TUK-2205 Luento 25.5.

2020
Lauri Karppinen
Tuomas Akvinolainen – Summa theologiae

1. Suomenna tekstin rivit 1–6 ja 11–17 (ensimmäinen ja kolmas kappale).

Onko sotiminen aina syntistä?

Tähän asti, että jokin sota olisi oikeutettu, tarvitaan 3 [ehtoa/asiaa] ​(voiko sanoa vapaammin
“kolmen ehdon tulee täyttyä”?)​. Ensimmäiseksi tosiaan johtajan auktoriteetti, jonka
määräyksellä sota on käytävä. Sodan provosointi ei siis kuulu yksityisille henkilöille, sillä lain
oma pystyy suuremmassa oikeudenkäynnissä ajamaan asiaa. Samankaltaisesti myös
yksityiselle henkilölle ei ulotu se, joka kokoaa väkijoukon, joka sodassa määrää tapahtuvan.
Mutta kun huoli yhteiskunnan asioista on luotettu johtajille, heille ulottuu[ulottuvat] yhteisön
julkiset asiat, jopa kuninkaallisen voiman tai velvollisuuden alisteinen vahtiminen.

Kolmas tarvittava on sotivan rehti tarkoitus; mikään varmasti rasitetaan jotta joko hyvää
vietäisiin eteenpäin tai pahaa kartettaisiin. Augustinukselta: “Tosi Jumalan palvojat lisäksi
nuo sodat ovat tukahduttaneet, eivät ahneudella tai julmuudella, vaan Rauhan hengellä
hallitaan, jotta pahat rajoitetaan ja hyvät kohotetaan.” ​Mutta pystyy koskettaa(??)​, edes
vaikka jos oikea auktoriteetti olisi julistanut sodan, ja oikealla perusteella, siitä huolimatta
kierojen aikomusten vuoksi laiton sota korvattaisiin. Augustinus tosiaan sanoo:
“Vahingoittamisen ahneus, rankaisemisen julmuus, kyltymätön ja säälimätön henki,
kapinoinnin raivoisuus, hallitsemisen himo, ja jos mitkään ovat samankaltaisia, nämä ovat
mitkä sodassa lailla tuomitaan.”

2. Tekstin gerundi- ja gerundiivirakenteet: Mitkä näistä ovat gerundeja, mitkä gerundiiveja?

bellum est gerendum (r. 3); gerundiivi (“sota on käytävä” käy mielestäni enemmän järkeen)
gens vel civitas plectenda est (r. 9); gerundiivi (feminiini; gerundiivin 2-1-2-taivutus)
Nocendi cupiditas; ulciscendi crudelitas; feritas rebellandi; libido dominandi (r. 15–16).
Gerundeja! (käyvät järkeen enemmän gerundeina kuin gerundiiveina)

3. Listaa lyhyesti ne kolme Tuomaksen esittämää seikkaa, jotka ovat edellytyksenä sille, että
sota on oikeutettu.
Ensimmäinen asia on päällikön/suuremman vallan käsky; toinen oikeudenmukainen
tavoite, ja kolmas oikeat aikeet.

4. Pohdi lopuksi erityisesti kolmatta seikkaa (r. 11–17): onko Tuomaksen esitys moraalisesti
ja filosofisesti aukoton, ja voidaanko sota nykyaikanakin oikeuttaa tällä tavalla?

Tuomas esittää, että jos sota edistää rauhaa, se voidaan käydä; jos se edesauttaa pahan
voittamista, se on oikeutettu. Tämä ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista, sillä sota tekee silti
aina tuhoa muillekin kuin vain “pahoille”, jos pahat ovat edes todella pahoja muusta kuin
hyökkääjän näkökulmasta. Jos todella pystyttäisiin määrittämään universaali paha ja kaikki
olisivat siitä samaa mieltä, niin Tuomaksen ehdotus saattaisi käydä paremmin järkeen, mutta
koska maailma ei ole mustavalkoinen, en näe että tämä olisi kovinkaan luotettava
mittaustapa. Toisaalta jos osa ajattelee näin, niin täytyy loppujenkin olla valmistautuneet
sotaan, jotta yhden joukon käsitys oikeasta ei voita heidän käsitystään.
Sota ylipäätänsä on hankala ja filosofinen käsitys. En pidä siitä, mutta sitä on olemassa. En
siis itse ajattele, että sota ja viattomien ihmisten kuolemat ja yleinen tuho voitaisiin oikeuttaa,
vaikka Tuomaksen ehdotuksia voitaisiin tarkastella objektiivisesti. (Jos asiaa ajatellaan
objektiivisesti, tosin, en näe lainkaan syytä sodalle.)

Kääntämisestä: Käytin Whitakeria, ja kun en ollut varma jostakin, tarkistin sanan toiseen
kertaan Pitkärannan sanakirjasta tai Collatinus Webistä (ja lopulta myös DLD:stä, kun
muiden sanat eivät tuntuneet käyvän järkeen). Osa lauseista tuntuu taas sujuvan
helpommin, varsinkin kontekstin kanssa, ja tekstin lukeminen ilman varsinaista kääntämistä
tuntuu myös helpommalta (tässä tekstissä oli paljon sanoja jotka joko osasin jo tai siten
toistoa! Se helpotti urakkaa suuresti). Tunnun nyt ymmärtävän tekstin, mutta sen pukeminen
suomen kielen sanoiksi, varsinkin sujuviksi lauserakenteiksi, on yhä hieman hankalaa. Olen
ehkä myös menettänyt hieman tuntumaa suomen kieleen, enkä enää hahmota niin helposti,
mikä lauserakenne kuulostaa oikealta.. Kaikki rakenteet, jotka keksin, tuntuvat hieman
kummallisilta.