The Project Gutenberg eBook of Suomen päivä;

Herra koulumestari

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this ebook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will
have to check the laws of the country where you are located before using
this eBook.

Title: Suomen päivä; Herra koulumestari

Kaksi 1-näytöksistä kuvaelmaa

Author: Urho Wiljo Walakorpi

Release date: January 24, 2024 [eBook #72790]

Language: Finnish

Original publication: Hämeenlinna: Boman & Karlsson, 1906

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN
PÄIVÄ; HERRA KOULUMESTARI ***
SUOMEN PÄIVÄ; HERRA KOULUMESTARI

Kaksi 1-näytöksistä kuvaelmaa

Kirj.

URHO HAAPANEN [U. W. Walakorpi]

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1906.

SUOMEN PÄIVÄ
Runokuvaelma

HENKILÖT:
LOUHI.
ERÄS VANHA MIES.
NUORI TYTTÖ.
Suomalaisia sotureita.
Pohjolaisia sotureita.

NÄYTTÄMÖ:

Metsä. Taustana järviä, kukkuloita, laaksoja. — Yö. Aivan pimeä.

Eräs vanha mies, sauvan nojassa kulkeva, tulee nuoren tytön taluttamana.

Kyynelissä ovat miehen silmät, murhe kasvoista kuvastuu, pilvien

peittämänä on otsa.

TYTTÖ:

Mitä itket, oi isoni?

MIES:

Kysytkö sa mitä itken! Etkö näe, etkö tiedä, ett' on kyllin suruun syytä!
Katso: yö on yllä maiden, maa on tumma, taivas tumma, kaikk' on synkkää,
sumeata. Onko kumma, vaikka itken: Vankina on Suomen päivä, sammunut
on salon huomen, välkettä ei ees ainoata välky Suomen taivahalla. Louhi,
Pohjolan emäntä, akka kuulu, käykkäleuka, kytki päivän kalliohon, kytki
kuun ja telki tähdet Vaaran vaskisen sisähän. Iloa ei maailmassa, kun on
poissa aurinkoinen, kun on Valkeus kadonnut, laannut päivä paistamasta.

TYTTÖ:

Eikö sitten koskaan koita aika armaampi, parempi?

MIES:

Kuka tietää, kuka tietää.

Ehkä joskus taikk' ei koskaan —
En ma toivo, en ma luota.

TYTTÖ:

Ainako siis yö on yllä, ainako siis Suomenmaassa pirtit tummat ja

pimeät? Niinkö arvelet, isoni?

MIES:

Kuka tietää, kuten sanoin.

Ainakin nyt siltä näyttää.

TYTTÖ:

Voip' on aikaa ankarata! Itkettääpi jo muakin. Vuotakaatte, kyynelhelmet,

läikkykäätte, surunhelmet! Kun on Suomella surua, niin on multakin surua:
olenhan ma Suomalainen.

MIES:

Itke, lapsi, itke, itke!

Itke kohtalon kovuutta,
taivaan taaton ankaruutta!
(Silmäilee ympärilleen.)
Miten synkkää, miten tummaa!

Pitkä äänettömyys.

YÖN IMPIEN LAULU:

 Etäältä, hymisten.

Sammunut Suomen on päivä, yllä on ikuinen yö, yötärten karkelo

kaikuu, kuolema kannelta lyö.

Sammunut Suomen on päivä, synkkä on taivas ja maa, ihmiset

itkee ja kärsii, kaikki on murheissa. Sammunut Suomen on päivä —
Tuskinpa milloinkaan nousee se taivaalle taasen syttyen uudestaan.

TYTTÖ:

Taatto!

MIES:

Mit' on sulia sanomista?

TYTTÖ:

Eikö sitten enää löydy Suomessamme sankaria, joss' ois miestä

miekallansa päivän poies päästämähän Pohjolan kivimäestä, vaaran
vaskisen sisästä? Eikö enää löydy miestä, joka voittais Louhen vallan?

MIES:

Turhia sa tutkaelet! Kuollehet on sankarimme, kuolleet Kullervo-urohot!

Ei oo enää miestä meillä! (Äänettömyys.) Voi, jos oisi mulla vielä voimat
entiset, verevät, kalpaa jos ma vielä voisin käyttää, kalpaa tuliterää, niin ma
Suomeni surusta vapahtaisin! Suomen päivän päästäisin kivimäestä,
nostaisin sen taivahalle paistamahan, päilymähän ihmisten iki-iloksi.

Mutta heikko, heikko olen, sotatielle en ma kelpaa kalpaa en ma jaksa

käyttää: Voima, voima on kadonnut!
 LOUHI Tulee:

Ehkä Vielä jaksaisitkin!

Hahhah! Hahhah!

MIES:

Kuka nauroi?

LOUHI:

Minä nauroin, minä tein sen.

MIES:

Ken sa olet?

LOUHI:

Pohjan Louhi. Sama, jota sadattelit tuossa äsken, ukko rähjä.

MIES:

Mitä teet sa Suomenmaassa?

LOUHI:

Kuljen aikani kuluksi.

MIES:

Sanon sulle: riennä täältä, lähde lentäen, pakene pimeähän Pohjolaasi! Ei

ole sijoa sulla Suomen sukuisten seassa.

LOUHI:
 Ei oo kiirett' temppelihen!
Lähden silloin kun ma lähden.

MIES:

Tee se heti, taikka, taikka…

(Uhkaa häntä sauvallaan)
Poistu Suomelan saloilta,
mene sinne mistä tulit!

LOUHI:

Kas, jo myrsky on tulossa!

MIES:

Minne panit sa Suomen päivän?

LOUHI:

Vähänpä sa, ukko, tiedät!

Se on lukkojen takana,
etkä sinä ainakana
Ole sitä sieltä saava.

MIES:

Ellen minä, joku toinen.

LOUHI:

Hassutusta! Mull' on mahti.

Teill' ei mitään. Mull' on Voima.
Teill' ei mitään… ei niin mitään.
MIES:

Suuret, suuret on sanasi!

Saadaan nähdä!

LOUHI:

Saadaan nähdä!
Hahhah, hahhah! Naurattaapi;
Heitä hiiteen haavehesi!
Heitä pois ne, ukko-kulta!

MIES:

Tuki suusi, akka ruoja! Pidä kiinni sa kitasi! Eliös ilku sa ennen aikaa!
Viel' on aika suuri saava, jolloin vailla valtaa olet, jolloin päiv' on
päästettynä Louhen lukkujen takoa.

LOUHI:

Aika tuo ei koskaan koita! Mull' on taiat taskussani, mull' on miestä

niinkuin heinää aina vaarojen varalta…

MIES:

Miestä myös ei meiltä puutu.

LOUHI:

Untelotta urohia, pelkureita järjestänsä! Sellaisia teidän miehet.

MIES:
 En ma viitsi riitaan käydä puolihupsun akan kanssa. Kuka elää, se
näkevi.

(Kirkas leimaus. Sitten pimeys.)

TYTTÖ:

Kas, jo päivyen välähdys!

MIES:

Totta! Päivyen välähdys!

LOUHI:

Mitä lausuitte? Välähdys?

Minähän en mitään nähnyt. . .

(Kirkas leimaus.)

MIES:

Taas! On vapaa Suomen päivä

TYTTÖ:

Vapaa, Vapaa! Mun isoni!

(Näyttämö valkenee vähitellen. — Louhi katsoo kummastellen.)

MIES:

Terve sulle, päivä uusi, terve, ihmeisen ihana! Kiitos, taatto taivahassa,
että vielä löytyi maassa miestä miekankäyttäjätä! Sit' en äsken luullut oisi.
Nyt sen uskon ja häpeän sanojani äskeisiä… Anna ne anteeksi, jumala!
Puhuinhan ma tietämättä. (Louhelle.) Akka, mi on aatoksesi?

LOUHI:

Näätte varmaankin näkyjä!

(Erikseen.)
Onko totta tää Vai unta…?

MIES:

Tule! Katso! Tuoll' on taasen hymyhuuli aurinkomme, Tuolla taivahan

laella paistamassa, poistamassa Suomen yötä synkeätä… Katso, Louhi,
tuolla, tuolla! Voitettu sun valtas ompi…

LOUHI erikseen:

Kuolo, kuolo ja kirous!

(Aseiden kalsketta.)

MIES:

Kuule! Sankarit tulevat… Paras, että laitat luusi tästä hieman loitommalle
...

LOUHI:

Luuletko, ma että pelkään?

MIES:

Siit' ei epäilystä.

LOUHI:
 Mokomia! Hahhah, hahhah! Tiedä, että Pohjan Louhi ei ole konsana
pelännyt eikä anonut armahdusta, madellut matona maassa! Ylpein otsin
käy hän aina — Se sa tiedä, ukko rähjä! — Nyt ma menen, mutta kerran
tulen kuin tulenkin takaisin. Silloin vapise, Kalevan kansa, pelkää, pelkää ja
vapise! En ma tule tuulispäänä vienona ja hiljaisena, tulen koskena
kohisten, rajusäänä raivokkaana, tulen melskeellä, melulla… Silloin vapise,
Kalevan kansa!

(Pois.)

MIES:

Akoilla aina on lorunsa,

suut on suuret naikkosilla!
Kuka elää, se näkevi! —
Taisi eukko vimmastua…
No — ei ihmett' ollenkana:
Menetti aarteensa ihanat. —
Kas, jo sankarit tulevat!
(Suomalaisia sotureita tulee.)
Terve teille, ylevät urhot!
Terve, kolminkertaisesti terve!
Terve, maani parhaat pojat!
Kiitos työstänne jalosta!
Siitä koko Kalevan kansa
kantava on kiitostansa
teille aina ja alati!

TYTTÖ:

Aina, aina ja alati!

ERÄS SOTURI:

Elkää ennen ylistelkö kuin on leikkimme verinen leikittynä loppuun asti.

Viholliset meitä Vaanii… Kas, jo tuolla ne tulevat. (Miehille.) Valmiit
olkaa. Kohta tässä sodan liekit leimuavat. Miekat esiin. Rohkeutta. Voitto
meidän on oleva!

(Valmistautuvat.)

Esiin hyökkäävät POHJOLAISET:

(Taistelu. — Tyttö juoksee pakoon.)

ERÄS POHJOLAINEN:

Eespäin, uljaat Pohjolaiset!

Lyödään maahan Kalevan miehet!

LOUHI syöksyy esiin:

Niin, kas niin, mun poikaseni, sillä tavoin, sillä tavoin! Vielä mekin
voittaa voimme, Vielä onni meitä suosii, viel' ei kaikk' ole hukassa.

MIES ottaa taisteluun osaa hutkien sauvallaan:

Pidä kiinni sa kitasi, heitä hullut haavehesi! Sun me syöksemme pakohon

koko laumasi keralla… Eläköhön suomalaisuus!

SUOMALAISET:

Eläköhön Suomen kansa!

LOUHI:
 Uljuutta, mun poikaseni.
Palkkanne suuri on oleva!

SUOMALAISET:

Paetkaa, Pohjan peikot!

Pois jo tieltä! Me tulemme!

(Tuima taistelu. Pohjolaiset pakenevat. Taistelu siirtyy edemmäksi.)

LOUHI jää yksikseen näyttämölle:

Kuolo, kuolo ja kirous! Pakohon käy Pohjolaiset, uroot uhkeat ja verevät!

Oi on, oi on onnettomuutta, oi on päivyttä pimeää! Kaikk' on mennyt! Heill'
on voitto. Mull' ei mitään, ei niin mitään! Kukistunut valta-istuin ompi
ylpeen Pohjan Louhen!

Oi, te untelot urohot, miehet pelkurit ja raukat, teidän syytänne tää kaikki
— Sit' en jätä kostamatta — Jumalauta! sen ma vannon.

(Pois.)

MIES tulee kotvasen kuluttua:

Pakoon kaikki, pakoon kaikki! Voiton saavat meidän miehet. Ylös

vuorille paeten rientää Pohjan poikain parvi, rientää kuni lammaslauma
risahduksen kuultuansa.

Kiitos, taatto taivahassa, kiitos teille, Suomen miehet, kiitos, urheat

urohot!

TYTTÖ tulee, syleilee taattoansa:

 Nyt olen iloinen, isoni!
Oothan siekin ilomiellä?

MIES:

Kuinka kysyt sellaisia! Enkö nyt ma riemuitseisi! Onhan lyöty Pohjan

pojat; onhan kaattu kuolon valta, onhan taasen taivahalla päivä ihmeinen
ihana.

(Linnut laulaa. Yhä valkeammaksi muuttuu ilma.

Käenkin kukuntaa rupeaa kuulumaan.)

Katso, kuinka kirkkahana maallemme se hymyääpi!

Katso, kuinka luonto loistaa, läikkyy veet ja kummut kukkii aamun

armahan valossa!

Kuule kuinka linnut laulaa, kuule, kuinka käet kukkuu Suomen onnea,
suloa iloks' ihmislapsosille!

Mutta kaikkein kauneimpana helähtääpi huomenvirsi maista, metsistä,

vesistä, kummuilta ja kukkuloilta; sitä laulaa maa ja taivas, se soi virtain
välkkehessä sekä koskien kohussa. Kuunnelkaamme!

HUOMENVIRSI:

Alkaa helkkyä ensin hiljaisena sitten kasvavana, valtavana.

— Sävel: Maa isänmaamme Suomenmaa…

Jo hälvennyt on synkkä yö,

tuo raskas, painava!
Taas taivaalla on valovyö,
taas helppoa on toimi, työ,
kun valkeus on herrana
maassamme armaassa.

Soi laulu, soinnu suruton!

Nyt juhlii Suomenmaa:
Voitettu Louhen valta on,
ja syösty on hän pakohon…
Ei päivyttä tän kauniimpaa!
Uus' aika tänne saa.

Soi laulu kirkas, keväinen, sa kaikkein huulilta, soi niinkuin soitto

läntisen, soi niinkuin uhma ukkosen, soi metsistä ja vaaroilta: on
juhla Suomessa.

MIES on lakki kädessä laulua kuunnellut:

Tuntuu niinkuin nuorenisi, tuntuu niinkuin uudestansa oisi nuori ja

verevä. — Eikö oo tää kaunist' kaikki?

TYTTÖ:

Totta, totta mun isoni! En ma tiedä miten voisin iloani ilminäyttää; mutta
sen, sen ma tiedän, että onni maan ja taivaan sielussani sulauupi yhteen
yhdeksi iloksi; ja sen tiedän, että mielein kirkas on kuin suvipäivä, ja sen,
että rintani mun lyö ja velloo lähteen lailla, pulppuaa kuin kevätpuro
nuorna, nuorna ja pyhänä…

MIES:

Samallaista miekin tunnen, ja en myöskään tiedä miten iloani ilminäyttää

voisin muille ja sinulle.
 Ah! En uskonut olisi, että myöskin minä vielä näkevä oon onnellisna
maani armahan, ihanan. — Nyt ma kuolen mielelläni, nyt ma pääni lepoon
painan onnellisuus otsalla ja huulosilla hertas hymy.

Kiitos, taatto taivahassa, kiitos, julkinen jumala, että annoit aamun

uuden, että päästit päivyemme Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä,
takaa Louhen telkimien! Ilman sinun apuasi ei ois mitään aikaan saatu: sinä
meille voiton annoit, siksi kiitän ma sinua.

Terve, päivä, kirkas päivä, terve huomen hohteleva, joka jäljestä surujen
taivaallamme päilyt taasen!

Esirippu.

HERRA KOULUMESTARI

HENKILÖT:

Koulumestari. Maiju, hänen emännöitsijänsä, 50 vuotias. Pekkola,

Koulumestarin tuttavia.
 Tapahtuu eräänä sunnuntai-iltapäivänä Koulumestarin luona.

NÄYTTÄMÖ:

Koulumestarin huone. Kalustus yksinkertainen ja vaatimaton: pöytä, pari

tuolia ja sohva, seinällä muutamia tauluja ja iso seinäpeili. Pöydällä pinkka
paperia. Perällä ja oikealla ovi.

Koulumestari aamunutussa ja tohveleissa.

Koulumestari: Maiju!

Maiju: (Kyökissä.) Täällä ollaan. (Tulee oikealta.)

Koulumestari: Mitä kuuluu, Maiju?

Maiju (Niiaten): Kiitos kysymästä, herra Koulumestari! Minä voin

erittäin hyvin.

Koulumestari: Siis terveenä. Se on hyvä se. Terveys on hyvä asia. Se on

lahja jumalalta, mutta sitäkään ei ole kaikille annettu… Jaha, jaha…
(Kävelee hajamielisenä.) Jaha, jaha… Onko Maiju niin kiltti ja tuo tänne
saappaani ja nuttuni… frakkini… ymmärrätkö?

Maiju: Kyllä, kyllä. (Aikoo mennä.)

Koulumestari: Kuulehan, älä vielä! Kalvosimeni ja kaulukseni tuo

myöskin tänne. Älä myöskään unhota valkoista rusettiani… pientä valkoista
rusettiani… ymmärräthän?

Maiju: Tietysti minä ymmärrän, herra Koulumestari.

 Koulumestari: Vai niin… Tietysti sinä ymmärrät… Jaha. Tietysti sinä
ymmärrät… heh, heh… No niin… Kiiruhda sitten vaan… tuo esitelmä…

Maiju: Paikalla, herra Koulumestari. (Menee.)

Koulumestari (Kävelee edestakaisin mietteissään leukapartaansa

sivellen): Tämä on siis vihdoin tullut tämä suuri päivä, tämä odotettu päivä,
jolloin minä ensikertaa esitelmänpitäjänä esiinnyn. Olen jo viisiviidettä
vuotta tämän maailman matoisia maita tallustanut, mutta eipä vielä koskaan
ennen ole minulle tällaista suuriarvoista tilaisuutta avautunut. Esiintyä
julkisesti, saada puhua kansajoukolle, saada ilmituoda omia ajatuksiansa!
Olisinko voinut kuvitella mitään tämäntapaista! Ja kumminkin tapahtuu se
aivan pian… aivan pian… Niinpä niinkin! Sinä et olekaan niin tyhmä mies,
Koulumestari! Sinulla on päässäsi paljon sellaista, mistä ei monella muulla
ole edes aavistustakaan… ei aavistustakaan… Eipä sitä vaan joka miestä
pyydetä esitelmää pitämään, eipä sitä vaan joka miestä tulla lakki kourassa
kumartelemaan, alamaisimmasti anoen, että "olisimme hyvin onnelliset jos
te, hyvä herra, jos te herra Koulumestari, joka yleisesti olette tunnettu
taitavaksi puhujaksi, tekisitte meille niin ystävällisen palveluksen ja
hyväntahtoisuudessanne — tietysti vaan pelkässä hyväntahtoisuudessanne
— avustaisitte meitä ohjelman suorittamisessa… pitämällä esimerkiksi
lyhyen esitelmän… lyhyen esitelmän…" Tjaah! Tästä ajatella voi
useammallakin tavalla… johtopäätös on kumminkin aina oleva sama. Siitä
ei pääse yli eikä ympäri. Alatpa tulla huomatuksi henkilöksi, Koulumestari!
Ja huomatuksi ei kai tässä maailmassa pääse kukaan, ellei hänellä ole
pääkuoressaan jotakin muutakin kun paljaita höyheniä… Vai mikä lie
muiden mielipide tästä asiasta! (Maiju, tuoden saappaita, kalvosimia y.m.
tarpeita, tulee.)

Maiju: Tässähän minä olen, herra Koulumestari.

Koulumestari: Ja tavaraa on sinulla koko kantamuksellinen.

 Maiju: Niin, herra Koulumestari… Tässä on saappaanne…

Koulumestari: Jaha, siinä on saappaani…

Maiju: Olen ne parhaani mukaan putsannut ja plankannut.

Koulumestari: Jaha, jaha… sen minä kyllä uskon. Sinä olet todellakin
kuuliainen ja kiltti tyttölapsi, Maiju.

Maiju: Ja tässä on kauluksenne ja kalvosimenne. Katsokaahan miten

kiiltävät!

Koulumestari: Jaha, Maiju… Minä näen että ne kiiltävät… (Itsekseen.)

Oikein uskollinen ja hyväluontoinen palvelija.

Maiju: Ja tässä frakkinne… Olen harjannut sen niin puhtaaksi kuin

mahdollista.

Koulumestari: Jaha, jaha. Kiitoksia, kiitoksia, paljon kiitoksia! Kaikki

teet aina täsmällisesti ja huolellisesti, (itseks.) Voiko missään maakunnassa
löytyä miellyttävämpää lapsukaista! Niin herttaista, niin sydämellistä hänen
esiintymisensä… rakastettavaa, vähintäin rakastettavaa… suloista! —
Minun täytyy palkita häntä jollakin tavalla. Kunpa nyt keksisin vaan…
(Ajattelee.) Aivan oikein: hänellä on liian huono palkka. (Maijulle.)
Kuuleppas, Maiju! Sinä olet vanha ja koeteltu palvelija.

Maiju (Syvään niiaten): Koetan olla kykyni jälkeen, herra Koulumestari.

Koulumestari: Mutta sinulla on aivan liian huono palkka.

Maiju: Ah, herra Koulumestari…!

Koulumestari: Ainoastaan kahdeksan markkaa kuukaudessa.

 Maiju: Siihen olen erittäin tyytyväinen, herra Koulumestari.

Koulumestari: Palvelijalla pitää olla — se on aina ollut minun

prinsiippini — palkka hänen töittensä jälkeen. Ja sentähden ylennänkin
sinun palkkaasi kahdella markalla kuukaudessa.

Maiju (Syvään niiaten): Miten minä voin kiittää teitä, herra

Koulumestari!

Koulumestari: No no, Maijuseni, eihän tässä nyt… tämän olet rehellisesti

ansainnut… Pääasia on vaan se, että olet tyytyväinen palveluspaikkaasi ja
isäntääsi… Se on pääasia… Niin! Tyytyväisyys on hyvä avu. On ihmisiä,
jumala paratkoon, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä. Niin!… (Katsoo
kelloansa.) Mutta nyt täytyy sinun jättää minut muutamaksi hetkiseksi
yksikseni ja mennä askareillesi, sillä minun tulee pukeutua ja eihän ole
oikein soveliasta, että…

Maiju (Hymyillen): Kyllä ymmärrän, herra Koulumestari. (Menee

niiaten.)

Koulumestari: Hän on erinomainen lapsi tuo Maiju. Muuta en taida sanoa

hänestä. Rehellinen, kuuliainen, ahkera ja ymmärtäväinen… Mitäpä
enempää voisi palvelijalta toivoa? Olipa oikein hyvä, että ymmärsin hieman
korottaa hänen kehnoa palkkaansa; se teki hänet entistä iloisemmaksi ja
toimeliaammaksi.

Jaha… mutta pukeutua täytyy. (Heittää aamunuttunsa tuolille ja alkaa

pukeutua.) On tosiaankin sangen suuri kunnia saada julkisesti esiintyä…
Sinne iltamaan tulee varmaan myös lukkarikin, tuo pienipäinen elukka, joka
aina on huutanut, ettei minun päävärkissäni muka ole kaikki ruuvit oikeilla
paikoillaan… Heh, sehän todistaa selvää hulluutta lukkarista itsestään, että
hän, joka on olevinaan täysijärkinen, sanoo minua, selväpäistä miestä,
hulluksi! Saapas nähdä mitä se urkujenpolkija tänä-iltana hoilaa, kun saa
kuulla puheeni… eiköhän venyne hänen joutsenkaulansa jotakuta tuumaa
pitemmäksi? Mokomakin vääräsääri… kuin aivastus seipään nenässä koko
mies!

Ai ai miten hemmetin kiiltäviksi se Maijun typykkä nämä saappaat on

kiillottanut! Ja entäs sitten kalvosimet ja kaulus! Kaikki välkkyy ja hohtaa
kuin ensi-lumi mustassa maassa. Erinomainen lapsi! Löytyisipä hänen
kaltaisiaan olentoja vaan useampia tässä matoisessa maailmassa! Olisipa
edes joka tuhannella isännällä yhtä ymmärtäväinen ja älykäs apulainen!
Niin ei kumminkaan, ikävä kyllä, ole laita. Palveluspiiat ja palkolliset eivät
enää tuskin rahtuakaan välitä velvollisuuksistaan, he tahtovat itse päästä
määrääjiksi ja käskijöiksi, ja sanokoonpa isäntä heille vaikkapa parikin
sanaa opastukseksi: heti on talosta rauha ijankaikkisesti kadonnut.
Surullinen, mutta ylitsepääsemätön totuus. Elämä käy perikatoansa kohti…
(Ihailee itseänsä peilistä.) Mutta niinpä olenkin minä jo saanut valmiiksi
itseni. Tämä puku sopii minulle kerrassaan mainiosti, se ei ole hullumpi, ei
totta maar olekaan! Kunpa vain varmasti tietäisin, että pappilan Katri-neiti
tulee tuonne juhlatilaisuuteen… Olisi ihme, ellei hän edes hiukkasta
minuun ihastuisi… Kaunis tyttö… Olen luullakseni rakastunut häneen… Ja
kuka voi vannoa, ettei hänkin ole rakastunut minuun! Tapahtuuhan
elämässä muutenkin niin monenkaltaisia asioita… Sitäpaitsi en minä vielä
ole liian vanha mies kauniillekaan tytölle. Enkä ole aivan rumakaan…
varsinkaan tässä puvussa… Kuka tietää, vaikka vielä kerran… (Naurahtaa.)
Onhan paljon ihmeellisempääkin sattunut… Niin, Katri-neiti, kuka tietää,
kuka tietää… (Järjestelee peilin edessä pukuaan. Tekee erilaisia liikkeitä:
kumarruksia y.m. — Maiju ilmestyy ovelle; Koulumestari ei heti huomaa
hänen tuloaan.) Maijuko siellä? Mitä sinulla on asiaa?

Maiju: Ettei herra Koulumestari nyt vaan pahastuisi, kun minä tulin
häiritsemään… Se esitelmä…
 Koulumestari: Esitelmi!

Maiju: Niin, herra Koulumestari… se esitelmä… Ettei herra

Koulumestari vaan myöhästyttäisi itseään.

Koulumestari (Vilkaisten hätäisesti kelloonsa): Mutta kellohan on vasta

neljä…

Maiju: Vasta neljä! Ja minä kun luulin…

Koulumestari: Sinä olet aivan liian huolehtivainen, Maiju. En tahdo sinua

kumminkaan sen takia moittia, sillä tiedänhän että teet kaikki hyvässä
tarkoituksessa. — Vasta neljä on kello… se käy varmasti oikein… kello
viisi alkaa iltama. Tässä on aikaa vielä yllin kyllin…

Maiju: Herra Koulumestari antaa anteeksi…

Koulumestari: No no, ei mitään anteeksi pyydettävää! — Kuuleppas,

odota vähän! — Luuletko että tuonne iltamaan tänä-iltana tulee paljon
väkeä?

Maiju: Eiköhän sitä tule… ainakin minä arvelen…

Koulumestari: Ehkä pappilan herrasväkikin tulee sinne?

Maiju: No nehän nyt kaikissa ovat mukana!

Koulumestari: Ja Katri-neiti myös!

Maiju: Kyllä kai.

Koulumestari: Jaha, Maiju luulee siis, että Katri-neitikin tulee nuiden

joukkoon?
 Maiju: Aivan varmaan hän tulee.

Koulumestari: Mitä Maiju muuten pitää Katri-neidistä? Eikö hän ole

kaikinpuolin kiltti ja hyvä tyttö?

Maiju: Eikä yhtään ylpeäkään niinkuin ne muut.

Koulumestari: Ei, ei, ylpeä ei hän ole. Kaunis on hän myöskin?

Maiju: Se nuori maisteri kuuluukin sitä par'aikaa hakkailevan.

Koulumestari: Hakkailevan? Kuinka? Sanoitko sinä että nuor' maisteri

hakkailee Katri-neitiä?

Maiju: Niinhän ne kuuluvat kylällä kertovan, ja ainahan ne muutenkin

näkyvät olevan yhdessä, niin että eikö siitä lopulta rupea valmista
tulemaan…

Koulumestari: Vai niin, (itsekseen.) Vai sillä tavallako…? (Maijulle.)

Ehkä sinä sittenkin olet erehtynyt, Maiju? Ehkä se on Helmi-neiti, jota tuo
maisteri — —

Maiju: Ei, kyllä se se nuorempi on, se Katri-neiti. Muistan ihan varmaan.

Koulumestari (Hermostuneesti): Ja sehän nyt on oikeastaan aivan sama

kumpiko se on. Mistä lieneekään päähäni pälkähtänyt ruveta kyselemään…
Aivan sama… (Äänettömyys.) No niin! (Katsoo kelloa.) Tässä onkin pian
kiireet käsissä… Mene sinä Maiju kulta taas hetkeksi askareillesi, minun
pitää hieman tarkastella tuota esitelmääni… (Itseks.) Vai nuori maisteri!
(Maijulle, joka juuri on sulkemaisillaan oven jälkeensä.) Kuuleppas! Olisi
eräs pieni asia… tuota… tuota…
 Mutta sinähän näytät hirveän alakuloiselta? Onko kukaan tehnyt sinulle
mitään pahaa?

Maiju: Eihän toki.

Koulumestari: Kaikessa tapauksessa on sinulle tapahtunut jotakin

salaperäistä… Aivanhan sinä miltei itket! Sano minulle, Maiju
typykkäiseni, mikä sinua vaivaa?

Maiju (Itsekseen): Hän on aina niin hyvä. Oi jospa hän tietäisi miten
paljon häntä rakastan, ja nyt hän on varmaankin kukaties miten hellästi
kiintynyt tuohon pappilan kaunottareen.

Koulumestari: Sinä et vastaa, Maiju?

Maiju: Ei kukaan ole minua loukannut.

Koulumestari: Onko se aivan totta myös? No niin, minä luotan sinuun,

Maiju… ethän sinä osaisikaan valehdella. — Tuota, mitä se olikaan, kun
minun piti sanoa…? (Miettii.) Tuota… Aivan oikein! Minun piti sanoa, että
jos Maiju olisi niin kiltti ja menisi hetkeksi askareilleen, niin että minä
saisin täydessä rauhassa — sinä ymmärrät — hieman tarkastella tuota
esitelmääni…

Maiju: Mutta herra Koulumestarihan käski äsken minua takaisin…?

Koulumestari: Niin juuri, tuota, se oli juuri tuo äskeinen asia, josta minä
tahdoin huomauttaa… taota…

Maiju (Itsekseen mennessään): Herra Koulumestari on tänäpänä

ihmeellisen hajamielinen.
 Koulumestari: Mikähän lienee tytölle tullut? Näytti kovin
murheelliselta… (Kävelee ja miettii.) Vai nuori maisteri! Olisikohan
asianlaita tosiaankin niin… Ehkä ovat he jo kiilloissakin? Ehkä pitävät pian
häitänsäkin? Ja minä, joka en ole hetkeksikään antanut hänen ajatuksistani
poistua! Hm!… Lienee parhainta, että koetan unhottaa koko naikkosen.
Lienee parhainta, että… (Katsoo kelloansa.) Pitää sitäpaitsi kiirehtiä. (Käy
peilin eteen.) Kyllä kai minä sitten olen täysin valmiina? Frakkini näyttää
vielä melkoisen hyvältä, vaikka ikää sillä kyllä lieneekin enemmän, kuin
monella harmaapäällä. Perintönä on se kulkenut isoisältäni, joka teetti sen
itselleen ottaessaan yhden elämän suurista askeleista: mennessään
naimisiin. Häneltä peri sen isäni, joka taas vuorostaan testamenttasi sen
minulle, pojalleen. Siis vanha on takkini, mutta melkeinpä varma olen, ettei
tarkinkaan keikarin silmä siinä mitään epämuodikasta löytävä ole. Valmis
tulen astumaan puhujalavalle, kukitetulle puhujalavalle, lausuakseni
puheeni yleisölle, joka seurahuoneen laajan salin täyttää ääriään myöten.
Tämä on tosiaankin kunniakasta, kaunista, suurta, ihanaa… Tämä päivä on
juhlien päivä. En vaihtaisi tätä tilaisuutta millinkään… (Ottaa pöydällä
olevan paperipinkan käteensä ja alkaa peilin edessä erilaisia liikkeitä tehden
juhlallisena lukea.) "Arvoisat kansalaiset! Naiset ja herrat! Me olemme
kokoontuneet tänne tänä-iltana virkistyäksemme, juhlia pitämään, eri
kulmilta olemme me tänne kokoontuneet. Me olemme tänne riemukkain
mielin ja iloisin sydämin kokoontuneet, sillä elähyttäväthän meitä
itsekutakin samat pyrkimykset, samat harrastukset, jalot harrastukset,
harrastukset kodin, kotilieden, synnyinmaan ja kansallisuutemme
turvaamiseksi. Kukapa ei tällaisista harrastuksista olisikaan elähytetyksi
tullut! Arvoisat kansalaiset! Puhun teille kuin ystävilleni konsanaan. Puhun
teille näin, koska luulen tarkkaan tietäväni mikä syvimmällä teissä liikkuu.
Eikö ole se rakkaus kansaamme kaunokaiseen, maahamme tuhatjärviseen,
maahamme ihanaan, avaraan, josta runoilija hehkuvassa laulussaan laulaa:
 "Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme, me kättä
voimme ojentaa ja vettä, rantaa osoittaa ja sanoa: kas täss' on se,
maa armas isäimme!…"

(Tavallisella äänellä puhuen.) Kyllä se tuntuu menevän. Saapas nähdä,

(pyyhkii otsaltaan äskeisen innostuksen synnyttämää hikeä) eivätkö joudu
hurmauksiin puheistani. Ja sitten se Katri-neiti — — — Ässh! Mitäpä
hänestä! — Paha vain, ettei Maiju-rukka saa kuulla esitelmääni… ehkä hän
hyvinkin mielellään' tulisi mukaan… No, mutta käyhän se kylläkin laatuun:
voinhan ostaa hänelle pääsylipun — sillä suoriudutaan siitä. Ihmeellisen
näppärä päähänpisto! (Huutaa ovelta.) Onko Maiju niin hyvä ja tulee vähän
tänne.

Maiju: (Kyöklssä.) Aivan heti. (Tulee.)

Koulumestari: Kuuleppas, Maiju, sinun varmaan myös tekisi mielesi

iltamaan?

Maiju: Ettäkö iltamaan?

Koulumestari: Mitä, etkö haluaisi?

Maiju (Naurahtaen): Mitäpä minä vanha ihminen siellä enää…

Koulumestari: Minä vain ajattelin ostaa sinulle pääsylipun, mutta ellet

sinä — —

Maiju: Herra Koulumestari on nyt aivan liian hyvä!

Koulumestari: Haluat siis tulla?

Maiju: Jos herra Koulumestari niin tahtoo…

 Koulumestari: Näytät hiukan vastenmieliseltä… enhän minä sinua
pakottamaan rupea… saat tietysti oman vapaan tahtosi mukaan tehdä…

Maiju: Niin ymmärränhän minä sen, ettei herra Koulumestari ketään

väkipakolla… Voihan siellä olla hauskaakin… ja saanhan sitten myös
kuulla herra Koulumestarin esitelmän…

Koulumestari: No no, ei siitä vielä mitään! — Se on siis päätetty.

Lyömme kättä päälle. (Lyövät kättä. Maiju niiaa syvään.) Se on siis
päätetty, ja jos, ja jos… tuota… jos tahdot, Maiju, olen hyvin onnellinen
saadessani tanssia kanssasi muutaman kierroksen valssia… tuota…

Maiju: Mutta herra Koulumestari!…

Koulumestari: Niin, niin!… Mene sitten vaan laittamaan itseäsi kuntoon,

että pääsemme lähtemään hyvissä ajoin. (Katsoo kelloansa.) Kello on nyt
puoli viisi.

Maiju: Kohta olen valmis. (Menee, herttaisimmasti hymyillen.)

Koulumestari (Jää paikallansa seisten katselemaan hänen jälkeensä):

Harvinaisen kiltti lapsi! Sanon minä sen vieläkin kerran. Olen lopun
lopultakin mielistynyt häneen. Kun oikein ajattelee ja visusti harkitsee, on
hän sittenkin aivan toista kuin pappilan Katri-neiti. Työtä tekee tyttö kuin
muurahainen, aina on hän altis ja valmis vaikeampaankin tehtävään
nurkumatta ryhtymään… Mitä enemmän häntä katselen, sitä enemmän
häneen mielistyn… ja taidanpa puhtaalla omallatunnolla sanoa senkin asian,
että vaimoa ei mistään saa mies parempaa, aviopuolisoa taitavampaa ja
kunnollisempaa ei ole itse kuninkaallakaan… sen uskallan vannoa.
Kymmenen vuotta on hän palvellut minua, tunnen hänet prikkua myöten;
(Kävelee kauan edestakaisin miettien; pitkä äänettömyys.) Hm! Se ei olisi
hullummaksi… Hm!… On ihmeellistä, etten ennemmin ole tätä seikkaa
nimeksikään huomannut ja joka päivä olemme olleet yhdessä… Hm!
Niinhän se käy usein… oikein kuumottaa poskia… Minnehän se Maiju lie
mennyt? Mitäpä jos niinkuin kautta rantain tekisi hänelle tiedoksi, koettaisi
ensin vaikka vertauksen muodossa… taitaisi olla helpompaa… (Käy pellin
eteen järjestelemään pukuaan.) Ja kun nyt kaiken lisäksi olen
juhlapuvussakin… (Kääntyy ovea kohti, luo vielä silmäyksen peiliin,
raottaa ovea ja kutsuu sitten värisevällä äänellä): Saanko minä vielä kerran
vaivata Maijua tänne.

Maiju (Kyökissä): Tulen aivan heti, herra Koulumestari. (Pieni paussi.

Koulumestari kävelee edestakaisin merkillinen hymyily huulillaan. Hetken
kuluttua tulee Maiju.)

Koulumestari: Niin, asia on nyt sillä tavalla… Ehkä Maiju on hyvä ja

tulee istumaan…

Maiju: Herra Koulumestarilla on sitten varmaan hyvin tärkeää

kerrottavaa?

Koulumestari: Tavallaan on se hyvin tärkeää… kuinka sen kukin ottaa.

Tapahtuuhan usein, että vakavimmistakin asioista lasketaan kevyttä pilaa…
välinpitämättömät ihmiset tietystikin tällä lailla tekevät. Mutta kerranpa
saavat he kumminkin vastata töistään.

No niin. Istukaamme tänne, (istuvat arasti kumpikin. Tuskallinen

äänettömyys.) Tämä on vertaus, Maiju. Tiedätkö sinä mikä on vertaus?

Maiju: Kyllä minä tiedän, herra Koulumestari. Olen oppinut sen kirjoista.

Koulumestari: Aivan oikein: Raamatussa esimerkiksi puhutaan paljon

vertauksista. Minullakin on nyt vertaus, Maiju. Katsohan: oli kerran kaksi
ihmistä — näin alkavat vertaukset —, mutta nämä ihmiset eivät olleet
kaikessa toistensa kaltaisia, sillä olipa toinen heistä mies ja toinen heistä oli
vaimo. En tarkoita suinkaan Aatamia enkä Eevaa. Ihmiset, joista kerron,
eivät asuneet paratiisissa, vaan asuivat he eräässä maalaiskylässä lähellä
kaupunkia… siis aivan niinkuin me, Maiju, täällä.

Maiju: Aivan niinkuin me täällä, herra Koulumestari.

Koulumestari: Ja se ihminen, joka mies oli, halusi armaakseen ja

omakseen sen ihmisen, joka oli vaimoksi luotu, sillä hyvä ja siviä oli tämä
vaimonpuolinen ihminen eikä hänestä yhtäkään pahuutta eikä saastaa
löytynyt…

Maiju: Mutta tämähän on perin ihmeellistä, herra Koulumestari!

Koulumestari: No no, tavallista tämä on, ehkäpä liiankin tavallista. —

Mutta se mies ei tietänyt, rakastiko häntä se vaimonpuolinen ihminen.

Maiju: Eikö hän sitten uskaltanut kysyä sitä koskaan?

Koulumestari: Mutta nyt tapahtuu käänne vertauksessa. Ajatteleppas,

kiltti Maijuseni — voithan sinä ainakin ajatella tällä tavalla! —, että minä
olisin tuo mies… niin, että olisin tuo mies ja sinä tuo vaimo…

Maiju: Voi voi teitä kumminkin, herra Koulumestari!…

Koulumestari: Ja kun sitten kysyisin sinulta tuon kysymyksen, minkä

vastauksen antaisit sinä? (Pekkola tulee kiireesti.)

Pekkola: Herra Koulumestari, teidän esitelmänne…

Koulumestari (Hypähtää äkisti ylös): Minun esitelmäni? (Vilkasee

kelloonsa.) Ei liene enää aivan pitkiä aikoja — —

Pekkola: Luulen että olette nukkunut, herraseni…

 Koulumestari: Nukkunut? Kuinka? Mitä te oikeastaan tarkoitatte?
(Vilkasee uudelleen hermostuneena kelloonsa.) Tai käykö kelloni
mahdollisesti jäljessä…? Pyydän teitä nöyrimmästi, että selitätte mistä on
kysymys. Kellohan on vasta neljännestä vailla viisi… ja viideltä se alkaa se
iltama… Nukkunut?

Pekkola: Minä sanon teille yhden asian. Juhlan ohjelma on aikoja mennyt
menojaan. Kello löi äsken puoli yhdeksän.

Maiju (itsekseen): Puoli yhdeksän!!

Koulumestari: Mutta…? Hyvä jumala! Puoli yhdeksän! Sehän on

suorastaan — — Minä olen siis my-my-my-myöhästynyt! Minä olen siis —
— Onhan tämä aivan hulluutta!… Minun esitelmäni…

Pekkola: Herraseni, tämä on anteeksi antamatonta: lupautua eikä täyttää

lupaustaan. Älkää lupautuko silloin, kun ette luule kykenevänne. Hyvästi!
(Menee.)

Koulumestari: Kykeneväni! Hyvä jumala! Tämä voi tehdä hulluksi!

Tämä vie järjen päästä! Mitä sanovat kyläIäiset, mitä sanoo lukkari! Odotin
paljon tästä tilaisuudesta… tämä olisi ollut ensimäinen suuri hetki minun
elämässäni… Nyt on kaikki mennyttä… Minä onneton, minä onneton!
(Vaipuu väsyneenä sohvalle.)

Maiju (Kyyneleet silmissä): Mutta, herra Koulumestari, eiköhän tästä

sentään jollakin lailla — —

Koulumestari: Vaiti! Tämä on kaikki sinun tähtesi, Maiju. Tämä on sinun

työtäsi. Iloitse siitä! Älä kumminkaan koskaan luule, että minä sinua
rupeisin rakastelemaan!
 Maiju (Itkien ääneensä): Se olikin siis vain valhetta, herra
Koulumestari… Se olikin siis vain… Ja minä kun pidin teistä niin paljon…

(Esirippu.)
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN PÄIVÄ;
HERRA KOULUMESTARI ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will be
renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law
means that no one owns a United States copyright in these works, so the
Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States
without permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a
registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook,
except by following the terms of the trademark license, including paying
royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge
anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg
eBooks may be modified and printed and given away—you may do
practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by
U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license,
especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS

WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any
other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you
agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License
available with this file or online at www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic
work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all
the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright)
agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement,
you must cease using and return or destroy all copies of Project
Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for
obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and
you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may
obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set
forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on
or associated in any way with an electronic work by people who agree to be
bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can
do with most Project Gutenberg™ electronic works even without
complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below.
There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic
works if you follow the terms of this agreement and help preserve free
future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E
below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation”
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an individual
work is unprotected by copyright law in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works
based on the work as long as all references to Project Gutenberg are
removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely sharing
Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement
for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You
can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in
the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a
constant state of change. If you are outside the United States, check the
laws of your country in addition to the terms of this agreement before
downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating
derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™
work. The Foundation makes no representations concerning the copyright
status of any work in any country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the
phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project
Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied
or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
 will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from

texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice
indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the
work can be copied and distributed to anyone in the United States without
paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a
work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on
the work, you must comply either with the requirements of paragraphs
1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with
the permission of the copyright holder, your use and distribution must
comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms
imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the
Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of
the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this work or
any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without prominently
displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or
immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than
“Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on
the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at
no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of
exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work
in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format
must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph
1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing,
copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply
with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to
or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the
use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you
already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the
owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to
donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days
following each date on which you prepare (or are legally required to
prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly
marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information about
donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does
not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You
must require such a user to return or destroy all copies of the works
possessed in a physical medium and discontinue all use of and all
access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set forth in
this agreement, you must obtain permission in writing from the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project
Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3
below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works
not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and
the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as,
but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription
errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that
damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except
for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to
you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE
THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT
EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE
THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY
DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE
TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL,
PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE
NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you
discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you
can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with the
defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund.
If you received the work electronically, the person or entity providing it to
you may choose to give you a second opportunity to receive the work
electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you
may demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in
paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING
BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR
FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or
the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or
limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable
to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum
disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity
or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that
arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause
to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b)
alteration, modification, or additions or deletions to any Project
Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic
works in formats readable by the widest variety of computers including
obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the
efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of
life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance
they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring
that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for
generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation was created to provide a secure and permanent future for
Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and
donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information
page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)
(3) educational corporation organized under the laws of the state of
Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service.
The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541.
Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax
deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s
laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date
contact information can be found at the Foundation’s website and official
page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of increasing the
number of public domain and licensed works that can be freely distributed
in machine-readable form accessible by the widest array of equipment
including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are
particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United States.
Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort,
much paperwork and many fees to meet and keep up with these
requirements. We do not solicit donations in locations where we have not
received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or
determine the status of compliance for any particular state visit
www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we have
not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against
accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us
with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any
statements concerning tax treatment of donations received from outside the
United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods
and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including
checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit:
www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic
works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™
concept of a library of electronic works that could be freely shared with
anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™
eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions,
all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a
copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in
compliance with any particular paper edition.
Most people start at our website which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™, including
how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to
our email newsletter to hear about new eBooks.