Professional Nursing Practice Concepts and Perspectives 7Th Edition Blais Test Bank Full Chapter PDF

Professional Nursing Practice
Concepts and Perspectives 7th Edition

Blais Test Bank
Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/professional-nursing-practice-concepts-and-perspectives-7th-edition-blais-test-
bank/
Blais/Hayes, Test Item File for Professional Nursing Practice: Concepts and
Perspectives, 7e
Chapter 8: The Nurse as Learner and Teacher
Question 1
The nurse is teaching a client to self-inject insulin. Whenever the client completes a step
of the process correctly, the nurse smiles and says, “Good, good, you are learning this
well.” Whose learning theory is this nurse using?
1. Gagne
2. Piaget
3. Skinner
4. Lewin
Correct Answer: 3
Rationale: This nurse is using operant conditioning, a theory developed by Skinner. In
this approach, the nurse reinforces desired responses by giving positive feedback.
Gagne’s theory explains information processing. Piaget’s theory discusses the phases of
cognitive development. Lewin’s theory is focused on change.
Cognitive Level: Analyzing
Client Need: Health Promotion and Maintenance
Client Need Sub:
QSEN Competencies: I.A.1. Integrate understanding of multiple dimensions of patient
centered care: Information, communication, and education.
AACN Essential Competencies: IX.7. Provide appropriate patient teaching that reflects
developmental stage, age, culture, spirituality, patient preferences, and health literacy
considerations to foster patient engagement in their care.
NLN Competencies: Relationship Centered Care; Practice; Learn cooperatively,
facilitate the learning of others.
Nursing/Integrated Concepts: Implementation; Teaching/Learning
Learning Outcome: 1. Discuss selected learning theories as they apply to nurse and
client learning.
Page Number: p. 143
Question 2
Which theorist’s work is considered foundational to many of today’s cognitive theories?
1. Lewin
2. Bandura
3. Skinner
4. Rogers
Correct Answer: 1
Rationale: Lewin’s field theory involves theories of motivation and perception, which
were considered precursors of the more recent cognitive theories. The other options are
either theorists who are not cognitive theorists or theorists that used Lewin’s work as a
foundation.
Cognitive Level: Understanding
Client Need Sub:
©2016 by Pearson Education, Inc. Blais/Hayes, Test Item File for Professional Nursing Practice:
Concepts and Perspectives, 7th Edition
Nursing/Integrated Concepts: Assessment; Teaching/Learning
client learning.
Page Number: p. 145
Question 3
The nurse educator believes the best method for teaching professionalism is for faculty to
conduct themselves in a professional manner. Which learning theory supports this belief?
1. Skinner’s operant conditioning theory
2. Bandura’s social-learning theory
3. Lewin’s field theory
4. Piaget’s phases of cognitive development
Correct Answer: 2
Rationale: Bandura’s research focuses on imitation, the process by which individuals
copy or imitate what they have observed; and modeling, the process by which a person
learns by observing the behavior of others. Skinner’s theory is based upon reinforcement.
Lewin’s theory is based on change. Piaget’s theory describes the development of
cognition.
Client Need Sub:
client learning.
Page Number: p. 144
Question 4
Which theorist developed a learning theory based on humanism?
1. Rogers
2. Piaget
3. Skinner
4. Bandura
Correct Answer: 1
Rationale: Humanistic learning theory focuses on both cognitive and affective areas of
the learner. Prominent members of this school of thought include Abraham Maslow and
Carl Rogers. Piaget is a cognitive theorist. Skinner is a behavioral theorist. Bandura is a
social learning theorist.
Client Need Sub:
client learning.
Page Number: p. 145
Question 5
While progressing through nursing school, the student develops a system to categorize
information as it is presented. Which theorist developed a learning theory that supports
this categorization of information as essential?
1. Skinner
2. Bandura
3. Rogers
4. Bruner
Correct Answer: 4
Rationale: According to Jerome Bruner, perception, conceptualizing, learning, and
decision making all depend on categorizing information. The other theorists do not
include categorization as essential to their theories.
Cognitive Level: Applying
Client Need Sub:
client learning.
Page Number: p. 146
Question 6
Which behaviors are including in Bloom’s cognitive domain of learning? (Select all that
apply.)
1. Comprehending information
2. Analyzing information
3. Evaluating information
4. Applying information
5. Acquiring information
Correct Answer: 1, 2, 3, 4
Rationale: Bloom’s cognitive domain includes remembering, comprehending, applying,
analyzing, evaluating, and creating information. Acquiring information is not a category
described by Bloom in the cognitive domain.
Cognitive Level: Remembering
Client Need Sub:
Learning Outcome: 3. Describe the three domains of learning and how they differ.
Page Number: p. 146
Question 7
A client received an injury that resulted in amputation of the right leg. The client has
been unwilling to participate in physical therapy activities. Today the client says, “Well, I
can’t change this, so I might as well learn to live with it and do these exercises.” What
categorization of affective domain does this statement reflect?
1. Responding
2. Valuing
3. Organizing
4. Receiving
Correct Answer: 3
Rationale: This statement reflects the client’s beginning acceptance of the changes
brought about by the amputation. Bloom categorizes this acceptance as organizing.
Responding is when the client participates by listening and responding and asking
questions. The client’s refusal to participate in care is categorized as valuing. Receiving
is willingness to attend to a particular stimulus such as teaching.
Client Need Sub:
Nursing/Integrated Concepts: Evaluation; Teaching/Learning
Page Number: p. 147
Question 8
The nursing student has watched a demonstration of insertion of an indwelling urinary
catheter. The student is now attempting the skill on a laboratory mannequin. What
category of Bloom’s psychomotor domain does this attempt reflect?
1. Imitation
2. Manipulation
3. Precision
4. Articulation
Correct Answer: 1
Rationale: Bloom describes performing a skill following a demonstration as imitation.
Manipulation is when movements become coordinated. Precision is when the skill is
performed following a logical sequence. Articulation is when the action is coordinated
with few errors in a responsible time. The fifth category of the psychomotor domain is
naturalization when competence in skill performance is automatic.
Client Need Sub:
Page Number: p .147
Question 9
How are the behaviors in each category of Bloom’s domains of learning arranged?
1. Alphabetically
2. Simplest to most complex
3. By length of the word
4. Randomly
Correct Answer: 2
Rationale: Each of the domains has a developed hierarchical classification system; that
is, the behaviors that demonstrate learning in each category are arranged from the
simplest to the most complex. The behaviors are not categorized alphabetically, by length
of word, or randomly.
Cognitive Level: Remembering
Client Need Sub:
Page Number: p. 146
Question 10
What is the American Nurses Association Standard of Professional Performance as it
applies to contribution to the professional development of peers?
1. Only nurses who want to contribute to peer professional development should do so.
2. All nurses have a responsibility for contributing to the professional development of
peers.
3. Only nurses with master’s degrees have the responsibility for contributing to the
professional development of peers.
4. Only nurses with baccalaureate degrees have the responsibility for contributing to the
professional development of peers.
Correct Answer: 2
Rationale: The American Nurses Association lists two standards of clinical nursing
practice that relate directly to teaching and learning. Standard 8; Education, states: The
nurse attains knowledge and competency that reflects current nursing practice. Standard
10, Collegiality, states: The nurse interacts with and contributes to the professional
development of peers and other health providers as colleagues. There is no mention of
desire to contribute or to level of educational preparation.
Client Need Sub:
Learning Outcome: 2. Describe the various teaching roles of the nurse.
Page Number: p. 155
Question 11
All nurses in their role of teacher/educator are responsible for providing instruction to
which persons? (Select all that apply.)
1. Other nurses
2. Students in community colleges
3. Patients’ families
4. Patients
5. Health care providers other than nurses
Rationale: The only option listed for which all nurses are not responsible for providing
instruction to are students in community colleges. Professional nursing educators have
formal education preparation requirements that are not common to all nurses.
Client Need Sub:
Page Number: p. 154
Question 12
Why are nurses often requested to teach community classes?
1. Nurses usually donate their time to these events.
2. Twelve-hour shifts allow plenty of spare time for such work.
3. Nurses are respected by the public.
4. Physicians don’t like to teach laypeople.
Correct Answer: 3
Rationale: Nurses are respected by the public and are knowledgeable about healthcare
matters. This places nurses in a position to provide information in community settings.
They do not necessarily donate their time and often have little spare time. Whether nurses
teach has nothing to do with physicians’ desire to teach.
Client Need Sub:
Page Number: p. 154
Question 13
Which option best reflects how nurses provide education to other nurses?
1. Informally on the unit
2. Formally in the classroom
3. Formally online
4. Both formally and informally
Correct Answer: 4
Rationale: Nurses provide education both informally on the unit, by working with and
acting as role models to other nurses, and formally through organized continuing
education sessions.
Client Need Sub:
Page Number: p. 154
Question 14
A high school class is still mourning the death of a popular classmate who was killed in
an automobile accident. The opportunity to conduct a class on safe driving would be
based upon which facilitator of learning?
1. Repetition
2. Motivation
3. Simple to complex
4. Physical readiness
Correct Answer: 2
Rationale: Motivation relates to whether the learner wants to learn and is usually greatest
when the learner is ready, the learning need is recognized, and the information being
offered is meaningful to the learner. Repetition and simple to complex are ways to teach.
Physical readiness has to do with the student’s ability to focus on things other than his or
her physical status.
Client Need Sub:
Nursing/Integrated Concepts: Planning; Teaching/Learning
Learning Outcome: 4. Identify guidelines for effective learning and teaching.
Page Number: p. 158
Question 15
What would be the best environment for conducting client teaching?
1. The client is in the clinical educator’s office.
2. The client is reclining in bed with the television on.
3. The client has just been medicated for pain.
4. The client is upright in bed with family members present.
Correct Answer: 1
Rationale: To facilitate learning in a hospital setting, nurses should choose a time when
there are no visitors present and interruptions are unlikely. When possible, get the client
out of bed, because being in bed is associated with rest and sleep and not usually
considered a place for learning. If the client was just medicated for pain, education is not
a priority.
Client Need Sub:
Page Number: p. 158
Question 16
A client had a mastectomy yesterday. Today, the nurse must teach this client exercises to
promote function on the operative side. When should this teaching occur?
1. Before administering pain medication, so the client is still alert.
2. Whenever the client expresses a desire to learn, despite pain status.
3. Approximately 30 minutes after administering pain medication.
4. Immediately after administering pain medication.
Correct Answer: 3
Rationale: Pain decreases ability to concentrate, so the nurse should provide intervention
for pain before teaching. If the medication is administered and allowed to work for 20 to
30 minutes, the client is more likely to be attentive and receptive to teaching.
Client Need Sub:
Page Number: 145
Question 17
Who should be involved in the development of a nursing teaching plan?
1. Only the nurse-teacher
2. The nurse-teacher and the client’s physician
3. Only the client-learner
4. Both the nurse-teacher and the client-learner
Correct Answer: 4
Rationale: The nursing teaching plan should be developed with and by the nurse-
educator and the client-learner. The client’s physician in not necessarily involved in
teaching done by the nurse.
Client Need Sub:
Learning Outcome: 6. Develop a teaching plan.
Page Number: p. 159
Question 18
Which teaching objective is correctly written?
1. At the end of the teaching session the client will list three strategies for control of
hypertension.
2. The client will write a comprehensive review of two articles about hypertension.
3. During the class the nurse will present material regarding risk factors associated with
the development of hypertension.
4. The client will understand how hypertension develops by the end of the second
teaching session.
Correct Answer: 1
Rationale: The teaching objective should include a measurable verb, should be client
focused, and should have a timeline for evaluation. The option about the client listing
three strategies has all those components. The option about writing a comprehensive
review of two articles is not measurable (what is comprehensive?) and there is no
timeline. The option about what the nurse will present is not client focused. The option
about the client understanding is not measurable as it is impossible to measure the verb
understand.
Client Need Sub:
Page Number: p. 159
Question 19
What is the major determinant of the content of a teaching session?
1. What the nurse likes to teach
2. The learning objectives
3. What is written about the topic in a nursing textbook
4. The time to teach
Correct Answer: 2
Rationale: The major determinant is the set of learning objectives chosen. The nurse’s
preference in teaching is not a consideration. Although what information is available and
the time to teach are important, they should be considered as the objectives are written.
Client Need Sub:
Page Number: p. 161
Question 20
Which option reflects correct ordering of learning experiences?
1. Present new content and then link it back to the client’s previous knowledge.
2. Present variations of the skill and then focus on the basics.
3. Start with a neutral topic, saving client concerns for later in the teaching session.
4. First address any area causing the learner to have anxiety, and then move to other
pertinent material.
Correct Answer: 4
Rationale: The teacher should first address any area of learner anxiety, because anxiety
has been shown to interrupt the learning process. The nurse should start with what the
client knows and then move to new content. The basics of a skill should be presented first
and then variations can be addressed.
Client Need Sub:
Page Number: p. 161
Question 21
The nurse is conducting a teaching session with a client for whom English is a second
language. The client smiles and nods in acknowledgment of the nurse’s instruction. What
should the nurse consider about this situation?
1. The client probably has a learning disability regardless of the language problem.
2. The client probably understands the content but doesn’t have the words to express that
fact.
3. The client may be trying to keep the nurse from being embarrassed.
4. The client is making fun of the nurse.
Correct Answer: 3
Rationale: When the nurse is teaching a client for whom English is a second language, it
is important not to assume that the client understands. The nurse should verify
understanding in a different manner than verbally. This smiling and nodding may be
deferential to the nurse and designed to prevent the nurse from being embarrassed. There
is no indication that this client has a learning disability or that the client is making fun of
the nurse.
Client Need Sub:
centered care: Information, communication, and education
Learning Outcome: 7. Describe strategies for teaching learners of different cultures.
Page Number: p. 167
Question 22
The nurse is conducting a teaching session with a client for whom English is a second
language. How should the nurse proceed?
1. Use medical terms
2. Use colloquialisms
3. Use abstract words
4. Use short sentences
Correct Answer: 4
Rationale: When working with a client for whom English is a second language, the nurse
should use short sentences, common words rather than medical terms, concrete terms
rather than abstract terms, and should avoid colloquialisms and slang.
Client Need Sub:
Page Number: p. 167
Question 23
The female nurse is planning to provide education to a male client from a different
culture. What should the nurse consider?
1. All cultures value female nurses.
2. It may be better to have two female nurses in the room during teaching.
3. The nurse should consider asking a male colleague to perform the teaching.
4. Most cultures accept teaching from medical personnel of either gender.
Correct Answer: 3
Rationale: The nurse should consider the client’s culture while planning the teaching
session. Some cultures do not accept women in power positions over men, including such
roles as nurse and teacher. If there is a cultural issue, the nurse should consider asking a
male colleague to perform the teaching. It would not be helpful to have two females in
the room if the client does not accept a female as teacher.
Client Need Sub:
Page Number: p. 167
Question 24
Why should the nurse be cautious about using humor when teaching clients from other
cultures?
1. Meaning can change in the translation process.
2. Humor has no place in health education.
3. Humor is not common in other cultures.
4. Humor makes people uncomfortable.
Correct Answer: 1
Rationale: The concern about using humor in educating clients of other cultures is that
the humor often does not translate well. Humor is acceptable to most cultures when it is
understood and culturally appropriate. Humor is also acceptable in health education.
Humor often helps people to relax.
Client Need Sub:
Page Number: p. 167
Question 25
The nurse is preparing to care for a newly admitted client. The following information was
provided by the emergency department in the medical record:
Admission Note: Client is a 56 year old who has not been to see a healthcare
provider since emigrating to the U.S. 10 years ago; recalls receiving vaccinations “years
ago” but does not remember for what disease processes; states that he was given “blood
pressure” pills years ago from a doctor in his native country but hasn’t taken them for
quite some time because he “feels ok.” Works as a part-time cook in a neighborhood
ethnic restaurant. Lives with his spouse and is helping to raise a granddaughter.
For what should the nurse assess this client upon arrival to the care area?
1. Diet
2. Health literacy
3. Insurance coverage
4. Living arrangements
Correct Answer: 2
Rationale: The nurse should focus on the client’s literacy. Limited health literacy is
prevalent among minority populations and those who are poor. Clients with limited
health literacy may have difficulty with sharing their medical history, seeking preventive
health care, managing chronic health conditions, and understanding medication
directions. The information provided from the emergency department supports the need
for the nurse to assess this client’s literacy. The client’s diet is not a priority at this time.
Insurance coverage was most likely obtained in the emergency department. Living
arrangements have no impact on the client’s health needs at this time.
Client Need Sub:
centered care: Information, communication, and education
Learning Outcome: 5. Discuss the relevance of literacy for client learning.
Page Number: p. 153
Question 26
The nurse is preparing a teaching session that focuses on Piaget’s phases of cognitive
development. In which order should the nurse present material about these phases?
1. Different viewpoints
2. Includes others in the environment.
3. Deductive and futuristic thinking and reasoning.
4. Discovery of new goals and ways to attain those goals.
Rationale: Piaget’s cognitive developmental process is divided into four major phases;
sensorimotor, preoperational, concrete operations, and formal operations. The
sensorimotor phase lasts from birth to about 2 years of age. It includes reflexive actions,
perceptions of events centered on the body, objects as an extension of self, mental
acknowledgment of the external environment, and discovery of new goals and ways to
attain those goals. The preoperational phase occurs from about 2 to 7 years of age and
includes an egocentric approach to accommodate the demands of the environment.
Everything is significant and relates to “me.” The child is able to think of one idea at a
time, can use words to express thoughts, and includes others in the environment. The
concrete operations phase (about 7–11 years of age) involves a beginning understanding
of relationships such as size, right and left, different viewpoints, and the ability to solve
concrete problems. The formal operations phase may occur at about 11–15 years of age
and includes the ability to use rational thinking and reasoning that is deductive and
futuristic.
Client Need Sub:
client learning.
Page Number: p. 145
Question 27
The nurse is preparing an educational session for new graduates on the cognitive domain.
In which order should the nurse provide this material?
1. Values the learned material.
2. Uses material in concrete situations.
3. Using elements to create a new whole.
4. Recognizes previously learned material.
5. Explains the meaning of learned material.
6. Separates material according to importance.
Correct Answer: 4, 5, 2, 6, 1, 3
Rationale: The order of instruction about the cognitive domain would begin with
remembering or recognizing previously learned material. Comprehending is explaining
the meaning of learned material. Applying is using newly learned material in new
concrete situations. Analyzing is separating important from unimportant material.
Evaluating is judging the value of the learned material. Creating is using elements to
create a new whole.
Client Need Sub:
Page Number: p. 147
Another random document with
no related content on Scribd:
kauppa kauppana ja rakkaus rakkautena.
SOHVI (vähän pisteliäästi). Eiköpähän sitä nyt monenkin kelpaisi

olla
Sipin vaimona.
SIIRI. Ha-ha-ha! Eiköpähän. Mutta Hilmallepa se vaan, se paikka,

on varattu.
HILMA. Elä nyt, Siiri… Eihän sitä tiedä.
SOHVI. Niin, mistä sen vielä tietää. — (Ottaa tarjoimen). Mutta

tässähän minulta ihan unehtui toinen kuppikin tarjoamatta.
SIIRI. Kiitoksia. En minä enää…
HILMA. Etkös sinä vielä yhtä kuppia…?
SOHVI. No? Jäikös se nyt niin vähään?
SIIRI. Jäi. Minä jo join tädinkin luona. Ja sitte minun täytyy jo

ruveta lähtemäänkin. (Nousee ylös).
SOHVI. Olisihan nyt voinut vähän kauemminkin istua.
HILMA. Isäkin olisi kohta tullut ja saanut sinut nähdä.
SIIRI. Mitä minussa sen kummempaa olisi nähtävää?! Sanokaa

nyt hyvin paljon terveisiä vaan! Minun täytyy, näette, kiirehtiä.
Ylihuomenna jo lähden pois. Ja sen tautta täytyy saada kaikki
kamsunsa reilaan.
HILMA. Vai jo ylihuomenna lähdet?

SIIRI. Täytyy. Ensimmäisenä päivänä syyskuuta pitää olla
Hämeenlinnassa. Eilen sain johtajalta kirjeen, että kokoonnumme
sinne.
Sen tautta tulinkin nyt teille jäähyväisille.
SOHVI. No, se oli oikein.
HILMA. Kiitoksia nyt paljon, että kävit ja että kuitenkin muistit

meitäkin.
SIIRI. Elä joutavia kiitä! No, hyvästi nyt! Voikaa nyt hyvin taas —
ehkä tulevaksi kesäksi! (Hyvästelevät).
SOHVI. Vai Hämeenlinnaan sitte…?
SIIRI (pannen hansikkaansa nappeja kiinni). Sinne, niin. Siellä

näyttelemme kaksi viikkoa, sitte lähdemme Tampereelle ja sieltä
Poriin.
HILMA. Mahtaa se olla hauskaa kuulua teatteriin?
SIIRI. On se — armottoman hauskaa. Ja niin jo olen siihen

tottunutkin, että muuten kuolisin ikävään, näin maalla varsinkin.
HILMA. No, tietysti.
SOHVI. Arvaahan sen. Ja parempihan siellä on elääkin. Hyvä kai

on palkkakin? (Katselee merkitseväisesti Siirin pukua.)
SIIRI. No, niin että niukuin naukuin toimeen tulee.
SOHVI. He-he! Vai niukuin naukuin?!

SIIRI. Ei, mutta hyvästi nyt. Kiitoksia! Ja terveisiä paljo! (Menee
perälle.)
SOHVI. Kiitoksia vaan itselleen paljo käymästä!
HILMA (saattaa Siiriä eteiseen). Olit sinä nyt oikein hyvä, Siiri, kun
kävit…
Kolmas kohtaus.
SOHVI ja HILMA.
SOHVI (katselee kotvan ovelta Siirin perään, palaa ja alkaa korjata

kuppeja).
HILMA (tulee vähän ajan perästä takaisin).
SOHVI. Onpas siitä Siiristä tullut oikein hieno ryökynä. — Vaan

tiedätkös: kateutta siinä sen puheessa oli äi'än sittenkin.
HILMA. Elkää nyt, äiti, joutavia…
SOHVI. Vai joutavia? Etkös sitte hoksannut, miten mielellään se

Sipin hyvistä tuloista haastoi? Ja varsinkin, mitenkä se siihen
vastasi, kun minä sanoin, että kelpaisipa sitä nyt vaikka kenen olla
Sipin vaimona? Sen minä vaan sanon, että katso, ett'ei se sitä sulta
vielä koppaakin. (Katsoo ikkunaan.) Ka, tuossahan tuo jo isä kujassa
kotiin ajaa. Vaan kukas siellä on jälessä?
HILMA (katsoo ikkunaan). Sipihän se on.
SOHVI. Sipikös se on? Kun en ollut tuntea. Sehän se on.

HILMA (panee virkkuutyönsä kokoon). Panen tämän pois, ett'ei
hän saa nähdä — joululahjaansa ennen aikojaan.
SOHVI. Ja mene ja pistä toinen hame päällesi. Sinun tähtesi

varmaan tulee.
HILMA. Menenhän minä (Vie työnsä piirongin laatikkoon).
SOHVI (hykertäen käsiään). Mutta olipa se nyt oikein hyvä, ett'ei

hän aikaisemmin tullut ja että Siiri kerkesi lähteä pois.
HILMA (mennessään sivukammariin oikealle; hajamielisesti).

Mitäpä se nyt sitte olisi tehnyt?…
SOHVI. Kummallinen lapsi, todenperään! — Tuossapa nuo jo ovat

pihassa. Ka, uudethan sillä on kärryt, Sipillä, — oikein ylkämiehen
kiesit. — Mutta, voi minun päiviäni! Nyt kun ei ole uutta kahviakaan
keittää, ja missä minä tässä nyt kerkiän sitä paahtaa, minkä Antti on
tuonut (Menee perälle, jossa Sipi tulee hänelle eteisessä vastaan).
Neljäs kohtaus.
SOHVI ja SIPI, sitte ANTTI.
SOHVI ja SIPI (tervehtivät toisiaan eteisessä ja kyselevät

kuulumisia).
SOHVI (eteisessä). … on niin hyvä ja käy sisään.
SIPI (tulee sisään ja riisuu palttoonsa, jonka ripustaa naulaan,

oven pieleen).
SOHVI (tulee Sipin jälessä sisään). Hilma tulee ihan paikalla. — —
Istuu! Tehkää niin hyvin!
SIPI (haastaa reippaasti ja vakuuttavasti). Kiitoksia vaan (Ottaa

paperossilaatikkonsa palttoon taskusta).
SOHVI. Taisihan niitä meilläkin olla sikarossia, vaan minne ne lie

ne panneet (Etsii ikkunalta ja piirongilta).
SIPI (sytyttää paperossin). Ei mitään. On mulla omiani.
SOHVI. Anttikohan se lie ne korjannut, kun en löydä.
SIPI. Antaa nyt olla vaan! (Istuutuu kiikkutuoliin). — No, täällähän

näkyi käyneen vieras?
SOHVI. Kävihän se. Vai jo tiedätte?
SIPI. Nähtiinhän me se Antin kanssa. Me justiin kujaan

käännyttiin, kun hän oikotietä tuolla niityn poikki mennä löyhötti.
SOHVI. Eikä teitä nähnyt?
SIPI. Jos lie nähnytkään, vaikk'ei ollut näkevinään.
SOHVI. Niin, kävihän se lopulta — jäähyväisillä muka.

Ylihuomenna sanoi lähtevänsä taas pois.
SIPI. M-h-h! (Puhaltaen savua). Vai ei sillä muuta ollut

haasteltavaa?
SOHVI. No — eipä sillä juuri mitään erityistä… Jaaritteli vaan.
ANTTI (tulee sisään). Panin sinne Pokulle vaan vähän heiniä…

SIPI. Olisihan se tämän ajan seisonut ilmankin.
SOHVI (menee ulos perälle).
ANTTI. Tulihan niitä, Jumalan kiitos, edes vähän heiniä tänä

vuonna.
SIPI. No, ei siltä. — Mutta olihan se vähän kuivanlaista, ilma,

alkukesästä.
ANTTI. Olisihan tuota saanut kyllä enemmän sataa. (Istuutuu

tuolille).
SIPI. Niin, olisipa kyllä. Silloin olisi viljantulokin ollut parempi.

Vaan eihän se näillä seuduin näy kuitenkaan järin huono olevan.
ANTTI (kynsien korvallistaan). No. Miten millekin. Ei sitä minulle

ainakaan äi'ää lähde.
SIPI. Riittää kai kuitenkin kotitarpeeksi, vai?
ANTTI. Eipä mitä. Jos nyt justiin vaan ylettyy, että omillamme
tuonne joulun pyhien yli päästään. Siemenestä ei puhettakaan! Vaan
pitäisihän sitä ammoin viljantuloksi ollakseen sen verran liietä, että
saisi vähän rahaksikin muutetuksi.
SIPI. Sitäkö varten ne sitte olivatkin, ne jyvät tänään, otettu, vai?…
ANTTI. Niin, sitähän se oli niinkuin vähän aikomus.
SIPI. Ettäkö taas kohta myödä?
ANTTI (alakuloisesti). Niinhän tuota on pakko tehdä.

SIPI. No, mutta kuka niitä nyt tähän aikaan…? Ja kuka niistä nyt
oikean hinnan antaa?
ANTTI. Eihän niistä mitä niin äi'ää saa. Mutta saanee kai kuitenkin
jotakin, jos kaupunkiin viepi.
SIPI. No, jos kaupungissakin niistä viisitoista markkaa lähtee, niin

on se paremmin kuin hyvä. Ilmaiseksi annan sen summan, jos
kukaan enemmän maksaa.
ANTTI. Hyvin saattaa olla mahdollista, en minä kiistä…
SIPI. No, minä sen takaan. Entä matka sitte sinne? Maksaa kai se
jotakin sekin, vaikka omallakin hevosella viepi? Ja aika sitte, joka
siihen menee, ja eväät ja muut?!
ANTTI. Kyllähän se on sitäkin, mutta kun on rahaa tarvis, niin ei

siinä auta haikaileminen.
SIPI. No, parempihan se on sitte ainakin koettaa saada ne täällä

myödyiksi, jos se sillä lailla on. Ja kun olisin minäkin tuon ennen
tietänyt, niin olisinhan minäkin sitte ehkä voinut auttaa…
ANTTI. Niinkö, että olisin suorastaan rahaakin saanut?…
SIPI. No, vaikkapa niinkin.
ANTTI. Kyllähän minä sitä vähän… Vaan enhän minä taas ilennyt
— pyytää.
SIPI. No! Kun se nyt (nousee kävelemään) kerran on se kauppa

tehty, niin minkäs sille enää… Mutta peruutetaan se toisella lailla:
myödään nyt sitte minulle ne jyvät takaisin, niin pääsee ainakin
kaupunkiin lähtemästä.
ANTTI. Mikäs siinä on?! Myödähän ne pitää kuitenkin. Ja

samahan se on, kenelle.
SIPI. Mutta se minun vaan täytyy sanoa, ett'en minä tietysti

ostaessa konsaan voi antaa ihan samaa hintaa, kuin mistä myön.
ANTTI. No, kah, tiettyhän se on! Ja sehän se on kauppiaan

elantokin.
SIPI. Niin. Ja sen viisitoista markkaa minä kyllä annan, vaikka

paikalla.
ANTTI. No, eipä sitä taida kukaan sitte enempääkään antaa.
SIPI. Sopiihan koettaa. Enhän minä mitä pakoita. Päinvastoin.
ANTTI. Tiedänhän minä sen. Vaan mitäpä niistä kulettelemaan

lähtee?! Olkoon sitte siihenkin hintaan. — Ja eläähän tuota pitää,
eikä häntä miten voi rahattakaan elää.
SIPI. No, tehdään sitte niin! (Ottaa povitaskustaan lompakon ja

siitä kolme viiden markan seteliä.) Tuossa on rahat paikalla käteen!
ANTTI. Olisinhan minä ne kerinnyt sittekin saada, kun säkit

takaisin tuon.
SIPI. Mitäs niistä rupee varta vasten edestakaisin ajelemaan.

Viskaa vaan säkit minun hevoselleni, niin vien ne mennessäni! He!
Ottaa pois vaan!
(Panee setelit pöydälle).

ANTTI. No, suuret kiitokset! Hyvin paljon kiitoksia! (Ottaa rahat,
käärii ne kokoon ja pistää liivinsä taskuun).
SIPI. Tuota — näet — en minä nyt jokaiselta osta — siitä hinnasta

varsinkaan. Ja tämän minä nyt vaan tein — auttaakseni. Sen tautta
en nyt tahtoisi, että sen muut näkisivät ja saisivat tietää.
ANTTI. No — kyllä — ymmärränhän minä sen… Hyvin vaan paljon

kiitoksia!
SIPI. Ja siinähän ne säkit helposti menevät minun mukanani.
ANTTI. Sopiihan ne… Ja kyllä minä ne siirrän.
HILMA (tulee oikealta).
ANTTI (menee kohta sen perästä ulos).
Viides kohtaus.
SIPI ja HILMA.
SIPI. Päivää, Hilma! Luulin jo, että olit minua pakoon mennyt, kun
ei sinua näin pitkään aikaan näkynyt (Kättelee Hilmaa.)
HILMA. Elähän! Mitäpä minä sitä olisin?!… Ja miksi niin luulet?
SIPI. Mistäpä sen tietää, mitä tässä on voinut väliin tulla.
HILMA. Istuhan ja selitä!
(Istuvat pöydän ääreen.)

SIPI. No, ei mitään. Muutoinhan minä vaan. — Kuule! Minä tulin
siitä tämänpäiväisestä iltamasta kysymään, aiotko sinä sinne mennä.
HILMA. En nyt tiedä. Entä sinä? Etkös sinä sitte menekään?
SIPI (epäröiden). Kyllähän minun pitäisi, vaan — … Mutta kuinka

sinä?… Miks'et sinä?…
HILMA. Muutoin vaan. En tiedä, miksi; mutta tänään ei minulla ole

yhtään halua.
SIPI. No? Arvasinhan minä. Joku syy sinulla sittekin mahtaa olla.
HILMA. Eikä ole — mitään.
SIPI. Vaan siltä näyttää. Sinä olet niinkuin vähän kummallinen.

Ehkä se taannoinen vieras…?
HILMA. Siirikö?
SIPI. Niin. Hänhän, näen mä, kävi täällä?
HILMA. Kävi, kävi. No?
SIPI. No, ei mitään. Luulin vaan, että jos hän sinulle olisi jotakin
sano… jollakin lailla pannut sinut pahoille mielin.
HILMA. Eihän hän juuri mitä… (ikäänkuin yht'äkkiä heräten).

Kuule!
Meneekös Siiri sitte sinne?
SIPI. Kuinka niin? Sanoikos hän?…
HILMA. Ei, vaan kun et sinä tahdo… Mutta hän on pyydetty?

SIPI. En minä… Ehkä sinä tiedät paremmin.
HILMA. Nyt minä ymmärrän! — Katsos sitä, kun ei hiiskunut siitä

sanaakaan.
SIPI. Varmaan hän ei sinne iltamaan sitte aikonutkaan, konsa ei

siitä haastanut.
HILMA. Mutta sinä tiesit, että hän on pyydetty, vaikka…?
SIPI. Mistä minä…? Ja mitä minä tiesin? Kuulin vaan, että lukkarin
Arvi oli aikonut häntä pyytää.
HILMA. Lukkarinko Arvi? Tuskinhan hän tunteekaan Siiriä.
SIPI (nousee hermostuneena kävelemään). No, mistä minä sitte

tiedän?! Ja mitä siitä nyt sen enemmän saivartaa. Varmaan häntä ei
kukaan sinne sitte ollut pyytänyt, konsa hän ei sinne aikonut eikä
siitä edes haastanutkaan. Ja vaikka häntä olisi pyydettykin, niin ei
suinkaan hän olisi sinne tullut kumminkaan, kun jo ylihuomenna
kuuluu olevan poislähdössä.
HILMA (katseltuaan miettiväisesti Sipiä, nousee ylös ja menee

hänen luoksensa). Elä nyt, Sipi kulta, siitä suutu! Miksikä sinä
noin…?
SIPI. Enhän minä mitä…
HILMA. Kuule, keltä sinä kuulit, että hän jo ylihuomenna…?
SIPI. Keltä?! Äitisihän tuo siitä vast'ikään haastoi (Katsoo

ikkunaan ja sitte kelloaan). Ka, kun onkin jo paljo. Ei. Kyllä minun
täytyy lähteä.
HILMA. Mitä sinä nyt niin kiirehdit — tällä kertaa?
SIPI. Kun ei tahdo tuo hevonenkaan tuolla oikein pysyä rauhassa.

Ja tavataanhan me vielä tänä iltana ja… saadaan tarpeeksi olla
yhdessä.
HILMA. Voi, kun en minä oikein tiedä, Sipi. Niin ei tee mieli tulla.
SIPI. Mitä sinä nyt taas joutavia?! Pitäähän sinun olla laulamassa.
Ja voinhan minä sen nyt sinulle sanoa: laulun perästä saadaan
pistää vähän polkaksikin.
HILMA. Kansakokoululla?
SIPI. Niin. Tällä kertaa on saatu lupa.
HILMA. Ja kukas soittaa?
SIPI. Seuran omat torvensoittajat — ensimmäisen kerran.
HILMA. Jokos ne sitten niin hyvin…?
SIPI. Soittaako osaavat?
HILMA. Niin. Vastahan ne viime talvena torvensa saivat.
SIPI. Jopahan nuo näkyvät sen verran osaavan törryyttää, että

ainakin tahdissa pysyvät. Ja mitäs varten niiden torvien
hankkimiseksi olisi seuranäytelmiä ja arpajaisia pidetty, ell'ei ne
soittamaan oppisi. — No? Tulethan siis? Tietysti?
HILMA (miettiväisenä ja alakuloisena). En tiedä, todenperään,

miten minusta tämä tuntuu niin omituiselta.
SIPI. Mikä nyt… omituiselta?
HILMA. Tuo Siirin poislähtö — tanssi ja torvensoitto, jotka

yht'äkkiä on toimeen pantu — ja kutsut… kaikki tuo on ihan kuin
tehty varta vasten — hänen tähtensä.
SIPI. Sinun tähtesi se on kaikki, jos nyt oikein tietää tahdot.
HILMA. Ja sinä tulit vaan kuulemaan, että ehkä minä en sinne

mene ja meneekö Siiri…
SIPI. Mutta sinäpä nyt keksit, Hilma, ihan jonni joutavia. Oikein tuo
jo taas alkaa minua pistää vihaksi. (Ottaa lakkinsa.)
HILMA (malttaen mieltänsä ja lekotellen). No, elä nyt!… Anna

anteeksi!… Voi, että minä nyt sen tulin sanoneeksi.
SIPI. No, mitä sitä sitte semmoisia ajatteleekaan, johon ei ole

vähintäkään syytä?! Ja tiedäthän sinä ilmankin, mimmoinen meidän
välimme on, hänen ja minun…
Kuudes kohtaus.
Edelliset, SOHVI ja ANTTI.
SOHVI ja ANTTI (tulevat).
SOHVI. Ei ollut kahvia paahdettuna, niin tuli vähän viivähtäneeksi.
SIPI. Kiitoksia! En minä nyt tällä kertaa… Aikakin on vähän

täpärällä.
ANTTI. Onkos se nyt niin…?

SOHVI. Jokos se nyt sitte, todenperään… Olisihan se ihan
paikalla joutunut.
SIPI. Kyllä, mutta… Toisen kerran sitte. Hyvästi nyt vaan.

(Kättelee.)
SOHVI. No, oli se nyt paha oikein….
SIPI. Eipä mitä.
ANTTI. Ne säkit minä muutin…
SIPI. Hyvä, hyvä! — No, hyvästi, Hilma! Tänä iltana siis tavataan?
(Pitäen Hilmaa kädestä.) Tulethan varmaan?
HILMA. No, tulenhan minä ehkä…
SOHVI. Ka, mitenkäs… Tuleehan se (Hilmalle puolikovaan.) Mitäs

sinä nyt noin?! (Sipille.) Sinnehän se on ollut menossa… Koko
päivän on haastellut.
SIPI. Tietysti. Sitähän minäkin. Ja mikäs lysti siellä muillakaan

ilman olisi… Lupaathan, hä?
HILMA. Hyvä. Tulenhan minä.
SIPI. No, niin. Jääkää hyvästi (Menee.)
ANTTI (seuraa).
(Ulkoa kuuluu vähän ajan perästä "tpruu, tpruu" ja rattaiden

kolinaa.)
Seitsemäs kohtaus.
SOHVI ja HILMA, sitte ANTTI, LIISU ja AAKU.
SOHVI. Mikäs sinun on, tyttö, kun tuolla lailla o'ot?
HILMA. Ei mikään, äiti… (Seisoo alla päin ja miettien pöydän

luona.)
SOHVI. Noin tylysti käyttäydyit. Ei se passaa mitenkään.
HILMA. Enhän minä mitä…
SOHVI. Näinhän minä, kah! Onhan mulla silmät päässä. Ja mitä

sinä nytkin tuossa seista törrötät?… Ihme ja kumma oikein!
ANTTI (palaa.)
LIISU ja AAKU (tulevat hänen jälessään).
AAKU (suu täynnä "pompommia", joita, mielihyvillään kourassaan

näyttelee Sohville.) Katos, äit', kuinka paljon!
SOHVI. No, o'otkos nyt vihdoin viimein mankumatta?! — Mut

oletkos
Liisullekin antanut, hä?
AAKU (nyökäyttää myöntävästi päätään).
LIISU. Antoi se jo.
SOHVI. Näkyihän sinun reissusi lykästyneen, Antti?
ANTTI. Lykästyihin se.

SOHVI. Vaan mitäs sinä nyt Sipille viimeksi säkeistä haastoit?
ANTTI. Me tehtiin kaupat takaisin. Minun ei nyt tarvitsekaan

kaupunkiin lähteä.
SOHVI. Mitkä kaupat? Millä lailla?
ANTTI (ottaa setelit liivinsä taskusta ja näyttää Sohville). Möin

hänelle 15 markasta ne jyvät, jotka ensin velaksi ostin.
HILMA (kuuntelee ja katselee tarkkaavasti koko ajan).
SOHVI. Elähän?! Mitä kummia?! Ja paljonkos niistä sitte kirjaan

pantiin?
ANTTI. Kahdeksantoista ja puoli markkaa.
SOHVI. M-h-h! Niin että hän siitä voitti kolme ja puoli markkaa, ja
sinä hukkasit saman verran.
ANTTI. Mitä hukkasin? Eihän niitä mistä rahoja ilmankaan saa.
SOHVI. Onhan se sitäkin. — Mutta sillä lailla vaan se Sipi, näen

mä, rikastuukin (Perältä kuuluu kahvipannun sähinää). Ai, nyt se
kahvi kiehuu yli. Ihan se multa unehtuikin. (Rientää perälle.)
AAKU (menee Sohvin jälestä).
ANTTI (kääri miettiväisesti setelinsä kokoon ja panee jälleen

liivinsä taskuun). Ei. Työhön tästä pitää lähteä — uutta aatraansa
koettamaan, ett'ei aika hukkaan mene. (Panee lakin päähänsä ja
menee ulos.)
HILMA (katselee hänen jälkeensä).

LIISU (joka on kauan katsellut Hilmaa, menee hänen luoksensa).
Sisko, miks' sinä o'ot niin surullinen tänä päivänä? Sano!
HILMA (silittää Liisun päätä). Enhän minä mitään, Liisuseni. Mene

nyt vaan äidin luo, niin saat kahvia. Mene! (Hilma menee ikäänkuin
vaistomaisesti ja jotakin miettien piirongin luo, josta ottaa
virkkuutyönsä.)
LIISU (katselee häntä vielä kotvan ja poistuu sitte hitaasti).
HILMA (huo'ahtaa ja käy hajamielisesti ikkunan luo virkkaamaan).
Esirippu.
Toinen näytös.
Sama suoja, kuin edellisessä näytöksessä. Uuni lämpiää. Kukat

ovat ikkunalta siirretyt piirongille.
Ensimmäinen kohtaus.
ANTTI ja SIPI. (tulevat perältä).
ANTTI. Käydään tänne kammariin, niin saadaan rauhassa haastaa

kahden kesken.
SIPI. Ka, täällähän uunikin lämpiää.
ANTTI. Hilmaa vartenhan tämä suoja pidetään lämpimänä

talvellakin. Me, muu perhe, asutaan siellä tuvassa.
SIPI. Eihän ne omat puut paljon mitä maksa. — Oh-hoh! Vaan
onpas se ikkuna aika lailla jäässä.
ANTTI (nostaa tuolin etemmä ikkunasta). Hatarathan ne on kovin

raamit ja olisihan sitä kyllä pitänyt uudetkin laittaa, vaan — eihän
niitä tänä vuonna rahoja mistä siihenkään liiennyt.
SIPI (istuutuu). Niin, tuota, enhän minäkään sitä entistä

puotivelkaa, josta Antti eilen kävi haastamassa, nyt niin kovasti
kiiruhtaisi — tiedänhän minä, että sitä on vaikea suorittaa…
ANTTI. Vaikeatahan se nyt on kovin…
SIPI. Niin, niin, tiedänhän minä sen omistakin asioistani, että nyt
on vaikea aika. Mutta olisihan se jollakin lailla saatava kirjoista pois,
varsinkin nyt taas uuteen vuoteen siirryttyä.
ANTTI. Pahahan sen siinä on olla jo kolmatta vuotta. Ja olenhan

minä sitä itsekin ajatellut, että jos minä saisin sen velkakirjaan
muutetuksi…
SIPI. No, mikä siinä on?! Voihan sen sitte sillä lailla. Ja teenhän
minä sen mielellänikin.
ANTTI. … niin eihän se sitte ainakaan seisoisi ilman rosentteja.
SIPI. Niistä nyt mitä niin suurta väliä!.
ANTTI. Eikä… enhän minä ilman… Muutenkin on jo näin kauan

ollut…
SIPI. No, ka, olkoon. Saahan ne sitte sinne panna nekin.

ANTTI. Vaan kaksihan siinä velkakirjassa taitaa pitää takuumiestä
olla?
SIPI. Kaksihan niitä kyllä tavallisesti ruukataan, vaan…
ANTTI. Niistähän sitä taaskin takuumiehistä on vähän niinkuin

vastusta, mistä ne saapi. Vaikka yhdenhän minä kyllä ehkä jo
saisinkin.
SIPI. No, tuota, voidaanhan me, meidän kesken, sitte tehdä

sellainenkin velkakirja, että päästään takuumiehistä järkinään. Ja
mitä niistä meidän väliin ottaakaan.
ANTTI. No, hyvin paljon kiitoksia! On se jo melkein vähän liikaa.
SIPI. Sitähän minä tarkoitan, että tehdään vaan kulkeva velkakirja.
ANTTI. Niin kulkevako?
SIPI. Niin… johon ei tarvita, kuin kaksi vierasta miestä

allekirjoitusta todistamaan.
ANTTI. No, kauppiashan ne asiat parhaiten tietää. Ja jos se

täyden tekee, niin…
SIPI. Tekee, ihan. Eikä siihen nyt sen enempää tarvita, kuin kynä
ja mustetta. Todistajat saadaan kyllä perästä päinkin. Ja lanketti
minulla taitaa olla muassani. (Ottaa lompakostaan velkakirjakaavan).
Niin sattuu yksi olemaankin. Ja useampiahan ei tarvitakaan.
ANTTI. No, sittehän se… Ja pitäisihän täällä ne kirjoitusverstaat

olla. (Aukaisee pöytälaatikon.) Hilmahan se aina välistä mitä lie
kirjoittelee.
SIPI. Siinähän se on kynä.
ANTTI (panee kynän pöydälle). Tässähän se on. (Kaivaa

peremmältä pöytälaatikossa.) Ja täällähän tuo on perällä
läkkipullokin.
SIPI (ottaa Antilta mustepullon ja katselee sen sisustaa). Siinähän

on mustetta pullossa ihan sen verran, kuin tarvitaankin. No, ja tässä
on planketissa jo osa valmiiksi painettukin. Ei tarvitse lisätä kuin
muutaman sanan.
ANTTI. Minunkos se on…? On se vähän huononlaista minun

kirjoitustaitoni.
SIPI. Ei se mitä, kunhan vaan vähän tolkkua saapi. (Nousee ylös.)

Käypi tähän! Minä näytän mihin mitäkin kirjoittaa pitää.
ANTTI (ottaa kynän, istuutuu ja tavailee itsekseen

velkakirjakaavaa).
"Kauppias Sipi Rahikaiselle maksaa allekirjoittanut…"
SIPI. Tuohon pannaan maksuaika ja tuohon summa. —

Tavallisestihan sitä kirjoitetaan kuudeksi kuukaudeksi, sitä kun on
maksuaikaa siinä kuitenkin todellisuudessa enemmänkin.
ANTTI. Niin no. Enköhän sitä minäkin siksi jo vähän selviä, että
tuossa loppukesästä voin… jos toivottavasti parempi vuosikin tulee.
SIPI. Tahikka jos pannaan kolme kuukautta irtisanonnan jälkeen,

niin voinhan minä sitte kyllä uottaakin aivan asianhaarain mukaan.
Minusta se on sama.

Professional Nursing Practice Concepts and Perspectives 7Th Edition Blais Test Bank Full Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Description:

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Professional Nursing Practice Concepts and Perspectives 7Th Edition Blais Test Bank Full Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Professional Nursing Practice

Concepts and Perspectives 7th Edition

SOHVI (vähän pisteliäästi). Eiköpähän sitä nyt monenkin kelpaisi

SIIRI. Ha-ha-ha! Eiköpähän. Mutta Hilmallepa se vaan, se paikka,

HILMA. Elä nyt, Siiri… Eihän sitä tiedä.

SOHVI. Niin, mistä sen vielä tietää. — (Ottaa tarjoimen). Mutta

SIIRI. Kiitoksia. En minä enää…

HILMA. Etkös sinä vielä yhtä kuppia…?

SOHVI. No? Jäikös se nyt niin vähään?

SIIRI. Jäi. Minä jo join tädinkin luona. Ja sitte minun täytyy jo

SOHVI. Olisihan nyt voinut vähän kauemminkin istua.

HILMA. Isäkin olisi kohta tullut ja saanut sinut nähdä.

SIIRI. Mitä minussa sen kummempaa olisi nähtävää?! Sanokaa

HILMA. Vai jo ylihuomenna lähdet?

SOHVI. No, se oli oikein.

HILMA. Kiitoksia nyt paljon, että kävit ja että kuitenkin muistit

SOHVI. Vai Hämeenlinnaan sitte…?

SIIRI (pannen hansikkaansa nappeja kiinni). Sinne, niin. Siellä

HILMA. Mahtaa se olla hauskaa kuulua teatteriin?

SIIRI. On se — armottoman hauskaa. Ja niin jo olen siihen

HILMA. No, tietysti.

SOHVI. Arvaahan sen. Ja parempihan siellä on elääkin. Hyvä kai

SIIRI. No, niin että niukuin naukuin toimeen tulee.

SOHVI. He-he! Vai niukuin naukuin?!

SOHVI. Kiitoksia vaan itselleen paljo käymästä!

SOHVI (katselee kotvan ovelta Siirin perään, palaa ja alkaa korjata

HILMA (tulee vähän ajan perästä takaisin).

SOHVI. Onpas siitä Siiristä tullut oikein hieno ryökynä. — Vaan

HILMA. Elkää nyt, äiti, joutavia…

SOHVI. Vai joutavia? Etkös sitte hoksannut, miten mielellään se

HILMA (katsoo ikkunaan). Sipihän se on.

SOHVI. Sipikös se on? Kun en ollut tuntea. Sehän se on.

SOHVI. Ja mene ja pistä toinen hame päällesi. Sinun tähtesi

HILMA. Menenhän minä (Vie työnsä piirongin laatikkoon).

SOHVI (hykertäen käsiään). Mutta olipa se nyt oikein hyvä, ett'ei

HILMA (mennessään sivukammariin oikealle; hajamielisesti).

SOHVI. Kummallinen lapsi, todenperään! — Tuossapa nuo jo ovat

SOHVI ja SIPI, sitte ANTTI.

SOHVI ja SIPI (tervehtivät toisiaan eteisessä ja kyselevät

SOHVI (eteisessä). … on niin hyvä ja käy sisään.

SIPI (tulee sisään ja riisuu palttoonsa, jonka ripustaa naulaan,

SIPI (haastaa reippaasti ja vakuuttavasti). Kiitoksia vaan (Ottaa

SOHVI. Taisihan niitä meilläkin olla sikarossia, vaan minne ne lie

SIPI (sytyttää paperossin). Ei mitään. On mulla omiani.

SOHVI. Anttikohan se lie ne korjannut, kun en löydä.

SIPI. Antaa nyt olla vaan! (Istuutuu kiikkutuoliin). — No, täällähän

SOHVI. Kävihän se. Vai jo tiedätte?

SIPI. Nähtiinhän me se Antin kanssa. Me justiin kujaan

SOHVI. Eikä teitä nähnyt?

SIPI. Jos lie nähnytkään, vaikk'ei ollut näkevinään.

SOHVI. Niin, kävihän se lopulta — jäähyväisillä muka.

SIPI. M-h-h! (Puhaltaen savua). Vai ei sillä muuta ollut

SOHVI. No — eipä sillä juuri mitään erityistä… Jaaritteli vaan.

ANTTI (tulee sisään). Panin sinne Pokulle vaan vähän heiniä…

SOHVI (menee ulos perälle).

ANTTI. Tulihan niitä, Jumalan kiitos, edes vähän heiniä tänä

SIPI. No, ei siltä. — Mutta olihan se vähän kuivanlaista, ilma,

ANTTI. Olisihan tuota saanut kyllä enemmän sataa. (Istuutuu

SIPI. Niin, olisipa kyllä. Silloin olisi viljantulokin ollut parempi.

ANTTI (kynsien korvallistaan). No. Miten millekin. Ei sitä minulle

SIPI. Riittää kai kuitenkin kotitarpeeksi, vai?

SIPI. Sitäkö varten ne sitte olivatkin, ne jyvät tänään, otettu, vai?…