EVOLUUTIO ©marita.

jalkanen 2015

Evoluutio on tieteellinen oppi, jonka mukaan maapallolla nykyään elävät eliöt ovat
kehittyneet aikaisemmin eläneistä eliöistä. Evoluutioteorian perustaja on
englantilainen Charles Darwin (1809-1882), joka vuonna 1859 ilmestyneessä
teoksessaan ”Lajien synty” esitteli laajan todistusaineiston evoluution puolesta.
Darwin ei kuitenkaan ollut selvillä periytymisen mekanismeista. Kun Gregor
Mendelin (1822-1884) vuonna 1865 julkaisemat periytymislait löydettiin uudelleen
1900 ja perinnöllisyystiede alkoi kehittyä, syntyi nykyaikainen synteettinen
evoluutiokäsitys. Sen ydinajatus on, että sopeutuneimmat yksilöt lisääntyvät eniten
ja näin populaation keskimääräinen kelpoisuus kasvaa koko ajan niin kauan kuin
populaatiossa on olemassa kelpoisuuden perinnöllistä muuntelua. Evoluutio siis
muuttaa lajin geenipoolia eli toteutuu alleelimuutoksina luonnonvalinnan, isolaation,
migraation, geenivirran sekä sattuman kautta. Nykyinen evoluutiokäsitys on
tarkentunut Darwinin ajoista mm. perinnöllisyystieteellisen, ekologisen,
paleontologisen ja kosmologisen tutkimuksen avulla.

Evoluutio on niin hyvin todistettu kuin luonnontieteellinen oppi yleensä voi olla.
Todisteet ovat kiistattomia ja niitä tulee koko ajan lisää. Silti evoluutio-opin
kiihkeäksi vastustajaksi on noussut luomisoppi eli kreationismi ja erityisesti sen
älykkääseen suunnitteluun vetoava oppihaara. Nämä eivät ole tiedettä vaan
uskomusjärjestelmiä, jotka eivät selitä luonnon monimuotoisuutta ja
järjestyneisyyttä. Yhdysvalloissa kristilliset fundamentalistit ovat yrittäneet
nostaa luomisoppia ja älykästä suunnittelua monessa osavaltiossa evoluution rinnalle
tasaveroiseksi oppiaineeksi koulujen tiedeopetukseen. Euroopassa tämä ei mene läpi
vaikka samaa yritetään useassa sen maassa.

EVOLUUTION TODISTEITA

1 FOSSIILIT
- vanhimmista kallioperän kerrostumista on
löydetty vain alkeellisten eliöiden jäänteitä, nuoremmista kehittynempiä, esim.
hevosten fossiilisarjat
-välimuotofossiilit
2 ANATOMISET YHTÄLÄISYYDET
- mitä läheisempiä sukulaisia lajit ovat, sitä myöhemmin ne ovat alkaneet kehittyä
yhteisestä kantamuodosta
- eliöiden samasyntyisten elinten (esim. nisäkkäiden raajojen) perusrakenne on sama
koko taksonomisessa suurryhmässä
- surkastumat, esim. valaiden ”jalkaluut”
3 YKSILÖNKEHITYKSEN SAMANKALTAISUUS
- mitä varhaisempi alkionkehityksen vaihe, sitä enemmän eri eläinryhmien alkiot
muistuttavat toisiaan. Ensin syntyvät yleiset, eliöryhmälle yhteiset piirteet, vasta
sitten lajityypilliset piirteet. Esim. ihmissikiöllä on häntä- ja kidusrakojen aiheet,
kuten muillakin selkärankaisilla.
- eliöt voidaan järjestää hierarkkisiksi ryhmiksi, jotka kuvaavat niiden
sukulaisuutta
4 KROMOSOMIEN RAKENNE JA LUKUMÄÄRÄ
-mitä enemmän yhtäläisyyttä niissä on, sitä läheisempiä lajit ovat toisilleen. DNA:n
rakenteen avulla voidaan hahmotella sukupuita, joista nähdään kehityksen linjat
- Simpanssilla ja ihmisellä on yhteisiä geenejä 94% (Al 3.1.07)
- monet kasvilajit ovat kehittyneet kantamuodosta kromosomiston
moninkertaistumisen seurauksena
- kromosomien värjäyksellä löydetään eri lajien samankaltaisia DNA-jaksoja, jotka
viittaavat sukulaisuuteen
5 KEMIALLINEN RAKENNE
- kaikilla eliöillä perinnöllisyyden perustana ovat samat molekyylit, DNA ja RNA
- geenit ohjaavat proteiinien synteesiä kaikilla eliöillä. Myös proteiinien
rakenneyhtäläisyydet
- solujen rakenne ja perusaineenvaihdunta ovat kaikilla eliöillä samanlaiset
6 KÄYTTÄYTYMISEN SAMANKALTAISUUS
-lähilajeilla myös perityt, kaavamaiset vaistotoiminnat muistuttavat toisiaan, esim.
soidinkäyttäytyminen.
7 JALOSTUS
-ihmisen valinnalla luomat esim. koirarodut ja kotieläimet
8 ELIÖMAANTIETEEN TODISTEET
- eristyneiden alueiden eliöt, esim. Australiasta puuttuvat luonnonvaraiset
istukalliset nisäkkäät, mutta pussieläimiä on. Eliömaantieteellisiä alueita erottavat
toisistaan levinneisyysesteet, kuten vuoristot, aavikot, meret
- lajeja syntyy luonnossa roduista (rotuketjut: ääripäät ovat jo eri lajeja, eivätkä
risteydy, kuten harmaalokki-selkälokki)

KERROSTUMIEN IKÄ
voidaan määrittää radioaktiivisten aineiden hajoamisen avulla. Aineen
radioaktiivisuus vähenee vakionopeudella. Radiohiili hajoaa takaisin typeksi niin, että
siitä on jäljellä puolet noin 5700 vuoden kluluttua. Puoliintumisjaksoja voidaan
mitata 10 kpl, mikä vuosissa ulottuu vajaan 60 000 vuoden päähän. Uraani-lyijy tai
kalium-argon-menetelmät paljastavat tätä vanhempien kerrostumien iän

ERILAISET FOSSIILITYYPIT: fossiili on voinut syntyä vain, jos eliö on

hautautunut nopeasti hapettomaan ainekseen, jossa hajotusta ei tapahdu, esim.
merenpohjan liejussa, ikiroudassa tai suossa. Ensin mainitut löytyvät nykyisin
kerrostuneista kivilajeista/poimuvuoristoista.
a) kivettymä: eliön kudokset ovat korvautuneet ympäristön kivennäisaineilla
b) painanne: eliöstä tai vaikka sen jalasta on jäänyt pehmeään maahan jälki. Se
on säilynyt, koska sen päälle on kerrostunut nopeasti hienoa ainesta, esim.
tuhkaa
c) subfossiili: nuoresta, yleensä kvartäärikauden kerrostumasta löytynyt
jäänne, esim. mammutinkarvaa, meripihkaa
d) mikrofossiili: mikroskooppisen pienen eliön fossiili
e) kemiallinen fossiili: kemiallinen yhdiste, joka on syntynyt eliön hajotessa
hitaasti, esim. kivihiili.
f) johtofossiili: fossiileja, jotka ovat maantieteellisesti laaja-alaisia mutta
peräisin lyhyeltä ajanjaksolta. Näiden avulla verrataan vaikka eri puolilla
maailmaa olevien kerrostumien ikää toisiinsa, esim. trilobiitit.
g) fossiilisarja: tietyn eliöryhmän, esim. hevosen kehitysvaiheet eri-ikäisissä
kerrostumissa
h) välimuotofossiili:jäänne, jossa on kahden eri eliömuodon piirteitä, esim.
liskolintu 150 milj. v.s
i) elävät fossiilit: kehityksessä pysähtyneitä mutta nykypäiviin säilyneitä lajeja,
kuten varsieväkala ja siili

FOSSIILIEN AVULLA VOIDAAN TUTKIA

 lajien kehittymistä eli evoluutiota
 mitä ja millaisia sukupuuttoon kuolleita eliöitä on elänyt eri aikakausilla
(sukupuuttoaallot)
 miten ekosysteemit ovat muuttuneet eri aikakausina
 suurten ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeiden vaihtelua ja sijaintia

ELÄMÄN SYNTY

Astrobiologien (mm. kosmologi Esko Valtaojan) käsityksen mukaan luonnonlait ja aine synnyttävät
elämää väistämättä, jos ympäristö sen sallii. Jo tähtienvälinen pöly on sisältänyt kaikki
elämänsynnylle tarpeelliset peruskemikaalit. Tähtien supernovaräjähdykset ovat kierrättäneet
alkuaineita maailmankaikkeudessa. On tajuttu, kuinka vähän elämä lopulta tarvitsee. Maastakin on
löydetty sitkeitä elämänmuotoja kiven sisästä (arkkeja) ja kilometrejä jään alta tai merten pohjasta
kuumista lähteistä. Kun on tarjolla vettä, hiiltä, happea, typpeä, rikkiä, fosforia sekä riittävästi
aikaa, aine alkaa järjestyä elämäksi. Suvullisen lisääntymisen kautta on saatu entistä enemmän
vaihtoehtoja. Tähtitieteilijät uskovat, että elämä maailmankaikkeudessa on niin tavanomaista, että
luultavasti myös älyllinen elämä on melko yleistä. Optimistisimman arvion mukaan sivilisaatioita olisi
omalla Linnunradallammekin lähemmäs miljoona. Tähtien välinen liikenne vaatii käsittämättömästi
energiaa. Jos sen hallitsee, ei tarvitse meiltä mitään. Vaikka elämän varhaisten vaiheiden tapahtumia
ei voi todistaa tai testata, ei haittaa, vaikka emme tiedä yksityiskohtia. Lopputuloksen tiedämme
kuitenkin.

SYNTEETTINEN EVOLUUTIOKÄSITYS
selittää lajien hitaan muuttumisen näin:

1 Evoluutio on muutosta populaation geeneissä ja erilaisten geeninmuotojen

keskinäisissä lukusuhteissa
2 mutaatiot eli perintötekijöiden muutokset tuottavat populaatioon uusia
geeninmuotoja. Evoluutio on luonteeltaan ”kattilanpaikkausta”, uudet
ominaisuudet ympätään vanhaan
3 suvullinen lisääntyminen tuottaa uusia, muista lajikumppaneista poikkeavia
ominaisuusyhdistelmiä. Populaation yksilöt siis muuntelevat näiden edellä
mainittujen tekijöiden avulla.
4 geeniyhdistelmiensä vuoksi parhaiten ympäristöönsä sopeutuneet saavat
keskimääräistä enemmän lisääntymään pääseviä jälkeläisiä, kun taas huonoilla
ominaisuusyhdistelmillä varustetut karsiutuvat muita todennäköisimmin. Tätä
kutsutaan luonnonvalinnaksi.
5 luonnonvalinta ohjaa populaatioita kehittymään yhä paremmin ympäristöönsä
sopeutuviksi
6 joskus populaatiot joutuvat eristyksiin toisistaan esim. saarille, jolloin niiden
kehitys kulkee eri suuntiin erilaisten geeninmuotojen ja erilaisen
luonnonvalinnan johdosta. Jos eristyminen jatkuu riittävän kauan,
seurauksena voi olla lajiutuminen
7 jos eristyksissä olleet populaatiot eivät kykene yhteen jouduttuaan
lisääntymään, on syntynyt kaksi erillistä lajia.

Anna konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä luonnonvalinta voi olla käytännössä (esim.
ankara talvi, johon turkin paksuus ei riitä).

Anna esimerkkejä myös siitä, että evoluutio jatkuu yhä edelleen.