyt muutama kuukausi
virkavapautta... Min� olen ylpe� Dagobertista. Me olemme yksimieliset
ja t�ydellisenn�mme toisiamme enemm�n kuin sisarukset tavallisesti. Me
rakastamme toisiamme kentiesi sit� enemm�n sent�hden, ett� olemme niin
kauan olleet eroitettuina. Min� olen kolmevuotiaasta el�nyt
kasvatuslaitoksessa aina siihen asti, kunnes kaksi vuotta sitte sielt�
p��sin ja veljeni ensin er��ss� professorinperheess� ja sen per�st�
kadettikoulussa."

Me saavuimme Karolinenlustin edess� olevalle kent�lle.

"Tule t�nne, Hans, tule!" huusi Charlotte. Kurki, joka nytkin seisoi
lammikon rannalla, kiiruhti h�nen luoksensa kuin tulinen rakastaja;
kaikilta tahoilta riensi riikinkukkoja ja pikkukanoja ja sielt� t��lt�
vilahti fasaanikin, vaan juoksi taasen heti pensastoon piiloon -- minun
l�sn�-oloni pelotti noita arkoja el�mi�.

"Katsokaa t�t� ansaitsematonta rakkautta kaikkialta!" nauroi Charlotte.

"Sen olen todellakin vaivatta saavuttanut! min� en koskaan anna niille
mit��n enk� hyv�ile niit� ja kuitenkin seuraavat ne minua askel
askeleelta heti kun kuulevat ��neni. Eik� se ole kummallista?"

Minua ei se ensink��n kummastuttanut. Olinhan min� itsekin hyv�illyn

sylikoiran kaltaisena juossut innostuneena h�nen per�ss�ns�. Min� olin
viel� aivan kokematon ja ymm�rt�m�t�n, voidakseni sovittaa h�nen
tenhovoimaansa h�nen luonteensa eri kohtiin. Kaikissa tapauksissa
olivat h�nen k�yt�ksens� tavaton lujuus ja voima ynn� vakavalla
kimakalla ��nell� lausutut sanat se taika-voina, joka p��asiallisesti
minuun niin vaikutti ja minut valtasi, ett� pidin h�net itsens� ja
kaikki h�nen sanansa totisena evankeliumina. Ett� h�n taitaisi
hairahtua ja olla v��r�ss�, ei silm�nr�p�ykseksik��n joutunut mieleeni.

"Mihin ovat tuolla asuvat ihmiset l�hteneet?" kysyin min�, osoittaen

sinetill� suljetuita ovia, astuessamme Karolinenlustin ensim�isen
kerroksen ohitse.

Charlotte katseli minua ep�ilev�isesti suurilla silmill��n, ik��nkuin

en olisi t�ysij�rkinen; sitte purskahti h�n nauruun.

"Suljetaanko siis teill� tuolla maalla ovet sinetill�, kun l�hdette

pois? Onko Ilse rouva kentiesi my�skin sinetitt�nyt Dierkhofin ovet?
Ha, ha, ha! Mihin ovat he l�hteneet?... Taivaasen, pienokaiseni!"

Min� pel�styin koreasti. "Ovatko he kuolleet?"

"Eiv�t _he_, vaan _h�n_... Naimaton, nuori herra Lothar, Erkki sed�n
vanhempi veli asui ensim�isess� kerroksessa -- h�n oli komea upseeri.
Saatte n�hd� hyvin kauniin �ljykuvan, joka riippuu katurakennuksen
salissa --"

"Ja onko h�n kuollut?"

"Kuollut, lapseni, todellakin peruuttamattomasti kuollut... H�n kuoli

halvauksesta, kuten julkinen kuolonsanoma ilmoitti -- mutta kaikessa
salaisuudessa ampui h�n itse�ns� otsaan. Maailma yhdist�� h�nen
kuolemansa er��sen herttuaalliseen ruhtinattareen --"
"Onko sen ruhtinattaren nimi Sidonia?" kysyin min� ehdottomasti.

"Kuuleppas vaan, tuolla pienell� aron villilapsella on sukujohteisia

tietojakin!... Oliko, t�ytyy teid�n sanoa, sill� Sidonia ruhtinatarkin
on jo aikoja sitten kuollut -- muutamia p�ivi� ennen kaunista
upseeria... Se aika on jo aikoja sitten kulunut, eik� kenell�k��n ole
varmoja tietoja, minulla kaikkein v�himm�n. Min� tied�n ainoastaan
sinettien siin� olevan ja viimeisen asukkaan tahdon mukaan siin�
pysyv�nkin, kunnes -- no, aina maailman loppuun asti -- jos Jumala sen
sallii!... Mielell�ni kurkistaisin sinne -- vallan salaa. Mutta onhan
siin� kaikki suljettu ja teletty ij�iseksi, ja Erkki set� vartioitsee
sinetti� kuin muinoinen satasilm�inen Argos."

Voi taivas, jos tuo j�ykk�, ankarakatseinen mies tiet�isi vieraan kohta
hiipineen sinettien taakse! Min� vapisin -- jospa vaan tuo onneton
salaisuus ainiaan pysyisi salassa!... Tuskin olin tullut ulos maailmaan
ja heti oli minulla jotakin salattavaa, minulla, jonka ajatukset ja
l�rp�tykset siihen saakka olivat yht� vapaasti ja hillitsem�tt�m�sti
h�ilyneet ymp�ri kuin k�h�r�ni tuulessa.

Sill� v�lin oli Ilsekin tullut portaita yl�s ja torui minua, ett� olin
"karannut h�nen luotansa" h�nen katsellessaan turmiota, jonka hevonen
oli tehnyt kasvihuoneessa.

"Sep� kaunis juttu, jonka hirve� el�in on saanut aikaan!" sanoi h�n
kovin pahoillansa. "Kaksi suurta kallista lasilevy� on tykk�n��n
s�rkynyt ja suuria kukkakasvia on se yhdell� potkauksella kaatanut --
kauniit punaiset kukat ovat kuin poikkileikattuina hajotetut maahan...
Ja siin� on herra Claudius ��neti kuin hiiri eik� lausu sanaakaan --
jospa se olisi tapahtunut _minulle_."

"Erkki sed�ll� on kamelioita kylliksi", sanoi Charlotte kevytmielisesti

ja pilkallisesti, "muutamista taitetuista kukista ei maksa puhua!
�lk��k� luulko ainoankaan niist� menev�n hukkaan; ne sidotaan
rautalankaan ja k�ytet��n kukkavihkoihin, jotka t�n��n tilattiin
porvaripitoihin. T��ll� ei mit��n mene hukkaan -- olkaa siit� varma."

H�n avasi kirjaston oven; mutta min� tunkeusin ennen h�nt� sis�lle
ovesta ja riensin akkunaloukkoon, miss� is�ni kirjoitti. Ei, Charlotten
ei sopinut n�hd�, kuinka naurettavasti h�n s�ps�hti ja hypp�si
seisomaan sek� avuttomasti ja hajamielisesti katseli maailman menoa!
H�nen ei tarvinnut saada tilaisuutta nauraaksensa, min� en sallinut
sit�!

"Is�, t�ss� olemme taas", lausuin min� ja laskin k�sivarteni h�nen

kaulaansa; siten h�n ei voinut kavahtaa pystyyn, eik� h�n sit�
tehnytk��n, h�n vaan loi silm�ns� yl�s ja katseli hymyillen minua
silmiin. Min� olin ylen onnellinen -- h�n tunsi jo minun ��neni ja
minulla oli valtaa h�nen ylitsens�.

"Vai niin, pikku veitikkani tuletko �kkiarvaamatta luokseni?" kysyi h�n

leikillisesti ja taputti poskiani. "Mutta jos tahdot tulla ihan
�itikultasi kaltaiseksi, niin saat ainoastaan hiljaa, hyvin hiljaa
laskea k�tesi otsalleni, tahi pudottaa kukan k�sikirjoitukselleni ja
sitten t�ytyy sinun samassa olla poissa, ennenkuin edes olen voinut
arvata, kuka siin� oli."

Minun syd�nt�ni kirveli kuullessani h�nen niin puhuvan �idist�ni, jota

h�n lienee rakastanut ylitse kaikkia. Miehelleen oli �idill� ollut
tuhansia rakkauden osoitteita, vaan h�nen yksin�inen lapsensa oli
h�nelt� ihan unohduksissa.

Silloin n�ki is�ni Charlottenkin. H�n nousi ja kumarsi h�nelle.

"Min� olen tuonut teille pikku tytt�renne takaisin", lausui h�n. "Herra
tohtori, sallitteko tiet�m�tt�mien katurakennuksessa asujain v�h�n
sivist�� tuota aron pient� h�rri�isi�?"

Is�ni kiitti h�nt� syd�mmellisesti h�nen tarjoomuksestansa ja my�nsi

h�nelle siin� rajattoman vallan. �kki� hivui h�n miettiv�isesti
otsaansa. "Min� muistan nyt vasta ... ah, min� olen v�list� kovin
hajamielinen... Min� puhuin eilen hetkisen Margareta ruhtinattaren
kanssa ja kerroin sivumennen sinun tulostasi ja h�n sanoi mielell��n
tahtovansa n�hd� sinut tulevalla viikolla. H�n tunsi �itisi, h�nen
viel� ollessaan hovineitsyen� L:n hovissa.

"Te onnen lapsi!" huudahti Charlotte. "Vanha aatelinen nimi, kuuluisa

is� ja �iti, joka on ollut hovineitsyt -- todellakin Jumalat ovat
kaataneet runsautensa sarven ylitsenne! Eik� t�m� kaikki ole teist�
edes toivottavaa?"

"Ei -- min� pelk��n ruhtinatarta!" vastasin min� ujosti ja

tuskastuneena pit�en kiinni Ilsest�.

"�l� huoli pel�t�, Leonoraseni; sin� kyll� pian pid�t h�nest�",

lohdutti minun is�ni.

Charlotte sit� vastoin rypisti kulmiansa. "Pikku kanervakukkaseni,

�lk�� olko lapsekas!" torui h�n. "Ruhtinatar on hyvin rakastettava. H�n
on Sidonia ruhtinattaren sisar, josta �sken puhuimme, ja nykyisen
herttuan t�ti. H�n on em�nt�n� herttuan hovissa, sill� herttua ei ole
viel� naimisissa, ja h�nen sanotaan olevan eritt�in hyv�n pieni�, ujoja
ja -- �lk�� pahastuko -- v�h�n h�lm�m�isi� tytt�j� kohtaan, jotka
pelk��v�t ensimm�ist� esittelemist� hovissa... Rauhoittukaa siis,
pienokaiseni!"

H�n k��nsi minua olkap��st�. "Mutta aiotteko esitell� tyt�rt�nne

ruhtinattarelle tuonkaltaisena?" kysyi h�n is�lt�ni ja n�ytti iloisesti
hymyillen valkoiset hampaansa.

Is� katseli h�nt� neuvotonna, k�sitt�m�tt� h�nen tarkoitustansa.

"No, min� tarkoitan tuossa vedenpaisumisen aikuisessa puvussa?"

"Kuulkaa, neiti", keskeytti Ilse ter�v�sti, "noissa vaatteissa on minun

em�nt� vainajani murehtinut armollista herraa. Silloin oli h�n viel�
kyll� ylpe� ja ylh�inen ja puku oli h�nelle kylliksi hyv�, eik� se
sent�hden voi olla haitaksi ruhtinattarelle, jos h�n saa n�hd� t�m�n
tyt�n samoissa vaatteissa."

Charlotte nauroi h�nt� vasten naamaa. "Kuinka monta vuotta siit� on,
hyv� Ilse rouva?"

Silloin asia selkeni is�llenikin. H�n hivutti otsaansa. "Hm, siit�k�

kysymys on?... Niin, niin, te olette oikeassa, neiti Claudius;
_tuonkaltaisena_ ei Leonoraa voi esitell�. Min� muistan nyt --
rouvavainajallani oli eritt�in hyv� kauneuden tunto ja h�n oli monta
kertaa hovissa minun kanssani. Hyv� Ilse, tuolla alhaalla kellarissa
minun kapineitteni joukossa pit�isi olla kaksi arkkua t�ynn�
naisenpukuja -- surullisen tapauksen j�lkeen vei em�nn�itsij� ne --"

"Varjelkoon meit�, se tapahtui jo nelj�toista vuotta sitten!" huudahti

Ilse ly�den k�tens� yhteen. "Eik� niit� kaikkia ole _kertaakaan_ otettu
yl�s ja tuuletettu?"

Is� pudisti p��t�ns�.

"Ah teit� kurjaa raukkaa!" riemuitsi Charlotte ly�den k�sivartensa

ymp�rilleni. "Nyt t�ytyy minun pelastaa teid�t; muuten saa hoviv�ki
semmoisen naurun aiheen, jota heill� ei viel� milloinkaan ole ollut!...
Kyll� min� pid�n huolta kaikesta, herra tohtori!"

"Vai niin -- ja kuka kaikki maksaa?" kysyi Ilse kuivasti.

Is�ni kasvot venyiv�t pitkiksi ja n�yttiv�t eritt�in tuskallisilta --

h�n v��nteli k�si��n, ett� nivelet ratisivat.

Charlotte huomasi sen sangen hyvin. "Min� puhun kohta sed�n kanssa",
sanoi h�n.

"H�n ei voi antaa lapselle muuta rahaa, kuin mit� h�nen omaansa on",
v�itti Ilse itsepintaisesti, "ja siin� on meill� kohta ulosmaksu; sill�
tavoin lent�� omaisuus tiehens� turhuuteen ja ylellisiin koristeihin
kuin tuhka tuuleen, ennenkuin sit� aavistamme."

"No, pit�k�� minusta n�hden rahanne taskussa!" huusi Charlotte

suuttuneena. "Min� annan h�nelle uusimman pukuni, jonka ompelija eilen
toi kotiin... T�ss� puvussa min� en laske h�nt� hoviin -- siksi pid�n
jo liian paljon h�nest�."

Min� kumarruin sivulle ja suutelin salaisesti pehme�t�, valkoista

k�tt�, joka lep�si hartioillani. Ilse n�ki sen liikunnon; h�n pudisti
p��t�ns� ja h�n n�ytti niin alakuloiselta ja katkeralta, ett'en
milloinkaan ennen ollut n�hnyt h�nt� niin pahoillansa. Luulenpa h�nen
jo toisen kerran sin� p�iv�n� katuneen, ett� oli tuonut minut
"ymm�rt�v�isten ihmisten" luo.

Ei h�nell� kuitenkaan viel� ollut syyt� levottomuuteen; tyydytetyn

turhamielisyyden j�lki� ei viel� sekaantunut kiitollisuuteen, jolla
suutelin Charlotten k�tt�.

Min� en tiet�nyt ajatella, ett� ehk� olin kauniimpi ilman tuota suurta
rypytetty� kaulusta, josta Charlotte nopeasti vapautti minut -- minun
ruskeat kasvoni eiv�t suinkaan n�ytt�neet valkoisemmilta hienon
pitsikauluksen rinnalla, semmoisen, kuin nuorilla naisilla oli, ja
minun pienet korvani, jotka aina v�himm�st�kin tuskasta tulivat niin
punaisiksi, pistiv�t luultavasti yht� naurettavasti yl�s siit�kin kuin
valkoisesta ryppykauluksesta. Vaan en min� ymm�rt�nyt mietti� sit�k��n
-- min� kiitin ainoastaan rakkaudesta, jolla h�n minua kohteli.

Charlotte j�tti is�ni hyv�sti, ottamatta haluttua kirjaa; minun

esittelemiseni hovissa oli saattanut koko joukon ajatuksia ja huolia
h�nen p��h�ns�. Alhaalla etehisess� vakuutti h�n viel� kerran pit�v�ns�
huolta kaikesta, kehoitti minua viel� kerran vakavasti luopumaan
"turhamaisesta pelosta ja ujoudestani", ja riensi takaisin
katurakennukseen.

"Tietysti et pue p��llesi, mit� h�n tarjoutui lainaamaan sinulle",

lausui Ilse, kun Charlotte lammikon toisella puolella katosi pensaitten
v�liin. "Sinun mummo vainajasi k��ntyisi siit� haudassansa... Oi herra
Jumala, nyt t�ytyy minun itseni menn� herra Claudiuksen luo pyyt�m��n
rahaa kaikkiin koristimiin!... He tekev�t sinut kauniiksi hempukaksi,
he, tuolla katurakennuksessa!"

Astuessamme asuinhuoneeseni, miss� palvelusneitsy par'aikaa kattoi

p�yt��, tuli vanha yst�v�llisen n�k�inen puutarhuri minua vastaan ja
ilmoitti herra Claudiuksen k�skyst� asettaneensa kukkap�yd�n minun
huoneeseni.

Vaivalla mumisin min� jonkun kankean sanan kiitokseksi -- enh�n min�

huolinut herra Claudiuksen kukista; minusta n�hden olisi h�n hyvin
voinut myyd� ne, tuo ahdasmielinen raha-set�... Min� en edes mennyt
niit� katsomaan. Mutta iltapuolella, tuskallisimpana ja vaikeimpana
hetken�, mit� siihen asti olin kokenut, istuin kuitenkin niiden
vieress�, sill� ne puoleksi varjosivat minun kirjoitusp�yt�ni... Minun
kirjoitusp�yt�ni! Miten ivallista! laskea minun huoneeseni p�yt�, jonka
��ress� ainoastaan piti kirjoittaman!... Ja nyt istuin siin� kuitenkin
ja hikoilin tuskasta; t�ytyih�n minun sepitt�� kirje -- ensim�inen
el�m�ss�ni. Ilse oli ollut taipumaton. "Pid� nyt itse huolta, kuinka
p��set tuosta jutusta, jonka olet saanut aikaan; min� en sormellanikaan
siihen ryhdy!" selitti h�n armahtamatta ja vakavasti sek� j�tti minut
yksin j�ttil�isty�h�ni.

"Rakas t�ti! Min� olen lukenut kirjeesi. Minun on sinua s��li syd�meni
pohjaan saakka, kun olet kadottanut kauniin ��nesi, ja kun mummoni on
kuollut, l�het�n min� rahat sinulle", merkitsiv�t v��r�t, suuret,
mustat, edess�ni olevalle valkoiselle paperille piirretyt kirjaimet.
Alku oli onnellisesti l�ydetty, ja min� katsahdin yl�s saadakseni ulkoa
neuvoa, mill� tavalla jatkaisin.

Hurmaava tuoksu tuli vastaani; niin, olihan siin� edess�ni kukkap�yt�;

komeat, vaalean keltaiset ruusut riippuivat raskaina oksissaan ja -- oi
taivas -- kaikkia korkeita ruusu-, atsalea- ja kameliakukkia ymp�r�i
seppele aron kukkia! Tuo oli vallan hyv� tuuma vanhalta puutarhurilta,
arvelin. Min� heitin pois kyn�ni ja tartuin molemmin k�sin kukkiin...
Olihan siin� mehil�isten ymp�r�im� katto, aron kukkia koristuksena joka
tiilin raossa, ja harakatkin s�k�ttiv�t tammien latvoista alas
hiljaiselle pihalle! Vanhalla kuusella oli koko taakka iltap�iv�n
paistetta oksissaan ja punaisesta ja sinert�v�st� arosta kurkistivat
keltaiset ginster-kukat kultat�htin�! Sinisi� perhosia! Min� ajoin
niit� takaa aina koivuun saakka, tihe��n lepist��n, pajupensastoon, ja
hei vaan, jo polkivat alastomat, kuumat jalkani herttaisen vilpoista,
tummaa jokivett�!... Min� pel�styin, vedin k�teni takaisin ja kastoin
suuttuneena kyn�ni j�lleen syv�lle tuohon ilke��n musteesen, jonka
ihmiset olivat kiusakseni keksineet.

Mutta nyt enemm�n! "Min� asun is�ni kanssa herra Claudiuksen luona
K:ssa, jos tahdot kirjoittaa minulle ja sanoa, oletko saanut rahat
postissa." -- Piste! Se oli hyv�, mutta osanneekohan h�n lukea sit�?
Ilse sanoi aina, ett'ei l�ytynyt ajatusta minun kirjoituksissani,
sent�hden ett� kirjaimet olivat niin sekaisin. -- Ah, ja ulkona rupesi
kurki hypp��m��n ja joukko pikkukanoja juoksi pel�styneen� lammikkoa
ymp�r�iv�n kiviaidan taakse. -- Dagobert tuli pensaitten v�lilt�; h�n
k�veli nopeasti ja heilutti keppi�ns� ilmassa ja astui suoraan
Karolinenlustia kohti... Min� kyykistyin pel�styneen� alas, sill� h�n
katseli lakkaamatta minun ikkunaani. Ei, ei, h�n ei tullut sis�lle --
olisihan ollut yksinkertaista, jos olisin noudattanut ensimm�ist�
nuolennopeaa aikomustani ja pannut oven salpaan... H�n meni yl�s
kirjastoon; min� kuulin viel� h�nen askeleitansa kivirappujen
ylimm�iselt� portaalta... Oi Jumala, kuinka paljon tapahtuikaan
maailmassa ja kuinka paljon katsottavaa ja koettavaa on ja kuitenkin on
ihmisi�, jotka viett�v�t p�iv�ns� kirjoittamisella ja nojautuvat
kankean kuolleen paperin yli niinkuin esimerkiksi herra Claudius
suurten kirjainsa yli tallirakennuksessa...

Nyt viel� allekirjoitus "veljesi tyt�r Leonora von Sassen" ja viimein

p��llekirjoitus, jonka min� kirjain kirjaimelta kopioitsin t�tini
revityst� kirjeest�... Jumalan kiitos! T�m� oli ensimm�inen, mutta
aivan varmaan viimeinenkin kirje, mit� milloinkaan sepit�n -- min�
en tee sit� koskaan en��!... arvelin itsekseni. Kyn� oli j�lleen
vanhanaikuisten kirjoitusneuvojen p��ll�, niinkuin sen siit� olin
l�yt�nyt -- min� soin sille syd�mmest�ni kuolleen rauhaa.

Ilsen t�ytyi vasten tahtoansa painaa viisi sinetti� kuorelle; sitten

otti h�n suuttuneena kirjeen arasti sormiensa v�liin, ik��nkuin
polttavan hiilen, ja vei sen itse postiin -- vieraille ei mill��n
tavoin voitu uskoa niin paljoa rahaa.

Se minun kirjeraukkani muistuttaa minua aina pienest� viattomasta

linnusta, joka tiet�m�tt�ns� tuo pahan rikkaruohon siemenen
taiteellisesti tehtyyn kukkakentt��n.

XV.

Kauppahuone Claudius oli hyvin vanha. Se oli ollut kukoistuksissaan ja

hyv�ss� maineessa jo silloin, kun tulppaanihuimaus levisi Hollannista
maailmaan seitsem�nnentoista vuosisadan keskipaikoilla, jolloin
kolmesta _Semper Augustus_-sipulista maksettiin meid�n ajassamme
todellakin tarumainen hinta, kolmekymment�tuhatta guldenia. Siit�
ajasta sai Claudiuksen rikkaus oikeastaan alkunsa. He olivat
ryhtyneet siihen osaan kukkakauppaa ja kasvattaneet mit� kalliimpia
tulppaanilajia. Kerrotaanpa kaikkein kalliimpien lajien olleen juuri
Claudiusten taitavien k�tten kasvattamia, jonka per�st� Hollantilaiset
ostivat ne tavattoman korkeihin hintoihin, pitiv�t niit� ominansa ja
tarjoelivat niit� kaupaksi hollantilaisina lajina... Mutta mit� enemm�n
kauppahuoneen rikkaus enentyi, sit� siivommiksi, ja yksinkertaisemmiksi
maailman ja sen ilojen suhteen tulivat sen p��miehet. He olivat
kannattaneet ankarinta porvarillista yksinkertaisuutta ja
j�lkis��d�ksen kautta vakavasti kehoittaneet aina seuraavaa
kauppahuoneen p��miest� el�m��n siivosti ja yksinkertaisesti ja
perinn�tt�myyden uhalla karttamaan kaikkea ylellisyytt�.

Siin�p� syy, ettei syrj�isen Mauerkadun varrella olevan synk�n

kivirakennuksen ulkomuotoa koskaan kaunistettu... Kaikkien p��miesten
t�ytyi asua siell� yhden toisensa per�st�, ja konttorihuoneet ynn�
niihin kuuluva suuri kaarikattoinen sali, jonka sein�t olivat verhotut
ruskealla nahalla, olivat juuri saman n�k�iset kuin ennen muinoin,
jolloin kaupiskeltiin kalliita sipulia, joista sitte itsevaltaisesti
hallitseva kukkakuningatar uudessa loistossaan kasvoi kuumeentapaisesti
levottoman tulppaanien ihailijan silmien edess�.

Vanhojen herrojen, jotka toisella k�dell��n kasvattivat arkoja,

kalliita kukkia ja toisella koettivat panna j�lkeisens�
rautakahleisiin, olisi pit�nyt k�sitt�m�n, ett'ei suvulaji eik� lajin
muute huoli luonnon lakien m��r�yksist� ja jos he olisivat olleet
�lykk��t, olisivat he sovittaneet sen havainnon ihmisluonteesenkin.

Eberhard Claudius, henkisesti sangen etev� mies, oli luultavasti

k�rsinyt paljon perheen ankarista s��d�ksist�, mutta h�n oli
keksinyt keinon mill� p��si kahleistansa. Kuten kerrotaan, oli h�nen
ihana, ylh�inen rouvansa, jota h�n innokkaasti rakasti, tullut
synkk�mieliseksi katurakennuksen kolkoissa huoneissa... Silloin tuli --
maailman tiet�m�tt� -- kerran vieraita ty�miehi�; ranskalainen
rakennusmestari johtajanaan, rupesivat he keskell� avaraa, korkealla
muurilla ymp�r�ity� mets��, joka kuului Claudiuksen kauppahuoneelle,
kaatamaan ikivanhoja honkia ja v�hitellen kohosi tihe�ss� suojelevassa
mets�ss� pieni, soma linna, t�ynn� p�iv�paistetta, t�ytel�isi� tyynyj�,
hymyilevi� lemmikki� ja lattiasta kattoon saakka ulottuvia peili�,
joissa rakastetun puolison kuva n�kyi kaikessa kauneudessaan. Ja sin�
p�iv�n�, jolloin se vaalea kukka ensikerran k�veli ihmeen nopeasti
esiin loihditun lammikon ymp�ri ja riemuiten lankesi hell�lle
miehellens� kaulaan p�iv�paisteisessa salissa, antoi Claudius pienelle
linnalle puolisonsa kunniaksi nimen "Karolinenlust."

Eberhard Claudius oli muinaistaideteos-kokoelman sek� suuren kirjaston

ja runsaitten k�sikirjoitusten kokoelmienkin perustaja. H�n oli
matkustanut l�pi Ranskan ja Italian ja harvinaisen taitavasti koonnut
taiteen ja tieteen aarteita, jotka h�n toi kotiinsa, mutta jotka sitten
Saksanmaalla pysyiv�t yht� k�tkettyin� Karolinenlustin saleissa kuin
h�nen ihana, j�lleen kukoistava nuori rouvansakin.

H�nen j�lkeens� tuli h�nen poikansa Konrad kauppahuoneen p��mieheksi ja

h�n asetti j�lleen kaikki vanhoilleen. H�n puhdas-uskovaisten
ankaruudella j�lleen noudatti perheen vanhoja tapoja, lukitsi
Karolinenlustin, kun se muka oli esi-isien m��r�yksi� rikkova teko, ja
lajimuute sai vasta h�nen poikansa pojassa, Lothar Claudiuksessa,
taasen edusmiehen.

T�m� jyrk�sti kielt�ytyi tulemasta kauppahuoneen esimieheksi, j��ty�ns�

nuoremman veljens� kanssa varhain orvoksi. H�nen tulinen luonteensa
sopi parhaiten sotilaaksi. H�n yleni nopeasti, aateloitiin, tuli
ajutantiksi ja nuoren ruhtinaan suurimmaksi suosikiksi. Silloin
avattiin Karolinenlust j�lleen. Sopihan se eritt�in hyvin asunnoksi
yl�sp�in pyrkiv�lle eri�v�lle vesalle, ja ik��nkuin suojaksi kaikkia
l�hirakennuksen oloja vastaan rakennettiin sillanp��h�n Karolinenlustin
eteen vahva portti.

Siell� vallitsi nyt, oikean mets�nhiljaisuuden ymp�r�im�n�, kaunis

nuori sotilas, sill� v�lin kun kirjanpit�j� Eckhof hoiti kaikki toimet
katurakennuksessa, kunnes koulussa kasvatettu Erkki Claudius palasi
matkoiltansa, ja seuraten esi-isiens� esimerkki� rautaisella
kest�vyydell� ja voimalla omisti perint�ns�.

Muinaisteosten kokoelmista huoli iloinen ja vilkas upseeri yht� v�h�n

kuin is�ns�kin. Arkut ja laatikot j�iv�t moneksi vuodeksi koskematta
kellariin, kunnes muinaistietoon oikein innostunut nuori herttua �kki�
tuli hallitsijaksi. Is�ni, ollen mainioimpia muinaistutkijoita,
kutsuttiin K:hon ja silloin kasvoi muinaistieteen tutkijoita kuin
sieni� maasta -- h�nen korkeutensa olisi voinut t�ytt�� niill� koko
herttuallisen linnansa. Hovipidoissa kuului kreikkalaisia, roomalaisia
ja etruskialaisia lauseita; sanoja senkaltaisia kuin numismatika,
glyptika ja epigrafika virtaili sievien tanssijattarien
purppurahuulilta.

Dagobert oli kertonut hovin uudesta mielenmuutoksesta hiljaisessa

kauppahuoneessa Mauerkadun varrella. Neiti Fliedner, joka jo viimeisen
rouva Claudiuksen, Lotharin ja Erkin �idin, el�ess� oli tullut
perheesen rouvan apulaiseksi ja sitten h�nen m��r�yksens� mukaan j��nyt
sinne em�nn�itsij�ksi ja talouden hoitajattareksi, tiesi kertoa paljon,
puoleksi unhotettua, edellisist� perheist� ja niin muodoin joutuivat
hylkyin� olevat muinaisaarteetkin h�nen mieleens�. Dagobert puolestansa
kertoi niit� is�lleni. Is� kertoi my�hemmin miten h�n kerran seisoi
hetkisen ep�ilev�isesti hymyillen tuon synk�n porvarillisen talon
edess�; mutta h�n kuitenkin astui sis�lle pyyt�m��n is�nn�lt� lupaa
niiden tutkimiseen. Herra Claudius oli siihen suostunut, vaikka
vastahakoisesti.

Varhain er��n� aamuna oli is�ni astunut Karolinenlustin kellareihin

eik� palannut sielt� koko sin� p�iv�n�; h�n ei sy�nyt eik� juonut, vaan
oli melkein mielet�n liikutuksesta -- sanomattoman suuri taide aarre
oli siell� lev�ll��n h�nen silm�ins� edess�... Herra Claudius suostui
arkkujen purkamiseen ja taideteosten j�rest�miseen sek� tarjosi
is�lleni asunnon alikerroksessa ja my�nsi h�nelle rajattoman oikeuden
k�ytt�� kirjastoa.

Siit� kaikesta en tietysti saanut tietoa ensi p�ivin� K:hon tultuani.

Min� olin ylip��n hyvin vastahakoinen kotiutumaan, sill� tyynnytty�ni
ensi ihastuksesta valtasi aron ik�v� minut kaikella voimallaan... Ilse
oli tosin viel� luonani; h�n oli ottanut muutaman p�iv�n vapautta
lis�ksi "perinpohjin j�rjest��ksens� is�ni nuorenmiehen taloutta" ja
kentiesi viel� n�hd�ksens� minun v�h�n tottuvan uuteen ilmanalaan.
Mutta se ei rauhoittanut minun levotonta syd�nt�ni; min� muistin aivan
hyvin, ett� h�n kerran oli l�htev� ja j�tt�v� minut yksin, ja se ajatus
liikutti aina mielt�ni ��rett�m�sti.

Katurakennuksessa olivat kaikki sanomattoman hyv�t minua kohtaan; mutta

min� vihasin tuota kolkkoa, kylm�� taloa ja astuin sinne ainoastaan
pakosta neiti Fliednerin tahi Charlotten kanssa. Vapaaehtoisesti en
mill��n tavalla voinut menn� sinne. Sit�vastoin veti minua n�kym�t�n
voima yh� enemm�n is�ni l�heisyyteen. H�nen lempeitten nuhteittensa
per�st� en en�� h�irinnyt h�nt� samalla �kkin�isell� tavalla kuin
silloin Charlotten kanssa tullessani ja laskiessani k�sivarteni h�nen
kaulansa ymp�ri -- min� en edes tohtinut, kuten �itivainajani, heitt��
kukkaa h�nen kirjoituksellensa; mutta tultuani rohkeammaksi, oli joka
aamu �skenpoimituita niittykukkia h�nen kirjoitusp�yd�ll�ns�, ja
hiipiess�ni kuulumattomasti ohitse silitin ujosti ja hiljaa h�nen
harmaita hiuksiansa. Min� oleskelin mielell�ni kirjastossa, mutta viel�
ennemmin salissa, mihin kaikki "s�rjetty romu", kuten Ilse itsep�isesti
kutsui kaikkia muinaistaide-aarteita, oli tuotu. Kaikki ne myk�t kasvot
innostuttivat minua v�hitellen, ett� usein hetkiseksi unhotin
pohjoisessa olevan, avaran aron, jota min� kaikesta sielustani ik�v�in.
Mutta minut peloiteltiin kovin usein sielt� pois. Dagobert, joka n�ytti
olevan oikein innostunut muinaistaiteesen ja ylpeillen kutsui itse��n
is�ni apulaiseksi, vietti usein puolen p�iv�� kirjastossa ja
taidekokoelmien luona. Kuullessani h�nen tulevan kirjastoon, pakenin
min� vastaisesta ovesta, sy�ksin p��t� hovin rappuja alas, eik� edes
v�li kolmannesta kerroksesta alikerrokseen ollut kylliksi pitk� minun
ujolle, tuskastuneelle syd�mmelleni -- min� juoksin, juoksin, kunnes
vasta mets�ss� heng�styneen� tyynnyin.

Se mets� oli ihana, alkuper�isess� tilassaan. Entiset herrat

Claudiukset olivat ostaneet sen ja ymp�r�ineet korkealla muurilla, ei
k�ytt��ksens� sit� kauppatoimeensa, vaan voidaksensa sunnuntaisin
virkist�� itse�ns� k�velem�ll� omalla alallaan vieraitten n�kem�tt� --
sep� olikin ainoa ylellisyys, mit� he nauttivat... Minun suuri
koti-ik�v�ni ja aron kirkkaan taivaan kaipaukseni teki minut alussa
kylm�ksi ja sokeaksi, ett'en n�hnyt mets�n kauneutta. Min� en
kertaakaan luonut silmi�ni yl�sp�in -- viheri�inen taivas, kuinka
kauheata! Mutta sit� ihastuneemmin viipyiv�t silm�ni loistavissa
kukkasissa, jotka useasti kurkistivat sammalista, ruohistosta ja
kasteisista kiviraunioista -- ne n�yttiv�t minusta yht� pel�styneilt�
ja eksyneilt� kuin min�kin.

Yht� rohkeasti ja huolettomasti kuin kuljeskelin pitkin aroa, yht�

v�h�n rohkeutta oli minulla menn� syvemm�lle jylh�n n�k�iseen, autioon
mets��n. Min� tyydyin Karorolinenlustin l�heisyyteen, ja rakkahaksi
olopaikakseni olisi luultavasti virran ranta tullut, sill� siell� oli
niin kodikasta, ell'ei minua jo toisena p�iv�n� olisi pelj�tetty sielt�
pois. Kun Ilse vei kirjeeni postiin, saatoin h�nt� sillalle asti.
Kauniin rautakaaren alla virtaili kirkas vesi liristen niin hiljaa ja
suloisesti kuin Dierkhofin takana oleva tuttu joki. Min� hiivin
pensastoon -- siell� oli lepp�- ja pajupensaita ja toisella puolella
n�kyi valkoisia koivutyvi�. Simpukoita ei tosin ollut pohjassa, vaan
sen sijaan pieni� sileit� piikivi� ja matalalla rannalla kasvoi sievi�
sinisirkkuja ja leinikkej�. Ep�tasainen, loistava, sininen paikka
t�risi pienten laineitten p��ll� -- kes�taivashan siin� kuvastui veteen
-- kaikki, kaikki oli ihan samankaltaista kuin pieness� kotoisessa
lammikossa; min� riisuin sukat ja keng�t ja pian virtaili kirkas joki
jalkojeni yli, jotka mielipahakseni, jo olivat muutaman p�iv�n
ankarassa vankeudessa muuttuneet koko joukon valkoisemmiksi. Minusta
tuntui, kuin olisivat kahleet pudonneet sek� ruumiistani ett�
sielustani ja virtailleet pois joen aaltojen kanssa. Min� nauroin
ilosta ja riemusta itsekseni ja poljin lakkaamatta vallattomasti vett�,
ett� kirkkaat pisarat viskivat korkealle. Samassa kahisi pensaissa.
Olihan Spits usein tullut Dierkhofista minua etsim��n ja juossut
luokseni jokeen. H�n tuli silloin tavallisesti l�pi pensaston, ja min�
olin siin� niin perin juurin muuttunut kotioloihini, ett� odotin
kuulevani rakkaan kumppanini haukkumista, ��neen huusin h�nen nime�ns�
... ah, siin�p� juuri k�ytt�ydyin kauniisti -- tietysti ei Spitsi�
kuulunut; mutta samalla paikkaa, mist� min� kuulin kahisemisen,
liikkuivat pajunoksat taasen ja vaaleihin vaatteisin puettu miehen
k�sivarsi vet�ytyi �kki� takaisin.

Yhdell� ainoalla hypp�yksell� seisoin min� j�lleen rannalla; olin

melkein itke� kiukusta. Johan heti sivistysvuosieni alussa olin
antautunut vanhoihin tapoihini; Dagobert oli taasen n�hnyt sisiliskon
avojaloin -- nyt pilkkaavat he varmaan minua katurakennuksessa,
mietin... Mutta olihan h�nell� tummat pukimet n�hdess�ni h�nen tunti
siiten menev�n is�ni luo, vaan -- eik� nyt n�kynyt kirkasta loistoa
pensastosta? Sit� loistoa olin jo kerran samana p�iv�n� n�hnyt, niin
todellakin, konttorissa, ja se tuli herra Claudiuksen k�dest�... Min�
hengitin huokeammin -- herra Claudiushan se vaan olikin! H�n oli
luultavasti kuullut vallattoman loiskimiseni ja tullut levottomasti
katsomaan, eik� kuka taittanut pajunoksaa h�nen tilallansa tahi pannut
sievi� piikivi� joen pohjassa ep�j�restykseen. Ankara herra saattaa
olla huoletta -- min� en suinkaan tee sit� en�� toisten.

Me olimme olleet viisi p�iv�� K:ssa; oli sunnuntai. Dierkhofiin

kuulimme aina et�iset kirkonkellot ep�selv�sti -- sent�hden oikein
s�ik�hdyin kuullessani �kki� syvi�, juhlallisia kellon��ni� humisevan
ilmassa!...

Ilse valmistihe kirkkoon ja h�nen, kellojen soidessa juhlallisesti

menness�ns� lammikon ohitse, j�in min� etehisess� seisoen katselemaan
h�nen j�lkeens�... Samassa tuli vanha kirjanpit�j�kin huoneestansa;
h�nell� oli virsikirja kainalossa ja h�n veti menness�ns� uuden,
ahtaan, sinert�v�n hansikan k�teens� -- vanha herra oikein loisti
puhtaudesta ja somuudesta.

Tultuansa minun l�helleni pys�htyi h�n. H�n ei kuitenkaan tervehtinyt;

peilinkiilt�v� hattu oli kuin naulattu h�nen p��ss�ns� ja h�n loi
minuun pitk�n, rankasevan silm�yksen ja tarkasti minua kiireest�
kantap��h�n. Min� vapisin pelosta, ja samassa kun h�n avasi huulensa,
puhutellaksensa minua, pakenin mets��n.

Tuo hirve� -- seurasiko h�n minua?... Min� seisahduin heng�styneen� ja

katselin taaksep�in olkap��ni ylitse. Tie, jota olin juossut, vei
tiheimp��n mets��n -- ja huomaamattani olin juossut jotenkin jyrkk��
m�en rinnett� yl�sp�in. Alhaalla pysyi kaikki hiljaisena ja
rauhallisena -- hurskas mies oli siis jatkanut kirkkomatkaansa...
Edess�ni oleva polku vei niitylle; aamukaste oli viel� ruohossa ja koko
mets�nrinne oli t�ynn� ik��nkuin kylvettyn� purpuran punaisia
mansikoita; luultavasti ei kukaan k�ynyt niit� sielt� poimimassa. Ne
levittiv�t hyv�� hajuansa kirkkaasen ilmaan ja min� luulin huomaavani
niiden v�h�n t�risev�n kellojen huminasta. Pitk�neulaisia kuusia oli
ylt'ymp�ri; niiden j�ttil�istyvi� my�ten valui pihkakyyneleit� ja
tummissa latvoissa kuului hiljainen humina.

Siell� vallitsi vieras, salaper�inen henki -- siell� oli hiljaista ja

��net�nt� kuin sinettien takanakin... Mutta kahisi mets�ss�;
punaruskean ja valkoisen kirjava _jotain_ liikkui siell� ja samassa
tuli �kki� kaunis majesteetillinen sarviruunu n�kyviin puitten v�liss�;
kaunis mets�kauris oli kesy ja rohkea: el�v�t tulivat niitylle ja
katselivat minua pelk��m�tt� lempeill� silmill��n.

Min� k�velin eteenp�in... En tied� kuinka kauan l�yt�matkani sill�

alalla kesti, mutta luultavasti kului monta tuntia minun niin
kuljeskellessani m�ke� yl�s, toista alas. -- En ollenkaan tiet�nyt,
miss�p�in olin; mutta en kuitenkaan pelj�nnyt, puhdas mets�ilma poisti
minusta kaiken pelon... M�ki oli taasen takanani ja min� olin j�lleen
laaksossa, mutta miss�?... Polkuja k�vi ristiin rastiin, enk� tiet�nyt,
mit� niist� minun piti l�hte� -- samassa kuului vasemmalta puoleltani
ihmisen ��ni. Min� tunsin sen heti. Vanhan, lempe�n n�k�isen
puutarhurin ��ni kuului mit� hellimmin koettavan rauhoittaa taukoamatta
itkev�� lasta. Min� kuljin ��nt� kohti ja tulin �kki� korkean muurin
eteen; sen takana ei en�� n�kynyt puita -- siin� loppui mets�.
Sanomattoman mielell�ni tahdoin n�hd� pienen parkujan; vaan muurin
ylitse en p��ssyt; se oli korkea ja sile� kuin lasi. Sit� vastoin
taisin kiivet� puissa kuin orava, olihan se ynn� polkeminen kirkkaassa,
kylm�ss� vedess� minun suurin huvitukseni, ja muutaman silm�nr�p�yksen
per�st� istuin siis korkean l�hell� kasvavan jalavan latvassa.

Siit� katselin ymp�rilleni ja n�in suuren kappaleen sinist� taivasta.

Oikealla puolellani oli kaupunki komeine k�velypaikkoineen ja
tornineen; n�kyip� Claudiuksen alan l�vitse juokseva virtakin... Min�
olin tiet�m�tt�ni tullut sangen liki Karolinenlustia, sill� joki ei
ollut edes kahden sadankaan askeleen p��ss�; leve� kivisilta kaarehti
sen ylitse. Minun puoleltani virtaa aina mets�n rinteesen asti oli
siell� t��ll� sievi� huviloita kauniitten puutarhojen ymp�r�imin�.
Vasemmalla puolen minusta oli soma sveitsil�israkennus niin likell�,
ett� huokeasti voin eroittaa joka esineen sen yl�kerrassa. Ala, johon
se oli rakennettu, oli sangen pieni ja ahdas. Etupuolen edess� oli
kapea kukkatarha ja toisella puolen levitti upea kastanjapuu tuuheat
oksansa pienen ruohokent�n yli -- se olikin ainoa puu koko pienell�
tilalla, jonka ainoastaan leve� tie erotti Karolinenlustin mets��
ymp�r�iv�st� muurista.

Vanha puutarhuri Sch�fer k�veli edestakaisin varjoisan pylv�skatoksen

edess�. H�n oli heitt�nyt ruusunv�risen viitan hartioilleen ja kantoi
pient� parkujaa yht� taidokkaasti kuin tottunein lapsenpiika, laulaen
silminn�ht�v�ss� tuskassa kaikenlaisia tuudituslauluja. Asuinhuoneitten
vieress� olevalla nurmella leikki noin nelj�vuotias pieni tytt�. H�n
oli puettu valkoiseen leninkiin ja pitk�t pellavankeltaiset k�h�r�t
riippuivat alas h�nen niskastansa aina vy�t�isiin asti. Pikku tytt� oli
innostuneena kaikesta sielustansa kiintynyt leikkiins�. H�n repi
molemmin k�sin ruohoa ja kokosi ne pienille koppavaunuille. Kotvaan
aikaan ei h�n huolinut pienokaisen itkusta; mutta viimein meni h�n
kukkien luo, poimi puoleksi lakastuneen leukoijan ja tarjosi sit�
tyytym�tt�m�lle veljellens�.

"Eih�n sinun pit�nyt saaman poimia kukkia, Gretchen -- kielsih�n is�

sinua!" kuului miehen ��ni pylv�skatoksesta.

T�m�n et�inen kulma oli niin tihe�sti ymp�r�ity mets�viinik�ynn�ksill�,

ett'eiv�t auringon s�teet voineet tunkeutua paistamaan keskell�
pylv�skatosta seisovaa ruokap�yt��. Nuori herra Helldorf, herra
Claudiuksen kirjanpit�j�, kumartui lehdist�st�; min� en ennen h�nt�
huomannut. H�nell� oli kirja k�dess� ja vaikka h�n lausui varoituksensa
rankasevalla ��nell�, lensi kuitenkin hell� hymy h�nen huulillensa.
N�hdess�ns� suloisen lapsen seisovan siin� varpaillaan.

Silloin tuli herra naista taluttaen, sillan yli. He pys�htyiv�t

hetkeksi kuuntelemaan; sitte irroittihe nainen h�nen seurastansa ja
riensi edell� levottoman lapsen tyk�. H�n oli luultavasti ollut
kirkossa, sill� h�n laski joutuisasti virsikirjan l�himm�iselle
puutarhan p�yd�lle ja tarttui poikaan, joka, kuullessansa h�nen
��nt�ns�, heti vaikeni ja leletellen k�sin, jaloin s�tkytteli h�nt�
vasten -- ylim��r�isess� �idinrakkaudessaan suuteli h�n suutelemistansa
pient�, paksua lapsukaista. Sitte l�i h�n vasemman k�sivartensa pienen
tytt�ns� ymp�ri ja veti h�net luoksensa; nuori rouva oli niin hento,
ett� melkein olisi voinut otaksua heikon k�sivarren musertuvan lihavan
lapsen painosta. H�n riisui olkihattunsa, joitten sinisi� nauhoja poika
rytisti palleroisilla k�sill��n, ja silloin n�in min� ihmeen hienot,
lumivalkoiset, pienet kasvot runsaitten vaaleitten k�h�r�in alta.
Sill� v�lin saapui j�lelle j��nyt puoliso perille ja tuli puutarhaan.
H�n oli hyvin nuoren Helldorfin n�k�inen; he olivat silminn�ht�v�sti
veljekset. Molemmin k�sin nosti is� pienen tytt�rens� korkealle ilmaan;
valkoinen puku liiteli kuin kes�pilvi; kultaiset k�h�r�t aaltoilivat ja
liehuivat ilmassa ja lapsi huusi riemuiten yl�s pylv�skatokselle: "Max
set�, n�etk� minut?"

Min� olin hurmaantunut; ensi kerran n�in mit� puhtaimpaa perheonnea.

Syd�mellinen ilo ihanan kuvan n��st� ja syv� nimet�n ik�v�itsemys
sekaantuivat surumielisyyden kanssa sielussani. Minua ei �iti koskaan
ollut innokkaasti sulkenut syliins�; min� en koskaan ollut kokenut
kuten luo onnellinen lapsi tuossa, ett� ainoa ��ni �idinhuulilta kohta
voi poistaa kaikki luuletellut tuskat. Mutta min� n�in my�skin
salaisella riemulla, kuinka nuori �iti rakasti lapsiansa -- tuo
kadehdittava! Kuinka suloista lieneek��n, kun tuommoinen pieni lapsen
k�si ojentuu odottaen ainoasti �idilt��n lepoa ja menestyst�! Gretchen
palasi j�lleen hein�vaunuillensa ja jatkoi laverrellen leikki�ns�,
sill� v�lin kun muut astuivat sis�lle. Hiljaa hiivin min� alas
jalavasta ja k�velin etsien muuria my�ten; kohta l�ysinkin portin, joka
vei mets��n. Avainkin oli suulla, vaikka sit�, ruosteesta p��tt�en,
silminn�ht�v�sti ei koskaan k�ytetty. Mutta haluni puhutella pient�
tytt�� teki minut vahvaksi ja taitavaksi; suuren ponnistuksen per�st�
liikkui avain k�siss�ni, k��ntyi ja ovi aukesi naristen.

XVI.

Min� juoksin tien ylitse aidan tyk�. Gretchen katseli minua

kummastuneena; h�n j�tti �kki� vaunut ja tuli luokseni.

"Sin�k� avasit?" kysyi h�n minulta osoittaen avattua porttia. "Voitko

tehd� sen, vaikka olet niin pikkuinen?"

"Mutta kuulepas, sinun puutarhasi ei ole kaunis", sanoi h�n,

ylenkatseellisesti nyrpist�en nen��ns� -- h�n viittasi portista
n�kyv�� viheri�ist�, h�m�r�� lehdist��. "Eih�n sinulla ole siell�
kukkasiakaan!... Mutta katsopas t�nne herra Sch�ferill� on monta, monta
niin, monta sataa tuhatta kukkaa!"

"Niin on, mutta sin� et saa niit� poimia."

"En, en poimia", vastasi h�n alakuloisesti ja pisti pienen etusormensa

suuhun.

"Mutta min� tied�n, miss� on paljon sinikelloja ja sievi� valkoisia

kukkia -- niit� saat poimia ja mansikoitakin, suuret hein�vaunusi
t�p�t�yteen!"

H�n otti heti vaununsa, tuli iloiseksi ja laski luottavaisesti k�tens�

minun kouraani; kuin pieni linnunpoika, niin hienona ja l�mp�isen�
hiipi se sormieni v�liin. Min� olin onnellinen uudesta tuttavuudestani;
ei joutunut mieleeni sulkea itsevaltaisesti avaamaani ovea, vaan se j�i
auki, meid�n menness�mme siit� pensastoon. Siell� oli mansikoita ja
sinikelloja, juurikuin olisivat ne olleet puitten oksista varisseita.
Pikku tytt� l�i k�tens� yhteen ja rupesi repim��n, ik��nkuin olisi
ollut aikomus vied� herra Claudiuksen koko mets� kotiin.

"Oi, kuinka tavattoman paljon mansikoita!" jupisi h�n ylen onnellisena

ja poimi poimimistaan, kunnes hikipisarat valuivat h�nen otsastansa.
Samassa hyr�ili h�n itsekseen pient� laulua.

"Min�kin taidan laulaa, Gretchen", lausuin h�nelle.

"Niink� kauniita lauluja kuin min�? Sit� en usko -- Max set� on

opettanut ne minulle -- mutta laulapas v�h�n!"

Minun soitannollinen taipumukseni lienee hyvin varhain kehittynyt,

sill� kaikki pienet lauluni oli neiti Streit jo pihakammarissa
opettanut minulle. Enemm�n kaikkia muita rakastin Taubertin
lasten-lauluja ja aloitin nyt: "Kyyhkyislakka miehell' on." Min�
istahdin kivipenkille. Kuullessansa ensimm�iset s�veleet j�tti Gretchen
vaununsa, laski k�sivartensa polvilleni ja katseli, innokkaasti
kuunnellen, minua silmiin.

Kummallista -- min� pel�styin omasta ��nest�ni. Arolla oli se heikko,

tuuli levitti sen kaikkiin ilman suuntiin, mutta mets�ss� pid�ttiv�t
puitten latvat ��nen, joka siit� kuului t�ydellisen� ja kirkkaana, niin
toisenkaltaisena, ett� ep�ilin kuulevani omaa ��nt�ni.

Se oli naurettava laulu miehest� ja h�nen kyyhkysist��n, jotka lensiv�t

pois. Gretchen nauroi t�ytt� kurkkua ja l�i k�tens� yhteen ensimm�isen
v�rsyn j�lkeen. "Saako h�n j�lleen kiini kyyhkysens�? Eik� sit� laulua
ole enemp��?" kysyi h�n.

Min� aloitin toista v�rssy�; mutta �kki� vaikeni ��ni huuliltani. Min�
taisin istuinpaikastani n�hd� sangen pitk�lle Karolinenlustiin viev��
tiet�. Tuulen siell� t��ll� oksia heiluttaessa n�in min� ikkunoitten
kimelt�v�n... Sielt� p�in tuli vanha kirjanpit�j� -- minun t�ytyi
muistella valkeareunaista raepilve�, tuulen sit� viedess� aron yli;
yht� synk�nn�k�iset olivat kasvot peitt�m�tt�mien hopeanharmaitten
hiusten alla ja yht� kummallisen kiireesti astui peloittava ukko
eteenp�in meit� kohti.

Gretchenkin katseli sinnep�in -- h�nen kasvonsa muuttuivat

tulipunaisiksi; ilosta huudahtaen riensi h�n vanhan herran luo ja l�i
k�sivartensa h�nen polvensa ymp�ri.

"Vaari!" huudahti h�n katsellen h�nt� sanomattoman hell�sti.

Vanha herra seisahtui ik��nkuin kivettyneen� katsoa tuijottamaan lasta;

h�nen k�sivartensa olivat ojennetut kuin olisi h�n huolettomasti
eteenp�in astuessansa huomannut tuntemattoman syvyyden edess�ns� ja
pel�styneen� s�ps�ht�nyt takaperin, ja siihen asemaan j�i h�n
liikkumatta seisomaan; kentiesi pelk�si h�n k�tens� voivan alas
vaipuessaan tarttua pienen tyt�n kultak�h�r�ihin.

"Eik� totta, olethan sin� vaarini?... Lovisa on sanonut sen --"

"Kuka Lovisa?" kysyi h�n sointuvalla ��nell� -- minusta kuului kuin

olisi h�n sill� kysymyksell� tahtonut karttaa kaikkia selityksi�.

"Mutta, vaari -- meid�n Lovisamme! -- h�n joka silloin kantoi pient�

velje�ni, kun h�n viel� oli kapalossa. Mutta nyt on h�n poissa. Me emme
voi pit�� lapsentytt��, sanoo �iti, se on liian kallista..."

Vanhan herran kivettyneet kasvot vavahtivat ja k�det vaipuivat

syvemm�lle alas.

"Mik� sinun nimesi on?" kysyi h�n.

"Ah, etk� sit�k��n tied�, vaari?... Ja herra Sch�fer sek� h�nen

Kaaronsakin sen tiet�v�t ja meid�n pikku kissammekin! Gretchen on
nimeni. Mutta minulla on muitakin nimi� -- oikein kauniita nimi� --
min� kerron ne kaikki sinulle. Anna, Maria, Helena, Margareta Helldorf
on nimeni."

Juhlallisesti lausuessansa eritt�in kunkin nimens�, luki h�n sormiansa.

Viattoman lapsen koko olennossa ja ��ness� oli jotakin sanomattoman
vieh�tt�v�� ja lumoavaa eik� vanha herra voinut ponnistuksellakaan sit�
v�ltt�� -- min� n�in �kki� h�nen sormuksilla koristetun k�tens�
lep��v�n lapsen p��n p��ll�; h�n kumartui -- tahtoiko h�n todellakin
suudella noita suloisia kasvoja... Kentiesi, jos h�nell� olisi ollut
aikaa ottaa pieni olento syliins� ja syd�n vasten syd�nt� tuntea saman
veren tykytt�v�n molempien suonissa -- kentiesi olisi silloin tullut
hetki, jolle taivaan enkelit olisivat ilosta hymyilleet. Mutta usein
tarttuu kova k�si hyviin, lempeisin ja sovinnollisiin tunteisin ja
loukkaa oikullisesti juuri parantumaisillaan olevia sieluja niiden
hellimmiss� tunteissa.

Min� en tied�, miksi niin kovin pel�styin n�hdess�ni vaalean

naisenhaamun liehuvan portin edess� olevien pensaitten v�lill�. Yh�
likemm�ksi se l�hestyi meit� ja �kki� seisoi sveitsil�isess� talossa
asuva nuori rouva muutaman askeleen p��ss� herrasta ja lapsesta -- h�n
kiljahti ja l�i k�det silmiens� eteen.

Vanha herra s�ik�hti. En ikin� voi unhottaa sit� ivan osoitusta, joka
heti taasen saattoi liikutetut, kauniit vanhat kasvot kangistumaan.
"Ah, katsopas vaan! n�yttely on onnistunut oikein oivallisesti!...
T��ll�h�n osataan hyvin, sangen hyvin opettaa ja k�ytt�� lapsiaan!" H�n
lykk�si lapsen niin kovasti luotansa, ett� se kaatui.

Rouva riensi ottamaan lapsen syliins�. "Is�", sanoi h�n ojentaen

varoittavaisesti etusormensa, samalla kun melkein mielipuolinen hymy
nosti yl�huulen, ett� hampaat tulivat n�kyviin, "_minulle_ voitte tehd�
mit� hyv�ns�, minua voitte polkea jaloillanne -- min� k�rsin sen
n�yr�sti; mutta lapseeni ette saa koskea kovalla k�dell�nne, sit� ette
en�� tohdi toista kertaa!" H�n otti pienokaisen, jonka vaaleista
huulista ei ��nt�k��n en�� kuulunut, syliins�. "Min� en tied� kuka on
tuonut lapsen t�nne --" jatkoi h�n.

"Min�!" lausuin min� vapisevalla ��nell� ja astuin esiin. "Antakaa

minulle anteeksi."

Vaikka h�n olikin hyvin liikutettu, k��ntyi h�n kuitenkin lempe�sti

minun puoleeni, mutta se haihtui samassa.

"Min� aioin vied� pienen tytt�ni sis�lle", jatkoi h�n k��ntyen vanhan
herran puoleen -- minusta n�ytti joka j�nt�re tuossa l�pin�kyv�ss�,
hennossa olennossa muuttuneen ter�ksenkovaksi; "h�n oli poissa ja
portti oli auki. Sanomattoman tuskastuneena riensin t�nne est�m��n
teit� koskemasta lapseeni -- min� tulin liian my�h��n... Is�, min� olen
kauheiden taistelujen per�st� tyytynyt siihen, ett� te sanotte minua
_syd�mett�m�ksi, kiitt�m�tt�m�ksi kadotetuksi tytt�reksenne_; min� en
voi mit��n teid�n soimauksianne vastaan, joihin hurskas maailma sanoo
niin ja amen. Mutta _�itin�_ ette saa minua h�tyytt��!... Min�k�
k�ytt�isin syd�nk�py�ni, aarrettani" -- h�n pusersi innokkaasti lapsen
syd�mellens� -- "t�t� suloista, viatonta lapsensyd�nt� itsekk�itten
vehkeitten t�ytt�j�ksi? T�m� on soimaus, jota en k�rsi, jonka kumoon,
ja josta teid�n kerran tulee vastata Jumalan edess�!"

Rouva k��ntyi ja meni pois.

Min� luulin vanhuksen t�ytyv�n rient�� syv�sti loukatun rouvan

per�st� ja sovinnollisesti sulkea h�net syliins�; mutta h�n oli
silminn�ht�v�sti niit� itserakkaita ihmisi�, joitten on mahdotonta
my�nt�� olevansa v��r�ss�; -- jos he kerran himme�sti huomaamat
olleensa v��r�ss�, tekee se h�pe� heid�t vasta oikein uhkamielisiksi ja
koviksi.

H�n loi poisrient�v��n vihaisen silm�yksen ja astui �kki�, kasvot

kiukusta tulipunaisina, niin liki minua, ett� minun t�ytyi per�yty�
takanani oleviin orjantappurapensaisin.

"Kuinka rohkenette te vieraalla alalla luvatta avata suljetun portin?"

tiuskasi h�n minulle; h�nen ��nens� ilmasi vihaa, jota h�n selv�sti
kauan oli tuntenut minua vastaan.

Min� seisoin, ik��nkuin halvattu pel�styksest�, enk� voinut liikuttaa

k�tt� en jalkaa... Oi Jumala, ja tuossa sai tuo hirvi� viel�
liittolaisen! -- Ihan vieress�ni seisoi herra Claudius juurikuin maasta
kasvaneena; h�n oli luultavasti tullut taajasta pensastosta. Min�
katselin h�nen kasvoihinsa; h�nell� oli kauheat, siniset lasit silmill�
ja h�n n�ytti niiden t�hden paljoa vaaleammalta kuin nykyisin
tornihuoneessansa... H�n ei varmaan koskaan anna minulle anteeksi, ett�
omavaltaisesti olin avannut h�nen puutarhaporttinsa ja p��st�nyt
vieraita sis��n, arvelin. -- Nyt tuomitsivat he molemmat, heltym�ttom�n
ankarat kovasyd�miset kauppiaat... Enk� min� voinut paeta -- min�
seisoin turvatonna heid�n edess�ns�... Enk�h�n koettaisi huutaa Ilse�
tahi is��ni avukseni?

"Herra Claudius", valitti kirjanpit�j� nulomielisesti, kummallista

kyll� s�ps�ht�en is�nn�n �kkiarvaamattomasta l�sn� olosta, "te n�ette
minut t�ss� kovin liikutettuna. Min� tulin t�nne tavallisuuden mukaan
k�velem��n, kun --"

"Min� n�in koko tapauksen pensaitten takaa", keskeytti h�nt� herra

Claudius tyynesti.

"Sit� parempi -- sitten my�nn�tte minulla olleen syyt� kiivastua.

Ensiksi avataan meid�n tiet�m�tt�mme syrj�inen takaportti, jota emme
voi vartioida ja --"

"Se on tosin luvatonta, herra Eckhof... Mutta te olette

innostuksessanne unhottaneet, ett� neiti von Sassen on minun vieraani
tyt�r, eik� ole soveliasta, ett� h�nt� puhutellaan _sill� tavalla_ kuin
te �sken."

Min� katselin kummastuneena yl�s ja koetin n�hd� lasien takana

piileskelevi� silmi� -- tulihan t�st� ihan toista, kuin odotin,
kirjanpit�j� puolestansa astui niin kummastuneena taaksep�in kuin olisi
h�n ensikerran kuullut senkaltaista vastausta is�nt�ns� suusta. H�n
veti suuttuneena kulmakarvansa yhteen ja kostonhaluinen vivahdus
rumensi h�nen kasvonsa alipuolen.

"Neiti von Sassen?" kertoi h�n ivallisesti. "Keness� pit�� minun

kunnioittaman aateliss��ty�? Ei suinkaan tuossa naurettavasti puetussa
lapsessa?"

"Minun mieleeni ei juolahtanut korottaa aatelista nime�", vastasi herra

Claudius, hieman punehtuen. "Min� ainoastaan muistutin teit�
velvollisuudestanne jokaista talon vierasta kohtaan, olkoon h�n ken
hyv�ns�."

"No, no, saattehan viel� n�hd� mit� siunausta vieraanvaraisuus juuri

t�ss� kohdassa tuottaa rehelliselle perheellenne!... Min� olen
varoittanut ja rukoillut kylliksi -- ei mik��n ole auttanut!
Pakanalliset kuvat ovat taasen kannetut p�iv�n valoon, ja tuolla
ylh��ll� Karolinenlustissa istuu er�s, joka ei tunne Jumalaa, vaan
pystytt�� j�lleen vanhat ep�jumalat. Ja h�n, jolla on valtikka k�dess�,
tuo nuori jumalaton ruhtinaallisella valtaistuimella, h�n, jonka
pit�isi olla kansallensa hurskauden, siveyden ja nuhteettomuuden
esimerkkin�, jonka pit�isi tekem�n maansa ylistysvirtten ja rukousten
majaksi, h�n auttaa kultavasikan kohottamisessa. Sodomassa ja Gomorassa
on suuri huuto ja heid�n syntins� ovat sangen raskaat... Herra on
pitk�mielinen, mutta hetki on tullut, jolloin tulta ja tulikive� on
satava taivaasta."

Herra Claudius salli ��nett�, mutta saik�htyneen� hurjan raivion

jatkaa. Vanhus oli silminn�ht�v�sti t�ydellisesti vakuutettu puheensa
totuudesta. H�n ojensi k�tens� ja osoitti henkien n�kij�n tapaisesti
Karolinenlustia. "Tuo talo on synniss� rakennettu ja on aina ollut
pahuuden pes�paikka; he, jotka ovat siell� rikkoneet Jumalan k�skyj�,
eiv�t saa rauhaa -- he k�yv�t ymp�ri valittaen ja ennustaen turmiota
sapatin rikkojitten rakentamalle talolle --"

Herra Claudius nosti keskeytt�v�isesti k�tens�.

"Enk� ole kuullut tuota syd�nt�s�rkev�� huutoa suljetuissa saleissa?"

jatkoi yh� vanhus, korottaen vaan ��nens�. "Enk� ole n�hnyt huoneeni
katossa riippuvan kruunun h�ilyv�n edestakaisin tuon kamalan olennon
levottomien askeleitten alla?... Min� tied�n sen, he ovat nousseet
haudoistansa; he ovat syntiens� t�hden tuomitut palaamaan maailmaan ja
varoittamaan soaistuja. Herra Claudius, samana p�iv�n� jolloin t�m�
nuori olento -- h�n viittasi minua -- saapui Karolinenlustiin, tuli
eloa kiinimuurattuihin saleihin."

Suuri Jumala, mies oli kuullut minut! Kun min� h�pe�m�tt�m�sti

kuleskelin kuolleen huolellisesti vartioituissa huoneissa, olivat
ter�v�t, siniset silm�t lakkaamattomasti luodut kynttil�kruunuun ja sen
liikunnoista taisi h�n laskea jokaisen askeleeni; vanhus oli kuullut
huutoni oman kuvani edess� ja k�ytti synk�ss� erehdyksess��n
tilaisuutta, saadaksensa talon omistajaa suuttumaan is��ni ja minuun.

Tahdottomasti etsiv�t silm�ni herra Claudiuksen kasvoja -- ne olivat

k��nnetyt minun puoleeni; mutta siniset kimelt�v�t lasit peittiv�t ne
niin t�ydellisesti, ett� oli ihan mahdotonta n�hd� miten kirjanpit�j�n
sanat h�neen vaikuttivat. H�n oli l�hestynyt minua askeleen; kentiesi
vaalenin pelosta ja h�n varoi jotakin heikkohermoisuutta minun
puolestani; mutta n�hdess�ns�, ett'eiv�t jalkani minua pett�neet,
k��ntyi h�n j�lleen synk�n vihamieheni puoleen.

"Te todistatte t�ss� osaavasti, ett� puhdas uskovaisuus viimein on

j�lleen viev� meid�t takaisin mit� suurimpaan taikauskoon!" lausui h�n.
Suuttumusta ja s��li� kuului sekaisin h�nen muutoin aina tyynest�
��nest��n. "Min� en voi selitt��, miten minun on s��li n�hd� teid�n,
herra Eckhof, antautuvan tuohon kauheaan salapyh�isyyteen! Minua on jo
siit� huomautettu, vaan en ole tahtonut sit� uskoa... Minulla ei ole
tietysti v�hint�k��n oikeutta moittia mielipiteit�nne -- min� vaan
pyyd�n teit� olemaan huolimatta niin maallisista toimistani kuin
muistakin tekemist�ni muutoksista."

"Min� en ole sit� unhottava, herra Claudius", vastasi herra Eckhof.

H�nen silmiinpist�v�ss� alamaisuudessaan oli paljon salaista h�ijyytt�.
"Mutta sallikaa tekin minun t�ss� paikassa lausua pyynt�. Min� asun
monta vuotta sitten Karolinenlustissa ja minua on aina ilahuttanut
voida viett�� pyh�� lepop�iv�� Jumalan k�skyn mukaan kaikessa
hiljaisuudessa ja hartaissa miettimyksiss�. Min� pyyd�n teit� siis mit�
vakavammin asettamaan kaikki niin, ett'ei samankaltainen sopimaton
huuto eik� kevytmielinen laulu kuin �skeinen en�� h�iritse sapatin
pyhyytt� -- luulenpa vanhana miehen� ansaitsevani niin paljon
kunnioitusta."

Taasen k��ntyiv�t siniset lasit minun puoleeni; min� odotin ankaria

moitteita ja s��nt�j�, miten vast'edes k�ytt�ytyisin -- vaan ei tullut
mit��n. "Min� en ole kuullut mit��n huutoa", vastasi herra Claudius
sangen tyynesti. "Mutta min� olen n�hnyt tapauksen, joka kovasti on
loukannut tunteeni... T�m� nuori nainen -- h�n osoitti minua -- ei ole
viattomalla lapsenlaulullaan rikkonut Jumalan k�skyj�; mutta, herra
Eckhof, te tulitte juuri kirkosta -- te olette, kuten selv�sti t�n��n
olette osoittaneet, yksi niit� nuhteettomia kristityit�, jotka
sovitatte jokaisen tekonne Jumalan k�skyihin -- kuinka oli teid�n
mahdollista saastuttaa pyh�� lepop�iv�� kovuudella omaa lastanne
kohtaan?"

H�ijy katse leimahti harmaitten kulmien alta.

"Minulla ei en�� ole lapsia, herra Claudius, sen tied�tte _te_

parhaiten", lausui h�n teroittaen pist�v�sti te sanan ik��nkuin tahtoen
sill� iske� syv�n haavan.

H�n kumartui syv�sti ja palasi nopein askelin samaa tiet�, kuin oli
tullutkin. Min� tunsin selv�sti, ett� herra Claudiuksen piti tuleman
loukatuksi tuosta omituisesti lausutusta pienest� sanasta; min� katsoin
h�neen: tikari oli sattunut.

XVII.

Niin, kirjanpit�j�lle onnistui syv�sti loukata herra Claudiusta.

Nuolennnopean vavahduksen j�lkeen j�i h�nen solakka vartalonsa
seisomaan ja h�n katseli kiireesti poismenev��, kunnes h�n katosi
pensasten v�liin.
Min� aioin k�ytt�� tilaisuutta hiipi�kseni pois, mutta liikkumiseni
tuottamasta hiljaisesta kahinasta k��ntyi herra Claudius minun
puoleeni.

"Viipyk�� v�h�n!" lausui h�n est�v�isesti ojentaen k�sivartensa minua

kohden. "Vanhus on syv�sti liikutettu; min� en tahtoisi, ett� te viel�
kerran kohtaisitte h�net siin� tilassa."

H�n puhui yht� tyvenesti ja yst�v�llisesti kuin tavallisesti...

Ilmasenko t�ss� kahden kesken ollessamme miten Karolinenlustin
toisenkerroksen kummitusten laita oli? mietin itsekseni. Ei, min� en
luottanut h�neen ja aina l�mp�isesti sykkiv��n syd�meeni asti tunsin
itseni lannistuneeksi h�nen l�sn� ollessansa. Yht� intoisasti kuin
sieluni oli kiintynyt Charlotteen, yht� v�h�n my�t�tuntoisuutta oli
minulla tuota kylm�� laskentomiest� kohtaan -- h�nen kummallinen
k�yt�ksens� ja tyven luonteensa, jotka eiv�t milloinkaan sallineet
liiallisuutta itsess�ns� eik� toisissakaan, pid�ttiv�t minut aina
kaukana h�nest�. H�n puhui kyll� �sken kristillisen rakkauden luonteen
mukaan ja jos olisin kuullut jonkun muun lausuvan samat sanat, olisin
luullut niiden tuleman syd�mest� -- h�nen suussansa olivat ne minusta
ainoastaan tyvenen ihmisen lauseita. H�n oli suojellut minua; mutta
vaikka olinkin lapsellinen ja kokematon, osasin kuitenkin p��tt�� h�nen
tehneen niin, ainoastaan est��ksens� alamaistaan k�ytt�ytym�st�
r�yhke�sti minua kohtaan... Min� olin liian innostunut Charlotteen,
ett� olisin herra Claudiusta tavatessani unhottanut h�nen mielipiteens�
sed�st��n.

Mutta siin� tottelin h�nt� ja odotin k�rsiv�llisesti, kunnes emme en��

kuulleet kirjanpit�j�n raskaita askeleita. Koneentapaisesti lykk�sin
min� varpaallani hiekan pieneen kasaan -- paksu kenk� kaikessa
rumuudessansa tuli n�kyviin, min� en siit� v�hint�k��n huolinut --
herra Claudiushan vaan seisoi vieress�ni, ja h�nh�n sen vaan n�ki.

"Min� menen porttia sulkemaan", lausuin viimein keskeytt�en lyhyen

��nett�myyden; minun mieleeni joutui �kki�, ett� se viel� oli auki...
Min� tahdoin pyyt�� h�nelt� anteeksi, vaan en saanut sanoja huulieni
yli.

"Menk��mme siis", sanoi h�n. "En k�sit�, miten pienet k�tenne voivat
avata vuosia sitten ruostuneen lukon.

"Lapsi oli syy siihen --" vastasin min� ja minun t�ytyi hymyill�
muistellessani suloista pienokaista -- "min� tahdoin kaikin mokomin
likemp�� n�hd� tytt�� ja sit� perhett�, joka on niin onnellinen. Min�
en ole milloinkaan tiet�nyt, milt� tuntuu, kun vanhemmat niin syv�sti
rakastavat lapsiaan."

"Mutta mill� tavalla oli teille mahdollista n�hd� vierasta perhett�?"

Min� osoitin ujostelematta jalavan latvaa, jonka alla juuri olimme.

"Min� istuin tuolla."

H�n hymyili salaisesti ja lasienkin l�vitse huomasin min� h�nen

silm�ns� vilkasevan vasenta sivuani; ehdottomasti seurasivat omatkin
silm�ni h�nen katsettansa -- voi! kostonhimoinen jalava oli repinyt
suuren kolmikulmaisen l�ven mustaan juhlapukuuni, niin suoran kuin
olisi siihen k�ytetty kulmamittaa. Min� tunsin punastuvani hiuksiin
saakka ja vaikka ainoastaan herra Claudius sen n�ki, h�pesin kuitenkin.

"Oi Jumala -- Ilse!" enemp�� en voinut sanoa.

"Olkaa huoletta, Ilse rouva ei teit� toru -- sit� emme salli!" lohdutti
h�n yst�v�llisesti, mutta yht� huolenpit�v�isell� ��nell�, kuin olisi
h�n puhutellut pikku Gretcheni�. Ja se suututti minua -- semmoinen
avuton lapsi en kuitenkaan ollut... Silloin huomasin vasta selv�sti,
kuinka toisellainen Dagobert oli k�yt�ksess��n. H�n kohteli minua kuin
t�ysikasvuista neitoa, varsinkin sitte, kun yst�v�llisesti ja tyvenesti
kuuli, ett� minut kohta aiottiin esitell� hovissa. "Ilse rouva on jo
pit�nyt huolta, ett� saatte uuden puvun," jatkoi h�n puhettaan. "H�n
pyysi jo eilen minulta rahaa, ostaaksensa teille hovipuvun... Mutta
minun t�ytyy muistuttaa teit�, ett� Ilse kyll� voi t��ll� ollessansa
pit�� huolta senkaltaisista asioista; my�hemmin pit�� teid�n itsenne
k��ntym�n minun puoleeni."

"Onko se v�ltt�m�t�nt�?" kysyin min� salaamatta tyytym�tt�myytt�ni.

"Se on v�ltt�m�t�nt�, neiti von Sassen -- s��nn�llisyyden t�hden."

"No, sitten oli mummo vainajani oikeassa, koska h�n ei voinut rahaa
k�rsi�... Oi Jumala, kuinka monta temppua on maksaessa muutamia
taaleria toiselle!"

H�n katseli minua hymyillen sivulta. "Min� koetan tehd� sen teille niin
huokeaksi kuin mahdollista," lausui h�n hyv�ntahtoisesti.

"Mutta t�ytyyh�n minun kuitenkin jokaisen groshenin t�hden tulla teid�n

kolkkoon huoneesenne?"

"Tietysti... Onko se huone siis teist� niin hirve�?"

"Koko katurakennus on niin kylm� ja haudankolkko ... min� en k�sit�,

kuinka neiti Fliedner ja Charlotte voivat el�� siell�!... Min� kuolisin
tuskasta ja ahdistuksesta!" -- Niin sanoessani laskin ehdottomasti
k�teni rinnalleni.

"Tuo paha, vanha talo -- jo ennenkin on se saattanut naishengen

vaaraan!" arveli h�n heikosti hymyillen. "Ja nyt on se luultavasti
syyp�� siihen, ett'ette menesty meid�n luonamme?"

"Oi, kukkatarhasta min� pid�n paljon!" lausuin kiireesti, vastaamatta

suoraan h�nen lauseesensa. "Minusta on se kirja t�ynn� ihmeellisi�
satuja! Minun t�ytyy usein nopeasti ummistaa silm�ni ja tarkoin pit��
vaari k�sist� ja jaloista, muutoin -- voisin tahtomattani p�istikkaa
heitt�yty� kukkapenkereihin!"

"Voittehan niin tehd�", lausui h�n yst�v�llisesti ja tyvenesti.

Min� katselin h�nt� kummastuneena. "No sittenh�n te vasta kauniisti

toruisitte", sanoin min�. "Kuinka monta groshenia kukkakimpuista
silloin menisi hukkaan!... Oi Jumala! ja niin paljon siemeni� sitte!"

H�n k��ntyi, sulki portin, jonka eteen olimme ehtineet ja otti avaimen
lukosta. "Oletteko oppineet tuon grosheniviisauden samasta suusta, joka
jo on ehtinyt kertoa teille pihakammarista ja hautaseppeleist�?" kysyi
h�n pistetty��n avaimen taskuun.
Min� olin ��neti -- Dagobertin nime� oli minun mahdoton mainita;
h�nelt�h�n olin oppinut t�m�n "viisauden", kuten sit� herra Claudius
v�h�n katkerasti nimitti; H�n ei kuitenkaan sen enemp�� kysellyt.

"Mutta eiv�tk� Karolinenlust ja mets� teit� miellyt�?" jatkoi h�n.

"T��ll� on hyvin kaunista --"

"Vaan ei likimainkaan niinkuin arolla -- eik� totta?"

"Sit� min� en tied� -- mutta -- min� ik�v�itsen niin kauheasti

Dierkhofiin! Min� k�rsin usein hirve�sti ja olen niin tuskissani, ett�
voisin halaista otsani puita vastaan." Se valitus tunkihe melkein
ehdottomasti huuliltani... Sit� ei kuitenkaan ollut kukaan minulta
kysynyt; he luulivat ep�ilem�tt� kaikki oloni t��ll� kaikissa
tapauksissa edullisemmaksi ja hupaisemmaksi.

"Lapsi raukka!" lausui herra Claudius, -- ei, se ei ollut

s��liv�isyytt�! Varmaankin oli luonto vaan lahjoittanut h�nelle niin
hell�n ��nen.

Me astuimme juuri Karolinenlustin vieress� olevalle kent�lle. Siin�

seisoi vanha Erdmann, joka nykyisin oli kielt�nyt Ilse� ja minua
k�ym�st� katurakennuksen pihan l�vitse. H�nell� oli vasemmassa k�dess�
laatikko, josta h�n v�sym�tt� ripoitteli tielle kanan sy�tett�. Herra
Claudius meni nopeasti h�nen luoksensa ja tarttui h�nen oikeaan
k�teens�, joka juuri oli heitt�m�isill��n ohrasadetta siipikarjalle.

"Te ruokitte noita liian ylellisesti, Erdmann", nuhteli h�n. "Katsokaa

tuonne pensaitten v�liin, kaikkialla it�v�t jyv�t, joita kanat eiv�t
mill��n tavalla jaksa sy�d�, min� olen mielipahakseni huomannut sen."
-- H�n otti kourallisen siemeni� laatikosta ja antoi niiden pudota alas
takaisin hienojen sormiensa v�list�. "Ovathan n�m� puhtaita nisuja,
Erdmann; siit� t�ytyy minun torua teit�! Tied�tteh�n minun vihaavan
senkaltaista ylellisyytt�. Sill� tavalla hukataan meill� viljaa, vaikka
moni k�yh� lapsi raukka turhaan hakee leip��."

Min� oikein vihastuin. Miten tuo mies ymm�rsi kaunistaa itaruuttansa!

H�n ei muka torunut, ett� h�nelle tapahtui muutaman groshenin vahinko
nisujen hukkaamisesta -- ei, ei suinkaan! H�n vaan valitti, ett� ne
leiv�t meniv�t hukkaan, jotka olisi saattanut leipoa jollekin k�yh�lle
lapselle.

Erdmann vanhus puolustihe sill�, ett'ei en�� ollut ohran hituakaan koko
talossa. H�n kohotti kuin pahantekij� olkap��ns� molemmin puolin
p��t�ns� ja koetti nopeasti paeta suojelevien pensaitten v�lille...
Huh, noita hirveit� sinisi� lasia, miten ne kimelsiv�t h�nen j�lkeens�!
Min� en en�� ollenkaan tahtonut katsella herra Claudiusta ja k��nsin
pois kasvoni; k�teni tarttuivat l�himp��n pensaasen, repiv�t sen lehti�
ja levittiv�t ne hiekalle.

"Mit� tuo kakaopensas raukka on rikkonut?" kuului herra Claudiuksen

��ni vieress�ni, niin hell�sti ja tyvenesti, kuin h�n ei �sken
olisikaan torunut. "Ent�s jos n�iss� teid�n oikullisesti repimiss�nne
lehdiss� olisi v�h�n samaa tuskastuttavaa koti-ik�v�� kuin teiss�kin!"

"Min� kumarruin, poimin nopeasti lehdet maasta ja laskin ne viile��n

pensaan juurella kasvavaan ruohoon, tihe�n oksan alle. 'Nyt ne kuolevat
ainakin kodissansa', lausuin min� tahtomattani katsoen sinisiin
lasisilmiin."

"Voitteko kest�� t��ll�?"

"_T�ytyyh�n_ minun -- pit��h�n minun t��ll� sivisty� ja siihen

tarvitaan kaksi vuotta." Min� panin ehdottomasti k�det ristiin. "Kaksi
pitk�� vuotta!... Vaan ei auta, min� tied�n itsekin, ett� minun t�ytyy
oppia -- olenhan j��nyt hirve�n taitamattomaksi arolla!... Pikku
Gretchen tuolla huvilassa tiet�� paljon enemm�n kuin min�."

Herra Claudius nauroi hiljaa.

"Tietysti on t�m� opetus ja kiusausaika teille v�ltt�m�tt�m�n

tarpeellinen, liiatenkin kun tied�mme, miten vaikeata on oman
nimennekin kirjoittaminen pienelle k�dellenne. Kahdessa vuodessa voitte
oppia paljon; mutta is�nne ja joku muukin toivonee ehk�, ett'ei nuori,
viaton sielunne oppisi kaikkia, mit� maailma, varsinkin
hallituskaupunki opettaa, viel�p� vaatiikin... Ilse rouva pyysi eilen
minua pit�m��n t�it�nne ja toimianne silm�ll�."

Minua v�risytti -- sit� en voinut k�rsi�! Sit� aioin vastustaa kaikin

voimin! Vapaaehtoisesti en suinkaan el�ess�ni aikonut antautua tuon
saman siet�m�tt�m�n ikeen alle, jonka painoa Dagobert ja Charlotte
k�rsiv�t! Mutta kummallista oli kuitenkin, ett'ei minulla ollut
uskallusta ilmoittaa h�nelle sit� jyrkk�� p��t�st�ni vasten silmi�.
"Min� en ymm�rr�, mit� on Ilsen mieleen juolahtanut -- senh�n neiti
Fliedner jo kohta lupasi tehd� ja Charlottekin", lausuin min� hitaasti.
"Ja Charlottesta pid�n min� niin paljon, h�nt� min� varmaan aina
tottelen."

"Seh�n juuri on v�ltett�v�", vastasi h�n vakavasti. "Neiti Fliednerist�

kyll� saatte hyv�n kasvattajan. Charlottella on viel� itsell��nkin
liian paljon oppimista, ett� h�n voisi ruveta teid�n opettajaksenne...
Jos sallisin h�nen rajattomasti vaikuttaa kokemattomaan lapseen,
t�ytyisi h�nen itsens� olla kaikissa kohdin esimerkkin� -- mutta siit�
h�n on kaukana... Charlottella on oikeastaan jalo luonne, mutta h�nen
sielussansa on viel� monta heikkoa kohtaa -- min� tied�n, ett� monta
kertaa olen astuva varoittaen ja kielt�en teid�n molempien v�lillenne."

Jos pienink��n my�t�tuntoisuuden kipin� oli hehkunut sielussani, niin

sammui se tykk�n��n n�ist� suorista ja moittimista sanoista. H�n kosti
siin� katkerasti Clarlotten lavertelemiset pihakammarista -- min�
k�sitin sen hyvin ja semmoinen viekas kostotapa se juuri niin syv�sti
suututti Dagobertia... Ja tuon j�yk�n, tunnottoman laskumiehen k�siin
oli Ilse viel� j�tt�nyt minutkin. H�n varmaankin aikoi pid�tt�� minut
nelj�n sein�n sis�ll�, hankkia minulle opetusta ja puhua kanssani ennen
kaikkea muuta noista vihatuista kirjoitusharjoituksista ja kaikkea,
mit� tekisin, olisivat nuo inhottavat silm�lasit tirkist�m�ss�.

Sill� v�lin olimme astuneet etehiseen ja seisoimme sen k�yt�v�n edess�,

josta p��si minun kammiooni. Herra Claudius otti silm�lasit pois ja
pisti ne taskuunsa... Ja vaikka h�n vaan oli herra Claudius, enk� min�
h�nt� k�rsinyt, oli h�nell� kuitenkin eritt�in kauniit silm�t -- minun
k�vi h�nen suhteensa samoin kuin kirkkaan taivaankin, se n�ytt�� niin
lempe�lt� ja viattomalta, vaan jos tahtoo katsella sit�, ummistuvat
silm�luomet heti sen hehkuvista s�teist�.
Min� vaikenin ujosti -- silm�lasit olivat minun varustukseni; niiden
kanssa katosi rohkeuteni ja lymyi sieluni sisimp��n nurkkaan. Silloin
kuului l�henevi� askeleita.

"No, �lk�� paheksiko, neiti!" kuulin jo kaukaa Ilsen sanovan. "T�m� on

hirve� tapa!... Noin nuori kaunis nainen, ja savuaa kuin uuninpiippu!"

"Ah, te pelk��tte vaan tupakan savun turmelevan koreat orvokit

hatustanne, rouva Ilse!" nauroi Charlotte.

"Joutavia -- se ei johdu mieleeni! Mutta sen sanon, ett� jos luulisin

lapsen pist�v�n tuommoisen tupakkapaperin hampaittensa v�liin, niin --
l�htisin heti pois h�nen kanssansa --"

H�n vaikeni; sill� he olivat ehtineet kynnykselle ja seisoivat meid�n

edess�mme. Charlottella, joka oli h�nen seurassansa, oli paperossi
kirsikkahuuliensa v�liss� ja h�nen nauravat kasvonsa katosivat juuri
sakean savupilven taakse, jonka h�n kiusataksensa Ilse� puhalsi
suustansa.

N�hdess�ns� herra Claudiuksen, s�ik�hti h�n kuitenkin silminn�ht�v�sti,

punastui korviinsa asti ja otti pikaisesti paperossin suustansa. Se
nauratti minua ja siev� tapa, jolla h�n k�ytti sikariansa, teki h�net
minun silmiss�ni viel� miellytt�v�mm�ksi.

Herra Claudius ei n�kynyt h�nt� huomaavan.

"Te olette oikeassa, Ilse rouva; �lk�� sit� salliko!" lausui h�n
tyvenesti. "Teid�n hattuanne ei tupakansavu rumenna; mutta naisen
puhtaan, lempe�n mielen peitt�� se rumalla noella."

Charlotte heitti kiivaasti sikarinsa lammikkoon.

"Oletko pit�nyt huolta kutsumuksista, Charlotte?" kysyi h�n

levollisesti, ik��nkuin h�n ei ollenkaan olisi huomannut kiivautta ja
suuttumusta, jotka saivat neidon sormet vavahtamaan ja silm�t
s�ihkym��n.

"En viel� -- Erdmann vie ne illalla."

"�l� unhota l�hett�� Helldorfillekin kutsumuskorttia."

"Helldorfilleko, set�?" kysyi h�n sammaltaen, ik��nkuin ep�illen

korviaan; tumma puna lensi h�nen kasvoillensa.

"Niin, h�n sy� huomenna meid�n kanssamme -- onko sinulla mit��n sit�
vastaan?"

"Eip� juuri -- vaan odottamatonta se oli", vastasi Charlotte viipyen.

Herra Claudius kohotti hiukan olkap�it�ns�, otti kohteliaasti

tervehtien hatun p��st�ns� ja astui rappuja yl�s; h�n ei mennyt
kirjastoon, min� kuulin h�nen ylemp�n� avaaman toisen oven.

"Onko maailma �kki� mennyt yl�salaisin?" huudahti Charlotte, joka,

k�det alas-vaipuneina, oli seisonut liikahtamatta, kunnes yl�sastujan
askeleet lakkasivat kuulumasta ja ovi sulkeutui h�nen takanansa.
"No, Jumala varjelkoon, t�st� syntyy hauska juttu!... Min� voin panna
veikkaa, ett� Eckhof -- suolaa liememme huomenna."

"Kaikkia viel�, mit� vanhalla kirjanpit�j�ll� olisi keitti�ss�

tekemisi�!" huudahti Ilse suuttuneena. V�sym�t�n aamu- ja iltaveisaaja
oli kokonaan joutunut h�nen ep�suosioonsa.

"Ilse kulta!" nauroi Charlotte, "min� tahdon sanoa teille jotakin...

Kauppahuone Claudiuksen toimitustaivaassa paistaa toinenkin aurinko,
nimitt�in herra Eckhof. Erkki set� tekee kyll� oman tahtonsa mukaan;
mutta h�n noudattaa herra kirjanpit�j�n neuvoja ja tahtoa niin paljon,
ett� se vaatimaton auringonsappi oikeastaan on hallitseva is�nt�... Ja
Helldorf on herra Eckhofin verivihollinen, syyst�k� vai ilman, sit�
min� en tied�, enk� min� siit� huolikaan, sill� min� en tunne -- tuota
Helldorfia en v�hint�k��n! Min� tied�n vaan, ett'ei Helldorf t�h�n
asti ole astunut jalallansa herra Claudiuksen saleihin siit�
yksinkertaisesta syyst�, ett'ei herra Eckhof sit� ole sallinut... Ja
huomenna pit�� h�nen �kkiarvaamatta tulla p�iv�llispitoihin, jotka
herra Claudius pit�� kahden amerikalaisen kauppamiehen kunniaksi --
Eckhof syttyy raivoon ja kaikella her�nn�iskirjojen kaunopuheisuudella,
jotka h�n t�ydelleen taitaa, kutsuu alas taivaan tuomiota ja vihaa --
sill� t�m� on Helldorfille semmoinen kunnia, jonka set� muuten osoittaa
vaan arvokkaille kaljup�ille ja maailman mainioille kauppahuoneiden
p��miehille... Niin, min� sanon, ett� maailma on nurin narin, eik�
minua v�hint�k��n kummastuttaisi, jos kiviherrat tuossa" -- h�n osoitti
keskell� lammikkoa olevia kivikuvia -- "nousisivat, kumartuisivat
kohteliaasti ja vakuuttaisivat meid�n olevan kauniita tytt�j�."

Min� nauroin ja Ilsekin hymyili.

"Mit� herra Claudius tekee ylikerrassa?" kysyin min�, sill� minua

suututti ett� "kauppias", joksi is�ni h�nt� nimitti, astui tieteen
alalle.

"H�n katselee luultavasti t�hti� kaukoputkella... Ettek� ole huomanneet

Karolinenlustin kahta pient� tornia? Toinen on muinaisteos-kokoelmia
valaiseva kupulaki ja toisen on set� tehnyt itselleen t�htitorniksi...
Eik� totia, n�ytt��p� silt�, kuin miellytt�isiv�t h�nt� korkeammatkin
asiat. �lk�� kuitenkaan Jumalan t�hden uskoko sit�! Kaikkialla on h�nen
ty�skentelyns� samankaltainen, h�n laskee tornissa samoin taivaan
hopearahoja, kuin toimitushuoneessansa suurella p�yd�ll� helisevi�
taaleriaan."

H�n otti taskustansa pienen, kapean tukun. "Ja nyt syy, miksi tulin
t�nne, t�ss� ovat sukat -- tusina -- jotka tilasin teille N:st� -- ne
saapuivat vast'ik��n ja huomenna tuo ompelijatar leningin."

"�lk�� antako pett�� itse�nne, neiti; t�ss� ei mill��n muotoa voi olla
tusinaa", huudahti Ilse, punniten tukkua leve�ss� k�dess�ns�; mytty oli
yht� suuri kuin yksi ainoa pari noista kehutuista kotikutoisista
villasukista. Ilse avasi k��reen: ihmeellisen hieno pitsikutoma oli
edess�ni.

"Vai niin -- no t�m�p� vasta kaunista!" lausui h�n suuttuneena. "T�ll�

tavoin voi lapsi K:ssakin juosta avojaloin... Kyll�h�n n�m� ovat
hienoja ja ylh�isi� kaluja, mutta niit� ei milloinkaan voi pest� --
ensimm�isen k�velyn j�lkeen pistet��n ne ryysykoppaan... Voi
em�nt�-raukkani rahoja!"

H�n riensi asuinhuoneeseni.

"�lk�� antako h�nen h�mment�� itse�nne, pienokaiseni", sanoi Charlotte

j�rk�ht�m�tt�mimm�ll� ��nell��n. "Min� en milloinkaan k�yt�
toisenkaltaista, vaikka neiti Fliedner kuinka nyrpist�isi pient�
nen��ns� t�lle _ylellisyydelle_, joksi h�n sit� sanoo, niin...
_Minulla_ on nyt kerran tuommoinen arka Parisin iho ja _teid�n_ t�ytyy
asettautua olonne mukaan -- muuta neuvoa ei ole!"

H�n riensi pois ja min� menin sykkivin syd�min Ilsen luo. H�n oli
riisunut hattunsa, laskenut virsikirjan k�dest�ns� ja seisoi hehkuvin
poskin kukkap�yt�ni edess�, joka n�ytti laiminly�dylt� ja huonosti
hoidetulta. Min� olin alusta saakka katsellut kukkia ep�suosiollisesti
enk� huolinut kastaa niit�, vaikka Ilse ankarasti oli muistuttanut
minua sit� tekem��n. Kukat riippuivat siin� surkastuneina ja janosina.

Ilse ei lausunut sanaakaan, osoitti vaan sormellansa tekoani. Silloin

sai vastustushaluni minussa vallan.

"Mit� tuo p�yt� minuun kuuluu?" tiuskasin min� kiukkuisesti. "Min� en

ymm�rr�, mit� varten minun pit�� n�hd� vaivaa niiden hoidosta. Enh�n
min� ole niit� pyyt�nyt herra Claudiukselta? -- mit� varten h�n siis
tuo ne minun huoneeseni. Pit�k��n itse huolta niiden kastelemisesta!"

"Sep� oivallista -- t�st�p� syntyy yh� parempaa!" lausui h�n

sointumattomalla ��nell�. "Pitsi� jalassa ja kiitt�m�t�n syd�n. Lenore,
Dierkhofiin et en�� koskaan palaa -- enk� min� en�� huolikaan sinua
sinne!"

Min� kirkasin ja heitt�ydyin h�nen syliins� -- h�nen sanansa l�vistiv�t

tikarin tapaisesti syd�meni.

"Pikku kyyhkyseni sanoi sinua mummo vainajasi", jatkoi h�n

heltym�tt�m�sti; "kaunis kyyhkynen!... Jos h�n vaan olisi aavistanut,
mit� piileskelee syd�mess�si, olisi h�n sanonut sinua --"

"Piruksi", lis�sin min� kiivaasti ja kovin suuttuneena itseeni. "Niin,

niin, Ilse, se min� olen -- minulla on paha, musta sisu; mutta enh�n
min� ole siit� tiet�nyt ja pahuus valloittaa minut alinomaa."

XVIII.

Seuraavana aamuna kertoi is�ni Margareta ruhtinattaren tahtovan n�hd�

minut kello kuusi illalla. Paremmaksi varmuudeksi tuli viel� palvelija
ilmoittamaan minulle, koska minun piti saapuman hoviin, sill�
ruhtinatar n�kyi silminn�ht�v�sti ep�ilev�n is�ni muistoa. Is� olikin
eilisest� saakka tavallistaankin hajamielisempi. Iltapuolella oli
nimitt�in er�s sangen hyvin puettu herra astunut yl�s kirjastoon ja
viipynyt siell� pitk�n ajan, ja kun is�ni my�hemmin meni herttuan luo,
unhotti h�n tykk�n��n ottaa minulta j��hyv�isi�. Min� kuulin h�nen
askeleensa, juoksin ulos etehiseen ja n�in kuumeentapaisen punan h�nen
poskillansa; h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t kummallisesti ja k�det
ehtimiseen h�mmensiv�t tukkaa.

Sitte olimme p�iv�llisill�. Min� voin nauttia ainoastaan v�h�n ruokaa;

sill� olin niin peloissani ja tuskissani -- pelk�sinh�n min� kauheasti
ruhtinatarta, jota en voinut kuvailla muun n�k�iseksi kuin puetuksi
kullankirjattuihin vaatteisin ja kalliista kivist� s�ken�iv� ruunu
p��ss�. Lis�ksi huolestutti is�ni k�yt�s minua. H�n ei nauttinut
palaakaan; lakkaamatta kierteli h�n leip�muruja sormiensa v�liss� ja
katsoa tuijotti eteens�. H�n taisteli silminn�ht�v�sti itsens� kanssa;
h�nen silm�ns� katsahtivat silloin t�ll�in Ilseen, joka viattomasti
hyv�ll� ruokahalulla nautti ateriataan ja v�sym�tt� vakuutti ei miss��n
olevan niin hyvi� perunia kuin Dierkhofissa, jonka hiekkamaa muka oli
eritt�in sovelias niille.

"Ilse hyv�, min� pyyt�isin teilt� jotakin", alkoi is�ni �kki� -- h�nen
sanansa kuuluivat niin lyhyilt� ja pakotetuilta, kuin olisi h�n
ainoastaan sis�llisest� ponnistuksesta saanut ne huuliensa yli.

Ilse katsahti yl�s.

"Sanoittehan tuoneenne �iti vainajan j�tt�m�t arvopaperit mukananne

t�nne?"

"Niin, herra tohtori", vastasi h�n kuunnellen tarkasti ja laskien �kki�

pois kahvelinsa. Is�ni otti varovaisesti rintataskustansa paperiin
k��rityn esineen; h�nen k�tens� vapisivat ja silm�ns� s�ihkyiv�t h�nen
avatessaan hienon k��reen: suuri komea muistoraha oli sen sis�ss�.

"Katsokaa t�t�, Ilse -- mit� siit� pid�tte?"

"Kaunis raha", sanoi Ilse nyyk�ytt�en hyv�ksyv�isesti p��t�ns�.

"Ja arvatkaas vaan, se on myyt�v�n� ihan polkuhinnasta. Kolmella

tuhannella taalerilla voin saada oikean raha-aarteen, joka meid�n
kesken sanoen on v�hint��n kahdentoista tuhannen taalerin arvoinen."
-- H�nen muuten lempe�t ja tyvenet kasvonsa n�yttiv�t melkein
mielett�milt�. -- "T�m� on ensimm�inen onnellinen sattuma koko
el�m�ss�ni; t�h�n asti olen ainoastaan suurilla uhrauksilla voinut
ostaa kaikki kokoelmani -- eik� minulla t�ll� hetke� ole sanottavasti
rahoja k�ytett�v�n�ni... Hyv� Ilse, te saattaisitte minut ij�kseni
kiitollisuuden velkaan, jos antaisitte teille uskotuista rahoista
kolmetuhatta taaleria minulle. Leonore ei joudu v�h��k��n vahinkoon,
sill� min� vakuutan kunniasanallani t�m�n muistorahan olevan kumminkin
kolme kertaa arvoisemman."

"Niin, niin, saattaa olla; vaan _k�yk�_ se my�skin rahasta?" kysyi h�n
k��nnellen sormissansa rahaa, joka tuotti is�lleni niin suuren hermojen
kiihotuksen.

"Mit� sill� tarkoitatte?" kysyi h�n verkalleen.

"No, min� tarkoitan, ottaako kauppamies sen maksosta."

Is�ni s�ps�hti, juurikuin olisi Ilse h�nt� pist�nyt.

"Ei, Ilse", lausui h�n hetken per�st� alakuloisesti; "siin� erehdytte.

T��nkaltaisilla rahoilla ei voi mit��n maksaa -- niit� voi ainoastaan
j�lleen myyd�."
"Vai niin -- sitten j�isiv�t ne kolmetuhatta taaleria lippaasen
katsottaviksi niinkuin kaikki s�rjetyt kuvat ylh��ll� suuressa
salissa?... Siit� ei lapsi voi saada ruokaa tarpeeksi eik� kenki�
jalkaansa... Herra tohtori, sanoinhan min� kohta, ett'ei rahoihin saa
koskea! Kun Hannoverissa vein viidell� sinetill� suljettua kirjeit�
toisensa per�st� postiin ja viinein nurisin siit�, sanoi em�nt�
raukkani aina; Ilse, sit� et sin� ymm�rr�! Minun poikani on kuuluisa
mies ja sen t�ytyy niin olla. -- Ja min� olen niin tyhm�n tyhm�, herra
tohtori, ett'en koko el�ess�ni ole voinut k�sitt��, miksi minun em�nt�
vainajani t�ytyi tulla niin k�yh�ksi, miksi h�nen t�ytyi myyd� kaikki
Jakobsohnin perheen hopeakalut, kulta sormuksensa, rannerenkaansa ja
vitjansa, sent�hden ett� te olette mainio oppinut ja nyt voin min�
viel� v�hemmin k�sitt��, miksi lapsenkin t�ytyy luopua pienest�
perinn�st�ns�. �lk�� paheksuko, herra tohtori, mutta minusta on aina
tuntunut kuin putoisivat n�m�t tavattoman suuret rahasummat syv��n,
pohjattomaan kaivoon, sill� niist� ei sitte en�� sen enemp�� n�y eik�
kuulu. Mahdollista, ett� ne ovat tallessa ja ett� niist� my�hemmin, kun
kaikki myyd��n..."

Is�ni hyp�hti yl�s tuolilta. Kaikkia voi h�n k�rsi� paitsi ajatusta,
ett� vieras tulisi h�nen kokoelmansa, h�nen aarteittensa omistajaksi.
H�n ojensi pel�styneen� keskeytt�en k�tens� Ilse� kohti. Ilse vaikeni
silm�nr�p�ykseksi, mutta jatkoi sitte rohkeasti:

"Minulla ei muuten en�� olekaan valtaa niit� antaa -- ne ovat

katurakennuksen kassakaapissa -- etteh�n te tahtoneet niit� tallettaa
-- sent�hden j�tin min� ne herra Claudiukselle. Mutta h�n ei ole mies,
jonka kanssa saa menetell� mielens� mukaan, eik� h�n ota t�n��n rahoja
vastaan, huomenna antaaksensa ne j�lleen pois."

Is�ni k��ri sanaakaan en�� lausumatta kultarahansa paperiin ja pisti

sen taskuunsa. H�nen alakuloisuutensa ja ��net�n surumielisyytens�
koski minuun, vaan mit�p� sille taisin. Ilsen koko k�yt�s osoitti
erinomaista mielihyv�� siit�, ett� oli toimittanut rahat varmaan
paikkaan tallelle. Min� pelk�sin h�nen ankaroita kylmi� silmi��n enk�
tohtinut lausua sanaakaan is�ni hyv�ksi, kun h�n meni kirjastoon.

Kello nelj�n aikaan tuli Charlotten soma palvelusneiti minun

huoneeseni. H�nell� oli pieni kori kainalossa ja kun h�n otti pois
peitteen, n�kyi siin� pienill� mustilla lehdill� koristettuja
harsolaineita.

"Neiti Claudius l�hetti minut pukua koettamaan", lausui h�n tyhjent�en

koppansa. Sit� tehdess�ns� vakuutti h�n Ilselle, ett� nyt oli p�iv�
semmoinen, jolloin voisi "p�tki� tiehens�" katurakennuksesta.

"Ajatelkaahan vaan, meill� on p�iv�llispidot herroja varten. Kaikki

ovat liikkeell� ja juoksevat edestakaisin -- silloin k�skee herra
Claudius �kkiarvaamatta -- ken voisi sit� uskoa'? --- ett�
toimitushuoneet heti ovat muutettavat pihanpuolelle -- kaikki miehemme
ovat kuin pilvist� pudonneina! Ajatelkaahan toki, konttorihuoneet,
joissa kaikki Claudiukset ovat ty�skennelleet enemm�n kuin sata vuotta!
Ei kukaan ole tohtinut muuttaa kaappiakaan paikaltansa, ja nyt pit��
kaikki heikot ja lahoneet huonekalut vanhoista, kolkoista huoneista
muuttaa toisiin p�iv�paisteisiin ja valkoisiin! Voi miten oudoilta ne
siell� n�ytt�nev�t!... P��llyst�j�n t�ytyy heti panna viheri�isi�
uutimia ikkunain eteen, sill� huoneet ovat liian valoisat, eiv�tk�
herra Claudiuksen heikot silm�t voi sit� k�rsi�... Kukapa sen voi
selitt�� ... ei kukaan; mutta vanha Erdmann k�velee siell� ihan
kalpeana ymp�ri ja sanoo sen ennustavan maailman loppua."

Min� kuuntelin h�nt� vaan puoleksi -- mit�p� herra Claudiuksen

konttorihuoneet minuun koskivat?... Min� vaan katselin noita
ihmeellisi� vaatteita, jotka tulivat n�kyviin puhujan k�sist�. Ilsekin
katseli jok'ainoaa vaatekappaletta tarkastelevin silmin ja h�nen
sormensa nyppiv�t minun kauhukseni ohutta vaatetta, koetellen kuinka
vahvaa se oli; mutta kun neiti viimein otti parin ihmeen pieni� mustia
atlasta jalkimia korin pohjasta ja hymyillen piti niit� minun edess�ni,
l�ksi h�n sanaakaan hiiskumatta huoneesta.

Min� olin kuitenkin ��rett�m�n paatunut. H�nen poismenonsa ei minua

v�hint�k��n liikuttanut, p�invastoin, oikein takka putosi syd�melt�ni
kun viimeinen kaistale Ilsen karkeasta hameesta katosi ovesta.
Aronsuutarin arvokkaat mestariteokset lensiv�t heti nurkkaan. Ilse oli
oikeassa, pitsiss� ja atlaskassa tuntui minusta, kuin olisin avojaloin,
kuin suutelisi arotuuli j�lleen hyv�illen jalkojani. Sitten antoi
neitsy minun sukeltaa harsopilviin, joita h�n kutsui leningiksi ja
asetti aina mustan nauhasolmun mink� mihinkin -- harsoa, mihin vaan
katselin! Keve�� harsoa aaltoili k�sivarsieni ja hartioitteni
ymp�rill�, vy�t�isist� aina jalkoihin asti -- ja min�k� sen sis�ss�
piileskelin? Min�k�?... Ah, se oli todellakin enemm�n kuin mit� voin
kest��, min� en voinut seisoa paikallani, minun t�ytyi juosta pois!...
Ja min� juoksinkin.

"Seisahtukaa, viipyk��!" huusi kamarineitsy, "viel� puuttuu nauha

vasemmalta olaltanne! Tuolla tavoin ette voi n�ytt�yty� kenellek��n!"

Mutta siit� min� viisi. Min� lensin jo etehisen l�pi, sitte sillan yli
ja kukkatarhan lomitse; ymp�rill�ni liehui ja l�yhyi, kuin olisin ollut
pukeutuneena valkoiseen kes�pilveen.

En en�� pel�nnyt katurakennusta, Min� juoksin rappuja yl�s Charlotten

huoneesen. H�m�r�ss� k�yt�v�ss� seisoi vanha Erdmann kankeana kuin
puusta veistetty, ruokaliina k�sivarrella. H�n katsoa tuijotti minua,
silm�t selj�ll��n kummastuksesta, ja minusta n�ytti, kuin olisi h�n
koettanut tarttua leninkiini pid�tt��ksens� minua ohitse rient�ess�ni.
Viel�p� mit�! mit� minulla oli tuon vanhan karhun kanssa tekemist�?...
Min� sy�ksin pitkitt� mutkitta huoneesen.

Ikkunat olivat pihalle ja puutarhaan p�in. Vaikka sein�t olivat tummat

ja raskaat, ruskeat tamasti-akuttimet riippuivat ikkunain edess�, oli
se kuitenkin iloisin huone koko rakennuksessa. Kallis piano oli
mustap�isell� sein�ll�; Charlotte istui sen edess� ja h�nen k�tens�
lep�siv�t koskettimien p��ll� juurikuin par'aikaa soittamassa. L�hell�
h�nt� istui neiti Fliedner puettuna siniharmaasen silkkileninkiin ja
siev� harsoista ja pitsist� tehty myssy p��ss� -- enemp�� en n�hnyt.

"Ah, neiti Charlotte", huudahdin innoissani, "katsokaahan toki

minua!... Mit� nyt sanotte minusta?" Min� koskin leve��n hihaan. --
"Eik� minulla ole siivet, ihan oikeat siivet? Ja kenk�ni sitte -- ne
teid�n t�ytyy n�hd�!" Min� nostin hiukan hameeni lievett�, ett� keng�t
tulivat n�kyviin. "Nyt ei en�� kuulu kopinaa, kuin hirveist�
naulatuista kengist�ni!... Huomatkaa vaan, kuuletteko pienint�k��n
��nt�, kun astun lattian yli." -- Vakavin askelin kuin sotamies marssin
min� h�nen luoksensa. -- "Eik� totta, nyt en en�� ole naurettavasti
puettu lapsi, niinkuin herra Eckhof sanoo?"

"Ette, prinsessani, ette!" huudahti h�n. "Kuka olisi luullut semmoisen

perhosen piileskelleen mustassa kotelossa?" H�n nauroi, nauroi niin,
ett� h�nen t�ytyi pidell� itse��n kyljist� ja neiti Fliednerkin piti
nen�liinaansa suunsa edess� katsellessaan hymyilevin silmin ohitseni.
Minusta n�ytti h�n katselevan sein��.

"Oletteko jo katsoneet peiliin?" kysyi Charlotte.

"Viel�p� mit� -- minulla ei ollut aikaa siihen; eik� se ollut

tarpeellistakaan. N�enh�n min� sek� leninkini ett� kenk�ni, mihin min�
sitten peili� tarvitsisin?"

"No, mutta tottahan teid�n kuitenkin t�ytyy n�hd� itsenne", nauroi h�n
ja osoitti suurta, lattiasta kattoon asti ulottuvaa peili�, joka oli
ikkunain v�lill�. Mit��n aavistamatta juoksin sinne ja katsahdin lasiin
-- min� huudahdin ujoudesta ja peitin kasvoni k�sill�ni -- oi Jumala,
en yht��n muistanut p�iv�llispitoja ja nyt olin kaikkien vieraitten
keskell�. Takanani juuri vastap��t� peili� oli vierashuoneisiin viev�
ovi. Siihen saakka olin sen n�hnyt vaan suljettuna -- nyt olivat
molemmat puolet auki ja Dagobert seisoi kynnyksell�; h�nen ruskeat
silm�ns� kohtasivat hymyillen minun silmi�ni, punainen kaulus hohti
h�nen leukansa alla ja sek� rinta ett� olkap��t s�ken�iv�t kullasta --
h�n oli luutnantin-puvussaan. H�nen takaansa tuli muita nauravia miehen
kasvoja n�kyviin ja er��ss� sohvan kulmassa vanhan herran vieress�
istui herra Claudius... Kaiken sen huomasin min� yhdell� silm�yksell�.

Koko ruumiini vapisi; sek� h�pe�n ett� vihan kyyneleet nousivat

silmiini. Silloin tarttui kaksi viile�t� k�tt� k�sivarsiini ja veti ne
kasvoistani. Herra Claudius oli hyp�ht�nyt yl�s ja seisoi minun
vieress�ni.

"Te pel�styitte, neiti von Sassen", lausui h�n. "T�m� oli huono leikki
Charlottelta, josta h�nen on pyyt�minen teilt� anteeksi." H�n vei minut
nojatuolin luo ja painoi minut hell�sti alas siihen. "Luulenpa sinun
nyt voivasi alottaa soittamisesi", sanoi h�n Charlottelle.

"Heti paikalla, set� kulta!" H�n riensi minun luokseni, lankesi

polvilleen ja tarttui k�teeni. "Teid�n korkeutenne, suotteko minulle
kurjalle, syntiselle anteeksi", rukoili h�n veitikkamaisesti. "Min�
rukoilen teilt� t�ten anteeksi antamusta, prinsessani; mutta ainoastaan
teilt� kaikilta muilta vaadin kiitosta, ett� pitkitin heid�n
ihannettansa."

Minun t�ytyi nauraa, vaikka kyyneleet viel� riippuivat ripsiss�ni...

Kuinka oli h�nen mahdollista kaikkien n�hden langeta polvilleen minun
eteeni -- se oli minusta ihmeellist� -- minun, joka puolestani olisin
mieluummin paennut hiiren l�peen. H�n silitti molemmin k�sin hyv�illen
k�h�r�it�ni, nousi sitte ja istahti pianon eteen.

H�n soitti taitavasti, mutta liian voimakkaasti; soittokone humisi

h�nen k�siens� alla, vaan minusta olisi semmoinen ��nien kuohuileminen
ja humina ollut kauniimpi, jos se olisi soinut ja haihtunut avaralla
arolla. Mutta min� olin eritt�in kiitollinen soitosta; vetih�n se
l�sn�olevien huomion minusta; istuttuani hetken aikaa nojatuolissa kuin
suojelevassa satamassa, tohdin viimein luoda silm�t yl�s.
Ensimm�isen� n�in vanhan kirjanpit�j�n. H�n istui ikkunan loukossa
puoleksi akuttimien peitt�m�n� -- Charlotte oli ollut oikeassa -- "h�n
oli raivoissaan". -- Eilen oli h�nen vihansa vimma ollut jotenkin
suurenmoinen -- h�n oli jonkinlaisen profeetan kaltainen ja h�nen
��nens� manaava into t�ytti minut pelolla ja kauhulla. Nyt oli h�n sit�
vastoin vaan syv�sti vihastunut, ainoastaan vaivalla itse��n hillitsev�
mies -- vasen k�si, jossa kiilsi kallis sormus, oli kovasti pusertunut
ikkunalautaan; minuun p�in puoleksi k��nnetty� klassillisen jaloa
sivukuvaa rumensi kiukusta alasp�in vet�ytyneet suupielet ja koko seura
n�kyi menett�neen h�nen suosionsa, sill� h�n oli k��nt�nyt sille
selk�ns�... H�nen vihansa esine, nuori Helldorf nojasihe ovea vastaan,
josta min� olin tullut sis�lle. H�n oli kentiesi huomiollisin ja
kiitollisin kuulija, sill� h�n seisoi liikkumatta, silm�t kiintynein�
soittajaan. H�n lienee ollut toista mielt� kuin herra Claudius, joka
jokaisesta s�veleen korotuksesta tyytym�tt�m�sti rypisti silm�kulmiansa
ja moittivaisesti pudisti p��t��n. T�ss�kin oli h�n olevinaan
ymm�rtelij� tuo -- kauppias!

�kki� tunsin tuolini hieman t�risev�n ja katsahdin sivulle. Dagobert

seisoi vieress�ni; h�n nojasi tuttavasti k�sivartensa selk�lautaa
vasten. Katsoessani yl�s, katseli h�n minua syv�sti arkoihin silmiin,
kumartui liioitta mutkitta puoleeni ja kuiskasi korvaani soiton
est�ess� muita sit� kuulemasta: "pit��k� teid�n jo t�n��n menem�n
ruhtinattaren luo?"

Min� nyyk�ytin p��t�ni.

"Min� rukoilen teit� -- muistakaa v�h�n minuakin siin� paratiisissa,

johon tulette!"

Minua melkein py�rrytti. T�m� kuiskaileva, hell�sti ja innokkaasti

rukoileva ��ni vaikutti sanomattoman kummallisesti sieluuni. Minun piti
suosiollisesti muisteleman h�nt� -- h�nt�k�, joka niin pilkallisesti ja
ylpe�n� oli arolla seisonut edess�ni, tuotako Tankredia, joka
kauneutensa ja sotilasarvonsa kautta oli kuninkaan kaltainen kaikkien
noitten "kauppiaiden" joukossa! Veri sy�ksi kasvoihini ja vastaamatta
sanaakaan vaipui p��ni syv�lle rintaani kohti -- min� olin ylpe� ja
onnellinen, mutta sit� ei muitten tarvinnut n�hd�.

Soittokappaleen loputtua ja tavallisten kiitosten j�lkeen l�ksiv�t

vieraat pois. Helldorfkin otti hattunsa. Herra Claudius viittasi h�nt�
kuitenkin j��m��n ja min� kuulin h�nen hiljaa kuiskaavan nuorelle
miehelle: "Viipyk�� viel�, min� tahtoisin mielell�ni kuulla teid�n
laulavan; teid�n barytonianne kiitet��n paljon."

Kaikkien pois menness� hiivin min� viereiseen huoneesen, toivoen sielt�

l�yt�v�ni oven k�yt�v��n. Koko asemani, �kkiarvaamaton ilmestymiseni
seuraan olivat kuitenkin olleet liian naurettavia, min� pelk�sin
Charlotten pilkkaavan, jos j�isimme kahden ja sent�hden tahdoin
mieluummin olla sen p�iv�n poissa h�nen n�kyvist�ns�.

Viereinen huone oli suuri sali, jossa vieraat olivat sy�neet.

Avonaisesta ovesta p��si k�yt�v��n, jossa vanha Erdmann viel�kin k�veli
edestakaisin kuin mahtimies... Mik� hopean paljous kiilsi keskelt�
huonetta p�yd�lt� ja sivu-p�ydilt�. Min� katselin niit� ohimennen, vaan
sitte kiintyiv�t silm�ni sivu-sein��n, voimatta katsoa muualle...
"Komea upseeri", joksi Charlotte oli kutsunut h�nt�, katseli alas
paksusta, runsaasti koristetusta kehyksest�! Kaunis, ylpe� mies,
el�m�nhalu ja voitonvarmuus hymyileviss� huulissa!... Ja oliko tuo
valkoinen k�si, joka niin voimakkaasti ja kuitenkin luontevan
vieh�tt�v�sti nojautui p�yt�� vasten ... oliko se todellakin kohottanut
murha-aseen ja ainoalla laukauksella musertanut kirkkaan hehkuvan
otsan?... Oliko h�n tehnyt tuon murhaty�n Karolinenlustissa? Oliko
kentiesi jalkani astunut samalle paikalle, jossa t�m� mies makasi
veress��n, p�� muserrettuna?.. Kuinka usein oli Heintz vavisten
vakuuttanut, miten itsemurhaajien sielut �isin "vaelsivat ymp�ri
saamatta lepoa ja rauhaa"... Kentiesi t�m�kin haamu todellakin
keski-y�n� hiipii suljettuin salien l�pi, astuu alas kapeita portaita
ja ��nett�m�sti lykk�� vuoteeni syrj�lle? -- Min� olin v�h�ll� huutaa
kauhusta ja k��nsin kasvoni el�v�st�, s�ihkyvin silmin minua
tirkistelev�st� kuvasta. Samassa astui herra Claudius huoneesen ja
n�kyi etsiv�n jotakin. Unhottaen kaiken ujouden ja varovaisuuden
osoitin sormellani pel�tty� kuvaa.

"Tapahtuiko onnettomuus Karolinenlustissa?" kysyin melkein

ehdottomasti. H�n per�ytyi askeleen, punastui syv�sti ja silm�t
leimahtivat.

"Lapsi, mihin sekaannutte?" vastasi h�n synk�sti. "Minun t�ytyykin,

n�en m�, k�ske� n�it� sopimattomia kieli� v�h�n hillitsem��n
lavertelemishalunsa!" H�n vaikeni hetkeksi ja loi silm�ns�
veli-vainajansa kasvoihin. "Ei", lausui h�n sitte lempe�mmin,
"surullinen seikka ei tapahtunut Karolinenlustissa. Pelottaako se
ajutus teit�?"

"Min� -- min� pelk��n aaveita, ja Heintz ja Ilsekin, vaikk'ei h�n sit�

my�nn�!"

Hell� hymy n�kyi h�nen huulillansa. "Min�kin n�en v�list� aaveita,

joita pelk��n ja nyt juuri enemm�n kuin milloinkaan ennen", lausui h�n.
Min� en tiet�nyt, laskiko h�n leikki� vai puhuiko h�n vakavasti.
"Menettek� t�n��n viel� ruhtinattaren luokse?"

Minun t�ytyi nauraa itsekseni, h�n kysyi juuri samaa asiaa kuin
Dagobert. "Menen", vastasin h�nelle, "ja minun t�ytyy rient��, kello
kuusi pit�� meid�n oleman linnassa."

Min� tahdoin kiireesti astua kynnyksen yli, mutta h�n pid�tti minua
lempe�sti.

"Varokaa, ett'ette kadota itse�nne hovi-ilmassa!" varoitti h�n

kummallisella ��nell� ja ojentaen etusormensa. Se oli kummallista,
mutta h�nen ��nens� melkein koski syd�meeni -- joutavia, sit� neuvoo
minulle mies, joka aina muisteli vaan itse��n! Ihan toista oli Dagobert
pyyt�nyt!... Min� pudistin p��t�ni, juoksin ulos ja riensin portaita
alas... Onneksi ei Ilse n�hnyt tuittup�ist� p��npudistustani. Aika
nuhdesaarnanpa olisinkin silloin taas saanut kuulla!

XIX.

Kamarineitsy oli viel� huoneessani. H�n sai minut k�siins�, kiinitti

puuttuvan nauhasolmun ja pani ympyri�isen valkoisen olkihatun p��h�ni.
Min� katsahdin peiliin ja huomasin �kki�, ett� yl�nkatsotut hiukseni,
jotka siihen saakka olivat minulle olleet ik�v�n� vaivana, paksuissa,
sinert�v�n mustissa k�h�r�iss� aaltoilivat niskassani ja ett� ne
erisiv�t eritt�in kauniisti hattuni maidonvalkeista nauhoista. Ilsen
ter�v�t silm�t tapasivat minut heti t�ss� ensi ihastuksessani, h�nen
karkeat kasvonsa, niiden tummanpunaiset poskip��t n�kyiv�t �kki�
katkeran ja suuttuneen n�k�isin� koristetun p��ni ylitse peilist�.

"Vai onko peilinarrikin jo valmis?" torui h�n. "Mutta sen sanon

sinulle, siivo nainen ei koskaan uteliaasti kurkista peiliin, vaikka
nen� istuisikin siev�sti oikealla paikallaan... Synti� se on, tied�tk�
sen?... Jos em�nt� raukkani ajoissaan olisi ottanut Kristinan pois
peilin luota, olisi monta asiaa ollut toisella kannalla... Min� peit�n
peilin ennen l�ht��ni, tied� se!"

Sit� h�nen ei tarvinnut tehd�. Min� en voinut k�sitt�� sen olevan

synti�, sill� niin nen�n kuin koko ruumiinkin oli rakas Jumala minulle
antanut; mutta naurettavaa oli ihailla ja ihmetell� itse��n; min�
punastuin ja h�pesin, juurikuin olisin sanonut jotakin kovin tyhm��.

Kamarineitsy l�ksi s��liv�isesti katsellen minua, jolle laki niin

ankarasti luettiin, ja min� menin yl�s kirjastoon noutamaan is��ni.

Jo oven ulkopuolella kuulin h�nen nopein askelin k�yv�n edestakaisin ja

��neen puhuvan itseksens�. Min� luulin jonkun olevan h�nen luonansa ja
avasin hiljaa oven. H�n oli yksin�ns�, mutta sanomattoman levoton ja
liikutettu. Lakkaamatta mittasi h�n askeleillaan avaraa huonetta ja
siveli molemmilla k�sill��n hiuksiansa. Monta kertaa seisattui h�n,
otti p�yd�lt� kultarahan, jota h�n oli n�ytt�nyt Ilselle, tarkasteli
sit� ik��nkuin tahtoen l�vist�� sen silmill�ns� ja laski sen syv�sti
huoaten j�lleen p�yd�lle. Sitte l�i h�n laihalla k�dell��n niin kovasti
p�yt��n ett� kaikui, ja alkoi taas k�velemisens�. Minua h�n ei
huomannut, vaikka jo olin seisonut muutamia minuuttia huoneessa.

"Is�, mik� sinun on?" kys�sin viimein ujosti.

H�n k��ntyi �kki�. Ensin h�n ei tuntenut minua uudessa puvussani; min�
juoksin nauraen h�nen luoksensa. H�nen synkistyneet ja sangen kuumat
kasvonsa kirkastuivat heti; hyv�nsuopa hymy lensi auringons�teen
tapaisesti niiden ylitse ja teki minut sanomattoman onnelliseksi.

"Ah, Leonore, sin�k� se olet!... Minun kaunis pikku tytt� sin�

oletkin!" huudahti h�n. H�n tarttui molempiin k�siini ja tarkasteli
minua kiireest� kantap��h�n. Kuinka selitt�m�tt�m�n kiitollisesti
syd�meni sykki h�nt� kohtaan! Kaikissa tieteellisiss� suruissaan ja
huolissaan huomasi h�n kuitenkin minun kaltaiseni pienen mit�tt�m�n
olennon.

"Is�, emmek� l�hde jo pian?" kysyin min�, ja rohkaisten mieleni

silittelin h�nen harmaat hapsensa ja asetin paremmin kaulahuivinsa.
"Kentiesi ruhtinatar jo odottaa meit� -- oi, kuinka syd�meni sykkii
pelosta ja tuskasta!"

"Min� odotan ensin herraa, jonka vien herttuan luo", vastasi h�n
lyhyesti, huomaamatta viimeisi� sanojani. Poissa oli taasen iloinen
mieleni! H�n siirtyi pois luotani, rupesi j�lleen k�velem��n ja kahden
sekunnin per�st� olivat suureksi mielipahakseni silitetyt hiukset
taasen p�rr�ll��n.

"Etk� tahdo kertoa, mik� sinua niin surettaa?" kysyin rukoilevaisesti.

H�n astui juuri, k�det sel�n takana, ohitseni.

"Voi lapseni, sit� en voi sinulle sanoa; enh�n edes tied�, kuinka
alottaisin selitt��kseni sit� sinulle! -- P�iv�llisp�yd�ss� oli minulla
jo oikea j�ttil�isty�, kun puhuin siit� Ilselle", sanoi h�n melkein
maltittomasti ja jatkoi k�velemist�ns�.

Min� en j�tt�nyt h�nt� niin v�h�ll�. "Tosi kyll� ett� olen tullut
��rett�m�n tyhm�ksi tuolla arolla", vastasin vilpitt�m�sti, "mutta
kentiesi k�sit�n sinua kuitenkin paremmin kuin uskot; koeta kuitenkin."

H�n hymyili puoleksi nurjasti, puoleksi vastahakoisesti, mutta otti

kuitenkin rahan ja piti sit� edess�ni.

"No, katso siis t�t�!... T�m� on ihmeellisen harvinainen esine --

kunniaraha ... Minun kokoelmissani ei ole senkaltaista, syyst� ett'en
t�h�n hetkeen saakka ole voinut saada semmoista ostaa," S�ihkyvin
silmin piti h�n sit� valoa vasten. "Oivallista -- kuva on melkein
kulumatta!... Herra, jota odotan, myy t�m�n rahan ja h�nell� on niit�
ainoastaan verrattoman harvinaisia -- ymm�rr�tk� minua, lapseni?"

"Min� en ymm�rr� lauseitasi; mutta tarkoituksesi k�sit�n selv�sti. Sin�

et mill��n tavalla tahtoisi p��st�� t�t� kultarahaa k�sist�si."

"Lapsi, min� antaisin ilomielin vuosia el�m�st�ni, jos voisin ostaa

t�m�n!" keskeytti h�n minua innokkaasti. "Mutta min� en, ik�v� kyll�,
voi sit� tehd�. Tunnin per�st� on herttua ostanut kaikki harvinaisimmat
kappaleet muinaisrahakokoelmiinsa -- ja min� --"

H�n vaikeni; sill� herra, joka jo eilen pienine lippaineen oli ollut
h�nen luonansa kirjastossa, astui sis��n. Min� n�in, kuinka is�ni
vaaleni. "No, kuinka k�y, herra von Sassen?" kysyi herra
l�hestyess�ns�.

"Minun -- t�ytyy luopua siit�!"

"Is�", lausuin min� p��tt�v�isesti, "min� hankin sinulle mit�

tarvitset!"

"Sin�k�, pikku tytt�reni?... Mill� tavalla sitte k�ytt�ytyisit?"

"J�t� se minun huolekseni! Mutta min� tarvitsen rahan, ett� voin sen
n�ytt��!"... Ah, kuinka k�yt�lliseksi ja p��tt�v�iseksi �kki� olin
muuttunut! Min� oikein ylpeilin itsest�ni; se olisi Ilsen pit�nyt
n�kem�n.

Is�ni hymyili ep�ilev�isesti, mutta se oli kuitenkin ainoa oljenkorsi,

johon h�n voi tarttua. H�n katseli kysyv�isesti vierasta herraa; h�n
nyyk�ytti my�ntyv�isesti p��t��n, k��ri rahan paperiin ja antoi sen
minulle. Min� pusersin sit� suonenvedontapaisesti taskussani ja juoksin
katurakennukseen. Ah, miten aioin rukoilla herra Claudiusta antamaan
minulle kolmetuhatta taaleria rahoistani! kuinka innokkaasti kertoa
h�nelle is�ni huolen! Ell'ei h�n ole oikea kivi, pit�� tytt�ren
rukouksen h�nt� liikuttaman, tytt�ren, joka ennen kaikkia tahtoo n�hd�
is�ns� onnellisena... Min� en kuitenkaan koskaan ennen pelj�nnyt
Claudiusta niin paljon kuin silloin v�risten ja rukoilevaisena
astuessani vilpoiseen, kolkkoon etehiseen, josta �sken l�ksin
uhkamielisen� ja uppiniskaisena. Mutta eteenp�in! Sen t�ytyi tapahtua!
Min� rakastin is��ni liian paljon, ett'en olisi uhrannut h�nen
hyv�ksens�, mit� vaan voin, tahdoinpa k�rsiv�llisesti kest�� herra
Claudiuksen kylm�� katsettakin... Joutavia! Antoihan h�n minulle
nelj�sataa taaleria l�hetett�v�ksi t�dilleni -- mist� syyst� h�n siis
kielt�isi minulta kolmeatuhatta! Min� vaan kirjoitan nimeni kuitin alle
ja sill� on asia suoritettu.

Erdmann ja kamarineitsy kantoivat juuri ruoka-astioilla t�ytetty� koria

rappuja alas, kun min� astuin yl�s. Ruokasalin ovet olivat viel�kin
auki. Jos herra Claudius viel� on Charlotten huoneessa, voin min�
kentiesi avatusta ovesta her�tt�� h�nen huomionsa muitten n�kem�tt�,
sill� min� en tahtonut muita kuulijoita pyyt�ess�ni h�nelt�
puheenalaista rahasummaa.

Olin juuri astumaisillani viereiseen huoneesen, kun kaksi kaunista,

vahvaa ihmis��nt� kohtasi korviani -- ik��nkuin kiintyneen� j�in
seisomaan, vaikka lattia oikein poltti jalkojani ja syd�meni sykki
tuskallisesti jokaisesta kuluvasta silm�nr�p�yksest�.

Jos myrskyss' sinut n�kisin

Synk�ss� er�maass',
Ma viittan' sulle tarjoisin
Suojaksi tuulessa.

lauloivat Charlotte ja Helldorf. Min� n�in ovesta molempien jalot

vartalot ja Dagobertinkin, joka heit� s�esti.

Oi, minun aroni myrskys��ss�, kev�tmyrskyss�! Kun se vinkuen lensi

Dierkhofin yli, koettaen irroittaa vahvoja nurkkapylv�it� ja s�rke�
laseja, kun se repi tammien menneenvuotiset kuivat lehdet ja jauhoi ne
pieniksi palasiksi, kun Ilse huolellisesti sulki kaikki ovet ja kanat
avarasta pihasta pakenivat ometan suojeleville orsille, silloin juoksin
min� aidan toiselle puolelle ja huusin kovasti ilman ohitse humisevalle
henkijoukolle... Nyt ei myrsky pauhannut kuten talvella! Nyt kuului
tuhat, monta tuhatta vastaher�nnytt� ��nt� riemuitsevan toisilleen! Nyt
kuohui j��st� irroitettu vesi, nyt humisi mets�kin, jossa elon suonet
j�lleen vilkkaasti tykyttiv�t, tuossa soi pieni kellokukkakin, joka
juuri oli puhjennut nupustansa... Ja min� annoin myrskyn vied� itse�ni
eteenp�in; vastustamatta lensin aron yli, py�riskellen kuin tuulen
py�ritt�m� lehti, kunnes seisahduin kukkulan p��lle ja puoleksi
pelj�styneen�, puoleksi riemuiten kiersin k�sivarteni vanhan hongan
ymp�ri. Molemmat, vanha puu ja min�, horjuimme ja vapisimme, mutta
honka ravisti iloisesti neulasiaan ja min� nauroin suuria paksuja
pilvi�, joitten vastustamatta ja avuttomasti t�ytyi hy�k�t� eteenp�in
hirmuisessa vauhdissa, viimein haihtuaksensa. Tuuli repi� riuhtoi
leninki�ni ja hiukseni l�iv�t kasvojani -- mutta min� en tarvinnut
"suojelevaa viittaa", pieniss� lapsenk�siss�ni ja jaloissani oli
jotakin raudan ja ter�ksen kovaa; min� taistelin urhoollisesti tuulta
vastaan palatessani kotiin ja toruin Spitsi�, joka sill� aikaa
laiskasti oli l�mmitt�nyt nahkaansa l�mpim�n takan edess�.

Jos turma onnes h�vitt��

Ja rauhas h�iritsee...
lauloivat he tuolla sis�ll� ja ��net paisuivat samoin kuin myrskykin
pauhaa p��sty��n korkeimmillensa. ��net olivat melkein lumonneet minut;
mutta en saanut antautua lumouksen valtaan -- pois kaikki koti-ik�v�
tuskallisen vieh�tt�vine unelmineen! -- Min� olin n�kevin�ni is�n
liikutettuna k�velev�n edestakaisin kirjastossa ja astuin
p��tt�v�isesti kynnyksen yli.

Huoneessa istui herra Claudius yp�yksin. H�n oli nojallaan tuolinsa

sivua vasten ja oli k�tkenyt otsansa ja silm�ns� k�teens�. Tihe�t,
vaaleat k�h�r�t peittiv�t valkoiset sormet -- min� per�ydyin
tuskastuneena, yksin h�nen hiustensa heikko hopeanhohtokin vaikutti
minussa kylmyytt� ja saattoi minut j�lleen tointumaan; min� en en��
muistanut sanaakaan rohkeasta kauniista pyynn�st�ni; n�hdess�ni h�net
siin�, tunsin selv�sti, ett� h�n kuitenkin kielt�isi minulta rahat,
tosin kyll� sangen kohteliaasti ja hyv�ntahtoisella ��nell�, mutta niin
lujasti ja vakavasti, ett� jos uudelleen pyyt�isin, olisi se
tunkeilevaisuutta. Ja vaikka h�n nyt istui siin� ik��nkuin muistamatta
koko maailmaa, ainoastaan kuunnellen liikuttavaa laulua, py�ri
kuitenkin -- siit� olin varma -- numeroita h�nen p��ss��n, ja, min�
tiesin sen, h�n olisi hiljaa nauranut, kun vaan olisin maininnut
kolmeatuhatta taaleria ja sanonut: "teill� ei silminn�ht�v�sti ole
k�sityst�, kuinka paljon rahaa siin� on!"

Mutta kuitenkin seisoin �kkiarvaamatta h�nen vieress�ns�; tuskin

tied�n, kuinka rohkenin astua ne muutamat askeleet h�nen luoksensa.
Min� kumarruin h�nen puoleensa ja lausuin puoli��neen h�nen nimens�...
En aikonut h�nt� pel�tt��, ja ��neni kuuluikin hyvin heikolta ja
ujolta, mutta kuitenkin kavahti h�n pystyyn, ik��nkuin olisi
tuomiopasuuna kaikunut h�nen korvissansa. H�n nousi seisomaan ja
hymyili -- min� tiesin kyll� miksi -- kuinka oli mahdollista pel�sty�
tuommoisesta pienest� olennosta, joka tuli sis�lle ��nett�m�sti
hypistellen kuin pieni peikko!

H�n ei ollut suutuksissaan, sen kyll� huomasin, vaan en kuitenkaan

saanut sanaakaan huulieni yli. -- Jospa h�nell� edes olisi ollut
kamalat lasit silmill� ja leve�lierinen hattu p��ss�! mutta ilman niit�
n�ytti h�n, sinisilm�t tulisen vilkkaina, niin nuorelta... Minusta
tuntui, kuin olisin siin� seisoessani n�ytt�nyt ��rett�m�n
tyhm�ntyp�r�lt�, eik� edes juolahtanut h�nen mieleens� auttaa minua
pulastani. H�n oli ��neti sen aikaa, kun sis�ll� laulettiin:

Sa turvan, suojan l�yd�t ain'

Mun syd�mess�ni!

"Tahdotteko puhutella minua?" kysyi h�n viimein puoli��neen, kun laulu

oli loppunut.

"Tahtoisin, herra Claudius, vaan en t��ll�."

H�n l�ksi heti kanssani viereiseen saliin ja sulki molemmat ovet.

Silm�t lakkaamatta luotuina parkettilattian kiilt�v��n ruutuun, puhuin

h�nelle asiani, k�vih�n se kuitenkin; min� muistin j�lleen sanat ja
lauseet, niinkuin olin ne miettinyt! min� kerroin h�nelle, miten
hartaasti is�ni halusi saada rahan omaksensa, miten is� ei voinut
nauttia ruokaa pelk�st� liikutuksesta, miten en voinut n�hd� h�nen
k�rsiv�n, en mill��n tavoin, ja sent�hden t�ytyi minun keksi� keino,
mill� mihin hintaan hyv�ns� saisin h�nelle kolmetuhatta taaleria. --
Sitte katsahdin yl�s.

H�n n�ytti juuri samalta kuin seisoessansa tuolla alhaalla

toimitushuoneessa suurten, paksujen tilikirjojensa keskell� --
suurimman huomion ja kylmimm�n luvunlaskun el�v�n� kuvana.

"Onko t�m� teid�n oma tahtonne vai onko herra von Sassen sanonut
haluavansa teid�n rahoistanne tuota summaa?" kysyi h�n viimein. Oi,
miten kiusalliselta tuo tyven ��ni kuului minun l�mpim�n, hell�n
puheeni rinnalla ja miten se minua suututti!... Mutta min� en voinut
katsoa noihin kirkkaisin silmiin ja suoraan valhetella, enk� muistellut
mit��n veruketta, vaikka mieleni sangen suuresti sit� teki.

"Is�ni puhui siit� Ilselle t�n��n p�iv�llisp�yd�ss�", vastasin viipyen.

"Ja kielsik� h�n?"

Min� my�nsin sen alakuloisesti. Tiesinh�n min� nyt, ett� sill� menetin
viimeisenkin toivoni.

"Ettek� ole ajatelleet, neiti von Sassen, ett� min� siin� tapauksessa
viel� v�hemmin voin antaa teille anottua rahasummaa?" --

Unhotettu oli nyt p��t�kseni ainoastaan n�yr�sti rukoilla ja

k�rsiv�llisesti kest�� h�nen kauppiaan tapaisia laskujansa ja
kylm�kiskoista tyvenyytt�ns�!... Min� tunsin poskeni punehtuvan, "paha
syd�mmeni sai minussa vallan."

"Tosin olen sit� ajatellut", vastasin kiireesti, nopeasti hengitt�en,

-- min� osoitin kynnyst�. "Tuossa seisoin �sken vavisten ep�tiedosta...
Mutta min� rakastan is��ni ja tahtoisin uhrata rahat h�nen hyv�ksens�."

H�n ei lausunut sanaakaan minun hetkeksi vaietessani. H�n oli

todellakin oikein kivenkova, kaikki rukoukseni olivat turhat -- enk�
min� siis olisi suuttunut?

Minua halutti melkein vastustamattomasti polkea jalkaani -- k��nsin

�kkipikaisesti h�nelle selk�ni ja huudahdin olkap��ni yli kuohuen
vihasta: "Nyt en en�� huolikaan koko rahoista en ollenkaan!
Naurettavaa, ett� minun t�ytyy kerj�t� vierailta ihmisilt� sit� rahaa,
jonka rakas mummovainajani on minulle antanut!... Mutta sit� en tee,
en mill��n tavoin!... En koskaan, koskaan en�� pyyd� teilt� mit��n,
vaikka se kymmenesti olisi minun omaani ja minulla olisi oikeutta sit�
k�ytt�� --"

"T�n� hetken� ei teill� ole �yri�k��n k�ytett�v�n�nne!" keskeytti h�n

minua ilman v�hint�k��n kiivautta, mutta suurimmalla vakavuudella ja
voimalla. "Ja sen sanon teille, ett� jos noin kiivaasti n�yt�tte
olevanne aron kesyt�n lapsi, ette voita minulta mit��n... T�st'edeskin
saatte kiivet� puitten latvoihin ja k�vell� joessa, siin� ei teill� ole
pienint�k��n estett� -- mutta sielustanne t�ytyy minun poistaa kaikki
villiys."

H�n aikoi siis iske� kiinni minuun rauta sormin eik� p��st�� minua
ennenkuin noiden piinavuosien kuluttua!... Jumalani, mink� surkean
valhekuvan oli h�n minusta tekev�k��n!

"Ja luulette minun siihen suostuvani!" vastasin h�nelle, heitt�en p��ni

taakse p�in. "Heintz oli kerran saanut kiinni kaarneen, mutta kun h�n
tahtoi leikata silt� siipi�, nokki lintu h�nelt� sormet verille --"

"Ja niin rohkeastiko tekin, pieni aroleivonen, puolustaisitte

itse�nne?" kysyi h�n, hymyillen katsellen hienoja valkoisia sormiaan.
"Vaan katsokaa, se paha kaarne ei k�sitt�nyt, ett� Heintz tahtoi
tehd� sen uskolliseksi kumppanikseen... Mutta puhukaamme viel�
raha-asiastanne. Minulla on yht� v�h�n oikeutta menetell� omaisuutenne
kanssa kuin teill�kin; sit� vastoin j�t�n mielell�ni omista rahoistani
tarpeellisen summan herra von Sassenille... Ettek� sanoneet my�j�n
par'aikaa olevan is�nne luona?"

H�veli��sti pistin k�teni taskuun ja ojensin h�nelle rahan. "Ah,

keisarillinen raha, Antoniuksen ajoilta! Kaunis kappale!" huudahti h�n,
meni ikkunan luo ja katseli sit� kauan aikaa tarkasti kaikilta puolilta
-- taasen juuri kuin olisi h�n _sit�kin_ ymm�rt�nyt.

"Tulkaa", sanoi h�n ja avasi oikealla puolella olevan huoneen oven.

Siell� oli raskaat silkkiuutimet ja sekin sali oli yht� synkk� kuin
koko muukin loppumattoman pitk� huonerivi. Er��n ikkunan vieress� oli
veistoksilla ja hopeaheloilla koristettu kaappi tummasta puulajista.

Herra Claudius avasi sen kummallisen, vanhanaikuisen kapineen ja veti

ulos laatikon -- siin� oli rivitt�in samankaltaisin rahoja, joita is�ni
v�itti ihmeen harvinaisiksi, ja kaikki j�rjestettyin� tumman sametin
p��ll�. H�n otti yhden niist�, laski sen k�dellens� sen viereen, jonka
min� olin tuonut muassani, vertaili niit� viel� tarkasti ja ojensi ne
minulle. Ne olivat toisensa kaltaiset kuin kaksi munaa, laatikosta
otettu oli vaan paljoa kuluneempi.

"T�m� on kauniimpi", p��tin min� osoittaen is�ni hartaasti haluttua

rahaa.

"Sen kyll� uskon", vastasi herra Claudius. "Mutta minua se ei

miellyt�."

Samassa aukeni ruokasalin ovi, ja k��ntyess�mme, n�imme Dagobertin

seisovan kynnyksell�. Herra Claudius rypisti tyytym�tt�m�sti kulmiansa,
vaan nuori mies ei siit� n�kynyt huolivan; h�n l�hestyi ja h�nen
silm�ns� lensiv�t kummastuneina raharivien ylitse.

"Taivas, mik� loisto!" huudahti h�n ihmetellen. "Set�, oletko siis

kokoilija?"

"Hiukan, kuten n�et."

"Eik� maailma tied� siit� sanaakaan?"

"Pit��k� maailman siis v�ltt�m�tt�m�sti tunteman minun

mielipiteeni?" -- Miten ylpe�lt� se kuului!

"No, ell'ei juuri sit�," vastasi Dagobert; "mutta t�h�n aikaan, jolloin
koko p��kaupunki kuumeentapaisesta on mieltynyt muinaistieteesen, on
t�m� osanottamattomuus todellakin k�sitt�m�t�n."

"Luuletko niin?... Mutta min� sanon sinulle, ett� harvoin nautin siit�,
jota muotitavarana enimmin ostetaan maailman markkinoilla ja jota
yleis� k�ytt�� ihan toisella tavalla, kuin tiede on m��r�nnyt... Min�
olen sit� paitsi hyvin varoillani pienten mieltymysteni suhteen, min�
en niill� kilvoittele -- ne valloittavat meid�t pian vieraitten
yllytt�misest�, eik� senkaltaiselle hillitsem�tt�m�lle himolle mit��n
ole mahdotonta, silloin kosketaan pyhimp��nkin esineesen, olkoot varat
silloin otettavat vaikka alttarilta."

"No, _siit�_ synnist� varjelee sinua esi-isiesi s��st�t!" nauroi

Dagobert. H�n pudisti p��t�ns�. "K�sitt�m�t�nt�. Muinaistiede sinua
miellytt�� ja kuitenkin olet monta vuotta sallinut kalliin
taidekokoelman koskematta homehtua kellareissa."

Herra Claudius kohotti hieman olkap�it��n. "Kentiesi olisit toista

mielt�, jos saisit lukea esi-is�ni perukirjan. H�n m��r�si taideteosten
ikip�iviksi j��m��n kellariin haudatuiksi."

"Vai niin -- no silloinhan herra von Sassen voisi ylpeill� -- h�n on

rukouksillaan kumonnut perheen mielett�m�t mielipiteet --"

"H�n v�hemmin kuin minun mielipiteeni asiasta, sill� ei esi-is�ll�ni

eik� minulla ole oikeutta salata maailmalta taideaarteita sek�
ij�iseksi antaa niiden kadota", kuului h�nen sangen levollinen
vastauksensa.

Min� olin kuin neulain p��ll� t�m�n keskustelun kest�ess� -- kallis

aika kului. Min� rauhoituin kuitenkin, kun Dagobert astui ikkunan luo
katselemaan ohitse kulkevia vaunuja! Herra Claudius laski rahansa
j�lleen laatikkoon ja antoi minulle omani takaisin. "Minun on s��li,
ett� minun t�ytyy per�ytt�� sanani," lausui h�n minulle. "Mutta
t��nkaltaisten rahojen ostamiseen en voi olla avullinen -- teid�n
kourassanne oleva raha on v��r�."

Dagobert k��ntyi pikaisesti.

"Kuka tahtoisi ostaa tuon muistorahan?"

"Herra von Sassen."

"Kuinka, set�, _h�n_ sanoo rahan oikeaksi ja _sin�_ oikaset h�nt�?...

Suo anteeksi, mutta sanat tunkeusivat ehdottomasti suustani -- min�
olin ep�kohtelias!" lis�si h�n heti puolustaen itse��n.

Herra Claudius nauroi hiljaa. "Sin� todistit vaan mielipiteeni, ett�

meik�l�iset tekev�t parahiten, kun pit�v�t viisautensa salassa. Mainion
tiedemiehen rinnalla on h�nen mielipiteens� aina rohkeus."

H�n sulki kaapin oven ja min� l�ksin sanaakaan lausumatta ylpe�sti

huoneesta. Dagobert astui samalla aikaa kuin min�kin kynnyksen yli.

"H�vyt�nt�!" mumisi h�n hampaittensa v�liss�, kuitenkin niin ��neen,

ett� min� voin sen kuulla, ja meni sisarensa huoneesen, sill� v�lin kun
min� ��neti ja ujona juoksin pois.

Niin, h�vytt�myytt� se oli maailman mainiota is��ni kohtaan!... Min�

juoksin kuin takaa ajettuna puutarhan l�vitse ja riensin mit� syvimmin
liikutettuna Karolinenlustin rappuja yl�s.

"No?" kysyi is�ni melkein heng�styneen� mielen ahdistuksesta, minun

sis��n astuessani.
"Herra Claudius sanoo muistorahaa v��r�ksi!" kerroin min� tukehtuneella
��nell�.

Vieras herra purskahti hillitsem�tt�m��n nauruun -- h�n tuskin voi

tyynty�. Is�ni sit� vastoin nyk�hytti ylenkatseellisesti olkap�it��n...
"Kauppiaan viisautta", sanoi h�n. "Senkaltaisten ihmisten kanssa ei san
ruveta tekemisiin."

H�n otti hattunsa, laski sen p�rr�isten hiuksiensa p��lle ja tarjosi

minulle k�sivartensa. "Menk��mme nyt", sanoi h�n alakuloisesti.

XX.

Rientoaskelin k�vimme puutarhan l�vitse; is�ni ei muutaman

silm�nr�p�yksen per�st� en�� tiet�nyt, ett� ujosti lepatteleva tytt�
riippui h�nen k�sivarressaan ja varpaillaan lensi eteenp�in kuin
kiehtova lumihiude. H�n puhui lakkaamatta vieraan herran kanssa ja,
minun n�rk�styksekseni, yht� k�sitt�m�tt�m�sti kuin vanha professori
arolla, sill� h�n k�ytti vieraita sanoja.

Menness�mme vinosti pihan ylitse, kuului Helldorfin kaunis ��ni alas,

h�n lauloi yksin. Is�ni pys�ytti hetkeksi kulkunsa. Siihen asti en
ollut koettanut kotiutua pihaan, olihan se minusta liian paljas ja
jokap�iv�inen. Mutta nyt, k��ntyess�mme vasemmassa sivurakennuksessa
olevaa porttia kohden, lensiv�t silm�ni edess�ni olevan alikerroksen
yli. Nelj�ss� ikkunassa oli toinen puoli avattu raolleen; ja nuori
tytt�joukko oli sis�ll�; ikkunat olivat sangen matalalla ja siell�
n�kyi lakkaamattoman ahkeria k�si�; likimm�isess� ikkunassa nosti tytt�
juuri puolivalmista myrttiseppelett� sit� tarkastaaksensa, ennenkuin
sitoi siihen toista oksaa.

Se oli siis pihakamari, jolla Charlotte jo toisena p�iv�n� tuloni

j�lkeen minua niin kauheasti pelj�tti. Huone ei kuitenkaan n�ytt�nyt
minusta niin pime�lt� ja kammottavalta; valoa ja ilmaa oli siell�
kylliksi ja tyt�t n�kyiv�t olevan sangen puhtaasti ja ehe�sti puetut.
Kaikki n�m�t tumman ja vaaleanveriset neidot kuuntelivat laulua, ei
ainoakaan huuli liikkunut... Samassa n�in, miten �kkiarvaamaton
pelj�stys s�ik�hytti kaikkia; p��t kumartuivat viel� syvemmin ty�n
ylitse; myrtti-seppelett� sitova tytt� lykk�si hiljaa ja
huomaamattomasti kyyn�sp��ll��n ikkunan kiini ja h�nen punehtuvat
kasvonsa k��ntyiv�t sis�lle p�in... Ovi suljettiin sis�ll� ��neen ja
heti sen per�st� kuului kirjanpit�j�n toruva ��ni. "Mik� kauhea veto!"
sanoi h�n. H�nen sointuva ��nens� kuului viel� kovemmin pihalle, kun
laulu samassa vaikeni. "Vai niin, te olette avanneet ikkunat
kuunnellaksenne saatanan viettelyst� ja istutte sill� v�lin k�det
ristiss�!... Te tyhm�t neitsyet, teillekin sanotaan kerran: totisesti,
totisesti sanon min� teille, min� en tunne teit� ... parempi on kuulla
viisaan torumista kuin narrien laulua."

Niin lausuen sulki h�n ikkunan toisensa per�st�, ett� ruudut kilisiv�t,
t�risytti niit� viel� n�hd�ksens�, oliko mik��n niist� j��nyt viel�
ravolleen. H�n n�ki meid�n menev�n ohitse; vaan h�nen silm�ns�
katselivat ylpe�sti ohitsemme -- h�n ei terveht�nyt.
Is�ni pudisti ivallisesti hymyillen p��t�ns�. "Tuo tuossa on tavallansa
k�skev�inen pikku paavi", lausui h�n vieraalle, "yksi noita tyhmi�,
jotka ovat valmiit huutamaan h�v�istyst�, jos vastavaikutus julistaa
tieteen pannaan... Miten kummastuen ja pilkaten tulevaiset vuosisadat
katsovatkaan n�it� meid�n aikakautemme rumentavia ja kuitenkin niin
syd�mellisesti suositeltuja auringonpilkkuja!"

Oi, kuinka min� s��lin noita nuoria tytt�j� tuolla pihakammarissa!

Heid�nkin siipens� olivat kauheasti leikatut; heid�n sieluissaan ei
varmaan en�� ollut "villiyden" merkki�k��n; mutta sent�hden olivatkin
he vankia ja omaa tahtoa vailla. He painoivat p��ns� alas hiljaa kuin
hiiret ja sallivat viel�, ett� heit� estettiin raitista ilmaakin
nauttimasta, sent�hden, ett� se oli tuonut mukanansa heille kielletyit�
��ni�... Ja t�m� hirve� aamuveisaajahan se oli, jonka t�ytyi leikata
heid�n siipens� ja heit� vartioida. Oi, herra Claudius, min� saatan
teille paljoa enemm�n vaivaa! Min� voin juosta kuin j�nis, ja jos en
t��ll� miss��n l�yd� suojelevaa kattoa, jonka alle voisin pist�yty�,
niin l�hden jonakuna p�iv�n� �kkiarvaamatta sinne, mist� t�nne
tulinkin... Eih�n minun juuri tarvitse menn� Dierkhofiin, jossa Ilse
toruen ottaisi minut vastaan -- min� hiivin pieneen viheri�ikkunaiseen
savim�kkiin ja sy�n Heintzin kanssa tattaripuuroa ja lenn�n nauraen
leikkaamattomilla siivill�ni tasaisen aron yli...

Me olimme jo j�tt�neet Muurikadun varrella olevan talon j�lellemme ja

menimme nyt ruman p�lyisen kaupungin l�vitse, jota en koskaan tahtonut
n�hd� j�lleen. Nyt se ei ensink��n n�ytt�nyt niin kauhealta kuin
puolip�iv�n kuumuudessa, paljon oli paitsi sit� muuttunut -- eih�n
silm�ni nyt kohdanneet ainoatakaan pilkallista katsetta. Meid�n
ohitsemme kulki rouvia, jotka hyv�nluontoisesti ja yst�v�llisen
uteliaasti kurkistivat hattuni alle, juuri kuin olisi heille niin
eritt�in hupaista tiet��, mink�laiset kasvot olivat tuolla, ihka uuteen
juhlapukuun vaatetetulla tepsuttelevalla lapsella... Mutta se tapa,
jolla is��ni tervehdittiin, antoi minulle �kki� erityisen luottamuksen,
jonkunlaisen sis�llisen rohkeuden, jonka vaikutuksesta min� koetin
pit�� p��t�ni tavallista korkeammalla. Kiireesti eteenp�in rient�v�,
huolimattoman n�k�inen, p�rr�tukkainen mies ei suinkaan ollut
kunnioitusta vaikuttavan n�k�inen ja sittenkin kumarsivat h�nelle
upseerit ja komeasti puetut herrat syv�sti ja kunnioittavasti,
ylh�iset, kauniissa vaunuissa ohitsekulkevat naiset tervehtiv�t h�nt�
ja viittasivat h�nelle k�sill��n, kuin olisi h�n heid�n likin
tuttavansa... Se suuri kunnioituksen osoitus tarkoitti yksist��n
mainiota oppinutta, jolla oli niin ��rett�m�n paljon taitoa ja
viisautta p��ss� -- kaikki kumarsivat h�nen edess�ns� paitsi Muurikadun
varrella asuva "kauppias" -- h�n oli tiet�vin��n kaikki paremmin...

Vihastuneena muistelin min� kohtausta rahakaapin edess� ja enimmin

suututti minua sen vaikutus omaan itseeni... H�n seisoi todellakin
siin� ik��nkuin suuremmalla vallalla varustettuna, ik��nkuin olisi
h�nen sanansa yht� vahvalla pohjalla kuin vanha kauppahuoneensakin ja
-- kamalaa -- loistava upseerikin oli, kaikesta komeudestaan ja
kauneudestaan huolimatta joutunut t�m�n, yksinkertaiseen mustaan
nuttuun puetun miehen rinnalla hetkeksi unhotuksiin... Mik� muutos! Ja
h�nk� oli siis sama "hiljainen, vanha herra", joka hautakummulla
oli n�ytt�nyt minusta niin mit�tt�m�lt�, ett'en h�nt� edes
tarkastellutkaan...

Meid�n t�ytyi k�vell� kauan aikaa ennenkuin saavuimme herttualliseen

linnaan. Palvelija riensi meid�n edell�mme meit� ilmoittamaan ja
rahanmy�j�n j��dess� etuhuoneesen odottamaan, vei is�ni minut
lukemattomien salien l�vitse. H�n p�rristytti viel� kerran sormillaan
hiuksiansa ja lykk�si minut sitte hiljaa palvelijan avaaman oven
kynnyksen yli. Nyt oli tuo suuri hetki tullut, jota aron kouluttamaton
lapsi vaistomaisesti oli vastustanut -- min� k�ytin itse�ni ylen
kurjasti. Charlotte oli opettanut minut kumartamaan -- hyv� Jumala,
tekih�n Spits Heintzin opettamat konstinsa paljoa paremmin! Minun
"elohopea"-jalkani pysyiv�t lyijyn raskaina samalla paikalla, johon
is�ni oli minut lyk�nnyt. Min� n�in alasluotujen silm�luomieni alta
ainoastaan kappaleen peilikirkasta lattiaa jalkojeni edess� sek� kuulin
silkkileningin kahisevan ja vihan kyyneleit� pid�tt�en supisin
itsekseni, ett� seisoin siin� tyhm�n� ja yksinkertaisena kuin mik�
puinen pukki... Silloin kuulin lempe�n ja puhtaan nais-��nen --
ruhtinatar tervehti is��ni -- ja samassa tarttui pehme� sormi leukaani
ja nosti kasvoni. Min� katsahdin yl�s, vaan ei mik��n kiiltokivist�
loistava ruunu h�i'�issyt silmi�ni -- min� n�in ihmeellisen paksujen
ruskeiden k�h�r�in aaltoilevan hienojen ruusuisten kasvojen ymp�rill�
ja s�ihkyv�n silm�parin, niin sinisen kuin lemmittyni, aron perhoset,
hymyilev�n minua kohden. Min� tiesin, ett'ei ruhtinatar en�� ollut
nuori, olihan h�n hallitsevan herttuan t�ti ja �itivainajani nuoruuden
tuttava, ja sent�hden arvelin, ett'ei tuo pitk�, solakka nainen,
sametti-ihoineen ja nuorekkaine sivukuvineen, voinut olla Margareta
ruhtinatar. Mutta is�ni vapautti minut t�st� ep�ilyksest�. "Teid�n
korkeutenne, voitte nyt itse n�hd�, miten oikeassa olin, rukoillessani
mit� suurinta anteeksi antamusta", lausui h�n. Pid�tetty hymy
piileskeli h�nen ��ness�ns�. "Minun ujo hanhikukkani on vallan allap�in
ja neuvoton --"

"Sen kyll� kohta saamme muuttumaan", vastasi ruhtinatar nauraen. "Min�

kyll� tied�n, miten seurustelen t��nkaltaisten arkojen pienten tytt�jen
kanssa... Menk�� te vaan, hyv� tohtori, herttua odottaa teit�.
Teep�yd�ss� tapaamme toisemme."

Is�ni l�ksi huoneesta ja min� seisoin siin� yksin, hovin pett�v�isess�

ilmassa ja sen liukkaalla pohjalla. Silloin huomasin my�skin, ett'ei
ruhtinatar ollut yksin��n. Muutaman askeleen p��ss� h�nen takanansa
seisoi siev�, nuori neito -- ruhtinatar esitteli h�net minulle ja niin
sain tiet�� h�nen olevan hovineidon, nimelt� Konstansia von
Wildenspring. Ennenkuin aavistinkaan, olivat h�nen vikkel�t k�tens�
riisuneet minulta hatun ja p��llysnutun ja min� istuin vastap��t�
ruhtinatarta, sill� v�lin kuin nuori neito istahti l�helle akuttimen
taakse ja alkoi ty�skennell� korko-ompelusta.

Miten oivallisesti ymm�rsik��n ruhtinaallinen nainen p��st�� "pienen,

aran tyt�n" sielun lumouksesta! H�n kertoi minulle, miten h�n usein oli
kohdannut �iti�ni K:n hovissa, mik� onnellinen iloinen aika silloin
oli, kuinka sivistynyt ja oppinut �itini oli ja kuinka ihmeen kauniita
runoelmia h�n kirjoitti. Samalla n�ytti h�n minulle punaisiin kansiin
sidotun kirjan -- vainajan tekem�t runot ja yksi draamallinen teos
olivat siin� ja ne olivat ilmestyneet painosta v�h�� ennen h�nen
kuolemaansa. Monen minun kaltaiseni tyt�n mielest� olisi se kentiesi
ollut suuri onni, kun ensi kertaa hovissa ollessa ilmestyi niin
suosiollinen mielipide, vaan min� en tuntenut mit��n senkaltaista.
Jotenkin surullisesti ja ujosti katselin min� kirjaa; olihan sen
sis�llys syyp�� siihen, ett� ensimm�isen lapsuuteni t�ytyi kaivata
�idinrakkauden auringon s�teit�. Sill� v�lin kuin runoilija kirkkaassa
iloisessa kadunpuolisessa huoneessa hell�sti suojeli ja hoiti
mielikuvituksensa teoksia, oli h�nen lapsensa sielun t�ytynyt nelj�n
synk�n sein�n v�liss� riutua ja ik�v�id� rakkauden puutteesta.

Ruhtinatar kentiesi aavisti salaiset ajatukseni -- olinhan min�

kertonut h�nelle, ett'en mill��n tavoin voinut muistaa �iti�ni.
Huomaamatta ohjasi h�n puheen omaan el�m��ni -- ja silloin unhotin
viimeisen ujouden. Min� kerroin, ja annoin Heintzin, Ilsen, Mieken ja
iloisesti nauravien harakkain tammen latvoista rohkeasti kulkea
hovihuoneitten l�vitse; vanha, yksin�inen honkakin karisti sinne
neulasiansa ja suosta nousivat vedenhaltiat laahaten valkoisia
viittojansa ja raskaita, kosteita liepeit�ns� y�nhiljaisen aron yli.
Annoinpa viel� lumimyrskynkin viuhuen pauhata Dierkhofin vanhan katon
ymp�ri, kun min� istuin Heintzin rinnalla takan edess�, ja omenat
paistuen kihisiv�t kuumassa uunissa...

Monta kertaa pist�ytyiv�t kauniin hovineiden kasvot esiin akuttimien

takaa, ik��nkuin kauhistuneina, ja katselivat minua ivallisen
kummastuneesti. Vaan min� en hukannut aivojeni avaimia -- s�ihkyiv�th�n
ruhtinattaren silm�t yh� kirkkaammin ja katselivathan ne minua mit�
suurimmalla hellyydell�, voisin sanoa h�nen kuuntelevan melkein yht�
hengitt�m�tt� kuin Heintz ja Ilse, minun kotona, valkean ��ress�
lukiessani heille ihmeellisi� satuja.

Ja min� kerroin viel� sisiliskoista ja muurahaisista -- olivathan ne

olleet leikkikumppanini ja tunsinhan min� niiden ty�t ja toimet yht�
t�ydellisesti kuin Dierkhofin talouden. Min� tunnustin rakastaneeni
kaikkia el�vi�, pienimpi� ja rumimpiakin, sent�hden, ett� heiss� oli
henke� ja heid�n heikkojen ��ntens� ja liikuntojensa kautta pieni elon
merkki n�kyi yksin�isell� arolla. En tied� en��, kuinka tapahtui, mutta
�kki� ilmestyi suuri hautakumpukin kertomuksissani -- min� istuin sen
kukkulalla keltaisten ginst-kukkien keskell� ja lauloin, k�det
polvillani, ett� ��neni haihtui avaraan ilmaan.

Ruhtinatar tarttui �kki� molempiin k�siini, veti minut luoksensa ja

suuteli minua otsalle. "Min� tahtoisin mielell�ni tiet��, milt�
yksin�isen tyt�n ��ni kuului lavealla arolla." Tosin v�risytti ja
pelj�tti minua ajatus, ett� ��neni kaikuisi n�itten nelj�n sein�n
v�liss�; mutta min� olin kuin jollakin tavalla lumottu -- olinhan jo
kuitenkin voittanut ujouteni ja kertonut osan lapsen-el�m�st�ni. Min�
rohkasin mieleni ja lauloin pienen laulun.

Kerran s�ik�hdin keskell� laulua -- hovineidon harmaat silm�t kiilsiv�t

niin kummallisesti silkkiuudinten takaa; minun t�ytyi ehdottomasti
muistella Dierkhofin kissaa sen kiiluvin silmin v�ijyess� pihlajan
oksissa visertelevi� lintusia. Joutavia, mit�h�n min� huolin tuon
pienen neitosen mielipiteest�! Enh�n min� h�nelle laulanut, eik� ��neni
tarvinnut v�hint�k��n vavista -- min� annoin sen paisua enemm�n ja
lauloin rohkeasti loppuun.

Minun kertoessani oli kaksi palvelijaa kuulumatta kantanut

t�ydellisesti katetun teep�yd�n huoneesen ja samassa kun viimeinen
laulun ��ni vaikeni, astui mustaan frakkiin puettu herra sis�lle. H�n
kumarsi syv��n, riensi sitte eteenp�in ja loi kielt�m�tt�m�n
vieh�tt�v�sti hansikkailla peitetyt k�tens� yhteen.

"Ihmeen kaunista, Teid�n Korkeutenne! Oivallista, totta Jumaliste,"

huudahti h�n innostuneena, nopeasti, mutta kuitenkin kuulumatta
rient�en ruhtinattaren tyk�. "Mutta mik� kovuus meit� kaikkia kohtaan",
lis�si h�n moittivaisesti ja antaen vieh�tt�v�sti nostettujen
k�sivarsiensa vaipua alas. H�n oli vanhanpuoleinen olento, mutta
n�yttihe teeskentelev�n nuoren neiden tapaisesti. "Vuosia sitte
rukoilemme polvillamme saada kuulla vaan yhdenkin ��nen t�st�
satakielen kurkusta -- turhaan! Ik��nkuin varas, kuin onneton pois
ajettu, t�ytyy meid�n seisoa tuolla oven takana, jos haluamme kauan
kaivattua nautintoa... Kuinka! t�m�k� olisi siis sairas, turmeltunut
��ni? T�m� hieno, hopeanhele� ��ni, mist� se siis tulisi, Teid�n
Korkeutenne!"

H�n katsahti taivaasen p�in ja pani kaksi sormea suullensa

k�simuiskuksi... Min� olin oikein h�mill�ni. T�m� ihmislaji oli minulle
yht� outo kuin Otaheitin asukkaat. Ainoastaan jotenkin syv� ��ni ja
huolellisesti jaettu leukaparta saattoi minut arvelemaan h�nt�
mieheksi; muuten olisin voinut vannoa h�nen olevan frakkiin puetun
hovineidon.

"Hyv� herra von Wismar", sanoi ruhtinatar salaisesti nauraen, "ennen

aikaan olin v�liin rikoksellinen suututtaessani l�heisi�ni sangen
heikolla ja kovin keskinkertaisella ��nell�ni -- �lk�� toki muistuttako
minua siit�, olenhan koettanut sovittaa lakatessani hyviss� ajoin...
Paitsi sit� huomaan suurimmalla mielihyv�ll� soitannolliset pahatekoni
unhotetuiksi, sill� meid�n jalo kammariherramme muuttaa minun syv�n
altto��neni hopeanhele�ksi sopraaniksi, varpusen satakieleksi --
_Sidonia_ lauloi hyvin -- min� en milloinkaan.

"Jalo kammariherra" seisoi siin� vallan �llistyneen�. H�nen pidentyneet

kasvonsa huvittivat minua suuresti -- min� nauroin itsekseni, kuten
aina Heintzin seurassa h�mm�styneen�, kun olin lausunut jotakin
odottamatonta.

Neiti von Wildenspring oli, ruhtinattaren lausuessa viimeiset sanansa,

nopeasti noussut seisomaan. H�n loi vihaisen silm�yksen iloisiin
kasvoihini ja meni teep�yd�n tuo.

"Mutta, Teid�n Korkeutenne, tuo vastaus on jotenkin ontuva!" mairitteli

h�n askaroidessaan hopeisella teekannulla. "Jos herra von Wismar
erehtyykin ��nenne laadusta, niin olette, Teid�n Korkeutenne, kuitenkin
laulaneet ihmeen kauniisti -- kreivit�r Fernau on viel�kin vallan
innoissaan puhuessansa siit�!"

"Varjelkoon meit�, h�nk� siit� vaan puhuu, Konstansia", nauroi

prinsessa. "Tuo hyv� Fernau on viisikolmatta vuotta ollut umpikuurona."

"Mutta vanhempanikin ihmettelev�t viel� Teid�n ��nt�nne", puolustihe

hovineiti uutterasti, vaan loi kuitenkin alas silm�ns� siit�
ivallisesta katseesta, jolla ruhtinatar h�nt� tarkasti.

"Olkaa hyv�, herra von Wismar, luokaa silm�nne oikealle", lausui

ruhtinatar! osoittaen minua, "tuossa on satakieli."

Hoviherra k��ntyi joutuisasti. H�n ei ennen ollut huomannut minua,

sill� suurilehtinen kasviryhm� peitti minut kokonaan. Ruhtinatar lausui
esitellen nimeni ja min� nousin seisomaan h�nen syv�sti kumartaessaan,
nauroin h�nelle vasten silmi� ja kumarsin min�kin niin syv�sti ja
taiteellisesti, ett� Charlotte sit� n�hdess�ns� olisi nauranut t�ytt�
kurkkua. Veitikkamaisuus, joka mummoni kuolemasta saakka oli melkein
nukkunut sielussani, her�si j�lleen ja antoi liikunnoilleni
luonnollisen liukkautensa takaisin.

Herra von Wismar heti minua mairittelemaan ja niin muodoin ylistettiin

is�ni hanhenkukkaa ruusunuppuseksi ja keijukaiseksi; h�n torui "hyv��
tohtoria", joka t�h�n saakka oli riist�nyt hovilta minun huvittavan
l�sn�oloni ja niin sanaksi j�tt�nyt minut kasvatuslaitokseen.

"Miss� oppilaitoksessa olette kasvatettu, armollisin neiti?" kysyi h�n

viimein.

"Er��ss� talonpoikaistalossa yksin�isell� arolla, herra von Wismar!"

huudahti neiti von Wildenspring, hymyillen viattomasti kuin lapsi.

Kammariherra s�ps�hti; mutta silm�ys ruhtinattaren minulle hymyileviin

kasvoihin saattoi h�net j�lleen entisellens�. "Ah, siit�p� siis tuo
raitis ��ni... Se maalaisilma, niin maalaisilma!... Teid�n Korkeutenne,
t�ss�p� vasta olisi jotakin uutta tarjottavana hovilaulajaisiimme --"

"Mik� ajatus, herra von Wismar!" keskeytti h�nt� hovineiti. "Eih�n toki
neiti von Sassen tahtone kilpailla hoviteaterimme oivallisen
laulajattaren kanssa -- siin� suhteessa olisi minun h�nt� s��li!"

"Katsokaa teet�nne, Konstansia, pelk��np� sen karvastuvan!" lausui

ruhtinatar. "Muutoin voitte rauhoittua, min� en miss��n tapauksessa
hyv�ksy ehdotusta; harvinaisia vieraita varjelen min� kuin silm�ter��ni
ja 'yksin�isest� talonpoikaistalosta' meid�n helteisiin seuroihin
tunkeutuneen, virkist�v�n aron ilman pid�n min� ihan itse�ni varten."

Neiti von Wildenspring oli ��neti, h�n kallisti teekannua sek� kaatoi
niin �kki� ja kiivaasti ensim�isen kelvottoman veden viereiseen
hopea-astiaan, ett� ruskeita pisaroita l�ikkyi lumivalkoiselle
tamasti-p�yt�liinalle.

"Ja asutteko nyt is�nne kanssa herra Claudiuksen talossa?" kysyi

kammariherra minulta �kki�, huomatessaan ylpe�n, nuhtelevaisen katseen,
jolla ruhtinatar rankasi taitamatonta hovineitoansa. Herra von Wismar
n�kyi olevan jonkinmoinen ukkosenjohdattaja linnassa.

"Me asumme Karolinenlustissa", vastasin h�nelle.

"Ah, Lothar raukan huoneissa!" virkkoi h�n s��liv�isesti

ruhtinattarelle.

"Ei suinkaan", oikasin min� h�nt� innokkaasti, "ei siell�. Ovathan ne

sineteill� suljetut."

Min� huomasin, miten tumma puna kohosi ruhtinattarelle aina

hiusk�h�r�ihin asti. H�n tarttui molemmin k�sin vieress� olevan
hortensian kukkaryhm��n ja painoi syv�sti hengitt�en kasvonsa alipuolen
siihen. "Vai viel�kin sinetityt? Mist� syyst�?" kysyi h�n hetkisen
vait'olon j�lkeen kammariherralta. "Eik� h�nen veljens� ole h�nen
ainoa perillisens�?" Herra von Wismar kohotti olkap�it�ns�. H�n ei
sanonut tiet�v�ns� enemp��; "ovathan ne unhottuneita asioita, ja
Claudius-nime� on nyt vasta ruvettu mainitsemaan, kun herra von Sassen
l�ysi muinaistaiteet vanhasta kauppahuoneesta", arveli h�n.

"Sinettien t�ytyy j��d� ovien eteen ij�ksi p�iv�ksi", ilmoitin min�

ujosti. Min� muistelin aivan hyvin uteliaisuuttani ja h�pesin hieman;
mutta en kuitenkaan tahtonut olla tietoani ilmoittamatta
ruhtinattarelle. "Vainaja on tahtonut sen; herra Claudius ei sent�hden
salli, ett� ainoaankaan sinettiin kajotaan! H�n on niin ankara, niin
hirve�n ankara!"

"Vai niin, kuuluupa melkein silt�, kuin pelk�isitte h�nt�, pikku

armoni!" nauroi kammariherra.

"Min�k� pelk�isin? En -- en!" vastustelin min� kovin suuttuneena. "Min�

en ollenkaan pelk��, en yht��n en��... Mutta min� en voi k�rsi� h�nt�!"
lis�sin melkein ehdottomasti. "Oh, h�nt� ei kukaan rakasta; ei kukaan
koko maailmassa pid� h�nest� ja seh�n onkin luonnollista!" huudahdin
el�v�sti. "H�n rakastaa itse ainoastaan kahta asiaa, ty�t� -- sanoo
Charlotte -- ja suurta, paksua tilikirjaansa... H�nell� on kukkia, niin
suunnattoman paljon kukkia, ett� h�n voisi haudata niihin koko
Muurikadun varrella olevan ruman talonsa, mutta ty�huoneessa, jossa h�n
aamusta my�h��n iltaan piileskelee ty�ss��n, ei h�n k�rsi ainoatakaan
viheri�ist� lehte�... Kello k�dess� toruu h�n v�ke�ns�, jos he
silm�nr�p�yksenk��n my�h�styv�t umpihenkiseen huoneesen tulemasta ja
�isin katselee h�n taivaan t�hti� sent�hden vaan, ett� h�n voi lukea ne
samaten kuin p�yd�ll� olevat taalerit. H�n on saituri, eik� milloinkaan
anna k�yh�lle ropoa --"

"Seis, lapseni", keskeytti minut ruhtinatar, "t�t� t�ytyy minun

vastustaa! Kaupunkimme k�yhill� ei ole parempaa yst�v�� kuin h�n,
vaikka h�n kentiesi antaa ja vaikuttaa hyv�� jotenkin eriskummallisella
tavalla eik� milloinkaan kirjoita nime��n ker�yslistoille."

Min� olin hetken aikaa liikutettuna ��neti. "Mutta h�n on kovasyd�minen

ja j��kylm� -- Charlottea kohtaan", lausuin sitte kiireesti, "ja kaikki
tahtoo h�n paremmin ymm�rt�� kuin muut."

"Kaunis synninluettelo!" nauroi kammariherra. "Muuten on h�n v�h�n

aikaa sitte osoittanut todellakin v�h�n ymm�rt�v�ns� jotakin muita
paremmin", lausui h�n ruhtinattaren puoleen k��ntyen. "Viekas kreivi
Zell on vihdoin kaikeksi iloksemme perin pohjin petetty; h�nen
Darlinginsa, jonka h�n toi mukanaan viimeiselt� matkaltansa, on
eritt�in kaunis mutta h�ijy ja viekas el�in. Moni v�itt�� sen olleen
sirkushevosena, kun sill� on niin kummallisia tapoja. Zell tahtoi
eritt�in mielell��n j�lleen p��st� siit�; mutta meik�l�isist� ei
tietysti kukaan ole tarttunut onkeen, vaikk'emme kreivi Zellin t�hden
ole lausuneet mit��n, ett'emme pelj�tt�isi muita... Nuori luutnantti
Claudius syttyi sent�hden ilmituleen, kun muutamat Zellin yst�vist�
vakuuttivat hevosen olevan hyv�n kaupan, mutta set� herra on
tarkastanut hevosen ja hylj�nnyt sen; sangen suuri hyv�ty�
nuorukaiselle, sill� tunti sitte on hepo heitt�nyt alas pankiiri
Tresselin pojan, joka oli ostanut sen ja jota sanotaan hyv�ksi
ratsastajaksi, sek� viel� sangen pahasti tallannut h�nt� kavioillaan."

"Sen sanon, herra von Wismar, semmoinen s��limys teik�l�isiss�

suututtaa minua kovin, ja olkoon kreivi varoillaan, kun tulee ensi
kerran t�nne!" huudahti ruhtinatar ja h�nen suuret silm�ns� s�ihkyiv�t
vihasta. "Onko nuori Tressel pahasti haavoitettu?"

"Tuskinpa luulen sen", sammalsi kammariherra. "Teid�n Korkeutenne, te

voitte rauhoittua, kun vaan muistatte kuka ratsastaja oli", lis�si h�n
hiljaa yskien ja nauraen. "H�ness� on v�kev�� vert� ja ihan
toisenlainen luurakennus kuin aatelistolla, h�n ei v�h�st� kuole;
muutamilla naarmuilla ja sinisill� pilkuilla p��si h�n koko
tapauksesta."

"Te puhuitte �sken er��st� Claudiuksen talossa asuvasta

Charlotte-nimisest� naisesta", lausui herra von Wismar, joka
luultavasti huomasi menneens� liian pitk�lle ja nyt tahtoi k��nt��
puheen toisaalle. "Onko h�n tuo uhkea, nuori kaunotar --"

"Niin, eik� totta, Charlotte on kaunis?" keskeytin h�nt� autuaallisena

-- min� annoin h�nelle kohta anteeksi kaiken lapsellisen k�yt�ksens�
n�itten sanojen t�hden.

"Minusta on h�n liian kookas, itsetyinen ja uhkamielisen n�k�inen;

min� olen kerran n�hnyt h�net rouvasyhti�ss�", lausui ruhtinatar
kammariherralle. "Itsetyis"-sanaa en ymm�rt�nyt, mutta k�sitin moitteen
enemm�n ��nest� kuin sanoista ja se suretti ja loukkasi minua syv�sti.
"Kummallinen seikka", jatkoi ruhtinatar. "Mist� syyst� on Claudius
ottanut ranskalaisen lapset omikseen?"

Herra von Wismar kohotti olkap�it��n taitamatta antaa ruhtinattarelle

tietoja asiasta.

"Ja sitte viel� ovat n�m�t ottolapset kovin kiitt�m�tt�m�t siit�",

huudahti neiti von Wildenspring. T�m� Charlotte vastusti aina
Claudius-nime�; h�nen koulukirjoissaan oli M�ricourt ja koulukumppanit
olivat h�ijyj� kyll� ja lausuivat niin usein kuin mahdollista vihattua
nime�, ainoastaan saadaksensa n�hd�, miten h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t."

"Ah, tunnetteko tarkemmin h�nt�, Konstansia'?" kysyi ruhtinatar.

"Tunnen, Teid�n Korkeutenne, sen verran kuin yhteenpakoitetut

eris��tyiset oppilaat voivat toisensa kanssa tutustua", vastasi neiti
v�linpit�m�tt�m�sti nyk�hytt�en olkap�it��n, joka saattoi vereni
kuohumaan. "Me olimme kaksi vuotta samassa opetuslaitoksessa
Dresdeniss�... H�n koetti t�nne tultuansa uudistaa tuttavuuttamme ja
k�vi heti minua tervehtim�ss� --"

"No?" tiedusteli ruhtinatar, kun nuori nainen vaikeni.

"H�nen seuransa ei ollut is�lleni mieleen ja sent�hden l�hetin kerran

ohitsekulkiessani vaan k�yntikorttini h�nelle --"

H�n vaikeni �kki�, k��ntyi sivulle p�in ja kumarsi syv�sti ja siev�sti.

Kaunis, nuori, vakavann�k�inen mies astui sis�lle sivuovesta is�ni ja
muutamien muitten herrain seurassa; h�n oli herttua.

Ruhtinatar tervehti h�nt� hell�sti ja syd�mellisesti kuin �iti ja

esitteli minut h�nelle. Min� en en�� tarvinnut eritt�in paljoa
rohkeutta katsella h�nen Jalouttansa silmiin ja tyvenesti vastata h�nen
yst�v�llisiin kysymyksiins�, min� olin �kki� oppinut seisomaan
mukavammin liukkaassa hovissa ja "is�n hanhenkukka" lienee paljoa
uljaammin nostanut p��t�ns�, kuin is� osasi odottaakaan, sill� h�n
katseli minua kummastuneena ja silitti �kki� hyv�illen k�h�r�it�ni.

H�nen kasvonsa olivat taasen sangen kuumat. Oikein vihaisesti katselin

kultarahoja, joista nyt herttuakin n�ytti muutamia t�dillens�. H�n
kertoi sen muistoraha-aarteen maksaneen melkoisen rahasumman; mutta nyt
olikin vanhastaan mainiossa K:n herttuallisessa muistorahakokoelmassa
mit� harvinaisimpia aarteita, sill� h�nen oli juuri onnistunut saada
ostaa kappaleita, jotka monelle harrastajalle olivat yht� tarunomaisia
kuin Niebelungenin aarteet.

Min� n�in, miten is�ni vavahti kerta kerralta ja minun oli h�nt�
sanomattoman s��li. Aivan hyvin voin k�sitt��, miten h�n k�rsi
tuskia, n�hdess�ns� sen aarteen, jota h�n niin hartaasti olisi
tahtonut omaksensa, kulkevan k�dest� k�teen, toisen rehellisesti
ansaittuna omaisuutena... Katkeruus ja viha h�nt� kohtaan, joka
"kauppiviisaudessansa" oli kielt�nyt is�lt�ni tuon omistusilon, saattoi
sieluni raivoon ja minun unhottamaan kaiken varovaisuuden.

"Katsokaa", sanoin puoli��neen ruhtinattarelle, joka juuri ihastuneena

katseli keisarirahaa, "t�t�kin on herra Claudius tahtonut ymm�rt��
paremmin, h�n v�itt�� rahan v��r�ksi!"

Herttua k��ntyi �kki� ja kauhukseni katsahti minuun ter�v�sti, puoleksi

kummastuneena, puoleksi vihaisesti.

Mutta is�ni vaan nauroi ja silitteli k�dell�ns� lakkaamatta hiuksiani

otsallani. "Katsos vaan pikkuista valtioviisasta tytt��ni!" huudahti
h�n. "Onni on, ett� is�ns� istuu lujasti satulassaan, muuten voisi t�m�
sukkela l�rp�ttelij� saattaa h�nelle paljon tekemist�! Naurettavaa!"
sanoi h�n halveksien herra von Wismarille, -- ainoalle, joka
ep�ilev�isesti koetti rypytt�� kasvojansa, vaikk'ei koko narrimainen
ihminen varmaan ymm�rt�nyt hituakaan asiasta. "Herra Claudius ymm�rt��
numismatiikki� yht� paljon kuin min� h�nen tulpaani-hoitoansa...
Rauhoittaakseni teit� ilmoitan nyt, ett� rahakauppias viel� t�n�p�iv�n�
l�htee K----sta, monta minun antamaani suosituskirjett� taskussaan; h�n
matkustaa nyt moneen hoviin ja yliopistoon minun nimeni suojassa;
tyydytt��k� teit� t�m� vakuutus H�nen Korkeutensa viimeisen oston
suhteen?"

Herra von Wismar nauroi h�veli�isesti ja vakuutti, ett'ei h�n muka

v�himm�ll� ajatuksellakaan ollut ep�illyt puheenalaisten rahojen
todenper�isyytt�.

Oikea kapina muinaisharrastajia vastaan syntyi nyt l�sn� olevien

seassa, eik� kenk��n ollut ankarampi lauseissaan kuin neiti von
Wildenspring, joka �sken mit� lujimmin oli seoittanut oppineita
lauseita puheesensa.

"Niin, harrastajajoukko on oikea kiusa tiedemiehelle", lausui is�ni.

"Vanhempaa Claudiusta en tosin voi t�h�n saakka valittaa, -- h�n el��
hyvin itsekseen, karttaa minua silminn�ht�v�sti omalla maallansakin ja
antaa minun hallita ja vallita taideteoksia oman mieleni mukaan -- sit�
vastoin tekee niin sanottu apulaiseni minulle el�m�n sangen raskaaksi."

"Ah, tuo kaunis luutnanttiko?" nauroi er�s herroista.

"H�n maistelee tiedett� niinkuin perhonen kukkakupua", jatkoi is�ni

nyyk�ytt�en my�nt�v�isesti p��t��n kysyj�lle. "Mutta jos v�hint�k��n
vetoan h�nen ymm�rrykseens�, niin menee h�n kohta tiehens�!... H�nen
mielest�ns� on hovista l�htev� muinaistieteen rakkaus yht� ja samaa
vaihtelevien hullujen pukutapojen kanssa, jotka m��r��v�t h�nt�
t�n��n kantamaan pient� kultasatulaa, huomenna kuoriaista
kellonvitjoissansa... Lyhyt aika sitten seurasi h�n set��ns�
toimimatkalle pohjoiseen p�in. H�nen hartaista pyynn�ist�ns� annoin
h�nelle suosituskirjeen Hannoverilaiselle professori Hartille, joka
olikin kyllin yst�v�llinen, vei molemmat herrat L�neburgin arolla
olevien muinaishautojen luo ja avautti yhden niist�... Oi minun
p�ivi�ni, mink� n�k�iset ne j��nn�kset olivat, jotka herra luutnantti
antoi k�siini! Taitetuita ja kappaleiksi s�rjetyit�, sent�hden ett� h�n
oli pannut ne er��n kivikokoelman sekaan, jonka professori Hart l�hetti
er��lle virkaveljellens�, kuten h�n puolustihe -- siit� olisin voinut
tulla melkein mielett�m�ksi!"

Kuinka v�h�n voi is�ni silloin aavistaa, ett� min�kin olisin voinut
tulla melkein mielett�m�ksi, ett� sanomaton viha syntyi minussa niit�
vastaan, joitten parissa olin!... Velje� ja sisarta naurettiin ja
pilkattiin eik� kenenk��n mieleen juolahtanut puolustaa poissa olevia.
Herra Claudiusta oli ruhtinatar kohta puolustanut minun liioiteltuja
syyt�ksi�ni vastaan; herra von Wismarkin oli puhunut h�nen puolestansa
-- Charlotten ja Dagobertin hyv�ksi ei vaan lausuttu ainoatakaan
yst�v�llist� sanaa -- orpo raukat!...

Ruhtinatar keskeytti �kki� yleisen puheen kysym�ll� is�lt�ni, koska

muinaistaideteokset Karolinenlustissa tulisivat j�rjestetyiksi; h�nt�
muka eritt�in halutti n�hd� p�iv�n valoon tuodut taideaarteet ja h�n
oli p��tt�nyt seurata herttuata h�nen ensikerran menness�ns� sinne.

"Minulla on samassa toinenkin aate", -- lausui h�n. "Min� tahtoisin

mielell�ni n�hd� Claudiuksen koko talon -- ovathan h�nen kasvihuoneensa
suurine palmuineen lavealti kehutut... En tahtoisi vartavasten menn�
sinne, -- onhan is�nt� tavattoman ylpe�; kentiesi olisi viel� vaikeakin
saada lupaa --"

"Ent�s tuo silmiinpist�v� jumalallisuus, jota laitos on jonkun aikaa

muka ollut noudattavinaan ja joka Teid�n Korkeudestanne on niin
vastenmielist�?" kysyi neiti von Wildenspring viekkaasti. Ruhtinattaren
aikomus n�kyi h�nt� eritt�in inhottavan.

"Juuri sent�hden on taideteosten katseleminen p��tarkoitukseni -- min�

vaan ohitse mennen tarkastelen puutarhaa, enk� siis ota lukuun herra
Claudiuksen ylpeytt� enk� jumalisuutta."

Hovineiti tarjoi ��neti hallitsijattarellensa kupillisen teet� ja

tarttui sitte silminn�ht�v�n alamaisesti ty�h�ns�. Ilta vietettiin
sitte vilkkaalla keskustelulla muinaistaiteesta ja hoviherrat, jotka
�sken armotta olivat tuominneet tieteen harrastajia, haastelivat niin
vakavasti ja innokkaasti samaa ainetta, juuri kuin olisivat he kaikki
yht� mainioita oppineita kuin is�ni ja kuin olisi muinaistiede ollut
ainoa asia, jota he koko ik�ns� olivat tutkineet ja joka heilt� muka
oli vaatinut kaikki heid�n sielunsa ja ruumiinsa voimat. Min� olisinkin
perinpohjin uskonut sit�, ell'en olisi huomannut pilkallisia katseita,
joita herttua v�liin loi is��ni.

L�htiess�mme k�ski ruhtinatar hovineitonsa tuomaan huivin, jonka h�n

pani kaulaani. Ilma oli muuttunut viile�ksi eik� h�nen rakas aron
leivosensa saanut vilustua. Is�lleni vakuutti h�n hyvin usein
tahtovansa n�hd� minut luonansa ja sanoi aikovansa eritt�in suojella
minua; sitte suuteli h�n minua otsalle ja me l�ksimme linnasta.
XXI.

Ukkonen oli sill� v�lin kulkenut kaupungin yli. Vilpoisesti suuteli

iltailma otsaani ja linnan edustalla oleva l�pim�rk� hiekka kiilsi
kaasulamppujen valossa. Hovivaunuissa palasimme kotiin; jyristen
ajoimme Claudiuksen pihalle ja syd�meni sykki lapsellisesta ylpeydest�
hyp�ht�ess�ni alas, kun ruhtinaallinen palvelija avasi oven ja n�yr�sti
seisoi kivipihalla, joka muutama p�iv� sitten viel� oli minulle
kielletty paikka. Silm�ni etsiv�t Charlotten ikkunia; min� toivoin
hartaasti, ett� minut sielt� n�ht�isiin. Mutta koko rakennus oli
pilkkosen pime�, paitsi porstuan ikkunat. Komea, vaikka ylen
vanhanaikuinen lamppu roikkui keskell� kattoa, valaisten harmaat,
vahvat kiviholvit, joita ei p�iv�n valossa voitu n�hd�.

Yksi niist� tavattoman suurista kasvihuoneista, joista ruhtinatar juuri

oli puhunut, oli valaistu -- kaksi isoa ympyri�ist� lamppua loisti
sielt� purpuranpunaisina. Astuessamme eteenp�in suurta valtatiet�,
kuulin nopeita askeleita l�hestyv�n ansarista -- jotakin valkoista
liehui likeisess� ruusupensastossa ja �kki� seisoi Charlotte edess�mme.

"Min� kuulin teid�n tulevan", sanoi h�n heng�styneen� ja puoli��neen.

"Min� rukoilen teit� herra von Sassen, j�tt�k�� pikku prinsessa vaan
puoleksi tunniksi minun seuraani -- onhan nyt herttaisen kaunis y� --
min� saatan pienokaisen vahingotta takaisin Karolinenlustiin."

Is�ni j�tti minut hyv�sti ja lupasi ilmoittaa viipymykseni Ilselle. H�n

meni; Charlotte l�i k�sivartensa ymp�rini ja vahvasti likisti minua
luoksensa.

"Ei auta, kultaseni, sinun t�ytyy v�h�n tulla ukkosenjohdattajaksi",

lausui h�n minulle kiireesti ja kuiskaten. "Tuolla", sanoi h�n
osoittaen kasvihuonetta, "on kaksi kovaa miest� toisensa kimpussa...
Erkki set� viett�� niin kummallisen harvoin iltansa meid�n parissamme,
ett� Eckhof v�hitellen on tottunut soittamaan ensim�ist� viulua
teep�yd�ss�mme. T�n��n ilmaantui kuitenkin set� itse kaikkien meid�n
kummaksemme; mutta tuskin olimme ehtineet ensim�isten sadepisaroitten
pakoittamina paeta kasvihuoneesen, kun Eckhof sanomattoman
yksinkertaisesti ja tyhm�sti rupesi nuhtelemaan set��, ett� h�n oli
kutsunut Helldorfin t��np�iv�isiin pitoihin -- mutta silloin pisti h�n
k�tens� kauheaan mehil�ispes��n..."

H�n vaikeni ja j�i hetkeksi kuunnellen seisomaan: Eckhofin vahva ��ni

kuului meid�n luoksemme asti. "Ei se todellakaan voi vahingoittaa
vanhusta, ett� h�nen ulkokultaisuuttansa niin talossa kuin toimessa
v�h�n kukistetaan", lausui Charlotte ja h�nen ��nest�ns� kuului
selv�sti, ett� h�n oli suuttunut; "h�nen k�yt�ksens� on tullut liian
j�yk�ksi ja nen�kk��ksi, se on tosi! mutta asian ei olisi pit�nyt
tuleman Erkki sed�n korviin -- h�n tappaa vanhuksen ter�vill�
silmill��n, kylmyydell�ns� ja tyvenyydell��n, jotka tekev�t jokaisen
sanan ter�v�ksi tikariksi". Me astuimme eteenp�in hiukan nopeammin.
"Jumala tiesi, mik� lienee syyp�� t�h�n �kkin�iseen riitaan! Set� on
monta vuotta ik��nkuin sokeana el�nyt t�m�n ulkokullatun olennon kanssa
-- Eckhof on ollut varovainen eik� h�nen kuullen ole joutunut tuohon
k�rsim�tt�m��n piplialliseen intoon; mutta nyt kiivauden ja
mielenliikutuksen vaikutuksesta pujahtaa ulkokultaisuus ehdottomasti
h�nen huuliltansa -- tuskin voi h�nt� kuunnella! Minun on kovin
vastenmielist� kuulla tuonkaltaista lapsellista l�rp�tyst� miehen
suusta; mutta toiselta puolen olen kiitollisuuden velassa vanhukselle;
h�n pit�� Dagobertista ja minusta ja sent�hden on minun velvollisuus
niin paljon kuin mahdollista lyhent�� h�nen kuritustansa... Tulkaa,
teid�n ilmestymisenne tekee heti lopun koko riidasta!"

Mit� enemm�n l�hestyimme kasvihuonetta -- se ei ollut sama, jonka lajit

Darling oli rikki potkaissut -- sit� haaveksivammaksi tulin; t�in
tuskin k�sitin Charlotten kuiskauksia; min� annoin koneentapaisesti
h�nen vied� itse�ni eteenp�in.

Kuuman ilmanalan kasvien osasto oli hyv�n matkan p��ss� valtatielt� --

min� olin ennen ainoastaan n�hnyt sen kimelt�v�n lasisein�t, enk� ollut
koskaan ollut sen l�hell�. Siihen aikaan ei minulla tietysti ollut
v�hint�k��n aavistusta maantieteest� eik� kasvitieteest�; min� en
silloin k�sitt�nyt, ett� lasisein�in sis�lle vangitut kummalliset
kasvit olivat osa kuumaa maata keskell� saksalaista kasvikuntaa.
Minusta olivat ne vaan: ihme ja todellisuus.

Siell� ei ollut kukkaruukkuja eik� laatikkoja. Suoraan maasta kohosivat

palmut uljaina ja tukevina korkeuteen, ik��n kuin olisivat ne tahtoneet
s�rke� suojelevan lasitaivaan. Ruskeain kivilohkareitten v�list�
nousi vesisuihkuja yl�s ilmaan ja alas pudotessansa hajosivat ne
lukemattomiin s�ken�iviin pisaroihin, saattaen kauniitten
h�yhenentapaisten sanajalkojen lehdet lakkaamatta vapisemaan.
Kaktus-kasvit hiipiv�t kivien yli ja koettivat kummallisen n�k�isill�,
rumilla varsillaan ulottua kaikkialle; mutta niiden viheri�st� lihasta
riippui suuria purpurakupuja ja syvimm�ss�kin h�m�r�ss� piileskelevist�
oksista loisti keltaisia ja valkoisia kukkia ik��nkuin sinne asetellut
pienet liekit.

Min� katselin Charlottea, luullen h�nen olevan yht� hurmaantuneen kuin

min�kin, pieni kokematon olento, joka riipuin h�nen k�sivarressansa.
Min� en muistellut, ett� sekin kuului "rihkamapuotiin", jota h�n
Dagobertin kanssa niin syv�sti halveksi... H�nen s�ihkyv�t silm�ns�
katsoa tuijottivat lakkaamatta yht� samaa esinett�, herra Claudiuksen
kasvoja, joka seisoi t�ydess� lampunvalossa palmun vieress� -- juuri
yht� suorana ja solakkana kuin sen kuorinen tyvi... Charlotten puhe ei
ollut totta -- sin� silm�nr�p�yksen� ei ollut surmaavaa kylmyytt�
noissa "ter�viss� l�pitunkevissa silmiss�". Kasvot olivat el�v�t ja
punottivat sis�llisest� liikutuksesta, vaikka rinnan yli ristiss�
olevat k�sivarret tekiv�t h�net tyvenen ja liikahtamattoman n�k�iseksi.

Kummalliselta n�ytti joutuisasti sis��nkannettu teep�yt� keskell� t�t�

tavatonta, vierasta paikkaa. Dagobert istui sen vieress� -- h�n oli
viel� virkapuvussaan; kaikki loisto ja kiilto rinnalla ja olkap�ill�
sopi paljoa paremmin kukkien kirjavaan v�riloistoon kuin sed�n kaikkia
koristeita kaipaava puku. Selk� k��nnettyn� herra Claudiukseen p�in,
h�veli�isesti viiputtaen teelusikkaa sormensa p��ss�, n�ytti h�n silt�,
kuin masentaisi h�nt� ehdottomasti h�nen l�hell�ns� pauhaava myrsky.
H�n ei n�kynyt ainoallakaan sanalla ottavan osaa kiivaasen
keskusteluun, h�n, yht� v�h�n kuin neiti Fliedner, joka neuloi
sukkaansa niin kuumeentapaisen kiireesti, kuin olisi pakko varustaa
sukilla kokonainen orpohuone.

"Sill� ette mit��n minulta voita, herra Eckhof", lausui herra Claudius
kirjanpit�j�lle, joka melkoisen kaukana suuttuneesta is�nn�st��n seisoi
k�det nojattuina tuolin selk�lautaa vasten, mutta kuitenkin oli
uhkamielisesti heitt�nyt p��ns� taaksep�in. H�n oli juuri puhunut
tuolla sointuvalla ��nell�, jonka v�ltt�m�tt�m�sti t�ytyi vaikuttaa
h�mm�styst�. "Jumalan pilkkaamista, uskottomuutta, Jumalan kielt�mist�,
noita teik�l�isten lempisanoja ei todellakaan voi pit�� mit�tt�min�
sanoina", jatkoi herra Claudius. "Niill� juuri saatte yhdeks�nnell�
vuosisadalla aikaan sen uskomattoman totuuden, ett� suuri osa
valistuneista ihmisist� suostuu ahdasmielisiin ylti�ihin; monet,
eritt�inkin �lykk��t ja oppineet kammoavat viel� tuota kyll� kulunutta
kirousta, joka vaikuttaa tavallisiin ihmisiin, ja ovat vaiti vasten
parempaa vakuutustansa; ja se vait'olo viel� jonkin aikaa tukee
puolueenne valtaistuinta savijaloilla..."

Tuoli t�risi kirjanpit�j�n k�tten alla, vaan herra Claudius ei siit�

huolinut.

"Min� kunnioitan kristinoppia -- ymm�rt�k�� minut oikein -- en

kirkkoa", jatkoi h�n. "Min� olen omasta vakuutuksestani pit�nyt lukua
esi-is�ni j�lkis��d�ist�, joitten mukaan minun pit�� valvoman, ett�
hurskas henki pysyy ty�miehiss�ni ja apulaisissani. Mutta min� en
milloinkaan ole k�rsiv�, ett� taloni tulee hengellisen harhauskon
kotipes�ksi!... Kauppatoimi, jonka juuret ulottuvat merten toiselle
puolelle ja kasvavat Turkinmaassa ja Kiinassa ja jokaisessa maassa --
ja synkk� puhdasuskoisuus, hairahtumattomuus uskonasioissa, joka hiipii
sis�lle hyvin kitattuun raakunkuoreensa -- ristiriitaisempaa yhteytt�
ei ole!... Eik� meid�n nuoret tavaran-n�ytteli�mme, joita te hartaasti
koetatte kasvattaa puhtaasen uskoon, tule ulkokullatuiksi joutuessaan
yst�v�lliseen kauppaan niiden kanssa, joita he pit�v�t Jumalan
hylk��min� uskottomina?... Min� en voi antaa itselleni anteeksi, ett�
t�m� synkk� aave on niin kauan saanut vallita minun talossani, ett�
v�keni on saanut siit� haittaa."

"Min� en ole ket��n pakottanut!" huudahti kirjanpit�j�.

"Ette tosin ruoska k�dess�, herra Eckhof, mutta sit� enemm�n

asemallanne, joka teill� on v�keni suhteen... Min� mainitsen
esimerkiksi, ett� nuorempi kirjanpit�j�ni, joka palkastaan el�tt��
�iti�ns�, antaa paljoa enemm�n, kuin h�nen varansa kannattaisivat,
l�hetysrahastollenne, jonka olemisesta ei minulla ole ollut v�hint�k��n
vihi�. Kaikki ty�v�kenne sallivat k�rsiv�llisesti teid�n joka viikon
lopussa ottaa heid�n palkastansa osan samaan rahastoon, kun he eiv�t
tohdi vastustaa, kun he luulevat teid�n voivanne vaikuttaa minuun ja
siten vahingoittaa heit�... Ettek� mieti, ett� he kalliisti kyll�
saavat maksaa uskonsa? Eik� pappi jokaisessa heid�n t�rkeimm�ss�
el�m�nkohdassansa tule heid�n luoksensa, aina valmisna ottamaan?
Ty�ll��n saavat he maksaa kasteensa, vihkimyksens�, sovintonsa
Jumalan kanssa, yksin viimeisen matkansakin t��lt� maailmasta saavat he
maksaa kirkolle -- ja sent�hden pois kaikki l�hetysrahasto minun
talostani! Pois kaikki lukijaiskirjat, joita t�n��n joukottain l�ysin
ty�huoneitten p�yt�laatikoista ja jotka lapsellisilla l�rp�tyksill��n
turmelevat puhtaan kielemme ja muistuttavat meit� keskiajan raaoista
mielipiteist�!"

Koko t�m� masentava tuomio lausuttiin mit� tyvenimm�ll� ��nell�, tuskin

kohosi punaa puhujan poskille, h�n vaan siiloin t�ll�in ojensi
rauhallisesti, ik��nkuin pois torjuen, k�tens� kirjanpit�j�� kohtaan.

Charlotte oli pys�htynyt kuin kiininaulattuna -- h�n n�kyi unhottaneen

tuoneensa minut mukanansa saadakseen lopun asiasta. "H�n puhuu hyvin",
mumisi h�n itsekseen. "Min� en olisi sit� h�nest� uskonut, kun h�n
tavallisesti on niin harvapuheinen... Eckhof on todellakin kylliksi
tyhm� ja ottaa viel� kerran yl�s hansikkaan, saadaksensa toisen
l�ylytyksen!" mumisi h�n suuttuneena ja loi s�ihkyv�t silm�ns� niin
l�pitunkevaisesti kirjanpit�j��n kuin tahtoisi h�n s�rke� lasisein�n
sirkaleiksi. Vanhus oli l�htenyt paikaltansa ja l�hestynyt herra
Claudiusta muutaman askeleen.

"Vaikka te halveksitte lapsellista l�rp�tyst�, herra Claudius", lausui

h�n ja h�nen kimakka ��nens� tuli tikarin ter�v�ksi -- "niin virvoittaa
ja vahvistaa se minua ja tuhatta muuta oikeata kristillist� sielua...
Tahtoohan Herramme meit� vaeltamaan lapsellisessa yksinkertaisuudessa
ja sent�hden saammekin ennen armoa h�nen silm�ins� edess� kuin
lukiessamme 'kuolemattomien' herrojen Schillerin ja Goethen
mestariteoksia, jotka luonnollisesti _eiv�t_ turmele kielt�mme. Jos
ette te tahdo k�rsi� rehellisi� pyrint�j�ni teid�n talossanne Jumalan
kunniaksi, t�ytyy minun tietysti k�rsiv�llisesti tyyty� siihen... Min�
arvelin vaan, ett'ei olisi Muurikadun varrella olevalle kauppahuoneelle
haitaksi, jos paljo, paljo rukouksia sielt� nousisi taivaasen -- siell�
on niin paljon tapahtunut, joka huutaa taivaalliselle Jumalalle ja
vaatii sovitusta --"

"Te lausutte jo toista kertaa muutaman p�iv�n kuluessa t�m�n salaisen

nuhteen", keskeytti herra Claudius tyvenesti. "Min� kunnioitan ik��nne
ja ansiotanne meid�n toimissamme, enk� sent�hden huoli nimitt�� sit�
k�yt�stapaa, joka ei halveksi repi� yl�s vanhoja haavoja, k�ytt��ksens�
niit� liittolaisina puolustaessansa katoavaa voimaa -- min� j�t�n
teid�n itsenne p��tett�v�ksi, onko se jalosti tehty... Mit� min�
nuoruudessani himosta ja hulluudesta olen rikkonut, otan omille
niskoilleni -- min� olen, ik�v� kyll�, koonnut uuden velan, siten, ett�
tahtoessani jollakin tavoin olla teille pojan sijainen, olen antanut
teille liian rajattoman vallan talossani ja toimissani sek� itsenikin
ylitse. Hirve� v��ryys olisi, jos antaisin kaikkien valtani alaisten
ihmisten p�iv��k��n en�� minun kanssani k�rsi� pahantekoni rangaistusta
-- min� en _huoli_ esirukouksistanne, jotka eiv�t vaikuta mit��n, kun
ne kuitenkin ovat pakollisia!"

"Mit� h�n sitten on tehnyt?" kuiskasin Charlottelle.

"H�n on ampunut Eckhofin ainoan pojan."

Min� irroitin itse�ni kauhistuen h�nest� ja tukehutin vaivalla huudon.

"Herra Jumala, �lk�� toki olko niin lapsellinen!" torui Charlotte minua
k�rsim�tt�m�sti ja veti minut voimallisesti j�lleen luoksensa.
"Rehellisess� kaksintaistelussa Eckhofin poika kaatui ja se oli
luultavasti romantillisin kohta Erkki sed�n koko poroporvarillisess�
el�m�ss�... Mutta menk��mme jo sis��n. Riita on nyt noussut
korkeimmillensa."

Sen enemp�� lausumatta k�vi h�n kanssani lasisein�� my�ten ja lykk�si

minut sivuoven kynnyksen yli. Min� seisoin nyt hienon hiedan p��ll�;
mutkallisia polkuja k�vi synk�n n�k�isten pensastojen ja
kalliolohkareitten v�litse leikaten siell� t��ll� poikki mit�
hienoimmat, viheri�n sametin kaltaiset ruohokent�t. Mit� enemm�n meit�
lampunvalosta ja riitaveljist� erottava lehdist� harveni, sit� enemm�n
rupesin tuskastumaan... Niin tuttu en toki ollut katurakennuksen
asukkaitten kanssa, ett� olisin my�h��n illalla voinut ilmautua heid�n
keskellens� kuulemaan sanoja, jotka eiv�t olleet aiotut vieraille
korville... Ent�s jos talon omistaja suuttuisi siit�?... En tied� mist�
syyst�, vaan en voinut, kuten ennen, ajatella: "Joutavia, onhan se vaan
herra Claudius!" -- Min� vapisin h�nen edess�ns�.

Charlotte laski k�sivartensa ymp�rilleni ja kun kiireesti paeten astuin

taakse p�in, pusersi h�n minua armottomasti. Rientoaskelin menimme
eteenp�in ja �kkiarvaamatta seisoimme ik��nkuin taivaasta pudonneina
kummastuneen seuran edess�.

"Min� kohtasin prinsessan puutarhassa", lausui Charlotte rohkeasti,

sill� tavoin keskeytt�en lausetta, joka jo oli kirjanpit�j�n huulilla.
"Fliedner kulta, katsokaa toki lasta, eik� h�n ole ihan toisen
n�k�inen? H�n on juonut hoviteet� ja ajanut kotiin hovivaunuissa, juuri
kuin tuhkimuskin -- katsokaa, lapseni, ett'ei toinen silkkikengist�nne
ole j��nyt linnan portaille!"...

Kaikessa pelj�styksess�ni nauroin kuitenkin ja istahdin tuolille, jonka

Dagobert toi minulle. Charlotte oli oikeassa: lopetettu, keskeytetty
oli koko kiista, juurikuin sit� ei olisi ollut olemassakaan ja
katsahtaessani yl�s n�in vanhan kirjanpit�j�n katoavan samaa tiet� kuin
min� olin tullut... Herra Claudius seisoi viel� palmupuun vieress�;
ujosti tarkastellen loin silm�ni h�neen -- eik� h�nell� ollut Kainin
merkki� otsassa? olihan h�n surmannut ihmisen! -- Min� n�in ainoastaan
h�nen vakavain sinisten silm�ins� katselevan minua ja vedin
pelj�styneen� p��ni olkap�itteni v�liin.

Neiti Fliedner hengitti huojennettuna; h�n iloitsi silminn�ht�v�sti

tulostani ja pudisti hell�sti k�tt�ni.

"Kerropas, lapseni, kerro!" kehotti h�n minua, riisuen pois hattuni ja

silitt�en rytistyneit� hihojani. "Miten oli hovissa olla?"

Min� hiivin syv�lle vitsatuoliin -- j�ttil�isen kokoinen, viuhkan

tapainen, lampun valossa smaragdinviheri�isen� kimelt�v� sanajalan
lehti heilui p��ni yll� ja toiset koskivat sivulta hyv�illen niskaani
ja alastomia hartioitani. Min� istuin siin� ik��nkuin varjoovan
p��llystimen suojassa ja tunsin olevani piilossa. Lis�ksi vet�ytyi
herra Claudius takaisin; mutta h�n ei l�htenyt kasvihuoneesta -- h�n
kuului hiljaa ja lakkaamatta k�velev�n edestakaisin kivilohkareitten ja
pensastojen v�liss�.

Mieleni rohkeni ja min� kerroin, alussa ujosti, vaan sitte itsekin

huvitettuna, kunniarikkaasta esittelemisest�ni ja siit�, miten hyvin
harjoitettu kumarrus j�i piileskelem��n polviini; kerroin viel�
laulustani ja el�m�st�ni, jonka vilpitt�m�sti olin kertonut
ruhtinattarelle.

Charlotte keskeytti minua tuontuostakin suurella naurulla; neiti

Fliednerkin hymyili itsekseen ja taputteli hyv�illen poskiani;
ainoastaan Dagobert oli nauramatta; h�n katseli minua samalla
kummastuneella kauhulla kuin hovineidon harmaat silm�t, ja kun viimein
heitin huivin p�yd�lle sent�hden, ett� minun tuli liian l�mmin ja
samassa ilmoitin sen olevan ruhtinattaren oman, otti h�n hyvin
kunnioittavasti huivin ja ripusti sen varovaisesti tuolinsa
selk�laudalle, joka kaikki mahdottomasti �rsytti ja n�rk�stytti minua.

"Odottakaa!" huudahti Charlotte �kki� ojentaen k�tens� minulle, kun

aioin jatkaa kertomustani. "Sanokaa nyt itse, neiti Fliedner, eik�
prinsessa, vaikka h�nell� on tumman siniset silm�t, ennemmin voisi olla
yksi Israelin tytt�rist�, joista Raamatussa puhutaan, kuin ikivanhasta
saksalaisesta aatelissuvusta!... Nyt juuri mustan k�h�r�isen p��n
kurkistaessa esiin sananjalan lehden alta -- olkaa hyv� prinsessani,
antakaa k�tenne viel� olla otsanne p��ll� -- muistutatte minua el�v�sti
Paul Delarochen nuoresta juutalaistyt�st�, joka Niilin kaislikossa
salaa vartioitsee pient� virtaan laskettua Moosesta."

"Mummovainajani olikin juutalainen", lausuin min� huolimattomasti.

S��nn�lliset askeleet kasvien takana vaikenivat �kki�, teep�yd�n

ymp�rill�kin vallitsi tuokion aikaa kuolon hiljaisuus.

Kuu oli noussut, mutta piileskeli viel� pilvien takana, joitten syrj�t
se valasi hopeanv�risiksi. Lavean kent�n yli liiteli heikko, ep�selv�
valo, muuttaen aaveentapaiseksi esineitten n��n -- valkoinen, joen
rannalla kasvamien puitten suojassa levi�v� liljapenger n�kyi
anastaneen kaiken heikon kuuvalon ja loisti kirkkaasti silmiss�ni:
minun t�ytyi taasen v�risten ja s��lien muistella mummoraukkaani, miten
h�n tunnotonna makasi tammien alla... Minussa her�si taasen muisto
siit�, mit� sin� y�n� olin kokenut ja k�rsinyt. Min� muistelin taasen
niit� muutamia kertoja, jolloin monen pitk�n vuoden kuluessa olin
tavannut mielenvikaista vanhusta, miten h�nen rakkautensa minuun oli
�kki� tullut n�kyviin h�nen viimeisin� hetkin��n ja miten itse olin
tuskissani, kun huomasin kuoleman todellakin anastaman vasta voittamani
syd�men -- kaikki se valloitti minut ja samalla tavalla, kuin sen
tunsin, kerroin sen my�skin. Min� kerroin hirve�st� tapauksesta mummoni
ja vanhan kirkkoherran v�lill�, kuinka mummo hylk�si hengellisen avun
ja kuoli juutalaisena ja kuinka lempe� vanha pappi silloin oli. --
�kki� kaikkien huomiollisesti ja hiljaa kuunnellessa narisi hiekka
kiireist�, raskaista askeleista ja vanha kirjanpit�j�, jonka jo aikoja
luulin olleen kotona Karolinenlustissa, seisoi edess�ni. "Mies oli
oikea p�lkkyp��!" huusi h�n minulle kaikuvalla ��nell�. "H�nen ei olisi
pit�nyt l�hte� vuoteen vierest�, ennenkuin vastahakoinen sielu olisi
ollut h�nen vallassansa. H�nen olisi pit�nyt pakottamalla k��nt�m�n
h�net, papeilla on kyll� keinoja mill� kauhistuttaa uskonheitt�ji�,
heid�n julkein mielin ja vapaaehtoisesti sy�stess��n helvettiin --"

Min� kavahdin seisomaan. Ajatus, ett� tuommoinen raivoava ��ni kuuluisi

jonkun kuolinvuoteen ��ress� ja enent�isi viimeist�, vaikeaa taistelua
kamppailevan sielun tuskia, liikutti minua sanomattomasti.

"Ei, sit� ette olisi tohtineet! Me emme olisi sit� sallineet, Ilse ja
min� emme miss��n tapauksessa!... Enk� min� nytk��n salli teid�n lausua
ainoatakaan sanaa armaasta mummovainajastani!" huudahdin tuskastuneena.

Neiti Fliedner oli kiireesti noussut seisomaan -- h�n laski

suojelevaisesti molemmat k�sivartensa ymp�rilleni ja katseli
pelonalaisesti kivilohkareitten takana olevaan pensastoon; sielt�
kuului taasen askeleita -- ne l�hestyiv�t nopeasti meit�. "Oletteko
kertoneet kaikkea t�t�kin ruhtinattarelle, neiti von Sassen?" kysyi
Dagobert �kki�. Se esti kaikki muut kiistat ja saattoi kuuluvat
askeleet paikalla vaikenemaan.

Min� pudistin kielt�v�isesti p��t�ni. "No, siin� tapauksessa olisi --

jos min� saan teit� neuvoa -- parasta j�tt�� se t�st'edeskin
kertomatta."
"Mutta mist� syyst�?" kysyi neiti Fliedner.

"Sen voitte aivan hyvin k�sitt��, Fliedner kulta", vastasi h�n melkein
vastahakoisesti ja olkap�it��n nyk�hytt�en. "Onhan kyllin tunnettu
asia, ett'ei herttua voi k�rsi� juutalaisia, sent�hden ett� h�nen
entinen asiamiehens� Hirschfeld ��rett�m�sti petti h�nt� ja viimein
pakeni maasta. Sit� paitsi -- ja se onkin p��asia -- pidet��n
von Sassen-nime� hovissa jo vuosisatoja sitten puhtaana ja
saastuttamattomana. H�nen herttuallisen korkeutensa mielest� on kyll�
herra von Sassenin oppi ja taito t�rkein, mutta ihan toisin ovat
hovilaisten mielet -- siihen vaikuttaa ainoastaan nimen vanhuus ja
sukutaulun puhtaus; tuommoinen pieni kielevyys ei olisi ainoastaan
haitaksi herra tohtorille, vaan se h�mment�isi neiden omaa loistavaa
vastaanottoakin hovissa, eik� h�n luultavasti tahtoisi sit�."

Min� olin ��neti, sill� h�nen puheensa ei ollut minulle oikein selv�;
min� en k�sitt�nyt, mill� tavalla se seikka, ett� mummoni oli
juutalainen, voisi vahingoittaa is��ni; eih�n minulla ollut v�h��k��n
k�sityst� niin sanotuista maailman tavoista. Ei se hetki paitsi sit�
ollut otollinen aika sit� miettim��n -- vapisinhan min� viel� kauhusta,
jonka tuo pelottava vanhus �kkiarvaamattomalla esiinastumisellaan oli
minussa her�tt�nyt. Siin� h�n viel� seisoi, k�sivarret ristiss� ja
silm�t s�ihkyvin� minua vastaan harmaitten kulmien alta, ik��nkuin
olisi h�n tahtonut minua polttaa. Min� tunsin nyt ensikerran el�m�ss�ni
olevani vihattu -- kokemus, jota nuoren sielun on vaikea k�sitt��:
ilma, jota min� vihamieheni kanssa hengitin, oli v�h�ll� tukehuttaa
minut ja min� tahdoin v�ltt�m�tt�m�sti p��st� pois. "Min� l�hden kotiin
-- Ilse odottaa", sanoin viimein. Voimakkaasti irtaannuin neiti
Fliednerin k�sivarsista ja otin hattuni, katsellen kuumeentapaisesti
ulos viile��n, avaraan puutarhaan.

"No, menk��mme siis", lausui Charlotte nousten. "Min� huomaan

katseestanne, ett'emme voi en�� pid�tt�� teit� -- Te voisitte s�rke�
ikkunat, kuin hurja Darling..."

"Darling on t�n� p�iv�n� heitt�nyt alas herransa ja pahasti tallannut

h�nt� kavioillaan."

Dagobert kavahti seisomaan. "Kuinka, Artur Tresselink�? Verrattoman

ratsastajan! Mahdotonta!"

"Joutavia, kaunis ratsastaja! H�nen olisi ollut parempi j��d� kotiin

kirjoitustuoliansa ratsastamaan", virkkoi Charlotte silminn�ht�v�n
tyvenesti; mutta halveksivaisesti alasluotujen ripsien alta leimahti
vihainen katse salaisesti lasihuoneen per�puoleen. "Onko poika raukkaan
sattunut?"

"Herra von Wismar sanoi ruhtinattarelle h�ness� olevan v�kev�� verta ja

ihan toisenlaisen luurakennuksen kuin aateliss��tyisiss� -- ei h�n
v�h�st� kuole."

Kivilohkareitten takaa kuului hiljainen nauru. Eip� olisi �killinen

maanj�ristys voinut hirve�mmin vaikuttaa veljeen ja sisareen kuin minun
v�linpit�m�t�n vastaukseni ja se lyhyt, tuskin kuuluva nauru. Mit�
min�, pieni olento raukka, olinkaan rikkonut, ett� Dagobertin silm�t
noin salamoivat vihasta ja kiukusta? Ja n�ytt��h�n silt�, kuin olisi
Charlotte ensim�isess� kiivastuksessa tahtonut sinkahuttaa vihansa
kivilohkareitten taakse, vaan h�n malttoi mielens� ja oli ��neti, p��
ylpe�sti pystyss�.

"Tulkaa, pienokaiseni -- ly�k�� k�tt� neiti Fliednerille ja sanokaa

hyv�� y�t�! Jo on aika vied� teid�t levolle!" lausui h�n minulle.

Se kehoitus olisi jossakin toisessa tilaisuudessa lausuttuna mit�

syvimmin loukannut seitsem�ntoista-vuotista arvokkaisuuttani, mutta nyt
annoin sen heti Charlottelle anteeksi; sill� h�nen suunsa, joka
pakottihe leikkipuheesen, oli ihan vaalea: ylpe� nainen oli syv�sti
loukattu, sen huomasin, vaikka en k�sitt�nyt mist� syyst�.

H�n kulki tyvenen n�k�isen� ja ��net�nn� minun vieress�ni lasihuoneen

ohitse ja puolen puutarhaa; mutta tuskin olimme ehtineet sillan yli,
kun h�n seisahtui ja syv�sti heng�ht�en pusersi k�tens� rintoihinsa.

"Kuulitteko, kuinka h�n nauroi?" kysyi h�n vihastuen.

"Herra Claudiusko se oli?"

"Niin, lapseni! Kun olette meid�n parissamme v�h�n kauemmin, huomaatte

itse, ett'ei t�m� suuri el�v� henki koskaan naura ��neen, ja jos h�n
ollenkaan nauraa, niin se tapahtuu, kuin �sken, inhimillisille
heikkouksille. Pienokaiseni, kun t�st'edes kerrotte, mit� olette
kuulleet hovissa, t�ytyy teid�n sed�n l�sn�ollessa olla varovaisempi."

Min� suutuin. He olivat pyyt�neet minua kertomaan ja min� olinkin

oikeastaan ollut suoraan, vilpitt�m��n luonteeseni n�hden sangen
varovainen; ei sanaakaan pujahtanut huulieni yli siit�, mit� hovissa
lausuttiin Dagobertista.

"Mit� varten torutte?" kysyin uhkamielisesti. "Enk� saisi kertoa, ett�

maahan heitetty� ratsastajaa pidet��n hovissa vahvana ja voimakkaana?"

"Taivas, mik� yksinkertaisuus!" huudahti Charlotte pilkallisesti

nauraen. "Artur Tressel on solakka, ja hieno kuin sokerikakusta
leivottu. �lykk��n herra von Wismarin lause tarkoitti raakaa
porvariss��ty� ylimalkaan. Aatelismies olisi pudotessaan taittanut
eritavalla rakennetut kylkiluunsa ja l�hett�nyt jalon sielunsa takaisin
taivaasen; mutta voimakkaassa porvariveress� on aivan paljon soraa, se
tarttuu kiinni siihen, eik� sent�hden niin v�h�st� vahingoitu."

H�n nauroi taasen, k�vi nopein askelin eteenp�in ja pian seisoimme

Karolinenlustia ymp�r�im�ll� ruohokent�ll�.

Kuu paistoi, pilvist� vapautettuna, kirkkaasti pienen linnan yli.

Pieni, hiljainen, mets�n h�m�r�st� anastettu maakappale hurmasi minut
kirkkaassa kuutamossa samoin kuin puutarhan kukkien tuoksu. Marmorinen
Dianankuva n�ytti tammien alla niin kauhistuttavan el�v�lt�
kantakivell�ns�, ett� olisi luullut viekkaan nuolen heti viuhuvan
j�nnitetyst� jousesta halkasemaan ilmaa. Kuu valasi seinien kukka- ja
hedelm�k�ynn�ksi�, koristuspatsaitten j�ykki� silmi� ja suljetuita
huulia, sek� uiskenteli lammikon pinnalla ja kuvastui ikkunoitten
suuriin lasilevyihin. Min� taisin erottaa jokaisen laskoksen
palkonki-ikkunan vaalenneissa silkkiuutimissa -- nyt k�veli kuu
hopeajaloillaan salaper�isiss� huoneissa; varmaankin pysyi
kynttil�kruunu nyt liikkumatta vanhan raivion huoneen katossa.

"H�n, joka asui tuolla ylh��ll�, h�n olisi k�sitt�nyt velje�ni ja

minua", lausui Charlotte osoittaen sormella Karolinenlustin toista
kerrosta. "_H�n_ viskasi pois vahvalla k�dell� kauppias-hengen kaiken
p�lyn ja lian ja astui uljaasti siihen piiriin, joka yksin antoi
h�nelle el�m�n vapauden." Neito katseli lakkaamatta kiilt�vi� ikkunoita
ja nyk�hytti olkap�it��n. "H�n kyll� kaatui, p�� muserrettuna -- vaan
mit�p� siit�? H�n pakotti kuitenkin tuon ylpe�n aateliss��dyn h�nt�
tunnustamaan heihin kuuluvaksi; h�n tuli heid�n vertaiseksensa ja on
kulkenut loistavaa el�m�n tiet��n samalla alalla, jonka he raivoavalla
kateudella aina olivat anastaneet omakseen. Ihan yhdentekev� on,
kulkeeko sit� tiet� kymmenen tai viisikymment� vuotta. Min� kuolisin
mielell�ni nuorena, jos sill� hinnalla voisin lunastaa itselleni
kahdentoista kuukauden el�m�n kunnian kukkuloilla!... Min� olen
t�ydellisesti saanut kokea, mit� on viett�� puolen aikaa
nuoruudestansa, syd�n ylpe� ja kunnianhimoinen, nimi halpa, nen��ns�
niuristavien aatelisten oppilaitten joukossa -- min� en _ainiaan_ tahdo
olla toisia halvempi -- min� _en tahdo_!"

H�n l�i nyrkill��n pontevasti ilmaa ja astui nopeasti hengitt�en

rajusti edes takaisin.

"Erkki set� tuntee piileskelev�isen tulen syd�mess�ni -- Dagobert

ajattelee, tuntee ja k�rsii ihan samaa kuin min�", jatkoi h�n
seisahtuen, "ja kaikella poroporvarillisella ylpeydell��n koettaa set�
sit� tukehuttaa... Meid�n pit�isi muka etsi� arvomme omasta itsest�mme
eik� ulkonaisista kohtauksista, lausuu tuo suuri filosofi --
naurettavaa! Se minua �rsytt��; min� tunnen olevani sidottuna
kidutuspaaluun, min� kalistelen kahleitani ja kiroan kohtaloani, joka
on saattanut nuoren kotkan variksen pes��n! Mist� n�m�t poistamattomat
tunteet ovat syntyneet?" kysyi h�n hitaasti astuen eteenp�in. "Ne ovat
jo olleet minussa niin kauan, kuin olen hengitt�nyt, ja niiden alku on
_veress�ni_... Puhe ylimyksellisist� tunteista ei ole tyhj� houraus,
ihan varmaan venyy sukupolvesta toiseen lankoja, jotka tiet�m�tt�mme
yhdist�v�t meid�t menneesen suuruuteen, vaikk'ei sit� en�� ulkonaisista
oloista huomaa, kuten esimerkiksi Dagobertin ja minun laitani, kun
meid�n syntyper�mme pidet��n ihan salassa, synk�n pimeyden verhossa --"

H�nen innokas valituksensa vaikeni �kki� ja viimeiset sanat muuttuivat

jonkinlaiseksi sammaltamiseksi, sill� herra Claudius seisoi edess�mme
pensaston l�vitse viev�ll� tiell� ja katseli liikutettua naista
tyvenesti ja vakavasti.

"Kerran on t�m� pimeys selke�v�, Charlotte, min� lupaan sen sinulle",

lausui h�n niin tyvenesti, kuin olisivat kiivaat, katkerat sanat olleet
lausutut suoraan h�nelle ja h�n vastaisi niihin. "Mutta silloin vasta
saat kuulla totuuden, kun voit sen kantaa, jolloin el�m� ja min�" -- h�n
osoitti k�skev�isesti itse��n -- "olemme tehneet sinut j�rkev�mm�ksi...
Mene nyt kotiin, D�rte on siell� valmistava sinulle lasillisen
sokurivett�... Ja viel� yksi asia: Min� kiell�n sinua t�ten ankarasti
t�st'edes k�velem�st� kuutamossa neiti von Sassenin seurassa,
luuletukset ylh�isyydest� ovat tarttuvaisia, sin� kyll� k�sit�t, mit�
tarkoitan."

Kummallista, lujamielisell� naisella ei ollut sanaakaan vastaukseksi;

�kkiarvaamaton kohtaus lienee hetkeksi veltostanut h�net ja vienyt
h�nelt� kaiken vastustamisen voiman. Heitt�en p��t�ns� uhkamielisesti
taaksep�in, pusersi h�n niin lujasti k�tt�ni, ett� olin v�h�ll� huutaa,
viskasi sen sitte �kki� luotansa ja sy�ksi pensastoon.
Min� olin kahden kesken herra Claudiuksen kanssa -- tuska ja pelko
valloittivat syd�meni; mutta min� en tahtonut n�ytt�� pelkoani h�nelle,
en mill��n muotoa! Jos vahva Goljatti oli hetki sitte joutunut
h�milleen ja paennut, niin pysyi pikkuinen Taavetti rohkeampana!...
Min� astuin hitaammin, kuin nopsat jalkani olisivat suoneet,
Karolinenlustia kohti ja herra Claudius k�veli ��neti vieress�ni...
Etehinen oli kirkkaasti valaistu; minun huoneeni oven ohitse viev�ss�
k�yt�v�ss� paloi joka ilta herra Claudiuksen k�skyst� kaksi lamppua.
Kun min� ehdin k�yt�v�n lattialle, seisattui h�n. "Te l�ksitte t�n��n
iltapuolella suutuksissanne luotani", lausui h�n. "Antakaa minulle
k�tt�, min� en tahtoisi tehd� yht� pahaa kokemusta kuin Heintz pahan
kaarneen suhteen."

H�n ojensi minulle k�tens�. K�yt�v�n ovessa olevan purppuranpunaisen

lasin l�vitse heitti lamppu punaisen valon valkoisten sormien p��lle,
ja kalliilla kivell� koristettu sormus s�ken�i: minua v�risytti.

"K�tenne on verinen!" huudahdin kauhistuneena ja ty�nt�sin sen pois.

H�n per�ytyi ja katseli minua. En el�m�ss�ni unhota sit� sammuvaa

katsetta, joka kohtasi silmi�ni -- ei koskaan ihmissilm� ole minua
sill� tavalla katsellut! ei koskaan!... H�n k��ntyi ja l�ksi pois
lausumatta sanaakaan.

Min� laskin ehdottomasti k�teni syd�melleni, juuri kuin olisi pisto

sattunut siihen -- ah, miten sit� kirveli! Katumus, syv� katumus se
oli!... Min� juoksin portaita alas, ulos h�nt� etsim��n. Min� tahdoin
antaa h�nelle k�tt�, kuten h�n pyysi, ja rukoilla, ett'ei h�n minuun
suuttuisi. Mutta hiekkakentt� oli tyhj�; enk� min� kuullut poistuvia
askeleitakaan, herra Claudius oli varmaankin mennyt mets��n p�in.

Hyvin alakuloisena menin viimein Ilsen luokse. H�nen aina valppaat

silm�ns� huomasivat kohta kyyneleet ripsiss�ni, vaan min� sanoin tuon
hirve�n, veripunaisen lasin k�yt�v�n ovessa olevan syyn� siihen ja ett�
olisi ollut paljon parempi, jos Darling olisi s�rkenyt sen eik�
lasihuoneen ikkunoita.

XXII.

T�t� iltaa seurasi monta surun p�iv��, semmoisen surun, jonkalaista nyt
ensi kerran el�ess�ni sain kokea -- suru ja huoli sairaasta is�st�. H�n
sairasti niin kauheata p��nkivistyst�, ett'ei h�n kolmeen p�iv��n
voinut menn� rakkaasen kirjastoonsa... Aron kesyt�n vaapsahainen, joka
kauniilla s��ll� tuskin pysyi puolta tuntia Dierkhofin iloisessa
tuvassa, istui nyt aamusta varhain my�h��n iltaan h�m�r�ss� huoneessa,
��neti sairasvuoteen vieress� huolellisesti kuunnellen jokaista ��nt�
h�nen suustansa. Ik�vyys mets��n ja halu n�hd� loistavaa elokuun ilmaa,
eiv�t ainoatakaan kertaa vaivanneet minua; v�lk�htih�n p�iv�kin v�liin
synkk��n sairashuoneesen! nimitt�in kun min� istuin vuoteen syrj�lle ja
vuorotellen laskin joko viile�n k�teni taikka kylm�n k��reen is�ni
kuumalle otsalle ja h�n heikosti hymyen kuiskasi Ilselle, ei koskaan
aavistaneensa, mik� siunaus oma lapsi on; �itini kuoltua oli h�n joka
kerta taudin ilmestyess� -- h�n sairasti aika-ajoin palaavaa
p��n-kivistyst� -- aina tuntenut itsens� kahta vertaa yksin�isemm�ksi
ja sairaammaksi, sent�hden ett'ei mik��n hoitava k�si eik� hell�,
huolellinen silm� ollut h�nen l�hell�ns�; h�n katui syv�sti, ett� oli
niin monta vuotta el�nyt erotettuna tytt�rest��n.

Herttuan henkil��k�ri k�vi hyvin usein is�ni luona. Hovista tuli

palvelija kaksi kertaa p�iv�ss� kuulustelemaan sairaan tilaa ja toi
mukanansa aina jotakin virkist�v�� ja Ilsell� oli "t�ytt� ty�t�"
vastata jokaiseen, kaikista kaupungin ��rist� tulevaan kysymykseen.
Neiti Fliedner tuli itse joka aamu meit� katsomaan ja sanoi kaikkien
palvelioitten olevan meid�n k�ytett�v�n�mme. -- Charlottekin oli er��n�
iltana puolen tunnin aikaa luonani hieman lohduttaaksensa "pienokaista"
yksin�isyydess��n. Mutta minusta n�ytti h�n itse paremmin tarvitsevan
lohdutusta ja huvitusta kuin min�. Tummat, tihe�t kulmakarvat
osoittivat jonkinlaista synkk�� mietiskelev�isyytt�; ylpe�, huolimaton
vakavuus h�nen k�yt�ksess��n oli kadonnut ja jonkinmoinen levottomuus
astunut sen sijaan. H�n ei sanallakaan maininnut kohtaustaan sed�n
kanssa lehtimajan edess�; mutta kertoi sit� vastoin ilman
katurakennuksessa olevan kuuman ja helteisen ik��nkuin ukkosen ilman
syntyess�.

Herra Claudius t�ytti mit� huolellisimmin lupauksensa puhdistaa talonsa

kaikesta sinne tunkeutuneesta ulkokultaisuudesta. H�n antoi
jalomielisesti kaikki entiset ty�v�en antamat raha-avut j��d� vanhan
kirjanpit�j�n haltuun, mutta lahjoitti itse yht� suuren summan oman
perustamansa rahaston aluksi, jonka tarkoitus oli helpottaa
reaalikoulun k�ynti� ty�v�en pojille ja antaa v�h�n my�t�j�isi�
k�yhempien tytt�rille. Lukijaiskirjat kannettiin kaikki talosta ja
nuorta kirjanpit�j��, joka tekojumalisuudesta yli voimiensa oli antanut
rahaa l�hetyskassaan ja niin suurella menestyksell� harjoittanut
ulkokultaisuutta, nuhdeltiin julkisesti ja kiellettiin paikkansa
kadottamisen uhalla j�lleen antautumasta samaan inhottavaan
tekohurskauteen. Vanha kirjanpit�j� oli tietysti vallan kurjann�k�inen
vihan vimmasta -- sen tiesin jo, sill� min� olin monta kertaa akuttimen
rei�st� n�hnyt h�net, h�nen astuessansa veljen ja sisaren seurassa
lammikon ymp�ri. He kolme n�kyiv�t yh� hartaammin liittyneen toisiinsa
-- sen todistivat heid�n alinomaiset yhteiset k�velyns� mets��n.

Charlotten mainitessa herra Claudiusta tunsin aina pistoksen

syd�mess�ni; mutta katumuksen ja itseni soimauksen tuska oli
merkillisesti v�hentynyt tultuani suuttuneena siihen p��t�kseen, ett�
is�ni sairaus sai alkunsa siit� mielenliikutuksesta, johon h�n joutui
muistoraha-kaupan myttyyn menemisest�; seitsentoistavuotisen p��ni
tarkka ajatus-kyky lykk�si viimein koko syyn tuon kovasyd�misen
saiturin niskoille ja -- olimmehan sill� tavoin kuitit! --

Mutta nyt olivat kaikki vaikeat p�iv�t ohitse. Sairashuoneen kaikki

ikkunat olivat selkisel�ll��n, ilma ja aurinko virtailivat j�lleen
vapaasti sis��n ja Ilse lakasi ja puhdisti joka nurkan, ik��nkuin olisi
kaikki er�maan p�ly tunkeunut sinne. Min� olin ensi kertaa taasen
vienyt is�ni kirjastoon, siell� valmistanut h�nelle keittimess� kahvia,
vet�nyt viheri�iset villauutimet puoleksi ikkunain eteen, kuten h�n oli
tottunut niit� pit�m��n, ja k��rinyt l�mpim�n villapeitteen h�nen
jalkojensa ymp�ri. Min� tiesin h�nen olevan tyytyv�isen ja onnellisen
kun voi taasen ruveta ty�h�n ja riensin nuolennopeasti puutarhaan.
Silloin osasin paremmin arvostella tuoksuvaa mets�ilmaa ja virkist�v��
kalvetta ristiin rastiin yhteen kutoutuneitten oksien alla. Aurinko
paistoi tulipallon kaltaisena puutarhan yli, n�yttip� silt�, kuin olisi
se tahtonut ahnaasti juoda loppuun kaikki lammikon sinert�v�n veden,
joka liikkumatonna pysyi kivikehyksens� sis�puolella.

Min� astuin samaa tiet�, jota en sunnuntaista asti ollut k�ynyt ja

tunkeusin pensastoon: ihan oikein, siin� olivat viel� Gretchenin pikku
vaunut t�ynn� surkastuneita kukkia ja osaksi kuivaneita, osaksi
m�d�nneit� mansikoita. Ei kukaan ollut k�ynyt vaunuja etsim�ss�, paitsi
kentiesi kuitenkin vanha puutarhuri Sch�fer, vaikka ei ollut niit�
l�yt�nyt. Minusta oli s��li pikkuista tytt��, joka varmaan kaipasi
kadonnutta leikkikaluansa! Olivathan h�nen vanhempansa k�yh�t, niin
k�yh�t, ett� �idin t�ytyi itsens� toimittaa kaikki talon askareet --
kentiesi he eiv�t voineet ostaa pienokaisellensa toisia vaunuja
kadonneitten sijaan.

Vaikka herra Claudius moittivaa sanaa lausumatta silloin niin selv�sti

kielsi minulta porttitien, pist�ess�ns� minun silmieni edess� avaimen
taskuunsa, juoksin kuitenkin puutarhan porttia kohti; mutta katso, uusi
lukko kiilsi minua vastaan, suuri, vahva lukko ilman avaimetta,
saranatkin olivat uudet. Todellakin! -- he lienev�t sangen paljon
pelj�nneet lapsen k�sien voimia, koska portti oli niin raudoitettu!

Min� kiipesin jalavaan; se oli sill� kertaa vaikea ty�. Minulla oli
niin sanotut pitsit jalassani, jotka sitten olin pist�nyt arosuutarin
tekemiin kenkiin, ne olivat niihin ��rett�m�n suuret ja uhkasivat joka
silm�nr�p�ys pett�v�isesti j�tt�� minut ja lent�� alas tiheikk��n.

Viimein istuin onnellisesti jalavan latvassa. Pikku

sveitsil�is-rakennuksen pylv�skaton alla mets�viinik�ynn�sten katveessa
olivat pienet lapsenvaunut -- pikku Herman makasi siin� valkoisten
tyynyjen p��ll�, kovin laiskana, kumminkin hyvin ravittuna. H�nen
vieress�ns� seisoi Gretchen halukkaasti sy�den suurta voileip��,
v�list� loruellen pienen veljens� kanssa; mutta sis�ll� huoneessa n�in
�idin silitt�v�n vaatteita ja alinomaa kurkistavan ovesta n�hd�ksens�,
olivatko lapsukaiset l�hell�.

Kuka olisi voinut aavistaa senkaltaisen myrskyn, jonka min�

sunnuntaiaamuna sain n�hd�, taitavan lent�� n�itten suloisten
naiskasvojen yli! Siit� ei en�� voinut huomata v�hint�k��n j�lke�
hymyileviss� silmiss�, yht� v�h�n kuin Gretchen n�kyi ik�v�iv�n
kadonnutta leikkikaluansa. Mutta lapsen piti saaman se takaisin ja heti
paikalla; min� poimin sen t�yteen mansikoita ja mets�kukkia ja pyyd�n
sitte vanhaa puutarhuri Sch�feri� viem��n sen kotiin. Min� kiipesin
alas latvasta, hiipien oksalta oksalle, mutta siin� l�hestyi ihmisi�
Karolinenlustista ja luultavasti olivat he jo sangen liki
piilopaikkaani! Pelj�styneen� s�ik�hdin kuullessani vanhan
kirjanpit�j�n ��nen, joka kaikui minua kohti, ik��nkuin olisivat he
olleet jo jalavan juurella. En en�� voinut kuulumatta kiivet� takaisin
latvaan. Hiljaa toivoen myrskyn pian menev�n ohitse, kiersin
k�sivarteni tyven ymp�ri, sill� min� istuin sangen heikolla oksalla ja
kuuntelin sykkyvin syd�min alhaalta p�in l�hestyvi� ��ni�.

Mit� ensiksi n�in tihe�n lehdist�n l�vitse, oli Charlotten

purpuranpunainen samettinen ruususolmi, jota h�n tavallisesti k�ytti
hiuksissaan -- miss� Charlotte oli, siell� oli Dagobertkin; veli ja
sisar pakenivat taasen katurakennuksen ukkosenilmasta mets�n
viileyteen; he olivat onnettomia ja tarvitsivat lohdutusta, mutta
kuitenkin tuntui minusta tuskalliselta, ett� he k��ntyiv�t kammottavan
vanhuksen puoleen.
K�vij�t poikkesivat minun piilopaikkani ohitse kulkevalle tielle,
Eckhof hiljensi selv�sti ��nens�; mutta h�nen leve� puhetapansa
vaikutti, ett� min� selv�sti k�sitin h�nen joka sanansa. H�nell� oli
hattu k�dess�; h�nen lumivalkeat hiuksensa hohtivat kirkkaasti, mutta
muutoin olivat vanhat, kauniit kasvot eriskummallisen synkistyneet. --
Vihastus ja kiukku olivat piirt�neet lukemattomia ryppyj� noihin
tavallisesti kiilt�viin, voisi melkein sanoa turhamielisesti
hoidettuihin kasvoihin.

"Lopettakaa jo herran t�hden lohdutuksenne!" huudahti h�n seisahtuen

oikein ep�kohteliaasti. "Seuraukset ovat arvaamattomat! Sit� ette te
kumpikaan voi k�sitt��, te, jotka ette tied�, mink� tavattoman askeleen
eteenp�in me otimme sen kautta, ett� kauppahuone Claudius lukuisine
ty�v�kineen liittyi meid�n riveihimme -- se vaikutti ja tuotti monen
heikon ja horjuvaisen takaisin kirkon helmoihin. Ja nyt revit��n koko
rakennus alas n�in julkisesti ja h�vytt�m�sti... Surkuteltavin sokeus
asettaa nykyajan ep�jumalan, niin sanotun sivistyksen, siihen paikkaan,
miss� vanhurskas Jumala j�lleen vallitsi voimallaan ja ankaruudellansa."

"Set� l�im�hytt�� keppihevosellansa itse��n vasten naamaa", lausui

Dagobert kylm�sti. "Mahtavilla ja rikkailla ei ole parempaa
liittolaista kuin kirkko niiden hy�kk�yksi� vastaan, jotka julkeasti
tahtovat kumota kaikkea pysyv�� j�rjestyst�... Jos minulla olisi varoja
ja voimaa, niin olisi puolueenne yht� innokasta edist�j�� rikkaampi.
Min� k�sit�n aikani ja kuulun niiden joukkoon, jotka estelev�t hullua
hurjuutta, jota kutsutaan edistymiseksi."

"Kirkon suhteen ajattelee neiti Charlotte ihan toisella tavalla",

vastasi Eckhof ja h�nen s�ihkyv�t silm�ns� katselivat ankarasti ja
l�pitunkevaisesti nuorta naista.

"Niin, siin� suhteessa olemme eri mielt�", vastasi Charlotte

vilpitt�m�sti. "Jos minulla olisi rahaa, niin olisivat ne ennen kaikkia
v�likappaleina, joilla poistaisin tuon h�pe�llisen pimeyden, joka
peitt�� perheemme entisi� vaiheita -- min� en tahdo en�� sy�d� leip��,
jota minulle armosta annetaan, sent�hden en tahdo, ett� selv�sti tied�n
ja tunnen sen olevan minulle halpaa ja ett� kerran saan viel� h�vet�
siit�! Min� rupean t�st'edes s��st�m��n ja kokoomaan --"

"Tek� s��st�m��n?" intti Eckhof ivallisesti ja ep�ilev�isesti.

"Min� vakuutan teille", vastasi Charlotte kiivaasti, "min� teen

niin, hankkiakseni varoja, joilla sitte voin l�hte� Parisiin
tiedustelemaan --"

"Mutta jos ette tarvitsisi l�hte� niin kauas t�m�n pimeyden poistamisen
t�hden?"

Jokainen n�ist� sanoista soi kimakasti korvissani. Mies, joka hitaasti

ja painavaisesti lausui n�m�t sanat, seisoi �kki� siin�, juurikuin
olisi h�n ainoalla p��tt�v�ll� iskulla lopettanut kovan sis�llisen
taistelun. "Tulkaa", lausui h�n lyhyesti ja k�skev�isesti nuorelle
neidelle, joka ��net�nn� ja koneentapaisesti seurasi h�nt�. H�n
istuutui penkille, joka oli v�h�n syrj�ss� piilopaikastani ja jolla
min� viime sunnuntaina lauloin pienen lauluni.

Voi minua, mihin hirve��n pulaan nyt olin joutunut! ��rett�m�n

tuskissani pidin puoleksi riippuen kiini jalavan tyvest� -- min�
pelk�sin painollani taittavani pienen oksan altani; ja lis�ksi viel�
nuo onnettomuuden jalkineeni v�hitellen, vaan lakkaamatta luistivat
pois roikkuvista jaloistani, eik� minulla ollut valtaa niiden ylitse!
Herra Jumala, jos nuot hirvi�t �kki� putoisivat, mik� riemu siit�
syntyisi Dagobertille ja mik� oivallinen tilaisuus viholliselleni pit��
minulle pauhaava nuhdesaarna!

"Min� kerron teille tositapauksen", lausui kirjanpit�j� veljelle ja

sisarelle, jotka olivat istahtaneet h�nen viereens�. "Mutta kuulkaa
ensin suora selitykseni... Min� en ilmase sit�, mit� nyt aion kertoa,
rakkaudesta teihin -- se olisi valhe, -- enk� min� puhu koston
halustakaan. Min� kostan, sanoo Herra! Te ett� t�n� hetken� saa pit��
minua Eckhof-ihmisen�, vaan herran sotilaana, jolla ei ole
valitsemista, jos h�n asetetaan ihmisten maallisten toiveitten --
vaikkapa h�nen oman perheens�, oman verens�kin -- ja kirkon edun
v�liin."

Ja rajaton uskon vimma todellakin innostutti vanhusta -- kova

vakaamielisyys oli h�nen sanoissansa. Ei tarvittu siihen muuta
todistusta kuin n�hd� synkk�� tulta, joka s�ihkyi h�nen silmiss�ns�,
kun h�n hetkeksi katsahti yl�s, lehtien v�lilt� etsien taivasta.

"Te olette lakkaamatta vakuuttaneet yhtyv�nne _meid�n_ puolueesemme,

jos saisitte ylh�isen nimen ja rikkautta" -- sanoi h�n Dagobertille.

"Min� toistan sen lupaukseni t�ss� juhlallisesti -- enh�n voisi hankkia

niille kummallekaan parempaa suojaa -- en katsoisi tuhansia taaleria
liian paljoksi --"

Eckhof nyyk�ytti p��t�ns�.

"Herra on katsova ne sovintouhriksi kaikista salaisista synneist� ja on

viimein k��nt�v� rankasevan k�tens� niist� kurjista sieluista, jotka
viel� vaeltavat ymp�ri rauhattomina", lausui h�n innostuneena. "Syy
kaikkiin pahoihin tekoihin oli, ett� kauppiaan poika halveksi sit�
asemaa, johon Jumala oli h�net syntymisest��n asti asettanut, ja
tarttui miekkaan. H�n oli kaunis ja tiesi perinpohjin, mill� tavoin
viekoitella ihmisten syd�met puoleensa, ja sitte aateloitsi h�net
herttua eik� laskenut h�nt� en�� luotansa. Hovissa vietettiin silloin
iloista el�m��, vaikka sielt� olisi nuhteettomuuden, puhtauden ja
Jumalan pelon pit�nyt kirkkaana valona paistaman koko maalle. Herttua
oli iloinen, h�nen korkea puolisonsa herttuatar samoin ja h�nen nuoria
sisariansa ruhtinattaria Sidoniaa ja Margaretaa voi kuvailla Herodeksen
tytt�resi. He noudattivat paljon omaa tahtoansa, sill� herttua rakasti
heit� syd�mellisesti -- he voivat pyyt�� h�nelt� kaikkea paitsi h�nen
suostumustansa saada menn� naimisiin alhaisemmalle, sill� h�n oli ylpe�
ruhtinaallisesta verest�ns�. Ihanat sisarukset l�htiv�t pois ja
palasivat kotiin, koska heit� vaan miellytti -- Margareta ruhtinatar
oleskeli enemm�n L:n hovissa kuin kotona; vanhempi sisar taasen oli
mieltynyt matkoihin, Sveitsinmaahan ja Pariisiin. H�n l�hti usein pois
kahdeksi, kolmeksi kuukaudeksi, viel�p� pitemm�ksikin ajaksi -- aina
tuntemattomana, vanhan sangen arvokkaan hovirouvansa ja saman ik�isen
hoviherran suojassa -- n�m�t kunnon ihmiset ovat jo aikoja sitte
kuolleet!"

H�n vaikeni hetkeksi, leukaansa sivellen, ja min� istuin syv�sti

tuskastuneena oksalla; jalkani vet�ytyiv�t suonenvedon tapaisesti
yhteen pid�tt��kseni kenki� paikallaan ja veri sy�ksyi p��h�ni, sill�
min� en edes tohtinut hengitt�� vapaasti. Ja tuo mies kertoi kaikki
niin laveasti kuin mahdollista -- eih�n sit� n�kynyt loppua tulevan.

"Mutta kummallista oli", jatkoi h�n taasen, "ett� aina ilmestyi kaunis
nainen Karolinenlustiin, kun Sidonia ruhtinatar oli l�htenyt Sveitsiin.
H�n oli yht� mustakiharainen ja yht� solakkavartaloinen kuin ruhtinatar
sek� oli ylip��n erehdytt�v�isesti h�nen n�k�isens�. Silloin oli
etupuutarhasta viev� silta, jos mahdollista, tavallista huolellisemmin
suljettu ja joen rantaa my�ten Karolinenlustin puolella k�vi vahva
lauta-aita, joka tietysti Lotharin kuoleman j�lkeen heti revittiin
alas. Ainoastaan yksi ainoa henki eturakennuksesta sai est�m�tt� k�yd�
sillan yli -- neiti Fliedner. Viel�p� oli h�nell� oma avainkin, jota
h�n k�ytti enemmiten illoin, mutta v�liin �isinkin. Jos tahdotte
tiet��, mist� tied�n kaiken t�m�n, niin voin ainoastaan sanoa teille:
vaimo-vainajani on kertonut sen minulle. H�n ei ollut osallinen siihen
salaper�iseen juttuun -- olkoon se sanottu h�nen kunniaksensa -- mutta
naisen korvat ja silm�t ovat tarkat ja kun vaimon uteliaisuus kerran on
her�tetty, ei h�n en�� huoli, kastuvatko jalat virrassa, ja aina l�ytyy
joku reik� mist� hiipi� l�pi --"

"Vai niin, tuo oivallinen rouva kuunteli _my�skin_!" ajattelin min�

suureksi mielihyv�kseni ja unhotin hetkeksi kauhean asemani.

"Siell� elettiin kuin kyyhkyispes�ss�. Ihana naisen ��ni lauloi

kauneimpia lauluja ja kuutamossa my�hemmin y�n hiljaisuudessa kiilsiv�t
upseerin olkaiset tuolla pienell� niityll� ja hoikka, valkoiseen puettu
rouva piti h�nt� k�sivarresta. Mutta er��n� iltana juoksi neiti
Fliedner kiireesti tavallisesta varovaisuudesta huolimatta sillan yli.
-- Karolinenlustissa liehuivat kynttil�t edestakaisin ja syd�n-y�n
aikana kuultiin lapsen itkua."

Charlotte kavahti pystyyn, suu auki, ik��nkuin olisi h�nen ollut vaikea
hengitt��. H�nen s�ihkyv�t silm�ns� imiv�t ahnaasti jokaisen sanan
kertojan huulilta.

"Monta vuotta per�kk�in huomattiin aika ajalta naisen l�sn�olo

Karolinenlustissa -- samankaltainen seikka kuin �sken kerrottu,
tapahtui viel� kerran" -- jatkoi Eckhof -- "mutta sitte kuoli iloinen
Sidonia-ruhtinatar �kki� halvauksessa er��ss� kylpylaitoksessa ja
kaunis Lothar ampui kuulan otsaansa kolmea p�iv�� my�hemmin Wieniss�,
jossa sattui olemaan herttuan kanssa. Erkki herra palasi muutamia
p�ivi� kauhean tapauksen per�st� kotiin; h�n oli matkoillansa ollut
Wieniss�kin, etsinyt Lotharia ja tavannut h�net. Molemmat veljekset,
jotka niin harvoin olivat kohdanneet toisiaan, olivat siell� yhtyneet
sangen likeisesti -- min� kuulin sen Erkilt� itselt��n. Ensi kerran
saadessani tilaisuutta puhutella h�nt� kahden kesken, mainitsin
sivumennen, mit� Karolinenlustissa oli tapahtunut. H�n katseli minua
ylpe�sti ja synk�sti, ja osoittaen Lotharin kirjelaukkua vastasi,
tuossa ovat asiakirjat; veljeni eli vaimonsa kanssa laillisessa
avioliitossa! Seuraavana p�iv�n� kutsui h�n vainajan tahdon mukaan
oikeuden j�senet. Min� seisoin heid�n kanssansa sill'aikaa ulkona
k�yt�v�ss�, kun h�n viel� kerran meni velivainajansa huoneisin. Min�
n�in h�nen laskevan kirjelaukun suuren salin kirjoitusp�yt��n ja
lukitsevan laatikon; sitte k�vi h�n kaikkien huoneitten l�vitse, joihin
me emme p��sseet, sulki ovet, pudisti ikkunoita katsoaksensa olivatko
ne lujasti kiinni ja kolme minuuttia sen j�lkeen olivat oikeuden
sinetit ovissa... Molemmat Karolinenlustissa syntyneet lapset
olette --"
"Hiljaa, hiljaa -- ei sanaakaan en��! �lk�� lausuko sit�!" huudahti
Charlotte hyp�ht�en yl�s. "Ettek� tied�, ett� min� tulen mielenvikaan,
ett� minun t�ytyy kuolla, jos -- hetkisenk��n vaan uskoisin tuota
ihmeellist� kertomusta ja minun sitte t�ytyisi sanoa itselleni: se ei
ole totta -- se on vaan aikoja sitten kuolleen vaimon tyhji� houreita."

Pusertaen k�dell��n kulmiansa h�n melkein juoksi edestakaisin.

"Tyyntyk��, �lk��k� hukuttako aivojenne avaimia!" varoitti kirjanpit�j�

nousten ja tarttuen nuoren neiden k�sivarteen. "Min� kysyn teilt�
ainoastaan: ell'ette ole Lotharin lapsia, kenenk� lapset sitte olette?"

Oi taivas, Charlotte ruhtinattaren tyt�r! V�h�ll� olin pudota alas

piilopaikastani. Nyth�n kaikki oli hyvin, kaikki! Miten selv�sti
ruhtinaallinen veri todisti ylevyytens� h�nen suonissaan! Min� olisin
riemuinnut ��neen, ell'ei minulla olisi ollut hirve�t� kiusaa
jaloistani ja ell'ei minun olisi tarvinnut ponnistaa ihan viimeisi�kin
voimiani pysy�kseni hiljaa ylh��ll�. Mit�h�n olisikaan tapahtunut
minulle, jos raivoisa vanhus nyt, todistuksensa j�lkeen, olisi
huomannut minut, vaikka tahtomattani kuunnelleen!

"Mist� syyst� kasvattaisi herra Claudius vento vieraitten lapsia,

liiatenkin toisia kansalaisia ja ottaisi ne omiksensa?" jatkoi vanhus.
"Katsokaa, veljens� perint��, teid�n laillista omaisuuttanne h�n ei
tahdo teilt� ry�st�� -- siksi on h�n liian rehellinen -- niin, h�n
tekee viel� enemm�n hyv�ksenne, h�n vakuuttaa teille _omankin_
omaisuutensa, kun pysyy nuorena miehen�. Rahojen puolesta pit�� h�n
teist� huolta -- vaikka vasta kuolemansa j�lkeen, vaan h�n tahtoo, ett�
siihen asti k�ytte h�nen ohjansa mukaan -- mutta teid�n _oikean_
nimenne aikoo h�n ij�iseksi salata teilt�, sent�hden ett'ei h�n salli
t�m�n aatelisen oksan kasvaa -- min� tunnen h�net perin pohjin --
h�ness� on Claudiuksen koko porvarillinen ylpeys! Mutta tyyntyk��h�n
toki?" lopetti Eckhof maltittomasti, "ja koettakaa koota aikaisimpia
muistojanne!"

"Min� en muista mit��n, en mit��n!" sammalsi Charlotte laskien k�tens�

otsalle. Vahva, luja mieli vallan masentui �kkin�isen onnen painosta.

"Charlotte, tyynny toki!" huudahti nyt Dagobertkin -- h�n oli

silmiinn�ht�v�sti paljoa tyvenemm�ll� mielell� kuin sisko; mutta
minusta tuntui, kuin olisi h�n �kki� kasvanut, sill� h�n ojensihe niin
ylpe�sti ja h�nen kasvonsa minua oikein pelj�ttiv�t. "Tietysti voit
ainoastaan v�h�n ja sangen ep�selv�sti muistaa, mit� ennen asemamme
ensimm�ist� muutosta tapahtui; tuskinpa min�k��n sen enemp�� tied�n",
lausui h�n kirjanpit�j�lle. "Me emme el�neet pienint� lapsuuttamme
Parisissa, vaan pienell� tilalla kaupungin l�hell� er��n rouva Godinin
luona -- sen jo ennakolta tied�tte. Min� muistan selv�sti, kuinka is�ni
antoi minun ratsastaa polvellansa, mutta, vaikka kuolisin, en muista,
mink� n�k�inen h�n oli. Tied�n vaan h�nen kiilt�neen ja loistaneen --
onhan meille kerrottu, ett� h�n oli upseeri. �itini n�in harvoin --
selvimmin pysyy er�s ilta muistissani. H�n tuli Erkki-sed�n ja toisen
herran kanssa luoksemme; kahvia juotiin puutarhassa ja Erkki-set�
juoksi kanssani ruohokent�n yli, heitti minut korkealle ilmaan ja
kantoi Charlottea tunnittain syliss��n. H�n oli silloin ihan toisen
kaltainen; kasvot olivat terveenn�k�iset, posket punottivat, liikunnot
vilkkaat ja nopsat. Kahtakymment� vuotta vanhempi ei h�n saattanut
olla --"
"H�n l�ksi yhdenkolmatta vuotiaana Parisista ainiaaksi", todisti
kirjanpit�j� synk�n n�k�isen�.

"�iti istahti pianon eteen", jatkoi Dagobert, "ja kaikki huusivat

rukoillen: Tarantella, laulakaa Tarantella! Ja sitte lauloi h�n, ett�
sein�t t�risiv�t ja kaikki olivat ik��nkuin hullut ihastuksesta,
min�kin. Rouva Godinin t�ytyi sittemmin usein heikolla vanhalla
��nell��n laulaa se minulle, saadaksensa minua tottelemaan, enk� min�
koskaan voi unhottaa sit�. �itini kasvoja en mill��n tavoin voi muistaa
-- minun mielest�ni oli set� sin� iltana p��henkil�n�. Jos te
n�ytt�isitte minulle vaikka kaikenlaisia naisen kuvia, en voisi niist�
tuntea �itini kuvaa. Min� muistasin h�nen ainoastaan olleen sangen
kookkaan ja solakan ja pitkien k�h�r�itten riippuneen alas h�nen
rintansa yli -- kentiesi olisin unhottanut nekin, ell'ei �iti juuri
niiden t�hden olisi torunut minua, sill� min� olin hyv�illess�ni h�nt�
saattanut ne ep�j�rjestykseen. Sen k�ynnin j�lkeen tuli Erkki set�
hyvin usein yksin meit� katsomaan; h�n lellitteli meit� -- nyt tekee
h�n p�invastoin -- sitten pysyi h�n kauan poissa, kunnes h�n er��n�
p�iv�n� erotti meid�t rouva Godinista. Siin� on kaikki, mit� min�
tied�n kertoa."

"Se riitt��kin kylliksi", lausui Eckhof. "Herra Claudius lienee jo

aikaisemmin saanut tiedon salaisuudesta ja saattanut k�lyns� veljens�
lasten luokse. L�htih�n ruhtinatar tavallisesti Parisiin, kun herttua
ajutanttineen oli matkoilla."

H�n pisti k�sivartensa nuoren luutnantin kainaloon. "Nyt on vaan

saatava selville, miten voimme tiedustella ja k�ytt�yty� varovaisesti,
p��st�ksemme yhteisen tarkoituksen perille", jatkoi h�n hitaasti k�yden
Dagobertin kanssa mets��n. "Neiti Fliedneri�, joka yksin tiet�� kaikki,
ette tietysti voi saada puhumaan sanaakaan -- ennen antaa h�n hakata
itsens� palasiksi! Eik� totta, kuinka viattoman n�k�iseksi h�n voi
tekeyty� tuo vanha, viekas kissa! Ruhtinattaren hovirouva, sek� herra
ja l��k�ri, jotka saivat vapaasti k�yd� Karolinenlustissa, ovat kaikki
kuolleet --"

"Ja rouva Godinkin -- monta vuotta sitten", lis�si Dagobert

��nett�m�sti.

"Rohkeutta vaan, me emme tarvitse heit�! Me kyll� keksimme keinoja",

lohdutti Eckhof p��tt�v�isesti -- h�n oli tykk�n��n unhottanut hurskaan
puhetapansa -- "Mutta, kuten sanottu, kaikkea kiirett� t�ytyy meid�n
v�ltt�m�tt�m�sti karttaa, vaikka vuosiakin kuluisi."

He astuivat eteenp�in -- Charlotte ei seurannut heit�, huomattuaan

olevansa yksin�ns�, nosti h�n �kki� k�sivartensa yl�sp�in ja purskahti
vapisevin syd�min kummalliseen nauruun tahi yht�hyvin nyyhk�ykseen.
Min� en tiet�nyt, kuvasivatko ne sanattomat ��net sanomatonta autuutta
-- tahi olivatko ne mielett�myyden alkua. Juuri samankaltaisena olin
n�hnyt mummoni seisovan kaivolla. Pelj�styneen� kumarruin taaksep�in:
silloin lensi toinen kengist�ni alas tiheikk��n -- pieni, nauloitettu
hirvi� kolisi aika lailla pensastossa. Charlotte huudahti heikosti.

"Hiljaa Jumalan t�hden!" kuiskasin min�, hyp�hdin alas ja juoksin h�nen

luoksensa.

"Onneton lapsi, oletteko kuunnelleet?" kuului h�nen huuliltansa, jolle

olin laskenut k�teni -- h�n heitti sen vihaisesti luotansa ja katseli
minua hurjin silmin.

"Kuunnellutko?" kerroin min� syv�sti loukattuna. "Voinko min� siihen

mit�, ett� te tulette pakinoimaan puun juurelle, jonka latvassa min�
istun? Voinko min� huutaa: �lk�� tulko t�nnep�in, jos teill� on
salaisuuksia kerrottavana, sill� min� olen t��ll�, sill� en mill��n
muotoa tahdo, ett� tuo vanha kirjanpit�j� minut n�kisi, joka aina on
minulle niin vihainen? Ja mink� t�hden pit�isi minun olla onneton?
Onnellinenhan min� olen, niin onnellinen ja hyvill� mielin, ett'en sit�
voi selitt��, neiti Charlotte! Nyth�n on kaikki hyvin! Nyt voitte
ylpeill�! Ajatelkaa toki, Margareta ruhtinatar on t�tinne?"

"Taivaan Jumala, tahdotteko kiusata minut kuoliaaksi?" huudahti h�n,

pudistaen minua niin voimakkaasti olkap��st�, ett� h�ilyin edestakaisin
kuin h�yhen. Sitte laski h�n minut �kki� irti ja k�veli nupein askelin
edestakaisin. "�lk�� uskoko sit� -- en min�k��n usko siit� sanaakaan!"
sanoi h�n pitk�n hetken per�st� silminn�ht�v�sti tyvenemp�n�, vaikka
rinta kohoili nopeasti heng�hdyksist�. "Vanhus on uudestaan tullut
lapseksi -- h�n on joskus n�hnyt unta siit� ja luulee nyt aikoja
sitten kuolleen vaimonsa kertoneen h�nelle tuon tarinan. V�h�n
todenper�isyytt� saa asia siit�, ett� Erkki-set� on ottanut meid�t
lapsiksensa -- ei kukaan ole t�h�n saakka k�sitt�nyt, mist� syyst� h�n
on sen tehnyt ja min� lis��n aina syd�mess�ni: s��liv�isyydest� ei h�n
varmaan sit� ole tehnyt. Ainoastaan k�yminen Karolinenlustin toisen
kerroksen l�vitse voisi vakuuttaa minulle, onko vanhuksen kertomus
todenper�inen. Minusta on mahdotonta, ett� ylpe� ruhtinatar on voinut
el�� Karolinenlustissa salaisesti naituna, kun koko meid�n
herttuaallinen perheemme on eritt�in ylpe�. Voisin vannoa, jos sinetit
t�n��n otettaisiin pois ovista, ett'ei siell� ole muuta kuin komea
nuoren-miehen asunto, yksin�isen nuoren-miehen koto."

"�lk�� vannoko, neiti Charlotte!" keskeytin min� kuiskaten -- min� olin

ik��nkuin huumaantunut, ik��nkuin aivoni olisivat olleet sekaisin.
"Huoneissa riippuu naisen silkkinuttu ja kirjoitusp�yd�ll� on paperia,
joihin on piirretty: Sidonia K----n ruhtinatar -- sen lienee h�n itse
kirjoittanut, sill� ei is�ni eik� herra Claudiuskaan kirjoita
senkaltaista -- niin voi ainoastaan nainen kirjoittaa."

H�n katsoa tuijotti minuun. "Oletteko ollut siell�? Sinettien

sis�puolella?"

"Niin, min� olen ollut siell�", vastasin nopeasti, vaikka silm�ni

olivat maahan luodut. "Min� tied�n tien sinne ja vien teid�t huoneisin,
mutta vasta -- sitte kun Ilse on l�htenyt."

Lausuessani Ilsen nimen, tunsin ��rett�m�n tuskan. Minusta tuntui, kuin

olisi h�n seisonut edess�ni varoittavaisesti kohottaen etusormeansa ja
kuin olisin tehnyt sanomattoman pahan, jota en koskaan voisi sovittaa.
Ei edes Charlotten hyv�ilemisetk��n minua rauhoittaneet ja min� pysyin
yht� levottomana h�nen innokkaasti painaessansa minua rinnoillensa.
Olinhan h�nen t�htens� uhrannut vanhan uskollisen Ilseni.

XXIII.
Ilse oli seuraavina p�ivin� tavallista uutterampi toimissaan. H�n oli
is�ni kapineitten joukosta l�yt�nyt kaksi huolellisesti suljettua,
liinavaatteilla t�ytetty� laatikkoa, joita ei ollut avattu �itini
kuoleman j�lkeen. Silloin kuului moittivia sanoja kummallisesta
miehest�, joka purki yl�s noita s�rjetyit� kivikuvia, ik��nkuin
olisivat ne sokurileivoksia ja j�tti mit� kauneimmat ja hienoimmat
lakanat ja p�yd�npeitteet homehtumaan kosteihin kellareihin. H�nen
katseensa selkeni kuitenkin, kun vaatteet valkasevan auringon avulla
j�lleen muuttuivat keltaisista lumivalkoisiksi; mutta t�m� toimi oli
syyp�� siihen, ett'ei h�n ehtinyt pit�� aivan paljon huolta minusta,
eik� h�n huomannut, mitenk� min� usein syd�mellisesti syleilin h�nt�,
n�ill� rakkauden osoituksilla sovittaen tuota kamalaa: sittekun Ilse on
l�htenyt.

Mutta oli toisiakin arveluksia, jotka huolestuttivat minua. Min� en

tietysti miettinyt, ett� apuni t�ss� salaisuudessa voisi olla minulle
_vaarallinen_ -- siksi oli minulla liian v�h�n maailmanviisautta; min�
vaan himme�sti tunsin itseni rikoksen alaiseksi eturakennuksen
omistajaa kohtaan, joka mit��n aavistamatta levollisesti istui
kirjoitusp�yt�ns� ��ress�, sill� v�lin kun kaikki salaisesti liittyiv�t
h�nt� vastaan. H�n oli rikoksellinen, siit� ei ollut ep�ilemist� --
riistih�n h�n eteenp�in pyrkiv�lt� veljelt� ja sisarelta heid�n jalon
nimens�; min� toivoin hartaasti heid�n mit� pikemmin p��sev�n
luonnollisiin oikeuksiinsa; mutta ett� syvimm�n salaper�isyyden
suojassa juoniteltiin h�nt� vastaan h�nen omassa talossaan, ett� katala
kirjanpit�j� ynn� veli ja sisar, kuten ennenkin, seurustelivat h�nen
kanssansa sek� nauttivat ruokaa h�nen p�yt�kumppaleinaan ja ett� is�ni
hallitsi ja vallitsi Karolinenlustissa kuin omassa kodissaan, h�nen
oman lapsensa ottaessa osaa kaikkeen t�h�n kavaluuteen, oli minusta
tuskastuttavaa syd�men pohjaan saakka.

"Te kuuntelitte meit� eilen", lausui Dagobert minulle seuraavana

aamuna, kulmat synkiss� rypyiss�, kun min�, pelj�styneen� h�nen
�kkiarvaamattomasta l�sn�olostansa, aioin etehisess� rient�� h�nen
ohitsensa. H�n n�kyi odottaneen minua. Is�ni n�yr� "apulainen" oli y�n
kuluessa muuttunut k�skev�iseksi herraksi, h�n n�ytti taasen yht�
ylpe�lt� ja r�yhke�lt� kuin aron hautakummullakin ja se suututti minua;
mutta n�ill� ruskeilla, rohkeilla silmill� oli niin paljo valtaa
ylitseni, ett'ei ainoakaan niist� kiivaista sanoista, joilla aioin
h�nelle vastata, pujahtanut huulieni yli.

"Charlotten kertomus on saattanut minut mit� kauheimpaan pelkoon",

jatkoi h�n; "min� olin varma siit�, ett� jo t�n��n visertelev�t
varpuset katolla toisilleen meid�n kallista salaisuuttamme, sill� te
olette viel� liian nuori ja kokematon ymm�rt��ksenne, mist� on kysymys.
Yksi ainoa ajattelematon sana teid�n suustanne on her�tt�v�
vihollisemme ep�luuloa ja tekev� ij�ksi p�iv�ksi kaikki
k�r�j�imisyrityksemme tyhjiksi."

"Mutta sit� sanaa min� en lausu", tiuskasin min� vihaisesti. "Saadaanpa

n�hd�, kuka meist� paremmin taitaa olla puhumatta."

Niin sanoen juoksin rappuja yl�s ja pakenin kirjastoon. Nyt oli

minunkin huulillani sinetti -- ennen tahdoin kuolla kuin ilmaista
sanaakaan.

Dagobertin ylpe� ja nurja k�yt�s teki minut uhkamieliseksi. Charlotte

sit� vastoin minua pelj�stytti ja saattoi minut ujoksi. Tunnittain
seisoi h�n pensastossa k�sivarret ristiss� ja s�ihkyvin silmin
katsellen toisen kerroksen ikkunoita. T�m� oli minusta paljoa kalpeampi
entist�ns� ja kohdatessansa minut, sulki h�n minut syliins� ja kuiskasi
kuumasti heng�ht�en: "koska Ilse vihdoin l�htee? Min� en sy� enk� nuku
-- min� en k�rsi n�it� tuskia!"

P��st�kseni n�ist� rettel�ist�, etsin enemmiten suojaa is�ni luona. H�n

j�rjesti par'aikaa viimeisi� muinaistaideteoksia, sill� ruhtinatar oli
ilmoittanut tulevansa niit� katsomaan muutaman p�iv�n kuluttua. Minun
t�ytyi olla h�nelle armollinen siin� ja jos pitelin n�it� s�rjetyit�
kipsi- tahi marmori-palasia yht� varovaisesti ja visusti kuin is�nikin,
tapahtui se h�nen selityksist�ns� yhteisess� ty�ss�mme. Minun
k�sitykseni oli tosiaan hyvin ep�selv�, mutta min� huomasin kuitenkin
"s�rjetyss� rohjussa" kuolemattoman ihmishengen taidon, joka
vuosisadasta toiseen asuu aivoissa ja nyt jokaisella muodolla ja
v�rinmuutteella osoittaa uuden mitan, uuden syyn inhimillisen
kehityksen tavattomassa puussa.

Ja viimein koitti kauhea p�iv�. Aurinko levitti kuuman kultansa puitten

latvoille ja kuvastui kummallisen sinisilm�isen� pikkuiseen lammikkoon.
"Ah, miten min� uudestaan vihasin t�t� lampea, loistavia, pilkallisesti
minuun tuijottelevia kuvapatsaita ja pensasjoukkoja, joitten yli syksy
jo oli hajoittanut muutamia kellert�vi� lehti�! Min� katselin sykkivin
syd�min ulos ikkunasta -- kyyneleeni taittoivat v�rien loiston.

"Itke� et saa, lapseni, et mill��n muotoa", lausui Ilse pyyhkien

silmi�ni karkealla k�dell��n. H�n oli jo matkaviitassa, kirkkohattu oli
p�yd�ll� ja liki sit� pieni laatikko, jossa h�nen v�h�iset matkakalunsa
olivat. H�n oli jo ollut ylh��ll� is�ni luona hyv�stij�tt�sill�, vaan
min� en saanut seurata h�nt� sinne; mutta ulkona rappujen juurelta
kuulin h�nen viel� kerran rukoilevaisesti purkavan surullisen
syd�mens�. H�n palasi sielt� posket punaisena, mutta mielenliikutus ei
est�nyt h�nt� palaamasta pyyhinliina k�dess�. Joka askeleella pyyhki
h�n leveit� marmoriportaita, sill� pitih�n ruhtinattaren tuleman tunnin
per�st� ja silloin t�ytyi kaiken olevan "loistavan kirkasta" ja
puhdasta.

Sitte otti h�n mummovainajani antamat helmet pienest� kotelosta. "Katso

t�ss� lapsi", lausui h�n laskien helmet paljaasen kaulaani, "ruhtinatar
huomatkoon, ett'et ole tullut aivan k�yh�n� is�si luo. Min� tied�n,
kuinka ��rett�m�n paljon rahaa piilee tuonkaltaisissa kapineissa, sill�
min� n�in usein, miten rouva raukkani m�i osan toisensa per�st� koko
Jakobsohnin perinn�st�."

Hattu pantiin kiireesti p��h�n, suuri villaviitta levitettiin

hartioille, niin ett� se peitti pienen matkalaukun, jota h�n kantoi
vasemmassa kainalossaan. Sitte l�ksi h�n kanssani taaksensa katsomatta
katurakennukseen. Min� pidin h�nt� oikeasta k�dest� ja painoin sit�
syd�mellisesti rinnoilleni, astuessani koneentapaisesti eteenp�in.
Mutta etehisess� s�ik�hdin; Ilse ei mennytk��n neiti Fliednerin
huoneesen. H�nen kysytty��n herra Claudiusta, vastasi vanha Erdmann
osoittaen sormellaan: herran uusi ty�huone.

"Oletko lapsekas viel� viimeisess� silm�nr�p�yksess�kin?" torui h�n

suuttuneena laskien laukun lattialle ja pitkitt� mutkitta avaten
osoitetun oven.
Niskoitellen astuin viheri�nh�m�r��n huoneesen. Min� en ollut n�hnyt
herra Claudiusta siit� illasta, jolloin niin syv�sti loukkasin h�nt�.
Min� olisin mieluummin karttanut h�nt�; mutta kun nyt pakotettiin minut
astumaan h�nen eteens�, koetin n�ytt�� niin uhkamieliselt� kuin
mahdollista, sill� _h�nh�n_ oli syyllinen vaan min� en, en suinkaan!

H�n istui etel�isen ikkunan edess� ja kirjoitti. N�hdess�ns� meid�n

astuvan sis�lle, veti h�n er�st� nuoraa; viheri�t ikkunan varjostimet
lensiv�t syrj�lle ja tuoksuvien pensaitten lehdist�n l�pi loistivat
puutarhan kirjavat kukkapenkereet. H�n nousi ja ojensi Ilselle k�tens�.
Min� luulin h�nen silm�ns� v�ltt�m�tt�m�sti olevan ihan toisen
n�k�iset, sen katseen j�lkeen, jonka h�n taannoin loi minuun, vaan ne
katselivat minua yht� tyvenesti ja vakavasti kuin h�nen ensi kerran
katsahtaessaan minua kirjoitusp�yd�n edess�. Ne tekiv�t minut ujoksi.

"Herra Claudius, nyt on l�hd�n hetki tullut", sanoi Ilse ja siihen

saakka pontevasti hillitty eron tuska kuului jokaisesta h�nen
sanastansa. "Minun t�ytyy v�ltt�m�tt�m�sti l�hte� kotiin, ell'en tahdo,
ett� kaikki menee p�in m�ntyyn Dierkhofissa. Jumala tiet��, miten
raskaalta se minusta tuntuu; mutta te olette lohdutuksenani, sill� te
kyll� muistatte, mit� olette minulle luvanneet ja tuossa on Leonore!"

Mit��n aavistamattani sieppasi h�n k�teni ja aikoi laskea sen herra

Claudiuksen oikeaan. Mutta h�n katsahti toisaalle p�in ja tarttui
kirjaan, jota h�n sitte piti k�dess��n -- min� k�sitin h�nen
tarkoituksensa liian hyvin -- olihan siihen koskeminen v�h�� ennen
minua v�risytt�nyt.

"Min� tahdon valvoa v�sym�tt�, Ilse rouva", lausui h�n tavallisen

tyvenesti; "mutta saanko milloinkaan valtaa ohjata h�nt� ja h�neen
vaikuttaa, en varmaan voi taata."

"Herra Claudius, etteh�n toki tarkoittane lapsen liian v�h�n

kunnioittavan teit�?" kys�si Ilse. "Leonore tiet�� kyll�, ett'ei
tohtori tieteellisilt� t�ilt��n ehdi paljon muistelemaan h�nt�, ett�
jonkun toisen t�ytyy pit�� h�nest� is�llist� huolta" -- min� huomasin
heikon punan lent�v�n herra Claudiuksen kasvojen yli hiusrajaan saakka
-- "kunnes h�n j�lleen voi palata kotiin Dierkhofiin... Min� tunnustan
teille, ett� te olette lohdutukseni t�n� vaikeana hetken� ja vaikk'ette
tahdokaan ojentaa Leonorelle k�tt�nne, olette kuitenkin ankara ja
vakava mies ja tytt� on viel� ihan lapsi niin sanoissaan kuin
t�iss�ns� --"

"Asian laita lienee kuitenkin toisin, kuin luulette", keskeytti h�n

Ilse�... Mik� tuska! Nyt Ilse viel� tarttui kovakouraisesti minun
iskem��ni haavaan. Katumus valloitti minut taasen kaikella voimallaan
-- olisihan minulla nyt tilaisuutta sovittaa mit� olin h�nt� vastaan
rikkonut -- vaan en, nyt en en�� saanut sit� tehd�, sill� min� olisin
siin� tapauksessa yht� kamala kuin vanha kirjanpit�j�, joka h�nt� petti
ja kuitenkin teeskenteli uskollisuutta ja yst�vyytt�.

"Hoidokkaanne tarvitsee ennen kaikkea lohdutusta", jatkoi h�n, silm�t

tuskakseni lakkaamatta luotuina kasvoihini. "H�n on niin kalpea, ett�
min� pelk��n h�nen t�st'edes kahta vertaa enemm�n vihaavan ja inhoavan
korkeita, tuuheita puita, jotka est�v�t h�nt� n�kem�st� taivasta." H�n
otti uuden avaimen sein�lt� ja laski sen eteeni kirjoitusp�yd�lle.
"Min� tied�n, miss� parhaiten tyynnytte eron ik�v�st� ja tuskista,
neiti von Sassen. Min� olen toimittanut uuden lukon puutarhanporttiin
-- avaimen j�t�n teille; nyt voitte h�iritsem�tt� k�yd� Helldorfin
perheess� ja seurustella pienen lemmittynne kanssa, niin usein kuin
teit� haluttaa."

Ilse n�ytti olevan ��rett�m�n kummastunut; mutta nyt ei ollut aikaa

selitell�. Ulkoa pihalta kuului vaunujen jytin�.

"Ilse rouva, nyt t�ytyy teid�n l�hte�", lausui herra Claudius mennen
ikkunan luo ja vet�en uutimet enemm�n syrj��n. Portaitten edess�
seisoivat h�nen vaununsa ja vanha Erdmann nosti par'aikaa siihen h�nen
laukkuansa.

"Varjelkoon meit�, enh�n min� toki vaunuissa l�hde!" p�ivitteli Ilse.

"Miksi ette? Min� luulen eron t�ll� tavoin huokeammaksi, kuin jos
l�htisitte jalkasin."

"No, Jumalan nimess� siis. Katso t�ss�! lapsi, �l� unhota avainta!" --
h�n pisti sen taskuuni. "Min� en tosiaan tied�, mit� sill� teet; mutta
koska herra Claudius on antanut sen sinulle, niin j�t�n sen huoletta
k�siisi."

H�n pudisti syd�mellisesti herra Claudiuksen k�tt� ja l�hti. Ulkona

etehisess� seisoivat neiti Fliedner ja Charlotte. Min� en voinut k�rsi�
viimemainitun s�ihkyvi� silmi� ja onnellista hymy�, vaan k�tkin
nyyhkien kasvoni Ilsen rinnoille. H�nkin, tuo voimakas nainen, taisteli
urhoollisesti kyyneleit� vastaan, -- min� kuulin sen h�nen raskaasta
heng�ht�misest�ns� -- ja silm�nr�p�yksen ajaksi sulki h�n minut
innokkaasti syliins�. Ik��nkuin sumun l�vitse n�in herra Claudiuksen
seisovan viheri�isten uutimien v�liss�; h�n viittasi salaa Ilselle
lyhent�m��n tuskani ja suruni; h�nen ei tarvinnut sit� tehd� -- min�
tein sen itse. K�det puserrettuina kulmiini, pakenin min� pihasta
puutarhaan ja vasta juostessani sillan yli kuulin min� vaunujen ajavan
ulos portista kadulle.

Min� suljin ikkunaluukut, lukitsin ovet ja heitt�ydyin sohvankulmaan,

jossa Ilse viimeiseksi oli istunut. Niin makasin pari tuntia syv�n
surun vallassa.

Margareta ruhtinatar tuli; is�ni tervehti h�nt� etehisess�. Min�

kuulin, miten herra von Wismar ja hovineiti toruen ajoivat pois kurjen,
joka luultavasti oli alinomaa kumartaen l�hestynyt liian liki
herttuallista vierasta. Toisessa kerroksessa katosivat yl�s astuvien
askeleet kuulumattomiin, ruhtinatar viipyi luultavasti salaper�isten
sinettien edess�. Kauhea tuska ahdisti rintaani, sill� olihan Ilse nyt
poissa ja hetki l�hestyi, jolloin olin sitoutunut hankkimaan
kumoamattomia todistuksia kirjanpit�j�n kertomuksille. Min� pistin
k�teni taskuun ja heitin �sken saadun avaimen kauas lattialle,
ik��nkuin olisi se polttanut sormiani. Minua uskottiin, ja min� olin
kuitenkin kamala, kummallista, tuo mies tuolla katurakennuksessa oli
aina vieress�ni, mihin menin, vaan vakavana, tyvenen� ja
karkoittamattomana. Enk� min� kuitenkaan _tahtonut_ olla h�nen
hoidokkaansa, min� vet�ydyin toisten puoleen, luopumattomasti veljen ja
sisaren puoleen; kerran oli h�n sen huomaava -- omaksi vahingokseen.
Min� k�tkin kasvoni syvemmin tyynyihin. Silloin h�ik�si kapea
ikkunanluukun rei�st� tuleva p�iv�n valon siinne silmi�ni.

Ruhtinatar tuli alas j�lleen ja is�ni kolkutti oveani; h�n kutsui

minua. Min� en liikkunut ja olin iloinen, kun kuulin kaikkien l�htev�n
pois; mutta hetken per�st� tuli Charlotte rient�en k�yt�v��n; h�n
pudisti kovasti ovea ja huusi k�skev�isesti nime�ni. Entist�
kauniimpana ja komeampana seisoi h�n, kun avasin oven, edess�ni mit�
kalleimmassa puvussa.

"Joutuun, joutuun, lapsi, ruhtinatar tahtoo n�hd� teid�t!" huudahti h�n

k�rsim�tt�m�sti. "Oletteko mielet�n, kuin suljette itsenne todelliseen,
egyptil�iseen pimeyteen! ja kaiken t�m�n teette ainoastaan sent�hden,
ett� olette p��sseet vapaaksi ik�v�st� nuhdesaarnaajasta! Te olette
oikein hullu arkatuntoisuudessanne!"

H�n silitti hiuksiani ja rypistynytt� leninki�ni ja k�sivartensa, jonka

h�n kiersi ymp�rilleni, ohjasi niin voimakkaasti liikuntojani, ett�
sangen pian olimme matkalla katurakennukseen.

"Min� olin Dagobertin kanssa sattumalta puutarhassa ruhtinattaren

ohitse menness�", kertoi h�n minulle melkein huolimattomasti. Vaikka
olinkin viaton; ja heti valmis uskomaan kaikkea, mit� minulle
kerrottiin, katselin kuitenki v�h�n ep�illen tuota verrattoman siev��
pukua, johon h�n "sattumalta" oli pukeutunut "ja mit� siit� sanotte,
teid�n hajamieliselle is�llenne, joka ei tavallisesti voi erottaa minua
vanhasta Erdmannista, johtui mieleen esitell� Dagobert ja minut
ruhtinattarelle, ja ajatelkaas vaan, se onnistui hyvin, h�n ei
kertaakaan erehtynyt Dagobertin ja minun suhteeni!"

Siin� oli taasen tuo ylpe� k�yt�s, joka aina minua ujostutti
ylevyytens� kautta.

"Erkki set�kin joutui hoviseuraan -- tietysti vasten tahtoansa", jatkoi

h�n. "H�n antoi par'aikaa muuttaa kasvihuoneen kivilohkareita, kun
ruhtinatar astui sis��n meid�n seurassamme. Min� olen varma siit�,
ett� h�n syd�mens� pohjasta kiroaa kaupunkimme sanomalehti�, jotka
huomenna laveasti kertovat H�nen Korkeutensa k�ynnist� Claudiuksen
kauppatoimistossa; mutta siit� ei voi mit��n huomata; h�n on varustanut
itse��n porvarillisten avujensa koko tyvenyydell� ja n�ytt�� silt�,
kuin kunnioittaisi _h�n_ ylh�ist� seuraa l�sn�olollansa. Naurettavaa,
vaan min� luulen sen melkein vaikuttavan ruhtinattareen -- t�m� on
jos mahdollista haistellut jokaista kukkaa ja on nyt mennyt
katurakennukseen perin pohjin tarkastelemaan koko toimistoa -- hirve��
pihakammaria esimerkiksi. Hui hui, no, jokainen tekee mielens� mukaan!"

Me saavuimme juuri etehiseen ruhtinattaren tullessa pihakammarista. H�n

k�vi herra Claudiuksen vieress�, suuri komea kukkakimppu k�dess�.

"Miss� aron prinsessa on piileskellyt?" kysyi h�n ja uhkasi nauraen

minua sormellaan. Charlotte oli jo saanut tilaisuutta kertoa
pilkkanimest�ni.

"Pilkkopime�ss� huoneessa, Teid�n Korkeutenne", vastasi h�n minun

sijastani. "Pienokaisella on ik�v�, sent�hden ett� h�nen on t�n��n
t�ytynyt erota vanhasta palkkapiiastansa."

"Minun t�ytyy toki pyyt�� sinua mainitsemaan Ilse rouvaa toisella

tavalla, Charlotte", ojensi herra Claudius. "H�n on hell�sti ja
uskollisesti monta vuotta ollut neiti von Sassenilla �idin sijaisena."

"No, sitte h�n kyll� ansaitsee, ett� h�nen t�htens� olette itkeneet
silm�nne noin punaisiksi", vastasi prinsessa hell�sti suudellen minua
otsalle.

Neiti Fliedner tuli nyt helisev� avainkimppu k�dess� juhlallisesti

rappuja alas ja ilmoitti syv�sti kumartaen kaikki huoneet olevan avatut.
Vanhanaikuinen kauppahuone miellytti ruhtinatarta eritt�in ja h�n
halusi n�hd� ylikerroksen, kun herra Claudius kertoi huoneitten
suurimmaksi osaksi olleen monta vuotta samassa kunnossa. Silloin astui
is�nikin herra von Wismarin ja hovineiden seurassa hymyillen neiti
Fliednerin kammarista; he olivat olleet katsomassa kaikenlaisilla
harvinaisilla kalleuksilla t�ytetty� lasikaappia.

Silm�ni seurasivat ehdottomasti herra Claudiusta h�nen astuessaan

herttuallisen ruhtinattaren rinnalla hitaasti portaita yl�s. Charlotte
oli oikeassa: ylpe�ss� umpimielisyydess��n ja arvokkaisuudessaan n�ytti
"kauppias" todellakin silt�, kuin kunnioittaisi _h�n_ korkeita vieraita
l�sn�olollaan, ja minusta tuntui, kuin olisi koko se loisto �kki�
levinnyt h�nen esi-isiens� vanhaan, synkk��n taloon ja kivikaarien yli,
joista joka sana, joka askel majesteetillisesti kaikui, ja leveiden
vaan hienotekoisilla k�sipuilla varustettujen portaiden yli.

Vanhanaikuisen porvarillisesti ja k�yt�nn�llisesti olivat todellakin

ylikerroksen huoneet sisustetut; huonekalut n�yttiv�t olevan sit�
varten hankitut, ett� "kest�isiv�t ikuisesti". Mahdottomasti eroten
Karolinenlustin aistillisesta komeudesta loistivat ne sis�llisest�
rikkaudesta. Siin� ei n�kynyt pehme�sti topatuita tuolia kiilt�vine,
hienoine silkkip��llyksineen, veistettyin� kalleimmista puulajeista;
mutta kulmillisina ja suorina kuin niiden entisten istujain kankeat
niskat, olivat tuolit j�rjestetyt pitkin seini�, joista kukkia
ripoittelevien, veitikkasilm�isten keijukaisten sijasta korkeintaan
tummaksi muuttunut Kristuksen kuva tahi Holbeinin maalaama siivo
saksalaisvaimo katselivat alas, silm�t s�vyisesti luodut maahan ja otsa
k��rittyn� kummallisen kirkkaasen l�pin�ht�v��n harsoon; mutta oikean
gobelini-kankaan vaalenemattomat v�rit ja nahkatapettien v��rist�m�t�n
kultaus loisti siell� sen sijaan ja kultakirjaiset uutimet kohisivat
synk�ss� komeudessaan jokaisen ikkunan edess�.

Todellisen saksalaisen porvariston ankarat tavat, jotka olivat melkein

suljetut n�itten seinien v�liin, lienev�t ep�ilem�tt� vaikuttaneet
kummallisesti ruhtinattareen. H�n astui ensim�iseen saliin, tarttui
siell� molemmin k�sin keskell� huonetta tammi-p�yd�ss� loistavaan
hopeamaljaan, j�ttil�isen kokoiseen esineesen. Nauraen koetti h�n
nostaa sit� huulilleen. Samassa seisoi herra Claudius nopealla
askeleella h�nen vieress��n ottaaksensa vastaan raskaan astian, joka
luiskahti ruhtinattaren k�sist�; mutta korkea vieras tuijotti
kalmankalpeana kauniin Lotharin kuvaa.

"Oi Jumalani!" sammalsi h�n laskien k�tens� silmien eteen.

Jos jotakin l�ytyy, joka tuskallisissa hetkiss� tuottaa meille

lujuutemme takaisin, niin on se muitten teeskennelty osanottavaisuus ja
s��li. Neiti von Wildenspring sy�ksi hallitsijattarensa luo h�nt�
tukeaksensa. Mutta ruhtinatar tointui pian ja viittasi h�net takaisin
ylpe�ll�, k�skev�isell� liikunnolla.

"Mit� ajattelettekaan, Konstansia?" kysyi h�n hiljaa, vapisevalla

��nell�. "Olisinko siis niin heikko, ett� luulette minun py�rtyv�n?
Eik� voisi tulla liikutetuksi n�hdess��n aikoja sitten kuolleen
henkil�n �kkiarvaamatta seisovan edess�ns� pelj�stytt�v�n el�v�n�?
Luultavasti olen unhottanut hajuvesipullon kasvihuoneesen ja min�
soisin mielell�ni, eit� toisitte sen minulle."

Hovineiti ja herra von Wismar katosivat heti k�yt�v��n. Dagobert ja

Charlotte per�ytyiv�t ikkunakomeron l�pitunkemattomien uudinten taakse
ja is�ni katseli sivuisessa huoneessa er�st� veistetty� ristiinnaulitun
kuvaa. Huone n�ytti niin muodoin hetkiseksi j��neen tyhj�ksi. Syv�sti
hengitt�en meni ruhtinatar kuvan luo; tuokion ��nett�myyden per�st�
viittasi h�n herra Claudiusta luoksensa.

"Antoiko Claudius maalata t�m�n kuvan _teille_?" kysyi h�n nopeasti

hengitt�en.

"Ei, Teid�n Korkeutenne."

"Sitten ette luultavasti tied�, kenen oma se ennen oli?"

"T�m�n ainoan esineen olen ottanut velivainajani kodista."

"Ah, Karolinenlustista", lausui h�n huojennettuna; "siis h�nen omasta

asunnostansa. Kuka lienee sen maalannut? T�m� ei ole vanhan, typer�n
hovimaalari Krausen tekoa; h�n ei koskaan taitanut n�in
valloittavaisesti kuvata sielua silmiin."

H�n vaikeni hetkeksi ja painoi nen�liinaa huuliansa vastaan.

"T�m� ei voi olla maalattu pitk�� aikaa ennen h�nen poismenoansa",

jatkoi h�n vapisevalla ��nell�. "T�m�n toisten rintat�htien v�lill�
esiin pilkist�v�n pienen hopeat�htisen keksi Sidonia sisareni kerran
vallattomalla tuulella ollessaan er��ll� pienell� huviretkell�. Sen
p��llekirjoitus on: 'uskollinen ja virkkamaton', eik� se tietysti ollut
koristetulle suuremman arvoinen kuin ainoastaan muisti hauskasti
vietetyst� hetkest�."

Taasen vallitsi kuolonhiljaisuus, jota ainoastaan silkkiakuttimien

hiljainen kahina keskeytti.

"Kummallista", puhkesi ruhtinatar �kki� sanomaan, "Claudius ei

milloinkaan k�ytt�nyt sormuksia, turhamielisyydest�, sitten sanottiin;
h�n ei sallinut niiden peitt�� k�tens� kaunista muotoa, ja tuossa --
katsokaa kultaviivaa vasemman k�den nimett�m�ss� sormessa! Min� tunsin
tarkoin t�m�n k�den, n�inh�n min� sen niin usein, mutta, aina tuohon
onnettomaan tapaukseen asti, joka kerta ilman tuota kummallista --
yksinkertaista koristetta -- mit� varten kantoi h�n sit� _siin�_?
N�ytt��p� se -- vihkisormukselta."

Herra Claudius ei vastannut sanaakaan; h�nen somat huulensa, jotka aina

olivat ummistetut, kuten miettiv�isten henkil�itten useimmiten,
n�yttiv�t nyt tavallista selvemmin kaikki juonteet; mahtoiko h�n n�hd�
yht� hyvin kuin min�, miten Charlotten silm�t oikein hehkuen riippuivat
h�nen kasvoissansa?

"Herrainen aika, mit�p� t�ss� kuvittelen!" jatkoi ruhtinatar hetkisen

��nett�myyden per�st�. "Eip� h�n ollut edes kihloissa -- ei, koko
maailma sen tiet��. Sanokaa minulle kuitenkin suoraan, eik� kukaan
todellakaan ole h�nen kuolemansa j�lkeen omistajana vaatinut t�t�
kuvaa?"
"Teid�n Korkeutenne, ei ole ket�k��n paitsi minun, jolla olisi oikeutta
velivainajani omaisuuteen".

Mit� se oli?... Vastaus oli niin selv� ja n�ytti niin erehtym�tt�m�n

todenmukaiselta, ett� oli melkein mahdotonta h�nt� ep�ill�. Kalpein
kasvoin ja sangen pelj�styneen� kurkisti Charlotte esiin uutimien
v�lilt�. Silminn�ht�v�sti oli herra Claudiuksen vastaus vaikuttanut
samaa h�neen kuin minuunkin. Ainoastaan Dagobert mittasi set��ns�
pitk�ll� halveksivalla silm�yksell� ja pilkallinen hymy n�kyi h�nen
huulillansa: h�n oli varma asiastansa, ja lujasti uskoi ruhtinattaren
edess� seisovan miehen valhetelleen. Kuka heist� oli oikeassa? Min�
toivoin viel� voittoa veljelle ja sisarelle; mutta min� tunsin my�skin,
ett'en koskaan el�ess�ni en�� voisi luottaa ihmiseen, jos nyt
toteutuisi, ett� herra Claudiuksen vertainen mies oli alentunut
valhettelijaksi.

Molemmat l�hettil��t palasivat olkap�it��n kohottaen tyhjin toimin

kasvihuoneesta ja hajupullo l�ydettiin viimein ruhtinattaren taskusta;
h�n oli �kki� voittanut takaisin koko vaikuttavan tyvenyytens�.
Ainoastaan h�nen poskensa, joita tavallisesti hieno puna rusotti,
hehkuivat nyt purpuranv�risin�.

Neiti von Wildenspring vakuutti huolestuneena taivaan olevan

ukkosenpilvill� peitetyn, ja sit� sanomaa todistivat synk�t varjot,
jotka �kki� levisiv�t huoneesen. Kuitenkin istahti ruhtinatar
nauttiaksensa harvinaisen kalleita hedelmi�, joita neiti Fliedner
tarjosi hopea-astiasta. L�sn� olevat istuutuivat h�nen ymp�rillens�,
ainoastaan is�ni puuttui; ��rimm�isess� huoneessa k�veli h�n tutkien
huonekalua toisensa per�st�: h�n n�kyi ihan unhottaneen, kenen seurassa
h�n oli tullut sinne ja ruhtinatar antoi nauraen h�nen jatkaa
tutkimistaan.

Min� olin niin synkk�mielinen ja minusta alkoi tuntua oikein kamalalta,

juuri kuin olisin pelj�nnyt koko katon raskaine veistoksineen putoavan
helteiseen saliin, taikka kauniin Lotharin koska hyv�ns� astuvan alas
kehyksest�ns� ja yhtyv�n seuraamme. Miten pelottavaisesti ja puhuvin
silmin h�n meit� katseli ja miten l�mpim�sti ja el�v�sti tuo
"tavattoman kaunis k�si" yksinkertaisine koristelemattomine
sormuksineen erosi tummasta sametintapaisesta pohjasta!

Kentiesi luki ruhtinatar n�m�t tuskalliset ajatukset minun kasvoistani;

h�n viittasi minut luoksensa.

"Lapseni, ette saa olla niin surullinen", lausui h�n hell�sti ja

lempe�sti, sill� v�lin kun min� vavisten kaikkien katseesta, �kki� ja
ehdottomasti laskeusin polvilleni h�nen eteens� -- olinhan min� usein
tehnyt niin Ilsellekin. H�n laski k�tens� p��ni p��lle painaen p��ni
taaksep�in. "Aron prinsessa! Miten kauniilta se kuuluu! Mutta te ette
oikeastaan olekaan pohjoisten arojen lapsen kaltainen, teill� kun on
ruskeat kasvot, it�mainen nen�, mustat vastahakoiset kiharat ja ujo
uhkamielisyys k�yt�ksess�nne ja liikunnoissanne: Paljoa ennen
otaksuisin teid�t Unkarinmaan arojen prinsessaksi, jonka jalkojen eteen
illalla lasketaan kaikki ry�stetyt aarteet ja joka koristakse it�maiden
kalleimmilla helmill� -- ah, katsokaa, kuinka oikeassa olen!" nauroi h�n
tarttuen alas rinnalleni luistaneesen helminauhaani; hetken aikaa
kierteli h�n sit� kummastuneena sormiensa v�liss�. "Mutta ovathan n�m�
verrattoman kauneita helmi�!" huudahti h�n ihmetellen! "Ovatko ne
teid�n omanne ja kenelt� olette saaneet t�m�n harvinaisen koristeen?"

"Mummo-vainajaltani."

"Is�nne �idilt�k�? Ell'en aivan paljoa erehdy, oli h�n syntyisin von
Olderode, tuosta ikivanhasta rikkaasta vapaaherran suvusta -- eik�
totta lapseni!"

Liikunto ruhtinattaren p��n yli saattoi minut katsahtamaan yl�s: siin�

seisoi Dagobert, etusormi varottavaisesti pystyss� ja h�nen silm�ns�
kohtasivat minua maneitillisesti ja l�pitunkevaisesti. "�l� ilmase
mit��n!" varoitti minua mielenilmeinen liikunto. Ik��nkuin unessa
muistin h�nen jo ennenkin kerran minua varoittaneen; mutta t�ss�
el�m�ni rumimmassa hetkess� ei minulla ollut aikaa eik� ajatuskyky�
kysym��n itselt�ni: "mist� syyst�", ainoastaan sen katseen
valloittamana ja ��rett�m�n h�mmentyneen� sammalsin: "min� en tied�."

Mit� olin tehnyt? Viimeist� sanaa lausuessani katosi lumous ja

oma valheellinen ��neni kauhistutti minua. Kuinka! Olinko
todellakin selitt�nyt kaikille l�sn�oleville, ett'en tiet�nyt, oliko
mummo-vainajani ollut syntyisin vapaaherratar von Olderode? Valhetta!
valhetta! Yht� hyvin kuin tunsin Jumalan kymmenet k�skyt, tiesin h�nen
olleen syntyisin Jakobsohn. Olinhan n�hnyt h�nen kuolevan juutalaisena
ja olinhan ollut h�nen viimeinen lohdutuksensa... Mink� t�hden siis
valhettelin? Viel� t�n��n t�ytyy minun tunnustaa, "ett'en sit�
tiet�nyt". Min� puhuin melkein koneentapaisesti vieraan vaikutuksen
alaisena ja huomasin katkeralla tuskalla saavani koko ik�ni h�vet� sit�
tapausta. Ja mit� se auttoi, jos kaikki Dagobertin kanssa osoittaisivat
minulle tyytyv�isyytt�ns� siit�? Yksi tuomitsi minua kuitenkin
ankarasti -- h�n katseli minua hillitsem�tt�m�sti s�ik�htyen, k��ntyi
ja meni ulos; h�n oli herra Claudius.

Min� taistelin itseni kanssa, vaan ei minulla ollut rohkeutta heti

tunnustaa totuutta. H�pe� ja pelko tulla naurunalaiseksi sulkivat
huuleni; sit� paitsi keskeytettiin samassa vastaukseni tuottama
hetkinen ��nett�myys; ukkosen ilman ensim�inen tuulenpuuska sy�ksi
katua pitkin, heitt�en kadun tukehuttavaa p�ly� ja kuivia lehti�
ikkunoita vasten. Viel� kerran halkasi salama paksun pilvisein�n,
kirkas s�de tunkeusi sis��n, kiilsi loistavasti vastap��t� olevien
talojen ikkunoissa ja heitti vaalean heijastuksen h�m�r�n salin tummiin
seiniin ja huonekaluihin.

Ruhtinatar nousi seisomaan, kaikki riensiv�t ikkunoitten luo ja

is�nikin luopui miellytt�v�st� tutkimisestansa ja tuli kiireesti meid�n
luoksemme.

��rett�m�ss� tuskassani n�in ja kuulin kaikki ik��nkuin unessa. Min�

n�in herra Claudiuksen j�lleen astuvan sis��n, -- korkeana, lujana ja
vakavana; mutta nyt vasta k�sitin, miksi ruhtinatar niin lakkaamatta
h�nt� katseli, h�nt� puhutellessansa -- olihan h�nell� juuri sama
loisto silmiss��n kuin kuvallakin, loisto, jonka ruhtinatar kutsui
"sieluksi" ja jota typer� vanha hovimaalari ei voinut maalata.
Ruhtinatar laski k�tens� h�nen k�sivarrellensa antaaksensa h�nen
taluttaa itsens� alas; min� seurasin heit� koneentapaisesti ja menin
niinmuodoin neiti Fliednerin ohitse; h�nen lempe�ss� katseessansa oli
jotakin kylm�� ja vierasta, kun h�n k��ntyi minuun p�in, -- ah niin,
olihan h�nkin nyky��n kuullut kasvihuoneessa Dagobertin varoituksen ja
n�ki nyt valheen mustan, h�p�sev�n pilkun otsassani; min� purin
alihuultani ja astuin kynnyksen yli. Naisten silkkiliepeet kahisivat
rappusissa ja niiden yli kuului ruhtinattaren lempe�, sointuva ��ni;
minusta ei h�n koskaan ennen ollut puhunut niin hell�-��nisesti. H�nt�
halutti viel� kerran tulla t�h�n "mielenkiintoiseen ylimystaloon",
vakuutti h�n herra Claudiukselle. Neiti von Wildenspring ja herra von
Wismar kuiskasivat toisillensa ja sitte nosti h�vyt�n hovineiti
lievett�ns�, katseli ep�ilev�isesti rappusia ja herra von Wismar
l�yhytti nauraen ilmaa nen�liinallansa, juuri samaten kuin Dagobert
teki hautakummulla. Se oli mit� selvin tyytym�tt�myyden osoitus
ruhtinaalliseen p��t�kseen. Charlotte k�veli heid�n takanansa; min�
huomasin sivulta, miten h�nen poskensa punottivat ja miten juonteet
suun ymp�ri osoittivat sanomatonta vihastusta -- ei sek��n minuun
koskenut! mutta nyt her�sin siit� j�ykkyydest�, johon olin vaipunut.

"Oivallista!" kuului ��ni kuiskaavan vieress�ni. "Aron prinsessa on

k�ytt�ytynyt urhoollisesti, nyt olen rauhoitettu salaisuutemme
suhteen!" Ja Dagobert kumartui niin tuttavasti puoleeni, ett� tunsin
h�nen hengityksens�.

Jos joku olisi �kki� ly�nyt minua kavalasti ja kovasti, en olisi voinut
kiivastua siit� enemm�n kuin t�st� kuiskauksesta. Min� vihasin noita
surkeita silmi�, jotka hymyiliv�t minulle? ne olivat viekoitelleet
minut tuohon julmaan k�yt�kseen ja tuo l�mmin, poskiani koskeva
hengitys, �rsytti ja loukkasi minua -- h�n ei en�� ollut mies, jonka
hyv�ksi urhoollisesti taistelisin jokaisen vastustajan kanssa -- h�n
oli katala, tuo kaunis Tankred, ja h�nen kastanjankarvaiset kiharansa,
joita niin paljon olin ihaillut, olivat otsan ymp�ri kiemuroitsevia
k��rmeit�. Mielett�m�n� l�in h�nt� k�dell�ni, juoksin kuin hullu
rappuja alas ja turvauduin is�ni k�teen, kun h�n ruhtinattaren vieress�
astui alas juuri viimeiselt� portaalta.

"No, no, lapseni, emmeh�n nyt ole arolla!" nuhteli h�n minua nauraen,
Hovineito ja kammariherra olivat kauhistuneina v�istyneet syrj��n,
juostessani heid�n ohitsensa ja ruhtinatarkin k��nsihe kummastuneena,
kun kuuli minun tavatonta meluani.

"�lk�� toruko pient� mets�mehil�ist�, rakas tohtori", puolusti h�n

minua hell�sti. "Iloitkaa, ett� h�nen lapsellinen luontonsa niin pian
tointuu eron ik�v�st�."

Siit� olin v�h�lt� tulla mielett�m�ksi: nyt luultiin viel� vihastustani

lapsimaisuudeksi ja siksih�n herra Claudiuskin sen otaksui. H�n katseli
ylitseni, h�nest� en ollut olemassakaan -- ja olinhan ansainnutkin sen
rangaistuksen.

XXIV.

Kuumaa ilmaa toi tuuli etehiseen. Tuntui silt�, kuin puutarhan kukkien
tuoksu olisi saennut paksuksi liikahtamattomaksi aineeksi. Ukkonen ei
viel� ollut jyrissyt, ei ainoakaan virkist�v� sadepisara viel� kastanut
kuivaa, janoista maata; mutta kivitetyll� pihalla kieri pieni� lastuja
ja paperiliuskoja ja poppelipuut heiluivat joen rannalla edestakaisin.
Tuuli heng�hti syv��n, sy�st�ksens� uudestaan hurjasti esiin.
Ruhtinatar astui kiireesti sivukadulta tuleviin vaunuihinsa ja is�ni,
jota oli pyydetty herttuan luo, seurasi h�nt�. Viel� kerran tarjosi h�n
herra Claudiukselle k�tens�, Dagobertille ja Charlottelle nyykk�si h�n
yst�v�llisesti p��t�ns�, josta he kiittiv�t syv�ll� kumarruksella.
Minua, pikku olentoa ei kiireess� huomattu, ja se olikin minulle
mieleen: mit� min� heist� huolin? Min� menin pihan ylitse ja avasin
puutarhan portin. Minun oli vaikea pysy� jaloillani. Tuuli raivosi
j�lleen avaran kent�n yli. Vihaisesti hy�kk�si se p��lleni ja irroitti
portin k�dest�ni; ponnistaen kaikki voimani tartuin siihen uudestaan ja
ty�nsin sen lukkoon, sill� ankarien talouss��nt�jen mukaan ei sit�
koskaan saanut j�tt�� auki. Ja nyt eteenp�in! Min� tuppuroin
heng�styneen� muutamia askeleita ja minusta tuntui, kuin olisi minut
heitetty keskelle aaltoilevaa vett�. Miten kirjava kukkainen lainehti,
miten v�list� n�kyiv�t ainoastaan varret ja lehtien vaaleanviheri�inen
alapuoli, v�list� taasen kukat kohosivat komeassa loistossansa! Ja
miten n�yr�sti solakat, kauniit italialaiset poppelit kumartelivat
hurjassa tanssissaan tuulen kanssa, huminallaan sekoittaen ��nens� sen
vinkumiseen!

Min� en �kki� en�� tuntenut maata jalkojeni alla: kohta lensin keskelle
p�iv�nkukkapengert�, sitten heitettiin minut takaisin pihan muuria
vasten. Nostetuin k�sivarsin pit�en kiinni ep�tasaisista kivist� nojasin
p��t�ni muuriin ja annoin heng�ht�en ja lev�ht�en myrskyn raivota p��ni
ylitse. Ujosti kurkistin esiin kasvoihini lent�neitten k�h�r�itten
alta, sill� portti aukeni ja herra Claudius tuli puutarhaan. H�n
katseli etsien joka haaralle ja huomasi vihdoin minut.

"Ah myrsky on lenn�tt�nyt teid�t t�nne!" sanoi h�n. Heti seisoi h�n
suojelevaisesti edess�ni: ei ainoakaan hiuskarva k�h�r�ist�ni en��
liikkunut tuulessa.

"Todellakin p��skysenpojan kaltainen, jonka myrsky on heitt�nyt

pes�st�!" nauroi Dagobert, joka oli set��ns� seurannut ja horjuen piti
kiinni portinpielest�.

�kki� laskin k�sivarteni alas ja k��nnyin toisaalle: samankaltainen

nauru oli arolla ajanut minut pakoon Dierkhofin suojelevan katoksen
alle.

"Tulkaa takaisin eturakennukseen; te ette en�� voi p��st�

Karolinenlustiin!" kehoitti herra Claudius minua lempe�sti.

Min� pudistin p��t�ni.

"No, sitte min� saatan teit�; suojatta on teid�n mahdotonta pysy�

jaloillanne."

"Mun viittan' sulle tarjoisin -- suojaksi tuulessa!" kaikui

liikutetussa sielussani. Ei, min� en tahtonut! Menk��t molemmat pois!
Tuota, jonka otsan takana kavaluus asui, inhosin min�, ja h�nt�, joka
minua niin lempe�sti ja k�rsiv�llisesti puhutteli, h�nt� h�pesin min�.

"Min� en tarvitse suojelevaa viittaa, min� kyll� menen yksin�ni",

vastasin vaivaloisesti katsahtaen h�nen silmiins�, mutta kiilt�vien
kyyneleitten l�vitse, joita en suurimmalla ponnistuksellakaan taitanut
hillit�, hampaani kalisivat ik��nkuin vilusta.

Herra Claudius katseli minua Dagobertin uudestaan nauraessa,

kummallinen liikutus n�kyi h�nen kasvoissansa. "Te olette sairas",
lausui h�n hiljemmin ja kumartuen puoleeni. "Nyt voin viel� v�hemmin
j�tt�� teit� yksin. Olkaa hyv� ja seuratkaa minua."

T�m� loppumaton k�rsiv�llisyys ja s��li pient�, tuittup�ist� olentoa

kohtaan, jota h�nen varmaan t�ytyi halveksia, saattoi minut tottelemaan
vastustelematta; samassa laimeni tuuli hetkeksi, min� pysyin helposti
jaloillani ja l�ksin muurin vierest�.

Dagobert seisoi viel� portin luona. Luultavasti olivat herra

Claudiuksen hiljaa lausutut sanat ja minun �kkiarvaamaton my�ntymiseni
h�nt� seuraamaan her�tt�neet h�nen ep�luuloansa. H�n laski
merkitsev�isesti sormen huulillensa ja kohotti ankaran uhkaavaisesti
oikean k�tens�. Sitten palasi h�n pihalle ja sulki portin. Turha
varovaisuuden kehoitus! Min� en virkkanut mit��n -- ensin valhetella ja
sitten pett�� -- silloinpa vasta olisin ollut oikein inhottava herra
Claudiuksen silmiss�, vaikka ilmoitukseni olisikin ollut h�nelle
verrattomaksi hy�dyksi. Mutta min� muistelin my�skin syv�sti
surullisena Heintzin kauhistuttavia kertomuksia panttautuneista
sieluista: olinhan min�kin samanlainen edestakaisin liitelev�,
eteenp�in p��sem�t�n sieluraukka.

Me saavuimme rientoaskelin etumaisen kasvihuoneen luo; minun ei

tarvinnut kertaakaan etsi� turvaa suojelijaltani -- vaatteet liehuivat
ymp�rill�ni, mutta jalat pysyiv�t kuitenkin aina maassa lent�ess�ni
eteenp�in h�nen vieress�ns�. Silloin leimahti vahva ukontuli ik��nkuin
etsien itselleen tiet� tuuheitten poppelipuitten v�litse ja v�rj�si ne
ruusupunaisiksi; melkein paikalla sen j�lkeen jyr�hti kauheasti ja
ensim�iset sadepisarat putosivat rapisten kasvihuoneen lasiseinille. Me
astuimme kiireesti sis��n vieraan ilmanalan korkeitten kasvien
keskelle, jotka, tiet�m�tt� ulkona raivoavasta rajuilmasta, liikkumatta
sit� katselivat. Min� katsahdin sivulta yl�s ��nett�m��n saattajaani:
yht� erill��n seisoi h�nkin keskell� h��riv�� ihmissukua -- sent�hden
ett� h�n k�tki rikoksellisia salaisuuksia rinnassansa?

H�n huomasi silm�ykseni ja katseli minua tutkivaisesti kasvoihin.

"Nopea liikunto on j�lleen v�rj�nnyt huulenne -- onko teid�n nyt
parempi olla?"

"Min� en ole kipe�", vastasin h�nelle katsahtaen sivulle p�in.

"Mutta syv�sti liikutettu", lis�si h�n. "Eip� kummaakaan, asunnon

muutos sen vaikuttaa -- nuori viaton sielu ei koskaan astu rankasematta
hiljaisesta kiusauksettomasta yksin�isyydest� h��riv��n maailmaan."

Min� k�sitin aivan hyvin h�nen tarkoituksensa. Miten lempe�sti h�n

arvosteli rikostani! Eilen olisin viel� ajatellut: "senk�t�hden ett�
h�n itse valhettelee maailmalle!" Nyt en sit� en�� taitanut!

"Min� tekisin mielell�ni t�m�n muutoksen teille huokeammaksi", jatkoi

h�n. "Ensin sanoin itselleni tuolla ylh��ll� salissa, ett'en sit�
voisi, ell'en mit� pikemmin sit� paremmin l�hett�isi teit� talostani;
mutta min� en ole erhettym�t�n teoissani ja voin kovin petty� niiden
suhteen, joille j�tt�isin teid�t kasvatettavaksi --"

"Enk� min� sallikaan l�hett�� itse�ni pois", keskeytin h�nt�.

"Luuletteko, ett� min� olisin tuntiakaan kest�nyt t��ll� eron tuskan
j�lkeen? Jalkasin olisin juossut Ilsen per�st� arolle saakka, ell'ei
minun -- t�ytyisi pysy� is�ni luona. Tied�nh�n min�, ett� lapsen pit��
kuuluman is�llens�; ja h�n tarvitseekin minua. Vaikka olenkin
lapsellinen ja taitamaton, on h�n kuitenkin jo tottunut minuun."

H�n katseli minua kummastuneena. "Teiss� on enemm�n mielenlujuutta,

kuin luulin. Tarvitaanhan sangen paljon lujamielisyytt� pakoittaessa
suurimmassa vapaudessa kasvanutta luonnetta velvollisuuden ikeen alle.
No niin, min� huomaankin arvelukseni mahdottomaksi, se her�sikin
minussa pahana henken�, kun olin masentavien tunteitten vallassa ja
n�hdess�ni teid�n horjuvan."

Niin sanoen k��ntyi h�n luotani, tarttui loistavan kauniisen,

lasisein�� vastaan likistyneesen kukkaan ja v��nsi sen niin
varovaisesti toisaalle p�in, ett� olisi luullut sen toimen anastavan
kaiken h�nen huomionsa. H�n ei n�kynyt tahtovan huomata, miten min�
vein k�det kasvoihin peitt��kseni h�pe�t�ni.

"Te ette luota minuun, elikk� luottamus on s��nn�llisesti teiss�

h�vitetty, sill� tullessanne t�nne ei teiss� varmaankaan ollut
luottamattomuutta maailmaa ja ihmist� kohtaan", jatkoi h�n vakavasti,
"Minulla on vaikea teht�v� teiss�; uskollisen Eckhardtin katkera
kohtalo on tullut osakseni, minunkin on varoittaminen ihmisi� t�st�
viettelev�isest� synnist� ja palkkani on -- ett'ei kukaan minua
rakasta. Mutta se ei ole est�v� minua t�st� hetkest� alkaen rupeamasta
suojelijaksenne. Kentiesi tulette kerran huomaamaan, ett� olen
tarkoittanut parastanne, ett� k�teni on ollut is�n k�den kaltainen,
joka varovaisesti laskeutui p�yd�n kulmalle, ett'ei lapsikullan otsa
siihen sattuisi -- ja t�m� todistus on oleva minulle kylliksi, min�
tyydyn siihen. Mutta �lk�� toki niin ahkerasti lukeko hiekkaa
jalkojenne edest�!" keskeytti h�n itse��n. "Ettek� huoli katsahtaa
yl�s? Min� haluaisin mielell�ni tiet��, mit� ajattelette."

"Min� luulen teid�n kielt�v�n seurustelemistani Charlotten kanssa",

vastasin min� nopeasti ja nostaen p��t�ni.

"En tykk�n��n: minun n�hdess�ni tahi neiti Fliednerin l�sn�ollessa

saatte seurustella h�nen kanssansa niin usein, kuin suinkin haluatte.
Mutta min� pyyd�n teit� v�ltt�m��n kahdenkeskenoloa h�nen kanssansa,
h�nell� on, kuten jo olen teille sanonut, p�� t�ynn� kaikellaisia
turmiollisia aatteita, enk� min� soisi samankaltaisia tyhji� houreita
tarttuvan teihin. Kuinka helposti puhdas, viaton ihmissielu voi joutua
senkaltaisen vaikutuksen alaiseksi, olen n�hnyt t�n� p�iv�n�.
Lupaatteko totella minua t�ss� asiassa?" H�n ojensi minulle k�tens�.

"Min� en _voi_." huudahdin min�, sill� v�lin kun h�n vaaleten veti
k�tens� takaisin. "Min� tuskastun niin t�ss� kuumassa tuoksuvaisessa
ilmassa" -- syd�meni sykkikin, ett� luulin sen pakahtuvan. "Katsokaa,
sade on jo hiljennyt -- ja p��senh�n puitten suojassa Karolinenlustiin
saakka -- sallikaa minun menn�!"

Niin sanoen seisoin jo ulkopuolella ja juoksin jokea kohti; rajuilma

raivosi entist� v�kev�mmin; kohta paikalla tulin l�pim�rj�ksi.
Suojelevaisesti pidin k�teni silm�ni ylitse, muuten olisin pimein
p�isin sy�ssyt jokeen tahi puita kohti ja niin juoksin eteenp�in,
kunnes heng�styneen� seisahduin Karolinenlustin etehiseen. Jumalan
kiitos, nyt en en�� kuullut tuota tyvent� ��nt�, joka kuitenkin
vaikutti minuun, ik��nkuin l�mmin sykkiv� syd�n ilmaantuisi siin�.
Min� heitin pois vett� vuotavan musliini-leninkini, hiivin pilkattuun
mustaan pukuuni j�lleen ja avasin ikkunanluukut. Min� olin yp� yksin
koko avarassa suuressa talossa; ja tuolla ulkona kaakotti sateesta
etehiseen paennut siipikarja. Min� hiivin ikkunakomeroon ja irroitin
vapisevin sormin helminauhan kaulastani. Hirve�n el�v�n� joutuivat
mummo-vainajani puoleksi lakastuneet silm�t mieleeni ja luulin
kuulevani h�nen korisevan ��nens� lausuvan: "Ilse, pane helminauha
tuolle ruskealle kaulalle, se kuuluu siihen", ja sitte sanovan minulle:
"helmet sopivat sinun n�k��si, sinulla on �itisi silm�t, mutta
Jakobsohnin kasvojen juonteet". Nimi jota en t�n��n ollut tuntevinani,
oli siis kirjoitettu kasvoihinikin: tuskin oli valheellisempaa,
petollisempaa olentoa kuin min� suuressa avarassa maailmassa! Mit�
tiet� vaelsinkaan! Kuinka useasti olinkaan n�in� muutamina viikkoina
viekoiteltu valheesen ja petollisuuteen! Mutta t�st� l�hin tahdoin
tulla hyv�ksi j�lleen; innostuneena suutelin helmi�ni. Min� en en��
k�ytt�ydy ajattelemattomasti kysym�tt�: "Kenelle sill� teet v��ryytt�
ja ket� suretat?"

Ulkona vinkui tuuli heikkenem�tt�. N�yttip� silt�, kuin taistelisi

siell� kaksi rajuilmaa vallasta. Nyt n�in �kki� kauhukseni kaksi henke�
tulevan lehtimajasta ja l�hestyv�n taloa: veli ja sisarhan ne olivat.

"Noin, lapseni, t�ytyy raivata itselleen tiet� etsiess��n onnensa

j�lki�!" lausui Charlotte. H�n heitti tuulen rikkoman sateenvarjon
huoneen kulmaan ja l�pim�rj�n viittansa sohvalleni; sitte pyyhki h�n
nen�liinallaan kasvonsa ja hiuksensa.

"Vihdoin!" huudahti h�n. "Me olemme olleet kuin kiristyspuissa sed�n

viipyess� puutarhassa, kun emme voineet salaa p��st� t�nne! Nyt istuu
set� kirjoitusp�yt�ns� edess� Eckhofin kanssa, jolle emme teid�n
tahtonne mukaan ole kertoneet, ett� olette uskottumme; tohtori on
linnassa, eik� parempaa tilaisuutta siis voisi sattua. Me voimme
rauhassa hallita ja vallita t��ll�. Eteenp�in siis!

"Nytk�?" huudahdin min� v�risten. "Tuolla ylh��ll� mahtaa olla hirve�t�

t�mm�isess� ilmassa!"

Dagobert purskahti suureen nauruun; Charlotte sit� vastoin tuli tumman

punaiseksi ja polki vihastuneena jalkaansa.

"Herra Jumala, �lk�� toki olko semmoinen j�nis!" torui h�n kiivaasti.
"Min� olen kuolemaisillani levottomuudesta ja te rupeatte tuommoista
l�rp�ttelem��n! Luuletteletteko todellakin minun viel� kerran menev�n
maltillisesti levolle, toivottuani ja odotettuani tuon ik�v�n Ilsenne
l�ht�� yht� hartaasti kuin juutalaiset odottavat Messiastansa?
Luuletteko minun edes voivan odottaa iltaa, vapauttamattani itse�ni
tuosta kauheasta ep�luulosta, jonka set� t�n��n selityksell�ns� her�tti
sielussani? Oma syd�meni tukehuttaisi minut sykkimisell�ns�! Lis�ksi
palaa Dagobert ylihuomenna rykmentiins� ja h�nenkin t�ytyy tulla
vakuutetuksi. Me emme suo teille minuuttiakaan aikaa! T�ytt�k��
lupauksenne! Eteenp�in, eteenp�in, lapseni!"

H�n pudisti minua olkap��st�. Siihen asti olin ujosti rakastanut ja

ihaillut sit� voimakasta p��tt�v�ist� tytt��, nyt pelk�sin h�nt�, ja
h�nen puheensa Ilsest�ni suututti minua; mutta min� en virkkanut
sanaakaan, sill� olinhan min� vapaaehtoisesti pist�nyt p��ni paulaan
enk� en�� saanut sit� siit� pois. ��neti avasin makuukammarini oven ja
osoitin kaappia.
"Onko se poislyk�tt�v�?" kysyi Charlotte heti k�sitt�en tarkoitukseni.

Min� my�nsin ja samassa tarttuivat veli ja sisar siihen ja lykk�siv�t

sen syrj��n, joten salaovi tuli n�kyviin. Charlotte avasi sen ja astui
portaalle. Tuokion seisoi h�n siin� kalman kalpeana, k�det syd�mell�,
ik��nkuin olisi se pakahtumaisillaan kuumasta verest��n -- sitte meni
h�n lent�en yl�sp�in, Dagobert ja min� seurasimme h�nt�.

Min� olin oikeassa -- siell� ylh��ll� oli kauheata olla. Myrsky vinkui
juuri siin� kulmassa ik��nkuin tahtoen laista sen pois ja levitell�
siell� s�ilytettyjen salaper�isten tapausten j��nn�kset kaikkiin ilman
suuntiin. Ruusunv�risten rullavarjostimien takana kilisiv�t
ikkunanruudut ja sade virtasi lakkaamatta alas huuhtoen niiden
ulkopuolia; ruusunv�riset uutimetkin n�yttiv�t h�m�r�ss� ik�v�n
harmailta.

Avata ovi, astua sis��n ja tarttua ovessa riippuvaan kauhtanaan oli

Charlottelle silm�nr�p�yksen ty�; h�n otti sen alas naulasta ja levitti
sen, sit� tarkastellaksensa.

"T�t� kauhtanaa voi mies k�ytt�� yht� hyvin kuin nainenkin", lausui
h�n, pudottaen sen lattialle. Olkap�it��n kohottaen astui h�n
peilip�yd�n luo, huolellisesti tarkastaaksensa siell� olevia
hopeakapineita. "Hiusvoidetta ja puuteria sek� kaikenlaisia
kauneusvesi-pullosia!" huudahti h�n puhaltaen pois paksun p�lyn.
"Mink�kaltainen naisten ihaileman upsierin peilip�yd�n t�ytyy olla,
tied�mme ennakolta, eik� niin Dagobert? Kaunis Lothar oli turhamielinen
kuin nainen -- ell'ei teill� ole parempia todistuksia, on asiamme
huonolla kannalla!" sanoi h�n olkap��ns� yli minulle tyvenen n�k�isen�;
mutta min� huomasin jotakin kiilt�v�n h�nen silmiss��n, joka t�ytti
minut surulla ja s��lill�: min� n�in siin� kuolontuskaa ja syvint�
alakuloisuutta.

Sitte kaikui �kki� jonkinmoinen vapiseva huuto h�nen huulistansa,

riemuitseva, ytimiin saakka tunkeva huuto. H�n levitti k�sivartensa,
sy�ksi avonaisesta ovesta viereiseen huoneesen ja heitt�ytyi kehdon
yli, joka oli sinert�v�-peitteisten vuoteitten vieress�.

"Meid�n kehtomme, Dagobert, meid�n kehtomme! Oi Jumalani, hyv� Jumala!"

sammalsi h�n ja Dagobert riensi ikkunan luo vet�m��n uutimia syrj��n.
Kalpeasti ja ep�selv�sti valasi p�iv� pieni� kellastuneita tyynyj�,
joihin Charlotte oli k�tkenyt kasvonsa.

"Kaikki on totta, kaikki aivan tesm�llens�!" mumisi h�n. "Min� siunaan

kuuntelevaa rouvaa haudassaan! Dagobert, t��lt� on herttuallinen
�itimme kuullut ensim�isen itkumme! Herttuallinen �itimme, K----n
herttuoitten ylpe� tyt�r, miten hurmaavalta se kuuluu ja miten saavat
n�yrty� nyt kaikki ylimysten tytt�ret, jotka ovat nyrpist�neet nen��ns�
kauppiaan ottolapsille! Taivaan Jumala, min� sorrun onnestani!"
keskeyttihe h�n huutaen ja pusertaen k�sill��n otsaansa. "Meid�n kauhea
vastustajamme tuolla kauppiaan talossa oli oikeassa, sanoessaan minulle
taannoin, ett� minun ensin t�ytyy oppia kest�m��n totuutta! Minua
huikasee!"

"Vai niin!" vastasi Dagobert tylysti ja suuttuneena ja laski uutimen

ikkunan eteen. "Lakkaa toki riehumasta! Tyynny, ett� voit k�ytt��
j�rke�si; tuo liiallisuus on ihan moitittavaa! Min� en en�� tarvinnut
t��nkaltaisia todistuksia, Eckhofin kertomus oli minusta kyllin
tyydytt�v� ja sekin oli ainoastaan p�iv�ns�de, joka tarkemmin valasi,
mit� jo kauan olemme tunteneet rinnoissamme ja syd�miss�mme."

Charlotte levitti huolellisesti viheri�n harson j�lleen pienen k�tkyen

p��lle.

"Kiit� Jumalaa t�st� sielunrauhasta!" lausui h�n tyvenemmin. "Minun

ep�ilev�inen luonteeni on antanut minulle paljon tekemist� viime
p�ivin�. Oi, te pikku viaton olento", pilkkasi h�n minua nauraen, "te
l�rp�ttelette naisen kasialasta ja kauhtanoista, joitten k�ytt�mist�
voi suuresti ep�ill� ja t�m� huonekalu ei kiintynyt mieleenne! Oletteko
todellakin niin tavattoman -- viaton? Yhdell� ainoalla sanalla olisitte
voineet s��st�� minulta kaikki viime ajan kauheat tuskat."

Min� tuskin kuuntelin n�it� pilkkasanoja. Pelj�ten muistelin Eckhofin

innostunutta kertomusta, ett� taasen oli eloa suljetuissa saleissa.
Kahden, monta vuotta sitten kuolleen hengen salaisuudet tulivat ilmi
sin� hetken�. Ja kuitenkin oli salaisuus niin tarkoin vartioitu!
Ruhtinattaren oma sisarkin oli mit��n aavistamatta mennyt niiden ohitse
-- kentiesi tahtoivat vainajat, ett'ei salaisuus heid�n kuolemansakaan
j�lkeen tulisi ilmi. Mutta nyt lep�siv�t kaunis ruhtinatar ja mies
verisine otsineen haudassa, eiv�tk� voineet est�� vieraita k�si�
koskemasta heid�n omaisuuteensa -- tahi kentiesi palaavat he viel�
varoittamaan, miten tuo synkk� raivio ennusti! Hirve�n el�v�ksi oli
paikka muuttunut, jossa min� joku viikko sitte n�in ainoastaan
��nett�m�n auringon s�teen pilkist�v�n sis��n. Niin, ulkona raivosi
tosin tuuli; mutta t��ll� hiipi se hiljaa huoahdellen pitkin kattoa.
Hitaasti liikkuivat ja kahisivat uutimet kuin naisten liepeet
lattialla, silloin t�ll�in laskien kalpean valon s�teen
aaveentapaisesti hiipim��n h�m�r�n huoneen l�vitse -- aaveentapainen
oli se kuin rauhaton, taivaan ja maan v�lill� liitelem��n tuomittu
itsemurhaajan sielu!

Uhkarohkeata oli, luonnon voimien n�in raivotessa, urkkia kuolleitten

salaisuuksia; vavisten ja sykkivin syd�min mietin min� sit�. Minun
heikko ��neni ei voinut hillit� sit� himoa ja sit� korkean s��dyn ja
arvon ahneutta, joka raivosi Charlotten rinnassa.

Veli ja sisar seisoivat kirjoitusp�yd�n edess�, jota min� taannoin niin

syv�sti kunnioitin, ett� tuskin tohdin hengitt�� sen yli -- nyt olivat
kaikki sen p��ll� olevat kapineet nuolen nopeasti heitetyt sikin sokin.

"T�ss� n�kyy �itimme vaakuna sinetiss�, kirjoitusneuvoissa ja

paperissa!" lausui Charlotte. H�nen ��nens� vapisi viel�kin; mutta
ylpe� levollisuus ja p��tt�v�isyys olivat palanneet h�nen k�yt�kseens�.
"Ja t�ss� on muutamia vanhoja kirjeenkuoria." -- H�n otti kuoret
kirjepinteen alta: "H�nen herttualliselle korkeudellensa K----n
ruhtinattarelle Sidonialle. Lutserni. Katso Dagobert, kaikki kirjeet
ovat l�hetetyt Sveitsiin, sen tuntee postimerkeist�. Luultavasti oli
joku uskottu aina �idin sijasta matkoilla, joka otti kirjeet vastaan ja
l�hetti ne salaper�iseen Karolinenlustiin."

Dagobert ei vastannut. H�n t�risytti laatikkoa: avainta puuttui; mutta

Eckhofin kertomuksen mukaan sis�lsi tuo ik��nkuin p�yt��n
kiinnimuurattu laatikko Lotharin kirjelaukun ynn� t�rke�t paperit.
Olkap�it��n kohottaen, otsa synkiss� rypyiss� k��ntyi Dagobert
toisaalle, meni ikkunan luo ja veti uutimen syrj�lle, katsellaksensa
ulos; Charlotte sill'aikaa heitti kuoret huolettomasti p�yd�lle ja meni
salin vastakkaiseen p��h�n. Siin� oli piano -- min� en taannoin
kiireesti paetessani sit� huomannut. Charlotte avasi sen pitkitt�
mutkitta ja laski k�tens� koskettimille, jotka olivat tuomitut
ij�iseksi vaikeneman: _ne_ puolustivat kumminkin kauhealla
ep�soinnulla, siihen niill� oli ��nt�; katkaistujen kielien s�est�m�n�
s�risiv�t ��net niin hermoja kiihottavaisesti, ett� vahva Charlottekin
s�ps�hti ja kauhistuneena sulki kannen. H�n oli pelj�stynyt; mutta
h�ness� ei kuitenkaan n�kynyt hituakaan siit� syd�nt�-ahdistavasta
pelosta ja arasta hellyyden tunteesta, jolla min� katselin n�it�
hengett�mi� kapineita, joissa minun mielest�ni oli ik��nkuin
jonkinlainen sielu. H�n koski soittimen p��ll� olevia nuottivihkoja,
levitti ne hajaalleen, kunnes h�n �kki� huudahti ja puoli��neen mutta
kuitenkin riemuiten rupesi laulamaan: "_Gi� la luna in mezzo al mare_."

"Dagobert, t�ss� on laulu, jota �itimme lauloi rouva Godinin luona,

t�ss� se on -- t�ss�, t�ss�!" keskeyttihe h�n, heiluttaen vihkoa
ilmassa. Min� en kuullut, vastasiko veli mit��n, ja k��nnyin sent�hden
h�nen puoleensa. H�n seisoi seljin meihin p�in, kumartuneena
kirjoitusp�yd�n ylitse. Nopeasti riensin h�nen viereens�.

"Sit� ette saa tehd�!" lausuin h�nelle. Min� pelj�styin omasta

��nest�ni, niin vieraalta ja vapisevalta kuului se; kuitenkin katselin
h�nt� rohkeasti silmiin.

"H�, mit� en saa!" kysyi h�n pilkallisesti, mutta antoi kuitenkin

k�tens�, jossa oli kummallinen esine, vaipua alas.

"Murtaa lukkoa", jatkoin min� rohkeammin. "Minun on syyni, ett� olette

t��ll� sinettien takana, min� olen teit� t�nne houkutellut; kovin pahaa
se on, min� k�sit�n sen hyvin. Mutta muuta ei saa tapahtua, min� en
sit� salli!"

"Todellako?" nauroi h�n. Kummallista: -- h�nen silm�ns� kiitiv�t oikein

mielten koko ruumiini yli ja niihin syttyi tuli, jommoista en ikin�
ollut n�hnyt. "Miten sitten k�ytt�ytyisitte, te pikku hauras, elohopean
kaltainen olento?" kysyi h�n; pilkallisesti ja pisti nopeasti
tiirikkansa lukkoon. Min� kuulin, miten se ritisi ja ratisi.
Tuskastuneena, mutta my�skin suuttuneena tartuin molemmin k�sin h�nen
k�sivarteensa ja koetin vet�� sit� pois. Samassa tunsin h�nen kovasti
kiert�v�n k�sivartensa ymp�rilleni ja kuiskaavan korvaani: "Pikku
villi-kissa, �lk�� koskeko minuun, �lk��k� katselko minua noin -- se on
vaarallista teille! Teid�n hurmaavat silm�nne ovat jo ensim�isest�
hetkest� asti lumonneet minut! Juuri teid�n kesyt�n kiukkunne �rsytt��
minua ja jos viel� kerran ly�tte minua kuin t�n��n rappusilla, niin
olette hukassa -- hurmaava, liukas sisilisko!"

Min� huudahdin ja h�n p��sti minut j�lleen.

"Mit� hulluttelet, Dagobert!" torui Charlotte rient�en luoksemme. "Anna

lapsen olla rauhassa, sanon sinulle! H�n ei ole sopiva esine sinun
luutnantin-oikuillesi. Leonore on minun suojani alla, siin� kyll�! Sit�
paitsi on h�n oikeassa, tuo pieni viaton olento! Me emme saa
v�kivaltaisesti avata, mit� l�yd�mme t��ll� lukittuna. Mit� paperit
meit� hy�dytt�v�t, jos meid�n t�ytyy tunnustaa anastaneemme ne
konnamaisesti oikeuden sinettien takaa? Ne ovat kuitenkin nyt hyv�ss�
k�tk�ss�, kunnes ne er��n� p�iv�n� julkisesti tuodaan esiin. Ei Erkki
set�k��n voi saada niit� k�siins� sinettien t�hden, jotka h�n on
antanut laappia oviin. Emmek� me tarvitse enemp�� todistusta: yht�
varmaan kuin olen elossa, yht� varmaan tied�n nyt seisovani
vanhempaimme talossa, omalla perityll� alallamme!" lausui h�n
juhlallisesti. "Kuuletko? Myrsky lausuu siihen Amen!"

Niin, nyt tulikin tuulenpuuska, joka saattoi lattian t�risem��n

jalkaimme alla ja lenn�tti auki oven, jonka min�, n�hty�ni Ilsen, olin
paetessani ainoastaan lyk�nnyt kiinni ja j�tt�nyt lukitsematta.
Silm�nr�p�yksess� valeli myrsky kirjoitusp�yd�n vedentulvalla.

"Ha, ha, myrsky sanoo todellakin amen ja n�ytt�� meille, miten meid�n
on menetteleminen!" nauroi Dagobert, j�lleen sulkien oven. "Tuuli
koskee kovakouraisesti t�h�n t�rke��n p�yt��n, kuten n�et -- valta
valtaa vastaan, sanotaan! Jos asia k�visi sinun ja Eckhofin mielen
mukaan, t�ytyisi minun kerj�t� joka groshenia Erkki sed�lt� ja kuulla
h�nen nuhteitansa minun veloistani, kunnes tulen harmaap�iseksi ja sin�
saisit vanhan piian ik�v�n kohtalon osaksesi!"

"Vanhaksi piiaksi tulen kaikessa tapauksessa", vastasi Charlotte hieman

vaaleten. "Min� en milloinkaan mene halvemman s��tyiselle miehelle,
mutta noita hovinarreja en mill��n muotoa voi k�rsi�. Enk� min�
my�sk��n tahdo _lempi�_, min� en _tahdo_! Minulla on toinen
pyrint�per�: niin� tahdon tulla abedissaksi aatelisessa naisluostarissa
-- silloin tulee monta, jotka ennen ovat minua halveksineet, minun
valtani alaiseksi -- kavahtakoot itse��n silloin! Paitsi sit� en
k�sit� sinua, Dagobert", lausui h�n syv�sti hengitt�en. "Olemmehan jo
aikoja sitte p��tt�neet, ett� asia vasta tammikuussa, sinun t�nne
siirretty�si, tulee tutkittavaksi ja ett� siksi kokoomme niin paljon
todistuksia kuin mahdollista. Minusta on hirve�n vaikea kest�� t��ll�
yksin; jo nytkin on minun ��rett�m�n vaikea katsoa Erkki set�� silmiin
huutamatta h�nelle. Sin� olet pett�j�! seurustella neiti Fliednerin,
tuon kamalan noidan kanssa, joka n�ytt�� mit� viattomimmalta ja
yksinkertaisimmalta, vaan kuitenkin ahkerasti auttaa set�� varastamaan
meilt� nimemme ja perint�mme! Ja min� olen kuitenkin pit�nyt h�nest�!
T�m� k�y melkein yli voimieni, mutta mit�p� on teht�v�, minun t�ytyy
kest��! Eckhof on oikeassa, kun lakkaamatta saarnaa meille
varovaisuutta ja suurinta maltillisuutta."

H�n pyyhki nen�liinallansa m�rk�� p�yt�� ja lykk�si laatikon j�lleen

lujasti liitoksiinsa.

Min� en en�� ottanut osaa heid�n etsimiseens� ja tiedusteluunsa, vaan

pakenin lasi-oven ja p�yd�n v�lille vartiaksi. Luulin maan viel�kin
t�risev�n allani, mutta huomasin itse sen sijaan vapisevani. En koskaan
el�ess�ni ole ollut niin peloissani kuin sin� kauheana hetken�, jolloin
niin �kki� tunsin el�vi� kahleita kiert�ytyv�n ymp�rilleni.

Jos minut heitett�isiin syvyyteen, en voisi enemp�� pelj�t�, kuin

kuullessani tuon puoli��nisen kuiskauksen, jota en kokonaan ymm�rt�nyt,
mutta joka kuitenkin ajoi punan kasvoihini. Ennen kaikkia olisin
j�tt�nyt kaikki sinne ja juossut niin kauas, kuin jalkani olisivat
kantaneet; mutta pelko, ett� kirjoitusp�yd�n laatikko kuitenkin viimein
tulisi auki murretuksi, pid�tti minut paikallani.

"Katsokaa, t�m� on meid�n vaakunamme, pienokaiseni!" lausui Charlotte

viimein, tullen luokseni ja n�ytt�en sinettisormusta. "Is�mme ei tosin
koskaan k�ytt�nyt sormuksia, vakuutti h�nen Korkeutensa t�n��n, mutta
kaikissa tapauksissa on t�m� olemassa ja sit� on silminn�ht�v�sti
k�ytetty sinettin�, sill� olihan se is�n kirjoitusneuvojen p��ll�; min�
anastan sen ainoan kapineen edelt�p�in." H�n pisti sormuksen taskuunsa.

Nyt olin vapautettu, sill� me menimme alas ja kaappi siirrettiin

j�lleen paikallensa. Vapaaherra Lothar von Claudiuksen laillisina
perillisin�, herttuallisen perheen sivuhaarana astuivat veli ja sisar
alas niit� rappuja, joita Charlotte ep�toivossa ja tuskastuneena �sken
astui yl�s. P�iv�n selke� oli nyt se arvoitus -- minullekin -- mutta
kuinka oli herra Claudiuksen mahdollista punastumatta ja vakavasti
kielt�� totuutta? Ja kuitenkin: h�n ei valhetellut, olipa asian laita
sitte miten hyv�ns�!

XXV.

Charlotte otti viittansa, vaan pudotti sen j�lleen pelj�styneen�,

riensi ikkunan luo ja avasi sen kiireesti.

"Mit� nyt on tapahtunut, herra Eckhof?" huudahti h�n ulos.

Vanha kirjanpit�j� juoksi juuri hiekkakent�n yli taloa kohti, H�n oli
hatutta ja h�nen tavallisesti rauhalliset kasvonsa n�yttiv�t
pelj�styneilt�; h�n oli silminn�ht�v�sti hyvin liikutettu.

"Vedentulva on tapahtunut Dorotheenthalissa!" huudahti h�n

heng�styneen�. "V�hint��n nelj�nkymmenen tuhannen taalerin vahinko
Claudiuksen kauppahuoneelle! Kaikki meid�n monenvuotiset istutuksemme
ja laitoksemme ovat tulvan vallassa! Ettek� kuule h�t�ampumista?
Ihmisi�kin on vaarassa!"

Dorotheenthal oli herra Claudiuksen oma maakartano, vanha, entinen

aatelishovi, joka ynn� kyl� oli v�h�isess�, jotenkin syv�ss� laaksossa.
Kauppahuoneen toiminta-ala oli enemm�n Dorotheenthalin istutuksissa
kuin kaupungin talon ymp�rill� puutarhoissa. Puitten kylv� oli
tykk�n��n asetettu sinne ja eritt�in olivat kalliit havupuut tuottaneet
sille jonkinlaista kuuluisuutta. Siell� oli kaikenlaisia suuria
kukkakentti� ja monta ananas-, k�mmekk�- ja kaktus-huonetta pienen
linnan ymp�rill�. Muutamat pienet lammet ja jotenkin v�kev� virta
helpottivat sanomattomasti t�t� suurta tointa; mutta nyt oli auttaja
muuttunut pirulliseksi viholliseksi -- lammit olivat paisuneet
tavallisen vesirajan yli ja virta, joka oli rikkonut sulun, yhtyi nyt
niihin, kuten Eckhof kertoi, ennenkuin katosi huoneesensa.

"Mik� onneton tapaturma!" huudahti Charlotte kalman kalpeana.

"Ah, joutavia! Mit�p� siit� niin pelj�styt?" lausui Dagobert

v�linpit�m�tt�m�sti olkap�it��n kohottaen. "Eih�n nelj�kymment�tuhatta
taaleria ole paljon Erkki sed�n rikkauteen verraten? H�n voi kyll� sen
vahingon kest�� -- ja lopuksi, mit� se meihin kuuluu? H�nen oma asiansa
se on -- meid�n perint�mme ei v�henny siit� �yri�k��n! H�nen otsansa
pysyy luultavasti ryppyisen� muutaman p�iv�n ja matkarahat, jotka
huomenna saan, eiv�t arvattavasti ole runsaat. No niin -- olisihan
minun t�ytynyt tyyty� niihin, vaikka kaikki t��ll� olisi tavallisessa
j�rjestyksess�."
Viimeisi� sanoja tuskin kuulin. Charlotte juoksi ulos ja min� h�nen
kanssansa. Ihmisi� oli vaarassa! Oi miten surkealta se kuului! Min�
tahdoin tarkempia tietoja enk� voinut j��d� yksin Karolinenlustiin.
Charlotte tarjosi minulle k�sivartensa ja niin riensimme sateen
lakkaamatta meit� kastellessa kuohuilevan joen ylitse ja vedest�
valuvia k�yt�vi� my�ten katurakennukseen.

Siell� t��ll� juoksi puutarharenki pelj�stynein kasvoin tien ylitse ja

jo kaukaa kuulimme muurin takaa sekavia ��ni� ja huutoja. Melkein
kaikki ty�v�ki oli koossa pihalla, kun saavuimme sinne, ja porstuan
edess� seisoivat herra Claudiuksen vaunut. H�n itse astui samassa
portaille sadenuttuun puettuna ja hattu k�dess�. Oli ik��nkuin
rauhoittava voima l�htisi h�nen ihan tyvenist� kasvoistansa: melu
loppui heti. H�n lausui muutamia k�skyj�; ei v�hint�k��n kiirett� eik�
malttamattomuutta n�kynyt h�nen tyvenist�, jaloista liikunnoistansa.
Siin� n�kyi, ett� tuo valkea, vakava p�� pysyi suorana kaikissa el�m�n
kohtauksissa.

Meid�n saavuttuamme v�istyi v�ki syrj�lle antaaksensa meille tiet�;

min� riipuin viel� Charlotten k�sivarressa. Samassa n�ki herra Claudius
meid�n tulevan pihan ylitse ja melkein kuin pelj�styi, sill� salaman
nopeasti lensi h�nen otsansa ryppyihin; h�n veti kulmansa yhteen ja
niiden alta kohtasi minua pitk�, rankaseva katse. Min� loin silm�ni
alas ja vedin k�teni kumppalini kainalosta.

"Set�, t�m� on suuri vahinko!" huudahti Charlotte astuen h�nen

luoksensa kynnykselle. "Niin", vastasi h�n yksinkertaisesti, muuta
lis��m�tt�. Sitte k��ntyi h�n sis�lle etehiseen, jossa neiti Fliedner
seisoi.

"Hyv� Fliedner, pit�k�� huolta, ett� neiti von Sassen heti saa kuivat
vaatteet! Min� j�t�n h�net teid�n suojeltavaksenne!" k�ski h�n
tavallisella tyvenell� tavallaan, osoittaen likaisia, ihan m�rki�
atlaskenki�ni ja l�pim�rk�� leninki�ni. Mutta kasvoihini h�n ei en��
katsonut.

H�n astui nopeasti vaunuihin ja tarttui ohjiin.

"Ottakaa minutkin Dorotheenthaliin, set�!" huudahti Dagobert, tullen

samassa kirjanpit�j�n kanssa puutarhan portista.

"Ei ole tilaa en��, kuten n�et", vastasi herra Claudius lyhyesti ja
viittasi muutamille ty�miehille, jotka Eckhofin kanssa istahtivat
vaunuihin; he olivat Dorotheenthalista.

Vaunut py�riv�t pois ja neiti Fliedner tarttui k�teeni, vied�ksens�

minut huoneesensa. Charlotte tuli meid�n per�ss�mme.

"Niin, te olettekin m�rk� kuin pesty kissanpoika", lausui h�n minulle,

neiti Fliednerin noutaessa minulle kuivia vaatteita. "Kummallista,
ett� set� sen huomasi t�mm�isen�kin hetken�, jolloin h�nen
kaupustelijasielunsa kadottaa tuhansia!"

"Siit�h�n juuri voitte huomata, ett'ei h�nell� ole kaupustelijasielua",

vastusteli neiti Fliedner. H�nen lempe�t kasvonsa olivat kalpeat
pelj�styksest� ja nyt n�kyi katkera juovakin h�nen suupieliss�ns�.
"Min� olen usein pyyt�nyt teit�, Charlotte, vapauttamaan korviani
tuommoisista kovista jo ansaitsemattomista lauseista; min� en
todellakaan voi niit� k�rsi�."

"Vai niin! Mutta olettehan ��neti ja teist� on ihan luonnollista, ett�

set� teid�n kuultenne pit�� minulle nuhdesaarnoja ja kauheassa
tyvenyydess��n k�ytt�� itse��n ep�kohteliaasti minua vastaan!" huudahti
Charlotte kiivaasti. "Jos h�n edes olisi kunnioitettava harmaap�inen
vanhus, niin k�rsisin sen helpommin; mutta ylpeyteni kohoaa tuota
miest� vastaan, jolla veljeni ja minun suhteeni on v�hemmin etua
vanhemmuudesta kuin mahtavammuudesta. H�n menettelee julmasti
kanssamme!"

"Se ei ole totta", vastasi neiti Fliedner vakaasti. "H�n vastustaa

ainoastaan senkaltaisia haluja, joita h�n ei k�rsi. Jos k�ytt�ydytte
omavaltaisesti ja kiitt�m�tt�m�sti, niin t�ytyy teid�n n�yr�sti ottaa
vastaan nuhteita. T�n��n on taasen jotakin tapahtunut, jonka olisitte
voineet est��. Herra Claudiuksen ollessa ruhtinattaren kanssa
kasvihuoneissa, oli nikkarimme ottamassa mittaa kaikista teid�n huoneen
ikkunoista; h�n sanoi teid�n tilanneen luukkuja."

"Niinp� niin! Min� olen kauan kyll� sallinut p�iv�n paahtaa arkaa
ihoani", keskeytti h�nt� Charlotte uhkamielisesti. "P�iv�n puolisissa
huoneissa t�ytyy olla luukut."

"Aivan oikein; mutta olisi ollut kohtuullista, jos ensin olisitte

puhuneet siit� herra Claudiukselle. T�m� on _h�nen_ talonsa ja te
menet�tte _h�nen_ rahaansa."

"Taivaan Jumala, _kerranhan_ toki p�iv� koittanee, jolloin ei minun

en�� tarvitse kuulla n�iden kahleiden kalisevan!" huudahti Charlotte
innoissansa.

"Kentiesi te kerran viel� sit� tahtoisitte", vastasi neiti Fliedner

sangen tyvenesti.

"Luuletteko niin, hyv� rakas neiti?" Nuoren naisen pilkallinen ��ni

kuului oikein kauhealta minun korvissani. "Se oli mielt� masentava
ennustus! Kuitenkin olen kylliksi rohkea toivomaan, ei, varmaan
odottamaan, ett� sallimus on minulle suosiollisempi ja m��r�� minulle
paremman kohtalon."

H�n meni oven luo.

"Ettek� tahdo juoda teet� minun kanssani?" kysyi neiti Fliedner niin
yst�v�llisesti ja rauhallisesti, kuin ei katkeraa sanaakaan olisi
lausuttu. "Min� valmistan sen kohta; onhan minun vastaaminen neiti von
Sassenin terveydest� ja minun t�ytyy siis koettaa est�� mahdollista
vilustumista!"

"Kiitoksia!" lausui Charlotte kylm�sti olkap��ns� yli, avatessaan oven.

"Min� tahdon olla kahdenkesken veljeni kanssa. L�hett�k�� teekeitin
yl�s, mutta pieni hopeinen; min� en en�� tahdo juoda messinkisest�,
vaikka D�rte kirkastaisikin sen kullankiilt�v�ksi. Hyv�sti,
prinsessani!"

Charlotte lukitsi oven ja riensi kuuluvin askelin rappuja yl�s. Melkein

heti sen j�lkeen kaikui kova pianon soitto muuten hiljaisessa talossa.

Vanha neiti s�ik�hti. "Oi Jumala, miten syd�mett�m�sti!" mumisi h�n

itsekseen. "Jokainen ��ni koskee kipe�sti tuskastuneesen syd�meeni."

"Min� menen pyyt�m��n h�nt� lakkaamaan!" lausuin l�hestyen ovea.

"Ei, ei, �lk�� tehk� sit�!" pyysi h�n pid�tt�en minua tuskastuneena,
"H�nen tapansa on semmoinen, kun h�n on suuttunut; antakaamme h�nen
siis olla; mutta t�n��n, t�n� tuskallisena hetken� -- mit�h�n v�ki
ajatellee h�nest�! He luulevat h�nt� jo ennakoltakin paljoa
kovasyd�misemm�ksi, kuin h�n todella onkaan", lis�si neiti
huolestuneena.

H�n vei minut sohvan luo ja pyysi minua istumaan sen pehmeille
h�yhentyynyille. Toisessa tilaisuudessa olisi ollut eritt�in hauska
miellytt�v�ss� vanhanaikuisessa huoneessa. Teekeitin hyr�ili; tuuli
kiiti huoaten tyhji� katuja pitkin ja sadepisarat valuivat lakkaamatta
alas ikkunaruutuja my�ten. Tyytyv�isesti nyykytteli ijankaikkisesti
hymyilev� kiinalainen mandariini p��t��n lasikaapissa, �k�inen pikku
villakoira makasi laiskana ja tyytyv�isen� pienell� tyynyll�ns�. Mutta
neiti Fliedner valmisti voileipi� vapisevin k�sin -- min� huomasin sen
aivan hyvin -- ja D�rte vanha keitt�j�, joka par'aikaa toi sis�lle
laudallisen vasta paistettua leip��, kysyi levottomasti huoaten:
"Mitenk�h�n lienee Dorotheenthalissa, neiti Fliedner?"

Minun syd�meni sykki sanomattomasta levottomuudesta. Tulin ��rett�m�n

tuskalliseksi muistellessani herra Claudiuksen l�hteneen suuttuneena
luotani ja minun t�ytyi tuskakseni lakkaamatta sit� muistella. Oi,
miten lapsellisen itsep�iselt� n�ytink��n h�nen silmiss�ns�, kun tulin
pihaan pit�en Charlottea k�sivarresta! Ja kuitenkin piti h�n huolta
minusta, huolta t�mm�isest� mit�tt�m�st� olennosta, viel�p�
semmoisenakin hetken�, jolloin suuri vahinko tapahtui h�nelle! Hampaani
kalisivat hiljaa ja v�risten tunkeuduin syvemm�lle sohvan kulmaan.
Neiti Fliednerin innokkaasta pyynn�st� join kuitenkin kupillisen teet�,
mutta vanha neiti itse ei nauttinut mit��n, h�n vaan ��nett� istui
vieress�ni.

"Onko herra Claudiuskin vaarassa tuolla ulkona?" kuului viimein

huuliltani.

Neiti Fliedner kohotti olkap�it��n. "Min� varon h�nen olevan --

kauheata siell� lienee olla -- vedenh�t� on melkein pahempi
valkeanvaaraa, eik� herra Claudius t��nkaltaisessa tilaisuudessa
muistele itse��n. Mutta, lapseni, h�n on Jumalan k�dess�!"

Se ei ensink��n mielt�ni huojentanut. Olinhan usein lukenut uponneista

ihmisist� -- viattomista ihmisist�, jotka eiv�t olleet mit��n
rikoksellista tehneet -- ja vaivasihan murha Claudiuksen omaatuntoa!
Oliko murhaajakin Jumalan k�dess�? Tuskani pakotti minun
v�ltt�m�tt�m�sti ilmasemaan ajatukseni.

"Onhan h�n syyp�� ihmisen kuolemaan", kuiskasin vaivaloisesti

yl�skatsomatta.

Neiti Fliedner s�ik�hti ja ensi kertaa n�in h�nen lempe�t silm�ns�

s�ihkyv�n syvimm�st� vihasta.

"Kauheata! kuka on sit� jo teille kertonut? Ja viel�p� noin

s��lim�tt�m�ll� tavalla?" huudahti h�n liikutettuna. H�n nousi
seisomaan ja astui hetkeksi ikkunan luo; sitte istahti h�n viereeni ja
otti molemmat k�teni omiinsa.

"Tied�ttek� enemm�n siit� asiasta?" kysyi h�n levollisempana.

Min� pudistin p��t�ni.

"Vai niin, no sitte lienee teid�n el�m�n ja maailman menoista

tiet�m�t�n mielenne kuvaillut jotakin hirve�t� -- min� voin el�v�sti
uskoa sen -- Erkki parka! Se on todellakin h�nen el�m�ns� synkin
tapaus; mutta, lapseni, h�n oli silloin nuori, tuskin yht�kolmatta
vuotta vanha ja sen lis�ksi innokas, tuntehikas mies. H�n lempi naista,
joka oli h�nelle niin rakas, niin rakas -- no, siit� ei minun tarvitse
sen enemp�� kertoa. H�nell� oli viel� yst�v�, joka oli h�nen
uskottunsa, ja jonka h�n monta kertaa oli pelastanut h�vi�st� suurilla
uhrauksilla. Er��n� p�iv�n� huomasi h�n, mit��n edelt�k�sin
aavistamatta, naisen ja yst�v�n h�nt� pett�v�n, molempien olevan
kavalia ja uskottomia. Kiivas kohtaus tapahtui heid�n v�lill�ns� ja
sanoja lausuttiin, jotka miesten kauhean tavan mukaan ainoastaan voi
verell� sovittaa. He taistelivat kaksintaistelun katalan rouvan t�hden;
yst�v� --"

"Nuori Eckhof!" keskeytin min� nopeasti.

"Niin kirjanpit�j�n poika -- h�n sai luodin olkap��h�ns� ja herra

Claudius sangen pahan haavan p��h�ns�, h�nen silmiens� heikkous sai
siit� alkunsa. Eckhofin haava ei itsest��n ollut vaarallinen, mutta
h�nen jo ennakolta turmeltunut ja heikonnut ruumiinsa ei sit� kest�nyt.
Moniviikkoisen sairauden per�st� kuoli h�n, vaikka mainioimmat l��k�rit
h�nt� hoitelivat."

"Ja rouva, ent�s rouva?" keskeytin h�nt� taasen.

"Niin rouva, rakas lapseni, l�hti Pariisista jo aikoja ennen herra

Claudiuksen parantumista; h�n l�hti matkaansa er��n englantilaisen
kanssa."

"H�n oli syyp�� herra Claudiuksen sairauteen, eik� tullut anteeksi

pyyt�m��n ja h�nt� hoitamaan?"

"Tytt�reni, rouva oli n�yttelij�t�r; verisen uhrauksen katsoi h�n

kauneutensa ylist�miseksi eik� ollenkaan pit�nyt velvollisuutenaan
rukoilla anteeksiantamusta ja viel� v�hemmin parantaa h�nen haavojansa
hienoilla k�sill��n. Kohta parantumisensa j�lkeen palasi herra Claudius
kotiin. H�nen veljens� oli -- kuollut ja j�tt�nyt paljon toimia
perillisell�ns�. Pitk�n poissa olon per�st� n�in h�net siis j�lleen --
en koskaan koko el�ess�ni ole n�hnyt kenenk��n k�rsiv�n niin kauheasti,
kuin t�m�, sielunsa pohjasta liikutettu nuorukainen k�rsi."

"Oliko h�n kovissa omantunnon vaivoissa?"

"Niit� h�nell� v�hemm�n oli, vaan h�n ei voinut unhottaa rouvaa.

Ik��nkuin mielet�nn� juoksi h�n tunnittain puutarhojen l�vitse tahi
soitti h�n hurjasti pianoa."

"Vakava ja tyven herra Claudiusko?" kysyin min� henget�nn�

kummastuksesta.

"H�n ei ollut semmoinen silloin. H�n etsi rauhaa ja surunsa lievityst�

soitannosta ja miten hyv�sti h�n soitti! Min� k�sit�n aivan hyvin
Charlotten 'matkimisen' h�nt� usein tuskastuttavan. H�n ei kest�nyt
pitk�� aikaa t��ll�. Viel� vuoden matkusteli h�n ymp�ri, sitte palasi
h�n tykk�n��n muuttuneena ja rupesi vakaana, ankarana, hiljaisena
miehen�, jommoisena te h�nt� tunnette, kauppatoimensa esimieheksi. Min�
en sen j�lkeen en�� ole kuullut h�nen soittavan, en ole koskaan
sittemmin kuullut kiivasta sanaa h�nen suustansa enk� huomannut
�kkipikaista liikuntoa. H�n oli taistellut toisella tavalla kuin veli,
joka sielunsa suruineen menetti henkens�. H�nen voimakas henkens� antoi
h�nen l�yt�� parhaan parannuskeinon -- ty�n. Ja niinmuodoin tuli h�n
siksi, mik� h�n nyt on, ty�ntekij�ksi sanan oikeimmassa merkityksess�,
lujaksi luonnoksi, joka s��nn�llisyydess� ja nerollisuudessa n�kee
ihmisen parhaan l��kkeen ja sen vuoksi tahtoo sit� kaikkialla k�ytt��."

Neiti Fliedner puhui niin el�v�sti, ett'en olisi voinut uskoa sit�
h�nest�, tosin kyll� aina miellytt�v�st�, mutta my�skin harvapuheisesta
neidest�; silminn�ht�v�sti oli h�n eritt�in innoissansa. Ja min� istuin
h�nen vieress�ns� ja katselin, henke�ni pid�tt�en, tuntemattomaan
maailmaan: miten ihmeellinen oli minusta miehen innokas ja palava
rakkaus naista kohtaan! Lempisatuni vaalenivat ja kadottivat
lumousvoimansa t�m�n tositapauksen rinnalla. Ja mies, joka ei voinut
unhottaa uskotonta rouvaa, joka kadottamisen tuskasta mielet�nn� sy�ksi
puutarhojen l�vitse, oli siis herra Claudius -- voiko h�n todellakin
tuntea mit��n niin syv�sti?

"Rakastaneeko h�n viel�kin sit� rouvaa?" keskeytin min� hiljaa

��nett�myyden.

"Lapseni, sit� en voi teille sanoa", vastasi vanha neiti hymyillen.

"Luuletteko todellakin kenenk��n tiet�v�n, mit� herra Claudiuksella on
mieless�? Tunnettehan te itse h�nen katsantonsa ja k�yt�ksens� ja
sanotte niit� vakaviksi ja tyveniksi. H�nen sielunsa on kaikille
suljettu kirja. Paitsi sit� en voi uskoa sit� mahdolliseksi; t�ytyyh�n
h�nen halveksia sit� kavalaa rouvaa."

Jo oli pime�. Neiti Fliedner oli hetken aikaa sitte avannut ikkunan,
sent�hden, ett� huone oli niin helteinen; sade oli jo tauonnut. T��ll�
syrj�isell� kadulla vallitsi hiljaisuus, mutta et�isimmill� kaduilla,
joilla liike oli vilkkaampi, kuului humina milloin enentyv�n, milloin
v�hentyv�n. Kadun toisella puolella sytytettiin kaasuliekki toisensa
per�st�. Ne kuvastuivat kadun vesil�t�k�iss� ja n�yttiv�t meille, miten
mustina ja uhkaavina pilvet viel� peittiv�t taivaan ja riippuivat
kaupungin yli. Huoneesenkin, jossa me ��nett�min� istuimme vierekk�in,
loisti niiden heikko valo ja min� pyysin neiti Fliedneri� j�tt�m��n
lampun sytytt�m�tt�, sill� olihan meill� kirkasta kyll�, vaikka
oikeastaan pelk�sin katsella h�nt� silmiin, sill� min� tiesin h�nen
olevan tuskaisena ja liikutettuna.

Silloin kuului kovia askeleita katuvierustalta ja ikkunan alta

tunkeutui kertova ��ni meid�n luoksemme: "Er�s rampa rouva ei voinut
pelastua, vaan on hukkunut! Siell� lienee kauheata!"

Me kavahdimme seisomaan ja neiti Fliedner alkoi lakkaamatta k�vell�

edestakaisin. Etehisest�kin kuului jo puhetta. "Eik� viel� ole uutisia
Dorotheenthalista?" kuulimme Charlotten k�sipuita vastaan nojautuneena
huutavan alas samassa kun neiti Fliedner avasi ovensa. "Meid�n
v�est�mme ei ket�k��n ole palannut", vastasi vanha Erdmann. H�n seisoi
palvelijoitten keskell� ja h�nen karkea ��nens� vapisi liikutuksesta.
"Mutta toiset kertovat siell� olevan hirve�t�", jatkoi h�n, "ja meid�n
herramme on ensim�inen pelastamassa -- Jumala varjelkoon, h�n ei kysy,
kaatuuko tuommoinen p�hkin�nkuoren tapainen kapine kuin h�nen pieni
ruuhensa! Onhan siell� muutakin pelastukseen kykenev�� v�ke�! Jospa h�n
olisi edes v�h�n varovaisempi! Herttuankin sanotaan siell� olevan."

"Kuinka, h�nen herttuallinen korkeutensako itse?" huudahti Dagobert

alas.

Erdmann my�nsi. Yliovi ly�tiin kiinni; mutta heti kohta tuli herra
luutnantti alas -- k�ski satuloida hevosensa ja lenn�tti pois -- kaunis
Tankred -- miten kurjalta h�n nyt n�ytti minusta!

Min� hiivin j�lleen sohvan kulmaan, neiti Fliednerin istahtaessa

ikkunan komeroon. Min� en voinut muistella muuta kuin vett�, miten se
raivoisasti sy�ksi eteenp�in hukuttaen kaikki ihmiset, jotka eiv�t
voineet pelastaa itse�ns�. Kuinka kauheata hukkua kuohuileviin
vaahtoisiin aaltoihin! Mutta "herra Claudius ei huoli, kaatuuko pieni
p�hkin�nkuori", kuten Erdmann vanhus vakuutti; h�n ei luultavasti
rakastanut maailmaa, ihmisi� eit� omaa el�m�t�ns� ja siihen oli h�nell�
syyt�. Rouva, jota h�n ei voinut unhottaa, oli ollut uskoton; kavalat
olivat veli ja sisar, kavala vanha kirjanpit�j�, ja min�kin, jolle h�n
aina osoitti niin paljon hyvyytt�, min�kin olin viekas ja olin muutama
tunti sitte ilmaissut kumoomattomimpia todistuksia h�nt� vastaan. Neiti
Fliedner yksin piti h�nen puoltansa; min� katsahdin melkein
kateellisesti ikkunan komerossa istuvaa, pient�, siev�� olentoa;
h�nell� oli puhdas omatunto, h�n ei koskaan ollut tehnyt is�nn�llens�
pahaa, eik� h�nen tarvinnut katuvaisesti nuhdella itse��n pahasta
k�yt�ksest�, jos -- aallot lainehtisivat jalon vaaleahiuksisen p��n
ylitse. Olin melkein kiljahtaa sit� kuvaillessani, mutta purin
hampaitani ja rupesin j�lleen tuskallisesti lukemaan jokaista kuuluvaa
askelta, jokaista kaukaista vaunujen jytin��.

Niin kului tunti tunnin per�st�. Ei is�nik��n ollut viel� palannut.

Neiti Fliednerin k�skyst� oli Erdmann ollut kuulustelemassa
Karolinenlustissa. Melu ei viel� ollut tykk�n��n tauonnut liikutetussa
kaupungissa, mutta oli jo v�hentynyt. Syd�ny� l�hestyi. -- Silloin
py�riv�t vaunut muurikadulle. Neiti Fliedner kavahti pystyyn, hiljaa
huudahtaen sek� ilosta ett� pelosta ja min� juoksin lent�en etehisen
l�vitse ja avasin pihan oven. Melkein l�pitunkematon pimeys vallitsi
ulkona, mutta min� riensin sokeasti pihalle ajavia vaunuja kohti.

"Herra Claudius, oletteko itse siell�?" huusin vapisevin ��nin.

"Olen", kuului kuskinistuimelta.

"Jumalan kiitos!" Min� painoin k�det syd�melleni, luulin sen pakahtuvan

vapaasti heng�ht�misest�ni, kun vaara oli ohitse.

Nyt riensiv�t palveliat kaikkialta ja ymp�r�iv�t vaunut. Herra Claudius

astui alas.

"Onko turmio todellakin niin suuri, herra Claudius?" kysyi Erdmann.

"Todellakin nelj�nkymmenen tuhannen taalerin vahinko, kuten Sch�fer
sanoo?"

"Vahinko on suurempi -- kaikki on h�vitetty; saamme alkaa

Dorotheenthalissa uudestaan. Min� vaan surkuttelen havupuitani -- ei
ainoatakaan ole en��", lausui h�n liikutettuna. "No, kaikki ne voi
hankkia uudestaan aikaa my�ten; mutta t�ss�" -- h�n vaikeni ja avasi
vaununoven.

H�n auttoi varovaisesti jonkun alas vaunuista. Useitten sytytettyjen

lamppujen valo lankesi nyt etehisen ovesta nuoreen neitoon, joka
puoleksi riippuen herra Claudiuksen k�sivarressa, astui alas.
Suonenvedontapainen nyyhkiminen t�risytti hentoa, eteenp�in
kumartunutta olentoa ja peitt�m�tt�m�t hiukset riippuivat
ep�j�rjestyksess� ja hajallaan kauniitten, mutta kauheasta tuskasta
v��ristyneiden kasvojen ymp�ri.

"H�nen �itins� on hukkunut", kuiskasi h�nen seurassansa tullut v�ki.

Herra Claudius kiersi lujemmin k�sivartensa tyt�n ymp�ri ja saattoi

h�net etehiseen. H�n sattui minuun pime�ss� -- ja h�nen vaatteensa
olivat l�pim�rj�t.

Neiti Fliedner seisoi ylim�isell� portaalla ojentaen h�nelle molemmat

k�tens�; en kuullut, mit� herra Claudius h�nelle sanoi; �kkin�inen,
selitt�m�t�n ujouden ja tuskan tunne karkoitti minut heid�n
l�heisyydest�ns� etemm�ksi, mutta min� n�in vanhan neidon lempe�sti ja
hell�sti tarttuvan itkev�n tyt�n k�teen ja taluttavan h�nt� sis�lle.
Herra Claudius viipyi viel� tuokion aikaa etehisess� puhuen Charlotten
kanssa. Minulta ei j��nyt huomaamatta, ett� h�n ik��nkuin etsien
katseli ymp�rillens� -- oliko h�n siis kuullut ��neni ja tahtoiko h�n
t�ten tulla vakuutetuksi, olinko min�, johon h�n oli niin suuttunut,
todellakin siell�. Mik� hullu ajatus! H�nell� oli t�rke�mp��
mietitt�v�n� -- kuinka paljon kurjuutta olikaan h�n n�hnyt t�n��n ja
kuinka paljon vaikeuksia olikaan h�nell� taasen uudestaan voitettavana!
Eik� h�n nyt tuonut syv�sti sortunutta orpoa tytt�raukkaa kotiinsa,
ottanut h�nt� luoksensa syd�mellisen hell�sti ja s��liv�isesti? H�n ei
varmaan ollut yht� kiitt�m�t�n kuin min�; h�n ei lyk�nnyt suojelevaa
k�tt� luotansa; luottavaisesti turvasi h�n h�nen tukevaan k�teens�. Ja
sitte muistelisi h�n viel� arolta tullutta, uppiniskaista lasta? Ei
suinkaan!

H�n astui taasen portaita alas, seisahtui ovessa ja katseli tarkkaan

ymp�rillens� pime��n. Sill� v�lin oli herrakin astunut alas vaunuista
ja meni h�nen luoksensa -- min� tunsin h�net is�kseni. Kummastuneena
n�in h�nen ojentavan herra Claudiukselle, halveksitulle "kauppiaalle",
mit� yst�v�llisimm�sti k�tens� ja mit� hartaimmin h�nt� kiitt�en,
j�tt�v�n h�net hyv�sti. Puutarhassa hiivin h�nen luoksensa ja tartuin
h�nen k�sivarteensa. H�n oli siit� eritt�in h�mill��n ja h�nen oli
erinomaisen vaikea k�sitt��, "ett� h�n n�in my�h��n y�ll� n�ki pikku
kyyhkysens� ulkona". H�n oli seurannut herttuaa Dorotheenthaliin ja
sitte palannut sielt� herra Claudiuksen vaunuissa. Menness�mme
Karolinenlustiin kertoi h�n vedentulvasta ja herra Claudiuksesta.

"Mink�lainen mies! Herttua oli innostunut n�hdess��n h�nen

kylm�mielisyytt�ns� ja neuvokkaisuuttaan ja vakavaa arvokkaisuutta,
jolla h�n k�rsi vahinkonsa. Min� olen t�h�n saakka luullut miehen
el�v�ksi luvunlaskun esimerkiksi -- siit� t�ytyy minun pyyt�� h�nelt�
anteeksi!"

Niin, mink�lainen mies! "No, kaikki voi hankkia uudestaan aikaa my�ten,
mutta t�ss�" -- niill� yksinkertaisilla sanoilla vertasi h�n oman
��rett�m�n vahinkonsa nuoren tyt�n onnettomuuteen. Ja h�n olisi
numero-set�, j��kylm� rahamies? Ei, vaan "ty�ntekij� sanan oikeimmassa
merkityksess�", joka ei tehnyt ty�t� halvan voiton t�hden, mutta
sent�hden ett� "huomasi s��nn�llisyyden ja nerollisuuden olevan ihmisen
parhaan l��kkeen". Ah, nyt jo rupesin ymm�rt�m��n h�nt� paremmin!

Sin� y�n� en en�� mennyt levolle. Min� istahdin ikkunankomeroon ja

odotin p�iv�n koittoa. Puitten takaa koittavan p�iv�n kuluessa tahdoin
alkaa uutta el�m��.

XXVI.

Seuraavana p�iv�n� iltapuolella otin minulle uskotun puutarhan avaimen

ja menin sveitsil�istaloon: Min� tiesin pikku Gretchenin is�n olevan
opettajan K:n korkeammassa tytt�koulussa -- h�n kyll� oli auttava minua
tulemaan toiseksi ihmiseksi. Pitk�� esittelemist� ei tarvittu. Rouva
Helldorf tunsi minut heti kohta. Kuten my�hemmin sain kuulla, oli vanha
Sch�fer tarhuri jo kertonut paljon "oppineen herran" kesytt�m�st�,
kummallisesta lapsesta, joka niin �kkiarvaamatta oli tulla tipahtanut
Karolinenlustiin, ja pikku Kreetta kavahti minulle kaulaan.
Taannoisesta tapauksesta puutarhassa, johon min� olin syyp��, ei
lausuttu sanaakaan.

"Tahdotteko opettaa minua?" kysyin yliopettaja Helldorfilta, joka

korjaeli ��rett�m�n suurta kirjoitusvihko-kasaa. "Min� tahtoisin oppia,
oppia niin paljon kuin vaan mahtuu p��h�ni! Olenhan jo koko vanha
tytt�, enk� taida edes oikein kirjoittaa." H�n hymyili ja h�nen
suloinen pikku rouvansa samoin, ja me p��timme lujasti, ett� min�
saisin k�yd� kuin heid�n oma lapsensa heid�n perheess�ns� ja saisin
joka p�iv� v�hint��n kolme oppituntia. Sen p��t�ksen kerroin min� neiti
Fliednerille, joka hyv�ksyi sen kokonaan ja lupasi minun pyynn�ist�ni
toimittaa kaikki siihen kuuluvat raha-asiat. Siis ei minun tarvinnut
sent�hden menn� herra Claudiuksen kirjoitushuoneesen.

Siit� alkaen tein min� v�sym�tt� ahkerasti ty�t�. Tosia lensi kyn�
alussa usein p�yd�n alle ja min� juoksin kuumentunein p�in kyynelsilmin
mets��n; mutta min� palasin my�skin huoaten takaisin, otin pienen
ter�stirannin hitaasti lattialta ja rupesin j�lleen maalaamaan, kunnes
kopioiminen tykk�n��n oli tarpeeton ja somat, vakavat, paperille
piirretyt kirjaimet tulivat ajatusten eloon saattajiksi. Silloin
aukenivat silm�ni ja min� k�sitin entisen tiet�m�tt�myyteni! Min�
edistyin opettajani iloksi sanomattoman nopeasti ja sitte lis��ntyiv�t
alussa harvat oppiaineeni laululla ja soitannollakin, joissa
luonnollinen taipumukseni oli minulle suureksi avuksi. Kohta seisoin
min� pianon vieress� laulaen kaksi��nisi� lauluja nuoren Helldorfin
kanssa.

Se seurustelu sveitsil�is-talossa, vaikka is�ni sen hyv�ksyi ja neiti

Fliedner sek� herra Claudius sit� julkisesti suojelivat, oli er�ille
henkil�ille malka silm�ss�. Eckhof raivosi ja Charlotte oli kummallisen
kiukkuinen ja vihastunut. Min� sain sielt� likempi� tietoja vanhan
kirjanpit�j�n ja h�nen tytt�rens� v�lisest� eripuraisuudesta. Helldorf
oli lukenut jumaluusoppia ja jo ylioppilaana kihlannut Anna Eckhofin.
Vanha salapyh�inen oli suostunut t�h�n liittoon sill� ehdolla, ett�
nuori mies lopetettuaan oppim��r�ns�, l�htisi nuoren rouvansa kanssa
It�-Indiaan l�hetyssaarnaajaksi, -- mutta tietysti evankelisen
uskonlahkon s��nt�j� ankarasti noudattavana saarnaajana. Se m��r�ys
tuntui sulhosta yh� raskaammalta, h�n kielt�ytyi viimein sit�
t�ytt�m�st� ja ilmaisihe kaiken ulkokultaisuuden ja tekopyh�n
lavertelemisen jyrk�ksi vastustajaksi. Lis�ksi selitti l��k�ri nuoren
morsiamen ruumiinrakennuksen liian heikoksi kest�m��n l�hetyssaarnaajan
vaimon vaivaloista ja puutteellista el�m��. Vanhusta ei se lepytt�nyt;
h�n hurjasti v�itti Herran kyll� suovan tytt�relle armonsa kautta
siihen voimaa, ja ell'ei niin k�visi, menisi h�n Jumalan luo pyh�n
kirkon oikeana ja valppaana soturina. Kun Helldorf lujasti pysyi
kiellossansa eik� tahtonut luopua armaastansa, hylk�si is� tytt�rens�.

Aivan selv�sti k�sitin min� ukon vihan, kun muuri sill� tavoin
revittiin alas sveitsil�istalon ja h�nen hallitsemansa alan
v�lilt�, mutta mist� syyst� katseli Charlotte ep�suosiollisesti
seurustelemistani opettajan perheen kanssa? Suuttuneena sanoi h�n
minulle vasten silmi�, ett'ei h�n k�sitt�nyt, kuinka herra Claudius
taisi uskoa valtatien varrella olevan portin avaimen minun
huolimattomiin lapsenk�siini; pian p��sisiv�t muka kaupungin kaikki
kerj�l�iset tulvaamaan puutarhaan. H�n moitti minun tulleeni siit�
saakka inhottavan ylpe�ksi, kun rupesin harjoittamaan sek� lukemista,
ett� kirjoitusta; "ihastuttavan luonnollisesta aron prinsessasta" ei
en�� l�ydy j�lke�k��n ja k�h�r�it�ni olin muka ruvennut j�rjest�m��n
jotenkin paljoa teeskentelev�isyytt� ja kiekailevaisuutta osoittavalla
tavalla. Viel� vihaisemmaksi ja pistelev�isemm�ksi tuli h�n alotettuani
soitantoa ja laulua harjoittamaan. Useasti tapasin h�net muurin takana,
kun oppitunnin per�st� palasin kotiin; s�ihkyvin silmin, mutta
kuitenkin melkein loukkaavan v�linpit�m�tt�m�sti sanoi h�n pienen
linnun voivan ylpeill� sangen kimakasta ��nest��n, josta h�n oli vaan
ohitsemennen kuullut muutamia s�veleit�; mutta kun er��n� sunnuntaina
iltap�iv�ll� laulukumppalini, nuori Helldorf saatti minut puutarhan
portille asti; hy�kk�si h�n esiin pensastosta ja rupesi lakkaamatta
nauramaan, silloin t�ll�in ivallisesti kysyen: "Saanko luvan onnitella,
neiti von Sassen?"

Min� annoin h�nen olla, kun en todellakaan k�sitt�nyt h�nen

k�yt�st�ns�. Muuten hillitsi h�n itse��n ilmoittamattoman salaisuuden
suhteen paljoa paremmin kuin mit� olisin voinut uskoa. Ainoastaan
kahdessa kohdassa ilmaantui h�nen enentynyt ylpeytens� selvemmin: h�n
ei nimitt�in milloinkaan en�� tullut aterialle muuten kuin puettuna
sihisev��n silkkiin ja lis�ksi n�ytti h�n kaikissa tilaisuuksissa
ylenkatsettansa porvaris��ty� kohtaan. Enimmiten sai nuori Helldorf
sit� tuta, sill� herra Claudius kutsui h�nt� yh� useammin perheesens�.
H�n kohteli nuorta miest� kylm�sti ja ep�kohteliaasti, joka usein
suututti minua, liiatenkin kun v�hitellen puhdas sisarellinen rakkaus
h�neen oli syntynyt minussa. Suureksi mielihyv�kseni ylenkatsoi nuori
mies tykk�n��n h�nen k�yt�st�ns�. H�n ei ollut huomaavinaankaan ylpe�t�
loukkaavaa naista. Minulla oli usein tilaisuutta huomata se, sill�
min�kin otin enimmiten osaa Claudiuksen pieniin pitoihin, mutta
kuitenkin aina is�ni seurassa. H�nen ja herra Claudiuksen v�lill� oli
sangen vilkas seurustelu saanut alkunsa. Herra Claudius tuli hyvin
usein kirjastoon, jota h�n ei ennen koskaan tehnyt, ja is�ni puolestaan
meni iltaisin t�htitorniksi valmistettuun huoneesen. Pieniss�
teepidoissa olivat he aina yhdess�. He n�kyiv�t sangen paljon
mieltyneen toisiinsa; mutta he eiv�t koskaan, vaikka usein kuuntelin
heid�n puhettansa, koskeneet muistoraha-seikkaan. Herra Claudiuksen ja
minun keskin�inen v�limme ei kuitenkaan v�h��k��n muuttunut.
P�invastoin kartoin h�nt� entist� huolellisemmin, sill� olihan tuo
onneton salaisuus v�lill�mme. Tammikuussa, Dagobertin palatessa, oli
asia ratkaistava; kuinka kamala olisinkaan ollut, jos olisin
teeskennellyt yst�vyytt� ja luottamusta, ennenkuin herra Claudius saisi
tietoa asiasta! Ja viel� toinenkin seikka ujostutti ja pelj�tti minut
h�nen l�helt�ns�. Usein, katsahtaessani yl�s, jutellessani toisten
kanssa, huomasin h�nen silm�ns�, oikein tuskallisen miettiv�isesti,
olevan luodut minuun; min� tiesin aivan hyvin miksi: H�n n�ki valheen
yh� viel� tahraavan otsaani. Veri sy�ksi kasvoihini ja synnytti taasen
minussa entisen uhkamielisyyden ja uppiniskaisuuden. H�n ei n�kynyt
odottaneen toisenlaista k�yt�st� minulta. H�n ei sanallakaan
muistuttanut minua Ilsen antamasta holhoojaoikeudesta, vaikka min�
tiesin h�nen, kuten alusta asti, pit�v�n huolta t�ist�ni ja toimistani
ja sit� paitsi minun tiet�m�tt�ni joutuneen yhteyteen opettajan kanssa,
jonka itse olin valinnut. H�n piti uskollisesti Ilselle annetun
lupauksensa, vaikka se aikaa my�ten olikin tuleva h�nelle vaivaloiseksi
ja tukalaksi. N�hdess�ni h�nen lempe�n vakavana ja moittimattoman
arvokkaana k�velev�n vieraittensa joukossa, tuskastuin usein
sanomattomasti, kun h�nt� uhkaava salaisuus muistui mieleeni.
Voineekohan h�n puollustaa itse��n sen ilmi tullessa?

Niin kului kolme kuukautta. Min� ylpeilin vakavasta kauniista

k�sialastani, jonka avulla jo olin salaa kirjeenvaihdossa Kristina
t�tini kanssa. H�n oli innokkaasti kiitt�nyt minua l�hett�m�st�ni
rahasta ja kertonut aikovansa l�hte� Dresdeniin l��k�rien
hoidettavaksi, lujasti toivoen saavansa ��nens� takaisin. H�nen
vakuutuksensa mukaan olin muka h�nen pelastajansa, suojelusenkelins� ja
ainoa olento, joka en�� s��li h�nt�, kovasti koetettua rouva raukkaa.
H�n lausui lakkaamatta toivovansa kerran saada sulkea minut syliins�.
Se kirjeenvaihto liikutti minua niin syv�sti, ett� er��n� p�iv�n�
ujosti yritin puhua is�ni kanssa onnettomasta t�dist�ni. Is� kavahti
seisoalleen, kielt�en minua koskaan en�� puhumasta h�nest� ja lausui
suuttuneena, ett'ei h�n ymm�rt�nyt, miten Ilse oli antanut sanankaan
t�st� synk�st� perhejutusta tulla minun tietooni. T�tini yh� useammin
saapuvat kirjeet saattoivat minut siis sangen levottomaksi, vaan min�
en kuitenkaan hennonnut j�tt�� niit� vallan vastaamatta.

V�hitellen sain kokea toisiakin huolia. Min�, joka en muutamaa

kuukautta ennen viel� tiet�nyt, mit� raha oli, min� luin nyt
levottomasti jokaista groshenia, sill� -- sit� puuttui usein. Min� olin
iloisesti ja hiukan taitavastikin hoitanut pient� talouttamme; joka
ilta oli pieni teep�yt� kirjastossa, mukavuus, jota is�ll�ni ei ollut
moneen vuoteen ollut; mutta ett� meid�n my�skin kerran t�ytyi maksaa
kaikki, sit� en min� k�sitt�nyt, ennen, kuin palvelusneitini laski
eteeni pitk�n luettelon kaikenlaisista ostoksista.

"Rahaa!" huudahti is�ni kavahtaen pystyyn papereistansa, kun min�

viattomasti annoin h�nelle r�tingin. "Lapseni, min� en k�sit� -- miksi
sitte?" H�n tunnusteli etsien liivins� ja nuttunsa sivutaskuja. --
"Minulla ei ole, Leonoraseni!" selitti h�n olkap�it��n nyk�hytt�en,
avuttoman ja tuskallisen n�k�isen�. "Kuinka -- �skenh�n maksoin
ravintolan p�iv�llisr�tingin?"

"Maksoitte, is�. Mutta t�m� on illallisista", sammalsin min�

h�mm�styneen�.

"Vai niin!" H�n repi molemmin k�sin hiuksiansa. "Katso, lapseni, t�m�
on minulle ihan uutta, min� en ole sit� koskaan k�ytt�nyt. Katso,
t�ss�!" sanoi h�n, n�ytt�en minulle harmaasen paperiin k��ritty�
sokuripalasta kirjoitusp�yd�lt�, "t�m� on eritt�in ravitsevaista ja
hyvin terveellist�."

Ah, miten min� pelj�styin ja mik� hirve� valo nyt koitti silmiss�ni.
Is�ll�ni oli runsaat tulot, mutta h�n kielsi kokoelmiensa t�hden
itselt��n v�ltt�m�tt�mimm�tkin tarpeet. Se oli siis syy h�nen kauheaan
laihuuteensa; olivathan h�nen kasvonsa jo Ilsen ja minun lyhyest�
hoidostani muuttuneet silminn�ht�v�sti terveemm�n n�k�isiksi. Jos
tahtoisinkin, niin en kuitenkaan h�nen itsens� t�hden voisi suostua
t�h�n kummalliseen sokuriruoan nautintoon. Mutta min� en tohtinut h�nt�
vastustaa, en edes pyyt�� rahaa, n�hdess�ni h�nen useasti maksavan
satoja taalereja vanhasta kellastuneesta k�sikirjoituksesta tahi
vanhasta, korkokuvaisesta posliiniruukusta eik� j�tt�v�n �yri�k��n
taskuunsa. H�nen lempe� ja hell� k�yt�ksens�, melkein lapsellinen ilo,
jolla h�n n�ytti minulle ostetut aarteensa ja oma kunnioitukseni h�nen
ty�t�ns� ja tietoansa kohtaan sulki minulta suun.

Min� etsin pienen kukkaron, jonka Ilse oli j�tt�nyt laatikkoon

"h�t�varaksi", vaan jota min� siihen saakka olin ylenkatsonut. Ne rahat
riittiv�t joksikin aikaa; mutta kun sitte annoin ulos viimeisen
groshenin, palasivat huolet j�lleen. Ilsen puoleen en tohtinut k��nty�,
enk� herra Claudiuksenkaan; t�ytyih�n minun heille aina ilmoittaa,
mihin aioin k�ytt�� omaisuudestani otetut rahat. Nyt, voidakseni
selvemmin arvostella ihmist� ja seikkoja, muistin my�skin Ilsen
ankarasti moittineen t�t� kiihke�t� kokoomista; min� k�sitin nyt perin
pohjin herra Claudiuksen lauseen: senkaltainen hillitsem�t�n kokoilija
ottaa varat vaikka alttarilta, enk� min� siis voinut toivoa, ett� h�n
suostuisi pyynt��ni. Mutta mit� itse ansaitsin, siihen ei h�nell� ollut
oikeutta; minun ei edes tarvinnut sanoa, mihin k�ytin ansaitsemani
rahat -- sangen nopeasti juolahti se pelastava ajatus mieleeni.

Ja toisena p�iv�n� Dorotheenthalin vesitulvan j�lkeen n�in nuoren

neidon, jonka �iti oli hukkunut, istuvan pihakammarin ikkunassa;
kauniit, vaaleat kasvot syv�lle alaspainettuina teki h�n niin ahkerasti
ty�t�, ett� minun oli mahdotonta n�hd� ainoatakaan katsetta.

"Mit� h�n tekee?" kysyin neiti Fliednerilt�.

"H�n on pyyt�nyt ty�t�, sill� h�n luulee ainoastaan sill� tavalla

voivansa hillit� surunsa. H�n kirjoittaa kukkasten nimi�
siemenkoteloihin; h�nen is�ns� oli koulunopettaja Doretheenthalissa ja
tytt� kirjoittaa sangen kaunista k�sialaa."

T�m� joutui taasen mieleeni, kun Emma, palvelija-neitsyt, antoi minulle

paperin t�ynn� numeroita. Minulla ei en�� ollut �yri�k��n ja pyysin
sammaltaen h�nt� odottamaan muutaman p�iv�n. Silminn�ht�v�sti
kummastuneena ja h�mill��n l�ksi h�n huoneesta ja min� menin kello
kuusi sykkivin syd�min katurakennukseen. Herra Claudiuksen luona oli
pidot -- is�nikin oli kutsuttu, mutta h�n viipyi viel� linnassa
tervehtim�ss� Margareta-ruhtinatarta, joka sin� p�iv�n� oli palaava
kolmekuukautisen poissaolon j�lkeen.

Min� riisuin p��llysvaatteeni ja hattuni neiti Fliednerin huoneesen.

"Lapseni", lausui vanha neiti v�h�n h�mill��n ollen, vet�en p��ni

rinnoillensa, "jos joskus joudutte rahapulaan, eik� totta, tulettehan
silloin minun luokseni?"
Min� pelj�styin -- Emma oli kielitellyt; mutta min� en kuitenkaan
tahtonut my�nt�� olevani tarpeessa, min� h�pesin is�ni t�hden. Enh�n
min� kuitenkaan ollut sill� autettu, ett� h�n lainaisi minulle rahaa,
t�ytyih�n minun kaikissa tapauksissa maksaa ne h�nelle takaisin. Min�
kiitin h�nt� syd�mellisesti ja menin jotenkin vakavin askelin
toimitushuoneesen -- ensi kerran Ilsen l�hdetty�.

Jo oven takana kuulin herra Claudiuksen k�velev�n edestakaisin.

Avatessani oven k��ntyi h�n puoleeni ja seisattui k�det sel�n takana.
H�nen kirjoitusp�yd�ll��n paloi yksin�inen viheri�varjostiminen lamppu,
kaikki muut p�yd�t olivat jo pime�t; herrat olivat l�hteneet ty�st��n.

Minna v�risytti: kookas, solakka mies oli juuri nopeilla askeleilla

mitannut puolih�m�r�� huonetta; entist� el�v�mmin muistui aika
mieleeni, jolloin ��ret�n suru ja tuska saattoivat h�net rauhatonna
puutarhan ja mets�n yksin�isyyteen. Tuloni n�kyi kummastuttavan h�nt�,
ik��nkuin ehdottomasti tarttui h�n lampun varjostimeen ja kohotti sen,
ett� valo kirkkaasti valasi minua, ujosti seisoissani odottaen oven
edess�. Tilani oli minusta niin tuskallinen kuin olisin �kki� joutunut
pilkkalavalle; mutta min� kokosin kaiken rohkeuteni, menin h�nen
luoksensa ja laskin jotenkin k�mpel�sti niiaten, paperin h�nen eteens�
kirjoitusp�yd�lle.

"Olkaa hyv� ja tarkastelkaa t�t� k�sialaa!" pyysin alasluoduin silmin.

H�n otti paperin k�teens�.

"Kauniita, luontevia kirjaimia: ne ovat siin� niin lujina ja

uhkamielisin�, tahtoisin sanoa, haarniskaan puettuina, mutta kuitenkin
vieh�tt�vin�", lausui h�n ja puoleksi hymyillen k��nsi kasvonsa
puoleeni. "Luulisipa kirjoittajan pukeutuneen rautahansikkaasen
peitt��ksens� pienen k�den!"

"Siis on kirjoitus kaunis -- mutta kelpaako se my�skin k�yt�nn�ss�?

Minun ilahuttaisi, jos niin olisi!" lausuin sammaltaen.

"Vai niin, asia koski teihin enemm�n, kuin luulin. Oletteko te t�m�n
kirjoittanut?"

"Olen."

"Ja mit� tarkoitatte 'k�yt�nn�ll�?' Ettek� tyydy siihen, ett� �kki�

olette oppineet kirjoittamaan niin kauniisti ja kuten kirjoituksesta
huomaa, my�skin sujuvasti ja nopeasti?"

"En, en, en lainkaan!" vastasin vilkkaasti. "Min� tahtoisin osata

kirjoittaa niin, ett� -- ett� minulle uskottaisiin ty�t�." -- Nyt olin
sen sanonut ja nyt tulin rohkeaksi. "Min� tied�n teid�n antavan
naisienkin kirjoittaa kukkasien nimi� siement�tter�ihin; ettek� antaisi
minunkin koettaa? -- Min� koettaisin parastani ja kirjottaisin
tarkkaan, mallin mukaan." -- Nyt katsahdin yl�s, mutta loin heti
j�lleen silm�ni alas, sill� katselivathan h�nen siniset silm�ns� minua
niin tulisesti, mutta samalla my�skin ik��nkuin s��liv�isesti. Ne
olivat niin s�ihkyv�t ja iloiset, kuin eiv�t ne ensink��n olisi tuon
muuten rauhallisen, vakavan miehen omat.

"Tahdotteko siis kirjoittaa rahasta?" kysyi h�n kuitenkin kovin

tyvenesti, melkein toimekkaasti. "Ettek� tied�, ett'ei teid�n tarvitse
sit� tehd�? Onhan teill� omaisuutta. Sanokaa vaan, kuinka paljon
tarvitsette ja mit� varten." H�n laski k�tens� vieress��n seisovalle
rauta-arkulle.

"Ei, min� en huoli!" huudahdin �kki�. "Antakaa rahojen olla

my�hemm�ksi. Armas mummo-vainajani sanoi siin� olevan kylliksi h�t��
torjumaan, enk� min� viel� ole h�d�ss�, Jumalan kiitos!" H�n otti
j�lleen pois k�tens� arkusta. En tied�, mist� syyst� joutui mieleeni,
h�nen eriskummallista hymy�ns� n�hdess�ni, ett� _h�nkin_ jo tiesi Emman
l�rp�tyksist�. Se masensi minut, mutta vahvisti samassa p��t�kseni.

"Te ette silminn�ht�v�sti k�sit� sit� ty�t�, jota nyt minulta

pyyd�tte", jatkoi h�n. "Min� tied�n jo ennakolta, miten k�y: yhden
minutin kuluttua rupeavat poskenne punottamaan, ajatuksenne ja jalkanne
kapinoitsemaan kauheata kirjoitusta vastaan --"

"Nyt on kaikki ihan toista", keskeytin h�nt� puoli��neen ja h�veli��n�,

sill� toistelihan h�n omia lapsellisia sanojani, joilla olin kertonut
h�nelle, miten inhosin kirjoitusta. "Vaikeaa on oppiminen minusta
ollut, se on tosi, enk� min� sit� kiell�, mutta min� olen voittanut
itseni."

"Todellakin?" Tuo paha hymy lensi taasen h�nen huulillensa. "Te olette
siis j�tt�neet kaikki, mihin olitte arolla tottuneet? Te inhoatte
kiivet� puissa, ettek� voi k�sitt��, miten ennen mielell�nne juoksitte
joen vedess�!"

"Ei, ei, niin sivistynyt en ole lainkaan!" huudahdin tahtomattani.

"Min� en ylip��ns� voi k�sitt��, koittaako koskaan p�iv�, jolloin
ik�v�im�tt� taidan kuulla puitten huminaa ja laineitten loiskimista;
mutta min� opin hillitsem��n ik�vyytt�ni, samaten kuin olen hampaitani
kirist�en -- min� osoitin paperia -- pakottanut itseni oppimaan
kirjoittamaan t�t�."

Herra Claudius k��ntyi viheri�n ikkunan varjostimeen p�in, ik��nkuin

olisi h�n tahtonut lukea sen lankoja. Sitte otti h�n pienen
paperit�tter�n ja n�ytti sen minulle, kauniisti kirjoitettuna seisoi
siin� "_Rosa Damascena_."

"Ajatelkaa nyt, ett� teid�n t�ytyy kirjoittaa n�m�t sanat nelj� sataa
kertaa", lausui h�n painavasti.

"Hyv�, saatte n�hd�, sen taidan! Onhan se kukkasen nimi, ja vaikka

tuhat kertaa kirjoittaisin 'rosa'-sanan, niin olen aina tuntevinani sen
herttaisen tuoksun. Ruusu on minusta ihme, min� olen aina pit�nyt sit�
kuoriaisen linnana -- sekin on tottumus arosta -- tahdotteko uskoa
minulle ty�t�?"

H�n oli ��neti ja raskain syd�min arvelin min� h�nen luetelleen n�m�t
vaikeukset p��st�ksens� sanomasta, ett'ei h�n voinut kirjoitustani
k�ytt��. Syv�sti alakuloisena muistelin Loviisaa, tuota orpoa opettajan
tyt�rt� -- h�n oli viel� t��ll� ja kaikki kiittiv�t h�nen
ahkeruuttansa; kaikissa tapauksissa suoritti h�n teht�v�ns� paljoa
paremmin kuin min� ja min� olin r�yhke� vertaillessani itse�ni h�neen.
Ah, miten katkerasti nyt kaduin tuloani toimitushuoneesen! Entinen
uhkamielisyys kuohuili taasen minussa, min� otin n�ytekirjoitukseni ja
pistin sen taskuuni.
"Min� huomaan olleeni nen�k�s ja arvostelleeni omaa taitoani liian
hyv�ksi", lausuin heng�ht�en. "Nyt h�pe�n n�hdess�ni tuon vieh�tt�v�n
k�sialan."

Kiireesti l�ksin oven luo, mutta herra Claudius seisoi samassa

vieress�ni.

"�lk�� menk� noin luotani", lausui h�n mit� hellimm�ll� ��nell�. "Min�
olin v��r�ss�! Te osoitatte ensi kerran minulle heikkoa luottamusta ja
min� vastustan teit�. -- Mutta min� en salli, ett� te kiusaatte
itse�nne ty�ll�, joka on koko luonteellenne vastenmielist�. Sanoittehan
�sken itse hampaita purren tekev�nne koneentapaista ty�t�. Min� en sit�
paitsi tahtoisi, ett� puhdas k�tenne, jota kulta tuskin on liannut
kirouksellaan, rupeisi ahkeroimaan muutaman groshenin t�hden,
luuletteko te seitsentoistavuotisen ihmis-ihmeen, joka ei koskaan ollut
rahaa n�hnyt, todellakin luiskahtaneen silmieni ohitse, kuten vieraan
maiseman, kummallisen kansallispuvun tahi jonkin muun semmoisen? Min�
selitin kohta alussa teille, ett� kesyt�n, uhkamielinen luonteenne on
kukistettava, sill� s��dyt�n k�yt�s rumentaa minun mielest�ni naisen,
kiitt�k��tp� vaikka tuhannet sit� kesyt�nn� vieh�tyksen�; mutta
luonteenne omituisuuksien t�ytyy j��d� h�tyytt�m�tt�."

"Mutta min� otan ohjat omiin k�siini ruvetessani ankaraan ty�h�n",

vastasin tuittup�isesti. "Etsiv�th�n toisetkin lohdutusta ty�ss�;
olettehan te itsekin toimelias aamusta iltaan ja vaadittehan te muilta
samaa."

H�n hymyili. "Min� vaadinkin oikeuden mukaan kaikilta ahkeruutta,

velvollisuutensa t�ytt�misess�. Mutta luuletteko minua senkaltaiseksi
ty�nharrastajaksi, ett� tahdon muodostaa kaikki ihmiset saman kaavan
mukaan? -- Jos joku sahaa pois liikanaiset oksat puusta, annan min�
h�nen jatkaa ty�t�ns�; mutta min� en salli kenenk��n karkeilla sormilla
koskea hienoon kukkaan ja riist�� sen lehdist� kaunista samettia. --
Min� tahtoisin mielell�ni n�hd� t�m�n pienen k�h�r�p��n uhkamielisyyden
v�hennettyn�, mutta ainoastaan henkisen ylevyyden, ei milloinkaan
koneentapaisen ty�n vaikutuksesta."

Min� olin v�h�ll� kadottaa ainoan keinon, mill� ansaitsisin rahaa,

sill� nyt en voinut en�� puhua asianmukaisesti, liiatenkin kun h�nkin
�kki� hylk�si saman puhetavan. Kaikki h�nen sanansa kuuluivat niin
pid�tetyilt� ja hillityilt� kuin pelk�isi h�n jokaisen ��nen korotuksen
sytytt�v�n sis�llisen innostuksen ilmituleen ja saattavan h�net
kiivaaksi. Olinkohan lausunut jotakin, joka muistutti h�nt� kamalasta
uskottomasta rouvasta? Sanomaton s��li tuota syv�sti loukattua miest�
kohtaan liikutti minua ja nyt tartuin ainoaan j�ljell� olevaan keinoon
-- rukoukseen, ja lausuin sanani niin innokkaalla, hell�ll� ��nell�,
ett� itsekin siit� pelj�styin.

Ik��nkuin auringons�teen valasemana kirkastuivat h�nen kasvonsa.

"No niin, te saatte, mit� pyyd�tte!" lausui h�n, tuokion aikaa

mietitty�ns�, v�r�j�v�ll� ��nell�. "Nyt k�sit�n, miksi ei ankara,
j�ykk� Ilse rouvakaan voinut vastustaa aron pikku prinsessaa! Ei, ei,
niin nopeasti emme ole valmiit!" huudahti h�n, kun min�, lausuttuani
muutamia kiitossanoja, aioin l�hte� huoneesta. "Onpa kohtuullista, ett�
min� vuorostani pyyt�isin teilt� jotakin, eik� niin? �lk�� pelj�styk�,
teid�n ei tarvitse ly�d� minulle k�tt� --" Miten katkeralta t�m�
selitys minusta kuului ja kuinka min� h�pesin! "Min� pyyt�isin teit�
ainoasti vilpitt�m�sti vastaamaan kysymykseeni."

Min� palasin ja katsoin h�nt� silmiin.

"Petyink� -- vai teid�nk� ��nenne huusi nime�ni, kun palasin

Dorotheenthalista tuona onnettomana p�iv�n�?"

Min� tunsin tumman punan lent�v�n kasvoihini ja kuumentavan poskiani;

mutta viipym�tt� vastasin h�nelle: "Min� se olin, niin -- min� olin
niin levoton --" samassa vaikenin, sill� ovi aukeni ja vanha Erdmann
astui sis��n. Todellakin tyytym�tt�m�n n�k�isen� osoitti herra Claudius
kirjejoukkoa, joka oli viet�v� postiin. Vanhuksella oli muassaan kirje,
jonka h�n laski p�yd�lle, kunnes ehti pist�� toiset laukkuun.

"Neiti Charlottelta", selitti h�n huomatessaan is�nn�n suuresti

kummastuneena katselevan pienen kirjeen sinetti�.

"T�m� kirje on vasta huomenna varhain viet�v�, Erdmann", lausui herra

Claudius lyhyesti ja pisti kirjeen taskuunsa.

Sill� aikaa olin min� saapunut oven luo ja ennenkuin h�n enn�tti huutaa
minua, seisoin jo kovasti sykkivin syd�min etehisess�. Min� heng�hdin
syv�sti, karhumainen, �re� vanhus tuli sis�lle tosiaan onnellisena
hetken�; eip� paljoa puuttunut, ett� olisin tunnustanut, mit� tuskia
silloin k�rsin h�nen t�htens�. Mutta mit� t�m� on? Johan luja pohja
luiskahtaa jalkojeni alta; ikivanha herra sinisine silm�lasilleen --
valekuvan tapaisesti haihtui t�m� ensi kuvailemiseni kaikkiin ilman
suuntiin, eik� mik��n, mik� oli minuun vaikuttanut astuessani uuteen,
vieraasen maailmaan, vet�nyt vertoja kunnioitusta vaativalle
kauppiaalle.

XXVII.

Min� riensin rappuja yl�s seurahuoneisin. Kolme per�kk�in olevaa suurta

huonetta -- Charlotten siihen luettuna -- olivat aina vieh�tt�v�sti
l�mmitetyt ja valaistut. Ovet olivat selki selj�ll��n, sill� herra
Claudiusta huvitti puhuessansa silloin t�ll�in, vitkallisin askelin
k�yd� huoneitten l�vitse. Teep�yd�n ymp�ri kokoontuva seura ei ollut
suurilukuinen. Muutamia vanhoja herroja, talon yst�vi� entisilt�
ajoilta tuli v�list�; mutta is�ni -- tietysti "hanhenkukkineen" -- ja
nuori Helldorf olimme vakinaisia vieraita; Loviisakin, tuo nuori
hiljainen orpo oli siell�. Sit� vastoin oli kirjanpit�j� kokonaan
kielt�ytynyt tulemasta, selitt�en olevansa liian vanha sek� pelk��v�ns�
vilustumista menness�ns� kylmin�, sumuisina iltoina puutarhan l�vitse;
mutta oikeastaan oli h�n peitt�m�tt�m�sti ilmoittanut Claudiuksen
kauppahuoneen muuttuneen niin pelottavasti, ett� h�n kumminkin "pesi
k�tens�", eik� huolinut ottaa osaa rikoksiin, joista toimen p��miehen
kerran oli vastaaminen edellisille p��miehille.

Sin� p�iv�n� olivat huoneet viel� typ�tyhj�t. Oli kylm� marraskuun

ilta; ensimm�iset lumih�ytyv�t sekaantuivat hiljaiseen sateesen, joka
maanpinnalla kohosi tihe�ksi pahanhajuiseksi sumuksi ja tuuli vinkui
tyhjill� kaduilla.
Astuessani saliin j�rjesti neiti Fliedner par'aikaa kilisevi�
teekuppia. H�n oli liikutettu, sill� h�n muutteli jotenkin typer�sti
astioita edestakaisin. Charlotte katseli h�nt� ivallisesti hymyillen.
H�n oli heitt�ytynyt sohvan kulmaan, puoleksi vaipuneena pitseill� ja
rimsuilla koristetun viheri�isen silkki-leningin kimelt�viin
laskoksiin. H�nen uhkea kauneutensa miellytti minua taasen -- muhkea
ruumiin muoto kuvautui niin kauniisti l�mpim�ss�, pehme�ss� sohvassa;
kuitenkin v�risytti minun vertaillessani kylm�� syysilmaa ihanan neiden
paljaisin, ainoastaan eritt�in hienojen pitsien peitt�miin hartioihin
ja k�sivarsiin.

"Herran t�hden, Fliedner kulta, menetelk�� varovaisesti!" huudahti h�n

teeskentelij�n pelolla, v�hint�k��n muuttamatta huolimatonta, mukavaa
asemaansa. "Rouva Claudius-vainaja k��ntyisi haudassaan, jos h�n
tiet�isi, miten te nyt menettelette h�nen posliinisten risti�is- ja
muitten perhejuhlamuistojen kanssa, sill� jotakin semmoista luultavasti
kuppeihin poltetut kirjoitukset varmaan ylist�nev�t. Asia ei kannata
puhumista -- mit� siit� siis niin �llistytte? Voinko min� siihen mit�,
ett� t�m� Loviisa on minulle niin vastenmielinen? Ja olenko min� syyp��
siihen, ett� t�m� itkullinen naama aina n�ytt�� silt�, kuin tahtoisi
h�n pyyt�� sek� Jumalalta, ett� ihmisilt� anteeksi, kun on niin rohkea,
ett� on ollenkaan olemassa? Tytt� tuntee vaistomaisesti, mit� min� nyt
peitt�m�tt� lausun -- h�n koulumestaritapoineen ei kuulu hienoon
seuraan. Ylip��n on set� liian hyv�, kun asettaa h�net seuraan, johon
h�n ei miss��n tapauksessa kuulu. Hyv� Jumala, min� en ole mik��n
hirvi�, mutta mik� oikeata on...! Hyv�� iltaa, prinsessani."

H�n ojensi minulle k�tens� ja veti minut viereens� sohvalle. "Pysyk��

nyt t�ss�, �lk��k� aina lent�k� tuulisp��n tapaisesti ymp�ri huonetta!"
lausui h�n k�skev�isesti! "Muuten asettaa set� taasen viereeni
kumppalin, joka ikuisella korko-ompeluksellansa ja karkealla
ter�ssormustimellaan saattaa minut ep�toivoon."

"Yhden noista monista vastuksista voitte helposti poistaa",

arveli neiti Fliedner tyvenesti. "Antakaa Lovisalle yksi
hopeasormustimistanne. Te ette kuitenkaan koskaan niit� k�yt�."

"Tai hyvin harvoin ainakin", nauroi Charlotte, liikuttaen kauniita

valkoisia sormiaan silmiens� edess�. "Ja tied�np� my�skin, mist�
syyst�. Katsokaa, hyv� Fliedner, n�it� kynsi�! Ne eiv�t ole eritt�in
pienet, mutta somat, ruusuiset ja nuhteettomat -- jokaisessa on
aateliskirja -- ettek� usko?" H�n avasi ylpe�sti huulensa ja n�ytti
nen�kk��sti nauraen koko rivin kauniita, tasaisia hampaita.

"En, sit� en usko", vastasi neiti Fliedner liikutettuna; puna

lensi suuttumuksesta h�nelle poskiin. "Luonto ei salli etevyytt�,
joka vapauttaa ihmisen ty�st�, eik� tuolla kirjoitetulla
ruhtinaansanallakaan, jolle mielet�n luulo suo saman muuttamisen voiman
kuin pyh�lle ehtoollisellekin ja josta muka terve punainen luonnollinen
veri muuttuu siniseksi -- ei sill� sanallakaan ole valtaa vapauttaa
ket��n ty�st�, jota tekem��n ihmissuku kuitenkin on luotu. Kovin pahaa
olisi ja vasten Jumalan tahtoa, jos valtioille todellakin olisi suotu
oikeus hyv�ksy� tyhj�ntoimillista. Mutta er��st� asiasta t�ytyy minun
nyt muistuttaa teit�, Charlotte -- ne sanat eiv�t koskaan ennen ole
k�yneet huulieni yli; vaan teid�n ylpeytenne on tullut rajattomaksi,
hetki hetkelt� se tulee siet�m�tt�m�mm�ksi ja niin muodoin muistutan
teit� siis: �lk�� unhottako, ett� olette _ottolapsi_!"
"Niin, niin, tuommoinen armonleip�� nauttiva raukka, eik� tosi, hyv�,
armas Fliedner?" huudahti Charlotte, ja h�nen tuliset, s�ihkyv�t
silm�ns� katselivat ter�v�sti vanhaa neitoa kasvoihin. "Mutta ajatelkaa
vaan, min� en siit� paljoa huoli" -- h�n nipisti peukalonsa ja
etusormensa -- "armonleip� maistuu minusta oivallisesti, sent�hden
ett'en voi p��st� vapaaksi ajatuksesta, ett� minulla on oikeutta sed�n
leip��n. Paitsi sit� oli hynin totta, mit� t�n��n kirjoitin
Dagobertille: te vingutatte ensim�ist� viulua sed�n teep�yd�ss�, kun
Eckhof on joutunut ep�suosioon. Te tulette nen�kk��ksi, yst�v�ni!"

H�n vaikeni ja katsoi avonaisen oven puoleen, jonka kynnyksen yli herra
Claudius kuulumatta juuri oli astunut. V�hint�k��n h�mm�styst�
osoittamatta nousi h�n set��ns� tervehtim��n, johon tervehdykseen set�
lyhyesti vastasi, astui p�yd�n luo ja piti takavarikkoon otettua
kirjett� lampun valossa.

"Mist� olet saanut t�m�n vaakunan, Charlotte?" kysyi h�n tyvenesti,

vaikka jotenkin ter�v�sti.

Charlotte pelj�styi -- min� huomasin sen h�nen puoleksi suljettujen

silm�luomiensa v�r�j�misest�, vaikka h�n huolimattomuutta teeskennellen
katseli vaakunaa.

"Mist�k� sen olen saanut, set�?" toisti h�n melkein leikillisesti

kohottaen olkap�it��n. "Min� olen pahoillani -- mutta en voi sit�
selitt��."

"Mit� sill� tarkoitat?"

"Enk� ollut kylliksi selv�, set�? No niin, min� en t�ll� hetke� voi
selitt�� sinulle, mill� tavoin tuo siev� sinetti on joutunut k�siini.
Minullakin on pieni� salaisuuksia, jommoisia Claudiuksen vanhassa
perheess� on ylt�kyllin. Varastanut sit� en ole, enk� ostanutkaan, eik�
sit� my�sk��n ole minulle lahjoitettu." H�n oli viel� kylliksi rohkea
pit��ksens� noiden vakavien silmien edess� salaper�ist� arvoitustansa
leikkikalunaan!

"J�rjellinen selitys on siis, ett� olet l�yt�nyt sen, vaikka en voi

aavistaa, mist�", lausui herra Claudius silminn�ht�v�sti pahoillansa
h�nen r�yhke�st� leikkipuheestansa. "Min� en en�� huoli urkkia
salaisuuttasi -- pid� se omanasi. Sit� vastoin kysyn sinulta vakavasti:
'Mink�t�hden k�yt�t t�t� sinetti�?'"

"Siksi ett� -- no, ett� se miellytt�� minua!"

"Vai niin! sep� kummallinen k�sitys omastansa ja toisen omaisuudesta!

T�ll� sinetill� ei tosiaan ole omistajaa, enk� min� puolestani pid�
mink��n arvoisena tuommoista pient� vaakunaa ymp�r�itsev�� loistoa;
voisin siis suoda sinulle lapsellisen ilon sulkea kirjeesi tuolla
kruunatulla kotkansiivell�, ell'et -- olisi Charlotte; mutta
himolliselle pelaajalle, jota tahtoo parantua, ei j�tet� korttia
k�teen. Min� kiell�n sinua t�st'edes k�ytt�m�st� l�ydetty� sinetti�!"

"Set�, min� kysyn teilt�, onko teill� todellakin siihen oikeus!"

huudahti Charlotte tuskin hillitt�v�ll� innolla. Min� vapisin tuskasta
ja pelosta: Charlotte oli v�h�ll� hakata yhdell� ainoalla ly�nnill�
poikki gordilaissolmun.
Herra Claudius per�ytyi askeleen ja katsoi h�nt� kiireest� kantap��h�n
ylpe�ll�, kummastuneella silm�yksell�.

"Rohkenetko sit� ep�ill�?" H�n suuttui, mutta hillitsi kuitenkin

tykk�n��n vihansa. "Hetken�, jolloin te -- veljesi ja sin� -- minun
taluttaminani j�titte rouva Godin'in kodin, sain min� oikeuden siihen.
Min� olen antanut teille nimen Claudius, eik� mik��n oikeuskunta
maailmassa voi kielt�� minua vaatimasta sinua k�ytt�m��n sit� ilman
kaikitta koristeitta. Koittaisiko todellakin hetki, jolloin minun
t�ytyisi katua, ett� olen pit�nyt t�t� esi-isieni kalliinta aarretta
kilpen� sinun ja Dagobertin p��n yli? Veljeni tahrasi sen,
liitt�ess�ns� t�m�n pienen turhamaisuuden siihen" -- h�n osoitti
sinetti�; -- "minun suostumuksellani se ei en�� saa tapahtua."

Pilkallinen hymy n�kyi Charlotten suunsopissa; herra Claudius n�ki sen

ja rypisti synk�sti kulmiansa.

"Lapsellisen heikko, kivulloinen sielu niin terveess�, voimallisessa

ruumiissa!" sanoi h�n silm�illen nuoren neidon uhkeata vartaloa. "Sin�
valitat ja nureksit aateliston siet�m�t�nt� ylpeytt� ja vahvistat sen
kuitenkin, ynn� tuhannet toisetkin heikot sielut, halullasi pyrki�
heid�n pariinsa ja orjamaisella alamaisuudellasi, jos sinua vaan
siell� k�rsitt�isiin. Min� en kuulu aateliss��dyn raivoisaan
vastustajajoukkoon, joka tahtoo sy�st� sen kantakivilt��n -- pysyk��n
se minusta n�hden siin� aivan kernaasti -- mutta min�kin puolustan
asemaani. Aateliston merkitys on nyt ihan toisenlainen: ell'en _tee_
itse�ni sen palvelijaksi, en siksi _tulekaan_. Sen luuleteltu voima ja
etevyys ovat ainoastaan teid�n heikkoudessanne; miss� ei ole
rukoilijaa, ei ole ep�jumalaakaan."

Charlotte heitt�ytyi j�lleen sohvankulmaan. H�nen poskensa hehkuivat;

selv�sti oli h�nen ��rett�m�n vaikea hillit� kielt�ns�.

"Herra Jumala, mit� voin min� luontooni!" huudahti h�n ivallisesti.

"Olkoon niin -- min� en voi auttaa, ett� kuulun noitten heikkohenkisten
lukuun! Miksi sit� salaisin -- jos tuo kruunattu kotkansiipi todellakin
kuuluisi oikeaan sukunimeeni, olisin ylpe� -- ylenm��rin ylpe�!"

"No, onhan, Jumalan kiitos, pidetty huolta, ett'eiv�t puut kasva

taivaasen asti. Voi niit� raukkoja, joitten t�ytyisi el�� sinun
parissasi, jos todellakin tulisit osalliseksi tuosta s��dyn niin
sanotusta etevyydest�! Kaikeksi onneksi ei sinun nykyinen nimesi eik�
oikea sukunimesik��n oikeuta --"

"Oikea sukunimenik�? -- Mik� se on, set�?" Neiti kavahti ehdottomasti

seisomaan, ja h�nen s�ihkyv�t silm�ns� oikein salamoivat h�nen
katsellessansa herra Claudiusta kasvoihin.

"Oletko todellakin unhottanut sen, joka kuuluu tuhat vertaa

kauniimmalta ja ylh�isemm�lt� kuin karkea, karhumainen, saksalainen
poroporvarillinen nimi Claudius?... M�ricourt, se on." H�n lausui,
kuten selv�sti n�kyi, tuon nimen vastenmielisesti. Charlotte vaipui
j�lleen pehmeisin tyynyihin ja pusersi nen�liinaansa huuliansa vastaan.

"Onko teenne jo valmis, hyv� Fliedner?" kysyi herra Claudius vanhalta

neidelt�, joka, kuten min�kin, ��rett�m�ss� mielen ponnistuksessa
kuunteli vaarallista puhetta. Herra Claudiuksen lyk�tess� tuolia p�yd�n
viereen kaatoi neiti Fliedner kiireesti teet�; h�nen pienet, somat
k�tens� olivat hieman ep�vakavat h�nen tarjotessaan is�nn�lle kuppia ja
huolestunut katse vilkasi ujosti h�nen rypistynytt� otsaansa. -- Mutta
kuinka: pitih�n tuon vanhan naisen oleman h�nen rikoskumppalinsa, tuon
lempe�n, hell�syd�mmisen, hyv�n neidon tiet�m�n siis jatketusta,
julmasta rikoksesta -- mahdotonta! Herra Claudius oli lujana, vakavalla
vastauksellaan taasen saattanut asian mit� suurimpaan ep�tietoon; mutta
h�nt� min� uskoin. Charlotte oli sit� vastoin toista mielt�; min�
huomasin sen h�nen kasvoistansa, h�n oli luja uskossansa. Ruhtinattaren
tapaisesti istui h�n vieress�ni sallien neiti Fliednerin h�nt�
palvella, ja ivallinen, halveksiva, suunsoppia alasvet�v� hymy syntyi
M�ricourt nimest�. Mik� ristiriitaisuus t�ss� ylpe�ss� sielussa!
Muinoin vastusti h�n suuttuneena ja pontevasti t�ll� ranskalaisella
nimell� luulon, ett� Claudiusten saksalainen poroporvarillinen veri
tykytti h�nen suonissansa ja nyt heitti h�n sen luulon ik��nkuin vanhan
kuluneen vaatteen, huomatessaan todellakin olevansa Claudiuksen,
halveksitun kauppiaan lihallinen veljentyt�r. Ah, min� aron viaton
lapsi, enh�n min� k�sitt�nyt, ett� ruhtinaan mahtava sana, muutama
kirjain h�nen k�dest�ns� oli halaissut vanhan kauppahuoneen suvun
kahteen osaan aina juuriin asti ja jalostuttanut erotetun vesan
tuntemattomaksi! Loviisa astui sis��n ja kohta h�nen per�ss�ns�
Helldorf. Min� heng�hdin vapaammin, ik��nkuin raitis ilma olisi
tuulahtanut minua vastaan -- he kumpikaan eiv�t aavistaneet, mill�
tulivuorisella pohjalla vieh�tt�v�, rauhallinen teep�yt� seisoi, he
keskeyttiv�t tiet�m�tt�ns� herra Claudiuksen sanojen j�lkeen syntyneen
synk�n ��nett�myyden, ja lis�ksi tuntui minusta turvallisemmalta,
kotoisemmalta Helldorfin l�heisyydess�, sill� v�hitellen olin tullut
lellitellyksi lapseksi h�nen veljens� kodissa.

H�n tarjosi minulle hymyillen ja varovaisesti paperit�tter�n. Min�

tiesin, mit� se sis�lsi -- tuskin t�ysipuhjenneen teeruusun, jota rouva
Helldorf jo kauan aikaa oli hoitanut minua varten ja jonka h�n jo
aamulla lupasi teen aikana l�hett�� minulle, jos se p�iv�n kuluessa
avaisi kupunsa. Min� huudahdin ilosta, avatessani paperin --
valkoisena, v�h�n keltaiseen vivahtaen riippui tuoksuva kukka
varressaan.

"Ah, varokaahan toki hiukan pukuani, Loviisa! Revitteh�n pitsit

rimsuistani!" huudahti Charlotte samassa kiukkuisesti ja veti kankean
puvun kahisevat poimut likemm�ksi. H�n oli kovin vihastunut, vaan min�
en saanut p��h�ni, ett� h�n olisi huolinut leningist�ns�, sill� l�pi
kalleimmassakin puvussa oli h�nest� aina yhdentekev�. Min� n�in h�nen
kerran suurentavan ruusupensaan repim�� kolmikulmaista l�pe� pitsisess�
nen�liinassansa sent�hden, ett� se n�ytti "niin naurettavalta", ja
neiti Fliednerin pient� villakoiraa repi h�n kerran nauraen ja
hyv�ellen korvista, kun se "niin vieh�tt�v�n h�ijysti" oli repinyt
h�nen uuden leninkins� rimsut rikki.

Loviisa kavahti pystyyn kuolon tuska silmiss��n, sammaltaen toisen

anteeksipyynn�n toisensa per�ss�, vaikk'ei v�itetty� vahinkoa miss��n
n�kynyt; selv�sti voi huomata, miten ujo orpo raukka pelk�si tuota
vallanhimoista nuorta naista. Koko kohtaus oli eritt�in tukala ja olisi
varmaan tuottanut Charlottelle ankaria nuhteita, ell'ei neiti Fliedner
olisi tullut ukkosenjohtajaksi. Luoden silm�yksen herra Claudiuksen
ankarasti rypistyneihin kasvoihin otti h�n ruusun ja pisti sen
k�h�r�ihini.

"Te n�yt�tte komealta, pikku it�maalaiseni", lausui h�n taputtaen minua

poskelle.
Charlotte nojautui takaisin sohvankulmaan -- pitk�t, tummat ripset
h�nen alasluoduista silmist�ns� varjosivat h�nen hehkuvia poskiansa,
eik� h�n edes katsahtanutkaan koristettani.

Huolimatta pahasta ilmasta tuli muutamia vieraita kaupungista. Vilkas

keskustelu alkoi kohta ja Charlottekin her�si valeellisesta
haluttomuudestansa, eik� voinut vastustaa puhetaidollansa toistamisen
viettely�. H�n oikein s�ken�i el�vyydest�; min� en milloinkaan ennen
ollut n�hnyt h�nt� niin vilkkaan puheliaana. Tosin kuului h�nen
ilkkunaurunsa usein sek� ter�v�lt� ett� tuimalta ja uhkean naisen
hillitsem�tt�m�t liikkeet ynn� paljaitten hartioitten rohkea
keikaileminen riistiv�t h�nelt� vaimollisen kainouden viimeisenkin
j�ljen. Oli ik��nkuin s�hk�� jokaisessa h�nen j�seness�ns� ja tulta
veren asemasta h�nen suonissaan.

Puoleksi v�risten, puoleksi ihaillen olivat silm�ni kuin h�neen

lumotut, vaan silloin laskeusi vitkaan k�si silmien eteen; herra
Claudius, joka istui vieress�ni, tahtoi siten est�� minua h�nt�
katsomasta. Samassa pyysi h�n Helldorfia laulamaan. H�nen ep�ilem�t�n
aikomuksensa saada nuorukaisen laululla tuo punainen sutkasuu kumminkin
hetkeksi vaikenemaan, ei n�kynyt onnistuvan; Charlotte jatkoi
puhettansa, vaikka kuitenkin hieman hiljemmin, juurikuin ei h�nell�
olisi aavistusta, ett� Schubertin "Matkamiest�" par'aikaa mit�
tunteellisimmin laulettiin.

"Ell'et itse huoli soitannosta, niin �l� kuitenkaan h�iritse toisten

nautintoa", keskeytti �kki� herra Claudius ankarasti vaatien k�den
viittauksella vait'oloa.

Charlotte s�ps�hti ja vaikeni. V�linpit�m�tt�m�sti ja ylpe�sti nojasi

h�n p��ns� sohvaa vasten, tarttui toiseen paksuista alasroikkuvista
k�h�r�ist�ns� ja kiersi sit� heikkohermoisesti sormissaan. H�n ei edes
katsahtanut yl�s nuoren miehen j�lleen astuessa huoneesen ja saadessa
kaikkien l�sn�olevien kiitoksen.

Er�s herroista pyysi h�nt� laulamaan yhdess� Helldorfin kanssa.

"En, en t�n��n -- min� olen haluton", vastasi h�n v�linpit�m�tt�m�sti,

liikahtamatta ja huolimatta edes luoda silmi��n yl�s.

Min� n�in, miten Helldorfin kauniit kasvot kalpenivat aina huuliin

saakka. Minun oli h�nt� sanomattoman s��li. Min� en voinut k�rsi�, ett�
joku siit� perheest�, jota min� niin rakastin, tulisi solvaistuksi.
Rohkeasti nousin seisomaan.

"Kyll� min� laulan kanssanne, jos tahdotte", sanoin h�nelle -- ��neni

vapisi ehdottomasti, sill� minusta olivat sanani ��rett�m�n rohkeat ja
yli-inhimilliset.

Helldorf tiesi sen -- tunsihan h�n pelkoni laulaa vieraitten kuullen.

Kiitollisesti suuteli h�n k�tt�ni; sitte menimme pianon luokse.

Luulenpa, ett'en koskaan el�ess�ni ole laulanut niin hyvin ja

tunteellisesti kuin sin� iltana. Mahtava k�sitt�m�t�n liikutus saattoi
minut voittamaan ensi s�veleit�ni heikent�v�n pelon. Jo laulun
alkupuolessa tulivat l�sn�olijat toinen toisensa per�st� luoksemme ja
lopetettuamme saimme ylen runsaat kiitollisuuden osoitukset osaksemme;
vanhat herrat kiittiv�t minua eritt�in, vertaillen minua leivoseen ja
Jumala tiesi mihin kaikkeen. Charlottekin tuli rient�en. H�n sy�ksi
luokseni ja laski k�sivartensa ymp�rilleni. Min� pelj�styin -- h�n
kumartui syv��n ylitseni, ett� voin n�hd� kyyneleet h�nen s�ihkyviss�
silmiss�ns�, mutta vihan kyyneleit� ne olivatkin, joita h�n yhteen
likistetyin huulin, tukalasti heng�hdellen, koetti pid�tt��. Jos
minulla silloin olisi ollut v�hint�k��n aavistusta, mist� syyst� h�n
oli niin kiihtynyt, helppo olisi minun todellakin ollut h�nt�
rauhoittaa! Mielell�ni olisinkin sen tehnyt. Mutta nyt minut valloitti
��ret�n pelon tunne ja ehdottomasti koetin irtaantua h�nen
syleilyksest�ns�.

"Hei, kuulkaa vaan pikku aroleivosta!" nauroi h�n. "Yhdell� ainoalla

syleilyksell� voisi musertaa t�m�n pienen linnunruumiin." H�n likisti
minua, ett� olin v�h�ll� tukehtua, "ja kuitenkin lirittelee se, ett�
sein�t kaikuvat!"

Ennenkuin aavistinkaan, oli h�n, silminn�ht�v�sti hyv�illen minua,

siirtynyt etemm�ksi kanssani muitten joukosta, silitti kiireesti
p��t�ni ja �kki� lensi ruusu hiuksistani kauas viereiseen saliin.

"Pikku, vieh�tt�v� koketti, te olette loistavasti toimittaneet osanne

-- ken olisi luullut niin vaarallista ainetta piileskelev�n
tuommoisessa pieness� avojalassa!" kuiskasi h�n vapisevin ��nin.
"Tied�ttek�, miten ylistetyit� kohdellaan?" huudahti h�n kovemmin.
"Ne kohotetaan korkealle halvan ihmisjoukon ylitse. Katsokaa, noin,
noin -- te h�yhenen painoinen, mit� sievin pikku nukkeni!"

Min� liitelin �kki� korkealla ilmassa ja olisin voinut koskea kattoon

k�sill�ni, sill� ylikerran huoneet olivat jotenkin matalat. H�nen
vahvoissa k�siss��n olin min� todellakin yl�s ilmaan nousevan h�yhenen
kaltainen, heikko olento; kykenem�t�n puolustamaan itse�ni heikoilla
lapsenk�sill�ni, en ollut niin mit��n; ��nt�nik��n en voinut hallita,
h�pe� ja pelko likisti kurkkuni kiinni; min� luulin olevani mielett�m�n
vallassa. Nauraen lensi h�n kanssani huoneitten l�vitse, jolla aikaa
min� ehdottomasti ummistin silm�ni. Silloin sattui jotakin �kki�
kovasti p��h�ni -- h�n oli viimeisess� salissa juossut matalalla
riippuvaa vaskista kynttil�kruunua vastaan. Min� kirkasin: l�sn�olijat
riensiv�t luoksemme ja pel�styneen� antoi Charlotte minun vaipua alas.
Ik��nkuin harson l�vitse, tiesin vaan herra Claudiuksen nostavan minut
yl�s -- sitten laskeutui unentapainen h�m�r� tuntoni yli.

En tied�, kuinka kauan makasin tainnoksissa, mutta minusta tuntui

tointuessani samalta kuin muinoin her�tess�ni Ilsen syliss�. Min�
tunsin, ett� minua lempe�sti syleiltiin ja korvaani hiipi silloin
t�ll�in heikko kuiskaus, jota en ymm�rt�nyt, vaan joka kuitenkin kuului
samalta kuin Ilsen salaiset lempinimet, joita minun ei oikeastaan olisi
pit�nyt saada kuulla. Mutta syd�n, jota vastaan p��ni nojautui, sykki
kovasti -- se oli toista kuin Ilsen syliss�. Pelj�styneen� avasin
silm�ni ja n�in kalman kalpeat kasvot, joitten ��ret�nt� tuskaa en
milloinkaan ole unhottava.

�kki� k�sitin asemani ja k��nsin punastuen p��ni toisaalle; �kkin�inen

liikkuminen teki kovin kipe�t�. Heti vet�ytyi k�si pois ymp�rilt�ni ja
herra Claudius, joka istui vieress�ni sohvan p��ll�, nousi seisomaan.

"Ah, armas lapsi kulta -- Jumalan kiitos, ovathan suuret silm�nne auki
j�lleen!" huudahti neiti Fliedner vapisevalla ��nell�, v��nt�en
liinariepua posliiniastiassa.

Min� koskin p��h�ni, joka oli sidottu ja vasemmalla kulmalla olevasta

liinak��reest� tippui kylm�� vett� alas. Nopeammin, kuin olisin voinut
luulla, voitin heikkouteni ja �skeisen ihmeellisen tunteen, joka niin
sanomattoman suloisesti v�r�hteli minussa, tuskastuneena muistelin
Charlottea ja h�nt� odottavia nuhteita -- minun t�ytyi niin pian kuin
mahdollisesti taasen seisoa vakavasti jaloillani.

"Mit� hullutuksia nyt olen tehnyt?" kyselin uljaasti nousten seisomaan.

"Te py�rryitte, syd�nk�pyseni", vastasi neiti Fliedner silminn�ht�v�sti

iloisena reippaudestani.

"Mik� heikko olento m� olenkaan? Jos Ilse sen tiet�isi! H�n ei voi
k�rsi� heikkoja naisia. Mutta ottakaamme k��re j�lleen pois, eik� niin,
neiti Fliedner? Sit� ei todellakaan tarvita." Min� koetin sit� tehd�.
"Oi ruusuni!" huudahdin ehdottomasti.

"Te saatte sen takaisin", sanoi herra Claudius alakuloisesti. Min�

huomasin, miten hiljainen huokaus kohotti h�nen rintaansa. H�n meni
l�heiseen huoneesen, miss� kukka viel� oli lattialla, ja toi sen
minulle.

"Minun t�ytyy pit�� se visusti, rouva Helldorf on niin kauan hoitanut

sit� minulle -- me olemme yhdess� pit�neet sit� silm�ll� ja n�hneet
jokaisen lehden kasvavan", lausuin h�nt� katsellen, h�nen tarjotessaan
sit� minulle.

Niill� muutamilla sanoilla oli kummallinen vaikutus; ne karkoittivat

viimeisenkin alakuloisuuden j�ljen herra Claudiuksen otsasta; silloin
kahisivat akuttimet ja Charlotte, joka silminn�ht�v�sti ensim�isess�
pelossaan ja h�mm�styksess��n oli paennut pime�n ikkunakomeron suojaan,
tuli nyt nopeasti esiin. Rient�en l�hestyi h�n minua ja heitt�ytyi
polvillensa eteeni.

"Prinsessani!" rukoili h�n hell�ll�, puoleksi sortuneella ��nell� ja

ojensi minulle anteeksi rukoillen oikean k�tens�.

Herra Claudius astui v�liimme. Min� vapisin -- en koskaan ollut n�hnyt

noiden suurien sinisien silmien s�ihkyv�n niin hillitsem�tt�m�st�
vihasta ja kiivaudesta.

"�l� koske h�neen sormillasikaan! Et koskaan, koskaan en��! Min� olen

t�st'edes tiet�v� suojella h�nt� sinusta!" huudahti h�n kiivaasti
lyk�ten h�nen k�tens� takaisin. Kuinka taipumattoman kovalta ja
ankaralta h�nen hele�, tyven ��nens� voi kuulua!

Neiti Fliedner k��ntyi pelj�styneen� ja katsoi h�nt� tuskastuneena

silmiin -- mielenkiihkeys, jonka jo luultiin viimeiseen kipin��n asti
sammuneen, ilmestyi nyt ensi kerran moneen vuoteen ja rikkoi ankaran
tyvenyyden ja itsens�hillitsemisen sulun. Kuulumatta sulki vanha neiti
oven -- olivathan kaikki vieraat viel� Charlotten huoneessa.

"Min� kadun -- kadun nyt katkerasti hetke�, jolloin otin sinut

lapsekseni ja koetin muuttaa sinua siivompiin oloihin!" jatkoi herra
Claudius kiivaasti. "Min� olen ammentanut vett� seulalla -- luonto ei
kielt�ydy koskaan ja hurja veri suonissasi --"
"Sano, set�, ennemmin: ylpe�!" keskeytti h�nt� Charlotte noustessaan.
H�n oli kalman kalpea ja taaksep�in heitetty p�� oli todellakin
ik��nkuin kivettynyt ivallisessa tyvenyydess��n.

"Ylpe�!" toisti set� katkeralla hymyll�. "Sanopas, mill� tavalla sin�

osoitat ylpeytt�, naisen kauniinta koristetta ja koska! Kentiesi �sken,
jolloin, vailla kaikkea vaimollista kainoutta ja armollisuutta, k�ytit
itse�si vallattoman irstaisesti!"

Charlotte per�ytyi, kuin olisi h�nt� ly�ty kasvoihin.

"Ja mit� sin� muuten ylpe�ksi nimit�t?" jatkoi h�n s��lim�tt�m�sti.

Perusteeton arvon ja korkean el�m�n aseman halusiko? Vai ylpe�
syd�met�n tapako, jolla kohtelet ihmisi�, jotka luulosi mukaan ovat
sinua halvempia? Semmoisella k�yt�ksell� loukkaat minua usein mit�
syvimmin, ja tiet�m�tt�si uurrat t�risev�t� pohjaa jalkojesi alta. Varo
itse�si --"

"Mist�, set�?" keskeytti h�n herra Claudiusta kylm�sti, pilkallinen

hymy suunsopissa.

"Emmek� jo, veljeni ja min�, ole k�rsineet sortoa kaikissa

muodoissaan. Onko en�� ainoatakaan kohtaa yleviss� sieluissamme, johon
et ole kovak�tisesti koskenut sek� v�itt�nyt kelvottomaksi ja
ep�k�yt�nn�lliseksi konttiporvarillisessa el�m�ss�si. Etk� koeta polkea
ihanteitamme, milloin vaan voit?"

"Kyll�, mutta myrkyllisin� k��rmein�, tyhjin� houreina, joilla ei ole

v�hint�k��n yhteytt� siveyden eik� ihmishengen korkeitten ja pyhimpien
pyrint�jen kanssa. Sin� ja veljesi, te olette halpoja ja ep�jaloja
sielunne pohjasta! Siell� ei ole tilaa kiitollisuudellekaan!"

"Min� kiitt�isin sinua nautitusta leiv�st�, ell'ei minulla olisi

enemp�� vaadittavana!" kiivastui Charlotte.

"Jumalan t�hden, vaietkaa, Charlotte!" huudahti neiti Fliedner kalman

kalpeana tarttuen h�nen k�sivarteensa. Vihoissaan irtaantui nuori neiti
h�nest�.

Mykk�n� kummastuksesta katseli herra Claudius uhkaavaa naista kiireest�

kantap��h�n. "Ja mit� vaadit?" kysyi h�n tavallisella tyvenyydell��n.

"Ennen kaikkea, selkoa syntyper�st�ni!"

"Tahdotko tiet�� totuuden!"

"Niin -- sanokaa se -- minun ei tarvitse sit� pelj�t�!" huudahti h�n

melkein riemuiten. Herra Claudius k��ntyi h�nen luotansa ja k�vi kerran
lattian yli. Kaikki oli niin hiljaa, ett� luulin voivani kuulla
syd�meni kovan tykytyksen.

"Ei, ei nyt -- ei nyt, kun olet minua niin syv�sti loukannut; se olisi
halpa kosto!" sanoi h�n viimein seisahtuen h�nen eteens�. H�n nosti
k�tens� ja osoitti ovea. "Mene! Sin� et milloinkaan olisi voinut
v�hemmin kest�� totuutta kuin juuri nyt!"

"Min� tiesin sen!" nauroi Charlotte rient�en ulos.

Neiti Fliedner asetti ��nett�, vapisevin k�sin uuden k��reen p��h�ni;
sitte meni h�n ulos katsomaan, tarvitsivatko herrat mit��n.

Minun syd�meni sykki; min� olin kahden kesken herra Claudiuksen kanssa.
H�n istahti tuolille viereeni.

"Se oli hurja kohtaus, sopimaton n�ille pelj�styneille silmille, joita

ennen kaikkea tahtoisin varjella pahoilta vaikutuksilta!" sanoi h�n
ep�vakaisella ��nell�. "Te n�itte minut kiivastuneena ja se pahoittaa
mielt�ni! Nyt on luultavasti t�n��n osoittamanne v�h�kin luottamus
kadonnut -- eik� niin?"

Min� pudistin p��t�ni.

"Eik�?" kysyi h�n levottomasti heng�ht�en, surullisen n�k�iset silm�t

s�ihkyen ilosta. -- "Liekki on syttynyt aivoihini -- min� olen kauan
sit� tuntenut, mutta aina kukistanut sen; vaan t�n��n, kuullessani
valitushuutonne ja n�hdess�ni veren juoksevan kalpeitten kasvojenne
yli, en sit� en�� voinut." H�n nousi, astui �kki� kerran huoneen yli
edestakaisin, ik��n kuin valloittaisi se n�k� h�net tykk�n��n.

H�n silm�ili kattoa ja vanhanaikuista kynttil�kruunua.

"Paha, vanha talo!" lausui h�n seisattuen. "Joku paha henki on

loihtinut huoneet ynn� kaikki, mit� niiss� on. Nyt voin k�sitt��, miksi
Karolinenlust t�ytyi rakentaa -- min� ymm�rr�n vanhan Eberhard
Claudiuksen. Ihana iso�itini kuihtui t��ll� kuin kukkanen --
yksinkertaiset em�nn�t, joita ei rakkaus t�nne tuonut, ovat hallinneet
ja vallinneet sek� l�yt�neet t��ll� hiljaisen, rauhallisen kodin --
jumaloidulle, rakastetulle naissyd�melle on t�m� vanha talo aina ollut
vaarallinen turvapaikka."

H�nen liikutettu ��nens� tunkeutui aina ytimiini saakka. Sill� ��nell�

oli h�n varmaankin puhutellut uskotonta lemmitty�ns� -- kuinka olikaan
mahdollista, ett� h�n kuitenkin voi h�net hylj�t�?

"Viaton lapsensyd�menne varoitti teit� ehdottomasti kylm�st�, kolkosta

katurakennuksesta", jatkoi h�n j�lleen istahtaen viereeni.

"Niin, alussa", keskeytin h�nt� el�v�sti, "alussa, jolloin tulin arolta

ja luulin jokaisen vieraan muurin vankilaksi -- se oli kovin
lapsellista. Mutta eih�n Dierkhofissakaan ole kirkasta eik� valoisaa --
siksi on siell� kylliksi auringon polttamia lasiruutuja, joista p�iv�
ainoastaan pilkist�� sis��n ja luuvassa on aina vilpoista ja h�m�r��,
vaikka p�iv� kimelt�� kuumana aron yli. Ei, nyt rakastan vanhaa
katurakennusta, nyt katson sit� ihan toisilla silmill�, ja luettuani
Augsburgista ja Fuggerin perheest� on minusta aina, kuin t�ytyisi
vanhojen rouvien harsoineen astua alas kehyksist�ns� ja tulla minua
vastaan k�yt�viss� ja portailla."

"Ah, t�m� on runollisuutta, jolla aron prinsessa tiesi koristaa kolkon

yksin�isen lapsuutensakin kodin! Voisitteko sen avulla kest�� vanhassa
kauppahuoneessa, pakenematta valoisaan Karolinenlustiin?"

"Voisin -- t��ll� on minusta mieluisampaa ja kodikkaampaa. Eik� t��ll�

katurakennuksessa siis ollut ket��n, jota ihana iso-�itinne rakasti?"
Mit� olinkaan sanonut, ett� h�n kavahti yl�s ja katsoi minuun meikein
kangistunein kasvoin.

Samassa aukeni ovi ja neiti Fliedner astui sis��n kutsutun kotil��k�rin

kanssa; kohta sen j�lkeen saapui is�nikin. H�n oli alussa sangen
pelj�styksiss��n tapaturmastani, mutta l��k�rin vakuutuksen mukaan ei
ollut v�hint�k��n syyt� pelkoon. Yksi kiharoistani leikattiin pois ja
pieni side pantiin haavan p��lle ja sitten kiellettiin minua menem�st�
ulos y�-ilmaan. Ensi kertaa makasin, neiti Fliednerin vartioimana,
katurakennuksessa; ja keveiss� houre-unelmissani n�in pienen olennon;
entisten em�ntien harso p��ss� astui h�n k�yt�vill� ja leveill�
rapuilla. Mutta h�nen jalkansa eiv�t koskeneet kylmiin kivilattioihin,
sill� puutarhojen koko kukkarunsaus oli levitetty niille, ja
autuaallisella varmuudella huomasin, ett� se olinkin min� itse.

XXVIII.

Seuraavana aamuna haihtuivat suloiset unelmani ja min� her�sin vaalean

ja kylm�n auringons�teen suudelmasta. Min� h�pesin, vaikk'en oikeastaan
tullut selville, mist� syyst�. Neiti Fliedner kyll� vastusti kovin
aikomustani, vaan turhaan: min� hyp�hdin vuoteesta, pukeuduin kiireesti
vapisevin k�sin ja juoksin Karolinenlustiin -- min� pakenin
katurakennusta. Mutta tuota vakavaa silm��, jonka edess� �kki� rupesin
vapisemaan, en en�� voinut paeta ja kummallista -- herra Claudius, joka
siihen saakka oli kohdellut tyly� k�yt�st�ni ankarasti ja vakavasti, ei
en�� per�ytt�nyt rahtuakaan vallasta, jonka h�n tuona iltana oli saanut
ylitseni. H�n oli kerran suojelevaisesti tukenut minua ja nyt tuntui
sit� tekev�n viel�kin n�kym�tt�m�sti. Kaino pakoni h�nen l�hestyess��n,
alasluodut silm�ni h�nen minua puhutellessansa, ��nett�myyteni, kaikki
j�i h�nelt� huomaamatta -- h�n puhutteli minua muuttumattoman hell�sti,
eik� h�nen kirkas otsansa en�� synkistynyt. H�n piti lujasti minusta
kiinni, minuun koskematta, ja lupauksensa, ett� h�n tiet�isi minua
suojella, t�ytti h�n kaikin puolin. H�n oleskeli melkein enemm�n
t�htitornissa kuin toimintohuoneessa; pieni� teepitoja ei en�� ollut
eturakennuksessa, mutta sit� vastoin istui h�n usein meid�n pieness�
teep�yd�ss�mme kirjastossa, ja talvimyrskyn vinkuessa nurkissa ja eteen
vedettyjen viheri�isten villa-akuttimien hiljaa heiluessa, piti is�ni
molemmille p�yt�kumppaleilleen yhden maailman mainioista esitelmist��n.
Herra Claudius kuunteli h�nt� syv�sti miettien; ainoastaan silloin
t�ll�in v�itt�en jotakin vastaan -- vaan siit� s�ps�hti puhuja, sill�
h�n kuuli jotakin uutta ja omituista, niin syv�lliseen tieteesen
perustuvaa, jommoista h�n v�himmiten olisi odottanut "kauppiaalta."

Sopimuksemme kirjoitukseni suhteen oli my�skin k�ynyt toteen. Min� sain

ty�n neiti Fliednerin kautta ja j�tin sen j�lleen h�nelle, onnellisena
ja kovin kummastuneena, ett� kirjoituksella voi ansaita niin
"suunnattomasti" rahaa; huolet eiv�t milloinkaan en�� minua
rasittaneet, ja kuitenkin oli minulla aina pieni aarre k�ytett�v�n�ni.

Mik� muutos! Tunsin olevani ij�iseksi sidottu toiseen sukuun, enk�

kuitenkaan en�� kadehtinut aron yli vapaasti liitelev�� lintua --
olisin voinut riemuiten kaikkiin ilman suuntiin kertoa olevani vangittu
ja olisin todellakin voinut ly�d� otsani puihin, n�hd�kseni, miten tuo
toinen sielu minun t�hteni k�rsi tuskia. T�m�n ainoan seikan t�hden
unhotin itseni, koko maailman ja senkin ett� minun omaatuntoani viel�
rasitti kaksi synti�: valhe ja tietoni h�nt� niin liki koskevasta
salaisuudesta. Mutta voi, miten putosin taivaastani, milloin vaan
Charlotten ��nen kuulin tahi n�in h�nen l�hestyv�n! Tosin per�ytyi h�n
ylpe�sti l�heisyydest�ni; mutta tuon myrskyisen kohtauksen j�lkeisen�
p�iv�n� tuli h�n kuitenkin huoneeseni. -- "Min� en koske teit�
sormellanikaan, en edes anna hengityksenk��n saastuttaa teit�!"
huudahti h�n minulle katkerasti kynnykselt�, -- "Tahtoisin vaan tehd�
rauhaa kanssanne, prinsessani! Suotteko anteeksi, mit� tein teille?"
Min� juoksin h�nen luoksensa ja ojensin h�nelle liikutettuna k�teni.

"Huomasitteko, miten eilen saatoin tirannimme oikein temppelin tornin

huipulle? H�n on kuitti! Min� k�yn ��nett�, sykkivin syd�min
kauppiaantalossa ja jokaisen ruokapalasen palkitsen harmilla ja
mieless�ni kuohuvalla vihalla; mutta min� kest�n kaikkea -- t�ytyyh�n
minun vartioida kirjoitusp�yd�n laatikossa olevaa kallista aarrettamme,
min� en saa poistua ennenkuin Dagobert palaa! Oi, miten olen
riemuitseva viimein ij�iseksi sulkiessani 'rihkamapuodin' oven j�lkeeni
ja astuessani is�nkodin kynnykselle!"

T�t� innostunutta puhetta kuullessani irroitin ujosti k�teni ja astuin

muutaman askeleen taaksep�in. Sen j�lkeen kohtasimme ainoastaan harvoin
toisiamme; mutta kerran palatessani hovivaunuissa ruhtinattaren luota,
tuli h�n pihalle ja saattoi minua puutarhan l�vitse, ja silloin t�ytyi
minun kertoa kaikesta. Kohta k�yntins� j�lkeen Claudiuksen talossa oli
herttuallinen rouva sairastunut j�senten s�rk��n ja l�htenyt K:sta
parantuaksensa l�mpim�mm�ss� ilman-alassa. H�nen poissa ollessansa en
tietysti k�ynyt hovissa, mutta nyt t�ytyi minun s��nn�llisesti k�yd�
siell� kahdesti viikossa ne olivat ainoat hetket, joina herra Claudius
oli synk�n n�k�inen.

Niin kului viikko toisensa per�st�, alinomaisen onnen ja sis�llisen

levottomuuden vaihdellessa. Sitte l�hestyiv�t tammikuun viimeiset
p�iv�t, ynn� niiden kanssa Dagobert. ��ret�n tuska valloitti minut
kuullessani herra luutnantin saapuneen kaikkine kapineineen. Nyt
l�hestyi sit� tuo onneton hetki ja min� ummistin silm�ni, p��st�kseni
n�kem�st�, kuinka j�ttil�isen kokoisena se kohosi edess�ni, ja kuitenkin
arvelin pikaista, vaikka tuskaistakin p��t�st� paremmaksi kuin
senkaltaista ep�tietoisuutta. Sill� tulipa mink�kaltaiseksi hyv�ns�,
niin olin kuitenkin vapaa onnettomasta vaikenemisen lupauksestani sek�
voin puhua ja katuvaisesti rukoilla kevytmielisyyteni anteeksi.

Hankala aika koitti minulle, sill� toinenkin suru painoi syd�nt�ni:

is�ni oli �kki� eriskummallisesti muuttunut. Koko h�nen k�yt�ksens�
muistutti minua tuosta muistorahan oston ajasta; h�n ei nauttinut
ruokaa ja �isin kuulin h�nen levottomasti k�velev�n edestakaisin.
��ret�n joukko kirjeit� saapui joka p�iv� tulvantapaisesti ja
jokaisesta uudesta kohosi kuumeenpuna h�nen laihoille poskillensa.
H�n kirjoitti herkenem�tt�, vaan ei Karolinenlustissa tavatuita
taideaarteita koskevaa k�sikirjoitusta: se makasi p�yd�n laatikossa,
Tarkasti kuuntelin h�nen mumisevaa puhettansa, kun h�n astuskeli
edestakaisin huoneessansa, vaan en voinut erottaa sanaakaan enk�
tohtinut kysell�, kun pelk�sin kiivastuttavani h�nt�.

En milloinkaan ole unhottava hetke�, jolloin h�nen pid�tetty tuskansa

viimein puhkesi ilmi! Oli kolkko, mielt� masentava talvi-ilta. Is�ni
oli p�iv�llisen j�lkeen vet�ytynyt sanomalehtineen kammariinsa. Jo
muutaman minuutin kuluttua kuulin h�nen kavahtavan yl�s; h�n heitti
oven kovasti kiinni ja sy�ksi kirjastoon. Pelj�styneen� menin h�nen
per�ss�ns�.

"Is�!" huudahdin rukoilevaisesti ja syleilin h�nt�, kun h�n minua

huomaamatta meni ohitseni.

Lienen n�ytt�nyt kovin pelj�styneelt�, sill� h�n silitti otsaansa

silminn�ht�v�sti koettaen tulla rauhallisemman n�k�iseksi.

"Ei mit��n h�t��, Lorchen", lohdutti h�n minua huolestuneena. "Mene nyt
vaan alas j�lleen, lapsi kultani. Ihmiset valehtelevat! He kadehtivat
is�si mainetta -- he tiet�v�t antavansa h�nelle kuolonhaavan
ahdistaessansa h�nen mainettansa. Ja nyt tulevat he joukottain ja
jok'ainoalla on kivi k�dess�. Niin, kivitt�k�� h�net, kivitt�k�� h�net!
H�nen maineensa ja taitonsa ovat jo loistaneet liian kauan!"

H�n vaikeni �kki� ja katsoi p��ni ylitse ovea kohti. Er�s nainen astui
kuulumatta sis��n, kookas vartalo puettu mustaan, k�rp�n nahasta
p��rmettyyn samettiviittaan. H�n nosti harson silmilt��n: taivas, mik�
kauneus! Min� muistelin ehdottomasti Lumisirkkua: silm�t nokimustat,
otsa valkea ja poskilla hieno puna. Is�ni katsoa tuijotti kummastuneena
h�neen, kun h�n kevein askelin l�hestyi meit�. Hieno hymy lep�si h�nen
huulillansa ja veitikkamaisesti iski h�n sivulta p�in silm�� is�lleni:
kaikki n�ytti lumoavalta, melkein lapsellisen vieh�tt�v�lt�; mutta
kuitenkin arvelin viattomien liikuntojen salaavan tuskallisesti
sykkiv�n syd�men, sill� huulet vapisivat heikkohermoisesti.

"H�n ei tunne minua en��", lausui h�n sointuvalla ��nett�, kun is�ni
yh� oli vaiti. "T�ytyneeh�n minun siis muistuttaa h�nt� ajasta, jolloin
leikimme Hannoverin puistossa ja vanhempi sisar kiltisti juoksi
hevosena ja sai maistaa Willibaldin ruoskaa -- muistatko sit� viel�?"

Is�ni per�ytyi, kuin olisivat peikon kynnet pilkist�neet esiin ihanan

rouvan samettinutun alta. J��kylm�ll� katseella silm�ili h�n vierasta
kiireest� kantap��h�n; en milloinkaan olisi luullut t�m�n hajamielisen
oppineen voivan osoittaa senkaltaista kovuutta ja ylenkatsetta!

"En todellakaan voi k�sitt��, ett� Kristina Wolf, joka kerran eli
is�ni, herra von Sassenin talossa, rohkenisi astua jalkaansa minun
kynnykseni yli", lausui h�n ankarasti.

"Willibald --"

"M� pyyd�n", keskeytti h�n kielt�v�isesti ojentaen k�tens�, "meill�

ei ole mit��n yhteytt�! Jos olisitte ainoastaan hairahtunut,
vastustamattomasta taiteenhalusta kotoa luopunut tyt�r, ottaisin teid�t
heti vastaan -- mutta _varkaan_ kanssa ei minulla ole mit��n
tekemist�."

"Oi, Jumalani!" H�n l�i k�tens� yhteen, katsellen surullisesti taivasta

kohti. Min� en k�sitt�nyt, miten is�ni voi tuota madonna-katsetta
vastustaa, vaikka sana "varas" sattui minuun kuin s�hk�inen isku. --
"Willibald, ole armollinen! �l� tuomitse niin ankarasti nuoruuden
rikosta!" rukoili h�n. "Kuinka olisin tyhjin k�sin voinut alkaa
hartaasti toivottua taidetiet�ni? �itini ei antanut minulle �yri�k��n,
sen tied�t, ja kuitenkin oli rikkaalta rouvalta anottu summa niin
v�h�inen."
"Ainoastaan kaksitoista tuhatta taaleria, jotka otit h�nen
huolellisesti lukitusta kirjoitusp�yd�st�ns� --"

"Eik� minulla ollut oikeutta niihin, Willibald! Sano itse!"

"Ja my�skin vapaaherratar Hankenin, vieraamme kiiltokiviink�, jotka

sinun kanssasi katosivat ja jotka �itini t�ytyi suurimmalla uhrauksilla
maksaa, pelastaaksensa nime�mme t�ydellisest� h�pe�st�?"

"Valhe, Valhe!" huudahti vieras.

"Mene ulos, Leonora! t�t� ei sinun sovi kuulla!" sanoi is�ni taluttaen
minut oven luokse.

"Ei, �l� mene, lapsi kulta! Ole armollinen ja koeta saada is��si
uskomaan minua viattomaksi! Niin, sin� olet Leonore! Oi, noita lempeit�
suloisia silmi�!" H�n syleili minua ja suuteli silmi�ni -- leve�
samettiviitta peitti minut tykk�n��n ja lumoava orvokin tuoksu lemusi
oikein hurmaavaisesti minua kohtaan h�nen rinnoiltansa. Kovalla k�dell�
irroitti is�ni minut h�nest�. "�l� saastuta viatonta lastani!" huudahti
h�n kiivaasti, vieden minut ulos.

Min� menin rappuja alas ja vaivuin ik��nkuin hurmaantuneena alimaiselle

portaalle. H�n oli siis Kristina t�tini, "perheemme h�pe�pilkku", joksi
Ilse h�nt� nimitti, "t�hti", joksi h�n itse sanoi itse��n. T�hti h�n
olikin, tuo lumoava rouva. Kaikki naisellinen vieh�tt�vyys, mit� siihen
saakka olin n�hnyt, vaaleni t�tini nuorekasten, loistavien kasvojen
rinnalla! Miten h�nen mustat kiharansa lep�siv�t raskaasti paksun
k�rp�n-nahan p��ll�! Ah, kuinka tuo peloton, sile� otsa loisti ja
kuinka kauniisti hienot, siniset suonet n�kyiv�t h�nen kulmissansa! Ja
tuo lumoavan hell� ��ni, sen oli h�n saanut takaisin, parannuskeino oli
siis auttanut! Ja nuo pienet k�t�set, jotka niin lempe�sti ja hell�sti
vetiv�t minut lumoavan rouvan rinnoille -- nek� olivat varastaneet!
Ei, ei, t�tini viha n�ytti t�m�n syyt�ksen kokonaan valheeksi: n�inh�n
min� kyyneleitten kiilt�v�n h�nen silmiss�ns�!

Sykkivin syd�min kuuntelin kirjastosta kuuluvaa sananvaihtoa. En voinut

erottaa sanaakaan, eik� se kauankaan kest�nyt. Ovi aukeni -- "Antakoon
Jumala t�m�n sinulle anteeksi!" kuulin t�tini lausuvan; sitte kahisi
h�nen liepeens� portaissa. H�nen askeleensa tulivat yh� hitaammiksi ja
hiljaisemmiksi; �kki� peitti h�n silm�t k�dell��n ja nojautui k�sipuita
vastaan. Min� juoksin h�nen luoksensa ja tartuin h�nen oikeaan
k�teens�.

"Kristina t�ti!" huudahdin liikutettuna.

H�n antoi k�tens� vitkaan vaipua alas, katsoen minua, surullisesti

hymyillen.

"Pikku enkelini, syd�nk�pyseni, eik� totta, eth�n sin� luule minua

pahantekij�ksi?" sanoi h�n, hell�sti silitt�en poskeani. "Eth�n voi
aavistaa, miten pahanilkiset ihmiset kiduttavat minua kuoliaaksi
valheellisilla syyt�ksill��n! Oi, jos tiet�isit, mit� kaikkia minun jo
on t�ytynyt k�rsi�! Ja miss� hirve�ss� asemassa olenkaan nyt ankaran
is�si ij�iseksi hylj�ttyn�! Lapsi, minulla ei ole kattoa suojaksi, ei
turvapaikkaa, mihin y�ksi voin laskea p��ni levolle! Viimeinen grosheni
taskussa saavuin viimein vaivaloisesti K:hon, sill� tahdoinhan n�hd�
sinua, pikkuista Leonoraani! Taivaan Jumala, jospa vaan muutamaksi
p�iv�ksi saisin suojaa, niin kyll� sitten taasen voisin suoriutua t�st�
pulasta!"

Minun asemani oli tuskallinen! Mielell�ni olisin j�tt�nyt h�nelle oman

huoneeni ja itse maannut oljilla -- niin ��rett�m�sti oli t�m� rouva
minut lumonnut; mutta vasten is�ni tahtoa en tohtinut ottaa h�nt�
huoneeseni. Min� muistelin neiti Fliedneri� -- h�n oli aina niin hyv�
ja avulias, kentiesi voisi h�n minua neuvoa. Ah, mihin olivat nyt
kaikki hyv�t aikomukseni joutuneet, joitten mukaan ensin tahdoin
mietti� ja sitten k�ytt�� itse�ni?

Sanaakaan lausumatta, vein t�tini alas ja sitte hiekkakent�n yli. H�n

seurasi minua my�ntyv�isesti kuin lapsi. Olimme juuri menem�isill�mme
pensaston ohitse, kun Dagobert sek� Charlotte tulivat meit� vastaan,
viimemainitulla kiilt�v�n valkoinen silkkihattu p��ss� ja sinert�v�
samettinuttu hartioilla. He olivat silminn�ht�v�sti k�velem�ss�.

Min� en viel� ollut n�hnyt "herra luutnanttia", sill� olin

s��nn�llisesti karttanut h�nt�, vaikka h�n usein tuli Karolinenlustiin.
Nyt s�ps�hdin ja pelj�styin syd�meni pohjasta. H�nkin n�kyi
kummastuvan: ruskeat silm�ns�, joita min� oikein pelk�sin tuon
kohtauksen j�lkeen suljetussa salissa, katselivat minua
eriskummallisesti s�ihkyen. Min� en ollut huomaavinani h�nen iloisesti
ojennettua k�tt�ns� ja esittelin t�tini Charlottelle. Kummastuksella
huomasin �kkin�isen liikutuksen vivahtavan onnettoman rouvan kasvojen
yli. H�n tahtoi puhua, vaan ei saanut ��nt�k��n huuliensa yli.

Charlotte nyyk�ytti v�linpit�m�tt�m�sti ja ylh�isesti p��t�ns�, sek�

loi ylpe�n, tarkastelevan katseen edess�ns� seisovaan naiseen.

"Neiti Fliedner tuskin voi teit� neuvoa", sanoi h�n minulle

kylm�kiskoisesti, kerrottuani h�nelle muutamin sanoin aikomuksestani.
"Ja viel� v�hemmin taitaa h�n teit� auttaa; meill� on sangen ahdasta
katuhuoneuksessa. Jos saan teit� neuvoa, niin menk�� yst�vienne
Helldorfien luo; heill� on varmaan pieni kammari, johon voitte asettaa
t�tinne."

Min� k��nnyin suuttuneena ja t�tini laski kiireesti harsonsa kasvojensa

eteen. Samassa meni Sch�fer puutarhuri tervehtien ohitsemme.
Sveitsil�istalo oli h�nen omansa ja min� tiesin h�nen usein vuokranneen
rouvavainajansa niin sanotun "juhlahuoneen" vieraille. Min� riensin
h�nen j�lkeens� kysym��n. H�n oli heti valmis antamaan sen t�dilleni
ja pyysi meit� heti tulemaan h�nen kanssansa, kaikki oli muka
"parhaimmassa j�rjestyksess�."

Luomatta katsettakaan veljeen ja sisareen meni t�tini vanhuksen kanssa,

joka s�vyisesti h�nt� puhutellen, vei h�net portin luo, jonka avain oli
minun hallussani. Sis�llinen tuskako h�nt� niin kiireesti ajoi
eteenp�in -- Sch�fer tuskin voi pysy� h�nen vieress�ns�, ja min�,
vaikka kyll� ponnistin voimiani, j�in koko joukon j�ljelle.

"Herran t�hden, poistakaa tuo pilvist� pudonnut t�ti niskoiltanne!"

huudahti Charlotte j�lkeeni. "H�n ei tuota teille kunniaa -- n�kyyh�n
maalia sormenpaksulta h�nen kasvoistansa! Ja tuo valheellinen
teaatteri-k�rp�np��rm�! Hyi! Lapsi, teill� on kummallisia sukulaisia:
syntyisin juutalainen mummo ja nyt tuo ylen m��rin maalattu opera-t�ti!
Kuulkaapa, �lk�� tulko aivan my�h��n t�n� iltana -- set� on,
odottamatonta kyll�, tuhlaava rahoja -- kasvihuone tulee komeasti
valaistuksi -- olkoon se h�nelle hy�dyllist�!"

H�n naurahti ja tarttui t�ti�ni katselevaa Dagoberttia k�sivarteen.

"Min� en tied� -- min� -- olen varmaan ennen kohdannut tuon rouvan",

sanoi h�n miettiv�isesti hivuttaen otsaansa. "Jumala tiet�k��n,
miss� --"

"No, se on helppo sanoa -- sin� olet n�hnyt h�net n�ytt�m�ll�", arveli

Charlotte, vet�en h�net maltittomasti mukanansa.

Kovin suuttuneena katselin heid�n per��ns�. T�ti raukka! Niin, h�n oli
onneton, ihmisten h�tyytt�m� nainen -- ainoa mik� h�nell� viel� oli
j�ljell�, h�nen kauneutensa, oli muka lainattu -- oli maalattua.

Minusta oli kulmakammari, johon Sch�fer saattoi meid�t, eritt�in soma

ja vieh�tt�v�. Silm�nr�p�yksess� oli vanhus asettanut tulta pes��n, ja
ikkunoihin kukkivia reseda- ja ruusupensaita.

"Ahdas ja matala", sanoi t�tini nostaen k�sivartensa ik��nkuin

koskeaksensa lumivalkeaan kattoon. "Min� en ole t�mm�iseen asuntoon
tottunut, mutta voinhan t�t� kuitenkin kest�� -- lujalla tahdolla voin
kaikkia tehd� -- tied�tk� sen, enkeliseni?"

H�n heitti pois hatun ja viitan, sek� seisoi nyt edess�ni puettuna
siniseen samettileninkiin. Saumoista ja kyyn�sp�ist� oli se tosin
vaalennut ja kulunut, mutta se ymp�r�i mit� kookkaimman hoikan
vartalon, lyhyt lieve teki t�m�n ruhtinaallisen muodon t�ydelliseksi ja
aukeasta herttamaisesta kaulakaarteesta loisti lumisirkun rinta
vastaani. Mutia mitk� hiukset! Otsassa oli pieni� sinert�v�n mustia
kiharoita, ja niit� riippui rintaa ja selk��kin alas, vaan sittekin
seppel�i mit� kauneimmat palmikot pient� p��t� -- en k�sitt�nyt, miten
se voi kantaa kaiken sen komeuden, viel� v�hemmin, ett� h�n liikutti
p��t��n niin nopeasti ja keve�sti.

Peitt�m�tt�m�n ihailemiseni luki h�n selv�sti kasvoistani.

"No, Leonoraseni, mit� pid�t t�dist�si?" kysyi h�n veitikkamaisesti

hymyillen.

"Ah, sin� olet liian kaunis!" huudahdin innostuneena. "Ja niin nuori,
niin nuori -- mutta kuinka se onkaan mahdollista? Olethan kuitenkin
kolmea vuotta vanhempi is��ni!"

"Hupsu tytt�, sit� ei huudeta noin kaikkiin ilman suuntiin!" sanoi h�n
vaivaloisesti nauraen ja laski hienon k�tens� huulilleni.

H�nen silm�ns� lensiv�t etsien ymp�ri huonetta ja pys�htyiv�t viimein

pieneen ikkunain v�lill� seisovaan peiliin.

"Ah, t�m� ei k�y laatuun -- ei mill��n muotoa!" huudahti h�n

pelj�styneen�. "Tuossa palasessa ei voi n�hd� nen�nippuansakaan! Kuinka
voin nyt pukea p��lleni? Enh�n min� ole mik��n porvarinvaimo, lapsi --
min� olen tottunut el�m��n ruhtinaallisesti! Mielell�ni suostun
kerraksi mihin hyv�ns�, vaan t�h�n en voi! Kuuleppas, hankithan minulle
toisen, sopivamman peilin, ett� kuitenkin v�h�n saisin noudattaa
tavallisia tapojani? Tuolla linnassa, miss� asut, on luultavasti joku
liikanainen, suuri peili. Kaikessa salaisuudessa -- lapseni -- voin
sanoa sinulle ett�, jokainen apu, jonka t�ss� satunnaisessa pulassani
minulle annat, tulee my�hemmin er��lt� toiselta puolelta tuhat kertaa
palkituksi. Tuota huoletta t�nne, mit� v�ltt�m�tt�m�sti tarvitsen
mukavuudekseni; min� vastaan kaikesta."

"Kuinka voisin sit� hankkia?" vastasin kainosti. "Ovathan kaikki

huonekalut herra Claudiuksen omat!"

H�n hymyili.

"Minulla ei ole valtaa asettaa tuoliakaan toisin kuin miten

olivat t�nne tullessani", jatkoin vakavasti h�nt� vastustaen.
"Karolinenlustista en voi, vaikka kuinka tahtoisinkin, hankkia sinulle
mit��n; mutta kentiesi rouva Helldorf lainaa sinulle, mit� tarvitset.
Menk��mme h�nen luoksensa."

Mieleni masentui kovasti, kun rouva Helldorfkin vastaanotti kauniin

komean holhokkaani silminn�ht�v�n kummastuneena ja kylm�sti. Ei
auttanut, ett� t�ti vastustamattoman hell�ll� ��nell� lausui h�nelle
tuhansia kohteliaisuuksia ja kutsui molempia leikkivi� lapsia
kultakutrisiksi enkeleiksi. Yst�v�ni hienot kasvot eiv�t v�hint�k��n
kirkastuneet, vaan pysyiv�t yht� kylm�n ja ep�ilev�isen n�k�isin� ja
kun viimein ujosti pyysin h�nt� lainaamaan peili�ns�, tuli h�n viel�
kylmemm�ksi, otti melkoisen suuren peilin -- ainoansa -- sein�lt�,
tarjosi sit� kauniille rouvalle ja sanoi ivallisesti: "Min� kyll� tulen
ilmankin toimeen."

"Olkaa varoillanne, Leonore! Kyll� _min�kin_ olen pit�v� h�nt�

silm�ll�", kuiskasi h�n minulle etuhuoneessa sinisen samettipuvun
kadotessa rappusissa.

Kovin alakuloisena laskin alhaalla pienen kukkaroni p�yd�lle.

Palkinnoksi sain suutelon sek� vakuutuksen, ett� "kaikki pienet
uhraukseni" kaikissa tapauksissa v�h�n ajan kuluttua tulisivat
maksetuiksi tuhat vertaa runsaammin. Sitte oli t�dill�ni suuri vaiva
asettaessansa peili� valoisimpaan paikkaan ja min� palasin kahta vertaa
raskaimmin syd�min takaisin Karolinenlustiin.

XXIX.

Iltah�m�r� jo levisi j�lleen hiljaa astuessani kirjastoon. Is�ni k�veli

muinaistaidesalissa hiljaisten vaaleitten veistokuvien keskell� eik�
ainoallakaan sanalla maininnut sisartansa. H�n ehk� luuli h�nen olevan
poissa ij�ksi p�iv�ksi eik� koskaan en�� tulevan h�nen tiellens�, ja
minun pit�isi muka mit� pikemmin sit� parempi unhottaman koko seikka.
V�risten vedin viittani paremmin rintani yli, sill� oli kovin kylm�
l�mmitt�m�tt�m�ss� suuressa salissa ja lunta putoeli taajasti lasiselle
kupulaelle.

"Sin� vilustut t��ll�, is�", lausuin tarttuen h�nen k�teens�. Se oli

tulenkuuma; ah, ja miten h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t syviss� kuopissaan!
"Vilustunko? T��ll� on vieh�tt�v�� -- tuntuu niin suloiselta, kuin
saisin kylm�n k��reen polttavalle otsalleni."
"Mutta on jo my�h�", sanoin hitaasti; "ja tarvitseehan sinun v�h�n
j�rjest�� pukuasikin. Olet luultavasti unhottanut, ett� ruhtinatar
tulee suurta kasvihuonetta kaasunvalossa katsomaan?"

"Oi, Jumalani, mit� minulla on tekemist� kasvihuoneessa?" huudahti h�n

maltittomasti. "Tahdotteko saattaa minut mielett�m�ksi kaasuliekeist�
ja aivojani vahingoittavasta kukkaistuoksusta? Ei, ei, mit� min� huolin
ruhtinattaresta tahi herttuasta!"

Tapaturmasta lykk�si h�n kiivaalla k�den liikunnolla pienen kuvan

maahan. Kummallista -- h�n, joka tavallisesti hell�k�tisesti koski
muinaistaideteoksiin, h�n ei nyt edes k��ntynyt katsomaankaan
tapahtunutta turmiota, vaan antoi rikotun ep�jumalan kuvan
v�linpit�m�tt�m�sti j��d� lattialle.

Kovin pelj�styneen� koetin rauhoittaa h�nt�. "Kuten tahdotte, is�

kulta", sanoin. "Min� l�het�n heti ilmoittamaan katurakennukseen
kotiinj��misest�mme."

"Ei, ei, sinun t�ytyy kaikissa tapauksissa menn�, Leonoreseni!"

keskeytti h�n minua hellemmin. "Min� soisin sinun menev�n ruhtinattaren
t�hden, joka sinusta pit��, sek� tahtoisin my�skin mielell�ni olla
h�iritsem�tt� t�n� iltana."

H�n meni takaisin kirjastoon ja rupesi kirjoittamaan. Min� suljin ovet,

korjasin valkeata pes�ss� ja katoin teep�yd�n; sitte menin
nulomielisen� alas j�rjest�m��n pukuani, se on, min� otin taasen
mummoni antamat helmet kotelostaan ja kiersin ne k�h�r�ihini. Melkein
satumaisen loistavasti, mutta my�skin silmiinpist�v�isempin� kiilsiv�t
kosteat, sinert�v�n kimelt�v�t pisarat tummissa kiharoissani ja sit�p�
juuri tahdoinkin; ken tiesi, milloinka ruhtinatar taasen oli tuleva
Claudiuksen taloon!

Oli jo my�h�, kun vihdoin astuin sillan yli matkallani kasvihuoneesen.

Silm�nr�p�ykseksi j�in h�ik�istyn� seisomaan. Hiljaa varisivat
hajoavaisten pilvien viimeiset lumihiuteet p��lleni, jalkojeni alla
narisi j��tynyt jalanmittainen lumi ja minne katsoin, ojensivat lumiset
puut ja pensaat minulle kankeat aaveentapaiset oksansa -- ja tuolla
olivat komeat palmujen latvat ylpe�sti lev�ll��n sanajalkojen ja
kaktuskasvien sek� pienten vehreitten ruohokenttien yll�, ja niiden
v�lilt� kiilsiv�t suihkul�hteitten hopeankirkkaat pisarat. K�tkettyjen
kaasuliekkien valossa vaihtui vehre� v�ri tuhansilla tavoilla, vaalean
viheri�isest� kuusen tummaan v�riin -- kasvihuone oli valkoisen sametin
p��ll� makaavan, viheri�isen smaragdikiven kaltainen keskell� suurta
lumikentt��.

"Ah, hyv�� iltaa pienokaiseni!" huudahti ruhtinatar astuessani h�nen

luoksensa. H�n istui sananjalkojen keskell�, juuri samassa paikassa,
jossa min� taannoin kerroin mummostani. Herra Claudius seisoi v�h�n
sivulla h�nen tuolinsa takana puhuen h�nen kanssansa ja ruhtinattaren
seura ynn� Dagobert ja Charlotte olivat istahtaneet molemmin puolin
luonteviin joukkioihin. "Pikku aronprinsessani, miten keijukaisten
tapaan siin� tulette!" lausui h�n leikillisesti. "Ihanhan luulisi
suihkul�hteen heitt�neen teid�t t�nne? Lapsi, te ette todellakaan
tied�, mit� kallista aarretta noin viattomasti ja keve�sti kannatte
kiharoissanne!"

"Kyll�, teid�n korkeutenne, min� sen tied�n: helmeni ovat suuren

rikkauden viimeiset j�ljet", vastasin h�nelle koettaen saada ��nelleni
tyvenen kaiun. "Armas mummoraukkani lausui, kun ne h�nen k�skyst�ns�
laskettiin kaulaani, niiden n�hneen paljon perheonnea, mutta niiden
my�skin paenneen piinapenkki� sek� muita kidutuksia, joita siet�m�t�n
kristinusko oli hankkinut juutalaisille, sill� mummokultani oli
juutalainen, syntyisin Jakobsohn Hannoverist�."

Min� lausuin viimeiset sanat painavaisesti, katsellen herra Claudiusta.

Mit�p� min� siit�, ett� herra von Wismar h�veli��sti yski, ujosti
sivultap�in vilkahtaen ruhtinattareen, ett� neiti von Wildenspring
riemuisasti liikkui, ik��nkuin tahtoen sanoa: Enk� ollut oikeassa, kun
aatelinen nen�ni t�ss� olennossa haisti jotakin porvarillista? Mit�
min� siit� huolin, ett� kaunis Tankred suuttuneena kierteli viiksi�ns�
ja vihastuneena kuiskasi Charlottelle muutamia sanoja? Enk� n�hnyt
riemun iloa herra Claudiuksen kasvoissa -- enk� luullut h�nen tahtovan
ojentaa minulle k�tens� erottaaksensa minut t�st� kurjasta seurasta ja
painaaksensa minut hell�lle ylev�lle syd�mellens�, siksi ett� olin
voittanut v��r�n h�pe�n ja urhollisesti heitt�ytynyt ylpe�n joukon
ylenkatseen alaiseksi, j�lleen voittaakseni _h�nen_ kunnioituksensa!

"Kas vaan, sep� odottamaton tieto!" huudahti ruhtinatar iloisesti ja

hilpe�sti. "Nyt tied�n my�skin, mist� pikku lemmikkini on saanut tuon
it�maisen muodon! Niin, niin, tuommoinen mustak�h�r�inen,
elohopeankaltainen keijukainen se varmaan oli, joka Herodekselta
vietteli Johannes kastajan p��n! Kun taasen tulitte luokseni, tahdon
tiet�� enemm�n tuosta miellytt�v�st� mummosta, lapseni?" H�n veti
helminauhan syvemmin hiuksiini ja antoi sormensa vieri� alas
kiharoitteni v�liss�. "Min� pid�n sanomattoman paljon t�st�
puhdasmielisest�, viattomasti l�rp�ttelev�st� Rebekasta!" jatkoi h�n
hell�sti minua suudellen.

T�ll� kertaa ei l�rp�ttelemiseni ollut viaton, sen tiesi h�n parhaiten,

joka ei en�� luonut silmi�ns� minusta!

Ruhtinatar veti minut jalkojensa juureen ja siin� istuin sitte koko

illan ��neti kuunnellen heid�n puhettansa, kunnes neiti Fliedner tuli
ilmoittamaan kaikki olevan valmiina katurakennuksessa. Herttuaallinen
ruhtinatar oli pyyt�nyt saada juoda kupillisen teet� "vanhassa
miellytt�v�ss� talossa" -- h�nen kivuloisuutensa ei sallinut h�nen
kauan viipy� kasvihuoneitten kosteassa ilmassa. H�n pukeutui
p��llysnuttuunsa, tarttui herra Claudiuksen k�sivarteen ja meni
iloisen, nauravan seuransa etup��ss� lumisen puutarhan l�vitse. Lyhtyj�
kantavia palvelijoita ei tarvittu -- pilvet olivat hajonneet,
poppeliston oksien v�lilt� n�kyi kirkas s�de heitt�v�n kummallista,
hopeista valoa lumikent�lle: kuu nousi.

Min� riensin viel� kerran takaisin sillan yli ja katsoin yl�s kirjaston
ikkunoihin. Uutimet eiv�t olleet eteen vedettyin�, is�ni
kirjoitusp�yd�ll� paloi lamppu ja suuren salin vastaisessa huoneessa
pes�n l�hell�, jossa illallisp�yt� oli, leimusi sinert�v� liekki -- se
oli teekeittimen viinaliekki. Kaikki n�ytti rauhalliselta. Suuremmaksi
varmuudeksi hiivin viel� rappuja yl�s ja kuuntelin oven takana. Sis�ll�
oli hiljaa; is�ni kirjotti varmaan. T�ydellisesti rauhoitettuna palasin
katurakennukseen.

Sin� iltana piileskeliv�t varmaan kauppahuone Claudiuksen kaikki

haltiat talon pimeimmiss� nurkissa -- olihan valoa kaikkialla,
jommoista ei arvokkaat entiset p��miehet sallineet edes tulevaisen
p��miehen risti�isiss�k��n!

"Mit�h�n t�m� ennustaa, neiti Fliedner? Herra ei voi saada kylliksi

valoista!" mutisi, minun menness�ni rappuja yl�s, vanha Erdmann
kummastuneena ja asetti tikapuita ylik�yt�v�n sein�� vastaan. "Nyt
t�ytyy minun ripustaa tornihuoneen suuri lamppu t�nne."

"Niin tehk�� se, Erdmann", arveli vanha neiti, joka juuri tuli ulos
salista. "Minua ilahuttaa, ett� kerran tulee valoista t�ss� vanhassa
talossa!" Veitikkamaisesti hymyillen silitti h�n hiuksiani ja riensi
etehiseen.

Se hymy saattoi veren poskiini. Kainosti annoin k�teni vaipua alas

salin oven lukosta: minun oli tuiki mahdotonta menn� sis�lle
lukemattomien liekkien valaistavaksi. Min� menin Charlotten huoneesen.
Se oli tyhj�; avatulla pianolla paloi kaksi lamppua ja salista, jossa
kauniin Lotharin kuva riippui, kuului kuppien helin�� ja iloista
puhetta. Minun miettiess�ni, miten huomaamattomimmin voisin yhty�
seuraan, kuului astuntaa l�heisess� huoneessa ja Charlotte veljineen
astui sis��n.

"Ruhtinatar tahtoo kuulla minun laulavan", sanoi h�n minulle

k��nnelless��n nuotin lehti�. "Kuinka t�nne olette joutuneet ja miksi
piileskelette t��ll�, pienokaiseni? Teit� kaivataan seurassa."

"Min� olin huolissani is�ni t�hden ja k�vin h�nt� katsomassa; h�n ei

ole oikein terve --"

"Eik� terve?" nauroi Dagobert hiljaa; h�n istui jo pianon edess�

aloitellen soittoa. "Niin, niin, sangen arveluttava kipu! Min� kuulin
jo klubissa t�st� ihmeellisest� uutisesta. Ei siell� puhuttu muusta ja
koko kaupungin l�vitse lent�� uutinen valkean vauhdilla, ett�
muinaistutkinnon huimaus on kuoleman kieliss�. Ennen pitk�� on meill�
jotakin uutta muodissa, Charlotte! Jumalan kiitos, nyt ei en�� tarvitse
tuota kreikkalaista, romalaista eik� egyptil�ist� sanansotkua -- kova
papu se onkin ollut purra!" H�n laski k�tens� koskettimille ja mit�
kauneimpia s�veli� tulvaili esiin h�nen taitavien sormiensa alta; minun
syd�meni lakkasi sykkim�st�, niin h�mm�styin, "Ja is�nne horjuessa
satulassa ja kadottaessa maineensa, kerrotte te k�sitt�m�tt�m�n
viattomasti h�nen suoraan syntyneen juutalaisesta; se heitt�� h�net
tykk�n��n maahan!"

"Niin, se oli pieni tyhmyys, �lk�� paheksuko, ett� sen sanon!" torui
Charlotte laskien nuotit telineille. "Min� en vaadi, ett� suoraan
valehtelisitte, en _min�k��n_ sit� tee; mutta t��nkaltaisissa
tapauksissa on paras pysy� keski kohdalla ja -- olla vaiti."

Dagobert alkoi s�estyst� ja kohta sen per�st� kaikui Charlotten vahva

��ni seiniss�.

Mit� olikaan tapahtunut? Kaikki kauniin Tankredin huolimattomat,

ivalliset, ��nijuoksujen seuraamat sanat, kaikuivat niin ep�selvilt� ja
h�m�rilt� korvissani. ��rett�m�n karvasmielisesti katselin tuota kurjaa
miest�; "muinaistutkinnon huimaukseksi" kutsui h�n is�ni vaikutuksen;
h�n, joka n�yr�n� "apulaisena" oli tunkeutunut mainion miehen niskoille
ja usein ollut h�nelle rasitukseksi; kuinka usein olin kuullut is�ni
valittavan tunkeilevasta h�iritsij�st�! Niin paljon k�sitin kuitenkin,
ett� is�ni asema hovin suhteen oli heikommalla kannalla ja ett� kehno
imartelijajoukko nyt k��ntyi h�nen puolestansa ruveten h�nt�
kivitt�m��n.

Ruhtinatar ei milloinkaan ennen ollut niin hyv� ja hell� minulle kuin

sin� iltana; vaan ei minulla kuitenkaan ollut uskallusta taasen
l�hesty� h�nt�. Min� hiivin l�heiseen saliin ja istahdin h�m�r��n
nurkkaan, Charlotten ��neen laulaessa. -- Istumapaikastani oli minun
helppo n�hd� koko teep�yt�. Ruhtinatar istui v�h�n sivulla p�in
Lotharin kuvan alla, vaan ei kuitenkaan tahtonsa mukaan, sill� min�
n�in h�nen huomaamatta koettavan saada kokonaan sit� katsella.
Vasemmalla puolella h�nest� istui herra Claudius. Yksi ainoa silm�ys
n�ihin jaloihin, tyveniin kasvoihin rauhoitti suuttumuksesta ja
huolista sykkiv�n syd�meni. Mik� kirkas loisto n�kyi h�nen otsassansa!
Kehyksiss� oleva kaunis p�� tunnokkaine silmineen oli kentiesi
kauniimpi ja hienompi sek� n�ytti uljaammalta, mutta mit�p� hy�ty�
t�st� uhkarohkeudesta? El�m�n taistelua ei h�n kuitenkaan voinut
kest��; rikoksellinen itsemurhaaja oli uupunut, jota vastoin tuo
hiljamielinen mies, samaa taistelua taistellessaan, vahvasti ponnistaen
mielt�ns�, tarttui per�simeen ohjataksensa hukkuvan laivan satamaan ja
niin muodoin pelastuaksensa.

"Teill� on kaunis ��ni, neiti Claudius", lausui ruhtinatar, kun

Charlotte, lopetettuaan laulunsa, j�lleen l�hestyi teep�yt��.
"Eritt�inkin v�li��niss� muistuttaa se minua el�v�sti Sidonia-sisareni
matalasta sopraanosta. Teid�n tulinen laulamisennekin her�tt�� mieleeni
aikoja sitte tapahtuneita seikkoja -- sisareni piti aina hurjan
omituisia lauluja parempina kuin yksinkertaisia ja surullisia."

"Jos, teid�n korkeutenne vaan sallitte niin laulan tuommoisen hurjan ja

omituisen laulun", vastasi Charlotte kiireesti. "Min� rakastan
tarantellaa, se hurmaa minua."

"Min� pyyd�n sinua olemaan laulamatta tarantellaa, Charlotte",

keskeytti is�nt� herra Claudius vakavasti. H�nen ��nens� ei vavissut,
mutta syv� kalpeus peitti h�nen kasvonsa ja kulmakarvat olivat
ankarasti sek� uhkaavasti rypistetyt.

"Te olette oikeassa, herra Claudius", lausui ruhtinatar el�v�sti.

"Min�kin tunnen samaa vastenmielisyytt�. T�m� tarantella oikein riehui
minun nuoruudessani. Se oli kaikkien laulajatarten mielikappale ja
Sidoniakin lauloi sit� harmikseni sanomattoman mielell��n. Minusta on
se liian irstas ja hurja!"

H�n laski kuppinsa p�yd�lle ja nousi seisomaan. "Luulenpa, ett� nyt

l�hdemme pienelle l�yt�matkalle", sanoi h�n hymyillen. "Min� tahtoisin
kerran oikein perinpohjin tarkastella t�t� ihmeellist�, vanhanaikuista
taloa; minusta on kuin lukisin ikivanhaa kirjaa. Herra von Wismar,
katsokaa tuota harvinaisen kaunista hirvenp��t�!" H�n osoitti
sormellaan ta'immaista huonetta. -- "Siin�p� jotakin katsottavaa
mets�st�j�lle!"

Kammariherra riensi pois ja samaten hovineiti, sill� tahtoihan h�nen

korkeutensa j��d� yksin. Samassa k��nsi Charlotte p��ns�, ett� voin
n�hd� h�nt� vasten silmi�; n�hdess�ni h�nen kiihtymyksens� ja silmiens�
s�ihkyv�n tulen, ymm�rsin heti h�nen aikovan t�n� iltana rohkeasti
ryhty� salaisuutensa selitt�miseen. H�n seurasi tosin velje�ns� ja
molempia imartelijoita herttuallisen sormen osoittaman hirvenp��n
luokse, ruhtinattaren j��dess� yksin salin viereiseen, pienemp��n
huoneesen, kuten n�ytti, huomiollisemmin tarkastelemaan villaisiin
sein�verhoihin kuvattua Genovevan k�rsimyshistoriaa.

"Ettek� tied�, mihin neiti von Sassen on j��nyt?" kysyi herra Claudius
kiireesti neiti Fliednerilt�, joka juuri oli astumaisillansa huoneesen,
jossa min� olin viivyskellyt.

"T�ss� olen, herra Claudius", lausuin h�nelle nousten seisomaan.

"Ah, pikku sankarini!" huudahti h�n, kiireesti astuen luokseni,

huolimatta siit�, ett� se tavaton tuli niin ��ness� kuin liikunnoissa,
kummastuttaisi toisia. Neiti Fliedner vet�ytyi heti takaisin saliin ja
rupesi askaroimaan teep�yd�n luona.

"Pimeimm�ss� nurkassa olette piileskelleet t�n��n, jolloin olen

tahtonut kaiken valon, mink� t�m� vanha talo voi hankkia, valasemaan
aron pikkuista prinsessaa!" lausui h�n puoli��neen. "Tied�ttek�,
ett� min� t�n� kalliina iltana olen viett�nyt jonkinlaista
uudestisyntymist�? Min� olin viel� sangen nuori, kun tuomitsin itseni
vaeltamaan vanhuuden hiljaista tiet�, ankarasti ja taivuttamattomasti
olen pakottanut nuoruuden innostuksen pysym��n kuohuvassa syd�mess�ni
-- min� en tahtonut en�� olla nuori ja nyt, kun en oikeastaan en�� ole
nuori, kuohuilevat tunteeni vastustamatta yl�s, vaatien oikeutta,
ylivuotista oikeuttansa, ja min� antaudun vapaaehtoisesti niiden
valtaan, min� olen sanomattoman onnellinen j�lleen tunteissani olevani
nuori, juurikuin olisivat pahat kokemukset sek� aika j�tt�neet t�m�n
kalliin syd�meni aarteen koskematta vaan eik� 'tuo vanha, ikivanha
mies, jonka ensiksi n�itte arolla, t�ss� kohden ole turhamainen?'"

Min� kallistin p��ni kovasta heng�hdyksest� kohoilevaa rintaani

vastaan. Huoli is�st�ni, pelko, ett� Charlotte t�ytt�isi uhkauksensa,
ymp�rill�mme liikkuvat ihmiset, kaikki, kaikki haihtui kuullessani
h�nen v�risev�n ��nens�. Ja h�n, tarkalla silm�ll��n kyll� k�sitti
minun tunteeni.

"Leonore", lausui h�n kumartuen ylitseni, "otaksukaamme, ett� me

molemmat yp� yksin olisimme t�ss� vanhassa kauppahuoneessa, eik� meill�
olisi mit��n tekemist� kaikkein noitten kanssa --" h�n osoitti
sormillaan toisia huoneita. "Min� tied�n kenen t�hden t�n��n lausuitte
uljaan tunnustuksenne ja otan sen hetken autuaallisen tunteen omakseni,
min� yksin, ja puolustan aarteeni koko maailmaa, teit�kin vastaan, jos
tunnetulla entisell� uhkamielisyydell�nnekin koettaisitte kielt�� sen.
Meid�n sielumme l�yt�v�t toisensa, vaikka te kovasyd�misesti
kielt�isittekin minua koskemasta k�teen, joka kerran ylpe�sti heitti
rahani jalkojeni juureen."

Lausuttuansa n�m�t sanat meni h�n kiireesti pianon luokse ja heti sen
j�lkeen kaikui korvissani s�veleit�, jotka melkein hurmasivat minut.
N�m� ihmeelliset s�veleet olivat aiotut yksist��n minulle, minulle,
mit�tt�m�lle olennolle -- niill� "ei ollut mit��n tekemist� noitten
kanssa", joitten l�rp�tys nyt ep�selv�sti kuului ��rimm�isest�
huoneesta! Niin nuoruuden tunteet kuohuilivat yl�s t�m�n syv�sti
loukatun miehen syd�mest�, h�nen, joka t�ydellisell� el�m�n, onnen ja
nautinnon kielt�misell� oli tahtonut sovittaa lyhyen ajan ��rett�m�n
innon. Ja k�det, jotka "eiv�t sittemmin milloinkaan en�� kajonneet
koskettimiin", soittivat nyt, h�nen vahvaa henke�ns� ja minun heikkoa
horjuvaa lapsen sieluani salaper�isesti yhdistytt�v�� s�velt�:
 Jos myrskyss' sinut n�kisin
Synk�ss� er�maass,
Mun viittan' sulle tarjoisin
Suojaksi tuulessa.

"Taivaan Jumala, herra Claudiusko soittaa!" huudahti neiti Fliedner

hy�k�ten sis��n viereisest� salista; h�n l�i iloisessa h�mm�styksess�
k�tens� yhteen, n�hdess��n soittimen edess� istuvan.

Min� menin h�nen ohitsensa, silla mahdotonta oli minun antaa h�nelle
tilaisuutta katsoa silmiini. Pakenin salin syv��n ikkunankomeroon,
paksujen silkkiuutimien taakse, jotka vedin kiinni, ett� vaan kapea
rako j�i auki. Siell� saivat poskeni vapaasti hehkua ja silm�ni s�ihky�
autuaallisista tunteistani; ei kukaan minua muistanut, ei edes neiti
Fliednerk��n, joka, p�� alas vaipuneena, k�det ristiss� helmassaan, oli
istahtanut pime��n nurkkaan sek� liikkumatta kuunteli soitantoa.

Silm�nr�p�yksen ajan vallitsi hiljaisuus tyhj�ss� salissa. Jok'ainoa

s�vel, heikoinkin, lensi luokseni ja huoneesta, jossa hirvenp�� koristi
sein��, kuului v�liin naurua tahi kovemmin lausuttuja sanoja.

Silloin astui ruhtinatar �kki� kynnyksen ylitse; min� n�in h�nen

rintansa ik��nkuin vapautettuna suuresta painosta, kohoilevan
tiet�ess��n viimein olevansa yksin��n. H�n otti pois varjostimen
teep�yd�ll� seisovasta suuresta lampusta, ett� sekin valasisi Lotharin
kuvaa. Viel� kerran katseli h�n kiireesti ja ep�ilev�isesti
ymp�rillens� sek� sivuiseen huoneesen, astui sitte kuvan eteen, otti
pienen kirjan taskustansa ja alkoi mit� kiiruimmin piirustaa -- h�n
koetti silminn�ht�v�sti sin� vartioitsemattomana hetken� piirt��
paperille kauniin p��n haahmoviivat, kentiesi sielua kuvailevat
silm�tkin.

Min� pelj�styin, sill� min� voin piilopaikastani lukea ylpe�n

herttuattaren syd�mest�, ett� h�n varmaan antaisi vuosia el�m�st�ns�,
jos vaan voisi omanaan ottaa alas kuvan sein�lt�. Ei kukaan varmaan
sin� hetken� ollut suuremmassa salayhteydess� h�nen kanssansa kuin min�
-- min� onnen lapsi, jolle "toinen sielu" par'aikaa ilmoitti
tunteitansa mit� liikuttavimmilla s�velill�! Minusta oli, ik��nkuin
t�ytyisi minun ehdottomasti juosta esiin, repi� kirja ja kyn� h�nen
k�dest�ns� ja k�tke� ne; sill� h�n ei kuullut toisista huoneista
l�henevi� askeleita; h�n ei n�hnyt Charlotten hiljaa hiipiv�n salin
l�vitse ja ��rett�m�n kummastuneena s�ik�ht�v�n huomatessansa soittajan
olevan herra Claudiuksen. Ennenkuin tiesink��n oli h�n hiljaa sulkenut
oven, ett� soitto ainoastaan ep�selv�sti tunkeutui saliin, ja seisoi
muutamin askelia ruhtinattaren edess�.

Se pieni melu saattoi viimein ruhtinattaren katsahtamaan yl�s; purpuran

v�risen� kohosi pelj�styksen puna h�nen koko kasvojensa yli; mutta h�n
tointui arvaamattoman nopeasti, ummisti kirjansa ja katsahti
h�iritsij��n olkap��ns� yli n�rk�styneesti ja ylpe�sti.

"Teid�n korkeutenne, min� tied�n k�ytt�ytyv�ni anteeksi antamattoman

taitamattomasti", lausui Charlotte. Min� kuulin vahvan, p��tt�v�isen
naisen ��nen vapisevan liikutuksesta. "T�m� on sopiva tila, jota
rohkenen k�ytt��, voidakseni luvatta puhutella teid�n korkeuttanne;
sill� en tied�, koska muuten saisin siihen tilaisuutta! Jos, teid�n
korkeutenne, antaisittekin koska hyv�ns� minulle tilaisuutta p��st�
puheellenne, en saisi rohkeutta kylliksi lausuakseni, mit� n�itten
silmien suojassa" -- h�n osoitti Lotharin kuvaa -- "pelk��m�tt�
rohkenen."

Ruhtinatar k��ntyi ��rett�m�n kummastuneena h�nen puoleensa. "Ja mit�

teill� on minulle sanottavaa?"

Charlotte lankesi polvilleen, tarttui ruhtinattaren k�teen ja suuteli

sit�. "Teid�n korkeutenne, auttakaa velje�ni ja minua luonnollisiin
oikeuksiimme!" rukoili h�n puoli��neen. "Meilt� riistet��n oikea
nimemme, meid�n t�ytyy sy�d� armoleip��, vaikka meill� on oikeus
melkoisiin varoihin ja jo kauan sitte olisimme voineet p��st� lentoon.
Suonissamme tykytt�� ylpe�, jalo veri, ja kuitenkin kiinnitet��n meid�t
todellakin kahleilla t�h�n porvariperheesen ja pakotetaan v�kisin
poroporvarillisiin oloihin."

"Nouskaa ja tyyntyk��, neiti Claudius", keskeytti h�nt� ruhtinatar eik�

siin� arvokkaassa, vakavassa liikkeess�, jolla h�n viittasi rukoilijaa
nousemaan, ollut mit��n mielt� rohkasevaa. "Sanokaa ennen kaikkia,
_kuka_ pett�� teit�?"

"Ah, sanat eiv�t tahdo p��st� huulieni ylitse, sill� ne n�ytt�v�t mit�
suurimmalta kiitt�m�tt�myydelt�. Maailma tuntee meid�t ainoastaan
jalomielisen miehen ottolapsiksi --"

"Niin min�kin --"

"Ja h�n se kuitenkin on, joka meit� pett��!" lausui Charlotte

ep�toivoisena.

"Seis -- herra Claudiuksen vertainen mies ei pet� eik� ry�st� ket�k��n!

Min� luulisin sit� pikemmin suureksi erehdykseksi teid�n puoleltanne!"

Min� olin v�h�ll� sy�st� esiin ja halata ruhtinattaren polvia siit�

h�nen mielipiteest��n.

Charlotte kohotti p��t�ns�. H�n n�kyi selv�sti kokoelevan kaikkea

rohkeuttansa. Nopealla liikunnolla sulki h�n oven, jonka l�vitse
Dagobertin ��nek�s leikinlasku hovineidon kanssa kuului korviimme.
"Teid�n korkeutenne, t�ss� ei ole puhetta rahasta -- ne ovat tykk�n��n
sivuseikkoja", sanoi h�n lujasti, "Herra Claudius kyll� rakastaa
rikkautta, mutta min� olen itsekin varma, ett� h�n ankarasti
ylenkatsoo jokaisen v��r�n rahan voiton. Kuitenkin my�nt�nette, teid�n
korkeutenne, ett� moni oivallinen luonne, jonkin aatteen tahi
kovakiskoisen, soaistun mielipiteen innokkaasti t�ytt�ess� h�nen
ajatuksensa, ensin on pett�nyt itse��n ja sitte rikkonut toisia
vastaan!"

H�n pusersi, syv�sti hengitt�en, k�tens� rintaansa vasten ja ihmeen

kauniit s�velet kaikuivat korvissamme. Herra Claudius avasi tuolla,
ensi kerran moneen vuoteen, ankarasti valloitetun sielunsa mit��n pahaa
aavistamatta, antaen tunteensa s�velein� virtailla ulos, ja t��ll�
h�v�istiin h�nen puhdasta, virheet�nt� nime�ns�; enk� min� voinut edes
varoittaa h�nt�, minunkin t�ytyi k�rsi� t�t� kidutusta! Kuinka
vihasinkaan t�n� tuskallisena hetken� tuota p��llekantajaa!

"Herra Claudius halveksii aateliss��ty�, niin, h�n sit� oikein vihaa!"

jatkoi Charlotte. "H�nell� ei tietysti ole voimaa muuttamaan maailman
oloja; mutta miss� h�nell� vaan on valtaa est�� aateliston voimaa,
siin� h�n sen tekee, eik� h�n siin� kohdassa pelk�� rikostakaan. Teid�n
korkeutenne, veljess�ni ja minussa astuu uusi aatelissuku el�m��n ja,
min� mainitsen ylpe�sti, uusi vahva tuki sanomattoman kadehditulle
aatelille; sill� me, veljeni ja min� olemme ylin m��rin kiintyneet
aatelisvaltaan. Mutta juuri siit� syyst� ei meid�n koskaan pid� saaman
tiet��, ketk� vanhempamme ovat -- herra Claudius ei voi siet��
aatelista vaakunaa vanhan kauppiasnimen p��ll�."

Ruhtinattaren kasvot muuttuivat �kki� kalman kalpeiksi. H�n kohotti

kiireesti keskeytt�en k�tens� ja osoitti Lotharin kuvaa. "Ja mink�
t�hden tahdoitte sanoa kaikkea t�t� juuri noitten silmien suojassa?"
oihkasi h�n ihan muuttuneella, sortuneella ��nell�.

"Sent�hden, ett� ne ovat armaan is�vainajani silm�t -- teid�n

korkeutenne, min� olen h�nen tytt�rens�!"

Ruhtinatar horjahti taaksep�in ja tarttui p�yd�npeitteesen.

"Valhe, inhottava valhe! �lk�� toistako sit�!" huudahti h�n. Kuinka

kauheasti v�r�hteliv�t lempe�t kasvot, kuinka kovasti ja j�yk�sti
kohosikaan uhkaava k�sivarsi! -- "Min� en salli h�pe�pilkkua h�nen
nimeens�! Claudius ei milloinkaan ollut nainut, sen tiet�� koko
maailma! H�n ei edes rakastanut, ei koskaan rakastanut -- oi, Jumalani,
�l� riist� minulta t�t� ainoata lohdutusta!"

"Teid�n korkeutenne --"

"Vaiti! Tahdotteko todellakin v�itt�� h�nen, ylpe�n, umpimielisen

miehen niin hairahtuneen? Mutta jos -- oi, Jumalani, se ei voi olla
totta -- mutta jos niin olisikin, tahtoisitteko te todellakin vaatia
uhalla oikeutta, josta saatte kiitt�� hetken hairausta, vaan ei
_rakkautta_?"

Miten sortavan ivallisesti lausuivat tuskallisesti vapisevat huulet

n�m�t sanat. Charlotte oli mykk�n� s�ik�hdyksest� vaipunut alas;
loukkaus sattui h�neen, ik��nkuin ly�nti vasten silmi� sek� saattoi
h�net h�mm�styksest��n.

"Eik� h�n milloinkaan olisi rakastanut?" kysyi h�n. "Eik� teid�n

korkeutenne tied�, mist� syyst� h�n vapaaehtoisesti meni kuolemaan?"

"�kkin�isest� mielensynkeydest� -- h�n oli sairas -- kysyk�� kaikilta,

jotka ovat h�net tunteneet," mumisi ruhtinatar, peitt�en silm�ns�
k�dell��n.

"Niin, h�n oli sairas, h�n oli mielet�n surusta ja ep�toivosta

lemmittyns� kuolemasta --"

"Kenen kuolemasta, ha, ha, ha!"

Charlotte vaipui taasen lattialle ja halasi itkien sek� sanomattomasta

tuskasta ruhtinattaren polvia.

"Teid�n korkeutenne, min� rukoilen teit�, kuulkaa minua vaan

silm�nr�p�yksen aika tyynemmin!" rukoili h�n. "Min� olen jo k�ynyt
liian pitk�lle taitaakseni per�yty�. Minun _t�ytyy_ sanoa teille totuus
veljenikin t�hden, sill� min� en voi kest�� teid�n pysyv�n uskossa,
ett� me olemme laittomia lapsia. Lothar von Claudius oli nainut --
salaisessa, mutta kirkon siunaamassa avioliitossa eli h�n
Karolinenlustissa -- siell� olemme syntyneet."

"Ja kuka oli tuo onnen oma, jota h�n niin rakasti, ett� h�nen t�htens�
kuoli?" kysyi ruhtinatar teeskennellyll� tyvenyydell�. Marmoripatsaan
kaltaisena seisoi h�n siin� ja sanat pujahtivat soinnuttomina h�nen
huuliltansa.

"Minulla ei ole rohkeutta lausua h�nen nime�ns�," sammalsi Charlotte,

ik��nkuin v�syneen�. "Teid�n korkeutenne on liian ep�suosiollisesti
kuullut kertomustani -- min� en tohdi jatkaa! Tuon miehen tuolla," h�n
osoitti sormellaan huoneesensa, "ei pid� viel� saaman tietoa
salaisuudestamme -- me olemme sit� paitsi kadottaneet toivomme
ankkurin, kun teid�n korkeutenne k��ntyy meist�, poljetuista ja
sorretuista raukoista. Min� olen nytkin vavissut pelosta, ett� jokainen
kiivaammin tahi korkeammin lausuttu sana tunkeutusi h�nen korviinsa.
Min� tied�n, ett'ette voi tyveneesti kuulla �itimme nime� --"

"Kuka sen on teille sanonut, neiti Claudius?" keskeytti ruhtinatar

h�nt� ylpe�sti nousten. Charlotten viimeksi lausutut sanat olivat
her�tt�neet h�nen ruhtinaallisen ylpeytens�. -- "Te olette ihan
v��r�ss�, jos uskotte �skeisen kiivauteni muuksi kuin sanomattomaksi
kummastukseksi! Mit� se minuun oikeastaan koskeekaan, kuka tuo rouva
oli? Min� vapauttaisin teit� mainitsemasta h�nen nime�ns�, ell'en juuri
tahtoisi n�ytt�� teille, ett� sangen tyvenesti voin kuulla sen; ja
sent�hden k�sken min� teit� lopettamaan tunnustuksenne h�nen nimens�
mainitsemisella!"

"No niin, teid�n korkeutenne, min� tottelen! H�nen puolisonsa oli

Sidonia, K:n herttuallinen ruhtinatar."

H�n luuli itsens� vahvemmaksi, tuo ylpe� ruhtinatar! H�n luuli voivansa
pit�� huulensa hymyss�, k�skev�isesti pakoittaa veren pysym��n
poskissa, olipa se nimi mik� hyv�ns� -- mutta se lankesi ukonnuolen
tapaisesti h�nen p��llens� ja h�n vaipui ��neen valittaen sammuvin
silmin sein�� vasten, ik��nkuin tikari olisi sattunut h�nen rintaansa.

"T�m� on kamalin petos, mik� naisen syd�nt� voi kohdata," kuiskasi h�n.
"Hyi, hyi, kuinka musta ja kamala!"

Charlotte tahtoi tukea h�nt�.

"Pois! Mit� te tahdotte?" lausui ruhtinatar suutuksissaan lyk�ten

nuoren naisen luotansa. "Joku piru on saattanut juolahuttaa mieleenne
valita juuri minut uskotuksenne! Menk��! Min� lasken salaisuutenne
takaisin k�siinne, min� en huoli mit��n siit� tiet��, en mit��n! Sill�
min� en voi enk� tahdo sekaantua siihen enk� auttaa teit� niin
sanottuihin oikeuksiinne!"

H�n nousi, mutta h�nen t�ytyi j�lleen tarttua kiinni p�yt��n. "Olkaa
hyv�, kutsukaa seurueeni t�nne. Min� voin kovin pahasti!" k�ski h�n
sammuvalla ��nell�.

"Teid�n korkeutenne, antakaa anteeksi!" rukoili Charlotte mielett�m�n�.

Ruhtinatar osoitti sanaakaan lausumatta k�skev�isesti ovea ja vaipui

nojatuoliin. Charlotte kiirehti pois ja heti t�yttyi sali esiin
rient�v�st�, pelj�styneest� seurueesta. Soittokin loppui
ep�sointuisalla ��nell�. Herra Claudius tuli sis�lle.

"Vanha kipu kohtasi minua �kki�," sanoi ruhtinatar h�nelle heikosti

hymyillen.

"Minua vaivaa syd�menkouraukset. Tahdotteko lainata minulle vaununne?

Minun on mahdoton odottaa, kunnes omani saapuvat."

Herra Claudius riensi ulos ja muutaman minutin kuluttua saattoi h�n

sairaan vieraansa rappuja alas. H�n nojausi raskaasti h�neen; mutta
tapa, jolla h�n j�tti h�net hyv�sti, osoitti selv�sti, ett'ei
Charlotten tunnustus vaikuttanut v�hint�k��n muutosta h�nen
k�yt�kseens� h�nt� kohtaan.

XXX.

Min� k�ytin yleisen h�mm�styksen hyv�kseni, otin viitan ylleni, hatun

p��h�ni ja l�ksin katurakennuksesta. Polveni vapisivat viel� ja veri
tykytti kuumeentapaisesti suonissani; kohtaus oli kauhea! Tavaton
ajattelemattomuus, ett� olin sekautunut Claudiuksen perheen salaisiin
kohtiin, rankasi minua hirve�sti ja heltym�tt�m�n johdonmukaisesti.
Rengas renkaan per�st� n�ist� salaper�isist� vitjoista kulki silmieni
ohitse ja joku paha voima piti minua leikkikalunaan sek� pakotti minut
tavalla tahi toisella ottamaan osaa asian joka muutokseen. Minun t�ytyi
kuulla, miten h�nt�, jonka edest� mielell�ni olisin vuodattanut
syd�nvereni, julkisesti syytettiin pett�j�ksi. Joka sana tuntui minusta
kuin tikarin pistos ja t�ytti minut palavalla kostonhalulla innokasta
syytt�j�� vastaan; ja kuitenkin t�ytyi minun, k�det nyrkiss�,
kyyneleit� vuotavin silmin pysy� piilopaikassani. Niin, min� olin
melkein kuolla h�pe�st�. Enk� min�kin kerran, hovissa ruhtinattaren
silmien edess�, juuri samoin kuin Charlotte nyt, kaikin voimin
koettanut panetella pahaa aavistamatonta miest�? Enk� silloin rohkeasti
selitt�nyt, ett'en voinut h�nt� k�rsi�? Ja vaikka koko el�m�ni
palvelisin h�nt� kuin palkkatytt�, en kuitenkaan koskaan voisi
sovittaa, mit� pahaa h�nelle olin tehnyt lapsellisessa sokeudessani! Jo
se karkoitti minut h�nen talostansa puutarhan hiljaisuuteen. Oi, jos
olisin n�in voinut kulkea eteenp�in sileill�, lumisilla teill�! Yh�
eteenp�in aina arolle asti, jossa Ilse ja Heintz rauhallisesti istuivat
suuren takan ��ress�. Siell� olisin istahtanut pienen pallin p��lle
p�rr�karvaisen Spits yst�v�n viereen ja tuntenut, kuin ennenkin
hiljaisina, kodikkaina talvi-iltoina, Ilsen rakkaan, karkean k�den
p��ni p��ll�; kentiesi silloin olisin saanut rauhaa! Nyt vasta tiesin
pit�� arvossa entist� sis�llist� ja ulkonaista rauhaa, nyt kun syd�meni
levoton sykkiminen ajoi minut ulos rauhattomana, milloin nosti minut
onnen kukkuloille, milloin sy�ksi katkeran katumuksen ja itseni
syytt�misen syvyyteen.

Huikaseva valo levisi avaran puutarhan ylitse; ik��nkuin veistettyn�

kiilt�v�st� hopeasta, nousi kuu kylm�lle lasintapaiselle taivaalle.
Min� menin sillan yli. Tuolla alhaalla kimelsi j��tynyt joki kiilt�v�n
k��rmeen kaltaisena lehdett�mien ranta-pensaitten v�liss� ja
lehtimajoissa kiilsi hopeiset lumihiuteet oksista. Lammikon
kivi-titaanit eiv�t en�� lev�nneet sinisen samettipeitteen p��ll� --
j�ttil�isen kokoinen timantti kannatti heit� ja lumihuntu peitti heid�n
partaiset kasvonsa; viluinen Diana oli muuttanut keve�n harsopukunsa
paksuun, valkoiseen talviturkkiin. Ja lumikuningas oli maalannut
hienolla penselill��n pienen linnan kaikki koristeet valkoisiksi ja
lasiovien edess� olevan balkongin p��lle oli h�n laskenut puhtaan
untuvapatjan. Kuinka lapsellisen viaton olikaan ensi kuvailuni
sinetittyjen huoneitten salaisuuksista ollut! luulinhan min� satujen
el�vin� vaeltavan siell�! Ja nyt kummittelee siell� en�� vain
paperik��ry, jonka kaksi sanomattoman kunnianhimoista sisarusta odotti
avaavan heille lumotun kultaportin, josta maailman aarteet itsest��n
lankeisivat heid�n syliins�.

Min� katsahdin kirjaston ikkunoihin, lamppu polot viel�

kirjoitusp�yd�ll�, mutta katossa n�kyi tumma varjo nopeasti liehuvan
edestakaisin -- minun is�ni varjo; h�n n�kyi olevan entist�
levottomampi ja kovin liikutettu. Alakuloisesti astuin portaita yl�s --
kirjaston ovi oli suljettu. Ep�selv� mumiseminen kuului huonetta
mittaavien askelten keskeytt�m�n� ja silloin t�ll�in l�i is�ni
kaikuvasti nyrkkins� p�yt��n.

Min� kolkutin ja pyysin h�nt� avaaman.

"J�t� minut rauhaan!" huusi h�n ankarasti ja kiivaasti, l�hestym�tt�

ovea. "V��rennetytk�, sanotte?" H�n naurahti. "Tulkaa sit� todeksi
n�ytt�m��n! Mutta laskekaa pois sauvanne! Miksi ly�tte minua p��h�n?
Voi aivojani!"

"Is�, is�!" huusin min� tuskallisesti ja toistin rukoukseni p��st�

sis��n.

"Mene! �l� kiduta minua!" huusi h�n maltittomasti ja meni huoneen

toiselle puolelle.

Minun t�ytyi totella, ett'en h�nt� �rsytt�isi, ja menin pois

silm�nr�p�ykseksi. Alhaalla paloi lamppu ja min� menin h�nen
huoneesensa, j�rjest��kseni kaikki y�ksi. Siell� olivat sen p�iv�iset
sanomalehdet p�yd�ll� p��lletyksin ja silminn�ht�v�sti lukematta,
paitsi yksi, jonka h�n oli rytist�nyt palloksi ja heitt�nyt lattialle.
Min� silitin sen ja huomasin heti pitk�ll� punaisella viivalla merkityn
kirjoituksen. S�kenentapaisesti pisti kirjainten sekasorrosta nimi von
Sassen silmiini, t�ytt�en minut kovalla pelj�styksell�. Kiireesti
silm�ilin alkua, vaan en sit� ymm�rt�nyt, siksi oli siin� liian paljo
taidesanoja. Mutta sitte tuli isku ja min� peitin tykk�n��n
masentuneena pimenev�t silm�ni k�sill�ni. Siin� seisoi: "T�ll�
rahakiihkeydell� on luottamus oppineitten p��t�kseen saanut kovan iskun
-- yksi mainioimmista nimist�mme on ainiaaksi alttiiksi heitetty.
Tohtori von Sassen on k�sitt�m�tt�m�n sokeasti antanut suosituskirjeit�
rahanv��rent�j�lle kaikkiin hoveihin ja yliopistoihin. Kuitenkin
vakuuttaa hannoverilainen professori Hart, joka ensiksi huomasi
petoksen, v��rennyksen olevan ihmeellisen hyvin tehdyn."

Professori Hart Hannoverissa! H�n se oli, tuo vierassanainen professori

aroni muinaishaudalla, tuo hyv�nn�k�inen mies, kalisema l�kkikotelo
selj�ss�. Min� pidin h�nest�, kun h�n niin hyv�ntahtoisesti puolusti
rakasta aroani, ja tuo melkein lapsellisen lempe� vanhus oli nyt
is�ni vastustaja sek� sys�si h�net alas satulasta, kuten Dagobert
t�n��n lausui. N�itten rahojen ostoonhan min� juuri olin niin
r�yhke�sti vaatinut rahojani herra Claudiukselta, ja kun h�n hyvin
perusteellisista syist� kielsi pyynt�ni, olin min� hovissa syytt�nyt
h�nt� itserakkaaksi olennoksi. Nyt olin n�kevin�ni h�nen taasen
seisovan muinaisraha-aarteensa edess�, niin viisaana ja vaatimattomana,
mutta samassa niin tyvenen lujanakin p��t�ksess�ns�. Ja t�m�
tietorikas mies, joka ei huolinut levitt�� tietoansa ja taitoansa
maailman markkinoille, k�rsi Dagobertin h�vyt�nt� moitetta ja min� olin
sujuvana kaikuna kertonut noita pahoja sanoja. Kuinka loistavaisesti
tuo ylpe� harvapuheinen mies nyt puhdistuikaan! Juuri t�m� rahaseikka
sy�ksi is�ni hovin ep�suosioon -- sama asia se oli, josta
l�yh�luontoinen, kurja Dagobert t�n� iltana puhui niin himme�sti ja
pilkallisesti. Is� raukka! Se hairaus sy�ksi h�net alas maineen
kukkuloilta vihamiestens� ja kadehtijainsa poljettavaksi. Siin� oli
kylliksi huumaamaan y�t p�iv�t tieteen palveluksessa ankarasti
ty�skennelleen, kivuloisen, heikon miehen p��n.

Kuinka avutonna seisoin min� heikko, kokematon tytt� siin� h�nen kovan
onnensa suhteen! Min� k�sitin kyll� hyvin, ett'ei rakkahinkaan ��ni
t��nkaltaisena hetken� voinut h�nt� lohduttaa -- ja mit� taitaisinkaan
min� h�nelle sanoa? Vaan min� en saanut j�tt�� h�nt� yksin; h�nen piti
nyt kahta vertaa enemm�n tunteman rakkauden mykk�� huolenpitoa.
Kiireesti l�ksin h�nen huoneestansa, rient��kseni yl�s ja lakkaamatta
rukoillakseni p��st� sis��n, kunnes kirjaston ovi aukenisi. �kki�
seisahduin kuuntelemaan -- minun makuukammaristani kuului melua, juuri
kuin huonekaluja siirrett�isiin paikoiltaan -- min� tempasin oven auki;
kuuvalo virtasi h�ik�sev�isesti vastaani, sill� molemmat ikkunat olivat
viel� auki. Liikutettu kun olin t�tini tulosta, olin unhottanut sulkea
ne ja panna luukut eteen. Huutaen pelj�styksest� astuin min� s�ik�htyen
askeleen taaksep�in -- er�s mies koki molemmin k�sin lyk�t�
salaper�ist� kaappia kaikin voimin sivulle, ett� salaovi tulisi
t�ydellisesti n�kyviin, huudostani k��ntyi h�n nopeasti. Dagobertin
valkoinen otsa hohti minua vastaan ja h�nen silm�ns� s�ihkyiv�t tulta.
Yhdell� ainoalla hypp�yksett� seisoi h�n vieress�ni, sulki oven
takanani sek� veti minut keskelle huonetta.

"Olkaa toki kerran j�rkev� ja miettik��, ett� sek� minun ett�

_teid�nkin_ onnenne riippuu t�st� hetkest�!" kuiskasi h�n korvaani.
"Charlotte on tyhm�sti ryhtynyt asiaan; h�n on ilmoittanut
salaisuutemme ruhtinattarelle ja joutunut ojasta allikkoon. Pahin
seikka, mik� olisi voinut meille tapahtua, on vanhan ruhtinattaren
ik��nkuin taivaasta �kki� pudonnut mielet�n rakkaus, sill� h�nen
korkeutensa ei edes suo _haudassa_ lep��v�� is��ni toiselle. Nyt on
meill� _kaksi_ vastustajaa ja he kentiesi tulevat salaliittolaisiksi --
hiisi luottakoon tuommoiseen hulluun vanhaan naiseen! Kuka takaa
meille, ett'ei joku sineteist� er��n� y�n� katoa yhdest� ovesta?
Siihenh�n ei set� ole syyp�� -- varjelkoon -- tiet��h�n koko maailma
h�nen juuri niin huolellisesti niit� vartioivan. Voihan se sattumalta
pudota; ja kuka saa vihi� siit�, ett� kirjelaukku on kadonnut
p�yd�nlaatikosta? Kas niin, �lk�� olko lapsellinen en��! T�ss� on avain
suulla, ei minun tarvitse muuta kuin v��nt�� se ymp�ri -- ei ole
murtovarkautta, jos menen yl�s ja vien luotettavaan k�tk��n sen, mik�
oikeastaan minulle kuuluu."

Min� en k�sit�, miten minun onnistui niin nuolennopeasti luikahtaa

h�nen ohitsensa, temmata avain sala-oven suusta ja pist�� se taskuuni.

"K��rme", k�hisi h�n hampaittensa v�list�. "Te tahdotte myyd� itsenne

kalliisen hintaan. Te arvelette t�m� avain taskussa synnytt�v�nne
minussa _viel� palavampia himoja_!"
Silloin en edes aavistanutkaan niitten sanojen inhottavaa merkityst�;
sitte en olisi alentanut itse�ni vastaamaan h�nelle, kurjalle
olennolle.

"Min� tahdon est�� teit� v��ryytt� tekem�st�!" lausuin h�nelle,

p��tt�v�isesti nojaten selk�ni oveen. "Olkaa suora herra Claudiusta
kohtaan; sill� tavoin paljoa ennemmin p��sette tarkoituksenne perille
kuin lukon murtamalla. Min� tulen kanssanne -- sanokaamme viel�
paikalla h�nelle kaikki."

Min� vaikenin, sill� h�nen silm�ns� tarkastelivat minua loukkaavaisesti

kiireest� kantap��h�n ja pilkallinen hymy leikki h�nen huulillansa.
"Ihana olette, pikku avojalkaseni! Sukkela, ruhtinattaren kruunua
kantava sisilisko on muutamassa kuukaudessa muuttunut lumoavaiseksi
tenhottareksi -- mutta mihin sisiliskon _viekkaus_ on j��nyt?" H�n
naurahti ��neen. "Kaunis asema, totta tosiaan! Me astumme _in corpore_
sed�n eteen, tarjoamme kalliin salaisuutemme h�nelle ik��nkuin
hopeatarittimella ja palaamme pettyneen�!" H�n l�hestyi minua niin
liki, ett� tuskastuneena, vaan kuitenkin lujemmin nojauduin oveen.
"Sallikaa minun nyt sanoa teille jotakin: nyt viel� voin hillit� itseni
ja olla teihin koskematta -- siit� voitte kiitt�� ��ret�nt� rakkauttani
ja salaista teid�n jumaloitsemistani! Min� en tahdo teit� �rsytt��,
sill� min� tied�n teid�n olevan pienen noidan, kun olette suuttuneet --
luulenpa voivanne senkaltaisessa mielentilassa kielt��, mit� min� onnen
poika, jo aikoja sitte olen tiet�nyt."

Mit� t�m� merkitsee? Luultavasti n�ytin ��rett�m�n kummastuneelta,

sill� h�n rupesi taasen nauramaan. "No, �lk�� k�ytt�ytyk�, kuin olisin
min� susi ja te punahilkka, joka suurin, viattomin, kysyv�isin silmin
kummastuneena katselee hirvi�t�!" huudahti h�n. "Asemani on kuitenkin
t�st� p�iv�st� tullut paljoa vaikeammaksi -- teid�n k�sitt�m�tt�m�n
l�rp�ttelev� kielenne, jonka jo luulin taivuttaneeni meid�n kummankin
eduksi, on tahrannut sukunne juutalaisuuden h�pe�pilkulla; lis�ksi on
is�nne kadottanut herttuan suosion; mutta innokas rakkauteni teihin on
kumoava kaikki esteet; viel� on �itini ruhtinaanviitta peitt�v� paljon"
-- h�nen huulensa melkein koskivat korvaani -- "ja min� haluaisin n�hd�
sen, joka riist�isi minulta vieh�tt�v�n, pikku Leonorasen --"

Nyt ymm�rsin h�net -- ah, kuinka kovasti ja katkerasti minua

rangaistiin siit� sokeasta mieltymyksest�, jolla miettim�tt� olin
antautunut heid�n liittolaiseksensa! Ihan tuskissani k��nnyin h�nen
puolestansa sek� nostin uhkaavaisesti k�teni p��ni yli -- luulenpa
asettuneeni ik��nkuin vastustamaan p��llehy�kk�yst�.

"Ah, tuossapa on pieni raivio taasen, aiotteko taasen ly�d� minua kuin
taannoin?" kysyi h�n pilkallisesti hampaittensa v�list�. "Varokaa
itse�nne! Olenhan jo kerran sanonut teille --"

"Min� tied�n varsin hyvin, ett� te yhdell� ainoalla puserruksena voitte

musertaa minut -- tehk�� se sitte!" huudahdin pelk��m�tt�.
"Vapaaehtoisesti en anna avainta! Te olette kunniaton mies! Min� en
en�� ole mik��n ymm�rt�m�t�n lapsi, joka n�kee noissa" -- min� osotin
h�nen kuutamassa kiilt�vi� olkaimiansa -- "yksin koristeita -- min�
tied�n, ett� niit� ainoastaan kunnialla voi kantaa! Ja nyt tulee tuo
ylpe� upseeri �isin murtovarkaan tapaan ja uhkaa turvatonta tytt��."

"Vai niin, kyyk��rme koettaa pistell�!" mumisi Dagobert ly�den

k�sivartensa ymp�rilleni; mutta sukkeluuteni auttoi minut -- huutaen
luikahdin h�nen sylist�ns� ja seisoin yhdell� hypp�yksell� ikkunan
laudalla.

"Jumalan t�hden, mit� nyt?" kuului ulkoa vanhan Sch�ferin ��ni; ukko
oli kotimatkalla ja juoksi rient�en lumikent�n yli.

"Tulkaa sis�lle -- ah, pian, pian!" sammalsin min� puoleksi itkien

liikutuksesta, puoleksi riemuiten l�heisest� pelastuksesta.

Kiroten hypp�si Dagobert ulos toisesta ikkunasta, sill� aikaa kun vanha
tarhuri juoksi rappuja yl�s.

"Mit� on tapahtunut?" kysyi h�n kummastuneena katsellen ymp�rillens�.

"Herranen aika, neiti, n�yt�tteh�n te yht� pelj�styneelt� kuin pikku
kanaria-lintuni, kun kissa on huoneessa! Onko t��ll� kuulunut mit��n
melua? �lk�� pelj�tk� -- hiirien melua se vaan on. Ei aaveita l�ydy,
vakuuttakootpa ihmiset kuinka innokkaasti tahansa, ett'ei
Karolinenlustissa kaikki k�y luonnollisesti."

Min� j�tin hyv�n vanhuksen, joka lempe�sti koetti lohduttaa minua,

siihen uskoon, ett� luulin jonkun aaveen todellakin minua pelj�tt�neen,
sek� k�skin h�nen vaan mit� vahvimmin sulkea ikkunanluukut. Sitte
lukitsin kaikki ovet ja menin yl�s kirjastoon. Min� tunsin itseni hyvin
v�syneeksi. Viimeinen loppu siit� melkoisesta uppiniskaisuudesta, joka
niin valloitti minut astuessani uuteen maailmaan, oli nyt haihtunut, ja
min� olin kuitenkin viel� niin nuori, niin nuori! Oliko koko ihmisel�m�
taistelu omien hairausten v�ltt�m�tt�mi� seurauksia vastaan? T�ytyik�
minun aran, pelk��v�n lapsensieluni aina kamppailla omaa itse�ni
vastaan, avutta ja turvatta taistella el�m�n kovaa taistelua? Min�
v�risin kauhusta -- minun t�ytyisi vaipua alas tuskasta ja h�d�st�,
ell'ei vahva lasi minua tukisi. Mun viittan' sulle tarjoisin, suojaksi
tuulessa! -- Ah, jos olisin suojassa! Ah, jos se, jonka siivet lennossa
ovat v�syneet, saisi pelastautua toisen turvaan ja siell� vapaasti
hengitt�� kaiken tuskansa j�lkeen! Kuinka olinkaan arvellut
"lapsenk�teni" voimat liian suuriksi, ett� ne iloisesti olivat
torjuneet pois esteet, rient�ess�ni kev�tmyrskyss� aron ylitse!
Mink�t�hden vaipuivatkaan ne nyt v�synein� alas haparoiden tukea ja
turvaa!

Kirjaston ovi oli viel�kin lukossa ja vaikka kyll� kolkutin ja pyysin

p��st� sis��n, en saanut vastausta. Ensin luulin is�ni l�hteneen ulos,
sill� sis�ll� vallitsi kuolon hiljaisuus. Mutta sitte kuulin kaukaa
ep�selv�n jytin�n ja kohta sen per�st� kimakan naurun; melu kuului
muinaiskokoelma-salista, jonka ovet ep�ilem�tt� olivat auki. Minusta
kuului, kuin olisi heitetty kovia raskaita esineit� lattiaan ja nauru
kaikui niin kummalliselta, ett� tunsin hiukseni kauhusta nousevan
pystyyn. Nyt lensi joku esine kirjastossa lattiaan sek� s�rkyi kilisten
tuhansiksi kappaleiksi ja riemuhuuto kaikui t�m�n tapauksen j�lkeen.
Min� l�in nyrkill�ni ovea ja huusin ep�toivoisesti is�ni nime�.

Silloin aukeni toisella puolella rappuja oleva ovi ja herra Claudius

astui ulos t�htitornistaan -- melkein p�iv�n kirkkaasti valui kuuvalo
minua vastaan. Min� riensin h�nen luoksensa ja kerroin h�nelle h�t�ni
ja tuskani, kaikin voimin koettaen est�� kyyneleit�ni virtaamasta
silmist�ni. Kolkutukseni j�lkeen oli kamala, syv� hiljaisuus syntynyt
kirjastossa ja min� kerroin kuiskaten, alasluoduin silmin rahaseikasta.

"Min� tunnen sen", vastasi herra Claudius tyvenesti.

"Suru tekee is�ni mielett�m�ksi; ah, miten min�kin olen tuskissani
h�nen t�htens�", huudahdin surussani. "H�n on h�v�isty ja kadottanut
maineensa."

"�lk�� uskoko sit�. Surkuteltavaa olisi, jos yksi ainoa erehdys

saattaisi koko el�m�n ahkeran ty�n mit�tt�m�ksi. Herra von Sassenilla
on tavattoman suuri ansio tieteest�, sit� ei voi kukaan h�nelt� riist��
ja juuri sent�hden koettavat kaikki pienet hyttyset nyt pist�� h�nt�
t�h�n kipe��n paikkaan. Mutta t�m� seikka kyll� unhottuu. Olkaa
rauhassa, Leonore, �lk��k� itkek�!" H�n kohotti ehdottomasti k�tens�,
ik��nkuin tarttuaksensa lohduttavaisesti minuun, vaan antoi sen
nopeasti vaipua alas, astui kirjaston oven luokse avataksensa sit�.

Samassa putosi jotakin kalisten lattialle.

"Eth�n sin� ole Agafiaan tekem�!" huudahti is�ni; oh, min� tuskin en��
tunsin sit� k�re�� ��nt�! -- "Sassen on valhetellut! Kysyk�� vaan
Hannoverilaiselta Hartilta, h�n sen kyll� tiet��! Pois, sin�kin olet
v��rennetty!" -- Nyt kuulin, miten h�n jalallaan polkasi lattialle
pudonnutta kuvaa.

"Ah, se on nukkuva poika, h�nen ep�jumalansa, josta h�n on kirjoittanut

monta nidosta, n�ytt��ksens� todeksi, ett� se on Agafiaan tekem�!"
huudahdin vavisten. "Taivaan Jumala h�n s�rkee veistokuvat!"

Herra Claudius kolkutti vahvasti ovea.

"Ettek� tahtoisi avata minulle, herra tohtori?" huudahti h�n ��neen,

mutta ihan tyvenesti.

Isani naurahti kimakasti. "Ja kirjoitettu on -- ha, ha, kaikki on

alusta asti ollut valhetta! puolusta toki, jos olet Jumalan armon
kautta kuolematon henki. Katso, miten keltaiset liekit sinut nielev�t?
Hui, tuossa kiemurtaa hengen valhesiki�, joka oli mainion miehen
ylpeys, yl�s kattoon! -- Savua -- ei mit��n muuta kuin savua!"

Herra Claudius vet�ytyi pelj�styneen� takaisin; avaimen rei�st� sek�

ovenraoista tuprueli paksu savu ja paha k�ry; villaisia esineit� paloi
nyt sis�ll�.

"H�n polttaa k�sikirjoituksensa ja uutimet palavat", huudahdin ruveten

mit� katkerimmasti valittamaan sek� heitt�ytyen ep�toivoisesti ovea
vastaan -- ah, mit� minun heikot k�teni ja jalkani voivat paksuja
lankkuja vastaan! ne eiv�t edes liikahtaneetkaan!

Herra Claudius riensi takaisin t�htitorniinsa ja nyt muistin min�

pient� tuskin n�kyv�� salaovea kirjastossa; se vei suureen
kaikenlaisella rohjolla t�ytettyyn pime��n huoneesen, joka erotti
mainitun huoneen t�htitornista. Jos ovi olikin lukossa niin oli helppo
kahdella vahvalla potkauksella saada ohuet laudat rikki. Vaan ei edes
sit� tarvittu; nopea juokseminen kirjastossa ja is�ni vimmastunut huuto
ilmoittivat minulle, ett� herra Claudius vastuksetta oli p��ssyt
sis��n. Avain v��nnettiin lukossa ja ovi heitettiin selj�lleen. Mik�
n�k�! Savupylv�it� ja niiden v�lill� korkealle kiit�vi� liekkej� ja
s�keni� aaltoili tuttavassa nurkassa, jossa is�ni kirjoitusp�yt�
seisoi. Raskaita paksuja villauutimia s�iv�t "keltaiset kielet",
ainoastaan hitaasti; mutta sit� pikemmin nuolivat ne ikkunoitten
v�lill� seisovan hyllyn p��lt� vanhoja k�sikirjoituskasoja. Is�ni
kirkasi ja puolustihe hurjasti. H�n koetti paeta herra Claudiusta, joka
tahtoi saada h�net kiinni ja vied� h�net ulos huoneesta. Taistelemien
jaloissa kirisi sirkaleita, sill� lattia oli peitetty kalleilla,
vanhoilla saviastioilla.

Min� juoksin sis��n. "Takaisin, Leonore! Ulos! Muistakaa ohueita,

helposti syttyvi� vaatteitanne!" huudahti herra Claudius tuskastuneena
rient�ess�ns� is�ni luo, joka nauraen koetti sy�st� liekkiin. "Juoskaa
katurakennukseen apua pyyt�m��n!"

Min� n�in pois rient�ess�ni, miten is�ni kompastui lattialla makaavaan

marmoripatsaasen ja kuinka herra Claudius, huolimatta h�nen
voimakkaasta vastarinnastansa, otti h�net syliins� ja kantoi h�net
ulos; mutta tuskin olin enn�tt�nyt etehiseen, niin kuulin, miten
molemmat kaikin voimin taistellen saapuivat rapuille.

"Murhaaja, kamala murhaaja!" huusi is�ni, ett� marmoriset sein�t

kajahtivat -- sitte kuului kauhea melu.

En viel� t�ll� hetkell�k��n k�sit�, miten melkein kauhistuneena pelosta

j�lleen p��sin yl�s toiseen kerrokseen, tied�n vaan, ett� minusta
tuntui kuin olisi tuulisp�� minut saavuttanut ja heitt�nyt minut
rappujen juurelle, jossa tumma esine makasi liikkumatonna myttyn�
lattialla.

Herra Claudius oli jo seisomassa; h�n piti kiinni rappujen k�sipuista

ja k��nsi minulle kasvonsa, jotka kuu valasi t�ydell� valollansa -- h�n
oli kalman kalpea.

"Me putosimme onnettomasti", lausui h�n heng�styneen� voimiensa

ponnistuksesta ja osoittaen is��ni. "H�n on tainnoksissa, enk� min� voi
vied� h�nt� etemm�ksi. Pikku Leonore raukka, jalkanne eiv�t teit�
kannata ja kuitenkin _t�ytyy_ teid�n hankkia meille apua."

Nyt juoksin puutarhan l�vitse -- takanani sy�ksiv�t liekit ulos

kirjaston ikkunoista ja mustia paksuja savupilvi� kiemuroi puitten
latvojen yli j�ljest�ni.

"Karolinenlust palaa!" huudahdin etehisess�.

Silm�nr�p�yksess� olivat kaikki katurakennuksessa jaloillaan. Yleinen

kauhu vallitsi avuksi rient�vien tullessa ulos pihalle ja n�hdess�
poppeliston yli lent�v�n paksun savun himment�m�n hiljaista,
hopeakirkasta taivasta. Kaikki tarttuivat joutuisasti sankoihin ja
saaveihin ja vaunuvajasta tuotiin kaksi suurta paloruiskua.
Sivukadullakin huomattiin tuli ja portista riensi ihmisjoukko toisensa
per�st� avuksi -- muutaman minuutin kuluttua olivat puutarha ja
Karolinenlustin etupuolella oleva aukea kentt� t�ynn� sammuttajia,
jotka joutuisasti hakkasivat avantoja niin lammikkoon kuin jokeen, sek�
ammensivat vett� ruiskuihin.

Palatessani oli herra Claudius nojallaan k�sipuita vasten; oikealla

k�dell��n painoi h�n vasenta rintaansa. Min� en surusta ja kauhusta
saanut sanaakaan suustani, vaan kumarruin is�ni yli, joka makasi p��
alimmalla portaalla. -- Herra Claudius oli pannut viittansa h�nelle
p��nalustaksi. Silm�t olivat ummessa ja laihat kasvot n�yttiv�t niin
kalman kalpeilta ja verett�milt�, ett� luulin h�net kuolleeksi --
��neen valittaen peitin kasvoni k�sill�ni.

"H�n on ainoastaan tainnoksissa eik�, mik�li min� olen voinut tutkia,

mik��n j�sen ole taittunut", sanoi herra Claudius. Nytp� vasta, t�n�
sanomattoman tuskan ja surun hetken� opin min� arvostelemaan t�t�
tyvent� ��nt�, jonka t�hden kerran sanoin h�nt� j��kylm�ksi! Kuultuani
h�nen sanansa rohkasin heti mieleni.

"Alas herra von Sassenin huoneesen", k�ski h�n miehille, jotka nostivat
is�ni lattialta. "Se on syrj�ss� -- talo on tiivis, vett� sek�
sammuttavia k�si� on meill� tarpeeksi -- sinne ei valkea voi tunkea!"

Ihmisjoukko tulvasi ohitsemme rappuja yl�s.

"Ent�s te?" kysyin herra Claudiukselta vet�ytyess�mme syrj��n,

kun miehet neiti Fliednerin seuraamana, kantoivat is��ni h�nen
huoneesensa. "Min� n�en aivan hyvin teid�n k�rsiv�n tuskia, te olette
vahingoittaneet itse�nne. Ah, herra Claudius, kuinka paljon te saatte
k�rsi�, ett� olette ottaneet is�ni ja minut taloonne!"

"Luuletteko niin?" Melkein autuaallinen hymy kartoitti

silm�nr�p�ykseksi tuon tuskan n��n, joka saattoi h�net rypist�m��n
kulmiansa. "Min� olen toista mielt�, Leonore. Min� tunnen aivan hyvin
viisaan s��nn�n, jonka mukaan meid�n ensiksi t�ytyy k�rsi� useita
koetuksia, ennenkuin p��semme taivaasen; jokaisella vastoink�ymisell�
l�hestymme pyrint�per��mme ja sent�hden olkoot ne siunatut."

H�n astui palavaan huoneesen ja min� riensin is�ni luokse. H�n makasi
hiljaa ja liikkumatonna vuoteellansa; ainoastaan jonkun paloruiskun
jytisev�isesti ajaessa sillan yli, avasi h�n silm�ns� ja katseli
ymp�rillens� mielett�m�sti ja ep�selv�sti. Sitte kuiskasi h�n
lakkaamatta hiljaa ja lempe�sti itsekseen. Neiti Fliedner asetti kylmi�
k��reit� h�nen otsallensa ja ne n�yttiv�t h�nt� rauhoittavan. Apua ei
minulta puuttunut. Rouva Helldorfkin, joka ei tuon myrskyisen
sunnuntaiaamun per�st� ollut astunut jalkaansa Claudiuksen puutarhaan,
voitti pelkonsa is��ns� kohtaan ja tuli luokseni.

Min� istuin sairaan vieress�, pit�en h�nen kuumaa k�tt�ns� omassani.

H�nen aaveentapainen mumisemisensa, joka ei silm�nr�p�ykseksik��n
lakannut, h�nen tuskastuneet kasvonsa, josta itsen�isen ajatusky'yn
viimeinenkin j�lki n�kyi ij�iseksi l�hteneen, lis�ksi kiduttava huoli
herra Claudiuksesta, jonka tiesin olevan palavissa huoneissa -- kaikki
se saattoi minut mykk��n ep�toivoon.

Huoneen nurkassa paloi y�lamppu -- sairaanvuode oli melkein varjossa;

mutta sit� valoisampaa oli ikkunoitten ulkopuolella. Hopealta
v�lkkyv�in puitten yli aaltoilivat savupilvien varjot liehuvina
lippuina; sihisten lensi tuliruiskun kirkas vesisuihku keskelt�
ihmisjoukkoa -- savupilvet hajosivat sek� alentuivat kohta taasen
majestetillisesti kohotaksensa ��rett�m�ksi pelj�styksekseni. "Ottakaa
vaari!" kuului alinomaa muminasta ja suhinasta -- pelastettuja kaluja,
maljakoita, peilej�, marmoripatsaita kannettiin ulos sek� laskettiin
Dianan viereen -- suuret kirjakasat ulottuivat h�nen kasvoihinsa asti
ja ymp�riheitetyt polstarit ja kiilt�v�t p�yd�t n�yttiv�t sanomattoman
kummallisilta tuossa v�lkkyv�ss� lumimaisemassa.

V�hitellen v�hentyiv�t tihe�t, mustat savupilvet jonkinlaiseksi

harsoksi tuijottavissa silmiss�ni -- melu rapuista kuului yh�
heikommalta -- ei en�� viety alas tulesta pelastettuja kaluja.

"Vaara on ohitse", sanoi rouva Helldorf syv�sti hengitt�en ja min�

k�tkin kyyneleiset silm�ni vuoteen tyynyihin.

Charlotte astui sis��n. H�nen leninkins� laahasi revittyn� lattiassa ja

h�nen paksut palmikkonsa riippuivat ep�j�rjestyksess� pitkin selk�� --
h�n oli ollut avullisena sammuttaessa ja tehnyt ty�t� kuin mies.

"T�m� on kaunis ilta meille, prinsessani", sanoi h�n ep�toivoisesti ja

istuutui v�syneen� viereeni pienelle jakkaralle. H�n nojasi otsansa
polviini. "Oi, p��raukkaani!" kuiskasi h�n, molempien toisten naisten
hetkeksi menty� viereiseen huoneesen. "Lapsi, jos tiet�isitte, mitk�
tunteet minua nyt valtaavat! Tied�ttek�, tuolla ylh��ll� juolahti
hirve� ajatus mieleeni, ett� kentiesi olisi parasta, jos tulivirrat
�kki� tempaisivat minut mukanansa ja niin muodoin lopettaisivat sieluni
tuskat. Ja rient�ess�ni sinetittyjen ovien ohitse arvelin niiden
_t�ytyv�n_ aueta ja �itivainajani ojentaa minulle k�tens�, vet��ksens�
onnettoman lapsensa syliins�. T�n��n en ensi kertaa voi antaa is�lleni
anteeksi, ett� h�n niin ep�ilem�tt� luottaen veljens� kunniaan, j�tti
meid�t h�nen k�siins�! Ja vaikka h�n olisi ollut viel�kin suuremmassa
ep�toivossa, ei h�nen olisi pit�nyt kuoleman, h�nen olisi t�ytynyt el��
meid�n t�htemme -- h�n oli pelkuri!"

Ulkoa v�heni v�kijoukko v�hentymist��n ja vesisuihkausten sihiseminen

kuului selvemmin korviimme. Viimeinkin tuli odotettu l��k�ri. H�nen
��nett� kulkiessaan ja tarkastaessaan sairasta kaikui v�kev� ��ni
k�yt�v�st� hiljaiseen huoneesen.

"Enk� ole tiet�nyt, herra Claudius ett� n�iden viisasten esi-isiemme

k�tkemien, pakanallisten kuvien esiintuominen oli herralle inhottava
teko?" kysyi vanha kirjanpit�j� hyvin intoisesti.

"H�n on parantumaton, tuo vanha raivio!" mumisi Charlotte suuttuneena.

"Enk� ole ennustanut tulta putoavan alas taivaasta?"

"Herra Eckhof, tuli ei pudonnut taivaasta", keskeytti h�nt� herra

Claudius silminn�ht�v�sti maltitonna.

"Te k�sit�tte asian ehdollisesti v��rin, hyv� herra," intti toinen ��ni
lempe�sti.

"Ah, tuo on lukijaispappi, koko kaupungin pahin ihmiskalastaja -- he

tulevat nyt molemmat rukoushuoneesta, se kuuluu selv�sti! Heist� on
t�m� tulipalo mit� suurin riemutapaus", kuiskasi Charlotte.

"Veli Eckhof tiet�� varsin hyvin, ett'ei Herra en�� nykyajoissamme

l�het� rangaistustaan niin suoraan taivaasta kuin muinoin", jatkoi
��ni.

"Mutta h�nen voimansa tulee aina n�kyviin, jos vaan huolii sit�
huomata. Niin, herra Claudius, minua surettaa kaikesta sielustani, ett�
teit� on niin koeteltu; mutta en my�sk��n voi olla Herraa kiitt�m�tt�,
ett� h�n lakkaamattomasta armostansa teit� niin muistelee. H�n on
viisaudessaan ja oikeudessaan sallinut, ett� tuo pakanallinen
inhottavaisuus -- min� huomasin vast'ik��n noitten niin sanottuin
ihmet�itten makaavan nokisina ja _s�rjettyin�_ puutarhassa --"
H�n ei ehtinyt lopettaa nuhdesaarnaansa, sill� herra Claudius avasi
sanaakaan tuhlaamatta huoneen oven ja min� kuulin h�nen astuvan sinne.
L��k�ri meni h�nen luoksensa. Herra Claudius seisoi p�yd�ll� olevan
lampun vieress�, niin ett� sen valo kirkkaasti valasi h�nen kasvojansa.
H�n pusersi kummallisella tavalla vasempaa k�sivarttansa oikealla
k�dell��n vasten rintaa. Min� huomasin h�m�r�st� istuinpaikastani,
miten h�nen kasvonsa l��k�rin kuiskaamasta kertomuksesta kovasti
synkistyiv�t.

"Tekin k�rsitte, herra Claudius", kuulin l��k�rin viimein lausuvan

kovemmalla ��nell�.

"Min� olen satuttanut k�sivarteni," vastasi herra Claudius tyvenesti,

"ja j�t�n katurakennuksessa itseni teid�n huostaanne."

"Hyv� -- ja silm�tkin t�ytyy meid�n joksikin aikaa sulkea pime��n

huoneesen, huomaan min�," vastasi l��k�ri.

"Vaiti, vaiti -- tied�ttek� minun t�ss� kohdassa olevan aran ja te

voitte saada minut pelj�stym��n!"

Syd�meni lakkasi sykkim�st� -- jos h�n tulisi sokeaksi? Min� luulin,

ett'ei niin suuri tuska eik� kurjuus koskaan voisi kohdata ihmissyd�nt�
kuin mit� t�n��n olin saanut kokea.

Charlotte nousi kiireesti ja meni luotani. Melkein samassa aukeni

kammarini ovi �kki� ja joku mies astui nopeasti sis��n.

"Herra Claudius, herra Claudius! Oi, mik� konnan ty�!" kuulin vanhan
kirjanpit�j�n valittavan. H�n tuli n�kyviini -- ik��nkuin poisheitetty
oli kaikki ulkokultaisuus; tuo hurskauden, sek� Jumalan ett� ihmisten
edess� pyh�n vaeltamisen teeskenteleminen oli tykk�n��n haihtunut h�nen
tuskasta v��ristyneist� kasvoistansa.

Herra Claudius viittasi k�dell��n h�nt� hiljent�m��n ��nens�, mutta h�n

oli liian liikutettu huomataksensa t�t� viittausta.

"Ja t�m� on tapahtunut minulle, minulle!" huudahti h�n kiivaasti ja

kovasti suuttuneena. "Herra Claudius, joku kurja konna on k�ytt�nyt
tulipalosta syntyneen h�iri�n hyv�ksens�, on murtanut itsens�
huoneeseni ja ry�st�nyt minulta v�h�t s��st�rahani. Ah, tuskin voin
pysy� seisoalla! Min� olen niin liikutettu -- muistakaa, t�m� minut
surmaa!"

"Tuo on syntisesti ja ep�kristillisesti lausuttu", nuhteli h�nt� pappi

lempe�sti. "Muistakaa, ett� on kysymys maallisesta mammonasta. Paitsi
sit� ei ole mahdotonta, ett� varas saadaan ilmi ja te saatte rahanne
takaisin, ja ell'ei, niin lausuu Vapahtaja: helpompi on kamelin menn�
neulansilm�n l�pi, kuin rikkaan p��st� Jumalan valtakuntaan" -- min�
n�in selv�sti h�nen t�ss� ter�v�sti katselevan herra Claudiusta. "Eik�
t�m� ole kallis, suloinen lohdutus sille, jota Jumala koettaa
maallisten varojen ry�st�m�ll�?"

"Mutta samassa lippaassa olivat nekin tuhat taaleria l�hetysrahaa,

jotka juuri n�in� p�ivin� piti pois l�hetett�m�n!" oihkasi kirjanpit�j�
ep�toivoisesti vieden molemmat k�tens� huolellisesti kammattuihin
hiuksiinsa.
Nyt oli papin vuoro s�ik�hty�.

"Oi, t�m�p� oli todellakin ��rett�m�n onnetonta, hyv� herra Eckhof!"

huudahti h�n suurimmassa h�mm�styksess�. "Mutta kuinka olittekaan --
suokaa anteeksi -- niin puolustamattoman kevytmielisesti tallettaneet
teille uskotut rahat? Te tied�tte kuitenkin, ett� joka groshenista
riippuu toisten autuus! Mit� nyt on tekeminen? Meid�n t�ytyy
v�ltt�m�tt�m�sti l�hett�� rahat ensi p�ivin�. Seuraamme mainitaan aina
s��nn�llisyyden esimerkkin� emmek� voi teid�n t�htenne kadottaa hyv��
mainettamme -- se teid�n kyll� pit�isi k�sitt�m�n. Minun on teit�
s��li, vaan en mill��n muotoa voi teit� auttaa, teid�n t�ytyy hankkia
rahat ennen m��r�tty� aikaa!"

"Oi, Jumalani, miten on se minulle mahdollista? Olenhan nyt

kerj�l�inen!" H�n nosti valkoiset, hyvin hoidetut k�tens� lampun
valoon. -- "Ei minulla edes en�� ole timanttisormustani, entisen
p��mieheni kallista lahjaa, sekin oli lippaassa -- min� riisun aina
kaikki kevytmieliset maalliset koristeet menness�ni Jumalan sanaa
kuulemaan. Oi, minun taivaallinen Herrani ja Jumalani, miksi olen min�,
uskollisin palvelijasi, ansainnut t�m�n kohtalon?"

Pappi l�hestyi h�nt� ja laski lohduttavaisesti k�tens� h�nen

k�sivarrellensa. "No, no, �lk�� toki ep�toivoon langetko, hyv� herra
Eckhof. Asia on tosin ik�v� kyll�, mutta kell�, niinkuin teill�, on
mahtava puolustaja, sen on helppo rohkaista mielens�. Herra Claudius on
jalo mies, rikas mies; h�nest� on asia v�h�p�t�inen ja h�n kyll� on
auttava teid�t pulastanne. Eih�n h�n siin� pane mit��n alttiiksi, onhan
teid�n vuosipalkkanne h�nen k�siss�ns� ja te voitte siit� v�hitellen
maksaa h�nelle rahat takaisin."

"Asia vaatii miettimist�, herra pappi", lausui herra Claudius

tyvenesti. "Min� en sekaannu senkaltaisiin asioihin; paitsi sit�
v�ititte �sken Kaikkivaltiaan viisaudessaan ja oikeudessaan sallineen
jalojen ihmishenkien kauniimpien muistojen, suuren sivistyksen
kukkasien kurjasti hukkua -- no, nyt tahdon min�kin kerran asettautua
uskovaisten kannalle, tahdon heid�n vaativaisella yksipuolisella
tavallansa harkita asiaa ja tulla p��t�kseen, ett� Herra viisaudessaan
ja oikeudessaan on sallinut rahojen hukkua, joilla pakanan sielu --
tuhat taaleriako semmoinen k��nnetty maksanee? -- pakotetaan
kristinuskoon; pappi on tahtonut opettaa teit�, herra Eckhof, ett�
kirkko, jonka hyv�ksi olette uhranneet kallihin tavaranne -- perheenne
-- on raha-asioissa armahtamattomin velkoja."

H�n katseli ylpe�sti olkap��ns� yli pikkuista pappia, joka kiivaasti

juoksi h�nen tyk�ns�. "Meid�n t�ytyy olla armottomat -- meid�n pyh�
velvollisuutemme se on", huudahti h�n innoissaan. "Mihin kirkko
joutuisi, ell'emme me Sionin uskollisina vartioina kokoilisi, s��st�isi
tahi tekisi ty�t� koko p�iv�n. Ja mit� vaivaloisemmin ropo on ansaittu,
mit� enemm�n sek� ty�n ett� k�yhyyden hike� ja verta siin� riippuu,
sit� otollisempi on se Herralle. Te, herra Eckhof, joka olette yksi
meik�l�isist�, te tied�tte mink�kaltaisten s��nt�jen alaiset olemme ja
olette ponnistava kaikki voimanne hankkiaksenne rahat. Min� pesen
k�teni! Min� olen tehnyt enemm�n kuin mit� velvollisuuteni olisi
vaatinut -- min� olen alentanut itseni ep�uskoisten edess�!"

H�n meni, niska kankeana, ovelle.

Silloin seisoi rouva Helldorf �kki� masentuneen is�ns� edess�.

"Is�", lausui h�n vapisevin ��nin. "Min� voin sinua auttaa, tied�th�n,
eit� minulla on seitsem�n sataa taaleria �itivainajani perint��, loput
saan varmaan langoltani, jolla on v�h�n rahaa s��st�ss�."

Eckhof s�ik�hti, ik��nkuin olisi h�n h�nen suloisessa ��ness��n kuullut

kutsumuksen viimeiselle tuomiolle. H�n katseli j�hmettyneen� tyt�rt�ns�
ja lykk�si h�net molemmin k�sin luotansa.

"Pois, pois! Min� en huoli rahoistasi", huusi h�n hoiperrellen papin

per�ss� ulos ovesta.

"Olkaa huoletta, rouvaseni", lohdutti herra Claudius itkev�� tyt�rt�.

"Seh�n viel� puuttuisi, ett� tekin heitt�isitte viimeisen roponne t�h�n
pohjattomaan syvyyteen. Min� olen pakotettu olemaan kova -- t�t�
vaativaa uskonlahkoa kohtaan ei voi olla kylliksi ankara. Mutta
rohkaiskaa mielenne -- kaikki voi viel� muuttua hyv�ksi."

Kaikkien suuttuneina moittiessa is�n kovuutta tuli Claudius

sairashuoneesen, jossa min� puolih�m�r�ss� istuin vuoteen vieress�. H�n
kumartui kuuntelevaisesti is�ni yli, joka, tiet�m�tt�, mit� h�nen
ymp�rill�ns� tapahtui, yh� edelleen mumisi itsekseen.

"H�n on onnellinen hourauksissaan, h�n luulee olevansa

p�iv�npaisteisessa Kreikanmaassa", kuiskasi herra Claudius minulle
hetken kuluttua. H�n seisoi ihan vieress�ni -- silloin tartuin molemmin
k�sin h�nen oikeaansa ja suutelin sit� pahantekoni, entinen raakuuteni
h�nt� kohtaan olivat nyt sovitetut.

H�n oikein horjahti taaksep�in; ei sanaakaan tullut h�nen huuliensa

yli, mutta h�n laski k�tens� p��ni p��lle, kallisti sen taaksep�in ja
katseli minua syv�sti ja tutkivaisesti silmiin -- ah, kuinka raskaina
luomet peittiv�t h�nen kauniit silm�ns�!

"Onko meid�n v�limme nyt kaikin puolin hyv�, Leonore?" kysyi h�n
viimein tukahutetulla ��nell�.

Min� nyykk�sin vilkkaasti p��t�ni, muistelematta, ett� tuo synkk�

salaisuus viel� erotti meit�.

XXXI.

Monta p�iv�� oli is�ni henki vaarassa. Tuo vimma, jonka vaikutuksesta
h�n tuli syyp��ksi Karolinenlustin tulipaloon, ei ollut, kuten min�
pelk�sin, mielett�myytt�, vaan h�ness� jo kauan piileskelleen salaisen
hermotaudin alku. Vaara, johon h�nen henkens� oli joutunut, ei voinut
j��d� minulta tiet�m�tt�, ja niin istuin min� y�t p�iv�t h�nen
vuoteensa vieress�, vanhalla uhkamielisell� tavallani arvellen, ett'ei
kuolema minun valvovien silm�ini edess� tohtisi sammuttaa t�t� heikkoa
hengen kipin�n. Pelk�sik� tuoni todellakin uhkaavaa tytt��, en tied�,
mutta h�n kumminkin j�tti is�ni eloon ja sanomattoman tuskallisen
viikon kuluttua ilmoittivat l��k�rit sairaan pelastuneeksi. Paitsi
rouva Helldorfia oli minulla viel� taitava sairaanhoitaja, johon
saattoi luottaa, ja herttuan henkil��k�ri, jonka h�nen korkeutensa itse
oli l�hett�nyt, viipyi tuntikausia Karolinenlustissa huolellisesti
valvoen "mainion oppineen kallista el�m��". Kunnon p��kaupunki n�ytti
erhettyneen luulossaan, ett� onnettoman raha-asian v�ltt�m�tt�m�sti
t�ytyi saattaa is�ni hovin ep�suosioon -- ei herttua ollut koskaan
ollut armollisempi eik� osanottavaisempi kuin t�n� raskaana aikana;
h�nen l�hettil��ns� saapuivat joka p�iv� pari kertaa kuulustelemaan
sairaan tilaa ja niihin yhtyi matelevain hovilaisten enemm�n tahi
v�hemm�n nauhoitettu palvelijaparvi.

Katurakennukseenkin oli sairashuone valmistettu -- puolipime�,

paksuilla uutimilla varustettu huone. Herra Claudius oli pudotessansa
is�ni kanssa pahasti niukahuttanut k�sivartensa ja siihen yhtyi
vaarallinen tukehuttavan savun sek� h�ik�sevien liekkien tuottama
silm�polte, joka alussa saattoi l��k�rin pelk��m��n pahinta. Min� olin
sanomattomassa tuskassa, sill� en saanut h�nt� n�hd�. Mutta heti
l��k�rien v�kivaltaisin ajettua minut ulos sairashuoneesta raikasta
ilmaa nauttimaan, juoksin eturakennukseen, enk� tyytynyt, ennenkuin
neiti Fliedner itse tuli ulos kertomaan minulle h�nen laitansa. Omassa
kovassa k�rsimyksess��n ei h�n kuitenkaan unhottanut pikku Leonoraansa.
Huoneeni ikkunan laudat sek� kukkaisp�yd�t olivat t�ynn� neilikoita,
lehm�nkieloja ja hyasinttej� -- min� tunsin aina kev�tilman ymp�r�iv�n
itse�ni. Hovil��k�ri arveli aron prinsessan runollisesti kuolevan siit�
kukkien tuoksusta ja vanha Sch�fer uskoi minulle myh�illen
kasvihuoneissa olevan kauhean tyhj�� sek� ylipuutarhurin siit� kovin
nurisevan. Rouva Helldorf, l��k�rit, sairaanhoitaja, kaikki, jotka
v�h�n tahtoivat virkisty� hengitelty�ns� sairashuoneen tukehuttavaa
ilmaa, pakenivat aina minun kalliisti koristettuun huoneeseni; yksi
vaan katseli sit� ep�suosiollisesti ja se oli Kristina t�tini.

Niin kauan kuin is�ni viel� oli mielen horroksissaan, tuli h�n joka
p�iv� minua katsomaan. Minun t�ytyy my�nt��, ett� aina vapisin
kuullessani h�nen keveit� askeleitaan; h�nen ensim�inen k�yntins� is�ni
vuoteella liikutti minua syv�sti. Mit� vieh�tt�vimmin k��nt�en kaunista
p��t�ns�, kuiskasi h�n n�hdess�ns� is�ni laihat kasvot minulle
s��lim�tt�m�sti: "lapsi, valmistaudu kest�m��n mit� ik�vint� kohtausta
-- h�nen kuolemansa on jo kovin l�hell�". -- Siit� asti pelk�sin h�nt�;
mutta kiukku ja mieliharmi syntyi minussa, h�nen er��n� p�iv�n�
astuessansa minun huoneeseni. "Jumalani, kuinka taivaallisen
vieh�tt�v��!" huudahti h�n ly�den valkoiset k�tens� yhteen.
"Syd�nk�pyseni, sinulla lienee melkoisen paljo k�sirahaa, koska olet
noin ��rett�m�n tuhlaavainen!"

"Min� en ole noita kukkia ostanut -- herra Claudius on k�skenyt

koristaa huoneeni", vastasin min� loukattuna -- min�k� tuhlari!

H�n k��ntyi nopeasti ja nyt n�in ensi kerran n�iden s�ihkyvien

lempeitten silmien voivun luoda tikarin ter�vi� katseita.

"Onko t�m� sinun huoneesi, Leonore?" kysyi h�n ter�v�ll� ��nell�.

Min� my�nsin.

"Ah, lapsukaiseni, sin� varmaan erehdyt. -- No, no, se onkin hyvin

siedett�v�, olethan lapsi viel�!" arveli h�n sitten nopeasti hymyillen
ja silitti hyv�illen poskeani sametinhienoilla sormillaan. "Katsos,
vanha Sch�fer on suuri kukkashupakko -- h�n se on, joka on t�ytt�nyt
kammarisi kukilla, ett� olen tukehtua niiden tuoksusta -- pikku
veitikka, n�yt�t olevan h�nen suosittunsa! Herra Claudiuksen vertaisen,
vakavan miehen, joka on niin vaipunut onnettomiin muistoihinsa -- kuten
olen kuullut sek� sinulta ett� rouva Helldorfilta -- ei varmaan
juolahda mieleen tuhlata kasvihuoneittensa kukkasloistoa tuommoiselle
-- suo minulle se anteeksi -- tuommoiselle, pienelle, mit�tt�m�lle
keltanokalle."

Min� olin vaiti ja nielin n�rk�stykseni. H�nen sanansa olisivat

voineet kovin masentaa mieleni, en voi sit� kielt��, sill� h�nen
Junon-vartalonsa rinnalla olin min� ihan pienin, mit�tt�min olento,
mink� voi kuvailla -- mutta kukat olivat _kuitenkin_ herra Claudiuksen
l�hett�m�t, sen min� varmaan tiesin, vaikka k�tkin sen suloisen
visseyden syd�meni pohjaan. T�tini ei en�� astunut jalkaansa
huoneeseni; h�n vakuutti lyhyen olonsa "kasvihuoneen ilmassa"
tuottaneen h�nelle kauhean p��nkivistyksen. Kummallista, ett'ei kaunis
lempe�-��ninen, suikeavartaloinen rouva voinut tulla hyv�lle kannalle
sveitsil�israkennuksen asukkaitten kanssa! Vanha Sch�fer n�ytti aina
nurjalta, minun puhellessani Kristina t�dist�, ja v�itti soman, puhtaan
vierashuoneensa muuttuneen oikeaksi tomupes�ksi -- rouva ei muka
milloinkaan koskenut tomuttimeen eik� n�ytt�nyt tiet�v�n, miksi
vaatenauloja k�ytettiin, sill� kaikki vaatteet makasivat sikin sokin
lattialla; rouva Helldorf er��n� p�iv�n� oikein suuttui, n�hdess�ns�
minun antavan t�dilleni rahaa.

"Tuo on oikein synti�", lausui h�n j��ty�mme kahden kesken; "siten te

kannatatte vapaalla aikomuksella t�tinne laiskuutta ja tuhlaavaisuutta.
H�nen luonansa ovat p�yd�t t�ynn� kaikenlaisia herkkuja ja makeisia --
rouva h�vetk��n sy�d� osteroita ja ankeriaita sek� pit��
sampanjapulloja sohvan takana ja antaa teid�n maksaa kaikki! Sit� ette
voi pitkitt��! Voisihan h�n opettamalla ansaita leip�ns�; h�nen ��nens�
on tosin kulunut, mutta h�nell� on oivallinen laulutapa."

Omaksi rauhoittamisekseni taisin vakuuttaa h�nelle sen varmaankin

olevan t�din aikomuksen, sill� olihan h�n monta kertaa sanonut
aikovansa panna jonkun tuuman toteen, vaan siin� tarvitsevansa miehen
apua ja neuvoa, sek� toivoneensa saada sit� is�lt�ni; ja is�ni niin
kovasyd�mmisesti hylj�tty� h�net, tahtoi h�n odottaa, kunnes herra
Claudius paranisi. -- Sen mukaan, mit� h�n h�nest� oli kuullut, luuli
h�n h�nen parhaiten voivan auttaa ja neuvoa h�nt�. Minulla ei ollut
t�h�n mit��n sanomista ja olin v�h�ll� suuttua, kun rouva Helldorf
p��t�ns� pudistaen sanoi luulevansa herra Claudiuksen j�tt�v�n rouvan
oman onnensa nojaan, kun n�kee h�nen maalatut kasvonsa.

Nuori rouva oli t�n� surun aikana tullut minulle eritt�in rakkaaksi,
kuinka paljon uhrasikaan h�n minun hyv�kseni astuessansa taloon, jossa
h�nen is�ns� asui. Ik��nkuin paeten tuli h�n aina syv�sti heng�ht�en ja
sykkivin syd�min -- pelko tavata is��ns� rienn�tti h�nen askeleensa.
Hylj�tty raukka rakasti kuitenkin is��ns� innokkaasti ja oli kovin
suruissansa, kun kuuli h�nen pantanneen koko omaisuutensa, maksaakseen
h�nelle uskotut l�hetysrahat. Vaikka kaikin tavoin koetettiin saada
varasta ilmi, ei kuitenkaan l�ydetty h�nen j�lki�ns�. Minusta oli
kirjanpit�j�vanhus kummallisesti muuttunut; h�n tervehti minua nyt aina
sek� alentui v�list� kysym��n is�ni vointia. Charlotte vahvisti
havaintoni; h�n v�itti suuttuneena kirjanpit�j�n v�ltt�v�n h�nt� ja
Dagobertia; "vanha hupakko" muka varmaan katui, ett� oli ilmoittanut
is�nt�ns� salaisuuden ja oli viimein -- sen h�n jo ennakolta tiesi --
valhetteleva ratkasevana hetken�. Intokiihkoinen neito oli kovissa
tuskissa. Ruhtinatar oli kipe� eik� ottanut osaa hoviel�m�n
h��rimiseen. Muurikadun varrella olevaa taloa ei h�n en�� n�kynyt
muistavankaan. Mit� nyt oli tapahtuva? Min� toistin ehdotukseni
tunnustaa kaikki herra Claudiukselle, mutta Charlotte hylk�si sen,
sanoen kiivaasti ja pisteli�isesti, ett� kammarini kukkasenlemu oli
varmaankin hurmannut minut. Sen j�lkeen kuuntelin ��neti h�nen
valituksiansa.

Viisi viikkoa oli kulunut tulipalon ja kovan koetukseni tapahduttua.

Is�ni oli jo aikoja sitte j�tt�nyt vuoteensa ja h�n virkistyi
ihmeellisen nopeasti; l��k�ri ilmoitti h�nelle varovaisesti kaikki,
mit� oli tapahtunut ja h�n kesti kaikkein kummastukseksi jotenkin
helposti ik�v�n seikan, ett� h�nen kalliit k�sikirjoituksensa olivat
muuttuneet tuhaksi, paljoa enemm�n tuskastui h�n kuullessansa suuren
joukon kalleita kirjoja ja k�sikirjoituksia j��neen pelastamatta,
kauneimpien vanhanaikuisten saviastioitten s�rkyneen ja ett'ei voitu
l�yt�� nukkuvan pojan pient� marmorik�tt�, vaikka sit� eritt�in
huolellisesti etsittiin. H�n itki surusta ja voi tuskin rauhoittua
syyst�, ett� oli saattanut maailmalle ja herra Claudiukselle semmoisen
korvaamattoman vahingon. Herttua tuli sangen usein h�nt� tervehtim��n;
niinmuodoin johdatettiin h�nen ajatuksensa huomaamatta entiseen
kulkuunsa ja h�nell� oli j�lleen lukemattomia tuumia mietti�ksens�.
Minua kohteli h�n sanomattoman hell�sti -- kova onni oli likemmin
yhdist�nyt is�n ja tytt�ren -- h�n ei en�� voinut olla ilman minutta;
kuitenkin vakuutti h�n usein ja vakavasti kev��n tullessa l�hett�v�ns�
minut kuukaudeksi Dierkhofiin, sill� min� olin muka vaalennut ja
tarvitsin lepoa.

Oli sumuinen maaliskuun ilta. Ensi kerran aioin j�lleen viiden viikon
kuluttua menn� sveitsil�israkennukseen; t�tini oli nimitt�in muutamilla
rivill� nuhdellut minua, ett� kovasti laiminl�in h�nt�, vaikka is�ni jo
oli terve j�lleen. Etehisess� sy�ksi Charlotte vastaani. Min�
pelj�styin h�nest� -- senkaltaista hurjaa voittoriemua en ollut
milloinkaan n�hnyt ihmiskasvoissa. H�n tempasi paperin taskustansa ja
piti sit� silm�ni edess�.

"Katso t�ss�, lapsi", huudahti h�n heng�styneen�. "Viimein nousee

minunkin onnen aurinko! Ah! --" H�n levitti k�sivartensa, ik��nkuin
tahtoisi h�n sulkea koko maailman rinnoillensa. "Katsokaa minua,
pienokaiseni -- t��n n�k�inen onni on! T�n��n tohdin ensi kerran
lausua: t�tini Margareta ruhtinatar! Oi, h�n on kuitenkin hyv�, niin,
h�n on sanomattoman jalo! _Niin_ voi ainoastaan todellakin
korkeasukuinen, jaloverinen nainen voittaa itsens�! H�n kirjoittaa
minulle, h�n tahtoo minua puhutella; huomenna t�ytyy minun olla h�nen
luonansa. Jos vaatimuksemme ovat todenper�isi� -- ah, min� tahtoisin
n�hd� sen, joka olisi kylliksi julkea kielt��ksens� sit� -- niin sitte
saatetaan luonnolliset oikeutemme voimaan. H�n on jo keskustellut siit�
herttuan kanssa -- kuuletteko herttuan kanssa!" H�n tarttui
k�sivarteeni ja pudisti sit�. "Tajuatteko, mit� se on? Meid�t
julistetaan Sidonia ruhtinattaren lapsiksi ja me tulemme herttuallisen
perheen j�seniksi."

Minua v�risytti -- ratkaseva hetki l�hestyi.

"Aiotteko todellakin puhua t�st� asiasta, kun herra Claudius viel� on

sairas?" kysyin h�nelt� ep�selv�ll� ��nell�.

"Joutavia, h�n ei ole en�� sairas. Paksut uutimet ovat jo otetut h�nen
ikkunoistansa; h�n k�ytt�� viheri�ist� silm�varjostinta ja on t�n��n
ensi kerran minun huoneeni viereisess�, ohuilla akuttimilla
varustetussa salissa. H�n on huvittanut itse��n antamalla Eckhofille
h�nen syntym�p�iv�n��n mit� sievimm�n pikku kukkaron t�ytettyn�
tuhannella taalerilla, ett� vanhus voisi lunastaa omaisuutensa. T�m�
koski niin ukon syd�meen, ett� min� kovasti pelk�sin h�nen lankeevan
sed�n jalkojen juureen ja tunnustavan, mit� h�n oli meille ilmoittanut
-- suureksi onneksi ei h�n pelk�st� liikutuksesta saanut sanaakaan
suustansa. Paitsi sit� olen min� tullut kivikovaksi -- min� olen
k�rsinyt liian paljon n�in� viimeisin� p�ivin�; Dagobertiltakin olen
aamusta iltaan saanut kuulla katkerimpia moitteita 'r�yhke�st�
ilmoitustavastani'. Minulla ei ole en�� armahtavaisuutta; ja vaikka
set� t�n� hetken� viet�isiin oikeuteen -- en min� liikuttaisi
sormeakaan sit� est��kseni."

H�n seurasi minua aina puutarhan portille asti, sitten n�in h�nen
nuolennopeasti rient�v�n lehdett�m��n mets��n. Rintaa melkein halkaseva
onnentunto pakotti h�net nousemaan m�en kukkulalle, josta h�n voi
riemuitsevaisesti julistaa onnensa avaraan maailmaan, ja min� sit�
vastoin olisin mieluisimmin k��ntynyt takaisin sek� k�tkeytynyt
Karolinenlustin pimeimp��n nurkkaan, salatakseni pelkoni ja tuskani
herra Claudiuksen t�hden.

Min� hiivin aluksi Kristina t�din kammarin oven ohitse.

Kummastuksekseni kuului sielt� koiran haukkumista. Min� menin
ylikertaan. Helldorfin perheess� rauhoittuivat aina levottomasti
tykytt�v�t suoneni. Suuri riemu kohtasi minua siell�. Herra Helldorf
ojensi minulle molemmat k�tens�, Gretchen syleili polviani ja pikku
Hermann istui lattialla s�tkytellen jalkojansa ja pyrkien syliin. Rouva
puolestansa otti kohta kahvikeittimen kaapista, toi minulle s��stetyn
torttupalasen sy�t�v�ksi ja pian istuimme kodikkaan kahvip�yd�n
ymp�rill�. Silloin t�ll�in keskeytti vaikea koloraturilaulu --
hopeanheleit� ��nijuoksuja ja lirityksi� -- puheemme -- Kristina t�ti
lauloi tahi oikeammin rallatteli alhaalla; se kuului ihmeelliselt�;
mutta heti h�nen koetettuaan lujasti laulaa jotakuta pitemp�� s�velt�,
kirveli oikein syd�nt�ni ��ni, joka ennen lienee ollut ihastuttavan
kaunis, oli tykk�n��n s�rkynyt.

"Rouvan tuolla alhaalla t�ytyy niin pian kuin mahdollista saada jotakin
ty�t� -- h�n todellakin viett�� oikeata laiskurin el�m��", lausui herra
Helldorf hieman rypist�en otsaansa. "H�nen laulutapansa on oivallinen
ja min� olen tarjoutunut hankkimaan h�nelle oppilaita. H�n voisi
ansaita paljon rahaa, jos tahtoisi. Mutta ylpe�t� katsetta sek�
pilkallista hymy�, jolla h�n kiitti minua hyv�st� suojeluksesta, en
milloinkaan voi unhottaa. Sen per�st� ei h�n en�� ole k�ynyt luonamme."

"Blanche haukkuu -- joku tulee, �iti", sanoi Gretchen.

"Niin, Blanche -- se on sveitsil�israkennuksen uusi asukas, jota ei

viel� ole teille esitelty, Leonore", arveli rouva Helldorf hymyillen.
"T�tinne osti toissa p�iv�n� pienen, vieh�tt�v�n silkki-villakoiran.
Sch�fer on harmissansa, h�n ei sied� sit� h�ijy� el�int�."

H�n vaikeni �kki� ja kuunteli: vakavia miehen askeleita kuului

portailta, ne astuivat etuhuoneen yli ja viipyiv�t tuokion aikaa oven
takana. Rouva Helldorf oli muuttunut kalmankalpeaksi; h�n seisoi siin�
hengitt�m�tt�, liikkumatta kuin patsas, ik��nkuin olisi h�nen
mahdotonta astua askeltakaan ovea kohti sit� avataksensa. Nyt laskeusi
k�si ulkopuolella avaimen p��lle, ovi aukeni ja pitk�, korkea mies
astui vitkaan kynnyksen yli.
"Is�ni!" huudahti nuori rouva. Se huuto oli melkein syd�nt� s�rkev�
voihkaus, melkein suurimman riemun osoitus. Eckhof otti horjuvan
tytt�rens� syliins� ja pusersi h�net rinnoillensa.

"Anna, min� olen ollut kova -- unhota se", lausui h�n ep�selv�ll�
��nell�.

Rouva Helldorfilla ei ollut sanaakaan vastaukseksi, h�n vaan k�tki

kasvonsa syvemmin is�ns� syliin, josta h�n niin kauan aikaa oli ollut
karkoitettu. V�vyllens� ojensi vanhus sanaakaan lausumatta oikean
k�tens�, Helldorf tarttui siihen voimakkaasti ja pusersi sit�
kyynelsilmin.

"Min�kin tarjoon sinulle k�teni, vaari", sanoi Gretchen, nousten

varpaisillensa ulettuaksensa vanhukseen.

Vieno lapsen ��ni saattoi nuoren rouvan viimein katsahtamaan yl�s; h�n
juoksi pikku pojan luo, nosti h�net lattialta ja n�ytti h�net
is�llens�. "Suutele h�nt�, is� kulta!" lausui h�n puoleksi itkien,
puoleksi nauraen. "Gretchenin tunnet jo entiselt��n, vaan et
pienokaistani. Katso vaan, h�n on perinyt �itivainajani suuret siniset
silm�t -- oi, is�ni!" H�n kavahti uudestaan is�llens� kaulaan.

Min� enn�tin ovelle, hiivin kuulumatta ulos. Vaikka olinkin kotiutunut

Helldorfin perheesen, huomasin kuitenkin nyt, kun tuo suuri aukko is�n
ja tytt�ren v�lill� t�yttyi, ett'en kuulunut siihen pieneen seuraan: ei
mink��n vieraan silm�yksen pit�nyt sin� pyh�n� hetken� kohdata
katuvaista is��. Mutta minun sielussani vallitsi autuaallisuus ja
kirkkaus -- kirkkaus, jommoinen niin kummallisesti valasi yl�kerran
onnellisia ihmisi� minun ulos hiipiess�ni, sill� samassa pilkisti ohut
vaalea auringons�de pilvisest� taivaasta, jakaen loistoaan seinien
vanhoille perheenkuville, ik��nkuin kehoittaen heit� ottamaan osaa
autuaalliseen sovintoon.

T�tini makasi sohvalla minun huoneesen astuessani. Hurjasti haukkuen

hy�kk�si pieni Blanche raivio vastaani, tavoittaen minua hampaillansa.
Min� l�in h�nt� v�h�n p��h�n, jonka per�st� h�n muristen pakeni
em�nt�ns� syliin.

"Ei, ei, Leonore, sin� et saa ly�d� pikku lemmitty�ni!" huudahti t�ti
puoleksi rukoillen, puoleksi suuttuen. "Katsos, nyt on Blanche
vihastunut sinuun ja saat n�hd� paljon vaivaa j�lleen p��st�ksesi h�nen
suosioonsa."

Min� arvelin itsekseni tuskin huolivani n�hd� sit� vaivaa.

"Katsos, eik� h�n ole vieh�tt�v�n kaunis el�in?" H�n silitti lempe�sti
silkin hienot karvat todellakin ihmeen kauniin elukan �lykk�ilt�
silmilt�, "Ja ajattelepas, min� sain sen oikeasta polkuhinnasta. My�j�
oli varmaankin rahan puutteessa; nelj� taaleria min� vaan siit�
maksoin; enk� saanut sit� melkein ilmaiseksi?"

Syv�ss� h�mm�styksess�ni en saanut sanaakaan huulieni yli. Nyky��n olin

rehellisesti tasannut rahani Kristinan ja itseni v�lill�, ja h�n sai
kahdeksan taaleria.

"Minulla oli jo ennenkin tuommoinen pikku silkkikoira, oikein pulskea

el�v� -- min� sain sen kreivi Stettenheimilt� ja se maksoi useampia
Louisd'oria kuin t�m� taaleria. Ei voitu kauniimpaa el�v�� n�hd�, kuin
tuota pikkuista, vaaleankeltaista kiilt�v��, sinisell� silkkityynyll�
makaavaa koiraa. Poloinen tukehtui viimein sy�dess�ns� mets�kanan
siipe�."

Niin laverteli h�n hymysuin. Viel�kin n�kyi siit� hymyst� kauneimmat

kuopat h�nen poskissansa ja silm�ni riippuivat ehdottomasti noissa
kauneissa, tasaisissa, lumivalkoisissa hampaissa, jotka loistivat esiin
h�nen purpurapunaisten huuliensa v�lilt�. Kauniin rouvan hiukset olivat
moittimattomasti kammatut, mutta h�nen pukunsa minua oikein pelj�tti.
Kulunut, sinert�v�, likainen aamupuku t�ynn� tahrapilkkuja riippui
l�ys�sti h�nen hartioillansa, rinta-aukosta sek� l�vist� kyyn�sp��ss�
kurkisti ep�ilt�v�n valkoinen y�paita rohkeasti esiin. Puvun mukaan oli
koko huone. Keskell� lattiaa oli kaksi likaista rikki-poljettua
valkoista atlaskenk��, jotka varmaan olivat arvossaan alentuneet sek�
tohveleiksi ett� Blanchen leikkikaluiksi. Tavallisesti kiilt�vi� p�yti�
ja pesukaappia peitti l�pitunkematon p�ly ja vuoteen uudinten takana
oli tyynyj� ja pitovaatteita mullin mallin; ilma sit� vastoin oli
t�ytetty hienoimmalla ja vieh�tt�vimm�ll� neilikkahajulla.

"Eik� totta, sin� tapaat huoneeni ��rett�m�ss� ep�j�rjestyksess�?"

sanoi h�n kysyv�isesti huomatessaan minun katselevan ymp�rilleni. "Min�
en tahtonut valittaa siit� luonasi k�ydess�ni, ett'en liiaksi
surettaisi sinua. Onhan sinulla sit�kin paitsi kyll� raskas taakka
hartioillasi. Mutta nyt ilmoitan sinulle, ett� tunnen itseni
��rett�m�n onnettomaksi t�ss� kurjan k�yh�ss� pes�ss�. Sch�fer on
oikea narri -- senkaltaisella ihmisell� ei ole vihi�k��n, mink�
kaltaisiin oloihin minun vertaiseni, Jumalan ja koko maailman
hemmoitettu rouva on tottunut. Sen sijaan, ett� h�n, kuten aina on
tavallista vuokrahuoneessa, pit�isi huolta kamarini puhdistamisesta,
vaatii h�n naurettavasti, ett� min� p�lytt�isin h�nen huonekalujansa ja
koskisin luutaan -- sit� h�n saa odottaa."

H�n otti pikkuisen rusinoilla ja kuorimanteleilla t�ytetyn vadin

p�yd�lt� ja rupesi sy�m��n.

"Ota sin�kin", lausui h�n tarjoten Blanchelle makean rusinan. "Tosin on

minulla vaan v�h�n sinulle tarita, mutta veitikka se, joka antaa
enemm�n kuin on annettavaa. Kerran koittaa minulle parempi aika ja
silloin saat n�hd�, mink�laisia vieh�tt�v�n hauskoja pitoja min� taidan
valmistaa. Mutta palatkaamme Sch�feriin! Tuo vanha lempe� ulkokullattu
voi my�skin olla jotenkin raaka. Ajattelepas vaan, kaksi p�iv�� sitten,
ostaessani Blanchen ja maksaessani miehelle rahat varoitti h�n minua
h�vytt�m�sti ja vaati minulta ensin viime kuukauden hyyry� ja mit� h�n
viel� oli maksanut puista ja valosta puolestani t��ll� asuessani. Eik�
totta, se ei kuulu _minuun_, syd�nk�pyseni? _Sin�h�n_ se olet, joka
olet toimittanut minut t�nne."

Tuskan hiki valui otsastani -- kuinkahan t�m� p��ttyisi? Jos

kirjoittaisin aamusta iltaan herra Claudiukselle, en kuitenkaan voisi
el�tt�� t�ti�ni. Ilse muistui mieleeni -- kuinka usein olinkaan
moittinut syd�mess�ni tuota vanhaa rehellist� sielua kovaksi ja
j�rk�ht�m�tt�m�ksi, syyst� ett� h�n kaikin voimin koetti est�� minua
yhtym�st� Kristina t�tiin -- nyt olin kauniissa pulassa.

"T�ti, minun t�ytyy vilpitt�m�sti tunnustaa sinulle, ett� varani ovat

sangen v�h�iset", lausuin h�nelle punastuen, mutta kuitenkin
lujamielisesti: "Min� tahdon olla suora sinua kohtaan ja kertoa, mit�
ei edes is�ni tied�; melkein kaikki talousrahat ansaitsen min�
kirjoittamalla kukkien nimi� herra Claudiuksen siemenkoteloihin."

Ensin tuijotti h�n minuun �llistyneen� ja ep�illen, vaan sitte

purskahti h�n hillitsem�tt�m��n nauruun. "Siis on keskin�inen v�limme
niin runollista laatua? Sep� on taivaallista! Ja min� kuin olin niin
lapsellinen, ett� hetken aikaa pelk�sin -- no, pienokaiseni,"
keskeyttihe h�n iloisesti; "se ty� on loppuva sin� p�iv�n�, jolloin
kohtaloni muuttuu, siit� voit olla varma! Sitten en en�� k�rsisi sit�!
Hyi, kuinka poroporvarillisen halpaa! Saat n�hd�, miten min� menettelen
h�nen kanssansa! Kopioiminen on todellakin raskas ty�, enk� min�
sent�hden mill��n tavoin en�� tahdo el�� sinun varoillasi. Mutta mit�
tehd�? Lapseni, min� luen minutteja, kunnes sanottaisiin herra
Claudiuksen olevan terveen ja j�lleen voivan laskea ihmisi�
puheillensa."

"H�n on t�n��n ensi kerran l�htenyt sairashuoneestansa."

"Taivas! Ja sen sanot minulle nyt vasta?" H�n kavahti yl�s puoleksi
makaavasta asemastaan. "Etk� tied� jokaisella turhaan kuluneella
silm�nr�p�yksell� viivytt�v�si el�m�ni onnea? Enk� kylliksi usein ole
sanonut sinulle tahtovani laskea tulevaisuuteni onnen t�m�n kunnon
miehen k�siin sek� antaa onneni ja onnettomuuteni riippua h�nen
neuvostansa ja p��t�ksest�ns�?"

"Min� en luule h�nen voivan neuvoa sinulle muuta kuin herra

Helldorfkaan, t�ti kulta", vastasin h�nelle. Herra Claudius ei huoli
ottaa osaa seuroihin, kun sit� vastoin Helldorfille opettajana ovat
ylh�isintenkin ovet auki. H�n kertoi minulle taannoin, ett� sin� voisit
ansaita paljon rahaa, jos --"

"Pid� tietosi itseksesi, ole hyv�", keskeytti h�n minua j��kylm�sti.

"Minun asiani se on, mill� tavalla raivaan itselleni tiet�, ja min�
tunnustan sinulle suoraan, ett'en ollenkaan tahdo tekemist� ylikerran
asukkaitten kanssa, ole siis pakottamatta minua vahimp��nk��n yhteyteen
heid�n kanssansa. He ovat tuommoisia tuttuja, jotka sitten riippuvat
kiinni takiaisen tapaan ja -- niin, lapseni, he pysyv�t aina kaukana
niist� seuroista, joihin min� olen tottunut kuulumaan! Ja nyt pyyd�n
sinua hartaasti koettamaan parastasi hankkiessasi minulle lupaa
puhutella herra Claudiusta."

Min� nousin ja h�n kumartui alas sohvasta sek� puki kiireesti

atlaskeng�t jalkaansa ja nyt n�in min� lihankarvaisten sukkien
ymp�r�iv�n h�nen hienoja jalkojaan.

"Ah, sin�, pikku hiiri!" nauroi h�n iloisesti korottaessansa hoikan

vartalonsa ja ojentaen k�sivartensa ylitseni. Me seisoimme juuri peilin
edess� ja ehdottomasti katsahdin siihen; minun valkea ihoni, vaikka se
olikin moitteettoman sile� ja nuorekas, oli kuitenkin ruma t�tini
persikan-v�risten poskien ja lumivalkoisen otsan rinnalla; mutta t�n��n
n�in my�skin ensi kertaa tuota inhottavaa maalia, joka paksulta peitti
h�nen nelj�nkymmet�-vuotiset kasvonsa. Min� h�pesin kaikesta sielustani
ajatellessani, ett� herra Claudiuksen ter�v�t, ankarat silm�t
huomaisivat sen; mutta vaikka kuinka useasti avasin huuleni,
pyyt��kseni h�nt� nen�liinallaan pyyhkim��n pois enimm�n osan siit�, en
kuitenkaan saanut sanaakaan suustani, sit� v�hemmin kun h�n samassa
kutsui minua pieneksi ruskeaksi hasselip�hkin�ksi ja ��rett�m�sti
ihmetteli tuota "samettimaista mustalaisihoa", vaikka Jakobsohnit,
kuten h�nest� selv�sti n�kyi, aina olivat olleet lumi-valkoisia.

Min� vet�ydyin pois h�nen hyv�ilevist� k�sist�ns� ja l�ksin huoneesta,

vakuuttaen kohta menev�ni neiti Fliednerin luo keskustelemaan h�nen
kanssansa tuon puheen mahdollisuudesta.

Syd�mmellisesti suudellen minua j�tti t�ti minut hyv�sti.

XXVII.

"Pikku Leonore kultani, paras olisi, jos itse keskustelisitte asiasta

herra Claudiuksen kanssa", keskeytti minua Fliedner hymyillen, kun
ehdin puoleksi lausua asiani.

"Saako h�nt� siis puhutella?" kysyin ujosti.

"Tietysti, kuka vaan haluaa. Menk�� vaan yl�s ensim�iseen saliin, jossa
Lotharin kuva riippuu -- siell� on jo monta k�ynyt t�n��n -- sali on
vastaiseksi toimitushuoneena."

Min� menin yl�s. Oven edess� viivyin hetken aikaa ja pusersin k�det
syd�nt�ni vasten -- min� luulin sen kovan tykytt�misen minua
tukahduttavan. Sitte astuin hiljaa sis�lle. Huone ei ollut niin h�m�r�,
kuin min� luulin. Ikkunoita peitti viheri�t uutimet, jotka levittiv�t
lempe�n, vieh�tt�v�n valon huoneesen. Herra Claudius istui nojatuolissa
seljin minuun p�in ja nojasi p��t�ns� selk�lautaa vastaan; viheri�
varjostin peitti h�nen silm�ns�. H�n ei n�kynyt huomaavan kenenk��n
astuneen huoneesen, tahi luuli minua kentiesi neiti Fliedneriksi, sill�
h�n ei liikahtanut paikaltansa.

Ah, nyt oli syvin hartahin toivoni t�ytetty -- min� n�in h�net j�lleen!

En voinut puhua -- min� pelk�sin ��rett�m�sti omaa ��nt�ni t�ss�

hiljaisessa huoneessa. Melkein kuulumattomasti astuin l�hemm�ksi ja
tartuin ep�ilev�isesti h�nen vasempaan, tuolin k�silaudalla riippuvaan
k�teens�. Viel�kin pysyi vaaleahiuksinen p�� samassa asemassaan, mutta
nuolennopeasti tarttui h�nen oikeansa minun k�teeni ja min� olin
�kkiarvaamatta vangittu.

"Ah, min� tied�n, kenenk� oma t�m� pikku ruskea k�t�nen on, joka niin
pelokkaasti v�r�htelee sormissani kuin arka linnun syd�n!" huudahti h�n
yh� vaan liikahtamatta. "Enk� kuullut jotakin hyp�htelev�n rappuja yl�s
ja askeleitten eri vikkelyydest� kuulin selv�sti: menenk� sis�lle vai
enk�? Voittaako s��li tuon vanki raukan suhteen tahi entinen
uhkamielisyys, joka odottaa kunnes _h�n_ j�tt�� vankilansa ja tulee
_minun_ luokseni?"

"Oi, herra Claudius", keskeytin h�nt�, "uhkamielinen en ole ollut!"

Silloin k��nsi h�n kiireesti kasvonsa puoleeni, laskematta k�tt�ni

irti.

"Ei, ei, sit� ette ollutkaan, Leonore", sanoi h�n puoli ��neen, "min�
tied�n sen. L�hiseurani ei aavista, miksi min� juuri h�m�r�ss� aina
tulin niin k�rsim�tt�m�ksi ja k�skev�isesti vaadin syvint�
hiljaisuutta. N�in� hetkin� kuuntelin min� hengellisell� korvallani
tahi ainoastaan sykkiv�ll� syd�mell�, sill� tiesinh�n min� varmaan,
mihin aikaan nuot leve�t tyt�njalat l�ksiv�t Karolinenlustista, min�
seurasin jokaista askelta puutarhan l�vitse sek� rappuja yl�s ja odotin
hartaasti tuota puoleksi kuiskattua: kuinka h�nen laitansa on? K�rsiik�
h�n paljon tuskia? Se ei kuulunut uhkamieliselt�. Ja sitte luulin
n�kev�ni, miten nuot hurjat k�h�r�t tuolla tutulla liikunnolla
heitettiin niskaan ja suuret, armaat, pahat silm�t riippuivat neiti
Fliednerin kertomissa huulissa."

Min� unhotin kaikki, mit� viel� erottavaisesti oli v�lill�mme ja

antauduin vastustamatta hetken valtaan. "Ah, _h�n_ ei k�sitt�nyt minua
niin hyvin", lausuin nopeasti ja ajattelemattomasti. "Min� toivoin
hartaasti, ett� h�n kerran, ainoan kerran vaan, olisi vienyt minut
teid�n luoksenne. Olisin rauhoittunut, jos olisin saanut katsella teit�
silm�raukkoihin ja te olisitte sanoneet minulle: Min� n�en teid�t! Min�
rukoilen teit�, nostakaa kerran vaan varjostintanne!"

H�n kavahti seisomaan, otti pois varjostimen ja heitti sen p�yd�lle.

H�n seisoi siin� niin korkeana, notkeana ja taipumattomana kuin
ennenkin.

"No niin, min� n�en teid�t!" lausui h�n hymyillen. "Min� n�en, ett'ei
pikku Leonora n�in� viiten� viikkona ole linjaakaan kasvanut ja yh�
vaan ulettuu juuri syd�melleni asti. Min� n�en my�skin p��nne
heitt�ytyv�n yht� tuittup�isesti taaksep�in kuin ennenkin -- vaan mit�
te siihen voitte, ett� luonto kerran tahtoi n�hd� tuommoisen ihmeen
pienen keijukaislapsen luotuinsa seassa! Min� n�en viel�, ett� nuot
ruskeat kasvot ovat vaalenneet pelosta, huolista ja valvomisesta.
Leonora parka, meill� on paljo sovittamista -- is�ll�nne ja minulla!"

H�n tarttui k�teeni ja aikoi lempe�sti vet�� minut luoksensa! se

saattoi minut �kki� j�lleen tointumaan ja t�ytti syd�meni pahan
omantunnon kaikilla tuskilla.

Min� irrotin itseni h�nest�. "Ei", huudahdin, "�lk�� olko niin hyv�
minua kohtaan -- min� en ole sit� teilt� ansainnut! Jos tiet�isitte,
mik� inhottava olento m� olen, kuinka viekas, katala ja h�ijy m� voin
olla, niin ette kauemmin k�rsisi minua talossanne."

"Leonore --"

Min� pakenin oven luokse. "�lk�� kutsuko minua Leonoraksi. Tuhat kertaa
mieluummin kuulisin teid�n sanovan minua hurjaksi, tuittup�iseksi ja
taipumattomaksi sek� toruvan minua ep�naiselliseksi; �lk�� vaan lausuko
nime�ni niin hell�sti ja lempe�sti. Min� olen tehnyt teille
sanomattoman pahaa -- vahingoittanut teit�, miss� vaan olen voinut.
Min� olen loukannut kunniaanne ja auttanut vihamiehi�nne -- te ette
koskaan voi antaa minulle anteeksi, ette koskaan! Min� tied�n sen niin
varmaan, ett'en edes tohdi sit� teilt� pyyt��!" --

Horjuen tartuin ripaan. H�n seisoi heti vieress�ni.

"Luuletteko todellakin minun laskevan teid�t noin liikutettuna luotani?

Noin vaalein, vapisevin huulinko, jotka tuskastuttavat minua?" lausui
h�n hell�sti siirt�en pois k�teni lukosta. "Koettakaa tyynty� ja
kuulkaa minua. Te tulitte t�nne puhtaana, maailmasta saastumattomana ja
katselitte viattomimmin silmin uutta, edess�nne h��riv�� maailmaa. Min�
kadun kovasti, ett'en heti puhdistanut taloani kaikista pahoista
j�senist�, vaikka heti ensi tuntina tulin selville siit�, ett� muutos
oli tapahtuva el�m�ss�ni ja ett� kaiken t�ytyi tulla toisenlaiseksi.
Selv�sti osoitetun inhonne minua kohtaan k�rsin min� tosin
maltillisesti, sill� min� olin ylpe� ja tyydyin varoittamiseen -- min�
viivyin liian kauan tekem�tt� sit�, joka olisi n�ytt�nyt kovalta, mutta
joka kuitenkin olisi ollut oikein: ei Charlottelle ja teille olisi
pit�nyt olla tilaa yht'aikaa minun talossani -- h�nen olisi pit�nyt
v�istym�n! Olkoonpa mit� hyv�ns� tapahtunut, vaikkapa mit� olisitte
tehnyt minulle, v��rin k�sitt�ess�nne asiain oikean laidan, niin ei
siihen tarvita anteeksiantamista, sill� olenhan min� yht� syyllinen
siihen kuin tekin. Te voitte ylip��n ainoastaan yhdess� suhteessa
oikein surettaa minua, nimitt�in, koska tylysti ja kylm�sti kuten jo
usein on tapahtunut -- k��nnytte minun luotani -- ei, ei, sit� en voi
kest��!" keskeyttihe h�n syv�sti liikutettuna minun purskahtaessani
katkeraan itkuun. -- "Jos teid�n v�ltt�m�tt�m�sti t�ytyy itke�, niin
tehk�� se ainoastaan t�ss�." H�n veti minut puoleensa ja painoi p��ni
rintaansa vastaan. "N�in, -- tunnustakaa nyt huoletta -- min� luon
silm�ni tuohon uutimeen ja kuuntelen vaan puolella korvalla."

"Enh�n saa puhua," lausuin hiljaa, "kuinka iloinen olisin, jos voisin
ilmaista teille kaikki! Mutta tuleehan sekin aika kerran ja sitten...
Voitte kuitenkin jo nytkin tiet��, sill� sen olen yksist��n tehnyt --
min� olen parjannut teit� hovissa, min� olen kutsunut teit� j��kylm�ksi
numeromieheksi -- itserakkaaksi --"

Min� huomasin, miten h�n hymyili itsekseen. "Ah, mink�kaltainen h�ijy

kieli tuolla pikku Leonoralla on."

Min� kohotin pelokkaasti p��t�ni, lykk�sin pois h�nen minua ymp�r�iv�n

k�sivartensa ja huusin: "�lk�� luulko tehneeni kaikkea t�t� pelk�st�
lapsellisuudesta!"

"Sit� en luulekaan", vakuutti h�n yh� edelleen hymyillen. "Min� tahdon

k�rsiv�llisesti odottaa, kunnes kaikki nuot kauheat salaisuudet tulevat
ilmi -- sitten rupean tuomariksenne; rauhoittaako se teit�?"

Min� my�nnyin siihen.

"Mutta sitte t�ytyy teid�n my�s tyyty� minun lausumaani tuomioon."

Syv�sti hengitt�en vastasin h�nelle:

"Sen tahdon mielell�ni."

Sitte pyyhin kyyneleeni ja aloin puhua t�dist�ni.

"Min� olen jo kuullut neiti Fliednerin kertovan tuosta kummallisesta

vieraasta, joka on etsinyt suojaa ajattelemattoman pikku aron-leivon
siipien alla", keskeytti h�n minua hetken per�st�. "Sama rouvako se on,
jolle rahaa l�hetitte?"

"Niin."

"Hm -- se ei ole minun mieleeni. Min� luotan rajattomasti Ilseen ja h�n

puhui kovin ankarasti siit� t�dist�. Mist� tuo kummallinen ajatus on
juolahtanut h�nen mieleens� puhutella juuri _minua_ -- mit� tahtonee
h�n minulta?"

"Pyyt�� teilt� neuvoa. Oi, herra Claudius, olkaa hyv� h�nt� kohtaan!
Is�ni hylk�si h�net --"

"Ja kuitenkin tahtoo h�n oleskella samalla paikkaa h�nen kanssansa ja

aina el�� pelossa tavata h�nt�, joka on h�net hylj�nnyt? Siit� en min�
pid�! Mutta minun t�ytynee tahtomattanikin ottaa h�nt� vastaan, sill�
min� en mill��n muotoa salli aron prinsessan seurustella ihmisten
kanssa, jotka eiv�t kest� tarkastelevain silmieni edess�. Rouva ...
mik� h�nen nimens� on?"

"Kristine Paccini."

"Siis saa rouva Kristine Paccini t�n� iltana juoda teet� minun luonani.
Menk�� nyt h�nt� noutamaan! No, eik� my�ntyv�isyyteni ansaitse edes
k�den pudistustakaan?"

Min� palasin h�nen luoksensa, laskin mielell�ni k�teni h�nen

ojennettuun oikeaansa. Sitten riensin pois.

Luulenpa, ett'en edes arolla, miss� kuitenkin olin yht� vapaa ja

suruton kuin lintunen ilmassa, koskaan rient�nyt niin iloisesti ja
riemuisesti eteenp�in kuin nyt polkiessani puutarhan hiekkak�yt�vi�.
Olinhan nyt varma, ett'en milloinkaan eksyisi suuressa avarassa
maailmassa, sent�hden, ett� _h�n_ piti suojelevaisesti k�tt�ns�
ylitseni, menness�ni vaikka mihin. Ei mik��n vaara voinut minua en��
kohdata, sill� min� pakenin h�nen syliins� ja olin turvassa. Kuinka
ujosti vet�ydyink��n takaisin h�nen syleilless��n minua ja mik�
autuaallinen rauha minussa silloin syntyi -- samalla tavalla tuntui
minusta lapsena, kun pelj�styin, ett� rupesin itkem��n ja Ilse levitti
kasivartensa suikeaksensa minut syliins�.

J�lleen saapuessani Kristina t�din luo, askaroitsi h�n par'aikaa

suklaan keitt�misess�. Blanche hyppi suuren ympyri�isen p�yd�n p��ll�,
nuoli pienennetty� suklaata ja s�i torttuja. Taivas miten t�tini heitti
Blanchen, suklaan sek� tortut mullin mallin, minun kertoessani herra
Claudiuksen kutsuvan h�nt� juomaan teet� katurakennukseen! Silloin
vasta huomasin, kuinka hartaasti h�n oli sit� hetke� toivonut. Puoleksi
riemuiten, puoleksi haaveksivaisesti hymyillen avasi h�n kahden
vaiheella laatikon toisensa per�st� -- min� olin tilaisuudessa n�hd�
vaalenneita kukkia, nauhoja ja hopeaneuloksia kauheassa sekasorrossa.

"Syd�nk�pyseni, minun t�ytyy tietysti ensin pukeutua paremmin enk�

siin� voi saada sinulta apua -- huone on niin ahdas -- voithan
viipy� Helldorfin luona sen aikaa", sanoi h�n kiireesti. "Mutta yht�
pyyt�isin sinulta viel�; mene Sch�ferin luo -- min� en en�� tahdo sit�
h�vyt�nt� miest� puhutella -- h�nell� on komeita keltaisia ruusuja
kukoistuksessaan -- k�ske h�nen leikata ne sinulle ja maksa niist�,
kuinka paljon h�n niist� pyyt��, vaikka kaksi taaleria -- sin� saat ne
jo kentiesi huomenna takaisin. Mutta mene toki!" huudahti h�n kiivaasti
ja lykk�si minut ulos ovesta, kun min� kummastuneena h�nt� katselin.
"Min� olen tottunut aina kantamaan kukkia k�dess�, astuessani
kutsuttuna vieraana sis��n."

Sch�fer lahjoitti minulle ruusut ja min� vein ne t�dille. Sitte menin

is�ni luo pyyt�m��n lupaa juoda teet� katurakennuksessa.
Tunnin per�st� astuin Kristina t�din rinnalla puutarhan l�vitse.
Palatessani t�tini luo tapasin h�net jo p��llysviitta yll�, hattu
p��ss� ja harso silmien edess�. Jo h�m�rsi ja sadetta rupesi ripsumaan
astuessamme sillan yli viev�� tiet�.

"Mihink� aiotte?" kysyi ��ni takanamme. Charlotte palasi vasta silloin

mets�st�.

"Min� menen esittelem��n t�ti�ni herra Claudiukselle", vastasin h�nen

kysymykseens�.

Nuori neito ei lausunut sanaakaan, Kristina-t�tikin oli vaiti, ja niin

k�viv�t he ��neti rinnakkain. Minua rupesi kummallinen tuska
valloittamaan. Tuossa astuivat he sillan yli; kummallista, n�yttiv�tp�
he melkein aaveentapaisilta, sill� niin saman muotoiset olivat he
molemmat, kummallakin sama ylpe�, halveksiva p��n nyykk�ys,
samankaltaiset, py�re�t hartiat, sama k�ynti ja luulenpa, ett'ei ollut
laisinkaan erotusta heid�n pituudessansa -- he olivat erehdykseen
saakka toisensa n�k�iset ja kuitenkin niin j�yk�t toisiansa kohtaan.
Charlotte kumminkin n�ytti j��kylm�lt�.

"Riisukaa p��llysvaatteenne minun huoneessani", lausui Charlotte

minulle ylh��ll� k�yt�v�ss�.

Me astuimme huoneesen, joka oli vieh�tt�v�sti valaistu ja l�mmitetty.

Neiti Fliedner j�rjesti par'aikaa teep�yt�� ja tervehti meit� sangen
vieraasti.

"Miss� on herra Claudius!" kysyi minulta t�tini hiljaa; ne olivat h�nen

ensim�iset sanansa l�hdetty�mme sveitsil�israkennuksesta.

Min� osoitin ��nett� salin ovea.

"Ah, Herra Jumalani, piano!" huudahti h�n innostuneena sek� riensi

soittimen luo, jonka kansi oli avattu. "Kuinka ��rett�m�n kauan olen
saanut sit� kaivata! Oi, sallikaa minun ainoastaan hetkiseksi laskea
k�teni koskettimille! Oi, min� olisin onnellinen jos vaan saisin
soittaa muutamia ��ni�!"

Silm�nr�p�yksess� olivat viitta ja hattu l�himm�isell� tuolilla ja

sanomattomaksi ihmeekseni seisoi Kristina t�tini edess�mme
t�ydellisess� konserttipuvussa: Paksu maidonkarvainen atlaspuku laahasi
pitk��n matolla ja syv�sti kaarretun uuman pitsikoristuksista kohosivat
kauniit, hurmaavat marmorintapaiset hartiat, jommoisia tuskin
l�ydettiin Karolinenlustin muinaistaidekokoelmien joukosta. Ah, miten
nuot pitk�t k�h�r�t aaltoilivat pitkin rintaa ja niskaa ja kuinka
haaveksivaisesti nuo tuoreet, vaaleankeltaiset ruusut kurkistivat esiin
sinert�v�n mustista kiharoista!

"Mutta t�m�p� melkein liian hullua!" lausui Charlotte kuivasti ja

v�linpit�m�tt�m�sti. T�tini vaan vaipui alas tuolille, piano humisi
h�nen sormiensa alla ja heti kajahti soinnuton, mutta vahva ��ni
seiniss� "_Gi� la luna il mezzo al mare_ --"

Samassa heitettiin salin ovi selj�lleen ja herra Claudius seisoi

kalmankalpeana kynnyksell� -- h�nen takaansa n�kyiv�t Dagobertin
kummastuneet kasvot.
"Diana!" huudahti herra Claudius sanomattoman kauhistuneella ��nell�.

Kristina t�ti sy�ksi h�nen tyk�ns� ja heitt�ytyi polvilleen. "Suokaa

anteeksi, Claudius, anteeksi!" rukoili h�n. kumartaen p��ns� melkein
mattoon asti. "Dagobert, Charlotte, te armaat, kauan kaivatut lapseni,
auttakaa minua rukoilemaan h�nt� taasen rakastamaan minua entisell�
innollaan!"

Charlotte huudahti vihasta. "Viekkautta", mumisi h�n. "Kuka maksaa

teille t�st� oivallisesti esitetyst� n�yt�ksest�, rouvani?" kysyi
h�n ivallisesti. Sitte sy�ksi h�n luokseni ja pudisti kiivaasti
k�sivarttani ja huusi huikeasti: "Leonore, te olette pett�neet meit�!"

Herra Claudius seisoi kohta v�lill�mme ja ty�nt�si h�net takaisin.

"Viek�� ulos neiti von Sassen", k�ski h�n neiti Fliedneri� -- ai, ai
miten soinnuttomalta ja vapisevalta h�nen ��nens� kaikui, vaikka h�n
koetti n�ytt�� tyvenelt�!

Neiti Fliedner laski k�sivartensa ymp�rilleni ja vei minut saliin,

jossa Lotharin kuva riippui -- takanamme suljettiin ovi. Vanha neito
vapisi kuin haavanlehti ja jonkinlainen hermoinv�ristys saattoi hampaat
kalisemaan h�nen suussansa.

"Te toitte pahan vieraan t�h�n taloon, Leonore", kuiskasi h�n

levottomasti kuunnellen, mit� salissa tapahtui; siell� kuului Kristina
t�din sointuva, hele� ��ni melkein keskeytt�m�tt�. "Te ette tietysti
voineet aavistaa h�nen olevan tuon kamalan, uskottoman Dianan, jonka
t�hden herra Claudius on niin kovin saanut k�rsi�. Varjelkoon Jumala
tuon naisen en�� saamasta valtaa h�nen ylitsens�! H�n on viel�
innostuttavan kaunis!"

Min� likistin p��t�ni molemmin k�sin; pelk�sinh�n koko maailman

kaatuvan ylitseni!

"Kuinka viekkaasti h�n on sommitellut kaikki!" jatkoi neiti Fliedner

syv�sti kiivastuneena. "Kuinka �kkiarvaamatta h�n hy�kk�� kaikkien
p��lle odottamattomassa ensim�isess� h�mmennyksess�! Yht'�kki�
muistelee h�n 'armaita, kauan kaivatuita lapsiaan', jotka h�n niin
h�pe�llisesti j�tti --"

"Onko h�n todellakin Dagobertin ja Charlotten �iti?" puhkesin sanomaan.

"Lapsi, voitteko ep�ill� sit� kuultuanne sek� n�hty�nne t�t� kaikkea?"

"Min� luulin heit� h�nen" -- min� osoitin Lotharin kuvaa -- "ja

ruhtinattaren lapsiksi", oihkasin viimein.

H�n s�ik�hti ja katsoa tuijotti minuun. "Ah, nyt selkenee

kaikki minulle!" huudahti h�n. "Siin� siis selitys Charlotten
kummalliseen k�yt�kseen! H�nkin uskoo samaa! Luuleeko h�n syntyneens�
Karolinenlustissa? Eik� niin? No, saanhan sitte selkoa, kuka on ottanut
t�m�n huolellisesti k�tketyn salaisuuden j�lleen puheille sek�
selitt�nyt sen niin v��r�sti. Kuitenkin voin sanoa teille, ett� kaksi
lasta todellakin syntyi Karolinenlustissa -- toinen kuoli muutaman
tunnin per�st�, toinen puolenvuotisena hampaankivusta -- he olivat
paitsi sit� molemmat poikia. Dagobert ja Charlotte sit� vastoin ovat
katteini M�ricourtin lapsia, h�nen, joka oli nainut t�tinne ja sitten
kaatui Marokkossa. Lapsi raukka, hyv� enkelinne j�tti teid�t
ottaessanne t�m�n rouvan suojaanne. H�n tuottaa onnettomuutta meille
kaikille!"

Min� k�tkin kasvoni k�siini.

"Erkin tutustuessa h�nen kanssansa oli h�n jo leski ja ensim�inen

laulajatar Parisin suuressa operassa", jatkoi vanha neiti. "H�nen
lapsensa kasvatettiin er��n rouva Godinin luona. Erkki rakasti niit�
omina lapsinaan ja vaikka �iti ��rett�m�sti loukkasi h�nt�, oli h�n
kuitenkin jalo kyll� pit�m��n huolta hylj�tyist� pienokaisista, jotka
kunniaton ja velvollisuutensa rikkova �iti j�tti kaikitta varoitta
kasvatuslaitokseen. Rouva Godin kuoli v�h�n aikaa sen j�lkeen ja
minulta, ainoalta, jolle h�n uskoi lasten syntyper�n, on h�n vaatinut
vait'oloa asiasta. H�n tahtoi s��st�� veljelt� ja siskolta masentavan
tunteen olla lapsia �idille, josta heid�n t�ytyisi h�vet�. He kiitt�v�t
h�nt� huonosti siit�!"

H�n hieroi hiljaa k�si�ns� k�vellen edestakaisin. "Kuulehan vaan

tuota!" mumisi h�n. "Tuolla ��nell� on todellakin hurmaava valta --
min� kuulen sen! Oi miten imartelevaisesti, lempe�sti ja hell�sti h�n
rukoilee -- h�n viritt�� h�nelle uusia pauloja --"

"Set�, set� -- min� olen ��rett�m�ss� tuskassa! Oi, minua kurjaa

kiitt�m�t�nt� olentoa!" huudahti Charlotte syv�sti liikutettuna.

Min� sy�ksin ulos, rappuja alas ja puutarhan l�vitse. Min� olin omasta
syyst�ni sys�tty paratiisista, omasta syyst�ni. Vastoin Ilsen pontevaa
varoitusta, vastoin is�ni lujaa kieltoa olin salaa ollut yhteydess�
t�m�n t�din kanssa. Min� olin tuottanut miehelle, jota kaikesta
sielustani rakastin, h�nen nuoruutensa pahan enkelin takaisin, enkelin,
jonka valtaan h�n uudestaan oli joutuva ja joka oli myrkytt�v� h�nen
koko el�m�ns�.

Etehisen kirkkaassa lampunvalossa hiljensin hurjan vauhtini -- ei,

t�ss� tilassa en voinut n�ytt�yty� is�lleni -- hiukset, kasvot sek�
vaatteet l�pim�rkin� sateesta; koko ruumiini vapisi ja poskeni
punottivat, ik��nkuin kuumeessa. Min� menin makuukammariini, muutin
vaatteita sek� join lasillisen raikasta vett�. Minun t�ytyi olla
levollinen, ihan levollinen, jos p��sisin muka ainoan pelastukseni
perille.

Is�ni istui kammarissaan, mukavassa nojatuolissaan, vuorotellen lukien

tahi kirjoittaen ja h�nen vieress�ns� seisoi h�yry�v� teekeitin. H�n
n�ytti niin iloiselta ja terveelt�, jommoisena harvoin n�in h�net ennen
sairastumistansa ja tuo tuttu, vanha hymykin oli palannut h�nen
huulillensa. Asuinhuoneissa valmisti rouva Silber, hoitaja, h�nelle
voileipi�, j�rjesti huoneen l�mm�n mittarin j�lkeen ja viittasi minulle
yst�v�llisesti olla aivan nopeasti sis��n astumatta -- h�n oli itse
huolenpito inhimillisess� muodossa, parempiin k�siin en voinut is��ni
uskoa.

Min� istahdin is�n viereen pienelle jakkaralle, kuitenkin niin, ett�

kasvoni j�iv�t varjoon. H�n kertoi minulle iloisesti herttuan
henkil��k�rin k�yneen h�nen luonansa ja luvanneen h�nen huomenna ensi
kerran l�hte� ulos ajamaan, herttua oli itse tuleva noutamaan h�nt�
vaunuissansa -- sitte silitti h�n hyv�illen p��t�ni ja lausui
iloitsevansa, ett'eiv�t Claudiuksen teepidot kest�neet niin kauan ja
ett� taasen olin h�nen luonansa.

"Kuinka sitte k�y, is�, jos min� kuukaudeksi palaan arolle?" kysyin
h�nelt� vet�ytyen viel� syvemmin taaksep�in varjoon.

"Minun t�ytyy tyyty� siihen, Leonoraseni", vastasi h�n. "Sinun t�ytyy

v�ltt�m�tt�m�sti v�h�ksi aikaa palata oikeaan koti-ilmaasi
vahvistuaksesi. Kumpikin l��k�ri sanoi sen v�ltt�m�tt�m�ksi. Heti kuin
ilma l�mpi�� --"

"Nyt on l�mmin, suloinen ilma", keskeytin h�nt� kiireesti.

"Ajattelepas, aro oikein py�rii p��ss�ni -- minusta tuntuu, kuin
sairastuisin ja voisin tuon pahan vieraan karkoittaa ainoastaan
hengitt�m�ll� aron ilmaa. Is�, jos sallit minun l�hte� sinne, miksi ei
se voisi tapahtua jo t�n� iltana?"

H�n katseli minua kummastuneena.

"Se kuuluu sinusta kummalliselta, eik� niin?" kysyin h�nelt�, pakottaen

hymyn huulilleni. "Mutta se on j�rkev�mp��, kuin luuletkaan. Ilma on
l�mmin; min� l�hden y�junassa, olen huomisiltana rakkaassa, rakkaassa
Dierkhofissa, juon nelj� viikkoa maitoa, hengit�n aron ilmaa ja palaan
terveen� t�nne takaisin kun t��ll� on kaunista, kun puut kukoistavat ja
silloin -- on kaikki, kaikki hyv� -- eik� niin, is�? Voinhan nyt
lis�ksi l�hte� ihan huoletonna; j��h�n rouva Silber sinun luoksesi,
parempaa hoitoa et voi saada. Min� rukoilen sinua is�, anna minun
l�hte�!"

"Mit� te siit� arvelette, rouva Silber?" kysyi h�n kahden vaiheella.

"Oi, sallikaa te vaan neiti Leonoran l�hte�, herra tohtori!" lausui

hyv� vanhus astuen ovelle. "Ihmisen ei pid� pakottaman luontoansa ja
jos neiti luulee tulevansa sairaaksi ja ainoastaan arolla parantuvansa,
niin �lk�� Jumalan t�hden sit� vastustako. Tunnin j�lkeen l�htee
y�juna, sullokaa matkalaukkunne, neiti, min� tulen auttamaan ja saatan
teid�t rautatien asemalle."

Pakolaisen tapaan l�hdin Karolinenlustista. Oli pilkkosen pime�� eik�

saattajani voinut n�hd�, miten kyyneleet valuivat alas silmist�ni ja
miten min� k�dell�ni viittasin j��hyv�iset kasvihuoneelle, jossa olin
viett�nyt monta onnellista hetke�. En tahtonut katsoa katurakennuksen
ikkunoihin menness�mme pihan yli -- ah, mit� minun tahtoni voi
rinnassani kuohuilevaa eron ik�vyytt� vastaan? Silm�ni riippuivat
Charlotten ikkunoissa, joista kirkas valo virtasi ulos -- he olivat
unhottaneet laskea alas uutimet, Kaikki olivat viel� siell�, se n�kyi
selv�sti katossa liikkuvista varjoista. _H�n_ antoi kavalalle anteeksi,
jonka t�hden h�n ennen oli ep�toivoisena, ik��nkuin raivion takaa
ajamana �isin sy�ssyt puutarhan l�vitse -- h�n sopi j�lleen h�nen
kanssansa -- niin olihan t�n��n sovinnon p�iv� -- sill� v�lin kuin
"ajattelematon pikku aron-leivo" h�nen syd�melt�ns� pelj�tettyn� lensi
pois ulos pime��n, kolkkoon y�h�n.

XXXIII.
Mik� j�lleenn�keminen! Jalkasin k�vin viimeisest� kyl�st� Dierkhofin
haudan hiljaisen, paljaan mets�n l�vitse. Jo h�m�rsi tiheik�ss� ja
kuivia lehti� tarttui kiinni pukuuni. Ne olivat reippaasti suhisseet
aamutuulessa minun vaeltaessani ulos maailmaan ja nyt seurasivat ne
minua aaveentapaisesti pitk�n matkan, kahinallaan kertoen minulle
kuolostansa. Ja enn�tetty�ni avaralle arolle, jossa hautakummut
kohosivat iltah�m�r�ss�, jossa yksin�inen valo kaukaa Dierkhofista
loisti ja Spitsin tuttu haukunta kuului, heitt�ydyin tuskasta itkien
j��tyneelle maalle. Min� palasin onnettomana, sortuneena takaisin
kotiini.

Ja tammet kohosivat yh� korkeammalle edess�ni. Min� selitin tumman

pilkun keskell� latvaa, vanhan tutun harakanpes�n -- nuoret linnut,
jotka taannoin niin iloisesti ottivat osaa erontuskaani, olivat aikoja
sitte eronneet pes�st��n ja ainoastaan vanha pari istui tuolla ylh��ll�
Dierkhofin torninvartiana katsellen �lykk�in silmin yksin�ist� arolla
k�velev�� ihmisraukkaa. Syv�n portin lakeen loisti h�m�r�st� heikko
valo, takassa paloi turpeita ja rakas katto, josta savu nousi
keltamaisissa kiehkuroissa suoraan taivasta kohti, n�ytti ik��nkuin
kasvaneen maasta, niin matala ja pieni oli minusta nyt Dierkhof.
Samassa n�in Spitsin hurjasti juoksevan pihan yli -- portilla seisattui
se hetkeksi, ik��nkuin heng�styneen� korvat pystyss�; mutta sy�ksi
sitte luokseni -- hypp�si ilosta vinkuen minua vasten pystyyn
nuollaksensa poskiani -- minun oli vaikea pysy� jaloillani.

"Mik� koiraa vaivaa? Onhan se kuin hullu!" lausui Ilse astuen ulos
ovesta. Ah, t�m� ��ni! Min� juoksin pihan yli ja heitt�ydyin h�nen
uskolliseen syliins�. Siin� arvelin viimein p��sev�ni kaikista
tuskistani, jotka raivioina ajoivat minua takaa hiljaiselle arolle
asti. Ilse ei huudahtanut eik� lausunut sanaakaan; mutta h�nen
k�sivartensa kiertyiv�t lujasti ymp�rilleni. Minua hyv�iltiin enemm�n
kuin koskaan lapsuudessani ja min� huomasin heti h�nen ��rett�m�sti
ik�v�ineen minua ja astuttuamme sis��n valkean valoon, huomasin h�nen
vaalenneen.

Mutta Ilse ei milloinkaan sallinut tunteiden p��st� valloille. H�n

lykk�si minut �kki� luotansa. "Leonore, sin� olet karannut!" lausui h�n
samalla pelottavalla ��nell�, jolla h�n muinoin torui minua vioistani.

Kaikessa tuskassani t�ytyi minun nauraa. Min� istahdin Heintzin

tuolille ja kerroin h�nelle tulipalosta ja is�ni sairastumisesta, josta
h�n kerta kerralta l�i k�tens� yhteen kummastuksesta. T�m� ei
kuitenkaan est�nyt h�nt� korjaamasta valkeata, panemasta teekattilaa
kiehumaan ja vasten tahtoani sy�tt�m�st� minulle voileip��.

"Niin, niin, t�m� olikin viisain keino", arveli h�n viimein, kun
kerroin l��k�rien l�hett�neen minut Dierkhofiin. Sitte katosi h�n
asuinhuoneisin heti sen per�st� vied�ksens� minut taivaankorkeaan
vuoteesen.

"Kas niin, lapseni -- nyt sinun t�ytyy menn� levolle ja seljateet� tuon
sinulle heti paikalla. Jo kahdenkymmenen askeleen p��ss� huomaa
selv�sti sinun vilustuneen matkalla -- ovathan kasvosi oikein
kuumeentapaiset. Nyt emme juttele en�� -- huomenna saat kertoa lopun."

Pontevasta vastustuksestani p��sin kaikeksi onneksi seljateest�, mutta

levolle minun armotta t�ytyi menn�. Siin� katseli Kaarle suuren
savustunut kuva taasen minua lakkaamatta. Min� kavahdin yl�s, otin sen
naulastansa ja k��nsin kuvan sein��n p�in. Kuinka min� vihasin noita
kasvoja. Kuinka paljon kevytmielisyytt�, valhetta ja petosta peitti tuo
valkoinen otsa, joka hautakummulla minua oikein hurmasi! Kirkkaana
valona oli se valaissut minua tuntemattomaan maailmaan. Puoleksi
tiet�m�tt�ni olin seurannut sen petollista valoa ja h�nen t�htens�
luopunut vanhasta kodistani. Nyt k�sitin selv�sti, mitk� tunteet minua
silloin valloittivat. Ne olivat soaisseet minut ja saattaneet minut
tielle, joka oli t�ynn� hairauksia ja valhetta.

Min� istahdin taasen, kuten mummoni kuolony�n�, vuoteen jaloksiin ja

katselin ulos loppumattomaan avaruuteen. Ei, -- en Dierkhofissa saanut
rauhaa ja mit� suurempi hiljaisuus vallitsi ymp�rill�ni, sit� kovemmin
valitti yksin�inen syd�meni. Nyt k�sitin, miksi mummoraukkani
tuntikausia taisi seisoa tuossa pihankulmassa ja lakkaamatta tuijottaa
avaraan maailmaan. Soaistut silm�t etsiv�t jotakuta tuolta sumuisesta
taivaanrannasta -- kadonnutta, turmeltunutta tyt�rt�, jota ei syv�sti
loukattu �idinsyd�n kuitenkaan voinut unhottaa. Ja minusta kohosi
miljoonilla t�hdill� valaistu taivaanlaki ainoastaan yhden ainoan
paikan -- vanhan kauppahuoneen yli.

Ulkona her�si tuuli ja saattoi pihlajan paljaat oksat hiljaa ly�m��n

ikkunaa vasten; min� per�ydyin ja laskin k�teni silmieni eteen --
ikkunan allahan seisoi penkki, jossa istuin ensi kerran lukiessani
Kristina t�din kirjeen. Nyt olin todellakin n�hnyt tuon kauniin olennon
makaavan polvillansa paljoa ihanampana ja saduntapaisempana kuin
kauneimpien kirjojen liljoista ja ruusuista nousevat keijukaiset. Ja
valkoisista silkkiaalloista ojensihe kaksi k�sivartta hyv�illen
sulkeaksensa ennen niin julmasti petetty� miest� syliins�. Min� l�in
itse�ni ehdottomasti nyrkill�ni rintaan -- min� olin heikko ja pelkuri
tuona kauheana hetken�, minun olisi, kuten muutama tunti ennen, pit�nyt
nojata p��ni h�nen rintaansa vastaan -- h�n oli itse osoittanut minulle
sen paikan ja min� tiesin sen tapahtuneen hellyydest�; min� tunsin sen
h�nen syd�mens� sykkimisest�, h�nen k�tens� vapisemisesta, joka
varovaisesti ja hyv�illen, minun tunnustaessani pahaa k�yt�st�ni,
silitti hiuksiani. Minun ei olisi pit�nyt k�rsim�n, ett� n�m�t hienot
valkoiset k�det h�neen koskivat, ett'ei h�n taasen joutuisi h�nen
lumouksensa alaiseksi.

Nyt oli varmaan katurakennus valastu niin kirkkaasti kuin ruhtinattaren

siell� k�ydess�. Ja _h�n_ istui soittokoneen edess� -- unhotettu oli
aika jolloin h�n pett�j�-lemmittyns� t�hden ei koskenut koskettimiin,
nyt lauloi lemmitty itse h�nelle hurjaa tarantellaa. Ja muutaman viikon
kuluttua oli uusi em�nt� k�velev� Claudiuksen kauppahuoneen k�yt�viss�
ja saleissa, ei puettuna l�pin�ht�v��n harsoon, vaan pitk��n kahisevaan
silkkipukuun, kukkia hiuksissa ja laulu huulilla -- ja sitte
vietettiin iloista el�m�� hiljaisissa vierashuoneissa, vieraat meniv�t
edestakaisin, samppanja-pullojen korkit pamahtelivat, eik� kukaan
kummastellut, ett� herra Claudius valitsi h�net rouvakseen, sill�
olihan h�n viel� "ihmeen kaunis."

Nyt oli h�n tullut sed�kseni -- min� kavahdin yl�s ja juoksin

ep�toivoisena edes takaisin. Ei, min� en ollut mik��n enkeli, min� en
voinut hymyill�; kuumat katkerat kyyneleet silmiss�ni, vastustelin min�
��neen huutaen sit� tikaria, joka armahtamatta sy�stiin rintaani! Min�
en koskaan palaisi K:hon, min� aioin rukoilla is��ni valitsemaan toista
asuinpaikkaa -- kuinka saisin min� "set�" sanaa huulieni ylitse? En
koskaan, koskaan!
Sade-pisarain hiljainen ripsuttaminen muuttui nyt ankaraksi
hakkaamiseksi ikkunan ruutuja vastaan. -- Kev�t-myrsky vinkui aron yli.
Taasen kuulin vanhojen orsien paukkumisen, myrskyn ulvomisen ja
vinkunan nurkissa, ja tammien latvoissa ratisivat kuivat lehdet, jotka,
vaikka jo kauan aikaa surkastuneina, kuitenkin aaveentapaisesti
s�risten tuskallisesti riippuivat kiinni el�viss� oksissa. Vanha
Dierkhof t�risi vahvoista tuulenpuuskista, ullakon aukon pielet
huokasivat ja ikkunanruudut kilisiv�t, ik��nkuin olisi myrsky
kuljettanut hienoja helisevi� hopeavitjoja niiden ylitse.

Ilse astui sis�lle lamppu k�dess�.

"Arvasinpa juuri, ett'et saanut unta", lausui h�n n�hdess�ns� minut

t�ysiss� vaatteissa istuvan vuoteen syrj�ll�. "Lapsi, sin� et en�� ole
tottunut aromyrskyn vinkunaan. Siell� yl�nk�maalla on tuuli kesy, vaan
min� en pid� siit� puoltakaan yht� paljoa. Mene sin� vaan levolle --
myrsky ei sinua vahingoita!"

Todellakin, se ei minua vahingoittanut; siit� suojeli minua uskollinen

Dierkhof!

Kolme p�iv�� olin jo ollut arolla ja myrsky lensi lev�ht�m�tt� vinkuen

y�t p�iv�t avaran lakeuden yli. Mieke, Spits ja siipikarja pysyiv�t
ometassa ja katselivat avatusta ovesta hirvi�n el�m�imist�. Mutta se
toi jo mukanansa l�mp�� ja min� luulin huomaavani hienon kukkasen
tuoksun levi�v�n sen siivist�. Heintz viipyi y�t Dierkhofissa, Ilse ei
sallinut h�nen l�hte� semmoisessa rajuilmassa m�kkiins�. Ah, kuinka
kaikki oli muuttunut! Min� en en�� lukenut heille, istuessamme
luuvassa. Sadut eiv�t en�� vieh�tt�neet minua -- eik� kaupungin
kertomuksetkaan sujuneet. Ilsen mainitessa Claudius nime� -- ja se
tapahtui kauhukseni useasti kyll� -- ik��nkuin rypistyi kurkkuni; min�
tiesin, ett� jos ainoankin kerran lausuisin sen nimen, murtaisivat
vaivaloisesti pid�tetyt kyyneleeni auttamattomasti itsellens� tien ja
min� ilmoittaisin tuskani kaiken maailman ��riin. Heintz katseli jo
muutoinkin minua salaa sivulta p�in, h�n ei en�� k�sitt�nyt minua
oikein ja Ilse kertoi minulle nauraen h�nen sanoneen minun nyt tulleen
oikeaksi prinsessaksi ja ett� h�n ei ymm�rt�nyt, miksi ei Ilse
ripustanut uutimia ikkunain eteen ja nostanut hienoa sohvaa sis�lle,
kuin neiti Streitinkin aikana.

Kolmantena iltana laimeni tuuli; kuitenkin sy�ksi se viel�kin sangen

voimakkaasti aron ylitse; mutta kauemmin min� en voinut kest�� sis�ss�.
Min� riensin ulos ja annoin tuulen vied� itseni hautakummulle. Ah,
niin, seisoihan tuo armas vanha honka viel� paikoillaan ja minun
kiert�ess�ni k�sivarteni sen ymp�rille ripoitteli se hienoa
neulasadetta p��lleni. Ja ginst-pensaat takertuivat vaatteisini; mutta
paikka, josta hauta viime vuonna avattiin, oli paljas ja hiekka vieri
v�hitellen alas, johon ihmistuhka ripahtui s�rkyneest� tomuastiasta.
Taivaan rannalla n�kyi leimuava iltarusko ennustaen myrsky�
huomeneksikin; n�yttip� silt�, kuin ilman haltiattaret tahtoisivat
erottaa minut ulkonaisesta maailmasta. Ja tuossa suikerteli pieni joki,
jota my�ten kolme herraa taannoin rientoaskelin l�hti arolta. Siell�
n�in korskean, solakan "vanhan herran" vakavasti astuvan pensaitten
v�liss�, kauniin Tancredin huolellisesti etsiess� sametinhienoa
nurmipolkua aroille jaloillensa.

Nyt vallitsi siell� kuolonhiljaisuus -- ei -- min� varjosin silm�t

k�dell�ni paremmin n�hd�kseni yksin�isell� arolla ilmestyv�� ihmett�.
Liikkuihan jotakin tuolla kapealla tiell�, jota Heintz kunnioitti
"maantien" nimell�. Taivas, Ilse oli t�ytt�nyt uhkauksensa ja
l�hett�nyt tohtoria noutamaan! Peloittivathan minun kalpeat kasvoni ja
alakuloisuuteni h�nt� sanomattomasti. Tumma pilkku l�hestyi
l�hestymist��n! punainen iltarusko valasi sen tykk�n��n -- oikein,
nyt tunsin samat vanhat vaunut, joissa l��k�ri tuli mummoni
kuolinvuoteelle. Ne k��ntyiv�t v�h�n, varjokuvan tapaiselta n�yttiv�t
hevonen ja vaunut taivasta vasten; ikkunoittenkin n�in kiilt�v�n ja
min� voin erottaa kutsinlaudalla istuvan hartehikkaan ajajan.
�kki� seisahtuivat vaunut ja herra hypp�si ulos -- ja vaikka tuo
vaaleanhiuksinen vartalo olisi ollut huolellisesti verhottu kiireest�
kantap��h�n, olisin kuitenkin t�st� ainoasta liikunnosta tuntenut h�net
tuhansien joukosta! Suoneni lakkasivat tykkim�st�, min� purin
hampaitani ja tuijotin tuskallisesti vaununoveen -- pitih�n nyt
valkoisella k�rp�n nahalla p��rmettyyn, mustaan samettiviittaan puetun
naisenkin astuman ulos -- "set�" ja t�ti tulivat karkulaista kotiin
noutamaan -- mutta ovi sulkeutui, vaunut k��ntyiv�t ja l�htiv�t
takaisin mets��n. Herra Claudius tuli aron yli suoraan hautakumpua
kohti; leve� viitta riippui h�nen hartioillaan ja siniset silm�lasit
kiilsiv�t ilta-auringossa. Min� hellitin hongan, levitin k�sivarteni ja
aioin rient�� alas kukkulalta; mutta min� annoin niiden j�lleen vaipua
alas -- eih�n _set��_ niin innokkaasti tervehdit� -- horjuen tartuin
taasen honkaan ja likistin otsani sen rousteista kaarnaa vastaan.

Nyt l�heniv�t askeleet yh� enemm�n -- min� en liikahtanut, minusta

tuntui, kuin olisin sidottuna kidutuspaaluun ja minun t�ytyisi
��net�nn� kest�� siin� ��rett�mi� tuskia.

Kukkulan juurelle seisattui h�n. "Leonore, ettek� tule askeltakaan

minua vastaan?" huudahti h�n yl�s.

"Set�!" kuului vaivaloisesti huulieni ylitse.

Muutamalla askeleella seisoi h�n vieress�ni -- hymy leikki h�nen suunsa

sopissa.

"Kummallinen tytt�, kuinka ��rett�m�sti olettekaan erehtynyt!

Luuletteko todellakin oikean sed�n niin intomielisesti ja tuskastuneena
rient�v�n paenneen pikkuisen veljentytt�ren luokse?"

H�n tarttui lempe�sti molempiin k�siini ja vei minut alas kukkulalta.

"N�in, t�ss� olemme myrskyn suojassa. Min� en ole set�nne, vaan min�
olen k�ynyt is�nne luona pyyt�m�ss� h�nelt� toista oikeutta teihin; h�n
on iloisesti antanut minulle luvan tuoda teid�t kotiin -- mutta ei
Karolinenlustiin. Leonore! jos tahdotte seurata minua, niin on meill�
molemmilla ainoastaan yksi tie. Leonore, teit� ja minua erottaa en��
ainoastaan teid�n oma tahtonne -- eik� teill� viel� ole muutakin nime�
minulle?"

"Erkki!" riemuitsin kiert�en k�sivarteni h�nen kaulansa ymp�ri.

"Paha lapsi", sanoi h�n lujasti minua syleillen. "Mink� tuskan s�

minulle tuotit! En milloinkaan unhota hetke�, jolloin neiti Fliedner
palasi Karolinenlustista ja kertoi sinun olevan poissa, l�hteneen
y�junassa -- minun arka arolintuseni yksin ulkona y�ll� vieraitten
joukossa. Min� surin katkerasti, ett'et edes tiet�nyt, mit� tuskaa
minulle pakenemisellasi tuotit! Leonore, kuinka oli sinun mahdollista
luulla minun sulkevan hell�sti rakastetun tyt�n syd�melleni, heti
hylj�t�kseni h�net hirve�sti maalatun synnin t�hden?"

Min� irtauduin h�nen sylist�ns�.

"Katsele minua v�h�n!" huudahdin puoleksi itkien, puoleksi nauraen

antaen h�nen tarkastella itse�ni. "Kristina t�din rinnalla olen
kuitenkin pieni, mit�t�n olento, joksi Charlotte minua aina sanoo. Min�
n�in t�tini teid�n jalkojenne juuressa; h�n rukoili anteeksi -- ah, ja
kuinka hell�sti! Tiesinp� viel� teid�n rakastaneen h�nt� niin
sanomattomasti --"

Tumma puna lensi h�nen kasvoillensa -- min� en ole koskaan n�hnyt h�nt�
niin punaisena.

"Neiti Fliedner on kertonut, min� tied�n sen", vastasi h�n. "H�n

v�itt��kin nyt itse�ns� syyp��ksi sinun pakenemiseesi, kummallisesti
kyll� lausuessaan pelk��v�ns� taasen joutuvani entisen lumouksen
alaiseksi. Pikku lemmittyni, min� en anna sinun katsahtaa sit� aikaa,
jota seurasi monivuotinen katumus -- sinun pit�� s�ilytt�m�n
viattomuutesi, se on minun ylpeyteni ja virkistykseni. Min� erehdyin
kovasti enimmiten itsest�ni, min� pidin kurjan intohimon petollisen
loiston sin� kirkkaana valona, joka ensin sinut kohdatessani rupesi
valasemaan el�m��ni. Aina t�h�n hetkeen asti olen saanut k�rsi�
nuoruuteni rikoksista; mutta nyt olen my�skin tehnyt kylliksi
sovittaakseni kaikki -- nyt vaadin min�kin onneni osan!"

H�n suuteli minua -- sitte verhosi h�n suojelevaisesti manttelinsa

ymp�rilleni. "Paljon on muuttunut saapuessamme kotiin, lapseni", lausui
h�n tuokion per�st� puoli ��neen. "Sch�ferin vierashuone on tyhj�
j�lleen -- muuttolintu on lent�nyt takaisin etel��n --"

"Mutta h�n oli k�yh� -- mihin h�n nyt on ryhtyv�?" intin min�
alakuloisesti.

"Siit� on huolta pidetty -- onhan h�n sinun t�tisi, Leonoraseni."

"Ent� Charlotte?"

"H�n pettyi hirve�sti toiveissansa; mutta min� en ole erehtynyt h�nest�

-- h�ness� on hyv� siemen. Alussa oli h�n syv�sti liikutettu, mutta on
nyt tointunut ja oikea ylpeys, todellinen arvo puhkeaa nyt h�ness�
ilmi. H�n h�pee k�yt�st�ns� kasvatuslaitoksessa; h�n ei ole paljoa
oppinut, vaikka h�nell� oli oivalliset luonnonlahjat; sent�hden ei h�n
oppinut, ett� luuletteli syntyneens� suurisukuisena, joten h�nen ei
muka tarvinnut tehd� ty�t�. Nyt tahtoo h�n opettajalaitokseen. Min� en
mill��n tavoin vastusta t�t� p��t�st� -- hengellinen ty� on h�net
tykk�n��n parantava; minun taloni on aina oleva h�nen kotonsa. Dagobert
tahtoo j�tt�� sotapalveluksensa ja l�hte� Amerikkaan. Veljen ja sisaren
turha luulo syntyper�st�ns� sek� totuuden �skeinen ilmisaaminen on
tunnettu kaupungissa. -- Kuka siit� lienee puhunut, en tied�.
Dagobertin asema t��ll� tutisi luultavasti tuskalliseksi, sent�hden
ottaa h�n vapaaehtoisesti eron. Muutama tunti ennen l�ht��ni kotoa
k�vin ruhtinattaren luona..."

Min� k�tkin kasvoni h�nen helmaansa. "Nyt saan min�kin rangaistukseni!"

kuiskasin pelokkaasti.

"Niin, niin, nyt tied�n kaikki!" vahvisti h�n teeskentelev�n ankarasti.

"Aron prinsessa pisti jo ensi p�iv�n� uteliaan nen�ns� Karolinenlustin
salaisuuksiin ja on uljaasti auttanut muitten salavehkeit� onnetonta
miest� vastaan --"

"Eik� h�n anna minulle anteeksi --"

H�n katseli minua hymyillen.

"Olisiko h�n siin� tapauksessa suudellut noita pieni� huulia, jotka

niin uljaasti voivat k�tke� salaisuuden?"

Me l�ksimme kukkulan suojasta. Tuuli hy�kk�si raivoisasti p��llemme.

"Jos myrskyss' sinut n�kisin!" lauloin riemuiten myrskyn vinkunaan.
Olihan se tosi, k�vinh�n h�nen k�tens� suojelemana h�nen vieress�ns�,
ja vasen k�si piti huolellisesti viitasta, jonka h�n suojelevaisesti
oli k��rinyt ymp�rilleni. Ja tuuli sy�ksi kev�ttuoksuineen ylitseni,
huutaen minulle pilkallisesti: vangittu, vangittu! Min� vaan nauroin
sille ja hiivin likemm�ksi suojelijaani -- nyt saivat tuuli, mehil�iset
ja perhoset vapaasti lent�� eteenp�in -- min� en en�� heit� seurannut!

Ilse istui luuvassa perunia kuorimassa ja Heintz tuli juuri pihasta,

tupruava nys�piippu suussa, meid�n astuessamme sis��n. En milloinkaan
ole n�hnyt uskollista hoitajaani niin h�mill�ns� kuin herra Claudiuksen
nostaessa viitan kulman p��st�ni ja minun hymyilevien kasvojeni
kurkistaessa esiin, puukko ja puoleksi kuorittu peruna putosivat h�nen
k�sist�ns�. "Herra Claudius!" huudahti h�n �llistyneen�. N�ist�
sanoista otti Heintz pelj�styneen� piipun suustansa ja k�tki sen
selk�ns� taakse.

"Terve, rauha, Ilse rouva!" tervehti herra Claudius. "Te olette pit�nyt
luonanne pient� karkuria; min� olen tullut h�nt� kotiin tuomaan -- h�n
on _minun_ omani!"

Siit� selkeni asia Ilse rouvalle. H�n kavahti seisomaan, veitsi,

kuoret, perunat, kaikki putosivat h�nen esiliinastansa kivilattialle.
"Oi, Herra Jumala, sek� siis oli koko tauti?" H�n l�i k�tens� yhteen.
-- "Sitte oli kyll� seljatee sopimaton parannuskeino! Sin�p� olet
kauniisti pett�nyt minut, Leonore, voi, herranen aika! Ja te tahdotte
naida tuon lapsen, herra Claudius! Katsokaa toki lapsen k�si�, pieni�
kasvoja ja nuoria silmi� --"

Herra Claudius punastui tytt�m�isesti. "Minun nuori Leonorani tyytyy

minuun", lausui h�n hiljaa ja hitaasti. "H�n sanoo voivansa rakastaa
t�t� vanhaa, ikivanhaa miest�."

Min� hiivin h�nt� likemm�ksi.

"Varjelkoon, herra Claudius, enh�n min� semmoista tarkoittanut",

puolustihe Ilse innokkaasti. "_Sit�_ min� haluaisin n�hd�, joka ei
paikalla ilolla suostuisi teihin! Mutta, mutta -- monet palvelijat,
joita h�nen on hallitseminen, kuinka ne tottelevat moista pient�
em�nt��, jota te voitte kantaa k�sivarrellanne kuin lasta."

Herra Claudius naurahti hieman. "Kyll� he h�nt� tottelevat ja pelk��v�t

n�hdess�ns�, miten 'pikku em�nt�' pit�� kauppahuoneen p��miehen
komentonsa alaisena. Ja nyt, Ilse rouva, valmistautukaa matkaan --
huomenna l�hdemme kotiin -- morsian voi palata ainoastaan teid�n
seurassanne."
Ilse pyyhki esiliinansa kulmalla silmi��n. "Mutta Dierkhof, herra
Claudius? Jos tiet�isitte, miss� tilassa se oli viimein palatessani!"
sanoi h�n hieman �re�sti.

Heintz repi ujosti korvaansa ja katseli pelokkaasti ankaraa sisartansa.

Mutta min� juoksin h�nen luoksensa ja otin h�nt� k�dest�. "Heintz,
h�ijy Heintz, etk� minua onnittele?"

"Kyll�, kyll�, prinsessani; mutta minua surettaa my�skin; aroa ei

siell� kuitenkaan ole."

* * * * *

T�t� kertomusta alotin kaksi vuotta h��p�iv�ni j�lkeen. K�tkyt seisoi

kirjoitusp�yt�ni vieress� ja tyynyjen v�liss� nukkui pieni olento --
minun kaunis vaaleaverinen esikoiseni. T�lle pienelle ihmeelle, jota
minun alinomaa t�ytyi katsella, tahdoin kirjoittaa el�m�ni vaiheet. Sen
j�lkeen on pulskea ruskeak�h�r�inenkin, vahva��ninen poika maannut
viheri�n harson ymp�r�im�ss� k�tkyess� ja nyt nukkuu Leonore, ainoa
tytt�mme samassa paikassa. Min� olen seitsem�n vuotta ollut naimisissa.
Min� istun Charlotten entisess� huoneessa. Tummat akuttimet ovat
kadonneet -- p�iv� paistaa ymp�rill�ni, niin ommeltuja kuin maalatuita
ruusukimppusia on hajoitettuina kaikkialle, mattoihin, huonekaluihin,
seiniin, ja ikkunankomeroissa lemuaa oikeita kukkapenkereit�. Leonore
nukkuu, pikku k�t�nen posken alla -- on niin hiljaa, ett� kuulen
k�rp�sen surinan; nyt ehdin viimein kertomukseni loppuun. Samassa
aukenee ovi ja Claudiuksen nimen molemmat perilliset sy�ksev�t meluten
sis��n. "Mutta �iti, sin� kirjoitat liian kauan!" huutaa valkeaverinen
nuhtelevaisesti. "Me tahdomme sy�d� kermapiim�� puutarhassa -- Fliedner
t�ti on jo lehtimajassa ja me olemme tuoneet vaarinkin sinne."

Min� katselin h�nt� silmiin vavisten ilosta -- h�n kohoaa

kuusentapaisesti korkealle; mutta, ai, kuinka k�ynee pelon kanssa,
kun h�n on kasvanut pikkuista �iti�ns� pitemm�ksi? Mutta pikku
tummanveriseni nousee varpaillensa, laskee sormenpaksuisen k�yden p��n
ja hienon pajunoksan paperilleni pyyt�en luottavalla ��nell��n: "�iti
kulta, tee minulle ruoska!"

"Menk�� viel� puutarhaan", sanon min�, koettaen sormillani saada

melkein mahdottoman ruoskan tehdyksi. "Minun t�ytyy viel� kirjoittaa
v�h�n Charlotte t�dist�."

"Ja pikku Paavostakin!" Luvattuani tehd� niin juoksivat he taasen ulos.

Palattuani arolta Karolinenlustiin, l�hti Charlotte seuraavana p�iv�n�

opettajalaitokseen. V�h�n aikaa sen per�st� l�ksi nuori Helldorf
Englantiin. "H�n oli kosinut Charlottea, vaan saanut rukkaset. Minulle
tunnusti Charlotte kirjallisesti kohdelleensa h�nt� ylpeydest� pahasti,
eik� h�n nyt langettuansa luullusta korkeudestansa voinut tulla h�nen
omaksensa. Me emme sallineet h�nen, palattuansa suoritetun oppim��r�n
j�lkeen, joutua toisten k�skynalaiseksi; h�n palasi siis meid�n
hartaista pyynn�ist�mme kotiin takaisin ja tuli lempe�ksi ja
hy�dylliseksi perheenj�seneksi. Helldorfin nime� h�n ei koskaan
maininnut, vaikka h�n kuten mekin usein k�vimme opettaja Helldorfissa.
Syttyi niin sota 1866. Max Helldorf kutsuttiin sotapalvelukseen ja
haavoitettiin vaarallisesti K�niggr�tzin tappelussa. Tunti sen per�st�,
kun yliopettaja kalmankalpeana oli meille kertonut sen ik�v�n
uutisen, astui Charlotte matkapuvussa huoneeseni. 'Min� l�hden
sairaanhoitajaksi, Leonore', lausui h�n lujasti. 'Kerro sed�lle
p��t�kseni -- en voi tehd� toisin.'"

Claudius oli poissa -- min� suostuin iloisesti. Nelj�n viikon kuluttua

sain pitk�n, onnea kertovan kirjeen Charlotte Helldorfin
allekirjoittamana. Rykmentin pappi oli vihkinyt parantuneen sairaan ja
uskollisen hoitajattaren. Nyt asuu nuori pariskunta Dorotheenthalissa.
Helldorf on tullut kauppatoimi Claudiuksen valtuusmieheksi -- ja pikku
Paavon synnytty� ei Charlotte en�� voi k�sitt��, ett� ihmiset, jotka
kaikki syntyv�t maailmaan saman oikeuden perillisen�, voivat jakautua
ylh�isiin ja alhaisiin.

Nyt kuuluu vakavia askeleita portaissa -- toimihuoneet ovat suljetut.

Min� jatkan kirjoitustani enk� ole kuulevinani h�nen tulevan, mieheni,
joka on antanut minulle enemm�n anteeksi, kuin voin k�sitt��k��n. Min�
nauran aina h�nelle h�nen nostaessansa minut syliins� ja ik��nkuin
puolustautuakseen sanoessansa is�lleni: "Onhan h�n vanhin ja
ajattelemattomin kaikista lapsistani." Ja is�ni nyyk�ytt�� p��t��n yht�
haaveksivaisesti hymyillen kuin ennenkin, sill� h�n on viel� hyvin
hajamielinen, tuo armas is�kultani; me hoidamme h�nt� hell�sti ja h�nen
viimeinen kirjansa nostaa mainiota huomiota oppineissa. Kentiesi ovat
h�nen tytt�rens� pojat syyp��t siihen; he saavat meluta j�lleen
j�rjestetyss� kirjastossa ja mielens� mukaan kiivet� is�ni syliin h�nen
kirjoittaessaan. H�nen asemansa hovin suhteen on entist� parempi ja
ruhtinatar k�y usein meit� tervehtim�ss�; mutta Lotharin kuvaa peitt��
paksu vaate ja Karolinenlustin toiseen kertaan viev� salaovi on kiinni
muurattu.

Nyt on pitk�, yh� viel� hoikka mies hiljaa astunut sis��n, h�n kumartuu
k�tkyen ylitse katsellaksensa nukkuvaa tyt�rt�ns�.

"Kummallista, kuinka tuo lapsi on sinun n�k�isesi, Leonore!"

Min� juoksin ylpe�sti yl�s; sill� h�n lausui t�m�n innostuneella

��nell�. Pois kyn� ja k�sikirjoitus! Ne eiv�t voi kuvailla onnen
loistoa, joka ymp�r�ipi aron prinsessan otsaa!

End of the Project Gutenberg EBook of Aron prinsessa, by E. Marlitt

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARON PRINSESSA ***

***** This file should be named 25120-8.txt or 25120-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/5/1/2/25120/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.