Shelly Cashman Series Microsoft Office

365 and Access 2016 Intermediate 1st

Edition Pratt Solutions Manual
Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/shelly-cashman-series-microsoft-office-365-and-access-2016-intermediate-1st-
edition-pratt-solutions-manual/
Access 2016 Instructor’s Manual Page 1 of 9

Microsoft Access 2016

Module Five: Multiple-Table Forms
A Guide to this Instructor’s Manual:
We have designed this Instructor’s Manual to supplement and enhance your teaching experience through classroom
activities and a cohesive module summary.

This document is organized chronologically, using the same heading in red that you see in the textbook. Under each
heading you will find (in order): Lecture Notes that summarize the section, Teacher Tips, Classroom Activities, and Lab
Activities. Pay special attention to teaching tips, and activities geared towards quizzing your students, enhancing their
critical thinking skills, and encouraging experimentation within the software.

In addition to this Instructor’s Manual, our Instructor’s Resources also contain PowerPoint Presentations, Test Banks,
and other supplements to aid in your teaching experience.

Table of Contents
Objectives
AC 233: Introduction
AC 233: Project — Multiple-Table Forms
AC 235: Adding Special Fields
AC 241: Updating the New Fields
AC 249: Multiple-Table Form Techniques
AC 273: Object Dependencies
AC 274: Date/Time, Long Text, and Yes/No Fields in Queries
AC 276: Datasheets in Forms
AC 279: Creating a Multiple-Table Form Based on the Many Table
AC 280: Module Summary
End of Module Materials

Objectives
Students will have mastered the material in Module Five when they can:
• Add Yes/No, Long Text, OLE Object, and
Attachment fields
• Use the Input Mask Wizard
• Update fields and enter data
• Change row and column size
• Create a form with a subform in Design
view
• Modify a subform and form design
• Enhance the form title
• Change tab stops and tab order
• Use the form to view data and attachments
• View object dependencies
• Use Date/Time, Long Text, and Yes/No
fields in a query
• Create a form with a datasheet

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in a license
distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Access 2016 Instructor’s Manual Page 2 of 9

AC 266: Introduction
LECTURE NOTES
• Discuss the one-to-many relationship between the account manager and many accounts

CLASSROOM ACTIVITIES
1. Quick Quiz
1) Two tables are related in a ______ relationship. (Answer: one-to-many)

TEACHER TIP
Use this introduction to review the concept of referential integrity (discussed in Module 3) with
students.

AC 233: Project – Multiple-Table Forms

LECTURE NOTES
• Use Figure 5-1 to illustrate a multiple-table form that includes several new fields
• Review the general activities that will be performed in this module
o Add fields to the Account Manager table
o Enter data into the new fields
o Create a form for the Account Manager table
o Add controls to the form
o Add a subform to the form
o Modify the subform
o Enhance the form
o Create queries with the new fields

CLASSROOM ACTIVITIES
1. Quick Quiz
1) OLE Object Fields can store ____, _____, and other objects from Window-based apps.
(Answer: video clips, sound)

TEACHER TIPS
This module illustrates the advantages of using a graphical user interface (GUI) such as Windows to
create forms. Students should be encouraged to explore different options for the form they will create.

As students work through the tasks in this module, encourage them to save their work after each task.
Also, forms with pictures can increase substantially the size of the database. Remind students that they
can compact their database by clicking FILE on the ribbon, selecting the Info tab and then clicking the
Compact & Repair Database button in the Info gallery to compact (reduce the size of) the database.

You can use the Lecture Success System for Access in conjunction with the Figures in the Book. To do
this, start Access and open the database from the appropriate folder. Then, start your slide show
containing the figures for the project. You can switch back and forth between the slide show and Access
by using the ALT+TAB key combination. You can use the Figures in the Book to show the steps students

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Access 2016 Instructor’s Manual Page 3 of 9

should follow. If students need additional reinforcement or ask questions about the task, you can switch
to Access to do a live demonstration.

AC 235: Adding Special Fields

LECTURE NOTES
• Define input mask and review the Yes/No, Long Text, OLE Object, and Attachment data types
• Discuss the reasons for using the OLE Object data type rather than the Attachment data type for a
picture
• Use Figures 5-2 through 5-4 to illustrate adding fields with new data types to a table
• Use Figures 5-5 through 5-8 to describe using the input mask wizard
• Use Figure 5-9 to explain how to add fields in Datasheet view

TEACHER TIPS
Point out that Yes/No, Long Text, OLE, and Attachment data types do not have field sizes.

You can change the format property for Yes/No fields. The choices are:
Yes/No
True/False
On/Off

An input mask makes data entry easier and controls the values users can enter in a field. Use Figure 5-7
to explain that storing data without the symbols takes up less space. If a format also has been specified
for the field, the format takes precedence over the input mask. The format property affects only how
the value is displayed not how it is stored. The input mask that students create may vary slightly from
the input mask shown in Figure 5-8.

It is important students understand the different data types and when these data types are appropriate.
Yes/No fields also are called Boolean fields because they can accept only one of two values that evaluate
to either true or false. The Long Text data type gives users the flexibility to add comments or notes in
their own words. The OLE Object data type allows users to insert pictures, photographs, and drawings
in a database. The Attachment data type is useful for attaching external files related to a particular
record. The Hyperlink data type allows users to add a web page reference or an email address.

CLASSROOM ACTIVITIES
1. Quick Quiz:
1) Which data type would you use to store links to web pages? (Answer: Hyperlink data type)
2) Which data type would you use to store text that is variable in length? (Answer: Long Text
data type)

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Access 2016 Instructor’s Manual Page 4 of 9

2. Critical Thinking: What other fields in the Account Manager table could use an input mask?

3. Critical Thinking: What types of data could PrattLast Associates store in Yes/No fields, Long Text
fields, OLE Object fields, and Attachment fields?

4. Assign a Project: Require students to research the types of objects that can be stored in OLE Object
fields.

AC 241: Updating the New Fields

LECTURE NOTES
• Use Figures 5-10 through 5-12 to illustrate entering data using an input mask
• Use Figure 5-13 to illustrate entering data in a Yes/No field
• Use Figures 5-14 and 5-15 to describe entering data in Long Text fields
• Define field selector
• Use Figures 5-16 and 5-17 to illustrate changing the row and column size
• Discuss how to undo changes to row height and column width
• Use Figures 5-18 through 5-21 to describe entering data in OLE Object fields
• Explain why entries in the Picture initially may be other than the words Bitmap Image
• Review the step to enter remaining pictures
• Use Figures 5-22 through 5-25 to illustrate entering data in Attachment fields
• Review the steps to enter data in Hyperlink fields
• Review the steps to save the table properties and close the table
• Explain how to view pictures and attachments in Datasheet view

TEACHER TIPS
The steps in this section update the new fields in Datasheet view. You also can update the fields in Form
view. When data is entered in a field that has an input mask, the insertion point should be positioned at
the beginning of the field.
Pressing SHIFT+F2 displays a Zoom box that makes it easier for students to enter the data in Long Text
fields.

You also can store sound and full-motion videos in OLE Object fields. Do not use the OLE Object data
type if you want to attach multiple files to a single record. All Office applications support OLE. Access
supports the following graphic file formats:
Windows Bitmap (.bmp files)
Run Length Encoded Bitmap (.rle files)
Device Independent Bitmap (.dib files)
Graphics Interchange Format (.gif files)
Joint Photographic Experts Group (.jpe, .jpeg, and .jpg files)
Exchangeable File Format (.exif files)
Portable Network Graphics (.png files)
Tagged Image File Format (.tif and .tiff files)
Icon (.ico and .icon files)

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Access 2016 Instructor’s Manual Page 5 of 9

Windows Metafile (.wmf files)

Enhanced Metafile (.emf files)

Other programs running on a computer can interfere with graphic filters and configuration settings. For
this reason, this text uses a method that does not rely on graphic filters to insert pictures.

There are certain file types that you cannot attach to an Attachment field. These are file types that
Access has identified as security risks. You can attach any of the file types created in Office 2016 as well
as the graphic file formats shown above. You also can attach log files (.log), text files (.text, .txt), and
compressed (.zip) files.

CLASSROOM ACTIVITIES
1. Critical Thinking: Many different types of data can be entered into database fields. But, what types of
data should be entered? In this project, pictures of account managers are entered into the database.
Some people may feel that pictures of the account managers are irrelevant, or inappropriate. Should
pictures of the account managers be a part of the database? Why or why not?

2. Critical Thinking: How much input should a database designer have on what fields are, and are not,
included in the database? Why?

3. Critical Thinking: You have created a database of prospective employees and need to store both a
picture of the applicant and the applicant’s resume. What type of field (or fields) would you use? Why?

LAB ACTIVITIES
1. Have students view the attachments. Also ask them to delete the attachments and then re-add them.

2. Have students delete the OLE Object field and use the Attachment field to enter the pictures of the
book reps.

AC 249: Multiple-Table Form Techniques

LECTURE NOTES
• Review the one-to-many relationship between the Account Manager and the Account tables;
remind students of the referential integrity rule created previously
• Define subform and main form and explain the difference between the two
• Use Figures 5-26 and 5-27 to describe creating a form in Design view
• Use Figures 5-28 and 5-29 to illustrate adding a control for a field to the form
• Use Figure 5-30 to illustrate adding controls for additional fields
• Use Figures 5-31 and 5-32 to describe aligning controls on the left
• Use Figures 5-33 and 5-34 to describe aligning controls on the top and adjust vertical spacing
• Use Figures 5-35 through 5-38 to describe adding controls for the remaining fields
• Use Figures 5-39 and 5-40 to illustrate using a shortcut menu to change the fill/back color
• Use Figure 5-41 to illustrate adding a title
• Use Figures 5-42 through 5-49 to describe placing a subform
• Use Figures 5-50 through 5-53 to illustrate modifying a subform and moving the picture

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Access 2016 Instructor’s Manual Page 6 of 9

• Use Figures 5-54 and 5-55 to illustrate changing a label

• Define size mode and review the steps to change the size mode
• Use Figures 5-56 through 5-61 to illustrate changing label effects and colors
• Use Figures 5-62 through 5-64 to describe modifying the appearance of a form title
• Use Figure 5-65 to illustrate changing a tab stop
• Use Figure 5-66 to illustrate changing the tab order
• Use Figures 5-67 through 5-70 to describe using the form
• Discuss the various actions you can take to navigate in the form

TEACHER TIPS
Encourage students to save after each task. Students do not need to place objects in the exact locations
shown in the text.

Emphasize that the main form and the subform are two different objects within the database.

The Etched special effect may not show on some computers. You can have students select one of the
other choices, such as Solid with a Border Width of 3.

This section is lengthy. There are at least two points where students can take a break. One break point
is after they add the subform but before they modify it. The second break point is after changing the tab
stop and before changing the tab order.

CLASSROOM ACTIVITIES
1. Critical Thinking: Ergonomics is the study of workplace design and the physical and psychological
impact it has on workers. How does a well-designed form improve working conditions and efficiency?

2. Critical Thinking: When a form contains a subform, the subform is a separate object in the database.
What are the advantages of having the subform be a separate object? What are the disadvantages?

3. Critical Thinking: You have been asked to recommend a standard background color and a font color
to use on all forms. Which colors would you recommend and why?

4. Quick Quiz:
1) Which size mode does the best job of fitting a picture to the allocated space without
changing the look of the picture? (Answer: Zoom)
2) Which tool do you use to place a subform on a form? (Answer: Subform/Subreport tool on
the FORM DESIGN TOOLS DESIGN tab)

LAB ACTIVITIES
1. Have the students experiment with the different size modes and record their reactions to the results.

2. Have students experiment with the different alignment and spacing options.

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Access 2016 Instructor’s Manual Page 7 of 9

AC 273: Object Dependencies

LECTURE NOTES
• Use Figure 5-71 to describe how to view object dependencies

TEACHER TIP
Viewing a list of objects that use a specific object helps in the maintenance of a database and avoids
errors when changes are made to the objects involved in the dependency.

CLASSROOM ACTIVITIES
1. Quick Quiz
1) In Access, objects cannot depend on other objects. T/F? (Answer: F)

AC 274: Date/Time, Long Text, and Yes/No Fields in Queries

LECTURE NOTES
• Use Figures 5-72 through 5-77 to illustrate using Date/Time, Long Text, and Yes/No fields in a
query

CLASSROOM ACTIVITIES
1. Critical Thinking: You need to search the Long Text field for all records where the account manager
has a knowledge of Spanish. What criteria would you use in your query?

2. Critical Thinking: You need to search the Account Manager table to find out how long each account
manager has worked for PrattLast. What criteria would you use in your query?

LAB ACTIVITIES
1. Have students create and run other queries that use Date, Long Text, and Yes/No fields.

AC 276: Datasheets in Forms

LECTURE NOTES
• Use Figure 5-78 to describe creating a simple form with a datasheet
• Review the steps to create a simple form with a datasheet
• Use Figures 5-79 through 5-81 to discuss how to create a form with a datasheet in Layout view
• Review the steps to create a form with a datasheet in Layout view

CLASSROOM ACTIVITIES
2. Quick Quiz
1) Subforms are available in forms created in Layout view. T/F? (Answer: F)

AC 279: Creating a Multiple-Table Form Based on the Many Table

LECTURE NOTES
• Use Figure 5-82 to describe a form based on the many table in a one-to-many relationship
• Review the steps to create a multi-table form based on the “many” table

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Access 2016 Instructor’s Manual Page 8 of 9

CLASSROOM ACTIVITIES
1. Quick Quiz
1) The ‘Add Existing Fields’ button is in the Design tab. T/F? (Answer: T)

AC 280: Module Summary

LECTURE NOTES
• Review the skills learned in this module

End of Module Material

 Apply Your Knowledge is an assignment that helps students reinforce their skills and apply the
concepts learned in this module.

 Extend Your Knowledge is an assignment that challenges students to extend the skills learned in
this module and to experiment with new skills. Students may need to use Help to complete the
assignment.

 Expand Your World is an assignment where students create a solution that uses cloud or web
technologies by learning and investigating on their own from general guidance.

 In the Labs is a series of assignments that ask students to design and/or format a database using
the guidelines, concepts, and skills presented in this module.

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Access 2016 Instructor’s Manual Page 9 of 9

Top of Document

© 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Kansan hyväksi
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kansan hyväksi

Author: Helmi Krohn

Release date: September 15, 2023 [eBook #71657]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1905

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSAN

HYVÄKSI ***
KANSAN HYVÄKSI

Kirj.

Helmi Setälä

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1905.

Äitivainajani muistolle.

Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan

rakkaus on suurin niistä.
I.

Utuun ja usvaan oli kaupunki kietoutuneena. Keltaisen himmeinä

tuikkivat tulet katulyhtyjen päissä ja kaukaisena huminana kuulosti
korvaan ajoneuvojen rätinä vilkasliikkeisemmiltä kaduilta. Ihmisvirta
vyöryi epämääräisenä haamuna katuja ylös ja alas ja äänet sulivat
yhteen hyökyaalloksi, joka kumahdellen kulki edelleen sankassa
sumumeressä.

Alastomina puut reunustivat puiston kylkiä ja vitkalleen vesipisarat

tihkuivat alas oksilta, jotka ojentautuivat katua kohti kuin paljaat
käsivarret. Puistikon keskeltä kohosi vanha puurakennus, jonka
kattopuoli kokonaan katosi sumun sekaan. Sen suurista,
moniruutuisista ikkunoista tulvaili valomeri synkkään syysilmaan ja
urkujen hillitty ääni tunkeutui seinien läpi. Äkkiä niiden ääni vahveni
ja täysivoimaisena se virtasi avatuista ovista ulos hiljaisen
ihmisjoukon mukana, joka harvalleen ja ääneti laskeutui portaita
myöten ja hajaantui puistikon teille.

Hertta Ek astui vitkalleen, silmät maahan luotuina. Hänen

sormensa olivat puristautuneet lujasti virsikirjan ympärille. Hänen
kasvonsa ilmaisivat mielenliikutusta, suun ympärillä väreili
hermostunut piirre ja hengitys oli lyhyttä ja kiihkeää. Hän pysähtyi
hetkeksi ja vilkaisi taaksensa. Tuossa kirkossa hän oli kerran
seisonut ja antanut lupauksensa — hän muisti sen päivän kuin olisi
se eilen ollut ja kuitenkin — mikä iankaikkisuus siitä jo oli kulunut.
Hänen mielensä oli silloin ollut niin herkkä kaikille vaikutteille,
arvostelematta hän oli omistanut itselleen toisten vakaumuksia ja
ajatuksia. Ja hänen sydämessään oli vallinnut hiljainen rauha.

Mutta tyyni oli vain käynyt myrskyn edellä. Se oli heittänyt hänet
tuuliajolle ja vieroittanut hänet kaikesta siitä, mikä ennen oli ollut
hänelle pyhää ja kallista. Vuosikausiin hän ei ollut kirkossakaan
käynyt. Sattumako se nyt äitivainajan kuolinpäivän oli hänen
mieleensä tuonut — siitä oli täsmälleen juuri kaksikymmentä vuotta
kulunut — vai olisiko joku muu voima hänet kirkkoon vienyt?
Kaitselmusko? Hertta hymähti itseksensä. Nuo ajatukset hän aikoja
sitten oli tyhjinä ja sisällyksettöminä karkoittanut luotaan. Ne olivat
saaneet väistyä järkeä tyydyttävämpien tieltä. — —

Hän oli istuvinaan vielä lehterillä, pilarin peitossa, jonne hän

kirkkoon tullessansa oli kyyristynyt. Hän oli kuulevinaan vielä tuon
voimakkaan äänen, joka kajahteli hänen ympärillänsä. Se ei ollut
sointuva eikä kaunis, korkeimmasta diskantista se aleni syvimpään
bassoon ja katkenneet soraäänet vihloivat tuon tuostakin korvaa,
kuin viulunkieli, joka kesken värähtelevää ääntä katkeaa haikeasti
valittaen. Mutta se oli niin vakuuttava, niin repäisevä, niin sydämeen
tunkeva. Jokapäiväisiin sanoihinkin se valoi voimaa ja hehkua ja
nostatti kylmänväreitä selkää karmimaan.

Ja kuitenkin Hertta ensimältä kuunteli vain puolella korvalla.

Tahtomattaankin hän asettui arvostelevalle kannalle. Hän koetti
syrjäisestä paikastansa nähdä pappia saarnastuolissa, mutta vaikka
hän kurottautui eteenpäin, ei hän nähnyt muuta kuin hänen laihat
kätensä, jotka lakkaamatta liikkuivat ja huitoivat ilmaa. Hän koetteli
kuvailla mielessänsä kasvoja, nekin varmaan olivat laihat ja vilkkaat,
niinkuin kädetkin, ilme vaihteleva ja silmät säkenöivät. Hän mahtoi
olla voimakas luonne, joka oli tottunut taistelemaan, mutta myöskin
voittamaan. Sen ilmaisi hänelle äänen syvä sävy.

Mutta äkkiä hänen omat hajanaiset ajatuksensa pysähtyivät ja

mielikuvat haihtuivat. Hän oli vain korvana, sittenkin kun sanat, jotka
olivat hänen huomionsa herättäneet, olivat vaienneet. Ukkosen
jyrinänä ne olivat vyöryneet papin avonaisilta huulilta ja kaikuna
kajahtaneet takaisin kirkon seinämiltä.

"Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa ja sairaita parantakaat,

spitalisia puhdistakaat, kuolleita herättäkäät. Lahjaksi te saitte, niin
myös lahjaksi antakaat."

Hertan pää painui alas. Tuskallinen vavistus sai vallan hänessä.

Koskisivatko nuo sanat häntäkin, olisivatko ne hänellekin aiotut?
Pitäisikö hänenkin mennä ja opettaa ja parantaa — vaan ketä? Eikö
hänellä olisikaan oikeutta elää vain omaa itseänsä varten, omien
pienten harrastustensa puolesta? Olisiko tässä vastaus siihen
kaihoon, jota hän sydämessään oli salannut, siihen sisälliseen
ääneen, jota hän ei ollut saanut vaikenemaan?

Vaan tätäkö hän olisi kaihonnut? Eikö se ollut jotain valoisampaa,

kirkkaampaa, jotain joka käsin kosketellessa oli vaaransa murtua ja
hajota tyhjiin? Jotain niin vienoa ja sanoin selittämätöntä… Ei niin
raskasta ja painostavaa kuin nuo papin sanat.

Ja kuitenkaan hän ei saanut ajatuksiaan irti niistä. Ne avasivat

äkkiä kuin uuden maailman hänen eteensä, maailman kaukana,
kaukana hänen silmänkannattamastaan. Mutta mitä kauemmin hän
sinne silmäsi, sitä kirkkaammaksi ja lämmittävämmäksi se muuttui ja
sitä lähemmäksi se läheni.

Kuin unessa hän oli seurannut toisia ulos kirkosta ja sivuilleen

vilkaisematta hän astui kotiansa kohti. Hienona vihmana sumu
laskeutui maahan ja kostutti hänen vaatteitansa ja kasvojansa. Mutta
hän ei huomannut sitä. Epämääräisenä hänen korvaansa tunkeutui
melu vilkasliikkeisiltä kaduilta, se kuulosti niin kaukaiselta ja
vieraalta. Hän kiirehdytti askeleitansa. Puolijuoksussa hän astui
portaita ylös ja riensi huoneesensa. Hän laski virsikirjan peilipöydälle
ja vetäisi hansikkaat käsistään. Peilistä kuva katsahti häneen,
tuskallinen piirre väreili suun ympärillä, syvä ryppy oli laskeutunut
silmien väliin ja katse oli himmeä ja epävarma.

Hertta heittäytyi nojatuoliin. Kylmän väristys kävi hänen

ruumiissansa. Kosteus oli tarttunut hänen hameensa liepeihin ja
tukkaansa. Hän raotti kyökkiin johtavaa ovea ja pyysi tulta uuniin.

— Täällä on niin kylmä, Anna.

Kyökistä kuului kopinaa ja nuori tyttö astui sisään kantaen halkoja

sylissään.

— Vai on neiti jo kotona. Kapteeni käski sanoa, että hän tulee

illaksi kotiin.

Tyttö oli polvillaan uunin edessä.

— Sanoi tuovansa vieraita tullessansa.

Tyttö katsoi olkansa yli ja iski silmää Hertalle.

Hertta oli ääneti.

 — Miksi neiti on niin surullisen näköinen? Ei edes kysy keitä tulee.

Hertta ei vastannut mitään.

— Kyllä neidin pitäisi mennä naimisiin, kun on niin nuori ja korea.

Tyttö nousi lattialta ja lähenteli Herttaa tuttavallisesti. —
Kerronkos, mitä herra Väisänen sanoi? Niin, niin, hän se tänne
lupasi
illalla tulla uudestaan, kun kapteenin kanssa ulos läksi.

Hertta katsahti tyttöön.

— Tahtoisitko sinä mennä naimisiin, Anna?

— Tahtoisin kyllä, kun olisi poika, jota oikein rakastaisin.

— Sinäpä sen sanoit, Anna.

— Kyllä se rakkaus tulee, neiti, ennenkuin arvaakaan. Ja hätäkös

teillä, kun on kosijoita vaikka joka sormelle. Toista se on tällaisen
kuin minun — —

Hertta laski kätensä tytön olkapäälle ja hymyili. — —

Tuli räiskien loimuili uunissa. Hertta nosti matalan jakkaran uunin

eteen, kävi istumaan ja nojasi päänsä käsien varaan. Hänen
ajatuksensa harhailivat hillittömästi sinne tänne, ja kaivautuivat
kauaksi menneihin aikoihin.

Varhaisimmasta lapsuudestansa hän muisti illan, jolloin hänet oli

kannettu suureen, kylmään vuoteesen. Vieraat kasvot olivat
kumartuneet hänen ylitsensä ja hyväilleet hänen poskeansa. Joku oli
käärinyt peiton lujemmin hänen ympärillensä ja jättänyt hänet yksin
pimeään huoneesen. Hän oli huutanut äitiä, nimittänyt häntä
hellimmillä lempinimillänsä, pyytänyt ja rukoillut, häntä tulemaan,
mutta ovi ei auennut, eikä kukaan hänen luoksensa kiiruhtanut. Hän
ei uskaltanut nousta vuoteestaan, oven suussa hän oli näkevinään
valkoisen peikon, joka tavoitteli häntä laihoilla käsivarsillaan. Ja
äkkiä hänen mieleensä muistui jotain outoa ja kummaa, — hän oli
nähnyt äidin liikkumatta makaavan aivan uudessa kapeassa
vuoteessa, hän oli nukkunut niin raskaasti, ettei ollut herännyt,
vaikka häntä oli nimeltä huudettu ja hän muisti jonkun sanoneen että
äiti oli kuollut.

Mitä se merkitsi, sitä hän ei voinut ymmärtää, mutta varmaan äiti

oli lähtenyt jonnekin hyvin kauaksi, koska hän antoi Hertan maata
yksin, ilman iltasiunausta ja ilman suudelmaa. Peloissaan Hertta oli
painanut kasvonsa tyynyyn ja vihdoin nukahtanut nyyhkytyksiinsä.

Seurasi sitten aika, joka oli harmaatakin harmaampi. Ei

pienintäkään vaihtelua tuossa pitkässä loppumattomassa päivien
jonossa. Matka kouluun ja koulusta kotiin, siinä kaikki, mikä hänen
mieleensä oli painunut. Vanha täti, joka joskus kuulusteli häneltä
läksyjä ja nuhteli häntä, jos hän maitolasin kaatoi puhtaalle
pöytäliinalle. Ja isä, tuo ahavoitunut, suippopartainen mies, joka
joskus palasi pitkiltä merimatkoiltansa kotiin tuoden mukanansa
eriskummallisia esineitä kaukaisista, vieraista maista. Mutta
selvimmin hänen mieleensä oli painunut pitkät, pimeät illat, jolloin
hän unettomana makasi vuoteellansa ja lakkaamatta tuumiskeli,
miksikä hän oli heitetty niin yksin maailmaan, ilman kotia, vanhempia
ja sisaruksia.

Hän muisti sitten päivän eräänä keväänä. Kepein askelin hän oli
astunut kotiin koulusta päästötodistus kädessänsä. Hän oli niin
iloinen ja vapaa mielestänsä, hän näki elämän ensi kertaa
hymyilevän edessänsä ja kaikki raskaat ajatukset olivat kadonneet.
Isä oli palannut kotiin pitkältä matkaltansa ja aikoi nyt asettua
kaupunkiin asumaan. Tuota aikaa oli Hertta kauan ikävöinyt, sillä
oma koti oli väikkynyt hänen mielessänsä kuin ihana unelma. Yhä
uudelleen hän oli mielessään luonut kuvan tuosta kodista, jossa
hänelläkin isän huoneen vieressä olisi oma pieni soppensa. Hän
asettelisi hienoja uutimia ikkunoihin ja kukkivia kasveja joka
pöydälle, äidin kuvan ympärille hän kietoisi köynnöskasvin, joka ei
koskaan saisi kuihtua ja kellastua. Ja kun kaikki olisi valmiina, hiipisi
hän hiljaa isän huoneesen, käsipuolesta taluttaisi hänet äidin kuvan
eteen ja kuuntelisi, mitä hän hänestä kertoisi.

Ja talvi-iltoina, kun isä syvässä nojatuolissansa istuisi

takkavalkean ääressä, vetäisi hän matalan jakkaran hänen
jalkojensa juureen. Hän uskoisi hänelle huolensa, ja isä lohduttaisi ja
hyväilisi häntä. Ja he eläisivät pienessä kodissansa vain toinen
toisellensa.

Mutta todellisuus ei ollut vastannut Hertan mielikuvia. Jo ensi

hetkessä oli isä tuntunut hänestä vieraalta. Hänen olennossaan oli
jotain karkeata, merikarhun tapaista, johon Hertta ei ollut edeltäpäin
valmistunut. Hänen hyväilynsä ei lämmittänyt häntä, eivätkä hänen
sanansa herättäneet vastakaikua hänen rinnassansa.

Vaistomaisesti hän oli myös tuntenut isän pettyneen hänen

suhteensa. Hänessä ei ollut sitä hilpeyttä ja reippautta, jota isä
varmaan olisi toivonut ja joka helpommin olisi lähentänyt heidät
toisiinsa. Ja kahdeksan pitkää vuotta he olivat nyt yhdessä eläneet.
Eläneet yhdessä, ja kuitenkin erillänsä.
 Hertta huokasi syvään. Mitä nuo vuodet olivat hänelle antaneet?
Nuo vuodet, jotka kuitenkin muodostivat hänen elämänsä parhaan
nuoruudenajan. Hertta kohenteli tulta uunissa, puut olivat palaneet
suuriksi kekäleiksi ja niitä liikutellessa loimuava liekki yltyi. Se kohosi
terävänä tulikielenä luoden valoa ja lämpöä pimeään huoneesen,
mutta samalla ahmien ja niellen kaikki ympärillänsä. Hän näki äkkiä
omassa elämässäänkin tuollaisen liekin, joka hetkeksi oli valaissut ja
lämmittänyt hänen sydänkammiotansa, mutta samalla myös
polttanut ja tuhonnut hänessä kaikki. Hän oli rakastanut ja luullut
myös olleensa rakastettu, mutta pettymys oli tullut liiankin pian. Ja
jäljelle oli jäänyt vain tyhjyys ja katkeruus, epäilys ihmisiä ja omaa
itseäkin kohtaan.

Siitä saakka hän oli hapuillut kuin eksynyt, löytämättä oikeata tietä.
Jossain kaukana hänelle häämöitti epäselvä päämäärä, jonka
edestä elää ja työtä tehdä, mutta aina kun hän luuli askeleen sitä
lähestyneensä, katosikin se uudelleen. Ja tuossa alituisessa
hapuilemisessa hänen mielensä muuttui yhä raskaammaksi ja
alakuloisemmaksi.

Hertta nousi ylös. Kova ääni kuului eteisestä hänen korviinsa ja

äänekäs nauru. Se uudistui jälleen ja raskaita askeleita kajahteli
viereisestä huoneesta. Hertta sulki huoneensa oven. Hän tahtoi olla
yksin. Ei mistään hinnasta hän halunnut nyt vieraiden joukkoon. Hän
otti kirjahyllyltänsä pienen kirjan, sen lehdet olivat kellastuneet, ja
kannet kuluneet, ja hän selaili sitä, etsien ja etsien yhä kiihkeämmin.
Vihdoin hän pysähtyi. Niin, tuossa se oli, Matheuksen
evankeliumissa — — "menkäät ja opettakaat kaikkea kansaa" — —.
Hieno lyijykynän merkki marginaalissa, — varmaan äitivainajan
vetämä, — tässä siis ei ollutkaan pelkän sattuman oikkua, vaan
korkeampaa johtoa ja tarkoitusta. Hertta painoi päänsä käteen. Hän
oli kuulevinaan äidin äänen, sanat olivat vain niin epäselvät ja
vieraat. Mutta johonkin hän Herttaa tahtoi, johonkin suureen, joka
vaatisi uhrausta ja itsensä kieltämistä. Ovelta kuului koputus.

— Neiti, tee on nyt pöydässä.

Hertta siveli otsaa kädellänsä. Hetkeksi hän jäi seisomaan ja

hänen katseensa oli synkkä ja surumielinen. Mutta äkkiä hänen
silmissään välähti ja jotain kirkasta levisi hänen kasvoillensa. Hänen
huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Kun hän kääntyi
mennäksensä, oli välke jo kadonnut ja kasvon piirteet saaneet
entisen jäykkyytensä.

Viereisessä huoneessa seisoi kapteeni Ek vieraineen teepöydän

ääressä.
Hertta ojensi kätensä herra Väisäselle.

— Mikä ilo nähdä teitä, neiti Ek, sanoi Väisänen mielistelevästi ja

hänen silmänsä saivat omituisen kiillon. — Miksi te aina olette niin
näkymätön? Jospa te tietäisitte minkä onnen teidän läsnäolonne
minulle tuottaa — — —

— No, no, veli hopea, paina puuta, kuka noista naisista viisastuu.
Parasta on heittää rauhaan. Kapteeni nauroi kovaäänisesti.

Hertta istui ääneti ja katsoi eteensä. Hän tunsi Väisäsen

katselevan häntä, hänen katseensa oli tungetteleva ja hänen imelä
hymynsä vastenmielinen. Mutta tahtomattaankin hänen huomionsa
kiintyi Väisäsen moitteettoman hienoon pukuun ja valkoiseen
kaulahuiviin, jonka neula kimalteli kaikissa sateenkaaren väreissä.
Ja hänen katseensa kohosi hänen vasta ajelluille poskillensa ja
rasvatuille hiuksillensa, joista levisi hajuveden väkevä haju
huoneesen.

— Kippis, veikkonen, sanoi kapteeni ja tarjosi vieraalleen ryypyn.

— Häh, häh, hyvää se tekee. Kapteeni tyhjensi yhdellä siemauksella
lasinsa ja siveli kädellään partaansa. Se oli harva ja harmaja. Hänen
kasvojensa väri oli tumma, melkein kupariin vivahtava. Monivuotinen
ahavoituminen ja meren suolainen karaisu ei ollut
mannermaallakaan hävinnyt. Puhuessaan hän alituisesti kilotti
silmillään, ikäänkuin aurinko olisi häntä häikäissyt.

— Kolmekymmentä vuotta sitten, alkoi kapteeni kertoa, — tuhat

tulimaista, joko siitä on niin pitkä aika kulunut, ja kuitenkin muistan
sen kerran ikään kuin se olisi eilen ollut, — purjehdin Indian merellä.
Hirmuinen myrsky nousi illan suussa ja — —

— Ja te hukuitte kaikki, lisäsi Väisänen iskien silmää Hertalle.

— Älä saakelissa — —

— Niinhän veli eilen illalla kertoi.

Hertta tunsi punan kohoavan poskillensa. Isän karkea puhetapa

loukkasi häntä ja hänen meriseikkailunsa, joita hän niin mielellänsä
kertoi jokaiselle, joka vain malttoi niitä kuunnella, ikävystyttivät häntä.
Sillä hän oli jo kuullut ne monen monta kertaa.

Hetken aikaa kaikki kolme olivat vaiti.

— Oliko neiti vermisellissä viime lauvantaina? kysyi Väisänen

saadakseen keskustelun aikaan.

Hertta katsoi kysyvästi häneen.

 — En tiedä, en ole kuullut mistään sellaisesta.

— Sehän oli sääli, se olisi varmaan teitä suuresti intreseerannut.

Jos olisin tiennyt, niin olisin kutsunut teidät sinne. Yleisö aivan kilvan
tunkeili laulajattaremme muotokuvan ympärillä ja konserveerasi sen
johdosta.

— Ah, te tarkoitatte taiteilijanäyttelyn avajaisia! sanoi Hertta

pilkallisesti.

Väisänen tunsi jotain ilmassa. Olisiko hän taaskin erehtynyt noiden

vieraskielisten sanojen suhteen, joiden käyttäminen oli milt'ei kunnia-
asiaksi hänelle muuttunut. Hän kadehti kaikkia niitä, jotka saattoivat
kevyesti puhallella niitä ilmaan kuin saippuapalloja. Tosin hän ei ollut
saanut korkeampaa koulusivistystä, juoksupojasta hän oli kohonnut
kauppa-apulaiseksi ja sittemmin konttoristiksi, mutta luontaista kykyä
ja sukkeluutta häneltä ei puuttunut. Ja alotettuaan oman liikkeensä,
välittämällä asioita, hankkimalla lainoja, ostamalla ja myömällä
arvopapereita, hän oli saavuttanut jonkunlaisen varmuuden ja
asemankin yhteiskunnassa. Hyvät raha-ajat olivat häntä suosineet ja
täsmällisyydellään ja uutteruudellaan hän oli voittanut luottamusta.

Mutta hän olikin äärettömän arka arvostansa. Hän ei kärsinyt

pienintäkään pilaa ja hän pelkäsi alituisesti että toisetkin huomaisivat
entisen juoksupojan, joka tuon tuostakin pisti päänsä esiin hienon
ulkokuoren alta.

Hertta huomasi hänen epävarmuutensa. Hänen kävi äkkiä häntä

sääli. Ja ikäänkuin hyvitelläkseen häntä hän sanoi:

— Se on suurenmoinen tuo muotokuva. Niin häikäisevän kaunis ja

henkevä — —
 — Ja niin mainiosti blaseerattukin! Aivan ovea vastapäätä — —

Hertta painoi päänsä alas. Koko säälin tunne oli kuin

poispuhallettu. Hän tunsi vain inhoa, koko hänen ympäristönsä
kiusoitti häntä. Hän olisi tahtonut nousta ylös ja paeta huoneesensa.
Mutta hän hillitsi itsensä ja jäi äänettömänä paikoilleen.

Kapteenilta oli keskustelu jäänyt huomaamatta. Hän oli kokonaan

kiintynyt lautaseensa ja pureskeli hartaasti lihapaloja. Äänettömyys
sai hänet heräämään ajatuksistansa. Hän katsahti Väisäseen, puna
oli noussut tälle korviin saakka ja hämillään hän kilisteli kahveliansa.

— Millä matkoilla veli viime viikolla oli? kysyi kapteeni, pyyhkien

rasvaa viiksistänsä.

— Kävin metsäkauppoja hieromassa. Väisänen tunsi taas

seisovansa vakavalla maapohjalla. — Metsän hinta on alenemassa;
huono vuodentulo ennustaa kovaa talvea ja rahat ovat vähissä.

— Omissa asioissako sinä kävit?

— Sekä omissa että "Vesa" yhtiön asioissa. Tuolla idän puolella

myövät aivan polkuhinnasta.

— Ja teillä olisi sydäntä ostaa polkuhinnasta, herra Väisänen?

sanoi
Hertta ihmeissään.

— Asia kuin asia. Ostajia on vähän näinä huonoina aikoina. Ei

kannata rahoja kiinnittää tavaraan, joka ehkä ei kaupaksi kävisi.
Mutta kansan hyväksi sopii jotain uhratakin.
 — Kyllä sinä ostaa osaat, myhäili kapteeni. — Taskumatti toisessa
kädessä ja rahat toisessa. Kuka siihen ansaan ei tarttuisi.

— Älä joutavia. Pitäähän liikemiehenkin saada palkkansa. Ei

puulla metsässä arvoa ole, hänen käsissäänhän se vasta arvoon
nousee. Sitä paitsi kilvanhan nuo käyvät kaupittelemassa. Ja kun
eivät osaa puitansa lukea, niin oma syynsä, jos kaupassa
kadottavat.

Väisänen hieroi tyytyväisenä käsiään. Hertta katsoi halveksivasti

häneen.

— Hyi teitä, kun iloitsette toisen vahingosta!

— Oma suu propsimus!

Hertta kävi yhä alakuloisemmaksi. Että saattoikin kerskailla

uhrautuvansa kansan hyväksi vaikka kaikella toimella oli itsekäs
tarkoitus. Olisipa kerrankin ollut näkemässä niitä, jotka todellakin
kansan hyväksi työskentelivät.

Ja hän alkoi kertoa kansalaiskokouksesta, joka oli kutsuttu kokoon

avun hankkimista varten hädänalaisille seuduille, ja kenraali
Löfbergistä, joka oli asettunut homman etupäähän.

— Ei kenraali Löfberg tunne kansaa, sanoi Väisänen pilkallisesti.

— Hän on ainakin kansanmielinen, intti Hertta vastaan, — eikä

etsi omaa etuansa.

— Onhan hän ottanut vävypojakseenkin kansan miehen,

naureskeli Väisänen. — Kukapa olisi uskonut että Hammarin Antti
kelpaisi kenraalin taloon.
 Kapteeni Ek näytti olevan omissa ajatuksissansa. Hän katsahti
rauhattomasti Väisäseen ja sanoi huolestuneella äänellä:

— Kato tulee tietenkin vaikuttamaan koko maan taloudelliseen

tilaan.
Yksityiset yhtiötkin — —

Väisänen keskeytti häntä.

— Ei veljen pidä turhia huolehtia. Osinkomaksut korkeintaan

voivat pienentyä, mutta ne jotka kerran seisovat vankalla pohjalla,
niinkuin "Vesa" yhtiökin, ne eivät vähällä horjahda.

— Niin sinä aina vakuutat, sanoi kapteeni epäilevästi, — ja sen

nojalla minä "Vesa" yhtiöönkin kiinnitin niin suuret summat. Mutta jos
se sortuu, niin minäkin menen sen mukana.

— No, no, eihän sitä vielä niin pitkällä olla. Voit täydellisesti luottaa
minuun.

— Hertta, sanoi kapteeni, kun hän pöydästä noustua saattoi

vieraansa huoneesensa, — lähetä meille kahvia ja konjakkia. — —

Oli jo myöhäinen ilta, kun Hertta yhä istui huoneessansa

mietteihinsä vaipuneena. Hän tunsi niin omituista liikutusta. Hänen
sydämensä sykki rajusti, jokin valtava tunne pyrki irti hänen
rinnastansa. Hän pysytteli liikkumatta, ikäänkuin odottaen jotakin ja
kuunnellen sisällistä ääntä. Hänen silmissään syttyi outo välke.
Entäs jos hänkin voisi työskennellä kansan hyväksi? Jos milloin niin
nyt, hädän sitä uhatessa, se tarvitsi apua, ja ehkä pappi kirkossa
juuri tätä oli tarkoittanutkin. Entistä voimakkaampina nuo sanat nyt
astuivat hänen eteensä. Hän luuli ne nyt täydellisesti ymmärtävänsä.
Ne kutsuivat häntä työhön, ne viittasivat hänelle tien, jota hänen tuli
kulkea. Ja kaukana Pohjan perillä hän näki edessään laajan
työkentän, tuhansia tarvitsevia veljiä, jotka odottivat vain hänen
apuansa ja lohdutustansa.

Mutta kesken innostustansa hän tunsi lamauksen ruumiissansa.

Mitäpä hän, heikko nainen, voisi saada aikaan? Kahdella tyhjällä
kädellänsä? Jos hän lähtisikin hätää lieventämään, niin voisiko hän
muuta kuin nähdä nälkää yhdessä heidän kanssansa?

Hänen silmänsä kostuivat. Miksikä kaikki mihin hän yritti tarttua,

muuttui hänen käsissään naurettavaksi?

Hertta säpsähti. Hän kuuli ääniä isän huoneesta. Miten usein tuo
nauru oli herättänyt hänet kesken uniensa ja tunkeutunut hänen
luoksensa yön hiljaisuudessa. Hän inhosi noita pitkiä yöistuntoja
konjakkilasien ääressä, joiden jälkeen isä koko aamupäiviksi
sulkeutui huoneesensa. Hän inhosi silloin koko kotiansa, johon hän
oli kytketty kiinni, ja olisi halunnut katkaista kaikki vastenmieliset
siteet.

Ei, hänen täytyi saada elämälleen tarkoitus, ilman sitä hän ei

jaksanut elää.

Hän lähtisi sittenkin hätämaille, hän ponnistelisi ja taistelisi, siksi

kuin hän voittaisi, ja hänen täytyi voittaa. Ja kaukana pimeydessä
hän näki häämöittävän valonsäteen, joka antoi hänelle toivoa ja
rohkeutta.