International Economics 8th Edition

Appleyard Solutions Manual

Visit to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/download/international-economics-8th-edition-appleyard-sol
utions-manual/
International Economics 8th Edition Appleyard Solutions Manual
Chapter 02 - Early Trade Theories: Mercantilism and the Transition to the Classical World of David Ricardo

CHAPTER 2
EARLY TRADE THEORIES:
MERCANTILISM AND THE TRANSITION TO THE CLASSICAL
WORLD OF DAVID RICARDO
Learning Objectives:

■ Describe the basic concepts and policies associated with Mercantilism.

■ Examine Hume’s price-specie-flow mechanism and the challenge it posed to
Mercantilism.
■ Discuss Adam Smith’s concepts of wealth and absolute advantage as foundations for
international trade.

I. Outline

Introduction
- The Oracle in the 21st Century
Mercantilism
- The Mercantilist Economic System
- The Role of Government
- Mercantilism and Domestic Economic Policy
The Challenge to Mercantilism by Early Classical Writers
- David Hume – The Price-Specie-Flow Mechanism
- Adam Smith and the Invisible Hand
Summary

II. Special Chapter Features

In the Real World: Mercantilism Is Still Alive

Concept Box 1: Capsule Summary of the Price-Specie-Flow Mechanism
Concept Box 2: Concept Review – Price Elasticity and Total Expenditures
Titans of International Economics: Adam Smith (1723-1790)

III. Purpose of Chapter

The purpose of this chapter is to trace out some of the early ideas regarding the basis for
international trade and the distribution of the benefits to be gained from trade. The chapter not
only provides some historical perspective to trade theory, but it also makes clear why certain
contemporary protectionist attitudes can be seen as being based in a Mercantilist view of the
world.

2-1
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.

Visit TestBankDeal.com to get complete for all chapters

Chapter 02 - Early Trade Theories: Mercantilism and the Transition to the Classical World of David Ricardo

IV. Teaching Tips

A. It is important to focus on the principal tenets of the Mercantilist system and then to
examine the policy positions that follow logically. This provides a good background for
evaluating various trade policy positions later in the book.

B. We feel that this is an excellent time to introduce the labor theory of value. It is a good
opportunity to help the student begin thinking in relative terms. It is therefore important that the
relative nature of this concept is clear in the students’ minds.

C. Once the Mercantilist position is laid out and the economic policy implications discussed,
one can examine how Hume’s price-specie-flow mechanism and Smith’s ideas of the mutual
gains from trade based on absolute advantage contributed to the decline of the Mercantilist way
of thinking.

D. Discussing the price-specie-flow mechanism at this point gives the student an early
insight into the macro aspect of international trade that often gets short shrift when the micro
focus of Classical comparative advantage is introduced.

V. Answers to End-of-Chapter Questions and Problems

1. Wealth was viewed as synonymous with holdings of precious metals. Nation-states

wished to become wealthy and this meant obtaining large holdings of precious metals. It is also
argued by some that the shortage of coinage constrained the growth of these nation-states and
that precious metals were required to increase the supply of coinage (money) in order for the
countries to grow.

2. Critical pillars of Mercantilism:

a. the zero-sum nature of international trade;
b. the need for strong, powerful governments;
c. the labor theory of value;
d. the need to regulate economic activity; and
e. the need for a positive trade balance.

Because wealth was viewed in terms of holdings of precious metals, the objective of
economic activity and policy was to foster increased holdings of specie. Mercantilists believed
that individuals pursuing their own self interest would not accomplish this objective and that,
consequently, economic activity had to be closely regulated and supervised.

3. The paradox of Mercantilism is that wealthy countries would contain large numbers of
very poor people. A second paradox is that wealthy countries had to spend great amounts of
specie to protect their holdings of specie. Wages were kept low (at institutional subsistence
levels) to reduce labor costs, and families were encouraged to have children through various
taxes and subsidies. These actions contributed to a very large poor working class.

2-2
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 02 - Early Trade Theories: Mercantilism and the Transition to the Classical World of David Ricardo

4. Critical assumptions of the price-specie-flow mechanism:

a. a link between the money supply and the price level, e.g., the quantity theory of
money;
b. perfect competition, with flexible wages and prices;
c. price-elastic demand for traded goods; and
d. existence of a gold standard, with no government interference with the movement of
gold and no actions to sterilize gold’s impact on the money supply.

If the demand for traded goods were price inelastic, the movement of gold and prices
would worsen trade balances, not correct them. This would be destabilizing, not stabilizing.

5. Hume’s price-specie-flow mechanism suggested that a country could not sustain a

positive balance of trade because of the effect on money and prices. The external payments
position had repercussions on internal economic variables. A continual positive trade balance
was thus not a viable policy target, and not a continuous source of increased wealth. Smith’s
concept of absolute advantage indicated that both countries could gain from trade, in direct
contrast to the Mercantilist’s zero-sum-game view of trade.

6. The United States has an absolute advantage in the production of wheat (3 hrs./unit < 4
hrs./unit) and the United Kingdom has an absolute advantage in clothing (4 hrs./unit < 9
hrs./unit). The United States would gain at the barter price of 1C:2W (1W:0.5C) since it only
gets 0.33C for 1W in autarky. Similarly, the United Kingdom would benefit because it takes
only 0.5C to obtain a unit of wheat with trade instead of 1C in autarky.

7. (a) In autarky the United Kingdom would produce 75 units of clothing (300 labor hours/4
hrs.) and 50 units of wheat (200 labor hours/4 hrs.).

(b) If the United Kingdom allocates all of its labor to clothing production, it will produce
125 units of clothing (500 total labor hours/4 hrs.). United Kingdom consumption of clothing
with trade will be the difference between domestic production and exports, i.e., 85 units of cloth.
United Kingdom consumption of wheat will be equal to the 80 units of wheat imports it receives
for its 40 units of clothing exports [(40 units of exports) (2W/1C)]. Thus, with trade, United
Kingdom consumption of clothing increased from 75 to 85 units and its consumption of wheat
increased from 50 units to 80 units.

8. (a) In autarky United States wheat production will be 110 units (330 labor hrs./3 hrs.),
and cloth production will be 30 units (270 labor hours/9 hrs.).

(b) With trade, the United States will consume 120 units of wheat (200 units of
production less the 80 units of exports) and 40 units of cloth imports. Consequently, with trade,
U.S. consumption of wheat has risen from 110 to 120 units and its consumption of cloth has
risen from 30 to 40 units.

2-3
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Seuraavana päivänä hän saapui kirjoineen ja matkatavaroineen.
Omituinen ajankohta vuoristo-oleskelulle, huomautti muulinajaja, joka
kuletti tavaroita. Oltiin jo lokakuussa ja viimeiset kylpijät olivat
lähteneet tiehensä. Saint-Martinin vanha rakennus oli niin tilava, että
Elisabet saattoi miehelleen varustaa pienen huoneuston ylempään
kerrokseen. Elisabet oli hänet kutsunut, he asuivat saman katon alla,
mutta he eivät voineet rakkaudelleen antautua. Murtumaton voima
pidätti heitä.

»Hän elää siellä kaukana, ajatteli Elisabet. Muistaneeko Albert häntä

usein?»

Ja nähdessään vaimonsa niin hauraana, kalpein poskin, hellin,

pelästynein silmin, Albert paremmin saattoi arvioida kaiken pahan, jonka
oli hänelle tehnyt, ja kohteli häntä kuin liian hentoa morsiantaan, jota ei
saa varomatta pidellä.

»Ensi suutelomme on tuleva hänen puoleltaan, toivoi Albert. Onko

hän unohtanut? …»

Mutta itse hän ei ollut unohtanut eikä epäilemättä koskaan unohtaisi

Anna de Sézerytä, vaikkakin tämän äkillinen lähtö ei jättänyt hänen
muistoaan muuttumattomaksi. Hän oli ollut katkelma miehen elämässä,
jommoinen voi antaa pysyvää hehkua tunteelle ja jommoisia miehet
muistostaan hakevat, kun he tahtovat todisteita siitä, että ovat eläneet
voimakasta elämää. Mutta Albert oli ottanut hänestä kaiken, mitä
hänessä oli otettavaa. Annalla ei enää ollut mitään vaikutusta häneen. Jos
Anna olisi palannut, ei hän ollenkaan olisi saanut entistä mahtiaan
takaisin. Sensijaan Elisabetissa, hänen entisessä rakastetussaan,
muinaisten pyyteitten ja muinaisten pettymysten lisäksi tuli uusi outo
viehätys ja sulo. Elisabet oli samalla kertaa elävä kuva hänen
nuoruudestaan ja uusi nainen, jonka löytö häntä hurmasi.
 Tuhansin sitein solmiutuva tuttavallisuus yhdisti heidän elämänsä.
Eräänä päivänä Elisabet hieman punastuen pyysi Albertin ottamaan
haltuunsa hänen omaisuutensa hoidon. Täten hän luopui
riippumattomuudestaan, asettui taas miehensä holhouksen alaiseksi,
palautti hänelle huolenpidon perheestä, ja tämän taakan alla Albert tunsi
elämänsä keveämmäksi. Päivät kuluivat yksivakaisesti. Päivätyön
jälkeen tehtiin pitkiä kävelyjä lasten kanssa, illalla soitettiin, lueskeltiin,
ja laadittiin tulevaisuuden suunnitelmia, joita he eivät enää tehneet muuta
kuin yhteisesti. Syksy eteni, mutta he eivät puhuneet lähdöstä.
Yksinäisyys ja sen keralla onni ympäröi Saint-Martinin erakkomajaa.
Mitä he odottivat, ennenkuin avasivat sille oven?

Ennenkuin lokakuu päättyi, antoi se syksylle kauneuden, jota kesä

yksitoikkoisessa loistossaan ei tunne, ja jossa kuin kukkavihkossa ovat
tekijöinä täyteläiset värit, kuulas ilma ja kuolevan luonnon sulo.

— Isä, sinä olet kerran luvannut minulle, muistutti Marie-Louise, että

viet minut Premolin luostariin.

— Todellako? Hyvä on, mennään kaikki yhdessä.

Premolin luostari on hyljätty raunio havumetsän keskellä parin kolmen

tunnin matkan päässä Saint-Martinista. Ensin kuletaan Chamroussen
avonaisia ketoja pitkin, sitten käydään metsään. Seuraavana päivänä
Albert järjesti tämän pienen retken. Siihen oli aikomus käyttää koko
päivä — sää oli niin leuto! — ja talon aasi vuokrattaisiin kantamaan
selässään Philippeä ynnä eväskoria. Eräs pieni paimen kylästä, hieman
yksinkertainen mutta luotettava, joka pilan vuoksi kantoi liikanimeä
Pikkuaivot, taluttaisi elukkaa ohjaksista.

Aamulla lähdettiin kiirettä pitämättä. Lapset alkoivat kiistellä siitä,

kumpi saisi istua selässä, mutta pian molemmat mieluummin kävelivät.
He aikoivat voittoisin askelin käydä maailman ääreen. Albert ajatteli
hauskan kävelyn, yhteisen miellyttävän rasituksen, valon ja luonnon
liittolaisuuden edullisesti vaikuttavan Elisabetiin ja hänessä herättävän
luottamusta itseään kohtaan. Päivänsuojaa saadakseen Elisabet oli
pukenut ylleen suuren päähineensä, joka teki hänet nuoren tytön
näköiseksi. Valkoinen kaula kohosi mustan puvun murteesta. Hän piti
kädessään sauvaa, joka epäilemättä soveltui rotkon tarkoitukseen, mutta
hän ei osannut sitä oikein käyttää. Albert pysähtyi hetkisen, paremmin
katsellakseen vaimoaan, ja hän ihaili tämän saavuttamaa notkeutta.

Päivä oli verraton, niitä jolloin ihminen toivoisi voivansa pysähdyttää

ajan ja pusertaa siitä sen sulon, niin mahdottomalta näyttää, että ne
voisivat uudistua.

Tie mutkailee ketojen ja lehtojen poikki, ennenkuin se saavuttaa

metsän.

— Ihan kultainen puu, osoitti äkkiä Marie-Louise, joka kulki

etujoukkona.

Taivaan kirkkaan sinistä taustaa vastaan eroittui heidän edessään

päärynäpuu, jonka lehdet olivat punakeltaiset ja niin heleän väriset, että
niitä olisi voinut luulla kukiksi. Ei edes keväällä, kun sen oksilla oli
kukkien hieno lumi, se voinut tarjota miellyttävämpää näkyä.

Senjälkeen tuli metsä, ja heti se sai lapset vaikenemaan. Rinne oli

jokseenkin jyrkkä, kuusia kasvava, joista toiset nousivat alhaalta,
ahnaasti ojentuen päivää kohti. Siellä oli satavuotiaita jättiläismäisine
runkoineen, jotka toisten yli kohoten riistivät niiltä mehun, ilman ja
valon ja sulkivat ne varjoon puoleksi läkähtyneinä, sairaina ja
surkastuneina. Puiden välistä matkailijat näkivät taivaan ja Dracin
vuorten pilkoittavan, joiden hienon rajaviivan kauniin syyssään sininen
auer saattoi epäselvästi näkymään. He kuulivat pulppuavan veden
hopeisen solinan, ja joskus joku näistä pikku lähteistä rohkeni virrata yli
ahtaan muulitien, jonka kiviä halkoreet olivat hanganneet niin että ne
loistivat kuin teräs.
 — Eikö täällä ole ketään? kysyi paksu Philippe, epämääräisen
levottomana, etsien suojaa aasin takaa.

— Tuolla täytyy jonkun olla, viittasi hänelle isä.

Ja todellakin näkyi maassa makaavan kuorittuja hirsiä, toiset ehjinä,

pitkinä ja valkoisina, toiset jo kuljetusta varten paloiteltuina,
todistamassa ihmisen läsnäoloa. Ja pikku karavaani sivuutti
puunhakkaajan, joka istui eräällä metsän kauneimmista rungoista, minkä
hän juuri oli kaatanut toveriensa viereen.

— Päivää Claude, sanoi Albert, joka kulki viimeisenä ja tunsi

naapurinsa Ferrazin. Vahinko kaataa niin kauniita puita. Tarvitaan sata
vuotta sellaisen syntymiseen.

— Prémolin vuorelta ei niitä puutu, vastasi talonpoika. Ja tällä minä

ruokin pesäni.

— Montako lasta teillä on?

— Kuusi, herra Albert. Entä teillä? Eikö muita kuin nuo kaksi?

— Ei.

— No, ei ne taida vielä olla lopussa, teidän iällänne? Kun rouvannekin

on niin kaunis!

Ja hän puhkesi nauruun luontaisella koruttomuudella, joka ei ole

loukkaava. Elisabetin posket punoittivat, mutta hän ei voinut pidättää
hymyään.

Uuden nousun jälkeen vihdoin päästiin raunioille. Luostarin paikan

olivat taidolla valinneet muinaiset munkit, jotka osasivat yhdistää
seutujen jylhyyden ja pyhyyden, maineensa ynnä mietiskelyn ja
mielenylennyksen tarpeensa. Kolmella puolella kuusiset rinteet
muodostavat kaaren tasaisen aukeaman ympäri. Neljännellä puolella
aukeaa maan vähän kohottua, laakso jota tuskin huomaa, joka
ylenkatseellisesti on jätetty syrjään kuin maailman turhat houkutukset.
Vanhat, yhdenneltätoista vuosisadalta polveutuvat rakennukset on
vallankumous hävittänyt. Siitä ei aluksi huomaa muuta kuin koristeoven,
joka on korjattu ja liitetty luostarin paikalle rakennetun metsänhoitajan
talon etusivuun; mutta silvotut rauniot, jotka ovat peittyneet
vattupensaiden, villikasvien ja metsänkin alle, pilkistävät esiin siellä
täällä, laajalla alueella, kuin pahoinpidellyn ruumiin jäännökset.

Marie-Louise ja Philippe, jotka olivat käyneet katsomassa Grande-

Chartreuse luostaria Passerat'n perheen kanssa, olivat kovin pettyneet.
Rauniot eivät ole lapsia varten. Heille pitää olla hyvin rakennettuja
taloja, ja mitä uudempia ne ovat, sitä enemmän ne heitä viehättävät, sillä
elämä kutsuu heitä. Mutta he lohduttautuivat saadessaan auttaa
kattamaan pöytää kivilohkareelle, jota puupölkyt kannattivat; tämä
maalainen pöytä keksittiin lehvien kätköstä, nurmikon toisesta päästä,
vartijan asunnon takaa. Tämä suostui valmistamaan munakkaan, joka
täydensi aamiaista; senjälkeen hän vei tenavat, Pikkuaivot mukaan
luettuna, katsomaan pihattoaan ja kaniinihäkkiään, josta hän oli kovin
ylpeä.

Tahdotteko seurata minua? sanoi Albert Elisabetille.

Albert tunsi seudun käytyään siellä ensi nuoruudessaan. Astuttuaan

muutamia askeleita vuoria kohti, jotka eroittivat heidät kaikesta
ihmisasumuksesta, Elisabetilta pääsi hämmästyksen huudahdus. Heidän
edessään kohotti ehjä luostarinkaari solakkaa käyräänsä puiden tiheän
holvin alla, jättiläismäisten, aina vihreiden lehtikuusien, valkoisten,
hopealehtisten koivujen suojassa. Sammaleen ja kukkasten verhoamaa
muuria saattoi tuskin kaikesta tästä kasvullisuuden paljoudesta eroittaa.
Kasvoipa sen päällä, kuin selvällä tantereella, siellä täällä vaivaiskuusia,
jotka paljain juurin takertuen kiviin kiinni pyrkivät niitä lohkaisemaan
irti. Kuinka ne saattoivat vielä pysyä paikoillaan? Minkä ihmeen kautta
aika oli säästänyt tätä puhdasviivaista kaarta, joka kehykseensä käsitti
kokonaisen kaistaleen metsää ynnä kulman taivastakin, ja joka seisoi
siinä kuin jonkun puutarhan pylväskuja. Metsä oli jo ottanut sen
haltuunsa ja kietoutui sen ympäri ja pian se olisi tukehtunut tämän
syleilyyn ja hajonnut ruohostoon, niin että täytyisi kumartua maahan sen
jälkiä löytääkseen. Täten se uhattuna ja ahdistettuna, mutta syksyn
hyväilemänä, kaikella sulollaan palautti mieleen ihmisen mahtia luonnon
keskellä, mutta sen perikadon saattoi aavistaa.

Elisabet katseli kaarta, ja vähän hänen takanaan Albert pidätti kaiken

mielenliikutuksensa vaimoansa nähdäkseen.

»Minä pelkään, ajatteli Albert. Hän on niin hauras! Kaksi vuotta jo,
pian kolme, hän on elänyt alituisen levottomuuden vallassa. Kuinka hän
lieneekään uupunut! Hän on rauhan tarpeessa. Olen pystyvä hänelle sitä
antamaan. Nyt, niin, nyt hän on yksin minun kanssani elämässäni, kuten
olemme täällä vain kahden …»

Elisabet oli kääntynyt häneen päin ja suurissa silmissä, jotka kiinteästi

katsoivat häneen, hän ei nyt nähnyt niiden tavallista epämääräisen
pelästynyttä ilmettä, vaan kauhua, kauhua, jonka aiheuttaa meissä
välittömästi uhkaava vaara tai päälletunkeva näky. Yhdellä hyppäyksellä
hän oli vaimonsa luona:

— Elisabet, mikä teitä vaivaa?

— Ei mikään, ei mikään.

Albert tahtoi ottaa hänet käsivarsiinsa:

— Mitä sinun silmäsi, sinun rakkaat silmäsi ovat metsässä nähneet?

Elisabet irrottautui hänen syleilystään, ja kuin olisi harhanäky häntä

ahdistanut, hän ojensi kätensä kuin osoittaakseen jotakin tai jotakuta, jota
Albert ei nähnyt.
 — Hän, hän on täällä. Meidän välillämme.

— Kuka?

— Hän on aina välillämme. Kun te illalla luette minulle, kun te

sanotte, että rakastatte minua, kun te viette minua kävelemään. Nyt te
tahdoitte näyttää minulle nämä rauniot, antaa meille yhteisiä vaikutelmia.
Mutta hän ei salli sitä, hän on luonamme.

— Kuka sitten? toisti Albert, vaikka oli jo ymmärtänyt.

— Anna de Sézery.

Nimeltään kutsuttuna, jota kumpikaan heistä ei vielä ollut uskaltanut

lausua, kaukainen nuori nainen kullanhohtavine silmineen näytti
todellakin kohoavan maasta puiden alle, luostarikaaren kehykseen. Mutta
Albert karkoitti päättävästi haamun:

— Kuule, Elisabet. Meidän välillämme ei ole mitään, ei edes häntä.

Hän on lähtenyt ainiaaksi. Jättäkäämme hänet sikseen. Sinä olet minun
nuoruuteni vaimo. Sinä olet yksinäsi niin kauan pitänyt yllä kotiamme.
Älä nyt sinä puolestasi ryhdy sitä hävittämään pelkän varjon takia.
Rakastin ennen sinun suljettua otsaasi. Kun minä luulin sen tyhjäksi,
etsin muualta onnea, jonka emme usko löytyvän kätemme ulottuvilla, ja
joka vaatii, jotta voisimme sen löydettyämme sitä ylläpitää, niin paljon
oppiaikaa ja jokapäiväistä valvontaa. Nyt osaan lukea sieluasi. En ollut
erehtynyt, kun valitsin sinut. Sinä olit kuitenkin se, jonka tuli kiinnittää
itseensä minun elämäni, koko elämäni. Rakastan sinua ja vannotan sinua
unohtamaan.

Elisabet oli väristen kuunnellut häntä, ojentuen häntä kohtaan kuin

metsän solakat koivut, jotka taipuivat valoon päin. Viime sana antoi
hänelle vastustuskykynsä takaisin:

— Entä te, Albert. Kuinka voisitte te unohtaa?

 — Hänen vierellään ajattelin sinua, Elisabet. Sinun vierelläsi en
ajattele häntä.

Mutta omituisen hellittämättömästi Elisabet vakuutti:

— Ei, te ette saata unohtaa. Ja minä en tahdo, että onnestani saan

kiittää hänen uhraustaan. Olen teidän palattuanne koettanut unohtaa. En
voi.

Ihmetellen ja ahdistuneena tämän salaperäisen vihjauksen johdosta

Albert kysyi:

— Hänen uhrauksensa? Minkä uhrauksen? Minä en ymmärrä.

— Aivan niin. Ettehän te voi ymmärtää.

Ja yhä samalla pelästyneellä ja ahdistuneella äänellä hän lisäsi tämän

hämärän ilmoituksen:

— Tänä iltana te ymmärrätte. Tänä iltana saatte valita.

Albert ei saanut mitään muuta selitystä. Oli palattava metsänhoitajan

taloon. Lapset haettiin ja alettiin painua kohti Saint-Martinia. Paluu oli
yhtä säälittävän surullinen kuin meno oli ollut iloinen. Vaistomaisesti
lapset ottivat osaa vaikenevien vanhempiensa suruun. He aavistivat heitä
taas eroittavan kuilun. Jopa kääntyi erään tien mutkassa Marie-Louise
isänsä puoleen kysyen:

— Isä, ethän sinä vielä lähde pois taas?

Hän ei saanut vastausta. Albert vaipui ajatuksiinsa eikä hajamielisenä

pitänyt tiestä huolta. Päivä painui iltaan. Tähän vuodenaikaan ne ovat
niin lyhyet. Hämärä, joka alhaalla verhosi laaksojen syvennykset, alkoi
eroittaa erikseen vuorten siintäviä autereisia huippuja. Premolin metsästä
tultiin kedoille, missä kukkavihkoina kohosivat kastanjat kullan- ja
ruosteenkarvaisine lehvineen. Vähän umpimähkään kulkien retkeilijät
poikkesivat oikotielle, millä pian huomasivat eksyneensä.

— Missä me olemme? kysyi Elisabet.

Hän kääntyi miehensä puoleen niin suurella antaumuksella ja

turvallisuudella, että tämä siinä näki merkin tulevastakin luottamuksesta.
Hän käyttäytyi niin herkän naisellisesti asettumaan miehensä turviin, ja
miten hyvin hän kuitenkin oli osannut hallita talonsa, sillä aikaa kuin hän
oli jättänyt sen omiin hoteisiinsa. Albert pääsi helposti suunnasta selville.
Mutta oli pakko taas kiivetä rinnettä ylös. Yö yllätti heidät tiellä. Aasi,
selässään molemmat lapset, eteni laimeasti ja pimeyttä kammoksuva
paksu Philippe vaati parempaa saattajaa kuin Pikkuaivot olivat.

— Eikö sinua väsytä? kysyi Albert usein vaimoltaan.

— Ei, ei.

Kuitenkin Elisabet viivytti askeleitaan. Tuntien hänet raukeaksi, sääli

Albert häntä yhä enemmän, ja hellitteli häntä lemmellä, joka ympäröi ja
huuhtoo esinettään kuin meri saarta. Vihdoin retkikunta saapui Saint-
Martiniin, juomaan ajettujen karjalaumojen saattamana ja niihin
ikäänkuin hukkuen. Hämärässä eteni hitaasti lehmäin ja lampaiden virta.
Paimenet kutsuivat hajaantuneita elukoitaan. Puukaukaloon johdetun
veden ympärillä oli tungos suurin. Mutta tämä epäjärjestyskin oli
rauhallista. Illan lepo laskeutui yli tämän vuoristonsopen.

Päästyään sisään kysyi Albert Elisabetilta:

— Annatko nyt minulle selityksen? Tiellä ajattelin vaan sitä.

— Heti kun lapset c#l saatu nukkumaan, vastasi Elisabet.

VII

AUENNEET SILMÄT

Päivällisen jälkeen, jonka yhteinen rasitus kaikesta huolimatta teki

sydämelliseksi, Elisabet vei Marie-Louisen ja Philippen pois, itse
toimittaakseen heidät makuulle. Hetkeä myöhemmin hän yksinään palasi
saliin, jossa hänen miehensä, takan edessä liikkumattomana,
ahdistuneena, odotti hänen paluutaan, ja ojensi tälle kaksi kirjettä.
Hänellä oli sama pelokas ilme, jonka Albert oli nähnyt Premolin
raunioilla.

— Lukekaa, kuiskasi Elisabet. Kun lapset, nukkuvat, palaan.

Albert luki ensin Elisabetin Anna de Sézeryltä saaman kirjeen, ja

niinkuin myrsky panee järven uinuvat vedet liikkeelle, niin herätti tämän
tietoisen luopumisen paljastus eloon kaikki hänen hehkuvat muistonsa,
jotka hän oli sydämeensä haudannut. Hetken hän taipui niiden alle, ne
valtasivat hänet, veivät hänet mukaansa. Mitä oli tuosta naisesta tullut,
jonka hän ei ollut aavistanut sellaiseen uhraukseen pystyväksi? Toinen,
Philippe Lagier'lle osoitettu kirje, sen hänelle ilmaisi. Indiassa,
turvakodissa hän suoritti laupeudensisaren tehtäviä ja löysi siitä sisällystä
poikkeukselliselle sielulleen. Eikä hän tulisi enää kirjoittamaan. Naisen
vaistolla hän sieltä kaukaa aavisti, miten hänen rakastajansa vastustaisi
onneansa, ja antoi tämän ymmärtää, minkälaista mielenrauhaa hän
uudessa elämässään löysi, ynnä ilmaisi halunsa saada kuulla, ettei hänen
uhrauksensa ollut jäänyt vaikutuksetta.
 Epävarmuus voi teidän keskuudessanne jatkua läpi elämän, oli hän
sanonut kilpailijattarelleen, jota hän hieman masensi
ylevämielisyydellään. Albert vihasi epävarmuutta, ja hänen oli pakko
päättää ennen Elisabetin paluuta. Olosuhteet eivät sallineet hänen
epäröidä nyt kun hänen kuohuva mielensä etsi suuntaa. Olihan Elisabet
yhtä ylevämielinen kuin nti de Sézerykin, kun hän ei tahtonut takaisin
saamastaan asemasta kiittää epävarmaa tilannetta, vaan palautti toiselle
hänen entisen vaikutusvoimansa! Minkälaista ylemmyyttä molemmat
osoittivatkaan rakkaudessaan! Olkoon mies minkälainen tahansa, tällä
kilparadalla hän aina joutuu tappiolle, ja jos hän tahtoo aiheuttaa
edullisen tuomion itsestään, on hänen pakko käyttää jatkuvia
ponnistuksia, luodakseen siten jonkin kestävän teoksen, jonkun tanakan
rakennuksen: rakkaus ei koskaan valtaa häntä kokonaan eikä ainiaaksi.

Aika kului. Kuinka oli hänen otettava Elisabet vastaan? Hän ei voinut
muuta kuin sulkea tämä syliinsä, palauttaa häneen luottamus ja
mielenrauha. Ja hänen oli Elisabetilta salattava oma haavansa. Anna
kaukaisena, kadotettuna, pakonsa ihannoimana jäisi hänen elämäänsä
kuin salaperäiseksi jumaluudeksi, jolle salaa osoitetaan kunnioitusta.
Monet mies-sydämet kätkevät tällaista idealia eikä kukaan sitä aavista,
kun he käyvät jokapäiväiseen työhönsä. Se on itsekunkin salattu
puutarha. Erikseen oli hän hoitava tätä salattua puutarhaansa eikä antava
vaimolleen aihetta pienimpäänkään epäilykseen, pienimpäänkään
kärsimykseen.

Näin pitkälle hän oli päässyt päätöksissään, kun hän näki edessään
Elisabetin. Tämä oli tullut huoneeseen hänen huomaamattaan. Odottaen
sanaa, jonka hän lausuisi, Elisabet jännittyi häntä kohti, ruumis taipuen
levottomuudesta kuin vanamo, jota kukan raskaus painaa. Silloin Albert
otti molemmat kirjeet ja heitti ne tuleen. He näkivät niiden käpristyvän,
muuntuvan ja muuttuvan tuhaksi ja kun kaikki oli lopussa, hän veti
Elisabetin luokseen, koettaen hymyillä, jottei herättäisi hänessä
levottomuutta:
 — Katso. Kotiliesi on ne niellyt. Sinua minä rakastan.

Epäselvällä äänellä Elisabet kysyi:

— Entä hän?

— Säälin häntä suuresti!

— Ainoastaan säälitkö?

— Niin.

Näin julmasti hän hautasi Anna de Sézeryn.

Mutta Elisabet katseli häntä suurilla kysyvillä silmillään, ja tämä katse

vaivasi häntä. Albert tunsi sen tunkeutuvan itseensä terävänä tutkaimena.
Elisabet oli liian paljon miettinyt, kärsinyt ja elänyt, jotta hän näki
miehensä syvimmätkin ajatukset. Tämä ponnistus, jonka järkyttävä jälki
näkyi Elisabetin kasvoista, jonka kautta hän kivi kiveltä oli uudelleen
rakentanut heidän hävitetyn kotinsa, se voitti Albertin ja hän pelkäsi
valehdella vaimolleen, ja ottaen lempeästi tämän kasvot käsiensä väliin,
tuodakseen hänet lähemmäksi itseään, hän kuiskasi hänen korvaansa:

— Elisabet, älä katso minuun niin. Niin, tuo Annan kirje on koskenut
minuun. Mutta se on mennyttä nyt, vannon sen sinulle. Oli hänen
rakkautensa mikä tahansa, me kuljimme hänen kanssaan kohti kuolemaa.
Sinun kanssasi menemme kohti elämää.

— Oma Albertini!

— Minkä kierroksen olemmekaan tehneet tullaksemme

lähtökohtaamme takaisin.

— Olen niin uupunut.

Albert painoi rakkaat kasvot olalleen.

 Näin on minun hyvä olla, sanoi Elisabet antautuen.

Hänen vaivansa, hänen raskas vaivansa ei ollut turha ollut. Hän oli
rakentanut eheäksi perheen, joka oli hänen huomaansa jätetty.
Tuskallisesti hän oli oppinut, että me olemme paljon enemmän
vastuunalaisia pikkuseikoista kuin suurista, joissa olosuhteilla on
suurempi osuus, ja että meidän tulee päivästä päivään itse solmia
onnemme hauras ketju. Tulevaisuus oli antava hänelle korvauksen.
Nuoruutensa harhakuvaa hän ei ollut voinut ylläpitää. Mutta hän
ymmärsi paremmin, ja hänen miehensä hänen kanssaan, inhimillisen
hellyyden vastustuskyvyn, kun sitä ylläpitää pyhä lupaus ja lasten
näkyvä side. Tarmolla, jota hän ei itsekään olisi voinut aavistaa, hän oli
tehnyt kaikkein vaikeimman työn, rakentanut uudelleen sen, mikä oli
hävitetty. Ja tämä työ oli muuttanut hänet toiseksi, oli tehnyt hänet
enemmän rakkauden arvoiseksi, kehittänyt kukkaansa hänen sulonsa ja
ymmärryksensä. Tämän kestävän rohkeutensa ynnä nuoruutensa kautta
hän oli voittanut kilpailijansa ja hänen puolisonsa tunsi sen, intohimonsa
kahleiden vihdoin kirvottua.

— Olen oppinut rakastamaan sinua, sanoi Elisabet.

— Vaimoni.

Tämä Albertin sana oli senjälkeen tulkitseva hänen sydämensä äänen

ja hän sulki huulillaan silmät, jotka vähitellen olivat auenneet kohti
elämää.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN SILMÄT
AUKENEVAT ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be
renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works, so
the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States
without permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect
the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for an eBook, except by following the terms of the trademark license,
including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If
you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any
purpose such as creation of derivative works, reports, performances and
research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and
given away—you may do practically ANYTHING in the United States
with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing

Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic

work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept
all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the
terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all
copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If
you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™
electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this
agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom
you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used

on or associated in any way with an electronic work by people who agree
to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that
you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even
without complying with the full terms of this agreement. See paragraph
1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™
electronic works if you follow the terms of this agreement and help
preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See
paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the

Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works
in the collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is unprotected by copyright law in the United States and
you are located in the United States, we do not claim a right to prevent
you from copying, distributing, performing, displaying or creating
derivative works based on the work as long as all references to Project
Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the
Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic
works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with
the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached full
Project Gutenberg™ License when you share it without charge with
others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check the
laws of your country in addition to the terms of this agreement before
downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating
derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™
work. The Foundation makes no representations concerning the
copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which
the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase
“Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed,
viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice
indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the
work can be copied and distributed to anyone in the United States
without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing
access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or
appearing on the work, you must comply either with the requirements of
paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the
work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs
1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will
be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with
the permission of the copyright holder found at the beginning of this
work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™

License terms from this work, or any files containing a part of this work
or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without prominently
displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or
immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other
than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form.
Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License
as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing,
copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you
comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access
to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:
 • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be
paid within 60 days following each date on which you prepare (or
are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does
not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You
must require such a user to return or destroy all copies of the works
possessed in a physical medium and discontinue all use of and all
access to other copies of Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set forth in
this agreement, you must obtain permission in writing from the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project
Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3
below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except

for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees.
YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN
PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS
AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL,
DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it,
you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending
a written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu
of a refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is
also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in
paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,