Copyright © McGraw-Hill Education. All rights reserved.

No reproduction or distribution
without the prior written consent of McGraw-Hill Education.

Solution Manual for Physics 3rd Edition

Giambattisata Richardson 007351215X
9780073512150
Download full solution manual at:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-physics-3rd-
edition-giambattisata-richardson-007351215x-9780073512150/

Download full test bank at:

https://testbankpack.com/p/test-bank-for-physics-3rd-edition-
giambattisata-richardson-007351215x-9780073512150/

Chapter 6
CONSERVATION OF ENERGY

Conceptual Questions
1. Assume the object can be treated as a point particle. The total work done on it by external forces is equal to the
change in its kinetic energy. An object moving in a circle may be changing its speed as it goes around, so the total
work done on it is not necessarily zero.

2. The force exerted on the backpack by your back and shoulders is directed upward and is perpendicular to your
horizontal displacement. Hence it does not do any work on the backpack. (1) Now there is a component of your
displacement directed downward, anti-parallel to the force on the backpack, so the force does negative work on
the backpack. (2) In this case the backpack’s kinetic energy is increasing as you gain speed. The force you exert
on the backpack is no longer vertical, but has a horizontal component in the direction you are moving. Thus, it
does positive work on the backpack.

3. When the roads leading up a mountain wind back and forth, the angle of inclination of the road is less than that of
a road going straight up the mountain. The switchbacks reduce the force necessary to drive the car up the road
and, for a particular speed, the required power output of the engine as well. The length of road is increased,
however, so the total work that must be done to reach the top of the mountain remains the same (or may be larger
if frictional forces are taken into account).

4. During the fall, the gravitational force on the mango is parallel to the mango’s displacement, so it does positive
work. The gravitational force on the Earth due to the mango is directed upward, toward the mango, and has the
same magnitude as the force of gravity on the mango (Newton’s third law). The Earth moves upward by a very
small (imperceptible) amount as the mango falls, so the mango’s gravitational field does positive work on the
Earth. Wm and WE are both positive, but WE is a very small number, close to zero, so Wm >> WE .

186
Physics Chapter 6: Conservation of Energy

5. Yes, static friction can do work. As an example, imagine a book on a conveyor belt that carries it up an incline. If
the book does not slip on the belt, the frictional force is static. The force of static friction on the book is directed
upward along the surface of the belt and has a component that is parallel to the book’s displacement. Thus, the
force of static friction does positive work on the book. (At the same time, the work done on the book by the
Earth's gravity is negative and the total work done on the book is zero.)

6. Work is done on the roller coaster car by a tow chain or some other mechanism designed to increase its height
with respect to the ground and thus to increase its gravitational potential energy. At the apex of the first hill, the
kinetic energy of the roller coaster is typically negligibly small so that its total initial energy is nearly equal to its
potential energy. Energy is dissipated along the trip around the track as a result of frictional effects and air
resistance. Thus, unless additional energy is added to the system—via another tow chain for example—the energy
available to the roller coaster to climb subsequent hills is less than the original total energy—the hills must
therefore be lower.

7. When the ball reaches the ground, the gravitational potential energy it originally possessed will have been
converted into the kinetic energy of its motion. If the ball is a rigid point-like particle, its kinetic energy will be
conserved during the bounce and the ball’s velocity will be the same immediately before and after rebounding.
Most balls however are made of deformable materials like rubber that compress when bouncing. The deformation
process involves a temporary switch of energy into and out of the fund of elastic potential energy, but also
permanently changes the state of the molecules that make up the ball—increasing the ball’s internal energy. The
energy required for this process must be obtained via a decrease in the kinetic energy of the ball after the rebound.
The maximum height attained by the ball will therefore be lower.

8. The total mechanical energy of the gymnast swinging in a vertical circle about a crossbar has the same constant
value for each point along the path (if we ignore the relatively small amount of work done by the gymnast’s
muscles during the swing). The gravitational potential energy of the gymnast is lowest at the bottom of the path
and greatest at the top. Because the gymnast’s total energy is constant, this implies that the kinetic energy of the
gymnast must be lowest at the top of the circle and greatest at the bottom. Correspondingly, the gymnast’s
velocity is a minimum at the top of the loop and a maximum at the bottom.

9. The bicyclist needs some certain minimum amount of energy to attain the top of the hill. This quantity is
independent of the means that the bicyclist employs to acquire the energy and is solely a function of the height of
the hill. (The energy required is also affected by the work done by frictional and drag forces—the magnitude of
this effect is approximately equal for any method used by the bicyclist to climb the hill and therefore doesn’t
affect our reasoning). After beginning the ascent, a component of the gravitational force acts in the direction
opposite to the displacement thereby increasing the amount of negative gravitational work done on the rider with
respect to the amount done while riding on flat land. Therefore, the rate at which the rider's muscles must do work
to acquire the necessary mechanical energy is greater when pedaling uphill than when on flat land. It is thus
advantageous to acquire as much energy as possible before the ascent when the amount of kinetic energy gained
per amount of work done by the rider is greatest.

10. When you are pushing the crate with a force parallel to the ground, the force of friction acting to impede its
motion is proportional to the normal force acting on the crate—in this situation, the normal force is equal to the
crate’s weight. When you are pulling the crate with a rope angled above the horizontal, the normal force on the
crate is less than its weight—the force of friction is therefore reduced. To keep the crate moving across the floor,
the applied force in the parallel direction must be greater than or equal to the force of friction—pulling on the rope
therefore requires a smaller parallel applied force. The work done in moving an object is equal to the product of
the displacement through which it has been moved and the force component parallel to the direction of motion.
The applied force component parallel to the ground is smaller when pulling the crate with the rope—thus, the
work done to move the crate with the rope must be less, regardless of the weight of the crate or the size of the
displacement.

187
Chapter 6: Conservation of Energy Physics

11. Such animals have larger than average leg muscles, mostly located inside the torso at their hips and shoulders so
that the muscles don’t have to move with the legs. You can see that the legs of these animals, especially their feet
and lower legs, are slimmer than the legs of slower animals of similar size. The less massive legs require less
work to accelerate and to slow down—more of the animal’s energy can therefore go into increasing its kinetic
energy and thus its speed.

12. Because an ideal spring has zero mass, Newton’s second law implies that the net force exerted on it must be zero.
(It cannot have infinite acceleration.) The forces exerted by a spring on objects attached to its ends are equal in
magnitude and opposite to the forces exerted by those objects on the spring, according to Newton’s third law. The
forces exerted by the spring must therefore be equal in magnitude and opposite in direction so that the spring
experiences a zero net force. The work done on the two attached objects is not necessarily the same, because the
distances they move can be different. Consider for example a spring attached to a heavy lead ball on one end and
a Ping-Pong ball on the other. If the spring were initially in a stretched position and then released, the end
attached to the lead ball would hardly move at all compared to the other end. The work done by the spring on the
Ping-Pong ball would therefore be greater than that done on the heavy ball.

13. Zorba is correct. You get to high speeds sooner on the first slide, so it takes less time to get to the bottom, but the
final speeds are the same from mgh = 1 mv 2 .
2

Multiple-Choice Questions
1. (c) 2. (b) 3. (b) 4. (a) 5. (c) 6. (c) 7. (c) 8. (c) 9. (b) 10. (a) 11. (f)

Problems
1. Strategy Use Eq. (6-1).

Solution Find the work done by Denise dragging her basket of laundry.
W = Fr cos  = (30.0 N)(5.0 m) cos 60.0 = 75 J

Discussion. The mass of the basket is unnecessary for the calculation.

2. Strategy The distance is equal to the speed times the time interval. Then use Eq. (6-1).

Solution Find the work done by the rope on the sled.

W = Fr cos  = Tvt cos  = (240 N)(1.5 m s)(10.0 s) cos 30.0 = 3.1 kJ

3. Strategy and Solution Since the book undergoes no displacement, no work is done on the book by Hilda.

4. Strategy The angle between the tension and the displacement is zero. Use Eq. (6-1).

Solution Find the work done by the towrope on the water-skier.

W = Fr cos  = (240 N)(54 m) cos 0 = 13 kJ

5. Strategy Use Newton’s second law and Eq. (6-2).

188
Physics Chapter 6: Conservation of Energy

Solution Find the sum of the forces the mules exert on the barge.
Fy = T sin  − T sin  = 0 and Fx = T cos  + T cos  = Fx .
Find the work done on the barge.
W = Fx x = (2T cos  )x = 2(1.0 kN) cos 45(150 m) = 210 kJ
top view
Discussion. We could just as well say that the two mules do equal
work and that we used Eq. 6-1, of which Eq 6.2 is just a special case
anyway. We did not need to know the mass of the barge or to
compute the y force components perpendicular to the displacement.

6. (a) Strategy The average upward force is equal to the weight of the pile driver, for a process in which the driver
starts and ends at rest. Use Eq. (6-1).

Solution Find the work done to raise the pile driver.

W = Fr cos  = mgr cos 0 = (402 kg)(9.80 N kg)(12 m) = 47 kJ

(b) Strategy and Solution The work done by gravity is the negative of the work done to raise the pile driver
since the force of gravity is opposite the driver’s motion. Thus Wgravity, up = −Wcable = −47 kJ .

(c) Strategy and Solution The motion of the driver is in the same direction as the force of gravity, so the work
done by gravity is opposite that found in part (b); therefore, Wgravity, down = −Wgravity, up = 47 kJ .

7. (a) Strategy Consider the work done on the carton by Jennifer and the work done of the carton by gravity.

Solution Jennifer does positive work on the carton because the carton moves up in the direction of the force
applied by Jennifer. The Earth's gravity does negative work on the carton because the carton moves in the
direction opposite the force due to gravity. The carton starts and stops this motion at rest, so the absolute
value of each amount of work done is the same, and the total work done on the carton is zero.

(b) Strategy Use Eq. (6-1). Note that  represents the angle between force and displacement.

Solution The gravitational force is parallel to the displacement of the litter.

W = Fr cos  = mgr cos  = (1.2 kg)(9.80 m s2 )(0.75 m) cos 0 = 8.8 J

8. Strategy Use Eqs. (6-2) and (6-6). Use the idea efficiency = horse's work output/chemical energy input

Solution The force of friction is opposite the motion of the horse and cart. The horse must do work to oppose the
force of friction and, just over the first bit of motion, to supply the kinetic energy of the cart. Write an expression
for the work required of the horse.
1
W = f x x + K = f x x + mv 2
2
Since 9.0 kJ of energy is released per gram of oats, and 10.0% of the energy released is available for work, each
gram of oats provides 900 J of energy. Compute the mass of oats required.
1 g oats  1  1 g oats  1 
moats =   f x x + mv 2  =  (260 N)(1500 m) + (250 kg)(0.38 m s)2  = 430 g
900 J  2  900 J  2 

9. Strategy Use Eq. (6-2), letting Fx represent the total force on the box. Let the x-axis point in the direction of
motion.

189
Chapter 6: Conservation of Energy Physics

Solution The force of friction is opposite the motion of the box. Dirk’s
horizontal force is in the direction of motion.
W = Fx x = (F − fk )x = (66.0 N − 4.80 N)(2.50 m) = 153 J

Discussion. We have found the answer to the question, By how much does the
kinetic energy of the box increase?

10. Strategy Use a free body diagram and Eq. (6-2). Let the x-axis point in the direction of motion.

Solution According to Newton’s second law, the vertical forces add to zero and the normal
force is equal to the magnitude of the gravitational force. The force of friction is opposite
the motion of the box, and equal to fk = k N = k mg. Juana’s horizontal force is in the
direction of motion. Solve for the displacement.
W = Fx x, so
W W W 74.4 J
x = = = = = 1.3 m .
Fx F − fk F − k mg 124 N − 0.120(56.8 kg)(9.80 m s2 )

11. Strategy We use the definition of work

Solution The work done by gravity is W = F r cos  = m2g r cos = 16.3 kg (9.8 N/kg)(1.40 m) cos 0 =
224 J.

12. Strategy. We use the definition of work.

Solution. The displacement of the sliding crate is at 36.9 above the horizontal, so it is at 90 + 36.9 away from
the downward gravitational force. W = F r cos  = m1g r cos = 12.4 kg (9.8 N/kg)(1.40 m) cos 126.9 = –
102 J.

13. Strategy. The total work is the work done by the tension plus the negative work done by the Earth through its
gravitational force; the work by the normal force is zero because it is perpendicular to the crate's motion.

Solution. The work by the tension is W = F r cos  = 110.5 N (1.40 m) cos 0 = 155 J. The displacement of the
sliding crate is at 36.9 above the horizontal, so it is at 90 + 36.9 away from the downward gravitational force,
which does work W = F r cos  = m1g r cos = 12.4 kg (9.8 N/kg)(1.40 m) cos 126.9 = –102 J. The total
work on the sliding crate is then 155 J – 102 J = 53 J.

Discussion. Observe that there are no negative signs for the quantities substituted into F r cos  . The only way
work can be negative is for the angle to be between 90 and 180. The positive sign for the work by the tension is
associated with the way it tends to speed up the crate. Doing negative work, the gravitational force tends to slow
the motion of the crate. Doing zero work, the normal force has no direct effect on the crate's change in speed.

14. Strategy. The total work is the work done by the tension, plus the negative work done by the Earth through its
gravitational force, plus the negative work done by friction; the work by the normal force is zero because it is
perpendicular to the crate's motion.

Solution. The work by the tension is W = F r cos  = 121.5 N (1.40 m) cos 0 = 170 J. The displacement of the
sliding crate is at 36.9 above the horizontal, so it is at 90 + 36.9 away from the downward gravitational force,
which does work W = F r cos  = m1g r cos = 12.4 kg (9.8 N/kg)(1.40 m) cos 126.9 = –102 J. The given
friction force does work W = F r cos  = 19.4 N (1.40 m) cos 180 = –27.2 J. The total work on the sliding
crate is then 170 J – 102 J – 27.2 J = 41 J.

15. Strategy. We find the gravitational force and use the definition of work.

190
Another document from Scribd.com that is
random and unrelated content:
The Project Gutenberg eBook of Salassa maailmalta:
Romaani
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this ebook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will
have to check the laws of the country where you are located before using
this eBook.

Title: Salassa maailmalta: Romaani

Author: Emilie Flygare-Carlén

Translator: Eero Alpi

Release date: May 13, 2022 [eBook #68065]

Language: Finnish

Original publication: Finland: Arvi A. Karisto Oy, 1916

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALASSA

MAAILMALTA: ROMAANI ***
SALASSA MAAILMALTA

Romaani

Kirj.

EMILIE FLYGRE-CARLÈN

Suomentanut

Eero Alpi

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1916.

SISÄLLYS:

I. Mieluummin kuolla kuin puhua!

II. Kapteeni Charles Wolrat Hanefeltin kirje anopilleen.
III. Hän ratkaisee.
IV. Êroamisen syy.
V. Sopimus.
VI. Hagestadissa.
VII. Mitä kapteeni sai odotellessaan.
VIII. Leonore.
IX. Hagestad saa vastaanottaa uuden valtiattarensa.
X. Viimeinen keskustelu.
XI. Antonia tekee uskomattomia havaintoja.
XII. Mitä sitten seurasi.
XIII. Käynti Melldalissa.
XIV. Antonia saa häissä huomattavan tuttavuuden.
XV. Rouva Sofie Brandt.
XVI. Mikä oli seurauksena Antonian kuulemasta uutisesta.
XVII. Jokitorpan pikkuherrat saapuvat Melldaliin.
XVIII. Kahden vuoden aikana.
XIX. Kahden vuoden aikana. (Jatkoa.)
XX. Kaksi vuotia kestäneen ajan loppu.
XXI. Kapteeni Hanefeltin lähetti.
XXII. Hän palaa.
XXIII. Ensimäisen päivän loppu.
XXIV. Talo saatetaan uuteen järjestykseen.
XXV. Kuinka aviopari valmistautui vastaanottamaan uudenvuoden
odotettua ikävyyttä.
I

Mieluummin kuolla kuin puhua!

— Hyvä Jumala, minä tunnen äänen … kuinka äiti on nyt jo tullut

tänne? äiti on nyt jo tullut tänne?

Nämä sanat kuiskasi tukahutetun kiihtyneesti muuan nuori nainen,

josta näkyi vain kaunis, joustava vartalo hänen nojatessaan
akkunanpieltä vasten, kun taas ulkona toinen ääni lausui:

— Vai niin, olen siis osannut oikeaan. Olkaa hyvä ja johdattakaa

minut tyttäreni luo!

— Nuori rouva Hanefelt asuu juuri täällä, — vastasi siivoojatar, jota

näin oli puhuteltu.

— Kiitos… Nyt tulen toimeen itsekin, koska hän on kotona.

Samassa ovi aukeni, ja molemmat naiset, äiti ja tytär, lepäsivät

toistensa sylissä.

Heidän ulkonäössään ei ollut mitään, mikä olisi osoittanut niin läheistä

sukulaisuutta, ja sisimmässä oli sitä vielä vähemmän, mutta se ei
kuitenkaan estänyt äitiä — keski-ikäistä, pientä, vaaleata, rakastettavaa
naista, joka oli erään kunnianarvoisan virkamiehen, herra Anton Adlerin
leski — melkein jumaloimasta tytärtään, eikä tytärtä tuhlaamasta
äidilleen mitä hellintä rakkautta ja osanottoa, viimemainittua vain sikäli
kuin hänelle sopi, sillä rouva Lisen Adlerin lempeä, myönteliäs henki ei
suinkaan ollut sellaisenaan periytynyt tyttärelle.

— Rakas Antonia, miten olenkaan onnellinen tavatessani sinut

sellaisena kuin nyt olet… tiedätkö, pelkäsin löytäväni sinut vuoteesta
aivan voivuksissa! virkkoi äiti, katsoen tutkivasti nuoren rouvan
kauneihin, vakaviin, tummiin silmiin, joissa ei näkynyt mitään arkuutta.

— On niin hyvän äitini tapaista aina pelätä sairautta kaikkien huolten

jälkeen. Äiti ei ole lainkaan rohkea: alinomaa vain kyyneleitä ja hymyjä,
jotka houkuttelevat toisenkin itkemään ja hymyilemään, vaikkei hän
olekaan taipuvainen kumpaankaan.

— Lapseni, sinä välttelet minua jo heti ensi hetkenä!

— Ja äiti taas tahtoo väkivoimin vallata minut toisena. Näenhän

helmen kokoisia kyyneleitä. Mutta rauhoittukaamme nyt viimein… ja
kaikella muotoa puhelkaamme hiljaa! Ensiksi minä kuitenkin irrotan
äidin hatunnauhan. — Sen tehtyään hän 'lisäsi kuiskaten: Täällä
kylpypaikalla ei kenelläkään ole vihiä siitä asiasta, joka epäilemättä on
toimittanut äidin matkustamaan tänne.

— Sepä hyvä. Sain toissapäivänä mieheltäsi kirjeen M:stä, missä hän

nähtävästi on viipynyt selvittelemässä ajatuksiaan.

— Ah, minä ymmärrän.

— Jos sanon sinulle, Antonia, että kirjeen sisältö oli minulle niin
ankaran yllättävä ja koski sydämeeni niin syvästi, että ensi kerran
elämässäni pyörryin…

— Niin uskon äitiä täydellisesti.

— Ja jos lisään, etten etten koskaan omien surujen tähden ole tuntenut
puoliksikaan niin suurta tuskaa kuin tunsin tämän sinua kohdanneen
tavattoman onnettomuuden vuoksi, niin…

— Minä uskon myöskin sen.

— Tahdotko siis, rakas Antonia, olla minua kohtaan täysin

avosydäminen? Tällä asialla täytyy olla monta puolta.

— Vakuutan äidille, ettei niitä ole muuta kuin kaksi.

— Mitkä ne ovat?

— Joko suostua erääseen ehdotukseen tai olla suostumatta.

— Mutta olosuhteiden täytyy olla melkein mahdottomia, ennenkuin

niin onnetonta ja alentavaa ehdotusta yleensä voidaan tehdä. Puhu,
lapseni! Toivon ainakin jonkun verran pääseväni selville tästä
salaisuudesta.

Siinä samassa levisi melkein ankaralta näyttävä varjo nuoren rouva

Hanefeltin sanomattoman ihastuttaville, mutta surumielisille kasvoille.
Tätä varjoa ei synnyttänyt kaino punehtuminen, joskin veren värivaihdos
antoi hänen heleäntummalle hipiälleen entistä etelämaalaisemman
leiman. Ei, sen aiheutti sieluun ilmestynyt pilvi, jonka heijastus liukui
korskealta, miettivältä otsalta alas ylpeihin suupieliin.

— On parasta, — virkkoi hän kunnioittavasti, mutta varmasti, — että

minä heti sanon pahimman. En voi mainita syytä mieheni ja minun
tekemään päätökseen; en ainoastaan senvuoksi, että hän on ottanut
minulta lupauksen (minkä hän tietää varmaksi), etten kenellekään
kuolevaiselle mainitse aihetta väliemme rikkoutumiseen, vaan myöskin
siksi että vaikka en olisikaan antanut lupaustani, minä tunnen, miten
mahdotonta on ilmaista sellaista, jonka tulee pysyä ainoastaan meidän
kahden tietona. Mieluummin kuolla kuin puhua!
 Joku toinen äiti olisi tällöin varmaan turvautunut korkeaan ja
nuhtelevaan tai kylmään ja riitelevään äänilajiin, mutta Lisen-rouva
virkkoi aivan hiljaa, kahden suuren kyyneleen, joita hän ei enää voinut
kauemmin pidättää, pudotessa perin punaiseksi käyneelle poskipäälle:
Antonia, sinä olet paljon muuttunut näinä kahtena kuukautena!

— Rakas äiti, enpä luule niiden kahden kuukauden ja kahden viikon

ajan, jotka olen ollut naimisissa, paljonkaan muuttaneen luonnettani:
uskon pikemmin, ettei äiti koskaan ole oikein havainnut sen lujuutta.
Eihän se saanut tilaisuutta näyttäytyä oikeassa valossaan, koska se tuskin
milloinkaan kohtasi vastusta.

— Olen epäilemättä ollut liian heikko äiti.

— Jumalalle olkoon kiitos, että äiti on ollut sellainen äiti kuin olette
ollut! Jos esimerkin voima mitään vaikuttaa, niin oli minulla aina
edessäni esimerkki lempeydestä.

Ollen muka huomaamatta tätä sovittavaa pikku mairittelua jatkoi

loukkaantunut äiti: — Kaikessa tapauksessa, lapseni, täytyy sinun pitää
velvollisuutenasi minua kohtaan saada minut rauhoitetuksi sen
kysymyksen johdosta, jota yksinkertaisessa rakkaudessani en voi jättää
sinulle tekemättä: Oletko sinä puolestasi antanut aihetta erimielisyyden
syntymiseen? Sinä olet aina ollut huomattu. Onko Charles Wolrat ollut
mustasukkainen?

— Ei, sen suhteen voin täydellisesti tyynnyttää äitiä. Makuni,

luonnonlaatuni ja periaatteeni eivät olisi myöntäneet minulle
pienintäkään poikkeusta ahtaaseen rajoitetusta vapaudesta siinä asiassa.
En tunne tarvetta nähdä itseäni mielisteltävän: tahdon sen sijaan, että
minua ehdottomasti kunnioitetaan, sillä se sopii minulle paremmin ja
onkin nyt erinomaisesti paikallaan, kun minun, yhdeksäntoista-vuotiaan
naisen, täytyy esiintyä hyljättynä aviovaimona.
 — Voi hyvä Jumala, — valitti Lisen-rouva, — en ymmärrä
hituistakaan kaikesta tästä!

— Tahtoisiko äiti olla hyvä ja antaa minun lukea mieheni kirjeen, ellei
äiti ole lupautunut olemaan näyttämättä sitä?

— En, en… päinvastoin hän pyytää, että heti matkustaisin tänne

neuvottelemaan kanssasi…

— Haluanko edelleen jäädä tänne kylpypaikkaan vai tahdonko heti

muuttaa sille pienelle maatilalle, jonka hän peri sedältään ja joka nyt
pitäisi laittaa kuntoon.

— Niin, — vastasi äiti, ja minusta tuntuu viimeinen vaihtoehto

sopivammalta. Hän onkin matkustanut Hagestadiin järjestämään
kaikkea… Kas tässä hänen kirjeensä!
II

Kapteeni Charles Wolrat Hanefeltin kirje anopilleen.

'Suuresti rakastettu toinen äitini! Epätoivoisin sydämin ja käteni

liikkuessa vastahakoisesti käyn täyttämään lyijynraskasta
velvollisuuttani. Mutta sen täytyy tapahtua!

Minun ei tarvitse mainita rakkaudestani Antoniaan. Sinä vuotena,

jolloin olimme kihloissa, näkyi se ehkä liiankin selvästi, sillä en
käsittänyt silloin, että miehen tulee säästellä vaihtorahaansa niinkuin
nainenkin omaansa. Kuitenkin oli minulla aina hämärä aavistus siitä, että
Antonia arvostelisi luonteeni hieman heikoksi, koska hän katsoi oman
valtansa määrätyksi vähimmättäkään vaivatta hänen omasta puolestaan.

Antonian luonne on kirkas kuin kuvastin, ja hänen sydämensä

mustentuisi, jos tuohon kalliiseen kapineeseen voitaisiin hengittää
pieninkin himmennys. Niinpä onkin hänen elämänsä täkein huoli pitää
pyhänä mainettaan ja miehensä kunniaa.

Sellaista naista ei saavuta pieninkään juorun leyhä, vaikka tapahtuisi

niinkin uskomattomasti, että hän joutuisi elämään yksinään. Tuo ylpeä
luonne päinvastoin kohoutuisi, kun hän alentumatta valittamaan,
rukoilemaan tai nurkumaan kestää sen aseman, jonka onneton hetki on
hänelle luonut!…
 En pysty arvostelemaan, onko tämä valmistus riittävä siihen
aiheeseen, jota minun täytyy koskettaa; ikävä kyllä, en nyt ole siinä
mielentilassa, jota vaaditaan toisen henkilön tunteiden tarkkaan
punnitsemiseen. Minun täytyy kiertelemättä kertoa koko asia.

Vaimoni ja minä olemme päättäneet kaksi kuukautta kestäneen

avioliiton, kaksikuukautisen paratiisillisen onnen jälkeen — erota.

Voi hyvä äiti, jos minulla olisi ollut rohkeutta, olisin tullut ja
heittäytynyt helmaasi, jonka tiedän olevan minulle avoinna, mutta
onnettomuuteemme liittyy salaisuus, jota meillä kummallakaan ei ole
oikeutta ilmaista.

En syytä Antoniaa. Hän voi olla jalomielinen mahdollisimpaan

määrään saakka, mutta hän voi myöskin olla suhteellisen kova. Hänen oli
ratkaisu… hän pysyi kuitenkin järkähtämättömänä; ja hänen miehensä,
jota hän siihen hetkeen saakka ei ollut oikein ymmärtänyt, täytyy oman
kunniansa tähden olla puolestaan yhtä järkähtämätön — ja niin tehtiin se
päätös, joka jo nyt on astunut voimaan.

Vanha setäni, joka, kuten lääkäri ennustikin, ei elänyt Sveitsissä

kevättä loppuun, on tehnyt minut vähäisen tilansa omistajaksi, ja minä
olen nyt parhaillaan matkalla Hagestadiin, koettaakseni päästä ei
ainoastaan oman itseni haltiaksi, mikä kyllä sekin on välttämätöntä, vaan
myöskin ottaakseni haltuuni tuon äsken saamani asuntopaikan, johon
Antoniaa ehkä miellyttää sijoittua.

Itse puolestani aion niin pian kuin asiani myöntävät ottaa osaa siihen
ulkomaiseen opintoretkeen, joka on määrätty kahden upseerin
suoritettavaksi, ja joista henkilöistä voin varmuudella edellyttää itseni
joutuvan toiseksi, koska kokemukseni ulkomaisessa sotapalveluksessa
oikeuttaa minut siihen ja minä sitäpaitsi olen saavuttanut erityistä
suosiota.
 Matka tulee kestämään vuoden ja päivän. Sen jälkeen saamme nähdä,
minkälaisiksi olosuhteet muodostuvat.

Hartain toivoni on, ettei maailma saa tietää eromme syytä, ainakaan
alussa, kunnes se vähitellen arvaa, että kyseessä todellakin on avioero.
Näennäisyyden vuoksi täytyy minun joskus käydä hänen luonaan.

Jos taas Antonia päättää toistaiseksi oleskella kylpypaikassa, olen

varma siitä, ettei hänen äitinsä tarvitse edes miettiä jäämistään hänen
luokseen.

En jaksa nyt kirjoittaa enempää, ja minua kiusaa ajatus, että lähtiessäni

ulos kaupungille tapaan jonkun ihmisen, joka mahdollisesti tuntee
minut… En koskaan ole ollut suruton luutnantti, jonka elämä oli
sattumien varassa: elämäni tähtäsi aina enemmän sisään- kuin ulospäin,
kunnes kahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäisenä tulin tuntemaan sen
ainoan naisen, joka on synnyttänyt minussa samalla intohimojen
myrskyn ja sydämen ihanan, puhtaan liikutuksen — Voi Antonia,
Antonia, mikä voi minua nyt tyydyttää?

Kyllä muuan seikka: kapteenin-nimitykseni vapauttaa minut

vastenmielisestä luutnantin arvonimestä. Pidän itseäni nyt veteraanina, ja
on hyvin luultavaa, että ensimäisen matkani jälkeen ulkomailla astun
jälleen sotilaspalvelukseen…

Kävelkää nyt Antonian luokse mahdollisimman nopeasti! Palan

halusta saada kuulla hänen päätöksensä. Jos minun toivomuksellani
nykyisin on mitään merkitystä, niin tietää hän varsin hyvin, että soisin
mielelläni hänen asettuvan asumaan siihen kotiin, josta piti tulia meille
yhteinen… Vielä kerran: älkää viivyttäkö vastausta! Osoittakaa se
Hagestadiin! Minun täytyy nimittäin käydä tapaamassa sisartani
ennenkuin matkustan Tukholmaan.

Rakastavasti kunnioittaen Charles Wolrat.

 J.K. Älkää itkekö minun tähteni monta katkeraa kyyneltä! En voi ottaa
niihin osaa enkä pyyhkiä niitä. Viimemainitun saattaa tehdä ainoastaan
hän.'
III

Hän ratkaisee.

Pitkän ajan kuluttua sen jälkeen kun nuori rouva oli lukenut miehensä
kirjeen, tuon näytteen mielenhillinnästä hetkenä, jolloin sydämen tuska
painoi viimemainittua kovaa kidutuspenkkiään vasten, hän istui aivan
liikkumattomana. Viimein katsahti hän äitiinsä.

Kyynelkö himmensi hänen tumman silmänsä kiiltoa? Jokin se

kuitenkin oli, ja hänen kasvonsa, joissa jokainen luonnon viiva osoitti
mitä jalointa sopusointua, ilmaisivat nyt sellaista epäsointujen paljoutta,
että olisi luullut vähintäin kymmenen kymmentä vastaan taistelevan
hänen sisimmässään.

— No, Antonia, mitä sanot nyt? — kysyi äiti.

— Sanon, että en pääse selville tästä kirjeestä, kuinka äidin mieleen on

juolahtanut kysyä minulta, onko miehessäni herännyt mustasukkaisuus.
Hänhän kuvailee minut melkein lumivalkeaksi. Ja vaikka äiti onkin
antanut minulle runollisen, espanjalaissointuisen nimen Antonia ja
ulkonäkönikin on sattunut tulemaan yhdennäköiseksi nimen kanssa, en
sentään luule, että sieluni ja mieleni olisivat sukua Espanjan hehkuville,
kaihoaville, mustasukkaisille naisille. Oi ei! Onhan 'don Carlos', joksi me
häntä ennen leikillämme nimitimme, pitkittänyt trubadurintointaan
donna Antonian luona kokonaista kaksi kuukautta. Voisiko kukaan
vaimo missään maailman kolkassa vaatia enempää?
 Suuresti kummastellen tarkasteli äiti tyttärensä kasvoja, yhtä
ihmetellen seuraten hänen ajatustensa rientoa. Kuitenkin vastasi hän
hyvin hiljaa, mutta täysin arvokkaasti:

— Tuskinpa minun tarvitsee huomauttaa, ystäväni, että antaessani

sinulle nimen en lainkaan ajatellut espanjalaisia donnia enkä señoreita…
Unhoittumattoman puolisoni nimi oli Anton… täytyihän sinut silloin
välttämättömästi ristitä Antoniaksi. Sitäpaitsi sinä vallan erehdyt:
kysymyshän on ollut siitä, onko Charles Wolratilla ollut syytä
mustasukkaisuuteen, eikä siitä, onko syytä ollut sinulla.

— Pyydän äitiä tekemään minulle sen ilon, että kutsuisi häntä, kuten
minäkin useimmin, ainoastaan Wolratiksi! En pidä Charles-nimestä.
Sitäpaitsi hänen suloinen sisarensa nimittää häntä aina rakkaaksi
Charlesiksi. Minä puolestani en siedä lempinimiä enkä ranskalaisia
nimiä yleensä.

— Lapsi-kulta, älä kiinnitä ajatuksiasi niin mitättömiin seikkoihin, kun

punnittavana on paljon tärkeämpiä asioita! Muista, että on jo kulunut
useita päiviä siitä kun sain kirjeen ja pääsin matkustamaan tänne… Sinun
täytyy nyt siis tehdä päätöksesi.

— Niin, siinäpä se! Herättäisi kummastelua, jos jäisin tänne, koska en

kuitenkaan enää missään tapauksessa sietäisi seuraelämää. Mieluummin
matkustaisin kotiin äidin kanssa… mutta silloin taas kiusaisi minua
kaikkien vanhojen tuttavain uteliaisuus. Viimeinen mahdollisuus,
muuttaa Hagestadiin (jonka hän saikin periä parhaaseen aikaan,
päästäkseen lähtemään täältä herättämättä huomiota) olisi kyllä sopivin,
mutta siellä on varmaan kuolettavan ikävää syksyllä ja talvella… Voiko
äiti jäädä luokseni?

— Ainakin aluksi. Sitäpaitsi unohdat, että miehesi sisar ja lanko

asuvat ainoastaan penikulman päässä Hagestadista. Eversti tosin on
hieman kursaileva ja ikävystyttävä vanha herra — ainakin sellaiselta hän
näytti minun silmissäni, vieraillessaan vaimonsa kanssa sinun häissäsi.
Mutta en käsitä, mitä sinulla voi olla kälyäsi, tuota loistavaa everstinnaa
vastaan. Hän on niin kohtelias, että hän pian voittaa sinun pienen
vastenmielisyytesi, kunhan hän palaa kylpymatkaltaan Melldalista.

— Sepä oli lohduttava tieto! — virkahti Antonia äänellä, jossa ilmeni

hänen sisäinen katkeruutensa. — No niin, minun siis täytyy myöntyä
siihen, mikä maailman silmissä näyttää parhaimmalta: menen luostariin
Hagestadiin.

— Niin, ellet todellisen vakavasti mieti viimeisiä sanoja kirjeen

jälkikirjoituksessa.

— Viimeisiä sanoja… annahan katson… Aivan oikein, äidin

kyyneleet. Hän ei 'voi ottaa niihin osaa eikä pyyhkiä niitä. Sen voi tehdä
ainoastaan hän'… Rakas äiti raukka, älä itke minunkaan tähteni, sillä
minä kykenen vielä vähemmän kuivaamaan sinun kyyneleitäsi!

— Antonia, luulenpa, että kysyessäsi neuvoa Jumalaltasi hän vastaa,

että sinä voit kuivata muitakin kyyneleitä kuin minun, jos vain taivut sen
tekemään, sillä nyt aavistan, että juuri sinun hillitön ylpeytesi… jossain
tärkeässä asiassa…

— Ehkä joutuu vastakkain hänen hillittömän ylpeytensä kanssa? Se

voi tavallaan olla oikein, äiti; mutta se tunne ei ole ratkaiseva
kummallakaan puolen: on muitakin tunteita.

— Lapsi kulta, Jumala voi muuttaa ja pehmittää minkälaiset tunteet

tahansa. Mutta sinä et tahdo kääntyä hänen puoleensa, koska pelkäät
kuulla, mitä hän sinulle sanoo.

— Se on totta… totta!

— Ja nuo sanat: menen luostariin… miten kummallisilta ne

kuuluvatkaan sinun huuliltasi, sinun, jota seuraelämä on huvittanut niin
vähän, että minun on melkein täytynyt työntää sinut sen piiriin!
Täytyykö sinun siis paeta omaa itseäsi?

— Ei, sillä minä vien kaikkialle itseni mukanani. Mutta totta on, että
minä tästälähtein tahtoisin joka päivä ottaa osaa seuraelämään, joskaan
en samassa piirissä kuin tähän saakka, vaan vallan uusien ihmisten
parissa.

— Antonia, — virkkoi äiti kovin kiihtyneesti, — siinä tapauksessa

sinä etsit jotain?

Silloin nuori nainen kavahti, ja kokonainen surujen maailma värähteli

hänen äänessään hänen vastatessaan: — Se on samantekevää! Olen koko
ikäni kaivannut sitä sopusointua, jonka tulee olla jokaisessa terveessä
sielussa… en ole sitä saavuttanut.

— Lapsi-parka, minä pelkään suuresti sinun tähtesi… Mutta nyt minä

menen kirjoittamaan Wolratille, että asia järjestetään siten kuin hänen
mielestään näytti parhaalta.
IV

Eroamisen syy.

Sen salaisuuden, jota tytär ei voinut uskoa äidilleen, kerromme tässä

nyt lukijalle, nimittäin sikäli kuin tuo nuori nainen sen tunsi.

Oli kulunut vähän yli viikko siitä, kun oli niitä tunnelmarikkaita iltoja,
jolloin kaksi yhdistynyttä sielua hengittää ainoastaan runouden ja
haaveiden ilmaa, eläen vain toisilleen moninkertaistunein olemuksin —
lyhyesti sanoen, eräs sellaisia iltoja, jolloin 'don Carlos' istui 'donna
Antonian' jalkojen juuressa, antaen syvän, miehekkään rakkautensa
tulvia esiin sanoin ja lauluin.

He olivat aikaisemmin illalla laulaneet yhdessä muutamia romansseja,

jotka olivat houkutelleet osaa kylpyvieraita hieman etäämpänä
kuuntelemaan tätä kaunista konserttia, kun nuoren rouvan pehmeä,
puhtaana soiva laulelu sulautui yhteen miehensä komeaan, syvään
ääneen.

Nyt oli kaikki hiljaista, jokainen kuunteleva korva oli poissa, ja nuo
kaksi silloin vielä niin sanomattoman onnellista olentoa katselivat
toisiaan silmiin vaieten, ikäänkuin he olisivat olleet henkien lumoissa.

— Antonia rakkaani, — virkkoi viimein mies, — minusta tuntuu nyt,

että jos meidän jommankumman elämään liittyisi joku salaisuus, tulisi
meidän valita juuri tämä hetki uskoaksemme sen toisillemme.
 — Jos minulla olisi joku salaisuus, — vastasi ensinmainittu, ja hänen
äänessään värähti jo pieni jännitys — en olisi voinut odottaa kahta
kuukautta kertoakseni sen sinulle. Minun ainoa salaisuuteni on oma
olentoni: minusta tuntuu kuin siellä olisi jotain vaillinaista. Olen usein
ulkonaisen elämän hiljaisuudessa tai melussa tuntenut lohdutonta
levottomuutta. Rakkauteni sinuun on sen nyt kuitenkin tukahuttanul…
Mikä on sinun salaisuutesi?

— Voisin sanoa että se on juuri sinun, sillä minä olen täysin

epätietoinen siitä, onko rakkauden valta sydämessäsi kylliksi suuri
pitääkseen sitä valtikkansa alla, vai eikö sinun sielusi ryöstäkin
rakkaudelta valtikkaa, jättäen sen itkien suremaan lyhyttä onneaan. Et
tunne itseäsi täydellisesti… Kuinka siis minä voisin tuntea sinut?

— Se, rakas Wolrat, on kokonaan tarpeeton pelko, joka ei koskaan

kuulu rakastajan ohjelmaan: nyt on siis aivan yksinkertaisesti kysymys
aviomiehestä, joka turhanpäiväistä esipuhetta käyttäen aikoo kertoa
vaimolleen jotakin. Puhu siis!

— En pidä esipuhetta niinkään turhanaikaisena… mutta saadaanhan

nähdä… Olemmehan päättäneet, että sen jälkeen kun minä olen
pistäytynyt pienellä välttämättömällä käynnillä Hagestadissa, me täältä
lähdettyämme matkustamme muutamiksi viikoiksi Tukholmaan.

— Minä taas, — vastasi Antonia' — muuttaisin kyllä mielelläni

tuohon sinulle niin rakkaaseen paikkaan, jota vuokraaja, sen jälkeen kun
setä-raukkasi leskeksi ja lapsettomaksi jouduttuaan sen hylkäsi,
kuitenkin lienee pitänyt hyvässä kunnossa… Mutta minä olen ihastunut
matkustamaan sinun kanssasi minne vain tahdot minut viedä.

— No, kuvittele siis, kultaseni, että me jo olemme Tukholmassa ja

minä kuljetan sinua ympäri katselemassa ei ainoastaan kaikkea, mikä on
kaunista silmälle, aistille ja järjelle, vaan myöskin sellaista, mikä
liikuttaa sydäntä, ajatusta ja sisimmässämme asuvaa puhtaasti
inhimillistä ainesta. Niinpä vien sinut eräänä päivänä Kuningattarenkatua
pitkin, kunnes pysähdymme…

— Emme suinkaan minkään myymälän edustalle, toivoakseni… sillä

miesten ei pidä koskaan nähdä niiden varustusten yksityiskohtia, joilla
me naiset aiomme heidät valloittaa.

— Ei, ei, kaukana siitä… me kuljemme kaikkien puolien ohi… me

saavumme…

— Rakas Wolrat, mitä tämä merkitsee… ethän pahaksu, vaikka

kutsunkin sinua ainoastaan Wolratiksi. En osaa lausua Charles-nimeä
niin miellyttävästi kuin sisaresi. Mutta minä huomaan, ettei nyt ole
kysymys siitä… Sinä kalpenet ja keskeytät. Mikä nyt sitten on?

— Voi, Antonia, jos se olisi kyyneleeseen kätketty pyyntö! — Ja

Wolrat loi häneen syvästi tutkivan katseen.

— Jatka, jatka… minä tunnen, en käsitä miksi, tukehuttavaa

levottomuutta.

— No niin… Minä vien sinut suureen taloon, jonne niin moni nainen
sekä pääkaupungista että maaseudulta on mennyt katsomaan mitä siellä
on ja myöskin joskus tekemään hyvän lyön taivasta kohtaan.

— En ymmärrä sinua ollenkaan.

— Antonia rakkaani, me olemme silloin lastenkodissa.

Leimahtaen punaiseksi kasvoiltaan viimemainittu huudahti kiivaasti:

— Ja sinäkö tietäisit jotain sellaisesta?

— Tarpeeksi paljon ollakseni sinun oppaanasi, — vastasi mies

arvokkaasti… Kuvitelkaamme, että sinä, samoin kuin niin moni ennen
sinua, tunnet kuvaamatonta sääliä noita onnettomia pikku uhreja
kohtaan. Erityisesti kiinnyt erääseen noin viiden vuoden ikäiseen
poikaseen… Sinua liikuttaa ajatus siitä, miten paljon siunausta ja
kiitollisuutta tulisi osaksesi, jos ottaisit omaksesi tuon rakastettavan
lapsen. Sinä jätät sen kuitenkin sinne, matkustat kotiin, me asetumme
asumaan maatilallemme, ja sinä kerrot ystävillesi ja tuleville tuttavillesi:
Oleskellessani Tukholmassa näin lastenkodissa erään pienen pojan,
jonka kuvaa en saa mielestäni. En voi sietää, että hänet annetaan
maksusta hoideltavaksi johonkin talonpoikaisperheeseen, kuten monet
muut hänen asemassaan olevat lapsi-raukat. Minä aionkin senvuoksi
neuvotella mieheni kanssa, emmekö voisi ottaa häntä huostaamme ja
kasvattaa hänet…

Tässä Wolrat vaikeni.

Antonia oli kuunnellut häntä niin jännittyneenä, ettei hänelle ollut edes
juolahtanut mieleen keskeyttää häntä. Nyt lausui hän aivan kylmästi
seuraavat neljä sanaa: — Onko se lapsi sinun?

— Minulla ei ole oikeutta ilmoittaa kenen se on… Olen vedonnut

sinun rakkauteesi… ainoastaan sen perusteella tahdon saattaa toiveeni
perille. Voi, älä Jumalan nimessä osoita minulle näin pian, ettei
rakkautesi olekaan kylliksi voimakas.

Tällä kertaa Antonia käsittikin hänen äänensävynsä ja katseensa. Hän

koetti rauhoittua…

— Ellei se olisi voimakas, lepäisin minä jo kuolleena jalkojesi

juuressa… Poika on siis sinun!

— Hän kuuluu minulle, koska en aio milloinkaan häntä hyljätä.

— Sen uskon hyvin… Oi Wolrat, Wolrat, en tahdo kärsiä niin paljon

kuin sinä sälytät murhetta minulle… minä en tahdo, en tee sitä!
 — Rakas, kelpo Antonia, älä muuta olemustasi toisenlaiseksi kuin se
on, ole lempeä, ole naisellisen armelias! Tiedäthän, että voidakseni
jumaloida sinua, täytyy minun nähdä sinut sellaisena.

Antonia ei kuunnellut hänen sanojaan, ainakaan hän ei niitä

ymmärtänyt, sillä hänen verensä kuohuvat aallot estivät häntä
käsittämästä muuta kuin yhden ainoan asian: — Onko, — kysyi hän, —
lapsen äiti joku alhainen olento, esimerkiksi palvelijatar?

— En myönnä, että köyhän palvelijattaren ehdottomasti täytyy olla

alhainen olento. Juuri siellä, jonne aioin sinut viedä, olen nähnyt
ylevimmät, arvokkaimmat todisteet näiden naisraukkojen ihmisarvosta…
Kaikessa tapauksessa (niin paljon saatan sinulle sanoa) on tämän lapsen
äiti sanan täydessä merkityksessä sivistynyt nainen…

— Jota sinä olet rakastanut. Silloin se on tuhat, tuhat kertaa pahempi!

Tuo nainen on myöskin rakastanut sinua — voi, päätäni huimaa —
rakastanut kohtuuttomasti, määrättömästi. Sydämeni kutistuu
kuolettavaan kouristukseen… Minä kärsin kauheasti… Mistä löydän sen
olennon… Minä tahdon nähdä hänet!

— Malta mielesi, Antonia! Muutoin herättää hillitön käytöksesi

minussa sellaisia tunteita, joita on mahdoton hallita.

Antonia ei kuunnellut hänen varoitustaan.

— Sinulla on siis, — jatkoi hän, — ollut epäkunniallinen suhde, sillä

sana nainen merkitsee tässä aviovaimoa. Jos hän ei olisi ollut naimisissa,
et olisi voinut häväistä häntä menemättä hänen kanssaan naimisiin..

Nuoren miehen jalopiirteisten kasvojen lihaksista saattoi havaita, että

itsehillintä, johon hän pyrki, vaati häneltä tavatonta ponnistusta. Hän
vastasi verkkaan ja vakavasti.
 — Jos se voi tyydyttää sinua, Antonia, niin voin ilmoittaa sinulle, että
vaikka tämä nainen olisi vapaa kuin taivaan lintu, enkä minä itse olisi
sidottu, en kuitenkaan koskaan maailmassa voisi mennä naimisiin hänen
kanssaan! Jos sinä kykenisit käyttämään järkeäsi, niin käsittäisit, tai
oikeammin aavistaisit, että sanoihin kätkeytyy pakoiltava
välttämättömyys… Sinun, joka niin hyvin tunnet minut, pitäisi ymmärtää
ja arvostella minua paremmin.

— Kuule, — virkkoi hän, — minä suostun ottamaan pojan

kasvatiksemme!

— Silloin, Antonia, — huudahti mies, — otat sinä jälleen takaisin

valtasi… minä palvelen sinua kuin pyhimystä!

— Mutta minä teen sen ainoastaan sillä ehdolla että ilmoitat minulle
lapsen äidin nimen.

— En koskaan.

— Mitä… etkö sittenkään, vaikka minä suostun kerrassaan

mahdottomuuteen?

— En silloinkaan.

— Minun suuri uhraukseni ei siis voittaisi vähintäkään?

— Se riippuu siitä, Antonia rakkaani, jos sinä pidät vähäisenä kohota

miehesi silmissä korkeammalle kuin kenkään muu tavallinen siveä
nainen.

— Mutta minä en voi siihen mukautua: minä tahdon tietää, ken tuo
röykkeä syntinen on, tuo kurja olento, jonka vuoksi minun täytyy kantaa
seuraukset.

— Kylliksi! — sanoi aviomies nousten seisomaan. — Sinun ei tarvitse

kantaa mitään… Menkäämme levolle. On jo käytetty tarpeeksi sanoja
osoittamaan, etten ole arvioinut liian korkeaksi ainoastaan rakkauttasi,
vaan myöskin järkesi, sillä viisas vaimo ei olisi päästänyt asiaa siihen
asteeseen, jolloin annetut pistot ovat vaikeat parantaa, vaikeat unhoittaa.

Kuvaamattoman ylpeästi Antonia vastasi:

— En ajattele parantamista, vielä vähemmän unhoitusta. Ja koska olisi

ajattelematonta mennä levolle tällaisessa mielentilassa, niin
miettikäämme kumpikin tätä iltaa, joka on vetänyt hirvittävän viivan
kotoisen onnemme yli, onnen, jota ei enää voi katsoa olevan.

Wolrat ei vastannut sanaakaan… Hän meni makuuhuoneeseen ja kävi

levolle.
V

Sopimus.

Antonia jäi etuhuoneeseen.

Jos hänellä tänä yönä todellakin oli tunteita ja ajatuksia, ei kuitenkaan

kukaan, joka olisi hänet nähnyt, olisi sitä uskonut hänen istuessaan
yhdessä paikassa liikkumattomana kuin kuvapatsas, kun hänen miehensä
kuuden aikaan astui sisään.

Luotuaan häneen katseen, johon oli kätkettynä syvä sieluntuska, ja

tarkastettuaan häntä tutkivasta mies virkkoi:

— Antonia, et ehdi muuta kuin nopeasti riisuutua ja asettua

vuoteeseen ennenkuin palvelijatar tulee sisään. Minä menen kävelemään
rantaan päin, mutta odotan kuitenkin siksi, kunnes annat minun tietää
järjestäneesi siten, ettet herätä mitään uteliaisuutta.

— Kiitos, — virkkoi Antonia matalasti. — Mutta parasta on heti

sanoa sinulle, etten ole mitenkään muuttanut mielipidettäni eilisestä, sillä
sielussani oi ole mitään muuttunut… Tahdotko nyt ilmoittaa minulle
hänen nimensä?

— Tahdotko nähdä minut kunniattomasti pettävän toisen naisen

toiselle?
 — Siinä tapauksessa, — kuiskasi hänen vaimonsa, voit järjestää
niinkuin haluat! Mutta ovi minun huoneeseeni (olkoon se sitten missä
tahansa) pysyy suljettuna sinulle kunnes…

— Uhmaako?… Voi Antonia, mitä sinä teetkään!

— Velvollisuuteni… En voi elää näin.

Hän poistui, ja hänen olennossaan ilmeni koko hänen lannistamaton

ylpeytensä. Hän tunsi itsenä täydelleen toiseksi ihmiseksi.

Muutamia tunteja myöhemmin seisoivat oven ulkopuolella vaunut

tavaroineen ja eteen valjastettuine hevosineen.

Antonia ei ollut vielä näyttäytynyt, mutta nyt hän tuli ulos vaiteliaana
ja marmorinkalpeana; hänen kasvoillaan ei silti näkynyt jälkiä
mielenliikutuksesta tai kyynelistä.

Hänen miehensä seisoi matkapuvussa hänen edessään.

— Minä lähdenkin nyt Hagestadiin viikkoa aikaisemmin kuin olin

ajatellut, — virkkoi hän levollisesti. — Onko sinulla sitä ennen minulle
mitään sanottavaa?

— Kuinka kauan viivyt poissa?

— Kuinka kauanko?… Sehän riippuu sinusta!

Antonia käänsi katseensa toisaanne… marmorinkalpeus hänen

poskillaan jakautui, jättäen tilaa helakanpunaiselle värihohteelle.

— Eikö totta, — jatkoi Wolrat, ja hänen syvä kaunis äänensä kaikui

hellän sovittavana, — että sinä, rakkaani, kadut kaikkia rumia sanojasi?
En pyydä enempää kuin eilenkään: tahdon ainoastaan saavuttaa rauhan ja
unhoituksen tuon kauhean illan jälkeen.
 — Wolrat, ei hyödytä mitään puhua noin! Minä en voi itse saavuttaa
enkä lahjoittaa muille rauhaa… Unhoitus on tässä naurettava sana.

— Mitä sinä siis oikeastaan haluat? — kysyi mies niin merkillisen

hiljaisella äänellä, että Antonia säpsähti, mutta ei kuitenkaan heltynyt.

— Minä haluan, — vastasi hän, — että me kaksi tämän jälkeen

kuljemme elämässä kumpikin omaa tietämme… Mainitaanhan laissa
jotain vuode-erosta.

— Olet oikeassa, — virkkoi Wolrat kauhistuen, — kyllä siellä

sellaisesta mainitaan… — Siihenkö sinä pyrit?

— En pyri mihinkään, pysyn ainoastaan minulle kuuluvassa

oikeudessa saada tietää sen naisen nimi, ja minä tahdon…

— Ymmärrän sinut: sen oikeuden haluat ostaa sitä vastaan, että

antaisit hänen viattoman lapsensa kylmän huolenpitosi alaisena viettää
armoilla-eläjän elämää kodissasi. Mutta kuulehan nyt minuakin!

Antonia lysähti istumaan. Miehen suurenmoisessa levollisuudessa,

jonka voimalla tämä oli kestänyt niin paljon, sekä hänen lujassa,
miehekkäässä luonteessaan, mikä selvästi osoittautui hänen viimeisistä
sanoistaan, ilmeni nyt hänen koko olemuksensa sellaista ylemmyyttä
todistavana, jota ei koskaan ennen ollut voinut hänessä huomata.

— Mainitsit minulle eilen, — jatkoi hän, — että sinun ainoa

salaisuutesi on oma olemuksesi. Uskon sen. Se mihin pyrit ja mitä tunsit
itsessäsi olevan vajavaisia… se oli se naisolentoon kätkeytyvä pyhä
salaisuus, joka tekee hänet todelliseksi naiseksi, siksi Jumalan luomaksi
avuksi, jota ilman mies avioliitossa eikä paljon suuremmassa
yksinäisyydessä kuin milloinkaan ennen kuin hän lähestyi pyhää
liittoa… Se minkä sinä nyt olet löytänyt omaa itseäsi ja meitä molempia
kohdanneen onnettomuuden sijaan, on sitä armotonta paadutetusta
mielestä lähtenyttä julmuutta, johon nainen voi tehdä itsensä syypääksi