(Original PDF) Complementary and

Alternative Therapies for Nursing

Practice 5th
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/original-pdf-complementary-and-alternative-therap
ies-for-nursing-practice-5th/
Fifth Edition

Complementary
& Integrative
Therapies for
Nursing Practice
Karen Lee Fontaine
 CONTENTS

Preface   xi
Acknowledgments   xv

UNIT 1 Healing Practices: Complementary and

Integrative Therapies for Nurses    1
Chapter 1 Integrative Healing    3
Chapter 2 Basic Concepts Guiding Integrative Therapies    19
Chapter 3 The Role of Evidence-Based Health Care in
Complementary and Integrative Therapies    37

UNIT 2 Systematized Health-Care Practices    47

Chapter 4 Traditional Chinese Medicine    49
Chapter 5 Ayurvedic Medicine    70
Chapter 6 Native American Healing and Curanderismo    92

UNIT 3 Botanical Healing    111

Chapter 7 Herbs and Nutritional Supplements    113
Chapter 8 Aromatherapy   133
Chapter 9 Homeopathy   149
Chapter 10 Naturopathy   161

UNIT 4 Manual Healing Methods    169

Chapter 11 Chiropractic   171
Chapter 12 Massage   183
Chapter 13 Pressure Point Therapies    203
Chapter 14 Hand–Mediated Biofield Therapies    218
Chapter 15 Combined Physical and Biofield Therapy    232

UNIT 5 Mind–Body Techniques    239

Chapter 16 Yoga   241
Chapter 17 Meditation   256
Chapter 18 Hypnotherapy and Guided Imagery    271
Chapter 19 Dreamwork   289

vii
viii Contents

Chapter 20 Intuition   305

Chapter 21 Music as a Therapeutic Tool    315
Chapter 22 Biofeedback   325
Chapter 23 Movement-Oriented Therapies    333

UNIT 6 Spiritual Therapies    347

Chapter 24 Shamans   349
Chapter 25 Faith and Prayer    360

UNIT 7 Other Therapies    375

Chapter 26 Bioelectromagnetics   377
Chapter 27 Animal-Facilitated Therapy    388

Appendix Complementary Therapies for Common Health Problems  405

Index   431
 TRY THIS*

Energy   35 Loving Kindness Meditation    267

Massage   88 Renovating Your Day    285
Positive Thoughts    109 Shrinking Antagonistic Forces    285
Herbal Remedies    129 Improving Dream Recall    302
Soothing Potions    144 Positive Affirmations    312
Top 10 Remedies and Bach Flower Practice Intuition    313
Essences   157 Music for Stress Reduction    320
Pet Remedies    158 Mind Control of Muscular
Visualization   167 Strength   330
Energy Boosters    181 Feel Your Qi    343
Massage   199 Wave Hands Like Clouds (Water
Foot Massage    214 T’ai Chi)    343
Experience Your Energy Field    229 Shamanic Journey    358
Emotional First Aid    237 Absorbing Earth Energy    385
Redirecting the Flow of Energy    238 Going to the Mountains    385
Heart Breathing    253 Interacting with Your Pet    400

*
“Try This” features throughout the chapters, provides you with examples of how you can integrate
these practices into your own life, and also gives you ideas for client education. A list of resources is
also included in every chapter.

ix
This page intentionally left blank
 PREFACE

The profession of nursing has advanced beyond the Western biomedical

model to incorporate many healing tools used by our Asian, Latino, Native
American, African, and European ancestors. We are rapidly rediscovering
that these ancient principles and practices have significant therapeutic value.
Some see this movement as a “return to our roots.” Others believe it is a
response to runaway health-care costs, growing dissatisfaction with high-tech
medicines, and increasing concern over the adverse effects and misuse of medi-
cations and other treatments. The growth of consumer empowerment also
fuels this movement.
As nurses, how do you begin to assimilate thousands of years of healing
knowledge? How do you begin this journey of integrating practices into your
own lives? In your professional practice, how do you model healthful living?
How do you help clients choose their own healing journeys? How do you
break down the barriers between conventional and complementary and inte-
grative therapies? Learning about these practices, like anything else, is a slow
process involving a steady accumulation of bits of information and skills that
eventually form a coherent pattern called knowledge. Although it is possible to
learn a great deal about healing practices from reading, thinking, and asking
questions, you must in the long run learn about healing through participation.
Without hands-on experience, you can be a good student, but you can never
be a great nursing practitioner of the healing arts. I trust this book will be one
step in a lifelong exploration of and experiences with healing practices.
Consumers do not wish to abandon conventional medicines, but they do
want to have a range of options available to them including herbs and nutri-
tional supplements, manual healing methods, mind–body techniques, and
spiritual approaches. Some practices, such as exercise, proper nutrition, medi-
tation, and massage, promote health and prevent diseases. Others, such as herbs
and homeopathic remedies, address specific illnesses. Many other practices
do both. The rise of chronic disease rates in Western society is increasingly
motivating consumers to consider self-care approaches. As recently as the
1950s, only 30% of all diseases were chronic, and curable—largely infectious—
diseases dominated, for which medical interventions were both appropriate
and effective. Now, 80% of all diseases are chronic. Western medicine, with its
focus on acute disorders, trauma, and surgery, is considered to be the best
high-tech medical care in the world. Unfortunately, it is not responding
adequately to the current epidemic of chronic illnesses.
Ethnocentrism, the assumption that one’s own cultural or ethnic group is
superior to others, has often prevented Western health-care practitioners from
learning “new” ways to promote health and prevent chronic illness. With con-
sumer demand for a broader range of options, we must open our minds to the
idea that other cultures and countries have valid ways of preventing and cur-
ing diseases that could be good for Western societies. Although the information

xi
xii Preface

may be new to us, many of these traditions are hundreds or even thousands of
years old and have long been part of the medical mainstream in other cultures.
I have titled this book Complementary & Integrative Therapies for Nursing
Practice because I believe we need to merge complementary approaches with
Western-based nursing practices resulting in integrative therapies. I have
tried to provide enough information about these therapies to help guide prac-
tice decisions. This text, as an overview and practical guide for nurses, does
not pretend to be an exhaustive collection of all the facts and related research,
nor does it offer meticulous documentation for all claims made by the various
therapies. The goal of the text is to motivate you, the reader, to explore these
approaches, increase your knowledge about factors that contribute to health
and illness, and expand your professional practice appropriately.
It is possible to classify alternative practices in any number of ways. I have
chosen to present more than 40 approaches categorized into seven units. In Unit 1,
I introduce the philosophical approaches to both Western biomedicine and
complementary and integrative medicine, as well as evidence-based health care
in these therapies. Concepts common to many approaches are defined and
discussed, such as energy, breath, spirituality, and healing. Unit 2 presents a
number of health-care practices that have been systematized throughout the
centuries worldwide. These typically include an entire set of values, attitudes,
and beliefs that generate a philosophy of life, not simply a group of remedies.
The chapters cover Traditional Chinese medicine, Ayurvedic medicine, and
Native American healing and curanderismo. Unit 3 comprises chapters relating
to botanical healings used by 80% of the world’s population. Chapters cover
herbs and nutritional supplements, aromatherapy, homeopathy, and naturopa-
thy. Unit 4 presents manual healing methods—some from ancient times and
some developed in the latter half of the 20th century. The chapters discuss chi-
ropractic, massage, pressure point therapies, hand-mediated biofield therapies,
and combined physical and biofield therapies. The chapters in Unit 5 cover
types of mind–body techniques for healing and include yoga, meditation, hyp-
notherapy and guided imagery, dreams, intuition, music as a therapeutic tool,
biofeedback, and movement-oriented therapies. Unit 6 presents two spiritual
approaches to therapeutic intervention: working with shamans and the use of
faith and prayer. Unit 7 includes two chapters on miscellaneous practices: bioel-
ectromagnetics and animal-facilitated therapy.
The appendix provides specific information on managing the types of
common health problems that respond well to alternative therapies and life-
style modification.
This book does not recommend treatments but, rather, describes alterna-
tive practices, their backgrounds and claims, preparation of practitioners, con-
cepts, diagnostic methods, treatments, and evidence from research studies.
“Integrated Nursing Practice” is an important section of every chapter
designed to help you, the nurse, expand your practice by providing you with
specific information and suggestions.
In this fifth edition, I have continued the “Considering the Evidence”
feature with all new research relating to the chapter topic. Seven of these
 Preface xiii

features present a systematic review of randomized control trials, while three

present primary research. “Considering the Evidence” boxes not only present
current studies but also are designed to further critical thinking and perhaps
inspire you to design studies to answer your own questions. Each study
answers the following questions: What was the approach of the research?
What was the aim/purpose/objective of the research? How was the study
done? What were the significant findings of the research? What additional
questions might I have? What is the clinical significance of this study?

NEW TO THIS EDITION

• Updated all research sections and increased the number of systematic
reviews of randomized controlled trials
• Increased emphasis on integrative nursing practice
• Expanded the lists of resources to include more international resources
• Expanded the appendix by including nine additional common health-
care problems
• Added material on:
∘∘ African healing
∘∘ Forest bathing
∘∘ Health disparities
∘∘ Health literacy
∘∘ Native American sacred land
∘∘ Precision Medicine Initiative
∘∘ Low-level laser therapy
∘∘ Watsu®
Nurses are in a unique position to take a leadership role in integrating
complementary healing methods into Western health-care systems. Nurses have
historically used their hands, heart, and head in more natural and traditional
healing interactions. By virtue of their education and relationships with clients,
nurses can help consumers assert their right to choose their own healing
journey and the quality of their life and death experiences.
My dear friend and colleague has written the following letter to you
about her lived experience uniting biomedicine with complementary and
integrative approaches.
Dear Reader,
It is both a pleasurable and enlightening experience for me to contribute
to your text, Complementary & Integrative Therapies for Nursing Practice,
through the development of the “Considering the Evidence” feature. I
approach this work hopeful that it may inspire you, the reader, to engage
in critical thinking, assist in your understanding of the significance of
research to inform your nursing practice, and, perhaps, propose future
studies to answer your own researchable questions. While I am very
committed to the importance of nursing research, I have asked Karen Lee
xiv Preface

Fontaine to allow me the privilege of sharing my anecdotal experience

with you as it relates to my personal journey with complementary and
integrative therapies. I hope my story and insight can inspire you to
reflect on and embrace the important content of this text in your nursing
practice. After learning of my diagnosis of bilateral breast cancer, I
actively participated in a myriad of Western medicine therapies while
integrating complementary and integrative therapies. Although the
chemotherapy experience was both emotionally and physically taxing, I
considered the massage therapist as part of “my team,” and I looked for-
ward to this dimension of comfort during this challenging time. Engag-
ing in yoga enhanced “restful sleep” as a response to the overwhelming
fatigue that frequently accompanies Western therapies such as chemo-
therapy and radiation and just the daily awareness that “you have cancer.”
Acupressure relieved uncomfortable postoperative symptoms. T’ai chi
continues to be an opportunity to focus on myself and reflect on the posi-
tives associated with this journey. Reiki and reflexology is my specified
“me time.” As I continue to engage in the associated deep breathing exer-
cises, it stimulates my mind to drift to affirmative thoughts and so many
positive memories from my life. For me, “living with cancer” is more of
an “inconvenience” in my life’s journey. I can appreciate this may not be
the experience for everyone, but I can personally assure you that integrat-
ing many of the therapies discussed in this text allows me a “quality of
life” while simultaneously working with conventional medicine’s goal
for a “quantity of life.” With the combination of both, even after some
time, I feel I have been given the power to survive and, perhaps, make a
difference in the lives of those currently living this journey!
While it has been several years since my original diagnosis and initiat-
ing the “cancer treatment path,” I am unwavering in my belief of the
POWER of complementary and integrative therapies in enhancing one’s
quality of life. I frequently share my story with women recently diag-
nosed with cancer and just embarking on their “new reality” and encour-
age them to integrate these therapies in their treatment plan. I hope my
story gives you a sense of hope and empowerment in caring for persons
both professionally and personally who are partaking on a strenuous
journey related to their health. I can recall in my own nursing practice
experiencing feelings of helplessness when caring for persons undergo-
ing complex treatments with so many uncertainties related to their health
outcome. I can attest that your understanding, knowledge, and support
in the implementation of complementary and integrative therapies can
significantly affect their “quality of life” and allow you the privilege of
making a difference in their health journey.
Dolores M. Huffman, RN, PhD
Professor Emeritus, College of Nursing
Purdue University Northwest, IN
 ACKNOWLEDGMENTS

I would like to express thanks to the many people who have inspired, com-
mented on, and in other ways assisted in the writing and publication of the
fifth edition of this book. On the publishing and production side at Pearson, I
was most fortunate to have an exceptional team of editors and support staff.
My thanks go to Julie Levin Alexander, Publisher, and Neha Sharma, Content
Producer, who provided support and guidance throughout this project.
Sadika Rehman, Project Manager, kept this book on schedule and dedicated
her time and skills to its completion.

Previous Edition Contributors

Dolores M. Huffman, PhD, RN
Professor Emeritus
College of Nursing
Purdue University Northwest
Hammond, IN
Sheila Lewis, BScN, MHSc
Associate Lecturer
Department of Nursing, Faculty of Health
York University
Toronto, ON, Canada
Leslie Rittenmeyer, PsyD, CNS, CNE, RN
Professor
College of Nursing
Purdue University Northwest
Research Associate: Northwest Indiana Center for Evidence Based Practice:
A Joanna Briggs Institute Collaborating Centre
Hammond, IN

xv
 REVIEWERS

Carol Athey, MA, MSN,RN, Teresa Johnson, DCN, RD, LD

CNOR, CCAP Associate Professor
Clinical Instructor Troy University
Stephen F. Austin State School of Nursing
University Troy, Alabama
DeWitt School of Nursing Dr. Kim Link, DNP, PMHNP
Nacogdoches, Texas Assistant Professor
Karen Avino, EdD, MSN, RN, Western Kentucky University
AHN-BC, HWNC-BC School of Nursing
Assistant Professor Bowling Green, Kentucky
University of Delaware Dr. Dawn Garrett Wright, PhD,
School of Nursing CNE
Newark, Delaware Associate Professor
Lori A. Edwards, DrPH, MPH, Western Kentucky University
RN, PHCNS-BC School of Nursing
Assistant Professor Bowling Green, Kentucky
University of Maryland
School of Nursing
Baltimore, Maryland

xvi
 1
UNIT

Healing Practices:
Complementary
and Integrative
Therapies for
Nurses

Happiness, grief, gaiety, sadness are by nature contagious.

Bring your health and your strength to the weak and sickly,
and so you will be of use to them. Give them, not your
weakness, but your energy, so you will revive
and lift them up.
Henri-Frederic Amiel
This page intentionally left blank
1
Integrative Healing
Time is generally the best doctor.
Ovid

M
ost of nursing education in the United States, Canada, the
United Kingdom, Europe, and Australia—often referred
to as Western countries—has been under the umbrella of
biomedicine, and thus Western nurses are familiar and comfort-
able with its beliefs, theories, practices, strengths, and limitations.
Fewer nurses have studied alternative medical theories and prac-
tices and as a result may lack information or even harbor misinfor-
mation about these healing practices. Unlike the profession of
medicine in general, however, the profession of nursing has tradi-
tionally embraced two basic concepts embodied by alternative
therapies—holism and humanism—in its approach with clients.
Nurses have long believed that healing and caring must be
approached holistically and that biological, psychological, emo-
tional, spiritual, and environmental aspects of health and illness
are equally important. This humanistic perspective includes prop-
ositions such as the mind and body are indivisible, people have the
power to solve their own problems, people are responsible for the
patterns of their lives, and well-being is a combination of personal
satisfaction and contributions to the larger community. This theo-
retical basis gives nurses a solid foot in each camp and places them
in the unique position to help create a bridge between biomedicine
and alternative medicine (Buchan, Shakeel, Trinidade, Buchan, &
Ah-See, 2012; Dossey & Keegan, 2016; Peplau, 1952; Quinn, 2000).

BACKGROUND
Many interesting exchanges around the world have debated the
appropriate terminology of various healing practices. Some peo-
ple become vested in the use of particular terms and have diffi-
culty getting past the language limitations. For example, many
3
4 Unit 1 • Healing Practices

people view the term alternative medicine as being too narrow or misleading
and are concerned that the term lacks a full understanding of traditional heal-
ing practices. It would be helpful for a common language to be developed
without these constraints. As language evolves, the terms used today may be
quite different from those that will be in use 20 years from now. For consistency,
the terms chosen for this text are conventional medicine or biomedicine to
describe Western medical practices, and the terms alternative medicine or
complementary medicine to describe other healing practices. Traditional
medicine refers to indigenous medical systems such as Traditional Chinese
Medicine (TCM). Integrative medicine embodies conventional and comple-
mentary and alternative medicine. There are no universally accepted terms.
The following list presents commonly used words and their counterparts:
Mainstream Complementary/Alternative
Modern Ancient
Western Eastern
Allopathic Homeopathic; holistic
Conventional Unconventional
Orthodox Traditional
Biomedicine Natural medicine
Scientific Indigenous healing methods
The line between conventional medicine and complementary and alter-
native medicine is imprecise and frequently changing. For example, is the use
of megavitamins or diet regimens to treat a disease considered medicine, a
lifestyle change, or both? Can having one’s pain lessened by massage be con-
sidered a medical therapy? How should spiritual healing and prayer—some
of the oldest, most widely used, and least studied traditional approaches—be
classified? Although the terms alternative and complementary are frequently
used, in some instances they represent the primary treatment modality for an
individual. Thus, conventional medicine sometimes assumes a secondary role
and becomes a complement to the primary treatment modality.

Conventional Medicine
Biomedical or Western medicine is only about 200 years old. It was founded
on the philosophical beliefs of René Descartes (1596–1650)—that the mind and
body are separate—and on Sir Isaac Newton’s (1642–1727) principles of physics—
that the universe is like a large mechanical clock in which everything operates
in a linear, sequential form. This mechanistic perspective of medicine views
the human body as a series of body parts. It is a reductionist approach that
converts the person into increasingly smaller components: systems, organs,
cells, and biochemicals. People are reduced to patients, patients are reduced
to bodies, and bodies are reduced to machines. Health is viewed as the absence
of disease or, in other words, nothing is broken at present, and sick care is
focused on the symptoms of dysfunction. Physicians are trained to fix or
 Chapter 1 • Integrative Healing 5

repair broken parts through the use of drugs, radiation, surgery, or replacement
of body parts. The approach is aggressive and militant—physicians are in a
war against disease, with a take-no-prisoners attitude. Both consumers and
practitioners of biomedicine believe it is better to
• do something rather than wait and see whether the body’s natural pro-
cesses resolve the problem.
• attack the disease directly by medication or surgery rather than try to
build up the person’s resistance and ability to overcome the disease.
Biomedicine views the person primarily as a physical body, with the
mind and spirit being separate and secondary or, at times, even irrelevant. It
is a powerful medicine in that it has virtually eliminated some infectious
diseases, such as smallpox and polio. It is based on science and technology,
personifying a highly industrialized society. As a “rescue” medicine, the
biomedical approach is appropriate. It is highly effective in emergencies,
traumatic injuries, bacterial infections, and some highly sophisticated sur-
geries. In these cases, treatment is fast, aggressive, and goal oriented, with
the responsibility for cure falling on the practitioner.
The priority of intervention is on opposing and suppressing the symp-
toms of illness. This approach is evidenced in many medications with prefixes
such as an- or anti-, as in analgesics, anesthetics, anti-inflammatories, and anti-
pyretics. Biomedicine characterizes each disease in terms of its mechanisms of
action, based on the belief that most individuals are affected in the same way.
There is minimal consideration for how the disease affects the person or how
the person affects the disease (Maitland, 2016). Thus, treatment is basically the
same for most people. Because conventional medicine is preoccupied with
parts and symptoms and not with whole working systems of matter, energy,
thoughts, and feelings, it does not do well with long-term systemic illnesses
such as arthritis, heart disease, and hypertension. Despite higher per capita
spending on health care in the United States than in all other nations, in 2013,
U.S. life expectancy ranked only 37th, and the infant mortality rate ranked 56th
among the 225 nations studied (World Factbook, 2013–2014; World Health
Rankings, 2016). In comparison of 19 developed countries, the United States
had the highest rate of preterm births. Sadly, the United States has failed to be
a world leader in providing a healthier quality of life (Raheim, 2015).

Complementary and Alternative Medicine

Complementary and alternative medicine (CAM) is an umbrella term for as
many as 1,800 therapies practiced worldwide. Many forms have been handed
down over thousands of years, both orally and in written records. These thera-
pies are based on the medical systems of ancient peoples, including Egyptians,
Chinese, Asian Indians, Greeks, and Native Americans. Others, such as
osteopathy and naturopathy, evolved in the United States during the past two
centuries. Still others, such as some of the mind–body and bioelectromagnetic
approaches, are on the frontier of scientific knowledge and understanding.
6 Unit 1 • Healing Practices

The National Center for Complementary and Integrative Health (NCCIH) at

the National Institutes of Health (NIH) defines CAM therapies as a broad
range of healing philosophies, approaches, and therapies that conventional
medicine does not commonly use, accept, study, understand, or make avail-
able (National Center for Complementary and Integrative Health, 2016).
Although they represent diverse approaches, CAM therapies share cer-
tain attributes. They are based on the paradigm of whole systems and the belief
that people are more than physical bodies with fixable and replaceable parts.
Rather, mental, emotional, spiritual, and environmental components of well-
being are considered to play crucial and equal roles in a person’s state of
health. Interventions are individualized within the entire context of a person’s
life (Micozzi, 2015). Even Hippocrates, the father of Western medicine,
espoused a holistic orientation when he taught physicians to observe their
patients’ life circumstances, emotional state, stresses, environment, inherited
constitution, and their subjective experience of an illness. Socrates agreed,
declaring, “Curing the soul; that is the first thing.” In alternative medicine,
symptoms are believed to be an expression of the body’s wisdom as it reacts
to cure its own imbalance or disease. Other threads or concepts common to
most forms of alternative medicine include the following:
• An internal self-healing process exists within each person.
• People are responsible for making their own decisions regarding their
health care.
• Nature, time, and patience are the three great healers.
When Albert Einstein (1879–1955) introduced his theory of relativity in
1905, our way of viewing the universe changed dramatically. Einstein said
that mass and energy are equivalent and interconvertible, and all matter is
connected at the subatomic level. No single entity could be affected without
all its connecting parts being affected. In this view, the universe is not a giant
clock but a living web. The human body is animated by an integrated energy
called the life force. The life force sustains the physical body but is also a
spiritual entity that is linked to a higher being or infinite source of energy.
When the life force flows freely throughout the body, a person experiences
optimal health and vitality. When the life force is blocked or weakened,
organs, tissues, and cells are deprived of the energy they need to function at
their full potential, and illness or disease results.
Alternative medicine is especially effective for people with chronic,
debilitating illnesses for which conventional medicine has few, if any, answers.
It has much to offer in the arena of health promotion and disease prevention.
As costs of conventional medicine increase and people continue to suffer from
chronic illnesses and degenerative diseases, alternative medicine is moving
closer to the mainstream. A growing number of complementary and alterna-
tive therapies are eligible for reimbursement by third-party payers in the
United States. The most commonly reimbursed treatments are chiropractic,
biofeedback, acupuncture, hypnotherapy, and naturopathy. Box 1.1 provides
an overview of the paradigms of conventional and alternative medicine.
 Chapter 1 • Integrative Healing 7

BOX 1.1
Paradigms of Medicine

View Conventional Medicine Alternative Medicine

Mind/body/spirit are separate are one
The body is a machine a living microcosm of the universe
Disease results parts break energy/life force becomes unbalanced
when
Symptoms dysfunctional and need communicators about the state of the
  to be fixed   whole person
Role of medicine to combat disease to restore mind/body/spirit harmony
Approach treat and suppress search for patterns of
  symptoms   disharmony or imbalance
Focuses on parts/matter whole/energy
Treatments attempt to “fix” broken support self-healing; personalized for
  parts; specific to disease   the individual
Primary drugs, surgery, diet, exercise, herbs, stress
interventions  radiation  management, social support
System sick care health care

Integrative Medicine
Integrative medicine embodies conventional and complementary and alterna-
tive medicine, making use of the best available evidence of both approaches to
healing. It is a multidisciplinary, collaborative, holistic approach that encom-
passes mind, body, and spirit. It stresses the relationship between the client
and the practitioner as well as the human capacity for healing. Integrative
practitioners believe that clients have the right to make informed choices
about their health-care options. The focus is on “using the least invasive, least
toxic, and least costly methods to help facilitate health” (Willison, 2006,
p. 255). The goal of integrative medicine is to find new solutions to prevention
and treatment of health-care problems.
Dr. Andrew Weil has been the driving force for integrative medicine in
the United States and hopes to reform the entire medical delivery system by
changing the way we look at health and disease and by modifying the edu-
cation of physicians. His program at the Arizona Center for Integrative
Medicine at the University of Arizona College of Medicine was the first to
adopt this new curriculum. Currently, more than 60 medical schools have
adopted this integrative approach. In 2008, the World Health Organization
(WHO) stressed the importance of integrative medicine and advocated the
inclusion of complementary and alternative therapies in biomedical health-
care education.
8 Unit 1 • Healing Practices

Nursing must also be open to change to meet the goal of true integrative
care. Holistic nursing is an advanced specialty practice focusing on health and
wellness, assisting with the healing process, supporting individuals, and eas-
ing suffering. Colleges of nursing must integrate the principles and skills of
holistic nursing throughout all the levels of nursing curricula if we are to be a
force in the changing health-care systems.

ASSUMPTIONS
In understanding conventional and alternative medicine, it is helpful to study
the assumptions basic to their theories, practices, and research. These assump-
tions include the origin of disease, the meaning of health, the curative process,
and health promotion.

Origin of Disease
Biomedicine and alternative medicine have widely divergent assumptions
regarding the origin of disease. Biomedicine was shaped by the observations
that bacteria were responsible for producing disease and pathological damage
and that antitoxins and vaccines could improve a person’s ability to ward off
the effects of pathogens. Armed with this knowledge, physicians began to
conquer a large number of devastating infectious diseases. As the science
developed, physicians came to believe that germs and genes caused disease,
and once the offending pathogen, metabolic error, or chemical imbalance was
found, all diseases would eventually yield to the appropriate vaccine, antibi-
otic, or chemical compound.
Conventional medicine has also been influenced by Darwin’s concept of
survival of the fittest; that is, all life is a constant struggle, and only the most
successful competitors survive. Applied to medicine, this notion means that
humans live under constant attack by the thousands of microorganisms that,
in the Western view, cause most diseases. People must defend themselves and
counterattack with treatments that kill the enemy. Based on this assumption,
symptoms are regarded as harmful manifestations and should be suppressed.
For example, a headache is an annoyance that should be eliminated, and a
fever should be reduced with the use of medications.
Complementary and alternative medicine is based on the belief of
a life force or energy that flows through each person and sustains life.
Balance refers to harmony among organs in the body and among body
systems, and in relationships to other individuals, society, and the
environment. A balanced organism presents a strong defense against
external insults such as bacteria, viruses, and trauma. When the life force
or energy is blocked or weakened, the vitality of organs and tissues is
reduced, oxygen is diminished, waste products accumulate, and organs
and tissues degenerate. Symptoms are the body’s way of communicating
that the life force has been blocked or weakened, resulting in a compro-
mised immune system. Disease is not necessarily a surprise encounter
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Mies, kuka oletkin, astu syrjään, sillä minulla on asiaa
jumalanaiselle.

— Minulla myös, oli kylmä vastaus, — sillä herramme Sandi on

pannut minut tänne, ja minä olen kuin hän; täällä olen seisonut joka
yö paitsi yhtä.

Mackineylla oli revolveri kädessään, mutta hän ei uskaltanut

ampua peläten hälyttävänsä majan asukkaat.

— Anna minun mennä, sanoi hän. Hän tunsi, pikemmin kuin näki,
pitkän keihään, joka oli ojennettu hänen rintaansa vastaan
pimeässä. — Anna minun olla, niin minä annan sinulle monta säkkiä
suolaa ja putkia enemmän kuin metsässä on puita.

Hän kuuli naurahduksen pimeästä.

— Annat liian paljon vähästä, sanoi ääni. — Oi Mlaka!

Mackiney kuuli jalkojen tömisevän; hän oli satimessa, sillä jossakin

hänen edessään aseistetut miehet sulkivat polun.

Hän kohotti revolverin ja ampui kaksi laukausta olentoon.

Keihäs vihelsi mennessään hänen ohitseen, hän syöksähti

eteenpäin ja kävi käsiksi polulla olevaan mieheen.

Hän oli vahva kuin nuori leijona, mutta hänen kurkkuunsa tarttuva
käsi ei myöskään ollut heikko. Hetkisen he kamppailivat, ja sitten he
kaatuivat kierien toistensa yli polulla.

Mackiney tavoitti toista revolveriaan. Hän sai kiinni perästä, kun

hän samassa tunsi väristyksen — jokin sattui hänen pehmeästi,
vasempaan kylkeen — jokin, joka pani hänen jokaisen hermonsa
tuskasta värisemään.

— Oh, taivas, sanoi Mackiney englanniksi.

Sitten hän ei puhunut enää.

*****

— Arabialainen vai valkoihoinen, sitä en tiedä, sanoi Monrovian

Bosambo, — eikä ole ketään sitä sanomassa, sillä mieheni olivat
nopeat tappamaan, ja vain yksi hänen joukostaan on elossa, eikä
hän tiedä mitään.

— Mitä olet tehnyt tälle arabialaiselle? kysyi Sanders.

He pitivät palaveria lähetysasemalla hämärän ensi hetkenä, ja

tyttö, kalpeana ja peloissaan, istui pöydän ääressä silmäillen vuoroin
toista, vuoroin toista, sillä hän ymmärsi kieltä heikosti.

— Herra, sanoi Bosambo, — hautasin hänet mieleni mukaan niin,

ettei kukaan tietäisi tästä hyökkäyksestä, koska se panisi pahoja
ajatuksia heidän päähänsä.

— Teit viisaasti, sanoi Sanders.

Hän palasi päämajaan hieman ymmällä, sillä hän ei tiennyt

tapauksen yksityiskohdista mitään.

Ja kun kuukautta myöhemmin hänelle saapui tärkeä tiedustelu,

koskeva muuatta Burney Mackineyta, hän vastasi
totuudenmukaisesti, ettei hän voinut antaa mitään tietoja.
KAUNOPUHEINEN NAINEN

Ngombilaisten joukossa oli nainen, jolla oli suloinen kieli. Kun hän
puhui, miehet kuuntelivat innokkaasti, sillä sensukuinen hän oli,
syntymästään asti voimakaspuheinen.

Hän villitsi oman kylänsä asukkaat niin, että he tekivät

hyökkäyksen Ranskan alueelle tuottaen suuren häpeän hänen
isälleen, sillä Sanders saapui kiiruusti pohjoiseen, ja nyt seurasi
voimakkaat pieksäjäiset, melkeinpä hautajaiset. Siitä isä havaitsi
viisaaksi naittaa tämän naisen miehelle, joka voisi pitää hänen
kielensä aisoissa.

Niin hän naitti hänet eräälle päällikölle, joka kuului ngombilaisiin, ja

tämä päällikkö rakasti häntä niin paljon, että teki hänet
päävaimokseen ja rakensi hänelle majan aivan omansa viereen.
Kaulassaan hän kantoi suurta messinkirengasta, suunnilleen
kahdenkymmenen neljän naulan painoista — suuri huomionosoitus,
jota miehen toiset vaimot kadehtivat.

Tämä päävaimo oli noin viidentoista vuoden ikäinen — joka on

Joella melkein keski-ikä — ja oli kaikin puolin viisas miesten tapaan.
Liiankin viisas, jotkut ajattelivat, ja varmaankin hänen herrallaan oli
valittamisen syytä, kun hän palatessaan metsästysretkeltään päivää
tai paria aikaisemmin kuin oli otaksuttu tapasi vaimonsa
onnellisempana kuin hän olisi toivonut, eikä ensinkään yksinäisenä.

— Mfasimbi, sanoi hän, kun nainen polvistui hänen eteensä

käsivarret ristissä paljaalla, ruskealla povellaan, — isäni aikoina
olisin taivuttanut kimmoisen puun ja sitonut sinut kaulastasi siihen, ja
kun pääsi olisi irronnut ruumiistasi, olisin polttanut sinut ja hänet,
joka häväisi minut. Mutta se ei ole vaikeitten miesten laki, ja minä
pidän sinua arvottomana naisena saattaakseni sinun tähtesi niskani
vaaraan.

— Herra, minusta ei ole paljon hyvää, sanoi nainen.

Koko päivän hän makasi maassa ympärillään koko kylän väki, jolle
hän puhui työmiesten sahatessa poikki messinkirengasta hänen
kaulastaan. Päivän mentyä rengas saatiin pois ja päällikkö lähetti
hänet takaisin vanhempansa luo, jolta hän oli tytön ostanut suurella
summalla. Hänen toimenpiteensä kohtasi suurta vastustusta, sillä
nainen oli käyttänyt aikansa hyödyllisesti, ja koko kylä oli niin
kuohuksissaan, että se oli valmis kapinaan.

Sillä ei yksikään nainen eroa miehestään — olipa hänellä sitten

Pariisin silkit ja hepenet tai Ngombin kamferttipuuta ja öljyä — ilman
vihan ja koston tunteita, ja tuskin oli Mfasimbi melottu miehensä
kylästä, kun hän suunnitteli kostoa.

Häntä seurasi maanpakoon se mies, jonka kanssa ja jonka tähden

hän oli pannut peliin ja hävinnyt niin paljon. Hänen nimensä oli
Otapo, ja hän oli hyvin penseä.

Heidän meloessaan nainen nousi polvilleen miehen taa ja sanoi:

 — Otapo, mieheni on tehnyt minulle suurta vääryyttä ja pannut
multaa pääni päälle, etkä sinä sano mitään.

— Miksi minä puhuisin, kun sinä olet puhunut liikaa? kysyi Otapo
kylmästi. — Kiroan sen päivän, jolloin sinut näin, Mfasimbi, sillä
erehdykseni on maksanut minulle kalaverkon, joka oli kylän paras, ja
palan uutta kangasta, jonka ostin kauppamieheltä; ne on herramme
päällikkö ottanut.

— Jos sinulla olisi ollut miehen mieli, niin Namani, mieheni, olisi
nyt kuollut, ivasi nainen.

— Olen tappanut itseni ja menettänyt verkkoni, sanoi Otapo, — ja

vielä kangaskappaleeni.

— Olet kuin akka.

— Toivon, että äitini olisi synnyttänyt tytön, kun hän synnytti minut,
sanoi Otapo, — silloin en olisi joutunut häpeään.

Nainen meloi vaiteliaana hetkisen ja sanoi sitten äkkiä:

— Tämä nainen on joko hullu tai hänelle on tehty suuri vääryys.

Hän sai pian siitä tiedon, sillä nainen juoksi rinnettä hänen
luokseen ja polvistui syleillen hänen jalkojaan.

— Iwa! Kuolema miehelleni Namanille, joka on valehdellut minusta

ja lyönyt minua, oi isien isä! huusi hän.

— Nainen, sanoi isä, — mitä tämä on?

Nainen kertoi hänelle tarinan — julman tarinan. Myöskin hän

kertoi, mikä tärkeintä, Otapon surman.
 — Tämä mies, puolustaakseen minua, vei minut mieheni luota,
joka pieksi minua, nyyhkytti hän, — ja mieheni seurasi, ja kun me
istuimme aterioimassa joen rannalla, mieheni keihästi hänet
takaapäin. Oi voi! — Ja hän kieriskeli tomussa isänsä jaloissa.

Päällikkö oli vihainen, sillä hän oli Namania korkeampi herra ja sitä
paitsi valvoi seudun rauhaa komissaarin puolesta.

— Tämä on tappopalaver, ja se on liian raskas minun

ratkaistavakseni, sanoi hän, — ja kun sinä sitä paitsi olet minun
tyttäreni, voitaisiin luulla, etten jaa oikeutta rehellisesti miehen ja
miehen välillä.

Niin hän astui kanoottiinsa ja matkasi Isauun, jossa Sanders oleili.

Komissaari oli selviämässä kuumepuuskasta eikä ollut mielissään

päällikön tulosta. Vielä vähemmän hän oli hyvillään kuultuaan
»kaunopuheisen naisen» tarinan.

— Menen surmapaikalle ja katson, mitä voin nähdä. — Hän meni

»Zairelle», ja hyvää vauhtia pieni siipialus kiiti paikalle, jonka nainen
osoitti. Sanders nousi maalle siinä, missä kanootin jälki vielä näkyi
hiekalla, sillä Joki ei nouse eikä laske huomattavasti kuukausiin.

Hän seurasi Mfasimbia metsään ja näki siellä Otapon maalliset

jäännökset, ja hän näki keihään.

Mfasimbi katseli häntä läheltä.

— Herra, sanoi hän uikuttaen, — tällä paikalla Namani tappoi

nuorukaisen Otapon, kun istuimme aterioimassa.

Sandersin tarkka silmä tähysti paikkaa.

 — En näe tulen jälkiä, sanoi Sanders äkkiä.

— Tulen, herra? änkytti nainen.

— Mihin ihmiset käyvät aterialle, siihen he tekevät tulen, sanoi

Sanders lyhyesti, — eikä tässä ole ollut tulta sitten maailman alun.

Hän vei naisen takaisin laivaan ja nousi jokea Namanin kylään.

— Mene, sanoi hän salaa hausakersantille, — ja ellei päällikkö

tule luokseni, niin vangitse hänet, ja jos hän tulee, niin ota huostaasi
hänen majansa ja naisensa.

Namani odotti tervehtiäkseen häntä, ja Sanders komensi hänet

laivalle.

— Namani, sanoi Sanders, — tunnen sinut kunnon mieheksi, eikä

sanaakaan ole sinua vastaan sanottu. Nyt tämä nainen, sinun
vaimosi, sanoo, että sinä olet murhaaja ja olet murhannut Otapon.

— Hän on valehtelija! sanoi Namani tyynesti. — En tiedä mitään

Otaposta.

Tarkka kuulustelu, jota kesti kaksi päivää, ei voinut osoittaa

päällikköä syylliseksi. Se pikemminkin loi epäilyttävän varjon
Mfasimbin luonteeseen; mutta maassa, jossa naisella on joukoittain
rakastajia, hän kärsi siitä vähän.

Kahden päivän kuluttua Sanders langetti tuomion.

— Olen tyytyväinen siihen, että Otapo on kuollut, sanoi hän, —

monesta syystä en ole varma siitä, että Namani tappoi hänet. Uskon,
että Mfasimbi on pahojen töiden nainen ja suuri lörpöttelijä, ja sen
vuoksi karkoitan hänet kaukaiseen maahan vieraiden ihmisten pariin.

Hän otti naisen laivalle, ja »Zaire» lähti.

Kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua hän tuli »metsän

kaupunkiin», Ochoriin, ja hänen laivansa vihellyksen kuultuaan kylän
väki tuli juosten rantaan.

Bosambo, Ochorin päällikkö, saapui viimeisenä, sillä hän saapui

juhlasaatossa ison taivaansinisen sateenvarjon suojassa, yllään
kiiltokullalla koristeltu vaippa, ja hänen edellään kulki kymmenen
vanhinta kantaen kullattuja keppejä.

Sanders katseli päällikön tuloa laivansa sillalta, eivätkä hänen

kasvonsa ilmaisseet minkäänlaisia tunteita. Kun Bosambo oli
päässyt laivalle, kysyi komissaari häneltä:

— Mitä lastenkujeita tämä on, Bosambo?

— Herra, sanoi Bosambo,— tällä tavoin saapuvat suuret kuninkaat

suurempien kuninkaiden luo, sillä olen nähnyt jumalanaisen luona
eräitä kuvia kirjoissa, ja niistä olen saanut oppia.

— Sillä tavoin ihmiset myöskin pukeutuvat, kun he menevät

ilveilemään, sanoi Sanders epämiellyttävästi. — Nyt olen tuonut
sinulle naisen, joka puhuu liian paljon ja jonka eräs mies karkoitti
luotaan ja joka on luullakseni murhannut toisen miehen, ja toivon,
että hän asuu sinun kylässäsi.

— Herra, niin kuin käsket, sanoi kuuliainen Bosambo ja katseli

tyttöä arvostelevasti.
 — Naita hänet, kun hän toivoo, sanoi Sanders, — mutta hänen
tulee kuulua sinun sukuusi ja sinä olet vastuussa hänestä siihen
saakka. — Herra, hän menee naimisiin tänä iltana, sanoi Bosambo
vakavasti.

Kun Sanders oli mennyt ja hänen katoavan laivansa savu häipynyt

puiden taa, kutsui Bosambo päämiehensä ja vanhimpansa
neuvotteluun.

— Miehet, sanoi hän, — herra Sandi, joka rakastaa minua

suuresti, on saapunut tuoden lahjoja — tämän naisen.

Hän viittasi kädellään sievään tyttöön, joka seisoi hänen

vieressään pikku kummulla, jolla neuvottelumaja oli.

— Hän on Ngombin ihanin nainen, sanoi Bosambo, — ja hänen

nimensä on Nlaminsafo, joka merkitsee Helmi, ja Sandi on maksanut
hänestä suuren summan, sillä hän tanssii kuin leopardi leikissään ja
hänellä on monta rakastettavaa ominaisuutta.

Tyttö ymmärsi Ochorin outoa murretta kylliksi, että tiesi ansioitaan

lueteltavan, ja kohotti jalkaansa kömpelösti.

— Hän on vaimojen vaimo, sanoi Bosambo painokkaasti, —

lempeä luonteeltaan ja suloinen, mainio maniokin keittäjä ja
tarinoiden kertoja — mutta minä en kuitenkaan voi mennä naimisiin
hänen kanssaan, sillä minulla on monta vaimoa ja minä olen kuin
vaha heidän käsissään. Niin että teistä voi ottaa hänet se, joka
maksaa reilusti ja pelottomasti, sillä ostattehan sitä, mikä on vuohia
ja suolaa arvokkaampi.
 Kymmenestä vuohesta ja tuhannesta putkesta Sandin »lahja»
siirtyi erään päämiehen omaisuudeksi.

Puhuessaan päävaimonsa kanssa asiasta Bosambo sanoi:

— Näin on Sandia toteltu, näin olen minäkin tyytyväinen ja kaikki

on tapahtunut Jumalan tahdon mukaan.

— Jos sinä olisit ottanut hänet, Muhamed, sanoi vaimo, joka oli
kanonainen ja harras uskovainen, — olisit tullut surulliseksi.

— Kirkkaan valon helmi, sanoi Bosambo vaatimattomasti, — sinä

olet elämäni ensimmäinen, niin kuin Jumala tietää; sinun tähtesi olen
luopunut muista jumalista ja uskon yhteen, voimakkaaseen ja
laupiaaseen; sinun tähtesi olen myöskin ostanut suuren
sateenvarjon kanokuninkaiden maihin.

Seuraavana päivänä Bosambo meni metsään eikä palannut,

ennen kuin viikko oli vierähtänyt.

Ochorilaisten tapana on, kuten muidenkin heimojen, mennä

päällikköä vastaan tämän palatessa metsästämästä, ja outoa oli,
ettei kukaan tullut häntä vastaan laulaen norsun laulua.

Kahdenkymmenen miehensä kera hän saapui melkein

huomaamatta majalleen.

Puolitiessä kylän kadulla hän tapasi vanhahkon miehen, joka

juoksi hänen luokseen.

— Herra, sanoi tämä, — älä mene Fabadinon, ylimmän

päämiehesi majalle.
 — Onko hänessä tauti? kysyi Bosambo.

— Pahempaa, herra, sanoi vanha kyynikko. — Hänellä on vaimo,

ja kuusi päivää ja suurimman osan kuudesta yöstä koko kylä on
istunut kuunnellen häntä.

— Mitä loruja hän puhuu? kysyi Bosambo.

— Hän puhuu kaikki asiat selviksi, sanoi vanhus, — ja kaikilla

hänen sanoillaan on tarkoitus, ja hän heittää valoa niin kuin itse
aurinko pimeihin aivoihin, ja kaikki näkevät hänen kanssaan.

Bosambolla oli mukanaan kaksikymmentä miestään, joihin hän

saattoi luottaa. Pimeys oli tulossa, ja kylän kauimmaisessa kolkassa
hän näki suuren nuotion, jonka luona »puhelias nainen» puhui ja
puhumistaan puhui.

Hän meni ensin majalleen. Hän tapasi kanovaimonsa yksikseen,

muut hänen majansa vaimot olivat kaikonneet.

Herra, en odottanut näkeväni sinua elävänä, sanoi nainen, niin

että varroin kuolemaa, kun sen aika tulee.

— Siihen menee monta vuotta, virkkoi Bosambo.

Hän lähetti vaimon kahden miehen saattamana metsään; loput

hänen miehistään lähtivät kaksittain ja kolmittain päämiehen majan
luona olevan joukon jatkoksi.

Ison nuotion loimuavat liekit valaisivat majan edessä levitetyin

käsin seisovaa hentoa olentoa.
 —… Kuka teki teidät orjan orjiksi — Bosambon orjiksi? Kuka antoi
hänelle vallan sanoa: »Menkää» tai: »Jääkää»? Ei kukaan. Sillä eikö
hän ole ihminen kuin tekin, ei erilainen rakenteeltaan, ei
tarkempisilmäinen, ja jos pistätte häntä keihäällä, eikö hän kuole
kuin tekin kuolette?

Ja Sandi, eikö hänkin ole ihminen, vaikka valkea? Onko hän

voimakkaampi kuin Efambi tai Elaki tai Jako? Minä sanon, että te
ette ole vapaita ihmisiä niin kauan kuin Bosambo elää tai Sandi elää.

Bosambo oli mies, jolla oli eläimen vaistot. Hän tunsi ilmassa
levottomuutta. Jokainen väräjävä hermosäie toi hänelle viestin:
hänen miehensä olivat luisumassa pois hänen vallastaan. Hän ei
epäröinyt.

Suuri joukko kansaa seisoi hänen ja naisen välillä. Hän ei päässyt

tähän käsiksi.

Irroittamatta katsettaan naisesta hän pani kätensä kilven alle ja otti

pitkän heittokeihään. Hänellä oli tilaa heittoon; tasapainossa ja
notkuvana ase oli hänen aivan suoraksi ojennetussa kädessään.

Hiu-ii!

Kiiltävä kärki suhahti ilman läpi nopeammin kuin katse voi seurata.

Mutta nainen oli nähnyt ojennetun käden ja tunsi heittäjän, ja hän

juoksi syrjään.

Keihäs sattui hänen takanaan seisovaan mieheen — Fabadimoon,

ylimmäiseen päämieheen, joka kuoli ääntä päästämättä.
 — Bosambo! kirkui tyttö ja viittasi. — Bosambo, tappakaa —
tappakaa!

Bosambo kuuli keihäiden kalinan ja pakeni pimeyteen.

*****

Sanders makasi riippumatossa, jonka toinen pää oli kiinnitetty

kuistinkaiteeseen ja toinen hänen bungaloonsa seinään iskettyyn
koukkuun. Hän luki, tai ainakin koetti lukea pitkää ja virallista kirjettä,
joka oli saapunut päämajasta. Se koski erästä Sandelsin lähettämää
veromäärää, ja arvatenkin tämä lähetys oli ollut eräissä suhteissa
liian pieni.

— Herra, tällä on kirja, sanoi mies.

Sanders oli heti hereillä ja pystyssä riippumatostaan.

Linnun punaisen jalan ympärille oli pitkällä kuminauhalla kiinnitetty

kahden savukepaperin suuruinen silkkipaperi. Hän avasi sen.

Kopiokynällä oli kirjoitettu arabiaksi muutamia sanoja:

Abibulta, Jumalan palvelijalta, Sandille, kansansa ainavalvovalle

isälle.

Rauha sinulle ja talollesi. Julistaen, että on vain yksi Jumala,

totinen ja jakamaton, ilmoitan sinulle, että sinun Bosambolle
antamasi nainen saa aikaan suurta hämminkiä. Tämän ilmoittavat
sanansaattajani, Bosambon paettua kahdenkymmenen miehen
kerällä Isisin rajalle.
 Kirjoitettu Isisi-joella paikassa, jossa krokotiilisärkät kohtaavat
nuolen muotoisina.

Abibu oli jätetty kylään, josta Mfasimbi oli karkoitettu. Hänet oli
jätetty selvittämään Otapon kuoleman salaisuutta, eikä häntä
helposti säikytetty.

Vedettyään jalkaansa hyttyssaappaat Sanders meni

hausaupseerin taloon.

Hän tapasi tämän herran yksinään teetä juomassa.

— Tarvitsen sinua, sanoi Sanders. — Ochorissa on meteli.

Upseeri kohotti kulmiaan. Hän oli kahdenkymmenenviiden vuoden

kyynillisellä puolella oleva nuori mies.

— Eihän vain lempeä Bosambo, vastusteli hän, — eihän vain tuo

ritarillisuuden perikuva?

— Älä ole koomillinen, Hamilton, sanoi Sanders. — Ochorilaiset

ovat kuohuksissa, ja jossakin siellä lähellä on naislähetyssaarnaaja.

Kapteeni ponnahti jaloilleen.

— Siunatkoon, unohdin naisen tykkänään! huudahti hän. Hän otti

rintataskustaan pillin ja puhalsi, ja paljasjalkainen mies juoksi
vahtikojusta pienen kentän poikki.

— Ta-ta-ta! sanoi kapteeni, ja joukon kokoontumiskutsu soi.

— Mikä tämä jupakka oikeastaan on? tivasi hän, ja lyhyesti

Sanders selitti tilanteen.
 Täyttä höyryä »Zaire» puski jokea ylös. Päivän ja yön se höyrysi,
kunnes tuli »paikkaan, missä krokotiilisärkät kohtaavat toisensa
nuolen muotoisina», ja Sanders pysähtyi ottamaan Abibun ja
kourallisen hausoja.

Sanders kuuli helpotuksekseen, ettei taistelu ollut ulottunut

lähetysasemalle saakka.

— Entä Bosambo? kysyi hän.

— Elävä vai kuollut, en tiedä, sanoi Abibu filosofisesti, — ja jos

hän on kuollut, hän kuoli uskovaisena, sillä kanonainen, jonka hän
otti vaimokseen, uskoo yhteen Allahiin ja Muhamediin, hänen
profeettaansa.

— Kaikki tämä voi olla totta, sanoi Sanders kärsivällisesti, — mutta

minua kuitenkin vähemmän huvittaa hänen
kuolemattomuussuunnitelmansa kuin hänen ruumiinsa nykyinen tila.

Siitä ei Abibu osannut kertoa mitään, paitsi että Bosambo oli

vetäytynyt eräälle kymmentä mailia kauempana olevalle saarelle ja
oli ollut siellä vielä kaksi päivää sitten.

Näillä paikoin joki mutkittelee ja polveilee, eikä keskellä olevalla

saarella aavistettu mitään, ennen kuin »Zaire» kääntyi äkkimutkan
takaa esiin.

— Asettukaa konekivääreille! sanoi Sanders terävästi.

Hausakapteeni istahti toisen messinkivaippaisen konekiväärin

satulaan, ja Abibu otti toisen.

Vesi kiehui kanootteja.

 Ochorilaiset hyökkäsivät saarta vastaan; »Zairen» rattaan jyske
hukutti kaiken muun äänen.

— Tappelevat mainiosti, virkahti kapteeni. — Mitä sanot, Sanders?

Sanders seisoi käsi ruorirattaassa, odottavana, katse kiinteästi

eteen tähystäen.

Nyt hän näki selvästi. Yksi joukko oli astunut maihin, ja siellä kävi
kiivas käsirysy.

— Antaa mennä, sanoi hän, ja kaksi paukkuvaa tulisuihkua

syöksyi konekivääreistä.

Vastaukseksi kanootit kuin taikavoimasta muodostivat ensin kaksi,

sitten kolme, sitten neljä taistelulinjaa, ja hurjaa vauhtia ne tulivat
myötävirtaa.

Sitten toinen konekivääri lakkasi toimimasta; tuli keihäskuuro, ja

yksi hipaisi Sandersia.

Hetkessä pieni alus oli piiritetty — konekiväärin taika oli pettänyt

ensi kertaa Joella. Se oli niin odottamatonta, niin hämmästyttävää,
että miehelle voitaisiin antaa anteeksi hämmentyminen sellaisessa
tilanteessa; mutta Sandersin käsi ei vavissut, kun hän pyöräytti
peräsinrattaan ympäri ja höyrylaiva teki täyskäännöksen.

Hausat ampuivat karbiineillaan täysilaidallisia; päähän

haavoittunut kapteeni korjasi järkkymättömänä konekiväärin lukkoa.

»Zaire» kiiti täyttä höyryä myötävirtaa alas. Kanootit eivät

pysyneet sen matkassa, lukuunottamatta yhtä, joka oli kiinnitetty sen
kylkeen; hausat tappoivat pistimillä siinä olijat pyytämättä ja
kuulematta selityksiä.

— Olen saanut konekiväärin korjatuksi, sanoi kapteeni ja pani

syöttäjään uuden panosvyön.

Sanders nyökkäsi. Sana peränpitäjälle, ja »Zaire» kääntyi. Se

palasi kanoottilinjoja kohti konekivääri säännöllisesti paukkuen.

Toinen linja joutui sekasortoon ja murtui, kolmas ei kehittynyt

lainkaan. Pakenevien kanoottien keskellä oli muuan toisia suurempi.
Sen perässä seisoi nainen viittoillen ja puhuen.

— Abibu, sanoi Sanders, ja hausa antoi konekiväärinsä toisen

huostaan ja tuli herransa luo. — Näetkö tuon naisen tuolla
kanootissa?

— Herra, näen hänet, sanoi Abibu.

— Minusta tuntuu, sanoi Sanders vakavasti, — että hänen olisi

parasta kuolla.

Hän soitti konehuoneeseen pysähtymismerkin, ja koneiden häly

lakkasi. »Zaire» kulki eteenpäin tärisemättä, ja Abibu asettui
pitkäkseen kannelle, pani kiväärin poskelleen ja tähtäsi huolellisesti.

*****

He tapasivat Bosambon tunnottomana suuren ruumiskasan alta.

Hän makasi poikittain kanonaisen päällä, joka myöskin oli elossa,
sillä Bosambo oli saanut ne iskut, jotka olivat häneen tähdätyt.

Hänessä oli, kuten Sanders laski, kaksikymmentäviisi haavaa.

 — Herra, hän kuiskasi, kun Sanders seisoi hänen vieressään, —
enkö sanonut, että ochorilaiset osaavat tapella?

— He ovat tapelleet erään asian vuoksi, lapseni, sanoi Sanders

irvistäen.

Bosambo irvisti hiukan.

— Herra, sanoi hän pehmeästi, — kun menen takaisin heidän

luokseen, niin he tulevat surullisiksi.

Ja he tulivat myöskin.
RUKOILEVA MAURILAINEN

Abibu kertoi Sandersille, että muuan arabialainen oli tullut

tapaamaan häntä, ja arabialaiset ovat Rannikolla harvinaisia, vaikka
muutamilla tummaihoisilla, seemiläisistä polveutuvilla miehillä onkin
tämä kunnioitettava titteli.

Sanders tuli kuistille odottaen tapaavansa kanolaisen ja

hämmästyi nähdessään siellä kyykkimässä oikeaa maurilaista
tyyppiä olevan miehen. Tämä istui kädet polvillaan, kietoutuneena
tahrattomaan, valkeaan dzellabiin.

— Oletko Marokosta, kysyi Sanders arabiaksi, — vai Dakarista?

Mies nyökkäsi.

— Dakarilaiset ovat koiria, sanoi hän tarinoitsija-ammattilaisen

laulavalla äänellä. — Eräs mies, joka oli äitini serkku, varasti
talostani kaksikymmentä douroa ja palasi Dakariin rannikkolaivalla,
ennen kuin ehdin tavoittaa ja piestä hänet. Toivon, että hänet on
tapettu ja hänen perheensä myöskin. Bismallah. Jumala on hyvä.

Sanders kuunteli, sillä hän tiesi tangerilaisten olevan puheliaita.

 Mies jatkoi. — En välitä, olipa mies Alin tai Sulin sukua.
Molemmissa on varkaita.

— Miksi tulit tänne? kysyi Sanders.

— Tunsin kerran miehen, joka istui suuressa sokissa. (Sanders

antoi hänen kertoa tarinansa omalla tavallaan.) Ja kaikki maan
asukkaat, jotka toivat kasviksia ja sysiä torille, suutelivat hänen
dzellabinsa lievettä ja antoivat hänelle lantin. Hän oli vanha,
valkopartainen mies ja istui rukousnauha sylissään lukien Koraanin
suria. Tangerissa ei ollut ketään, joka ei olisi suudellut hänen
dzellabiaan ja antanut hänelle viittä senttimoa, paitsi minä. Kun
kaukaisten kylien ihmiset tulivat, oli tapanani mennä erääseen
paikkaan lähelle hänen pienen valkean talonsa ovea ja katsella
hänelle tulevaa rahavirtaa. Päivänä muutamana, kun aurinko oli
hyvin kuuma ja minä olin viipynyt kauan sen jälkeen, kun viimeinen
vieras jo oli mennyt, hadsi kutsui minut luokseen ja minä istuuduin
maahan hänen eteensä. Hän katsoi minuun mitään puhumatta, siveli
vain hitaasti valkeata partaansa. Pitkän aikaa hän istui siten silmät
tutkien minun sieluani. »Poikani», sanoi hän viimein, »mikä on sinun
nimesi?» »Abdul as Israel», minä vastasin. »Abdul», hän sanoi,
»monet tuovat minulle lahjoja, mutta sinä et milloinkaan». »Jumalan
ja Hänen Profeettansa kautta», vannoin minä, »olen köyhä mies,
joka usein kärsin; minulla ei ole ystäviä». »Mitä minulle puhut, on
valhetta», sanoi pyhä mies, sitten hän taas oli vaiti. Viimein hän
puhui. »Rukoiletko, Abdul?» kysyi hän. »Neljästi päivässä», minä
vastasin. »Rukoilet neljästi päivässä, mutta joka päivä uudessa
paikassa», ja hän viittasi kädellään näin.

Abdul Asrael vei kätensä hitaasti silmiensä ohi.