Kotiseutu 2013 Net PDF

Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL 20.5.
2013 12:28 Sivu1
KOTISEUTU
Jo vuodesta 1909 2013
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL 20.5.2013 12:28 Sivu2
KOTISEUTU
Nalle Ritvola
KOTISEUTU Jo vuodesta 1909
2013
Lassi Saressalo
toimittaja
Nalle Ritvola
Jo vuodesta 1909
KOTISEUTU 2013
© Suomen Kotiseutuliitto, © Kirjoittajat, © Valokuvaajat
Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:25 (painettu), A 26 (nettijulkaisu)

Toimittaja Lassi Saressalo
Graafinen suunnittelu ja taitto Nalle Ritvola, Osakeyhtiö Nallellaan, Tampere

Ritvolan syntymäkunta on Tampere ja asuinpaikka Tampereen Ryydynpohja.
Paino Multiprint Oy, Vantaa, 2013. Kotipaikka Turku.
ISSN 2323-9271 (painettu)

ISSN 2323-928X (verkkojulkaisu)
Kalevankatu 13 A, 00100 Helsinki

Puhelin (09) 612 6320, faksi (09) 6126 3250
toimisto@kotiseutuliitto.fi
www.kotiseutuliitto.fi
6
2013
Sisällys
Pekka Laaksonen: Kotiseudun polkuja 9
Lassi Saressalo: Kotiseutuliike – sekä murrosaikojen että vakauden liike 13
Tarmo Kunnas: Kotiseudun ideaa tavoittamassa 17
Sulevi Riukulehto: Muisto kohtaa maiseman. Kotiseutu syntyy kokemuksista 23
Timo Suutari ja Sulevi Riukulehto: Nurmonjokilaakso sai kotiseutusuunnitelman 29
Pia Puntanen ja Leena Hangasmaa: Astuvan akka ja Mannerheim. Mikkelin seudun kulttuuriperintö-
ohjelman aineksia 35
Helena Ruotsala: Kenen kulttuuriperintö? 45
Minna Mäkinen: Kuntaliitos kotikunnassa 51
Nina Koskihaara: Paikallisuus. Kokemuksia, toimintaa ja yhteisesti jaettuja merkityksiä 59
Jenni Väliniemi-Laurson & Hannu Kytö: Arjen palvelut kotiseudun määrittäjinä. Esimerkkejä
pääkaupunkiseudun lähiöistä ja kehyskunnista 67
Torsti Hyyryläinen & Sirkku Piispanen: Säätiöity identiteetti 73
Emma Susi: Rakennusaineena paikallisuus. Näkökulmia paikallisuuden tuotteistamiseen 79
Helena Aaltonen: Kotiseutujen aluekehitykseen vaikuttaminen 85
Marjut Paulaharju: Samuli Paulaharju sisutukseen liittyvän kansanperinteen tallentajana 89
Pirjo Uino: Sakari Pälsi arkeologina – Julius Ailion oppipojasta oman tien kulkijaksi 99
Johanna Laakkonen: Juhani Ahon ja Maggie Gripenbergin tanssipantomiimista Metsolan tanhuvilla 109
Jaakko Numminen: Kielimiehet vastaan historiantutkijat.

Vähäinen lisä suomalaisen paikannimitutkimuksen oppihistoriaan 115
Janne Vilkuna: Arvotonta arvokasta. Länkiä ja länkipeilejä 121
Aino Nissinaho: Adoptoi monumentti -toimintamalli laajenee rakennusperintöön Pirkanmaalla 125
Risto Piekka: Sammatin Lönnrot – Lönnrotin Sammatti 131
7
8
KOTISEUDUN POLKUJA
Pekka Laaksonen
professori
syntymäkunta Lahti
asuinpaikka Lauttasaari, Helsinki
K
otikielen seuran aikakauslehti Virittäjä al- den tutkiminen sekä kerääminen on Kotiseudulla-
koi ilmestyä vuonna 1897. Sen tehtävänä kin koko tärkeänä puolena, tulee siitä sellainen Vi-
oli äidinkielemme viljelyn ja sen ”kaikin- punen, että se nielee tuhatmalkoiseen mahaansa tä-
puolisen kypsyttämistyön” edistäminen. män pikku Antero Vipusen. Kehotamme kaikkia
Lehden tehtävänä oli myös pitää yhteyttä niitä, jotka ovat tätä leh-
tutkijoiden ja kansanelämästä ja kielen on- teä lukeneet, tutustu-
gelmista kiinnostuneiden harrastajien välillä. Pian maan uuteen, monipuo-
todettiin, että kansanperinteen harrastajille on syytä liseen ja monen miehen
perustaa oma lehti. Näin syntyi 1908 Virittäjän liit- voimalla toimitettuun
teenä julkaistu Antero Vipunen, kansanrunouden lehteen.”
kerääjäin ja tutkijain lehti. Siinä kehotettiin ja opas-
tettiin suomalaisia muistiinpanemaan kuulemaansa Suomalaisen Kirjal-
kansantietoutta: ”Ken ei itse paperille panemaan ky- lisuuden Seuran suo-
kene, se toisella kirjoituttakoon.” jissa toimitettu ensim-
mäinen Kotiseutu il-
Hieman unohduksiin jäänyt Väinö Salmisen mestyi Tuomaan päi-
hauskasti ja kriittisesti toimittama lehti jäi kuitenkin vänä 21.12.1909. Päi-
lyhytikäiseksi. Syksyllä 1909 Salminen kirjoitti nel- vä oli talvipäivän sei-
jännen numeron viimeiselle sivulle: ”Ensi vuoden saus. Elettiin toisen
alusta alkaa ilmestyä uusi lehti Kotiseutu, jonka tar- sortokauden alku-
koituksena on virittää harrastusta kotiseutututki- vaiheita. Monet asi-
mukseen. Kun kansan muistelmat ja kansanrunou- at ahdistivat ja juuri
9
Hästesko, tunnettu loitsujen tutkija ja nuorisoseu-

raliikkeen vaikuttaja. Hänen mukanaan lehti muut-
ti vuosiksi 1912–1915 Jyväskylään. Lehden levikki
oli tuolloin 1 100 ja sillä oli useita asiamiehiä eri ta-
hoilla maata.
Tämän jälkeen lehti palasi Helsinkiin. Itsenäisyy-

den ensimmäisinä vuosina se muuttui joksikin aikaa
vuosikirjaksi, jolla oli aina
eri toimittaja. Sen jälkeen
seurasi viiden vuoden ui-
nahdus. Kotiseutu lakka-
si ilmestymästä. Oli ta-
loudellisia ongelmia. Pa-
perin hinta oli noussut
kymmenkertaiseksi. Ko-
tiseutuaatekin oli uusi-
en valintojen edessä.
tämän takia järjestötoiminta kotiseutuliikkeen pii-
rissä oli vilkasta. Edellisenä vuonna oli perustettu Mutta vuonna
Suomen Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunta, 1929 oltiin valmiit jat-
jonka tehtävänä oli ohjailla tätä moniaalle versovaa kamaan. Toimituksen
kansalaistoimintaa. Uudesta lehdestä tuli sen ää- osoitteeksi tuli Kan-
nenkannattaja ja toivottu yhdysside tutkijoiden ja sallismuseo. Kotiseu-
kotiseutuväen välille. dun ympärille alkoi
kerääntyä se kansal-
Kotiseudun ensimmäinen toimitussihteeri ja myö- listen tieteitten tut-
hempi päätoimittaja, arkeologian professori A. M. kijapiiri, joka on keskeisesti ollut
Tallgren, muisteli myöhemmin, miten vauhdikas vaikuttamassa talonpoikaiskulttuurin tutkimisen ja
lehden alku oli. Päätoimittaja F. A. Hästesko oli 30- tallentamisen suureen nousukauteen: Eino Jutikka-
vuotias, muu joukko Tallgren, Harry Donner, K. R. la, Hannes Teppo, Kustaa Vilkuna ja hieman myö-
Donner, Aarne Europaeus, Väinö Krohn ja K. Soik- hemmin Esko Aaltonen, Elsa Enäjärvi-Haavio, Mart-
keli hieman päälle kahdenkymmenen ikäisiä. Lehti ti Haavio, Eino Nikkilä, Aulis Oja ja Toivo Vuorela.
ilmestyi kahdesti kuussa ja ensimmäisessä vuosiker- Ylioppilasosakunnat alkoivat tehdä tutkimusretkiä
rassa oli sivuja lähes neljäsataa. Kotiseututyön ala maakuntiin, retkien tulokset julkaistiin Kotiseutu-
ymmärrettiin varsin laajaksi kasvi- lehdessä, perustettiin Kansatie-
tai ilmatiedettäkään unohtamatta. teellinen Filmi Oy.
Meteorologinen keskuslaitos esi-
merkiksi halusi tietoja, millaisissa Kustaa Vilkunasta tuli vuonna
oloissa telefonilangat alkoivat soi- 1934 päätoimittaja ja lehti alkoi il-
da. mestyä neljästi vuodessa. Se sisälsi
nyt yhä enemmän tutkielman
Samaan aikaan Kotiseudun luonteisia artikkeleita kansatie-
kanssa syntyi myös ruotsinkieli- teen, kansanrunoudentutkimuk-
nen Hembygden. Sen taustavoi- sen ja kotiseuduntutkimuksen eri
mana oli Föreningen Brage. Vali- aloilta. Lehti oli edelleen Suomen
tettavasti näiden sisarlehtien tiet Kotiseutututkimuksen Keskusva-
kuitenkin pian erkanivat. Hem- liokunnan äänenkannattaja. Mel-
bygden lopetettiin 1918 ja se sai ko toimimaton yhteisorganisaatio
nimen Budkavlen. Kotiseudun päätettiin kuitenkin vuonna 1939
kantava voima oli päätoimittaja lakkauttaa.
10
Nyt lehden julkaisuvastuun ot- monikulttuurisiin virtauksiin ha-

ti vastaperustettu Talonpoikais- luttiin mukaan entistä vahvempi ja
kulttuurisäätiö, jonka jäsenet oli- laajalevikkisempi kansallisen kult-
vat keskeisiä vaikuttajia sekä kulttuurin sanansaattaja. Näin Koti-
tuurielämässä että politiikassa. seudusta, Eliaksesta ja Kielipostista
Lehti sai uuden kauniin punai- syntyi Hiidenkivi.
sen ulkoasun. Se ilmestyi myös
sodan aikana. Vuonna 1944 si- Kotiseutu-lehden viimeinen pää-
sältönä oli tosin vain Vilkunan toimittaja Heikki Ylikangas ryhtyi
kirjoittama tutkimus kansan- Esko Koivusalon kanssa uuden leh-
omaisista työjuhlista ja juhlata- den päätoimittajiksi. Lehden ta-
voista. Sodan päätyttyä Kotiseu- voitteeksi määriteltiin ”ekologisesti
dun sisältö hieman muuttui. Tie- kestävän sivistysihanteen kehittä-
teellisten kirjoitelmien rinnalle minen”. Vanhan Kotiseudun pe-
tuli käytännöllistä kotiseututyötä rinnettä haluttiin pitää elossa täh-
käsittäviä artikkeleita ja uutisia. dentämällä Hiidenkiven kulttuuri-
käsityksen maanläheisyyttä, perin-
Kustaa Vilkunan jälkeen päätoimittajaksi vuonna teitä, kieltä ja elämäntapaa. Menestyksekkäästi lehti
1947 tullut Esko Aaltonen alkoi korostaa, että koti- on näitä lähtökohtiaan toteuttanut. Toive laajem-
seututyö ei ole vain taaksepäin katsovaa menneisyy- masta lukijakunnasta on myös toteutunut. Lehden
den tutkimista vaan myös luonnonsuojelua, koti- päätoimittajina ovat toimineet Panu Rajala, Lasse
seudun huoltoa ja maalaiskulttuurin edistämistä Koskela, Pirkko Leino-Kaukiainen, Pirjo Hiidenmaa
yleensä. Kotiseudun perinne on sellaista vaalittavaa ja Outi Lauhakangas.
kulttuuripääomaa, jonka avulla kunnat voivat lisätä
kiinnostavuuttaan ja hankkia tulojakin. Haikealta tuntuu todeta, että syksyllä 2012 Hii-
denkiven kaupallinen kustantaja päätyi irtisan-
Vuonna 1952 Kotiseudun julkaisijaksi tuli tou- omaan yhteistyösopimuksen lehden julkaisijajärjes-
kokuussa 1949 perustettu Suomen Kotiseutuliitto. töjen kanssa ja lopetti lehden kustantamisen. Taus-
Esko Aaltosta seurasi päätoimittajana Toivo Vuore- tajärjestöillä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia
la, hänen jälkeensä Kustaa Vilkuna uudelleen ja Vil- ottaa kustantajavastuuta lehdestä.
kunan jälkeen Vuorela puolestaan uudelleen. Lehti
ilmestyi 1960-luvulla kahdeksana numerona vuo- Mutta Kotiseudun polku jatkuu tässä sadannessa
dessa, myöhemmin kuutena ja vuodesta 1981 neljä- vuosikerrassa.
nä numerona vuodessa. Likeiset yhteydet kotiseutu-
väen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran välillä
jatkuivat, kun Pekka Laaksonen ryhtyi päätoimitta-
jaksi vuoden1983 alus-
sa. Lehden levikki oli
1 800–2 000 kappalet-
ta.
Vuonna 1994 Suo-

men Kotiseutuliitto,
Suomalaisen Kirjalli-
suuden Seura ja Koti-
maisten kielten tutki-
muskeskus päättivät
yhdistää voimansa ja
ryhtyä julkaisemaan
yhteistä lehteä. Yh-
dentyvän Euroopan
11
Nalle Ritvola
12
KOTISEUTULIIKE
– SEKÄ MURROSAIKOJEN ETTÄ VAKAUDEN LIIKE
Lassi Saressalo
fil.tri., dosentti
syntymäkunta Virolahti
asuinpaikka Pispala, Tampere
Puolustaja vissä mm. kotiseutumuseoissa, joita Suomessa on

käytännössä kaikilla paikkakunnilla.
E
nsimmäiset kotiseutuyhdistykset perustettiin
edellisen vuosisadan vaihteessa, ensimmäi- Kun käytiin keskustelua Suomen liittymisestä Eu-
nen Lohjalle jo vuonna 1894. Ne palvelivat roopan Unioniin, oli kotiseutuliike taas aktiivisesti
selkeästi itsenäisyyden asiaa korostamalla pai- mukana. Nyt pelättiin kansallisen kulttuurin puo-
kallisuutta ja isänmaallisuutta – sanan sen- lesta – onneksi turhaan. Tuolloin konkreettisena tu-
aikaisessa merkityksessä. Ajatuksena oli, että loksena oli voimakas maakuntien nouseminen esiin
kun toiminta syntyvän Suomen puolesta tapahtui ja silloin syntyivätkin nykyiset maakuntarakenteet
paikallistasolla, ei valtaapitävien ollut siihen helppo maakuntaliittoineen ja niille lakisääteiset tehtävät.
puuttua. Hieman taka-alalle maakuntaliittojen työssä jäi kult-
tuuriperintötyö – mutta ei aivan. Kaikki maakunnat
Seuraava aktiivikausi sattui vapaussodan jälkei- liittyivät Kotiseutuliittoon ja nimesivät yhdyshenki-
seen aikaan, jolloin paikallisuus ja kotiseututoimin- löt vastaamaan kotiseututyöstä. Toiminta jatkuu
ta loi pohjaa uudelle valtiolle ja sen rakentajille – edelleen.
ryhdyttiin rakentamaan uutta tasavaltaa alhaalta
ylöspäin. Sotien jälkeen, kun isänmaalliset valta- Ja uusin vaihehan tässä aatteellisessa työssä on
kunnalliset liikkeet lakkautettiin, kanavoitui työ ko- paikallisuuden puolustaminen kuntarakenneuudis-
tiseutuyhdistyksiin, joita perustettiin kymmenessä tuksessa. Jo Paras-hankkeen aikana Kotiseutuliitto
vuodessa jopa parisataa. Aktiivisuus vaihteli seuraa- otti kantaa paikallisuuden ja paikalliskulttuurien
vina vuosikymmeninä, mutta työn jäljet ovat näky- puolesta ja nyt rakennemuutoksen tässä vaiheessa
13
liitto on antanut laajoja kannanottoja liitosprosessi- Aktivisti

en kulttuurisista vaikutuksista – puuttumatta itse
poliittiseen päätöksentekoon. Tuloksena on liitos- Vuonna 2010 toteutettu kulttuuriympäristökam-
neuvotteluihin tarjottava paketti siitä, mitä kulttuu- panja oli valtakunnanlaajuinen Suomen Kulttuuri-
riperintökysymyksiä niissä tulisi huomioida. rahaston tukema hanke, joka nosti esiin jokaisen ih-
misen oikeuden ja velvollisuuden ymmärtää ja vaalia
Identiteettien vahvistaja kulttuuriympäristöään. Vaaliminen ei ole härkä-
päistä säilyttämistä ja kaiken kieltämistä vaan yh-
Kaiken takana näissä historian eri vaiheissa on ollut teiskunnan ja asuinympäristön uudistamista niin,
suomalaisen kulttuurin ja erityisesti paikallisten kult- että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat
tuurimuotojen huomioon ottaminen – ihmisen toisensa ja antavat mahdollisuuden vakaalle ja kult-
identiteettipohjan vahvistaminen ja ”meikäläisyy- tuurisesti kestävälle kehitykselle.
den” symbolien turvaaminen. Tausta kotiseututyöl-
le on perinteisesti ollut agraarinen – sitähän todis- Kulttuuriperintö-
tavat vaikkapa kotiseutumuseoiden kokoelmat, mut- Kotiseutuliike työ on laaja sarka. Sii-
ta liike on pystynyt uudistumaan ja tarjoamaan väli- hen liittyy myös sel-
neitä myös tämän päivän käytännölliseen yhteis- voi hyvin ja on keästi maankäyttö- ja
kunnalliseen keskusteluun. Suurin osa Kotiseutulii- rakennuslaki ja sen
ton jäsenyhdistyksistä onkin kaupunginosayhdistyk- sääntelemä kaavoi-
siä – vaikka kaupungin käsite on viime aikojen myl- valmis reagoimaan tustyö niin kaupun-
lerryksissä sellaisenaan hämärtynyt. geissa kuin maaseu-
yhteiskunnan dullakin. Tämä on
Kotiseutuliitto oli mukana opetus- ja kulttuuri- työtä, johon myös ko-
ministeriön paikallismuseotyöryhmässä, joka jätti ra- haasteisiin. tiseutuliikkeen on
porttinsa kevättalvella 2012. Liitto painotti voimak- syytä osallistua. Kan-
kaasti paikallismuseoiden merkitystä paikallisuu- salaisaktivismi, meneminen mukaan nykyisin varsin
desta kertojina, museoiden ja koululaitoksen yhteis- avoimeksi säädettyyn kaavoitusprosessiin, mielipi-
työtä ja harrastajaosaamisen lisäämistä museotyös- teen tarjoaminen kotiseutuympäristön arvokysy-
sä. Samalla todettiin, että paikallismuseotyö ei voi yk- myksistä ja tiedon tarjoaminen kulttuuriperinnöstä
sinkertaisesti toimia ilman edes jonkinasteista ta- kaavoittajille on mielenkiintoista – toki kyllä usein
loudellista tukea, mikä toteamus toki otettiin ra- työlästä – mutta onnistuessaan takaa kulttuuriym-
porttiin ja sitä kautta myös kuntauudistajien tie- päristön kehittämisen vaalivasti ja perineitä arvosta-
doksi. Tämä työ jatkuu sillä kuntaliitokset ovat näyt- en.
täneet, että päättäjät eivät välttämättä ymmärrä pai-
kallisidentiteettien eri symbolien merkitystä kansa- Kasvattaja
laisille.
Kotiseututyökasvatus ja -opetus on noussut esiin mo-
Paikallismuseotyön rinnalla kulkee myös kotiseu- nella tapaa viime aikojen keskusteluissa. Takana on
tuarkistotyö. Tavoitteena on, että jokaiseen kuntaan, se hyväksytty ajatus, että vaikka kasvavat sukupolvet
entiseen tai uuteen, perustetaan vihdoinkin koti- elävätkin kansainvälisessä ja jopa globaalissa tiedon-
seutuarkisto, joka kokoaa paikkakuntakohtaisia ar- välityksessä ja sen mukaisessa maailmankuvassa, hei-
kistoja – niin yhteisöjen ja järjestöjen aineistoja kuin dän tulee saada oman minuuden lähtökohtien ym-
yksityisarkistoaineksia säilytettäväksi ja tulevien mik- märtämiseksi tietoa omasta kulttuuritaustastaan ja
rohistorioiden materiaaleiksi. On todella surullista, sen mekanismeista. Vain tuntemalla oman kulttuu-
että suuri määrä mm. järjestöjen asiakirja-aineistoja rin, voi suhtautua erilaisuuteen positiivisesti ja näin
on kadoksissa tai kokonaan hävinnyt. Kotiseutuyh- kasvaa avarakatseiseksi maailmankansalaiseksi. Ko-
distyksillä olisikin tässä työsarkaa saada kaikki paik- tiseutuopetus onkin Kotiseutuliiton ja sitä kautta
kakuntansa järjestöt laittamaan arkistonsa kuntoon koko liikkeen seuraavien vuosien keskeinen kehitys-
ja tallettamaan ne yhteen kotiseutuarkistoon. Opas- työn kohde. Kun kulttuuriympäristökasvatus on saa-
tusta saa mm. Kotiseutuliitosta, kuntien arkistoista tu esiin, nostetaan nyt laajemminkin, mutta paikal-
ja maakunta-arkistoista. liselle tasolle sovellettuna kulttuuriperintökasvatus
14
niin kouluissa kuin aikuiskoulutuksessakin. Etelä- Tulevaisuuden tekijä

Pohjanmaan Opistohan aloitti jo vuonna 2012 koti-
seutuohjaajakoulutuksen ja jos pilottivuosi onnis- On sanottu, että kotiseutuliike on työnsä tehnyt ja
tuu, se tullee laajentumaan koko maahan. joutaa mennä. Näin ei suinkaan ole. Kotiseutuliike
voi hyvin ja on valmis reagoimaan yhteiskunnan
Yhdessä Opetushallituksen kanssa Kotiseutuliitto haasteisiin tarjoamalla vuosisataisen kulttuurikehi-
kehittää kotiseutu- ja kulttuuriperintökasvatusosiota tyksen mukanaan tuomat ajatusmallit, historiatie-
peruskoulujen seuraavaan opetussuunnitelmaan. Ta- toisuuden, paikallisidentiteettien henkisen turvan,
voitteena on tuottaa valmista opetusmateriaalia pe- mutta samalla avartuu ulospäin. Kotiseututyö on
ruskouluun, niin, että aineistokehyksestä kukin työtä tulevaisuutta varten. Kotiseutuliikkeen on yh-
opettaja voi soveltaa juuri omien oppilaiden kan- dessä muiden paikallistoimijoiden kanssa pystyttävä
nalta ymmärrettävä ja paikallisidentiteettiä valaise- kertomaan niin maassa- kuin maahanmuuttajille,
vaa opetusaineistoa. mihin he ovat tulleet, välittämään kulttuurin tunte-
musta ja erilaisuuden ymmärtämistä. Vain suhtau-
Kotiseutukirjallisuus on myös ollut voimakkaasti tumalla erilaisuuteen tasavertaisesti päästään kehit-
esillä. Tämä usein aliarvostettu kirjallisuuden laji on tämään yhteiskuntaa, joka ei torju vieraitakaan ele-
nostettu tietoisesti esiin tietokirjamaailmassa mm. menttejä vaan keskustelee niiden kassa ja etsii yh-
jakamalla vuosittain vuoden kotiseutukirjapalkintoa teistä tapaa elää ja toimia.
ja esittelemällä kirjallisuutta Kotiseutuliiton kotisi-
vuilla Kirjamakasiinissa. Keväällä 2013 valmistunut Kotiseututyö tarjoaa tekemistä kaikille. Se katsoo
Kotiseutututkijan käsikirja tarjoaa tietoa kaikille, jota taaksepäin, elää nykypäivää ja ennakoi tulevaisuutta.
haluavat oppia lisää kotiseutututkimuksesta ja tuot-
taa eri välineisiin kotiseutujulkaisuja.
Nalle Ritvola
15
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
Nalle Ritvola 20.5.2013 12:28 Sivu16
16
KOTISEUDUN IDEAA TAVOITTAMASSA
Tarmo Kunnas
professori
syntymäkunta Helsinki
asuinpaikka Helsinki
Annettu tunne pysyy taa, pettymyksiä, järkytyksiä, tragedioita, ne vievät

voimaa kotiseudun rakastamiselta ehkä kuitenkaan
E
i ole vain helppoa sanoa jotain ehdottoman tuhoamatta täysin emotionaalista kotiseutua.
yleispätevää kotiseudusta, koska jokainen ko-
kee oman kotiseutunsa omalla tavallaan ja se Kotiseututunne ei ole olemukseltaan aina sama ja
on jokaiselle ainutkertainen. Joku on jäänyt yksiselitteinen, mutta se on kuitenkin kaipuuna ja
asumaan yhden etnisen ryhmän asuttamalle tavoitteena samanlainen ja siinä mielessä universaa-
syntymäseudulleen. Jonkun isovanhemmat li ja yleisinhimillinen. Tarve kotiseudun kokemiseen
tulevat neljältä eri mantereelta. Joku hakee kotiseu- on potentaalisesti muuttumaton, a priorinen, en-
tua vieraasta maasta, ehkä uudesta monikulttuuri- nen kokemusta syntyvä. Me synnymme maailmaan
sesta ympäristöstä. Jonkun lapsuus on ollut trau- kotiseudun idean, sen kielellisen merkityskategorian
maattinen, jonkun onnellinen. Tämä kaikki heijas- myötä, joka sitten saa tarkempaa sisältöä, kun olem-
tuu tavassa, jolla kotiseutu koetaan. Kotiseudun ko- me saaneet erilaisia kokemuksia kotiseudusta ja in-
kemisessa on suuria voimakkuuseroja. Se riippuu tegroituamme ne omaan elämys- ja ymmärrysmaail-
paitsi ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista, kie- maamme. Vasta lapsuuden myötä ympäristön koke-
lestä, murteesta, perhe- ja sukutaustasta, ihmisen minen luo tälle tarpeelle konkreettisen sisällön.
tunne-elämän tasapainosta, syvyydestä tai pinnalli-
suudesta. Hyvään kotiseututunteeseen riittää kyllä Ensimmäiset muistot ovat mielestä ja tunne-elä-
se, että mikä lapsuudessa on koettu, on ollut myön- mästä lähtemättömiä, koska ne muodostavat koko
teistä: oma perhe, sen sisäiset suhteet ja elämänkoh- käsitteellisen maailmamme myyttisen perustan. Ne
talo, leikkitoverit, ystävät ja naapurit. Sen sijaan, jos ovat antaneet ensimmäistä kertaa abstrakteille kä-
lapsuudessa on ollut traumaattisia kokemuksia, rii- sitteille ja sanoille konkreettisen ja elämyksellisen si-
17
sällön. Kun synnymme maailmaan, ei kielen, mutta temattomasta, mystisestä ja vielä jatkanut mystistä
kyllä valmiiden kielellisten kategorioden myötä, ter- oloaan, alkanut elää ainutkertaista uutta elämäänsä
mit “äiti”, “isä”, “perhe”, “talo”, “puu”, “koti”, “ky- lapsena ja ihmisenä ikään kuin ihmettä. Ylipäätään
lä” saavat merkityssävyä aina sen mukaan, mikä on lapsuuden kotiseudun kokee herkästi, koska lapsi
ollut ensimmäinen emotionaalisesti ja kokemuksel- on ajattelussaan, tunteessaan ja luovuudessaan vielä
lisesti kohdattu äiti, isä, perhe, talo, puu, koti tai ky- maagisessa ja myyttisessä maailmassa. Hän on taitei-
lä. Niiden avulla hahmotetaan ja jäsennetään koko lija, kertoja ja dramaatikko.
myöhempää maailmaa. Niinpä ensimmäiset syvästi
kohdatut ilmiöt ja esineet, ihmiset, kirkot, pappilat, Lapsen kyky hahmottaa maailmaa ensikertalaisen
koulut, tehtaat, niityt, metsät, talvimaisemat, työvä- tuorein silmin ja aistein ulottuu pitkälle myöhem-
entalot, nuorisoseurantalot, kaupat, joet ja järvet lei- pään lapsuuteen ja varhaisnuoruuteen. Oikeastaan
maavat kaikkia myöhempiä mielikuvia ihmisistä, ta- kaikki ne seudut, joilla olen oleskellut lapsena ja var-
loista, niityistä, metsästä, talvimaisemasta, järvestä ja haisnuoruudessani pitempään ovat kotiseutuani. Ja
joesta jne. tuo paikan miltei yliluonnollinen myyttisyys on ollut
mahdollista kokea myöhemmin paikkakunnilla, jois-
Monia myyttejä kotiseudusta sa olen oleskellut aina varhaiseen teini-ikään saakka.
Palaan niihin aina uudestaan mukanani tunne siitä,
Ensimmäisiä vaikutelmiani elämästä on vuoden että elämä tiivistyy, että en unohda olemista. Koke-
1945 alkuvuoden Ruotsista, muistikuva hylätystä se- mus on sama kun kohdatessani itseäni miellyttävän
pän pajasta, jossa alle kolmevuotias suomalaispoika taideteoksen, saadessani jonkun itseni kannalta
ihmetteli pajassa olevaa rautaromua. Vierailtuani “suuren ajatuksen” tai onnistuessani tekemään, jos
siellä yli kolme vuosikymmentä myöhemmin, otin mahdollista, jotain poikkeuksellista inhimillisessä
yhden ruotsalaisen rautakappaleen mukaani Suo- suhteessa.
meen ja asuinpaikalleni Jyväskylään säilyttääkseni si-
tä kuin fetissiä kotonani ja lopulta tilanpuutteen Kohtaamiset
vuoksi työpaikallani. Se oli kuin yritys vangita ka-
donnutta Elämää, halu taikoa yhä uudelleen men- Kotiseudun kaipausta ja mieltämistä voisi pitää osa-
neisyys esille. Se oli ihmisen kaipuuta pysyvään ole- na laajempaa, ihmisessä alati läsnä olevana henkise-
miseen. Tapahtuman dramatiikkaa lisäsi vielä se, et- nä asenteena, jossa hän joka hetki erottaa toisistaan
tä Suomi, josta tulin, oli köyhä ja vaaranalainen maa tuttua ja vierasta. Näin tapahtuu liikuttaessa kadul-
– vastakohta tuon ajan onnelliselle Ruotsille. la tai luonnossa, matkustettaessa kotimaassa tai ul-
komailla, kohdattaessa ihmisiä tai muita luonto-
Ehkä tämä illuso- kappaleita. Olemassaolomme on jatkuvaa tutun ja
Ihminen pitää rinen, mutta subjek- vieraan kokemista ja myös niiden uudelleen hah-
tiivisena myyttinä to- mottamista. Ihminen pitää enemmän tutusta ja ko-
enemmän tutusta si kokemus “vieraasta
maasta” kotiseutuna
kee sen turvalliseksi. Joka on vaihtanut lapsena kou-
lua, asuinympäristöä tai asevelvollisena kasarmia tai
on edesauttanut mi- kasarmin tupaa ja on menettänyt hetkeksi tutun ja
ja kokee sen nua suhtautumaan turvallisen ympäristön ja ystäväpiirin, joutuu tun-
myöhemminkin vie- nustamaan, että tuntemattoman, vieraan, oudon ko-
turvalliseksi. raisiin maihin myön- keminen on aluksi yksiselitteisen kielteistä, paitsi jos
teisesti ja uteliaasti. eivät uudet ihmiset, uusi ympäristö, uusi seura, uu-
Kokemus kertoo varhaisen kotiseudun suuresta mer- si kokemus osoittaudu kerta kaikkiaan valloittavak-
kityksestä ja vielä siitä, kuinka elämän tietoinen alku si, mikä ei aina pääse todentumaan. Jopa uutta op-
koetaan myyttisenä, jopa pyhänä ja kuinka ensim- piessamme me kuljemme vanhan, tutun ja turvalli-
mäiset tietoiset muistot piirtyvät ihmisen tajuntaan sen kautta, vaikka se ei ole tie uuden ymmärtämi-
poikkeuksellisella voimalla. seen. Me tulkitsemme uusia asioita tuttujen analo-
gioiden kautta. Se saattaa kaavamaistaa ja vääristää
Ihmisen ensimmäisissä muistoissa on ikään kuin käsitystämme uusista ja oudoista ilmiöistä. Me py-
suuren tarinan juhlava, liikuttava, järisyttävä alku – rimme ymmärtämään uutta kirjallisuutta, uutta ku-
kuin lapsi olisi tullut jostakin arvoituksellisesta tun- vataidetta ja musiikkia jo tuntemamme kautta ta-
18
Nalle Ritvola
juamatta, että todellinen tieto, todellinen uuden op- kistä matalapaineisuutta, joka kohtaa vieraassa ym-
piminen ja uusi taito löytyy sieltä, mitä pidämme päristössä yksin pitkään oleskelevan. Kolme vuotta
tuntemattomana ja vieraana. Tässä mielessä liialli- diplomaattina vieraalla mantereella ei välttämättä
nen pitäytyminen tuttuun ja turvalliseen on myös ole helppo missio. Tässä hengessä monet suomalai-
vaara. Nurkkapatriotismi on pahasta. set etsivät ulkomailta omaa perinnettä ikään kuin
omaksi suojakseen ja omaksi terapiakseen. Monet
Kotiseutu mukana suomalaisten asuttamat lomaseudut ovat tästä hyvä
esimerkki. Ne ovat muuttuneet Suomeksi asukkai-
Mutta ihminen voi joskus ottaa vastaan vieraan il- neen, asumuksineen, ruokineen, sosiaalisine koo-
miön ja ihastua siihen. Näinhän on käynyt monelle, deineen, kadunnimineen, kyltteineen. Ja tämähän ei
joka on etsinyt asuinpaikakseen jonkun kaukaisen koske vain suomalaisten asuttamia lomaseutuja vaan
tai tuntemattoman karismaattisen seudun, kylän tai kaikkia niitä lomaseutuja, joissa eri kansallisuudet
kaupungin. Vieraan kohtaaminen ja ymmärtäminen hakeutuvat lomalla omiensa pariin, juovat Espan-
voi olla luovuutta inspiroiva. Siitä voi antaa vierai- jassa ruotsalaista kahvia, nauttivat siellä aamupalak-
den kielten ja kulttuurien opiskelu hyviä esimerkke- seen englantilaista breakfastia.
jä.
Paikkojen henki
Mutta vierauden pelko voi mennä pitkälle. On ih-
misiä, jotka vihaavat matkustamista, siirtymistä pai- On olemassa hyvin erilaisia seutuja ja paikkakuntia.
kasta toiseen tai kotipaikan vaihdosta. Heitä nähtä- On olemassa korpea, rämettä, suomaata, asumatto-
västi ahdistavat vieraat seudut, vieraat ihmiset, vieras mia seutuja, kaatopaikkoja, jättömaata, teollisuus-
kieli ja vieras ympäristö. Tämäkin on universaali ko- alueita, ylikansoitettuja rappeutuvia kaupunkeja,
kemus. Ehkä se vaivaa vähemmän nykymaailman kurjia ja vaarallisiakin esikaupunkeja, epämiellyttä-
matkustamiseen tottuneita nuoria ihmisiä. Mutta viä, ahdistavia asumalähiöitä, mutta myös luksus-
kokenutkin matkustaja saattaa olla herkkä mieliala- kortteleita, historiallisia, idyllisiä vanhoja pikkukau-
muutoksille pitkän oleskelun aikana vieraassa ym- punkeja, puutalokaupunkeja, ympäristöjä, joista
päristössä. On olemassa matkadepressiota tai hen- henkii roomalainen antiikki, keskiaika, 1600- tai
19
1700-luku. On olemassa paikkakuntia joen, järven mättömyyttä elämää kohtaan, henkistä laiskuutta,
tai meren rannalla. On koivumetsää, tammilehtoja, ahtaaksi käyvä portti monotoniseen elämään, ehkä
asuttuja seutuja ja asumattomia seutuja. On ole- suorastaan tylsyyteen ja henkiseen viljelemättömyy-
massa kaupunkeja, joissa asuessa mieli pakahtuu rie- teen. Myös olemisen kokeminen voi olla haaleata ja
musta. On olemassa siis paikkakuntia ja seutuja, joil- latteata. On luonnollista hämmästellä kaikkea ole-
la on charmia, viehätysvoimaa. Ne ovat karismaatti- massa olevaa, itse olemista. Olleen historian koke-
sia. minen voi olla rikasta, intensiivistä, jännittävää, tur-
vallisuuden tunnetta antavana, maalauksellisena,
Suurin osa seuduista on kuitenkin ihmisen asu- dramaattisena ja viihteellisenä. Tämä liittyy myös
misen kannalta suhteellisen neutraalia maastoa. erilaisten paikkakuntien kokemiseen.
Oman kotiseudunkaan ei tarvitse olla karismaatti-
nen, luonnonkaunis, ylellinen, matkailijoita puo-
leensa vetävä. Se voi olla maisemaltaan jopa vähem-
män kaunis. Lapsuuden kotiseudun kauneudella tai
sen kulttuurimonumenteilla ei ole välttämättä pal-
jon tekemistä sen intensiteetin kanssa, millä se myö-
hemmin koetaan.
Onnellinen, karu lapsuudenympäristö, 1940-lu-

vun köyhä Suomi, on onneksi herkistänyt minutkin
iloitsemaan suuresta maailmasta ja sen ylenpaltti-
suudesta. Tosin olen liian vähän miettinyt sitä, että
maailmassa on ankeampiakin seutuja kuin Suomi.
Sekin voisi vahvistaa kotiseututunnettani kotimaas-
sa. Jos lapsuuden kotiseutu voi olla vähemmän kau-
Nalle Ritvola
nis ja jopa ruma, uusilta kotiseuduilta vaatii enem-
män. Niitähän voi itse etsiä, valikoida ja valita toisin
kuin syntymäpaikkaa, joka jokaiselle annetaan tä-
män omasta tahdosta riippumatta.
Mutta oleellista on nytkin, että ihmisellä on uu- Rakastunut paikkaan ja sen henkeen
della kotiseudulla myönteisiä kokemuksia, hyvät per-
hesuhteet, ystäviä, hauskoja naapureita, tunnelmaa, Kun katselen kenties jo monennen sadannen kerran
mahdollisuuksia tai mukavia matkatovereita. Myön- Pariisissa eleganttia Place des Voges’ia Le Marais’n
teiset emotionaaliset kokemukset, sosiaalinen mieli kaupunginosassa, jossa Ranskan ylhäisaatelisto asui
ja kyky käyttää hyvin kieltä ovat tärkeitä avuja uutta 1600-luvulla, sen harmonista, ajan hengen mukaista
kotiseutua etsittäessä ja tavoitettaessa. Uudeksi ko- tyylikästä punatiilillä koristeltua yhtenäistä urbanis-
tiseuduksi voi helposti tehdä sellaisen paikkakun- mia ja arkkitehtuuria, kauniisti kaartuvia galleria-
nan, jonka karisma on aseista riisuva. käytäviä, ja ranskalaisella geometrisuudella koristel-
tua pientä puistoa sen keskellä, kardinaali Richelie-
Kotiseututunnetta, kuten minkä tahansa paikan un taloa, kuninkaan paviljonkia, rinnassani on kuin
eksistentiaalista kokemusta, lisää kykymme nähdä onnentunne. Se on tietysti esteettistä iloa. Mutta se
se historiallisena seutuna. Ihminen voi matkailijana, on enemmän. Ihmisen osa maailmassa näkyy tässä
turistina tai vierailijana nähdä vavahduttavia ylei- arvokkaana ja myönteisenä. Ihminen on saanut tä-
sinhimillisiä muistoja menneisyydestä tiedostamatta män kaiken itse aikaan. Korttelin tyylikkyys on kun-
niitä ja nauttimatta niiden eksistentiaalisesta merki- nianteko ihmiselle. Se on nerokkaiden ihmisten lah-
tyksestä. Hän voi kulkea ohi antiikin amfiteatterin il- ja meille kaikille ja samalla todistus kaikkeen ihmi-
man, että kokemus menneisyyden läsnäolosta ja syyteen liittyvästä luomisvoimasta. Se on kiitolli-
kaikki se, mikä paikalla on tapahtunut, ei häntä hä- suutta itse elämää kohtaan. Elämä on noussut hä-
älytä, eivät senaattorit, konsulit, orjat, eläintaistelut, dänalaisuudestaan ja darvinistisesta olemassaolon
gladiaattorileikit, kauniit naiset, kaunis julmuus. Ol- taistelustaan juuri tässä jo satoja vuosia sitten ihmi-
la tiedostamatta historiaa on pahimmillaan kiittä- sen arvokkaaseen yksityissfäärin, sivistyksen ja kult-
20
tuurin pariin. Ne voivat olla kriittisiä rahaa ja ai- haan kotiseutuun. Mutta uuttakaan kotiseutua ei
neellisuutta kohtaan, mutta ne eivät aliarvioi edes ra- saa ilman sen kielen kunnollista hallintaa. Tunnen
han ja materiaalisten seikkojen eikä edes ylellisyy- nykyisin kulttuuri-Pariisia kohtaan arvonantoa ja
den merkitystä, silloin kun se on liittynyt kulttuu- ihailua kuin vanhaa ja arvokasta sukulaista kohtaan.
riin. Mutta rakkaus lapsuuden kotiseutuihin on kuiten-
kin kuin mystiikkaan vivahtavaa intohimoista rak-
Ylipäätään varhaiset Pariisin kokemukseni Lati- kautta kaikkein läheisimpään ihmiseen. Kokemus
nalaiskorttelista ja Saint Germain dès Prés’ltä olivat on yksityinen ja miltei salainen. On kuitenkin turha
samalla tavalla riemukkaita. Vielä kaksi- kolmikym- käydä vertailemaan toisiinsa ensimmäistä kotiseu-
menvuotiaan rintaa pakahdutti yhä uudestaan, kun tua ja myöhemmin hankittua kotiseutua. Kummal-
hän todella tajusi olevansa Pariisissa. Se oli kuin rak- lakin on oma suuri arvonsa.
kautta kauniiseen naiseen. Se oli kuin iloa ihastut-
tavasta olennosta. Charmikkaassa kaupungissa oli Kotiseudun luominen
myös silloin minulle uutuudenviehätystä, mutta se
ole koskaan aivan kokonaan hävinnyt. Suurkau- Ihmisen olemassaoloa maa-
pungin vahva valtti on, että siellä ei koskaan voi pit- Uuttakin ilmankaikkeudessa voisi ver-
kästyä. Jo flaneeraus, päämäärätön harhailu Pariisin rata laivaan, joka purjehtii
kaduilla vastaa hyvinkin mielenkiintoisen doku- tuntemattomalla merellä
menttifilmin katselua: urbanismi, arkkitehtuuri, kotiseutua vailla koordinaatteja ja
kaupat, ihmiset. Pariisin kokeminen on sukua tai- maantieteellisiä kiintopistei-
teen kokemiselle. Lukemattomat nähtävyydet, mu- voi tietyin tä. Sen matkustajilla on tie-
seot, kulttuuritapahtumat tarjoavat joka hetki myös to vain muista laivoista ja
arvaamattomia mahdollisuuksia kehittää omaa mi- edellytyksin niiden liikkeistä, muista tai-
nuutta. vaankappaleista ja niiden
suhteista maapalloon. Mut-
Rakkaus paikkakuntaan ei voi koskaan väljähtyä rakastaa. ta hän ei ymmärrä, mikäli ei
yhtä paljon kuin rakkaus toiseen ihmiseen. Vanhan ole tieteen popularisoija,
kulttuurikaupungin antama viesti kantautuu meille sen paremmin järjellisesti kuin emotionaalisesti ää-
aina, ei kovin meluisasti, julkilausuttuna vuosisato- rettömyyttä. Ei ole aivan selvää, missä olemme, min-
jen takaa julistaen, että ihminen ei ole vain mur- ne menemme ja mistä tulemme. Tässä mielessä ih-
hannut, tuhonnut ja hävittänyt vaan myös rakentamisen eksistentiaalinen kokemus on kodittomuus.
nut. Koko kaupunki on herättämässä luottamusta Hän on vailla kotiseutua. Onnekseen hän ei usein-
ihmisen kykyihin, hänen mahdollisuuksiinsa, elä- kaan ymmärrä tätä. Mutta tämä perspektiivi auttaa
män arvoon ja siihen kuuluu vielä lupaus onnesta: ymmärtämään, että on onnellista, jos ihmisellä on
gastronomisia ravintoloita, iloisia kahviloita, iloisia voimakas tunneside kotiseutuun. Se luo hänelle pe-
ihmisiä, hauskaa, ilmeikästä sananvaihtoa, karneva- rusteellisen turvallisuuden tunteen ja monella ta-
lista huumoria, kaupoissa maailmankuuluja tavara- valla rikastaa hänen elämäänsä. Niinpä jopa sen, jol-
merkkejä, kuuluisuuksia, mutta myös pieniä kaup- la ei ole hyvää kotiseutua, täytyy sellainen hankkia.
papuoteja, perheravintoloita, korttelikahviloita, sa- On luotava myytti kotiseudusta tai jopa kotiseu-
tunnaisia kohtaamisia. Se on inhimillisen rikkau- duista. Kotiseutu on tunteena ja käsitteenä monella
den maailma, jossa unohtaa katoavaisuuden ja kuo- tavalla rakentava ja edustaa yleisinhimillistä tarvetta.
leman.
Uuttakin kotiseutua voi tietyin edellytyksin ra-
Kokeeksi muistelen Les Vosges-aukion äärellä var- kastaa ja sitä ja sen perinnettä on vaalittava kuin
haisempia lapsuuden kokemuksiani Ruotsissa ja synnyinseudun perinnettä ikään. Kotiseudun myytin
Suomessa. Ne eivät tämänkään paikan loisteessa laiminlyöminen saattaa olla suorastaan henkinen
himmene sen paremmin kuin Champs Elyséellä tai vaara. Se on elämän ja oman minuuden latteutu-
Place Vendomella. Tunnesuhde niihin on vain eri- mista. Kaikissa tapauksissa jokaisella on mahdolli-
lainen kuin myöhempiin kotipaikkakuntiin. Tärkeä suus kotiseututunteen etsimiseen, harjoittamiseen,
on myös vanhalla tai uudella kotiseudulla puhuttu kasvattamiseen, kehittämiseen, kotiseutumyyttien
kieli tai murre. Se liittyy tietysti aivan oleellisesti van- luomiseen ja syventämiseen.
21
Tanelinrannan Norsupuiston (oik. Varsipuiston) liukumäki nykyasussaan. Kuva: Pasi Komulainen.
22
MUISTO KOHTAA MAISEMAN

KOTISEUTU SYNTYY KOKEMUKSISTA
Sulevi Riukulehto
FT, YTM, dosentti
syntymäkunta Ähtäri
asuinpaikka Salmi, Kuortane
J
oskus tapaa ihmisiä, jotka sanovat, että heil- dä, ajatella ja pukeutua. Näin on meillä päin. Eikö
lä ei ole kotiseutua. Ajatus puetaan usein tässä olla suorastaan kotiseutukokemusten ytimes-
leikkisään muotoon: ”En ole mistään kotoi- sä?
sin. Olen muuttanut niin monta kertaa”.
Ajatus siitä, että jollakulla ei ole lainkaan ko- Tilassa ja ajassa
tiseutua, saa minut mietteliääksi. Tarkoittaa-
kohan puhuja kotiseudulla synnyinseutuaan? Onko Ihminen elää tilassa ja ajassa. Enpä ole vielä koh-
tarkoitus ilmaista, että synnyinseutu on alkanut tun- dannut ihmistä, joka olisi päässyt kummankaan ul-
tua vieraalta? Vai onko oikeasti niin, että puhuja ei kopuolelle. Mutta tila ja aika ovat täydellisen jäsen-
koe olevansa kotonaan missään? Täytyykö hänen tymättömiä kehyksiä, kaaoksia. Merkittäviksi ne tu-
pinnistellä ja esittää kaikkialla jotain muuta kuin oi- levat vain koettuina. Kun jokin kohta tilassa saa mer-
keasti on? Eikö missään voi ottaa rennosti? kityksen, siitä tulee erityinen. Yleensä sitä sanotaan
paikaksi. Mitä erityisempi kohta on, sitä tärkeäm-
Minusta kotiseutu ei ole sama asia synnyinseutu. mäksi paikka koetaan. Se voi olla vaikkapa koti, ka-
Kotiseutu on kotoisaksi tunnettu ympäristö kotoi- pakka tai kalapaikka. Sille voidaan antaa erisnimi:
saksi koettuine asioineen. Tuntuu luontevalta, että Väärämänty tai Norsupuisto.
jokaisella on tällaisia asioita: paikkoja, jotka ovat hä-
nelle arvokkaampia kuin jotkut muut paikat. Näin Myös ajan virrassa on erityisen merkityksen saa-
koemme myös me, jotka olemme muuttaneet mon- neita kohtia. Niitä sanotaan tapahtumiksi: ensisuu-
ta kertaa. Jos paikat olisivatkin jollekulle vähämer- delma, talvisodan päättyminen, interrail-matka. Ta-
kityksisiä, luulisi jokaisella kuitenkin olevan omiksi pahtumat voivat olla henkilökohtaisia, tai ne voivat
koettuja tapoja tehdä asioita: näin minä tykkään syö- olla tärkeitä siksi, että niillä on huomattava yleinen
23
merkitys. Samalla tavalla paikkakin voi olla tärkeä Sama pätee lähes sellaisenaan myös ajan koke-
henkilökohtaisista syistä, tai sillä voi olla yleinen tär- muksiin. Ajan virrassakin voidaan erottaa erityisiä
keä merkitys, joka tekee siitä arvokkaan joka yksi- kohtia. Niitä sanotaan tapahtumiksi, ja niistäkin luo-
lölle. daan tulkintoja, jotka jäävät pysyvästi omaisuudek-
semme. Ne kulkevat mukana. Vaikka kaikki ajan
Jokainen ihminen osaa tulkinnat (uudet ja ikivanhat) ovat monella tavoin sa-
Ihminen ei voi nimetä juuri hänelle mer- mankaltaisia, ne on selvyyden vuoksi järkevää jakaa
kittäviä paikkoja ja tapah- kahteen ryhmään: muistoihin ja kertomuksiin. Tul-
tumia. Ne muodostavat kinta omakohtaisista tapahtumista on muisto. Jos ta-
kuljettaa hänen oman, kokemuk- pahtuma on kuultu muilta, sen tulkintaa kutsutaan
sellisen kotiseutunsa. Täl- yleensä kertomukseksi. Sekin on eräänlainen muis-
kotiseutua lainen kotiseutu on ainut- to, kollektiivinen muistijälki menneestä tapahtu-
kertainen. Kenenkään masta. Tai toisinpäin: muistokin on tavallaan omaan
muun kotiseutukokemus mieleen piirretty kertomus, jota on jo tulkittu ja mo-
mukanaan. ei ole täsmälleen sama. nin tavoin käsitelty.
Näin ymmärrettynä jokai-
sella ihmisellä on kotiseutu: juuri hänelle tärkeät Aika, tapahtuma ja kertomus (tai muisto) ovat
paikat ja tapahtumat, joiden raameissa hän tuntee historiatieteiden peruskäsitteitä, paikka, tila ja mai-
olevansa kotonaan. Ne kuuluvat hänelle, ja hän kuu- sema maantieteen. Näistä kahdesta käsitekorista on
luu niihin. versonut kaksi rehevää tutkimusperinnettä. Usein
tuntuu, että nämä perinteet voisivat keskustella
Ihminen ei voi kuljettaa kotiseutua mukanaan. enemmän keskenään. On hyvin tavallista, että tut-
Kotiseudun avainkohteita, paikkoja ja tapahtumia, kimuksessa valitaan jompikumpi kehys. Kuitenkin
ei voi panna taskuun tai säilöä pulloon. Kotiseutu on paljon ilmiöitä, jotka leikkaavat molempia. Esi-
kulkee mukanamme toisella tavalla: tulkintoina. merkiksi kokemus tapahtuu aina ajan ja tilan rajal-
la. Jos halutaan avata vaikkapa kotiseudun kokemus,
Paikasta tehty tulkinta on maisema. Se kertoo, tarvitaan sekä maantiedettä että historiaa. On tar-
millaisena minä paikan koen ja käsitän. Paikka pitää kasteltava sekä maisemia että muistoja.
tässä yhteydessä ymmärtää laveasti: kyse ei ole pel-
kästä luonnonympäristöstä tai ihmisen tekemistä ra- Seuramäntyä ei enää ole
kennelmista vaan myös paikan sosiaalisista suhteista
ja perinteistä: henkisestä ympäristöstä. Tavallisesti Kotiseutukokemuksessa maisemat ja muistot (tai ker-
nämä kolme ympäristöä yhdistyvät kokemuksissa tomukset) ovat aina toisiinsa sulautuneina. Voim-
saumattomasti toisiinsa. Tällaisesta omien tärkeiden me tarkastella tätä kolmessa tasossa: luonnon, ra-
paikkojen tulkinnasta on kyse, kun puhumme luon- kennetun ympäristön ja henkisen ympäristön esi-
nonmaisemista, rakennetuista maisemista, ääni- ja merkeillä.
hajumaisemista tai vaikkapa sielunmaisemista.
Kotiseudun ensimmäinen taso on luonnonympä-
ristö: maa, vesistöt ja ilma sekä niissä elävä lajisto.
Luonnonympäristöön kuuluva avainkohde voi olla
vaikkapa puu. Eikä puuhun tarvitse välttämättä liit-
tyä erityisiä maisema-arvoja. Puu voi olla elämää suu-
rempi vaikkapa siksi, että juuri sen luona kylän nuo-
ret ovat aina tavanneet toisiaan. Tällaisen puun me-
nettämisen aiheuttama tunnekuohu voi olla raju: il-
man puuta paikka ei enää tunnu samalta.
Vuonna 2012 Helsingin yliopiston Ruralia-insti-

tuutti paneutui nykynurmolaisten kotiseutukäsityk-
Kotiseutukokemuksen kannalta keskeisessä asemassa ovat muistot,
siin. (Ks. Suutarin ja Riukulehdon artikkeli sivulta
kertomukset ja maisemat. Ne ovat tapahtumista ja paikoista tehtyjä
tulkintoja. 27) Monissa nurmolaisten kanssa käydyissä kotiseu-
24
Nurmon Seuramänty. Kuva: Läntinen 1994, 42.
osana on usein unohdus. Ne eivät ole aktiivisesti

mielessä eivätkä siksi tule ensimmäisenä esiin koti-
seudun avainkohteita kysyttäessä. Yksittäisillä luon-
nonkohteilla käydään harvoin. Usein ne muistetaan
vasta sitten, kun paikalle osuttaessa paljastuu, että
kohde onkin kadonnut. Silloin luonnonmuisto-
merkin menettämisestä koetaan yleisesti mielipahaa,
aivan kuten Nurmon Seuramännyn tapauksessa on
käynyt. Maisema on mennyt, muisto jäänyt. Koti-
Esimerkkejä kotiseutukokemuksen eri kerroksista: puu, leikkipaikka seutu ei enää ole sama.
ja ruoka.
Norsis
tukeskusteluissa yhdeksi kotiseudun tärkeäksi luon-
nonympäristön kohteeksi tunnistettiin Nurmonjoen Rakennettu ympäristö on kotiseutumme toinen ta-
vartta Yli-Läntisen kohdalla pitkään hallinnut Seu- so. Rakennetun ympäristön kohteet voivat olla pait-
ramänty, jota myös Väärämännyksi nimitettiin. Seu- si rakennuksia, myös muita rakennelmia ja infrast-
ramännyn luokse oli 1800-luvun lopulta alkaen su- ruktuurin jälkiä. Nurmon lukiolaisten kanssa käy-
kupolvien ajan kokoonnuttu körttiseuroihin. Moni dyssä kotiseutukeskustelussa esille nousi Tanelin-
tunnelmallinen veneily kulki jokeen voimakkaasti rannassa sijaitseva Norsupuisto – lyhyemmin ja tut-
kallistuneen puun ali. tavallisemmin Norsis. Se ei ole leikkipuiston oikea
nimi, mutta kuitenkin nimi, jonka kaikki tuntevat.
Seuramäntyä ei enää ole. Nurmonjoen vesiraken- Nimitys tulee norsuliukumäestä. Sen sisälle, norsun
tamisen ja ruoppaamisen yhteydessä 1960-luvun lo- alle, sopi pari lasta kerrallaan piiloon. Liukumäessä
pussa mänty kaadettiin. Luonnonmuistomerkkien oli kärsän muotoa.
25
On helppo ymmärtää, että monet hyvät muistot tavapiirissä syödään; opimme pukeutumaan kuten
liittyvät lujasti leikkipuiston maisemaan. Leikki- muutkin meillä päin; omaksumme ihmisten roolit,
puistokäynti on voinut olla palkinto: ”syö nyt kiltis- uskomukset ja periaatteet. Tämä kolmas lähiympä-
ti, niin mennään sitten Norsupuistoon”. Liukumä- ristö on vaikea havaita, mutta se on monesti kaik-
keen on jonotettu. Sen uumenissa on piileskelty. kein sitovin. Sen todellisuuden huomaa, kun tapaa
Tällä kohdalla nuorikin lukiolainen voi olla aidosti ihmisiä, jotka eivät puhu, käyttäydy, pukeudu ja ajat-
nostalginen: puistoleikeistä on jo vuosikymmen. tele samalla tavalla.
Vaikka norsuliukumäki on poissa, lukiolaiselle tulee
vieläkin koulumatkallaan hyvä mieli, kun uudet pik- Henkisen ympäristön kotiseutuelämys voi olla
kulapset leikkivät tutussa puistossa. Jälleen huo- myös uusi ja yllättävä. Otan esimerkin nykyruoka-
mamme, kuinka kotiseudun avainkohteessa muis- perinteistä. Nurmolaisissa kotiseutukeskusteluissa
tot ja maisemat sulautuvat yhteen. otettiin toistuvasti esiin tapa syödä pinaattiohukaiset
karviaishillon kera – näin esimerkiksi lukion ruoka-
Pinaattilätyn seuralaiset järjestyksessä. Kun Nurmon ja Seinäjoen kuntaliitos
toteutettiin, nurmolaisopiskelijat saivat ihmeteltä-
Luonnon ja rakennetun ympäristön kokonaisuutta väkseen uuden makuyhdistelmän: pinaattilättyjen
emme osaa ajatella ilman kolmatta kotiseutumme kyytipoikana olikin jauhelihakastike. Perinteisen ma-
tasoa eli henkistä ympäristöä. Paitsi luontoon ja ra- kuyhdistelmän rikkominen herätti lukiolaiset vasta-
kennettuun ympäristöön, olemme liittyneet myös rintaan. Protestin ansiosta he saivatkin pitää karvi-
monimutkaiseen kansanperinteen kudelmaan. Ta- aishillonsa pinaattilättyjen päällä vaihtoehtona jau-
vat ja tottumukset imetään ympäristöstä huomaa- helihakastikkeelle, kuntaliitoksesta huolimatta. Ko-
matta. Omaksumme lähimmäisten puhe- ja käytös- kemus on varmasti vahvistanut nurmolaisopiskeli-
tavat; hyväksymme ne ruokalajit, joita kotona tai tut- joiden yhteenkuuluvuutta ja kotiseututunnetta.
Pinaattiohukaiset ja karviaishillo. Kuva: Sakari Hatakka.
26
Päiväkotilapsilta vastaava poliittinen toimeliai- Kirjallisuus

suus ei onnistunut. Heille pinaattiohukaiset toimi-
tetaan nyt jauhelihakastikkeen kanssa, ilman vaih- Blickle, Peter (2011). Heimat. A Critical Theory of the German
toehtoja. Vuosien kuluessa se tulee liittymään hei- Idea of Homeland. Studies in German Literature, Linguistics,
dän makumaisemansa osaksi. He saattavat olla vuo- and Culture. Camden House. Rochester NY [2002].
rollaan valmiita kiivaastikin puolustamaan sitä uu- Bozkurt, Esin (2009). Conceptualising ”Home”. The Question
of Belonging Among Turkish Families in Germany. Frankfurt:
sissa, vielä tuntemattomissa muutoksissa.
Campus Verlag.
Fernández Manjón, Desiderio (2010). La identidad humana
Monipaikkainen kotiseutu y los territorios. El caso de Castilla y León. Madrid: Vision Libros.
Morley, David (2000). Home Territories. Media, Mobility and
Jokaisella ihmisellä on omat seuramäntynsä, norsu- Identity. London: Routledge.
puistonsa ja karviaishillonsa. Kokemuksia luonno- Mäkinen, Minna (1996). Kuvia kotiseudusta. Lempääläisnuor-
nympäristöstä sekä rakennetusta ja henkisestä ym- ten kotiseutumielikuvia piirustusten ja kirjoitusten valossa. Jyväsky-
päristöstä kertyy koko ajan myös niille, jotka eivät län yliopisto, Etnologia laitos. Joulukuu 1996.
mielestään ole mistään kotoisin. Aina jotkut pai- Mäkinen, Minna (2009). Kotikunta kaupunginosaksi. Säynät-
koista ja tapahtumista ovat yksilölle merkittävämpi salon kunnan ja Jyväskylän kaupungin kuntaliitos kulttuurisena
kuin toiset. Ne ovat eräänlaisia kotiseudun avain- ilmiönä. Jyväskylän yliopisto. Historian ja etnologian laitos. Et-
kohteita, joista muodostettuja tulkintoja kuljetetaan nologia. Jyväskylän kaupungin raportit 2009.
Riukulehto, Sulevi & Suutari, Timo (2012). Joki on Nurmon
mukana tietoisesti tai tiedostamattaan itselle arvok-
äiti. Nurmonjokilaakso kotiseutukuvassa. Helsingin yliopisto.
kaina maisemina ja muistoina. Niillä on suuri mer-
Ruralia-instituutti. Julkaisuja 28.
kitys yksilön identiteetin rakentumisessa. Suutari, Timo & Riukulehto, Sulevi (2012). Kotiseutua ku-
tomassa. Nurmonjokilaakson kotiseutukeskustelujen dokumentointi.
Kotiseudun ei tarvitse olla synnyinpaikka tai Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Raportteja 92.
asuinpaikka. Muuttajallakin voi olla vahva paikallis- Tuan, Yi-Fu (2011). Space and Place. The Perspective of Experi-
identiteetti. Hänen kotiseutunsa ei ehkä ole yhdessä ence. Minneapolis: University of Minnesota Press. [1977].
paikassa. Se voi koostua monesta rinnakkaisesta ja
peräkkäisestä saarekkeesta, eräänlaisista kotiseutu-
keitaista ja niiden välisistä käytävistä, tai se voi olla
kokonaan sirpaleinen. Merkityksellinen kotiseutusi-
de muodostuu usein toiminnallisesti, jolloin koti-
seutu-määritteen voi saada esimerkiksi mökki tai
kakkosasunto. Tärkeitä aineksia ovat myös leikki-
paikat, harrastus- ja työpaikat sekä koulu. Sosiaaliset
suhteet, ystävät, sukulaiset ja muut tutut ihmiset
ovat merkittävässä asemassa kotiseututunteen synty-
misessä. Kotiseutu on tiivistetysti ilmaisten paikka
tai paikat, joissa on tapahtunut jotain merkittävää.
Ihmisellä ei välttämättä tarvitse olla kotia, mutta

kokemuksellisen kotiseudun rakentumista on vai-
kea, jopa mahdoton, yrittämälläkään välttää. Aina
ankkuroituu johonkin: luonnonkohteisiin, raken-
nuksiin, ihmissuhteisiin, ruokiin, äänimaisemiin…
Kotiseutua kertyy vähän sinne sun tänne. Kaikkial-
le, missä muisto kohtaa maiseman.
27
Näkymä Hipinmäeltä Nurmonjoelle. Kuva: Timo Suutari.
28
NURMONJOKILAAKSO SAI
KOTISEUTUSUUNNITELMAN
Timo Suutari & Sulevi Riukulehto
Timo Suutari
HM
syntymäkunta Seinäjoki
asuinpaikka Seinäjoki
H
elsingin yliopiston Ruralia-instituutti aloit- kuinka joen merkitys on ollut Nurmon kehityksen
ti vuoden 2011 lopulla kotiseudun kehit- kannalta ratkaisevan tärkeä ja luonnehtinut jokea
tämiseen ja tutkimukseen keskittyvän tut- Nurmon äidiksi.1 Tästä myös hankkeemme julkaisu
kimusohjelman, jossa yhdistetään erilaisia Joki on Nurmon äiti – Nurmonjokilaakso kotiseutuku-
kotiseutu- ja aluetutkimuksen näkökulmia vassa on saanut nimensä.2 Kun nurmolaisen identi-
ja tutkimusperinteitä. Ohjelman ensim- teetin rakentumisen kannalta keskeistä aluetta tar-
mäisenä vaiheena toteutettiin vuoden 2012 aikana kastellaan kasvavan kaupungin osana, on tärkeää,
Nurmonjokilaakson kotiseutusuunnitelma -hanke, että alueen kulttuuriarvoja ja sen asukkaiden iden-
jossa tarkasteltiin Nurmon alueen asukkaiden käsi- titeettiä kohdellaan kunnioittavasti. Tähän tarpee-
tyksiä kotiseutunsa avainkohteista ja syvärakenteista. seen vastaaminen oli Nurmonjokilaakson kotiseu-
tusuunnitelma -hankkeen lähtökohta.
Sysäys kotiseutusuunnitelman pilotoinnille juuri
Nurmon alueella tuli välillisesti Seinäjoen kaupun- Kotiseutusuunnitelma ei pyri olemaan suunnitel-
gilta. Vuonna 2009 toteutuneen Nurmon, Seinäjo- ma siinä merkityksessä, että se määrittelisi, millainen
en ja Ylistaron kuntaliitoksen jälkeen kaupungin kotiseutu alueen asukkailla tulisi olla tulevaisuudes-
kasvupaineet ovat kohdistuneet niille Nurmonjoki- sa. Suunnitelman sijaan osuvampi nimi onkin teke-
varren alueille, joita kaupungin suunnittelu- ja kaa- mistä korostava kotiseutusuunnittelu, sillä kyse on
voitusprosesseissa kutsutaan nimellä Nurmonjoki- ennen muuta prosessista, jossa alueen asukkaat poh-
laakso. Nurmon halki virtaava joki ja sen rannoille tivat, mitä kotiseutu henkilökohtaisesti juuri heille
levittyvä nauhamainen kyläasutus muodostavat mer- merkitsee, miten kotiseutu on muuttunut, mikä sii-
kittävän kokonaisuuden nurmolaisuuden rakentu- nä on arvokasta ja mitä tulevaisuudelta odotetaan.
misessa. Historioitsija Aarre Läntinen on kuvannut, 1
Läntinen 1994 2
Riukulehto & Suutari 2012
29
Sulevi Riukulehto (kuvassa vasemmalla) avaa Nurmoo-Seuran kotiseutukeskustelutilaisuuden Nurmon museolla. Kuva Timo Suutari.
Kotiseutusuunnitelman avulla voidaan tuottaa Nurmonjokilaakson kotiseutusuunnitelma -hank-

runsaasti tietoa alueen asukkaille arvokkaista koti- keessa pyrimme selvittämään alueen asukkaiden ko-
seudun kohteista. Kerättyä tietoa voivat käyttää hy- tiseutukäsityksiä, kotiseudun avainkohteita ja syvä-
väkseen alueen asukkaat ja kansalaisjärjestöt, erityi- rakenteita sekä tulkitsemaan niiden merkityksiä.
sesti kyläseurat osana omaehtoista toimintaansa, ku- Hankkeen keskeinen tavoite olikin luoda tulkinta
ten myös viranomaiset omissa kehittämistehtävis- siitä, millainen on nurmolaisten yksittäisistä koti-
sään. Erityisenä tavoitteena on edistää kokemuksel- seutukokemuksista yleisellä tasolla kutoutuva koti-
lisen kotiseudun huomioonottamista alueen kehit- seutu; mitkä ovat alueen asukkaiden mielestä kes-
tämisessä. Kotiseutusuunnitelmaa voidaan hyödyn- keiset luonnonympäristön, rakennetun ympäristön
tää myös verkostoitumisen välineenä alueen kylä- ja toiminnallisen ympäristön kohteet, jotka tulee ot-
seurojen, kotiseutuyhdistyksen sekä kaupungin hal- taa huomioon aluetta kehitettäessä. Koska kotiseu-
linnon välillä. Kotiseutututkimuksen näkökulmasta dun syvärakenteita, avainkohteita ja ydinarvoja ei
pyrimme tarjoamaan myös uusia työvälineitä koti- asiantuntija – eikä tutkijakaan – voi havaita ulko-
seututyöhön sekä aineistoa akateemiseen kotiseutu- puolelta, kotiseutukuva koottiin nurmolaisilta itsel-
tutkimukseen. tään alueella järjestetyissä keskustelutilaisuuksissa.
Kotiseutusuunnitelman perustana on kokemuk- Tilaisuuksien tarkoituksena oli selvittää mahdol-

sellinen kotiseututeoria, jonka ytimenä on ajatus, lisimman kattavasti eri asukasryhmien näkemyksiä ja
että jokaisella ihmisellä on oma, kokemuksiin pe- kokemuksia alueesta kotiseutuna. Aineistonkeruus-
rustuva kotiseutukuvansa . (Ks. Riukulehdon artik- sa pyrimme sekä maantieteelliseen kattavuuteen et-
keli sivulta 21) Kotiseudun kokemus liittyy paikkoi- tä eri ammatti-, ikä- ja viiteryhmien tavoittamiseen.
hin, joissa ihminen elämänsä varrella asuu tai jotka Jotta eri puolilla Nurmoa asuvat ihmiset saisivat ää-
muuten ovat hänelle merkityksellisiä. Kotiseutu on nensä kuuluville, päätimme järjestää keskusteluti-
ihmisen koko elämänhistorian ajan rakentuva ko- laisuuksia Nurmon kyläseurojen kanssa. Nurmon
konaisuus, johon kerrostuu eri paikkoihin liitettyjä alueella toimii kaikkiaan kahdeksan kyläseuraa, jois-
muistikuvia. Kotiseutu ei rajoitu menneisyyteen ja ta tilaisuudet järjestettiin viiden kyläyhdistyksentai -
muistinvaraisiin kokemuksiin vaan se koskettaa mei- seuran kanssa. Näiden lisäksi kotiseutuyhdistys Nur-
tä tässä hetkessä ja muuttuu jatkuvasti. Kotiseutu moo-Seuralle kohdennettiin kaksi tilaisuutta. Nuor-
kasvaa ja muuttuu elämäntilanteiden mukana. ten sekä lapsiperheiden kotiseutukäsityksiä tavoitte-
limme Nurmon lukiossa ja Mannerheimin Lasten-
30
suojeluliiton Nurmon paikallisyhdistyksen perhe- synnyttänyt myös kulttuurisia eroja, jotka välittyvät
kahvilassa järjestetyissä tilaisuuksissa. Näiden lisäksi kyläyhteisössä eteenpäin sukupolvelta toiselle. Myös
järjestimme tilaisuuden muualla vakituisesti asuville muualta muuttavat oppivat vähitellen huomaamat-
kesänurmolaisille. taan kylän tavoille. Edellisen vuosisadan käytänteet
ulottavat vaikutuksensa tähän päivään. Tärkeät pai-
Kaikkiaan keskustelutilaisuuksia järjestettiin kym- kat ovat tärkeitä siksi, että ne liittyvät johonkin men-
menen ja niihin osallistui yhteensä 128 keskustelijaa. neisyyden käytäntöön, toimintaan tai tapahtumaan.
Aineistonkeruumenetelminä tilaisuuksissa käytettiin Jälkiä jää myös puheeseen ja käyttäytymiseen eli juu-
niin sanottua virikehaastattelumenetelmää ja eläyty- ri niihin asioihin, jotka ovat ratkaisevia myös koti-
mismenetelmää, jotka houkuttivat osallistujia tun- seutukokemuksen syntymisessä. Kun alueella on eri-
nistamaan ja tulkitsemaan kotiseutunsa avainkoh- lainen menneisyys, on jopa odotettavissa, että sen
teita ja niiden merkityksiä. Tilaisuudet tavoittivat asukkaiden kotiseutu näyttäytyy omanlaisena tänä-
kotiseudun senhetkisen kuvan niiden henkilöiden kin päivänä. Syvärakenteiden perässä ei aina tarvit-
tuottamana, jotka olivat paikalla. Kyseessä ei siis ole se mennä vuosisatojen taakse. Tämä ilmeni esimer-
kotiseudun koko kuva, eikä sellaista näkemyksemme kiksi Kiikun kylässä, jolle on leimallista sen tuore
mukaan voida tavoittaakaan. Kukin tilaisuus antoi asutushistoria ja karjalaissiirtolaisten vaikutus. Kiik-
meille kuitenkin näytteen alueen asukkaiden koti- kulaisille on näin ollen muodostunut varsin itsenäi-
seutukäsityksistä. Dokumentoimme tilaisuudet eril- nen kotiseutuprofiili verrattuna muihin kyliin.
lisessä julkaisussa, ja tämä dokumentaatio itsessään
muodostaa aineiston, jota voidaan edelleen käyttää Kuitenkin erilaisista
monin tavoin.3
Nurmolaisen kotiseutukokemuksista ja
-käsityksistä kutoutui ylei-
Ei ole itsestään selvää, että yksilöllisistä kotiseu- kotiseudun sellä tasolla myös yhden-
tukuvauksista voidaan muodostaa käsitys kotiseu- suuntaisia piirteitä ja yh-
dusta yleisellä tasolla. Se on aivan yhtä ongelmallis- yhdistävänä distäviä tekijöitä. Tilai-
ta kuin pyrkimys rakentaa ymmärrystä kollektiivi- suuksissa löydettiin lukui-
sesta identiteetistä tutkimalla yksilötason henkilö- sia luonnonympäristön,
kohtaisia identiteettejä. avaintekijänä rakennetun ympäristön ja
sosiaalisen ympäristön te-
Aineiston perusteella ilmeni, että yksittäiset koti- näyttää olevan kijöitä, jotka muodostivat
seutukäsitykset voivat poiketa toisistaan varsin pal- kokonaiskuvan Nurmosta
jon. Siinä missä joillekin kotiseutu jäsentyi varsin kotiseutuna. Miltei kaik-
yksipaikkaisena, joidenkin keskustelijoiden kotiseu-
myös paini. kia nurmolaisia yhdistävät
tukuva oli monista kotiseuduista koostuva ja moni- yhteinen yläaste, kirkko, Prisman kauppakeskus ja
paikkainen. Keskustelijoiden erilaiset kotiseutukäsi- Nurmonjoki. Joki onkin kiistaton nurmolaisten ko-
tykset ryhmäytyivät Nurmon tapauksessa viiteen toi- tiseudun osatekijä. Nurmolaiset eivät joesta puhu-
sistaan erottuvaan kokonaisuuteen, joita nimitim- essaan kuitenkaan tarkoita yhtä ja samaa asiaa: jos-
me nurmolaisiksi kotiseuduiksi. Mielenkiintoista sain kohdin joki on keskeinen maisemaelementti, jo-
on, että nämä viisi kotiseutukokonaisuutta erottuvat ka leveimmillään näyttäytyy jopa ”Nurmoon mere-
toisistaan riippumatta siitä, tarkastelemmeko luon- nä”. Toisaalla joki häipyy miltei näkymättömiin tai
nonympäristöä, suhdetta rakennettuun ympäristöön kuuluu lähinnä lapsuuden muistoihin. Yhdistäviä
vai henkistä kotiseutua. Yksittäisiä kyliä tarkastelta- keskustelunaiheita olivat silti jokiluonnon muutos,
essa löydetään eroja, jotka ilmenevät siten, että joi- Nurmonjoen nykytila ja jokivarsien maiseman säily-
denkin kylien asukkaat valitsivat kotiseutunsa avain- minen maaseutumaisena.
kohteet kovin eri tavalla kuin muut nurmolaiset
kaikkien kotiseudun osatekijöiden kohdalla. Nurmolaisen kotiseudun yhdistävänä avainteki-
jänä näyttää olevan myös esimerkiksi paini. Painista
Asutushistoriallinen ja tuotannollinen syvära- puhuttiin lähes jokaisessa keskustelussa, sitä käsitel-
kenne on Nurmonjoen ylävesillä varsin erilainen tiin monipuolisesti ja siitä puhuivat kaikenikäiset.
kuin Keski-Nurmossa ja pitäjän pohjoisosissa. Se on Puhuttiin painin suurmiehistä ja olympiamenestyk-
3
vrt. Suutari & Riukulehto 2012
sestä. Puhuttiin painista nuorison liikuttajana ja pai-
31
romusiikki ja kansantanssi eivät näytä olevan lei-

mallisia nurmolaisten kotiseudun muodostumisessa.
Kohtasimme monia muita samantapaisia yllätyksiä:
Historian tapahtumista ja vaiheista keskusteltaessa
kiinnitettiin runsaasti huomiota Karjalan siirtolai-
siin, mutta esimerkiksi amerikansiirtolaisuus ei
noussut keskusteluun. Ruokakulttuurista ja krop-
sunteosta puhuttiin paljon, mutta mainituksi ei tul-
lut yhtään alueella toiminutta leipomoa tai näiden
valmistamaa omalle kotiseudulle leimallista tuotetta.
Seinäjoen ja Nurmon aiempi yhteinen menneisyys ja
se, että seinäjokiset ja nurmolaiset kuuluivat pitkään
yhteiseen kappeliin, mainittiin niin ikään kuin ohi-
Elis Räsäsen veistämä Valtakunnallinen painijapatsas mennen.
Nurmon Valkiavuoren mäellä. Maineikkaan painikämpän
Jymylän paikalle sijoitetun patsaan paljasti vuonna 1984 Luetteloa voisi jatkaa pitkään.
nurmolainen painin olympiavoittaja Jouko Salomäki. Kunta ja Tämä onkin kuvaavaa kotiseutu-
keskusteluille. Tiettyjen aiheiden
nin kasvatuksellisesta merkityksestä. Rakennusten kotiseutu toistuminen ja joidenkin muiden
täydellinen puuttuminen ei ole
yhteydessä mainittiin painikämpät. Painielokuva ja
pelkkää sattumaa tai aineiston vi-
painijapatsas tulivat niin ikään mainituiksi. Painilla ovat eri noutta. Pikemminkin on kyse sii-
tuskin voisi olla näin painavaa asemaa missään muu-
tä, että keskusteluissa annettiin
alla kuin Nurmossa.
asioita. oikeasti suuntaviivoja sille, mitkä
tekijät nurmolaisessa kotiseutu-
Kotiseudun tulevaisuutta koskeneet keskustelut
kuvassa tänä päivänä korostuvat. Monet sellaiset asi-
voidaan tiivistää muutamaan avainteemaan. Yhtei-
at, joita aiemmin on ikuistettu historiankirjoituk-
söllisyys, maaseutumaisuuden ja nurmolaisuuden
sen lehdille, eivät välttämättä nouse nykypäivän ih-
eri kerrosten säilyminen sekä kehityksen edellytysten
misten kokemuspiirissä kotiseudun tunnuspiirteiksi
luominen ja ohjaaminen olivat aiheita, joita tuotiin
tai avainkohteiksi.
esiin tilaisuudesta ja keskustelusta toiseen. Kotiseu-
dun tulevaisuuteen suhtaudutaan Nurmon alueella
Vuonna 2009 toteutunut kuntaliitos nousi koti-
kokonaisuudessaan varsin myönteisesti. Oma koti-
seutukeskusteluihin lähes joka tilaisuudessa. Aihe
seutu nähdään erilaisten kylien ja asuinalueiden ke-
kirvoitti paljon kommentteja. Etenkin kunnan ni-
hittyvänä kokonaisuutena. Nurmolaisten kotiseu-
men ja muiden vahvasti kotikuntaan liitettyjen ni-
tuidentiteetin yhtenä osana on maaseutumaisuus,
mien katoaminen tai muuttunut käyttö puhuttivat
jonka toivotaan säilyvän kehityksestä huolimatta.
osallistujia. Kuntarakenteen muutos aiheuttaa aina
Nurmolaisten kotiseutuun kuuluu kaupungin lä-
ihmisissä paineita määritellä itsensä uudelleen suh-
heisyys, mutta he eivät tahdo, että alue muuttuisi lii-
teessa kotikuntaan. Aiempi ehyt ja vakaa mielikuva
an nopeasti ja hallitsemattomasti kokonaan kau-
kotikunnasta ei uudessa tilanteessa toimi. Tässä on
punkimaiseksi. Keskusteluista välittyi vahva ajatus
kuitenkin yksilökohtaisia eroja. Osa keskustelijoista
kehityksen kokonaisvaltaisesta hallinnasta: kotiseu-
ei ollut koskaan kiinnittänyt kunnanrajoihin sanot-
tutyö on tasapainoilua uudistusten ja säilyttämisen
tavaa huomiota. Heille kunnan rajat olivat jo ennen
välillä.
liitosta huokoisia eikä poliittis-hallinnollisen rajan
katoaminen aiheuttanut erityistä tarvetta oman ko-
Keskustelutilaisuuksissa kuvattiin useita satoja ko-
tiseutuidentiteetin korjaamiseen. Oli myös keskus-
tiseudun avainkohteita. Kotiseudun muodostumi-
telijoita, jotkatoivoivat, että alueet eivät liiaksi su-
sen kannalta kiinnostavaa ei ole pelkästään se, mis-
lautuisi yhteen. Heille kuntien poliittis-hallinnolliset
tä kaikesta tilaisuuksissa puhuttiin, vaan myös se,
rajat ovat vahvemmin yhteydessä kotiseudun mui-
mistä ei puhuttu: paljon sellaista, mitä kirjallisuuden
hin identiteettikerroksiin.4
perusteella olisi voinut olettaa nousevan keskuste-
luun, jäi mainitsematta. Esimerkiksi kuvataide, kuo- 4
Vrt. Zimmerbauer, Suutari & Saartenoja 2012, 1065–1075.
32
Kotiseudun käsite on erityisen ajankohtainen ti- Kirjallisuus

lanteessa, jossa kuntarakenne on muutospaineiden
alaisena tai läpikäynyt muutoksen. Kunta ja koti- Läntinen, Aarre (1994). Nurmon historia II. Aika kunnallis-
seutu ovat eri asioita, vaikka puhe kotikunnasta lä- hallinnon perustamisesta toisen maailmansodan päättymiseen.
hentää näitä käsitteitä toisiinsa. Sukelluksemme nur- Vaasa: Ykkös-Offset Oy.
molaisten kotiseutukäsitysten tähän päivään on ollut Riukulehto, Sulevi & Suutari, Timo (2012). Joki on Nurmon
äiti. Nurmonjokilaakso kotiseutukuvassa. Helsingin yliopisto,
silmiä avaava kokemus: kotiseudulla on suuri mer-
Ruralia-instituutti. Julkaisuja 28.
kitys ihmisten arjessa. Tutkijoilla on taipumus ko-
Suutari, Timo &Riukulehto, Sulevi (2012). Kotiseutua kuto-
rostaa poliittis-hallinnollisten rakenteiden merkitys- massa .Nurmonjokilaakson kotiseutukeskustelujen dokumentointi.
tä ihmisten paikkaan kiinnittymistä tarkastellessaan. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Raportteja 92.
Näyttää siltä, että esimerkiksi kuntiin liitetään tut- Zimmerbauer, Kaj & Suutari, Timo & Saartenoja, Antti
kimuksissa helposti myös sellaisia sisältöjä, jotka pe- (2012). Resistance to the deinstitutionalization of a region:
rusteellisemmin tarkasteltaessa eivät kuulukaan en- Borders, identity and activism in a municipality merger.
sisijaisesti kunnan käsitteen piiriin. Kotiseudun kä- Geoforum 43.
site voi tuoda selvyyttä tähän keskusteluun. Koti-
seutuidentiteetti kannattaa nostaa kuntasamastu-
misen rinnalle. Ihmisen paikkaan kiinnittymisen en-
sisijainen muoto on omien henkilökohtaisten koke-
muksien varaan rakentuva kotiseutukuva.
Nalle Ritvola
33
Mikkelin vanhin kirkko on ollut Kivisakastin vierellä. Hirsikirkon säilynyt sakastiosa restauroitiin 1800-luvun lopussa
ajan ihanteita noudattaen muistuttamaan keskiaikaista kivikirkkoa. Kuva Paavo Innanen.
34
ASTUVAN AKKA JA MANNERHEIM

MIKKELIN SEUDUN KULTTUURIPERINTÖOHJELMAN AINEKSIA 1
Pia Puntanen Leena Hangasmaa

fil.maist. fil.lis.
syntymäkunta Kangasniemi syntymäkunta Mikkelin mlk
asuinpaikka Mikkeli asuinpaikka Mikkeli
Suomen ensimmäinen kulttuuriperintöohjelma kahdeksan henkilöä teki joko lyhyissä määräaikai-

suuksissa tai ostopalveluna hankkeen sisältöön liit-
V
uonna 2009 hyväksytyssä Mikkelin kau- tyviä töitä. Kaupungin ja kuntien henkilöstöstä oli
pungin strategiassa nähtiin ”vetovoimai- koottu kaksi projektiryhmää ja hanketta valvoi ja
sen kasvukeskuksen hyödyntävän kult- ohjeisti ohjausryhmä puheenjohtajanaan arkkitehti
tuuriperintöään”. Välineeksi tuolle visiol- Kirsti Kovanen Etelä-Savon Ely-keskuksesta. Hank-
le päätettiin laatia kulttuuriperintöohjel- keen budjetti oli 286 000 euroa.
ma, jossa käsiteltäisiin kulttuuriperinnön
sisältöjä sekä niitä tehtäviä, toimintatapoja ja vas- Kulttuuriperintöohjelman hankesuunnitelmassa
tuita, joita kulttuuriperinnön hyödyntäminen edel- oli kuusi kokonaisuutta, joissa toteutettiin seuraavat
lyttää. toimenpiteet:
Kaksivuotinen EU-rahoitteinen hanke alkoi huh- 1. Alueen kulttuuriperinnön systemaattinen

tikuun alussa 2011. Hanketta hallinnoi Mikkelin kartoitus
kaupunki/Elinvoima- ja kilpailukykypalvelut ja sii- Tähän palataan kulttuuriperinnön teemat -
hen osallistuivat lisäksi Ristiinan ja Hirvensalmen luvussa.
kunnat. Hankkeessa työskenteli projektipäällikkö,
historiantutkija Pia Puntanen ja asiantuntija-assis- 2. Kulttuuriperintökasvatus – oppimateriaalit
tentti, etnologi Leena Hangasmaa. Lisäksi yhteensä Tavoitteena on saada paikallisuus paremmin
1
Artikkeli pohjautuu aiheesta Mikkelissä elokuussa 2012 Valtakunnallisten kotiseutupäivien Kulttuuriperintö ja identiteetti -se-
minaarissa Pia Puntasen pitämää esitelmään. Tätä kirjoitettaessa projektin päättymiseen on pari kuukautta, joten mukaan on
otettu myös kahden vuoden aikana tehtyjä asioita.
35
asiat, joita kulttuuriperinnön hyödyntämiseksi

tulevaan opetussuunnitelmaan; alkusyksystä tulee tehdä. Se tarkoittaa valintoja ja nostoja,
2012 luokanopettaja Tomi Ukkonen ja lehtori toimenpide-ehdotuksia ja vastuunkantajia sekä
Mikko Siitonen tekivät ala- ja yläkoulujen resursointitarpeita. Toimintamallin avulla pyri-
oppimateriaaleja verkkoon www.seutu.wiki- tään jakamaan muiden käytettäväksi hankkeen
mikkeli.fi. Varhaiskasvatukselle tehtiin loru- hyviä käytäntöjä ja välttämään sudenkuoppia.
pusseja ja kulttuuriperintöön orientoivia Tietojemme mukaan näin laaja-alaista kulttuu-
leikkilaatikoita. Kaupungin varhaiskasvatus- riperintöohjelmaa ei ole Suomessa aiemmin
suunnitelmaan tehtiin painotus paikallisuu- tehty, vaan useimmiten on keskitytty johonkin
desta. Päiväkotien ja koulujen ympäristöjen osa-alueeseen; kulttuuriympäristöön, kulttuuri-
kulttuuriperintökohteita listattiin. Opetustoi- perintökasvatukseen tai niiden osa-alueisiin.
men ja museon yhteistyötä tiivistetään vuoden
2013 alussa aloittavan ”linkin” avulla. (”Link-
ki” tarkoittaa opettajaa, joka toimii yhdyshen- Kulttuuriperintö käsitteenä
kilönä opetus- ja museotoimen välillä.) – kuka määrittelee?
3. Kulttuuriympäristön tarkastelu – rakennus- Olemme käsittäneet kulttuuriperinnön hankkeessa

inventointeja laveassa muodossa: kulttuuriperintö on aineellista –
Aloitettiin rakennusinventointien sarja Moder- kiinteää ja irtainta – sekä aineetonta ihmisen toi-
nin jäljillä. Ei Mikkelin kaupungissa eikä koko minnan tuloksena syntynyttä perintöä. Taustalla on
Etelä-Savossa ole tehty systemaattisesti laajoja laaja kulttuurikäsitys, jossa kulttuuri nähdään kaik-
rakennusinventointeja. Tehtiin alueinventoin- kena toimintana, mitä ihminen yhteisönsä jäsenenä
nit neljässä kaupunginosassa sekä Haukivuo- tekee, arjen merkityksinä ja merkityksenantoina.
ren taajamassa ja Hirvensalmen kuntakeskuk- Kulttuuri ei ole selvärajainen, homogeeninen ja
sessa. staattinen kokonaisuus, vaan muuntuva prosessi.
Kulttuuriperintöohjelmassa ei toki voida, eikä ole
4. Hyödyntäminen yritystoiminnassa – pilotit ja tarkoituksenmukaistakaan, ottaa haltuun koko in-
taustamateriaalit himillisen kulttuurin kirjoa.
Kolmen pilottiyrityksen kanssa osoitettiin
kulttuuriperintötiedon hyödynnettävyyttä; Kulttuuriperintöohjelmaan sopii käsitys kulttuu-
teimme historiatekstejä kaupungin isoimman rista konstruktiona eli rakennelmana. Kulttuuri on
kauppakeskuksen historiallisista vaiheista, tuotettu ja sitä tuotetaan koko ajan. Esimerkiksi kä-
tutkimme matkailuyrityksen tarpeisiin suvun sityksemme kansakunnasta on luotu tiettyjen näke-
ja tilan historiaa, ja teimme matkailuyrityksen mysten pohjalta. Ajan mukaan konstruktiosta on
tarpeisiin puutarhainventoinnin. Lisäksi teim- tullut ”tosi”, se on alettu mieltää itsestään selväksi.
me tuotteistamisen taustamateriaaleiksi selvi- Samalla tavoin voidaan ajatella, että esimerkiksi pai-
tyksiä Mikkelin seudun historiallisista yhteyk- kallisuus ja kotiseutu ovat luotuja, tuotettuja, eli
sistä Venäjään ja kartanoiden ruokakulttuuris- konstruoituja. Mikkelin seudun kulttuuriperintö-
ta 1700–1800-luvuilla. ohjelmassa kartoitettiin, mistä alueemme kulttuuri-
perintö on rakentunut. Ohjelmassa tehtävillä valin-
5. Nettisivut ja/tai julkaisu noilla ja painotuksilla olemme myös itse konstruoi-
Hanke tuottaa neljä julkaisua sekä paperi- että massa (koti)seudun paikallisuutta ja alueellista kult-
sähköisinä versioina sekä avaa yhdessä Mikke- tuuriperintöä.
lin kaupunginkirjaston/Etelä-Savon maakunta
kirjaston ja Mikkelin kaupungin museoiden Kulttuuriperinnön rakennusaineita ovat alueen
kanssa nettisivuston www.seutu.wikimikkeli.fi historia ja perinne. Ne muodostuvat arjesta ja juh-
jossa on Mikkelin seudun kulttuuriperintö- lasta, tavanomaisuudesta ja poikkeusajoista. Kult-
portaali. tuuriperintö taas muotoutuu tarkoituksella tästä pe-
rinteestä ja historiasta valituista, merkittäviksi kat-
6. Kulttuuriperintöohjelma ja toimintamalli sotuista elementeistä, joita käytetään julkisiin yh-
Kulttuuriperintöohjelmassa nostetaan esille ne teiskunnallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin tarkoi-
36
tuksiin. Kulttuuriperintö pohjaa tosiasioihin, mutta erityisesti Ristiinasta. Merkittävimmät alueen mui-
se on valittua. naisjäännöksistä ovat Ristiinassa sijaitsevat Astu-
vansalmen kalliomaalaukset niiden edustalta järvi-
Systemaattisella kartoituksella käytiin läpi ole- arkeologisissa kaivauksissa löytyneine meripihkarii-
massa olevaa tietoa alueen historiasta, perinteestä ja puksineen. Maalaukset on ajoitettu noin 3000–2000
kulttuurista: hanke ei ollut tutkimushanke, mutta eaa., ne muodostuvat yli 60 kuvasta ja ovat Pohjois-
tutkimuksen periaatteita noudattaen pyrimme tun- Euroopan suurimpia. Kuvat, meripihkariipukset ja
nistamaan yleisiä, erityisiä ja tutkimusta kaipaavia kallion ihmiskasvoinen muoto kertovat merkittä-
asioita ja ilmiöitä. Perimmäisenä tavoitteena on ollut västä paikasta.
löytää alueelle sekä tyypillisiä ja ominaisia piirteitä et-
tä muista erottavia piirteitä. Missä kohden on oltu Pähkinäsaaren rauhassa (1323) Novgorod luovut-
selkeänä osana valtavirtaa, missä ihan omintakeisia? ti Ruotsille Jääsken, Äyräpään ja Savilahden kihla-
Millä näistä asioista olisi kiinnostavuutta tämän päi- kunnat. Savilahden keskus oli nykyisen Mikkelin
vän näkökulmasta? Tarkastelun alla olivat muun mu- paikalla ja antoi nimensä myöhemmälle Savon maa-
assa esihistoria/muinaisjäänteet, rakennettu ympä- kunnalle. Rautakaudella Mikkeliin oli syntynyt pai-
ristö, elinkeinot, kansanperinne, hallinto ja poliitti- kallaan pysyvää asutusta, joista ovat merkkeinä Kyyh-
nen historia, yhdistykset ja vapaa-aika, kirjallisuus, kylän, Visulahden ja Tuukkalan kalmistot sekä vii-
musiikki, kuvataide, urheilu, nykykulttuuri, henkilöt meisimpänä löydetyt Orijärven muinaispellot (600
jne. jaa.) ja viikinkiaikainen hopearaha-aarre. Alueella
kehittyi muun muassa koruihin omintakeinen muo-
Yhtä tärkeää kuin tutkijan selvitystyö kulttuuri- tokieli. Karjalaisvaikutus, asema Novgorodin turkis-
perinnön kartoittamisessa ovat asukkaiden näke- hankinta-alueen luoteiskulmana oli alkanut näkyä
mykset. Selvittääksemme mitä seudun asukkaat pi- 1000–1100-luvuilla ja Pähkinäsaaren rauhaa solmit-
tävät kulttuuriperintönään tai arvokkaana ja säilyt- taessa alueella oli vakiintunut hallinto.
tämisen arvoisena järjestimme kuusi yleisötilaisuut-
ta ja teimme nettipohjaisen webropol-kyselyn. Ne Alue siirtyi katolisen kirkon piiriin, Savilahden
yhdistettynä asiantuntijaseminaariin ja Mikkelin am- kirkkopitäjän kirkko pyhitettiin ylienkeli Mikaelil-
mattikorkeakoulun kulttuurituottajille suunnattuun le, mistä vakiintui seurakunnan ja hallintopitäjän
kyselyyn antoivat noin 400 henkilön näkemykset nimi 1600-luvulla. Suomenkielinen Mikkeli-nimitys
alueen kulttuuriperinnöstä. ilmestyi kirjallisiin lähteisiin 1820-luvulla. Kannam-
me siis kautta kristillisen, juutalaisen ja islamilaisen
Mikkelin seudun maailman tunnetun ylienkelin nimeä, ja se liittää
kulttuuriperinnön teemat meidät eurooppalaiseen kulttuuriperintöön. Mikke-
lin päivää vietetään lokakuun ensimmäisenä sun-
Hankkeen aluksi kartoitimme systemaattisesti alu- nuntaina.
een historiaa ja perinnettä. Halusimme tällä tavoin
ottaa kokonaisuuden haltuun, ja pyrkiä huomaa- Savon syntyseutu -teemassa
maan mahdollisia aiemmin katveeseen jääneitä kiin- käsittelemme asutuksen laaje-
nostavia alueita. Oli myös tarpeen jollakin tavalla nemista ja uusien seurakuntien
luokitella tai ryhmitellä kulttuuriperinnön aineksia ja pitäjien syntyä. Muinaisjään-
helpommin käsiteltävään muotoon. Päädyimme teiden ohella kirkot, hautaus-
kuuteen teemaan, joiden alla kohtaavat aineellinen maat ja kirkonkylät ovat tämän
ja aineeton kulttuuriperintö. Teemoissa kohtaavat teeman keskeistä kulttuuriym-
Kristina Stenbock
ilmiöt eri vuosikymmeniltä ja -sadoilta, kaupunki ja päristöä. Kuten Mikkeli-nimi
maaseutu, vaihtelevin painotuksin. Teemojen otsi- liitti alueen eurooppalaiseen
koinnissa pyrimme kiteyttämään olennaisen seudun kulttuuriperintöön, samoin esimerkiksi Ristiina liit-
kulttuuriperinnöstä. tää alueen pitkään yhteiseen historiaamme Ruotsin
kanssa – pitäjä perustettiin vuonna 1649 ”kreivin
Savon syntyseutu aikaan”, ja sai nimensä Per Brahen puolison Kristi-
Ihminen ilmaantui Mikkelin seudulle viimeisen jää- na Stenbockin mukaan.
kauden jälkeen. Kivikauden asutuksen jälkiä löytyy
37
Rajalla kunnassa upseerin ammatti oli aatelin ammatti, ja yli

Rajalla-teema viittaa alueen maantieteelliseen sijain- 90 prosenttia aatelin miespuolisista jäsenistä toimi
tiin ja siitä johtuviin tapahtumiin ja ilmiöihin. sotilasvirassa.3
Olemme Suomen sisäisellä heimo- ja kulttuurirajal-
la – Hirvensalmen länsipuolella kolkuttelee Häme Tuo aika on jättänyt alueelle paitsi rakennuspe-
ja Ristiinan etelärajalla Karjala. Tämä kuuluu esi- rintöä, myös aseman esimerkiksi Suomen kansallis-
merkiksi kielessä – eteläsavolaista puheenpartta on kirjallisuudessa. Vaikka Suomen sodan (1808–1809)
sanottu joskus ”kevytsavoksi”, eroaahan se selvästi taistelut käytiinkin pääasiassa muualla, ovat monet
Pohjois-Savon leveästä ilmaisusta. Kaakkoismurtei- Vänrikki Stoolin tarinoiden sankarit kotoisin Ris-
den vaikutus näkyy meillä vahvana. Etelä-Savossa jo- tiinasta tai Mikkelistä. Rajalla-teeman rakennettua
ka pitäjässä on (ollut) oma murteensa, joskus jopa sa- kulttuuriperintöä ovat kartanoiden lisäksi Suomen
man pitäjän kylissä. Vuonna 1980 tehdyssä tutki- Vanhaa väkeä (1881–1901) varten rakennettu Vanha
muksessa todettiin, että Mikkelin, Hirvensalmen ja kasarmialue Mikkelin keskustassa.
Ristiinan pitäjillä on kaikilla oma kielimurteensa.
Etelä-Savon ydinaluetta ovat Aila Mielikäisen mu- Vuoden 1918 sisällissota aloitti Mikkelin pääma-
kaan Mikkeli ja Ristiina, osittain Anttolakin.2 Kai- jahistorian, joka onkin Mikkelin valtakunnallisesti
kissa muissa pitäjissä kuuluu naapurimurteiden sävy tunnetuinta kulttuuriperintöä. Se erottaa meidät
selvemmin. Selitys löytyy sillekin: Mikkelissä ja Ris- muista Suomen kaupungeista. Suomen itsenäisyy-
tiinassa on seudun vanhin asutus ja siten myös van- den ajan sodissa puolustusvoimien päämaja on aina
hin kieliperimä. sijainnut Mikkelissä. Päämajahistorian kohdalla nä-
kyy kiinnostavasti kuinka kulttuuriperintö muodos-
Teema viittaa sotahistoriaan, tuu – kun kaupungissa kirjattiin 1950-luvulla suo-
konflikteihin idän ja lännen vä- jeltavia rakennuskohteita, päämajaa ei mainittu lain-
lillä, mutta myös sotaväen or- kaan. 1970-luvun alun politisoituneessa ilmapiirissä
ganisoimisen ja sijoittamisen perustettiin Päämajamuseo, joka oli tuolloin Man-
jälkeensä jättämään kulttuuri- nerheimin työhuone. Neuvostoliiton romahtamisen
perintöön. 1700-luvun sotien jälkeen vuosina 1991–1993 tutkittiin Mikkelin seu-
seurauksena Ruotsin ja Venä- dun päämajahistoriaa, ja sen jälkeen rakennettiin
jän raja vedettiin Kymijoelle, se Viestikeskus Lokki sekä tehtiin Päämajamuseoon
G.M.Sprengporten halkaisi naapuripitäjän Mänty- suuri laajennus. Mannerheimin moniulotteinen per-
harjun ja myötäili Ristiinan ra- soona antaa mahdollisuuksia päämajahistorian laa-
joja. Turun rauhan (1743) rajasta oli seurauksena ja-alaiseen tarkasteluun.
Mikkelin seudun rooli sotilashallinnollisena kes-
kuksena, joka jatkuu edelleen. Maavoimien esikun- Mutta teema viittaa myös rauhanomaisiin kult-
tahan sijaitsee Mikkelin Karkialammella, Savon Pri- tuuri- ja taloussuhteisiin idän ja lännen välillä. Pie-
kaatin viimeisellä kasarmilla. Savon Prikaati perus- tarin taloudellisen merkityksen ja venäläismatkaili-
tettiin 1770-luvulla, kun rajaseudulle koottiin ruo- joiden lisääntymisen myötä myös tämä näkökulma
tuväkisten joukkojen ja rakuunoiden lisäksi värvät- on tullut kiinnostavaksi. Autonomian aikana Pieta-
ty Savon jääkärijoukko. Göran Magnus Sprengtpor- ri oli suuri mahdollisuus, ja monet käyttivät sitä hy-
ten Prikaatin ensimmäisenä komentajana piti omin väksi. Eräs menestyneimpiä oli ristiinalainen Hiski-
varoin yllä Suomen ensimmäistä ja Ruotsin toista so- as Pöntinen, joka lähetettiin 10-vuotiaana Pietariin
takoulua Ristiinan Brahelinnan everstinpuustellis- käsityöoppiin. 1840-luvulla hän perusti Gustav Fa-
sa. bergén kanssa kultasepänliikkeen, jonka tarina on
kaikille tuttu. Pietarin imu vaikutti erityisesti Sai-
Sotilasasutuksen myötä muodostui myös Savon maan kanavan (1856) avaamisen jälkeen. Halot ja
kartanoalue, kun upseerit alkoivat hankkia omia voi olivat työvoiman ohella seudun tärkeimpiä vien-
asuinkartanoita virkatalojensa lisäksi. Anna-Maria tituotteita.
Åströmin mukaan Etelä-Savossa oli satakunta ja Poh-
jois-Savossa kolmisenkymmentä kartanoa ja sääty- Rajalla-teemaan voi vielä liittää Mikkelin merkit-
läistilaa 1700–1800-lukujen vaihteessa. Sääty-yhteis- tävimmän kulttuuriperintöön liittyvän toiminnon,
2
Mielikäinen 2008, 85–86. 3 Åström 1993, 420–422.
38
Ylipäällikkö Mannerheim ja Ruotsin prinssi Gustaf Adolf (oik.) Mikkelin rautatieasemalla. SA-kuva, Mikkelin kaupungin museot.
nimittäin arkistolaitoksen. Toisen maailmansodan misen suhdetta luontoon – elinkeinojen, kulttuu-

seurauksena Viipurin maakunta-arkisto etsi uutta si- rin ja vapaa-ajan näkökulmista. Kaskiviljely oli pit-
joituspaikkaa, ja lopulta 1950-luvulla perustettiin Sa- kään Itä-Suomen tärkein maanviljelyn muoto. Sen
vo-Karjalan, nykyinen Mikkelin maakunta-arkisto. avulla toteutettiin 1500-luvulla savolaisekspansio,
Mikkelissä on maan toiseksi suurin arkistoalan kes- asutettiin Pohjois-Savo, Kainuu ja Oulujärven seutu.
kittymä, jossa maakunta-arkiston lisäksi toimii Elin- Metsästys ja kalastus olivat tärkeä osa elantoa. Kas-
keinoelämän keskusarkisto, Kansalliskirjaston digi- kenkaatajilla oli oma henkinen kulttuurinsa, jossa
tointi- ja konservointikeskus, ja Mikkelin ammatti- tietäjillä oli keskeinen rooli. Tietäjä tiesi oikean vai-
korkeakoulu kouluttaa sähköisen arkistoinnin osaa- kutustaian ja osasi lukea vaikuttavat sanat eli loitsun.
jia. Periaatepäätös arkistolaitoksen uuden keskusar- Matti Sarmelan mukaan loitsuja onkin kerätty Sa-
kiston sijoittamisesta on tehty, ja se valmistunee vosta enemmän kuin mistään muualta maailmasta.4
Mikkeliin vuonna 2017. Säilytämme ja hoidamme Kaskenkaatajien henkinen perintö on säilynyt ar-
sekä saatamme kansallista kulttuuriperintöämme kistoissa.
sähköiseen muotoon. Metsä kaadettiin pelloksi, ja kun metsäteollisuus
alkoi kehittyä, olivat Savon metsät rintamailla ole-
Kaskikansan perilliset mattomia. Kaskikansan perillisten osa ei ollut mo-
Yleisökyselyssämme selkeästi tärkeimmäksi teemak- dernisaation alkaessa hyvä. Myöhästyimme kehityk-
si nousi vesistöisyys, rannat ja maisemat. Mikkelin sestä vesivoiman ja raaka-aineen puutteen vuoksi,
seudulla eletään edelleen tiiviissä luontosuhteessa: mutta nykypäivänä olemme maan parhaimman met-
metsät ja järvet ovat äärellä, mökki löytyy isolta jou- sänkasvun alueella ja metsätalous kohentaa monen
kolta ihmisiä, marjamaat ja liikkuminen luonnossa eteläsavolaisen taloutta merkittävästi.
ovat meikäläistä arkea. Arvostamme sitä, että niin
moni käyttää vapaa-aikaansa ja varallisuuttaan tul- Sahat olivat Mikkelin seudun elinkeinoelämän
lakseen nauttimaan arjestamme. keskeisiä toimijoita 1900-luvun alussa. Sahat syn-
nyttivät ja elättivät taajamia, jotka näivettyivät toi-
Kaskikansan perilliset -teemassa käsittelemme ih- 4
Sarmela 2007.
39
minnan loputtua. Ennen toista maailmansotaa alu- gin perustaminen juontaa juurensa Suomen suuri-
eella toimi 11 sahaa. Ne olivat useimmiten paikal- ruhtinaskunnan muodostamiseen, Vanhan Suomen
listen perustamia. Savon radan ja vesitien yhtymä- liittämiseen siihen vuonna 1812 ja sitä seurannee-
kohdat olivat luontevia sahojen perustamispaikkoja seen lääniuudistukseen. Mikkelin lääni perustettiin
muun muassa Mikkelissä, Otavassa ja Haukivuorel- vuonna 1831 ja Mikkelin kaupunki 1838, nimen-
la. Otavan saha/Versowood on ainoana jäljellä 1900- omaan uuden läänin pääkaupungiksi, mutta myös
luvun alun voimakkaasta sahateollisuuden aallosta. takapajuisen seutukunnan kaupankäynnin ja elin-
keinoelämän edistäjäksi.
Vesistö, vesillä liikkuminen ja saaristolaisasutus
ovat luonteva osa Järvi-Suomen kulttuuriperintöä. Asemasta läänin pääkaupunkina seurasi tiettyjä
Veskansaa, saarissa asujia ja vesitse liikkujia on ollut asioita: kaupunkirakenne, jossa näkyy tietynlainen
erityisesti Hirvensalmella runsaasti. Vesillä liikku- monumentaalisuus aukioineen ja hierarkkisine alu-
misen ja rannoilla asumisen muodot ovat muuttu- eineen sekä rakennuksia, jotka ovat edelleen van-
neet ajan mukana: arkisen kovan työn näyttämöstä hinta rakennusperintöämme: lääninhallitus, läänin-
on tullut yhä enemmän vapaa-ajan ympäristöä. Her- vankila, lääninsairaala. 1800-luvun lopulla kaupun-
raskainen huvila-asutus alkoi syntyä 1800-luvun lo- kiin perustettiin lyseo ja tyttökoulu, myöhemmin
pulla ja koko kansan mökkeily 1960-luvulta lähtien. myös yhteiskoulu. Vanhan väen 6. Tarkk’ampujapa-
Vuoden 2013 alusta Mikkelin, Ristiinan ja Suo- taljoona sijoitettiin kaupunkiin 1880-luvun vaih-
menniemen muodostama kunta on maan suurin ke- teessa. Vallan kamarit ovat siis kulttuuriperintöäm-
sämökkikunta. me.
Järvestä saatiin särvintä. Vesillä liikuttiin kesällä Hallintokaupungin mukana tulivat lääninhalli-
soutaen ja talvella talviteitä pitkin jäitse. Laivalii- tuksen ja muiden virastojen virkamiehet, syntyi by-
kenteen kehitys vaurastutti kauppiaita ja venäjän- rokratian kulttuuri, jossa keisarin valta ikään kuin
kaupan tuotoilla rakennettiin mm. Mikkelin kes- heijastui virkamiesten kautta. Vanhan väen upseeri-
kustaan kivitaloja. Kansanomainen lotjanrakennus kunnan ja lähiseutujen kartanoiden väen kanssa vir-
oli 1900-luvun alkupuoliskolla Anttolassa Saimaan kamiehet loivat 1800-luvulla eliitin, joka oli ruot-
alueen toiseksi suurinta. Taitavia anttolalaisia kir- sinkielinen ja erottui selvästi ympäröivästä suomen-
vesmiehiä kiertää edelleen pitkin maata. kielisestä väestöstä. Usein säätyläiset olivat perusta-
massa yhdistyksiä ja aloittamassa kansalaistoimin-
Kaupunki ja kaupunkilaiset taa. Esimerkiksi Mikkelin Rouvasväen-yhdistys pe-
Mikkeli on perustettu hallinto- ja kauppakaupun- rustettiin vuonna 1855, kun esimerkiksi Hämeen-
giksi ja siitä kehittyi myös koulukaupunki. Kaupun- linnaan se perustettiin vuotta myöhemmin ja Kuo-
Yleisötilaisuuksissa ja netti-
kyselyssä seudun asukkaat
arvostivat vesistöä ja siihen
liittyvää kulttuuriperintöä.
David Pulkkisen rakennutta-
ma huvila Porrassalmen tais-
telupaikan kupeessa edustaa
vanhinta vapaa-ajan asunto-
kerrostumaa.
Yksityisomistuksessa.
Kuva Harri Heinonen.
40
C. L. Engelin suunnittelema Mikkelin lääninhallitus. Kuva Harri Heinonen.
pioon 1860. Mikkelin pursiseura (1905) oli sisävesi- tiin kaupungin tärkeimmät rakennukset: Engelin
en toinen ja Vuoksen alueen ensimmäinen veneily- suunnittelema lääninhallitus ja Selim A. Lindqvistin
yhdistys. kaupungintalo, kauppiastalot ja tukkipuodit, joiden
tilalla ovat nykyisin Aarre Ekmanin vuonna 1929
Olemme tarkastelleet kriittisesti Mikkelin hallin- suunnittelemat porttirakennukset ja niiden kum-
tokaupunki-imagoa ja yrittäneet löytää siihen lisää vi- minkin puolin funkkistyyliset Suur-Savon Osuus-
vahteita. Kaupunkilaisuuden kulttuuriperintö odot- kaupan ja Säästöpankin talot. Mikkelin Hallitustori
taa meillä vielä jossain määrin tunnistamistaan; esi- ympäristöineen on valtakunnallisesti merkittävä ra-
merkiksi rannikon kaupunkien kauppapurjehdus kennettu ympäristö.
loi ikään kuin selvemmin nähtävän kaupunkilai-
suuden muodon. Mikkeliin ei ole myöskään perin- Mikkelin torikaupan perinteet juontavat 1700-lu-
teisesti liitetty teollisuutta. Kuitenkin kaupungin vä- vulle, kun Turun rauhan (1743) jälkeen rajan taakse
littömään läheisyyteen syntyi puuteollisuutta, ja jääneen Lappeenrannan markkinaoikeudet siirret-
1900-luvun alussa Mikkelin maalaiskunta oli maa- tiin Mikkelin kirkonkylälle. Mikkelin syys- ja kevät-
kunnan teollisen tuotannon kärjessä. Kaupungin- markkinoilla paikalle kokoontui tuhansittain ihmi-
lahden toisella rannalla sijaitsivat Saksalan ja Tup- siä, ympäröivän maakunnan ja kauempaakin tullei-
puralan sahat, jotka työllistivät 1890-luvulta lähtien ta talonpoikia kauppaamaan tuotteitaan ja kaupun-
vuosikymmenien ajan satoja henkilöitä. Emolan ja kien porvareita niitä ostamaan. Syysmarkkinoilla –
Lähemäen esikaupungit syntyivät paljolti näiden sa- Mikko-markkinoilla – kaupattiin karjaa ja kevät-
hojen työväestön sekä varattoman väestön asuinsi- markkinoilla erityisesti hevosia. Edelleen järjestettä-
joiksi. Emolan kaupunginosa on yksi valtakunnalli- vät maalis- ja Mikko-markkinat ovat harvinaisen elä-
sesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä. vää perinnettä alueellamme – vaikka sisältö on
Kaupunkilaisissa oli paitsi virkamiehiä ja liik- muuttunut, perinne säilyy.
keenharjoittajia, myös teollisuustyöväestöä. Maaseu-
dun väestöllä oli näkyvä sija kaupungissa: keskustan Mikkeli perustettiin myös kauppakaupungiksi.
kauppojen pihat olivat täynnä kaupunkiasioilla ol- 1800–1900-lukujen kolme suurkauppiasta Aatu
leiden maalaisten hevosia ajopeleineen. Pylkkänen, C. F. Pöndinen ja David Pulkkinen har-
joittivat tukkukauppaa ja omistivat laivoja, sekä ra-
Torilla ja kaupanteossa kensivat edelleen olemassa olevia kivitaloja kaupun-
Mikkelin tori on yksi Suomen tunnetuimpia kesä- kiin. 1900-luvun kauppiaista Aatu Toivakka perilli-
toreja. Kulttuuriympäristönä alue on monikerroksi- sineen ja Suur-Savon Osuuskauppa ovat jättäneet
nen. Ennen kaupungin perustamista Savon Prikaa- jälkensä paitsi rakennettuun ympäristöömme, myös
ti harjoitteli Mikkelin malmiksi kutsutulla aukiolla. kaupungin kehittymisen tarinaan. Kaksi viimeistä
Kaupungin perustamisen myötä siitä tuli Hallitus- ovat osallisina myös Mikkelin nykypäivässä – Vuo-
tori, monumentaaliaukio, jonka varrelle rakennet- den kaupunkikeskusta 2012 palkinnon voittajaksi
41
Mikkeli pääsi keskustauudistuksella, jossa syntyi mat- na 1863, ja vuosisadan loppupuolella kansakoulut ja
kakeskus, kolme kauppakeskusta ja toriparkki sekä oppikoulut kaupunkiin. Otavaan, jossa toimi maa-
kävelykatu-uudistus. talousoppilaitos ja kansanopisto, syntyi sivistyskes-
kus. Se näkyi muun muassa varhaisena yhdistys- ja
Modernin Mikkelin merkit osuustoimintana.
Viimeiseksi teemaksi valitsimme Modernin Mikke- Jälleenrakennuskaudella Mikkeliin alkoi syntyä

lin merkit. Kulttuuriperintö mielletään helposti kau- useita omakotiasuinalueita, jotka 2000-luvulla ovat
kaisen menneisyyden jättämiksi jäljiksi. Kuten alku- vetovoimaisia; muun muassa Nuijamiehen, Kirjalan
luvussa todettiin, on kulttuuri kuitenkin prosessi, ja Lehmuskylän alueet. Toinen modernisaatio muut-
joka uudistuu jatkuvasti. Kulttuuriperintöä syntyy ti kaupungin ulkonäön – matala puutalokaupunki
ja sitä myös katoaa koko ajan. On tarpeen arvioida, korvaantui viisi- ja kolmekerroksisilla kerrostaloilla.
mikä ei tänään vielä arvokkaaksi mielletty voisi olla Ensimmäiset metsälähiöt syntyivät. Kaupungin vä-
tulevaisuuden kulttuuriperintöä. kiluku alkoi kasvaa, kun kaupan ja palvelujen lisäk-
si aktiivisen elinkeinopolitiikan avulla saatiin seu-
Suomessa on ollut kaksi modernisaatiokautta, dulle teollisuutta; esimerkiksi Oy Mölnlycke Ab, Pel-
joista ensimmäinen ajoittui 1800–1900-lukujen vaih- los Oy ja Helprint Oy.
teeseen ja siihen kuului muun muassa teollistumi-
nen, kaupungistuminen, yhteiskunnan toimialojen Tulevaisuuden kulttuuriperintö?
eriytyminen, tieteen ja tekniikan arvostuksen nousu,
koulutustason kohoaminen sekä kansalaisyhteis- Nykyistä elämäntapaamme on nimitetty tutkimuk-
kunnan synty. Toinen modernisaatiokausi oli yh- sissa jo pitkään jälkimoderniksi. Jälkimodernia yh-
teiskunnan rakennemuutos 1960–1970-luvuilla, jol- teiskuntaa leimaavat moninaiset ja vaihtuvat osa-
loin luotiin nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ra- kulttuurit, yksilöllisyys ja pirstaloituneisuus. Kulu-
kenteet. Näiden väliin asettuu jälleenrakennuskausi, tuksella ja viestintävälineillä on suuri merkitys, ja ai-
jonka kulttuuriympäristöihin on viime vuosina eri- nekset eri suunnista sekoittuvat.
tyisesti kiinnitetty huomiota.
Mikkelinkin seudun nykyarkea leimaa tässä ajassa
Ensimmäisen modernisaation merkkejä Mikke- moninaisuus. Seutu sisältää monenlaisia asuinym-
lin seudulla olivat jo muun muassa aiemmin maini- päristöjä: kaupunkikeskustaa, taajamia, pikkukyliä ja
tut sahat ja Kissakosken paperitehdas Hirvensal- harvaanasuttua maaseutua. Mikkeli on riittävän suu-
mella, Emolan ja Lähemäen esikaupunkien synty se- ri tarjoamaan toimivan kaupunkikeskustan palve-
kä alkavan kunnallistekniikan rakenteet, muun mu- lut, mutta samalla ihmisläheisen pieni, välimatkat
assa Naisvuoren vesitorni. Hirvensalmen Apajalah- ovat lyhyitä ja luonto lähellä. Mikkeliläinen arki on
delle perustettiin maan kahdeksas kansakoulu vuon- varttiarkea vesistöluonnon keskellä: 15 minuutissa
Valtakunnallisesti merkittävä
rakennettu ympäristö elämää
täynnä.
Kuva Harri Heinonen.
42
Mikkelin arkipäivää – taustalla kaupungin ensimmäisen metsälähiön kerrostalot, edessä kerrostalokoti Saimaan rannalla
ja harrasteena vuosisataisen kirkkoveneen soutu. Kuva Harri Heinonen.
taittuu matka töihin, kouluun, kauppaan, luontoon Ohjelma ja toimintamallia

ja mökille. Palvelut ovat tärkein elinkeinoala, ja hal-
linto- ja koulukaupunki olemme edelleenkin. Juh- Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma -hank-
lamme syntyvät kesästä ja tapahtumista: vapaa-ajan- keen tavoitteena on ollut toisaalta tehdä kulttuuri-
asukkaista, musiikkijuhlista, raveista ja rockista. perintöämme tutuksi, toisaalta osoittaa sen hyödyn-
tämismahdollisuuksia. Kahden vuoden aikana läpi
Metsä ja vesistöt ovat olleet aina lähtökohtia seu- vedetty projekti on ollut laaja – samalla kun on teh-
dun elinvoimalle, ja ovat sitä edelleenkin. Järven- ty sisältötyötä, on kokeiltu ja tuotettu materiaaleja se-
ranta on suomalaisen arjen ja mielen maisemaa, tär- kä tehty rakennusinventointeja. Hankkeen ollessa
keä virkistyksen ja vapaa-ajan näyttämö. Mikkelissä loppusuoralla jäljellä on tiivistäminen: julkaisuja,
on eniten vapaa-ajan asuntoja Suomessa. Luonto- ohjelma, joka linjaa tulevaisuuden toimia ja toimin-
suhteemme on elävää ja pysyvää kulttuuriperintöä ja tamalli, josta toivottavasti muut paikkakunnat voi-
sen uusia muotoja tulemme todennäköisesti näke- sivat ottaa vinkkejä sovellettavaksi.
mään myös tulevaisuudessa.
Lyhyt matka luontoon näyttäytyy myös ruoka- Kirjallisuus

kulttuurissa. Lähiruoasta ja luomusta on tullut viime
aikoina trendejä – meillä niitä tarjoavat tori ja kaup- Mielikäinen, Aila (2008). Savon murteet ja savolaismur-
pahalli ovat olleet tavallisten mikkeliläisten aktiivi- teet, vääntämistä ja retoriikkaa. Teoksessa Matti ja Riitta Räsä-
nen (toim.): Savo ja sen kansa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seu-
käytössä aina. Marjastus ja sienestys houkuttavat ra ja Savon säätiö.
nuoriakin sukupolvia. Mikkelissä panostetaan luo- Sarmela, Matti (2007). Suomen perinneatlas. Suomen
muun myös tutkimuksen alalla – valtakunnallinen kansankulttuurin kartasto 2. 3. painos. Suomalaisen
luomuinstituutti on juuri aloittanut toimintansa Kirjallisuuden Seura. http://www.kolumbus.fi/matti.
Mikkelissä. sarmela/Suomen%20perinneatlas.pdf, s. 39. Noudettu
24.1.2013.
Åström, Anna-Maria (1993). ”Sockenboarne”. Herrgård-
Mikkeli on käynnistänyt Lupaus 2016 -ohjelman, skultur i Savolax 1790–1850. Folklivsstudier XIX...
jonka mukaan kaupunki tähtää ensimmäiseksi digi-
taalisten palveluiden kaupungiksi Suomessa. Säh-
köinen asiointi ja palvelut luovat tulevaisuuden kult-
tuuriperintöä.
43
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
Nalle Ritvola 20.5.2013 12:29 Sivu44
44
KENEN KULTTUURIPERINTÖ? 1
Helena Ruotsala
fil.tri., professori
syntymäkunta Kittilä
asuinpaikka Turku
Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiinsa. ta usein se otetaan annettuna eikä sen sisältöön juu-
ri puututa. Sen sijaan vastuu kulttuuriperinnöstä on
K
ulttuuriperintö on suhteellisen uusi ja no- määritetty myös Suomen perustuslaissa (731/
peasti suosituksi tullut käsite viime aikoi- 1999/20 §), jossa todetaan vastuun kulttuuriperin-
na. Kulttuuritieteissä käytävän keskuste- nöstä, kuten myös luonnosta ja sen monimuotoi-
lun lisäksi kulttuuriperintö on tullut tu- suudesta sekä ympäristöstä kuuluvan kaikille. Tä-
tuksi myös virallisluontoisista tai kulttuu- män vastuun lisäksi meillä jokaisella ihmisellä tulee
rin hyödyntämiseen liittyvistä yhteyksistä. olla oikeus nauttia yhteisestä kulttuuriperinnöstäm-
Mutta mitä tarkoitetaan kulttuuriperinnöllä? Puhu- me sukupuolesta, iästä, asuinpaikasta tai varallisuu-
vatko tutkijat, muistiorganisaatioiden edustajat ja desta riippumatta.
kotiseututyössä mukana olevat samasta kulttuuripe-
rinnöstä kuin esimerkiksi matkailuyrittäjät tai polii-
tikot? Onko tuo alaotsikossa Matti Jurvan ja Esa Pa- Esa Pakarinen
karisen esittämä kysymys ”Onko Mikkeliin mänijöi- Suomen
Filmiteollisuus
tä? Juna män justiinsa” osa mikkeliläisten aineeton-
ta kulttuuriperintöä? Ainakin meille ulkopuolisille
tämä vanhasta populaariviihteestä tuttu lausahdus
merkitsee positiivista kuvaa Savosta ja mikkeliläisis-
tä, mutta merkitseekö se samaa myös mikkeliläisille?
Kulttuuriperinnöstä puhutaan ja sitä käytetään, mut-
1
Tämä artikkeli perustuu Mikkelin kotiseutupäivillä 2012 pidettyyn kommenttiesitelmään Pia Puntasen Mikkelin kulttuuriperin-
töä käsitelleeseen pääesitelmään.
45
Mutta onko kulttuuriperintö aina yhteistä meille Kulttuuriperintöä voidaan tarkastella myös eri-
kaikille, ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Esimer- laisten jaottelujen avulla. Näistä yleisemmin erote-
kiksi Euroopan neuvoston Kulttuuriperinnön yhteis- taan juuri jako aineelliseen ja aineettomaan sekä nä-
kunnallista merkitystä koskevassa puitesopimuksessa (Fra- kyvään ja näkymättömään. Voidaan puhua myös esi-
mework Convention on the Role of Heritage in So- merkiksi tuotteistetusta, etnisestä ja poliittisesta kult-
ciety) vuodelta 2005 kulttuuriperintö määritellään tuuriperinnöstä.
seuraavasti: ”Kulttuuriperintö on joukko mennei-
syydestä periytyneitä resursseja, jotka ihmiset tun- Kulttuuriperinnön luominen
nistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomus-
tensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja il- Kulttuuriperinnöksi valikoituu laajasta kulttuurin
maisuksi niiden omistuksesta riippumatta. Siihen kirjosta eri alueilla ja paikoissa eri asiat. Ihan pyy-
kuuluu kaikki ne ympäristön ominaisuudet, jotka teetöntä ja viatonta kulttuuriperinnön luominen ei
johtuvat ihmisten ja paikkojen historiallisesta vuo- ole, vaikka keskeistä siinä kuitenkin on oman kult-
rovaikutuksesta.”2 Näin myös ihmisten ja paikkojen tuurin, historian ja menneisyyden tunteminen. Näin
historiallisesta vuorovaikutuksesta kehittynyt ympä- ollen mikkeliläinen kulttuuriperintö on erilaista
ristö on osa tätä kulttuuriperintöä. Tärkeä kysymys kuin lappilainen tai turkulainen.
tässä Euroopan neuvoston määritelmässä on, keitä
ovat nämä ihmiset ja keiden kulttuuriperinnöstä on Kun tarkastellaan kulttuuriperintökäsitteen his-
kyse. toriaa, Suomen kaltaisessa teollistuneessa ja kau-
pungistuneessa yhteiskunnassa kulttuuriperintö kä-
Kulttuuri ja kulttuuri- sitti aluksi viranomaisten tai virallisten tahon mää-
Mikkeliläinen perintö eivät ole sama rittelemät aineellisen kulttuurin merkittävät ja näyt-
asia. Kaikki mikä on kult- tävät saavutukset, kuten arvokkaiksi tulkitut kiinte-
tuuria, ei automaattisesti ät muistomerkit, monumentit, kirkot ja kartanot se-
kulttuuriperintö ole kulttuuriperintöä. kä taideteokset. Myöhemmin mukaan on otettu esi-
Kulttuuritieteissä kulttuu- merkiksi luontokohteet, kuten Unescon maailman-
ri ymmärretään nykyään perintölistalle valittu Merenkurkun saaristo.
on erilaista siten, että kulttuuri ei ole
selkeärajaista, homogee- Vaikka kulttuuriperinnön käsite on laajentunut ja
kuin lappilainen nista ja staattista vaan jopa lähentynyt käsitettä perinne, se ymmärretään
muuttuva, globaali ja vuo- usein edelleen ”virallisemmaksi”, ehkä jopa tärke-
rovaikutteinen prosessi. ämmäksi ja arvokkaammaksi kuin perinne. Kult-
tai turkulainen. Kulttuuri ei ole yhteen yh- tuuriperinnöstä on tullut kulttuuripolitiikan kes-
teiskuntaan tai valtioon keinen käsite, jota ei kyseenalaisteta. Käsitteeseen
sidottua, sillä maantieteellisten rajojen merkitys vai- liittyy myös paljon institutionaalista valtaa, jota ei
kutteiden siirtymisessä vähenee. Sen sijaan kulttuu- välttämättä huomioida tai tunnisteta. Esimerkiksi
ri on luovia käytänteitä, erilaisten ja eripuolilta aluekehitystyössä siihen osallistuvat organisaatiot nä-
omaksuttujen elementtien yhdistelemistä. Kulttuu- kevät alueen usein nostalgisena paikkana, joka ha-
riperintöä ei sellaisenaan ole, vaan se valitaan, luo- lutaan säilyttää sellaisenaan, ilman muutoksia tai
daan, tehdään ja konstruoidaan. Tätä prosessia voi- uudistamista, eksoottisena ja erilaisena, jotta sitä voi-
daan kutsua – melko kömpelösti – kulttuuriperin- daan markkinoida matkailijoille.4 Näin aluekehitys-
nöllistämisprosessiksi. Tätä professori Regina Ben- työn sinänsä hyvät lähtökohdat voivat aiheuttaa jän-
dix kuvaa kolmiona, jonka kärkinä toimivat yhteisö, nitteitä suhteessa ihmisten arkielämän kulttuuriin,
politiikka ja talous. Yhteisö koostuu sellaisista ih- sillä paikalliset asukkaat eivät haluaisi asua kulttuu-
misistä, jotka arvostavat määrättyjä kulttuuriperin- riperinnössä, joka on auki esimerkiksi loma-aikaan
nön piirteitä, joita he haluavat ylläpitää ja välittää tu- klo 9–20. Miten Unescon maailmanperintökohtei-
leville sukupolville julkisen toiminnan puitteissa.3 siin kuuluvan Suomenlinnan asukkaat viihtyvät tu-
Näitä ovat esimerkiksi erilaiset muistiorganisaatiot. hansien turistien ja piknikvieraiden katseiden ja ka-
meroiden kohteena?
2 3 4
Lainaus: Ks. Vilkuna 2008, 54. Bendix 2007, 347. Ks. esim. Siivonen 2008.
46
Hangasmaan tässä julkaisussa olevassa artikkelissa

(sivulta 33) tulee esille, miten Mikkelin seudun kult-
tuuriperintöohjelma on toteutettu ja miten paikal-
liset ihmiset ovat olleet mukana konstruoimassa
kulttuuriperintöä. He ovat miettineet ja ehdotta-
neet, mitkä asiat erottavat Mikkelin seudun kult-
tuuriperinnön muista läheisten alueiden kulttuuri-
perinnöistä.
Miten niitä symboleja käytetään yhdistämään ja

erottamaan? Miten uusista Mikkelin seudun asuk-
kaista – tai vaikkapa sen lukuisista kesäasukkaista –
tulee näiden symbolien käyttäjiä? Niiden on oltava
sellaisia, että mahdollisimman monet tunnistavat ne
omakseen ja voivat niitä tarvittaessa muokata ja luo-
da uusia, sillä pysyäkseen elinvoimaisena kulttuurin
Nalle Ritvola
ja myös kulttuuriperinnön tulee uudistua ja sopeu-

tua uusiin tilanteisiin. Näin se takaa jatkuvuuden,
menneestä tämän päivän kautta tulevaisuuteen.
Kulttuuriperinnön osa-alueet valikoituvat, nouse- Kenen kulttuuriperintö?

vat esiin merkityksellisinä ja muokkautuvat yhteis-
kunnassa kulloinkin vallitsevien ideologioiden, ar- Kulttuuriperintö siis osaltaan kertoo, keitä me olem-
vojen ja trendien mukaisesti.5 Toki ne pohjautuvat – me, mistä olemme tulossa, missä me olemme ja min-
tai niiden tulee pohjautua – alueen historiaan, pe- ne me mahdollisesti jatkamme matkaa. Sen avulla
rinteeseen ja kulttuuriin, jotta yhteisön jäsenet tun- me positioimme itsemme osaksi menneiden suku-
nistavat ne omakseen. Kun tarkastelemme jonkin polvien ketjua ja muodostamme myös sillan tulevil-
alueen tai paikan kulttuuriperintöä, tarkastelussa le sukupolville. Kulttuuriperintö antaa meille mah-
apuvälineinä ovat kysymykset, jotka kohdistuvat tä- dollisuuden paikantaa itsemme ajallisesti, paikallis-
män kulttuuriperintöprosessin osallisiin: esti ja sosiaalisesti. Sen tarkoitus on kertoa alueen
historiasta, perinteestä ja kulttuurista, luoda näin
• Kuka/mikä taho tekee, luo, konstruoi jatkumo kaukaa historiasta tämän päivän kautta tu-
kulttuuriperinnön? levaisuuteen.
• Kuka/mikä taho käyttää kulttuuriperintöä?
• Mihin tarkoitukseen ja mahdollisesti kenen Kulttuuriperinnön avulla ihmisten tulee pystyä
hyväksi sitä käytetään? kertomaan se, mihin yhteisöön hän haluaa kuulua.
• Kenen kulttuuriperintö? Tätä identiteetti yksinkertaisimmillaan on; se ker-
too mihin me kuulumme ja keitä ovat meikäläiset ja
Tekijänä voi näissä kaikissa olla sama taho, mut- muukalaiset? Miten me tunnistamme meikäläiset,
ta kyseessä voi olla myös tilanne, jolloin kulttuuri- minkälaisten symbolien avulla se tapahtuu? Yksi
perinnön luoneen tahon tulosta, kulttuuriperintöä, helppo – ja viime vuosina suosittu – tunnistettava
eivät tunnistakaan omaksi he, joiden kulttuuripe- symboli on tietysti puhe, murre, joka on osa ainee-
rinnöstä tulisi olla kyse. Olennaista ja tärkeää on, et- tonta tai henkistä kulttuuriperintöä. Savon murre
tä ihmiset itse ovat olleet mukana määrittämässä ja kuuluu helposti tunnistettaviin murteisiin. Onko
luomassa oman kotiseutunsa kulttuuriperintöä. niitä Mikkeliin mänijöitä? On olemassa myös mur-
Näin he myös voivat tunnistaa sen omakseen ja käyt- teita, joiden käyttöä on vältelty ja niihin on liitetty
tää paikallisen tai alueellisen kulttuurin symboleja negatiivisia piirteitä ja niiden on pelätty leimaavan
vahvistamaan ja luomaan yhteenkuuluvuuden tun- puhujan.
netta. Samalla nämä symbolit myös mahdollistavat
erottumisen muista ryhmistä. Pia Puntasen ja Leena
5
Ks. Ronström 2008, 26–28.
47
Mikä sopii kulttuuriperinnöksi? Kulttuuriperinnön kohdalla vaarana on, että se

institutionalisoituessaan – kun jokin on valittu kult-
Muun muassa Ruotsissa on keskusteltu siitä, saako tuuriperinnöksi – jähmettyy ja muuttuu staattiseksi,
kulttuuriperintö olla vain positiivista, siloteltua ja kadottaa kulttuurille luonteenomaisen muuttuvan
arvostettua vai pitääkö vai saako siihen sisällyttää ja heterogeenisen prosessin luonteen. Tässä nimen-
myös toisenlaisia näkemyksiä? Tällä tarkoitan asioi- omaan myös eri muistiorganisaatioilla ja viranomai-
ta, jotka osa haluaisi mieluummin unohtaa tai jois- silla on vastuunsa. Ei riitä, että ne patistavat yhteisön
ta ainakin osalla on raskaita ja negatiivisia koke- jäseniä osallistumaan kulttuuriperintöprosessiin,
muksia tai muistoja. Miten tällaisten ristiriistaisten vaan niiden on myös reagoitava epätoivottaviin muu-
kohteiden hyväksyminen kulttuuriperinnöksi käy?6 toksiin, toimittava ikään kuin herättäjinä, aktiivisina
Sotahistoria ja sotamuistomerkit ovat tästä selkeitä keskustelijoina ja ikään kuin yhteiskunnan omana-
esimerkkejä, kuten Unescon maailmanperintökoh- tuntona. Esimerkiksi viime aikojen kuntarakenne-
teeksi valittu Auschwitzin keskistysleirimuseo. Sen uudistuksesta paikallistasolla käyty keskustelu osoit-
tehtävänä on muistuttaa, että emme unohda niitä taa myös sen, miten ihmisillä on huoli paikallisesta
kauheuksia, joita lähimenneisyydessä on tapahtu- kulttuuriperinnöstä. Siinä on kyse ihmisten minuu-
nut, jotta niin ei tapahtuisi enää koskaan. Kesällä desta, siitä mihin voidaan samastua ja kuulua. Sa-
2012 Puolassa pelattuihin jalkapallon maailman- moin on kysymys siitä, mitkä ovat ne symbolit, joi-
mestaruuskilpailuihin osallistunut Saksan maajouk- den avulla voimme tuntea kuuluvamme jonnekin,
kue vieraili siellä ja vierailua todistivat jälkeenpäin jotta emme tuntisi itseämme epävarmoiksi tai juu-
tiedostusvälineissä julkaistut valokuvat. rettomiksi tässä monien muutosprosessien alaisessa
maailmassa.
Kulttuuriperintöohjelma onnistuu, mikäli sen
osalliset, tärkeimpänä juuri asukkaat tuntevat tässä
kartoitetun kulttuuriperinnön omakseen ja mikäli Kirjallisuus
se on sellaista, jonka avulla ihmiset pystyvät tunnis-
tamaan kuuluvansa yhteisöön. Mikkelin seudun Bendix, Regina (2007). Kulturelles Erbe zwischen
kulttuuriperintöohjelma -hankkeen taustalla on ol- Wirtschaft und Politik: Ein Ausblick. Teoksessa: Dorothee
Hemme, Markus Tauschek & Regina Bendix (Hg.): Prädikat
lut kaupungin strategia, jonka mukaan vetovoimai- “Heritage”. Wertschöfungen aus kulturellen Ressourschen. Berlin:
nen kaupunki hyödyntää kulttuuriperintöään. Kult- LIT, 337–356.
tuuriperinnön avulla pyritään näin luomaan posi- Council of Europe Framework Convention on the Value of
tiivista kuvaa seudusta ja näin kulttuuriperintö on Cultural Heritage for Society. Viitattu 1.8.2012. Saatavissa:
osaltaan rakentamassa Mikkelin ja Mikkelin seudun http://www.sycultour.eu/frameworks/zakonodaja_Council_
of_Europe_Framework_Convention_on_the_Value_of_
brändiä.
Cultural_Heritage_for_Society.
Jönssön, Lars-Eric & Svensson, Birgitta (2005). I industrisam-
Arvokeskustelu kulttuuriperinnön ja kulttuuri- hällets slagskugga: om problematiska kulturarv. Stockholm:
perinnöllistämisprosessin ympärillä on tärkeää. Huo- Carlsson.
nossa tapauksessa kulttuuriperintö voi yhdistämisen Puntanen, Pia & Hangasmaa, Leena (2013). Astuvan akka
sijasta sulkea ulkopuolelle. Kun jokin asia on vali- ja Mannerheim. Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelman
aineksia. Kotiseutu 2013.
koitunut kulttuuriperinnöksi, siitä on pidettävä Ronström, Owe (2008). Kulturarvspolitik. Visby. Från sliten
huolta ja sitä on vaalittava kulttuurisesti kestävän småstad till medeltidsikon. Stockholm: Carlssons.
kehityksen periaatteiden mukaisesti. Vastuu kult- Siivonen, Katriina (2008). Saaristoidentiteetit merkkien virtoi-
tuuriperinnön säilymisestä ja hoitamisesta on muis- na: varsinaissuomalainen arki ja aluekehitystyö globalisaation mur-
tiorganisaatioiden ammattilaisten lisäksi myös kai- roksessa. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys.
Vilkuna, Janne 2008: Uusi museologia ja kulttuuriperin-
killa ihmisillä. Yhteisön jäsenille täytyy taata tietoi-
nön tulkinnat. Teoksessa: Päivi Venäläinen (toim.), Kulttuuri-
suus kulttuuriperinnöstä, sillä se on osa ihmisoike- perintö ja oppiminen. Helsinki: Suomen Museoliitto, 49–57.
uksia. Kulttuuriperintö ei saa olla vain tuote, jonka
avulla markkinoidaan ja jota myydään. Sen on tar-
jottava identiteetin rakennuspuita.
6
Ks. Jönsson & Svensson 2005.
48
Nalle Ritvola
49
Korpilahtelaisten Kotiseutukivi.
Kuva: Minna Mäkinen.
50
KUNTALIITOS KOTIKUNNASSA
Minna Mäkinen
fil.lis.
syntymäkunta Lempäälä
asuinpaikka Keltinmäki, Jyväskylä
Johdannoksi Ovathan liitoksen mukanaan tuomat muutokset

näkyvämpiä ja tuntuvampia kunnissa, jotka ovat
V
iime aikoina on ollut paljon puhetta kun- menettäneet entisen kunnallisen asemansa.
tauudistuksesta – niin mediassa kuin ”tu-
ruilla ja toreillakin”. Uudistuksen sisältä- Tämä artikkeli perustuu tekeillä olevaan etnolo-
mät kuntaliitossuunnitelmat ovat keskus- gian alan väitöskirjaan, jossa tarkastelen kahta kes-
teluttaneet kuntalaisten ja päättäjien ohel- kisuomalaista kuntaliitostapausta: Säynätsalon ja Jy-
la myös tutkijoita, erityisesti kunta- ja hal- väskylän liitosta vuodelta 1993 ja Korpilahden ja Jy-
lintotutkijoita1. Kuntaliitostutkimuksen kentälle on väskylän vuonna 2009 toteutettua liitosta. Molem-
tullut myös kulttuurintutkijoita, muun muassa kan- missa tapauksissa pieni kunta on liittynyt osaksi su-
satieteilijöitä, jotka ovat kiinnittäneet huomiota urempaa kaupunkia ja entinen kotikunta on muut-
kuntaliitosten kulttuurisiin kysymyksiin kuten, mil- tunut kaupunginosaksi. Tutkimuksen kysymykset
laisena kuntaliitos näyttäytyy ja miten se tuntuu yk- liittyvät paikallisuuteen: millainen merkitys kunta-
sittäisten kuntalaisten arjessa tai miten käy paikal- laisten paikkaan kiinnittymisellä ja kuulumisen tun-
lisuuden kuntaliitoksen jälkeen2. Nämä kysymykset teilla on kuntaliitostilanteessa sekä millaisia merki-
ovat erityisen ajankohtaisia silloin, kun pienempi tyksiä kuntalaiset antavat kotikunnalleen koettuna ja
kunta on liittynyt osaksi suurempaa kuntaa. elettynä asuinpaikkana?
1
Esim. Haveri et al. 2003; Leinamo 2004; Laamanen 2007; Leinamo 2010.
2
Esim. Mäkinen 2009. Vuoden 2013 alusta käynnistyi Turun yliopiston kansatieteen professori Helena Ruotsalan johtama tutkimus-
hanke, jossa Turun yliopiston kansatieteilijät Niina Koskihaara ja Lauri Katiskoski sekä etnologi Minna Mäkinen Jyväskylän yliopistos-
ta tarkastelevat kulttuurisia prosesseja, joiden avulla ihminen jäsentää ja paikantaa itsensä uudelleen ympäristöönsä yhteiskunnallisten
alueuudistusten kehyksessä. Hankkeen rahoittajana on Koneen säätiö.
51
Keskityn artikkelissa pohtimaan kotikunnan kult- kohdistamaan huomion kotikuntaansa tavan-

tuurista merkitystä kuntaliitostilanteessa. Tarkaste- omaista tarkemmin. Kuntaliitostilanteessa kunta-
len kotikuntaa liitoksen hetkellä ja liitoksen toteu- laisten mielikuvat ja käsitykset kotikunnastaan jou-
duttua, kun kotikunta on muuttunut entiseksi koti- tuvat uudelleenmäärittelyn alaisiksi ja esimerkiksi
kunnaksi. Mitä entisestä kotikunnasta halutaan säi- kysymys siitä, ”mistä olenkaan kotoisin”, saattaa
lyttää kuntaliitoksen jälkeen? Artikkelin sitaatit ovat nousta esiin.4
otteita haastatteluista, joissa säynätsalolaiset kertovat
muistojaan ja kokemuksiaan vuonna 1993 toteute- Huolimatta siitä, että maailmamme on muuttu-
tusta liitoksesta Jyväskylän kanssa. nut verkostomaiseksi ja rajat ylittävää yhteistyötä ko-
rostavaksi, erilaisten rajattujen paikkojen muodos-
taminen ja niiden paikallisuutta korostavien piirtei-
den puolustaminen on kuitenkin edelleen osa ih-
misen tapaa olla olemassa. Ihmisillä on edelleen pyr-
kimys vetää rajoja ”meidän” ja ”muiden” välille.5
Kuntaliitoksessa totutut rajat muuttuvat ja ”meistä”
tulee ”niitä toisia” tai ”toisista” tulee ”meitä”. Kun-
tarajojen raivauksen ja sen myötä paikallisen toi-
mintakulttuurin muuttuminen saatetaan kokea epä-
varmuutta aiheuttavana ja jopa uhkaavana tilantee-
na, joka synnyttää paikallista kuohuntaa, keskuste-
lua ja kirjoittelua oman kunnan tulevaisuudesta. Yh-
Korpilahden vaakuna. tenä merkittävänä keskustelu- ja ajoittain jopa kiis-
telyfoorumina ovat paikalliset lehdet, joiden mieli-
Kuntaliitos – kotikunta murroksessa pidesivuilla kuntalaiset esittävät omia kantojaan se-
kä liitoksen puolesta että sitä vastaan, kuten nämä al-
Kotikunta voidaan määritellä paikaksi, jossa kunta- la olevat otsikkoesimerkit osoittavat.
laisten omakohtaisten kokemusten, tunteiden ja ar-
kisen elämän kautta muovautuneet mielikuvat Itsenäisen Korpilahden puolesta
omasta asuinpaikastaan yhdistyvät tiettyyn maantie- (Korpilahti-lehti 14.12.2005)
teellisesti ja hallinnollisesti rajattuun alueeseen, jota
kunnaksi nimitetään. Kirjoitettaessa kunta-sanan
eteen “koti”, antaa se kunnalle aivan uudenlaisen Luopuvatko saarelaiset sananval-
ulottuvuuden. “Koti” ikään kuin merkityksellistää lasta kunnassaan?
kunnan. Kunta saattaa olla hallinnollinen alue, mut- (Säynätsalon sanomat 26.9.1991)
ta kotikunta on koettu ja eletty paikka.3 Merkityk-
sellisyydestään huolimatta kotikunta “sijaitsee” ta- Kuntaliitos ajankohtainen!
vallisesti jossain kuntalaisten jokapäiväisen elämän (Säynätsalon sanomat 31.7.1991)
taustalla ja osaltaan rytmittää asukkaidensa elämää.
Arjen tuttuudessa ja totunnaisuudessa kotikunta ei
nouse ihmisten ajatuksissa tai toimissa useinkaan Tarvitsemme palveluja,
etusijalle, vaan se jää huomaamattomaksi osaksi ar- emme kuntarajoja
jen rutiineja. (Korpilahti-lehti 26.10.2005)
Kotikunnasta tulee huomattavasti näkyvämpi Kuntaliitosta puoltavien ja sitä vastustavien mie-

kuntaliitoksen kaltaisen, arvaamattomuutta ja epä- lipiteiden taustalla on erilaisten asiaperusteiden
tietoisuutta sisältävän, muutoksen myötä. Kuntali- ohella myös tunteita, esimerkiksi menettämisen pel-
itos ei välttämättä muuta tai mullista kuntalaisten koa tai toiveikkuutta paremmasta. Kuntaliitos on
elämää kokonaisvaltaisesti, mutta se saa ihmiset prosessi, jossa säilyttävät ja muutokseen pyrkivät tah-
3
Ks. esim. Paasi 1998. Kotikuntaan identifioitumisesta ks. esim. Riukulehto & Suutari 2012.
4
Paikan muuttuvista asemista ks. Karjalainen 2006.
5
Kymäläinen 2006.
52
totilat kamppailevat. Liitoskeskusteluissa otetaan Muistoja kotikunnasta

kantaa siihen, turvaudutaanko vanhaan tuttuun vai
lähdetäänkö etsimään uutta ja muutosta sellaisesta, Kotikunta on asuinpaikan ohella myös kulttuurinen
josta ei ehkä aiemmin ole kokemusta. Tällaisessa ti- kehys, johon osa kuntalaisista tuntee kuuluvansa ja
lanteessa yksi vaihtoehtoinen strategia on etsiä tut- johon he viittaavat kuvaillessaan millaisia ihmisiä
tuuden ja turvallisuuden tunteita tutusta mennees- he ovat. Kuntalaiset saattavat mieltää ”kotikuntalai-
tä. suuden” osaksi identiteettiään ja kotikunnan yhtei-
söksi, jolla on omat, muista kunnista eroavat eri-
Suhde erilaiseen ja vieraaseen muodostuukin tyispiirteensä.8 Kuntaliitoksen toteuttamisen yhtey-
usein, joskin huomaamatta, aikaisemmin tiedetyn dessä entinen kotikunta deinstitutionalisoidaan eli
ja tunnetun pohjalta. Vanhastaan tutun järjestyksen sen yhteiskunnalliset rakenteet katoavat tai muuttu-
näkeminen erilaisessa ja uudessa auttaa ihmistä so- vat selkeästi.9 Samalla se riisutaan ja puetaan uudel-
peutumaan muuttuvaan tilanteeseen tai uuteen leen myös symbolisella tasolla. Vaatteiden sijaan ky-
paikkaan.6 Kuntaliitostilanteessa vanha ja uusi jär- seessä ovat kunnalliset symbolit, kuten kunnan ni-
jestys ovat alituisen vertailun kohteena. Saattaa käy- mi, vaakuna, viirit ja vaikkapa kunnantalo. Arkisen
dä jopa niin, että kotikunta nostetaan jalustalle ja se elämän keskellä kunnalliset muistomerkit eivät saa
saa tavallista värittyneemmän ja virittyneemmän si- juurikaan kuntalaisten huomiota osakseen, mutta
jan kuntalaisten mielikuvissa aiheuttaen haikeutta ja kuntaliitoksen myötä tämä entisen kotikunnan sym-
kaipuuta menetettyyn itsenäisyyden aikaan. Koti- bolisto, jota kutsun kunnalliseksi kulttuuriperin-
kuntaan kohdistetaan nostalgisia muistoja, jolloin nöksi10, saa enemmän huomiota ja se halutaan säi-
epämiellyttävätkin asiat muistetaan parhain päin. lyttää.
Kyllä kai se [kuntaliitos] on tämmönen tunneky- Entisen kotikunnan nimi on yksi tärkeimmistä
symys. Että ei se ole loppujen lopuksi niin hirvees- muistomerkeistä, jonka tulevaisuudesta kuntalaiset
ti negatiivisia puolia sitten tuonukkaan, mutta ovat huolissaan. Ei nimittäin ole aivan yhdenteke-
kuitenkin jotenkin haikailee semmosta idylliä.7 vää, minkä nimisestä paikasta kertoo olevansa ko-
Jyväskylä Seuran jäsenet kevätretkellä Korpilahdella 17.5.2011. Retkellä tutustuttiin uuden jyväskyläläisen kaupunginosan
kulttuurikohteisiin, kuten kirkkoon ja kotiseutumuseoon. Kuva: Minna Mäkinen.
6
Lehtinen 2006. 7 KSMA-JYEL 02/433:35. 8 Sihvola 2000. 9 Kunnan deinstitutionalisoitumisesta ks. esim. Zimmerbauer 2006
10
Kulttuuriperinnön käsitteestä ks. esim. Aarnipuu 2009 [online] ja Anttonen 2009 [online].
53
Kunnantalo on ehkäpä näkyvin symboli tai maa-

merkki, joka liitetään kunnallisuuteen. Kunnan-
talossa tehdään päivittäin kunnallisia toimia. Kun-
taliitoksen myötä lakkautetun kunnan kunnantalot
jäävät vaille käyttöä, koska kunnanvaltuusto, -halli-
tus ja -virasto lopettavat toimintansa. Kunnallisina
muistomerkkeinä kunnantalot toimivat parhaiten
silloin, kun niitä käytetään edelleen paikallisten kun-
nallisten palvelujen paikkoina: kirjastoina, yhteis-
palvelupisteinä tai muina kuntalaisten kokoontu-
mispaikkoina.12
Säynätsalon vaakuna.
Edellä kuvatut esimerkit kunnallisesta kulttuuri-
perinnöstä edustavat sen kollektiivisia muotoja. Ko-
toisin. Paikannimet ovat sekä kielen ja kulttuurin tikunnan muistoa on mahdollista vaalia myös hen-
säilyttäjiä että rajojen piirtäjiä. Suunniteltaessa lii- kilökohtaisemmalla tasolla, jolloin muistomerkit
tosta useampien tai tasavertaisten kuntien kesken, saattavat olla pieniä arkisia valintoja, joilla kuntalai-
keskustelua ja jopa kiistelyäkin vaatii hallinnollisten nen kannattelee jotain omaa tapaansa muistella en-
ja taloudellisten järjestelyjen keskellä uuden kunta- tistä kotikuntaa.
kombinaation nimeäminen; valitaanko jokin ole-
massa olevista nimistä vai keksitäänkö kokonaan uu- Nauravat mulle töissäkin, kun jotain lausuntoja
si nimi. Pienen kunnan liittyessä suurempaan kun- tehdään, niin mää aina päivään, että Säynät-
taan nimikysymys koskee enemmänkin sitä, millä salossa, että ”etkö sinä maalainen ole oppinut,
tavoin entisen kotikunnan nimi on mahdollista säi- että me ollaan Jyväskylässä”. En ole ja niin
lyttää uuden kotikunnan ohella. Nimen säilyttäjinä kauan kun näin saan kirjottaa, niin niin kauan
voivat toimia esimerkiksi ilmestymistään jatkava pai- kirjotan. Se, kun on selkäytimessä ja oon tyhmä
kallislehti, paikallinen juhlaperinne ja vaikkapa en- enkä opi sitä uutta kotikaupunkia.13
tisen kotikunnan nimi postitoimipaikkojen niminä.
Edellä mainittujen lisäksi muun muassa urheilu- ja Kulttuurinen kuntalaisuus
muut paikalliset seurat voivat kannatella kotikun-
nan nimiperinnettä. Kotikunnan nimi saattaa säilyä Olen käsitellyt tässä artikkelissa entiseen kotikun-
myös joko liitoksen jälkeenkin itsenäisen seurakun- taan liittyvien muistojen vaalimista. Kollektiivinen ja
nan tai seurakuntien yhdistymisen jälkeen alueseu- henkilökohtainen muistelu ovat esimerkkejä sellais-
rakunnan nimenä. Useimmiten entisen kotikunnan esta toiminnasta tai ilmiöstä, jota kutsun kult-
nimi jatkaa eloaan kaupunginosan tai taajaman ni- tuuriseksi kuntalaisuudeksi. Kuntalaisuus sinällään
menä. on kunnan jäsenyyttä, jota ohjaavat lainsäädännöl-
liset oikeudet ja velvollisuudet. Kulttuurisella kun-
Lakkautetun kotikunnan menneisyyttä voidaan talaisuudella viittaan niihin merkityksiin ja käsityk-
tallentaa myös erilaisin kertomuksin ja tarinoin, jot- siin, joita asukkaat ovat asuinkunnastaan muodos-
ka kirjataan kunnasta kirjoitettavaan historiaan. taneet ja miten ne ilmenevät toiminnan tasolla. Kult-
Kuntahistoriat tekevät näkyväksi sitä kunnallisuutta tuurisen kuntalaisuuden rakentumisen ja ylläpitä-
ja paikkakunnan menneisyyttä, jonka kautta toisil- misen aineksia ovat sekä kollektiivisen tason paikal-
leen tuntemattomat kuntalaiset voivat mieltää oman liset kertomukset että erilaisten asukkaiden erilaiset
menneisyytensä ainakin osittain yhteiseksi. Kunnal- henkilökohtaiset tulkinnat niistä.
liset historiaprojektit ovat saaneet tukijoita ja teki-
jöitä kuntaliitosten toteutuessa. Tässä työssä aktiivi- Entisen kotikunnan kulttuurinen kannattelu
sia ovat olleet paikalliset kotiseutuyhdistykset, joista vaikkapa nostalgisten muistojen14 ja kertomusten
monet ovat tallentaneet tarinoiden ohella myös ko- muodossa tulee olemaan ajankohtaista varmasti niin
tikunnan vaakunan saamalla sen kunnanvaltuuston kauan, kuin on kunnallisen itsenäisyyden aikana
päätöksellä kotiseutuvaakunaksi.11
11 12 13
Suomen kotiseutuliitto, kuntavaakunat ja kotiseutuviirit [online]. Putkonen 2009. KSMA-JYEL 02/433:24.
14
Korkiakangas 1999.
54
Alvar Aallon piirtämä Säynätsalon kunnantalo.
55
eläneitä ja itsenäisyyden aikaa muistavia kuntalaisuutensa kulttuurisia, esimerkiksi kuulumisen tun-
siakin. Kuntaliitoksen luonnollistuminen, toisin sa- teita vahvistavia piirteitä – niin halutessaan ja tietysti
noen uuden kotikunnan asettuminen täysin ky- oman kulttuurisuutensa puitteissa.
seenalaistamattomaksi osaksi elämää, on pitkäkes-
toinen prosessi, johon kuluva aika on paremmin- Tässä yhteydessä olen tarkastellut kulttuurista
kin sukupolvien kuin vuosien määrällä arvioitavissa. kuntalaisuutta erityisesti menneisyyden säilyttämi-
sen näkökulmasta. On kuitenkin hyvä muistaa, että
SÄYNÄTSALO: Kuntaliitokses- kulttuurinen kuntalaisuus sisältää myös merkitysra-
kenteita ja toimintaa, joiden päämääränä on aktii-
ta on kulunut 13 vuotta, mutta vinen identifioituminen liitoksen jälkeiseen uuteen
mielipiteet jakautuvat yhä. kotikuntaan.
Periaatteesta edelleen vastaan.
(Keskisuomalainen 29.1.2006)
Tulee kuitenkin muistaa, että kaikille kotikunta ei

ole samanlainen elämän jäsentäjä. Asukkaiden ko-
tikuntaansa liittämät merkitykset, heidän kulttuuri-
nen kuntalaisuutensa, riippuu paljon siitä, miten he
osallistuvat kotikuntansa elämään ja arkeen. Toiset
viettävät enemmän aikaansa kotikunnassaan, käyt-
tävät laajemmin kunnallisia palveluita ja ovat siten
kiinnittyneempiä kotikuntaan kuin toiset. Samoin
suhtautuminen kuntaliitokseen riippuu jokaisen
kuntalaisen kokemuksista ja mielikuvista. Osalle
kuntalaisista liitos saattaa avata tummanpuhuvia ku-
via tulevaisuudesta vaikkapa itsenäisyyden menet- Lähteet ja kirjallisuus
täneessä kaupunginosassa. Toiset taas ovat sopeu-
tuneet hyvin kuntaliitoksen jälkeiseen elämään, li- Haastattelut
itos on jopa parantanut heidän arkisen elämänsä Keski-Suomen Muistiarkisto, Historian ja etnologian laitos,
laatua. Entisestä kotikunnasta on tullut houkuttele- Jyväskylän yliopisto
vampi asuinpaikka osana suurempaa kaupunkia. Diaarionumero
KSMA-JYEL 02/433:24
Kun mä muutin sen takia, kun tää oli osa KSMA-JYEL 02/433:30
KSMA-JYEL 02/433:35
Jyväskylän kaupunkia. Mää oon taas ylpee siitä,
että olen Jyväskylän kaupunkilainen, vaikka mä Sanomalehtilähteet
oon säykkiläinen, mutta silti tiedän olevani osa
suurempaa kokonaisuutta.15 Keskisuomalainen
29.1.2006: Säynätsalo: Kuntaliitoksesta kulunut 13 vuotta,
mutta mielipiteet jakautuvat yhä. Periaatteesta edelleen vas-
Tarkasteltaessa kuntaliitosta kulttuurisesta
taan.
näkökulmasta voidaan ajatella, että liitos on aina Korpilahti-lehti
jonkinasteinen paikallinen ja paikallisuuteen vaikut- 26.10.2005: Tarvitsemme palveluja, emme kuntarajoja
tava murros. Se haastaa kuntalaiset pohtimaan omaa 14.12.2005: Itsenäisen Korpilahden puolesta
paikallisuuttaan – ”mistä olen kotoisin”. Paikalli- Säynätsalon sanomat
suuden tutkimuksessa korostetaankin sitä, että ih- 31.7.1991: Kuntaliitos ajankohtainen
26.9.1991: Luopuvatko saarelaiset sananvallasta kunnassaan
minen ottaa paikan haltuunsa muokkaamalla sitä,
puhumalla siitä ja jopa taistelemalla sen puolesta. Ih- Kirjallisuus
misen suhde paikkaan rakentuu aktiivisen paikalli-
suustyön kautta. Kuntaliitos tarjoaa siten asukkaille Aarnipuu, Petja (2009). Olemme kulttuurin perikuntaa!
hedelmällisen perustan vahvistaa oman kuntalai- Elore 1/2009. Folkloristiikan ja perinteentutkimuksen aika-
15
KSMA-JYEL 02/433:30.
56
kausjulkaisu. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Leinamo, Kari (2004). Kuntaliitoksen jälkeen. Kuntien yhdisty-
Viitattu 28.2.2013. Saatavissa: http://www.elore.fi/arkisto/ misen vaikutukset liitosalueiden näkökulmasta. Levón-instituutin
1_09/art_saatteeksi_1_09.pdf julkaisuja 111. Vaasa: Vaasan yliopisto.
Anttonen, Pertti 2009. Kulttuurin, perinteen ja perinnön Leinamo, Kari (2010). Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
kysymyksiä. – Elore 1/2009. Folkloristiikan ja perinteentutki- Vuosina 2001–2009 toteutettujen maaseutu–kaupunki -kuntaliitos-
muksen aikakausjulkaisu. Suomen Kansantietouden Tutkijain ten tarkastelua. Levón-instituutin julkaisuja 131. Vaasa: Vaasan
Seura ry. Viitattu 28.2.2013. Saatavissa: http://www.elore.fi/ yliopisto.
arkisto/1_09/art_anttonen_09.pdf Mäkinen, Minna (2009): Kotikunta kaupunginosaksi. Säynät-
Haveri, Arto, Laamanen, Elina & Majoinen, Kaija (2003). salon kunnan ja Jyväskylän kaupungin kuntaliitos kulttuurisena il-
Kuntarakenne muutoksessa? Tutkimus kuntajaon muutostarpeista miönä. Jyväskylä: Jyväskylän kaupunki.
tulevaisuudessa. Acta-sarjan julkaisuja nro 155. Helsinki: Suo- Paasi, Anssi (1998). Alueiden renessanssi ja identiteettipu-
men Kuntaliitto. he. Teoksessa Sakari Hänninen (toim.) Missä on tässä. Jyväsky-
Karjalainen, Pauli, Tapani (2006). Topobiografinen paikan lä: SoPhi, 170–190.
tulkinta. Teoksessa Seppo Knuuttila, Pekka Laaksonen & Ulla Putkonen, Lauri (toim.) (2009). Päätöksen paikka. Kunnanta-
Piela (toim.) Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu. Kalevalaseuran lot ja kaupungintalot. Helsinki: Euroopan rakennusperintöpäi-
vuosikirja 85. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, vät.
83–92. Riukulehto, Sulevi & Suutari, Timo (2012). Joki on Nurmon
Korkiakangas, Pirjo (1999). Muisti, muistelu, perinne. Teok- äiti. Nurmonjokilaakso kotiseutukuvassa. Seinäjoki: Helsingin yli-
sessa Bo Lönnqvist et al. (toim.) Kulttuurin muuttuvat kasvot. opiston Ruralia instituutti.
Johdatusta etnologiatieteisiin. Tietolipas 155. Helsinki: Suomalai- Sihvola, Juha (2000). Yksilönä yhteisössä. Näkökulmia paikallis-
sen Kirjallisuuden Seura, 155–175. uuteen, globalisaatioon ja hyvään elämään. Helsinki: Pole-Kunta-
Kymäläinen, Päivi (2006). Paikan ajattelun haasteita. Teok- tieto.
sessa Seppo Knuuttila, Pekka Laaksonen & Ulla Piela (toim.) Suomen Kotiseutuliitto, kuntavaakunat ja kotiseutuviirit.
Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu. Kalevalaseuran vuosikirja Viitattu 4.3.2013. Saatavissa: http://www.kotiseutuliitto.fi/tie-
85. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 201–217. topankki/kuntavaakunat-ja-kotiseutuviirit.
Laamanen, Elina (2007). Vapaaehtoiset pakkoliitokset? Diskurs- Zimmerbauer, Kaj (2006). Kunnan deinstitutionalisoitumi-
sianalyyttinen tutkimus kuntarakennetta koskevasta julkisesta kes- nen. Alueellinen identiteetti kuntaliitoksessa: esimerkkinä Pe-
kustelusta. Acta nro 194. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. räseinäjoen ja Seinäjoen liitos. Kunnallistieteellinen aikakuskirja
Lehtinen, Ari (2006). Osallisuuden ja kieltäytymisen paikat. 34(2) 2006, 109–121.
Teoksessa Seppo Knuuttila, Pekka Laaksonen & Ulla Piela
(toim.) Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu. Kalevalaseuran vuosi-
kirja 85. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 44–63.
57
Kotiseutumuseot pitävät yllä paikallisuuden historiallisia piirteitä, kuten rakennuksia. Kuva: Niina Koskihaara.
58
PAIKALLISUUS
KOKEMUKSIA, TOIMINTAA JA YHTEISESTI JAETTUJA MERKITYKSIÄ
Niina Koskihaara
FM, tutkija
syntymäkunta Vehmaa
asuinpaikka Raisio
A
jelen syyspäivän auringossa Paraisilta koh- ret tunteet. Paikat nousevat ihmisten puheisiin ja
ti Nauvoa, tai nyt kuntaliitoksen jälkeen niitä aletaan tehdä tiettäviksi yleensä tilanteissa, jois-
pitäisi kai sanoa Nauvon kaupunginosaa. sa niihin kohdistuu muutoksia.1 Kuntaliitostilanne
Mieleeni nousee kuitenkin hämmennys. on mitä ilmeisimmin tällainen muutos, joka nostaa
Miten sijaintini ja matkani määränpää tu- paikan ja paikallisuuden ihmisten puhuntaan. Pai-
lisi ilmaista oikein? Olen menossa Nau- kallisuus rajautuu alueeksi, josta puhutaan, jonka
voon, Paraisille Nauvoon, Nauvon kaupungino- puolesta pelätään ja halutaan toimia. Näissä kes-
saan… Näitä miettiessäni näen tammien reunusta- kusteluissa kulloisenkin puhujan oma asuinpaikka
man tien reunassa kyltin, jossa lukee: ”Livet är lo- nousee määrittelyn lähtökohdaksi.
kalt”. Tekstin viesti tuntuu vastakohtaiselta äskeisil-
le mietteilleni, jossa paikan sijoittaminen ja määrit- Vielä reilut sata vuotta sitten kodin, työn ja vapaa-
tely tuntui ongelmalliselta. Miten elämän paikallis- ajan piirit rajautuivat pitkälti samalle alueelle, pää-
uus määrittyy, jos paikkaa ei pysty määrittelemään sääntöisesti oman kotikunnan rajojen sisäpuolelle.
suhteessa muihin paikkoihin? Kunnat ovat muo- Teknologia ja ihmisten lisääntynyt liikkuminen ovat
dostaneet kehyksen paikallisuudelle, johon on iden- laajentaneet elämänpiiriä ja ihmisten arkitodellisuus
tifioiduttu ja jonka avulla on paikallistettu oma si- on muuttunut monipaikkaiseksi. Onko nykyinen ar-
jainti ja asukasidentiteetti sekä rajattu muita pois kitodellisuus kuitenkaan muuttanut käsityksiämme
toisiin kuntiin kuuluviksi. Kuntaliitokset rikkovat ja mielikuviamme paikallisuudesta? Miten määritte-
paikkojen välisiä suhteita, ne liittävät uudella taval- lemme paikallisuuden, kun sitä meiltä kysytään?
la yhteen mutta samalla myös hajottavat ja pakotta-
vat järjestämään suhteet uudelleen. Ei siis ihme, et-
1
tä kuntaliitoskeskustelut ovat nostaneet pintaan suu- Lappi 2007, 145.
59
No, kyllä paikallisuus on niin kun tämmönen koti- paikallisuuden määritelmää useimmiten juuri asu-
kunnan mukaan määrityvä asia aika pitkälle. Täs- misen kautta. Määritelmissä on mukana abstrakti
sä mielessä, niin on varmaan jossain määrin tapah- läheisyyden-käsite, jonka avulla paikallisuus rajataan
tunu muutosta ajattelussa ja niin.2 omaksi mielletylle ja lähellä sijaitsevalle alueelle.
Henkilöt, jotka ovat syntyneet ja asuneet koko ikän-
Paikallisuus. Se on kyllä mun mielestä semmonen sä samassa paikassa ja joiden ystävyyssuhteet ovat
niin kun semmonen, siis elämisen mitta. – paikkal- muodostuneet toisten samalla alueella pitkään asu-
lisuus on tota semmonen, mikä kuvaa sitä elinpii- neiden kanssa, määrittelevät paikallisuuden pitkälti
riä, jota minä niin kun lihallisena olentona voin asumisen pitkäkestoisuuden sekä pitkien ystävyys- ja
niin kun hanskata päivittäin.3 naapuruussuhteiden kautta.
Nämä määritelmät paikal- Se, että tää on mun koti ja juuret täällä. ----
lisuudesta ovat tavallisten Ja sitten justiin nämä kaverit, että kun polvenkorku-
Arkijärjellä kuntalaisten esittämiä. Mää- sesta asti yhdessä, niin se siinä on.5
ritelmät käyvät järkeen, mut-
ajateltuna ta tarkemmin mietittäessä Asumisen pitkäkestoisuus on luonnollinen mää-
voi huomata, että ne sisältä- rittäjä paikallisuuskokemusten ja -määritelmien taus-
vät paljon asioita, jotka voi- talla. Asumisen kautta korostuu yksilöiden oma nä-
elämä on vat olla eri yksilöille merki- kökulma paikallisuuden kokemisessa. Haastatteluis-
tykseltään hyvinkin erilaisia. sa nousi esille myös ihmisten muuttuvien asuin-
Arkijärjellä ajateltuna elämä paikkojen ja elämäntilanteiden merkitys. Näissä
paikallista. on paikallista, arkisten toi- määritelmissä on rivien välistä tulkittavissa ajatus
mintojen mittakaavan sisäl- yksilöiden oman toiminnan vaikutuksesta paikallis-
lä tapahtuvaa kanssakäymistä ja liikkumista. Paikal- uuden kokemiseen ja siihen, mistä asioista kokemus
lisuus määrittyy kulloisenkin määrittelijän oman elä- kulloinkin koostuu.
män kannalta keskeisten asioiden ja toimien kautta.
Mielikuvat paikallisuudesta liittyvät yhä nykyään ih- Mut mul tulee mieleen paikallisuudesta semmonen
misten monipaikkaisesta arkielämästä huolimatta oma elinpiiri. Et se voi olla niin kun suppea tai laa-
oman kodin ja lähielämänpiirin käsittävälle fyysisel- ja. Et riippuu vähän elämäntilanteesta ja kokemuk-
le alueelle. Monipaikkainen arkitodellisuus ei siis sesta ja muustakin. Ja se voi tietysti olla vähän eri
tarkoita sitä, ettei elämää elettäisi nykyäänkin pai- tilantees hiuka eriki. Et sitä itsestä se lähtee se pai-
kallisesti.4 kallisuus kuitenkin. Et siin on se oma elinpiiri ja sit
ne ihmiset, mitkä siinä on lähistöllä ja kuuluu sii-
Arkielämän paikallisuutta tuotetaan ja toteute- hen. Siit kai sit se paikallisuus syntyy.6
taan myös paikallisyhdistysten toiminnassa. Erityi-
sesti kotiseutu- ja kyläyhdistykset säilyttävät ja pitävät Aivan kuten kotiin liittyy emotionaalisia sidok-
yllä paikallisuutta sekä edistävät omaksi koetun alu- sia, jotka rakentuvat paitsi läheisten ihmissuhteiden
een elinvoimaisuutta ja viihtyvyyttä. Minkälaisia ja toiminnan kautta,7 myös paikallisuus voi rakentua
määritelmiä yhdistyksissä toimivat henkilöt antavat näiden tekijöiden pohjalta. Luottamus naapureihin
paikallisuudelle omalla paikkakunnalla toteutuneen voidaan saavuttaa molemminpuolisen pitkään jat-
kuntaliitoksen jälkeen? Tähän kysymykseen tulen kuneen asumisen ja yhteisen kanssakäymisen kautta.
keskittymään seuraavassa tekstissä, joka perustuu ky- Parhaimmillaan tämä tarkoittaa elämän ilojen ja su-
lä- ja kotiseutuyhdistystoimijoiden kanssa tekemiini rujen jakamista naapuruston ja ehkä jopa koko ky-
haastatteluihin, joissa he pohtivat ja määrittelivät län kesken sekä tarvittaessa avun vastaanottamista ja
paikallisuutta. tarjoamista.
Asuminen, sosiaaliset suhteet ja yksilö Ja sitten myöskin se, että ahdinkotilojen syntyessä
niin kyllä sitä apua löytyy lähinaapureilta juuri sil-
Asuminen, läheisyys ja paikallisuus liittyvät kiinteästi lä tavalla että, silloin kun ollaan paikallisessa ver-
yhteen. Kylä- ja kotiseutuyhdistystoimijat lähestyvät kostossa kiinni vaikkei sen tarvitsisi olla muuta
2 3 4 5 6 7
TYKL/aud/802. TYKL/aud/790. Ruotsala 2011, 203. TYKL/aud/805. TYKL/aud/784. Tuomi-Nikula 2004, 9.
60
Lumpeenkukka symbolisoi paikallisuutta linja-autopysäkin katoksen koristeena. Kuva: Niina Koskihaara.
kuin naapuriverkosto, johon on hyvät suhteet, niin H1: Ja sit me omitaan täällä semmoset paikalli-
löytyy niin uskomattomalta tasolta erilaista apua.8 suudet, kun sanotaan nyt tää meidän taiteilija tää
N.N., joka tekee kaikkee. Niin kyl me hyvin sano-
Kotiseutu- ja kyläyhdistystoimijoiden antamien paitaan sillä tavalla, et hän on paikallinen taiteilija,
kallisuusmääritelmien pohjalta voidaan sanoa, että et se kuuluu meile. Ette te sitä.
asumisen pitkäkestoisuus liitettynä tuttuihin ihmi- H2: Se on meiän N.N. 10
siin sekä luottamuksellisiin ja toiminnallisiin suh-
teisiin naapurustossa luovat erityistä pohjaa paikal- Tunnetun henkilön maineen avulla rakennetaan
lisuuden kokemuksille ja paikkaan kuulumiselle.9 ja kohotetaan yhteistä paikallisuutta ja sen merki-
tystä sekä tehdään ero meidän paikallisuuden ja mui-
Asumisen kautta voidaan siis määritellä paikallis- den kylien tai kuntien välille.
uutta, mutta sitä voidaan käyttää myös paikallisuu-
den rakentajana. Kylässä tai omaksi mielletyllä alu- Paikallisuus toimintana
eella asuvaa tunnettua henkilöä voidaan käyttää yh-
teisen paikallisuuden ja kylän identiteetin rakenta- Oman alueen elinvoimaisuuteen ja viihtyvyyteen liit-
jana. Tällöin on kyse yhteisössä yhteisesti muodos- tyvät tekijät muodostuvat paikallisen yrittäjyyden,
tetusta paikallisuuden osatekijästä, ei enää oman elinkeinonharjoittamisen ja yhdistystoiminnan kaut-
asuinpaikan ja omien naapuruussuhteiden pohjalta ta. Alueella toimivat yritykset edustavat paikallista
muodostetusta määritelmästä. Ajan kuluessa mer- toimintaa ja niissä asioiminen koetaan tärkeänä alu-
kittävän yksilön asuminen paikassa vakiintuu tärke- een elinvoimaisuutta tukevana käyttäytymisenä. Alu-
äksi asiaksi, josta halutaan pitää kiinni. eelle leimaa-antavien elinkeinojen harjoittaminen
luo myös osaltaan paikallista identiteettiä.
9 10
8 TYKL/aud /801 Vrt. Kauppinen Heidi 2009, 26—41. TYKL/aud/807
61
Tääl on paikallistuotantoa kuitenki, kukkien kasva- niä esimerkiks, niin ne on meille paikallisia, kun me
tus ja puutarhatuotteita tulee paikallisesti, mut ei saadaan ne täältä itse. Taikka otetaan puut metsäs-
oikeestaan paikallisuutta sillai muuta.11 tä. Ja se on paikallista, että me saadaan puut met-
sästä ja meil on tulipesä tossa ja me lämmitetään
No, sit tämä on ollu, nii tämä on ollu hyvä semmo- niillä. Ei me tarvita siihen ulkopuolisia.13
ne juurikaspitäjä.12
Toiminnan kautta määriteltyyn paikallisuuteen
Paikallisuutta on myös toiminta, josta voidaan it- liittyy kotiseutu- ja kyläyhdistystoimijoiden määrit-
se päättää ja joka tuottaa omavaraisuutta ja riippu- telyissä myös yhdistystoiminta. Paikallisyhdistyksissä
mattomuutta esimerkiksi kaupallisista elintarvik- tapahtuva toiminta ja siihen osallistuminen ovat pai-
keista, ostohyödykkeistä tai muiden alueiden tarjoa- kallisuutta erityisesti, koska toiminta tapahtuu mei-
mista luonnonresursseista. Oman asuinalueen met- dän toteuttamana ja meidän alueella. Toisaalta pai-
sistä saatavien marjojen ja sienien kerääminen sekä kallisuutta saatetaan kokea olevan välillä liiankin
polttopuiden kokoaminen edustavat toiminnan paljon. Yhdistysten välinen laajemmalla alueella to-
kautta määriteltyä paikallisuutta. Oman alueen teutettava yhteistyö ei onnistu, koska oman yhdis-
luonnonantimien käyttö edustaa myös omaa pää- tyksen toiminta halutaan rajata ainoastaan omalle
täntävaltaa. alueelle ja tuttujen toimintojen saralle.
On semmonen, että mitä täällä pystytään itse tekee Ja kyllä nääkin on hyvin paikallisia meillä täällä
ja itse hoitaan ja se on meidän määräysvallassa, nää tilaisuudet sit kuitenkin, koska ne on meidän
meidän ohjailtavissa, niin se on sitä paikallisuutta. tällälailla. Ja kyllä se paikallisuus korostuu täällä
Sitten se, kun päätäntävalta on jossain muualla, meidän yhdistyksen toiminnassakin.14
niin se menee sen paikallisuuden ulkopuolelle. —- Sit on nää paikalliset toimijat tietyst. Maatalous-
Ja vielä se, että jos me saadaan se täältä niin kuin naiset, MLL:n ja urheiluseurat ja VPK ja ketä näi-
itseltä, että ei me tarvita mistään. Se on hyvin pai- tä nyt on sit. Ne toimii täs paikallisesti omaksi ilok-
kallista , että jos me mennään tonne ja haetaan sie- seen ja vähän toistenkin tietysti.15
Nalle Ritvola
11 12 13 14 15
TYKL/aud/788. TYKL/aud/776. TYKL/aud/807. TYKL/aud/807. TYKL/aud/788.
62
Siis semmosilla henkilöillä, jokka ei oo ollu täältä

pois, niin he ovat erittäin, kuinka mää sanosin, vai-
keita saada tähän yhteistyöhön. —- että kaikki pidet-
täis vaan paikallisesti tällälailla. Että kyllä täällä
on sitä sisäänlämpiivyyttä, paikallisuutta ehkä lii-
ankin paljo. Sehän on tietysti hyvästä niin kauan,
kun se ei mee yli.16
Kylä- ja kotiseutuyhdistykset toimivat paikallisuu-

den puolesta ja pitävät sitä yllä toimintojensa kaut-
ta. Määritelmissä toiminta näyttäytyy erityisesti mei-
dän toimintana, joka tuottaa ikään kuin sivutuot- Luopioisten vaakuna.
teena paikallisuutta, johon ihmiset voivat kiinnittyä
esimerkiksi tapahtumien kautta.
Nii paikallisuus. Kyl mar se jonku näköne murreki
on jonku näköst paikallisuutta. Et se on aika piänl
Niin tääl on toi kotiseutuyhdistys on yks, mikä on
alueel kumminki, kun sit se muuttu jo taas, et toi
semmonen aika semmonen. Vaik mää sanoin, et ei
noin nii se puhetyyli taik ne sanat hiuka aina muut-
siel enää niin pal käy, mut se on kuitenkin semmo-
tuu. Et ei kovin pitkäl tartte mennä kumpaankaan
nen, et se on niin ko se koko pitäjän kokko väe. Ne
suuntaan, ko sen huomaa sit jo, et.19
tulee siihen. Ja ne on aina ollu ne juhlat. Ja siäl on
pitäjäläisten nämät ne esineet ja ne kaikki. Ja ne on
Haastateltavien määrittelyt paikallisuudesta sen
hyvin, et siel on aika hyvä se on. Et se on, et var-
erityispiirteiden kautta sisältävät omaksi koetun pai-
maan moni täst lähelt tiätää — museon.17
kan rajojen sisäpuolella olevia asioita. Merkitykselli-
set erityispiirteet saattavat liittyä historiallisiin paik-
Vaikka paikallisuus saattaa aiemman lainauksen
koihin tai maantieteellisiin erityispiirteisiin, joita on
mukaisesti näyttäytyä myös sisäänpäin kääntyneisyy-
käytetty myös symbolisina paikallisuutta esittävinä ja
tenä, ovat paikalliset tapahtumat kuitenkin usein
korostavina kuvina, kuten vaakunoissa käytetyt kuva-
niitä, joihin myös ulkopuolisten on helppo tulla ja
aiheet, jotka esittävät tai symboloivat paikkakunnan
kokea ainakin hetkellisesti kuulumista paikalliseen
suurmiehiä tai luonnonympäristön fyysisiä piirteitä.
yhteisöön.
No, tämä nyt ainakin niin kun alueena, kun se on
Mää luulen, että noi mökkiläisetkin niin kun just
tätä meren lahtee, et ehkä tämä just on semmone,
silloin tuntevat olevansa paikallisia, kun ne tulee
koska se on niin vahvasti tosa kuitenki.
tänne, paikalliseen tapahtumaan (kirjoittajan
—— nii nää vanhat kartanot, nii onhan ne nyt tiätys-
lisäys), ja ovat sitten niin kun tuntevat ittensä terve-
te sitte ja kaike maelma suurmiähet, minkä sulat
tulleeks tänne.18
on nyt sitte vaakunassaki.
——
Erityispiirteet
nii tääl o näit, ne o vanhoi kauppapaikkoi, kun me-
ri on tullu nii lähel siinä. Nii siin on semmone van-
Paikallisuuteen liitetyt erityispiirteet ovat alueen ja
ha joku hautajuttu siin on kiviröykkiö viäl. —— nii
yhteisön ulkopuolisille helpoiten havaittavissa olevia
siäl on tiätyste niit just siält o löyretty vanhoi kasvil-
paikallisuutta muodostavia ja edustavia asioita. Eri-
lisuut ja just niin ko.20
tyispiirteiden avulla myös muut saattavat kuvailla ja
määritellä paikkaa, koska piirteet ovat yleisemmin
Lainauksessa mainittu kasvillisuus edustaa osal-
tunnettuja. Näitä ovat lähinnä maantieteellisesti ja
taan paikallisuutta ja toimii sen merkityksellisyyttä
historiallisesti merkittävät paikat tai alueella käytet-
rakentavana ja korostavana tekijänä, jota voi verrata
tävä murre, joka poikkeaa naapurikuntien murtees-
muiden alueiden ominaiseen kasvillisuuteen. Pai-
ta. Erityispiirteiden avulla luodaan siis omaa mutta
kallisuuteen liitetyt historialliset, maantieteelliset tai
määritellään myös muita.
luonnontieteelliset erityispiirteet ovat usein kirjalli-
16 17 18
TYKL/aud/807. TYKL/aud/776. TYKL/aud/807.19 TYKL/aud/779. 20
TYKL/aud/776.
63
suudesta luettuja tai ympäristöstä opittuja paikallis- Lähteet

uuteen liitettyjä tietoja, eivätkä niinkään yksilöiden
kokemuksellisuuteen perustuvia paikallisuusmääri- Arkistoaineisto
telmiä.
Turun yliopisto, kansatiede, TYKL-arkisto:
TYKL/aud/776; TYKL/aud/779; TYKL/aud/784;
Arjen mitassa TYKL/aud/ 788; TYKL/aud/790; TYKL/aud /801;
TYKL/aud/802; TYKL/aud/805; TYKL/aud/807
Edellä esitetyt kotiseutu- ja kyläyhdistystoimijoiden
antamat määritelmät paikallisuudelle voidaan nähdä Opinnäytteet
”perinteisinä” paikkaan identifioitumisen tai paikan
identiteettiin liittyvinä määritelminä.21 Määritelmät Mäkinen, Minna (2007). Kotikunta kaupunginosaksi. Säy-
voidaan jakaa myös kahteen paikan erilaisiin tunte- nätsalon kunnan ja Jyväskylän kaupungin kuntaliitos kulttuu-
misen ja vaalimisen tapoihin, jotka perustuvat toi- risena ilmiönä. Lisensiaatintyö, Etnologia, Jyväskylän yliopis-
saalta paikan kokemuksellisuuteen, kirjoittamatto- to.
maan ja tiedostamattomaan, ja toisaalta opittuun,
kirjoitettuun ja tiedostettuun.22 Kolmas paikan tun- Kirjallisuus
temisen tapa voi olla yksilöiden ja yhteisöjen kom-
Heaney, Seamus (1996). Paikan tuntu. Suomentanut Jyrki
munikaatio ja toiminta, joiden kautta jaetaan ja so- Vainioinen. Parnasso, kolmas kirja, 246—257.
vitaan paikan merkitykset.23 Nämä kolme paikan Kauppinen, Heidi (2009). Kotipaikka. Muuttajan kotiseu-
määrittämisen tapaa korostuvat myös kotiseutu- ja tusuhteen rakentuminen. Sosiologian tutkimuksia 10. Sosiolo-
kyläyhdistystoimijoiden paikallisuuden määritelmis- gian ja yhteiskuntapolitiikan oppiaineryhmä, Joensuun yli-
sä. Asuminen, yhteisöllisyys ja toiminta liittyvät pai- opisto.
Knuuttila, Seppo; Rannikko, Pertti (2008). Sivakka ja Rasi-
kan ja paikallisuuden kokemukselliseen puoleen se-
mäki tutkimuksina. Teoksessa Knuuttila et al. (toim.): Kylän
kä yhteisöjen ja yhdistysten toiminnan kautta yhtei- paikka. Uusia tulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä, 9—22. Suo-
sesti jaettuun ja tuotettuun paikallisuuteen. Paikan malaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
erityispiirteiden perusteella määritelty paikallisuus Lappi, Tiina-Riitta (2007). Neuvottelu tilan tulkinnoista:
liittyy puolestaan opittuun ja kirjoitettuun histori- etnologinen tutkimus sosiaalisen ja materiaalisen ympäristön
aan sekä paikan fyysisiin ominaisuuksiin. vuorovaikutuksesta jyväskyläläisissä kaupunkipuhunnoissa. Jy-
väskylä Studies in Humanities 80, Jyväskylä.
Ruotsala, Helena (2011). Kaksi kukkaroa ja kaksi kelloa.
Kuntaliitokset eivät näytä muuttaneen paikallis- Ylirajallisuutta ja monipaikkaisuutta Tornio-Haaparannan
yhdistystoimijoiden ajatuksia ja mielikuvia paikal- kaksoiskaupungissa. Sananjalka, Suomen Kielen Seuran vuosi-
lisuudesta ja sen rakentumisesta. Paikallisuus liite- kirja 53, 196—217. Turku.
tään oman asuinalueen ja lähiympäristöksi koetun Tuomi-Nikula, Outi; Granö, Päivi; Suominen, Jaakko
(2004). ”Oma koti kullan kallis” -johdannoksi. Teoksessa Gra-
alueen sosiaalisiin, toiminnallisiin ja maantieteelli-
nö, Suominen, Tuomi-Nikula (toim.): Koti. Kaiho, paikka,
siin erityispiirteisiin, joissa muuttuneet kuntarajat muutos, 7—12. Kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen
eivät näy. Kuntaliitoskuntien paikallisuus ei nou- laitoksen julkaisuja IV, Pori
dattele kuntarajoja, vaan paikallisuus ymmärretään
kokemuksellisten ja aiemmin opittujen ja yhteisössä
muodostettujen rajausten kautta, joissa merkittävä-
nä tekijänä saattavat vaikuttaa oman kylän tai van-
han kunnan rajat. Myöskään nykyinen liikkuva ja
monipaikkainen elämä ei ole muuttanut sitä tosi-
asiaa, että ihmiset kokevat paikallisuutta, ja tietty
omaksi koettu ympäristö sisältää heille merkittäviä
asioita. Kotiseutu- ja kyläyhdistystoimijoiden anta-
mat määritelmät paikallisuudelle pitävät yhtä saaris-
totien varrella näkemäni kyltin iskulauseen kanssa.
Monipaikkaisen arkielämän ja kunnallisten raken-
teiden muutoksista huolimatta, elämä on paikallista.
21
Vrt. Mäkinen 2007, 20–21. 22 Heaney 1996, 246.
23
Knuuttila & Rannikko 2008, 15
64
Nalle Ritvola
65
Kirjasto on asuinalueiden
tärkeimpiä palveluja.
66
ARJEN PALVELUT KOTISEUDUN MÄÄRITTÄJINÄ

– ESIMERKKEJÄ PÄÄKAUPUNKISEUDUN LÄHIÖISTÄ JA KEHYSKUNNISTA
Jenni Väliniemi-Laurson Hannu Kytö

FM FT
syntymäkunta Helsinki syntymäkunta Mäntyharju
asuinpaikka Helsinki asuinpaikka Etelä-Haaga, Helsinki
Kotiseudun käsite sähdyksen paikkoja. Matkalla palveluihin voidaan

– mitä kotiseutu voi olla ja ohittaa sellaisia alueita, joihin liikkujalla ei välttä-
miten se muodostuu palveluja käyttämällä mättä ole omakohtaista kiinnittymistä, pysähdyksen
syitä tai arkista elämänpiiriä sosiaalisine suhteineen.
K
otiseudun voidaan ajatella olevan siellä, Mitä useammin palvelua käytetään, sitä enemmän
missä arkielämämme pyörii. Tutkijat, jotka palvelupaikka liittyy osaksi arjen kotipiiriä ja oman
ovat pohtineet maantieteellisistä ja sosiaa- asuinalueen rajojen kokemusta.
lisista lähtökohdista sijaintejamme, ovat
lähteneet siitä, että tilat ja alueet ovat kyl- Toiminnallisen elämänpiirimme laajuus vaikut-
miä faktoja ja geometrioita. Paikat taas si- taa keskeisesti kotiseutumme ja oman asuinalueem-
sältävät merkityksiä ihmisille. Aina kun tiloihin on me hahmottumiseen. Eri elämänvaiheissa toimin-
siis latautunut erilaisia tunteita, toimintaa ja vuoro- nallinen ympäristömme laajenee tai kutistuu. Pie-
vaikutusta, on kyse paikoista. Lisäksi niille on muo- nellä lapsella tai toiselle paikkakunnalle opiskele-
dostunut ajan myötä tunnistettava menneisyys sekä maan lähtevällä nuorella toimintaympäristö laaje-
tuttuus. nee, kun taas ikääntyneellä se useimmiten kaventuu
toimintakyvyn heiketessä. Myös joissain elämänvai-
Kiinalais-yhdysvaltalainen maantieteilijä Yi-Fu Tu- heissa, kuten pikkulapsiperhevaiheessa, perheen ar-
1
an (1995) on todennut, että paikoissa oleskellaan ja ki kääntyy helposti kotikeskeiseksi ja kiinnittyy lähi-
eletään, kun taas tiloissa liikutaan pysähtymättä. Ar- ympäristöönsä. Eri elämänvaiheissa samana pysy-
jen ympäristöissämme julkiset ja yksityiset palvelut västäkin kotiseudusta tai omaksi koetusta asuinalu-
luovatkin juuri tällaisia arjen elinympäristön ja py- eesta tulee kokijalleen aina hieman erilainen.
1
Tuan 1995
67
Lähiöitä arvostetaan luonnonläheisinä asuinpaikkoina.
Toiminnalliseen arjen ympäristöön liittyviä toi- ikääntyneitä ja Koivukylässä taas enemmän nuoria.
mintoja on paljon, mutta keskitymme seuraavassa- Näin ollen myös asumisaikojen pituudet alueilla
tässä artikkelissa käsittelemään erityisesti joitain kes- vaihtelivat. Tutkimuksista tiedetään, että vanhem-
keisimpiä oman asuinalueen kokemiseen vaikuttavia miten ihmiset kiinnittyvät useammin paikkaan ja
julkisia ja yksityisiä palveluja sekä niiden käyttöä. asumisajat alueilla muodostuvat pitkiksi. Vanhem-
Pohdimme erityisesti sitä, miten palvelujen käyttö miten tapahtuvat muutot suuntautuvatkin lähiseu-
vaikuttaa pääkaupunkiseudun kuntien ja asuinalu- dulle. Jos pitää muuttaa, muutetaan mieluummin
eiden toiminnallisiin rajoihin ja kotiseudun muo- naapuriin tai saman asuinalueen sisällä, mikäli muu-
toutumiseen. Liikumme tarkasteluissamme pääkau- alle muuttoon ei ole sen suurempia kannusteita tai
punkiseudun alueella kahdessa lähiössä sekä kehys- pakkoja. Myös perheiden muuttoalttius pienenee,
kunnissa kahden tutkimuksemme tulosten pohjalta. etenkin silloin, kun perheen sosiaaliset suhteet kiin-
nittävät lapset kaveripiirinsä ja/tai vanhemmat su-
Paikkaan kiinnittyminen vun lähelle. Muuttoalttius on suurinta 18–30-vuo-
ja muuttoalttius den iässä, jolloin muutto liittyy yleensä opiskeluun
tai itsenäistymiseen.2
Jokaisella asuinalueella on omat vahvuutensa ja heik-
koutensa, jotka vaikuttavat ratkaisevasti asukkaiden Peruspalvelujen ja kulutuksen merkitys
paikkaan kiintymiseen. Esimerkiksi tutkiessamme arjessa ja kotiseudun kokemisessa
Vantaalla sijaitsevaa Koivukylän lähiötä sekä Espoo- – esimerkkinä kaksi lähiötä
seen sijoittuvaa Soukan lähiöitä huomasimme, että
asumisviihtyvyyden tärkeimmät syyt jakautuivat alu- Koti on paikka, joka toimii arjen keskuksena. Suo-
eilla eri tavoin. Soukan asukkaille tärkeimpiä viihty- malaisten liikkumista ja matkoja käsittelevän henki-
vyyden tekijöitä olivat alueen luonto ja meri, Koi- löliikennetutkimuksen mukaan suurin osa suoma-
vukylässä puolestaan tärkeimmäksi koettiin hyvät lii- laisten tekemistä matkoista alkaa kotoa ja päättyy
kenneyhteydet. Molemmilla asuinalueilla noin nel- kotiin.3 Asiointimatkoista suurin osa tehdään kotoa
jäsosan mielestä palveluilla oli suuri merkitys asu- käsin, vaikka ostoksille ja palvelupaikoille voitaisiin
misviihtyvyyteen. lähteä yhtä hyvin myös vaikkapa työpaikalta tai har-
rastusten ääreltä. Päivittäistavarakauppa on yksi eni-
Soukan ja Koivukylän lähiöt eroavat väestöraken- ten käytetyistä palveluista. Mitä useammin palvel-
teeltaan niin, että Soukan asukkaissa on enemmän upaikoissa asioidaan, sitä todennäköisemmin siellä
2 3
Korkiasaari & Söderling 2007. HLT 2012, 27.
68
tavataan asuinalueella asuvia tuttuja tai ainakin pal- Toinen mielenkiintoinen havainto liittyi siihen,
velupaikkojen tutuksi käyvää henkilökuntaa. Sou- miten asukkaat määrittelivät oman asuinalueensa.
kan ja Koivukylän lähiöissä peruspalvelut kuten ter- Niin Sen enempää hallinnolliset rajat kuin maan-
veysasema, kirjasto ja lenkkipolku tai sellaisiksi lu- tieteelliset esteet, kuten Koivukylässä aluetta halko-
ettavat palvelut kuten päivittäistavarakauppa, ap- va junarata ja Soukan ”pussinperä”-sijainti, eivät
teekki ja posti sijaitsivat vielä melko lähellä. Sou- näyttäneet vaikuttavan asuinalueen kokemiseen. Toi-
kassa tosin terveyskeskus oli yhdistetty palveluiden minnallinen alue eli asuinalueen lähimmät ja käyte-
keskittämisen myötä jo isompaan Espoonlahden alu- tyimmät palvelut laajensivat oman asuinalueen ko-
ekeskukseen. kemusta yli hallinnollisten rajojen ja esteiden. Sou-
kassa oman asuinalueen koettiin useimmissa vasta-
Pyysimme asukkaita nimeämään kolme sellaista uksissa ulottuvan lähimpään isompaan aluekeskuk-
palvelupaikkaa, jotka luovat heidän omalla asuin- seen. Molemmissa lähiöissä oli myös asukkaita, jot-
alueellaan miellyttäviä kohtaamisia. Emme määrit- ka kokivat oman asuinalueensa laajentuvan palvelu-
täneet tai rajanneet aluetta etukäteen, vaan jätimme jen kautta jopa koko kaupungin isompiin keskuk-
asukkaiden itsensä määriteltäväksi missä he kokivat siin.
asuinalueensa rajojen olevan. Tulos oli mielenkiin-
toinen monellakin tapaa. Ensinnäkin miellyttävim- Kotiseudun muodostuminen muuton jälkeen
miksi palvelupaikoiksi mainittiin molemmilla alu- ja palvelujen käyttöpaikat
eilla sama kaksikko, kauppa ja kirjasto. Myös ulkoi- – esimerkkinä pääkaupunkiseudun kehyskunnat
lureitistö ja ulkoliikuntapaikat saivat molemmilla
alueilla lukuisia mainintoja. Palvelupaikkojen mai- Muuttaminen toiseen paikkaan, uudelle asuinalu-
ninnat erosivat toisistaan siltä osin, kuin alueen omi- eelle, rikkoo useita erilaisia muuttajan arjen kuvioi-
naispiirteissä ja palveluissa oli eroja. Miellyttäviksi ta ja repii kotiutumisen tunteen lähtötilanteeseen.
kohtaamispaikoiksi mainittiin useimmiten kuiten- Mitä pidempään asuinalueella on asuttu, sitä sy-
kin kuluttamisen ympäristöt kuten kaupat ja kaup- vemmiksi ovat rutiinit esimerkiksi kaupassa käyn-
pakeskukset, kioskit, posti tai apteekki. nissä tai kirjastossa asioinnissa muodostuneet. Tutut
reitit ja ajankohdat ovat mahdollistaneet samojen
Palvelut ovat myös miellyttäviä kohtaamispaikkoja.
69
Hyvät liikenneyhteydet, riittävät palvelut ja luonto ovat lähiöiden vetovoimatekijöitä.
asuinalueella asuvien kohtaamisen. Nämä kohtaa- Pääkaupunkiseudun kehyskuntiin muuttaneiden

miset ovat voineet synnyttää sosiaalisia suhteita, joi- kotiutumisesta saimme vihjeitä kysymällä viihtymi-
den tiedetään vahvistavan paikkaan kuulumisen tun- sestä uudella asuinalueella. Suurin osa muuttaneis-
netta. Uudella asuinalueella kaikki muuttuu, kun ta sanoi vajaan vuoden asuttuaan viihtyvänsä erin-
reitit ja sosiaaliset suhteet pitää rakentaa uudelleen. omaisesti tai viihtyvänsä, mutta tarvitsevansa vielä
Tavat ja tottumukset sekä reitit ja asiointipaikat voi- vähän sopeutumisaikaa. Kuitenkin 4–10 prosenttia
vat kuitenkin jäädä elämään, mikälijos uusi asuin- muuttaneista kunnasta riippuen, sanoi kotiutumi-
alue ei sijaitse kaukana edellisestä. sen tuntuvan vaikealta tai jopa mahdottomalta. Eh-
kä pieni yllätys oli, että kehyskuntiin muuttaneista
Muuttoliiketutkimuksessa, jossa kyselimme pää- joka viides arvioi asuvansa seuraavan viiden vuoden
kaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneiden elä- kuluttua jälleen pääkaupunkiseudulla. Puolet pa-
mästä muuton jälkeen, huomasimme, että vanhat luumuuttoa harkitsevista viihtyi uudella asuinalu-
palvelupaikat voivat jäädä osaksi muuttajien arkea eellaan erinomaisesti ja toinen puoli koki sopeutu-
myös silloin, kun on muutettu kauemmaksi. Eten- misen uuteen asuinpaikkaan vaikeaksi. Tämä viit-
kin ne kehyskuntiin muuttaneet, jotka kokivat uu- taa siihen, että osa kehyskuntiin muuttaneista oli
den kotikunnan palvelutarjonnan huonoksi, käytti- kohdannut sellaisia ongelmia, mitkä pakottivat hei-
vät palveluja useammin jossain muualla kuin koti- dät harkitsemaan paluumuuttoa. Sopeutumisvai-
kunnassaan. Esimerkiksi ravintola- ja kulttuuripal- keudet voivat johtua esimerkiksi puutteellisista pal-
veluja käytettiin ja kestokulutustavaroita sekä vaat- veluista, asunnon epäkohdista tai hankalista työ-
teita ostettiin naapurikunnista tai kauempaa. Myös matkoista. Muuttajat viihtyivät uudessa asuinpai-
jopa 10–15 prosenttia kehyskuntiin muuttaneista te- kassaan myös sitä paremmin, mitä paremmin he kat-
ki päivittäiset ruokaostoksensa muualla kuin asuin- soivat elämänarvonsa ja ihanteellisena pitämänsä
kunnassaan. Tärkeä kysymys onkin, miten hyvin ko- elämäntavan toteutuneen. Eräs muuttaja kuvasi ar-
tikuntansa ulkopuolella palveluja käyttävät muutta- keaan ja kotiutumiseen vaikuttaneita tekijöitä näin:
jat kotiutuvat ja millaiseksi heidän kotiseutunsa
muodostuu. Tässäpä meidän esimerkki muutosta: Espoosta
Mäntsälään (maaseudun rauhaan, pieneen ky-
70
lään). ”Viihdyimme” kaksi vuotta. Palvelut liian Artikkeli perustuu tutkimuksiin:

kaukana. Terveyskeskuksessa kamalat jonot, kun-
talisää ei ollut, vaikka mainostavat kuntaa per- Kytö, Hannu & Väliniemi, Jenni (2009). Pääkaupunkiseu-
heystävällisenä! Tarhapaikkoja ei ollut ja lapset dun muuttovirrat muutoksessa. Kuluttajatutkimuskeskuksen
julkaisuja 3/2009.
jopa parakeissa hoidossa. Ostimme kyllä edulli- Kytö, Hannu, Väliniemi-Laurson, Jenni & Tuorila, Helena
sesti suuren talon pellon reunalta, mutta sekin (2011). Hyvillä palveluilla laadukkaaseen lähiöasumiseen. Ku-
alkoi lahoamaan käsiimme. Olimme TODEL- luttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 2/2011.
LA onnellisia, kun päätimme muuttaa takaisin
Espooseen! Täällä kunta hoitaa hyvin. On las- Muut lähteet:
tenhoito järjestetty, terveyskeskukseen saa ajan
kun soittaa, on kuntalisä, joten voin jäädä kotiin Tuan Yi-Fu (1995). Space and place. The perspective of ex-
hoitamaan lasta, on kaupat ja palvelut kohdal- perience. 6th p. Minneapolis: University of Minnesota Press,
Minneapolis.
laan. Ei enää Mäntsälään!
HLT (2012). Henkilöliikennetutkimus 2010–2011. Suoma-
(34 v. lapsiperheen äiti) laisten liikkuminen. Liikennevirasto, liikennesuunnitteluosas-
to. Helsinki 2012.
Arjen palveluilla on tärkeä rooli Korkiasaari, Jouni & Söderling, Ismo (2007). Muuttoliike
kotiseudun kokemisessa ja kotiutumisessa 2006. <http://users.utu.fi/joukork/tiedostot/Muutto-
liike_2007.pdf>
Asuinalueilla tai niiden läheisyydessä olevien lähi-
palvelujen säilyminen on erityisen tärkeää, jos kau-
punkialueilla tavoitellaan asukkaiden kiintymystä
paikkaan ja paikallaan pysymistä. Kaupungeille ja
kunnille asukkaiden pysyvyys kuntarajojen sisällä on
tärkeää paitsi verotulojen myös myönteisen imagon
vuoksi. Viihtyvät asukkaat ovat kuntansa paras käyn-
tikortti. Tiiviit pysyvät yhteisöt, joissa tuttuus ja ru-
tiineiksi muodostuneet reitit palvelupaikoille toimi-
vat, luovat monia hyviä kerrannaisvaikutuksia. Tur-
vallisuuden ja yhteisöön kuulumisen tunteet luovat
hyvinvointia, jota ei voi rahassa mitata. Kun muut-
toja ja vaihtuvuutta asuinalueilla kuitenkin tapah-
tuu, on tärkeää, että alueilta löytyy sellaisia päivittäin
käytettyjä palveluja, joiden parissa tulokkaat voivat
tutustua paitsi asuinympäristöönsä myös sen asuk-
kaisiin.
Lähipalvelujen sekä samalla kotiseudun merkitys

tulee jatkossa korostumaan entisestään, sillä maam-
me väestö ikääntyy vauhdilla. Tilastokeskuksen voi-
massa olevan väestöennusten mukaan väestö keskit-
tyy etenkin suuriin yli 100 000 asukkaan kaupun-
keihin. Koska ikääntyneet suosivat asumista palve-
lujen äärellä, on lähipalvelujen saannin turvaami-
nen sekä kasvukeskuksissa että taantuvilla alueilla
entistä tärkeämpää. Kuntien kannattaisikin panos-
taa usein tarvittavien lähipalvelujen, kuten kaupan,
kirjaston ja terveyskeskuksen säilymiseen asukkai-
den monitahoista hyvinvointia ja viihtyvyyttä edis-
tävinä aitoina kohtaamispaikkoina.
71
Osa paikallisidentiteettiä voi olla ainutlaatuinen kyläkauppa. Kuva: Torsti Hyyryläinen.
72
SÄÄTIÖITY IDENTITEETTI
Torsti Hyyryläinen Sirkku Piispanen

hallintotiet.tri. fil.tri.
syntymäkunta Helsingin mlk syntymäkunta Mikkelin mlk
asuinpaikka Silvasti, Mikkeli asuinpaikka Lehmuskylä, Mikkeli
K
äynnissä oleva kuntauudistus on nostanut nältä, mutta ihmisten mielestä kunnan merkityksen
laajasti esille keskustelun paikallisista iden- poistaminen ei onnistu hallinnollisin päätöksin.
titeeteistä. Monet instituutiot, kunnat mu-
kaan lukien, ovat keskellä muutosta. Myös Tutkimme tässä artikkelissa yhden esimerkin
valtio on aktiivinen ja keskusteluttaa eri- kautta sitä, miten kuntaliitosuhkaan reagoidaan pai-
tyisesti kuntien päättäjiä. Syksyllä 2012 laa- kallisesti. Tarkastelemamme kunnan poliittiset päät-
jalle kommentointikierrokselle lähti lakiehdotus täjät ovat tehneet päätöksen omaisuuden säätiöimi-
kuntarakenteen muuttamisesta. Siihen sisältyy sel- sestä. Tulkitsemme säätiön perustamisen ilmentä-
vitysvelvoite. Vuosi 2013 on kuntajakoselvitysten ja vän pyrkimystä luoda väline paikallisen identiteetin
kuntien yhdistymispäätösten tekemisen aikaa. Jo- käyttämiseksi kehittämisen resurssina myös tulevai-
kainen kunta on erityistapaus, mutta monissa kun- suudessa.
nissa kuntaliitos koetaan uhkana. On paljon vas-
tustusta, mutta myös realismia siitä, ettei kuntalii- Artikkeli perustuu vuosina 2011–2012 teke-
toksilta voida tässä tilanteessa välttyä. määmme tutkimukseen, jonka kohteena oli pieni,
noin 7000 asukkaan maaseutukunta kahden kau-
Paikallisesti kuntaliitoksiin reagoidaan omalla ta- punkiseudun välissä. Tälle kunnalle on kautta his-
valla. Kysymys voi nostattaa tunteikastakin keskus- torian ollut ominaista sijaitseminen erilaisten vai-
telua ja kiistoja. Toisaalta hallinnollisiin muutoksiin kutteiden ja vyöhykkeiden risteysalueella, jota myös
on totuttu ja kuntarakenteet tiedetään jo historian hallinnolliset rajat ovat vaihtelevasti sivunneet. Kun-
perusteella muuttuviksi. On realismia myös varautua ta on syntynyt Etelä-Suomen ja Sisä-Suomen maata-
siihen, ettei omaa kuntaa enää tulevaisuudessa ole lousalueiden rajalle ja väestö on alun perin alueelle
olemassa. Vaakuna voidaan poistaa kunnantalon sei- tullut Hämeestä ja Karjalasta.
73
Kuntaliitos uutena uhkana daan pitää myös kunnan nimeä kantavan säätiön
yhtenäisyydelle perustamista. Kysymys on yhdestä yhtenäisyyspyrki-
myksen vaiheesta tutkimuskuntamme pitkässä his-
Historiansa ja sijaintinsa vuoksi kunnalla on aina ol- toriassa.
lut vahvaa pyrkimystä yhtenäisyyteen. Tämä on il-
mennyt mm. omillaan toimeen tulemisen korosta- Kiista identiteetin
misena sekä hajanaisuuden ja erilaisuuden kartta- säätiöimisestä
misena. Omillaan olemisen tavoite näkyy mm. paik-
kakunnan sanonnassa ”olla röhötetään omillam- Aloitteen kunnan nimeä kantavan säätiön perusta-
me”. Uudistuksiin ei ole lähdetty helposti mukaan, misesta teki kaksi kunnanvaltuutettua tammikuussa
erilaisuutta on jopa vierastettu. Aikoinaan isännät 2012. Aloitteentekijöiden mukaan epävarmaksi
vastustivat niin maatalouden uudistuksia kuin kun- muodostunut kuntapoliittinen tilanne edellytti va-
nan perustamista. rautumista ja välineiden luomista erilaisia vaihtoeh-
toja varten kuntalaisten etujen turvaamiseksi. Sääti-
Kunnallishallinnon tuomia kustannuksia pelät- ön tarkoitus muotoiltiin seuraavasti:
tiin, varsinkin, kun elettiin juuri nälkävuosien ai-
kaa. Kulttuurisella vaihtumisvyöhykkeellä olevan tut- ”31.12.2011 voimassa olevan kuntajaon mukai-
kimuskuntamme yhtenäisyyttä uhkaamaan nousi
sella [nimi] kunnan alueella vahvistaa ja kehit-
2010-luvun lopulla näkymä kuntaliitoksesta naapu-
rikaupungin kanssa. Tätä uhkaa onkin alusta lähti- tää sen elinvoimaisuutta, edistää sen nuorten ja
en päättäväisesti torjuttu kaikin mahdollisin kei- opiskelijoiden edistymistä, kylien, yritysten, järjes-
noin. Kunnan kehittämispuheet ja kuntastrategia töjen ja yhteenliittymien menestystä ja hyvinvoin-
kääntyivät uhan tunnistamisen myötä nopeasti puo-
tia sekä vaalia [paikallista] kulttuuriperintöä ja
lustuskannalle, yhtenäisyyden puolesta hajautumis-
ta vastaan. taideharrastusta, sekä tukea vanhusten avopalve-
lujen toimintaa esim. apuvälinehankinnoilla.”
Yhtenäisyyspyrkimys il-
menee kunnan kehittä- Säätiön toiminta-alue on siis rajattu nykyisen kun-
Yhtenäisyyttä mispuheissa siis korostet- nan hallinnollisten rajojen perusteella. Säätiön avul-
tuna itsenäisyyden säilyt- la pyrittiin tukemaan alueen yhtenäisyyttä. Muotoi-
uhkaamaan tämisen tavoitteena. Julki- lu on vahvasti tulevaisuuspainotteinen ja nuoriin
sessa keskustelussa on ko- luotetaan paikallisen identiteetin kantajina. Säätiö
rostettu tavoitetta säilyä it- perustettiin enemmistön päätöksellä, mutta perus-
nousi näkymä senäisenä niin kauan kuin taminen herätti myös kriittistä keskustelua.
suinkin. Tätä keskustelua
kuntaliitoksesta ovat käyneet eri medioissa Keskustelu virittyi kiistaksi, kun eräs päätöksen-
erityisesti kuntapoliitikot, teossa mukana ollut kunnanvaltuutettu esitti säätiön
mutta siihen ovat ottaneet perustamisesta kriittisen kannanottonsa paikallisen
naapurikaupun- aktiivisesti osaa myös kun- sanomalehden yleisönosastossa. Hän kertoi vastus-
talaiset. Aiheina on poh- taneensa varojen säätiöittämistä. Hän perusteli kan-
dittu mm. kuntaliitoksen taansa kuulumisella sukupolveen, joka vaatii avoi-
gin kanssa. suuntia, joko itään tai län- muutta, oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta se-
teen. Näissä keskusteluis- kä kyseenalaistaa nykypoliitikot ja poliittisen pää-
sa on usein vedottu paikallisidentiteettiin. töksenteon. Kirjoittaja arvioi, että säätiötä ei tulla
muistelemaan lämmöllä 20 vuoden kuluttua. Perus-
Identiteettiargumentaatiota on käytetty joko osa- teina epäilylle oli, että säätiöt eivät maksa veroa ja hy-
na itsenäisyyden puolustamista tai toisaalta jonkin vinvointivaltio perustuu verotuloihin. ”Ei ole oikein,
liitossuunnan vastustamista. On esitetty arvioita sii- että työssäkäyvä kansanosa maksaa korotettua veroa
tä, miten oma identiteetti sopii tai ei sovi yhteen lä- sen takia, että kaikki lakkautettavat kunnat ovat sää-
hialueiden tai niiden asukkaiden identiteettien kans- tiöittäneet varallisuutensa”, hän kritisoi.
sa. Osana itsenäisyyden säilyttämisen tavoitetta voi-
74
Kesäkahvilat ja kesäasukkaat ovat nykyisin osa maaseutukuntien paikallisuutta. Kuva: Torsti Hyyryläinen.
Toisena ongelmallisena seikkana tämä kriittinen tekemiään päätöksiä kenellekään tai millekään ta-
valtuutettu otti esille päätöksenteon säätiössä. Säätiö holle. Toisaalta, jos on kyse kunnan varallisuuden
voi muuttaa sääntöjä, jos 4/5 sen hallituksesta, jon- käyttämisestä, kuntalaisilla on lupa edellyttää sääti-
ka kunnanhallitus on nimennyt, sitä kannattaa. öltä avoimuutta ja päätösten perustelua.” Esimerkkiä
Näin ollen mahdollisen kuntaliitoksen tapahduttua säätiölle oli haettu muista kunnista. Entisessä naa-
jokin muu kunta kuin nykyinen voi valita hallituk- purikunnassa, joka koki kuntaliitoksen muutamia
seen haluamansa henkilöt, jotka voivat sitten muut- vuosia sitten, säätiön hallinto oli järjestetty lehden
taa sääntöjä haluamallaan tavalla. Valtuutetun mu- mukaan moniportaisemmalla tavalla ja ruohonjuu-
kaan kuntalaiset menettivät jo nyt päätäntävallan ritasolta lähtevällä valintamenettelyllä. Siinä entisen
säätiön sijoitustoimintaan, joka voi myös sisältää kunnan alueella toimivat kyläyhdistykset ja muut yh-
kiinteää omaisuutta. Lisäksi hän piti selvänä, että distykset nimeävät edustajansa säätiön valtuuskun-
paikallista ”isänmaallisuutta on kiinteistöomaisuu- taan, joka puolestaan valitsee hallituksen.
den ostaminen, näin ne muutkin ovat perustelleet
toimintaansa”, paikallista ”isänmaallisuutta voi olla Naapurikunnassa melko tuoreella kuntaliitosalu-
myös vaikkapa vaaliavustuksen antaminen kunnan eella asuva kirjoittaja puolusti maakuntalehdessä sää-
puolustajalle, mahdollisuudet ovat rajattomat”. Hän tiön perustamista toteamalla, että hänen entisen ko-
jatkoi ennustamalla, että pian aletaan kansanperin- tikuntansa perustama kotiseutusäätiö oli parasta, mi-
teen säilyttämisen nimissä siirtää kunnan kiinteistö- tä alueen asukkaille oli tapahtunut pitkiin aikoihin.
ja metsävarallisuutta turvaan säätiöön. ”Tällöin Se on uuden kunnan päättäjistä riippumaton ja pys-
muutamalle kylänmiehelle annetaan liikaa valtaa, tyy vuosittain avustamaan sikäläisiä yhteisöjä enem-
sellaista valtaa, jota he eivät ole itse ansainneet”. Ky- mänkuin entinen kunta aikoinaan. Kirjoittajan mu-
seinen valtuutettu olisi säätiöittämisen sijasta ha- kaan säätiöt ovat oikein hoidettuna entisten liitos-
lunnut käyttää varat kunnan elinvoimaisuuden ke- kuntien maaseutualueiden pelastus täysimittaiselta
hittämiseen tällä hetkellä. katastrofilta.
Myös paikallislehti pohti säätiön etuja ja haittoja: Edellä referoituun valtuutetun kriittiseen mieli-
”Tiukasti ottaen säätiön ei tarvitse perustella mitään pidekirjoitukseen säätiön perustamisesta tuli useita
75
vastauksia. Eräs toinen kunnanvaltuutettu kuvasi, Mielipidepalstalla säätiöimistä kritisoinut valtuu-

kuinka hän haluaa tällä ”säätiöittämisellä turvata tettu vastasi omasta puolestaan näihin kirjoituksiin.
tulevaisuudessakin kunnan tulevaisuuden”. ”Miksi Tässä kirjoituksessa kritiikki kohdistui valtuustossa
antaa meidän omia varoja muiden kuntien hyväksi, vallitsevaan ryhmäkuriin, joka hänen mukaansa es-
jos valtiovalta päättää pakkoliittää [kunnan] vastoin tää keskustelun ja kriittiset puheenvuorot. Hän puo-
omaa tahtoa”, hän kysyi. Valtuutetulle, joka olisi lustautui saamiaan ylimieliseksi ja maalaisia vähät-
mieluummin käyttänyt rahat nyt, tämä vastaaja kir- televäksi syyttäviä moitteita vastaan ja kielsi halua-
joitti, että se ”ei todennäköisesti vastaisi perinnön vansa ”tälle pitäjälle pahaa”, vaan pyrkineensä suo-
jättäjien tahtoa” eikä olisi kunnan etua ajava teko. jaamaan kuntalaisten yhteisiä varoja. Hänen mieles-
Lisäksi vastaaja kommentoi kriitikon mainintaa ky- tään säätiöpäätöksellä ei olisi ollut niin kiire. Kir-
länmiehistä ja puolusti kylänmiehillä ja -naisilla ole- joittaja korosti yhtä pitämisen tärkeyttä, mutta katsoi
van ns. maalaisjärkeä, joita tämä ei hänen mielestään sen tarkoittavan myös eriävien mielipiteiden otta-
”maailmanmiehenä” tuntunut arvostavan eikä ym- mista vakavasti.
märtävän.
Opiskelijaksi esittäytyvä kirjoittaja antoi tukea sää-
Kolmas paikallinen kunnanvaltuutettu paheksui tiötä kritisoineelle ja totesi, että säätiön vastusta-
vastauskirjoituksessaan kritiikkiä esittäneen valtuu- miskirjoitus näytti ”nostavan kunnanvaltuutetuille
tetun maalailevan ”lähes vainoharhaisella tavalla” oikean talvisodan hengen ilmaan”. ”Ajatusmalli ’sää-
perusteilla olevan säätiön tulevia rötöksiä vaalira- tiö meidät pelastaa’ näyttää kuuluvan vain tosi [kun-
hoitusta myöten. Pelkoa siitä, että säätiön hallitus talaiselle], ja jos joku on eri mieltä, niin hänet lei-
voisi määräenemmistöllä muuttaa sääntöjä, tämä kir- mataan kiittämättömäksi kaupunkilaiseksi”, kuului
joittaja torjui säädekirjan ehtojen muuttamatto- tämän kirjoittajan kuvaus tilanteesta. Lisäksi hän
muudella ja niiden noudattamisvaatimuksella. Ti- hämmästeli keskustelijoiden menemistä liikaa hen-
lannetta, jossa säätiö olisi viisasta irrottaa kunta- kilökohtaisuuksiin. Esimerkkejä vallan väärinkäyt-
konsernista, hän turvaisi lisäämällä säätiön hallin- tämisistä on hänen mukaansa luettavissa lehdistä
torakenteeseen valtuuskunnan. Valtuuskunta muo- harva se päivä, ja salailukin on yleistä. Kirjoittaja us-
dostuisi paikallisten järjestöjen edustajista ja se va- koi, että onnistuessaan säätiö toisi turvaa oman kun-
litsisi hallituksen ja valvoisi sitä. Kirjoittaja nuhteli nan varallisuudelle, mutta kritisoi kuntien lopetta-
säätiön perustamista arvostellutta valtuutettua mm. misen helppoutta ja totesi sen saavan ”kuntalaiset
kielteisestä suhtautumisesta oman kuntansa asioi- ympäri Suomea taistelemaan verisesti siitä, kuka
hin sekä halveksivasta hyökkäävyydestä toisia luot- meidän rahamme lopulta saa”.
tamushenkilöitä kohtaan.
Maaseutukunnan maiseman uuskäyttöä.

Kuva: Torsti Hyyryläinen.
76
Edellä kuvattu keskustelu tuo hyvin esiin sen, miset ratkaisut nousivat näyttävästi säätiöstä käydyn
ten identiteetti kietoutuu, tai oikeammin ilmaistuna: julkisen kiistelyn kohteiksi.
miten identiteetti tarkoituksellisesti kiedotaan osak-
si kuntaliitoksia koskevaa keskustelua. Esimerkit ku- Kuntamuutostilanteessa tapahtuvassa kunnan va-
vaavat, että kiistely voi olla hyvin tunteikasta ja kii- rojen säätiöimisessä on nähtävissä niin identiteetin
vastakin, jopa henkilökohtaisuuksiin asti menevää. säilyttämisen, suojelemisen kuin siirtämisenkin
funktiot. Laajemmassa kuvassa säätiöiminen voi-
Identiteetti voidaan tapauksen perusteella nähdä daan tulkita osaksi paikallisten ihmisten reaktiota
myös resurssina, jota käytetään suojauduttaessa mah- yhä kiihtyvään ulkoiseen muutokseen, joka tunkeu-
dollisen kuntaliitoksen aiheuttamilta muutosvaiku- tuu väistämättä paikallisiin instituutioihin ja kos-
tuksilta. Realisteina ihmiset eivät varmasti usko sää- kettaa myös henkilökohtaista. Säätiötä koskevassa
tiön toimivan vanhan kunnan tavoin turvana, mut- keskustelussa tämä henkilökohtaisuus näkyy väke-
ta jotain myönteistä vaikutusta säätiöllä uskotaan vän keskustelun jopa henkilökohtaisuuksiin mene-
olevan. Tulkitsemme tätä niin, että säätiön avulla py- vässä argumentaatiossa.
ritään turvaamaan myös tulevaisuudessa jotakin
olennaista paikallisten asukkaiden omakseen tunte- Tarkastelemamme tapaus on erityinen ja omassa
masta paikallisidentiteetistä. kontekstissaan ainutkertainen. Toisaalta se edustaa
kuvausta siitä, miten ylipaikallinen muutos synnyt-
Realismia on ajatella, että identiteetin säilyttämi- tää vastavoimia ja pyrkimyksen säilyttää ja suojata
seen tarvitaan myös taloudellisia resursseja. Tutki- paikallista identiteettiä sekä siirtää sen ydinkäsityk-
muskuntamme säätiön pääoma ja käyttövarat, noin siä eteenpäin. Identiteettiä koskevat muutokset ja
500 000 euroa, koostuvat kunnan omasta alkupää- identiteettiresurssin tarkoituksellinen käyttö näyt-
omasta sekä sen saamista perintö- ja testamentti- se- täytyvät siis reaktioina ulkoiseen muutokseen. Näin
kä lahjoitusrahastojen varoista. Säätiö aloitti toi- ajateltuna identiteettiresurssin käyttö on osa paikal-
mintansa ja julisti ensimmäiset avustuksensa ja sti- lisen muutoskestävyyden luomista. Sen tarkoitukse-
pendinsä haettaviksi joulukuussa 2012. na on suodattaa ulkoisia muutoksia niin, että kestä-
vän sopeutumisen prosessi tulee mahdolliseksi.
Niukkojen varojen hallinta on parasta pitää luo-
tetuiksi tiedettyjen henkilöiden hallussa. He tunte- Keskustelusitaatit on poimittu ja -referaatit tehty
vat ja tietävät paikallisen historian ja perinteen eli tutkimusalueen sanomalehdistä.
oman paikallisidentiteetin keskeiset osatekijät sekä
ymmärtävät niiden ylläpitämisen ja jatkamisen mer-
kityksen ”oikein”. Säätiöityinä varat ovat suojassa Kirjallisuus
paikallista identiteettiä ymmärtämättömiltä ulko-
puolisilta intresseiltä. Perustamalla säätiö vahvista- Falk, Ian &Kilpatrick, Sue (2000).What is Social Capital?
maan, edistämään ja vaalimaan tärkeitä asioita uu- A Study of Interaction in a RuralCommunity .SociologiaRuralis
40, 87–110.
sinnetaan käsityksiä omasta historiasta ja paikallis- Wilson, Geoff A. (2012). CommunityResilience and
identiteetistä. EnvironmentalTransitions. London: Routledge.
Paikallisen vahvistuminen
ylipaikallisesta
Säätiön perustamisprosessi ilmentää identiteettire-

surssin tarkoituksellista käyttöä. Säätiön perustami-
nen on määrätietoinen osa muutokseen varautu-
mista. Tutkitussa tapauksessa identiteettiargument-
teja käytettiin säätiöimisen keskeisissä perusteluissa.
Säätiön tarkoituksen muotoilu on kuitenkin melko
yleisellä tasolla. Käytännön päätökset jäävät säätiös-
sä toimivien henkilöiden tulkinnan varaan. Tämä
lieneekin ollut syynä siihen, että säätiön hallinnolli-
77
Koivunrunko käyttötekstiileissä merkitsee tekijälle

kauniita kesäisiä muistoja. Annamari Salmen
KOIVU-sarjan tuotteita. Kuva Heidi Valtonen.
78
RAKENNUSAINEENA PAIKALLISUUS
NÄKÖKULMIA PAIKALLISUUDEN TUOTTEISTAMISEEN
Emma Susi
FM
syntymäkunta Mynämäki
asuinpaikka Pori
Ajatuksia
P
aikallisuuden moninaiset tulkinnat taiteen
ja kulttuurin keinoin ovat seuranneet paikallisuuden käsitteestä
minua viimeisen kymmenen vuoden ajan.
Työssäni tuottajana ja akateemisessa maail- Nykyisessä työssäni Porin kaupungin tapahtuma-
massa tutkijana olen harmillisen kiin- tuottajana paikallisuus on vahvasti läsnä. Tehtä-
nostunut paikallisuuden käsitteestä. Myös vänäni on tuottaa elämyksiä porilaisille veron-
henkilökohtainen suhteeni paikallisuuteen on maksajille. Pori Folk -kaupunkifestivaalia johtaessani
ristiaallokossa. Mistä olen ja missä ovat juureni? Mi- olen yhä enemmän kiinnostunut paikallisen tapah-
hin kuulun ja mistä identiteettini muodostuu? tumatuotannon ja paikallisten festivaalin intresseistä
Porissa asuessani olen yrittänyt löytää näihin kysy- tuoda esille omaa alueellista identiteettiään niin
myksiin vastausta. Sekä jatko-opinnoissani että tai- markkinoinnissa, ohjelmasisällössä kuin myös oheis-
teellisessa tuotantotyössä minua kiinnostaa miten, tuotteissa. Useat tapahtumista suunnataan nimen-
miksi ja minkälaisista lähtökohdista taiteilijat tuovat omaan porilaiselle, paikalliselle yleisölle. Markki-
esille tuotannossaan omaa arkeaan ja paikalli- nointi kohdistetaan korkeintaan maakunnan alu-
suuttaan. Miten paikallisuutta tuotteistetaan ja tuo- eelle ja tapahtumia tehdään paikallisuuden pilke
daan kulttuurituotteissa -ja tuotannoissa esiin, on silmäkulmassa. Lisäksi useimmissa tapahtumissa ha-
väitöstutkimukseni keskeisin kysymys. lutaan tuoda esille paikallisia kulttuurin ja taiteen
osaajia, niin esiintyjien kuin myös tuotantohenki-
79
lökunnan puolelta. Tapahtumatuo- paikallisuuden määritteleminen on yhä hanka-

tannon kytkennät paikallisuuteen lampaa vaikka siitä puhutaan julkisesti yhä enem-
on kulttuurituotannon uudessa tut- män ja oma paikallisuus tiedostetaan jatkuvasti
kimuskentässä aihe, jota olisi syytä vahvemmin.
penkoa.
Yhteiskuntamme globalisoituminen ja yhtenäisen
Hannu Katajamäki, Vaasan yli- Euroopan rakentaminen ei pessimistien uhkakuvista
opiston aluetieteen professori on huolimatta ole johtanut paikallisuuden ja paikal-
antanut tälle ihmisten omassa lähi- lisen kulttuurin tuhoon tai häviämiseen. Sen sijaan
ympäristössä, paikallisesti toteutu- globalisaation vastapainoksi on syntynyt paikallista
valle arjelle nimen uusi pai- ulottuvuutta ja erityisyyttä korostava ilmiö, lokali-
kallisuus. Uuden paikallisuuden saatio, sekä globalisaation ja lokalisaation välimaas-
ajatus on, että ihmisten arki toon sijoittuva glokalisaatio. On puhuttu myös alue-
toteutuu myös tämän päivän ja paikalliskulttuurien paluusta. Tosin suomalainen
maailmassa paikallisesti, omassa kansatieteilijä Kustaa Vilkuna otti paikallisuuden
lähiympäristössä. Vaikka palvelut elvyttämiseen kantaa jo vuoden 1958 artikkelissaan
siirtyvät muualle ja kuntarakenne Kansatieteellisten alueiden muodostumisesta (Vilkuna
muuttuu, on ihmiselle tärkeää 1958, 95). Paikallisuus / paikallinen sisältää käsittee-
yhteisöllisyys ja tunne, että nä jonkun tietyn alueen tai yhteisön erityispiirteet.
omaan lähiympäristöön voi vai- Nämä erityispiirteet rakentuvat alueen perinteestä ja
kuttaa. Uusi paikallisuus tuo historiasta. Alue jakaa myös yhteiset arvot (Manzini
takaisin osittain jo kadotetun, pai- 2004, 20–21; Lakso & Kainulainen 2001, 35).
kallisyhteisöjen tärkeän merkityk-
sen ihmisen hyvän arjen toteutu- Paikallisuuden (engl. locality) rinnalla puhutaan
misessa. Omassa paikallisyhteisössä myös yhteisöllisyydestä (engl. community). Jan Ver-
ihminen voi kokea yhteisöl- wijnen (2004) määrittelee paikallisuuden käsitettä
lisyyttä ja tuntea kuuluvansa kirjoittamalla, että paikallisuudessa on kyse jossakin
johonkin. Toimiva paikallis- tietyssä paikassa toimivasta systeemistä, jossa sekä
yhteisö luo sosiaalista pää- taloudelliset että sosiaaliset elementit ovat vuoro-
omaa ja ehkäisee syrjäy- vaikutuksessa keskenään. Tällä paikalla on juuri
tymistä (Katajamäki 2011). tietynlaiset fyysiset ja maantieteelliset erityispiir-
teensä. Näistä tekijöistä syntyy paikan identiteetti
Paikallisuuden rajat ovat (Verwijnen 2004, 28–29). Tästä lähtökohdasta voim-
häilyviä, tai niitä on jopa me ajatella paikallisperinteen koostuvan jonkin
mahdotonta eritellä. Suoma- tietyn maatieteellisesti rajatun paikan omista eri-
laiset maakunnat elävät parhail- tyispiirteistä, historiasta ja perinteestä. Maantieteel-
laan suurta muutoksen aikaa. lisestä paikasta puhutaan usein myös alueena (ks.
Kuntaliitokset saavat ihmiset hämilleen ja omista Susi 2006; Paasi 1986).
paikallisidentiteeteistä taistellaan, vaikka kotikunta
häviää kartalta tai oma kunta siirtyy yhdessä yössä Muotoiltu paikallisuus
toiseen maakuntaan. Tässä muutoksen vauhdissa
Mikkelissä kesällä 2012 pidettyjen kotiseutupäivien
kulttuuriperintöä käsittelevässä seminaarissa aihee-
Yyteri iholla nani oli Muotoiltu paikallisuus. Mikkelissä esittelin,
Korumuotoilija Mari Syrénin Yyteri-korusarjassa herätellään
ajatuksia koko Suomen mittakaavassa tunnetusta hiekkaranta-
alueesta. Yyterin sannat ja dyynit ovat erityisesti porilaisille
merkittävä paikka . Syrén on ottanut käyttöön ikivanhan
hopeavalutekniikan, jossa seepiankuoreen valetaan sulaa hopeaa.
Näin hopean pintaan syntyy dyynimäinen tai meren pohjaa
jäljittelevä aaltomainen, uniikki muoto. Koru saa kuvionsa kuoren
kalkkiosan muodostamasta rakenteesta.
Kuva: Heidi Valtonen 2008.
80
JUUREVA-konseptin synty kaaviona. Piirros: Emma Susi 2010, toteutus Roope Sandberg, Vida Design 2010.
miten Satakunnan alueella kulttuuriperintöä ja pai- dän suhtautumisestaan omaan työskentelyyn sekä
kallisuutta on käytetty tuotteistamisen välineenä suhteestaan paikallisuuteen, kulttuuriperintöön ja
muotoilussa. JUUREVA – satakuntalaista muotoilua käsillä tekemisen tietotaitoon. Tuotantopäiväkirjan
on Porissa 2008 lanseerattu maakunnallinen taide- merkinnöistä, haastatteluista, keskusteluista ja
käsityömallisto ja muotoilijoiden yhteisö. Esityk- tuotantoprosessin läpiviemisestä syntyi 2010 kirja
sessäni kysyin, mitä satakuntalaiset taidekäsityön JUUREVAA! Hanke, mallisto, yhteisö (Susi 2010).
ammattilaiset haluavat kertoa juuristaan yhteisen
malliston ja siinä mukana olevien itsenäisten tuote-
sarjojen kautta? Entä miten tuottajana ja malliston Paikallisuus
konseptin rakentajana olen yhdessä muun tiimin tuotteistamisen lähtökohtana
kanssa visualisoinut ja tuotteistanut paikallisuutta
ja yhteistä alueellista kulttuuriperintöämme? Jos tietoisesti pyrkii välttämään sitä, ettei
paikallisuus ilmenny sun töissä, niin silloin sitä
Satakuntalaisten taidekäsityöläisten ryhmän JUU- ei oo. Mut aina jos vaan tekee, että se tulee susta
REVAn kantavina voimina ovat paikallisuus ja ittsestäs mitä sä teet, niin silloin siellä ihan
alueellinen kulttuuriperintö. Toiminnan perusta varmasti on näkyvissä satakuntalaista.
nojaa vahvalle käsityöosaamiselle ja yhteisiin arvoi- Kyl mäkin oon ihan satakuntalainen.
hin. JUUREVA taidekäsityömallisto on ainutlaatui- Mä oon henkeen ja vereen satakuntalainen.
nen kokonaisuus, joka esiteltiin Satakunnassa
vuosina 2008–2009 taidekäsityön tuotekehityshank- Jan Torstensson, lasinpuhaltaja, 2010
keessa. Malliston tuottajana perehdyin ryhmän
dynamiikkaan keskustelemalla yhteisön kanssa hei-
81
Paikallisuuteen pohjautuvaa kymmenen tekijän Markkinoinnissa asiakkaan tulkintaa ohjaillaan

yhteistä taidekäsityömallistoa kohtaan on osoitettu markkinointiviestinnällä. Markkinointiviestinnän
kansallisella tasolla runsaasti kiinnostusta. Yksi teki- työkaluja käytetään, kun tuotetta, tuotekokonai-
jä liittynee yhteiskunnalliseen ilmiöön, jossa tule- suutta tai palvelua paketoidaan ja konseptoidaan
vaisuuden kulutustottumukset kohdistuvat yhä ostettavaan muotoon. Kotimaan markkinoilla teki-
enemmän persoonallisuuden korostamiseen. Käsin jän ja tuotteen kotia voi nostaa esille monin tavoin
tehty, paikallisuudesta ja perinteestä kumpuavat esimerkiksi tuotemerkin, identiteettikuvaston ja
teemat sekä omat juuret tuntuvat kiinnostavan nyky- tuotteisiin liitettyjen tarinoiden avulla. Tuotteet
ajan kuluttajaa. Alueellisen identiteetin ainutlaa- tarinallistetaan eli niiden ympärille luodaan tiettyjä,
tuisuutta halutaan painottaa. toivottuja mielikuvia herättäviä tarinoita. Tuotteelle
tai palvelulle luodaan sielu ja identiteetti (ks.
Perinteinen äidiltä tyttärelle tai isältä pojalle siir- Karvonen 1997, 1999; Lindroos et al. 2005).
tynyt käsin tekemisen taito on katoavaa perinnettä,
jota on herätty vaalimaan. Kädentaitajia on alettu ar- JUUREVAN kohdalla satakuntalaisuutta ja
vostaa uudella tavalla ja käsin tehtyjä tuotteita Satakuntaa nostettiin esille myös malliston visu-
pidetään laadukkaina ja suunnittelua kiinnostavana. aalisessa ilmeessä. Se oli myös malliston kokonais-
Näistä ollaan myös valmiita maksamaan. JUURE- konseptin rakentamisen peruslähtökohta. Satakun-
VAn rinnalla useat paikalliset käsityöyhteisöt voisivat nasta haluttiin herätellä vahvan käsityöosaamisen
korostaa entisestään käsin tekemisen ainutlaatui- maakuntaa. JUUREVAsta tehtiin brändi, joka
suutta, omia juuriaan ja paikallisperinteestä nouse- perustuu käsityöosaamiseen, yhteisiin ar-
vaa tematiikkaa. voihin, paikallisuuteen sekä sata-
kuntalaiseen kulttuuripe-
JUUREVAn tavoitteena ja tarkoituksena on herä- rintöön.
tellä asiakkaita tulkitsemaan tuotteiden paikalli-
suuden eli satakuntalaisuuden omalla tavallaan ja
omista lähtökohdistaan. Tästä syystä mallistossa ei
ole leimallisesti maakuntaa symboloivia
tunnuksia, kuten karhua, tyrni-
marjoja tai nahkiaista.
Joissakin sarjoissa ja tuot-
teissa paikallisuuden esiin-
tuominen on helpompaa ja
osoittelevampaa. Osassa tuotteista
satakuntalaisuus kumpuaa siihen vai-
kuttaneista taustatekijöistä.
Satakuntalaisuutta on myös se, että jokai-

nen JUUREVAn tekijä työskentelee ja asuu
maakunnassa. He ammentavat tuotteisiin ideoita
omasta lähiympäristöstään, sen historiasta ja perin-
teistä. Asiakkaalle ja tuotteen loppukäyttäjälle tuote
merkitsee usein muuta kuin sen tekijälle. Satakunta-
laisuus saattaa muuttua suomalaisuudeksi, paikalli-
suus koko Suomea koskevaksi teemaksi. Tulkintojen
monialaisuus ei tee yksittäisestä tuotteesta tai mallis-
tosta yhtään merkityksettömämpää, päinvastoin.
Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna on etu,
että paikallisuuden merkit tunnistetaan suomalai-
seksi käsityöosaamiseksi. Se on juuri sitä, josta tekijät
haluavat tulla tunnetuksi.
82
Lähteet ja kirjallisuus With contributions by John Thackara and Ezio Manzini.

Publication series of the University of Art and Design
JUUREVAn kotisivut: www.juureva.fi Helsinki. B ; 75, University of Art and Design, Helsinki.
Karvonen, Erkki (1997): Imagologia. Imagon teorioiden Paasi, Anssi (1986): Neljä maakuntaa. Maantieteellinen
esittelyä, analyysiä, kritiikkiä. Väitöskirja, Tampereen yliopisto, tutkimus aluetietoisuuden kehittymisestä. Joensuun yliopiston
tiedotusopin laitos, Tampere. yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 8, Joensuu.
Karvonen, Erkki (1999): Elämää mielikuvayhteiskunnassa. Pori Folk -kaupunkifestivaalin kotisivut:
Imago ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa. www.pori.fi/porifolk
Gaudeamus, Helsinki. Susi, Emma (2006): Muotoiltu Satakunta. Paikallisperinne
Katajamäki, Hannu (2011): Uuden paikallisuuden aika. maakunnan taidekäsityöläisten työkaluna. Kulttuurien tutki-
Viitattu 11.2.2013. http://www.setlementti.fi/@Bin/26863/ muksen pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, kulttuuri-
uudenpaikallisuudenaika.pdf tuotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma.
Lakso, Timo & Kainulainen, Kimmo (2001): Sivusta Susi, Emma (2010): JUUREVAA. Hanke, mallisto, yhteisö.
aluekehitystyön ytimeen. Kulttuuriala strategisen ohjelmatyön Satakunnan taidetoimikunnan julkaisuja.
osa-alueena s. 32–51. Riukulehto, Sulevi (toim.): Perinnettä vai Verwijnen, Jan (2004): The notion of community pp.
bisnestä? Kulttuurin paikalliset ulottuvuudet. Atena Kustannus 27–29. Verwijnen, Ja& Karkku, Hanna (eds.): Spark! Design
Oy, Jyväskylä. and locality. With contributions by John Thackara and Ezio
Lindroos, Satu; Nyman, Göte & Lindroos, Katja (2005): Manzini. Publication series of the University of Art and
Kirkas brandi. Miten suomalainen tuote erottuu, lisää arvoaan ja Design Helsinki. B ; 75, University of Art and Design,
perustelee hintansa. Bookwell Oy, Helsinki. Helsinki.
Manzini, Ezio (2004): Towards a cosmopolitan Vilkuna, Kustaa (1958): Kansatieteellisten alueiden muo-
localism. Local development as social dostumisesta s. 85–96. Vuorela, Toivo (toim.) 1958: Kansa-
construction. Verwijnen, Ja& Karkku, tieteen ongelmia. Tutkielmia kansatieteen alalta. SKS, tietolipas
Hanna (eds.): Spark! Design and locality. N:o 12, Helsinki.
Kesän tuoksu
Keramiikka-artesaani Sirpa Luukkonen halusi korostaa Heinä-
keramiikkaesineissään omia lapsuuden muistojaan. Suunnittelu
lähti vapaasti, käsin maalatuista viivoista. Viivat sai varteensa
marjamaisia palloja, joista tulikin metsämansikoita. Käsityöläinen
on halunnut tuoda maalatulla kuviolla yksinkertaiseen muotoon
sisältöä. Heinä-sarjaa suunnitellessaan hänen mieleen tuli
leppeässä kesätuulessa huojuvat heinän korret, joihin
lapsena keräsi mansikat – ne vähät, jotka eivät
menneet parempiin suihin.
Kuva: Heidi Valtonen 2008.
83
Musiikkikurssilainen Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin aikaan 2012. Kuva Stefan Bremer.
84
KUNTAUUDISTUS JA KOTISEUDUN
ALUEKEHITYKSEEN VAIKUTTAMINEN
Helena Aaltonen
aluekehitysasiantuntija
syntymäkunta Puolanka
asuinpaikka Sotkamo
N
uori sellisti Seppo Kimanen otti yli 40 olla esim. hyviä raaka-ainevaroja, hyvä liikenteelli-
vuotta sitten yhteyttä kirjeellä Kuhmon nen sijainti, vaikeasti jäljiteltäviä erikoisuuksia, eri-
musiikkiyhdistykseen ja ehdotti kamari- tyistä osaamista, lujaa tahtoa, mitä missäkin. Kuh-
musiikkifestivaalin järjestämistä hiljaisen mossa oli konserttivierailuja järjestämään tottunut
luonnon keskellä. Yhdistys vastasi myön- porukka, jolla oli rohkeutta tarttua uuteen ideaan ja
tävästi luottaen osaavaan ja innokkaaseen luottamusta, että yhdessä menestytään.
muusikkoon, itseensä, muihin paikallisiin toimijoi-
hin ja Kuhmon kuntaan. Kuhmon kamarimusiikki- Aluekehittämisellä halutaan parantaa asukkaiden
festivaali on nyt alansa huipulla maailmassa ja jatkaa elämisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä sekä yritysten
kehittymistään. ja muiden organisaatioiden toimintamahdollisuuk-
sia. Henkilöiden, yhteisöjen ja yritysten aloitteet ovat
Kainuussa olemme kyselleet toisiltamme, olisiko pääasiallinen lähtökohta aluekehityshankkeille, joi-
tätä Kuhmon ihmettä tapahtunut, jos kunnan hal- den toteuttamisessa taas oppilaitokset ja kehitysyh-
linto ei olisi ollut paikan päällä ja toiminut tiiviissä tiöt tarjoavat hankeosaamistaan.
vuorovaikutuksessa musiikkiyhdistyksen kanssa? Vas-
taamme, että festivaali olisi saattanut jäädä haaveek- Kunta
si.
Kunnalla on pääsääntöisesti kaksi merkitystä. En-
Aluekehittäminen siksikin kunnalla viitataan itsehallintoperiaatteella
toimivaan poliittis-hallinnolliseen paikallishallinto-
Aluekehittämisessä on kyse olemassa olevien vah- yksikköön, joka muodostuu kunnan hallinto- ja pal-
vuuksien hyväksi käyttämisestä. Vahvuudet voivat velutuotanto-organisaatiosta. Toiseksi kunta ym-
85
märretään hallinnollisen Aluekehittäjän kokemuksellani voin sanoa, että

Kotiseututunteen alueen rajaamana paikal- kotikunta- ja kotiseututunteen valtaamat ihmiset
lisena yhteisönä.1 Arto ovat yleisesti toimijoina aluekehitystyössä.
Haveri ym. viittaavat
valtaamat myös siihen, kuinka kun- Kotikuntani Sotkamon menestystä selitetään yh-
nilla on palvelujen tuot- täältä sillä, että Luoja on ollut antelias Sotkamolle,
tamisen roolin lisäksi mutta myös sillä, että Sotkamon Jymyn pesäpallo-
ihmiset ovat merkitystä ihmisten pai- joukkueen kannustamisesta vuosi vuodelta Suomen
kallisyhteisöinä ja poliit- mestaruuksiin on tullut kuntalaisia yhteen niittaava,
yleisesti tisen vaikuttamisen kent- kotiseutuhenkeä nostattava yhteisöllinen kokemus.
tänä.2 Sotkamo yrittää, Sotkamo pärjää -ajatusrakennelma
on sotkamolaisen toiminnan pohjavireenä.
toimijoina Kuntalaisuus liitetään
vastaavasti alueellisesti ra- Kuntauudistus
jatun poliittis-hallinnolli-
aluekehitystyössä. sen instituution jäsenyy- Kuntauudistus pitää sisällään
teen sekä yhteisöllisyy- 1) sosiaali- ja terveyspalvelujen uuden
teen. Jokainen ihminen on juridisesti kuntalainen järjestämistavan,
jossain kunnassa. Samalla hän yleensä tuntee ole- 2) kuntarakenteen uudistamisen, jotta kunnat
vansa kuntalainen, kun yhteisöllisiä kokemuksia on olisivat suurikokoisina nykyistä elin-
riittävästi. voimaisempia,
3) valtionosuusjärjestelmän uudistamisen ja
Riukulehto ja Suutari ovat käsitelleet kuntalai- 4) uuden kuntalain.
suutta yhteisönmuodostuksen näkökulmasta. Kun-
talaisuus muodostuu kokemusten tuloksena. Toisin Kuntarakenteen uudistamisessa vähintään 20 000
sanoen yhteisö muuttuu omiksi kokemuksiksi, kun asukkaan kunniksi tapahtuisi paljon kuntaliitoksia.
asukas käyttää ja tuottaa palveluja, hankkii asunnon Suomen kunnista lakkaisi noin kolmasosa. Kunnat
tai muuta omaisuutta, perustaa yrityksen tai osallis- joutuvat syksyllä 2013 ilmoittamaan, minkä kuntien
tuu seurojen ja yhdistysten toimintaan. Henkilö- kanssa ne selvittävät mahdolliset kuntaliitokset.
kohtaisten kokemusten varaan rakentuu kotiseutu-
kuva eli se tunne, joka on muuta kuin lakiin perus- Mikä tässä hyvejää?
tuva paikallishallintoyksikkö.3
Kainuussa olen nähnyt ja kokenut, että kunnan alu-
Kotiseutu ekehittämisessä on kyse lujasta tahdosta käyttää hy-
väksi omia vahvuuksia. Väkisinkin epäilyttää, miten
Kotiseutu ja kotikunta mielletään usein samaksi isossa kunnassa, johon on liitetty pienempiä kuntia,
maantieteelliseksi alueeksi. Kotikuntaa ja kotiseutua tunnistetaan ja tunnustetaan reuna-alueiden vah-
ajatellaan sosiaalisen, toiminnallisen ja kulttuurisen vuudet ja hyväksytään kunnan resurssien käyttämi-
verkoston kokonaisuutena. Kotikunta tuottaa suu- nen kehityksen luomiseksi reuna-alueilla.
ren osan niistä palveluista, joihin ihmiset kiinnitty-
vät ja joista heidän sosiaaliset kokemuksensa kerty- Jos yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kotiseutuyl-
vät. Asukkaat alkavat määritellä kotiseutunsa vah- peyttä lisäävää toimintaa ei voida jatkaa nykyiseen
vasti kotikunnan perusteella. Kotikunta-ajattelu mer- malliin, kuihtuvat henkiset voimavarat aluekehittä-
kitsee ihmisessä jonkinlaista samastumista kuntaan. misessä. Jos ei ole tekijöitä, mahdollisuudet jäävät
Kuntasamaistumisessa on kyse yhteenkuuluvuuden käyttämättä. Kotiseutujen ja koko Suomen kehitys
tunteesta, jonka perusta on paikallisyhteisöllisyy- kärsii.
dessä.
“Joki on Nurmon äiti” -kirjassa kuvataan Seinä-
1
jokeen liitetyn Nurmon kotiseutusuunnitelman te-
Anttiroiko 1992
2
koa. Talkootyölle toivottiin kädenojennusta kau-
Haveri 2003
3
Riukuklehto & Suutari 2012 pungin suunnasta. “Sitä vähän tarjottiinkin kau-
86
Kuhmon kamarimusiikkifestivaali 2012. Eric Ericsonin kamarikuoro esiintyy Kuhmo-talossa. Kuva Stefan Bremer.
pungille, että kökkätyönä voitais tehdä (seurantalon Johtaako kuntarakenneuudistus aluekehitystyön

korjaus). Miehillä oli jo vähän suunnitelmaa siitä, keskittymiseen keskuksiin? Jääkö reuna-alueiden ke-
mutta ei siihen oikein tullut vastakaikua.” hityspotentiaali käyttämättä? Miten käy yrittäjyydel-
le Suomen luonnonvarojen uudenlaisessa käyttöön-
Aluekehittämisen kulttuurinen kestävyys kärsii, otossa? Tiedämme, että elämä Suomessa on perus-
jos liitetyn alueen kulttuuriarvoja ja sen asukkaiden tunut ja perustuu luonnonvarojen kestävälle käytöl-
identiteettiä ei kohdella kunnioittavasti ja kannus- le.
tavasti.
Suuruuden ekonomia ei ole patenttiratkaisu hen-
Kuntaliitosten jälkeen on usein petytty siihen, et- kistä luovuutta ja yhteisöllistä voimaa vaativassa alu-
tä uuden kunnan kehittämistyössä liitosalue on jää- eiden kehittämisessä.
nyt reuna-alueeksi ja sen kulttuurinen ja taloudelli-
nen elinvoima on alkanut hiipua. Tämä todellinen Suomessa tulee antaa arvo kotiseutuhenkeen, ko-
kuva ei käy yksiin sen kanssa, että kuntarakenneuu- tikuntatunteeseen ja kunnalliseen paikallisdemok-
distuksella tavoitellaan Suomeen elinvoimaisia kun- ratiaan pohjaavalle alueiden kehittämiselle, johon
tia. kunnan oma budjetti ja päätösvalta antavat lähtö-
kohdan. Kansalaisten kasvavat sosiaali- ja tervey-
Ennen kuntauudistusta koskevien lakien hyväk- denhuollon palvelutarpeet tulee järjestää kuntien
symistä on syytä kysyä vastauksia seuraaviin huolen- yhteistoiminnalla maakunnissa.
aiheisiin:
Kirjallisuus
Johtaako kuntarakenneuudistus liitoskuntien ko-
tiseutuhengen ja siitä kumpuavan kehitysvoiman hii- Anttiroiko, Ari-Vekko (1992). Kunnallistieteellinen tutki-
pumiseen? mus, I osa. Kunnallistieteen erityispiirteet. Tampereen yliopis-
to, Kunnallistieteiden laitos. Raporttisarja 20/1992.
Haveri, Arto, Laamanen, Elina & Majoinen, Kaija (2003).
Johtaako kuntarakenneuudistus demokratian ka- Kuntarakenne muutoksessa? Tutkimus kuntajaon muutostarpeista
ventumiseen, jos yhteen liitettyjen kuntien uudessa tulevaisuudessa. Suomen Kuntaliitto.
valtuustossa istuisi eniten keskuskaupungista valit- Riukulehto, Sulevi, Suutari, Timo (2012). Joki on Nurmon
tuja valtuutettuja? Johtaako se ihmisten vaikutusval- äiti. Nurmonjokilaakso kotiseutukuvassa. Helsingin yliopisto,
Ruralia-instituutti, julkaisuja 28.
lan heikentymiseen heitä koskevissa oman elinym-
päristönsä asioissa?
87
Samuli Paulaharju kotiportailla Oulussa.
88
SAMULI PAULAHARJU SISUSTUKSEEN

LIITTYVÄN KANSANPERINTEEN TALLENTAJANA
Marjut Paulaharju
lehtori, tietokirjailija
syntymäkunta Kuopio
asuinpaikka Hattula, Vantaa
T
unnettu kansantiedon kerääjä Samuli Pau- seppänä sekä maalarina. Vanhemmat pojat vuoros-
laharju kulki Karjalasta Kainuun kautta taan seurasivat isänsä jälkiä, mutta Samulia ei kiin-
Kuolan Lappiin, Suomen Lappiin, Ruijaan nostanut kärryjen teko, sillä hänen mielenkiintonsa
ja Länsipohjaan sekä Etelä- ja Keski-Poh- kohdistui kansanperinteeseen, suomensukuisiin
janmaalle ja tallensi ennätysmäärän kan- kansoihin ja etenkin Karjalaan sekä Lappiin.
sanperinnettä. Hän myös piirsi ja valokuva-
si esineistöä ja rakennuksia, ihmisiä ja heidän ym- Jo nuoruudessaan Samuli Paulaharju oli tiennyt,
päristöään sekä keräsi esineistöä. Kärrymestarien jäl- että joskus keräisi kansanperinnettä. Sen vuoksi hän
keläisenä ja puusepän koulutuksen saaneena Paula- suunnitteli lähtöä Jyväskylän seminaariin opiskele-
harju oli kiinnostunut myös kansanomaisesta sisus- maan ja sitä kautta toteuttamaan haaveitaan. Val-
tuksesta ja huonekaluista. mistuttuaan opettajaksi 1901 hän hakeutui lähelle
runonlauluseutuja Viipurin läänin Uudellekirkolle.
Samuli Paulaharjun (1875–1944) tietämys raken- Siellä hän toimi opettajana kolme vuotta.
tamisesta, asunnoista ja sisustuksesta pohjautui su-
vun miesten taitoihin ajopelien rakentajana. Samu- Vuonna 1904 Paulaharjua pyydettiin Oulun kuu-
li Paulaharjun isoisän isä Kisko-Sameli aloitti Kam- romykkäinkouluun ”käsitöiden ja piirustuksen opet-
pin kylän kärryseppien sukupolvien ketjun rakenta- tajaksi”. Hänen tuli pätevöityä virkaan; ensin hän oli
malla välitöikseen kirkkorekiä; vanhin poika Juha harjoittelijana Oulun Puuseppäverstaalla ja suoritti
Siltala jatkoi veljineen ammattimaisena ajokalujen puusepän tutkinnon Helsingin Walmistawassa Am-
valmistajana ja Siltala mainitaan ensimmäiseksi ku- mattikoulussa vuonna 1906. Valtakirja virkaan
rikkalaiseksi kärrymestariksi. Hänen poikansa, kir- myönnettiin 22.12.1909.
jailijan isä Jaakko Harju, jatkoi kärry-, rauta- ja puu-
89
Puuseppäverstaalla Paulaharju valmisti osan ko- 1900-luvun ensimmäisten

tinsa huonekaluista, osan myöhemmin työnsä ohel- vuosikymmenten
la. Itse tehdyt huonekalut olivat hänen työhuonees- rakennustutkimusmatkat
saan.
Ensimmäiset ohjeet kansatieteen tallentamisesta
Todistus Helsingin Paulaharju sai seminaariopettajaltaan Yrjö Bloms-
Walmistawasta
Ammattikoulusta tedtilta, jonka kehotuksesta hän lähti 1900 ensim-
poikia warten. 27.7.1906. mäiselle keräysmatkalleen Aunukseen opiskelutove-
rinsa Matti Tuokon kanssa. Mukana hänellä oli
Blomstedtin kamera, mutta keruutuloksissa ei mai-
nita valokuvista, sillä ne oli tarkoitettu Blomstedtin
omaan käyttöön.
Uudellakirkolla Paulaharju aloitti koulutyönsä

ohella rakennustutkimuksen. Vapaa-aikoinaan hän
kiersi kaikki rakennukset ja ”talojen räystäät ja ak-
kunakehyskoristeet”, unohtamatta asuinhuoneiden
sisustusta. Kyläläiset salavihkaa vähän naureskelivat
hänen touhujaan. Paulaharju tallensi piirtämällä pi-
täjän rakennusperinnettä. Uudenkirkon keräystu-
loksista Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) jul-
kaisi kerääjän yllätykseksi vuonna 1906 teoksen Kan-
satieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkol-
la. Mielessä kerääjällä oli kangastellut esimerkkeinä
Vasemmanpuoleinen kaappi Julius Ailion teokset Kansatieteellinen kuvaus ulko-
on Paulaharjun kisällityö; huonerakennuksista Lopella (1896) sekä Lopen asunnot
siinä on käytetty useita puu-
lajeja, mm. pahkaista män- eri kehitysasteissaan (1902).
tyä ja loimukoivua.
Alimmassa laatikossa on
tuohesta tehty ristikkokudos.
Kuva: Pohjois-Pohjanmaan
museo.
Veistotunti kuuromykkäinkoulussa Oulussa. ”Siellä veistä möykättiin, vuoltiin ja höylätä nuljattiin

sekä lopuksi kihnutettiin teosta klasipaperilla.”
90
Pirteissä oli tavallisesti vain

muutama nelijalkainen ”istuin-
pölikkä jakku”, joilla naiset ja
lapset istuivat, penkit olivat mie-
hiä varten. Pöydän edessä oli
pöydän mittainen pöytäjak-
ku, jolla istuttiin aterioides-
sa. Pirtissä oli yksi ”vuue”,
joka oli yleensä uuninpuo-
leisessa peränurkassa oleva nelijalkai-
nen lautasänky, jossa nukkui joku talon
vanhemmista miehistä, joskus emäntä- ”Istuinpölikkä
jakku”.
kin. Talon muu väki nukkui sillalla tai
penkeillä.
Karjalaistuvan pohjapiirros.
Teoksessa kaikki kuvat ovat piirroksia, jotka on

taiten tehty ja vastaavat hyvinkin valokuvia yksityis-
kohtaisuudessaan. Puusepän taidon osaajana Paula-
harju ymmärsi tavallista paremmin rakennusteknii-
kan pieniä detaljeja myöten.
Karjalaistalon elotupa oli talonpojan varsinainen

asuinhuone, väentupa. Pirtin paras paikka oli ”pöyä-
päänurkka”, päätyseinän ja sivuseinän välinen nurk-
ka, vastapäätä uunia. Nurkassa oli pöytä, ”väenpöy-
tä l. suurpöytä”, pää sivuseinään päin. Tuvan ympä-
ri kiersivät penkit, jotka olivat paksua lautaa tai lank- Peränurkassa oleva lautasänky ”vuue”.
kua, ”pölkkyjen tai muunlaisten jalkojen ja seinän
varassa”. Tuvan muita huonekaluja olivat leveä sän- Oulusta käsin Paulaharju palasi vielä muutamana
ky, astiakaappi ovipuolessa, peräseinällä kurkiaisten kesänä Karjalaan. Matkat oli yhä tiukasti sidottu ra-
alla hyllylauta. Nurkassa oli jumalankuva.1 kennustutkimukseen. Tuloksena syntyi vuonna
1909 lähes 600-sivuinen piirrosten ja kuvien elä-
vöittämä käsikirjoitus ”Kansatieteellinen kuvaus
Pohjois- ja Itä-Karjalan rakennuksista”. Sitä ei kui-
tenkaan voitu “esityksen liiallisen laveuden” vuoksi
julkaista. Vasta 2003 käsikirjoitus ilmestyi kokonai-
suudessaan nimellä Karjalaista rakennustaitoa. Ku-
vaus Pohjois- ja Itä-Karjalan rakennuksista. Teoksessa
annetaan seikkaperäinen kuvaus mm. karjalaistuvan
sisustuksesta. Tällä matkalla Paulaharjulla oli jo oma
kamera mukana.
Paulaharju teki vuonna 1911 vajaan kolmen kuu-

kauden mittaisen rakennustutkimusmatkan Inke-
riin. Hän pyöräili 1300 venäjän virstaa. Valokuvia
tallentui 250 ja piirroksia yli tuhat. Polkupyörällään
hän kuljetti matkatavaransa sekä kaikki lasinegatii-
Karjalainen tupa. vilevyt. Kamera oli hänelle melko uusi työkalu. Eri-
1
tyisen vaikeata kuvaaminen oli suhteellisen pimeis-
Paulaharju 1906, 118–120.
91
Vas. ”Pöytä on nelijalkainen, jalkojen välille peilit sovitettu ja jalkojen tyvi koristellulla, pyöreällä pikku palasella vahvistettu. Monesti on pöy-
tä saanut laatikonkin kantensa alle.” Kesk. ”Huvittavannäköinen pöytä […]joka muistuttaa tšeremissiläispöytää. Kummassakin samanlaiset
sivupeilit, niiden alla ulkoneva koristereunus ja alapäistä jalat orsilla yhdistetyt.” Oik. ”Rajakarjalaiset pöydät ovat ’muhkeine, valkeaksi han-
gattuine yksipuisine hongantyvikansineen nokilakisen savupirtin mitä juhlallisin esine.” (Paulaharju 2003, 159–162)
sä sisätiloissa, koska salamavalon kaltaista lisävaloa ei jalkapari veistetty kuusenjuurakosta ja kansi tuke-
ollut käytettävissä, vaan oli tyydyttävä siihen valoon vasta hongantyvestä. Istuimina oli pitkä pöytärahi,
jota tuli ikkunoista ja avonaisesta ovesta. nelijalkajakkaroita, pyöreitä hongan pölkkyjä ja
puunjuurista koverrettuja palleja, joskus selkänojal-
Rakennustutkimus päättyy lisia tuoleja. Lapsille laitettiin ruoat leveälle jakka-
– itsenäinen perinteenkeruu alkaa ralle, rahipöydälle, jonka ympärille lapset asettuivat
polvilleen. Karsinassa, ovinurkassa tai uunin ku-
Samuli Paulaharjun kiinnostus alkoi 1910-luvulla peella oli laudoista naulattu sänky vanhuksen taikka
kääntyä esineellisestä kansanperinteestä enemmän sairaan makuupaikkana.
ihmisten työntouhuun, uskomuksiin, henkiseen pe-
rinteeseen. Hän ei enää mittaillut taloja, ei kulkenut
A-kirjaimen muotoinen mitta- eli sarkakeppi kaina-
lossa laskemassa tupien mittoja eikä kuvaillut enää
yksityiskohtaisesti tupien kalusteita. Aineellisen kult-
tuurin kerääminen ja muistiinmerkitseminen jäi vä-
hemmälle huomiolle mutta ei jäänyt kuitenkaan
pois.
Kun Paulaharju valokuvasi ihmisiä sisätiloissa,

niin kuvissa oli usein taustalla kalusteita: tuoleja, Pöytä Hyrynsalmelta.
pöytiä, raheja, uuneja, sänkyjä. Erikoiskohteita olivat
ikkunat, ovet, kaapit, kirstut, joiden koristeleik- Kainuulaisen asumuksen kuvaus oli aika niuk-
kaukset ja kauniit muodot puhuttivat puutyön opet- kaa. Todennäköisesti Paulaharju halusi karjalaisten
tajaa, joka osasi antaa arvon kädentyölle. ja inkeriläisten kurinalaisten rakennustutkimusten ja
kuvausten jälkeen hellittää otettaan ja paneutua kan-
Kainuuseen Paulaharju teki ensimmäisen mat- sanihmisen elämiseen ja ympäristöön. Tämä selviää
kansa vuonna 1915. Siellä kulkija jututti karhumie- jo tarkastelemalla Kainuun mailta -teoksen sisällyslu-
hiä ja vanhoja tietäjiä, tutki tervahaudat ja lämpiävät etteloa.
savupirtit. Kainuulaisen pirtin sisustus oli vaatima-
ton, se oli tupa jossa suoritetaan kaikki kotoiset toi- Kuolan Lappiin Paulaharju lähti mukanaan U. T.
met: ”syödään ja maataan, sairastetaan ja kuollaan Sireliuksen antamat kehotukset tutkia kohteita tark-
sekä kosteat vaatteet, sukat, kintaat ja kengät kui- kaan, ”sekä ulko- että sisäkuvin, pitkin- ja poikki-
vaillaan, keitot kiehautetaan ja leivät, piirakat, kala- leikkauksin”. Koska Sirelius arvosti Paulaharjua ke-
kukot leivotaan ja paistetaan, kudotaan, kehrätään ja rääjänä ja tallentajana sekä tarvitsi valmisteilla ole-
tehdään miehisetkin pirttityöt, lapset liekutellaan, vaan kirjaansa uusia aineksia, hän hankki Paulahar-
eläimet teurastetaan ja talvisin hevoset ovipuolessa julle Suomalais-ugrilaiselta seuralta rahat pohjoista
käytetään appeella ja tarpeen tullen kengitetään.”2 matkaa varten. Vielä kerran Paulaharju hyväksyi Si-
reliuksen määrittelemät ohjeet päästäkseen uudes-
Leveät penkit kiersivät seinänvieriä ja peränur- taan kaipaamaansa Lappiin.
kassa oli pitkä pöytä, joka oli usein vanhaa mallia:
2
Paulaharju 1922a, 25–26.
92
Kolttien pirttiä Paulaharju kuvasi yksinkertaisek- mahtavin. […] Koko nurkan täyteisenä se juroo ovi-
si ja vaatimattomaksi: alla musta silta, yllä karkea pielessä sekä pitää silloin tällöin piisissä iloiset praa-
kaksitaitteinen laki. Kolttien mustan pirtin merkil- sut ja pystyvalkeat”, kertoo kirjoittaja.
lisyyksiä olivat seinänviereiset makuulavat ja ovilou-
kossa avonainen tulisija, lapintakka. Takkaseinällä
oli kaukalohylly, jossa säilytettiin ruoka-astioita, la-
seja ja kahvikuppeja, tuohiropeita, leipää, sokeria.
Peränurkassa oli jumalhylly, toisessa parilautainen
hylly. Lautasten kulmauksessa lattialla oli juurakko-
jalkainen pieni pöytä ja muutamia pölkkypäitä is-
tuimina. Makuulavat olivat kuin saunanlauteet, jot-
ka soveltuivat hyvin istumasijoiksikin. Paremman-
puoleisissa kolttapirteissä saattoi olla seinään salve-
tut sängyt, kroavatit, nurkissa, kaksittain, toinen
ovi-, toinen peränurkassa.
Olga-emäntä, ”Mukkavuoman keisarinna”, istuu piisin edessä.
Seinillä oli hyllyjä, astia- ja työkalutelineitä sekä

vaatenaulakoita, oviseinällä hevosneuvojen naula ja
kirvesvärkkilö sekä uunin edessä korkealla kenkä-
naulikko. ”Oli vielä orsipiittaan isketty jäneksen-
känsä, johon saa keihästää neuloja, äimiä ja naska-
leita.” Pirtissä oli monet orret: päreorret, villaorret,
Pirtti Lounjaurilta. lautaorret ja tynnyrinlautaorret. Kaikilla orsilla oli
oma virkansa: ”päreorsilla oli tulen alku, villaorsilla
1920-luvun Lappia käsittelevissä teoksissa Paula- parseelien, lautaorsilta lähtivät talon tarvekalut, tyn-
harju kuvasi jonkin verran taloja ja pieniä kyliä mut- nyrinlautaorsilta puristettiin tervatynnyrit.”4
ta keskittyi lähinnä lapin kotiin. Kota oli ”varsin ah-
das, kotipermantona on vain kolmi-, nelimetrinen Kulkija ihastelee korein kukkasin maalattuja ja
maapalanen, ja korkeutta on niin paljon, että aino- koristeltuja pöytäkaappeja, kirjoraanuin peitettyjä
astaan keskellä, räppänäaukon kohdalla, suommu- korkeaselkäisiä sänkyjä, vanhoja astiakaappeja ja ko-
orran alla, saattaa kodan päämies seisoa suorana. meita arkkutooleja, ”yliperien kenkäheinien hoita-
Käyrien pieljipuiden ja kotariukujen varaan pingo- jia”, jotka kertoivat taitavista mestareista.
tettu vaateloude sulkee suojaansa pienen lappalais-
maailman, eristäen sen ulkoilmasta.”3 Paulaharju Lapin-vuosien jälkeen Paulaharju palasi Pohjan-
kirjoitti lapsilleen: ”Kodassa on syöty, kodassa on maalle, ensin Perhoon, seuraavaksi Härmään, vii-
juotu ja maattu vieri vieressä sen kun sopii”. meiseksi kotikylilleen Kurikkaan. Kuvaajan ote al-
koi muuttua pehmeämmäksi, henkilökohtaisem-
Paulaharjun saapuessa Ruotsin Lapin Mukka- maksi, oltiinhan jo synnyinmaisemissa. Perhosta hän
vuoman pirttiin kolme emäntää istui ahkeroimassa löysi ”vanhan talon”, joka sai yksityiskohtaisen, am-
takan lämmössä. ”Iso valkoinen muuri oli pirtin mattimiehen tiedoin laaditun esityksen se-
kä ulkoa että sisältä. Van-
hankansan savupirtissä
huokui oma tunnelmalli-
nen henki, joka oli iskey-
tynyt koko sisukseen, sen
tavaroihin ja työkaluihin. Pirtin laipio-
3
Paulaharju 1922b, 94.
4
Paulaharju 1937, 224–226.
93
kumu hirsineen ja orsineen oli ”itse pimeys”, ja sei-

nienkin kattopuoli oli nokimusta.
Uudempi tupa oli jo valkoisempi: ”Kun nurkka-

puolen pienestä porstuasta pyörähti oikealle tupaan,
niin siellä seinät puhtaina punoittivat vastaan, ja laa-
ja lattia paistoi niin valkoisena, että tupaan tulijan
pikku tyttäret siinä oikein ilosta hyppivät ja tanssa-
sivat. Kattokumu kohosi komeana ja korkeana lai-
piona sileiksi veistettyine kuusisine haljispuolikkai-
neen.”5
Pohjanmaalta löytyi pirteissä kaksi-, joskus jopa

kolmikerroksisia sänkyjä, joiden edessä olivat ver-
hot. ”Kaikkein merkillisimpiä Härmän tuvan tava-
roista ovat sänkyrarit, komeat, kaksikertaiset ma-
kuusijat. Niitä on isossa huoneessa kaksittainkin, ”Valkeat tai ristirantuiset verhot ovat sänkyradin edessä, mutta
ennen oli leveänä erustana kaunis, värikäs raanu ja päänpuolessa
uuninpuoleisessa peränurkassa, astiakaapin takana kapeana piälehittenä valkoinen, solmetuilla reunatupsuilla koristeltu
toinen, ja toinen ovinurkassa, pääty ovea kohden.”6 liinakaistale.” Sänkyradin edessä pohjalaisia tuoleja.
(Paulaharju 1932, 53)
5
Paulaharju 1930, 33. 6 Paulaharju 1932, 53.
94
Pirteissä oli komeita sä isoja seinäkaappeja, joissa säilytettiin kirjoja sekä

mestareiden rakentamia tärkeitä papereita, joskus rahaakin. Vanhemmat
”koukerokylkisiä karmi- mestarit olivat rakennelleet vanhojen mallien mu-
kaappeja” tai kulma- kaan myös kauniita arkkuja, pöytäkaappeja, nurkka-
kaappeja: ”Iso nurkka- ja seinäkaappeja.
kaappi kulmahyllyineen
on patapenkin päässä, Kun puuseppä oli saanut oman osuutensa tehtyä,
toinen kylki sivuseinää, työ siirtyi maalareille, jotka ”aina värien ääressä
toinen sänkyratia vas- krumppasivat ja paklasivat, hieroivat ja hinkkasivat,
ten, ja hyllyt ovat täynnä panivat pohjamaalihin, sutisivat taas toisikertahan,
tavaraa.” raitoovat, kruusasivat ja krimpsuuttelivat ja ootrasi-
vat, vielä viimeiseksi pyyhkäisivät lakeerin”.7
Paapankamarin seinäkaappi. Pitkä pöytälavitsa on
pöydän edessä, ympäri Pirtin arvokkain kaluste oli vanha kaappikello tai
seiniä ja pöydän takaakin kiertävät penkit, jotka ovat seinäkello, joka oli tärkeä komistus pirtissä. Se löytyi
laatikollisia istumasijoja. Paapankamareissa oli yleen- niin Ruotsin-Lapin kuin Pohjanmaan pirteistä. ”Pe-
7
Paulaharju 1943, 197.
Pirtin komea kaappi ja emännän morsiusarkku.
95
Könnin kello Samuli Paulaharjun kodissa Oulussa.
räseinällä ikkunapielessä seisoo totisena kellokaappi, Paulaharju valokuvasi, piirsi ja muistiinmerkitsi

komea kruunupäinen perintökalu, joka heiluttaa ja tarkasti rakennusperinnettä kaikkialla missä kulki.
hakkaa ja laskee aikaa koko talolle.”8 Omalla työllään ja tavallaan hän osoitti jatkavansa ja
arvostavansa isiensä sepäntöitä. Lukuisat kirjat ja ar-
Ja ”niinkuin iänikuinen syytinkipaappa taikka ta- kistoissa olevat julkaisemattomat muistiinpanot ovat
lon haltiavaari se seisoa kojottaa ikkunapielessä ja tästä työstä esimerkkinä. Tällä tavalla hän siirsi esi-
mittaa lakeuksien loppumatonta aikaa”.9 isien tiedon tuleville sukupolville. Samuli Paulahar-
ju on todennut, että historiassa on kansan tulevai-
Paulaharju sai oman könnin kellonsa syksyllä suus, kulttuuriperintö elää käden taidoissa ja van-
1943, kun kurikkalaiset kävivät onnittelemassa pro- hoissa käsityötavoissa.
fessorin arvonimestä.
Samuli Paulaharju arvosti mestareiden ja tekijöi-

den kädenjälkeä oli kyseessä puulusikka, pöytäjakku,
kaappi tai pirtti. Hän ihailee eteläpohjalaista nikka-
ria, joka nikkaroi ”soffaa, pöytää ja piirronkia sekä
puoli tusinaa vääräsarijaasia lavittoota – suorakar-
miset lavittat sorvattuine jalkoineen kelpasivat hyvin
torpan tyttärelle ja piikaflikalle”.10
8 9 10
Paulaharju 1937, 226. Paulaharju 1932, 54. Paulaharju 1943, 195.
96
Kirjallisuus
Paulaharju, Samuli (1906). Asuinrakennuksista Uudellakir-

kolla Viipurin läänissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimi-
tuksia 81. osa. Kansatieteellisiä kertomuksia. VI. Helsinki: Suoma-
laisen Kirjallisuuden Seura.
Paulaharju, Samuli (1921). Kolttain mailta. Kansatieteellisiä
kuvauksia Kuollan-Lapista. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kirja.
Paulaharju, Samuli (1922a). Kainuun mailta. Kansantietoutta
Kajaanin kulmilta. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö.
Paulaharju, Samuli (1922b). Lapin muisteluksia. Helsinki: Kus-
tannusosakeyhtiö Kirja.
Paulaharju, Samuli (1930). Suomenselän vieriltä. Helsinki:
WSOY.
Paulaharju, Samuli (1932). Härmän aukeilta. Helsinki:
WSOY.
Paulaharju, Samuli (1937). Kiveliöitten kansaa. Pohjois-Ruotsin
suomalaisseuduilta. Helsinki: WSOY.
Paulaharju, Samuli (1943). Rintakyliä ja larvamaita. Kurikan
vanhaa elämää. Helsinki: WSOY.
Paulaharju, Samuli (2003. Karjalaista rakennustaitoa. Kuvaus
Pohjois- ja Itä-Karjalan rakennuksista. Helsinki: Suomalaisen Kir-
jallisuuden Seura.
97
Nuori Sakari Pälsi mietteliäänä. Pöydällä oleva kirja on avoinna kohdasta ”Naisvalta ja avioitumisen eri muodot”.
Lieneekö kuva otettu avioliiton alkuaikoina, viimeistään 1910-luvun alussa? Kuva Museovirasto.
98
SAKARI PÄLSI ARKEOLOGINA

– JULIUS AILION OPPIPOJASTA OMAN TIEN KULKIJAKSI
Pirjo Uino
fil.tri., dosentti, yli-intendentti
asuinpaikka Meilahti, Helsinki
K
aunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon rustettiin hänen nimeään kantava seura.1 Pälsiä
sai syksyllä 2011 Rosa Liksomin teos Hytti muistetaan milloin kirjailijana tai tutkimusmatkai-
Nro 6. Romaanin päähenkilö on Mosko- lijana, milloin kansatieteilijänä tai valokuvaajana.
vaan 1980-luvulla jatko-opiskelijaksi ha- Alun alkaen Pälsi oli nimenomaan arkeologi, ja ar-
keutunut suomalaistyttö. Tytöllä on unel- keologian parissa hän teki Muinaistieteellisessä toi-
ma: matkustaa Pälsin, Ramstedtin ja Don- mikunnassa (nykyisin Museovirasto) koko virkau-
nerin jalanjäljissä Siperiaan ja Mongoliaan ja etsiä sa- ransa, kunnes jäi esihistoriallisen osaston johtajan
mat pyhät paikat, joilla suomalaiset tutkijat ovat käy- tehtävästä eläkkeelle vuonna 1946. Mikään tyypilli-
neet. Pääkohde on Ramstedtin löytämä ja Pälsin va- nen virkamies hän ei toki ollut; tästä todistavat jo yk-
lokuvaama kirjakivi Ulan-Batorin, muinaisen Urgan sistään Pälsiin liittyvät mehevät kaskut.
lähellä. Kun tyttö lopuksi pääsee kivelle, hän painaa
siihen poskensa ja suutelee kiveä kyynelten valuessa. Lopen ”suuret pojat”
Liksomin junakuvauksessa on paljon tuttua Neu-
vostoliitossa matkustaneelle – olkoonkin, että omat Päästyään ylioppilaaksi vuonna 1903 Sakari Pälsi al-
kokemukseni Siperian raiteilla ovat huomattavasti koi opiskella Helsingin yliopistossa arkeologiaa. Op-
miellyttävämpiä. pialan valinta tapahtui ilmeisesti luontevasti, ja sii-
hen vaikutti toinen loppilainen, arkeologi Julius Ai-
Sakari Pälsin (1882–1965) syntymästä tuli vuonna lio (1872–1933, vuoteen 1897 Ax). Hänestä tuli sit-
2012 heinäkuun 9. päivänä kuluneeksi 130 vuotta. temmin Pälsille tärkeä opettaja, joka ohjasi tämän ki-
Tuona päivänä Pälsin syntymäkunnassa Lopella pe- vikauden tutkimuksen ja kenttätöiden pariin. Ailio
1
http://sakaripalsi.wordpress.com/. Kiitän Jukka Relasta, Arja Ahlqvistia, Tarja Toivosta ja muita seuran piirissä toimivia henkilöitä neu-
voista, joita sain etsiessäni valokuvia tätä artikkelia varten. Artikkelini pohjautuu Loppi-Seuran kesäjuhlassa 5.8.2012 pitämääni esitelmään.
99
Pälsin kotitalon pihapiirissä on matala kuppikivi, jonka Pälsi löysi miltei kompastuessaan siihen.
Pälsin jalanjäljillä arkeologit Christian Carpelan ja Pirjo Uino, jotka ovat kyyristyneet tarkastelemaan kiveä. Muut retkeläiset vasemmalta
oikealle Erkki Oila, Tauno Lähteenkorva, Ahti Gåpå, Eija Kalliala ja Pertti Järvenpää.
Taustalla näkyy vanha kestikievari, joka toimi väentupana ja pakarina. Kuva Jukka Relas 2008.
oli tasan 10 vuotta Pälsiä vanhempi, joten hänen sen kaivamistekniikan menettelytapoihin”, kuten
syntymästään tuli kuluneeksi 140 vuotta. Aikanaan Pälsi myöhemmin luonnehti väitöskirjassaan.
Ailio oli tunnettu sosiaalidemokraattinen poliitik-
ko, pitkäaikainen kansanedustaja ja Väinö Tannerin Ailio ja Pälsi tutkivat vain niukasti oman kotipi-
hallituksen opetusministeri 1920-luvulla. Ailion väi- täjänsä esihistoriaa. Jo ennen ensimmäistä maail-
töskirja Die steinzeitlichen Wohnplatzfunde in Finland mansotaa Pälsi seurasi Ailiota tämän ”alokasoppi-
[sic!] vuodelta 1909 oli suurteos ja aikansa Suomen laana” etsien Sajaniemestä kivikautisen asutuksen
kivikauden käsikirja. Ailio yhdisti ansiokkaasti ar- merkkejä. Kun niitä ei löytynyt, miehet luopuivat
keologian ja geologian; erityisen ansiokas oli hänen puuhasta pettyneinä. Kylänrannassa he tosin olivat
tutkimuksensa Laatokan kehitysvaiheista ja Karja- todenneet miekanhiontauurteilla ja uhrikupeilla va-
lankannaksen vesistöhistoriasta (Die geographische rustetun kiven, jonka arvoa Ailio ei ymmärtänyt, ja
Entwicklung des Ladogasees, 1915). Pälsikin tajusi sen vasta kun kivi oli jo hävitetty.
Ailion väitöskirjan jälkeen kivikauden löydöt kart- Ailion aloitteesta nuori Pälsi kokeili Lopella itse-
tuivat vauhdilla; varsinkin Vuoksen suuseudulla uu- näistäkin arkeologista keruutyötä, laihoin tuloksin.
sien rikkaiden asuinpaikkojen joukko lisääntyi tun- Sittemmin Pälsi harmitteli, ettei hän harjaantumat-
tuvasti. Ailion aloitteesta tutkimuksen painopiste- tomana saanut mitään irti ”historiallisesti karusta”
alueeksi otettiin Kaukolan Riukjärvi ja Piiskunsalmi, ympäristöstä, joka ”ei kiihottanut mielikuvitusta ei-
maamme kenties tihein kivikautinen asutuskeskus. kä elätellyt tutkimusintoa, vaan nuorta miestä saat-
Pälsi toimi lähes yksinomaan Ailion apulaisena, mi- toi syntymäseudun köyhyys kiukustuttaa”. Kotita-
kä merkitsi työskentelyä kivikauden esineistön pa- lonsa pihapiirissä olevan matalan kuppikivenkin
rissa. Kaukolan maisemissa Pälsi sai ensimmäisen hän hoksasi vasta paljon myöhemmin ollessaan vä-
kerran tuntuman arkeologisiin kenttätöihin kesällä hällä kompastua siihen.2
1908 ja Ailion johdatuksella ”tutustua uudenaikai-
2
Pälsi 1949, 150–152. Lopen arkeologinen tutkimus käynnistyi vasta 1950 Aarni Erä-Eskon suorittamalla Lopen pitäjän inventoinnilla.
Lopen kansankulttuurin tallennuksesta ks. Relas 2007.
100
Ramstedtin matkassa vuosi, jonka jälkeen oli aika palata kotimaisen ar-
keologian pariin.
Kesällä 1909 kohtalo johdatti 27-vuotiaan Pälsin toi-
seen maan ääreen, turkkilaisten kielten ja piirtokir- Kun G. J. Ramstedt kuoli vuonna 1950, Pälsi kir-
joitusten tutkijan G. J. Ramstedtin kuudennelle joitti Suomen Kuvalehteen hänestä arvostavan muis-
Mongolian matkalle. Suomalais-Ugrilaisen Seuran tokirjoituksen ”Tutkija ja ihminen”. Hän kertoo
esimies Otto Donner yritti ensin saada Ramstedtin ihailleensa Ramstedtin kansanomaisuutta, ymmär-
kumppaniksi Ailion. Tämä kuitenkin ehdotti tilalle tävää ja hienostunutta inhimillisyyttä, vaatimatonta
”erästä nuorta kandidaattia Sakari Pälsiä”, joka on ja kohteliasta käytöstä oloissa kuin oloissa, suunna-
”havaintokyvyltään terävä, ja muuten perin tervejär- tonta tietovarastoa sekä yksinkertaista ja käytännöl-
kinen, käytännöllinen ja reilu”, vaikkakaan ”ei osaa listä matkustustekniikkaa. Juuri samankaltaista otet-
vielä tarpeeksi valokuvausta”.3 Aika yllättävä totea- ta elämään Pälsi itsekin tavoitteli. Ramstedt oli kai-
mus näin jälkikäteen ajatellen, mutta Ailio itse oli kesta päätellen nuorelle Pälsille Ailion ohella tärkeä
tuohon aikaan jo tottunut valokuvaaja. Matkan tar- esikuva: Ramstedtilta hän omaksui kotimaan arkeo-
koitus oli muinaisjäännösten etsintä ja ”saada mah- logiaa laajemman kulttuurintutkimuksen, kansatie-
dollisimman paljon arkeologisia saa- teellis-antropologisen näkökulman, joka lopulta vei
liita”.4 voiton Ailion antamasta arkeologis-luonnontieteel-
lisestä ja metodisesta perinnöstä.
Ramstedtin ja Pälsin matkaoh-
jelman toteutus jäi arkeologian Karjalankannaksen
osalta puolitiehen, kaivauslupia ei työvainioilla
herunut ja paikallinen väki asen-
noitui muukalaisiin vihamielisesti. Mongolian poliittiset tapahtumat estivät matkat kah-
Oli siis tyydyttävä vain paikanta- tena seuraavana vuonna, ja Pälsi syventyi taas koti-
maan ja dokumentoi- maiseen arkeologiaan. Vuosina 1911–1912 Pälsi sai
maan turkkilais- ja Muinaistieteelliseltä toimikunnalta tehtävän suorit-
mongolilaiskielisiä taa laajempia kaivauksia Kaukolan Riukjärven ja
kirjoituksia sisältä- Piiskunsalmen kivikautisilla asuinpaikoilla.6 Paikal-
viä muistomerkke- liset viljelijät olivat luotettavia asiamiehiä toimittaen
jä. Pälsi teki kan- Kansallismuseoon ahkerasti pelloiltaan löytyneitä ki-
satieteellisiä ha- vikauden esineitä ja kampakeraamisten saviastioi-
vaintoja, keräsi den paloja. Kaukolan asuinpaikat olivat siihen asti
esineistöä ja va- löydetyistä rikkaimpia löytöaineistonsa suhteen, ja se
lokuvasi, niin taas edellytti entistä järjestelmällisempää tutkimus-
että Ramstedt tapaa. Pälsi kehitti Ailiolta omaksumiaan kaivaus-
myöhemmin menetelmiä, ja näin huolellisen dokumentoinnin
kehui nuoren vaatimus vaikutti seuraaviin tutkijapolviin.
Pälsin olleen
”etevä valo- Antrean muinaisen kalaverkon tutkimus toi Päl-
kuvaaja ja sille kuuluisuutta, ja verkko kuuluu edelleen Suo-
erinomaisen men esihistorian merkittävimpiin löytöihin. Verkon
reipas ja käy- ja kalastajan työkalujen esiintulo Antrean (myöh.
tännöllinen Vuoksenranta) Korpilahdelta Karjalankannakselta
mies kaikissa oli onnekkaiden sattumusten summa. Kun talolli-
otteissaan”.5 nen Antti Virolainen oli syksyllä 1913 syventämässä
Matka oli nuo- kosteikkoa kuivattavaa ojaa, hänen lapionsa osui
relle miehelle paikkaan, jossa pohjasaven päällä oli yhdessä koossa
eräänlainen väli- parikymmentä kivi- ja luuesinettä ja niiden kappa-
G. J. Ramstedt. Kuva Atelier Strindberg / Museovirasto.
3
Salminen 2008, 59. 4 Ramstedt 1953, 177. Memoria Saecularis Sakari Pälsi, 1982.
5
Ramstedt 1953, 165. 6 Huurre 2003b, 202–203.
101
leita. Kapistuksia ihmeteltiin, mutta ei heitetty pois- tus on tehty itse verkon kuidusta ja on kalenteri-
kaan vaan varmuuden pantiin kuivumaan uunin vuosiksi muutettuna 8390 ± 154 eKr.7 Antrean verk-
taakse. Hirvenluusta valmistettu tikari sai palvella ko on vaikuttanut paljon Suomen ensiasutusta kos-
ruukkuun työnnettynä kukkakeppinä. Arkeologi keviin pohdintoihin, ja keskustelu löydön merkityk-
Theodor Schvindt sattui kulkemaan Korpilahden sestä jatkuu edelleen.
kautta alkukesästä 1914 ja sai tietää esineistä. Koko-
elma ymmärrettiin ainutlaatuiseksi, ja nuori Pälsi, jo- Kivikauden tutkija Ailio oli Pälsin oppi-isä mo-
ka oli jo profiloitunut eteväksi kivikauden tutkijak- nessa suhteessa, ja Ailio oli myös Pälsin opponentti
si, lähetettiin Korpilahdelle tekemään kaivaus. tämän väitellessä Kaukolan Riukjärven ja Piiskun-
salmen kivikautisista asuinpaikoista vuonna 1915.
Pälsi toimeenpani kaivauksen 25.–30. heinäkuu- Pälsin väitöskirja oli ensimmäinen tietyn kivikauti-
ta 1914; tuona aikana syttyi 1. maailmansota. Tutki- sen asuinpaikka-alueen yksityiskohtainen tutkimus.
muksissa saatiin talteen loputkin kalastajan esineet Rajatun aiheensa vuoksi se oli omassa lajissaan vah-
ja verkon osat, ja ihmeellistä kyllä, jopa itse verkkoa. va, mutta sisälsi enimmäkseen kuvailua. Vaikka kir-
Löytökokonaisuus oli Suomen oloissa poikkeuksel- ja jätti metodisesti toivomisen varaa ja poikkesi ra-
linen ja sen monitieteinen tutkimus ensimmäinen kenteeltaan Ailion omasta suurteoksesta, tämä antoi
laatuaan: suosta otettiin sedimenttinäytesarja löydön sille tunnustusta, varsinkin kivikautisten kalastusvä-
ajoittamiseksi oikeaan Itämeren vaiheeseen. Antrean lineiden ja tekniikan esitykselle. Opettajan ja oppi-
verkon ikä nostatti välittömästi kiivaan oppiriidan, laan tutkimukset täydensivät hyvin toinen toistaan.
johon myös Ailio sotkeutui. Pälsi taas ei millään ta- Väitösvuonna ilmestynyt Ailion julkaisu Laatokan
voin ottanut kantaa ajoituskysymykseen eikä mai- vaiheista antoi Pälsin työlle vankan vesistöhistorial-
ninnut siitä edes julkaistessaan löydön 1920. Oliko lisen taustan, ja vastaavasti Pälsin tutkimus toi arvo-
taustalla kunnioitus Ailiota kohtaan? Vai oliko kiis- kasta arkeologista sisältöä Ailion luomaan geologi-
tely muutamasta vuosituhannesta Pälsistä turhaa sai- seen kehykseen. Vasta 1990-luvulla suomalais-venä-
vartelua? Joka tapauksessa jo 1930-luvulla Ailion läisenä yhteistyönä vauhdittunut luovutetun Karja-
edustama kanta löydön iästä osoittautui vääräksi. lan kivikauden tutkimus on mullistanut Kannaksen
Sittemmin radiohiili-ikäykset ovat vahvistaneet verk- kivikautisen asutuskuvan.8
kolöydön noin 10 000 vuotta vanhaksi. Tuorein ajoi-
Räisälän Pitkäjärven
kivikautista asuinpaikkaa
tutkitaan Pälsin kehit-
tämällä kaivaustekniikalla,
jossa maata viilletään
ohuesti lapion reunalla.
Oikealla selin kameraan
oleva mies viskaa lapioon
tulleen hiekan hajalle tark-
kaillen siitä vielä mahdolli-
sesti löytyviä esineitä.
Kuva Sakari Pälsi 1915.
Museovirasto.
7
Antrean verkkolöydöstä, sen tutkimushistoriasta ja verkon iästä ks. Miettinen & al. 2008 sekä Carpelan 2008 ja mainitut lähteet. Verkon
kuidusta tehty C14-ajoitus (Hela-404) antoi tulokseksi 9140 ± 135 BP. Tekstissä mainittu ajoitus on kalibroitu CalPal-ohjelmalla.
8
Helsingin yliopiston arkeologisista tutkimuksista Kannaksella ks. Karelian Isthmus – Stone Age Studies in 1998–2003. Myös Lahden museon
Hannu Takalan tutkimushankkeet luovutetussa Karjalassa ovat olleet tuloksellisia, ks. Äyräpään esihistoria II.
102
LOPPI
Siperiasta
kotimaan kamaralle
Pälsi oli suorittanut väitöskirjaa edeltävät opintonsa

kokonaan kotimaassa. Hänen edeltäjänsä olivat käy-
neet opintomatkoilla ulkomaiden museoissa, ja van-
hempi sukupolvi oli tehnyt kaivauksia Venäjällä Si-
periaa myöten.10 Pälsin legendaarisin tutkimusmatka
suuntautui Itä-Siperiaan vuosina 1917–1919. Tä-
mänkin matkan aiheena, ainakin nimellisesti, oli ki-
vikausi: tarkoituksena oli kerätä Koillis-Siperian
luonnonkansain keskuudesta kansatieteellistä ver-
tailuaineistoa Suomen esihistoriallisten olojen sel-
vittämiseksi. Matkan rahoitus oli pääasiassa Suomen
Muinaismuistoyhdistyksen vastuulla. Pälsin asetta-
ma tavoite oli oikeastaan etno-arkeologinen ohjel-
manjulistus, kauan ennen kuin tätä nykyään muo-
dikasta käsitettä edes oli. Pälsi sanoutui irti perin-
teisistä kysymyksistä kuten suomalaisten alkukodin
sijainnista ja otti tehtäväkseen aukoa uusia uria. Lop-
pujen lopuksi hän kuitenkin hyödynsi keräämäänsä
aineistoa arkeologiassa hyvin vähän.
Kaukoidän seikkailun jälkeen Pälsi alkoi suun-

tautua kansatieteeseen ja tieteen popularisointiin,
ennen pitkää myös journalismiin. Esihistoriallisen
osaston viranhaltijana Pälsi suoritti kuitenkin vuo-
sittain arkeologisia kenttätöitä; Museoviraston ar-
kistossa häneltä on kaikkiaan 95 kenttäraporttia,
niistä kaivauksia koskevia 52. Kaivausten maantie-
teellinen kirjokin on laaja ulottuen Suomenlahden
Lavansaaresta (1930) Petsamon Maattivuonoon
Sakari Pälsi Sajaniemenvuorella, taustalla Loppijärvi. (1929) ja Pohjanmaalta Laatokan rannikolle.
Kuva lienee otettu 1920-luvulla. Museovirasto.
Pälsin varhaiset kenttäpäiväkirjat sisältävät täs-
Teoksessa Kulttuurikuvia kivikaudelta (1916) Pälsin mällisiä muistiinpanoja virkamatkojen aikatauluista,
kirjoittajataidotkin pääsivät oikeuksiinsa. Kivikau- kaivausten kulusta, löydöistä, työntekijöiden pal-
den tekniikka, asumukset, kulkuneuvot, pyyntilait- koista ja paikallisille viljelijöille maksetuista mui-
teet, elinkeinot ja ravinto, taiteelliset saavutukset se- naisesineiden löytöpalkkioista. Vuosien saatossa ar-
kä henkinen kulttuuri ovat kirjan keskeisiä aiheita. keologisten havaintojen määrä vähenee, ja muisti-
Edellisenä kesänä Räisälän Pitkäjärven asuinpaikan kirjoihin ilmaantuu myös luonnostelmia tulevista
kaivauksissa Pälsi oli löytänyt asumuksen tukipaalu- julkaisuista, mikä kertoo mielenkiinnon kohteiden
jen jälkiä, joiden perusteella hän rekonstruoi kivi- muuttuneen.11 1930-luvun kaivausraportit ovat hy-
kautisen kodan.9 Tämä säilyi kivikauden asunnon vin suppeita ja karttadokumentointi niukkaa. Sitä
malliesimerkkinä pitkälle 1900-luvun jälkipuolelle, vastoin tutkimuskertomuksiin on päätynyt valokuvia
jolloin uusi tutkimus muutti tietomme kivikauden naapurin lehmistä, Hämeenlinnan linja-autoase-
asumuksista. malta, Kuolemajärven Muurilan ilmatorjuntaleirin
nuorukaisten uimaleikeistä tai muista vähemmän
arkeologisista aiheista.
9 10 11
Huurre 2003b, 206–207. Salminen 2003. Seitsonen & Nordqvist 2008.
103
Sakari Pälsi johtaa kaivausta Keuruun Suolahden Suojoella.

Pälsi ja Auvo Hirsjärvi tutkivat paikalla 1300–1500-luvun soistunutta venevalkamaa 1935. Kuva Museovirasto.
Vaikka Pälsin omien raporttien valossa hänen in- läiset, puusepät, muurarit, suutarit, räätälitkin, ta-
nostuksensa kenttätyömenetelmien kehittelyyn näyt- juavat kaivamismenettelyt ja ovat käteviä. Taiteili-
täisi vähin erin laantuneen, hän kuitenkin työsti ai- joissa on aika hyviä kaivajia, ylioppilaissa nykyään
hetta ja julkaisi vuonna 1939 kirjasen Esihistorian kelvollisia, sanomalehtimiehiä ei voi suosittaa.”
tutkimuskentiltä, ensimmäisen suomalaisen arkeolo- Työssä jaksamiseenkin Pälsillä on ohje: ”Liian ahne
gian kenttätyöoppaan. Teoksen yhtenä esikuvana töiden järjestely ei ole hyväksi, vaan rehellinen tu-
saattaa olla pietarilaisen arkeologi Aleksandr Spitsy- pakkatunti on myös paikallaan.”
nin (1910) kenttätyöopas, jossa esimerkillisiä kaiva-
uskarttoja havainnollistetaan Julius Ailion, Hjalmar Sodassa
Appelgren-Kivalon ja H. J. Heikelin piirroksilla.12 ja rauhassa
Pälsin julkaisu ohjaa optimaalisten kaivaus- ja do-
kumentointimenetelmien valintaan sekä antaa neu- Jatkosotaan Pälsi osallistui vapaaehtoisena sotamie-
voja ”valöörikuvauksen”13 suhteen, ts. miten erivä- henä toimien muutaman kuukauden tiedotus-
risten suotimien käytöllä voi saada mustavalkofil- komppaniassa yhdessä Olavi Paavolaisen ja Yrjö Jyl-
milläkin erottumaan maaperässä näkyviä värisävyjä. hän kanssa. Viimeisen kaivauksensa tuolloin 62-vuo-
Kaivajien pestaamisessa Pälsi neuvoo: ”Nuoret pojat tias Pälsi teki Karjalankannaksella jatkosodan lop-
ovat hätäisiä, jahtaavat irtaimia löytöjä ja kaivavat pupäivinä elokuussa 1944. Vuoksenrannan Sinto-
kuoppia. Vanhat lapiomiehet ovat jäykkiä. Käsityö- lan hienohiekkaiselta harjulta oli ampumahautaa
12
Spitsyn 1910. Teos on luetteloitu Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kirjastoon 28.10.1910. Arvatenkin sen ilmestymisestä alkaen vastaa-
van teoksen laatimista on suunniteltu myös meillä. 13 Pälsin itsensä keksimä nimitys.
104
Nuorukaisten rantaelämää Kuolemajärven Muurilan ilmatorjuntaleirillä.

Sakari Pälsi ja Jouko Voionmaa tekivät pienen kaivauksen Kipinolanjärven rannalla telttasaunan takana.
Alueella sijaitsevalla kivi- ja varhaismetallikautisella asuinpaikalla on suoritettu tutkimuksia myös 2000-luvulla.
Kuva Sakari Pälsi 1936. Museovirasto.
105
kaivettaessa löytynyt saviastianpaloja ja kivitaltta. telmiä ja graduja ja muuten vain seurusteli. Pälsi oli
Löydöt toimitettiin Kansallismuseoon, ja Pälsi lähti eläessäänkin heille kuitenkin jo legendaarinen hen-
kolmeksi päiväksi etulinjaan tutkimaan kohdetta. kilö, jonka vain harva oli ehtinyt tavata henkilö-
Kaivaus jäi poikkeusoloissa ylimalkaiseksi. Pälsi tar- kohtaisesti.
kasti ampumahautojen reunoja ja kaivoikin suuren
siirtolohkareen suojassa, samalla kun vihollisen piis- Pälsin aikalaiskollegat ovat luonnehtineet tämän
katykki viuhutteli panoksiaan ja tiedustelukoneet työskentelyä pikemmin impulsiiviseksi kuin järjes-
pörräsivät yläpuolella. Suomen Kuvalehden artikke- telmälliseksi.15 ”Tasavallan huonoin virkamies” ei
liin Pälsi ujutti tapansa mukaan huumoriakin: ”[Piis- viihtynyt virkahuoneessaan Kansallismuseossa vaan
katykin] ääni oli sama kuin ennen vanhaan Kurki- oli vapaalla milloin mistäkin syystä.16 Ei liene vaikea
joen markkinamiesten viinakrouviin poiketessa ja ymmärtää, että Pälsin kaltaiselle maailmanmatkaa-
honkapöytään piiskaniskulla ryypyntilausta tehosta- jalle, joka oli toiminut henkensä pitimiksi Kauko-
essa.”14 idässä jopa turkiskauppiaana, kotoinen Kansallis-
museomme saattoi tuntua ummehtuneelta ja hal-
Eläkkeellä ollessaan Pälsi palasi arkeologiaan, lintohommat puuduttavilta.
mutta nyt yhdistellen faktaa ja fiktiota. Näin syntyi
ensimmäinen – ja vieläkin kai ainoa – Suomen ki- Luonnehtiessaan arktikkoja Pohjankävijän päiväkir-
vikauteen sijoittuva romaani Kova mies ja nimetön jassaan (1919) Pälsi tuntuu puhuvan itsestään: ”Poh-
(1950). Tapahtumien sanotaan sijoittuvan Kangas- jankävijät ovat oma rotunsa, rauhatonta väkeä, joka
alan Sarsaan, jossa Pälsi itse oli 1920-luvun alussa ei saa lepoa kotinurkissa, vaan haluavat avaraan
tehnyt kaivauksia Pohtiolammen asuinpaikalla. maailmaan. Heidän suurin ilonsa on lähteä, ja hei-
dän mielipaikkansa on tie.” Tutkijana Pälsi ei ollut
Pälsin työpöytä – ja jossain vaiheessa asuntokin – teoreetikko vaan funktionalisti ja etno-arkeologi ja
oli Kansallismuseon kellarissa. Tätä soppea alettiin oli kiinnostunut siitä, miten ennen elettiin, tehtiin
nimittää ”Pälsin kuopaksi”, ja vielä 1960-luvulla se työvälineitä, miten ja mihin esineitä käytettiin. Kro-
oli arkeologian opiskelijoiden valtakuntaa. Siellä sil- nologiaa koskevat pohdinnat hän jätti kernaasti
loinen nuori arkeologipolvi teki kaivausten jälkitöi- muille.
tä, puhdisti ja luetteloi kaivauslöytäjä, kirjoitti esi-
14 15 16
Pälsi 1944; Huurre 2003a, 136. Huurre 2001. Haastattelut Mirja Metsolan ohjaamassa TV-dokumentissa 1995.
Pälsin talon pihapiiri Lopella. Kuva Jalmari Tikka. Museovirasto.
106
Maaseudun kasvateille Ailiolle ja Pälsille perin- Miettinen, Arto & Sarmaja-Korjonen, Kaarina & Sonni-
teiset työtavat olivat tuttuja jo lapsuudesta asti. Kau- nen, Eloni & Jungner, Högne & Lempiäinen, Terttu &
Ylikoski, Kirsi & Mäkiaho, Jari-Pekka & Carpelan, Christian
punkilaisen herrasväen jälkikasvua he eivät olleet, (2008). The palaeoenvironment of the ’Antrea Net Find’.
mikä antoi yhteistä kaikupohjaa. Heillä oli ilmeises- Teoksessa Karelian Isthmus – Stone Age Studies in 1998–2003.
ti luontevat välit päätellen siitä, mitä F. E. Sillanpää Iskos 16. Helsinki: The Finnish Antiquarian Society, 71–87.
on kertonut Pälsin väitöstilaisuudesta, jossa Ailio Pälsi, Sakari (1944). Tulilinjoilla rauhan töissä. Suomen ku-
oli vastaväittäjänä.17 Pälsi oli railakkaasti sinutellut valehti No 37.
Pälsi, Sakari (1949). Erään uhrikiven löytö. Kotiseutu, 150–
opponenttiaan ja jossain vaiheessa puuskahtanut:
152.
”No ekkös ny’ muista – kun silloon kerran siittä asi- Ramstedt, G. J. (1953). Seitsemän retkeä itään. Porvoo – Hel-
asta jankattiin ja sinäkin lopulta myönsit, että – niin sinki. WSOY.
se oli kuin mä sanoin!” Relas, Jukka (2007). Sakari Pälsi tallensi tarkasti hämäläistä
kotiseutuaan. Kotiseutu 5, 39–41.
17
Sillanpää 1956, 41 Salminen, Timo (2003). Suomen tieteelliset voittomaat.
Venäjä ja Siperia suomalaisessa arkeologiassa 1870–1935. Suo-
men Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 110. Helsinki: Suo-
Lähteet men Muinaismuistoyhdistys.
Salminen, Timo (2008). Aatteen tiede. Suomalais-Ugrilainen
Carpelan, Christian (2008). On the history and recent Seura 1883–2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimi-
studies of the ’Antrea Net Find’. Teoksessa Karelian Isthmus – tuksia 1172. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Stone Age Studies in 1998–2003. Iskos 16. Helsinki: The Seitsonen, Oula & Nordqvist, Kerkko (2008). Seitsemän
Finnish Antiquarian Society, 88–127. vuosikymmenen takaisia kenttätyökiireitä – Sakari Pälsin kesä-
Dokumenttielokuva Jukopliut! Sakari Pälsin monta elämää. matka 1936. Muinaistutkija 3, 13–29.
Ohjaus Mirja Metsola, tuotanto YLE TV 1. Dokumenttiohjel- Sillanpää, F. E. (1956). Päivä korkeimmillaan. Helsinki.
mat 1995. Otava.
Huurre, Matti (2001). Sakari Pälsi (1882–1965). Kansallis- Spitsyn, A. (1910). Arheologitšeskija raskopki. S.-Petersburg.
biografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Imperatorskaja arheologitšeskaja kommissija.
http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/4835/. Lu- Äyräpään kihlakunnan esihistoria II. Jään reunalta historialli-
ettu 31.5.2008. Sakari Pälsin seuran verkkosivut, http://sakar- selle ajalle. Toim. Hannu Takala. Lahden historiallisen muse-
ipalsi.wordpress.com/. Luettu 9.2.2013. on julkaisuja. Lahden kaupunginmuseo, 2012.
Huurre, Matti (2003a). – Sakari Pälsin viimeinen kaivaus
ja muita sotamuistoja. Teoksessa Karjalan synty. Viipurin läänin Audiovisuaaliset ja internetlähteet
historia 1. Toim. Matti Saarnisto. [Sine loco]: Karjalaisen Kult-
tuurin Edistämissäätiö/Karjalan Kirjapaino, 136. Dokumenttielokuva Jukopliut! Sakari Pälsin monta elämää.
Huurre, Matti (2003b). Viipurin läänin kivikausi. Teokses- Ohjaus Mirja Metsola, tuotanto YLE TV 1. Dokumenttiohjel-
sa Karjalan synty. Viipurin läänin historia 1. Toim. Matti Saar- mat 1995.
nisto. [Sine loco]: Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö/Kar- Huurre, Matti (2001). Sakari Pälsi (1882–1965). Kansallisbi-
jalan Kirjapaino, 151–244. ografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Karelian Isthmus – Stone Age Studies in 1998–2003. Iskos 16. http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/4835/.
Helsinki 2008: The Finnish Antiquarian Society. Luettu 31.5.2008.
Memoria Saecularis Sakari Pälsi. Aufzeichnungen von einer Sakari Pälsin seuran verkkosivut, http://sakaripalsi.word-
Forschungsreise nach der nördlichen Mongolei im Jahre 1909 press.com/. Luettu 9.2.2013.
nebst Bibliographien. Bearbeitet und herausgegeben von Har-
ry Halén. Suomalais-Ugrilainen Seura – Société Finno-Ougri-
enne. Kansatieteellisiä julkaisuja X – Travaux ethnographi-
ques X. Helsinki 1982.
107
Maggie Gripenberg sinipiikojen johtajattarena

tanssipantomiimissa Metsolan tanhuvilla.
Kuva: Teatterimuseo.
108
METSOLAN TANHUVILLA
JUHANI AHON TANSSILIBRETTO NÄYTTÄMÖLLÄ
Johanna Laakkonen
FT
syntymäkunta Nurmijärvi
asuinpaikka Nurmijärvi
J
uhani Ahon tuotantoon kuuluu myös tans- tävään taiteeseen, joita Gripenberg tunsi hyvin ul-
silibretto, tanssirunoelma Metsolan tanhuvil- komailla hankitun koulutuksensa ja myöhempien
la. Maggie Gripenberg loi Ahon kansallis- opintomatkojensa ansiosta.
een mytologiaan pohjautuvasta tarinasta
näyttämöteoksen, jossa hän yhdisteli rytmil- Maggie Gripenberg on suomalaisen modernin
lis-plastilliseen tanssiin kansantanssin ele- tanssin uranuurtaja, joka maalaustaiteen opinnoista
menttejä ja pantomiimia. Suomen Kansallisteatte- luovuttuaan opiskeli eurytmiikkaa 1910–1911 tun-
rissa vuonna 1924 esitetyllä teoksella hän otti aske- netun musiikkipedagogin Émile Jaques-Dalcrozen
leen kohti uutta tyylisuuntaa, tanssiteatteria. luona Helleraun puutarhakaupungissa lähellä Dres-
deniä. Jaques-Dalcroze teki jo tuolloin tiivistä yh-
Kuten useimmat varhaisten modernistien tanssi- teistyötä Adolphe Appian kanssa, jonka ajatukset
teokset, myös Metsolan tanhuvilla on kadonnut, eikä kolmiulotteisesta, abstraktista lavastuksesta sekä va-
tutkija voi palata teoksen äärelle samalla tavoin kuin losuunnittelusta näyttelijäntyön tukijana ja korosta-
jos tutkimuskohteena olisi vaikkapa maalaus tai kir- jana sekä esityksen tunnelmaa luovana tekijänä loi-
ja. Teoksesta on kuitenkin jäänyt enemmän jälkiä vat perustan modernille lavastustaiteelle. Päätetty-
kuin aikakauden tanssiesityksistä yleensä: lehtikri- ään opintonsa Gripenberg palasi Helsinkiin. 1910-lu-
tiikkien ja Ahon käsikirjoituksen lisäksi käsiohjelma, vulla hän esiintyi sommittelemistaan lyhyistä tanssi-
muutama valokuva ja Gripenbergin muistelmien ku- numeroista koostuvissa tanssi-illoissa ja aloitti uran-
vaus teoksen syntyvaiheista. Olen valinnut tarkaste- sa teatterikoreografina. Vähitellen hän ryhtyi teke-
luni kohteeksi näyttämöteoksen yhteydet 1900-lu- mään myös ryhmäteoksia.
vun alun eurooppalaiseen tanssiin ja muuhun esit-
109
Metsolan tanhuvilla esitettiin kahden Georges Bi- Libreton valmistumisajankohdasta on eri läh-
zet’n L’Arlesienne-teoksen musiikkiin tehdyn tanssi- teissä toisistaan poikkeavia tietoja. Suomen Kuvaleh-
numeron kanssa, jotka oli nimetty yksinkertaisesti den mukaan Aho olisi kirjoittanut libreton kymme-
nimillä Tanssi I ja Tanssi II. Myös niiden koreografia nen vuotta ennen ensi-iltaa, eli jo samana vuonna,
oli Gripenbergin ja hän esiintyi jälkimmäisessä te- jolloin hänen vaimonsa ja Gripenberg ystävystyivät.
oksessa yhdessä oppilaidensa kanssa. Metsolan tan- Ahon arkistossa on libretosta kaksi sisällöltään sa-
huvilla -teoksen musiikin sävelsi Otto Ehrström, joka manlaista versiota, joista toisen reunaan on kirjoi-
otti työn suorittaakseen Jean Sibeliuksen kieltäydyt- tettu käsin vuosi 1918, mutta vuosiluvun perässä on
tyä tehtävästä.1 kysymysmerkki.6 Gripenberg ei tarkenna muistel-
missaan syntyajankohtaa. Hän kirjoittaa tehneensä
Kansallisesta mytologiasta ja kansanperinteestä harjoitusvaiheessa tarinaan joitakin muutoksia.
nousevat aiheet olivat yleisiä 1920-luvun eurooppa- Näyttämöteoksesta jäivät pois Tapion ja Mielikin
laisilla tanssinäyttämöillä. Tanssintutkija Ramsay hahmot, ja vanhusten ryhmän sijaan näyttämöllä
Burt toteaa, että vaikka tanssin modernismi oli kan- nähtiin yksi vanha tietäjä. ”Tanssi yksinkertaistui tä-
sainvälistä, sekä eurooppalaisessa että yhdysvaltalai- ten: lavalle jäi vain kolme ryhmää, tytöt, nuoret mie-
sessa tanssissa yksi vastaus yhteiskunnan moderni- het ja sinipiiat, kullakin ryhmällä ensitanssijansa.”7
saatioon oli huomion siirtäminen kansalliseen iden-
titeettiin. Eurooppalaisia esimerkkejä tässä ovat esi- Tämän alaluvun otsik-
merkiksi ruotsalaisen Rolf de Marén perustaman, ko on poimittu Uuden
Pariisissa toimineen ryhmän Ballet Suédoisin (1920– Ahon Suomen arviosta ja kuvaa
1925) folkloristiset teokset tai venäläisen Bronislava osuvasti Ahon libreton si-
Ni inskan teos Les Noces (1923).2 Suomessa sisällis- libretossa on sältöä.8 Kaksinäytöksinen
sodan jälkeisessä kulttuurielämässä tartuttiin her- teos sijoittuu muinais-
kästi kansallisiin aiheisiin ja suhtauduttiin ihannoi- suomalaiseen luontoon,
vasti kansaan ja luontoon. Perinteisten näkemysten elementtejä jossa joukko nuoria ajau-
hallitsemalle kulttuurin kentälle nousi kuitenkin vä- tuu vastakkain metsän
hitellen myös modernistisia äänenpainoja.3 Perin- asukkaiden kanssa. Ahon
teeseen nojaavassa, mutta liikeilmaisussaan moder- kansan- libretossa on elementtejä
nissa Metsolan tanhuvilla -teoksessa kulttuurielä- kansanperinteestä, mutta
mämme kansalliset ja modernistiset pyrkimykset ris- perinteestä. myös tanssitaiteen sisäisiä
teytyivät. viittauksia. Tiina Suho-
nen on nostanut esiin te-
Satusarja oksen yhteydet vuonna 1913 Pariisissa kantaesitet-
kaukaisista metsistä tyyn Kevätuhriin: Molemmat teokset sijoittuvat mui-
naiseen aikaan, niissä juhlitaan kevään tuloa, kum-
Gripenberg ja Aho olivat perhetuttuja, olihan Gri- massakin on nuorten naisten ja miesten ryhmät ja
penberg Ahon vaimon Venny Soldan-Brofeldtin hy- vanha tietäjä. Aholla karhu on tapahtumia hallitse-
vä ystävä.4 Gripenberg kirjoittaa muistelmissaan vie- va, näyttämöllä näkymätön hahmo, ja Kevätuhrin lo-
railuistaan Ahojen kesäpaikassa Tvärminnen Tos- pussa Valittu neito joutuu karhunnahkoihin naa-
kassa ja siitä, kuinka Aho iltaisin takan äärellä ja aa- mioituneiden tietäjien ympäröimäksi.9
muisella souturetkellä sommitteli tulevan teoksen
librettoa. Myös Gripenberg osallistui aluksi nimellä Metsolan tanhuvien ensimmäisen näytöksen alussa
Karhun kaato kulkeneen käsikirjoituksen suunnitte- ryhmä nuoria juhlii kevättä tanssien, mutta tanssi
luun. ”Keskustelimme eri näytöksistä ja tansseista, keskeytyy, kun paimen varoittaa heitä karjaa lähes-
siitä, miten soolo-osat muodostaisivat tarpeeksi te- tyvästä karhusta. Vastahakoiset nuorukaiset lähtevät
hokkaan vastavaikutuksen ryhmäkohtauksille, pan- tyttöjen vaatimuksesta häätämään karhua. Toisessa
tomiimillisten ja varsinaisten tanssikohtausten pi- näytöksessä metsän asukkaat, sinipiiat, yrittävät estää
tuudesta - - .” 5 karhun kaadon viettelemällä nuoret miehet. Paikal-
le ilmestyy myös tyttöjen ryhmä, ja sinipiikojen ja
1
Gripenberg 1950, 184–185; Suhonen 1997, 24. 2 Burt 1998, 10. 3
Meinander 2010, 196–198. 4 Konttinen 1996, 293–296.
5
Gripenberg 1950, 175–177. 6 Aho, M. 7 Gripenberg 1950, 184. 8
US 4.11.1924. 9 Suhonen 1997, 24.
110
Juhani Aho. Kuva Museovirasto.
neitojen välille syttyy taistelu pojista. Heidän met- voi miettiä, kirjoittiko hän lopun mielessään sisäl-
sästysintonsa on kuitenkin sinipiikojen vetovoimaa lissodan kahtia jakama kansa, joka ei ollut vielä val-
vahvempi, ja nuorukaiset lähtevät jahtaamaan kar- mis sovintoon.
hua ja surmaavat sen.
Tarinankerrontaa
Sinipiioilla on vastineensa kansanperinteestä am- liikkein ja elein
mentaneiden balettien naiskuvastossa. Wilit, najadit
ja muut yliluonnolliset naishahmot lumosivat tans- Metsolan tanhuviin liitettiin määre tanssipantomiimi,
sillaan pahaa aavistamattomia miehiä vietelläkseen jolla tarkoitettiin juonellista teosta, jossa tanssi- ja
tai tuhotakseen heidät. Aho asetti vastakkain met- miimijaksot vuorottelivat, joskus mukana oli myös
sänneidot ja nuoret naiset, joita hän luonnehtii per- puhetta. Tanssipantomiimit olivat 1920-luvulla suo-
hetytöiksi ja tuleviksi vaimoiksi. Sinipiiat ovat sen si- sittuja eri puolilla Eurooppaa, ja niitä esitettiin sekä
jaan rakastajattaria, jotka ovat ”kylmiä pohjaltaan, puhe- että tanssinäyttämöillä. Varhaiset modernistit
eivät rakasta vaan viettelevät”.10 Neitojen piti tavoi- kokeilivat pantomiimeissa perinteisesti balettiin lii-
tella tanssissaan ”hienoa, raffineerattua keikailua, tetyn juonellisen ilmaisun mahdollisuuksia, ja teat-
aistillisuutta, sireenimäisyyttä (sic), salaperäisyyden teriohjaajia kiinnosti eleen ja liikeilmaisun tutkimi-
viehätystä”.11 Karhua puolustaessaan sinipiikojen rai- nen puheen rinnalla tai sen sijaan. Lajityyppinä pan-
vostunut johtajatar käy käsiksi metsästäjään, mutta tomiimi oli itse asiassa synonyymi tanssiteatterille, sa-
menettää kosketuksesta voimansa ja vaipuu voitet- na, joka alkoi yleistyä saksalaisessa tanssikeskuste-
tuna maahan. lussa 1920-luvulla ja korvasi vähitellen pantomiimin
juonellisista teoksista puhuttaessa.13 Kerronnallisen
Teoksen lopussa sekä metsänneidot että nuoret pantomiimin vastapooli oli absoluuttinen tanssi, jos-
osoittavat kunnioitusta kuolleelle karhulle. Aho on sa teoksen muotoutumiseen vaikuttivat tanssikom-
kirjoittanut librettoon kahden vastakkaisen ryhmän position omat lainalaisuudet, eivät tarinankerron-
yrityksen lähentyä toisiaan heidän siinä kuitenkaan nan vaatimukset. Absoluuttiselle tanssille ominaista
onnistumatta. ”On niin kuin he jalostuisivat, on oli musiikin hylkääminen kokonaan tai pelkkien lyö-
niin kuin sovinto olisi tulossa. He koettavat lähestyä mäsoittimien käyttö. Puvut ja lavasteet olivat pelkis-
toisiaan, mutta eivät voi yhtyä yhteiseen tanssiin.”12 tettyjä ja yksinkertaisia.
Jos Aho kirjoitti tai viimeisteli libreton vasta 1918,
10 11 12 13
Aho, M., alleviivaus alkuperäinen. Aho, M. Aho, M. Stöckemann 2001, 71.
111
Metsolan tanhuvilla oli läpikoreografioitu ja ker- Kriitikko kuvaili näkemäänsä ohiliukuvaksi sar-
ronta eteni liikkein ja elein. Teoksen liikeilmaisu jaksi ryhmiä, liikkeitä ja värejä, jotka reliefinomai-
pohjautui eurytmiikkaan, jonka perustana on näke- sesti piirtyivät taustaa vasten.16 Gripenbergin musi-
mys, että musiikin rytmit kumpuavat kehon ryt- kaalisuus ja rytmiikkaan pohjautuva koreografia
meistä ja ovat ilmaistavissa kehollisesti. Oppilaan näyttäytyivät aikalaiskatsojalle liikkeiden ja liikesar-
tehtävänä on tulkita kuulemansa musiikin rakenne jojen johdonmukaisena kehittymisenä ja toisaalta
liikkeiden avulla, ja liike on alisteinen musiikille. liikkeen dynamiikan yllättävinä muutoksina.17 Tans-
Kehittämäänsä menetelmään pohjautuvia ilmaise- sin ei koettu vain mekaanisesti seuraavan musiikin
via tanssisommitelmia Jaques-Dalcroze kutsui ni- rytmiä vaan se tavoitti ”tunne-elämän koko astei-
mellä plastique animée eli elävä plastiikka vastakoh- kon”, kuten Helsingin Sanomien T. W. kuvaili koke-
tana maalaustaiteen ja kuvanveiston paikoilleen jäh- maansa.
mettyneille kehoille. Keski-Euroopassa Jaques-Dalc-
rozen työ nostatti tanssijoissa myös vastustusta. Krii- Lavastuksen
tikot korostivat liikkeen, ei musiikin, merkitystä tans- uudet tuulet
sikomposition lähtökohtana. Osa tanssijoista, kuten
Maggie Gripenberg, alkoi kuitenkin työstää järjes- Gripenberg suunnitteli puvut ja ilmeisesti myös te-
telmän pohjalta omaa taiteellista ilmaisuaan. oksen valot. Sen sijaan, että hän olisi sijoittanut tans-
sijansa suomalaista metsämaisemaa yksityiskohtai-
Metsolan tanhuvissa sesti jäljitteleviin kulisseihin, lavastus oli pelkistetty
hän sovelsi saamiaan op- ja moderni ja irrotti Ahon tarinan spesifistä histori-
Kansantanssin peja kerronnalliseen tans- allisesta ajasta ja paikasta. Gripenberg sommitteli
siin. Tässä prosessissa silmää hiveleviä värimaailmoja ja ohjaili valaistuk-
myös kansantanssin aske- sella tunnelmia ja siirtymisiä tilanteesta toiseen.
askeleet leet muuttuivat raakama- Näyttämön takana oli sinivihreä fondi, jota vasten
teriaaliksi, jonka hän heijastuivat katosta lattiaan ulottuvat kapeat, pilari-
muuttuivat muokkasi tyyliinsä sopi- maiset ja puunrunkoja muistuttavat verhot. Sinivih-
vaksi. reää taustaa vasten liikkuivat sinipiiat vihreänä säih-
kyen, sekä valkoiseen, keltaiseen ja punaiseen pu-
raaka- Koska tarjolla ei ollut keutuneiden nuorten naisten ja miesten ryhmät.18
miestanssijoita, hän kouli
materiaaliksi. ryhmän nuoria miehiä Taustaverhojen käyttö ja pelkistetty näyttämökuva
Bragen kansantanssiryh- olivat ominaisia varhaiselle modernille tanssille,
män harrastajista, heidän mutta Metsolan tanhuvien lavastuksella ja Gripen-
joukossaan oli muun muassa myöhemmin ooppera- bergin tavalla käyttää valaistusta dramaturgisena ele-
laulajana tunnettu Ture Ara (Ture Åberg). Bragen menttinä on yhteys myös 1900-luvun alkupuolella
nuoret miehet harjoittelivat koreografin ohjauksessa Keski-Euroopassa käynnistyneisiin lavastustaiteen
vuoden ajan omaksuakseen hänen tyylinsä.14 uudistamispyrkimyksiin. Gripenberg oli jo opiske-
luaikanaan Helleraussa tutustunut Jaques-Dalcro-
Kansantanssivaikutteisten kohtausten ja panto- zen välityksellä Adolphe Appian näkemyksiin. ”Em-
miimijaksojen – ensimmäisen näytöksen aseiden py- me enää yritä luoda metsän illuusiota vaan illuusion
hityksen ja karjapaimenen ilmoituksen lähestyvästä ihmisestä metsän ilmapiirissä”, Appia kuvaili uutta
karhusta – väliin Gripenberg sommitteli tansseja. suuntaa.19 Vaikka Jaques-Dalcrozen oppilaitos Gri-
Teosta hallitsivat ryhmäkohtaukset: tanssijat liik- penbergin opintojen ajan sijaitsi väliaikaisissa tilois-
kuivat yhtenä ryhmänä, hajaantuivat ja ryhmittyivät sa, oppilaat pääsivät tekemään kokeiluja Appian
jälleen uuteen muodostelmaan. Ryhmäkohtausten suunnittelemilla portailla ja tasoilla. Koska Appian
välissä ”vain siellä täällä pulpahtaa esiin soolosävel”15 visioimien valaistusideoiden toteuttaminen ei vielä
koreografin oma, lyhyt tanssisoolo. ollut mahdollista näyttämötilassa, Jaques-Dalcroze
rohkaisi oppilaitaan kuvittelemaan valaistuksen vai-
kutuksia.20
14
Gripenberg 1950, 185. 15 T. W., HS 4.11.1924. 16
G.H.A., SP 4.11.1924. 17
Emt. 18
G. H. A., SP, 4.11.1924; Hj. L., HBL
4.11.1924. 19 Beacham 1989, 4. 20 Emt., 57.
112
Gripenberg oli varmasti saanut virikkeitä myös Lähteet

edellisenä vuonna tekemältään matkalta. Hän näki
Hampurissa Kesäyön unelman, jonka keijujen tans- Arkistot
sin esitti Rudolf Labanin tanssiryhmä, jossa olivat Ein Sommernachtstraum. Ohjelmistojuliste, Deutsches
mukana Gripenbergin aiemmat oppilaat Mary Schauspielhaus in Hamburg, 23.3.1923. Kopio kirjoittajan
Hougberg ja Annsi Bergh.21 Esityksen valaistus ja vä- hallussa.
rimaailma sekä modernit, ei-naturalistiset kulissit te- Metsolan tanhuvilla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kir-
kivät Gripenbergiin vaikutuksen.22 jallisuusarkisto (SKS KIA), Juhani Ahon arkisto, kotelo 20.
Käsikirjoitukseen viitataan tekstissä lyhenteellä M.
Metsolan tanhuvien puvustuksessa annettiin perik- Kirjallisuus ja lehtikritiikit

si suomalaiskansalliselle tyylittelylle. Säilyneessä va-
lokuvassa miestanssija on pukeutuneena löyhään, Beacham, Richard C. (1989/1987). Adolphe Appia. Theatre
lantiolle ulottuvaan vaaleaan paitaan ja shortseihin, Artist. Cambridge University Press.
Burt, Ramsay (1998). Alien Bodies. Representations of moderni-
päässään hänellä on mukaelma Väinämöisen lakista.
ty, ’race’ and nation in early modern dance. London: Routledge.
Naistanssijalla puolestaan on päällään väljä mekko ja G. H. A. Maggie Gripenbergs dansföreställning. Svenska
päähän on kiedottu vaalea huivi. Sen sijaan sinipii- Pressen 4.11.1924.
kojen johtajattaren (Maggie Gripenberg) paljaat sää- Gripenberg, Maggie (1950). Rytmin lumoissa. Muistelmia.
ret ja jalkaterät, lyhyt, vartaloa myötäilevä asu sekä Ruotsin kielestä suomentanut Sirkka Rapola. Helsinki: Otava.
vartalon asento ovat tyypillisiä varhaiselle modernil- Hj. L. Maggie Gripenbergs föreställning på Kansallisteatte-
ri. Hufvudstadsbladet 4.11.1924.
le tanssille. Konttinen, Riitta (1996). Boheemielämää. Venny Soldan-Bro-
feldtin taiteilijantie. Helsinki: Otava.
Kohti tanssiteatteria Meinander, Henrik (2010). Suomen historia. Linjat, rakenteet
ja käännekohdat. Helsinki: WSOY.
Aihepiiriltään Metsolan tanhuvilla sulautui suoma- Metsolan tanhuvilla. Juhani Aho – Maggie Gripenberg -ilta
Kansallisteatterissa 3. XI. 24. Suomen Kuvalehti 44/1924, 1423.
laisessa taidemaailmassa 1920-luvulla vallinneeseen,
Stöckemann, Patricia (2001). Etwas ganz neues muss nun ent-
kansallisia aiheita suosineeseen ilmapiiriin. Teoksen stehen. Kurt Jooss und das Tanztheater. München: Klaus-Kieser
liikemateriaali oli modernia, mutta siinä ei ollut so- Verlag.
vinnaiset esteettiset normit haastavia säröjä. Jaques- Suhonen, Tiina (1997). Kaunoliiketaiteesta tanssirealis-
Dalcrozen järjestelmää on arvosteltu siitä, että siinä miin. Suomalaisen tanssin historiaa. Teoksessa Hanna-Leena
musiikin ja liikeilmaisun välille ei synny todellista yh- Helavuori et al. (toim.): Valokuvan tanssi. Dance in Finnish Pho-
tography. Oulu: Kustannus Pohjoinen.
teyttä, minkä on nähty johtavan helposti steriiliy- –tto. Maggie Gripenberg -ilta. ”Metsolan tanhuvilla”. Uusi
teen tai yksipuolisen valoisaan, tunneasteikoltaan Suomi 4.11.1924.
rajoittuneeseen ilmaisuun. Metsolan tanhuvissa Gri- T. W. Maggie Gripenberg -ilta. Helsingin Sanomat 4.11.1924.
penbergin piti valitsemansa metodin puitteissa antaa
muoto myös Ahon libreton tummemmille sävyille ja
ylittää rytmiikan mekaanisen soveltamisen ja näyt-
tämöteoksen vaatiman kokonaisvaltaisen ilmaisun
välinen kuilu.
Vastakohtana ”ultramodernille” absoluuttiselle

tanssille teokseen liitettiin meillä sellaisia määreitä
kuin tanssiteatteri ja kokonaistaideteos, jossa eri ele-
mentit, Ahon teksti, tanssi, musiikki ja visuaalisuus,
yhdistyivät sopusointuiseksi kokonaisuudeksi. Tans-
siteatteri-sanan käyttäminen kertoo, että kriitikot liit-
tivät teoksen osaksi uutta, Keski-Euroopassa kehit-
tymässä ollutta tyylisuuntaa.
21
Ein Sommernachtstraum, ohjelmistojuliste.
22
Gripenberg 1950, 171.
113
114
KIELIMIEHET VASTAAN HISTORIANTUTKIJAT

VÄHÄINEN LISÄ SUOMALAISEN
PAIKANNIMITUTKIMUKSEN OPPIHISTORIAAN
Jaakko Numminen
ministeri
syntymäkunta Vaasa
asuinpaikka Helsinki / Sipoo
1
940-luvun lopulla käytiin Suomessa peri- honen. Yleisön joukossa nähtiin Suomen Akatemi-
aatteellista ja metodiopillista keskustelua an jäsen Y. H. Toivonen, professorit Jutikkala, Kivi-
historiantutkijoiden ja kielitieteilijöiden koski, Maliniemi ja Äyräpää, dosentit Halila, Hau-
kesken paikannimitutkimuksen mahdolli- tala ja Vilkuna, tohtori Aulis J. Alanen sekä run-
suuksista maan asutushistoriaa selvitettäes- saasti pääkaupungin eteläpohjalaisia ynnä muuta vä-
sä. Asia oli erityisesti esillä Armas Luukon keä. Jatkoin selostustani:
väitöstilaisuudessa keväällä 1949 sekä sittemmin
Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kokouksessa ”Maisteri Luukon laajat aikaisemmat tutkimukset
syksyllä 1949. Ylioppilas Jaakko Numminen oli läs- Etelä-Pohjanmaan historiasta 1600-luvulla ovat he-
nä molemmissa tilaisuuksissa ja kirjoitti niistä tarkat rättäneet huomiota ja sentähden hänen keskiaikaan
muistiinpanot. saakka porautuvia tutkimuksiaan odotettiin tavallis-
ta suuremmalla mielenkiinnolla. Suoranaisen kir-
Helsingin ylipistossa tarkastettiin huhtikuun 13. jallisen lähdeaineiston ollessa tältä kaudelta varsin-
päivänä 1949 filosofian maisteri Armas Luukon väi- kin Etelä-Pohjanmaan osalta tavattoman vähäisen,
töskirja Etelä-Pohjanmaan keskiaika. Olin toisen on tutkija joutunut turvautumaan laajoihin paikan-
vuoden ylioppilaana ja historian opiskelijana pai- nimiryhmiin, erikoisesti eränimistöön ja niitä ver-
kalla. Kirjoitin väitöstilaisuudesta selostuksen jo seu- tailemalla voinut osoittaa asutuskehityksen. Toisaal-
raavan päivän Vaasa-lehteen. ta on taas 1500-luvun runsaampia lähteitä käytetty
retrospektiivisesti, t.s. niiden antamia tietoja on käy-
Kerroin aluksi, että vastaväittäjänä oli professori tetty heijastamaan varhaisempaa kehitystä.
Jalmari Jaakkola ja kustoksena professori Arvi Kor-
115
Tavanomaisessa alkajaisluennossaan maisteri puhuja kiinnitti huomiota Varsinais-Suomen ran-

Luukko kiinnitti huomiota aikaisempiin suomalai- nikkoon ja sen mahdollisiin merellisiin yhteyksiin
siin eräretkeilyn ja erätalouden historiantutkimuk- Pohjanmaan kanssa.
siin. Hän palautti mieliin K. J. Jalkasen vanhat tut-
kimukset hämäläisten eräretkeilyistä ja esitti Väinö Maisteri Luukko totesi tähän, että eräät asutuksen
Voionmaan ja Jalmari Jaakkolan merkityksen tämän valtareitit ovat tähän mennessä monien todistuksien
tutkimuksen kehitykselle. Näistä Jaakkola on tutki- avulla varmasti selvitettyjä ja niitä tukemaan voidaan
muksessaan osoittanut, miten Etelä-Pohjanmaa asu- käyttää tämänkaltaista nimitystutkimusta. Muualta
tettiin lähinnä Satakunnasta käsin. Omassa tutki- Suomesta voitaisiin tuskin löytää eteläpohjalaiselle
muksessaan maisteri Luukko esittää tämän kehityk- nimistölle niin verrannollista nimistöä, henkilöni-
sen Etelä-Pohjanmaan kannalta, katsoen ensin Sa- met mukaan luettuna, kuin Satakunnasta. On vai-
takunnan eräalueena ja sitten vähitellen sen omana keata ajatella, että asutusta olisi voinut tapahtua
levenemisenä. muuta tietä kuin Kyrösjärven reittiä pitkin Sata-
kunnasta käsin, sillä asutukseen tarvitaan ennen
Kun painovirheet, lähde- kaikkea maantieteellisiä edellytyksiä ja ne ovat siellä,
luettelot ja väitöskirjan nimi missä erätiet yhtyvät. Varsinais-Suomen rannikon
Väitös- oli tarkastettu, lähti vasta- vilkas talonpoikaispurjehdus 1500-luvulla ei todista
väittäjä yksityiskohtaisesti mistään perinteellisistä yhteyksistä Pohjanmaan ran-
tilaisuus tarkastamaan teosta. Lukui- nikolle. Ainoastaan Turun ja Pohjanmaan välillä on
sia pienempiä huomautuksia ollut huomattavampaa kanssakäymistä.”
tehden hän yleensä yhtyi
kesti yli väittelijän laajan materiaalin Lopuksi kerroin, että väitöstilaisuus kesti yli neljä
perusteella tekemiin päätök- tuntia ja että sen päätyttyä tohtori Luukko sai ottaa
siin. Hän huomautti, että te- vastaa lukuisia onnitteluja.
neljä tuntia. oksessa esitetty kulkunimis-
tö on laajimpia mitä meillä Keskustelu paikannimien käytöstä ei kuitenkaan
on käytetty. Myöskin elinkeinot on esitetty värik- päättynyt tähän. Suomen Muinaismuistoyhdistys,
käästi. jonka esimies Kustaa Vilkuna oli, järjesti torstaina
marraskuun 3. päivänä 1949 kello 19 keskustelun
Lopuksi prof. Jaakkola totesi, että maisteri Luu- asiasta Kansallismuseossa. Keskustelukysymyksen
kolla on ollut hyvät edellytykset työhönsä ja hänen ”Paikannimet ja asutushistorian tutkimus” alusta-
teoksensa on aiheeltaan vaikeimpia, mitä meillä on jiksi ilmoitettiin tohtorit Viljo Nissilä ja C. E. Thors.
yleensä tutkittu. Kirjallisten lähteitten ollessa niu- Sanomalehti-ilmoituksen mukaan yleisöllä oli tilai-
kat ’on jokainen tiedon muru vietävä metoodista suuteen vapaa pääsy.
tietä eteenpäin ja yhdistettävä ne kokonaisuudeksi’.
Kiiruhdin nyt jo kolmannen vuoden ylioppilaana
Ylimääräisenä vastaväittäjänä esiintyi dosentti Muinaismuistoyhdistyksen kokoukseen. Tein muis-
Kustaa Vilkuna. Hänen ja väittelijän välille kehittyi tiinpanoja ja kirjoitin sen jälkeen samana iltana per-
mielenkiintoinen, metoodinen keskustelu, jossa toh- hekronikkaan pitkän kuvauksen keskustelun kulus-
tori Vilkuna huomautti, että väittelijä oli paikanni- ta. Tuoreeltaan tehdyt muistiinpanot kuvastavat kes-
mitutkimuksissaan käyttänyt vanhentunutta mene- kustelun kiihkeätä luonnetta. (Suomen Muinais-
telmää ottaen huomioon vain valikoituja paikanni- muistoyhdistyksen nykyiset toimimiehet ovat mi-
miä. Tohtori Vilkunan mielestä olisi otettava kaikki nulle kertoneet, että yhdistyksen asiakirjoista ei löy-
nimet järjestään, eikä muualla maassa tunnettuja dy keskustelua tilaisuudesta.)
henkilönimiä saisi käyttää todisteena. Hän ei myös-
kään voinut olla yhtä mieltä lappalais- ja kainulais- ”Tilaisuus oli koonnut todellisen valioyleisön, jos-
paikannimistöön liittyvistä kysymyksistä maisteri sa olivat melkein kaikki keskiajan tutkimuksen ja
Luukon kanssa. Ei ole myöskään pakko olettaa, että suomen kielen tutkimuksen eturivin miehet ja nai-
asutusta olisi tullut vain yhdeltä suunnalta, Sata- set, yht. 50–60 henkeä. Vain suuri taustatekijä Jal-
kunnasta, vaan voitaisiin ajatella, että hyvä riistamaa mari Jaakkola puuttui.
on saattanut houkutella heitä muualtakin. Tällöin
116
Yhdistyksen esimies Kustaa Vilkuna piti ensinnä Ja tämän jälkeen alustaja keskittyikin hyökkäyk-
muistopuheen Albert Hämäläisestä, miehestä, joka seen Luukkoa vastaan. Nissilän mielestä Luukko on
yksistään oman kykynsä ja lukuhalunsa ansiosta ko- tutkimuksessaan lähtenyt sellaisesta aksioomasta, et-
hosi ’koulupakottomasta Keski-Suomen kylästä Eu- tä Etelä-Pohjanmaan asutus on peräisin Ylä-Sata-
roopan suuriin tieteellisiin keskuksiin Wieniin, Pie- kunnasta käsin. Siksi hänen todistelullaan on vain
tariin y.m., mutta joka kuitenkin aina säilyttäen ai- deduktiivista arvoa. Sen jälkeen Nissilä lähti yksi-
toperäisen erämiehen luonteensa kammosi liikoja tyiskohtaisesti osoittamaan metodin kehnoutta.
ystäviä ja hälinää ympärillään, eikä siten milloinkaan Murretutkimukset on otettava huomioon. On esim.
voinut kohota sellaiseksi keskushenkilöksi, jollaista huomattava, että kontio on itäsuomalainen sana, jo-
hänen seurustelutaitonsa, kertomalahjansa, jopa ta esiintyy lännessä vain harvassa eikä sitä niin ollen
huumorintajunsakin olisi edellyttänyt. (Huomaan, voi käyttää todisteluperusteena.
että Suomen Muinaismuistoyhdistyksen
aikakauskirjassa Suomen Museossa var-
sinaisen muistokirjoituksen Albert Hä-
mäläisestä on julkaissut T. I. Itkonen.
Vilkuna ja Hämäläinen olivat tieteelli-
siä antagonisteja, mutta kerrotaan
miesten tehneen sovinnon Hämäläi-
sen sairasvuoteen äärellä, mistä selit-
tynevät Vilkunan arvostavat sanat.)
Jonka jälkeen päästiin varsinaiseen

asiaan. Tilaisuudesta muodostuikin
Armas Luukon tohtoriväittäjäisten
toinen näytös.
Kustaa Vilkuna oli marssittanut

järeän tykistön elikkä kielimiehet
esiin.
Paikannimitutkimuksen do-
sentti Viljo Nissilä aloitti kerto-
malla paikannimillä suoritetun asutushistoriallisen Kustaa Vilkuna.
päättelyn historiasta Suomessa, ensin Hannes Geb-
hard, sitten K. J. Jalkanen ja J. W. Ruuth. Massana Sukunimistön käyttö on hyvin arveluttava asia.
marssitti paikannimet todisteluunsa Väinö Voion- Sen syntymistä on voinut tapahtua sekä rannikko-
maa. Mutta hänen metodinsa oli alustajan mielestä ruotsalaisesta vaikutuksesta että papiston antama-
epätieteellistä, koskapa hän ei ymmärrä mitään kie- na. Satakunnan Andialaa ja Etelä-Pohjanmaan An-
len laeista ja murretutkimuksesta. Paikannimiä ovat tilaa ei voi verrata, koska molemmat ovat varmasti
sitten käyttäneet myös eräät paikallishistorian tutki- peräisin Anders, Antte -nimestä. Runsaasti sukuni-
jat kuten Einar W. Juvelius Sysmän pitäjän ja Aimo mistöä on peräisin skandinaavisesta tai saksalaisesta
Halila Iitin pitäjän suhteen, sekä tietysti Heikki Kle- henkilönimistöstä. Alustaja esitti lukuisia esimerk-
metti Kuortaneen suhteen. (Toinen alustaja, tri C. kejä. Sen syntyminen on voinut olla täysin itsenäis-
E. Thors muuten nimitti Klemettiä suomalaisen pai- tä kummallakin taholla. Samalla perusteella on vä-
kannimitutkimuksen ’enfant terrible’ksi.) Aulis Oja hän todistusvoimaa myöskään keskiaikaisista am-
on Maariassa ja Kaarinassa selvittänyt paikannimien mattinimityksistä saaduilla aineksella. Jälleen lukui-
avulla kylien ikäsuhteita. Jalmari Jaakkola rakentaa sia esimerkkejä, m.m. teikari.
suuren synteesinsä osittain paikannimien pohjalle,
ja viimeksi on Armas Luukko Etelä-Pohjanmaan kes- Appellatiivisia paikannimiä voidaan käyttää, jos
kiajassa käyttänyt laajaa paikannimimateriaalia. sillä on samat sanastomaantieteelliset edellytykset.
Esim. sellaiset sanat kuin luoma, moisio, vainio,
117
Jouko Hautala Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirja-arkistossa. Kuva SKS.
pyörtänö, vare. Sanoja, jotka samassa merkityksessä ruotsinkielisen, maist. Meinanderin tiedustelemaan,
tunnetaan sekä Ylä-Satakunnassa että Pohjois-Poh- onko suomalaisessa tutkimuksessa todettu mitään
janmaalla. vastaavanlaisia ikäryhmiä. Vastausta tähän ei kui-
tenkaan keskustelun kuluessa kuulunut.
Pitkän todistelun jälkeen alustaja päätyi periaat-
teisiin, että asutushistoriallisiin päätelmiin paikan- Keskustelussa käytti ensimmäisen puheenvuoron
nimien avulla voidaan ryhtyä vain seuraavalla taval- altavastaaja Armas Luukko, joka esitti, että jokaisel-
la: le historiantutkijalle on selvää, että yksistään pai-
1. Alkuperäissuomalaiset nimet kelpaavat todistuskap- kannimillä ei voida operoida. Täytyy olla muitakin
paleiksi. todisteita. Tällaisia on kolmenlaatuisia:
2. Äännehistorialliset seikat samoin. 1. Maantieteelliset edellytykset täytyy olla olemassa.
3. Appellatiiviset nimet, jos sanastomaantieteelliset Sellaiset on Ylä-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan
edellytykset ovat olemassa. välillä.
2. On kiinnitettävä huomiota siihen, mitä historialli-
Toinen alustaja, toht. C. E. Thors esitteli sitten set lähteet sanovat asiasta. Harvassa maassa on niin
ruotsalaisen paikannimitutkimuksen tuloksia kerto- hyvät erähistorialliset lähteet kuin Suomen 1400- ja
en, miten on määritelty eri-ikäiset nimityypit kuten 1500-luvuilta.
-stat, -böle, -by y.m. Tämä saikin sitten erään toisen 3. Perimätiedon todisteet.
118
Kun kaikki nämä seikat viittaavat Satakuntaan hoihin lähdejulkaisuihin ei ole luottamista. Aina on
käsin ja lisäksi paikannimistö sopii tähän erikoisen huomattava, että jäljentäjä on muuttanut monesti
hyvin, on todennäköisyys suuri. paikannimet aikansa kieliasuun. On huomattava,
että kymmenysluettelon tiedot ovat arvokkaampia
Nissilä oli esittänyt, että nimistöä on verrattava kuin maakirjan. Ei myöskään saa ottaa sitä muotoa,
kaikkien alueitten nimistöön. Luukko piti tätä kui- joka esiintyy kahdessa paikassa ja jättää ottamatta si-
tenkin mahdottomana jo yksistään käytännöllisistä tä muotoa, joka esiintyy kahdessakymmenessä pai-
syistä. Nissilä oli myös esittänyt eräitä karjalaisnimiä kassa.
Etelä-Pohjanmaalla. Luukko huomautti tähän, että
maantieteellisiä edellytyksiä ei ole Karjalasta ja Sa- Loppuponnessaan Kustaa totesi, että paikanni-
vosta suuntautuneelle asutusvirtaukselle. Tämä alkoi mitutkimus on Suomessakin kehittymässä tieteek-
vasta 1500-luvulla. si.”
Vilkuna kertoi – saaden puheenvuoroonsa erään- Muistiinpanoissani kerron vielä vähäisestä episo-
laista romantiikan hohdetta – pulkkamatkoistaan dista. ”Ja jotta keskustelu olisi ollut täydellinen esiin-
lumisen talven keskellä Lapissa ja venematkoistaan tyi kansanmies Luopioisista, joka kysyi koossa ole-
pitkin Tornionjokea, jolloin oli ollut erinomaista ai- valta arvokkaalta tutkijajoukolta, mistä tulee Veku-
kaa kysellä oppailta matkan varrella olevien seutujen na-nimi. Kun siellä Luopioisissa on Iso-Vekuna ja
nimiä. Jokaisella paikalla oli oma nimensä, vaikka Vähä-Vekuna.” Eiväthän tutkijat tähän osanneet vas-
seudut olivat täysin asumattomia. Tämä osoittaa, et- tata, mutta huomasin, että Kustaa Vilkuna oli jo
tä kaikkialla paikannimet ovat vanhempia kuin itse ala-aulassa tiedustelemassa ”mihin se ukko hävisi,
asutus. Myöskin eräät esimerkit myöhäisemmän asu- että Sanakirjasäätiöstä olisi saatu toimitettua hänel-
tuksen synnystä todistavat tätä seikkaa. Asukkaat ei- le vastaus asiaan”.
vät suinkaan ole tuoneet nimiä tullessaan. Paikan-
nimet eivät ole verrannollisia asutukseen. Selostuksen loppuun huomaan kirjoittaneeni vie-
lä oman arvioni keskustelusta: ”Itse asiassa kieli-
Käyttämässään puheenvuorossa prof. Aarne Äy- miesten hyökkäys ei ollut hyökkäys ainoastaan Ar-
räpää kiinnitti m.m. huomiota siihen seikkaan, että mas Luukkoa vastaan, vaan myös Jalmari Jaakkolaa
on aivan väärin vedota aina siihen, että asutus levi- ja koko suomalaista asutushistoriallista tutkimusta
ää vain vesireittejä myöten. Esim. kivikaudelta tie- vastaan. Näyttäisi siltä, että vanhaa tutkimusmetodia
detään, että asutus on silloin levinnyt Etelä-Pohjan- ei ole hyvä enää käyttää: toisaalta taas kielimiesten
maalle Pohjois-Karjalasta Savon kautta. Myös Poh- suositteleman metodin käyttö on tämän hetken his-
jois-Hämeen asutus on syntynyt poikkipäin Savosta toriantutkijoille käytännöllinen mahdottomuus. On
käsin. intresanttia nähdä, mihin kehitys johtaa”, päätän
toivorikkaana historian opiskelijana kuvaukseni.
Tohtorit Hakulinen, Åkerblom, Ahlbäck ja Thors
käyttivät sitten puheenvuoroja. Prof. Martti Rapola
kiinnitti huomiota siihen, että ruotsalainen paikan-
nimitutkimus on vanhempaa kuin suomalainen ja
siellä on myös päästy varmempiin tuloksiin. Tällä
hetkellä ei vielä tiedetä, tuleeko suomalainen tutki-
mus tässä suhteessa jäämään aina toisenlaiseksi. –
Rapola viittasi siihen, että murremaantieteelliset
edellytykset ovat myös sangen suhteellisia. Murtei-
den kokoonpano ja keskinäinen asema on muuta-
mia vuosisatoja sitten ollut aivan toisenlainen kuin
nykyään.
Kauko Pirinen huomautti, että sekä kielimiehet

että historiantutkijat ovat tehneet paljon syntiä pa-
leografian ja huolellisen lähdekritiikin suhteen. Van-
119
Vertti Oittinen auran kurjessa ja Erkki Hyvönen ohjaksissa Konneveden kirkonkylän

Hakkaraisen Mäenaluspellolla syksyllä 1948. Kuvan omistaa Erkki Harlin.
120
ARVOKASTA ARVOTONTA
– MAATALOUSESINEISTÖÄ UUSIOKÄYTÖSSÄ
MUSEOLÄNGISTÄ HAVAITTUA
Janne Vilkuna
FT, museologian professori
asuinpaikka Orimattila
S
uomen kansakulttuurista kertovien mu- 1929), joka hoiti sekä museovirkaansa että profes-
seokokoelmien yleisimmät esineet ovat tai- suuriaan kuolemaansa asti.
tavin koristeleikkauksin varustetut ja värik-
käiksi maalatut rukinlavat ja länget. Jos nii- Vuonna 1925 Vilkuna pääsi mukaan Hauhon ky-
den oheistiedot on kirjattu museoluetteloi- lätutkimusretkikuntaan, ja tuolla retkellä hän sai se-
hin monipuolisen asiallisesti, ne välittävät minaariaiheekseen länget, jotka ovat kiistatta yksi
näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta ku- ihmiskunnan merkittävimmistä keksinnöistä. Aihe
kin oman paikallisesti merkittävän tarinansa. laajeni sittemmin sivulaudaturtyöksi, jonka myötä
hän järjesti ja tutki kansallismuseon länkikokoel-
Syntymässä saadun käsivamman vuoksi isoisäni man. Aherrus palkittiin vuonna 1926 museon yli-
Kustaa Vilkuna (1902–1980) ei esikoisuudestaan määräisen amanuenssin toimella. Kustaa Vilkuna
huolimatta päätynyt Nivalan Vilkunan talon isän- piti myös esimiehensä Sireliuksen toivomuksesta ai-
näksi, vaan nuorukainen pantiin kansakoulun jäl- heesta esitelmän Suomen muinaismuistoyhdistyk-
keen Lapualle oppikouluun ja edelleen Helsinkiin sen kuukausikokouksessa.
yliopistoon. Yliopistosta hän löysi yllättäen ja suvun
toiveista poiketen oppiaineen, jonka hän hallitsi ko- Hevosia paljon käsitellyt Vilkuna oli länkikoko-
din suomin tiedoin paremmin kuin herrasväen lap- elmaa järjestäessään oitis nähnyt ”länkien läpi” nii-
set. Kyseessä oli suomalais-ugrilainen kansatiede, jo- den kantajat. Useat länget olivat nimittäin tavatto-
hon oli juuri näihin aikoihin saatu ensimmäinen man pieniä, mistä saattoi päätellä myös hevostemme
vakituinen professorin virka. Oppituoli sijaitsi muu- olleen aiemmin huomattavasti silloista pienempiä.
tama vuosi aiemmin perustetun Suomen ja Skandi- Näin länkitutkimus eteni kotimaisen hevosemme
navian arkeologian oppituolin tavoin Suomen kan- tutkimukseksi. Esitelmästä sukeutui vuonna 1928
sallismuseossa. Viran sai kansallismuseon kansatie- lehtikirjoitus, joka laajeni kolmekymmentä vuotta
teellisen osaston johtaja Uuno Taavi Sirelius (1872– myöhemmin kotimaiseksi tieteelliseksi artikkeliksi
121
ja vuonna 1967 tiedot tarjoiltiin kan- oli itse kaupungistunut maalainen. Mut-
sainväliselle tutkijakunnalle saksaksi. ta usein lähelle on vaikea nähdä.
Kun suomenhevosen säkäkorkeus on Anttila ei suinkaan ollut mielipitei-

nykyään yleensä 150–160 cm, eivätkä neen yksin. Lähes klassikoksi muodos-
isommatkaan hevoset ole mitenkään tuneen Suomen museoliiton pääsihteeri
harvinaisia, Vilkuna saattoi osoittaa mi- Jorma Heinosen (1918–1988) ja Suomen
ten hevosemme olivat kasvaneet vuosi- kansallismuseon johtaja Osmo Vuoris-
sata vuosisadalta. Maatiaishevostemme ton (1929–2011) kirjoittaman Antiikki-
säkäkorkeudet olivat nimittäin länkien kirjan vuonna 1979 päivitetyssä neljän-
perusteella 1700-luvulla yleensä vajaat nessä painoksessa todetaan seuraavasti
130 cm. Längistä nähty havainto vah- (s. 270):
vistui sotilasasiakirjoja tutkien. Niihin Laukaalainen länkipeili kesäa-
1600-luvulla kirjattujen komppanioiden sunnon seinällä Kuusvedellä. Ke- ”Joskus näkee, että esinettä pyritään taivut-
hevosten säkäkorkeuksien keskiarvot hyslänget ovat kuuluneet belgia-tamaan sille vieraaseen tehtävään. Tällöin
vaihtelivat 110–135 cm! laiselle kuormahevoselle, joka oli
päädytään helposti sangen outoihin yhdistel-
ajohevosena Lievestuoreen Pönt-
tövuoren tervatehtaalla 1940-lu-
miin. Klassisena esimerkkinä mainittakoon
Suomenhevosen alkuperää ei vielä vulla. Länget päätyivät tervateh- villitys tehdä rukinlavoista kynttilälampette-
varmuudella tunneta. Kun asia selviää, ja. Rukinlapa sellaisenaan on seinäkoristee-
tailija Eino Leinosen ullakolle,
vastaus liene sama kuin meidän suoma- josta vävy Veli Aromaa toimitti na paikallaan, mutta kynttilänpidikkeenä se
laisten perimämme eli olemme ”synty- ne vaimonsa Sirkun kanssa Jyväs- on menettänyt arvonsa. Käyttämättömänä
kylään Nokipiin peililiikkeeseen
neet” täällä Suomessa eri aikoina eri seisova rukki on tyylikäs dekoraatio – sitä-
1950-luvulla. Valokuva:
suunnilta tulleista väestöaineksista. Elise Kalari, 2007. hän pidettiin kirnun ohella rouvasväen huo-
neessa jo rokokooaikana, hovien rouvien työ-
Etnologian teliäisyyttä vai luonnonläheisyyttäkö osoittamassa –
luennolla mutta kattokruunuksi pakotettu rukinpyörä ei. Miellyt-
tävältä ei myöskään vaikuta kirnun uusi funktio sateen-
Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa etnologiaa eli varjotelineenä tai paperikorina. Televisiossakin on saatu
kansatiedettä 1970-luvulla, olin kerran apulaispro- ihailla hevosen längistä tehtyjä peilin kehyksiä: luulisi
fessori Veikko Anttilan (1929–1990) luennolla, jol- kaikille olevan selvää, että länkien välistä näkyvä pää
la hän käsitteli muun muassa kansankulttuurin esi- kuuluu luonnollisesti vain hevoselle.”
neiden primäärisiä ja sekundäärisiä funktioita eli
ensi- ja toissijaisia tehtäviä. Toisin sanoen sitä miten Syynä nyreyteen oli muun muassa aikakauden kä-
esine, joka alun perin oli valmistettu johonkin tar- sitys esineiden arvosta. Tuolloin korostettiin etenkin
koitukseen saa ajan kuluessa uuden käyttötarkoi- esineen aitoutta, mutta aitous on erittäin haasteelli-
tuksen. Anttila, joka oli syntyjään sieviläisen maata- nen käsite sillä se on suhteellinen, relatiivinen. Ym-
lon poika, mainitsi kielteisinä esimerkkeinä kirnut, märrämme kaikki mitä tarkoitetaan kun puhutaan
joista oli tullut sateenvarjotelineitä ja länget, joista aidosta rahasta, mutta yhtä selvää pitäisi olla kun pu-
oli tehty länkipeilejä. Hänestä ne olivat kamalimpia hutaan aidosta väärennetystä rahasta! Samoin on
esineitä mitä oli olemassa, suorastaan henkisen rap- olemassa aitoja länkiä ja aitoja länkipeilejä jne. Kult-
pion huippuja! tuurihistoriallisten museoidemme painopiste oli tä-
hän aikaan vasta siirtymässä säätyläisten ja maaseu-
Olin arvostamani Anttilan kanssa ääneti täydelli- dun talonpoikien kulttuurista teollistuneen ja kau-
sesti eri mieltä ja ihmettelin hänen jyrkkyyttään kah- pungistuneen ajan kulttuuriin. Nykyajan ja lähi-
desta syystä. Ensiksi siksi, että hän ei ollut rajoittu- menneisyyden tallennus ja dokumentointi oli sekin
nut vain vanhan talonpoikaiskulttuurin tutkijaksi, vasta alkanut Ruotsissa.
vaan yksi hänen pääteoksiaan oli vuonna 1974 il-
mestynyt Talonpojasta tuottajaksi, jossa hän käsitte- Antiikkiliikkeissä oli tuolloin ja on edelleen ko-
li nimenomaan sekä esineellisten että tuotannollis- solti hintavia esineitä, joilla on aikoinaan ollut jokin
ten innovaatioiden eli uutuuksien avulla maatalou- arkinen tehtävä. Esineen myyjä ei myy sitä alkupe-
temme uudenaikaistumista. Toiseksi Anttilan olisi räiseen tehtävään käytettäväksi eikä ostaja suinkaan
pitänyt nähdä länkipeilin arvo juuri siksi, että hän aio käyttää sitä niin, vaan haluaa asettaa sen ”kau-
122
nistamaan” kotiaan. Eikä esineitä käytetä Länget kuuluivat myös vanhan kan-
museoissakaan alkuperäisessä tehtäväs- sankulttuurin taikavälineistöön. Niiden
sään, vaan ne ovat todisteita siitä mitä ne muodostaman kehän läpi voitiin laittaa
aiemmin olivat, mihin niitä käytettiin jokin esine tai jopa lapsi, joka näin teh-
jne. den sai esimerkiksi loitsusanojen kera it-
seensä parantavaa voimaa. Näin kertoi
Mainittakoon vielä, että Kustaa Vilku- Kontiolahden Selkien kylässä Matti Myl-
na siirrätti 1950-luvulla Lappajärven Kär- läri vuonna 1895: ”Jos lapsee tulloo yön
nänsaaren huvilalleen Vetelistä yli 200 itkettäjä, niin länget ja luokki pannaa
vuotta vanhan Alipollarin kaksitupaisen pystyy ja niihin läpi pujotettaa laps ja lu-
päärakennuksen, joka sai sittemmin ni- vetaa: Riesa, riesa, yön valavottaja!1”
men Kustaantupa. Sen päätuvassa riippui
ison pöydän päällä katosta rukinpyörästä Konnevetinen länkipeili, jonka Jos eläin katosi eli ”joutui metsän-
mummo teetti tyttärentyttärel-
tehty siro kynttiläkruunu! Oli tuvassa toi- peittoon”, voitiin sitäkin etsiä länkien
leen Sari Hänniselle vuonna
nenkin uusioesine, nimittäin upean väri- 1974. Sarin Sirkka-äidin muistin avulla. Vihtori Virtanen kertoi vuonna
käs pitkittäisjalaksinen pohjalaiskehto, jo- mukaan länget on tehty hänen 1900 Säkylän Pyhäjoella yhden keinon
ka sai pääasiassa palvella sanomalehtisäi- Sirkkamäessä olleen kotitalonsa, ”Jos hevonen tai lehmä on hukkunut tai
lönä. Naapurihuvilan seinäjokinen poika Hiekka-ahon, Aro-ruunalle. varastettu, niin pitää heittää länget tai
vastasi tarkkojen havaintojensa perus- Valokuva: Reijo Rantanen, lehmän kauloin uuniin palamaan, sano-
2007.
teella koulussa kehdon kuvaa näytettäes- en: ’En minä tarvitse näitä länkiä, kun
sä ja sen tarkoitusta kysyttäessä, että sehän on lehti- en hevostakaan saa’, niin eläin tulee takaisin kah-
teline! den tai kolmen vuorokauden perästä, tai tulee tieto,
missä se on.”2
Moniarvoisuutta
Länkipeilien kehykset eivät aina ole alkuperäisiä
Kulttuurihistoriallisten museoiden esineiden mu- länkiä. Kysyntä nimittäin ylitti tarjonnan ja siksi pei-
seoarvo ei määräydy pääsääntöisesti itse esineestä, lejä varten valmistettiin länkien muotoisia kehyksiä.
vaan siihen liittyvistä oheistiedoista. Näin esine ker- Lisäksi nämä aidot maalaisesineet tai niiden jäljen-
too jostain menneisyyden tapahtumasta tai ilmiöstä nökset kelpasivat heillekin, joiden suvun maalta läh-
ja olemassaolollaan todistaa kertomuksen todeksi. tö oli useamman sukupolven takainen. Tällöin maa-
Siksi mikä tahansa esine, näennäisesti vaatimaton- laisesineet edustivat kaupunkikodeissa jotain ylei-
kin, saattaa olla arvokas. sempää kaipuuta nykyaikaa rauhallisempaan enti-
seen aikaan.
Jos minun pitäisi rakentaa näyttely viime sotien jäl-
keisestä yhteiskunnallisesti tavattoman merkittävästä On selvää, ettei kaikkea voida museoida. Vain hy-
murrosajasta, jota luonnehtii muun muassa teollis- vin pieni osa kunkin ajan esineistä päätyy tarinoi-
tuminen, maasta- ja maaltamuutto, kaupungistumi- neen muistoina ja todistuskappaleina museoiden ko-
nen ja kirkonkyläistyminen, työ pitäisi aloittaa sekä koelmiin. Paljon käytöstä syystä tai toisesta pois jää-
näyttelysanoman kiteyttämisellä että siihen liittyvien neitä esineitä jää siis museoiden ulkopuolelle katoa-
esineiden valinnalla. Yksi esine, jonka empimättä va- maan ja unohtumaan. Pieni osa säilyy myös päädyt-
litsisin näyttelyyni, olisi länkipeili. Miksi! Siksi, että se tyään muisto- tai koriste-esineiksi ihmisten koteihin.
kertoo niin kirkkaan selvästi juuriltaan lähteneiden Mitä siis menetetään, jos jotkut muutoin häviävät
ihmisten kaipuusta menneeseen aikaan ja paikkaan, esineet säilyvät kodeissa uudenlaisiksi käyttöesineik-
kotiseudulle, maalle. Hevonen oli kiistatta yksi maa- si muuntuneina? Vastaan: Ei mitään!
seudun elämän keskeinen osa. Koska länget olivat
yksilöllisiä, ne kantoivat mukaan uuteen kotiin otet- Lähde
tuina juuri tietyn hevosen muistoa. Tällaisten muis-
toesineiden avulla me kaikki rakennamme, säily- Kirjoitus perustuu kirjoittajan Konneveden Joulussa 2007
tämme, päivitämme ja tuomme julki identiteettiäm- julkaisemaan artikkeliin.
me. Ja länkipeiliin katsoessamme näemme – niin, 1
SKVR VII4. Rytkönen, A. n. 1180.
loppujen lopuksi – tutun hevosen lisäksi itsemme! 2
SKVR X2 4090. Säkylä. Viitanen n. 111.
123
Hoidon neuvontaa Pispalan Moreeni ry:n adoptoimassa kohteessa Rajaportin aidalla Tampereen Pispalassa.
Vasemmalla Museoviraston tutkija Olli Soininen. Kuva Aino Nissinaho/Pirkanmaan maakuntamuseo.
124
ADOPTOI MONUMENTTI - TOIMINTAMALLI

LAAJENEE RAKENNUSPERINTÖÖN
PIRKANMAALLA
Aino Nissinaho
FK, arkeologi, tutkija, Pirkanmaan maakuntamuseo
syntymäkunta Sodankylä
asuinpaikka Tarttila, Valkeakoski
P
irkanmaan maakuntamuseo käynnisti tointikohteiden luvanvaraisuutta ja adoptointisopi-
vuonna 2009 Adoptoi monumentti -hank- muksen oikeudellista valmistelua koskevissa kysy-
keen, joka suuntautuu arkeologiseen kult- myksissä. Toimintamuoto kuuluu yhteisöarkeologi-
tuuriperintöön. Museon suunnittelema ja an teemaan, joka on kansainvälisesti ajankohtainen
hallinnoima toimintamuoto on kulttuuri- ja nouseva kehityssuunta. Suomalainen adoptointi-
perinnön adoptoinnin uranuurtaja Suo- ohjelma on saanut huomiota myös kansainvälisillä
messa ja se on vakiinnuttanut asemansa maakunta- foorumeilla.1
museon tehtäväkentässä. Adoptoi monumentti -toi-
minta osuu museon tehtävän ytimeen: se välittää Adoptoi monumentti -ohjelman merkitys on näh-
tietoa kulttuuriperinnöstä, antaa elämyksiä ja tukee ty maakunnallisellakin tasolla. Se on kirjattu Pir-
kulttuuriperinnön suojelua. Pitkäkestoinen ja kan- kanmaan ympäristöohjelmassa 2011–2016 niihin
salaislähtöinen toiminta parantaa kulttuuriperinnön toimenpiteisiin, joilla turvataan kulttuuriympäris-
saavutettavuutta. Adoptointi tarkoittaa kohteen tön arvojen säilyminen. Kulttuuriympäristöjen vaa-
konkreettista hoitoa, käyttöä sopivalla tavalla ja sen liminen kuuluu ympäristöohjelman kärkiteemaan
arvon välittämistä muille. eli kestävään yhdyskuntarakenteeseen, jossa muu-
toshaasteena on elinympäristöjen laadullinen kehit-
Kokemusta on kerääntynyt kymmenkunnasta ar- täminen.
keologisen kohteen adoptoinnista. Toimintamallille
saatiin esimerkki Skotlannista ja sitä kehitettiin yh- Pirkanmaan maakuntamuseo laajentaa adop-
teistyössä Museoviraston kanssa, erityisesti adoptointitoiminnan koskemaan myös rakennettua ym-
1
European Association of Archaeologists konferenssit v. 2010 ja 2012; Soininen & Nissinaho 2008; Nissinaho & Soininen (painossa).
125
päristöä. Vuosina 2013–2014 käynnistettävän Adop- Pohjoismaissa kulttuuriperintökohteiden adop-

toi monumentti. Rakennusperintö omaksi -hankkeen2 tointi on kohteiltaan monipuolista ja painottuu kan-
tarkoituksena on innostaa pirkanmaalaisia kansa- salaisvaikuttamiseen ja pedagogisiin sisältöihin.
laisia ja yhteisöjä osallistumaan paikallisen rakenne- Ruotsissa Riksantikvarieämbetet ja Västernorrlan-
tun ympäristön vaalimiseen. Hanke on saanut tu- din museo toteuttivat yhteistyönä muinaisjäännök-
kea opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Yhteistyö- siin keskittyvän koululaishankkeen Adoptera ett fram-
kumppaneina ovat Metsähallitus sekä Kangasalan ja tidsminne vuosina 2000–2002. Tuloksina todettiin,
Kihniön kunnat. Toiminta koskee koko Pirkanmaa- että kokemusperäinen ja toiminnallinen lähestymis-
ta, ja uusia kuntakumppaneita toivotaankin lisää. tapa edisti oppimista ja lisäsi osallistujien yhteis-
kuntataidollista pääomaa. Projektin nimi kuvaa
adoptointitoiminnan keskeistä näkökulmaa: kult-
tuuriperintökohteiden hoito tähtää tulevaisuuden
säilymiseen. Jämtlandin museon maakunnallisessa
hankkeessa vuonna 2002 koululaiset adoptoivat
kulttuuriympäristökohteita paikallisten yritysten tu-
ella ja maakuntamuseon ohjauksessa. Hankkeen on-
nistumisiksi todettiin pedagogisten sisältöjen lisäksi
toimivan vuorovaikutuksen syntyminen koulumaa-
ilman, museoviranomaisen ja elinkeinoelämän vä-
lille. Vastaavaa toimintaa on ollut myös aikuisten
vapaaehtoisten parissa jo 1990-luvun puolivälistä
lähtien, jolloin muinaisjäännösten kummitoiminta
lanseerattiin. Yksityishenkilöt ja yhteisöt ovat saa-
neet esimerkiksi riimukiviä hoitaakseen.4
Norjassa on toteutettu vuodesta 2000 lähtien Rø-

rosin vanhaan kaivosyhdyskuntaan kohdistunut
adoptointihanke, jossa jokainen koululainen adop-
toi yhden talon. Paikallisen maakuntamuseon ja Rø-
rosin peruskoulun yhteistyössä koulun opetussuun-
nitelma ja museon oma pedagogiikka nivottiin tii-
visti yhteen.5
Nalle Ritvola
Ranskassa kulttuuriperinnön omaehtoisella hoi-

tamisella on pitkät perinteet. Kulttuuri- ja opetus-
ministeriön hallinnoima Adopter son patrimoine -oh-
Kulttuuriperinnön adoptoinnilla jelma on ollut käynnissä 2000-luvun alusta lähtien.
on jo historiaa Ranskalaisessa mallissa painotetaan henkisen ja ai-
neellisen adoptoinnin rinnakkaisuutta sekä adop-
Kulttuuriperinnön adoptointiajatuksen esikuvana toijien ja viranomaisten yhteistä asiantuntijuutta.
on skotlantilaisen kansalaislähtöisen Archaeology Tärkeää on, että adoptoijista tulee oikeita, todellisia
Scotland -järjestön organisoima Adopt a monument - toimijoita omassa ympäristössään.6
toiminta, joka on ollut käynnissä 1990-luvulta läh-
tien. Pirkanmaan maakuntamuseo on luonut aktii- Eurooppalaisessa yhteistyössä tietoisuus kulttuu-
viset suhteet kyseiseen järjestöön. Koko Skotlannin riperinnöstä on yhä tärkeämpi näkökulma. Euroo-
kattavan toiminnan tavoitteina on paikallisen kult- pan neuvoston strategiassa painotetaan ihmisten oi-
tuuriperinnön saavutettavuuden ja ymmärrettävyy- keutta kulttuuriperintöön sekä kokonaisvaltaista lä-
den parantaminen, kohteiden kunnosta huolehti- hestymistapaa. Euroopan komission tasolla on to-
misen lisäksi.3 teutettu kansalaisten ja kulttuuriperinnön kohtaa-
2
Lyyra-Seppä 2012. 3Adopt-a-Monument/ Archaeology Scotland. 4
Bergwall 2002; Andersson 2003; http://www.raa.se.
5
Lidén 2005. 6Adopter son Patrimoine 2002.
126
mista edistäviä projekteja, kuten vuosina 2007–2009 oita adoptoijille. Monella on ennestään luonto- tai
Volunteers for Cultural Heritage (VoCH), joka kuuluu historiaharrastuksia, joten muinaisjäännösten adop-
Euroopan Unionin elinikäisen oppimisen ohjel- tointi sopii hyvin jatkoksi. Osa adoptoijista on vasta
maan. Vapaaehtoisten kansalaisten tekemä kulttuu- alueelle muuttaneita, ja heidän motiivinsa liittyvät
riperintötyö on kasvussa. EU:n alueella on toteutet- uuden kotiseudun ”haltuunottoon” ja naapuriyh-
tu vapaaehtoisuuteen perustuvia kulttuuriperintö- teisöön sitoutumiseen. Filosofisemmalla tasolla kuu-
ohjelmia 1980-luvulta lähtien. 2000-luvun alussa Eu- luminen elämän kiertokulkuun konkretisoituu esi-
roopan komissio vahvisti mietinnöissään vapaaeh- historiallisten hautojen äärellä. Eräiden adoptoijien
toistyön merkityksen kansalaisyhteiskunnan toteu- sanoin: ”Siellä kuolemanajatuskin tuntuu normaa-
tumisessa. Vapaaehtoisten ja viranomaisten välisen limmalta”. ”Tunnen etäistä yhteenkuuluvuutta tän-
vuoropuhelun on todettu edistävän demokratiaa. ne 1300 vuotta sitten haudattujen ihmisten kans-
Vapaaehtoisten verkostoilla on aikaansaatu myön- sa”. ”Voisivatko tänne hau-
teistä kehitystä niin konkreettisessa rakennetussa ym- datut ihmiset olla minuun
päristössä kuin sosiaalisessa ympäristössä.7 esi-isiäni suoraan ylenevässä
Adoptointi polvessa? Mitä lopulta tapah-
Kuka adoptoi? tui? Miksi he muuttivat pois
täältä? En panisi pahakseni,
Adoptoinnin käsite kulttuuri-ja luonnonperintö- on henkistä jos minutkin haudattaisiin
kohteiden yhteydessä on kansainvälisesti vakiintu- tällaiseen paikkaan.” ”Adop-
nut. Adoptointi tarkoittaa kulttuuriympäristökoh- omistamista tointi on käytännön tapa pi-
teen ottamista osaksi omaa elämänpiiriä ja paikal- tää huolta siitä, että histori-
lista, elävää elinympäristöä. Adoptoijien odotetaan alliset paikat säilyvät tuleville
omaksuvan ja kartuttavan tietoa adoptoimastaan ja omistautu- sukupolville. Samalla se on
kohteesta ja välittävän sitä omissa yhteisöissään ja si- tapa osoittaa kunnioitusta
dosryhmissään. meitä ennen eläneille ihmi-
mista. sille”. Adoptointi on henkis-
Adoptoijaksi sopiva taho voi olla valmis yhdistys tä omistamista ja omistautu-
tai yhteisö tai ryhmä yksityishenkilöitä, jotka perus- mista.
tavat yhdistyksen tätä tarkoitusta varten. Adoptoin-
ti tarjoaa ihmisille mahdollisuuden verkostoitua ja Arkeologisten kohteiden adoptoijien joukossa on
organisoitua läheisiksi koettujen kulttuuriympäris- myös kaksi koulua ja niitä toivotaan mukaan lisää.
töarvojen perusteella. Arkeologisten kohteiden yh- Erään opettajan mukaan adoptointi mahdollistaa
teydessä havaittiin kuitenkin, että yksityishenkilöt muuten historianopetuksessa etäiseksi jäävän esi-
eivät välttämättä ole valmiita liittymään yhdistyk- historian konkretisoinnin. Vähimmillään koululle
siin. Yksittäisen kansalaisen osallistumismahdolli- adoptointi tarkoittaa vuosittaisia retkiä kohteille,
suuden parantaminen on tärkeä kehityskohde. mutta toimintaa voi kehittää laajemmiksi ja pitkä-
kestoisimmiksikin opetusprojekteiksi, joissa eri op-
Adoptoijaksi ryhtyminen ja kohteen hoitoon osal- piaineet ja luokka-asteet ovat mukana. Myös museo
listuminen perustuvat vapaaehtoisuuteen. Tiedollis- järjestää kouluille erilaisia tapahtumia kuten esihis-
ten ja kokemuksellisten sisältöjen lisäksi adoptoijat torian elämäntapaan liittyviä työpajoja ym.
saavat käyttöönsä adoptointikohteen sovitulla taval-
la, esimerkiksi tapahtumien ja kokoontumisten jär- Kulttuuriympäristön yleinen saavutettavuus ja
jestämiseen. Adoptoijille tarjotaan myös museon eri- osallisuus ovat valtakunnallisesti ja kansainvälisesti
tyispalveluja, kuten ilmaisia sisäänpääsyjä näyttelyi- nousevia teemoja kulttuuriympäristön tutkimukses-
hin, esitelmätilaisuuksiin ja retkille. Koulutus kult- sa ja hoidossa. Käytännön museotyössä on havaittu
tuuriperinnön hoitoon jatkuu koko toiminnan ajan. kansalaisten usein kokevan ulkopuolisuutta ja voi-
mattomuutta kulttuuriympäristön kysymyksissä. Sa-
Arkeologisten kohteiden adoptoijien haastattelu- malla tunnetaan kasvavaa huolta läheisen kulttuu-
jen perusteella yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja riympäristön tulevaisuudesta.
oman asuinympäristön hoitaminen ovat tärkeitä asi-
7
www.amitie.it/voch; Da Milano et al. 2009.
127
Adoptointitoiminnassa tietoisuus ja ymmärrys Hyviä arkeologisia kohteita ovat muinaisjäännök-

omasta kulttuuriympäristöstä lisääntyvät. Adoptoi- set, jotka ovat ymmärrettäviä ja kertovia. Parhaissa
dut kohteet toimivat oppimisen ja verkostoitumisen kohteissa on maanpinnalle havaittavia rakenteita ja
lähteinä paikallisessa yhteisössä. Sitoutumisen myö- niistä on tehty tutkimuksia. Tällaisia ovat mm. mui-
tä toiminnalla on laaja-alaiset ja pitkäaikaiset vaiku- naislinnat, röykkiöhaudat ja jotkut rautakauden kal-
tukset. mistot, uhrikivet ja monet historiallisen ajan kohteet
kuten puolustusvarustukset. Tutkimustiedon avulla
Adoptointi avaa myönteisen ja konkreettisen vai- myös huonommin havaittava kohde tulee ymmär-
kuttamisen kanavan paikallisesti merkittävien kult- rettäväksi. Hyvä kohde on myös saavutettava ja so-
tuuriympäristöjen vaalimiseen. Toiminta toteutetaan piva retki- ja turistikohteeksi. Tosin yksi adoptointi-
yhteistyössä paikallisten yhteisöjen kanssa. Hank- työn tavoitteistakin on parantaa saavutettavuutta
keessa jaetaan vastuuta kulttuuriympäristön huo- mm. muinaisjäännösten konkreettisen hoitotyön
lehtimisesta viranomaisten ja kansalaisten kesken. (niitto, vesakonraivaus ym.), opastaulujen ja kulku-
Luottamus paikallisyhteisöjä kohtaan tuottaa uu- reittien parantamisen muodossa.
denlaista, jaettua tietopääomaa. Adoptoijien suhde
omaan kulttuuriympäristöön syvenee toiminnalli- Pirkanmaalla rakennettu ympäristö on monipuo-
suuden ja aloitteellisuuden kautta. Vaikuttavuus lista niin ajallisesti kuin laadullisesti. Maakunnan
omassa elinympäristössä toteuttaa aktiivista kansa- kehitykseen vaikuttavat keskeiset ilmiöt näkyvät ra-
laisuutta. Museon roolina on huolehtia adoptoinnin kennuskannassa. Rakennukset kohteina ovat voi-
edellytyksistä, tuottaa ja jakaa tutkimustietoa ja tu- makkaan paikallisia. Adoptoitaviksi sopivien koh-
kea adoptoijia kohteen hoidossa. Adoptointitoi- teiden valinnassa tulee painottaa kohteiden merkit-
minnassa mukana olevista syntyy yhteisö, joka jakaa tävyyttä paikallisessa rakennusperinnössä ja näky-
tietoa ja kokemuksia ja parhaimmillaan kohentaa vyyttä kulttuurimaisemassa. Alaltaan pienikokoiset-
elämänlaatua.8 kin ja käyttötarkoitukseltaan rajatut adoptointikoh-
teet voivat olla merkittäviä kulttuuriperinnön il-
Mitä adoptoidaan? mentymiä, joihin tiivistyy paikallisia arvoja. Adop-
tointimallissa toteutettava kulttuuriympäristön suo-
Monumentti tarkoittaa kulttuuriympäristössä sijait- jelu- ja hoitotyö on luonteeltaan ennaltaehkäisevää
sevaa kohdetta, johon sisältyy historiallisia, raken- ja toimii esimerkkinä paikallisessa rakennetussa ym-
nushistoriallisia tai maisemallisia arvoja. Adoptoita- päristössä. Onnistuneella hoidolla voidaan paran-
vaksi sopiva monumentti voi olla kiinteä muinais- taa merkittävästikin kohteen säilymistä tulevaisuu-
jäännös, rakennus, muistomerkki tai näiden yhdes- teen.
sä muodostama kulttuuriympäristökokonaisuus.
Painopisteitä
Yksi maakuntamuseon pysyvistä tehtävistä on kult-

tuuriympäristötietoisuuden nostaminen maakun-
nassa. Tähän kuuluu keskustelun synnyttäminen
kulttuurisuojelun arvoista. Adoptoi monumentti
-toiminta mahdollistaa tämän keskustelun käymisen
entistä voimakkaammin paikallistasolla. Kansalaisia
aktivoivan adoptointitoiminnan myötä kulttuuri-
ympäristön suojelukysymykset koskettavat paikalli-
sesti laajempiakin kokonaisuuksia kuin yksittäistä
kohdetta.
Tulevaisuuden haaste on varmistaa, että volyymi

Laululavan ja kioskien kaltaiset pienet rakennukset ovat hyviä adop-
tointikohteita. Laululava Osmonpuistossa ja kioski Takahuhdissa kasvaa ja toiminta jatkuu. Muutaman vuoden koke-
Tampereella (eivät ole vielä adoptoituja). Kuvat Antti Sompinmäki mus on osoittanut, että vaikka adoptoinnin sisään-
ja Ulla Rohunen/ Vapriikin kuva-arkisto. rakennettuna ajatuksena onkin, että kansalaiset itse
8
Soininen 2011.
128
Joissakin tapauksissa myös suurempien

rakennusten adoptointi on mahdollista.
Raholan kartanorakennus Tampereella
(ei ole adoptoitu kohde).
Kuva Anna Lyyra-Seppänen/
Pirkanmaan maakuntamuseo.
hoitavat ja vaalivat omaa kulttuuriperintöään, myös Lidén, Hilde (2005). Husadopsjon Røros. Evaluering av et
yhteiskunnan jatkuvaa panostusta tarvitaan. Erityi- samarbeidsprosjekt mellom Røros Museum og Røros grunnskole. In-
stitutt for sammfunnsforskning. Institute for Social Research.
sesti adoptoinnin käynnistäminen vaatii suhteelli- Rapport 2005:2; saatavilla http://www.socialresearch.no/Pub-
sen paljon työtä, jonka lisäksi tulevat neuvonta, ta- lications/Reports/2005/2005-002 [15.10.2012]
pahtumien järjestäminen, adoptoijien koulutukset ja Lyyra-Seppä, Anna (2012). Adoptoi monumentti – Rakennus-
kohteiden kunnon ajoittaiset tarkastukset. Yhteis- perintö omaksi. Hankesuunnitelma. Pirkanmaan maakuntamu-
työ Metsähallituksen kanssa ja tiivis konsultointi seo.
Da Milano, Christina, Gibbs, Kirsten & Sani, Margherita
Museoviraston kanssa antaa näkymiä kokemusten
(toim.) (2009). Volunteers in Museums and Cultural Heritage - A
kartuttamiseen ja laajempikantoiseen kehittämis- European Handbook. VOCH, Volunteers for Cultural Heritage;
työhön kestävään kansalaislähtöiseen kulttuuriym- saatavilla http://www.amitie.it/voch/index.html [15.10.2012]
päristön vaalimiseen. Adopter son patrimoine. Ministere de l´education na-
tionale, France (2002). Mise en œuvre du plan pour l’éducation
On tärkeää saada nuoria mukaan. Varsinaisten artistisque et l’action culturelle à l’école - Chartes pour une éducation
au patrimoine “Adopter son patrimoine”; saatavilla http://www.
adoptointiryhmien lisäksi ryhdytään luomaan ver- education.gouv.fr/botexte/bo020502/MENE0200882C.htm
kostoa tai yhteisöä, johon kuka hyvänsä voi liittyä. [15.10.2012]
Yhdistystoiminta ei välttämättä ole ominaisin toi- Metsähallitus (2012). Kummiksi niitylle tai adoptoitavaksi pala
mintamalli nuorille ihmisille. Verkoston avulla tie- esihistoriaa?; saatavilla http://www.luontoon.fi/harrastukset/
don välitys ja keskustelu laajempien ryhmien kes- Vapaaehtoistoiminta/Yhteisoille/Kummikohteet/Sivut/Defa-
ult.aspx [15.10.2012]
ken mahdollistuu. Se mahdollistaa myös osallistu-
Nissinaho, Aino (2009). Ensimmäiset muinaisjäännösten
misen itse kulttuuriympäristön hoitoon vähemmän adoptointisopimukset on allekirjoitettu. Museokello, Pirkan-
sitovalla tavalla. Pop up -adoptoijat voivat tulla varmaan museouutiset 2009; saatavilla http://issuu.com/vapriik-
sinaisten adoptoijayhdistysten avuksi tarvittaessa. ki/docs/museokello_2009/1 [15.10.2012]
Nissinaho, Aino ja Soininen, Tuija-Liisa (painossa). Adopt
a Monument – social meaning from community archaeology.
Public Participation in Archaeology (eds. J. Lea and
S. Thomas), The Boydell Press, Woodbridge.
Lähteet Pirkanmaan maakuntamuseo Adopt a Monument; saatavilla
http://vapriikki.net/adoptmonument/ [15.10.2012]
Adopt-a-Monument/ Archaeology Scotland; saatavilla Soininen, Tuija-Liisa (2011). Voiko arkeologialla pelastaa
http://www.archaeologyscotland.org.uk/index.php?q=no- maailmaa? Museokello, Pirkanmaan museouutiset 2011; saatavilla
de/43 [15.10.2012] http://issuu.com/vapriikki/docs/museokello_2011/1
Andersson, Karin (2003). Kulturarvsadoption – pilotprojektets [15.10.2012]
arbete våren 2003 samt resultat. Slutrapport September 2003. Soininen, Tuija-Liisa ja Nissinaho, Aino (2008). Adoptoi-
Jämtlands läns museum. sinko monumentin? Museokello, Pirkanmaan museouutiset 2008;
Bergvall, Margareta (toim.) (2002). Adoptera ett saatavilla http://issuu.com/vapriikki/docs/museokello_
framtidsminne. 6000-åriga hällristningar I Näsåker. Barn vårdar, 2008/1 [15.10.2012]
värnar värden. Länsmuseet Västernorrland/Riksantikvarieäm-
betet 2002.
129
i,
Sammatti, Haarjärv
Paikkarin torppa.
1900-luvun alku.
Kuva Museovirasto.
Nalle Ritvola
130
SAMMATIN LÖNNROT – LÖNNROTIN SAMMATTI
Risto Piekka
VTM, emerituspuheenjohtaja/AKAVA
syntymäkunta Sammatti
asuinpaikka Helsinki
S
ammatin kunnan historia ilmestyi Elias Lönnrot määritteli elämänsä alkuvuosikymmeni-
Lönnrotin syntymän 200-vuotisjuhlien nä sanan isänmaa sisällön paljolti kotiseutuun ja
kunniaksi vuonna 2002. Kirjan päätoimit- luontoon liittyväksi. Vähitellen sanan merkitys sy-
ti FM Veikko Kallio nimellä Sammatti, Eli- veni. Tämä liittyi Suomen suuriruhtinaskunnan si-
as Lönnrotin kotipitäjä. Nimi on sattuva; lie- säiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen itsenäisty-
neehän Lönnrot Suomen merkkihenkilöis- neemmässä päätöksenteossa mutta myös Lönnrotin
tä ainoa, jonka syntymä- ja kuolinpaikkakunta on sa- työhön kansan kaikkinaisten elinolosuhteiden par-
ma. antamiseksi. Elämänsä viimeisimpinä vuosikymme-
ninä hän merkittävimmissä puheenvuoroissaan pu-
Kotiseutu ja isänmaa hui Suomi-kokonaisuudesta isänmaana.
Elias Lönnrot kirjoitti kotiväelleen eräässä kirjees- Lönnrotin merkitys on ilmeinen sellaisen ilma-
sään vuonna 1828 seuraavasti: ”Kuinka tyhjä on- piirin ja elämänolosuhteiden luojana, mikä mah-
kaan maailma verrattuna siihen ahtaaseen piiriin, dollisti Suomen valtiollisen itsenäisyyden. Hän oli
missä lapsuutemme päivät ovat kuluneet. Jokainen suomen kielen toinen isä mm. laatimallaan suomi-
kotiseudun kivi on kuin tyhjentämätön kultakaivos, ruotsi-sanakirjallaan, Kalevalan luoja, jolla aikaan-
kun sitä vastoin Perun kuuluisat kultakätköt näyttä- saatiin Suomelle eurooppalaisen kansallisuusaatteen
vät alastomilta kallioilta.” Aavistamattaan Lönnrot edellyttämä muinaishistoria ja kansanvalistaja niin
rakensi kotiseutuliikkeen arvomaailman yhden kes- taloudellisessa, henkisessä kuin terveellisissä elä-
keisistä pilareista. mäntavoissa.
131
Kotiseudun ja samalla Sammatin merkitys koros- Syksyllä 2011 Museovirasto ilmoitti lopettavansa
tuu, kun Lönnrot eläkkeelle siirryttyään muutti Sam- torpan museotoiminnan virastolle määrättyjen val-
mattiin. Muuton perusteena on nähty kotiseudun li- tion säästötoimien johdosta. Saman kohtalon koki
säksi mm. Lönnrotin halu päästä rauhaan siitä vili- itsenäisyysjulistuksemme ensimmäisen allekirjoitta-
nästä, jossa hän jo silloin nimettynä suurmiehenä oli jan ja silloisen pääministerin P. E. Svinhufvudin ko-
elänyt. Eläkkeellä ollessaan hän sai keskittyä sana- titalo Kotkaniemi.1 Ratkaisut olivat perin merkillisiä
kirja- ja virsikirjatyöhön sekä viimeistelemään laajaa Suomen historian tapahtumia tarkasteltaessa.
kasvioppia.
Paikkarin torpan museotoiminnan jatkamisessa
Sammattilaisille Lönnrotista tuli ”uskottu mies” ja Lohjan kaupunki tunsi vastuunsa – Sammatti oli
hyväntekijä. Hän oli ”Lenruuti” taikka ”rohvessori” liittynyt vapaaehtoisesti ja ilman mekkaloita siihen
kaikille sammattilaisille. Sanotaan, että muistot elä- vapaaehtoisesti vuoden 2009 alusta lukien. Lohjan
vät. Tuo näkyy tämän päivän Sammatissa totea- kaupunki huolehti kesällä 2012 vajaan kolmen kuu-
muksissa ”toi on Lönnruutin kansakoulu” tai ”toi kauden ajan torpan opastustoiminnasta. Tässä työs-
on Lönnruutin kirjasto”. sä vapaaehtoisvoimilla oli keskeinen merkitys, eri-
tyisesti Sammattiseuralla. Itsekin olin siellä kym-
menkunta kertaa, koska vapaehtoiset hoitivat sen
toiminnan, mikä tapahtui virka-ajan ulkopuolella.
Paikkarin torpan kohtalo synnytti kansalaisliik-

keen. Ei kaduille, ei toreille, ei yllättävää kyllä juuri-
kaan valtakunnallisiin medioihin. Mutta kansalais-
ten ja monien kulttuuri- ja kotiseutujärjestöjen kes-
kuudessa ”fundeerattiin” pelastustoimia. Keskeinen
johtopäätös oli seuraava: on helppo tapa päästä on-
gelmasta irti ilmoittamalla: ”Emme hyväksy”, koska
silloin itse asia jää hoitamatta. Paljon vaikeampaa
on kaikesta tapahtuneesta huomatta lähteä yhteis-
toiminnan tielle kysymällä: ”Mitä voimme yhdessä
tehdä?” Taustakeskusteluissa päätettiin toimia jäl-
Paikkarin torppa kimmäisen vaihtoehdon mukaisella tavalla. Päätet-
ja sen tuki ry tiin perustaa Paikkarin torpan tuki -niminen yhdis-
tys.
Elias Lönnrot syntyi vuonna 1802 Kyrönahon tor-
passa. Paikkarin torpaksi nimi muuttui Sakari To- Perustamiseen vaikuttivat paljon myös lukemat-
peliuksen Maamme-kirjassa. Torpan aluetta Topelius tomien ihmisten yhteydenotot kadun ja tien kulki-
kuvaa mm seuraavasti: ”Katso tätä yksinäistä järvi- joista yhteiskunnan huipulle asti. Paikallinen tuki oli
maisemaa. Eikö se ole lempeä ja ihana kuin herttai- erityisen voimakasta Sammatissa ja myös Lohjalla.
nen suomalainen kansanlaulu, mutta toisaalta yhtä
vakava, niin että sen hymyilevässä kauneudessa on Tuki ry:llä on kaksi keskeistä tavoitetta: Elias
aavistus kaihimieltä.” Lönnrotin käsittämättömän mittavan kansallisen ja
kansainvälisen työn arvostuksen ylläpitäminen ja li-
Nimi yleistyi koko Suomessa ja välittömästi myös sääminen sekä torpan museotoiminnan jatkaminen
Sammatissa, koska vieressä oli Paikkarin sotilasvir- ja kehittäminen. Toimintatavat päätettiin rakentaa
katalo. Torppa tuli valtion omistukseen 1889 ”ikui- yhteistoiminnan pohjalle niin sisäisessä kuin ulkoi-
sena muistona suurmiehestä”. Torppa on siitä lähti- sessa toiminnassa. Sisäisessä työssä tämä tarkoittaa,
en toiminut aluksi pyhiinvaelluskohteena ja myö- että kukin jäsenjärjestö hoitaa oman vakiintuneen
hemmin museona ja kokenut jyrkkiä nousu- ja las- reviirinsä ja Tuki ry ne asiat, jotka yhteisesti sovi-
kukausia. taan.
1
P. E. Svinhufvudin kotimuseon ylläpitäjäksi on perustettu erillinen Kotkanniemi-säätiö. Perustajina ovat mm. Luumäen kunta
ja P. E, Svinhufvudin muistosäätiö.
132
erinomaisena esimerkkinä Lönnrotin elämisestä ny-

kypäivän Sammatissa.
Muutaman kilometrin ajettuamme tulemme ris-

teykseen. Oikealle ohjaa kyltti Lammin taloon, va-
semmalle kyltti Paikkarin torppaan ja Miinan mö-
kille. Lammin talo on Suomen Kulttuuriperinnön
Säätiön omistuksessa, torpasta olen jo kirjoittanut ja
Miinan mökin omistaa Sammattiseura. Miinahan
oli Eliaksen vanhimman veljen tytär ja toimi 30
vuotta Eliaksen taloudenhoitajana. Miinan mökki
täyttää tänä vuonna 150 vuotta.
Matkamme jatkuu ja lähestytään kirkonkylää. Juu-

Paikkarin torpan tuen perustamiskokous 20.10.2012.
ri kun kirkko alkaa näkyä on vasemmalla valkoinen
rakennus. Se on Lönnrotin aloitteesta syntynyt kan-
Perustamiskokous pidettiin lokakuun lopulla sakoulu, joka aloitti toimintansa 1868. Sen laajen-
2012 Lohjan Sammatissa. Paikalla oli toistakym- nuksesta Lönnrot maksoi kaiketi puolet, jotta se voi-
mentä kotiseutu-, kulttuuri- ja sivistysjärjestöä. Tu- tiin toteuttaa. Talossa toimii nykyisin kirjasto. Kan-
kiyhdistys perustettiin ja käytännön toimiin ryhdyt- sankirjastoksi se Lönnrotin vaatimuksesta ja aloit-
tiin: alkoi jäsenhankinta, toiminnan suunnittelu, teesta aikanaan perustettiin. Kirjasto täyttää tänä
sääntöjen rekisteröinti ja neuvottelutoiminta. Jo jou- keväänä 150 vuotta.
lukuussa voitiin pitää yhdistyksen ensimmäinen
sääntömääräinen syyskokous, koska säännöt oli re- Kirjastosta on lyhyt matka kirkkoon. Se on vuo-
kisteröity. Tuki ry oli tullut oikeustoimikelpoiseksi. delta 1755 ja yksi Suomen vanhimmista puukirkois-
Tuossa kokouksessa myös annettiin kannanotto, josta. Kirkossa on myös Lönnrotin lahjoittama alttari-
sa ilmoitettiin halu yhteistyöhön. Esimerkkinä tästä taulu, jonka valmistumisesta tulee kuluneeksi tänä
toimintatavasta on mm. se, että tällä hetkellä mie- vuonna 130 vuotta. Alttaritaulun Lönnrot lahjoitti
timme Museoviraston kanssa käytännön toimia tor- nuorena kuolleen tyttärensä muistoksi. Kirkko-
pan museotoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämi- maalla on Lönnrotin perhehauta ja upea muisto-
seksi. paasi. Kirkon edessä olevassa kellotapulissa säilyte-
tään Lönnrotin haudan muistotilaisuuksista säily-
Tuki ry:n perustamisen jälkeen käydyissä keskus- neitä seppeleitä.
teluissa mm. kulttuuriministerin, monen muunmi-
nisterin, valtioneuvoston kanslian, lukuisten kan- Matka jatkuu kohti Lohjaa, Lönnrotintie muut-
sanedustajien ja Museoviraston kanssa olen vakuut- tuu Werlanderintieksi. Werlander oli Lönnrotin ys-
tunut, että järkevät ja toimivat ratkaisut löydetään. tävä ja koulukaveri Tammisaaren opiskeluajoilta. Pa-
Tätä osoittaa mm se, että kulttuuriministeri Paavo ri kilometriä eteenpäin ja jyrkässä alamäessä vasem-
Arhinmäki teki päätöksen, että ministeriö avustaa malle jää Työtehoseuran opisto. Aikanaan siinä toi-
Tuki ry:tä 5000 eurolla toiminnan käynnistämisen mi Emännyskoulu, joka oli perustettu Lönnrotin
varmistamiseksi. Lisäksi yhteistyö torpan toiminnan edellyttämänä testamentissa ja sen varoilla.
osalta Lohjan kaupungin kanssa alkoi jo vuotta en-
nen perustamista. Yhteistyö on jatkuvasti tiivistynyt. Lyhyt kierroksemme on päättynyt; monta asiaa ja
Tämä on siksikin tärkeätä, että on mahdollista koko tarinaa jäänyt sanomatta. Halusin kertoa, miten
torpan museotoiminnan siirtäminen Lohjan vas- Lönnrot ”elää” edelleen Lohjan Sammatissa. Tämä
tuulle. kierros myös vääjäämättä osoittaa – puhumattakaan
Elias Lönnrotin kansallisesta ja kansainvälisestä
Lönnrot elää Sammatissa suurtyöstä – Paikkarin torpan tuki ry:n perustami-
sen olleen yhteiskunta- ja kulttuuripoliittisesti vält-
Kuvaus automatkasta Helsingin–Turun moottoriti- tämättömän. Se on yhteistoimintaorganisaatio myös
en pohjoisesta rampista Sammatin kirkolle toimii sisäisessä toiminnassaan niille lukuisille sammatti-
133
G.O. Waseniuksen painokuva Johan Knutsonin 1841 tekemästä kivipiirroksesta. Kuva Museovirasto.
laisille, lohjalaisille, kajaanilaisille, valtakunnallisille Kirjallisuus

ja muille jäsenilleen, joista monet ovat toimineet
Eliaksen jalanjäljillä vuosikymmeniä, eräät yli sata Anttila, Aarne (1931). Elias Lönnrot- Elämä ja toiminta I-II.
vuotta ja yksi tukijäsenistä on Eliaksen perustama. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kallio, Veikko (2002). Sammatti – Elias Lönnrotin kotipitäjä.
Helsinki: Otava.
Epilogi Karkama, Pentti (2001). Elias Lönnrot ja ajan haasteet.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Suomen historian kannalta pidän Elias Lönnrotin Klinge, Matti (1997). Keisarin Suomi. Schildts.
käsittämättömän monipuolisessa työssään keskei- Laaksonen, Pekka–Piela, Ulla (2002). Lönnrotin hengessä.
Kalevalaseura.
simpinä aikaansaannoksina kansallisuusaatteen he-
Meinander, Henrik (2006). Suomen historia. WSBookwell.
rättämistä, kansakunnan hengen löytämistä, ym- Silvanto, Reino (1939). Sammatti. Helsinki: Otava.
märryksen luomista omasta historiasta ja tulevai- Virrankoski, Pentti (2012). Suomen historia. Helsinki:
suuden mahdollisuuksista, toimia kansalaisten elin- Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
olosuhteiden parantamisessa sekä suomen kielen ke-
hittämistä. Ne yhdessä muodostivat vahvan, kestä- Muu lähdeaineisto
vän ja pysyvän säikeen Suomen tielle valtiolliseen it-
senäisyyteen. Paikkarin torpan tuki ry:n arkisto
134

Kotiseutu 2013 Net PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Kotiseutu 2013 Net PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL 20.5.

2013 12:28 Sivu1

KOTISEUTU Jo vuodesta 1909

© Suomen Kotiseutuliitto, © Kirjoittajat, © Valokuvaajat

Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:25 (painettu), A 26 (nettijulkaisu)

Graafinen suunnittelu ja taitto Nalle Ritvola, Osakeyhtiö Nallellaan, Tampere

Paino Multiprint Oy, Vantaa, 2013. Kotipaikka Turku.

ISSN 2323-9271 (painettu)

Kalevankatu 13 A, 00100 Helsinki

Pekka Laaksonen: Kotiseudun polkuja 9

Lassi Saressalo: Kotiseutuliike – sekä murrosaikojen että vakauden liike 13

Tarmo Kunnas: Kotiseudun ideaa tavoittamassa 17

Sulevi Riukulehto: Muisto kohtaa maiseman. Kotiseutu syntyy kokemuksista 23

Timo Suutari ja Sulevi Riukulehto: Nurmonjokilaakso sai kotiseutusuunnitelman 29

Helena Ruotsala: Kenen kulttuuriperintö? 45

Minna Mäkinen: Kuntaliitos kotikunnassa 51

Nina Koskihaara: Paikallisuus. Kokemuksia, toimintaa ja yhteisesti jaettuja merkityksiä 59

Torsti Hyyryläinen & Sirkku Piispanen: Säätiöity identiteetti 73

Emma Susi: Rakennusaineena paikallisuus. Näkökulmia paikallisuuden tuotteistamiseen 79

Helena Aaltonen: Kotiseutujen aluekehitykseen vaikuttaminen 85

Marjut Paulaharju: Samuli Paulaharju sisutukseen liittyvän kansanperinteen tallentajana 89

Jaakko Numminen: Kielimiehet vastaan historiantutkijat.

Janne Vilkuna: Arvotonta arvokasta. Länkiä ja länkipeilejä 121

Aino Nissinaho: Adoptoi monumentti -toimintamalli laajenee rakennusperintöön Pirkanmaalla 125

Risto Piekka: Sammatin Lönnrot – Lönnrotin Sammatti 131

Hästesko, tunnettu loitsujen tutkija ja nuorisoseu-

Tämän jälkeen lehti palasi Helsinkiin. Itsenäisyy-

Nyt lehden julkaisuvastuun ot- monikulttuurisiin virtauksiin ha-

Vuonna 1994 Suo-

Puolustaja vissä mm. kotiseutumuseoissa, joita Suomessa on

liitto on antanut laajoja kannanottoja liitosprosessi- Aktivisti

niin kouluissa kuin aikuiskoulutuksessakin. Etelä- Tulevaisuuden tekijä

KOTISEUDUN IDEAA TAVOITTAMASSA

Annettu tunne pysyy taa, pettymyksiä, järkytyksiä, tragedioita, ne vievät

Onnellinen, karu lapsuudenympäristö, 1940-lu-

Tanelinrannan Norsupuiston (oik. Varsipuiston) liukumäki nykyasussaan. Kuva: Pasi Komulainen.

MUISTO KOHTAA MAISEMAN

Vuonna 2012 Helsingin yliopiston Ruralia-insti-

Nurmon Seuramänty. Kuva: Läntinen 1994, 42.

osana on usein unohdus. Ne eivät ole aktiivisesti

Pinaattiohukaiset ja karviaishillo. Kuva: Sakari Hatakka.

Päiväkotilapsilta vastaava poliittinen toimeliai- Kirjallisuus

Ihmisellä ei välttämättä tarvitse olla kotia, mutta

Näkymä Hipinmäeltä Nurmonjoelle. Kuva: Timo Suutari.

Kotiseutusuunnitelman avulla voidaan tuottaa Nurmonjokilaakson kotiseutusuunnitelma -hank-

Kotiseutusuunnitelman perustana on kokemuk- Tilaisuuksien tarkoituksena oli selvittää mahdol-

romusiikki ja kansantanssi eivät näytä olevan lei-

Kotiseudun käsite on erityisen ajankohtainen ti- Kirjallisuus

ASTUVAN AKKA JA MANNERHEIM

Pia Puntanen Leena Hangasmaa

Suomen ensimmäinen kulttuuriperintöohjelma kahdeksan henkilöä teki joko lyhyissä määräaikai-

Kaksivuotinen EU-rahoitteinen hanke alkoi huh- 1. Alueen kulttuuriperinnön systemaattinen

asiat, joita kulttuuriperinnön hyödyntämiseksi

3. Kulttuuriympäristön tarkastelu – rakennus- Olemme käsittäneet kulttuuriperinnön hankkeessa

Rajalla kunnassa upseerin ammatti oli aatelin ammatti, ja yli

nimittäin arkistolaitoksen. Toisen maailmansodan misen suhdetta luontoon – elinkeinojen, kulttuu-

C. L. Engelin suunnittelema Mikkelin lääninhallitus. Kuva Harri Heinonen.

Viimeiseksi teemaksi valitsimme Modernin Mikke- Jälleenrakennuskaudella Mikkeliin alkoi syntyä

taittuu matka töihin, kouluun, kauppaan, luontoon Ohjelma ja toimintamallia

Lyhyt matka luontoon näyttäytyy myös ruoka- Kirjallisuus

Hangasmaan tässä julkaisussa olevassa artikkelissa

Miten niitä symboleja käytetään yhdistämään ja

ja myös kulttuuriperinnön tulee uudistua ja sopeu-