Kuo L

Rak-54.
3100 RAKENTEIDEN MEKANIIKKA III

Luentomoniste
L O Osa II: Kuoriteoriaa
x Jukka Aalto
Jäykkä φ0 φ0
päätylevy a
Nφ Ms
gρa 2 ρ ga
Nx :
φ
−3, 72 +
150 −
+
−0,145
−3,55
100
50 +
35
−
0
30
9
8
7
25 -50 NφK
z
20
5 15 -100
0 10
-5
5
x
-150 +
0
y
AB TEKNILLINEN KORKEAKOULU
TEKNISKA HÖGSKOLAN
HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY
−
−1,17
NφK −0,124 −
+
1. Kuoren yhtälöt
1.1 Pintojen geometriaa
1.11 Pinnan yhtälö
Pinnan vektorimuotoinen yhtälö on muotoa
r = r (α , β ) ≡ x(α , β )i + y (α , β ) j + z (α , β )k , (1.1)
missä r on pinnan yleisen pisteen P: ( x, y, z ) paikkavektori sekä α ja β

pinnan käyräviivaiset koordinaatit. Jos koodinaattia α vaihdellaan
koordinaatin β pysyessä vakiona syntyy viiva, jota kutsutaan
α − viivaksi. Jos taas koodinaattia β vaihdellaan koordinaatin α
pysyessä vakiona syntyy viiva, jota kutsutaan β − viivaksi. Tällaisia
viivoja kutsutaan pinnan koordinaattiviivoiksi. Piirtämällä parvi α − ja
β − viivoja voidaan saada havainnollinen kuva pinnasta ja siihen
liittyvästä käyräviivaisesta koordinaatistosta (Kuva 1.1).
Koordinaattiviivoja
Mittakaavatekijät α = α 0 ; β − viiva
n
eβ
P
r eα
β = β 0 ; α − viiva
O
Kuva 1.1: Pinnan käyräviivaiset koordinaatit α ja β , koordinaatti-

viivojen suuntaiset yksikkövektorit eα ja e β sekä yksikkönormaali-
vektori n
Merkitään koordinaatin α differentiaalista muutosta dα vastaavaa jana-

alkion pituutta α − viivalla symbolilla dsα ja koordinaatin β muutosta
Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 1

d β vastaavaa jana-alkion pituutta β − viivalla symbolilla dsβ . Mitta-
kaavatekijät eli Lame’n parametrit A ja B määritellään lausekkeilla
dsα = Adα , dsβ = Bd β . (1.2)
Koordinaattien muutoksia dα ja d β vastaava paikkavektorin r

muutokset ovat
∂r ∂r
drα = dα ≡ r,α dα , drβ = d β ≡ r,α d β . (1.3)
∂α ∂β
Tässä paikkavektorin r osittaisderivaatoille otettiin käyttöön lyhennys-

merkinnät1 r,α ja r, β . Koska dsα =| drα | ja dsβ =| drβ | nähdään, että
mittakaavatekijät ovat
A =| r,α |= x,α2 + y,α2 + z ,α2 , B =| r, β |= x,2β + y,2β + z ,2β . (1.4)
1.12 Koordinaattiviivojen suuntaiset yksikkövektorit, koordinaatti-

viivojen välinen kulma ja pinnan yksikkönormaalivektori
α − ja β − viivojen suuntaisille yksikkövektoreilla (vrt. Kuva 1.1)

saadaan
drα dr dα 1 dr drβ dr d β 1 dr
eα = = ⋅ = , eβ = = ⋅ = (1.5)
dsα dα dsα A dα dsβ d β dsβ B d β
eli
1 1
eα = r,α = ( x,α i + y,α j + z ,α k ),
A A
(1.6)
1 1
e β = r,β ≡ ( x, β i + y, β j + z,β k ).
B B
1
Merkintäsysteemi on funktion f ( x, y ) yhteydessä seuraava:
∂f ∂f ∂2 f ∂2 f ∂2 f
f ,x = , f ,y = , f , xx = 2 , f , xy = , f , yy = 2 , jne.
∂x ∂y ∂x ∂x∂y ∂y

Koordinaattiviivojen välisen kulman χ (vrt. Kuva 1.2) kosinille saadaan
1 1
cos χ = eα ie β = r,α ir, β ≡ ( x,α x,β + y,α y,β + z ,α z ,β ). (1.7)
AB AB
Jos pinnan jokaisessa pisteessä cos χ = 0 eli χ = 90° on kysymyksessä

suorakulmaiset käyräviivaiset koordinaatit.
n
eβ
β
χ
P eα
α
Kuva 1.2: Koordinaattiviivojen välinen kulma χ
Koska yksikkövektorien e,α ja e, β ristitulo on kohtisuorassa pintaa

vastaan, saadaan pinnan yksikkönormaalivektorille (vrt. Kuva 1.2)
lauseke
eα × e β r,α ×r, β
n= = , (1.8)
| eα × e β | AB sin χ
joka suorakulmaisten koordinaattien yhteydessä on
1
n= r,α ×r, β . (1.9)
AB
1.13 Jana-alkion pituus ja pinta-alkion pinta-ala
Käyräviivaisten koordinaattien α ja β muutoksia dα ja d β vastaava

paikkavektorin r muutos (vrt. Kuva 1.3) on
dr = dsα eα + dsβ e β = Adα eα + Bd β e β (1.10)

β
dsβ e β
dr (α + dα , β + d β )
P: (α , β )
dsα eα
α
Kuva 1.3: Jana-alkion pituus
ja vastaavalle jana-alkion pituuden ds neliölle saadaan
ds 2 = dr idr = ( Adα eα + Bd β e β )i( Adα eα + Bd β e β )

1 cos χ 1 (1.11)
= A2 dα 2 eα ieα + 2 ABdα d β eα ie β + B 2 d β 2 e β ie β .
Jana-alkion pituus on siten
ds = A2 dα 2 + 2 AB cos χ dα d β + B 2 d β 2 (1.12)
ja suorakulmaisessa koordinaatistossa
ds = A2 dα 2 + B 2 d β 2 = dsα2 + dsβ2 . (1.13)
dsβ e β dA
(α + dα , β + d β )
P: (α , β )
dsα eα
α
Kuva 1.4: Pinta-alkion pinta-ala
Koordinaattimuutoksia dα ja d β vastaavalle pinta-alkiolle (vrt. Kuva

1.4) saadaan
sin χ
dA =| dsα eα × dsβ e β |= AB | eα × e β | dα d β . (1.14)

Pinta-alkion pinta-ala on siis
dA = AB sin χ dα d β . (1.15)
ja suorakulmaisessa koordinaatistossa
dA = ABdα d β = dsα dsβ . (1.16)
1.14 Pinnan kaarevuussäde ja kaarevuus
Tarkastellaan pistettä P: (α , β ) ja differentiaalisella etäisyydellä siitä

olevaa pistettä Q: (α + dα , β + d β ) . Pisteestä P pisteeseen Q
suuntautuva pinnan yksikkötangenttivektori on tällöin
dr
e= , (1.17)
ds
Missä dr on pisteiden P ja Q paikkavektorien erotus ja ds on sen pituus.

Pinnan yksikkönormaalivektorit pisteissä P ja Q ovat n ja n + dn . Kuva
1.5 esittää pinnan leikkausta vektorien e ja n määrittelemässä tasossa.
Pinnan pisteeseen P liittyvä kaarevuuskeskipiste Ω määritellään kuvan 5
mukaisesti yksikkönormaalien n ja n + dn jatkeiden leikkauspisteenä ja
pinnan kaarevuussäteen R määrittämiseksi saadaan verranto
ds dnie
= . (1.18)
R 1
n dn
n + dn
P:(α ,β ) e1
Q:(α + dα , β + d β )
ds
dr
Ω
Kuva 1.5: Pinnan kaarevuussäde pisteessä P

Kaarevuussäteen käänteisarvolle, jota kutsutaan kaarevuudeksi, saadaan
tästä
1 dn dn dr dnidr
= ie = i =
R ds ds ds ds 2
(n,α dα + n, β d β )i(r,α dα + r, β d β )
= (1.19)
ds 2
n,α ir,α dα 2 + (n,α ir, β +n,β ir,α )dα d β + n,β ir,β d β 2
=
A2 dα 2 + 2 AB cos χ dα d β + B 2 d β 2
ja edelleen
A2 AB B2
dα − 2
2
dα d β + dβ 2
1 Rα Rαβ Rβ
= (1.20)
R A2 dα 2 + 2 AB cos χ dα d β + B 2 d β 2
missä
1 1 1
= 2 n,α ir,α = − 2 nir,αα ,
Rα A A
1 1 1
= 2 n, β ir, β = − 2 nir, ββ , (1.21)
Rβ B B
1 1 1 1
=− n,α ir,β = − n,β ir,α = nir,αβ .
Rαβ AB AB AB
Jälkimmäiset yhtäsuuruudet esimerkiksi viimeisessä kaavassa näytetään

todeksi seuraavasti:
0
(nir,α ),β = n, β ir,α +nir,αβ ⇒ n,β ir,α = −nir,αβ ,
(1.22)
0
(nir, β ),α = n,α ir, β +nir, βα ⇒ n,α ir,β = −nir,αβ .
Kaarevuuden lausekkeesta saadaan α − viivan (d β = 0) suunnassa

1/ R = 1/ Rα ja β − viivan (d β = 0) suunnassa 1/ R = 1/ Rα . 1/ Rα ja 1/ Rβ
ovat siis kaarevuudet α − ja β − viivojen suunnissa ja 1/ Rαβ on niin

sanottu kierevyys ja Rαβ on kierevyyssäde. Pinnan kaarevuutta ja sen
suuntaa on havainnollistettu kuvassa 6.
Kaarevuuden suunta
β
P
Adα Bd β = Bλ dα
α
Ω
Kuva 1.6: Pinnan kaarevuus ja sen suunta
1.15 Pääkaarevuudet
Ilmaistaan kaarevuuden 1/ R suunta suhteena
dβ
λ= , (1.23)
dα
jolloin kaarevuus suhteen λ määrittelemään suuntaan (vrt. Kuva 1.6) on
A2 AB B2 2
−2 λ+ λ
1 Rα Rαβ Rβ
= . (1.24)
R A2 + 2 AB cos χ λ + B 2 λ 2

Etsitään nyt kaarevuuden 1/ R ääriarvot. Lauseke (1.24) saadaan muotoon
1 1 1 cos χ 1 1
B2 ( − )λ 2 − 2 AB( + ) λ + A2 ( − ) = 0. (1.25)
Rβ R Rαβ R Rα R
Se on toisen asteen yhtälö suhteelle λ . Ääriarvoa vastaavassa suunnassa,

tulee yhtälön (1.25) diskriminantin D hävitä (ko. ääriarvo saadaan vain
yhdessä suunnassa). Diskriminantti on
1 cos χ 2 1 1 1 1
D = 4 A2 B 2 ( + ) − 4 A2 B 2 ( − )( − ) (1.26)
Rαβ R Rβ R Rα R
ja sen häviämisehto saa muodon
1 1 1 1 cos χ 1
− +( +2 )
R 2
sin χ Rβ Rα
2 Rαβ R
(1.27)
1 1 1
+ ( − )=0
sin 2 χ Rα Rβ Rαβ 2
Kun otetaan käyttöön merkinnät
1 1 1 1 cos χ
H= ( + +2 ),
2 sin χ Rβ Rα
2 Rαβ
(1.28)
1 1 1
K= ( − ),
sin χ Rα Rβ Rαβ 2
2
yhtälö (1.27) saa muodon
1 1
2
− 2H + K = 0. (1.29)
R R
Se on siis toisen asteen yhtälö kaarevuuden ääriarvojen määrittämiseksi ja

sen ratkaisu on
1 1
= H + H2 − K, = H − H2 − K . (1.30)
R1 R2

Nämä ovat kuoren pääkaarevuudet tarkasteltavassa pisteessä.
Pääkaarevuuksia λi , i = 1,2 vastaava pääsuunnat saadaan yhtälöstä
Vastaavat pääsuunnat saadaan sijoittamalla pääkaarevuus 1/ Ri yhtälöön
(1.25) ja ratkaisemalla se2
1 cos χ
+
A Rαβ Ri
λi = . (1.31)
B 1 1
−
Rβ Ri
Parametreille H ja K saadaan geometrinen merkitys muodostamalla

pääkaarevuuksien (1.30) summa ja tulo, jolloin saadaan
1 1 1 1 1
H = ( + ), K = . (1.32)
2 R1 R2 R1 R2
(a)
P
R1
R2
(b)
P
R1 = ∞
R2
(c) | R1 |
P
R2
Kuva 1.7: (a) Elliptinen, (b) parabolinen ja (c) hyperbolinen pinta
2
Pitäen mielessä, että diskriminantti D häviää.

Näin H on pääkaarevuuksien keskiarvo, jota kutsutaan keskikaarevuu-
deksi, ja K on pääkaarevuuksien tulo, jota kutsutaan Gaussin
kaarevuusmitaksi.
Kaarevuuden pääsuunnat ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan. Viivat,

jotka sivuavat pääsuuntia jokaisessa pisteessä ovat pinnan kaarevuus-
viivoja. Ne muodostavat suorakulmaisen viivaparven pinnalla ja niiden
muodostamaa käyräviivaista koordinaatistoa kutsutaan pääkaarevuus-
koordinaatistoksi.
1.16 Pinnan tyyppi
Pinnan tyyppi tarkasteltavan pisteen P ympäristössä jaotellaan Gaussin

kaarevuusmitan K arvon mukaan seuraavasti:
• Kun K > 0 , jolloin 1/ R1 ja 1/ R2 ovat samanmerkkiset, pinta on
elliptinen (vrt. Kuva 1.7a).
• Kun K = 0 , jolloin 1/ R1 = 0 tai 1/ R2 = 0 , pinta on parabolinen (vrt.
Kuva 1.7b).
• Kun K < 0 , jolloin 1/ R1 ja 1/ R2 ovat erimerkkiset, pinta on
hyperbolinen (vrt. Kuva 1.7c).

1.17 Apukaavoja
Seuraavassa esitellään pintojen geometriaan liittyviä kaavoja, joita

käytetään jatkossa apuna kuoren yhtälöitä johdettaessa. Tarkastelu
tapahtuu suorakulmaisessa käyräviivaisessa koordinaatistossa.
Derivoidaan aluksi paikkavektori r osittain α ja β suhteen, jolloin
saadaan
r,αβ = (r,α ), β = ( Aeα ),β = A,β eα + Aeα ,β

(1.33)
= (r, β ),α = ( Be β ),α = B,α e β + Be β ,α .
Näin saatiin yhtälö
A, β eα + Aeα , β = B,α e β + Be β ,α . (1.34)
Yksikkövektoreiden derivaattoja:
Seuraavassa muodostetaan yksikkövektoreiden

eα , e β ja n
ensimmäisten osittaisderivaattojen lausekkeet. Esimerkiksi eα derivaatta
eα ,α määritetään muodostamalla sen komponenttien lausekkeet. Niille
saadaan
(eα ,α )α = eα ,α ieα = 0 (1.35a)

0
(eα ,α ) β = eα ,α ie β = (eα ie β ),α −eα ie β ,α
1
= −eα i ( A, β eα + Aeα ,β − B,α e β )
B
1 0 0 (1.35b)
1
= − ( A,β eα ieα + A eα ieα , β − B,α eα ie β )
B
A, β
=−
B
0 A2 / Rα
1 A
(eα ,α ) n = eα ,α in = (eα in),α −eα in,α = − r,α in,α = − . (1.35c)
A Rα
Käytettiin hyväksi tulon derivointisääntöä, koordinaatiston

suorakulmaisuutta, jonka vuoksi eα ie β = eα in = 0 , yksikkövektorin ja

sen derivaatan kohtisuoruutta, jonka vuoksi eα ieα ,α = eα ieα ,β = 0 sekä
kaavaa (1.34). Näin saadaan derivaatalle eα ,α tulos
A, β A
eα ,α = − eβ − (1.36)
B Rα
Vastaavalla periaatteella voidaan johtaa muut yksikkövektoreiden

osittaisderivaattojen kaavat. Tulos kokonaisuudessaan on
A, β A B,α B
eα ,α = − eβ − n, eα ,β = eβ + n,
B Rα A Rαβ
A, β A B, B
e β ,α = eα + n, e β ,β = − α eα − n, (1.37)
B Rαβ A Rβ
A A B B
n,α = eα − e β , n, β = − eα + eβ .
Rα Rαβ Rαβ Rβ
Kun kysymyksessä on pääkaarevuuskoordinaatisto, jossa 1/ Rαβ = 0 ,

kaavat (1.37) yksinkertaistuvan hieman muotoon
A, β A B,α
eα ,α = − eβ − n, eα , β = eβ ,
B Rα A
A, β B,α B
e β ,α = eα , e β ,β = − eα − n, (1.38)
B A Rβ
A B
n,α = eα , n,β = eβ .
Rα Rβ
Codazzin kaavat:
Tarkastellaan pintaa pääkaarevuuskoordinaatistossa. Derivoidaan

yksikkönormaalivektori n osittain koordinaattien α ja β suhteen eri
järjestyksessä, jolloin saadaan

B ,α / Ae β
A A A
n,αβ = (n,α ), β = ( eα ),β = ( ),β eα + eα ,β
Rα Rα Rα (1.39a)
A B,
=( ), β eα + α e β ,
Rα Rα
ja
A, β / Beα
B B B
n,αβ = (n, β ),α = ( e β ),α = ( ),β e β + eα ,β
Rβ Rβ Rβ
(1.39b)
B A,β
=( ),α e β + eα .
Rβ Rβ
Merkitsemällä vastinkomponentit kaavojen (1.39a ja (1.39b) oikeat

puolet yhtäsuuriksi saadaan yhteydet
A A,β B B,
( ),β = , ( ),α = α . (1.41)
Rα Rβ Rβ Rα
Näitä kutsutaan Codazzin kaavoiksi.
Gaussin kaava:
Tarkastellaan pintaa pääkaarevuuskoordinaatistossa. Derivoidaan

yksikkövektori eα osittain koordinaattien α ja β suhteen eri
järjestyksessä, jolloin saadaan
A,β A
eα ,αβ = (eα ,α ),β = (− eβ − n),β
B Rα
B ,α B
− eα − n
A Rβ B / Rβ e β
A,β A,β A A
= −( ),β e β − e β ,β − ( ), β n − n, β
B B Rα Rα
(1.42a)
0, Codazzi
A, β B,α A,β AB A, β A
= eα − [( ),β + ]e β + [ − ( ), β ]n
AB B Rα Rβ Rβ Rα
A, β B,α A,β AB
= eα − [( ),β + ]e β
AB B Rα Rβ

A,β / Beα
B, B, B,
eα ,αβ = (eα , β ),α = ( α e β ),α = ( α ),α e β + α e β ,α
A A A (1.42b)
A,β B,α B,
= eα + ( α ),α e β
AB A
Merkitsemällä lausekkeiden (1.42a) ja (1.42b) oikeiden puolten

alleviivatut termit yhtäsuuriksi saadaan
B,α A, β AB
( ),α + ( ),β = − (1.43)
A B Rα Rβ
Tätä kaavaa kutsutaan Gaussin kaavaksi.

1.2 Kuoren geometriaa
1.21 Tavoite
Otaksutaan seuraavassa kuoren keskipinnan (Kuva 1.7, piste P)

geometriset suureet A , B , χ = 90° , Rα , Rβ ja Rαβ tunnetuiksi ja
määritetään niiden arvot Aζ , Bζ , χ ζ , Rαζ , Rβζ ja Rαβ
ζ
etäisyydellä ζ
keskipinnasta (piste Q).
ζ n
P Q
Keskipinta
rζ
r
Kuva 1.7: Kuoren geometriaa
1.22 Mittakaavatekijät ja koordinaattiviivojen välinen kulma
Pisteen Q paikkavektori on
rζ = r + ζ n. (1.44)
Sen osittaisderivaatalle koordinaatin α suhteen saadaan
A A
r,αζ = r,α +ζ n,α = Aeα + ζ ( eα − eβ )
Rα Rαβ
(1.45)
ζ ζ
= A[(1 + )eα − e β ].
Rα Rαβ

Mittakaavatekijälle Aζ saadaan nyt
ζ ζ ζ
Aζ =| rαζ |= A (1 + )2 + ( ) 2 ≈ A(1 + ) (1.46)
Rα Rαβ Rα
Mittakaavatekijä Bζ saadaan vastaavasti, joten mittakaavatekijät

pisteessä Q ovat
ζ ζ
Aζ = A(1 + ), Bζ = B (1 + ). (1.47)
Rα Rβ
Yksikkövektorille eαζ saadaan
1 1 ζ ζ ζ 1
eαζ = r,αζ = A[(1 + )eα − e β ] = eα − eβ
Aζ ζ Rα Rαβ Rαβ (1 + ζ )
A(1 + )
Rα Rα
ζ ζ ζ ζ
= eα − [1 − +( )2 ]e β ≈ eα − eβ (1.48)
Rαβ Rα Rα Rαβ
Yksikkövektori eζβ saadaan vastaavasti, joten yksikkövektorit ovat
ζ ζ
eαζ = eα − e β , eζβ = e β − eα . (1.49)
Rαβ Rαβ
Koordinaattiviivojen väliselle kulmalle saadaan nyt
ζ ζ
cos χ ζ = eαζ ieζβ = (eα − e β )i(e β − eα )
Rαβ Rαβ
0 1 1 0 (1.50)
ζ ζ2
= eα ie β − (eα ieα + e β ie β ) + 2
e β ieα
Rαβ Rαβ
eli
2ζ
cosχ ζ = − . (1.51)
Rαβ

Kaarevuusviivojen muodostamassa koordinaatistossa, jossa 1/ Rαβ = 0 ,
saadaan cosχ ζ = 0 eli χ ζ = 90° .
1.23 Kaarevuudet ja kierevyys
Yksikkövektoreiden eαζ ja eζβ ristitulolle saadaan
ζ ζ
eαζ × eζβ = (eα − e β ) × (e β − eα )
Rαβ Rαβ
≈0
0 0
ζ ζ2
= eα × e β − (eα × eα + e β × e β ) + 2
e β × eα (1.52)
Rαβ Rαβ
≈ eα × e β .
Yksikkönormaalivektorille nζ saadaan
ζ
eαζ × eζβ eα × e β
n = = =n (1.53)
| eαζ × eζβ | | eα × e β |
Kaarevuudelle 1/ Rαζ saadaan nyt
1 1 1 A A
= n,ζ ir,αζ =
2 α
( eα − e β )i Aζ eαζ
Rαζ ( Aζ ) ( Aζ ) 2 Rα Rαβ
1
A
1 A ζ A 1
= ζ ( eα − e β )i(eα − e β ) = ζ ( eα ieα
A Rα Rαβ Rαβ A Rα
0 0 1 (1.54)
ζ 1 1 ζ
− eα ie β − e β ieα + e β ie β )
Rα Rαβ Rαβ Rαβ Rαβ
1 1 ζ
= ( + 2 )
ζ Rα Rαβ
1+
Rα
Kaarevuus 1/ Rβζ ζ
ja kierevyys 1/ Rαβ saadaan vastaavasti. Näin
kaarevuudet ja kierevyys ovat

1 1 1 ζ
= ( + 2 ),
Rαζ ζ Rα Rαβ
1+
Rα
1 1 1 ζ
= ( + 2 ), (1.55)
Rβζ ζ Rβ Rαβ
1+
Rβ
1 1
ζ
= .
Rαβ Rαβ
Pääkaarevuuskoordinaatistossa, jossa 1/ Rαβ = 0 , nämä lausekkeet

yksinkertaistuvat muotoon
1 1 1 1 1 1
= , ζ = , ζ = . (1.56)
Rαζ Rα + ζ Rβ Rβ + ζ Rαβ Rαβ

1.3 Keskipinnan siirtymät, kiertymät, venymät ja
liukuma
1.31 Keskipinnan siirtymävektori ja sen osittaisderivaatat
Tarkastelu tapahtuu pääkaarevuuskoordinaatistossa, jossa χ = 90° ja

1/ Rαβ = 0 . Kuoren keskipinnan pisteen P siirtymävektori pisteeseen P′
on (vrt. Kuva 1.8)
u = ueα + ve β + wn, (1.57)
n
P
u P′
eα
w
u
Kuva 1.8: Kuoren keskipinnan siirtymävektori
missä u ja v ovat keskipinnan suuntaiset siirtymät ja w on sitä vastaan

kohtisuora siirtymä, jota voidaan kutsua myös taipumaksi.
Siirtymävektorin osittaisderivaatalle koordinaatin α suhteen saadaan
u,α = (ueα ),α + (ve β ),α + ( wn),α

(1.58)
= u ,α eα + ueα ,α + v,α e β + ve β ,α + w,α n + wn,α .
Yksikkövektorit eα , e β ja n derivaatat eivät siis ole nollia, kuten

suorakulmaisessa karteesisessa koordinaatistossa, vaan niillä on kaavojen
(1.38) mukaiset lausekkeet. Käyttämällä niitä kaava (1.58) saa muodon
A, β A A, β A
u,α = (u ,α + v+ w)eα + (v,α − u )e β + ( w,α − u )n . (1.59)
B Rα B Rα
Siirtymävektorin osittaisderivaatalle koordinaatin β suhteen saadaan

vastaava lauseke. Nämä lausekkeet esitetään tässä lyhyemmässä
muodossa seuraavasti
u,α = A(εα eα + ωα e β + θα n), u,β = B(ωβ eα + ε β e β + θ β n), (1.60)

missä
u ,α A, β v w v, β B,α u w
εα = + + , εβ = + + , (1.70)
A AB Rα B AB Rβ
v,α A, β u u, β B,α v
ωα = − , ωβ = − , (1.71)
A AB B AB
w, u w, β v
θα = α − , θβ = − . (1.72)
A Rα B Rβ
1.32 Deformoituneen tilan geometriaa
Deformoituneen keskipinnan pisteen P′ paikkavektori on (vrt. Kuva 1.9)
r′ = r + u . (1.73)
Sen osittaisderivaatalle koordinaatin α suhteen saadaan
r ′,α = r,α +u,α = A[(1 + εα )eα + ωα e β + θα n] (1.74)
P u
P′
r
r′
O
Kuva 1.9: Deformoituneen keskipinnan pisteen P′ paikkavektori r ′
ja deformoituneen keskipinnan mittakaavatekijälle A′
A′ =| r ′, β |= A (1 + εα ) 2 + ωα 2 + θα 2 ≈ A(1 + εα ) . (1.75)
Deformoituneen keskipinnan α − viivan suuntaiselle yksikkövektorille

saadaan nyt

1 1
eα′ = r ′,α = [(1 + εα )eα + ωα e β + θα n]
A′ 1 + εα (1.76)
≈ eα + ωα e β + θα n.
Vastaavat tulokset saadaan mittakaavatekijälle B ′ ja yksikkövektorille

e′β . Nämä tulokset koottuina ovat
A′ = A(1 + εα ), B′ = B (1 + ε β ) (1.77)
ja
eα′ = eα + ωα e β + θα n, e′β = e β + ωβ eα + θ β n . (1.78)
Deformoituneen poikkipinnan koordinaattiviivojen väliselle kulmalle

saadaan
cos χ ′ = eα′ ie′β = ωα + ωβ + θα θ β ≈ ωα + ωβ (1.79)
Kantavektoreiden ristitulolle saadaan
eα eβ n
eα′ × e′β = 1 ωα θα
ωβ 1 θβ
= (−θα + ωα θ β )eα + (−θ β + ωβ θα )eα + (1 + ωα ωβ )n (1.80)
≈ −θα eα − θ β e β + n
ja sen itseisarvolle
| eα′ × e′β |= θα2 + θ β2 + 1 ≈ 1. (1.81)
Näin deformoituneen keskipinnan yksikkönormaalivektorille saadaan
eα′ × e′β
n′ = = −θα eα − θ β e β + n . (1.82)
| eα′ × e′β |

ϕα
n′
θα 1 n′ − n
n P′
eβ u
θα
P
eα
α
Kuva 1.10: Keskipinnan kiertymä pisteessä P
1.33 Keskipinnan kiertymät
Deformoituneen tilan ja alkutilan yksikkövektorien erotukselle saadaan

lauseke
n′ − n = −θα eα − θ β e β , (1.83)
josta nähdään, että sen α − viivan suuntainen komponentti on −θα .

Kuvasta 10 voidaan nyt päätellä, että θα on keskipinnan α − viivan
suuntainen kiertymä (deformoituneen keskipinnan ja α − viivan välinen
kaltevuuskulma). Vastaavasti nähdään, että θ β on keskipinnan
β − viivan suuntainen kiertymä. Edellä esitetyt lausekkeet (1.72)
ilmaisevat siis keskipinnan kiertymät θα ja θ β siirtymäkomponenttien u,
v ja w avulla ja niitä kutsutaan kuoren keskipinnan kiertymien ja
siirtymien yhteyksiksi.
P′
dsα′
u
dsα Q′
P
Q
α
Kuva 1.11: Keskipinnan α − viivan suuntaisen venymän määrittely

1.34 Keskipinnan venymät
α − viivan suuntainen venymä määritellään tässä alun perin α − viivan

suuntaisen jana-alkion PQ (vrt. Kuva 1.11) suhteellisena
pituudenmuutok-sena, eli
P′Q′ − PQ dsα′ − dsα A′dα − Adα

= = = 1 + εα − 1 = εα (1.84)
PQ dsα Adα
Näin saatiin suureelle εα fysikaalinen merkitys. Se on keskipinnan

α − viivan suuntainen venymä. Vastaavasti ε β on keskipinnan
β − viivan suuntainen venymä. Edellä esitetyt lausekkeet (1.70)
ilmaisevat siis keskipinnan venymät εα ja ε β siirtymäkomponenttien u, v
ja w avulla ja niitä kutsutaan kuoren keskipinnan venymien ja
siirtymien yhteyksiksi.
1.35 Keskipinnan liukuma
Kuoren keskipinnan liukuma γ αβ määritellään α − ja β − viivojen

välisen (alkutilassa suoran) kulman muutoksena (pienenemisenä) (vrt.
Kuva 1.12) deformaatiossa, ts.
P′
u χ′
π β
P χ=
2
α
Kuva 1.12: Keskipinnan liukuman γ αβ määrittely
π
γ αβ = χ − χ ′ = − χ′. (1.85)
2
Sille saadaan
π π
γ αβ = − χ ′ ≈ sin( − χ ′) = cos χ ′ = ωα + ωβ (1.86)
2 2

ja kaavojen (1.71) perusteella edelleen
v,α u , β B,α v A, β u
γ αβ = + − − . (1.87)
A B AB AB
Tämä lauseke sievenee, soveltamalla tulon derivointikaavaa takaperin,

myös muotoon
B v A u
γ αβ = ( ),α + ( ), β . (1.88)
A B B A
Lauske (1.88) ilmaisee siis keskipinnan liukuman γ αβ siirtymäkompo-

nenttien u, v ja w avulla ja sitä kutsutaan kuoren keskipinnan liukuman
ja siirtymien yhteydeksi.
γα ϕα
n′
θα
ζ Q′
P′
ζ
w
n θα
ζ Q w
eβ uζ
P u
eα
Kuva 1.13: Kuoren normaalikiertymä ϕα ja liukumakulma γ α

1.4 Mindlin’in ja Kirchhoffin otaksumat
1.41 Kuoren kiertymät ja liukumakulmat
Merkitään alkutilassa keskipinnan normaalin suuntaisen materiaali-

säikeen PQ kiertymän komponentteja symboleilla ϕα ja ϕ β sekä
kutsutaan niitä kuoren normaalikiertymiksi. Otaksutaan liukumat γ αζ ja
γ βζ kuoren paksuuden suunnassa vakioiksi käytetään niille merkintöjä
γ α ja γ β sekä nimitystä kuoren liukumakulmat. Kuvan 13 perusteella
saadaan ensimmäinen yhteyksistä
ϕα = θα − γ α , ϕ β = θ β − γ β . (1.89)
Nämä yhtälöt ilmaisevat siis kuoren normaalikiertymien, keskipinnan

kiertymien ja liukumakulmien väliset yhteydet.
1.42 Siirtymät kuoren yleisessä pisteessä
Kuvan 13 perusteella saadaan myös ensimmäinen ja kolmas yhteyksistä
uζ = u − ζϕα , vζ = v − ζϕ β , wζ = w. (1.90)
Ne lausuvat siis etäisyydellä ζ kuoren keskipinnasta olevan pisteen Q

siirtymät keskipinnan pisteen P siirtymien ja normaalikiertymien avulla.
Nämä lausekkeet (1.90) yhdessä normaalikiertymien lausekkeiden (1.89)
muodostavat lähtökohdan ns. Reissner-Mindlinin kuoroteorialle, joka
soveltuu ohuden kuorien lisäksi myös paksuhkoihin ja sandwich kuoriin.
Mindlinin laatta ja kuoriteorioiden merkitys on viimeaikoina lisääntynyt
myös siitä syystä, että monet modernit laatta- ja kuorielementit3
perustuvat Reissner-Mindlinin teoriaan.
Edellisten otaksumien lisäksi teknisessä taivutusteoriassa eli ns.

Kirchoffin teoriassa otaksutaan, että liukumakulmat häviävät, ts.
γ α = 0, γ β = 0 , (1.91)
jolloin
3
Käytettäessä elementtimenetelmää laattojen tai kuorien analysointiin.

w,α u w,β v
ϕα = θα ≡ − , ϕβ = θ β ≡ − . (1.92)
A Rα B Rβ
Jälkimmäiset yhteyden merkitsevät sitä, että kuoren normaalikiertymät ja

keskipinnan kiertymät ovat yksi ja sama asia. Kirchhoffin kuoriteoria
soveltuu ohuille kuorille. Tässä kurssissa käsitellään pääasiassa kuoren
Kirchhoffin teorian mukaisia yhtälöitä.
Kuoren normaalikiertymiä ϕα ja ϕ β tullaan jatkossa kutsumaan lyhyesti

kiertymiksi, koska niillä on kuoriteoriassa keskeisempi merkitys kuin
keskipinnan kiertymillä θα ja θ β . (Jälkimmäisiä voidaan pitää kuoren
lopullisissa yhtälöissä pelkästään lyhennysmerkintöinä.)
1.5 Käyristymät ja vääntymä

Edellä saadut keskipinnan pisteen P venymien ja liukuman lausekkeet
(1.70) ja (1.88) ovat yhtä lailla sovellettavissa etäisyydellä ζ
keskipinnasta sijaitsevaan kuoren yleiseen pisteeseen Q, kun niissä
olevat geometriset suureet korvataan tätä pistettä koskevilla, yläindeksillä
ζ varustetuilla, suureilla. Pisteen Q venymälle εαζ saadaan näin
1 A,ζβ 1
εαζ = u ,ζ
ζ α
+ ζ ζ
vζ + wζ . (1.93)
A A B Rαζ
Tässä lausekkeessa esiintyvälle derivaatalle A,ζβ saadaan
∂ ζ A ζ
A,ζβ = [ A(1 + )] = A,β +ζ ( ),β = A,β (1 + ). (1.94)
∂β Rα Rα Rβ
Viimeisen yhtäsuuruusmerkin kohdalla sovellettiin ensimmäistä

Godazzin kaavaa (1.41a). Lausekkeesta (1.93) saadaan nyt

ζ
A, β (1 + )
1 Rβ 1
εαζ = u ,αζ + vζ + wζ
ζ ζ ζ ζ
A(1 + ) A(1 + ) B(1 + ) Rα (1 + )
Rα Rα Rβ Rα
1 1 A, β ζ A ζ
= ( u ,αζ + v + w )
ζ A AB Rα
1+ (1.95)
Rα
≈0
1 A, β A
= (u,α −ζϕα ,α ) + (v − ζϕ β ) + w
A AB Rα
1 A, β A 1 A, β
= u ,α + v+ w − ζ ( ϕα ,α + ϕ β ).
A AB Rα A AB
Näin saatiin ensimmäinen pisteen Q venymien lausekkeista
εαζ = εα + κα ζ , ε βζ = ε β + κ β ζ , (1.96)
missä εα ja ε β ovat keskipinnan α − ja β − viivojen suuntaiset

venymät ja
1 A, β 1 B,α
κα = − ϕα ,α − ϕβ , κ β = − ϕβ ,β − ϕα , (1.97)
A AB B AB
ovat kuoren α − ja β − viivojen suuntaiset käyristymät. Sijoittamalla

näihin Kirchhoffin teorian mukaiset kiertymien lausekkeet (1.92) saadaan
1 1 1 A, β 1 1
κα = − ( w,α − u ),α − ( w,β − v),
A A Rα AB B Rβ
(1.98)
1 1 1 B,α 1 1
κ β = − ( w, β − v),β − ( w,α − u ).
B B Rβ AB A Rα
Lauskkeet (1.98) ilmaisevat kuoren käyristymät siirtymäkomponenttien

u, v ja w avulla ja niitä kutsutaan kuoren käyristymien ja siirtymien
yhteyksiksi.
ζ
Pisteen Q liukumalle γ αβ saadaan

ζ Bζ vζ Aζ uζ
γ αβ = ( ),α + ( ), β
Aζ Bζ Bζ Aζ
≈0 ≈0
ζ ζ
B(1 + ) A(1 + )
Rβ vζ Rα uζ
= [ ],α + [ ],β
ζ ζ ζ ζ
A(1 + ) B(1 + ) B(1 + ) A(1 + )
Rα Rβ Rβ Rα
≈0 ≈0 ≈0 ≈0
B vζ A uζ
≈ ( ),α + ( ),β (1.99)
A B B A
B v − ζϕ β A u − ζϕα
= ( ),α + ( ), β
A B B A
B v A u B ϕβ A ϕ
= ( ),α + ( ),β −[ ( ),α + ( α ), β ]ζ
A B B A A B B A
eli
ζ
γ αβ = γ αβ + 2καβ ζ , (1.100)
missä γ αβ on keskipinnan liukuma ja
1 B ϕβ A ϕ
καβ = − [ ( ),α + ( α ), β ] (1.101)
2 A B B A
on kuoren vääntymä. Sijoittamalla tähän Kirchhoffin teorian mukaiset

kiertymien lausekkeet (1.92) saadaan
1 B 1 1 A 1 1
καβ = − [ ( 2
w,β − v),α + ( 2 w,α − u ), β ]. (1.102)
2 A B BRβ B A ARα
Lauseke (1.102) ilmaisee kuoren vääntymän siirtymäkomponenttien u, v

ja w avulla ja sitä kutsutaan kuoren vääntymän ja siirtymien
yhteydeksi.

1.6 Jännitysresultantit
Tarkastelu tapahtuu kaarevuusviivojen muodostamassa koordinaatistossa,
jossa χ = 90° ja 1/ Rαβ = 0 .
Kuva 1.14 esittää koordinaattipintojen rajaamaa differentiaalista

heksaedrialkiota kuoren sisällä. Sen tarkoituksena on havainnollistaa
jännityskomponenteille käytettyjä merkintöjä. Yleiset kolmidimensioiden
kappaleen jännityskomponentit käyräviivaisessa suorakulmaisessa
α , β , ζ − koordinaatistossa ovat normaalijännitykset σ α , σ β ja σ ζ sekä
leikkausjännitykset τ αβ = τ βα , τ βζ = τ ζβ ja τ ζα = τ αζ . Leikkaus-
jännitysten pareittainen yhtäsuuruus perustuu alkion
4
momenttitasapainoon . Kuoressa keskipinnan normaalin suuntaisen
normaalijännitys σ ζ on muihin jännityskomponentteihin nähden hyvin
pieni. Kuoriteoriassa otaksutaankin tämän vuoksi, että σ ζ = 0 . Näin
kuoren jännityskomponenteista vain viisi on toisistaan riippumattomia.
Näiksi voidaan valita esimerkiksi σ α , σ β τ αβ , τ αζ ja τ βζ .
dsβ
τ ζβ
dsα
τ ζα
τ βζ
τ αζ σβ
τ αβ τ βα
dsζ
σα
ζ
α
Kuva 1.14: Kuoren jännityskomponentit
4
Tämä tulos karteesisessa ja sylinterikoordinaatistossa perusteltiin rakenteiden
lujuusopin kurssissa. Toteamme tässä ilman johtoa, että se on voimassa myös
käyräviivaisessa suorakulmaisessa koordinaatistossa.

(a) n
dsβ
dsα
α Nαβ N βα Nβ
Nα n
(b)
Qα Qβ Mβ β
M βα
α
M αβ
Kuva 1.15: Kuoren jännitysresultantit
Kuvat 15 (a) ja (b) esittävät koordinaattiviivojen kuoren keskipinnasta

rajaamaa differentiaalista alkiota ja siihen vaikuttavia kuoren
jännitysresultantteja. Kuvassa 15 (a) ovat normaalivoimat Nα ja N β
sekä keskipinnan suuntaiset leikkausvoimat Nαβ ja N βα . Ne
vastaavat levyn jännitysresultantteja N x , N y ja N xy = N yx sekä liittyvät
kuoren toimintaan levylle tyypillisellä tavalla, eli ns. levyvaikutukseen.
Kuvassa 15 (b) ovat keskipintaa vastaan kohtisuorat, poikittaiset
leikkausvoimat Qα ja Qβ , taivutusmomentit M α ja M β sekä
vääntömomentit M αβ ja M βα . Ne vastaavat laatan
jännitysresultantteja Qx , Qy M x , M y ja M xy = M yx sekä liittyvät
kuoren toimintaan laatalle tyypillisellä tavalla, eli ns.
laattavaikutukseen. Kuoren jännitysresultantit ovat, kuten levyn ja
laatan, voimia pituutta kohti tai momentteja pituutta kohti.

ζ
dsζβ h
dζ 2
ζ σα dsβ β
h
Mα 2
α
Nα
Kuva 1.16: Normaalivoiman Nα ja taivutusmomentin M α määrittely
Jännitysresultanttien täsmällisempää määrittelyä tarkastellaan kuvaa 16

apuna käyttäen. α − viivaan vastaan kohtisuoraan pintaan vaikuttava
α − viivan suuntainen voimaresultantti on normaalivoiman Nα avulla
lausuttuna Nα dsβ ja normaalijännityksen σ α avulla lausuttuna
h/2
∫ σ α dsζβ d ζ .
−h / 2
Merkitsemällä nämä yhtäsuuriksi saadaan
h/2
Nα dsβ = ∫ σ α dsζβ d ζ
−h / 2
ja edelleen
h/2 B h/2
Nα Bd β = ∫ σ α Bζ d β d ζ = ∫ σ α d ζ Bd β .
−h / 2 −h / 2
Näin saadaan normaalivoimalle Nα määrittelykaava

h/2
Nα = ∫ σ α dζ . (1.103)
−h / 2
α − viivaan vastaan kohtisuoraan pintaan vaikuttava momenttiresultantti

β − viivan suuntaisen akselin suhteen on taivutusmomentin M α avulla
lausuttuna M α dsβ ja normaalijännityksen σ α avulla lausuttuna
h/2
∫ ζ ⋅ σ α dsβζ d ζ .
−h / 2
Merkitsemällä nämä yhtäsuuriksi saadaan
h/2
M α dsβ = ∫ σ α ζ dsζβ d ζ
−h / 2
ja edelleen
h/2 B h/2
ζ
M α Bd β = ∫ σα ζ B d β dζ = ∫ σ α ζ d ζ Bd β .
−h / 2 −h / 2
Näin saadaan taivutusmomentille M α määrittelykaava
h/2
Mα = ∫ σα ζ dζ . (1.104)
−h / 2
Vastaavaan tapaan voidaan perustella muiden jännitysresultanttien

määrittelykaavat. Tulos on
h/2 h/2 h/2

Nα = ∫ σα dζ , N β = ∫ σ β d ζ , Nαβ = ∫ τ αβ d ζ ,
−h / 2 −h / 2 −h / 2
h/2 h/2 h/2
Mα = ∫ σα ζ dζ , M β = ∫ σ β ζ d ζ , M αβ = ∫ τ αβ ζ d ζ , (1.105)
−h / 2 −h / 2 −h / 2
h/2 h/2
Qα = ∫ τ αζ d ζ , Qβ = ∫ τ βζ d ζ .
−h / 2 −h / 2

Samalla voidaan todeta myös leikkausvoimien pareittainen yhtäsuuruus
Nαβ = N βα ja vääntömomenttien pareittainen yhtäsuuruus M αβ = M βα ,
jotka seuraavat suoraan leikkausjännitysten pareittaisesta yhtäsuuruudesta
τ αβ = τ βα .
1.7 Jännitysresultanttien tasapainoyhtälöt

Tasapainoyhtälöiden muodostamista silmälläpitäen jännitysresultantit on
tarkoituksenmukaista yhdistää kuvan 17 mukaisiksi (pituutta kohti
määritellyiksi) voima- ja momenttivektoreiksi
β
Mσβ
α
Fασ Fβσ
Mσα
Kuva 1.17: Jännitysresultanttivektorit
Fασ = Nα eα + Nαβ e β + Qα n,
Fβσ = N βα eα + N β e β + Qβ n,
(1.106)
Mασ = − M αβ eα + M α e β ,
Mσβ = − M β eα + M βα e β .
Kuvan 18 mukaisen kuorialkion β − viivaan yhtyvään sivuun vaikuttavat

voima- ja momenttiresultantit ovat
−Fασ dsβ = −Fασ Bd β , −Mασ dsβ = −Mασ Bd β .

−Mασ Bd β
n
−Fβσ Adα
P:(α ,β )
eβ −Fασ Bd β
−Mσβ Adα eα
qABdα d β
β
[Fασ B + (Fασ B),α dα ]d β [Fβσ A + (Fβσ A), β d β ]dα
[Mασ B + (Mασ B ),α dα ]d β [Mσβ A + (Mσβ A), β d β ]dα
Kuva 1.18: Kuorialkion vapaakappalekuvio
Siirryttäessä vastakkaiselle sivulle tulee näiden vektorien arvoihin

koordinaatin α muutosta dα vastaavat lisäykset ja merkki vaihtuu. Näin
ne alkion vastakkaiselle sivulla ovat
[Fασ B + (Fασ B),α dα ]d β , [Mασ B + (Mασ B ),α dα ]d β .
Vastaavalla tavalla saadaan β − viivaan suuntaisiin sivuihin vaikuttavat

voima- ja momenttivektorit. Kuoren pintaa vaikuttava jakautunut kuorma
q = qα eα + qβ e β + qn n, (1.107)
aiheuttaa kuorialkion pintaan voimaresultantin
qdA = qABdα d β . (1.108)
Kuorialkion vektorimuotoiseksi voimatasapainoyhtälöksi saadaan nyt
− Fασ Bd β + [ Fασ B + (Fασ B ),α dα ]d β
− Fβσ Adα + [ Fβσ A + (Fβσ A), β d β ]dα + qABdα d β = 0
joka sievenee muotoon

(Fασ B),α +(Fβσ A),β +qAB = 0 . (1.109)
Tämän yhtälön α − viivan suuntainen komponenttiyhtälö saadaan

kertomalla se puolittain pistemäisesti kantavektorilla eα , jolloin saadaan
eα i(Fασ B),α +eα i(Fβσ A),β +eα iqAB = eα i0
Soveltamalla tulon derivointia takaperin saadaan tästä
(eα iFασ B ),α −eα ,α iFασ B + (eα iFβσ A),β −eα ,β iFβσ A + eα iqAB = eα i0
ja edelleen
A,β A B ,α
Nα − eβ − n N βα eβ
B Rα A qα 0
(eα iFασ B ),α − eα ,α iFασ B + (eα iFβσ A),β − eα ,β iFβσ A + eα iq AB = eα i0
⇒
Nαβ Qα N βα
AB
( BNα ),α + A, β e β iFασ + niFασ + ( AN βα ),β − B,α e β iFβσ + qα AB = 0
Rα
Näin saadaan α − viivan suuntaiselle voimatasapainoyhtälölle tulos
1 Q
[( BNα ),α +( AN βα ),β + A,β Nαβ − B,α N β ] + α + qα = 0 . (1.110)
AB Rα
Kertomalla vektorimuotoinen voimatasapainoyhtälö (1.109) puolittain

pistemäisesti kantavektoreilla e β ja n , sekä menetellen vastaavaan
tapaan kuin edellä, saadaan kuoren β − viivan suuntainen tasapainoyhtälö
ja poikittainen (normaalin suuntainen) tasapainoyhtälö. Näin saadaan
kuoren voimatasapainoyhtälöiksi
1 Q
[( BNα ),α +( AN βα ),β + A, β Nαβ − B,α N β ] + α + qα = 0,
AB Rα
1 Qβ (1.111)
[( AN β ), β +( BNαβ ),α + B,α N βα − A,β Nα ] + + qβ = 0,
AB Rβ
1 N Nβ
[( BQα ),α + ( AQβ ),β ] − α − + qn = 0.
AB Rα Rβ

Muodostetaan kuorialkion momenttitasapainoyhtälö pisteen P suhteen
− Mσα Bd β + [ Mσα B + (Mσα B),α dα ]d β
− Mσβ Adα + [ Mσβ A + (Mσβ A), β d β ]dα

dsβ dsβ
+ e β × (−Fασ Bd β ) + (dsα eα + e β ) × [Fασ B + (Fασ B ),α dα ]d β
2 2
ds ds
+ α eα × (−Fβσ Adα ) + ( α eα + dsβ e β ) × [Fβσ A + (Fβσ A),β d β ]dα
2 2
ds dsβ
+ ( α eα + e β ) × qABdα d β = 0
2 2
Se sievenee seuraavasti
(Mσα B),α dα d β + (Mσβ A), β dα d β

0 0
dsβ ds
+ e β × (−Fασ B + Fασ B)dα + α eα × (−Fβσ Adα + Fβσ A)d β
2 2
0
ds dsβ
+ ( α eα + e β ) × [(Fασ B),α + (Fασ B),α +qAB]dα d β
2 2
1
+ dsα eα × [Fασ B + (Fασ B),α dα ]d β
2
1
+ dsβ e β × [Fβσ A + (Fβσ A), β d β ]dα = 0
2
⇒
[(Mασ B ),α + (Mσβ A),β + ABeα × Fασ + ABe β × Fβσ
0 0
1 1
+ Aeα × (Fασ B ),α dα + Be β × (Fβσ A),β d β ]dα d β = 0
2 2
ja saa lopulta muodon
(Mασ B),α + (Mσβ A), β + AB(eα × Fασ + e β × Fβσ ) = 0 (1.112)
Tämä on kuorialkion vektorimuotoinen momenttitasapainoyhtälö.

Tämän yhtälön komponenttiyhtälöt saadaan kertomalla se puolittain
pistemäisesti kantavektoreilla eα , e β ja n sekä menettelemällä

vastaavaan tapaan kuin α − viivan suuntaisen voimatasapainoyhtälön
johtamisen yhteydessä edellä. Tulokseksi saadaan
1
[( BM α ),α + ( AM βα ),β + A,β M αβ − B,α M β ] − Qα = 0,
AB (1.113)
1
[( AM β ), β +( BM αβ ),α + B,α M βα − A,β M α ] − Qβ = 0,
AB
M αβ M βα
Nαβ − N βα + − = 0. (1.114)
Rα Rβ
Nämä yhtälöt ovat kuorialkion momenttitasapainoyhtälöt α − viivan,

β − viivan sekä normaalin suhteen. Yhtälön (1.114) vasemman puolen
ensimmäisen ja kolmannen termin summalle saadaan
≈0
h/2 h/2
M αβ ζ
Nαβ +
Rα
= ∫ τ αβ (1 +
Rα
)d ζ ≈ ∫ τ αβ d ζ = Nαβ .
−h / 2 −h / 2
Voidaan siis havaita, että termi M αβ / Rα on tarkastelutarkkuutemme

puitteissa häviävän pieni termiin Nαβ nähden. Sama pätee luonnollisesti
termiin M βα / Rβ ja N βα suhteen. Näin yhtälön (1.114) supistuu
muotoon Nαβ − N βα = 0 , ja toteutuu identtisesti. Tämän vuoksi sitä ei
sisällytetä jatkossa kuoren yhtälöihin. Näin kuorialkion tasapainoyhtälöitä
on yhteensä viisi kappaletta, kolme voimatasapainoyhtälöä (1.111) ja
kaksi momenttitasapainoyhtälöä (1.113).

1.8 Jännitysresultantit ja kuoren muodonmuutos-
suureet
1.81 Hooken laki
Homogeenisen, isotrooppisen aineen Hooken laki suorakulmaisessa

käyräviivaisessa koordinaatistossa α , β , ζ on
1 τ αβ
εα = (σ α − νσ β − νσ ζ ), γ αβ = ,
E G
1 τ αζ
ε β = (σ β − νσ α − νσ ζ ), γ αζ = , (1.115)
E G
1 τ βζ
ε ζ = (σ ζ − νσ α − νσ β ), γ βζ = .
E G
Otaksuman σ ζ = 0 vuoksi näistä yhtälöistä seuraa
1 1
εα = (σ α − νσ β ), ε β = (σ β − νσ α ),
E E
(1.116)
τ αβ τ αζ τ αζ
γ αβ = , γ αζ = , γ βζ = .
G G G
Ratkaisemalla näistä yhtälöistä jännityskomponentit muodonmuutos-

komponenttien avulla saadaan
E E
σα = (εα + νε β ), σ β = (ε β + νεα ),
1 −ν 2
1 −ν 2 (1.117)
τ αβ = Gγ αβ , τ αζ = Gγ αζ , τ βζ = Gγ βζ .
Näissä lausekkeissa liukumoduulilla G, kimmomoduulilla E ja Poissonin

vakiolla ν on yhteys
E
G= . (1.118)
2(1 + ν )

1.82 Jännitysresultanttien ja kuoren muodonmuutossuureiden
yhteydet
Normaalijännitys σ α etäisyydellä ζ kuoren kaskipinnasta saa nyt

muodon
E
σα = (εαζ + νε βζ )
1 −ν 2
Tässä venymät etäisyydellä ζ kaskipinnasta on varustettu yläindeksillä

ζ kuten kuoren muodonmuutoksia tarkasteltaessa tehtiin. Sijoittamalla
tähän venymien lausekkeet (1.96) saadaan
E
σα = [εα + νε β + (κα + νκ β )ζ ] . (1.119)
1 −ν 2
Lähtien määrittelykaavasta (1.105a) normaalivoimalle Nα saadaan
h/2 h/2
E
Nα = ∫ σα dζ = ∫ [εα + νε β + (κα + νκ β )ζ ]d ζ
−h / 2 1 − ν
2
−h / 2
h 0
h/2 h/2
E E
=
1 −ν 2
(εα + νε β ) ∫ dζ +
1 −ν 2
(κα + νκ β ) ∫ ζ dζ
−h / 2 −h / 2
Eh
= (εα + νε β ) = C (εα + νε β )
1 −ν 2
Lähtien määrittelykaavasta (1.105d) taivutusmomentilla M α saadaan
h/2 h/2
E
Mα = ∫ σα ζ dζ = ∫ [(εα + νε β )ζ + (κα + νκ β )ζ 2 ]d ζ
−h / 2 1 − ν
2
−h / 2
0 h2 /12
h/2 h/2
E E
=
1 −ν 2
(εα + νε β ) ∫ ζ dζ +
1 −ν 2
(κα + νκ β ) ∫ ζ 2 dζ
−h / 2 −h / 2
Eh3
= (κα + νκ β ) = D(κα + νκ β ).
12(1 − ν 2 )

Tässä otettiin käyttöön lyhennysmerkinnät
Eh Eh3
C= , D= . (1.120)
1 −ν 2
12(1 − ν 2 )
Vastaavat lausekkeet voidaan johtaa myös jännitysresultanteille N β ,

Nαβ , M β ja M αβ . Tulokset yhdessä ovat
1 −ν
Nα = C (εα + νε β ), N β = C (ε β + νεα ), Nαβ = Cγ αβ ,
2 (1.121)
M α = D(κα + νκ β ), M β = D(κ β + νκα ), M αβ = (1 −ν ) Dκαβ .
Suuretta C voidaan kutsua kuoren veto-/puristusjäykkyydeksi ja suure

D on kuoren taivutusjäykkyys.
1.83 Jännitysten ja jännitysresultanttien yhteydet
Normaalijännitykselle σ α saadaan lähtien kaavasta (1.119)
Nα / C Mα / D
E Nα 12M α
σα = [εα + νε β + (κα + νκ β )ζ ] = + ζ.
1 −ν 2 h h3
Vastaavaan tapaan saadaan lausekkeet jännityskomponenteille σ β ja

τ αβ . Tulokset yhdessä ovat
Nα 12 M α
σα = + ζ,
h h3
N β 12 M β
σβ = + ζ, (1.122)
h h3
Nαβ 12M αβ
τ αβ = + ζ.
h h3
Poikittaisten leikkausjännitysten τ αζ ja τ βζ sekä leikkausvoimien Qα ja

Qβ yhteydet voidaan johtaa vastaavaan tapaan kuin laatan
leikkausjännitysten τ xz ja τ yz sekä leikkausvoimien Qx ja Qy yhteys.
Johto kuitenkin tässä yhteydessä sivuutetaan. Tulos homogeenisen,
isotrooppisen kuoren tapauksessa on

3 Qα 2ζ 3 Qβ 2ζ
τ αζ = [1 − ( ) 2 ], τ βζ = [1 − ( ) 2 ]. (1.123)
2 h h 2 h h
Kaavoja (1.122) ja (1.123) käyttäen voidaan siis märittää jännitys-

komponenttien jakautumat paksuussuunnassa kuoren tarkasteltavassa
kohdassa, kun jännitysresultantit tunnetaan. Havaitaan, että
normaalijännitykset σ α ja σ β sekä leikkausjännitys τ αβ ovat lineaarisia
ζ :n funktioita. Ne siis jakautuvat kuoren paksuussuunnassa lineaarisesti.
Poikittaiset leikkausjännitykset τ αζ ja τ βζ , sen sijaan, jakautuvat kuoren
paksuussuunnassa parabolisesti.
(a) ζ ζ ζ
+ =
Mα
α 12M α σα
Nα Nα ζ
h h3
(b) ζ ζ ζ
+ =
Nαβ
α Nαβ M αβ 12M αβ τ αβ
3
ζ
h h
(c) ζ
Qα β
α
τ αζ
Kuva 1.19: Kuoren jännityskomponenttien jakautuminen

Kuva 1.19a esittää kuinka normaalijännitys σ α koostuu normaali-
voimasta Nα aiheutuvasta vakio-osasta ja taivutusmomentista M α
aiheutuvasta lineaarisesta osasta sekä Kuva 1.19b esittää kuinka
leikkausjännitys τ αβ koostuu leikkausvoimasta Nαβ aiheutuvasta vakio-
osasta ja vääntömomentista M αβ aiheutuvasta lineaarisesta osasta. Kuva
1.19c esittää leikkausvoimasta Qα aiheutuvan poikittaisen
leikkausjännityksen τ αζ parabolista jakaumaa. Sen suurin arvo on kuoren
keskipinnalla ja se häviää kuoren ala- ja yläpinnoilla.
Todetaan lopuksi, että normaalijännitysten σ α ja σ β jakautuma on

analoginen ykkösen levyisen normaalivoiman N ja taivutusmomentin M
rasittaman palkin suorakaidepalkin (Kuva 1.20) normaalijännityksen
jakautuman
N M
σ= + y
A I
kanssa, kun huomataan, että A = 1 ⋅ h , I = 1 ⋅ h3 /12 ja y ζ . Poikittaisten

leikkausjännitysten τ αζ ja τ βζ jakautuminen on vastaavasti analoginen
leikausvoiman Q rasittaman palkin jalautuman
QS
τ=
I ⋅1
kanssa, kun huomataan, että
h 1 h h2 2y
S = 1 ⋅ ( − y ) ⋅ ( + y ) = [1 − ( ) 2 ] .
2 2 2 8 h
1 h h
( + y) y
2 2
h
−y y
2
1
Kuva 1.20: Ykkösen levyinen palkin suorakaidepoikkileikkaus

2. Sylinterikuori
2.1 Sylinterikuoren geometriaa
z
k x
y
i
j
z
n
φ
a
y
x
Positiivinen
pinta
Kuva 2.1: Sylinterikuoren geometriaa
Sylinterikuorta on luontevaa tarkastella kuvan 2.1 koordinaatistossa.

Keskipinnan paikkavektori on
r = xi + a sin φ j + a cos φ k , (2.1)
eli muotoa r = r ( x,φ ) , joten keskipinnan käyräviivaiset koordinaatit α ja

β ovat nyt x ja φ . Mittakaavatekijöille saadaan
A =| r, x |=| i |= 1,
(2.2)
B =| r,φ |=| a cos φ j − a sin φ k |= a 2 cos 2 φ + a 2 sin 2 φ = a.
Koordinaattiviivojen väliselle kulmalle saadaan
1 1
cos χ = r, x ir,φ = i i(a cos φ j − a sin φ k ) = 0 ⇒ χ = 90° . (2.3)
AB a

Keskipinnan yksikkönormaalille saadaan
1 1
n= r, x ×r,φ = i × (a cos φ j − a sin φ k ) = sin φ j + cos φ k . (2.4)
AB a
Kaarevuuksille ja kierevyydelle saadaan
0
1 1
= 2 n, x ir, x = 0,
Rx A
1 1 1 1
= 2 n,φ ir,φ = 2 (cos φ j − sin φ k )i(a cos φ j − a sin φ k ) = , (2.5)
Rφ B a a
0
1 1
=− n, x ir,φ = 0
Rxφ AB
eli vastaavat säteet ovat
Rx = ∞, Rφ = a, Rxφ = ∞. (2.6)
Koska χ = 90° ja Rxφ = ∞ on koordinaatisto x,φ kaarevuusviivojen

muodostama koordinaatisto.
2.2 Sylinterikuoren yhtälöt

2.21 Kiertymien ja muodonmuutossuureiden sekä siirtymien
yhteydet
Kiertymien ja siirtymien yhteydet (1.92) saavat muodon
0
1 u 1 v 1
ϕx = w, x − = w, x , ϕφ = w,φ − = ( w,φ −v).
A Rx B Rφ a
Keskipinnan venymien ja liukuman lausekkeet (1.70) ja (1.88) saavat

muodon

0 0
1 A,φ 1
εx = u, x + v+ w = u, x ,
A AB Rx
0
1 B, 1 1
εφ = v,φ + x u + w = (v,φ + w),
B AB Rφ a
B v A u u ,φ
γ xφ = ( ), x + ( ),φ = v, x + .
A B B A a
Kuoren käyristymien ja vääntymän lausekkeet (1.98) ja (1.101) saavat

muodon
0 0
1 1 1 A,φ 1 1
κ x = − ( w, x − u ), x − ( w,φ − v) = − w, xx ,
A A Rx AB B Rφ
0
1 1 1 B, x 1 1 1 1
κφ = − ( w,φ − v),φ − ( w, x − u ) = − 2 w,φφ + 2 v,φ ,
B B Rβ AB A Rx a a
0
1 B 1 1 A 1 1 1 1
κ xφ = − [ ( 2
w,φ − v), x + ( 2 w, x − u ),φ ] = − w, xφ + v, x
2 A B BRφ B A ARx a 2a
Sylinterikuoren kiertymien, keskipinnan venymien ja liukuman sekä

kuoren käyristymien ja vääntymän lausekkeet siirtymien avulla
lausuttuina ovat siis koottuina
1
ϕ x = w, x , ϕφ = ( w,φ −v), (2.7)
a
1 u ,φ
ε x = u, x , εφ = (v,φ + w), γ xφ = v, x + (2.8)
a a
ja
1 1 1 1
κ x = − w, xx , κφ = − w,φφ + v ,φ , κ xφ = − w, xφ + v, x . (2.9)
a2 a2 a 2a

2.22 Jännitysresultanttien ja kuoren muodonmuutossuureiden väliset
yhteydet sekä jännitykset
Sylinterikuoren jännitysresultanttien positiiviset suunnat sylinterin

sisäpuolelta alaspäin katsottuna ovat kuvien 2.2 mukaiset. (Ajattelemalla
alaindeksin φ paikalle y, havaitaan ilmeinen analogia laatan vastaavien
suureiden kanssa.)
((a)
z
n
x
x
y
Nx
N xφ
Nφ x
φ
Nφ
(b)
z
n
x
x Qx
y M xφ
Mφ
Qφ
φ
Mφ x
Kuva 2.2: Sylinterikuoren jännitysresultanttien positiiviset suunnat: (a)

normaalivoimat ja keskipinnan suuntainen leikkausvoima (ns.
kalvovoimat) sekä (c) poikittaiset leikkausvoimat, taivutusmomentit ja
vääntömomentti.
Sylinterikuoren jännitysresultanttien ja muodonmuutossuureiden väliset

yhteydet ovat suoraan kaavojen (1.121) mukaiset, kun α = x ja β = φ , eli

1 −ν
N x = C (ε x + νεφ ), Nφ = C (εφ + νε x ), N xφ = Cγ xφ ,
2 (2.10)
M x = D (κ x + νκφ ), M φ = D (κφ + νκ x ), M xφ = (1 − ν ) Dκ xφ .
Missä kuoren veto/puristusjäykkyys C ja taivutusjäykkyys D kuoren

kimmomoduulin, Poissonin vakion ja paksuuden avulla lausuttuina ovat
Eh Eh3
C= , D= . (2.11)
1 −ν 2 12(1 − ν 2 )
Sylinterikuoren jännityskomponentit saadaan jännitysresultanttien avulla

kaavoista (vrt. kaavat (1.122) ja (1.123))
N x 12M x
σx = + ζ,
h h3 3 Qx 2ζ
τ xζ = [1 − ( ) 2 ],
Nφ 12M φ 2 h h
σφ = + ζ, (2.12)
h h3 3 Qφ 2ζ
τ φζ = [1 − ( )2 ].
N xφ 12 M xφ 2 h h
σ xφ = + ζ
h h3
2.23 Tasapainoyhtälöt
Kuoren yleisistä voimatasapainoyhtälöistä (1.111) saadaan aluksi
0
0 0
1 Q
[( BN x ), x +( ANφ x ),φ + A,φ N xφ − B, x Nφ ] + x + qx = 0,
AB Rx
0 0
1 Qφ
[( ANφ ),φ + ( BN xφ ), x + B, x Nφ x − A, x N x ] + + qφ = 0,
AB Rφ
0
1 N Nφ
[( BQx ), x +( AQφ ),φ ] − x − + qn = 0
AB Rx Rφ
ja tulokseksi sylinterikuoren voimatasapainoyhtälöt

1
N x , x + Nφ x ,φ + qx = 0,
a
1 Qφ (2.13)
N xφ , x + Nφ ,φ + + qφ = 0,
a a
1 Nφ
Qx , x + Qφ ,φ − + qn = 0.
a a
Kuoren yleisistä momenttitasapainoyhtälöistä (1.112) saadaan aluksi
0 0
1
[( BM x ), x + ( AM φ x ),φ + A,φ M xφ − B, x M φ ] − Qx = 0,
AB
0 0
1
[( AM φ ),φ +( BM xφ ), x + B, x M φ x − A,φ M x ] − Qφ = 0
AB
ja tulokseksi sylinterikuoren momenttitasapainoyhtälöt
1
M x , x + M φ x ,φ −Qx = 0,
a
(2.14)
1
M φ ,φ + M xφ , x −Qφ = 0.
a
Näistä yhtälöistä voidaan helposti ratkaista poikittaiset leikkausvoimat
1
Qx = M x , x + M φ x ,φ ,
a
(2.15)
1
Qφ = M φ ,φ + M xφ , x .
a
Sijoittamalla ne voimatasapainoyhtälöihin saadaan yhtälöt
1
N x , x + Nφ x ,φ + q x = 0,
a
1 1 1 (2.16)
N xφ , x + Nφ ,φ + M xφ , x + 2 M φ ,φ + qφ = 0,
a a a
2 1 Nφ
M x , xx + M xφ , xφ + 2 M φ ,φφ − + qn = 0.
a a a
Nämä ovat sylinterikuoren tasapainoyhtälöt, joista on eliminoitu

leikkausvoimat.

2.3 Pyörähdyssymmetrinen sylinterikuori
2.31 Yhtälöt
Tarkastellaan suljettua, putkimaista sylinterikuorta. Otaksutaan, että

siihen kohdistuva kuormitus on x − akselin suhteen symmetrinen. Tämä
pyörähdyssymmetrisyys merkitsee sitä, että suureet eivät voi riippua
koordinaatista φ ja vektorisuureiden φ − viivan suuntaisen komponent-
tien tulee hävitä. Kuoren jakautuneen kuorman komponentit ovat siten
qx = qx ( x), qφ = 0, qn = qn ( x) . (2.17)
ja siirtymät ovat
u = u ( x), v = 0, w = w( x) . (2.18)
Lausekkeista (2.7), (2.8) ja (2.9) saadaan nyt
dw du w d 2w
ϕx = , ε x = , εφ = , κ x = − 2 . (2.19)
dx dx a dx
ja ϕφ = 0, γ xφ = 0, κφ = 0, κ xφ = 0 . Yhteyksistä (2.10), (2.11), (2.12) ja

(2.19) seuraa
Eh du w Eh w du
Nx = (+ ν ), Nφ = ( + ν ),
1 − ν dx2 a 1 −ν 2 a dx
d 2w
M x = −D 2 , Mφ = ν M x ,
dx
(2.20)
2
d d w
Qx = M x , x = − (D 2 )
dx dx
ja N xφ = 0, M xφ = 0, Qφ = 0 . Koska tarkasteltavat funktiot riippuvat vain

yhdestä muuttujasta x osittaisderivaattojen paikalle tulivat tavalliset
derivaatat. Yhtälöistä (2.16) seuraa
dN x
+ q x = 0,
dx (2.21)
d 2 M x Nφ
− + qn = 0.
dx 2 a

2.32 Pyörähdyssymmetrisen sylinterikuoren differentiaaliyhtälö
Yhtälöstä (2.20a) seuraa
du 1 − ν 2 w
= Nx −ν . (2.22)
dx Eh a
Sijoittamalla tämä lausekkeeseen (2.20b) saadaan
Eh
Nφ = w +ν Nx. (2.23)
a
Sijoittamalla tämä ja lauseke (2.20) tasapainoyhtälöön (2.21b) saadaan
d2 d 2w Eh ν
2
(D 2
)+ 2
w = qn − Nx . (2.24)
dx dx a a
Tämä on pyörähdyssymmetrisen umpinaisen sylinterikuoren keskipinnan

poikittaisen siirtymän (eli taipuman) w( x ) differentiaaliyhtälö.
Normaalivoima N x ( x) yhtälön oikealla puolella on ratkaistava etukäteen
yhtälöstä (2.21a), joten se on muotoa
N x = − ∫ q x dx + C , (2.25)
Missä integrointivakio C määräytyy normaalivoimalle N x ( x)

asetettavasta reunaehdosta kuoren jommassakummassa päässä. Yhtälön
(2.24) oikea puoli voidaan myös ymmärtää muunnetuksi jakautuneeksi
kuormaksi
ν
qn∗ = qn − Nx. (2.26)
a
Jos kuori on tasajäykkä, yhtälö (2.24) saadaan muodon
qn∗
Eh
w (4)
+ 2 w= , (2.27)
a D D
missä w(4) = d 4 w / dx 4 , ja edelleen

qn∗
w (4)
+ 4β w = ,
4
(2.28)
D
missä
Eh 3(1 − ν 2 )
β=4 =4 (2.29)
4 Da 2 h2 a 2
on niin sanottu vaimennusluku.
Pyörähdyssymmetrisen umpinaisen sylinterikuoren differentiaaliyhtälö

(2.28) on analoginen kimmoisalla alustalla olevan palkin
differentiaaliyhtälön
q
v (4) + 4β 4 v = (2.30)
EI
kanssa. Tässä analogiassa palkin taipumaa v( x) vastaa kuoren taipuma

w( x) , palkin taivutusjäykkyyttä EI vastaa kuoren taivutusjäykkyys D ja
palkin jakautunutta kuormaa q ( x) vastaa kuoren muunnettu poikittainen
jakautunut kuorma qn∗ ( x) . Kimmoisalla alustalla olevalla palkilla
vaimennusluvulla on kaavalla
k
β=4 , (2.31)
4 EI
missä k on alustaluku. Merkitsemällä vaimennuslukujen lausekkeet (2.29)

ja (2.32) yhtä suuriksi ja ratkaisemalla alustaluku, saadaan
Eh
k= . (2.32)
a2
Esitetty analogia antaa mahdollisuuden sylinterikuorta analysoitaessa

hyödyntää suoraan olemassa olevia kimmoisalla alustalla olevan palkin
ratkaisuja, joita löytyy kirjallisuudessa.
Vastaavaan tapaan kuin kimmoisalla alustalla olevan palkin tapauksessa,

myös sylinterikuoret jaotellaan niiden ratkaisemista silmälläpitäen
puoliäärettömiin ja äärellisiin sylinterikuoriin. Seuraavassa tarkastellaan
sylinterikuoren ratkaisemista käyttäen osittain hyväksi rakenteiden

mekaniikan perusteiden kurssissa kimmoisalla alustalla olevalle pakille
johdettuja tuloksia.
2.33 Pyörähdyssymmetrisen sylinterikuoren puoliääretön ratkaisu
Kun sylinterikuoren pituus L on riittävä eli se toteuttaa ehdon
βL > 5, (2.33)
kuoren päiden tuennasta tai niissä vaikuttavista kuormista aiheutuvat

reunahäiriöt ovat niin paikallisia, että päihin liittyvät ratkaisut voidaan
muodostaa toisistaan riippumatta. Tällöin voidaan käyttää ns.
puoliääretöntä ratkaisua.
Sijoitetaan koordinaatiston origo x = 0 tarkasteltavaan kuoren päähän.

Tällöin palkki jää joko positiivisen tai negatiivisen x − akselin puolelle.
Pyörähdyssymmetrisen sylinterikuoren puoliääretön ratkaisu on muotoa
w( x) = e∓ β x (C1 cos β x + C2 sin β x) + w0 ( x), (2.34)
(vrt. Rakenteiden lujuusopin luentomonisteen kaava (9.26) ja esillä ollut

analogia). Kaavassa (2.34) ylempi merkki vastaa positiivista x-akselia
( x ≥ 0 ) ja alempi merkki negatiivista x-akselia ( x ≤ 0 ) sekä w0 ( x) on
muunnetusta jakautuneesta kuormituksesta qn∗ ( x) aiheutuva
yksityisratkaisu. Integroimisvakiot C1 ja C2 määräytyvät reunaehdoista.
2.34 Pyörähdyssymmetrisen sylinterikuoren äärellinen ratkaisu
Kun sylinterikuoren pituus L toteuttaa ehdon
βL < 5, (2.35)
käytetään ns. äärellistä ratkaisua.
Pyörähdyssymmetrisen sylinterikuoren äärellinen ratkaisu on
w( x) = C1Y1 ( β x) + C2Y2 ( β x) + C3Y3 ( β x) + C4Y4 ( β x) + w0 ( x), (2.36)
(vrt. Rakenteiden lujuusopin luentomonisteen kaava (9.28) ja esillä ollut

analogia). Apufunktiot Yi kaavassa (2.36) ovat

Y1 (ξ ) = cosh ξ cos ξ ,
1
Y2 (ξ ) = (cosh ξ sin ξ + sinh ξ cos ξ ),
2
1 (2.37)
Y3 (ξ ) = sinh ξ sin ξ ,
2
1
Y4 (ξ ) = (cosh ξ sin ξ − sinh ξ cos ξ ).
4
Ne derivoituvat taulukon 2.1 mukaisesti ja niille pätee
Y1 (0) = 1, Y2 (0) = Y3 (0) = Y4 (0) = 0. (2.38)
Taulukko 2.1: Apufunktioiden Yi (ξ ) derivaatat.
i Yi Yi′ Yi′′ Yi′′′ Yi (4)

1 Y1 −4Y4 −4Y3 −4Y2 −4Y1
2 Y2 Y1 −4Y4 −4Y3 −4Y2
3 Y3 Y2 Y1 −4Y4 −4Y3
4 Y4 Y3 Y2 Y1 −4Y4
Ratkaisussa (2.36) esiintyvät integroimisvakiot C1 , C2 , C3 ja C4

määräytyvät reunaehdoista.
2.35 Yksityisratkaisu
Yksityisratkaisu w0 ( x) aiheutuu muunnetusta jakautuneesta kuormasta

qn∗ ( x) . Kuoren osalla, jossa qn∗ = 0 pätee täten w0 ( x) = 0 . Jos jakautunut
kuorma qn∗ ( x) on polynomimuotoinen ja korkeintaan kolmatta astetta,
voidaan myös yksityisratkaisulle ottaa samanasteinen yrite w0 ( x) . Tällöin
w0(4) ( x) = 0 ja sijoitus differentiaaliyhtälöön (2.30) antaa
qn∗ ( x)
4 β 4 w0 ( x) = , (2.39)
D
josta seuraa yksityisratkaisulle välittömästi tulos
qn∗ ( x) a 2 ∗
w0 ( x) = = qn ( x). (2.40)
4β 4 D Eh

Tämä yksinkertainen yksityisratkaisun lauseke pätee siis, jos muunnettu
jakautunut kuorma qn∗ ( x) on polynomimuotoinen ja korkeintaan
kolmatta astetta. Taulukossa 2.2 esitetään yksityisratkaisut tapauksissa,
jossa kuorta kuormittaa etäisyydellä d sen päästä sijaitseva tasan
jakautunut ”rengaskuorma” P tai tasan jakautunut ”rengasmomentti” M .
Näiden tulosten johtoa tarkastellaan esimerkissä 2.2.
Taulukko 2.2: Eräitä pyörähdyssymmetrisen sylinterikuoren yksityis-

ratkaisuja.
Tasan ⎧ P
jakautunut ⎪ e− β ( d − x ) [cos β (d − x) + sin β (d − x)], 0 ≤ x < d ,
⎪ 8D β
3
rengaskuorma w0 ( x) = ⎨
P kohdassa ⎪ P e− β ( x −d ) [cos β ( x − d ) + sin β ( x − d )], x > d .
x=d ⎪⎩ 8 D β 3
(vrt. kuva 2.3a)
Tasan ⎧ P
jakautunut ⎪ e − β ( d + x ) [cos β (d + x) + sin β (d + x )], − d ≤ x ≤ 0,
⎪ 8D β
3
rengaskuorma w0 ( x) = ⎨
P kohdassa ⎪ P e β ( x + d ) [cos β ( x + d ) − sin β (d + x)], x ≤ − d .
x = −d ⎪⎩ 8 D β 3
(vrt. kuva 2.3b)
Tasan ⎧ M
jakautunut ⎪− e− β ( d − x ) sin β ( d − x), 0 ≤ x < d,
⎪ 4Dβ
2
rengasmomentti w0 ( x) = ⎨
M kohdassa ⎪ M e− β ( x − d ) sin β ( x − d )], x > d.
x=d ⎪⎩ 4 D β 2
(vrt. kuva 2.3c)
Tasan ⎧ M
jakautunut ⎪ e− β ( d + x ) sin β ( d + x), − d < x ≤ 0,
⎪ 4 D β 2
rengasmomentti w0 ( x) = ⎨
M kohdassa ⎪ M e β ( x + d ) sin β ( x + d )], x < −d .
x = −d ⎪⎩ 4 D β 2
(vrt. kuva 2.3d)

(a) P (b) P
d d
x=0 x=0
x x
P P
(c) (d)
d M d
M
x=0 x=0
x x
M M
Kuva 2.3: Tasan jakautunut rengaskuorma P tai rengasmomentti M

etäisyydellä d kuoren päästä.

2.4 Sylinterikuoren kalvotila
Yhtälöistä (2.13) seuraa sylinterikuoren kalvotilan ( M x = 0 , M φ = 0
M xφ = 0 , Qx = 0 ja Qy = 0 ) tasapainoyhtälöiksi
1
N x , x + Nφ x ,φ + q x = 0,
a
1
N xφ , x + Nφ ,φ + qφ = 0, (2.41)1
a
Nφ
− + qn = 0.
a
Yhtälöt (2.41) voidaan integroida peräkkäin, jolloin sylinterikuoren

kalvotilan jännitysresultanteille saadaan lausekkeet
Nφ = aqn ,
1
N xφ = − ∫ (qφ + Nφ ,φ )dx + f1 (φ ), (2.42)
a
1
N x = − ∫ ( Nφ x ,φ + q x )dx + f 2 (φ ).
a
Integrointifunktiot f1 (φ ) ja f 2 (φ ) voidaan määrittää kalvovoimille N x ja

N xφ asetettavien reunaehtojen avulla.
Kalvotilan muodonmuutosten ja siirtymien yhteydet saadaan suoraan

yhteyksistä (2.8)
1 u ,φ
ε x = u, x , εφ = (v,φ + w), γ xφ = v, x + .
a a
Ne voidaan taas integroida peräkkäin, jolloin sylinterikuoren kalvotilan

siirtymille saadaan lausekkeet
1
Voidaan osoittaa, että yhtälöt (2.41) ovat voimassa myös kuorille, joiden
poikkileikkaus ei ole ympyrä eli säde a on kulman φ funktio.

u = ∫ ε x dx + f3 (φ ),
1
v = ∫ (γ xy − u , x )dx + f 4 (φ ), (2.43)
a
w = aεφ − v,φ ,
missä funktiot f3 (φ ) ja f 4 (φ ) voidaan määrittää siirtymille u ja v

asetettavien reunaehtojen avulla. Kun kaavoja (2.42) sovelletaan ensin,
kaavoissa (2.43) esiintyvät keskipinnan muodonmuutokset
1 1 2(1 + ν )
εx = ( N x − ν N y ), ε φ = ( Nφ − ν N x )εγ xφ = N xφ (2.44)
Eh Eh Eh
voidaan sen jälkeen määrittää ja ne ovat kaavoja (2.43) sovellettaessa jo

tunnettuja funktioita.

2.5 Yleisen kuormituksen alainen sylinterikuori
2.51 Sylinterikuoren teknisen teorian mukaiset yhtälöt
Seuraavassa johdetaan sylinterikuoren ratkaisemiseksi kolme

osittaisdifferentiaaliyhtälön muodostama yhtälöryhmä, jossa on
tuntemattomina siirtymäkomponentit u, v ja w. Kysymyksessä on silloin
ns. siirtymämenetelmä. Johdettaessa tehdään ns. sylinterikuoren
teknisen teorian mukaiset yksinkertaistavat olettamukset, joiden
tuloksena päästään jonkin verran yleiseen tapaukseen nähden
yksinkertaisempiin yhtälöihin. Nämä ovat osoittautuneet varsin käyttö-
kelpoisiksi käytännön tehtäviä ratkaistaessa.
Sylinterikuoren yhtälöihin tulevia teknisen teorian mukaisia

yksinkertaistuksia ei tässä yhteydessä seikkaperäisesti perustella, vaan ne
lähinnä luetellaan lyhyesti. Teknisessä teoriassa otaksutaan, että kuoren
käyristymät ja vääntymä eivät riipu keskipinnan suuntaisista
siirtymäkomponenteista ( u ja v ), joten käyristymien ja vääntymän
lausekkeet (2.9) yksinkertaistuvat muotoon
1 1
κ x = − w, xx , κφ = − w,φφ , κ xφ = − w, xφ . (2.45)
a2 a
Toinen teknisessä teoriassa tehtävä yksinkertaistus tehdään

tasapainoyhtälöihin (2.13). Toisesta yhtälöstä (2.13b) leikkausvoiman Qφ
sisältävän termin voidaan perustella olevan yhtälön muihin termeihin
nähden niin pieni, että se voidaan jättää pois. Näin tasapainoyhtälöt (2.13)
ja (2.14) saavat muodon
1
N x , x + Nφ x ,φ + qx = 0,
a
1
N xφ , x + Nφ ,φ + qφ = 0,
a
1 Nφ
Qx , x + Qφ ,φ − + qn = 0, (2.46)
a a
1
M x , x + M φ x ,φ −Qx = 0,
a
1
M φ ,φ + M xφ , x −Qφ = 0.
a

Eliminoimalla leikkausvoimat, saadaan kalvovoimien ja taivutus-
momenttien avulla lausutut tasapainoyhtälöt
1
N x , x + Nφ x ,φ + qx = 0,
a
1
N xφ , x + Nφ ,φ + qφ = 0, (2.47)
a
2 1 Nφ
M x , xx + M φ x , xφ + 2 M φ ,φφ − + qn = 0.
a a a
Sijoittamalla nyt muodonmuutossuureiden lausekkeet (2.8) ja (2.45)

jännitysresultanttien lausekkeisiin (2.10) saadaan sylinterikuoren
jännitysresultanttien ja siirtymien yhteydet muotoon
v,φ + w
N x = C (u , x +ν ),
a
v,φ + w
Nφ = C ( + ν u , x ),
a
1 −ν u ,φ
N xφ = C ( v, x + ),
2 a
(2.48)
w,φφ
M x = − D( w, xx +ν 2 ),
a
w,φφ
M φ = − D( 2 + ν w, xx ),
a
w, xφ
M xφ = − D(1 − ν ) .
a
Sijoittamalla nämä sylinterikuoren tasapainoyhtälöihin (2.47) ja

käyttämällä jäykkyyksien C ja D lausekkeita (2.11) saadaan
1 − ν u ,φφ 1 + ν v, xφ w, x 1 −ν 2
u , xx + + + ν = − q x ,
2 a2 2 a a Eh
1 +ν 1 −ν 1 1 1 −ν 2 (2.49)
u , xφ + v, xx + 2 v,φφ + 2 w,φ = − qφ ,
2a 2 a a Eh
ν 1 w h2 2 1 1 −ν 2
u, x + v, +
2 φ
+ ( w, xxxx + 2 w, xxφφ + 4 w,φφφφ ) = qn .
a a a2 12 a a Eh

Yhtälöt (2.49) muodostavat ns. teknisen teorian mukaiset
sylinterikuoren siirtymien u ( x,φ ) , v( x,φ ) ja w( x,φ ) differentiaaliyhtälöt.
Yhtälöt (2.48) ovat vastaavat kuoren jännitysresultanttien ja siirtymien
yhteydet, joita tarvitaan reunaehtojen esittämisessä ja jännitys-
resultanttien määrittämisessä, kun siirtymät on ratkaistu.
2.52 Reunoiltaan vapaasti tuetun, avoimen sylinterikuoren kaksois-

sarjaratkaisu
Tarkastellaan sylinterikuorta, joka on reunoiltaan vapaasti tuettu ja sitä

kuormittaa jakautunut painekuorma p ( x,φ ) . Kuoren geometrian
määrittelee tällöin kuoren pituus L, keskuskulma α ja säde a (vrt. kuva
2.4).
L
x
( x, φ ) φ
α
a
x y
Kuva 2.4: Reunoiltaan vapaasti tuettu, avoin sylinterikuori
(a) (b)
p
a p a
α L
x x
Kuva 2.5: Vapaasti tuetut reunat (a) pääty ja (b) sivu
Kuoren reunaehdot (kuva 2.5) ovat

v = 0 N x = 0 w = 0 M x = 0 (x = 0, x = L),
(2.50)
u = 0 Nφ = 0 w = 0 M φ = 0 (φ = 0, φ = α ).
Otetaan siirtymille seuraavat kaksoissarjalausekkeet (vrt. Liite A)
∞ ∞
u = ∑ ∑ uij cos α i x sin β jφ ,
i =1 j =1
∞ ∞
v = ∑ ∑ vij sin α i x cos β jφ , (2.51)
i =1 j =1
∞ ∞
w = ∑ ∑ wij sin α i x sin β jφ ,
i =1 j =1
missä
iπ jπ
αi = , βi = . (2.52)
L α
Helposti voidaan osoittaa, että nämä siirtymät toteuttavat automaattisesti

tehtävämme reunaehdot (2.50). Otetaan paineelle vastaavan tyyppinen
esitys, jolloin kuoreen kohdistuvan jakautuneen kuorman komponentit
ovat
∞ ∞
qx = qθ = 0, qn = p = ∑ ∑ pij sin α i x sin β jφ , (2.53)
i =1 j =1
missä kertoimet pij voidaan määrittää tavanomaiseen tapaan.

Sijoittamalla lausekkeet (2.51) ja (2.53) differentiaaliyhtälöihin (2.49)
saadaan yhtälöt
∞ ∞
1 −ν 1 +ν ν
∑ ∑ cosαi x sin β jφ[(αi2 + 2a 2 β 2j ) ⋅ uij + 2a
α i β j ⋅ vij − α i ⋅ wij ] = 0,
a
i =1 j =1
∞ ∞
1 +ν 1 −ν 2 1 2
∑ ∑ sin αi x cos β jφ[− 2a
α i β j ⋅ uij − (
2
α i + 2 β j ) ⋅ vij
a
i =1 j =1
1
+ β j ⋅ wij ] = 0,
a2

∞ ∞
ν 1
∑ ∑ sin αi x sin β jφ{− a αi uij − a 2 β j vij
i =1 j =1
h2 4 2 2 2 1 4
1 1 −ν 2
+[ 2 + (α i + 2 α i β j + 4 β j )]wij − pij } = 0,
a 12 a a Eh
jotka toteutuvat, jos
⎧ 1 −ν 2 1 +ν ν
⎪(α i2 + β j ) ⋅ uij + α i β j ⋅ vij − α i ⋅ wij = 0,
⎪ 2a 2 2a a
⎪⎪1 + ν 1 −ν 2 1 2 1
⎨ α i β j ⋅ uij + ( α i + 2 β j ) ⋅ vij − 2 β j ⋅ wij = 0, (2.54)
⎪ 2a 2 a a
⎪ β2
⎪− ν α i uij − 1 β j vij + [ 1 + h (α i2 + j )2 ]wij = 1 − ν pij .
2 2
⎪⎩ a a2 a 2 12 a2 Eh
Nämä yhtälöt muodostavat kolmen yhtälön yhtälöryhmän, jonka avulla

siirtymien sarjan kertoimet uij , vij ja wij kullakin i :n ja j :n arvolla
saadaan määritetyksi. Kun nämä sitten tunnetaan saadaan siirtymät
kaavoista (2.51). Jännitysresultanttien määrittämiseksi saadaan kaavat
Eh ∞ ∞ − β j vij + wij
Nx =
1 −ν 2
∑ ∑ (−αi uij + ν a
)sin α i x sin β jφ ,
i =1 j =1
Eh ∞ ∞ − β j vij + wij
Nφ =
1 −ν 2
∑∑( a
− να i uij )sin α i x sin β jφ ,
i =1 j =1
Eh ∞ ∞ β j uij
N xφ = ∑ ∑ i ij a )cosαi x cos β jφ ,
2(1 + ν ) i =1 j =1
(α v +
∞ ∞ β 2j
M x = D∑ ∑ (α i2 +ν ) wij sin α i x sin β jφ ,
i =1 j =1 a2
∞ ∞ β 2j
M φ = D∑ ∑ ( 2
+ να i2 ) wij sin α i x sin β jφ ,
i =1 j =1 a
∞ ∞ αi β j
M xφ = − D(1 − ν )∑ ∑ wij cos α i x cos β jφ . (2.55)
i =1 j =1 a

2.53 Yksinkertaistettu likiteoria avoimille sylinterikuorille
Edellä on käynyt ilmi, että avointen sylinterikuorten analysointi jo

yksinkertaisissa tapauksissa on sangen monimutkaista. Tällaisten kuorten
jännitystilan määrittäminen riittävällä tarkkuudella kalvoteoriaa käyttäen
ei myöskään ole mahdollista. Tämän vuoksi käytännön sovellutuksiin
tarvittavia ratkaisuja on jouduttu kehittämään ottamalla käyttöön
yksinkertaistavia olettamuksia. Tässä luvussa tarkastellaan mahdollisim-
man yksinkertaista menetelmää, jonka on kehittänyt H. Schorer 1935.
Tämä Schorer’in menetelmä perustuu seuraaviin otaksumiin:
1. Taivutus aksiaalisissa tasoissa voidaan jättää huomiotta, ts. M x = 0

ja Qx = 0 .
2. Vääntömomentti M xy voidaan jättää huomiotta.
3. Keskipinnan tangentiaalinen venymä εθ ja liukuma γ xθ ovat
pieniä aksiaaliseen venymään ε x nähden ja voidaan siten jättää
huomiotta.
4. Poisson’in vakio voidaan jättää huomiotta, ts. ν = 0 .
On olemassa asianmukaista teoreettista ja kokeellista aineistoa, joka

puoltaa näiden olettamusten tekemistä. Niiden avulla sylinterikuoren
yhtälöt yksinkertaistuvat huomattavasti.
Sijoittamalla M x = 0 , M xφ = 0 ja ν = 0 jännitysresultanttien ja siirtymien

yhteyksiin (2.48), saadaan
N x = Ehu, x ,
Eh
Nφ = (v,φ + w),
a
Eh u ,φ (2.56)
N xφ = (v , x + ),
2 a
Eh3
Mφ = − w,φφ .
12a 2
Sijoittamalla M x = 0 , M xφ = 0 tasapainoyhtälöihin (2.46) saadaan

aN x , x + N xφ ,φ + qx a = 0,
aN xφ , x + Nφ ,φ + qφ a = 0,
(2.57)
Qφ ,φ − Nφ + qn a = 0,
M φ ,φ − aQφ = 0.
Kahdesta viimeisestä yhtälöstä (2.57) voidaan eliminoida leikkausvoima

Qφ , jolloin saadaan
1
M φ ,φφ − Nφ + qn a = 0. (2.58)
a
Derivoimalla yhtälö (2.57a) puolittain x :n suhteen yhtälö (2.57b)

puolittain φ :n suhteen, voidaan syntyneestä yhtälöparista eliminoida
N xφ , jolloin saadaan
1 1
N x , xx − Nφ ,φφ + qx, x − qφ ,φ = 0 . (2.59)
a2 a
Yhtälöistä (2.58) ja (2.59) voidaan edelleen eliminoida kalvovoima Nφ ,

jolloin saadaan yhtälö
1 1 1
− 3
M φ ,φφφφ + N x , xx + qx, x − qφ ,φ − qn ,φφ = 0 . (2.60)
a a a
Tämä yhtälö esittää kuoren tasapainoyhtälön taivutusmomentin M φ ja

normaalivoiman N x avulla.
Kaavoista (2.8b ja c) ja otaksumasta 3 seuraa yhteydet
u ,φ
v,φ = − w, v, x = − (2.61)
a
joista voidaan eliminoida v , jolloin saadaan yhteys
u,φφ
w, x = . (2.62)
a
Derivoimalla yhtälö (2.60) kahdesti muuttujan φ suhteen saadaan

1 1 1
− 3
M φ ,φφφφφφ + N x , xxφφ + qx, xφφ − qφ ,φφφ − qn ,φφφφ = 0 . (2.63)
a a a
Sijoittamalla tähän yhtälöön M φ ja N x lausekkeista (2.56 a ja d) sekä

ottamalla huomioon yhteys (2.62) saadaan tulos
12a 6 12a 4
w,φφφφφφφφ + Ehaw, xxxx = (−aq x, xφφ + qφ ,φφφ + qn ,φφφφ ) (2.65)
Eh3 Eh3
eli tavanomaisia osittaisderivaattamerkintöjä käyttäen
∂8 w 12a 6 ∂ 4 w 12a 4 ∂3qx ∂ 3 qφ ∂ 4 qn

+ = (− a + + ). (2.66)
∂φ 8 h 2 ∂x 4 Eh3 ∂x∂φ 2 ∂φ 3 ∂φ 4
Tämä on päistään tuetun avoimen sylinterikuoren taipuman

differentiaaliyhtälö. Jos kuoreen ei vaikuta jakautunutta kuormaa, se
yksinkertaistuu muotoon
∂8 w 12a 6 ∂ 4 w
+ = 0. (2.67)
∂φ 8 h 2 ∂x 4
Jännitysresultanttien sekä aksiaalisen ja tangentiaalisen siirtymän

lausekkeet saadaan soveltamalla yhtälöitä (2.56), (2.57) ja (2.61b). Ne
saadaan muotoon
Eh3
Mφ = − w,φφ ,
12a 2
1
Qφ = M φ ,φ ,
a
Nφ = Qφ ,φ + qn a, (2.68)
1
N xφ = − ∫ ( Nφ ,φ + qφ )dx,
a
1
N x = − ∫ ( N xφ ,φ + qx )dx,
a

1
Eh ∫
u= N x dx,
(2.69)
1
Eha ∫
v=− N x ,φ dx.
Yhtälöistä (2.68) ja (2.69) havaitaan, että avain kuoren jännitysresultant-

tien ja siirtymien määrittämiseen on taipuman w( x,φ ) ratkaiseminen
osittaisdifferentiaaliyhtälöstä (2.65). Tätä demonstroidaan tarkastelemalla
seuraavassa kappaleessa tyypillisen sylinterikuorikaton ratkaisemista.

2.54 Päädyistään vapaasti tuetun ja sivuiltaan vapaan sylinteri-
kuoren ratkaisu
L O
x
Jäykkä φ0 φ0 a
päätylevy
Kuva 2.6: Päädyistään vapaasti tuettu ja sivuiltaan vapaa, avoin sylinteri-

kuori
Kuva 2.6 esittää tyypillistä kattorakenteena käytettävää sylinterikuorta.

Sen päädyt ovat vapaasti tuetut ja sivut ovat vapaat, joten reunaehdot ovat
v = 0 N x = 0 w = 0 M x = 0 (x = 0, x = L),
(2.70)
N xφ = 0 Nφ = 0 Vφ = 0 M φ = 0 (φ = −φ0 , φ = φ0 ).
Kuorta kuormittaa alaspäin suuntautunut sen pintayksikköä kohti

jakautunut kuorma q , joka on tangentiaalisessa suunnassa ( φ − suun-
nassa) tasan jakautunut, mutta voi vaihdella pituussuunnassa ts. q = q( x) .
Kuvan 2.7 perusteella tällöin
qx = 0, qφ = q ( x)sin φ , qn = −q ( x)cos φ . (2.71)
qφ adφ = qadφ ⋅ sin φ
qadφ
a
φ
dφ −qn adφ = qadφ ⋅ cos φ
y
x
Kuva 2.7: Kuormakomponenttien qφ ja qn määrittäminen

Kuormituksen (2.71) tapauksessa differentiaaliyhtälö (2.66) saa muodon
∂8 w 12a 6 ∂ 4 w 24a 4
+ =− q ( x)cos φ (2.72)
∂φ 8 h 2 ∂x 4 Eh3
Otaksutaan tunnetulle kuormalle q ( x) sinisarjaesitys
∞
q ( x) = ∑ qi sin α i x , (2.73)
i =1
missä
iπ
αi = (2.74)
L
ja sarjan kertoimet saadaan kaavalla
L
2
qi = ∫ q ( x)sin α i xdx . (2.75)
L0
Otaksutaan täydellisen yhtälön kuormitusta q ( x) vastaavalle yksityis-

ratkaisulle wq ( x,φ ) esitys
∞
wq ( x,φ ) = −∑ ki qi cos φ sin α i x (2.76)
i =1
Sijoittamalla lausekkeet (2.73) ja (2.76) täydelliseen yhtälöön (2.72)

saadaan
∞
12a 6 24a 4
∑[−(1 + h 2
α i4 )ki qi +
Eh3
qi ]sin α i x = 0 (2.77)
i =1
ja kertoimelle ki tulos
24a 4 1
ki = 3
. (2.78)
Eh 12a 6
1+ 2
α i4
h

Otaksutaan homogeenisen yhtälön yleiselle ratkaisulle w( x,φ ) esitys
∞
w( x,φ ) = ∑Wi (φ )sin α i x (2.79)
i =1
Sijoittamalla se homogeeniseen yhtälöön (2.67) saadaan
∞
d 8Wi 12a 6α i4
∑( dφ 8
+
h2
Wi )sin α i x = 0 (2.80)
i =1
ja homogeenisen yhtälön sarjan kerroinfunktiolle Wi (φ ) tavallinen

differentiaaliyhtälö
d 8Wi
+ λi8Wi = 0 , (2.81)
dφ 8
missä
12a 6α i4
λi = 8 . (2.82)
h2
Kun sarjan kerroinfunktiot Wi (φ ) on ratkaistu, saadaan probleeman

lopulliseksi ratkaisuksi täydellisen yhtälön yksityisratkaisun ja
homogeenisen yhtälön yleisen ratkaisun summana eli w = wq + w . Näin
taipumalle saadaan tulos
∞
w = ∑ [− ki qi cos φ + Wi (φ )]sin α i x . (2.83)
i =1
Kaavoista (2.68) ja (2.69) saadaan edelleen jännitysresultanteille sekä

aksiaaliselle ja tangentiaaliselle siirtymälle

∞
Eh3 d 2Wi
Mφ = ∑ [− ki qi cos φ − ]sin α i x,
i =1 12a
2
dφ 2
∞
Eh3
d 3Wi
Qφ = ∑ [ki qi sin φ − ]sin α i x,
i =1 12a
3
dφ 3
∞
Eh3 12a 4 d 4Wi
Nφ = ∑ [(ki − )qi cos φ − ]sin α i x, (2.84)
i =1 12a
3
Eh3 dφ 4
∞
1 Eh3 Eh3 d 5Wi
N xφ = ∑ [ −( k − 2) q sin φ − ]cos α i x,
α
i =1 i 12 a 4 i i
12 a 4
d φ 5
∞
1 Eh3 Eh3 d 6Wi
Nx = ∑ [( k
4 i
− 2) qi cos φ + ]sin α i x.
α
i =1 i
2
a 12 a 12 a 4
d φ 6
ja
∞
1 Eh3
1 h3 d 6Wi
u = ∑ 3 [− ( k − 2)qi cos φ −
4 i
]cos α i x,
α
i =1 i ah E 12 a 12 a 4
d φ 6
(2.85)
∞
1 Eh3
1 h3 d 7Wi
v = ∑ 4 2 [− ( k
4 i
− 2) qi sin φ + ]sin α i x.
α
i =1 i a h E 12 a 12 a 4
d φ 7
missä
Eh3
ci = ki − 2 . (2.86)
12a3
Liitteessä B on johdettu differentiaaliyhtälön (2.81) ratkaisu

kerroinfunktioille Wi (φ ) . Siinä olevat neljä integrointivakiota määritetään
reunaehdoista kuoren vapaalla reunalla φ = φ0 . Nämä reunaehdot ovat
M φ (φ0 ) = 0 , Qφ (φ0 ) = 0 , Nφ (φ0 ) = 0 ja N xφ (φ0 ) = 0 . Lausekkeita (2.84 a,
b, c ja d) käyttäen niistä seuraa yhtälöt

d 2Wi
(φ0 ) = − ki qi cos φ0 ,
dφ 2
d 3Wi
(φ0 ) = ki qi sin φ0 ,
dφ 3
(2.87)
d 4Wi 12a 4
(φ0 ) = (ki − )qi cos φ0 ,
dφ 4 Eh3
d 5Wi 24a 4
(φ0 ) = −(ki − )qi sin φ0 .
dφ 5 Eh3
Käyttämällä hyväksi liitteen B kaavoja (B.5), järjestelemällä termejä sekä

siirtymällä matriisiesitykseen saadaan lopullinen yhtälöryhmä
integrointivakioiden Ai , Bi , Ci ja Di määrittämiseksi muotoon
[ A]{ X } = {B} , (2.88)
missä
⎧ Ai ⎫
⎪B ⎪
⎪ ⎪
{X } = ⎨ i ⎬ . (2.89)
⎪ Ci ⎪
⎪⎩ Di ⎪⎭
Kerroinmatriisin [ A] alkiot ovat
A11 =+a2 cos βφ0 cosh αφ0 − b2 sin βφ0 sinh αφ0
A12 = −b2 cos βφ0 cosh αφ0 − a2 sin βφ0 sinh αφ0
A13 = + c2 cos αφ0 cosh βφ0 − d 2 sin αφ0 sinh βφ0
A14 = − d 2 cos αφ0 cosh βφ0 − c2 sin αφ0 sinh βφ0
A21 =+a3 cos βφ0 sinh αφ0 − b3 sin βφ0 cosh αφ0
A22 = − b3 cos βφ0 sinh αφ0 − a3 sin βφ0 cosh αφ0
A23 = + c3 cos αφ0 sinh βφ0 − d3 sin αφ0 cosh βφ0
A24 = − d3 cos αφ0 sinh βφ0 − c3 sin αφ0 cosh βφ0
(2.90)

A31 = + a4 cos βφ0 cosh αφ0 − b4 sin βφ0 sinh αφ0
A32 = −b4 cos βφ0 cosh αφ0 − a4 sin βφ0 sinh αφ0
A33 = +c4 cos αφ0 cosh βφ0 − d 4 sin αφ0 sinh βφ0
A34 = − d 4 cos αφ0 cosh βφ0 − c4 sin αφ0 sinh βφ0
A41 =+a5 cos βφ0 sinh αφ0 − b5 sin βφ0 cosh αφ0
A42 = −b5 cos βφ0 sinh αφ0 − a5 sin βφ0 cosh αφ0
A43 = + c5 cos αφ0 sinh βφ0 − d5 sin αφ0 cosh βφ0
A44 = − d5 cos αφ0 sinh βφ0 − c5 sin αφ0 cosh βφ0
missä kertoimet an , bn , cn ja d n saadaan liitteen B taulukosta B.1, sekä

vakiovektorin {B} alkiot ovat
ki qi
B1 = − cos φ0 ,
2λi2
ki qi
B2 = sin φ0 ,
2λi3
(2.91)
12a 4 qi
B3 = ( ki − ) cos φ0 ,
Eh3 2λi4
24a 4 qi
B4 = −(ki − ) sin φ0 .
Eh3 2λi5

3. Pyörähdyskuori
3.1 Pyörähdyskuoren geometriaa
Pyörähdyspinnalla ymmärretään pintaa, joka syntyy, kun ns.
meridiaanikäyrä (tasokäyrä) pyörähtää tietyn akselin (tässä z − akseli)
ympäri (vrt. kuva 3.1). Pyörähdyskuori on kuori, jonka keskipinta on
pyörähdyspinta.
z
Meridiaa-
nikäyrä
r P
Pyörähdys-
akseli
z
Meridiaani-
käyrä
r P
z
y
φ
Kuva 3.1: Pyörähdyspinta
Pyörähdyskuoren käyräviivaisiksi koordinaateiksi on tarkoituksen

mukaista valita meridiaanikäyrän normaalin ja pyörähdysakselin välinen
kulma θ , sekä pyörähdyskulma φ kuvan 3.2 mukaisesti. Kuvat 3.3
esittävät, kuinka mittakaavatekijöille keskipinnan tarkasteltavassa
pisteessä P saadaan tulokset

z
θ n
P
y
φ
Kuva 3.2: Pyörähdyskuoren käyräviivaiset koordinaatit θ ja φ
z
(a)
n dsθ = Rθ dθ ⎫
θ P ⎬ ⇒ A = Rθ
Rθ dsθ dsθ = Adθ ⎭
dθ
z
(b)
dsφ = rdφ ⎫⎪
φ ⎬ ⇒ B=r
r n dsφ = Bdφ ⎪⎭
θ dsφ
P r = Rφ sin θ
Rφ
Kuva 3.3: Pyörähdyskuoren mittakaavatekijät ja kaarevuussäteet

A = Rθ , B = r , (3.1)
missä Rθ on meridiaaniviivan (θ − viivan) kaarevuussäde ja r on pisteen

P etäisyys z − akselista. Kuvasta 3.3b selviää myös, että etäisyydellä r ja
φ − viivan kaarevuussäteellä Rφ on yhteys
r
Rφ = . (3.2)
sin θ
Kuva 3.4 havainnollistaa vielä pyörähdyskuoren kaarevuussäteitä

meridiaanitasossa. Havaitaan, että kaarevuussäde Rφ ulottuu pisteestä P
z − akselille. Kaarevuussäteen Rθ toinen päätepiste ei sen sijaan osu
pyörähdysakselille, vaan sen asema riippuu meridiaanikäyrän
kaarevuudesta tarkasteltavassa pisteessä. Kuvaan on myös merkitty
katkoviivalla kuoren positiivinen pinta.
z
P n
r
θ dsθ
Rθ
Rφ
r
Kuva 3.4: Pyörähdyskuoren kaarevuussäteet meridiaanitasossa
z
n
P
− z ′dθ θ dsθ = Rθ dθ
r ′dθ = dsθ ⋅ cosθ = Rθ cosθ dθ
θ r ′dθ
− z ′dθ z = dsθ ⋅ sin θ = Rθ sin θ dθ
Rθ = (r ′) 2 + ( z ′) 2
Kuva 3.5: Pyörähdyskuoren geometriayhteyksiä
Kuvan 3.5 perusteella saadaan vielä käyttökelpoiset yhteydet

Rθ = (r ′)2 +(z′)2 , r ′ = Rθ cosθ , z ′ = − Rθ sin θ . (3.3)
Symmetrian vuoksi voidaan lopuksi todeta, että θ ,φ − koordinaatisto on

pääkaarevuuskoordinaatisto, jossa Rθφ = 0 .
3.2 Pyörähdyskuoren yhtälöt
3.21 Kinemaattiset yhtälöt
Keskipinnan θ − ja φ − viivojen suuntaiset siirtymät ja taipuma ovat

tavanomaiseen tapaan u , v ja w . Kuoren yleisistä kiertymien
lausekkeista (1.92) seuraa helposti pyörähdyskuoren kiertymien
lausekkeet
1
ϕθ = ( w,θ −u ),
Rθ
(3.4)
1
ϕφ = ( w,φ −v sin θ ).
r
Kuoren yleisistä keskipinnan venymien ja liukumien sekä kuoren

käyristymien ja vääntymän lausekkeista (1.70), (1.88), (1.98) ja (1.102)
saadaan, kun otetaan huomioon, että geometriasuureet eivät riipu
koordinaatista φ , pyörähdyskuoren keskipinnan venymien ja
liukumien sekä kuoren käyristymien ja vääntymän lausekkeet
1
εθ = (u ,θ + w),
Rθ
1
εφ = (v,φ +u cosθ + w sin θ ),
r
v, u ,φ v cosθ
γ θφ = θ + − ,
Rθ r r
(3.5)
1 1
κθ = − [ ( w,θ −u )],θ ,
Rθ Rθ
1 r cosθ
κφ = − 2
[ w,φφ −v,φ sin θ + ( w,θ −u )],
r Rθ
1 R cosθ sin θ 1 R u,φ
κθφ = − [ w,θφ − θ w,φ − v,θ −( − θ )cosθ v − ].
rRθ r 2 2 Rφ 2

3.22 Tasapainoyhtälöt
Lähtien kuoren yleisistä voima- ja momenttitasapainoyhtälöitä (1.111) ja

(1.113) saadaan, kun otetaan huomioon, että geometriasuureet eivät riipu
koordinaatista φ , pyörähdyskuoren voima- ja momenttitasapaino-
yhtälöt muotoon
(rNθ ),θ + Rθ Nφθ ,φ − Rθ cosθ Nφ + rQθ + rRθ qθ = 0,

Rθ Nφ ,φ + (rNθφ ),θ + Rθ cosθ Nφθ + Rθ sin θ Qφ + rRθ qφ = 0,
(rQθ ),θ + Rθ Qφ ,φ −rNθ − Rθ sin θ Nφ + rRθ qn = 0, (3.6)
(rM θ ),θ + Rθ M φθ ,φ − Rθ cosθ M φ − rRθ Qθ = 0,
Rθ M φ ,φ +(rMθφ ),θ + Rθ cosθ M φθ − rRθ Qφ = 0.
3.23 Jännitysresultanttien ja muodonmuutossuureiden yhteydet
Lähtien kuoren yleisistä jännitysresultanttien ja muodonmuutossuureiden

yhteyksistä, saadaan helposti pyörähdyskuoren jännitysresultanttien
ja muodonmuutossuureiden yhteydet
⎧ Eh3
⎧ Eh ⎪ Mθ = (κθ + νκφ ),
⎪ Nθ = (ε + νεφ ),
2 θ − ν 2
1 − ν ⎪ 12(1 )
⎪ ⎪
⎪ Eh ⎪ Eh3
⎨ Nφ = (εφ + νεθ ), ⎨Mφ = (κφ + νκθ ), (3.7)
⎪ 1 −ν 2 ⎪ 12(1 − ν 2 )
⎪ Eh ⎪ 3
⎪ Nθφ = γ θφ , ⎪ M θφ = Eh κθφ .
⎩ 2(1 + ν ) ⎪⎩ 12(1 + ν )
3.24 Siirtymien differentiaaliyhtälöt pyörähdyskuorelle
Tasapainoyhtälöistä (3.6) voidaan helposti eliminoida leikkausvoimat Qθ

ja Qφ , jolloin saadaan kolme tasapainoyhtälöä, joissa on tuntemattomina
jännitysresultantit Nθ , Nφ , Nθφ , M θ , M φ ja M θφ . Sijoittamalla
siirtymien u v ja w avulla lausutut muodonmuutossuureet (3.5)
jännitysresultanttien ja muodonmuutossuureiden yhteyksiin (3.7), nämä
edelleen kolmeen tasapainoyhtälöön, saadaan kolmen yhtälön
osittaisdifferentiaaliyhtälöryhmä, jossa on tuntemattomina siirtymät u v
ja w . Nämä ovat pyörähdyskuoren siirtymien differentiaaliyhtälöt.
Niitä ei kuitenkaan tässä esitetä.

3.3 Pyörähdyskuoren kalvotila
3.31 Pyörähdyskuoren yhtälöt kalvotilassa
Kalvotilassa κθ = 0 , κφ = 0 ja κθφ = 0 , joten kaavojen (3.7) perusteella

myös M θ = 0 , M φ = 0 ja M θφ = 0 sekä kaavojen (3.6d) ja (3.6e)
perusteella edelleen Qθ = 0 ja Qφ = 0. Kiertymien lausekkeet (3.4),
keskipinnan venymien ja liukuman lausekkeet (3.5a, b ja c) sekä
normaalivoimien ja keskipinnan leikkausvoiman lausekkeet (3.7a, b ja c)
ovat sellaisenaan käytettävissä myös kalvotilassa. Tasapainoyhtälöt (3.6a,
b ja c) yksinkertaistuvat kalvotilassa muotoon
(rNθ ),θ + Rθ Nφθ ,φ − Rθ cosθ Nφ + rRθ qθ = 0,

Rθ Nφ ,φ + (rNθφ ),θ + Rθ cosθ Nφθ + rRθ qφ = 0, (3.8)
Nθ Nφ
− − + qn = 0.
Rθ Rφ
Tasapainoyhtälöissä (3.8), joita on kolme kappaletta, on kolme

tuntematonta kalvovoimat Nθ , Nφ ja Nθφ , jotka voidaan reunaehdot
huomioiden ratkaista. Koska tehtävän ratkaisemiseen riittää pelkästään
tasapainoyhtälöt, se on staattisesti määrätty.
Jos kalvotilan siirtymät myös kiinnostavat, ne saadaan määrittämällä

ensin keskipinnan venymät ja liukuma kaavoista (3.7 a, b ja c)
kääntämällä saaduista kaavoista
1 1 2(1 + ν )
εθ = ( Nθ − ν Nφ ), εφ = ( Nφ − ν Nθ ), γ θφ = Nθφ . (3.9)
Eh Eh Eh
Kun nämä tunnetaan, kalvotilan siirtymät u , v ja w voidaan ratkaista

yhtälöistä
1 1
(u ,θ + w) = εθ , (v,φ +u cosθ + w sin θ ) = εφ ,
Rθ r
(3.10)
v,θ u,φ v cosθ
+ − = γ θφ .
Rθ r r
jotka on saatu suoraan lausekkeista (3.5 a, b ja c).

3.31 Pyörähdyskuoren kalvotilan ratkaiseminen, kun kuormitus on
pyörähdyssymmetrinen
Kuormituksen ollessa pyörähdyssymmetrinen qθ ja qn ovat pelkästään

θ :n funktioita ja qφ ≡ 0 . Tämän seurauksena myös siirtymätila on
pyörähdyssymmetrinen, joten u ja w ovat pelkästään θ :n funktioita ja
v ≡ 0 . Tämän johdosta (kaavan (3.5c) perusteella) γ θφ ≡ 0 ja edelleen
(kaavan (3.7) perusteella Nθφ ≡ 0 . Tasapainoyhtälöistä (3.8) seuraa
(rNθ )′ − Rθ cosθ Nφ + rRθ qθ = 0,

Nθ Nφ (3.11)
− − + qn = 0,
Rθ Rφ
missä yläpilkku tarkoittaa tavallista derivaattaa koordinaatin θ suhteen.
Kaavasta (3.11b) saadaan
Rφ
Nφ = − Nθ + qn Rφ (3.12)
Rθ
ja sijoittamalla tämä kaavaan (3.11a), soveltamalla kaavaa (3.2) sekä

tulon derivointia takaperin saadaan
(r sin θ Nθ )′ = −(qθ sin θ − qn cosθ ) Rθ r
ja integroimalla tulos
r sin θ Nθ = − ∫ (qθ sin θ − qn cosθ ) Rθ rdθ + C , (3.13)
missä C on integrointivakio. Kaavojen (3.12) ja (3.13) avulla voidaan

määrittää pyörähdyskuoren kalvovoimat (kalvotilan jännitysresultantit)
Nθ ja Nφ , kun kuormitus on pyörähdyssymmetrinen. Ensin määritetään
Nθ kaavan (3.13) avulla. Integrointivakio C määräytyy reunaehdosta.
Lopuksi määritetään Nθ kaavan (3.12) avulla.

z
s
r ( s)
θ
Rφ (s)
Kuva 3.6: Kartiokuoren koordinaatti s
Erikoistapauksessa, jossa pyörähdyskuoren meridiaanikäyrä on suora

(kartiokuori), jolloin Rθ = ∞ ja θ = vakio (vrt. kuva 3.6), ei kulman θ
käyttö riippumattomana muuttujana ole mahdollista. Tällöin voidaan
riippumattomaksi muuttujaksi valita esimerkiksi pituuskoordinaatti
s pitkin meridiaanikäyrää1. Suorittamalla yhtälöihin (3.12) ja (3.13)
sijoitukset Rθ = ∞ ja d s = dsθ = Rθ dθ saadaan
Nφ = qn Rφ (3.14)
ja
rN s = − ∫ (qs − qn cot θ )rd s + C. (3.15)
(Kaavassa (3.15) integrointivakio C ei ole sama kuin kaavassa (3.13),

vaikka kumpaakin on merkitty samalla symbolilla.)
Vaihtoehtona kaavalle (3.13) (tai (3.15)) voidaan kalvovoima Nθ (tai

N s ) määrittää ajattelemalla kuori katkaistuksi tarkasteltavasta kohdasta
θ (tai s ) vaakatason suuntaisella leikkauksella sekä kirjoittamalla
leikkauksen joko ylä- tai alapuoleisen kuoren osan pystysuuntainen
( z − suuntainen) tasapainoyhtälö. Kuva 3.7, esittää katkaisutason
yläpuoleisen kuoren osan vapaakappalekuviota. Siinä Rz on kuoren
osaan vaikuttavien ulkoisten voimien resultantti. Pystysuuntaiseksi
tasapainoyhtälöksi saadaan
↑ − 2π rNθ sin θ + Rz = 0 , (3.16)
1
Pituuskoordinaatille käytetään tässä symbolia s tavallisen symbolin s sijasta.

josta seuraa kalvovoimalle Nθ tulos
Rz
Nθ = . (3.18)
2π r
z
Rz
r
Katkaisutaso
θ
Nθ Nθ
Nθ sin θ Nθ sin θ
Kuva 3.7: Kuoren yläosan vapaakappalekuvio
Kun kalvovoimat Nθ ja Nφ tunnetaan, voidaan myös kalvotilan siirtymät

u ja w määrittää siten, että ensin lasketaan keskipinnan venymät εθ ja
εφ kaavoista
1
εθ = ( Nθ − ν Nφ ),
Eh
(3.19)
1
εφ = ( Nφ − ν Nθ ),
Eh
(vrt. kaavat (3.9)). Suoran meridiaaniviivan tapauksessa käytetään

vastaavia kaavoja, joissa alaindeksin θ paikalla on s .
Seuraavassa johdetaan kaavat, joilla voidaan laskea kalvotilan siirtymät,

kun keskipinnan venymät tunnetaan. Pyörähdyssymmetrisen
kuormituksen tapauksessa kaavoista (3.10 a ja b) seuraa

u ′ + w = Rθ εθ ,
(3.20)
u cot θ + w = Rφ εφ .
Vähentämällä nämä yhtälöt puolittain saadaan
u ′ − u cot θ = Rθ εθ − Rφ εφ (3.21)
ja soveltamalla tulon derivointia takaperin edelleen
u Rθ εθ − Rφ εφ
( )′ = . (3.22)
sin θ sin θ
Integroimalla saadaan nyt tulos
u Rθ εθ − Rφ εφ
=∫ dθ + C . (3.23)
sin θ sin θ
Kaavasta (3.20b) seuraa
w = −u cot θ + Rφ εφ . (3.24)
Kaavan (3.23) avulla voidaan siis määrittä tangentiaalinen siirtymä u .

Integrointivakio määräytyy reunaehdosta. Taipuma (normaalin
suuntainen siirtymä) w saadaan tämän jälkeen kaavasta (3.24). Suoran
meridiaaniviivan tapauksessa kaava (3.23) saa muodon
u = ∫ ε s d s + C. (3.26)
Johdetaan vielä kaava kalvotilan kiertymän ϕθ laskemiseksi. Kaavasta

(3.4a) saadaan
1
ϕθ = ( w′ − u ) (3.27)
Rθ
sekä kaavoja (3.24) ja (3.22) hyväksi käyttäen edelleen
Rφ
ϕθ = cot θ (εφ − εθ ) + εφ′ . (3.28)
Rθ

Suoran meridiaaniviivan tapauksessa kaava (3.28) yksinkertaisemman
muodon
d εφ
ϕs = cot θ (εφ − ε s ) + Rφ . (3.29)
ds
P ΔH
ΔV
u u P′
θ w
Kuva 3.8: Siirtymävektorin u radiaali- ja aksiaalikomponentit Δ H ja ΔV .
Usein on tarkoituksenmukaista käyttää siirtymävektorin u

komponenttien u ja w sijasta vaakasuoraa radiaalikomponenttia Δ H ja
2
pystysuoraa aksiaalikomponenttia ΔV (vrt. kuva 3.8). Näille saadaan

helposti
Δ H = u cosθ + w sin θ ,
(3.30)
ΔV = u sin θ − w cosθ
ja kaavaa (3.24) ja (3.2) hyväksi käyttäen edelleen
Δ H = rε φ ,
u (3.31)
ΔV = − rεφ cot θ .
sin θ
Kun siirtymäkomponentit Δ H ja ΔV on määritetty, voidaan u ja w

tarvittaessa määrittää yhtälöihin (3.30) nähden käänteisistä lausekkeista
u = Δ H cosθ + ΔV sin θ ,
(3.32)
w = Δ H sin θ − ΔV cosθ .
2
Vaakasuoran siirtymäkomponentin merkinnästä Δ H jätetään jatkossa usein
alalindeksi H pois, eli sitä merkitään myös symbolilla Δ .

Seuraavassa omaksutaan käytäntö, jossa kuoren (tai kuoren osan) reunat
numeroidaan ykkösellä ja kakkosella siten, että reuna 1 vastaa pienintä
koordinaatin arvoa θ = θ1 (tai s = s1 ) ja reuna 2 vastaa suurinta
koordinaatin arvoa θ = θ 2 (tai s = s 2 ). Siinäkin tapauksessa, että kuorella
(tai kuoren osalla) on vain yksi reuna, sijaitessaan koordinaatin θ (tai s )
suuntaan nähden kuoren negatiivisella puolella sen numero on 1 ja
sijaitessaan koordinaatin θ (tai s ) suuntaan nähden kuoren positiivisella
puolella sen numero on 2.
Tarkastellaan nyt kuinka kaavassa (3.23) (tai (3.25)) esiintyvä

integrointivakio C saadaan määritettyä tukiehdosta kuoren (tai kuoren
osan) reunalla. Kuva 3.9a esittää kuoren alareunan 2 tuentaa, jossa
meridiaanin suuntainen siirtymä u on estetty. Tukiehto on
u (θ 2 ) = 0 . (3.33)
Kuva 3.9b esittää kuoren reunan 2 tuentaa, jossa vertikaalinen siirtymä

ΔV on estetty.
(a) z
θ2
(b) z
θ2
Kuva 3.9: Kuoren reunan tuentoja: (a) siirtymä u estetty, (b) siirtymä
ΔV estetty

Tukiehto on tässä tapauksessa
ΔV (θ 2 ) = 0 (3.34)
ja se saa kaavan (3.31) perusteella muodon
u (θ 2 ) = r (θ 2 )εφ (θ 2 )cosθ 2 . (3.35)
Jos integrointivakion C määritetään kuoren (tai sen osan) yläreunan 1

tukiehdon perusteella, käsittely tapahtuu vastaavaan tapaan.
Kartiokuoren tapauksessa kaavoja (3.33)-(3.35) vastaavat kaavat
u (s2 ) = 0 , (3.36)
ΔV (s2 ) = 0 (3.37)
ja
u (s 2 ) = r (s 2 )εφ (s 2 )cosθ . (3.38)

3.4 Pyörähdyskuoren taivutustila
3.41 Pyörähdyskuoren yhtälöt taivutustilassa
Kohdassa 3.24 kaavailtiin, kuinka pyörähdyskuoren siirtymille u (θ ,φ ) ,

v(θ ,φ ) ja w(θ ,φ ) voidaan muodostaa kolmen osittaisdifferentiaali-
yhtälön muodostama yhtälöryhmä lähtien yhtälöistä (3.5), (3.6) ja (3.7).
Näiden yhtälöiden analyyttinen ratkaiseminen on kuitenkin yleensä
mahdotonta ja näin ollen on turvauduttava joko likiteorioihin tai
numeeriseen ratkaisuun. Jos myös kuormitus on pyörähdyssymmetrinen,
on tilanne jonkin verran helpompi ja analyyttisia ratkaisuja voidaan
löytää useille kuorityypeille (esim. sylinterikuori, kartiokuori ja
pallokuori). Laskelmissa tarvitaan kuitenkin erilaisia erikoisfunktioita ja
ne muodostuvat erittäin työläiksi, joten niihin ei tässä yhteydessä puututa.
Seuraavassa käsitelläänkin vain yhtä käyttökelpoista likiteoriaa, ns.
reunahäiriöteoriaa, joka soveltuu ohuille jyrkille pyörähdyskuorille3.
3.42 Pyörähdyskuoren reunahäiriö
Kuvassa 3.10 on esitetty pyörähdyskuoren ns. häiriöviivoja. Häiriöviivan

ympäristössä syntyvää jännitys- ja muodonmuutostilaa nimitetään reuna-
häiriöksi. Reunahäiriö on paikallista laatua, ts. se vaimenee nopeasti
etäännyttäessä häiriöviivasta. Reunahäiriöteoriassa kuoriprobleeman
ratkaisu saadaan superponoimalla kalvotilan (KT) ratkaisu (kuormitusta
vastaava yksityisratkaisu) ja reunahäiriön tyyppinen taivutustilan (TT)
ratkaisu (homogeenisen yhtälön ratkaisu). Superponoiminen tapahtuu
siten, että yhteensopivuusehdot häiriöviivoilla (esimerkiksi tukiehdot
A A
B B
C C
D D
E E
Kuvassa 3.10: Pyörähdyskuoren häiriöviivoja

3
Vaikka reunahäiriöteoriaa käsitellään tässä vain pyörähdyskuoren yhteydessä, itse
reunahäiriö on kuoriteoriaan keskeisesti liittyvä erityisilmiö, jonka tiedostaminen ja
ymmärtäminen on kuorirakenteiden suunnittelijalle välttämätöntä.

kuoren reunalla) toteutuvat.
Tarkastellaan reunahäiriötä kuoren (tai kuoren tarkasteltavan osan)

yläreunan 1 tai alareunan 2 läheisyydessä. Merkitään tyypillistä siirtymää,
muodonmuutosta tai jännitystä funktiolla f (θ ,φ ) . Sen otaksutaan
muuttuvan voimakkaasti häiriöviivaa vastaan kohtisuorassa suunnassa eli
θ :n muuttuessa ja vain heikosti häiriöviivan suunnassa eli φ :n
muuttuessa. Matemaattisesti ao. otaksumiksi otetaan
f ,θ f , x ∼| f | , (3.39)
Missä merkintä tarkoittaa ”suuruusluokkaa suurempi kuin” ja

merkintä ∼ tarkoittaa ”samaa suuruusluokkaa kuin”. Lisäksi
reunahäiriöteoriassa otaksutaan, että keskipinnan siirtyminen tapahtuu
pääasiassa keskipinnan normaalin suuntaan, jolloin
| w | | u |∼| v | . (3.40)
Reunahäiriön tyyppinen TT:n ratkaisu on homogeenisen yhtälön ratkaisu,

joten seuraavissa johdoissa pannaan qθ = qφ = qn = 0 .
Kiertymien kaavoista (3.4) saadaan
≈0
1 1
ϕθ = ( w,θ − u ) ≈ w,θ ,
Rθ Rθ
(3.41)
≈0
1 1
ϕφ = ( w,φ − v sin θ ) ≈ w,φ ,
r r
missä ϕθ ϕφ . Kuoren muodonmuutossuureiden lausekkeista (3.5)

saadaan
1
εθ = (u ,θ + w),
Rθ
≈0 ≈0
1 w
εφ = (v,φ + u cosθ + w sin θ ) ≈ ,
r Rφ

≈0 ≈0
(3.42)
v, v cosθ v,θ
u ,φ
γ θφ = θ + − ≈ ,
Rθ r r Rθ
≈0
1 1 1 1
κθ = − [ ( w,θ − u )],θ ≈ − ( w,θ ),θ ,
Rθ Rθ Rθ Rθ
≈0 ≈0 ≈0
1 r cosθ cosθ
κφ = − [ w,φφ − v,φ sin θ + ( w,θ − u )] = − w,θ ,
r2 Rθ rRθ
≈0
≈0 ≈0 ≈0
1 R cosθ sin θ 1 R u,φ
κθφ = − [ w,θφ − θ w,φ − v,θ − ( − θ )cosθ v − ]
rRθ r 2 2 Rφ 2
1
≈− w,θφ ,
rRθ
missä εθ ∼ εφ ∼ γ θφ ja κθ κφ ∼ κθφ . Tasapainoyhtälöstä (3.6d) saadaan
≈0 0
(rQθ ),θ + Rθ Qφ ,φ − rNθ − Rθ sin θ Nφ + rRθ qn = 0
(3.43)
r 1
⇒ Nφ = − Nθ + (rQθ ),θ
Rθ sin θ Rθ sin θ
ja tasapinoyhtälöstä (3.6a) saadaan
≈0 0
(rNθ ),θ + Rθ Nφθ ,φ − Rθ cosθ Nφ + rQθ + rRθ qθ = 0 (3.44)
⇒ (rNθ ),θ − Rθ cosθ Nφ + rQθ = 0
ja ottamalla huomioon yhteys (3.43) edelleen
⇒ sinθ ( rNθ ),θ + r cosθ Nθ − cosθ (rQθ ),θ + r sin θ Qθ = 0

⇒ (rsinθ Nθ − r cosθ Qθ ),θ = 0 (3.45)
⇒ rsinθ Nθ − r cosθ Qθ = C ,
missä integrointivakio C asetetaan nollaksi, jolloin saadaan

Nθ = Qθ cot θ . (3.46)
Tulos (3.46) merkitsee sitä, että Nθ :n ja Qθ :n resultantti Fσ on

vaakasuora (vrt. kuva 3.11). Näin tulee ollakin, jotta tarkastelemamme
pelkästään yhdeltä reunaltaan kuormitetun pyörähdyskuoren vertikaali-
suuntainen tasapainoyhtälö toteutuisi. (Tämä perusteli juuri tekemämme
valinnan C = 0 .)
Qθ
Fσ
θ
θ Nθ
Kuva 3.11: Jännitysresultanttivektori Fσ kuoren reunalla
Kaavasta (3.43) saadaan nyt
r cosθ 1 1 rQθ
Nφ = − Qθ + (rQθ ),θ = ( ),θ
Rθ sin 2 θ Rθ sin θ Rθ sin θ
≈0
1 Rφ 1
= ( Rφ Qθ ),θ = (Qθ ),θ + ( Rφ ),θ Qθ (3.47)
Rθ Rθ Rθ
Rφ
≈ (Qθ ),θ .
Rθ
Kaavojen (3.45) ja (3.47) perusteella nähdään myös, että Nφ Qθ ∼ Nθ .

Kaavasta (3.7a) saadaan tämän perusteella
Eh
Nθ = (εθ + νεφ ) ⇒ εθ ≈ −νεφ (3.48)
1 −ν 2
ja kaavoista (3.7b) ja (3.42b) edelleen
Eh
Nφ = Ehεφ = w. (3.49)
Rφ
Kaavoista (3.7 c, d ja e) sekä (3.42d, e ja f) saadaan

≈0
D 1
M θ = D(κθ + ν κφ ) ≈ Dκθ = − ( w,θ ),θ ,
Rθ Rθ
≈0
M φ = D(κφ + νκθ ) ≈ ν Dκθ = ν Mθ , (3.50)
D(1 − ν )
M θφ = D(1 − ν )κθφ = − w,θφ .
rRθ
Havaitaan, että M θ ∼ M φ Mθφ . Tasapainoyhtälöstä (3.6d) saadaan nyt
≈0 ≈0
(rM θ ),θ + Rθ M φθ ,φ − Rθ cosθ M φ − rRθ Qθ = 0
≈0 (3.51)
1 1 cosθ 1
⇒ Qθ = (rM θ ),θ = M θ ,θ + Mθ ≈ Mθ ,θ
rRθ Rθ r Rθ
Yhdistämällä tulokset (3.47) ja (3.51) saadaan
Rφ 1
Nφ = ( M θ ,θ ),θ (3.52)
Rθ Rθ
ja ottamalla huomioon yhteys (3.50a) edelleen
Rφ 1 1 1
Nφ = − D { [ ( w,θ ),θ ],θ },θ . (3.53)
Rθ Rθ Rθ Rθ
Tässä otaksuttiin kuoren taivutusjäykkyys D vakioksi4.
Merkitsemällä Nφ :n lausekkeet (3.49) ja (3.51) yhtäsuuriksi, saadaan

lopulta
1 1 1 1 Eh
{ [ ( w,θ ),θ ],θ },θ + w=0 (3.54)
Rθ Rθ Rθ Rθ DRφ2
eli
4
Tuloksen (3.53) voidaan helposti osoittaa olevan on voimassa myös siinä
tapauksessa, että D on jatkuva θ :n funktio, mutta muuttuu θ − viivan suunnassa
hitaasti.

1 ∂ 1 ∂ 1 ∂ 1 ∂w
{ [ ( )]} + 4β 4 w = 0 , (3.55)
Rθ ∂θ Rθ ∂θ Rθ ∂θ Rθ ∂θ
missä otettiin käyttöön tavanomainen osittaisderivaattamerkintä ja
Eh 3(1 − ν 2 )
β=4 =4 (3.56)
4 DRφ2 h 2 Rφ2
on vaimennusluku (vrt. sylinterikuoren vaimennusluku (2.29), missä

a Rφ ).
Jatkossa merkitään etäisyyttä häiriöviivasta, kuoren yläreunasta 1 tai

alareunasta 2, symbolilla s. Yläreunan tapauksessa s ↑↑ θ ja alareunan
tapauksessa s ↑↓ θ , (vrt. kuva 3.12). Havaitaan, että
ds = dsθ = Rθ dθ , kun s ↑↑ θ ,
(3.57)
ds = − dsθ = − Rθ dθ , kun s ↑↓ θ .
Jatkossa nämä kaksi tapausta tulevat aiheuttamaan eroja alaindekseissä ja

etumerkeissä. Seuraavassa niitä käsitellään rinnakkain siten, että ylempi
alaindeksi 1 ja merkki vastaavat yläreunaa, jonka läheisyydessä s ↑↑ θ ,
ja alempi alaindeksi 2 ja merkki vastaavat alareunaa, jonka
läheisyydessä s ↑↓ θ . Riippumattomaksi muuttujaksi otetaan jatkossa
θ :n sijasta s.
(a) 1
θ1
s ↑↑ θ
(b) s
s ↑↓ θ
θ2 2
Kuva 3.12: Etäisyyskoordinaatin s määrittely: (a) yläreuna 1, (b) ala-

reuna 2

Ilmaistaan tärkeimmät edellä johdetut tulokset nyt muuttujan s avulla.
Tarkastelussa käytetään osittaisderivaattojen yhteyttä
∂ 1 ∂
=± . (3.58)
∂s Rθ ∂θ
Kaavoista (3.41), (3,49), (3.50a), (3.51), (3.46) ja (3.50b) saadaan
∂w
ϕθ = ± ,
∂s
Eh
Nφ = w,
Rφ
∂2w
Mθ = − D , (3.59)
∂s 2
∂M θ ∂3 w
Qθ = ± = ∓D 3 ,
∂s ∂s
Nθ = Qθ cot θ ,
M φ = ν Mθ .
Differentiaaliyhtälö (3.55) saa muodon
∂4w
+ 4β 4 w = 0. (3.60)
∂s 4
Tämä on neljännen kertaluvun homogeeninen differentiaaliyhtälö

reunahäiriötaipumalle w( s,φ ) . Vaikka yhtälö on osittaisdifferentiaali-
yhtälö, siinä esiintyy pelkästään neljäs osittaisderivaatta muuttujan
s suhteen ja sen ratkaisu on muodollisesti saman tyyppinen kuin
vastaavan tavallisen differentiaaliyhtälön (vrt. sylinterikuoren ratkaisu
(2.34)). Ratkaisu on nyt
w( s,φ ) = e− β s [C1 (φ )cos β s + C2 (φ )sin β s] (3.61)
Erona tavallisen differentiaaliyhtälön ratkaisuun (2.34) on se, että

”integrointivakiot” C1 ja C2 ovat nyt koordinaatista φ riippuvia
funktioita ja että jakautuneen kuorman puuttuessa yksityisratkaisu w0 on
nolla.

3.43 Pyörähdyssymmetrisesti kuormitettu pyörähdyskuori
Pyörähdyssymmetrisen kuormituksen alaisen pyörähdyskuoren

tapauksessa differentiaaliyhtälö on
d 4w
4
+ 4β 4 w = 0 (3.62)
ds
ja ratkaisu reunahäiriötaipumalle on
w( s) = e− β s (C1 cos β s + C2 sin β s) , (3.63)
missä integrointivakiot ovat nyt varsinaisia vakioita. Kiertymä ϕθ

normaalivoima Nφ , taivutusmomentti M θ ja leikkausvoima Qθ saavat
nyt muodon
dw
ϕθ ≡ ± = ± β e− β s [−(C1 − C2 )cos β s − (C1 + C2 )sin β s ],
ds
Eh Eh − β s
Nφ ≡ w= e (C1 cos β s + C2 sin β s ),
Rφ Rφ
(3.64)
d 2w
Mθ ≡ − D 2
= 2 D β 2 e− β s (C2 cos β s − C1 sin β s ),
ds
dM θ
Qθ = ± = ±2 D β 3e− β s [−(C1 + C2 )cos β s + (C1 − C2 )sin β s )].
ds
Etsitään ratkaisu, jota vastaavat leikkausvoima Qθ ja taivutusmomentti

M θ saavat reunalla (häiriöviivalla) 1 arvot Q1 ja M1 tai reunalla 2 arvot
Q2 ja M 2 . Reunaehdot siis ovat
Qθ (0) = Q1 , M θ (0) = M1 , (3.65)

2 2
(vrt. kuva 3.13). Saadaan yhtälöt
±2 D β 3 (C1 + C2 ) = Q1 , ⎫
2 ⎪ ⎪
⎬ (3.66)
2 D β 3C2 = M1 , ⎪
2 ⎪⎭

(a)
M1
s ↑↑ θ
Q1 s
θ1
(b) s
Q2
s ↑↓ θ θ2
M2
Kuva 3.13: Leikkausvoiman ja taivutusmomentin arvot (a) yläreunalla 1

ja (b) alareunalla 2
joista saadaan integrointivakioille tulokset
1 1 1
C1 = ∓ Q −
3 1
M 1 , C2 = M1 . (3.67)
2 Dβ 2 2 Dβ 2 2 2 Dβ 2 2
Sijoittamalla nämä kaavoihin (3.64) saadaan TT:n taipuma w , kiertymä

ϕθ , normaalivoima Nφ , taivutusmomentti Mθ ja leikkausvoima Qθ
lausutuiksi reunan leikkausvoiman Qr ja taivutusmomentin M r avulla.
Tulos on
e− β s
w( s ) = [(∓Q1 − β M1 )cos β s + β M1 sin β s ],
2 Dβ 3 2 2 2
e− β s
ϕθ ( s) = [(Q1 ± 2 β M1 )cos β s + Q1 sin β s ],
2 Dβ 2 2 2 2
Nφ ( s ) = 2 Rφ β e− β s [(∓Q1 − β M1 )cos β s + β M1 sin β s ], (3.68)

2 2 2
e− β s
Mθ ( s) = [ β M1 cos β s + (±Q1 + β M1 )sin β s ],
β 2 2 2
Qθ ( s ) = e − β s [Q1 cos β s − (Q1 ± 2β M1 )sin β s ].

2 2 2

Näissä kaavoissa siis, ylemmät indeksit ja merkit liittyvät kuoren (tai sen
osan) yläreunaan 1 ja alemmat indeksit ja merkit liittyvät alareunaan 2.
ϕ1
(a) w1
s ↑↑ θ θ1
s
s
(b)
ϕ2
w2
s ↑↓ θ θ2
Kuva 3.14: Taipuman ja kiertymän arvot (a) yläreunalla 1 ja (b)

alareunalla 2
Lasketaan seuraavaksi kuoren reunan taipuma ja kiertymä (vrt. kuva

3.14). Saadaan
w1 ≡ w(0), ϕ1 ≡ ϕθ (0) ⇒
2 2
1 1
w1 = ∓ Q −
3 1
M1 ,
2 2 Dβ 2 2 Dβ 2 2
(3.69)
1 1
ϕ1 = Q ± M1 .
2 2 D β 2 1
2 D β 2
Näin saatiin lineaarinen yhteys, kuoren reunahäiriöratkaisun (TT:n

ratkaisun) reunan siirtymäsuureiden (taipuman w1 / w2 ja kiertymän
ϕ1 / ϕ2 ) ja voimasuureiden (leikkausvoiman Q1 / Q2 ja taivutusmomentin
M1 / M 2 ) välille.
Lopulliset kuoren reunan siirtymäsuureet saadaan superpositioperiaat-

teella TT:n suureiden ja KT:n vastinsuureiden summana, eli

w1 = w1T + w1K , ϕ1 = ϕ1T + ϕ1K ⇒
2 2 2 2 2 2
1 1
w1 = ∓ Q −
3 1
M1 + w1K ,
2 2 Dβ 2 2 Dβ 2
2 2
(3.70)
1 1
ϕ1 = Q ± M1 + ϕ1K ,
2 Dβ 2 Dβ 2
2 1
2 2
missä on otettu käyttöön yläindeksit T ja K viittaamaan TT:aan ja KT:aan.

Tämä on lopullinen lineaarinen yhteys kuoren reunan w1 / w2 ja ϕ1 / ϕ2
sekä voimasuureiden Q1 / Q2 ja M1 / M 2 välillä. Muodostamalla yhteen-
sopivuusehdot tarkasteltavalla häiriöviivalla, käyttämällä yhteyksiä (3.70)
ja tasapainoyhtälöitä saadaan häiriöviivaan liittyvät voimasuureet
ratkaistuksi. Tämän jälkeen ratkaisu kunkin kuoren osan tarkasteltavassa
päässä käyttämällä kaavoja
u ( s ) = u K ( s ), w( s ) = wT ( s ) + wK ( s ), ϕθ ( s ) = ϕθT ( s ) + ϕθK ( s ),
Nθ ( s) = NθT ( s) + NθK ( s ), Nφ ( s ) = NφT ( s ) + NφK ( s ), (3.71)
Qθ ( s ) = QθT ( s ), M θ ( s ) = M θT ( s ), M φ ( s ) = M φT ( s ),
missä yläindeksillä T varustetut TT:n suureet saadaan kaavoista (3.68) ja

(3.59 e ja f) sekä yläindeksillä K varustetut suureet on saatu KT:n
ratkaisuna.
Useissa tapauksissa hieman yksinkertaisempaan ja systemaattisempaan

käsittelyyn päästään, jos kuoren TT:n reunan siirtymä- ja voimasuureiden
yhteyksissä käytetäänkin taipuman w1 / w2 sijasta radiaalista siirtymää
Δ1 / Δ 2 sekä leikkausvoiman sijasta radiaalista leikkausrasitusta H1 / H 2
(vrt. kuva 3.15).
TT:n otaksuman w u ja kaavan (3.30) perusteella saadaan Δ ≈ w sin θ

ja kuvan 3.16 perusteella Qθ = Hθ sin θ , joten
Δ1 = w1 sin θ1 (3.72)
2 2 2
ja
Q1 = H1 sin θ1 . (3.73)
2 2 2

(a) M1
1 Δ1 H1
θ1 ϕ1 θ1
1′ 1
s ↑↑ θ
s s
(b) s s
s ↑↓ θ
Δ2 2
H2
θ2 θ2
2 M2
2′
ϕ2
Kuva 3.15: Radiaalisen siirtymän, kiertymän, radiaalisen leikkaus-
rasituksen ja taivutusmomentin arvot (a) yläreunalla 1 ja (b) alareunalla 2
Qθ
Hθ
θ
θ Nθ
Kuva 3.16: Leikkausvoima, normaalivoima ja radiaalinen leikkausrasitus
Kaavoista (3.70) saadaan nyt helposti
sin 2 θ1 sin θ1
2 2
Δ1 = ∓ H1 − M1 + Δ1K ,
2 2Dβ 3
2 2 Dβ 2
2 2
(3.74)
sin θ1
2 1
ϕ1 = H1 ± M1 + ϕ1K .
2 2 Dβ 2
2 Dβ 2 2
Tämä on lopullinen lineaarinen yhteys kuoren reunan siirtymäsuureiden

Δ1 / Δ 2 ja ϕ1 / ϕ2 sekä voimasuureiden H1 / H 2 ja M1 / M 2 välillä.
Muodostamalla yhteensopivuusehdot tarkasteltavalla häiriöviivalla,

käyttämällä yhteyksiä (3.74) ja tasapainoyhtälöitä saadaan häiriöviivaan
liittyvät voimasuureet ratkaistuksi. Leikkausvoima kuoren osan
tarkasteltavalla reunalla saadaan tämän jälkeen kaavalla (3.73) ja ratkaisu
kunkin kuoren osan tarkasteltavassa päässä käyttämällä kaavoja (3.71).

Liite A: Fourierin sarjat
Fourierin sarjat ovat korvaamaton apuväline monien sovelletun mekaniikan

probleemien analyyttiseen käsittelyyn. Tällaisia probleemia ovat esimerkiksi
kimmoteorian osittaisdifferentiaaliyhtälöt, rakenteiden värähtelyt, lämmön virtaus
sekä sähkömagneettiset aallot.
A.1 Yksinkertainen Fourierin sarja
Fourierin teoreeman mukaan mielivaltainen jaksollinen funktio1 f ( x) voidaan esittää

äärettömänä sarjana, jossa esiintyy kosini- ja sinitermejä. Täten alkuperäinen funktio
korvataan lukuisten sini- ja kosiniaaltojen superpositiolla. Jaksollisen funktion f ( x) ,
jonka jakson pituus on2 p = 2 L , Fourierin sarja voidaan esittää muodossa
πx 2π x nπ x
f ( x) = a0 + a1 cos + a2 cos + " + an cos +"
L L L
πx 2π x nπ x
+ b1 sin + b2 sin + " + bn sin +"
L L L
tai lyhyemmin
∞
f ( x) = a0 + ∑ (ai cos α i x + bi cos α i x) , (A.1)
i =1
missä
iπ
αi = . (A.2)
L
f ( x)
Kuva A.1: Mielivaltainen jaksollinen funktio f ( x)
1
Funktion f ( x) sanotaan olevan jaksollinen, jos on positiivinen luku p, siten että
f ( x + p ) = f ( x) (vrt. kuva A.1). Lukua p kutsutaan jakson pituudeksi.
2
Seuraavissa tarkasteluissa on tarkoituksenmukaista käyttää jakson pituuden p sijasta
sen puolikasta L .
Rak-54.3100 Rakenteiden mekaniikka III, kuoriteoria, liite A 1

Jos funktio f ( x) tunnetaan, sarjan kertoimet saadaan kaavoilla
L
1
2 L −∫L
a0 = f ( x)dx,
1
L
⎫
ai = ∫ f ( x) cos α i xdx ⎪ (A.3)
L −L ⎪
L ⎬ i = 1, 2,3,".
bi = ∫ f ( x) sin α i xdx ⎪
1
⎪
L −L ⎭
Tapauksissa, joissa tarkasteltava funktio f ( x) on joko parillinen tai pariton,

Fourierin sarjalle on tarkoituksenmukaista esittää vastaavat hieman
yksinkertaisemmat kaavat. Muistamme, että funktio f ( x) on parillinen, jos
f (− x) = f ( x) , ja se on pariton, jos f ( − x) = − f ( x) (vrt. kuva A.2). (Näin esimerkiksi
cos α i x on parillinen- ja sin α i x on pariton funktio.)
(a) (b)
f ( x) f ( x)
−x
x x
−x x x
Kuva A.2: (a) Parillinen funktio ja (b) pariton funktio
Jos funktio f ( x) on parillinen, saadaan
L L L
∫
−L
f ( x) sin α i xdx = 0, ∫
−L
f ( x) cos α i xdx = 2∫ f ( x) cos α i xdx
0
ja jos funktio f ( x) on pariton, saadaan
L L L
∫
−L
f ( x) sin α i xdx = 2 ∫ f ( x) sin α i xdx,
0 −L
∫ f ( x) cos α i xdx = 0.
Näiden tulosten avulla parillisen funktion f ( x) kosinisarjalle saadaan esitys
∞
f ( x) = f 0 + ∑ fi cos α i x, (A.4)
i =1

missä sarjan kertoimet ovat
L
1
L ∫0
f0 = f ( x)dx,
L
(A.5)
2
f i = ∫ f ( x) cos α i xdx i = 1, 2,3,".
L0
Vastaavasti parittoman funktion f ( x) sinisarjalle saadaan esitys
∞
f ( x) = ∑ f i sin α i x, (A.6)
i =1
missä sarjan kertoimet ovat
L
2
L ∫0
fi = f ( x) sin α i xdx i = 1, 2,3,". (A.7)
Esimerkki A.1: Kehitetään oheinen ”hammasfunktio” Fourier-sarjaksi.
f ( x)
h
x
L L
L L L L
2 2
Kysymyksessä on parillinen funktio, joten käytetään kosinisarjaa. Integrointivälillä

0 ≤ x ≤ L funktio f ( x) on
⎧ L
⎪⎪ h, kun 0 ≤ x < 2
f ( x) = ⎨
⎪0, kun L < x ≤ L
⎪⎩ 2
Kaavasta (A.5) seuraa sarjan kertoimille

L L/2 L
1 1 h L/2 h
f0 =
L0∫ f ( x)dx = (
L ∫0
hdx + ∫
L/2
0dx) =
L 0
| x= ,
2
2
L
2
L/2 L
2h L / 2 2h αL
fi =
L0∫ f ( x) cos α i xdx = (
L ∫0
h cos α i xdx + ∫
L/2
h ⋅ 0dx) = | sin α i x =
αi L 0 αi L
sin i
2
2h iπ
= sin .
iπ 2
Kaavasta (A.4) saadaan, kun sarjasta otetaan n termiä
n
h n 2h iπ x
f ( x) = f 0 + ∑ fi cos α i x = + ∑ sin cos(iπ ) .
i =1 2 i =1 iπ 2 L
Oheiseen taulukkoon on laskettu funktion f ( x) / h arvoja välillä 0 ≤ x ≤ L , kun

n = 1, 3 ja 5 .
x/L n =1 n = 3 n = 5
0 1,137 0,924 1,052
0,2 1,015 1,081 0,953
0,4 0,697 0,868 0,996
0,6 0,303 0,132 0,004
0,8 -0,015 -0,081 0,047
1 -0,137 0,076 -0,052
Oheiseen kuvaan on piirretty funktion f ( x) kuvaaja, kun n = 1, 3 ja 5 .
f ( x)
n =1
n=3
n=5
x
L
Tietyllä äärellisellä välillä määritelty ei-jaksollinen funktio voidaan myös esittää

Fourierin sarjana ajattelemalla sen jatkuvan määrittelyvälinsä yli. Välillä 0 ≤ x ≤ L

määritelty funktio f ( x) on kuvassa A.3 ajateltu jatkuvan jaksollisena parittomana
funktiona. Se voidaan siten esittää sinisarjana
∞
f ( x) = ∑ fi sin α i x . (A.8)
i =1
f ( x)
x
L
Kuva A.3: Välillä 0 ≤ x ≤ L määritelty funktio f ( x) ja sen jaksollinen pariton jatke.
Saman funktion f ( x) on kuvassa A.4 ajateltu jatkuvan jaksollisena parillisena

funktiona. Se voidaan siten esittää myös kosinisarjana
∞
f ( x) = f 0 + ∑ fi cos α i x (A.9)
i =1
f ( x)
x
L
Kuva A.4: Välillä 0 ≤ x ≤ L määritelty funktio f ( x) ja sen jaksollinen parillinen

jatke.
A.2 Kaksinkertainen Fourierin sarja

Tarkastellaan kahden muuttujan funktiota f ( x, y ) joka on määritelty suorakaiteen
muotoisessa alueessa 0 ≤ x ≤ a, 0 ≤ y ≤ b (kuva A.5). Kehitetään funktio ensin
välillä 0 ≤ x ≤ a muuttujan x sinisarjaksi
∞
f ( x, y ) = ∑ fi ( y ) sin α i x , (A.10)
i =1
missä
a
2
a ∫0
fi ( y ) = f ( x, y ) sin α i xdx (A.11)
f ( x, y )
f ( x, y )
y
a
Kuva A.5: Suorakaiteen muotoisessa alueessa määritelty kahden muuttujan funktio
ja α i = iπ / a . Nyt sarjan kertoimet fi ( y ) ovat yhden muuttujan y funktioita.

Ajatellaan edelleen ne kehitetyksi välillä 0 ≤ y ≤ b muuttujan y sinisarjaksi
∞
fi ( y ) = ∑ f ij sin β j y , (A.12)
j =1
missä
b
2
fij = ∫ fi ( y ) sin β j ydy (A.13)
b0
ja β j = jπ / b .

Sijoittamalla kertoimien fi ( y ) kehitelmä (A.12) funktion f ( x, y ) kehitelmään (A.10)
ja kertoimien fi ( y ) lauseke (A.11) kertoimien fij lausekkeeseen (A.13) saadaan
funktion f ( x, y ) kaksinkertaiselle Fourier sinisarjalle lauseke
∞ ∞
f ( x, y ) = ∑∑ fi j sin α i x sin β j y (A.14)
i =1 j =1
ja sen kertoimille lauseke
a b
4
ab ∫0 ∫0
fij = f ( x, y ) sin α i x sin β j ydxdy. (A.15)
Näissä kaavoissa on siis käytetty lyhennysmerkintöjä
iπ jπ
αi = , βj = . (A.16)
a b

Liite B: Differentiaaliyhtälön (2.81) ratkaisu
Tässä liitteessä johdetaan kerroinfunktion Wi (φ ) differentiaaliyhtälön

(2.81) ratkaisu. Tarkastelussa jätetään sarjan termiin liittyvä alaindeksi i
pois.
Otetaan ratkaisulle yrite
W = Cerφ
Sijoittamalla se yhtälöön (2.81) saadaan
C (r 8 + λ 8 )e rφ = 0
ja edelleen
r = λ 8 (−1) ,
missä
⎧±0,9238795 ± i 0,3826834
8 (−1) = ⎨
⎩±0,3826834 ± i 0,9238795
Jos merkitään
α = 0,9238795λ , β =0,3826834λ (B.1)
differentiaaliyhtälön ratkaisu (2.81) yritteen eksponentille r saadaan näin

seuraavat 8 arvoa
⎧±α ± i β
r=⎨
⎩± β ± iα
Differentiaaliyhtälöiden teorian mukaan yhtälön (2.81) yleinen ratkaisu

on täten
W = C1e(α + i β )φ + C2 e(α − i β )φ + C3e( −α + i β )φ + C4 e− (α + i β )φ

(B.2)
+ C5 e( β + iα )φ + C6 e( β − iα )φ + C7 e( − β + iα )φ + C8e− ( β + iα )φ .
Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria, liite B 1

missä C1 ,", C8 ovat kompleksiset integrointivakiot. Käyttäen hyväksi
tunnettuja yhteyksiä
eix + e−ix eix − e−ix

cos x = , sin x = ,
2 2i
e x + e− x e x − e− x
cosh x = , sinh x =
2 2
ratkaisu (2.87) voidaan saattaa muotoon
W = 2( A cos βφ cosh αφ − B sin βφ sinh αφ

+ C cos αφ cosh βφ − D sin αφ sinh βφ
(B.3)
+ E cos βφ sinh αφ − F sin βφ cosh αφ
+ G cos αφ sinh βφ − H sin αφ cosh βφ ),
missä A,", H ovat reaaliset integrointivakiot. Tämä on

differentiaaliyhtälön (2.81) ratkaisu käyttökelpoisessa muodossa. Jos
tarkasteltava kuori on pystytason ( x, z − tason vrt. Kuva 2.1) suhteen
symmetrinen ja sitä kuormittaa symmetrinen kuormitus funktion (B.3)
tulee olla parillinen. Tämä saadaan aikaan asettamalla vakiot E ,", H
nolliksi. Näin ratkaisu (B.3) yksinkertaistuu muotoon
W = 2( A cos βφ cosh αφ − B sin βφ sinh αφ

(B.4)
+ C cos αφ cosh βφ − D sin αφ sinh βφ ).
Tarkasteltavan tehtävän ratkaisussa tarvitsemme myös kerroinfunktion

W derivaattoja (vrt. Kaavat (2.84) ja (2.85)). Niille saadaan seuraat
tulokset:
Parittoman kertaluvun n = 1,3,5,7 derivaatat ovat muotoa
d nW
= 2λ n [(an A − bn B ) cos βφ sinh αφ − (bn A + an B)sin βφ cosh αφ
dφ n (B.5a)
+ (cn C − d n D) cos αφ sinh βφ − ( d n C + cn D)sin αφ cosh βφ ]
ja parillisen kertaluvun n = 0, 2,4,6,8 derivaatat ovat muotoa

d nW
= 2λ n [(an A − bn B ) cos βφ cosh αφ − (bn A + an B)sin βφ sinh αφ
dφ n (A5.b)
+ (cn C − d n D) cos αφ cosh βφ − ( d n C + cn D)sin αφ sinh βφ ],
missä kertoimet an , bn , cn ja d n saadaan taulukosta B.1.
Taulukko B.1: Kertoimien an , bn , cn ja d n arvot
n an bn cn dn
1 +0,9238795 +0,3826834 +0,3826834 +0,9238795
2 +0,7071068 +0,7071068 − 0,7071068 +0,7071068
3 +0,3826834 +0,9238795 − 0,9238795 − 0,3826834
4 0 +1 0 −1
5 − 0,3826834 +0,9238795 +0,9238795 − 0,3826834
6 − 0,7071068 +0,7071068 +0,7071068 +0,7071068
7 − 0,9238795 +0,3826834 − 0,3826834 +0,9238795
8 −1 0 −1 0

Kuo L

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

Kuo L

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Kuo L

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Rak-54.

3100 RAKENTEIDEN MEKANIIKKA III

Pinnan vektorimuotoinen yhtälö on muotoa

missä r on pinnan yleisen pisteen P: ( x, y, z ) paikkavektori sekä α ja β

Kuva 1.1: Pinnan käyräviivaiset koordinaatit α ja β , koordinaatti-

Merkitään koordinaatin α differentiaalista muutosta dα vastaavaa jana-

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 1

dsα = Adα , dsβ = Bd β . (1.2)

Koordinaattien muutoksia dα ja d β vastaava paikkavektorin r

Tässä paikkavektorin r osittaisderivaatoille otettiin käyttöön lyhennys-

A =| r,α |= x,α2 + y,α2 + z ,α2 , B =| r, β |= x,2β + y,2β + z ,2β . (1.4)

1.12 Koordinaattiviivojen suuntaiset yksikkövektorit, koordinaatti-

α − ja β − viivojen suuntaisille yksikkövektoreilla (vrt. Kuva 1.1)

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 2

Jos pinnan jokaisessa pisteessä cos χ = 0 eli χ = 90° on kysymyksessä

Kuva 1.2: Koordinaattiviivojen välinen kulma χ

Koska yksikkövektorien e,α ja e, β ristitulo on kohtisuorassa pintaa

joka suorakulmaisten koordinaattien yhteydessä on

1.13 Jana-alkion pituus ja pinta-alkion pinta-ala

Käyräviivaisten koordinaattien α ja β muutoksia dα ja d β vastaava

dr = dsα eα + dsβ e β = Adα eα + Bd β e β (1.10)

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 3

Kuva 1.3: Jana-alkion pituus

ja vastaavalle jana-alkion pituuden ds neliölle saadaan

ds 2 = dr idr = ( Adα eα + Bd β e β )i( Adα eα + Bd β e β )

Jana-alkion pituus on siten

ds = A2 dα 2 + B 2 d β 2 = dsα2 + dsβ2 . (1.13)

Kuva 1.4: Pinta-alkion pinta-ala

Koordinaattimuutoksia dα ja d β vastaavalle pinta-alkiolle (vrt. Kuva

dA =| dsα eα × dsβ e β |= AB | eα × e β | dα d β . (1.14)

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 4

dA = ABdα d β = dsα dsβ . (1.16)

1.14 Pinnan kaarevuussäde ja kaarevuus

Tarkastellaan pistettä P: (α , β ) ja differentiaalisella etäisyydellä siitä

Missä dr on pisteiden P ja Q paikkavektorien erotus ja ds on sen pituus.

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 5

Jälkimmäiset yhtäsuuruudet esimerkiksi viimeisessä kaavassa näytetään

Kaarevuuden lausekkeesta saadaan α − viivan (d β = 0) suunnassa

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 6

Ilmaistaan kaarevuuden 1/ R suunta suhteena

jolloin kaarevuus suhteen λ määrittelemään suuntaan (vrt. Kuva 1.6) on

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 7

Se on toisen asteen yhtälö suhteelle λ . Ääriarvoa vastaavassa suunnassa,

ja sen häviämisehto saa muodon

Kun otetaan käyttöön merkinnät

yhtälö (1.27) saa muodon

Se on siis toisen asteen yhtälö kaarevuuden ääriarvojen määrittämiseksi ja

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 8

Parametreille H ja K saadaan geometrinen merkitys muodostamalla

Kuva 1.7: (a) Elliptinen, (b) parabolinen ja (c) hyperbolinen pinta

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 9

Kaarevuuden pääsuunnat ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan. Viivat,

1.16 Pinnan tyyppi

Pinnan tyyppi tarkasteltavan pisteen P ympäristössä jaotellaan Gaussin

Rak-54.2300 Rakenteiden mekaniikka III: Kuoriteoria 10

Seuraavassa esitellään pintojen geometriaan liittyviä kaavoja, joita

r,αβ = (r,α ), β = ( Aeα ),β = A,β eα + Aeα ,β

Näin saatiin yhtälö