Luento 28.5.

2020 - Mirabilia urbis Romae, Pantheon

Lauri Karppinen
1. Suomenna tekstin rivit 1-3 ja 9-18 (ensimmäinen ja kolmas kappale).

Hänelle (=Agrippalle) ilmestyi eräs tietty nainen. Qui sanoi: “Jumalatar, kuka sinä olet?” Joka
sanoi: “Minä olen Kybele, jumalien äiti. Puhun uhrauksesta Neptunukselle, suurelle
jumalalle, jotta hän auttaa sinua. Tämä temppeli omistetaan minun ja Neptunuksen
kunniaksi, koska kun olemme kanssasi, onnistut.”

Focaen, kristityn keisarin, aikana tuli paavi Bonifatius. Nähden tuon kovin ihmeellisen
temppelin, pyhitettynä Kybelen, jumalten äidin, kunniaksi, jonka aiemmin monta kertaa
kristityn demoneista lyötiin, kysyi paavi keisarilta, josko hän luovuttaisi pois tämän temppelin,
jotta kuten Kalendae-päivä marraskuussa on omistettu Kybelen, jumalten äidin kunniaksi,
niin julistaisi tuon marraskuun Kalendae-päivän autuaan Marian, ainaisen neitsyen, kaiken
pyhän äidin, kunniaksi. Keisari luovutti, ja paavi, kaiken roomalaisen kansan kanssa, pyhitti
Kalendis-päivän marraskuussa. Ja ilmoitti, että tuona päivänä roomalainen ylipappi (silloin)
suorittaa messun, ja kansa hyväksyy Herran ruumiin ja veren, kuten Herran syntymän
päivänä, ja tuona päivänä kaikki on täytetty, kun hänen äitinsä Maria, ikuinen neitsyt, ja
taivaallisilla hengillä pidämme seremonian (“juhlallisuus” vaikutti liian kömpelöltä tähän), ja
kuolleet saamme kirkon kautta kaiken maailman uhrauksen heidän sielujensa puolesta.

2. Mikä on Bonifatiuksen logiikka siinä, että Pantheon pitää pyhittää nimenomaan Marialle?
- Kybele on jumalten äiti, Maria puolestaan on kaiken pyhän äiti. Äititeema siis jatku​isi​.

3. Etenkin kolmannessa kappaleessa on keskiajalle tyypillisiä, klassisen kieliopin "vastaisia"

rakenteita. Löydätkö tällaisia?
Itseäni hämmensivät ainakin:
- “beatae Mariae semper virginis”, r13, jossa vaikuttaisi olevan genetiiviä silloin kuin
sitä ei tarvita. Genetiivimuoto on kyllä suomen kielessä usein samankaltainen kuin
akkusatiivi, ehkä tässä on käynyt genetiivien ja akkusatiivien sekoittaminen (mikäli
ollaan ajateltu ensin toisella kielellä ja sitten kirjoitettu latinaksi)?
- paljon partisiippia tekstissä kohdissa joihin se ei oikein sovi? Esimerkiksi “videns” r9,
“näkien” on vähän outo siinä kohtaa.
- yleisesti ottaen sanamuodot ovat vähän hämmentäviä. Todella paljon on
prepositioita, vaikka niiden tekemä muoto ei oikein sopisikaan tekstiin. Esimerkiksi “in
isto die” eli “tuossa päivässä” kuulostaa suoraan suomennettuna hieman hassulta, ja
tälläisiä muotoja muokkasinkin hieman itse tekstiin ja sen kontekstiin sopivammaksi.
- verbejä on myös persoonissa jotka eivät oikein tunnu sopivan lopputekstiin.

Kääntämisestä: käytin aika paljon DLD:tä, ja whitakeria aika harvoin. Tämä teksti oli mukava
ja melko nopea, kummalliset sanamuodot eivät tuntuneet kovin häiritseviltä, mutta niiden
vaikutuksen näkee tietty vasta myöhemmin. Joka tapauksessa kääntäminen tuntui
helpommalta kuin ennen.. Tämä on viimeinen teksti, ja huomaan kyllä, miten olen kehittynyt
kurssin aikana. Ensimmäinen teksti tuntui mahdottomalta, tätä ymmärsin jo oikein hyvin kun
luin sitä läpi ensimmäisiä kertoja kääntämättä kunnolla. Pikku hiljaa pienetkin sanat alkavat
jäädä päähän, ja kokonaisuus muodostuu helpommin.