Jäähyväiset

Hyvää yötä.
Ikuista päiväunta.

Toivon matkallesi aurinkoa,

kevyttä kesäsadetta,
onnea ja iloisia hetkiä.

Päästä irti menneestä,

matkaa kohti tulevaa.
Tuonpuoleista.
Tuonelaa.
Kaipaatko?

Kaipaus
Suuri tai pieni
Se hiipii elämään
haikeasti livertäen

Se on harmaansininen,
kaunis laulu
Uni
Pehmeä höyhenpeite
Silti se tarttuu terävillä kynsillään kädestä
Kuiskaa korvaan
Ahdistus

Harmaa,
kylmä ja kova kivi
Iskeydyn sitä päin
Tai se iskeytyy minuun
En tiedä

Se vyöryy päälleni
Kuin hyökyaalto
Voimakkaasti
Jään alle

Tunnen
Turrun
Tunnen turtuvani sille tunteelle

Se velloo sisälläni
Hyörii ja pyörii
Heittää kuperkeikkaa

Se painaa minua alas

Tukahduttaa
Turhauttaa
Haluan pois

Jaksan.
Kestätkö?
Haluan pois.
Ulkopuolinen

Ikkunan takana
Sadepisarat tippuvat,
kertovat tarinaansa
Tanssivat keskenään
Matkalla alas

Hän katsoo
Kuuntelee toisten tarinoita
Pelkää kertoa omaansa
Ikkunan takana
Minun muotoinen pilvi

Pieni sadepilvi
Pehmeä pilvenhattara
Tumma ja uhkaava ukkospilvi
Se minä olen

Tuulen liikuteltavissa
suuren taivaan alla
Välillä aivan ypöyksin

Kepeä
Silti täynnä maailman painoa
Sisälläni tunteiden valtameri
Pilvi,
se minä olen
Valitettava totuus

Valo
Se paistaa tunnelin toisessa päässä
Tavoittamattomissa
Se hehkuu,
loimottaa pilkaten silmään
Tietäen olevansa liian kaukana

Tiedän
En pääse sinne asti
En tänään,
en huomenna
Miksi yritän?

Se houkuttelee
Välkkyy leikkisästi
Viestittää minulle:
täällä minä olen

Käännyn
Palaan takaisin,
luovutan
Annan seuraavan jonossa yrittää
Tunteeni

Nousen ylöspäin
Leijun
Keinun yläilmoissa

Huudat jotakin
En kuule,
niin voimakkaasti tunnen

Korvissa soi
Sormissa kihelmöi
Suupielet kääntyy hymyyn,
ja vain tunnen

Onnea
Iloa
Auringonpaistetta
Kevyttä kesätuulta
Tunnen
Tahdon sinun jäävän

Surusilmäinen suudelma
aamuhämärissä portailla
Ei sanoja,
vain tunne

Sininen laulu,
kuiskaileva tuulenvire,
huokaus lehtipuissa
Haikeus

Pala kurkussa,
kyynel poskella
Kaipaus äänessä,
kuiskaus huulilla

Hiljainen laulu,
haikea valitusvirsi
Sumuinen tähtitaivas
Lähellä, mutta silti jossain kaukana

Hyvästit
Epätoivoinen halaus
Kuiskaus:
“Älä mene pois.”

Päätit lähteä,
jättää yksin
Kuistin portaille
aamuhämärässä
Minä ja se

Kurkotan kohti,
tavoittelen sitä
Juoksen sitä päin,
ja se minua

Jokin osuu minuun;

seinä minun ja sen välissä

Hiljaisuus,
se saartaa minut
Kaikuu korvissa,
pyörii ympärillä

En tiennyt sen voivan sattua

En uskonut sen voivan satuttaa

Niin hiljaista että korvissa soi,

aistit ylikuormittuu

Tunnen kaiken,
vaikken tunne mitään
Kuulen kaiken,
mutten mitään

On vain minä ja se,

ja meitä ympäröivä hiljaisuus
Yhdessä yksin

Kaksin metsässä
kuuntelemassa tuulta

Kaupungin yllä
katselemassa kuuta

Pieni ikuisuus yksin

Kaikkeus

Paljaana taivaan alla

avaruuden armoilla
tähtilampun valossa
avara mieli.
Todellisuus

Aamun usvassa
harmaan sinen seassa
yksin istuen
Syksy

Kuollut laulu soi,

ja muuttolintu

Aikakin näyttää kalpealta

Ikävä

Missä viivyt?
Sinun vuoksesi

Tähden hakisin
Sinulle sen noutaisin
Tähden taivaalta,
ikuisuuden reunalta.
Kaunista kovin kaukaa
Päämäärä

Seisoin ylämäessä
katse kohti huippua
Aivan kohta perillä
Sitten minä näin
Viipyilevä

Taivaan täydeltä tunteita

Tippuvat yksi kerrallaan
Viipyillen pilvien päällä,
haikaillen
Tahtoen takaisin

Takaisin taivaan tuuliin,

avaralle aukiolle,
kukkuloille
Takaisin turvaan,
tuttuun syliin
En tiedä välitänkö

Istun hämärässä,
uiskentelen muissa maailmoissa
Kuuntelen, katselen,
seuraan maailmaa ulkopuolelta
Kääntöpuolelta, jonne kuulun

Vajoan syvemmälle,
nousen pintaan
Palaan aina paikalleni,
mutten koskaan kykene jäämään

Katson kaukaa kun istut yksin

En kuitenkaan tule luoksesi,
sillä olen ankeuden ympäröimä.
Tunteeton, kylmä ja täynnä tyhjyyttä
Ajatus

Villasukat jalassa
ajatus hukassa
Niin minä vain katson
Katson kun heilutan,
roikotan,
jalkojani reunan ylitse

Ajatus hukassa
Hukutus ajassa
Niinkö minulle kävi,
kun en muista?
Niinkö sattui,
kun kuljin liian reunalla?
Et ollut enää

Tyhjä laiturinnokka
Istuit siinä vielä eilen
Katsoin,
kuulin laineet loiskumassa
Loiskuivat kuin eilenkin,
vaikket ollut enää

Seisot rannassa,
uskaltamatta astua kuluneille laudoille
Katson kun ajattelet
Kuulen kaipauksen hiljaisen laulun
Sen helinän korvissani
Kosketuksen muiston kädessäni

Kyykistyn laiturin viereen

Käteni sivelee pehmeiksi kuluneita lautoja
Muistuttavat sinusta
Tahdon vielä pitää kättäsi kädessäni
Tuntea kosketuksesi,
vielä kerran

Kuulen toiveesi,
niin minä tahdon myös
Myöhemmin
Odotan sinua
Jättäydyn jälkeen,
kunnes tavataan taas.
Tähtitaivas ja hän

Kirkas yö,
taivas tähtiä täynnä
Hän istui kivellä
kasvot kohti taivaan sinervää kantta
Katsoi tähtiä,
ja tähdet katsoivat takaisin

Kimalsi kaihoisasti
tähtien helminauha
Kuin kaste kasvien lehdillä
Kuin kyynel hänen poskella
Musta aukko

Satutettu,
jätetty,
hylätty
Sydän kumpuaa tummaa
Hämärää maailman ääriin

Valon pilkahdus puuttuu,

loistaa poissaolollaan
pimeimmässä pimeässä
Mustassa aukossa,
murtuneessa mielessä
Luotto

Ajatus
Yhtä kirkas kuin lasi
Selkeä,
päämäärättömästä päinvastainen

Kuljen silmät kiinni,

niin vahvasti luotan
Kohtaan kaiken
En kierrä, vaan kuljen suoraan päin
En väistä, vaan selviän

Jos kaadun,
nostan pään ja jatkan
Annan ajatuksen johdattaa,
ja vain luotan
Minne viet minut?

Tartut käteeni,
vedät mukaasi
Osoitat oikean tien
Kanssasi kuljetat

Pitkin mutkaisia metsäpolkuja,

kohti kauniita kukkuloita,
yli aavan meren
ja vieläkin kauemmaksi

Lennätät ohi pilvilinnojen,

läpi unen maan,
tuhanteen kauniiseen auringonlaskuun
ja vieläkin kauemmaksi

Minne viet minut?

Milloin lasket irti kädestäni,
vai käykö niin koskaan?
Kuljenko aina kanssasi?
Minne viet minut?
Neiti Kevät

Silmät siniset,
kuin pilvetön taivas
Kuin pohjattoman syvä valtameri

Tuulessa hulmuavat pellavaiset hiukset

kuin sulaa kultaa auringossa
Mekko keltainen kuin esikko,
ja paljaat varpaat vihreät,
kun pihanurmella juossut

Juoksee tuulen mukana,

kutsuu linnut laulullaan,
saa ilollaan kasvit puhkeamaan kukkaan
Ohimenevä

Juutun pyörteeseen
Vuoristorataan,
tunteiden kuohuun

Antaudun virran valtaan

Kuiskaus hukkuu kosken pauhuun
Hetki pysähtyy

Vesi virtaa, huuhtoo, puhdistaa

Kuluttaa kiven pinnan,
poistaa sammaleen ja muiston
Nainen mustissa

Mitä näät hunnun takaa?

Kun raotit verhoa
kirkastuiko maa,
vai onko edelleen pimeää?

Kuljet mustissa
Mitä tarkoittaa?
Pyhävaatteissa,
totisena kuin kirkon penkissä

Askel raskas,
ei ääntä
Hiljaa seuraa elämän menoa,
kulkua eteenpäin kuutamossa

Takaisin tulitko jäädäksesi,

vai kohta jo lähdetkö taas?
Metsätähti

Tähden lailla suorastaan,

loistaa metsän pimennossa valkoinen
Pienen pieni
Yksin himmeä,
joukossa kirkkain kaikista
Pieni metsätähti

Muut pää taivaassa,

sinä jalat maassa
ja varpaat mullassa
Luonnonlapsi
metsän neito
Pieni metsätähti
Polkuni

Tuota polkua on joku jo kulkenut

Sille tielle jäänyt,
eksynyt

Sen polun päässä minäkin nyt

Vuorostani seison,
väärässä päässä varron

Pois pitäisi päästä

Läpi tiheän metsän,
mutten uskalla astua.
En kehtaa aloittaa,
jos polku ei ollutkaan minun
Tiedätkö?

Kuuletko tuon?
Tuuli kuiskailee

Näetkö tuon?
Saniaiset peittää maan

Haistatko tuon?
Tuolta tuoksuu sateen jälkeen

Tunnetko tuon?
Tuolta tuntuu olla vapaa
Puu kaatuu

“Puu kaatuu!”
Hyppykisa laiturin päässä,
niin kuin joka kesä

Puu kaatui
Kova myrsky

Puu kaatuu;
kuuluuko ääni
jos kukaan ei kuule?

Puu kaatuu,
kaadutko sinä?

Puu kaatuu,
minä en
Tulevaisuuden suunta

Kun ollaan hiljaa,

myrskysi huutaa:
“Vapaus ja kahle,
kumpikin sama”

Osa Taivaan saleissa,

loput Helvetin porteilla.
Sekaannus kaikkeudessa,
epäjärjestys olohuoneessa.

Toisilleen tuntemattomina,
kaksi pääskyä puhelinlangalla.

Missä suhteessa,
minkä varassa?
Minkä mahdollisuuksien rajoissa,
löydän maailman minua varten?
Mustetahroja

Pieni kyynel paperilla

ehti sekoittaa kaiken,
tahrata musteen

Toinen kyynel paperilla,

sekoitti kaikki ne tunteet
Imeytyi pois hetkessä

Kolmas,
sekunnissa mustasi mut
ja mun mietteeni, tunteeni
Jotka piilottaa haluan,
pois itseltä ja muilta
Ajatuspako

Yksi kyynel kerrallaan

mun maailmani muuttuu,
muistot haihtuu

Ikuisuus itseni seurana,

maailmankaikkeuden kanssa
kirkkaassa tyhjiössä

Tulkoon siis pimeys,

tulkoon valo
Tulkoon ajattomat tuulet,
ja kantakoon minut pois
Kasvoilla naamio

Kylmä, kolkko ja viileä pinta

Muodoton naamio kasvojen peittona,
verhona meidän välissä

Väreillyt ei edes pelon alla

Muotonsa säilytti,
pintansa piti vaikka ja kuinka

Mutta nyt
Nyt siitä näin,
kuin kumman kautta,
lempeän toisen puolen
Vihan liekki

Tuhovoimainen tunnelma,
kun vihan liekit roihahtaa

Vanha viha,
voimakas
Kaunasta kaukaa kummuten,
loimottaa vahvaa punaa

Täynnä tahtoa vallata vapaus

Kaikki ja vieläkin enemmän

Polttaa kaikki,
polttaa pois
Korjata väärät
ja sammuttaa jano

Niin pääsi valloilleen

Mutta häntä eivät liekit polttaneet

Myrskylintu

Tyyni taivas,
myrskysää
Tuuli kuiskaa riepottaa

Siivet auki
lentää halki
tumman sinen taivaan

Myrskylintu
julma ja hurja,
kuitenkin kovin kaunis

Vahva ja viisas,
kaunis ja kiivas
Hopeiset siivet vain mustat

Ristiriitaa,
raastaa riivaa
Rauhassa autuas aivan

Myrskylintu
jos minäkin siis,
miten maailma taitaa?
Uudelleen, jälleen, taas

Kuulitko kun,
tuli valoisaa taas?

Talven jo pimeni,
mutta takaisin saapui
Ja lehdet kultasi
valkolatva tuomen

Tunsitko kun,
värit valtasi maan?

Pois piiloon veti,

mut jälleen ajan koittaen;
Syyspunervia unikoita
tuulessa kauniita

Niin maailma muutoksessa,

kuin perhosella siivet selässä