Endoskopia

Marianne Udd ja Jorma Halttunen

Ruoansulatuskanavan äkillisen
verenvuodon hoito
Suolistoverenvuodon tavallisimmat oireet ovat meleena ja verioksennus. Noin 80 % vuo­
doista on peräisin ruoansulatuskanavan yläosan alueelta, 5 % ohutsuolesta ja loput koo­
lonista tai peräsuolesta. Äkillisesti verta oksentava tai melenoiva potilas kuuluu sairaala­
hoitoon. Maha- tai pohjukaissuolihaava on verenvuodon syynä puolella. Muita tavallisia
syitä ovat variksit tai tulehdus tai Mallory–Weissin syndrooma. Ruoansulatuskanavan
yläosan vuodoissa diagnoosi tehdään tähystyksellä, ja sen yhteydessä voidaan tehdä toi­
menpiteitä vuodon lopettamiseksi ja uusintavuodon estämiseksi. Samalla voidaan hoitaa
myös vuodon syy. Koolonin ja peräsuolen alueen tavallisimmat vuodon syyt ovat angio­
dysplasiat, divertikuloosi, kasvaimet ja peräpukamat. Suurin osa vuodoista loppuu itsek­
seen ilman toimenpiteitä. Varhainen tähystys auttaa tunnistamaan potilaat, joilla on suuri
uusintavuodon riski. Muut potilaat voidaan kotiuttaa nopeasti.

A 
kuutin suolistoverenvuodon oireena on ta­
vallisimmin verioksennus, meleena, kirk­
kaan veren tulo peräsuolesta, kollapsi tai
anemisoituminen. Noin 80 %:ssa tapauksista
vuotopaikka sijaitsee ylemmän ruoansulatus­
kanavan alueel­la eli Treitzin ligamentin yläpuo­
lella, 5 % ohutsuolen ja 15 % koolonin ja perä­
suolen alueel­la. Kun oireena on äkillinen veri­
oksentelu tai meleena ja runsaat veriulosteet,
potilas kuuluu sairaalahoitoon.
Länsimaissa ruoansulatuskanavan ­ yläosan
verenvuodon ilmaantuvuus on ollut 63–
100 / 100 000 / v. Vuodon syynä on noin puolel­
la maha- tai pohjukaissuolihaava. Taulukossa 1
on esimerkki diagnoosijakaumasta Kuopion ja
Jyväskylän sairaanhoitopiirien alueella kolmen
vuoden ajalta. Ruoansulatuskanavan verenvuo­
don aiheuttama kuolleisuus on ollut aikaisem­
min 10–30 %, mutta se on saatu pienenemään
6–8 %:iin noudattamalla nykyisiä ohjeita ve­
rensiirroista, endoskooppisesta hoidosta ja päi­
vystyskirurgiasta. Suurin osa vuodoista loppuu
itsekseen, mutta noin 20 % potilaista tarvitsee
Taulukko 1.  Endoskopiassa todetut ruoansulatuskanavan ylä-
osan verenvuodon syyt (%) Keski-Suomen keskussairaalassa ja
KYS:ssa vuosina 1994–1996 (591 potilasta).
Mahahaava 29
Pohjukaissuolihaava 22
Mallory–Weissin repeämä 11
Ruokatorven tulehdus tai haavauma 9
Variksit 5
Hemorraginen gastriitti, mahalaukun eroosiot 5
Tuumorivuoto 5
Dieulafoyn leesio 5
Muu 5
Epäselvä 4
jonkin toimenpiteen vuodon lopettamiseksi tai
uusintavuodon estämiseksi. Peptistä haavatautia
sairastavilla ikä ja endoskopiassa todetut aktii­
visen tai hiljattaisen vuodon merkit, muut sai­
raudet, uusintavuoto ja päivystysleikkaustarve
lisäävät kuoleman riskiä. Sairaalassa tavoitteena
on tunnistaa nämä suuren riskin potilaat.
Koolonin ja peräsuolen vuotoa aiheuttavat
mm. angiodysplasiat, divertikuloosi, kasvaimet,
iskeeminen koliitti ja peräpukamat.

Duodecim 2008;124:1403–10 1403

 Hemodynamiikan stabilointi
Sairaalaantulovaiheessa arvioidaan vuodon
määrä ja potilaan tilannetta seurataan mittaa­
malla verenpaine, syketaajuus ja happikyllästei­
syys. Anamneesissa ja kliinisissä löydöksissä huo­
mioi­daan verioksentelu ja meleena, huimaus ja
tajunnan menetys. Laboratorioarvoista tärkeim­
mät ovat verenkuva, nestetasapainoarvot ja hyy­
tymistekijät (INR,
trombosyytit). Po­
tilaalle aloitetaan
Verenvuotopotilaan
nestekorvaus, jol­
hoidon perusperiaatteet
la tavoitellaan yli
• Hemodynaaminen tila tar-
100 mmHg:n sys­
kistetaan heti ja korjataan
tolista verenpai­
• Vuotokohta paikannetaan
netta, syketaajuut­
• Vuoto lopetetaan
ta alle 100 / min ja
• Uusintavuoto estetään
hemoglobiinipitoi­
• Vuotoon johtanut syy
suutta 90–100 g/l.
­hoidetaan
Hemodynaami­
nen tila korjataan
nopeasti tavoittee­
seen, jotta potilas on valmis hoitotoimenpitei­
siin. Nopea korjaus voi kuitenkin saada vuodon
alkamaan uudelleen, ja valmiudet toimenpitei­
siin on järjestettävä pikaisesti. Hemodynamiikan
optimaalinen korjaus vähentää toimenpiteenjäl­
keisiä iskeemisiä sydäntapahtumia ja kuollei­
suutta (Baradarian ym. 2004). Nestekorvausta
ja verensiirtoja varten asetetaan laskimokanyylit
ja tarvittaessa virtsakatetri ja keskuslaskimoka­
nyyli. Keskuslaskimopaineen tavoitteena on 5–
10 mmHg ja diureesitavoite 30 ml/h.
Vuotopotilaan nestekorvaukseen käytetään
kirkkaita nesteitä, esimerkiksi Ringerin liuosta
ja kolloideja, sekä punasoluja. Myös plasmaa
ja verihiutaleita annetaan hyytymistekijäarvojen
mukaan. Tämä on muistettava erityisesti anti­
koagulanttien käyttäjillä, joilla vuoto voi rau­
hoittua pelkästään hyytymistekijät korjaamalla.
Jos potilaan verenpaine ja syketaajuus saadaan
nesteytyksellä korjaantumaan, häntä voidaan
turvallisesti seurata eikä päivystystoimenpiteitä
tarvita. Seuranta tarkoittaa verenpaineen, syke­
taajuuden ja hemogblobiiniarvon kontrolloimis­
ta, sillä kertaalleen rauhoittunut vuoto voi alkaa
uudelleen kudosperfuusion parantuessa ja vaatia
1404
nopeita toimenpiteitä. Jos vuoto-oireet jatkuvat
tai uusivat, potilaalle on tehtävä tähystys vuoto­
kohdan paikantamiseksi ja vuodon tyrehdyttämi­
seksi. Mahalaukun tai paksusuolen tähystyksellä
saadaan paikannetuksi 90 % vuodoista.
Tähystys
Tähystys tehdään päivystysluonteisesti saman
vuorokauden aikana tai viimeistään seuraavana
aamuna potilaan voinnin ja sairaalan palvelujen
mukaan. Variksvuotoa epäiltäessä suosituksena
on tehdä tähystys 12 tunnin kuluessa sairaalaan
tulosta (de Franchis 2005). Vuodon syyn lisäksi
tähystyksellä saadaan käsitys vuodon merkeistä
ja uusintavuotoriskistä, ja sen yhteydessä voi­
daan tehdä tarvittavat toimenpiteet. Jos poti­
laalla ei katsota olevan uusintavuotoriskiä, hä­
net voidaan turvallisesti kotiuttaa mahdollisen
mahahaavalääkityksen kera.
Ennen tähystystä mahalaukku voidaan tyh­
jentää verestä ja hyytymistä nenä-mahaletkun
kautta huuhtelemalla. Runsaat hyytymät saa­
daan parhaiten pois suu-mahaletkun tai suuri­
kanavaisen (6 mm:n toimenpidekanava) vuoto­
tähystimen avulla. Vuototähystimeen on syytä
kytkeä erillinen painehuuhtelu ja imu. Jos on
epävarmuutta siitä, tuleeko vuoto ruoansula­
tuskanavan ylä- vai alaosan alueelta, on syytä
aloittaa mahalaukun tähystyksellä. Suurin osa
vuodoista ja ennen kaikkea massiiviset hengen­
vaaralliset vuodot ovat tältä alueelta. Näitä ovat
ruokatorven variksvuoto ja pohjukaissuolen ta­
kaseinän verenvuoto, joka on peräisin maha-
pohjukaissuolivaltimosta.
Vuotoriskin merkit
Suurin osa vuodon syynä olevista löydöksistä
ei tarvitse mitään toimenpiteitä. Ruoansulatus­
kanavan yläosan tähystyksen yhteydessä tode­
tut vuodon merkit luokitellaan yleensä Forrestin
luokituksella, joka ennustaa uusintavuotoriskiä
sekä endoskooppisen ja leikkaushoidon tarvetta.
Forrestin luokitus ja uusintavuotovaara on esi­
tetty taulukossa 2. Luokituksen ongelmana on,
että vuodon merkkien tunnistamisessa esiintyy
tutkijoiden välillä vaihtelua.
M. Udd ja J. Halttunen
Taulukko 2.  Maha- tai pohjukaissuolihaavan akuutin tai näistä hoidoista adrenaliiniruiskutukseen uusin­
äskettäisen vuodon merkit Forrestin luokituksen mukaan ja tavuotoriski ja päivystysleikkaustarve vähenivät
uusinta­vuotovaara ilman hoitoa (Forrest ym. 1974, Laine ym.
1994).
Marmon ym. (2007) aineistossa merkitseväs­
ti maha- ja pohjukaissuolihaavapotilailla pelk­
Forrestin Löydös Uusintavuotoriski
kään adrenaliinin antoon verrattuna. Kuvassa 2
luokka ilman hoitoa (%)
on esitetty vuotopotilaan tähystystoimenpiteessä
Ia Suihkuvuoto 95–100 tarvittavia instrumentteja.
Ib Tihkuvuoto 55
IIa Näkyvä suoni 43
IIb Hyytymä 22
IIc Hematiinitäplä 10
III Haavan puhdas pohja   5

Uusintavuotoriskiä lisää myös haavan suuri

koko (1–2 cm), sijainti korkealla mahalaukun
pienen kaarteen puolella tai bulbuksen taka­
seinässä. Oireista ja kliinisistä löydöksistä veri­
oksennus, sokki sairaalaantulovaiheessa ja pieni
hemoglobiinipitoisuus ovat uusintavuodon ris­
kitekijöitä. Suurin osa uusintavuodoista alkaa
72 tunnin kuluessa sairaalaan tulosta (Lin ym.
1994).

Endoskooppinen hoito
Tähystyksen yhteydessä tarvitaan hoitotoimen­ Kuva 1.  Forrest IIa ‑luokan haava. Koholla oleva suonen kylki
(nuoli) haavan pohjassa.
piteitä, kun todetaan käynnissä oleva vuoto
(Forrest Ia ja Ib) tai hiljattaisen vuodon merk­
kinä näkyvä suonen kylki (Forrest IIa, kuva 1).
Vuotokohdan päällä oleva hyytymä (Forrest IIb)
huuhdotaan pois, ja alta paljastuva aktiivinen
vuoto tai suoni hoidetaan tähystyksen yhteydes­
sä, mutta hematiinitäplää (Forrest IIc) ei tarvitse
hoitaa. Hoidon on todettu vähentävän merkit­
sevästi uusintavuotoja, päivystysleikkauksia ja
kuolleisuutta verrattuna standardihoitoon (nes­
teytys ja päivystysleikkaus tarvittaessa) (Cook
ym. 1992).
Eri endoskooppiset menetelmät (adrenaliini,
fibriiniliima, metalliklipsit ja elektrokoagulaa­
tio: monopolaari- tai bipolaaripoltto, lämpö­
sondi) ovat tehokkaita vuodon hoidossa. Jos
todetaan aktiivinen vuoto, vuotokohdan ympä­
rille kudokseen voidaan ruiskuttaa ensin adre­
naliinia (0,1 mg/ml 3–5(–10) ml). Seuraavaksi
vuotokohta käsitellään uusintavuodon ehkäise­ Kuva 2.  Tähystystyökaluja ylhäältä alas: adrenaliinineula, fib-
miseksi lämpösondilla, elektrokoagulaatiolla tai riiniliimaneula, metalliklipsi, huuhteleva polttokärki, bipolaari-
fibriiniliimaruiskutuksella. Yhdistettäessä jokin sondi ja kuumakärkisondi.

Ruoansulatuskanavan äkillisen verenvuodon hoito 1405

 Tähystystoimenpiteiden jälkeen uusinta­
vuotoa esiintyy 15–20 %:ssa tapauksista, joissa
on hoidettu aktiivista vuotoa tai näkyvää suon­
ta. Sokki sairaalaantulovaiheessa, suihkuttava
vuoto, vuoto pohjukaissuolen takaseinästä ja
kookas maha- tai pohjukaissuolihaava liittyvät
mahdolliseen hoidon epäonnistumiseen tai uu­
sintavuotoriskiin. Kun tähystystoimenpiteet uu­
sitaan, vuoto saadaan loppumaan puolella näis­
täkin potilaista (Thomopoulos ym. 2001).
Vaikka rutiinimaista seurantaendoskopiaa
vuodon tarkistamiseksi ei suositella, tähystyksen
ja toimenpiteet voi uusia, jos havaitaan merkke­
jä aktiivisesta vuodosta tai epäillään ensimmäi­
sen hoidon onnistumista (Barkun ym. 2003).
Mallory–Weissin repeämissä suurin osa vuo­
doista (90 %) loppuu itsekseen. Kun todetaan
käynnissä oleva vuoto, hoitona voi käyttää ad­
renaliinin lisäksi termaalista menetelmää tai
klipsausta (Kim ym. 2005) (kuvat 3 ja 4).
Dieulafoyn limakalvovaurio on harvinainen
vuodon syy. Siinä on vuotava valtimo muutoin
terveen näköisessä limakalvossa. Vuotopaikka
on useimmiten mahalaukun yläosassa 5 cm:n
säteellä kardiasta. Ongelmana on raju, jaksoit­
tainen vuoto. Koska vuotokohta sijaitsee peh­
meässä limakalvossa, klipsi on kätevä hoito­
vaihtoehto (kuvat 5 ja 6). Vuodon hoidon lisäk­
si metalliklipsiä kannattaa käyttää vuotopaikan
merkitsemiseen mahdollista myöhempää leik­
kausta tai angioembolisaatiota ajatellen. Uusin­
tavuodon estämiseksi limakalvon alainen suuri
suoni on tuhottava tavalla tai toisella. Paras
vaihtoehto on elektrokoagulaatio metalliklipsejä
pitkin, jolloin virta ohjautuu oikeaan paikkaan.
Adrenaliinin ja esimerkiksi fibriiniliiman käytöl­
lä saatu hoitotulos on usein vain väliaikainen.
Jos potilaalla tiedetään olevan maksakir­
roosi tai sitä epäillään, hoito on aloitettava
ruokatorvi­variksia silmällä pitäen niihin liit­
tyvän suuren kuolleisuuden vuoksi. Potilaalle
aloitetaan terli­pressiini- tai oktreotidihoito ja
anti­biootti­lääkitys tähystystä odotellessa. Ter­
lipressiiniä annetaan 2 mg suoneen boluksena
neljän tunnin välein 2–5 vuorokauden ajan.
Oktreotidia annetaan jatkuvana suonensisäi­
senä infuusiona 600 µg / 12 tuntia. Vuotavien
ruokatorvivariksien hoitona ovat kumilenkkili­
1406
gatuurat. Variksit voidaan käsitellä myös niiden
ympärille ruiskutettavalla ärsyttävällä kemikaa­
lilla (skleroterapia). Tämä komplikaatioalttiim­
pi menetelmä on toisinaan teknisesti helpompi
suorittaa vuototilanteessa. Funduksen ja kardi­
an variksiin voidaan ruiskuttaa syanoakrylaatti­
liimaa. Potilaalle voidaan väliaikaisesti asentaa
Sengstaken–Blakemoren putki komprimoimaan
kar­diaa, jos vuoto jatkuu lääkityksestä huo­
limatta ja tähystys viivästyy. Tähystys on aina
aiheellinen senkin vuoksi, että kirroosi­potilailla
yläruoan­sulatuskanavan yläosan akuutin veren­
vuodon syy on 30 %:ssa tapauksista jokin muu
kuin variksit. Putken oikea asennustekniikka ja
käyttö on osattava. Tarvittaessa mahalaukku­
pallon paikka tarkistetaan röntgenkuvauksella.
Putken käyttö on myös aiheellista, jos vuoto jat­
kuu kumilenkkiligatuurahoidon jälkeenkin eikä
uusintahoito onnistu.
Ruokatorven tulehduksen tai haavauman, ma­
halaukun eroosioiden ja hemorragisen gastriitin
aiheuttama verenvuoto loppuu lähes aina ilman
endoskooppista hoitoa. Tavallista tihkuvuotoa
voi hoitaa adrenaliinilla ja elektrokoagulaatiol­
la. Nämä potilaat hyötyvät haponestolääkityk­
sestä.
Paksusuolen alueelta tuleva vuoto lakkaa
yleensä itsestään. Vuotopaikka paikannetaan
tähystyksellä ja näkyvyyden takaamiseksi suoli
tyhjennetään ennen kolonoskopiaa.
Angiodysplasiavuotoa voidaan hoitaa klipsil­
lä tai argonplasmakoagulaatiolla. Rajun diver­
tikkelivuodon hoitona voidaan käyttää klipsi­
merkintää ja angioembolisaatiota tai leikkausta.
Toimenpiteiden – esimerkiksi polypektomian
– jälkeiset vuodot hoidetaan kuumabiopsiapih­
deillä tai metalliklipsillä.
Lääkehoito
Kun maha- ja pohjukaissuolihaavan verenvuo­
to on saatu loppumaan tähystystoimenpiteillä,
lääkehoito tähtää uusintavuodon estämiseen.
In vitro ‑tutkimuksissa on todettu, että ­pepsiini
ja suolahappo liuottavat jo syntynyttä hyyty­
mää, kun mahalaukun pH on alle 4. Siksi lääke­
hoidolla pyritään lähes neutraaliin mahalaukun
pH-arvoon ja maksimaaliseen haponerityksen
M. Udd ja J. Halttunen
Kuva 3.  Vuotava Mallory–Weissin repeämä ruokatorven ala-
osassa limakalvorajalla.
Kuva 5.  Tyypillinen Dieulafoyn vaurion aiheuttama vuoto
muutoin normaalilta näyttävästä limakalvosta.
estoon 72 tunnin ajan, jolloin uusintavuotoriski
on suurimmillaan.
H2-reseptorin salpaajat eivät ole tehokkai­
ta hapon erityksen estäjiä ensimmäisen vuoro­
kauden jälkeen, ja niiden teho on verrattavissa
lume­lääkkeeseen maha- ja pohjukaissuolihaavan
uusintavuodon estämisessä (Levine ym. 2002).
Protonipumpun estäjillä (PPI) voidaan sen si­
jaan ehkäistä uusintavuotoa lumekontrolloitu­
jen tutkimusten ja meta-analyysin mukaan an­
noksista ja antoreiteistä riippumatta (Leontiadis
ym. 2005). Lääkitys ei kuitenkaan korvaa endo­
Ruoansulatuskanavan äkillisen verenvuodon hoito
Kuva 4.  Metalliklipseillä hoidettu Mallory–Weissin vuoto. Li-
säksi kaksi pienempää vuotamatonta vauriota nähtävissä mo-
lemmilla sivuilla (nuolet).
Kuva 6.  Ulcus simplex ‑vuoto on tukittu metalliklipsein. Suo-
nen koagulaatio onnistuu tämän jälkeen parhaiten polttamalla
klipsejä pitkin.
skooppista hoitoa akuutissa vuodossa, eikä PPI-
lääkityksellä mahahaavavuodon yhteydessä tai
ennen endoskopiaa ole havaittu olevan kuollei­
suutta vähentävää vaikutusta.
Embolisaatio
Jos tähystystoimenpiteet vuodon tyrehdyttämi­
seksi eivät onnistu, voidaan verisuonten varjo­
aine­kuvauksella paikantaa vuotopaikka ja tuk­
kia vuotava suoni (kuva 7). Tätä ennen kannat­
taa tähystyksen yhteydessä merkitä vuotopaikka
1407

Kuva 7.  Suuri pohjukaissuolihaava, jonka vuoto on tukittu
angio­embolisaatiolla.
metalliklipsillä. Jos angioembolisaation jälkeen
tulee uusintavuoto, embolisaatio voidaan usein
uusia (Burke ym. 2007). Menetelmä voi olla
vaihtoehto niille potilaille, joille kirurginen hoito
on liian suuri riski tai jos vuodon vuoksi leikattu
potilas alkaa vuotaa uudelleen. Harvinainen hai­
man pseudokystan pseudo­aneurysmavuoto voi­
daan yhä useammin hoitaa angioemboli­saa­tiol­la
(Udd ym. 2007a).
Leikkaushoito
Varsinkaan kirurgisiin hoitoihin
ei ryhdytä ilman vuodon paikan­
tamista. Tähystys tehdään päi­
vystystapauksessa usein leikkaus­
salissa. Peptisen haavan vuok­
si tehtyjen päivystysleikkausten
määrä on vähentynyt endoskoop­
pisen ja lääkehoidon kehittymisen
myötä. Päivystysleikkaus tehdään,
jos endoskooppinen hoito ei ole
mahdollinen tai ei lopeta vuotoa
(Ohmann ym. 2000). Tällöin on
tärkeää saada vuotopaikka mah­
dollisimman nopeasti hallintaan.
Vuotava pohjukaissuolihaava hoi­
detaan duodenotomialla ja vuo­
tokohdan suturaatiolla, vuotava
mahahaava gastrotomialla ja ul­
1408
kuksen eksisiolla tai vuotokohdan suturaatiolla.
Mahalaukun typistystä harkitaan vain, jos vuo­
don lisäksi potilaalla on penetroitunut tai stenoo­
sin aiheuttava mahahaava.
Toistuva tai massiivinen divertikkelivuoto ja
tuumorien aiheuttamat vuodot voivat vaatia
päivystysleikkauksen. Tällöinkin vuotopaikan
paikannus tähystyksellä on tarpeen.
Jatkohoito
Aiempi peptinen haavatauti lisää vuodon uusi­
misen riskiä. Tulehduskipulääkkeet ovat maha-
ja pohjukaissuolihaavan vuodon riskitekijöitä.
Hiljattain alkanut lääkkeen käyttö lisää vaaraa,
ja riski kasvaa myös annoksen kasvaessa (Lewis
ym. 2002, Udd ym. 2007b). Suurimman vuoto­
riskin aiheuttaa ketoprofeeni ja pienimmän
ibu­profeeni ja diklofenaakki (Lewis ym. 2002,
­Lanas ym. 2006). Tulehduskipulääkkeiden käyt­
tö on Suomessa yleisempää (61,2 DDD tuhatta
henkilöä kohti päivässä) ja limakalvovaurioiden
suhteen turvallisempaa parasetamolia käytetään
vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa (Helin-
Salmivaara ym. 2003). Tupakoinnin on myös
todettu olevan maha- ja pohjukaissuolihaavan
riskitekijä. Alkoholin liikakäyttö liittyy maksa­
y d i n a s i at
➤  Ruoansulatuskanavan verenvuodon syy selviää tähys-
tyksellä, ja samalla voidaan tehdä toimenpiteitä vuo-
don lopettamiseksi ja uusintavuodon estämiseksi.
➤  Riskitapaukset uusintavuodon suhteen tunnistetaan
tähystyksessä. Pienen riskin potilaat voidaan turvalli-
sesti kotiuttaa tähystyksen jälkeen.
➤  Uusintavuodoista suurin osa alkaa kolmen vuorokau-
den kuluessa sairaalaan tulosta, jolloin puhutaan vuo-
don primaarisen hallinnan epäonnistumisesta.
➤  Endoskooppisen hoidon jälkeen protonipumpun estä-
jät vähentävät uusintavuotoja maha- ja pohjukaissuoli-
haavavuodoissa.
M. Udd ja J. Halttunen
kirroosiin, ruokatorven variksiin ja ruokator­
ven tulehdukseen ja hypertensiiviseen gastro­
patiaan.
Mahalaukun Helicobacter pylori ‑infektio li­
sää maha- ja pohjukaissuolihaavan vuodon ris­
kin 2–3-kertaiseksi (Stack ym. 2002). Bakteerin
toteamiseksi on otettava näytteet mahalaukun
limakalvolta tähystyksen yhteydessä. Lyhytkin
PPI-lääkitys vaikuttaa helikobakteerin luotetta­
vaan toteamiseen. Uddin ym. (2003) aineistossa
jo kolmen vuorokauden PPI-lääkityksen jälkeen
30–60 % alun perin helikobakteeripositiivisista
muuttui negatiivisiksi. Kun potilaalla on vuota­
va maha- tai pohjukaissuolihaava, negatiiviseen
helikobakteerivastaukseen tulee suhtautua epäi­
levästi. Kun vuototilanteessa negatiivisiksi tul­
kittuja potilaita testattiin uudelleen 4–8 viikon
kuluttua, helikobakteeri löytyi 79 %:lta potilais­
ta (Guell ym. 2006).
Nykyään useammilla potilailla on käytössään
veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä (ase­
tyylisalisyylihappo, klopidogreeli, varfariini).
Näiden lääkkeiden käytöstä vuototilanteen jäl­
keen on konsultoitava lääkityksen aloittanutta
lääkäriä.
Maha- ja pohjukaissuolihaavapotilaiden PPI-
lääkitystä jatketaan 4–6 viikkoa. Tarvittaessa
helikobakteeri häädetään ja tulehduskipulääk­
keiden käyttö lopetetaan. Ruokatorven tuleh­
dusta hoidetaan pitkäaikaisella PPI-lääkityksel­
lä. Ruokatorvivariksit hoidetaan toistuvin ligee­
Kirjallisuutta
Baradarian R, Ramdhaney S, Chapalamadugu R, ym. Early intensive resus-
citation of patients with upper gastrointestinal bleeding decreases
mortality. Am J Gastroenterol 2004;4:619–22.
Barkun A, Bardou M, Marshall JK. Nonvariceal Upper GI Bleeding Consen-
sus Conference Group. Consensus recommendations for managing
patients with nonvariceal upper gastrointestinal bleeding. Ann
Intern Med 2003;10:843–57.
Burke SJ, Golzarian J, Weldon D, Sun S. Nonvariceal upper gastrointesti-
nal bleeding. Eur Radiol 2007;7:1714–26.
Cook DJ, Guyatt GH, Salena BJ, Laine LA. Endoscopic therapy for acute
nonvariceal upper gastrointestinal hemorrhage: a meta-analysis.
Gastroenterology 1992;1:139–48.
Forrest JA, Finlayson ND, Shearman DJ. Endoscopy in gastrointestinal
bleeding. Lancet 1974;7877:394–7.
De Franchis R. Evolving consensus in portal hypertension. Report of the
Baveno IV consensus workshop on methodology of diagnosis and
therapy in portal hypertension. J Hepatol 2005;43:167–76.
Guell M, Artigau E, Esteve V, Sanchez-Delgado J, Junquera F, Calvet X.
Usefulness of a delayed test for the diagnosis of Helicobacter
pylori infection in bleeding peptic ulcer. Aliment Pharmacol Ther
2006;1:53–9.
Helin-Salmivaara A, Klaukka T, Huupponen R. Heavy users of non-steroi-
dal anti-inflammatory drugs: A nationwide prescription database
study in Finland. Eur J Clin Pharmacol 2003;5–6:477–82.
Ruoansulatuskanavan äkillisen verenvuodon hoito
rauksin, ja potilaille tulisi aina aloittaa vuodon
jälkeen sekundaariprofylaksi ei-selektiivisellä
beetasalpaajalla, propranololilla, jos hän sen
sietää. Toistuva divertikkelivuoto voidaan hoi­
taa suolen typistyksellä.
Lopuksi
Vuototähystyksestä on tullut niin olennainen osa
hoitokäytäntöä, ettei kukaan kirurgi enää ryhdy
suin päin leikkaamaan vuotopotilasta tietämät­
tä osoitetta. Potilaan tutkimus aloitetaan tähys­
tämällä ja paikantamalla vuoto ja arvioimalla
vuotoriski. Diagnostiikan lisäksi tähystyksessä
saadaan useimmiten tehdyksi myös hemostaa­
si ja potilaan akuutti henkeä uhkaava ongelma
hoidetuksi.
Jatkuva päivystyspisteiden vähentäminen ja
keskittäminen edellyttävät myös parempien pal­
velujen järjestämistä. Joustava ja tehokas hoito
vaatii hyvää laitteiston tuntemusta ja tähystystai­
toisten lääkäreiden päivystysvalmiutta. Varhai­
nen tutkimus parantaa osaltaan yksikön tehok­
kuutta. Mitä nopeammin vuototähystys saadaan
tehdyksi, sitä paremmin hoidon kohdentaminen
onnistuu. Samalla vältytään myös turhilta uusin­
tavuodoilta ja etenkin turhalta potilaan osastol­
la makuuttamiselta tähystystä odotellessa. Tässä
suhteessa tilanne on edelleen puutteellinen Suo­
men kaikissa päivystyspisteissä.
Kim JW, Kim HS, Byun JW, ym. Predictive factors of recurrent bleeding in
Mallory-Weiss syndrome. Korean J Gastroenterol 2005;6:447–54.
Laine L, Freeman M, Cohen H. Lack of uniformity in evaluation of endo-
scopic prognostic features of bleeding ulcers. Gastrointest Endosc
1994;4:411–7.
Lanas A, Garcia-Rodriguez LA, Arroyo MT, ym. Risk of upper gastro­
intestinal ulcer bleeding associated with selective COX-2 inhibi-
tors, traditional non-aspirin NSAIDs, aspirin, and combinations.
Gut 2006;55:1731–8.
Leontiadis GI, Sharma VK, Howden CW. Systematic review and meta-
analysis of proton pump inhibitor therapy in peptic ulcer bleed-
ing. Br Med J 2005;7491:568–6.
Levine JE, Leontiadis GI, Sharma VK, Howden CW. Meta-analysis: the
efficacy of intravenous H2-receptor antagonists in bleeding peptic
ulcer. Aliment Pharmacol Ther 2002;6:1137–42.
Lewis SC, Langman MJ, Laporte JR, Matthews JN, Rawlins MD, Wiholm
BE. Dose-response relationships between individual nonaspirin
nonsteroidal anti-inflammatory drugs (NANSAIDs) and serious up-
per gastrointestinal bleeding: A meta-analysis based on individual
patient data. Br J Clin Pharmacol 2002;3:320–6.
Lin HJ, Perng CL, Lee FY, Lee CH, Lee SD. Clinical courses and predictors
for rebleeding in patients with peptic ulcers and non-bleeding
visible vessels: a prospective study. Gut 1994;10:1389–93.
Marmo R, Rotondano G, Piscopo R, Bianco MA, D’Angella R, Cipolletta L.
1409
 Dual therapy versus monotherapy in the endoscopic treatment of
high-risk bleeding ulcers: a meta-analysis of controlled trials. Am
J Gastroenterol 2007;2:279–89.
Ohmann C, Imhof M, Roher HD. Trends in peptic ulcer bleeding and
surgical treatment. World J Surg 2000;3:284–93.
Stack WA, Atherton JC, Hawkey GM, Logan RF, Hawkey CJ. Interactions
between Helicobacter pylori and other risk factors for peptic ulcer
bleeding. Aliment Pharmacol Ther 2002;3:497–506.
Thomopoulos KC, Mitropoulos JA, Katsakoulis EC, ym. Factors associ-
ated with failure of endoscopic injection haemostasis in bleeding
peptic ulcers. Scand J Gastroenterol 2001;6:664–8.
MARIANNE UDD, LT, erikoislääkäri
JORMA HALTTUNEN, dosentti, osastonylilääkäri
HYKS:n gastroenterologian ja yleiskirurgian klinikka
PL 340, 00029 HUS
1410
Udd M, Miettinen P, Palmu A, Julkunen R. Effect of short-term treat-
ment with regular or high doses of omeprazole on the detection
of Helicobacter pylori in bleeding peptic ulcer patients. Scand J
Gastroenterol 2003;6:588–93.
Udd M, Leppäniemi AK, Bidel S, ym. Treatment of bleeding pseudo­
aneurysms in patients with chronic pancreatitis. World J Surgery
2007a;31:504–10.
Udd M, Miettinen P, Palmu A, ym. Analysis of the risk factors and their
combinations in acute gastroduodenal ulcer bleeding: a case-con-
trol study. Scand J Gastroenterol 2007b;12:1395–403.