Project Gutenberg's Gulliverin matkat kaukaisilla mailla, by Jonathan Swift

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Gulliverin matkat kaukaisilla mailla

Author: Jonathan Swift

Translator: Samuli Suomalainen

Release Date: February 13, 2014 [EBook #44892]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GULLIVERIN MATKAT ***

Produced by Juha Kiuru

GULLIVERIN MATKAT KAUKAISILLA MAILLA

Kirj.

Jonathan Swift

Englanninkielest� suomensi Samuli S.

Nuorten kirjoja N:o 7

Otava, Helsinki, 1904.

Helsingin Uusi Kirjapaino-osakeyhti�

(Ent. P�iv�lehden kirjapaino.)

SIS�LLYS:

I OSA:
Matka Lilliputiin

II OSA:

Matka Brobdingnagiin

ENSIMM�INEN OSA

MATKA LILLIPUTIIN

ENSIMM�INEN LUKU

Tekij� antaa muutamia tietoja itsest��n ja perheest��n. -- Ensimm�iset

matkustamisen aiheet. -- H�n joutuu haaksirikkoon, p��see uimalla
Lilliputien maan rannalle. -- Vangitaan ja vied��n sis�maahan.

Is�ll�ni, pienen maatilan omistajalla Nottingham-shiress�, oli viisi

poikaa. Minut, j�rjestyksess� kolmannen, h�n l�hetti Cambridgeen,
Emanuel College nimiseen kouluun. Nelj�ntoista vanha olin sinne
menness�ni ja opiskelin siell� kolme vuotta. Olisin siell� opintoni
p��tt�nytkin, mutta kun ei is�n niukoista varoista riitt�nyt minulle
tarpeeksi ev�srahoja, vaikka kyll�kin koetin el�� s��st�v�isesti,
niin l�ksin Lontoosen ja menin siell� haaval��k�rin oppiin mr
James Bates'ille. H�n oli siihen aikaan kuuluisa taidostaan, ja
h�nen luonaan ty�skentelinkin nelj� vuotta. Is� vainaja se silloin
t�ll�in l�hetti minulle jonkun verran rahoja, ja ne min� k�ytin
tietojeni kartuttamiseen. Lueskelin merenkulkuoppia ja matemaatikaa,
tarpeellisia kyll� sille, ken aikoo l�hte� kaukaisia maita katsomaan,
ja matkustelemaanhan minulla oli halu jo pienest� pit�in.

Palasin sitten mr Batesin luota kotia, jossa is�lt�ni ja John enoltani

sek� joiltakuilta yst�vilt� sain nelj�kymment� puntaa. Luvattiinpa
minulle sit� paitsi viel� 30 puntaa opintojen jatkamista varten
Leydenin yliopistossa. Siell� min� sitten tutkin l��ketiedett� kaksi
vuotta ja seitsem�n kuukautta, hyvin tiet�en, kuinka paljo hy�ty�
l��k�rintaidosta on oleva pitkill� matkoilla.

Leydenist� palattuani, p��sin hyv�n yst�v�ni mr Batesin suosituksesta

v�lsk�riksi _Swallow_ nimiseen laivaan, kapteenina Abraham Pannell.
Seilailin sitten _Swallowilla_ kolme ajastaikaa valtameri� ristiin
rastiin. Kotimaahan palattuani, asetuin Lontoosen, jossa entinen
opettajani ja yst�v�ni Bates suositti minua potilaillensa. Siell�
minun k�vi varsin hyvin, meninp� naimisiinkin. Vaimoni, Mary Barton,
sukkatehtailijan tyt�r, toi my�t�j�isin� mukanaan 400 puntaa.

Mutta parin vuoden per�st� hyv� opettajani kuoli, ja siit� pit�in alkoi
ammattini k�yd� yh� huonommin ja huonommin. Keskusteltuani vaimoni
ja muutamain tuttujeni kanssa, p��tin j�lleen l�hte� merille. Niin
teinkin. Olin v�lsk�rin� kahdellakin laivalla per�kk�in, yhteens�
kuusi vuotta, ja enn�tin k�yd� It�- sek� L�nsi-Indiat ja sain
koonneeksi hiukan varoja. Joutoaikoina lueskelin vanhoja ja uusia
kirjailijoita, minulla kun oli runsaanlainen kirjasto mukanani. Maissa
k�yt�ess�, tarkastelin kansain tapoja ja el�m�nlaatua ja opiskelin
maankielt�, eik� se minulle vaikeata ollutkaan, minulla kun on muisti
hyv�npuoleinen.

Viimeinen n�ist� matkoista kun ei ottanut oikein onnistuakseen,

kyll�styin meriel�m��n ja p��tin j�lleen asettua maalle
l��k�rin-ammattia harjoittamaan. Kolme vuotta ponnistelin useammissa
paikoin, mutta -- ei vaan vedellyt. Silloin tarjosi minulle _Antelope_
nimisen laivan kapteeni, William Prichard, edullisen paikan laivallaan,
joka oli l�htem�ss� Etel�-Valtamerelle. Min� suostuin, ja niin
l�hdettiin kuin l�hdettiinkin ulapalle Bristolin satamasta 4:n�
toukokuuta 1699.

Matka k�vi ensi alussa varsin onnellisesti.

En nyt rupea v�sytt�m��n lukijaa kertomuksilla kaikista

matkanvaiheitten yksityiskohdista. Riitt�nee mainita, ett� It�-Indian
kohdalla nousi ankara myrsky, joka kiid�tti meid�t Van Diemenin maan
pohjoisrannalle. Ylenm��r�isen ty�n ja huonon ruuan n��nnytt�min� oli
meilt� kuollut kaksitoista laivamiest�, ja hyvin olivat jo heikkoja
muutkin. Marraskuun 9:n� -- niin� aikoina siis, jolloin sill� puolen
maailmaa kes� alkaa tuloansa tehd� -- oli tavattoman kova s��. Ei
aikaakaan, niin huomattiin puolen kaabelin matkan p��ss� laivasta
kallio, jota kohti kova tuuli meit� ajoi. Tuokion per�st� laiva t�rm�si
kalliota vasten ja s�rkyi s�p�leiksi. Laskettiin vene vesille -- meit�
oli kuusi miest� -- ja koetettiin p��st� irti laivasta sek� kalliosta.
Soudettiin tuosta minun laskuni mukaan kolme meripeninkulmaa [1 Engl.
penink. = 1,6 kilometri�; 1 meri-penink. = 1,85 km], mutta pian olimme
liiallisista ponnistuksista niin n��ntyneet, ett'emme en�� jaksaneet
airojakaan liikutella. Jouduimme aaltojen ajeltaviksi, kunnes puolen
tunnin per�st� �killinen tuulenpuuska pohjoisesta paiskasi veneen
kumoon. Miten toverieni lienee k�ynyt, en tied�. Luultavasti he
hukkuivat joka mies. Min� puolestani l�ksin uimaan: viek��t tuuli ja
aallot minne vienev�tk��n. Pohjailin tuon tuostakin, mutta ylen oli
vesi syv��. Luulin jo olevani mennytt� miest�, kun �kki� jalka tapasi
pohjan. Samaan aikaan myrskykin koko lailla laimeni. Ranta oli niin
laaka, ett� sain kahlata l�hes peninkulman, ennenkuin p��sin kuivalle
maalle. Kello oli silloin kahdeksan maissa illalla.

Astuin tuosta sis�maahan p�in puolen peninkulman verran, mutta en

n�hnyt miss��n asuntoja enk� ihmisi�k��n. Lienenk� ollut niin heikko,
ett'en niit� huomannut. V�synyt olin per�ti, ja kun ilmakin oli
helteinen, alkoi minua kovasti painostaa. Panin pitk�kseni pehmoiselle
nurmelle ja nukuin niin sike��n uneen, ett'en muista el�m�p�ivin�ni
niin raskaasti maanneeni. Unta vedin luullakseni yhdeks�n tuntia
yht�mittaa. Her�tess�ni oli jo t�ysi p�iv�. Yritin nousta, mutta eip�
onnistunutkaan. Selj�ll�ni siin� loioin ja tunsin, ett� minulta ovat
niin k�det kuin jalatkin kahdelta puolen sidottuina maahan kiinni,
pitk� ja paksu tukkani samalla muotoa. Tunsin niinik��n, ett� poikki
koko ruumiin, kainalokuopista vy�t�isiin saakka, kulkee hienoja lankoja
puolelta toiselle. N�hd� en voinut muuta kuin suoraan yl�s, ja p�iv� se
alkoi paahtaa ja polttaa silmi�, niin ett� vihaksi pisti. Ymp�rill�ni
kuului sekavaa suhinaa, mutta tukalassa asemassani en voinut n�hd�
muuta kuin pilvet taivaalla.

Hetken per�st� tunsin jonkun el�v�n olennon liikkuvan nopeasti s��rt�ni

my�ten yh� ylemm�s, astuvan rintani p��lle ja nousevan vihdoin ihan
leukaan saakka. K��nsin silmi�ni alasp�in, mik�li laatuun k�vi, ja
-- siin� seisoo rintani p��ll� ihmis-olento, ei t�ytt� kuuttakaan
tuumaa pitk�, jousi ja nuoli k�dess� ja viine selj�ss�. Kohta senj�lkeen
tuntui koko joukko muitakin samallaisia olentoja, arviolta noin
nelj�kymment� henke� seuraavan tuota ensimm�ist�. H�mm�styksiss�ni
tuosta min� parkasin niin kovaa, ett� olennot s�ik�htiv�t ja juoksivat
pakoon jok'ainoa. Muutamat, kuten sittemmin sain kuulla, loukkasivat
itsens� pahasti, hyp�tess��n kupeiltani suoraan maahan. Mutta pian he
palasivat j�lleen, ja muutamat tulivat niinkin l�helle, ett� n�kiv�t
kasvoni kokonaan, ja silloin ne ihmeiss��n nostivat k�tens� ja silm�ns�
yl�s ja huusivat kimakalla, mutta selv�ll� ��nell�: _Hekinah degul_.
Muut toistivat moneen kertaan samat sanat. Silloin en viel� niitten
merkityst� ymm�rt�nyt. Asemani oli ylen hankala, arvaahan sen. Min�
rupesin riuhtomaan itse�ni irti, ja sain viimein vapaaksi vasemman
k�teni, nostin sen yl�s ja huomasin nyt, mill� tavoin minut oli
kytketty: maahan oli ly�ty paaluja, joihin raajojeni ja ruumiini ymp�ri
kiedotut k�ydet oli kiinnitetty. Samassa nyk�isin lujasti p��t�ni
oikealle ja, vaikka se teki hyvinkin kipe�t�, sain sen verran tukkaani
irti maasta, ett� p��sin k��nt�m��n p��t�ni edes paria tuumaa. Koetin
siepata jonkun noita olennoita k�teeni, mutta ne juoksivat minun
p��lt�ni viel� kerran tiehens�. Silloin he p��stiv�t hirmuisen kimakan
piipityksen, ja sen per�st� kuulin jonkun heist� huutavan lujaa:
_Tolgo phonac_, ja samassa tunsin satakunnan nuolta sattuvan vasempaan
k�teeni, ja nek�s pistiv�t kuin neulat. Senj�lkeen ammuttiin toinen
laukaus ilmaan, siihen tapaan kuin meill� Europassa ammutaan pommeja.
Muutamat nuolista putosivat kaiketikin ruumiilleni, vaikk'en sit�
tuntenutkaan, muutamat tulivat kasvoilleni, joitten suojaksi min� olin
nostanut vasemman k�teni.

T�m�n nuolisateen menty� ohitse, p��si minulta harmin ja tuskan huuto.

Koetin taas riuhtaista itse�ni irti, mutta silloin tuiskahti ilmaan
uusi, entist� taajempi laukaus. Muutamat koettivat keih�ill��n pist��
minua kylkeen, mutta minulla oli kaikeksi onneksi yll�ni paksusta
puhvelinnahasta tehty jakku, jota keih�s ei pystynyt l�vist�m��n.
Huomasin nyt viisaimmaksi olla ihan hiljaa hamaan y�h�n asti. Vasen
k�teni kun on jo vapaa, n�in arvelin itsekseni, niin saanhan y�n aikana
itseni ihan irti. Mit� taas asukkaisin tulee, niin tottahan minussa
on miest� k�ym��n kaikkia heid�n armeijoitansa vastaan, jos heill�
sotav�ki on samaa mittaa ja kuosia kuin n�m� t�ss�.

Mutta toisin oli kohtalo p��tt�nyt.

Huomattuaan minun pysyv�n aivan asemillani, eiv�t pikku miehet en��

lauaisseetkaan nuoliaan minuun. Mutta h�lin�st� p��tt�en heid�n lukunsa
kasvamistaan kasvoi. Parin sylen p��ss� minusta, oikean korvani
kohdalla, kuulin tunnin verran omituista nakutusta ja kalkutusta.
K��nsin, p��t�ni sinne k�sin, mik�li nuorilta ja paaluilta laatuun
k�vi, ja huomasin noin puolitoista jalkaa korkean lavan, johon johtivat
kahdet kolmet tikapuut, ja jossa seisoi nelj� henke�. T�lt� lavalta
muuan mies, n�ht�v�sti ylh�inen henkil�, piti minulle pitk�n puheen,
josta en ymm�rt�nyt sanaakaan. Niin, j�i sanomatta, ett� ennenkuin
t�m� korkea virkamies aloitti puheensa, h�n huusi kovalla ��nell�
kolmeen kertaan: _Langro dehul san_. (N�m� sanat, niinkuin entisetkin,
tulkittiin minulle my�hemmin.) Puheen j�lkeen ker�ytyi heti puolisataa
miest� minun ymp�rilleni leikkaamaan poikki siteit� vasemmalta puolen
p��t�ni. Siten p��sin vapaasti katselemaan kummallekin puolen ja sain
n�hd� puhujan. Mies n�kyi olevan keski-ijiss� ja solakampi kolmea
seuralaistaan. Yksi niist� oli paashi, joka kantoi puhujan lievett� ja
oli hiukan pitempi minun keskisormeani. Toiset kaksi seisoivat kahden
puolen puhujaa, tuota korkeata herraa, tukien h�nt�. H�n esiintyi kuin
tottunut puhuja konsanaankin, ja ��nenpainosta sek� k�sien liikkeist�
min� arvasin, milloin h�n uhkaili, milloin lupaili, milloin lausui
s��li�, milloin suosiota. Min� vastasin moniaalla sanalla, mutta t�ynn�
n�yryytt�, sek� vasen k�si ett� silm�t yl�s aurinkoa kohti, ik��nkuin
kutsuen sit� vieraaksi mieheksi.

Koska nyt n�lk�kin alkoi vaivata minua aika lailla -- viimeksih�n min�
olin maistanut muutaman murenan pari tuntia ennen laivasta l�ht��, --
niin k�vi luonnon vaatimus minussa niin valtavaksi, ett'en malttanut
olla sit� osoittamatta. Arvatenkin vastoin kaikkea s��dyllisyytt�
min� pistin monta kertaa sormen suuhuni, tiet�� antaakseni h�nelle,
ett� min� tahdon ruokaa. _Hurgo_ (se oli tuon korkean herran nimi,
niinkuin sittemmin sain tiet��,) k�sitti minun merkkini vallan hyvin.
H�n astui lavalta alas ja k�ski nostaa useampia tikapuita kummallekin
puolen minua. Satakunta miest� nousi niit� my�ten minun p��lleni,
astuen minun suuni eteen, k�siss��n korit t�ynn� lihaa, jotka keisari
oli l�hett�nyt, heti ensimm�iset viestit minusta saatuansa. Siin� oli
monenkin el�imen lihaa, sen huomasin, mutta en osannut niit� mausta
erottaa. Hyvin ne oli keitetty ja paistettu ne palaset, mutta pieni�
olivat kuin sirkan siivet. Pistin niit� suuhuni pari kolme yht'aikaa
ja samoin kolme pyssynluodin kokoista leip�� kerrassaan. Lis�� he
kantoivat, mink� enn�ttiv�t, kummastellen ja ihmetellen senkin
tuhannella tavalla minun kokoani ja ruokahaluani. Ilmoitin heille
sitten muilla merkeill�, ett� minua janottaa. Ruuan menekist� p��tt�en
he arvasivat, ett'ei minulle v�h�t juomatkaan riit�, ja niinp� he,
�lyk�st� v�ke� kun olivat, toivat varsin vikkel��n kaikkein suurimman
viinitynnyrins�, vierittiv�t sen k�mmenelleni ja puhkaisivat pohjan.
Min� join sen yhdell� kulauksella, eik� kummakaan, siin� kun ei ollut
kuin puoli pintti� [1/4 litraa]. Se oli kuin hienoa burgundilaista,
mutta paljoa miellytt�v�mp��. Tuotiin tuosta toinenkin tynnyri,
jonka min� tyhjensin samalla tapaa ja viittasin, ett� sopisi tuoda
enemm�nkin, mutta, ei ollut en��.

N�m� ihmeet suoritettuani, he ihan riemusta ulvahtivat ja rupesivat

tanssimaan minun rintani p��ll�, toistaen tuon tuostakin noita
ensimm�isi� sanojansa: _Hekinah degul_. Sitten he antoivat minulle
merkkej�, ett� viskaisin viinitynnyrit maahan, huudettuaan sit� ennen
kumminkin: _Borak mivola_, siten varoittaen l�hell� olevia v�istym��n
kauemmas. Ja kun tynnyrit lensiv�t ilmaan, silloinkos he yhdest� suusta
taas huutamaan; _Hekinah degul!_

T�ytyy tunnustaani, ett� peukalomiesten marssiessa milloin puolelta,

milloin toiselta minun rintani p��ll� ja vatsallani, minun kovasti
teki mieleni siepata heit� nelj�, viisikymment� kappaletta kouraani
ja paiskata ne maahan. Mutta kun ajattelin, mit� kaikkea jo olin
saanut k�rsi�, ja ett� heiss� on miest� tekem��n minulle paljoa
enemm�nkin pahaa, ja kun otin lukuun, ett� olin antanut heille
kunniasanani, sill� semmoiseksihan olin k�sitt�nyt alistuvaisen
k�yt�kseni, niin luovuin moisista aikeista. Ja, sit� paitsi, olihan
minulla jo vieraanvaraisuudenkin lakien nojalla velvollisuuksia t�t�
kansaa kohtaan, joka oli osoittanut minulle niin paljon auliutta. Ja
ihmeellist� kerrassaan oli n�itten peukalomiesten rohkeus: tuossa he
k�vell� tepastelevat minun p��ll�ni, vaikka toinen k�si minulla on
ihan vapaana, eiv�tk� edes vavahtelekaan, n�hdess��n minunmoistani
j�ttil�ist�. Jonkun ajan per�st�, kun huomasivat, ett'en min� en��
pyyd� mit��n lis��, ilmestyi eteeni er�s korkean-arvoinen henkil�
h�nen keisarillisen majesteetinsa nimess�. H�nen ylh�isyytens� kiipesi
oikealle polvelleni ja astui reitt� my�ten yl�s aivan kasvojeni
kohdalle, kymmenkunta seuralaista mukanaan. H�n n�ytti minulle
keisarillisella sinetill� varustetun valtakirjansa ja puhui minulle
kymmenisen minuttia vakavalla arvokkaisuudella, mutta ilman kiivautta.
Puhuessaan h�n tuon tuostakin viittasi eteenp�in, miss�, kuten
sittemmin huomasin, oli p��kaupunki noin puolen peninkulman p��ss�.
H�nen majesteetinsa oli neuvoskuntansa kanssa p��tt�nyt kuljetuttaa
minut sinne. Min� vastasin ensin moniaalla sanalla, mutta kun ei
siit� ollut tolkkua, panin oikean k�den vasempaani -- sit� tehdess�
piti varoa, ett'ei loukkaisi h�nen ylh�isyytt�ns� seuralaisineen --
ja sitten p��h�ni ja ruumiilleni. Se oli niin paljo kuin: p��st�k��t
minut irti. H�n n�ytti ymm�rt�v�n minun tarkoitukseni, sill� h�n
puisteli ep��v�sti p��t��n ja viittasi minulle, ett� minut vied��n
vankina kaupunkiin. Samalla h�n kumminkin osoitti, ett'ei minulta pid�
puuttuman ruokaa eik� juomaa eik� hyv�� kohtelua.

Viel� kerran koetin riuhtaista itseni irti, mutta samassa tunsin

taas heid�n nuoltensa pistoksia kasvoissani ja k�siss�ni. K�det
olivat jo ennest��nkin rakkoja t�ynn�, muutamissa niist� nuoletkin
viel� j�ljell�. Huomatessani vihollisteni luvunkin yh� kasvamistaan
kasvaneen, viittasin heille vihdoin: tehk��t muka minun kanssani,
mink� hyv�ksi n�ette. H�nen ylh�isyytens� meni silloin seuralaisineen
tiehens�, kumarrettuaan vallan kohteliaasti, kasvoilla tyytyv�isyys
ja mielihyv�. Samassa kajahti yleinen huuto, jossa taaskin usein
toistettiin sanoja _Peplom selan_, ja kohta tuli suuri v�enpaljous
p��st�m��n siteit� irti vasemmalta puolelta, niin ett� p��sin
k��ntym��n oikealle kyljelleni. Sit� ennen he olivat voidelleet kasvoni
ja k�teni jollain hyv�nhajuisella voiteella, joka v�h�ss� ajassa poisti
nuolenhaavain kirvellyksen. Tuntui taas varsin hyv�lt� olla, ja koska
olin kyllikseni sy�nyt ja juonut, niin alkoi unikin painostaa. Pian
nukuin ja makasin, kuten minulle per�st� kerrottiin, kahdeksan tuntia
yht�p��t�. Eik� se kumma ollutkaan, sill� l��k�rit olivat, h�nen
majesteetinsa k�skyst�, sekottaneet unijuomaa viiniini.

Niinkuin n�kyy, oli keisari saanut sanan heti kuin minut oli l�ydetty
rannalta makaamasta. H�nen p��t�ksens� mukaan oli minut kytketty maahan
makaavassa asennossa y�n aikana ja tuotu minulle ruokaa ja juomaa.
H�nen p��t�ksens� mukaan oli my�s rakennettu erityinen kone, jolla
minut oli viet�v� p��kaupunkiin.

Moinen p��t�s n�ytt�nee kukaties uhkarohkealta ja vaaralliseltakin,

enk� luulisi europpalaisen ruhtinaan milloinkaan sellaisiin keinoihin
ryhtyv�n. Minun mielest�ni se kumminkin oli varsin �lyk�s ja
ylev�mielinen p��t�s. Ajatellaanpas, ett� nuo peukalomiehet olisivat
p��tt�neet tappaa minut keih�ill��n ja nuolillaan minun maatessani,
-- min�h�n olisin her�nnyt ihan ensimm�isest� pistoksesta ja
raivoissani repinyt siteeni rikki. Silloin ei heist� olisi ollut minun
vastustajikseni; armotta olisin nutistanut heid�t joka miehen.

Senpuoleinen kansa on eritt�in taitava matemaatikassa ja varsin n�pp�r�

koneita rakentamaan, ja siin� heit� kannattelee ja innostuttaa keisari,
kuuluisa opinmiesten suojelija. T�ll� ruhtinaalla on monenlaisia,
py�rill� liikkuvia koneita, joilla h�n kuljetuttaa rakennushirsi�
ja muita jykevi� esineit�. Suurimmat sotalaivansa h�n rakennuttaa
saloilla ja tuottaa sitten n�m�, usein yhdeks�nkin jalkaa pitk�t
alukset, mainituilla masinoilla mereen, jonne on kolme-, viel�p�
nelj�sataa yardia [yardi = 91 centimetri�]. Viisisataa kirvesmiest� ja
insin��ri� oli l�hetetty nyt panemaan kuntoon kaikkein suurin kone.
Se oli puinen lava, kolmea tuumaa korkealla maasta, noin seitsem��
jalkaa pitk� ja nelj�� leve�, kaksikolmatta py�r�� alla. �sken
kuulemani riemuhuudot tulivat siit�, ett� kone oli saapunut paikalle.
Se kuului l�hteneen liikkeelle jo nelj� tuntia sen per�st� kuin olin
maihin tullut ja sijoitettiin nyt minun viereeni. Pahin pula oli
saada minut kohotetuksi yl�s ja lasketuksi n�itten ajopelien p��lle.
Sit� varten ly�tiin kahdeksankymment� jalan pituista paalua maahan.
Niitten yli kulki v�kipy�ri� my�ten lujat, purjelangan paksuiset
k�ydet, joitten toinen p�� sidottiin niskani, k�tteni, jalkojeni ja
runkoni ymp�ri. Yhdeks�nsataa lujinta miest� pantiin sitten vet�m��n
k�ysien irtonaisesta p��st�, eik� kulunut t�ytt� kolmeakaan tuntia,
niin jo saivat minut nostetuksi lavalle ja sidotuksi siihen kiinni.
Kaikki t�m� tapahtui minun maatessani. Per�st�p�in vasta sain kuulla
nuo erikoisseikat. Sitten valjastettiin 1500 keisarin vahvinta hevosta
eteen, puoliviidett� tuumaa kukin s�v�n kohdalta, ja niin l�hdettiin
viem��n minua p��kaupunkiin.

Nelj� tuntia siit� lukien kuin matkalle oli l�hdetty, min� her�sin
vallan hassunkuriseen kohtaukseen. Hevoset oli pys�ytetty, sill�
koneessa oli jotain joutunut ep�kuntoon, ja silloin oli pari kolme
uteliasta nuorta miest� tahtonut kurkistaa, milt� min� maatessani
n�yt�n. He olivat kiivenneet lavalle ja siit� hiljalleen leukani alle.
Yksi heist�, muuan kaartin-upseeri, oli silloin pist�nyt jousikeih��ns�
hyv�n matkaa vasempaan sieraimeeni. Se kutkutti siell� kuin oljenkorsi,
ja seuraus oli se, ett� min� aivastin ankarasti. Silloin he tiehens�
joka mies, ja vasta kolme viikkoa j�lkeenp�in min� sain tiet��, mist�
syyst� min� niin �kki� olin her�nnyt.

Matkaa katkaistiin sitten jommoinenkin taival, kunnes pys�yttiin

y�ksi. Viisisataa kaartilaista asetettiin kummallekin puolen minua
vartijoiksi. Toinen puoli piti tulisoihtuja k�dess��n, toinen oli
varustettu nuolilla ja jousilla, valmiina ampumaan, jos vaan yritt�isin
kohota. Aamulla, auringon noustua, jatkettiin matkaa j�lleen ja oltiin
puolenp�iv�n tienoissa parinsadan yardin p��ss� kaupungin portista.

Keisari tuli koko hoviv�kens� kanssa meit� vastaan, mutta korkeat

virkamiehet eiv�t kumminkaan mill��n muotoa sallineet h�nen
majesteetinsa astua minun p��lleni ja siten panna henke�ns� vaaroille
alttiiksi.

Ajopelit olivat pys�htyneet er��n ikivanhan temppelin kohdalle, joka

oli suurin koko valtakunnassa. Muutamia vuosia sitten oli t�ss�
temppeliss� tehty luonnoton murha, ja siit� syyst� se oli kansan
mielest� kokonaan saastutettu. Kaikki pyh�t kalut ja koristukset oli
viety siit� pois, ja itse temppeli� k�ytettiin nyt jokap�iv�isen el�m�n
tarpeisin. T�ss� temppeliss� oli nyt minun m��r� asua. Pohjoispuolinen
ovi oli nelj�� jalkaa korkea ja kahta leve�: siit�h�n min� mahdun
konttaamaan sis��n ja ulos. Kahden puolen ovea oli ikkuna, ei t�ytt�
kuuttakaan tuumaa maasta. Vasemmanpuoliseen takoivat kuninkaan
sep�t 91 kahletta, sellaisia kuin Europassa naisten kellonk��dyt,
ja ne kiinnitettiin minun vasempaan jalkaani 36 lukolla. Vastap��t�
temppeli�, kahdenkymmenen jalan p��ss�, toisella puolen vallantiet�
oli torni, v�hint�ns� nelj�� jalkaa korkea. Sinne nyt nousi keisari
muutamain korkeitten hoviherrainsa kanssa katselemaan minua. Niin
minulle kerrottiin, sill� itseh�n en voinut heit� n�hd�. Samaa
tarkoitusta varten kuuluu kaupungista saapuneen noin satatuhatta
henke�, ja luulenpa, ett� toistakymment� tuhatta, vartijain
kiellosta huolimatta, kiipesi tikapuita my�ten minun p��lleni. Pian
kumminkin julistettiin proklamationi, joka moiset yritykset kielsi
hengenrangaistuksen uhalla.
Huomattuaan, ett� minun on mahdoton en�� karata, leikkasivat ty�miehet
kaikki siteeni poikki, ja min� nousin seisomaan, mieli apeampana kuin
milloinkaan ennen el�m�ss�ni. Sanomaton melu ja h�mm�stys syntyi
kansassa, kun n�kiv�t minun nousevan ja astuvan. Kahleet vasemmassa
jalassani olivat kahta yardia pitk�t, ja siten min� p��sin liikkumaan
sek� eteenp�in ett� taaksep�in puoliympyr�ss�. Ja koska ne oli ly�ty
kiinni nelj� tuumaa ovesta, niin p��sinh�n konttaamaan temppeliin ja
oikaisemaan ihan pitk�kseni.

TOINEN LUKU

Lilliputin keisari hovinsa kanssa tulee katsomaan tekij��. -- Keisarin

puku ja persona. -- Oppineet miehet kielimestareina. -- Vanki saavuttaa
lempeydell�ns� suosiota. -- Taskujen tarkastus.

Pystyyn p��sty�ni katsahdin ymp�rilleni, ja se t�ytyy tunnustaani:

en ole koskaan niin miellytt�v�� kuvaa edess�ni n�hnyt. Ymp�rist�
n�ytti yhdelt� ainoalta puutarhalta. Pienet aidatut vainiot, tasan
nelj� neli�jalkaa kukin, olivat kuin kukkatarhoja. Niitten v�lill�
kasvoi metsi�, kahdeksan jalkaa ymp�ri mitaten, pisimm�t puut niist�
arvatakseni seitsem�n jalkaa korkeita. Kaupunki vasemmallani oli kuin
maalattu kuva teatterin n�ytt�m�ll�.

Keisari astui alas lavalta ja ratsasti minun luokseni. T�m� ratsastus

oli v�h�ll� k�yd� h�nelle liian kalliiksi, sill� h�nen hevosensa, hyvin
opetettu kyll�, ei ollut tottunut n�kem��n minunmoistani olentoa:
olinhan min� sen mielest� kaiketi kuin mik� liikkuva vuori. Ja niinp�
ratsu nousikin takajaloilleen, mutta keisari, kelpo ratsastaja, pysyi
kuitenkin satulassa, kunnes saattomiehet enn�ttiv�t tarttua suitsiin,
ja majesteeti astui maahan. H�n katseli ja tarkasteli minua joka
puolelta, suuresti ihmetellen, mutta yh� pysyen ulkopuolella minun
kahleitteni piiri�. Sitten h�n k�ski kokkiensa ja juomanlaskijainsa
kantamaan minulle ruokia ja juomia. N�m� oli jo ennakolta varustettu
valmiiksi ja lyk�ttiin nyt useammilla rattaantapaisilla neuvoilla
niin l�helle minua, ett� yletyin niihin. Min� sieppasin nuo ajopelit
ja tyhjensin yks kaks kaikki, mit� niiss� oli. Kahdetkymmenet rattaat
oli t�ytetty lihalla; itsekukin niist� riitti minulle pariksi kolmeksi
suupalaksi. Kymmenill� rattailla oli kullakin saviastiallinen viini�;
ne min� kaasin kaikki yksille rattaille ja join tuon kaiken yhdell�
hengenvedolla. Keisarinna ja nuoret prinssit ja prinsessat, ymp�rill��n
hoviherrat ja hovineitseet, istuivat vaunuissansa jonkun matkan p��ss�
minusta. Keisarin ratsun pillastuessa he kaikki astuivat maahan ja
l�heniv�t h�nen majesteetiansa. T�st� ruhtinaasta nyt mielin antaa
tarkemman kuvauksen.

H�n oli melkein minun kynteni leveytt� pitempi kuin kukaan h�nen
hoviv�ke�ns�, ja t�m� seikka jo yksist��n on omiansa her�tt�m��n
kunnioittavaa pelkoa h�nt� kohtaan. Kasvonpiirteet olivat h�nell�
s��nn�lliset, lujat ja miehekk��t, huulet ohuet, nen� k�nk�, kasvojen
v�ri kellahtava, ruumis ja j�senet sopusuhtaiset, liikkeet t�ynn�
suloa, ryhti majesteetillinen. H�n oli jo j�tt�nyt taakseen el�m�ns�
kev�imen, ollen nyt kahdeksankolmatta vuoden ja kolmen nelj�nneksen
i�ss�. L�hes seitsem�n ajast'aikaa h�n oli valtakuntaansa hallinnut
hyvin onnellisesti ja varsin voitokkaana. Paremmin h�nt� n�hd�kseni,
min� kumarruin alas, niin ett� kasvot meill� tulivat toistensa tasalle,
h�n noin kolmen yardin p��ss� minusta. My�hemmin min� monta kertaa
pitelin h�nt� k�mmenell�ni, ja senvuoksi on kuvaukseni ihan tarkka.
H�nen pukunsa oli vaatimaton, yksinkertainen, puoleksi aasialainen,
puoleksi europpalainen, mutta p��ss� oli h�nell� keve� kultainen
kyp�r�, juveleilla koristettu, ylimm�isen� siin� h�yhensulka. Miekka
oli h�nell� paljaana k�dess�, valmiina puolustukseen, jos min�
sattuisin p��sem��n irti; se oli l�hes kolme tuumaa pitk�, kahva
ja tuppi kultaiset, timanteilla kaunistetut. H�nen ��nens� oli
tosin kime�, mutta selv� silti ja niin kova, ett� min� kuulin sen
seisaallanikin.

Hovinaiset ja hoviherrat olivat kaikki eritt�in komeissa puvuissa, niin

ett� se paikka, miss� he seisoivat, n�ytti yhdelt� ainoalta kulta- ja
hopeakirjaiselta hameelta.

H�nen majesteetinsa puhui monta kertaa minulle, ja min� vastasin

kanssa, vaikk'emme ymm�rt�neet toisiamme kumpikaan. Oli siell�
seurueessa koko joukko pappeja ja lain-oppineita (puvusta min� heid�n
ammattinsa arvasin), ja ne k�skettiin haastamaan minun kanssani. Min�
puhuttelin heit� kaikilla kielill�, joista minulla edes aavistustakaan
oli, panin liikkeelle yl�saksat ja alasaksat, latinat, franskat,
espanjat, italiat ja lingva francat, mutta turhaan. [Lingva franca oli
t�rvelty� italiankielt�, joka ennen oli yleisen� liikekielen� V�limeren
rannoilla. _Suom. muist._]

Kahden tunnin per�st� vet�ytyi hovi pois, ja minun luokseni j�tettiin

vahva vartiosto, suojelemaan minua roskakansan liialliselta
uteliaisuudelta, jopa ilkeydelt�kin. V�kijoukko se pyrkikin
tunkeutumaan l�hemm�ksi minua kuin oli luvallistakaan. Muutamat olivat
niin varomattomia, ett� laukaisivat jousensa minuun, istuessani
temppelin ovella. Yksi nuoli oli v�h�ll� sattua minua vasempaan
silm��n. Silloin k�ski p��llikk� ottaa kiinni kuusi pahinta yllytt�j��
ja katsoi kaikkein sopivimmaksi rangaistukseksi j�tt�� ne sidottuina
minun valtaani. Sotamiehet tekiv�t ty�t� k�sketty� ja ajoivat
pahantekij�t keih�ill��n minun luokseni. Min� otin ne kaikki oikeaan
k�teeni, ty�nsin viisi niist� taskuuni ja olin pist�vin�ni kuudennen
suuhuni, sy�d�kseni muka h�nen. Miesparka huusi kauheasti, ja kuumaksi
siin� l�i p��llik�n ja upseeritkin, kun n�kiv�t minun ottavan esille
linkkuveitseni. Mutta pian he rauhoittuivat, n�hdess��n, kuinka min�,
lempe�sti vankiani katsellen, katkaisin h�nen siteens� ja laskin h�net
maahan. Mies p�tki tietysti hetimmiten tiehens�. Samoin tein min�
muittenkin: otin heid�t yksitellen taskustani, leikkasin nuorat poikki
ja laskin maahan. Sotav�ki sek� kansa n�kyi olevan eritt�in kiitollinen
t�st� laupeuteni osoituksesta. Asiasta annettiin sittemmin raportti, ja
hovin silmiss� min� kohosin koko lailla.

Y�ksi min� konttasin huoneeseni -- vaikeuksiansa vailla se ei suinkaan

ollut -- ja panin maata lattialle, ja samoin k�vi seuraavinakin
nelj�n�toista y�n�. Sen ajan kuluttua piti, keisarin k�skyn mukaan,
vuode olla valmiina minua varten. Kuusisataa tavallista patjaa tuotiin
minun asuntooni ja laitettiin siell� kuntoon. Sataviisikymment�
neulottiin yhdeksi patjaksi, ja t�llaisia kerroksia pantiin nelj�
p��llekk�in, vaikkei tuostakaan viel� kovin mukavaa leposijaa tullut
kovalla, sile�kivisell� lattialla. Samaan tapaan varustivat minut
pieluksilla, hursteilla ja peitteill� ja k�vih�n tuo kaikki laatuun
minulle, monet kovat kokeneelle miehelle.

Kun tieto minun tulostani oli levinnyt ymp�ri valtakunnan, alkoi

rikasta, laiskaa ja uteliasta v�ke� saapua suunnattomin joukoin minua
katsomaan. Kyl�t j�iv�t melkein kylmille, ja ihan olisi maanviljelys
ja kotiaskareet joutuneet hunningolle, ellei majesteeti erityisill�
proklamationeilla ja valtiok�skyill� olisi ehk�issyt t�llaista
vahinkoa. K�sky k�vi sellainen, ett� ken minut kerran n�hnyt on, h�n
kotiansa j�lleen palaitkoon �lk��nk� ilman erityist�, hovista annettua
lupakirjaa astuko minun asuntoani l�hemm�ksi kuin viidenkymmenen
yardin p��h�n. T�llaisista lupakirjoista oli hovin sihteereill� hyv�t
sivutulot.

T�ll� v�lin oli keisari neuvoskuntansa kanssa usein harkinnut, mitenk�

minuun n�hden olisi menetelt�v�. Hovi oli helisem�ss� minun kanssani,
sen minulle kertoi per�st�p�in muuan yksityinen yst�v�, korkea-arvoinen
mies, joka tunsi hovin kaikki pienimm�tkin salaisuudet. Muutamat
pelk�siv�t minun p��sev�n irti ja elantoni k�yv�n niin kalliiksi, ett�
yleinen n�l�nh�t� on pel�tt�viss�. Ehdotettiin sellaistakin, ett�
minut pit�isi tappaa n�lk��n tai ampua minun k�siini ja kasvoihini
myrkytettyj� nuolia, jotenka minusta pian p��st�isiin. Mutta,
arveltiin toiselta puolen, niin suunnattoman ruumiin hajuhan synnytt��
p��kaupunkiin ruttotaudin, joka saattaa levit� yli koko valtakunnan.
Kesken n�it� harkintoja saapui muutamia upseereita suuren neuvoskunnan
huoneen ovelle. Kaksi heist� p��stettiin sis��n, ja n�m� kertoivat,
mitenk� min� olin kohdellut noita kuutta ennenmainittua pahantekij��.

T�m� teki niin edullisen vaikutuksen h�nen majesteetinsa ja koko

neuvoskunnan syd�meen, ett� heti julaistiin keisarillinen k�sky,
jonka mukaan kaikki kyl�t yhdeks�nsadan yardin p��ss� p��kaupungista
velvoitetaan joka aamu tuomaan kuusi h�rk��, nelj�kymment� lammasta
ja muitakin ruokatarpeita minun elannokseni sek� sit� mukaa my�s
leip��, viini� ja muita juomia. Kaikesta t�st� annetaan hankkijoille
valtiovarastoon osoitettuja maksulippuja. Keisari itse n�et suorittaa
omat menonsa p��asiallisesti keisarillisten tiluksiensa tuloilla.
Joskus vain, erityisten asianhaarain vaatiessa, h�n verottaa
alamaisiansa. Sotapalvelusta he ovat velvolliset tekem��n omalla
kulungillaan.

Niinik��n pestattiin minulle kuusisataa henke� palvelusv�eksi, ja

heille laitettiin teltat kummallekin puolen asuntoni ovea. Kolmesataa
r��t�li� pantiin neulomaan minulle pukukerrosta maan kuosin mukaan.
Kuusi h�nen majesteetinsa kuuluisinta kirjan-oppinutta m��r�ttiin
opettamaan minulle maan kielt�. Ja vihdoin s��dettiin, ett� keisarin ja
aateliston ja kaartin hevosia harjoitettaisiin usein minun ��ress�ni,
jotta tottuisivat minuun.

Kaikki n�m� k�skyt t�ytettiin visusti, ja kolmen viikon per�st�

min� puolestani olin jo koko lailla oppinut heid�n kielt��n. H�nen
majesteetinsa kunnioitti minua tuon tuostakin k�ynnill�ns� ja suvaitsi
auttaa kirjanoppineita heid�n opetusty�ss��n. Ei aikaakaan, niin jo
rupesimme haastelemaan kesken�mme. Ensi ty�kseni min� olin opetellut
lausumaan sen hartaan toivomuksen, ett� h�nen majesteetinsa suvaitsisi
p��st�� minut vapaaksi. H�nen vastauksensa, mik�li min� siit� selv��
sain, k�vi siihen suuntaan, ett� aikaa voittain t�m� kysymys otetaan
harkinnan alaiseksi, vaan ett'ei se ole ajateltavissakaan ilman
neuvoskunnan suostumusta. Joka tapauksessa minun pit�� ensin _Lumos
kelmin pesso desmar lon empaso_, s.o.: vannoa pit�v�ni rauhaa h�nen
ja h�nen valtakuntansa kanssa. Minua, niin h�n lupasi, kohdellaan
kumminkin yst�v�llisesti, kunhan vaan pysyn maltillisena ja
k�ytt�ydyn s��dyllisesti, saavuttaakseni h�nen ja h�nen alamaistensa
kunnioituksen. H�n pyysi, ett'en panisi pahaksi, jos h�n k�skee
muutamain ylh�isten upseeriensa tarkastaa onko minulla aseita, sill�
neh�n saattaisivat olla hyvinkin tuhoisia kapineita, jos ovat kokonsa
puolesta samansuhteisia kuin minun kookas personanikin.

Min� ilmoitin t�ytt�v�ni h�nen majesteetinsa toivomuksen, jopa

olevani valmis itse riisumaan vaatteet p��lt�ni ja k��nt�m��n taskuni
nurin, mutta h�n selitti, ett� valtakunnan lakien mukaan kahden
upseerin t�ytyy toimittaa puheenalainen tarkastus. H�n sanoi kyll�
tiet�v�ns�, ett'ei se saata tapahtua ilman minun suostumustani ja
apuani, mutta ilmoitti samalla, ett� h�n, t�ydelleen luottaen minun
ylev�- ja oikeamielisyyteeni, uskoo virkamiehens� minun k�siini. Mit�
ikin� minulta otetaan pois, sen olen saapa takaisin valtakunnasta
l�htiess�ni, tahi suoritetaan minulle siit� kaikesta maksu itse
m��r��m�ni hinnan mukaan.

Nyt otin nuo kaksi upseeria k�teeni ja pistin ne vuorotellen ensin

nutun, sitten muihin taskuihini, paitsi kahteen pikku taskuun
housuissani ja er��sen salataskuun, joita en luullut heid�n rupeavan
tarkastamaan, ja joissa oli muutamia pikku kapineita, minulle yksin
t�rkeit�. Toisessa oli minulla hopeinen taskukello ja toisessa kukkaro,
jossa oli v�h�sen kultarahoja. Arvoisilla tarkastajilla oli mukanaan
kyn�, mustetta ja paperia, ja niinp� he tekiv�t tarkan luettelon
kaikesta, mink� n�hneet olivat. Toimensa suoritettuaan he pyysiv�t,
ett� laskisin heid�t j�lleen maahan: heid�n t�ytyy n�ytt�� luettelo
keisarille.

T�m�n luettelon min� j�lkeenp�in k��nsin omalle kielelleni. Se kuuluu

sanasta sanaan n�in:

_Ensiksi_. Sittenkuin tarkat tutkimukset tehty oli, l�ysimme me t�lt�

isolta ihmisvuorelta (n�in min� tulkitsen sanat _Quinbus Flestrin_)
h�nen oikeasta taskustansa suuren palan karkeata kangasta, joka teid�n
majesteetinne suurimpaan valtiosaliin kyll� lattiamatoksi riitt�isi.

Vasemmasta taskusta l�ytyi sangen suuri hopeinen arkku, kansi samasta

metallista, jota kantta me, tarkastajat, emme jaksaneet auki saada,
vaan pyysimme, ett� se meille aukaistaisiin, jolloin toinen meist� sen
sis��n astui, vajoten puoleen s��reen johonkin tomuun, josta osa meid�n
kasvoillemme yl�s p�ll�hti ja meid�t monta kertaa per�kanaa aivastamaan
pani.

H�nen liiviens� oikeasta taskusta l�ysimme me paksun kimpun eli k��r�n

valkoista, ohutta ainetta, kerroksittain p��lletysten kierrettyn�,
paksuudeltaan kuin kolme ihmist�, ylt'ymp�rins� lujasti k�ydell�
kierrettyj� mustia merkkej� p��ll�ns�, jotka meid�n alamaisimman
ajatuksemme mukaan pookstaveita olit, itsekukin kuin puoli meid�n
k�mmenemme leveytt�.

Oikeassa taskussa oli yksi kone, jonka selj�st� k�vi ulos kaksikymment�
pitk�� paalua, senkaltaisia kuin laipioriu'ut teid�n majesteetinne
hovin ymp�rill�. Ihmisvuori mahtaa sill� p��t�ns� kammata, niin paljo
kuin me ymm�rr�mme. Emme nimitt�in tahtoneet alati h�nt� meid�n
kysymyksill�mme h�irit�, koska huomasimme vaikeaksi itse�mme h�nelt�
ymm�rretyksi tehd�.

Avarassa taskussa h�nen keskimm�isen pukunsa oikealla puolen (n�in min�

k��nn�n sanat _ranfu-lo_, jolla kaiketi tarkoitetaan housuja) me n�imme
ontelon rautaisen putken, melkein yhden miehen pituisen, joka oli
kiinni viel� isommassa, hirsist� raketussa varressa, ja sen rautaisen
putken kummaltakin puolen k�vi edes suuria rautaisia esineit�,
kummallisen muotoisiksi kuvatuita, ja sen esineen merkitys on meille
yksi salaisuus.

Vasemmassa taskussa oli samankaltainen kone.

Pieness� taskussa oikealla puolen l�ysimme muutamia py�reit�, eri

suuria ja litteit� esineit�, valkoisesta ja punaisesta metallista.
Muutamat niist� valkoisista, kaiketi hopeasta tehdyt, olit niin suuria
ja raskaita, ett� min� ja minun kumppalini sit� tuskin jaksoimme nostaa.

Vasemmalla puolen me l�ysimme kaksi mustaa, ep�s��nn�llist� pilaria.

Taskun pohjalla seisoissamme, meid�n p��mme tuskin ylettyiv�t niitten
ylimm�iseen huippuun. Toinen oli peitetty ja n�kyi olevan yhdest�
kappaleesta. Toisen p��ss� oli joku valkoinen esine, kaksi kertaa niin
paksu kuin meid�n p��mme. Kumpaankin oli pistetty suuri ter�slevy,
jotka h�n n�ytti meille, koska me ep�ilimme n�itten esineitten olevan
vaarallista laatua. H�n otti ne ulos k�tk�ist� ja selitti, ett� h�nen
kotimaassansa oli tapana toisella ajaa partaa ja toisella leikata
ruokia.

Oli my�skin kaksi senkaltaista taskua, joihin emme sis�lle voineet

p��st�. H�n kutsui niit� fobeiksi [kellotasku housujen kauluksessa]
ja olit ne kaksi leve�t� rakoa h�nen keskimm�isen pukunsa yl�osassa,
mutta h�nen ruumiinsa pingoituksesta aivan kiinnisuljetut. Vasemmasta
fobista riippui ulkona suuret hopeiset k��dyt ja fobin pohjalla oli
yksi ihmeellinen kone. Me k�skimme h�nen vet�m��n ulos sen kuin
k��tyjen p��ss� oli, mit� ikin�ns� se olla mahtaakaan, ja silloin tuli
n�kyviimme pallo, toinen puoli hopeata, toinen jotakin l�pin�kyv��
metallia. L�pin�kyv�ll� puolella oli ylt'ymp�ri piirretty muutamia
kummallisia merkkej�, joita me luulimme voivamme meid�n sormillamme
koskettaa, kunnes sormemme silt� l�pin�kyv�lt� aineelta pid�tetyksi
tuli. H�n asetti koneen meid�n korvaamme, ja silloin kuului kovaa
kolinaa, niinkuin koska vesimylly k�y. Ja itse tyk�n�mme me silloin
p��timme, ett� se on joko tuntematon el�in tahi se jumala, jota h�n
palvelee. Viimeksi edestuotu ajatus on luultavasti oikeampi, koskapa
h�n meille selitti (jos h�nt� oikein ymm�rsimme, sill� h�nen puheensa
on per�ti ep�selv��), ett� h�n harvoin mihink��n ty�h�n ryhtyy, neuvoa
silt� ensin kysym�tt�. H�n kutsui sit� oraakeliksensa ja sanoi sen
osoittavan, mill� hetkell� h�n el�m�ss�ns� mit�kin tekee.

Vasemmasta fobistansa h�n edesveti verkon, melkein niin suuren

kuin ne, joita kalamiehet k�ytt�v�t, mutta se oli aukiotettava ja
kiinnivedett�v�, niinkuin rahakukkaro, jonka kaltaisena h�n my�s
sit� k�ytti. Sen sis�ss� me l�ysimme melkoisen paljouden keltaisia
metallipaloja, jotka, jos ne puhdasta kultaa olisi, sanomattoman
rikkauden sis�ll�ns� pit�isit.

Sittenkuin me, teid�n majesteetinne k�sky� noudattaen, huolellisesti

kaikki h�nen taskunsa tarkastaneet olimme, huomasimme me h�nen
ruumiinsa ymp�rill� yhden vy�n, joka jonkun ihmeellisen el�imen nahasta
tehty oli. Siit� riippui h�nen vasemmalla puolellansa miekka, viisi
miehen vartta pitk�, ja h�nen oikeallansa silkki eli pussi, kahteen
komeroon jaettu, kumpikin niin avara, ett� siihen olisi kolme teid�n
majesteetinne alamaista kyll� mahtunut. Toisessa komerossa oli joukko
kuulia eli palloja sangen raskaasta metallista ja niin suuria kuin
meid�n p��mme. Luja k�si tarvitaan niit� nostamaan. Toinen komero
sis�ll�ns� piti mustia jyvi�, ei kumminkaan koollensa eik� painollensa
suuria, sill� me jaksoimme pidell� niit� noin viisikymment� meid�n
k�mmenell�mme.
T�m� on tarkka luettelo siit� kuin me l�ynneet olemme t�m�n ihmisvuoren
ylt�, joka meit� kohtaan itsens� sangen suurella h�yliydell� k�ytti
ja asianmukaista kunnioitusta teid�n majesteetinne k�skyj� kohtaan
osoitti. Allekirjoitettu ja sinetill� suljettu sin� nelj�nten� p�iv�n�
teid�n majesteetinne onnellisen hallituksen yhdeks�nness� kuukaudessa
yhdeks�tt�kymment�.

_Clefren Frelock. Marsi Frelock_.

Sittenkuin t�m� oli h�nen majesteetillensa julki luettu, k�ski h�n

minun, tosin yst�v�llisin sanoin, j�tt�� esille kaikki eri esineet.
Ensinn�kin h�n vaati k�yr�n miekkani, jonka min� toin saapuville
tuppineen p�ivineen. Sill� v�lin h�n oli k�skenyt kolmetuhatta
miest� valiov�ke�ns� asettumaan jonkun matkan p��h�n ymp�rilleni,
valmiina laukaisemaan nuolensa min� hetken� hyv�ns�. Tuota min� en
huomannut lainkaan, silm�ni kun koko ajan olivat kiintynein� h�nen
majesteetiinsa. Sitten h�n vaati minua vet�m��n miekkani ulos.
Muutamista merenveden sy�mist� ruostepilkuista huolimatta se oli
yh� viel�kin kirkas ja v�lkkyv�. Min� vedin s�il�ni ulos, niinkuin
keisari oli k�skenyt, heilutin sit� puoleen ja toiseen, ja kun aurinko
heiastui sen kirkkaasta pinnasta, sokaisten sotajoukkojen silm�t, niin
p��si valloille yleinen h�mm�styksen ja kauhistuksen huuto. H�nen
majesteetinsa oli urheamielinen mies ja s�ik�hti v�hemmin kuin olisin
luullutkaan. H�n k�ski minun sitten pist�m��n miekkani tuppeen ja,
heitt�m��n sen maahan niin hiljaa kuin suinkin kuuden jalan p��h�n
kahleistani.

Senj�lkeen h�n vaati n�kyville toisen onton rautatorveni, joksi he

minun taskupistolejani sanoivat. Min� otin sen esille ja selitin,
niin hyvin kuin osasin, mitenk� sit� k�ytet��n. Latasin sen pelk�ll�
kruudilla, joka laukussani oli s�ilynyt kostumatta (taitavat merimiehet
pit�v�t aina huolen siit�). Pyysin sitten, ett'ei h�nen majesteetinsa
kovin s�ik�ht�isi ja laukaisin ilmaan. T�m� pamaus synnytti paljoa
suuremman h�mm�styksen kuin �skeinen s�il�ni. Sadottain kaatui miehi�
maahan. Itse keisarikaan, urhea mies, ei hetkeen aikaan p��ssyt
entiselleen, vaikka olikin pysynyt pystyss�. Pistolit min� sitten
j�tin maahan, kuten miekkanikin. Samalla muotoa luovutin kruuti- ja
haulipussinikin, pyyt�en, ett� edellist� suojeltaisiin valkealta,
koskapa se saattaa sytty� pienimm�st�kin kipin�st� ja poroksi polttaa
koko keisarillisen palatsin.

Annoin pois taskukellonikin. Keisari oli kovin utelias n�kem��n sit� ja

k�ski kahden rotevimman kaartilaisensa tuomaan sen luokseen. Korennolla
he sen kantoivat majesteetin eteen siihen tapaan kuin Englannissa
olutkuskit kantavat tynnyreit�. H�n ihmetteli sen yht�mittaista
kolinaa ja minuttiviisarin kulkua, jonka h�n helposti erotti, heill�
kun on paljoa tarkempi n�k� kuin meill�. H�n kysyi sitten oppineilta
miehilt�ns�, mik� se sellainen esine on, mutta siit� oli noilla
herroilla kovin monta eri mielt�, niinkuin lukija sanomattanikin arvaa.
Enk� min� kaikista heid�n arveluistaan saanut selv��k��n.

Senj�lkeen annoin pois hopea- ja vaskirahani sek� kukkaroni, jossa oli

yhdeks�n suurta kultarahaa ja muutamia pienempi�. Luovutin niinik��n
linkkuveitseni ja partaveitsen, kamman ja hopeisen nuuskarasian,
nen�liinan ja taskukirjan. Miekka, pistolit ja kruutipussi vietiin
rattailla h�nen majesteetinsa varastoihin; muut tavarat sain takaisin.

Kuten jo edell� olen maininnut, oli takissani erityinen tasku, jota

tarkastajat eiv�t huomanneet. Siin� oli minulla silm�lasit, joita minun
v�listi t�ytyy k�ytt�� heikon n�k�ni vuoksi, ja samoin taskukiikari
sek� muutamia pikku esineit�. Niist� ei olisi keisarille ollut
mit��n hy�ty�, jonka vuoksi en katsonut kunniani vaativan niitten
esilleottamista. Pelk�sinp� niitten s�rkyv�nkin ja pilaantuvan, jos
luovuttaisin ne heille.

KOLMAS LUKU

Tekij� hauskuuttaa keisaria ja hovia aivan erityisell� tavalla. --

Hovin huvitukset. -- Tekij� p��see vapaaksi muutamilla ehdoilla.

Lempeydell�ni ja kohteliaalla k�yt�ksell�ni olin kohonnut keisarin ja

hovin kuin my�s sotav�en ja kansankin suosioon niin suurissa m��rin,
ett� toivoin piankin p��sev�ni vapaaksi. Koetin kaikin tavoin k�ytt��
t�llaista edullista asemaa hy�dykseni. Maan-asukasten pelko minua
kohtaan h�lveni h�lvenemist��n. Panin v�listi maahan pitk�kseni ja
p��stin viisi kuusi henke� k�mmenelleni tanssimaan. Vihdoin tulivat
pojat ja tyt�t niin rohkeiksi, ett� olivat piilosilla minun tukassani.
Olin jo koko lailla oppinut maan kielt�kin.

Er��n� p�iv�n� suvaitsi keisari kutsua minut katsomaan hovin�ytelmi�,

joissa t�m�n puolen kansa voittaa kaikki muut niin notkeudessa kuin
komeudessakin. Ei minua noissa n�ytelmiss� mik��n niin suuresti
huvittanut kuin nuorallatanssi. Kaksitoista tuumaa korkealle maasta oli
pingoitettu kahden jalan pituinen hieno, valkoinen lanka, ja sen p��ll�
tuo nokkela tanssi toimitettiin, jota nyt lukijan luvalla k�yn v�h�n
laveammin kuvailemaan.

T�h�n huviin ottavat osaa ainoastaan ne, jotka pyrkiv�t korkeihin

virkoihin ja tavoittelevat suosiota hovissa. Jo pienest� pit�in he
harjoittelevat t�t� taitoa. Kun korkea virka hovissa tulee avonaiseksi
joko kuoleman tahi, niinkuin usein tapahtuu, ep�suosioon joutumisen
kautta, silloin viisi kuusi t�llaista viranhakijaa l�hett�v�t
kuninkaalle anomuksen, jossa pyyt�v�t saada esitt�� h�nen majesteetinsa
huviksi nuoralla tanssia. Ken korkeimmalle hypp��, maahan putoamatta,
se viran saa. Usein annetaan itse ministereillekin k�sky l�hte�
n�ytt�m��n notkeuttansa, osoittaakseen hallitsijalle, ett� yh� edelleen
ovat tuossa toimessa taitavia. Flimnapilla, valtiovarain hoitajalla, on
etuoikeus heitt�� nuoralla ilmahyppy kokonaista tuumaa korkeammalle
kuin yksik��n muu lordi koko valtakunnassa. Minun yst�v�ni Reldresal,
keisarin yksityissihteereist� ylimm�inen, on minun mielest�ni t�ss�
taidossa -- ellenh�n vaan ole puolueellinen -- toinen mies valtiovarain
hoitajan j�lkeen. Muut suuret virkamiehet ovat siin� kohden tasav�kisi�.

N�iss� hyppyhuveissa sattuu v�list� pahojakin tapaturmia, joista

aikakirjat tiet�v�t mainita lukemattomia. Olen omin silmin n�hnyt
parin, kolmen kandidaatin katkaisevan j�seni�ns�. Pahempi viel�
on vaara silloin kuin ministerit saavat k�skyn k�yd� n�ytt�m��n
notkeuttaan. Silloin he koettavat voittaa kaikki muut ja pinnist�v�t
ja ponnistavat voimiansa niin, ett� tuskin heiss� on yht�k��n, joka ei
olisi joskus pudota romahtanut maahan. Muutamille se on sattunut pari
kolmekin kertaa. Minulle kerrottiin, ett� moniahta vuosi ennen minun
tuloani Flimnap olisi ehdottomasti taittanut niskansa, ellei sattumalta
olisi osunut lattialla olemaan kuninkaallinen pielus, joka hiukan
lievensi t�r�yst�.

On olemassa toinenkin huvitus, joka tapahtuu ainoastaan keisarin,

keisarinnan ja p��ministerin l�sn�ollessa. Kuningas panee p�yd�lle
kolme kuuden tuuman pituista silkkinauhaa, punaisen, keltaisen ja
valkoisen. N�m� nauhat on aiottu palkinnoiksi niille, joille keisari
tahtoo erityist� suosiotansa osoittaa. Juhlalliset menot toimitetaan
h�nen majesteetinsa suuressa valtiosalissa, jossa asianomaisten
suosionsaajain t�ytyy n�ytt�� taitavuuttansa aivan toisella tavalla
kuin �sken kuvaamissani huveissa. Sellaista en ole n�hnyt viel�
miss��n, en vanhalla enk� uudella maanpallon puoliskolla. Keisari pit��
keppi� vaakasuorassa asennossa, ja siin� nyt asianomaiset suosikit,
yksi er�lt��n, hyppiv�t kepin yli tai konttaavat sen alitse eteenp�in
tai takaperin, aina sit� my�ten kuin keppi nousee tai laskee. V�listi
pit�� majesteeti keppi� toisesta p��st� ja p��ministeri toisesta,
vuoroin on keppi kokonaan p��ministerin hallussa. Ken notkein on
ollut ja jaksanut useimmat kerrat hyp�t� ylitse ja kontata alitse, se
saa punaisen silkkinauhan, senj�lkeinen keltaisen ja sit� seuraava
valkoisen. Nauhat he sitten k�ytt�v�t kaksin kerroin vy�t�isilleen,
ja tuskin n�kee hovissa yht��n, joka ei olisi tuommoisella nauhalla
koristetut.

Sotav�en ratsuja, niinkuin keisarillistenkin tallien hevosia oli joka

p�iv� k�ytetty minun l�heisyydess�ni, ja siten ne olivat niin tottuneet
minuun, ett� pillastumatta uskalsivat tulla minun luokseni. Ratsastajat
laukkasivat hevosillaan k�mmeneni yli, ollessani pitk�ll�ni maassa.
Olipa muuan keisarin mets�st�jist� niinkin rohkea, ett� ratsasti isolla
hevosellaan jalkanikin yli. Se oli todellakin uljas temppu.

Seuraavana p�iv�n� oli minulla onni huvittaa h�nen majesteetiansa

aivan erikoisella tavalla. Pyysin h�nen majesteetiltansa saada
k�ytett�v�kseni muutamia kahden jalan pituisia ja tavallisen putken
paksuisia sauvoja. Kuningas antoi heti k�skyn forstmestareilleen
t�ytt�� minun pyynt�ni. Ja niinp� saapui huomenissa kuusi mets�herraa
yht� monen kuorman kanssa, kahdeksan hevosta kunkin edess�. Yhdeks�n
sauvaa min� pystytin maahan nelikulmion muotoon, joka ulottui puoli
kolmatta jalkaa joka taholle. Nelj� muuta sauvaa sidoin vaakasuoraan
joka kulmaan, niin ett� niist� syntyi jonkunlainen kalteri tarhan
ymp�rille. Levitin sitten nen�liinani tarhan yli ja pingoitin sen
joka puolelta lujasti. T�m�n tehty�ni, pyysin keisarin l�hett�m��n
nelj�kolmatta parhainta ratsumiest� �ksieraamaan tarhaan. H�nen
majesteetinsa hyv�ksyi minun ehdotukseni, ja niinp� min� nostin
hevosmiehet, yhden toisensa per�st� ratsuineen aseineen ja
varustuksineen nen�liinalle. Heti k�skyn saatuansa he jakaantuivat
kahteen parveen, ja nyt alkoi leikkisota: siin� he ampuivat toisiansa
tyls�p�isill� nuolilla, huiskivat miekoillaan, hy�kk�siv�t ja
pakenivat. Kaikki tapahtui niin erinomaisessa j�rjestyksess�, ett'en
moista ole milloinkaan n�hnyt.

Keisari oli niin mieliss��n, ett� k�ski panna t�mm�isi� huveja toimeen
useampana p�iv�n� per�tysten. Innostuipa niinkin, ett� itsekin nousi
komentamaan ratsumiestens� liikkeit� ja sai, vaikka kovallekin otti,
keisarinnan suostumaan siihen, ett� minun sallittiin nostaa keisarinna
kantotuoleineen p�ivineen kilpatarhan yl�puolelle, josta h�nen oli
parempi katsella leikkisotaa. Onnekseni ei sattunut koko aikana
mit��n tapaturmaa. Kerran vaan er��n kapteenin tulinen ratsu sattui
kavioillaan puhkaisemaan rei�n nen�liinaan, jolloin sek� ratsu ett�
kapteeni keikahtivat kellellens�. Kiireimm�n kaupassa min� nostin ne
molemmat pystyyn, tukkesin rei�n toisella k�dell� ja nostin heid�t
toisella maahan. Ratsulta oli nyrj�ht�nyt vasen jalka, mutta kapteeni
p��si ihan ehj�n�. Nen�liinani min� sittemmin paikkasin niin hyvin kuin
osasin, mutta en sen koommin en�� luottanut sen kest�vyyteen moisissa
yrityksiss�.

Kerran ollessani hovia t�ll� tapaa huvittamassa, tuotiin �kki�

h�nen majesteetillensa sana, ett� muutamat h�nen alamaisistansa,
ratsastellessaan niill� tienoin, miss� minut ensin oli huomattu, olivat
l�yt�neet maasta suuren, mustan esineen. Muodoltaan se on, sanottiin,
varsin kummallinen, laidoiltaan niin laaja, kuin h�nen majesteettinsa
makuukammio ja keskikohdalta miehen korkuinen. Mik��n el�v� se ei
ole, niinkuin ensin oli luultu, sill� nurmella se loikoi ihan yhdess�
kohdin. Muutamat olivat monta kertaa astuneet sen ymp�ri, toiset
nousneet sen hartioille ja kuvullekin, joka oli sile� ja tasainen.
Polkemalla oli esine huomattu aivan ontoksi. Alamaiset kaikessa
n�yryydess� otaksuvat sen olevan ihmisvuoren kapineita, ja jos h�nen
majesteetinsa suvaitsee, niin se tuodaan t�nne. Ei siihen tarvita
kuin viisi hevosta. Min� ymm�rsin heti, mist� on kysymys, ja iloitsin
syd�mmeni pohjasta nuo sanomat kuultuani.

Tuo l�ydetty esine ei ollut mik��n muu kuin minun hattuni.

Haaksirikkoon joutuessamme se oli viel� ollut minulla p��ss�, nauhalla
sidottuna leuan alle, ja siin� se oli viel� ollut veneess�kin
soudettaessa, mutta luulin sitten, maihin pyrkiess�ni, nauhan heltineen
ja hattuni j��neen mereen. Nyt pyysin h�nen majesteetiansa k�skem��n,
ett� se tuotaisiin minulle niin pian kuin mahdollista. Selitin samalla,
millinen kapine se on ja mihin sit� tarvitaan. Seuraavana p�iv�n�
kuormurit sen toivatkin, mutta ei se aivan entisell��n en�� ollut.
Liereihin oli, puolenkolmatta tuuman p��h�n laidoista, puhkaistu kaksi
reik��, kumpaankin oli pistetty koukku, ja n�ist� k�ydet l�nkiin. T�ll�
tavoin minun hattuani oli laahattu maata pitkin l�hes puoli Englannin
penikulmaa. Koska kumminkin maanpinta siell� on tasaista ja pehmoista,
niin tuli hattu perille paremmassa kunnossa kuin olin luullutkaan.

Kaksi p�iv�� senj�lkeen pisti h�nen majesteetinsa p��h�n ruveta

huvitteleimaan varsin merkillisell� tavalla. Se osa armeijaa, joka
majaili p��kaupungissa ja sen l�heisyydess�, sai k�skyn olla valmiina.
Sitten h�n pani minut seisomaan kuin mik� kolossi jalat niin lev�ll�
kuin suinkin mahdollista, ja senj�lkeen k�skettiin kenraali, muuan
vanha ja tottunut sotajoukkojen johtaja ja samalla minun suojelijani,
marssittamaan sotajoukkoja minun jalkojeni v�litse, jalkav�ki 24
miest�, ratsuv�ki 16 miest� riviss�, soivin torvin ja liehuvin
lipuin, keih��t sojossa. Sotav�ke� oli siin� yhteens� kolmetuhatta
jalka- ja tuhat ratsumiest�. H�nen majesteetinsa oli julistanut k�skyn,
ett� jokaisen sotilaan tulee marssin aikana hengenrangaistuksen
uhalla osoittaa t�ydellist� kunnioitusta minun personaani kohtaan.
Muutamat nuoremmat upseerit eiv�t kumminkaan malttaneet olla hiukan
irvistelem�tt�, n�hdess��n, miss� viheli�isess� kunnossa minun housuni
olivat.

Olin jo tuon tuostakin l�hetellyt h�nen majesteetillensa

kaikenkaltaisia esityksi� ja anomuksia vapaaksi p��semisest�ni. Vihdoin
h�n otti asian esille ensin salaisessa neuvoskunnassa ja sitten
valtioneuvostossa. Vastustajia ei ollut kuin yksi ainoa, Skyresh
Bolgolam, josta aivan syytt� suotta oli tullut minun veriviholliseni.
Koko neuvoskunta kumminkin ��nesti h�net kumoon, ja kuningas vahvisti
p��t�ksen. Tuo vastustajani oli galbet eli valtakunnan amiraali.
H�n nautti keisarin luottamusta ja olikin valtion asioihin varsin
perehtynyt, vaikka luonteeltaan �re� ja �k�inen mies. H�nen t�ytyi
nyt antaa per��, mutta sen verran h�n kumminkin sai aikaan, ett� ne
artiklat ja ehdot, joitten nojalla min� olin p��sev� vapaaksi, ja jotka
minun piti valallani vahvistaa, j�tettiin h�nen sepitett�vikseen. N�m�
artiklat toi minulle Skyresh Bolgolam omassa personassaan, mukanansa
kaksi alisihteeri� ja muutamia ylh�isi� virkamiehi�. Sittenkuin
artiklat oli minulle julkiluettu, k�skettiin minun valalla sitoutua
noudattamaan niit�. Vala minun piti tehd� ensin oman maani tavan mukaan
ja sitten niin kuin heid�n laissansa s��detty on. Minun tuli sit�
tehdess�ni pit�� oikeata jalkaani vasemmassa k�dess� ja asettaa oikean
k�den etusormi p��laelleni ja peukalo oikean korvan nipukkaan.

Lukija kukaties on nyt utelias saamaan tietoa senpuoleisen kansan

kirjoitustavasta ja lauseparsista kuin my�s niist� ehdoista, joilla
minulle vapaus suotiin. Senp� vuoksi olen koko asiakirjan k��nt�nyt
sanasta sanaan, mik�li olen kyennyt. Ja n�in se kuuluu:

_Golbasto Momaren Evlame Gurdilo Shefin Mully Ully Gue_, Lilliputin

kaikkivaltias kuningas, maailman ihastus ja kauhistus, jonka
valtakunta ulottuu viisituhatta blustrugia (noin 20 km) maan ��riin
saakka; kaikkein h�iritsij�in hallitsija, varttansa pitempi kaikkia
ihmislapsia; jonka jalat tallaavat maan sisustaa, ja jonka k�si
aurinkoa tavoittelee; jonka viittauksesta maailman ruhtinaitten polvet
vapisevat; suloinen kuin kev�t, ihana kuin kes�, hedelm�llinen kuin
syksy, pelottava kuin talvi. H�nen kaikkein ylevin majesteetinsa
edespanee sille ihmisvuorelle, joka �skett�in meid�n taivaallisiin
alueisimme saapunut on, seuraavat artiklat, jotka h�nen, juhlallisella
valalla noudattaaksensa, vahvistaman pit��.

_Ensiksi_. Ihmisvuori �lk��n meid�n alueistamme poistuko, ilman meilt�

annettua ja valtakunnan sinetill� lukittua lupakirjaamme.

2:ksi. H�n �lk��n rohjetko ilman meid�n nimenomaista k�sky�mme meid�n

p��kaupunkiimme sis�lle astua; jolloin asujamille pit�� kaksi tuntia
ennen varoitus annettaman, jotta tiet�isiv�t heid�n huoneissansa pysy�.

3:ksi. Sanotun ihmisvuoren tulee h�nen vaelluksillansa pysy� meid�n

suurimmilla vallanteill�mme; �lk��n h�n my�s uskaltako niityill� ja
viljavainioilla k�yskennell� tahi niihin pitk�ksens� panna.

4:ksi. Sanotuilla vallanteill� vaeltaissansa tulee h�nen visusti

huolta siit� pit��, ett'ei h�n jaloillansa maahan tallaa ket�k��n
meid�n rakkaista alamaisistamme eik� heid�n hevosiansa eik� heid�n
rattaitansa; �lk��n h�n my�s ket�k��n sanotuista alamaisistamme
k�siins� ottako ilman heid�n omaa suostumustansa.

5:ksi. Jos sangen pikaisen sanan saattaminen tarpeelliseksi

havaitaan, on ihmisvuori velvollinen kerran kuukaudessa kuljettamaan
sanansaattajaa ja h�nen hevostansa taskussansa kuusi p�iv�nmatkaa ja
j�tt�m��n h�net (milloin niin vaaditaan) ehe�n� meid�n eteemme.

6:ksi. H�nen pit�� olla meid�n liittolaisemme meid�n vihollisiamme

vastaan, jotka Blefuscun saarella asuvat, ja tehd� mink� suinkin voi,
h�vitt��ksens� heid�n laivastonsa, jota he nyt rakentelevat ja sill�
meid�n p��llemme aikovat hy�k�t�.

7:ksi. Sanotun ihmisvuoren tulee, h�nen vapaina aikoinansa, olla

meid�n ty�miestemme apuna, nostamassa senkaltaisia suuria kivi� kuin
puutarhamme aitaan ja muihinkin keisarillisiin rakennuksiin tarvitaan.
8:ksi. Sanotun ihmisvuoren tulee kahden kuukauden kuluessa sis��nj�tt��
tarkka ilmoitus meid�n valtakuntamme laajuudesta, laskettuna h�nen
askeleissansa, jotka h�n rantoja my�ten astunut on.

Viimeiseksi. Sittenkuin ihmisvuori juhlallisesti vannonut on, ett�

h�n kaikki yll�mainitut artiklat pit�� ja noudattaa tahtoo, on h�n
saapa sek� ruuaksensa ja juomaksensa niin paljo kuin 1724 alamaistamme
heid�n yl�spit�miseksens� tarvitsevat. H�nell� pit�� my�skin oleman
vapaa tyk�p��semys meid�n keisarillisen personamme eteen, ja on h�nen
osaksensa tuleva muitakin osoituksia meid�n suosiostamme.

Annettu Belfaboracin palatsissa kahdentena p�iv�n� toistakymment�

meid�n hallituksemme yhdenness� kuukaudessa kymmenett�kymment�.

Min� vannoin ja allekirjoitin n�m� artiklat suurella ilolla ja

mielihyv�ll�, vaikk'eiv�t ne olleetkaan kaikki niin kunniakkaita
kuin olisin toivonut. Neh�n olivat kokonaan Skyresh Bolgolamin,
yliamiraalin, ilke�mielisyytt� vaan. Heti senj�lkeen otettiin
minulta kahleet jaloista pois ja nyt olin aivan vapaa mies. Keisari
teki minulle sen kunnian, ett� oli l�sn� koko juhlamenojen ajan.
Kiitollisuuteni osoitteeksi min� lankesin h�nen majesteetinsa
jalkoihin, mutta h�n k�ski minun nousta ja lausui minulle monta
armollista sanaa, joita en k�y t�ss� toistamaan, jott'en n�ytt�isi
turhamieliselt�. Lopuksi h�n lausui toivovansa, ett� minusta tulee
h�nelle hy�dyllinen palvelija, ja ett� min� todistan ansainneeni
kaiken sen suosion, kuin h�nen puoleltansa minun osakseni tullut on ja
vastedes tulla saattaa.

Lukija suvaitkoon ottaa huomioonsa, ett� keisari oli viimeisess�

artiklassaan m��r�nnyt minulle niin paljon ruokaa ja juomaa kuin
1728 lilliputtilaista tarvitsee. Per�st�p�in kerran kys�isin er��lt�
tuttavaltani hovissa, miksik� juuri t�m� luku oli mitaksi ja m��r�ksi
vahvistettu, ja h�n kertoi, ett� h�nen majesteetinsa matemaatikot,
mitattuansa kvadrantilla minun ruumiini pituuden, olivat huomanneet
sen 12 kertaa suuremmaksi heid�n kokoansa. T�ten he olivat laskeneet,
ett� minun ruumiini on v�hint�ns� 1728 kertaa niin suuri kuin heid�n,
ja siis pit�� minun saada ravintoakin samassa suhteessa. Siit� nyt
lukija n�kee, kuinka �lyk�st� v�ke� lilliputilaiset ovat, ja kuinka
ymm�rt�v�inen ja tarkka taloudenhoitaja heid�n kuuluisa keisarinsa on.

NELJ�S LUKU

Mildendo, Lilliputin p��kaupunki, ja keisarillinen palatsi. --

Keskustelu ylisihteerin kanssa. -- Tekij� lupaa auttaa keisaria h�nen
vihollisiansa vastaan.

Vapaaksi p��sty�ni min� ensi ty�kseni pyysin lupaa saada k�yd�

Mildendossa, valtakunnan p��kaupungissa. Helposti siihen luvan
sainkin sill� nimenomaisella ehdolla kumminkin, ett'en tekisi pahaa
ihmisille enk� taloille. Kaupungin asukkaille annettiin keisarillisella
julistuksella tieto minun tulostani.

Muuri kaupungin ymp�rill� on puolikolmatta jalkaa korkea ja yksitoista

tuumaa leve�, niin ett� parivaljakko varsin hyvin p��see kulkemaan sen
harjalla. Muurin sivuilla on torneja joka kymmenen jalan p��ss�.
Min� harppasin l�ntisen portin yli ja l�ksin kulkemaan kaupunkia,
pysytellen vain kahdella p��kadulla. Niit� my�ten min� astuskelin
varsin verkasti ja kylki edell�, yll�ni pelkk� hihaton liivijakku,
jottei nutunliepeist� olisi haittaa katoille ja r�yst�ille. Per�ti
varovasti siin� t�ytyi liikkua, ett'ei tallaisi jonkun vitkastelijan
p��lle, joka viel� oleskeli kaduilla, vaikka k�sky oli k�ynyt, ett�
itsekunkin pit�� huoneessansa pysym�n, vahinkoja v�ltt��ksens�. Akkunat
ja katot olivat niin t�p�t�ynn��n ihmisi�, ett'en luule matkoillani
miss��n n�hneeni niin v�kirikasta paikkaa.

Kaupunki on t�ydellinen neli�, ymp�rill� muuri joka taholle 500 jalkaa

pitk�. Molemmat p��kadut, viisi jalkaa leve�t, kulkevat ristikk�in ja
jakavat kaupungin nelj��n kortteliin. Poikkikadut, jotka vain n�kem�lt�
n�in, mutta joita en p��ssyt kulkemaan, olivat 12-18 tuumaa leveit�.
Kaupunkiin mahtuu 500 tuhatta asukasta. Talot ovat kolme-, viel�p�
viisikerroksisia. Puodeissa ja toreilla runsaasti kaikenlaista tavaraa.

Keisarin palatsi on keskell� kaupunkia, kahden p��kadun risteyksiss�.

Sen ymp�ri kulkee kaksi jalkaa korkea muuri. Minulla oli h�nen
majesteetinsa lupa astua t�m�n muurin yli, ja koska muurin ja palatsin
v�lill� oli 20 jalkaa avara tila, niin saatoin n�hd� palatsin joka
puolelta. Linnan ulkopiha on 40 jalkaa neli�ss�, ja sen sis�puolella on
kaksi muuta pihaa. Sisimm�ss� sijaitsee keisarin huoneusto. Koska nyt
ulkopuolisen pihan rakennukset olivat v�hint�ns� viisi jalkaa korkeita,
oli minun mahdoton harpata niitten yli, harjoja vahingoittamatta,
vaikka sein�t olivatkin hakatusta kivest�, nelj� tuumaa paksuja.
Keisari olisi mielell��n suonut minun p��sev�n n�kem��n palatsinsa
komeutta, mutta se k�vi mahdolliseksi vasta kolme p�iv�� my�hemmin.

L�ksin n�et kuninkaalliseen mets��n, joka sijaitsi sadan kyyn�r�n

p��ss� kaupungista, katkaisin siell� puukolla muutamia paksuimpia puita
ja laitoin niist� kaksi jakkaraa, noin kolme jalkaa korkeita kukin ja
tarpeeksi lujia kest�m��n minun painoani. Saatuani jakkarat valmiiksi,
l�ksin j�lleen kaupunkiin, jossa v�est�lle jo oli annettu uusi julistus
minun tulostani. Ulkopuolisella pihalla nousin seisomaan toiselle
jakkaralle ja nostin toisen kattojen yli sis�pihaan. Koukkup�isell�
kepill� nostin sitten sis�puolelle ensimm�isenkin jakkaran. Nyt k�vin
pitk�kseni ja asetin kasvoni keskimm�isen kerroksen akkunain kohdalle,
jotka varta vasten oli j�tetty auki. Siin� kohtasi silm��ni loistavin
n�ky, mit� suinkin saattaa ajatella.

Siin� n�in keisarinnan ja nuoret prinssit, itsekunkin eri huoneissaan,

loistavat seurueet ymp�rill�ns�. H�nen majesteetinsa keisarinna
suvaitsi myh�ht�� minulle hyvin armollisesti ja ojensi minulle akkunan
kautta k�tens� suudeltavaksi.

Aamulla kerran -- taisi olla puoli kuukautta siit� kuin olin

p��ssyt vapaaksi -- saapui minun luokseni Reldresal, yksityis-asian
ylisihteeri, niinkuin h�nen arvonimens� kuuluu. Yhden ainoan palvelijan
seurassa h�n tuli, j�tetty��n vaununsa jonkun matkan p��h�n, ja pyysi
p��st� puheilleni. Min� otin h�net heti vastaan, h�n kun oli ylh�inen
ja suuriansioinen mies sek� sit� paitsi oli tehokkaasti kannattanut
minun hakemuksiani hovissa. Min� tarjousin olemaan pitk�ll�ni, jotta
h�n paremmin ulottuisi minun korvani kohdalle, mutta h�n piti parempana
olla k�mmenell�ni koko keskustelun ajan.

H�n onnitteli ensiksi minua vapauteni johdosta, huomauttaen, ett�

h�nell�kin on jonkin verran ansiota sen hankkimisessa, mutta, lis�si
h�n, en min� vapauttani sittenk��n olisi niin helpolla saanut,
elleiv�t hovin olot olisi nyky��n varsin omituisella kannalla. Niin
kukoistavalta kuin tila maassa n�ytt��kin ulkomaalaisen silmiss�, sanoi
h�n, on meill� kaksi ankaraa ahdistusta: kotona raivoaa puolueriitoja,
ja ulkoap�in uhkaa vihollisista mahtavin.

-- Mit� ensinmainittuihin tulee, niin tiet�k��t, -- puhui h�n, --

ett� meill� on jo 70 kuukautta kest�nyt riitoja kahden puolueen,
Trameksanien ja Slameksanien, v�lill�. Nimens� ne ovat saaneet
kenkiens� korkojen mukaan: toisilla on korkeammat korot, toisilla
matalammat. T�h�n asti on se luulo ollut yleinen, ett� korkeat korot
sopivat parhaiten meid�n perustuslakiemme henkeen, mutta siit�
huolimatta on majesteeti p��tt�nyt k�ytt�� maansa hallinnossa yksinomaa
matalain korkojen pit�ji� ja jaella heille kaikki virat, jotka kruunun
asetettavissa ovat. Sen te kyll� pian saatte huomata, niinkuin senkin,
ett� h�nen majesteetinsa keng�nkorot ovat kahta drurria matalammat
kuin kenenk��n hovimiehen. (Drurri on nelj�stoista-osa tuumaa.) Niin
ovat n�m� puolueet eripuraisia kesken�ns�, ett'eiv�t en�� yhdess� sy�
eiv�tk� juo, eiv�t edes keskustelekaan kesken��n. Trameksaneja, elikk�
korkeakorkoisia, on kaiketikin luvullensa enemm�n kuin meit�, mutta
valta on kumminkin kokonaan meid�n k�siss�mme. H�nen keisarillinen
korkeutensa perint�ruhtinas n�ytt��, ik�v� kyll�, kallistuvan
korkeitten korkojen puolelle; ainakin huomaa selv��n h�nen pit�v�n
toisessa keng�ss� korkeampaa korkoa kuin toisessa, jonka vuoksi h�n
onnahtelee k�ydess��n. Ja kesken n�it� sis�isi� riitoja uhkaa meit�
hy�kk�ys Blefuscun saaren puolelta, joka on maailman toinen suurin
valtakunta, alalleen ja voimalleen melkein yht� suuri kuin h�nen
majesteetinsa valtakunta.

-- Mit� sitten, -- jatkoi h�n, -- teid�n vakuutukseenne tulee, ett�

maailmassa on muitakin valtakuntia, joissa asuu teid�n kokoisianne
ihmisolentoja, niin eiv�t filosofit meill� oikein ota sit� uskoaksensa,
vaan luulevat pikemmin teid�n pudonneen t�nne kuusta tai jostain
taivaan t�hdest�. Se nimitt�in on varmaa, ett� satanen teid�n
kokoisianne kuolevaisia saattaisi v�h�ss� ajassa sukupuuttoon h�vitt��
kaiken pellon viljan ja kaiken karjan h�nen majesteetinsa alueilta.
Sit� paitsi ei meid�n historioissa, jotka ulottuvat kuusituhatta
kuukautta ajassa taaksep�in, ole mainittu muita maita kuin n�m�
kaksi valtakuntaa, Lilliput ja Blefuscu. Ja n�m� kaksi mahtavaa
naapuria ovat k�yneet mit� tuiminta sotaa kesken�ns� kokonaista kuusi
nelj�tt�kymment� kuukautta.

-- T�m�n sodan syy oli seuraava, -- kertoi Reldresal. Kaikkina

aikoina ja kaikin paikoin on tunnettu ja tunnustettu, ett� muna on
ennen sy�mist� avattava paksummasta p��st�. Mutta nyt sattui nykyisen
majesteetin vaari kerran, pikku poikana, leikkaamaan sormensa,
kun yritti avaamaan munaa vanhan tavan mukaan paksummasta p��st�.
Silloin h�nen is�ns�, keisari, julisti, ett� kaikkien alamaisten
tulee, ankaran sakon uhalla, avata munat ter�v�mm�st� p��st�. T�m�n
uuden lain pani kansa kovin pahaksensa. Aikakirjat kertovat, ett�
sen johdosta syntyi kapinoita kuusi eri kertaa. Niiss� meni yhdelt�
keisarilta henki, toiselta kruunu. Blefuscun hallitsijat yllytteliv�t
my�t��ns� n�it� sis�llisi� riitoja, ja aina kun kapinat oli saatu
kukistetuiksi, siirtyiv�t maanpakoon tuomitut Blefuscun valtakuntaan.
On laskettu, ett� enemm�n kuin yksitoista tuhatta ihmist� kernaammin
meni kuolemaan kuin suostui aukaisemaan munia ter�v�mm�st� p��st�.
Satoja nidoksia kirjoitettiin n�ist� kinastuksista, mutta "paksumman
p��n miesten" kirjat on jo aikaa sitten kielletty ja koko se puolue
lain kautta julistettu kelvottomaksi julkisiin virkoihin. N�itten
rettel�iden aikana Blefuscun keisarit huomauttivat meit� monta kertaa
l�hettil�ittens� kautta hajaannuksen aikaansaamisesta uskonnossa,
syytt�en meit� siit�, ett� olimme rikkoneet niit� p��m��r�yksi�
vastaan, jotka meid�n suurin profettamme Lustrog oli s��t�nyt
Blundecralissa (Lilliputien koranissa) ja sen viidenness� luvussa
viidett�kymment�. Mutta tuo nyt oli pelkki� verukkeita vain, sill�
tekstin sanat kuuluvat: "kunkin todellisesti uskovaisen pit�� s�rke�
muna siit� p��st� kuin sopiva on." Ja mik� p�� se sopiva on, se olisi,
minun n�yr�n mielipiteeni mukaan, j�tett�v� itsekunkin omantunnon
asiaksi taikka maistraatin korkeimman virkamiehen m��r�tt�v�ksi.
Mutta sittemmin saivat nuo paksumman p��n miehet niin paljon suosiota
Blefuscun keisarin hovissa ja niin paljon apua ja kannatusta
puolueeltansa t��ll� kotona, ett� verist� sotaa on k�yty kummankin
valtakunnan v�lill� jo kuusi ja kolmekymment� kuukautta. Ja sen
ajan kuluessa meilt� on mennyt nelj�kymment� linjalaivaa ja koko
joukko pienempi� aluksia kuin my�s yhteens� kolmekymment� tuhatta
parhainta miest� meid�n meriv�est�mme ja sotajoukostamme. Vihollisten
tappiot ovat olleet jonkun verran suuremmat kuin meid�n. Nyt he
ovat varustaneet suurilukuisen laivaston ja aikovat hy�k�t� meid�n
kimppuumme. H�nen keisarillinen majesteetinsa on nyt, luottaen teid�n
miehuuteenne ja voimaanne k�skenyt minun antamaan teille kertomuksen
asiain tilasta t��ll�.

Min� pyysin sihteerin edeskantamaan h�nen majesteetillensa minun n�yr�n

alamaisuuteni tunteet ja ilmoittamaan h�nelle, ett'ei minun sovi
muukalaisena sekaantua puolueriitoihin, vaan ett� min� olen altis, oman
henkeni uhalla, puolustamaan h�nen personaansa ja valtakuntaa kaikilta
kuin sit� uhata uskaltavat.

VIIDES LUKU

Vihollisen hy�kk�ys torjuttu erinomaisella sankarity�ll�. -- Korkein

arvonimi. -- L�hettil�it� Blefuscusta. -- Rauhanteko. -- Tulipalo. --
Keisarinnan palatsi pelastettu.

Blefuscun valtakunta sijaitsee saarella pohjoiskoilliseen Lilliputista.

Kumpaisenkin saaren v�lill� on 1100 yardia (n. 1 km) leve� salmi. Min�
en ollut viel� n�hnyt sit� ja nyt, kuultuani hy�kk�yksen uhkaavan
silt� puolen, koetin entist� enemm�n olla n�ytt�ytym�tt� rannalla.
Blefuscuunhan ei ole viel� tietoa minusta saapunut, ja nyt he
saattaisivat huomata minut. Sit� paitsi oli sodan aikana kaikenlainen
yhteys molempain valtakuntain v�lill� hengen rangaistuksen uhalla
kielletty ja kaikki alukset otettu sodan tarpeiksi takavarikkoon.

Min� ilmoitin h�nen majesteetillensa suunnitelmani, jonka mukaan min�

aion valloittaa koko vihollisen laivaston, joka, niinkuin meid�n
vakoojilta olin kuullut, on parhaillaan Blefuscun satamassa, valmiina
ensi tuulella l�htem��n liikkeelle. Kokeneilta merimiehilt� sain tiet��
salmen olevan keskikohdalta nousuveden aikana 70 glumgluffia (noin 6
jalkaa) ja muissa paikoin korkeintaan 50 glumgluffia syv�n. L�ksin
saaren koilliskulmaan, vastap��t� Blefuscua, lymysin er��n kukkulan
taakse ja tarkastelin taskukiikarillani vihollisen laivastoa: siin� oli
50 sotalaivaa ja koko joukko kuljetus-aluksia.

Kotia tultuani annoin k�skyn -- siihen n�et olin valtuutettu -- tuoda

koko joukon mit� lujimpia k�ysi� ja rautatankoja. K�ydet olivat
tavallisen purjelangan paksuisia ja rautatangot pituudelleen ja
paksuudelleen kuin sukkapuikot. K�ydet min� kiersin kolminkertaisiksi,
samoin rautatangot, joitten p��t sitten taivutin koukun muotoon.

N�in varustettuna palasin rannan kallioille, riisuin siell� nutun,

keng�t ja sukat ja astuin mereen puoli tuntia ennen nousuvett�, yll�ni
pelkk� liivijakku. Kaalasin niin nopeasti kuin suinkin mahdollista oli
ja uin syvimm�n kohdan yli, noin 30 yardia, kunnes taas tuntui pohja
jalkain alla. Ei kulunut puoltakaan tuntia, niin jo olin laivaston
luona. Viholliset, minut n�hty�ns�, s�ik�htiv�t niin pahanp�iv�isiksi,
ett� hyp�t� loikkasivat laivoistaan mereen ja uivat rannalle. Heit�
oli v�hint�ns� 30000 henke�. Otin nyt k�yteni esille, pistin koukun
kunkin laivan kokkaan ja sidoin k�ysien p��t yhteen. T�t� tehdess�ni
vihollinen laukaisi minuun nuolia muutaman tuhannen, ja niist� sattui
minua koko joukko k�siin sek� kasvoihin. Siit� oli paljo haittaa
ty�lleni, puhumattakaan siit�, ett� haavoja pisti ja kirveli. Enimmin
pelk�sin silmi�ni, ja pahoin niitten olisi k�ynytkin, ellei olisi muuan
oiva keino johtunut mieleeni.

Niinkuin ennen olen maininnut, oli minulla silm�lasit erikoisessa

taskussa, joka oli keisarin tarkastajilta j��nyt huomaamatta. Ne
min� nyt sidoin nen�lleni niin lujasti kuin laatuun k�vi ja jatkoin
rohkeasti ty�t�ni, v�litt�m�tt� vihollisen nuolista. Moni niist�
kyll� sattui silm�laseihin, mutta ei siit� sen suurempaa vahinkoa;
siirr�htiv�th�n vain lasit sijoiltansa hiukan. Saatuani kaikki koukut
kiinni, rupesin vet�m��n k�ysi� sidotusta p��st�, mutta laivatpa
eiv�t liikahtaneetkaan. Ne olivat kiinni ankkureissaan, ja niinp� oli
uljain osa yrityst�ni viel� suorittamatta. P��stin k�ydet k�sist�ni --
olivathan ne koukuissa kiinni -- ja leikkasin urheasti ankkuritouvit
puukolla poikki, saaden pari sataa nuolta k�siin ja kasvoihin. Nyt
tartuin j�lleen solmuun kiinni ja vedin varsin helposti per�ss�ni
viisikymment� vihollisen suurinta sotalaivaa.

Blefusculaisilla ei ollut ensi alussa aavistustakaan minun

tarkoituksistani. H�mm�styen he katselivat, kuinka min� leikkelin
poikki laivain ankkuritouveja, ja luulivat minun aikovan saada laivat
tuuliajolle ja t�rm�ilem��n toisiinsa, mutta pian he huomasivat koko
laivastonsa l�htev�n liikkeelle hyv�ss� j�rjestyksess� ja minun
vet�v�n k�ysien p��st�. Silloin p��si heilt� niin hirmuinen h�t�huuto
ja ep�toivoinen parkuna, ett� sit� on mahdoton kuvata ja mahdoton
k�sitt��. P��sty�ni nuolten kantamasta min� pys�hdyin hetkeksi ja vedin
nuolet ulos k�sist�ni ja kasvoistani ja voitelin niit� sill� rasvalla,
jota minulle jo ensi p�iv�n� Lilliputissa oli annettu nuolenhaavoihin
pantavaksi, niinkuin edell� jo olen kertonut. Otin sitten silm�lasit
pois, odotin tunnin verran, kunnes luode oli v�h�n laskenut, kaalasin
keskikohdan yli, saalis per�ss�ni, ja saavuin onnellisesti Lilliputin
keisarilliseen satamaan.

Keisari oli koko hoviv�kens� kanssa rannalla odottamassa t�m�n suuren

seikkailun p��ttymist�. Ensi alussa he n�kiv�t laivaston l�henev�n
lavean puoliympyr�n muodossa. Minua he eiv�t erottaneet, min� kun olin
rintaa my�ten vedess�. Laivaston tullessa keskelle salmea, ulottui
vesi minua kaulaan saakka. Silloin he s�ik�htiv�t, keisari luuli minun
hukkuneen ja vihollisen laivaston l�henev�n t�ydess� sotarinnassa.
Mutta pian h�nelt� pelko h�lveni, sill� salmi k�vi matalammaksi joka
askeleelta, mink� astuin, eik� aikaakaan, niin jo olin kuuleman p��ss�
rannasta. Silloin min� kohotin korkealle k�yden solmup��n ja huusin
kovalla ��nell�: "Kauan el�k��n kaikkein mahtavin Lilliputin keisari!"
Maihin noustuani t�m� suuri hallitsija otti minut vastaan mit�
mairittelevimmilla ylistyspuheilla ja nimitti minut ihan siin� paikassa
_nardac_'iksi, joka siell� on arvonimist� korkein.

H�nen majesteetinsa lausui nyt sen toivomuksen, ett� min� jossain

toisessa tilaisuudessa toisin loputkin vihollisten laivoja h�nen
satamiinsa. N�in m��r�t�n on ruhtinaitten kunnianhimo. T�m�k��n keisari
ei n�kynyt tavoittelevan sen v�hemp�� kuin tehd� koko Blefuscun
valtakunnasta pelkk� maakunta, varakuninkaan hallitsema. Siten h�n
toivoi saavansa kukistetuiksi paksumman p��n miehet kokonaan ja
pakottaneeksi senkin puoleisen kansan avaamaan munia ter�v�mm�st�
p��st�. Siten, niin h�n ajatteli, tulee h�nest� koko maailman
yksinvaltias. Min� koetin saada h�nt� luopumaan moisista ajatuksista,
esiintuoden sek� politillisia ett� oikeusopillisia syit�. Sanoin
h�nelle suoraan, etten min� ikip�ivin� suostu k�ym��n k�tyriksi
sellaiseen yritykseen, jolla vapaa ja uljas kansa aiotaan saattaa
orjuuteen. Asia otettiin keskusteltavaksi valtakunnan neuvostossa, ja
siell� olivat viisaimmat ministerit minun puolellani.

T�m� minun avoin selitykseni oli niin t�ydess� ristiriidassa h�nen

majesteetinsa hankkeiden ja politiikan kanssa, ett'ei h�n saattanut
sit� milloinkaan antaa minulle anteeksi. H�n toi t�m�n mielipiteens�
esiin valtakunnan neuvostossa varsin salakavalalla tavalla. Viisaimmat
ministereist� -- niinkuin per�st�p�in sain tiet�� -- n�kyiv�t
vaitiolollaan olevan samaa mielt� kuin min�. Toiset sit� vastoin,
salaisia vihollisiani, eiv�t malttaneet olla ohimennen lausumatta
muutamia ep�edullisia sanoja minusta. Ja siit� saakka rupesi muuan
h�nen majesteetinsa kannattama liittokunta ministereit� vehkeilem��n
minua vastaan. Kahden kuukauden per�st� puhkesi vihamielisyys
ilmiliekkiin ja oli v�h�ll� saada toimeen minun kukistumiseni. N�in
v�h�n painavat suurimmatkaan ruhtinaille osoitetut palvelukset, jos
toiselle vaakalautaselle joutuu kielt�yminen tottelemasta heid�n
oikkujansa.

Kolme viikkoa minun onnistuneen yritykseni j�lkeen saapui Blefuscusta

juhlallinen l�hetyskunta, n�yrimm�sti tarjoamaan rauhaa. Se
solmittiinkin meid�n keisarille per�ti edullisilla ehdoilla.
L�hettil�it� oli kuusi ja heill� mukanaan noin 500 henke� saattueena.
Heid�n esiintymisens� oli kerrassaan loistava, niin hyvin heid�n
hallitsijansa mahtavuuden kuin heid�n toimensa t�rkeyden mukainen.
Liittokirjaa teht�ess� olin min� heille apuna sen luottamuksen
nojalla, mik� minulla hovissa siihen aikaan oli tai mink� ainakin
luulin itsell�ni olevan. Toimensa p��tetty��n, heid�n eksellensins�
tekiv�t muodollisen visitin minun luonani, sill� he olivat saaneet
kuulla, kuinka paljon min� olin pit�nyt heid�n puoltaan. He puhelivat
ensin mairittelevin sanoin minun voimastani ja ylev�mielisyydest�ni
ja herransa ja keisarinsa nimess� kutsuivat minua k�ym��n heid�n
maassansa, lausuen sen toivomuksen, ett� min� osoittaisin siell�kin
sit� verratonta v�kevyytt�ni, josta he olivat niin paljon ihmeit�
kuulleet.

Min� puolestani pyysin heit� edeskantamaan minun n�yrimm�n

kunnioitukseni heid�n herrallensa ja keisarillensa, jonka hyv�in avujen
maine on t�ytt�nyt koko maailman ihmettelyll� ja ihailulla, ja jonka
eteen min� toivon saavani astua, ennenkuin palajan is�nmaahani.

P��sty�ni ensi kertaa senj�lkeen meid�n keisarin puheille, pyysin

h�nelt� lupaa saada k�yd� Blefuscun hallitsijan luona. Luvan h�n
minulle suvaitsi antaa, mutta varsin kylm�sti, sen huomasin. Syyt�
tuohon en osannut arvata, kunnes minulle kuiskattiin, ett� Flimnap ja
Bolgolam olivat selitt�neet minun keskusteluni l�hettil�itten kanssa
osoittavan ep�kunnioitusta h�nen majesteetiansa kohtaan. Omatuntoni
oli t�ss� kohden aivan syyt�n, ja siksip� minun k�sitykseni hovista ja
ministereist� silloin ensi kertaa j�rk�hti.

Lukija muistanee viel�, ett� minun vapautuskirjassani oli muutamia

kohtia, jotka eiv�t minua miellytt�neet, ne kun olivat liiaksi
orjamaisia. Enk� olisi allekirjoituksellani niihin suostunutkaan,
ellei kova h�t� olisi pakottanut. Nyt kun minusta oli tullut ylh�inen
nardac, ei tuommoisia toimia en�� pidetty minun arvolleni sopivina,
eik� keisari -- se olkoon sanottu h�nen kunniakseen -- niist� minulle
koskaan edes maininnutkaan. Pian senj�lkeen oli minulla tilaisuus
osoittaa h�nen majesteetillensa ainakin minun mielest�ni varsin suuri
palvelus.

Syd�ny�n aikana kerran her�sin siihen, ett� suuri kansan paljous piti
kauheata melua oveni ulkopuolella. S�ik�hdin todellakin. Kuulin heid�n
my�t��ns� hokevan: "burglum". Muutamat hoviherroista tunkeusivat
v�kijoukon l�pi ja pyysiv�t minua heti paikalla tulemaan palatsiin,
jossa keisarinnan huoneusto oli syttynyt palamaan. Muuan hovidaameista
oli nukkunut vuoteesensa romaanin ��reen, lamppu oli kaatunut, ja
siit� tulipalo. Min� nousin heti. K�sky annettiin astua syrj��n minun
tielt�ni, ja kun t�n� y�n� oli kuutamo, niin p��sin palatsille,
tallaamatta ket��n. Siell� oli jo pystytetty tikapuita seini� vastaan
ja ihmisill� sangot k�dess�, mutta vesi oli pitk�n matkan p��ss�.
Sangot olivat suuren sormustimen kokoisia, ja ihmiset ojensivat
minulle niit� mink� enn�ttiv�t, mutta liekki oli p��ssyt jo sellaiseen
vauhtiin, ett'ei moisista mit� apua. Olisinhan min� helposti saanut
tulen tukautetuksi takillani, mutta pahaksi onneksi olin j�tt�nyt sen
kiireiss�ni kotia; yll�ni ei ollut kuin nahkaiset liivit. Tila n�ytti
varsin surkealta ja ep�toivoiselta. Ja niin tuo muhkea palatsi olisi
kuin olisikin palanut perustuksiansa my�ten, ellei neuvokkaisuuteni --
jota minulla toki ei aina ole mukana -- olisi tullut avuksi. Mieleeni
muistui, ett� muurin ulkopuolella on muuan likaropakko. Hetke�k��n
viipym�tt� min� harppasin sinne, t�ytin hattuni tuolla hiukan
l�yhk��v�ll� vedell� ja riensin palopaikalle takaisin. Tulipalon sain
nyt pian sammutetuksi, mutta sit� tehdess�ni olin kauhukseni v�h�ll�
hukuttaa keisarinnan ja keisarilliset lapset. Vesi oli n�et t�ytt�nyt
huoneet, joihin keisarinna lapsineen ja hovidaameineen oli paennut, ja
minulla oli t�ysi tekeminen poimiessani heit� akkunain kautta ulos ihan
tunnottomina. Siit� sukesi varsin ik�v� juttu minulle, mutta kolmen
minutin kuluttua oli tulipalo kokonaan sammutettu, ja tuo jalo linna,
monen ihmispolven aikana rakettu, oli pelastettu h�vitykselt�.

Aamun koittaessa palasin kotia, odottamatta keisarin onnitteluja.

Olin tosin tehnyt erinomaisen palveluksen, mutta enh�n ollut varma,
mit� h�nen majesteetinsa arvelee siit� tavasta, jolla teht�v�
tuli suoritetuksi. Valtakunnan perustuslaeissa on n�et s��detty
hengenrangaistus jokaiselle, ken ikin� olla mahtaa, joka sormellaankaan
kajoaa keisarinnaan tai prinsessoihin. Hiukan lohdullisemmalta tuntui,
saatuani tiet��, ett� h�nen majesteetinsa oli k�skenyt oikeusasian
ministerin laatimaan minulle nimenomaisen kirjallisen anteeksi-annon.
Sit� ei minulle kumminkaan annettu. Yksityist� tiet� kuulin keisarinnan
olevan kauheasti pahoillansa minun teostani, vet�ytyneen sisimpiin
huoneisinsa ja p��tt�neen, ett'ei h�n en�� entist� asumustansa ikin�
kuntoon laitata. Uskotuillensa hovidaameille h�n ei malttanut olla
ilmaisematta, ett� h�n aikoo kostaa minulle keisarinnan palatsin
saastuttamisen.

[T�m� tulipalo-kohtaus on kokonaan j�tetty pois Henry Craik'in

esipuheella varustetusta painoksesta. Muissa n�kyy siit� olevan
erillaisia mukailuja. Olemme t�m�n kohdan ottaneet p��asiallisesti
George Routledgen julkaisusta. _Suom. muist._]

KUUDES LUKU

Lilliputin asukkaista ja heid�n tavoistaan ja laeistaan. -- Tekij�n

elintavat. -- Vihamiehi�.

Vaikka aikomukseni on julaista l�hempi selonteko Lilliputin

valtakunnasta erityisess� teoksessa, annan uteliaalle lukijalle jo
t�ss�kin moniaita yleisi� tietoja. Ihmiset siell�, kuten jo olen
sanonut, ovat vajaata kuutta tuumaa pitki�, ja sit� mukaa ovat el�imet
ja kasvitkin. Niinp� ovat suurimmat hevoset ja h�rj�t nelj�, virsi
tuumaa korkeita, lampaat puoli kolmatta tuumaa, hiukan p��lle tai alle;
hanhet ovat varpusen kokoisia ja niin edesp�in pienenev�ss� sarjassa
niin pikkuisiin, ett'eiv�t niit� ainakaan minun silm�ni erottaneet.
Luonto on kumminkin lahjoittanut Lilliputilaisille eritt�in hyv�t
silm�t, he n�kev�t pienimm�tkin esineet varsin tarkasti, vaikk'ei
kovin pitk�nk��n matkan p��st�. Niinp� n�in kerran kokin kyniv�n
leivosta, joka ei ollut k�rp�st� suurempi, ja nuoren tyt�n pujottavan
n�kym�tt�m�n hienoa silkki� n�kym�tt�m�n hienon neulan silm��n.
Pisimm�t puut ovat siell� noin seitsem�n jalkaa korkeita, muut kasvit
sit� mukaa, mutta ne saa lukija kuvitella mieless�ns�.

En ota sen laajemmalti puhuakseni heid�n tieteist��n. Sanon vaan, ett�

useimmat tieteenhaarat ovat siell� kukoistaneet monta miespolvea.
Mutta heid�n kirjoitustapansa on varsin omituista. Eiv�t he kirjoita
vasemmalta oikealle, niinkuin Europalaiset, eiv�tk� oikealta
vasemmalle, kuin Arabialaiset, eiv�tk� ylh��lt� alaskaan, kuten
Kiinalaisten on tapa, vaan poikki puolin, yl�nurkasta alanurkkaan,
aivan kuin naiset meid�n maassa.

Omituisia tapoja ja lakeja on heill� koko joukko, ja elleiv�t ne

olisi niin kerrassaan toisenlaisia kuin minun armaassa kotimaassani,
niin tekisi mieli niit� hieman puolustaakin. Hyv� olisi vain, jos
niit� noudatettaisiin. Mainitsen ensinn�kin ilmiantajista. Kaikki
valtiorikokset rangaistaan siell� tavattoman ankarasti, mutta jos
syytetty tutkittaessa todistaa viattomuutensa, silloin rangaistaan
syytt�j� heti kohta h�pe�llisell� kuolemalla ja h�nen maastaan ja
mannustaan korvataan syytetylle nelin kerroin ajan hukka, mielipaha,
k�rsimykset vankeudessa ja kaikki kulungit, mit� h�nell� on ollut
asiansa puolustamista varten. Ja ellei riit�, suorittaa kruunu
loput. Keisari antaa h�nelle jonkun suosion-osoituksen, ja h�nen
viattomuutensa julistetaan ymp�ri kaupunkia.

Petosta pidet��n siell� suurempana rikoksena kuin varkautta, ja harvoin

petturi kuolemantuomion v�ltt��. Siell� ollaan n�et sit� mielt�, ett�
huolellisuudella ja valppaudella ymm�rt�v�inen ihminen kyll� saattaa
suojella omaisuutensa varkailta, mutta petokselta ei kunniallinen
ihminen ole milloinkaan turvassa. Ja koska nyt alituinen ostaminen
ja my�minen sek� luoton nojalla asioiminen on v�ltt�m�t�nt�, mutta
siin� juuri paljo petosta tapahtuu, jopa sellaista sormienkin l�vitse
katsellaan, niin joutuisihan rehellinen mies my�t��ns� vahinkoon, ja
konna p��sisi voitolle, ellei laki petosta rankaisisi. Muistan, kun
kerran olin keisarilta hankkimassa suojelusta er��lle syytetylle, joka
oli is�nn�lt��n kavaltanut rahoja: oli saanut jonkun summan viet�v�ksi
toiseen paikkaan, mutta karannut rahoineen tipo tiehens�. Koetin
lievent�v�n� asianhaarana vet�� esiin sen ajatuksen, ett� tuohan oli
vain luottamuksen v��rink�yt�st�. Keisari puolestaan sanoi pit�v�ns�
kerrassaan kamalana, ett� min� rupean puolustelemaan kaikkein pahinta
rikosta. Eik� minulla siihen todellakaan ollut muuta sanomista kuin
tuo yleinen lauseparsi: eri maissa eri tavat. Mutta kyll� minua vaan
h�vetti aika lailla.

Vaikka me yleens� sanomme palkintoa ja rangaistusta niiksi saranoiksi,

joissa kaikkinainen hallitus k��ntyy, niin en sit� perusohjetta ole
n�hnyt k�yt�nn�ss� noudatettavan miss��n muualla kuin Lilliputissa. Ken
riitt�v�sti todistaa tarkoin noudattaneensa maan lakeja 77 kuukautta,
h�n saa muutamia etuoikeuksia, aina s��tyns� ja el�m�ntapansa mukaan,
sek� sit� vastaavan summan rahoja nimenomaa t�t� tarkoitusta varten
perustetusta varastosta. Samalla h�nelle annetaan _Snilpallin_ tai
_Legalin_ arvonimi, joka liitet��n h�nen nimens� per��n, mutta joka ei
siirry h�nen perillisillens�. T�m� kansa piti meid�n valtios��nt��mme
h�mm�stytt�v�n vaillinaisena, kuultuaan minulta, ett� meill� saadaan
lait noudatettaviksi ainoastaan rangaistuksilla, ja ett'ei niiss�
palkinnoista puhuta mit��n. Lilliputien oikeushovissa onkin Oikeuden
kuvalla kuusi silm��, kaksi edess�, kaksi takana ja yksi kummallakin
puolella: se tiet�� valppautta; oikeassa k�dess� on sill� kukkaro
t�ynn� kultaa, vasemmassa tuppeen pistetty miekka: se tiet��, ett�
oikeus on alttiimpi palkitsemaan kuin rankaisemaan.

Virkoihin asetettaessa otetaan enemm�n huomioon hakijan siveellisyys

kuin kyky. Koska hallitus kerran -- niin he ajattelevat -- on
ihmiskunnalle tarpeellista, niin riitt�� tavallinen ihmisj�rki ellei
yhteen, niin toiseen el�m�nkohtaan, eik� sallimus suinkaan ole s��t�nyt
yleisten asiain hoitamista miksik��n salaisuudeksi, jota vaan joku
ani harva �lyn ylimm�lle kannalle kohonnut pystyisi ymm�rt�m��n.
Sellaisiahan ei synny miespolvea kohti kuin pari kolme. Totuutta,
oikeamielisyytt�, kohtuutta ja muita avuja sit� vastoin on heid�n
mielest�ns� olemassa joka ihmisess�. Jokainen, ken kokemuksen nojalla
ja asiata harrastaen n�it� avujansa k�ytt��, h�n pystyy maatansa
palvelemaan, paitsi tietysti senkaltaisissa toimissa, jotka kysyv�t
erityisi� opinnoita. Siveellisen avun puute ei heid�n mielest�ns�
likimainkaan saata korvata suurimpiakaan henkisi� lahjoja, ja jos siis
virka uskotaan pelk�n �lymiehen hoidettavaksi, niin se joutuu per�ti
vaarallisiin k�siin. Jos siis siveellinen mies tiet�m�tt�myydess��n
erehtyy, niin ei siit� yhteiskunnalle ole l�hesk��n niin suurta
vauriota, kuin jos ter�v�j�rkinen mies h�ijyjen taipumusten
vaikutuksesta vaipuu turmiollisiin v��rintekoihin ja k�ytt�� �ly�ns�
niitten uudistamiseen ja puolustamiseen.

Ei my�sk��n se, joka ei usko jumalalliseen kaitselmukseen, ole

kelvollinen mihink��n yleiseen toimeen. Koska hallitsijat -- n�in
Lilliputissa ajatellaan -- pit�v�t itse�ns� kaitselmuksen edustajina,
niin onhan aivan nurinp�ist�, ett� he k�ytt�v�t virkamiehin��n
sellaisia, jotka ep�ilev�t sen voiman olemassa oloa, mink� alaisina he
itse ty�skentelev�t.

Riitt�m�tt�myytt� pidet��n siell� hengenrikoksena. He ajattelevat n�in:

ken kehnosti palkitsee hyv�ntekij��ns�, se on koko muunkin ihmiskunnan
vihollinen, koskapa ei ole saanut silt� mit��n, josta olisi sille
kiitollisuuden velassa. Sellainen mies ei siis ansaitse olla hengiss�.

Lukijaa huvittanee sitten kuulla jotain minun kotoisista oloistani

ja el�m�ni laadusta yhdeks�n kuukauden ja kolmentoista p�iv�n
kuluessa t�ss� maassa. Ollen luonnostanikin taipuvainen kaikenlaisiin
n�perryst�ihin, jopa tarpeenkin pakottamana, min� laitoin keisarillisen
puutarhan pisimmist� puista itselleni tuolin ja p�yd�n.

Kaksisataa ompelijatarta neuloi minulle paitoja sek� lakanoita ja

p�yt�liinoja lujimmasta ja karkeimmasta kankaasta, mit� suinkin saivat.
Sittenkin t�ytyi heid�n panna niit� monta kerrosta p��lletysten,
sill� paksuimmatkin kankaat ovat siell� koko joukon hienommat harsoa.
Palttina siell� on tavallisesti kolme tuumaa leve�t�, ja pakkaan menee
sit� kolme jalkaa. Ompelijattaret ottivat minusta mitan ollessani
maassa pitk�ll�ni. Yksi seisoi niskani, toinen polvien kohdalla,
pinnoitettu nuora v�lill�ns�. Kolmas mittasi nuoran pituuden tuuman
pituisella nauhalla. Senj�lkeen he mittasivat minulta oikean peukalon,
eiv�tk� muuta tahtoneetkaan, sill� matemaatillisten laskujen mukaan
kaksi mittaa peukalon ymp�ri on ranteen mitta, kaksi mittaa ranteen
ymp�ri kaulan mitta, kaksi kaulan ymp�ryst� vatsan ymp�rys. Kun sitten
viel� vanhakin paita oli heille malliksi maahan levitetty, niin saivat
he tarkat mitat.

Kolmesataa r��t�li� pantiin tekem��n minulle vaatteita. Niilt� k�vi

mitan-otto toiseen tapaan. Min� k�vin polvilleni, ja r��t�lit asettivat
tikapuut maasta niskaan asti. Yksi kiipesi tikapuitten p��h�n ja laski
luotilangan kauluksen kohdalta maahan; siin� takin pituus. Vy�t�isist�
ja hihoista otin mitat itse. Vaatteet tehtiin minun asunnossani,
sill� neh�n eiv�t olisi sopineet heid�n suurimpaankaan tupaansa.
Valmiina ne n�yttiv�t samallaiselta tilkkuty�lt�, jota vihaiset naiset
Englannissa osaavat tehd�. Erotus vain se, ett� minun tilkkutakkini oli
yhdenv�rinen.

Kolmesataa kokkia oli minulla ruuanlaittajina. He asuivat perheineen

pieniss� majoissa asuntoni l�hitteell�. Itsekukin valmisti kaksi
ruokalajia. Kaksikymment� passaria min� nostin p�yd�lleni; sata muuta
oli maassa, kell� lihavadit k�siss�, kell� viinitynnyrit tai muut
juomalekkerit olallaan. Ne hinattiin, aina sit� my�ten kuin k�skin,
yl�s p�yd�lle varsin n�pp�r�ll� laitoksella, siihen tapaan kuin
Europassa v��nnet��n sankoja yl�s syv�st� kaivosta. Vadillisesta tuli
hyv� suupalanen ja lekkerillisest� kelpo kulaus. Lammaspaisti siell�
antaa per�� meill� laitetulle, mutta h�rj�npaisti on erinomaista. Oli
minulla v�listi, vaikka harvoin, sellainenkin h�rj�njalka p�yd�ll�,
ett� siit� tuli kolme suupalasta. Hanhista ja turkinpyist� tuli
tavallisesti vain yksi suullinen, mutta parempia ne olivatkin kuin
meill�.

H�nen keisarillinen majesteetinsa, kuultuaan minun elintavoistani,

lausui kerran halajavansa saada onnen (n�in h�n suvaitsi lausua) tulla
puolisonsa ja keisarillisten lastensa, sek� prinssien ett� prinsessain,
kera aterioimaan minun kanssani. He saapuivat s��detyll� hetkell�, ja
min� sijoitin heid�t juhla-istuimille p�yd�lleni, vastap��t� itse�ni.
Henkivartijat sijoittuivat heid�n taakseen. Flimnap, valtiovarain
hoitaja, seisoi h�nkin siell� valkoisine sauvoineen. Huomasin
h�nen usein katselevan minua karsain silmin, mutta en ollut tuosta
tiet��ksenik��n; s�in tavallista enemm�n, oman rakkaan is�nmaani
kunniaksi ja h�mm�stytt��kseni hoviakin. Minulla on erityinen syy
luulla, ett� Flimnap k�ytti t�t� keisarillisten visitti� hyv�kseen,
kontitakseen herrallensa minua. T�m� ministeri oli pitkin aikaa ollut
minun salainen vihamieheni, vaikka muitten silmiss� oli minun kanssani
enemm�n mielin kielin kuin niin morakalta miehelt� sopi odottaakaan.
H�n valitti keisarille, kuinka muka valtion rahavarat ovat huonossa
tilassa, kuinka h�nen on muka t�ytynyt ottaa kalliskorkoisia lainoja,
kuinka valtion velkasetelit eiv�t en�� k�y kuin yhdeks�n prosenttia
alle nimellis-arvon, kuinka min� lyhyen ajan kuluessa olin tullut
h�nen majesteetillensa maksamaan l�hes puolentoista miljonaa sprugia
(heid�n suurin, lehtikullan paksuinen kultarahansa), ja kuinka h�nen
majesteetinsa olisi edullista p��st� minusta niin pian kuin mahdollista.

SEITSEM�S LUKU

Syyt�kset majesteetirikoksesta. -- Karkaaminen Blefuscuun. --

Vastaan-otto siell�.

Ennenkuin k�yn kertomaan, mitenk� min� l�ksin t�st� Lilliputien maasta,

mainitsen er��st� salajuonesta, jota jo parin kuukauden aikana oli
punottu minua vastaan.

T�h�n saakka min� olin, alhaiseen syntyper��nikin n�hden, ollut

kokonaan vieras hoviel�m�lle. Olin kyll� kuullut ja lukenut
ruhtinaitten sek� ministerien mielenlaadusta ja luonnosta, mutta
en olisi koskaan luullut t�ll� asianhaaralla olevan niin kamalia
vaikutuksia sellaisessa kaukaisessa maassa, jota hallitaan aivan
toisenlaisten perus-ohjeiden mukaan kuin Europan valtakuntia.

Illalla kerran, valmistellessani parhaillani matkaa Blefuscun keisarin

luokse, tuli luokseni muuan korkea hovin virkamies, jolle joskus ennen
olin tehnyt suuria palveluksia, h�nen ollessaan keisarin ep�suosiossa.
H�n saapui kantotuolissa ja l�hetti pyyt�m��n puheille-p��sy�,
nime�ns� kumminkaan ilmoittamatta. Kantomiehet l�hetettiin pois,
min� pistin kantotuolin lordisuuksineen p�ivineen taskuuni ja sanoin
palvelijalleni, ett'en ole kenenk��n tavattavissa. Panin sitten oven
lukkoon, asetin kantotuolin, tapani mukaan, p�yd�lleni ja k�vin
istuvilleni sen ��reen.

Heti ensimm�isten tervehdysten j�lkeen huomasin lordin kasvoilla syv�n

huolen. Tiedusteltuani syyt� siihen, h�n pyysi minua k�rsiv�llisesti
kuulemaan loppuun asti: asia koskee minun henke�ni ja kunniaani.

H�nen puheensa min� kirjoitin muistiin, heti h�nen l�hdetty�ns�. N�in

se kuului:

"Tiet�k��, ett� joku aika sitten muutamat neuvoskunnan j�senet ovat

keisarin k�skyst� ja h�nen majesteetinsa l�sn�ollessa pit�neet salaisia
neuvotteluja teist�. Vasta pari p�iv�� sitten h�nen majesteetinsa teki
lopullisen p��t�ksens�.

"Tied�tteh�n, ett� Skyris Bolgolam, galbeti eli yliamiraali, on ollut

teid�n verivihollisenne hamasta siit� saakka kuin maahan tulitte.
Alkusyit� siihen en tied�, mutta se on varma, ett� h�nen vihansa
teit� kohtaan on yh� yltynyt siit� saakka kuin valloititte Blefuscun
laivaston. Seh�n himmensi h�nen, yliamiraalin, kunnian. H�n sek�
valtiovarain hoitaja Flimnap, kenraali Limtoc, kamariherra Lalcon ja
oikeus-asiain ministeri Balmuff ovat yhdess� sepitt�neet syyt�sartiklat
teit� vastaan majesteetirikoksesta sek� muista hengenrikoksista."

T�m� esipuhe pani minut semmoiseen vimmaan, ett� olin keskeytt�� h�net,
sill� min�h�n tiesin olevani viaton, mutta h�n pyysi minua vaikenemaan
ja jatkoi:

"Kiitollisena teid�n yst�v�llisyydest�nne minua kohtaan, olen hankkinut

tiedon koko neuvottelusta ja seuraavan kopian artikloista. Oman henkeni
uhalla tulin nyt ilmoittamaan asiasta teille.

"_Syyt�s-artiklat Quinbus Flestrinia (ihmisvuorta) vastaan_.

"_I artikla_. Ett�, sittenkuin valtakunnan laissa hamasta h�nen

majesteetinsa keisarin Calin Deffar Plunen ajasta saakka sanottu on,
ett� ken ikin� h�nen keisarillisen majesteetinsa palatsin muurein
sis�ll� saastuksen eli pahennuksen aikaansaattaa, k�rsik��n sen
rangaistuksen kuin majesteetirikoksesta s��tty on, ja vaikka t�m� laki
edelleen on voimassa, ei �sken mainittu Quinbus Flestrin kumminkaan
ole silt� itse�ns� ojettaa antanut, vaan on, itse�ns� sill� tekosyyll�
peitellen, ett� h�n H�nen Keisarillisen Majesteetinsa rakastetun ja
korkean Puolison huoneissa tulipalon sammuttaa aikoo, sangen h�ijyll�
ja salakavalalla tavalla siihen tarkoitukseen sit� vett� k�ytt�nyt,
kuin siin� paikassa s�ilytet��n, johon kaikkinainen rupa ja ruuhka
vuotaa, ja n�in rikkonut ei ainoastaan valtakunnan lakia vastaan, joka
vahvana seisoo, vaan my�skin sit� velvollisuutta vastaan joka h�nell�,
niinkuin H�nen Keisarillisen Majesteetinsa alamaisella j.n.e., j.n.e.
[Niinkuin lukija huomaa, on tekij� t�ss� ivannut vanhan-aikaista,
pitk�veteist� lakikielt�. Valitettavasti ei meill� nykyinenk��n
lakikieli ole kokonaan vapaa t�llaisesta monimutkaisuudesta. _Suom.
muist._]

"_II artikla_. Ett�, sittenkuin mainittu Quinbus Flestrin oli Blefuscun

sotalaivaston keisarilliseen satamaan sis�lle vet�nyt ja sen j�lkeen
H�nen Keisarilliselta Majesteetiltansa k�sketty oli valloittamaan
muutkin sanotun Blefuscun valtakunnanlaivat kuin my�skin saattamaan
viimeksi sanottu valtakunta maakunnaksi, joka varakuninkaalta
hallittaisiin, kuin my�s kukistamaan ja hengilt� ottamaan ei ainoastaan
maanpakoon ajetut paksumman p��n miehet, vaan my�skin kaikki ne sen
valtakunnan asukkaat kuin eiv�t paksumman p��n harhaopista itse�ns�
erotettaa tahdo, on h�n, usein mainittu Flestrin, niinkuin yksi
kavala petturi H�nen kaikkein armollisinta, Korkeata Keisarillista
Majesteetiansa kohtaan, senkaltaisella anomuksella sis��n tullut, ett�
h�n mainitusta p��llepanosta vapahdetuksi tulisi, sill� varjolla,
ett'ei h�n omaatuntoansa vastaan voi yhden viattoman kansan vapauden ja
hengen p��lle hy�kk�yst� tehd�.

"_III artikla_. Ett�, sittenkuin sanansaattajat Blefuscun hovista H�nen

Keisarillisen Majesteetinsa hoviin rauhaa anomaan saapuneet olit,
h�n, viel� mainittu Flestrin, niinkuin yksi kavala petturi, n�it�
sanansaattajia auttanut, kannattanut, rohkaissut ja ilahduttanut oli,
itse tyk�n�ns� kyll� tiet�en, ett� he olit sen ruhtinaan alamaisia,
joka v�h�ist� ennen oli julkista vihollisuutta H�nen Keisarillista
Majesteetiansa vastaan viljellyt ja julkista sotaa H�nen Majesteetinsa
kanssa k�ynyt.

"_IV artikla_. Ett� sanottu Quinbus Flestrin, vastoin kaikkea sit�

kuin yhden uskollisen alamaisen tulee ja sopii, nyt parhaillansa
itse�ns� matkalle varustaa Blefuscun valtakunnan hoviin, johon h�nelle
ainoastansa suullinen lupa H�nen Keisarilliselta Majesteetiltansa
annettu on, ja sanotun luvan varjon alla nyt viekkaasti ja kavalasti
t�m�n matkan edes-ottaa aikoo, sen kautta edes-auttaen, kannattaen ja
rohkaisten Blefuscun Keisaria, vihollista, joka julkisessa sodassa
H�nen Keisarillisen Majesteetinsa kanssa ollut on.

"Oli siell� muitakin artikloja, mutta n�m� ovat t�rkeimm�t, ja niist�

olen teille lukenut otteen.

"My�nnett�v� on, ett� t�m�n johdosta seuranneissa keskusteluissa h�nen

majesteetinsa osoitti monta kertaa lempeytt�ns�, nimenomaa viitaten
teid�n palveluksiinne ja koettaen lievent�� teid�n rikostanne.
Valtiovarain ministeri ja yliamiraali sit� vastoin vaativat, ett�
teid�t on tuomittava mit� tuskallisimpaan ja h�pe�llisimp��n kuolemaan,
sytytt�m�ll� y�n aikana teid�n asuntonne tuleen. Kenraali puolestaan
vaati, ett� 20 tuhatta sotamiest� pantaisiin laukaisemaan myrkytettyj�
nuolia teid�n kasvoihinne ja k�siinne. Teid�n palvelijanne pit�isi
k�ske� sirottamaan teid�n paitoihinne myrkyllist� mehua, joka sy�pyy
lihaan ja tuottaa teille mit� tuskallisimman kuoleman. Kenraalikin
yhtyi samaan mielipiteesen, niin ett� enemmist� oli kauan aikaa teit�
vastaan. Majesteeti oli kumminkin p��tt�nyt s��st�� teid�n henkenne ja
sai vihdoin puolellensa kamariherrankin.

"T�m�n j�lkeen sai Reldresal, yksityisasian ylisihteeri, kuninkaan

k�skyst� puhevuoron. H�n on aina osoittanut olevansa teid�n yst�v�nne,
ja sellaisena h�n nytkin esiintyi. H�n my�nsi rikoksenne olevan
varsin suuria, mutta siin�p�, sanoi h�n, on juuri tilaisuutta
osoittamaan armoa, tuota hallitsijan kauniinta omaisuutta, josta h�nen
majesteetinsa on t�ydell� syyll� niin kuuluisa. H�n sanoi teid�n ja
h�nen v�lisen yst�vyytens� olevan niin ylt'yleens� tunnettua koko
maailmassa, ett� kunnian-arvoinen neuvoskunta kenties pit�nee h�nt�
puolueellisena, mutta, noudattaakseen armollista k�sky�, h�n tahtoo
kumminkin vapaasti lausua mielipiteens�. Jos h�nen majesteetinsa,
lukuun ottaen Flestrinin palvelukset ja oman, armosta uhkuvan
syd�mens� kehoitusta noudattaen, tahtoisi s��st�� h�nen henkens� ja
k�ske� vain puhkaista h�nelt� silm�t, niin luulee h�n, Reldresal,
alamaisimmasti, ett� oikeuden vaatimukset tulisivat t�ytetyiksi,
ja koko maailma kiitt�en ylist�isi keisarin lempeytt� ja niitten
kaunista ja ylev�mielist� menettely�, joilla on kunnia olla h�nen
neuvon-antajinansa. N��n puute ei ole v�hent�v� Flestrinin voimaa, vaan
saattaa h�nest� edelleenkin olla hy�ty� h�nen majesteetillansa. Sokeus
lis�� vaan ihmisess� rohkeutta, k�tkien h�nelt� vaarat. Silmi�ns�h�n
Flestrinkin pahimmin pelk�si, vihollisen laivastoa noutaessaan. H�n
tulee vallan hyvin toimeen, kun katsoo ministerien silmill�, niinkuin
suurimmat hallitsijatkin tekev�t.

"Moinen esitys kohtasi vastarintaa koko neuvoskunnan puolelta.

Bolgolam, yliamiraali, ei osannut hillit� suuttumustaan. H�n kavahti
vimmoissaan pystyyn ja sanoi suuresti kummastelevansa, mitenk�
sihteeri rohkenee puhuakaan sellaista, ett� petturin henki olisi
s��stett�v�. Flestrinin palvelukset, valtion kannalta punniten, ne ne
juuri raskauttavat h�nen rikoksiansa. Mies, joka kykenee likavesill�
sammuttamaan tulipalon h�nen majesteetinsa keisarinnan huoneissa
(kammolla ja kauhistuksella h�n, Bolgolam, viel�kin mointa tekoa
muistelee), saattaa toisella kertaa vesitulvaan hukuttaa koko palatsin.
Mies, joka jaksaa tuoda satamaan vihollisen laivaston, saattaa, jos
v�h�nkin vastoin mielt� k�y, vied� sen takaisinkin. Ja syd�mess��n
Flestrin ihan varmaan on paksumman p��n miehi�. Ja koska kavallus aina
alkaa syd�mess�, ennenkuin ilmitekoihin puhkeaa, niin vaati Bolgolam
teit� kuolemaan tuomittavaksi.

"Valtiovarain ministeri oli samaa mielt�. H�n todisti, kuinka

suunnattomia menoja teid�n el�tt�misenne oli valtiokassalta niellyt;
ajan pitk��n ei kassa niit� kest� ensink��n. Sihteerin ehdottama
silm�in puhkaiseminen ei suinkaan pahaa poista, vaan p�invastoin
tekee sen suuremmaksi; sen siit�kin huomaa, ett� muutamat linnut, kun
niilt� silm�t puhkaistaan, sy�v�t entist� enemmin ja lihoovat kahta
kovemmin. Pyh� majesteeti, sanoi h�n, ja neuvoskunta, h�nen nykyiset
tuomarinsa, ovat omissatunnoissaan t�ydellisesti vakuutetut Flestrinin
syyllisyydest�, ja siin� syyt� ylt�kyllin tuomita h�net kuolemaan,
ilman muodollisia todistuksiakin, joita lain puustavin tarkka
noudattaminen vaatii.

"H�nen majesteetinsa oli kumminkin kerrassaan vastoin kuolintuomiota

ja suvaitsi armollisesti lausua, ett� koska neuvoskunta pit�� silm�in
puhkaisemista liian helppona rangaistuksena, niin saattaa siihen
per�st�p�in liitt�� jotain muuta. Silloin pyysi sihteeri, teid�n
yst�v�nne, viel� kerran alamaisuudessa puheenvuoroa, vastatakseen
ministerin lausuntoon niist� suurista kulungeista, joita teid�n
elantonne vaatii.

"Koska keisarin varat ovat yksinomaa h�nen eksellensins� hoidossa,

niin saattaahan h�n v�ltt�� kassan h�vi�n siten, ett� v�hitellen
supistaa teid�n ruoka-annoksenne. Siit� on oleva seurauksena se, ett�
te laihdutte ja kuihdutte, ruokahalu v�henee v�henemist��n, ja niin te
muutaman kuukauden kuluttua surkastutte ja kuolette.

"Ja t�ll� tavoin sihteerin yst�vyys teit� kohtaan sai asian lukkoon.
P��t�s tuli t�llainen: n�lk��n n��nnytt�minen pidet��n tarkoin salassa,
jota vastoin silm�in puhkaiseminen merkit��n tuomioon. Eri mielt� ei
ollut kukaan muu kuin Bolgolam, keisarinnan k�tyri, jota keisarinna
my�t��ns� oli yllytt�nyt vaatimaan teille kuolintuomiota.

"Kolmen p�iv�n per�st� l�hetet��n nyt teid�n yst�v�nne sihteeri

t�nne julkilukemaan teille syyt�s-artikloja ja selitt�m��n h�nen
majesteetinsa ja neuvoskunnan suurta lempeytt� siin�, ett� teid�t on
tuomittu ainoastaan menett�m��n silm�nne. H�nen majesteetinsa tahtoo
olla varma siit�, ett� te n�yr�sti ja kiitollisena alistutte t�m�n
rangaistuksen alle.

"�lykk��n� miehen� te tied�tte kyll�, mihin toimiin teid�n on

ryhtyminen. Ja nyt minun t�ytyy, ep�luuloja v�ltt��kseni, palata yht�
salaisesti kuin t�nnekin tulin."

H�n l�ksi, ja min� j�in yksikseni, mieli t�ynn� levottomuutta ja

ep�tietoisuutta.

Mietitty�ni sitten asiatani pitkin ja poikki, tein vihdoin p��t�kseni,

josta minua kenties moitittanee, eik� syytt�k��n. Jos olisin silloin
tuntenut ruhtinaitten ja ministerien mielenlaadun ja luonnon, niinkuin
sittemmin useammissa hoveissa opin tuntemaan, jos olisin tiennyt, mill�
tavoin he kohtelevat pienempi�kin pahantekij�it� kuin min�, olisin
aivan alttiisti antaunut niin liev�n rangaistuksen alaiseksi. Mutta
siihen aikaan minussa kuohui nuori veri viel�, ja koska minulla oli
h�nen majesteetinsa lupa k�yd� kunniaterveisill� Blefuscun keisarin
luona, niin k�ytin tilaisuutta hyv�kseni. Ennenkuin nuo kolme p�iv��
olivat kuluneet, l�hetin yst�v�lleni ylisihteerille kirjeen, jossa
ilmoitin aikovani, ennen saamani luvan nojalla, l�hte� samana aamuna
Blefuscuun.

Vastausta odottamatta astuin sille puolen saarta, miss� laivasto

oli, otin suuren sotalaivan, sidoin k�yden sen kokkaan ja nostin
ankkurin. Riisuin sitten vaatteet ylt�ni ja panin ne ynn� peitteen,
jonka olin tuonut kainalossani, laivaan ja l�ksin sitten, hinaten
laivaa per�ss�ni, matkalle. Kaalaten ja uiden saavuin sitten Blefuscun
keisarilliseen satamaan, jossa ihmiset jo kauan aikaa olivat minua
odotelleet.

Siell� minulle annettiin kaksi opasta ohjaamaan minua Blefuscun

p��kaupunkiin. Kannoin niit� k�dess�ni, kunnes saavuttiin parinsadan
yardin p��h�n p��kaupungin portista. Siell� laskin heid�t maahan ja
pyysin ilmoittamaan tuloni jollekin keisarin sihteereist� ja tiedoksi
tekem��n samalla, ett� min� odotan t��ll� h�nen majesteetinsa l�hempi�
k�skyj�.

Tunnin kuluttua tuli vastaus: h�nen majesteetinsa, keisarillisen

perheens� kanssa, ja seurassaan hovin korkeat virkamiehet, saapuu
minua vastaan-ottamaan. Min� astuin satasen yardia eteenp�in. Keisari
seurueineen astui alas ratsuilta, keisarinna hovidaameineen vaunuista.
Varomista tai pelkoa en huomannut keness�k��n. Min� laskeusin
maahan suutelemaan heid�n majesteetiensa keisarin ja keisarinnan
k�tt�. Lausuin saapuneeni t�nne ennen antamani lupauksen mukaan ja
h�nen majesteetinsa Lilliputin keisarin, minun herrani, luvalla
kunnioittavimmin tervehtim��n niin mahtavaa keisaria ja tarjoamaan
h�nelle palveluksiani, mik�li velvollisuuteni omaa ruhtinasta kohtaan
my�ten-antaa. En maininnut sanaakaan siit�, ett� olin joutunut
ep�suosioon, koskapa en viel� virallista tietoa siit� ollut saanutkaan.
Enk� osannut luulla mahdolliseksi, ett� Lilliputinkaan keisari t�m�n
salaisuuden ilmoittaa, niinkauan kuin olen h�nen valtansa ulkopuolella.
Siin� min� kumminkin erehdyin, niinkuin ennen pitk�� sain huomata.

En rupea lukijaa v�sytt�m��n seikkaper�isill� kertomuksilla minun

vastaan-otostani Blefuscun hovissa. Ne olivat aivan senmukaisia kuin
ylev�mieliselt� ruhtinaalta sopii odottaakin. Enk� mainitse siit�k��n,
kuinka hankala minun oli tulla toimeen ilman varsinaista asuntoa:
maassa sain vain maata, peitteeseni k��riytyneen�.

KAHDEKSAS LUKU

Onnellisen sattuman kautta l�ytyy keino, mill� p��st� Blefuscusta. --

Palajaminen kotia.

Kolme p�iv�� sinne tuloni per�st� l�ksin huvikseni k�velem��n saaren

koillisrannalle. Siell� huomasin ulapalla noin puolen meripeninkulman
p��ss� jonkun esineen, joka n�ytti alassuin k��nnetylt� veneelt�.
Riisuin keng�t ja sukat ja l�ksin kaalaamaan merelle. Nousuvesi
kuljetti tuota meren-ajoa yh� l�hemm�s minua, ja viimein n�in selv��n
sen olevan veneen. Se oli n�ht�v�stikin myrskyss� irtaantunut laivasta.

Palasin kaupunkiin ja pyysin saada h�nen majesteetiltansa lainaksi

kaksikymment� suurinta alusta, mit� h�nell� viel� oli j�ljell�, sek�
kolmetuhatta merimiest� vara-amiraalin johdolla. Saamani laivat
l�ksiv�t purjehtimaan satamasta, min� taas astuin suorinta tiet�
sinnep�in, miss� ensiksi olin veneen huomannut. Nousuvesi oli ajanut
sen viel�kin l�hemm�s. Meriv�ki oli varustettu k�ysill�, jotka min�
jo ennakolta olin kiert�nyt kyllin lujiksi. Veneen saavuttua minun
kohdalleni, min� riisuin vaatteet ylt�ni ja kaalasin noin sadan yardin
p��h�n siit�, mutta silloin minun t�ytyi heitt�yty� uimaan, kunnes
p��sin veneen luo. Laivastosta heitettiin minulle k�ysi, jonka toisen
p��n sidoin veneen kokassa olevaan reik��n ja toisen p��n er��sen
sotalaivaan. Turhaa ty�t� tuo, sill� n�in syv�ss� vedess� en osannut
toimia mit��n. Ei auttanut muu kuin l�hte� uimaan veneen per�ss� ja
sys�ill� sit� eteenp�in toisella k�dell� niin usein kuin laatuun k�vi.
Nousuveden avulla p��sin sitten niin pitk�lle, ett� jalka pohjasi,
vaikka vesi viel� ulottui minua leukaan. Lep�sin pari kolme minuttia,
ja rupesin taas lykk��m��n venett� eteenp�in, kunnes olin jo kainaloita
my�ten vedest� ulkona. Nyt, kun vaikein osa ty�t� oli suoritettu, otin
laivoista muut k�ydet, sidoin itsekunkin toisen p��n veneesen ja toisen
yhdeks��n laivaan, ja niin l�hdettiin my�t�tuulella hinaamaan venett�
maata kohti.

Odottelin nyt pakoveden aikaa, kunnes vene j�i kuivalle maalle. Siin�
sen sitten sain kahdentuhannen miehen ja monen vipulaitoksen avulla
k��nnetyksi yl�ssuin. Ilokseni huomasin, ett� vene oli verraten varsin
hyv�ss� kunnossa.

En k�y lukijan ik�viksi kertomaan, kuinka min�, tekaistuani parin

airoja, vihdoin, kymmenen p�iv�n per�st�, sain veneen Blefuscun
satamaan, jonne suunnaton joukko ihmisi� oli kokoontunut katsomaan
tuota hirve�n suurta alusta. Min� sanoin keisarille, ett� hyv� onni se
varmaankin oli minun tielleni ohjannut t�m�n veneen: siin�h�n minun
sopii kulkea sellaiseen paikkaan, josta p��sen kotimaahani takaisin.
Samalla pyysin h�nen majesteetiansa antamaan minulle aineksia veneen
kuntoon panemista varten ja samalla suomaan minulle l�ht�luvan. Puoleen
ja toiseen keskusteltuamme, h�n vihdoin suvaitsi armossa suostua
pyynt��ni.

Kummakseni k�vi, ettei Lilliputin keisarilta koko t�n� aikana ollut

tullut mink��nlaista viesti� Blefuscun hoviin. J�lkeenp�in sain tiet��,
ett� h�nen majesteetinsa Lilliputin keisari, joka ei aavistanutkaan
minun saaneeni vihi� heid�n p��t�ksist��n, oli luullut minun vain
l�hteneen luvan nojalla Blefuscun hoviin vierailemaan ja toivoi minun
palaajavan sielt� ennen pitk��. Vihdoin h�n alkoi k�yd� levottomaksi
minun pitk�llisen poissa-oloni t�hden. Neuvoteltuansa valtiovarain
ministerin ja muitten minua vastaan vehkeilev�in korkeitten herrain
kanssa, h�n l�hetti er��n ylh�isen virkamiehen tuomaan Blefuscun hoviin
kopiata minua vastaan tehdyist� syyt�s-artikloista. T�m�n virkamiehen
oli m��r� selitt�� Blefuscun keisarille, kuinka h�nen herransa ja
keisarinsa suuressa laupeudessaan oli tuominnut minulta ainoastaan
silm�t puhkaistaviksi; edelleen, kuinka min� olin paennut oikeuden
rankaisevaa k�tt�, ja vihdoin, ett�, ellen min� kahden tunnin kuluttua
ole palainnut takaisin, niin minulta riistet��n nardaein arvonimi ja
minut julistetaan kavaltajaksi. L�hettil�s ilmoitti lopuksi, kuinka
h�nen herransa ja keisarinsa, haluten yll�pit�� rauhaa ja yst�vyytt�
molempain valtakuntain v�lill�, toivoo, ett� h�nen keisarillinen
veljens� Blefuscussa k�skee tuoda minut takaisin, k�sist� ja jaloista
sidottuna, kavaltajana rangaistavaksi.

Kolme p�iv�� asiata harkittuansa, Blefuscun keisari vihdoin antoi

vastauksensa, t�ynn� kohteliaisuuksia ja mairesanoja. Siin� lausutaan,
ett� h�nen keisarillinen veljens� kyll� tiet��, kuinka mahdotonta minun
sitomiseni on; ett� vaikka min� kyll� olin ry�st�nyt h�nen laivastonsa,
h�n kumminkin on suuressa kiitollisuuden velassa minulle niist� monista
hyvist� palveluksista, joilla min� sain toimeen rauhan valtakuntain
v�lille; ett� kumpainenkin majesteeti on ennen pitk�� oleva
tyytyv�inen, sill� min� olin l�yt�nyt rannalta ihmeellisen aluksen,
jolla min� p��sen laskemaan ulos merelle, ja jonka h�n on k�skenyt
panna kuntoon minun avullani ja johdollani; h�n toivoo, ett� moniaan
viikon per�st� kumpikin valtakunta p��see vapaaksi niin siet�m�tt�m�st�
taakasta.

T�m�n vastauksen vei l�hettil�s sitten Lilliputin hoviin. Blefuscun

keisari kertoi minulle kaikki, mit� tapahtunut oli, tarjoten minulle
samassa (ankarimmalla vaitiolon lupauksella kumminkin) armollisen
suojeluksensa, jos edelleenkin tahdon j��d� h�nen palvelukseensa.
T�ytt� totta h�n kaiketi puhui, mutta min� olin p��tt�nyt, ett'en en��
milloinkaan luota ruhtinaisin enk� ministereihin. Kaikella alamaisella
kunnioituksella min� lausuin syv�n kiitollisuuteni h�nen suuresta
suosiostaan, mutta pyysin h�nen suomaan minulle anteeksi, ett'en saata
sit� hy�dykseni k�ytt��. Koska, lausuin min�, hyv� tai paha onni
oli tielleni viskannut aluksen, niin aion min� kernaammin antautua
valtamerten vaaroille alttiiksi kuin olla eripuraisuuden aiheena
kahden niin mahtavan hallitsijan v�lill�. Eik� h�nen majesteetinsa
n�ytt�nyt tuota kovin pahaksensa panevankaan. P�invastoin sain er��ss�
tilaisuudessa huomata h�nen olleen p��t�kseeni varsin tyytyv�inen. Ja
sama oli useampain ministerienkin laita.

Kaiken t�m�n johdosta rupesin jouduttamaan l�ht��ni, saaden siin�

kohden tehokasta apua hovin puolelta, joka toivoi minun l�htev�n
tieheni niin pian kuin mahdollista. Viisisataa miest� pantiin
neulomaan minun johdollani kahta purjetta veneeseni. Siihen piti
panna lujinta palttinata kolmetoista kerrosta p��llekk�in. Ty� ja
tekeminen minulla oli nuoria ja k�ysi� punoessa, sen puolen nuoria kun
piti kiert�� kymmenen, kaksi- jopa kolmekinkymment� yhteen. Pitk�n
etsiskelemisen per�st� l�ysin merenrannalta suuren kiven ankkuriksi
alukseeni. Sadan lehm�n rasvat annettiin minulle veneen voitelemista
ja muita tarkoituksia varten. Suunnaton ty� oli laittaa pisimmist�
puista mastoja ja airoja, mutta siin� oli minulla paljo apua h�nen
majesteetinsa laivaveist�m�n kirvesmiehist�.

Kuukauden kuluttua min� ilmoitin odottelevani h�nen majesteetinsa

k�skyj� ja olevani valmis l�ht��n. Keisari korkeine perheinens� tuli
ulos palatsista; min� laskeusin maahan suutelemaan k�tt�, jonka
minulle armollisesti ojensivat keisarinna ja nuoret prinsessat. H�nen
majesteetinsa lahjoitti minulle viisikymment� kukkaroa, kaksisataa
sprugia kussakin, ja samalla oman kuvansa luonnollisessa koossa. Sen
pistin heti kintaaseni, jotta s�ilyisi ehj�n�. Juhlamenoja l�ksi�isiss�
oli niin ylen monta, ett'ei niitten kuvaamisella maksa lukijaa vaivata.

Lastasin veneeseni sata teurastettua h�rk��, kolmesataa lammasta ja

samassa suhteessa leip�� ja juomavett� sek� niin paljon liharuokia kuin
nelj�sataa kokkia enn�tti saada valmiiksi. Mukaani otin el�vin� kuusi
lehm�� ja kaksi sonnia sek� yht� paljon uuhia ja p�ssej�. Aikomukseni
n�et oli saada noita rotuja levi�m��n is�nmaahani. Rehuiksi niille
pantiin laivaan suuri kantamus heini� ja s�killinen jyvi�. Olisin
mielell�ni ottanut mukaani tusinallisen alkuasukkaitakin, mutta sit�
ei keisari sallinut mill��n ehdolla. Taskut tarkastettiinkin minulta
hyvin huolellisesti, ja sit� paitsi minun t�ytyi kunniasanallani luvata
keisarille, ett'en vie mukaani ainoatakaan h�nen alamaisistansa ilman
h�nen omaa suostumustaan.
Saatuani nyt kaikki niin hyv��n kuntoon kuin suinkin osasin, min�
nostin purjeet 24:n� syyskuuta 1701 kello 6 aamulla. Purjehdittuani
noin nelj� meripeninkulmaa pohjoiseen, k��ntyi tuuli kaakkoiseksi, ja
kello 6 illalla huomasin luoteessa pienen saaren. Laskin sit� kohti ja
k�vin ankkuriin tuulen alle. Saari n�kyi olevan autio. Siin� illastin
sitten, k�vin pitk�lleni ja makasin ainakin kuusi tuntia. Her�sin pari
tuntia ennen p�iv�nnousua.

Haukkasin hiukan suurusta, nostin ankkurin ja l�ksin purjehtimaan

eilist� kurssia taskukompassini mukaan. Aikomukseni oli p��st� jollekin
niist� saarista, joita arvasin olevan van Diemenin maasta pohjoiseen.
Sin� p�iv�n� en l�yt�nyt miss��n maata, mutta seuraavana, kuljettuani
minun laskujeni mukaan noin 24 meripeninkulmaa Blefuscusta, huomasin
kello 3:n tienoissa illalla purjeen kulkevan kaakkoiseen. Minulla oli
kurssina it�. Min� huusin sille, mutta ei vastattu. Tuulen laimetessa
huomasin kumminkin tulevani yh� l�hemm�s laivaa. Min� vedin yl�s mik�
vaan purjetta oli, ja puolen tunnin per�st� minut huomattiin laivasta.
Sielt� nostettiin lippu ja lauaistiin tykki merkiksi.

Ei ole sanoin selitett�viss�, mit� riemua tunsinkaan, toivoessani

viel� kerran saavani n�hd� rakkaan kotimaani ja kalliit omaiseni
siell�. Laiva laski purjeensa alas, ja min� saavuin sen luokse
kello viiden ja kuuden v�lill� illalla syyskuun 26 p:n�. Syd�n
syk�hteli rinnassani, n�hty�ni Englannin v�rit. Pistin lehm�t ja
lampaat taskuuni ja nousin laivaan, mukanani v�h�iset ev��ni. Laiva
oli englantilainen kauppa-alus, paluumatkalla Japanista Etel�meren
kautta, parhaillaan 30:nell� asteella etel�ist� leveytt�. Kapteeni,
John Biddle, Deptfordista, oli yst�v�llinen herra ja erinomainen
merenkulkija. Laivav�ke� oli 50 miest�, joitten joukossa muuan vanha
tuttavani Pietari Williams. H�n puhui puolestani hyv�� kapteenille, ja
t�m� kohtelikin minua varsin suosiollisesti, tiedustellen, mist� min�
tulen, ja minne minulla matka. Min� kerroin heille vaiheeni muutamilla
sanoilla, mutta he pitiv�t minua mielipuolena, arvellen, ett� monet
vaarat kai ne olivat panneet p��ni py�r�lle. Sitten vasta he uskoivat
minua kuin olin vet�nyt taskustani esille mustat raavaat ja lampaat.
N�ytin viel� kultarahatkin, jotka olin saanut lahjaksi Blefuscun
keisarilta, samoin h�nen kuvansa luonnollisessa koossa ynn� monta
muuta harvinaista kalua ja kapinetta. Annoin sitten kapteenille kaksi
kukkarollista kultarahoja ja lupasin lahjoittaa h�nelle, Englantiin
tultuamme, parin raavaita ja lampaita.

Matka k�vi kaikin puolin onnellisesti, ja 13:na huhtikuuta 1702 k�vimme

ankkuriin Downsin suurella redill� Kentin rannikolla. Muuta tapaturmaa
ei minulle sattunut kuin se, ett� rotat s�iv�t minulta yhden lampaan.
L�ysin vain pelk�t luut; lihat oli sy�ty sirulleen. Muun karjani vein
ehj�n� maahan ja laskin laitumelle Greenwichin pallokentill�.

Englannissa en viipynyt kuin v�h�n aikaa, mutta sill� v�lin enn�tin

ansaita koko joukon rahaa, n�yttelem�ll� elukoitani ylh�isille
henkil�ille ja muillekin. Ennenkuin l�ksin toiselle retkelleni,
m�in karjani kuuteensataan puntaan. Sittemmin, viimeiselt� matkalta
palattuani, huomasin karjani lis��ntyneen suurissa m��rin,
varsinkin lampaitten. Siit� on luullakseni oleva paljokin hy�ty�
villateollisuudelle, niill� kun villa on erinomaisen hienoa.

Kaksi kuukautta vain viivyin vaimoni ja lasteni luona: en saanut

rauhaa kiihkoisalta halultani, p��st� n�kem��n yh� uusia maita. J�tin
tuhannen viisisataa puntaa vaimolleni ja hankin perheelleni soman
asunnon Redriffiss�. Muun omaisuuden otin mukaani, osaksi rahassa,
osaksi tavarassa, toivoen saavani varallisuuteni kartutetuksi matkalla.
Vanhin enoni oli j�tt�nyt minulle pienen maatilan l�hell� Eppingi�.
Se tuotti vuosittain kolmekymment� puntaa. Sit� paitsi oli minulla
vuokrattuna Black Bull ("musta h�rk�") niminen tila Fetter Lanessa,
joka tuotti viel� enemm�n. Ei siis ollut pelkoa, ett� perheeni joutuu
vaivaishoidon niskoille. John poikani k�vi alkeiskoulua ja oli kiltti
lapsi. Tytt�reni Betty, joka nyttemmin on jo naimisissa, ja jolla jo on
omiakin lapsia, oli ompelukoulussa.

Sanoin j��hyv�iset vaimolleni ja lapsilleni, jolloin kyyneleit� kyll�

vuodatettiin kummaltakin puolen. Sitten astuin _Adventure_ nimiseen
laivaan, kapteenina John Nicholas, Liverpoolista. Se oli 300 tonnin
vetoinen, m��r�paikkana Surat.

T�st� matkasta enemm�n kertomukseni toisessa osassa.

TOINEN OSA

MATKA BROBDINGNAGIIN

ENSIMM�INEN LUKU

Ankara myrsky. -- Slumpissa vett� hakemaan. -- Tekij� j�� rannalle. --

Joutuu maan-asukasten k�siin. -- Vied��n farmarin taloon, jossa h�nt�
kohdellaan hyvin.

Luonto ja kohtalo n�kyv�t s��t�neen minun osakseni toimekkaan ja

levottoman el�m�n. Niinp� min� nytkin, oltuani vain kaksi kuukautta
kotona, j�tin j�lleen synnyinmaani ja nousin 20:na kes�kuuta 1702
_Adventure_ nimiseen laivaan, joka oli m��r�tty Suratiin It�-Indiassa,
ja jonka kapteenina oli John Nicholas.

Onnellisesti saavuttiin Hyv�n Toivon niemelle saakka. Siell� k�ytiin

ankkuriin ja noustiin maihin vett� ottamaan. Mutta kun laivassa
samalla huomattiin vuoto, niin t�ytyi purkaa koko lasti ja j��d� sinne
talvehtimaan. P��lle p��tteeksi sairastui meilt� viel� kapteenikin.
Kaikki t�m� teki sen, ett� saimme olla siell� maaliskuuhun asti.

Laiva saatiin kuntoon, purjeet nostettiin ja muitta mutkitta

purjehdittiin Madagaskarin salmeen. P��stiin tuosta sanotun saaren
pohjoisp��h�n viidennelle asteelle etel�ist� leveytt�, siis niihin
seutuihin, joissa yht�mittainen luoteistuuli puhaltaa joulukuun alusta
toukokuun alkuun. Tuuli yltyi 19:n� huhtikuuta rajuksi, k��ntyen
samalla tavallista l�ntisemm�ksi. T�llaisena se puhalsi kaksikymment�
vuorokautta yht�mittaa ja ajoi meid�t Molukki saarten ohitse noin kolme
astetta p�iv�ntasaajan pohjoispuolelle.

Toukokuun 2 p:n� tuuli hiljeni, ja ilma tuli aivan tyveneksi. Min� olin
tuosta varsin hyvill�ni, mutta kapteeni, n�ill� vesill� kokenut mies,
ennusti ankaraa myrsky�. Ja niinp� k�vikin: seuraavana p�iv�n� alkoi
puhaltaa etel�inen monsum-tuuli. Me koetimme vet�� purjeita kokoon,
mink� enn�timme, mutta laiva kallistui toiselle kyljelleen, niin
ett� vihdoin t�ytyi j�tt�yty� tuuliajolle. Hirmuisen korkeat aallot
huuhtelivat my�t��ns� kantta, mutta vaaraa ei ollut mit��n, sill� alus
oli luja, eik� selvill� ulapoilla kareistakaan pelkoa.

V�hitellen vaimeni myrsky, purjeita nostettiin, ja alus totteli j�lleen

per�sint�. Kovaa vauhtia kuljettiin yh� it�� kohti, emmek� tahtoneet
t�st� kurssista poiketakaan, jott'ei ajaisi meit� Suuren Tatarian
kaakkoispuolitse viel� Pohjoiseen J��mereen.

Ruokavaroja oli riitt�m��n asti, mutta juomavedest� alkoi olla kova

puute.

Er��n� p�iv�n� -- se oli 16:s kes�kuuta 1703 -- huomasi laivapoika

mastosta maata n�kyviss�. Seuraavana p�iv�n� oli edess�mme saari tai
mannermaa, emme varmaan osanneet sanoa, kumpiko. Etel�� kohti pisti
siit� ulos mereen pitk� niemi, jonka rannalla oli avonainen satama,
mutta niin matala, ett'ei siihen k�ynyt isolla laivalla laskeminen.
K�ytiin senvuoksi ankkuriin noin meripeninkulman p��ss� rannasta, ja
kymmenkunta miest� l�ksi laivan suuressa sluupissa maihin aseilla
varustettuina ja mukanaan vesitynnyreit�. Miesten oli m��r� tuoda
laivaan vett�, jos suinkin l�yt�v�t. Min� p��sin mukaan, minun kun teki
mieleni n�hd�, millaista t�m� tuntematon maa on.

Maihin p��sty� ei l�ydetty jokea eik� l�hdett� eik� merkki�k��n mist��n

asumuksesta. Merimiehet alkoivat astua pitkin rantaa, haeskellen
makeata vett�; min� l�ksin samoilemaan eri suunnalle ja erkanin muista
peninkulman verran. Kovaa kivikkoa oli maaper� kaikkialla. Minua
alkoi jo v�hitellen uuvuttaa, ja kosk'ei mit��n huomattavampaa ollut
n�ht�viss�, l�ksin hiljalleen astumaan takaisin satamaa kohti. Saatuani
meren n�kyviin, n�in meid�n miesten jo olevan veneess� ja soutavan kuin
henkens� edest� laivaa kohti. Olin ruveta huutamaan heille, vaikka se
n�in pitk�lt� matkalta olisi turhaa ollutkin, mutta samassa n�in er��n
hirmuisen suuren olennon juoksevan heid�n per��ns� kiivasta vauhtia.
Vesi ei ulottunut h�nt� kuin polviin. Arvaamattoman pitkin askelin h�n
harppaili, mutta vene kun oli jo puolen peninkulman verran edell�, ja
rannikko t�ynn��n kareja ja kivis�rkki�, niin ei hirvi� en�� voinut
venett� saavuttaa. T�m� kerrottiin minulle vasta per�st�p�in. Nyt en
uskaltanut katsoa tuon takaa-ajon p��ttymist�, vaan juoksin takaisin
samaa tiet� kuin olin tullutkin ja kiipesin jyrk�n m�en harjalle, josta
oli laaja n�ky ymp�rille.

Seutu oli ylt'yleens� viljelty�. Mik� minua ensinn�kin h�mm�stytti, oli

ruohon tavaton pituus niityill�: hein�nkorret noin 20 jalkaa pitki�!

Tulin tuosta vallantielle. Sellaiselta se ainakin minusta n�ytti,

vaikk'ei se senpuolisille ihmisille ollut kuin kapea polku ohrapellon
poikki. Sit� astuin nyt kotvan aikaa, mutta sivuilleni en juuri n�hnyt
mit��n, ohra kun oli parhaimmillaan ja korret v�hint�ns� 40 jalkaa
pitki�. P��sin tuosta vihdoin pellon p��h�n, ja siin� oli edess�ni
aita, ainakin 120 jalkaa korkea. Aidaksien paksuutta en osannut arvata
suunnilleenkaan. T�m�n aidan yli veiv�t portaat toiseen peltoon. Niiss�
oli nelj� astinta ja ylimm�isen� viel� suuri kivi yli kuljettavana.
Ratki mahdotonta minun oli astua n�it� portaita, jokainen astin kun
oli kuusi jalkaa ja ylimm�inen kivi noin 20 jalkaa korkea. Rupesin
katselemaan, eik� olisi aidassa rakoa, mist� p��st� l�pi, mutta �kki�
huomasin er��n maan-asukkaan, yht� kookkaan kuin �skeinenkin, astuvan
toiselta pellolta portaita kohti. H�n oli koolleen kuin kirkontorni
ja harppasi ainakin kymmenen yardia joka askelella. H�mm�styen ja
kauhistuen min� juoksin piiloon ohrapeltoon. Sielt� n�in h�nen nousevan
portaitten yl�p��h�n ja katselevan oikeanpuoliseen peltoon; heti
senj�lkeen kuulin h�nen huutavan. ��ni tuli niin korkealta, ett� luulin
ukkosen jyr�ht�neen.

Ei aikaakaan, niin jo tulee h�nt� kohti seitsem�n samallaista hirvi�t�,

k�siss� sirpit, niin suuret kuin kuusi viikatteen ter��. Tulokkaat
n�yttiv�t olevan ensinmainitun renkej�, koskapa pukukin heill� oli
huonompi. Huomasin sen siit�kin, ett� he, vaihdettuaan pari sanaa h�nen
kanssaan, heti rupesivat leikkuuty�h�n sill� pellolla, miss� min�
olin. Min� juoksin heist� niin kauas kuin vaan p��sin, vaikk'ei se
kovin helppoa ollut, sill� korsien v�li� ei ollut kuin jalan verran,
niin ett� ylen ty�l�s oli puikahdella niitten lomitse. Ponnistelin
kumminkin kaikin voimin, kunnes saavuin sellaiseen paikkaan, miss� sade
oli ly�nyt ohran lakoon. Siin� ei p��ssyt en�� askeltakaan eteenp�in,
sill� korret olivat niin sotkeutuneet toisiinsa, ett'ei ollut
ajattelemistakaan puikkia niitten v�litse, ja vihneetkin olivat niin
lujia ja ter�vi�, ett� pisteliv�t vaatteiden l�pi ihoon asti.

Jonkun ajan per�st� eiv�t leikkaajat en�� olleet, ��nest� p��tt�en,

kuin sadan yardin p��ss� minusta. Ihan n��nnyksiss� sek� t�ynn� pelkoa
ja ep�toivoa panin silloin pitk�kseni kahden vaon v�liin, toivoen
syd�meni pohjasta, ett� viimeinen hetkeni jo pian l�isi. Syd�nt�ni
kivisti, ajatellessani lohdutonta leske�ni ja orpojani siell� kotona.
Jo siin� yhdenkin kerran p�ivittelin sit�, ett�, vastoin yst�vieni
ja omaisteni varoituksia, j�lleen olin l�htenyt matkustelemaan,
mielet�n. T�ss� tuskallisessa tilassa johtui v�kistenkin mieleeni
Lilliput: siell�h�n minua oli pidetty suurimpana ihmeen�, mit�
maailmassa ikin� on n�hty; siell�h�n min� kykenin vet�m��n per�ss�ni
koko keisarillisen laivaston ja suorittamaan monta muuta ihmeellist�
tekoa, jotka ikip�iviksi on merkitty valtakunnan aikakirjoihin, vaikka
tulevat sukupolvet, miljonain silminn�kij�in todistuksista huolimatta,
niit� tuskin sittenk��n totena pit�v�t. Minusta tuntui sanomattoman
masentavalta n�ytt�� nyt t��ll� yht� mit�tt�m�lt� kuin Lilliputin
ihmiset olisivat n�ytt�neet Englannissa. T�m� nyt kaikista pahoista
viel� v�hin. Mutta koska kokemuksesta on havaittu, ett� ihmisest� tulee
sit� rajumpi ja julmempi olento, mit� isommaksi h�nen kokonsa kasvaa,
niin mit�p�s min� muuta saatoin odottaakaan kuin ett� n�m� hirvitt�v�t
barbaarit, minut huomattuaan, ihan ensi ty�kseen pist�v�t minut
poskeensa?

Filosofit ovat ep�ilem�tt� oikeassa, v�itt�ess��n, ett� kaikki,

mik� maailmassa on suurta tai pient�, on ainoastaan suhteellisesti
suurta tai pient�. Kohtalo kukaties sallii viel� Lilliputilaistenkin
kohdata sellaisen kansan, joka sen silmiss� on yht� pieni kuin he
minun silmiss�ni. Ja kenties viimeksi mainittu kansa l�yt�� viel�
pienemp�ns�kin jossain nurkassa maailmaa, jota t�h�n saakka ei viel�
ole tunnettu!

Kesken n�it� mietiskelyj� h�mm�styneess� ja tuskantuneessa mieless�ni,

min� huomasin er��n leikkaajan olevan en�� kymmenen yardin p��ss�
minusta. Ensi askeleella h�n joko tallaa minut murskaksi tai sivaltaa
sirpill�ns� kahtia. Silloin minulta p��si parku, niin kova kuin s�ik�ys
suinkin my�ten-antoi. Hirvi� pys�htyi, katsahti maahan ja hetkisen
per�st� huomasi minut. Varotellen h�n tarkasteli minua, niinkuin
ihminen tavallisesti tarkastelee pient�, vahingollista el�int�,
pelj�tess��n sen pist�v�n tai purevan. Niinh�n min�kin olin tehnyt
ennen vanhaan, k�rppi� pyydelless�ni siell� kotimaassa.
Vihdoin h�n uskalsi ottaa minut kiinni takaap�in peukalonsa ja
keskisormensa v�liin ja nosti minut noin kolmen yardin p��h�n
silmist��n, paremmin n�hd�kseen minut. Min� arvasin h�nen
tarkoituksensa, ja kaikeksi onneksi oli minussa sen verran
mielenmalttia j�ljell�, ett'en ruvennut rimpuilemaan h�nen kynsiss��n
tuolla kuusikymment� jalkaa korkealla maasta, vaikka h�n nipistikin
minua aika lailla kupeista. Muuta en uskaltanut tehd� kuin nostaa
silm�t yl�s aurinkoa kohti, panna k�det ristiin rukoilevaan asentoon
ja lausua muutamia sanoja n�yr�ll�, surumielisell� ��nell�, niinkuin
sellaisessa tilassa sopiva oli. Pelk�sin n�et joka hetki h�nen
paiskaavan minut maahan, niinkuin mekin paiskaamme kuolijaksi
inhottavan el�imen.

Kaikeksi onneksi h�n n�kyi kuulleen ��neni ja alkoi uteliaana katsella

minua, ihmetellen, ett� minunmoiseltani olennolta l�htee oikeita
sanoja, vaikk'ei h�n ymm�rt�nytk��n niit�. Min� rupesin uikuttamaan ja
itkem��n, k��nnellen p��t�ni puoleen ja toiseen, siten osoittaakseni
h�nelle, kuinka hirmuisen kipe�t� minun tekee olla h�nen hyppysiss��n.
H�n n�kyi k�sitt�v�n minut, ja kantoi minut nuttunsa helmassa is�nt�ns�
luo, tuon samaisen miehen, jonka ensiksi olin n�hnyt, ja joka oli muuan
varakas farmari eli tilanvuokraaja.

Heid�n puheistaan min� k�sitin, ett� renki ensi ty�kseen kertoo

is�nn�lleen, miss� ja miten h�n oli minut l�yt�nyt. Senj�lkeen otti
is�nt� pienen oljenkorren palasen -- se oli tavallisen k�velykepin
kokoinen -- ja kohotti sill� nuttuni liepeit� yl�s: luuli kaiketi sit�
jonkinlaiseksi luonnon antamaksi verhoksi. H�n puhalsi syrj��n hivukset
kasvoiltani, n�hd�kseen ne selvemmin. Sitten h�n kutsui v�kens�
ymp�rilleen ja tiedusti -- niinkuin j�lkeenp�in sain tiet�� -- onko
kukaan koskaan niityill� tai pelloilla mointa olentoa n�hnyt. Varovasti
h�n sitten pani minut maahan ja asetti seisomaan nelin kontin, mutta
min� nousin heti pystyyn ja l�ksin astumaan edestakaisin, n�ytt��kseni
heille, ett'ei minulla ole aikomustakaan l�hte� karkuun. He asettuivat
kykkysilleen minun ymp�rilleni, paremmin n�hd�kseen. Min� puolestani
otin hatun p��st�ni ja kumarsin syv��n farmarille, lankesin polvilleni,
nostaen silm�t ja k�det yl�s, ja puhuin muutamia sanoja niin lujaa
kuin jaksoin. Otin sitten taskustani kukkaron, jossa oli kultarahoja,
ja ojensin sen n�yr�sti h�nelle. H�n pani sen k�mmenelleen, nosti
silmilleen, n�hd�kseen, mik� se on, ja k��nteli ja v��nteli sit�
kaikille puolin nuppineulalla, jonka oli ottanut hihastaan, mutta ei
p��ssyt asian perille. Min� viittasin h�nt� silloin panemaan k�tens�
maahan ja puistelin rahat kukkarosta h�nen k�mmenelleen. Siin� oli
kuusi Espanjan kultarahaa, nelj�n pistolin arvoinen kukin, ja pari
kolmekymment� pienemp�� rahaa. H�n kasteli sakarisormensa p��t�
kieleens�, nosti yl�s ensin raskaimman rahan, sitten muut, mutta ei
viel�k��n n�kynyt ymm�rt�v�n, mit� kapineita ne ovat. Sitten h�n
viittasi minua panemaan ne takaisin kukkaroon ja pist�m��n kukkaron
taskuuni. Tarjosin rahoja viel� useampia kertoja h�nelle, mutta kosk'ei
h�n niist� huolinut, tein ty�t� k�sketty� ja pistin rahat j�lleen
taskuuni.

Farmari n�kyi vihdoin tulevan siihen k�sitykseen, ett� min� sittenkin

olen j�rkev� olento. H�n puhui minulle monta kertaa, vaikka soivatkin
h�nen sanansa minun korvissani kuin vesimyllyn ratas. Min� koetin
vastata h�nelle jos mill�kin kielell�; h�n pani korvansa ihan kahden
yardin p��h�n minusta, mutta kaikki turhaan: emme vain toisiamme
ymm�rt�neet. Kohta sen j�lkeen h�n l�hetti rengit takaisin ty�t�
tekem��n, laski k�tens� maahan, levitti nen�liinansa kaksin kerroin
k�mmenelleen ja viittasi minua astumaan siihen. Helppo siihen oli
p��st�kin, sill� k�mmen ei ollut t�ytt� jalkaakaan paksu. Min� katsoin
parhaaksi totella, ja k�vin keskelle nen�liinaa pitk�kseni, jott'en
putoaisi maahan. H�n sitoi varmemmaksi vakuudeksi kolkat p��ni ylitse
yhteen ja kantoi minut sill� tapaa kotia.

Sinne tultua h�n kutsui vaimonsa ja n�ytti h�nelle minut, mutta em�nt�
parka s�ik�hti ja juoksi tiehens�, niinkuin naiset meill� kotona,
n�hty��n sammakon tai h�m�h�kin. Huomattuaan kumminkin, kuinka min�
tarkasti noudatan h�nen miehens� viittauksia, h�n v�hitellen poisti
pelkonsa ja alkoi kohdella minua varsin hell�sti.

Kello oli nyt kahdentoista maissa p�iv�ll�, ja palvelija kantoi aterian

p�yt��n, yhden ainoan liharuuan, niinkuin talonpoikaisen miehen
p�yd�ss� sopivaa onkin. Vati oli nelj�kolmatta jalkaa l�pimitassa.
P�yd�ss� istui farmari vaimonsa kanssa, kolme lasta ja vanha mummo.
Minut h�n pani jonkun matkan p��h�n itsest�ns� p�yd�lle, joka oli
kolmekymment� jalkaa korkealla maasta. Minua pelotti kauheasti ja
koetin pysy� niin kaukana laidoista kuin suinkin, jott'en vaan putoaisi
lattialle. Em�nt� leikkasi pienen palasen lihaa, murensi siihen hiukan
leip�� ja pani lautaselle eteeni. Min� kumarsin h�nelle syv��n, otin
esille veitseni ja kahvelini, ja rupesin sy�m��n p�yt�vieraitten
suureksi huviksi. Em�nt� k�ski piian k�yd� minulle juomalekkerin,
joka veti noin 3 gallonia. [1 gallon = 4 litraa.] Kahden k�den
tartuin lekkeriin, sain sen suurella vaivalla nostetuksi huulilleni
ja join ehtoisen em�nn�n maljan, lausuen tervehdykseni h�nelle
englanninkielell� niin lujaa kuin suinkin jaksoin. T�m� sai seuran
nauramaan niin kovaa, ett� korvat oli minulta v�h�ll� menn� lukkoon.
Juoma maistui miedolta omenaviinilt� ja oli varsin miellytt�v��.

Is�nt� viittasi sitten minua tulemaan h�nen lautasensa ��reen.

Min� l�ksin, mutta h�mm�styksiss�ni kun olin kokonaan -- �lk��nk�
suosiollinen lukija minua siit� kovin moittiko -- kompastuin
leiv�nkuoreen ja lankesin alassuin p�yt�� vasten, sen pahemmin
kumminkaan loukkautumatta. Heti nousin pystyyn ja, huomatessani
noitten hyv�ntahtoisten ihmisten olevan huolissaan minun t�hteni,
sieppasin hattuni, jota s��dyllisyyden vaatimusten mukaan olin pit�nyt
kainalossani, heilutin sit� p��ni ylitse, huutaen kolme kertaa
"el�k��n", osoitteeksi, ett'en ollut lainkaan loukkautunut. Astuessani
sitten is�nt��ni kohti (is�nn�kseni h�nt� t�st� puolin olen sanovakin),
sattui niin, ett� h�nen nuorin poikansa, 10-vuotias viikari, sieppasi
minua koivista ja nosti minut niin korkealle, ett� minussa joka j�sen
vapisi. Mutta is� nyk�isi minut h�nen k�dest��n ja antoi pojalle
sellaisen korvatillikan, ett� Europassa olisi moisesta hyv�kin
komppania ratsuv�ke� mennyt m�keen. Samalla h�n k�ski vied� pojan pois
p�yd�st�. Minuapa alkoi pelottaa, ett� poika rupeaa pit�m��n minulle
viikkoista vihaa: muistin kyll�, mitenk� meill� pahankuriset lapset
kohtelevat varpusia, kaniineja, kissanpoikia ja koiranpentuja. Senp�
vuoksi lankesin polvilleni, ja viitaten poikaan, koetin is�nt��ni saada
k�sitt�m��n, ett� pyyd�n anteeksi pojan puolesta. Is� my�ntyi, ja poika
palasi p�yt��n. Min� otin is�nt��ni k�dest� ja suutelin sit�.

Kesken aterian oli lempikissa hyp�nnyt em�nn�n syliin. Min� kuulin

takanani jyrin��, niinkuin olisi kymmenet kangaspuut olleet
k�ynniss�. K��nsin p��t�ni ja huomasin, ett� se olikin vaan kissan
kehr��mist�, tuon lempielukan, joka p��st� ja k�p�l�st� p��tt�en oli
kolme kertaa niin suuri kuin h�rk�. Kissan kiiluvat silm�t ja raju
muoto s�ik�yttiv�t minut ihan suunniltani, vaikka seisoinkin p�yd�n
toisella laidalla, 50:n jalan p��ss�, ja vaikka em�nt� piteli sit�
lujasti kiinni, jott'ei p��sisi hypp��m��n minun luokseni ja iskem��n
minuun k�p�li��n. Mutta eip� vaaraa v�h��k��n: kissa ei ollut minua
huomaavinansakaan, vaikka is�nt� nosti minut noin kolmen yardin
p��h�n siit�. Ja min� kun olin kuullut kerrottavan ja matkoillani sen
todeksikin huomannut, ett� peto ihan varmaan karkaa kimppuun, jos sit�
pakenee tai osoittaa pelkoa, niin p��tin kuin p��tinkin n�ytt��, ett'en
pelk�� yht��n mit��n. Arkailematta astuinkin viisi kuusi kertaa kissan
kohdalla ja l�henin sit� yardinkin p��h�n, kunnes se itsest��n vet�ytyi
pois, ik��nkuin olisi s�ik�ht�nyt minua. Koiria en pelj�nnyt niink��n
paljoa. Niit� tuli tupaan kolme nelj� kappaletta, niinkuin farmarin
taloissa tavallista on. Yksi niist�, kahlekoira, oli nelj�n norsun
kokoinen, toinen, vinttikoira, oli yht� iso, mutta hiukan laihempi.

P�iv�llisen j�lkeen tuli sis��n amma, 1-vuotias lapsi syliss��n. Heti

kuin lapsi oli huomannut minut, p��sti se niin kovan porakan, ett�
moinen �lin� olisi kuulunut Lontoosta Chelsean esikaupunkiin. Se tahtoi
v�ltt�m�tt�m�sti saada minut lelukseen. �iti kaikessa hellyydess��n
otti minut k�teens� ja ojensi lasta kohti. Se sieppasi minut samassa
vy�t�isist� ja pisti p��ni suuhunsa, mutta silloin min� �l�hdin niin
kovaa, ett� kakara p��sti minut heti kohta irti. Tarkkaan siin� minulta
niskat olisi mennyt nurin, ellei �iti olisi ojentanut esiliinaansa,
johon min� putosin. Silloin rupesi amma, lasta viihdytt��kseen,
puistelemaan r�my�, joka oli kuin hyv�kin tynnyri, suuria kivi�
sis�ss�, k�ydell� sidottu pienokaisen rintaan.

Vihdoin l�ksi is�nt� renkeinens� j�lleen ulkot�ihin. Mik�li min� h�nen

��nest��n ja viittauksistaan osasin p��tt��, k�ski h�n l�htiess��n
vaimonsa pit�m��n minusta hyv�� huolta. Kovin minua jo v�syttikin ja
nukutti. Sen huomasi em�nt�nikin ja pani minut omaan s�nkyyns� ja
peitti valkoisella, puhtaalla nen�liinallaan, joka oli suurempi ja
karkeampaa kangasta kuin sotalaivan isopurje.

Nukuin siin� l�hes kaksi tuntia, uneksien olevani kotona vaimoni ja

lasteni luona. Sit� katkerammalta tuntui her�tess�ni, kun huomasin
makaavani parikymment� jalkaa leve�ss� vuoteessa, suunnattoman suuressa
huoneessa, joka oli kaksi mit�p� kolmekin sataa jalkaa kummallekin
taholle ja pari sataa jalkaa korkea. Em�nt� oli mennyt askareihinsa
ja lukinnut oven per�ss��n. Vuode oli 11 jalkaa korkealla lattiasta.
Maatessani tuossa, kiipesi �kki� kaksi rottaa uutimia my�ten yl�s ja
alkoivat nuuskien juosta vuoteella edestakaisin. Yksi niist� tuli
minua melkein l�helle kasvoja. Min� s�ik�hdin ja vedin miekkani
ulos, puolustaakseni itse�ni. N�m� hirmuiset el�imet olivat niin
rohkeita, ett� hy�kk�siv�t minun kimppuuni kummaltakin puolen; toinen
pani jo etuk�p�l�ns� minun nuttuni kaulukselle. Mutta min�p� pistin
silt� vatsan puhki, ennenkuin enn�tti tehd� minulle mit��n pahaa.
Henget�nn� se j�i jalkojeni juureen. Toinen l�ksi karkuun, n�hty��n
kumppalinsa surkean kohtalon, mutta sai viel� juostessaan minulta
miekan-iskun takapuoleensa, niin ett� verta tippui pitkin s�nky�. T�m�n
sankarity�n tehty�ni l�ksin astuskelemaan vuoteella, henke� vet��kseni
ja rauhoittuakseni. Rotat olivat kahlekoiran kokoisia, mutta paljoa
ketter�mm�t ja uskaliaammat, niin ett� ne varmaankin olisivat repineet
minut palasiksi, jos ennen maatapanoa olisin riisunut miekkani pois.
Min� mittasin rotan raadon: tuumaa vaille kaksi yardia.

Em�nt� tuli huoneesen ja, n�hty��n minut veriss�ni, otti minut heti
k�teens�. Min� viittasin rotan raatoon ja myh�hdin merkiksi, ett'ei
minulle ole tapahtunut mit��n pahaa. Siit� h�n oli kovin mieliss��n ja
k�ski palvelijan ottamaan rotan pihtien v�liin ja heitt�m��n ulos. H�n
pani minut sitten p�yd�lle, ja min� puolestani n�ytin h�nelle verisen
miekkani, pyyhk�isin sen takkini helmaan ja pistin tuppeen takaisin.

TOINEN LUKU

"Pikku muori", farmarin tyt�r. -- Tekij�� n�ytell��n markkinoilla. --

Matka p��kaupunkiin.

Em�nn�ll�ni oli yhdeks�n vuotta vanha tyt�r, i�ksens� eritt�in

kehittynyt, per�ti sukkela neulaa k�ytt�m��n ja taitava nukkeansa
pukemaan. Yksiss� neuvoin he �idin kanssa laittoivat minulle vuoteen
nuken k�tkyeesen. Se pantiin pieneen laatikkoon, joka suojaksi rotilta
asetettiin riippulaudalle. Siin� min� makasin �isin kaiken sen aikaa,
mink� t�ss� talossa vietin. Ja mit� enemmin min� heid�n kielt��n opin,
sit� paremmin siell� viihdyin.

Tuo pikku tytt� teki minulle seitsem�n paitaa ja muita alusvaatteita

niin hienosta palttinasta kuin suinkin l�ysi, vaikka sekin oli
s�kkikangasta karkeampaa. H�n se oli minun koulumestarinikin. Kun
osoitin jotain esinett�, sanoi h�n heti, mik� se on h�nen kielell��n,
niin ett� jo moniaan p�iv�n per�st� osasin pyyt��, mit� mieleni
teki. H�n oli eritt�in s�ve�luontoinen tytt� eik� kooltansakaan kuin
nelj�kymment� jalkaa. Minulle h�n antoi nimen _Grildrig_, sen nimen
otti sittemmin omakseen h�nen sukunsa ja my�hemmin koko valtakuntakin.
Tuo sana on meid�n kielell� niin paljo kuin keri eli peukalomies.
H�nt� min� saan kiitt�� turvallisesta olostani siin� maassa. Koko sin�
aikana kuin siell� vietin, emme milloinkaan eronneet toisistamme. Min�
sanoin h�nt� Glumdalclitch'iksi, joka on niin paljo kuin pikku muori.
Olisinpa hyvin kiitt�m�t�n, jos j�tt�isin mainitsematta, kuinka hell�
ja yst�v�llinen h�n minua kohtaan oli.

Ennen pitk�� levisi naapureihinkin tieto, ett� minun is�nt�ni oli

pellolta l�yt�nyt kummallisen el�imen. Pieni se on, kerrottiin,
peukalon pituinen, mutta kaikin puolin ihmisen muotoinen, k�velee
kahdella jalalla, liikkuu ja k��ntelekse kuin ihminen, n�kyy puhuvan
omaa kielt��n, on jo oppinut maankin kielt� hiukan, on kesy ja
hiljainen, tulee kutsuttaissa ja tekee, mit� k�sket��n. J�senet sill�
on eritt�in kauniit ja kasvojen v�ri somempi kuin parhaimmankin
aatelismiehen kolmivuotiaalla tytt�rell�. Is�nn�n l�hin naapuri ja hyv�
yst�v�, farmari h�nkin, tuli taloon katsomaan, onko tuossa jutussa
per��. Minut tuotiin heti sis��n ja pantiin p�yd�lle, ja siin� min�
tepastelin minnep�in vaan k�skettiin, vedin miekkani ulos ja pistin
sen tuppeen j�lleen, kumarsin is�nn�n vieraalle, kysyin h�nen omalla
kielell��n, mitenk� h�n jaksaa ja sanoin h�nt� tervetulleeksi taloon,
niinkuin Pikku-muori oli opettanut. Vieras oli vanha ja likin�k�inen
mies. Paremmin minua n�hd�kseen, h�n pani silm�lasit nen�llens�, mutta
silloin min� purskahdin kuin purskahdinkin nauramaan, sill� miehen
silm�t olivat kuin t�ysikuu, joka paistaa kahdesta akkunasta tupaan.
Muut, huomattuansa mik� minua huvittaa, r�j�htiv�t hekin nauramaan,
mutta sen pani vanha farmari, typer�sti kyll�, pahakseen ja suuttui
ihan suunniltaan. Tuo vanha farmari oli samalla kovin ahnas mies;
sen min� nyt pahaksi onneksi kyll� sain tuta. H�n n�et antoi minun
is�nn�lleni sen kovan-onnen neuvon, ett� minut pit�isi vied� l�heiseen
kaupunkiin markkinoille eli torip�iville rahan edest� n�ytelt�v�ksi.
Eih�n sinne meilt� ollut kuin kaksikolmatta peninkulmaa elikk� ratsain
puolen tunnin matka. Min� huomasin, ett� heill� on jotain mieless�,
koskapa is�nt� ja vieras kauan aikaa sopottelevat kesken��n, v�h� v�li�
aina viitaten minuun. Luulinpa ymm�rt�v�ni heid�n puheestaan muutamia
sanojakin. Huomis-aamuna Pikku-muori, Glumdalclitch, kertoi minulle
koko aikeen, jonka h�n viekkailla keinoin oli saanut �idilt��n tiet��.
Tytt� raukka otti minut syliins�, itkien h�pe�st� ja mielipahasta. H�n
pelk�si, ett� raaka markkinav�ki tekee minulle jotain pahaa, puristaa
minut kuolijaksi tai taittaa minulta jalat tai k�det, kouriessaan
minua. H�n oli huomannut, kuinka kaino min� olen luonteeltani, kuinka
arka kunniastani, ja kuinka tuskallista minun on oleva joutua rahan
edest� n�ytelt�v�ksi kehnoimmalle roskav�elle. Is� ja �iti olivat
kyll�, kertoi h�n, luvanneet Grildrigin h�nen omakseen, mutta kunhan
ei vaan k�visi nyt kuin viimekin vuonna: silloin h�nelle oli luvattu
lampaan karitsa, mutta hetip� he sen olivat my�neet teurastajalle, kun
oli kasvanut lampaaksi.

T�ytyy sanoani, ett'ei minua l�hesk��n pelottanut niin paljo kuin

Pikku-muoria. Min'en lakannut milloinkaan toivomasta p��sev�ni joskus
viel� vapaaksi. T��ll�h�n min� olen aivan outo ja muukalainen, ja
jos minua t��ll� v�kijoukolle n�ytell��n, niin eih�n minua siit�,
Englantiin tultuani, moitittane, sill� olisipa t�ss� asemassa itse
Suurbritannian kuninkaankin pit�nyt alistua samallaisen kohtelun
alaiseksi.

Yst�v�ns� neuvoa noudattaen pisti is�nt� minut seuraavana

markkinap�iv�n� lippaasen ja l�ksi ratsain viem��n l�himp��n
kaupunkiin, tyt�r satulatuolissa takana. Umpinaisessa lippaassa oli ovi
ja muutamia reiki� ilmanvaihdosta varten. Hell�mielinen Pikku-muori oli
pannut minun alleni nukkensa patjan. Mutta sittenkin minua huiskutti
ja vatkasi armottomasti, vaikk'ei matkaa kest�nyt kuin puoli tuntia.
Hevonen n�et harppasi joka askelella parikymment� kyyn�r��, loikkien
niin korkealle, ett� tuntui kuin olisi kulkenut ankarassa aallokossa,
se vaan erotusta, ett� nouseminen ja laskeminen k�vi paljoa tihe�mp��n.
Matkalla is�nt� poikkesi er��sen kapakkaan, johon h�nen oli tapana
aina pist�yty�, neuvottelemaan kapakanpit�j�n kanssa. Senj�lkeen h�n
palkkasi grultrudin eli huutor�tt�rin kulkemaan pitkin kaupungin
katuja ja kuuluttamaan, ett� Viheri�n Kotkan ravintolassa n�ytell��n
kummallista el�int�, joka ei ole sen suurempi kuin splaknuk (muuan
eritt�in hienorakenteinen el�in siin� maassa, noin kuutta jalkaa
pitk�), mutta kaikin puolin ihmisen muotoinen, osaa puhua muutamia
sanoja ja tehd� senkin seitsem�n lystik�st� temppua.

Minut pantiin p�yd�lle ravintolan suurimpaan saliin, joka oli ainakin

kolmesataa jalkaa kullekin taholle. Pikku-muori seisoi matalalla
tuolilla p�yd�n ��ress� varomassa, ett'en putoaisi maahan, ja
m��r��m�ss�, mit� minun milloinkin pit�� tehd�. Is�nt�ni, tungosta
v�ltt��kseen, ei p��st�nyt kuin 30 henke� yht�haavaa sis��n. Min� astua
tepastelin p�yd�ll� sit� my�ten kuin Pikku-muori k�ski ja vastailin
h�nen kysymyksiins� maankielell� sen verran kuin osasin. Min� k��nnyin
useampia kertoja yleis�n puoleen, kumarsin n�yr�sti, sanoin heit�
tervetulleiksi ja puhuin heille muutamia lauseita, mit� olin oppinut.
Otin sitten sormistimen, jonka Pikkumuori oli t�ytt�nyt juomalla, ja
join l�sn�olijain onneksi. Vedin ulos miekkani ja heiluttelin sit�
siihen tapaan kuin miekkailijat Englannissa tekev�t. Pikku-muori antoi
minulle oljenkorren, ja sill� min� tein kaikenlaisia keih�stemppuja,
mit� nuoruudessani olin oppinut.

Sin� p�iv�n� n�yteltiin minua kahdelletoista eri yleis�lle, ja kun

minun my�t��ns� ja my�t��ns� piti uudistaa samat hassutukset, niin olin
lopulla jo ihan n��nty� v�symyksest�. Aina kun yksi katsojavuoro oli
kertonut ulkona oleville, mit� kaikkia kummallisia konsteja he olivat
n�hneet, olivat ulkona olijat melkein v�kivallalla murtautua sis��n.
Is�nt� ei sallinut kajota minuun kenenk��n muun kuin Pikku-muorin --
vahinkoahan h�nelle olisi tullutkin, jos olisi minulle joku tapaturma
sattunut, -- ja siksip� asetettiin lavitsoja p�yd�n ymp�rille niin
kauaksi, ett'ei kukaan ulottunut minuun. Muuan pahanilkinen koulupoika
sai sent��n viskatuksi minua kohti p�hkin�n ja oli v�h�ll� satuttaa
minua sill� p��h�n. P�hkin� oli pienen kurpitsan kokoinen ja tuli niin
kovaa vauhtia, ett� olisi varmaankin ly�nyt minulta p��kallon puhki,
jos olisi kohti osunut. Se tyydytys minulle sent��n suotiin, ett�
poika lurjus sai selk��ns� ja ajettiin ulos. Is�nt� julistutti, ett�
minua n�ytell��n taas seuraavana torip�iv�n�. Sit� varten h�n laittoi
minulle mukavamman kuljetusneuvon ja pakostakin, sill� ensimm�inen
matka ja markkinav�en huvittaminen kahdeksan tuntia yht�mittaa olivat
n��nnytt�neet minut niin, ett� tuskin jaksoin pystyss� pysy�. Kului
kokonaista kolme p�iv��, ennenkuin p��sin entisilleni. Rauhaa minulla
ei ollut kotonakaan, sill� kaikki aatelisherrat sadan peninkulman
piirist� tulivat minua katsomaan. Heit� oli vaimoineen ja lapsineen
ainakin kolmekymment� henke�, -- seutu oli n�et tihe�sti asuttua. --
Is�nt� vaati minun n�yttelemisest�ni n�in kotona t�yden huoneen maksun
jokaiselta eri perhekunnalta. Ei minulle t�ten montakaan levonhetke�
p�iv�ss� j��nyt, vaikk'ei minua kaupunkiin vietyk��n. Keskiviikon vaan
sain olla rauhassa, se kun on heill� sabattip�iv�.

Huomattuaan, kuinka suuri rahallinen hy�ty minusta on, p��tti meid�n

is�nt� l�hte� n�yttelem��n minua valtakunnan suurimpiin kaupunkeihin.
H�n j�rjesti kotoiset askareet ja varustautui pitk�lle matkalle. Ja
niinp� sit� l�hdettiin liikkeelle 17:n� elokuuta 1703, noin kaksi
kuukautta siit� kuin olin t�h�n maahan tullut. Matkan m��r�n� oli
p��kaupunki, valtakunnan keskiosassa, noin 3000 peninkulmaa kotoa.
Tytt�rens� Glumdalclitchin h�n pani taaksensa hevosen selk��n, ja
Pikku-muori otti minut lippaineen syliins�. Lippaan h�n oli sitonut
vy�t�isilleen, ja verhonnut sis�puolelta niin pehmoisilla kankailla
kuin suinkin oli k�siins� saanut sek� pannut minulle sinne nukkensa
patjat, alusvaatteita sek� muuta tarpeellista. Tilani siin� h�n oli
koettanut tehd� niin mukavaksi kuin suinkin. Muuta matkaseuraa ei
meill� ollut kuin talon renkipoika, joka ratsasti j�ljess�, tavarat
mukanaan.

Is�nn�n aikomus oli n�ytell� minua kaikissa kaupungeissa matkan

varrella ja poiketa vallantielt� 50-100 peninkulmaa kyliin ja
aateliskartanoihin, miss� tuloja oli toivottavina. Lyhyit� taipaleita
kuljettiin: noin 120-140 peninkulmaa vaan p�iv�ss�, sill� Pikku-muori,
minua s��st��kseen, valitti ratsastusta liian raskaaksi. Usein h�n
minun pyynn�st�ni otti minut lippaasta ulos raitista ilmaa hengitt�m��n
ja n�ytti minulle maisemia, yh� vaan pit�en minua talutusnuorasta
kiinni. Kuljettiin siin� my�s viiden, kuuden virran yli, joista
itsekukin oli leve�mpi ja syvempi Niili� tai Ganges virtaa. Tuskin
oli yht��n niin pient� puroa kuin Thames London Bridgen kohdalla.
Kymmenen viikkoa t�t� matkaa kesti, ja sill'aikaa oli minua n�ytelty
kahdeksassatoista suuressa kaupungissa, kyli� ja maakartanoita
lukematta.

Lokakuun 26:na saavuttiin vihdoin p��kaupunkiin nimelt� Lorbrulgrud,

joka on niin paljo kuin: koko maailman ylpeys. Is�nt� otti asuntoa
p��kadun varrelle, l�helle kuninkaan linnaa, ja l�hetti ymp�ri
kaupungin tavallisia ilmoituksia, joissa oli tarkat selitykset minun
personastani ja ominaisuuksistani. H�n vuokrasi n�yttelyhuoneeksi
3-4 sataa jalkaa avaran salin ja hankki sinne py�re�n p�yd�n, 60
jalkaa l�pimitassa. Ylt'ymp�rille, kolme jalkaa p�yd�n laidasta,
h�n rakensi suojaksi minulle kolmen jalan korkuisen aitauksen.
Kymmenen tuntia p�iv�ss� minua n�yteltiin, ihailla ja ihmetell�
kaiken kansan. Nyttemmin osasin jo kutakuinkin hyvin heid�n kielt��n
ja ymm�rsin jok'ikisen sanan, mit� minulle puhuttiin. Olin oppinut
heid�n aapeluksensa ja osasin v�listi suunnilleen saada selv�n koko
lauseistakin. Pikku-muori oli n�et opettanut minua sek� kotona ett�
matkoilla joutohetkin�. H�nell� oli taskussaan pikkuruinen kirja, ei
kovinkaan paljoa suurempi Sansonin kartastoa. Se oli opas nuorille
tyt�ille ja sis�lsi samalla lyhyen esityksen heid�n uskonnostaan. Siit�
h�n opetti minua lukemaan.

KOLMAS LUKU

Tekij� vied��n hoviin. -- Kuningatar ostaa h�net farmarilta omakseen ja

esitt�� kuninkaalle. -- V�ittely tiedemiesten kanssa. -- Kuningattaren
suosiossa.

Alinomaiset ponnistukset olivat muutamassa viikossa koko lailla

t�rvelleet minun terveyteni tilan. Mit� enemm�n rahaa is�nt� minun
kauttani ansaitsi, sit� enemm�n h�n tahtoi saada. Olin lopulta jo
niin laihtunut, ett'ei minussa en�� ollut kuin luu ja nahka j�ljell�.
Farmari huomasi tuon ja, pelj�ten minun pian kuolevan, p��tti paikata
taskuansa viel� niin paljon kuin suinkin. Tuota h�nen miettiess��n
ja punnitessaan saapui sardral eli sanansaattaja hovista k�skem��n
is�nt��ni heti kohta tuomaan minut hoviin kuningattaren ja hovidaamien
huviksi. Muutamat viimeksi mainituista olivat jo n�hneet minut ja
kertoneet aivan ihmeellisi� asioita minun kauneudestani, hienosta
k�yt�ksest�ni ja �lykk�isyydest�ni. H�nen majesteetinsa kuningatar oli
seuranaisineen aivan ihastuksissansa minun kohtelustani. Min� lankesin
polvilleni ja pyysin kunnian saada suudella kuningattaren jalkaa, mutta
t�m� armollinen ruhtinatar suvaitsi -- sittenkuin minut oli nostettu
p�yd�lle -- ojentaa minulle sakarisormensa p��n, johon min� tartuin
molemmin k�sin ja nostin syvimm�ll� kunnioituksella huulilleni.

Kuningatar teki muutamia yleisi� kysymyksi� minun kotimaastani ja

matkoistani, ja min� vastailin niin selv�sti ja lyhyeen kuin suinkin
osasin. Sitten h�n kys�isi, huvittaisiko minua olla ja el�� hovissa.
Min� kumarsin ihan p�yd�n laitaan asti, vastaten olevani is�nt�ni
orja, mutta samalla lis�ten, ett� jos min� oma herrani olisin, niin
pit�isin ylpeyten�ni saada panna henkeni alttiiksi h�nen majesteetinsa
kuningattaren palveluksessa. H�n kysyi sitten is�nn�lt�ni, suostuisiko
t�m� luovuttamaan minut hyv�� maksua vastaan. Farmari, joka pelk�si,
ett'ei minusta en�� ole kuukaudeksikaan, vaati minusta tuhannen
kultarahaa. Summa suoritettiin h�nelle paikalla kolikoissa, joista
kukin oli niin paksu kuin 800 Portugalin moydoria. Europan oloihin
verraten ei tuo summa ollut sen suurempi kuin tuhat guineata. [V�h�n
yli 25000 markan.]

Min� lausuin senj�lkeen kuningattarelle, ett� koska min� nyt olen

h�nen majesteetinsa n�yrin alamainen ja vasalli, minun t�ytyy pyyt��
osakseni sit� suosiota, ett� Glumdalclitch, joka aina on niin hell��
huolta minusta pit�nyt, otettaisiin my�skin kuningattaren palvelukseen,
pysy�ksens� edelleen minun hoitajanani ja opettajanani. Kuningatar
hyv�ksyi minun pyynt�ni. Farmarikin puolestaan suostui, iloissaan
siit�, ett� tyt�r p��see hoviin. Tytt� parka ei osannut salata
riemuansa. Entinen is�nt�ni l�ksi nyt tiehens�.

J��hyv�isi� ottaessaan h�n sanoi hankkineensa minulle hyv�n

palveluspaikan. Siihen en min� vastannut sanaakaan, ny�k�ytinh�n vain
p��t�ni hiukan.

Kuningatar huomasi tuon kylmyyteni ja kysyi, heti is�nn�n l�hdetty�,

syyt� siihen. Min� sanoin rohkeasti: is�nt��ni ei minun ole kiitt�minen
muusta kuin siit�, ett'ei h�n tappanut pellolla l�yt�m��ns� pient�
olennon pahaista; t�st� hyv�st� h�n on saanut runsaat maksut,
vaellettuansa puolet valtakuntaa minua n�yttelem�ss�, ja viimeksi viel�
my�nyt minut kalliista hinnasta. Se el�m� -- n�in haastoin edelleen, --
mit� minun on t�ytynyt viett��, olisi saattanut vied� hengen kymmenen
kertaa v�kev�mm�lt�kin olennolta. Terveyteni on mennyt pilalle, kun
minun viikkom��ri� on t�ytynyt tehd� roskav�en n�hden temppuja aamusta
iltaan. Ellei is�nt� olisi luullut minun pian kuolevan, ei teid�n
majesteetinne niin huokeasta olisi minua saanutkaan. Mutta, jatkoin
min�, kosk'ei minun nyt en�� tarvitse pelj�t� huonoa kohtelua, minua
kun suojelee niin suuri ja hyv� hallitsijatar, ihmiskunnan kunnioitus,
maailman lemmikki, alamaistensa ihastus, kansansa onnen luoja, niin
toivon min� is�nt�ni pelvon olevan turhan, sill� johan min� nytkin
tunnen elinvoimieni palajavan keisarillisen majesteetin l�sn�olon
vaikutuksesta.

N�in min� puhuin takerrellen ja sanoja tavoitellen. J�lkimm�inen osa

puhetta oli ollut puettu siihen muotoon kuin t�ss� kansassa tavallista
on. Nuo lauseparret oli Pikku-muori opettanut minulle matkalla hoviin.

H�nen majesteetinsa suvaitsi suopeasti suoda minulle anteeksi kieleni

vaillinaisuudet, olipa p�invastoin h�mm�stynyt, huomatessaan niin
paljon �ly� ja ymm�rryst� n�in pienikokoisessa olennossa. H�n otti
minut omaan k�teens� ja vei kuninkaan luokse, joka juuri nyt oli
vet�ytynyt huoneesensa. H�nen majesteetinsa, varsin vakava ruhtinas,
katse tuima ja ter�v�, ei huomannut ensi aluksi, millainen min�
olenkaan, vaan kysyi kuningattarelta kylm�ll� ��nell�, mist� saakka
h�n on niin mielistynyt splaknuk'eihin, sill� sellaisena h�n n�kyi
minua pit�v�n, viruessani alassuin kuningattaren k�mmenell�. Mutta
kuningatar, eritt�in ter�v�j�rkinen ja hilpe�luontoinen ruhtinatar,
pani minut seisomaan kuninkaan kirjoitusp�yd�lle ja k�ski minun omin
sanoin antamaan kertomuksen itsest�ni. Min� tein sen muutamin sanoin.
Glumdalclitch, joka ei olisi p��st�nyt minua mihink��n silmist�ns� ja
nytkin odotti oven suussa, kutsuttiin sis��n ja vahvisti todeksi kaiken
sen, mit� minulle oli tapahtunut siit� saakka kuin olin heid�n taloonsa
tullut.

Kuningas oli kyll� niin oppinut mies kuin joku toinenkaan t�ss�
valtakunnassa, oli tutkinut filosofiaa ja eritt�inkin matemaatikaa,
mutta minua tarkemmin katseltuansa ja n�hty�ns� minun k�velev�n, h�n
p��tti kuin p��ttikin minun olevan jonkinlaisen, eritt�in n�pp�r�sti
keksityn kellov�rkin. (Sellaisten rakentaminen on n�et siin� maassa
kehittynyt varsin korkealle kannalle.) Mutta kuultuansa minun puhuvan
selv�sti ja j�rkev�sti, h�n ei osannut salata h�mm�styst��n. H�n ei
tyytynyt siihen, mit� min� olin kertonut tulostani t�h�n maahan, h�n
luuli vaan, ett� Glumdalclitch yksiss� neuvoin is�ns� kanssa oli
opettanut minut matkimaan muutamia lauseita, saadakseen vaan minusta
sit� kalliimman hinnan. Senp�vuoksi h�n kyseli minulta yht� ja toista
muutakin ja sai minulta j�rkevi� vastauksia, joissa ei ollut muuta
vikaa kuin ett� lausumiseni oli murteellista, ja ett� puheessani tuli
farmarin talossa opituita moukkamaisia lauseparsia, jotka eiv�t ole
hienossa hovissa k�ypi�.

Kuningas k�ski k�yd� t�nne ne kolme suurta tiedemiest�, jotka maan

tavan mukaan olivat vuoroviikollaan hovissa. N�m� herrat tutkivat
ja tarkastivat minut kaikin puolin ja tulivat kovin erillaisiin
p��t�ksiin. Siit� he kyll� olivat yht� mielt�, ett'en min� ole tullut
maailmaan ihan tavallisten luonnonlakien mukaan, sill� eih�n minulla
muka ole mit��n edellytyksi� henkeni el�tt�miseen: ei minusta ole
juoksijaksi, ei puihin kiipe�j�ksi, ei kolojen kaivajaksi maan sis��n.
Hampaita he tutkivat eritt�in huolellisesti ja p��ttiv�t minun kuuluvan
lihansy�j�in lahkoon. Mutta mink�s el�inten lihaa min� s�isin? Useimmat
nelijalkaiset ovat v�kev�mm�t minua, peltohiiret ja sen semmoiset
ovat liian ketter�t minun saada kiinni. Etanoita ja hy�nteisi�k� min�
ruuakseni k�yt�n? Mutta sen he heti monilla tieteellisill� syill�
todistivat mahdottomaksi. Enk� min� mik��n vajanainenkaan luontokappale
ole, sill� onhan minulla ruumis sopusuhtainen ja raajat t�ydelliset.
Enk� min� aivan nuorikaan ole, sen todisti parrans�nki, jonka he
suurennuslasilla kyll� selv�sti n�kiv�t. K��pi�n� eli kerin� he eiv�t
saattaneet minua pit��, sill� minun pienuuteni meni siin� kohden yli
kaiken rajan: kuningattaren keri, pienin mies koko valtakunnassa, oli
sent��n l�hes 30 jalkaa pitk��. V�itelty��n sitten puoleen ja toiseen,
he p��ttiv�t vihdoin, ett� min� olen _relplum scalcath_, latinaksi:
lusus naturae, luonnon-oikku. Siin� he tekiv�t aivan samoin kuin
nykyiset filosofit Europassa. Professorit meill� n�et eiv�t tahdo
puikahdella "salattujen syitten" verhon taakse, johon Aristoteleen
seuraajat turhaan koettivat tiet�m�tt�myytt��n peitell�, vaan ovat
keksineet "luonnon oikut", joilla he ratkaisevat kaikki pulmalliset
kysymykset ja viev�t inhimillist� tietoa sanomattomasti eteenp�in.

T�m�n ratkaisevan p��t�ksen j�lkeen min� pyysin saada sanoa pari sanaa.
K��nnyin sitten kuninkaan puoleen, vakuuttaen h�nen majesteetillensa
olevani sellaisesta maasta, miss� minun kokoisiani ihmisi� asuu
miljonittain kumpaakin sukupuolta; siell� ovat el�imet ja puut ja
rakennukset samassa suhteessa, ja siell� min� kykenen pit�m��n
puoliani ja hankkimaan elatukseni yht� hyvin kuin kuka tahansa h�nen
majesteetinsa alamaisista t��ll�. T�m� riitt�nee, sanoin min�,
vastaukseksi n�itten herrain v�itteisin. Oppineet herrat ne tuohon vain
myh�hteliv�t ylenkatseellisesti, arvellen, ett� kyll�p� farmari on
minulle l�ksyni hyvin opettanut.

Kuningas, ymm�rt�v�inen herra, l�hetti oppineet miehet pois ja

k�ski tuoda hoviin farmarin, joka kaikeksi onneksi ei viel� ollut
l�htenyt kaupungista. Kuulusteltuansa farmaria ensin erin�ns�, sitten
yhdess� minun ja tytt�ren kanssa, h�nen majesteetinsa tuli siihen
p��t�kseen, ett� meid�n puheissamme on sittenkin per��. H�n pyysi
kuningatarta pit�m��n minusta erityist� huolta ja oli sit� mielt�,
ett� Glumdalclitchin on edelleen pysytt�v� kuningattaren palveluksessa
minun hoitajanani, koskapa me olemme niin kiintyneet toisiimme.
Pikku-muorille annettiin sovelias huone. Sitten m��r�ttiin h�nelle
kotiopettajatar pit�m��n huolta h�nen kasvatuksestansa, kamarineitsyt
ja kaksi muuta naispalvelijaa. Minun hoitamiseni oli uskottu yksinomaa
h�nen huostaansa. Kuningatar k�ski hovinikkarin tekem��n soveliaan
lippaan minulle makuuhuoneeksi. Malli siihen oli Glumdalclitchin ja
minun m��r�tt�viss�ni.

T�m� hovinikkari oli eritt�in n�pp�r� mies. Minun johdollani h�n sai
kolmessa viikossa valmiiksi puukojun, 16 jalkaa pitk�n ja yht� monta
leve�n sek� 12 jalkaa korkean. Siin� oli kaksi siirtoakkunaa, ovi ja
kaksi pikku komeroa, niinkuin Lontoon makuukammioissa konsanaankin.
Suojuskatto oli kahdella vintturilla siirrett�v� syrj��n. Siit�
laskettiin alas valmis, kuningattaren omain tapiseeraajain sisustama
vuode. Glumdalclitch otti s�nkyvaatteet joka aamu ulos tuulotettaviksi
ja laittoi illalla j�lleen omin k�sin minulle makuutilan. Muuan taitava
puusepp�, kuuluisa pienist� n�perryksist��n, otti tehd�kseen kaksi
tuolia selk�myksen ja k�sinojain kanssa norsunluun tapaisesta aineesta,
samoin kaksi p�yt�� ja kaapin kapineitani varten. Sein�t, niinkuin
katto ja lattiakin, olivat verhotut pehme�ll� t�ytteell�, jott'ei
minulle mit��n tapaturmaa sattuisi kantajain huolimattomuuden t�hden
tai vaunuissa kuljettaissa. Pyysin saada oveeni lukon, jott'eiv�t rotat
ja hiiret p��sisi sis��n; ja hovisep�n onnistuikin monen yrityksen
per�st� saada valmiiksi lukko, pienin, mit� siin� maassa milloinkaan
oli n�hty. Min� puolestani en ole koskaan n�hnyt sen suurempaa
ulkoportin lukkoa Englannissa. Avainta koetin s�ilytt�� omassa
taskussani, sill� pelk�sin sen pian joutuvan Pikku-muorilta hukkaan.

Vaatteet k�ski kuningatar laittaa minulle kaikkein hienoimmasta

silkkikankaasta, mit� vaan saatavissa on. Ei se kangas juuri paljoa
paksumpaa ollut kuin Englannissa hevosloimet, 'mutta karkeata se
oli, kunnes enn�tin tottua siihen. Vaatteet tehtiin minulle maan
tavan mukaan, puoleksi persialaiseen, puoleksi kiinalaiseen kuosiin:
kerrassaan arvokas puku.

Kuningatar oli niin mielistynyt minun seuraani, ett'ei tahtonut olla

p�iv�llisill�k��n ilman minua. Minulle oli pantu p�yt� ja tuoli h�nen
majesteetinsa p�yd�lle, juuri h�nen vasemman kyyn�rp��ns� kohdalle.
Glumdalclitch seisoi maassa jakkaralla, valmiina auttamaan minua ja
pit�m��n minusta huolta. Minulla oli kokonainen serviisi hopeisia
lautasia ja vateja, jotka kuningattaren p�yt�kalujen rinnalla olivat
kuin nuken astiat. Pikku-muori talletti niit� taskussaan, hopeisessa
rasiassa, ja pani niit� eteeni milloin mit�kin tarvitsin, itse
pyyhitty��n ne ensin puhtaiksi.

Kuningattaren p�yd�ss� ei ollut aterioimassa muita kuin molemmat

prinsessat, toinen kuudentoista vuoden ja toinen kolmentoista vuoden
ja yhden kuukauden vanha. Kuningattaren oli tapa panna lautaselleni
palanen lihaa, mink� min� itse leikkasin hienoksi; h�nt� huvitti
n�hd� minun sy�v�n niin pieni� simareita. Itse puolestaan h�n
(vaikka olikin h�nell� varsin heikko vatsa) otti yhten� suullisena
niin paljon kuin kaksitoista englantilaista farmaria sy�v�t yhdess�
rupeamassa. Tuo oli minusta ensi alussa varsin inhottavaa katsella.
H�nen hampaissaan murskautui leivosen siipi luineen p�ivineen, vaikka
se oli yhdeks�n kertaa niin suuri kuin lihotetun turkinpyyn siipi
meill�. H�nen haukkaamansa leip�pala oli niin suuri kuin shillingin
[1 shilling = 1,25 mk] s�mpyl�. Kultaisesta pikarista h�n juoda
kulautti h�rk�tynnyrin verran kerrassaan. Veitset oli h�nell� niin
pitk�t kuin viikate oikoisenaan varren p��ss�, ja sit� mukaa ne olivat
lusikatkin, kahvelit ja muut p�yt�kalut. Muistan, kuinka Glumdalclitch
kerran vei minua katsomaan hovissa er�st� juhla-ateriaa, joissa
kymmenkunta n�it� suunnattomia veitsi� ja kahveleita yhtaikaa oli
liikkeess�: tokko sit� ennen lienen milloinkaan niin kauheata kuvaa
n�hnyt.

NELJ�S LUKU
Tekij� puolustaa kuninkaan edess� maansa kunniata ja arvoa. --
Kuningattaren k��pi�n vehkeet. -- K�rp�set ja ampiaiset.

Tapa oli hovissa sellainen, ett� joka keskiviikko (sabatti, kuten

ennen jo olen maininnut,) kuningas ja kuningatar korkeine lapsineen
olivat yhteisill� p�iv�llisill� kuninkaan huoneissa. Minusta kun
oli tullut kuninkaan suosikki, niin nostettiin minun p�yt�ni ja
tuolini h�nen vasemmalle puolelleen suola-astian kohdalle. Kuningasta
huvitti haastella minun kanssani. H�n tiedusteli minulta, millaiset
ovat Europassa tavat, millainen uskonto, millaiset lait, hallitus
ja sivistyskanta, ja min� puolestani tein selkoa mik�li osasin.
Selv�j�rkisen� ja ter�v�-�lyisen� miehen� h�n teki varsin viisaita
johtop��t�ksi� ja huomautuksia kaiken sen johdosta, mit� min� olin
kertonut. Tunnustanpa, ett� kerran olin liiankin suulaasti laverrellut
armaasta kotimaastani, meid�n kaupasta ja teollisuudesta, maa- ja
merisodista, uskonnollisista riidoista, valtiopuolueista. Kuningas,
joka oli tietysti saanut sellaisen kasvatuksen kuin siin� maassa
mahdollista on, meni silloin ennakkoluuloissaan niin pitk�lle, ett'ei
malttanut olla ottamatta minua oikeaan k�teens� ja hiljalleen ly�d�
lopsauttamatta minua vasemmallaan. Syd�mellisesti naurahtaen h�n
kys�isi, olenko min� Whig'eja vai Tory'ja. [Valtiolliset p��puolueet
Englannissa.] K��ntyen sitten p��ministeriins�, joka seisoi h�nen
takanaan, k�dess� valkoinen sauva, niin pitk� kuin hyv�nkin linjalaivan
suurmasto, h�n lausui, kuinka v�h�p�t�ist� sent��n maailmassa
inhimillinen suuruus on, koskapa t�llaisetkin turilaanpahaiset kuin
t�m� (min� nimitt�in) saattavat sit� matkia. Niinp� vainenkin,
sanoi h�n; noilla olennoilla on omat kunnianimens� ja arvoasteensa,
he rakentelevat pesi� ja koloja, joita he sanovat taloiksi ja
kaupungeiksi; he keikailevat pulskissa puvuissa ja ajelevat upeissa
vaunuissa; hekin rakastavat, taistelevat, riitelev�t, pett�v�t ja
kett�v�t. Tuohon tapaan h�n puheli, mutta min� vuoroin vaalenin,
vuoroin punastuin, harmikseni kuullessani, kuinka h�n halveksimalla
haastelee minun jalosta is�nmaastani, taiteitten ja sotakunnon
em�maasta, Franskan vitsauksesta, Europan riidanratkaisijasta, kaiken
kunnon, hurskauden ja totuuden kotimaasta, koko maailman kateuden ja
ylpeyden esineest�.

Ei minua sent��n mik��n niin paljoa harmittanut ja loukannut kuin

kuningattaren k��pi�. H�n kun oli varttansa v�h�isempi kuin yksik��n
muu maan-asukkaita (h�n ei todellakaan ollut t�ytt� kolmeakymment�
jalkaa pitk�), niin menetteli h�n per�ti h�vytt�m�sti viel�
pienemp��ns� olentoa kohtaan. Joka kerta kuin h�n kulki kuningattaren
odotushuoneen l�pi, miss� min� p�yd�ll� haastelin hovin lordien ja
ladyjen kanssa, h�n ylv�steli ja p�yhisteli suuresta koostansa ja tuon
tuostakin sutkautti minulle sanan ja toisen minun pienuudestani muka.
Min'en osannut kostoksi muuta kuin sanoa h�nt� veljekseni ja vaatia
h�nt� voittosille ja paiskata h�nelle kaikenlaisia pistopuheita,
hovin paashien suussa niin tavallisia. P�iv�llisill� kerran min�
olin sanonut h�nelle jotain per�ti purevaa. Siit� tuo pahan-ilkinen
junkkari syd�mistyi niin, ett� nousi kuningattaren istuimen sivun
ojalle, sieppasi minut joka en osannut mit��n pahaa varoakaan,
vy�t�isist� ja paiskasi minut suureen kultaiseen kerma-astiaan ja
juoksi tiehens�. Min� putosin p�istikkaa astian pohjalle, ja ellen min�
olisi ollut hyv� uimari, niin ties, mitenk� minun olisi k�ynytk��n.
Pikku-muori oli sill� hetkell� toisessa p��ss� huonetta, ja kuningatar
oli niin h�mm�stynyt, ett'ei kyennyt sanomaan eik� tekem��n mit��n.
Vihdoin joutui Pikku-muori h�t��n ja veti minut ulos, sittenkuin
min� pakostakin olin nielaissut nelj�nnen-osan kermaa suuhun. Minut
pantiin vuoteesen, vaikk'ei minulle muuta vahinkoa tullut kuin ett�
yksi vaatekerros meni pilalle. K��pi� sai aika lailla selk��ns� ja
pakotettiin p��lle p��tteeksi juomaan kerman, johon h�n oli minut
viskannut. Eik� h�n sen koommin en�� suosiossa pysynytk��n. Kuningatar
lahjoitti h�net er��lle korkealle rouvalle, niin ett'en min� h�nt�
senj�lkeen koskaan en�� n�hnyt. Siit� minulle suuri mielihyv�, sill� ei
sit� osaa niin sanoa, mit� kaikkia koukkuja tuommoinen h�ijy hirtehinen
saattaa keksi�k��n.

Oli h�n jo kerran ennenkin tehnyt minulle aika kepposen, joka pani
kuningattaren v�kistenkin nauramaan, mutta suututti h�nt� samalla niin,
ett� h�n jo sill� kertaa olisi karkoittanut k��pi�n pois hovista, ellen
min� jalomielisen� miehen� olisi pelastanut h�nt�. Kuningatar oli n�et
ottanut lautaselleen paistista luun, kovertanut siit� ytimen ulos ja
asettanut luun j�lleen pystyyn vadille. K��pi� k�ytti hy�dykseen sit�
silm�nr�p�yst�, jolloin Glumdalclitch oli askaroimassa toisen p�yd�n
��ress� ja hypp�si jakkaralle. Siit� h�n sieppasi minut molempiin
k�siins�, puristi minulta jalat yhteen ja pisti minut onton luun sis��n
vy�t�isi� my�ten jalat edelt�.

Ja siin� min� nyt olin kiinni ja mahdoin n�ytt�� per�ti naurettavalta.

Kului luullakseni kokonainen minutti, eik� kukaan huomannut, mit�
tapahtunut oli, sill� huutamaan min� en ruvennut; se ei olisi ollut
lainkaan arvoni mukaista. Koska kumminkin ruhtinaitten ruuat harvoin
kannetaan kuumina p�yt��n, niin eiv�t minun raajani tuossa sent��n
sen pahempaa vammaa saaneet. Sukat ja housut ne vaan tulivat sen
siivoiseksi. Minun pyynn�st�ni ei k��pi� saanut muuta rangaistusta kuin
kelpo selk�saunan.

Kuningatar ivaili usein minun arkain viisauttani ja tiedusti minulta

kerran, ovatko kaikki ihmiset minun kotimaassani sellaisia pelkureita
kuin min�. Syy oli seuraava. Kes�iseen aikaan on t�ss� maassa
paljo k�rp�si�, kooltaan niin suuria kuin leivoset meill�. N�ilt�
pahan-ilkisilt� hy�nteisilt� en tahtonut ateriain aikana saada rauhaa
ensink��n, ne kun my�t��ns� h�risiv�t ja p�risiv�t korvissa, pyrkiv�tp�
lautasellenikin ja v�liin lensiv�t nen�lle tai otsalle, pistellen
kipe�sti ja levitt�en ymp�rilleen varsin ilke�t� l�yhk��. Minulla
oli koko ty� ja tekeminen, huiskiessani niit� pois, enk� saattanut
olla h�tk�ht�m�tt� joka kerta kuin ne lensiv�t kasvoilleni. K��pi�n
tavallisia koiruuksia oli se, ett� h�n otti kouraansa koko joukon
k�rp�si� -- aivan niinkuin koulupojat meill� -- ja p��sti ne �kki�
lentoon minun nen�ni alla, s�ikytt��kseen minua kuningattaren suureksi
huviksi. Kostoksi min� silvoin niit� veitsell�ni lennosta, ja siin�
toimessa min� pian totuinkin sangen n�pp�r�ksi.

Muistuu t�ss� mieleeni, ett� Glumdalclitch asetti minut kerran taas

tapansa mukaan lippailleni akkunalaudalle, raitista ilmaa hengitt�m��n.
(Min� n�et en uskaltanut sallia ripustaa lipasta naulasta akkunan
ulkopuolelle, niinkuin meill� Englannissa ripustetaan linnunh�kkej�.)
Olin lyk�nnyt toisen akkunani syrj��n ja s�in parhaillani makeata
kakkua murkinaksi. Silloin hy�kk�si, makean tuoksun tuomina,
parikymment� ampiaista lippaasen, ja siin�k�s ne surisemaan ja
p�risem��n kuin yht� monta s�kkipilli�. Muutamat hy�kk�siv�t kakkuni
kimppuun ja veiv�t sen murena murenelta ulos, toiset lenteliv�t p��ni
ymp�ri ja kasvojeni kohdalla. Humina oli huumata minut kokonaan, ja
kauheasti min� pelk�sin niiden pistoja. Rohkaisin kumminkin mieleni,
sieppasin miekan ja rupesin huitomaan niit� ilmaan. Nelj� sain
tapetuiksi, muut lensiv�t tiehens�, jonka j�lkeen min� vedin akkunan
kiinni. Peltokanan kokoisia nuo herhil�iset olivat; pistimet, jotka
kiskaisin ulos, olivat puolentoista tuuman pituisia ja ter�vi� kuin
neulat. K�tkin ne sitten visusti talteen ja my�hemmin n�yttelin niit�
ynn� muita merkillisi� esineit� useissa paikoin Europassa. Englantiin
tultuani lahjoitin niist� kolme Greshamin Collegeen; nelj�nnen pidin
itse.

VIIDES LUKU

Muutamia piirteit� Brobdingnagin maasta, kuninkaan palatsista ja

p��kaupungista. -- Vanha temppeli.

K�yn nyt lyhyk�isesti tekem��n selkoa t�st� maasta, mik�li sit�

p��sin tuntemaan, nimitt�in 2000 peninkulman piiriss� p��kaupungista
Lorbrulgrudista.

Brobdingnagin valtakunta sijaitsee niemell�, jonka koillispuolella on

kolmetoista peninkulmaa korkea selj�nne, t�ynn��n tulivuoria, niin ett�
ylitse on mahdoton kulkea. Ei Brobdingnagin oppineimmatkaan miehet
tied�, millaista kansaa vuorten toisella puolen asuu, vai onko siell�
asukkaita lainkaan. Kolmella muulla puolen nieme� on valtameri. Koko
valtakunnassa ei ole ainoatakaan merisatamaa. Jokien suistamotkin ovat
niin t�ynn��n ter�vi� kallioita, ja ulapalla meri useimmiten pauhaa
niin rajusti, ett'ei veneill� ole ulos yritt�mist�k��n. V�est� on
niinmuodoin aivan erill�ns� muusta maailmasta. Mutta joet ovat suuria
ja laivaliike niill� vilkasta. Erinomaisen kalarikkaita ne ovat my�s.
Ani harvoin siell� asukkaat merenkaloja k�ytt�v�tk��n, ne kun ovat
samankokoisia kuin Europassakin, siis niin pieni�, ett'ei niit� maksa
pyyt��. Luonto on n�ht�v�stikin muodostanut nuo suunnattoman suuret
kasvit ja el�imet yksinomaa t�t� maata varten. Miksik� niin on k�ynyt,
siit� ottakoot filosofit selv�n.

Maa on tihe�sti asuttua, sill� siin� on yksikuudetta kaupunkia,

satakunta muureilla ymp�r�ity� linnaa ja suuri joukko kyli�.
P��kaupunki Lorbrulgrud on kahden puolen jokea. Taloja siin� on
kahdeksantuhatta ja asukkaita noin 600 tuhatta. Kaupunki on kolme
glomglungia (noin nelj�kuudetta Englannin peninkulmaa) pitk� ja puolta
kolmatta leve�. Sen min� mittasin itse kuninkaalliselta noin 100 jalkaa
pitk�lt� kartalta, joka oli tehty h�nen majesteetinsa k�skyst� ja nyt
levitettiin tanterelle minun eteeni. Min� astuin paljain jaloin sen
rajapiirteit� my�ten ja samoin poikkipuolinkin useampaan kertaan ja
vertasin askelten luvun asteikkoon, niin ett� minun laskuni ovat ihan
tarkat.

Kuninkaan palatsi ei ole yhten�inen rakennus, vaan ryhm� useampia

kartanoita seitsem�n peninkulman piiriss�. P��salit ovat yleens�
240 jalkaa pitki� ja yht� leveit�; korkeus niiss� sit� mukaa.
Glumdalclitchin ja minun k�ytett�vikseni oli annettu vaunut, joissa
kotiopettajatar silloin t�ll�in l�ksi kasvattinsa kanssa ajelemaan
kaupungille ja puoteihin ostoksille. Min� olin n�ill� matkoilla aina
mukana, istuen lippaassani. Usein otti kumminkin Pikku-muori minut
k�mmenelleen, jotta paremmin n�kisin kartanoita ja ihmisi�.

Paitsi tavallista lipasta, miss� minua kannettiin, oli minulle

kuningattaren k�skyst� tehty toinenkin, 12 jalkaa pitk�, yht� leve�
ja 10 jalkaa korkea. Se oli aiottu matkoja varten, koskapa entinen
oli Glumdalclitchin liian raskas syliss� kantaa ja ylen hankala
vaunuissakin pidell�. T�m�n matkalippaan oli minun johdollani tehnyt
sama taideniekka, jonka tekem� edellinenkin oli. Siin� oli ikkuna
kolmelle taholle, kukin lujalla rautaristikolla varustettu tapaturmani
varalta. Nelj�nnen sein�n ulkopuolella oli kaksi ripaa, ja niitten l�pi
kulki nahkahihnat, joista kantaja saattoi sitoa lippaan vy�t�isilleen.
Milloin vaunuissa kulkeminen alkoi minua rasittaa, nosti palvelija
minut lippaineni eteens� hevosen selk��n pehmoisten pielusten p��lle.
Siit� minun oli mukava katsella ymp�rilleni, eik� tuo vatkaava
kulkukaan minua sen pahemmin rasittanut, min� kun olin tottunut
aalloilla keinumaan.

Milloin mieleni teki l�hte� kaupunkia katselemaan, otti Glumdalclitch

minut matkalippaineni syliins� kantotuoliin, jota oli kantamassa nelj�
miest�, ja jonka per�ss� kulki saattueena nelj� kuninkaallista lakeijaa
livreat yll��n. Uteliasta kansaa tungeskeli kantotuolin ymp�rill�, ja
Pikku-muori se, yst�v�llisesti kyll�, pys�ytti tuon tuostakin kantajat
ja asetti minut k�mmenelleen, jotta ihmiset paremmin n�kisiv�t minua.

Teki kerran mieleni n�hd� kaupungin p��temppeli� ja sen tornia, jota

pidet��n korkeimpana koko maassa. Sinne l�hdettiinkin Pikku-muorin
kanssa, mutta minun t�ytyy sanoa, ett� min� petyin koko lailla. Maasta
ylimm�iseen huippuun asti ei torni ole kuin 3000 jalkaa korkea, mik�
sen maan suuruus-asteissa ei ole niink��n h�mm�stytt�v��. Mutta mink�
temppeli menetti korkeudessa, sen se voitti lujuudessa ja kauneudessa.
Sein�t olivat noin 100 jalkaa paksut, hakatusta kivest� raketut,
kukin kivi 40 jalkaa taholleen. Temppelin komeroissa seisoo marmoriin
veistetyit� jumalien ja kuninkaitten kuvapatsaita luonnollista
suuremmassa koossa. Er��st� patsaasta oli sakarisormi pudonnut maahan.
Min� mittasin sen: ummelleen tuuma viidett� jalkaa. Glumdalclitch
k��r�isi sen nen�liinaansa ja pisti taskuunsa. Kotona h�n pani sen
muitten lelujensa joukkoon, sill� niist� tuo tytt�nen piti paljon,
niinkuin lapset kaikkialla muuallakin.

Kuninkaallinen keitti� on kerrassaan uljas holvirakennus, noin 600

jalkaa korkea. Iso uuni on l�pimitassa kymmenen askelta pienempi
kuin St. Paulin kirkon kupukatto. Mutta jos k�visin kuvailemaan
paistin-uuneja, j�ttil�ism�isi� patoja ja kattiloita, paisteja
vartailla ynn� sen semmoisia yksityisseikkoja, niin tuskin minua
uskottaisiinkaan. Sanottaisiin ainakin minun hiukan liioittelevan,
niinkuin matkustajat konsanaankin. Pelk��np�, ett� min�, t�t� moitetta
v�ltt��kseni, olen mennyt p�invastaiseen liiallisuuteen. Pelk��n,
ett� jos t�m� kertomus k��nnet��n Brobdingnagin kieleen ja l�hetet��n
sinne, niin kuninkaan ja h�nen kansansa tulee paha mieli: sanovat minun
antaneen heist� v��ri� kuvauksia liian pieniss� mitoissa.

Kuninkaalla on harvoin enemp�� kuin 600 hevosta tallissaan. Ne

ovat yleens� 50-60 jalkaa korkeita. Matkoilla ja juhlap�ivin�
ulkona ratsastaessaan on h�nell� saattov�ken� 400 ratsumiest�
kansalaiskaartia. Se oli loistavin kuva, mit� silm�ni milloinkaan oli
kohdannut.

KUUDES LUKU

Kaikenlaisia seikkailuja. -- Oma pursi. -- Sammakko. -- Apina. --

Onneton hypp�ys.
Onnellista minun el�m�ni olisi t�ss� maassa ollutkin, ellei minun
varteni v�hyys olisi saattanut minua kaikenlaisiin sek� naurettaviin
ett� harmillisiin puliin. Kerron t�ss� muutamia.

Glumdalclitch vei minua usein pienemm�ss� lippaassa hovin puutarhoihin,

piteli minua siell� v�listi k�mmenell��n, vuoroin taas laski maahan.
Muistan, kuinka kerran kuningattaren k��pi�, ennenkuin joutui hovista
pois, kulki meid�n per�ss�mme pitkin puutarhaa. Pikku-muori oli
laskenut minut maahan, ja siin� me, k��pi� ja min�, satuimme yhdess�
er��n hyvin pienen omenapuun, tuommoisen k��pi�puun, alle. Siin� p��si
minulta v�kistenkin semmoinen sanasutkaus, jolla letkautin sek� k��pi�n
ett� puun vaivaiskokoa. Sellaisia sanoja n�et l�ytyy heid�n kieless��n
yht� hyvin kuin meid�nkin. Silloin tuo hirtehinen, k�ytt�en hy�dykseen
sit� silm�nr�p�yst�, jolloin parhaillani astuskelin omenapuun alla,
puistalti �kki� puuta. Samassa humahti korvieni ohitse kymmenkunta
omenaa, suuria kuin oluttynnyri. Min� kyykistyin, mutta samalla iski
omena minua niskaan, niin ett� menin nen�lleni. Muuta vahinkoa ei
tuosta sent��n tullut, ja anteeksi suotiin kepponen k��pi�llekin minun
pyynn�st�ni, varsinkin kun itse olin antanut kinastukseen aihetta.

Kerran taas oli Glumdalclitch pannut minut nurmikolle ja l�htenyt

kotiopettajattarensa kanssa k�velem��n kauemmas. �kki� tuli raesade,
niin ankara, ett� paiskasi minut maahan, ja siin� nyt rakeet pieksiv�t
minua yli koko ruumiin, niinkuin olisi minua tennis-palloilla
pommitettu. Nelin ry�min p��sin vihdoin pensaan alle suojaan, mutta
ruumis oli minulla niin ylt'yleens� t�ynn� pahkoja ja kuhmuja,
ett'en kymmeneen p�iv��n kyennyt l�htem��n ulos. Eik� t�m� ole kumma
eik� mik��n, sill� koska luonto on laittanut siell� kaikki samassa
suhteessa, ovat rakeetkin siell� 1800 kertaa suuremmat kuin Europassa.
Ihan min� ne punnitsin ja mittasin.

Oli minulle sattua pahempikin seikka samassa puutarhassa. Pikku-muori

oli pannut minut tavalliseen paikkaan, niinkuin v�listi pyysin,
saadakseni rauhassa mietiskell� kohtaloani. Lipas oli j�tetty kotia.
Itse h�n oli opettajattarensa ja tuttavainsa kanssa mennyt k�velem��n
puutarhan toiseen p��h�n, niinkin kauas, ett'ei voinut en�� minua n�hd�
eik� kuulla. Tuleepa tuosta �kki� puutarhurin valkoinen lintukoira
puutarhaan, vainuaa jotain outoa ja rient�� suoraa p��t� minua kohti.
Muitta mutkitta se sieppaa minut niskasta hampaisinsa, kantaa retuuttaa
minut is�nt�ns� luo ja laskee, h�nt��ns� heilutellen, maahan. Kaikeksi
onneksi oli koira niin hyvin opetettu, ett'ei se tehnyt minulle mit��n
vahinkoa, ei edes repinyt vaatteitakaan. Mutta puutarhuri, joka tunsi
minut varsin hyvin ja oli sangen yst�v�llinen minulle, s�ik�hti
pahanp�iv�iseksi, otti minut molempiin k�siins� ja kysyi, kuinka min�
jaksan. Min� olin niin h�mm�stynyt ja heng�styksiss�ni, ett'en ensi
alussa kyennyt sanaakaan sanomaan. Muutaman minutin per�st� min�
toinnuin taas, ja puutarhuri vei minut Pikku-muorille. T�m� oli sill�
v�lin tullut siihen paikkaan, mihin min� olin j��nyt yksikseni, ja oli
hirve�sti s�ik�ht�nyt, kun ei minua n�kynyt eik� kuulunut. H�n antoi
puutarhurille ankarat nuhteet koiran t�hden, mutta koko asia j�tettiin
sikseen, eik� hovi saanut koko tapauksesta mit��n tietoa. Tytt� pelk�si
n�et kuningattaren suuttuvan, enk� min�k��n pit�nyt mointa sattumaa
oikein edullisena maineelleni.

T�m�n tapauksen johdosta Glumdalclitch p��tti olla en�� milloinkaan

j�tt�m�tt� minua yksikseni ulos. Tuota min� olin pelj�nnyt jo aikaa
sitten ja senvuoksi salannut h�nelt� muutamia kolttosia, mit� minulle
oli sattunut, yksin ollessani.

Kerran lent�� liihoitteli iso haarahaukka puutarhan kohdalla ja iski

alas minua kohti. Ellen min� uljaasti olisi vet�nyt miekkaani ja
lymynnyt tihe�n pensas-aidan taakse, olisi se kaiketi ly�nyt ter�v�t
kyntens� minuun. Toisen kerran nousin vasta kaivetun myyr�nm�en
harjalle, mutta vajosin siihen kaulaa my�ten. Vaatteet ryvetin
pahanp�iv�isiksi, mutta sen seikan selvitt�miseksi pistin h�t�valheen.
Kerran taas loukkasin pahasti s��riluuni: kompastuin n�et etanan
kuoreen, k�velless�ni yksin�ni ja muistellessani poloista Englantia.

En tied� oikein, miellyttik� vai harmittiko minua enemm�n se seikka,

ett'eiv�t pienemm�t linnut n�ytt�neet ensink��n pelk��v�n minua.
Ne l�hestyiv�t minua kyyn�r�n p��h�n kaikessa rauhassa noukkimaan
maasta matoja ja muuta suuhun pantavaa, niinkuin ei olisi ket��n
likimaillakaan. Muistan, kuinka kerran muuan julkea rastas sieppasi
minulta k�dest� palasen kakkua, jonka Pikku-muori vastik��n oli
antanut minulle murkinaksi. Jos milloin yritin ottamaan tuommoista
lintua kiinni, niin lensi niit� uhkeasti minun ymp�rilleni koko
parvi, ja nek�s koettivat pist�� nokallaan minua sormiin, niin ett�
t�ytyi k�tke� k�det piiloon niilt�. Sitten ne taas kaikessa rauhassa
l�ksiv�t noukkimaan matoja kuin ennenkin. Mutta kerran heitin paksulla
karangolla niin ovelasti er�st� hamppuvarpusta, ett� se tupertui
maahan. Min� tartuin siihen molemmin k�sin ja l�ksin riemuissani
viem��n sit� Pikku-muorin luokse. Mutta lintu, joka olikin vaan
py�rtynyt, toipui heti kohta ja rupesi siivill��n pieks�m��n minua
ymp�ri korvia ja kupeita. Min� pitelin sit� niin kaukana luotani,
ett'ei se ulottunut minuun kynsill�ns�, ja olin monasti jo p��st�� koko
otuksen tiehens�, mutta pian tuli avukseni muuan renki, joka v��nsi
silt� niskat nurin. Huomenissa se laitettiin minulle p�iv�llisiksi, ja
oli se muistaakseni tavallisen joutsenen kokoinen.

Kuningatar, joka usein oli kuullut minun kertovan merimatkoistani

ja tahtoi kaikin tavoin huvittaa minua, milloin olin alakuloinen,
kys�isi kerran, osaanko min� hoitaa purjetta ja k�ytt�� airoja,
ja olisiko pieni souteleminen minulle terveellist�. Min� vastasin
osaavani kumpaakin ja selitin edelleen, ett� vaikka min� oikeastaan
olin laivan l��k�ri, niin t�ytyi minun usein h�t�tilassa toimittaa
tavallisen matrossinkin teht�vi�. Mutta, sanoin, kuinkapas soutaminen
k�visi p�ins� t�ss� maassa, miss� pienimm�t ruuhetkin ovat meid�n
suurimpain sotalaivain kokoisia? Eih�n t�llaisilla vesill� ensink��n
pystyisi liikkumaan sellainen vene, jota min� voisin hoidella. Silloin
sanoi kuningatar, ett� jos min� otan tehd�kseni piirustukset, niin
kyll� h�n panee oman puusepp�ns� tekem��n sellaisen veneen kuin
minulle sopii, hankkiipa minulle viel� paikankin, miss� soudella.
Nikkari, n�pp�r� mies, sai minun johdollani kymmeness� p�iv�ss�
valmiiksi huvipurren, jossa oli purje ja muut tarpeet. Kuningatar,
sen n�hty��n, ihastui siihen niin, ett� sieppasi sen syliins� ja
juoksi n�ytt�m��n kuninkaalle. Kuningas k�ski koetteeksi panna minut
pursineni vesisaaviin, mutta siin� oli niin ahdasta, ett'en p��ssyt
pieni� airojani eli huopureitani liikuttamaankaan. Mutta kuningatarpa
oli jo sit� ennen keksinyt paremman keinon. H�n k�ski puusepp�ns�
rakentaa puusta 100 jalkaa pitk�n, 50 jalkaa leve�n ja 8 jalkaa syv�n
puisen altaan. Se tilkittiin ja tervattiin vedenpit�v�ksi ja pantiin
lattialle er��sen palatsin ulommaisia huoneita. Pohjassa oli hana,
josta vesi p��stettiin ulos, niin kohta kuin oli alkanut pilaantua.
Puolessa tunnissa sai kaksi palvelijaa sen j�lleen t�yteen. Siin�
min� sitten useasti soutelin ratokseni sek� kuningattarenkin ja
h�nen seuralaistensa huviksi, ja mielikseen he katselivatkin minun
taitavuuttani ja sukkelia liikkeit�ni. V�liin vedin purjeen yl�s ja
asetuin per��n: tuulta minulle l�yhyttiv�t hovinaiset viuhkoillansa.
Heid�n v�sytty�ns�, pantiin palvelijat puhaltamaan tuulta purjeesen,
ja siin�k�s min� ohjasin purttani, milloin laitaiseen, milloin
hankavastaiseen! Leikin loputtua nosti Glumdalclitch purteni yl�s ja
ripusti huoneesensa naulaan kuivamaan.

T�llaisessa tilaisuudessa olin kerran v�h�ll� menett�� henkeni. Muuan

hovipoika oli nostanut purteni altaasen. Kotiopettajatar, joka oli
tullut Glumdalclitchin kanssa saapuville, yritti nostaa minua purteen,
mutta min� luiskahdin h�nen hyppysist��n ja olisin ehdottomasti
pudonnut 40 jalkaa korkealta lattialle, ellen olisi onnen sattumasta
tarttunut nuppineulaan, joka pisti esille tuon arvoisan mamselin
puserosta. Neulan p�� pisti housujeni kauluksen l�pi paitaan ja siten
j�in roikkumaan ilmaan, kunnes Glumdalclitch tuli pelastamaan minut.

Kerran taas muuan palvelija, jonka teht�v�n� oli panna joka kolmas
p�iv� uutta vett� altaasen, oli ep�huomiosta nostanut siihen sangon
vedess� suuren sammakon. Sammakko oli pohjassa, kunnes minut pantiin
purteeni. Silloin sen teki mieli p��st� kuivalle maalle ja nousi purren
laidalle, jolloin pursi kallistui niin pahasti, ett� minun t�ytyi
hyp�t� toiselle laidalle tasapainoksi. Sis��np��sty��n se loikkasi
yhdell� harppauksella puolet veneen pituutta ja alkoi sitten hyppi�
minun p��ni ylitse edestakaisin, tahraten minun kasvoni ja vaatteeni
pahanp�iv�isiksi ilke�ll� limalla. Se oli inhottavin el�in, mit� ikin�
olin n�hnyt. Pyysin kumminkin Pikku-muoria j�tt�m��n minut kahden
kesken tuon konnikan kanssa, kolhin sit� sitten airollani, kunnes se
loikkasi ulos veneest�.

Suurin vaara, mik� minua t�ss� maassa uhkasi, on viel� kertomatta.

Glumdalclitch oli kerran telkinnyt minut huoneesensa ja itse mennyt
ulos asialle tai vieraisin. Ilma kun oli l�mmin, oli akkuna j��nyt
auki, samoin ovet ja akkunat minunkin suuremmassa lippaassani, jossa
useimmiten asuin, se kun oli avarampi ja mukavampi. Istuin tuossa
p�yt�ni ��ress� hiljaisissa miettein, kun �kki� kuulin jonkun tulla
tuhahtavan huoneesen ja loikkivan laidasta toiseen. S�ik�ht�en
kurkistin ulos, tuoliltani kumminkaan nousematta, ja huomasin silloin,
ett� huoneesen oli tullut er��n keitti�n virkamiehen kesy apina. Siin�
tuo lystik�s el�in nyt keikkui ja kuperkeikkojaan heitteli, kunnes
saapui minun lippaani ��reen. Sit� se n�kyi katselevan per�ti suurella
uteliaisuudella ja mielihyv�ll�, pilkistellen sis��n joka akkunasta
ja ovesta. Min� menin huoneen eli lippaan perimm�iseen nurkkaan,
mutta kun apina joka puolelta oli aina n�kyviss�, niin valtasi minut
sellainen pelko, ett'en hoksannut edes menn� vuoteenkaan alle piiloon,
vaikka se olisi ollut niin helppo tehd�. Hetken aikaa kurkisteltuaan
ja irvistelty��n ja ulistuaan se vihdoin huomasi minut ja kurotti
k�tens� ovesta sis��n niinkuin kissa, hiiren kanssa leikkiess��n.
Min� koetin v�ist�� sit�, mink� suinkin osasin, mutta kiinni se
minut sai kuin saikin takin rintamuksesta ja veti ulos. Nyt se otti
minut oikeaan etuk�teens� ja piteli kuin amma, joka viihdytellen
tuudittaa lasta. Kun yritin p��st� irti, silloin se puristi minua
niin lujasti, ett� n�in parhaaksi pysy� asemillani. Kaiketi se luuli
minua pieneksi apinanpojaksi, sill� usein se varsin hell�sti silitteli
toisella k�dell��n minun kasvojani. T�ss� mieluisassa toimessaan
se �kki� keskeytyi, kuultuaan ulkoa kolinaa, hypp�si sitten samaan
akkunaan, mist� oli tullutkin, ja nousi vesitorvia ja r�yst�it�
my�ten l�heisen rakennuksen katolle, yh� kulkien kolmella raajalla,
nelj�nness� pidellen minua. Kuulin Glumdalclitchin parkaisevan samassa
silm�nr�p�yksess� kuin apina vei minut ulos akkunasta. Tytt� parka
oli v�h�ll� py�rty�. H�lin� syntyi koko t�ss� palatsin korttelissa;
palvelijat kantamaan tikapuita. Sadat ihmiset n�kiv�t apinan istuvan
rakennuksen katonharjalla, pidellen minua kuin vakaista lasta
toisessa etuk�dess��n ja toisella sy�tt�en minua: pistellen suuhuni
ruokapalasia, joita sill� oli tallella poskessaan. Roskav�en joukossa
oli sellaisiakin, jotka eiv�t saattaneet olla purskahtamatta nauruun.
Eik� heit� siit� kovin k�y moittiminenkaan, sill� n�yttih�n tila
kielt�m�tt� hassunkuriselta kaikkien muitten silmiss�, paitsi minun.
Muutamat rupesivat viskomaan apinaa kivill�, pakottaakseen sen tulemaan
alas, mutta se kiellettiin ankarasti, muutoinhan olisivat saattaneet
musertaa minulta p��n.

Nyt nostettiin tikapuita, joita my�ten muutamia miehi� alkoi kiivet�

katolle. Apina kun n�ki olevansa melkein joka puolelta saarroksissa ja
huomaten vaikeaksi liikkua kyllin nopeasti kolmella raajalla, laski
minut kattotiilen p��lle ja puikki tiehens�. Siell� min� nyt istua
k�k�tin jonkun aikaa 300 jalkaa korkealla maasta, pelj�ten joka hetki,
ett� tuuli paiskaa minut alas tahi ett� minua rupee py�rrytt�m��n, ja
min� putoan p�istikkaa r�yst��n yli maahan. Mutta ennen pitk�� muuan
urhea poika, Pikku-muorin palvelijoita, kiipesi katolle, pisti minut
housuntaskuunsa ja toi alas.

S�ik�yksest�, apinan inhottavasta sy�tt�misest� ja lujista

puristuksista min� olin k�ynyt niin heikoksi, ett'en kahteen viikkoon
p��ssyt vuoteeltani nousemaan. Kuningas, kuningatar ja koko hovi
panivat joka p�iv� tiedustelemaan minun tilaani. Kuningatar omassa
personassaan k�vi monta kertaa minua katsomassa sairauteni aikana.
Apina tapettiin, ja sellainen julistus annettiin, ett'ei palatsin
l�heisyydess� saa pit�� elukoita mink��nlaisia.

Kun terveeksi tultuani k�vin kuninkaan luona kiitt�m�ss� minulle

osoitetusta suosiosta, suvaitsi kuningas armollisesti laskea leikki�
minun seikkailuni johdosta. H�n kysyi, mit� kaikkea min� lienen
mietiskellytk��n apinan k�siss�, mit� min� pidin apinan antamasta
ruuasta ja ruokintatavasta, ja mahtoiko raitis ilma siell� korkeuksissa
lis�t� minulle ruokahalua. -- H�n tahtoi tiet��, mit� min� olisin
sellaisessa tapauksessa tehnyt kotipuolellani. Min� kerroin h�nen
majesteetillensa, ett'ei meill� Europassa ole apinoita, paitsi
muutamia, joita sinne tuodaan n�ht�viksi muista maista, nekin
niin pieni�, ett� kymmenkunnan min� niit� ainakin korjaisin, jos
uskaltaisivat kimppuuni k�yd�. Mit� taas t�h�n hirvitt�v��n el�imeen
tulee, jonka kanssa t��ll� olin tekemisiss� (seh�n oli suuri kuin
hyv�kin norsu), jos vaan s�ik�ykselt�ni olisin hoksannut vet�ist�
miekkani, niin (ja t�t� sanoessani min� katsahdin uljaasti ja ly�d�
lapautin kahvaa) kyll� min� olisin pannut semmoisen merkin sen
k�p�l��n, ett� suuremmalla kiireell� se olisi kamaristani l�htenyt kuin
oli sinne tullut. T�m�n kaiken min� sanoin niin vakavalla ��nell� kuin
konsanaankin mies, joka luulee rohkeuttansa ep�ilt�v�n. Puheestani
ei kumminkaan ollut sen valtavampaa vaikutusta kuin ett� l�sn�olijat
purskahtivat nauramaan, mik�li nimitt�in kunnioituksesta majesteetia
kohtaan uskalsivat.

Joka p�iv� minusta aina joku hassu juttu hovissa kerrottiin.

Glumdalclitch rakasti minua kyll� aivan sanomattomasti, mutta
h�ness�kin oli niin paljo veitikkaa, ett� aina kertoi kuningattarelle
minun pienimm�tkin hupsutukseni, jos vaan luuli niitten huvittavan
h�nen majesteetiansa. Kerran oli Pikku-muori hiukan huonovointinen ja
l�ksi kotiopettajattarensa kanssa maalle tunnin matkan p��h�n, noin
30 peninkulmaa kaupungista. He astuivat vaunuistansa er��n kapean
polun kohdalla ja l�ksiv�t kedolle. Minun matkalippaani Glumdalclitch
laski maahan, ja min�kin l�ksin jaloittelemaan. Polulla sattui olemaan
lehm�nkasa, ja minun piti malttamattomasti p��st� n�ytt�m��n, kuinka
notkeasti min� hypp��n sen yli. Otin vauhtia, mutta hypp�sin liian
lyhyeen ja olin yks kaks polvia my�ten keskell� kasaa. P��sinh�n min�
siit� miten kuten kaalaamalla ulos, jonka j�lkeen palvelija pyhki minut
nen�liinallaan niin puhtaaksi kuin osasi, sill� kauheassa siivossa min�
vaan olin. Pikku-muori pisti minut lippaasen, kunnes p��stiin kotia.
Siell� kerrottiin asia heti kohta kuningattarelle, ja palvelija levitti
siit� hoviinkin tiedon, ja niinp� ei muutamaan p�iv��n muusta lystist�
puhuttukaan kuin minulle sattuneesta kolttosesta.

SEITSEM�S LUKU

Somia n�perryst�it�. -- Klaveerinsoitto. -- Mitenk� kuningas ei ymm�rr�

omaa etuansa.

Aamutervehdyksill� oli minun tapani k�yd� kuninkaan luona kerran tai

kahdesti viikossa. Usein olin niiss� tilaisuuksissa n�hnyt h�net
parturin k�siss�. Ensi kerralla tuo toimitus n�ytti varsin hirve�lt�,
sill� partaveitsen ter� oli kaksi kertaa niin pitk� kuin tavallinen
viikate. Kerran poimin saippuavaahdosta 40-50 partakarvaa ja tein
niist� varsin k�yt�nn�llisen kapineen. Vuolin n�et hienosta puusta
kammanselj�n kaltaisen laatan, kaivoin siihen reiki� yht� pitk�in
matkain p��h�n per�kk�in hienoimmalla neulalla, mit� Pikku-muorilla
oli, ja pistin karvat n�ihin reikiin, yhden kuhunkin. Vuolin ne sitten
veitsell� ulkop��st� niin sileiksi ja tasaisiksi kuin mahdollista ja
sain siten varsin laatuun k�yv�n kamman. Hyv��n aikaan se valmistuikin,
sill� entisest� oli jo niin monta piit� katkennut, ett� sit� tuskin
en�� osasi k�ytt��, eik� ollut koko maassa niin hienohyppyist�
mestaria, joka olisi pystynyt toista tekem��n.

T�st� muistuu mieleeni muuan toinen hauska toimi, johon k�ytin niin
monta lomahetke�. Olin pyyt�nyt kuningattaren kamarineitsyen panemaan
minulle s��st��n kuningattaren hivuksia, joita tarttuu kampaan h�nen
majesteetiansa kammattaessa. Aikain kuluessa niit� oli karttunutkin
koko kimppu. Neuvoteltuani yst�v�ni hovinikkarin kanssa, jonka
oli m��r� tehd� kaikellaisia pieni� kapineita minun huoneeseni,
pyysin h�nen laittamaan minulle kaksi tuolia ja pist�m��n hienolla
parsinneulalla reiki� sek� selk�myksen ett� istuimen kehyksiin.
N�itten reik�in kautta min� sitten pujotin paksuimmat hivukset ja
kudoin kehyksiin verkot. T�ten sain valmiiksi kaksi somaa tuolia
siihen kuosiin kuin Englannissa rottinkituolit ja lahjoitin ne h�nen
majesteetillensa kuningattarelle. H�n pani ne omaan huoneesensa ja
tapasi n�ytell� niit� merkillisin� esinein� vierailleen, niinkuin ne
merkillisi� kyll� olivatkin. Kuningatar k�ski minua istumaan n�ille
tuoleille, mutta min� en suostunut; sanoin ennen tahtovani kuolla
tuhannen kuolemaa kuin ala-arvoisella osalla ruumistani asettua niitten
kalliitten hivusten p��lle, jotka kerran olivat koristaneet h�nen
majesteetinsa p��t�.

Minulla kun on taipumusta kaikenlaiseen n�perrykseen, niin laitoin

kuningattaren hivuksista viel� pienen soman kukkaron, noin nelj� jalkaa
pitk�n, johon kuningattaren nimi oli kudottu kultaisilla kirjaimilla.
H�nen majesteetinsa suostumuksella lahjoitin t�m�n kukkaron
Pikku-muorille. Enemm�n siit�, totta puhuen, oli silm�lle huvia kuin
el�m�ss� hy�ty�, se kun oli liian heikko senpuolisille raskaille
kultarahoille, eik� h�n siin� muuta pit�nytk��n kuin pikkuruisia
esineit�, kuten tytt�jen on tapana.

Kuningas oli suuri musikin harrastaja, ja siksi hovissa usein

pidettiinkin konsertteja. Niihin vietiin minutkin ja pantiin lippaineni
p�yd�lle. Mutta melu ja pauhu oli niin hirve�, ett� l�helt� oli
mahdoton erottaa melodioita. Min� olen varma siit�, ett� jos jonkun
kuninkaallisen armeijan kaikki torvet ja rummut pantaisiin yhtaikaa
toitottamaan ja p�risem��n teid�n korvanne juuressa, niin ei se olisi
mit��n t�m�n pauhinan rinnalla. Siksip� toimitinkin, ett� minut pantiin
niin kauas soittoniekoista kuin mahdollista. Kun sitten vedin oven ja
akkunat kiinni ja laskin viel� akkunaverhotkin alas, niin ei soitto
kovin ep�miellytt�v�lt� kuulunutkaan.

Nuoruudessani olin hiukan oppinut r�mpytt�m��n klaveeria.

Pikku-muorilla oli sellainen soittokone huoneessaan, ja kahdesti
viikossa k�vi soiton-opettaja h�nen luonaan. Iskip� kerran mieleeni
soittaa sill� kuninkaalle ja kuningattarelle joku englantilainen laulu.
Mutta kovin helppoa tuo ei ollut, sill� klaveri oli l�hes 60 jalkaa
pitk� ja koskettimet jalkaa leve�t, niin ett� min� k�det lev�ll�
ulotuin parahiksi viiden koskettimen yli. Soittaminen oli ty�l�st�
sekin, sill� minun piti kaikin voimini ly�d� nyrkill� koskettimiin.
Mutta min�p� keksin erityisen soittometodin: laitoin kaksi tavallisen
pattisauvan kokoista keppi� ja k��rin paksumman p��n ymp�rille
hiirennahkoja, niin ett'ei ly�dess� p��llysluut halkeaisi eik� ��nik��n
tulisi h�irityksi. Klaveerin eteen, noin nelj� jalkaa kosketinten
alapuolelle, pantiin lavitsa, ja minut nostettiin siihen. Siin�
min� sitten juoksin edestakaisin, ly�den kurikoillani koskettimia,
mit� milloinkin piti, ja n�in soitin englantilaista polskaa heid�n
majesteetiensa iloksi ja mielihyviksi. Tuo oli ankarinta ponnistusta,
mit� milloinkaan olen kest�nyt: enh�n min� ulottunut juostenkaan
soittamaan enemp�� kuin kuudentoista koskettimen alalla yhtaikaa, niin
ett'ei basso ja diskantto sattuneetkaan kohdakkain, niinkuin muilla
musikanteilla, ja se se oli per�ti haitallista minun soitolleni.

V�listi kuningas tiedusteli minulta valtiollisia ja yhteiskunnallisia

asioita minun kotimaassani. Min� kerroin ja selitin. Varsin kummalliset
k�sitykset h�nell� vaan n�kyiv�t olevan t�llaisista seikoista. Eik�
kummakaan. Paljonhan pit�� ottaa lievent�vi� asianhaaroja lukuun.
sellaista kuningasta arvosteltaessa, joka el�� kokonaan erill�ns�
muusta maailmasta. Sellaisissa syntyy kaikenlaisia ennakkoluuloja
ja ahdasmielisyytt�, joita meiss� ja muissa Europan sivistyneiss�
kansoissa ei ensink��n ole. Todisteeksi t�st� kerron er��n keskustelun,
mik� minulla kerran oli h�nen majesteetinsa kanssa. Her�tt��kseni
yh� suuremmaksi h�nen uteliaisuuttansa min� kerroin h�nelle, kuinka
Europassa kolme nelj� sataa vuotta sitten oli keksitty muuan
merkillinen jauho eli pulveri. Siihen jos sattuu yksikin ainoa
tulenkipin�, niin se syttyy silm�nr�p�yksess�, olkoon sit� vaikka
vuoren korkuiset kasat, ja lent�� ilmaan ukkostakin kovemmalla
pauhinalla ja rymyll�. Jos nyt t�t� pulveria panee sopivan m��r�n
vaski- tai rautaputkeen, ja pist�� sen p��lle rauta- tahi lyijypallon
ja sytytt��, niin pallo lent�� sellaisella voimalla ja nopeudella,
ett'ei sit� pid�t� mik��n. Suurimmat t�llaiset pallot saattavat yhdell�
iskulla kaataa maahan kokonaisen armeijan rintaman, kukistaa kivimuurit
perustuksia my�ten ja tuhota suuria sotalaivoja, niin ett� ne uppoavat
meren pohjaan tuhansine miehineen. Jos kaksi tuommoista palloa yhdist��
kahleilla ja sitten l�hett�� lent�m��n, niin katkaisevat ne mastot ja
muut taklaukset poikki, leikkaavat satoja ihmisi� keskelt� kahtia ja
tuhoavat kaikki kuin eteen sattuu. Sellaista pulveria -- n�in min�
edelleen selittelin -- meill� usein pannaan onttoihin rautapalloihin
ja lenn�tet��n piiritettyyn kaupunkiin, jossa ne s�rkev�t kivityksen,
kukistavat talot, r�j�ht�v�t sitten rikki ja singottavat sirpaleita
joka haaralle tuhoksi ja turmioksi kaikelle, mit� l�hell� on. Sanoin
tiet�v�ni, mist� ja miten tuota pulveria tehd��n, ja ett� aineksia on
t��ll�kin helposti saatavissa; sanoin osaavani my�s opettaa tekem��n
n�it� rautatorvia niin suuria kuin h�nen majesteetinsa valtakunnalle
soveliasta olisi. Suurimmat tulisivat korkeintaan sata jalkaa pitki�.
Kun pariinkymmeneen tuollaiseen torveen panisi tarpeellisen m��r�n
puheena-olevaa pulveria, niin jo saisi moniaassa tunnissa lujimmankin
linnan muurit murretuiksi, jopa koko p��kaupunginkin h�vitetyksi,
jos t�m� joskus uskaltaisi ruveta vastustamaan h�nen majesteetinsa
itsevaltiaita k�skyj�. Kaiken t�m�n min� nyt sanoin olevani valmis
alamaisuudessa tarjoamaan h�nen majesteetillensa v�h�iseksi
kiitollisuuden osoitukseksi kaikesta suosiosta ja suojeluksesta, mit�
minun osakseni t��ll� on tullut.

Kuningas kauhistui, kuullessaan minun kuvaustani noista hirvitt�vist�

koneista ja samoin minun ehdotustani. H�n sanoi olevansa h�mm�stynyt
siit�, kuinka niin mit�tt�m�ss� ja matelevassa maanmadossa kuin min�
(n�m� olivat h�nen omat sanansa) saattaa olla moisia ep�inhimillisi�
ajatuksia, ja kuinka min� niin tyynell� mielin saatan kuvailla
h�nelle kaikkia noita verisi� h�vityksen t�it�, joita moiset koneet
aikaansaavat. Kaiken tuon, arveli h�n, on keksinyt h�ijy henki,
ihmiskunnan vihollinen. H�n puolestaan -- lausui majesteeti -- ei
iloitse mist��n niin paljoa kuin uusista keksinn�ist� taiteen ja
luonnon alalla, mutta mieluummin h�n menett�isi puolet valtakuntaansa
kuin p��sisi moisen salaisuuden perille. Minut h�n kielsi henkeni
uhalla puhumasta t�st� asiasta en�� sanaakaan.

KAHDEKSAS LUKU

Kuninkaan ja kuningattaren mukana valtakunnan rajamaihin. -- L�ht�

maasta varsin merkillisell� tavalla.

Alati asui minun sisimmiss�ni se varma tieto, ett� viel� min� t��lt�
kerran p��sen pois, vaikk'en ensink��n tiennyt, miten, enk� osannut
rakentaa suunnitelmaa, jolla olisi edes hiukankaan onnistumisen
mahdollisuutta. Laiva, jossa olin tullut Brobdingnagin l�heisyyteen,
oli ensimm�inen, mik� milloinkaan oli n�it� rantoja l�hestynyt, ja
nyt oli kuninkaalta k�ynyt k�sky sellainen, ett� jos milloin viel�
toinen laiva n�ihin seutuihin saapuu, on se vedett�v� rantaan ja
laivav�ki kannettava koreissa Lorbrulgrudiin. Hyvinh�n minua t��ll�
kohdeltiin, olinhan kuninkaan sek� kuningattaren suosikki ja koko hovin
ihastuksen esine, mutta sittenkin oli minun asemani sellainen, ett� se
loukkasi ihmis-arvoa. En saattanut milloinkaan unohtaa kotiin j��neit�
omaisiani. Mieleni paloi p��st� samankaltaisteni pariin, k�vell�
kaduilla ja kedoilla, tarvitsematta pelj�t�, ett� joku tallaa minut
kuolijaksi kuin mink� sammakon tai koiranpennun.

Mutta vapauteni hetki l�i pikemmin kuin olin luullunkaan ja varsin

omituisella tavalla. Kerron t�ss� koko jutun juurta jaksain.
Olin nyt ollut kaksi vuotta t�ss� maassa. Kolmatta alkaessani l�ksin
Glumdalclitchin kanssa seuraamaan kuningasta ja kuningatarta matkalle
valtakunnan etel�osiin. Minua kuljetettiin matkalippaassa, joka, kuten
jo olen kertonut, oli 12 jalkaa avara. Minun m��r�yksest�ni oli lakeen
nelj�st� kolkasta kiinnitetty rippumatto, jott'ei t�rin� tuntuisi niin
kovalta, ollessani palvelijan edess� hevosen selj�ss�. T�ss� matossa
min� usein nukuinkin matkalla. Kattoon olin puusep�ll� teett�nyt
tuulottamista varten neli�jalan suuruisen aukon, hiukan syrj��n
rippumaton keskikohdasta. Aukon sulkuna oli raiteissa liikkuva kansi.

Matkan perille p��sty�mme, suvaitsi kuningas viipy� muutamia p�ivi�

kuninkaallisessa palatsissa Flanflasnicin kaupungissa, joka oli
18 peninkulman p��ss� merenrannasta. Glumdalclitch ja min� olimme
kovin v�syneit�, min� hiukan vilustunutkin, mutta tytt� parka niin
huonovointinen, ett'ei p��ssyt ulos ensink��n. Kovin teki mieleni
n�hd� valtamerta: siin�h�n minun pelastukseni tie, jos se milloinkaan
minulle auennee. Olin voivinani huonommin kuin voinkaan ja pyysin
p��st� rannalle hengitt�m��n meren raitista ilmaa. Seurakseni ehdotin
er��n hovipojan, johon olin kiintynyt ja johon osasin luottaa. En
unohda milloinkaan, kuinka vastenmielisesti Pikku-muori suostui tuohon
matkaan, ja kuinka tarkasti h�n neuvoi hovipoikaa pit�m��n minusta
hell�� huolta. Ja itkuun tillahti kuin tillahtikin tytt� raukka,
ik��nkuin aavistaen, mit� tapahtuva oli.

Hovipoika vei minut lippaassani puolen tunnin matkan p��h�n kalliolle

meren rannalla. Siell� k�skin h�nen laskemaan minut maahan, avasin
akkunan ja katselin kaihomielin merelle. Minua rupesi taas panemaan
pahasti, jonka vuoksi sanoin hovipojalle aikovani hiukan nukahtaa
rippumatossa, se kun kaiketi tekee minun hyv��. Menin sitten sis��n, ja
poika sulki akkunan, jott'ei tulisi vetoa. Pian olinkin vaipunut uneen.
Luultavasti k�vi nyt niin, ett� poika, huomattuaan minun nukkuneen
ja ajatellen, ett'eih�n t�ss� mit��n vaaraa ole pelj�tt�viss�, l�ksi
hakemaan kallioitten koloista linnunmunia. Ennen nukkumistani huomasin
n�et h�nen samoilevan rantoja pitkin ja kumartuvan pari kertaa jotain
ottamaan.

Oli miten oli, �kki� min� her�sin siihen, ett� lipasta kovasti
ny�istiin yl�sp�in katon harjassa olevasta renkaasta. Tunsin lippaani
kohoavan yl�-ilmoihin ja �kki� l�htev�n kiit�m��n hirve�t� vauhtia
eteenp�in. Ensi nyk�ys oli v�h�ll� viskata minut rippumatosta
lattialle, mutta sitten tuntui liike varsin mukavalta. Huusin monta
kertaa mink� suinkin jaksoin, mutta siit� ei ollut mit��n hy�ty�.
Vilkaisin ulos akkunoista, mutta ei n�kynyt muuta kuin pilvi� ja
niitten v�liss� taivaan kantta. P��ni p��lt� kuulin ��nt�, niinkuin
siipien suhinaa, ja silloin vasta alkoi tilani minulle selvit�: kotka
oli nokallaan tarttunut renkaasen ja kiid�tt�� nyt lipasta korkeuteen.
Sielt� se sen pian pudottaa kallioihin, niinkuin kilpikonnan
kuorinensa, ja sy�d� raastaa suuhunsa minun ruumiini. Kotkalla on
n�et niin tarkka hajuaisti, ett� se vainuaa saaliinsa pitk�in matkain
p��st�, vaikka se olisi paremmassakin piilossa kuin min� parin tuuman
paksuisten lautain takana.

Tuokion per�st� kasvoi pauhina ja siipien humina entist� kovemmaksi,

lipastani alkoi heitell� puoleen ja toiseen, niinkuin tuuliviiri�
rajus��ll�. Samalla kuului kotka saavan iskuja ja l�im�yksi� (kotka
se n�et ihan varmaan oli, joka piteli lipastani nokassaan), ja kohta
sen j�lkeen min� �kki� tunsin l�htev�ni putoamaan pystysuoraan alas.
Sit� menoa kesti noin minutin verran, mutta vauhti oli niin huimaa,
ett� oli v�h�ll� salvata minulta hengen. Putoaminen p��ttyi hirmuiseen
loiskaukseen, joka kajahti korvissani ankarammalta kuin Niagaran
pauhina. Seuraavan minutin ajan olin pilkko pime�ss�, mutta sitten
kohosi lipas niin korkealle, ett� akkunoista alkoi n�ky� valoa.
Huomasin pudonneeni mereen.

Ruumiini paino, lippaan sis�lt�m�t tavarat ja leve�t raudat kaikissa

nelj�ss� nurkassa sek� pohjalla tekiv�t sen, ett� lipas istui vedess�
nelj� jalkaa. Luulin silloin, niinkuin nytkin, ett� pari kolme muuta
kotkaa oli hy�k�nnyt sen linnun kimppuun, jolla oli lipas nokassa,
ja koettanut p��st� saaliista osallisiksi. Silloin oli ensimm�isen
linnun t�ytynyt ruveta puolustamaan itse�ns�, ja siin� mellakassa
oli lipas kirvonnut nokasta irti. Raudoitetun pohjan vaikutuksesta
oli lipas pudonnut yl�ssuin eik� mennyt halki, paiskautuessaan vett�
vastaan. Kaikki liitteet olivat hyvin lujat, ja kun ei ovikaan ollut
saranoilla liikkuva, vaan raiteissa kulkeva, kuten akkunatkin, niin
ei vett� tullut huoneeseni kuin per�ti v�h�n. Suurella vaivalla
p��sin alas rippumatosta, vedetty�ni katossa ensin syrj��n jo ennen
mainitun siirrett�v�n luukun, sill� ilma lippaassa alkoi jo k�yd� niin
ummehtuneeksi, ett� olin v�h�ll� tukehtua.

Jo siin� silloin yhdenkin kerran toivoin p��sev�ni j�lleen rakkaan

Pikku-muorini luokse, josta yhden ainoan tunnin kuluessa olin joutunut
niin kauaksi! T�ytyy sanoani, ett� kesken omaa kovaa kohtaloani
surkuttelin Pikku-muori raukkaa, h�nen tuskaansa minun katoamiseni
t�hden ja kuningattaren suuttumusta. Pikku-muori parka menett�� nyt
kuningattaren suosion ja sen kautta onnensakin.

Tuskin on monikaan matkustaja ollut niin tukalassa tilassa kuin min�.

Odotin vaan, milloin lippaani s�rkyy palasiksi taikka ensimm�inen
tuulenpuuska tai aalto kaataa sen kumoon. Jos olisi yksikin ruutu
mennyt rikki, olisin ehdottomasti ollut kuoleman oma. Huomasin
kyll� vett� tirsuvan muutamista halkeamista, mutta ne kun eiv�t
olleet suuria, koetin ne t�ppi� niin hyvin kuin osasin. En jaksanut
nostaa irti lippaan kattoa, niinkuin muulloin, enk� p��st� istumaan
yl�laidalle, miss� olisi edes ollut helpompi tulla toimeen kuin t�ss�
-- en m� paremmin sano -- vankikopissa. Mutta -- ajattelin sitten, --
vaikka t�ss� viel� ehj�n� s�ilyisikin p�iv�n tai pari, niin vilu ja
n�lk�h�n minusta sitten kumminkin lopun tekee! Nelj� pitk�� tuntia
kesti t�t� t�llaista tilaa, ja jo min� toivoin, ett� viimeinen hetkeni
pian l�isi.

Olen jo ennen maininnut, ett� lippaan takasein�ss� oli kaksi

ripaa, joitten l�pi oli pujotettu nahkainen hihna palvelijan sitoa
vy�t�isiins� kiinni, noustessaan minun kanssani ratsaille. Nyt t�ss�
ep�toivoisessa tilassani kuulin tai olin kuulevinani jotain kahinaa
ripain puolella, ja heti senj�lkeen tuntui kuin lipasta vedett�isiin
tai hinattaisiin pitkin merenpintaa, sill� se heilahti silloin t�ll�in
niin, ett� vesi nousi aina akkunoihin asti, pimitt�en koko tupani.
Rupesin jo hieman toivomaan pelastusta, vaikk'en osannut aavistaakaan,
mitenk� se olisi mahdollista. Rohkaisin mieleni, ruuvasin lattiasta
irti toisen tuolin ja kiinnitin sen niin hyvin kuin laatuun k�vi
kattoluukun kohdalle, nousin sitten tuolille, kohotin p��ni aukkoa
kohti ja aloin huutaa apua t�ytt� kulkkua ja kaikilla kielill�, mit�
suinkin osasin. Sidoin sitten nen�liinan kepin nen��n, pistin sen
aukosta ulos ja heilutin jonkun aikaa, siin� toivossa, ett�, jos vene
tai laiva on l�hell�, merimiehet huomaavat jonkun poloisen olevan
lippaan sis�ss�.

Turhia puuhia! Lipas tuntui yh� vaan liikkuvan eteenp�in. Kului tunti,
viel�p� toistakin, niin jo kolahti lippaan takasivu jotain kovaa
vasten, kallioon kaiketikin, sill� t�r�ys oli tavallista ankarampi.
Kohta senj�lkeen kuului katon puolelta sellaista kitin��, mik� syntyy
k�yden kulkiessa renkaan l�pi. Tunsin samalla kohoavani nelj�tt�
jalkaa entist� korkeammalle. Pistin j�lleen nen�liinan ulos aukosta
ja huusin, kunnes minulta ��ni meni melkein k�he�ksi. Vastaukseksi
siihen kajahti kolme halloota, ja t�m� synnytti minussa sellaisen
riemun, ett'ei sit� voi k�sitt�� muu kuin se, ken itse on sellaista
kokenut. Senj�lkeen kuului askeleita katolla, ja joku huusi aukosta
sis��n selv�ll� englannin kielell�: "jos siell� ket� on, niin
vastatkoon!" Min� vastasin, ett� t��ll� on Englantilainen, jonka kova
onni on pannut sellaiseen pulmaan, ett'ei ihminen moisessa viel�
milloinkaan ole ollut, ja pyysin mit� hartaimmin ja hellimmin p��st�
t�st� vankikopista ulos. ��ni vastasi, ett� min� olen pelastettu,
sill� lipas on nyt laivassa kiinni; kirvesmies tulee pian sahaamaan
katon-aukkoa suuremmaksi, jotta p��sen ulos. Min� sanoin, ett� seh�n
on tarpeetonta ja turhaa ajanhukkaa vaan; eih�n t�ss� muuta tarvitse.
kuin ett� joku merimiehist� pist�� sormen renkaasen ja nostaa lippaan
laivan kannelle ja siit� kapteenin kajuttaan. Tuollaista kummallista
puhetta kuullessaan, muutamat kaiketi luulivat minua hulluksi, toiset
nauroivat; ei n�et viel� ollut iskenyt mieleenik��n, ett� olin joutunut
samallaisteni ja yhdenkokoisteni seuraan. Kirvesmies tuli, sahasi aukon
noin nelj�� jalkaa avaraksi ja laski lippaasen tikapuut, joita my�ten
min� nousin ulos. Siit� minut sitten per�ti voipuneena nostettiin
laivan kannelle.

Merimiehet olivat h�mm�styksiss��n, ja siin�k�s minulle nyt sateli

kysymyksi�! Mutta ei ollut minulla halua ruveta vastailemaan. Min�kin
olin h�mm�stynyt, n�hdess�ni edess�ni niin monta k��pi�t�, sill�
sellaisilta he minusta n�yttiv�t, minusta, jonka silm�t niin kauan
aikaa olivat tottuneet katselemaan pelkki� j�ttil�isi�. Mutta kapteeni,
mr Thomas Wilcocks, Shropshiren uljaita miehi�, huomasi minun olevan
py�rtym�isill�ni ja vei minut kajuttaansa. Siell� h�n antoi minulle
vahvistavaa ja pani minut omaan vuoteesensa lep��m��n. Ja hyvin min� jo
levon tarpeessa olinkin.

Ennenkuin nukuin, huomautin kapteenille, ett� minulla on lippaassa yht�

ja toista arvokasta, jota ei pit�isi hukata: siell� soma riippumatto,
hyv� telttavuode, kaksi tuolia, p�yt� ja kaappi; sit� paitsi on lipas
sis�st� ylt'yleens� verhottu pumpulilla ja silkkikankaalla. Jos
kapteeni, sanoin min�, k�skee jonkun matrossin kantamaan sen t�nne
kajuttaan, niin min� kapteenin n�hden avaan lippaan ja n�yt�n tavarani.
N�it� mielett�mi� puheita kuullessaan, kapteeni tietenkin piti minua
rutihulluna, mutta lupasi -- minua rauhoittaakseen kaiketi -- t�ytt��
minun pyynt�ni. H�n meni kannelle ja l�hetti muutamia merimiehi�
minun lippaaseni, josta he, kuten per�st�p�in sain tiet��, ottivat
kaikki tavarani ja irroittivat sein�verhot. Merimiehet kun eiv�t
huomanneet huonekalujen olevan kiinniruuvatuita lattiaan, kiskoivat
ne v�kivoimalla irti ja siten t�rveliv�t ne koko lailla. Muutamia
lautoja he niinik��n irroittivat seinist� laivan tarpeiksi ja vihdoin,
otettuaan kaikki, mik� heit� miellytti, upottivat lippaan rungon
mereen. Pian se upposikin, siihen kun oli ly�ty jo niin monta aukkoa.
Hyv� oli, ett'ei minun tarvinnut olla n�kem�ss� tuota h�vityst�.

YHDEKS�S LUKU
Kapteenin ep�luulot, jotka kumminkin haihtuvat. -- Kotimatka. -- Tulo
kotiin.

Makasin muutamia tunteja, mutta yht�mittaa n�in unta siit� seudusta,

miss� olin ollut, ja niist� vaaroista, joista olin p��ssyt. Her�tty�ni
tunsin olevani virkistynyt. Kello oli silloin kahdeksan maissa
iltaa. Kapteeni arvasi minun jo liiankin kauan paastonneen ja k�ski
panna illallista p�yt��n. H�n kohteli minua varsin yst�v�llisesti,
huomattuaan, ett'ei katseessani ole mit��n outoa eik� puheessanikaan
mit��n nurinp�ist�. J��ty�mme kahden kesken, h�n tiedusteli, miss�
kaikissa paikoin min� olin matkustellut, ja mill� tapaa joutunut
tuuliajolle tuossa suunnattomassa arkussa. Itse h�n kertoi minulle
seuraavaa:

Kello kahdentoista paikoilla p�iv�ll� h�n oli huomannut arkun

kiikarillansa ja luullut sit� ensin alukseksi. Silloin h�n p��tti
laskea sit� kohti, se kun ei ollut kovinkaan syrj�ss� h�nen
kurssistaan, toivoen samalla saavansa ostaa laivakorppuja, omat
kun jo alkoivat olla v�hiss�. L�hemm�s tultuaan ja huomattuaan
erehtyneens�, h�n l�hetti miehi� sluupissa katsomaan, mik� esine se
siin� merenpinnalla kelluu, mutta miehet palasivat s�ik�yksiss��n
takaisin, kertoen n�hneens� tuvan uiskentelevan vedess�. Kapteeni
nauroi miestens� mielett�myytt� ja astui itse sluupiin, k�skien
miesten ottamaan mukaansa lujan k�yden. Ilma kun oli tyyni, soutivat
he useampia kertoja arkun ymp�ri ja huomasivat akkunat ristikoineen
ja sitten kaksi ripaa ehj�ss� sein�ss�. Kapteenin k�skyst� solmittiin
k�ysi toiseen ripaan ja l�hdettiin hinaamaan arkkua laivalle p�in.
(Arkuksi h�n vaan yh� sanoi minun tupaani.) Sinne tultua kiinnitettiin
toinen k�ysi lippaan katossa olevaan renkaasen ja ruvettiin
v�kipy�rill� hinaamaan lipasta yl�s, mutta vaikka kaikki miehet olivat
ty�ss�, ei sit� sittenk��n saatu nousemaan kuin pari kolme jalkaa.
Silloin he n�kiv�t nen�liinan pist�v�n aukosta esille ja p��ttiv�t
jonkun poloisen olevan arkun sis�ss�.

Min� kys�isin kapteenilta, oliko h�n tai h�nen v�kens� huomannut mit��n
suunnattoman suuria lintuja ilmassa siihen aikaan kuin lipas oli
tullut n�kyviin. H�n vastasi keskustelleensa minun maatessani t�st�
omituisesta l�yd�st� laivav�kens� kanssa, ja silloin joku matrosseista
oli kertonut n�hneens� kolme kotkaa pohjoisessa, mainitsematta niitten
olleen tavallista suurempaa kokoa. Mit�p�s se matrossi niin pitk�lt�
matkalta osasi erottaa, kuinka suuria linnut todellakin olivat! Siksip�
ei kapteenikaan minun kysymyst�ni oikein ymm�rt�nyt. Kysyin sitten,
kuinka kaukana kapteeni luulee meid�n nyt olevan rannasta. Tarkkain
laskujen mukaan, vastasi h�n, v�hint�kin sata meripeninkulmaa. Min�
sanoin tuohon, ett� kapteeni on erehtynyt ainakin toisen puolen, sill�
min�h�n olin pudonnut mereen korkeintaan kaksi tuntia senj�lkeen, kuin
olin l�htenyt rannasta.

Kapteeni luuli minulta p��n menneen taaskin py�r�lle. Sinnep�in h�n

ainakin viittasi, k�skien minun menn� minulle varustettuun kajuttaan ja
panna maata. Min� sen sijaan sanoin p��sseeni h�nen hyv�n kohtelunsa ja
kestityksens� kautta j�lleen entisiin voimiini ja olevani niin t�ydess�
j�rjess� kuin koskaan. Silloin h�n k�vi vakavaksi ja kysyi minulta
suoraan, eik�h�n vaan asianlaita ole niin, ett� min� olen tehnyt
jonkun julman rikoksen, josta maan ruhtinas on tuominnut minut arkkuun
pantavaksi ja mereen heitett�v�ksi, n�lk��n ja janoon kuolemaan,
niinkuin suurille pahantekij�ille v�listi on tehty, ja eik�h�n vaan
tieto tuosta kauheasta rikoksesta ole j�rke�ni himment�nyt. Paha h�nen
on mielens�, sanoi h�n, ett� on tullut ottaneeksi laivaansa sellaisen
miehen, mutta kunniasanallaan h�n kumminkin vakuutti laskevansa minut
maihin ensimm�isess� satamassa. H�nen ep�luulonsa, lis�si h�n, ovat
saaneet vahvistusta muutamista sekavista sanoista, joita olin ensi
alussa puhunut merimiehille ja sittemmin h�nelle itselleen, kuin my�s
oudoista katseistani ja k�yt�ksest�ni illallisella.

Min� pyysin h�nt� kuuntelemaan k�rsiv�llisesti minun historiaani ja

kerroinkin sen h�nelle totuuden mukaan siit� hetkest� ruveten kuin
Englannista l�ksin, siihen saakka kuin he olivat minut l�yt�neet. Ja
koska totuus aina vaikuttaa j�rkeviin ihmisiin, niin t�m�kin kunnon
mies, �lyk�s ja hiukan oppinutkin, oli ennen pitk�� vakuutettu minun
vilpitt�myydest�ni ja sanojeni totuudesta. Varmemmaksi vakuudeksi
puheitteni todenper�isyydest� min� k�skin tuoda sis��n kaappini,
jonka avain oli minulla taskussa. Avasin sen ja rupesin n�yttelem��n
h�nelle kaikellaisia merkillisi� esineit� siit� maasta, josta niin
omituisella tavalla olin p��ssyt pakoon. Siin� oli ensinn�kin kampa,
jonka olin tehnyt kuninkaan partakarvoista, ja toinen kampa samasta
aineesta, mutta selk�n� leikkele kuninkaan peukalon kynnest�. Edelleen
oli siin� nuppi- ja silmineuloja, pienimm�t jalan, pisimm�t puolen
yardin pituisia; nelj� ampiaisen pistint�, pituudelleen kuin parin
tuuman naulat; muutama sykerm� kuningattaren hivuksia; kultasormus,
jonka kuningatar er��n� p�iv�n� mit� suloisimmalla yst�v�llisyydell�
oli ottanut sakarisormestaan ja pannut minulle p��n ylitse kaulaan.
Min� pyysin saada tarjota t�m�n sormuksen kapteenille, kiitollisuuden
osoitukseksi h�nen yst�v�llisyydest��n, mutta h�n kielt�ytyi
vastaan-ottamasta sit�. Pyysin h�nen vihdoin katsomaan housujani, jotka
oli tehty hiirennahoista.

En saanut kapteenia vastaan-ottamaan mit��n muuta esinett� kuin er��n

hampaan, jota h�n oli suurella uteliaisuudella katsellut, ja johon h�n
n�kyi kovasti mieltyneen. Se oli Glumdalclitchin palvelijan hammas,
jonka muuan k�mpel� v�lsk�ri oli erehdyksess� kiskaissut kipe�n hampaan
asemasta. Se oli aivan ehj� ja terve. Min� olin puhdistanut sen ja
pannut kaappiini talteen. Se oli noin jalkaa pitk� ja nelj� tuumaa
l�pimitassa. T�m�n hampaan otti kapteeni vastaan niin ylenpalttisilla
kiitoksilla, ett'ei moinen kapine sellaista olisi likimainkaan
ansainnut.

Kapteeni oli kovin tyytyv�inen minun suoravaiseen kertomukseeni ja

toivoi, ett� min�, Englantiin tultuani, panisin muistelmani paperille
ja julkaisisin eri kirjana. Maailma on oleva siit� minulle hyvin
kiitollinen, arveli h�n. Min� vastasin, ett� minun mielest�ni meill�
on matkakirjallisuutta jo liiaksikin. Nykyj��n ei kelpaa en�� mik��n
kirja, jossa ei ole jotain aivan erinomaista. Monellekin kirjailijalle
on nykyj��n totuus v�hemm�n-arvoista kuin oma turhamaisuus ja omat edut
sek� typer�in lukijain huvittaminen. Minun kertomuksessani olisi varsin
v�h�n todellisuudesta poikkeavaa, eik� siin� tulisi oleman koreita
kuvauksia harvinaisista kasveista, linnuista ja muista el�imist� eik�
villien kansain julmista tavoista ja ep�jumalan-palveluksista, sanalla
sanoen semmoista, mit� monen muun tekij�n kirjoissa uhkuaa. Kiitin
h�nt� kumminkin h�nen hyv�st� ajatuksestaan ja lupasin harkita asiaa.

Yht� seikkaa sanoi kapteeni kummastelevansa, sit� nimitt�in, ett�

min� puhun niin kovalla ��nell�. H�n kysyi, olivatko kuningas tai
kuningatar siin� maassa huonokuuloisia. Min� selitin, ett� min� olen
jo kolmatta vuotta tottunut puhumaan n�in kovaa. Ilmankos min� ensi
alussa kummastelinkin sit� seikkaa, ett� vaikka kapteeni ja laivav�ki
puhuivat mielest�ni kuiskimalla, heid�n puheensa kumminkin kuului
varsin selv�sti. Siin� maassa sit� vastoin minun oli t�ytynyt huutaa,
niinkuin puhuteltava olisi kirkontornissa, paitsi silloin kuin minut
oli nostettu p�yd�lle tahi pantu k�mmenelle. Kummakseni oli t��ll�
ensin k�ynyt muuan toinenkin seikka. Noustuani laivan kannelle ja
n�hdess�ni laivav�en ymp�rill�ni, olivat miehet minun silmiss�ni
olleet pienimpi� ja mit�tt�mimpi� olentoja, mit� milloinkaan olin
n�hnyt. Tuolla j�ttil�isten maassa ollessani en totisesti uskaltanut
milloinkaan katsahtaa peiliin, sill� silm�ni kun my�t��ns� olivat
tottuneet n�kem��n suunnattoman suurta, olisi vertaus omaan itseeni
ollut per�ti masentavaa laatua. Kapteeni sanoi kyll� huomanneensa,
kuinka min� illallisp�yd�ss� kummastellen olin katsellut esineit�
ymp�rill�ni ja n�ytt�nyt silt� kuin olisin nauruun purskahtamaisillani.
Ensi alussa h�n ei tiennyt, mit� tuosta ajatellakaan, mutta luuli
sit� vain mielenh�iri�ni syyksi. Min� sanoin, ett'en min� todellakaan
ymm�rr�, mitenk� min� saatoin olla nauramatta, n�hdess�ni kolmen
pennyn kokoisia lautasia ja sianp�ystin, josta ei tulisi kunnon
suupalaakaan, ja p�hkin�nkuoren kokoisia pikareita. Vaikka kuningatar
olikin teett�nyt minulle pienet huone- ja talouskapineet, niin oli
mielikuvitukseni muodostunut yksinomaa kaiken sen suuren mukaan, mit�
alinomaa ymp�rill�ni n�in. Omaa pienuuttani min� katselin samoilla
silmin kuin ihmiset tavallisesti katselevat omia vikojansa. Kapteeni
rupesi laskemaan leikki� h�nkin ja arveli vanhan englantilaisen
sananlaskun mukaan, ett� minulla on suuremmat silm�t kuin vatsa, sill�
ruokahaluni n�ytti pienemm�lt� kuin olisi luullutkaan koko p�iv�n
kest�neen paaston per�st�.

Kapteeni oli matkalla Tonkinista Englantiin. Laiva oli syrj�ytynyt

kurssistaan 44:nelle leveys ja 143:nelle pituus-asteelle. Mutta
kaksi p�iv�� senj�lkeen kuin min� olin tullut laivaan, kohdattiin
passadituuli, k��nnyttiin etel�� kohti, sitten pitkin Uuden Hollanin
rannikkoa l�nsilounaasen ja vihdoin etel�lounaasen, kunnes kierrettiin
Hyv�n Toivon niemi. Matka sujui yleens� varsin hyvin, enk� min� rupea
lukijaa v�sytt�m��n pitkill� kertomuksilla siit�. Pari kolme kertaa
poikettiin v�lill� oleviin satamiin ottamaan muonavaroja ja vett�.
Min� en astunut laivasta maihin koko matkalla ennenkuin vasta Downsin
satamassa 3 p:n� kes�kuuta 1706, noin yhdeksin kuukautta siit� kuin
olin Brobdingnagista l�htenyt. Tarjosin tavarani laivamaksuni pantiksi,
mutta kapteeni ei tahtonut �yri�k��n. Sanoimme toisillemme hell�t
j��hyv�iset, ja min� sain kapteenin lupaamaan, ett� h�n joskus poikkeaa
Redriffiin, meid�n taloon. Lainasin h�nelt� sitten viisi shillingi� ja
vuokrasin itselleni kyytihevosen.

Katsellessani tuossa sitten matkan varrella, kuinka pieni� talot ja

puut ja elukat ja ihmiset ovat, rupesin luulemaan olevani Lilliputien
maassa. Pelk�sin tallaavani m�s�ksi jokaisen, ken vastaan tuli. Monasti
min� huusin t�ytt� kulkkua heille, jotta menisiv�t tielt� pois, ja
monasti olin saada selk��ni moisesta h�vytt�myydest�.

Tulin tuosta vihdoin kotia. Tuskin oli palvelija avannut oven, niin jo
kyyristyin kuin hanhi, portin kautta kulkiessaan, pelj�ten kolauttavani
p��ni kamanaan. Vaimoni juoksi minua suutelemaan, mutta min� kumarruin
h�nen polviansakin alemmas, sill�, ajattelin min�, eih�n h�n muutoin
minua suuhun asti ulotu. Tytt�reni laskeutui polvilleen minun eteeni,
pyyt�en is�lt� siunausta, mutta min'en n�hnyt h�nt�, ennenkuin h�n
oli noussut seisomaan, sill� min�h�n olin tottunut katsomaan noin
60:n jalan korkeuteen. Sittenkin nostin h�net toisella k�dell�
vy�t�isist� yl�s. Palvelijoita ja paria kolmea yst�v�t�, joita meill�
sattui silloin olemaan, min� katselin kuin olisivat k��pi�it� ja min�
j�ttil�inen. Vaimolleni min� sanoin, ett� kovinhan h�n on k�pertyneen
n�k�inen: on kai n�l�st� mennyt noin huononp�iv�iseksi, h�n sek� tyt�r.

Sanalla sanoen, min� k�ytin itse�ni niin kummallisesti, ett� kaikki

olivat alussa samaa mielt� kuin kapteenikin ensi hetkin�: luulivat
minua v�h�miehiseksi. Siin� se nyt taas on se tottumuksen ja
ennakkoluulojen valtava voima!

Tuokion kuluttua haihtuivat kumminkin kaikki harhaluulot molemmin

puolin. Vaimoni vaati vaan, ett'en min� en�� milloinkaan l�htisi
merille, mutta kova onni oli niin s��t�nyt, ett'ei h�nen vaatimuksensa
ajan pitk��n kumminkaan tullut t�ytetyksi.

T�h�n toki t�ll� kertaa jutelmani p��ttyk��n.

End of the Project Gutenberg EBook of Gulliverin matkat kaukaisilla mailla, by

Jonathan Swift

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GULLIVERIN MATKAT ***

***** This file should be named 44892-8.txt or 44892-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/4/8/9/44892/

Produced by Juha Kiuru

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation information page at www.gutenberg.org

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at 809
North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
contact links and up to date contact information can be found at the
Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.