The Project Gutenberg EBook of Asja, by Ivan Turgenev

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Asja

Author: Ivan Turgenev

Translator: K. S. --s

Release Date: May 25, 2010 [EBook #32526]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ASJA ***

Produced by Tapio Riikonen

ASJA

Kirj.

I. S. Turgenev

Suomentanut A. S. --s.

Tampereella,
Emil Hagelberg'in kustannuksella.
Emil Hagelberg�in ja Kumpp. kirjapainossa, 1882.

I.

Min� olin silloin viidenkolmatta vuoden vanha, alkoi N. N. -- kauan

sitten kuluneitten aikain tapauksia, niinkuin n�ette. Olin vast'ik��n
vapauttanut itseni kaikista toimistani ja matkustanut ulkomaille, en
sent�hden, ett� siell� olisin tilaisuudessa "t�ydent�� kasvatukseni",
niinkuin silloin oli tapana lausua, vaan suorastaan saadakseni katsella
Jumalan laveata maailmaa. Min� olin terve, nuori, vilpas, rahoja ei
puuttunut, murheet eiv�t viel� painaneet mielt�ni, min� tein, mit�
tahdoin -- sanalla sanoen, min� elin huoletonna, iloisena, kuin
kev�imen kukka. Mieleeni ei edes juolahtanutkaan, ett'ei ihminen
olekaan kukkanen, ett'ei h�nen kukoistusaikansa ole ikuinen. Nuorena
ollessaan sy� kullatuita makeisleivoksia ja ajattelee, ett� ne my�s
vast'edes tulevat olemaan jokap�iv�isen� leip�n�; mutta tuleepa aika,
jolloin turhaan pyyt�� kuivanutta leip�palastakin. Mutta eip� t�st�
maksa vaivaa puhua.

Min� matkustin ilman silm�m��r��, ilman matkasuunnitelmaa, viivyin

kaikkialla, miss� tunsin viihtyv�ni, ja jatkoin taasen matkaa, kun
halusin saada n�hd� toisia henkil�it� -- henkil�it� nimitt�in. Minua
huvitti yksinomaisesti ihmiset; min� vihasin kaikkia huomiota
her�tt�vi� muistomerkkej�, merkillisi� kokoelmia, ja n�hdess�ni
ainoasti jonkun palkkalakeijan, niin t�m� jo her�tti minussa
mieliharmia ja katkeraa tunnetta; Dresdenin "Gr�ne-Gew�lbe'ss�" olin
kadottamaisillani j�rkeni. Luonto vaikutti minuun suuresti, mutta
kuitenkaan en pit�nyt sen n.k. ihanuudesta, sen mahtavista vuorista,
sen kallioista, sen vesiputouksista; minua ei miellytt�nyt, ett� se
v�kivaltaisesti koitti vaikuttaa minuun, sill� silloin tunsin itseni
h�irityksi. Sit� vastoin kasvot, ihmiskasvot -- ihmisten puheet, heid�n
liikkeens�, naurunsa, t�m� kaikki oli jotakin, jota ehdottomasti
kaipasin. Keskell� ihmisjoukkoa minun oli aina helppo ja virke� olla;
minua ilahutti menn� sinne, minne muut meniv�t, huutaa. kun muut
huusivat, ja samassa katsella, kuinka n�m�t muut huusivat. Minusta oli
hauska silm�ill� ihmisi�, ... niin, min� en ainoastaan heit�
silm�illyt, min� tarkastelin heit� jonkinmoisella uteliaisuudella,
josta minulla oli huvia ja johonka en milloinkaan kyll�stynyt. Mutta
j�lleen joudun pois oikealta tolalta.

Kaksikymment� vuotta sitten min� matkallani oleskelin pieness�

saksalaisessa S:n kaupungissa Rhein'in vasemmalla rannalla. Min� etsin
yksin�isyytt�; muuan nuori leski, jonka kanssa olin tutustunut er��ss�
kylpypaikassa, oli saanut vaikutusalaa syd�mess�ni. H�n oli eritt�in
hyv�nluontoinen ja �lyk�s, vaikisteli jokaisen kanssa -- sainpa
min�kin, poika parka, siit� osani, -- ja olipa alussa minua
rohkaissutkin, mutta j�lkeenp�in haikeasti loukannut, uhrattuansa minut
er��lle punaposkiselle baierilaiselle luutnantille. Minun t�ytyy
tunnustaa, ett'ei syd�meeni sattunut haava juuri ollut syv�; mutta
kuitenkin katsoin velvollisuudekseni heitt�yty� joksikin aikaa surun ja
yksin�isyyden valtaan -- mill�p� ei nuoruus koita huvitella itse��n! --
ja majauduin mainittuun S:n kaupunkiin.

T�m� soma kaupunki miellytti minua asemansa kautta kahden korkean

kukkulan juurella, vanhoine muurineen ja tornineen, ikuisine
lehmuksineen, Rhein'iin laskevan kirkkaan puron yli vievine jyrkkine
siltoineen, -- mutta p��asiallisesti kuitenkin oivan viinins� kautta.
Sen ahtailla kaduilla k�veli iltasin heti auringon laskun j�lkeen --
kes�kuu oli n�et juuri kulumassa -- ihania, vaaleatukkaisia
Rheinin-rannattaria, jotka, kohdatessaan muukalaisen, lausuivat h�nelle
suloisella ��nell� "Guten Abend!" -- muutamat heist� eiv�t viel�
silloinkaan palanneet kotiinsa, kun kuu nousi vanhojen rakennusten
jyrkkien kattojen takaa ja pienet katukivet kuvautuivat selv�sti sen
liikkumattomien s�teitten vaaleassa valossa. Minua huvitti silloin
k�yskennell� pitkin kaupunkia; kuu n�ytti minusta taukoamatta
katselevan sit� pilvett�m�lt� taivaalta; ja kaupunki tunsi t�m�n
katseen ja lep�si vienoon uneen vaipuneena, rauhallisena, kokonaan sen
valon, tuon hiljaisen ja samassa lempe�sti mielt� liikuttavan valon
ymp�r�im�n�. Korkean g��til�isen kellotapulin huipussa oleva
kukko kiilsi kullanhohtavana; samallaisina kullankiilt�vin�
hehkuivat vesis�teet puron tummanhohtavassa pinnassa; pienet valot
(saksalainen on s��steli�s!) v�lkkyiv�t kainosti kapeissa akkunoissa
liuskakivikattojen alla, viinik�ynn�ksen kierrokkaat oksat pist�ytyiv�t
salaper�isin� esiin kivi-aitauksesta; silloin vilahti jotakin ohitse
kolmikulmaisella torilla olevan vanhan kaivon varjossa; �kki� kuului
y�vartijan uninen, pitk�veteinen toitotus, hyv�nluontoinen koira murisi
puoli��neen, ja ilma lehahti niin lempe�n� kasvojen ymp�rill� ja
lehmukset tuoksuivat niin intoisesti, ett� rinta ehdottomasti huokui
yh� syvemm�sti ja sana "Gretchen" -- puolittain huudahduksena,
puolittain kysymyksen� v�r�hti huulilta.

S:n kaupunki on kahden virstan p��ss� Rhein'ist�. Min� k�vin usein

ihailemassa t�t� valtavaa virtaa ja istuin useita tuntia kivipenkill�
yksin�isen, tuuhean saarnin varjossa, ajatellen jonkinmoisella voimain
ponnistuksella uskotointa leske�. Pieni Madonnankuva milt'ei
lapsellisilla kasvoinpiirteill�, rinnalla miekkain l�vist�m� punainen
syd�n, loi surulliset silm�yksens� sen oksien v�litse. Vastakkaisella
rannalla oli L:n kaupunki, joka oli hiukan suurempi kuin se, johon min�
olin sijoittunut.

Er��n� iltana min� istuin t�ss� lempipaikassani ja katselin milloin

virtaa, milloin taivasta, milloin viinitarhoja. Edess�ni kiipesi
valkotukkaisia poikia pitkin rannalle vedetyn veneen laitoja, joka oli
kaadettu kumoon, tervattu pohja yl�sp�in. Pieni� pursia kiiti ohitse
vienon tuulahduksen t�ytt�mine purjeineen; vihert�v�t aaltoset
vy�ryiv�t hiljaisella kohinalla virran pintaa eteenp�in. �kki� musiikin
s�veleet kaikuivat korviini; min� kuuntelin. Vastap��t� olevassa
kaupungissa soitettiin valssia; baassiviulu r�misi katkonaisesti, viulu
soi ep�m��r�isesti sill� v�lin, huilu kinusi n�iden lis�n�.

-- Mit� t�m� on? kysyin er��lt� ukolta, joka l�hestyi minua, puettuna
plyysiliiviin, sinisiin sukkiin ja solkikenkiin.

-- Se on, vastasi h�n minulle, muuttaen piippunsa toiselta puolen suuta

toiselle -- se on ylioppilaita, jotka B:st� ovat tulleet t�nne pit�m��n
"kommers'i�".

"Saatanhan l�hte� katsomaan tuota "kommers'i�", min� ajattelin: --

eritt�inkin koska en viel� ole ollut L:ss�".

Min� etsin eh�tt�j�miehen, joka veisi minut virran poikki, ja l�hdin

toiselle puolen.

II.

Kentiesi jokainen ei ole selvill� siit�, mit� tuollainen "kommersi"

tiet��. "Kommersi" syntyy siten, ett� ylioppilaita samasta maasta tahi
veljeskunnasta (Landsmanschaft'ista) yhtyy omituiseksi juhlaseuraksi.
Melkein kaikki osanottajat ovat puetut vanhoista ajoista tavalliseksi
tulleesen saksalaisten ylioppilaitten pukuun: lyhyeesen ny�ritakkiin,
pitk�vartisiin saappaisiin ja pieneen lakkiin, jonka reunus on
koristettu m��r�tyill� v�reill�. He kokoontuvat tavallisesti
p�iv�lliseksi, "senior'in", s.o. vanhimman ollessa heid�n esimiehen��n
-- ja pit�v�t kesti� aina aamuun saakka, juovat, laulavat
"Landesvater'ia", "Gaudeamus'ia", tupakoitsevat ja parjaavat
"Philisteri�" [entisi� ylioppilaita]; toisinaan he tilaavat my�skin
soittokunnan.

T�llaista "kommers'i�" nyt vietettiin L:n kaupungissa pienen

"Auringoksi" nimitetyn ravintolan edess� olevassa puutarhassa, jonka
toinen p�� oli katua kohti. Itse ravintolan katolla sek� puutarhassa
liehui lippuja; ylioppilaat istuivat p�ytien ��ress� tasalatvaisten
lehmuksien alla. Suuri verikoira makasi yhden p�yd�n alla; soittajat
olivat sijoittuneet sivulle er��sen murattilehtoon ja soittivat
hartaasti, virkistytt�en itse�ns� silloin t�ll�in oluella. Kansaa oli
joukottain kokoontunut kadulle puutarhan matalan aitauksen taakse; L:n
kaupungin hyv�nluontoiset asukkaat eiv�t tahtoneet olla k�ytt�m�tt�
tilaisuutta saada katsella t�nne saapuneita vieraita. My�skin min�
yhdyin katselijoitten joukkoon. Minua huvitti silm�ill� ylioppilaitten
kasvoja; heid�n syleilyksens�, huudahduksensa, nuoruuden viatoin
kiekaileminen, heid�n hehkuva katseensa. heid�n tiet�m�tt�ns� tapahtuva
naurunsa -- viattomin nauru koko maailmassa, -- koko t�m�
virke�n nuoruuden tunteitten iloisa riehunta, t�m� haluaminen ja
pyrkiminen eteenp�in -- minne tahansa, kunpa vain eteenp�in -- t�m�
hyv�nluontoinen vapaa olento minua liikutti ja samassa innostutti. Eik�
minun pit�isi l�htem�n heid�n luoksensa? kysyin itselt�ni...

-- Asja, oletko jo saanut kylliksesi? lausui �kki� takanani miehen ��ni

ven�j�ksi.

-- Odottakaamme viel�, vastasi toinen, naisen��ni, samalla kielell�.

Min� k��nnyin �kki�... Minun silm�ykseni sattuivat siev��n nuoreen

mieheen, puettuna pieneen lakkiin ja v�lj��n nuttuun; nojautuneena
h�nen k�sivarteensa k�vi h�nen rinnallaan tytt�, joka vartaloltaan ei
ollut pitk� ja jonka p��ss� oli olkihattu, joka kokonaan peitti yl�osan
h�nen kasvoistaan.

-- Te olette ven�l�isi�? kys�hdin min� vasten tahtoanikin.

Hymy levisi nuoren miehen huulille, vastatessaan:

-- Niin, me olemme ven�l�isi�.

-- Min� en olisi odottanut ... n�in kaukaisessa seudussa, olin min�

alkamaisillani.

-- Emme my�sk��n me, keskeytti h�n, -- mutta mit� siit�! Sit� parempi.
Suvaitsetteko, niin esittelemme itsemme: nimeni on Gagin, ja t�m� on
minun ... h�n vaikeni hetkeksi: -- minun sisareni. Ja teid�n nimenne,
min� pyyd�n?

Min� mainitsin nimeni, ja me ryhdyimme keskusteluun. Min� sain kuulla,

ett� Gagin, matkustellessaan huvikseen, niinkuin min�kin, viikkoa
sitten oli saapunut L:��n ja majautunut siihen. Minun t�ytyy tunnustaa,
ett� min� vastenmielisesti tutustuin ven�l�isten kanssa ulkomaalla.
Min� tunsin heid�t jo kaukaa heid�n k�ynnist��n, heid�n vaatteittensa
muodosta, p��asiallisesti kuitenkin heid�n kasvojensa luonteen
kautta. Itsehens� tyytyv�isyyden ja ylenkatseellisuuden, useinpa
vaativaisuudenkin piirteet �kki� muuttuivat sellaisiksi, jotka
ilmaisivat varovaisuutta ja arkuutta... Yhdess� silm�nr�p�yksess�
ihminen ik��nkuin seisoi vartijana, h�nen silm�yksens� k��ntyiv�t
rauhattomasti joka taholle...
"Enk� vain lie sanonut jotakin tyhm��, eik� minua naureta?" n�ytti t�m�
h�mm�stynyt katse lausuvan. Hetkinen viel�, -- ja rauhallisuus oli
j�lleen laskeutunut h�nen kasvoillensa, vain silloin t�ll�in
vaihdellaksensa tyls�n neuvottomuuden kanssa. Niin, min� v�ltin
ven�l�isi�, mutta Gagin heti ensi hetkess� minua miellytti. Maailmassa
on olemassa sellaisia onnellisia henkil�it�, joita jokainen mielell��n
katselee; miellytt�vien kasvojensa kautta he vaikuttavat meiss�
l�mpimi� tunteita ja vet�v�t meit� puoleensa. Gagin'illa oli juuri
sellaiset suloiset, yst�v�lliset kasvot suurine lempeine silmineen ja
hienoine kiharine hiuksineen. H�n puhui niin, ett�, vaikk'ei h�nt�
olisi n�hnytk��n, jo h�nen ��nest�ns�kin voi p��tt��, ett� h�n nauroi.

Tytt�, jonka h�n sanoi sisarekseen, n�ytti minusta heti ensi

katsannossa sangen miellytt�v�lt�. Oli jotakin omituista, jotakin
erinomaista h�nen tummanveristen, py�reitten kasvojensa piirteiss�;
h�nen v�h�l�nt�inen, hieno nen�ns�, melkein lapsellisen py�re�t
poskensa, mustat s�ihkyv�t silm�ns� vaikuttivat h�ness� jotakin
vieh�tt�v��. Sulotar ilmautui koko h�nen vartalossaan; kuitenkaan h�n
ei n�ytt�nyt olevan t�ydellisesti kehkeytynyt. H�n ei ensink��n ollut
veljens� n�k�inen.

-- Tahdotteko tulla meid�n luoksemme? kysyi Gagin minulta: -- minusta

olemme jo kyllin katselelleet Saksalaisia. Meik�l�iset olisivat,
puhuakseni totta, jo aikoja sitten heitt�neet akkunat rikki ja ly�neet
tuolit sirpaleiksi, mutta n�m�t k�ytt�v�t itse��n viel� liiankin
siivosti. Milt� tuntuu Asja, l�hdemmek� kotiin?

Tytt� ny�k�ytti my�ntyv�sti p��t��n.

-- Me asumme kaupungin ulkopuolella, jatkoi Gagin: -- er��ss�

viinitarhassa, yksin�isess� rakennuksessa, korkealla. Meill� on
ihanata, te saatte n�hd�. Em�nt� on luvannut valmistaa meille hapanta
maitoa. Nyth�n jo pian rupee h�m�rt�m��n, ja teid�n on parempi kulkea
Rhein^in poikki kuutamolla.

Me l�hdimme matkaan. Matalan kaupungin portin kautta (vanha sorakivist�

tehty muuri ymp�r�itsi kaupunkia joka taholta, eiv�tk� tykkireij�tk��n
viel� kaikki olleet lahonneet) me astuimme kent�lle ja kuljettuamme
noin sata askelta kivisen aitauksen vierustaa pitkin, pys�hdyimme
ahtaan portin eteen. Gagin aukasi sen ja johti meit� jyrkk�� polkua
pitkin vuorta yl�s. Kummallakin puolen pitkin rinnett� kasvoi
viinik�ynn�st�; aurinko oli juuri laskeutunut ja j�tt�nyt vaan himme�n
purppurapunaisen valon viheri�ille oksille, pitkille seip�ille,
kuivalle maalle, joka oli t�ynn��n suurempia ja pienempi� liuskakivi�,
ja pienelle valkosein�iselle rakennukselle, joka oli varustettu
viistoilla, tummanv�risill� poikkipuilla ja nelj�ll� valoisalla
akkunalla, ja joka oli sen vuoren kukkulalla, jota yl�sp�in me
kiipesimme.

-- Tuossa on meid�n asuntomme, huudahti Gagin, l�hestyess�mme pient�

taloa -- ja tuossa em�nt�mmekin jo tuo maidon. Guten Abend, Madame.
Me heti ryhdymme siihen; mutta ensin, lis�si h�n -- katsokaa
ymp�rillenne ... millainen on n�k�-ala?

N�k�-ala oli todellakin ihmeen vieh�tt�v�. Rhein-virta oli edess�mme

kokonaan hopeanhohtavana viheri�itten rantojensa v�liss�. Yhdess�
kohden se hehkui levolle laskeuneen auringon kullanpurppuraisessa
valossa. Kaikki rannalla olevan kaupungin rakennukset ja kadut olivat
n�ht�vin�; kukkuloita ja lakeuksia levisi lavealta edess�mme. Alhaalla
oli kaunista, ylh��ll� viel� kauniimpaa; omituisen vaikutuksen minuun
teki tummansinisen taivaan selkeys ja ilman kirkas l�pikuultavuus.
Viile�n� se aaltoili ja keve�n�, ik��nkuin sekin olisi tuntenut itsens�
vapaammaksi korkeudessa.

-- Oivallisen te olette valinneet itsellenne asunnon, virkoin min�.

-- Asja on sen keksinyt, vastasi Gagin; -- no, Asja, jatkoi h�n, aseta
kaikki j�rjestykseen. K�ske tuoda kaikki t�nne. Me tahdomme sy�d�
illallisemme taivasalla. T�nne soittokin kuuluu selvemmin. Oletteko
huomanneet, jatkoi h�n, k��ntyen minuun -- l�helt� valssi toisinaan ei
kuulu milt��n -- laimeita, k�heit� ��ni� vain; mutta et��lt�, kuinka
ihmeen ihanata! -- se saattaa kaikki syd�men herkimm�t kielet
v�r�htelem��n.

Asja, jonka varsinainen nimi oli Anna, mutta jota Gagin kutsui
Asja'ksi, joksi minunkin suvaittanee h�nt� kutsua, l�hti huoneesen,
mutta palasi pian takaisin em�nn�n kanssa. He kantoivat yhdess� suurta
tarjotinta, jolle oli asetettu maito-ruukku, kantajia, lusikoita,
sokeria, marjoja ja leip��. Me laskeusimme istumaan ja ryhdyimme
sy�m��n. Asja otti hatun p��st�ns�. H�nen mustat hiuksensa, jotka
olivat leikatut tasaisiksi ja kammatut pojan tapaan, valuivat tuuheina
kiharina alas h�nen kaulalleen ja hartioilleen. Aluksi h�n ujosteli
minua; mutta Gagin sanoi.

-- Asja, �l� pelk��; h�n ei ole vaarallinen!

Asja hymyili ja hetkisen kuluttua h�n jo itse puhutteli minua. Min� en

milloinkaan ole n�hnyt olentoa, joka olisi ollut levottomampi kuin h�n.
Hetke�k��n h�n ei istunut rauhallisena; h�n nousi istumasta, juoksi
huoneukseen, tuli j�lleen takaisin, hyr�eli puoli��neen ja nauroi usein
eritt�in kummallisella tavalla, n�ytti silt�, kuin h�n ei olisi
nauranut sit�, mit� kuuli, vaan niit� eri ajatuksia, jotka tavan takaa
juolahtivat h�nen mieleens�. H�nen suurista silmist��n l�htev�
katseensa oli rehellinen, kirkas, pelotoin, mutta joskus h�nen
silm�luomensa v�r�hteliv�t hiljaisesti ja silloin h�nen silm�yksens�
�kki� tulivat syv�llisiksi ja lempeiksi. Me keskustelimme noin kahden
tunnin ajan. P�iv� oli jo aikoja sitten sammunut, ja ilta, joka ensin
oli ollut kirkas, sitten purpuranpunainen, vihdoin vaaleanh�m�r�,
h�iveni hiljalleen ja vaihtui y�h�n, mutta meid�n keskustelumme jatkui
yh� hiljaisena ja rauhallisena kuin ilma, joka meit� ymp�r�i. Gagin
tuotti pullon Rhein'in viini�, jonka me kiirehtim�tt� v�hitellen
tyhjensimme. Musiiki kaikui yh� korviimme; sen s�veleet kuuluivat
meist� entist� vienommilta, suloisemmilta; valoja oli sytytetty
kaupunkiin ja virralle. Asja laski �kki� p��ns� alasp�in, niin ett�
h�nen kiharansa valuivat h�nen silmilleen, oli ��net�nn� ja huokasi
syv��n; sanoi sitten tahtovansa l�hte� levolle ja meni huoneesen; min�
n�in kuitenkin, kuinka h�n sytytt�m�tt� tulta, kauan seisoi suljetun
akkunan takana.

Vihdoin nousi kuu; sen ep�tasainen valo leijaili Rhein'in pinnalla;

kaikki kirkastui, synkeni, muuttui, viinikin tahkotuissa laseissamme
hehkui salaper�isesti v�lkkyen. Tuuli oli hiljentynyt, laskenut
siipens� kokoon ja asettunut t�ydellisesti; y�llinen hyv�nhajuinen
l�mp� nousi maasta.

-- Onpa jo aika l�hte�, huudahdin min�; muuten en en�� saa k�siini

eh�tt�j��!
-- On aika, kertoi Gagin.

Me astuimme polkua alas. �kki� kivet kalisivat takanamme; se oli Asja,

joka kiirehti j�less�mme.

-- Etk� siis makaakkaan? kysyi h�nelt� h�nen veljens�, mutta sanomatta

sanaakaan Asja kiirehti ohitse. Viimeiset sammuvat lamput, joita
ylioppilaat olivat sytytt�neet ravintolan puutarhaan, valaisivat
alhaalta puitten lehtik�it�, suoden niille juhlallisen, haaveellisen
n��n. Me tapasimme Asjan rannalla; h�n puhutteli eh�tt�j��. Min�
hypp�sin veneesen ja j�tin j��hyv�iset uusille yst�villeni. Gagin
lupasi k�yd� minua katsomassa seuraavana p�iv�n�; min� puristin h�nen
k�tt�ns� ja ojensin oman k�teni Asjalle; h�n vain katseli minua ja
puristi p��t��n. Vene l�hti rannasta ja kiiti ripe�t� virtaa eteenp�in.
Eh�tt�j�, oiva ukko, painoi voimiensa takaa airoja tummaan veteen.

-- Te olette soutaneet keskelle kuutamon kirkasta juovaa ja olette

rikkoneet sen, huusi Asja rannalta.

Min� loin silm�ni alasp�in; aallot huokuivat pimeyden verhoomina veneen

ymp�rill�.

-- J��k�� hyv�sti, kaikui viel� kerran h�nen ��nens�.

-- Huomiseksi, lis�si Gagin.

Vene saapui rantaan. Min� astuin maalle ja loin silm�ykseni taakseni.

Ket��n ei en�� ollut n�ht�v�n� vastakkaisella rannalla. Kuutamon kirkas
juova vet�ytyi j�lleen hopeisena siltana koko virran poikki. Ik��nkuin
j��hyv�isiksi kaikuivat viel� vanhanaikaisen Lanner'in valssin
s�veleet. Gagin oli oikeassa. Min� tunsin kaikkien syd�meni kielten
v�r�htelev�n vastaukseksi noille suloisille s�veleille. Min� kuljin
tummien kenttien poikki kotiini vitkalleen henkien hyv�nhajuista ilmaa,
ja saavuin huoneeseni kokonaan suloisen v�symyksen valtaamana, jota
tarkoituksettomat ja m��r�tt�m�t toiveet minussa vaikuttivat. Min�
tunsin itseni onnelliseksi... Mutta mink� johdosta min� olin
onnellinen? Min� en mit��n halunnut, en mit��n miettinyt ... min� olin
onnellinen.

Nauramaisillani vieh�tt�vien ja iloisten tunteitten kyllyydest� min�

heitt�ysin vuoteelleni ja olin jo sulkea silm�ni, kun �kki� juolahti
mieleeni, ett'en kertaakaan koko illan kuluessa ollut ajatellut julmaa
kaunotartani... "Mit� t�m� lienee?" kysyin itselt�ni; -- "enh�n vain
lie rakastunut?" Mutta esitetty�ni itselleni t�m�n kysymyksen, min�
n�ht�v�sti jo olin nukkunut kuin lapsi kehdossa.

III.

Seuraavana aamuna, kun jo olin her�nnyt, vaan en viel� noussut

vuoteeltani, kuulin sauvalla koputettavan akkunani alla, ja ��ni, jonka
heti tunsin Gagin'in ��neksi, kuului laulavan:

"Viel' uinailet? Ma kitaralla

Sun her�t�n..."
Min� riensin aukaisemaan h�nelle ovea.

-- Terve, sanoi Gagin, astuessaan sis��n. -- min� h�iritsen teit�

jotenkin varhain, mutta katsokaa, millainen aamu! Raitista, kastetta,
leivoset laulavat...

Kiharine, kiilt�vine hiuksineen, paljaine kauloineen, ruusuisine

poskineen h�n itse oli raitis kuin aamu.

Min� pukeuduin. Me astuimme puutarhaan, istuimme penkille, k�skimme

tuoda itsellemme kahvia ja ryhdyimme keskustelemaan. Gagin ilmaisi
minulle tulevaisuutta koskevat aikeensa: melkoisen omaisuuden
omistajana ja ollen kenest�k��n riippumatonna h�n oli p��tt�nyt
antautua maalaustaiteen alalle, ollen huolissaan vain siit�, ett�
my�h��n oli tullut t�h�n tuumaan ja kuluttanut paljon aikaa turhaan;
min�kin kerroin aikeistani ja uskoin sen ohessa h�nelle onnettoman
rakkauteni salaisuuden.

H�n kuunteli minua k�rsiv�llisesti, mutta vilkasta osanottoa min�, niin

paljon kuin voin huomata, en h�ness� her�tt�nyt intohimoani kohtaan.
Huoattuansa pari kertaa j�less�ni kohteliaisuudesta minua kohtaan h�n
esitti minulle, ett� l�htisimme katselemaan h�nen stuudioitansa. Min�
heti siihen suostuin.

Asjaa me emme tavanneet kotona. H�n oli em�nn�n kertomuksen mukaan

l�htenyt "rauniolle". Noin kahden virstan p��ss� L:st� oli nimitt�in
j��nn�ksi� er��st� feodaali-linnasta. Gagin n�ytti minulle kaikki
maalikuvainsa pohjapiirrokset. H�nen kuvasuunnitelmissaan oli paljon
el�v�� ja todenmukaista, jotakin vapaata ja leve�t�, mutta ainoakaan
niist� ei ollut valmis, ja piirustus minusta n�ytti huolimattomalta ja
virheelliselt�. Min� lausuin peittelem�tt� ajatukseni.

-- Niin, niin, alkoi h�n huoaten; -- te olette oikiassa, kaikki t�m� on

sangen huonoa ja ep�t�ydellist�. Mit� on tekeminen! Min� en ole oppinut
niinkuin olisi pit�nyt ja tuo lemmon slaavilainen lev�per�isyyskin
tahtoo pit�� puoltansa. Miettiess� ty�t� jo luulee kotkana liitelev�ns�
ilmassa; luulee voivansa siirt�� maapallon radaltaan -- mutta kun ty�
on pantava toimeen, niin jo heikkenee ja v�syy.

Min� ai'oin rohkaista h�nt�, mutta h�n viittasi k�dell��n ja koottuansa

kaikki piirroksensa h�n heitti ne sohvalle.

-- Jos olen k�rsiv�llinen, niin minusta tulee jotakin, lausui h�n

parrassaan: -- joll'en, niin j��n keskener�iseksi. L�htek��mme ennemmin
etsim��n Asjaa.

Me l�hdimme.

IV.

Tie rauniolle kulki kaidan mets�n peitt�m�n laakson vierua pitkin;

sen pohjalla juoksi puro kohisten kivien v�litse. ik��nkuin
kiirehtien yhtym��n suuren virran kanssa, joka rauhallisena v�lkkyi
ter�v�huippuisten vuorenharjujen tumman rajan takana. Gagin k��nsi
huomiotani muutamien muita enemm�n valaistujen kohtien puoleen, h�nen
sanansa todistivat ainakin taitelijaa, joll'eiv�t juuri maalaria. Pian
alkoi raunio n�ky�. Alastoman kallion huipulla kohosi neliskulmainen,
aivan tummentunut, viel� luja torni, joka kuitenkin pitkitt�isen raon
kautta oli ik��nkuin halaistu. Sammaltunut muuri liittyi torniin;
siell� t��ll� luikerteli pitkin sit� murattipensaita; mutkikkaita
k�ynn�skasvia riippui alas harmaista tykkirei'ist� ja lahonneista
holvikaarroksista. Kivinen polku vei ehe�n� s�ilyneelle portille. Me
l�henimme juuri sit�, kun edess�mme �kki� vilahti naisen muoto, joka
v�leen juoksi soral�j�n yli ja asettui muurin ulkonevalle osalle
suoraan syvyyden yl�puolelle.

-- Asjahan se on! huudahti Gagin: -- kuinka j�rjet�in!

Me astuimme portista v�h�l�nt�iseen pihaan, joka puoliksi oli villien

omenapuitten ja nokkosten hallussa. Muurilla istui todellakin Asja. H�n
k��ntyi kasvoin meihin ja naurahti, mutta ei liikkunut paikaltaan.
Gagin uhkasi h�nt� sormellaan, mutta min� soimasin h�nt� ��neeni h�nen
varomattomuudestaan.

-- Suvaitkaa h�nen olla, sanoi Gagin minulle kuiskaamalla: -- �lk��

kiivastuttako h�nt�; te ette h�nt� tunne; h�n kiipee viel�, saatte
n�hd�, torniinkin. Ihmetelk�� enemmin t�k�l�isten ihmisten
�lykk�isyytt�.

Min� katsoin ymp�rilleni; sijoittuneena pieneen puusuojaan istui

er��ss� sopessa vanha akka ja kutoi sukkaa katsellen meit� kieroon
silm�lasiensa yli. H�n m�i matkailijoille olutta, leivoksia ja
seltterivett�. Me laskeusimme istumaan penkille ja ryhdyimme raskaista
tinakannuista juomaan jotenkin raitista olutta. Asja yh� istui
liikkumatonna; h�n oli nostanut jalkansa allensa ja kietonut p��ns�
ymp�ri silkkisen vy�hyen; h�nen sorea vartalonsa kuvautui selv�sti ja
somasti kirkasta taivasta vastaan; min� kuitenkaan en saattanut
katsella h�nt� tuntematta mieliharmia. Jo edellisen� p�iv�n� min� olin
huomannut h�ness� jotakin j�nnitetty�, melkein luonnotointa... "H�n
tahtoo meit� h�mm�stytt��," ajattelin min�: -- "miksi sit�? millainen
lapsellinen oikku!" Ik��nkuin arvaten ajatukseni h�n �kki� loi minuun
ter�v�n ja l�pitunkevan silm�yksen, naurahti taasen, hypp�si sitten
kahdessa loikkauksessa alas muurilta ja pyysi, astuen akan luo, h�nelt�
lasillisen vett�.

-- Sin� luulet ehk�, ett� min� tahdon juoda? sanoi h�n k��ntyen
veljeens�. -- ei; tuolla on kukkia muurilla, joita v�ltt�m�tt�m�sti
t�ytyy kastaa.

Gagin ei vastannut h�nelle mit��n; mutta Asja rupesi lasi k�dess�

kiipe�m��n rauniota yl�s, silloin t�ll�in pys�htyen ja kumartuen alas
ja miellytt�v�ll� arvokkaisuudella vuodattaen maahan muutamia
vesipisaria, jotka kirkkaasti kimaltelivat auringon paisteessa. H�nen
liikkeens� olivat vieh�tt�v�t, mutta minua yh� entisen mukaan harmitti
katsellessani, vaikka vasten tahtoanikin ihailin h�nen vikkelyytt�ns�
ja k�tevyytt�ns�. Er��ll� vaarallisella paikalla h�n tahallansa
huudahti ja nauroi sitten ��neens�...

Minua harmitti viel� enemm�n.

-- H�n kiipee kuin vuohi, myrisi akka itsekseen, heitetty��n

sukankutimensa hetkeksi sillens�.

Sill� v�lin oli Asja tyhjent�nyt koko lasinsa ja palasi nyt

veitikkamaisesti horjuen sinne t�nne, meid�n luoksemme. Kummallinen
hymy sai h�nen kulmakarvansa, sieraimensa ja huulensa tuskin
huomattavasti v�r�htelem��n. H�nen tummat silm�ns� vilkkuivat puoleksi
rohkeasti, puoleksi hilpe�sti.

Te katsotte minun menettel�ni sopimattomaksi, n�yttiv�t h�nen kasvonsa

sanovan: -- olkoon menneeksi; min� tied�n ett� te yht�kaikki minua
ihmetellen ihailette.

-- Taitavasti, Asja, sangen taitavasti, sanoi Gagin puoli��neen.

�kki� t�m� ik��nkuin joutui h�milleen, antoi pitkien silm�ripsiens�

vaipua alasp�in ja istuutui kainosti, ik��nkuin syyllisen�, meid�n
luoksemme. Nyt ensi kerran olin tilaisuudessa ottaa h�nen kasvonsa,
nuot vaihtelevimmat kasvot, mit� ik�n�ni olin n�hnyt, tarkastuksen
alaiseksi. Muutaman hetken kuluttua ne tulivat ihan vaaleiksi ja saivat
tyls�n, melkein surullisen muodon; niiden piirteetkin minusta n�yttiv�t
tuntuvammilta, ankarammilta, yksinkertaisemmilta. H�n oli tullut aivan
��nett�m�ksi. Me kuljimme raunion ylt'ymp�ri (Asja seurasi meit�) ja
ihailimme n�k�-aloja. Sill� v�lin p�iv�llis-aika l�heni. Maksaessaan
akalle Gagin pyysi viel� yhden tinakannullisen olutta ja sanoi,
k��ntyneen� minuun, unekkaalla katseella:

-- Syd�memme naisen terveydeksi!

-- Onko h�nell� siis -- onko teill� siis sellainen nainen, kysyi �kki�
Asja.

-- Keli�p� ei sit� olisi? vastasi Gagin.

Asja vaipui hetkeksi ajatuksiin; h�nen kasvonsa muuttuivat j�lleen;

j�lleen ilmaantui niiss� tuo vaativainen, melkein r�yhke� hymy.

Paluumatkalla h�n viel� kiivaammin nauroi ja hullutteli. H�n katkaisi

pitk�n oksan, asetti sen olkap��llens� niinkuin pyssyn ja sitoi vy�hyen
p��ns� ymp�ri. Min� muistan kuinka meit� kohtasi suurilukuinen joukko
vaaleatukkaisia, p�yhkeit� Englantilaisia: ik��nkuin komennon mukaan he
kaikki kylm�kiskoisella h�mm�styksell� seurasivat Asjaa lasin
kaltaisilla silmill��n, mutta ik��nkuin heid�n harmiksensa t�m� lauloi
��neens�. Tultuansa kotiin h�n heti meni huoneesensa ja tuli esiin
vasta p�iv�lliseksi, puettuna paraimpiin vaatteisiinsa, huolellisesti
kammattuna ja hansikkaat k�dess�. P�yd�n ��ress� h�n k�ytti itse�ns�
sangen s��dyllisesti, melkein kankeasti, maistoi tuskin ruokalasia ja
joi vett� viinilasista. N�ht�v�sti h�n nyt tahtoi esiyty� minulle
uudessa roolissa, s��dyllisen ja hyvin kasvatetun neiden. Gagin ei
h�nt� siin� est�nyt, n�ht�v�sti h�n oli tottunut noudattamaan h�nen
tahtoansa kaikessa. H�n vain joskus katsahti hyv�syd�misesti minuun ja
nosti v�h�n hartioitansa, ik��nkuin olisi h�n tahtonut sanoa. "H�n on
lapsi, olkaa suopea h�nt� kohtaan." Kun p�iv�llinen oli loppunut, Asja
heti nousi, kumarsi meille ja kysyi, asettaen hatun p��h�ns�, saisiko
h�n menn� "Frau Luise'n" luo.

-- Milloin viimeiseksi olet kysynyt lupaa? vastasi Gagin, tuo aina

samanlainen, t�ll� kertaa kuitenkin jotenkin h�mm�stynyt hymy
huulillaan: -- onko sinun ik�v� meid�n kanssamme?

-- Ei, mutta min� lupasin Frau Luise'lle viel� eilen k�yd� h�nt�
tervehtim�ss� ja sit� paitse min� ajattelin, ett� teid�n on suotuisampi
olla kahden kesken. Herra N. (h�n osoitti minua) kertoo sinulle viel�
jotakin.

H�n l�hti.

-- Frau Luise, alkoi Gagin, koittaen v�ltt�� katsettani: -- on entisen

t�k�l�isen pormestarin leski, hyv�nluontoinen, mutta yl�nkatsottu
vaimo. H�n on suuresti mieltynyt Asjaan. Asjalla on tapana mielell��n
tutustua alhaiss��tyisten ihmisten kanssa; min� olen huomannut, ett�
perusteena siihen aina on ylpeys. Min� olen h�nt� kelpolailla
hemmoitellut, niinkuin n�ette, lis�si h�n hetken oltuansa vaiti: --
mutta mit� olen voinut tehd�? Ankaruutta en voi k�ytt�� ket��n kohtaan,
h�nt� kohtaan kaikkien v�himmin. Minun on _velvollisuuteni_ olla suopea
h�nt� kohtaan.

Min� olin vaiti. Gagin k��nsi keskustelun toisaalle. Mit� enemm�n min�
opin h�nt� tuntemaan, sit� lujemmin min� h�neen kiinnyin. Min� rupesin
h�nt� jo pian ymm�rt�m��n. H�n oli tuollainen perinpohjin ven�l�inen
mies, totuutta rakastava, rehellinen, yksinkertainen, mutta
valitettavasti jotenkin hidas, ilman pontevuutta ja sis�llist� intoa.
Nuoruuden kiihko ei h�ness� kuohunut, se ik��nkuin kimalteli kainona
valona. H�n oli hyvin rakastettava ja �lyk�s, mutta min� en voinut
saada itselleni selv�ksi, mit� h�nest� miesik�isen� oli tuleva. Tulla
taiteiliaksi ... ilman uutteraa, alituista voimain ponnistusta ei tule
taiteiliiaksi, ja voimiasi ponnisteleva, ajattelin min�, silm�illen
h�nen lempe�t� kasvojensa luonnetta ja kuunnellen h�nen hidasta
puhettansa, -- ei, voimiasi ponnisteleva sin� et milloinkaan ole, ja
itse�si pakoittamisessa, siin� sin� et ole onnistuva. Ja kuitenkin oli
tuiki mahdotointa olla h�nt� rakastamatta; syd�n ik��nkuin vet�ytyi
h�nen puoleensa. Noin tuntia nelj� me vietimme yhdess�, milloin istuen
vieretysten sohvalla milloin levollisina k�yskennellen talon edess�. Ja
n�in� nelj�n� tuntina me t�ydellisesti liityimme toisiimme.

P�iv� oli menossa maillensa, ja minun oli jo aika l�hte� kotiin. Asja
viel� ei oikut palannut.

-- H�np� vasta on oikein itsevaltainen! virkkoi Gagin: -- jos

suvaitsette, niin tulen teit� saattamaan. Matkalla poikkeemme Frau
Luise'n luo; min� kysyn onko h�n siell�? Kierros ei paljoa tee.

Me k�velimme alas kaupunkiin, ja pys�hdyimme, kuljettuamme kaitaa

mutkikasta poikkikatua pitkin, kahden akkunan levyisen ja nelj�n
kerroksen korkuisen rakennuksen eteen. Toinen kerros pist�ytyi
ensim�ist� enemm�n kadulle p�in, kolmas ja nelj�s viel� enemm�n kuin
toinen. Koko rakennus vanhanaikuisine veistokoristuksineen, kaksine
paksuine pylv�ineen, jyrkkine tiilikattoinen ja ullakosta esiin
pist�ytyvine vintturineen oli suuren, kyttyr�isen linnun n�k�inen.

-- Asja! huusi Gagin: -- oletko siell�? Valaistu akkuna kolmannessa

kerroksessa avautui ritin�ll�, ja me n�imme siin� Asjan mustanverev�n
p��n. H�nen takanansa tirkisteliv�t vanhan akan hampaattomat ja
heikko-silm�iset kasvot.

-- Olen, vastasi Asja, nojautuen veikistelev�sti kyyn�rvarsillaan

akkunalautaa vastaan: -- minun on t��ll� hyv� olla. Tuossa, ota, lis�si
h�n heitt�en Gaginille geraaniumi-oksan: -- kuvaile mieless�si, ett�
min� olen sinun syd�mesi nainen.

Frau Luise nauroi.

-- N. on poisl�hd�ss�, vastasi Gagin: -- h�n tahtoo j�tt�� sinulle
j��hyv�iset.

-- Todellakin, virkkoi Asja: -- siin� tapauksessa anna h�nelle oksani,

min� tulen heti takaisin.

H�n veti akkunan kiinni ja n�ht�v�sti suuteli Frau Luisia. Gagin antoi
minulle vaiti ollen oksan. Vaiti ollen min� pistin sen taskuuni, menin
poikkivientipaikalle ja annoin vied� itseni toiselle puolen virtaa.

Min� muistan, kuinka minua, astuessani kotiini mit��n ajattelematta,

mutta kummallisen raskaalla syd�mmell�, �kki� kohtasi v�kev� tuttu,
mutta Saksassa harvinainen haju. Min� pys�hdyin ja n�in tien vieress�
v�h�l�nt�isen vartaallisen hamppua. Se synnyinmaani aroilla tavallinen
haju huomautti minua t�st� ja her�tti minussa innokkaan ik�v�imisen
sinne. Minussa nousi halu saada hengitt�� ven�l�ist� ilmaa, astua
ven�l�ist� maata. "Mit� teen t��ll�, miksi kuljeskelen vieraassa maassa
vieraitten keskess�?" huudahdin min�, ja kuolettavainen raskaus, jota
tunsin syd�mess�ni, muuttui samassa katkeraksi, polttavaksi
mielenliikutukseksi. Min� saavuin kotiini aivan toisellaisessa
mielentilassa, kuin edellisen� p�iv�n�. Min� tunsin itseni melkein
kiivastuneeksi, enk� pitk��n aikaan voinut rauhoittua. Mieliharmi, jota
itsek��n en voinut ymm�rt��, valtasi minut. Vihdoin min� laskeusin
istumaan ja muistellessani uskotointa leske�ni (virallinen
muisteleminen t�st� naisesta p��tti jokaisen p�iv�ni), sain k�siini
er��n h�nen kirjoittamistansa kirjeist�. Mutta min� en edes katsonut
siihen; minun ajatukseni alkoivat heti kulkea toisaalle. Min� rupesin
ajattelemaan ... ajattelemaan Asjaa. Minun juolahti mieleeni, ett�
Gagin keskustellessamme oli tehnyt viittauksia siihen suuntaan, ett�
olisi muka olemassa asianhaaroja, jotka vaikeuttaisivat h�nen
palaamistansa Ven�j�lle... "Mutta onkohan tuo tytt� sittenk��n h�nen
sisarensa?" lausuin min� ��neeni.

Min� riisuin ylt�ni, laskeusin makaamaan ja yritin nukkua; hetkisen

kuluttua, min� j�lleen nousin istumaan vuoteelleni ja rupesin,
nojautuen kyyn�rvarrellani p��naluseen, uudestaan muistelemaan tuota
"oikullista, teeskennellen nauravaa tytt��"... "H�n on muodostettu
niinkuin pieni Raphael'in Galathea Farnesina'ssa," sanoin hiljaa
itsekseni: -- "niin; eik� h�n sittenk��n ole Gagin'in sisar..."

Ja lesken kirje oli t�ll� v�lin rauhallisena jalkapuolella himme�n�

kuin ep�m��r�isess� valossa.

V.

Seuraavana aamuna min� j�lleen l�hdin L:��n. Min� koitin vakuuttaa

itselleni, ett� min� tahdoin tavata Gagin'ia, mutta salaisuudessa
min� oikeastaan halusin saada n�hd�, miten Asjan laita olisi,
"kummittelisiko" h�n taasen, niinkuin edellisen� p�iv�n�. Min� tapasin
molemmat vierashuoneessa, ja, mik� ihme! -- sent�hdenk�, ett� min�
y�ll� ja aamulla olin kauan muistellut Ven�j�n-maata -- Asja minusta
t�ydellisesti n�ytti ven�l�iselt� tyt�lt�, niin, yksinkertaiselta,
melkeinp� kamarineitsyelt�. H�n oli puettuna vanhanpuoliseen hameesen,
hiuksensa olivat kammatut korvien taakse, ja h�n istui liikkumattomana
akkunan edess� ja ty�skenteli ompelupuiten ��ress� tyyneen�,
rauhallisena, niinkuin ei ik�n�ns� olisi tehnyt muuta ty�t�. H�n oli
milt'ei ��net�nn� ja katseli hiljaisena ty�t�ns�; h�nen kasvojensa
piirteet olivat niin yksinkertaisen, niin jokap�isen n�k�iset, ett�
minun ehdottomasti muistui mieleeni nuot meid�n kotikasvuiset
Kathinka't ja Maschinka't; ett� yht�l�isyys olisi t�ydellinen, h�n
lauloi puoli��neens� tuota ven�l�ist� laulua "�itiseni, rakkahani."
Min� silm�ilin h�nen kellahtavia, uleita kasvojansa, muistelin eilisi�
houreitani, ja muuan asia k�vi s��likseni. Ilma oli ihmeen ihana. Gagin
ilmoitti minulle, ett� h�n oli t�n��n aikonut menn� tekem��n stuudioita
luonnon mukaan; min� kysyin, suvaitsisiko h�n, ett� min� seuraisin
h�nen mukanansa, enk� h�nt� h�iritsisi?

-- P�invastoin, virkkoi h�n: -- te voitte antaa minulle hyvi� neuvoja.

H�n asetti ympyri�isen Van Dyck'il�isen hatun p��h�ns�, pukeutui

p��llyspaitaansa, otti paperilaukun kainaloonsa ja l�hti matkaan; min�
seurasin h�nt� hitain askelin. Asja j�i kotiin. L�htiess��n Gagin pyysi
h�nt� pit�m��n huolta siit�, ett'ei keitos tulisi liian vetiseksi; Asja
lupasi k�yd� katsomassa ky�kiss�. Gagin saapui laaksoon, jonka min�
jo tunsin, istuutui kivelle ja alkoi kuvata vanhaa, korkeata,
tuuhea-oksaista tammea. Min� laskeusin ruohostoon ja otin kirjasen
eteeni, mutta en enn�tt�nyt lukea kahta sivuakaan, ja h�n yh� vain
tahrasi paperiansa; me aina vain keskustelimmekin, sen mukaan mit� min�
ainakin voin p��tt��, jotenkin �lykk��sti ja hienosti siit�, miten
taitelian oli ty�skenteleminen, mit� h�nen oli hylk��minen, mit�
omistaminen itselleen, ja mik� merkitys h�nell� oli meid�n aikoinamme.
Gagin ilmoitti vihdoin, ett'ei h�n t�n��n ollut piirt�mistuulella,
laskeusi maahan minun viereeni, ja tuossapa nyt vasta sujui esteet�nn�
meid�n keskustelumme, tuo nuoruudessa niin mieluinen, milloin hehkuva,
illoin uinaileva, milloin intohimoinen, melkein aina kuitenkin
ep�m��r�inen keskustelu, johon Ven�l�inen niin mielell��n antautuu.
Keskusteltuamme kylliksemme me palasimme kotiin tyytyv�isyyden tunteen
valtaamina, ik��nkuin olisimme tehneet jotakin, edistyneet jossakin.
Min� tapasin Asjan samallaisena kuin olin h�net j�tt�nyt. Vaikka
kuinkakin olisin koittanut h�nt� tarkastella -- mit��n veikistelemisen
j�lke�, mit��n teeskentelemisen merkki� en h�ness� voinut huomata;
t�ll� kertaa olisi ollut mahdotonta syytt�� h�nt� menettel�st�, joka ei
olisi ollut luonnon mukainen.

-- Vai niin virkkoi Gagin: -- sin� olet ruvennut paastoamaan ja

katumaan t�n��n.

Illalla h�n muutaman kerran teeskentelem�tt� haukotteli ja vet�ytyi

aikaisin huoneesensa. Min� j�tin itsekin pian j��hyv�iset Gagin'ille,
enk� en��n, tultuani kotiin, antautunut mink��n hourailemisen
alaiseksi; t�m� p�iv� kului ilman ett� tunteeni kertaakaan olisivat
olleet kohtuuttomasti j�nnitetyt. Kuitenkin min� muistan, ett� min�,
menness�ni levolle, ��neeni lausuin:

-- "Millainen kameleontti kuitenkin tuo tytt� on!" ja lis�sin, oltuani

jonkun aikaa mietteiden vallassa: -- "eik� h�n sittenk��n ole h�nen
sisarensa."

VI.
Niin kului kokonaista kaksi viikkoa. Min� k�vin tervehtim�ss� Gagin'ia
joka p�iv�. Asja n�ytti minua v�ltt�v�n, mutta h�n ei en��n osoittanut
tuota hulluntapaisuutta, joka niin suuressa m��rin oli kummastuttanut
minua tuttavuutemme kahtena ensim�isen� p�iv�n�. Minusta oli kuin h�n
salassa olisi ollut murheellinen tahi h�nen mielens� h�iri�tilassa; h�n
my�sk��n ei en��n nauranut niin paljoa. Min� tarkastelin h�nt�
uutterasti.

H�n puhui jotenkin hyvin ranskaa ja saksaa; kuitenkin saattoi kaikesta

huomata, ettei h�n ollut lapsuudestansa saakka ollut naisihmisten
k�tten johdatettavana, jonka vuoksi h�nen kasvatuksensa oli saanut
omituisen, tavattoman luonteen, jolla ei ollut mit��n yhteist� h�nen
veljens� kasvatuksen kanssa. Gagin'issa ilmaantui, pit�m�tt� lukua
h�nen Van Dyckil�isest� hatustaan ja p��llys-paidastaan, hento,
puoleksi hempe� ven�l�inen aatelismies, mutta Asja ei ollut
jalosukuisen neiden kaltainen; kaikissa h�nen liikkeiss��n oli jotakin
rauhatointa. H�n oli luonnostansa kaino ja arkatuntoinen, mutta t�m�
kainous, t�m� arkatuntoisuus harmitti h�nt�, ja t�st� mieliharmista
p��st�ksens� h�n koitti pakoittaa itse�ns� olemaan vapaa ja rohkea,
joka h�nelle ei aina onnistunut. Min� puhuin h�nen kanssansa joitakuita
kertoja h�nen el�m�st�ns� Ven�j�ll�, h�nen entuudestaan; h�n vastasi
hyvin vastenmielisesti n�ihin kysymyksiin; min� sain kuitenkin tiet��,
ett� h�n ennen l�ht��ns� ulkomaille oli asunut kauan maalla. Kerran
min� tapasin h�net yksin��n kirjan ��ress�. Nojaten p��t�ns� molempia
k�sivarsiansa vastaan, ja sormet pistettyin� syv��n hiuksien sis��n,
h�n ahnaasti seurasi kirjan sis�lt��.

-- Oivallista! lausuin min� astuessani h�nen luoksensa: -- kuinka

ahkera te olette!

H�n nosti p��t�ns� ja loi minuun totisen ja ankaran silm�yksen.

-- Te luulette, ett'en min� osaa muuta kuin nauraa, sanoi h�n ja tahtoi
l�hte� pois.

Min� vilkasin kirjan nimilehte�; se oli joku ranskalainen romaani.

-- Ainakaan en saata kiitt�� teid�n vaalianne, huomautin min�.

-- Mit� minun siis pit�� lukeman! huudahti h�n ja lis�si, heitetty�ns�

kirjan p�yd�lle: parempi on siis, ett� l�hden hulluttelemaan, ja juoksi
ulos puutarhaan.

Saman p�iv�n illalla min� luin Gagin'ille "Hermann und Dorothea'a."

Ensim�lt� Asja vain puuhaili ymp�rill�mme, pys�htyi sitten �kki�,
rupesi kuuntelemaan, istuutui hiljaa viereeni ja kuunteli lukemista
loppuun saakka. Seuraavana p�iv�n� min� j�lleen en tuntenut h�nt�,
ennenkuin huomasin, ett� h�nen oli �kki� p�lk�ht�nyt p��h�n olla
taloudellisia asioita harrastava ja vakaa, niinkuin Dorothea. Sanalla
sanoen, h�n oli minusta arvoituksen alainen olento. T�ynn��n
itserakkautta suurimmassa m��r�ss� h�n vieh�tti minua my�s silloin, kun
olin h�neen suuttunut. Yhdess� suhteessa min� kumminkin sain yh�
lujemman vakuutuksen, nimitt�in siin�, ett'ei h�n ollut Gagin'in sisar.
T�m� ei k�ytt�nyt itse�ns� h�nen suhteensa veljen tavalla; siin� oli
jotakin liian yst�v�llist�, liian n�yr�� ja samassa jotakin v�kin�ist�.

Omituinen tapaus oli omiansa vahvistamaan ep�luuloani.

Tullessani er��n� iltana viinitarhalle, jossa Gagin'it asuivat,

huomasin portin suljetuksi. Arvelematta kauemmin min� menin er��lle
paikalle, miss� aitaus oli murtunut, jonka paikan ennen olin keksinyt,
ja hypp�sin siit� ylitse. L�hell� t�t� paikkaa oli sivupuolella tiet�
pieni akaasialehto. Min� olin juuri saapunut sen luo ja olin jo
menem�isill�ni ohitse, ... kun �kki� minua h�mm�stytti Asjan ��ni, joka
innokkaasti ja kyynelten vuotaessa lausui seuraavat sanat:

-- En tahdo rakastaa ket�k��n muuta kuin sinua, en, en, sinua yksin��n
ma tahdon rakastaa -- sinua ainiaan.

-- Rauhoitu siis, Asja, sanoi Gagin: -- tied�th�n, ett� min� uskon

sinua. Kummankin ��ni kuului lehdosta. Min� n�in heid�t molemmat oksain
harvan lehdist�n l�pi. He eiv�t minua huomanneet. -- Sinua, sinua
yksin��n, toisti Asja, ja alkoi, heitt�ytyen h�nen kaulaansa, tuimasti
kyyneleit� vuodattaen suudella h�nt� ja painaa itse�ns� h�nen rintaansa
vastaan.

-- Kyllin, kyllin, vakuutti t�m�, silitellen keve�sti h�nen

kiharoitansa.

Muutamia silm�nr�p�yksi� min� seisoin liikkumatonna ... min� s�ik�hdin

�kki�...

-- Menenk� heid�n luoksensa?... En miss��n tapauksessa! kuiskahti

korvissani. Nopein askelin min� l�hdin aitauksen luo, hypp�sin sen
ylitse tielle ja saavuin melkein juoksujalkaa asuntooni. Min� hymyilin,
hieroin k�si�ni ja ihmettelin sattumusta, joka niin �kkiarvaamatta oli
todistanut arveluni oikeiksi (en hetke�k��n ollut ep�illyt niiden
todenmukaisuutta); mutta samassa tunsin syd�mess�ni jotakin katkeraa.
Mutta osaavatpa he teeskennell�, ajattelin min� itsekseni. Ja mit�
varten? Mit� huvia heill� siit� on, ett� tahtovat minua pett��? T�t� en
odottanut h�nelt�... Kuinka mielt� karvastuttava havainto!

VII.

Min� makasin levottomasti ja nousin seuraavana aamuna aikaisin, sidoin

matkalaukkuseni selk��ni ja l�hdin, ilmoitettuani em�nn�lleni, ett'ei
h�nen tarvitsisi odottaa minua y�ksi, jalkaisin kulkemaan vuorille,
yl�sp�in sen virran juoksua, jonka rannalla S:n kaupunki on. N�m�t
vuoret, jotka ovat Koiransel�ksi (Hundsr�ck) nimitetyn vuorisel�nteen
sivuhaaraelmia, ovat sangen huvittavat geoloogisessa suhteessa;
eritt�inkin ne vet�v�t huomiota puoleensa s��nn�llisyytens� ja
patsaskivikerrostensa kautta; mutta minusta ei ollut geoloogisiin
tutkimuksiin. Min� en voinut saada itselleni selv�ksi, mit� minussa oli
tekeill�; yksi tunne oli minussa kuitenkin selv�: min� en halunnut
tavata Gagineja. Min� olin siin� vakuutuksessa, ett� ainoana syyn�
minun �killiseen mielialani muutokseen heit� kohtaan oli se mieliharmi,
joka minussa oli her�nnyt heid�n viekkautensa kantta. Mik� heit�
pakoitti ilmoittamaan itsens� veljeksi ja sisareksi? Muuten min� koitin
olla heit� sen en�mp�� ajattelematta; min� kuljekselin kiirehtim�tt�
pitkin vuoria ja laaksoja, istuuduin kyl�ravintoloihin, keskustellen
tyyneesti is�ntien ja vieraitten kanssa, tahi istahdin litte�lle,
auringon l�mmitt�m�lle kivelle ja katselin, kuinka pilvet kulkivat, ja
sit� paitse ilmakin oli niin ihmeen ihana. T�ll� tavalla min� mietin
kolme p�iv��, enk� suinkaan hauskuuttomasti, -- vaikka syd�nt�ni
silloin t�ll�in tunsin ahdistavan. Minun mielialani sopi niin hyvin
yhteen t�m�n seudun rauhallisen luonnon kanssa.

Min� antauduin kokonaan sattumuksen ja tilap�isten tunteiden

vaikutuksen alaiseksi; verkalleen vaihdellen ne virtasivat sieluni l�pi
ja j�ttiv�t siihen vihdoin yhden ainoan yleis-tunteen, jossa kaikki,
mit� olin n�hnyt, kuullut ja tuntenut n�in� kolmena p�iv�n�, yhtyi --
kaikki: metsien hieno pihkahaju, tikkojen ��nt�minen ja koputus,
lakkaamatta lirisev�t kirkkaat purot santapohjalla uiskentelevine
t�plikk�ine rautuineen, vuorten v�hemmin jyrk�t harjanteet, harmaat
kalliot, siistit kyl�t kunnioitusta her�tt�vine kirkkoineen ja puineen,
haikarat niityill�, somat myllyt nopeasti py�rivine rattaineen,
sinisiin alustakkeihin ja harmaisiin sukkiin puettujen maalaisten
hyv�syd�miset kasvot, lihavat hevoset, joskus lehm�tkin narisevine
hitaasti liikkuvine kuormineen, omena- ja perunapuitten v�litse
luikertelevilla siisteill� poluilla k�velev�t nuoret, pitk�tukkaiset
matkalaiset...

Viel� nytkin muistelen mielihyv�ll� silloisia tunteitani. Terve

sinulle, sin� germaanilaisen maan hiljainen syrj�seutu, jossa
kaikkialla oli n�ht�v�n� vaatimatointa tyytyv�isyytt�, ahkerien k�tten
j�lki�, k�rsiv�llist�, jos kohta ei joutuisaa ty�t�... Terve sinulle ja
rauha!

Kolmannen p�iv�n illalla min� saavuin kotiin. Olen unhoittanut sanoa,

ett� min�, poistaakseni mieliharmiani Gagineja kohtaan, koitin
uudelleen kuvailla mieless�ni kovasyd�mist� leske�; -- mutta yritykseni
olivat turhat. Min� muistan, kuinka min�, yritt�ess�ni ajatella h�nt�,
n�in edess�ni noin viisivuotisen talonpoikaistyt�n, jonka py�reist�
kasvoista uteliaat silm�t viattomasti h�mm�styksell� katselivat. H�n
silm�ili minua niin lapsellisen hyv�syd�misesti... Min� h�pesin h�nen
viatointa katsettansa, min� en tahtonut tahrata itse�ni valeella h�nen
l�sn�ollessaan, ja min� j�tin ratkaisevasti ja ainiaaksi entiselle
ajatusteni esineelle j��hyv�iset.

Tullessani kotiin oli kirje Gaginilta minua odottamassa. H�n ihmetteli

minun odottamatointa p��t�st�ni, nuhteli minua siit�, ett'en ollut
ottanut h�nt� mukaani, ja pyysi minua heti palattuani kotiini tulemaan
luoksensa. Tyytym�tt�m�n� min� luin h�nen kirjeens�, mutta l�hdin
kuitenkin seuraavana p�iv�n� L:��n.

VIII.

Gagin otti minut yst�v�llisesti vastaan, nuhdellen minua kohteliailla

sanoilla, mutta Asja oli tuskin n�hnyt minut, ennenkuin h�n tahallansa,
aivan ilman aihetta, rupesi nauramaan ��neens� ja tapansa mukaan heti
juoksi pois. Gagin joutui h�mille, soimasi h�nt� mielipuoleksi ja pyysi
minua antamaan h�nelle anteeksi. Minun t�ytyy tunnustaa, ett� min�
suuresti harmistuin asiaan; jo ilman sit�kin min� tunsin
vastenmielisyytt� h�nt� kohtaan, ja tuossa minun nyt taasen t�ytyi
kuulla tuota luonnotointa naurua, n�hd� tuota kummallista
veikistelemist�. Min� teeskentelin kumminkin, niinkuin en mit��n olisi
huomannut, ja selitin h�nelle pienen matkailemiseni eri kohtia. H�n
kertoi minulle mit� h�n oli tehnyt minun poissa ollessani.
Keskustelu kumminkaan ei tahtonut sujuta; Asja tuli sis��n huoneesen,
ja juoksi uudelleen pois. Min� ilmoitin vihdoin, ett� minulla oli
kiireinen ty� k�sill�, ett� minun siis oli aika l�hte� kotiin. Gagin
tahtoi ensin minua pid�tt��, mutta luotuansa minuun ter�v�n silm�yksen
h�n tarjoutui minua saattamaan. Etehisess� Asja �kki� astui luokseni ja
ojensi minulle k�tens�; min� puristin tuskin huomattavasti h�nen
sormiansa ja kumarsin h�nelle aivan j�yk�sti. Yhdess� Gaginin kanssa me
sitten kuljimme Rhein'in poikki ja istahdimme, tullessamme
lempisaarnini luo, Madonnankuvan edess� olevalle penkille,
ihaillaksemme n�k�-alaa. Huomiota ansaitseva keskustelu nousi siin�
v�lill�mme.

Aluksi me vaihdoimme kesken�mme vain muutamia sanoja, vaikenimme sitten

ja pidimme silm�yksemme luotuina kirkkaasen virtaan.

-- Sanokaa, alkoi Gagin, tuo tavallinen hymy huulilla: -- mik� ajatus

teill� on Asjan suhteen? Eik� ole totta, ett� h�n n�ytt�� teist�
jotenkin kummalliselta?

-- On, vastasin min� jotenkin ep�ilev�sti. Min� en luullut, ett� h�n

rupeisi puhumaan h�nest�.

-- H�net t�ytyy hyvin tuntea, ennenkuin voi h�nest� p��tt��, virkkoi

Gagin: -- h�nell� on hyv� syd�n, mutta omituinen p��. Vaikeata on h�nen
kanssansa tulla toimeen. Muuten t�ytyy h�nelle antaa anteeksi, ja jos
te tuntisitte h�nen el�m�nvaiheensa...

-- H�nen el�m�nvaiheensa^ keskeytin min�... Eik� h�n siis ole teid�n...

Gagin katsahti minuun.

-- Luuletteko siis, ett'ei h�n ole minun sisareni?... Ei, jatkoi h�n
k��nt�m�tt� huomiota minun h�mmennykseeni: -- kyll� h�n todellakin on
minun sisareni, minun is�ni tyt�r. Kuunnelkaa minua. Min� luotan teihin
ja kerron teille kaikki.

"Is�ni oli sangen hyv�nluontoinen, �lyk�s ja sivistynyt mies -- mutta

onnetoin. Kohtalo ei ollut menetellyt h�nen suhteensa ankarammin kuin
monen muunkaan; mutta h�n ei kest�nyt sen ensim�ist�k��n kohtausta.
Noudattaen sis�llist� taipumusta h�n meni aikaiseen naimiseen; h�nen
vaimonsa, minun �itini, kuoli hyvin pian; min� j�in h�nen j�lkeens�
kuusikuukautiseksi. Is�ni vei minut maalle, ja kokonaisen kahteentoista
vuoteen h�n ei matkustanut mihink��n. H�n johti itse minun
kasvatustani, eik� olisi milloinkaan eronnut minusta, joll'ei h�nen
veljens�, minun set�ni, olisi tullut meid�n luoksemme maalle. T�m�
set�ni oleskeli yht� mittaa Pietarissa. jossa h�nell� oli jotenkin
t�rke� virka. H�n kehoitti is��ni j�tt�m��n minut h�nen haltuunsa,
semmenkin koska is�ni ei mill��n ehdolla suostunut l�htem��n pois
maalta. Set�ni esitteli h�nelle, kuinka minun ik�iseni pojan on sangen
vaarallista el�� t�ydellisess� yksin�isyydess�, kuinka min� sellaisen
yh�ti surullisen ja ��nett�m�n miehen johdatettavana, kuin is�ni oli,
ehdottomasti j�isin yhdenik�isteni j�lkeen, sek� kuinka itse
luonteenikin siit� voisi turmeltua. Is�ni vastusti kauan veljens�
kehoituksia, mutta my�ntyi vihdoin. Min� itkin, erotessani is�st�ni;
min� rakastin h�nt�, vaikka en milloinkaan ollut n�hnyt hymy� h�nen
huulillaan ... mutta jouduttuani Pietariin min� pian unhoitin synk�n ja
ilottoman kotini. Minut asetettiin junkkarikouluun. mutta muutettiin
t��lt� er��sen kaartin rykmenttiin. Joka vuosi min� matkustin maalle
muutamaksi viikkoa, ja huomasin is�ni vuosi vuodelta tulevan yh�
surullisemmaksi, raskasmielisemm�ksi aina arkuuteen asti, ja vaipuvan
kokonaan itseens�. H�n k�vi joka p�iv� kirkossa ja unhoitti melkein
puhumistaitonsa. Kun min� kerran olin t�llaisella tervehtim�ss�
k�ynnill� is�ni luona -- min� k�vin jo silloin kahdettakymment� -- min�
ensim�isen kerran n�in talossamme laihtuneen, mustasilm�isen, noin
kymmenvuotisen tytt�sen -- Asjan. Is�ni sanoi h�nen olevan orvon, jonka
h�n oli ottanut -- el�tett�v�ksens� -- niin h�nen sanansa kuuluivat.
Min� en k��nt�nyt erityist� huomiota t�h�n tytt��n; h�n oli
huimap�inen, vikkel� ja ��net�in kuin pieni el�in, ja niin pian kuin
min� astuin is�ni lempikamariin, suureen ja synkk��n huoneesen, jossa
�itini oli kuollut ja jossa p�iv�ll�kin paloi kynttil�it�, h�n heti
k�tkeytyi is�ni vanhanaikaisen nojatuolin tahi kirjakaapin taakse.
Tapahtuipa, ett� palvelusvelvollisuuteni seuraavina kolmena, nelj�n�
vuotena estiv�t minua k�ym�st� tervehtim�ss� is��ni. Min� sain h�nelt�
joka kuukauden kuluessa lyhyen kirjeen; Asjaa h�n mainitsi ani harvoin
ja vain ohimennen. Is�ni oli jo kuudennellakymmenell�, mutta n�ytti
viel� nuorelta miehelt�. Ajatelkaapa minun kauhistustani: �kki� min�
aivan odottamatta saan talonhoitajalta kirjeen, jossa h�n ilmoittaa
is�ni makaavan kuoliuvuoteellaan, ja rukoilee minua tulemaan kotiin
niin pian kuin mahdollista, jos viel� tahtoisin ottaa h�nelt�
j��hyv�iset. Min� kiirehdin t�ytt� vauhtia kotiin ja tapasin h�net
viel� hengiss�, mutta viimeisill��n. Minun tuloni ilahutti h�nt�
suuresti, h�n sulki minut riutuneilla k�sill��n syliins�, loi minuun
pitk�llisen milloin tutkivan, milloin rukoilevan katseen ja
vannoitettuansa minua t�ytt�m��n h�nen viimeisen pyynt�ns�, h�n k�ski
vanhimman kamaripalvelijansa tuomaan Asjan sis��n.

"Vanhus saattoi h�net huoneesen; h�n tuskin pysyi jaloillaan ja koko

h�nen ruumiinsa v�risi.

"-- Kas tuossa, sanoi is�ni minulle voimainponnistuksella; -- min�

j�t�n sinun huostaasi tytt�reni -- sinun sisaresi. Sin� saat kuulla
kaikki Jaakolta, lis�si h�n, osoittaen kamaripalvelijaan.

*Asja kaatui kyynelten valtaamana kassoilleen vuoteelle... Puolen

tunnin kuluttua oli is�ni kuollut.

"Min� sain kuulla seuraavan. Asja oli minun is�ni sek� entisen
�itivainajani kamarineitsyen, Tatjana'n tyt�r. El�v�sti min� viel�
muistan t�m�n Tatjana'n, muistan h�nen pitk�n, sorean vartalonsa, h�nen
kauniit, totiset, �lykk��t kasvonsa suurine, tummine silmineen. H�n oli
ylpe�n tyt�n maineinen, jota oli mahdotonta l�hesty�. Niin paljon kuin
voin huomata Jaakon n�yr�st� ja katkonaisesta puheesta, oli likeisempi
suhde vallinnut is�ni ja h�nen v�lill�ns� muutamia vuosia �itini
kuoleman j�lkeen. Tatjana ei siihen aikaan en��n ollut asunut
herrastalossa, vaan naineen sisarensa, karjakon, tuvassa. Is�ni oli
suuresti mieltynyt h�neen, olipa minun l�hdetty�ni viel� tahtonut
naidakin h�net, mutta h�n ei itse suostunut olemaan h�nen vaimonansa,
huolimatta h�nen pyynn�st��n.

"-- Tatjana Vasiljevna vainaja oli, niin Jaakko kertoi minulle

seisoessaan k�det sel�n takana ovella: kaikessa sangen j�rkev�, eik�
tahtonut saattaa is��nne h�pe��n. Kuinka min� sopisin teid�n
puolisoksenne? mik� aatelisneiti min� olen? sanoi h�n, minun
l�sn�ollessani h�n sen sanoi. Tatjana ei ollut edes tahtonut muuttaa
meid�n luoksemme, vaan oli yh� asunut sisarensa luona Asjan kanssa.
Tatjana'n min� usein olin juhlap�ivin� n�hnyt kirkossa. Tumma huivi
p��ss� ja keltainen saali kaulassa h�n seisoi kansanjoukossa l�hell�
akkunaa: -- h�nen ankaran n�k�inen kasvojensa luonne kuvautui selv�sti
l�pikuultavaa akkunaa vastaan -- h�n rukoili n�yr�sti ja hartaasti,
kumartuen syv��n vanhan tavan mukaan. Kun set�ni vei minut pois, Asja
oli kaksivuotias; yhdeks�n vuoden ik�isen� h�n kadotti �itins�.

"Heti Tatjana'n kuoleman j�lkeen is�ni otti Asjan luoksensa kartanoon.

H�n oli jo ennenkin ilmaissut halunsa saada pit�� h�net luonansa, mutta
Tatjana ei siihen ollut suostunut. Kuvailkaapa mieless�nne, mit� Asja
silloin ep�ilem�tt� tunsi, kun h�net kutsuttiin kartanon herran luo.
T�h�n p�iv��n asti h�n ei ole voinut unhoittaa sit� hetke�, jolloin
h�net ensikerran puettiin silkisiin vaatteisiin ja suudeltiin h�nen
k�tt�ns�. �iti oli el�iss�ns� pit�nyt h�nt� ankarassa kurissa; is�n
luona h�n sai nauttia t�ydellist� vapautta. H�n oli itse h�nen
opettajanansa; paitse h�nt� Asja ei n�hnyt ket��n. Is�ni tosin ei h�nt�
hemmottelut sill� tavalla kuin moni lapsenhoitaja olisi tehnyt, mutta
h�n rakasti h�nt� intohimoisesti, eik� kielt�nyt h�nelt� mit��n: h�n
tunsi hengess��n itsens� syylliseksi h�nen suhteensa. Asja huomasi
pian, ett� h�n itse olikin p��henkil� talossa, h�n tiesi, ett�
kartanonherra oli h�nen is�ns�; mutta pian h�n ymm�rsi my�skin oman
ep�ilt�v�n asemansa; itserakkaus kehkeytyi suuressa m��rin,
ep�luottamus samoin; sopimattomia tapoja juurtui h�neen yh� enemm�n,
yksinkertaisuus katosi. H�n tahtoi -- h�n itse sen minulle kerran
tunnusti -- pakoittaa koko mailman unhoittamaan h�nen syntyns�; h�n
h�pesi �iti�ns�, h�pesi sit�, ett� h�n h�nt� oli h�vennyt, ja ylpeili
h�nest� samassa. Te n�ette siis, ett� h�n tiesi ja tiet�� paljon, jota
h�nen ik�isens� ei pit�isi tiet�m�n... Mutta voiko h�nt� itse� pit��
siihen syyp��n�? Nuoruuden voima oli h�ness� valloillaan, veri kuohui,
eik� ollut k�tt� tarjona, jonka h�nt� olisi johtanut... T�ydellinen
riippumattomuus kaikessa! Oliko h�nen siis helppo pysy� lujana? H�n ei
tahtonut olla huonompi muita ylh�isi� neitej�; h�n ryhtyi kirjoihin.
Mit� hyv�� siit� voi l�hte�? S��nn�tt�m�sti alkanut el�m� yh� kehkeytyi
s��nn�tt�m�sti, mutta h�nen syd�mens� kuitenkaan ei turmeltunut, ja
j�rki pysyi terveen�.

"Ja tuossa nyt min�, kaksikymmenvuotias poika parka �kki� n�in

kolmentoista vuotisen tyt�n haltuuni j�tetyksi! Ensim�isin� p�ivin�
is�n kuoleman j�lkeen vaikutti jo minun ��nenikin h�ness� kuumetaudin,
minun hyv�ilemiseni saattoivat h�net raskasmieliseksi, ja vasta
v�hitellen h�n minuun tottui. J�lest�p�in, kun h�n tuli siihen
vakuutukseen, ett� min� todellakin tunnustan h�net sisarekseni, ja
rakastan h�nt� niinkuin sisarta ainakin, h�n kiintyi minuun
intohimoisesti: h�ness� ei ainoakaan tunne j�� puolinaiseksi.

"Min� vein h�net Pietariin. Kuinka vaikeata minun ik�n�ns� olisi

ollutkin erota h�nest�, -- niin en kuitenkaan miss��n tapauksessa
voinut el�� yhdess� h�nen kanssansa; min� asetin h�net yhteen
paraimmista kasvatuslaitoksista. Asja kyll� ymm�rsi, ett� meid�n oli
v�ltt�m�t�nt� erota, mutta kuitenkin t�m� vaikutti h�ness� taudin, joka
saattoi h�net miltei kuoleman partaalle. V�hitellen suru kuitenkin
poistui h�nen mielest��n, ja h�n oli nelj� vuotta kasvatuslaitoksessa,
mutta pysyi, vastoin sit�, mit� olin odottanut, melkein samallaisena,
kuin ennen oli ollut. Laitoksen johtajatar valitti h�nest� usein
minulle. 'Aivan mahdotointa on h�nt� rangaista', h�n tavallisesti sanoi
minulle; -- 'ja yst�v�llisyydest� ei ole mihink��n h�nen suhteensa'.
Asja k�sitti kaikki eritt�in hyvin, oppi mainiosti, paremmin kuin
kaikki muut, mutta ei mill��n ehdolla tahtonut antautua yleisen kurin
alaiseksi; h�n niskoitteli, j�r�itteli... Min� en saattanut h�nt� siit�
liiaksi moittia: siin� tilassa, jossa h�n oli, h�n ei saattanut muuta
kuin joko olla n�yr� jokaista kohtaan, tahi karttaa jokaista. Kaikista
kumppaneistansa h�n katsoi yst�v�ksens� ainoasti er��n sek� muotonsa
ett� syntyns� puolesta v�h�p�t�isen, k�yh�n tyt�n. Muut neitoset joiden
yhteydess� h�nt� kasvatettiin, ja jotka suurimmaksi kuuluivat eteviin
perheisin, eiv�t h�nest� pit�neet, vaan kiusottelivat h�nt� ja
pisteliv�t niin paljon kuin suinkin taisivat; Asja ei antanut heille
hiuskarvaakan per��. Kerran uskontotunnilla opettaja sattui puhumaan
paheista. 'Liehakoitseminen ja pelkurimaisuus ovat t�rkeimm�t paheet,'
sanoi Asja ��neens�. Sanalla sanoen, h�n jatkoi k�yd� omaa tiet�ns�;
ainoasti h�nen seurustelutapansa tuli paremmaksi, vaikk'ei h�n
t�ss�k��n suhteessa juuri suuresti n�ytt�nyt edistyneen.

"Vihdoin h�n saavutti seitsem�nnentoista ik�vuotensa; h�nen ei en��n

k�ynyt j��minen kasvatuslaitokseen. Min� olin suuressa pulassa. Vihdoin
hyv� ajatus juolahti mieleeni; min� p��tin ottaa eron palveluksestani,
l�hte� ulkomaille yhdeksi tahi kahdeksi vuodeksi ja vied� Asja
mukanani. Tuumasta toimeen; ja nyt min� oleskelen h�nen kanssansa
Rhein'in rannoilla, jossa min� koitan harjoittaa maalaustaidetta, h�n
taasen ... veikistell� ja hullutella vanhan tavan mukaan."

-- Nyt min� toivon, ett� te ette tuomitse h�nt� liian ankarasti, sill�
vaikka h�n teeskenteleekin ik��nkuin kaikki olisi h�nest� saman
tekev��, h�n kuitenkin panee suuren arvon siihen. mit� muut, varsinkin
mit� te h�nest� ajattelette.

Ja lempe� hymy ilmaantui taas Gagin'in huulilla.

Min� puristin voimakkaasti h�nen k�tt�ns�.

-- Niin on asian laita, virkkoi Gagin j�lleen: min� olen pahassa

pulassa h�nen suhteensa. H�n saattaa kuumia hiili� jalkojeni alle, tuo
tytt�. T�h�n asti kukaan ei ole miellytt�nyt h�nt�, mutta silloin on
h�t� k�siss�, jos h�n rakastuu johonkuhun. Min� toisinaan todellakaan
en tied�, mihin minun on ryhtyminen h�nen suhteensa. Taannoin h�nen
p��h�ns� p�lk�hti ruveta vakuuttamaan minulle, ett� min� olin tullut
h�nt� kehtaan entist� kylmemm�ksi, sek� ett'ei h�n rakasta ket��n muuta
kuin minua, ett� h�n ainiaan on rakastava ainoasti minua. Ja t�m�n
ohessa h�n rupesi niin itkem��n...

-- T�m� se siis oli ... oli juuri p��st� huuliltani, min� purin
kieleeni.

-- Mutta sanokaapa, pyysin min� Gaginia: koska kerta avosyd�misyys

vallitsee meid�n kesken -- eik� h�n todellakaan ole t�h�n asti
mieltynyt kehenk��n? Pietarissa h�n varmaan on n�hnyt paljon nuoria
miehi�.

-- N�m�t juuri h�nt� eiv�t ensink��n miellytt�neet. Ei, Asja vaatii

itsellens� sankarin, ep�tavallisen ihmisen -- tahi maalarin kuvaamaan
vuoren rotkossa istuvan paimenen.

-- Mutta olenpa jo kyllin laverrellut ja pid�tt�nyt teit�, lis�si h�n

nousten.

-- Kuulkaapa, sanoin min�: -- menk��mme teid�n luoksenne, minun ei tee

mieleni kotiin.

-- Mutta teid�n ty�nne?

Min� en vastannut mit��n; Gagin hymyili hyv�syd�misesti, ja me

palasimme L:��n. N�hdess�ni tutun viinitarhan ja valkoisen rakennuksen
vuoren huipulla, jonkinmoinen suloinen tunne valtasi minut -- niin,
minun syd�mess�ni tuntui niin suloiselta, ik��nkuin joku olisi
��net�nn� vuodattanut siihen lievityst�, Mieleni keveni Gagin'in
kertomuksen j�lkeen.

IX.

Asja kohtasi meit� etehisen kynnyksell�; min� odotin j�lleen naurua,

mutta h�n tuli meit� vastaan ihan vaaleana, ��net�nn� ja silm�t maahan
luotuina.

-- Tuossa h�n taasen on, sanoi Gagin h�nelle: -- ja huomaa, h�n on itse
tahtonut palata.

Asja loi minuun kysyv�isen silm�yksen. Vuorostani min� nyt ojensin

h�nelle k�teni ja puristin voimakkaasti h�nen kylmi� sormiansa. Min�
s��lin h�nt� suuresti; nyt vasta min� ymm�rsin h�ness� paljon, mit� en
ennen ollut voinut k�sitt��: h�nen sis�llinen rauhattomuutensa, h�nen
voimattomuutensa pid�tt�� itse�ns�, h�nen teeskentelemishalunsa, --
kaikki minulle selveni. Min� loin silm�yksen h�nen sieluunsa: salainen
paino rasitti h�nt� lakkaamatta, h�nen kokematoin itserakkautensa kesti
h�ness� alituista taistelua ja matkaan saattoi levottomana h�ness�
suurta h�mmennyst�, vaan koko h�nen olentonsa etsi totuutta. Min�
ymm�rsin, miksi t�m� kummallinen tytt� minua ihastutti; siihen ei ollut
syyn� ainoastaan h�nen huima vieh�tysvoimansa; h�nen henkens� se oli,
joka minua miellytti.

Gagin alkoi puuhata piirustustensa ��ress�; min� ehdoittelin Asjalle,

ett� h�n tulisi kanssani k�velem��n viinitarhaan. H�n suostui siihen
heti hilpe�ll�, milt'ei n�yr�ll� my�ntyv�isyydell�. Me astuimme yl�s
puoliv�lille vuoren korkeutta ja laskeusimme istumaan leve�lle
hiekkakivelle.

-- Eik� teid�n ollut ik�v� ilman meit�? alkoi Asja.

-- Oliko teid�n sitten ik�v� minun poissa ollessani? kysyin min�.

Asja katsahti minuun sivulta.

-- Oli, vastasi h�n. -- Onko suloista olla vuorilla? jatkoi h�n heti;
-- ovatko ne korkeita? korkeampia kuin pilvet? kertokaa minulle, mit�
olette n�hneet. Te kerroitte siit� veljelle, mutta min� en ole saanut
kuulla mit��n.

-- Miksi l�hditte ulos? huomautin min�.

-- Min� l�hdin ... syyst� ett�... Nyt min� en�� en l�hde pois, lis�si
h�n luottavalla lempe�ll� ��nell�: -- te olitte suutuksissanne t�n��n.

-- Min�k�?

-- Niin.

-- Mint�hden? jos suvaitsette...

-- Min� en tied�, mutta te olitte suutuksissanne ja l�hditte
suutuksissanne pois. Se katkeroitti minun mielt�ni, ett� siten l�hditte
pois, ja min� olen iloinen siit�, ett� palasitte.

-- My�s min� olen iloinen siit� ett� palasin, virkoin min�.

Asja liikutti hartioitaan samalla tavalla kuin lapsilla on tapana tehd�

kun heid�n on hyv� olla.

-- Oi, min� saatan arvata! jatkoi h�n; -- muinoin min� kuullessani

is�ni yskiv�n viereisess� huoneessa, jo siit� voin p��tt��, oliko h�n
tyytyv�inen minuun vai ei.

T�h�n p�iv��n asti Asja ei kertaakaan ollut puhunut minulle is�st��n.

T�m� minua kummastutti.

-- Te siis rakastitte is��nne? kysyin min�, ja �kki� min� suureksi

harmikseni tunsin, ett� min� punastuin.

H�n ei vastannut mit��n ja punastui h�nkin. Me vaikenimme molemmat.

Kaukana Rhein'ill� kulki savuten h�yrylaiva. Me k��nsimme katseemme
sinnep�in.

-- Miksi ette kerro? virkkoi Asja melkein kuiskaamalla.

-- Miksi te t�n��n rupesitte nauramaan heti kuu n�itte minun? kysyin

min�.

-- Sit� min� en itsek��n tied�. Usein minun tekee mieleni itke�, mutta
silloin min� nauran. Te ette saa arvostella minua ... sen mukaan, mit�
teen. Ah, muistaessani, millainen on tuo tarina Loreleista? Se on kai
h�nen kallionsa, joka tuolla kaukana n�kyy? Kerrotaan, ett� h�n ensin
upotti jokaisen, mutta kun h�n rakastui, niin h�n itse sy�ksyi veteen.
Minua miellytt�� t�m� tarina. Frau Luise kertoo minulle kaikenmoisia
tarinoita. Frau Luisella on musta keltasilm�inen kissa...

Asja nosti p��t�ns� ja pudisti kiharoitaan.

-- Ah, kuinka hyv� minun on olla! sanoi h�n. Samassa hetkess� kaikui
katkonaisia pitk�veteisi� s�veleit� korviimme. Sataluku ��ni� toisti
yht'aikaa kirkkolaulua, noudattaen m��r�tyit� v�lihetki�: joukko
pyhiss� vaeltajia kulki alhaalla tiet� pitkin ristineen ja pyhine
lippuineen.

-- Oi, jos l�htisi heid�n kanssansa, huudahti Asja, kuunnellen s�velten

v�hitellen heikkonevaa kaikua.

-- Oletteko niin hurskas?

-- Min� haluaisin jonnekin kauas, rukoilemaan, tekem��n jonkun vaikean

uroty�n, jatkoi h�n. P�iv�t vieriv�t vierimist��n, el�m� on kuluva
loppuunsa, -- ja mit� me olemme saaneet toimeen!

-- Te olette kunnianhimoinen, huomautin min�: -- te ette tahdo viett��

el�m��nne ilmaiseksi, te tahdotte j�tt�� j�lkeenne merkki� teid�n
olemassa olostanne...

-- Onko tuo mahdotointa?

"Mahdotointa," olin juuri toistaa... Min� loin silm�yksen h�nen
kirkkaisiin silmiins� ja virkoin vain:

-- Koittakaa!

-- Sanokaapa, alkoi Asja j�lleen, hetkisen vaitiolon j�lkeen, jonka

kuluessa pian h�lvenev� varjo oli laskeutunut h�nen kasvoilleen, jotka
taasen olivat enn�tt�neet tulla vaaleiksi: -- teit� kai suuresti on
miellytt�nyt tuo nainen ... muistatteko, veli joi h�nen maljansa
rauniolla seuraavana p�iv�n� siit� kuin olimme tutustuneet?

Min� rupesin nauramaan.

-- Teid�n veljenne laski leikki�; ei mik��n nainen ole viel� minua

miellytt�nyt; ainakaan ei nyt kukaan miellyt�.

-- Mik� teit� enimmin miellytt�� naisissa? kysyi Asja viattomalla

uteliaisuudella.

-- Millainen kummallinen kysymys! huudahdin min�.

Asja joutui hieman h�mille.

-- Minun ei olisi pit�nyt kysy� teilt� t�t�, eik� niin? Suokaa se

minulle anteeksi; min� olen tottunut lavertelemaan kaikkia, mit�
p��h�ni sattuu. Juuri sent�hden min� pelk��nkin puhua.

-- Puhukaa Herran t�hden, �lk�� pelj�tk�? virkoin min�: -- min� olen

niin iloinen siit�, ett� vihdoin olette herjenneet ujostelemasta.

Asja loi silm�ns� maahan ja nauroi hiljaista, vienoa naurua; min� en

ollut n�hnyt h�nen ennen niin nauravan.

-- No, kertokaapa vihdoin, jatkoi h�n, tasoittaen hamettaan ja vet�en

sit� alas jaloillensa, ik��nkuin valmistaaksensa itse��n kauvan
istumaan: -- kertokaa, tahi lukekaa jotakin, niinkuin te taannoin
luitte meille "Onjeginist�"...

H�n vaipui �kki� ajatuksiin...

"Miss' risti puiden varjossa

On kurjan �itein haudalla..."

sanoi h�n hiljaa itsekseen.

-- Puschkin'issa n�m�t sanat kuuluvat v�h�n toisin, huomautin min�.

-- Min� tahtoisin olla Puschkin'in Tatjana, jatkoi h�n yh� ajatuksien

vallassa... Kertokaa, huudahti h�n el�v�sti.

Mutta minustapa ei ollut kertojaksi. Min� katselin h�nt�. h�nen

istuessaan vieress�ni kokonaan auringon kirkkaitten s�teitten
valaisemana, tyynen�, lempe�n�. Kaikki s�teili iloa ymp�rill�mme, sek�
alhaalla, ett� ylh��ll� -- taivas, maa ja vedet, itse ilmakin n�ytti
suurelta valomerelt�.

-- Katsokaa, kuinka kaunista! sanoin min� hiljent�en ehdottomasti

��nt�ni.
-- Kaunista! vastasi h�n yht� hiljaisella ��nell�, katsomatta minuun.
-- Jos me molemmat olisimme lintuja, ... kuinka korkealla me silloin
lent�isimme, kuinka leijailisimme ... katoaisimme kokonaan tuonne
taivaan siniin... Mutta me emme olekaan lintuja.

-- Mutta meille voi kasvaa siivet, sanoin min�.

-- Kuinka niin?

-- Tulevaisuudessa -- te saatte n�hd�. On tunteita, jotka kohoittavat

meit� yl�s maasta. Olkaa huoleti, te saatte siivet.

-- Onko teill� siis ollut sellaiset?

-- Kuinka sit� sanoisin... Luullakseni en t�t� ennen viel� ole

lent�nyt.

Asja vaipui j�lleen ajatusten mailmaan. Min� kumarruin hieman h�nen

puoleensa.

-- Taidatteko valssia? kysyi h�n �kki�.

-- Taidan, vastasin min� jotenkin oudonlaisesti.

-- Menk��mme siis, menk��mme... Min� pyyd�n velje� soittamaan meille

valssin... Me kuvailemme mieless�mme, ett� lenn�mme, ett� meille on
kasvanut siivet.

H�n juoksi kotiin. Min� juoksin h�nen j�lkeens� ja muutaman hetken

kuluttua me py�rimme ahtaassa huoneessa Lannerin ihanain s�velten
kaikuessa. Asja valssi taitavasti, vieh�tyksell�. Jotakin hentoa,
naisellista ilmaantui �kki� h�nen lapsellisen totisissa kasvoissaan.
Viel� kauan j�lest�p�in min� tunsin k�teni koskettavan h�nen
vartaloansa, viel� kauan min� olin kuulevinani h�nen pikaisen, l�heisen
hengitt�misens�, n�kevin�ni edess�ni h�nen tummat, liikkumattomat,
melkein suljetut silm�ns�, h�nen vaaleat, mutta el�v�t kutrien
tuuheasti verhomat kasvonsa.

T�m� p�iv� kului niin hauskasti kuin suinkin voi toivoa. Me iloitsimme
kuin lapset. Asja oli sangen suloinen ja yksinkertainen. Gagin
riemastui katsellessansa h�nt�. Min� l�hdin pois aivan my�h��n.
Saavuttuani keskelle Rhein'i� min� pyysin eh�tt�j�� j�tt�m��n veneen
virran valtaan. Ukko piti airoja ylh��ll� -- ja valtava virta kuljetti
meit� mukanaan. Katsellessani ymp�rilleni, kuunnellessani,
johdatellessani mieleeni menneit�, min� �kki� tunsin salaisen
rauhattomuuden syd�mess�ni ... min� nostin silm�ni taivasta kohti ...
mutta taivahallakaan ei ollut rauhaa; v�lkkyvine t�htineen se oli
alituisessa liikkeess�, kierteli, v�risi; min� kumarruin virtaa
kohti ... my�skin siin�, tuossa synk�ss�, kylm�ss� syvyydess� liikkui,
v�risi t�hti�; rauhatoin levottomuus kohtasi minua kaikkialla -- ja
rauhattomuus suureni minussa itsess�. Min� nojauduin veneen laitaa
vastaan. Tuulen suhina korvissani, veden hiljainen loiske per�keulan
takana minua s�ik�hdytti; aaltojen hilpe� huokuminen ei minua
virkistytt�nyt; satakieli viserteli rannalla, ja sen viserrys vuodatti
minuun suloista myrkky�. Kyyneleet tunkeutuivat silmiini, mutta ne
eiv�t olleet tyhj�n riemastuksen kyyneleit�. Mit� min� tunsin, se ei
ollut tuota kaikkia k�sitt�vien toiveitten ep�m��r�ist�, �sken
her�nnytt� tunnetta, jolloin ihminen tuntee sielunsa laajenevan ja
kaikuvan vastaan h�nen tunteillensa, jolloin h�n tuntee, ett� h�n
k�sitt�� ja rakastaa kaikkia...

Ei, minussa hehkui halu onnellisuuteen. Min� en viel� rohjennut m��r�t�

sille nime�, -- mutta onnellisuutta, onnellisuutta m��r�tt�myyteen
asti, -- siin� se, jota min� halusin, johon min� pyrin... Mutta vene
yh� kiiti eteenp�in, ja eh�tt�j�-ukko istui ja uinaili, nojautuen
eteenp�in airoja vastaan.

XI.

Kulkiessani seuraavana p�iv�n� Gagin'ien luo, min� en kysynyt

itselt�ni, olinko rakastunut Asjaan, mutta min� ajattelin paljo h�nt�,
h�nen kohtalonsa minua huvitti, min� iloitsin meid�n osottamattomasta
yhtymyksest�mme. Min� tunsin itsess�ni, ett� min� vasta eilisest�
p�iv�st� alkaen olin oppinut h�nt� tuntemaan! siihen asti h�n oli ollut
suljettuna minulle. Ja kuin min� vihdoin olin p��ssyt h�nt� tuntemaan,
kuinka vieh�tt�v�ss� valossa h�nen kuvansa silloin s�teili edess�ni.
kuinka uusi se oli minulle, millainen salainen lumous siit� kainosti
virtasi minuun...

Nopeasti min� astuin tuttua polkua pitkin, tavan takaa luoden silm�ni
et�isyydess� valkoisena v�lkkyv�� taloa kohti. Min� en ajatellut
tulevaisuutta -- en edes huomista p�iv��; minun oli sangen hyv� olla.

Asja punastui kun min� astuin huoneesen, min� huomasin, ett� h�n taasen
oli pukeutunut uudestaan, mutta mit� kasvonsa ilmaisivat, se ei
kuitenkaan soveltunut h�nen pukuunsa: ne olivat surulliset. Ja min�
tulin niin hilpe�n iloisena! Minusta n�ytti, ik��nkuin h�n nytkin
tapansa mukaan olisi ollut aikeessa juosta pois, mutta kuitenkin
koittanut voittaa itse�ns� -- ja h�n j�i huoneesen. Gagin n�kyi olevan
tuon omituisen hurjan innon vallassa, joka taudin tavalla valtaa
taitelijoita kun he kuvailevat mieless��n, ett� heid�n on onnistunut
"saada luonto kynsiins�", niinkuin he sanovat. Hiukset p�rr�ss� ja
maaliin tahrattuna h�n seisoi j�nnitetyn palttinan edess�, vedellen
sit� leve�lti siveltimell��n; h�n ny�k�ytti ik��nkuin hurjistuneena
minulle p��t�ns�, astui taaksep�in, tiiroitti sit� silmill��n ja
hy�kk�si sitte j�lleen kuvansa luo. Min� en tahtonut h�irit� h�nt� ja
istuuduin Asjan luo. H�nen tummat silm�ns� k��ntyiv�t verkalleen
minuun.

-- Te ette ole t�n��n samanlainen kuin eilen, huomautin min�, turhaan

koitettuani her�tt�� hymy� h�nen huulilleen.

-- En, en ole samanlainen, vastasi h�n vitkallisella ja kolkolla

��nell�. Mutta mit�p� siit�! Min� vain en ole nukkunut rauhallisesti;
min� olen miettinyt koko y�n.

-- Mit� olette miettineet?

-- Ah, min� olen miettinyt paljon asioita. Jo lapsuudestani saakka se

on ollut tapanani; ja siit� ajasta asti, kuin viel� asuin �itini
kanssa.

H�n lausui t�m�n sanan voimainponnistuksella ja toisti sitten viel�

kerran:
-- Kun viel� asuin �itini kanssa... Min� olen miettinyt, miksi ei
kukaan saata edelt�k�sin tiet�� kuinka h�nen k�y maailmassa; usein
n�kee vaaran olevan l�hell�, -- mutta kuitenkin on mahdotointa
pelastaida; ja miksik� ei aina saada sanoa totuutta suoraan?... Sitten
olen miettinyt sit�, etten min� tied� mit��n, ett� minun viel� tulee
oppia. Minua pit�� kasvatettaman, min� olen sangen huonosti kasvatettu.
Min� en taida soittaa pianoa, en taida piirt��, ja ompelenkin aivan
tyydytt�v�sti. Minulla ei ole mit��n taitoa; minun seurassani mahtaa
olla sangen ik�v�.

-- Te menettelette v��rin itse�nne kohtaan, virkoin min�. -- Te olette

lukeneet paljon, olette sivistynyt jo teid�n ymm�rryksell�nne...

-- Olenko min� ymm�rt�v�inen? kys�hti h�n niin sattuvan luonnollisella

tiedonhalulla, ett� min� ehdottomasti rupesin nauramaan. -- Veli,
olenko min� ymm�rt�v�inen? kysyi h�n Gagin'ilta.

T�m� ei vastannut h�nelle mit��n, vaan jatkoi puuhailemistaan, yh�

vaihtaen sivellint� ja nostaen k�tt�ns� korkealle.

-- Min� toisinaan itsek��n en tied�, mit� minulla on p��ss�ni, jatkoi

Asja samalla miettiv�ll� katsannolla. -- Min� v�list� itsekin todella
pelk��n itse�ni. Voi, min� tahtoisin niin mielell�ni... Onko totta,
ettei naisten pid� lukea paljoa.

-- Paljoa ei heid�n pid� lukeman, mutta...

-- Sanokaa minulle, mit� minun pit�� lukeman? sanokaa mit� minun pit��
tekem�n? Min� tahdon tehd� kaikki mit� te minulle m��r��tte, lis�si h�n
viattomalla luottamuksella k��ntyen minuun.

Min� en heti huomannut, mit� minun piti vastaaman h�nelle.

-- Eik� teid�n tule ik�v� minun kanssani?

-- Kuinka siihen arveluun saatatte tulla? vastasin min�.

-- No, kiit�n teit� siit�! virkkoi Asja; -- min� vain luulin, ett�
teid�n saattaisi tulla ik�v�.

Ja h�nen pienoinen kuuma k�tens� puristi minun k�tt�ni.

-- N.! huudahti samassa Gagin: -- eik� t�m� tausta ole liian tumma?

Min� menin h�nen luoksensa. Asja nousi ja l�hti huoneesta.

XII.

Tunnin kuluttua h�n palasi takaisin, j�i seisomaan ovelle ja viittasi

k�dell��n minua tulemaan luoksensa.

-- Kuulkaa, sanoi h�n: -- jos min� kuolisin, s��lisittek� minua.

-- Millaisia ajatuksia teill� t�n��n on! huudahdin min�.

-- Min� kuvailen mieless�ni, ett� min� kuolen pian; minusta toisinaan
n�ytt��, kuin kaikki ymp�rill�ni j�tt�isi minulle j��hyv�iset. On
parempi kuolla, kuin el�� t�ll� tavoin ... voi �lk�� katsoko minuun
tuolla tavalla; min� vakuutan, etten teeskentele. Muuten min� j�lleen
rupean pelk��m��n teit�.

-- Oletteko siis pelj�nneet minua?

-- Jos min� olen tuollainen kummallinen olento, niin min� todellakaan

en ole syyp�� siihen, vastasi h�n, -- Katsokaa, min� en en�� saata
nauraakaan...

H�n pysyi surullisena ja raskasmielisen� iltaan saakka. Jotakin oli

h�ness� tekeill�, mutta mit� se oli, sit� min� en k�sitt�nyt. H�nen
silm�yksens� pys�htyiv�t usein minuun; min� en ymm�rt�nyt, mit� ne
lausuivat, mutta minun syd�meni vet�ytyi joka kerta niiden
vaikutuksesta hiljaa kokoon. H�n n�ytti rauhalliselta -- mutta
katsellessani h�nt� minun kuitenkin teki mieleni pyyt�� h�nt�
rauhoittumaan. Min� ihailin h�nt�, min� n�in liikuttavan vieh�tyksen
h�nen vaaleissa piirteiss��n, h�nen ep�m��r�isiss�, vitkallisissa
liikkeiss��n -- mutta h�n kuvaili itselleen jostakin syyst� en tied�
mist� -- etten ollut hyv�ll� tuulella.

-- Kuulkaa, sanoi h�n minulle v�h�� ennen hyv�sti j�tt��: -- minua

h�iritsee se ajatus, ett� te pid�tte minua kevytmielisen�...
Vastaisuudessa teid�n tulee uskoa, mit� teille sanon, mutta my�skin
teid�n pit�� oleman vilpitt�m�n minua kohtaan: min� olen aina sanova
teille totuuden, min� annan sen vahvistukseksi teille kunniansanani...

T�m� "kunniansanani" saattoi minut taasen nauramaan.

-- Voi, �lk�� naurako, sanoi h�n kiihke�sti, -- muuten min� t�n��n

sanon teille saman, mink� te sanoitte minulle eilen: -- "Miksi te
nauratte?" -- ja lis�si, oltuansa hetken vaiti: -- muistatteko, te
puhuitte eilen siivist�? ... minulle on kasvanut siivet mutta ei ole
minne lent�isin.

-- Mit� sanottekaan, virkoin min�: -- onhan teille kaikki tiet avoinna.

Asja katsoi suoraan ja ter�v�sti silmiini.

-- Teill� on t�n��n huonoja ajatuksia minusta, sanoi h�n rypist�en

kulmakarvojansa.

-- Minullako huonoja ajatuksia? teist�? --

-- Mik�p� teit� t�n��n saattaa olemaan noin allap�in? keskeytti minua

Gagin: -- tahdotteko ett� eilisen mukaan soitan teille valssin?

-- Ei, ei, vastasi Asja, puristaen k�si�ns� yhteen; -- ei mill��n

ehdolla t�n��n.

-- En min� tahdo pakoittaa sinua, rauhoitu!...

-- Ei mill��n ehdolla, toisti Asja, tullen vaaleaksi. -- -- --

"Olisiko mahdollista, ett� h�n rakastaisi minua?" ajattelin itsekseni

tullessani Rhein'ille, jonka synk�t aallot kiihkein� vy�ryiv�t.
XIII.

"Olisiko mahdollista, ett� h�n rakastaisi minua?" kysyin itselt�ni

her�tess�ni seuraavana aamuna. --

-- Min� en tahtonut luoda silm�yst� itseeni. Min� tunsin ett� h�nen

kuvansa. ett� "v�kin�isesti nauravan tyt�n" kuva oli tunkeutunut syv��n
syd�meeni, ett'enk� siit� helposti voinut irtaantua. -- Min� l�hdin
L:��n ja viivyin siell� koko p�iv�n. mutta Asjasta en saanut n�hd�
muuta kuin vilahduksen silloin t�ll�in. H�n tuli alas hetkiseksi, k��re
otsan ymp�rill�, vaaleana, raukeana, silm�t melkein suljettuina; h�n
hymyili voimattomasti ja sanoi: -- "se menee ohitse, se ei ole mit��n,
se menee ohitse, eik� niin?" -- ja meni pois. -- T�m� k�vi s��likseni,
ja syd�mess�ni tuntui niin surullisen tyhj�lt�; min� en tahtonut
pitk��n aikaan l�hte� pois ja palasin kotiin vasta my�h��n.

Seuraavan aamun min� mietin jonkinmoisessa puoliunen kaltaisessa

tilassa. Min� tahdoin ryhty� ty�h�n -- en voinut; koitin olla mit��n
tekem�tt�, mit��n ajattelematta ... t�m�k��n ei onnistunut. Min�
k�velin pitkin kaupunkia, palasin kotiin ja l�hdin j�lleen ulos.

-- Oletteko ehk� herra N.? kuului �kki� takanani lapsen ��ni. Min�
katsoin taakseni; edess�ni seisoi poika. -- T�m� on neiti Annetet'elt�
teille, lis�si h�n, antaen minulle kirjelipun.

-- Min� aukaisin sen -- ja tunsin Asjan s��nn�tt�m�n ja h�t�isen

k�sialan. -- "Minun t�ytyy ehdottomasti saada tavata teit�," kirjoitti
h�n minulle, "saapukaa t�n��n kello nelj� rauniolle viev�n tien
varrella olevan rukoushuoneen luo. Min� olen t�n��n menetellyt sangen
varomattomasti... Tulkaa Jumalan t�hden, te saatte kuulla kaikki...
Sanokaa kirjeen tuojalle: "kyll�."

-- Tuleeko vastausta? kysyi poika.

-- Sano: "kyll�," vastasin min�. Poika l�hti juoksemaan pois.

XIV.

Tultuani huoneeseni laskeusin istumaan ja vaivuin ajatuksiin. Syd�meni

sykki tuimasti. Useampia kertoja min� luin Asjan kirjeen. Min� katsoin
kelloa; se ei viel� ollut yht�toistakaan.

Ovi avautui -- ja Gagin astui sis��n.

H�nen kasvonsa olivat synk�t. H�n tarttui minun k�teeni ja puristi sit�
lujasti. H�n n�ytti sangen levottomalta.

-- Mik� teit� vaivaa? kysyin min�.

Gagin otti tuolin ja istuutui minua vastap��t�.

-- Nelj� p�iv�� sitten, alkoi h�n v�kin�isesti hymyillen ja �nk�tt�in:
-- min� h�mm�stytin teit� kertomukseni kautta; t�n��n min� h�mm�styt�n
teit� viel� enemm�n. Jollekulle toiselle min� luultavasti en
puhuisi ... niin suoraan... Mutta te olette kunnon mies, olette minun
yst�v�ni, eik� niin? kuulkaa siis: minun sisareni Asja on teihin
rakastunut.

Min� s�ik�hdin ja hyp�hdin yl�s tuolilta...

-- Teid�n sisarenne, te sanotte...

-- Niin, niin, keskeytti minua Gagin. -- Min� puhun teille, eit� h�n on
kadottanut j�rkens�, ja saattaa minutkin j�rjett�m�ksi. Mutta onneksi
h�n ei osaa valehdella -- h�n luottaa minuun. -- Oi, millainen sielu
tuolla tyt�ll� on ... h�n saattaa itsens� viel� turmioon ihan
ehdottomasti.

-- Mutta te varmaankin erehdytte, huomautin min�...

-- En, min� en erehdy. Eilen, niinkuin tied�tte, h�n oli vuoteellaan

melkeen koko p�iv�n, ei sy�nyt mit��n, ei my�sk��n mit��n valittanut...
H�n ei valita milloinkaan. -- Minua kuitenkaan ei huolestuttanut,
vaikka h�nt� iltapuoleen rupesi vaivaamaan kuume. T�n��n kello kaksi
aamulla em�nt�mme her�tti minut: Tulkaa, sanoi h�n, sisarenne luo:
h�nen laitansa on jotenkin huono.

-- Min� kiirehdin Asjan luo ja n�in h�nen t�ysiss� vaatteissa makaavan

kuumetaudissa, kyynelten vallassa; h�nen p��ns� oli hehkuvan kuuma, ja
h�nen hampaansa kalisivat. "Mik� sinun on, kysyin min�: oletko kipe�?"

-- H�n heitt�ysi minun kaulaani ja rupesi rukoilemaan minua viem��n

h�net pois niin pian kuin mahdollista, jos tahtoisin, ett� h�n j�isi
el�m��n... Min� en k�sit� mit��n ... min� koitan h�nt� rauhoittaa...
H�n rupee itkem��n yh� tuimemmin ... ja �kki� min� h�nen kyyneleittens�
ohessa kuulen... Niin, sanalla sanoen, min� kuulin, ett� h�n rakastaa
teit�. -- Min� vakuutan teille, ett'ei meist� kumpikaan, vaikka
olemmekin ymm�rt�v�isi� miehi�, voi kuvailla mieless��n kuinka syv�lti
h�n tuntee, ja millaisella mahdottomalla voimakkuudella n�m�t tunteet
h�ness� esiytyv�t; t�m� nyt valtasi h�net odottamattomasti ja
kiihke�sti kuin raju-ilma. Te olette sangen rakastettava ihminen,
jatkoi Gagin: -- mutta kuitenkin minun t�ytyy tunnustaa, ett'en k�sit�,
miksi h�n on rakastunut teihin. H�n sanoo, ett� h�n oli mieltynyt
teihin heti ensi katsannossa. Siit� syyst� h�n my�skin taannoin itki,
vakuuttaessaan minulle, ett'ei h�n tahdo rakastaa ket��n muuta kuin
minua. -- H�n luuloittelee itselleen, ett� te halveksitte h�nt�, ett�
te varmaankin tunnette h�nen syntyns�; h�n kysyi minulta, enk� ole
kertonut teille h�nen el�m�nvaiheistansa -- min� luonnollisesti annoin
kielt�v�n vastauksen; mutta h�nen hieno aistinsa -- se todellakin on
ihmetelt�v�. H�n toivoo ainoasti yht� asiaa, l�hte� pois, pois nyt
heti. -- Min� istuin h�nen kanssansa aamuun asti; h�n vaati minua
vakuuttamaan kunniansanallani, ett'ei meit� en��n huomena olisi t��ll�
-- ja silloin vasta h�n nukkui. Min� mietin miettimist�ni, ja p��tin
vihdoin -- keskustella teid�n kanssanne. Minun mielest�ni Asjalla on
oikein -- meid�n tulee molempien l�hte� t��lt� matkaamme. Ja min�
olisin jo t�n��n vienyt h�net t��lt� pois, jollei p��h�ni olisi
sattunut ajatus, joka minun pid�tti. Ehk� ... kukapa sen tiet��? --
minun sisareni miellytt�� teit�. Jos niin olisi asian laita, niin
mint�hden siis veisin h�net pois? -- Ja silloin min� p��tin
h�pe�m�tt�... Ja sit� paitse min� olen itsekin jotakin huomannut...
Min� p��tin ... kuulustella teilt�... Gagin raukka joutui kokonaan
h�mille. -- Suokaa minulle anteeksi, min� pyyd�n, lis�si h�n: min� en
ole tottunut t�llaisiin asioihin.

Min� tartuin h�nen k�teens�.

-- Te tahdotte saada kuulla, virkoin min� vakavalla ��nell�: --

miellytt��k� minua teid�n sisarenne? -- Te olette arvanneet oikein, h�n
miellytt�� minua...

Gagin katsahti minuun. Mutta, lausui h�n �nk�ten: -- te ette suinkaan

tahtoisi naida h�nt�?

-- Miten te tahdotte, ett� vastaisin t�llaiseen kysymykseen? P��tt�k��

itse saattaisinko nyt...

-- Min� ymm�rr�n, min� ymm�rr�n, keskeytti minua Gagin. -- Minulla ei

sit� paitse ole mit��n oikeutta vaatia teilt� vastausta t�h�n, ja minun
kysymykseni -- oli per�ti sopimatoin. -- Mutta mit� minun pit��
tekem�n? -- Tulen kanssa ei ole hyv� leikitell�. Te ette tunne Asjaa;
olisi mahdollista, ett� h�n sairastuisi, l�htisi ulos, m��r�isi teille
yhtymis-ajan.... Toinen saattaisi salata kaiken ja odottaa tilaisuutta
-- mutta sit� h�n ei saata. H�nelle on t�m� tapahtunut ensikerran, --
sep� siin� juuri paha onkin. Jos olisitte n�hneet, kuinka h�n t�n��n
itki jalkojeni juuressa, niin ymm�rt�isitte minun pelkoni.

Min� rupesin miettim��n. Gagin'in sanat: "m��r�t� yhtymis-ajan"

sattuivat syd�meeni. Minusta n�ytti h�pe�lliselt� olla avosyd�misesti
vastaamatta h�nen kunnialliseen avosyd�misyyteens�.

-- Niin, sanoin min� vihdoin: -- te olette oikeassa. Tunti on siit�

kulunut, kun sain sisareltanne kirjeen. Tuossa se on.

Gagin otti kirjeen, luki sen nopeasti ja laski k�tens� polvilleen.

H�nen kasvoillaan ilmautuva h�mm�stys saattoi h�net huvittavan
n�k�iseksi, mutta minun ei nyt tehnyt mieleni nauraa.

-- Te todeltakin olette, sen viel� toistan ... kunnon mies, virkkoi

h�n: -- mutta mit� nyt on tekeminen. kuinka? h�n tahtoo itse
l�hte� pois, ja kirjoittaa kuitenkin teille ja soimaa itse��n
varomattomuudesta ... ja milloin h�n on enn�tt�nyt kirjoittaa? Mit� h�n
oikeastaan tahtoo teilt�?

Min� rauhoitin h�nt�, ja me rupesimme niin kylm�kiskoisesti kuin

suinkin keskustelemaan siit�, mihin meid�n oli ryhtyminen.

Vihdoin me tulimme seuraavaan p��t�kseen: vaaran v�ltt�miseksi minun

tuli menn� m��r�ttyyn paikkaan ja keskustella rehellisesti Asjan
kanssa. Gagin sitoutui istumaan kotona ja teeskentelem��n t�ydellist�
tiet�m�tt�myytt� h�nen kirjeens� suhteen; mutta illalla me j�lleen
p��timme yhty�.

-- Min� luotan lujasti teihin, sanoi Gagin puristaen k�tt�ni: --

s��st�k�� sek� h�nt� ett� minua. Huomena me kuitenkin l�hdemme, lis�si
h�n nousten: -- sill� te ette kumminkaan nai Asjaa.

-- Antakaa minulle miettimisaikaa iltaan saakka, virkoin min�.

-- Olkoon niin, mutta te ette h�nt� kumminkaan nai. H�n l�hti pois,
mutta min� heitt�ysin sohvalle ja suljin silm�ni. P��t�ni py�rytti: se
oli ollut yht'aikaa liian monen rajun tunteen vaikutuksen alaisena.
Minua pahastutti Gagin'in avosyd�misyys, min� tunsin mieliharmia Asjaa
kohtaan, h�nen rakkautensa minua sek� ihastutti ett� h�iritsi. Min� en
voinut k�sitt��, mik� saattoi h�net ilmaisemaan kaikki veljellens�;
pikaisen, melkein silm�nr�p�yksellisen p��t�ksen v�ltt�m�tt�myys minua
kiusasi...

"Menn� naimiseen seitsentoista vuotiaan, h�nen luontoisensa tyt�n

kanssa, kuinka se on mahdollista?" sanoin min� nousten sohvalta.

XV.

Suostuttuna tuntim��r�n� min� kuljin Rhein'in poikki, ja ensim�inen

henkil�, joka tuli minua vastaan toisella rannalla, oli sama poika,
joka oli tullut minun luokseni aamulla. H�n n�ht�v�sti oli minua
odottamassa.

-- Neiti Annett'elt�, sanoi h�n kuiskaamalla ja antoi minulle toisen

kirjeen.

Asja ilmoitti, ett� h�n oli m��r�nnyt toisen paikan meid�n yhtymist�mme
varten. Minun piti puolentoista tunnin kuluttua menem�n Frau Luise'n
taloon, eik� rukoushuoneelle, koputtaa alhaalla ja astua sitten
kolmanteen kerrokseen.

-- Sanonko taasen: "kyll�?" kysyi poika.

-- "Kyll�," toistin min� ja l�hdin k�velem��n pitkin Rhein^in rantaa.

Ei ollut en�� aikaa palata kotiin, ja kaduilla min� en tahtonut
kuljeksia. Kaupungin muurin takana oli pieni puutarha katettuine
keilaratoineen ja p�ytineen oluenjuojia varten. Min� l�hdin sinne.
Joitakuita jo vanhanpuolisia Saksalaisia heitti keilaa; jyrin�n�
vieriv�t puiset pallot ja silloin t�ll�in kuului mieltymyksen
huudahtuksia. Siev� palvelustytt� toi minulle olutkannusen; h�nen
silm�ns� olivat punaset itkusta. Min� katsoin h�nt� kasvoihin. H�n
k��ntyi �kki� ja meni pois.

-- Niin, niin lausui l�hell� istuva lihava, punaposkinen porvari: --

Hannasemme on t�n��n sangen surullinen. H�nen sulhonsa on mennyt
sotamieheksi. Min� katsoin h�neen: h�n oli tunkeutunut er��sen nurkkaan
ja nojasi poskeansa k�teens�; kyyneleit� vieri toinen toisensa j�lkeen
alas pitkin h�nen sormiansa. Joku pyysi olutta; tytt� vei h�nelle
kannusen ja palasi j�lleen paikallensa. H�nen surunsa vaikutti minuun:
min� rupesin ajattelemaan l�hell� olevaa hetke�, jona minun piti
tapaaman Asjaa, mutta minun ajatukseni olivat huolelliset, ilottomat.

Keve�ll� syd�mell� min� en suinkaan mennyt tapaamaan h�nt�; min� en

saanut antautua kesken�isen lemmen vaikuttavan ilon valtaan; minun oli
pit�minen antamani lupaus, t�ytt�minen raskas velvollisuus. "H�nen
kanssansa ei ole hyv� leikki�" -- n�m�t Gagin'in sanat olivat
tunkeutuneet kuin nuolet syd�meeni. Eik� minussa viel� nelj� p�iv��
sitten istuessani tuossa aaltojen tuudittamassa veneess� hehkunut halu
onnellisuuteen. Sen saavuttaminen minusta n�ytti mahdolliselta -- ja
min� horjuin, ty�nsin sen pois; minun t�ytyi sen ty�nt�� pois
itsest�ni... Sen odottamattomuus saattoi minun mieleni h�iri��n. Itse
Asja, h�nen tulinen luonteensa, h�nen entuutensa, h�nen kasvatuksensa,
t�m� ihastuttava mutta kummallinen olento -- minun t�ytyy se tunnustaa
-- her�tti minussa pelkoa. Kauan n�m�t tunteet taistelevat minussa.
M��r�tty hetki l�hestyi. "Min� en saata naida h�nt�," p��tin min�
vihdoin; -- "h�nen ei pid� saaman tiet��, ett� my�s min� lemmin h�nt�."

Min� nousin, -- ja pantuani talarin Hanna-raukan k�teen (h�n ei edes

kiitt�nyt minua siit�) l�hdin Frau Luise'n taloon. Illan varjot
h��lyiv�t jo ilmassa, ja taivahalta l�htev� kaita valo, iltaruskon
punainen kajastus, v�lkkyi h�m�r�ll� kadulla. Min� kolkutin hiljaa
ovelle; se avautui heti. Min� astuin kynnyksen yli ja jouduin
t�ydelliseen pimeyteen.

-- T�nne! kuului vanhan vaimon ��ni. Teit� odotetaan.

Min� astuin haparoiden pari askelta; luinen k�si tarttui minun k�teeni.

-- Oletteko Frau Luise? kysyin min�.

-- Olen, vastasi minulle sama ��ni: -- min� se juuri olen, kaunis,

nuori herrani! Akka vei minua yh� yl�sp�in jyrkki� rappusia my�den ja
pys�htyi kolmannen kerroksen ovien edustalle. Himme�ss� pienest�
akkunasta tulevassa valossa min� tunsin pormestarin lesken ryppyiset
kasvot. Tympe�n viekas hymy v��risti h�nen kuoppautuneita huuliansa ja
veti kokoon h�nen pienet, uleat silm�ns�. H�n osoitti minulle pienen
oven. vapisevalla k�dell� min� aukaisin sen ja ty�nsin sen kiinni
j�less�ni.

XVI.

Pieness� huoneessa. johon min� astuin, oli jokseenkin pime�, enk� heti
voinut huomata siin� Asjaa.

K��riytyneen� pitk��n saaliin h�n istui tuolilla akkunan ��ress�, p��

poisp�in k��nnettyn� ja melkein k�tkettyn�, niinkuin s�ik�htynyt
lintunen. H�n hengitti pikaisesti ja koko h�nen ruumiinsa v�risi. H�n
k�vi sanomattomasti minun s��likseni. Min� astuin h�nen luoksensa. H�n
k��nsi viel� enemm�n p��t�ns� poisp�in...

-- Anna Nikolajevna, sanoin min�.

H�n ojensi itsens� �kki�, tahtoi katsoa minuun -- eik� voinut. Min�
tartuin h�nen k�teens�; se oli kylm� ja j�i niinkuin kuolleena minun
kouraani.

-- Min� halusin ... alkoi Asja, koittaen hymyill�, mutta h�nen vaaleat
huulensa eiv�t totelleet h�nt�: -- min� tahdoin... Ei, en voi, sanoi
h�n ja vaikeni. Ja todellakin, h�nen ��nens� keskeytyi joka sanassa.

Min� laskeusin istumaan h�nen viereens�.

-- Anna Nikolajevna, toistin min�, enk� voinut min�k��n sen enemp��

sanoa.
Tuli ��nett�myys. Min� yh� pitelin h�nen k�tt�ns� ja katselin h�neen.
H�n pysyi yh� itsehens� vet�ytyneen� niinkuin ennen, sai tuskin
henke�ns� vedetyksi ja pureskeli alahuultansa voidaksensa olla
itkem�tt� ja pid�tt��ksens� esiintunkeutuvia kyyneleit�... Min�
katselin h�neen: oli jotakin liikuttavan avutointa h�nen arassa
liikkumattomuudessaan: oli ik��nkuin h�n hervottomuudesta tuskin olisi
p��ssyt tuolille saakka ja sitten vaipunut sille. Syd�meni lakkasi
sykkim�st�...

-- Asja, sanoin min� tuskin kuuluvasti...

H�n nosti hitaasti p��t�ns� ja loi silm�ns� minuun... Oi lempiv�n

naisen katsetta, -- kuka sit� voi kuvata? Ne rukoilivat, nuot silm�t,
ne kysyiv�t, ilmaisivat luottamusta, n�yryytt�... Min� en voinut
vastustaa niiden lumousvoimaa. Min� tunsin polttavan tulen niinkuin
kuumista neuloista l�htev�n pistoksen tunkeutuvan l�vitseni; min�
kumarruin alas ja laskin huuleni h�nen k�dellens�...

V�risev� ��ni, niinkuin katkonainen huokaus, tunkeutui korviini, ja

min� tunsin heikon lehden tavalla vapisevan k�den koskettavan
hiuksiani. Min� nostin p��t�ni ja n�in h�nen kasvonsa. Kuinka nopeasti
ne olivat muuttuneet! Pelko oli niist� kadonnut, katse kulki jonnekin
kauas avaruuteen ja vei minut sinne mukanansa, huulet olivat puoleksi
avoinna, otsa vaalea kuin marmori, ja kiharat olivat ik��nkuin tuulen
viemin� koottuina taakse-p�in. Min� unhoitin kaikki ja vedin h�net
luokseni -- h�nen k�tens� totteli n�yr�sti ja koko h�nen ruumiinsa
seurasi sit�, saali soljui alas h�nen hartioiltansa, ja h�nen p��ns�
lep�si hiljaa minun rinnallani hehkuvien huulieni alla...

-- Teid�n ... kuiskasi h�n tuskin kuuluvasti.

Ja kietoutui minun k�sivarteni h�nen vartalonsa ymp�ri... Mutta �kki�

Gagin ik��nkuin ukonnuolen leimaus muistui mieleeni. -- Mit� me teemme!
huudahdin min� ja vet�ydyin �kki� taaksep�in... Teid�n veljenne ...
tiet�� kaikki.... H�n tiet��, ett� me olemme t��ll� toisiamme
tapaamassa.

Asja vaipui tuolille.

-- Niin, jatkoin min� nousten seisoalleni ja astuen toiselle puolelle

huonetta. -- Teid�n veljenne tiet�� kaikki... Minun t�ytyi sanoa
h�nelle kaikki.

-- T�ytyi? lausui h�n ep�selv�ll� ��nell�. H�n ei n�ht�v�sti viel�

voinut tointua eik� ymm�rt�� minua t�ydellisesti.

-- Niin, niin, toistin min� jonkinmoisella katkeruudella -- ja siihen

te yksin�nne olette syyp��, te yksin�nne. -- Miksi te itse ilmaisitte
salaisuutenne? Kuka teit� saattoi kertomaan kaikki veljellenne? H�n oli
itse t�n��n luonani ja kertoi minulle teid�n keskustelunne h�nen
kanssansa. -- Min� koitin olla katsomatta Asjaan ja k�velin pitkin
askelin edes takaisin huoneessa. -- Nyt on kaikki hukassa, kaikki,
kaikki...

Asja oli nousta tuolilta.

-- J��k��, huudahdin min�: -- j��k��, min� rukoilen teit�. Teill� on

tekemist� rehellisen miehen kanssa -- niin, rehellisen miehen kanssa.
-- Mutta Jumalan nimess�, mik� teit� niin on kiihoittanut? Oletteko
huomanneet minussa jotakin muutosta? -- Minun oli ihan mahdotonta
salata mit��n veljelt�nne, kun h�n t�n��n k�vi luonani.

"Mit� min� puhunkaan?" ajattelin min� itsekseni ja se ajatus, ett� min�

olin kunnotoin petturi, ett� Gagin tiesi meid�n yhteentulostamme, ett�
kaikki oli ilmaistu, paljastettu, -- risteili p��ss�ni.

-- Min� en kutsunut velje� luokseni, kuului Asjan s�ik�htynyt, ep�selv�

��ni. H�n tuli itsest��n.

-- Katsokaapa nyt, mit� olette saaneet toimeen, jatkoin min�. Nyt te

tahdotte l�hte� pois...

-- Niin, minun t�ytyy l�hte�, sanoi h�n yht� hiljaisella ��nell�: min�
olenkin pyyt�nyt teit� t�nne ainoasti sit� varten, ett� saisin j�tt��
teine j��hyv�iset.

-- Ja te luulette, virkoin min�, ett� minun on helppo erota teist�.

-- Mint�hden te siis kerroitte veljelle? sanoi Asja.

-- Min� sanon sen teille -- min� en saattanut menetell� toisin.

Jollette itse olisi ilmaisseet asiatanne...

-- Min� olin sulkeutunut huoneeseni, sanoi h�n suora-syd�misesti: --

min� en tiennyt, ett� em�nn�ll� oli toinen avain.

T�m� viatoin puolustus, h�nen lausumansa, t�llaisella hetkell� -- oli

silloin melkein suututtamaisillaan minua ... mutta nyt en min� saata
muistella sit� tulematta liikutetuksi. Rehellinen, vilpit�in lapsi
raukka!

-- Ja nyt on kaikki p��ttynyt! aloin min� uudestaan, -- kaikki. Nyt

meid�n t�ytyy erota.

Min� katsoin salaa Asjaan ... h�nen kasvonsa leimahtivat

tuli-punaisiksi. H�n tunsi, min� sen huomasin, sek� h�pe�t� ett� surua.
Min� itsekin k�velin ja puhuin niinkuin kuumetautinen. Te ette ole
antaneet kehkeytyv�lle tunteelle aikaa kypsy�, te olette itse
katkaisseet meid�n v�limme, te ette luottaneet minuun, teill� oli
ep�luuloa minua kohtaan...

Puhuessani Asja yh� enemm�n oli kumartunut eteenp�in -- ja laskeutui

nyt �kki� polvilleen, antoi p��ns� vaipua k�siins� ja rupesi tuimasti
itkem��n. Min� sy�ksyin h�nen luoksensa, koitin nostaa h�nt�, mutta h�n
ei suvainnut sit�. Minun on mahdotointa k�rsi� naisten kyyneli�: niit�
n�hdess�ni min� heti joudun vimmaan.

-- Anna Nikolajevna, Asja! huudahtelin min� tuskissani: min� pyyd�n,

min� vannotan teit�, Jumalan t�hden herjetk��... Min� tartuin uudestaan
h�nen k�teens� ...

Mutta suureksi h�mm�styksekseni h�n �kki� hyp�hti yl�s, sy�ksyi

nopeasti kuin ukonnuoli ovelle ja katosi...

Kun Frau Luise muutamien hetkien kuluttua astui sis��n, -- min� yh�
viel� seisoin keskell� lattiaa, niinkuin ukkosen kohtaamana. Min� en
k�sitt�nyt, kuinka t�m� yhteentulo voi p��tty� niin pikaisesti, niin
typer�sti -- p��tty�, kun en viel� ollut sanonut sadannestakaan siit�,
mit� tahdoin, mit� minun tuli sanoa, kun en viel� ollut selvill� siit�,
miten se oli p��ttyv�.

-- L�htik� neiti pois? kysyi minulta Frau Luise, kohottaen keltaiset

kulmakarvansa yl�s otsalle saakka.

Min� katselin h�neen niinkuin mielipuoli -- ja l�hdin pois.

XVII.

Min� kiidin ulos kaupungista ja l�hdin suoraa tiet� lakeudelle.

Mieliharmi, vimmattu mieliharmi kalvoi mielt�ni. Min� soimasin
ankarasti itse�ni. Kuinka en voinut k�sitt�� syyt�, joka saattoi Asjan
muuttamaan yhtym�paikkaa, kuinka en pannut arvoa siihen, kuinka
vaikeata h�nen t�ytyi olla tulla t�m�n akan luo, kuinka en pid�tt�nyt
h�nt�. Kahden kesken h�nen kanssansa tuossa yksin�isess�, tuskin
valaistussa huoneessa minulla oli voimaa, oli syd�nt� -- sy�st� h�net
luotani, viel�p� soimatakin h�nt�... Ja nyt h�nen kuvansa seurasi
minua, ja min� pyysin h�nelt� anteeksi; muistellessani noita vaaleita
kasvoja, noita kosteita ja arkoja silmi�, noita hajanaisia hiuksia
h�nen kyykistyneell� niskallaan, muistellessani, kuinka h�nen p��ns�
hiljaisesti kallistui minun rinnalleni, min� tunsin tulen polttavan
itse�ni -- "Teid�n" ... kuiskahti viel� h�nen vieno ��nens� minun
korviini. "Min� olen menetellyt omantuntoni mukaan," koitin min�
vakuuttaa itselleni... Se ei ole totta! Tahdoinko min� todellakin, ett�
asia niin p��ttyisi? Onkohan minun mahdollista erota h�nest�? Voinko
olla h�nt� ilman? -- Mielet�in! mielet�in! huudahdin min� katkerasti...

Sill� v�lin oli y� synkkine varjoineen laskeutunut maan yli. Pitkin

askelin min� riensin siihen taloon, jossa Asja asui.

XVIII.

Gagin tuli minua vastaan.

-- Oletteko n�hneet sisartani? huusi h�n minulle jo kaukaa.

-- Eik� h�n siis ole kotona? kysyin min�.

-- Ei.

-- H�n ei siis ole palannut?

-- Ei. Pyyd�n anteeksi, jatkoi Gagin: -- min� en voinut pysy� alallani

kotona; min� l�hdin vastoin suostumustamme rukoushuoneelle; siell�
h�nt� ei ollut; h�n luultavasti ei ollut tullutkaan sinne?

-- H�n ei ollut rukoushuoneella.

-- Ettek� te ole h�nt� n�hneet?

-- Minun on tunnustaminen, ett� min� olen n�hnyt h�net.

-- Miss�?

-- Frau Luise'n luona. -- Min� erosin h�nest� tunnin verran t�t� ennen,
lis�sin min�. Min� olin vakuutettu siit�, ett� h�n oli palannut kotiin.

-- Odottakaamme, sanoi Gagin.

Me astuimme huoneesen ja laskeusimme istumaan toinen toisemme viereen.

Me olimme vaiti. Me emme kumpanenkaan olleet hyv�ll� mielell�. Me
loimme silm�mme alituisesti ymp�rillemme, katselimme ovelle p�in ja
kuuntelimme. Vihdoin Gagin nousi.

-- T�m�p� on hirve�t�! huudahti h�n: -- Syd�menikin jo lakkaa

sykkim�st�. H�n tappaa minut viel�, Jumal'auta tappaakin ...
l�htek��mme h�nt� etsim��n.

Me l�hdimme. Ulkona oli jo sangen h�m�r�.

-- Mist� te puhuitte h�nen kanssansa? kysyi minulta Gagin, painaen

hatun alas silmillens�.

-- Min� olin yhdess� h�nen kanssansa korkeintaan viiden minuutin

verran, vastasin min�: -- min� puhuin h�nen kanssansa niinkuin oli
suostuttu.

-- Tied�ttek� mit�, virkkoi h�n: -- parempi on meid�n menn� kummankin

erikseen; siten voimme pikemmin l�yt�� h�net. -- Tulkaa kuitenkin
kaikissa tapauksissa tunnin kuluttua t�nne.

XIX.

Min� astuin rivakkaasti viinitarhaa alas ja sy�ksyin kaupunkiin.

Nopeasti min� kuljin kaikki kadut, katsoin kaikialle, my�skin Frau
Luise'n akkunaan, palasin Rhein'ille ja juoksin pitkin sen rantaa.
Tavan takaa naishaamuja tuli minua vastaan, mutta Asjaa ei ollut
miss��n n�ht�v�n�. Minua ei en�� vaivannut mieliharmi, -- salainen
pelko kalvoi omaatuntoani, enk� min� tuntenut ainoastaan pelkoa ... en,
min� tunsin katumusta, hehkuvinta s��li�, lempe� -- niin hellint�
lempe�. Min� v��ntelin k�si�ni, huusin Asjaa y�n vierivien varjojen
keskell�, ensinn� hiljaa sitten yh� kuuluvammin; min� kerroin sata
kertaa, ett� min� lemmin h�nt�, min� vannoin, ett'en milloinkaan eroisi
h�nest�; min� olisin antanut kaikki, mit� maailmassa oli, jos vain
viel� kerran olisin saanut pidell� h�nen kylm�� k�tt�ns�, kuulla h�nen
vienoa ��nt�ns�, viel� kerran n�hd� h�net edess�ni... H�n oli ollut
niin l�hell� minua, oli tullut luokseni t�ydellisell� luottamuksella,
t�ydellisell� syd�men ja tunteitten viattomuudella, oli tarjonnut
minulle oman kokemattoman nuoruutensa ... enk� min� ollut silloin
sulkenut h�nt� rintaani vastaan, min� olin ry�st�nyt itselt�ni sen
autuuden, jota olisin tuntenut n�hdess�ni, kuinka h�nen armaat kasvonsa
kirkastuivat ilosta ja hiljaisesta riemastuksesta... T�m� ajatus oli
saattaa minut j�rjelt�ni.
"Minne h�n on voinut joutua, miten h�nen on k�ynyt?" huudahdin min�
hervottoman ep�ilyksen tuskassa... Jotakin valkoista v�l�hti yht'�kki�
aivan virran rannalla. -- Min� tunsin tuon paikan; siin� oli er��n
seitsem�nkymment� vuotta sitten veteen hukkuneen miehen haudalla
puoleksi maahan vaipunut kiviristi, johon oli piirretty vanhanaikainen
hautakirjoitus. -- Syd�meni j�hmettyi... Min� juoksin ristin luo;
valkoinen hahmo oli kadonnut; min� huudahdin: "Asja." Kuoleman kolkko
��neni s�ik�hdytti minua itse� -- eik� ket��n kuulunut...

Min� p��tin l�hte� kuulemaan, eik� Gagin ollut l�yt�nyt h�nt�.

XX.

Kiireesti astuessani viinitarhan l�pi viev�� polkua pitkin min� n�in

Asjan huoneen olevan valaistun... T�m� minua hieman rauhoitti.

Min� l�hestyin taloa; alhaalla oleva ovi oli suljettu; min� kolkutin.
Ikkuna alikerroksessa, joka ei ollut valaistu, avautui varovasti ja
Gagin'in p�� pist�ytyi siit� esiin.

-- Oletteko l�yt�neet? kysyin min� h�nelt�.

-- H�n on palannut, vastasi h�n minulle kuiskaamalla: -- h�n on

huoneessaan ja riisuu vaatteet ylt�ns�. Kaikki on paikoillansa.

-- Jumalan kiitos! huudahdin min� sanomattoman ilon valtaamana: Jumalan

kiitos! Nyt on kaikki hyvin! Mutta te tied�tte, ett� meill� on viel�
keskusteltavaa.

-- Toisella kertaa, virkkoi h�n, vet�en akkunan hiljaa itseens� p�in:

-- toisella kertaa, mutta nyt j��k�� hyv�sti!

-- Huomiseksi, virkoin min�: -- huomenna on kaikki ratkaistava.

-- J��k�� hyv�sti, toisti Gagin. Akkuna sulkeutui. Min� olin melkein

kolkuttamaisillani sille. Min� tahdoin juuri silloin sanoa Gagin'ille,
ett� min� pyyd�n h�nen sisarensa k�tt�. Mutta sellainen kosiminen,
sellaisella hetkell�... Huomiseksi, ajattelin min�; huomenna min� tulen
onnelliseksi...

Huomenna min� tulen onnelliseksi! Onnella ei ole huomista p�iv��; sill�

ei my�sk��n ole eilist�; se ei tied� mist��n entuudesta, se ei ajattele
tulevaisuutta; nykyisyys kuuluu sille, -- eik� se ole p�iv� -- se on
silm�nr�p�ys.

Min� en muista mill� tavalla min� tulin S:��n. Eiv�t jalat minua
vieneet, ei vene minua kuljettanut; jonkinmoiset leve�t, voimakkaat
siivet kiid�ttiv�t minut sinne. Min� kuljin pensaan ohitse, jossa
satakieli lauloi; min� pys�hdyin ja kuuntelin kauan: minusta tuntui
kuin se olisi laulanut minun lemmest�ni, minun onnestani.

Kun min� seuraavana aamuna l�hestyin tuttua taloa, niin muuan

asianhaara oudostutti minua: Kaikki sen akkunat olivat avoinna, ovi
samaten; paperilippuja oli hajallaan kynnyksen edess�; piika n�kyi
luuta k�dess� oven takaa.
Min� l�hestyin h�nt�...

-- He ovat l�hteneet! tokaisi h�n ennenkuin enn�tin kysy�, oliko Gagin

kotona.

XXI.

-- Ovat l�hteneet?... toistin min�.... Kuinka l�hteneet? Minne?

-- He l�htiv�t t�n� aamuna kello kuusi, eiv�tk� sanoneet, minne

l�htisiv�t. Mutta odottakaapa, te luultavasti olette herra N.?

-- Min� olen herra N.

-- Teille on kirje em�nn�ll�. Piika meni yl�s ja palasi kirje kourassa.

-- Kas siin�, olkaa niin hyv�!

-- Mutta eih�n ole mahdollista ... kuinka asian laita n�in voi olla?...
h�pisin min�. Piika katsoi minuun t�llistellen ja rupesi lakaisemaan.

Min� aukaisin kirjeen. Se oli Gagin'ilta; Asjalta ei ollut rivi�k��n.

H�n alkoi kirjeens� pyyt�m�ll�, ett'en suuttuisi h�nen odottamattoman
poisl�ht�ns� t�hden; h�n oli vakuutettu siit�, ett� min� tarkkaan
mietitty�ni asiata pit�isin h�nen p��t�ksens� kohtuullisena. H�n ei
ollut keksinyt muuta keinoa p��st�ksens� sellaisesta tilasta, joka
voisi tulla vaivaloiseksi ja vaaralliseksi. -- "Eilen illalla,
kirjoitti h�n, kun me molemmat ��neti odotimme Asjaa, min� lopullisesti
tulin siihen vakuutukseen, ett� ero oli v�ltt�m�t�in. On olemassa
ennakkoluuloja, joita min� pid�n arvossa; min� ymm�rr�n, ett� teid�n on
mahdotointa menn� naimiseen Asjan kanssa. H�n on kertonut minulle
kaikki; h�nen rauhallisuutensa t�hden minun on t�ytynyt suostua h�nen
alituisiin, hartaisiin pyynt�ihins�." -- -- Kirjeen lopussa h�n
ilmeitti mielipahaansa siit�, ett� meid�n tuttavuutemme niin pian
keskeytyi, toivotti minulle onnea, puristi yst�v�llisesti minun k�tt�ni
ja pyysi, ett'en yritt�isi etsi� heit�.

-- Millaisia ennakkoluuloja? huusin min�, ik��nkuin h�n olisi voinut

kuulla minua: -- mit� hulluutta! "Kuka on antanut h�nelle oikeuden
ry�st�� h�net minulta"... Min� tartuin p��st�ni kiinni...

Piika alkoi ��neens� huutaa em�nt��; h�nen kauhunsa saattoi minut

j�rkeeni. Yksi ajatus oli minussa vallalla: etsi� heit�, etsi�, kuinka
paljon ik�n�ns� se maksaisikaan. Kest�� t�m� isku, olla tyytyv�inen
t�llaiseen asian p��t�kseen oli mahdotointa. Min� sain kuulla
em�nn�lt�, ett� he olivat kello kuusi aamulla astuneet h�yrylaivaan ja
l�hteneet kulkemaan Rhein'i� alasp�in. Min� l�hdin laivakonttooriin;
siell� sanoivat minulle, ett� he olivat ottaneet laivapiljetin
K�ln'iin asti. Min� menin kotiin aikeessa heti panna matkakapineeni
j�rjestykseen ja l�hte� kulkemaan heid�n j�lkeens�. Min� satuin k�ym��n
Frau Luise'n talon ohitse... Yht'�kki� min� kuulen: joku huutaa minua.
Min� nostin p��t�ni ja n�in saman huoneen akkunassa, jossa min�
edellisen� p�iv�n� olin ollut tapaamassa Asjaa, pormestarin lesken. Tuo
tympe� hymy huulilla h�n kutsui minua. Min� k��nnyin takaisin ja ai'oin
menn� ohitse; mutta h�n huusi minun j�lkeeni, ett� h�nell� on jotakin
minulle. N�m�t sanat saattoivat minun pys�htym��n ja min� menin h�nen
huoneesensa. Miten kuvaisinkaan tunteitani, kun j�lleen n�in t�m�n
huoneen...

-- Oikeastaan, virkkoi akka, n�ytt�en minulle pient� kirjett�: -- minun

olisi pit�nyt antaa t�m� teille ainoasti siin� tapauksessa, ett� te
itse olisitte tulleet minun luokseni, mutta te olette niin kaunis,
nuori herra. Ottakaa!

Min� otin kirjeen.

Aivan pienell� paperilipulla oli seuraavat lyijykyn�ll� h�t�isesti

piirretyt sanat:

"J��k�� hyv�sti, me emme en�� milloinkaan n�e toisiamme. Min� en

ylpeydest� l�hde pois -- en, mutta min� en saata muuta. Jos te eilen,
kun min� itkin teid�n jalkojenne juuressa, olisitte sanoneet yhden
ainoan sanan, ainoasti yhden ainoan sanan -- min� olisin j��nyt. Te
ette sit� sanoneet. Niin on siis parempi... J��k�� hyv�sti ainaiseksi!"

Yhden ainoan sanan... Oi minua j�rjet�int�! T�m�n sanan ... min�

kerroin sen kyynelsilmin eilen, min� lausuin sen tuulelle, min� huusin
sit� moneen kertaan keskell� tyhji� kentti� ... mutta min� en sanonut
sit� h�nelle, min� en sanonut h�nelle, ett� min� lemmin h�nt�... Niin,
min� en voinut eilen lausua t�t� sanaa. Kun min� tapasin h�net tuossa
kovan onnen huoneessa, minulla ei viel� ollut selv�� tietoa
rakkaudestani; se ei viel� silloinkaan ollut her�nnyt minussa, kun min�
vaiti ollen istuin h�nen veljens� kanssa vaipuneena tuskallisiin
mietteisin ... se leimahti p��tt�m�tt�m�ll� voimalla vasta muutamia
hetki� j�lest�p�in ilmi, kuu min� onnettomuuden mahdollisuuden
s�ik�hdytt�m�n� aloin etsi� ja kutsua h�nt� ... mutta silloin oli jo
liian my�h�ist�. "Tuohan on mahdotointa!" sanotaan ehk� minulle; min�
en tied�, onko se mahdollista -- tied�n vain, ett� se on totta. Asja ei
olisi l�htenyt pois, jos h�nen lemmess��n olisi ollut edes
teeskentelemisen j�lke� ja joll'ei h�nen tilansa olisi ollut
vaarallinen. H�n ei voinut kest�� sit�, mit� kukin toinen olisi
kest�nyt, sit� en voinut ymm�rt��. Pahansuopa hengett�reni pid�tti
tunnustuksen huulillani tavatessani viimeisen kerran Gagin'in h�m�r�n
akkunan edess�, ja viimeinen lanka, johon viel� olisin voinut tarttua,
luiskahti k�sist�ni.

Samana p�iv�n� min� palasin kokoonpantuine matkakapineineni L:��n ja

astuin laivaan, l�hte�kseni K�ln'iin. Min� muistan, kuinka laiva jo
laski rannalta, ja min� j�tin hengess�ni j��hyv�iset noille kaduille,
kaikille noille paikoille, joita minun ei en��n milloinkaan pit�nyt
unhoittaman -- ja n�in Hannan. H�n istui penkill� rannalla. H�nen
kasvonsa olivat vaaleat, mutta eiv�t surulliset. Nuori, kaunis poika
seisoi h�nen vieress��n ja kertoi h�nelle nauraen jotakin; mutta
toisella puolen Rhein'i� pieni Madonnankuva yh� katseli surullisena
esiin vanhan saarnin synk�st� lehdist�st�.

XXII.

K�ln'iss� min� jouduin Gagin'ien j�ljille; min� sain kuulla, ett� he

olivat matkustaneet Lontoosen; min� l�hdin heid�n j�lkeens�; mutta
Lontoossa kaikki minun etsimiseni olivat turhat. Min� en tahtonut
pitk��n aikaan rauhoittua, ja olin kauan itsep�inen, mutta vihdoin
minun t�ytyi luopua toivosta l�yt�� heid�t j�lleen.

Enk� min� ole n�hnyt heit� en��n -- en ole n�hnyt en��n Asjaa. H�m�ri�
huhuja saapui korviini h�nest�, mutta h�n oli kadonnut minulta
ainaiseksi. Min� en edes tied�, onko h�n en��n el�vien joukossa. Kerran
min� muutamia vuosia sitten ulkomailla n�in rautatien vaunussa
vilahduksen naisesta, jonka kasvot minulle el�v�sti johtivat mieleeni
unhottumattomia piirteit� ... mutta luultavasti min� satunnaisen
yht�l�isyyden johdosta erehdyin. Asja s�ilyi muistissani samallaisena
tytt�n�, kuin olin oppinut h�nt� tuntemaan el�m�ni ihanimpana aikana,
kuin olin n�hnyt h�net viimeisen kerran kumartuneena matalan puutuolin
selk�laudan yli.

Muuten minun t�ytyy tunnustaa, ett'en min� liian kauan surrut h�nt�:
minusta p�invastoin n�ytti kuin kohtalo olisi menetellyt hyvin siin�,
ett'ei se yhdist�nyt minua Asjan kanssa; min� lohdutin itse�ni sill�
ajatuksella, ett'en luultavasti olisi tullut onnelliseksi sellaisen
vaimon kanssa. Min� olin silloin nuori, ja tulevaisuus, tuo lyhyt,
nopeasti kuluva tulevaisuus minusta n�ytti ��rett�m�lt�. "Eik�h�n se,
mik� nyt on minulle tapahtunut, voi tapahtua uudestaan," ajattelin min�
silloin, "ja viel� paremmassa, viel� ihanammassa muodossa?"... Min�
olen oppinut tuntemaan muita naisia, mutta se tunne, jonka Asja minussa
her�tti, tuo hehkuva, hell�, syv� tunne ei en��n uudistunut. Ei! ei
mitk��n silm�t ole voineet korvata minulle niit�, jotka kerran
lempivin� olivat luodut minuun, ei mik��n syd�n, joka on nojautunut
rintaani vastaan, ole saanut omaa syd�nt�ni niin riemastuttavan
suloisesti hurmautumaan! Tuomittuna perheett�m�n koturin yksin�iseen
el�m��n min� el�n ilottomia p�ivi�; kuitenkin min� s�ilyt�n pyhin�
h�nen kirjeens� ja kuihtuneen geraaniumi-oksan, tuon saman oksan, jonka
h�n kerran heitti minulle akkunasta. Viel� nytkin siit� l�htee hieno
tuoksu, mutta k�si, joka sen minulle antoi, tuo k�si, jonka minun
ainoasti kerran oli suotu painaa huuliani vastaan, se ehk� jo kauan on
ollut m�t�nem�ss� haudassa... Ja min� itse -- mit� minusta on tullut?
Mit� on j��nyt j�ljelle minusta, mit� noista siivekk�ist� toiveista ja
haluista? -- Siten v�h�p�t�isen ruohon hieno tuoksu el�� kauemmin kuin
kaikki ihmisen ilot ja surut -- el�� kauemmin kuin itse ihminen.

End of the Project Gutenberg EBook of Asja, by Ivan Turgenev

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ASJA ***

***** This file should be named 32526-8.txt or 32526-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/3/2/5/2/32526/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.