Modern Semiconductor Devices for

Integrated Circuits 1st Edition Hu

Solutions Manual
Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/modern-semiconductor-devices-for-integrated-circuits-1st-edition-hu-solutions-
manual/
 Chapter 6

MOSFET V t

6.1 15 -cm =1015 cm-3, E f = E v + 0.26eV oxide trap density = 8x1010 cm-2, Z = 50
m, L = 2 m, T ox = 5nm

(a) V’ fb = V fb + V. V fb = 3.1 - (3.1 + 0.86) = -0.86eV, V = Q f /C ox = 18.5 mV.

Therefore V’ fb  V fb = -0.86 eV
When oxide thickness is thin, the trap charge effect can be ignored.

(b) V t = V’ fb + V ox + V s  V fb + 2 B + (2 s qN a 2 B )1/2/C ox

= -0.86 +0.6 + 0.02V = -0.24V

(c) To make V t = 0.5V, one should implant boron into silicon substrate such that
 V t = Q imp /C ox . Therefore ion implant dose should be
(0.5V+0.24V)  C ox q = 3.21012 cm-2.

6.2 (a) Using Equation 4.16.4 and referring to Table 1-4, we find
 N (GaAs)   4.7  1017 
bi   Bn  kT ln c   1V  kT ln 17 
  0.96V .
 Nd   110 
Then,
2 sbi 1 213 0 bi 1
Wdep    0.12 m .
q Nd q Nd

213 0  bi  V  1
2
qN d Wdep
(b) Wdep  0.2 m  V    bi  1.82V .
q Nd 213 0 
A negative V g is need to increase W dep and turn-off the channel. (A metal/N-
type semiconductor Schottky diode exhibits the same forward/reverse bias
properties as an P+/N diode.)

(c) Yes. If the positive V g is kept small (say 0.5V), the forward current of the
Schottky gate maybe comparable to the subthreshold drain leakage current. A
positive V g would reduce W dep and therefore raise I ds .

(d) The channel thickness or doping concentration must be reduced so that

W dep  channel thickness at V g = 0.

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 F kT N sub
6.3 Cox  6.9  10 7 2
, B  ln  0.47eV
cm q ni
1
(a)` Vt  V fb  2 B  2q s N sub 2 B
C ox
Eg 1
Vt    B  2 B  2q s N sub 2 B  0.09  0.61  0.52V
2 C ox
1
(b) Vt  V fb  2 B  2q s N sub 2 B
C ox
Eg 1
Vt    B  2 B  2q s N sub 2 B  0.56  0.47  0.61  1.64V
2 C ox
1
(c) Vt  V fb  2 B  2q s N sub 2 B
Cox
E 1
Vt  g   B  2 B  2q s N sub 2 B  0.52V
2 Cox

(d) Vb  0V
Vs  0V
Vd  2.5V
Vg  2.5V

(e) Vb  2.5V
Vs  2.5V
Vd  0V
Vg  0V

 nWC ox
(f) I dsat  (V gs  Vt ) 2
2L
I dsatc (2.5  (0.52)) 2
  5.3
I dsatb (2.5  (1.64)) 2

The transistor with the lower absolute value of threshold voltage has a higher
saturation current. That is why P+ poly-gate PMOSFETs are typically used in
IC.

(g) The ratio of the current is the ratio of the mobilities.

To find  n ,
Vgs  Vt  0.2/ 6Toxe  2.5  0.52  0.2V / 6  5  10 7 cm  1.07 MV / cm
and  n = 250cm2V-1s-1.

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 To find  p ,
 V gs  1.5Vt  0.25 / 6Toxe   2.5  1.5  (0.52)  0.25V / 6  5  10 7 cm  1.01MV / cm
and  p = 63cm2V-1s-1.

I dsat ( c ) p 1
 
I dsat ( a ) n 4

Basic MOSFET IV Characteristics

6.4 (a) Due to the highly doped regions nearby, transistor C-V always approaches C ox
in inversion. Hence, it is impossible to determine the frequency. Either high or
low frequency could have been used.

(b) Since V t >V fb , this is a NMOS.

(c) From the I d -V g curve, V t is 0.55V. More precisely,

W  V  V
I d  C ox Vds V g  Vt  ds   0.55  Vt  ds  0
L  2  2
V t  0 .5 V
W
(d) Slope of curve I d - V g line  C ox Vds  5  10 3  1 .
L
Vds  0.1V
From the CV curve,
W F
C ox WL  1pF  C ox  10 -4
L cm 2
5  10 3 cm 2
Thus,    500
0.1  10  4 Vs

(e) Vdsat  V g  Vt
C oxW A 2
I dsat  (Vdsat ) 2  0.025 2
.Vdsat
2L V

Vg 1V 2.5V
V dsat 0.5V 2V
I dsat 6.25mA 100mA

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 I d (mA)
V g =2.5V
100

V g =1V
6.25
V d (V)
0.5 2

6.5 (a) For V gs =4V, V dsat ~ 3V=(V gs -V t ) and V t =1V

(b) I dsat   n C oxW / 2 L  (V g  Vt ) 2

C ox  3.45  10 7 F / cm 2
2 I dsat
n   361cm 2 / Vs
W 
Cox  (Vg  Vt ) 2
L

(c) At V gs =3V, V dsat =(3-1)V=2V

I dsat  361  3.45  10 7  (10 / 2)  (3  1) 2 / 2  1.25  10 3 A

6.6 (a) At saturation, V d = V dsat = V g -V t . V dd =2V. Therefore the transistor is in

saturation mode when V g <2.5V. I dsat = 125(V g -0.5)2A. When V g >2.5V, the
transistor is in linear region with I d = 500(V g -1.5) A.

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 40
35
30
SQRT(Idsat, A) 25
20
15
10
5
0
0.0 0.5 1.0 1.5 2.0 2.5 3.0 3.5 4.0
Gate Voltage, Vi (V)

(b) & (c) Transconductance: solid line, Output Conductance: dotted line
gd , gm
gm
500 A/v

250 A/v
gd

Vi
0.5 1.5 2.5 3.0

6.7 (a) V gs  Vt  2V
V gs  2.5V
(b) Qn  C ox (V gs  Vt  Vc )  0 (Pinch-Off)

(c) I ds @ Vds  4V
Vdsat  V gs  Vt  3V
(in saturation)
I ds  (V gs  Vt ) 2
32
I ds  10 3  2
 2.25  10 3 A
2

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 (d)
C

Cox
(Same for high and
low frequencies)

Vfb Vt Vg

kT N a
6.8 (a)  B  ln  0.297V
q ni
 ox
C ox   7.08  10 8 F
t ox cm 2
Eg
V fb   Si  (  Si    B )  0.857 V
2
2 s qN a 2 B
V g  V fb  Vs  Vox  Vt  V fb  2 B   0.064V
C ox
 nCoxW
(b) I dsat  V g  Vt   1.21mA
2

2L

(c) Since V d is less than (V g -V t ), it is in the linear region.

C oxW  Vd2 
Id  V g  V V t d  
L  2 
I d C oxW
gd 
V D

L

Vg  Vt   Vd  1.17mS 

(d) Since V d is less than (V g -V t ), it is in the linear region.

C oxW  Vd 
2

Id  V g  Vt Vd  
L  2 
I d C oxW
gd   Vd  1.13mS
V g L

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 Potential and Carrier Velocity in MOSFET Channel

dVc dV
6.9 I d  Q n  n W  (V g  Vt  Vc )C ox  n c W
dx dx
x Vc
Id
 dx   (V g  Vt  Vc )dVc
0
 n C oxW 0

 I d  x /(  n C oxW )  (V g  Vt )Vc  1 / 2Vc2

Solving this quadratic equation of V c , we get

2I d x
Vc ( x)  (V g  Vt )  (V g  Vt ) 2 
 n C oxW

Choosing “-” so that V c (0)=0,

 2I d x 
Vc ( x)  (V g  Vt ) 1  1  
  n C oxW (V g  Vt ) 2 
 W 
 2 x n C ox (V g  Vt ) 2 
 (V g  Vt ) 1  1  2L 
  n C oxW (V g  Vt ) 2 
 

 (V g  Vt ) 1  1  x / L . 

6.10 (a) I ds  WCoxe (Vgs  mVcs  Vt )  es d Vcs dx

x
Vcs
I
0
ds dx  WC oxe  s  (V gs  mVcs  Vt )dVcs
0

mVcs
I ds x  WC oxe  s (V gs  Vt  )Vcs
2

Equating the expression above with

W m
I ds  C oxe  s (V gs  Vt  Vds )Vds ,
L 2

we get

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 x mVds  mVcs
V gs  Vt  Vds  (V gs  Vt  )Vcs
L 2  2
2 x
mVcs  2(V g  Vt )Vcs  (2(V g  Vt )  mVds )Vds  0
L

Solving the quadratic equation, we get

x
V gs  Vt (V g  Vt ) 2  m (2(V g  Vt )  mVds )Vds
Vcs   L
m m
V gs  Vt x
Vcs  (1  1  )
m L

 x
(b) Qinv ( x)  C oxe (V gs  mVcs  Vt )  C oxe V gs  Vt  (V gs  Vt )(1  1  
 L
  x   x
 C oxe V gs  Vt 1  1  1    C oxe (V gs  Vt ) 1  
  L   L

dVcs Vg  Vt   1  1  1  Vg  Vt   1 

(c)  ε( x)        
dx m  2  1  x  L  2mL  1  x 
 L  L

 
dVcs  n V g  Vt   1 
 ( x)   n   n ε( x)   
dx 2mL  1 x 
 L
 
 x   n V g  Vt   1 
(d) WQinv  n ε  W .C oxe (V gs  Vt ) 1  .  
 L 2mL  1 x 
 L
WC oxe  n
 Vgs  Vt 2  I dsat
2mL

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 (e)
V cs

IV Characteristics of Novel MOSFET

dVc dV
6.11 (a) I d  Qn  n W  (V g  Vt  Vc )C ox ( x)  n c W
dx dx
 dV
 (V g  Vt  Vc ) 2ox  n c W
Ax  B dx
L/2 Vds

 
L / 2
I d  ( Ax 2  B)dx  
0
(V g  Vt  Vc ) ox  nWdVc

A
 I d  [ x 3  Bx] LL/ 2/ 2   ox  nW [(V g  Vt )Vc  1 / 2Vc2 ]V0ds
3
W  ox  n
 Id   2
 [(V g  Vt )Vds  1 / 2Vds2 ]
L AL
B
12
I
(b) Vdsat  Vds @ d |Vgs  0 Vdsat  V g  Vt
Vds
(c) It suggests a large W dmax . Vox  Qn / C ox

dVc dV
6.12 (a) I d  Qn  n W ( x)  (V g  Vt  Vc )C ox  n c W ( x)
dx dx
L Vds

  I d / W ( x)dx   (V g  Vt  Vc )  n C ox dVc
0 0

 I d  ln[(W0  L) / W0 ]   n C ox [(V g  Vt )Vds  1 / 2Vds2 ]

 n C ox
 Id  [(V g  Vt )Vds  1 / 2Vds2 ]
ln(1  L / W0 )

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 I d
(b) Vdsat  Vds @ |V  0 Vdsat  V g  Vt
Vds gs
 n C ox (V g  Vt ) 2
 I dast  
ln(1  L / W0 ) 2

CMOS
6.13 (a) V fb,NMOS = -(E g /2) – (kT/q * ln(5e15/1e10)) = - 0.55 -0 .4 = -0.95V
V fb,PMOS = -0.55 + 0.4 = -0.15V
Not symmetrical

(b) V fb,NMOS = 0.55 - 0.4 = 0.15V

V fb,PMOS = 0.55 + 0.4 = 0.95V
Not symmetrical

(c) Since V ox and V s will be symmetrical, I would use a mid-gap gate material such
as tungsten.
So the workfuction will be 4.05 eV + E g,Si /2 = 4.6eV. However, processing
issues makes tungsten (or any metal gates for that matter) a challenge to
implement.

(d) In the same process, the NMOS and PMOS will have same oxide thickness. If
the substrate doping levels for n and p flavors are the same, then I would use P+
gates for PMOS devices and N+ gates for NMOS devices. In this way, the
flatband voltages will be symmetrical and the resulting |V t | small.

6.14 (a) PMOS, N-type substrate:

N
 n  kT ln d  0.38V
ni
Eg
Vfb   m   si    n  4.1  4.05  0.55  0.38  0.12V .
2

NMOS, N-type substrate:

N
 p  kT ln a  0.42V
ni
Eg
Vfb   m   si    p  4.1  4.05  0.55  0.42  0.92V
2

 ox F
(b) C ox   6.9  10 7
t ox cm 2

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 PMOS:
1
Vt  V fb  2 n  2 s qN d 2 n  0.12  0.76  0.10  0.98V
C ox
NMOS:
1
V fb  2 p  2 s qN d 2 p  0.92  0.84  0.24  0.16V
C ox

(c) The threshold voltage must be changed by

Qimpl
Vt    0.82V .
C ox
Hence,
C
Qimpl  5.7  10 7 .
cm 2

 s dVcs dx
6.15 I ds  WC oxe (V gs  mVcs  Vt )
dVcs
1 ε sat
dx
0
L
I ds dx  
0
Vds
WC oxe  s V gs  mVcs  Vt   I ds ε sat dVcs
Vds m
I ds L  I ds  WC oxe  s (V gs  Vt  Vds )Vds
 sat 2

m V 
I ds  WC oxe  s (V gs  Vt   L  ds 
Vds )Vds
2 ε sat 
W m  V  I ds (Long channel)
I ds  C oxe  s (V gs  Vt  V ds )V ds 1  ds   .
L 2  Lε sat  1  V ds ε sat L

6.16
NFET Operation Mode PFET Operation Mode
A Cut-off Linear
B Saturation Linear
C Linear Saturation
D Linear Cut-off

A: Vgs<Vth for NFET, therefore it is cut off. For PFET |Vgs| > |Vth| and
|Vds|<|Vdsat| (|Vds|~0V, |Vdsat| ~ 1.05V), so it operates in linear mode.

B: For NFET Vgs > Vth and Vds>Vdsat (Vds~1.75V, Vdsat ~ 0.3V), so it operates
in saturation mode. For PFET |Vgs| > |Vth| and |Vds|<|Vdsat| (|Vds|~0.25V, |Vdsat|
~ 0.6V), so it operates in linear mode.

The answers to C and D can be worked out through the same procedure.

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 6.17 (a)

Vo
{ NMOS cut-off
PMOS linear

A { NMOS saturated
PMOS linear

B
{ NMOS saturated
PMOS saturated

{ NMOS linear
PMOS saturated
C { NMOS linear
PMOS cut-off
D
0 VTn Vx (VDD+VTp) V
DD
Vi

(b) At the point B where V i =V x , the NMOS is just becoming saturated from the
linear region. Since NMOS is in the linear region
 V x  Vtn 2 
I dn  K N V x  Vtn V x  Vtn   
 2 

Since PMOS is saturated

I dp  P Vdd  V x  Vtp 
K 2

But I DN = I DP
 Vx  1  35
2

40V x  1   5  Vx  1
2 2
 
 2  2
 
40(V x - 1)2 = 40(4 - V x )2  V x = 2.45 V

Thus,
Point V i (V) V o (V)
A 1 5
B 2.45 3.45
C 2.45 1.45
D 4 0

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 Body Effect
6.18 For a P-channel MOSFET, we have
2 s qN d (2 B  Vbs )
Vt  V fb  2 B 
C ox
2 s qN d
V t  ( 2 B  Vbs  2 B )
C ox
(a) For 100 nm oxide, C ox = 3.4510-8 F/cm2.
If V bs = 5V, V t = -0.8V.
By iteration, using initial guess of  B = 0.3V, we obtain
N d = 8.91014 /cm3 and  B = 0.284V.

(b) If V sb is -2.5 V, V t = -0.497V.

V t = -1.5 - 0.497 = 2.0 V

Velocity-Saturation Effect
6.19 In all 3 cases, use the general equation I=WQ inv v drift .

Case A:
The NMOS is in the triode region.
On source side, Q inv =C ox (V g -V t ) = 138e-9(5-.7) = 593 nC/cm2.
So  drift = I/(WQ inv ) = 1.5e-3/(15e-4  593e-9) = 1.7 x 106 cm/sec.
On drain side, Q inv = C ox (V g -V t -V d ) = 138e-9(5-.7-.5) = 524 nC/cm2.
Thus,  dr = 1.5e-3/(15e-4  524e-9) = 1.9 x 106 cm/sec.

Case B:
The NMOS enters saturation region.
On source side,  dr = 3.75e-3/(15e-4593e-9) = 4.2 x 106 cm/sec.
On drain side, the electron velocity is saturated.
Thus,  dr =  sat = 8 x 106 cm/sec.

Case C:
Similar to case B.
On source side,  dr = 4e-3/(15e-4593e-9) = 4.5 x 106 cm/sec.
On drain side,  dr =  sat = 8 x 106 cm/sec.

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 6.20
T ox W L Vt Vg
V dsat  No change   
I dsat     

Reducing T ox means smaller V t => larger V dsat (1/(V g -V t ) + 1/(E sat L))-1 & larger
I dsat (Q inv  C ox ).
Reducing W has no effect on V dsat and decreases I dsat since I dsat = WQ inv v sat .
Reducing L reduces V dsat (as discussed in lecture) and increases I dsat . If you want to
consider very short-channel length devices (L => 0), then essentially I dsat is
independent of L.
Reducing V t => larger V dsat & larger I dsat .
Reducing V g => smaller V dsat & smaller I dsat .

 V   V 
6.21 I d   s C oxW V gs  Vt  m ds Vds  L  ds 
 2   ε sat 
 WC ox V gs  Vt  mVds Vsat

 WC ox V gs  Vt  mVds  s
ε sat
2

 V   
V gs  Vt  m ds Vds  V gs  Vt  mVds ε sat / 2 L  ds
V

 2   ε sat 
ε L
 V gs  Vt  mVds  sat  V gs  Vt  mVds 
Vds
2 2

V gsVds  VtVds  V gs  Vt  mVds ε sat L

Vds V gs  Vt  mε sat L   (V gs  Vt )ε sat L

1
(V g  Vt )ε sat L
 m 1 
Vds   
Vgs  Vt  mε sat L   (Vgs  Vt ) ε sat L 

  1  m
 m  C oxe  ns  V gs  Vt 
W
W
C oxe  ns V gs  Vt  Vds Vds   

L  2  L   Vds  2
6.22 I ds  
V
1  ds 1  1  1
 
ε sat L Vds2  ε sat L  Vds
1 m 1
 
Vdsat V gs  Vt ε sat L

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 6.23 (a) We know that
 
 
1
   2
   1
V V
Vdsat  ε c L 1  2 
g t

E c L  
 
 1

 4 
 c L = 0.1 V  Vdsat  0.1  1  2 
2
   1 = 0.54 V
 0.1  
 

 1

 4 
(b)  c L = 10 V  Vdsat
2
 10  1  2    1 = 1.83 V

 10  
 
(c) We know that
 C Z 2 10fF
I dsat  n0 ox Vdsat and Cox Z  .
2L L
 n0 10fF
7mA  0.54 2
2 L2
   n0 = 480 cm2 V-1 s-1

6.24 V dsat =  sat L(V g -V t ) / (V g - V t +  sat L)

What is  sat ? 2v sat / s =  sat .  s is given by the universal mobility curve.

At T ox =60A, (V g +V t +0.2)/6T ox =  eff = .9MV/cm.

From the curve,  s ~ 250 cm2V-1s-1.

This yields  sat ~ 2(8x106)/250 V/cm = 6.4x104V/cm. Plug this back into the
expression for V dsat to get L ~ 0.19um.

I dsat /W = Q inv v sat = C ox (V g -V t -V dsat )v sat

= (3.9 o /60e-8)  (2.5-.5-.75)  8106 = 575uA/um width.

Note: You will often find in literature that the saturation current is stated in units
of uA/um instead of amperes. Also, notice that the Q inv at V c =V dsat is not zero.
That is, I dsat is limited by velocity saturation instead of pinch-off.

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 6.25 (a)
V gs  Vt
1 2
mE sat L
2mv sat L 2  1.2  8  10 6 cm / s  1  10 5 cm
V gs  Vt  mE sat L    0.64V
 ns 300cm 2 / V  s
(b)
V gs  Vt  mE sat L

Vgs  Vt  ns Vgs  Vt  300cm 2 / Vs  0.2V

L    3.13  10 6 cm  31.3nm
mE sat 2mv sat 2  1.2  8  10 6 cm / s

Effective Channel Length

6.26 (a) For very small V ds ,
V L
Rchannel  ds 
I ds  s C oxW (V g  Vt )
In a short-channel device, S/D resistance can seriously degrade saturation
current. Note that series resistance is worse for higher currents because R channel
is the lowest under these bias conditions.

(b) Rtotal  Rs  Rd  Rchannel  Rsd  Rchannel

 Leff  Lgate  L
 Rsd     Rsd  ( )
  s C oxW (V g  Vt )   s C oxW (V g  Vt )

Think of R total as the y-value, L gate as the x-value, and ( s C ox W(V g -V t ))-1 as the
slope. This fits nicely into the standard equation of the line: y = mx + b. You
can choose devices with several gate lengths and measure the current from these
devices at discrete gate voltages. Remember, that you are assuming V ds is small
(<100mV) in these measurements.

From the current, you can plot R total versus L gate . One sample data line is taken
with the same V g at different gate lengths. For example, if you measure your
current at 5 different V g ’s, you will get 5 separate curves. Ideally, all the lines
will intersect at the same point on your plot. This intersection point occurs at
L gate = L and R total = R sd .
In practice, it is not always straightforward to make such a plot. For instance,
V t can be difficult to determine accurately. Also, there is a strong dependence
of mobility on gate voltage for thin-oxide MOSFETs. It’s a good idea to check
your data by taking measurements at several different V g instead of at 2 or 3
gate voltages.

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
 (c) I dsat  k(Vgs -I dsat Rs -Vt ) , where k is a constant of proportionality
I dsat ( 1  kRs )  k(Vgs -Vt )  I dsat 0 , notice here that k  I dsat0 /(V gs - Vt )
I dsat  I dsat 0 / ( 1  kRs )  I dsat 0 / ( 1  I dsat 0 Rs /(V gs -Vt ))

(d)  sat = (V gs +V t +0.2)/6T ox = 1.1 MV/cm.

 s ~225cm2V-1s-1 is picked out from the universal mobility plot.
 sat = 2v sat /( s ) = 7x104V/cm.
I dsat0 = (long channel I dsat ) / (1+ (V gs -V t )/( sat L))
= 1.6mA / (1 + (1.1/.7)) = 0.622mA.

Plug in 0.622mA into the expression derived in part c and get the following:
@ R s = 0ohms, I dsat = .62mA
@ R s = 100ohms, I dsat = .59mA
@ R s = 1000ohms, I dsat = .40mA

6.27 (a) Choose three transistors with same channel width, Z, and different channel
length, L 1 , L 2 ,and L 3 . Measure I dsat at saturation condition for the 3 transistors
to
get I d1 , I d2 , and I d3 . Solve the 3 equations to get C ox , and L eff .

(b)L = L- L eff when gate oxide thickness is 4.5nm. Z =10 m,  = 300 cm2/Vs.
Using approach of (a), L  0.1 m.

3.0
-1
2.5 Idsat = const(Ldrawn - L)
-1

2.0
Idsat

1.5

1.0
0.1 m : L
0.5

0.0
0 1 2 3 4 5
Channel Length(m)

(c) 2.59mA(L 1 - L eff ) = ZC ox (V gs -V t ), V t = 0.5V.

© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
© 2010 Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ. All rights reserved. This publication is protected by Copyright and written permission should be obtained from
the publisher prior to any prohibited reproduction, storage in a retrieval system, or transmission in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or likewise. For information regarding permission(s), write to: Rights and Permissions Department, Pearson Education, Inc., Upper Saddle River, NJ 07458.
Another random document with
no related content on Scribd:
ylleen ottanut; ryhdissä ja eleissä ilmeni sama varmuus kuin
kasvoissakin. Samaa soi äänikin, vaikka kyllä naisen sointisävyllä.

Hänen ensi silmäyksensä, pikainen ja tutkiva, tarkotti Margitia.

Mahdotonta arvata, mihin päätökseen tutkimus tuli. Sen jälkeen
ojensi hän Fabbelle kättä ja puhutteli häntä nimeltä. Kääntyessään
sitten Gudmund mestarin puoleen, paljasti hän päänsä, kumarsihe
kunnioittavasti hänelle ja sanoi:

— Mestari Gudmund Gudmundinpoika aseseppä! Isäni, Joulf

Slatte, olisi ollut teitä vastassa, jos olisi ollut kotona; mutta minä,
Dagny Joulfintytär, olen saanut käskyn lausua teille hänen
tervehdyksensä. Hän on pahoillaan, että teillä ja hänellä on
välillänne ratkaisematta jäänyt juttu, vaan ehkä vielä ehditte siitä
suullisesti sopia; hänen asiansa lievenee kumminkin varmaan siitä,
että hänen väkensä tarvitsee paljon aseita, ja että ne aseet, jotka
hän vei teiltä väkikaupoilla, muuten olisivat joutuneet petturin Bernt
von Mählen'in käsiin. Yömajanne on teille kuntoon-laadittuna
Skyttetorpin talossa; ja isäni, saatuaan kirjeen talon omistajalta,
ilmottaa että tämä mitä sydämmellisimmin ja pareilla
onnentoivotuksilla lausuu teitä tervetulleiksi majansa suojiin. Minua
on käsketty antamaan teille apua, mitä sattunette tarvitsemaan, ja
huomenaamulla esiytymään eteenne. Lopuksi täytyy minun mainita,
että näinä päivinä on Smoolannissa ilmaantunut levottomuutta, että
ulompana isäni valvottavissa olevaa aluetta maanteillä on
vaarallisempi liikkua kuin muuten, ja että te olette Joulf Slatten
vankeina niinkauvan kuin tätä tilaa kestää. Teillä on Skyttetorpissa
mies- ja naispalvelijoita varallenne hankittuina. Talo on tuolla
lehdikön takana. Jumalan haltuun!
 Hän heitti hyvästit ja heilahtihe polulle kankaan harjua ajelemaan.
Matkustajat pääsivät muutaman minuutin päästä Skyttetorpiin. — Me
ollaan Joulf Slatten vankeja — huomatkaa se, mestari! sanoi Fabbe.
— Niin, sitähän minä aavistin, huokaili vanhus. Mutta lohdullista ja
turvallista on tietää, että talonomistaja on tohtori Svante.

Margit oli, niin pitkälle kuin voi, silmin seurannut Dagny

Joulfintytärtä. Margit tunsi itsensä melkein loukatuksi. Dagnyn silmä
oli pikimmältään vilaissut häneen… siinä kaikki! Oliko Dagny kaunis?
Toisen kaunis, toisen ruma, kuinka kunkin aisti vaatii; mutta
kieltämättä hän viettelee silmän puoleensa. Minnäköinen hänellä oli
nenä? Sitä ei Margit ollut havainnut, vaikka siirolla silmin katseli
tyttöä kaiken aikaa. Hänen nenänsä lienee ollut sitä laatua, joka ei
tee melua kasvoissa. Mimmoiset silmät? Margit ei tiennyt, olivatko
ne ruskeat vai siniset, mutta hänestä ne näyttivät semmoisilta, että
äkäinen koira heti paikalla olisi niiden edessä nöyränä köyristynyt.
XIX.

KAPINA JÖNKÖPINGISSÄ.

— Mitä kummia?… Haloo! Vahti ulos!

Näin huusi sotamies, joka ohjesäännönmukaisesti kävi vartioiden

Jönköpingin linnan vallikehällä, milloin hän ei, yhtä
ohjesäännönmukaisesti, poikennut tyhjään vankityrmään. Huuto oli
karjahdus, joka kerrassaan ajoi unen vartiopäällikön ja noiden
kolmen muun vallisankarin silmistä. He karkasivat ylös vallille
jousipyssyt ja miekat käsissään ja näkivät aamunkoitteessa
aseellisen joukon samoovan kangasta eteenpäin. Mitä joukkoa tuo
olikaan? Eipä suotta surtavia! Näkyyhän siellä joukossa monta tuiki
tuttua naamaa. Jönköpingiläisiähän ne ovat ja etupäässä käy Aadam
Klase, vaikkei häntä ennen ole nähty näin ylellisissä asetamineissa.
Seppiähän ne ovat kaupungista. Ja siinä astelee tynnyrinvannehtija
sälleineen. Mutta tuommoinen liuta talonpoikia keihäineen,
kirveineen! Kai tässä sentään piru on irralla. Nostosilta ylös! — Ei se
olekaan tänä yönä ollut laskettuna. — Onko portti lukossa? — On,
mutta lukko on huono. — Jousipyssy vireille, vasama varalle! Tähtää
Aadam Klasea, mutta älä ammu ennenkuin minä annan merkin!
 Vartiopäällikkö juoksi vallipyssylle, joka lataamatta ulkoni portin
päältä. Hän karjaisi jyrisevällä äänellä:

Ystävät tai viholliset, kumpia lienettekään, tutut ja oudot, mitä te

tahdotte?

Aadam Klase vastaa hänkin jyryäänellä: Avaja portti!

— Vai vielä! ärjäisi vartiopäällikkö; onko kuninkaan portti sun

käskyvaltasi alla? Sano selvään, mitä tahdotte, sinä ja te muut, tai
lähtekää tiehenne täältä!

Jonni Torstinpoika, sepänsälli, levitti liehumaan lipun, jonka

valkopohjalla oli sinikirjaimissa luettavana sana „Sion“. Tämä oli
rynnäkön merkkinä uudestikastajain, pikkuparvelle, joka kulki
kapinajoukon etuväkenä. Aadam Klase, perässään muut, riensi
esiin, hyppäsi alas valliojaan, kiipesi ylös toiselta puolen ja nosti juuri
päätänsä ja rintaansa maapenkereen takaa, kun vasama singahti
hänen kaulansa läpi, ja mies kuolemaisillaan vierähti ojaan. Sinne
myös valkoinen lippu pysähtyi, kun sen kantaja vaipui polvilleen
kaatuneen ystävänsä viereen ja huudahti: Aadam, Aadam, Jumalan
pyhä marttiira! — Aadamin kuolemaan sammui se hurja toivo, että
seitsenkunta anabaptistia jumalallisen ihmeen kautta saisi aseman
haltuunsa.

Mutta eipä aikaakaan, kun jo muita kapinamiehiä ilmaantui

paikalle paljo, ja niiden tieltä sulut särkyi, esteet murtui. Gudmundin
ja muiden seppien pajoista saatiin, moukareita porttia jyskyttämään.
Se lentää särähti auki. Linnanpihalle ja vallille ja ylös linnantorniin
syöksähti tulvanaan pari satakuntaa käsityöläisiä ja talonpoikia.

*****
 Jönköpingin tori täyteen ahdettuna ihmisiä. Lähinnä raatihuoneen
portaita viisi kuusi haarniskoitua ratsumiestä, kypäreillään
sulkatöyhdöt tai muita merkkejä. Ne ovat vapaasukuisia
Länsigöötanmaalta, valtiohovimestarin Tuure Jönsinpojan ystäviä. Ja
heidän seurassaan on nuori herra Arvi Niilonpoika, joka
aamunkoitossa oli ratsain ajanut kaupunkiin niiden talonpoikain
etupäässä, jotka olivat linnaa rynnäköimässä.

Raatihuoneen seinäparvelle astuu samoin haarniskoitu mies,

läänitetty herra pormestari Niilo Arvinpoika, iso paperikääry kädessä.
Tuota tuttua, iloista, ovelaa naamaa tervehdittiin suosiohuudoilla.
Hän lausuu muutaman sanan ja lukee sitte selvällä äänellä. Mitä hän
luki, sen voipi uudestaan lukea sen ajan historiasta. Se oli kirje,
hänen oma kirjottamansa, mutta Smoolannin rahvaan nimessä.
Tämä valitti niitä raskaita veroja, joita ehtimiseen oli täytynyt
suorittaa kuninkaan voudeille sillä tekosyyllä että muka valtion velka
oli maksettava; mutta velka jäi kun jäikin maksamatta. Edelleen valitti
rahvas että väärää oppia oli maahan tuotu ja levitetty, pyhiä tapoja
oli lakkautettu, luostareita autioksi heitetty, kirkkoja ryöstetty, piispoja
ja esipappeja, joiden piti jumalanpalvelusta ylläpitää, maasta
karkotettu. Annapa tätä menoa kestää, pian kansa nääntyy nälkään
ja surkeuteen ja, mikä pahempi, joutuu pakanuuteen, kirouksen alle
ja kadotukseen. Ja kun ei muu ole näyttänyt tehoovan, on yhteinen
kansa Smoolannissa päättänyt tehdä samaa mitä Ruotsin kansa
ennenkin on tehnyt: vastata väkivaltaan väkivallalla. Gösta kuningas
on häijynilkeän Kristian kuninkaan vertainen ja kohdeltakoon häntä
samoin tuin tuotakin. Ja kehottipa siis Smoolannin talonpoikaiskansa
Jönköpingin oivia asukkaita, sekä Länsi- ja Itägöötanmaan aatelia ja
rahvasta yhtymään sen puolelle samaa asiaa ajamaan. Epäilemättä
ylämaidenkin kihlakunnat sen tekisivät, joten hyvällä toivolla voisi
odottaa sortovaltiaan karkotusta. Luettuaan kirjotuksensa loppuun
lisäsi pormestari, että kehotuskirjeet jo oli pantu menemään
molempiin Göötanmaihin, joissa aateli ja talollisväestö jo oli valmiina
kapinantekoon. Hän kiitti Jönköpingin hyvää porvaristoa siitä että se
oli kuultaviinsa ottanut sorrettujen maanmiestensä valitushuudot ja
sanoi varmaan uskovansa että päättäväisyys ja sopumieli toisi
turvallisen ja joutuisan voiton.

*****

Jönköpingissä kävikin kapinan-nosto helpommin kuin mitä Niilo

Arvinpoika itsekään oli arvannut. Hän oli odottanut Laurilta ja hänen
puolueeltaan vastarintaa sekä siltävaraa ryhtynyt toimiin sen
kukistamiseksi. Mutta Lauri maisteri olikin seisonut torilla kuulijain
joukossa ja näyttänyt sangen tyytyväiseltä. Ja kun pormestari
päivemmällä pyysi päästä keskusteluun hänen kanssaan, lausui hän
ei aikovansa nostaa sormeakaan Gösta kuninkaan hyväksi, joka
hänenkin mielestään oli sortovaltias ihan yhtä paha kuin Kristian
kuningas, ellei pahempi. Mutta hän, Lauri, ei myöskään tahtonut olla
missään tekemisissä vasta alkaneen kapinan kanssa, koska hän ei
aikonut vetää iestä yhdessä paavilaisten kanssa eikä istua niillä
lavitsoilla, joilla pilkkaajat istuvat.

Tämän lausui Lauri vilpittömässä mielessä, niinkuin hän

muutenkin harvoin povitaskuun piilotti todellista mieltänsä. Hän tiesi
tunnossaan että hän tahtoessaan kykeni pontevasti esiintymään,
sillä hänellä oli kaunopuheisuus sitä laatua, joka on omansa suureen
joukkoon tepsimään, ja kova ääni, joka saattoi puheen samalla
tuhansien kuultaviin, eikä hän voinut olla mielihyvällä näkemättä sitä
ihailevaa ihmetystä, jonka pitkä roteva vartalonsa, varma ryhtinsä ja
tavaton ruumiinvoimansa oli hänelle suurelta joukolta tuottanut.
Mutta Gösta kuningas ja tämän hallitustoimet alkoivat päivä päivältä
häntä yhä enemmin suututtaa. Laurin silmissä kuningas oli salainen
jumalankieltäjä ja materialisti, joka ryösti pyhältä kirkolta sen tavarat
ja oikeastaan tähän tarkotukseen käytti uskonpuhdistuksen liikettä.

Lauri Gudmundinpoika oli vuosien kuluessa suunnitellut itselleen

valmiiksi valtiollisen ja kirkollisen rakennelman, joka, vaikka hänen
mielestään lutherilainen, ainakin perusteeltaan, oli kokonaan
uskonpuhdistuksen johtajain aatteista eriävä. Tuota hän ei tehnyt
ainoastaan tyydyttääkseen mieltänsä, vaan hänen aikeensa oli
todella panna se toimeen. Minkä kerran oikeana pitää, onhan se
pelkäämättä ja omaa tai muiden mukavuutta katsomatta toteen
pantava, ja jos nyt siksi kävisi, että paavin ystävät ja Gösta
kuninkaan puoluelaiset keskenään sotisivat ja toisiaan raatelisivat,
pitäisihän erään kolmannen miehen sitä helpommin voida tuumansa
toteuttaa. Lauri ei suinkaan tahtonut, että kirkko mitään menettäisi
aineellisesta voimastaan. Päinvastoin tahtoi hän että sen hallussa
olisi kultaa ja tavaraa enemmän kuin kaikilla kuninkailla,
aatelismiehillä ja kaupungeilla yhteensä. Sellaiseksi kuin
Gregoriukset ja Innocentiukset olivat käsittäneet roomalais-katolista
kirkkoa, valta-asemaan nähden, sellaista kirkkoa hänkin tahtoi,
vaikka enemmän kansanvaltaiseen suuntaan kallistuvaa. Kirkko oli
Laurin mielestä itse pyhä kristikunta, jäsenneltynä kansaksi ja
papistoksi: papiston tehtävänä olisi asiain hoito ja kansan opetus,
kansan tulisi noudattaa papiston johtoa, mutta valveillaan ja
tarkistellen, voidakseen — sillä siihen sillä pitäisi oleman oikeus —
moittia paimenten elämää ja osottaa julki kelvottomat. Yleisen kirkon
pitäisi oleman eri kansankirkoista yhdistynyt ruumis ja jokaisella
kansankirkolla pitäisi hallitsijanaan oleman, ei kuningas tai ruhtinas,
vaan ylimmäinen pappi, jonka palvelijana kuninkaan tulisi olla
kaikissa uskonnollisissa ja siveydellisissä asioissa, ja koska nämä
usein likeltä liittyvät valtiollisiin asioihin, jopa usein niin läheltä, että
ovat niistä erottamattomat, niin älköön kuningas, mitä valtio-
oloihinkaan tulee, mitään päätöstä toimeen panko, neuvoston ja
valtiosäätyjen sitä ennen siihen suostumatta; ja neuvostoon
kuulukoon papiston paraimmat, säätyjen kokouksiin lähettäköön
kristillinen kansa edustajiansa. Opin tulisi olla lutherilaisella pohjalla
pienimpiin eriseikkoihin asti mitä tarkimmin kaavailtu ja säännöstelty
dogmatiikka, ankara uskonopinohjelma, josta jokainen poikkeus olisi
samalla rangaistava harhaoppina ja isänmaan petoksena. Gösta
kuningas mahtoi jättää kirkon omaisuuden rauhaan ja sen sijaan
kruunun haltuun korjata aateliston maatilukset. Aateli oli menettänyt
olemisensa oikeuden. Tämä oikeus perustui ratsupalvelukseen,
mutta tämän suorittamisessa oli sekä herra Tuure Jönsinpoika Roos
että aatelisto yleensä velvollisuutensa rikkonut. Jos ratsuväkeä
tarvitaan, ei olisi ensinkään vaikea saada jalkeille semmoista, jopa
kurinollistakin, joka saaden palkkansa kruunulta aina olisi valmiina
kruunua palvelemaan. Mutta Ruotsin sotavoima on aina ollut
talonpoikain tarmossa ja käsissä, ja jos talonpoikainen jalkaväki
joskus väistyy hevosten ja peitsien edestä, todistaa se vain
jalkaväeltä vielä puuttuvan tarpeellista hajautumista. Miksei Ruotsin
talonpoikaisjoukot kelpaisi siinä kuin sveitsiläisetkin, jotka kaasivat
Euroopan uljaimmat ritariparvikunnat?

Semmoisia tuumia Lauri maisteri itsekseen hauteli, ja hän toivoi

päivän tuloa jolloin ne julistettaisiin kaikelle kansalle sillä
hengenvoimalla, jota hän oli näyttänyt oppi-istuimilla ja
saarnastuoleissa, ja sillä ruumiinvoimalla, jolla hänen kaltaisensa
koura sotanuijaa heiluttaa. Lauria miellytti jollain myötätunnon
viehäkkeellä se mellastusraivo, jonka valtoihin hänen ystävänsä
Drysius toisinaan joutui. Haluttipa häntäkin huimia ympärilleen ja
murskata eteensä sattuvia esteitä, eipä sentään pöytiä ja lavitsoita,
olutsarkkoja ja akkunoita, vaan muita, hänen arvonsa mukaisempia
esineitä. Hän iloitsi ajatellessaan, että hän jonakin päivänä, puettuna
vankimpiin varusteihin, mitä vanhoissa Gudmundinpojan pajoissa oli
taottu, karkaisi paavilaisten tai kustavilaisten vihollisjoukkojen
kimppuun, perässään talonpoikia, joiden parvivaajat kahden sylen
pituisilla keihäillään, jommoisia hän oli Sveitsissä nähnyt, kaataisivat
kaikki allensa.

Hänen ei tarvinnut käydä jouten tuota päivää odotellessaan.

Hänellä oli kädet täynnä tehtäviä. Enimmin kuitenkin häntä
huolestutti ja ajattelutti Gudmund mestarin käännytys. Hän oli kovin
pahoillaan ukon itsepäisyydestä. Häntä vaivasi se ajatus, että hän,
joka tahtoi käännyttää koko maailman, ei vielä ollut saanut omaa
isäänsä kääntymykseen. Pitäisihän ensin lakaista oman
kynnyksensä alusta puhtaaksi, ennenkuin lähtee muiden laattioita
luutimaan. Hän kirjotteli nyt paraikaa erästä uskontunnustusta,
Confessio Innecopensis, jossa oli viisikymmentä eri pykälää, ja hän
oli vahvasti päättänyt, ottakoon jos kuinka kovalle, pakottaa
Gudmund mestarin koulunsa penkille istumaan, siellä kuulemaan,
perästä hokemaan, kertomaan ja tunnustamaan näitä. Läksyjen luku
oli alettava heti mestarin palattua Veksjöstä, ja Lauri sanoi sen
takaavansa, ettei isä ja sisar saisi siellä monta aikaa viipyä, eikä
mitään tuhrustuksia saataisi sinne tuomiokirkkoon hommata.

*****

Ensi päivinä siitä kun Jönköpingissä kapina syntyi, näytti

pormestari huolettomalta ja voiton toivossa iloitsevalta. Tuli kirje
hänen Arvi pojaltaan, että tälle oli onnistunut eräs kapinallisten
virittämä juoni: Gösta kuninkaan sisaren, Hoyan kreivinnan, joka oli
paluumatkalla Lauenburgista Tukholmaan, oli hän siepannut
vangiksi seurueineen sekä kuninkaan sihteerin Wolf Gylerin.
Vartioväen saatteissa oli tuo nyt matkalla Tuure Jönsinpojan taloon
Lindholmiin. Olipa siis saatu arvokas panttivanki, jos vasta sellaista
tarvittaisiin, vaikkei se ensinkään luultavalta näyttänyt. Kirje kertoi
edelleen, että talonpojat tahtoivat surmata tuon vihatun vallasnaisen
ja että Arvi hädin tuskin sai hänet heidän raivoltaan suojatuksi. Hän
oli kaikittain koettanut ritarillisesti kohdella ylhäistä vankiansa, oli
koettanut häntä rauhottaa, vieläpä huvitellakin, ja hän tunsi
mielestään siinä joinkin määrin onnistuneensakin. Erottaissa oli
kreivinna kiittänyt ja vakuuttanut hänelle suosiollisuuttansa.

Kahdentenatoista päivänä kapinan alusta lukien tuli Arvi itse

Jönköpingiin. Hän toi hämmästyttäviä ja masentavia tietoja. Hänen
olisi pitänyt tulla parintuhannen talonpojan etupäässä, samotakseen,
herra Tuure Jönsinpojan sotatuuman mukaan, näiden kanssa
Itägöötanmaahan kapinan lieskaa laajemmalle lietsomaan. Miehiä
olikin jo lähtenyt liikkeelle Tvetan, Vistan, Östbon, Sunnerbon,
Vestbon, Vestran sekä pohjois- ja etelä-Vedbon kihlakunnista
yhtyäkseen sovitulla paikalla; mutta useimmat olivat palanneet
puolitiestä ja hajonneet kotipuolilleen. Syynä tähän käänteeseen oli
Slatte — Slatte, josta herra Tuure Jönsinpoika vakuutti, että hän oli
saatu kapinan puolelle ja että hän tulisi kaikella voimallaan sitä
tukemaan! Slatte ja hänen alipäälliköltään oli nähty liikkuvan
kihlakunnissa, mukanaan vahvasti asestettuja metsänkävijäjoukkoja,
ja selvin sanoin oli hän ilmottanut aikovansa sammuttaa kapinan,
ellei se itsestään sammuisi. Taikauskoinen kunnioitus tai kammo
Slattea kohtaan ja järjettömät luulot hänen mahtavuudestaan olivat
yleisesti juurtuneet Smoolannin rahvaan mieliin.

Saamatta oli vain enää sanoma Länsigöötanmaalta. Siellä olivat

raatiherrat ja muut etevimmät aateliston miehet olleet koolla
Skarassa, silloin kun tuo Niilo Arvinpojan laatima kirje
smoolantilaisilta sinne saapui. He olivat heti vastanneet, että kirjeen
sisältö otettaisiin punnittavaksi Larvin nummella 20 p. huhtikuuta
pidettävässä kokouksessa, jonne saapuisi Länsigöötanmaan koko
aatelisto sekä kaupunkilaisia ja yhteistä kansaa sieltä. Kuinka
vastaus tulisi kuulumaan, siitä ei pormestari vähääkään ollut
epäilyksissään, kun miehet semmoiset kuin piispa Harald
Maunonpoika, valtioneuvokset ja läänitysmiehet Mauno
Bryntenpoika Liljehöök, Tuure Erkinpoika Bjelke, Tord Bonde ja
Aksel Posse, puhumattakaan herra Tuure Jönsinpojasta, olivat
hänelle varmaksi väittäneet että tie oli valmiiksi tasotettuna.
Länsigöötan vapaasukuiset, kaupungit ja talolliset vastaisivat
yksimielisesti myöntämällä.

Mutta jo kokouksen edellisenä päivänä toi pikalähetti pormestarille

lentokirjeen, jossa hän kummeksien näki allekirjotuksen: "Svante von
Reichenbach, harpunsoittaja". Siinä oli muun muassa luettavana:
"Minä tiedän, mitä Länsigöötan maakansa on vastaava: jyrkästi ei!"

— Kuinka se on mahdollista! huudahti pormestari kelmeten.

— Ehkä Svante tietääkin asiat tarkemmin, kuin korkeat

aatelisherrat, sanoi Arvi; onhan hän jo kuukausittain vaeltanut
Länsigöötan tiet ja polut ristin rastin, keskustellen talonpoikain
kanssa. Jos nyt käy kuten hän ennustaa, on hän itse enemmän kuin
kukaan muu ollut siihen syypäänä. Hän on Gösta kuninkaan miehiä
ja kiihottelee mieliä tämän eduksi. Olisinpa minä hänet kohdannut,
olisi mies, paraiten käyden, saanut lähteä Hoyan kreivinään
matkassa Lindholmiin. Mutta mitäs hän muuta kirjottaa?

— Sanoo lähettäneensä Gösta kuninkaalle supliikin, anoen siinä

armoa minulle, sinulle ja Jönköpingin asujaimille yhteisesti. Onko
minun lukeminen tätä hävyttömyydeksi vai… vai ansaitsemattomaksi
armeliaisuudeksi?

Eipä mennyt montakaan päivää, niin Svante tohtorin ennustus kävi

toteen, ja tiedon siitä todisti juuri se mies, jota herra Tuure
Jönsinpoika oli kuninkaaksi ehdottanut, herra Mauno Bryntenpoika
Liljehöök. Yötä päivää yhtäpäätä oli hän ratsastanut tuomaan
hirmusanomaa Jönköpingiin. Hän tiesi lisää että herra Tuure
Jönsinpoika ja Mauno piispa jo olivat matkalla Tanskaan, siellä
saadakseen turvaa.

— Entäs te itse? kysyi pormestari, seisoen salissaan pesävalkean

ääressä.

— Kohtaloni on teidän vallassanne, Niilo Arvinpoika. Minun teille

kirjottamani kirjeet todistavat osallisuuttani tässä asiassa, mutta ne
ovatkin ainoat todisteet. Parasta olisi sekä minulle että teille; jos
polttaisitte ne. Kas tässä teidän kirjeenne minulle; jätän ne takaisin
vastikkeen verosta. Syöttäkää ne samoille liekeille! Kun se on tehty,
ei ole minulla enää paon syytä. Vaadin herrainpäivät kutsuttaviksi ja
vetoan niiden päätökseen. Tehkää te samoin!

— Kiitos neuvosta, sanoi Niilo Arvinpoika kuivasti. En aio minä sitä

noudattaa. Ja pitäkää te nuo kirjeet! Olkoot kirjeet olemassa tai
olematta, rikollisuuteni — jos se sana sopii — on sittekin täydelleen
todistettu. Herra Tuure Jönsinpoika ja te olette siitä kyllä huolta
pitäneet. Olette lykänneet minut eteenne. Olette valheilla ja
olemattomia uskotellen viekotelleet minut asettumaan hurjan
hankkeen etupäähän. No niin. Aikeeni ei suinkaan ole purkaa
parjauksia teidän silmiinne ja syytää syy kokonaan teidän päällenne.
Minä olen mies itse puolestani ja vastaan teoistani.
 — Sanoin kohtaloni olevan teidän kädessänne. En voi teiltä vaatia
ystäväpalveluksia, muita kysyn kuitenkin toistamiseen, tahdotteko
polttaa kirjeeni ja pelastaa minut! Ette tekisi sitä turhaan.

— En arvatenkaan, vastasi Niilo Arvinpoika ivallisesti. Te olette

rehellisyydessä herra Tuure Jönsinpojan vertainen. Joka teihin
kahteen luottaa, se ei petteeseen joudu. Mutta tahdon kuulla
rukouksenne niinkuin semmoista sopinee kuulla.

Pormestari meni viereis-huoneeseen ja tuli hetkisen perästä,

kantaen kopallista papereita. Hän tyhjensi kopan takkavalkeaan.

— Teidän kirjotuksenne samoin kuin Niilo Olavinpojan [Vingen] ja

Tuure
Erkinpojan [Bjelken] ovat nyt hyvässä tallessa.

— Ikuinen kiitos!

— Ei kannata kiittää.

Niin, eipä todella kannattanutkaan. Pormestari polttikin vain

vanhoja raastuvan-asiakirjoja ja kirjeitä, jotka eivät rahtuakaan
koskeneet puheenalaista juttua. Mutta mainittujen herrain kirjeet
säilytti hän tarkassa tallessa ja lähetti ne Gösta kuninkaalle sekä
samassa kirjotuksen, jossa hän tunnusti itsensä täysin syylliseksi,
anoi armoa ja lupasi omasta sekä Jönköpingin raatimiesten ja
väestön puolesta uutta, vilpitöntä uskollisuutta. Vastaukseksi hän ja
he saivat kuninkaalta suosiollisuuden ja suojeluksen lupauksen.
Mutta Mauno Bryntenpoika sai kuten tiedetään, päällänsä sovittaa
syyllisyytensä ja yrityksensä valhettelemalla päästä syyttömäksi.
XX.

HARPUNSOITTAJAN VIIMEINEN RETKI.

Oli kaunis ilta lopulla huhtikuuta. Harpunsoittaja Svante vaelsi,

niinkuin alussa kertomustamme, tietä Laga-laakson läpi, mutta nyt
eteläänpäin. Hän oli viipynyt muutamia päiviä Talavidissa, jossa
tapasi Fabben, sattumalta tulleena, tai liekö tuo tahallaan tulonsa
siihen aikaan sovittanut. Fabbella oli hänelle paljo salaista kertomista
Gudmund mestarista ja Margitista. Pormestari Niilo Arvinpoika oli
käynyt terveisillä Svante tohtorin luona, sydämellisesti kiittänyt häntä
oivain palvelusten teosta ja saanut häneltä Arvia varten
matkasuunnitelman, sillä päätetty asia oli että Arvi oli lähtevä
pitemmälle ulkomaan matkalle. Gunnarin hoitajan ja opettajan, Sven
kirkkoherran seurassa oli tohtori viettänyt hauskan, rauhallisen
päivän, puhellen kaikkea muuta, paitsi valtioseikoista. He olivat
jutelleet klassillisista kirjailijoista ja niiden selittelijöistä, olivat kilvan
kiitäneet ihailemaan kauniita kohtia Rooman runouden alalla;
luostarin kirkkotarhassa, joka, vaikka Laurin toimesta
hautapatsaistaan paljaaksi riistettynä, kuitenkin suloisella
salavoimalla viehätti sydäntä, olivat he ääneti istuneet esiveli
Mathiaksen haudalla, jonka ystävät olivat keväänkukkasilla
somistaneet.

Heidän sieltä lähtiessään, sanoi tohtori: Jos, veli Sven, kohdakkoin

saanet kuulla, että neljäs jäsenemme "Suoraan sydämestä" seurasta
ja hänen tyttärensä eivät enää ole Veksjössä, niin ole aivan huoleti ja
luota minun sanoihini, että he ovat hyvässä turvassa, jossa saavat
kylläkseen levätä. Jos tahdot ilahuttaa heitä kirjeellä, niin jätä se
osotetta vailla Talavidin Birgitille. Kyllä se sitte saapuu määränsä
perille.

— Hyvä! Kylläpä Gudmund veli tosiaan lepopaikkaa kaipasikin.

Svante oli tavannut poikansa terveenä ja iloisena. Gunnar oli nyt

kahdentoista vuotinen, mutta näytti neljäätoista lähenevältä.
Vaaleanverevä, sorja, solakka, tiedonhaluinen poika. Hän mieli
seurata isäänsä matkalle joka oli edessä, ja hän pääsi mukaan sitä
kernaammin, koska harpunsoittaja itse halusi hänen seuraansa.

Mikä ihana päivä! Kuukausia oli kulunut Svantelta ankaran,

hellittämättömän, vaarallisen työn puuhissa teillä ja poluilla,
kirkkomäillä, taloissa ja tuvissa Länsigöötan ja Smoolannin
maakunnissa. Mutta niinpä olikin mitä sukkelimmin suunniteltu
kapinanjuoni saatu alkuunsa tapetuksi, juoni jota tuki moni
valtakunnan mahtavin aatelismies, jota piispain valta julki tai salaa
suosi, joka vetosi uskonnollisiin tapoihin ja kiihkoihin. Vaikka
harpunsoittaja omaksi ansiokseen tuskin luki muuta kuin hyvän
tahtonsa osaltaan toimia kapinan ehkäisemiseksi ja kiitti yksistään
Gösta kuninkaan urhoutta ja älyä asian hyvästä päätöksestä, oli hän
kuitenkin onnellinen tietäessään velvollisuutensa täyttäneensä. Hän
kulki reippaasti, pontevin askelin, ja saattoi, mitä ei ollut aikoihin
voinut, taaskin koko sydämellään antautua näköjen viehätyksille,
joita silmänsä kohtasi. Hänestä oli toisinaan, ikäänkuin koko sielunsa
olisi niihin sulanut: se kevätelämä, joka pyrki, ponnisti, nautti ja iloitsi
yläilmoissa, salossa, nurmella, oli ikäänkuin uhkuvinaan hänen
povensa pohjasta, ja entäs kun hänellä oli armas, kelpo Gunnarinsa
vieressään!

Gunnarilla oli paljo havaittavaa ja kyseltävää. Siinä lensi varis

oljenkorsia nokassa. Taisipa pesää laatia. Tuolta ylhäältä kuului
mäkätystä, ja samassa nuolen nopsana laskea sujahti jotain vinoon
vetiselle luhdalle. Mikä se oli? Taivaanvuohi, liukas lintu, jolle
ainoastaan nimeltään oli sukua se vilkas nelijalkainen,
takkukarvainen elukka, joka iloisena ja rajunakin hyppelee köyhän
mökin ympärillä kivikosta ruokaansa etsien — maa-vuohi. Vuohien
ääntä, mäkättäköön yläilmoissa tai määkyköön kivimäellä,
sointuisampi oli käen kukunta, joka juuri kuului kuusen latvasta.
Nurmella vilkkuu visertäviä keltapallosia: ne ovat keltavästäräkkejä.
Leivonen lennähtää ylös ruispellosta ja livertelee ihan matkamiesten
päiden kohdalla. Kuinka se iloinneekaan elämästä! Tätyruoho tuikkii
tummansinisillä silmillään nuoren nurmi-oraikon keskeltä, joka on
nähdä kuin viheriää utua. Lieneekö kukilla vaistoa olemisestaan?
Kaukaa ylhäältä torvien ääntä. Monisiipinen lumiaura viiltelee
valkoharmaiden utupilvien halki. Siellä tulee parvi muuttolintuja
Egyptin maalta — kurkia. Poika laskee niitä kaksiviidettä. "Vilu! vilu!"
kuuluu kirkuvan kukkivasta haavasta. Gunnar hiipii puun alle ja
näkee kirjavapilkkuisen pikkulinnun vääntelevän kaulaansa joka
suunnalle. Se on käenpiika, joka muistuttaa paljo vilua, nälkää ja
puutetta kärsittävän, muistuttaa meitä huojentamaan köyhyyden
kärsimyksiä, vaatettamaan kerjäläisiä, lohduttamaan murheellisia.
Tietäneekö lintu itse tätä sanovansa? Siinä kyllä, että me tiedämme
hänen sitä sanovan. Luonto lausuu templistään salaviisauden
sanoja, jotka hän jättää pappinsa, ihmisen selitettäviksi.
 Gunnar tuntee, ettei pidä alituisilla kysymyksillä isää vaivata. Hän
antaa hänen väliin olla itsekseen. Harpunsoittaja käy silloin uneksien
valveillaan; tuntee vajonneensa maailmansielun sisään tai
itsetajuisena hiukeena heiluvansa auringonvalon tuoksussa, joka
asuilee pilvien edustalla, joiden harsossa tuo suuri tähti nyt
verkalleen vaipuu näköpiirin taa. Tai hän oleskelee muistelmissaan.
Tänään niitä tulee virtanaan ja, ihme! ne tulevat järjestetyin sarjoin
puolimuistelon ja unheen salaperäisiltä seuduilta, olottomuuden
äärimailta. Ne tulevat juhlakulkueessa, useat säteilevä kirkkaus
kehänään, toiset verhottuina harsoon, joka ohenee ja haihtuu.
Nuoruuden muistot tulevat, poika-ijän muistot, ja mitä hän vähimmin
vartoikaan, saapuu muisto, hahmoltaan lapsi, joka osottaa kehtoa
äsken jättämäänsä, ja tuonnempana jotain, joka ei ole valoa eikä
pimeää, vaan on näköjään kuin sokean pilkun valaisematon, väritön,
eikä siltä tumma pinta.

Auringon laskiessa istuivat levähtämään isä ja poika kalliolle

maantien vierelle. Harpunsoittaja kiertää käsivartensa Gunnarin
kaulalle, poika panee kätensä isän vyötäisille. Molemmat katselevat
kauvas eteensä sitä kulta- ja purppurakaistaa, josta metsä laskee
osan loistamaan näkyviin, tuolta missä tie katoo kuusikon
rinteeseen. Kultarinta-kerttu visertelee surumielistä virttään,
lehtokurpan omituisen miellyttävä ääni kajahtelee puiden väliin
kuulumattomiin. Mutta mitäs tuo on? Se soipi syvää säveltä,
kajahtelee kaukaa kuin hopeakellon helinä henkimaailman
kupukaarrelmista. Se virtaa hiljaa helisten lännen auterista, vilkkaista
valonväreistä joita niissä kimaltelee. Onko tuo kuulonharhaa vai
tapahtuuko, mitä satu kertoilee, että aurinko joskus laskiessaan
soinnahtelee, että sen viime säteet jousina juoksevat edestakaisin
näkymättömäin sädekielten poikki, maan päivän ja yön rajaviivalla?
Harpunsoittaja sen kuulee; Gunnar kuulee myös, sillä toisen tunne-
vaistoilla on sointipohjansa toisen sielussa.

Harpunsoittaja näkee valonheijastusten elelevän poikansa

kasvoilla, sillä välin kuin tämän silmä etsii taruja iltaruskosta. Ilmiö
ihana nähdä, mutta ihanuuteen sekaantuu murhemieltä. Tämä,
kuten kaikki hänen syvällisemmät tunteensa, elävämmät hengen
näkönsä, sääntyy säveliksi, huokuu virtenä povesta:

Oi luonto, kärsivällisyytes on, kuin aalto, josta luot sa,

pohjaton. Mut eikö kätes vihdoin väsy vain mukailemaan tääll'
ajan saarella, mit' ihaillen näit aatteen maailmassa, kun kuolla
täytyy luomais kauneimpain? Mitenkä kätes empimättä vois
kuvuille kukkain, lapsen kasvoille valella taivaan hohtoa, kun
se pois, nopeemmin illan ruskoa, hälvenee? Nuo hennot
kaunistit sa enkeliks' — vaan tuoni vei ne, äiti, saalihiks'! Oi
näitkö alla kuolon seppeleen otsalla kuihtuneella säilyneen,
miehen tai naisen, loistos armaan? Ei! Nuo taivaan taimet
tuonen halla vei. Luot taimen taimen viereen yhtenään, ne
kuihtuu ehtimättä hedelmään. Sä kudot; yhä pärköö
kankahas, vaan juoksemast' ei taukoo sukkulas. Kas, ettei
aikaa mieles muuttunut ja julmaan, turhaan leikkiin suuttunut,
et toivotonna luomisistas' laannut — ja kuolon tyhjyys vaan
ois vallan saanut!

Pian tulevat ne vaaralliset vuodet. Ylevin ja suloisin ihmiskauneus

— se jonka vienoissa suonikudelmissa veri soluu puhtaana kuin
taivaan mesi, levitellen lämpöä, joka ei ole eläimellisen himon
hehkua — se on riutuva pois. Ja sen mukana riutuu sydämen
itseään tajuamaton viaton puhtaus. Ne ovat kuihtuvia kevätkukkia.
Missä hahmossa on naisenlempi ensinnä kohtaava Gunnaria? Siitä
paljo riippuu. Harpunsoittaja muisteli iltaa, jolloin hän, tähtien
säkenöivä valo korkealla yllänsä, kanniskeli poikasta käsivarrellaan,
ja hän muisti miten laulu silloin itsestään valahti hänen huulilleen:

Kohtalo yökuilustaan monen lähteen luopi': murheen karvas

lähde vaan terveyttä tuopi. Siitä siekin, poloinen, juomaan
joudut — tiedän sen. Herra, synnin soista varjele pojoista!

He alkoivat astella eteenpäin. Oli vain puolen tunnin matka jätettä

majapaikkaan. Kuu, joka auringon laskiessa nosti tuhankarvaisen
muotonsa kukkulain takaa idässä, kumotti jo valjusti yli seutujen.
Kuusen latvasta vähän matkaa korven sisältä viritti laulurastas
virttänsä, siksi sulavaa että täytyi seisahtua kuuntelemaan. — Voiko
kukaan noin laulaa, ellei hänellä ole sielu — sielu, jota Jumala
rakastaa? — Minä uskon, poikani, että sillä on sielu ja Jumala
rakastaa sitä. — Kuolematon sielu? — Kaikki sielut ovat
kuolemattomat; kaikki, mikä on, on katoamatonta. Kuolema on
muutos, muotojen hajotus, ei olinosien häviö, joista muodot
syntyivät. Elementit ovat sieluja.

He jatkoivat kulkuaan. Takaa kuului hevosten nelistystä. Illan valot

olivat himmenneet tai harmahtivat hopealle. Esineiden ulkohaamu ei
enää näyttänyt pyöreältä, vaan ne seisoivat varjokuvan kaltaisina,
milloin reunat revittyinä teräviin särmiin, milloin hiljakseen
himmenevin viivoin, ikäänkuin varjonäytelmässä. Tie häämötti
paikoin viluisessa valossa, josta se äkkiä hukkui ammottavaan
pimeään kuiluun. Kavionkapse läheni lähenemistään; Gunnar
kääntyi taaksensa ja nähdessään kuun kuultavan mustan
monikärkisen metsänreunan kohdalta, oli tämä hänestä
livahtavinaan likemmä ja kuiskivinaan hänelle jotain, saamatta sitä
sentään kuuluviin.
 Yötuuli viuhui heikosti metsässä, sen huokaus kuului kuin
tuskaisen valittavalta. Hevosjuoksu läheni. — Isä, mitähän nuo
ratsumiehet lienevät, jotka perässämme ajavat? — Markkinaväkeä,
jotka tapansa mukaan kulkevat useampia yhdessä, tai ehkä
muutamia Slatten miehiä kiertoajollansa.

Usmasta, joka sankkana uhui rämeestä, kurottelihe pojan mielestä

ruumiskääreliinoja, tyhjin hihoin varotellen tai uhaten. Nyt ilmestyivät
etummaiset ratsumiehet tienpolvessa heti heidän takanaan. Toisia
tuli jälestä. Kuutamo välähteli asepuvuille, miekantupille,
keihäänkärjille. Satulat ja aseet kalahtelivat. Harpunsoittaja, pitäen
poikaa kädestä, pysähtyi nähdäkseen ratsumiesten ohiajoa.

Jalkamiesten kohdalla pidätti ensimmäinen miehistä, nykäisemällä

suitsesta hevostaan ja käännähtihe satulassa: Totta jumaliste! Herra
Tuure Jönsinpoika, tässä se mies on!

— Kuka? kysyi toinen ääni.

— Se jonka soisitte syvimpään helvettiin. Harpunsoittaja… Ettekö

häntä tunne?

— No taivahan isä! ärjähti roteva, rautapukuinen miehen olio

harvinaisen korkean hevosen selästä. Se on hän. Sainhan nyt
kumminkin vähäisen virvotusta matkallani.

Herra Tuure Jönsinpoika ajoi ihan Svanteen kiinni, kallistihe

satulasta alaspäin ja lausui melkein kuiskien: Tässä olen nyt —
maankarkulaisena sinun toimistasi ja oman sääliväisyyteni tähden,
sillä montakin kertaa on henkesi ollut minun käsissäni. Etkö luule,
että tiedän kuka olet? Etkö luule, että tiedän mitä tahdot? Hiljakseen
hiivit kansan suosioon ja leveältä, vankalta pohjalta pyrit halutun