VÄRIPIGMENTIT

Kuvataide

VALKOISET
KALKKI / PW18 Kalsiumoksidia tai
kalsiumhydroksidia (poltettua tai sammutettua).
LYIJYVALKOINEN / FLAKE WHITE / PW1
Poltettu eli sammuttamaton kalkki CaO, imee
Lyijykarbonaatti. Peittävä hieman kellertävä
itseensä ilmasta vettä, joten säilytettävä hyvin
valkoinen. Lämpimin sävy valkoisista.
suljetuissa astioissa. Veden lisäyksellä saadaan
Kreikkalaisten kehittämä, valmistettin jo 300 eKr.2
sammutettua kalkkia Ca(OH)2. Veden haihduttua
Pääasiallisin valkoinen väriaine aina 1800-l
kovettuu veteen liukenemattomaksi kalkkikiveksi
alkupuolelle asti.1 Osittain korvattu
CaCO3.
sinkkivalkoisella 1800-l ja lähes täysin
titaanivalkoisella 1900-l.6 Valmistetaan
KIPSI / PW25 Kalsiumsulfaattidihydraatti.
hapettamalla lyijyä etikalla. Ei halkeile eli soveltuu
Pohjustuksessa, vesiväreissä, pastellivärinä. Öljyyn
alusmaalaukseen ja paksuiksi kerroksiksi.
sekoitettuna ei ole peittokykyä.
Nopeuttaa värien kuivumista. Myrkyllinen. Ei
freskoihin. Hienoin laatu Cremnitz White tuotettiin
LUUVALKOINEN Kalsiumsulfaatti. Saadaan
vasta 1938.6 Venetsian valkoinen sisältää 50%
kalsinoimalla luuta.
raskassälpää. Unikkoöljyä (10-15 %)2 (12%)10
(15%)15 (Pienin minkään värin hiertämiseen
ALUMIINIHYDRAATTI / ALUMINA / PW24
tarvittava öljymäärä.)
Alumiinihydroksidi. Käytetään putkiöljyvärien
lisäaineena jähmettymisen estämiseksi.
SINKKIVALKOINEN / ZINC WHITE / PW4
Värittömiin kitteihin. Vähäinen peittokyky.
Sinkkioksidi. Puolipeittävä hieman sinertävä
valkoinen. Läpikuultavin valkoinen. Pigmentti
LITOPONI / PW5 Sinkkisulfaatti+ Bariumslfaatti.
keksitty 1782. Patentti 1794-96. Vesiväreihin 1834.
1874.7 Taiteilija pigmentiksi 1800-l loppupuolella.
Öljyyn hierretty tuote 1844 (unikkoöljy).
Pohjustukseen ja vesiväritekniikkaan. Parhaimpien
Kaupallinen tuotanto koko Eurooppaan 1850. 6
laatujen peittokyky suunnilleen sama kuin
Hitaan kuivumisen vuoksi ei saa käyttää
sinkkivalkoisella. Ei sovi öljyväriksi. Huonoimmat
alusmaalaukseen. Vesiväreissä nimeltään
laadut saattavat mustua.
Kiinanvalkoinen. Unikkoöljyä (20%)2 (30%)1,15 (20-
25%)3
KAOLIINI / POSLIINISAVI / VALKOINEN
SAVI(BOLUS) / PW19 Alumiinisilikaatti+vesi.
TITAANIVALKOINEN / TITANIUM WHITE /
Pohjustukseen, pastellikyniin, lisäaineena
PW6 Titaanioksidi. Peittävä hieman sinertävä
öljyynväreihin.
valkoinen. Titaanioksidi pigmentti kehitetty 1821,
massatuotantoon 1916, taiteilijatarkoituksiin
RASKASSÄLPÄ / BLANC FIXE / PW21 ja 22
sopiva väri 1921.6 Eniten käytetty ja
Bariumsulfaatti. Yhtä raskasta kuin lyijyvalkoinen.
voimakkaimman peittokyvyn omaava valkoinen.
Luonnosvärien jatkoaine. Blanc Fixe puhtaampaa
Sopiva gessopohjustuksen värisävy. Unikkoöljyä
ja hienorakeisempaa kuin raskassälpä.
(18-22)2 (30%)1,3 (14%)10

Liitu Kalsiumkarbonaatti. Valkea tai harmahtava

mureneva kalkkikivilaji. Vähäinen peittokyky. Sopii
pohjustukseen, pastelliliituihin, temperassa käy
valkoisesta tai valkoisen pigmentin lisänä.
Champagnenliitu parasta ja valkoisinta. Kiviliitu,
vuoriliitu harmaata.
KELTAISET
LYIJYKELTAINEN / LYIJYTINAKELTAINEN /
LEAD-TIN YELLOW Lyijytinaoksidi tai
lyijystannaatti. Peittävä sekä läpikuultava versio.

1 Heli Mäki
Löydetty 1200-l, mutta eniten käytetty 1400-1600-
l ja säilyi 1750-l asti.6 Korvattiin myöhemmin
Napolinkeltaisella. Keski-ajalla tärkein käyttö lasin
valmistuksessa Venetsiassa ja Bolognassa.
NAPOLINKELTAINEN / NAPLES YELLOW /
PY 41 Lyijyantimonaatti. Peittävä vaalea keltainen.
Aitoa väriä kolmea eri vivahdetta, nykyisin
titaanivalkoiseen tai sinkkivalkoiseen ja
kadmiumkeltaiseen perustuvia sekoituksia.
Kuivumista nopeuttava. Tunnettu 1400-l eKr
lähtien Egyptissä ja Mesopotamiassa, lähinnä
lasinvalmistuksessa. Euroopassa myöhemmin.8
Ensimmäinen käyttö väripigmenttinä ehkä 1600-
l.14 Korvasi lyijykeltaisen 1750-l.4 Käytetty yleisesti
henkilö- ja muotokuvamaalauksessa 1750 - 1850.
Myrkyllinen. Pellavaöljyä (10-15%)2 (15%)1,15 (12-
15%)3 (15-35)8
AURIPIGMENTTI / ORPIMENT / KING’S
YELLOW / PY 39 Arsenikkisulfidi. Sananmukaisesti
Kultamaali. Luonnon mineraali. Kirkas sitruunan-
tai kanarian keltainen. Peittävä. Tunnettu 3000-l
eKr ja käytettiin 1800-l loppupuolelle.6 Käytettiin
aikoinaan laajalti varsinkin Idässä. Nykyään
vähemmän myrkyllisyytensä ja rajallisen tarjonnan
vuoksi. Saadaan pääasiassa Unkarista ja Aasiasta.
MASSICOT Keltainen lyijyoksidi. Saadaan
hapettamalla lyijymetallia 300ºC lämpötilaan.
LITHARGE Lyijyoksidi. Oljen keltainen. Saadaan
hapettamalla Massicot keltaista 400 ºC (480 ºC
tulee Minium red.)
INTIANKELTAINEN / INDIAN YELLOW
Mangopuiden lehdillä ruokitun lehmän virtsa-
ainetta. Täysin läpikuultava, loistava keltainen.
Käytetty Aasiassa 400-l eteenpäin.9 Löydetty
Eurooppaan 1400-l Persiasta ja Intiasta. Käytetty
vuoteen 1908, jonka jälkeen sen valmistus
kiellettiin.6 Hitaasti kuivuva. Aitoa ei nykyisin
saatavissa – korvattu uudemmilla kuultokeltaisilla.
Pellavaöljyä (100%)1,15
KUMIGUTTA / GUTTIA / CAMBOGE / ital.
GOMMA GUTTA / NATURAL YELLOW 24
Garcinia puusta saatavaa kumihartsia.
Läpikuultava tumma sinapin keltainen lakkaväri.
Paksuina kerroksina saa aikaan kiiltävän pinnan.
Käytettiin laseerauksiin ennen Intiankeltaisen
markkinoille tuloa 1800-l puoleen väliin asti.
2 Heli Mäki
Ensimmäiset maininnat värin käytöstä 700-l Itä-
Aasiasta.12 Euroopassa vasta 1500-l.6 Kuului 1700-
1800-l jokaisen taiteilijan palettiin.5 Käytetään
edelleen vesiväripigmenttinä, vaikka sen
valonkesto on huono.
WELD / ’SCHIJTGEEL’ / STIL DE GRAIN Saadaan
Keski-Euroopassa kasvavasta Reseda Lutola kasvin
lehdistä ja varsista. Puhtain ja pysyvin kaikista
keltaisista kasviväreistä. Pääasiasiassa silkin
värjäykseen. Yleisin keltainen värjäyskasvi
Englannissa ennen synteettisiä värejä.
Läpikuultava. Laseeraukseen. Sekoitettava ja
saostettava alunaan ja/tai liituun ennen
öljyvärikäyttöä.
KELTAOKRA / KELTAMULTA / YELLOW
OCHRE / PY 43 Rautahydroksidi. Maaväri.
Peittävä, hieman ”likainen” keltainen. Tunnettu
aikojen alusta. Kuivuu suhteellisen hitaasti. Parhaat
okrat saadaan Kyprokselta. Muuttuvat
kuumennettaessa punaruskeiksi. Muotokuva- ja
henkilömaalauksessa korvaamaton ihonvärinä.
Synteettinen rautaoksidi PY 42 (Mars keltainen)
on kirkkaampi, voimakkaampi, peittävämpi ja
puhtaampi. Halvimpia saatavissa olevia värejä.
Pellavaöljyä (30-35%)2 (35-40%)3 (60%)1,15 (75%)10
LUONNON SIENNA / RAW SIENNA / PY 7
Rautahydroksidi. Puoliläpikuultava, kirkas,
kellanruskea maaväri. Käytössä säilynyt myös
vanha nimitys sienamaa, Terra di Sienna. Saadaan
Pohjois-Italiasta, Sienan provinssista ( Tuscany) ja
vähemmän läpikuultavia värejä myös
Yhdysvalloista. Suuri öljyntarve saattaa aiheuttaa
tummumista (Ei suuria pintoja). Pellavaöljyä (60-
80%)2 (180-200%)1,15
KROMIKELTAINEN / CHROME YELLOW / PARIS
YELLOW / PY34 Lyijykromaatti. Peittävä kirkas
keltainen. Ranskalainen Vauquelin keksi kromin
1797.3 Massatuotantoon 1820.3 Taipumusta
tummua ja vihertyä ajan kuluessa varsinkin
joutuessaan teollisuusympäristöön (Van Gogh’in
auringonkukat). Hyvin kuivuva. Myrkyllinen.
Pellavaöljyä (15-20)%2 (19%)10(25%)15
KADMIUM KELTAINEN / CADMIUM YELLOW /
PY37 Kadmiumsulfidi . PY35
Kadmiumsinkkisulfidi (vihertävä). Sinkin
lisääminen tuottaa eri sävyjä. Useita peittäviä
sävyjä sitruunankeltaisesta punakeltaiseen.
Kehitetty lasiteollisuudessa. Stromeyer löysi
kadmiumin 1817.9 Tuotettiin väripigmentiksi vasta
n. 1835.9 Korvasi myrkyllisemmän kromikeltaisen.
Tärkeimpiä keltaisia väriaineita. Tummimmat sävyt
pysyvimpiä, vaaleammat saattavat haalistua
auringonpaisteessa. Huomattavasti kalliimpia kuin
okrat. Hitaasti kuivuvia. Myrkyllisiä. Pellavaöljyä
(17-21%)2 (40%)1,15 (30%)3
KOBOLTTIKELTAINEN / AUREOLIINI / COBALT
YELLOW / AUREOLIN / PY40
Kaliumkobolttinitraatti. Läpikuultava loistava
lasuurikeltainen. Keksitty 1848 (Fischer).
Taiteilijakäyttöön Pariisissa 1852.6 Kuivuu nopeasti.
Huom. Auripigmentti eri väri.
BARIUMKELTAINEN /
SITRUUNANKELTAINEN / BARIUM YELLOW /
LEMON YELLOW / PY31 Bariumkromaatti.
Puolipeittävä. Kehitetty 1807 ja taiteilijan palettiin
1830.6 Tunnetaan myös nimellä Keltainen
ultramariini. Vihertyy kuten kaikki kromivärit.
Nykyään harvoin käytetty. Myrkyllinen.
Pellavaöljyä (30%)15
Strontium keltainen / Sitruunankeltainen
Strontiumkromaatti. Vaalea puoliläpikuultava
viileänsävyinen keltainen. Peittävämpi kuin
bariumkeltainen. Kaikkia kolmea (barium-,
strontium- ja sinkkikeltainen) myytiin
sitruunankeltainen nimellä. Pysyvin näistä
kolmesta. 1830.6 Myrkyllinen.
Sinkkikeltainen / Sitruunankeltainen
Sinkkikromaatti. Sama kuin edelliset. Pellavaöljyä
(40%)15
Uraanikeltainen. Natriumdiuranaatti. Kallein
väriaine. Uraanikeltainen on läpikuultava
vihertävän fluoresenssin omaava väri.
Azokeltaiset Azo-yhdisteet ovat keinotekoisia
kirkkaita väriaineita. Käytetään elintarvikkeissa,
taiteilijaväreissä. Sävyinä keltaiset, oranssit ja
punaiset. Valonkestäviä-
Hansakeltaiset Kirkkaita läpikuultavia tai
puoliläpikuultavia keltaisia tervavärejä.
PUNAISET
Realgaari / Realgar / PY39 Punainen
3 Heli Mäki
arsenikkisulfidi. Egyptiläiset käyttivät
kosmetiikkaan. Keltaisen orpimentin kaltainen
mineraali, jonka saantipaikat ovat samat.
Bulgarialaisissa ikoneissa jo keski/renessanssi
aikaan. Tunnettu pigmentti Egyptissä jo 1500-
1000-l eKr ja oli käytössä 1700-1800-l asti. 6
Pysymätön → tiedetään muuttuneen Orpimentiksi
pitkän valolle altistumisen jälkeen. Myrkyllinen.
Sandarack 'punainen arsenikki'
Poltettu sienna / Burnt Sienna / PBr7
Rautahydroksidi. Luonnonsavea, joka sisältää
rautaa. Kirkas puoliläpikuultava punertava ruskea.
Tunnettu aikojen alusta. Kutsutaan saantipaikan
mukaisilla nimillä. Saadaan Pohjois-Italiasta.
Henkilö ja muotokuvamaaluksessa suosittu. Vaatii
vähemmän öljyä kuin luonnon sienna. Pellavaöljyä
(60-80%)2 (180%)1,15 (180-200)3
Punaokra / Venetsianpunainen /
Intianpunainen / Englanninpunainen
/ Red Ochre / Venetian Red / Indian Red /
English Red / PR102 Rautaoksidi. Roomalaiset
kutsuivat sinopia, sinope. Tähän ryhmään kuuluu
vaihtelevansävyisiä punaisia, kellanpunaisista
syvän sinipunaisiin. Mitä kuumempi poltto sitä
tummempi punaväri. Luonnollista poltettua okraa
tavataan usein rapautumistuotteena tuliperäisillä
alueilla. Hyvä peittokyky. Parhaat okrat tulevat
Kyprokselta. Käytetty pohjamaalauksessa. Nykyisin
käytetään paljon synteettisiä jäjitelmiä Mars-
punaisia PR 101, jotka ovat puhtaampia ja
värjäysvoimaltaan parempia. Nimi English red
muutettiin Light red 1942. Pellavaöljyä (15-30%)2
(40-70%)3 (40-60%)1,15
Bolus punainen Savensekaista rautaoksidia.
Armenialainen luonnonsavi. Punainen okralaji, jota
monet vanhat italialaiset mestarit suosivat
alusvärinä. Aito bolus harvinaista. Aikoinaan
tärkein punainen väri. Käytetty kultauksen
pohjusteena keskiajalta lähtien.
Rautamönjä Rautaoksidi. Valmistettu luonnosta
saatavasta rautamalmista, -kiisusta ja -kiilteestä
Caput mortum Rautaoksidi. Sananmukaisesti
Kuollut pää. Peittävä sinipunainen. (kts. Punaokra.)
Tunnettu muinaisten egyptiläisten ajoista.
Tunnettu keski-ajalta, mutta käytetty pääasiassa
1500-l.9 Muotokuvamaalauksessa varjon sävynä.
Pellavaöljyä (40%)3
Purppura / Tyrian or Imperial purple
Punavioletti väriaine, jota roomalaiset saivat
purppurakotilosta (Murex trunculus ja -brandaris).
Värin valmistaminen vaatii suuria määriä kotiloita,
joita löytyy Välimeren ja Atlantin rannikolta.
Valmistus haiseva prosessi. Yksi kalleimmista
antiikinaikaisista orgaanisista väriaineista.
Perinteisesti käytetty vain Rooman hallitsijoiden
viitan sävynä. Värjäysaine. Syvimmät sävyt lähes
mustia. Ajoitus 1400-l eKr.7 Poistui käytöstä 700-l,
satunnaisesti 1000-l asti.8
Karmiininpunainen / Karmiini / Karmiinilakka /
Carmine Sävyjä puhtaan punaisesta sinertävän
punaiseen.
-Cochineal Aztek: Saadaan naaraspuolisten
kokenillikilpikirvojen kuoriaineesta, jotka viihtyivät
Etelä-Amerikkalaisissa kaktuslajeissa. Atsteekkien
tuntema ja käyttämä. Kulkeutui Eurooppaan
Amerikan löytämisen jälkeen, 1500-l alkupuolella 2
-Kermes Lac: Saadaan kilpikirvoista, jotka elävät
tietyissä Eurooppalaisissa tammilajeissa.
Egyptiläiset tunsivat. Myös keski-aikaisissa
käsikirjoituksissa.9 Tämä karmiini hienointa ja
vanhinta. Cochineal sisältää kymmenen kertaa
enemmän väriainetta kuin Kermes ja viimeksi
mainittu menettikin merkityksensä. Hartsi
kuivataan ja jauhetaan.
Krappilakka / Alitsariini karmosiini / Madder
lake / Alitzarin Crimison / PR 83 / PR 9 aito
pigmentti. Uutetaan krappikasvin Rubia tinctoria
juuresta. Läpikuultava tumman sinipunainen
orgaaninen lakka. (Lakka = uute sekoitetaan
valkoiseen saveen). Viljelty suurina peltoina 1500
eKr.6 Yleistyi 1200-l.3 Mataran juuresta (Galium
verum ja boreale) saadaan melkein samaa väriä
kuin krapista. Useita sävyjä → tummimmat
kestävät parhaiten valoa. Hidas kuivumaan, ei
alusmaalukseen. Lasuuriväri. Tärkeä kankaiden
värjäysaine vuosisatoja. Huono valonkesto.
Synteettinen pigmentti PR 83 keksittiin
kivihiilitervasta 1868 (Graebe ja Liebermann)1.
Malvanvärin keksiminen romahdutti mataran
viljelyn. Puhtain violetti saadaan ultramariini +
alitsariini. Pellavaöljyä PR9: (80%)2 PR 83: (76%)2
(70%)1,3,15
Lohikäärmeenveri / Dragon’s Blood Punainen
lakka, joka on peräisin Itä-Aasialaisen
rottinkipalmun hedelmistä (Calamus Dracus).
Läpikuultava eli sopii laseerauksiin. Kuiva hartsi
muistuttaa kuivunutta verta. Ohuina kerroksina
4 Heli Mäki
ruskettuu ja haalistuu. Tunnettu antiikin ajoista. Ei
käytetty enää 1700-1800-l.8
Lyijypunainen / Lyijymönjä /
Saturnuspunainen / Red lead / Minium / PR105
Lyijyoksidi. Oranssiin vivahtava punainen.
Tunnettu antiikin ajoista. Saadaan kuumentamalla
lyijyä 480 ºC lämpötilaan. Löytyy rajoitetussa
määrin myös luonnosta. Ensimmäisiä
keinotekoisesti valmistettuja pigmenttejä. Ilmalle
altistuessaan mustuu ja menettää värinsä. Kuivuu
erittäin nopeasti. Myrkyllinen. Metallien
suojamaalina. Pellavaöljyä (15%)15
Sinooperi / Vermilion / Chinese Vermilion /
PR106 Elohopeasulfidi. Kirkkaanpunainen,
peittävä vuorimineraali. Tärkeimpiä vanhojen
mestareiden kirkkaanpunaisista väriaineista.
Flaamilainen ihonväri. Hyvin kallista. Tunnettu
Kiinassa jo esihistoriallisella ajalla.8 Keinotekoisesti
jo hyvin varhaisessa vaiheessa 700-800-l.8
Käytetty 1900-l puoliväliin,6 nykyään vähemmän
myrkyllisyytensä vuoksi. Kuuluisat Almaden
kaivokset Espanjassa ovat nykyäänkin suurimmat
elohopean tuottajat. Painavin tunnetuista
väriaineista. Tummuu auringon valossa.
Luonnonmineraali on epäpuhtaampi kuin
keinotekoinen. Ranskaksi mineraali nimeltään
cinabre. Englanniksi cinnabar. Synteettistä
elohopeasulfidia kutsutaan Vermilion. Pellavaöljyä
(10-16%)2 (25%)10 (20%)15
Cinabrese 2/3 sinopia +1/3 valkoinen.
Kadmiumpunainen / Cadmium red / PR108
Kadmiumsulfidi. Peittävä, valonkestävä, kirkas
oranssinpunainen. Paletin peittämiskykyisin väri. Ei
laseerauksiin. Ensimmäinen maininta saksassa
1892.14 Kaupallinen tuotanto taiteilijakäyttöön
1910.1 Kuivuu nopeasti. Korvannut lähes täysin
sinooperin. Pellavaöljyä (17-21%)2 (40%)1,3,15
Azo-punaiset Azo-yhdisteet ovat keinotekoisia
kirkkaita väriaineita. Käytetään elintarvikkeissa,
taiteilijaväreissä. Sävyinä keltaiset, oranssit ja
punaiset. Valonkestäviä.
Permanenttiruusunpunainen / PR19
Kinakridonipunainen. Sinertävä läpikuultava
punainen. Markkinoille 1958. Pysyvä, valonkestävä.
Pellavaöljyä (60-80%)2
SINISET sekoittamatonta kutsutaan Pariisinsiniseksi
-täyteaineen kanssa Preussinsiniseksi. Nykyään
korvattu usein ftalosinisellä. Berliiniläinen värjäri
ATSURIITTI / AZURITE / PB30
Diesbach keksi 1704. Taiteilijoiden saatavilla
Kuparikarbonaatti. Valoakestämätön, halpa,
vuodesta 1724.6 Saadaan voimakkaita vihreitä
vihertävä mineraalisininen. Tunnettu 2500 eKr ja
keltaisten kanssa. Kuivuu nopeasti ja jouduttaa
käytetty 1800-l asti.6 Keskiajalla ja renessanssin
kuivumista sekoituksissa. Unikkoöljyä (35%)2 (60-
aikaan pigmentti oli tärkein sininen väri.
80%)1,3(80%)15 (Paris Blue: 106%)10
Preussinsininen syrjäytti sen paletista.
Alusmaaluksessa käytetty ultramariinin alla.
FTALOSININEN / MONASTRAALISININEN /
WINSOR BLUE / PB 15 JA 16
SMALTTI / SMALT / PB32 Kobolttisilikaatti.
Kupariftalosyaniini. Läpikuultava kirkas, voimakas
Läpikuultava. Valmistetaan kobolttipitoisesta
sininen. Erinomainen valonkestävyys. Myydään
kalilasista. Varhaisimpia kobolttiyhdisteitä.
yleensä jatkoaineeseen esim. raskassälpään
Alkuperä Euroopassa epävarma, kuitenkin on
sekoitettuna. Keksittiin Skotlannissa 1928.
olemassa jo 1400-l smaltilla maalattuja tauluja. 8
Saatavilla vuodesta 1935.2 Pellavaöjyä (40-50%)2
Käytettiin harvemmin 1600-l jälkeen.6 Taivaan väri
1600-luvulla. Huono peittokyky, johtuen
KOBOLTTISININEN / KUNINKAANSININEN /
läpikuultavuudesta ja lasiominaisuuksista.
COBOLT BLUE / KINGS BLUE / PB28
Parhaimmillaan vesiliukoisissa väreissä. Kuivumista
Kobolttialuminaatti. Vaaleahko, kirkkaansininen.
nopeuttava. Korvattu kobolttisinisellä.
Sävyjä vihertävänsinisestä punertavaan. Useimmat
lähteet mainitsevat Thénardin keksijäksi 1802.1
EGYPTIAN BLUE / POMPEIN SININEN / PB31
Kehitetty smaltista. Nopeuttaa värien kuivumista.
Kalsiumkuparisilikaatti. Ensimmäinen syntettinen
Kalleimpia pigmenttejä Joskus jäljitellään
pigmentti. Tunnettu 3100 eKr, mutta käytetty
ultramariinin ja valkoisen sekoituksilla. Sietävät
harvoin Rooman periodin jälkeen.6 Viimeinen
korkeaa kuumuutta eli käytetään
maininta vuodelta 636.8 Yksi vanhimmista sinisistä
keramiikkateollisuudessa. Kuivuu nopeasti.
väreistä Egyptin, Mesopotamian ja Rooman
Unikkoöljyä (20-30%)2 (80-85%)3 (80-90%)1
seinämaalauksissa. Hyvin valonkestävä.
(100%)15
ULTRAMARIINI / ULTRAMARIN BLUE / PB29
SERULEENISININEN / CERULEAN BLUE / PB35
Natriumalumiinisulfosilikaatti. Puoliläpikuultava,
Kobolttistannaatti. Puoliläpikuultava, vihertävä
hieman violettiin vivahtava sininen. Usein
sininen. Turkoosiin vivahtava. Höpfner esitteli
saatavilla tumma ja vaalea sävy. Aito pigmentti
1821. Saatavilla kuitenkin vasta Rowneyn
tehtiin puolijalokivi Lapiz Azul’ista, joka tunnettiin
Englannin lanseerauksen jälkeen 1860.6
Afganistanissa jo 500-l. Saavutti käytön huipun
Taiteilijakäyttöön 1900-l.1 Maisemamaalauksessa
1300-1400-l Italialaisissa paneli maalauksissa. 6
taivaanvärinä. Nopeasti kuivuva. Unikkoöljyä (15-
Nimi ultramariini tulee keskiajalta → väri tuotiin
25%)2 Pellavaöljyä (50%)1
Eurooppaan Kaspianmeren takaa Afganistanista
(Ultra mar = meren takaa). Neitsyt Marian viittan
INDANTREENISININEN / TAIVAANSININEN /
väri. Yhtä arvokasta kuin kulta. Synteettisen värin
PB60 Kirkas sininen, jossa hieman punertava
keksi Guimet 1828.1 Uuden värin koostumus on
vivahde. Yksi vanhimpia antrakinoneita, keksitty
sama kuin luonnon mineraalin, mutta
1901 (Rene Bohn). Kallis läpikuultava, voimakas
kallisarvoisen mineraaliin verrattuna kustannukset
väri.
murto-osa. Hierrettynä mieluimmin unikkoöljyyn
(25-40%)2 (40-50%)1,3 (37%)10(40%)15
INDIGO PB66 / NATURAL BLUE 1 Tumma, lähes
musta läpikuultava sininen. Valmistetaan Intiasta
PREUSSINSININEN / ANTVERPENINSININEN /
saatavasta Indigo kasvin, Indigofera tinctoria
BERLIININSININEN / PARIISINSININEN /
juuresta. Sininen muste. Käytettiin kankaiden
PRUSSIAN BLUE / PB27 Ferriferrosyanidi.
värjäykseen. Mainittu Intialaisissa käsikirjoituksissa
Läpikuultava tumma sininen. Voimakkaimpia
300-l eKr.11 Valmistettiin kasvista 1800-l loppuun.
väriaineita ja useimmin sitä myydäänkin lisäaineilla
Synteettinen indigo hiilitervasta vuodesta 1897
jatkettuna työskentelyn helpottamiseksi. Puhdasta
(Badishe Anilin Soda Fabrik).12 Aito pigmentti

5 Heli Mäki
haalistuu auringonvalossa. nimiä: Winsorinvihreä, Monastraalivihreä.
Pellavaöljyä (35%)2

VIHREÄT EMERALD GREEN / PARIS GREEN / VERONESE

GREEN / SCHWEINFURT GREEN / PG21
Kupariasetoarseniitti. (Scheelenvihreä:
ESPANJANVIHREÄ / VIHERSÄLPÄ /
kupariarseniitti). Sinivihreä. Huono peittävyys,
VERDERAME / VERDIGRIS / PG20
toisin kuin muilla kuparivihreillä. Liebig ja
Kupariasetaatti. Verdigris = Vert de Grece =
Bracconot kehittivät Saksassa 1814 ja sitä
kreikkalaisten vihreä. Lähes läpikuultava,
käytettiin 1960-l saakka.6 Tummuu ajan myötä.
sinertävänvihreä. Tuotetaan syövyttämällä
Erittäin myrkyllinen. Vaati useita kuolonuhreja
kuparilevyjä (viini)etikalla. Laseeraukseen.
käytettäessä väriaineena tapettitehtaissa. Myös
Roomalaisten kehittämä. Tuotanto keskittynyt
rotanmyrkkynä Pariisissa. Kadmiumvärien kanssa
1100-l Etelä-Ranskaan, jossa viininvalmistusta. 8
mustuu. Pellavaöljyä (30%)15
Eniten käytetty 1400-1600-l maalauksissa. 12
Läpikuultavin vihreä 1800-l asti → kts. viridiini.
KOBOLTTIVIHREÄ / COBOLT GREEN /
Mustumista estetään maalaamalla väri
RINMANN’S GREEN / PG19 Koboltti- ja
vernissakerrosten väliin.
sinkkioksidia. Puoliläpikuultava suhteellisen kirkas
vihreä. Vähävoimainen. Ei enää laajalti käytössä,
COPPER RESINATE Verdigris + hartsi. Käyttö
eikä ASTM listattu. Ruotsalainen kemisti Rinmann
pääasiassa 1400-1600-l.12 Laseerauspigmentti.
kehitti 1780.6 Maisemamaalareiden suosiossa 1856
jälkeen.13 Nopeasti kuivuva. Väristä sanottua:
MALAKIITTI / VUORIVIHREÄ Kuparikarbonaatti.
”chemically good but artistically bad.” Pellavaöljyä
Luonnonvarainen peittävä, vihreä mineraali.
(20%)2 (30%)1,15
Vanhin tunnettu vihreä pigmentti. Tunnetaan
”silmäluomivärinä” Egyptin pronssikaudelta.
KROMIOKSIDIVIHREÄ / CHROMIUM OXIDE
Euroopassa käyttö suurinta 1400-1500-l. 6 Tärkein
GREEN / PG17 Kromioksidi. Oliivinvihreä sävy.
vihreä 1700-l asti. Synteettiset vihreät syrjäyttivät
Peittävä, himmeä, harmaa, loistoton. Alunperin
sen n.1800.12 Löytyy yleensä yhdessä atsuriitin
keramiikka ja lasitöissä 1809.1 Taiteilijapigmentti
kanssa. Jauhetaan, pestään ja lietetään tahtaiksi.
1840 (Winsor& Newton).11 Hyvin pysyvä.
Kromivihreä eri pigmentti. Pellavaöljyä (15%)2
MAAVIHREÄ / TERRE VERTE / GREEN EARTH /
(30%)1,15
PG23 Läpikuultava, savipitoinen rautasilikaatti.
Tunnettu varhaisista ajoista.
KROMIVIHREÄ / PG15
Temperamaalauksessa pohjasävynä ja vastavärinä
Preussinsininen+kromikeltainen. Käytetty 1800-l
ihonvärille. Kuivuu suhteellisen hitaasti. Parhaat
alkupuolelta lähtien.
maavihreät tulevat Veronasta, Italiasta. Omat
sävynsä löytöpaikan mukaan: Veronan vihreä
OLIIVINVIHREÄ sekoitus
(sinertävä), Bööminvihreä (lämmin). Pellavaöljyä
(20-30)2 (100%)1,3,10,15
SAPENVIHREÄ / VERD DE VESSIE Tumma,
kellertävä vihreä. Pääasiassa (Rhamnus
VIRIDIINI / SMARAGDINVIHREÄ / VIRIDIAN /
catharticus) marjojen mehua. Käytettiin
VERT ÉMERAUDE / PG18 Kromihydroksidi.
vesivärimaalauksissa 1600-1700-l.11 Käytöstä
Kirkas, kylmä, tumma, läpikuultava sinertävä
poistunut. Haalistuu nopeasti.
vihreä. Sopii laseeraukseen. Kehitettiin 1838
(Pannetier). Patentoitu Pariisissa 1859 (Guignet).6
PERMANENTTIVIHREÄ Viridiini+sinkkikeltainen
Taiteilijapigmenttinä 1862.1 Huom. Emerald green
eri pigmentti !! Pellavaöljyä (90%)2 (100%)1,3,15
HOOKER’S GREEN Gamboge+preussinsininen.
FTALOVIHREÄ / PHTALOCYANINE GREEN / PG
7 JA 36 Kloorattu kupariftalosyaniini. Kirkas
läpikuultava voimakas sinivihreä. Syvempi kuin RUSKEAT
viridiini. Kehitettiin 19352 käyttöön 1938. Muita

6 Heli Mäki
LUONNON UMBRA / RAW UMBER / PBR7
Rautahydroksidia joka sisältää mangaania (8-16%). BISTERI / BISTRE Läpikuultava keltaruskea väri.
Vihertävä, läpikuultava ruskea. Käytetty varhaisista Valmistetaan puun noesta. Paras pigmentti
ajoista alkaen. Umbra merkitsee varjoa. Parhaat Ranskan pyökkipuista. Tunnettu varhaisista ajoista.
pigmentit saadaan Kyprokselta. Saksalaiset ja Kuitenkin Vasta 1700-l puolenvälin jälkeen
italialaiset umbrat vaaleampia. Jouduttaa selkeitä mainintoja bisteristä.8 Noki sekoitetaan
kuivumista. Käytetty alusmaalaukseen. Pellavaöljyä arabikumiin ja veteen. Pääasiassa vain vesiväreissä.
(40-50%)2 (80%)1,3,15 (100%)10
Berliinin / Pariisin ruskea Saadaan
Poltettu Umbra / Burnt Umber / PBr7 kuumentamalla pariisinsinistä.
Rautahydroksidia, joka sisältää mangaania.
Punertava, tumma, peittävä ruskea. Saadaan
polttamalla luonnon umbraa. Hidastaa kuivumista. MUSTAT
Vaatii hiukan enemmän öljyä kuin luonnon umbra.
Pellavaöljyä (40-50%)2 (80%)1,3
NORSUNLUUMUSTA / LUUMUSTA / IVORY
BLACK / BONE BLACK / PBK9 Kalsiumfosfaatti.
ASFALTTI / BITUMI / ASPHALTUM / BITUME
Lämmin ruskehtava musta. Valmistetaan
Syvän läpikuultava kullanruskea. Valmistetaan
hiiltämällä eläinten luita, joista rasva on poistettu.
sulattamalla jauhettua asfalttia öljyyn. Ei ole
Tunnettu varhaisista ajoista lähtien. Yleisimmin
pigmentti. Saadaan hehkuvan kuultavia
käytetty musta. Parasta kovista luista. Hienointa
alusmaalauksia. Liikkuva, kovettumaton aine, joka
laatua norsunluujätteestä. Norsunluu pakataan
ajan kanssa halkeilee ja tummuu. Saadaan
saviruukkuihin ja kuumennetaan pigmentiksi.
pääasiassa Egyptistä, Trinidad'ista. Jo 1400-l
Tämä kallis prosessi poistui käytöstä 1929 kun
varoitettiin sen huonoista ominaisuuksista.
viimeinen tehdas Saksassa suljettiin. Nykyisin
Käytettiin 1800-l asti. Hyvin suosittu 1500-1600-l,
edullisemmin muusta luumateriaalista. Kuivuu
jolloin sitä käytettiin ihonvärin varjoissa.9
hitaasti. Ei alusmaalaukseen → päällemaalattu väri
Pellavaöljyä (150%)15
halkeilee. Pellavaöljyä (50%)2 (100%) (112%)10

SEEPIA / SEPIA / NATURAL BROWN 9 Saadaan

LAMPPUMUSTA / NOKIMUSTA / HIILIMUSTA /
Välimeressä elävien mustekalojen mustepussista.
KIMRÖÖKI / LAMP BLACK / PBK 6 on
Hyvä peittokyky. Harmaantuu. Tunnettu 1770-l
sinisävyinen. PBk7 on ruskeasävyinen.
lähtien (J.C.Seydelmann).14 Käytettiin romantiikan
Valmistetaan polttamalla heikossa ilmavirrassa
aikana. Käyttö sellaisenaan, sekä substrattivärinä.
hartseja, tervaa, rasvoja, öljyjä jne. Myös jätteenä
Värillinen seepia on värjätty krappilakalla,
kemianteollisuudessa. Poistetaan ensin rasva.
poltetulla siennalla tms.
Hidastaa kuivumista. Pellavaöljyä (80-100%)2

MUMIA / BITUMINAALI Muumioväri. Saadaan

VIINIMUSTA / VINE BLACK / PBK 8 Hiilletyistä
egyptiläisten muumioiden maallisista jäännöksistä.
viiniköynnöksen juurivesoista. Sävyltään
Sisältää asfalttia. 1500-l lääkkeenä. 1700-l
ruskehtava. Kreikkalaisten tuntema.9 Kevyt
pigmenttinä.14 Käytetty pigmenttinä 1500-1600-
hienojakoinen väriaine.
l.?
KIINALAINEN TUSSI / INDIAN INK Kamferiöljyn
VANDYKE RUSKEA / KASSELIN RUSKEA /
nokea. Tankoina tai muottiin valettuna.
VANDYKE BROWN / COLOGNE EARTH /
CASSEL BROWN / PBR 9 / NATURAL BROWN 8
MARS MUSTA / RAUTAMUSTA /
Läpikuultava ruskea pigmentti, joka sisältää yli
MINERAALIMUSTA / MARS BLACK / PBK11
90% orgaanista ainetta. Koostumus: savea,
Musta rautaoksidi. Mineraali. Hyvin tumma,
rautaoksidia, humusta ja bitumia. Valmistus:
ruskehtava musta. Tunnettu 1800-l puolivälistä. 7
luonnon maa-aines kuivataan ja
Paremmin kuivuva, kuin muut mustat. Hyvä
homogenisoidaan. Ajoitus myöh. 1500 tai 1600-l. 6
alusmaalaukseen. Pellavaöljyä (15%)2
Samoja haitallisia ominaisuuksia kuin asfaltilla,
mutta vähemmässä määrin. Pellavaöljyä (75%)10
(70%)15 Viitteet:

7 Heli Mäki
1 Taidemaalarin materiaalioppi, Veikko Kiljunen, 1981
2 Taiteilijan käsikirja, Ray Smith, 1987
3 Taidemaalauksen käsikirja, Akke Kumlien, (1949?) 1962
4 Piirustus ja maalaus opas ja käsikirja, Colin Hayes, 1980
5 Suuri piirustus- ja maalauskirja, Bodo W. Jaxtheimer, 1961
6 Pigments through the Ages www. webexhibits.org/pigments
7 The Department of Chemistry, University College London
www. chem.ucl.ac.uk
8 Kremer Pigments www. kremer-pigmente.de
9 Sebino Pigmenti www. sebino.it
10 The Restoration of paintings, Knut Nicolaus, 1998
11 Plaster Architecture Essay, www. plasterarc.net
12 Pigments & Binders www. sewanee.edu
13 Gamblin Colours www.
14 The Grove Dictionary of Art www. groveart.com
15 Maaliaineet ja niiden käyttö taidemaalauksessa, Max
Doerner, 1954

8 Heli Mäki