Power Electronics 1st Edition Hart

Solutions Manual
Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/power-electronics-1st-edition-hart-solutions-manual/
 CHAPTER 7 SOLUTIONS

4/03/10
7-1)
 D  N2  0.4  1 
a ) Vo = Vs   = 36    = 12 V .
 1 − D  N1  0.6  2 
Vo2 122
b) I Lm = = = 1.67 A.
Vs DR 36(0.4)(6)
Vs D 36(0.4)
iLm = = = 1.44 A.
Lm f 100(10) −6 (100, 000)
iLm
I Lm ,max = I Lm + = 2.39 A.
2
i
I Lm ,min = I Lm − Lm = 0.947 A.
2
VD 12(0.4)
c) Vo = o = = 0.16 V .
RCf 6(50)(10) −6 (100, 000)
Vo 0.16
= = 1.33%
Vo 12

7-2)
 D  N2  0.6  1 
a ) Vo = Vs   = 4.5    = 16.9 V .
 1 − D  N1  0.4  0.4 
Vo2 (16.9) 2
b) I Lm = = = 7.03 A.
Vs DR 4.5(0.6)(6)
Vs D 4.5(0.6)
iLm = = = 1.08 A.
Lm f 10(10) −6 (250, 000)
iLm
I Lm,max = I Lm + = 7.57 A.
2
i
I Lm,min = I Lm − Lm = 6.49 A.
2
D (0.6)
c) Vo = = = 1.6%
RCf 15(10)(10) −6 (250, 000)
7-3)
 D  N2 N 2 Vo  1 − D  3  1 − .32 
a) Vo = Vs    =  =   = 0.145
 1 − D  N1 N1 Vs  D  44  .32 
N
or 1 = 6.90
N2
Vo2 32
b) I Lm = = = 0.640 A.
Vs DR 44(0.32)(1)
iLm = 0.4 I Lm = 0.4(0.640) = 0.256 A.
Vs D 44(0.32)
Lm = = = 184  H .
iLm f (0.256)(300, 000)

7-4) Example design

Vs = 24 V . Po = 40 W . Vo = 40 V .
N 2 Vo  1 − D 
=  
N1 Vs  D 
Let D = 0.4 (arbitrary )
then
N 2 40  1 − 0.4  N1
=   = 2.5, or = 0.4
N1 24  0.4  N2
Vo  N2  40
I Lm =  = (2.5) = 4.17 A
(1 − D) R  N1  (1 − 0.4)40
Vo2 402
where R = = = 40 
P 40
Let iLm = 40% of I Lm = 0.4(4.16) = 1.67 A
Let f = 100 kHz
VD 24(0.4)
Lm = s = = 57.6  H
iLm f 1.67(100, 000)
D 0.4
C= = = 20  F
 Vo  40(.005)(100, 000)
R f
 Vo 
7-5) For continuous current
iLm
I Lm,min = I Lm −
2
2
V VD
I Lm,min =0= o − s
Vs DR 2 Lm f
Vo2 2 Lm f 52 (2)(500)(10−6 )40, 000
R= = = 11.7 
(Vs D) 2 [24(0.385)]2
R  11.7   continuous current
R  11.7   discontinuous current

7-6) Switch is closed for DT, current returns to zero at t = tx:

Vs DT
I Lm,max =
Lm
diLm −Vo  N1 
Switch open : =  
dt Lm  N 2 
−Vo  N1  −Vo  N1 
t
Vs DT
iLm (t ) =    d  + iLm ( DT ) =   (t − DT ) +
Lm  N 2  DT Lm  N 2  Lm
−Vo  N1  Vs DT
I LM (t = t x ) = 0 =   (t x − DT ) +
Lm  N 2  Lm
Vs DT  N 2 
tx =   + DT
Vo  N1 
7-7)
N 
a) Vo = Vs D  2  = 100(.35)(1) = 35 V .
 N1 
Vo 1− D 1 − .35
= = = 0.16%
Vo 8LxCf 2
8(70)(10) 33(10)−6 (150, 000)2
−6

Vo 35
b) I Lx = = = 1.75 A.
R 20
 N   D .35
iLx = Vs  2  − Vo  = [100(1) − 35] −6
= 2.17 A.
  N1   Lx f (70)(10) (150, 000)
2.17
I Lx ,max = 1.75 + = 2.83 A.
2
2.17
I Lx ,min = 1.75 − = 0.67 A.
2
V DT 100(.35)
c) iLm = s = 0.233 A.
Lm 1(10)−3150, 000
d ) isw = I1 + iLm = i pri
I sw,max = I Lx ,max (1/1) + I Lm,max = 2.83 + 0.233 = 3.06 A.

7-8)
N  1
a) Vo = Vs D  2  = 170(0.3)   = 5.1 V .
 N1   10 
Vo 1− D 1 − 0.3
= = = 0.175%
Vo 8LxCf 2
8(20)(10) 10(10)−6 (500, 000)2
−6

b)
The currents in the converter are shown below. The winding currents are for the windings
in the ideal transformer model, not the physical windings. The physical primary winding
current is the sum of winding #1 and Lm currents.
 Vs DT 170(0.3)
c) iLm = = = 0.3 A.
Lm 340(10) −6 500, 000
1 1
Peak energy in Lm : Wmax = Lm ( iLm ) = (340)(10) −6 (0.3) 2 = 15.3  J
2

2 2
W
P= = Wf = 15.3(10) −6 (500, 000) = 7.65 W .
T

7-9)
N   N  V 50
a ) Vo = Vs D  2   D  2  = o = = 0.625
 N1   N1  Vs 80
N
If 3 = 1, then D  0.5
N1
N 2 0.625 N
Let D = 0.3, then = = 2.08 or 1 = 0.48 (not unique)
N1 0.3 N2
Vo2 502 V 50
R= = = 10 ; I Lx = o = = 5 A.
P 250 R 10
V (1 − D) 50(1 − .3)
iLx = o = = 3.5 A.
Lf 100(10) −6100, 000
3.5
I Lx ,min = 5 − = 3.25 A.  0  continuous current
2
Vo 1− D 1 − 0.3
b) = = = 0.058%
Vo 8LxCf 2
8(100)(10) 150(10) −6 (100, 000) 2
−6

7-10)
N  1
a) Vo = Vs D  2  = 100(0.25)   = 5 V .
 N1  5
using Lx = 20  H ,
Vo 1− D 1 − 0.25
= = = 0.33%
Vo 8LxCf 2
8(20)(10) 10(10)−6 (375, 000)2
−6

b)
The currents in the converter are shown below. The winding currents are for the windings
in the ideal transformer model, not the physical windings. The physical primary winding
current is the sum of winding #1 and Lm currents.
 Vs DT 100(0.25)
c) iLm = = 0.20 A.
Lm 333(10) −6 375, 000
1 1
Lm ( iLm ) = (333)(10) −6 (0.2) 2 = 6.66  J
2
Peak energy in Lm : Wmax
2 2
W
P= = Wf = 6.66(10) −6 (375, 000) = 2.5 W .
T

7-11)
N   N  V D 125(0.3)
a ) Vo = Vs D  2    1  = s = = 0.75
 N1   N 2  Vo 50
V 50
b) I Lx = o = = 2 A.; I Lx ,min = (0.4)(2) = 0.8 A.; iLx = 2(2 − 0.8) = 2.4 A.
R 25
V (1 − D)T V (1 − D)T 50(1 − 0.3)
iLx = o  Lx = o = = 58.3  H .
Lx iLx 2.4(250, 000)
Vo 1− D 1− D 1 − 0.3
c) =  C= = −6
= 4.8  F .
Vo 8 Lx Cf 2  Vo  2 8(58.3)(10) (0.005)(250, 000) 2
8 Lx  f
 Vo 
7-12)
N1
Let = 1, then D  0.5
N3
Let D = 0.35, then
N1 Vs D (170)(.35)
= = = 1.2396
N2 Vo 48
N1
Rounding , let = 1.25
N2
Vo  N1   48 
Then D =  =  (1.25) = 0.353
Vs  N 2   170 
Let f = 200 kHz , and design for iLx = 40% of I Lx
Vo (1 − D) 48(1 − 0.353)
Lx = = = 124  H
0.4 I Lx f 0.4(3.125)200, 000
Po 150
where I Lx = I o = = = 3.125 A.
Vo 48
Alternatively, solving for the minimum Lx for continuous current ,
iLx Vo Vo (1 − D)
I Lx ,min = 0 = I Lx − = −
2 R 2 Lx f
(1 − D) R (1 − 0.353)(15.36)
Lx ,min = = = 24.9  H
2f 2(200, 000)
Vo2 482
where R = = = 15.36 
Po 150
Lx must be greater than 24.9  H with margin, (e.g ., 25% greater )
making Lx  31  H

Using Lx = 124  H ,
1− D 1 − 0.353
C = = 1.63  F
 Vo  2 8(124)(10) −6 (0.01)(200, 000) 2
8 Lx  f
 Vo 
7-13)
150  Vs  175 V .
Vo = 30 V .
20  Po  50 W  0.667  I o  1.667 A.
Example design :
N
Let 1 = 1, then D  0.5
N3
Let D = 0.3 for Vs = 150 V .
N1 Vs D (150)(0.3)
Then = = = 1.5
N2 Vo 30
Vo  N1   30 
For Vs = 175 V ., D =  =  (1.5) = 0.35
Vs  N 2   175 
 0.3  D  0.35,
which is an acceptable range of D. Other choices are possible.
Using the design criterion of iLx = 40% of I Lx ,
Vo (1 − D)
Lx =
0.4 I Lx f
The worst case is for the smallest D and the smallest I Lx .
Letting f = 250 kHz (arbitrary ),
30(1 − 0.3)
Lx = = 315  H
0.4(0.667)(250, 000)
1− D 1 − 0.3
C = −6
= 2.22  F
 Vo  2 8(315)(10) (0.002)(250, 000) 2
8 Lx  f
 Vo 

7-14)

The current in the physical primary winding is the sum of iL1 and iLm in the model. The physical
currents in windings 2 and 3 are the same as in the model.
7-15)
N 
a) Vo = 2Vs  s  D = 2(50)(0.5)(0.35) = 17.5 V .
N 
 p
V 17.5
b) I Lx = o = = 2.19 V .
R 8
V 17.5
iLx = o (0.5 − D)T = (0.5 − 0.35)150, 000 = 0.29 A.
Lx 60(10) −6
iLx 0.29
I Lx ,max = I Lx + = 2.19 + = 2.33 A.
2 2
i 0.29
I Lx ,min = I Lx − Lx = 2.19 − = 2.04 A.
2 2
Vo 1 − 2D 1 − 2(0.35)
c) = = = 0.018%
Vo 32 Lx Cf 2
32(60)(10) −6 39(10) −6 (150, 000) 2
7-16)
7-17)
diLm
Sw1 closed : vP1 = Vs = 50 = vLm = Lm
dt
diLm VLm 50
= = −3
= 25(10)3 A / s
dt Lm 2(10)
0.35
For DT = = 2.33  s  iLm = 25(10)3 2.33(10) −6 = 58.3 mA.
150, 000
Sw2 closed : vP 2 = −Vs , VP1 = −Vs
diLm
= −25(10)3 A / s
dt
diLm
Both switches open : VP1 = 0  =0
dt
7-18) The input voltage vx to the filter is Vs(Ns / Np) when either switch is on, and vx is zero when both
switches are off. (See Fig. 7-8.) The voltage across Lx is therefore
N 
vLx = Vs  s  0  t  DT
N
 p 
= −Vo DT  t  T / 2
 N  T   1 
VLx = Vs  s  DT − Vo  − DT    =0
  N p  2    T / 2 
N 
Vo = 2Vs  s  D
N 
 p
7-19)
 Vs   N s   24  1 
Vo =    =     = 17.1 V .
 2(1 − D)   N p   2(1 − 0.65)   2 
Vo2 17.12
I Lx = = = 1.22 A.
Vs R 24(10)
N 
VSw,max = 2Vs  p  = 2(24)(2) = 96 V .
 Ns 
7-20)
 Vs   N s  V N p / N s 50
Vo =     o = =
 2(1 − D)   N p
 Vs 2(1 − D) 30
Let D = 0.7 ( D  0.5)
N s  50 
=   (2)(1 − 0.7) = 1.0
N p  30 
Vo2 502 Vo2 502
R= = 62.5; I Lx = = = 1.33 A.
Po 40 Vs R 30(62.5)
7-21)
Ps = Po
Vs I Lx = Vo I o
 N   2(1 − D)T 
I x = I o = I Lx  p   
 Ns   T 
 N  
Vs I Lx = Vo  I Lx  p  2(1 − D ) 
  Nd  
 N  1 
Vo = Vs  S  
 N p   2(1 − D) 
 

7-22)

The simulation is run using a Transient Analysis with a restricted time of 3 to 3.02 ms,
representing two periods of steady-state operation. The steady-state output voltage has an average
value of approximately 30 V and peak-to-peak ripple of approximately 600 mV, ignoring the
negative spike. The average transformer primary and secondary currents are 912 mA and 83.5
mA, respectively. The output voltage is lower than the predicted value of 36 V because of the
nonideal switch and diode, mostly from the switch. The output voltage ripple is 2%, matching the
predicted value. The converter would operate much better with a switch that has a lower on
resistance.
30.5V
Output voltage
(3.0041m,30.295)

(3.0200m,30.057)

30.0V

(3.0141m,29.697)

29.5V
3.000ms 3.004ms 3.008ms 3.012ms 3.016ms 3.020ms
V(Output) AVG(V(Output))
Time

4.0A

Primary current

2.0A (3.0200m,912.072m)

0A
I(TX1:1) AVG(I(TX1:1))
200mA

0A
(3.0200m,83.489m)
Secondary current

SEL>>
-200mA
3.000ms 3.005ms 3.010ms 3.015ms 3.020ms
I(TX1:3) AVG(I(TX1:3))
Time
7-23)

Using a nonideal switch and diode produces lower values for the currents. For iLx, the maximum,
minimum, and average values in PSpice are 1.446 A, 0.900 A, and 1.17 A, compared to 1.56 A,
1.01 A, and 1.28 A, respectively. However, the peak-to-peak variation in iLx in PSpice matches
that of the ideal circuit (0.55 A).

2.0A
(3.6286m,900.720m)
(3.6114m,1.4463)
SEL>>
0A
I(Lx)
2.0A

0A (3.6114m,1.5068)
(3.6287m,603.330m)
-2.0A
I(L1)
2.0A

0A (3.6114m,1.4463)
(3.6287m,903.647m)

-2.0A
-I(L2)
1.0A

0A (3.6115m,539.288m)

-1.0A
3.60ms 3.61ms 3.62ms 3.63ms 3.64ms 3.65ms 3.66ms
I(L3)
Time
7-24)
Design for θco= -210° and a gain of 20 dB for a cross over frequency of 12 kHz.
From Eq. 7 − 85, K = 3.73 : co = 2 12000 = 75400 radis
co75400
z = = = 20200 rad / s
K 3.73
R
For gain = 20 dB, 2 = 10
R1
Let R1 = 1 k , R2 = 10 k 
1 1
C1 = = 4.95 nF ; C2 = = 355 pF
R2z  p R2
7-25)
 comp = 45 − (−105) = 150
   150 
K = tan  comp  = tan   = 3.73
 2   2 
Gain = 15 dB + 9.5 dB = 24.5 dB
G = 1024.5/20 = 16.8
R2
= 16.8
R1
Let R1 = 1 k  and R2 = 16.8 k 
K 3.73
C1 = = = 7.07 nF
2 f co R2 2 (5000)(16,800)
1 1
C2 = = = 508 pF
K 2 f co R2 3.73(2 5000)(16,800)

7-26)

Using Vs = 6 V as in Example 7-8, the frequency response of the open-loop system shows that
the crossover frequency is approximately 16.8 kHz. The phase angle at the crossover frequency is
17°, which is much less than the desired value of at least 45°. Therefore, the system does not have
the desired degree of stability.
 120

Phase

80

Magnitude (dB)
40

(16.814K,16.866)

(16.814K,48.439m)
0

-40
10Hz 100Hz 1.0KHz 10KHz 100KHz
DB(V(error)) P(V(error))
Frequency

7-27)

a) A frequency response of the circuit yields Vo ≈ -2.5 dB and θ ≈ 103° at 10 kHz.

 40
Magnitude

Phase (10.000K,-2.5181)
-0

-40

-80 (10.000K,-102.646)

-120
1.0Hz 10Hz 100Hz 1.0KHz 10KHz 100KHz
DB(V(Output)) P(V(Output))
Frequency

b) With Vp = 3, the gain of the PWM function is 20log10(1/3) = -9.54 dB. The required
gain of the compensated error amplifier is then 2.5 + 9.54 = 12.06 dB, corresponding to a
gain magnitude of 4.0. The phase angle of the compensated error amplifier at the
crossover frequency to give a phase margin of 45° is

comp = 45 − (−103) = 148

From 7-75, 7-85, 7-86, and 7-87,

 Let R1 =1kΩ, then R 2 = 4 kΩ.

  comp   148 
K = tan   = tan   = 3.49
 2   2 
K 3.49
C1 = = = 13.8 nF
2 f co R2 2 (10,000)(4000)

1 1
C2 = = = 1.14 nF
K 2 f co R2 (3.49)2 (10,000)(4000)

c) Referring to Example 7-9, the PSpice simulation results are shown indicating a stable
control system. The switching frequency was not specified, and 50 kHz was used here.
Use initial conditions for the capacitor voltage at 8 V and the inductor current at 2 A.

10

Output voltage

Inductor current

step change

0
0s 0.5ms 1.0ms 1.5ms 2.0ms 2.5ms 3.0ms
V(OUTPUT) I(L1)
Time
7-28)

a) The gain at 8 kHz is approximately -2.44 dB, and the phase angle is -100°.

40
Magnitude

(8.0358K,-2.4358)
Phase
-0

-40

-80 (8.0358K,-100.156)

-120
1.0Hz 10Hz 100Hz 1.0KHz 10KHz 100KHz
DB(V(Output)) P(V(Output))
Frequency

b) This design is for fco = 8 kHz. With Vp = 3, the gain of the PWM function is 20log10(1/3) = -
9.54 dB. The required gain of the compensated error amplifier is then 2.44 + 9.54 = 11.98 dB,
corresponding to a gain magnitude of 3.97. The phase angle of the compensated error amplifier at
the crossover frequency to give a phase margin of 45° is

comp = 45 − (−100) = 145

From 7-75, 7-85, 7-86, and 7-87,

 Let R1 =1kΩ, then R 2 = 3.97 kΩ.

  comp   145 
K = tan   = tan   = 3.17
 2   2 
K 3.17
C1 = = = 15.9 nF
2 f co R2 2 (8000)(3970)

1 1
C2 = = = 1.58 nF
K 2 f co R2 (3.17)2 (8000)(3970)

c) Referring to Example 7-9, the PSpice simulation results are shown indicating a stable
control system. The switching frequency was not specified, and 50 kHz was used here.
Use initial conditions for the capacitor voltage at 8 V and the inductor current at 1.6 A.

10

Output voltage

Inductor current

step change

0
0s 0.5ms 1.0ms 1.5ms 2.0ms 2.5ms 3.0ms
I(L1) V(Output)
Time

If designing for fco = 10 kHz, the gain of the converter is -4.38 dB, and θco = -98°. R1 =
1k, R2 = 4.97k, C1 = 9.58 nF, and C2 = 1.07 nF.
7-29)
2
  + 90     195 + 90  
2

K =  tan  comp   =  tan    = 8.68

  4    4 
f co = 15 kHz  co = 2 f co = 94, 248 rad / s.
20 log10 (G ) = 15 dB
G = 1015/20 = 5.62
Using Eq. (7 - 112) and letting R1 = 1 k 
GR1
R2 = = 1.91 k 
K
K
C1 = = 16.4 nF
co R2
1
C2 = = 1.89 nF
co R2 K
K
C3 = = 31.3 nF
co R1
1
R3 = = 115 
co KC3
7-30)
 1  1
Ramp function gain = 20 log10   = 20 log10   = −9.54 dB
V  3
 p
Total gain = - 8 dB - 9.54 dB = -17.54 dB
17.54
G = 10 20
= 7.54
Using 45 for the phase margin,
 comp = 45 − (−140) = 185
2
  185 + 90  
K =  tan    = 6.61
  4 
co = 2 f co = 2 (15, 000) = 94, 248 rad / s
Let R1 = 1 k 
G R1
R2 = = 2.93 k 
K
K
C1 = = 9.31 nF
co R2
1
C2 = = 1.41 nF
co R2 K
K
C3 = = 27.3 nF
co R1
1
R3 = = 151 
co KC3

7-31)
 Using Vs = 20 V ,
gain at 10 kHz = −9.16 dB  co = −133
1
gain of pwm = 20 log10   = −9.54 dB
3
Total gain = − 9.16 − 9.54 = −18.7 dB
18.7
G = 10 20 = 8.61
 comp = 45 − (−133) = 178
Using equations 7 - 104 and 7 - 112,
K = 5.55
Let R1 = 1 k , R2 = 5.55 k 
C1 = 10.3 nF
C2 = 1.85 nF
C3 = 37.5 nF
R3 = 180 

100

Magnitude
(10.000K,-9.1569)
0 Phase

(10.000K,-133.095)
-100

-200
1.0Hz 10Hz 100Hz 1.0KHz 10KHz 100KHz
DB(V(Output)) P(V(Output))
Frequency
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Pasinkow
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Pasinkow

Author: Ivan Sergeevich Turgenev

Translator: Aatto Suppanen

Release date: September 19, 2023 [eBook #71680]

Language: Finnish

Original publication: Finland: Suomal. Kirjallisuuden Seura, 1890

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PASINKOW

***
PASINKOW

Kirj.

Ivan Turgenev

Suomensi

AATTO S.

Helsingissä, Suomal. Kirjallisuuden Seura, 1890.

I.

Pietarissa eräänä talvena alkoi karnevaali ja jo ensimmäisenä

päivänä minut kutsuttiin päivälliselle erään paraimman ystäväni luo.
Siihen aikaan, kuin me olimme koulukumppaneja, oli hän meidän
mielestämme arka ja kaino kuin nuori tyttö; mutta sittemmin hän
osoitti, että kainous oli kaikkein vähimmin hänen vastuksinansa. Nyt
hän jo on kuollut, kuten useimmat muutkin minun silloisista
kumppaneistani.

Paitsi minua olivat herra Konstantin Aleksandrovits Asanov ja eräs

siihen aikaan kuuluisa kirjailija luvanneet tulla. Se kuuluisa kirjailija
ensin odotutti itseään hyvin kauan ja viimein lähetti sanan, että hän
ei voinutkaan tulla, mutta hänen sijaansa tuli pieni vaaleaverinen
herra, tuollainen ainiaan valmis, kutsumaton vieras, jollaisia
Pietarissa on niin runsaasti.

Päivälliset kestivät sangen kauan, isäntä ei säästellyt viinejänsä ja

ne alkoivat kohta näyttää tavallista vaikutustansa. Kaikki, mitä
itsekullakin meistä oli mielessä — ja kelläpä ei olisi mitään? — tuli
vähitellen ilmi. Isännältä katosi kainouden vivahdus kasvoista ja koko
se umpimielisyys käytöksestä, joka muuten oli hänellä tapana.
Silmät paloivat rohkeasti ja röyhkeästi, ja halpamainen, melkeinpä
raaka hymy leikitteli hänen huulillansa. Valkoverinen herra nauroi
tuon tuostakin rumaa naurua ja välistä aina kuului hänen kurkustaan
omituista vinkumista. Mutta enimmän minä kummastelin kolmatta
pöytäkumppania.

Herra Asanov, jonka käytös muuten aina oli erittäin kohtelias ja

sievä, alkoi nyt äkisti pöyhkeillä ja heittelehtiä kuin huono
maalaisnäyttelijä, pyyhkieli lakkaamatta käsillään otsaansa ja
tukkaansa perin teeskentelevästi, kehui tuttavuuttansa ylhäisten
kanssa ja puhui alinomaa eräästä sedästä, joka muka oli hyvin
arvokas ja ylhäinen mies. Minä tuskin enää voin tuntea häntä. Hän
koetti pilkatakin meitä ja yleensä osoitti niin vähän kunnioitusta
seurakumppanejansa kohtaan kuin suinkin mahdollista.

Hänen hävytön käytöksensä saattoi minut viimein pahastumaan.

"Kuulkaas, hyvä herra", sanoin minä, "koska me nyt olemme niin

mitättömät teidän silmissänne, niin olisi varmaankin paras teidän
mennä ylhäisen setänne luo. Vai eikö hän ehkä ota teitä vastaan?"

Asanov ei vastannut, jatkoi vain teeskentelevää käytöstänsä.

"Ja mitä ihmisiä nämä ovat", sanoi hän, "eihän näillä ole tuttuja
yhdessäkään ylhäisessä perheessä eikä ainoatakaan tosi hienoa
naista tuttuna! Mutta katsokaas, minulla", riemuitsi hän, temmaten
rintataskustaan esiin suuren lompakon ja lyöden sitä kämmenellään,
"tässä on minulla koko tukku kirjeitä nuorelta tytöltä, jonka vertaa te
ette löydä koko maailmasta!"

Isäntä ja valkoverinen herra eivät pitäneet lukua Asanovin

kerskailemisesta. He pitivät toinen toistaan kiinni nutun napeista ja
kertoivat kumpikin omaa historiaansa, mutta kuulematta kumpikaan
toisensa puhetta.

"Se on turhaa kerskaamista, te ylhäisen sedän veljenpoika",

sanoin minä, siirtyen vähän lähemmäksi häntä. "Teillä ei suinkaan
ole kirjeitä minkäänlaisia, luulen minä."

"Vai niin, luuletteko? tekö?" vastasi hän ja katsoi minuun, ylpeästi

hymyillen. "No, mitä nämä sitte ovat?"

Hän avasi lompakkonsa ja näytti kymmenkuntaa kirjettä, joiden

kuorissa oli hänen nimensä.

"Tuon käsialan minä ihan varmaan tunnen", ajattelin minä heti.

Tätä kirjoittaessani tunnen häpeän punan nousevan kasvoilleni.

Itsetuntoni on pahassa ahdingossa. Kukapa voisikaan olla
tuntematta pahaa mieltä silloin, kuin hänen täytyy tunnustaa jokin
huono teko. Mutta sitä ei nyt enää käy auttaa… Kun aloin
kertomustani, tiesin jo edeltäpäin, että minun täytyy eräässä
kohdassa tuntea tätä häpeää. Niinpä rohkasen nyt mieleni ja teen
tunnustukseni.

Se teko tapahtui varsin yksinkertaisesti. Minä käytin hyväkseni

otollista hetkeä, jolloin Asanov puoli juovuksissa oli huolimattomasti
heittänyt kirjeet kädestänsä samppanjasta lainehtivalle pöytäliinalle
— olipa omakin pääni aika lailla pyörällä — ja luin hätäisesti yhden
niistä kirjeistä.

Sydämmeni oli pakahtua katkerasta tunteesta. Ah, minähän olin

itsekin rakastunut samaan nuoreen tyttöön, joka oli kirjoittanut nämä
kirjeet Asanoville, enkä minä nyt enää saattanut epäillä, että tyttö
rakasti häntä. Koko se ranskaksi kirjoitettu kirje huokui suurinta
hellyyttä ja rakkautta.

"Rakas Konstantin!" oli siinä alussa, ja loppu kuului: "Ole

varovainen, kuten tähän asti. Minä en koskaan tule kenenkään
toisen omaksi kuin teidän."

"Ikään kuin ukonnuolen huumaamana istuin minä hetkisen

liikahtamatta, mutta toinnuttuani hypähdin heti ylös tuoliltani ja
syöksyin ulos huoneesta, sanomatta sanaakaan jäähyväsiksi edes
isännällekään."

Neljännestunnin kuluttua olin jo kotona omassa huoneessani.

II.

Slotnitskin perhe oli ensimmäinen, jonka tuttavuuteen minä pääsin,

muutettuani Moskovasta Pietariin. Heitä oli viisi henkilöä: isä ja äiti,
poika ja kaksi tytärtä.

Isä oli jo harmaapää, mutta vielä voimakas mies, entinen upseeri,

ja nyt hänellä oli sangen tärkeä virka hallinnossa. Aamupäivät hän
istui virastossa, iltapuolella makasi pari tuntia ja sittemmin löi korttia
klubissa. Kotonaan hän oli harvoin. Hän puhui sangen vähän ja
senkin vastenmielisesti, katseli tukan alta puolittain
välinpitämättömästi ja puolittain tyytymättömästi! eikä lukenut mitään
muuta kuin matkakertomuksia ja maantiedettä. Milloin hän voi
pahoin, sulkeutui hän omaan huoneesensa ja maalaeli pikku tauluja
taikka ärsytteli vanhaa harmaata papukaijaa, jonka nimi oli Popka.

Hänen rouvansa oli kivulloinen, sairaan punakka nainen, silmät

mustat, syvälle painuneet ja terävä nenä. Päivät päästänsä istui hän
hiljaa sohvassa ja kirjaili sohvatyynyjä stramaljikankaasta. Mikäli
saattoi huomata, pelkäsi hän hyvin miestänsä, aivan kuin hän olisi
hautonut mielessään jotakin suurta pahaa, jonka hän itse oli tehnyt
hänelle.
 Vanhin tytär Varvara Nikolajevna, kahdeksantoista vuoden ikäinen,
valkoverinen, uhkea tyttö, iho kirkas ja silmät siniset, istui
lakkaamatta ikkunan edessä, ohikulkijoita katsellen. Nuori poika oli
kasvatettavana keisarillisessa lyseossa ja pääsi sieltä kotiin
ainoastaan pyhäpäiviksi. Kuten isällään, ei hänelläkään ollut tapana
puhua sanaakaan tarpeettomasti, ja nuorin tytär Sofia Nikolajevna oli
luonteeltaan aivan yhtä hiljainen.

Slotnitskin talossa vallitsi ainainen äänettömyys ja hiljaisuus, jota

ainoastaan Popkan kimeä parunta häiritsi. Vieraat tottuivat pian
linnun yksitoikkoiseen huutoon ja tunsivat sitte vain sitä
tukalammaksi tuon äänettömyyden. Muuten tapahtuikin varsin
harvoin, että vieraita kävi Slotnitskissa; eittämättä oli siellä hyvin
ikävä oleskella.

Yksin huonekalutkin, salin punaiset ja keltaiset seinäpaperit,

ruokasalin pitkä rottinkituolirivi, kauhtuneet kirjaellut sohvatyynyt
tytön- ja koirankuvinensa, lamput sarvenmuotoisine koristuksineen,
vanhuuttaan mustuneet muotokuvat seinillä, kaikki tyyni näytti
kolkolta ja ikävältä ja herätti vastenmielisyyttä.

Saavuttuani Pietariin katsoin olevani velvollinen käymään

tervehtimässä Slotnitskin perhettä, koska se oli sangen likeistä
sukua minun äitini suvulle. Suurella vaivalla siedin viipyä siellä
tuntikauden ja kauan kului, ennenkuin sinne uudestaan menin. Mutta
vähitellen aloin minä käydä siellä yhä useammin, ja varsinainen,
jättääkseni sanomatta ainoa vetovoima oli talon nuorin tytär Sofia
Nikolajevna. Alussa hän ei ollut vaikuttanut minuun vähääkään,
mutta viimein minä kokonaan rakastuin häneen.

Sofia oli pieni, hoikka ja laiha nuori tyttö kasvot kalpeat, paksu
musta tukka ja suuret tummat silmät, vaikka ne melkein aina olivat
puoliummessa. Ankarat, melkein terävät kasvojenpiirteet ja varsinkin
lujasti yhteen puserretut huulet osoittivat lujuutta ja tahdonvoimaa.
Kotiväen kesken pidettiinkin häntä "lujaluontoisena" tyttönä.

"Hän on vanhimman sisarensa Katarinan kaltainen", sanoi kerran

rouva Slotnitski minulle kahden kesken (miehensä läsnä ollessa hän
ei uskaltanutkaan lausua Katarinan nimeä). "Te ette tunne häntä.
Hän on naimisissa kaukana Kaukaasiassa. Kolmentoista vuoden
ijässä, ajatelkaas, rakastui hän nykyiseen mieheensä ja sanoi jo
silloin ei koskaan menevänsä kellekään muulle. Vaikka me kuinka
olisimme koettaneet saada häntä muuttamaan mieltänsä, niin ei siitä
ollut apua. Hyvinpä helposti saattaisi samanlaisia tapahtua pikku
Sonjetskalle. Jumala varjelkoon häntä sellaisesta uppiniskaisesta
itsepäisyydestä! Kyllä minä olen hyvin huolissani hänestä. Hän vasta
äsken täytti kuudennentoista vuotensa, enkä minä nytkään saa
häntä tottelemaan."

Herra Slotnitski astui saliin ja rouva vaikeni heti.

Tietysti minä en oikeastaan rakastanut Sofiaa hänen

lujatahtoisuutensa tähden. Mutta vaikka hän oli harvapuheinen ja
kuivasanainen sekä ilman mitään elävyyttä, oli hänessä sentään
omituista lumoavaa suloa, jotain avomielisyyttä, viattomuutta ja
oikeudentuntoa, joka minussa herätti yhtä paljon ihmettelyä ja
kunnioitusta kuin rakkauttakin.

Minusta oli myöskin näyttänyt, kuin tyttökin olisi suosinut minua.

Sen luulon haihtuminen ja tieto, että hän rakasti toista oli minun
nuorelle sydämmelleni kova ja tuskallinen isku.

Odottamaton havaintoni kummastutti minua sitä enemmän, kuin

herra Asanow jotenkin harvoin kävi Slotnitskissa, ei läheskään yhtä
usein kuin minä, eikä silloinkaan näyttänyt osoittavan Sonjetskalle
mitään erityistä huomiota.

Herra Asanov oli kaunis ja vielä nuori mies, kasvojen piirteet

elävät, vaikka vähän jäykkätekoiset, silmät loistavat, tukka tumma,
otsa paljas ja valkoinen ja täyteläiset punakat huulet sieväin viiksien
alla. Hänen käytöksensä oli siisti ja vakava eikä puoleen vetävä, hän
puhui ja lausui arvosteluja levollisen varmasti ja osasi hyvin
irvokkaan näköisenä olla vaiti. Nähtävästi oli hänellä itsestään
sangen suuret ajatukset. Hän nauroi harvoin, mutta silloin aina
puoliääneen ja hampaitten välisiä eikä tanssinut koskaan. Hänen
vartalonsa oli sen verran kömpelömäinen, että se ei olisi näyttänyt
tanssissa hyvältä. Nuorempana oli hän palvellut Poltavan
rykmentissä ja oli häntä siellä pidetty kelpo upseerina.

"Onpa kaikissa tapauksissa kummallista", ajattelin minä maaten

sohvallani sinä iltana, kuin olin palannut ystäväni päivällisiltä, "on
kaikissa tapauksissa kummallista, että minä en ole huomannut niin
mitään."

"Olkaa varovainen kuten tähän asti!" ne sanat Sofian kirjeestä

johtuivat minulle äkisti mieleen. "Vai niin", ajattelin minä, "silläkö
tavalla sitä menetellään! Katsos vain sitä viekasta pikku tyttöä! ja
minä kun luulin häntä suoraksi ja rehelliseksi kuin kulta. Mutta
malttakaas, kyllä minä näytän teille, minä…"

Juuri samana hetkenä, sen muistan varsin hyvin, aloin minä itkeä
katkerasti enkä sitte saanut unta koko yönä.
III.

Seuraavana päivänä läksin kello kahden aikaan Slotnitskiin.

Ukko ei ollut itse kotona, rouva ei istunut tavallisessa paikassaan.

Hän voi pahoin, oli syönyt liiaksi pannukakkuja edellisenä iltana ja
nyt mennyt makuukamariin ja käynyt lepäämään.

Varvara seisoi ikkunan edessä katsellen ulos kadulle. Sofia käveli

edes takaisin huoneessa, kädet ristissä rinnalla. Popka parkui.

"Vai niin, tekö se olette! hyvää päivää!" sanoi Varvara hitaasti ja

säveästi heti minun astuessani saliin, mutta jatkoi puoliääneen: "Kas
tuossa astuu mies, leivintaikina pään päällä!" Varvaralla oli tapana
silloin tällöin lausua ikäänkuin itsekseen puoliääneen huomioita
ohikulkijoista.

"Hyvää päivää, Varvara Nikolajevna!" vastasin minä. "Hyvää

päivää,
Sofia Nikolajevna! Mutta missä on Tatjana Vasiljevna?"

"Hän läksi vähän lepäämään. Meillä oli pannukakkuja eilen

illalliseksi", sanoi Varvara, kääntymättä pois ikkunasta. "Miksi ette
tulleet te tänne?… Kas, mihin ihmeelle tuo pikku notaari rientää?"
 "Minulla ei ollut aikaa", vastasin minä.

"Kivääri käteen!" huusi Popka täyttä kurkkua.

"Tuo Popka parkuu tänään aivan sietämättömästi", virkahdin minä.

"Niinhän se aina parkuu", huomautti Sofia levollisesti.

Kaikki olimme hetkisen vaiti.

"Nyt tuo ihan varmaan tulee sisään portista!" huusi Varvara äkisti,
käyden istumaan ikkunalle ja avaten ruudun.

"Mikä se on?" kysyi Sofia.

"Kerjäläinen", vastasi Varvara.

Hän otti äkisti vaskirahan, joka oli ikkunalla vielä täynnä tuhkaa
pienen vahakynttilän jäljeltä, pisti päänsä ulos ikkunasta ja heitti
rahan alas kadulle. Sitte hän sulki ruudun ja hyppäsi jotenkin
raskaasti alas lattialle.

"Eilen minä vietin päiväni sangen hupaisesti", aloin minä puhetta

ja kävin mukavasti istumaan nojatuoliin. "Eräs ystäväni oli kutsunut
minut luoksensa päivälliselle. Konstantin Aleksandrovits oli siellä
myöskin."

Minä katsahdin Sofiaan. Ei vähintäkään väräystä näkynyt hänen

kasvoistansa.

"Ja minun täytyy tunnustaa", jatkoin minä, "että me joimme aika

lailla.
Kahdeksan pulloa neljään mieheen!"
 "Oh, mitä sanotte! Kahdeksan pulloa!" toisti Sofia levollisesti ja
pudisti hymyillen päätänsä.

"Niin, kahdeksan pulloa", lausuin minä uudestaan suutuksissani

hänen välinpitämättömyydestään. "Ja tiedättekö mitä, Sofia
Nikolajevna? Eipä syyttä sanota sananlaskussa: in vino veritas,
elikkä meidän kielellä: kerkeä päihtyneen kieli."

"Kuinka niin?"

"Katsokaas, Konstantin Aleksandrovits nauratti meitä kaikkia aika

lailla, sen voitte uskoa. Ajatelkaahan! Yht'äkkiä alkaa hän sivellä
käsillään vatsaansa ja tukkaansa ja sanoo: Katsokaahan minua toki
hyvät ystävät, ei teillä tässä edessänne ole mikään mitätön mies!
Ensinnäkin on minulla setä, hyvin, hyvin ylhäinen ja mahtava
mies…"

"Ha ha ha!" nauroi Varvara hyvin lyhyeen ja yksitoikkoisesti.

"Popka! Popka! Popka!" vastasi hänelle papukaija täyltä kurkkua.

Sofia pysähtyi ihan minun eteeni ja katsoi minua suoraan silmiin.

"No, mitä te silloin sanoitte?" kysyi hän. "Muistatteko?"

Minä punastuin tahtomattani.

"En, sitä en tosiaan muista! Minäkin lienen kallistellut vähän liiaksi

lasia. Mutta puhuakseni vakavasti", sanoin minä omituisesti ääntäni
korottaen, "niin onpa tosiaan vähän vaarallinen juoda niin paljon
viiniä. Huomaamattaan aletaan sitte puhua milloin mitäkin ja siten
tullaan sanoneeksi sellaistakin, jota ei pitäisi sanoa kellekään
ihmiselle."
 "Vai niin, rupesitteko te ehkä laskemaan liiaksi lorua?" kysyi Sofia.

"En minä puhu itsestäni."

Sofia kääntyi pois ja alkoi uudestaan kävellä edes takaisin

huoneessa.

Minä katsoin häntä ja olin oikein suutuksissani. "Häntä voisi luulla

pikku tytöksi, lapseksi", ajattelin minä, "mutta miten hyvin hän jaksaa
hillitä itsensä! Aivan kuin kivestä. Mutta maltahan…

"Sofia Nikolajevna!" sanoin minä kuuluvasti.

Hän pysähtyi. "Mitä te tahdotte?"

"Ettekö te tahtoisi vähän soittaa minulle? Ja muuten", lisäsin minä

hiljempaan, "minulla on jotakin hyvin tärkeätä sanoa teille."

Vastaamatta sanaakaan astui Sofia saliin. Minä seurasin häntä.

Hän avasi suuren pianon kannen.

"Mitä tahdotte minua soittamaan?" kysyi hän.

"Mitä hyvänsä. Joku Chopinin sävellys."

Sofia alkoi soittaa. Hän soitti jotenkin huonosti, mutta tarkkaan ja

tunnokkaasti. Hänen sisarensa soitteli vain tanssimusiikkia ja sitäkin
harvoin. Ruvetessaan soittamaan astui hän tavallisesti hyvin hitaasti
ja säveästi pianon luo, kävi mukavasti istumaan tuolille, ja silloin
pieni saali, joka hänellä aina oli hartioilla, valui alas käsivarsille, ja
alkoi sitte soittaa valssia reippaasti ja pauhaavasti. Mutta keskellä
valssia lopettaa hän sen äkisti ja alkaa toisen yhtä sukkelaan ja
pauhaavasti, kunnes hän viimein yhtäkkiä hengähtää syvään,
nousee pois pianon edestä ja palaa ikkunan luo. Merkillinen ihminen
hän oli, se hidasliikkeinen, kahdeksantoistavuotinen Varvara.

Minä kävin istumaan pianon viereen.

"Sofia Nikolajevna", sanoin minä, katsoen häntä sivulta, "minun

täytyy ilmoittaa teille uutinen, joka on minulle hyvin ikävä."

"Uutinenko? Mikä sitte?"

"Niin, se, että minä olen tähän asti ollut erehdyksissä teistä, ihan
kokonaan erehdyksissä."

"Millä tavalla sitte?" vastasi hän, yhä soittaen ja silmillään seuraten

sormiansa.

"Minä luulin teitä rehelliseksi ja suora naiseksi. Minä en luullut

teidän voivan salata tunteitanne enkä ymmärtävän petosta ja
teeskentelemistä."

Sofia kumarsi kasvonsa lähemmäksi nuotteja.

"Minä en käsitä. Mitä te tarkoitatte?"

"Kuulkaahan vielä", jatkoin minä, "minä en voinut koskaan ajatella,

että te tuon ikäisenä jo osaisitte niin mestarillisesti vehkeillä."

Sofian kädet hiukan vapisivat pianolla.

"Mitä te puhutte?" sanoi hän, katsomatta vieläkään minuun.

"Vehkeilenkö minä?"

"Niin, juuri te."

 Hän nauroi ja se hymy pahastutti minua kovin.

"Te olette olevinanne välinpitämätön eräästä miehestä, milloin hän

on teidän seurassanne täällä kotona, ja kuitenkin kirjoittelette te
kirjeitä hänelle!" lisäsin minä kuiskaten.

Sofia kalpeni, mutta ei kääntynyt katsomaan minuun. Hän soitti

kappaleensa loppuun, nousi ylös ja pani pianon kiinni.

"Mihin te menette?" kysyin minä vähän levottomasti. "Ettekö

vastaa mitään?"

"Mitäpä minä vastaisin. Enhän minä edes tiedä, mistä asiasta te

puhuttekaan. Teeskennellä minä en osaa."

Hän alkoi järjestellä nuottejansa.

Veri nousi minulle päähän.

"Vai niin, ettekö tiedä, mistä asiasta minä puhun?" sanoin minä ja
nousin myöskin seisomaan. "Jos sallitte, niin minä heti muistutan
teille mieleen eräitä sanoja teidän kirjeestänne: Olkaa varovainen
kuten tähänkin asti!"

Vieno vavistus väräytti nuoren tytön koko vartaloa.

"Minä en olisi odottanut teiltä mitään sellaista", sanoi hän viimein.

"En minäkään olisi odottanut, että te, Sofia Nikolajevna, viitsisitte

osoittaa suosiotanne miehelle, joka…"

Sofia kääntyi äkisti minuun päin ja minä tahtomattanikin astuin

askeleen taa päin. Tytön muuten puoliumpinaiset silmät aukesivat
kokonaan, harmin ja suuttumuksen salamoita leimahteli hienojen
mustain silmäripsien alta.

"Jos niin on", sanoi hän, "niin tietäkää myöskin, että minä rakastan
sitä miestä ja että minä en pidä vähääkään lukua siitä, mitä te
ajattelette hänestä tai minun rakkaudestani häneen. Ja mitä teillä on
siinä asiassa tekemistä? Mikä oikeus teillä on puhua minun kanssani
sellaisista asioista? Ja jos minä olen kerran tehnyt päätöksen,
niin…"

Hän vaikeni äkisti ja riensi pois huoneesta.

Minä jäin seisomaan, mutta samassa, kuin ovi sulkeutui nuoren

tytön jäljestä, oli koko minun entinen suuttumukseni kadonnut.
Silmänräpäyksessä oli se muuttunut ihan päinvastaiseksi häpeän ja
itsehalveksimisen tunteeksi. Nyt vasta minä tajusin, miten perin
sopimaton ja halpamainen minun käytökseni oli ollut, ja häpeässäni
seisoin minä siinä, kädet kasvoilla, aivan kuin pahentavan
häväistyksen kohtaamana. "Herranen aika, mitä minä olen tehnyt!"
huokasin minä, sydämmestäni katuen.

"Anton Nikitits!" kuului neitsyen ääni tampuurista, "olkaa hyvä ja

menkää heti tuomaan lasi vettä Sofia Nikolajevnalle."

"Mitä nyt?" kysyi toinen ääni ruokasalista.

"Neiti itkee ihan hirveästi."

Minä vavahdin ja riensin etsimään salista hattuani.

"Mitä te puhelitte Sonjetskan kanssa?" kysyi Varvara levollisen

säveästi tapansa mukaan, ja oltuaan hetkisen vaiti lisäsi hän
puoliääneen: "Kas, tuossahan hän taas astuu se pikku notaari."