Valemedia minun elämässäni

1.1 Johdanto

Valemedia ja pseudotiede ovat nousevia trendejä Suomessa ja kaikkialla maailmassa. Ne ovat

alkaneet leviämään erityisen paljon internetin ja sosiaalisen median yleistyttyä jokaisen ihmisen
saataville. Monet ihmiset hakevat nykyään ongelmiinsa ja kysymyksiinsä tietoa netistä, mutta eivät
osaa tunnistaa ja jaotella luotettavia ja epäluotettavia lähteitä. Miten valemedian ja pseudotieteen
voi tunnistaa? Mitä sellaisia tunnusmerkkejä niillä on, joilla ne voi erottaa oikeasta mediasta ja
tieteestä?

Ajantasa: Tieto ja tuntuma puntarissa (YLE, 2006) antoi mukavaa sparrausta näihin kysymyksiin
vastaamiseen sekä ajattelun aihetta oman medialukutaidon ja lähdekritiikin puntaroimiseen. Tätä
tehtävää varten valmiiksi annettujen kysymysten lisäksi kirjasin itselleni lisäkysymyksiä, joihin
vastaan tässä pienoisesseessä valemedian, pseudotieteen, kognitiivisen dissonanssin ja oman
tiedonhakukäyttäytymiseni jaottelemiseksi.

1.2 Mitä on valemedia?

Johanna Vehkoon mukaan valemedia on harhaanjohtamistarkoituksessa tuotettua mediaa, esim.

uutisia tai videoita, joka matkii journalismia, mutta ei ole sitä. Valeuutisen tekijän motiivina on
yleensä raha, joskus huijaamisesta saatava tyydytys ja toisinaan myös poliittiset pyrkimykset. (YLE,
2007, Mitä valeuutiset ovat ja mitä ne eivät ole.)

1.3 Mitä on pseudotiede?

Risto Selin määrittelee pseudotieteen teoksessaan Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja

(Ursa, 2001) seuraavasti:

”Pseudotiede eli näennäistiede on tieteellisenä esiintyvä oppi, joka ei kuitenkaan

täytä tieteellisyyden kriteereitä.”

Tieteellä on omat tarkat määritelmänsä ja sääntönsä, jonka mukaan se toimii. Pseudotiede ei siis
välitä näistä säännöistä.
1.4 Miksi valeuutiset ja pseudotiede leviävät niin helposti?

Internet ja sosiaalinen media on suurin syy ja mahdollistaja valemedian ja pseudotieteen

leviämiselle ja yleistymiselle nyky-yhteiskunnassa. Verkko mahdollistaa sen, että ihmiset voivat
itse hakea tietoa heille tärkeistä asioista, ja perustaa hakemiinsa tietoihin omat käsityksensä.
Monesti tietoa haetaan huonoista tai valheellisista lähteistä, kun ei tunneta valeuutisten ja
pseudotieteen tunnusmerkkejä eikä osata erottaa niitä luotettavista tiedonlähteistä. Verkko
mahdollistaa myös sen, että kuka tahansa voi luoda uutisen tai videon ja julkaista sen koko
maailman luettavaksi.

Janne Matikaisen (YLE, 2006, Ajantasa: Tieto ja tuntuma puntarissa) mukaan valheellisen tiedon
leviämiseen vaikuttaa myös globaali epävarmuus ja se, etteivät kansalaiset enää luota virallisiin
tahoihin ja valtioihin yhtä paljon kuin ennen.

Tiina Raevaara taas sanoo samaisessa ohjelmassa, että ihminen takertuu luonnostaan kaikkeen,
mikä antaa vaikeaan tilanteeseen toivoa. Jos ihmisellä tai hänen läheisellään on vaikkapa vakava ja
tuskallinen sairaus, heidän molempien on suurempi todennäköisyys tarttua ja uskoa valheelliseen
tietoon, jos se antaa tilanteeseen toivoa.

1.5 Miten tunnistaa valeuutiset ja erottaa ne oikeasta journalismista?

Valeuutisissa saattaa olla paljonkin lähteitä ja viitteitä tutkimuksiin. Toisinaan lähteet ovat
näennäis- eli pseudotutkimuksia, jotka ovat helppoja tunnistaa valheellisiksi, mutta valeuutisissa voi
olla lähteitä myös oikeisiin tutkimuksiin, joita on joko tulkittu väärin, tai niistä on nostettu esiin
irrelevantteja asioita. Valeuutisen tunnistaakseen kannattaa siis aina tarkistaa lähteet ja niiden
todenperäisyys ja luotettavuus.

Helposti valeuutisen voi tunnistaa siitä, jos tutkimusviitteitä ei ole ollenkaan, ja esitetty tieto on
pelkästään omaa mielipidettä tai omia kokemuksia. Yksi tunnusmerkki on puolueellinen tai
yksipuolinen näkökulma asioihin. Valeuutinen voi myös kopioida uutisen jonkin toisen median
sivulta ja muokata ja täydentää sitä omilla näkemyksillään. Valemediassa ei monesti kerrota
julkaisun kirjoittajan nimeä tai yhteystietoja.
1.6 Olenko itse törmännyt pseudotieteeseen netissä tai muualla mediassa?

Olen törmännyt netissä pseudotieteeseen ja valeuutisiin monia kertoja. Erityisesti politiikkaan ja

terveyteen liittyvistä aiheista löytyy hurjan paljon valheellista informaatiota. Olen nähnyt
valheellisia tai pseudotieteellisiä julkaisuja mm. poliitikoista, poliittisista puolueista, ruokavaliosta,
lääkeaineista, ravintolisistä, vaihtoehtohoidoista ja urheilusta.

1.7 Millaista on oma tiedonhakukäyttäytymiseni? Millaisia hakukoneita käytän? Millaista tietoa

luen? Tarkistanko lähteitä, kirjoittajien ja julkaisijoiden luotettavuutta? Uskonko helposti
tietoon, jota olen itse hakenut internetistä ja jonka todenperäisyyttä en ole kunnolla tarkistanut?

Olen tiedonhakijana hyvin huoleton ja huolimaton. Haen yleensä kaiken tietoni käyttämällä
googlea, enkä oikeastaan koskaan tarkista uutisten, artikkeleiden ja juttujen lähteitä. Olen varmasti
elämäni aikana lukenut monta valeuutista tai pseudotieteellistä julkaisua ja pitänyt niissä esitettyjä
väitteitä tosina, jos ne ovat vaikuttaneet minusta intuitiivisesti loogisilta tai todennäköisiltä. Joskus
olen selvästi huomannut, että kyseessä on valeuutinen, ja päätynyt olemaan uskomatta siinä
esitettyä informaatiota. Minulla on siis tiedonhakijana ja median lukijana vielä paljon opeteltavaa.

1.8 Ovatko minun mielestäni uskomukset faktojen veroisia?

Uskomuksien pitäminen faktatietona on mielestäni vaarallista ja voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia

kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Esim. pseudotieteeseen perustuva rokotevastaisuus voi lisätä
joidenkin sairauksien esiintyvyyttä ja haittavaikutuksia. Muitakin terveysongelmia voi ilmetä jopa
kansallisesti vaikuttavissa määrin, jos valeterveysuutisten lukeminen yleistyy liikaa. Valeuutiset
voivat myös vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ja johtaa siihen, että Suomessa tehdään
huonompia poliittisia päätöksiä. Vale- ja varsinkin vihamedia voi myös vaikuttaa ihmisten
asenteisiin ja arvoihin ja esim. levittää rasismia tai muuta viha-asennetta.

1.9 Miten kognitiivinen dissonanssi näkyy omassa arkielämässäni ja opiskelussani? Miten

käyttäydyn kokiessani kognitiivista dissonanssia? Voisinko oppia asiasta uutta tai muuttaa
ajattelu- ja reagointitapojani kohdatessani kognitiivista dissonanssia?
Olen tietysti joutunut kokemaan kognitiivista dissonanssia useammin kuin pystyn muistamaan,
koska se on niin tavallista. Kognitiivinen dissonanssi on oikeastaan välttämätön asia, jota ilman ei
voi oppia ajattelemaan uudella tavalla tai muuttamaan omia asenteita tai käyttäytymistä. Ajattelen,
että kognitiivinen dissonanssi on hyödyllistä käyttövoimaa ihmiselle, joka haluaa kasvaa henkisesti.

Koen olevani melko hyvä reagoimaan kognitiiviseen dissonanssiin. Osaan yleensä ottaa vastaan
uudet ja järkyttävätkin asiat rauhallisesti, ja haluan yleensä pohtia asiaa kuin asiaa perusteellisesti,
ennen kuin muodostan siitä mielipiteen tai käsityksen. Hyvin todennäköistä kylläkin on, että toimin
asiassa enemmän tai vähemmän geneerisesti, eli uutta tietoa vältellen ja vanhassa tutussa pitäytyen.
Uskon, ettei kukaan voi täysin välttyä tältä. Tämän takia jokainen meistä on tiedonhaun
näkökulmasta aina altis subjektiivisuudelle ja kuppikuntalaisuudelle.

Joskus, suurissa elämänkriiseissä olen saattanut kohdata niin paljon dissonanssia, että sitä ei ole
pystynyt kerralla käsittelemään. Tämä on saattanut johtaa suureenkin määrään ahdistuneisuutta ja
jopa masennusta. Näissä tilanteissa olen pyrkinyt rauhoittumaan ja ottamaan käsittelyyn yhden
asian kerrallaan. Monesti olen tarvinnut keskusteluapua, kirjoja ja kirjoittamista saadakseni
ristiriidat selvitetyiksi.

1.10 Johtopäätökset

Aiheen pohdiskeleminen tuotti minussa varmaankin ihan hyödyllisiä tuloksia. Huomaan

ymmärtäväni nyt paljon paremmin, mitä valemedia ja pseudotiede ovat, ja miten niiden kanssa tulisi
menetellä. Minusta tuntuu, että osaan tämän tehtävän seurauksena olla jatkossa tarkempi
tiedonhaussani, ja osaan myös käyttää uusia työkaluja valheellisen informaation tunnistamiseen.
Osaan myös arvostaa oikeaa, tutkittua tietoa vielä entistä paremmin ymmärrettyäni, kuinka
vaarallista väärä informaatio voi olla. Kaikkien tavallisten tallaajien olisi hyvä opetella
medialukutaitoja, ettei valheellinen informaatio pääsisi leviämään ja vaikuttamaan
yhteiskuntaamme enää enempää.

Tuomas Seppänen 11.6.2020