Kompleksiluvut

Aleksi Hermonen

Turun yliopisto

2017
Sisältö
1 Miksi kompleksilukuja? 2

2 Imaginaariyksikkö 3

3 Kompleksitaso 7

4 Kompleksiluvun normaalimuoto 8

5 Itseisarvo eli moduli 9

6 Vaihekulma eli argumentti 11

7 Liittoluku 14

8 Napakoordinaattiesitys 15

9 Kauniit kaavat 16

1
1 Miksi kompleksilukuja?
Lukualueen vaiheittaisen laajentamisen luonnollisista luvuista kokonaisluku-
jan ja rationaalilukujen kautta reaalilukuihin (N → Z → Q → R) voidaan
katsoa syntyvän tarpeesta löytää ratkaisu yhä uusille yhtälötyypeille:

x + 4 = 6 ratkeaa luonnollisten lukujen joukossa. Ratkaisu on x = 2, eli

x∈N (luetaan: x kuuluu joukkoon N).

x+4 = 2 ei ratkea luonnollisten lukujen joukossa, mutta ratkeaa koko-

naislukujen joukossa. Ratkaisu on x = −2, eli x ∈ Z.

2x = 3 ei ratkea kokonaislukujen joukossa, mutta ratkeaa rationaaliluku-

3
jen joukossa. Ratkaisu on x= 2
, eli x ∈ Q.

x2 = 2 ei ratkea rationaalilukujen joukossa, mutta ratkeaa reaalilukujen

√
joukossa. Ratkaisu on x = ± 2, eli x ∈ R.

x2 = −1 ei ratkea reaalilukujen joukossa. Voitaisiinko lukujoukkoa laa-

jentaa siten, että sille kuitenkin löytyisi ratkaisu?

Kompleksiluvut selkeyttävät matematiikan teoriaa. Voidaan mm. todis-

taa, että n. asteen polynomiyhtälöllä on aina n kpl kompleksijuuria. Reaa-
lialueessahan esimerkiksi neljännen asteen yhtälöllä voi olla juuria nollasta
neljään.
Kompleksiluvut osoittautuvat merkityksellisiksi monissa muissakin suh-
teissa kuin polynomiyhtälöiden ratkaisemisessa. Niitä tarvitaan sekä monilla
matematiikan osa-alueilla että sovellettaessa matematiikkaa muissa tieteissä.

2
 Luonnolliset luvut sisältyvät kokonaislukuihin (eli N ⊂ Z, luetaan: joukko
N on joukon Z osajoukko ), kokonaisluvut sisältyvät rationaalilukuihin (eli
Z ⊂ Q ) ja rationaaliluvut sisältyvät reaalilukuihin (eli Q ⊂ R ). Samoin
myös reaaliluvut ovat osa kompleksilukuja (eli R ⊂ C ). Kaikki edelliset
voidaan tiivistää yhdeksi lauseeksi: N ⊂ Z ⊂ Q ⊂ R ⊂ C.

2 Imaginaariyksikkö
Kompleksilukujen tarve on alunperin noussut toisen ja korkeamman asteen
yhtälöiden ratkaisemisesta. Joillakin toisen tai korkeamman asteen yhtälöillä
on reaalilukujen joukossa tasan asteluvun verran juuria, mutta joillakin on
vähemmän tai ei yhtään.

Esimerkki 2.1. Lasketaan yhtälön 2x2 − 6x + 2, 5 = 0 ratkaisut tutulla

toisen asteen yhtälön ratkaisukaavalla.

2x2 − 6x + 2, 5 = 0
√
−(−6)± (−6)2 −4·2·2,5
x = 2·2
√
6± 36−20
x = 4
6±4
x = 4

x = 1, 5 ± 1

3
Esimerkki 2.2. Lasketaan yhtälön x2 = −4 ratkaisut toisen asteen yhtälön
ratkaisukaavalla.

x2 = −4

x2 + 0x + 4 = 0
√
−0± 02 −4·1·4
x = 2·1
√
± −16
x = 2

Reaalilukujen joukossa yhtälöllä x2 = −1 ei ole olemassa ratkaisua. Mitä

tapahtuu, jos vain oletamme vastauksen olevan olemassa?
√
Oletetaan, että on olemassa luku, joka on yhtä suuri kuin −1. Reaali-
lukujen joukossa ei ole tapaa merkitä sellaista lukua, mutta oletetaan että
se on olemassaoleva luku. Koska sillä ei ole vielä merkintätapaa, sovitaan
jokin tapa merkitä tuota lukua. Matematiikassa on monia lukuja, joita on
sovittu merkittävän erilaisilla kirjaimilla, kuten π, φ (kultainen leikkaus) ja
√
e (Neperin luku), joten tässä ei ole mitään tavatonta. Merkitään lukua −1
kirjaimella i (imaginary unit, imaginaariyksikkö ).

√
Määritelmä 2.3. i= −1

Määritelmä 2.4. Määritelmästä 2.3 seuraa, että i2 = −1

4
Esimerkki 2.5. Jatketaan esimerkin 2.2 laskemista:

x2 = −4
..
.
√
± −16
x = 2
√
± 16·(−1)
x = 2
√ √
± 16· (−1)
x = 2
±4·i
x = 2

x = ±2 · i

Yhtälön x2 = −4 ratkaisut ovat siis x = 2i ja x = −2i.

√
Esimerkki 2.6. Ratkaistaan yhtälö z = 1 + 2 − 3.
√
z = 1+ 2−3
√
z = 1 + −1

z = 1+i

√
Yhtälön z =1+ 2−3 ratkaisu on siis z = 1 + i.

Kompleksiluvut ovat muotoa x + yi, jossa x, y ∈ R. Kompleksiluku

määritellään siis kahden reaaliluvun (x ja y ) avulla. Imaginaariyksi-
kön määritelmän (määritelmä 2.3) avulla voidaan johtaa seuraava yleinen
määritelmä kompleksilukujen joukolle.

Määritelmä 2.7. Kun järjestettyjen reaalilukuparien (x, y) joukkoon liite-

tään yhteen- ja kertolaskusäännöt

(x1 , y1 ) + (x2 , y2 ) = (x1 + x2 , y1 + y2 ) (1)

(x1 , y1 ) · (x2 , y2 ) = (x1 · x2 − y1 · y2 , x1 · y2 + y1 · x2 ) (2)

saadaan kompleksilukujen joukko C.

5
Määritelmä 2.8. Jokainen reaaliluku voidaan esittää myös kompleksiluku-
na. Reaaliluvun a kompleksilukuesitys on (a, 0).

Esimerkki 2.9. Lasketaan kompleksilukujoukon laskusäännöillä kahden re-

aaliluvun summa, a, b ∈ R.
(a, 0) + (b, 0) = (a + b, 0 + 0) = (a + b, 0)

Esimerkki 2.10. Lasketaan kompleksilukujoukon laskusäännöillä kahden

reaaliluvun tulo, a, b ∈ R.
(a, 0) · (b, 0) = (a · b − 0 · 0, a · 0 + 0 · b) = (a · b, 0)

Määritelmä 2.11. Lukua (0, 1) kutsutaan imaginaariyksiköksi ja merki-

tään kirjaimella i.

Esimerkki 2.12. Kun sovelletaan määritelmää 2.7 imaginaariyksikön

i = (0, 1) neliöön, saadaan

(0, 1)2 = (0, 1) · (0, 1)

= (0 · 0 − 1 · 1, 0 · 1 + 1 · 0)
= (−1, 0)
Eli

(0, 1)2 = (−1, 0)

Esimerkissä 2.12 todetaan, että (0, 1)2 = (−1, 0). Tämä tarkoittaa siis
2
sitä, että i = −1

6
3 Kompleksitaso
Luonnollisia lukuja, kokonaislukuja, murtolukuja ja reaalilukuja on totuttu
asettamaan lukusuoralle:

Luonnollisista luvuista lukusuoraa on siis laajennettu negatiiviseen suun-

taan ja kokonaislukuihin jääneitä aukkoja on täydennetty murtoluvuilla, ja
murtolukujen välejä reaaliluvuilla. Mihin suuntaan lukusuoraa voi enää laa-
jentaa?
Kompleksiluvut laajentavat lukusuoran lukutasoksi, eli kompleksita-
soksi.

Samoin kuin jokainen piste reaalilukusuoralla on oma reaalilukunsa, on jo-

kainen piste kompleksitasolla oma kompleksilukunsa.
Kompleksiluvun z = (x, y) = x + yi reaaliosa Rez = x kertoo komplek-
siluvun sijainnin vaakasuunnassa ja imaginaariosa Im z = y kertoo sijainnin
pystysuunnassa kompleksitasolla.

7
Esimerkki 3.1. Reaaliluku 8 on kompleksilukuna 8 + 0 · i = (8, 0), eli se
sijaitsee kompeksitasolla pisteessä (8, 0).

Esimerkki 3.2. Kompleksiluku 3+2i = (3, 2), eli se sijaitsee kompeksitasolla

pisteessä (3, 2).

Määritelmä 3.3. Kaikki reaaliluvut a, b ∈ R, a 6= b voidaan asettaa suu-

ruusjärjestykseen a<b tai a>b sen mukaan, missä ne sijaitsevat lukusuo-
ralla. Kompleksilukujen kanssa näin ei ole. Kompleksilukuja ei voida järjes-
tää yksikäsitteiseen suuruusjärjestykseen. Pienempi kuin- ja suurempi kuin
-käsitteet ovat kompleksitasossa merkityksettömiä.

4 Kompleksiluvun normaalimuoto
Kompleksiluku koostuu reaaliosasta (Re) ja imaginaariosasta (Im):

(x, y) = x + yi, x, y ∈ R (3)

Kompleksiluvussa z = x + yi on reaaliosa Re z = x ja
imaginaariosa Im z = y , eli z = Rez + i·Imz .
Sekä Re z että Im z ovat aina reaalilukuja, sillä Im z on imaginaariyksikön
kerroin, joka on reaaliluku.

Esimerkki 4.1. Kompleksiluku z = 4 + 2i. Mikä kompleksiluvun reaaliosa

Re z ja imaginaariosa Im z ?
Vastaus: Re z = 4 ja Im z = 2.

Määritelmä 4.2. Kun Im z = 0, niin z on reaaliluku.

Kun Im z 6= 0, niin z on imaginaariluku.

Kun Re z = 0 ja Im z 6= 0, niin z on puhdas imaginaariluku.

8
Määritelmä 4.3. Kompleksiluvut z1 = (x1 , y1 ) = x1 + y1 · i ja
z2 = (x2 , y2 ) = x2 + y2 · i ovat samat täsmälleen silloin, kun x1 = x2 ja
y1 = y2 .
√ √
Esimerkki 4.4. Ovatko luvut z1 = 6 + i − 3 ja z2 = 1 + 4+ 4−5
yhtäsuuret?
√ √
z1 = 6+i−3 z2 = 1+ 4+ 4−5
√
z1 = 6−3+i z2 = 1 + 2 + −1

z1 = 3+i z2 = 3+i

Re z1 = 3 = Re z2 ja Im z1 = 1 = Im z2 , eli z1 = z2 .

5 Itseisarvo eli moduli

Reaaliluvun itseisarvo tarkoittaa sen etäisyyttä lukusuoran nollasta. Esimer-
kiksi luvun 7 etäisyys nollasta on 7, eli |7| = 7, ja samoin luvun −7 etäi-
syys nollasta on 7, eli | − 7| = 7. Tämä määritelmä voidaan laajentaa myös
kompleksilukuihin.

Määritelmä 5.1. Kompleksiluvun z = x + yi itseisarvo |z| on pisteen (x, y)

etäisyys origosta.
p
|z| = |x + yi| = x2 + y 2

9
Esimerkki 5.2. z = 4 − 3i. Lasketaan |z|. Tehtävästä voidaan piirtää kuva:

Pythagoraan lauseella nähdään, että

p
|z|2 = |4|2 + | − 3|2 || ( )
√
|z| = 16 + 9
√
|z| = 25

|z| = 5

Eli |z| = 5.

Huomautus 5.3. Koska |z1 z2 | = |z1 ||z2 |, niin |z 2 | = |z|2

10
6 Vaihekulma eli argumentti

Määritelmä 6.1. Kompleksiluvun z = x + yi, z 6= 0, vaihekulma arg z=ϕ

on vastaavan paikkavektorin ja positiivisen x-akselin välinen suunnattu kul-
ma radiaaneina. Positiivinen kiertosuunta koordinaatistossa on vastapäi-
vään ja vaihekulma on aina väliltä −π < ϕ ≤ π .

Positiivinen ja negatiivinen kiertosuunta. ϕ1 > 0 ja ϕ2 < 0.

y
Määritelmä 6.2. Kun x 6= 0, niin tan ϕ = x
.

Määritelmä 6.3. Kun x = 0, niin

(
π
2
kun y>0
ϕ=
− π2 kun y<0

11
Esimerkki 6.4. Mikä on luvun z = 4 + 5i vaihekulma?
Koska x = 4 6= 0, sovelletaan määritelmää 6.2.

y
tan ϕ = x

tan ϕ = 5
4
|| tan−1 ( )

ϕ = tan−1 ( 45 )

ϕ ≈ 0, 9 rad

Huomautus 6.5. Vaihekulma voidaan aina laskea myös yhtälöparista


 cos ϕ = x
|z|
jee
 sin ϕ = y
|z|

Määritelmä 6.6. Jos kompleksiluku sijaitsee muualla kuin koordinaatis-

ton ensimmäisessä neljänneksessä, on oltava tarkkana, miten tan−1 -funktion
avulla saadaan vaihekulma ratkaistua.




 tan−1 ( |Im z|
|Re z|
) , kun z sijaitsee ensimmäisessä neljänneksessä.



−1 |Im z|
 π − tan ( |Re z| ) , kun z sijaitsee toisessa neljänneksessä.



ϕ=


 −π + tan−1 ( |Im z|
|Re z|
) , kun z sijaitsee kolmannessa neljänneksessä.


−1 |Im z|

 − tan ( |Re z| ) , kun z sijaitsee neljännessä neljänneksessä.




12
 Vaihekulmien tulolle on johdettavissa sääntö:

arg(z1 z2 ) = arg z1 + arg z2 (mod 2π) (4)

Merkintä mod 2π tarkoittaa, että summaan lisätään tai siitä vähennetään

2π niin monta kertaa, että vastaus on sovitulla välillä ] − π, π]. Vaihekulmia
laskettaessa on aina syytä piirtää kompleksiluku kompleksitasolle.

Esimerkki 6.7. Lasketaan kompeksilukujen z1 = 13 + 2i ja z2 = 5 + 7i

vaihekulmien tulo, eli arg(z1 z2 ).
Ratkaistaan tehtävä ensin ilman edellistä kaavaa ja sitten sen kanssa.

arg(z1 z2 ) = arg((13 + 2i) · (5 + 7i))

= arg(13 · 5 + 13 · 7i + 2i · 5 + 2i · 7i)

= arg(65 + 91i + 10i + 14i2 )

= arg(65 + 101i + 14 · (−1))

= arg(51 + 101i)

= tan−1 ( 101
51
)

≈ 1, 1

arg(z1 z2 ) = arg z1 + arg z2

= arg(13 + 2i) + arg(5 + 7i)

= tan−1 ( 13
2
) + tan−1 ( 75 )

≈ 0, 15 + 0, 95

= 1, 1

13
7 Liittoluku

Määritelmä 7.1. Luvun z = x + yi x, y ∈ R, liittoluku on z = x − yi.

Luku ja sen liittoluku ovat toistensa peilikuvia reaaliakselin suhteen.

|z| = |z| (5)

arg z = −arg z (mod 2π) (6)

Esimerkki 7.2. Mikä on luvun z = −4 − 3i liittoluku z ?

z = −4 − (−3i) = −4 + 3i

Kompleksiluvun ja sen liittoluvun summa ja tulo ovat reaalisia:

z + z = (x + yi) + (x − yi) = 2x (7)

z · z = (x + yi)(x − yi) = x2 − (yi)2 = x2 + y 2 (8)

Kompleksilukujen summan liittoluku on liittolukujen summa:

z1 + z2 = z1 + z2 (9)

Kompleksilukujen tulon liittoluku on liittolukujen tulo:

z1 · z2 = z1 · z2 (10)

14
8 Napakoordinaattiesitys
Kompleksiluvun napakoordinaattiesitys on

r(cos ϕ + i sin ϕ) (11)

Missä r on kompleksiluvun itseisarvo ja ϕ on vaihekulma.

Kaksi kompleksilukua ovat yhtäsuuret, kun niiden itseisarvot ja vaihekul-
mat ovat yhtä suuret (mod 2π).
Tulon itseisarvo ja vaihekulma:

|z1 z2 | = r1 r2 = |z1 ||z2 | (12)

arg(z1 z2 ) = arg(z1 ) + arg(z2 ) (mod 2π) (13)

Esimerkki 8.1. Selvitetään luvun 2 + 2i napakoordinaattiesitys.

2
r = |2 + 2i| tan ϕ = 2
√
= 22 + 22 ϕ = tan−1 ( 22 )
√
= 8 = tan−1 2
2
√ π
= 4·2 = 4
√ √
= 4· 2
√
= 2· 2
√
Luvun 2 + 2i napakoordinaattiesitys on siis 2 2 · (cos π4 + i · sin π4 )

15
Määritelmä 8.2. Lasketaan kompleksilukujen z1 = r1 (cos ϕ1 + i sin ϕ1 ) ja
z2 = r2 (cos ϕ2 + i sin ϕ2 ) tulo napakoordinaateilla.

z1 · z2 = r1 (cos ϕ1 + i sin ϕ1 ) · r2 (cos ϕ2 + i sin ϕ2 )

= r1 r2 (cos ϕ1 cos ϕ2 + i cos ϕ1 sin ϕ2 + i sin ϕ1 cos ϕ2 + i2 sin ϕ1 sin ϕ2 )
= r2 r2 (cos ϕ1 cos ϕ2 − sin ϕ1 sin ϕ2 + i(cos ϕ1 sin ϕ2 + sin ϕ1 cos ϕ2 ))
= r2 r2 (cos (ϕ1 + ϕ2 ) + i sin (ϕ1 + ϕ2 ))

Viimeisessä vaiheessa on käytetty sinin ja kosinin yhteenlaskukaavoja.

Määritelmä 8.3. Lasketaan kompleksilukujen summa, kun niiden vaihekul-

mat ovat samat, eli z1 = r1 (cos ϕ + i sin ϕ) ja z2 = r2 (cos ϕ + i sin ϕ).

z1 + z2 = r1 (cos ϕ + i sin ϕ) + r2 (cos ϕ + i sin ϕ)

= (r1 + r2 )(cos ϕ + i sin ϕ)

9 Kauniit kaavat
Kompleksiluvun potenssiin korottamisessa napakoordinaattiesityksen käyt-
tö yksinkertaistaa laskuja:

z n = rn (cos nϕ + i sin nϕ) n ∈ Z (14)

Esimerkki 9.1. Olkoon z = 12 + 5i, selvitetään z5.

Käyttääksemme kaavaa 14, meidän tulee selvittää r ja ϕ.
5
r = |12 + 5i| tan ϕ = 12
√
= 122 + 52 ϕ = tan−1 ( 12
5
)
√
= 144 + 25 ≈ 0, 395
√
= 169

= 13

Sijoitetaan kaavaan 14 arvot z = 12 + 5i, r = 13, ϕ = 0, 395 ja n = 5:

16
 (12 + 5i)5 = 135 (cos (5 · 0, 395) + i sin (5 · 0, 395))

= 135 (cos 1, 974 + i sin 1, 974)

= 135 (−0, 392 + 0, 920i)

= 371 293(−0, 392 + 0, 920i)

= −145 668 + 341 525i

Laskuissa on näkyvissä likiarvot, mutta nissä on käytetty lukujen tarkkoja

arvoja.

Määritelmä 9.2 (Moivren kaava). Kompleksiluvun itseisarvon ollessa 1,

saadaan kaavasta 14

(cos ϕ + i sinϕ)n = cos nϕ + i sin nϕ, n∈Z

√
3
Esimerkki 9.3. Olkoon z= 2
+ 12 i. Selvitetään z3.
q √ 1
|z| = r = ( 23 )2 + ( 12 )2 tan ϕ = √2
q ( 23 )
3 1 2
4 + 4
= tan ϕ = √
2 3
√
= 1 tan ϕ = √1
3

= 1 ϕ = tan−1 ( √1 )
3
π
ϕ = 6

Koska r = 1, voidaan käyttää Moivren kaavaa.

z3 = (cos ϕ + i sin ϕ)3 = cos (3 · π6 ) + i sin (3 · π6 )

= cos ( π2 ) + i sin ( π2 )

= 0+i·1

= i

Määritelmä 9.4 (Eulerin kaava).

eiϕ = cos ϕ + i sin ϕ

17
Esimerkki 9.5. Lasketaan luvun e3πi arvo.

e3πi = cos 3π + i sin 3π = −1 + 0 = −1

π
Esimerkki 9.6. Lasketaan luvun e(2+ 4 i) arvo.
π π e2
e(2+ 4 i) = e2 · e 4 i = e2 ·(cos π4 + i sin π4 ) = e2 · ( √12 + i · √12 ) = √
2
(1 + i)
Esimerkki 9.7. Ratkaistaan yhtälö ez = −3.
Olkoon z = x + yi

⇒ ez = ex+yi
= ex eyi
= ex (cos y + i sin y)
⇒ |z| = ex ja arg z = y (mod 2π)

Oikea puoli = −3

⇒ | − 3| = 3 ja arg(−3) = π

Vertaamalla:

itseisarvoja: ex = 3 ⇒ x = ln 3
vaihekulmia: y = π + n · 2π = (1 + 2n)π, n∈Z

siis:

z = ln 3 + (1 + 2n)πi, n∈Z

Määritelmä 9.8 (Eulerin identiteetti). Sijoittamalla Eulerin kaavaan ϕ=π

saadaan matematiikan kaunein kaava:

eiπ + 1 = 0

Tässä yhtälössä matematiikan kolme peruslaskutoimitusta (yhteenlasku, ker-

tolasku ja potenssiinkorotus) ja viisi tärkeintä lukua, 0, 1, Neperin luku e,
ympyrän kehän ja halkaisijan suhde π sekä imaginaariyksikkö i nivoutuvat
minimalistisen taiteellisesti yhteen.

18