Communication in Nursing 9th Edition

(eBook PDF)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/communication-in-nursing-9th-edition-ebook-pdf/
CONTRIBUTORS
Kim Curry, PhD, APRN
Editor-in-Chief
Journal of the American Association
of Nurse Practitioners
Clinical Associate Professor
The University of Florida College of
Nursing
Gainesville, Florida
Kathleen Hribar, MSN, RN-BC
Evaluation Faculty
Western Governors University
College of Health Professions
Salt Lake City, Utah
Lyndel F. Walker, MSN, RN
Nursing Instructor
Hesston College
Hesston, Kansas
vi
Ancillary Writers Lyndel F. Walker, MSN, RN
Nursing Instructor
Cindy Woodall Carter, MSN, BSN,
Hesston College
RN, IBCLC, RLC, CCAP
Hesston, Kansas
Nursing Affiliate Faculty
PowerPoint Presentations
Colorado Christian University
Lakewood, Colorado
Indiana Wesleyan University
Adjunct Nursing Faculty
Marion, Indiana
Test Banks
Robyn C. Leo, MS, RN
Associate Professor
Lillian R. Goodman Department
of Nursing
Worcester State University
Worcester, Massachusetts
Case Studies
 REVIEWERS
Catherine Aquino-Russell, RN, BScN, MN, PhD Amanda Kirkham, RN, BScN, MA
Professor of Nursing Program Coordinator
Faculty of Nursing, Moncton Campus Northern Collaborative Baccalaureate in Nursing
University of New Brunswick Northwest Community College
Moncton, New Brunswick, Canada Terrace, British Columbia, Canada

Seanna Chesney-Chauvet, RN, BSc.N, MN

Faculty Lecturer, Faculty of Nursing, University of Alberta
Nursing
University of Alberta
Edmonton, Alberta, Canada

vii
PREFACE
For more than 20 years, communication has been identified
as a major factor in healthcare quality and safety. In fact,
communication continues to be cited as a contributing fac-
tor in 70% of healthcare mistakes (Institute of Medicine
[IOM], 2003; Kohn et al., 2000). Many initiatives across
all healthcare settings are seeking to improve the way
healthcare professionals communicate and interact within
interprofessional teams. Maintaining quality and safe care
depends on clear, concise, and accurate communication
of observations, assessments, patient data, and instructions.
Nurses have roles and responsibilities in direct care; there-
fore they spend more time with patients than do other
members of the healthcare team. Nurses are accountable
for accurate assessment and observations to identify patient
and family needs. Nurses must communicate this crucial
information to other team members to enable team mem-
bers to make best practice decisions.
The ninth edition of this basic resource continues to
offer learning strategies to prepare nurses to develop essen-
tial communication skills so that nurses are fully participat-
ing members of the healthcare team. The focus on
communication prepares nurses to coordinate care and
use their voices to contribute to care planning. This book
helps address the multiple types of situations in which
nurses need to develop communication skills. Each chapter
includes multiple types of learning exercises, and selected
chapters offer opportunities to develop the quality and
safety competencies now integrated into all nursing stan-
dards. All nurses are expected to achieve the six competen-
cies developed in the Quality and Safety Education for
Nurses (QSEN) national project: patient-centered care,
teamwork and collaboration, evidence-based practice, qual-
ity improvement, safety, and informatics (Cronenwett et al.,
2007). These competencies derive from the 2003 IOM road
map for dramatic changes in how health professionals are
educated if we are to achieve 21st-century goals for improv-
ing quality and safety. The IOM (2003) framework stated
that all health professionals should be educated to collabo-
rate in interprofessional teams to deliver patient-centered
care based on the most current evidence-based practice
guidelines and monitored for quality improvement. Each
competency was described by the QSEN project (www.
qsen.org) with the knowledge, skills, and attitudes (KSAs)
for nurses to provide specific guidance in implementing
into their nursing education and practice.
The goal of the QSEN competencies is to transform
nursing by integrating the KSAs for these six competencies
viii
into nursing, which also includes application into clinical
learning experiences. Cronenwett et al. (2007) described
each competency and the KSAs that prelicensure nurses
should master (www.qsen.org).
Patient-centered care recognizes and respects the
patient’s family as full team members and includes them
as partners in providing compassionate and coordinated
care guided by the patient’s preferences, values, and needs.
Understanding unique aspects of the patient’s cultural
background is important in planning care; assessing pain
management with ethical considerations; and communicat-
ing plans of care and outcomes with honesty, accurateness,
and timeliness.
Teamwork and collaboration are critical to quality and
safe care by effectively working within nursing and across
other disciplines using open communication, mutual
respect, and shared decision-making. Team members must
recognize the scope of practice for each discipline and rec-
ognize authority gradients that guide the hierarchy in mak-
ing decisions. Transparent communication is important
with all team members, including that with patients and
their families.
Care consistent with the most current evidence base
requires skills in informatics to complete data-based
searches and evaluate the evidence for applicability, yet rec-
ognize when to make decisions that may be different from
the standard of care to acknowledge patient and family
values and beliefs. Inquiry, or asking questions, should
form the foundation for practice; nurses who ask questions
about what they do, why they do it in a particular way, and
what other ways to consider are in fact applying critical rea-
soning, clinical judgment, and reflective practice to con-
stantly advance their expertise.
Quality improvement (QI) is the process by which out-
comes of care are monitored. Data are collected on standard
measures such as patient falls, hospital-acquired infection,
and other aspects of care managed by nurses. The data are
then compared or benchmarked against data from other
departments or institutions to be able to identify gaps in
performance or where there is a need to improve quality
and safety outcomes.
Healthcare has adapted safety science from other indus-
tries to bring a system focus on ways to minimize risk to
patients and providers by examining system effectiveness
as well as individual performance. New attitudes toward
errors mean that errors are reported as always, but with
the intent of learning from them through a systematic

review, often using root cause analysis. By tracing the path-
way of an incident, we can learn where in the process dif-
ferent choices could have led to a different outcome.
One example is misconnecting tubes for the multiple ports
a single patient may have, such as when the wrong tube
is connected to the wrong device (e.g., the nasogastric
tube connected to the IV bag). By collecting data about
this error, nurses can learn ways to manage the multiple
tubes that prevent the mistake from happening by all
providers.
Informatics skills can help nurses achieve the goals of
these competencies by seeking information from multiple
sources, using decision support tools, managing data for
quality improvement, reporting errors, and documenting
care in the electronic health record. Nurses should further
be involved in the design of the informatics systems used in
their facilities to ensure they address nursing issues as well
as respect patient privacy and preferences. Informatics also
has a role in monitoring applications for safety alerts to
warn nurses of changes in patient condition, medication
and fluid administration, or other safety parameters.
Developing these competencies enables nurses to apply
principles from new safety science. Organizational philos-
ophy based on safety culture includes processes for care-
givers to identify and report errors that are then analyzed
for each stage of decision making; identifying steps that
can be redesigned to prevent future errors is an essential
aspect of communication with the patient and family to
ensure improvements in care. Each competency helps
nurses develop skills that form the foundation for commu-
nication that can improve safety.
PREFACE ix
In summary, communication is the critical skill in deliv-
ering the complex care required by patients in the 21st cen-
tury. Coordinating across disciplines such as physicians,
pharmacists, and others involved in a patient’s care requires
that nurses develop high-level communication skills.
Nurses then will be able to both lead and participate in
briefings (planning), huddles (problem-solving), and
debriefings (process improvement). The exercises in this
book can help develop the emotional intelligence required
to have the self-awareness, self-monitoring, and self-
management to be an effective team member. Communica-
tion really can be the difference in healthcare outcomes;
accurate, timely, and effective communication can reduce
patient suffering and improve teamwork that in turn
improves the working environment for nurses.
Gwen Sherwood, PhD, RN, FAAN, Co-Investigator,
Quality and Safety Education for Nurses project
University of North Carolina at Chapel Hill,
North Carolina
REFERENCES
Cronenwett, L., Sherwood, G., Barnsteiner, J., Disch, J., Johnson, J.,
Mitchell, P., & Warren, J. (2007). Quality and safety education
for nurses. Nursing Outlook, 55(3), 122–131.
Institute of Medicine. (2003). Health professions education: A
bridge to quality. Washington, D.C.: National Academies Press.
Kohn, L., Corigan, J., & Donaldson, M. (Eds.), (2000). To err is
human: Building a safer health system. Washington, D.C.:
Committee on Quality of Health Care in America, Institute of
Medicine, National Academies Press.
ACKNOWLEDGEMENTS
Thank you to Yvonne Alexopoulos, Senior Content Strategist; Lisa Newton, Senior Content Develop-
ment Manager; and to our contributors. It takes a dedicated team to bring a revision to life.
A special thank you to Dr Catherine Aquino-Russell, one of our reviewers, who shared resources
and dialogue about presence from her life, her work, and her research. It was a privilege to be invited to
her class via video conference to bear witness to her own students’ “Moments of Connection.”

x

And so we begin our ninth edition…from the miracle of
birth to the mystery of death, the gift of nursing is the inti-
mate journey we take with the client and family. Finely
tuned communication skills are essential as nurses live their
own life stories and bear witness to the stories of those they
serve. Nurses practice assertive communication for this
journey. Nurses provide education that helps clients change
lifelong habits. Nurses communicate with people under
stress, such as clients, family, and colleagues. Nurses deal
with anger and depression, with dementia and psychosis,
and with joy and despair. Nurses serve as client advocates
and as parts of interdisciplinary teams whose members may
have different ideas about priorities for care. Nurses return
to school to specialize, write grants for research proposals,
and become entrepreneurs. Nurses become administrators,
leaders, case managers, infection control specialists, quality
experts, and educators. Nurses blend their understanding of
healthcare and technology to offer the skill of nursing infor-
matics. Nurses combine their mission of faith and health-
caring in parish nursing. Nurses move into industry to
work in occupational health and into schools and commu-
nities to improve the health of large populations and com-
munities. Nurses create new positions in which their voices
can affect healthcare quality. Nurses cross international
boundaries to share knowledge needed to promote world-
wide health. Nurses must be assertive to ask the right ques-
tions and make their voices heard. Nurses must be assertive
to communicate their own needs and be prepared to assert
themselves to ensure balance in their own lives. Without
such balance, the high-stress environment may diminish
nurses’ effectiveness.
Despite the complexity of technology and the multiple
demands on nurses’ time, the intimate moments of connec-
tion can make all the difference in the quality of care and
meaning for the client and the nurse. As you refine commu-
nication skills and build confidence, with time you can
move from novice to expert. Nurses honor, with humility,
the differences in clients. As you learn and grow in your
ability to trust your intuition, be open to what Martin
Buber, a Jewish theologian, called the I–Thou relation-
ship—the sacred moment of connection. You can make a
difference in the lives of others even in short spaces of time,
in a smile, in rearranging a pillow, in asking, “What’s this
like for you?”
Notice the cover art on this ninth edition— it is a circu-
lar design, a mandala. I created this watercolor painting,
titled Embrace Joy, to celebrate the recovery of a patient.
INTRODUCTION
Coping with several chronic illnesses for many years, and
being critically ill in this hospitalization, she claimed
“joy” as her goal in life. Using several photography apps,
I turned the art into a mandala to represent the nurse
and client relationship in seeking wholeness. The words
express qualities/behaviors of the nurse that support the
nurse as cocreator of the healing environment along with
the client, family, and friends.
The mandala, a Sanskrit word meaning “sacred circle,”
is a symbol for wholeness. Buddhist monks create intricate
mandalas of sand with prayers of healing intention. On
completion, they are released in the wind to send forth their
prayers. Carl Jung, a Swiss psychoanalyst, borrowed from
this tradition, finding that patients who created mandalas,
art within a circle, gained self-awareness and insight. He
suggested that when we make art within a circle, it is as
if we are addressing our whole self, our whole world
(Marshall, 2003). Western therapists Kellog (2002) and
Cornell (1994) used mandalas as therapeutic tools. Man-
dalas create a symbol of where we are at this moment.
Holistic nursing teaches us that each of us is whole in each
single moment, not needing to be fixed, but at the right
place and time for our personal journey, and that we make
meaning from even the illness experience. The nurse uses
self as an instrument of healing to support the client’s jour-
ney. The nurse is called to the healing encounter, drawn by
compassion to the vulnerability and/or suffering of another
(Enzman Hines et al., 2015). The words in the circle are
examples of expressive writing, an expressive arts modality
for self-care for nurses and clients. These words reflect
meaning making and legacy in my nursing journey.
Note: In this text, we usually use the word client rather
than patient to emphasize the nature of the service that we
render and to honor that people are whole persons, body,
mind, and spirit, whose role at this time may be that of
“patient,” which is one role of many in life.
Look at the cover, reflect on the words, and consider
words you would add to the circle. Other expressive arts
invitations can support your practice (Riley, 2012).
Remember, we embellish our nursing practice with who
we are. A nurse who sings might sing to a comatose client
or initiate a playful song when colleagues are stressed. A
nurse who gardens might bring flowers to work. A nurse
who cooks might bring a comfort food so staff can break
bread together in a time of crisis. What gifts do you bring?
Watch for “Moments of Connection,” a place in which
seasoned nurses and students share their stories of making
xi
xii INTRODUCTION
a difference in moments during which they were mindful
and communicating with warmth and compassion—truly
present.
The text is organized to support communication in
nursing as a journey. “Active Learning,” a feature to pro-
mote active goal-directed reading, begins each chapter. I
have my students answer these questions in weekly
response papers to support their application of what they
are reading.
We continue to emphasize the importance of assertive
communication to promote quality and safe care for clients.
QSEN exercises support this process. The QSEN competen-
cies are explained in the preface by Gwen Sherwood, PhD,
RN, FAAN, Co-Investigator, Quality and Safety Education
for Nurses Project.
WHAT’S NEW?
Throughout the text, we weave the concept of mindfulness
for the nurse to be fully present for clients and colleagues.
Interprofessional communication is stressed as we work
together to provide safe and compassionate care. We have
added a chapter to introduce tools for self-assessment,
which are accessible online. Chapter 3 is titled “Starting
with YOU: Understanding Yourself to Build a Foundation
for Learning about Communication.” Taking the time to
identify your strengths, understand the importance of emo-
tional intelligence, and examine your conflict management
style will help you build communication skills for your
work with clients and in interprofessional teams.
Chapter 23 has been revised to become “Navigating the
Expanding World of Digital Communication” to support
your assertive, responsible use of a wide variety of tools
of electronic communication.
Additional creative expression exercises have been
added to give you alternative ways to grow in your own
self-awareness to build your communication skills. These
may include reflective writing, art making, poem making,
cinemeducation, and medical theater.
Carper (1978) identified four patterns of knowing in
nursing: empirical, personal, ethical, and esthetic. Esthetic
knowing refers to the “art” of nursing; that is, the intangible
quality that incorporates parts of the mind, the soul, and the
imagination, as identified by Florence Nightingale
(Nightingale, 1852; Stockhausen, 2006). When nurses deal
with not knowing, or the uncertainty in some situations,
creativity can be a valuable force in coping. I teach a course
titled Expressive Arts in Healing: Health Promotion
through the Arts in the department of nursing at the Uni-
versity of Tampa. By semester’s end, students understand
that the discomfort they feel as they try out art materials,
still the voice of their inner critic, and explore their own
emotions through art is valuable and parallels the “not
knowing” inherent in the practice of nursing. Students
introduce the expressive arts to clients with poetry, simple
collage, and mandala designs to color for relaxation. They
report that these brief interventions help them learn more
about their clients. Students use these processes for their
own stress relief and self-discovery through a creative
expression journal they keep all semester.
WHAT’S IMPORTANT?
To deepen your work in building communication skills
through better understanding of yourself and your practice,
begin a reflective journal. Some of the chapter exercises will
refer to creating a reflective journal entry. Problem-solving
can be improved with reflection of experience over time.
When you finish your course of study of communication,
reviewing your journal will help you see how far you have
come and give new insights for what’s next in your
nursing career.
Chapters on humor and spirituality help add perspective
and support the practice of holistic nursing. Pay attention
to the “Wit and Wisdom” sections and the proverbs and
quotations at the beginning of each chapter, which add per-
spective to and involvement with the content. These added
features help prevent the “where was I?” thoughts that come
when your mind drifts with heavy reading assignments and
multiple life commitments.
Honor the sacred nature of your work. Take time each
day to connect with your own purpose in your work and set
goals for your caring each day. Think of a single word or
phrase that reflects your intention, and let it support you
through the day.
Remember:
Take time for your own spiritual practice.
Honor your own body-mind-spirit connection with
self-care.
You cannot give what you do not have.
Take your work seriously but yourself lightly.
To be distracted from the person in front of you is to be
otherwise attracted...and at this moment in time,
nothing is more important than this person.
Author’s note: As you continue your career in nursing,
be open to unusual paths to meet new goals and use your
strengths to bring your authentic self to clients. I have been
curious about the therapeutic value of art since 1968, when I
completed my psychiatric nursing affiliation at St. Eliza-
beth’s Hospital in Washington, D.C. This passion was
rekindled as I offered expressive arts workshops to nurses.
I worked with clients in private homes, hospice houses,
nursing homes, and hospital rooms to facilitate art

processes. These expressive arts invitations provide an
opportunity to explore emotions and encourage conversa-
tion and reflection about the experience of end of life and
illness. They add a bit of whimsy and fun at a difficult time,
and clients report that they provide distraction from pain.
Julia Balzer Riley, RN, MN, AHN-BC
Registered Expressive Arts Consultant and Educator (REACE)
REFERENCES
Carper, B. (1978). Fundamental patterns of knowing in nursing.
Advances in Nursing Science, 1(1), 13.
Cornell, J. (1994). Mandala: Luminous symbols for healing.
Wheaton, IL: Quest Books.
INTRODUCTION xiii
Enzman Hines, M. E., Wardell, D. W., Engebretson, J.,
Zahourek, R., & Smith, M. C. (2015). Holistic nurses’ stories
of healing another. Journal of Holistic Nursing, 33(1), 27–45.
Kellog, J. (2002). Mandala: Path of beauty. Belleair, FL: Associa-
tion of Teachers of Mandala Assessment.
Marshall, M. C. (2003). Creative learning: The mandala as
teaching exercise. Journal of Nursing Education, 42(11), 517.
Nightingale, F. (1852). Nightingale notes on nursing. New York,
NY: Churchill Livingstone (Reprinted 1980.).
Riley, J. B. (2012). Art in small spaces: Art at the bedside. Ellenton,
FL: CSP. (Reprinted in 2012; this is an expressive arts
guidebook for self-discovery and healing. For more
information email julia@constantsource.com.).
Stockhausen, L. (2006). Metier artistry: Revealing reflection-in-
action in everyday practice. Nurse Education Today, 26(1), 54.
FRAMEWORK

Part I: Packing Your Bags for the Journey of Caring, Assertive, Responsible Communication
Chapter
1. Responsible, Assertive, Caring Communication
in Nursing
2. The Client–Nurse Relationship: A Helping
Relationship
3. Starting with YOU: Understanding Yourself
to Build a Foundation for Learning about
Communication
4. Solving Problems Together
5. Understanding Each Other: Communication
and Culture
Will Help You
Appreciate the significance of responsible, assertive, caring
communication as fundamental approaches in nursing
Develop a communication approach that has the interests of
your clients at heart
Assess your own strengths, emotional intelligence,
and conflict management style for therapeutic use of self in
nursing
Collaborate and validate with your clients at each phase of the
nursing process
Understand others and recognize the need to incorporate
differences in culture, gender, and age in nursing interventions

Part II: Honoring Your Fellow Travelers Along the Journey

Chapter Will Help You
6. Demonstrating Warmth Demonstrate to your clients in concrete ways that you are
concerned about and interested in them
7. Showing Respect Show your clients you consider them to be worthwhile and
important
8. Being Genuine Say what you think and feel so that your clients receive honest
communication from you
9. Being Empathetic Convince your clients and colleagues that you understand their
feelings
10. Using Self-Disclosure Relate your own feelings and experiences in a helpful way
11. Being Specific Be clear and to the point so that others understand your
meaning
12. Asking Questions Streamline your interviewing techniques so that your clients
understand what information you are seeking and why
you are seeking it
13. Expressing Opinions Know when it is appropriate to state your views to your
clients
14. Using Humor Use humor to build relationships with clients and
colleagues
15. Embracing the Spiritual Journey of Healthcaring: Explore the spiritual connection in nursing practice
Meaning Making

xiv
 FRAMEWORK xv

Part III: Developing Road-Worthy Practicesa Along the Journey

Chapter
16. Requesting Support
17. Overcoming Evaluation Anxiety
18. Working with Feedback
19. Using Relaxation Techniques to Become
More Mindful
20. Incorporating Imagery in Professional Practice
and Self-Care
21. Incorporating Positive Self-Talk
22. Learning to Work Together in Groups
23. Navigating the Expanding World of Digital
Communication
Will Help You
Seek the support you need from your colleagues to deliver excellent
care to clients
Use a rational approach to feel more confident in nursing situations
that make your feel anxious
Be open to feedback from clients and colleagues about your
performance as a helper, and provide feedback to others in an
assertive way
Learn techniques for relieving tension and promoting the relaxation
response so that you can remain calm in stressful interpersonal
encounters
Rehearse privately so that you can communicate effectively in real
situations
Keep your internal dialogue supportive so that you can communicate
with confidence
Understand the dynamics of communication in groups
Build digital communication skills and resources to enrich
your work

Part IV: Embracing the Transformative Process of the Journey

Chapter Will Help You
24. Learning Confrontation Skills Invite your clients and colleagues to examine how their behavior is
affecting others
25. Refusing Unreasonable Requests Say no assertively to unreasonable requests from clients and
colleagues
26. Communicating Assertively and Responsibly Reverse your negative reactions to distressed behavior so that you
with Distressed Clients and Colleagues can relate compassionately with clients and colleagues
27. Communicating Assertively and Responsibly Overcome your reluctance to deal with aggression so that you can
with “Difficult” Clients and Colleagues relate to aggressive clients and colleagues in useful ways
28. Managing Team Conflict Assertively and Use a systematic problem-solving approach to deal effectively with
Responsibly conflict between colleagues
29. Communicating at the End of Life Reflect on the gifts and challenges of communicating with clients near
the end of life and with their families
30. Continuing the Commitment to the Journey Consider the commitments necessary to grow and embrace change
in your professional and personal life
a
Cousineau, P., & Brussat, M. A. Transformative travel: The art of finding meaning on the road. <https://www.spiritualityandpractice.
com/ecourses/course/view/175/transformative-travel> E-course, June 2–27, 2014.
CONTENTS
PART I Packing Your Bags for the Journey of PART III Developing Road-Worthy Practices
Caring, Assertive, Responsible Along the Journey
Communication
16 Requesting Support, 163
1 Responsible, Assertive, Caring Communication in 17 Overcoming Evaluation Anxiety, 175
Nursing, 3 18 Working with Feedback, 184
2 The Client–Nurse Relationship: A Helping 19 Using Relaxation Techniques to Become
Relationship, 17 More Mindful, 191
3 Starting with YOU: Understanding Yourself to 20 Incorporating Imagery in Professional Practice
Build a Foundation for Learning about and Self-Care, 202
Communication, 32 21 Incorporating Positive Self-Talk, 211
4 Solving Problems Together, 41 22 Learning to Work Together in Groups, 220
5 Understanding Each Other: Communication and 23 Navigating the Expanding World of Digital
Culture, 52 Communication, 229

PART II Honoring Your Fellow Travelers PART IV Embracing the Transformative

Along the Journey Process of the Journey
6 Demonstrating Warmth, 69 24 Learning Confrontation Skills, 247
7 Showing Respect, 77 25 Refusing Unreasonable Requests, 254
8 Being Genuine, 85 26 Communicating Assertively and Responsibly
9 Being Empathetic, 92 with Distressed Clients and Colleagues, 261
10 Using Self-Disclosure, 107 27 Communicating Assertively and Responsibly with
11 Being Specific, 115 “Difficult” Clients and Colleagues, 274
12 Asking Questions, 122 28 Managing Team Conflict Assertively and
13 Expressing Opinions, 131 Responsibly, 294
14 Using Humor, 137 29 Communicating at the End of Life, 306
15 Embracing the Spiritual Journey of Healthcaring: 30 Continuing the Commitment to the Journey, 314
Meaning Making, 147
Index, 324

xvi
 PART I
Packing Your Bags for the
Journey of Caring,
Assertive, Responsible
Communication

1
This page intentionally left blank
 1
Responsible, Assertive, Caring
Communication in Nursing

“Communication is the heart of nursing…your ability to use your growing

knowledge and yourself as an instrument of care and caring and compassion.”
JoEllen Goertz Koerner (2010)

OBJECTIVES
1. Identify the functions of interpersonal communication
in nursing
2. Distinguish between assertive, nonassertive, and
aggressive communication
3. Identify a three-step process to build assertiveness skills
4. Identify assertive rights
5. Identify irrational beliefs that impede assertive
communication
6. Explain the describe, express, specify, consequences
(DESC) script for developing an assertive response
7. Identify three types of assertions
8. Identify three essential criteria for presenting an
assertive response
9. Describe the behavior of an assertive nurse
10. List the advantages of assertive communication
11. Describe responsible communication in nursing
12. Discuss the role of caring in nursing
13. Participate in exercises to build skills in responsible,
assertive, caring communication

Why should you study and practice communication?
Reflect on your own answers to this question as you read
this opening chapter. This I believe:
• Communication is a lifelong journey.
• You can make a difference in patients’ lives by practicing
caring, assertive, responsible communication.
• As you grow in comfort with assertive skills, you will
build positive relationships in your professional and
personal life.
• You support each other’s rights for ethical, competent,
caring practice as you have the courage to grow your
own assertive communication skills.
• You make a difference even in short moments of con-
nection and that you always have enough time as you
learn how to be fully present.
• This text will support your own life journey of meaning
making in your work.
Nursing students can make use of this book as they
begin their professional journey. Practicing nurses will also
find this work useful as they come to understand clear com-
munication as an essential ingredient for success in a
changing healthcare climate. Clear, assertive communica-
tion is essential for interprofessional communication for
patient safety (Omura et al., 2017). If you have not read this
book’s introduction, do so now! It is an important practice
when reading a text to learn the intention of the book, to
pose questions to yourself as you read, to help fit what
you read into your experience, to retain content, and to
be an adult learner. This will help grow your own skills
for health caring.

3
4 PART I Packing Your Bags for the Journey of Caring, Assertive, Responsible Communication
ACTIVE LEARNING
Packing Your Bags for the Journey: Responsible,
Assertive, Caring Communication in Nursing
We know that reading comprehension is improved when
the reader is actively asking and answering questions
while reading. To build your communication skills,
answer the questions in this section in each chapter.
Think about how you will write your answers as you read
each chapter.
What?…
Write one thing you learned from this chapter.
So what?…
How will this affect your nursing practice?
Now what?…
How will you implement this new knowledge or skill?
Think about it…
Next, you need to understand the meaning of four
important concepts introduced in the opening sentence:
communication, assertiveness, responsibility, and caring.
These concepts are significant because they form the
framework of this textbook.
THE MEANING OF INTERPERSONAL
COMMUNICATION
Communication involves the reciprocal process in which
messages are sent and received between two or more peo-
ple. This book focuses on the communication exchange
among you, the nurse, and your clients and colleagues.
Communication can either facilitate the development of a
therapeutic relationship or create barriers (Stuart, 2012).
A Canadian study of interprofessional communication
identified nurses’ “embedded-in-care” communication
and suggested that it be “recognized, supported and
encouraged” as important in decision-making in acute
medical units (Strachan et al., 2018).
In general, there are two parts of face-to-face communi-
cation: the verbal expression of the sender’s thoughts and
feelings and the nonverbal expression. Verbally, cognitive
and affective messages are sent through words, voice inflec-
tion, and rate of speech, and nonverbally, messages are con-
veyed by eye movements, facial expressions, and body
language. Communication by telephone or other electronic
media loses the effect of gestures and other nonverbal com-
munication. Powerful nonverbal messages can stand alone,
such as a suspicious glance, for example, or a warm smile or
eyes widened with fear.
Senders determine what message they want to transmit
to the receiver and encode their thoughts and feelings into
words and gestures. Senders’ messages are transmitted to
the receiver through sound, sight, touch, and, occasionally,
smell and taste.
Receivers of the messages have to decode the verbal and
nonverbal transmission to make sense of the thoughts and
feelings communicated by senders. After decoding the
senders’ words, speech patterns, and facial and body move-
ments, the receivers encode return messages, either verbally
through words or nonverbally through gestures.
In an interaction between two people (e.g., a nurse and a
client), each person is both a sender and a receiver, and each
person alternates between these two roles. When senders
are speaking, they also are receiving messages from the per-
son who is listening. Listeners not only are receiving
speakers’ messages, but they are also simultaneously send-
ing messages. Fig. 1.1 illustrates this reciprocal nature of the
communication process.
At any point in an interpersonal communication, verbal
and nonverbal messages about thoughts and feelings are
sent and received. With little prompting, you know that
the complex process of interpersonal communication is
influenced by many variables that affect how messages
are sent and received. Take a few minutes to think of the
variety of factors that can affect the exchange of messages
between people. Add your own ideas to those in the follow-
ing list:
• Environmental factors: formality, warmth, privacy,
familiarity, freedom or constraint, physical distance
between people, climate, mood, architecture, arrange-
ment of furniture
• Territory and personal space: crowding, seating arrange-
ments, roles, status, position, physical characteristics
(size, height)
• Physical appearance and dress: body shape, race, body
smell, hair, gender, body movements, body adornments,
posture, age
• Nonverbal cues: facial expressions, eye movements,
vocal cues
• Intrapersonal factors: developmental stage, language
mastery, differences in perception, differences in
decision-making processes, differences in values, self-
concept
• The use of “I” messages to own one’s responses, such as,
“I don’t agree with you,” instead of “you” messages,
which sound blaming, such as, “You are wrong”
Note that any of the preceding factors has the potential
to facilitate communication or to act as a barrier to effective
communication, depending on the situation. When these
 CHAPTER 1 Responsible, Assertive, Caring Communication in Nursing 5

Transmission of sender's
thoughts and feelings, which
are decoded by receiver

Receiver encodes a message

and sends it to the original
sender, who then decodes it

Sender-receiver Receiver-sender
Fig. 1.1 Reciprocal nature of interpersonal communication.

factors are considered, the interpersonal communication
process looks something like the diagram shown in Fig. 1.2.
An important function of communication is to transmit
messages from one person to another. The real purpose of
communication is to create meaning. Senders of messages
wish to convey meaning to receivers and vice versa. With
this intent, senders choose certain words and gestures in
a manner that they believe is congruent with their intended
messages. The sender’s objective is to transmit a message to
receivers that is clear and understandable.

rs on
s
cto ssi
l fa p re
nta ex
me ial
on c
vir Fa
En
Ey Ph
e mo ysi
v em ca
la
en pp
ts ea
ra nc
e an
d dre
ss
rs
fa cto
al
on
ers ac
e
nt rap al sp
I n
rs o
d pe
an
t ory
rri s
Te ue
a lc
V oc

Sender-receiver Receiver-sender
Fig. 1.2 Factors influencing interpersonal communication.
6 PART I Packing Your Bags for the Journey of Caring, Assertive, Responsible Communication
The purpose of communication does not stop there,
however. The real purpose of creating understanding in
another person is to influence the other person to effect
some change. The sender attempts to persuade the receiver
to respond to the sender’s requests. Requests from clients
and colleagues may be for the following:
• Understanding
• Action
• Information
• Comfort
Requests may be stated in obvious or indirect ways. The fol-
lowing examples illustrate both direct and indirect requests.
A client has postoperative pain. His physiologic need is for
pain relief. He asks, “When was the last time I had my
painkiller?” (He winces and holds his wrist.) His direct
request is for information about the time of his last anal-
gesic. His indirect request is for information about when
he can have more. He is anticipating action (you giving
him the medication) so that he will be comforted.
A nursing assistant says at the beginning of the shift: “I
have a terrible headache. I was up for 3 hours last
night with my sick daughter. Do you have an aspi-
rin?” Her physiologic need is for rest and pain relief.
Her obvious requests are for understanding (for you
to empathize with her pain) and action (for you to
give her an aspirin). She is possibly hoping that
you will comfort her by making allowances for the
fact that she is not at her best.
A nurse, newly hired to a unit, needs to feel that he or she
belongstoandfitsinwiththegroup.Whenthenurseasks
you to show him or her around the unit, he or she is indi-
rectly asking you to understand that he feels alone and
unsure. He is directly asking you to take action to orient
him or her and provide him or her with information
about procedures and policy. The nurse is likely hoping
that you will make him feel welcome (comforted).
In your interpersonal relationships as a nurse, you act as
both sender and receiver. You will learn how to deliver
assertive and responsible messages and to accurately
decode messages from your clients and colleagues. You will
be able to confidently interpret both direct and indirect
requests and make responsible decisions about how to
respond assertively (Box 1.1).
THE MEANING OF ASSERTIVE
COMMUNICATION
MOMENTS OF CONNECTION…
A Nursing Student Reflects
The woman, lying in her hospital bed, was distant in con-
versation. She had no family members visiting her and no
BOX 1.1 Important Functions of
Interpersonal Communication in Nursing
• Communication is the vehicle for establishing a thera-
peutic relationship.
• Communication is the means by which people influ-
ence the behavior of others; thus it is critical to the suc-
cessful outcome of nursing intervention.
• Communication is the relationship itself because with-
out it, a therapeutic nurse–client relationship is
impossible.
From Stuart, G. W. (2012). Principles and practice of psychiatric
nursing (10th ed.). St. Louis, MO: Mosby.
one could get to know her. It was not until I suggested a
bath that she began to warm up. She began to talk. Her
stories flowed one to another. At the end of her morning
washing-up, she said thank you. It was as if she was a dif-
ferent person. As I turned to leave, she grabbed my hand,
looked into my eyes, and said, “You made me feel human
again.” I smiled and said it was my pleasure. I never realized
the effect of what to me seemed a small part of my day. This
was my second semester in nursing school…I felt a real
connection.
Assertiveness, a key to successful relationships for the
client, the family, the nurse, and other colleagues, reduces
interpersonal stress, builds team relationships, improves
nursing care, and promotes patient safety (Yoshinga et al,
2018). Assertiveness is the ability to express your thoughts,
ideas, and feelings without undue anxiety and without
any expense to others. It other words, it means being clear
about what you need and respectful in your language and
behavior.
The assertive nurse appears confident and comfortable.
Assertive behavior, which is an active behavior, is con-
trasted with nonassertive or passive behavior, in which
individuals disregard their own needs and rights. Aggres-
sive behavior occurs which individuals disregard the needs
and rights of others. The assertive nurse is positive, caring,
nonjudgmental, clear, and direct without threatening or
attacking (Table 1.1).
Assertive communication is a lifelong learning skill that
requires time and practice. Be willing to accept the fact that
you will make mistakes. Be patient. When a person accus-
tomed to behaving passively tries this new behavior, the
results may seem abrupt and abrasive, or shy and tenuous.
The goal is not to be continually confrontational. When
learning this new skill, you must be assertive all the time
or you will be seen as nonassertive. When you practice tech-
niques to learn to become more assertive, it is helpful to
begin in a supportive environment with people who are
accepting of you. Consider sharing your reading material
 CHAPTER 1 Responsible, Assertive, Caring Communication in Nursing 7

TABLE 1.1 Assertive and Nonassertive Styles of Communication

Characteristic Assertive Nonassertive Aggressive
Attitude toward I am OK I am not OK I am OK
self and others You are OK You are OK You are not OK
Decision-making Makes his or her own Lets others choose for him or her Chooses for others
decisions
Behavior in Engages in direct, fair Flees, gives in Is outright assaultive
problem confrontation
situations
Verbal behaviors Clear, direct statement of Apologetic words; hedging, Loaded words; accusations;
wants; objective words; rambling; failure to say what is superior haughty words;
honest statement of feelings meant labeling of other person
Nonverbal Confident, congruent Actions instead of words (not Air of superiority; flippant,
behaviors messages saying what is felt); incongruence sarcastic style
between words and behaviors
Voice Firm, warm, confident Weak, distant, soft, wavering Tense, shrill, loud, cold,
demanding, authoritarian,
coldly silent
Eyes Warm, in contact, frank Averted, downcast, teary, pleading Expressionless, cold,
narrowed, staring
Stance Relaxed Stooped; excessive leaning for Hands on hips; feet apart
support
Hands Gestures at appropriate times Fidgety, clammy Fists pounding or clenched
Pattern of Puts himself or herself up Puts himself or herself down Puts himself or herself up by
relating without putting others down putting others down
Response of Mutual respect Disrespect, guilt, anger, frustration Hurt, defensiveness,
others humiliation
Consequences I win, you win; strives for I lose, you lose; succeeds only by I win, you lose; beats out
of style “win–win” or “no-lose” luck or charity of others others at any cost
solutions

Modified from Piaget, G. (1975). Characterological lifechart of three fellows we all know. In S. Phelps & N. Austin (Eds.), The assertive
woman. San Luis Obispo, CA: Impact Publishers;
Gerrard, B., Boniface, W., & Love, B. (1980). Interpersonal skills for health professionals. Reston, VA: Reston Publishing.

on assertiveness with a roommate, spouse, or friend with
whom you can begin practicing your assertive behavior.
Start with small issues such as returning a damaged product
to a store or offering a compliment.
Assertiveness is a matter of choice. It is important to
feel confident that you can speak up for yourself, yet it is
not necessary or even wise to speak your mind in every
situation. With each person you encounter in any situa-
tion, you have the choice of communicating in an asser-
tive or nonassertive style. The words you choose and the
way you express them can be assertive, nonassertive, or
aggressive. Realistically, you may not always have the
energy or desire to assert your rights or express yourself
fully. There are times when people cannot respond ra-
tionally, such as when they are experiencing high levels
of anxiety or panic. A person might fear retaliation from
a manager or fear the loss of a job. You must choose the
issues for which your assertive behavior is appropriate as
well as when, where, and with whom to express your
assertiveness. The goal in this text is to help you develop
the skills that will enable you to choose to act in the best
interests of yourself and your clients. Remember, asser-
tiveness helps you give or receive immediate feedback
about a behavior that might have serious consequences
if ignored (Grover, 2005). This “positive pushback”
might be lifesaving (Gaddis, 2008).
Another random document with
no related content on Scribd:
 »Näytätte aivan kuihtuneelta», rohkenin sanoa. »Eikö olisi parasta,
että hankin teille lasillisen konjakkia? Se virkistäisi teitä.»

»Kuinka tahdotte», suostui hän haluttomasti, ja minä kiiruhdin

toimittamaan asiaani.

Konjakki loi hänen kasvoilleen vähän väriä, ja hän alkoi syödä

suuremmalla ruokahalulla.

»Tilaanko aamiaisen neiti Holladaylle?» kysyin.

»Ei», vastasi hän. »Hän sanoi, ettei hän halua mitään.»

Hän vaipui äänettömyyteen. Silminnähtävästi häntä oli kohdannut

uusi isku minun poissaollessani.

»Mutta, herra Royce», aloitin, »meidän on vain toteennäytettävä

alibi, niin koko tämä korttihuone romahtaa kumoon.»

»Niin, ainoastaan se», myönsi hän. »Mutta olettakaa, ettemme voi

sitä tehdä, Lester.»

»Emme voi sitä tehdä?» änkytin. »Tarkoitatteko…»

»Tarkoitan, että neiti Holladay kivenkovaan kieltäytyy sanomasta,

missä hän oli eilen iltapäivällä.»

»Mutta eikö hän sitten ymmärrä, että se on välttämätöntä?» kysyin

minä.

»Kyllä. Tein sen hänelle niin selväksi kuin mahdollista. Olen aivan
neuvoton, Lester.»

Niin, jos hänkin alkoi epäillä, niin olivat asiat todellakin huonosti.
 »Se on käsittämätöntä!» huokasin ajateltuani muutaman hetken
hajanaisesti sinne ja tänne. »Se on…»

»Niin. Se on uskomatonta.»

»Mutta ajuri?»

»Ajurin todistus ei tule auttamaan meitä paljoa, pelkään —

pikemmin päinvastoin.»

Vedin tosiasiallisesti henkeä — tunsin olevani kuin hukkuva, jonka

kädestä pelastusköysi on äkkiä jollakin käsittämättömällä tavalla
tullut tempaistuksi.

»Siinä tapauksessa…» aloitin, mutta pidättäydyin heti.

»Siinä tapauksessa?»

»Täytyy meidän keksiä joku toinen keino», lopetin veltosti

ajatuksen.

»Onko olemassa mitään muuta keinoa, Lester?» kysyi hän

kääntyen rajusti tuolillaan minuun päin. »Löytyykö mitään muuta
ulospääsyä? Jos sellainen on, niin näyttäkää Jumalan nimessä
minulle se!»

»Sellaisen täytyy löytyä», väitin innokkaasti, koettaen vakuuttautua

siitä itse. »Sen täytyy olla olemassa, vaikka pelkään sen löytämisen
vaativan aikaa.»

»Ja sillä aikaa tulee neiti Holladay pidettäväksi vangittuna!

Ajatelkaa, mitä se merkitsee hänelle, Lester!»
 Olin ajatellut sitä. Olin yhtä epätoivoinen kuin hänkin — mutta
löytääkseen virheen, heikon kohdan todistusketjussa, tarvitaan
paremmat aivot kuin minun, sen tunsin. Olin äärimmäisen
neuvottomuuden saaliina.

»No, meidän täytyy tehdä parhaamme joka tapauksessa», jatkoi

hän tyynesti hetken kuluttua. »En ole kadottanut toivoa vielä —
sallimus ohjaa usein tällaisia asioita. Pahimmassa tapauksessa
uskon, että neiti Holladay tulee vielä muuttamaan mielensä. Mikä
hänen salaisuutensa lieneekin, parempi on, että hän ilmaisee sen
kuin viettää yhden ainoankaan tunnin vankilassa. Hänen
yksinkertaisesti täytyy muuttaa mielensä! Ja kiitos, Lester,
toimeliaisuudestanne, te olette puhaltanut minuun uutta elämää.»

Korjasin pois aamiaisen jäännökset, ja muutamia minuutteja sen

jälkeen alkoi kansa jälleen täyttää huoneen. Vihdoin tulivat
tutkintotuomari ja yleinen syyttäjä yhdessä, ja ensiksi mainittu koputti
pöytään kehottaakseen hiljaisuuteen.

»Tutkinto jatkuu», sanoi hän, »neiti Holladayn ajurin, John

Brooksin, kuulustelulla.»

Voin kertoa hänen todistuksensa muutamilla sanoilla. Hänen

emäntänsä oli ajanut puistokatua pitkin suoraan Washington
Squarelle. Siellä hän oli noussut pois vaunuista, käskenyt häntä
odottamaan ja jatkanut matkaa eteläänpäin likaiseen ranskalaiseen
kaupunginosaan. Ajuri oli melkein heti kadottanut hänet näkyvistään
ja hiljalleen ajellut ympäri enemmän kuin kahden tunnin ajan,
ennenkuin hän tuli takaisin. Silloin neiti Holladay oli käskenyt häntä
ajamaan kotiin niin nopeasti kuin voi, eikä sitten ollut pysähdytty
ennenkuin perillä. Minkänäköinen oli hänen pukunsa? Niin, hän oli
nähnyt, että se oli tummanpunainen. Hänen kasvojansa ei ajuri ollut
nähnyt, sillä hänellä oli ollut tiheä harso. Ei, hän ei ollut koskaan
ennen kyydinnyt häntä tähän suuntaan.

Vavistuksella käsitin, että ainoastaan yksi henkilö voi vapauttaa

Frances Holladayn siitä verkosta, jota kudottiin hänen ympärilleen.
Hän itse. Jos hän edelleen pysyi vaiteliaisuudessaan, niin hänellä ei
ollut mitään toivoa. Mutta oli varmaa, että hän yhä kieltäytyisi
puhumasta, jollei…

»Siinä kaikki», sanoi tutkintotuomari. »Tahdotteko kuulustella

todistajaa, herra Royce?»

Päällikköni ravisti hiljaa päätänsä, ja Brooks lähti todistajapaikalta.

Taaskin kuiskailivat tuomari ja Singleton keskenään.

»Kutsumme sisään neiti Holladayn kamarineidin vielä kerran»,

sanoi ensiksimainittu vihdoin.

Hetkinen senjälkeen seisoi kamarineiti taas tuomarin edessä,

tyynempänä kuin ennen, mutta kuolonkalpeana.

»Ovatko emäntänne nenäliinat jollakin tavoin merkityt?» kysyi

Goldberg häneltä.

»Kyllä, toiset niistä — hänen nimikirjaimillaan kirjainyhdistelmän

muodossa. Useimmat niistä ovat aivan yksinkertaiset.»

»Tunnetteko te tämän?»

Ja hän ojensi todistajalle kamalan todistuskappaleen.

Pidätin henkeäni tytön katsellessa ja käännellessä nenäliinaa

vapisevin käsin.
 »En!» vastasi hän painolla, antaen sen takaisin tuomarille.

»Onko teidän emännällänne nenäliinoja, jotka ovat samanlaisia

kuin tämä?»

»Kyllä, niitä hänellä on; tämä on tavallinen nenäliina hyvää lajia,

sellainen, joita useimmat naiset käyttävät.»

Vedin syvän helpotuksen huokauksen; tässä kohden ainakin onni

suosi meitä.

»Siinä on kaikki. Onko teillä mitään kysyttävää, herra Royce?»

Taas ravisti päällikköni päätänsä.

»Tämä on tärkeä todistus jutussanne», lisäsi tuomari. »Onko teillä

todistajia kutsuttavana?»

Mitä todistajia me voisimme saada? Ainoastaan yhden — ja

mielestäni lautakunnan miehet odottaen katselivat meitä. Jos
suojattimme todella olisi syytön, niin minkä vuoksi empisimme
toimittaa kuulustelua hänen kanssaan, antaaksemme hänelle
tilaisuuden puolustautua, muutamilla harvoilla sanoilla hajoittaa koko
tämän kamalien asioiden ketjun, jota niin nopeasti taottiin hänen
ympärillensä? Jos hän olisi syytön, niin eikö hän silloin aivan
luonnollisesti haluaisi puhua oman asiansa puolesta? Eikö
vaikuttanut jo yksinään hänen inhonsa…

»Pyytäkää lykkäystä!» kuiskasin. »Menkää neiti Holladayn luo ja

sanokaa, että jos hän ei katkaise vaitioloansa…»

Mutta ennenkuin Royce ennätti vastata, tunkeutui eräs

poliisikonstaapeli esiin huoneen perältä antaen tuomarille kirjeen.
 »Eräs lähetti oli täällä juuri nyt ja jätti tämän», selitti hän.

Tutkintotuomari katsoi päällekirjoitusta ja antoi kirjeen päällikölleni.

»Se on teille, herra Royce», sanoi hän. »Näin että osoite oli:

»Puolustusasianajaja Royce.»

Hän avasi kuoren silmäten kiireesti sisältöä. Sitten hän luki sen
läpi vielä kerran ja ojensi sen jälkeen paperin mitä ällistyneimmän
näköisenä minulle. Kirje kuului:

Rogers valehtelee. Naisella, joka oli Holladayn luona, oli

tummanvihreä puku.
IV

Saan onnellisen päähänpiston

Mykkänä hämmästyksestä tuijotin riveihin. »Rogers valehtelee»,

oli siinä. Mutta mitä ihmeen syytä hänellä voisi olla kulkea valheen
kengillä? — Sitäpaitsi olisin, nähdessäni hänet todistajanpaikalla,
voinut vannoa, että hän puhui totta, jopa paljon vasten tahtoaankin.
Olin aina ylpeillyt ihmistuntemuksellani — olisinko siihen määrään
voinut erehtyä tässä tapauksessa. »Naisella, joka oli Holladayn
luona, oli tummanvihreä puku», luin uudelleen ja taas uudelleen.
Kuka oli kirjeen kirjoittaja? Miten hän tiesi hänen pukunsa värin? Oli
ainoastaan yksi mahdollinen selitys — hän tunsi naisen. Selvästi
hänen oli täytynyt olla läsnä tutkinnossa aamulla. Mutta jos hän tiesi
näin paljon, niin minkätähden hän ei astunut itse esille? Tähän löytyi
vain yksi vastaus — hänen täytyi olla rikostoveri. Mutta jos hän olisi
rikostoveri, niin miksi hän antautuisi sitten vaaraan kirjoittamalla
tämän kirjeen, sillä hyvin todennäköistähän oli, että hänen jälkiänsä
seurattaisiin? Minulla oli sellainen tunne kuin jos olisin tullut vielä
kauemmas pimeään labyrinttiin, vielä pitemmän matkan päähän
valosta joka askeleella.
 »Haluatteko kutsua todistajia, herra Royce?» kysyi tutkintotuomari
vielä kerran. »Siinä tapauksessa lykkään minä mielelläni jutun
käsittelyn huomiseksi.»

Royce ponnisteli kootakseen ajatuksiansa.

»Kiitos», sanoi hän. »Ehkä saan pyytää teitä tekemään sen hiukan
myöhemmin. Nyt haluaisin kutsuttavaksi sisään herra Rogersin
uudelleen.»

»Hyvä», sanoi tuomari, ja Rogers huudettiin todistajain huoneesta.

Katsoin tarkkaavasti häneen, koettaen tutkia hänen ajatuksiansa,

lukea silmien syvyydestä; mutta kuinka terävästi häneen katselinkin,
niin en voinut huomata muuta kuin surua ja huolta hänen
katseessaan. Hän oli harmaantunut Holladayn konttorissa. Hän oli
satoja kertoja osoittautunut luotettavaksi mieheksi; hänellä oli täysi
syy omistaa isännälleen mielihartautta ja kiitollisuutta, ja olin varma
siitä, että hän omistikin; samoin tiesin, että hänellä oli suuri palkka ja
että hän eli hyvissä olosuhteissa.

Että hän itse olisi tehnyt rikoksen tai ollut siinä jollakin tavoin
osallisena, sitä oli ihan mahdoton ajatella. Mutta miksi hän sitten
valehtelisi? Ennen kaikkea, miksi hän koettaisi vetää isäntänsä
tyttären tuon hirveän tapahtuman yhteyteen. Ja miten oli hän voinut,
jos tämä todella oli hänen halunsa, tietää neiti Holladayn puvun
värin? Kuinka synkkä, sotkuinen olikaan se kysymys, joka nyt oli
edessämme!

Seuraavina hetkinä näin, että Roycekin tutki häntä ja koetti löytää

jonkun valonsäteen ohjaajaksi. Jos me emme onnistuisi nyt…
 Luin kirjeen uudelleen — »tummanvihreä puku» — ja yhtäkkiä,
jonkun magneettisen voiman vaikutuksesta, pisti päähäni selitys
tähän salaperäiseen asiaan. Vavisten innosta kumarruin niinä
päällikköni puoleen.

»Herra Royce», kuiskasin hänelle puoliksi tukahtuneella äänellä,

»luulen ratkaisseeni arvoituksen. Pidättäkää Rogersia
todistajanpaikalla siksi kunnes tulen takaisin.»

Hän katsoi kummastellen minua; sitten hän nyökäytti päätään

minun ottaessani hattuni ja lähtiessäni tunkeutumaan ihmisjoukon
läpi. Tultuani ulos juoksin likimpään kangaskauppaan — kolme
korttelia oikeuspaikasta, ja kuinka hirveän pitkät nämä korttelit sitten
olivat! — sekä sitten takaisin tutkintosaliin. Rogers oli vielä sisällä,
mutta silmäys Royceen selitti minulle, ettei hän ollut saanut urkituksi
häneltä mitään uutta.

»Ottakaa te hänet huostaanne nyt, Lester!» sanoi hän

istuutuessani hänen viereensä. »Minä olen ihan väsynyt.»

Rauhattomuudesta vavisten nousin ylös. Oli ensi kertaa, kun

minulle oli uskottu pääosan esittäminen näin tärkeässä asiassa kuin
tämä. Nyt minulla oli tilaisuus näyttää mihin kykenin. Ajattelepas,
etteivät perustelmani pitäisikään!

»Herra Rogers», aloitin, »olette varmaan ollut silmienne suhteen

huolissanne viime aikoina, vai kuinka?»

Hän katsoi hämmästyneenä minuun.

»Hm, kyllä, vähän», vastasi hän. »Vaikka ei niin paljon, että siitä
maksaisi vaivaa puhua. Kuinka tiesitte sen?»
 Itseluottamukseni oli palannut. Olin siis oikealla tiellä!

»En sitä tiennyt», sanoin, hymyillen ensi kerran sen jälkeen kun
olin tullut huoneeseen. »Mutta epäilin sitä. Tässä minulla on
muutamia erivärisiä kangaslappuja. Haluaisin nyt, että valitsisitte
niistä sen lapun, joka on enimmän saman värinen kuin
konttorissanne eilisiltana käyneen naisen puku.»

Minä ojensin hänelle kimpun kangasnäytteitä, ja sitä tehdessäni

näin yleisen syyttäjän kumartuvan pöytänsä yli jännityksen ilme
kasvoillaan. Todistaja katseli hitaasti näytekasan läpi minun
silmäillessäni kuumeentapaisesti häntä. Royce oli aavistanut
tarkoitukseni ja katseli myöskin tarkkaavasti toimitusta.

»Näiden joukossa ei ole ainoatakaan», sanoi Rogers vihdoin,

»joka olisi aivan samanvärinen. Mutta tämä on jotenkin lähellä sitä
väriä.»

Hän piti ylhäällä yhtä lappua. Se sattui hyvään paikkaan; kuulin

huoneessa läsnäolijoiden puolitukahutetun, kummastusta ilmaisevan
huudahduksen, ja lautakunnan miehet ojensivat vartaloitaan
tuoleillansa.

»Ja minkä värinen tämä lappu on?» kysyin.

»Tummanpunainen, tietysti! Senhän olen jo sanonut.»

Loin riemullisen silmäyksen Goldbergiin.

»Herra tuomari», sanoin niin tyynesti kuin voin, »luulenpa, että

olemme löytäneet vian ketjusta. Herra Rogers on selvästi värisokea.
Kuten näette, on hänen valitsemansa lappu väriltään
tummanvihreä.»
 Tuntui siltä kuin olisivat kaikki läsnäolijat vetäneet syvän
henkäyksen ja halua paukuttamaan käsiä huomattiin eri tahoilla
huonetta. Sanomalehtikertojain kynät rapisivat — tässä he nyt olivat
saaneet jotakin oikein mielensä mukaista! Royce oli tarttunut minun
käteeni ja kuiskasi liikuttuneella äänellä:

»Rakas poikani, te olette paras meistä kaikista — minä en tule

koskaan unohtamaan sitä!»

Mutta Rogers seisoi tyhmistyneenä ja tuijotti vuoroon meihin

vuoroon kädessään olevaan kangaslappuun.

»Vihreä!» änkytti hän. »Värisokea! Sellaisia tyhmyyksiä! Siitä

minulla ei ole koskaan ollut aavistustakaan!»

»Se on hyvin uskottava», myönsin minä. »Te olette epäilemättä

tullut siksi äskettäin. Useimmat värisokeat eivät tiedä sitä, ennenkuin
heidän silmänsä tutkitaan. Luonnollisesti me tulemme antamaan
lääkärin tutkia teitä; mutta luullakseni on todistus jo riittävän
kumoava.»

Goldberg nyökäytti päätään hyväksymisen merkiksi ja yleinen

syyttäjä nojautui taaksepäin tuolissaan.

»Meillä ei ole mitään muuta kysyttävää todistajalta tällä kertaa»,

jatkoin. »Haluan vain että otatte talteen tämän kangaslapun.»

Annoin sen Goldbergille.

Hän pani sen muiden pöydällänsä olevien esineiden joukkoon, ja

minä istuin taasen päällikköni viereen. Tämä oli saanut takaisin
kaiken entisen pontevuutensa ja näytti aivan toiselta ihmiseltä.
 »Jos sallitte, haluaisin minä kutsuttavaksi neiti Holladayn
kamarineidin uudelleen», sanoi hän. Hänen pyyntöönsä suostuttiin
heti. Tyttö huudettiin sisään ja Rogers meni huumaantuneena
todistajain huoneeseen.

»Oletteko aivan varma, että teidän emännällänne oli

tummanpunainen puku päällään eilen iltapäivällä?» kysyi hän tytön
seisoessa jälleen todistajanpaikalla.

»Olen aivan varma!»

»Eikö se ollut tummanvihreä? Ajatelkaa tarkoin!»

»Minun ei tarvitse ajatella», vastasi hän terävästi nytkäyttäen

päätään. »Neiti Holladaylla ei ole yhtään tummanvihreää pukua —
eikä vaalenvihreää liioin — hän ei pidä siitä väristä — se ei sovi
hänelle.»

»Hyvä on», sanoi Royce, ja tyttö meni takaisin todistajain

huoneeseen ymmärtämättä hitustakaan kysymyksen tarkoitusta.

»No niin, ottakaamme nyt sisään vielä konttoripoika», jatkoi hän; ja

tämä nuori kunnon mies huudettiin esiin.

»Sanotte, ettette nähnyt naisen kasvoja, kun hän läksi konttorista

eilen illalla?»

»Niin, herra.»

»Mutta te näitte hänen pukunsa?»

»Sen näin.»

»Ja minkä värinen se oli?»

 »Tummanvihreä.»

»Hyvä», sanoi Royce ja istuutui tuolilleen huoaten helpotuksesta.

Meillä oli ollut kysymyksen ratkaisukeino käsissämme jo
aamupäivällä, ja olimme laiminlyöneet sen! No, nyt olimme kaikessa
tapauksessa löytäneet sen. »Herrani», jatkoi hän kovasti kuuluvalla
äänellä ja loistavin katsein, hypäten ylös ja kääntyen lautakunnan
puoleen, »olen valmis tuomiollenne. Tahdon ainoastaan viitata, että
sillä käänteellä, jonka asia nyt on saanut, kumoutuu koko kanne neiti
Holladayta vastaan! Se oli mahdoton ensi hetkestä asti!»

Hän istuutui taas ja loi silmäyksen tuomariin.

»Herrat lautakunnan jäsenet», alkoi Goldberg, »minun on vain

muistutettava teitä, että tuomionne, millainen se tulleekin olemaan, ei
ole ratkaiseva tässä jutussa. Poliisiviranomaiset tulevat jatkamaan
tiedustelujansa, että syyllinen ei pääsisi pakoon. Minun mielestäni ei
meidän tehtäviimme kuulu tämän asian enempi käsitteleminen — se
jätettäköön sellaisissa asioissa taitavampiin ja kokeneempiin käsiin,
enkä myöskään arvele, että meidän pitäisi syyttää jotakin henkilöä
niin kauan kuin löytyy uskottavaa syytä epäillä hänen rikostansa.
Odotamme tuomiotanne.»

Lautakunta marssi verkalleen pois, ja minä tutkiskelin levottomasti

heidän katseitaan. Tutkintotuomarin ohjausta muistaen heidän ei
pitänyt voida muuta kuin antaa yksimielinen tuomio; mutta tiesin, että
lautakunnan mielipide aina on ennakolta arvaamaton ja usein tulee
mitä odottamattomimpiin tuloksiin.

Syyttäjä tuli alas paikaltaan ja puristi meidän molempien käsiä.

 »Sepä oli uljas työ!» sanoi hän vilpittömällä ihastuksella. »Mikä
teitä johti epäilemään jotakin sellaista?»

Vastaukseksi Royce ojensi hänelle kirjeen. Hän luki sen ja tuijotti

hämmästyneenä meihin.

»Mitä tämä on?» puhkesi hän sanoiksi. »Kuka on kirjoittanut

tämän?»

»Se on kirje, joka annettiin meille hetki sitten», vastasi Royce.

»Tiedätte siitä yhtä paljon kuin mekin. Mutta minusta tuntuu siltä kuin
se olisi sangen tärkeä todistuskappale. Luovutan sen teille.»

»Tärkeä!» huudahti Singleton. »Uskonpa sen. Herrani», hänen

silmänsä vilkkuivat, »tämän on kirjoittanut joko joku rikostoveri tai
nainen itse!»

Päällikköni nyökäytti.

»Oikein», sanoi hän. »Koetan viipymättä päästä kirjeen kirjoittajan

jäljille.»

Singleton käännähti ympäri ja kuiskasi muutamia sanoja eräälle

kirjurille, joka riensi ulos huoneesta. Sitten hän antoi merkin kahdelle
parrattomalle, vahvarakenteiselle miehelle, jotka istuivat lähellä,
puhui muutamia sanoja tutkintotuomarin kanssa ja vetäytyi sitten
noiden molempien miesten seuraamana viimeksimainitun
yksityishuoneeseen. Sanomalehtikertojat kokoontuivat ympärillemme
onnitellen ja kysellen. He vainusivat salaisuutta. Mikä se oli, jonka
Singleton sai? Mikä uusi todistus se oli, joka oli ilmaantunut? Oliko
kirjeessä jotakin oikeudenkäyntiä koskevaa? Mitä siinä oli?

Royce hymyili.
 »Herrat», sanoi hän, »toivoakseni minulla ei muutamien minuuttien
kuluttua ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Enempien
tietojen saamista varten neuvon kääntymään yleisen syyttäjän
puoleen — juttu on hänen käsissään.»

Mutta ne miehet, jotka Singleton oli ottanut mukaansa

yksityiskonttoriin, olivat Karle ja Johnston, taitavimmat salapoliisit,
mitä voitiin saada. Mitä hänellä oli heidän kanssaan tekemistä?
Royce kohautti vain olkapäitään vastaukseksi, minkä jälkeen kertojat
luopuivat hänestä ja pakkautuivat tutkintotuomarin huoneen oven
ulkopuolelle.

Hetkisen kuluttua se avautui, ja molemmat salapoliisit tulivat

kiiruhtaen ulos. He eivät katsoneet oikealle eikä vasemmalle, vaan
tunkeutuivat välinpitämättöminä joukon läpi eivätkä huolineet
vähääkään heille sataneista kysymyksistä. Sitten tuli yleinen
syyttäjä. Hän käsitti heti aseman.

»Herrat», sanoi hän kohottaen ääntään, »en voi vastata mihinkään

kysymyksiin! Pyydän teitä asettumaan jälleen paikoillenne, muuten
minun täytyy kehoittaa tuomaria tyhjentämään huone.»

Kertojat tiesivät, että hän tarkoitti mitä sanoi, ja alakuloisina ja

suuttuneina he siis menivät tuoleilleen, turhaan koettaen keksiä
arvoituksen ratkaisua. Tutkintotuomarin kirjuri sai kuitenkin heidät
luopumaan mietiskelystään.

»Lautakunta on valmis antamaan päätöksensä», ilmoitti hän.

»Hyvä! Antakaa heidän tulla!»

 Ja lautakunta asteli hitaasti takaisin paikoilleen. Minä katselin
jokaisen kasvoja erikseen ja kirosin itsekseni inhimillisten
kasvonpiirteitten ilmeettömyyttä.

»Oletteko tulleet yksimielisyyteen tuomiostanne, herrat?» kysyi

tuomari.

»Olemme», vastasi eräs heistä ja ojensi kirjurille paperin.

»Onko tämä teidän tuomionne, herrat?» kysyi tuomari. »Oletteko

kaikki siitä yksimieliset?»

He vastasivat myöntävästi kaikki sen mukaan kuin heidän

nimensä huudettiin.

»Kirjuri saa lukea tuomion», sanoi Goldberg.

Tämä nousi ylös ja rykäisi.

»Me lautakunnan jäsenet», luki hän, »kutsuttuina tuomitsemaan

Hiram W. Holladay-vainajaa koskevassa jutussa, olemme
huomanneet, että hän on kuollut veitsen pistosta kaulaan, jonka
piston on kynäveitsellä tehnyt yksi taikka useampi tuntematon
henkilö.»
V

Syön päivällistä tuntemattoman kanssa

Tutkintotuomari vapautti lautakunnan ja tuli alas pudistamaan

käsiämme.

»Palkitsen teidän älykkyytenne, herra Royce», sanoi hän.

»Tahdotteko viedä tämän hyvän uutisen neiti Holladaylle?»

Päällikköni ei voinut olla punehtumatta ilosta, mutta onnistui

kuitenkin vastaamaan luontevasti.

»Kyllä, tietysti, mielelläni, jos sitä haluatte», sanoi hän.

»Sitä juuri haluan», toisti Goldberg hienotunteisuudella ja

arvonannolla, joka ihmetytti minua. »Voitte lähettää pois
konstaapelin, joka on hänen luonaan.»

Päällikköni katsoi kysyvästi yleiseen syyttäjään.

»Ennenkuin lähden, haluaisin kysyä teiltä, mitä aiotte vielä

tehdä?» sanoi hän.
 »Aion ottaa selvän siitä, kuka on kirjoittanut tämän kirjeen»,
vastasi
Singleton hymyillen.

»Mutta neiti Holladayhin nähden?»

Singleton naputti miettivästi lyijykynällä huuliaan.

»Ennenkuin vastaan», sanoi hän vihdoin, »haluaisin tulla

mukaanne ja tehdä hänelle yhden kysymyksen.»

»Tehkää niin!» sanoi Royce heti ja meni näyttäen tietä edellä

siihen huoneeseen, jossa neiti Holladay meitä odotti.

Hän nousi punehtuen mielenliikutuksesta, kun me astuimme

sisään, ja seisoi katsoen meihin virkkamatta mitään, mutta
huolimatta hänen tavattomasta mielenmaltistaan ymmärsin, mitä
kauheata tuskaa hän kärsi.

»Neiti Holladay», alkoi päällikköni, »saanko esittää herra

Singletonin, yleisen syyttäjän? Hän haluaa tehdä teille muutamia
kysymyksiä.»

»Ainoastaan yhden», oikaisi Singleton kumartaen. »Olitteko

isänne konttorissa eilen iltapäivällä, neiti Holladay?»

»En!» vastasi hän heti painolla. »En ole ollut isäni konttorissa
runsaaseen viikkoon.»

Näin Singletonin tutkivasti katselevan häntä hetkisen; sitten hän

kumarsi jälleen.
 »Siinä kaikki», sanoi hän. »En luule, että todistukset oikeuttavat
minua pidättämään suojattianne, herra Royce.»

Sen sanottuaan hän lähti huoneesta, ja minä seurasin häntä, sillä

tiesin, ettei minulla ollut enää mitään osaa näyteltävänä päällikköni
asiassa. Menin sitten takaisin pöytämme ääreen ja kokoilin
kapineitamme. Huone oli vähitellen tyhjentynyt, ja kymmenen
minuutin perästä olivat ainoastaan tutkintotuomari ja hänen kirjurinsa
jäljellä. Heidän oli otettava uusi juttu käsiteltäväksi, niin näytti — uusi
juttu, joka ehkä saisi aikaan yhtä paljon levottomuutta ja tuskaa kuin
meidänkin juttumme oli tehnyt. Viisi minuuttia tämän jälkeen tuli
päällikköni kiireisesti luokseni ja loistava ilme silmissänsä kertoi
minulle, kuinka hänet oli otettu vastaan.

»Neiti Holladay on lähtenyt kotiin kamarineiteineen», sanoi hän.

»Hän pyysi minua kiittämään teitä siitä, mitä olette tehnyt tänä
päivänä, Lester. Sanoin hänelle, että itse asiassa te teitte kaiken. —
Niin, niin se oli!» lisäsi hän vastaukseksi kieltävään eleeseeni.
»Minun harhaillessani avutonna pimeydessä te löysitte tien
valkeuteen. Mutta tulkaa nyt, meidän täytyy joutua takaisin
konttoriin.»

Saimme ajurin kadulta, ja kohta ajoimme takaisin samaa tietä, jota

olimme kulkeneet aamulla — ääretön aika sitten, tuntui minusta.
Kello oli vasta muutamia minuutteja yli kolmen, ja ajattelin itsekseni,
että nyt minulla olisi aikaa käydä läpi Hurdin jutun asiakirjat,
ennenkun lähden konttorista illalla.

Graham istui vielä työpöytänsä ääressä ja pyysi heti meitä

kertomaan tutkinnon kulusta. Menin takaisin työhöni ja kuulin
paikalleni ainoastaan pari sanaa silloin tällöin, mutta kylliksi kaikessa
tapauksessa huomatakseni, että tuo merkillinen juttu kiinnitti
vanhemman päällikköni mieltä. Mitä minuun tulee, työnsin
päättävästi luotani kaikki ajatukset siitä ja antauduin yksinomaan
siihen työhön, joka minulla oli. Vihdoin oli se valmis ja helpotuksen
huokauksella lukitsin pöytäni. Graham nyökäytti minulle ulos
lähtiessäni ystävällisesti päätään, ja jätin konttorin ilokseni tuntien,
että olin tehnyt kunnon päivätyön tänään sekä omaksi että
päämieheni hyväksi.

Eräs nuori mies, joka nähdäkseni oli kävellyt edestakaisin

käytävässä, seurasi minua hissiin.

»Anteeksi, ettekö ole herra Lester?» kysyi hän juuri sen lähtiessä
laskeutumaan alas.

»Kyllä», vastasin ja katsoin kummastellen häneen.

Hän oli hyvin puettu ja hänellä oli eloisat, valppaat silmät ja

merkikkäät, miellyttävät kasvonpiirteet. En ollut koskaan ennen
nähnyt häntä.

»Menette kai syömään päivällistä vai kuinka, herra Lester?» jatkoi

hän.

»Niin», myönsin vielä enemmän kummastellen.

»Toivoakseni ette pidä minua tunkeilevana», sanoi hän hymyillen

hämmästyneelle katseelleni, »mutta olisin mielissäni, jos tahtoisitte
syödä tänään päivällistä kanssani. Lupaan, että te tulette saamaan
yhtä hyvän päivällisen kuin missään muualla New Yorkissa.»

»Mutta minä en ole päivällispuvussa», panin vastaan.