Professional Documents
Culture Documents
Full Download Test Bank For Physical Geography 10th Edition Petersen PDF Full Chapter
Full Download Test Bank For Physical Geography 10th Edition Petersen PDF Full Chapter
Question A map projection that shows shapes accurately over small areas is called a:
Answer Equal-area projection
Compromise projection
Conformal projection
Mercator projection
Homolosine projection
Question Which of the following properties are always distorted during a projection?
Answer Distance
Shape
Area
Direction
Depends on the projection
Question The region (as defined in this book) with the largest population is:
Answer Latin America
Africa South of the Sahara
Russia and the Near Abroad
Europe
Monsoon Asia
Question A map which defines size and shape in proportional relationship to a given phenomenon is called a:
Answer Choropleth map
Graduated symbol map
Projected map
Cartogram
Quantitative map
Question A map that uses colors or shadings to represent a derived value in a political unit is called a:
Answer Choropleth map
Isarithmic map
Projected map
Cartogram
Graduated symbol map
Question A region:
Answer is generally defined so as to incorporate as much internal variety as possible
is generally defined so as to resemble adjoining areas as much as possible
may be contained within one country or extend into more than one country
is always defined fundamentally on the basis of physical features
is always defined on the basis of a single characteristic
Question Which of the following comparisons between New Zealand and Great Britain is false?
Answer They are both island nations.
They have similar climates.
They are both peripherally located nations.
They occupy similar positions in the mid-latitudes.
Both c and d
Question The "water hemisphere" contains about __ percent of the world's population.
Answer 2
9
18
20
33
Question The geographer credited with founding the landscape perspective in American geography is:
Answer Alexander von Humboldt
George Perkins Marsh
Ellsworth Huntington
Carl Sauer
David Lowenthal
Question This question number was omitted in the printed copy of the test bank. To maintain the integrity of the numbering system between the
printed copy and ExamView, this question has been marked “do not use on test” in ExamView’s question information dialog.
Another random document with
no related content on Scribd:
Sinä syksynä muuttuivat rengitkin Oijalassa. Ne olivat kumpikin
palvelleet jo parisen vuotta vanhan isännän aikanakin ja olleet
tyytyväisiä oloonsa. Mutta uuden isännän kanssa ne eivät
sopeutuneet. Hän oli kaikessa niin turhan tarkka ja jonninjoutava
heidän mielestään. Kulki itse puoleen yöhön kesäisillä työvainioilla ja
vaati samaa muiltakin. —
Vanha Leena yksin jäi taloon. Hän oli ollutkin Oijalassa jo niin
kauvan, ettei enää osannut muualle muuttaa.
III.
Juho hymähti.
Hän käsitti nyt niin selvästi, mitä kodin, kotitalon häväistys häneltä
vaati, tunsi velvollisuudekseen horjumatta taistella sen edestä. Sillä
oliko kellään muulla sellaisia velvollisuuksia sitä kohtaan kuin juuri
hänellä, joka sydänjuurillaan oli kiinnikasvanut siihen, oli itse osa
siitä — —
Mitä arvoa saattoi tuo vieras, muualta tullut mies, antaa talon
vakautuneille ihanteille? — Mitä välitti hän niistä, kun hänellä oli
itsellään toisia, mielestään parempia, asetettavaksi niiden sijalle.
Mutta hän, Aliina, jos antoi tuon tapahtua, oli syypää kaikkeen! —
Ei riittänyt hedelmätön vastalauseen tekeminen; vaan oli astuttava
ilmeiseen taisteluun kaikkien nähden — ja vietävä voittoon oma asia:
palautettava joka alalla talon vanhat kunnioitetut elintavat.
*****
"Isäntä… Ihi-hi-hi-sän-tä…"
Yli pihan kiitää hän kuin vihuri, vilkuillen sinne, tänne ympärillensä
onko ketään kuulemassa ja painuu juoksujalkaa talli- ja navettarivin
taakse, jossa lysähtää hirsikasan kupeelle istumaan —
"Ei sen perkeleen kanssa mikään enään toimeen tule…"
"Ei suuret sanat suuta halkaise… mutta hävetä saisit! — Vai sinä
tässä varallisuutta olet kartuttanut, sinä, joka halpamaisella
itaruudellasi olet hävittänyt talon hyvän maineen, tavat ja kaiken! —
Silläkö ylpeilet että yötämyöten pidät joukkoasi työssä, — tuollaista
huonosti palkattua ja huonosti ruokittua joukkoa, jonka työ ei
kolmenakaan vuonna vastaa sitä mitä meillä ennen yhdessä tehtiin!"
—
"Mikä tilinteon päivä tästä nyt tuli?" — "Tilinteon, niin juuri tilinteon,
— itsepä sanoit sen oikean sanan. Tästä päivästä lähtien otan minä
kaiken käskyvallan käsiini talossani ja ohjaan asiat mieleni mukaan.
Kuuletko nyt! —. Jos se ei miellytä sinua niin laputa tiehesi
tuhansinesi… Tallella ovat."
"Niin että tuo avaimet kaikki tänne, sekä kätketyt että muut", kuului
Aliinan käskevä ääni.
Ja nuotanvetoon ne menivät.
Ei, ei! Hullu hän oli kun sellaista kuvitteli. Niin pitkälle ne eivät
ainakaan menisi… Olivathan ne osoittautuneet hyvä luontoisiksi
miehiksi kumpikin.
*****
"Aijotko sinä tosiaankin antaa Miljalle sen torpan maan?" kysyi hän
sairautensa neljäntenä päivänä Aliinalta.
"Aivan varmaan."
"En toki. Usein olen kyllä ajatellut että sinä olet lyönyt itsesi kuin
kiilaksi minun ja kotini väliin ja vastustanut jokaista hyvää aijettani…
Mutta nyt on unhoituksen hetki tullut. Anna anteeksi sinäkin!"
Aliina painaa päänsä kuolevan tyynylle ja nyyhkii hiljaa. Hänen
mieleensä johtuu Kalle Kustaan sanat isän haudalta lähdettäissä ja
lohdutukseksensa tuntee hän nyt voivansa seisoa ystävän hartain
tuntein miehensäkin haudalla.
Mieroon.
Sillä hän oli tullut siihen päätökseen, ettei ollut enään muuta
mahdollisuutta kuin laittaa pieni Jaakko mieroa kiertämään…
Äidin sydän. —
Oi Jumala! —
"Se tulee kai siitä, että kun toinen toivoo matkaavansa eteenpäin,
toinen tietää kulkevansa taaksepäin" — ajatteli hän.
"Joko minun nyt pitää lähteä äiti?" ei hän enään jaksa pidättäytyä,
vaan purskahtaa katkeraan avonaiseen itkuun ja puristaen rajusti
poikaa rintaansa vasten tuntee hän siihen paikkaan menehtyvänsä…
Virstan verran saattaa hän pientä mierolaistaan, rohkaisten ja tietä
neuvoen.
Anna Martikainen.
I.
Mutta hyvä emäntä kuoli Martin vielä pienenä ollessa, lapsi jäi
uudelleen kotia, hoitoa ja rakkautta vaille ja turvattomia olivat hänen
elämänsä ankarat aamupäivät. Aikaisin sai hän kyetä paimeneksi ja
talvisin, kun kylän lehmille ruoka kannettiin navettaan, sai Martti
poimia ravintonsa mieron pöydältä.
*****
"Se olisi lohdullista oppia se, jos siihen vain uskottaisiin", hymähti
isä.
"Minäpä uskon." —
*****
"Ehkä sinä juotat minunkin kameelini —" jatkaa Antti, kun Anna
vaan äänettömällä päännyökkäyksellä vastaa tehtyyn tervehdykseen
ja ohjaa höyryävän hevosensa kaivon viereen, joka ahnaasti
kuroittaa komeata kaulaansa täyteläistä vesiallasta kohti.
"Elä anna sen juoda liika kylmää vettä", kieltää Anna, hypäten alas
kaivon kannelta ja taluttaa hevosen viereiselle altaalle, missä
aikaisemmin nostettu vesi puolilämminneenä poreilee.
II.
Pari päivää myöhemmin Antin viimeistä kotiintuloa näkee Anna
hänen kyntävän kujansuun peltoa, jonka yksi nurkka pistäikse aivan
Iso-Marttilan pihan reunaan asti.
"Niin minäkin, — sitten — sitten kun sinä ensin näytät, ettei sitä
enää tarvita… kun jaksat kantaa sen." —