Syvyydestä Kingsley - Charles

The Project Gutenberg eBook of Syvyydestä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this ebook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will
have to check the laws of the country where you are located before using
this eBook.
Title: Syvyydestä
Sanoja murheellisille
Author: Charles Kingsley
Translator: Pekka Aho
Release date: December 23, 2023 [eBook #72487]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1904
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYVYYDESTÄ
***
SYVYYDESTÄ
Sanoja murheellisille
Kirj.
CHARLES KINGSLEY
Kirjoituksista otteita suomeksi
P. Brofeldt
Sensuurin hyväksymä marrask. 28 p:nä 1904.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1904.
»Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra.»
Tämä pieni kirja

omistetaan
kaikille murheellisille sieluille
ja
hänen muistolleen, joka on
syvyydestä mennyt ikuiseen
lepoon.
F.E.K.
SISÄLLYS:
I. Kärsimysten ja surujen syvyydestä.

II. Synnin syvyydestä.
III. Pelon ja tuskan syvyydestä.
IV. Yksinäisyyden, onnistumattomuuden ja pettymysten syvyydestä.
V. Pimeyden ja helvetin syvyydestä.
VI. Kuoleman syvyydestä.
VII. Rukous syvyydestä.
VIII. Rukouksia ja tunnustuksia.
I.
KÄRSIMYSTEN JA SURUJEN SYVYYDESTÄ.
»Oi Jumala, auta minua! Sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
Minä vajoon syvälle mutaan, jossa ei pohjaa ole; minä olen tullut syviin
vesiin ja virta upottaa minut.» Ps. 69:2,3.
»Minä käyn kumarruksissa ja koukussa; koko päivän minä käyn

surupuvussa.» Ps. 38:7.
»Minun sydämeni murheet ovat moninaiset; vie siis minua ulos minun
tuskistani.» Ps. 25:17.
»Herra on kuullut minun itkuni äänen; Herra kuulee minun rukoukseni »

Ps. 6:9,10.
»Minulla oli paljon surua sydämessäni; mutta sinun lohdutuksesi

ilahutti minun sieluni.» Ps. 94:19.
— – Jokainen sydän tuntee oman katkeruutensa; kullakin sielulla on oma

surunsa; kullakin ihmiselämällä on myrskyiset ja meluiset päivänsä, jolloin
jokin äkkiä noussut kovan onnen tuuli näyttää puhaltavan pois kaikki sen
ilot, sen silmän ruoka on pois otettu, ja kaikki sen toiveet ja suunnitelmat,
kaikki mitä se ajatteli tehdä tai nauttia, peittyvät niin hämärään pilveen, että
on mahdoton nähdä mitään tietä edessään; ihminen ei tiedä mihin sen on
mentävä tai mihin sen on paettava apua saadakseen. Luottamus Jumalaan
näyttää sillä hetkellä olevan poissa, ihmisellä ei tunnu olevan mitään
voimaa, ei mitään toimintakykyä, eikä hän kykene tekemään mitään
päätöstä toimiakseen jotain, uskoakseen jotain, välittääkseen jostain; itse
maa näyttää horjuvan jalkain alla ja syvyyden lähteet syöksyvät esille.
Kun semmoinen päivä tulee, ajatelkoon ihminen silloin Jumalan liittoa ja

rohkaiskoon mieltään. Onko auringon loiste taivaalta kadonnut, siksi että
myrsky tuo mukanaan rakeita ja paleltavia tuulia? Onko Jumalan rakkaus
muuttunut, siksi että emme voi tuntea sitä huolestuttavassa tilassamme?
Onko auringon valo taivaalta kadonnut, siksi että maailma on pimeässä
pilvessä ja sakeassa sumussa? Onko Jumala unohtanut antaa valoa
kärsivälle sielulle, koska emme voi nähdä, missä meidän tiemme kulkee
muutamina lyhyinä päivinä, jotka meille ovat täytetyt tuskallisella
hämmennyksellä?
Ei. Jumalan sanoma jokaiselle surulliselle ja murheelliselle sydämelle

maan päällä on se, että Jumala on valkeus eikä Hänessä ole yhtään
pimeyttä; että Jumala on rakkaus eikä Hänessä ole ollenkaan julmuutta; että
Jumala on yksi eikä Hän ole ollenkaan muuttuvainen. Sentähden voimme
rohkeasti rukoilla Häntä, rukoilla vapautusta, kun suru ja surkeus valtaa
meidät; kun meidän oma tai meidän omaisemme kuolinhetki lähestyy; kun
tuomiopäivä tulee, josta on kirjoitettu: »Jumala tekee vanhurskaaksi. Kuka
tuomitsee? Kristus on kuollut, niin, paljoa enempi, Hän on myös
ylösnoussut ja rukoilee meidän puolesta.» Rom. 8: 33,34. Jumalan
rajattomaan rakkauteen, jonka Hän ilmoitti meille Jesuksen Kristuksen
elämässä, Hänen täydelliseen ja kokonaiseen tahtoonsa vapahtaa meitä,
jonka Jumala ilmoitti Jesuksen Kristuksen kuolemasta, kun Isä ei säästänyt
omaa Poikaansa, vaan vapaaehtoisesti antoi Hänen kuolemaan meidän
edestämme, tähän rajattomaan rakkauteen voimme me uskoa ja sille jättää
itsemme, kohtalomme, perheemme, ruumiimme, sielumme sekä niitten
ruumiit ja sielut, joita me rakastamme.
National Sermons.
Ennemmin tai myöhemmin tulee Kristus kaikkien luo kastamaan heitä

tulella. Mutta elä luule että tuo tulikaste tulee ihmiselle kerta kaikkiaan,
kauhean surun muodossa tai kauhistuttavana todistuksena hänen omasta
synnistään ja mitättömyydestään. Ei, useilla ihmisillä — ja kenties
parhaimmilla ihmisillä — jatkuu tätä tulta kuukausi kuukaudelta, vuosi
vuodelta. Salaisten koetusten kautta, kiusausten, joita ei kukaan ymmärrä
paitse Jumala ja he itse, puhdistaa Herra heitä heidän salaisista vioistaan ja
opettaa heitä salaisuudessa ymmärtämään viisautta; sen kautta poltetaan
heistä pois oman tahdon akanat, itsepetos ja turhamaisuus, jotta
vanhurskauttamisen puhdas kulta jäisi jälelle. Kuinka monella lempeällä ja
pyhällä sielulla, jotka näyttävät iloisilta ihmissilmistä, onkaan heidän
salaiset surunsa. He kantavat näkymätöntä ristiään päivät läpeensä ja
paneutuvat sen päälle maata yöksi; ehkä saavat he kantaa sitä vuosi
vuodelta hautaan asti, aina Kristuksen valtaistuimen juurelle laskeakseen
sen siellä alas; ei kukaan paitse Kristus ja he itse saa koskaan tietää, mitä se
oli, mikä se salainen kiusaus oli, minkä Jumala pani sen sielun päälle, joka
meidän silmillä nähden näytti olevan liika hyvä tähän maailmaan. Näin
Herra vartioitsee kansaansa ja koettelee sitä tulessa, samoin kuin sulattaja
istuu uunin ääressä ja tarkastaa sulavaa hopeaa, kunnes hän tietää sen
olevan puhdistetun kaikesta kuonasta, kun hän näkee oman kuvansa
kuvastuvan siinä.
Town and Country Sermons.
Kärsimysten kautta tuli Kristus täydelliseksi; ja mikä oli paras tie

Jesukselle Kristukselle, on varmaan myöskin hyvä tie meille, joskin se on
jyrkkä ja orjantappurainen. Asettukaamme hiljaisuuteen Jumalan käden
alaiseksi; sillä joskin Hänen kätensä lepää raskaana meidän päällämme, on
se myöskin voimakas ja turvallista on levätä sen varassa, eikä kukaan voi
repäistä meitä Hänen kädestään, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja
olemme. Hän odottaa meitä vuosi vuodelta väsymättömällä
kärsivällisyydellä ja antaa meidänkin sentähden välistä odottaa Häntä.
Hänessä on täydellinen pelastus ja sentähden riittävä pelastus meille samoin
kuin niille, joita rakastamme. Ja vaikkakin me Davidin kanssa menisimme
alas tuonelaan, niin löydämme Jumalan siellä niinkuin David (Ps. 139:8; Ps.
16:10) ja tulemme kokemaan, ettei Hän hylkää sieluamme tuonelassa eikä
salli pyhäinsä joutuvan häviöön. Usko sinä vaan Jumalaan. Ei mitään
sinussa siitä, mitä Hän on luonut, ole joutuva häviöön; sillä se on yksi
Jumalan ajatuksista, eikä mitään Hänen ajatuksistaan voi hukkaan joutua. Ei
mitään kitketä sinusta pois muuta kuin sinun sairautesi; ei mitään polteta
pois sinusta paitse kuona; se sinussa, josta Jumala alussa sanoi:
»Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme!» se on pelastettava ja elävä
ijankaikkisesti. Niin, luota Jumalaan ja huuda Hänelle syvyydestä: »Joskin
Sinä lyöt minua, rakastan minä Sinua; sillä Sinä rakastit minua Jesuksessa
Kristuksessa, ennenkuin maailman perustus laskettiin.»
Sermons — Good News of God.
Oi te murheelliset ja kärsivät sydämet! Huolestuneet ja väsyneet sielut!

Katsokaa Kristuksen ristiin! Siinä riippui teidän Kuninkaanne!
Murheellisten sielujen Kuningas, ja vielä enempi, surujen Kuningas. Ah,
tuskaa ja surua, sortoa ja rasitusta, kuolemaa ja tuonelaa — kaikkia on Hän
kasvoihin katsonut, jokaista näistä, ja kokenut niitten voimaa ja opettanut
niitä tuntemaan Hänen voimaansa, ja Hän on voittanut ne kuninkaallisesti.
Ja sen jälkeen kuin Hän on riippunut kiduttavalla ristillä, on suru tullut
jumalalliseksi, Jumalan kaltaiseksi, samoin kuin ilokin on. Kaikki mitä
ihmisen turmeltunut luonto pelkää ja halveksii, sen asetti kunniasijalle
ristillä Jumala, joka otti sen päälleen ja siunasi ja pyhitti sen ikuisesti. Ja nyt
ovat köyhät autuaat, jos ovat sydämessään yhtä köyhiä kuin kukkarossaan;
sillä Jesus oli köyhä, ja hengessä köyhäin on taivaan valtakunta. Autuaat
ovat nälkäiset, jos he isoovat vanhurskautta niinkuin ruokaa; sillä Jesus
isosi, ja isoovaiset ravitaan. Autuaat ovat murheelliset, jos he eivät sure
ainoasti omia surujaan, vaan syntejään; sillä Jesus murehti meidän
syntejämme, ja ristillä tuli Hän, joka ei synnistä mitään tiennyt, synniksi
meidän tähtemme, ja siksi murheelliset saavat lohdutuksen. Autuaat ovat
ne, jotka häpeävät itseään ja vihaavat itseään ja nöyryyttävät itsensä
Jumalan edessä; sillä ristillä nöyryytti Jesus itsensä, ja sentähden heidät
ylennetään. Autuaat ovat hyljätyt ja halveksitut; eivätkö kaikki ihmiset
hyljänneet Jesusta hädän hetkellä? Ja miks'ei he silloin myöskin hylkäisi
sinua, sinä yksinäinen raukka? Onko opetuslapsi suurempi Mestariaan? Ei,
vaan joka tahtoo täydellinen olla, olkoon niinkuin hänen Mestarinsa.
National Sermons.
Elkäämme vanhaan totuttuun tapaan nimittäkö epäuskoa

tyytyväisyydeksi; elkäämme asettako lausetta »tapahtukoon Sinun tahtosi»
rukoustemme loppuun, siksi ett'emme usko rukouksen kuulemista. Vaan
antakaamme Jumalan tahdon olla myös meidän tahtomme ja sitte
sanokaamme: »Tapahtukoon Sinun tahtosi!» On olemassa väärää yhtä hyvin
kuin totista ja pyhää tyytyväisyyttä. Kun murhe on tullut tai on tulossa tai
nähtävästi on välttämätön toisten parhaaksi, sanokaamme silloin
Mestarimme kanssa Hänen kuolintaistelussaan: »Ei niinkuin me tahdomme,
vaan niinkuin Sinä!» Mutta rukoilkaamme rohkeasti, kunnes olemme
saavuttaneet sen asteen.
Letters and Memories of Charles Kingsley.
Kristillisyys sekä kohottaa että syventää niin hyvin inhimillisiä kuin

jumalallisia tunteita. Minä olen onnellinen; sillä kuta vähemmän on toivoa,
sitä enempi on minun uskottava. Jumala tietää, mikä on parasta meille.
Minä olen varma siitä, että me emme sitä tiedä. Minä alan huomata, että
pysyväinen antautuminen Jumalan tahtoon on salainen syy pysyväiseen
voimaan. »Joka päivä kuoleminen on niinkuin Böhme sanoo, tie
jokapäiväseen elämään.»
Letters and Memories.
Kaikissa elämän koettelemuksissa on aina joku apu, jos vain ihminen

etsii sitä oikeasta paikasta; ja joskaan se ei tule avuksi, niin tulee se
kuitenkin korvaukseksi. Minä puhun mitä olen kokenut. Omasta
lohdutuksestani en puhu, vaan siitä tiestä, millä sen saavutin. Sen minä sain
yksinkertasesti en taistelemalla, vaan tekemällä voimallisesti työtä siinä,
mihin Jumala oli minut asettanut, sekä täysin ja lujasti uskomalla, että
Hänen lupauksillaan oli tosi tarkoitus eikä vain kuvannollinen merkitys, ja
että Psalmit 10, 27, 34, 37, 107, 112, 123, 126, 146 ovat yhtä totiset meille
käytännöllisessä elämässämme, kuin ne olivat vanhan ajan juutalaisille, ja
että meidän aikamme epäusko estää ihmisiä yksinkertaisella, lapsellisella
uskolla ottamasta vastaan Jumalan lupaukset sanallisessa merkityksessä.
Elä pelkää pilviä, myrskyä ja sadetta; katso sateenkaarta pilvissä jopa

itsessään sateessakin. Se on merkkinä siitä, että aurinko paistaa vielä,
vaikk'et sinä voi sitä nähdä, ja että korkealla, pilvien yläpuolella on vielä
päiväpaistetta, lämpöä ja pilvetön, sininen taivas. Usko Jumalan liittoa.
Usko että aurinko voittaa pilvet, lämpö voittaa kylmän, hiljaisuus voittaa
myrskyn, kaunis voittaa ruman, valo voittaa pimeyden, ilo voittaa surun,
elämä voittaa kuoleman, rakkaus voittaa hävityksen ja nielevät virrat; tämä
tapahtuu sen tähden että Jumala on valkeus, Jumala on rakkaus, Jumala on
elämä, Jumala on rauha ja ikuinen ilo, Jumala on muuttumaton ja tekee
työtä antaakseen elämää, iloa ja rauhaa ihmiselle, eläimelle ja kaikelle
luodulle. Se oli sateenkaaren merkitys. Se on todistuksena siitä, että Jumala,
joka loi maailman, on ihmisen ystävä ja ylläpitäjä; että Hänen lupauksensa
ovat kuin ikuisesti kestävä päiväpaiste, joka on yläpuolella pilviä eikä
pimene tai katoa, ei muutu eikä vähääkään vaihtele.
National Sermons.
Ellen minä uskoisi erityiseen Sallimukseen, ihmisten alituiseen

kasvatukseen, niinhyvin pahain kuin hyväin, niinhyvin pienten kuin suurten
seikkain kautta — ellen minä uskoisi tähän — en minä ollenkaan voisi
uskoa mihinkään.
Olkaamme tyytyväiset; me emme tiedä mikä on hyvää meille; vaan

Jumala tietää sen. — Se on totta ja sinä huomaat sen todeksi (vaikka Jumala
tietää että on hyvin vaikeaa saada ihmiset sitä oppimaan), ettei kristityille
ihmisille olisi mitään suurempaa apua kuin tulla Kristuksen kaltaisiksi
kärsivällisesti kestämällä ei ainoasti jokapäiväsen elämän kovassa työssä,
vaan myös suruissa, vaikeuksissa ja sairauden sattuessa, milloin Jumala
armollisessa hyvyydessään suvaitsee koetella heitä minkinlaisella
vastoinkäymisellä. Sillä Kristus itsekin tuli sitte kotia iloon, kun ensin oli
kärsinyt kipua. Hän ei ennen mennyt ihanuuteen kuin oli ristiinnaulittu. —
Se on totta että sairaus ja kaikellaiset vaikeudet lähetetään ojentamaan
meitä ja tekemään meille hyvää, mitä taivaallinen Isämme näkee meidän
tarvitsevan. Se on totta ja sen tulet sinä huomaamaan todeksi, että ketä
Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa.
All Saints' Day Sermons.
»Meillä on oleva toivo siinä kärsivällisyydessä ja lohdutuksessa, minkä

Raamatut antavat», sanoo Paavali (Rom. 15:4) ja vielä: »Mutta
kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ» (Jak. 1:4). Vaan mistä saamme
kärsivällisyyttä? Jumala tietää kuinka vaikea ihmisraukkain on tämmöisessä
maailmassa aina olla kärsivällisiä. Mutta usko voipi synnyttää
kärsivällisyyttä, vaikkei kärsivällisyys voi syntyä itsestään; ja usko kehen?
Usko taivaalliseen Isäämme, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan itseensä. Hän
nimittää itseään »kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumalaksi». Rukoile.
Hänen Pyhää Henkeään, ja Hän tekee sinut kärsivälliseksi; rukoile Hänen
Pyhää Henkeään ja Hän lohduttaa sinua ja lievittää murheesi. Hän on
luvannut antaa Pyhän Henkensä — Lohduttajan, rakkauden, uskon ja
kärsivällisyyden Hengen — kaikille niille, jotka sitä rukoilevat. Rukoile
Häntä Herran pyhän pöydän ääressä tekemään sinut kärsivälliseksi; rukoile
Häntä että sinun oma tahtosi kukistuisi ja muuttuisi Hänen tahtonsa
kaltaiseksi. Silloin sinun silmäsi aukenevat; silloin sinä Raamatusta näet
varman lupauksen toivosta, ihanuudesta ja pelastuksesta itsellesi ja koko
maailmalle; silloin sinä näet Herran ruumiin ja veren siunatussa
sakramentissa varman merkin ja pantin, joka siirtyy kädestä käteen, suvusta
sukuun, vuodesta toiseen, isältä pojalle, siitä että Hänen lupauksensa
täytetään, — että kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ ja että toivo tulee
toteutetuksi —, ettei yksikään Herran sana turhaan raukea tai jää syrjään,
sillä ne kaikki täytetään.
National Sermons.
Jumala tarkoittaa sillä sinun hyvääsi, kun Hän lyöpi sinut alas, — ehkä
Hän tahtoo antaa sinulle siunausta, vaikk'et ole sitä rukoillutkaan,
näyttääkseen kuinka vähän sairaloinen tunteellisuus tai itseään kiusaava
taistelu auttaa. Viisastelevat luonteet ovat taipuvaiset kiusaamaan itseään
sillä tavoin. Semmoisena aikakautena elämästäsi on hyvä tulla uudelleen
lapseksi. Tällä en minä tarkoita toistamiseen uudestasyntymistä, vaan
mielen muutosta hiljaiseen ihmettelyyn ja lapselliseen luottamukseen, joka
sallii kaikkien luontaisten kykyjen, kaikkien Jumalan antamain armolahjain,
jotka myrsky on murtanut ja alas taivuttanut, uudestaan lempeästi kukoistaa
kimmeltävässä valossa sateen jälkeen — elämän tämmöisenä ajanjaksona
saamme vähän huo'ahtaa, emme tarvitse kovin paljon silmäillä taaksepäin
tai tutkia itseämme, on parempi kätkeä se semmoiseen aikaan, jolloin mieli
on terve ja voimallinen, — vaan nyt kylvemme hiljaisesti Jumalan
läsnäolon valossa — tämä on enempi uskon aikakausi kuin työn, alituisen
rukouksen aika huolimatta niin paljon selvistä lauseista kuin erityisestä,
innokkaasta rukouksesta.
Suru on raskas, mutta ei hedelmätön. Ei mikään tarvitse olla hedelmätön

niille, jotka näkevät kaikki seikat niitten oikeassa valossa, renkaina siinä
suuressa sekä heidän itsensä että yleisen kehityksen ketjussa. Silloin
näkisimme ajan olevan täynnä elämää, huomaisimme kuinka joka
silmänräpäys hautautuu ja syntyy lukemattomia tapauksia ja suunnitelmia
taivaassa ja maan päällä, se ilmaisee Jumalan ajatuksia meistä — kaikki
seikat liikkuvat hiljaa ja varmasti, huolimatta luulluista seisauksista ja
hairauksista, edeltä päin määrättyä loppua kohti!
Kaikissa tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja muutoksissa on ainoa

lohdutuksemme täydellisesti ja lujasti ja elävästi uskoa siihen
muuttumattomaan kuningaskuntaan ja muuttumattomaan Kuninkaaseen.
Ainoasti tämä usko voipi antaa meille rauhaa, kärsivällisyyttä ja toivoa,
vaikka taivas ja maa ympärillämme järiseisi. Sillä ainoasti siten me saamme
nähdä, että se kuningaskunta, jonka alamaisia me olemme, on valon
valtakunta eikä pimeyden, totuuden eikä valheen, vapauden eikä orjuuden,
anteliaisuuden ja laupeuden eikä vihan ja pelon; että me elämme, liikumme
ja olemme ei semmoisessa Jumalassa (»Deus quidam deceptor»), joka
kätkee viisauden lapsiltaan, vaan valkeuden Isässä, josta kaikki hyvä ja
täydellinen lahja tulee, joka tahtoo kaikkien ihmisten pelastusta ja totuuden
tuntoon tulemista. Hänen valtakunnassaan me elämme, ja siihen
Kuninkaaseen, jonka Hän on asettanut sitä hallitsemaan, voimme mitä
täydellisimmin luottaa. Meidän tähtemme tuli se Kuningas taivaasta alas
maan päälle; meidän tähtemme Hän syntyi tänne, meidän tähtemme teki
Hän työtä, meidän tähtemme Hän kärsi, kuoli ja nousi jälleen ylös ja istuu
ijankaikkisesti Jumalan oikealla kädellä. Emmekö siis voi uskoa ja luottaa
Häneen? Antakaamme Hänen tehdä, mitä Hän tahtoo. Antakaamme Hänen
johtaa itseämme, mihin Hän tahtoo. Mihin tahansa Hän viepi meitä, on se
totuuden ja elämän tietä. Mitä tahansa Hän tekee, on se siitä rajattomasta
rakkaudesta meihin, ota Hän osoitti ristillä. Mitä tahansa Hän tekee, kuuluu
se siihen ijankaikkiseen suunnitelmaan: ilmoittaa Jumala ihmisille heidän
Isästään. Sentähden joskin taivas ja maa järiseisi ympärillämme, luotamme
me Häneen; sillä me tiedämme että Hän on sama eilen ja tänään ja
ijankaikkisesti.
National Sermons.
Jos me uskomme, että Jumala kasvattaa ihmisiä, ovat kysymykset siitä,

milloin, missä ja miten se tapahtuu, ei ainoasti tarpeettomat meille, vaan jos
me otamme huomioon kuka on opettaja, ovat ne myös käsittämättömät; on
kylliksi että uskomme Herralla ylitse kaiken olevan vaikutusvaltaa meihin
kaikella tavoin.
Essaya
Ottamalla huomioon että me lopuksi tulemme totiseen, ylevään ja

jumalalliseen elämään, joka on toimeliasta ja voimallista elämää, ei se niin
paljoa merkitse, mitä merkillisiä ja väsyttäviä teitä eli minkä tuskallisen ja
nöyryyttävän kehityksen kautta olemme saavuttaneet sen. Jos Jumala on
rakastanut meitä, jos Jumala tahtoo ottaa vastaan meitä, niin alistukaamme
rehellisesti ja nöyrästi Hänen lakinsa alaiseksi: »ketä Herra rakastaa, sitä
Hän kurittaa, ja jokaista poikaa Hän pieksää, ketä Hän omakseen ottaa».
Minä luulen että viisain tapa kantaa surua ei ole se, että koettaa kantaa
sitä — niinkauvan kuin ihmistä ei sen kautta estetä jokapäivästen
velvollisuuksien täyttämisestä — vaan että antautuu surun valtaan
kokonaan ja vapaasti. Kenties on suru lähetetty ottamaan haltuunsa meidät
ja jos me tyhjennämme maljan pohjaan asti, löydämme sieltä kenties jonkin
parannusaineen, jota emme löytäsi, jos rupeisimme parantelemaan
itseämme tai antasimme toisten sitä tehdä. Jos me aivan yksinkertaisesti
sanomme: »minä olen viheliäinen, minun tulee olla viheliäinen», silloin
saamme ehkä kuulla äänen sanovan: »kuka muu teki sinut viheliäiseksi kuin
Jumala? mitä muuta Hän sillä tarkoittaa kuin sinun parastasi?» Ja jos sinun
sydämesi vastaa kärsimättömästi: »minunko parastani? en minä sitä halua,
vaan minä haluan sitä, jota rakastan», niin vastaa ehkä ääni sisältä: »sinä
saat molempia aikanaan».
Kun kaikki ympäri käydään, ei elämän ongelma olekaan niin vaikea, sillä
se selviää itsestään — paraimmassa tapauksessa piankin — kuolemassa.
Tee mikä oikein on mahdollisimman parhaalla tavalla, ja odota loppua. —
Jos tämä maailma voipi olla viheriä ja kaunis huolimatta sodista, rutosta,
onnettomuuksista ja luomakunnan kirouksesta, kuinka ihana silloin tuleva
maailma lienee? Lohduttakaamme itseämme, niinkuin Paavali teki (paljoa
vaikeampina aikoina) sillä, että nykyisen ajan vaivat eivät ole verrattavat
siihen ihanuuteen, joka meille ilmestyy. Rom. 8:18,22. Ei ole oikein mainita
sitä Raamatun paikkaa, missä puhutaan luomakunnan huokaamisesta ja
tuskasta, mainitsematta toista, nim. ettei se kaukaa huokaa eikä tuskaile.
Tahtoisiko äiti, joka on huokaillut ja tuskaa kärsinyt synnyttäessään lapsia
maailmaan, hylätä nämä lapset, ettei hänellä olisi ollut näitä tuskia? Meidän
tulee uskoa sen päivän tulevan, jolloin maailma ja jokainen ihmisolento
siinä, joka todella on huokaillut ja tuskassa ollut, ei tahtoisi kärsittyjä tuskia
olemattomiksi silloin vallitsevan täydellisyyden tähden; mutta silloin me
katsomme takasin tähän elämään, samoin kuin äiti muistelee kärsittyjä
tuskiaan suurella ilolla ja riemulla.
Minä kirjoitan Teille, siksi että jokainen ihmisten osanoton ilmaus voipi
tuottaa hiukan lohdutusta, joskaan se ei muuta olisi kuin muistuttaa
semmoisia kuin Te, ett'ette ole yksin maailmassa. Minä tiedän ettei mikään
voi korvata semmoista tappiota kuin Teidän on, puolison kuolemaa. Mutta
vieläkin on rakkautta maailmassa Teidän ympärillänne; eikä hänen
rakkautensa ole kuollut, se elää vielä tulevassa maailmassa Teidän tähtenne
ja kenties Teidän kanssanne. Sillä miksi eivät he, jotka ovat pois menneet,
jos he ovat menneet Herransa tykö, olisi todella lähempänä meitä eikä
kauvempana meistä taivaallisessa maailmassa, jossa he rukoilevat
edestämme, ja onhan mahdollista että heillä on vaikutusta meihin ja että he
johtavat meitä moninaisella tavalla, josta emme täällä kuolevaisten
vankilassa voi edes uneksiakaan?
Niin, elkää pelätkö uskoa että hän, jota Te olette rakastaneet, vielä on
Teitä lähellä ja Te häntä lähellä, ja te molemmat Jumalaa lähellä, joka kuoli
ristillä teidän tähtenne. Tämän enempää en minä voi sanoa. Mutta siinä on
lohdutus, jos todella voipi saada sydämensä uskomaan sitä.
– – – Kaikki mitä minä voin sanoa tästä lauseesta, Matt. 22:30

(avioliitosta tulevassa elämässä), on se ettei sillä ole mitään tekemistä
minun ja minun vaimoni kanssa. Minä tiedän että kun kuolemattomuus
minun suhteeni merkitsee samaa kuin personallisuus, tulevat minun tunteeni
häntä kohtaan olemaan samat kuin nyt. Tämä tunne on kehittyvä aivan
odottamattomalla tavalla; se voipi mahdollisesti ilmestyä semmoisissa
muodoissa, jotka ovat hyvin eroovia tähän elämään kuuluvista pyhimmistä
sakramenteista, pyhistä toimista, jotka Jumala on asettanut. Se ei minua
ollenkaan huoleta. Minä luulen tämän yhdistyksen olevan kuolemattoman
kuin minun oman sieluni, ja minä jätän kaikki hyvän Jumalan huostaan.
Eikö avioliitto ole jokseenkin kuin kuva taivaassa täydelliseksi tulevasta

yhdistyksestä? Ja emmekö tule taivaassa jälleen yhdistetyiksi vielä
syvemmillä siteillä? Varmaankin, sillä jos Herramme Kristus maan päällä
rakasti muutamia enempi kuin toisia, miksi me emme rakastaisi samoin
taivaassa, ja kuitenkin rakastaisimme samalla kaikkia?
Näyttääkö siltä kuin minä ala-arvoisena pitäisin maallista onnea? Ei!

minä kohotan sitä, kun teen sen korkeamman yhdistyksen sakramentiksi!
Eikö se ajatus anna vielä erikoisempaa nautintoa; eikö se revi pois piikkiä
jokaisesta ruususta, ja tee jokaista mesimaljaa täysin siunatuksi
varmuudeksi tässä elämässä, kun saapi tuntea että meillä on enempi
odotettavaa, että kaikki rakkauden ilmaukset täällä ovat vain tulevan
täydellisen yhdistyksen heikkoja varjoja, jos me vain täällä työtä teemme, ja
teemme niin kuin omaksi autuudeksemme.
Kauhea tunne on saada edelliseen sukupolveen sidotut juuret näennäisesti

ylös revityiksi ja sanoa: »Nyt olen irti, minä seison omilla jaloillani ilman
mitään vanhempaa perustetta, mihin voisin nojautua». Mutta semmoinen
ihminen uskokoon, että Jumala on Abrahamin Jumala, ja että kaikki elävät
Hänestä, ja että me emme seiso yksin tai omin apuinemme yhtä vähän kuin
lapsena ollessamme äitimme rinnoilla.

»Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat; sillä he lepäävät
töistään, mutta heidän työnsä seuraavat heitä.» Ilm. 14:13.
He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat kaikki

heidän taistelunsa, pettymyksensä, erhetyksensä, taantumisensa, jotka
tekivät heidät onnettomiksi täällä, koska eivät täydellisesti voineet tehdä
Jumalan tahtoa. Mutta heidän työnsä seuraavat heitä. Se hyvä, mitä he
tekivät maan päällä — se ei ole ohitse eikä ole loppunut. Se ei voi kuolla.
Se elää ja kasvaa ijankaikkisesti, se seuraa heidän jälessään, kauvan sen
jälkeen kuin he ovat kuolleet, ja kantaa hedelmää ijankaikkista elämää
varten ei ainoasti heissä, vaan ihmisissä, joita he eivät ole koskaan nähneet
ja vielä syntymättömissä sukupolvissa.
Good News of God — Sermons.
»Vähän ajan perästä ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te näette
minut; sillä minä menen Isän tykö», sanoi Herramme puhuessaan omasta
kuolemastaan murheellisille oppilailleen. Joh. 16:16. Ja jos näin on
Kristuksen kanssa, silloin on samoin myös niitten kanssa, jotka ovat
Kristuksen omat ja joita me rakastamme. He ovat osalliset Hänen
kuolemaansa ja sentähden myös osalliset Hänen ylösnousemiseensa.
Uskokaamme tämä siunattu sanoma kokonaan ja olkaamme rauhassa.
Vähän aikaa näemme heitä, ja vähän ajan kuluttua emme näe heitä. Mutta
miksi emme? Siksi että he ovat menneet Isän tykö — kaiken elämän ja
voiman, kaiken valon ja rakkauden lähteeseen ja alkuperään, että he saisivat
elämää Hänen elämästään, voimaa Hänen voimastaan, valoa Hänen
valostaan, rakkaudestaan — eikä varmaankaan turhan takia. Totisesti ei
turhan takia. Sillä jos he seurasivat Kristusta täällä maan päällä eivätkä
käyttäneet lahjojaan ainoasti itseään varten, jos he tulevat Kristuksen
kaltaisiksi nähdessään Hänet semmoisena kuin Hän on, niin totisesti eivät
he käytä lahjojaan itseään varten, mutta Kristuksen tavalla käyttävät niitä
rakkaittensa hyväksi. He voivat varmaankin samoin kuin Kristus tulla ja
mennä näkymättöminä. Samoin kuin Kristus voivat he kenties hengähtää
rauhattomiin sydämiimme ja sanoa: »Rauha olkoon teille!» Eikä se ole
turhaan — sillä mitä he tekivät meidän edestämme ollessaan vielä maan
päällä, sen he voivat tehdä paljoa kokonaisemmin ollessaan taivaassa. He
näyttävät jättäneen meidät ja me kenties itkemme ja murehdimme. Mutta se
päivä on tuleva, jolloin harso otetaan pois silmiltämme ja me näemme
heidät semmoisina kuin he ovat — Kristuksen kanssa ja Kristuksessa
ijankaikkisesti — emmekä enää muista suruamme ilon tähden, että vielä
yksi ihmisolento on tullut ainoaan totiseen, todelliseen ja ijankaikkiseen
maailmaan, jossa ei ole tautia, ei epäjärjestystä, muutosta, katoovaisuutta
eikä kuolemaa, sillä sehän, ei ole muu kuin Isän helma.
Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki

muutos siitä tuntuisi muutokselta huonompaan päin, tulemme kerran toiseen
kokemukseen. Mitä vaatii järki (ja usko, joka on näkymättömän maailman
järki) meiltä muuta kuin että teemme sen johtopäätöksen, että jos on jotain
muutosta rakkaudessamme, on se totisesti paljoa parempaan päin?
Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja Kristuksen

elämä — muuta kuin elämää rakkaudessa, elämää täysin toimellisessa,
uhraavassa hyvyydessä, joka on kaikkien kokonaisten olentojen ainoa
totinen elämä, joko maan päällä tai taivaassa — taivaassa yhtä hyvin kuin
maan päällä. Kuvitelkaa mielessänne enkeleitä ja pyhiä taivaassa (sillä
jokaisella lienee jonkinlainen käsitys heistä), ja koetelkaa kuvailla, mitä
teidän rakkaimpienne sielut siellä haudan tuolla puolen nyt toimivat; mutta
muistakaa että jos hurskaat taivaassa elävät ijankaikkista elämää, elävät he
varmaan hyödyllistä elämää, joka on täynnä rakkautta ja hyviä töitä.
On niitä, jotka uskovat semmoista, mitä me olemme kovin taipuvaiset
unohtamaan, nimittäin että ijankaikkinen elämä ei voi olla itsekästä eikä
tyhjää elämää, jota vietetään ainoasti itse olemalla onnellisia. He uskovat
etteivät hurskaat taivaassa ole toimettomia, vaan että he ijankaikkisesti
ihmiskuntaa auttavat, ja tekevät tarvitseville sieluille kaikellaisia hyviä
palveluksia. Minä en ymmärrä, miksi he eivät olisi oikeassa. Sillä jos
hurskasten halu oli tehdä hyvää maan päällä, kuinka paljoa, enemmän heillä
on se hyvä halu taivaassa. Jos he auttoivat kärsiviä ihmisraukkoja ja
lohduttivat murheellisia täällä maailmassa, kuinka paljoa halukkaampia he
ovatkaan auttamaan ja lohduttamaan heitä nyt, kun heillä on ijankaikkisen
elämän täysi voima, täysi vapaus, täysi rakkaus ja into. Jos Jumalan
rakkauden tuli lämmitti ja pehmensi heidän sydämiään täällä, kuinka paljoa
enempi siellä! Jos he elivät Jumalan rakkauselämää täällä, kuinka paljoa
enempi siellä, Jumalan istuimen ja Kristuksen kasvoin edessä!
Ja jos joku tahtoo sanoa, että hyväin ihmisten sielut taivaassa eivät voi
auttaa meitä, jotka olemme täällä maan päällä, vastaan minä: Milloin olette
nousseet ylös taivaaseen saamaan selkoa siitä? Jos te joskus olisitte olleet
siellä, olkaamme varmat että teillä olisi parempia tietoja tuotavana meille
kuin tämä, että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet maan päällä,
ovat menettäneet voimansa, joka heillä täällä oli lohduttaakseen meitä, jotka
taistelemme täällä alhaalla.
Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan ystävän,

on ennemmin tai myöhemmin uskova, — että ne, joita olemme
kunnioittaneet ja rakastaneet, ovat kuitenkin hengessä meitä läsnä,
vaikkakin ovat pois otetut silmäimme edestä; että he vielä taistelevat
puolestamme heidän Herransa Kristuksen lipun ympärillä ja vielä tekevät
työtä meidän edestämme Hänen rakkauselämänsä voimassa, samoin kuin he
elävät Hänessä ja Hänestä ijankaikkisesti.
Tosin emme tarvitse rukoilla heitä, ikäänkuin he tahtoisivat auttaa meitä
heidän oman tahtonsa perustuksella. He tekevät Jumalan tahdon eikä
omansa, kulkevat Jumalan asioilla eikä omillaan. Meille on kylliksi, jos
rukoilemme Jumalaamme ja Isäämme itseään. Ja mitä on meidän
rukoiltava? »Isä, Sinun tahtosi tapahtukoon niin maassa kuin taivaissa!»
Eikö ole riittävä se ainoa ajatus, että meidän rakkaamme nukkuvat

Kristuksessa? He nukkuvat Kristuksessa ja sentähden rajattoman hellyyden,
osanoton, huolenpidon ja rakkauden ympäröiminä. He nukkuvat Jesuksessa;
ja Hän on elämä, siksi nukkuvat he elämässä. He nukkuvat Jesuksessa; ja
Hän on valkeus, sentähden nukkuvat he valkeudessa. He nukkuvat
Jesuksessa; ja Hän on rakkaus, sentähden nukkuvat he rakkaudessa. Ja mikä
voipi olla parempi? Se on parempi — että he, jotka nukkuvat Jesuksessa,
varmaan heräävät. Sillä niinkuin on kirjoitettu, on Hän virvoittava,
herättävä, elämää antava Henki; sentähden on Hänessä nukkuminen samaa
kuin nukkuisi itsessään elämän ja voiman lähteessä ja alkuperässä. Koska
kaikki meidän kyvyt ja lahjat täällä maan päällä tulevat Jesukselta, on Hän
varmaan antava meille enempi ja jalompia antimia, kun me nukumme
Hänessä ja heräämme Hänessä ijankaikkiseen ylösnousemuselämään. Ja
mikä enempi, sillä kirjoitettu on, että Hän on ottava luokseen ne, jotka
Jesuksessa nukkuvat. Viimeisenä päivänä me näemme heidät, joita
rakastimme, kasvoista kasvoihin — ja ennenkin sitä päivää, elkää epäilkö
sitä. Usein kun Kristus lähestyy meitä hengessä, ei Hän tule yksin, vaan
rakastavat sielut, sielut, joita tunsimme heidän vaeltaessaan lihassa täällä
maan päällä, tulevat Hänen seurassaan ja viivähtävät sydämemme
läheisyydessä ja sekoittavat kuiskeensa Hänen ääneensä ja kehoituksiinsa,
joka rakastaa meitä ja tahtoo johtaa meitä neuvoillaan täällä ja sitte vastaan
ottaa meidät ihanuuteen, jossa saamme tavata nämä meidän rakkaamme —
ei semmoisina laihoina varjoina, jotka liitelevät autioilla ja muodottomilla
aukeilla, niinkuin esi-isämme heitä kuvailivat — vaan semmoisina kuin
kerran tunsimme heidät, sillä eroituksella ainoasti että liha on poissa, mutta
todellinen hengellinen ruumis on jälellä, jonka peitteenä ja kuorena liha ja
veri vain on ollut, ja joka on täydellisemmin ja kokonaisemmin elävä ja
rakastava kuin aikaisempi ruumis, koska se on Kristuksessa, joka on elämän
lähde, ja koska se on ijankaikkisesti Hänessä vapautettu helvetistä ja
kuolemasta.
Ja jos te toivotte merkkiä siitä, että asianlaita on niin, tulkaa pyhälle

ehtoolliselle ja ottakaa leipä ja viini merkiksi siitä, että teidän ruumiinne ja
heidän, teidän sielunne ja heidän ravitaan samasta ijankaikkisen elämän
lähteestä — tuosta kuolleesta, ylösnousneesta ja ijankaikkisesti elävästä
Jesuksen Kristuksen ruumiista, jonka Hän on antanut alttiiksi maailman
elämän edestä.
M.S.S. Sermons.
Me tiedämme että tuskat tulevat — kauheat tappiot, surettavat ja

merkilliset murheet. Ne tulevat meille, Jumala meitä kaikkia auttakoon!
Mutta keneltä ne tulevat? Kuka on elämän ja kuoleman Herra? Kuka on
ilon ja surun Herra? Eikö se ole tärkein kaikista kysymyksistä? Ja eikö
vastaus siihen ole tärkein kaikista vastauksista? Se on Jumalan Pyhä Henki,
se Henki, joka käy ulos Isästä ja Pojasta; sen Isän Henki, joka rakasti
maailmaa niin, ett'ei säästänyt ainoaa Poikaansa; sen Pojan Henki, joka
rakasti maailmaa niin, että alensi itsensä sen edestä ristinkuolemaan asti; se
Henki, joka on Lohduttaja ja joka sanoo: »Minä olen nähnyt sinun tiesi ja
tahdon parantaa sinut, Minä tahdon myös johtaa sinua ja antaa sinulle ja
sinun surevaisillesi lohdutuksen. Minä puhun rauhaa sille, joka on lähellä ja
sille, joka kaukana on, sanoo Herra; ja Minä tahdon parantaa hänet.» Es.
57:18,19. Eikö se ole mitä siunatuin sanoma, että Hän, joka ottaa, on se
sama, joka antaa? Että Hän, joka murheelliseksi tekee, on se sama, joka
lohduttaa?
Se on siunattu sanoma, että Jumala itse on Lohduttaja. Se on siunattu

sanoma, että Hän, joka lyöpi, tahtoo myös parantaa; että Hän, joka ojentaa
surun maljan, tahtoo myös antaa voimia tyhjentämään sen. Se on siunattu
sanoma, että koetus ei ole rangaistus, vaan Isän kuritus. Se on siunattu
sanoma, että koko meidän tehtävämme on lapsen tehtävä — Pojan, joka
kuolon tuskassaan sanoi: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi eikä Minun. Se on
siunattu sanoma, että meidän Lohduttajamme on Henki, joka lohdutti
Kristusta, itseään Poikaa, ja käypi ulos sekä Isästä että Pojasta ja tahtoo
sanoa meille, että Kristuksessa olemme me todellisesti ja varsinaisesti
Jumalan lapsia, jotka suurimmassa puutteessamme voimme huutaa Hänelle:
»Isä!» täysin ymmärtäen, mitä tämä kuninkaallinen sana sisältää.
All Saints’ Day Sermons.

II.
SYNNIN SYVYYDESTÄ.
»Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet; minun syntini ovat

minun ottaneet kiini, niin etten minä taida nähdä, ne ovat useammat kuin
hiukset päässäni, ja minun sydämeni on vaipunut minussa.» Ps. 40:13.
»Minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua

ainoata vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein Sinun edessäsi.» Ps.
51:5,6.
»Minä sanoin: minä tunnustan Herralle minun pahat tekoni; ja Sinä

annoit anteeksi minun syntini vääryyden.» Ps. 32:5.
»Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi, ja jonka synnit
ovat peitetyt.» Ps. 32:1.
»Sinun tykönäsi on anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Ps.

130:4.
Jumala ei ole teitä vastaan, vaan teidän puolestanne elämän kaikissa

taisteluissa; Hän toivoo teidän pääsevän varmasti niitten läpi ja voittavan; ja
Hän tahtoo kuulla teidän huutonne syvyydestä ja auttaa teitä. Kun te
sentähden huomaatte joutuvanne harhaan, hyvin harhaan, elkää silloin
huutako tälle tai tuolle ihmiselle: »Tule ja auta minua; auta minua vähän
oikeaan, ennenkuin Jumala tulee ja löytää minut väärältä tieltä ja rankaisee
minua». Huuda Jumalalle itselleen, Kristukselle itselleen; rukoile Häntä
nostamaan sinua jaloilleen, rukoile Häntä saattamaan sinut jälleen oikealle
tielle. Elä ole niinkuin Pietari ennen kääntymistään eläkä huuda: »Mene
pois minun tyköäni, Herra; sillä minä olen syntinen ihminen; odota vähän,
kunnes minä olen noussut ja pessyt pois likapilkkuni ja siistinyt itseni
jotakuinkin siedettävään järjestykseen». Elä näin huuda, vaan huuda: »Tule
pian Herra, nyt heti — juuri siksi että minä olen syntinen ihminen; juuri
siksi että minua on helppo eksyttää ja estää pyrkimästä eteenpäin
taistelussani minun omia syntiäni ja pahuuttani vastaan; siksi että olen
laiska ja tyhmä; siksi että minä olen väärä ja paheita täynnä, sentähden
nouse Sinä voimassasi ja tule minun luokseni, Sinun kurjan olentosi, Sinun
kadotetun lapsesi luokse, ja tue minua suurella voimallasi. Kohota minua,
sillä minä olen hyvin syvälle langennut; vapauta minut, sillä minä olen
eksynyt Sinun terveelliseltä ja varmalta maantieltäsi syvälle liejuun, jossa ei
ole mitään lujaa perustusta. Minä en voi auttaa itseäni, ja ellet sinä auta
minua, olen minä kadotettu.»
Tehkää niin. Rukoilkaa niin. Elkää antako syntinne ja pahuutenne tulla

eroittajaksi Kristuksen ja teidän väliin, vaan pitäkää se suurimpana syynä
huutaa Kristuksen puoleen, joka on läsnä. Silloin tahtoo Hän vapauttaa
teidät joko lempeillä tai ankarilla keinoilla, ja Hän tahtoo asettaa jalkanne
lujalle perustukselle ja johtaa teidän tienne, että te kärsivällisesti vaeltaisitte
teidän eteenne asetetulla elontiellä ja Jumalan käskyjen poluilla, joilla ei
kuolemaa ollenkaan ole.
Good News of God, Sermons.
Mitä on meidän tehtävä, kun meidän syntimme tekevät meidät kerran

rauhattomiksi, niinkuin varmaan on kerran tapahtuva? Mitäpä muuta kuin
avata silmämme ja nähdä, että Jumalan luomille miehille ja naisille on
ainoa keino totella Häntä. Mitenkä voisimme viihtyä tekemällä muuta?
Pahoin on taistella Jumalaa vastaan. Mutta joku voipi ehkä sanoa: »minä
tiedän syntiä tehneeni, ja minä toivon ja halajan totella Jumalaa; mutta minä
olen niin heikko ja minun syntini pitävät minua niin kiini, etten minä voi
totella Jumalaa. Minä halajan sitä. Minä tunnen ja tiedän, kun katson
jälelleni päin, että kaikki minun syntini ja häpeäni johtuu siitä, että minä
olin ylpeä ja itsepäinen ja päätin kulkea omia teitäni. Vaan minä en voi
tehdä sitä oikein.»
Elä lankea epätoivoon sentähden, sieluparka! Se on tuhannen kertaa

parempi, kun sanot ett'et voi tehdä sitä oikein, kuin jos sanoisit voivasi
tehdä sen. Sillä ne, jotka todella tuntevat, ett’eivät voi tehdä sitä oikein —
ne, jotka todella ovat väsyneet ja nääntyneet syntikuormansa alla — ne,
jotka ovat väsyneet omaan tahtoonsa ja tuntevat olevansa valmiit
heittäytymään pitkälleen ja kuolemaan kuin uupunut hevonen ja sanovat:
»Jumala, ota minut pois, mihin paikkaan tahansa; minä en kelpaa elämään
tämän maan päällä, ja olen häpeäksi ja vaivaksi itselleni öin päivin» — ne,
jotka ovat semmoisessa sielun tilassa, ovat hyvin lähellä ottamaan vastaan
suloisen sanoman.
Jumala tietää yhtä hyvin kuin te, jopa tuhannen kertaa paremmin, mitä
vastaan teidän on taisteltava. Hän tietää sen — mitäpä Hän ei tietäisi?
Rukoilkaa sentähden Häntä. Huutakaa Hänen puoleensa, että Hän tekisi
teidän tahtonne Hänen oman tahtonsa kaltaiseksi, jotta te rakastaisitte, mitä
Hän rakastaa, vihaisitte, mitä Hän vihaa ja tekisitte, mitä Hän toivoo teidän
tekevän; näin tulette te varmaan huomaamaan todeksi, että ne, jotka
koettavat tehdä oikein ja kuitenkin tietävät, etteivät he itse voi tehdä oikein,
Jumala on johtava oikeaan.
National Sermons
Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se
merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että jokainen
harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle paras sanoma ja
antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että jokaista ihmisolentoa varten,
joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä minä näen heidät kaikki isällisen
kasvatuksen alaisina lapsina, jonka kautta he oppivat tuntemaan ja
käyttämään omia voimiaan Jumalan huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja
Jumalan työssä; ja siinä määrin kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat
he pelastuksen — tämä sana käännettynä: hengen hyvinvointi ja
täydellisyys, joka samoin kuin ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.
Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee murheena

ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä onnea, jota ne ovat
estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän pysähytti teidät ajoissa, ja
muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että Hän kohottaa meidät, jos otamme
opiksi Hänen kurituksensa.
Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää kurjuudessa ja

häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen sydän, koettaa unhottaa
syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan onnistu. Hän on sairaana ja
väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja tietää tuskin itsekään miksi. Hänen
sydämessään on halu, kaipuu, nälkä johonkin parempaan. Silloin hän alkaa
muistella taivaallisen Isänsä kotia. Vanhoja sanoja, joita hän oppi
lapsuudessaan, vanhoja hyviä sanoja hänen katekismostaan ja
Raamatustaan johtuu hänen mieleensä. Hän oli unohtanut ne, kenties
nauranut niille hulluutensa päivinä. Mutta nyt tulevat ne esiin, hän ei tiedä
mistä, aivan kuin sievät hengettäret, jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää
niitten edessä. Tuo vanha ja rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa
eteen, ja lopuksi sanoo hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin pieni lapsi;
vielä kerran pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä olen ollut mieletön
ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa. Minä olen kaikessa
tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani oma herrani; vaan kenties
kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän, josta luin noissa vanhoissa
sunnuntaikirjoissa, minun Herrani. Kaikessa tapauksessa en minä ole oma
herrani; minä olen orja. Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan, Herraa
Jumalaa vastaan, koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt minulle, että
Hän on voimallisin meistä kahdesta.»
Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin? Ei,
Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen, silloin on
pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka Hänen luokseen
tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä jäykällä tavalla, sitä ei
Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät mahdollisesti vielä
murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta sekavuudesta ja
jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan lähetä potilasta pois
luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.
National Sermons.
Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi voittaa
omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla tavalla,
ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että Jumala on Herra.
Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki olevansa hullu ja sokea
— silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä hän oli oppinut äitinsä
helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli valvonut hänen tähtensä ja
johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen kulkea vääriä teitä ainoasti
näyttääkseen hänelle kuinka hullua on kulkea väärillä urilla; Hän oli pitänyt
huolta hänestä, kulettanut häntä, puhunut omantunnon kautta, houkutellut
häntä takasin ainoan totisen onnen puoleen, aivan kuin rakastava isä
menettelee uppiniskaisen, itsepäisen lapsen kanssa; ja hänestä tuli
muuttunut ihminen. Johtakoon Jumala suuressa laupeudessaan meitä tähän
siunattuun tilaan, silloin kun Hänen aikansa on. Ja jos Hän johtaa meitä
siihen, ei se niin paljoa merkitse, tulemmeko siihen ilon vai surun kautta,
kunnian tai häpeän kautta, Edenin puiston tai kuoleman varjon laakson läpi.
Sillä mitä se tekee, jos lääke on katkera, kunhan se pelastaa elämämme?
National Sermons.
Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti,

luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö
auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa. Minä en voi
nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä Häntä itseään ja
sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä ollenkaan olet olemassa, jos
tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin kuuluisat lupauksesi, anna minulle
rauha ja syntien anteeksi antamus ja tunto siitä, että joskin minä olen paha,
Sinä kuitenkin rakastat minua vielä, vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät
kaikki ja sentähden pidät huolta kaikesta!»
Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä ulkonaisessa

pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin odottamaisillani, että Hän
julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään, niinkuin Hän teki Paavalille ja
Johannekselle; mutta Hän vastasi vain hiljaisella huminalla; se oli kuitenkin
kylliksi.
— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa

aikomuksemme ja luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja huutaa:
»Puhdista Sinä minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi. Sinä vaadit
totuutta sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään
salattua viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko olisikaan perinpohjaisempi? Jos
kerran on Jumala, joka alusta loi meidät, niin tottapa totisesti Hän, joka loi,
voipi myöskin johtaa luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa syrjään. Onko oppi
uudesta syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi kuin luomisen
tapahtuma?
Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra, kostat
synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi anteeksi
antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten meidän paremmin
on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä erityisessä kutsumuksessa,
minkä Hän on meille antanut, luottaen siihen että Hän antaa sen tulla
meidän kanssaihmistemme hyödyksi, jos Hän kerran meitä työssään
tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä napinaa tai epäilystä, mutta tee vain se
velvollisuus, mikä sinua lähinnä on.
Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo suuri

Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa meidät vanhain
syntiemme jäännöksistä, meidän omain erehdystemme seurauksista — ei
yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan pitkällisen kasvatuksen kautta. Se on ehkä
parempi meille, ettei Hän yhtäkkiä paranna meitä, sillä muuten
kuvailisimme synnin olevan helpon asian, minkä voimme heittää pois
luotamme, milloin tahansa meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi sen olevan
sisällisen taudin, joka murtaa meidät ja hävittää, ja jonka palkka on
kuolema. Sentähden on se niin, että koska Kristus rakastaa meitä, vihaa Hän
meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä tai antaa meidän elää niissä, vaan
tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on niin armollinen ja rakkautta täynnä, että
jatkaa kuritustaan, niin kauvan kuin varjo tai jäännöskään synnistä on
meissä. Heittäytykäämme sentähden Kristuksen, tuon suuren Lääkärin
käsiin ja rukoilkaamme Häntä parantamaan meidän haavoitetun
sydämemme ja puhdistamaan turmeltuneen sielumme sekä jättäkäämme
Hänen valtaansa, miten Hän sen tahtoo tehdä. Olkaamme tyytyväiset siitä,
että meitä kuritetaan ja puhdistetaan. Antakaamme Hänen menetellä meidän
kanssamme, niinkuin Hän parhaiten sopivaksi katsoo, niinkuin Hän
muinaisina aikoina menetteli Davidin kanssa, jolle Hän antoi synnin
anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen kuolemalla. Antakaamme Hänen
tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä Hän aina pyhän tahtonsa mukaan
tekee meidät hyviksi ihmisiksi.
Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo
rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu — s.o.
ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin lyöntinsä on
kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi sanoa kenestäkään
ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan päällä, ettei heillä ole
mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan rangaistuksen katkerissa tuskissa
avaisivat silmänsä ja näkisivät oman mielettömyytensä ja muuttaisivat
mieltään, niin ei sittekään Jumala tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko
maailman ja sen hallitsijain vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan
nähnyt yhtään ihmistä, jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon
Jumalan näkevän sen hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä paljoa
syvemmin kuin minä voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja sentähden
on oikein uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa sitä hyvää ja kurittaa
ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee sitä, rakastaa sitä ja antautuu
sille; minä en epäile että semmoinen ihminen, jos hän ei ole kasvatettu ja on
hidas, pitää semmoista kuritusta kauheana, ja se onkin sitä parempi hänelle.
Enempää en voi sanoa.

Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen lapsi,
uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä kasvatusta. Ja
semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä tähän suuntaan ja
pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty olkoon Sinun nimesi,
lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin maassa kuin
taivaassa», ja joka rukoilisi jokapäivästä leipäänsäkin siitä syystä eikä
mistään muusta, minä uskon hänen tulevan kokemaan, että itserakkaus ja
itsekkyys kuolee pois hänestä ja toimellinen hyväntahtoisuus kasvaa sijaan.
Hän tulisi huomaamaan, että kärsityt surut ja ohi menneet lankeemiset
näkyisivät odottamatta koituvan hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja sitä
tehden muillekin, ja riemukseen hän huomaisi, että hänen Isänsä oli
kasvattanut häntä, vaikka hän kuvaili kasvattavansa itseään; eikä hän saisi
aikaa eikä tilaisuutta vaivata päätään etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta
hän yksinkertasesti tekisi, mitä hänen eteensä tulisi hänen voimillaan
tehtäväksi.
Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme sokeat

itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en näe tietäni enkä
välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman tiensä, ja että minä
näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen kaikista meidän synneistämme
huolimatta tahtovan unohtaa armollisia lupauksiaan. »Jotka Häntä katsovat,
heidät valaistaan; heidän kasvonsa ei tule häpeään.» Ps. 34:6.
Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton olento,

jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on olemassa Yksi,
joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi johtaa itseäni, joka on
antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea Hänen teillään ja tehdä Hänen
töitään, ja sen tekee Hän joko miellyttävillä tai vastenmielisillä keinoilla.

Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan,
pelastaa hän sielunsa, niin että se elää — eikä hänen syntiään ja pahuuttaan
enää muistella. Kuinka suuri sinun syntikuormasi voipi olla (jos voidaan
puhua mistään mitasta hengellisessä), en minä tiedä. Mutta sen minä tiedän,
että niin kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon hereillä ajatuksissasi, olet
sinä vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan; niin kauvan kuin sinä asetat
synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän ne selkänsä taakse.
Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että

Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä on,
auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo, jokaisen
publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat kuolemassa ja
tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä sydämestä, siitä sydämestä,
joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen haudalla; siitä sydämestä, joka itki
Jerusalemin tähden; siitä sydämestä, joka sanoi siunatulle Magdalenalle,
tuolle syntiselle naiselle: »Mene rauhassa, sinun syntisi ovat sinulle
anteeksi annetut»; siitä sydämestä, joka suree jokaisen syntisen ja
eksyväisen sielun tähden koko Jumalan maan päällä ja huutaa kaikille:
»Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä Israelin huone? Sillä en Minä
ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan, joka kuolee, sanoo Herra, Herra;
sentähden kääntykää, ja te saatte elää.» Hes. 18:31,32. »Tulkaa Minun
tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja Minä tahdon teitä
virvoittaa.» Mat. 11:28.
National Sermons.
Tämä on se sanoma, jonka Kristuksen ruumiin ja veren siunattu

sakramentti tuopi sinulle, että sinä jokapäiväsistä synneistäsi ja rikoksistasi
huolimatta voit katsoa Jumalaan sinun Isänäsi; Herraan Jesukseen
elämänäsi; Pyhään Henkeen johtajanasi ja kulettajanasi. Sen sanoman tuopi
se myös, että joskin sinä olet kadotettu poika, on sinun Isäsi koti sinulle
vielä avoinna; sinun Isäsi ijankaikkinen rakkaus on valmiina tulemaan sinua
vastaan jo kauvempaa siinä silmänräpäyksessä kuin sinä sydämestäsi
huudat: »Isä, minä olen syntiä tehnyt enkä enää ole kelvollinen sinun
lapseksesi kutsuttavaksi»; ja että sinun on käännyttävä ja Jumalan, sinun
Isäsi, luo mentävä, ei ainoasti kerta kaikkiaan, vaan joka viikko, joka päivä,
joka tunti, niin usein kuin sinä unohdat Hänet ja olet tottelematon Hänelle.
Tämä on sen siunatun sakramentin sanoma — että joskaan sinä et voi
nauttia sitä oman vanhurskautesi nojalla, voit sinä nauttia sitä Hänen
moninaisen ja suuren laupeutensa tähden; että vaikk'et sinä ole kelvollinen
kokoomaan muruja Hänen pöydältään, on Hän kuitenkin se sama Herra,
jonka etuoikeus aina on olla myötätuntonen, ja Hän sallii sinun sielusi
peseytyä Kristuksen kalliissa veressä, niin että sinä pysyt Hänessä ja Hän
sinussa ainiaaksi.
National Sermons.
Kristuksen jäsenet, Jumalan lapset, taivasten valtakunnan perilliset,

kuolemattoman, puhtaan toivon perilliset, toivon joka ei koskaan häviä, —
teillä on oikeus, joka on teille annettu Kaikkivaltiaan Jumalan lupauksen
kautta, toivoa itsenne, lähimäisenne ja eksyneen kurjan maailman hyväksi;
oikeus uskoa että on olemassa koko maailman varalle vanhurskauden,
rauhan ja onnen aika, ja että te, jos tahdotte, voitte päästä osallisiksi siihen
ihanaan auringon nousuun, jonka jälkeen aurinko ei enää koskaan laskeudu.
Tutki Raamatuita ja lue sieltä Jumalan lupauksista, jotka ovat teidän oikean
toivonne perustuksena. »Katso Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman
synnin.» Kuinka me uskallamme, jotka kutsumme itseämme kristityiksi,
jotka olemme kastetut Hänen nimeensä, jotka olemme maistaneet Hänen
armoaan, joilla on Hänen rakkautensa voima, Hänen Henkensä kääntävä ja
uudistava voima — kuinka uskallamme me epäillä, että Hän tahtoo pois
ottaa koko maailman synnin? Askel askeleelta, kansa kansalta, vuosi
vuodelta on Herra voittava; sillä Hänen tulee hallita, kunnes Hän on
laskenut kaikki viholliset jalkainsa alle. Hän on luvannut ottaa pois
maailman synnin, ja Hän on Jumala eikä voi valehdella.
National Sermons.
III.
PELON JA TUSKAN SYVYYDESTÄ.
»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko on langennut

minun päälleni. Pelko ja vapistus tulevat minun päälleni, ja kauhistus
peittää minut.» Ps. 56: 5,6.
»Sinä olet koetellut minun sydämeni, ja etsiskellyt sitä öisin —» Ps.

17:3.
»Sinä päivänä kuin minä pelkään, luotan minä Sinuun.» ps. 66:4.
»Herra on minun valkeuteni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin? Herra

on minun henkeni tuki, ketä minä vapiseisin?» Ps. 27:1.
»Koska minä Herraa etsin, kuuli Hän minun rukoukseni, ja Hän pelasti
minut kaikesta, mikä kauhistutti minua.» Ps, 34:6.
Tuskinpa on ketään, joka ei väliin olisi sanonut itselleen: — »Jumala on

niin pyhä, niin puhdas ja ihana, mutta minä olen niin väärintekijä,
saastainen ja alhainen! ja Jumala on niin suuri ja mahtava, mutta minä olen
niin pieni ja heikko! Mitä on minun tehtävä? Eiköhän Jumala vihaa ja
halveksi minua? Eikö Hän tahtone ottaa minulta pois kaikkia, mitä minä
enin rakastan? Eikö Hän tahtone heittää minua loppumattomaan
kidutukseen, kun minä kuolen? Kuinka minä voisin päästä pois Hänestä?
Kuinka kurja ihminen minä olen, minä en voi päästä Hänestä erilleni!
Kuinka minä siis voisin kääntää pois Hänen vihansa? Kuinka minä voisin
saada Hänet muuttamaan mielensä? Kuinka minä voisin lepyttää ja
tyydyttää Hänet? Mitä minun olisi tehtävä päästäkseni erilleen Hänestä?»
Onko teillä koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Ja saitteko koskaan

kokea, että semmoiset ajatukset, semmoinen orjallinen Jumalan vihan ja
helvetin tuskain pelko tekivät teitä paremmiksi ihmisiksi? Minä ainakaan en
ole sitä kokenut. Ennen kuin te tulette niitten yläpuolelle — niin korkealle
niistä kuin taivas on helvetistä, niin korkealle kuin vapaa poika on kurjasta,
matelevasta orjasta, — vahingoittavat ne teitä enempi kuin hyödyttävät.
Tämä orjuuden henki, tämä orjallinen pelko ei lähennä meitä Jumalaan,
vaan työntää yhä kauvemmaksi Hänestä. Se ei saa meitä vihaamaan pahaa,
se saapi meidät ainoasti pelkäämään rangaistusta siitä.
Kuinka me siis voimme välttää pahan omantunnon pelotuksia ja kurjuutta

ja kohota ylös synneistämme? Uskokaa mitä teidän kasteenne selittää.
Teidän kasteenne sanoo teille: »Jumala on sinun Isäsi, Hän ei vihaa sinua,
joskin olisit suurin syntinen maan päällä. Hän rakastaa sinua, sillä sinä olet
Hänen lapsensa, eikä Hän tahdo syntisen kuolemaa, vaan tahtoo kaikkien
pelastusta. Hän ei vihaa mitään, jota luonut on.» Tämä on sinun kasteesi
sanoma — että sinä olet Jumalan lapsi, ja että se on Jumalan tahto ja toivo,
että sinun tulee kasvaa ja tulla Hänen pojakseen, palvellaksesi Häntä
rakkaudessa, luottamuksessa ja miehuullisesti, ja että Hän voipi ja tahtoo
antaa sinulle voimaa siihen; niin, Hän on jo antanut sinulle sen voiman, jos
sinä vain tahdot pyytää sitä ja käyttää sitä. Mutta sinun on pyydettävä ja
käytettävä sitä, sentähden ettei sinun ole oltava ainoasti Jumalan itsepäinen,
tietämätön ja itserakas lapsi, joka tottelee Häntä rangaistuksen pelosta, vaan
sinun tulee olla Hänen kuuliainen, rakastavainen ja totinen poikansa.
National Sermons.
Jumala ei ole hirmuvaltias, jota on lepytettävä lahjoilla, eikä työnteettäjä,

jota on tyydytettävä hänen orjainsa työllä. Hän on Isä, joka rakastaa
lapsiaan, joka antaa ja rakkaudesta antaa, joka antaa kaikkea runsaasti
soimaamatta. Hän ei totisesti halua kenenkään syntisen kuolemaa, vaan
soisi hänen kääntyvän pahuudestaan ja elävän. Hes. 33:11. Hänen tahtonsa
on hyvä tahto, ja kuinka paljon tahansa ihmisten synti ja hulluus voipikin
vastustaa sitä ja joksikin ajaksi näyttää johtavan sen väärään, niin on Hän
kuitenkin liika suuri ja liika hyvä halveksiakseen tai moittiakseen ketään
ihmistä, ei edes pahinta. Kärsivällisesti, jalosti, jalomielisesti odottaa
Jumala — odottaa että ihminen, joka on hullu, huomaisi oman hulluutensa;
odottaa että se sydän, joka on koettanut löytää huvinsa kaikessa muussa, on
huomaava kaikessa muussa pettyvänsä, ja tulee takaisin Hänen tykönsä,
kaiken terveen ilon lähteelle, kaiken ihmiselle todella sopivan elämän
kaivolle. Kun hullu huomaa hulluutensa, kun itsepäinen ihminen luopuu
itsepäisyydestään, kun kapinoitsija alistuu lain alaiseksi, kun poika palajaa
takaisin Isänsä kotiin — ei ole mitään ankaruutta, ei mitään nuhdetta, ei
mitään kostoa; vaan Jumalan ijankaikkinen, rajaton rakkaus tulvii vastaan
niinkuin ennenkin. Luoja on alentunut odottamaan luomakuntaansa, koska
Hän ei tahdo ottaa vastaan luomakuntansa pelkoa, vaan luotujen olentojensa
rakkautta; ei ihmisen huulien, vaan sydämen kuuliaisuutta, koska Hän tahtoi
että ihminen palajaisi takasin, ei vapisevana orjana herransa luo, vaan
poikana, joka vihdoinkin huomasi, minkälainen isä hänellä oli, jonka hän
oli hylännyt, ja tuli sen tuntemaan silloin kun kaikki muu petti. Antaa hänen
tulla semmoisena takasin ja hän on havaitseva, että kaikki on anteeksi
annettu, ja kuulee Isän sanovan: »Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi
jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty.» Luk. 15:24.
Discipline and other Sermons.

Kun myrsky tulee; kun murhe, pelko, ahdistus ja häpeä tulee, silloin
alkaa Kristuksen risti tulla meille tärkeäksi. Sillä silloin katsomme me
kurjuudessamme ja hämmennyksessämme ylös taivaaseen ja kysymme:
Onko taivaassa Yksi, joka ymmärtää kaiken tämän? Käsittääkö Jumala
minun vaikeuteni? Tunteeko Jumala minun vaikeuteni? Välittääkö Jumala
minun vaikeudestani? Tietääkö Jumala mitä vaikeudet merkitsevät? Tai
onko minun taisteltava elämän taistelu yksin, niin ettei Jumala ymmärrä
eikä auta minua, joka loi minut ja on asettanut minut tänne? Silloin tuopi
Kristuksen sydän sanoman meidän sydämeemme, jota ei mikään muu eikä
kukaan muu olento maan päällä voi tuoda. Sillä se sanoo meille: Jumala
ymmärtää sinut pienimpään, sillä Kristus ymmärtää sinut. Kristus tuntee
sinun puolestasi; Kristus tuntee sinun kanssasi; Kristus on kärsinyt sinun
kanssasi ja kärsii sinun kanssasi. Sinä et voi saada mitään kokea, jota ei
Kristus olisi kokenut. Hän, Jumalan Poika, kärsi köyhyyttä, pelkoa, häpeää,
kuolon tuskaa jopa kuoleman sinun tähtesi, että Hän taitaisi tuntea sinun
heikkoutesi ja auttaa sinua kestämään ja johtaa sinua turvallisesti kaiken
läpi voittoon ja rauhaan.
Westminster Sermons.
Vaikk'emme onnellisesti kyllä enää usko kummituksia, joitten ennen

aikaan sanottiin tulevan noitain, kyöpelien ja pahain henkien kautta, on
kuitenkin olemassa yksi kummitus, jota meidän on uskottava, sillä se tulee
meille Jumalalta ja sitä on kuunneltava niinkuin Jumalan ääntä, ja se on
meidän oman synnin, hulluuden ja heikkouden pelko, joka tulee meille
unissa ja unettomina öinä. Me voimme oppia jotain näistä yöllisistä
haaveista ja yöllisistä unista; sillä ne ovat usein Jumalan sanomana meille,
ja kutsuvat meitä katumukseen ja elämän parannukseen. Ne ovat usein
Jumalan tuomion kirjana, johon meidän synnit ovat kirjotetut ja jonka
Jumala levittää eteemme näyttääkseen meille niitä, mitä olemme tehneet.
Jumala lähettää ihmisille unia, jotka johtavat näkemään entisyyttämme ja
muistuttavat menneistä asioista, jotka kovin helposti ovat unohtuneet; ja
nämä nöyryyttävät, katumusta herättävät unet ovat Jumalan varoitus siitä,
että luonnon saastutus on uudesta syntyneissäkin ja ettei mikään ilman
Jumalan Hengen alituista apua voi varjella meitä jälleen lankeemasta tai
Jumalasta poistumasta.
Pelotususkonto on mitä pintapuolisin kaikista uskonnoista. Jumalan

vastustamaton tahto ja Hänen kaikkivaltiutensa voivat itsessään näyttää
pimeiltä, joskin syviltä, niinkuin kalvinilaiset ne käsittävät, koska he eivät
ymmärrä Hänen siveellistä olentoaan. Sen tosiasian ohella, että Hän on
armollinen niin hyvin kuin vanhurskas Jumala, muistakaa että Hänen sisin
olentonsa on rakkaus, ja silloin ukkospilvi tiukkuu kultaa ja täyttyy
hiljaisesta sateesta ja puhtaasta valosta. Kaikki Jumalan syvyydet ovat
kirkkaat ja loistavat; sillä Jumala on valkeus.
Minä en hätäile enkä tahdo hätäillä mistään (Jumalan avulla, joka tähän
asti on auttanut minua). Miksi väsyttäisimme sitä vähäistä elämää, joka
meissä on, kun Hän on luvannut pitää huolen meistä, uudistaa
nuoruutemme ja runsaasti antaa meille kaikkea, mikä on hyvää meille?
Ja mitä meidän vaikeuksiimme tulee, eikö meille ole sanottu: »Niinkuin

sinun ikäsi, niin sinun väkevyytesi lisääntyy». 5 Mos. 33:25. Eikö
vaikeudetkin ole Jumalan lähettämät? Jumala ei salli onnen maljan tulla
kovin makeaksi. Ja kun katsot niitä, eivätkö ne ole olleet siunattuja
opetuksia? Emmekö ole aina kiusauksista päässeet ulos? Siten saapi Jumala
aikaan hyvää pahasta, eli oikeammin välttämättömästä saapi Hän aikaan
voimaa. Korkein hengellinen kasvatus on täynnä mitä pienimpiä ajallisia
tapauksia, ja halvinkin satunnainen puute voipi tulla välikappaleeksi
herättämään eloon uinuvia, mitä jaloimpia lahjoja.
Se on suuri salaisuus; mutta me olemme aikaan ja paikkaan kytkettyjä

eläimiä; ja läpi aikojen erityisissä paikoissa kasvatetaan meidän eläimellistä
luontoamme. Olkaamme sentähden vain kärsivällisiä, kärsivällisiä; ja
antakaamme Jumalan, meidän Isämme, opettaa meille Hänen omat
opinkappaleensa Hänen omalla tavallaan. Koettakaamme oppia se hyvin ja
oppia se pian; mutta elkäämme kuvailko että Hän alkaa soittaa koulun
kelloa ja laskee meidät ulos leikkimään, ennen kuin meidän oppijaksomme
on opittu.
Elämän kaikissa vaiheissa elä suinkaan pidä — minä pyydän sinua —

mitä Jumala lähettää, vahingollisena meille, vaan usko että Hän lähettää
meille, mikä hyödyllistä on. Muista että kaikki nämät seikat ovat oikeat ja
tulevat meille erityisestä syystä, erityisellä tarkotuksella ja niitten takana on
erityinen ajatus kätkettynä; ja joka napisee niitä vastaan, hän ei usko
elävään Jumalaan (ei ainakaan siinä silmänräpäyksessä).
Elä luule, etten minä usein joutuisi hämilleni: »masentuneena, vaan ei

kadotettuna», 2 Kor. 4:9. Ei, Kristus hallitsee, kuten Lutherus tavallisesti
sanoi — ja sentähden en minä pelkää, »vaikka vuoret siirtyisivät (ja minä
niitten kanssa) ja heitettäisiin keskelle merta».
Kaikki nämä tuskat tulevat sinulle hyödyksi. Ne ovat kaikki tarpeelliset

ihmisen synnyttämiseksi — koska ne kehittävät hänessä sitä Jumalassa
riippuvaisuutta, joka on ainoa oikea itsenäisyys, ainoa oikea voima. Oikein
sanoi vanha Hiskias: »Herra, niistä elää ihminen (nim. vankeuksista,
surusta, sairaudesta), ja niitten kautta koko minun henkeni elämä
ylläpidetään». Es. 38:16.
M.S. Letters.
Meidän Herramme sanoi: »Elkää murehtiko huomisesta päivästä; sillä

huomisella päivällä on suru itsestään; tyytyköön kukin päivä suruunsa.»
Mat. 6:34. Ja emmekö saa kokea että Herramme sana on tosi? Ketkä ovat ne
ihmiset, jotka saavat enin työtä tehdyksi elämässään vähimmillä vaivoilla?
Ovatkoon ne hätäileviä ihmisiä? Ovatkoon ne niitä, jotka kuvittelevat
itselleen kaikellaisia vastoinkäymisiä ja jotka alituiseen kysyvät: mitähän
jos tuo eli tämä tapahtuisi? Kuinkahan mulle tulisi mahdolliseksi päästä
semmoisten vaikeuksien läpi? Ei, kaukana siitä. Elkäämme kuluttako sitä
voimaa, minkä Jumala on antanut meille täksi päiväksi, turhaan pelkoon eli
turhiin unelmiin huomispäivästä. Kullakin päivällä on kylliksi huolia ja
suruja. Sen vaikeudet ovat kylliksi siksi päiväkseen ja sen siunaukset
samoin. Tämä päivä ja huominen voipi saada kokonaan toisen lopun kuin
me olimme toivoneet. Niin kyllä — mutta ne voivat myöskin saada aivan
toisen lopun kuin olimme pelänneet. Elä katso kovin kauvaksi
tulevaisuuteen, ett'et tulisi näkemään tulevaisia, ennen kuin voit kestää sitä
näkyä. Jos me saisimme edeltä päin nähdä tulevia vaikeuksia, voisi se ehkä
murtaa sydämemme; ja jos saisimme edeltä päin nähdä tulevaa onnea, voisi
se ehkä hämmentää päämme. Elkäämme sekautuko tulevaisuuteen, vaan
tyynnyttäkäämme sielumme ja pysyttäkäämme se yksinkertasena niin kuin
pienet lapset, jotka tyytyvät kunkin päivän ruokaan, kunkin päivän läksyjen
lukuun ja leikkituntiin, jonka ohella meidän tulee olla varmat, että
Taivaallinen Mestari tietää kaiken, mikä oikein on ja miten Hän tahtoo
kasvattaa meitä ja mihin Hän tahtoo ohjata meitä, vaikk'emme sitä tiedä
emmekä tarvitse muuta tietää kuin sen, että se tie, jota myöten Hän johtaa
jokaista meistä — jos me vain tottelemme ja seuraamme, askel askeleelta
— viepi ylös kohti ijankaikkista elämää.
IV.
YKSINÄISYYDEN, ONNISTUMATTOMUUDEN JA PETTYMYSTEN SYVYYDESTÄ.
»Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut kuin heinä. Minä olen kuin

yksinäinen lintu katolla.» Ps. 102: 5,8.
»Minun ystäväni ja sukulaiseni pysyvät erillään minun vaivoistani, ja

minun lähimäiseni seisovat kaukana.» Ps. 38:12.
»Katso minun oikealle puolelleni ja näe! Siellä ei yksikään tahdo minua

tuntea; turvaa ei ole minulla missään, ei kukaan välitä minun sielustani.
Herra, Sinua minä huudan ja sanon: Sinä olet minun turvani. Koska minun
henkeni on ahdistuksessa, tiedät Sinä kuitenkin minun tieni.» Ps. 142:4—
6.
»Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

Minä olin viheliäinen, ja Hän pelasti minut.» Ps. 116: 5,6.
Suru — suru ja onnistumattomuus — pakoittavat ihmiset uskomaan, että

on Yksi, joka kuulee rukouksen, pakoittavat heidät korottamaan silmänsä
sen Yhden puoleen, joka heitä auttaa. Kun meitä todellisuudessa kohtaavat
pelättävät vaarat, kuolema, pettymykset, häpeä ja häviö — ja etenkin
ansaittu häpeä ja ansaittu häviö — sulavat kaikki syyt pois; ja se mies eli
nainen, joka aikanaan oli liika kernas sanomaan: »Voi, Jumala ei näe eikä
kuule», alkaa kiihkeästi toivoa, että Jumala todella näkee, että Jumala
todella kuulee. Synkkinä hetkinä, jolloin ei mitään lohdutusta tai apua ole
ihmisellä, jolloin hänellä ei ole mitään pakopaikkaa, eikä kukaan ihminen
välitä hänen sielustaan, silloin tulee tuo pelätty, mutta mitä siunatuin
kaikista kysymyksistä esille: Mutta eikö ole Yksi, joka on korkeampi kuin
kukaan ihminen, jonka turviin minä voin paeta? Eikö ole Yksi, joka on
korkeampi kuin ihminen, ja joka välittää minun sielustani ja niitten
sieluista, jotka ovat minulle rakkaammat kuin oma sieluni? Eikö ole ketään
ystävää? Ketään auttajaa? Ketään vapauttajaa? Ketään neuvon antajaa?
Eikö ole edes ketään tuomaria? Eikö ketään rankaisijaa? Eikö Jumalaa,
olkoonpa niinkin että Hän on kuluttava tuli? Olenko minä surkeudessani
yksin avaruudessa? Onko minun kurjuuteni aivan aatteeton ja toivoton?
Ellei ole ketään Jumalaa, niin on kaikki minulle toivotonta ja kuolon
omaista. Mutta jos on olemassa Jumala, silloin voin minä toivoa, että on
jotain tarkotusta minun surkeudellani; että se tulee minulle erityisestä
syystä, olkoonpa niinkin että se on minun oma syyni. Silloin voin minä
keskustella Jumalan kanssa, joskin ehkä yhtä kiihkeillä sanoilla kuin Job ja
kysyä: Mikä on tämän surun tarkotus? Mitä olen minä tehnyt? Mitä pitäisi
minun tekemän? Minä tahdon sanoa Jumalalle: »Elä minua tuomitse, anna
minun tietää, miksi sinä taistelet minun kanssani! — Minä tahdon puhua
Kaikkivaltiaalle, ja minä haluan todistaa asiani Jumalan edessä.» Job. 10:2;
13:3. Oi, ystäväni, minä uskon että ihminen voipi saada rohkeutta ja
viisautta puhua näin ainoasti Pyhän Hengen kautta. Mutta kun hän kerran
on sanonut näin sydämestään, alkaa hän tulla vanhurskautetuksi uskosta;
sillä hän uskoo Jumalaan. Hänellä on ollut luottamus Jumalaan — niin,
paljoa enempi — hän on tunnustanut Jumalan vanhurskauden. Hän on
tunnustanut, ettei Jumala ole ainoasti voima tai luonnon laki, ei ainoasti
hirmuhaltija tai kiusanhenki; vaan järkevä Olento, joka tahtoo kuulla
järkevää puhetta, ja vanhurskas Olento, joka tahtoo osoittaa vanhurskautta
Hänen luomiaan olentoja kohtaan.
Westminster Sermons
Kuta syvempi ja katkerampi sinun yksinäisyytesi on, sitä enempi olet

sinä Hänen kaltaisensa, joka huusi ristillä: »Minun Jumalani, minun
Jumalani, miksis minun hylkäsit?» Hän tietää miltä semmoinen suru tuntuu.
Hän tuntee pienimmänkin sinun tähtesi. Vaikka kaikki hylkäisivät sinut,
Hän on vielä sinun kanssasi, ja jos Hän on sinun kanssasi, mitäpä se silloin
tekee, jos kuka tahansa on sinut vähäksi ajaksi hylännyt? Ei toki mitään,
sillä autuaat ovat, jotka nyt itkevät; sillä ketä Herra rakastaa, sitä Hän
kurittaa; ja sentähden että Hän rakastaa köyhiä, sallii Hän heidän tulla
syvälle nöyryyteen. Kaikki ovat nyt siunatut, paitse synti; sillä kaikki paitse
synti ovat vapaaksi ostetut Jumalan Pojan elämän ja kuoleman kautta.
Siunatut ovat viisaus ja rohkeus, ilo ja terveys, kauneus, rakkaus ja
avioliitto, lapsuus ja miehuus, jyvät ja viinipuun hedelmä, muut hedelmät ja
kukkaset; sillä Kristus osti ne elämällään vapaiksi. Ja siunatut ovat myöskin
kyyneleet ja häpeä, siunatut ovat heikkous ja rumuus, siunatut ovat
kuoleman tuska ja sairaus, siunatut ovat meidän syntiemme surullinen
muisto ja särjetty sydän ja katuvainen henki. Siunattu on kuolema ja
siunatut ne tuntemattomat tienoot, missä henki odottaa ylösnousemisen
päivää; sillä Kristus lunasti ne kuolemallaan. Siunatut ovat kaikki, heikot
yhtä hyvin kuin voimallisetkin. Siunatut ovat kaikki päivät, pimeät kuin
valosatkin, sillä kaikki ovat Hänen ja Hän on meidän; ja kaikki ovat
meidän, ja me olemme Hänen ainiaaksi.
Sentähden huokailkaa vain, te murheelliset, ja iloitkaa keskellä

murhettanne; kärsikää edelleen, te kärsiväiset, ja iloitkaa keskellä
surujanne. Iloitkaa siitä että olette tulleet surevain pyhän veljeskunnan
jäseniksi; iloitkaa että teidät on katsottu mahdollisiksi Jumalan Pojan
kärsimysten yhteyteen. Iloitkaa ja uskokaa edelleen; sillä surun jälkeen
tulee ilo. Uskokaa edelleen; sillä ihmisen heikkoudessa on Jumalan voima
tuleva täydelliseksi. 2 Kor. 12:9. Uskokaa edelleen; sillä kuolema on
elämän portti. Pysykää lujana loppuun asti ja pitäkää sielunne
kärsivällisyydessä lyhyen aikaa (Luk. 21:19), ja ehkä hyvinkin lyhyen
aikaa. Kuolema tulee pian, ja pikemmin vielä ehkä Herran Jesuksen päivä.
Kuta syvempi suru on, sitä lähempänä on pelastus: Yö on pimein juuri
ennen päivän nousua; kun tuska on suurin, syntyy lapsi; ja Jesuksen päivä
on nyt käsissä.
National Sermons
Sinä joka olet uupunut ja vaivautunut; sinä joka muutamin ajoin kuvailet
että Herran käsi on lyhetty, ettei se voi pelastaa, ja olet valmis
huudahtamaan: Jumala on minut unohtanut; ota sinä vastaan lohdutus ja
katso Kristukseen. Sinä et voi koskaan tulla varmaksi Jumalan rakkaudesta,
niin kauvan kuin et muista, että se on sama kuin Kristuksen rakkaus; ja
katsomalla Kristukseen opit sinä tuntemaan sinun Isäsi ja Hänen Isänsä,
jonka kaltainen ja jonka kuva Hän on, ja sinä saat nähdä että se Henki, joka
käypi ulos Heistä molemmista, on laupeuden ja rakkauden Henki, joka ei
voi olla menemättä ulos etsiäkseen ja pelastaakseen sinua, siitä
yksinkertasesta syystä että sinä olet kadotettu. Katso Kristukseen, sanon
minä; ja ole varma siitä, että mitä laupias Samarialainen teki haavoittuneelle
matkustajalle, sen saman tekee Hän sinulle, koska Hän on Ihmisen Poika,
inhimillinen ja ihmisrakas.
Oletko sinä ryöstetty, haavoitettu, hyljätty, jätetty kuolemaan, kulunut

elämän taisteluissa ja pudonnut maailman epätasaiselle maantielle ilman
neuvoa, ilman voimaa, ilman toivoa, ilman suunnitelmia? Silloin muista
että täällä maailmassa kulkee Yksi, näkymätön, vaan kaikkialla läsnä oleva,
jonka näkö on kuin Ihmisen Pojan näkö. Ja Hänellä on aikaa, ja Hänellä on
tahtoa pysähtymään ja palvelemaan semmoisia kuin sinä! Ei ole ketään
ihmisolentoa niin halpaa, ei mitään inhimillistä surua niin pientä, jota
kohtaan Hänellä ei olisi aikaa, tahtoa ja voimaa osottaa laupeutta, koska
Hän on Ihmisen Poika. Sentähden tahtoo Hän myös pysähtyä sinun
luoksesi, olepa ken tahansa, jos olet väsynyt ja vaivautunut etkä voi löytää
mitään lepoa sielullesi, ja Hän pysähtyy juuri siinä silmänräpäyksessä ja
sillä tavalla, joka on paras sinulle. Kun sinä olet kärsinyt kyllin kauvan,
vahvistaa, voimistaa ja perustaa Hän sinua. Hän on sitova sinun haavasi ja
vuodattava niihin Hänen Henkensä — Pyhän Hengen, Lohduttajan — öljyä
ja viiniä ja hoitava sinut omaan majaansa, josta on kirjoitettu: »Sinä suojelet
heitä kasvojesi edessä ihmisten salajuonilta, Sinä kätket heitä majassasi
riiteleväisiltä kieliltä. — Hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, että he
suojelevat sinua kaikilla teilläsi (Ps. 31:21; 91:11); ja lopuksi antaa Hän
sinulle levon Isän helmassa, josta sinä niinkuin kaikki ihmissielut olet
alussa lähtenyt, ja johon sinä lopuksi olet palautuva yhdessä kaikkien niitten
ihmissielujen kanssa, joilla on itsessään Jumalan ja Kristuksen Henki ja
ijankaikkinen elämä.
Me pidämme kaikki lohdutuksesta. Mutta minkälaisesta lohdutuksesta

me emme ainoasti pidä, vaan myös hyödymme? Semmoisestako, joka
miellyttää? Ja että saisimme olla vapaita pelosta, tuskasta ja surusta?
Semmoista lohdutusta me ihmisraukat emme tarvitse tässä matoisessa
maailmassa, että saamme elää hyvinvoinnissa, vaan että tulemme
voimakkaiksi. Meidän tarvitsemamme lohduttaja ei ole semmoinen, joka
tahtoo sanoa ainoasti ystävällisiä sanoja, vaan joka tahtoo auttaa meitä —
auttaa uupunutta, yksinäistä, raskautettua sydäntä, jolla ei ole aikaa
levähtää. Me emme tarvitse loistavia, hymyileviä kasvoja, vaan voimallista,
auttavaa kättä. Sillä me voimme olla semmoisessa tilassa, että hymyily
loukkaa meitä ja että ystävällisyys — joskin olemme siitä kiitolliset — ei
lohduta meitä enempää kuin ihana soitanto ihmistä, joka on
hukkumaisillaan. Me voimme olla kurjat emmekä voi muuten olla ja ehkä
emme tahdokaan jättää kurjuuttamme. Me emme halua luopua surustamme,
emme tahdo unohtaa sitä, emme uskalla sitä. Suru on niin kauhea, niin
vihlova, niin selvä, että Jumala, joka on meidän sydäntemme opettaja ja
holhooja, toivoo kai meidän näkevän sen kasvoista kasvoihin ja kantavan
sitä. Isämme on antanut meille kalkin — eikö meidän ole juotava se? Oi jos
meillä olisi lohduttaja, joka auttaisi meitä juomaan loppuun katkeran
maljan, että voisimme uskoa ja sanoa Jobin kanssa: »Katso, vaikka Hän
minut tappaisi, enkö minä vielä sittekin toivoisi?» — että saisimme
viisauden ottaa rauhallisesti vastaan surumme ja oppia se läksy, minkä sen
on meille opetettava, — että se antaisi meille lujan tahdon pysymään
raittiina ja hiljaa keskellä maallisen elämän rientoja ja vaihteluita. Jos
meillä olisi semmoinen lohduttaja, emme välittäisi, joskin hän väliin
näyttäisi enempi ankaralta kuin lempeältä; me voisimme kärsiä nuhteita
häneltä, jos me vain saisimme häneltä viisauden ymmärtää nuhteet ja
rohkeuden kantaa kuritusta. Missä on semmoinen lohduttaja? Jumala
vastaa: Tämä Lohduttaja olen Minä, taivaan ja maan Luoja. Maan päällä on
lohduttajia, jotka voivat auttaa sinua viisailla sanoilla ja jaloilla neuvoilla,
jotka voivat olla voimallisia kuin mies ja helliä kuin nainen. Mutta Jumala
on voimallisempi kuin mies ja hellempi kuin nainen; ja kun miehen
voimakas käsivarsi ei enää sinua kanna, ovat sinun tukenasi kuitenkin
Ijankaikkiset Käsivarret.
— — — Te olette pettyneet. Muistakaa, jos te tulette alakuloisiksi työnne

tähden, ettei siitä mitään ole hukkaan mennyt. Muistakaa että hyvä puoli
jokaisesta hyvästä työstä pysyy ja leviää ja pyrkii yhä pitemmälle; ja se
mikä epäonnistuu ja hukkaan menee on tapausten ulkonainen kuori, joka
ehkä olisi voinut olla paremmin tehty; mutta paremmalla tai huonommalla
ei ole mitään tekemistä tosi hengellisen hyvän kanssa, jota sinä olet tehnyt
ihmissydämille, ja siitä Jumala varmaan tahtoo palkita sinua Hänen omana
aikanaan ja Hänen omalla tavallaan.
Elä masennu, joskin ulkonaista nöyryytystä, pettymystä ja

onnistumattomia yrityksiä annetaan sulle aluksi. Kun Jumala totuudessa ja
todella on Isämme, niin kurittaa Hän jokaista, ketä Hän rakastaa, samoin
kuin isä sitä poikaa, josta Hän iloitsee. Ja »ennen kuin sinä olet tyhjennetty
omasta itsestäsi, ei Jumala voi täyttää sinua» on kuitenkin totinen ja
käytännöllinen sääntö, vaikka se onkin vanhain mystikkojen lause. Käy
tietäsi eteenpäin, vaikkakin tie totiseen valoon käypi pitkää polkua ylöspäin.
Mitä minun suunnitelmiini tulee, on se vähäinen asia, ovatko ne

onnistumattomia tai ei. Mutta vaikkakin satoja suunnitelmia epäonnistuisi,
ei se kuitenkaan minun vakuutustani muuta, että ne ovat kokeita oikeaan
suuntaan; ja minä tahdon kuolla toivossa saavuttamatta lupauksia, mutta
nähden ne kaukana ja tunnustaen, että minä olen vieras ja pyhiinvaeltaja.
Siis minä olen tyytyväinen, kun minulle epäonnistuu. Koetuksieni kautta

olen minä oppinut arvaamattomia totuuksia itsestäni, lähimäisistäni ja
Jumalan Kaupungista, joka on ijankaikkinen taivaassa, ja joka alituisesti
tulee alas ihmisten joukkoon ja tulee yhä lähemmäksi toteutumistaan
kullekin tulevalle miespolvelle.
Me toivomme Kristukseen tulevassa elämässä niin hyvin kuin tässäkin —

toivomme että Hän tulevassa elämässä tahtoo antaa meille voimaa, että se
onnistuu, joka täällä epäonnistuu meille; että Hän on tekevä meidät hyviksi
ja hyvää tekeviksi ja joskaan emme siellä tee toisia hyviksi (sillä me
uskomme että siellä ovat kaikki hyviä), niin täysin saamme nauttia sitä iloa,
jota olemme kaivanneet maan päällä — sitä iloa että näemme toisia hyviä,
niinkuin Kristus on hyvä ja täydellinen, niinkuin meidän taivaallinen
Isämme on täydellinen.
Monta on, jotka Jumalan armosta ovat itseensä saaneet jumalallisen

janon korkeampaan elämään, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, häpiävät
itseään, joita tyydyttämättömät kaipaukset vaivaavat, vaikutukset, joita he
eivät voi selittää, voimat, joita he eivät voi käyttää, velvollisuudet, joita he
eivät voi täyttää, eksyttävät opit, joita he eivät voi saada selville; monta on,
jotka tahtoisivat ilolla tervehtiä jokaista muutosta, vaikkakin mitä
kauheinta, joka tekisi heidät jalommiksi, oikeammiksi, rakastavammiksi,
hyödyllisemmiksi, selvemmiksi sydämessä ja terveemmiksi mielessä; ja
jotka kuolemaa ajatellessa sanovat runoilijan kanssa: Elämää eikä kuolemaa
minä etsin, elämää minun hermoni harrastavat, enempi elämää ja
täydempää elämää minä tarvitsen. — Heille voimme sanoa, minkä Jumala
on sanonut jo kauvan sitte: Olkaa hyvässä turvassa. Armolahjojaan ja
kutsumistaan ei Jumala kadu. Rom. 11:29. Jos sulla on jumalallinen jano,
tulee se varmaan tyydytetyksi. Jos te halajatte tulla paremmiksi miehiksi ja
vaimoiksi, niin te varmaan tulette. Olkaa vain uskolliset näille
korkeammille vaikutuksille; oppikaa toki olemaan halveksimatta ja
tukahuttamatta tätä jumalallista janoa; taistelkaa vain edelleen, huolimatta
erehdyksistä, huolimatta onnistumattomista yrityksistä, vieläpä huolimatta
synneistä, joitten tähden teidän taivaallinen Isänne kurittaa teitä, vaikkakin
Hän antaa anteeksi; huolimatta kaikista pettymyksistä taistelkaa edelleen.
Autuaat olette te, jotka isootte ja janootte vanhurskautta, sillä te ravitaan.
Mat. 5:6. Teille sanotaan tämä eikä turhaan: »Henki ja morsian sanovat:
tule! Joka janoo, hän tulkaan, ja joka tahtoo, hän ottakoon elämän vettä
lahjaksi.» Tim. 22:17.
Water of Life—Sermons.
Ihmisen sydän ja sielu tarvitsee enempi kuin »uskonnon», niinkuin on
kirjotettu: »Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa». Ps. 42:3.
Ihminen tarvitsee elävän Jumalan, joka pitää huolen hänestä, antaa anteeksi
hänelle, pelastaa hänet hänen synneistään; ja Hänet olen minä löytänyt
Raamatusta enkä mistään muualta, paitse elämän johdatuksista, joita
Raamattu yksin selittää.
Mitä oli Kristuksen elämä? Se ei ollut täynnä syvämielisiä tutkimuksia,

hiljasia ajatuksia ja selviä näkyjä, vaan se oli elämää, täynnä taistelua pahaa
vastaan; totisia, kauhistavia rukouksia ja taisteluita sisällisesti, alituista
ruumiillista ja sielullista työtä ulkonaisesti; pilkkaa ja vaaroja, hämminkiä
ja ankaria koetuksia ja katkeraa surua. Se oli Kristuksen elämä — se on
melkein jokaisen hyvän ja suuren miehen elämä, kenestä vain olen kuullut.
Se oli Kristuksen kalkki, josta Hänen oppilaittensa oli juotava yhtä hyvin
kuin Hänen; se oli se tulikaste, jolla he olivat kastettavat samoin kuin Hän;
sen oli oltava heidän uskon taistelunsa; se oli se murhe, jonka läpi heidän ja
kaikkein muitten suurten pyhimysten oli mentävä taivasten valtakuntaan.
Sillä se on varma että kuta kovemmin ihminen taistelee pahaa vastaan, sitä
kovemmin paha taistelee vastapainoksi häntä vastaan; mutta se onkin varma
että kuta kovemmin ihminen taistelee syntiä vastaan, sitä enempi on hän
Vapahtajansa Kristuksen kaltainen, ja sitä ihanamman palkinnon hän
saavuttaa taivaassa.
Village Sermons.
V.
EPÄILYKSEN, PIMEYDEN JA HELVETIN SYVYYDESTÄ.
»Herra, minun autuuteni Jumala! Minä huudan päivällä ja yöllä Sinun

puoleesi. Anna minun rukoukseni tulla Sinun eteesi. Sillä minun sieluni
on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on tullut liki tuonelaa. — Sinä olet
minun painanut syvyyksien kaivoon, pimeyteen ja kadotukseen.» Ps. 88: 2
—4,7.
»Jos minä vuoteeni tuonelaan rakentaisin, katso, sinä sielläkin olet. —

Sillä ei pimeys sinun edessäsi pimitä, ja yö valaisee niinkuin päivä.» Ps.
139:12.
»Minä hartaasti odotin Herraa, ja Hän kallisti korvansa minun puoleeni

ja kuuli minun huutoni. Ja Hän veti minun ylös turmion haudasta ja
syvästä loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Ja Hän antoi minun
suuhuni uuden laulun, ylistysvirren meidän Jumalallemme.» Ps. 40:2—4.
»Mutta Jumala on vapahtava minun sieluni tuonelan vallasta, sillä Hän

korjaa minun luokseen.» Ps. 49:16.
Se on välistä totta että myrskyn jälkeen tulee päiväpaiste. Välistä —

kukapa voisi muuten elää? — vaan ei aina. Samoin on totta, että useimpain
ihmisten elämässä on vaikeita aikoja, jolloin iskut seuraavat iskuja, laineet
laineita, vastakkaisilta ja odottamattomilta tahoilta, kunnes kaikki Jumalan
aallot ovat vyöryneet sielun ylitse. Kuinka pikkumaisia ja turhia ovatkaan
semmoisina pimeinä aikoina kaikki ylpeät koetukset riippua syvyyden
päällä itseensä luottaen, ja siinä koettaa kehittää itselleen luonnetta
olosuhteitten avulla. Ihmisestä näyttää kyllä helpolle ilman Jumalaa
kasvattaa itseään, niin kauvan kuin hän loikoo mukavasti toimetonna
sohvallaan. Mutta toista on joutua ihmiskunnan todellisten ja tavallisten
kokemusten pyörteisiin ja vihkiytyä vasten tahtoaan epäilyksen, pelon ja
pimeyden kauhujen kautta murheitten veljeskunnan jäseneksi, ja siellä
tulevat saman kaltaisiksi yksinkertaisin talonpoikaisvaimo ja mitä suurin
sielu, joka on vaikuttanut useihin sukupolviin. Olkoonpa juutalainen,
pakana tai kristitty, olkoonpa mies mitä vastakkaisimman uskon ja elämän
katsannon tunnustaja — olkoonpa Moses tai Sokrates, Esaias tai Epictel,
Augustinus tai Muhammed, Dante tai Bernhard, Shakespeare tai Bacon —
heillä kaikilla on yksi yhteinen tuntomerkki, nim. että he vähintään yhden
kerran elämässään ovat vajonneet pohjattomaan syvyyteen ja siellä ovat he
synkimmässä pimeydessä kysyneet kaikkein tärkeimmän kysymyksen:
»Onko olemassa Jumala? ja jos on, mitä tekee Hän minulle? — Kun
ihminen tuntee olevansa turvaton näkymättömän voiman käsissä, voimatta
irtautua, ja tietämättä onko se vain satunnaista tai välttämätöntä tai onko se
hävittävä vihollinen; kun hän on tässä asemassa, niin mikäpä pakopaikka
olisi vetäytyä kovasti kuoreensa ja huutaa: »minä tahdon kestää, vaikka
koko maailma olisi minua vastaan». Se kuuluu kyllä kauniilta! Mutta kuka
on niin tehnyt? Ei, on olemassa ainoasti yksi tie, yksi halkeama, jonka läpi
me voimme nähdä valon, yksi kallio, jonka päällä meidän jalkamme voivat
saada tuen syvyydessäkin; ja se on se usko, vaistomainen, myötäsyntynyt,
joka ei riipu järkisyistä eikä opista, että nuo aallot ovat Jumalan lähettämät;
ja että vaikka me tuonelaan alas laskeutuisimme, on Hän sielläkin; se usko,
että Hän kasvattaa meitä, vaan emme me itse; ja että nämä toisistaan
riippumattomilta näyttävät surkeudet, myrsky maanjäristyksen jälkeen ja
maanjäristys tulen jälkeen, niinkuin kaikkien pahojen henkien vehkeet
olisivat lasketut irralle meitä vastaan, Hänen ajatuksissaan ovat yhtenä
hengellisenä jaksona, elimellisenä kokonaisuutena, jolla on tarkoitus,
vaikk'emme sitä näe; sen uskon kautta näemme, että nämä surut eivät tule
kukin erikseen, ainoasti siksi että Hän tahtoo tehdä työn meidän henkemme
hyväksi lyhemmäksi, vaan siksi että kuta suuremman vaikutuksen Hän
näkee toisella iskulla olevan, sitä pikemmin antaa Hän toisen seurata,
kunnes suuressa ja monivaiheisessa käännekohdassa, joka meistä näyttää
pitkälle, vaan joka on lyhyt kuolemattomuuteen verrattuna, meidän
henkemme voipi tulla: »Tulipunaseksi palaen tuskasta, kylpien
halveksimisen kyynelissä, ja tuomion vasaran lyömäksi, että se muodostuisi
ja kuluisi.»
Two Years Ago.
Ei ole sen mustempaa kiusausta kuin se, joka tulee ihmisen eteen, kun
perkele kuiskaa hänelle tämmöisiä ajatuksia: »Jumala ei minusta välitä —
Jumala vihaa minua. Onni ja kaikki muu on minua vastaan. Jonkinlainen
kirous näyttää riippuvan minun päälläni. Miksi minun pitäisi muuttua?
Tulkoon Jumala ensin toisellaiseksi minua vastaan, niin tulen minäkin
toisellaiseksi Häntä kohtaan. Mutta Jumala ei tahdo tulla toisellaiseksi; Hän
on päättänyt ettei osoita vanhurskautta minulle. Minä voin nähdä sen; sillä
kaikessa käypi mulle huonosti. Mitäpä silloin auttaa katua? Minä tahdon
kulkea omia teitäni — ja tulkoon mitä tulee. — Onko sulla koskaan ollut
semmoisia ajatuksia? Silloin kuule Herran sana sinulle: »Kun jumalaton
kääntyy kaikista synneistään, joita hän on tehnyt, ja tekee oikeuden ja
vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää. Luuletko minulla olevan iloa
jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, eikö paljoa enempi, että hän
palajaa teistään ja saapi elää?» Hes. 18:21—23. Elä koskaan usko
perkelettä, kun hän sanoo Jumalan sinua vihaavan. Elä usko häntä koskaan,
kun hän sanoo sinulle Jumalan olleen liika kovan sinua vastaan ja
asettaneen sinut semmoisiin olosuhteisiin kiusausten, tietämättömyyden,
köyhyyden tai jonkin muun kuorman alaiseksi, niin ettet sinä voi tulla
paremmaksi. Mitä sanoo sinun kasteesi lupaus? »Joskin olet köyhä,
kiusattu, tietämätön, tyhmä, olepa mikä tahansa, niin sinä olet Jumalan lapsi
— sinun Isäsi rakkaus kannattaa sinua, Hänen armonsa on alttiina sinulle.»
Sinä tunnut heikolta parantueksesi. Rukoile Jumalan Henkeä antamaan
sinulle tahdon voimaa, jota et koskaan ennen ole tuntenut. Sinä tunnut liika
ylpeältä muuttuaksesi. Rukoile Jumalan Henkeä nöyryyttämään ylpeää
sydäntäsi, pehmittämään kovaa sydäntäsi; ja sinä saat ihmeeksesi nähdä että
kun ylpeytesi on hävinnyt, kun olet sisällisesti häpeissäsi itsesi tähden ja
näet syntisi niitten oikeassa mustassa valossa ja tunnet itsesi arvottomaksi
katsomaan Jumalaan ylös, silloin tulee sijaan jalompi, pyhempi ja
miehuullisempi tunne — oman kunnioituksen tunto ja puhdas omatunto ja
se ajatus, että heikkona ja huononakin olet sinä oikealla tiellä; että Jumala ja
Hänen enkelinsä hymyilevät sinulle; että sinä jälleen olet sopusoinnussa
maan ja taivaan kanssa, sillä sinä olet se, joksi Jumala sinua tahtoo. Et ole
Hänen ylpeä, vaikeroiva, itsepäinen lapsensa, joka kuvailet olevasi kyllin
väkevä kulkemaan yksin, kun sinä todellisuudessa olet omain himojesi,
halujesi orja ja perkeleen leikkikalu; vaan sinä olet Hänen rakastava, harras
lapsensa Jumalan voiman kautta ja kykenet tekemään mitä tahdot, sillä mitä
sinä tahdot, sitä tahtoo Jumalakin.
National Sermons.
Välttääksemme Jumalan kieltämistä ja epäilystä muistakaamme, että

elämän suhteitten Luoja ja Ylläpitäjä ei ole sattuma tai luonto, vaan meidän
Herramme Jesuksen Kristuksen ja meidän Isä.
Kun tunnet olevasi syvimmässä ja pimeimmässä epäilyksessä, silloin

rukoile epäilijän rukous ja huuda kovasti: »Herra, jos Sinä olet olemassa,
anna minun tietää olemisesi! Johda ajatukseni tielle, jota minä en tunne,
Sinun totuuteesi», ja Jumala kyllä vapauttaa sinut.
Joskin kirjeesi oli surullinen, ilahutti se minua; sillä aina on ilo nähdä
elämää tulevan kuolemasta, terveyttä tulevan jälleen sairauden perästä,
vaikkakin lääkärien tiedon mukaan tukehtumisesta tai hukkumisesta
parantuminen on aina yhtä kivullinen kuin ohimenevä kuoleman tila
itsessään oli kivuton. Usko syntyy epäilyksestä. »Ei elämässä, vaan
kuolemassa on kaikki liikkumatonta.» Ota kaikki nämä sinun epäilyksesi ja
taistelusi yksinkertaisesti yhtä monena merkkinä siitä, että sinun
taivaallinen Isäsi menettelee kanssasi kuin isä, ettei Hän ole hyljännyt
sinua, ei ole vihanen sinulle, vaan opettaa sinulle sillä tavalla, kuin sinun
luonteellesi parhaiten soveltuu, suurimman kaikista läksyistä: »Tyhjenny
omasta itsestäsi, niin Jumala täyttää sinut». Heitä murheesi taivaalliselle
Isällesi. Jos Isän nimi mitään merkitsee, merkinnee se sitä, että Hän ei tahdo
kääntyä pois eksyvästä lapsestaan semmoisella tavalla, ett'et sinä ilkiäisi
sillä tavalla kääntyä pois omasta lapsestasi. Jos on sääliä, pysyvää
rakkautta, kärsivällisyyttä ihmisessä, on se kaikki tullut Jumalasta. Ne ovat
ennen kaikkea Hänen ominaisuuksiaan. Usko Hänen omistavan niitä
miljoonia kertoja enempi kuin kukaan maallinen olento.
Paavali oli pienimpään asti perehtynyt siihen mielentilaan, missä sinä

olet. Hän sanoo löytäneensä yleislääkkeen sitä vastaan. Ja päättäen siitä
tavasta, miten hänen sanansa ovat juurtuneet ja levinneet ja voittaneet, on
niissä varmaankin syvyyttä ja elämää. Miks'ei siis koettaa niitä? Luepa
Roomalaiskirjeen 9 ensimäistä lukua ja pidä totena, että ne merkitsevät
yksinkertasesti mitä niissä sanotaan.

Kun kiusauksen hetki tulee, palaja takasin, jos tahdot lankeemista välttää,
siihen mitä kuulit äitisi helmoissa Jumalan armosta; sillä yksin armo
säilyttää sinut pelastettuna, jos kukaan enkeli tai pääenkeli tai jokin luotu
olento on pelastettu tässä ja tulevassa elämässä.
Sermons on David.
Mitä tämä kaikki merkitsee? huudan minä. Yötä päivää on taivas ollut
mustana minulle. Sinä ehkä ajattelet että on syntistä hautoa semmosia
ajatuksia. Minun kokemukseni on, että kun ne tulevat, on niitten kanssa
taisteltava, on niitä katsottava kasvoihin, taisteltava niitten kanssa tarkoin
mietityllä tavalla, oltava kärsivällisiä, jos ne joksikin aikaa voittavat meidät.
Kaikkein semmoisten seikkain kautta ihmiset elävät; näissä on henkinen
elämä. Ainoasti laskeutumalla alas tuonelaan voidaan herätä ylös
kolmantena päivänä. Minä olen ollut tuonelassa monta kertaa elämässäni,
sentähden on minulla ollut jonkin verran vaikutusta ihmissydämiin. Vaan
minä en ole nähnyt tuonelaa niin likeltä kasvoihin kuin aivan äskettäin.
Sentähden toivon minä sen kautta saavani uutta voimaa noustakseni ja
nostaakseni muita ylös taivasta kohti.
Minä voin ainoasti huutaa: »Oi Herra, Sinuun olen minä luottanut, elä
salli minun koskaan joutua häpeään. Miksi kelvoton sanoisi: missä on nyt
hänen Jumalansa?» Mutta silloin kun minä olen enin rauhaton, sanoo
sisällinen ääni minulle: »Mitä se haittaa, jos sinä joudut häpeään? Jumala ei
joudu. Usko vain lujasti ja luottavasti, että Jumala on niin hyvä, kuin sinä
rajoitetulla ymmärrykselläsi voit käsittää, ja Hän kyllä viimeinkin antaa
sinun ymmärtää kuinka hyvä Hän on, ja sinä saat täydellisen siunauksen
siitä, että näet Jumalan.» Sinä ehkä sanot että minä puhun vastakkaista. Niin
minä teenkin; ja niin tekevät Davidin psalmitkin, jos ne rehellisesti luetaan.
Kuitenkin juuri tämä vastakkaisuus tekee ne aina mahdollisiksi
tunkeutumaan ihmissydämiin. Ne ovat ihmisen sanoja, joka on todellisessa
epäilyksessä ja todellisessa pimeydessä, joka huutaa valoa ja joka ei huuda
turhaan, niinkuin en minäkään luule turhaan huutavani.
– – Minä vain tiedän, etten minä mitään tiedä, vaan toivon että Kristus,
joka on Ihmisen Poika, opettaa minulle vähä kerrassaan, jos olen
kärsivällinen ja valveillani, mitä minä olen ja mitä ihminen on.
Muutamia seikkoja minä näen selvästi ja pidän niistä kiini lujasti ja

epätoivosesti — yksi kaikkien Isä taivaassa; yksi Jumalan Poika, joka on
pukeutunut lihaan ja vereen kaikkien edestä (tämä ihmiseksi tuleminen on
yhtenä tosiasiana, joka minulle on kaikki kaikessa, siksi että se tekee kaiken
muun mahdolliseksi ja käsitettäväksi ja ilman sitä tulisin minä
heikkomieliseksi); ja yksi Isän ja Pojan Henki, kaiken hyvän lähde maan
päällä — joka vaikuttaa sekä tahdon että työn hyvän suosionsa jälkeen —
kenessä? niin, jokaisessa ihmisolennossa, jossa on kipenekään todellista
hyvää, pienin toivekaan tehdä oikein tai tulla hyödyksi. Ulkopuolella tätä
näen minä ainoasti vähäsen, lukuun ottamatta sitä, että oikea on jumalallista
ja kaikki voittavaa, mutta väärä on aivan pirullista ja kuitenkin heikkoa,
mieletöntä, meluisaa heijastusta, joka pakenee jokaista miehuullista iskua,
kun meillä vain on rohkeutta lyödä Jumalan nimessä.
Ei ole mitään murhetta, mitä ihminen voipi maistaa, jota Jesus Kristus ei
olisi täysin maistanut. Hän täytti surkeuden maljan ääriään myöten ja
tyhjensi sen sakkaan asti. Hän maistoi kuoleman jokaisen ihmisen edestä ja
painui alas kauhun ja häpeän ja kuolintuskan ja kuoleman syvimpään
syvyyteen, ja mikä kaikista kauheinta oli, tuntien että Jumala oli hyljännyt
Hänet, ettei ollut mitään apua eikä toivoa Hänellä taivaassa eikä maan
päällä; sanalla sanoen Hän astui alas tuonelaan, vieläpä kaikkein syvimpään
pimeyteen, missä ihminen hetkeksi tuntee, ettei Jumala ole hänelle mitään
eikä hän mitään Jumalalle. Jesus suostui menemään siihenkin syvyyteen
meidän edestämme. Kauheimman kaikista kiusauksista, josta David maistoi
vain pisaran, kun hän huudahti: »Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis
minun ylenannoit?» (Ps. 22:2), sen tyhjensi Jesus pohjaan asti meidän
edestämme. Hän astui alas helvettiin meidän tähtemme ja voitti helvetin ja
kuoleman ja tuon tuntemattoman maailman pimeyden ja nousi ylös jälleen
kirkastettuna sieltä, voidakseen opettaa meitä olemaan pelkäämättä
kuolemaa ja helvettiä; voidakseen tietää miten Hänen oli lohdutettava meitä
kuolon hetkellä ja tuomiopäivänä, kun olemme sairasvuoteella tai jossain
katkerassa häpeässä eli ahdistuksessa, kun valehtelija perkele uskottelee
meille, että Jumala on tuominnut ja kadottanut ja hyljännyt meidät, ja kun
kaikki tekemämme synnit nousevat eteemme ja tuijottavat meitä vasten
kasvoja.
National Sermons.
Mitkä ikinä lienevätkään elämän ja kuoleman salaisuudet, on olemassa

yksi salaisuus, jonka Kristuksen risti ilmoittaa meille, ja se on Jumalan
ääretön ja ehdoton hyvyys. Anna kaiken muun jäädä salaisuudeksi, kunnes
Kristuksen risti antaa sulle uskon kaikkeen muuhun. Uskon, sanon minä.
Pahuuden, pelon ja kuoleman salaisuuksia ei Evankeliumi tahdo
täydellisesti valaista meille, vaan se sanoo meille, että on nähty senkin
salaisuuden voivan tulla valkeuteen; sillä Jumala itse on ottanut työkseen
valaista sen; ja Kristus on osoittanut omalla menettelytavallaan, ettei mitään
pahaa maailmassa ole Hänen, sillä Hän vihaa sitä, taistelee sitä vastaan, ja
Hän soti sitä vastaan kuoloon asti. Risti sanoo: Usko Jumalaan. Elä
sentähden kysele enää: »Miksi olet Sinä luonut minut tämmöiseksi?» Elä
kysele enää: »Miksi pahalle käy hyvin maan päällä?» Elä kysele enää:
»Mistä tulee tuskaa ja kuolemaa, sotia ja nälänhätää, maanjäristystä ja
rajuilmaa, ja kaikkia niitä onnettomuuksia, jotka kaikkea lihaa kohtaavat?»
Kaikki tarpeettomat kysymykset, kaikki tyytymättömät valitukset ovat tästä
lähin poistetut Kristuksen kuoleman ja kärsimyksen kautta.
Kärsitkö sinä? Sinä et voi kärsiä enempää kuin Jumalan Poika. Onko
sulla myötätuntoisuutta toisia kärsiviä kohtaan? Sinulla ei voi olla enempi
myötätuntoisuutta heitä kohtaan kuin Jumalan Pojalla. Halajatko sinä saada
heitä oikealle tielle, vapauttaaksesi heitä, vaikkapa palkkasi siitä olisi sinun
oma veresi? Sinä et voi halata sitä innokkaammin kuin Jumalan Poika, joka
toimeen pani halunsa työssä ja kuoli heidän tähtensä ja sinun tähtesi.
Mitähän jos se työ ei olisi vielä loppunut? Mitähän jos paha vielä pitää
puoliaan? Mitähän jos lääke ei ole vielä voittanut sairautta? Ole
kärsivällinen, usko, toivo, kun seisot Kristuksen ristin juurella ja pidät siitä
kiini, kuten sielusi ja ymmärryksesi niin hyvin kuin sydämesikin ankkurista.
Sillä kuinka kieroon tahansa maailma meneekin ja näyttää menevän, on risti
kuitenkin se ijankaikkinen merkki, että Jumala on niin rakastanut maailmaa,
ettei säästänyt ainoaa poikaansa, vaan antoi Hänet mielellään sen edestä.
Mikä tahansa muuten lieneekin epäiltävää, tämä on vähintäinkin varmaa,
että Jumala on voittava, koska Jumala on hyvä; että pahan täytyy joutua
tappiolle, sillä Jumala vihaa pahaa, jopa kuolemaan asti.
Kuinka voipi pohjaton syvyys, jos me siihen putoamme, tulla rapuksi

ijankaikkiselle kalliolle? David sanoo meille: »Syvyydestä huudan minä
Sinua, Herra!» Ps. 130:1. Hän huusi Jumalalle, — ei itselleen, ei luottanut
oppiinsa, viisauteensa, lahjoihinsa — vaan hän huusi Jumalaa vetämään
itseään ylös tästä syvyydestä. Ei hän turvautunut opinkappaleisiin, kirjoihin,
kirkonkäyntiin, ei rakkaimpaan maalliseen ystävään, ei omiin
kokemuksiinsa, uskonsa vakuutuksiin, muotoihin tai tunteisiin. Asia oli
liika kauhea, niin ettei siitä voinut suoriutua tällä eikä millään muulla
tavalla. Hän oli kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa yksin, ja äärimäisessä
heikkoudessa, äärimäisessä sielun alastomuudessa huusi hän Jumalan
itsensä puoleen. Se oli opetusta. Jumala otti kaikki pois häneltä, ettei
hänellä olisi ketään muuta, kenen puoleen huutaisi, kuin Jumala.
Ja jokaisen ihmissielun kanssa käypi, kun se on syvyydessä, huutaen

syvyydestä Jumalan tykö, samoin kuin kävi Moseksen kanssa, kun hän
meni yksin Jumalan vuorelle ja paastosi neljäkymmentä päivää ja
neljäkymmentä yötä maanjäristyksessä ja ukkosrajuilmassa ja kallioitten
keskellä, jotka sulivat Herran edestä. Ja katso, silloin kun se oli ohi, puhui
hän kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, samoin kuin mies puhuu ystävänsä
kanssa, ja hänen kasvonsa loistivat taivaallisesta valosta, kun hän tuli
voittajana alas Jumalan vuorelta.
Kauhealla ristillä rukoili Kristus murhaajainsa puolesta: »Isä, anna heille

anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät». Luk. 23:34. Tämä on se
mielenlaatu, jonka monet ihmiset voivat saada pimeästä syvyydestä. Se
mielenlaatu on: tuntea kaikkein edestä, tuntea kaikkein kanssa; iloita
iloitsevain kanssa ja itkeä itkeväin kanssa; ymmärtää ihmisten
koettelemuksia ja sietää heidän kiusauksiaan; asettua heidän asemaansa,
kunnes näemme heidän silmillään ja tunnemme heidän sydämillään, kunnes
emme tuomitse ketään ihmistä ja toivomme kaikkein puolesta; tulla oikein
arvostelevaksi, kärsivälliseksi ja helläksi jokaista kohtaan, ketä tapaamme;
ei halveksia ketään, ei joutua epätoivoon kenestäkään, koska Kristus ei
halveksi ketään eikä joudu epätoivoon kenestäkään; katsoa jokaiseen, kenen
tapaamme, rakkaudella, melkein säälillä, koska ehkä hekin ovat olleet
alhaalla kauhujen kuiluissa tai joutuvat sinne joskus; nähdä omia
syntejämme toisten synneissä, tuntea että mekin olisimme voineet tehdä,
mitä he tekevät ja tuntea, niinkuin he tuntevat, siinä silmänräpäyksessä kuin
Jumala hylkäisi meidät; antaa ja anteeksi antaa, elää ja antaa elää, samoin
kuin Kristus antaa ja anteeksi antaa meille, ja elää meidän edestämme ja
antaa meidän elää kaikista meidän synneistä huolimatta.
Good News of God.
Iloitkaa että on olemassa Jumalan tuli, sen Isän, jonka nimi on rakkaus,
tuli joka aina palaa eikä koskaan sammu, tuli jonka tulee hävittää jokaisen
ihmisen sydämessä ja kaikkien kansain sydämissä, sekä aineellisessa että
henkisessä maailmassa, kaiken mikä on pahennukseksi ja tulee valheeksi; ja
iloitkaa että tähän tuleen Poika varmaan tahtoo heittää kaiken petoksen,
valheen, teeskentelyn ja väärän opin. Eikö ole hyvä sanoma, että se tuli ei
ole sammuva eikä sen käärme kuoleva? Se tuli voidaan sytyttää meidän
edessämme — se käärme voipi ahdistaa meidän sydämiämme. Suokoon
Jumala että meillä sinä päivänä olisi rohkeutta antaa tulen ja käärmeen
tehdä työnsä — voidaksemme sanoa Kristukselle: »Myöskin nämät ovat
Sinun lähettämäsi ja Sinun rajattomasta rakkaudestasi ovat ne tulleet. Sinä
halajat totuutta sydämen sisimmässä (Ps. 51:8), ja minä tahdon kiittää Sinua
kaikista keinoista, kuinka katkeria ne lienevätkään, joita Sinä käytät
tehdäksesi minua rehelliseksi. Minä haluan tulla rehelliseksi ihmiseksi ja
vanhurskaaksi ihmiseksi. Ja mikä ilo! Siksi haluat Sinäkin minun tulevan.
Mikä ilo! Vaikka minä pelkurimaisesti haluan tukahuttaa Sinun tulesi, en
minä sitä voi. Puhdista minua sentähden, oi Herra, vaikkapa sen tekisit
tulella. Polta pois minun turhuuteni, itsepäisyyteni, kiivaitten mielipiteitteni,
pinttyneitten opinkappaleitten! kuonat, — ne kuoret, jotka eivät ole
sielulleni ravinnoksi, joihin minä en voi olla tyytyväinen, joitten tähden
minä joka päivä saan hävetä — ja jos minusta löytyisi muutamia
vehnäjyviä, joku sana tai ajatus tai toimintavoima, joka voisi tulla hyödyksi
kansalleni minun jälkeeni, kokoo ne, oi Herra, Sinun latoosi.» Amen.

Jumalan tuli koventaa ja pehmittää ihmistä samalla kertaa. Hän tulee siitä
ulos sen kokemuksen koventamana, jota tarvitaan, niin kuin kirjotettu on:
»Kärsi vaivaa niin kuin luja Jesuksen Kristuksen sotamies»; ja taaskin:
»Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon
pitänyt.» 2 Tim. 2:3; 4:7. Ja kuitenkin hän on pehmennyt sen lempeyden
kautta, josta on kirjoitettu: »Mutta olkaat keskenänne ystävälliset ja
laupiaat, ja antakaa anteeksi toinen toisellenne, niinkuin Jumala teillekin on
Kristuksen kautta anteeksi antanut», (Ef. 4:32) ja vielä: »Meillä ei ole se
ylimäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se,
joka on kaikissa kiusattu niinkuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.» Hebr.
4:15.
Onnellisia, kolmin kerroin onnellisia ovat ne, jotka siten ovat vaeltaneet
läpi kuolon varjon laakson ja ovat havainneet sen olevan polkuna, joka
johtaa ijankaikkiseen elämään. Onnellisia ovat ne, jotka jonkun aikaa ovat
tuskailleet Jumalan kauheassa tulessa, ja ovat saaneet itsestään poltetuksi
kuoret ja kuonan, ja kaiken mikä on pahennukseksi ja tekee heidät
turhamaisiksi ja kevytmielisiksi, vaikkakin se tekee heidät tylsiksi ja vetää
heitä alaspäin samalla aikaa; kunnes ainoasti Jumalan vanhurskauden
puhdas kulta on jälellä seitsenkertaisesti koeteltuna tulessa, katoomatonna,
kallisarvoisena Jumalan ja ihmisten silmissä. Semmoiset ihmiset eivät
tarvitse, eivät tahdo valittaa kaikkea, mitä ovat saaneet kokea. Tuli on
tehnyt heidät rohkeiksi, raittiiksi ja kärsivällisiksi. Se on heille antanut
»lujan ymmärryksen, varovaisen tahdon, kestävyyden, aavistuksen, voiman
ja kunnon», ja siis kasvattanut heitä Kristuksen kaltaisuuteen, joka tuli
täydelliseksi kärsimyksissä; ja joka, vaikka Hän Poika oli, kuitenkin lihansa
päivinä uhrasi rukoukset ja nöyrät anomiset ja huusi itkien Isänsä puoleen ja
tuli kuulluksi Jumalan pelkonsa tähden; ja sentähden vaikka Hän kuoli
ristillä ja astui alas tuonelaan, voitti Hän kuoleman ja helvetin kuolemallaan
ja sinne alas astumisellaan ja voitti ne alistumalla niitten alaiseksi. Hebr. 5:
7,8.
VI
KUOLEMAN SYVYYDESTÄ.
»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman kauhut ovat langenneet

minun päälleni.» Ps. 55:5.
»Vaikka minun ruumiini ja sieluni vaipuisi, niin Sinä Jumala kuitenkin

olet aina minun sydämeni uskallus.» Ps. 73:26.
»Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en minä pelkäisi

mitään pahaa; sillä Sinä olet minun kanssani.» Ps. 23:4.
»Sillä Sinä olot minun sieluni pelastanut kuolemasta, minun silmäni

kyynelistä, minun jalkani kompastuksesta.» Ps. 116:8.
Mitä meistä on tuleva, kun kuolemme? Minkälaiselta tulee näyttämään

tulevassa maailmassa? Minkälaiselta näyttänee taivaassa? Mahtanenko
minä viihtyä siellä? Tulenenko olemaan ihmisenä siellä taikka ainoasti
henkenä, henkenä ilman ruumista?
Tähän vastaa Paavali, että Kristus, Jumalan Poika, ilmestyttyään tänne

lihassa otettiin ylös ihanuuteen. Hän ei kerro meille, minkälaiselta taivaassa
näyttää, vaikka hän oli otettu hamaan kolmanteen taivaasen; sillä mitä hän
siellä näki, oli sanomatonta. Eikä hän kerro meille sitäkään, minkälaista
tuleva elämä tulee olemaan; kaikki mitä hän meille sanoo, on että Ihminen
Jesus Kristus, joka vaelsi täällä maan päällä niinkuin muut ihmiset, otettiin
ylös ihanuuteen, eikä Hän jättänyt pois täällä maan päällä ihmismieltään,
ihmissydäntään eikä ihmisruumistaan. Hän vei mukanaan taivaaseen koko
miehuutensa, henkensä, sielunsa ja ruumiinsa, vieläpä naulan reijät
käsissään ja pyhissä jaloissaan sekä keihään haavan pyhässä kyljessään. Se
riittää meille; sentähden että Ihminen Jesus Kristus on taivaassa, saamme
me ihmisinä luvan mennä ylös taivaaseen. Missä Hän on, siellä saamme
mekin olla. Ja mitä Hän on, saamme mekin olla, siinä määrin kuin Hän on
Ihminen. Ja sen me tiedämme, että me tulemme Hänen kaltaisekseen; sillä
me saamme nähdä Hänet semmoisena kuin Hän on.
National Sermons.
Ihmiset pelkäävät kuolemaa, etupäässä luullakseni siksi, että he pelkäävät

tuntematonta. Eikä siksi että he pelkäävät kuolon tuskia. Eikä siksi että he
pelkäävät helvettiä. Eikä se ole siksikään että he pelkäävät, etteivät pääse
taivaaseen. Mutta kun he ajattelevat todella pitävänsä kuolla, tuntuu heistä
toiseen maailmaan meneminen kuin heitettäisiin heidät pimeään yöhön,
vieraaseen maailmaan, pois kodista ja kaikkien niitten luota, joita he ovat
tunteneet ja rakastaneet; ja sentähden he kauhistuvat kuolemaa.
Kun sinä olet peloissasi, levotonna ja murheissasi, kun olet kuoleman

kovissa kourissa etkä tiedä, mihin sinun tulee kääntyä, silloin tämä siunattu
ajatus: »Kristus on noussut ylös kuolleista», on oleva sinun kilpenäsi ja
voimanasi, jota ei mikään muu ajatus voi antaa. Herra on noussut ylös —
ihminen, Hänen ihmis-ruumiillaan ja Hänen ihmis-hengellään, Hänen
inhimillisellä rakkaudellaan ja lempeydellään; Hän on ottanut kaiken tämän
mukaansa taivaaseen. Hän on vieläkin ihminen, vaikka Hän on totinen
Jumala totisesta Jumalasta, Hän nousi ylös kuolleista kuin ihminen, ja
sentähden voipi Hän ymmärtää ja tuntea minun edestäni vieläkin — juuri
nyt — täällä Englannissa yhdeksännentoista vuosisadalla aivan yhtä paljon
kuin Hän voi vaeltaessaan täällä maan päällä vanhassa Judeassa.
Kun tämä maailma häviää meidän silmistämme, ja me menemme,

tietämättä minne, ja jätämme jalolle kaikki tuttavamme ja ystävämme, joita
olemme ymmärtäneet; silloin on ennen kaikkea tämä ajatus: »Kristus on
ylösnoussut kuolleista», ainoa joka voipi pelastaa meidät surullisista,
synkistä ajatuksista, pelosta ja epäilyksestä tai tyhmästä kevytmielisyydestä
ja mykän eläimen kuolemasta, johon liika monet ihmiset kuolevat. »Kristus
on ylösnoussut ja minä olen ylösnouseva. Kristus on voittanut kuoleman
omasta puolestaan ja Hän on sen voittava minunkin puolestani. Kristus otti
ihmis-ruumiinsa ja sielunsa mukaansa haudasta Jumalan oikealle kädelle ja
Hän on herättävä minun ruumiini ja sieluni viimeisenä päivänä, jotta minä
saisin olla Hänen kanssaan aina ja nähdä Hänet, semmoisena kuin Hän on.»
Tämä on ainoa, mikä elämässä ja kuolemassa on pelastava meidät synnistä
sekä haudan takaisen elämän kauhusta ja pelosta.
National Sermons.
Miksi kuoli Hän? kysymme me. Jokaisen ihmisenkin kuolemalla pitänee

olla erityinen syy, tarkoitus, muutenhan se olisi kauhea tapaus — outo asia
ilman ajatusta — luuranko ilman sielua. Miksi kuoli Hän? »Minä vaikenen
enkä avaa suutani; kyllä Sinä sen teet.» Ps. 39:10. Näin sanoo
hautauspsalmi. Sanokaamme me sitä samaa. »Minä vaikenen»: en raivosta
enkä epätoivosta, mutta siksi että Sinä puhut, ja silloin on se hyvin tehty. Se
ei ollut mikään satunnainen tai välttämätön teko. Sillä se oli Isän työ, eikä
ilman Häntä yksikään varpunen putoa maahan; Pojan työ oli se myös, joka
kuoli ristillä, siksi että Hän viimeiseen asti halusi pelastaa ihmiskunnan; se
oli Pyhän Hengen työ, joka on kaiken luodun Herra ja Elonantaja. Se oli
Hänen työnsä, jolla on halu elämään eikä kuolemaan, iloon eikä suruun,
valkeuteen eikä pimeyteen, järjestykseen eikä epäjärjestykseen, hyvään eikä
pahaan. Sillä oli määrätty syy, ajatus, tarkotus; ja se tarkotus on hyvin hyvä.
Mikä se on, emme tiedä; emmekä tarvitse sitä tietää. Arvailla sitä olisi
todellakin sekautumista asioihin, jotka ovat meille liika korkeita. Sentähden
olkaamme ääneti. Elkäämme olko ääneti epäilyksestä, vaan uskosta; ei
ääneti niinkuin heittiö, joka on väsynyt apua huutamasta, mitä hän ei saa,
vaan ääneti kuin lapsi, joka istuu äitinsä helmoissa ja katsoo ylös hänen
kasvoihinsa ja tarkastaa hänen liikkeitään, joka ei ymmärrä vielä mitään
niistä, vaan on varma siitä että kaikki on tehty rakkaudessa.
Kristus on ylösnoussut! Mikä ajatus noille siunatuille marttyyreille,

ihmis-raukoille, jotka olivat kuoleman tuskissa pelosta ja häpeästä, ja jotka
odottivat että heidät pian revittäisiin kappaleiksi tai poltettaisiin elävältä.
»Kuolema, tuo kauhea kuolema ei voi voittaa minua, vaikkakin minä olen
heikko ja pelokas, sillä minun Herrani ja Mestarini, jonka tähden minun nyt
on kärsittävä, on voittanut kuoleman eikä Hän tahdo sallia sen voittaa
minua. Hän on voimallisempi kuin helvetti ja kuolema, eikä Hän hylkää
minua viimeisellä hetkelläni eikä salli kuolon tuskain tähdenkään minun
luopua Hänestä. Hän on taivaan ja maan Kuningas, ja Hän tahtoo hoitaa
omansa.» — Kuinka suuri lohdutus onkaan voida sanoa: »Niin, minut
erotetaan pois vaimosta ja lapsista ja kaikesta, mitä minä rakastan maan
päällä, vaan ei ijäksi, ei toki ijäksi; sillä Kristus nousi ylös kuolleista ja
minä, joka olen Kristuksen oma, olen nouseva niin kuin Hän. Tämä minun
ruumisraukkani voipi joutua tulen ruuaksi, ahneitten villipetojen syötäväksi.
Mitä se haittaa? Kristus, kaikkien ihmisten Kuningas on ylösnoussut
kuolleista ja on tullut esikoiseksi kaikista nukkuneista. Se sama Henki, joka
saattoi Hänen ruumiinsa takasin haudasta ja tuonelasta, on minunkin
ruumiini tuova takasin haudasta ja tuonelasta jalompaan, onnellisempaan
elämään Hänen kanssaan sanomattomassa ilossa, missä Kristus nyt istuu
Jumalan oikealla kädellä ja puolustaa minua, armahtaa ja siimaa minua,
pitäessään minunkin varallani ihanuuden kruunua, jota ei koskaan oteta
pois.»
National Sermons.
Nämä seikat ovat hyvin katkerat [tarkoittaa erästä kuoleman tapausta

sodassa], enkä minä voi nähdä niissä muuta lohdutusta kuin sen ainoan, että
ne kaikki johtavat meitä kasvoista kasvoihin ihmiselämän todellisuuden
kanssa, semmoisena kuin se on ollut kaikkina aikakausina, ja antaa meille
vakavampia ja kuitenkin enempi rakkautta uhkuvia, enempi inhimillisiä ja
enempi jumalallisia ajatuksia itsestämme ja töistämme täällä alhaalla sekä
niitten kohtalosta, jotka ovat pois menneet, ja herättää meidät noista
tarpeettomista, kevytmielisistä haavekuvista (jotka kuitenkin ovat täynnä
kovia tuomioita), joissa me olemme eläneet niin kauvan, luottamaan
elävään Isään, joka todellisesti ja käytännöllisesti hallitsee tätä maailmaa ja
kaikkia maailmoita, ja joka ei tahdo ketään kadotettavaksi, ja sentähden ei
ole unohtanut eli yhtäkkiä ruvennut vihaamaan eli kiusaamaan yhtä ainoata
sielua, joka on lähtenyt tästä elämästä toiseen. Kaikki ovat meidän Isämme
kädessä; ja, oi siunattu ajatus, vaikkakin he menisivät alas tuonelaan, niin
Sinä sielläkin olet». Ps. 139:8.
Jesus on Vapahtaja, Pelastaja, tuo suuri Parantaja, joka parantaa sekä

sielun että ruumiin. Ei mitään tuskaa tunneta eikä kyyneliä vuodateta maan
päällä, joista Hän ei huolehtisi. Ei ketään ihmistä maan päällä kuole
nuorena, jota Hän minun luullakseni ei murehtisi. Sitä emme voi sanoa,
mikä Häntä nyt estää parantamasta jokaista tautia, huojentamasta jokaista
murhetta, kuivaamasta jokaista kyyneltä. Mutta sen voimme sanoa olevan
Hänen tahtonsa, ett'ei kukaan hukkuisi. Sen voimme sanoa että Hän on yhtä
halukas kuin koskaan parantamaan sairaita, puhdistamaan spitalisia,
ajamaan ulos perkeleitä, opettamaan tietämättömiä, sitomaan särjetyitä
sydämiä. Sen voimme sanoa, että Hän tahtoo edelleen tehdä tätä yhä enempi
ja enempi, vuosi vuodelta, polvi polvelta. Sen voimme sanoa, Raamatun
mukaan, että Kristus on voimallisempi kuin perkele. Sen voimme sanoa että
Kristus ja kaikki hyvät ihmiset, hurskasten ihmisten henget, jotka tehdään
täydellisiksi, viisaat ja suuret Jumalan silmissä, jotka ovat hyljänneet
kirjansa, puheensa, kirjotuksensa samoinkuin kalliit perintönsä, ja ovat
taistelleet, taistelevat ja tahtovat taistella loppuun asti vihollista vastaan, ja
syntiä, sortoa, kurjuutta, sairautta ja kaikkea vastaan, mikä turmelee ja
pimentää Jumalan hyvän maanpiirin — sen voimme sanoa että he voittavat
lopuksi; sillä Kristus on voimallisempi kuin perkele; hyvä on voimallisempi
kuin paha, valo on voimallisempi kuin pimeys; Jumalan Henki, joka antaa
elämää, terveyttä ja järjestystä, on voimallisempi kuin kaikki pahat tavat ja
epäjärjestys ja julmuus ja taikausko, jotka tekevät monen elämän
onnettomaksi ja mikäli me voimme nähdä, hävittävät tuhansien sielut. Niin,
minä sanon, että Kristuksen valtakunta on semmoinen valtakunta, jossa
ruumis ja sielu tulee terveeksi ja vapautuu, ja se on voittava, se on leviävä
ja se on kasvava, kunnes tämän maailman kansat ovat tulleet Jumalan ja
Hänen Kristuksensa kuningaskunniksi. Kristus hallitsee ja tahtoo hallita,
kunnes Hän on saanut kaikki vihollisensa jalkainsa astinlaudaksi, ja
viimeinen Hänen vihollisistaan, joka on hävitettävä, on kuolema. Kuolema
on Hänen vihollisensa, jonka Hän on voittanut nousemalla ylös kuolleista;
ja se päivä on tuleva, jolloin ei mitään kuolemaa enää ole — jolloin sairaus
ja suru ovat tuntemattomat, ja Jumala on kuivaava kyyneleet kaikkien
silmistä. Minä sanon sen uudelleen — elä koskaan sitä unhota — Kristus on
Kuningas, ja Hänen kuningaskunnassaan vallitsee terveys, elämä ja
vapahdus kaikesta pahasta. Niin on aina ollut ensimäisestä kerrasta, jolloin
meidän Herramme paransi spitalisen Galileassa, ja niin on aina oleva
maailman loppuun asti.
National Sermons
Kristuksen kasvojen hengellinen ihanuus Kirkastusvuorella osoitti Hänen
oppilailleen, että Hän oli hengellinen Kuningas, jonka suuruus on voiman,
viisauden, kauneuden ja rakkauden Hengessä, jonka Jumala oli Hänelle
antanut rajattomasti; se osoitti myös että oli jotain semmoista kuin
hengellinen ruumis — jommoisen me kaikki kerran saamme, jos meidät
löydetään Kristuksessa, silloin kun vanhurskasten ylösnousemus tapahtuu
— semmoinen ruumis, joka ei salaa ihmisen henkeä, niin kuin täällä
tapahtuu, kun ruumis on elämän vaivojen ja sairauden ja turmeluksen
alaisena; mutta on olemassa hengellinen ruumis — ruumis, joka on täyttyvä
meidän hengellämme, joka on tuleva meidän hengellemme täysin
kuuliaiseksi — ruumis, jonka läpi meidän henkemme ihanuus on loistava,
samoin kuin Kristuksen Hengen ihanuus loisti Hänen ruumiinsa läpi
kirkastuksessa. »Veljet, me emme tiedä, miksi me tulemme; mutta me
tiedämme, että koska Hän ilmestyy, tulemme me Hänen kaltaisikseen; sillä
me saamme nähdä Hänen semmoisena kuin Hän on.» 1 Joh. 3:2.
Village Sermons.
Minä uskon, sanoo uskontunnustus, ruumiin ylösnousemisen. Raamattu

opettaa meitä uskomaan, että jokainen meistä, ihmisolentoina, miehinä ja
naisina, pääsemme mukaan tuona ihanana päivänä; ei ainoasti henkinä,
jotka ovat tulleet erilleen ruumiista (semmoisista puhuu Raamattu, Jumalan
kiitos, vähän eli ei ollenkaan), vaan todellisina elävinä ihmisolentoina,
omine uusine ruumiineen, uuden maan päällä ja uuden taivaan alla.
Sentähden, sanoo David, on minun lihanikin asuva turvassa (Ps. 16:9) eikä
ainoasti minun henkeni ja sieluni, vaan minun ruumiinikin. Sillä Herra, joka
ei ainoasti kuollut, vaan nousi jälleen ylös ruumiillaan, Hän on herättävä
meidänkin ruumiimme, sopusoinnussa sen mahtavan työn kanssa, jonka
kautta Hän tekee itselleen alamaiseksi kaikki; ja silloin on jokaisen olento,
ruumis, sielu ja henki, saapa täyden kehityksensä ja loistava Hänen
ijankaikkisessa, loppumattomassa ihanuudessaan. Tätä me toivomme.
National Sermons.
Ne jotka kuolevat Jumalan pelossa ja Kristuksen uskossa, eivät todella

maista kuolemaa; heillä ei ole mitään kuolemaa, vaan he ainoasti muuttavat
toiseen paikkaan ja toiseen olomuotoon; he siirtyvät samassa uuteen
elämään kaikkine lahjoineen ja tunteineen; yhä edelleen ovat he samoja
eläviä, ajattelevia, toimivia olennoita, kuin he olivat täällä maan päällä. – –
Lepoa he saavat — ja lepoa he tahtovat, jos he lepoa tarvitsevat. Mutta
mikä on heidän leponsa? Ei työn puutetta, vaan mielen lepoa. Tosi lepoa on
saada levätä synnistä, surusta, pelosta, epäilyksestä, murheesta — ennen
kaikkea saada levätä pahimmasta uupumuksesta, nim. siitä että tietää
velvollisuutensa eikä kykene sitä täyttämään. Se on totinen lepo — Jumalan
lepo, joka aina tekee työtä ja aina lepää; samoin kuin tähdet päämme päällä
aina liikkuvat, tuhansia peninkulmia päivässä, ja kuitenkin aina täydellisesti
lepäävät; sillä ne liikkuvat määrätyssä järjestyksessä, sopusointuisesti ja
täyttävät sitä lakia, jonka Jumala on niille antanut. Täydellinen lepo
täydellisessä työssä, se on varmaankin autuaitten henkien lepo, kunnes
kaikkien kappalten täydellinen suoritus tapahtuu, kun Kristus saapi
valittuinsa luvun täyteen. Ja jos näin on, mikä lohdutus meille, jotka
olemme kuolevat, ja mikä lohdutus meille, jotka olemme nähneet toisten
kuolevan, jos kuolema vain on uusi syntyminen korkeampaan elämään ja
jos kaikki, mikä meissä muuttuu, on ruumista — joka on meidän kotelo eli
kuori — se on samallainen muutos kuin simpukalla, joka heittää pois
vanhan nahkansa ja tulee ulos terveenä ja iloisena, taikka kuin matelevalla
toukalla, joka murtautuu vankeudestaan eli kotelostaan ja levittää siipensä
päiväpaisteessa kuin sievä kesälintu. Missä on siis kuoleman oka, jos ei
kuolema voi vahingoittaa, myrkyttää tai turmella mitään siitä, jonka tähden
ystävämme rakastavat meitä; ei mitään siitä, jolla me voisimme palvella
Jumalaa tai ihmisiä? Missä on haudan voitto, kun se ei voi painaa meitä
alas, vaan päinvastoin vapauttaa meidät juuri siitä, mikä painaa meitä —
nim. kuolevaisesta ruumiista?
Water of Life — Sermons.
Katsokaa kukkasia kedolla. Meidän on otettava Herramme sanat tarkasti.

Hän puhuu liljoista, niistä lyökkikasveista, jotka joka kevät kukkivat
tuhatlukuisin itämaitten heinikoissa. Koko talven ovat ne kuolleina, maan
sisälle kätkettyine juurineen. Mutta niin pian kuin kevätaurinko paistaa
niitten haudoille, heräävät ne äkkiä elämään ja kaunistuvat semmoisiksi
kuin Jumala ne haluaa, ja jokainen siemen saapi erityisen muotonsa. Ne
kylvetään katoovaisina, ne nousevat ylös katoomattomina; ne kylvetään
heikkoina ja nousevat ylös voimakkaina; ne kylvetään häpeällisinä ja
nousevat ylös kunniassa (1 Kor. 15:42, 43); heikkoina, väririkkaina,
täyttäen ilman tuoksuilla ovat ne kuolemattomuuden kuvina, jotka
soveltuvat enkelien kruunuiksi.
Katsokaa liljoja kedolla, kuinka ne kasvavat. Sillä samoin on myöskin

kuolleitten ylösnousemus. Niin, ei ilman Jumalan sallimusta tai oikeastaan
jumalallisen neuvon kautta on tuo siunattu Pääsiäisen aika määrätty kirkon
keskuudessa kaikiksi ajoiksi vietettäväksi sinä vuoden aikana, jolloin maa
puistaa talviunen päältään, jolloin linnut palajavat takasin ja kukkaset
alkavat puhjeta, jolloin jokainen siemen, joka putoaa maahan ja kuolee ja
nousee maasta jälleen uuden muotoisena, on meille todistuksena Kristuksen
ylösnousemisesta; ja samalla on se todistuksena siitä, että me nousemme
kuolleista, että samoin kuin siemenen on käynyt, samoin on meissäkin
elämä voittanut kuoleman. Samoin on jokainen lintu, joka palajaa takasin
laulamaan ja rakentamaan pesänsä meidän läheisyyteen, jokainen kasvi,
joka puhkeaa kukalle, todistuksena meille meidän Herramme
ylösnousemisesta ja meidän ylösnousemisesta. – – Ne kuulevat Herran
kutsumista, Hänen, joka antaa elämän, ja palaavat takasin elämään
ikäänkuin edustajina ja merkkinä meille Kristuksesta, niitten Luojasta, joka
oli kuollut, mutta on tullut eläväksi jälleen, joka hävisi tuonelaan Pääsiäis-
iltana, ja joka löydettiin jälleen taivaassa ijankaikkisiksi ajoiksi. Sillä tavoin
joka kerta kuin tuo siunattu Pääsiäis-aika palajaa, muistutetaan meitä maan
heräämisellä talviunestaan meidän Herran Jesuksen Kristuksen
ylösnousemisesta ja se on meille todistuksena, että kerran on elämä voittava
kuoleman, valo voittava pimeyden, vanhurskaus voittava synnin, ilo
voittava surun, sitte kun koko luomakunta, joka huokaa ja kärsii tuskaa aina
tähän asti, on toimittava sen, mitä varten se työtä tekee — kun syntyy uusi
taivas ja uusi maa, jossa ei ole huokausta eikä surua, vaan jossa Jumala on
kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä.
Kuolema ei ole kuolema, jos se ei tapa meissä muuta kuin sen, joka estää
meitä täydellisestä elämästä. Kuolema ei ole kuolema, jos se
silmänräpäyksessä kohottaa meidät pimeydestä ylös valkeuteen,
heikkoudesta voimaan, synnistä pyhyyteen. Kuolema ei ole kuolema, jos se
viepi meidät lähemmäksi Kristusta, joka on elämän lähde. Kuolema ei ole
kuolema, jos se täydelliseksi tekee uskomme ja antaa sen toteutua
näkemisessä ja antaa meidän nähdä Hänet, johon olemme uskoneet.
Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi meidät niitten luo, joita olemme
rakastaneet ja kadottaneet, joitten edestä olemme eläneet ja joitten edestä
edelleen halajamme elää. Kuolema ei ole kuolema, jos se yhdistää lapsen
sen äidin kanssa, joka oli mennyt tuonelaan edeltä. Kuolema ei ole
kuolema, jos se ainiaaksi poistaa edeltä päin menneeltä äidiltä hänen
tuskansa ja pelkonsa ja antaa hänen nähdä, Vapahtajansa armollisten
kasvoin edessä, tietyn ja varman lupauksen siitä, että kaikki hänen jälkeensä
jättämät ovat turvassa, turvassa Kristuksen luona ja Kristuksessa, tämän
kuolevaisen elämän tapauksissa ja vaaroissa. Kuolema ei ole kuolema, jos
se vapauttaa meidät epäilyksestä ja pelosta, vaiheista ja muutoksista, ajasta
ja paikasta ja kaikesta, mitä aika ja paikka synnyttää ja sitte hävittää.
Kuolema ei ole kuolema; sillä Kristus on voittanut kuoleman omasta
puolestaan ja niitten puolesta, jotka uskovat Häneen.
Water of Life — Sermons.
Jumalan äärettömästä helmasta, kaiken elämän lähteestä, olemme me

tulleet; itsekkään, myrskyisen nuoruuden kuluttua vuodattaen katumuksen
kyyneleitä — ei juuri liika myöhään; ei aivan täydellisesti hyödyttömän
miehuuden ijän elettyämme; hitaan ja kylmän vanhuuden vietettyämme
käännymme takasin Hänen luokseen, josta olemme tulleet; Jumalan
helmaan vielä kerran — voidaksemme tulla perille jälleen toivottavasti
varustettuina uusilla tiedoilla ja uudella voimalla jalompiin töihin. Amen.
Essaya.
VII.
RUKOUS SYVYYDESTÄ.
»Oi Jumala, kuule minun rukoukseni, eläkä peitä itseäsi minun

innokkaalta pyynnöltäni! Ota minusta vaari ja kuule minua, että minä
surkeasti valitan rukouksissani ja parun.» Ps. 55:2,3.
»Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani

tykö minä huudan; ja Hän kuulee minun ääneni templistään, ja minun
huutoni tulee Hänen eteensä, Hänen korviinsa.» Ps. 18:7.
»Herra on läsnä kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat – – Hän kuulee

heidän huutonsa ja auttaa heitä.» Ps. 145:18,19.
»Silloin kun minä Sinua avukseni huudan, niin Sinä kuulet minua, ja
annat minun sielulleni suuren väkevyyden.» Ps. 138:3.
Kuta vanhemmaksi minä tulen, ja kuta enempi minä näen tämän

katoovaisen elämän tapahtumia ja muutoksia, ja ihmissydämen tarpeita ja
kaipauksia, sitä tärkeämmältä näyttää tämä kysymys: Onko jossain paikassa
avaruudessa olentoa, joka voipi kuulla meidän rukouksiamme? Onko
rukous tarpeeton hulluus vai korkein viisaus? Minä sanon: Onko olemassa
olentoa, joka aina voipi kuulla rukouksiamme? Minä en tarkoita olentoa,
joka aina vastaa niihin ja antaa meille kaikki, mitä pyydämme; mutta
semmoista, joka pienimmässäkin tahtoo kuulla, tahtoo kuunnella, tahtoo
tutkia, mikä on hyödyllistä antaa meille, ja sitte siihen katsoen antaa meille
tai kieltää meiltä sen, mitä olemme rukoilleet.
Niin pian kuin ihminen alkaa pyrkiä raakalaisesta muodostumaan

sivistyneeksi olennoksi, herää hänen sydämessään omituinen halu Jumalan
palvelukseen; onko tämä halu pidettävä lapsellisena unelmana, kun ihminen
kehittyy vielä korkeammalle kannalle? Ovatko kaikkien ihmisten
kokemukset, pakanain yhtä hyvin kuin kristittyin, kaikkina aikakausina
tyhjäksi arvattavat? Ovatko tämän kärsivän ja epäilevän ihmiskunnan
kaikki valitukset turhaan nousseet korkeuteen? Ovatko pyhäin rukoukset,
laulajain ylistyslaulut, marttyyrien kuolintuskat, runoilijain pyrinnöt,
viisasten ajatukset, sorrettujen huudot, äidin rukoukset lapsensa puolesta,
nuoren tytön esirukoukset kaukana taistelutantereella olevan rakastettunsa
edestä, sotilaan vastaukset hänen rukouksiinsa, kun hän sanoo sieltä kaukaa:
»elä pelkää, minä olen Jumalan käsissä» — — kaikki nämä ihmiskunnan
jaloimpien, puhtaimpien, kauneimpien ja jumalallisimpien tunteitten
ilmaukset — ovatko ne olleet turhat? Ovatko ne olleet häpeemättömiä
vaatimuksia, kaunisten unelmain utukuvia, jotka haihtuivat tyhjään ja
turhaan? Onko turhaan tuijottanut jokainen kärsivä, etsivä sielu, joka läpi
aikakausien on tuijottanut ylöspäin pimeyteen tuntematonta kohti, toivossa
saada kerran nähdä vilahdukselta jumalallisen Silmän, joka näkee kaikki ja
järjestää kaikki ja huolta pitää kaikesta? Voi, hyvät ystävät, ne jotka uskovat
tai kuvailevat uskovansa semmoisia (että tämä kaikki olisi turhaa) ja voivat
semmoisia oppia levittää muille säälimättä ja surematta, eivät totta tosiaan
tiedä mitä ryöstävät ihmissuvulta, joka jo on kyllin kurja oman hulluutensa
ja oman syntinsä tähden — ihmissuvulta, joka toivomatta Jumalaan ja
Kristukseen todellakin on muinaisen Homerin sanoessa kurjempi kuin
eläimet kedolla.
Kun ihmissydän kysyy: Eikös meillä ole ainoasti Jumala taivaassa, vaan
myös Isä taivaassa? — niin voipi siihen kysymykseen vastata ainoasti
meidän Herramme Jesus Kristus. Hän sanoi oikein: »Ei kukaan tule Isän
tykö muuten kuin Minun kauttani.» Joh. 14:6. »Ainokainen Poika, joka on
Isän helmassa, on ilmoittanut Hänet.» Joh. 1:18. Ja sentähden voimme
löytää loppumattoman lohdutuksen sanoissa: »Semmoinen kuin Isä on,
semmoinen on Poika ja semmoinen on Pyhä Henki». Sillä nyt tiedämme
että keskellä Jumalan valtaistuinta istuu Ihminen, joka on Jumalan kunnia
kirkkaudessaan ja Hänen olentonsa perikuva, — ylimäinen pappi, jolla
voipi olla myötätuntoisuutta meidän heikkouksillemme, kun me näemme
että Häntä kiusattiin kaikessa samoin kuin meitä. Hebr. 4:15. Hänen
puoleensa voimme huutaa ihmisen innolla ja ihmisen sanoilla, koska
tiedämme että Hänen ihmissydämensä vastaa meidän ihmissydämille, ja
että Hänen ihmissydämensä on liitetty yhteen Hänen jumalallisen Henkensä
kanssa, ja että Hänen jumalallinen Henkensä on sama kuin Hänen Isänsä
jumalallinen Henki; sillä Heidän tahtonsa ja Heidän mielensä ovat yksi, ja
Heidän tahtonsa ja Heidän mielenlaatunsa ovat rajatonta rakkautta syntisiin
ihmisiin.
Niin, me voimme suuressa hädässämme uskossa katsoa Kristuksen

pyhiin kasvoihin ja uskossa turvautua Hänen pyhään sydämeensä ja sanoa:
Jos se on hyvä minulle, antaa Hän mitä minä rukoilen; ja jos ei Hän anna,
tapahtuu se siksi että sekin on hyvä minulle ja myöskin muille. Kaikissa
tämän kuolevaisen vaelluksen vaiheissa ja muutteissa voimme sanoa
Hänelle, samoin kuin Hän sanoi tuona juhlallisena hetkenä: »Jos
mahdollinen on, niin menkään pois minulta tämä kalkki! ei kuitenkaan niin
kuin Minä tahdon, vaan niin kuin Sinä» (Mat 26:39), ja voimme olla varmat
että Hän kantaa tämän rukouksen Hänen Isänsä ja meidän Isämme eteen,
Hänen Jumalansa ja meidän Jumalamme eteen; ja mikä ikinä tämä vastaus
tuleekaan olemaan, minkä Hän antaa, jonka tiet eivät ole niin kuin meidän
tiemme ja jonka ajatukset eivät ole niin kuin meidän ajatuksemme, niin
rukous ei ole turhaan kaikunut ylös Kristuksen tykö.
Minä olen rukoillut kauvan ja totisesti enkä ole enää pelkoa täynnä.
»Kaikki mitä te rukoilette uskossa Minun nimeeni, sen te saatte.» Mat.
21:22. »Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.» Mark. 9:9. Nämä
kaksi lausetta olivat minun linnoitukseni, kun kurjuuden yö oli
pimeimmillään, ja näitten voimasta pääsemme voitolle. Sentähden elä
kiusaa itseäsi, elä ole suruinen; mitä Jumalalla on mielessään, sen Hän
tekee.
Kuta kauvemmin minä elän, sitä tarkemmin näen että Herran Rukous on
kaikkien rukousten malli; päätä itse olisko mitään ajatusta rukoilla Jumalaa
muuttamaan maailman kulkua yhdessä hengen vedossa, kun sanomme:
»Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä» – – Ei minulla ole mitään sitä
vastaan että rukoilemme erityisiä asioita. Jumala siitä varjelkoon! Teenhän
minä itsekin niin. Minä voin yhtä vähän jättää sen tekemättä kuin lapsi
voipi pimeässä olla kutsumatta äitiään. Kun me rukoilemme: »Elä salli
meidän tänään mihinkään vaaraan saattaa itseämme», näyttää minusta kuin
pitäisi meidän huomauttaa painolla enempi sanoja »saattaa itseämme» kuin
»vaaraan», eikä rukoilla Jumalaa ottamaan pois vaaraa muuttamalla
luonnon järjestystä, vaan antamalla meille valoa ja johtoa välttämään
vaaraa.
Rukoile yötä päivää hyvin hiljaa, niinkuin pieni väsynyt lapsi, kaikkea
mitä tarvitset sekä ruumiin että sielun tarpeeksi — pienintä yhtä hyvin kuin
suurinta — ei mikään ole liika paljo rukoilla Jumalalta — ei mikään ole
liika suurta Hänelle antaa — ja koeta kiittää Häntä kaikesta. Kunnia olkoon
Sinulle, oi Jumala!
Kun sinä olet syvyydessä — olkoon se mikä tahansa syvyys — huuda

Jumalalle: Jumalalle itselleen eikä kenellekään muulle kuin Jumalalle. Jos
sinä voit tulla puhtaan lähteen silmukkaan, miksi joisitkaan joesta, joka on
voinut koota likaisuutta juostessaan? Jos voit mennä Jumalan itsensä luo,
miksi menisitkään jonkun Jumalan luodun olennon luo, olkoonpa hän
kuinkakin pyhä, puhdas ja rakkautta täynnä? Mene Jumalan luo, joka on
valojen valo, elämäin elämä. Hänestä kaikki hyvyys virtaa.
Mene siis Hänen itsensä luo. Huuda Jumalalle, Herralle itselleen,

syvyydestä, olkoonpa se kuinka syvä tahansa. Jos David, vanhan ajan
juutalainen, voi sen tehdä, kuinka paljoa enemmän me, jotka olemme
Kristukseen kastetut; kuinka paljoa enempi me, jotka pääsemme yhdessä
Hengessä Isän tykö; kuinka paljoa enempi me, jotka joka paikassa voimme
»astua uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupeuden saisimme» ja
löytäisimme armon, koska apua tarvitsemme. Hebr. 4:16. Jos Hän on sen
luvannut, eikö Hän silloin annakin sitä? Jokaiselle teistä — kuinka heikko,
kuinka tietämätön, kuinka syntinen oletkaan, jos sinä halajat tulla vapaaksi
niistä synneistä — on tämä armo annettu; meillä on vapaus huutaa
syvyydestä Jumalan itsensä puoleen, joka loi auringon ja tähdet, koko
taivaan ja maan; meillä on vapaus seista kasvoista kasvoihin Isän kanssa,
joka on luonut kaikki ihmishenget, ja kiintyä siihen ainoaan Olentoon, joka
ei koskaan voi erehtyä taikka muuttua, ainoaan kuolemattomaan,
ijankaikkiseen Jumalaan.
Se siemen, jonka kylvämme — katumuksen siemen, nöyrtymisen siemen,
murheellisten rukousten ja avun huutojen siemen — on juurtuva ja kasvava
ja kantava hedelmän, me emme tiedä miten, Jumalan soveliaana aikana, jota
ei voida muuttaa. Me olemme kenties murheellisia ja uupuneita; meidän
silmämme odottavat ja kaipaavat Herraa, ehkäpä enempi kuin niitten, jotka
odottavat päivän koittoa, sitä aamua, joka on tuleva ja tuleekin; sillä aurinko
on varmasti nouseva ja päivä on varmasti valkeneva, ja Vapahtaja on
varmasti vapahtava ne, jotka Hänen puoleensa huutavat.
Sille sieluraukalle, joka on alakuloinen, joka on alhaalla ja syvyydessä,

joka tuntee oman heikkoutensa, hulluutensa, tietämättömyytensä,
syntisyytensä, ja joka syvyydestä huutaa Jumalalle kuin eksynyt lapsi
huutaa isänsä jälkeen — niin, samoin kuin eksynyt vuona huutaa emonsa
jälkeen — semmoisesta sieluraukasta, jonka rukoukset ehkä ovat sekavia,
typeriä ja huonosti sointuvia, — semmoisesta on kirjoitettu: »Herra tukee
kaikkia kaatuvia; läsnä on Herra kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat;
Hän tekee mitä Häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa ja
pelastaa heitä.» Ps. 145:14,18,19.
VIII.
RUKOUKSIA JA TUNNUSTUKSIA.
Uskollisuudesta ja Jumalan kaltaisuudesta.
Ijankaikkinen Karitsa! joka olet yli kaiken ajan ja paikan! Oi Jumalan

Karitsa, joka olit lyöty ijankaikkisuudessa, ennen kuin maailman perustus
laskettiin! Oi Karitsa, joka makaat lyötynä ijankaikkisesti Jumalan
valtaistuimen keskellä! Anna elämän veren, joka vuotaa Sinusta ulos,
valmistaa minulle anteeksi antamus kaikesta menneestä; suo elämän veden,
joka vuotaa sinusta, antaa minulle voimaa tulevaisuuteen. Minä tulen
heittääkseni pois oman elämäni, minun itseni ja itsekkyyteni elämän, jonka
petolliset halut ovat turmelleet, etten enää eläisi sitä elämää, vaan ottaisin
vastaan Sinun elämäsi, joka on luotu Jumalan kuvaksi, vanhurskaudeksi ja
totiseksi pyhyydeksi, että minä eläisin sitä elämää aina ja ijankaiken, ja
tuntisin sen olevan itsessäni elämän lähteen, joka minussa kuohuu
ijankaikkiseen elämään. Ikuinen Hyvyys, tee minut hyväksi niin kuin Sinä.
Ikuinen Viisaus, tee minut viisaaksi niin kuin Sinä. Ikuinen vanhurskaus,
tee minut vanhurskaaksi niin kuin Sinä. Ikuinen Rakkaus, tee minut
rakastavaiseksi niin kuin Sinä. Amen.
Valkeudesta.
Oi Herra! Rakkaus, joka täyttää koko maailman, Valo, joka valaisee
jokaisen maailmaan tulevan ihmisen (Joh. 1:9), ota pois minusta kaikki
minun sieluni pimeys ja minun sydämeni kovuus. Täytä minut Sinun
valollasi, että minä näkisin kaikki valkeudessa. Täytä minut Sinun
rakkaudellasi, että minä rakastaisin kaikkia, mitä Sinä olet luonut. Amen.
Tule luoksemme, oi Herra! avaa sielumme silmät, ja näytä meille ne

asiat, jotka kuuluvat rauhaamme ja elämämme vaellukseen, että vaikkakin
kaikki ihmisen keksinnöt ja suunnitelmat saavat lopun, ulottuvat Sinun
käskysi määrättömiin (Ps. 119:96) — kyllin laajalti rikkaille ja köyhille,
oppineille, kauppiaille ja työmiehille, onneksemme tässä elämässä ja
pelastukseksemme tulevassa elämässä. Amen.
Totisesta ihanuudesta.
Oi Jumala, poista meistä kaikki, mikä on itsekästä, turhamaista ja

alhaista, ja herätä meissä eloon kaikki, mikä on Jumalan kaltaista ja
Jumalan puolesta, niin että me lopuksi pääsemme totiseen ihanuuteen, joka
ei johdu itsekkäästä kunnian himosta, ei itsekkäästä ylpeydestä, ei
itsekkäästä mukavuudesta, vaan salli meidän vapautua kaikista itsekkyyden
muodoista — päästen siihen ihanuuteen, joka yksin Kristuksella on
täydellisyydessä — siihen ihanuuteen, jonka edessä kerran kaikki polvet
notkistuvat, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat (Fil. 2: 10) —
ja myöskin siihen ihanuuteen, että opimme tekemään velvollisuutemme,
ottamatta huomioon, mitä se maksaa meille, siinä asemassa, mihin Hänen
taivaallinen Isänsä on kunkin meistä kutsunut. Amen.
Pyhyydestä.
Oi Herra Jesus Kristus! Kohota minua ylöspäin Sinun kanssasi, että
oppisin tuntemaan elämän salaisuuksia, että käyttäisin maallista elämää
erityisenä ilmauksena ja esikuvana taivaallista elämää varten; ja,
käyttäessäni Sinun kunniaksesi luonnollista ruumistani, että minut
kohotettaisiin ylös voidakseni käyttää hengellistä ruumista. Amen.
Puhtaudesta ja hyvyydestä.
Puhdista Sinä, Herra, minua, muuten en koskaan puhdistu; pese Sinä

minua, sillä ainoasti siten voin minä tulla puhtaaksi. Sillä Sinä et vaadi
mitään ulkonaista tai tunteita, et ylpeyttä etkä itsepetosta, vaan totuutta
kaikkein sisimmässä, ja Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään viisautta
salaperäisellä tavalla.
Oi Jumala, Sinä olet hyvä, vaan minä olen paha; juuri siitä syystä tulen
minä luoksesi. Minä tulen, että minut tehtäisiin hyväksi. Minä ihailen Sinun
hyvyyttäsi, ja minä halajan saada sen omakseni, vaan minä en sitä taida,
ellet Sinä auta minua. Puhdista minua, tee minut puhtaaksi. Puhdista minut
salaisista virheistäni ja istuta minun sisimpääni totuus. Tee minun kanssani,
mitä tahdot. Kasvata minua niinkuin tahdot. Rankaise minua, jos se on
välttämätöntä. Tee minut ainoastaan hyväksi. Amen.
Sinä Herra tunnet meidän sydämemme salaisuudet. Elä sulje korviasi

meidän rukoukseltamme; vaan armahda meitä, oi pyhä Herra! Oi
kaikkivaltias Jumala! Sinä kunnian arvoisa, ikuinen Tuomari! Elä salli
meidän luopua pois Sinusta minkään maallisen kiusauksen tähden taikka
lihan tai kiusaajan houkutuksesta. Herra, minä olen tämmöinen kuin olen; ja
mikä minä olen — hyvin köyhä, kurja, syntinen henkilö. Mutta Sinä Herra
olet semmoinen kuin olet; ja mikä olet Sinä — täydellinen! Sinä olet
hyvyys itse. Ja sentähden voit ja tahdot Sinä tehdä minut siksi, kuin minun
lopuksi on tultava, hyväksi henkilöksi Sinulle voin minä jättää kuormani,
tämän oman itseni, joka ei tahdo kuolla, jota minä kuletan ympäriinsä
kanssani, liika usein häpeässä ja murheessa. Minä rukoilen Sinua auttamaan
minua sitä kantamaan. Johda minua, neuvo minua, vahvista minua, kunnes
minä tulen semmoiseksi kuin Sinä tahdot minut: puhtaaksi ja lempeäksi,
totuutta rakastavaksi, yleväksi, rohkeaksi ja taitavaksi, kohteliaaksi ja
jalomieliseksi, velvollisuutensa täyttäväksi ja hyödylliseksi niin kuin Sinun
Poikasi, Jesus Kristus. Amen.
Rukous siitä ettei häpeään joutuisi.
Oi Herra, minä olen masentunut, murtunut — minun sydämeni on

särkynyt minussa. Minulla ei ole mitään sanomista omasta puolestani. Ota
Sinä minut huostaasi. Oi Herra, elä salli minun häpeään joutua. Minä tiedän
olevani heikko, tietämätön ja onnistumaton; täynnä virheitä ja erhetyksiä,
jotka saattavat minut häpeämään itseäni joka ainoa päivä elämässäni. Minä
olen eksynyt niinkuin lammas, joka on jäänyt metsään. Mutta etsi Sinun
palvelijaasi, Herra, sillä en minä unohda Sinun käskyjäsi. Minä koetan
oppia, mikä minun velvollisuuteni on. Minä koetan tehdä velvollisuuteni.
Minä olen riippunut Sinun todistuksissasi. Oi Herra, armahda minua eläkä
salli minun joutua häpeään. Ihmiset voivat häväistä minua. Vaan Sinä Herra
et voi Sinun armosi ja sääliväisyytesi tähden. Elä toki anna minun
kuollessani tai ennen kuolemaani tulla huomaamaan, että kaikki minun
työni on ollut turha; etten minä lopuksi kuitenkaan ole tullut viisaammaksi
taikka hyödyllisemmäksi. Elä anna minun harmaat hiukseni joutua
murheella hautaan. Elä anna minun kuolla se surkea ajatus mielessäni, että
huolimatta kaikesta minun taistelustani tehdä velvollisuuteni on minun
elämäni kuitenkin ollut epäonnistunut, ja minä olen ollut hullu. Elä toki
anna minun herätä tulevassa elämässä joutuakseni yhä enemmän häpeään,
huomatessani että minä läpeensä olen erehtynyt eikä minulla ole mitään
muuta kuin hämmästystä ja häpeää edessäni. Oi Herra, Sinä joka kärsit
kaiken häpeän minun tähteni, pelasta minut tästä häpeästä vielä. Sinä olet
hyvä ja vanhurskas. Sinä et tahdo antaa minun sieluni jäädä helvettiin. Oi
Jumala, Sinuun olen minä uskonut; elä salli minun koskaan joutua häpeään.
Amen.
Sielun rauhasta.
Oi Isä, anna minulle Sinun rauhasi. Minulla ei ole rauhallinen henki

sielussani; ja minä tiedän etten koskaan saa sitä ajattelemalla enkä
lukemalla enkä ymmärtämällä; sillä se on kaikkea sitä korkeampaa ja rauha
on paljoa ylempänä kaikkea sitä, se on Sinun jakamattoman,
liikkumattoman, ehdottoman, ijankaikkisen Jumaluutesi olennossa, jota ei
mikään muutos tai hävitys tässä luodussa maailmassa taikka synti tai
ihmisten tai perkeleitten hulluus koskaan voi muuttaa; vaan joka pysyy
ijankaikkisesti sinä, joka Hän on, täydellisessä levossa ja täydellisessä
vallassa ja täydellisessä rakkaudessa. Lohduta tätä minun rauhatonta,
nälkäistä, valittavaa sieluani, niinkuin äiti lohduttaa sairasta lastaan, jolla on
kuume. Kuinka Sinä teet sen, en minä tiedä. Se käy yli kaiken
ymmärryksen. Mutta vaikkei sairas lapsi voi mennä äitinsä luo, on äiti siinä
saapuvilla ja voipi mennä lapsensa luo. Ja Sinä olet enempi kuin äiti: Sinä
olet ijankaikkinen Isä. Vaikkei kotka voikaan lentämällä päästä aurinkoon,
on aurinko paikoillaan kuitenkin ja voipi vuodattaa valonsa ja lämpönsä
maan päälle kaikkiin esineisiin. Sinä olet enempi kuin aurinko; Sinä olet
kaikkien kappalten valo ja elämä. Vuodata Sinun valosi ja Sinun elämäsi
minuun, niin että minäkin voin nähdä samoin kuin Sinä, ja elää samoin kuin
Sinä elät, sekä olla rauhassa minun itseni ja koko maailman kanssa, samoin
kuin Sinä olet rauhassa Sinun itsesi ja koko maailman kanssa. Vuodata
rakkautesi minuun, että minä voisin rakastaa samoin kuin Sinä rakastat.
Taaskin sanon minä, etten minä tiedä miten, sillä se käypi yli kaiken
ymmärryksen; vaan minä toivon että Sinä tahdot tehdä sen minun edestäni,
minä luotan että Sinä tahdot tehdä sen minun edestäni; sillä minä uskon että
Sinä olet rakkaus, ja että Sinun laupeutesi annetaan kaikille Sinun
luoduillesi. Minä uskon Sinun niin rakastavan maailmaa, että Sinä olet
lähettänyt Poikasi pelastamaan maailmaa ja minua. Minä en tiedä miten,
sillä sekin käy yli kaiken ymmärryksen; mutta minä uskon, että Sinä tahdot
sen tehdä, sillä minä uskon Sinun olevan rakkaus, ja että Sinun laupeutesi
annetaan kaikille Sinun luoduillesi, myöskin minulle. Minä uskon Sinun
tahtosi olevan, että on oleva rauha maassa ja myös rauha minulle, joka olen
levoton ja rauhaton; että on oleva hyvä suosio kaikilla ihmisillä, myöskin
minulla, suurimmalla syntisellä. Amen.
Rukous ennen Pyhää Ehtoollista.
Oi siunattu Jesus! Vapahtaja, joka kärsit kuolon tuskia meidän edestä!

Kaikkivaltias Jumala, joka teit itsesi heikoksi rakkaudesta meihin! Oi,
kirjoita tämä rakkaus niin syvälle meidän sydämiin, ettei joko ilo tai suru,
elämä taikka kuolema voisi heittää sitä sieltä ulos! Sinä olet uhrannut itsesi
meidän edestämme; oi, anna meille sydämiä, jotka ovat halukkaita
uhraamaan meidät itsemme Sinun tähtesi! Sinä olet viinipuu, me olemme
oksat. Anna Sinun verrattoman veresi, joka vuodatettiin meidän edestämme
ristillä, virrata eloa antavana nesteenä meidän sydämemme ja mielemme
läpitse, ja täytä meidät vanhurskaudellasi, että tulisimme uhreiksi, jotka
Sinulle kelpaavat. Herätä meidät uhraamaan Sinulle, oi Herra, ruumiimme,
sielumme, henkemme; ja kaikessa, mitä me rakastamme, ja kaikessa, mitä
me opetamme, kaikessa, mitä me ajattelemme, ja kaikessa, mitä me
teemme, uhraamaan itsemme, työmme, ilomme ja surumme Sinulle; herätä
tekemään työtä Sinun valtakuntasi hyväksi, elämään kuin ne, jotka eivät ole
heidän omansa, vaan Sinun verelläsi ostetut, Sinun lihallasi ravitut; ja tee
meidät nyt mahdollisiksi, Sinun pyhimmässä Sakramentissasi, uhraamaan
Sinulle meidän katumuksemme, meidän rukouksemme ja kiitoksemme,
jotka ovat eläviä, taitavia ja hengellisiä uhria — Sinulle kuuluvia meidän
syntymähetkestä asti —. Sinulle kuuluvia nyt ja ijankaikkisesti! Amen.
Synnintunnustus.
Isä, minä olen syntiä tehnyt Sinua vastaan enkä ansaitse enää Sinun
lapsesi nimeä; mutta minä tulen Sinun luoksesi. Isä, minä vihaan itseäni;
vaan Sinä rakastat minua. Minä en ymmärrä itseäni, vaan Sinä ymmärrät; ja
Sinä tahdot olla armollinen Sinun omia kättesi töitä kohtaan. Minä en voi
johtaa ja auttaa itseäni, vaan sinä voit auttaa minua, ja Sinä sen tahdotkin,
koska Sinä olet minun Isäni, eikä mikään voi eroittaa minua Sinun
rakkaudestasi, tai Sinun Poikasi, minun Kuninkaani rakkaudesta. Minä
tulen ja pyydän päästä osalliseksi Sinusta, juuri sentähden ettei minulla
mitään ole enkä mitään voi antaa Sinulle, vaan makaan Sinun ovellasi kuin
kerjäläinen, täynnä haavoja, haluten saada ravintoa muruista Sinun
pöydältäsi. Ja jos minä mielelläni tahdon auttaa kurjia, kuinka paljoa
enempi Sinä tahdotkaan auttaa minua. Sinun nimesi on rakkaus, ja Sinun
ihanuutesi on Sinun Poikasi Jesuksen Kristuksen kaltaisuus, joka sanoi:
»Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja
Minä tahdon teitä virvoittaa!» Mat. 11:28. »Jos te, jotka pahat olette,
taidatte hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne, kuinka paljoa enempi teidän
taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen sitä anoville.» Luk. 11:13. Amen.
Heikkouden tunnustus.
Oi Jumala, minun Isäni, minä olen Sinun; pelasta minut, sillä minä olen
etsinyt Sinun käskyjäsi. Minä olen Sinun — en ainoasti Sinun luomasi, oi
Jumala — niin ovat myöskin linnut, hyönteiset ja kukkaset, ja ne tekevät
velvollisuutensa paljoa paremmin kuin minä teen, Jumala sen mulle
suokoon anteeksi.
Minä olen Sinun — en ainoasti Sinun lapsesi — vaan minä olen Sinun
koululapsesi. Oi Herra Jesus Kristus, minä pyydän Sinun apuasi niin hyvin
koulunopettajana kuin Herrana ja Vapahtajana. Minä olen pienin Sinun
koululapsistasi; ja kenties myös vähätietoisin ja tyhmin. Minä en voi
kerskata olevani oppinut, jumaluusoppinut, tietoviisas, pyhimys. Minä olen
hyvin heikko, huono oppilas, joka istun alimmalla penkillä Sinun suuressa
koulussasi, joka on koko maailma, ja koetan tavailla Sinun aapisesi
kirjaimia, toivossa että myöhemmin kykeneisin lukemaan koko sanoja ja
koko lauseita Sinun käskyissäsi, ja sittekun olen ne oppinut, toivon voivani
tehdä niitten mukaan. Jos Sinä vain tahtoisit opettaa minulle ohjeesi, oi
Herra, niin koetan minä noudattaa niitä aina loppuun asti; sillä minä halajan
seista Sinun puolellasi ja tehdä Sinun töitäsi. Minä halajan auttaa — vaikka
kuinka vähän voisinkin — tehdäkseni itseni ja lähimäiseni paremmaksi.
Minä halajan tulla hyödylliseksi enkä hyödyttömäksi, hedelmää kantavaksi
puuksi enkä vahingolliseksi rikkaruohoksi Sinun puutarhassasi; ja
sentähden rukoilen minä, ett'et leikkaisi minua poikki tai nyhtäisi irti taikka
sallisi saastaisten olentojen tallata minua jalkoihinsa.
Osoita, oi Herra, laupeutta minulle minun hädässäni sen totuuden tähden,

jota minä halajan oppia, ja sen hyvän tähden, jota minä halajan tehdä.
Joskin minä olen heikko kasviraukka, olen minä kuitenkin Sinun istuttamasi
kasvi, joka pyrkii kasvamaan ja kukoistamaan ja hedelmää kantamaan
ijankaikkiseen elämään; etkä Sinä tahdo halveksia kättesi töitä, oi Herra,
Sinä, joka kuolit, että minä saisin elää. Sinä et salli minun hukkua. Minä
olen riippunut Sinun todistuksissasi. Oi Herra, elä salli minun häpeään
joutua! Amen.
Hengellisesti sekaantuneen tunnustus.
Oi Jumala, Sinä tiedät ja yksin Sinä, kuinka paljon minulla on oikein ja

kuinka paljon väärin. Minä antaudun Sinun käsiisi, varmana siitä, että Sinä
menettelet rehellisesti, vanhurskaasti ja rakkaudessa minun kanssani,
niinkuin isä poikansa kanssa. Minä en voi väittää olevani parempi kuin
olen; enkä minä tahdo tehdä itseäni huonommaksi kuin olen.
Todellisuudessa en minä siitä mitään tiedä. Minä olen tietämätön
ihmisolento, joka en koskaan täysin tiedä, kuinka paljon minä olen oikeassa
ja kuinka paljon väärässä. Minä huomaan että valo ja pimeys taistelevat
keskenään minun sydämessäni, enkä minä voi tehdä eroitusta niitten välillä.
Mutta Sinä sen voit, Herra. Sinä tiedät eroituksen. Sinä olet luonut minut;
Sinä rakastat minua; Sinä olet lähettänyt Poikasi maailmaan tehdäksesi
minusta sen, mikä minun tulee olla. Sinä et tahdo minun hukkuvan, vaan
tulevan totuuden tuntoon; ja sentähden uskon minä, etten huku, vaan tulen
tietämään totuuden Sinusta, omasta luonteestani, minun velvollisuuksistani
ja kaikesta, mitä tarvitsen tietää. Sentähden, oi Herra, tahdon minä käydä
rohkeasti eteenpäin ja täyttää velvollisuuteni niin hyvin kuin voin päivä
päivältä, joskaan en täydellisesti, ja rukoilla Sinua päivä päivältä
ravitsemaan minun sieluni jokapäiväsellä leivällä. Sinä ravitset ruumiini
jokapäiväsellä leivällä. Kuinka paljoa enemmän sinä tahdot ravita minun
olentoni ja sydämeni, joka on paljoa suuremman arvoinen Sinulle kuin
minun ruumiini. Herra, minä tahdon uskoa Sinuun sekä ruumiin että sielun
puolesta; ja minua tarvitaan oikaista synteini tähden, tiedän minä hyvinkin
sen, että pahinta, jota voipi tapahtua minulle tai jollekin ihmiselle, on tehdä
väärin eikä tulla oikaistuksi, ja parasta on saada ohjausta oikeaan, vaikkakin
kovain iskujen kautta, niin usein kuin minä eksyn pois tieltä. Sentähden, oi
Herra, tahdon minä kärsiä rangaistukseni hiljaa ja miehuullisesti ja koettaa
kiittää Sinua siitä, niinkuin minun pitäisi; sillä minä tiedän ett'et tahdo
rangaista minua enempi kuin ansaitsen, vaan paljoa vähemmän kuin
ansaitsen. Minä tiedän että Sinä tahdot rangaista minua ainoasti saadaksesi
minua menemään itseeni ja oikasemaan itseäni, puhdistaakseni itseäni ja
vahvistaakseni itseäni. Oi Herra, minä uskon, Sinun oman sanasi tähden
minä uskon sen — ansaitsematta niinkuin se kunnia, että Sinä olet minun
Isäni ja rakastat minua; Sinä et vaivaa ketään ihmistä halulla etkä saata
murhetta ihmisten lapsille huonoista vaikuttimista tai uhalla. Sinä et tahdo
minun tai kenenkään muun ihmisen kadotusta; vaan Sinä tahdot että kaikki
ihmiset autuaiksi ja totuuden tuntoon tulisivat Jesuksen Kristuksen tähden.
Amen.
Ahdistetun sielun tunnustus.
Oi Herra, minä olen hädässä — minun sieluni on sangen rauhaton — sillä

minä olen syntiä tehnyt, ja minä tunnustan saavani ainoasti töitteni ansion
mukaisen palkan. Minä olen häpeäni ansainnut, minä olen suruni ansainnut,
oi Herra, minä olen ansainnut kaikki tyyni. Minä katson taaksepäin
menetettyyn aikaan ja menetettyyn voimaan. Minä katson ympärilleni ja
näen menetetyn terveyden, menetetyn omaisuuden, kadotetun toivon; minä
tunnustan sen kaiken ansaitsevani. Mutta Sinä olet kantanut enempi kuin
tämän minun tähteni; etkä Sinä ole mitään turhaan tehnyt. Minun edestäni
olet Sinä kärsinyt; minun edestäni olet Sinä ristiinnaulittu, ja minua olet
Sinä koettanut vapahtaa kaikkina niinä vuosina, joita olen turhuudessa
viettänyt. Ehkä en ole kuitenkaan väsyttänyt Sinun rakkauttasi; ehkä en ole
lopettanut Sinun kärsivällisyyttäsi. Minä tahdon uskoa vielä yhteen
siunattuun mahdollisuuteen. Minä tahdon vielä heittäytyä Sinun rakkautesi
varaan. Oi Herra, minä olen ansainnut kaiken kurjuuteni. Kuitenkin, Herra,
muista minua, kun tulet valtakuntaasi! Luk. 23:42. Amen!
Isä! elköön meidän tahtomme tapahtuko, vaan Sinun. Kaikki tulevat

Sinun kädestäsi, ja sentähden tulevat kaikki Sinun rakkaudestasi. Me
olemme saaneet hyvää Sinun kädestäsi, emmekö sitte ottaisi vastaan
pahaakin? Vaikkakin Sinä lyöt meitä, uskomme Sinuun. Sillä Sinä olet
armollinen ja laupias, pitkämielinen ja kovin hyvä. Sinä olet täynnä
rakkautta jokaista ihmistä kohtaan, ja Sinä säälit kaikkia Sinun luomiasi.
Sinä olet vanhurskas kaikissa Sinun teissäsi ja pyhä kaikissa töissäsi. Sinä
olet lähellä kaikkia niitä, jotka huutavat Sinun puoleesi. Sinä tahdot kuulla
heidän huutonsa ja auttaa heitä; sillä Sinä toivot lähettäessäsi hätää meille,
että tulisimme viisaammiksi ja paremmiksi. Ja sen voit Sinä tehdä ainoasti
opettamalla meitä tuntemaan Sinua. Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!
Amen.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYVYYDESTÄ
***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will be
renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law
means that no one owns a United States copyright in these works, so the
Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States
without permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a
registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook,
except by following the terms of the trademark license, including paying
royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge
anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg
eBooks may be modified and printed and given away—you may do
practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by
U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license,
especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS

WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any
other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you
agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License
available with this file or online at www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic
work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all
the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright)
agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement,
you must cease using and return or destroy all copies of Project
Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for
obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and
you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may
obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set
forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on
or associated in any way with an electronic work by people who agree to be
bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can
do with most Project Gutenberg™ electronic works even without
complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below.
There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic
works if you follow the terms of this agreement and help preserve free
future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E
below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation”
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an individual
work is unprotected by copyright law in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works
based on the work as long as all references to Project Gutenberg are
removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely sharing
Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement
for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You
can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in
the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a
constant state of change. If you are outside the United States, check the
laws of your country in addition to the terms of this agreement before
downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating
derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™
work. The Foundation makes no representations concerning the copyright
status of any work in any country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the
phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project
Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied
or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from

texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice
indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the
work can be copied and distributed to anyone in the United States without
paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a
work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on
the work, you must comply either with the requirements of paragraphs
1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with
the permission of the copyright holder, your use and distribution must
comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms
imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the
Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of
the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this work or
any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without prominently
displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or
immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than
“Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on
the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at
no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of
exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work
in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format
must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph
1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing,
copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply
with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to
or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the
use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you
already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the
owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to
donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days
following each date on which you prepare (or are legally required to
prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly
marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information about
donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does
not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You
must require such a user to return or destroy all copies of the works
possessed in a physical medium and discontinue all use of and all
access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set forth in
this agreement, you must obtain permission in writing from the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project
Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3
below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works
not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and
the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as,
but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription
errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that
damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except
for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to
you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE
THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT
EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE
THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY
DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE
TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL,
PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE
NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you
discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you
can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with the
defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund.
If you received the work electronically, the person or entity providing it to
you may choose to give you a second opportunity to receive the work
electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you
may demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in
paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING
BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR
FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or
the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or
limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable
to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum
disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity
or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that
arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause
to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b)
alteration, modification, or additions or deletions to any Project
Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic
works in formats readable by the widest variety of computers including
obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the
efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of
life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance
they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring
that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for
generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation was created to provide a secure and permanent future for
Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and
donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information
page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)
(3) educational corporation organized under the laws of the state of
Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service.
The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541.
Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax
deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s
laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date
contact information can be found at the Foundation’s website and official
page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of increasing the
number of public domain and licensed works that can be freely distributed
in machine-readable form accessible by the widest array of equipment
including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are
particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United States.
Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort,
much paperwork and many fees to meet and keep up with these
requirements. We do not solicit donations in locations where we have not
received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or
determine the status of compliance for any particular state visit
www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we have
not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against
accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us
with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any
statements concerning tax treatment of donations received from outside the
United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods
and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including
checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit:
www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic
works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™
concept of a library of electronic works that could be freely shared with
anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™
eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions,
all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a
copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in
compliance with any particular paper edition.
Most people start at our website which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™, including
how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to
our email newsletter to hear about new eBooks.

Syvyydestä Kingsley - Charles

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Syvyydestä Kingsley - Charles

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

The Project Gutenberg eBook of Syvyydestä

Author: Charles Kingsley

Translator: Pekka Aho

Release date: December 23, 2023 [eBook #72487]

Original publication: Porvoo: WSOY, 1904

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

Kirjoituksista otteita suomeksi

Sensuurin hyväksymä marrask. 28 p:nä 1904.

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1904.

»Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra.»

Tämä pieni kirja

I. Kärsimysten ja surujen syvyydestä.

KÄRSIMYSTEN JA SURUJEN SYVYYDESTÄ.

»Minä käyn kumarruksissa ja koukussa; koko päivän minä käyn

»Herra on kuullut minun itkuni äänen; Herra kuulee minun rukoukseni »

»Minulla oli paljon surua sydämessäni; mutta sinun lohdutuksesi

— – Jokainen sydän tuntee oman katkeruutensa; kullakin sielulla on oma

Kun semmoinen päivä tulee, ajatelkoon ihminen silloin Jumalan liittoa ja

Ei. Jumalan sanoma jokaiselle surulliselle ja murheelliselle sydämelle

Ennemmin tai myöhemmin tulee Kristus kaikkien luo kastamaan heitä

Town and Country Sermons.

Kärsimysten kautta tuli Kristus täydelliseksi; ja mikä oli paras tie

Sermons — Good News of God.

Oi te murheelliset ja kärsivät sydämet! Huolestuneet ja väsyneet sielut!

Elkäämme vanhaan totuttuun tapaan nimittäkö epäuskoa

Letters and Memories of Charles Kingsley.

Kristillisyys sekä kohottaa että syventää niin hyvin inhimillisiä kuin

Letters and Memories.

Kaikissa elämän koettelemuksissa on aina joku apu, jos vain ihminen

Letters and Memories.

Elä pelkää pilviä, myrskyä ja sadetta; katso sateenkaarta pilvissä jopa

Ellen minä uskoisi erityiseen Sallimukseen, ihmisten alituiseen

Letters and Memories.

Olkaamme tyytyväiset; me emme tiedä mikä on hyvää meille; vaan

All Saints' Day Sermons.

»Meillä on oleva toivo siinä kärsivällisyydessä ja lohdutuksessa, minkä

Letters and Memories.

Suru on raskas, mutta ei hedelmätön. Ei mikään tarvitse olla hedelmätön

Letters and Memories.

Kaikissa tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja muutoksissa on ainoa

Jos me uskomme, että Jumala kasvattaa ihmisiä, ovat kysymykset siitä,

Ottamalla huomioon että me lopuksi tulemme totiseen, ylevään ja

Letters and Memories.

Letters and Memories.

Letters and Memories.

– – – Kaikki mitä minä voin sanoa tästä lauseesta, Matt. 22:30

Eikö avioliitto ole jokseenkin kuin kuva taivaassa täydelliseksi tulevasta

Näyttääkö siltä kuin minä ala-arvoisena pitäisin maallista onnea? Ei!

Letters and Memories.

Kauhea tunne on saada edelliseen sukupolveen sidotut juuret näennäisesti

Letters and Memories.

He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat kaikki

Good News of God — Sermons.

All Saints' Day Sermons.

Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki

Letters and Memories.

Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja Kristuksen

Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan ystävän,

Good News of God — Sermons.

Eikö ole riittävä se ainoa ajatus, että meidän rakkaamme nukkuvat

Ja jos te toivotte merkkiä siitä, että asianlaita on niin, tulkaa pyhälle

Me tiedämme että tuskat tulevat — kauheat tappiot, surettavat ja

All Saints' Day Sermons.