Professional Documents
Culture Documents
Full Download Intentional Interviewing and Counseling Facilitating Client Development in A Multicultural Society 8th Edition Ivey Test Bank
Full Download Intentional Interviewing and Counseling Facilitating Client Development in A Multicultural Society 8th Edition Ivey Test Bank
https://testbankfan.com/download/intentional-interviewing-and-counseling-facilitating-
client-development-in-a-multicultural-society-8th-edition-ivey-test-bank/
MULTIPLE CHOICE
1. Interviewers can predict that both they and their client will appreciate, gain respect, and learn from
increasing knowledge in ethics and multicultural competence when the interviewer ________.
a. is an educated, qualified, and experienced professional
b. bases her behavior on an ethical approach with an awareness of diversity
c. is competent to address any and all multicultural issues
d. stays within the boundaries of multicultural guidelines and practice competencies
ANS: B PTS: 1 REF: Page 30
TOP: Module: The Ethical Foundations of Counseling and Psychotherapy
2. When you observe and practice ethically and follow professional standards, you can
anticipate:
a. more liability in your practice.
b. the client will recognize your power position within the relationship.
c. increased client trust and understanding of the interview process.
d. negative issues of social justice because justice is blind.
ANS: C PTS: 1 REF: Page 30
TOP: Module: The Ethical Foundations of Counseling and Psychotherapy
7. Interviewers need to have “education and training, supervised experience, state and national
professional credentials, and appropriate professional experience.” This ethical standard relates
primarily to:
a. competence.
b. informed consent.
c. confidentiality.
d. diversity.
ANS: A PTS: 1 REF: Page 33
TOP: Module: Ethics in the Helping Process
9. Counselors practice only within the boundaries of their competence based on:
a. education and training.
b. supervised and appropriate professional experience.
c. state and national professional credentials.
d. all of the above.
ANS: D PTS: 1 REF: Page 33
TOP: Module: Ethics in the Helping Process
10. The need for appropriate supervision is most basic to which ethical area?
a. Competence
b. Informed consent
c. Confidentiality
d. Power
ANS: A PTS: 1 REF: Page 33
TOP: Module: Ethics in the Helping Process
13. Which of the following is NOT a key element of HIPAA’s Privacy Rule described in the book?
a. Protected health information
b. Who is covered by the Privacy Rule
c. De-identified health information
d. All of the above
ANS: B PTS: 1 REF: Page 34
TOP: Module: Ethics in the Helping Process
16. As it relates to client rights and informed consent, which one of the following statements is FALSE?
a. Throughout the counseling process as appropriate, counselors inform clients of goals,
techniques, limitations, and risks and benefits.
b. Clients have the right to participate in counseling planning and the right to refuse services.
c. Clients are informed of the therapy plan outlined by an experienced therapist and follow it
with little deviation.
d. Counselors make sure clients understand fee collection arrangements, record keeping, and
limits to confidentiality.
ANS: C PTS: 1 REF: Page 35
TOP: Module: Ethics in the Helping Process
17. When does the counselor inform the client of purposes, goals, techniques, procedures, limitations,
potential risks and benefits of the counseling process?
a. At the beginning of the counseling relationship
b. After the client agrees to a counseling relationship
c. Every other session without fail
— Pysykäämme, te sanoitte?
Hän nauroi.
— Ihmeellinen pappi — eikö totta?… Minne te nyt menette? Täällä
on vielä auringon hehku jäljellä, mutta tuonne kauas on yö jo tullut!
Aiotteko sinne?
8.
Ja nyt — nyt tuli tuuli kumminkin lopuksi tänäänkin. Hän kuuli sen
syvän, aaltoilevan hengityksen. Nyt se oli täällä!
Hän nauroi jälleen. Hän oli hyvällä tuulella. Hänen naurunsa oli
vienoa, hiljaista ja pehmoista, — se ikäänkuin häipyi kukkasten
sekaan.
— Ei, nyt täytyy teidän lopettaa… sekä rouva Thamar että nuo
nuoret neidit??… Minä luulen — — —
Thora nyökkäsi.
— Hän on aina ymmärtänyt minua. Hän on minun toverini, paras
ystäväni, turvani erämaassa — hän on Mooses, joka johdattaa
minua kohden luvattua maata. Mutta hän ei väsy, kuten Mooses.
Hän ei väsy koskaan — siksi en minäkään voi joutua hukkaan. — —
— Minun täytyi lähteä kotoa liian nuorena. Silloin sanoi hän minulle:
»On paha sinulle, poikani, että olen pakotettu lähettämään sinut
luotani. Mutta sinun täytyy nyt itsesi taistella taistelusi ja katsoa että
pääset voitolle!» — — — Kävi kuten äitini pelkäsi. Taistelu kävi
minulle; liian kovaksi. Mutta kaikki syntini minä vein hänen eteensä,
— kaikki mitä olin tehnyt ja katunut ja kärsinyt, sen toin hänen
nähtäväksensä! — — —
— Mitä te sanoittekaan?
— Minä uskon teille jotain. Oli kerran nuori nainen — hänelle minä
olisin avannut temppelin oven. Siellä oli paikka varattuna hänelle
äitini tykönä. Äiti odotti siellä sisällä. Olin sanonut että hän tulisi — —
— Ja hän kulki esikartanon ylitse — valkoiset perhoset seurasivat
häntä — — — Mutta laskettuaan jalkansa portaille hän käännähti ja
meni pois. Hän ei käsittänyt, että hän kumminkin oli seisonut pyhällä
paikalla! — — —
— — — Oli jälleen toinen kerta, jolloin minä luulin että kaikki oli
mennyttä. Silloin hymyili äiti: »Ei mikään ole hukassa!»… Hänellä on
sydämessään ymmärtämisen lahja. Ei kukaan omista sellaista
ymmärtämyksen taitoa, kuin nainen, jolla on tämä taito. Ei kukaan
muu voi nähdä niin syvälle sieluun. Siksi minä jumaloin äitiäni. Hän
on ainoa nainen, jota jumaloin!… Kaikkia muita kohtaan olen oppinut
uskottomaksi hänestä, joka läksi luotani… Häntä minä katson
suurimmaksi kanssarikollisekseni kaikessa mitä olen rikkonut.
Thora Thammers oli hypähtänyt kiveltä, jolla hän oli istunut. Hänen
huulensa olivat valkoiset, kuin kuihtuneet. Hän oli huomannut että
jotain oli tulossa — oli huomannut sen äänestä, joka muuttui
muuntumistaan, kunnes hän ei sitä enää tuntenut.
Nyt vasta tunsi hän hänet samaksi, joka hän oli ollut muinoin. Oli
kuin hän olisi astunut hänen eteensä muuttumatonna pitkäin,
menneitten aikojen takaa — Thora katsoi häneen sanatonna
kauhusta.
— Minun täytyi sanoa se, sanoi hän vihdoin hiljaa, — se oli kerran
sanottava!
Mitä te ajattelette?
— Huomennako?
*****
Jos sitten sattui että sen, johon hänen sydämensä oli kiintynyt,
täytyi matkustaa liian pian, voi hän itkeä vuolaita kyyneliä — oli kuin
kuolema olisi ollut lähellä.
8.
Tuli talvi.
Kesä lupaili käydä oikein hauskaksi. Kaikki olivat hyvillä mielin. Oli
jo alettu maalata koskea.
Oli ehditty ensi päiviin, jolloin oli niin lämmin, että voi täyttä totta
istuskella ulkona.
Thamar rouva oli varsin viehättävä, kun hän nyt istui kysellen
mieheltänsä kaikenmoisia pikkuseikkoja. Hänellä oli erityinen kyky
keksiä tuontapaisia kysymyksiä — eikä kenenkään olisi tarvinnut
niitä arkailla, sillä hän ei koskaan tarkannut vastausta.
Mutta erästä seikkaa ei tirehtööri ollut koskaan oivaltanut. Hänelle
oli niin mieleen tuo, että hänen oli aina päätettävä kaikesta ja että
hänen vaimonsa oli niin tyytyväinen kaikkiin hänen järjestelyihinsä.
Nyt oli kaikki toisin. Nyt oli hänen huolehdittava kaikesta, vaikkei
hän vielä ollut täysin ehtinyt sitä huomata, ollen tuollaisen rakkauden
pauloissa, joka häikäisee ja orjuuttaa, niin kauan kuin se kestää.
Joskus hän sentään tuli ajatelleeksi, kuinka välttämättömiltä hänestä
nyt tuntuivat kaikki nuo vähäiset huolenpidon ilmaukset, joita hän ei
ennen tullut koskaan osoittaneeksi, ja hänen mielessänsä heräsi
kuin hämmästelevä tunne, että hän oli laiminlyönyt jotain, jota ei
voinut enää koskaan hyvittää.
Hän nauroi. Sehän kuului juuri samaan asiaan! Niin, hänen oli ollut
mahdoton olla niitä näkemättä — ja huomaamatta että nykyajan
naiset pyrkivät ratkaisemaan saman tehtävän kuin muinoin
kuningatar Kraaka, mutta vastakkaiseen suuntaan: olla puettu ja
kumminkin alaston. Oli ihmeellistä nähdä, kuinka kunnialliset naiset
kilvan jäljittelivät kuoseja, jotka olivat siveettömäin naisten keksintöjä
tai heitä varten keksittyjä. Erikoisen älykkäältä ei se hänestä
vaikuttanut, mutta kaiketi onkin älykkäisyys jo vanhentunut
ominaisuus… Ennenmuinoinhan poltettiin viisaita naisia!… Erääseen
toiseenkin seikkaan oli hänen huomionsa kiintynyt, nimittäin tuohon
erinomaisen kauhistuttavaan tapaan, millä he kantoivat helmojansa.
Minne olikaan joutunut sulottarien perintö?
Hän jätti lauseensa kesken. Hän tuli ajatelleeksi jotakin, jonka oli
kuullut kerran rouva Thamarilta: että jos ei kenenkään olisi vaikea
olla, niin eihän tietäisikään kuinka hyviä päiviä itse viettää. — Ja
mistä runoilijat sitten kirjoittaisivat? Kaikki ihmiset menehtyisivät
ikävään. — — — Tuota sieti todellakin miettiä!… Ja kun nyt kerran
maailman meno oli järjestetty sillä tavoin… Tietysti oli Luoja
asettanut kaikki sillä tavoin kuin tahtoi sen olevan. —
Mutta väliin voi käydä niin, että lehtori ei enää tiennyt puheensa
alkua eikä loppua, ja nytkään ei hän itse eivätkä naiset tienneet,
kuinka hän oli tullut puhuneeksi — analogia-todistuksista ja sitten
lopettaneeksi puheensa herttaisella myönnytyksellä, että henkisesti
voimakkaat naiset kohoavat ympäristönsä yläpuolelle.
— On kyllä.
Ensi kerran loi nyt Don Miguel rouva Lissiin katseen, joka ei ollut
ehdottomasti ihaileva.
9.