KEHITYSPSYKOLOGIA

LUENTO-OPETUS
TEHTÄVÄT

Kirsi Näykki, 090983-0503, 13.1.2011

Kontionkuja 1 a 1, 90450 Kempele, kirsi.naykki@hotmail.com, 0445027662
Pohjois-Pohjanmaan Kesäyliopisto
Psykologian perusopinnot
PSYP110 Kehityspsykologia
Opiskelutapa: Luento-opetus
Sisällysluettelo

Varhaisaikuisuus, keskiaikuisuus ja vanhuus kehityspsykologian teorioissa......................................3

Oma arviointi........................................................................................................................................6
Lähdeluettelo........................................................................................................................................8

2
Varhaisaikuisuus, keskiaikuisuus ja vanhuus
kehityspsykologian teorioissa

Elämänkaaren vaiheissa varhaisaikuisuus sijoittuu 20–40 ikävuosiin, keskiaikuisuus 40–65 vuoteen

ja myöhäisaikuisuus 65-vuotiaasta eteenpäin (Feldt, 2010). Varhaisaikuisuutta, keskiaikuisuutta ja
myöhäistä aikuisuutta kutsutaan kokonaisuudessaan aikuisuudeksi. Vastuunottaminen itsestä,
itsenäinen päätöksenteko ja taloudellinen itsenäisyys ovat pääkriteereinä aikuisuuteen siirtymisessä.
(Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen & Ruoppila, 2006.)

Elämänkaaren psykologian mukaan kehitys on ihmisen läpi elämän jatkuva prosessi. Kehitys ei
tarkoita pelkästään kasvua vaan se siihen kuuluu muunlaisiakin muutoksia. Eri ikävaiheissa tulee
vastaan erilaiset kehitystarpeet ja kehitys voi kulkea moniin eri suuntiin. Ikää, historiallista aikaa ja
epänormatiivisia elämäntapahtumia pidetään kolmena keskeisimpänä kehitykseen vaikuttavina
tekijöinä. Ihmiset ohjaavat kehitystään omista lähtökohdistaan ja asettavat tavoitteita sekä tekevät
valintoja uusien asioiden kohtaamiseksi. (Nurmi & muut, 2006.)

Havighurst, Levinson ja Erikson kuuluvat ihmisen elämänkaaren tunnetuimpiin teoreetikoihin,

joiden kehitysteoriat perustuvat näkemykseen kehityksen vaiheittaisesta etenemisestä (Nurmi,
2006). Havighurstin teoria perustuu elämän kehitystehtäviin, jossa tiettyyn ikään liittyy
normatiivinen haaste tai vaatimus. Kun kehitystehtävä on onnistunut, ihminen on tyytyväinen
elämäänsä. Jos kehitystehtävästä suoriutuminen epäonnistuu, se saattaa vaarantaa myöhemmän
kehityksen ja ihminen kokee ristiriitaa. (Uotinen, 2008.)

Havighurstin mukaan varhaista aikuisikää kuvaa ihmisen valmius oppia uusia asioita ja kyky
muuttaa käyttäytymistään uusien kokemuksen myötä. Itsenäistyminen lapsuudenkodista, ammatin
hankkimista ja perheen perustamista pidetään tyydyttävän aikuisuuden piirteinä. Havighurstin
kehitystehtävien menetyksellinen suorittaminen edistää teorian mukaan seuraavien kehitystehtävien
täyttymistä. (Nurmi & muut, 2006.) Havighurstin kehitystehtäviä varhaisaikuisuudessa ovat mm.
puolison valinta, oppiminen elämään puolison kanssa, lasten hoitaminen, kotitalouden hoito ja
samanhenkisen sosiaalisen yhteisön löytäminen (Feldt, 2010).

3
Havighurst kuvaa 30–40 ikäväliä vähäisen itsetutkiskelun ajaksi, jolloin vallitsee asioiden vakaus.
Seuraava vuosikymmentä tästä on taas vallan ja vaikuttamisen aikaa. Ihmisten välillä erot kasvavat
50–60 vuoden ikävälillä ihmisen sosiaalisesta asemasta ja sukupuolesta riippuen. Keskiaikuisuuden
kehitystehtäviin listataan mm. murrosikäisten lasten kasvattaminen, aikuisten sosiaalisten ja
yhteiskunnallisten velvollisuuksien täyttäminen, tyydyttävän työuran luominen, aikuisen vapaa-ajan
toimintojen kehittäminen, suhtautuminen puolisoon tasavertaisena ihmisenä ja keski-iän
fysiologisten muutosten hyväksyminen. (Nurmi & muut, 2006.)

Puolestaan myöhäisen aikuisuuden kehitystehtäviä Havighurstin mukaan ovat eläkkeelle

siirtyminen, isovanhemmuus, muuttuvat tehtävät ja roolit yhteiskunnallisessa osallistumisessa sekä
sopeutuminen heikentyvään terveydentilaan. Nämä myöhäisaikuisuuden kehitystehtävät luovat
uusia vaatimuksia myös yksilön persoonallisuuden kehitykselle. Havighurstin teoriassa
kehitystehtävät ovat aina sidoksissa aikaan ja paikkaan, jossa yksilö vanhenee. (Nurmi & muut,
2006.)

Levinsonin kuvaa ihmisen elämänkaarta elämänsykliteorialla, jossa elämä on vakaiden ja

siirtymävaiheiden vuorottelua. Kehitys nähdään portaittain etenevänä ajanjaksojen sarjana, jossa
ikään liittyvät kehitysvaiheet sävyttävät ihmisen henkilökohtaisia kriisejä. Yksi ns. elämänsykli
kestää noin 20 vuotta. (Uotinen, 2008.) Ihmisellä on teorian mukaan kussakin elämänvaiheessa sille
tyypillinen elämänrakenne eli tärkeiden asioiden verkosto (Nurmi & muut, 2006).

Teoriassa voidaan nähdä erilaisia vaiheita: joko rakenteen muodostumisen tai rakenteen muutoksen
(siirtymä) aikana. Ennen varhaisaikuisuutta, keski-ikää ja myöhäisaikuisuutta ovat omat
siirtymävaiheensa, jolloin ihminen ja ympäristö kohtaavat. Siirtymävaiheessa ihminen miettii mikä
tekisi hänen elämästään vieläkin merkityksellisempää, kun taas vakiintuneessa vaiheessa ihmisen
on helppo sanoa mikä on juuri nyt tärkeää. (Feldt, 2010.) Siirtymävaihe päättyy, kun ihminen on
sitoutunut uuteen elämänrakenteeseen (Uotinen, 2008). Siirtymävaihe merkitsee tärkeiden asioiden
piirin laajenemista tai vaihtumista ja tärkeysjärjestyksen muuttumista (Nurmi & muut, 2006).

Levinsonin elämänrakenteen muutoksessa varhaisaikuisuus alkaa noin 17 ikävuoden jälkeen

varhaisaikuisuuden siirtymällä ja noin 22–28 -vuotiaana ihminen astuu aikuisten maailmaan.
Seuraavia varhaisaikuisuuden muodostumisen vaiheita ovat kolmenkymmenen siirtymä ja
vakiintuminen. Tämän jälkeen tulee uusi siirtymävaihe: keski-iän siirtymä, joka alkaa noin 45-
vuoden iässä. Keski-iän muodostumisen vaiheita ovat keski-ikään astuminen, viidenkymmenen

4
siirtymä ja keski-iän huippu. Myöhäisaikuisuuden siirtymä sijoittuu 65 ikävuoden tienoolle, jonka
jälkeen alkaa myöhäisaikuisuus. (Feldt, 2010.) Myöhäisaikuisuuden kehitystehtävänä on luopua
keski-ikään liittyvistä rooleista ja saavuttaa tyydyttävä suhde omaan menneisyyteen, siirtyä ns.
viisaan neuvonantajan rooliin suhteessa nuorempiin ikäpolviin (Uotinen, 2008).

Erikson elämänkaaren teoriaa psykososiaalisen kehityksen kautta (Feldt, 2010). Teorian mukaan
ihmisen kehitys on biologisen kypsymisen, sosiaalisten suhteiden muodostuksen ja egon toiminnan
tulos. Psykososiaalinen kehitys jaetaan kahdeksaan vaiheeseen, jossa biologiset ja sosiaaliset
muutokset synnyttävät psykososiaalisen kriisin. Kriisien onnistuneessa ratkaisuissa kehittyy
erilaisia hyveitä riippuen siitä miten kriisi on ratkaistu. (Nurmi & muut, 2006.)

Varhaisaikuisuudessa (22–30 ikävuodet) ratkaistava psykososiaalinen kriisi on läheisyyden ja

eristäytymisen välillä. Tästä positiivisena tuloksena voi seurata rakkaus. Keski-iässä (30–65
ikävuodet) puolestaan ovat vastakkain tuottavuus ja lamaantuminen. Positiivisena tuloksena tulee
huolenpito. (Feldt, 2010.) Jos ihminen kokee haluavansa ohjata seuraavaa sukupolvea ja löytää
elämästä kohteita, joista hän on vastuussa, hänen kriisi ratkeaa tuottavuuden puolelle. Kun taas
ihminen lamaantuu, hän ei tunne vastuuta. Ihmisen elämän viimeiseen kolmannekseen sisältyy
kahdeksas kriisi: minän eheys vastaan epätoivo. Ihminen voi kokea eletyn elämän
merkitykselliseksi tai hän tuntee jäljellä olevan ajan liian lyhyeksi uuden elämän aloittamiseen.
(Nurmi & muut, 2006.) Positiivisena tuloksena tästä kriisistä syntyy viisaus (Feldt, 2010).

5
Ihmisen psyykkinen toimintakyky aikuisiällä ja vanheneminen
Myöhäisnuoruus ja varhaisaikuisuus ovat taitekohtana ihmisen fyysisen kehityksen huipulle.
Tällöin ihminen on vielä fyysisiltä ominaisuuksiltaan vahvempia, nopeampia ja terveempiä, sillä 25.
ikävuoden jälkeen fyysiset toiminnot alkavat heiketä. Perintötekijöillä ja elämäntavoilla on suuri
merkitys ihmisten fyysiseen terveyteen. (Nurmi & muut, 2006.)

Ihmisen psyykkinen toimintakyky on ehkä enemmän ihmisen omissa käsissä kuin fyysinen
toimintakyky. Toki ihmisen fyysinen ja psyykkinen toimintakyky kulkevat varmasti hyvin paljon
myös käsi kädessä, mutta koen, omaehtoisen virikkeiden hankkimisen olevan erittäin tärkeä
toimintakyvyn säilymiseen. Esimerkiksi mielekkäiden asioiden tekeminen, ystävät ja harrastukset
ovat kantavia voimia vaikka fyysinen toimintakyky heikkenee iän myötä.

Vanheneminen on tapahtuma johon vaikuttavat terveyden lisäksi biologiset, psykologiset ja

sosiaaliset tekijät (Nurmi & muut, 2006). Ikä on kuitenkin loppujen lopuksi subjektiivinen kokemus
(Uotinen, 2008).

6
Oma arviointi
Kehityspsykologia on mielenkiintoinen psykologian osa-alue. Mielelläni olisin halunnut käydä läpi
ihmisen koko kehityskaaren lapsuudesta vanhuuteen, mutta kurssin tiivistys oli varmasti kurssin
kestoon liittyen järkevää. Varhaisaikuisuutta oli mielenkiintoista tutkia, koska itse elää juuri tätä
vaihetta. Tehtävä oli sopivasti rajattu. Työstän kyllä mielelläni tehtävääni vielä, jotta saan hyvän
arvion työstäni, sillä alku vuoden sairastelun takia en ole saanut panostettua tehtävään toivomallani
tavalla.

7
Lähdeluettelo

Feldt, A. (2010). Varhaisaikuisuus. Keskiaikuisuus. Psykologinen toimintakyky ja

persoonallisuuden kehitys aikuisiällä. Luennot 13.11.2010.

Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. (2006). Ihmisen
psykologinen kehitys. Porvoo: WSOY.

Uotinen, V. (2008). Ikääntyminen, ikäkokemus ja hyvinvointi. Videotallenteet 1 ja 2.