Essentials of Anatomy and Physiology

6th Edition Martini Solutions Manual

Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/essentials-of-anatomy-and-physiology-6th-edition-martini-solutions-manual/
CHAPTER
The Nervous System
8

Introduction to the Chapter

Many students are already very curious about the brain and how it contributes to their person-
ality or ability to form memories. Instructors can capitalize on this interest, but should be
careful not to lose the forest for the trees in the initial sections of the chapter. The vocabulary
relating to nervous system cells and the chemistry of neuronal signaling can intimidate some
students at the outset of their nervous system studies. Instructors might keep the broader rele-
vance of this material at the forefront by focusing on a topic like learning or memory forma-
tion. Very few students have concrete ideas about what happens biologically when they learn
something new. Even fewer students realize that real physical and chemical changes happen
in our brains during the process of learning. Instructors might not wish to go too deeply
into the still-mysterious topic of long-term potentiation (LTP), as that subject is not specifi-
cally covered in this text. However, some basics of LTP are very useful from an instructional
standpoint, since they touch on material from many areas of Chapter 8, and bring real world
application to the microscopic/molecular content of the chapter. If students are to understand
what happens when they learn, they must understand how changes in neuron anatomy (Sec-
tion 8-2) can create stronger connections to store learned information. While neurons rarely
undergo mitosis, they can sprout or prune dendrites and axon terminals to change connection
pathways. Students must also understand how oligodendrocytes and astrocytes hold strong
neuronal connections in place, and how microglia clear space for new connections. Learned
information might also be stored at the chemical level of the synapse. Neurons may begin
releasing more neurotransmitters or may add neurotransmitter receptors (Section 8-4) such
that graded potentials more quickly reach the threshold (Section 8-3). Certain learned beha-
viors (e.g., potty training) partially depend on myelination giving rise to saltatory conduction
of action potentials (Section 8-2). Myelination of neurons related to voluntary control of uri-
nation takes 1-2 years, though some level of control is occasionally possible earlier. Later
sections of Chapter 8 provide opportunities to step back and start thinking about where in
the brain cellular changes for learning are happening, and how impulses related to learned
behavior travel to and from to peripheral locations. For example, the instructor might trace a
learned sensation (e.g., the feeling of your cat’s fur) from peripheral receptors, up the spinal
cord, and to the sensory and association areas of storage in the brain. In this manner, both the
microscopic and macroscopic content of Chapter 8 can have a common, real world emphasis.

Chapter Learning Outcomes

8-1 Describe the anatomical and functional divisions of the nervous system.
8-2 Distinguish between neurons and neuroglia on the basis of structure and function.
8-3 Describe the events involved in the generation and propagation of an action potential.

56 Copyright © 2013 Pearson Education, Inc.

 8-4 Describe the structure of a synapse, and explain the mechanism of nerve impulse
transmission at a synapse.
8-5 Describe the three meningeal layers that surround the central nervous system.
8-6 Discuss the roles of gray matter and white matter in the spinal cord.
8-7 Name the major regions of the brain, and describe the locations and functions of each.
8-8 Name the cranial nerves, relate each pair of cranial nerves to its principal functions,
and relate the distribution pattern of spinal nerves to the regions they innervate.
8-9 Describe the steps in a reflex arc.
8-10 Identify the principal sensory and motor pathways, and explain how it is possible to
distinguish among sensations that originate in different areas of the body.
8-11 Describe the structures and functions of the sympathetic and parasympathetic divisions
of the autonomic nervous system.
8-12 Summarize the effects of aging on the nervous system.
8-13 Give examples of interactions between the nervous system and other organ systems.

Teaching Strategies
1. Encouraging Student Talk
a. If, as described in the Introduction above, the instructor employs the subject of
learning as a centerpiece of Chapter 8, then the following question could be posed to
students before beginning instruction on the chapter: “After you learn something new,
in what ways is your brain different than it was before?”1 Have students discuss their
thoughts in pairs, and randomly select a few students to share the ideas that came up in
their discussions. Students might say that their brains “store the information in long-
term memory” or that a particular part of their brain (e.g., hippocampus) remembers
the learned information. Neither of those ideas accurately describes a way their brains
are “different” after learning, and the latter idea potentially hints at a misconception
(skills and memories of different types are stored throughout multiple areas of the
brain). Other students—considering the prompt more carefully—might admit they
don’t think anything really is “different” about their brain after learning. The key is to
further understand the cellular physiology of neural tissue and the functional regions of
the brain. After discussing Chapter 8 with an eye toward how learning might impact
the cells and areas of the brain, students discussing this same question would hopefully
refer to details regarding neuron anatomy, glial cells, synaptic transmission, and brain
regions. This could make the post-instruction discussion a good assessment of stu-
dents’ ideas regarding a broad swath of the chapter.
2. Lecture Ideas & Points to Emphasize
a. State clearly that the nervous system works together with the endocrine system to
control and regulate all other systems of the body. The two systems, by virtue of
their cellular processes, work on different timescales. The nervous system is quick

1
Prompt modified from Fulop, R. M. 2008. How High School Students and Biology Teachers Conceptualize the
Biology of Learning. M.S. Biology Thesis. San Francisco State University.

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. CHAPTER 8: The Nervous System 57

 to respond, and its effects are short-lived. In contrast, the endocrine system is slower
to respond, but its effects are longer lasting. The marriage of the two systems, the
neuroendocrine system, provides a continuum of control.
b. The anatomy of a neuron as depicted in Figure 8-2 is not terribly complex, but it
includes many unfamiliar terms. Take some time to establish the common vocabulary
of neuron anatomy that will be relevant throughout the chapter.
c. Underscore the connection between the gross color of CNS tissue to its underlying
structure and function: gray matter ⇒ high concentration of neuron somas ⇒ region of
integration, while white matter ⇒ high concentration of myelinated axons ⇒ region of
nerve conduction.
d. One can never speak too often about integral membrane proteins in the context of
membrane potentials. They underlie much of how cells and tissues work, and yet they
remain a vague and distant notion to many students. In this chapter, voltage-gated
channels, chemically gated channels, mechanically gated channels, and diverse pumps
and transporters all crop up in discussions of neural tissue. Help students grapple with
these proteins at many times and in many ways. Discuss them in the context of A&P
Flix (ex. Resting Membrane Potential, Generation of an Action Potential, Propagation
of an Action Potential), have students draw them (see the following section), and dis-
cuss poisons or pharmaceuticals that impact the proteins (see Applications section).
e. Get the students to equate the left- and right-hand sides of this table:

INPUT OUTPUT

Afferent efferent

Sensory motor

Dorsal ventral (cord)

dendrites/soma axon (at the cellular level)

If you put up just one side of a given row, can they supply the missing term?
f. Note that ependymal glia are epithelial cells within the CNS; they line the ventricles of
the brain and central canal of the spinal cord. They possess many epithelial properties:
continuous sheet of tightly packed cells that secrete and possess cilia.
g. Neuroglia greatly outnumber the more famous neurons, and recent studies have shown
that glia can even participate in synaptic transmission.
h. The gyri and sulci are a bit random but a general pattern exists sufficient to name and
identify particular features (e.g., central sulcus, dentate gyrus). On the other hand, the
patterns can differ for the two hemispheres of the same individual.
i. Ask the students to trace a drop of CSF as it flows from the site of its production
(choroid plexuses within the lateral ventricles) to the place of its reabsorption
(arachnoid granulations in the superior sagittal sinus). Rely on Figure 8-18 to
document this trip.
j. If you are standing in a large area with lots of people around, and someone calls your
name, it is the reflex controlled within the nuclei of the midbrain that enables you to
turn your head in the direction of the sound to seek its origin. That is, visually orien-
ting to the source of a sound is an ability housed in adjacent parts of the midbrain.

58 INSTRUCTOR’S MANUAL FOR ESSENTIALS OF ANATOMY & PHYSIOLOGY, 6e Copyright © 2013 Pearson Education, Inc.
 k. Help students recognize the litany of important functions handled by the relatively
small hypothalamus (Section 8-7).
l. The midbrain reticular formation can focus our attention on particular sensory
modalities; thus, the brain can select among the streams of sensory information,
attending to some, ignoring others.
m. A simplifying principle for spinal pathways is this: Ascending tracts are always sen-
sory; descending tracts are always motor. Point out that somatosensory information
enters the dorsal aspect from the periphery and moves up the cord to the brain; except
for segmental reflexes, motor responses move down from the brain and out the ventral
aspect to the periphery.
n. Point out the amazing fact that, of the twelve cranial nerves, six (II, III, IV, V, VI, VII)
are involved with eye function.
o. In addition to the mnemonic device given in the text for remembering the names of
the cranial nerves in order, one is frequently used to remember the primary functions
of the cranial nerves: “Some Say Marry Money, But My Brother Says Bad Business
Marry Money” (S = sensory, M = motor, B = both).
p. Point out that because the dorsal root is the afferent pathway from the periphery, it
makes sense that the dorsal columns should be the sensory tracts within the CNS.
Similarly, point out that, with the exception of the rubrospinal and lateral corticospinal
tracts, the descending motor pathways occur in the ventral region of the spinal cord.
This places them close to the ventral roots, the efferent path to the periphery.
q. Emphasize that ANS effects on peripheral effectors may be either to activate or inhibit
them, in contrast with the purely excitatory somatic nervous system. It is this property
that enables control by dual innervation, for example, airway resistance, heart rate, and
pupil diameter.
r. Regarding the “craniosacral” organization of the parasympathetic nervous system
point out that only four cranial nerves (III, VII, IX, and X) compose, the “cranio”
portion of the PS branch of the ANS and the “sacral” portion involves only S2, S3,
and S4. The cranial nerves innervate ganglia in the head, neck, thorax, and abdomen
(remind them of the “vagrant” nature of the vagus).
s. Figures 8-34 and 8-35 display structural comparisons of the sympathetic and parasym-
pathetic branches of the ANS. Functionally, the systems are compared in Table 8-5.
These graphic elements concisely summarize much of the chapter’s information about
the ANS.
3. Making Learning Active
a. The instructor might want to make use of a peer teaching jigsaw activity as a way to
cover the information on structure and function of the brain. Prior to class, each
student could be assigned a couple of the brain parts/regions from Section 8-7. Before
class, students would have to learn the locations and functions of their assigned brain
parts, such that they could point out these parts on a diagram and explain this informa-
tion to others. Students could submit a brief electronic report on their research prior
to class. During class, students would meet briefly in expert groups (with others who
were assigned the same brain parts), and then the instructor would count students
in expert groups off into heterogeneous jigsaw groups. Each member of a jigsaw
group would point out and describe their parts, and the group would be required to
answer some assessment questions on those brain parts for a grade. This would both

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. CHAPTER 8: The Nervous System 59

 incorporate peer teaching for a large amount of content, and eliminate the need to
lecture on the very-lengthy Section 8-7, which could otherwise feel like a long list of
vocabulary and definitions.
4. Analogies
a. It can be helpful to compare the nervous system to a telephone system. The CNS is the
switchboard, the wires are the axons, and the telephones are the periphery. Point out,
however, that unlike wires, axons carry information in one direction only. Since most
students have cell phones, this analogy is almost obsolete.
b. A more modern analogy to the nervous system, of course, is the computer. The CPU is
the CNS. Its transistors are its neurons, and they do fire in a regenerative, all-or-none
fashion. There is both short-term memory (DRAM, hippocampus) and long-term
memory (hard drive, cerebral cortex). Inputs (afferents) such as the keyboard or mouse
are clearly separate from outputs (efferents) such as the printer or monitor.
c. One can draw an analogy between the separate paths of information transfer to the
movement of trains. To avoid collisions and keep things well managed, trains enter
(afferents) the rear of the station (the dorsal root). After suitable “processing,” they
exit (efferents) the front of the station (the ventral root).
d. Impulse conduction in the nervous system only works correctly if it’s one way. This
is like the proper operation of freeways. Traffic flow occurs in inbound or outbound
lanes, separated by a barrier. Traffic going the wrong way in a one-way road is chaos.
To change directions, information must negotiate a “cloverleaf exchange,” that is,
enter the CNS for processing by synaptic circuits.
e. Chemically gated channels that underlie synaptic transmission can be likened to a
key and lock. The neurotransmitter is the key; it has a very specific structure that per-
mits entering the keyhole (sticking to the binding site) and opening the lock (gating the
channel open). An agonist is like a master key; it can enter and turn the lock because
it sufficiently resembles the structure of the key. An antagonist is like a faulty key that
can enter a lock but not turn it. While it is in the keyhole, no other key can enter and so
the channel is blocked.
f. The propagation of the action potential is like the flame sizzling along a line of gun-
powder. The wave of flame moves as the heat of the flame itself ignites the unburned
powder. Thus, a local reaction causes the wave of activity to propagate along the axon
(local inward current depolarizes the adjacent axon segment triggering its sodium
channels to open).
g. The hierarchy of brain divisions is somewhat like the hierarchy of government. The
smallest subdivision, a town or village, is the most crucial, affecting daily life at all
times. As you move up the neural axis, it is like moving up to county, state, and
national government. The higher up you go, the larger, more complex, and more
redundant are the components.
h. Compare the two thalami to two scoops of ice cream side by side in a cone. The
hollow cone is the third ventricle leading to the aqueduct of the midbrain.
i. Stress that the brain derives from the original embryonic neural tube and thus is
hollow. The ventricles are filled with cerebrospinal fluid produced by specialized
cells within ependyma of the choroid plexus. The ventricles are continuous with the
central canal of the cord. To clarify these relations, take them on a ride on a miniature
“Yellow Submarine” beginning in the most caudal corner of the lateral ventricle,

60 INSTRUCTOR’S MANUAL FOR ESSENTIALS OF ANATOMY & PHYSIOLOGY, 6e Copyright © 2013 Pearson Education, Inc.
 noting the fingers of choroid plexus waving like seaweed, then down the interventricu-
lar foramen to the third ventricle, through the midbrain aqueduct to the shallow sea of
the fourth ventricle to the central canal.
j. The brain is like a mushroom. The cap is the cerebrum; when it’s pulled off, it reveals
the diencephalon and brain stem beneath it.
k. The use of the word “sympathetic” in daily life can be contrasted to the role of the
sympathetic nervous system. Students might think of a sympathetic person as someone
very calming and comforting to their friends and family. In contrast, the sympathetic
nervous system is associated with the body’s reaction to stressful or dangerous
situations.
l. Each autonomic ganglion is like the handoff in a relay race. The preganglionic fiber
“hands off” the baton to the postganglionic fiber that carries the race to the target
effector. In the sympathetic NS, the “baton” changes from acetylcholine to
norepinephrine.
5. Demonstrations
a. The “wave” performed at football games may be used to illustrate the continuous
propagation of the action potential. The stimulus must be strong enough to get a mini-
mum number of participants involved (exceed threshold). It propagates at a constant
rate based on the delays of seeing and standing. It shows a refractory period in that a
fan can’t stand up again until he has sat down. It emulates continuous propagation in
a related way: The “wave” moves but the people stay in place. The stimulus to stand
is the standing up of spectators just to the side of you. You can try this in class—up
one row and down the other as students rise when triggered by their immediate neigh-
bor rising and sit when they have finished standing.
b. Show the corpus callosum in both sagittal and coronal views (e.g., Figures 8-16 and
8-22) so that students can better visualize its size and extent. In lab, while dissecting
the sheep brain, insert your thumbs into the longitudinal fissure and gently spread the
two cerebral hemispheres apart to reveal its extent in situ.
c. To describe the left and right thalami, ball your hands and place them together, knuck-
les touching, to indicate how close the walls of the third ventricle are to each other.
Describe the thalamic nuclei as being located within each hand.
d. To dramatize the limit of our understanding of higher brain function, point out how
much neural real estate of the cerebral cortex is labeled “association” or “integrative,”
about which we know almost nothing in detail.
e. It is relatively easy to test cranial nerve function, and most aspects of a clinical cranial
nerve examination can be performed in a class setting. Descriptions and videos of a
cranial nerve examination can be found at this address:
http://library.med.utah.edu/neurologicexam/html/cranialnerve_normal.html.
f. Demonstrate the ability of descending influences to increase the excitability of
quadriceps motor neurons (bringing them closer to threshold), by investigating the
strength and briskness of the patellar stretch reflex (knee jerk). Repeatedly tap the knee
with a reflex hammer as the subject voluntarily contracts forearm muscles by making a
tight fist.

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. CHAPTER 8: The Nervous System 61

 g. Students can very easily observe the affects of the sympathetic and parasympathetic
divisions during class. You might recruit a self-confident volunteer prior to class who
doesn’t mind serving as a model in front of the class. A different student can take the
volunteer’s pulse, then you can suddenly ask the volunteer to explain an A&P concept
in front of the whole class. The pulse rate will likely go up sharply as the volunteer’s
sympathetic division reacts to the stressful situation. You could also record other
changes that occur in the stressful situation, like change in pupil diameter and increase
in sweat production. If you can hook the volunteer up to a pulse monitor or EKG dur-
ing this exercise, you will have clear data showing sympathetic activation.
h. Adrenergic agonists (e.g., stimulators of NE receptors) are widely used to modify
illnesses. List the warnings against use of the behind-the-counter medicine pseu-
doephedrine (e.g., hypertension, diabetes, hyperthyroidism). Ask the students why
the use of the medication is contraindicated for people who have these conditions.
Why are dry mouth or racing of the heart common side effects?
6. Applications
a. Many drugs act at synapses. Some are agonists (e.g., nicotine, muscarine); some are
uptake inhibitors (e.g., Prozac and cocaine); some are neuromodulators (e.g., caffeine);
some act presynaptically (e.g., tetanus toxin).
b. Local anesthetics block the perception of pain by blocking the sodium channel and
thus preventing the passage of sodium ions. They act on any peripheral axon, both
afferent and efferent; thus, both sensation and movement are blocked. Remind your
students that dental anesthesia makes them numb but also makes it hard to speak and
impossible to whistle!
c. Peripheral nerve regeneration after a nerve has been cut can occur because axons grow
back within the tunnels of Schwann cells that remain. Central axons don’t regrow
because their myelin layer is formed by oligodendrocytes that become disrupted after
lesioning, leaving no trail to follow.
d. The introduction of ionized compounds into the CNS (e.g., for chemotherapy of
cancer or infections) cannot rely on intravenous injection because of the blood–brain
barrier. In this case, drugs are injected “intrathecally” (literally, “within a sheath”) by
lumbar puncture into the subarachnoid space. The rapid circulation of the CSF distrib-
utes the medication widely within the brain.
e. The dural folds can act like knives to slice into brain substance. To-and-fro violent
movement (e.g., shaken baby) can cause the dura (e.g., the falx cerebri) to slice into
the brain.
f. Neural tube defects (e.g., spina bifida, hydrocephalus) result from improper formation
of the early embryonic nervous system. Including folic acid in the diet prevents many
cases. Since the neural tube forms before the first missed period, any woman that may
potentially become pregnant should consume adequate levels of folic acid.
g. The fact that morphine (synthesized by a plant) can block pain in the spinal cord and
brain implies that there are CNS receptors of some kind for morphine and endogenous
ligands for those receptors. These concepts fostered intensive worldwide research that
led to the discovery of the endorphins and enkephalins, and to characterization of the
essential structural features of endogenous and foreign agonists. Powerful new pain
medicines have resulted from these insights.

62 INSTRUCTOR’S MANUAL FOR ESSENTIALS OF ANATOMY & PHYSIOLOGY, 6e Copyright © 2013 Pearson Education, Inc.
 h. Peripheral neuropathies can occur in the arms and hands of someone using ill-fitting
crutches that put constant pressure on nerves within the axilla. The functional loss can
become irreversible if it is not treated quickly.
i. Some students are aware that multiple sclerosis is an autoimmune process that disrupts
and destroys the myelin on central axons, causing loss of sensation and movement.
However, they are usually unaware that an exactly parallel disease can selectively
damage peripheral myelinated nerves. One form, Guillain–Barré syndrome, has a sud-
den onset and can strike anyone irrespective of age or gender. The cause is unknown
but often follows a viral or bacterial infection. This brings out the difference between
myelination of CNS and PNS nerve fibers.
j. Erb’s palsy, injury to the brachial plexus leading to weakness and loss of feeling in the
shoulder and arm, frequently results from birth trauma. Excessive stretch of the shoul-
der can cause irreversible damage.
k. Branches (maxillary, mandibular) of the trigeminal nerve (CN V) often are the nerves
that are “deadened” with local anesthetic by the dentist.
l. Amyotrophic lateral sclerosis (ALS), often referred to as Lou Gehrig disease, is named
after the beloved New York Yankees first baseman who died of ALS in 1941. The
disease remains incurable and fatal. Lower motor neurons die, leading to complete
flaccid paralysis and respiratory failure.
m. The sharp point (pain) and blunt side (light touch) of a safety pin can be used to probe
the skin to localize and differentiate spinal cord injury, with the dermatomal map in
mind.
n. Impress upon those students planning on entering health care professions they should
try to understand the central role the autonomic nervous system plays in maintaining
homeostasis. Because most diseases either lead to or result from disruptions to auto-
nomic function, this understanding of unconscious control is crucial for comprehending
normal and pathological physiology.
o. Belladonna (literally, “beautiful lady”) is a toxic plant once used for cosmetic purposes.
The active principal, atropine, is a potent cholinergic antagonist. As such, it blocks con-
traction of the radial muscle fibers in the pupil and so causes dilation. Because pupil
dilation is a sign of sexual interest in their companion, women would ingest belladonna
to enhance their allure. Atropine is still used to dilate the pupil for ophthalmoscopic
examination.
p. Police are trained to pay close attention to autonomic function in suspects. Pupil
diameter responds to certain illicit drugs. Amphetamine and cocaine are sympathomi-
metic and dilate the pupils. Heroin and other opiates activate the PS central pathway
and cause constriction.
q. Numerous interesting examples of ANS-based pharmaceuticals exist. These can
provide an excellent context for discussing sympathetic vs. parasympathetic functions
and neurotransmitters. Some examples are Propanolol, Lopressor, Phenylephrine, and
Albuterol (in addition to Atropine above). For additional ideas of drugs to study, see
the lists at http://en.wikipedia.org/wiki/Sympathomimetic_drug (drugs that mimic
sympathetic activation) and http://en.wikipedia.org/wiki/Parasympathomimetic_drug
(drugs that mimic parasympathetic activation).

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. CHAPTER 8: The Nervous System 63

 7. Common Student Misconceptions & Problems
a. A danger in showing a classification of neuron types, such as in Figure 8-3, is that
students might be misled to think they all are of equal significance. Emphasize that
most neurons are multipolar. The others are rare and/or highly specialized.
b. Students have difficulty understanding the origin of the electrical charge across the
plasma membrane. They can see the ionic concentration differences but fail to see
how that leads to a voltage difference. Remind students of the presence of negatively
charged proteins inside the cell. Those are often overlooked when focusing on the
locations of sodium and potassium. Also emphasize that the numbers of cations leav-
ing and entering are not equal. Potassium ions exit faster than sodium ions can enter
because the resting membrane is much more permeable to potassium ions. Thus, the
resting membrane potential is established more by the potassium efflux than by the
sodium influx. With depolarization, sodium permeability rises markedly, leading to
the net entry of positive charge. This excess positive charge reverses the membrane
potential.
c. All peripheral axons, both unmyelinated and myelinated, are surrounded by Schwann
cells.
d. Students may have learned in earlier classes that neurons are stimulated at the den-
drites, and might not realize that the neuron’s cell body can also receive postsynaptic
potentials.
e. Many students will describe all synapses and neurotransmitters as excitatory. Their
secondary school biology classes or basic college courses might only have looked at
the neuromuscular junction or other very common examples of excitatory synapses.
Emphasize the existence and roles of both excitatory and inhibitory neurotransmitters.
f. Due to its complexity, brain structure and function present a substantial challenge for
most students. Part of the difficulty is to visualize that the brain is a three-dimensional
structure with cavities inside—and not a solid homogeneous mass. To help with this,
allot some time to the embryological development of the brain so students realize that
the brain originates as a fluid-filled neural tube that transforms to the three primitive
brain vesicles. Emphasize that the “hollowness” continues throughout development,
eventually becoming the four fluid-filled ventricles.
g. The functional distinction between primary and association areas of the cortex can be
confusing to students. Propose some hypothetical patient cases to students where the
patients have traumatic brain injuries (TBI) to various areas of the cortex (including
primary and association areas). Have students predict the types of symptoms or
abnormal behavior the patients might exhibit in each case (e.g., TBI in primary visual
area might lead to the inability to see whereas TBI in visual association area might
lead to a lack of recognition of what is seen).
h. Students often have difficulty understanding that the PNS and CNS are physically
continuous. It may help to trace a sensory impulse from a cutaneous receptor along a
peripheral nerve to the dorsal root, dorsal root ganglion, and then to the dorsal horn.
i. It is often difficult for students to visualize the various paths leading into and out of the
spinal cord. Remind students of their directional terminology by reiterating the areas of
those diagrams facing the “back” vs. facing the “belly/chest.”
Also point out these essential features:
1. Sensory axons enter by way of the dorsal root. Motor axons leave by way of the
ventral root.
64 INSTRUCTOR’S MANUAL FOR ESSENTIALS OF ANATOMY & PHYSIOLOGY, 6e Copyright © 2013 Pearson Education, Inc.
 2. Sensory cell bodies reside in the dorsal root ganglion. Motor cell bodies reside in
the lateral and anterior gray horn.
3. Somatic efferents have but a single peripheral synapse, whereas visceral efferents
have two.
j. Students have a hard time dissociating action from intent. Let them know that spinal
reflexes are based within the spinal cord and require no conscious awareness. We only
become consciously aware of them from ascending tracts carrying somatosensory
information to the cortex where consciousness is housed.
k. Students might come away with the impression that either the sympathetic system
is turned on or the parasympathetic system is turned on at any given time. This
all-or-none situation would be relatively rare in life. Normally, the two systems
would be making fine-tuned adjustments as if they were balancing on either ends of a
teeter-totter.
l. The sympathetic nervous system has effects that are in many ways contrary to the
ways we think of the word “sympathetic” in daily life (see analogies above).
m. Try to clarify that, because of autonomic tone, a drug can produce the action of one
division by inhibiting the activity of the other. Thus, a “sympathomimetic” drug—a
drug that mimics sympathetic activation—might be an NE agonist or an ACh antago-
nist.
8. Terminology Aids
a. When discussing astrocytes, note that the word astro- means “star” and denotes the
shape of these cells.
b. “Dendro-” is the combining form from Greek for tree. Students encounter this root in
dendrites and oligodendroglia.
c. To remember the sign of the resting membrane potential, associate Negative with
iNside, and pOsitive with the Outside.
d. To distinguish afferent from efferent, remember Exit means to leave. That will remind
you of Efferent.
e. Axons don’t think; they act. That is, axons carry action potentials.
f. Associate the “S” in the word Sensory with the “S” in poStcentral gyrus.
g. Limbic comes from limbus, Latin for “border.” This grouping is at the border of
cerebrum and diencephalon.
h. Somato- refers to body (soma). Somatosensation is the body sensation, that is,
sensation of the body, excluding the special senses.
i. The literal translation of dura mater is “hard mother.” It takes its name from the
tough biomembrane that forms over fermenting wine, referred to as the “mother” of
the culture.
j. The network of delicate fibers within the arachnoid membrane gives this layer a
weblike appearance; arachnoid means “cobweb-like” in Greek.
k. The translation of pia mater is “tender mother” because it is so delicately thin.
l. Before describing the function of the trochlear nerve (CN IV), remind the students
of the trochlea of the humerus, so called because it resembles a pulley. Given that
reminder, ask them to figure out which extrinsic eye muscle the trochlear nerve
controls.

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. CHAPTER 8: The Nervous System 65

 m. As you discuss the abducens nerve (CN VI), ask students what the word abducens
reminds them of. Prompt them into saying “abduct.” Ask them how the eyeball would
move if it were being “abducted.” Then ask them to deduce what extrinsic eye muscle
this nerve controls.
n. Associate the word vagus (the wandering nerve) with the word vagrant, a wandering
person. The vagus is the only cranial nerve that leaves the head region and “wanders”
to the viscera of the thorax and abdomen, far from the other cranial nerves.
o. Parasympathetic should be compared to parallel. One meaning of “para-” is
“alongside of.” The sympathetic and parasympathetic nervous systems work
alongside of each other.
9. Incorporating Diversity & the Human Side of A&P
a. Dr. Ben Carson directs pediatric neurosurgery at Johns Hopkins. He is an African
American physician who grew up in extreme poverty in Detroit. After receiving
very poor grades in his early schooling, his single mother enforced strict studying
rules and helped turn his academics around. He later attended Yale as an undergradu-
ate and University of Michigan for medical school. Dr. Carson specializes, among
other things, in traumatic brain injuries and tumors in the brain and spinal cord. He
has gained particular acclaim for his talent at performing high-risk brain surgeries.
He has separated Siamese twins and performed hemispherectomies (removal of large
portions or one entire half of the brain) to treat seizure conditions. Dr. Carson’s
biography and professional accomplishments could help to elaborate on topics such as
hemispheric lateralization and the functional divisions of the cortex and other brain
regions. For additional information, Dr. Carson has written a number of interesting
memoirs and books, including Gifted Hands, Take the Risk, and The Big Picture.
b. Dr. James W. Black won the Nobel Prize for Medicine in 1988 for his discovery of
beta-blockers (i.e., NE blockers) as pharmaceuticals. Specifically, he developed the
drug, Propanolol, which is a nonselective beta-blocker used for hypertension. Dr.
Black’s discovery is considered one of the greatest breakthroughs in pharmaceutical
research, and it opened the door for the development of a host of other chemicals
designed to act on ANS receptors. Dr. Black came from a poor Scottish family that
could not afford to send him to college. One of his teachers encouraged him to apply
for a scholarship, which allowed him to further his education. After completing his
medical education, Dr. Black decided he did not want to be a practicing physician
because he felt patients were treated insensitively in hospitals at that time. The death
of his father from a heart attack served as one of the motivators for investigating heart
conditions and remedies. Dr. Black’s biography and groundbreaking discovery could
help to frame discussions of sympathetic vs. parasympathetic receptors and neuro-
transmitters. Students could predict the potential side effects of Propanolol, given that
it is a nonselective NE blocker.

References / Additional Information:

http://carsonscholars.org/content/dr-ben-carson/general-information
http://www.achievement.org/autodoc/page/car1bio-1
http://www.nytimes.com/2010/03/23/health/23black.html
http://nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/1988/black-autobio.html

66 INSTRUCTOR’S MANUAL FOR ESSENTIALS OF ANATOMY & PHYSIOLOGY, 6e Copyright © 2013 Pearson Education, Inc.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Metsänväkeä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Metsänväkeä
Satuja

Author: Veikko Korhonen

Release date: September 25, 2023 [eBook #71723]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Edistysseurojen Kustannus Oy, 1919

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

METSÄNVÄKEÄ ***
METSÄNVÄKEÄ

Satuja

Kirj.

VEIKKO KORHONEN

Helsingissä, Edistysseurojen Kustannus-Oy, 1919.

SISÄLLYS:
Pihajänis.
Ensi lumi.
Jänöjussin jouluyö.
Kissapataljoona sammakkokaartia vastaan.
Koirien kirkko.
Kruunajaiset metsässä.
Nallen jouluyö.
Pappilan hiirien joulu.
Niittylato, verkkomökki ja pellon aita.
Puputin ihmeellinen retki.

Satu pihajäniksestä.

Pikku jänöjussi oli jäänyt orvoksi. Äiti oli eräänä päivänä eroittanut
hänet perheestä ja käskenyt hakemaan metsästä henkielatustaan.

Oli lämmin kesäpäivä, ja jänö lähti suruissaan kuukkimaan aholle,

jossa lehmäkarja makasi. Tuntui kurkkua kuristavan, kun äiti oli niin
kova, että noin vain laittoi menemään. Miten tässä nyt osaisi oikein
aloittaa elämänsä?

Lehmäkarjassa oli vasikka, joka seisoi muista erillään ja

miettiväisen näköisenä märehti.

Huomatessaan Jussin astui se muutaman askeleen lähemmäksi ja

kysyi:

— Mitäs kuuluu?

— Ei kuulu hyvää tällä kertaa, vastasi jänöjussi kapsahtaen

istumaan ihan vasikan eteen. Äiti käski pois lähteä eikä edes
neuvonut, miten tässä pitäisi aloittaa.

Jussin silmät samenivat ja pää painui maata vasten.

 — Vai laitettiin sinut maailmalle, ynähti vasikka. No, eipä hätää
mitään. Olethan sinä jo iso köntti, kyllä sinä toimeen tulet jo yksinkin.
Varsinkin kun minä neuvon hyvän olinpaikan, jossa voit aloittaa uutta
elämääsi.

— No, neuvo sitten, pyyteli Jussi.

— Älä nyt hätäile. Kun illalla tulevat karjaa kotiin hakemaan, lähdet
minun mukaani. Neuvon siellä sinulle pihajäniksen paikan.

— Mikä on pihajänis? kysyi Jussi silmät suurina töllistellen.

— Ka, kun ei tuotakaan tiedä. Pihajänis on semmoinen, jolla on

omat ruokamaansa ja olinpaikkansa jonkun talon tai torpan pellossa
tai niityssä. Sillä on oma makuuksensa ladon kupeessa, eivät talon
koirat siitä välitä mitään, eivätkä lapset laita sille rihmoja eikä
loukkuja.

— Vai semmoinen. Kyllä minä lähden tänä iltana mukaasi, virkkoi

Jussi iloisena ja heitti kuperkeikan aholla. Siltä oli jo suru unohtunut.

Tuli ilta ja karjatyttö tuli noutamaan lehmiään.

— Nyt lähdetään, sanoi vasikka Jussille. Elä tule aivan minun

kintereilleni, pysyttelet vain näkyvissä. Lähellä tarha-aitaa minä sitten
eroan muista lehmistä ja vien sinut uuteen paikkaasi.

Lähdettiin sitten menemään, ja Jussi puikki pensaikossa,

seuraillen lehmäkarjaa, mutta pitäen erikoisesti silmällä vasikkaa.

Nyt tuli varmaankin tarhan aita. Kiemuroivan lehmisavun takaa

näkyi mökin seinä ja kaivon vintti. Ääniä kuului pihasta.
 Vasikka kääntyi omille teilleen ja antoi merkkiä Jussille. Pianpa
tämä kipasikin hänen kintereilleen ja niin sitä rinnan mentiin
vesakossa ja jututtiin.

— Onko siellä hyvät ruokapaikat? kysäisi Jussi.

— No huonoilleko minä sinua nyt veisin, mölähti vasikka. On

maailman parhaat ruohopaikat. Tuoretta laihoa ja hienoa heinää ja
syksyllä täysi kaurapelto. Kelpaa sun miekkosen siellä elääksesi.

— Onko tuossa mökissä koira? uteli Jussi.

— Onhan se siinä, mutta vanha ja huonokuuloinen ja -näköinen.

Kun et ihan nenän eteen mene, niin ei se tiedä mitään. Eivätkä ne
pihajäniksiä koirat hätyyttelekään.

Kierrettiin pellon aitovierustaa niityn laitaan, ja eräälle kohdalle,

jossa oli kolo aidassa, seisahtui vasikka ja virkkoi:

— Tuossa se nyt on niitty, jossa sun sopii elellä. Menet vain tuosta
kolosta ja sitten ojan vartta ladon kupeelle, jossa on sopiva pensas
pesän paikaksi. Ja eipä nyt muuta kuin hyvää vointia vain.
Käynpähän joskus katsomassa.

Vasikka kääntyi menemään, ja kiitettyään pujahti Jussi niittyyn ja

lähti, ojan vartta seuraten, neuvottuun suuntaan. Kylläpä heinä olikin
pitkää ja hienoa. Ja miten voimakkaasti se tuoksuikin. Tuota se
olikin, jota hän joskus siellä kotiaholla asti oli vetänyt sieraimiinsa ja
jäänyt ihmettelemään. Äiti oli silloin puhunut jotain niitystä, mutta hän
ei siitä saanut selville sen enempää.

Ja tuossa oli sitten se lato. Katsotaanpa oliko siellä pesän paikka!

 Olipas vain. Tiukka närepensas, jonka sisästä ei sopisi näkymään
kenellekään. Ja vatun varsikkoa koko seinusta täynnä. Eipä totisesti
olisi parempaa pesän paikkaa löytänyt etsimälläkään. Kelpasipa
siinä torkahtaa.

Pikku pupu teki kierroksen ladon ympäri, pistäysi latoonkin ja

puukkasi kuivaan kerppukasaan, joka kohahti ja rusahti. Sitä
säikähtäen ponnahti hän takaisin ladon eteen ja hetkisen
kuunneltuaan alkoi kupsehtia heinikossa ja illastella. Lähellä oli oja,
josta sai lipaista vettä janoonsa. Ja siinä illastellessa johtui Jussin
mieleen, että jospa äiti tietäisi hänen uuden olinpaikkansa, tulisipa
varmasti katsomaan. Olisi ruokaa äidillekin…

Sen enempää kumminkaan surua tuntematta ryhtyi Jussi

laittamaan pesäänsä kuntoon närepensaaseen ladon kupeella.
Saatuaan sen mieleisekseen torkahti hän pää etukäpäläin päälle ja
näki unta entisestä kotiahosta ja äidistä.

Eräänä päivänä käydessään juomassa ojan reunalla Jussi näki

niityn laidassa kuukkivan samanlaisen jänöjussin kuin itsekin oli.
Huomasipa hänkin, koskapa tuli lähemmäksi ja pakinoille lyöttäysi.
Tehtiin liitot että elettäisiin yhdessä ja laajennettiin pesää. Pupu oli
samanlainen orvoksi jäänyt kuin hänkin, ja päätettiin sovussa elellä
uudessa olinpaikassa.

Vierähti muutamia päiviä ja toverukset päättivät tehdä pienen

kävelyretken ympäristöön. Ja ensimäinen kävelyretki viehätti niin,
että tehtiin toinen, vielä suurempi. Meni monta päivää sillä retkellä.

Kun toverukset palasivat retkeltään, kohtasi heitä kotiin tultua outo

näky. Heiniä oli niityltä kerätty pieniin kykkösiin ja kokoihin. Ei
missään näkynyt enää suojaavaa, hyvältä tuoksuvaa heinää
pystyssä.

— Mistä tässä nyt illastaa, päivittelivät toverukset.

Nyt näkyi torppa ylempää ja torpan pellot, joita ei kumpikaan

ennen huomannut niin lähellä oleviksi. Siellä näytti olevan
kaurapeltokin. Pitäisi jonakin yönä käydä katsomassa.

Ja jo seuraavana yönä mentiinkin. Riihen ohi mennessä peloitti

vähän musta oviaukko ja ovi, jota tuuli heilutteli. Kartanolla ei ollut
mitään pelättävää. Ei edes koiraa näkynyt missään. Lehmätarhasta
nousi savu ja kellokas makasi veräjällä märehtien. Ka, eikös ollut se
vasikkakin siellä! Mentiin pakinoille ja Jussi esitteli uuden toverinsa
Puputin ja kiitteli vielä olinpaikan neuvonnasta.

— Enkös sitä sanonut, ynähti vasikka.

Päätettiin tehdä retki joka yö torpan kartanolle ja ruokailla

kaurapellossa, joka alkoi olla makeimmillaan. Ja siitä ilosta, kun uusi
ruokapaikka oli löytynyt entisen hävitetyn sijaan, heitettiin
kaurapellossa kuperkeikkoja ja kilpaa laukattiin ladon kupeelle.

Muutaman päivän perästä sattui taas uusi ihme. Toverukset olivat

laukkailleet joka yö torpan kartanolla ja ruokailleet kaurapellossa
mistään välittämättä. Päivisinkin jo uskalsivat päivänpaisteiselle
niitylle, jossa heinäkeot tuoksuivat. Mutta eräänä päivänä tuli
häliseviä ihmisiä niitylle ja alkoivat kantaa heiniä latoon.

Jussiparkojen sydän seisahtui. Aiottiinko kokonaan hävittää

heidän mukava olinpaikkansa? Puputti olisi lähtenyt puikkimaan
pesästä metsään, mutta Jussi sai sen aikeet estetyksi. Korvat selkää
vasten painettuna, silmää räpäyttämättä ja sydän takoen siinä
odotettiin, miten tulisi käymään.

Mutta kukaan ei heidän pesäänsä huomannut, ja kun saivat heinät

latoon, menivät pihaan ja isäntä jäi vain ladon suuta tukkeamaan.

Poistuessaan käveli isäntä ihan pesäpensaan vieressä. Pisteli

punaisia marjoja vattupensaasta suuhunsa ja poistui pihaan kirves
kainalossa.

Jo uskalsivat Jussit heilahtaa hieman pesässään. Ehkäpä illan

tullen uskaltaisi lähteä liikkeellekin, ehkäpä kaurapeltoonkin. Ja
mikäpä oli yön tullen uskaltaessa. Ei näkynyt mitään pelättävää
kartanolla. Sai kuukkia ja pyörähdellä vapaasti niinkuin mieli teki.

Ja niin vierähtelivät toveruksien päivät vähitellen syksyä kohti.

Ensi lumi.

Syksyn harmaat ja myrskyiset päivät olivat tulleet huomaamatta.

Jänöjussi eleli nyt yksin niityllään, nukkui yksin pesässään. Oli
kerran alkusyksystä tehty toverin kanssa tavanmukainen retki
takalistolle ja sille tielleen se jäi toveri. Metsämies oli koirineen
takalistolla ja mitään aavistamatta oli koira heidän kintereillään ja ajoi
ympäri metsiä. Ensin he juoksivat peräkkäin, mutta sitten sovittiin,
että erotaan ja eksytetään se räyhäävä peto kintereiltä.

Niin erottiin ja toverin jäljille osui hurtta. Kohta kuului metsässä

pamahtavan, ja toveria ei kuulunut sen perästä. Hän oli säästynyt ja
pötkinyt pesälleen. Ei sattunut hurtta hänen jälkiään löytämään.
 Ja niin kuluivat syksyiset päivät. Lehdet putoilivat puista, ja tuuli
rapisutteli niitä ladon nurkissa. Niitä satoi maa ihan keltaiseksi. Ne
kahahtivat mukavasti käpälän alla ja niitten kanssa pelatessa
kuutamoöinä unohtui melkein kokonaan suru ystävän
menettämisestä.

Ja sitten tapahtui ihme. Eräänä aamuna hän huomasi käyneen

käpäliensä päät valkoisiksi. Mitä ihmettä se oli? Hän koetti
nuoleksimalla poistaa valkoista, mutta se ei lähtenyt. Ja sitten
valkoista ilmestyi vähitellen muuhunkin ruumiiseen. Ja kaikki
ympärillä kävi sitä vastoin mustemmaksi ja alastomammaksi. Ei
ilennyt enää pesästään lähteä liikkeelle muulloin kuin pimeinä öinä,
ja silloinkin vain kun tunsi kalvavaa nälkää.

Eräänä yönä sitten rupesi tippumaan taivaasta valkoisia pieniä

hiutaleita. Oli siksi valoisaa, että näki niityltä torpan pihaan asti. Ja
koko tämä väli oli täynnä tippuvia hiutaleita. Kaura-auman vieressä
ruokaillessa huomasi Jussi, että niitä alkoi karttua vähitellen
maahan. Tieurat muuttuivat valkoisiksi nauhoiksi ja puista pudonneet
lehdet peittyivät nekin vähitellen kokonaan.

Sepäs oli somaa. Jussin teki mieli nauraa kurkun täydeltä. Pesän
suulta sitä varsinkin oli soma katsella. Hiutaleita tuli vain yhä
enemmän ja enemmän maahan, puiden oksille ja niityn aidalle. Ja
kun Jussi hieman torkahdettuaan aamuhämärässä lähti ulos
pesästään, oli kaikkialla vain valkoista. Pikku Jussin hupelo ei
tietänyt, että oli satanut ensi⁻ lumen. Se ihmetteli ja katseli jälkiään,
joita syntyi joka paikkaan, missä vain laukkasi.

Mutta ei vielä nytkään Jussi uskaltanut päivisin lähteä liikkeelle.

Vasta kun tuli ilta ja tähdet syttyivät, puikki hän ladon kupeitse niityn
aitovarteen ja siitä näreikköön. Valkoinen rutisi nyt somasti käpälien
alla. Se houkutteli syvemmälle metsään, jossa lumi sinertävänä ja
salaperäisenä hohti puiden oksilla.

Siinä näreikössä kuukkiessaan näki Jussi lumisten oksien alla

jotain liikkuvan. Se oli yhtä valkoista kuin lumikin. Pitipä pistäytyä
katsomaan.

Ka, mitä ihmettä! Eikös ollutkin entinen Puputti toveri siinä?

Ihan piti nousta takasilleen katsomaan. Se toinen nousi samoin

siinä istumaan.

— Onko se Jussi?

— Onko se Puputti?

Mittailtiin vielä silmillä ja tunnusteltiin. Jussi oli lentää selälleen,

tuntiessaan entisen toverinsa, jonka jo luuli kuolleeksi.
Molemminpuolinen ilo oli valtava ja kuperkeikkojen lomassa kyseltiin
toisiltaan kaikkea mitä oli sillä aikaa tapahtunut, kun jouduttiin eroon.
— Kun minä luulin, että se metsämies ampui sinut, virkkoi Jussi.

— Samaa luulin minä ja hätäissäni painelin kauaksi korpeen.

Makailin monta päivää kivien kolossa ja sitten en enää osannutkaan
entisille olinpaikoille. Tällä välin minä olin jo uudessa seikkailussa,
mutta pelastin nahkani, kun osasin turvautua koipiini.

— Kerrohan siitä minulle, pyyteli Jussi karistellen käpälillään lunta

kuusen oksalta.

— Kerronpahan sitten siellä pesässä. Nyt kisataan, kun tuli lunta,

virkkoi Puputti ja lisäsi tepastellessaan:
 — Tämä ensi lumi se sai minutkin lähtemään näin pitkälle
matkalle, ja onnipa se oli, että tuli lähdettyä. En olisi muuten tiennyt
sinun hengissä olevankaan.

Toverukset lähtivät iloisina poikina puikkimaan kotiniitylleen, välillä

ryöpytellen lunta käpälillään ja tehden kuperkeikkoja.

— Nyt eivät koirat meitä huomaa, kun tuli lunta, virkkoi Jussi.

— Saattavat jälistä päästä selville, arveli Puputti.

— Sotketaan jälet, näin…

Ja Jussi teki niin hassuja liikkeitä, että Puputin piti nauraa oikein
makeasti.

Eipä maltettu pysähtyä pesälle, vaan jatkettiin matkaa torpan

kartanolle. Rauhallista oli niinkuin ennenkin. Tuoreita hakoja oli
ajettu pihaan ja reki oli kumossa halkokasan vieressä. Tallissa purra
rouskutteli hevonen. Eipä ollut mitään pelättävää. Kierrettiin kerran
saunan ja tuvan ympäri. Jussi aikoi pistäytyä hullutellessaan tallin
ovessa olevasta pienestä kolosta talliinkin, mutta Puputti vakavasti
kielteli. Riihen ovi oli raollaan ja sieltä tuoksui lämmin olkien haju.
Olipa jäänyt kauralyhde riihen eteen. Siitäpä sopi ohimennen
haukata nälkäänsä. Sitten laukattiin taas niitylle, niin että lumi pöllysi.

Eipä kehdannut vielä pesäänkään mennä. Ilo jälleennäkemisestä

oli vielä siksi vilpitön, että sen kunniaksi oli vielä laukkailtava niityllä
ristiin rastiin. Päätettiinpä pistäytyä vielä metsäänkin.

Ja sielläkös oli elämä herännyt. Ensi lumi oli houkutellut kaikki

metsän väet liikkeelle. Oravat pyrähtelivät puusta puuhun,
ravahtelivat runkoja myöten ja ryhtyivät toistensa kanssa hippasille.
Toisiakin jänöjusseja oli ilmestynyt vesakkoaholle ja kylläpäs siinä
tepasteltiin. Kärpät suikkelehtivat pensaasta pensaaseen ja tätä
ilakoimista katsellen oli metsokin laskeutunut männyn oksalta alas ja
tepasteli kotkotellen toisten joukossa. Mesikämmenkin, maattuaan jo
jonkun aikaa pesässään, oli tuntenut tuoreen lumen tuoksun
nenäänsä ja lähtenyt pienelle huvikävelylle. Eipä ukko piitannut nyt
saalistamisesta, vaan kämmeniinsä vihellellen löntysti eteenpäin.

Mikko Repolainen oli edellisinä öinä vimmatusti saalistanut, mutta

nyt, kun siihen olisi ollut kovin hyvä tilaisuus, kun koko metsän karja
kuppelehti aholla, ei hän viitsinytkään. Valitsi semmoisen kiven,
johon leikki sopi hyvin näkymään, kapsahti kivelle ja jäi siihen
istumaan. Katselipahan siinä vain pää kallellaan ilonpitoa.

Entäpä pienet metsähiiret. Nekin hyppivät lumessa ja vikisivät

ilosta, vaikka tiesivätkin, että nyt tulee kova talvi ja pakkanen pian
puree pientä jalkaa ja nenän päätä.

Riekot olivat karkelosta myöhästyneet, mutta jopa nekin meluten

tulivat joukkoon.

— Kopeok, kopeok, kun uni yritti pettää.

— Vokkökökököö, kylläpä tämä nyt on hauskaa.

Teeret eivät kehdanneet laskeutua maahan toisten joukkoon, kun

niillä oli ylenmäärin lystiä karistellessaan lunta oksilta toisten
niskaan. Missä vain jänöjussit jonkun näreen juurelle pysähtyivät
juttuamaan, siihen teeretkin lunta karistamaan heidän niskaansa,
naureksien sitten äänekkäästi kepposelleen.
 Ensi lumen tuomaa iloa oli joka paikassa. Vasta aamuhämärässä
toveruksetkin malttoivat puikkia pesäänsä ladon kupeelle.

Jänöjussin jouluyö.

Olipa kerran oikein vanha pihajänö, jota jänöyhteiskunnassa

nimitettiin haltiajänikseksi. Hän oli valinnut olinpaikakseen
vasikkahaan, joka oli aivan peltojen vieressä. Ensimäisinä
poikakesinään oli hän asettunut asumaan talon läheisyyteen ja
kunnialla säilyttänyt nahkansa koirilta ja metsämiehiltä. Paikka olikin
turvallinen ja kaikin puolin mukava. Ranta oli lähellä ja siinä saattoi
hyvin eksyttää koiran jäliltään syksyllä metsästysaikana. Laukkasi
vain vesirajaa niin että vesi pirskui ja pistäytyi sitten rantalouhuun.
Siellä sai olla varmasti rauhassa.

Muutamina syksyinä olivat koirat koettaneet saada häntä käsiinsä

ja talon pieni poika lankaansa juoksuttaa, mutta kun näkivät turhaksi
työnsä, jättivät viimein rauhaan.

Ja sitten on saanut olla omilla oloillaan ja nähdä monta syksyä ja

kevättä, kesää ja talvea. Ruokaa on ollut syksyisin ja talvisin kylliksi
talon laihopellossa ja kauramailla ja kesällä hienoheinäisillä niityillä.
Talvella on ollut erikoisena hauskuutena laukkailla kuutamoöinä talon
ympärillä ja pistäytyä välistä tallin oven kolosta vanhan ruunan
pakinoille ja käpäläänsä lämmittämään.

Ruuna olikin vanha hyvä ystävä ja kertoili pitkinä talviöinä milloin

mitäkin, kun ei jaloiltaan saanut nukutuksi, kun niitä pahojen ilmojen
edellä pakotti aina öiseen aikaan.
 Oli jouluaaton edellinen yö ja pakkanen oli taaskin ajanut
jänöjussin pesästään liikkeelle. Kuun sirppi valaisi hankia ja
pakkanen paukutteli aidan seipäissä ja talon seinissä. Kierrettyään
talon pariin kertaan, pistäysi jänöjussi taas talliin lämmittelemään.

Vanha ruuna torkkui pää alhaalla parressaan. Ei huomannut

jänöjussin tuloa, ennenkuin tämä kosketti käpälällään lerpattavaan
alahuuleen.

— Ka, sinäkö se siinä, virkkoi vanha ruuna ja nosti hieman

päätään. Rupesi vähän raukasemaan, kun eilen oltiin koko päivä
halon ajossa ja matka oli vastamäkeä. Olisi tässä pitänyt ruveta
pitkäkseenkin, mutta takaset ovat taas työssä niin jäykistyneet
etteivät anna… On siinä tuossa kauralyhteen tähteitä, jos nälkä on.
Pekka niitä siihen illalla kuletti.

Jänöjussi silpoi lyhteen tyngästä jyvät suuhunsa ja ruuna torkahti

uudelleen. Taas piti nykäistä sitä käpälällä alahuuleen.

— Kuulehan, mitä sinulla huomenna ajetaan? kysäisi jänöjussi

ruunalta.

— Jopahan se nyt raukasee… eivätkö ajane heiniä ja halkoja ja

sitten Pekka sanoi mentävän joulukuusta hakemaan. Eikö liene
jouluaatto huomenna, koskapa Pekka antoi kauralyhteitä. Jouluaaton
edellisenä iltana se Pekka aina antaa kauralyhteitä.

— Mikä se joulu on, kerropas nyt siitä, pyyteli jänöjussi.

Ruuna vähän virkistyi, nosti päätään ja päristeli. Häntä huvitti

jänöjussin tietämättömyys.
 — Etkö sitten tiedä, mikä joulu on, jopa jotakin! Pitänee sitten
tässä kertoa aamua odotellessa.

Ruuna päristeli vielä kerran ja aloitti sitten.

— Joulu on semmoinen, että aattona talon naisväet leipovat

makeita leipiä, pesevät ja siivoovat huoneita. Aamupäivällä ajetaan
minulla pyhiksi heiniä ja kuivikehakoja. Päiväsyötön jälkeen saa
Pekka minut, hakeakseen joulukuusen metsästä. Sitten minut jo
riisutaankin ja tehdään hyvä ape eteeni. Yöksi tuo isäntä minulle
kauroja ja levittää loimen selkääni. Siitä loimen levityksestä saan
arvata, että jouluaamuna aiotaan kirkkoon lähteä. Höh, höh, kylläkai
ne lähtevät tänäkin jouluna, vaikka minä mieluummin olisin Pekan
kansani kotona. Pekka antaisi minulle hyvää heinää ja toisi
kädessään taas sitä makeata valkoista leipää.

— Mitä sillä kuusella tehdään? uteli jänöjussi.

— En minä niin varmaan tiedä, mutta Pekka puhuu, että siihen

pannaan kynttilät, jotka illalla saunan jälkeen sytytetään. Sanoo
Pekka vielä levitettävän kuusen oksia tuvan lattiallekin ja olkipahnoja
nurkkaan. Ja hyvälle siellä tuvassa tuoksuu jouluaattona, tiedän
minä sen, kun pihamaalla seison ja vedän sitä sieraimiini.

— Lähteekö Pekkakin kirkkoon?

— Lähtee se välistä. Ei se viime jouluna ollut, mutta kaikkina

muina jouluina, jotka muistan. Ne ajavat jouluyönä niin kovasti,
huokasi ruuna itsekseen.

— Minkälaista siellä joulukirkossa oikein on? kysyi jänöjussi

silpoen parresta hienoimpia heiniä suuhunsa.
 — En minä paljon hänestä… Silloin kun ovat kirkonaitaan sitoneet
kiinni, olen kirkon ovea avatessa nähnyt, että paljon siellä on
kynttilöitä tuikuttamassa.

— Etkö veisi minuakin joulukirkkoon? pyyteli jänöjussi.

— Mitenkäpä sinne sinua… Kyllähän sinä tämän matkan

laukkaisit, kun mukaan lähtisit.

Sovittiin siinä, että jänöjussi lähtee jouluaamuna mukaan. Ruuna

puistaa tiukujaan pihamaalla lähdön merkiksi, jolloin jänöjussin on
oltava saapuvilla.

Jussukka heitti hyvillä mielin kuperkeikan parresta tallin

permannolle.

— Nyt sinun on jo mentävä. Renki tulee kohta tekemään minulle

aamuapetta, virkkoi ruuna.

— Puista sitten tiukuja.

— Kyllä minä…

Jänöjussi pujahti ulos ja parhaiksipa näkyi renki jo tulevankin

porstuan ovesta ulos tallille päin. Eipä joutanut muuta kuin aika
potkua pesälle painelemaan. Se löi vielä siellä käsiään yhteen ja
ärähti. Älysipäs.

Valkeni jouluaatto. Ei ollut pouta, mutta ei vahvassa pilvessäkään.

Olipahan vain kipakka pakkanen, että parhaiksi saattoi käpäliensä
päällä maaten tareta. Lumihiuteita liihotteli hiljaa ylhäältä. Ne
putoilivat verkalleen ja niitä oli hauska katsella.
 Tiesihän hän jotain joulusta. Kaikki metsän väethän siitä tiesivät ja
juhlivat omalla tavallaan. Olipahan vain ruunalta kysellyt, miten sitä
talossa juhlittiin. Nyt pitäisi lähteä kerran katsomaan, minkälaista
kirkossa on.

Ilta hämärtyi. Lumi hohti sinertävämpänä ja kauniimpana puiden

oksilla kuin muina iltoina. Ja kun tähdet syttyivät sinertävässä
korkeudessa, tuikkivat ne kirkkaammin kuin muina iltoina. Juhlahenki
oli metsässä. Jänöjussi tiesi, että toverit kokoontuivat tänä iltana
yhteiseen illanviettoon, vaan hänpä aikoi pysyä pesässään ja
aamulla seurata ruunaa kirkkomatkalle. Näin miettien teki hän tavan
mukaisen iltakierroksensa, söi laihoa palohalmeesta ja metsätien
varresta heinän helpeitä. Haukkasi lunta päälle ja puikkasi
pesäänsä, sivellen käpälillään silmänsä puhtaiksi juhlan kunniaksi.

Jouluyö alkoi jo olla lopuillaan, kun jänöjussi heräsi tiukujen

helinään. Kiireesti hän kapaisi pesästään oikopolkua pihaan. Mutta
voi surkeus! Ruuna oli jo ehtinyt lähteä ja tiukujen ääni kuului jo
kaukaa metsätieltä. Jänöjussi loikkasi metsätielle, mutta tiukujen
helinä häipyi yhä kauemmaksi, ja hänen täytyi karvain mielin kääntyä
takaisin.

Mieli kävi niin apeaksi, että silmät kostuivat ja hämärtyivät. Miten

hän olikin niin raskaasti nukkunut! Kylläkai ruuna oli pihassa
tiukujaan jo moneenkin kertaan helistänyt ja sitten nauranut, kun hän
niin sikeästi jouluaamuna nukkui.

Jänöjussi lähti harmissaan loikkaamaan metsän halki, minne, sitä

hän ei itsekään tietänyt, kunhan vain laukkasi. Hetken aikaa
laukkailtuaan tuli hän korven laitaan, jossa oli aita ja pieni pelto.
Pellon keskellä oli pieni mökki huurteisen koivun ja lumisen pihlajan
alla. Ikkunasta loisti valojuova hangella.