Ruoansulatuselimistö

 
Ruoansulatuskanava on suorana noin yhdeksän metrin pituinen kanava suusta
peräaukkoon ja se jakautuu useaan eri osaan. Jokainen osa käsittelee ruokaa
erityisellä tavallaan valmistaen sen kanavan seuraavalle osalle, kunnes jäljelle jäävä
aines lopulta poistuu suolikanavasta ulosteena.

Ruoansulatuselimistön toiminta:

 Ravinnon mekaaninen ja kemiallinen hajottaminen ravinnon perusyksiköiksi

 Ravintoaineiden imeytyminen verenkiertoon
 Jätteen käsitteleminen ja poistaminen

Joukko elimiä toimii yhteistyössä ruoansulatuskanavan kanssa tuottaen nesteitä ja

entsyymejä ruoansulatuksen avuksi:

 Sylkirauhaset suussa
 Happamat nesteet mahassa
 Maksa ja sappirakko
 Haima

Maha-suolikanavan osat:

 Suu
 Ruokatorvi
 Maha
 Ohutsuoli – tyhjäsuoli & sykkyräsuoli
 Paksusuoli
 Peräsuoli
 Peräaukko

Suolenseinämä koostuu useista kerroksista

Aikuisilla ohutsuoli on pituudeltaan noin 5–7 metriä. Se jakautuu kolmeen pääosaan

  Pohjukaissuoli (duodenum)
 Tyhjäsuoli (jejunum)
 Sykkyräsuoli (ileum)

Tyhjäsuoli ja sykkyräsuoli ovat kiinnittyneet vatsan seinämään suoliliepeen kautta.

Suoliliepeessä on valtimoita, laskimoita ja imusuonia, jotka kuljettavat happea ja
ravinteita ohutsuolelle.

Aikuisilla paksusuoli on pituudeltaan noin 1–2 metriä. Se jakautuu kuuteen osaan:

 Nouseva paksusuoli (nouseva koolon)

 Poikittainen paksusuoli (poikittainen koolon)
 Laskeva paksusuoli (laskeva koolon)
 Sigmasuoli, S-kirjaimen muotoinen
 Peräsuoli: Ruoansulatuskanavan viimeinen osa. Uloste kerääntyy peräsuolen
laajentumaan. Peräsuolen laajentuman täyttyminen saa aikaan ulostamisen
tarpeen
 Peräaukko, ruoansulatuskanavan loppuaukko

Avanteen merkitseminen ennen leikkausta

Ennen leikkausta tehtävä merkitseminen parhaimman

avanteen sijoituspaikan valitsemiseksi on tärkeää potilaan elämänlaadun kannalta.
Suotuisa sijainti auttaa vähentämään mahdollisia riskejä, kuten vuotoja,
istuvuusongelmia, ihoärsytystä, kipua ja psykologisia/tunneongelmia.

Avanteen sijoituspaikkaa merkittäessä on tärkeää ottaa huomioon kehon dynamiikka,

koska siihen vaikuttavat eri tekijät, kuten asennot ja arpeutuminen. Avanteen
sijoittamista taipeiden tai poimujen läheisyyteen tulisi välttää. Avanteen
sijoittamiseen vaikuttavat myös potilaan elämäntyyli ja aktiivisuustaso.

Ennen sijoituspaikan merkitsemistä ota huomioon seuraavat neljä tekijää:

 1. Fyysinen tila:
Ruumiinrakenne, nykyinen paino ja viimeaikaiset painon muutokset, käsien ja
sormien näppäryys sekä näkö
2. Sosiaalinen toiminta:
Ammatti, fyysinen asento työssä, liikunta, harrastukset, vaatetus, kulttuurilliset
ja uskonnolliset näkökulmat
3. Vältettävät alueet:
Ulos työntyvät luut, ihopoimut, arvet aiemmista leikkauksista, napa, vyön alue
ja ihoalueet, joita on säteilytetty ja jotka ovat erittäin herkkiä (atrofisia)
4. Näkyvyys:
Sijoituspaikan tulisi olla potilaan helposti nähtävissä ja tavoitettavissa, sillä
muuten potilas ei voi itse hoitaa avannetta ja tarvitsee toisten apua sidoksen
vaihtamiseen.

Avanne muuttaa kehon toimintaa ja kehokuvaa. Jos terveydenhuollon ammattilaiset,

kuten avannehoitajat ja kirurgi tekevät yhteistyötä hoitaen potilasta
ammattitaitoisesti, onnistumisen mahdollisuudet paranevat huomattavasti.

Kolme eri avannetyyppiä ovat:

- Paksusuoliavanne
- Ohutsuoliavanne
- Virtsa-avanne

Paksusuoliavanne

Paksusuoliavanneleikkauksessa osa paksusuolta tuodaan vatsan pinnalle avanteen

muodostamiseksi. Paksusuoliavanne tehdään yleensä vatsan vasemmalle puolelle.
Tällä puolella suolistoa uloste on kiinteää ja koska avanteessa ei ole ulostamista
säätelevää lihaksistoa, uloste on kerättävä avannepussiin.

Paksusuoliavanneleikkauksia on kahta tyyppiä: Sigmoidestooma ja transversostooma

 Sigmoideostooma
Tällainen avanne muodostetaan yleensä, kun suuri osa
paksusuolesta ja/tai peräsuolesta joudutaan poistamaan.
Jäljelle jäänyt paksusuoli tuodaan vatsanpeitteiden läpi iholle
muodostamaan avanteen. Tällainen avanne voi olla joko
väliaikainen tai pysyvä. Väliaikainen avanne tehdään yleensä
silloin, kun sairastunut osa paksusuolta on jouduttu
poistamaan ja suolenpäiden liittäminen on vielä liian aikaista,
heikko suoliliitos voi aiheuttaa vaarallisen tilanteen, jos siihen
kohdistuu painetta

Transversostooma
Transversostooma eli kaksipiippuinen avanne tehdään, jotta
leikkauksessa tehtyä suoliliitosta voitaisiin suojella.
Transversostooman tarkoitus on olla väliaikainen.
Useimmiten transversostooma muodostetaan siten, että suoli
vedetään lenkkinä vatsanpeitteiden läpi ihon päälle ja
kannatellaan paikoillaan avannesauvan avulla. Suolilenkkiin
tehdään viilto ja suolen reunat rullataan alaspäin ja
ommellaan kiinni ihoon. Tällä tavoin transverosostooma itse
asiassa muodostuu kahdesta avanteesta (kaksipiippuinen
paksusuoliavanne), jotka ovat liitoksissa toisiinsa.

Ohutsuoliavanne

Ohutsuoliavanneleikkauksessa osa ohutsuolta tuodaan vatsanpeitteiden läpi avanteen

muodostamiseksi. Ohutsuoliavanne tehdään tyypillisesti tilanteissa, joissa ohutsuolen
loppuosa on sairastunut ja se tehdään yleensä vatsan oikealle puolelle.

Tällä puolella suolistoa uloste on yleensä nestemäistä ja koska avanteessa ei ole

ulostamista säätelevää lihaksistoa, uloste on kerättävä avannepussiin.

Ohutsuoliavanneleikkauksia on kahta tyyppiä:

Yksipiippuinen ohutsuoliavanne (pääteileostooma)

Pääteileostooma tehdään, jos osia paksusuolesta on poistettu (tai niiden annettava

parantua), jolloin jäljelle jäävä ohutsuoli tuodaan avanteeksi vatsanpeitteiden päälle.
Pääteileostooma voi olla väliaikainen tai pysyvä.

Väliaikainen ratkaisu tulee kyseeseen tilanteissa, joissa suolen vahingoittunut osa on

poistettu ja jäljelle jääneen osan on parannuttava ennen osien yhdistämistä. Pysyvä
ratkaisu valitaan tilanteissa, joissa suolen osien yhdistämiseen liittyy liian suuri riski
tai se ei ole mahdollista.

Kaksipiippuinen ohutsuoliavanne (lenkki-ileostooma)

Lenkki-ileostoomassa suoli nostetaan vatsanpeitteiden ulkopuolelle ja pidetään

paikallaan avannesauvan avulla. Nostettuun suolen lenkkiin tehdään viilto ja päät
rullataan alas ja ommellaan ihoon. Näin ollen lenkki-ileostooma koostuu itse asiassa
kahdesta avanteesta, jotka on liitetty yhteen.

Lenkki-ileostooma on tyypillisesti väliaikainen ja tehdään suolen kirurgisen liitoksen

suojaamiseksi. Väliaikainen avanne suljetaan myöhemmin leikkauksella.

 
 Virtsa-avanne

Jos virtsarakko tai virtsaelimistö ovat vaurioituneet tai sairastuneet ja potilas ei

kykene virtsaamaan normaalisti, hänen virtsansa on ohjattava kulkemaan eri reittiä.
Tätä kutsutaan virtsa-avanteeksi.

Eristetty suolen osa tuodaan vatsapeitteiden läpi vatsan oikealta puolelta ja toinen pää
ommellaan kiinni. Virtsanjohtimet irrotetaan virtsarakosta ja kiinnitetään eristettyyn
suolen osaan. Koska tämä suolen osa on liian pieni toimimaan säiliönä eikä siinä ole
lihaksia tai venttiiliä, joka kontrolloisi virtsaamista, potilas tarvitsee virtsan keräävän
virtsa-avannepussin.

Avanneleikkauksen varhaiset komplikaatiot

Verenvuoto

 Varhaisin komplikaatio.
 Loppuu yleensä spontaanisti.

Käytä pehmeitä kylmässä vedessä puristettuja materiaaleja verenvuodon

tyrehdyttämiseen. Jos verenvuoto on jatkuvaa, vuotavan suonen sitominen saattaa
olla välttämätöntä.

Ödeema

 Saattaa ilmetä leikkauksen jälkeen

 Häviää yleensä 1–2 viikossa
 Käytä avannesidoksen asettamiseen muotoiltavaa rengasta tai pastaa.

Tee viiltoja pohjalevyyn joustavuuden varmistamiseksi ja limakalvon

vaurioitumisen välttämiseksi.

Iskemia/nekroosi

 Leikkauksen aikaisista komplikaatioista johtuva huono tai estynyt

verenkierto.
 On seurattava tarkoin.
 Jos vitaalia kudosta on havaittavissa, nekroottinen kudos hävitetään. Jos ei,
tarvitaan uusi leikkaus.
 Haavan aukeaminen

 Haavan aukeamisen ominaisuudet:

o Osittainen tai täydellinen
o Matala tai syvä
 Kaksi hoitovaihtoehtoa:
o Avaa dreeni asettamalla avannesidos irtaantuneelle ulkoreunalle
o Kostuta pohjalevyn alla paranevaa haavaa

Fistelit

 Fisteli on kanava, joka kehittyy spontaanisti kahden normaalisti erillään

olevan rakenteen välille.
 Spontaanit fistelit muodostuvat seurauksena sisäisestä sairaudesta tai
ulkoisesta traumasta. Ärtyneen suolen syndrooma, kuten Crohnin tauti on
yleinen syy.
 Hoito on joko konservatiivista tai leikkaushoitoa.

Konservatiivinen hoito:

 Varmista neste- ja elektrolyyttitasapaino

 Hoida sepsis antibiootein
 Täysivaltainen parenteraalinen ravinto fistelin eritteen vähentämiseksi
 Tyhjennä fisteli

 
Avanneleikkauksen myöhemmät komplikaatiot

Avanteen vetäytyminen

 Avanne vetäytyy ihon tason alapuolelle yleensä siksi, että suolta on käytetty
liian lyhyt osa.

Hoito:

 Kupera pohjalevy, muotoiltava rengas tai pasta

 Jos potilas on ylipainoinen, häntä on kannustettava painon pudottamiseen
 Paksusuoliavanteen tapauksessa suolihuuhtelu
 Lisäleikkauksia saatetaan tarvita.

Tyrä

 Avanteen läheisyydessä oleva kohouma saattaa olla todellinen, liukuva tai

valetyrä.
 Todellinen tyrä – suolen lenkki on kulkeutunut vatsaseinämän reiän läpi.
 Liukuva tyrä – osa suolta, jota käytettiin avanteen muodostamiseen, on
muodostanut lenkin ihonalaiseen rasvakudokseen.
 Valetyrä – noussut vatsan paine luo kohouman kylkeen vatsanseinämän
heikkenemisen takia. Tämä on yleisin syy.
 Avanteen prolapsi

 Paksusuoliavanteen tekemiseen käytetty suoli työntyy ulos ja kääntyy nurin

 Voidaan hoitaa työntämällä prolapsoitunut osa varovasti takaisin vatsan
sisään
 Jos ödeeminen, käytä jäätä verenvirtauksen vähentämiseen ja sokeria
ödeeman vähentämiseen
 Kirurgista korjausta saatetaan tarvita

Stenoosi (avanteen ahtautuminen)

 Avanne on ödeeminen, sienen muotoinen ja kiiltävä

 Uloste tulee ohuena nauhana ja tukos johtuu avannetta ympäröivän
kudoksen kiristymisestä
 Voidaan hoitaa dilatoimalla suolta
 Jos komplikaatio on ihon tasolla, saatetaan tarvita paikalliskirurgiaa

Granulooma

 Limakalvon granuloomia havaitaan avanteen ja ihon yhtymäkohdassa

 Syitä ovat kemiallinen ja mekaaninen ärsytys
 Voidaan hoitaa laapistamalla (penslaamalla) alueet hopeanitraatilla
 Diatermia (sähköinen kuumennus)
 Laser-hoito