Ankkalinna ja lajien synty

Jukka RELANDER

Ankkalinna ja lajien synty

Kustannusosakeyhtiö Teos
Helsinki
 © Jukka RELANDER, 2004

Graafinen suunnittelu: Marita Liulia

I SBN 95 1-85 1-00 1-6

Painanut Gummerus Kirjapaino Oy

Jyväskylä 2004
SAA'ITOHOITO

On mukavaa tuumailla kaikenlaisia asioita. Mieleni on esimer­

kiksi tavan takaa askarrellut sen kysymyksen liepeillä, miten
joulupukin toimenkuva niveltyy osaksi modernia työelämää.
Aivan ilmeistä ei myöskään ole ollut se, mitä yhteistä on reis­
tailevalla kuplafolkkarin moottorilla ja suhteellamme politiik­
kaan. Olen myös kokenut tarpeelliseksi kirkastaa käsitystäni
modernin metsätalouden, internetin ja kansanrunouden yh­
teisestä nimittäjästä.
Osa tekstistä käsittelee näitä kiusallisia epäselvyyksiä, toi­
nen osa yleisesti merkittäviä asioita. Sanomattakin on selvää,
että viidakon ja markkinatalouden välisen suhteen lähentymi­
nen on herättänyt laajenevaa hämmennystä. Yleisen levotto­
muuden lieventämiseksi olen kokenut itseni myös pakotetuksi
puuttumaan tapaamme mökkeillä, äänestää ja ajatella totuutta.
Lisäksi sivilisaatiohistoriallisen kehitysvaiheemme täsmälli­
sempi ajoitus on selvästi odottanut tekijäänsä. Ja kaiken lisäksi
keskuudessamme elää möhkö.
Pääosa tämän kirjan aineistosta koostuu aiemmin kirjoite­
tuista teksteistä, joista olen työstänyt yhtenäisen kertomuksen.
Kolumnistia kalvaa usein epäilys siitä, ilmentääkö tietyssä het­
kessä tuotettu ajatus kirjoitusajankohtaansa vai kirjoittajansa
näkemystä. Halusin kokeilla, minkälainen kokonaisuus teks­
teistä hahmottuu. Ja miltä tuntuu seistä sen takana.
Käsikirjoitusta ovat kommentoineet Elia Lennes, Tuomas
Nevanlinna ja Pauliina Remes. Kiitos heille siitä. Ja Tuomaksel-
Ie myös paljosta muusta. Lisäksi osa teksteistä on kulkenut
Timo Harakka -nimisen editointilaitteen läpi. Kiitos myös Ti­
molle.
Huomattava osa seuraavilla sivuilla esitetyistä ajatuksista
on luettu kirjoista tai lainattu ystäviltä. Viittaan niihin ja heihin
yleisesti tässä. Ja Pauliinaan erityisesti. Heti kun aamulehden
säätiedotukset on katsottu, alkaa keittiössämme muodostua
yhteiskunnallisia näkemyksiä. Monet niistä ovat, ruudin val­
kean savun hälvennyttyä, päätyneet tämän kirjan sivuille.
Oma vaikutuksensa kokonaisuuteen on ollut myös dosent­
ti Kari Saastamoisella. Kari ei voi sietää Oswald Spengleriä eikä
kuplafolkkareita. Aloitan Spengleristä ja siirryn sen jälkeen kä­
sittelemään kuplafolkkaria. Ja muita teemoja, jotka näistä ver­
sovat.
Helsin gissä tammikuussa 2004
Jukka Relander
RANS KAN VALLANKUMOUKSESTA SOS IALISMIN romah­
dukseen länsimaista kulttuuria leimasi edistysusko. Berliinin
muurin murtumisen myötä tapahtui jotain outoa. Ajan pyörä
kääntyi, rakentamisen sijasta alettiin purkaa. Historian katsot­
tiin päättyneen. Inhimillisen edistyksen korvasi teknologinen
kehitys. Suunnanmuutos koski paitsi maailmanhistoriaa, myös
yksittäisen ihmisen arkea. Alkoi "kutistuvien odotusten" aika.
Mihin suuntaan elämämme, historiamme ja yhteiskuntam­
me on menossa nyt? Onko kaikkinainen edistys päättynyt? Voi­
vatko lapsemme paremmin kuin me itse, tuleeko heistä van­
hempiaan viisaampia ja vauraampia, ovatko heidän urheilutu­
loksensa parempia? Ratkaiseeka tiede ongelmat, joiden parissa
askartelemme, hellittääkö energiapula kun keksitään, miten
merivedestä erotetaan vetyä vähin vaivoin, valloittaako ihmi­
nen avaruuden?
Nuoruudessani - siitä on kai puhuttava menneessä aika­
muodossa - näihin kysymyksiin oli tarjolla itsestään selvä vas­
taus: kyllä! Yhteiskuntamme oli menossa kohti parempaa. Lap­
set löisivät vanhempansa laudalta ja kekseliäät tiedemiehet rat­
kaisisivat tuota pikaa moninaiset ongelmat, joiden parissa ih­
miskunta kamppaili. Sairaudet voitettaisiin, samoin väkivalta,
köyhyys ja kurjuus. Marsin pinnalle kaavoitettiin jo rivitalo­
tontteja.
Vaan eipä kaavoiteta enää. Ajan suunta on kääntynyt. Kasvi­
huoneilmiö uhkaa ekasysteemin tulevaisuutta, globalisaatio ja-
kaa ihmiskuntaa peruuttamattomasti voittajiin ja voitettuihin,
tieteen löydökset aiheuttavat lisääntyviä eettisiä ongelmia ja työ­
läiset olkoot nykypuheen mukaisesti kiitollisia siitä, että saavat
käydä töissä. Paranevista elinolosuhteista ja kasvavasta elin­
tasosta puhutaan enää kaihoisin mielin, menneitä muistellen.
Muutos on todellakin tapahtunut, vaikkei sille ole olemassa
kiistatonta syytä. Näin vain kävi. Vielä 1980-luvulla politiikassa
huolestuttiin, jos kartalta löytyi syrjäkylä vailla postitoimistoa
ja pankkipalveluita. Nykyisin huolestutaan, jos kartalta löytyy
syrjäkylä vailla kuntafuusiota. Hyvinvointi ei enää leviä yhä
laajemmalle, vaan on palaamassa takaisin kaupunkeihin ja taa­
jamiin. Ja niihinkin valikoivasti. Kasvavan kulutuksen sijasta
puhumme lisääntyvistä säästöistä. Elämä kovenee - jopa luon­
tofilmeissä. Niiden esittämässä luonnossa käydään viikko vii­
kolta ankarampaa kamppailua selviytymisestä.
Omituisinta tässä on se, että tilastojen mukaan ihminen on
vauraampi, terveempi ja voi paremmin kuin koskaan aikai­
semmin. Olemme maailmanhistorian rikkain, ravituin ja ter­
vein sivilisaatio kautta aikojen. Mutta samalla myös uupunein,
stressaantunein, masentunein ja asemastaan epävarmin. Mie­
lenterveystilastojen mukaan olemme henkisesti huonommassa
kunnossa kuin sodista palanneet veteraanit. Jos nyt tilastoihin
on sen suhteen uskominen.
Ongelmaan on tarjottu kahta ratkaisua. Konsultit opetta­
vat, että ratkaisun avaimet löytyvät yksilötasolta: piristy, usko
huomiseen, ole valoisa, näe mahdollisuutesi. Joidenkin yksi­
löiden kohdalla ratkaisu voi toimiakin. Mutta itse ongelma on
kuitenkin yhteisön tietoisuudessa, ei yksilön. Vaikka joku luot­
taisikin siihen, että omat mahdollisuudet paranevat, olemme
lakanneet uskomasta siihen, että meidän mahdollisuutemme
paranevat. Toinen vaihtoehto olisikin se, että pyrittäisiin jolla­
kin lailla vaikuttamaan rakenteisiin, olivatpa ne luonteeltaan
sitten henkisiä, aineellisia, taloudellisia tai poliittisia. Siten saa­
tettaisiin kohentaa yhteisön hyvinvointia ja uskoa tulevaan.
Toisen vaihtoehdon kohdalla otsan ylle piirtyvään ajatus­
kuplaan ilmestyy kysymysmerkki. Mitä pitäisi tehdä, ja ennen
kaikkea - mille? Erilaiset rakenteita tutkivat tieteenalat, saati
niihin vaikuttava politiikka, ovat menettäneet otteensa. Sosiolo­
gia on keskittynyt tutkimaan itseään: parhaimmat sosiologiset
tutkimukset asettavat vastattavakseen kysymyksen, mitä sosio­
logia on, huonoimpien keskittyessä kuvaamaan maailmaa sel­
laisena kuin se joskus oli. Taloustiede taas kuvaa taloutta ja siten
maailmaa muuttamattomana luontona, samalla kun politiikka
kokee tehtäväkseen keksiä keinoja mukauttaa ihmiset talouden
asettamiin olosuhteisiin. Evoluutiopsykologit ja sosiaalidarwi­
nistit säestävät: heidän mukaansa raadollinen selviytymiskamp­
pailun maailma on ihmisen lajiolemuksen ulkoinen heijastu­
ma. Markkinatalouden mekanismit vastaavat heidän mukaansa
ihmisen perinnöllisiä taipumuksia. Globalisoituvalle kapitalis­
mille on näin keksitty geneettisetkin perusteet.
Geneetikkojen ja markkinamiesten mallissa ulkoiseen maa­
ilmaan ei voi vaikuttaa, mutta yksilö voi rakentaa omaa elä­
määnsä tekemällä kohtaloaan muokkaavia valintoja. Yhteis­
kuntapyramidi on mitä on, ja soveltuvimmat kiipeävät kor­
keimmalle. Toisen vaihtoehdon mukaisesti koettaisimme vai­
kuttaa kohtaloomme muokkaamalla elämäämme yhteisönä.
Sopimalla, suunnittelemalla ja rakentamalla. Kääntämällä py­
ramidi alassuin.
 T ällä hetkellä toista vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Sellaisen
avaamiseksi on syytä esittää joukko kysymyksiä ja tarkastella
niiden avulla, minkälaista on nykyinen yhteisöllinen elämäm­
me. Minkälaisia ovat ideologiset rakenteemme, minkälainen
on ihmiskuvamme, käsityksemme Toisista, nykyisyydestä ja tu­
levaisuudesta. Ja vuotaako rakennelmamme: olemmeko todel­
la sitä, miksi itseämme luulemme?
Aluksi on kuitenkin syytä pohtia sitä, mitä sivilisaatiohisto­
riallista vaihetta oikein elämme ja mihin sivilisaatiomme on
matkalla. Avuksi kutsuttakoon sivilisaatiohistorioitsija Oswald
Spenglerin synkeä visio, Länsimaiden perikato.
Länsimaiden perikato on Georg Henrik von Wrightin sa­
noin yksi viime vuosisadan "merkillisimpiä kirjoja". Ensim­
mäisen maailmansodan aattona ja aikana pienille paperilap­
pusille luonnosteltu, lopullisessa asussaan 1200-sivuinen kirja
ilmestyi juuri sodan päätyttyä ja sen viesti lankesi otolliseen
maaperään. Perikadon aika tuntui todella olevan käsillä.
Mihin maailma sitten on Spenglerin mukaan menossa?
Sen tiedämme, että uusi vuosituhat on kokonaisvaltaisesti
erilainen kuin ensimmäisestä maailmansodasta alkanut hyvin­
voinnin ja joukkotuhon vuosisata. Teknologia ja raha jatkane­
vat voittokulkuaan, ihmisyys kaventumistaan ja valtakeskukset
(yritykset, valtiot ja pian myös armeijat) fuusioitumistaan.
Muun osalta tulevaisuuden ennustaja on tuomittu olemaan
väärässä. Mutta väärässä voi olla myös hedelmällisellä, jopa
osuvailakin tavalla. Tämä sopii ainakin Spengleriin.
Koska Spenglerin elinaikana myönteinen ajattelu ei ollut
muodissa, eikä alan oppaita ollut saatavilla, nuori kulttuu­
rikriitikko perusti näkemyksensä kulttuurin sisäiseen logiik-

G
kaan ennemmin kuin yksilön tahtoon. Perikato on ehkä syn­
keähkö suomennos saksan käsitteelle Untergan g, mutta yhtä
kaikki kuvaava. Sivilisaation sisäinen dynamiikka kerta kaikki­
aan johtaisi Spenglerin mukaan romahdukseen, perikatoon,
ennemmin tai myöhemmin, vaikka maailman jokainen tiimi
heittelisi hernepussia iloisesti hymyillen ja neljän ruuhkasta­
kin puhuttaisiin mahdollisuutena.
Spenglerin mukaan länsimainen kulttuuri alkoi orastaa an­
tiikin luhistuneen sivilisaation raunioilla ja puhkesi nuoruu­
tensa nupulle keskiaikaisessa gotiikassa. T äyden miehuutensa
päiviä Spenglerin faustiseksi nimittämä kulttuurimme vietti
barokissa, ja henkistyvää keski-ikää se juhli hienostuneessa ro­
kokoossa. Ranskan vallankumouksesta käynnistyi kulttuurin
jähmettyminen sivilisaatioksi - sen hidas kuolemantanssi, joka
on yhä kesken. Tämä jähmettymisen ja henkisyydestä luopu­
misen viipyvä historia jatkuu valtaviksi metropoleiksi paisu­
vissa maailmankaupungeissa, kunnes väestönkasvu lopulta py­
sähtyy ja kääntyy laskuun. Perikato alkaa.
Viimeinen vaihe saattaa kestää vuosisatoja, ellei joku dy­
naamisempaa kauttaan elävä nuorempi kulttuuri satu pyyh­
käisemään kankeaa sivilisaatiovanhustamme tieltään kuten
barbaarit tekivät Roomalle vuonna 475. Tuolloin antiikki oli
kuitenkin jo kuollut, kuten läntinen sivilisaatiommekin on nyt.
Tuho on tosin niin hidas, että osaamme hahmottaa sen vasta
kun se on jo peruuttamattomasti tapahtunut.
Spenglerin mukaan kulttuurit syntyvät, kukoistavat, lakas­
tuvat ja kuolevat. Se on niiden sisäinen laki, historiallinen vält­
tämättömyys. Rooma kukoisti kunnes kuihtui, samoin kuin
muut kuusi Spenglerin suuriksi sivilisaatioiksi kohottamaa ei-
länsimaista kulttuuria: Intia, Kiina, Egypti, Babylonia, atsteek­
kien intiaanikulttuuri ja islamilainen Arabia. Suurilla sivilisaa­
tioilla oli kulta-aikansa ja kaikki ne myös hiipuivat, kunnes lo­
pulta sammuivat liikkuvuutensa kadottaneiksi häivähdyksiksi
siitä mitä olivat joskus olleet. Vuonna 19 1 1 -siis ennen kuin
ensimmäistä maailmansotaa kyettiin ennakoimaan-kirjoitus­
työnsä aloittanut Spengler oli sitä mieltä, että länsimaisen sivi­
lisaation vuoro oli käsillä.
Kulttuurit siis elävät eräänlaista vuodenkiertoa kevään syn­
tymästä kesän kukoistuksen kautta siihen, kun syksy hitaasti
kuolee talveksi. Kohtalonomaisen kierron viime vaiheessa, en­
nen perikatoa, kulttuurit jähmettyvät sivilisaatioiksi. Sivilisaa­
tiovaihe merkitsee kulttuurin standardoitumista, tasapäisty­
mistä, ja sen yleispäteviksi ja minne tahansa siirrettäviksi ty­
pistyneiden hedelmien-kuten vaikkapa Coca-Colan, rooma­
laisen hallinnon, matkapuhelimen, kreikkalaisen temppelin tai
modernin valtion-leviämistä kulttuuripiirin keskuksista sen
reunoille ja niiden yli vailla minkäänlaista yhteyttä paikalli­
siin perinteisiin. Samalla sivilisaatioksi muuttuneen kulttuurin
painopiste siirtyy vanhoilta keskusalueilta, kuten Roomasta,
Ateenasta, Pariisista tai Wienistä, entisille reuna-alueille, ku­
ten Aleksandriaan, Konstantinopoliin, Lontooseen tai New
Yorkiin.
Valta siirtyy vanhoilta hierarkioilta suppealle, massoja oh­
jailevalle ja heidän mandaatillaan toimivalle eliitille, samalla
kun erilaiset aatteet ja pelastusopit ravisuttavat uudella tavalla
kehityksen keskiöön kohonnutta rahvasta. Siis meitä.
Sivilisaation päätepiste on maailmankaupunki, metropoli,
jossa henki kivettyy aineeksi ja kulttuuri massoittuu ajanviet-
teeksi. Näin kävi Hoangtin Kiinalle, Augustuksen Roomalle,
Amosiksen Egyptille ja Alp Arslanin Bagdadille. Näin käy myös
New Yorkillemme, Los Angelesille, Lontoolie ja Brysselille, pu­
humattakaan kolmannen maailman mammuttimaisista köy­
hyystihentymistä, jotka eivät ole loistoa nähneetkään. "Näen
kymmenen, jopa kahdenkymmenen miljoonan asukkaan kau­
punkiluomuksia': Spengler ennakoi 19 1 0-luvulla. "Ne peittävät
suunnattomia alueita rakennuksineen, joiden rinnalla suurim­
mat tämän hetken rakennukset vaikuttavat kääpiöiltä." Ennus­
tajanlahjoista emme tiedä, mutta tältä osin Spengler ainakin
arvasi oikein.
Nämä valtavat asutuskeskittymät imevät ympäröivän maa­
seudun tyhjäksi, alkaakseen lopulta kutistua myös itse. Speng­
ler ennakoi länsimaisen sivilisaation viimeisten luomusten ku­
kintoa ja lakastumista muista sivilisaatioista poimituin esi­
merkein. Antiikin kaupungit alkoivat taantua, samoin kuin
Kiinan, Intian ja Egyptinkin, jo kauan ennen vieraiden val­
loittajien saapumista. Talonpojalle äärettömän tärkeä oman
suvun jatkaminen kadottaa maailmankaupungissa merkityk­
sensä, sillä henki on jo sammunut, kehitys kivettynyt, eikä elä­
mä suuntaudu enää tulevaisuuteen vaan tähän hetkeen, tässä
ja nyt. Yksilö saattaa toteuttaa itseään ties miten, mutta sivili­
saatio väsähtää ja kuolee. Lopulta myös yksilö katoaa sen mu­
kana.
Perikatovisio sisältää ulottuvuuksia, jotka eivät vielä Speng­
lerin kirjoittaessa edes olleet niin näkyviä kuin ne ovat nyt. Pe­
rikadolle on ominaista se, että eliitti luopuu yhteisestä edusta
itsekkäiden pyyteidensä hyväksi. Omasta näkökulmastamme
Spenglerin aikainen eliitti oli sitoutunut yhteistä hyvää edusta-
neeseen valtioon aivan toisella tavalla kuin nykyinen rahan ja
vallan suppea yläluokka.
Perikato merkitsee myös yleistä barbarisoitumista ja kult­
tuurin massoittumista. Spenglerin eläessä tapakulttuuri kui­
tenkin kukoisti nykyiseen verrattuna, eikä Abban levyjä voinut
vielä ostaa nigerialaiselta huoltoasemalta kuten 1970-luvulta
alkaen on voinut. Sivilisaation painopiste todella on jatkanut
siirtymistään entisille reuna-alueille, New Yorkin ja Lontoon
lisäksi myös Yhdysvaltain Tyynenmeren rannikolle - joka
Spenglerin kirjoitustyön aikoihin oli ollut asutettuna vasta
puoli vuosisataa.
Suurimmat kaupungit ovat, kuten Spengler ennakoikin, ke­
hittyneet kymmenmiljoonaisiksi metropoleiksi. Näiden jätti­
läisten läpikaupallistuneessa todellisuudessa taide todella typis­
tyy tuotannoksi, tiede teknologiaksi ja henki materiaksi. Kult­
tuurin kypsän vaiheen keskipiste, Mozartin, Goethen tai Kan­
tin tapainen vapautunut henki, tulee korvatuksi uudella bah­
rnolla joka ei luo, vaan kuluttaa mitä massoille tuotetaan.
Spenglerin hahmotelma on epätieteellinen, tarkoitushakui­
nen ja todellisuutta tarpeisiinsa mukauttava. Lisäksi hänen teo­
riansa perustuu kestämättömiin lähtökohtiin - ennemminkin
lyyriseen intuitioon kuin tutkijan havaintoon. Mutta Spengler
on väärässä hyvin kiinnostavalla ja osuvalla tavalla, muutenkin
kuin edellä lueteltujen konkreettisten esimerkkien osalta.
Tämän hahmottamiseksi on syytä palata vielä siihen, mikä
tekee kulttuurista kulttuurin. Spenglerin mukaan kulttuurin
olemuksen määrittävät sen tila- ja avaruuskäsitykset, jotka hän
kiteyttää alkusymboleiksi. Antiikin, jota Spengler kutsuu apol­
loniseksi kulttuuriksi, alkusymboli oli kappale - tai ihmisruu-
mis - geometrisesti tarkasteltavine ulottuvuuksineen. Kappa­
letta voitiin mitata, punnita, kuvata ja työstää. Se on konkreet­
tinen ja kiinteä, eikä se voi ylittää omia rajojaan. Hyvänä esi­
merkkinä voidaan mainita "apolloninen" raha, jonka arvo ei
voinut heilahdella vaihtokurssien mukaan. Kolikko oli kolikko,
kappale leimattua metallia, ja metallin arvo oli vakio.
Spengleriläisessä katsannossa alkusymbolin olemukseen
kuuluu, että juuri siinä kuvastuu tuhatvuotisen sivilisaation
koko dynamiikka. Alkusymboli on sivilisaation peruspilari,
joka jäsentää kaiken kulttuurin sisällä tapahtuvan toiminnan
ympärilleen tietyn teeman tavoin, jota suuri säveltäjä varioi.
Se näyttäytyy tieteissä, taiteissa, arkkitehtuurissa, ajattelussa ja
uskonnoissa. Antiikin materiaalisesta alkusymbolista seurasi
se, että tyhjä tila oli antiikin teräviromillekin aivoille ratkaise­
maton ongelma. Miten kuvata sitä, mikä on ei-mitään? Kreik­
kalaiset eivät tunteneet nollaa, ja antiikin matemaatikoista vain
Arkhimedes väläytti äärettömyyden käsitettä, joka kuitenkin
unohtui 1400 vuodeksi merkityksettömänä ajatusleikkinä.
Juuri äärettömyyden ja tyhjyyden ulottuvuudet ovat puo­
lestaan länsimaisen "faustisen" sivilisaatiomme lähtökohta.
Spenglerin mukaan kulttuurimme alkusymboli on ääretön tila:
goottilaisen katedraalin kaukaisuuksiin kurkottavat holvikaaret
vastakohtana antiikin horisontaalisesti lepääville temppeleille.
Tyhjyyden, välimatkan, perspektiivin- joka ilmenee vain länsi­
maisessa taiteessa - avaruuden, syvyyden, etäisyyden ja ikui­
suuden ulottuvuudet tekevät länsimaisesta kulttuurista juuri
länsimaista kulttuuria, ja lisäksi nämä tilalliset hahmotukset
mahdollistavat täysin poikkeuksellisen aikakäsityksemme, ovat­
han tila ja aika aina toistensa funktioita. Myös kulttuurille omi-
nainen ihmiskuva on välitön seuraus sen alkusymbolin mää­
rittämistä hahmotuksista.
Osuvimmillaan Spengler on sen kuvaajana, mitä aiemmin
kutsuttiin sieluksi ja mikä nyttemmin on materialisoitunut
markkinoilla vaadittavaksi suorituskyvyksi. Kullekin sivilisaa­
tiolle ominainen ihmiskuva syntyy alkusymbolissa hahmonsa
saaneissa tila- ja aikakäsityksissä. Antiikin ihmiselle aika mer­
kitsi välitöntä läsnäoloa ja tila kiinteää kappaletta. Sen sijaan
länsimaiden faustinen ihminen kommunikoi Spenglerin mu­
kaan ikuisuuden ja äärettömyyden kanssa kuten Goethen
Faust, "hurmioitunut sielu" joka "tahtoo lentää ajan ja avaruu­
den yli".
Länsimaiset tieteet, taiteet ja uskonto kuvaavat tätä kamp­
pailua kukin omalla kielellään: uskonto keskustelee ikuisuu­
den kanssa, taide kuvaa sitä ja tiede pyrkii sen herraksi. Juuri
äärettömyyden ja ikuisuuden ulottuvuudet ovat luoneet myös
länsimaisen käsityksen yksilöstä, joka syntyi Spenglerin mu­
kaan katolisen kirkon katumuksessa ja ripissä. Siinä missä en­
simmäinen sakramentti, kaste, kohdistuu ihmisyyden yksittäi­
sessä ilmentymässä ihmisyyteen sinänsä, on ripittäytyminen
nimenomaisesti ainutlaatuisen yksilön elämäkerrallinen teko.
"Vain hän itse voi tutkia omaatuntoaan': Spengler kirjoittaa.
"Hän yksin on katuva äärettömyyden edessä, hänen yksin täy­
tyy ymmärtää ripissä persoonallinen menneisyytensä ja esittää
se sanoin, ja vain yksin hänelle kuuluu synninpäästö, minän
vapautuminen uuteen vastuulliseen toimintaan." Paradoksaali­
sesti modernin yksilön kammoksuma synnintunto on siis juu­
ri hänen yksilöllisyytensä lähtökohta.
Uskonpuhdistuksen jälkeen ikuisuuden käsittelemisen teh-

G
tävä siirtyy osittain taiteelle, joka luo suhdetta yksittäisen ja ää­
rettömän välille. Voidaan jopa esittää, että renessanssin maa­
laustaiteen murros ennakoi ja alusti uskonpuhdistusta: ikui­
suuteen ja äärettömyyteen - horisontin takaiseen näkymättö­
mään pisteeseen - kurkottava perspektiivi ilmestyy taiteeseen
juuri suurten reformaatioiden alla.
Yksilökäsitykset jatkavat kehittymistään toki myös uskon­
nossa. Lutherille armo on nimenomaisesti yksilön armoa.
Protestanttisuus jatkaa katolisen ripin viitoittamaa kommu­
nikaatiota oman menneisyyden kanssa, nyt ilman välittäjänä
toimivaa rippi-isää. Samaa itsetutkiskelun traditiota jatkaa
myös 1700-luvulla syntyvä elämäkertakirjallisuus, itsen ku­
vaaminen kertomuksena ajassa ja omien tekojen arviointi
suhteessa sisäistyneeseen omaantuntoon. Omaelämäkerta on
yhtä ainutlaatuinen länsimainen ilmiö kuin maalaustaiteen
perspektiivi.
Vielä myöhemmin tämä tutkiskelu saa uuden hahmon psy­
koanalyysissa. Freudin kehittämä psykoanalyysi jatkaa gotiikan
asettamaa tehtävää ajassa hahmottuvan yksilöllisyyden vapaut­
tamiseksi vapinastaan äärettömyyden edessä. Faustinen ihmi­
nen on itseään tutkiskeleva ihminen, yksin suhteessa äärettö­
myyteen ja ikuisuuteen, ja siten yksilöllisyyteensä pakotettu.
Äärettömyyden kohtaaminen on faustisen yksilön kohtalo,
ja kaikkivaltias epämateriaalinen Jumala on Spenglerin mu­
kaan tällaisen yksilön turva kohtaloaan vastaan. Sivilisaatio­
kehityksen myötä Jumala loittonee maailmasta, kuten tekivät
antiikin ja Egyptin lukuisat jumaluudet, kadotakseen lopulta
kokonaan. Perikadon aika on materian aikaa, hengen, ikuisuu­
den, syvyyden ja sisäisyyden loitontumista teknisen hallinnan
tieltä. Perikatoon kuuluva maaliistuminen ei merkitse tieteelli­
sen ymmärryksen tunkeutumista niille alueille, jotka aiemmin
kuuluivat Jumalalle, vaan sivilisaation kuolinkamppailulle omi­
naista elämän arkistumista ja Kohtalon väistymistä sivilisaa­
tioksi jähmettyneen kulttuurin dynamiikasta.
Siinä missä varhainen gotiikka kurotti Jumalan avulla koh­
ti äärettömyyksiä ja ikuisuuksia, katselee maailmankaupungin
hengetön ihminen kivettynyttä ympäristöään pohtien, miten
saisi aikansa kulumaan. Näin käy kaikissa kulttuureissa taantu­
man alkaessa. Vedonlyönti, kukkotappelut, kilpa-ajot, video­
pelit, gladiaattoritaistelut, nopanheitto ja tosi-TV valloittavat
tilan, joka aiemmin kuului ikuisuuksia etsivälle sielullisuudelle.
Kulttuurin kivetyttyä tarjolla on panem et circenses, hampuri­
laisia ja joukkoviihdettä.
Kulttuurikehityksen loppuaika on rahan vallan aikaa. "Hen­
ki ajattelee, raha johtaa': Spengler toteaa. "Sellainen on kaikkien
loppuaan kohti kulkevien kulttuurien järjestys." Rahan vallasta
seuraa demokratian rappio ja caesarismin nousu. Poliittisten
yksiköiden itsehallinta päättyy, imperiumin rakennus alkaa.
Demokratian tavoitteet, suuret totuudet ja niiden tavoittelussa
vuodatettu veri muuttuvat materialisoituneessa todellisuudes­
sa sisällöttömiksi, jopa käsittämättömiksi päämääriksi ja uh­
reiksi. Kun elämän mielekkyyden takaavat demokraattiset oi­
keudet on saavutettu, "lastenlapsia ei saada edes rangaistuksen
avulla käyttämään niitä hyväkseen". Ja edelleen: "Sata vuotta
myöhemmin eivät edes historioitsijat enää ymmärrä näitä van­
hoja kiistakysymyksiä." Vapaus, poliittisen kansalaisuuden
kautta tavoitehava oman elämän herruus ja itsesäätöinen ai­
kuisuus kadottavat sisältönsä samanaikaisesti.
 Spenglcr ei laskeudu käytännön tasolle pohtimaan sitä,
mikä mistäkin johtuu. Asiat vain ovat niin kuin ne ovat, tämä
on kulttuurien sisäisen ja vääjäämättömän logiikan seurausta.
Samaa logiikkaa noudattaa myös usein perimmäiseksi liikutta­
jaksi kohottamamme talous, joka muuttuu sivilisaatiovaihees­
sa tuottavasta taloudesta vailaittavaksi - tai kuten omana ai­
kanamme todettaisiin, reaalisesta virtuaaliseksi. Syntyy pörssi,
syntyvät markkinat.
Pörssi ei ole uusi keksintö. Se on peräisin sieltä, mistä ylei­
nen ja abstrakti laki, metrijärjestelmä ja paperiraha: Ranskan
vallankumouksesta. T ämä spengleriläisen perikadon alkusoitto
jätti jälkeensä yhdenmukaistavan, abstraktit määreensä kaik­
kialle ulottavan perintönsä. Kiinnostavaa kyllä, kirjallisuuden
kuuluisimman pessimistin George Orwellin luonnostelemassa
tulevaisuuden diktatuurissa juuri olevaisen täsmällinen luokit­
teleminen, tasamittainen metrijärjestelmä, kohoaa keskeiseksi
arjen esimerkiksi Ison Veljen kaikkialle ulottuvasta vallasta.
Spenglerin ihailema aristokraattinen traditio perusti olemassa­
olonsa elävään elämään ja siinä vallinneisiin suhteisiin, mutta
luokitteleva, yhdenmukaistava ja abstrahoiva sivilisaatiovaihe
jakaa todellisuuden itse luomiensa keinotekoisten kategorioi­
den tasamittaisiin lokeroihin.
Hahmottuva keisarikuntamme EU vaikuttaa monessakin
suhteessa kuolevan sivilisaatiomme oireelta. Todellista valtaa
sillä ei ole, mutta mansikoille asetetaan minimikoko ja kurkut
väännetään suoriksi. Todellisuutta määrittelemään luodusta
kuvasta - teoriasta, kaavasta tai määritelmästä -tulee todelli­
suus itse, jota luonto kykenee parhaimmillaankin vain jäljitte­
lemään. Faustinen sivilisaatio alistaa luonnon panttivangikseen
ja orjuuttaa sen keksimiensä lakien palvelijaksi. T ämän "luvul­
lisen kokemuksen kaavan avulla ihminen voi hallita salaisuut­
ta': Spengler toteaa, " mutta hän ei ole kyennyt paljastamaan
sitä". T ämä salaisuus on taiteen, uskonnon ja filosofian valta­
kuntaa, eikä Spengler povaa näille suurta tulevaisuutta sen jäl­
keen kun kulttuuri kuolee sivilisaatioksi.
Sivilisaatiovaihe merkitsee vapautumista muotojen vankilas­
ta, mutta Spenglerin mukaan tämä vapautuminen merkitsee va­
pautumista tyhjyyteen. Luova henki ei ollut muotojen vanki
vaan niiden herra. Sinfoniat, sonaatit, fuugat ja kantaatit soivat
muotojensa kautta. Maalaukset kohosivat taiteeksi tulkitessaan
traditioidensa muotoja, ja filosofia löysi suuruutensa puhjetes­
saan ajatteluksi olevien muotojen puitteissa. Spenglerille sivistys
merkitsee muotojen herruutta, sen rappio taas olemisen vapaut­
ta rahan sisällöttömässä tyhjyydessä.
Spengler kuvaa elämäämme tässä ja nyt. Picasso vapautti
maalauksen esittämään kohteen sijasta itseään ja Schönberg
vapautti musiikin tonaalisesta Sävelasteikosta samanaikaisesti
kun lyriikka vapautui loppusoinnuista. Maallistunut ihminen
on vapautunut uskonnon lisäksi myös sen korvikkeeksi luo­
dusta kansakunnasta. Sukupolvet vapautuvat edeltäjistään, yk­
silö velvoitteistaan ja yhteisö keskinäisestä lojaliteetista. Vapau­
dumme historiasta, vapaudumme itsestämme. Todellisuus va­
pautuu sisällöistä ja ihminen ihmisyydestä: kuvittelemme, että
ihmisen henkisen elämän arvoitus ratkeaa siinä vaiheessa, kun
viimeinen geeni on kartoitettu ja viimeinenkin aivokemialli­
nen prosessi kuvattu.
Vaikka teknologinen ajattelu syrjäyttääkin humanistisen
hengen, Spengler ei silti ole teknologiakriitikko. Konetta hän
pitää faustisen hengen ilmentymänä verrattuna rahan tyhjään
ja sisällöttömään todellisuuteen. Sivilisaation viimeinen tais­
telu käydäänkin Spenglerin mukaan reaalisen tekniikan ja ab­
straktin rahan välillä. Faustinen teknologia pyrkii etäisyyden
voittamiseen ja kumoamiseen - on kyse sitten kuulennoista,
mannertenvälisistä ohjuksista, modernista viestintäteknolo­
giasta tai television kaukosäätimestä.
Teknologialla on Spenglerin mukaan sisältö, mikä rahalta ja
sen pikku aputaiseksi alistetulta liberaalilta demokratialta puut­
tuu. Viimeinen taistelu merkitsee Spenglerillä rahan ja demok­
ratian liittoa tekniikkaa ja keisarismia vastaan. Tuloksena syn­
tyy sivilisaation kattava jättiläisvaltio, jota hallitsevat teknolo­
giaeliitti ja suuren paluunsa kokenut keisarius, millä nimellä
sitä kutsutaankin. Sivilisaatiota tämä ei luonnollisestikaan pe­
lasta, mutta kehitys takaa sille juhlavan lopun ja hitaan kuole­
man.
Tulevaisuutemme näyttäisi spengleriläisittäin visioituna siis
seuraavanlaiselta: raha hallitsee julkisuutta ja julkisuus hallitsee
demokratiaa, jolloin yhteiskuntarakenne ei voi kukistua sisältä­
päin. Niinpä teknologiaeliitti ja sen aseistamat sotilaat liittou­
tuvat rahaa ja sen manipuloimaa rahvasta vastaan. Reaalinen
voittaa virtuaalisen. Ainoasta varteenotettavasta väkivaltako­
neistosta Natosta kasvaa jättiläisvaltio, joka alistaa rahan palve­
lukseensa. Syntyy suhteellisen hyvinvoinnin Pax Americana ja
sen puitteissa länsimaisen sivilisaation viimeinen kukoistus
- sama vaihe, jota elettiin Roomassa keisari Trajanuksesta
Marcus Aureliukseen - kunnes voimat ehtyvät ja taantuma saa
vallan. Toinen vaihtoehto on toki se, että Eurooppa lähtee
omille teilleen ja näivettyy Yhdysvaltain kanssa rinnan.
 Lopulta tämä koneisto hiipuu hengettömyyteensä, mutta
haastaja onkin jo näkyvissä. Seuraava suuri kulttuuri nimit­
täin syntyy Spenglerin mukaan Venäjällä, tasankojen j a tai­
vaanrannan, veljeyden ja verisiteiden maassa. Näkee ken elää.
Spenglerin suuren teorian kohdalla kyse saattaa olla yhtä
hyvin aikakausien taitteessa kukoistaneesta fantasiasta kuin tu­
levasta kohtalostamme. Emme tiedä. Mutta j otain on tekeillä.
Jos määrittelemme sivilisaation spengleriläisittäin tietyn tila- ja
aikakäsityksen jakavaksi kulttuuripiiriksi, elämme vähintään­
kin suuren murroksen aikaa. Osittain tämä murros johtuu tek­
nologiasta, osin taloudesta. Kehittyneet kulkuyhteydet muutta­
vat vääjäämättömästi käsityksiämme sekä etäisyyksistä että nii­
den taittamiseen käytettävästä ajasta. Vallankumouksen koke­
nut kommunikaatio- ja viestintäteknologia luovat lisäksi illuu­
sion samanaikaisuudesta, kaikkialle ulottuvasta verkottuneesta
läsnäolosta. Aika ja paikka muuttavat hahmoaan.
Myös suhteemme jo elettyyn ja vielä elämättömään aikaan
on liikkeessä. Historia, kuten Spengler ennakoi, on muuttu­
massa merkityksettömäksi. Tarpeisiinsa sopeuttava, joustoihin
kehottava ja jatkuvaan muutokseen kutsuva talous irrottaa ih­
misiä vanhoista kiinnikkeistään, omasta taustastaan ja koke­
mushistoriastaan, j ota erilaiset sisäisen muutoksen strategiat
opettavat muokkaamaan Toisille otolliseksi. Elämme historia­
tonta tätä päivää, kuten spengleriläisen kulttuurikehityksen ul­
kopuolelle joutuneet ihmiset elävät. Identiteetit ovat liikkeessä
ja niitä neuvotellaan uusiksi yhä uusissa pätkittyvissä suhteissa.
Samalla kun menneisyys jatkaa outoa katoaan, muuttuu tule­
vaisuus yhä utuisemmaksi ja ennakoimattomammaksi. Emme
visioi tulevaisuudesta yhä täyteläisemmän ihmisyyden aamun-
koittoa, vaan entistä teknisempää ja toimivampaa koneistoa.
Utopiamme on teknologia itse, ei ihmisyys, jota vapauttamaan
se on luotu.
On liiankin helppoa väittää vastaan. Empiirisesti tarkastel­
len Spenglerin kuvaus maailmasta on yhtä tosi kuin H. C. An­
dersenin sadut. Toisaalta - Andersenin satuja siteerataan jostain
syystä paljon enemmän kuin empiirisiä tutkimuksia yhteensä.
Niillä on oma totuutensa, kuten on Spenglerilläkin.

Ehkäpä vahvin todistus Spenglerin puolesta on se, ettei uusia

Spenglereitä enää tule. Kuka viitsisi huolestua sivilisaation koh­
talosta ja sen tulevasta - ja jo näkyvästä - rappiosta? Sivilisaa­
tion perikato todistaa itsensä sillä, ettei sitä voida enää havaita.
Emme huolehdi kulttuurista, vaan pyrimme vapautumaan sii­
tä. "Kulttuuri" mielletään lähinnä talouden kannattamatto­
maksi elätiksi, vaikka sanan varsinaisessa merkityksessä se mer­
kitsee tietyllä aikakaudella ja tietyssä yhteisössä vallitsevaa tul­
kintaa siitä, mitä todellisuus on. Meidän todellisuutemme on
todistetusti totta, pienimmän kvarkkihiukkasen tarkkuudella,
mutta kokemuksellisesti siihen on yhä vaikeampaa eläytyä. To­
dellisuutemme elää havaitsijasta riippumatonta objektiivista
elämäänsä. T ässä mielessä länsimaista kulttuuria ei enää ole
olemassa.
Entä jäämmekö todella kaipaamaan kulttuuria, joka fausti­
sessa hengessään toteutti Hiroshiman, Buchenwaldin, Dresde­
nin, Nagasakin ja Auschwitzin, ja joka orjuutti suurimman
osan maailmaa tahdottomiksi palvelijoikseen? Pelkäänpä, että
vain kulttuuri, ei siitä vapautuminen, voi estää meitä toteutta­
masta uusia joukkotuhoja ja rakentamasta uusia sortokoneis-
toja. Ja eikö länsimainen kulttuuri ole monessa mielessä otta­
nut kiistattomia edistysaskeleita, lisännyt vapautta, oikeuksia,
fyysistä turvaa ja liberalisoinut lasten kasvatusta? Tuleva vuosi­
tuhat näyttää, riittääkö se, vai oliko Spengler sittenkin oikeassa.
Jos oli, tuliemme näkemään 2030-luvulla hevosen Yhdysval­
tain senaattorina.
SIVILISAATIOMME ON SPENG LERIN mukaan jähmetty­
mässä hengettömäksi koneistoksi. Entä minkälainen on kuoleva
sivilisaatiomme käytännössä? Miten elämme, miten suhtau­
dumme toisiimme ja minkälaisin mentaalisin rakentein hah­
mottelemme todellisuuttamme? Kuten Stalin Kantia tulkitsi,
käytäntö ilman teoriaa on sokea, mutta teoria ilman käytäntöä
on typerä.
Huoli sivilisaatiomme taantumasta ilmenee usein vain yh­
dellä elämänalueella: lisääntyvänä keskusteluna tapakulttuurin
katoamisesta. I lmiön voi toki sivuuttaa konservatiivien huolena
siitä, etteivät perityt arvot ja käytännöt välity, mutta väitettä
lienee syytä tarkastella kokeeksi lähemmin.
Tapojen osalta olemme luopuneet muodoista ja siirtyneet
vaihtoon. Emme puhu tradition asettamien konventioiden
kautta, vaan vaihdamme mielipiteitä, ajatuksia ja informaatio­
ta sekä tyydytämme sosiaalisia tarpeitamme toistemme kanssa
vastavuoroisuuden periaatteen mukaisesti. Kohteliaisuus on
tehnyt tilaa tuttavallisuudelle - tai töykeydelle. Käytöstavat ovat
tietyssä mielessä rapautuneet.
Tapakulttuuri, eli käytös, kattaa vain pienen alueen siitä,
mitä kutsutaan käyttäytymiseksi. Käytös viittaa tapoihin, käyt­
täytyminen taas ilmentää tapojamme olla olemassa - markki­
noilla, yhteiskunnassa ja maailmassa. Yleiset käyttäytymisen
muutokset välittyvät arkiseen kanssakäymiseen. Huononeva
käytöksemme saattaa hyvinkin olla vain näiden olemisen tapo­
jen muuttumisen oire.
Käyttäytymistä on siis kahdenlaista: sosiaalista ( käytöstä)
ja yhteiskunnallista ( käyttäytymistä ) . Jälkimmäinen on ihmis­
ryhmien käyttäytymistä, kansan taloustieteen perusraaka -ai­
netta. Se viittaa toimintaamme koneistona, siinä missä so­
siaalinen käytös vastaa toimintaamme vuorovaikutusjärjestel­
mänä. Koneistona toimimme keskimääräisen rationaalisesti,
tosin tietyin varauksin. Sosiaalinen käyttäytyminen taas koos­
tuu tavoista, joilla yksilöt suhtautuvat toisiinsa. Näitä suhteita
sääntelee kulttuurillisten normien, perinteiden, kieltojen ja ke­
hotusten muodostama ristipaine, jonka yhtä ratkaisuyritystä
kutsumme siis tapakulttuuriksi.
Olen yleensä suhtautunut tapakulttuuriin vähintäänkin jous­
tavasti, enkä ole koskaan kyennyt täysin eläytymään suomalais­
ten metsäJäisyyttä marmattelevien murheisiin. Englannista pa­
lattuani jouduin kuitenkin myöntämään, että brittiläiseen bussi­
kuskiin, ohikulkijaan tai kanssamatkustajaan verrattuna olemme
häkellyttävän töykeitä toisillemme. Punaisten bussien kuskit ei­
vät jätä juoksevaa asiakasta kyydistä, ihmiset tekevät toisilleen
tilaa, pyytävät anteeksi, sanovat kiitos ja vaihtavat ystävällisiä
fraaseja milloin tilanne edellyttää. Tai ihan vain huvikseen. Vie­
raat tapaavat hymyillä toisilleen, ja samassa rappukäytävässä
kohtaavat uudet naapurit kättelevät toisiaan.
En kuitenkaan haluaisi liittyä niiden joukkoon, j otka pa­
heksuvat ugrilaisia urahduksiamme ja ihailevat ulkomaiden ih­
misiä, jotka käyttäytyvät niin kuin sisätiloissa syntyneelle sopii.
Käyttäytymisetiketin karsastamisellemme on syynsä.
Suomalaisella tapakulttuurikritiikillä on kaksi perustetta.
Ensinnäkin, kohteliaisuus koetaan lipeväksi mielistelyksi, alis­
tumiseksi paremman väen tavoille ja kulttuurillisille normeille.
Vieraat ihmiset halutaan kohdata vertaisina, joten käytösnormit
ovat mutkauoman tuttavallisia. Kasvava joukko ihmisiä louk­
kaantuu teitittelystä, ei sinuttelusta. Monikon toista persoonaa
käytetään ennemmin perheriidassa kuin lähikaupassa. Hyvää
herraa sihautetaan vihaisena hampaiden välistä silloin kun astiat
lentävät, mutta ei kadunkulmassa kun kohdataan vieraita.
Toisekseen, tapakulttuuri koetaan teeskentelyksi: etiketin
mukainen toiminta ei kumpua suoraan persoonasta, vaan kult­
tuurillisen muodon asettamasta vaatimuksesta, johon spontaa­
ni, aito ja juureva ihminen ei halua sopeutua. Rokan Anttikin
tuumasi, että hoidetaan hommat, mutta ei pokkuroida.
Hyvä, suomalaiset ovat siis demokraattisia ja aitoja. Entä
töykeys, mistä se?
Urahtelu, ohottelu ja julkinen jurnutus johtuvat j uuri au­
tenttisuuden vaatimuksesta. Ajattelemme, että yksityisesti ih­
minen on aito, j ulkinen olemassaolo taas edellyttää teeskente­
lyä, mukautumista tai sopeutumista toisten todellisiin ja kuvi­
teltuihin odotuksiin. "Hyvät käytöstavat" ohjastavat toimintaa
julkisessa tilassa. Suomalaiset ovat kuitenkin yksityisiä ihmi­
siä. Mehän ylpeilemme sillä, että olemme rehellisiä, suoria ja
todella tarkoitamme sitä mitä sanomme. Niin kuin yksityisessä
kanssakäymisessä pitääkin. Silloin taas kun ulkomaanelävä sa­
noo että kaunis päivä tänään, on paras tarkistaa onko Iompak­
ko tallella. Tai ainakin vilkaista ikkunasta, tiedä vaikka sataisi.
Muodollisen tapakulttuurin perustehtävä ei kuitenkaan ole
valheellisen verhon pystyttäminen yksilön ja maailman väliin.
Sen ideana on säädellä toisilleen vieraiden ihmisten välistä etäi-
syyttä ja ylläpitää välimatkaa. Etiketti on suojavarustus, jonka
ihminen pukee ylleen astuessaan vieraiden keskelle j ulkiseen
tilaan. Suomalainen normisto taas lähtee siitä, että välimatkaa
ei ole, eikä suojavarustusta siten tarvita. Perusoletus törmää
kuitenkin kerta toisensa jälkeen siihen, että maailma on täs­
mälleen päinvastainen kuin yksityiselle autenttisuudelle raken­
tuva kulttuurimme olettaa: kaikki ovat vieraita j a välimatkaa
kuitenkin tarvittaisiin. Muuallakin kuin hississä, jossa herkim­
mät hengittävät nenän kautta jouduttuaan ahtaaseen tilaan vie­
raiden kanssa.
Ratkaisu: lipevän käytösnormiston sij aan otamme maail­
masta etäisyyttä j urnuttamalla ja kyräilemällä epäluuloisesti.
Reaktio toimii samanlaisena suojavarustuksena kuin euroop­
palainen etiketti. Vaikeneminen on suomalaista kohteliaisuus­
kulttuuria - olisihan aivan tavatonta loukata Vastaantulijan
henkilökohtaista tilaa tungettelevalla hymyllä tai ahdistella
häntä mielipiteillä säätilasta. Saati nyt tunkea likaista kouraan­
sa naapurin puristettavaksi, tämä kun on j uuri muuttanut
isompaan kaupunkiin saadakseen itselleen edes vähän omaa
rauhaa ja tilaa.
YKSITYISEN JA JULKISEN, autenttisen ja etäisen, välinen risti­
riita ei kuitenkaan ratkea kietomalla kylmän sodan rautaesirip­
pu yksilön ympärille. Keskinäisen jurnuttamisen kulttuuri luo
toki yksilöllisen tilan mihin linnoittautua, mutta perustava so­
siaalinen sopimuksemme ei toimi silloin, kun pitäisi saada jotain
aikaan yhdessä. Yksityinen taikoohenki pelaa kyllä, mutta julki­
selle yhteistoiminnalle käy kuten Espooseen johtavalle Länsi­
väylälle, kun bemareita viedään töistä kotiin. Liikenne ruuhkau­
tuu, tie ei vedä ja samaan suuntaan kulkijat alkavat suhtautua
toisiinsa tieltä raivattavina esteinä, jotka ikään kuin uhallaan
tukkivat toisiltaan reitin ulos ahdistavasta julkisesta tilasta.
H avainnollisimmin tällainen tukos ilmenee liikenteessä,
joka on nykyisellään itse asiassa aika aggressiivista. Autot kiilai­
levat, eivät tahdo päästää ohitse ja kuljettajat vilkuilevat toisi­
aan kuin kaksintaistelijat silloin, kun sekundantit ovat jaka­
neet aseet. Liikenne on kunnian ja häpeän taistelukenttä, jossa
otetaan miehistä ja moottoreista mittaa aina kun valot vaihtu­
vat tai edessä aukeaa suora.
Liikenteen aggressiivisuuden kanssa joudun tekemisiin lai­
natessani autoa. Siis oikeaa, uutta, tehokasta ja vertailukelpois­
ta kulkupeliä. Yleensä ajan omalla vuoden 1 969 mallia olevalla
kuplafolkkarillani tyystin tietämättömänä ympärilläni riehu­
vasta katutaistelusta. Juuri folkkarin ulkopuolisuus paljastaakin
liikenteestä jotain olennaista. Miksi folkkaria ei kiilata yhtä ha­
nakasti kuin Opelia, tai muuta tuliterää peliä?
 Parhaiten eron huomaa ratin takana. Uuteen, kalliiseen ja
tehokkaaseen autoon suhtaudutaan kilpailijana. Iltapäivä­
ruuhka on j atkuvaa symbolista kamppailua, jossa nopeat ja
kiiltävät kisaavat kelpoisuudesta. Autoon istuminen merkit­
see siirtymistä sotatoimialueelle, adrenaliinin ja testosteronin
tihkuessa ylitse kaikkien Geneven sopim uksessa säädettyjen
suositusten. Kuplafolkkarin kuljettaja taas saa seurata moder­
nien koneiden kesken käytyä olemassaolon kamppailua hu­
vittuneena sivusta. Vähän niin kuin Tanskan laivasto hyök­
käystä Bagdadiin. Kun Uudet, Hienot ja Kalliit taistelevat,
marjaämpärillisen mummonmarkkoja maksava kupla kilpai­
lee ihan omassa sarjassaan , jossa ykköspalkintoa ei jaeta. Riit­
tää kun pääsee perille.
Uusi auto kohdataan liikenteessä kilpailijana, uhkana j a va­
rallisuuseron symbolina. Kuplaan taas suhtaudutaan persoona­
na, joka pienestä koostaan huolimatta sinnittelee isompien ki­
sassa mukana. Kuplalla on isot silmät, joilla se vilkuilee hie­
man hämmästyneen näköisenä ympärilleen. Se on sympaatti­
sen pyöreä, eikä hyökkäävän virtaviivainen tai kulmikas. Kun
lähtee ohittamaan Volvolla, ohitettava kuski kalpenee, ilme ki­
ristyy ja silmät kapenevat viiruiksi. Konepeliin ylle ilmaantuu
pieni ukkospilvi. Jos saman tekee kuplalla, ohitettavan auton
kuski hymyilee kannustavasti ja perheen lapset vilkuttavat ta­
kaikkunasta. Tsemppiä!
Miestenlehdet, kuten Tekniikan Maailma ja Tuulilasi, suh­
tautuvat autoiluun teknologisena kysymyksenä, vaikka kyse on
puhtaasti tunteista. Siitä, kenellä on isoin ja suorituskykyisin,
eikä siitä, mikä on suihkutusmoottorin sekoitussuhde. Mekaa­
nisilla falloksillaan kiihdyttelevät tosin jäävät useimmista tun-
teista paitsi, sillä kateuden, vihan ja koston peli avaa koko lailla
kapean emotionaalisen horisontin verrattuna kuplan ratissa
koettuun. Jokainen kilometri tuntuu itse tehdyltä, jokainen sel­
vitetty mäki saavutukselta. Mäen päällä olo on kuin kahvimai­
noksen muurarilla, kun takka on valmis ja valettu.
Kupla on myös filosofinen auto. Ystäväni on joskus ihme­
tellyt, että miten autoni saattaa jatkuvasti reistailla, vaikka ku­
luneiden vuosien aikana likipitäen jokainen osa on vaihdettu
uuteen. Kas, kupla onkin enemmän kuin osiensa summa. Vaik­
ka jok'ikinen nippeli vaihdettaisiin vasta tehtaan paketista kuo­
rittuun varaosaan, kenttä jolla osat asettuvat vuorovaikutuk­
seen toistensa kanssa pysyy kuitenkin alkuperäisen ikäisenä.
Juuri tämän vuoksi kupla todella on aidosti persoona, jonka
toimintakykyä ei koskaan voi tyhjentävästi ennakoida. Sen
osien välisessä vaihdossa syntyy jotain, mikä ylittää osien yh­
teenlasketut ominaisuudet. Aivan samalla tavalla kuin moder­
nissa yhteiskunnassa.
Reistailevaa folkkaria ja modernia yhteiskuntaa nimittäin
yhdistää kaksi piirrettä. Ne muodostavat kentän, yksittäisistä
partikkeleista koostuvan kokonaisuuden, jonka toiminta pe­
rustuu näiden samaisten osien keskinäiseen vuorovaikutuk­
seen. Samalla tämä kenttä on enemmän kuin osiensa summa:
sen tapahtumat ovat osien välisiä tapahtumia, jotka eivät pa­
laudu minkään yksittäisen osan ominaisuuksiksi. Toinen yh­
distävä piirre - ja samalla syy siihen, miksi yhteiskuntaa valot­
tavaksi metaforaksi kannattaa valita ennemmin vanha kupla
kuin uusi Passat - on se, että yksittäisillä osasilla on taipumus
toimia ennakoimattomasti. Modernia yksilöä ja kuplafolkkarin
bensapumppua yhdistää se, että ne eivät toimi tiettyjen enna-

0
koitavien syy-seuraussuhteiden mukaisesti, vaan ne toimivat
ikään kuin niillä olisi oma tahto.
Omalla tahdolla ja kaikenlaisilla tarpeilla varustettuj en
olioiden vuorovaikutuksessa ilmaantuu ristivetoa, joka muo­
dostaa otollisen kasvualustan myös kaikenlaisten tukkeumien
syntymiselle.
Folkkariini niitä ilmaantuu tuon tuostakin. Esimerkiksi sil­
loin, kun virranjakajan kiinnityspuhti höltyi, j akaja pääsi vaih­
tamaan asentoaan ja tästä johtuen alkoi lähettää kipinöitä aivan
vääriin aikoihin sytytystulppien sulateltaviksi. Kaikki osat toi­
mivat erinomaisesti, mutta ne toimivat vääriin aikoihin. Kone
ei käynyt, eikä mikään ilmaissut missä oli vika. Osat toimivat
yksin, mutta eivät yhdessä. Analogiseen ajatteluun taipuvaisena
uskoin, että piiputtavan kuplani ongelmat olivat psyykkisiä - se
oli nähdäkseni masentunut ja menettänyt elämänhalunsa -
mutta loogis- rationaaliseen käsitykseen maailmasta toimin­
tansa perustava autonkorjaajani sai lopulta vakuutettua, että
kupla on kuitenkin kone ja sitä voidaan korjata muutenkin
kuin maanitteluin ja loitsuin. Puhelimitse saamieni ohjeiden
mukaisesti ajastin virranjakajan ja muun sytytysjärjestelmän
samaan tempoon ja kas, auton henki alkoi kulkea ja yskintä
muuttui tasaiseksi kehräykseksi. Tukos kaikkosi.
Vaikka yhteiskuntaa kutsutaankin koneistoksi, sen tukkeu­
miin eivät yksinkertaiset säädöt tehoa. Tarvitaan maanitteluita
ja loitsuja, mutta välillä myös ihan tervettä järkeä. Kutsun ih­
misten välisessä vaihdossa syntyviä tukkeumia möhköiksi.
Möhkö ei ole yksin julkiseen toimintaan liittyvä ilmiö, sillä
siihen saatetaan törmätä läheisissäkin suhteissa. Vaikka kuinka
selittäisi, mitä tarkoitti tällä taikka tuolla, keskustelun kolman-
neksi osapuoleksi ilmaantunut näkymätön möhkö kääntää
merkitykset päälaelleen, tukahduttaa vuorovaikutuksen, syn­
nyttää yhä uusia väärinkäsityksiä ja asettaa myönteiseksikin ai­
otun viestin esittäjäänsä vastaan. Möhkö on läheisten ihmis­
suhteiden vihollinen numero yksi.
Miten möhkön kanssa tulisi toimia? Oikeastaan on vain
kaksi vaihtoehtoa: voi yrittää vetäytyä, ajatella että antaa olla,
palataan asiaan seuraavassa elämässä. Tai sitten pitää sinnik­
käästi jatkaa (pienen rauhoittumisen jälkeen) puhetta kunnes
möhkö väsähtää ja viestit välittyvät perille. Tarkemmin ajatel­
len ensimmäinen vaihtoehto ei läheissuhteissa kuitenkaan ole
käytettävissä, sillä vetäytyminen johtaa siihen, että läheissuh­
teesta tippuu etuliite pois. Jos ystävyys- avio- tai perhesuhdetta
halutaan pitää yllä, suhdetta on vain työstettävä aina kun möh­
köjä ilmaantuu.
Etäisemmissä suhteissa menettelemme toisin. Monet etäi­
semmät suhteet, käytösnormistomme vuoksi, itse asiassa pe­
rustuvat möhkön olemassaololle. Yhteiskunnallisena ilmiönä
möhköön suhtaudutaan kuitenkin täsmälleen päinvastaisesti
kuin läheissuhteissa: joko vetäytymällä tai sitten valitsemalla
jokin taho möhkön edusmieheksi, joka sitten koetetaan saattaa
hallintaan tai tuhota.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on perustunut tähän yksin­
kertaiseen möhkön tuhoamisen ajatukseen vuosikymmeniä:
kommunismi, Ajatollah, Gaddaf, Bin Laden, kansanvalta, Sad­
dam, you name it. Me suomalaiset taas olemme valinneet ve­
täytymisen. Sillä on kaksi ilmiasua: politiikan moraaliin koh­
distuva puoliviHainen kritiikki ja toisten jatkuva epäily kyyni­
sestä oman edun ajamisesta, vaikka itse kyllä pyrittäisiin rnie-
Jellään yhteiseen hyvään. Poliitikot ja epämääräiset toiset ovat
möhkön kotoisia edusmiehiä.
Miten politiikan möhköys ilmenee? Elinkeinoelämän val­
tuuskunnan julkaiseman asennekartoituksen mukaan suoma­
laiset luottavat yhä vähemmän poliitikkoihinsa samalla kun Juot­
tamus kriittistä mediaa kohtaan on nousussa. Mediahan on juu­
ri se, joka paljastaa poliitikot omaa etuaan ajaviksi piittaamatto­
miksi pyrkyreiksi, jotka keksivät mitä erilaisimpia konflikteja
tuodakseen itseään esille tai ajaakseen oman ryhmäkuntansa
etua toisia vastaan. Media taas on kansan puolella ja parhaan
kykynsä mukaan koettaa paljastaa vehkeilevän eliitin metkut.
Jos asioita kysyttäisiin suoraan kansalta, konfliktit kaik­
koaisivat ja yhteinen hyvä alkaisi vallita. Yli 80 prosenttia kyse­
lyyn vastanneista kannatti kansanäänestysten lisäämistä ja nii­
den painoarvon kasvattamista - uskoen että keskuuteemme
ilmaantunut möhkö on pohjimmiltaan omaa etuaan ajavien
poliitikkojen keksintöä. Ei ole. Möhkö on lähtöisin meistä kai­
kista. Eikä vähiten "kansan" puolelle vallanpitäjiä vastaan aset­
tuvasta mediasta.
Asian paradoksi on siinä, että politiikka on itse asiassa ainoa
keino työstää möhköä: sen tehtävänä on saattaa möhkö hal­
lintaan, sovitella, neuvotella, sopia ja keskustella asiat auki. Po­
liitikot eivät keksi erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien keske­
nään ristiriitaisia intressejä, vaan ainakin periaatteessa heidän
tehtävänään on tehdä niiden välisiä kompromisseja, sovitella
- ja puhua, pienen rauhoittumisen jälkeen - kunnes möhkö
menee mailleen. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että antaa
olla, minä istun nyt sohvalla. Ja samalla varmistaa, ettei mi­
kään muutu.
 Julkisessa tilassamme majaileva möhkö onkin paisunut jo
melkoisiin mittoihin. Poliitikkokäsitystemme ohella sen toinen
ilmentymä on se, että toisten itsekkyyttä pidetään laajalti kas­
vavana yhteiskunnallisena ongelmana. Asiaan liittyy kuitenkin
ristiriita: lisääntyvä huoli toisten moraalista lomittuu samalla
uskomukseen, jonka mukaan itsekkyys on pohj immiltaan ter­
vettä ja ylösrakentavaa. Että markkinayhteiskunta on luonnon­
tila ja että ihminen on perustaipumuksiltaan oman parhaansa
optimointiin tähtäävä kilpailija. Ongelmaan olisi toki tarjolla
yksinkertainen ratkaisu: myöntää se, että kuluttaj ina olemme
itsekkäitä, kansalaisina hetkittäin jopa hyveellisiä. Mutta syystä
tai toisesta tämä ratkaisu ei ole tarjolla. Kahden eri roolin sijas­
ta kuljetamme ristiriidan yhden ja saman roolin sisään, osaksi
persoonaamme.
IHMISET OVAT POHJIMMILTAAN itsekkäitä, tai ainakin yk­
sityisen intressinsä motivoimia. Näin ainakin yleistyvästi aja­
tellaan. T ämä ei välttämättä tarkoita sitä, että pitäisimme raa­
dollista saalistamista ihmisen perustilana, vaan sitä, että järke­
vän peruskansalaisen arvioidaan toimivan sen mukaisesti, mikä
kulloinkin vastaa hänen omaa etuaan.
Puolivirallisen ihmiskuvamme vuoksi esimerkiksi kettu­
tyttöjen motivaation selittäminen on osoittautunut vaikeak­
si. Suojelupoliisin vakiovastauksen mukaan pyyteetön ja oi­
keaksi koetulle asialle uhrautuva - joskin rikollinen - toi­
minta selittyy sillä, että se on ulkomailta johdettua. Jonkin
salaperäisen, kansainvälisen ja kavalia juoniaan punovan Ta­
hon täytyy olla olemassa arkijärjelle selittymättömän toi­
minnan taustalla, muuten henkilökohtainen riskinotto täysin
omasta edusta riippumattoman päämäärän hyväksi tuntuisi
järjettömältä.
Kansainvälisessä mittakaavassa pyyteetöntä asialle uhrau­
tumista kutsutaan fundamentalismiksi. Länsimainen järkevä
ihminen laskelmoi etuja, arvioi haittoja, punnitsee syitä ja
harkitsee seurauksia, kun taas fundamentalisti on valmis uh­
raamaan itsensä Asian puolesta. Fundamentalismi muodos­
taakin oman yhteiskuntamme symmetrisen vastinparin: ne

ovat kaikkea sitä, mitä me emme ole. Jos fundamentalisteja ei

olisi olemassa, heidät olisi pitänyt keksiä - syytämmehän hei­
tä siitä, mistä itse haluamme erottautua.
 Omissa mielikuvissamme fundamentalismi on jokseenkin
tuore ilmiö. Länsimainen käsitys maailmasta määrittyy aina
suhteessa kulloiseenkin viholliskuvaansa. Vihollinen on, paitsi
tietenkin oikeasti olemassa, myös jollakin tavalla totuus meistä
itsestämme. Fasismi, kommunismi ja fundamentalismi ovat
toki objektiivisesti havaittavissa olevia ilmiöitä, mutta käsityk­
semme niistä on varsin riippuvainen siitä, minkälaista vihollis­
ta missäkin historiallisessa tilanteessa tarvitsemme.
Otetaan esimerkki: taistelupari Dempsey & Makepeace pyö­
ri jokin aika sitten loppuillan uusintoina neloskanavalla. Dis­
kopopahtava poliisisarja on korni, camp-henkinen muistutus
asioista, jotka koskettivat omaa sukupolveani ennen 80-luvun
kasinokuplaa ja vahvan markan viimeistä punnerrusta.
Dempsey on amerikkalainen mies, Makepeace taas nais­
puolinen britti. He tuntuvat jahtaavan rikollisia lähinnä siksi,
että se on kivaa - elleivät sitten ärsyttääkseen pomoaan, jonka
kärsivällisyyttä parivaljakon reippaat otteet koettelevat tuon
tuosta. Juuri esimies onkin sarjan keskeisin hahmo. Taistelupa­
ria sukupolven verran vanhempi pomo markkeeraa rajoja aset­
tavaa aikuista, jonka luomassa tilassa Dempseyn ja Makepeacen
puberteettinen ilkikurisuus tulee mahdolliseksi. Kiukkuunsa
tukehtuva pomo on muistuma ajoilta, jolloin aikuisia vielä oli.
Ilman häntä sarjasta katoaisi jännite ja sen sisäinen maailma
uhkaisi romahtaa parisuhdesiirapiksi.
Sarja on 80-luvun alkupuolen autenttista dokumentaatiota.
Valtavasta muutoksesta muistuttaa muukin kuin naispoliisin
kampaus. Viimeksi näkemässäni osassa mies- ja naispoliisin
muodostama taistelupari jahtasi mies- ja naispuolista arabiter­
roristia. Aivan: arabitenoristin aisaparina todellakin esiintyi
fanaattinen naistappaja, joka pisti letit liehumaan niin kuin
PLO:ssa koulutettu hurmatar vain osaa. Muistan saman hah­
mon vanhoista lehtikuvista. Kun jossain räjähti pommi, epäil­
tyjen joukossa oli aina valokuva tiukkailmeisestä tyttärestä, joka
katseli kameraa tummin silmin. Se oli silloin. Ehdotan tätä hah­
moa Hesarin kuukausiliitteen Missä hän on nyt? -palstalle.
Taisteluparissa kuvattiin miestä ja naista tasa-arvoisina, elet­
tiinhän sarjaa tehtäessä naisen emansipaation j ulkitulon aikoja.
Sukupuolten samanarvoisuus oli sarjassa askeleen pidemmällä
kuin mieskeskeisessä reaalimaailmassa. Fantasiana tv-sarja ver­
hosi epätasa-arvoisempaa todellisuutta, joka tämäntapaisissa
asetelmissa ilmaisee itseään oireena. Tässä tapauksessa oireen
paikalle ilmestyi naisterroristi. Hänen hahmonsa kiteytti kaik­
kia silloisten miesten todellisia pelkoja sukupuolten tasa-arvoi­
suudesta: virallisesti miehet ihailivat toiminnallista tyttöener­
giaa tihkuvaa Makepeacea, mutta todellisuudessa he pelkäsi­
vät että raivoisat femakot tulittavat kalashnikoveillaan sepaluk­
set mäsäksi. Naisterroristi oli paitsi uskottava Vihollinen, myös
tärkeä elementti Makepeacen roolihahmon kannalta. Tekijät
viestivät, ettei tämä aktiivinen naishahmo uhkaa miehiä, tuo
toinen uhkaa.
Nykyisin fallinen nainen ei ole uhka vaan kassamagneetti.
Naissotureiden sijasta länsi pommittaa naisten sortajia. Pari
vuosikymmentä sitten mielikuviamme kansoittanut terroristi­
hahmo oli asialleen omistautunut, joskin vaarallinen, mies tai
nainen. Nyt Lännen Vihollinen on muuttunut miespuoliseksi
fanaatikoksi, jonka motiivit ovat käsittämättömiä, sairaita ja
patologisia, samalla kun vihollisleirin naiset ovat muuttuneet
aktiivisista sotureista miestensä passiivisiksi uhreiksi, joita Iän-
si rientää suojelemaan - ainakin siksi, kun nes öljyhanat au­
keavat.
Rationaalisen, omaa etuaan laskelmoivan nykyihmisen vi­
holliseksi ei käy sukupuolinen uhka - eihän hyödyllä ole suku­
puolta - vaan sellaiseksi tarvitaan toimija, jolla on käsittämä­
tön motiivi: satanisti, kettutyttö, fundamentalisti. Siis tyyppi,
jonka toiminta ei kumpua omasta edusta, vaan sen takana pii­
lottelevasta alastomasta pahuudesta tai käsittämättömästä
omistautumisesta jollekin yksilöllisen horisontin ylittävälle
päämäärälle.

Tosin liberaalin ja järkevän ihmisen ja Asialleen uhrautuvan

fundamentalistin välinen vastakkainasettelu joutuu outoon va­
loon, jos alamme tarkastella tapaamme suhtautua poliitikkoi­
hin. Kyselyn mukaan vain kaksi prosenttia suomalaisista yhtyy
väitteeseen "politiikka on uhrautuvaa työtä yhteiseksi hyväksi".
Poliitikkoja pidetään itsekkäinä, omaa etuaan ajavina pyrky­
reinä. Eikö tämän pitäisi olla hyvä asia? Jos kerran jokainen
järkevä ihminen ajaa omaa asiaansa, eikö myös - herran täh­
den - soisi, että poliitikot olisivat järkeviä ihmisiä eivätkä kiilu­
vasilmäisiä viiripäitä, jotka haihattelevat aatteidensa viitoitta­
miin suuntiin pois sieltä missä vallitsee terve järki?
Ei, vaan verhottujen itsekkäiden pyyteiden paljastaminen­
han on j u uri politiikkaan kohdistuvan kritiikin lähtökohta.
Media puolestaan koetaan läheiseksikin kumppaniksi, niin
kauan kuin lehdistö muistaa liittoutua yleisönsä kanssa vallan­
pitäjiä vastaan ja paljastaa poliitikkojen j ulkisivun takaa sen,
minkä jo tiedämme toisistamme: ihminen ajaa omaa etuaan,
vain fundamentalisti toimii toisin.
 Väite ontuu sen verran, että sitä on tarkasteltava lähemmin.
Olemmeko todella niin itsekkäitä kuin erilaiset asennekartoi­
tukset antavat ymmärtää? Uskoakseni vastaus on kyllä ja ei.
Yleinen itsekkyys ei ole ihmisen lajiominaisuus, vaan reaktio
ympäröiviin olosuhteisiin. Samalla tavalla kuin kotoinen käy­
tösnormistomme. Onhan tapanamme ajatella, että kyllähän
minä toimisin pyyteettömästi, mutta kun nuo toiset. Ja j uuri
tässä astuvat kuvaan poliitikot: he saavat näytellä näiden itsek­
käiden toisten symbolisia edustaj ia, möhkön kotoista olen­
noitumaa, median tarmokkaana myötävaikutuksella.
Paradoksaalisinta asiassa on se, että median asettuminen
kansan puolelle on usein hyvin näennäistä. Vehkeileväksi elii­
tiksi mielletään lähinnä politiikan b-sarja sekä asemansa me­
nettänyt humanistinen sivistyneistö. Paavo Lipposesta ei sa­
nottu poikittaista sanaa niin kauan kuin hän oli pääministeri.
Valtansa menettänyt puhemies taas on vapaata ri istaa siinä
missä keskustapuolueen entiset puheenjohtajatkin. Kaikkein
kriittisimmin media suhtautuu oppositioon, myönteisimmin
taas istuvaan pääministeriin.
Samalla kun media paljastaa erilaisista poliittisista toimi­
joista itsekkäitä pyyteitä ja verhottuja päämääriä, vain ja aino­
astaan itsekkäiden pyyteiden motivoima talous saa rauhassa
paistatella objektiivisen järjen asemassa kritiikin yläpuolella.
Lehdistö on valmis kritisoimaan kansaa jos tämä vastaa gallup­
kyselyssä väärin, mutta se ei kritisoi valtaa väärin asetetuista ky­
symyksistä. Suhtautuminen itsekkäisiin pyyteisiin on vähin­
täänkin ristiriitaista.
Lisäksi asialla on kolmaskin puolensa. Useimmat ihmiset
ovat salaa pyyteettömiä: osallistuvat talkoisiin, harjoittavat hy-
väntekeväisyyttä tai käyttävät kaiken vapaa-aikansa j uniorei­
den valmennustyöhön. Sama muuten koskee myös poliitikkoja.
Moni heistäkin on kaappimoralisti, joka salaa omistautuu yh­
teiselle hyvälle, vaikka tietää, ettei moista kukaan uskoisi jos
asia tulisi j ulki. Yksityisesti, kuten todettua, olemme yhtä, ja
vain j ulkisesti olemme virallisen ihmiskuvamme mittaisia.
POLITIIKKAA EI USEIN kokonaisuudessaan syytetä siitä, että
keskuudessamme elää möhkö. Onhan meillä oikeisto ja va­
semmisto. Möhkö, tuumaavat oikeistolaiset ja vasemmistolai­
set, on noiden vika ja osoittavat toisiaan. Osittain kyse on toki
yhdestä ja samasta ilmiöstä, sillä perinteisesti miellämme po­
liittiseksi vain sen, mikä poikkeaa omasta näkökannastamme.
Oikeiston m ielestä vasemmisto politikoi, itse vain hoidetaan
asioita järkevästi. Vasemmisto taas koettaa parhaansa mukaan
osoittaa, että kuulkaas nyt hei, oikeiston ajattelu ei perustu ob­
jektiiviseen järkeen vaan subjektiiviseen etuun, ja mikä on jär­
keä yhdelle merkitsee kurj uutta köyhälle. Molemmat ovat
luonnollisesti oikeassa.
Epäpoliittisena aikana tosin kukaan ei oikeastaan ole oi­
keistolainen tai vasemmistolainen. Mutta toiset ovat. Poliittinen
kanta ei enää ilmene siten, että ihmiset ilmoittautuisivat jonkin
poliittisen suuntauksen kannattaj iksi - saati liittyisivät puolu­
eeseen. Jokainenhan on mielestään järkevä ja oikeassa, ja jos
joku on eri mieltä, hänellä on poliittinen kanta, ei minulla. Po­
liittiset asenteet ilmenevätkin kahdella tavalla: joko vihollisku­
vina tai oman identiteetin ulokkeina.
Vasemmistoa moititaan usein kateudesta: eivät vietävät sal­
lisi toisten rikastua, vaan kaikkien pitäisi elää jaetussa kurjuu­
dessa. Tässä kriitikot kuitenkin osuvat harhaan. Peruslähtö­
kohtana nykyiselle vasemmistolaisuudelle ei ole kauna toisia
kohtaan, vaan vasemmistoidentiteetin uloke - pienituloiset,
työttömät, osattomat ja pakolaiset. Vasemmistosta käsin talou­
dellinen eliitti näyttäytyy valitun ulokkeen vastapoolina. Yh­
teiskunnallisessa dramaturgiassa vastapoolit mittelevät keske­
nään ennemmin kuin minä ja ne, eli vasemmistolainen kokee
taloudellisen eliitin uhkaksi identiteettinsä ulokkeelle ja sen
kautta itselleen.
Identiteetin uloke? Kirjassaan Kuolemattomuus M ilan Kun­
dera kuvaa naista, joka omistaa kissan. Kissa on naisen uloke,
johon hän suhtautuu kuin itseensä. Kissaan kiinnittynyt viesti
on tämä: jos et hyväksy minua ja kissaani, et myöskään hyväk­
sy minua. Tämä nimenomainen kissa ei ole m ikään siliteltävä
kehruukone, vaan sihisevä ja sähäkkä kolli, jota on hyvin vaikea
vakuuttaa rauhanomaisen rinnakkaiselon mielekkyydestä. Kis­
sasta ei objektiivisesti voi pitää ja nainen tietää sen - juuri sen
vuoksihan nainen on alun perin valinnutkin kissansa ulok­
keekseen. Nainen ei välttämättä itsekään pidä kissastaan, mut­
ta koska muiden on vielä vaikeampi pitää tästä raapivasta olen­
nosta, se toimii täydellisenä ulokkeena. Jokainen kielteinen aja­
tus, nainen tuumii, jonka kohdistat kissaani, kohdistuu viime
kädessä minuun. Jokainen kielteinen ajatus, vasemmistolainen
tuumii, jonka kohdistat työttömään, kohdistuu viime kädessä
minuun. Samalla kun kukaan ei kanna huolta työttömistä
itsestään.
Vasemmisto ei tietenkään kykene yksin tuottamaan yhteis­
kunnallista näyttämöä, vaan myös oikeiston on esitettävä osan­
sa. Sen ensisijaisena ulokkeena ovat menestyjät, onoistujat ja
pärjääjät. Tästä katsantokannasta käsin huonommin menesty­
neet ovat epäonnistuj ia, joihin eläytymällä oma menestymi­
nen ei ainakaan kohene. Sen sijaan rikkaiden ja kauniiden me-
nestykseen kohdistettu kritiikki, oikeistolainen tuumii, kohdis­
tuu viime kädessä minuun. Sama koskee luonnollisesti myös
Natoa, Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ja Nokian optiojärjeste­
lyjä.
Osittain kyse on toki myös samastumisesta - joko valtaan ja
menestykseen tai vallan kohteisiin ja uhreihin. Vasemmistolaiset
haluavat kohentaa uhrien asemaa ja siten omaansa, oikeistolai­
set taas ponnistelevat sen toivossa, että osa samastumiskohteen
menestyksestä lankeaisi myös itselle. Otollisimmat samastumis­
kohteet ovat yleensä jollakin tavalla mahdottomia. Kuten va­
semmiston suosima afrikkalainen nainen, jonka tila on siinä
määrin toivoton, ettei sen kohenemista - eli samastumiskohteen
menettämistä - tarvitse pelätä. Oikeisto taas suosii superrikkai­
ta, joiden mammonakeko on siinä määrin mieletön, ettei sellai­
sen kokoamisesta tarvitse kuolevaisen edes haaveilla. Bill Gate­
sin omaisuus vastaa puolta miljoonaa lottovoittoa.
Usein asetelma on miedompi. Tavallisen vasemmistolaisen
mielestä omasta samastumiskohteesta - tai monissa tapauksis­
sa identiteetin ulokkeesta - on pidettävä hyvää huolta, varak­
kaista ei ole niin väliä. Maltillisen oikeiston mielestä taas on­
nistujien toimista olisi otettava oppia, epäonnistumista taas pi­
detään henkilökohtaisena ja sinänsä myötätunnon arvoisena
tragediana. Käytännössä kiihkoUoman enemmistön katsanto­
kannat ovat siksi lähellä toisiaan, että niiden edustajat saattoi­
vat tyytyväisinä istua vuosikausia samassa hallituksessa ilman
että ulkopuolinen j uuri erotti, milloin hallitus astui vasemmal­
la, milloin oikealla jalalla.
Käytännöllisen politiikan saralla oikeiston ja vasemmiston
erot hälvenevät liki näkymättömiksi, mutta symbolisen politii-
kan tasolla ne ovat sitäkin kiihkeämpiä ja kärkevämpiä. Kuten
vaikkapa silloin, kun keskustellaan kehitysmaista, Palestiinasta,
Yhdysvaltojen toimista mailmanpoliisina tai optiomiljoonista.
Siis niistä asioista, joille suomalainen poliittinen koneisto ei
kerta kaikkiaan voi tehdä yhtään mitään; vaikka tahtotila olisi
kuinka korkea ja koko ydinosaaminen keskitettäisiin Nigerian
hallituskriisiin.
SYMBOLISEKSI POLITII KAKSI KUTSUMANI kaukaiset
asiat ovat j uuri samastumiskohteiden ja identiteettien ulokkei­
den piirileikkiä. Espoon kaupunginvaltuuston kuumimmat
kiistat uuden vuosituhannen alussa eivät koskeneet sosiaalitoi­
men määrärahoja vaan Texasissa langetettavia kuolemantuo­
mioita. "Vasemmisto" halusi vedota ystävyyskaupunkiin niiden
lopettamiseksi, "oikeisto" taas koki, että symboliarvoltaan la­
tautuneita Yhdysvaltoja haluttiin arvostella - niin kuin halut­
tiinkin - ja pani hanttiin.
Poliittinen pilkka ei usein kohdistukaan vastapuoleen, vaan
vastapuolelle likeiseen symboliin. Vielä useammin se tosin koh­
distuu ilmiöön, joka on jollakin logiikalla liitettävissä vasta­
puolen hahmoon, mutta jota vastapuoli itse ei suin surminkaan
kannata. Vasemmisto on esimerkiksi pilkkaavinaan oikeistoa
arvostellessaan George Bushin ulkopolitiikkaa, oikeisto taas on
pilkkaavinaan vasemmistoa esittäessään, että "johan sitä Neu­
vostoliitossa kokeiltiin". Jostakin syystä sekä vasemmistolla että
oikeistolla on taipumus kiusaantua mainitunlaisesta kritiikistä.
Selkeimmin tämä symbolinen taistelu ilmenee historialli­
sella näyttämöllä. Kysehän on asioista, jotka ovat jo tapahtu­
neet ja joihin ei voi millään lailla vaikuttaa.
On esimerkiksi muodostunut tavaksi vertailla natsismin ja
kommunismin pahuutta laskemalla ruumiita. "Oikeiston" mie­
lestä Stalin on maailmanhistorian verisin murhaaja, "vasem­
miston" mielestä Hitler.
 Yleistyvän väittämän mukaan Stalin johtaa kilpaa arkki­
pahan tittelistä 20 miljoonalla murhatulla, Hitler tulee vasta
kaukana perässä. Niin tai näin, vertailussa on yksi ongelma: sa­
malla logiikalla voimme osoittaa, että Bushien dynastia yllä­
pitää suunnilleen yhtä veristä hallintoa kuin Saddam Hussein
piti. Persianlahden sodat yhteen laskien amerikkalaiset ovat
tappaneet pitkälti toistasataatuhatta irakilaista elleivät ylikin.
Saddam lienee samoissa lukemissa.
Stalinin ja Hitlerin välisen vertailun voi vetää jokseenkin
uskottavasti läpi, kun taas Valkoiseb talon ja Bagdadin rinnas­
tus herättää vastaväitteitä tyyliin hetkinen, tota, eihän se nyt, ei­
hän noin voi . . . Ei voikaan. Sillä kyse ei ole pahuuden asteesta
eikä ruumiiden absoluuttisesta määrästä, vaan vallan legitimi­
teetistä. Minkä tahansa hallinnon todellinen tai kuviteltu kau­
heus paljastuu sillä sekunnilla kun valta menettää auktoriteet­
tinsa. Kuten Ceausescun Romaniassa kävi vuonna 1 989: so­
sialistisen tasavallan isä aurinkoinen otti vastaan hurraavien
väkijoukkojen paraatia, teki tyylilleen ominaisen mahtiponti­
sen eleen, mutta yhtäkkiä väki alkoikin nauraa ja buuata. So­
sialistinen Romania romahti sillä sekunnilla ja pian laskettiin jo
ruumiita. Kuten aiemmin Saksassa ja sittemmin Kamputseassa,
Neuvostoliitossa, Itä-Saksassa ja Romaniassa. Kun valta ro­
mahtaa, sen pimeä puoli astuu näytteille. Aina.
Ilmiöllä on toinenkin puolensa. Afrikan teurastukset odot­
tavat edelleen laskijaansa, sillä itse uhrien määrä ja kohtalo ei­
vät yleensä kiinnosta ketään, ellei lukumäärä liity jollakin ta­
valla käynnissä olevaan symboliseen taisteluun - omassa ta­
pauksessamme kotimaisten poliittisten jännitteiden ja identi­
teettikonfliktien työstöön. Myös TSetSenia jää pahasti katvee-
seen, sillä kukaan ei kannata nykyistä Venäjää samalla antau­
muksella kuin entistä Neuvostoliittoa kannatettiin joskus. Ve­
näjän valtiollisen terrorin uhrien lukumäärällä ei voi paljastaa
kenenkään vakaumusta vääräksi, joten j ulkisuutemme tasolla
on autuaan yhdentekevää, kuoleeka sodassa kymmeniä, satoja
vai tuhansia.
Oikeiston suhde kommunismin uhreihin muistuttaa va­
semmiston suhdetta työttömyyteen. Kyse ei ole heidän kohta­
lostaan vaan minun ulokkeestani, ja viime kädessä, minun uh­
ristani.
Uhreilla ei ole itseisarvoa, vaan välinearvo. Terrorin uhrien
uhrius nousee näin helposti toiseen potenssiin. He ovat paitsi
alkuperäisiä uhreja, sittemmin myös omien kamppailujemme
elottomia välineitä, joita hyödynnetään oman kannan kainalo­
sauvoina. Tässä Saksan juutalaisten ja kommunismin uhrien
historiallinen tehtävä. TietSeeneillä, keskiafrikkalaisilla, soma­
leilla, uiguureilla, kurdeilla ja liberialaisilla ei ole edes sitä.
Mitä uutta jälkikäteen tehtävä tilinpito oikein ilmaisee? Nat­
sien keskitysleireistä tiedettiin niin Saksassa kuin ulkomailla­
kin, silti niiden olemassaolon "paljastuminen" oli valtava sokki
sodan päättyessä. Yksittäiset ihmiset tiesivät kyllä, mitä Saksas­
sa oli tekeillä, mutta he eivät tienneet sitä yhdessä. Tarkemmin
sanoen: ihmiset eivät tienneet, että Toiset tietävät, että keski­
tysleirien kauheudet todella tapahtuivat. Erilaisten mädännäi­
syyksien "paljastumisessa" on kyse juuri sen paljastumisesta,
että Toisetkin tietävät, sillä yksityisesti kaikki ovat aina tien­
neet, että Stalin oli hirmuhallitsija, Hitler oli murhaaja, ja niin
edelleen. Kun tämä murtautuu yleiseen tietoisuuteen, valta ro­
mahtaa ja laskenta alkaa.
 Vallan auktoriteetti perustuu yleensä suurimmaksi osaksi
siihen, että ihmiset uskovat että toiset pitävät valtaa legitiiminä.
Jokaisen diktaattorin vallassaolo nojaa j uuri tähän. Samaan on
perustunut myös amerikkalaisten johtama maailmanjärj estel­
mä. Kaikkihan toki tietävät, että korulauseiden takana pela­
taan raadollista peliä, suurvallat toimivat itsekkäästi ja niin
poispäin. Elämme aikaa, jolloin näiden ajatusten murtautumi­
nen yleiseen tietoisuuteen on vaarallisen lähellä: siis se hetki,
jolloin Bush puhuu mahtipontiseen tapaansa, mutta puhetta
televisioista � m seuraava maailma alkaakin nauraa ja buuata.
Näin on itse asiassa jo käynyt, mutta vain yksittäisten tv-katso­
j ien osalta. Emme vielä tiedä yhdessä, että Bushin toiminta on
samanlaisessa suhteessa moraaliin kuin Mikko Alatalo Mozar­
tiin. Mutta yksilöinä tiedämme.

Bush on vallassa ja hänen kotimaansa johtaa kansainvälistä

maailmanjärjestelmää. Sen vuoksi esimerkiksi kaikkien I rakin
sotaa perustelleiden motiivien paljastuminen yksi kerrallaan
tarkoitushakuisiksi valheiksi ei johtanut siihen, että amerik­
kalaisten jälkeensä jättämiä ruumiita olisi todella alettu las­
kea. Kommunismin osalta valheet sen sijaan ovat paljastu­
neet, naamiot on riisuttu ja laskenta on jo kolmannella kier­
roksella.
Mutta hetkinen. Voiko Bushien dynastiaa ja kommunisti­
sia hirmuhallintoja todellakin vertailla toisiinsa? Suhdeluvut­
han ovat aivan erilaiset - parisataatuhatta vastaan sata mil­
joonaa?
En vertaile Yhdysvaltain nykyhallintoa ja kommunismia nii­
den konkreettisten aikaansaannosten vaan symboliarvon osa!-
ta. Kun "vasemmistolainen" kritisoi Bushia, "oikeistolainen"
kiusaantuu, vaikka olisi itse kritiikistä täsmälleen samaa mieltä
kriitikkomme kanssa. Sama pätee toisinpäin. Kun "oikeistolai­
nen" rientää arkistosta muassaan laskelma, joka osoittaa yksit­
täisen ruumiinjäsenen tarkkuudella kommunismin verisen ri­
koshistorian, "vasemmistolainen" kiusaantuu, vaikkei olisi kos­
kaan kannattanut kommunismia tai edes hymyillyt samana
päivänä kun on puhuttu Neuvostoliitosta.
Kyse on ideologisoimisesta. Näiden symboleiden avulla yri­
tetään piirtää vastustajasta profiilia, josta tämä ei ainakaan mie­
lellään tunnistaisi itseään. En mielelläni lukeudu leiriin, joka
katsoo oikeudekseen murhata omia kansalaisiaan mielin mää­
rin, enkä liiemmin siihen, joka katsoo rauhan ja demokratian
nimissä oikeudekseen hyökätä mihin tahansa kolmannen luo­
kan valtioon jos kaupan etu niin vaatii. Ideologisoiminen pis­
tää valitsemaan: kumpaan kuulut, kumpaa kannatat?
Vastapuoleen epäsuorasti kohdistetun pilkan osalta Bushin
hallinto ja kommunismi eroavat toisistaan siinä, että Bushien
osalta emme vielä tiedä, että toisetkin tietävät, että valta kätkee
sisäänsä väkivaltaa, hegemoniapyrki myksiä ja vähintäänkin
joustavan suhteen totuuteen ja moraaliin. Kommunismin osal­
ta taas olemme erittäin tietoisia siitä, että toisetkin tietävät. Ja
j uuri siinä piilee kommunismin rikosten paljastamisen motiivi.
Puolustautuminen on mahdotonta.
Sen vuoksi kommunismi kelpaa joko j ulkilausutuksi tai nä­
kymättömäksi argumentiksi mitä moninaisimpiin keskuste­
luihin, oli puhe sitten EU:sta, Natosta, sosiaaliturvasta, yhtei­
söllisyydestä, valtionyrityksistä, kaupan vapaudesta tai ilmai­
sesta kouluruokailusta. Logiikka on osapuilleen seuraavanlai-
nen: 70-luvulla kommunismia kannattaneet kannattivat myös
korkeaa sosiaaliturvaa ja vastustivat Natoa. Ergo: romutetaan
sosiaaliturva ja liitytään Natoon. Siitäs saavat.
KOMMUNISMIN UHRILUKU ON toki vavahduttava: sata
miljoonaa, sanovat Kommunismin mustan kirjan tekijät. Kyse
on aivan käsittämättömästä määrästä ihmisiä. Kaikki lienevät
- joitakin dinosaurisia poikkeuksia lukuun ottamatta - yhtä
mieltä siitä, että kommunismin nimissä on tehty sarja hirvittä­
viä rikoksia. Mutta mitä paljastamista näissä yleiseen tietoisuu­
teen jo aika päiviä kuuluneissa luvuissa oikein on?
Vallan romahtaessa siltä riisutaan naamio, jonka alta odote­
taan totuuden paljastuvan. Valta romahtaa väkivallaksi, ja näin
totuudeksi kommunismista osoittautuu sata miljoonaa mur­
hattua. Samalla, logiikan liiemmin ontumatta, osoittautuu, että
j uuri tämän ruumisröykkiön kasvattaminen oli siis myös ko­
toisten kommunistiemme perimmäinen tavoite. Mustan kir­
jan tylyt numerot sisältävät siis kokonaan uuden historian tul­
kinnan: tässä on totuus, tässä viimekätinen päämäärä, puheet
kauniista ihanteista olivatkin siis vain todellisten tavoitteiden
ylle ripustettuja valheita.
Kauniit ihanteet? Kommunismin mustan kirjan innoittamis­
sa keskusteluissa keskusteltiin viime kädessä motiiveista. Oliko
kommunismin perimmäisenä tavoitteena murhata ihmisiä ja
verhoilla nämä pyrkimykset retorisiin lupauksiin tasa-arvosta,
demokratiasta ja yleisestä hyvinvoinnista? Vai oliko kommu­
nismin kannatuksen syy j uuri näissä ihanteellisissa pyrkimyk­
sissä, kun taas verinen lopputulema heijasteli sinänsä ylevien
pyrkimysten traagista epäonnistumista?
 Käydyissä keskusteluissa "oikeisto" on ollut edellisellä kan ­
nalla. Sen mukaan kommunismin todellinen päämäärä o li -
ellei jo Marxista niin viimeistään Leninistä alkaen - rakentaa
hirmuhallinto ja verhota tämä pyrkimys kaikenlaisiin korulau­
seisiin paremmasta huomisesta ynnä muusta.
Asia voidaan kuitenki n ajatella myös toisin. Kommunismin
ihanteellisen puolen kieltäminen saattaa nimittäin kertoa yhtä
paljon omasta ajastamme kuin kommunismista itsestään. Ehkä
emme kykene uskomaan minkäänlaisiin ihanteisiin silloin kun
realiteetit jyräävät taloutta kuntoon. Kettutytöt ovat ulkomail­
ta johdettuja ja sillä hyvä. Tämän vuoksi meidän lienee hel­
pompaa nähdä menneisyyden ilmiöissäkin vain vallanhalua,
oman edun tavoittelua ja kavereiden kampittamista. Jopa ko­
toisista taistolaisistamme on sanottu, että heidän toimintansa
tähtäsi viime kädessä omaan etuun, opportunistiseen hyöty­
kaikyytiin - vaikka liikkeen perimmäinen tarkoitus oli täsmäl­
leen päinvastainen: se pyrki rakentamaan suojapaikan, jonne
vetäytyä hyödyn ja oman edun ahdistavasta pelistä vapauden
rannatlomilla markkinoilla. Se olikin melkein ainoa asia, missä
liike onnistui.
Ennen oli toisin: vielä 60-luvun lopulla kommunisteja kut­
suttiin haihattelijoiksi, haukuttiin idealisteiksi ja realiteeteista
irrallaan liihotteleviksi utopisteiksi Uuden Suomen pääkirjoi­
tuksia myöten. Vanha porvaristo kykeni vielä ymmärtämään
ihanteille - älyttömillekin - omistautumista, me emme. Oma
käsityksemme kommunisteista muistuttaa päivä päivältä
enemmän käsitystämme fundamentalisteista, ja siten, kääntei­
sesti, meistä itsestämme. Motiivina oli nykyisen katsantokan­
nan mukaan joko alaston pahuus, verhottu hyöty tai näkymä-
tön kansainvälinen taho, joka ohjaili maailmanvallankumousta
omien päämääriensä mukaisesti ja mahdollisesti ohjailee edel­
leen.
H istoriallisesti toteutuneiden kommunismin käytäntöjen
suurimpia rikoksia, heti joukkomurhien jälkeen, olikin juuri
niiden ihanteiden pettäminen, joiden myötä kommunismi yli­
päätään kykeni hankkimaan kannatusta. George Orwellin sa­
tiiri Eläinten vallankumous iskee juuri tähän: maatilan eläimet
syrjäyttävät tilaa hallinneet ihmiset vallasta, mutta tasa-arvon
sijasta syntyikin sikojen d iktatuuri. Vallan itselleen riistäneet
siat alkoivat yhä enemmän muistuttaa aiempia valtiaita, osoit­
tautuivatpa vielä pahemmiksikin. Parodia kiteyttää kumous­
prosessien logiikan. Vallankumousten yleinen piirre on se, että
niiden luoma uusi valta tuo lähes säännönmukaisesti esiin van­
han vallan pahimmat puolet. Tämä koskee niin Ranskan, Ve­
näjän kuin I raninkin vallankumouksia, ismeistä riippumatta.
Kun vanha valta romahtaa, väkivalta jää.
Vallankumouksen keinoin valtaan nousseita kommunistisia
hallintoja ei siksi voi tarkastella irrallaan paikallisista olosuh­
teista, ikään kuin jostain vain yhtäkkiä ilmestyisi "kommunis­
mi" kuin tyhjästä tekemään rikoksia. Erilaisista lähtökohdista
syntyi erilaisia käytäntöjä. "Ihmiskasvoista sosialismia" yritettiin
rakentaa nimenomaan Tsekkoslovakiassa, joka oli ainoa kos­
kaan sosialismiin pidemmäksi ajaksi siirtynyt liberaali demok­
ratia. Kansalaisyhteiskunnan traditio mahdollisti Prahan ke­
vään, Venäjältä puuttunut kansalaisyhteiskunnan traditio taas
mahdollisti tsekkiläisen kokeilun väkivaltaisen nujertamisen.
Kommunismia tulisi tarkastella historiallisessa kontekstissa.
Säätyhierarkioiden ja luokkaerojen alistarnalle suomalaiselle
työmiehelle kommunismi tarjosi paitsi väylän vihata herroja,
myös mahdollisuuden itsetuntoon sekä mahdollisuuden ko­
hota neuvotteluosapuoleksi, jolle ei voitu sanella elämisen eh­
toja. Ilman pelkoa kommunismin kannatuksen kasvamisesta
tuskin olisi luotu hyvinvointivaltiota, työn ja pääoman valtio­
johtoista kompromissia. Sen taustalla vaikuttanut tasa-arvon
ihanne oli työväenliikkeeltä lainattu, eikä mikään estänyt tästä
ihanteesta luopumista kommunismin luoman paineen helli­
tettyä 1 980-90-lukujen taitteessa. Kommunismilla oli tämäkin
puolensa.
Jotkut 70-luvun j uoksuhautoihin jämähtäneet tosin luke­
vat hyvinvointivaltion liiankin yksiselitteisesti kommunismin
ansioksi. Heidän olisi syytä muistaa, ettei 70-luvun leninistien
poliittiseen slangiin sisältynyt hyvinvointivaltion käsitettä. Sen
sijaan puhuttiin valtiomonopolistisesta kapitalismista, jota ei
pidetty omana saavutuksena vaan päävihollisena. H istoria on­
kin viekas: sosiaalidemokraatit eivät koskaan olisi saaneet ra­
kennettua hyvinvointivaltiota ilman kommunistien raivoisaa
kritiikkiä - hyvinvointivaltiota kohtaan.
Väistyneenä kertomuksena kommunismi on lähinnä trage­
dia. Ja tälläkin tragedialla on onneton loppu, jossa ei seiso voit­
tajia vaan voitettuja. Miljoonat menehtyneet vaativat osakseen
surua, muistamista ja myötätuntoa. Siksi on syytä myös vas­
tustaa heidän välineeilistämistään myöhäsyntyisen sisäpoliit­
tisen pelin ja suomettuneisuuden jälkihoidon välikappaleiksi.
Olkoon tämä moraalinen kannanotto.
Useat kommunismin jälkijättöiset kriitikot syyllistyvät juu­
ri tähän. Ikään kuin monumentaalinen muistomerkki tarvit­
taisiin vain sen osoittamiseksi, että "me voitimme" - viis uh-
reista itsestään. Kommunismin mustan kirjan suomennoksen
esipuheessa jopa varoitetaan siitä, kuinka erilaisia myötäjuok­
sijoita vilisee vieläkin keskuudessamme. Uhrien muistamisen
yhteydessä valittu tyylilaj i on väärä. 70-luvun traumoja olisi
purettava tutkimalla 70-lukua, ei Ukrainan nälänhätää tai Sta­
linin väestönsiirtoja. Kommunismin uhreista tehdään näin uh­
reja vielä kerran. Heidän kohtaloaan hyödynnetään ja käyte­
tään hyväksi symbolisessa kamppailussa, jonka ainoa motiivi
on omien kaunojen jälkijättöinen työstä.
KES KUSTELU KERTOO MEISTÄ itsestämme sikälikin, että
puhe on koko ajan yhdestä kommunismista, vaikka kommu­
nismeja on monta. Tämä yksi kommunismi on se, joka koh­
distuu meihin itseemme, jolla oli kotimaisia kannattajia, ja joka
ehkä edelleenkin vaanii keskuudessamme. Kommunismi on
hyvä, yhteinen vihollinen, joka on aidosti paha, ja jota aidosti ei
ole olemassa.
Keskustelujen kommunismi on siis nykyisellään, uudessa
maailmanjärjestelmässämme, joko historiallinen muistuma tai
oma fantasiamme. Jos j älkimmäinen pitää paikkansa, kommu­
nismilla on toinenkin nimi: möhkö. Maamme rajojen ulko­
puolelta saapunut vihollinen oli juuri se, joka tuotti eriseurai­
suutta, tuhosi kansallisen yksimielisyyden ja harmonisen lintu­
kotomme. Se tuotti keskuuteemme ne ristiriidat, joista nykyisin
syytämme poliitikkojen itsekkyyttä.
Se, mitä kommunismi oli, ja mitä se on meille, ovat kaksi eri
asiaa. Kolmas taas on se, että spengleriläisessä katsannossa
kommunismi oli ja on sivilisaatiomme taantuman oire, elä­
vään elämään perustumaton valtarakennelma, joka ulotti abst­
raktit määreensä kaikkialle minne katseensa suuntasi. Tässä
suhteessa se ei tosin j uurikaan eroa liberaalista markkinatalou­
desta. Sillä ei ole suurtakaan väliä, muodostaako kulttuuria tu­
hoavan mekanismin keskuskomitean päätös vai tuloslaskelma.
Myös tapamme katsoa kommunismia yhtenä, eikä paikalli­
suuksiin ankkuroituvana moneutena, viestii samasta. Elävät
muodot, vivahteet ja henki kuolevat, kun sivilisaatio ulottaa
objektivoivan katseensa valtapiirinsä ylitse. Kun katsom me
kommunismia, näemme siinä itsemme.
Kommunismitulkinnoilla on toki muitakin motiiveja. Ylei­
nen ideologioiden vastaisuus on eräs kommunismitulkinto­
jamme sävyttävä tekijä. Ilmiö on luonnollisesti leimall i nen ajal­
le, jota luonnehtii puhe ideologioiden kuolemasta. Paras vihol­
linen on kuollut vihollinen.
Monessa mielessä ideologioita on syytäkin vastustaa. Niiden
esittämät tulkinnat tuottavat tarpeettomia kuppikuntia, jakavat
leireihin, ja erilaisten möhköjen työstämisen sijasta ne ratkai­
sevat ongelmat mittaamalla leiriytymien kannatusta. Argu­
menttien sijasta ideologiat ratkovat ongelmia määrittämällä
voimasuhteita. Keskustelu j ämähtää paikalleen, totuus kaik­
koaa, silmät kiiluvat.
IDEOLOGIOISTA S EU RAA PALJON Pahoja Asioita. Mutta
onko oma aikamme sittenkään ideologioista niin vapaa kuin se
väittää olevansa?
Yleisen määritelmän mukaan ideologioilla on kolme ulot­
tuvuutta: periaatteet kirjaava doktriini, sitä materialisoivat ri­
tuaalit sekä arjen taso eli praksis, jossa ideologia hahmottuu
osaksi kannattajansa subjektiivista elämänkäytäntöä (jotkut
puhuvat tässä yhteydessä myös arjesta) . Esimerkiksi kommu­
nismi täytti nämä yleiset määreet: sen doktriini koostui Marxin
ja Leninin kirjoituksista, jotka kirjasivat opin yleiset periaatteet
ja aatteen luovuttamattomat opinkappaleet. Sen rituaalit koos­
tuivat puoluekokousten seremonioista, sotilasparaateista, mie­
lenosoituksista, kulkueista ja - niissä maissa missä se oli vallal­
la - näytösoikeudenkäynneistä. Praksiksen tasolla kommunis­
mi tarjosi kannattajilleen käsityksen maailmasta niin sosialisti­
sissa maissa kuin markkinayhteiskunnissakin. Se osoitti vihol­
liset ja viitoitti arjen ihanteet yleisestä sosiaalisuudesta lasten­
kasvatukseen. Eli: kommunismi on ideologia.
Samalla tavalla voimme tosin ajatella, että nykyinen libera­
lismi täyttää aivan yhtä hyvin ideologioille asetetut yleiset kri­
teerit. Liberalismin opinkappaleet koostuvat klassisista kan­
santaloustieteellisistä kirjoituksista sekä Ranskan vallanku­
mouksessa ja Yhdysvaltojen itsenäisyysj ulistuksessa kirjatuista
yksilön vapauden periaatteista. Sen rituaaleiksi voidaan lukea
vapaa sana, puolueettomat oikeudenkäynnit, kokoontumis-
vapaudet ja parlamentaarisen demokratian käytännöt. Käytän­
nön tasolla liberalismin kannattaja voi mieltää itsensä vapaak­
si yksilöksi oppinsa tarjoamin käsittein. Vapaa kilpailu, valin­
tojen markkinat ja yksilön toiminta omaksi parhaakseen ovat
mitä arkisimpia ja jokapäiväisimpiä ilmiöitä, ja samalla ne
muodostavat liberalismin arkisen praksiksen.
Tunnen kuitenkin houkutusta esittää pienen varauksen .
Nimittäin mikään ei täytä ideologian yleistä määritelmää kir­
jaimellisemmin kuin kristinusko pyhine kirjoituksineen, juma­
lanpalveluksineen ja yksilöllisine armonlupauksineen, enkä ha­
luaisi ainakaan varauksetta lukea ideologioita ja suuria uskon­
toja saman ilmiön piiriin kuuluviksi. Uskonnot ovat toki ideo­
logisoitavissa, mutta parhaimmillaan ne eivät siihen antaudu,
vaan muodostavat vakavan yrityksen lähestyä totuutta. Ja juu­
ri totuus on ideologioiden äärimmäinen vastakohta.
Koska totuus on vaikea asia, ideologiamääritelmää on syy­
tä tarkentaa. Vasta tarkennuksen kautta saatamme myös erot­
taa sen, miten ideologiat ilmenevät arkisessa ympäristössäm­
me.
Olen havainnut, että minulla on varsin keh ittynyt kyky
muuttaa m ielipiteitäni sen mukaan, missä seurassa olen . En
tarkoita sitä, että rientäisin sosiaalisesta tilanteesta toiseen va­
kuuttamaan läsnäolijoille, että olen heidän kanssaan samaa
mieltä kuten Amerikan Psykon päähenkilö, tyyliin 1 have opi­
nions. 1fyou don't like them, 1 have others.
Toimin täsmälleen päinvastoin. Kiiruhdan tilaisuudesta toi­
seen vakuuttelemassa ihmisille, että olen eri mieltä kuin he.
1 have opinions. 1f you like them, 1 have others. Tällä logiikalla
olen esimerkiksi puolustanut parin tunnin sisällä sekä sosialis-
mia että kapitalismia. Olen lisäksi ottanut kantaa sekä uskon­
nollisuuden että ateismin puolesta, kannattanut sekä ammatti­
liittoja että joustavaa työelämää, liputtanut sekä vapaan kas­
vatuksen että vanhanaikaisen kotikurin puolesta . . .
En kuitenkaan usko, että olisin ovelasti vastatuuleen kään­
tyvän viirin lailla lähtökohtaisesti eri mieltä jokaisen keskuste­
lukumppanini kanssa. Tällöinhän ainoa itsenäinen mielipitee­
ni olisi se, että olen eri mieltä.
Jakomielisyyteeni on kaksi syytä. Ensinnäkin, useat ilmiöt
ovat perustavanlaatuisesti ambivalentteja (alkuosa "ambi" viit­
taa kahtalaisuuteen, loppuosa "valenssi" taas pätevyyteen, voi­
massaoloon, validiteettiin ) . Esimerkiksi vapaan kasvatuksen
osalta olen sataprosenttisesti puolesta ja vastaan. Olen jyrkästi
sitä mieltä, että lasta ei saa pakottaa nielaisemaan maailmaa
sellaisena kuin se näyttäytyy, sen enempää kuin vaatia häntä
pyrkimään kohti vanhempien asettamia elä män päämääriä.
Olen myös hyvin voimakkaasti sillä kannalla, että "vapaus" on
kasvamisen kannalta tuhoisaa silloin, kun se merkitsee kaiken
vastuun sysäämistä lapselle ja tätä kautta lapsen pakottamista
omaksi vanhemmakseen - kuten esimerkiksi luokattomassa
lukiossa tehdään nuorille.
Toinen syy käänteiseen tuuliviiriyteeni lienee erilaisiin mie­
lipiteisiin kätkeytyvässä ylijäämässä. Usein mielipiteellä A pe­
rustellaan kantaa B ilman että ne olisivat minkäänlaisessa jär­
kevässä suhteessa keskenään. Viittaus esimerkiksi Stalinin ri­
koksiin saattaa tilanteesta riippuen peräänkuuluttaa kunnian­
palautusta 70-luvulla syrjityille oikeistolaisille Yleisradion toi­
mittaj ille tai siihen saattaa sisältyä vaatimus purkaa hyvinvoin­
tivaltion rippeet välittömästi. Tähän sisältyy myös ideologian
määritelmämme ensimmäinen täsmennys: ideologinen ajattelu
niputtaa erilaiset vivahteikkaat ilmiöt valmiiksi paketeiksi, jois­
ta pitäisi sitten valita. Tämähän sävytti 70-lukua jos mikä: elo­
kuvamakusi kavalsi samalla mielipiteesi rakenteilla olevan
moottoritien uudesta linjauksesta, ja mielipiteesi tulopolitii­
kasta kätki kavalasti alleen vihjauksen siitä, mitä ajattelit Timo
K. Mukan kirjasta Maa on syntinen laulu.

Tarvitaan kuitenkin vielä toinen täsmennys: ideologioiden

yleinen piirre on se, että ne kärjistävät maailmassa ilmenevän
erilaisuuden vastakohtaisuudeksi. Tämä on samalla piirre, jota
kutsun ideologisaatioksi. Ajatellaan vaikka sukupuolia. Mie­
hen ja naisen välinen ero on aito, maailmassa ilmenevä ero.
Sen ideologisoiminen merkitsee puolestaan miehen ja naisen
asettamista yhden akselin vastakkaisiksi navoiksi. Sukupuoli­
ideologiat muuntavat miehen ja naisen luonnollisen eron vas­
takkaisuudeksi: miehet ovat väkivaltaisia, naiset rakastavia,
miehet kilpailevat, naiset ovat solidaarisia, miehet ovat älyllisiä,
naiset ovat tunteellisia ja niin edelleen. Moninaisten ilmiöiden
ryhmittely toistensa symmetrisiksi vastinpareiksi on ideologi­
saatiota par excellence.
Toinen täsmennys on samalla ensimmäisen ehto, sillä mieli­
piteiden ylijäämä syntyy niiden kytköksistä edellisenkaltaisiin
ideologisiin yleistyksiin. Mikäli maailma esimerkiksi jaotellaan
vasemmisto-oikeisto-akselin mukaiseksi kahden vastakkaisen
leirin todellisuudeksi, Neuvostoliiton romahtaminen merkit­
see kaikkinaisen vasemmistolaisuuden todistumista mahdot­
tomaksi. Sosialismi lupasi poistaa tuloerot, se romahti, tulo­
erot on siis maksimoitava.
 Tällainen asetelma houkuttelee ottamaan kantaa puolesta
tai vastaan - ikään kuin amerikkalainen köyhät kyykkyyn
demokratia ja Kim I I Sungin Pohjois-Korea todella olisivat ai­
noat vaihtoehdot. Ja sama pätee myös toisinpäin. 70-luvulla
oli varsin yleistä niputtaa kaikkinainen kapitalismi ja fasismi
saumatta toisiinsa, uskotellen, että Hitlerin hirmuhallinto oli
äärimmäinen keino mihin kapitalismi turvautui jos riisto ei
muuten suj unut. Eikä ole aivan tavatonta sekään, että kuul­
tuamme jonkun ihmisen mielipiteen yksityisautoilusta alamme
päätellä tästä hänen näkemystään viidennen ydinvoimalan tar­
peellisuudesta . . .
KOMMUNISMI OLI IDEOLOGIA. Mutta voiko kommunisti­
sesta ideologiasta puhua enää, kaikkien näiden vuosien jälkeen?
Siinä missä on huvittavaa kuunnella Pekka Ilmari Poudan
ennustamaa säätä tai Aarno Kasvin puutarhuriohjeita, lukea
pankkiiri Jussi Hyödyn analyyseja markkinataloudesta tai ru­
noilija M ikko Rimmisen runoja, tuntui vähintäänkin hirtehi­
seltä saada käteensä vallankumousopas, jonka oli kirjoittanut
nuori Kai Murros.
Murros on oikeasti olemassa oleva henkilö - jätti hiljattain
gradunsakin historianlaitokselle - joka on kirjoittanut oppaan
siitä, m iten vallankumous tehdään. Miten Puolue toimii, mi­
ten se toteuttaa kansan etua, malttaa mielensä ja kärsivällises­
ti odottaa oikeaa hetkeä. Oppaan retori ikka on aitoa Leniniä,
ehtaa Maoa. Lenin puhui lastentaudeista kommunismissa,
Murros muistuttaa äärivasemmistolaisuuden vaaroista. Mao
korosti kärsivällisyyden merkitystä, Murros kehottaa puoluet­
ta malttamaan m ielensä kunnes aika olisi kypsä. Kaikki klassi­
nen on paikallaan. Vallankumous alkaa, kun subjektiiviset ja
objektiiviset edellytykset kohtaisivat. Vallankumouksellisten
itsekuri j a rautainen tahto ohjaisivat kehitystä kun kansan
mitta olisi täysi. Uusi huomen koittaisi täsmälleen niin kuin
leniniläinen puolueteoria opettaa. Puolueen ja kansan välillä
olisi dialektinen suhde, toinen oppisi toiselta, yhteinen koke­
mus kasvaisi, puolue opastaisi, kansa astuisi historian näyttä­
mölle, sorretut murtaisivat kahleensa ja Nalle Wahlroos pan-
taisiin pahatapaisten lasten kasvatusleirille opettelemaan uu­
den elämän alkeita.
Näinhän vallankumouksia on tehty. Resepti myös toimi, ai­
nakin joskus. Enää ei tosin ole Puoluetta, ei Kansaa eikä liioin
Suurlähetystöä, josta noutaa ohjeita. On vain opas.
Murroksen vallankumous on siteerattu vallankumous. Re­
toriikka on täysin ortodoksista, vain todellisuus puuttuu, min­
kä vuoksi kirjaan on vaikea suhtautua. Sitä ei voi ottaa tosis­
saan, vaikka kirja on kirjoitettu vakavien marssien soidessa.
Siihen ei voi suhtautua leikillisesti, sillä teos juhlii juuri pahin­
ta, mistä kommunismia on syytetty. Teos on tahtomattaan
postmodernin ironinen, johtuen vallankumouksellisen orto­
doksian sen ympärille kasaamista sitaateista, vaikka omassa
mikroavaruudessaan se huokuu väkivaltaa, armotonta kovuut­
ta ja säälimätöntä peräänantamattomuutta. I rania kasvaa lai­
nausmerkeistä, sanavartaloa ympäröivistä pienistä harteista,
jotka historian salakuljetus nykypäivään väkisinkin tuottaa.
Teos viittaa sosialismin suureen kertomukseen samalla lo­
giikalla kuin Espoo urbaaniin traditioon. Jonkinlainen suhde
on kaiketikin olemassa, mutta ulkopuoliselle tämä ei oikein vä­
lity. Kohtasin Murroksen julkisessa keskustelussa havaitakseni
myös, että mies itse oli oppaansa näköinen. Murros siteeraa
vallankumousta kielenkäytöllään, olemuksellaan ja habituksel­
laan. Hän on kohtelias, ystävällinen, oppinut ja katsoo silmiin,
sillä vallankumouksellisen on kyettävä voittamaan Kansan
luottamus. Aamulla kammatut hiukset pysyvät muodossa, sil­
mälasit viestivät ajasta ennen pitkiä tukkia ja vapaata rakkaut­
ta. Puolue, kansa, teollinen yhteiskunta, usko väkivaltaan his­
torian kätilönä, kollektiiviset ratkaisut, totalitarismin paluu
keskelle j älkimodernia valintataloutta: sitaatteja, jotka eivät
kiinnity mihinkään.
Omituisinta kirjassa on kaiken päälle se, että opas siteeraa
sosialistista vallankumousta nurin käännetystä positiosta käsin.
Kyse on, Tuomas Nevanlinnan määritelmän mukaisesti, per­
verssin kannatuksen logiikasta. Murros ilmoittaa kannattavan­
sa kaikkea sitä, mistä kommunismia on eniten arvosteltu. Tota­
litaristisuus, valvonta, ideologinen kontrolli, väkivalta, vanki­
leirit ja puolueen vihollisten vainot merkitsevät uskonsa säilyt­
täneille kommunisteille "virheitä, joita tehtiin sosialismin ra­
kennustyössä". Murrokselle j uuri nämä virheet ovat kannatuk­
sen syy, eivät joukko poisselitettäviä kiusallisia faktoja. Murros
haluaa vallankumouksen sen väkivaltaisuuden tähden, ei so­
sialismia vallankumouksen väkivaltaisuudesta huolimatta.
Yritin edellä korostaa, että kommunismia oli ennen mui­
noin mahdollista kannattaa sen väkivaltaisista ilmiasuista huo­
limatta myös ihanteellisista lähtökohdista. Hallintokäytäntänä
se tuotti enemmän väkivaltaa kuin useimmat kilpailijansa,
mutta kapitalismin kritiikkinä se saattoi myös avautua idealis­
tisesta näkökulmasta käsin, tarjoten kannattaj iensa ihanteiksi
tasa-arvoa, solidaarisuutta, veljeyttä ja uskoa tulevaan. Ideolo­
gian myöhemmät kriitikot ovat esittäneet, että kommunismi
on täsmälleen yhtä kuin reaaliset ilmiasunsa, täsmälleen yhtä
kuin Stalinin terrori. Murros on heidän kanssaan samaa mieltä
ja kannattaa vallankumousta j uuri siitä syystä. Sangen teho­
kasta, eikö totta?
Murroksen vallankumous on virtuaalivallankumous, joka
tapahtuu retoriikan tasolla. Muutama vanhan polven porvari
on saattanut pelästyä, mutta ei kovin moni. Murros ei nimit-
täin kapinoi vapauden puolesta, vaan vapautta vastaan. Mur­
roksen vallankumous alkaa Espoosta, kansakunnan, kirkon ja
teollisen tuotannon j älkeisestä markkinavapauden tilasta, mis­
sä lapset kasvavat vapaasti, maailma näyttäytyy äärettömänä
mahdollisuuksien horisonttina ja kymmenen käskyä on kor­
vattu yhdellä: toteuta itseäsi. Tähän maisemaan Murros mars­
sittaa vallankumoukselliset joukkonsa, keskiluokan kapinalli­
set, joille hän tarjoilee rautaista itsekuria ja elämää Puolueen
hyväksi.
Kapinan logiikka on sama kuin tanskalaisen elokuvaohjaa­
jan Lars von Trierin laatimassa dogmajulistuksessa. Von Trier
on itse kokenut lapsuudessaan vain täydellistä ja rajatonta va­
pautta. Agorafobiaa, avointen paikkojen kauhua, poteva kuk­
kaisvanhempien lapsi on haastattelussa kertonut, että voidak­
seen kokea itsensä vapaaksi hänen täytyy säätää itselleen ää­
rimmäisen tiukkoja rajoja. Niistä kasvoi dogmaj ulistus, joka
kieltää kaiken keinotekoisen ja kuvaustilanteeseen kuulumat­
toman rekvisiitan käytön elokuvanteossa. Liiallisen vapauden
tilalle astuvat ankarat lait. Murroksen horisontissa kuri kasvaa
leninistisestä retoriikasta. Elämän avoin tanner täyttyy puolue­
kurin turvallisista aidoista. Elämällä on suunta, elämällä on
tarkoitus, Toinen on olemassa. Se vain jäi auki, mihin tämä
Murroksen vallankumous johtaisi. Tiivis, monotoninen ja ryt­
mikäs käskykokoelma ei neuvo suuntaa, ei osoita päämäärää.
Se lupaa vain kuria, ei päämäärää mihin kurilla pyrittäisiin.
Murroksen - ja ehkä von Trierinkin - oireellisuus on siinä,
että kadonneen elämänmuodon tyhjäksi jättämä tila koetetaan
täyttää ideologian asettamilla käskyillä. Traditioon perustuva
muoto jättää tilaa variaatioille, vivahteille ja eroille, siinä missä
ideologia dogmatisoi oppinsa käskykokoelmaksi. Von Trier to­
sin eroaa Murroksesta siinä, että dogmaj ulistus asettaa pelkän
kehyksen ja jättää sisällön vapaaksi. Sen ideologisuus kohdistuu
muotoon itseensä, eikä sisältöön jota valitulla viitekehyksellä
koetetaan ilmentää.
Onko odotettavissa, että nuoriso sankoin joukoin lähtisi
Murroksen viitoittamalle tielle? Tuskin. Vanha on vanhaa, eikä
jälkiteollisia jännitteitä ratkota teollisen yhteiskunnan käsitteil­
lä. Mutta Murroksen ratkaisun rakenne on oireellinen. Toi ­
minnallisuuteen kannustavissa päiväkodeissa, vali nnaisuutta
korostavissa kouluissa ja luokattornissa lukioissa virikkeellis­
tetty nuoriso ei ole koskaan kohdannut suurten ikäluokkien
takaraivossa jyskyttävää repressiivistä auktoriteettia. Sellaista
saatetaan alkaa kaivata, ainakin kokeeksi, kun vapaus on jo
koettu. Muuallakin kuin Tony Halmeen kannattajien keskuu­
dessa.
Oireellisinta oppaassa on sen tyystin välinpitämätön suhde
sosialistisiin ihanteisiin. Niitä ei kerta kaikkiaan ole. Perverssi
samastuminen reaalisosialismin pimeään puoleen viestii sa­
malla siitä, ettei niitä myöskään tule. Murroksella on dokt­
riininsa, kuten myös - mikäli tulkintani on oikea - praksiksen­
sa, mutta rituaalit puuttuvat. Kuten puuttuvat niiden harjoitta­
jatkin. Opas ei myöskään jäsennä todellisuutta, vaan ironisoi
sitä. Se ei ideologisoi eikä paketoi maailmaa, saati anna pyrki­
myksille suuntaa. Teos esittäytyy ideologisena, mutta lähem­
min tarkastellen osoittautuu vallankumouksellisella retoriikal­
la kuorrutetuksi itsehoito-oppaaksi. Ehkä niin on hyvä, sillä it­
sehoito-oppaat tapaavat olla harmittomia.
IDEOLOGIOITA EI SANAN varsinaisessa merkityksessä ehkä
enää ole. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ideologinen
ajattelu olisi kaikonnut keskuudestamme. Se esittäytyy vain
uudessa, yksilöityneessä muodossa. Ikään kuin jokainen irralli­
nen yksilö olisi oma joukkoliikkeensä. Tarkoitan ilmiötä, josta
on tapana puhua asenteellisuutena.
Asenteissa on se huvittava piirre, että niitä on aina vain Toi­
silla. Vai oletteko kuulleet jonkun aloittavan puheenvuoronsa
erittelemällä omia asenteitaan? I hmiset kokoontuvat satapäisi­
nä joukkoina erilaisiin asenneseminaareihin pohtimaan sitä,
miten toisten asenteista päästäisiin eroon. Toisten asenteet ovat
vaarallisia, haitallisia, ennakkoluuloisia eivätkä perustu tosi­
asioihin. Asenteellisuutta käsittelevien puheenvuorojen tarkoi­
tuksena on poikkeuksetta asenteellisuuden lakkauttaminen.
Kun kaikki vapautuvat asenteistaan - eli ovat samaa mieltä mi­
nun kanssani - maailma näkee valon, totuus laskeutuu ihmis­
ten ylle ja paha on manattu sinne minne se kuuluukin.
Moniarvoisella ja suvaitsevaisella nykyihmisellä on, silloin
kun hän puhuu itsestään, asenteiden tilalla mielipiteitä. Sitä
moniarvoinen ja suvaitsevainen nykyihminen ei välttämättä
tiedä, että hänen mielipiteensä eroavat asenteista vain yhdessä
suhteessa: m ielipiteet ovat "järkevien" eli keskenään samaa
mieltä olevien jakamia väittämiä maailman tilasta. Eri mieltä
olevien näkökulmasta ne taas ovat asenteita. Koska asenteelli­
suus on kuitenkin aina Toisten ominaisuus, eri mieltä olemi-
nen jo sinänsä osoittaa poikkeavia näkemyksiä esittävän henki ­
lön asenteelliseksi. Ei siis hätää jos joku väittää vastaan . Hän
vain todistaa oman asenteellisuutensa.
Yritys kyseenalaistaa näitä "järkeviä" mielipiteitä vaikkapa
uusilla faktoilla tai loogisilla vasta-argumenteilla tuottaa kui­
tenkin ongelmia. Järkevien meikäläisten ryhmä uhkaa tällöin
romahtaa laumaksi vouhottavia niitä. Esimerkiksi ydinvoimas­
ta käytävä keskustelu näyttäytyi viidennen ydinvoimalan kan­
nattaj ien näkökulmasta tässä valossa. Vastustajien perustelu on
se, ettei jätteen säilömisen sadaksituhanneksi vuodeksi tuotta­
maa riskiä tulisi ottaa, mutta kannattajat pitävät vastustamista
asenteellisena, epätieteellisenä, epärealistisena tai turhana tun­
teiluna - ikään kuin ydinvoiman puolustaminen talouskasvun,
"maan edun" tms. näkökulmasta sinänsä olisi täydellisen asen­
nevapaata.
Kiista viidennestä ydinvoimalasta koski merkittävää yhteis­
kunnallista kysymystä, mutta keskustelu sinällään ei ollut kovin
hedelmällinen. Osapuolet olivat yhtä mieltä vain yhdestä asias­
ta: vastakkaisen leirin näkemykset olivat asenteellisia, omat pe­
rustuivat järkeen.
Kysymys ydinvoimasta ei jakanut puolueita perinteisen oi­
keisto-vasemmistoakselin mukaisiin leireihin, mutta siitä huo­
limatta kyse oli perustavanlaatuisesta poliittisesta vastak­
kainasettelusta: kiisteltiin siitä, mikä on yhteinen etu, yleinen
intressi. Kannattajien mielestä voimalan rakentaminen oli ylei­
sen edun ja siten objektiivisen järjen mukaista, vastustaminen
taas antautumista emootioiden valtaan. Vastustajat määritteli­
vät yleisen edun toisin. Heidän mukaansa on yleinen etu vaalia
ympäristöä ja välttää siihen kohdistettuja riskejä ylenpalttisen
ahneuden nimissä. Kiista oli aidosti poliittinen, sillä molemmat
osapuolet olivat oikeassa. Kyse oli ja on valinnasta.
Puhutaan yleisesti talouden ylivallasta ja politiikan kriisistä.
Usein unohtuu, että tämäkin tilanne on poliittinen valinta. Ete­
lärannassa, Lontoossa, Frankfurtissa, New Yorkissa ja Tokiossa
tehdään toki kansantalouteemme vaikuttavia linjauksia. Suh­
teemme niihin taas solmitaan Arkadianmäellä. Hallitus ei mit­
taa luottamustaan kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, vaan
eduskunnassa.
Politiikan ja talouden suhde voi olla läheinenkin, kunhan
muistetaan perustava näkökulmaero. Talous havainnoi asioita
tuottavuuden kannalta, politiikan on kyettävä hahmottamaan
kokonaisuuksia. Jos sairaalaa tarkastellaan yritystalouden nä­
kökulmasta, saattaa toiminnan tehostaminen henkilöstöä vä­
hentämällä näyttää järkevältä. Kansantaloudellisesti hanke saat­
taa kuitenkin olla mieletön: j ulkinen sektori säästää kyllä palk­
kakustannuksissa, mutta j outuu toisesta taskustaan maksa­
maan työttömyystukia ja sosiaalikuluja irtisanotuille lähes vas­
taavan määrän - ja joutuu kaiken lisäksi huolehtimaan lisään­
tyvän uupumuksen seurauksista niiden keskuudessa, jotka sai­
vat pitää työpaikkansa. Rahaa palaa yhtä paljon, mutta potilaat
saavat huonompaa hoitoa.
Suhteessamme luontoon intressiristiriita on vielä ilmeisempi.
Luonnonoliot voivat talouden näkökulmasta hyvin silloin kun
ne tuottavat. Kun karva kiiltää, kun yhden puulajin suorat rivis­
töt tuottavat paksuja vuosilustoja. Kaikki muut luontoon liittä­
mämme arvot ovat niitä, joista sovitaan j ulkisen hallinnon ja
siten viime kädessä politiikan piirissä. Jos haluamme vallata osan
luontoa taloudelta takaisin, se on tehtävä politiikan keinoin.
 Yksityisen edun ajaminen ei automaatin lailla tuota yhteis­
tä hyvää ilman sovittelua, ohjausta ja sopimuksia. Kyse ei ole
suunnitelmatalouden harjoittamasta kontrollista, vaan - sanan
varsinaisessa, eikä välineeilisessä merkityksessä - järjen käyttä­
misestä. Sen käyttö ei välttämättä ole toteutuneen politiikan
lähtökohta, mutta se on politiikan tehtävä ja mahdollisuus.
Aina. Ja tämä mahdollisuus puuttuu taloudelta, jonka motiivi­
na on järjen sijasta halu. Vaikka kuinka haluaisimmekin asettaa
talouden tarpeet objektiivisen järjen paikalle.
Sekä kansantalouden kasvattamista että luonnon varj ele­
mista voidaan perustella järkeen pohjaavilla argumenteilla.
Asenteet ja identiteetit astuvat kehään silloin, kun pitää valita
kahden järkevän väliltä. Silloin mitataan parhaan argumentin
sijasta kannatusta. Pahinta tässä on se, että järki ei voi voittaa.
Parasta taas se, että niin kauan kuin tämäntyyppisiä valinta­
tilanteita tulee vastaan, elämme demokratiassa ja olemme va­
paita.
Asenteiden ohella on jokseenkin muodikasta puhua arvois­
ta. Jokainen kesäteatterin ylläpitoon kykenevä paikkakunta kat­
soo kunnia-asiakseen järjestää arvokeskusteluita, joiden perus­
kysymys kuuluu: onko olemassa minkäänlaista eettistä ylijää­
mää, joka ei mene kaupaksi ja johon siis voi vedota "arvona".
Vastaus? Kunnanjohtaja miettii hetken, sivuuttaa mielessään jo
toteutetun vanhusongelman lopullisen ratkaisun ja lasten leik­
kipuiston muuttamisen yrityksiä houkuttelevaksi parkkihallik­
si. "Ihmisyys, se on mulle tärkeä arvo", hän toteaa lopulta.
Niinpä. Väitän kuitenkin, ettei kuvitteellisen kunnanjohta­
jan "arvojen" ja käytännön toimien välillä vallitse minkäänlais­
ta ristiriitaa. Stalin olisi vakavissaan ja nykymittapuiden mu-
kaan uskottavasti voinut vakuuttaa, että "kuule, moniarvoisuus,
se on mun kaikkein tärkein arvo': Arvot nimittäin poikkeavat
moraalista siinä, että ne eivät velvoita käytäntöä mihinkään,
vaan ennemminkin vapauttavat velvoitteista. Arvot ilmaisevat
suhdetta johonkin abstraktiin (ja seksikkääseen ) objektiin, ku­
ten vaikkapa "yksilöllisyyteen", kun taas moraali ilmaisee suh­
detta konkreettisiin Toisiin, eli muihin ihmisiin.
Tästä j uontuu myös se, että moraali viittaa toimiin, arvot
asenteisiin. Ja vanhusten näännyttäminen säästösyistä vuo­
teisiinsa ei ole asenne, vaan toimi. Käytännön lasollahan "ar­
vojaan" toteuttavia pidetään omituisina, jopa vaarallisina. Jo
kasvissyöjät tulkitaan usein moralisoiviksi fanaatikoiksi, saati
nyt sitten ekologisuutensa vakavasti ottavat vegaanit. Juuri mo­
ralisoinnin välttämisyrityksestä johtuukin, ettei arvokeskuste­
lujen sijasta järjestetä Mäkkylän moraalipäiviä tai paneelikes­
kustelua aiheesta "moraali - voimavara vai uhkakuva?'' Jo sa­
nana 'moraali' tuntuu loihtivan menneisyyden tunkkaisia haa­
muja vaatimaan kuria, järjestystä, nöyryyttä ja säästäväisyyttä
noudatettaviksi. Tämäntyyppinen selkäydinreaktio osuu oike­
aan sikäli, että moraali on jo lähtökohtaisesti luonteeltaan yh­
teisöllistä, siinä missä arvot ovat puhtaan yksilöllisiä. Ja j uuri
yhteisöllisyydestähän nykyihminen haluaa vapautua.
MORAALI VASTAA ENSISIJAISESTI kysymykseen, mikä on
oikein toisia kohtaan. Yhteisön itselleen asettamat moraaliset
periaatteet ovat käytännön yläpuolisia velvoitteita, joista voi­
daan johtaa erilaisia sovellutuksia ja tulkintoja. Yhteisöllisyyden
lakattua määrittämästä olemassaoloamme vain arvot ja käy­
täntö jäävät jäljelle ilman että toinen huomaa toista. Emme elä
yhteisönä, vaan toisistaan eriytyneiden yksilöiden vellovana
kollektiivina. Yhden Ihmisen kokoisessa yhteisössä ja n iistä
muodostuvassa kollektiivissa ei ole moraalia, on vain arvoja.
Arvojen avulla lunastetaan oikeus jatkaa sitä, mikä moraali­
sessa mielessä tuottaisi huonoa omaatuntoa. Kaikenlaisten hy­
vien ja kauniiden arvojen keskellä voi joustavasti vapauttaa it­
sensä siitä, mitä käytännön toimet heijastelevat. Yritykset j ulis­
tavat "ihmisläheisyyden" keskeiseksi arvokseen pian suurfuu­
sion jälkeen, kun ensimmäiset tuhat vanhaa työntekijää kuit­
taavat lopputilejään kassalta. Arvot eivät velvoita käytäntöä,
vaan naamioivat sitä: periaatteessahan olemme kaikkien hyvien
asioiden kannalla, mutta realismin nimissä on todettava, että
juuri nyt ei ole mahdollisuuksia pitää dementikkoja hengissä.

Arvojen ja moraalin ero on kysymisen tavassa. Kun erilaisia

objekteja arvotetaan - kuten leikkikentillä kysyttäessä "kum­
man antaisit kuolla mieluummin, äidin vai isän" - kyse on ar­
voista. Jos kysytään, mikä on hyvää, oikeaa ja totta, puhutaan
moraalista.
 Eettinen kuluttaminen on ehkä ainoa alue, jolla arvoista ai­
nakin yritetään tehdä moraalia. Se ei tosin ole helppoa. Aina­
kaan ruokakaupassa. Kotimaisia vai ulkomaisia tomaatteja? Is­
raelilaisia avocarloja - rahat menevät lyhentämättöminä terro­
ristien/palestiinalaisten aktivistien vastaiseen taisteluun? Ba­
naaneja, herran tähden, banaaneja! Sinänsä viattomat keltaiset
patukat mahdollistavat sen, että pari yhdysvaltalaista firmaa
hallitsee muutaman latinalaisen Amerikan tasavallan taloutta
melkein yksin. Poimijalle prosentti, loput kerää Yhtyneet Riis­
täjät.
Aika usein päädyn ostamaan tuontitomaatteja, israelilaisia
avokarloja ja suuren yhtiön banaaneja. Vaikka omatunto kol­
kuttaakin. Sitä vastoin boikotoin kotimaisia tomaatteja: näh­
däkseni on vihannesten halveksimista poistaa niistä maku ja
värjätä ne keinovalolla punaisiksi. Oli tuontitomaatin ekologi­
nen selkäreppu minkälainen tahansa, se sentään maistuu to­
maatilta.
Kananmunaosasto on vaikeampi. Vihanneksien ja hedel­
mien joukosta voi valita mieleisensä lukuisin erilaisin perus­
tein, mutta munahyllyn kohdalla tuotteiden eettisyyden aste
on ainoa tarjottu valinnan kriteeri. Neljän kananmunalaadun
keskinäiset erot perustuvat yksin siihen, minkälaisissa oloissa
kanat ovat munansa munineet.
Myynnissä on hyvän olon munia. Luultavasti hyvä olo viit­
taa joko tuottajaan tai kuluttajaan mutta ei kanaan. Hyvän olon
munat tulevat n imittäin häkkikanalasta. Olen kerran käynyt
modernissa munantuotantolaitoksessa ja tiedän että siellä ei
voitu hyvin. Vastaavaa asumistiheyttä ei tapaa edes Helsingin
Kalliossa tai Vallilassa. Kanaparoilla oli tuskin sulkia yllään, ei-
vätkä riekaleiset koivet tavanneet kiinteää astinalustaa koko sii­
vekkään lyhyen elämän aikana. Ei hyvä.
V iereisessä hyllyssä on rinnakkain vapaiden kanojen mu­
nia ja lattiakanalan munia. Missä ero? Eivätkö lattiakanalan ka­
nat ole vapaita? Minkälainen kana on vapaa? Ihmisen vapau­
destakin on väitelty vuosisatoja ilman yksimielisyyttä vapauden
määritelmästä sen enempää kuin keinoistakaan vapauden saa­
vuttamiseksi- ja nyt kananmunien tuottajat julistavat pahvisen
pakkauksen kyljessä pöyhkeästi, että heidän kanansa ovat va­
paita. Vapaita mihin? Vapaita mistä?
Ostankin yleensä luomua, maksoi mitä maksoi. Tosin en
ole varma, mitä luomu tässä yhteydessä tarkoittaa, sillä varsin
luonnonmukaista olisi se, että kanat hautoisivat aikansa, kun­
nes keltainen katras kuoriutuisi piipittämään ja alkaisi opetella
kanana olemista- sen sijaan että syntymä jää aikomukseksi ja
hedelmättömät munat päätyvät pasta carbonaran sakeutuk­
seen. Mutta tiedän sentään sen, että luomukriteerit ovat mu­
nien kohdalla aika tiukat.
Kananmunien valitseminen asettaa laajemman kysymyksen
kuluttajan tekemien valintojen eettisestä perustasta. Ideana on
se, että markkinoilla tarjotaan erilaisia tuotteita, joista kulutta­
jat valitsevat omien kriteereidensä mukaisesti arvojaan, maku­
mieltymyksiään ja varallisuuttaan vastaavan vaihtoehdon.
Tuottajat vastaavasti tuottavat halpaa ruokaa, hyvää ruokaa ja
eettistä ruokaa. Ja koska valitsemisen vastuu sysätään markki­
noille, tuottajat vapautuvat pohtimasta vaivalloisia moraalisia
kysymyksiä. Siinä missä työnantajat tapaavat siirtää yrittäjän
riskit pätkäsopimuksin palkatuille työntekijöilleen, tuottajat
siirtävät eettisen vastuun kuluttajille. Todellisuudessa homma
toimii vain yhden ainoan tuotteen, kananmunien, kohdalla.
Kaikissa muissa tapauksissa valitsemisen kriteereitä on niin
monta, että eettiset kysymykset hukkuvat maun, tyylin, hinta­
laatusuhteen ja saatavuuden jalkoihin.
Lisäksi valintatilanteet ovat usein näennäisiä, sillä kysymys
on asetettu väärin. Vaikka yritämmekin eettisen kuluttamisen
kautta tehdä arvoista moraalia, yritys j ää puolitiehen.
Eettisen kuluttamisen ongelma on siinä, että uskottelemme
tekevämme moraalisia valintoja, vaikka kyse on melko keveistä
arvotuksista. Eettinen kuluttaja kokee itsensä moraaliseksi pie­
nellä arkisella valinnalla, eli kuittaa oman moraalisen velkansa
maailmaa kohtaan tertulla reilun kaupan banaaneja, siinä mis­
sä kuvitteellinen kunnanjohtajamme kuittaa sen listalla hyviä ja
kannatettavia asioita, joihin ei kuitenkaan ole varaa juuri nyt.
Ehkä ongelma on siinä, että kunnanjohtaja affirmoi politiikan
pyrkimyksenä yhteiseen hyvään, muttei moraalia käytännön
toimien mittarina, eettinen kuluttaja taas affirmoi moraalin,
muttei politiikkaa.
Kannatan ostoboikotteja. Olen boikotoinut ranskalaisia vii­
nejä, norjalaista lohta ja kaikkea mahdollista made in USA.
Mutta näine teoin moraalini jää kuitenkin puolitiehen, sillä Pa­
hoihin Asioihin pitää vaikuttaa myös politiikan kautta.
Pohjimmiltaan markkinoilla ja moraalilla ei ole mitään te­
kemistä toistensa kanssa. Moraaliset kysymykset ratkotaan po­
litiikan alueella, eikä markkinoilla. Näin myöskään mikään ku­
luttaminen ei ole lähtökohtaisesti moraalista. Moraali kumpu­
aa motiiveista, ei tekojen sivuvaikutuksista. On toki jonkin­
asteinen eettinen valinta päättää maksaa tuplahinta reilun kau­
pan banaanista, mutta itse banaanin hankinta perustuu kui-
tenkin haluun syödä eikä haluun tehdä hyvää. Ostamisen mo­
tiivi on banaanin pistäminen poskeen, eikä maailmankaupan
vinoutumien korjaaminen kuluttamisen kautta. Sama koskee
toki myös ostoskoristani löytyviä luomumunia. En osta munia
tehdäkseni kanoille hyvää, vaan valmistaakseni ruokaa. Viime
kädessä valinta johtuu nälästä, ei moraalista.
Yleensä raskain virhe tehdään päättelyn tässä vaiheessa. Se,
ettei kuluttaminen lähtökohtaisesti voi olla eettistä, ei merkitse
sitä, että kuluttaminen sinänsä olisi epäeettistä. Useimmilla
asioilla joita kohtaamme ei nyt vain kerta kaikkiaan ole mi­
tään tekemistä moraalin kanssa. Sienien poimiminen on esi­
merkiksi täysin harmitonta ja monellakin tavalla hyödyllistä
puuhaa, mutta poimimisen motiivi on saada hyvää kastiketta
eikä se, että sieniä poimimalla haluttaisiin saada yleistä hyvää
aikaan. Se, että sienien poimimisesta saattaa seurata yleistä hy­
vää - niin kuin mistä tahansa taloudellisesta toiminnasta - ei
tee siitä sen eettisempää, kuten ei taloudestakaan. Taloudellinen
toiminta vain tapahtuu alueella, jolle moraaliset kysymykset
eivät asetu.
Se, ettei kuluttaminen pohjimmiltaan voi olla eettistä, saa
jotkut päättelemään, että kaikesta kulutuksesta tulisi pidättäy­
tyä. Tai ainakin pitäisi ostaa mahdollisimman niukasti ja kier­
rättää sekin vähä mikä kaupasta on tullut hankittua. Toiset taas
päättelevät yhtä virheellisesti, että kun kerran eettinen kulutta­
minen kuitenkin on mahdotonta, niin on autuaan samanteke­
vää, mitä kaupasta kannetaan kotiin, vouhottivat moralistit sit­
ten mitä hyvänsä. Ei ole. Kuluttajana olen vastuussa myös te­
kojeni sivuvaikutuksista - siitä, että voin todellakin valita teon,
jolla on vaikutuksia kanojen tai kolmannen maailman ihmisten
hyvinvointiin. Mutta munahyllyn äärellä tehty arvovalinta ei
tee minusta moraalista ihmistä.
Lisäksi kuluttajalle ei saisi sysätä vastuuta koko prosessista.
Sen vastuun kannamme kansalaisina, politiikan kautta. Vain
politiikan alueella voidaan päättää niistä ehdoista, joiden puit­
teissa tuotantoprosessi toimii. Hegel luki taloudellisen toimin­
nan kansalaisyhteiskunnan piiriin, politiikka taas tapahtuu Val­
tiossa ( Hegelillä se on Valtio isolla veellä) . Ja kansalaisyhteis­
kunnassa toimitaan halusta käsin, Valtiota taas hallitsee järki.
Tai ainakin soisi hallitsevan.
Syytä on kuitenkin muistaa että - ja nyt lainaan Jukka Kek­
kosta - parempi vähän moraalia kuin ei lainkaan moraalia. Sen
takia en pidä arvokeskustelujen järjestämistä yksiselitteisesti
tuomittavana, enkä eettistä kuluttamista täysin yhdentekevänä
ilmiönä. Nimittäin arvovalintojensa varjolla monet ihmiset pu­
huvatkin salaa moraalista, tai toimivat siitä käsin, itse pahaa
sanaa lausumatta. Sen sijaan että pohtisivat sitä, minkälaisia
abstrakteja asioita kannattavat, he pohtivatkin sitä, mikä on
oikein ja m ikä väärin. Sitä kannattaakin miettiä.
Usein olemmekin salaa moraalisia. Tai ainakin yksityisesti.
Julkista puhuntaa tämä moraalinen horisontti taas ei yleensä
läpäise. Moraalisia kysymyksiä ei tarkastella seminaareissa tai
painetussa sanassa, vaan kesämökin terassilla saunomisen päät­
teeksi. Moraali on privatisoitunut. Se kukoistaa pienissä pii­
reissä, lähiyhteisöissämme.
Yhteiskunnan ja julkisuuden tasolla puhumme arvoista. Ne
ovat vähän samanlaisessa suhteessa moraaliin kuin Kevyt Linja
oikeaan voihin. Ne näyttävät samalta, vaikka rakentuvat eri ai­
neksista. Arvot on itse asiassa veistetty aivan samasta puusta
kuin asenteet. Arvovapaus ja asen nevapaus ovat toistensa sy­

n o nyymej a : ne tarkoittavat, että tässä tai tuossa kuvauksessa

Totuus näyttäytyy ilman m inkäänlaista subjektiivista kuorru­

tusta. Puhtaina fakto i n a . Vai kka j u u r i subjektiivinen intressi

o n usei m m i ten n i iden perimmäinen motiivi.

MEDIASSA ASENTEELLISUUS ON aina jutun kohteen, luki­
jan tai katsojan, ominaisuus, ei tekijän.
Valtaosa median sisällöistä tuotetaan tavalliselle katsojalle
tai tavalliselle lukijalle. Tavallisen katsojan tai lukijan maku­
tottumukset sanelevat sen, mitä mediassa saa esittää ja millä ta­
valla. Kuka tämä olento oikein on? Käsi ylös, hyvät ihmiset,
kuka teistä on tavallinen lukija? Luulen, että tavalliseksi luki­
jaksi ilmoittautuva ihminen olisi äärimmäisen poikkeukselli­
nen, suorastaan ainutlaatuinen yksilö, eikä siis todellakaan mi­
kään lukija- tai katsojakunnan keskiverto. Valtaosa median si­
sällöistä tuotetaan kuitenkin juuri tälle kuvitteelliselle hahmol­
le, joka on olemassa vain median tekijän mielikuvituksessa - ja
joka on aina samaa mieltä tekijän itsensä kanssa.
Eri mieltä oleminen, asenteellisuus, on varattu j utun koh­
teille tai studiovieraille. Esimerkiksi tv:n keskusteluohjelmissa
pyritään aina luomaan vastakkainasettelu, jotta "syntyy kes­
kustelua". Mitä kauempana osallistujien näkemykset ovat toi­
sistaan, sitä varmemmin sitä syntyy. I hanteellinen parivaljakko
tv-studiossa olisivat vaikkapa Adolf Hitler ja Josef Stalin väitte­
lemässä ihmisoikeuksista. Keskustelun mittaan kävisi tietenkin
niin, että molemmat paljastuisivat asenteellisiksi. Voittajana
väittelystä poistuisi j uontaja järkevine mielipiteineen, sekä tie­
tenkin hänen uskotuin liittolaisensa, tavallinen katsoja. Väitte­
ly asenteiden kesken päättyisi järkevien mielipiteiden hyväksi
2-0.
 Median dramaturgia perustuu usein siihen, että rakenne­
taan kärjistyksiä, vastakkainasetteluja. Ja juuri vastakkainaset­
teluiden tuottaminen on ideologisaation keskeisin piirre. Entä
jos media onkin ideologisen ajattelun viimeinen tyyssija?
Median kohdalla kyse on luonnollisesti avoimesta kentästä,
jolla vaikuttaa joukko erilaisia toimijoita. Sitä ei siis pitäisi pa­
ketoida yhdeksi ilmiöksi sen enempää kuin vasemmistoa tai
nisäkkäitä. Mutta median muoto asettaa omat vaatimuksensa,
joihin toimijat vastaavat. Jotkut näistä vastauksista saattavat
täyttää ideologisen ajattelun tunnuspiirteet.
Aloitan tarkastelun journalistien taipumuksesta kärjistää ja
henkilöidä uutiset kohteidensa ominaisuuksiksi. Media toki
luulee kuvaavansa todellisuutta "sellaisena kuin se todella on",
mutta kuvattu todellisuus on tietenkin itse tuotettua. Ehkä juu­
ri tämän vuoksi toimittajat ovat tavattoman herkkänahkaisia
itseensä kohdistuvalle kritiikille.
Esimerkki: Entinen pääministeri Esko Aho ilmoitti yhdeksi
politiikasta luopumisensa syyksi liian pinnallisen ja henkilö­
keskeisen j ulkisuuden. Vaikeammat asiat eivät tule kuulluksi,
kun media jahtaa iskevää kärj istystä tai henkilöiden välistä rii­
taa. Lehdistö otti kritiikin vastaan erittelemällä sitä, kuinka pal­
jon Aho on itse hyötynyt j ulkisuudesta. Lisäksi se puolustautui
kertomalla, että journalistit tekevät omaa työtään. He välittävät
tietoa ja palvelevat lukijoitaan. Ja faktathan ovat aina faktoja,
eivät ne erittelemällä muuksi muutu.
Se pitää luonnollisesti paikkansa. Mutta mitä nämä mystiset
faktat oikein ovat? Fakta tulee latinan verbistä facere, tehdä ( sa­
maa kantaa, muuten, kuin englannin fake, feikki) . Verbistä joh­
dettu factum tarkoittaa siis tehtyä tai tapahtunutta. Jokin leh-
teen painettu fakta pitää siten paikkansa, mikäli esitetty tieto
vastaa jollakin tavalla tapahtunutta tai tehtyä.
Fakta ei kuitenkaan vielä itsessään sisällä kuin pienen jyvä­
sen totuutta. Faktan totuusarvo määrittyy vasta kun se asete­
taan osaksi viitekehystä tai dramatisoidaan osaksi kulttuurillis­
ta merkityskenttää. Sellaisenaan, puhtaassa asussaan, faktat
ovat melkoisen mykkiä. Voinhan toki alkaa luetella erilaisia to­
tuuksia, esimerkiksi avaamalla Helsingin seudun puhelinluet­
telon M-ki rj aimen kohdalta, kertoakseni kuinka monta Matti­
laa kaupungissa asuu. Totuusarvon tämä faktuaalinen luenta
saisi kuitenkin vasta siinä tapauksessa, että Helsinki luiskah­
taisi äkillisesti mannerlaattoj en välille ilmaantuneeseen kui­
luun ja katoaisi ihmisineen päivineen kartalta. Tuolloin, ja vain
tuolloin, luen ta sisältäisi totuuksia. He olivat helsinkiläisiä, mut­
ta heitä ei enää ole. Faktuaalisesti luenta ei olisi enää totta, mut­
ta nimien lausuminen muodostuisikin vavahduttavaksi totuu­
deksi kadonneesta Helsingistä. Nimillä olisi merkitys.
Median herkkänahkaisuus kumpuaa toimittaj ien itseym­
märryksestä - tai ehkäpä ennen kaikkea sen puutteesta. Jotkut
journalistit saattavat todella kuvitella, että heidän tarjoamansa
tieto on totta sellaisenaan ja että j uuri heidän tehtävänsä on
paljastaa poliitikkojen itsekkäät pyyteet, taiteilijoiden urahaa­
veet ja tutkijoiden rahoituskähminnät. Hyvä niin. Mutta ke­
nen tehtäväksi jää paljastaa se, että myös median tekijät ovat
maailmasta osallisia?
Vastaus on lyhykäisyydessään se, että toimittajien olisi pal­
jastettava itse itsensä. Akateemisessa keskustelussa toimenpi­
dettä kutsutaan reflektioksi. Se tarkoittaa omien motiivien erit­
telyä, puntarointia ja heijastelua. Esimerkiksi Helsingin Sano-
mien pääkirjoitussivulla olisi mielekkäämpää eritellä uutisten
takana piileviä lähtöoletuksia ja motiiveja kuin väittää kirk­
kain silmin, ettei lehdellä ole linjaa tämän tai tuon eikä varsin­
kaan Nato-jäsenyyden suhteen. Näin se ei kuitenkaan tee, vaan
rientää uutisoimaan Ruotsin konservatiivien haaveita yhtenäi­
sestä Pohjolasta, jolla olisi yhteinen raha, yhteinen unioni ja
yhteinen puolustus. Natossa, tietenkin.
Tämänkin uutisen välittämät tiedot ovat tietenkin sanan
faktuaalisessa mielessä totta. Samalla tavalla kuin se, että Hel­
singin puhelinluettelon ensimmäisellä sivulla on monta Aal­
toa, ja että Aaltohelmet tulevat heti kakkosina. Ajatukset saavat
kuitenkin aivan toisenlaisen totuusarvon osana Helsingin Sa­
nomien Nato-kampanjaa, jota taas faktuaalisessa m ielessä ei
ole olemassa. Omien sanojensa mukaanhan lehti vain välittää
tietoa ja raportoi tapahtunutta.
Nato-uutisissa esitetyt faktat palvelevat tiettyä intressiä, tiet­
tyä päämäärää. Niillä on motiivi. Mutta juuri sen myöntämi­
sestä sanomalehdet kieltäytyvät. Ne ovat esittävinään vain fak­
toja, vain uutisia. Todellisuudessa ne esittävät taitavasti drama­
tisoituja kertomuksia, jotka kiinnittävät yksittäiset tiedonjyvä­
set osaksi laajempia merkityskokonaisuuksia, ja samalla ne pyr­
kivät vaikuttamaan maailmaan omien motiiviensa mukaisesti.
Helsingin Sanomille on toki kunniaksi se, että lehti ajaa Suo­
men Nato-jäsenyyttä lukijakuntansa mieltymyksistä pi ittaa­
matta. Nato-kampanjan motiivit eivät kumpua lehden levikki­
työryhmän asettamista tavoitteista vaan jostain muualta. Esko
Ahon kritisoima henkilöiminenkin palvelee ensisijaisesti toi­
mittajien identiteettityötä ja vasta toissijaisesti myyntiä. Puoli­
viHainen politiikkaan kohdistettu kritiikki lähentää kirjoittajia
lukijoihin, siunaa heidän liittonsa. Toimittaja liittoutuu lukijoi­
deosa kanssa vehkeilevää poliittista valtaa vastaan - silloinkin
kun todell inen valta on karannut eduskunnasta jonnekin ihan
muualle.
Faktojen ja totuuden välinen sekaannus sekä kömpelösti
kätketty asenteellisuus eivät vielä tee sanomalehdistä ideologi­
sia toimijoita. "Alhaisen motiivin" paljastaminen kriitikkojen
vaikuttimeksi ei sekään vielä välttämättä viesti muusta kuin
viestintävälineiden omasta alhaisuudesta. Kärjistysten, vastak­
kainasetteluiden ja siten ideologisaatioiden varsinainen näyttä­
mö muodostuukin television keskusteluohjelmista.
SÄHKÖIS ESSÄ MEDIASSA PÄÄHUOMIO kohdistuu usein
siihen, että syntyy keskustelua. Sanapari ei viittaa mihin tahan­
sa puheeseen. Keskustelun syntyminen on mystinen hetki. Sitä
ei synny kahden satunnaisesti kohtaavan ihmisen välillä ka­
dunkulmassa sen enempää kuin vanhojen kavereiden istuessa
kaljalla. Aidosti toistensa kanssa keskustelevien ihmisten välillä
ei synny keskustelua, vaikka nämä puhuisivat kielensä hiek­
kaisiksi ja kitalaen puhki. Ketkä tahansa voivat keskustella mis­
tä tahansa ja missä tahansa, mutta keskustelua syntyy vain to­
distajien läsnä ollessa, yleisön edessä. Sitä syntyy, kun uskovai­
nen kohtaa ateistin, kun oikeistolainen kohtaa vasemmistolai­
sen tai presidenttikandidaatti toisen ja yleisö kuuntelee.
Mitä todellisuudessamme oikein tapahtuu juuri sillä het­
kellä kun syntyy keskustelua? Näyttäytyykö Totuus? Syntyykö
elämäämme uusia sisältöjä? Ottaako ihmiskunta moraalisen
harppauksen kohti korkeampaa tietoisuutta? Saammeko käyt­
töömme uuden tavan hahmottaa omaa paikkaamme hajanais­
tuvassa todellisuudessa, missä ihmisen tie toisen luo on tuk­
koinen, pitkä ja vailla yhteistä kieltä? Ei aivan. Nimittäin kes­
kustelun ainoa päämäärä on keskustelun syntyminen. Puhe on
saavuttanut syntymänsä hetkellä tavoitteensa. Kun kaksi täs­
mälleen päinvastaista mieltä olevaa keskustelijaa jankuttaa stu­
diossa omia ajatuksiaan toista kuulematta, voi pelikentän yllä­
pitäjä hyristä tyytyväisenä. Yleisö saa elämyksiä, yleisö viihtyy.
Keskustelu on lavastettu puhetapahtuma, jonka kohdeylei-
sönä on median mielikuva-asiakas, "tavallinen katsoja" tai "ta­
vallinen lukija", fiktiivinen olento, yleisö-nimisen kollektiivin
keskiverto. Et sinä, enkä minä, vaan hän. Tavallinen katsoja ja­
noaa vastakkainasetteluja. Hän ei halua seurata eläinten sopui­
saa vaellusta Eedenin yrttitarhassa, sillä alkulauman tapahtu­
maköyhä perhehelvetti ei pidä hereillä edes seuraavalle mai­
nostauolle asti. Kärsimätön ja helposti ikävystyvä tavallinen
katsoja haluaa eläimet verestä punertuvan hiekan peittämälle
areenalle. Mielikuvayleisön pitkäjänteisyys on samaa tasoa kuin
vilkkaana varpusella. Se haluaa dramatiikkaa, hyvän ja pahan
taistelua, hyökkääjiä ja uhreja, voittaj ia ja häviäjiä.
Keskustelun mystinen synty edellyttää muutakin kuin yk­
sioikoista vastakkainasettelua. Keskustelua syntyy vain silloin,
kun joku teema tuottaa toisistaan poikkeavia identifikaatioita,
joihin ihmiset sankoin joukoin samastuvat. Tarvitaan oikeisto
ja vasemmisto, maalaiset ja kaupunkilaiset, pehmot ja kovat
tai voittajat ja syrjäytyneet, sekä sellainen teema, joka muokkaa
maailmassa jo esiintyvät toisistaan poikkeavat ilmiöt toistensa
vastakohdiksi. Yleisön on kyettävä kokemaan, että keskustelun
toinen osapuoli edustaa minua, vastassaan ilkeät Toiset.
Keskustelun syntyminen ei todellakaan tapahdu itsestään,
sillä kumpaankin osapuoleen on voitava samastua, vaikka sa­
manaikaisesti vastakkainasettelun tulisi olla mahdollisimman
jyrkkä. Tästä, eikä mistään muusta, johtui se, että presidentin­
vaalien äänestysprosentti oli paikoin lähes kaksi kertaa kor­
keampi kuin kunnallisvaaleissa. Tarja Halosta ja Esko Ahoa pa­
rempaa keskustelukaksikkoa saa hakea. Keskustelun mystisen
synnyn hetkellä Halosen ja Ahon erilaisuus asett ui vastak­
kaisuudeksi ja yleisö jakautui sen mukaisesti - tosin käänteisen
samastumisen kautta, eli sen mukaisesti, kumman ehdokkaan
edustamaa todellisuutta he inhosivat enemmän: maaseutua vai
kaupunkia, agraarisia perhearvoja vai urbaania individualis­
mia, oikeistoa vai vasemmistoa.
On erikseen korostettava, että Ahon ja Halosen vastak­
kainasettelu ei syntynyt median tietoisen ponnistelun tulokse­
na, vaan siitä huolimatta. Kisojen alkukarsinnat olivat drama­
turgisesti varsin puuduttavat. Varsinkin television ehdokas­
paneeleissa, silloin kun kaikki ehdokkaat olivat vielä mukana,
toimittajat tekivät kaikkensa, jotta keskustelua ei syntyisi. Pa­
neelien isäntä ja emäntä katsoivat asiakseen tivata poliitikoilta
vastauksia kiperiin kysymyksiin ja pistää vastuuseen - milloin
mistäkin, niin kuin nyt poliitikkoja yleensä yritetään. Tämän
seurauksena tapahtui ihme. Sen sijaan että ehdokkaat olisivat
erottautuneet toisistaan, he liittoutuivatkin keskenään - j uon­
taj ia vastaan. Studiossa vallitsi aito vastakkainasettelu, joka
erotti vieraat ja isännät toisistaan. Toisistaan ehdokkaat erot­
tautuivat lähinnä kampauksensa ja sukupuolensa perusteella.
Vasta toisella kierroksella nähtiin vastakkainasettelu, joka sy­
kähdytti, villitsi ja innosti, ja jossa ehdokkaiden erilaisuus
muuntui kaksinapaiseksi vastakkaisten kategorioiden mitte­
löksi. Syntyi keskustelu.
Erilaisuuden muuntaminen vastakohtaisuudeksi on ideo­
logioiden ominaisuus. Mies ja nainen ovat siis erilaisia, heidän
tulkitseminen toistensa vastakohdiksi taas on ominaista suku­
puoli-ideologioille. Sama koskee luonnollisesti myös työläistä
ja porvaria, maalaista ja kaupunkilaista, yhtä lailla kuin luon­
nontieteitä ja ihmistieteitäkin . Keskustelun syntyminen noudat­
taa ideologisaation mekanismia. Katsojan, kuulijan tai lukijan
näkökulmasta maailma näyttäytyy hetkellisesti kahtena vastak­
kaisena leirinä. Vasemmassa kulmauksessa luonnonsuojelijat,
oikeassa turkistarhaajat, olkaa hyvät.
I ltapäivälehdistö ideologisoi maailmaa vähän eri tavalla,
mutta lopputulos on sama. Sen tuottamat yleistykset järkyttä­
vät, kohahduttavat, dramatisoivat ja polarisoivat monisäikeisiä
ilmiöitä yksinkertaisiksi hyvän ja pahan vastakkainasetteluiksi,
jotka eivät jätä lukijalle mahdollisuutta muodostaa omaa mieli­
kuvaa tapahtumista. Takavuosina kohistiin esimerkiksi femi­
nistien seksikapakkaan tekemästä iskusta. Feminismi ja seksi­
työläisyys kohtasivat toisensa jyrkästi vastakkaisina kategorioi­
na, jotka olivat tyystin irrallaan "feminismi" ja "seksityöläisyys"
-nimisten ilmiöiden ilmentäjistä, paikalla olleista ihmisistä.
Ideologisuus siis elää ja voi hyvin, vaikka sisällöt menehtyi­
vätkin hapenpuutteeseen ammoin 80-luvulla. Keskustelun syn­
tymässä kyse on ideologian puhtaimmasta muodosta, ideolo­
gian mekanismista itsestään ilman ylimääräisiä määreitä. On
vain me ja ne, hyvä ja paha, elämä ja kuolema, omana itsenään
ilman mitään tarpeettomia lisämääreitä. Juuri tämä on mei­
dän aikamme ideologia, kaikessa lyhykäisyydessään : ideologian
mekanismi itse, puhtaana, vailla sisältöjä.
Esittäessään, että media vain heijastelee maailmaa sellaisena
kuin se on, toimittajat ovat omalla tavallaan oikeassakin. Tie­
dotusvälineet eivät esitä maailmaa sellaisenaan, puhtaina fak­
toina, vaan ne välittävät kollektiivisen olemisemme tapoja ja
mekanismeja. Ideologisaatiot ovat kollektiivisia jäsen nyksiä,
joilla toisilleen vieraat massat organisoivat omaa todellisuut­
taan. Median konventiot heijastelevat tätä - mutta eivät maail­
maa itsessään puhtaasti tapahtuneina, paljaina tosiasioina.
GWBALISAATIO KOSKEE TAVARAN ja rahan vapaan liikku­
misen lisäksi myös ideologioita. Nekin maapalloistuvat Oikeis­
ton ja vasemmiston vastakkainasettelun - jota median ideologi­
saatiot jälkijättöisesti myötäilevät - sijasta maailma on jakaan­
tunut uusiin vastakkaisiin leireihin: USA takapihoineen ja liit­
tolaisineen, rinnallaan nariseva Eurooppa. Toisaalla ovat Venäjä
entisine alusmaineen ja Kiina avautuvine talouksineen. Omiksi
ryhmikseen voidaan myös lukea islamin maailma ja sisällis­
sotien ja korruption riivaama Saharan eteläpuolinen Afrikka.
Retorisesti leirejä on kuitenkin vain kaksi, niin kuin ideologisen
ajattelun mukaisesti aina. Kuten George Bush sanoi terrorismin
vastaisen sodan kynnyksellä, erilaisten tahojen tulisi asettaa it­
selleen kysymys: kumpaan leiriin kuulut, meihin vai niihin.
Politiikan pragmaattisella tasolla asetettu kysymys tiukkaa,
olemmeko valmiita tukemaan Yhdysvaltain sotaponnisteluja
kulloistakin tunnistettua vihollista vastaan vai emme. Periaat­
teellisemmalla tasolla kyse on uudemmasta maailmaa halko­
vasta vastakkainasettelusta kahden mentaalisen ryhmittymän
välillä. Tämän ideologisaation peruslinja, länsimaisesta näkö­
kulmasta hahmotettuna, asettaa vastakohdiksi liberalismin ja
fundamentalismin.
Eräillä islamilaisilla internet-sivuilla fundamentalismi mää­
ritellään seuraavaan tapaan: kyse on amerikkalaislähtöisestä
ahdasmielisestä jeesus-lahkolaisuudesta, joka on syntysijoiltaan
levinnyt moniin muihinkin maihin. Hakusanan kohdalla mai-
nitaan myös, että usein poliittista islamia kutsutaan virheelli­
sesti fundamentalismiksi, vaikka kyse on jostain aivan muusta
( - > islamismi ) .
Hassua. Läntisestä näkökulmastahan fundamentalismin
keskeisin kriteeri on se, että ne edustavat jotain muuta kuin
länttä. Yhdestä asiasta erilaiset fundamentalismin määrittelijät
ovat sentään yhtä mieltä. Kyse on ei-meistä, toisista, niistä, jot­
ka ovat outoja, uhkaavia, vaarallisiakin. Hallitseva fundamen­
talismin kriteeri on juuri se, että ne ovat jossain tuolla, meitä
vastassa. Tästä ja vain tästä syystä shiamuslimien hallitsema
I ran ja kommunistinen Pohjois-Korea mahtuvat samalle pa­
han akselille. Toiseuden kautta määrittyminen selittänee myös
sen, että toisiaan verivihollisina pitäneet Saddam Hussein ja Al
Quaidan Osama Bin Laden olivat amerikkalaisten tiedustelu­
lähteiden mukaan kuin samaa perhettä. Jos ei muuta, ainakin
molemmat ovat fundamentalisteja. Tavalla tai toisella.
Siitähän sodittiinkin. Objektiivisesti Irak oli toki mahdolli­
nen uhka lähialueilleen, mutta ei länsimaille. I rakista ei ole lä­
hetetty maailmalle yhtään itsemurhaterroristia eikä pernarut­
tokirjettä. Koko ajatus itsensä uhraavista marttyyreista kuului
islamistien repertuaariin, ei maaliistuneen I rakin. Silti j uuri
syyskuun yhdestoista käynnisti Irakin sodan. Paradoksaalisinta
sodassa oli kaiketikin se, että se käynnistettiin sotana terroris­
mia vastaan, vaikka ilmiönä irakilainen terrorismi syntyi vasta
mainitun sodan seurauksena.
Ennen amerikkalaisten hyökkäystä irakilaisista ei ollut itse­
murhaiskujen tekijöiksi. Maallistuneella diktatuurilla ei ollut
tarjota riittäviä kannustimia. Saddam ei kyennyt lupaamaan
taivaspaikkaa itsensä räjäyttävälle fanaatikolle - Irakin ja Iranin
sodassa kauhistellut paratiisin avaimia kaulassaan roikottaneet
lapsisotilaat olivat iranilaisia, eivät irakilaisia. Arabimaailman
sisältä katsottuna I rak ja Al Quaida edustivat liki vastakkaisia
ääripäitä, mutta lännen logiikan mukaan ne ovat saman hah­
mon erilaisia ilmentymiä. Kukaan ei enää edes puhu WTC:n
kaksoistornien todellisista räjäyttäjistä, kun huomio keskittyy
Irakin sotaan, sen jälkiselvittelyihin ja Saddamin purukaluston
tutkimukseen. Syyskuun yhdennestätoista lähtien amerikkalai­
set ovat kokeneet tarvetta saada kiinni vastuullinen Taho, ja
Saddam saanee esiintyä tässä roolissa pitkään. Ikään kuin Man­
hattanilla vuodatettu veri olisi näin sovitettavissa.
Psykoanalyyttisessa kielenkäytössä ilmiötä kutsutaan käsit­
teellä siirtymä - tiettyyn objektiin liittyvän tunnelatauksen kä­
sitteleminen liittämällä se johonkin toiseen objektiin. Viholli­
nen uhkaa meitä, hyvä, tuhotaan vihollinen. Jos vanha katoaa,
etsitään uusi ja kostetaan tälle.
Kostamisen sijasta amerikkalaiset voisivat ottaa oppia ruot­
salaisista. Ruotsin murhatun pääministerin Anna Lindhin leski
ilmoitti taannoisessa haastattelussa, ettei halua millään tavalla
kostaa vaimonsa murhaajalle. "Kyllä minä selviän, kun kerran
pojatkin selviävät."
Ruotsin kuuluisin leski on hieno mies ja j uuri siitä syystä
hän luultavasti todella selviääkin. Menetystä voi työstää vasta
kun viha muuttuu suruksi. Surressaan ihminen joutuu myön­
tämään, että menetys on todella tapahtunut, sitä ei voi peruut­
taa eikä hyvittää, tämä on lopullista. Jos menetyksen kokenut
alkaa hautoa kostoa tai odottaa että oikeuslaitos, CIA tai meri­
jalkaväki kostaa hänen puolestaan, surutyö siirtyy tuonnem­
maksi tai jää kokonaan tekemättä.
 Onnistunut kosto - vaikkapa murhaajalle langetettu kuole­
mantuomio - sisältää nimittäin piiloviestin, jonka mukaan asia
tuli loppuun käsitellyksi ja oikeus tapahtui. Ei tapahtunut. Me­
netyksellä, surulla ja oikeudella ei ole mitään tekemistä toisten­
sa kanssa. Läheisen kuolemaa ei voi hyvittää ankarimmalla­
kaan rangaistuksella. Juridisen rankaisemisen alkuperäinen
motiivi on sitä paitsi j uuri päinvastainen. Professori Heikki Yli­
kankaan mukaan moderni oikeuslaitos syntyi ehkäisemään ri­
koksien kostamista, eikä suinkaan koston vaitiolliseksi välikap­
paleeksi. Olkoonkin, että amerikkalaiset ovat tästä eri mieltä.
Ruotsalainen osaa siis surra, ainakin yksilönä. Kollektiivisen
surun saralla ruotsalaiset taas eivät ole aivan yhtä kyvykkäitä.
Ruotsalaisen logiikan mukaan kollektiivinen menetys - kuten
yhteisen symbolisen hahmon kuolema tai Estonian uppoami­
nen - täytyy jotenkin onnistua peruuttamaan jälkikäteen, mie­
luiten yhteiskunnallisin toimenpitein. Ruotsalainen media rea­
goi Lindhin murhaan keskustelemalla siitä, olisiko poliisin pitä­
nyt vartioida ministeriä paremmin, olisiko psykiatrian määrä­
rahoja pitänyt lisätä ja olisiko siirtolaisten vieraantumisongel­
maan pitänyt osata reagoida ajoissa ja tehokkaammin. Lisäksi
moni ruotsalainen odottaa yhteiskunnaltaan edelleenkin toi­
menpiteitä, jotka peruuttaisivat Estonian uppoamisen.
Kyse ei ole fantasiasta, jonka mukaan poliitikkojen tehok­
kaampi suojelu tai laivan ylös nostaminen palauttaisi menete­
tyt ihmiset takaisin omaisilleen, vaan toiveesta peruuttaa sym­
boliseen järjestykseen ilmaantunut särö. Kun Estonia upposi,
satoja ruotsalaisia kuoli. Tämän vuoksi valtiolta odotetaan
edelleenkin elettä, joka hyvittäisi tapahtuneen. Maailman par­
haan ja turvallisimman yhteiskunnan pitäisi ruotsalaisten odo-
tusten mukaan kyetä ilmatiiviiseen riskinhallintaan ja ennalta­
ehkäistä sattuman traaginen väliintulo. Ruotsalaisten pitäisi
kuitenkin tietää, että se on mahdotonta - kuten menetyksen
hyvittäminenkin. Palme ja Lindh pysyvät kuolleina ja Estonia
pysyy pohjassa.
Ruotsalaisten kunniaksi on toki todettava, että monissa
muissa maissa ollaan yhteisöllisen surutyön saralla vielä huo­
nompia. Ajatellaanpa vaikka, että syyskuun yhdenneotoista ter­
rori-iskut olisi tehty New Yorkin ja Washingtonin sijasta Tuk­
holmassa. Mitä olisi tapahtunut? Tukholmalaiset istuisivat vie­
läkin kriisiryhmissään ja alkaisivat järkytyksensä kolmantena
vuonna varovaisesti vilkuilla kaihtimien välistä, että vieläkö
maailma on tallella. Poliisit esittelisivät touhukkaasti teorioi­
taan siitä, että iskujen takana oli ehkä joku ulkomaalainen tai
ruotsalainen. Iltapäivälehdet vaatisivat valtavin lööpein maail­
mankaupan epätasapainon korjaamista, maailma yritettäisiin
muuttaa satakertaistetuin kehitysapumäärärahoin suunnatto­
maksi keskusteluterapiaryhmäksi, asiantuntijat osoittelisivat
sormella milloin maailmanpankkia, milloin kansainvälisiä
suuryrityksiä, jotka ovat myötävaikuttaneet siihen, että terro­
rismille ylipäätään löytyy kasvualustaa. Maailmasta yritettäisiin
tehdä parempi ja turvallisempi paikka elää - joskin sivuvaiku­
tuksena toki lisättäisiin myös lentoturvallisuutta säätämällä
henkselipakko, kiristämällä lentokenttien tupakointimääräyksiä
ja jakamalla "siirtolainen on ystäväsi " -pamfletteja matkusta­
maissa.
Ruotsalaiset ovat ehkä tylsiä, aikaansaarnattornia ja puudut­
tavia jankkaaj ia, mutta jos maailma olisi valtava Ruotsi, se olisi
myös tasa-arvoisempi, turvallisempi ja parempi paikka elää.
Mutta kun se ei ole. Guantanamon sotilastukikohdassa pide­
tään edelleenkin satoja ihmisiä pienissä häkeissä ilman oikeu­
denkäyntiä, ilman määräaikaa ja ilman ihmisoikeuksia tyydyt­
tämässä amerikkalaisten kostonhimoa. Lehtitiedoista päätel­
leen jenkit vilkuilevat milloin Syyriaan, milloin I raniin, mil­
loin Pohjois- Koreaan etsiessään seuraavaa uhria, jolle kostaa
kärsityt vääryydet. Bushilla ja hänen koplallaan olisi paljon
opittavaa Anna Lindhin leskeltä.
JENKIT OVAT KOSTORETKELLÄ, eikä sen loppumisesta ole
vielä mitään tietoa. Toinen mahdollinen selitys amerikkalaisten
omituiselle tavalle jäsentää maailmaa löytyy vanhoista läntisis­
tä sotilasopeista. Irakin sota sopii kylmän sodan aikaiseen op­
piin totalitarismista vapaan lännen vihollisena. Oppi muotoil­
tiin toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa sateenvarjo­
käsitteeksi, jonka alle saatettiin niputtaa vanha vihollinen eli
Hitlerin Saksa ja entinen liittolainen eli Stalinin Neuvostoliitto.
Opin ongelma ei ole siinä, etteivätkö monet länsimaailman
vastapoolit todella olisi ( olleet) total itaristisia yhteiskuntia,
vaan siinä, että länsimaailman vastaisuus sinällään on useim­
miten kohonnut keskeisimmäksi kriteeriksi, jolla diktatuurit ja
totalitarismit voidaan erottaa toisistaan.
Pentagonin hellimä oppi erotteli - ja erottelee - totalitaris­
tiset yhteiskunnat ja "tavalliset" diktatuurit juuri sen perusteel­
la, miten nämä suhtautuvat länsimaailmaan ja viime kädessä
Yhdysvaltoihin. Opin mukaan Castron Kuuba on totalitaristi­
nen, Francon Espanja taas oli vain diktatuuri. Saddamin Irak
oli totalitaristinen, Pervez Musharrafin Pakistan on diktatuuri.
Chilen Salvador Allende oli totalitaristi, hänet kukistanut Au­
gusto Pinochet oli diktaattori. Sulkeutunut Pohjois- Korea on
totalitaristinen valtio, toisin kuin talouttaan vapauttanut Kiina.
Totalitarismi on demokratian vihollinen, diktatuuri taas ei. "Of
course he is a bastard", kerrotaan presidentti Franklin D. Roo­
seveltin todenneen yhdestä banaanitasavallan diktaattorista,
"but he is our bastard." Jos mainittu paskiainen olisi kuulunut
niiden leiriin, kyse olisi totalitarismista.
Irakin sota oli - ja siinä mielessä kuin sitä edelleen käydään,
on - sotaa totalitarismia, lännen perimmäistä vihollista, vas­
taan . Totalitarismiteoria palvelee paitsi sodan oikeuttajana,
myös syyskuun yhdenneotoista hahmouoman uhkan paikan­
tajana. Tapahtuma oli sanan painavassa merkityksessä trau­
maattinen. Yhtäkkiä Manhattanin korkeimmat rakennukset
vain rojahtivat kasaan, eikä mistään löytynyt alueellisesti hah­
mottuvaa tahoa, jota voisi vastavuoroisesti pommittaa. Näky­
mätön vihollinen iski, kadotakseen liki jälkiä jättämättä. Ja juu­
ri vihollisen näkymättömyys, nimettömyys ja tunnistamatto­
muus traumatisoivat amerikkalaista yhteiskuntaa syvemmin
kuin ulkopuolinen saattaisi edes arvailla. Kauhuelokuvissakin
paha esiintyy vain hyytävänä välähdyksenä pimeässä, kunnes
neuvokas päähenkilö paikantaa tunnistamattoman möhkön,
näkee sen kasvot ja antaa sille nimen. Tällöin kauhu muuttuu
toiminnaksi, on actionin aika. Bush haluaa olla tämä neuvokas
päähenkilö, ja siinä suhteessa hän on onnistunutkin, että la­
mauttava kauhu todella on muuttunut toiminnaksi. Oppi tota­
litaristisesta/fundamentalistisesta vihollisesta kytkee traumaat­
tisen tapahtuman osaksi traditiota, osaksi Pahan vastaista tais­
telua. Siksi Afganistan, siksi Irak, siksi Pahan Akseli.
Reaalipolitiikallakin on toki omat vaikutuksensa. Bush ei
halua demokraattista I rakia vaan Saddamin ilman viiksiä: ta­
vallisen diktaattorin, joka hallitsee maataan rautaisella kädellä
ja pitää lännenvastaisen opposition kurissa. Sama tilanne val­
litsee melkein jokaisessa arabimaassa. Arabiliiton 22 jäsenmaan
joukossa ei ole yhtään demokratiaa. Vapaat vaalit merkitsisivät
useimmiten juuri sitä, että lännenvastainen oppositio nousisi
äänivyöryn saattelemana valtaan. Näin oli käydä Algeriassa,
kunnes vaalien tulos mitätöitiin. Alkoi hiljainen sisällissota,
joka jatkuu jo toista vuosikymmentä hallituksen ja vaalit voit­
taneiden islamistien välillä. Paradoksaalisinta lienee se, että
Lähi-idän demokraattisin maa on tällä hetkellä - Turkin ohella
- Iran, juuri islamistisen vallankumouksen seurauksena. Irak ei
tule tekemään sille seuraa, kävi tulevaisuudessa miten tahansa.
Toki siitä saattaa kehittyä entistä parempi diktatuuri, joka pitää
enemmistön kurissa entistä lujemmin ottein.
George Bushin maailmalle esittämä viesti on harvinaisen
selkeä: joko tuetaan terrorismin vastaisia voimia tai terrorismia.
Kolmatta tietä ei ole, on vain meitä ja niitä. Kuten lapuanliik­
keen päiväkäskyssä. On vain vapaa länsi, vastassaan ei-vapaat
Toiset. Amerikkalaiset aktivistit ovat saaneet tuntea nahoissaan
olevansa niitä.
Sodanvastaisia mielenosoittajia on pidätetty ympäri Yhdys­
valtoja, samalla strategialla. Poliisi on sulkenut kadut ja pyytä­
nyt väkeä hajaantumaan - päästämättä kuitenkaan ketään saar­
torenkaan ulkopuolelle. Kun väki ymmärrettävistä syistä ei ole
voinut hajaantua, poliisit ovat saaneet tästä verukkeen sulkea
joukko putkaan. Satoja ihmisiä, pieniin ahtaisiin selleihin. Ai­
nakaan vuoden 2003 keväällä amerikkalaiset lehdet eivät us­
kaltaneet kirjoittaa tästä. Eivätkä liioin suomalaiset, vaikka pi­
dätetyt ystäväni kokemuksistaan tiedottivatkin.
Pelko ja viha näkyvät myös arjessa. Vihaiset puhelinsoittajat
syyttelevät rauhanliikkeen kannattajia epäisänmaallisiksi, ame­
rikanvastaisiksi ja kommunisteiksi. Yli 1 3 vuotta kommunis­
min romahduksen jälkeenkin.
 Keskilännen punaniskan silmissä muslimifundamentalismi
ja kommunismi saattavat hyvinkin olla saman ilmiön erilaisia
heijastumia. Ne edustavat vierautta, erilaisuutta, ulkomaalai­
suutta - kaikkea sitä, mikä halutaan rajata "meidän" ulkopuo­
lelle. Jokainen luo oman vihollisensa, ja jos hyvin käy, maailma
vastaa huutoon. Vihollinen todella ilmestyy ja antaa Pahalie
kasvot. Kyse on laajemmasta ilmiöstä kuin yksin syyskuun yh ­
dennestätoista. Naisten vapautumiselle, perhearvojen rapautu­
miselle, työttömyydelle, yhteisöjen pirstoutumiselle, moniar­
voistumiselle, maaliistumiselle ja laajenevan maailman vierau­
delle täytyy löytyä Syy. Möhkölle tarvitaan nimi.
Samat mekanismit toimivat myös arabimaailmassa. Funda­
mentalismi, tai oikeammin radikaali islamismi, kasvaa köyhien
asuttamissa getoissa, yliopistojen kampuksilla ja suurkaupun­
kien vieraudessa. Hajonneiden paikallisyhteisöjen, murentu­
neiden traditioiden ja laajenevan vaihtotalouden kiinnikkeet­
tömyyden luj ikkeeksi kaivataan kontrollia, selkeitä sääntöjä ja
väkisin jälleenrakennettua yhteisöllisyyttä. Ammottavat elinta­
sokuilut uskomattoman rikkaan hallitsevan eliitin ja slummien
kurjistuvan köyhälistön välillä ovat tehneet islamismista var­
teenotettavan poliittisen voiman jokaisessa arabimaassa - siel­
läkin, missä liike on väkivalloin tukahdutettu.
Islamistiset liikkeet ilmoittavat päävihollisekseen Amerikan.
Maailman tämänhetkinen taloudellinen valtakeskus saa toimia
osin ansaitusti, osin myös syyttään symbolisena nim ittäjänä
kaikille niille epäkohdille, joita sudanilainen suutari aistii
omassa välittömässä elinympäristössään. Asiakkailla on vä­
hemmän rahaa, vaimo vaatii vapauksia ja kotikorttelissa ei enää
kyetä vaikuttamaan niihin voimiin, jotka elämää riepottelevat.
Nuoriso janoaa Niken lenkkareita, länsimaista musiikkia, en­
tistä ehompia ihovoiteita ja, mikä pahinta, hunnuttomat tytöt
parveilevat ikäistensä poikien seurassa basaarin liepeillä kun
"kaikki muutkin ovat siellä': Paikallisissa olosuhteissa moinen
rietastelu saattaa lisäksi olla linjassa maan hallituksen virallisen
politiikan kanssa; tavoitteena on modernisoida yhteiskuntaa,
vähentää traditioiden tuottamia markkinahäiriöitä ja perustaa
suutarin naapuriin internet-kahvila.
Suutarin johtopäätös on se, että taistelemalla Amerikkaa
vastaan kaikelta pahalta voidaan välttyä. Näin päätellessään
suutarimme noudattaa täsmälleen samaa logiikkaa kuin keski­
lännen punaniska. Heillä on yhteinen vihollinen. Suutari kut­
suu tätä Amerikaksi, punaniska taas kommunismiksi tai fun­
damentalismiksi. Mutta itse ilmiö on sama. Joku mystinen voi­
ma nakertaa tuttua elämänperustaa, ja tälle voimalle - möh­
kölle - tarvitaan yksinkertainen ja iskevä nimi. Amerikkalaiset
ovat islamistien kommunisteja. Ja toisinpäin.
VASTAKKAISET LEIRIYTYMÄT TARJOAVAT toisilleen hei­
jastuspinnan, mistä oma puoli erottuu. Islamilaisessa maail­
massa omaa puolta kutsutaan ummaksi, uskovaisten yhteisök­
si. Lännessä taas oman puolen nimittäjäksi on tarjolla kolme
kilpailevaa määritel mää: kansakunta, kristikunta ja ihmis­
kunta.
Kansakunta edusti pitkään tahoa, joka määritteli väkival­
lalta rauhoitetun alueen rajat. Porvarillisten kansakuntien si­
sällä vallitsi väkivallan valtiollinen monopoli - vain valtio saat­
toi käyttää väkivaltaa ja sitäkin niin kuin laeissa ja asetuksissa
oli säädetty - kun taas valtioiden kesken vallitsi diplomatiaksi
silotellun kaksintaistelun tila. Näin ainakin toteaa saksanjuuta­
lainen oppinut Norbert Elias, ja nähdäkseni häntä on syytä us­
koa. Tiettyjä piirteitä valtioiden välisestä kaksintaistelukulttuu­
rista nimittäin elää edelleenkin.
Kaksintaisteluissa oli alun perin kyse aristokratian, "hyvi­
tykseen oikeutettujen luokan", sisäisistä kunnian ja häpeän
kamppailuista. Asetelma kuvaa jokseenkin osuvasti myös kan­
sakuntien keskinäistä vuorovaikutusta. Valtiot tuntuvat nimit­
täin olevan paljon herkempiä loukkaantumaan kuin yksittäiset
ihmiset. Kun Seppo Räty pommitti Stuttgartin MM-kisoissa
70-metrin kaarta, ellei astunut yli tai heittänyt ohi, hän tokaisi
turhautuneena että Saksa on paska maa. Asiasta oli kehittyä
diplomaattinen selkkaus. Piti pyydellä anteeksi, lepytellä, seli­
tellä. Saksa loukkaantui.
 Kansakunta alkaa kuitenkin olla passe, eikä ihan vähän. Val­
tiot ovat teknistyneet erilaisia asioita hallinnoiviksi virastojen
verkostoiksi, eikä niiden taustalla pilkota mitään metafyysistä
tahoa, joka saattaisi kokea itsensä loukatuksi. Paitsi ehkä urhei­
lun alueella.
Entä kristikunta, sinisilmäisten oma Umma? Vaikka itse kä­
site kalskahtaa vanhentuneelta, sen ajatukset elävät. Kristikun­
ta on itse asiassa ihmiskunnan länsimainen synonyymi. Jos val­
tio on valittujen yhteisö, jonka kansalaisuus lankeaa syntyperän
tai muun erottelevan kriteerin mukaisesti, kristikunta on läh­
tökohtaisesti kaikkien yhteisö - tai, kuten Mika Ojakangas on
määritellyt, kenen tahansa yhteisö.
Ojakankaan mukaan apostoli Paavalin ajattelussa korostuu
se, että kristillisen yhteisön ideana on olla ulossulkematon,
avoin ja erottelematon. Juuri tämän ajatuksen myöhemmät tul­
kinnat synnyttivät luterilaisen uskonpuhdistuksen ja Ranskan
vallankumouksen. Jakamaton, avoin ja tasa-arvoinen kaikkien
yhteisö ei valikoi jäseniään, vaan jo lähtökohtaisesti j ulistautuu
yhteisöksi sinänsä, ketään pois jättämättä. Tämän seurauksena
puhumme ihmisarvosta, vapaudesta, veljeydestä, tasa-arvosta ja
ihmisoikeuksista kaikkia universaalisti koskettavina käsitteinä.
Käytännössä ajatus on usein törmännyt omaan ulko­
puoleensa. Empiirinen kristikunta on eri asia kuin Paavalin
avoin lauma. Uskovaisten yhteisöt tapaavat lisäksi olla kaikkea
muuta kuin ulossulkemattomia. Sama koskee toki myös ihmi­
syyden piiriä: silläkin on ulkopuolensa. Miten, nimittäin, olisi
muuten mahdollista tehdä rikoksia ihmisyyttä vastaan?
Toisen maailmansodan päätyttyä N iirnbergissä järjestettiin
oikeudenkäynti, jossa sodan voittajat tuomitsivat natseja so-
danaikaisista hirmuteoista. Kristillisen moraalin näkökulmasta
oli ilmiselvää, että juutalaisten joukkotuhoon syyllistyneet
murhaajat tuli saattaa vastuuseen - vai voitaisiinko kuvitella,
että Treblinkan tuhoamisleirin komendantille olisi vain pais­
kattu kättä jalona häviäjänä, kuten entisajan herrasmiessodissa
oli tapana, ja lähetetty mies kotiin hoitamaan puutarhaansa?
Ongelmaksi kohosi se, että natsit eivät olleet rikkoneet mi­
tään voimassa olevaa lakia, vaan päinvastoin, he olivat toi mi­
neet valtakuntansa lain hengen ja kirjaimen mukaisesti. Minkä
lain perusteella heidät oikein voitaisiin tuomita? Oikeuden­
käyntejä varjostikin suuri kysymys siitä, perustuisivatko tuo­
miot lain vai voittajan oikeuteen. Ratkaisuksi keksittiin Rans­
kan rikoslakiin unohtunut, 1 600-luvulla säädetty pölyttynyt
pykälä, jonka nojalla merirasvoja oli saatettu vastuuseen kan­
sainvälisillä merialueilla tehdyistä rikoksista. Merirosvot eivät
toimi neet minkään olemassa olleen valtiollisen järjestel män
piirissä, joten silloiset lainsäätäjät päättelivät, että heidän rikok­
sensa kohdistuivat tuota piiriä ja, viime kädessä, sen takaamaa
ihmisyyttä vastaan.
Natsit tuomittiin tämän merirosvouspykälän nojalla ihmi­
syyden vastaisista rikoksista. Samalla vanhan lainkohdan jäl­
kilämmitys tuli valaneeksi perustan kansainväliselle rikostuo­
mioistuimelle: siviiliväestöön kohdistuva terrori asettaa teki­
jänsä ihm isyyden ulkopuolelle, ja kansainvälinen rikostuo­
mioistuin on sopimusten nojalla oikeutettu tuomitsemaan ih­
misyyden ulkopuolisesta tilasta käsin tehdyt rikokset rikoksina
ihmisyyttä vastaan.
Niirnbergin oikeudenkäynnit epäonnistuivat hyvästä yri­
tyksestä huolimatta yhdessä suhteessa: ihmisyyden alueeksi
määrittyi vanhan lakipykälän hengessä länsimaisten valtiollis­
juridisten oikeuksien piiri, eikä suinkaan ihmisyys sinänsä, sil­
lä mikä tahansa väkivaltarikoshan on uhrin ihmisyyden vastai­
nen. Suosionsa menettäneet diktaattorit ja valtiollisen tilan ul­
kopuolella toimivat terroristit, kuten myös maattomat pakolai­
set, kuuluvat tämän valtiollis-juridisen ihmisyyden piirin ulko­
puolelle. Amerikkalaiset taas lukevat itsensä teoista ja tapahtu­
mista riippumatta sen sisäpuolelle. Amerikkalaisten vaatimus­
han on se, että amerikkalaisia saa tuomita vain Amerikan Yh­
dysvalloissa, ei kansainvälisessä oikeudessa, putosivat pommit
sitten mihin tahansa.
Kylmän sodan päätyttyä vaikutti hetken siltä, että ihmisyy­
den vastaisista rikoksista langetetut tuomiot todellakin perus­
tuivat lain, eivät voittajan, oikeuteen. George Bushin kyseen­
alaisiin ansioihin kuuluu nyt myös se, ettei vaikuta enää. Bus­
hin tulkinnan mukaisesti ihmisyys on lähtökohtaisesti amerik­
kalaisuuteen kuuluva ominaisuus, joten ihmisyyden vastaiset
rikokset ja amerikkalaisuuden vastaiset rikokset ovat yksi ja
sama asia - joihin Yhdysvaltain kansalainen ei luonnollisesti­
kaan voi syyllistyä.
Ni.irnbergistä alkanut projekti romahti viimeistään sinä
päivänä, kun Bush ilmoitti maansa kansalaisten koskematto­
muudesta kansainvälisen rikostuomioistuimen edessä. Bushi­
lainen käänne merkitsee historiallisen kertomuksen rakenteel­
lista muutosta, ja uusi loppuratkaisu antaa uuden merkityksen
myös aiemmin tapahtuneelle. Natsien tuomitseminen ei pe­
rustunutkaan universaaliin moraaliin, vaan voittajan oikeu­
teen. Natsien rikos ei ollutkaan se, että he tuhosivat juutalaisia,
vaan se, että he sotivat länsivaltoja vastaan. Heidän tekonsa
eivät uhanneetkaan ihmisyyttä, vaan Yhdysvaltojen johtamaa
länttä.
Saddam johti vain merirosvovaltiota, Bush taas ihmisyyden
olennoitumaa, Yhdysvaltoja. Samoin ajattelivat muuten natsit
1 930-luvulla: j uuri he edustivat ihmisyyttä, viholliset taas ih­
misyyden ulkopuolista kuonaa. Natsien käsitys j uutalaisista on
hämmästyttävän lähellä lännen käsitystä terrorismista. Ol­
koonkin, että terroristit ovat oikeastikin vaarallisia.
AM ERIKKALAINENKIN IDEOLOGIA KOOSTUU kirjatuista
periaatteista, niitä materialisoivista rituaaleista ja arkisista käy­
tännöistä, joilla yksilöt jäsentävät maailmaansa. Luonnehditta­
koon amerikkalaista voimapolitiikkaa ja keskilännen puna­
niskan identiteettityötä amerikkalaisen ideologian praksikseksi.
Ne ilmenevät käytännössä, ne ilmenevät arjessa. Entä ideologi­
suuden muut osa-alueet, doktriinit ja rituaalit?
Amerikkalaisen ideologian rituaaliseen puoleen törmäsin
sattumalta. Kuulun nimittäin ihmisryhmään, joka ei juuri kiin­
nitä huomiota laulujen sanoihin. Tästä j ohtuen esimerkiksi
eräässä Eppu Normaalin kappaleessa esiintyvä lause "nyt reppu
j upiset riimisi rupiset" avautui minulle vasta vuosien kuluttua
ensi kuulemasta. Siis se, että reppu on todellakin lauseen sub­
jekti, joka j upisee (predikaatti) rupisia (adjektiiviattribuutti )
riimejä (objekti ) . Samasta syystä vietin valtaosan nuoruudesta­
ni uskoen, että Hurriganes-yhtye lauloi oikeaa englantia, eikä
Remun omaa. Ja vaikka tietty riimi jäisikin mieleeni, en usein­
kaan tule ajatelleeksi sen merkitystä. Poliittisten laulujen suh­
teen olen siis jokseenkin immuuni, koska melodiat ovat har­
vemmin ideologisesti värittyneitä.
Poliittiset laulut? Eihän niitä enää ole? Lyyrisestä kuurou­
destani johtuen oivalsin vasta eräänä tammikuisena lauantaina,
että poliittinen laululiike on sittenkin olemassa ja hyvissä voi­
missa. Oivallukseni ei kummunnut Agit Propin kolmannen pa­
luun näkemisestä sen enempää kuin 70-lukua parodioivien
Punatähtien tiedostavista stemmoista. Kuvaruudun alalaidassa
juoksevien suomenkielisten tekstien ansiosta saatoin havaita,
että poliittista musiikkia esitetään nykyisin englannin kielellä
televisiossa. Notkein vartaloin, pikku pikku bikineissä. Sitä lau­
laa Britney Spears.
Spears on Bushin Amerikan evankelista, konservatiivisten
perusarvojen ja aggressiivisen ulkopolitiikan tv-pappi president­
tinsä makuun. George W. Bushan on popin ystävä: vaalikam­
panjansa aikana silloinen kuvernööri mainitsi pitäneensä Beat­
leseista, mutta vain 60-luvun puoliväliin saakka . Sen j älkeen
näistä kirjaimellisestikin hovikelpoisista pörröpäistä kehkeytyi
hipahtavia kapinallisia ja pitkätukkaisia pasifisteja. Harmiton
ja iloinen pop sopi Bushin rentoon imagoon, psykedelia ja rau­
hanaate ei. Britney Spears sopii, slummien katukielinen rap ei.
Spears on rockia republikaaneille. Lehtitietojen mukaan
tähtönen varjeli - nyt tiedetään jo muuta - neitsyyttään kuin
Roope Ankka onnenrahaansa: piti sitä jatkuvasti esillä ja hipe­
löi, antamatta kuitenkaan muille. Spears opetti uuskonservatii­
vista "tosi rakkaus odottaa" -sanomaansa myös kannattajilleen.
Suomeen televisioidussa konsertissaan nti Spears halusi myös
muistaa maansa sankareita. Konsertista otettiin satelliittiyhteys
neljään eri sotilastukikohtaan, jotta "sankarit" saisivat lähettää
tervehdyksensä tosi rakkautta vartoville teineille. Varjelkaa te
neilsyyttänne siellä, me vartioimme Yhdysvaltain etuja täällä. Ja
tämä oli siis ennen Irakin sotaa.
Poliittisten laulujen tehtävänä on paitsi tarjota kokemuksia
ideologiseen ryhmään kuulumisesta sitä kaipaaville, samalla
myös manipuloida meitä sanoitukset sivuuttavia kuuntelijoita
tekstiin kätkeytyvän poliittisen viestin kannalle. Yleensä poliit-
tiset laulut onnistuvat vain ensimmäisessä tehtävässä. Mutta
samastumisen kautta Spears on varmasti saanut aatteilleen
uusia kannattajia. Spearsin viesti on se, että on makeeta ja cool
olla konservatiivi. Oikeisto on eri pop, ja neitsyys ei estä edes­
takaista lanneliikettä lavalla.
Tv-konsertti muistutti teollisesti tuotettua hurmostilaisuut­
ta, jossa teininuoriso kohosi yhdessä todistamaan uskollisuut­
taan Amerikalle, vanhempien auktoriteetille ja perityille ar­
voille. Samalla nuoret ryhmittyivät kaiken sen taakse, mitä vi­
rallinen Amerikka pitää arvossa: kunnon nuoret iloitsivat ren­
nosti ja hurrasivat samalla sotilaille, jotka pian lähetettäisiin
I rakiin Isänmaan Asialle. Ulkopolitiikasta osataan näemmä
tehdä uskonto muuallakin kuin Kekkosen Suomessa.
Huolestuttavinta tulevan maailmanrauhan kannalta kui­
tenkin oli se, että sotilaat j ulistettiin sankareiksi jo etukäteen.
Vähän kuin valmennettavat itsemurhaterroristit Palestiinassa.
Pappi soi, sota voi alkaa. Tosi rakkaus odottaa n iitä, jotka pää­
sevät paratiisiin.
Spearsin ympärille rakennettu spektaakkeli edusti ideolo­
gian rituaalista ulottuvuutta. Valtavaan halliin papittarensa ym­
pärille keräytynyt yleisö muodosti järjestetyn rituaalin kautta
kollektiivisubjektin, joka ryhmittyi yhteisöksi hyvän puolesta
pahaa vastaan ideologisaation mekanismin mukaisesti. Täällä
me, tuolla ne. Samalla rituaali muodosti hahmottuvan ideolo­
gisen amerikkalaisuuden sisällön. Puvut, valot, sanat, sävelet,
rytmit. Määritelmien tasolla mikään ei erota Spearsin konsert­
tia NKP:n puoluekokouksesta.
Vain doktriini puuttuu. Niin, doktriini? Nykyideologioiden
kan nattaj ien olisi syytä alkaa kiireen vilkkaa tutustua liberalis-
min klassikoihin, sillä jos ideologialla ei ole kirjattua arjen ta­
son ylittävää viittauspistettä vaan se luo oppinsa toiminnan ta­
solla, kyse ei olekaan enää ideologiasta - vaan totalitarismista.
Totalitarismeille, jos käsitettä nyt ylipäätään on syytä käyttää,
on ominaista se, että oikea oppi hahmottuu aina vasta jälkikä­
teen tai itse toiminnan hetkellä. Saksan kansan ikiaikaista tah­
toa ei oltu koskaan pantu paperille, vaan se ilmaisi itseään Hit­
lerin jokaisessa sanassa ja teossa. Stalin kirjoitti historian, ja
siis myös pyhät tekstit, uudelleen aina kun tarve vaati. Doktrii­
ni siis muuttui praksiksen myötä. Arjen ja toiminnan taso sa­
neli doktriinin kulloisenkin sisällön.
Yhdysvallat ei ole täysin doktriiniton. Sillä on perustusla­
kinsa kuuluisine numeroituine lisäyksineen. Lakiin myös viita­
taan ahkerasti, ja vaikka sen tulkinnat saattavatkin olla häm­
mästyttävän välj iä, se muodostaa kuin muodostaakio käytän­
nön ylittävän kirjatun viittauspisteen. Ergo: Yhdysvallat ei ole
totalitaristinen valtio.
Yhdysvallat on ideologinen valtio, ja ideologiansa turvin se
määrittelee uudestaan, ketkä kuuluvat meihin, ketkä niihin.
Maailma j akautuu länsimaailman voittaj iin, ystävällismielisiin
kehitysmaihin (länsimaailman apulainen ja reservi ) ja Toisiin.
Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu muitakin kuin vain pahan ak­
selin hirmuvaltiaita. Sinne kuuluvat myös ne, jotka eivät kuulu
minnekään muualle.
MAAILMA JAKAUTUU MEIHIN ja niihin, voittajiin ja voitet­
tuihin. Mutta on huono-osaisia ja huono-osaisia. Ja sitten on
vielä todella huono-osaisia.
Hannah Arendtin määritelmän mukaan huono-osainen ih­
minen on se, jonka asema paranee jos hänet pidätetään. Moni
laittomasti maahan tullut pakolainen on ensimmäistä kertaa
elämässään kuullut, että hänellä on oikeuksia, siinä vaiheessa
kun seriffi alkaa niitä lukea. Pidätyksen tapahtuma saattaa pa­
kolaisen lain piiriin ja sulkee hänet oikeuksien sisälle. Näin siis
Yhdysvaltojen - ja toki muidenkin länsimaiden - sisällä.
Tämän piirin ulkopuoliset ovat kuitenkin oikeudettomia,
koska ei ole mitään tahoa tai instanssia, joka takaisi oikeudet
niille, joita kansalaisuus ei suojaa. Yleiset ihmisoikeudetkin on
käytännössä sidottu kansallisvaltioihin, sillä vaikka ihmisoi­
keudet on kirjattu YK:n periaatteisiin, ne pysyvät vain suosi­
tuksina niille, joita kansalaisuus ei koske. Ilman minkäänlaisia
takuita.
Kansallisvaltioiden järjestelmä muodostaa siis tietynlaisen
ihmisyyden piirin, jota erilaiset merirosvot pii rittävät. Ha­
vainnollinen esimerkki tästä ovat Guantanamon sotilastuki­
kohtaan teljetyt Afganistanin sodan vangit. Heidän kohdal­
laan amerikkalaiset ovat kieltäytyneet noudattamasta kansalli­
sia tai kansainvälisiä sopimuksia. Vangit viruvat kopeissaan il­
man oikeudenkäyntiä, tuomiota ja määräaikaa. Ihmisyys ei
koske heitä.
 Vankien kohtalo sopii huonosti yhteen Yhdysvaltain omien
periaatteiden kanssa. Mutta nepä pätevätkin vain liittovaltion
sisällä. Ulospäin Amerikka näyttäå toisenlaiselta. Se katsoo te­
kojensa ja toimiensa edustavan vapautta ja demokratiaa, j a
näin tehdessään s e loukkaa usein räikeästikin kansainvälisen
oikeuden periaatteita - joita se ei edes suostu tunnustamaan.
Amerikkalaisen ideologian doktriini pätee vain suhteessa omiin
kansalaisiin, j a tämän varsin raj atun pätevyyden Yhdysvallat
haluaa ulottaa yleismaailmalliseksi. Amerikkalaisille ja muille
ihmisille halutaan erilliset o ikeusjärjestelmät. Tämä alkaa tulla
jo vaarallisen lähelle totalitarismin määritelmää. Sen mukaan­
han m ikään yleinen periaate ei sido e ikä velvoita käytäntöä,
vaan uudistuva käytäntö - kuten vaikkapa Yhdysvaltain kulloi­
nenkin etu - luo aina omat periaatteensa. Yhdysvallat on sisäi­
sesti ideologinen rakennelma, mutta muulle maailmalle sen
politiikka näyttäytyy totalitarismina.
ASTERIX-SARJAKUVIEN KOMIIKKA rakentuu päähenki­
löiden liian isojen nenien ohella anakronismeille, eli nykyisyy­
den hupaisille heij astumille gallialaisen heimoyhteisön toimin­
nassa - itse Julius Caesarin hahmon arvellaan yleisesti saaneen
piirteensä Ranskan Kekkoselta, Charles de Gaullelta. Seikkailu­
jen välittämät käsitykset Ranskan naapurimaista ( stoalaisista
briteistä, siivoushulluista sveitsiläisistä, autoritaarisista saksa­
laisista ja pyknisistä belgeistä) vastaavat hyvin nykyisiä yleis­
eurooppalaisia stereotypioitamme, mutta aika huonosti Gergo­
vian taistelun aikaista maantiedettä. Ja itse kylän arjessa on lu­
kuisia nyky-yhteiskunnasta heijastuneita piirteitä byrokratiasta
ja tärkeilystä porvarillisen ydinperheen sukupuolirooleihin, joi­
den muodostaman peilin äärellä voimme vilpittömästi huvit­
tua.
Kun oman kulttuurimme jännitteitä käsitellään lavastetussa
ympäristössä, sitä kutsutaan taiteeksi tai viihteeksi. Jos taas yh­
teiskuntamme erilaiset jännitteet ja lataukset proj isoituvat
maasta löytyneiden esineiden ja luunpalasten innoittamiksi
tulkinnoiksi, heijastuma saa tieteen arvon: sitä kutsutaan ar­
keologiaksi.
En voinut välttyä tältä vaikutelmalta seuratessani BBC:n
tuottamaa dokumenttia neandertalinihmisen jättämien jälkien
äärellä käytävästä kiistasta. Riidassa on kaksi osapuolta. Vanhan
polven tiedemiehet tulkitsivat kaivausten tuottamaa kirjaimel­
lisestikin pirstaleista todistusaineistoa perinteistä länsimaista
itseymmärrystämme vasten: heidän mukaansa merkit viittaa­
vat siihen, että neandertal-poloiset olivat alkuvoimaisia ja kar­
vaisia villejä, jotka eivät missään tapauksessa olleet voineet ris­
teytyä oman kulttuuria muodostavan laj imme kanssa, vaan
kuolasivat keskenään miten parhaiten taisivat. Heidän 60-lu­
kulaiset oppilaansa taas todistelivat, että ensimmäiset euroop­
palaiset olivat kivikauden kukkaislapsia, toki hieman kummal­
lisesti urahtelevia mutta rauhanomaisia ja tulevaisuuttaan to­
verillisesti rakentavia ihmisen varhaisia perusmuotoja.
Apinaihmisestä käyty väittely, hirtehistä kyllä, käsittelee
vallitsevaa ihmiskuvaa ja sen luonnollisinta olemusta. Huvit­
tavaa asiassa on se, että genetiikan antaman todistuksen mu­
kaan neandertalinihminen eriytyi omasta sukupuustamme
500 000 vuotta sitten, eli kyse ei edes ole omasta esi-isästämme
vaan sukumme kaukaisesta sivuhaarasta. Jollakin tavalla, lä­
hinnä tieteen h istorian omien virhepäätelmien vuoksi,
neandertalinihmiset ovat kuitenkin onnistuneet valloittamaan
myyttisen alkuperämme paikan: jos he kävivät sotia, ihminen
on luonnostaan sotu ri, jos he rakastivat, välittäminen ja
myötätunto ovat ihmisen luonnollisia lajiominaisuuksia, jos
he elivät kasviksilla, ihminen on tarkoitettu vegaaniksi, jos
miehet kävivät metsällä ja naiset keräilivät, porvarillinen ydin­
perhe on universaali ja luonnonmukainen ratkaisu. Ja niin
edelleen.
Voi olla, että sukupuuttoon kuolleet apinaihmiset takoivat
rintaansa kuin urosgorillat ja olivat eläimellisempiä kuin eläi­
met itse. Yhtä hyvin voi olla, että verryttelyasuun puettua nean­
dertalinihmistä tuskin erottaisi nykyaikaisen nyrkkeilyottelun
katsomosta. Mutta mitä väliä sillä on?
 Paljonkin. Sillä alkuperän totuus ei piile arkisissa faktoissa
tai luunsirpaleiden eittämättämissä todistuksissa, vaan inhi­
millisen olemuksemme perintöä erittelevissä väittämissä: siinä,
mitä me olemme luonnostamme. Luonnollinen olemuksemme
ei tosin paljastu muinaisista kallolöydöistä, vaan niistä tehtä­
vistä tulkinnoista. Oman alkuperämme arvoitus ei nimittäin
ratkea jonkin ranskalaisen luolan huolellisimmankaan suursii­
vouksen yhteydessä, vaan tulkintojen itsensä tuottamissa to­
tuuksissa, jotka tarjoavat sen, mikä on valittavissa. Ja tästä ker­
tomukset pienen urhean gallialaiskylän sattumuksista antavat
aivan yhtä hyvän todistuksen kuin tarkimmat hiilianalyysit.
H istoria todistaa sen, että ihmisellä on kyky sekä sotaan että
rauhaan, sekä sivilisaatioon että barbariaan. Kumpikaan näistä
ei vastaa luonnollista lajiolemustamme - kyky tehdä valintoja
näiden välillä taas vastaa. Kuten myös se, että valintatilanteet
ovat aitoja, joten usein myös valitsemme väärin.
LUONTO ITSE TOIMII toki menneisyyttäkin väkevämpänä
todisteena ilmiöille, jotka halutaan sulkeistaa valintojen ulko­
puolelle. Luonnonhan pitäisi olla luonnollisista luonnollisin
paikka. Sen toiminta on jonkinlaista toimintaa itsessään, jota
tarkastelemalla, näin uskomme, voimme lopultakin lyödä luk­
koon oman laj iolemuksemme luovuttamattomat piirteet ja lo­
pettaa kaikenlaisen vatkaamisen siitä, pitäisikö ihmisten suh­
tautua lähimmäiseensä lempeänä lajitoverina vai tieltä raivat­
tavana esteenä - ja samalla: pitäisikö yhteiskuntaa rakentaa
kukkaislasten kumppanuuden vai liberaalien markkinoiden
osoittamien kilpailullisten periaatteiden mukaisesti.
Luonto vaikuttaa näennäisen viattomalta ja päämäärättö­
mältä alueelta. Se ei puhu, eikä sillä ole omia motiiveja. Ja juu­
ri siksi luontoa tarkasteleva puhe ilmentääkin omia ideologisia
ajatusratojamme kaikkein havainnollisimmin.
Luontoon halutaan viitata kulttuurin ulkopuolisena vakio­
na, jonka totuudet ovat ikiaikaisia ja tosia. Siitäkin huolimatta,
että luonto itse muuttuu jatkuvasti. Tai ainakin tapamme kat­
soa sitä. Muutos ilmenee paleontologisten tulkintojen lisäksi
myös tavoissamme havainnoida eläinten käyttäytymistä. Viida­
kon vihreästä kollektiivista on jostain syystä versonut kilpailul­
linen markkinapaikka.
Vielä parikymmentä vuotta sitten luontoa kuvattiin aivan
toisenlaisten periaatteiden mukaan kuin nykyisin . Luullakseni
varsinainen pohja ympäristöliikkeen nousulle ja nykyiselle
eläintensuojelulle luotiin 70-luvun filmistudioilla, kun Jacques
Cousteaun filmiryhmät toivat valtamerten hyväntuuliset pyk­
niset pyöriäiset parhaaseen katseluaikaan perheiden ihmeteltä­
viksi. Eri puolilla Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa ja Tyynenmeren
saaria seikkailleet kuvausryhmät esittelivät pörröisiä nisäkkäitä
ja monivärisiä lintu parvia, jotka saivat koskemattoman flooran
sykkimään elämää. Luontodokumentista tuli 70-luvun lapsi­
perheiden yhteinen iltahartaus.
Eläimet olivat suloisia. Ne elivät todeksi ihannetta siitä, mil­
lainen hyvän perheen tuli olla. Jokainen puuhaili omiaan, yh­
den hyvä ei ollut toiselta pois. Kukin toteutti omaa luontoaan
kun kanat, lehmät, vuohet ja kissat maatilan elämästä kertovis­
sa kuvakirjoissa. Kukko kiekui, koska kiekuminen oli sen teh­
tävä. Kiekumalla se herätti muut eläimet omiin askareisiinsa.
Samalla tavalla myös dokumenttien apinat, norsut, leijonat ja
vompatit toteuttivat omaa luontoaan . Möreän mieskertojan
mukaan tämä koitui kaikkien parhaaksi. Viidakon, savannin
tai vuoriston tasapaino syntyi siitä, että yksittäiset eläimet teki­
vät j uuri sitä, mitä elefanttius, pillerinpyörittäjyys tai vompat­
tius edellyttikin niiden tekevän.
Lapsuuteni loppui kun oivalsin, että luontodokumenteissa
oli juoni. Pitkän ajan kuluessa kuvattu materiaali ryhmiteltiin
eläinsaduksi nimeltä Päivä viidakossa. Paratiisillinen tunnel­
ma syntyi leikkaamossa luodusta samanaikaisuuderz illuusiosta.
Kerronta etenee jotakuinkin seuraavaan tapaan: Aluksi gaselli
menee joelle juomaan. Pian kamera siirtyy mölyapinaan, joka
kertojan mukaan on "samaan aikaan" kurkottamassa mehevää
hedelmää suuhunsa läheisen puun latvassa. Ja "samaan aikaan"
aivan toisaalla leijonaäiti kasvattaa pentujaan urhoollisiksi pik-
kuleijoniksi, pillerinpyörittäj ien huolehtiessa jätöksistä. Lopul­
ta yö laskeutuu viidakkoon. Yhdet menevät levolle, toiset he­
räävät ruokailemaan - edelleen samanaikaisesti. Hyvässä per­
heessä jokainen huolehtii omista askareistaan. Koti pysyy siisti­
nä ja kaikki viihtyvät.
Tämä ihmeellinen, paratiisillinen järjestelmä oli kuitenkin
haavoittuva; miesääni kertoi aina lopuksi: ihminen uhkaa toi­
millaan luonnon olemassaoloa, pörröisen perheidyllin säily­
mistä myös tulevien polvien ihmeteltäväksi. Näin dokumentit
heijastelivat 70-luvun yhteisöllisiä ihanteita. Maailma kietou­
tuisi idylliseen harmoniaan, ellei ihminen - ahneus, länsimai­
suus, kapitalismi - uhkaisi tätä alkuperäistä ja autenttista olo­
tilaa. Tapamme katsoa luontoa mittaakin ensi sijassa meitä it­
seämme. Näemme luonnossa sen, mitä kuvittelemme "luon­
nolliseksi" ja siten kyseenalaistamattomaksi perustaksi omalle
olemassaolollemme.
Olenkin kiinnostuksen ja kauhun sekaisin tuntein seuran­
nut uuden polven luontodokumenttien esiinmarssia viime
vuosina. Yhteisöllisyyden tilalle ihanteeksemme noussut kova
ja armoton keskinäinen kilpailu on alkanut sävyttää myös
luontodokumentteja säestävän miesäänen kerrontaa. Viidakon
lait ovat palanneet viidakkoon: kertomus idyllistä on vaihtunut
kuvaukseksi vahvimpien selviytymisestä, heikkojen sortumi­
sesta ja keskinäisistä valtataisteluista. Luonto on oikeistolais­
tunut.
Aina kun kamera esittelee jotain pörröistä ja suloista, siir­
tyy kerronta seuraavaksi tätä pientä otusta vaanivaan saalista­
jaan. "Tällä kertaa sapelihammastyränki jäi ilman ateriaa",
miesääni kertoo, vaikka saaliseläimen roolissa esiintynyt Vin-
ku- Intian kurmutti oli kuvattu puolta vuotta aiemmin aivan
toisaalla.
Amazonin jokisysteemiä esitelleessä dokumenttisarj assa
keskityttiin huomattavilta osin kuvaamaan vuodenkierron eläi­
mille aiheuttamia vaikeuksia. Runsaan sadekauden j älkeen tul­
vat laskevat, paahtava aurinko kuivattaa suuria alueita ja eläi­
met aloittavat "kamppailun selviytymisestään" armottomia
olosuhteita vastaan . Luonto esitettiin säälimättömänä areena­
na, jolla toisiaan ja olosuhteita vastaan varustautuneet luonnon
omat gladiaattorit taistelivat elämästä ja kuolemasta - huoli­
matta siitä, että eri vuodenaikojen olosuhteet ovat pysyneet
täsmälleen samanlaisina miljoonia vuosia ja koko ekosystee­
min elämä perustuu siihen, että eliöt ovat sopeutuneet tulvien
ja kuivuuden kausivaihteluun. Ilman tätä vaihtelua ne kuolisi­
vat.
H iljattain esitetyssä villihevosia kuvaavassa dokumentissa
kerronta taas juuttui melkein koko tunniksi siihen, miten lau­
maansa isännöivä ori sai karkotettua sen valtaa uhkaavat kil­
pailijat potkuin ja puraisuin luotaan. Tammat olivat sivuosassa
ja varsoistakin puhuttiin vain tulevana uhkana isännän valta­
monopolille. Kertoja ei selvittänyt edes sitä, mistä Amerikan
ylängöille kymmenen vuosituhannen sukupuuton päätteeksi
palanneet hevoslaumat olivat peräisin, sillä koko huomio suun­
tautui lajin sisäiseen kamppailuun johtaj uudesta, selviytymi­
sestä ja elämästä. Ehkä elämämme sitten on sellaista.
Olen joka tapauksessa päättänyt, että jos itse saan joskus
lapsia, nauhoitan lauantai-iltaiset dokumentit yöllä salaa kat­
sottaviksi. Se niistä iltahartauksista. Kilpailuun, heikkojen syr­
jäyttämiseen ja vahvimman oikeuteen perustuvat modernit
eläinsadut tarjoavat huonoja roolimalleja. Yhdessä voitaisiin
katsoa vaikkapa amerikkalaisia väkivaltaelokuvia, niissähän
pienempikin saattaa saada oikeutta.
Kokemuksellisen luontomme ja tiedeuutisten luontokuvan
välinen ero toistaa vanhojen ja uusien luontodokumenttien vä­
listä näkökulmaeroa. Uutistarjon nassahan luonto esittäytyy
kahdessa asussa: erityisesti kesäaikaan lisääntyvinä luontoa kä­
sittelevinä uutisina, sekä tiedesivujen ja -makasiinien esittele­
minä mekanismeina, jotka sääntelevät olioiden vuorovaikutus­
ta, selviytymistä ja toimintaa. On kiinnostavaa havaita, etteivät
nämä samojen viestintävälineiden esittelemät luonnot muis­
tuta lainkaan toisiaan, vaikka luontoja kaiken järjen mukaan
on vain yksi.
Kesäisin marjasadon kypsyminen, kalojen hakeutuminen
viileisiin syvänteisiin, poikkeuksellinen lintuhavainto ja sieni­
vuoden ennusmerkit ovat keskeisiä uutisia. Jopa merkittäväm­
piä kuin vakavien keski-ikäisten miesten mielipiteet teollisuu­
den näkymistä, verotuksesta tai EU:n yhteisestä puolustuksesta.
Meni Suomi Natoon tai ei, kesällä tulee kuhaa ja mustikat
maistuvat.
Kesäisissä uutisissa luonto näyttäytyy lahjan antajana. Veh­
reiden metsien ja kirkkaiden järvien uskomaton runsaus täyt­
tää ruokapöydät ja pakastimet, ja huonoinakin sienivuosina
riittää kirkkaankeltaisia kantarelleja poseeraamaan lehtikuvaa­
jan kameralle. Kesäisin luonto esittäytyy runsautta pursastele­
vana paratiisina.
Tiedeuutiset taas esittelevät luontoa toisenlaisesta näkö­
kulmasta. Runsaan ja tuhlailevan lahjanantajan sijasta ne tar­
kastelevat luontoa niukkuuden periaatteen mukaisesti toimi-
vana kokonaisuutena. Tällöin mottona on rönsyilevän run­
sauden sijasta koveneva kilpailu rajallisista resursseista. Jäl­
kimmäisen näkökulman mukaisesti luonto ei anna mitään,
saati tuhlaile, vaan , j okainen tapahtuma tai ilmiö palvelee
olioiden selviytymistä. Tämä toinen luonto on ankaran kil ­
pailun kenttä.
Yhteinen kokemuksemme luonnosta lankeaa yksiin kesä­
uutisten luontoa satoisana ja lempeänä kumppanina esittelevän
kirjoittelun kanssa. Tätä voisi kutsua koetuksi luonnoksi ero­
tuksena talousideologian määrittämästä tuotannon ja kilpailun
luonnosta.
Periaatteessahan kokemuksiemme luonto on täsmälleen
sama luonto kuin luontodokumenttien kilpakenttä, jolla vain
vahvimmat selviytyvät. Sieniretkeä voitaisiin siis aivan yhtä hy­
vin kuvata näinkin ( tumma miesääni kertoo ) : " Liisa Koistinen
lähestyy kantarellipaikkaansa, mutta tällä kertaa joku toinen
on ehtinyt paikalle ensin. Tänä vuonna sato on jäänyt niukaksi.
Kilpailu on kovaa ja säälimätöntä. Koistinen joutuu palaamaan
kotiinsa ilman saalista. Nälkäiset poikaset odottavat ateriaa,
mutta illalla mennäänkin nukkumaan tyhjin vatsoin. Kylmä ja
armoton talvi tekee jo tuloaan ja karsii säälittä ne, jotka eivät
ole ehtineet täyttää varastajaan ja syödä satoisan kesän aikana
riittävästi."
Elämän koveneminen koskee myös siittiöitä. Luontokappa­
leina ne ovat yhtä mykkiä kuin tatit tai meritähdet, mutta niil­
läkin tuntuu olevan motiivinsa. Pieniä ja jokseenkin järjettö­
miä siittiöitä kuvataan milloin ärhäkän kilpailullisina, milloin
toisiaan tukevina tovereina, jotka pyrkivät yhdessä kohti pyö­
reää päämääräänsä. Myös siittiöiden itsemurhakäyttäytymistä
on t u t k i t t u , s i l l ä n i iden käy t t ä y t y m i n e n j o issa i n tapau ksissa i l ­

m e n t ä :i pyrki mystä raivata k i l pa i l ij a p o i s o m a n hengen kus­

t a n n u ksel l a k i n . O v a t ko s i i t t i ö t s i i s l i beraalej a , d e m a re i t a va i

fu n d a m e n t a l i s t c. j a ? E n t ä m i ten käyttäytyisi ko nserva t i i v i ne n

s i i t t iö? Pyrkisikö se va i n j a t k a m a a n s u k u a a n j a s i i rtämään p e ­

r i t t yjä a rvoj a eteen p ä i n ?

LUONTOKUVIEN ERO ON katsojan silmässä. Vaikka mark­
kinatalous olennaisilta osiltaan perustuu kulutukselle, kaikkia
määrärahoja supistetaan, ministeriöt jakavat niukkuutta ja val­
tionhallinnossa ei muusta puhutakaan kuin säästöistä. Havait­
semamme maailma on samanaikaisesti sekä yltäkylläisyyden
että niukkuuden maailma. Saman havaitsemme myös maail­
man alkukuvassa, luonnossa.
Kyseessä on siis kahden eri luonnon sijasta kaksi erilaista ta­
paa tulkita yhtä ja samaa luontoa. Mutta eikö tiede esitä tulok­
sensa objektiivisina faktoina, joista ei auta rutiseminen? Ei, sillä
faktat ovat mykkiä, vain tulkinnat puhuvat. Ja darwinilainen
ajatus olemassaolon taistelusta on tulkinta tehdyistä havain­
noista eikä puhdas fakta. Sitä paitsi Darwininklo ajatuksia tul­
kitaan eri tavoin. Luonnon keskeisimmän mekanismin, lajien
kehitystä sääotelevän selviytymisopin, toiminnasta on olemassa
kaksi melkoisen vastakkaista luentaa. Kutsuttakoon niitä mieli­
valtaisesti "vasemmistolaiseksi" ja " oikeistolaiseksi" tulkinnaksi.
Vasemmistolaiset - useimmiten heistä puhuttaessa tavataan
viitata Stephen Jay Gouldiin - lähtevät siitä, että eloonjäämisen
periaate merkitsee kaikenlaisten olioiden selviytymistä, mikäli
nyt ei erityisiä vastoinkäymisiä ilmene. Vasemmistolainen luon­
to tuhlaa, haaskaa, rönsyilee ja rehottaa, ja vain kelvottomimmat
karsiutuvat. Oikeistolaiset, kuten lukutavan kärkinimeksi ko­
honnut Richard Dawkins, taas olettavat, että kilpailu on kovaa,
heikot karsiutuvat ja vain soveltuvimmat selviytyvät.
 Sama erottelu koskee yksittäisten organismien lisäksi myös
niiden ominaisuuksia.
Vasemmistolaisessa katsannossa mikä tahansa mutaation
tai sattuman kautta kehittynyt ominaisuus saattaa osoittautua
periytyväksi, mikäli siitä ei ole erityistä haittaa. Oikeistolaisessa
luonnossa taas jokainen ominaisuus - kuten ihmisten puhe­
kyky, sinisorsien siipipeili tai metsäorvokin aluslehtien muoto
- palvelee joko suvunjatkamista tai selviytym istä ja on siten
välttämätön.
M issä ero? Luonnontieteen objektiivisuuteen uskovien
(kesk. ) mukaan ei missään. Jos teorioita taas tarkastellaan kult­
tuurillisina kertomuksina, ero on melkoinen. Darwinin alku­
peräinen oppi selviytymisestä kulki nimellä Survival of the Fit­
test. Lauseen voi suomentaa kahdella eri tavalla. Survival tar­
koittaa eloonjäämistä, selviytymistä. Fit taas merkitsee joko hy­
väkuntoisuutta (vas. ) tai soveltuvuutta (oik. ) . Evoluutioteorian
keskeisin oppii siis merkitsee joko sitä, että riittävän kelpoi­
suuden saavuttaneet jäävät henkiin j a jatkavat sukua, tai sitten
sitä, että vain soveltuvimmat selviytyvät luonnon ankarassa
taistelussa, muut karsiutuvat. Yleensä riippuu tulkitsijan omis­
ta arvostuksista sekä vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilantees­
ta, kumpi painotus on vallalla; onko luonto niukkuuden ja kil­
pailun vai moninaisuuden ja runsauden pesä.
Sama ilmenee myös geenejä koskevassa puheessa. Niitäkin
on kolmenlaisia: on konservatiiveja, uusliberaaleja ja demarei­
ta. Konservatiiviset geenit olivat aiemmin vallitsevia. Ne välitti­
vät perimää, traditiota, sukupolvelta toiselle ja rakensivat lap­
sesta vanhempansa kuvaa. Demarigeenit taas muodostavat mo­
nimutkaisia pieniä kollektiiveja, joiden yhteistoiminnan kautta
olioille avautuu uusia mahdollisuuksia. Iloisen spontaanisti or­
ganisoituvat demarigeenit toimivat yhdessä, mikä myös moni­
mutkaistaa erilaisten piirteiden periytyvyyttä ja siten murentaa
konservatiivisten geenien vaikutusta. Lopulta tälle kentälle il­
maantuivat ultrayksilöllistyneet uusliberaalit geenit, jotka ovat
perimmäiseltä olemukseltaan, kuten Dawkins määrittelee kuu­
luisan kirjansa nimessäkin, itsekkäitä. Ne kilpailevat, kamppai­
levat ja taistelevat oikeudesta olla olemassa. Ne eivät välitä tra­
ditiota, vaan ilmaisevat itseään erilaisina ominaisuuksina, mi­
käli nyt osoittavat kelpoisuutensa ja päätyvät käymässään
kamppailussa voitolle.
Ihmisen perimä, kuten muukin luonto, on uusliberalisoitu­
massa. Se on parhaillaan kietoutumassa osaksi välttämättö­
myyden ja olemassaolon taistelun piiriä, jossa ei ole sijaa tur­
huudelle, vapaa-ajalle eikä rauhalle. No, turhuudelle ehkä, val­
lan ja menestyksen manifestina.
Pidän enemmän tuhlailevasta luonnosta: sinne tänne pör­
räilevistä kimalaisista, päämäärättä lentelevistä linnuista, ilok­
seen hyppelevistä delfiineistä, loukkaantunutta laj itoveriaan
kannattelevista valaista ja ihan vain huvikseen parran kasvatta­
neista hirvisonneista. Hyödyn ja välttämättömyyden periaatteet
tekevät nimittäin maailmasta aika niukan. Niiden mukaan ei
kannata tehdä m itään, mikä ei palvele selviytymistaistelua, eli
henkiinjäämistä, ravinnonsaantia, uraa, kasiakamppailua tai
kansantaloutta. I hminen näet toimii luontoon heijastamiensa
periaatteiden mukaisesti myös itse.
Ehkä siis pienemmän ja heikomman nauttimat oikeudet to­
della ovat luonnon itsensä periaatteiden vastaisia kulttuurisaa­
vutuksia. Tosin valaiden tiedetään auttavan vahingoittuneita
lajitovereitaan ja simpanssien puhdistavan toistensa haavoja.
Elefantit jäävät vartioimaan kuolevaa kumppaniaan vielä sen­
kin j älkeen kun toivoa ei enää ole. Onko kyseessä pyyteetön
toiminta, auttaminen ja huolehtiminen? Vai ovatko auttami­
nen, ystävyys ja omasta luopuminen toisen hyväksi - sittenkin
pelkkää kaupankäyntiä myös luonnossa?
Evoluutiopsykologina tunnetuksi tulleen Stephen Pinkerin
selitys on tämä: vastavuoroisen altruismin ja itsekkäiden gee­
nien teorioihin tukeutuen Pinker esittää, että esimerkiksi kah­
den ihmisen välinen ystävyys on palautettavissa vaihtokaupak­
si, missä osapuolet hyötyvät toisistaan. Ystävyys, auttaminen ja
yhteistyö ovat teorian mukaan osoittautuneet hyödyllisiksi
ominaisuuksiksi, ja siksi olemme välillä myös näennäisen pyy­
teettömiä suhteessa toisiimme. Luontokin toimii siis markki­
namekanismin mukaisesti?
Ajatus ei ole aivan niin sekava kuin miltä se näyttää, jos
huomioidaan tietyt taustaoletukset. Nimittäin kuluneen vuosi­
kymmenen aikana, kapitalistisen markkinatalouden luonnol­
listuessa ainoaksi vaihtoehdoksi, myös luontoa on todella alet­
tu tarkastella yhden ja yhteisen käyttövoiman kannustamana
toiminnan ken ttänä. Väitehän kuuluu: olio on pohj immiltaan
itsekäs, ja jos kaikki saavat vapaasti olla itsekkäitä, kokonai­
suuden hyvä optimoituu. Pensaistot kukoistavat, valtameret
sykkivät elämää, terveydenhoitojärjestelmä pelaa ja köyhillä on
töitä.
Altruismi, epäitsekäs toiminta, on luonnontieteellisen va­
semmiston esittämä vastaväite. Miten, muka, olioiden toiminta
perustuisi yhteistyön sijasta puhtaaseen itsekkyyteen, kun luo­
makunta on tulvillaan vastaesimerkkejä? Vastavuoroisen alt-
ruismin teoria on vastaus tähän kysymykseen. Sen mukaan
pyyteettömyyskin palvelee viime kädessä olion omaa hyötyä.
Näennäisen pyyteettömyydenkin takaa pilkottaa näin moder­
nin markkinatalouden käyttövoima, itseintressi, jonka kannus­
tamina eläintenkin kannattaa tilanteen vaatiessa liittoutua tois­
tensa kanssa. Evoluution saatossa, väittää Pinker, nämä käytös­
mallit ovat valikoituneet perinnöllisiksi ominaisuuksiksi.
Itse kysymys on kuitenkin väärä. Luonnolla ei ole motiiveja
eikä pyrkimyksiä. Se vain on, lukuisin eri tavoin, yksinkertais­
tusten, pelkistysten ja vastakkainasettelujen tuolla puolen. I tse
asiassa keskustelu siitä, ovatko eläimet ja muut luonnonoliot
pohjimmiltaan itsekkäitä vai pyyteettömiä, noudattaa ideolo­
gisaation mekanismin periaatteita: kysymys ryhmittelee maail­
massa ilmenevän eroavuuden vastakkaisuudeksi ja kysyy ha­
vaitsijaltaan, kumpaa kategoriaa tämä kannattaa - ikään kuin
koko valinnan kenttä tyhjenisi tähän. Jos luonnon äärellä esi­
tetty kysymys puetaan joko-tai-valinnaksi, kyse ei enää ole tie­
teellisestä havainnoinnista vaan ideologisesta ajattelusta ja
oman kulttuurisen järjestelmämme liimaamisesta motiivitto­
man, selityksettämän ja kaavamaistuksia pakenevan luonnon
ylle.
Luonnon ideologisoimisessa on kyse samasta ilmiöstä kuin
väittelyssä neandertalinihmisen perusluonteesta. Viime kädes­
sä argumentaatio tähtää oman kannan luonnollistamiseen ja
universalisoimiseen. Tämänkaltaisten luonnon olemusta käsit­
televien keskustelujen peruslähtökohdalla ja ruotiivilla ei ole
mitään tekemistä sen kanssa, että luonnosta itsestään ja sen
omista mekanismeista pyrittäisiin oppimaan jotain. Paitsi tie­
tenkin sitä kautta, että kulttuurillisesti ja poliittisesti moti-
voituneen keskustelun sivuvaikutuksena tiedemiehet ja televi­
sionkatsojat joutuvat käyttämään paljon aikaa ja voimavaroja
etsiessään luonnon tarjoamia todisteita omalle näkökannal­
leen, j a kuin vahingossa opimme luonnosta itsestään jatkuvas­
ti lisää. Ehkä tässä on pohjimmiltaan tieteen edistymisen me­
kanismi kaikessa lyhykäisyydessään.
YLILUONNOLLINEN LUONTO ON luontopuheen neljäs ja
syyttä väheksytty ulottuvuus. Televisiossa pyöri hiljattain BBC:n
tuottama tv-sarja eläinten yliluonnollisista kyvyistä. Dokumen­
teissa kuvattiin, kuinka hai kykenee aistimaan elävän olennon
sähköisen auran, kuinka lintu havaitsee auringon ultravioletti­
valon taivaalle heijastaman "koordinaatiston" ja miten koira ar­
vaa meille selittymättömällä tavalla sen, milloin isäntä on aikeis­
sa palata kotiin. Kyvyt tuntuvat mystisiltä ja osaksi ne ovatkin se­
littymättömiä. Tuntuu kuitenkin oudolta, että luonnon toistai­
seksi selittymättömiä ominaisuuksia kutsutaan "yliluonnollisik­
si" - vain sen nojalla, ettei tiede kykene niitä tyhjentävästi selit­
tämään. Luulisi, että luonnon ominaisuudet ovat määritelmälli­
sesti luonnollisia, ihmisen toiminta taas yli- tai epäluonnollista.
Tarkemmin ajatellen luontoa onkin paljon vaikeampi kuva­
ta luontona kuin itse luomaamme yhteiskuntaa talouksineen,
joukkohysterioineen ja Iiikenneruuhkineen. Saattaisi olla jär­
kevää vaihtaa sanojen talous ja luonto paikkaa keskenään var­
muuden vuoksi aina, kun käsitteitä käytetään. Taloudestahan
puhumme hallitsemattomana luontona, luonnosta taas hallit­
tuna taloutena, joka toimii hyötykalkyylin osoittamin järkevin
periaattein. Se mikä ei hyötylaskelmien piiriin mahdu, näyt­
täytyy selittymättömänä tai yliluonnollisena.
Ohjelman tekijöiden lapsus on kuvaava. Tieteestä ja tekno­
logiasta, taloutta unohtamatta, on tullut meidän luontomme,
luonnosta itsestään taas mystiikan alue, joka on "luonnollinen"
vain niissä rajoissa, joissa sitä kykenemme ymmärtämään ja
kontrolloimaan. Tästä näkökulmasta katsottuna esimerkiksi
kännykkä on luonnollisempi ilmiö kuin muuttolinnun kyky
suunnistaa pesimäjärvelleen Vimpeleelle. Oman sivilisaatiom­
me "luonto" muistuttaakin yhä enemmän kotieläintä, kesyä ja
uskollista veitikkaa, joka temppuilee omistaj iensa iloksi ja py­
syttelee sille osoiteluissa karsinoissa. Markkinasubjektin hyöty­
rationaalinen käytös tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin
luonnon oma monimutkainen sattumien ja oikkujen motiivi­
ton leikki. On helpompi kuvitella luonnon mekanismit hyö­
dyn, itseintressin ja keskinäisen kilvoittelun peliksi kuin todel­
la antaa periksi sille, että luonto vain on. Se ei tyhjene loppuun
saakka minkään selitysmallin käsitteistöön.
Ajatellaan vaikka luonnonsuojelua. Suojelu ei kohdistu
luontoon itseensä, vaan joko aidattuun ja rauhoitettuun puis­
tikkoon ( koosta riippumatta) , joka eristetään ympäristöstään,
tai johonkin eliölaj iin, jonka lisääntymistä aletaan suosia sen
vihollisten kustannuksella. Valtaosa niin kutsutusta luonnon­
suojelusta on suuruusluokastaan huolimatta puutarhurointia
eli luonnon vaalimista vasta sitten kun se ensin on kesytetty,
mitattu, määritelty ja selitetty tyhjäksi. Tosin parempi sekin
kuin viimeisten koskemattomien lämpäreiden kyntäminen
"uudistuvaksi metsäksi".
Luonnon yliluonnollistamiseen ja toisaalta modernin yh­
teiskunnan luonnollistamiseen liittyy oleellisempikin ulottu­
vuus kuin tapamme katsoa aluetta, jolla ei ole tahtoa, tavoittei­
ta tai motiivia. Juuri motiivin puutehan tekee luonnosta sel it­
tymättömän, arvaamattoman ja "epäluonnollisen". Luonto ei
pyri mihinkään, se vain on. Se ei kartuta tuottoa, tuota voittoa,
eikä noudata syy-seuraussuhteiden viitoittamaa logiikkaa. Sen
tapahtumat perustuvat sattuman kaoottiseen moninaisuuteen,
eivät oman kulttuurimme "luonnolliseksi" olettaruaan hyöty­
rationalismiin.
Tietenkin on olemassa luonnonlakeja, laj iolemuksia ja evo­
luution valikoimia perinnöllisiä piirteitä, jotka ohjaavat
luonnonolioiden toimintaa. Niitä voi tieteen keinoin kuvata,
mutta niistä ei voi johtaa tavoitteita eikä etsiä motiivia. Kuten
ei läheskään kaikesta inhimillisestä toiminnastakaan. Sekin pe­
rustuu selkeästi kuvattaviin motiiveih in vain satunnaisesti,
vaikka toisin uskoisimmekin.
Mitä teknistyneemmäksi oma ihmiskuvamme pelkistyy, sitä
epäluonnollisemmalta luonto itse alkaa näyttää. Samalla oma
luontomme, ihmisen olemukseen kuuluva irrationaalinen,
kaoottinen ja sisäisesti ristiriitainen ulottuvuus, typistyy te­
hokkaaksi trimmattuun koneistoon aika ajoin ilmestyväksi häi­
riöksi, joka voidaan lääkitä tai konsultoida kuntoon.
Hyöty hiipii osaksi sisintämme. Uusimpien uniteorioiden
mukaan näemme unia, koska valmentaudumme niiden avulla
vaaratilanteisiin. Unista on hyötyä; ne ovat evoluution sanele­
ma välttämättömyys, luonnolliseen kilpailutalouteen lukeutuva
tuotannon tekijä. Hyötyä tuottavia asioita on varmasti olemas­
sa, luonnossakin. Mutta j uuri muuta emme kykene siellä ha­
vaitsemaan, kuten emme itsessämmekään. Ehkä ihmisen ta­
voin toimiva kone saadaan joku päivä todella rakennettua,
kunhan me vielä vähän muokkaudumme jo olemassa olevien
koneiden näköisiksi. Silloin pienen lapsen hymyäkin saatetaan
jo pitää yliluonnollisena, saati ketunpoikien keväistä temmel­
lystä kanervikossa.
IHMINEN MUUTTUU LUONNON mukana. Vanhahtavalta
kalskahtavan käsityksen mukaan ihminen koostui tietoisesta
rationaaliseen hallintaan kykenevästä mielestä sekä kaikenlais­
ta järjenkäyttöä hyljeksivistä tunteista. Jälkimmäiset olivat li­
säksi - muidenkin kuin vain Freudin mielestä - yhteydessä ih­
misen mystiseen ja eläimelliseen sisäiseen luontoon, joka villi­
pedon lailla haastoi tietoista ja tahtovaa mieltä kamppailuun
kehon hallinnasta.
Vanhentuneena käsityksellä oli heikkoutensa. Ajatus järjen
hallinnan ja sisäisen luonnon vastakkaisuudesta vaikutti mie­
hiseltä, varsinkin kun Freudin aikalaisilla oli piintynyt taipu­
mus samastaa miehet järkeen ja naiset luontoon . Näitä samas­
tuksia Gallen- Kallelakin sommitteli Suomi- neidon laaksojen
ja kukkuloiden äärellä. Toinen ongelma oli siinä, että tahtovaa
ja hallitsevaa järkeä tavattiin liiankin kanssa korostaa kuohuvan
ja spontaanin luonnon kustannuksella. Sisäiselle luonnolle laa­
dittiin samanlaisia kahlitsemishankkeita kuin ulkoisellekin,
missä kosket padottiin tuottamaan sähköä ja risukot harven­
nettiin talousmetsiksi. Myös ihmisen vietit piti jalostaa valtion
palvelukseen ja tuottavaan työhön.
Viettien ja kulttuurin vastakkainasettelusta on nykyisessä
ajattelussamme luovuttu. Kulttuurillinen määritelmähän ei
koskaan kellontarkasti vastaa ihmisen "todellista olemusta"
( mistä ei kuitenkaan voi puhua ilman kulttuurillisia määritel­
miä ) , joten käsitykset elävät a ikansa, kunnes ne j ulistetaan
ideologisiksi niihin kiinnittyneiden valtasuhteiden tai muiden
vastaavien vuoksi. Miesten ylivallan kumoutuminen lakkautti
tässä tapauksessa myös järkeä vastustavat vietit.
Emme siis enää puhu sisäisestä luonnostamme, ainakaan
sanan vanhassa merkityksessä. Tämä ei tarkoita, etteikö meissä
olisi enää luontoa lainkaan. Viettien tyhjäksi jättämä luonnon
paikka ihmisen sisällä on nykyisessä ajattelussamme varattu
geeneille. Sisäisen luontomme erittely on samalla siirtynyt kult­
tuuriesseisteiltä, teologeilta, taiteilijoilta ja filosofeilta geneetik­
kojen kartoitettavaksi.
Geenit toimivat täysin toisin kuin aikaisemmin meitä vil­
linneet vietit. Geenit operoivat samojen lakien mukaisesti kuin
tietoinen järki, joka muinoin koetti töin j a tuskin pidätellä si­
säistä luontoamme hallinnassaan. Ne ovat kuin kausaalisia
mikroprosessoreita, jotka sääntelevät isäntäorganisminsa omi­
naisuuksia ja toimintaa. Markkinoiden periaatteiden m ukai­
sesti toimivat geenit ovat valloittaneet tiedostamattoman pai­
kan. Sisäisen luontomme tilalla työskentelee suunnaton joukko
pikku meklareita, ja isäntäorganismi voi vain toivoa, että niiden
keskinäinen kilpailu koituu kokonaisuuden parhaaksi.
Ongelma ei ole genetiikassa itsessään, vaan uudelle luon­
non määritelmälle rakentuvassa ihmiskuvassa. Olemme taipu­
vaisia ajattelemaan, että koko ihminen tyhjenee perimäänsä,
jonka geneetikot ovat avanneet manipuloitavaksi. Samalla kui­
tenkin se, mikä joskus oli elävää, kuolee hallittavaksi koneis­
toksi, missä tarkastellaan vanhanaikaisten intohimojen sijasta
geenivirheitä ja monistumishäiriöitä. Elämästä itsestään tulee
ongelma, oire tai periytynyt vajaus, joka sopii huonosti yhteen
rationaalisesta, hyötyä laskelmoivien geeniemme kanssa. Ihmi-
sen redusoiminen perimäänsä vie markkinatalouden yksilön
sisälle, osaksi hänen ikiaikaista muuttumatonta olemustaan.
Ihminen-nimisessä m ikrokosmoksessa pätevät näin talous­
nimisen makrokosmoksen rautaiset lait, kuten kilpailu, vah­
vimpien selviytyminen, panos-tuotossuhteiden puntarointi ja
tiettyyn n imenomaiseen päämäärään tähtäävä ja siitä käsin
motivoitunut toiminta, jossa viilataan löysät pois ja joka virit­
täytyisi automaattisesti optimaaliseen tuloskuntoon, jos vain
luonto saisi rauhassa toimia.
TAPAM ME KATSOA LUONTOA saattaa hyvinkin juontua sii­
tä, että pohjimmiltaan elämämme kuitenkin perustuu luon­
non hyödyntämiseen. Jokainen gramma ravintoamme on, ta­
valla tai toisella, luonnosta hankittu. Miten luontoon sitten pi­
täisi suhtautua? Harmillisena vastuksena, jonka voittaminen
edellyttää suuria ponnistuksia, vai kiitollisuudella, koska luon­
non hedelmät ovat ylipäätään käytössämme?
Pohjoisamerikkalaisissa intiaanikulttuureissa suhde luon­
toon m ielletään velvoittavaksi. Ravinnoksi tapettu eläin tai
lämmikkeeksi kaadettu puu merkitsevät luonnon hyväksikäyt­
töä, aggressiivisesti luonnosta pakotettua hyötyä samaisessa
luonnossa elävälle ihmiselle. Samalla luonto on ihmisen ainoa
koti ja ainoa turva luontoa itseään vastaan. Se on siis saman­
aikaisesti sekä elämän lähde että ihmisen olemassaoloon koh­
distuva uhka. Elämisen edellytysten väkivaltainen pakottami­
nen ympäristöstä - siitä on kyse kaikissa yhteiskunnissa, emme
elä mahlaa virtaavassa Eedenin yrttitarhassa - sovitetaan inti­
aanikulttuureissa vastalahjoilla tai rituaalisin anteeksipyynnöin.
Kaadettavan puun hengeltä pyydetään anteeksi sitä, että puu
piti kaataa, ja ammutun kauriin ympärille keräännytään hil­
jentymään sovituksena siihen kohdistuneesta aggressiosta.
Tämä tuntuu tietysti hyvin romanttiselta. Mutta väitän, että
toimimme itse ainakin jossain määrin samalla tavalla.
Koska luonto ei ole intentionaalinen toimija, olisi maagista
ajatella, että se kostaa itseensä kohdistuneen riiston riistäjäl-
leen - että esimerkiksi aids merkitsisi luonnon kostoa ihmisen
'luonnottomuudesta', tai maanj äristys luonnon langettamaa
rangaistusta ihmisten synneistä. Tai että kaadetun puun henki
kostaisi kaatajilleen tapahtuneen. Luontosuhteen sääntely mer­
kitsee luonnon itsekkään hyödyntämisen omaehtoista rajoitta­
mista sen takaamiseksi, ettei ravinnon ja lämmön pakottami­
nen luonnosta tuhoa ravinnon ja lämmön lähdettä. Pyhän leh­
män tai länsimaisen lemmikkisuhteen psykologia on tämän
huolen kohdistamista yhteen olioon ja sen välityksellä luon­
toon itseensä. Eristämme luonnosta yhden olion, josta huo­
lehdimme, loppuja hyödynnämme.
Suomalaistodellisuudessa huoli oman, luontoon kohdistu­
van aggression seurauksista on myös delegoitu luonnonsuojeli­
joiden sovitettavaksi. Suhteessaan luontoon yhteiskunta toimii
siis siten, että luonnon hyväksikäyttäjien pakottaessa luontoa
luovuttamaan tarvitsemamme ravinto, on kyse sitten viljasta,
selluloosasta tai elottomasta ja teknologiaksi työstettävästä raa­
ka-aineesta, luonnon vaalijat koettavat hyvittää ainakin osan
hyväksikäytön seurauksista. Teollisuus keittää sellua, luonnon­
suojelijoiden tehtäväksi jää pyytää puun hengeltä anteeksi sitä,
että metsää kaatui.
Kahtalainen luontokuvamme viestii paitsi ideologisista jän­
nitteistä - niitähän luonnollisuutta käsittelevä puhe aina käsit­
telee - myös sivilisaatiomme perustana lepäävästä romantii­
kan ja valistuksen kiistasta. Romantikot esittävät, että luonto
on ihmisen alkuperä, ja siten mahdollisimman luonnonmu­
kainen elämä on myös mahdollisimman hyvää elämää. Valis­
tuksen näkökulmasta luonto taas esittäytyy vastuksena, joka
hidastaa kulttuuri-ihmisen pyrkimyksiä sivistää itseään ja tek-
nologisoida ympäristönsä tarpeitaan vastaavaksi. Sama kysy­
mys leijuu myös yhteiskunnan ja siihen liittyen vallitsevan ih­
miskuvamme yllä: onko maailma pohjimmiltaan rationaali­
nen koneisto, jota voidaan kuvata matemaattisin mallein ja
tuottavuutta mittaavin laskelmin, vai merkitseekö j uuri näi­
den ajattelutapojen yleistyminen elävän maailma-organismin
suistumista raiteiltaan, joille se tulisi pikimmiten palauttaa?
YHTEISKUNTAA KÅSITTELEVÄ PUHE Juonnollistaa asioi­
ta ja ilmiöitä ja samalla sulkee niitä vapaan valinnan ulkopuo­
lelle. Vaikka käynnissä oleva liberalisaatio lupaa lisää vapautta,
se tuleekin kuin huomaamattaan rajoittaneeksi valittavien il­
miöiden piiriä luonnollisten ja siten annettujen hyväksi. Aina­
kin mikäli kilpailullistuva luontokuvamme hyväksytään maail­
man malliksi.
Lasten leikkien sanotaan valmistavan heitä aikuisten yhteis­
kuntaan. Leikki perustuu jälj ittelyyn, imitaatioon ja variaatioon.
Ollaan ikään kuin luodun mikromaailman aikuisia ja tehdään
asioita, jotka ovat analogisessa suhteessa siihen, miten aikuiset
toimivat omassa todellisuudessaan. Näin ainakin ennen. Silloin
kun leikitty todellisuus valmensi näyttämöille, jotka edellyttivät
tahtoa, rohkeutta ja luonteenlujuutta. Kaikenlaisia vanhanaikai­
sia hyveitä. Nykyiset leikit lienevät samoilla jäljillä, vaikka poimi­
vatkin teemansa Hollywoodin tai sarjakuvapiirtäjien tuotoksista.
Ne kuvittavat maailmaa sellaisena kuin se joskus oli. Sankari­
tuotanto ei kohota keskiöönsä ylitöiden ja lastensa jääkiekko­
joukkueen kimppakyytien välillä elämäänsä aikatauluttavaa jäl­
kimodernia työläistä, vaan arjesta vapaan ratkaisijan, joka asettaa
maailman uuteen järjestykseen omin ponnistuksin, ilman ainut­
takaan tiimipalaveria. Leikit ovat siis imitaation imitaatiota, jon­
ka välityksellä lapset valmentautuvat arkensa sankareiksi.
Tragedia on siinä, että leikit valmistavat maailmaan jota ei
enää ole. Leikkien opettelemme Don Quijoteiksi, mutta elä-
mämme on parhaimmillaankin aseita kantavan Sancho Panzan
huolta siitä, minkälaisen päähänpiston todellisuuttamme sään­
televä herruus seuraavaksi saakaan. Olemme markkinoiden
renkejä.
Renkiys on aikamme kuva. Jokainen on alisteinen Toiselle
ilman että tämän alistussuhteen ehdoista voitaisiin edes neu­
votella. Saksalaisfilosofi Friedrich Hegel, joka oli sekä Marxin
että kansallisfilosofimme J. V. Snellmanin keskeisin oppi-isä,
kuvasi yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja yksinkertaisella
mallilla. Oli olemassa herroja, oli olemassa renkejä, ja näiden
välillä vallitsi konflikti. Tämä konflikti ei kuitenkaan ollut yhtä
yksinkertainen kuin mallinsa. Sen sijaan että Hegel olisi ku­
vannut alistussuhdetta, hän päätyikin kuvaamaan keskinäistä
riippuvuussuhdetta. Herra sai herruutensa rengiltä, sillä her­
ruus määrittyy suhteessa siihen, mihin se kohdistuu. Luojaa ei
olisi ilman luotuja, eikä puutarhuria ilman puutarhaa. Her­
ruus oli siis riippuvaista siitä, oliko olemassa olioita, joihin her­
ruus voi kohdistua. Herrat siis tarvitsivat renkejä muuhunkin
kuin niittotöihin tai paidansilitykseen. He tarvitsivat renkejä
ollakseen olemassa.
Varsinainen kon flikti ei tässä asetelmassa vallitse kahden
yksilön, vaan kahden tietoisuuden välillä. Herralla on herran
tietoisuus, mikä edellyttää aisaparikseen rengin tietoisuuden
läsnäoloa. Tämä konflikti ei ole kahden persoonallisuuden vä­
linen, sillä tietoisuus ei tarkoita samaa kuin persoonallisuus.
Herran tietoisuus yhdistää kaikkia herroja heidän persoonas­
taan riippumatta. Herruus ja renkiys ovat ennemminkin roole­
ja, joiden kautta herra ja renki keskustelevat ja jota kautta her­
ra saattaa kokea itsensä herraksi. Samalla herran/rengin tietoi-
suus toki vangitsee persoonallisuuden sisäänsä. Saavuttaakseen
omat mahdollisuutensa persoonallisuuden tulisi Hegeliä sovel­
taen vapautua riippuvuussuhteista, renkiydestä ja herruudesta.
Tämä konflikti ratkeaa kuitenkin vasta kun molemmat osa­
p uolet tunnustavat toisensa omina päämäärinään - nimen­
omaisesti persoonallisuuksina - eivätkä keinoina oman her­
ruuden tai renkiyden pönkittämiseksi.
Hegeliä on turha moittia siitä, ettei hän tuntenut niitä saa­
vutuksia, joihin moderni konsultointi ylsi 1 50 vuotta noiden
ajatusten kirjaamisen jälkeen. Nimittäin Hegel ei olisi villeim­
missä fantasioissaankaan osannut kuvitella, että pyrkimykset
vapautua herruussuhteista saatettaisiin tulkita muutosvasta­
rinnaksi. Hegel ei myöskään olisi saattanut kuvitella, että jo­
nakin päivänä herran ja rengin keskinäistä suhdetta todellakin
ratkottaisiin kahden persoonallisuuden välisenä vuorovaiku­
tusongelmana eikä yhteiskunnallisesti määrittyneenä kahden
tietoisuuden välisenä konfliktina, jonka ratkeaminen vasta va­
pauttaisi myös persoonallisuudet keskinäiseen kommunikaa­
tioon. Modernin työkulttuurin keskeisin vitsaus on nimittäin
se, ettei työyhteisöön - ja sitä kautta yhteiskuntaan - kiinni­
tytä enää työntekijän roolin kautta, vaan persoonana. Työ ei
ole vain duuni, jossa käydään, vaan siitä on tullut persoonalli­
suuden osa-alue. Työnantaja ei halua työpanostasi, hän haluaa
sin ut.
Psykologiset testit, vuorovaikutusseminaarit, keskustelu­
tilaisuudet j a palkatun konsultin laatimat persoonallisuus­
kartoitukset vievät herruuden ja renkiyden vastakkainasettelua
aivan toiseen suuntaan kuin Hegel toivoi. Ratkaisemisen sijasta
ne lukitsevatkin asetelman persoonallisuuksiin kätkeytyväksi
ongelmaksi. Sen sijaan että muutettaisiin roolia, muutetaan­
kin persoonaa rooliin kohdistuvia odotuksia vastaavaksi. Valta­
asetelmia ei voida muuttaa, mutta Sinut voidaan!
Tämä murros näkyy myös verrattaessa vanhaa ja uutta työ­
kulttuuria toisiinsa. Vanha työmarkkinajärjestys asetti herruut­
ta ja renkiyttä edustaneet liitot STK:n ja SAK:n samaan pöy­
tään ja pakotti osapuolet tunnustamaan toistensa päämäärät.
Neuvottelut eivät tosin ratkaisseet konfliktia, mutta ne säänte­
livät sitä. Uusi työ ei organisoidu vanhan osapuolijaon mu­
kaisiksi leireiksi. Työpaikat ovat renkien keskinäisiä puuha­
paikkoja, kun taas herruus omine päämäärineen on muuttunut
kasvottomaksi, kaukaiseksi ja tavoittamattomaksi. Miten no­
kialainen voi esimerkiksi keskustella "työnantajan" kanssa, kun
todelliset päämäärien asettajat ovat New Yorkissa edestakaisin
sahaavia pörssikursseja ja niistä hyötyviä suursijoittaj ia? Tälle
herruudelle Jorma Ollilakin on vain keino tietyn päämäärän
saavuttamiseksi.
Toimitusjohtajat ovat omistajien renkejä siinä missä muut­
kin työntekijät. Heidän tehtävänään on pumpata muista ren­
geistä irti se mitä saatavissa on. Muista rengeistä heidät erottaa
se, että johtajat välittävät herruuden asettamia todellisia tai ku­
vitteellisia päämääriä alaisilleen. Näin ollen vaikuttaa vähin­
täänkin omituiselta, että kaikenlaisia yhteiskunnallisista asetel­
mista juontuvia konflikteja pyritään ratkomaan työpaikkojen
sisällä. Paradoksaalisesti se on kuitenkin samalla myös vääjää­
mätöntä. Koska herruus ei näyttäydy eikä sen kanssa voi neu­
votella, muutokset voivat tapahtua vain renkien keskuudessa.
He voivat kilvoitella keskenään siitä, kuka parhaiten oivaltaa ja
sisäistää näkymättömän herruuden asettamat tavoitteet omik-
seen. Renkien on opiskeltava, joustettava ja sopeuduttava si­
säistääkseen itselleen vieraan tietoisuuden omakseen . Luvassa
on vain renkiyttä, ja juuri siksi me niin innokkaasti kuvitte­
lemme, että herruus on jokaisen saavutettavissa. Vuosituhan­
nen vaihteen länsimai nen kulttuuri perustuu juuri tälle kuvi­
telmalle.
Herruuteen liittyy myös paradoksaalinen piirre. Herruus
on yhtä kuin markkinat, ja markkinat olemme me. Olemme
siis yksilöinä alisteisia sille, mitä me kaikki olemme yhdessä.
Olemme itsemme vankeja.
Asetelma ei ole välttämättä täysin lohduton. Vapauttamme
kahlitsevien halun markkinoiden rinnalle tarvittaisiin järjen
politiikkaa. Ei sitä, j ossa kampitetaan kaveria ja vakuutetaan,
ettei Suomen linja muutu miksikään, ja liitytään mihin tahan­
sa atlanttiseen organisaatioon, joka vain huolii jäseneksi, eikä
sitä, jossa tyydytään selostamaan kansalaisille pääomamarkki­
noiden asettamia uusia puitteita, joissa ei liikkumavaraa kerta
kaikkiaan ole. Vaan sitä, joka muuttaa pakot valinnoiksi ja yk­
sittäiset intressit yleiseksi hyväksi. Sellaistakin politiikkaa on.
MENEKKI, LEVIKKI JA kannatus ovat muodostuneet keskei­
simmiksi inhimillistä olemassaoloa mallintaviksi mittatikuik­
si. Kaupallisista viestimistäkin on sanottu, että niiden päätuote
on lukija, katsoja tai kuulija. Viestintäyhtiöt eivät ensisijaisesti
myy ohjeim iaan tai lehtiään yleisölle, vaan ne myyvät ylei­
söään mainostaj ille. Hyvät levikit tai katsojaluvut palvelevat
mainosmyyntiä, joka muodostaa yhä useamman kaupallisen
viestimen päätulonlähteen. Muu on alisteista tälle päämää­
rälle.
Tarinan opetus ei ole se, että viestimet ovat kadottaneet sie­
lunsa markkinoille, vaan se, että näin markkinat toimivat. Jo­
kainen pörssiyritys noudattaa samantapaista logiikkaa. Yhtiöi­
den keskeisin tehtävä ei ole asiakaskunnan tarpeiden tyydyttä­
minen (eikä edes uusien tarpeiden tuottaminen ja suunnittelu )
vaan uskottavuuden ylläpitäminen omistusmarkkinoilla. Ne
myyvät asiakassuhteitaan pörssisalien ostajille. Yritykset myyvät
toimintaansa sijoittaj ille, ja sijoittaj ien tyytyväisyys ratkaisee,
onko yritys onnistunut tehtävässään. Kurssien edestakainen sa­
haus perustuu tähän yksittäiseen tekijään. Kuten myös se, saako
toimitusjohtaja pitää paikkansa.
Ennen yritysten taustalla oli joku selkeästi hahmotettava
taho - ellei yksittäisen suuromistajan persoona, niin ainakin
joku kansallinen finanssikeskittymä, josta löytyi Kristiina Hal­
kolan esittämää laulua varten pienellä raaputuksella ainakin
kertasäkeen verran myös yksilöllisiä ihmisiä. Nyt omistajana
on ennen kaikkea kaupankäynnin tapahtuma, eli osakkeen kul­
loinenkin vaihtoarvo markkinoilla.
Saman voi ilmaista toisinkin: ennen yritysten taustalla vai­
kutti omistajan tahto, joka saattoi asettaa yrityksen toiminnal­
le muitakin tavoitteita kuin oman varallisuutensa kartuttami­
sen. Esimerkiksi mediakonsernin omistanut taho saattoi asettaa
omistamilleen sanomalehdille sisällöllisiä tavoitteita. Vaatia
tuoton lisäksi laatua - joka samalla takaisi tuoton myös jatkos­
sa, mahdollisesti jopa seuraavalle sukupolvelle. Nyt omistus on
objektivoitunut. Omistaja ei ole osakkeidensa välityksellä osal­
linen yrityksen toiminnallisesta sisällöstä. Vain numerot rat­
kaisevat. Ja vain tässä hetkessä, sillä osakkeet kiertävät ja omis­
tajat vaihtuvat. Tutkimusten mukaan yksittäinen osake viettää
yhden omistajan hallussa enää kymmenesosan siitä ajasta, min­
kä se vietti viisitoista vuotta sitten.
Markkinauskottavuuden kohoaminen keskeisimmäksi me­
nestyksen mittariksi merkitsee sitä, että kaikkien muiden mit­
tarien merkitys on vähentynyt. Itse asiassa koko mittausjärjes­
telmä on muuttunut, sillä mittausten viittauspiste on vaihtunut
toiseksi.
Yrityksille muutos merkitsee suoranaista ontologista hätää.
Yritysten johto ei voi enää vakuuttaa omistaj ia omasta päte­
vyyd estään tuottamalla hyviä tuotteita ja myymällä niitä voi­
tollisesti. Ainoaksi laatumittariksi onkin osoittautunut yritysten
vertaaminen toisiinsa. Joku amerikkalainen alan vaikuttaja sen
ääneen lausuikin: omaa menestystään mitatessaan yritysten on
aivan turha tuijottaa voittoprosenttejaan ja voiton vuosikas­
vua. Ainoa kelvollinen mittari on kunkin yrityksen vertaami­
nen oman alansa parhaaseen yritykseen.
 Miten tämä ajattelutapa vaikuttaa käytännössä? Koko lailla,
sillä Elisan toimitusjohtaja Veli- Matti Mattila ajattelee j u uri
näin. "Tavoitteemme on nostaa Elisa kannattavimpien euroop­
palaisten teleyhtiöiden joukkoon", Mattila sanoi Helsingin Sa­
nomien haastattelussa muutama päivä sen jälkeen, kun oli j ul­
kaistu tiedot yhdeksänsadan työntekijän tulevista irtisanomi­
sista. Mikään tuotto ei riitä, jos joku toinen firma tuottaa vielä
paremmin.
Kun puhutaan kilpailun kiristymisestä, tarkoitetaan j uuri
tätä. Yritykset eivät taistele olemassaolostaan, vaan käyvät ve­
ristä kisaa siitä, kuka pärjää keskinäisessä vertailussa ja kuka ei.
Lisää Kiinaan muuttajia, lisää irtisanomisia, l isää kannattavien
toimialojen ja tuotantolaitosten lakkautuksia. Jos joku osaisi
vielä ajatella kansantaloudellisesti, näkyisi samalla se, että käyn­
nissä oleva kilpa jatkuvasti heikentää yritysten pitkän tähtäi­
men menestymismahdollisuuksia. Joukkoirtisanotut ostavat
paljon vähemmän kännyköitä kuin vakaasti palkattu työvoi­
ma, ja pätkätyöläinen tyytyy pienempään autoon kuin vakaissa
suhteissa työskentelevät toverinsa.
Markkinat laajenevat vielä, mutta supistumiskierteestäkin
on jo m erkkejä. Varsinkin Japanissa, mutta myös länsimaissa,
joissa kasvua on pidetty yllä lähinnä siten, että ihmiset joustavat.
Työntekijät tekevät pitempiä päiviä, tuottavat enemmän ja va­
littavat vähemmän. Hetkellistyvän ja lyhytjänteistyvän talouden
maksumiehiksi joutuvat mielenterveystoimen lisäksi nuorem­
pien ikäluokkien pätkätyöläiset. Riskinotto laskee kursseja. Tä­
män vuoksi yrittäjän riski on siirretty yrittäj iltä työn tekijöille.
Profeetat j ulistavat, että joustavaksi muuttunut työelämä
vapauttaa ihmisen toteuttamaan itseään. Elinkautista tuotan-
tolaitoksiin kärsimään tuomittu työvoima on vapautettu van­
keudestaan ja saa vaihtaa ammattia ja alaa silloin kun mieli te­
kee. Marx j ulisti, ettei työläisellä oie muuta menetettävää kuin
kahleensa, mutta voitettavanaan koko maailma, ja kehotti kaik­
kia maailman proletaareja liittymään yhteen. Nyt ei tarvitse
liittyä. Kahleita ei ole. Eikä sen puoleen voitettavaakaan.
Muutoksen hyvä puoli on siinä, että työ todella on vaihtele­
vampaa ja vapaampaa. Huono puoli taas siinä, että vaihtelu
pakottaa liikkeeseen ja vapaus ahdistaa ainakin velall i sia. Pankit
eivät peri lyhennyksiä pienissä pätkissä vaan kerran kuussa. Va­
pautuminen työajoista saattaa yhtä hyvin suoda mahdollisuu­
den entistä omaehtoisempaan elämänsuunnitteluun kuin va­
pauteen kahdeksan tunnin työpäivistä neljätoistatuntisten hy­
väksi.
LYHYISTÄ TYÖNPÄTKISTÄ TAISTELEVIEN ja tulevaisuu­
tensa rakentamista yrittävien nuorten aikuisten elämää valot­
taakseni teen uskaliaan sukelluksen arkeen. Tarkemmin sanoen
erääseen helsinkiläiseen olutravintolaan, jossa tapasin pari van­
haa kaveria. Toinen tuli suoraan töistä, toinen oli ehtinyt kodin
kautta. Kello oli kym menen illalla, kuten usein työpäivän päät­
tyessä. Arkisten kuulumisten vaihtoon kului muutama mi­
nuutti, mikä katkesi toisen ystäväni j uhlavaan ilmoitukseen:
hänen työsuhdettaan oli jatkettu ensi vuoden loppuun. Koho­
timme tuoppeja ja onnittelimme kaveria tämän osaksi tullees­
ta onnesta. Hän kykenee suunnittelemaan ensi kesää ja tietää
tulevaisuutensa yli vuoden päähän. Hänen kohdallaan uusi pu­
dotuspeli alkaisi vasta sitä seuraavana syksynä.
Uutinen teki ystävälleni hyvää. Unihäiriöt olivat hellittäneet,
masennus vaihtunut ystävälliseksi hymyksi ja itsetehostus vä­
hentynyt. Hän jaksoi pitkästä aikaa kuunnella myös toisten kuu­
lumisia, iloita onnistumisista ja eläytyä vastoinkäymisiin. Kun
oma tila tuntuu turvatulta, osaamme - niin kuin Juha Siltalan
keskeinen opetus kuuluu - antaa tilaa myös toisille. Jatkuva pu­
toamisen pelko luo mielikuvan siitä, että toiset ihmiset ovat joko
kilpailijoita tai suoranaisia uhkia, eivätkä kohtalotovereita. Usein
hyviä uutisia ei edes kannata kertoa kaikille, kun yhden onnis­
tuminen tuntuu olevan toiselta pois. Ja sama toisinpäin: toisen
vastoinkäymiset lisäävät omia mahdollisuuksia, joten niihin ei
tule mieleenkään eläytyä. Kärsikööt, kukin itse.
 Väkisinkin alkaa kaivata vanhan työväenliikkeen komeaa
titteliä toveri. Työmarkkinoiden satunnaisesti heilahtelevassa
itsetuntopörssissä sinne tänne sinkoilevat ihmiset ankkuroitui­
sivat keskinäisiin suhteisiin edes tämän käsitteen välityksellä.
Yhden riistäminen olisi samalla myös muiden riistämistä. Nyt
vallitsee käänteinen toveruus-logiikka, jonka mukaan ihmiset
täytyy vapauttaa käymään keskinäistä kilpailua paitsi työtä ha­
ettaessa, myös pidettäessä jo hankitusta työpaikasta kiinni.
Konsulttien kasvava armeija käy luennoimassa keinoista,
joilla ihmiset voivat tehdä itsensä haluttaviksi ja tarpeellisiksi
työnantajiensa silmissä vaikka heillä jo on töitä. Työstä on tul­
lut jatkuvaa itsensä myymistä, ja vapaa-ajasta oman myyvyyden
ylläpitoa. Käykää kuntosalilla katsomassa. Tai vilkaiskaa ympä­
rillenne, jos jo olette siellä.
Samalla työ vie yhä enemmän aikaa ja työpaikoista on aina­
kin menestyssektoreilla tullut sosiaalisia peuhapaikkoja, joiden
ihmissuhdeverkot ovat yhä useammille niitä ainoita. Menettä­
essään työnsä ihminen menettääkin melkein kaiken. Näin kil­
pailu-logiikka nakertaa tiensä myös ihmissuhteisiin. Persoo­
nallinen läsnäolo suhteissa toisiin ihmisiin edellyttäisi edes al­
keellista tunnetta siitä, että oma olemassaolo on turvattua. Hy­
vinvointivaltio perustui tähän ajatukseen, samoin kuin työ­
väenliikkeen toveruus-eetos. Nykyinen kilpailuhenki tuntuisi
puolestaan tiivistyvän Hesariin kirjoittaneen Matti Wibergin
kommenttiin: "Mitä enemmän me tuemme työtöntä, sitä
useammat pysyttäytyvät pitkäaikaisesti työelämän ulkopuolel­
la, vaikka heillä olisi paljon annettavaa kokonaistuotantoon."
Näinköhän. Minkä takia työpaikkansa jatkuvuudesta huo­
lestuneet ihmiset sitten ahdistuvat, masentuvat ja kärsivät unet-
tomuudesta, vaikka luvassa olisi lokoisat olot uunin pankolla?
Pätkätyötä tekevät ikäluokat sitä paitsi makaavat sohvallaan
kännykkä kädessä, sillä usein elämä on jatkuvaa työnhakua ja
varuillaoloa. Jos joku vaikka soittaisi.
Työtä on vaikea tehdä, jos sitä ei ole. Osittain tämä johtuu sii­
tä, että työ karkaa ulkomaille. Wibergiläinen yhteiskuntakokeilu
on jo käynnissä Kiinan ja Brasilian vapaakauppa-alueilla. Nii­
den olot on järjestetty siten, että ainakin työnantaja viihtyy hy­
vin: ei työaikalakeja, ei minimipalkkaa, ei lakko-oikeutta eikä
yhdistymis-, kokoontumis- eikä sananvapautta. Ei poliittisia oi­
keuksia. Ei purnausta, ei eläkkeitä, ei sotumaksuja eikä lelliä, tel­
liä eikä melliä. Ei veroja, lomaltapaluurahoja (hah, loma?) , irti­
sanomissuojaa eikä äitiyspäivärahoja. Ei työttömyyskorvauksia.
Ei mikään ihme että Kiina vetää puoleensa länsimaisia yri­
tyksiä. Maa on riistäjän märkä uni. Vapauden kehto, missä yrit­
täjyyttä ei ole lainkaan rajoitettu. Puhtaan markkinalogiikan
näkökulmasta Kiina on maailman vapain maa.
Ajatellaanpa mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä. Heti
kun jonkun vatsa pömpöttää raskauden merkiksi, pomo il­
moittaa pahoitellen, ettei palveluksia enää tarvita. Tervetuloa
takaisin kun taas pystyt töihin. Jos lapsi sairastuu ja jäät kotiin,
saat potkut. Jos sairastut itse, voit saman tien jäädäkin koti­
hoitoon. Vain täysin työkykyinen, terve, riittävän nuori ja luon­
teeltaan nöyrä ansaitsee oikeuden vaurastuttaa amerikkalaisia ­
ja nyt myös suomalaisia - työnantajiaan eurolla tunnissa, jotta
meillä länsimaiden hyvinvoivilla ihmisillä olisi varaa ostaa edes
vähän lisää tavaraa.
Itse vielä m aksamme tästä oikeudesta koituvan hinnan. Työ
karkaa pohjan periitä työnantajan paratiisiin, ja tämän vuoksi
meillä alennetaan veroja, supistetaan sosiaaliturvaa ja heiken­
netään terveyspalveluita. Vain jotta seuraavat lasten pienin sor­
min ommellut lenkkitossut olisivat vähän edullisemmat. Ja jot­
ta lenkkitossufirman osakekurssit nousisivat.
Talouselämän edustaj illa on tapana kuvata tuotannon
kiinalaistumista edistyksenä. Syntyy työpaikkoja, he sanovat, ja
tämän myötä nykyiset halvan tuotannon maat kehittyvät. Ta­
louden mainion veturin avulla Kiinakin siirtyy kohta demok­
ratiaan, sillä talouden vapaus on vapauden absoluuttisin muo­
to ja kaikki muu vapaus seuraa siitä. Niin kuin vaikkapa la­
tinalaisen Amerikan vakaissa demokratioissa.
Ajatuksena on, että pääomaköyhiin maihin syntyy työpaik­
koja, kun pääoma tuodaan ulkomailta. Perustetaan yrityksiä,
rakennetaan tuotantolaitoksia ja hyödynnetään käyttämättö­
miä luonnonrikkauksia. Ihmiset saavat töitä, palvelut parane­
vat, vienti vetää ja keskiluokka kukoistaa.
Tämänkaltaisen idealismin ongelma on siinä, että se ei toi­
mi käytännössä. Kovat realiteetit haraavat vastaan. Kyseistä po­
litiikkaa on harjoitettu latinalaisessa Amerikassa jo vuosikym­
meniä ja maat vain köyhtyvät. Ongelmista ei voi syyttää edes
sosialismia, sillä kaikki vähänkin vasemmistolaiset hallitukset
on Kuubaa lukuun ottamatta pantu viralta amerikkalaisin asein
jo aika päiviä sitten.
Latinalaiseen Amerikkaan on investoitu todella paljon, ja
panostaminen on jatkunut siksi pitkään, että tulosten pitäisi
alkaa jo näkyä. Vuoden 1 965 tilanteen mukaan yhdysvaltalais­
ten yritysten investoinnit vastasivat 40 o/o:a koko Etelä-Ameri­
kan bruttokansantuotteesta. Amerikkalaisten yksityisten yri­
tysten tekemien investointien arvo ylitti kirkkaasti kaikkien
maanosan maiden yhteenlasketut valtionbudjetit Amerikka­
lainen pääoma oli siis rahassa laskien merkittävämpi mahti­
tekijä Etelä-Amerikassa kuin maanosan maiden hallitukset yh­
teensä.
Yritysten ensisijainen motiivi oli toki tuloksen tekeminen,
ei kehitysapu. Tulosta syntyikin. Vuoteen 1 965 mennessä Yh­
dysvaltojen kehitysmaista saarnat tulot ylittivät lähes kolmin­
kertaisesti niihin tehdyt investoinnit. Ensisijaisessa tehtäväs­
sään yritykset onn istuivat siis hyvin. Entä toisessa? Ovatko
Etelä-Amerikan maat todella onnistuneet kuromaan kiinni
vauraiden teollisuusmaiden etumatkaa? Onko niistä nyt, 40
vuotta myöhemmin, kypsynyt toimivia yhteiskuntia, joissa ta­
lous kasvaa, infrastruktuuri kukoistaa ja kansalaiset vaurastu­
vat?
Aiemmin kolmanteen maailmaan tehtyjä "investointej a"
kutsuttiin riistoksi. Niiden tavoitteena ei ole paikallisen väestön
avustaminen, vaan halvan työvoiman hyväksikäyttö. Otetaan
irti se, mikä saadaan, niin luonnonvaroista kuin ihmisistäkin.
Kansainvälistyvän talouden rakenteet eivät näin toimiessaan
kavenna elintasokuilua vauraan lännen ja köyhän kolmannen
maailman välillä, vaan lisäävät sitä. Kyse ei todellakaan ole
avustamisesta, vaan hyödyntämisestä. Paikallisten sotilashalli­
tusten tehtäväksi jää työvoiman kurissapito, lakkojen, mielen­
osoitusten ja demokratialiikkeiden tukahduttaminen ja sissi­
liikkeiksi marginalisoituvan kapinan kukistaminen.
Diktatuureista nämä viisaat markkinamiehet käyttävät kä­
sitettä "vakaat poliittiset olosuhteet". Toimiva diktatuuri onkin
hyvin vakaa poliittinen olosuhde. Sen säilyttämiseksi on mark­
kinalogiikan mukaan ponnisteltava kynsin hampain, sillä j uuri
demokratia toisi mukanaan epävakautta, lakkoja, eriäviä mieli­
piteitä, joillekin ehkä ihmisarvonkin. Demokratian kansalaiset
eivät ole vapaasti riistettävissä, diktatuurien ovat. Demokratia
toisi muassaan epävakautta. Syntyisi ammattiyhdistysliike ja
työaikalainsäädäntö, ehkä mielenosoituksiakin. Tuotanto siir­
tyisi muualle. Alkaisi lama, julkisen sektorin supistukset, mas­
satyöttömyys ja kurj istuminen. Demokratia on toki meidän
yhteinen tavoitteemme, sanoisi Virallinen Kiinakin suuren
murroksen kynnyksellä, mutta j uuri nyt meillä ei ole siihen va­
raa. Markkinamiehet nyökkäävät myötätuntoisesti.
Kiina-ilmiö on yksi osa kokonaisuutta, jota kutsutaan glo­
balisaatioksi. Se on oppi rahan vapaasta liikkumisesta. Vapaus
ei koske tavaroita, politiikkaa eikä ihmisiä. Vapaasti liikkuvia
ihmisiä kutsutaan laittomiksi siirtolaisiksi, turvapaikan haki­
joiksi tai pakolaisiksi. Jos rajat todella avattaisiin päihdyttävän
vapauden hengessä, koko länsimainen yhteiskuntajärjestelmä
romahtaisi muutamassa viikossa.
Nehän tulisivat tänne.
Vapaan liikkumisen oikeus ei koske myöskään tavaroita, mi­
käli ne on tuotettu länsimaailman ulkopuolella. Vauras länsi
on pakottanut kehittyvän maailman avaamaan rajansa omille
tuotteilleen, mutta samalla se pitää yllä korkeita suojatulleja
kehitysmaiden maataloustuotteita vastaan. Valtaosassa kolmat­
ta maailmaa ei tuoteta mitään muuta, eli koko niiden tuotanto
törmää tullimuuriin pyrkiessään osaksi maailmankauppaa.
Kuvatulle kehitykselle on luultavasti olemassa vain yksi
vaihtoehto. Se, että pääoman globalisoiduttua myös työväenlii­
ke luopuu ahtaista kansallisista rajoista ja globalisoituu perässä.
Se, että myös politiikka alkaa liikkua vapaasti pitkin talouden
jälkiä, ja että työntekijän oikeuksista tulisi yhtä yleismaailmal­
lisia kuin yksityisomaisuuden suojasta.
Muuten työ karkaa sinne, missä työvoima on halpaa ja ku­
rinalaista. Tänne pohjoiseen jää pieniä pätkiä, joista kiinteää
työsuhdetta vaille jääneet nuoremmat sukupolvet kilpailevat
miten parhaiten taitavat. Näköpiiristä karannut ja kasvotto­
maksi muuttunut herruus heittelee tuotantoa suhdanteiden
mukaan sinne tänne, pohjoisen rengit tyytyvät saamiinsa pät­
kiin. Uusi työkulttuuri ja heikentynyt työsuhdeturva merkitse­
vät samalla sitä, että herran ja rengin dialektiikka siirtyy työn­
tekijän sisälle, henkilökohtaiseksi ongelmaksi. Nykyisin jokai­
nen on oma herransa, mutta vain jos on valmis koska tahansa
alistumaan toisen palvelukseen. Silloin kuin toiselle sopii.
On tosin olemassa ammattiryhmä, joka on täysin sopeutu­
nut syntyneisiin olosuhteisiin. Joka ei masennu, kieriskele nih­
keissä lakanoissa eikä valita. Nimittäin joulupukki.
Puhun kokemuksesta. Olen vieraillut noin sadassa suoma­
laisessa kodissa punaisessa nutussa, tyyny vyön alla ja irtohai­
venet naamaan liimattuina. Tähän liittyy omantunnon pistos:
kuljin partiolaisten edustajana satuilemassa silmät ja korvat täy­
teen pahaa-aavistamattam ille pellavapäille. Esiinnyin muuna
kuin olen, valeparta päässä. Valehtelin ikäni noin 700 vuodella.
Kerroin tarkkailleeni lapsia ikkunan takana. Selitin lentäväni
poroilla ja väitin pitäväni puurosta.
Suurempi ongelma on kuitenkin rakenteellinen. Itse joulu­
pukin hahmo välittää väärää viestiä lahjojen antamiseen sisäl­
tyvällä eleellä. Joulupukki väittää palkitsevansa hyvistä töistä,
vaikka ansioiden suhde palkituksi tulemiseen on nykyisessä yh­
teiskunnassa vähintäänkin ongelmallinen. Jos hyvyydestä to-
della palkittaisiin, Veikko Hursti olisi paljon vauraampi kuin
Rupert Murdoch .
Panos-tuotossuhde oli modernin kapitalismin keksintö,
eikä sillä ole mitään tekemistä uusliberaalin työelämän kanssa.
Ei lojaalisuudesta palkita, vaan yhtä hyvin s aatetaan antaa pot­
kut. Joulupukki pitää saattaa ajan tasalle ja tehdä hänestäkin
uusliberaali esine - lähtökohdat ovat hyvät.
Joulupukki saattaa lapset kannustinloukkuun palkitessaan
vastikkeetta. Pukki vetoaa johonkin abstraktiin kiltteyteen,
mutta ei olemalla elä. Lapset voitaisiin j akaa pieniin tiimeihin
asettamaan itselleen päämääriä. Jokaista tulosvastuullista yk­
sikköä vetämään pestataan tonttu, joka opettaa ajattelemaan
asioita Korvatunturin näkökulmasta. Ja sitten kannustavuus:
pukki kurvaa jouluna pihaan, tarkastaa tilit ja pitää itse lahjat.
Korvatunturin omistava amerikkalainen sijoitusrahasto kan­
nustaa näin pukkia sitoutumaan omistajan etuihin. Palkkioksi
lapset saavat pitää omat huoneensa seuraavaan jouluun.
Nykyisellään pukki sopii toki roolimalliksi. Itse asiassa jou­
lupukki on todellinen työnantajan toiveuni. Pätkätyöläinen,
joka kerran vuodessa töihin päästyään rehkii kuin hullu, raivaa
tiensä duuniin vaikka savupiipusta ja laulaa päälle ilman palk­
kaa. Pukki on myös koska tahansa korvattavissa toisella pukilla.
Uuden saa valkoparralla, vatsatyynyllä ja punaisella nutulla
vaikka Paavo Lipposesta. Ja m ikä parasta: kuten uusliberaali
ihannetyöläinen, pukki ei esitä työnantaj alleen vaatimuksia
eikä vaadi parannuksia työoloihinsa. Oikeasti joulupukkia ei
nimittäin ole olemassa.
TYÖN JA MORAAL IN suhde puhuttaa ammattieetikoita sa­
doissa seminaareissa, joita järjestetään, jotta työvoima j aksaisi
ahertaa tehokkaammin. Kuvitteellinen ihannetyöläisemme jou­
lupukki on sikäli etuoikeutetussa asemassa, että hänen työnsä on
aidosti eettistä. Erään määritelmän mukaanhan eettisyys mer­
kitsee sitä, että tehdyn teon motiivina on eettinen teko itse, tai pe­
räti eettisyys sinänsä. Firmojen arvopäivillä ei oivalleta tätä, kun
pohditaan työn tekemiseen ja yrittämiseen liittyviä moraalisia
kysymyksiä. Tuotannolla ja moraalilla ei ole mitään tekemistä
keskenään - paitsi joulupukin tapauksessa. Koko Korvatunturin
tuotantohan perustuu yksinkertaiseen haluun ilahduttaa ja pal­
kita maailman lapsia. Nokian tavoitteena taas on tuottaa voittoa.
Tosin voitontavoittelu ei aina ole sitä, miltä se näyttää. Työn
sisäinen mielekkyys kärsii, kun kukaan ei kykene ennakoimaan,
mitä Wall Street seuraavaksi haluaa. Ei edes joulupukki.
Selkeän päämäärän ja eettisen perustan puuttuminen na­
kertaa työntekij öiden motivaatiota. Jos ainoana kannustimena
on mahdollisuus pitää työpaikkansa vielä seuraavan kvartaalin
ajaksi, jälkimoderni työläinen saattaa ehkä innostua esittämään
työtä myöntävälle taholle performatiivisia temppuja, mutta si­
säisesti kokee niin työnsä kuin työntekijäminänsä itselleen vie­
raaksi. Asetelmaa käsiteltiin oivaltavasti Juha Siltasen näytel­
mässä Raaka peli.
Näytelmä kertoo kolmea eri tarinaa. Se on kuvaus kolmen
keski- ikäisen ihmisen pervertoituvista keskinäisistä suhteista,
joiden vyyhti lopulta johtaa kidnappaukseen. Samalla se on
dekkarin muotoon kirjoitettu rikostarina. Päähenkilöt vangit­
sevat mediamoguli Daniel Eckartin, perimmäisenä motiivi­
naan hallitsemattomaksi paisuneen keskinäisen ihmissuhde­
pelin dynamiikka. Näytelmän miespäähenkilöt filosofi Uotila,
manipuloi parasta ystäväänsä Paunosta ja vaimoaan Iinaa kes­
kinäiseen suhteeseen, samalla kun kolmikko muodostaa per­
heenomaisen yhteisön, jossa seksuaalisen pelin motiiveista ei
puhuta.
Vaiettujen jännitteiden tuottaman tunnemyrskyn kiinnik­
keeksi tarvitaan panttivanki, joka on samalla yhteiskunnalli­
nen vallankäyttäjä. Iina, Uotila ja Paunonen vangitsevat Eckar­
tin vaatiakseen tätä tilille kaikesta siitä, mihin he itse ovat jo
syyllistyneet - Eckart saa vastata moraalin katoamisesta, toisten
manipuloinoista ja totuuden unohtamisesta omien intressien
tieltä. Tässä myös näytelmän kolmas, yhteiskunnallinen ulot­
tuvuus. Näytelmänsä kautta Siltanen kuvaa sitä, kuinka mo­
raali ja totuus katoavat myös meidän elämästämme.
Moraaliset ongelmat eivät ole etäisiä huolia maailman ti­
lasta, joita voi työstää mukavasti nojatuolissa, vaan konkreetti­
sia arjessa ilmeneviä pulmia. Ne nostavat esiin kysymyksen sii­
tä, mitä tai ketä viime kädessä palvelee kaikki se, mihin käy­
tämme valtaosan energiastamme ja parhaista vuosistamme?
Tämä kysymys riivaa myös Raa'an pelin roolihahmoa
Markku Paunosta: töitä riittää, mutta uurastus tuntuu sisällöt­
tömältä. Hän ei enää usko työhönsä. Vaikeaksi asetelman tekee
se, että usko on hänen ammattinsa. Paunonen on pastori.
Ehkä on silkkaa sattumaa, että juuri Paunonen esiintyy
Raa'assa pelissä ja että hänen palkkansa maksaa juuri evankelis-
luterilainen kirkko. Papin tilalla voisi yhtä hyvin olla minkä
ammatin edustaja hyvänsä. Viime vuosien keskustelut työuu­
pumuksesta, motivaatiokriiseistä, stressistä ja työn sisällöttö­
myydestä ovat osoittaneet, ettei Paunosen ongelma ole miten­
kään ainutlaatuinen. Uskon loppuminen vaivaa suurta osaa
suomalaisesta työvoimasta. Työ on välineellistynyt.
Pätkätyöeetokseen kuuluu, että vaihtelu virkistää ja yhden
pätkän päättyminen merkitsee tilaisuutta toteuttaa itseään jos­
sain muualla. Miksei työhönsä tympääntynyt siis yksinkertai­
sesti vaihda alaa, käännä kurssia, toimi kuten profeetat opetta­
vat ja ryhdy vaikkapa . . . savulentäjäksi?
Länsimaiden kuuluisin ammatinvaihtaja Aku Ankka toimii
juuri näin. Vuosikertojen saatossa olemme tavanneet hänet hie­
nostofrisöörinä, muotikonsulttina, karjapaimenena, huippu­
luokan puutarhasuunnittelijana, taitavana mekaanikkona,
kärkkäänä lehtimiehenä ja loistoauton ylimielisenä kuljettaja­
na. Ja ties minä muuna. Ja ryhtyy Ankka sitten mihin tahansa,
hänestä tulee alansa kyseenalaistamaton guru. Yleensä tarina
tosin päättyy napajäätikölle, jonne epäonninen Ankka kätkey­
tyy hienostorouvien, vihaisten kaupunkilaisten tai korvauksia
peräävien kotipuutarhureiden kostolta. Mutta aina voi aloittaa
alusta, yrittää vielä kerran.
Aku on kelpo amerikkalainen. Epäonnistuttuaan hän yrittää
sinnikkäästi uudestaan jo lehden seuraavassa numerossa. Ank­
kalinna tarjoaa siihen tilaisuuden, sillä jokainen uusi päivä al­
kaa yhä uudestaan hetkestä nolla. Kuten Amerikkakin. Ankka­
yksilön eettinen vastuu ulottuu täsmälleen yhtä pitkälle kuin
yksittäisen tarinan tapahtumahorisontti. Munattuaan mekaa­
nikkona Aku ryhtyy urheaksi palomieheksi, on tunnettu roh-
keudestaan, pelastaa monta kotieläintä, mutta tosipaikan tulle n
hän laittaakin bensatankkiin sammutusvaahtoa ja paloruis­
kuun livahtaa polttoainetta . . .
Historiaton ja tulevaisuudeton Ankkalinna koostuu kaup­
piaista, mekaanikoista, poliiseista, pormestareista, konnista,
keksijöistä, höyrähtäneistä tiedemiehistä, raharikkaista mil­
jonäärikerholaisista ja maaseudun mummoankoista. Samalla
se on maailman ainoa yhteisö, jossa ei ole uskontoa eikä sitä yl­
läpitävää ideologista koneistoa. Ankkalinnassa ei ole eettistä
rakennetta. Tarinoiden sisäavaruus rakentuu syistä ja seurauk­
sista, munauksista ja niiden provosoimasta äkillisestä vihasta,
mutta kysymys oikeasta ja väärästä jää asettumatta, koska yh­
teisö ei perustu ajalliselle jatkumolle. Roistot jäävät kiinni,
mutta he eivät koe syyllisyyttä vaan yrittävät uudestaan. Ank­
kalinna onkin täysin amoraalinen vapaiden valintojen kenttä,
joka ei muista, kaipaa eikä velvoita. Se ei ole eettinen yhteisö,
vaan puhtaan kapitalismin ajaton tila. Jokainen ankka on yh­
teisöllisistä siteistään vapautunut uusliberaali yksilö, j olla on
aina uusia tilaisuuksia, aina uusia alkuhetkiä.
Tämän vuoksi Aku ei ole koskaan esiintynyt Ankkalinnan
parhaana pappina, joka voitelisi kärsivät sielut ihanimmalla ar­
molla mitä pyhätöissä on kuunaan nähty. Aku ei voisi esiintyä
etiikan ja totuuden ammattilaisena sisällöllisesti ja eettisesti
tyhjässä yhteiskunnassa. Siltasen näytelmän Paunonen on toi­
senlaisessa tilanteessa. Pappi ei noin vain voi vaihtaa alaa, sillä
hän on eettisen yhteisön kasvatti ja eettisyytensä vanki. Häntä
sitoo moraalinen käsky tehdä asioita sisäistyneestä uskosta kä­
sin, toimia oikein ja samalla maksaa velkaansa aiemmille ihan­
teilleen. Hän ei vain siihen kykene.
 Yhteisön muisti on eettisesti sitovampi kuin yksilön käsi­
tys menneisyydestään . Moraali määrittyy suhteessa Toisiin ja
velanmaksu tapahtuu näiden Toisten edessä. Ankkalinnassa
on arvoja muttei moraalia, kuten on laita omassa traditionsa
ja yhteisölliset siteensä kadottaneessa yhteiskunnassamme­
kin.
Ankkalinnallakin tosin on symbolinen rakenteensa ja kes­
kuksensa. Mikäli traditionaalinen länsimainen yhteiskunta on
Jumalan temppelin ja kuninkaan aarteen ympärille kokoontu­
nut yhteisö, Ankkalinnassa näiden tilalla sijaitsee Roope Ankan
rahasäiliö. Ja jos Juha Siltanen olisi Walt Disney, hänen Raa'an
pelinsä roolihahmo Daniel Eckart olisi Roope Ankka. Ankka­
linnalainen turbokapitalismi on korvannut eettiset rakenteet
omistaj uudella, ja kuten Ankkalinnan äreä pohatta Siltasen
näytelmän keskushenkilö Daniel omistaa kaiken. Hän on us­
komattoman rikas mediakonsernin omistaja, joka käärii voit­
tonsa median virtuaalisesta virrasta, todellisuuden muokkaa­
misesta uutisiksi ja tarinoiksi. Hän on nykymaailman Roope
Ankka, joka tuntuisi kantrolloivan yhteiskuntamme aineetto­
rnia rakennusaineita kuten Akun upporikas setä Ankkalinnan
aineellista perustaa.
Vanhassa maailmassa kirkko ja yliopisto vartioivat Totuutta,
mutta Ankkalinnassa totuuden paikalla, yhteisön symbolisena
keskuksena ja kaupungin ainoana temppelinä, lepää rahasäiliö
ja omistajan valta. Jos Aku ryhtyisi yhteisönsä parhaaksi pa­
piksi, hän ei voisi olla uhmaamatta tätä keskusta. Hän ei voisi
olla kysymättä, mikä on se äärimmäinen piste, johon hyvää ja
pahaa, oikeaa ja väärää mallintava mitta-asteikko viime kädes­
sä perustuu. Myös muissa hengen ammateissa merimiesnut-
tumme joutuisi uhmaamaan todellisuutta hallinnoivaa pää­
omakeskittymää. Filosofina hän joutuisi epäilemään maailmaa,
missä oleminen palautuu kymmenmetrisen kolikkovuoren as­
pektiksi, ja psykiatrina hänen ammatti-identiteettiään uhkaisi
tietoisuus siitä, ettei rahasäiliöstä ole mielenterveyden mitta­
tikuksi.
Raa'assa pelissä on muitakin henkilöitä. Tapaamme amma­
tit, joita Aku Ankka ei ole koskaan harjoittanut: psykiatrin, fi­
losofin ja papin. Siltanen asettaa näyttämölle juuri ne Totuuden
ammattilaiset, joilta kysymme neuvoa ristiriitoihimme, konf­
likteihimme ja eettisiin pulmiimme. Tapaamme heidät neu­
vottomina, uskonsa kadottaneina ja ihmissuhdepeliinsä kie­
toutuneina. Suuren projektin päätyttyä setvitään pieniä asioita
ja arjen kaunoja. Pappi on peluri, jolle kirkon virka on pahai­
nen leipätyö. Filosofi on uhrannut ihanteensa uralleen jo niin
monta kertaa, ettei muista, mistä etsintänsä aloitti. Psykiatri
on opetellut tekniikkansa niin hyvin, että kykenee sekoitta­
maan potilaansa käsitykset todellisuudesta omia tarkoitusperi­
ään vastaaviksi, mutta ei omista ajatustakaan sille, m iten voisi
poistaa kärsimyksen maailmasta.
Raa'an pelin kolmikkoa, Iinaa, Uotilaa ja Paunosta, vaivaa
sama ongelma kuin ketä tahansa nykyihmistä. He ovat kotoisin
eettisestä yhteisöstä, mutta joutuvat elämään ympäristössä, jo­
hon heidän luontainen moraalinsa ei sovi. Rehellisyys ei peri
maata, saati osakkeita. Moraaliyhteisön hajotessa eettisen teon
ja ahneuden raja katoaa.
Samoin käy totuudelle. Vanhojen ihanteiden mukaisesti po­
liitikon pitäisi pyrkiä pyyteettä yhteiseen hyvään. Lehtimiehen
pitäisi esittää totuus pilkulleen sellaisena kuin se on näyttäyty-
nyt. Tiedemiehen taas tulisi kuvata luomakuntaa järjen objek­
tiivisessa valossa ja samalla kartuttaa ymmärrystämme itses­
tämme sekä siitä, mikä on oikeaa ja totta. Järjestelmä asettaa
meidät kuitenkin riippuvaisiksi työn itsensä ulkopuolella vai­
kuttavista voimista. Jokaisella on oma intressinsä pelissä. Kun
psykiatri Iina konsultoi näytelmän ujoa tyttöä Saraa, hänen
päällimmäinen huolensa liittyy omien tavoitteidensa edistämi­
seen. Parantuakseen Saran pitäisi muistaa, mutta Iina ohjailee
kohti unohdusta, koska se palvelee hänen omia päämääriään.
Saran muisti on niiden toteutumisen tiellä.
Markkinoituneen maailman näkökulmasta Iina toimii jär­
kevästi ja oikein, sillä itseintressi on kapitalismin käyttövoima
ja oikeuden mitta. Omasta näkökulmastaan katsottuna Iinalla
taas on sama pulma kuin Paunosella. He ovat moraalisen yh­
teisön kasvatteja, mutta asuvat Ankkalinnassa, jossa mitataan
vain hyötyä. Tässä asetelmassa ihminen ei lankeakaan yksiin
ulkoisten määreidensä kanssa. Vallankaan, jos mittatikkuna on
latuskajalkainen ankka.
Psykiatrin, filosofin ja papin yllä leijuu toinenkin yhteinen
ongelma: traditioistaan riisutussa todellisuudessa ei kerta kaik­
kiaan ole tarjolla havaintopistettä, mistä käsin totuutta voisi
tarkastella intressittä. Itse asiassa totuutta ei enää ole. Se, mikä
joskus syntyi yhteisön keskelle, jää syntymättä. Yhteisöttömien
yhteisössä totuuden paikka on tyhjä.
Papin jos kenen pitäisi pystyä toimimaan totuuden vartija­
na. Katolisten pappien selibaattilupauksen ideana on, että j äl­
keläisettä ja nautinnotta jäävä pappi on intressitön toimija,
joka asuttaa totuuden positiota. Ei ole mitään järkeä kerätä
omaisuutta, ajateltiin ennen, jos sitä ei voi jättää perinnöksi
jälkipolville. Ei ole mitään järkeä keskittyä narsismiinsa - ulko­
näköön, vaikutuksen tekemiseen, toisten voittamiseen - jos ve­
likulta on tuomittu työttömäksi.
Sodoman kirkkoherra Paunonen on osallinen. Paunonen
nai ja palaa ja on mukana maailmallisissa peleissä - aina uhka­
peliriippuvuutta myöten. Paunonen ei ole paha, ellei pahuutta
sitten tulkita itsekkäistä pyyteistä käsin motivoituneeksi toi­
minnaksi. Paunonen ei vain löydä hyvää, oikeaa eikä totta, sillä
ne ovat kadonneet. Vain peli jää.
TraditioUoman maailman totuus on aina totuutta suhteessa
johonkin: uraan, seksuaalisiin tarpeisiin, identiteetti työhön, eri
ihmisiin. Tai se on totuutta hetkellisestä yhteisöstä, joka on sat­
tumalta kokoontunut intressiensä ohjaamana ja muodostaa to­
tuutensa viitepisteekseen. Tai se on lattea fakta, jonka voi pai­
naa lehteen, myydä ja unohtaa seuraavan faktan tieltä. Se on
peliä, se on liikettä.
Iinan, Uotilan ja Paunosen yhteisö on hajoamassa. Se on
ihanteeton ja kyyninen pelin maailma, jossa mikään ei tunnu
miltään, kaikkea mitataan hyödyllä ja itsekkäillä tarpeilla niin
työssä kuin yksityisyydessäkin. He päättävät rakentaa Ankka­
linnan ja pystyttää rahasäiliön sen keskukseksi. Sen haltijalta he
aikovat vaatia vastausta Perimmäiseen Kysymykseen. Vaatia
häntä Vastuuseen.
Kolmikon yritys on sairas. Mutta kuten paranoia, vainohar­
haisuus, tämäkin sairaus viestii pyrkimyksestä parantua ja luo­
da maailmaan rakenne, jonka puitteissa todellisuus jälleen
näyttäytyisi mielekkäänä. He yrittävät tuottaa mammonan
temppelin sinne, missä on vain virtaa ja vaihtoa, milloin mille­
kin taholle satunnaisesti lankeavaa tuottoa tai hyötyä. Temppe-
linsä herraksi he keksivät Daniel Eckartin. Miehen, jota kukaan
ei tunne mutta jonka kaikki tietävät.
Daniel on upporikas mediapohatta, jonka kolmikkomme
vangitsee oman sirpaloituvan todellisuutensa kiintopisteeksi ja
vaatii häntä vastaamaan Kysymykseen: oletko sinä todellakin
totuus meistä? Kysymyksensä päämäärää he eivät tiedosta, vaan
toimivat j uuri päinvastoin. Danielia kaivataan paikalle kiinto­
pisteeksi ja peiliksi. Syypääksi ja syntipukiksi. Daniel vangitaan
vastaamaan petetyistä ihanteista ja asettamaan mielensä kadot­
tanut maailma paikalleen.
Aku Ankka ei toimisi näin. Iinan, Uotilan ja Paunosen rat­
kaisu osoittaakin, että he ovat eettisen yhteisönsä vankeja: eet­
tinen periaate sitoo heitä, toisin kuin häpeämättömän itsekästä
ja hetkessä elävää Ankkalinnan kasvattia. Aku ei joudu teke­
mään tiliä siitä, että menetti uskonsa ja unohti nuoruutensa
ihanteet. Iina, Uotila ja Paunonen joutuvat. He ovat velkaa eet­
tisille päämäärilleen, vaikka muistelevatkin niitä uhmakkaan
nuoruutensa hairahduksina. Velka pysyy silti.
Velan tragedia on siinä, että sen maksaminen on mahdo­
tonta. Rakenteettomaksi kilpakentäksi typistynyt markkina­
yhteiskunta ei suo mahdollisuutta yhteisille pyrkimyksille etsiä
totuutta. Tämä on fakta - mutta kuka on vastuussa?
Kolm ikkomme vaatii vastausta medialta - sen valtaa henki­
löivältä Eckartilta - mutta he toimivat median itsensä logiikan
mukaisesti: vastuuseen vaaditaan ulkoista tahoa, vaikka ongel­
ma on itse aiheutettu. Kun yhteiskunnassa tapahtuu munaus ­
kun vaikkapa suunnattomat summat kansallisvarallisuutta
syydetään valtion omistaman teleoperaattorin kansainvälisiin
seikkailuihin - kukaan ei omaehtoisesti kanna vastuuta. Polii-
tikkojen mukaan seikkailu johtui median lietsomasta tekno­
huumasta, median mukaan poliitikot taas laiminlöivät valvon­
tavastuunsa ja sortuivat osaltaan lietsomaan samaista hypeä
joka oli jo tulvahtanut yli äyräidensä. Toiset ovat vastuussa, ja
tämän nimenomaisen toisen paikalle kutsutaan Siltasen näy­
telmässä Daniel Eckart. Daniel on kuin möhkö, jolla on yksi­
löllinen nimi ja ihmisen kasvot.
Hype on historian uusi käyttövoima. Se muodostuu kollek­
tiivisista fantasioista vailla tekijää. Raa'an pelin kolmikko unel­
moi symbolisen keskuksen löytymisestä, mutta heidän todelli­
suutensa on sama kuin omamme: maailma, jonka olemme yh­
dessä rakentaneet, mutta jonka rakentumisesta mikään yksit­
täinen taho ei ole vastuussa. Uutisvirta tarjoaa päivittäin erilai­
sia ratkaisuyrityksiä krooniseen ongelmaamme. Yhdessä tahat­
tomasti aiheutetulle maailmalle tarvitaan tekijä, syyllinen.
Möhkölle tarvitaan nimi. Vaikka jokainen yritys on yhtä val­
heellinen, yritämme yhä uudestaan.
Unelma Ankkalinnasta siivittääkin Raa'an pelin kolmikon
lisäksi myös laajempia piirejä. Eikö j uuri globalisaatio merkit­
see yritystä sijoittaa Ankkalinna - vaihdon hallitsema sisällölli­
sesti tyhjä tila - traditioidensa rakenteistamien eettisten yhtei­
söjen tilalle, eli korvata erilaisten yhteisöjen historiallisesti hah­
mottunut olemus kaupan mekanismilla?
Ehkä. Lopputulos muistuttaa kuitenkin enemmän Vincenzo
Natalien elokuvaa The Cube. Joukko ihmisiä herää elokuvassa
tappavan ja loputtoman koneiston sisällä vain havaitakseen,
että koko ulospääsytön ansahelvetti on heidän omaa työtään.
Jokainen on hyvässä uskossa hoitanut oman hommansa ym­
märtämättä sen yhteyttä kokonaisuuteen, joka rakentuu puh-
taan sattuman oikusta kuolettavaksi labyrintiksi ja vangitsee
heidät sisälleen.
Natalien elokuvan voittajaksi osoittautuu autisti, joka ei ky­
kene reagoimaan ympäristön emotionaalisiin ärsykkeisiin
muuten kuin satunnaisella paniikilla. Hänellä ei ole itsekästä
pyydettä pelissä - tai vaihtoehtoisesti, hänellä ei ole m itään
muuta kuin itsekkäitä pyyteitä. Kuten Aku Ankalla.
Iinalle, Uotiselle ja Paunoselle käy huonommin. Yritys ni­
metä möhkö ja asettaa tämä vastuuseen tuhoaa yrittäjänsä. He
jäävät vastaavaan tilanteeseen kuin Aku Ankka jäisi, jos Ankka­
linnassa ei olisi rahasäiliötä, upporikasta setää jolle kiukutella ja
jota syyttää, eikä mahdollisuutta aloittaa elämää uuden jakson
myötä alusta osoitetta vaihtamatta. Ankkalinna on fiktio, mut­
ta samalla sen mahdottomuus näyttää totuuden utopiasta, joka
siivittää uusliberalisoitunutta maailmaa. Natalien Cube taas on
yksinkertaisesti totta.
UUDEN TYÖN ANKKALINNASSA puhutaan myös uutta
kieltä. Erityisen pinnalla uusi, kansakunnan ja talouden ristik­
käisiä intressejä yhdistelevä kieli oli 90-luvun teknokuplan ai­
kana, jolloin Nokia nosti maata lamasta, mutta se on jäänyt
elämään muistona näistä vuosista erilaisiin yhteyksiin, missä
talous ja kansakunta toisensa kohtaavat. Sitä kuulee esimerkik­
si aina kun Sitra avaa suunsa.
Vanhassa kielessä vikana oli se, että sen mukana kulki mer­
kityksiä, tarkoituksia ja moraalisia viittauksia. Uusi kieli on
puhdistettu näistä. Se ei viittaa maailmaan, vaan muodostaa
verhon puhujan ja maailman välille. Se ei kommunikoi, vaan
tuottaa kentän, jolla kommunikaatio tukahtuu. Se luo aivan
oman todellisuutensa, ja keskeisintä sen puhunnalle on tietty­
jen koodisanojen käyttö niillä kohdin, missä aiemmin tavat­
tiin kommunikoida merkityksiä.
Valitaanpa vaikka 90-lukulaiset muotisanat innovaatio,
osaaminen, kehitysnäkymät, menestyminen, kansainvälistyä,
kilpailutalous, -keskus, avainalue, panostaa, keskittää ja edel­
lyttää, sekä siteeksi yksi vanha sana: maallemme. Näistä sanois­
ta voidaan muodostaa vaikkapa seuraavanlainen lause: "Par­
haat kehitysnäkymät maallemme avautuvat keskittämällä uu­
den teknologian edellyttämä osaaminen innovaatiokeskuksiin,
sillä kansainvälistyvässä kilpailutaloudessa menestyminen edel­
lyttää avainalueisiin panostamista." Lause on hyvä esimerkki
uuskielisestä lätinästä. Vaikka se on selvää suomea, silmät tah-
tavat väkisinkin irrota riviltä jo puolivälissä, koska mielekkyys
ja merkitys puuttuvat. Lauseen koko todellisuus kiteytyy piiJo­
viestiin "you feel sleepy..."
Parasta uuskielessä on sen monipuolisuus. Koska edellinen
lause ei välitä merkityksiä, sen sanat voidaan kieliopillisten ra­
joitusten puitteissa vaihtaa mihin tahansa muihin sanoihin.
Yhtä hyvin lause voisi alkaa sanoilla "uuden teknologian kehi­
tysnäkymät': ja jatkua vaikkapa "osaamiskeskuksiin" viittaavai­
Ja "panostaa" verbillä. "Kehitysnäkymät" voisivat viitata myös
kansainvälistyvään kilpailutalouteen, ja "keskittäminen" puo­
lestaan "osaamiskeskuksiin". Uusi teknologia on avannut sitä
paitsi mielettömät kehitysnäkymät uudissanojen tuotannolle,
joten talous-teknoslangilla ( T&T) voidaan jo sommitella pal­
jon pitempiäkin kyhäelmiä. Sillä on tiettävästi kirjoitettu myös
kokonaisia kirjoja.
T&T on taitolaji, jonka käyttäminen perustuu tiettyjen koo­
disanojen liturgiseen luettelointiin siten, että syntyneet yhdis­
telmät voisivat ainakin periaatteessa myös tarkoittaa jotain. Esi­
merkiksi lause "uuden innovaatiokeskuksen osaamisnäkymät
keskittävät kansainvälistyvään kilpailutalouteen edellyttämis­
tä" ei ole taitavaa T&T:tä - vaikka sanat ovat sinänsä ihan oi­
keita, lauseen uskottavuus kärsii loogisista kömmähdyksistä.
Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että T&T:llä tuotetun pu­
heen todella tulisi merkitä jotain. Päinvastoin. T&T edellyttää
kielen käyttämistä siten, ettei teknisesti tyylipuhtaan ilmaisun
lomassa vilahda mitään sellaista, mikä välittäisi viestiä ihmisel­
tä toiselle. Kauneimmillaan T&T on kliinisen steriiliä solinaa,
jossa muotopuhdas puhe on irronnut rippeitään myöten mer­
kityksistä, sisällöistä, maailmasta ja puhujasta itsestään. Se ku-
vaa maailmaa ikään kuin säätilaa, tyyliin "ukonilman syntymi­
nen edellyttää negatiivisesti ja positiivisesti varautuneiden pil­
vien keskittymistä nousevien ilmavirtausten ympärille". Se ei
esitä kysymyksiä, joten siihen voi vastata vain että ahaa.
Suomen kulttuurirahaston vuosijuhlassa esitettiin eräänä
vuonna häikäisevää T&T-osaamista. Kolme j uhlapuhujaa kävi
lähes perätysten esittelemässä taitojaan. Ensimmäinen sortui
tuon tuosta vanhakielisiin ilmauksiin ja heitti yhden itseironi­
sen herjan, joka rikkoi puhtaan T&T-vaikutelman. Itseironia
nimittäin edellyttää itsestään tietoisen subjektin läsnäoloa. Viit­
taus "itseen" tai "minään" rikkoo T&T-puheen perustarkoituk­
sen, eli puhujan itsensä häivyttämisen informaatiohäiriönä
T&T: n tieltä.
Vasta Jyväskylää edustanut kilpailija numero kaksi sai ylei­
sön haukkomaan henkeään: "hän" esitti puhdasta uuskieltä ai­
nakin varttitunnin ilman minkäänlaista viittausta siihen, että
yksikään sana olisi kummunnut suuhun tietoisuuden kautta.
Puhe oli suj uvaa, sommitelmat kekseliäitä, lauseet iskeviä, eikä
kuulijoilla ollut hypnoottisen vartin päätteeksi alkeellisinta­
kaan tuntua, mistä "puhuja" oli puhunut.
Kolmas kilpailija intoutui jyväskyläJäisen kannustamana pa­
nemaan parastaan, mutta taipui lopulta ylivoiman edessä. Hait­
tana hänellä oli toki jo alun perinkin se, että puheen lomaan
sälytetty palkintojenjako pakotti "puhujan" viittaamaan reaali­
maailmaan, toisiin ihmisiin ja heidän tekoihinsa. Sama ongel­
ma kiusaa Suomen kulttuurirahastoa yleisemminkin. M iten
yhdistää liturginen osaamiskeskuspuhunta toiminnan kohteen,
esimerkiksi egyptologisen tutkimuksen, vähemmän tuotannol­
lisiin tavoitteisiin ( "kansainvälisen kilpailun kiristyessä maas-
samme on syytä panostaa egyptologiseen osaamiseen ja sen
linkittymiseen osaksi globaalia innovaatioverkostoa" )?

Uuskieli sopii Ankkalinnamme yleiskieleksi sikälikin, että yh­

teisen kokemuksen alue on katoamassa. Emme ole sitoutuneita
toistemme kohtaloihin, vaan kilvoittelemme yksilöllisesti sel­
viytymisestämme. Emme kommunikoi itseämme toisille tradi­
tion tuottamien merkitysrakenteiden välityksellä, vaan puhe
on muuttunut puheeksi itsekseen, joka muodostaa oman tar­
koituksensa. Sen suhde merkityksien maailmaan on sama kuin
uuden talouden suhde savupiipputeollisuuden reaaliseen pe­
rustaan. Sitä ei ole.
MURROS KOSKEE KAI KKIA elämänalueita. Niitä, joita ylei­
sesti kutsutaan työksi, sekä niitä, joita ei tulisi mieleenkään yh­
distää vanhaan työn käsitteeseen, mutta jotka uudessa maail­
massa ovat niitä tuottavimpia ammatteja. Ajatellaanpa vaikka
huippu-urheilua.
Tosin ammattiurheilijat ovat ensisijaisesti tuote-esittelijäitä
ja imagonrakentajia ja vasta toissijaisesti alansa huippuosaajia.
Keihäänheittäjä Harri Haatainen on väitteen elävä todiste: tu­
loskunto on toissijaista, jos urheilija saa tavaraa kaupaksi muil­
la avuilla.
Uusi työnkuva koskee eukonkantoa lukuun ottamatta kaik­
kia muita lajeja. Eri laj ien ammattilaisia yhdistää sponsorin
harjoituttama iloinen hymy ja luonteva suhde tv-kameraan.
Medialie esittäytyminen on heidän työtään ja työ on tehtävä
hyvin. Bonuksia saa maaleista, mestaruuksista ja maailman­
ennätyksistä, mutta maidon tai näkkileivän myyminen pitää
hoitaa ensin.
Tuote-esittelijöissäkin on eroja. Esimerkiksi uimari ja jää­
kiekkoilija puhuvat lajeistaan eri tavalla. Yksilöurheilija tarkas­
telee omia mahdollisuuksia realistisesti, sillä tuleva menestys
on omissa käsissä - elleivät toiset sitten ui, juokse tai sukella
vielä kovempaa. Joukkueurheilija taas valaa henkeä, asettaa
haasteita, vihjailee mitalista ja puhuu passiivissa siitä, kuinka
juuri tähän kauteen on panostettu erityisesti ja organisaatio
on nyt kunnossa. Syy tyylilajiin piilee siinä, että puheeseen kät-
keytyvä usko tulevaan menestykseen on samalla tulevan me­
nestyksen keskeisin ehto. Tässä myös syy siihen, miksi jääkiek­
kovalmentajat ovat kysyttyjä luennoitsijoita yritysseminaareis­
sa, mutta uimavalmentajat eivät.
Joukkuepelaajan puhe on markkinapuhetta, jossa tulevai­
suuden mahdollisuuksien kuvaaminen samalla luo edellytyksiä
näiden mahdollisuuksien toteutumiselle. Markkinapuhe valaa
uskoa, uhkuu optimismia ja puhkuu kasvua - vain ja ainoas­
taan siitä syystä, että esitetty toive siirtyisi summaksi viivan
alle. Markkinapuheen näkökulmasta tulevaisuus näyttäytyy
optiona, kun taas realistisen puheen arviointi keskittyy niihin
mahdollisuuksiin, jotka jo ovat olemassa ja näkyvillä.
Tässä on myös markkinapuheen ja kriittisen yhteiskunta­
tieteen keskeisin ero. Markkinamies vasta rakentaa niitä mah­
dollisuuksia, joita hän puheessaan kuvaa, kriitikko taas arvioi,
mihin jo käynnissä oleva kehitys tulee johtamaan. Kyse on kah­
desta täysin yhteismitattomasta puheavaruudesta, joiden risti­
siitokset ovat aina pohjimmiltaan epäonnistuneita.
Pahin esimerkki on luonnollisesti T&T, joka koettaa kytkeä
kulttuurin edistämisen, talouden edut, uuden teknologian ke­
hittämisen ja omistajien ahneuden meidän kaikkien yhteiseksi
intressiksi, mutta sisäisten ristiriitaisuuksiensa takia irtoaa
maailmasta ja muodostuu kieleksi, jota kukaan ei ymmärrä.
Juuri mainitusta syystä johtuen omalle aikakaudellemme ja
sen yhteiskuntamuodolle ei ole olemassa yksiselitteistä nimi­
tystä. Yhteiskuntateoreetikot puhuva jälkimodernista, jälkiteol­
lisesta ja riskiyhteiskunnasta, markkinamiehet ja valtiovalta
taas tietoyhteiskunnasta. Yhteiskuntatieteilijöiden nimikkeet
heristelevät varoittelevaa sormea, puhe tietoyhteiskunnasta taas
täyttää kaikki markkinapuheelle asetettavat kriteerit: tietoyh­
teiskunta on ensisijaisesti lupaus tulevasta menestyksestä, jota
samalla pohj ustetaan tietoyhteiskuntaa kuvailevan puheen vä­
lityksellä. Testatkaa itse: jos jossakin paperissa lukee tietoyh­
teiskunta, siinä takuuvarmasti myös puhutaan menestysteki­
jöistä, inhimillisten voimavarojen mobilisoinoista ja kansalli­
sesta kilpailukyvystä - mutta ei omisteta ajatustakaan sille, mitä
ihmiset näillä uskomattomilla vempeleillä lopulta tekevät.
VIRALLISTEN KLISEIDEN MUKAISESTI tietoyhteiskunta
on joka pojan käytettäväksi avautunut virtuaalinen valtatie kit­
kattomaan, j oustavaan ja viipeettömään ihannemaailmaan,
missä kaikki haluttavat asiat ovat vain yhden klikkauksen pääs­
sä. Haluatko lomalle? Klik. Hoida pankkiasiasi itse! Klik. Kuin­
ka paljon Malawissa on hinduja? Klik. Tilaa ratikkalippu! Klik.
Jos käytettävissä oleva tietojärjestelmä sattuu jostain syystä
olemaan pystyssä, erilaisia asioita voikin hoitaa melko jousta­
vasti pitkin tietoyhteiskunnan viitoittamia reittejä. Joustavuus
tosin edellyttää sitä, että käyttäjä täyttää tiettyjä ehtoja. Homma
pelaa kuin rasvattu, mikäli juuri Sinun teleoperaattorillasi on
sopimus juuri Sinun liikennelaitoksesi kanssa; mikäli maksat
laskusi ajoissa, tyydyt saamaan palkkasi j uuri silloin, kun jär­
jestelmä sen suostuu maksamaan, olet säännöllisessä työsuh­
teessa joka on jatkunut jo pitempään, etkä minkään muun­
kaan yksittäisen tottumuksesi osalta poikkea keskivertotilasto­
kansalaisesta, jolle erilaiset informaatiojärjestelmät on suunni­
teltu. Ja jota ei oikeasti ole olemassa.
Ongelmia alkaakin ilmetä välittömästi, kun asiakas poikke­
aa tietojärjestelmän odotuksista - eli kun järjestelmä ja tilasto­
poikkeama nimeltä ihminen kohtaavat. Ideana lienee se, että
takkuilua tulee vain poikkeustapauksissa, mutta käytännössä
joka ikinen tapaus on jollakin tavalla poikkeuksellinen.
Vanhassa lihallisessa maailmassa asioista voitiin sopia. Oli
mahdollista kohdata pankkiiri/velkoja/työnantaja ja neuvotella
hänen kanssaan oman yksilöllisen tilastopoikkeamaosa kulloi­
sistakin tarpeista. Nykyisen vuorovaikutuksen peruskaava - sa­
notaan vaikka pankin "neuvontapalvelut" -osastolla - perustuu
ennemminkin siihen, että asiakas ja virkailija työskentelevät
hartiavoimin löytääkseen pankin tietojärjestelmästä kulkukel­
poisen porsaanreiän, minkä lävitse asiat voitaisiin hoitaa järke­
västi.
Tietoyhteiskuntaa markkinoidaan ikään kuin se olisi viisai­
den tiedemiesten ja kaikkinäkevän valtiovallan yhteistuumin
laatima hanke ihmisten ikiaikaisten unelmien täyttämiseksi.
Todellisuudessa se on talouselämän tarpeisiinsa suunnittelema
kauppatavara, jonka tehtävänä on tuottaa voittoa ja säästää
henkilöresursseja pakottamalla ihmiset palvelemaan itseään sil­
loinkin, kun todella tarvittaisiin toisten apua.
Vielä 1 980-luvulla teollisen yhteiskunnan j älkeistä aika­
kautta kutsuttiin palveluyhteiskunnaksi. Yleisen palvelutason
huononemisesta ( tehostumisesta ) huolimatta käsitteellä oli
paikkansa historiallisessa sanastossa, sillä palveluista oli kehit­
tynyt kulttuurillisesti dominoiva tuotannon muoto ohitse maa­
talouden ja myöhemmin vallinneen teollisuuden.
Tässä mielessä - ja vain tässä - nykyisestä sosiaalisesta jär­
jestelmästä voidaan puhua tieto- tai informaatioyhteiskuntana.
Informaatioteknologia on ainakin symbolisella tasolla hallit­
seva tuotannon muoto nykyisessä todellisuudessamme. Työ on
abstrahoitunut ja tieto itsessään on muuttunut tuotantovoi­
maksi. Arjen tasolla tietoyhteiskunnaksi kutsuttu puolestaan
näyttäytyy lähinnä kasvavana kitkakertoimena, lisään tyvänä
tahmaisuutena ja yleisenä neuvottomuutena. "Tietoa" on toki
runsaasti tarjolla, mutta mielekkään jyväsen seulominen ha-
kukoneiden r a n n a t to m asta laarista voi olla melkoisen tuskan

taka n a . P u h u mattakaan v i itekehyksen rake n t a m isesta, j o h o n

löydetyt t i e d o t v o i s i r i p ustaa.
MERKITSEEKÖ MIKÄÄN SIIS enää mitään? Kieli puhua pa­
jattaa itsekseen ja hetkellistyvä todellisuus kiitää jo kulman ta­
kana ennen kuin siitä ehti saada selkoa. Omistajat rikastuvat ja
työntekijät kaupittelevat itsensä uuvuksiin tietämättä kenelle,
miten ja miksi esittää seuraava osaamistemppunsa.
No, oravanpyörästähän voi toki hypätä pois.
Televisiossa esitettiin hiljattain elokuva Analyze this, Tera­
pian tarpeessa. Sinänsä keskinkertainen kertomus keskittyi te­
rapeutin ja potilaan väliseen suhteeseen sillä erotuksella, että
potilaana oli paniikkihäiriöistä ja pelkotiloista kärsivä ma­
fiapomo, j oka toivoi apua työhönsä liittyviin ongelmiin. Kuten
siihen, että käsi alkoi vapista kun piti ampua ja rintaa ahdistaa
silloin, kun piti lyödä.
Normaali asetelma siis. Oma yhteiskuntamme korvaa osan
terapian kustannuksista j uuri sillä perusteella, että ongelmien
käsittely parantaa ihmisten työkykyä ja kohentaa tuottavuutta.
Mafiapomon kohdalla ongelma kääntyi uuteen asentoon: am­
mattirikollisen työkyvyn parantaminenhan merkitsee luonnol­
lisesti sitä, että hänestä tulee parempi rikollinen, tehokkaampi
tappaja. Pitäisikö terapeutin siis todellakin auttaa mafiapomoa
ja kuntouttaa hänet työkykyiseksi omaan ammattiinsa? Eloku­
van pateettinen loppuratkaisu sivuutti hyvin asetetun kysy­
myksen, sillä eläydyttyään aikansa omaan isäsuhteeseensa ma­
fiapomo päättikin luopua rikollisuudesta. No - merkitsikö
tämä sitten terapian onnistumista vai epäonnistumista?
 Mafian veren ja kunnian periaatteet, sen kuuluisa vaikene­
misen laki ja kasvojensa puolesta taistelevien lainsuojattomien
asettuminen sovinnaisen yhteiskunnan ulkopuolelle tekevät sii­
tä suositun elokuvien ja tv-sarjojen kohteen. Vaikka mafia on
vetävä aihe sinänsä, se ei kuitenkaan yleensä muodosta mafiaa
kuvaavan elokuvan teemaa. Elokuvat eivät käsittele mafiaa it­
seään, vaan ihmisten välisiä suhteita, työn ja perheen ristiriitaa,
lojaliteettikonflikteja, l upausta, petosta ja sukupolvien keski­
näisiä jännitteitä. Mafia toimii näiden teemojen kulissina, kent­
tänä, jolla erilaiset teemat erottuvat selkeämmin kuin omassa
latteassa arjessamme.
Mafiaelokuvia ja -sarjoja pitäisikin katsoa aivan toisenlai­
sesta näkökulmasta - kuvauksina modernista työelämästä. Ma­
fiosollahan on aina kaksi perhettä: rikollinen sukudynastia ja
oma ydinperhe. Elokuvien päähenkilöt joutuvat ratkomaan
täsmälleen samoja ristiriitoja kuin kuka tahansa oravanpyö­
rään joutunut keskiluokkainen kansalainen. Pomo vaatii yhtä,
lasten paras toista ja puolison tarpeet kolmatta. Työpaikan hen­
kilösuhteet ovat vähintäänkin kiemuraisia, on kiusaamista,
klikkejä ja kuppikuntia. Eteenpäin urallaan pyrkivä joutuu alis­
tumaan nöyryytyksille ja esimiestensä oikuille. Perhe ei ole kos­
kaan tyytyväinen, sillä kun työnantaja kutsuu, on mentävä
vaikka keskellä yötä.
Työelämä on kuin mafia: toinen perhe, joka vaatii kaiken ja
antaa vähän, pakottaa asettamaan j ulkiset kiireet yksityisen
rauhan edelle ja mallintaa kodin paikaksi, jonka ensisijaisena
tehtävänä on tarjota lepoa, jotta taas jaksaa töissä. Vaikka joku
ammatti sinänsä olisi kuinka eettinen hyvänsä, jokainen meis­
tä työskentelee "pahuuden" palveluksessa, sillä firman paras on
aina ristiriidassa universaalin moraalin kanssa - saati läheis­
temme tarpeiden .
Terapian tarpeessa oleva Robert de Niron esittämä ma­
fiapomo valitsee lopulta perheen. Hän "paranee", hylkää työ­
kiireensä ja omistautuu ( tosin pienen vankilareissun jälkeen )
lapsilleen. Aiemmin uraihmisenä itseään pitäneellä isällä ei ole
enää kiire, on aikaa heittää palloa ja seurata lasten kasvua. Lie­
nee paradoksaalista, että kuvatunlainen paraneminen on mah­
dollista vain, jos sattuu työskentelemään mafian palveluksessa.
Meille muille suunnattu kuntoutus - terapia, konsultointi, mie­
lialalääkkeet - on tarkoitettu tekemään meistä parempia työs­
kentelemään vieraan palveluksessa.
Mafialla on periaatteet ja kunniansa, jälkimodernilla elä­
mällä ei. Ehkä mafiaelokuvat ovat niin suosittuja siksi, että ma­
fia sentään toimii eettisesti ja hommassa on joku tolkku. Jokai­
nen mafioso tietää, mitä häneltä odotetaan, kuka on vastassa ja
kenen hyväksi pitää milloinkin tehdä mitä. Uuden työn vas­
taanottaneilla jälkimoderneilla ihmisillä ei ole moisia mahdol­
lisuuksia. Toisin kuin kuntoutettu mafiapomo, jälkimoderni
ihminen joutuu heittämään palloa ja tekemään muita ihmeel­
lisiä temppuja töissä, voidakseen edes vapaa-ajallaan seurata
lastensa kasvua.
JOKAINEN MEISTÅ PELEHTII maailman edessä parhaansa
mukaan tietämättä, mikä temppu johtaa autuuteen ja mikä an­
siosidonnaiselle. Asetelma havainnollistui oivaltavasti, joskin ta­
hatta, eräässä tv-kisassa. Kisassa simuloitiin nykyihmisen perus­
tavaa elämänkokemusta, vaikka näennäisesti kyse olikin vain
viihteestä.
Eräässä jaksossa kolmilapsisen perheen isän tehtävänä oli
yrittää tasapainoilla putkenpätkän päälle asetetulla keikkuvalla
lankulla ja samanaikaisesti pujottautua poikkeuksellisen kapean
hulavanteen läpi. Aikaa oli neljä minuuttia. Jos isä onnistuisi,
perheelle koittaisi joulu keskellä kevättä. Epäonnistuminen taas
pudottaisi tyhjän päälle, palkinnotta. Lapset seurasivat jännitty­
neinä, tuskin pysyivät aloillaan. Tukku mahtavia palkintoja,
kymmenien toimintatonnien edestä keväistä joulumieltä, oli
melkein käsillä.
Isä oli harjoitellut kokonaisen viikon tehtäväänsä. Mitäpä ei
mies perheensä puolesta tekisi. Huomasin jännittäväni lasten
puolesta. Heidän odotuksensa oli niin vilpitöntä ja toivonsa kä­
sin kosketeltavaa, että katselu tuntui tuskalliselta.
Mies selvisi tehtävästään. Lapset iloitsivat ja itse tunsin oloni
äärimmäisen huojentuneeksi. Hulavanteen lävitse pujottautu­
minen ehti jo hetken tuntua Maailman Tärkeimmältä Asialta ja
lasten pettymyksen seuraaminen olisi tuntunut sietämättömältä.
Mies oli sen tv- illan selviytyjä. Samaan ohjelmaan kutsu­
tulta naiselta jäi viiden metrin etäisyydeltä putattu golfpallo
pussittamatta, ja perheelle luvatut palkinnot hyllytettiin odot­
tamaan seuraavaa yrittäjää ja uutta temppua. Pieni epäonnis­
tuminen, ja koko perheen toiveet romahtivat. Toiselta yrittäjäl­
tä meni samana iltana maailmanympärimatka sivu suun, kun
ei muistanut maisteri Frangenin j uontamassa ohjelmassa
Omanin edustalla sijainneen saariryhmän nimeä. Matka maa­
ilman ympäri vaihtui viikonlopuksi Kroatiassa. Voi harmi. Van ­
hojen raunioiden sijasta mies joutui tyytymään uusiin, joita
lehtitietojen mukaan oli tulossa lisääkin.
Mafiapomo on etuoikeutettu verrattuna temppuilevaan
perheenisäämme: cosa nostran, meidän asiamme, palvelija sen ­
tään tietää, minkä hyväksi toimii ja miksi. Hänellä on työhönsä
sisällöllinen suhde. Mafiosolla on puolellaan toinenkin etu: jo­
kainen rikollisjärjestön jäsen tietää, minkälaisin eväin omassa
työssä voi menestyä.
Modernit osaajat taas valikoituvat jokseenkin sattumanva­
raisesti. Osaamiseen liittyvä arvaamattomuus koskettaa sekä
osaamistaan kartuttavia yksilöitä että sitä ympärilleen kerääviä
instituutioita.
OSAAMISKESKUKSEN PERUSTAMINEN ONKIN varmin
merkki siitä, että tietty taho on epävarma asemastaan. Niitä
perustetaan vain j ulkisin varoin: yliopistoille, Yleisradioon ,
maakuntiin ja valtion hallintoon. Toivottu viesti on tämä: me
osaamme, meitä kannattaa rahoittaa. Rivien väleissä tihkuu
kiusallinen tietoisuus siitä, että muut eivät ole Savo- Karjalan
maakunnallisen osaamiskeskuksen tarpeellisuudesta täysin va­
kuuttuneita.
Osaaminen kuuluu erilaiseen sanaperheeseen kuin saman­
laisissa käyttöyhteyksissä usein esiintyvä innopoli. Jälkimmäi­
nen ei alun perinkään tarkoita mitään, saati Jyväskylän yliopis­
ton yhteydessä. Osaaminen tarkoittaa. Sana on samaa j uurta
kuin osuminen, maalin tavoittaminen. Osaaminen voisi viitata
esimerkiksi kivikautisen metsästäjän taitoon tavoittaa maalinsa,
osua kuolettavasti kohteeseensa. Jousiampujan tarkka silmä oli
kantaugrin perusosaamista, know-how'ta.
Nykykielessä osaamiselle on tapahtunut sama kuin tiimi­
hengeksi muuntuneelle lojaliteetille. Lojaliteetti viittasi aikoi­
naan kiinteään siteeseen yksilön ja tietyn yhteisön välillä, kun
taas tiimihenki on yksilön ominaisuus, jonka voi kohdistaa mi­
hin tahansa ( palkkaa maksavaan ) yhteisöön. Jääkiekkoilija ei
ole lojaali millekään nimenomaiselle joukkueelle, vaan poten­
tiaalisesti jokaiselle. Työntekijän tiimihenki on kuin olemuk­
sellinen napanuora, jonka irrallaan roikkuvan pään voi kytkeä
tarpeen ja markkinatilanteen mukaisesti mihin äitiin tahansa.
 Myös osaaminen on irronnut kohteestaan ja muuttunut
olemukselliseksi käsitteeksi. Osaaminen ei viittaa kykyyn osua
johonkin nimenomaiseen maaliin, vaan mihin maaliin tahansa.
Taitavan kertalaukauksen sijasta osaaminen on kuin sarjatulta
pimeässä syysmetsässä. Osaamiskeskuksissa ei maalitauluj a
edes tarvita, sillä taidon keskittymä todistaa itsensä j o ennen
kuin laukaustakaan on ammuttu.
Osaaminen on tietenkin menestyjän ominaisuus, jopa me­
nestyksen ehto. Osaaminen selittää menestymisen: menesty­
äkseen on osattava, joten jos joku on menestynyt, sen täytyy
johtua osaamisesta. Me osaamme, taantuvissa maakunnissa
päätellään, me siis tulemme myös menestymään. Jostain ih­
meen syystä menestyskertomukseksi muodostunut yritys taas
päättelee päinvastaisesti, että me menestymme, olemme siis
osanneet. Vaikkei kukaan oikein tiedä mitä.
Osaaj aksi j ulistautumiseen liittyykin paradoksi. Kuten me­
nestys, myös osaaminen paljastuu aina vasta jälkikäteen, suori­
tuksen jo tapahduttua. Virtuaalisessa markkinataloudessa osaa­
mista mittaavat ammunnat järjestetään säkkipimeässä, ja vasta
aamun sarastettua paljastuu, kuka osui. Erona luonnonkier­
toon virtuaalimarkkinoiden aamu ei tosin koskaan vaikene.
Osumat päätellään ammunta-asennosta ja suoritusta edeltä­
västä varmuudesta. Itsevarmimmat ampujat kootaan osaamis­
keskuksiksi, osaajien j uhlituiksi tiimeiksi, vaikka kaikkien nuo­
let osoittavat samaan tyhjään pimeyteen.
Osaaja ei osaa mitään nimenomaista vaan potentiaalisesti
mitä tahansa. Ja vasta menestys paljastaa, kuka osasi, vaikkei
firman välttämättä ole tarvinnut tehdä mitään konkreettista
osaamisensa todistamiseksi. Paitsi brändätä itsensä uskottavaksi.
 Menestyksen satunnaisuudella on omat kulttuurilliset seu­
rausvaikutuksensa. Vaikka kuvittelemme että elämämme pe­
rustuu kartutettuun taitotietoon j a että ihminen ansaitsee
osansa, puhtaan sattuman osuus on kasvussa. Otaksuman voi
todentaa koska tahansa yhdellä kaukosäätimen painalluksella
perjantai- iltana, kun likipitäen jokainen kanava tenttaa satun­
naisesti valituilta studiokilpailijoilta mitä uskomattomimpia
asioita.

Television visailuohjelmissa kysytään modernin markkinata­

louden peruskysymystä: haluatko miljonääriksi? Haluatko per­
heellesi toisen joulun vai putoatteko lähtöruutuun kulkematta
Korvatunturin kautta? Onneen tarvitaan vain pieni temppu tai
tieto siitä, mitä kieliä puhutaan Norsunluurannikolla ja m inkä
nimisiä lemmikkieläimiä nähtiin Valkoisessa talossa Clintonin
ensimmäisen kauden aikana. Tai miten yrityksen osakkei­
denostajat saataisiin innostumaan ja hankkimaan lisää osak­
keita niiden myymisen sijasta.
Kaikki lapset eivät pääse televisioon jännittämään. He jän­
nittävät kotona. Onnistuvatko vanhemmat jälleen kerran pu­
jottamaan itsensä huteralla laudalla seisten hulavanteen läpi
maahan koskematta, tai tietämään knopin, jota edes koulun
pihalla toisiaan tenttaavat tenavat eivät älyäisi kysyä. Menesty­
minen on pienestä kiinni, modernissa työelämässäkin. Ja kuten
visailuohjelmissa, menestyjät valikoituvat aina vasta jälkikä­
teen. Luuseri ei älynnyt aikanaan opetella hirmuliskojen lem­
pinimiä muropaketin takakannesta, syyttäköön itseään!
ARVOlTDSTEN ÄÄRELLE IHMINEN on toki joutunut en­
nenkin. Esimerkiksi kreikkalaisesta mytologiasta ja sittemmin
Freudin psykoanalyysista tutun kuningas Oidipuksen piti vas­
tata Sfinksin kysymykseen, ennen kuin saisi Theban kaupungin
hallintaansa. Sfinksi kysyi pientä knoppia - mikä kulkee aa­
mulla neljällä jalalla, päivällä kahdella ja illalla kolmella? Oidi­
puksen ei tarvinnut tasapainoilla keikkuvalla laudanpätkällä ja
pujottautua hulavanteen läpi saavuttaakseen tavoitteensa. Mo­
dernin ihmisen täytyy. Tietotekniikan kultakaudella tuntui jopa
siltä, että mitä mielettömämpi tehtävä, sen parempi palkkio.
Ja sitä arvaamattomamman mekanismin mukaisesti menestyjät
valikoituivat.
Tosin Oidipukselle ei käynyt kovin hyvin. Tiedättehän, hän
päätyi tappamaan isänsä ja naimaan äitinsä. Toivottavasti mo­
dernille ihmiselle käy paremmin. Tosin tilanne ei näytä kovin
valoisalta. Paitsi ehkä puheen tasolla.
Vallitsevan yhteiskunnallisen eetoksen mukaanhan kuka ta­
hansa voi laatia elämästään taloudellisen menestyskertomuk­
sen, kunhan saa yrittää vapaasti ilman yhteiskunnan väliintu­
loa. Useilta tämä onnistuukin. Väitän kuitenkin, että silloin
kuin ilmaisu kuka tahansa korvataan sanalla kaikki, oletus
näyttää ideologisen puolensa.
Nykyistä yksilönvapauden valtaideologiaa heijasteleva ta­
louden uuskieli rakentuu fantasialle, jonka mukaisesti kenen
tahansa mahdollisuudet rikastua merkitsevät sitä, että kaikilla
on demokraattiset mahdollisuudet menestyä elämässään. Ke­
nellä tahansa on toki mahdollisuus kohota Nokian pääjohta­
jaksi, kuka tahansa voi hankkia ammattitaidon, jota sovelta­
malla voi ostaa autotallillisen italialaisia urheiluautoja. Napo­
leon valloitti Moskovan, mikset sinäkin. Tällaisia esi merkkejä
pidetään kannustavina. Se, että kuka tahansa voi vaurastua, ei
kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki voisivat. Päinvastoin. Ke­
nen tahansa rikastumisen ehtona on j uuri se, että kaikki eivät
vaurastu vaan vain harvat.
Entä jos kaikista todella tulisi rikkaita? Mitä tapahtuisi? Sys­
teemi romahtaisi, tietenkin. Jos kaikkien tulotaso kohoaa, myös
hinnat nousevat ja inflaatio karkaa argentiinalaisiin lukemiin.
Parturi joutuisi veiaittamaan asiakastaan aivan samassa suh­
teessa tämän varallisuuteen kuin nykyisinkin, sillä myös hän
haluaisi nauttia kaikkien osaksi lankeavasta rikkaudesta. Mai­
tolitrasta joutuisi pian maksamaan nykyisen kuukausipalkan
verran, sillä yritteliäät ja aloitteelliset kauppiaat haluaisivat
myös omansa. Omaisuus menettäisi arvonsa, pörssi romahtai­
si ja pankkijärjestelmä olisi kuin atomipommin tai 80-luvun
jäljiltä. Kaikista tulisi köyhiä.
Pörssivetoinen systeemimme perustuu sille, että tuloerot
pysyvät kohtalaisen suurina, että työvoima on suhteellisen hal­
paa, ja että työttömyyden uhka estää työntekijöitä horj utta­
masta eriarvoistavia rakenteita. Kurssit laskevat heti, jos työlli­
syys kohenee tai työntekijöiden palkkataso nousee. Jokaisen
menestyvän optiomiljonäärin takana seisoo maltillinen tulo­
ratkaisu.
Mihin sitten tarvitaan kuvitelmaa siitä, että kaikki voivat
vaurastua, jos vain viitsivät? Tai siitä, että koveneva kilpailu,
eriarvoistuva taloudellinen rakenne vääjäämättä johtaa, todel­
lakin koituu kaikkien parhaaksi? Kyse on kuka tahansa -usko­
vaisten itsepetoksesta. Todellisuudessahan keskiluokan suh­
teellinen ansiotaso on pysynyt ennallaan, ellei peräti laskenut,
kun taloudesta on tehostettu löysiä pois. Nykyisen ideologian
mukaan tämä on kuitenkin epäoleellista, sillä kuka tahansa­
han voi kohentaa asemaansa omin ponnistuksin, kilpailemalla
kovemmin. Näin muotoutuneen työkulttuurin seuraukset to­
sin koskevat kaikkia - myös niitä, joiden osaksi kuka tahansa
-vapaudet ovat koituneet. Myös etuoikeutetut joutuvat työs­
kentelemään kovenevan kilpailun tulehduttamissa ja skismoit­
tamissa yhteisöissä. Huonontunut työilmapiiri koskettaa uutis­
ten mukaan jopa Nokian väkeä.
Kuka tahansa - ideologia ei olekaan yhteisöllinen tai soli­
daarinen oppi. Se vain olettaa, että kuka tahansa voi menestyä,
ja myy ajatustaan väittämällä, että tämä koskee kaikkia. Kuka
tahansa voi myös voittaa Iotossa, vaikka kaikki eivät voi.
Useimmat kuitenkin lottoavat, tietäen että vain yksi numero­
yhdistelmä voittaa. Vain ani harvoille lankeavaa suurta palk­
kiota kun pidetään kan nustavana.
Pelkkä lupaus mahdollisuudesta menestyä ei kuitenkaan rii­
tä. Varsinkaan niille, jotka haluavat vain tehdä työnsä mahdol­
lisimman hyvin ja samalla nauttia vapaa-ajastaan mahdolli­
simman paljon. Samalla kun vaaditaan yhä henkilökohtaisem­
paa sitoutumista työhön, työ itse on muuttunut yhä vaikeam­
min hahmotettavaksi.
Lisäksi töitä on liian paljon liian harvoille. 90-luvun talous­
kasvu puristettiin inhimillisistä resursseista. Vähemmällä vä­
ellä piti tehdä enemmän tulosta. Ehkä työministerimme voisi
kohtuuden nimissä julistaa suomalaiselle työvoimalle Winston
Churchillin sodanaikaista puhetta tapaillen, että harvoin niin
monet ovat saaneet olla kiitollisia niin harvoille niin paljosta.
Tai ehkä lauselman pitäisi ajankohtaiseen tulonjakokeskus­
teluun liittyen ennemminkin kuulua: harvoin niin harvat ovat
saaneet olla kiitollisia niin monille niin paljosta. Nimittäin tut­
kimusten mukaan työvoimalle maksettava osuus talouselämän
kokonaistuotosta on kuluneen vuosikymmenen aikana huven­
nut alle puoleen entisestä, omistaj ien osuuden vastaavasti kak­
sinkertaistuessa. Talous tuottaa yhä harvemmille yhä enem­
män. Samalla kun yhä harvemmat saavat raataa yhä enemmän
yhä useampien edestä.
Julkinen sektori seuraa perässä, sillä veropohjan kaventu­
minen on siirtänyt saman ongelman myös valtion virkoihin ja
kuntien töihin. Jos pääomatulot kasvavat ja työtulot supistuvat,
verokertymä hupenee, sillä omistamista verotetaan vähemmän
kuin työtä. Toinen yksityisen sektorin yhteiskunnallinen hei­
jastuma on julkisen sektorin tulosohjaus. Kuvitteellista tulosta
tehtailevien ja kuvitteellisella rahalla operoivien kuvitteellisten
kunnallisten tulosyksiköiden tuhansissa palavereissa on suun­
niteltu kuvitteellisia säästöjä, vaikka saman ajan olisi yhtä hyvin
voinut käyttää työntekoon. Tulokseton palaverointi uuvuttaa
monta kertaa tehokkaammin kuin työskentely mielekkään pää­
määrän hyväksi.
Kansantalouden kannalta tulos saattaa usein olla vielä jär­
jettömämpi. Onko mielekästä pitää vaikkapa sairaanhoitajaa
työttömänä, maksaa hänelle ansiosidonnaista ja toimeentulo­
tukea, samanaikaisesti kun sisaret uupuvat töissään ja hoito
heikkenee hupenevien resurssien myötä - kunnes sairaista tu-
Iee sairaampia ja heidän hoitamisensa koituu yhteiskunnalle
yhä kalliimmaksi?
Ehkä yhtälö ei ole ihan näin yksinkertainen. Mutta ei pää­
telmä aivan harhaankaan osu. Säästöjen kansantaloudellinen
nollaraja on tullut vastaan jo useilla toimialoilla. Ja yhtä useilla
se on saavutettu ilman että jälki vielä näkyisi. Koulutettavaa
nuorisoa koetetaan parastaikaa puristaa yhä kapeampaan ja te­
hokkaampaan opintoputkeen teollisuuden tulevien tarpeiden
ja nykyisten säästötoiveiden tyydyttämiseksi. Teollisuus haluai­
si kuusivuotiaat kouluun ja 23-vuotiaat työmarkkinoille. Mitä
nuorempi, mitä koulutetumpi, sen parempi: nuori jaksaa uh­
rautua ulkoa asetetun suuren päämäärän hyväksi vanhemman
jo epäillessä sen mielekkyyttä - jokaisen armeijan runko on
aina koostunut parikymppisistä poj ista. He jaksavat aikansa.
Kasvaaka heistä tasapainoisia aikuisia, onkin jo toinen juttu. Ja
mitä se maksaa tulevaisuuden yhteiskunnalle, on kolmas.
Moni jaksaisi paljonkin, jos tulos tuntuisi muussakin kuin
siinä että saa toistaiseksi pitää paikkansa. Jos lisääntynyt tehok­
kuus muuntuisi elämänlaaduksi, elintasoksi tai edes onnistu­
misen tunteeksi. Usein kuitenkin vanhan työn valmistuttua on
organisaatiouudistus jo ovella ja leikkuri liikkeellä. Vaikka ir­
tisanomisten absoluuttinen määrä on melko matala, mahdolli­
suus on alati läsnä. Tuntuisi, että järjestelmä pakottaa kiihty­
vään kilpailuun siitä, mikä on jo aiemmin saavutettu, samalla
kun toisilleen solidaarisista työntekijöistä tulee kilpakumppa­
neita paikallaan juoksun uuvuttavassa kisassa ainoana todelli­
sena kannustimena se, että kilpaa saa jatkaa myös huomenna.
Tietyssä mielessä olemme siirtyneet pysyvän laman kulttuu­
riin, vaikka talous välillä vetäisikin. Suuri edistyskertomus on
vaihtunut krooniseksi säästökuuriksi. Osittain tämä toki joh­
tuu pääomamarkkinoiden vapauttamisesta, osittain alasto­
mammaksi käyneestä ahneudesta, mutta osittain kyse on puh­
taista mielikuvista, ftktioista. Niin kuin taloudessa itsessäänkin.
Talous, ja siten elämämme, lepää valtaosin kuvitelmien varassa.
Kasinotalouden vuosina, muinaisella 80-luvulla, oli muodi­
kasta ostaa sellaisten yritysten osakkeita, joiden "substanssi­
arvo" - eli yhteenlasketun omaisuusmassan rahallinen hinta
- alitti markkinoilla olevien osakkeiden yhteenlasketun arvon.
Silloisen pörssikuplan rakentuminen perustui pienelle unoh­
dukselle: kukaan ei tullut ajatelleeksi, että myös substanssiarvo
päivittyi samoilla ylikuumenneilla markkinoilla. Kiinteistöistä
maksettiin huimia summia, m inkä seurauksena kiinteistöjä
omistavien yritysten substanssiarvo saattoi kaksinkertaistua
puolessa vuodessa. Tämä kohotti kursseja, joiden nousun tuot­
tamat voitot päätyivät kiinteistömarkkinoille, mikä korotti
kiinteistöjä omistavien yritysten kursseja . . .
Loppu onkin historiaa. Silloinen nousukausi tuotti histo­
riamme syvimmän laman, ja syyksi on tulkittu se, että talous
menetti kosketuksen reaaliseen pohjaansa.
Mikä tuo reaalinen pohja sitten on? Kysymys on kimurant­
ti, sillä jo ainoa käytettävissä oleva talouden m ittarikin lepää
kuvitteellisella perustalla. Oxford English Dictionaryn vuoden
1 989 laitoksessa sanalle raha on omistettu 40 sivua. Artikkelis­
sa yritetään valottaa mekanismia, jolle rahan arvo perustuu.
Johtopäätös on lakoninen: tekijät joutuvat viimeisellä sivulla
myöntämään, ettei rahan arvoa voi oikeastaan palauttaa mi­
hinkään muuhun kuin rahaan itseensä. Raha on oma mittansa,
eikä sen perustaa voi sen tarkemmin määritellä.
 Kaikki yritykset rahan arvon määrittelemiseksi johdattavat
taloustieteilijän vääjäämättä oman tieteenhaaransa ulkopuo­
lelle, uskonnon tai psykologian alueille. Sama koskee myös ta­
loutta kokonaisuudessaan. Mistä tahansa elämänalueesta voi­
daan puhua talouden käsittein, paitsi taloudesta itsestään. Sen
perustaa tarkasteltaessa aletaan puhua uskosta, luottamuksesta,
odotuksista, markkinoiden käyttäytymisestä, pörssisalien pa­
niikista ja niin edelleen, sen sijasta että mitattaisiin tuotetun ta­
varan määrää tai tehdyn työn tehokkuutta. Todellisuudessa
niillä ei ole merkitystä. Uudessa maailmassamme kaikki muu
on taloutta paitsi talous.
KULTTUURI ON TALOUDEN rakastetuimpia, joskin hyödyt­
tömimpiä alalajeja. Kun Suomessa puhutaan taiteesta, keskus­
telu siirtyy noin 7,5 sekuntia alkamisensa jälkeen käsittelemään
taiteen määrärahoja. Yksi toteaa että rahaa on myönnetty liian
vähän, toisen mielestä se vähäkin menee vääriin paikkoihin ja
kolmannen mukaan ulkomailla on paremmin - resurssikes­
kusteluissa " ulkomaat" on venyvä käsite, joka tarkoittaa kul­
loiseenkin keskusteluyhteyteen soveltuvaa todellista tai kuvi­
teltua vaurasta länsimaata, jossa jollakin rajatulla elämänsekto­
rilla vallitsee puhujan näkemyksiä vastaava asiantila.
Keskustelu taiteesta tarkoittaa siis keskustelua taiteelle
myönnettävistä määrärahoista. Mutta sama pätee suhteessa
melkein mihin tahansa elämänalueeseen . Luonnonsuojelijat
puhuvat metsäteollisuudelle talouden kieltä: ekologia on met­
sän ekonomiaa ja koskemattomaila metsällä on virkistysarvo, ei
itseisarvoa. Rauhankeskusteluissa puhutaan puolustusvoimien
määrärahojen osuudesta valtion budjetissa ja sotien kalleudes­
ta. Keskusteltaessa mielenterveysongelmista aletaan luetella
numeroita joiden mukaan psyyken horjahtelut maksavat yh­
teiskunnalle n+ l euroa vuodessa. "Kansanterveys" on koodi­
sana, joka tarkoittaa niitä rahoja, jotka kohdeunetaan menetet­
tyjen työpäivien määrän vähentämiseen, ja "kulttuuri" merkit­
see tuottamauoman tai tuotantoon valmistamattoman/palaut­
tamattoman työn osuutta valtion budjetista tai kansantalou­
desta.
 Eriasteiseen rahanmenoon viittaavat koodisanat voi jaotella
kahteen luokkaan: negatiiviset, jotka aiheuttavat kuluja, sekä
positiiviset, jotka pienentävät menoja. " Lapsi" kuuluu ehdotto­
masti ensimmäiseen ryhmään, ja tähän kategoriaan onkin koh­
dennettu valtava määrä 'positiivisia' toimenpiteitä opettajien
lomautuksista alkaen. Lapsiin ollaan kuitenkin valmiita satsaa­
maan tulevina tuottaj ina - jonkunhan on oltava paikalla, kun
kohta eläkkeelle vetäytyvät suuret ikäluokat makaavat ( kalliis­
sa) letkuissa ja laskevat alleen.
Työtön taas on tuotantoprosessin käyttöjätettä, johon koh ­
distuvat positiiviset toimenpiteet ovat automaattisesti perus­
teltuja. "Työttömän" käyttöarvo määrittyykin hänen mahdolli­
suuksinaan palautua tuotantoon. Nuori työtön on vallitsevan
logiikan vuoksi arvokkaampi kuin koipussillinen vanhoja, jot­
ka merkitsevät taloutemme silmissä sarj aa karttuvia menoja:
päivärahat, eläke, kasvaneet terveyskulut, saattohoito ja hauta­
paikka.
"Ihmisyys': "kulttuuri" ja "psyyke" taipuvat määrärahalogii­
kan säännöillä auttamattomasti kustannuseriksi ja mahdolli­
siksi talouden haittatekijöiksi. Talouden kielellä niistä ei siis voi­
da edes puhua - ja muita puheenparsiahan meillä ei talouselä­
män ulkopuolisen todellisuuden kuvaamiseksi juuri ole jäljellä.
Tämän voi laaj entaa yleisemmäksi päätelmäksi: talouden
logiikan mukaan sisäisesti teknologisoitu insinööri on hyödyl­
linen ja tuottava, empaattinen humanisti taas hyödytön ja tuot­
tamaton. Onko kaikki paha siis lähtöisin insinööreistä, tai laa­
jemmin: teknokraateista?
Insinöörien ja humanistien vastakkainasetteluhan on yksi
lukuisista tavoista jakaa maailman ihm iset kahteen eri ryh -
mään. Yleisen oletuksen mukaan insinöörit muodostavat ta­
loudellisen selkärankamme, mutta samalla he asuttavat kylmää
ja kuollutta maailmankaikkeutta, joka koostuu hyötyajattelus­
ta, elottomasta teknologiasta ja sen osasten mekaanisesta liik­
keestä. Humanistit taas ovat ( ainakin insinöörien mielestä ) yh­
teiskunnan hyödyttömiä elättejä, mutta ( omasta mielestään )
heidän sydämensä sykkii elollisen ja pehmeän planeetan tah­
dissa ja seurailee sen värisevän sielun liikkeitä kuin Tommy Ta­
berman nuorta rakkautta.
Jos esitettyä perusoletusta sievennetään yksinkertaisimpaan
muotoonsa, jää seuraava väittämä: humanisti suhtautuu maa­
ilmaan päämääränä sinänsä ja välittää siitä sellaisena kuin se
havaitsijalleen esittäytyy, siinä m issä insinööri välineellistää
maailman omien päämääriensä palvelukseen , manipuloi j a
käyttää hyväkseen.
Olen alkanut epäillä, että asia on täsmälleen päinvastoin.
Kun "pehmeiden" arvojen humanistiset asiamiehet puhuvat
parisuhteista tai lasten kasvatuksesta, näiden perustana oleva
vuorovaikutussuhde näyttäytyy puhtaasti teknologisena tapah­
tumana. Parisuhdeoppaat antavat teknisiä vinkkejä ja opettavat
mekaanisia n iksejä, vaikka puhe on rakkaudesta. Ne neuvovat
eri menetelmiä huomioida kumppanin tarpeita ja kehottavat
varaamaan konkreettisesti mitattavissa olevan määrän yhteistä
laatuaikaa, vaikka parisuhteen perustana on omistautuminen
toisen ainutlaatuiselle persoonalle, jonka opiskelu toki vaatii
aikaa ja voimavaroja, mutta ennen kaikkea kiintymystä, eläyty­
mistä ja itsen ja toisen tuntemusta.
Koska humanisti suhtautuu maailmaan kriittisesti, hän ei
puhu rakkaudesta myöskään kasvatustapahtuman käyttövoi-
mana. Kasvatuskeskusteluissa puhutaan auktoriteettikeskeises­
tä kasvatuksesta, vapaasta kasvatuksesta, rajojen asettamisesta,
hyvistä harrastuksista, huonoista vaikutteista ja erilaisten tek­
nisten vempeleiden haitoista, vaikka pohjimmiltaan kyse on
kaiketikin lapsen rakastamisesta ja kasvamaan saattamisesta
sillä maaperällä, jonka rakkaus lapseen omana päämääränään
muodostaa. Sillä, minkälaisia menetelmiä kukin kannattaa, on
merkitystä vain tämän peruslähtökohdan purkautumistienä.
Ja vain rakkaus saattaa pelastaa kaikilta niiltä sudenkuopilta,
joihin tietyn teknisenä vinkkikokoelmana omaksutun mene­
telmän seuraaminen väistämättä johtaa.
Insinööri on vapaa kriittisyydestä, sillä hänen suhteensa
maailmaan on ruusunpunaisen romanttinen. I nsinöörit toki
esittelevät hyötylaskelmia ja tehokkaampia tapoja riistää luon­
toa, mutta tämän sanallisen verhon takana he rakastavat tek­
nologiaa pikkupojan pyyteettömällä riemulla. Jokainen nippe­
li on perusinsinöörin silmissä kertakaikkisen ihana. Kriittisesti
maailman puutteita ja vikoja erittelevä humanisti ei kuuna päi­
vänä tavoita sitä haltioitunutta riemua, joka vallitsee insinöö­
rien kiintymyksessä ihmeellisiin vempaimiinsa - ja niiden väli­
tyksellä luomakuntaan itseensä.
Insinöörit suhtautuvat työhönsä samoin kuin lapsi legoi­
hin. Ja tämä ei ole halventava väite, sillä Nietzschen mukaan
kypsyys on sitä, että osaa suhtautua siihen mitä tekee yhtä va­
kavasti kuin lapsi suhtautuu leikkeihinsä. Kiitos taitavien ta­
lousmiesten insinöörien kehittämät laitteet käyvät silloin täl­
löin myös kaupaksi. Leikki saa jatkua.
Humanistit taas ovat hyötyajattelun todellisia ylläpitäj iä.
Kun insinööri astahtaa haltioituneena pajastaan keh itettyään
vatsapunnerruksin hälyttävän kännykän, pilaa humanistin kyy­
ninen kysymys tekijän ilon: mitä hyötyä tuosta laitteesta on
kolmannen maailman köyhille tai henkiselle hyvinvoinnillem­
me? Oikea vastaus on: ei yhtään mitään. Sillä hyötyajattelu on
insinööreille tyystin vierasta. He ovat aikamme viimeisiä ro­
mantikkoja, joille hyöty merkitsee yhtä paljon kuin aurinko­
rasva eskimolle.

Talouden perusta ei ole sen enempää velkaa hyödyn logiikalle

kuin romanttisen insinöörimme tapa suhtautua maailmaan .
Reaalinen tuotanto ei pukeudu kursseiksi, arvostuksiksi tai
hinnoiksi, missä tavaraan sitoutunut työ määrittäisi, mitä ed­
soitin maksaa, vaan konkreettinen ja mitattava talouden pe­
rusta seuraa kollektiivisia kuvitelmiamme. Kun ihmisten usko
alkaa hiipua, menekki vähenee ja tuotantoa joudutaan supista­
maan. Talous on modernin maailman suuri utopia, jolla ei ole
todellista pohjaa. Kaikista talousjärjestelm istä vain reaa­
lisosialismia on rakennettu konkreettisille tuotantoluvuille -
ja j uuri tähän yritykseensä j ärjestelmä myös romahti. Reaa­
lisosialismi ei siis romahtanut li ialliseen utooppisuuteensa,
vaan siihen, että se yritti kiistää utopian talouden perustana. Se
oli liian reaalista.
Markkinatalous on viime kädessä utooppinen hanke ja täs­
tä johtuen sillä on kahdet kasvot kuten kaikilla muillakin suu­
rilla utopioilla. Paratiisin ja helvetin sijasta kutsumme näitä
kasvoja nousu- ja laskukausiksi. Niiden kierto on markkinata­
louden vääjäämätön piirre, sillä nousuhuuman ja laman sie­
menet sisältyvät toisiinsa. Taloutemme perustuu utopian lu­
paaman palkinnon tavoittelulle ( paratiisi, jossa vallitsee yleinen
yltäkylläisyys) , mutta päämäärän todentuminen on aina mah­
doton ja ei-toivottu tila, joten jossakin vaiheessa nousu taittuu
taantumaksi. Sitä pikemmin, mitä paremmin pyyhkii.
Taloudesta puhuttaessa turvaudutaan uskontojen, j oukko­
liikkeiden ja urheilun utuisiin kuviin. Kun ihminen katsoo ta­
loutta, hän näkee lun astuksen, pelastuksen j a täyttymyksen.
Kun talous katsoo ihmistä, se näkee kustannuserän.
NUORISOSSA TALOUDEN JA ihmisen kielet kohtaavat. Eikö
j uuri nuorten pitäisi rakentaa uljaampi huomen ja lunastaa se,
mikä itseltämme jäi kesken? Ja eikö j uuri nuorisoon kohdistu
kovin tehostuspuhe, elintilan kaventamisen hanke ja elämän
tuotannollistamisen kiihko?
Selailin hiljattain arkistossa, tekeillä olleeseen tilaustutki­
mukseen liittyen, Uuden Suomen nuorisoa käsitteleviä kirjoi­
tuksia vuodelta 1 989. Edesmennyt oikeistolehti j ulkaisi seuran­
ta-artikkeleita kyseisen kevään abeista, kyseli kuulumisia ja kar­
toitti tunnelmia. Omituista kyllä, nuoruudesta kirjoitettiin elä­
män parhaana aikana, tilaisuutena toteuttaa ja kehittää itse­
ään. Nuoruus merkitsi tilaisuutta kiinnostua kaikenlaisista hyö­
dyttömistä asioista, kuten vieraista kulttuureista, ja kapinoida
aikuisuuden konventioita vastaan. Kirjoitukset kuvasivat elä­
mänjanoa, eivät sen kovuutta.
Nousukauden, hyvinvointivaltion ja modernin projektin
odotushorisontti valoi uskoa siihen, että elintilaa oli luvassa
myös tulevaisuudessa. Nuorilta ei vaadittu uhria kansantalou­
delle, isänmaalle, työväenliikkeelle tai vientiteollisuudelle lun­
naiksi omasta tilasta ja itsenäisyydestä. Lehden viesti nuorille
oli se, että nauttikaa nyt, aikuisuuden tylsyyteen hyytyy myö­
hemmin joka tapauksessa.
Puhe nuoruudesta on samalla puhetta kulttuurin tilasta.
Puetaanko lapset ruskeisiin univormuihin vai itse valitsemiinsa
T-paitoihin? Komennetaanko heidät marssiriveihin vai onko
heillä oikeus omaan tilaan edes vapaa-aikana? Koetaanko lap­
suus onnena ja oikeutena vai hukkaan heitettynä tehottomuu­
den jaksona, joka pitää jollakin lailla kuljettaa organisoitunei­
suuttaan optimoivan systeemin sisään? Vaaditaanko kuusivuo­
tiaita hyödylliseen työhön koulunpenkille, vai saavatko he olla
lapsia? Arvovaltaisissa mielipidekirjoituksissa on todettu, että
juuri nyt meillä ei ole varaa sallia lapsille lapsuutta. Kansanta­
lous kärsii.
Toinen yhtä suuri ero entisen ja nykyisen välillä ilmenee
median toistuvassa kirjoittelussa alle kolmekymppisten mak­
suhäiriöistä. Joka kymmenes nuori on saanut merkinnän luot­
totietoihinsa, uusista merkinnöistä nuorten osuus on 40 pro­
senttia. Tämä tulkitaan merkiksi siitä, että nuoret ovat päässeet
liian helpolla, eivätkä ole oppineet elämän karuja realiteetteja.
Aiemmin ajateltiin, että nuoren velvollisuus oli väistää n iitä.
Hyvä on, laskut pitää maksaa. Mutta johtuvatko maksuhäi­
riöt todella siitä, ettei elämän kovaa koulua ole käyty kyllin?
Huomattavan useat opiskelijat valmistuvat työttömiksi, ja niis­
täkin, jotka pääsevät töihin, musertava enemmistö saa tyytyä
määräaikaisiin työsuhteisiin, sijaisuuksiin ja pieniin projektin­
pätkiin. Lisäksi pitäisi rakentaa elämää, hankkia asunto, perus­
taa perhe ja maksaa opintolainat. Tästä huolimatta ajatellaan,
että nuoret ovat päässeet liian helpolla. Entä jos asetelma onkin
päinvastainen? Entä jos maksuhäiriöt johtuvat siitä, että mo­
derniin aikuisuuteen kytkeytyvä päämäärärationaalinen elä­
mänhallinta on kerta kaikkiaan mahdotonta epävakaissa olois­
sa?
Moderni aikuisuus perustuu siihen, että eletään velaksi. Eräs
modernisaation keskeisistä lähtölaukauksista oli se, kun Eng-
lannin ja Ruotsin keskuspankit alkoivat 1 600-luvulla Juotottaa
kauppiaita. Velan takaisinmaksu pakotti moderniin päämää­
rärationalismiin, eli aikuiseen elämänhallintaan. Luottoa, kuten
opintolainoja, otetaan edelleenkin myöhemmin tehtävää työtä
vastaan. Samalla sitoudutaan siihen, että jatkossa todella rehki­
tään systeemissä mukana, otsa hiessä etc. Tämän vuoksi aikui­
suuden saavuttaminen edellyttää ennakoitavaa tulevaisuutta,
eli tietoisuutta tulevasta takaisinmaksukyvystä.
Yhteiskunnassamme nuori sitoutuu aikuistumisen projek­
tiin ottaessaan velkaa. Velanotto merkitsee yritystä ottaa vas­
tuuta tulevasta elämästä ja halua tehdä työtä velan takaisin­
maksamiseksi. Opiskeleminen, asuminen, autonhankinta ja
kasvavassa määrin myös arkinen kulutus perustuvat tähän ai­
kuisuuteen sitouttavaan malliin. Suurin aikuistumisen vasta­
voima ei ole nuorten kypsymättömyys, vaan joustakapitalisti­
nen talousjärjestelmä, joka ei tarjoa kiinteitä työsuhteita elä­
mänhallinnan perustaksi. Tilastot tukevat väitettä: luottohäiriöt
kasaantuvat niihin ikäryhmiin, joissa tehdään eniten pätkätöi­
tä. Kun kahden pätkän väliin jää yksikin tyhjä kuukausi, talous
romahtaa kuten säästöpankit 1 99 1 . Siitä huolimatta, että nuo­
ret yrittävät sitoutua projektiin nimeltä aikuisuus, nyt hana­
kammin kuin koskaan aikaisemmin. Vastarintaliikkeitäkään ei
ole j uuri tarjolla.

Syitä vastarintaan olisi. Nuoria itseään moititaan olosuhteista,

joissa he ovat pakotettuja elämään. Huolestuneet pääkirjoitus­
toimittajat edellyttävät aikuista elämänhallintaa juuri niiltä,
jotka siihen kaikkein innokkaimmin pyrkivät - ok, sillä yhdel­
lä tyypillä oli itse puhuttu muutaman tonnin kännykkälasku.
Mutta sitoudu nyt siinä, kun ei ole mihin sitoutua. Paitsi sitou­
tuminen itse tyhjänä eleenä.
Entä voitaisiinko uuden vuosituhannen alussa kuvitella, että
lehdissä kirjoitettaisiinkin nuorten elämänjanosta, pyrkimyk­
sestä itsensä etsimiseen ja totuuden löytämiseen? Tokkopa. Elä­
mä on pohj immiltaan kärsimystä ja uurastusta, ja kun aloittaa
aikaisemmin, ei edes ehdi kehittää turhia haaveita itsensä to­
teuttamisesta. Laskut on maksettava ajallaan, elämästä voi haa­
veilla sitten eläkkeellä. Kuten Oscar Wilde joskus kirjoitti, kuo­
linvuoteellamme voimme sitten katua tekemättömiä syntejä.
Nuoret eivät ole ainoa ryhmä, jonka ympärillä kiristetään
ruuvia, jota patistetaan itsehallintaan ja jota syytetään olosuh­
teista, joille he itse eivät voi mitään. Sama koskee myös puhet­
tamme työttömyydestä. Miten on, ovatko työttömät laiskoja
vetelyksiä ja itse syypäitä tilaansa vaiko olosuhteiden uhreja,
jotka kyllä kohentaisivat elämäänsä jos vain saisivat siihen ti­
laisuuden?
TYÖTTÖMYYDEN TARKASTELEMISEKSI TÄMÄ tarkem­
min määrittymätön joukko on syytä j akaa erilaisiin alalajei­
hin. Kuvitellaan siis neljä erilaista ihmistä. Ensimmäinen on
keplottelija, joka selviytyy arjesta huij aamaila itselleen etuja -
tyyppi, joka on valmis näkemään paljonkin vaivaa päästäkseen
vähällä. Toinen on väliaikaisissa vaikeuksissa. Uusmediayritys
irtisanoi väkeä, nyt pitäisi selvitä vähän aikaa keikkaduuneilla
ennen kuin vakipaikka löytyy. Kolmas saa ansiosidonnaista ja
harmittelee kun ei voi ottaa vastaan määräaikaisia töitä. Niitä
olisi tarjolla, mutta kun saman rahan saa ilmankin, eikä jatku­
vuudesta olisi takeita, niin uuninpankko kutsuu. Neljäs taas on
päämääränsä hukannut, avun ja tuen tarpeessa, eikä löydä elä­
mälleen suuntaa. Säännölliset kontaktit sosiaaliväkeen rytmit­
tävät muuten tyhjiä päiviä, ja toistuva kuntoutus pitää pin­
nalla.
Neljää tyyppiä yhdistää se, että he ovat satu-järjestelmän
asiakkaita. Lisäksi jokaisella tyypillä on omat vastineensa to­
dellisuudessa. Tällaisia ihmisiä on olemassa.
He ovat muutakin. Erilaiset sosiaalipoliittiset suuntaukset
määrittyvät sen kautta, minkälaiselle mielikuva-asiakkaalle jär­
jestelmää halutaan rakentaa. Mielikuva-asiakkaiden tapaan
ideologisia lähtökohtia on neljä: konservatiivinen, markkina­
liberaali, sosiaaliliberaali ja sosialidemokraattinen. Suj uvuuden
vuoksi kutsun näitä lähtökohtia henkilöiden nimillä: Zysko­
wicz, Wahlroos, Soininvaara ja Mönkäre. Kuvatut tyypit taas
ovat näiden neljän asennekokonaisuuden mielikuva-asiakkaita,
joiden olemus puolestaan määrittää sen, minkälaista järjestel­
mää avun saaj ille ollaan rakentamassa.
Zyskowiaanisen perusoletuksen mukaan fattan luukulle ha­
keutuva asiakas on keplottelija, joka yrittää vältellä työtä j a ra­
hoittaa oman laiskottelunsa huijaamaHa toisten ansaitsemia ve­
roeuroja. Niinpä sosiaalipolitiikan tavoitteena on laittaa kep­
lottelijat kuriin ja potkia heidät töihin. Wahlroos taas suunnit­
telee kansalaispalkkaa kapitalismin väliaikaisesti lomauttamal­
le tyypille, joka löytää kyllä uuden duunin, kunhan saa vähän
nojata keppiin välissä. Soininvaara on melkein samaa mieltä:
keikkaduuneillakin voi itsensä elättää, kunhan järjestelmä tekee
sen kannattavaksi. Erona Wahlroosiin Soininvaara edellyttää
työehtosopimusten yleissitovuuden säilyttämistä, ettei yhteis­
kunnan tuesta muodostu formaldehydiliuosta, jonne firmat
voivat panna duunarinsa säilöön kunnes taas tarvitsevat.
Sitten on Mönkäre. Mönkäreen asiakas on reppana, joka ei
selviä edes seuraavasta viikosta ilman kuntoutusta ja tarvehar­
kintaa. Mönkäreen kelkasta pudonnut tukitoimenpiteiden
kohde ei osaa enää edes tiedostaa omia tarpeitaan, vaan tarvit­
see tädin harkitsemaan puolestaan. Häntä pitää kontrolloida.
Nykyinen järjestelmä on rakennettu hänen tuekseen, zyskowi­
aanisin höystein. Satu-järjestelmän asiakasta pidetään sekä
avuttomana että laiskana. Tarvitaan siis sekä kontrollia että pa­
kotteita. Jälkimmäisiä on sitä paitsi lisätty entisestään. Työn
hakemisesta on tehty työttömän työ.
Asetelmaan sisältyy kaksoisviesti: työttömyyttä pidetään
kaikki rakenteelliset tekijät sivuuttaen yksilön omana vikana,
ja yksilöä pidetään kyvyttömänä korjaamaan aiheuttamaansa
tilaa ilman pakotteita, yksityisyyteen pureutuvaa kontrollia ja
virallisten instanssien toimeenpanemaa nöyryytystä.
Vanhan jaottelun mukaan Zyskowicz ( kok) ja Wahlroos
( taist/pank) ovat oikeistolaisia, Soininvaarasta (lib/vihr) ei oi­
kein tiedä ja Mönkäre ( sos/tant) on vasemmistolainen. Se oli sil­
loin. Uusi maailma on sikäli hauskempi, että akseleita voi piirtää
ristiin rastiin ja aina osuu. Voidaan esimerkiksi ajatella, että
Wahlroos ( talous) ja Mönkäre (sosiaalivaltio ) ajattelevat systee­
mikeskeisesti, Soininvaara ja Zyskowicz yksilökeskeisesti. Tai si­
ten, että Zyskowicz ja Mönkäre kannattavat kontrollia, Wahl­
roos ja Soininvaara taas uskovat yksilön omiin valintoihin.
Viimeksi mainittu jaottelu on oma suosikkini. Kutsun syn­
tyneitä linjauksia kuripolitiikaksi ja tuki politiikaksi. Zyskowicz
haluaa pistää laiskurit ja keplottelijat aisoihin, Mönkäre taas
kurittaa tarveharkinnan kautta. Ihmisillähän on kaikenlaisia
tarpeita ( menkää naimisiin jos ette usko ) . Niiden alistaminen
asiantuntijan harkinnalle tulee kysymykseen lähinnä silloin,
kun on kykenemätön määrittelemään omaa hyväänsä tai hal­
litsemaan itseään - tai silloin kun jää työttömäksi ja joutuu
luukulle.
Kuripolitiikkaan perustuva sotu-järjestelmä kohtelee asiak­
kaitaan ikään kuin he eivät tietäisi omaa hyväänsä, tai mikäli
tietävätkin, tietävät väärin. Samalla järjestelmä on rakennettu
nöyryyttämään kaikkia kohteikseen joutuneita: tukien saami­
seksi vastaanottaja hirtetään ehtymättömään raportointivel­
vollisuuteen, kuittirumbaan ja paperisotaan. Kun toimeentulo­
tuen saaja käy kaupassa, fattan täti on aina mukana.
Vanhanaikaiseen köyhäinapuun liitettiin aina avunsaajan
kontrollointi. Yhteiskunnallisen almun vastineeksi edellytettiin
nöyryyttä ja siivoja tapoja. Nykyisen järjestelmän tungettele­
vuus ei kuitenkaan välttämättä perustu avun antajan tarpee­
seen kontrolloida sen vastaanottajia. Se perustuu järjestelmän
yksilöllisyyteen.
Satu-järjestelmä räätälöi asiakkailleen yksilöllisiä tukipaket­
teja. Pelosta, että järjestelmää väärinkäytettäisiin, yksilö ei itse
voi toimia tiedon lähteenä. Tarvitaan kuitteja, kontrollia, tarve­
harkintaa ja tietokantoja. Fattan koneet tietävät asiakkaistaan
paljon enemmän kuin suojelupoliisi ja uteliaat naapurit yh­
teensä.
Lisääntyvä kontrolli on modernin yhteiskunnan yleinen
piirre. Kuten myös se, että jokainen yritys lisätä yksilöllisyyttä
johtaa väistämättä hallinnon kasvattamiseen ja kontrollin li­
sääntymiseen. Mönkäre puolusti nykyistä järjestelmää taan­
noisessa tv- keskustelussa j uuri sen yksilöllisyyden vuoksi -
vaikka käytännön seurauksena yksilön tarpeiden harkinta ja
arviointi siirtyykin järjestelmälle. Tässä mielessä kuripolitiikan
mukaisesti rakennettu satu-järjestelmä todella on yksilökeskei­
nen, ja juuri tästä syystä se myös nöyryyttää kutakin kohteek­
seen joutunutta ihmistä yksilöllisesti.
Samasta syystä kasvottoman ja kohteitaan tunnistamatto­
man järjestelmän rakentaminen on paljon yksilöllisempi vaih­
toehto - jos yksilöllisyytenä pidetään esimerkiksi oikeutta mää­
rittää omat tarpeensa. Nykyjärjestelmä sopii varmasti elämän
kolhimille ja hyvin monenlaista apua tarvitseville ihmisille,
mutta puolet tyyppigalleriamme hahmoista, Wahlroosin ja
Soininvaaran mielikuva-asiakkaat, kohtaavat ennakko-oletuk­
sia, joista eivät tunnista itseään. Heille - ja heitä on enemmistö
satu-järjestelmän asiakkaista - kansalaispalkka olisi ainoa jär-
kevä vaihtoehto. Luultavast i nuorten maksuhäiriötkin aset t u i­

sivat.

J ä rjestelmän paradoksi johtuu vapauden yleisestä luontees­

ta. Maailmanh istorian jokainen barrikadi on pystytetty vapau ­

d e n puolesta sortoa vastaan . Ja j okaisen barrikadin j älkeen va­

pautta on ollut vähemmän.

VAPAUSASTEEN LISÄÄMISEN YLEVÄ päämäärä on välitty­
nyt myös suomalaisen hyvinvointivaltion toimintaan. Vaikka
lopputulos saattaa muulta näyttääkin, juuri vapaus on hyvin­
vointijärjestelmän perimmäinen motiivi. Perusturva, työlain­
säädäntö, yhteiskun nalliset tukijärjestelmät, kontrollipolitiikka
ja jopa alkoholipolitiikka ovat tähdänneet vapauden lisäämi­
seen, eivät sen rajoittamiseen. Sosiaaliturvan tavoitteena on va­
pauttaa ihminen talouden satunnaisilta oikuilta, alkoholipoli­
tiikka taas perustui pitkään (kansan)valistuksen ihan teelle, jon­
ka mukaan viina orjuutti, raittius taas vapautti itsenäiseen elä­
mänhallintaan. Vähemmän viinaa, enemmän vapautta, rait­
tiusvalistajat päättelivät. Alkoholin saatavuuden rajoittaminen­
kin siis perustui pyrkimykseen lisätä vapautta. Koko moder­
nin projekti muodostaa valtavan hankkeen vapauden puolesta
kontrollia vastaan .
Lopputulosta katsellessa voisi luulla, että tavoite on ollut
päinvastainen. Yhteiskunta kykenee sääntelemään modernin
tietotekni ikan keinoin yksilöä vielä tehokkaam min kuin
1 600-luvun absolutistinen valtio tai sielujen kontrolliin pyr­
kinyt katolinen kirkko. Valtio tietää sairautesi , kansalais­
luotettavuutesi, asuinkumppanisi ja kaikki tulosi . Parhaiten
tämän tietävät tukiverkkojen ja tarveharkintaisen tuen varaan
pudonneet. He joutuvat raportoimaan Valtiolle kaikesta mitä
tekevät, mihin käyttävät aikaansa, rahoj aan ja mitä jättävät
tekemättä.
 Valtion tarve kontrolloida kansalaisiaan ei kuitenkaan ole
kasvanut. Päinvastoin. Valtiohan yrittää kohdella ihmisiä ai­
nutlaatuisina yksilöinä, huomioida heidän erityiset tarpeensa,
poikkeavat tilanteensa ja jopa poikkeavuutensa suhteessa nor­
meihin. Ongelman ydin onkin juuri tässä: kontrolli kiristyy
sitä enemmän, mitä yksilöllisemmin yhteiskunta suhtautuu jä­
seniinsä. Jos missä tahansa järjestelmässä lisätään yksilöllisiä
vapauksia, myös kontrolli kasvaa väistämättä. Suurimmaksi
ongelmaksi jääkin se, että yhteinen pyrkimyksemme vapauden
lisäämiseksi muodostaa itsessään suurimman yksittäisen va­
pauteen kohdistuvan uhkan.
Valvooko siis isoveli, ulottaen läpitunkevan katseensa yksi­
tyisimpään sopukkaamme? Elämmekö uuden teknologian kei­
noin ylläpidetyn totaalisen kontrollin alaisuudessa, josta van­
hanaikaiset totalitarismit saattoivat vain uneksia?
Voidaan kuvitella, että Ankkalinnassa tapahtuu vain har­
voja asioita ilman Roope Ankan myötävaikutusta. Ja vielä har­
vempia asioita, joista Roope ei tiedä. Upporikas isosetä on Ank­
kalinnan isoveli, j oka näkee, kuulee, vaikuttaa ja manipuloi.
Entä kuka valvoo meitä?

Nuoren taiteen näyttelyssä oli joitakin vuosia sitten esillä instal­

laatio nimeltä Big Brother. Teos koostui kahdesta robotista, jois­
ta toinen muistutti Tähtien sodan 3CPO:ta, toinen teollisuus­
vartijaa. Kummallakin oli silmien sijalla kamerat, joilla ne kat­
selivat ympärilleen. Ensin oikealle, sitten hyvin hitaasti vasem­
malle, ja takaisin. Viereiset videomonitorit esittivät, mitä isot
veljet näkivät. Robottien keskellä oli lisäksi Valvontapöytäkirja,
johon saattoi kirjata omia kokemuksiaan valvottuna olemisesta.
 Seisoin robottien edessä, kun niiden katseet pyyhkivät ensin
oikealle ja sitten hyvin hitaasti vasemmalle. Ja takaisin. Oma
kuvani vilahti aina välillä monitorissa kadotakseen taas kun
katse jatkoi kiertoaan. Miten koin valvotuksi tulemisen?
Valvonnan tragedia on siinä, että valvovat silmät katsovat
kaikkea, mutta eivät näe mitään. Jälkimodernilla isollaveljellä
on katu- uskottavan teinipojan asenne: EVVK, ei voisi vähem­
pää kiinnostaa. Puhe valvonnan ja kontrollin lisääntymisestä
saattaakin kätkeä sisäänsä masokistisen toiveen - kunpa edes
joku huomaisi, kunpa todellakin olisi olemassa taho, joka ha­
vaitsisi ja rekisteröisi toimintani. Ei ole.
Elämme Ankkalinnassa ilman Roope Ankkaa, uljaassa uu­
dessa maailmassa ilman kaikkitietävää isoveljeä. Lisäksi kes­
kuudessamme elää möhkö. Sille pitäisi tehdä jotain.
ANKKALINNA ON TOTUUS urbaanista Suomesta. Kuten
Spengler ennakoi, elämä hakeutuu keskuksiin, traditiot kuole­
vat ja talonpoikainen jatkuvuus vaihtuu urbaaniksi hetkelli­
syydeksi.
Entä maaseutu? Onhan EU-tukien ja kirkonkylien hautaus­
maiden välissä vielä elämää. Peltoala on melkein entisensä, ja
vaikka viljelij öitä on vähemmän, traktoreita rasvataan joka ke­
vät.
Maaseutuhan on jo käsitteenä romanttinen merkityskoko­
naisuus. Johannes Virolainen keksi joskus takavuosina nimittää
silloisen maalaisliiton tukialueita runo-Suomeksi ja muiden
puolueiden haltuun jääneitä keskuksia ruuhka-Suomeksi. Kes­
kuksien ja periferian vastakkainasettelu pukeutui maaseudun
aitoutta, perinteitä ja puhtautta, sekä kaupunkien kiirettä, tek­
nologisuutta ja likaisuutta viestiviksi kielikuviksi. Sanomatta­
kin oli selvää, kummassa oli Vironperän isännän mielestä pa­
rempi asua. Virolainen oli romantikko.
Asetelma on tosin muuttunut. Sanonta ruuhka-Suomesta
on jäänyt elämään, mutta runo-Suomesta ei puhuta j uuri
muualla kuin mummolan vintille unohtuneiden aikakausleh­
tien repaleisilla sivuilla. Kielikuva ei oikein istu nykykaupunki­
laisiin mielikuviin harvenevista traktoritalonpojista.
Virolaisen vanha määre nousi mieleen eräänä kesänä, kun
lomailin maakunnissa. En tosin tempautunut lyyrisiin miet­
teisiin sen enempää Saimaan liplattavilla laineilla, Kainuun
korvissa kuin Pohjois-Savon perinnemaisemassakaan; niihin
innostivat erämaisella luonnolla itseään mainostavan matkai­
lupaikkakunnan internetsivut.
Romanttinen, luonnonmukainen ja autenttinen runo- Suo­
mi elää maakunnallisten matkailuviranomaisten näyttöpäät­
teillä, kun turisteille tarinoidaan koskemattomien korpikuusi­
koiden katveisiin kätkeytyvistä sammalmättäistä ja naavaa sär­
pivien hirvieläinten sarvikruunuista vapaana solisevan kirkas­
vetisen koskenoivan kupeessa. Turistia kehotetaan kalevalaisin
kielikuvin nauttimaan erämaan rauhasta ja luonnon koske­
mattomuudesta. Mikäs siinä, hyvä että perinne elää. Siinä mie­
lessä matkailusivujen tarinat ovat kuitenkin huonoa lyriikkaa,
että hyvä runo on aina jollakin tavalla myös totta. Itse en itära­
jan pintaan suuntautuneella kesäreissulla löytänyt muuta kos­
kematonta kuin maanteiden routavauriot
Virolaisen määritelmässä on virhe: runo-Suomi viittaa mie­
likuvaan koskemattomien salomaiden keskellä erällä käyvistä
kantaisistämme, jotka pitkän pyyntipäivän päätteeksi opettavat
kalevalamittaisia kansanlauluj a tervastulen räiskeessä jälke­
läisilleen. Samalla määre kavaltaa sen, että suomalainen mieli­
kuva maaseudusta sisältää fantasian koskemattomasta luonnos­
ta, vaikka j uuri maaseudun pitäisi olla kulttuuria jos minkä.
Tuleehan jo kulttuurin käsitekin latinan maanviljelystä mer­
kitsevästä sanasta agricultura.
Maaseudulla ja koskemattomaila luonnolla ei kuitenkaan
ole muuta yhteistä kuin se, että ne ovat ei-kaupunkia. Ja ehkä
myös se, ettei kumpaakaan ole enää olemassa.
Tilastojen mukaan koko Suomen metsistä vajaat viisi pro­
senttia on yli satavuotiasta. Loppu - 95% - on taimikkoa, ri-
sukkoa, hakkuuaukeaa ja parhaimmillaankin yhden puulajin
reidenpaksuista viljelmää, johon verrattuna Helsingin keskus­
puistokin on erämaata. Suomi on kauttaaltaan peltojen peitos­
sa, joskin viljelmien valtalajeina ovat rukiin ja ohran sijasta
mänty ja kuusi. Oulun-Kajaanin-Joensuun alapuolelle jääväs­
sä Suomen puolikkaassa ei koskematonta luontoa kerta kaik­
kiaan enää ole. Pohjoisemmassakin sitä on lähinnä siellä, missä
on metsäkoneen paha astua, kun vaara viettää liian jyrkkänä.

Monet yksityiset maanomistajat suhtautuvat tosin metsiinsä

kuin pitkäaikaistalletuksiin j a antavat puiden kasvaa lähes
luonnollisiin mittoihinsa. Valtion maiden tila on usein huo­
nompi. Liikelaitokseksi muutettu Metsähallitus on velvoitettu
tuottamaan voittoa. Seuraukset näkyvät. Kun Kainuussa tai
Pohjois-Karjalassa osui silmiin tienvarteen pystytetty kyltti, jos­
sa l uki "valtion metsää", teki mieli pysähtyä piirtämään lai­
nausmerkit jälkimmäisen sanan ympärille. Joka kerta. Harvas­
ta risukosta olisi edes puuseen hakkeeksi, saati haukan pesä­
puuksi.
Viimeisiä erämaitamme isännöi tulostavoitteeilinen liike­
laitos, joka palvelee valtiontalouden lisäksi lähinnä metsäteolli­
suuden tarpeita. Toiminta on koneistettua massatuotantoa, jos­
sa männyntaimet lihotetaan j uuri ja juuri sellukattilaan kel­
paaviksi ruipeloiksi ennen monitoimikoneella tehtävää avo­
korjuuta. Tehostetun metsätalouden seurauksena harva enää
edes muistaa, miltä oikea metsä näytti.
Luontoarvojen lisäksi tehotaloudella on muitakin seurauk­
sia. Esimerkiksi ikkunanpokiksi sopivaa kovaa puuta ei kerta
kaikkia an ole saatavilla, kun "metsät" yritetään lannoittaa mah-
doll isimman nopeakasvuisiksi. Metsäteollisuus elää keskitetyn
massatuotannon aikakautta kykenemättä korj aamaan tai tuot­
tamaan j uuri muuta kuin halpaa bulkkitavaraa.
Luonnonsuojelijat kävivät hiljattain luovuttamassa metsä­
viranomaisille inarilaisesta kannosta sahatun kiekon - puu oli
kaadettu Metsähallituksen hakkuissa lähellä männyn levinnei­
syyden ehdotonta pohjoisrajaa, missä metsän uudistumiseen
kuluu pari vuosisataa. Tutkimuksissa ilmeni, että kyseinen puu
oli aloittanut kasvunsa 1 300-luvun lopulla. Yli kuudensadan
vuoden kasvun päätteeksi runko katkaistiin ja silputtiin sellu­
kattilaan. Ja tämäkin on totta: yli kolme neljäsosaa Lapin iki­
metsien hongista päätyy selluloosan raaka-aineeksi, sillä poh­
joisilla äärirajoilla kasvavat tukit ovat liian lenkuroita suur­
sahojen tuotantolinjoille. Uskomattoman kovaksi ja tiiviiksi
kasvaneesta pohjoisesta jalopuusta keitetään kiisseliä, vaikkei­
vät ne siihen edes sovellu.
Virolaisen jaottelun sijasta voidaan puhua tekno-Suomesta,
jossa näprätään kännyköitä, ja sellu-Suomesta, missä tukkitiet
halkovat avokynnöksien ja nuorten taimikoiden kirjomaa rais­
kioiden tilkkutäkkiä.
Ehkä tästä syystä, ehkä muusta, kaupunkilaiset eivät usein­
kaan romantisoi maaseutua. Syrjäseutujen erämaistakin on tul­
lut lähinnä tukialue kolmoseen kuuluvia köyhyysloukkuja, jois­
ta väki pitäisi saada pois. Me kaupunkilaiset romantisoimme
1 920-luvun Helsinkiä, emme 1 950-luvun heinälatoja, saati tuk­
kiteiden halkomaa risukkoa.
Maalaisromantiikka elääkin nykyisin - maaseudulla. Nos­
talgia kohdistuu aina johonkin menetettyyn, ja tästä voimme
päätellä, että maaseudun menetetty on maaseutu itse. Yhtei-
söllisen, traditioilleen rakentavan ja taikoohenkisen heinäpel­
lon sijasta totuus maaseudusta on kapitalisoitunut yrittäjä, joka
kilpailee naapureidensa kanssa erilaisilla pientuotannon alueil­
la. Romantisoitu traditio sentään tarjoaa modernista tuotan­
nosta vapaan kentän, jolla voidaan muistella miten ennen elet­
tiin ja j utella naapurin kanssa mukavia.
Maaseudun modernisaatio asettaa ihmisiä uudella tavalla
vastakkain. Maataloudestakin tulee osa kilpailutaloutta samal­
la kun paikallinen kulttuuri ja sen perusta, yhteisöllisyys, väis­
tämättä rapautuu. Maalaiset ovat keksineet lisääntyvän keski­
näisen kitkan työstämiseksi toimivan ratkaisun: voidakseen ko­
kea oman yhteisönsä puhtaaksi he kohdistavat vihansa meihin
kaupunkilaisiin. Helsinki on maalaisten möhkö.
Maalaisten mielikuvat kaupunkilaisista eivät siis perustu sii­
hen, minkälaisia kaupunkilaiset todella ovat, vaan omasta lähi­
ympäristöstä kumpuavaan tarpeeseen löytää yhteinen viholli­
nen. Sama koskee toki meidän kaupunkilaisten mielikuvia
maaseudusta.
Kaupunkilaisnäkökulmasta maaseudun - jo kadotettu,
vaikkei sitä kukaan myönnä - yhteisöllisyys näyttää toisenlai­
selta: tukahduttavalta, ahdistavalta, kyttäävältä ja rajoittavalta
kontrollilta, jonka ihmiset kohdistavat toisiinsa vapautuakseen
vapaudesta. Kaupunkilaiset siis olettavat, että 1 ) maaseudun
perinteinen yhteisöllisyys kukoistaa edelleen ja että 2) kaikki
maalaiset ovat fanaattisia hihhuleita. M iksi näin?
Valitkaamme havainnollistava esi merkki kirjallisuudesta.
Eräässä Leena Lehtolaisen dekkarissa selvitetään hangesta löy­
tyneen naisen oletettua murhaa. Epäiltyjen joukossa on hel­
sinkiläinen toimittaja, Kalliossa asuva strippari ja peräpohjo-
lasta kotoisin oleva lestadiolaisvaimo Johanna, yhdeksän lapsen
äiti. Brittiläiseen dekkarityyliin Lehtolainen paneutuu henki­
löihinsä ja heidän tarinoihinsa. Hahmojen taustalta löytyy pa­
hoinpitelyjä, insestiä, uskonnollisesta ahdasmielisyydestä kum­
puavaa psyykkistä ja fyys istäkin väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja
henkisiä hylkäyksiä.
Niitä tavallisia tarinoita? Ehkä ei aivan, sillä dekkarin muo­
to edellyttää, että henkilöissä on jotain mitä epäillä, jotain mitä
kaivaa esille. Mutta sivuhenkilöillä on muitakin tehtäviä kuin
mahdollisen murhaajan roolin esittäminen. Sivuhenkilöiden
paletti muodostaa samalla pinnan, josta tarinan päähenkilön
siluetti hahmottuu. Lehtolaisen kirjoissa seikka ilevan naisetsi­
vän Maria Kallion profiili piirtyy toisten romaanihenkilöiden
traumaattisten menneisyyksien kirjomaa horisonttia vasten
jokseenkin terveenä ja terävänä. Hän on jotakuinkin normaali,
kuten häneen samastuva lukijakin. Maria Kallio on topakka
nykykaupunkilainen. Toiset taas ovat outoja.
Juuri tätä kautta Lehtolaisen kirja hahmottelee kuvan Suo­
mesta ja suomalaisista. Kuten Maria Kallio, myös me olemme
niitä, jotka kömpivät yksilöllisten traumojen ja ahdistavan yh­
teisöllisen kontrollin välisestä kapeikosta selvemmille vesille.
Nykysuomalaisuus sijaitsee jossakin beetasalpaajien ja uskon­
nollisen fundamentalismin puolivälissä.
Asetelmaa ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti. Tukahduttava
yhteisöllisyys ja toisista eristyneen yksilön ahdistus eivät muo­
dosta joko-tai-tyyppistä vastinparia, vaan vastahorisontit, joi­
den välillä elämämme toteutuu. Kuten Maria Kalliolla.
Lehtolaisen dekkarit sijoittuvat liberaalin markkinatalou­
den suomalaiseen näyteikkunaan Espooseen, jossa eletään yh-
teisöllisyyden tuolla puolen. Kirjan päähenkilö poistuu Nokian
takapihalta vain yhden kerran, käydäkseen jututtamassa kiih­
kouskovaisia siellä, minne yöjunat kulkevat. Määränpäähän pe­
siytynyt fundamentalismi on liberaalin nykysuomalaisuuden
Toinen, sen paha varjo. Täällä vapaus, toisaalla uskonnollinen
kiihko, ahdistava sukuyhteisö ja vankka vanhempien kontrolli.
Kuka haluaisikaan matkustaa pidemmälle kuin Kilo, Kera, Kau­
niainen?
Lehtolaisen pääkaupunkiseudulla majailevat romaanihen­
kilöt taas kärsivät täsmälleen päinvastaisesta. Heidät on hylätty,
heitä on käytetty hyväksi tai he itse ovat hylänneet sen, mitä su­
kupolvien välinen vuorovaikutus olisi saattanut tarjota. Heiltä
puuttuu kosketus sukupolvien ketjuun yhtä lailla kuin toisiin
ihmisiinkin, elikkä kaikki se, minkä toinen vastahorisontti
määrittää lestadiolaisuudeksi ja fundamentalistiseksi mielival­
laksi. He ovat ahdistuneita ja tarkoituksensa kadottaneita. Jos
fundamentalismi on totuus maaseudusta, onko itsensä mo­
neen kertaan myynyt ja itseään psyykenlääkkeillä toiminta­
kykyisenä pitävä strippari totuus kaupungista?
KAUPUNKILAISTEN ITSEYMMÄRRYS RAKENTUU vapau­
tumisen ajatukselle. Olemme vapaita traditioiden painolastista,
tukahduttavasta yhteisöllisyydestä ja perityistä ajatusluutumis­
ta. Kuten Spengler ennakoi, olemme vapaita muodoista. Elä­
mämme ei maksa velkaa menneelle, eikä rakenna tulevaa. Se
toteutuu tässä ja nyt. Elämme hetkessä.
Moderni yhteiskunta on toki jo määritelmällisesti nykyai­
kaisuuden ja ajankohtaisuuden yhteiskunta, missä pysyvää on
vain muutos. Yksinkertaisimmassa muodossaan tämä muutos
koostuu tuotetuista uutuuksista. Periaatteessa esimerkiksi tie­
tokonetta tai kännykkää ei kannattaisi koskaan ostaa, koska jo­
kaisen uuden hitin saa ensi vuonna muutamalla kympillä tai
satasella, ja jo seuraavana se menettää yhteensopivuutensa
muiden laitteiden tai ohjelmistojen kanssa. Tuotteiden hankin­
taan ruotivoikin lähinnä mukana olemisen pakko, sekä illuusio
siitä, että uusi teknologia joku päivä poistaisi ne ongelmat, jot­
ka pohjimmiltaan johtuvat tekniikasta itsestään ( kuten puhe­
linten taustarätinä tai sähköpostin jatkuva takkuilu ) .
Modernin varsinainen ongelma e i kuitenkaan ilmene mat­
kapuhelinmyymälässä, vaan alati uusiutuvan nykyaikaisuuden
yllemme pakottamissa tavoissa suhtautua totuuteen, ikuisuu­
teen ja seuraavaan sukupolveen.
Totuus? Se, mikä joskus merkitsi hiljentymistä maailmassa
olemiseen itseensä liittyvän mysteerin äärelle, muuntuukin jat­
kuvan ajankohtaisuuden vallitessa vanhaksi j utuksi, joka jo kä-
siteltiin viime viikon Päivärinnassa. Vaikka Lahden hiihtoskan­
daalin piti merkitä kansallisen identiteettimme murtumista,
kuka enää j aksaa murehtia edes urheilun puhtautta, saati sen
merkitystä kollektiiviselle omakuvallemme paria vuotta tapah­
tuman j älkeen, kun Kimi ajaa hyvin ja Summanen luotsaa lei­
jonia uuteen nousuun? Kansallinen itsetutkiskelu menettää
yleensä ajankohtaisuutensa jo ennen kuin kuukausittain ilmes­
tyvät julkaisut ehtivät painosta, vaikka tarkasteltavana olisi ky­
symyksistä suurin: keitä me oikein olemme?
Ikuisuus, puolestaan, viittaa kaikenlaiseen muuttumatto­
maan ajan j a historian ulkopuolella. Jatkuvan ajankohtaisuu­
den kulttuurissa tämä alue katoaa. Ei ole olemassa sukupol­
vien ikuista kiertoa, vaan yhä uusia vanhentuneita kasvatus­
menetelmiä. Juuri tästä syystä modernin moninaiset ongelmat
tiivistyvätkin lasten kasvatuksessa. Se on ollut jatkuvassa krii­
sissä siitä lähtien kun moderni yhteiskunta syntyi. Nimittäin
jos uutuus itsessään on totuuden korkein muoto, syntyy asetel­
ma jossa seuraava sukupolvi on aina oikeassa. Ja tällä en tarkoi­
ta vain kännyköitä.
Kasvatusta ei tule ymmärtää teknisenä niksikokoelmana,
joka vanhenisi sen myötä kun uusia niksejä keksitään. Pohjim­
miltaan se on maailman välittämistä seuraavalle sukupolvelle.
Että tällainen maailmasta tuli, minä olin sitä rakentamassa, ota
vastaan tai muokkaa mieleiseksesi. Emme kuitenkaan voi py­
sähtyä maailman viereen ja tuntea samanlaista tekijän ylpeyttä
kuin kahvimainosten käsityöläiset työnsä äärellä. Omaa maail­
maamme sävyttää tunne siitä, että joku toinen teki sen. Yksilön
tehtäväksi jää oman poteron kaivaminen toisten rakentaman
vierauden keskelle.
 Modernin hetkellistävä logiikka merkitsee tähtäimen lyhen­
tymistä ja suspenssin, ajalliselle kaarelle rakentuvan dramatur­
gian, katoamista. Koska moderni nojaa yhä syvemmässä
etunojassa kohti tulevaa, tämä hetki ei ole koskaan käsillä. Ja
juuri siksi siihen koetetaan tarttua voimakkaan ärsykkeen, het­
kellisen säväyksen avulla. Ilmiötä kutsutaan elämyskulttuuriksi.
Elämys on toki vanha sana, mutta nykymerkityksessään se
kuuluu kielemme uudistulokkaisiin. Se viittaa johonki n het­
kelliseen , ohimenevään, voi makkaita tunnetiloja tuottavaan
huumauksenkaltaiseen tapahtumaan, kuten benj ihyppyyn
kuumailmapallosta ilman käsiä. Poikkeuksellista taiteellista
nautintoa tai hienoa ateriaa saatettiin joskus muinoin luon­
nehtia elämykseksi, mutta tämänkaltaiset ilmiöt eivät jäsenny
osaksi elämyskulttuuri-nimistä merkityskokonaisuutta. En­
nemminkin ne olivat poikkeuksellisia kokemuksia.
Miten elämykset ja kokemukset eroavat toisistaan? Oma
erotteluni on kaikessa lyhykäisyydessään seuraava: yhden yön
suhde on elämys, avioliitto on kokemus.
Täsmennän. Lyhyessä suhteessa Toista tarvitaan ikään kuin
lainaksi. Toinen on tarpeellinen niin kauan kuin kykenee vas­
taamaan j uuri häneen kohdistettuihin toiveisiin. Asetelma ei
luo mitään uutta. Elämys tarjoaa juuri sen, mitä siltä tiedettiin
odottaakin. Pitkä suhde taas rakentuu väistämättä osapuolien
persoonalliselle erityislaadulle. Toinen on läsnä kokonaisena
persoonallisuutena, jolla on omiakin tarpeita.
Kumppanin persoonallisuudesta saakin vihiä aina silloin,
kun tämä ei vastaa häneen kohdistettuihin toiveisiin ja odotuk­
siin. Juuri tästä syystä pitkä suhde - kuten kokeneemmat mies­
puoliset sukulaiseni tiesivät varoittaakin - pakottaa oppimaan.
 Elämys ja kokemus eroavat toisistaan siis paitsi kestoltaan,
myös sen suhteen, edellyttääkö vuorovaikutus Toisen kanssa
vaivannäköä. Tässä on myös taiteen j a viihteen keskinäinen
ero: viihde tarjoaa kertakäyttöisiä elämyksiä ja hetkellistä jän­
nitystä tai mielihyvää, kun taas taide pakottaa näkemään vaivaa
vuokseen. Viihde tarjoaa elämyksiä, taide kokemuksia.
Elämykset ovat sinällään yhtä harmittomia kuin arvokes­
kustelut, oikeussalidraamat tai itsehoito-oppaat. Niiden ongel­
mallisuus on siinä, että ne ovat kokemuksen näköisiä ja tämän
vuoksi saattavat vallata kokemusten paikan.
Nim ittäin jos elämyksellisyys nostetaan koko kulttuuria
luonnehtivaksi määreeksi, maailma todellakin rakentuu valta­
vaksi Espooksi, jolle pitää erikseen tuottaa sisällöt. Elämys­
yhteiskunta esittäytyy ikään kuin käyttöhyödykkeenä, j ossa ei
ole mitään opittavaa tai omaksuttavaa, vaan jonka ainoana teh­
tävänä on tyydyttää käyttäjänsä viiveettä. Elämysyhteiskunta
hotkaistaan hampurilaisen ja rockvideon välissä. Itsen ja maa­
ilman vuorovaikutuksessa tapahtuvan jatkuvan oppimisen ti­
lalle astuu kunnanisien laatima elinikäisen oppimisen strategia.
Elämyskulttuurin viesti on kaikessa lyhykäisyydessään tämä:
on olemassa rajallinen määrä tuotteistettuja tapahtumia, jotka
jäsentyvät elämyksiksi tavalla, johon osattiin ennakolta varau­
tua. Mitään muuta ei ole odotettavissa - sen sijaan että maailma
aika ajoin pakottaisi sopeutumaan itseensä, oppimaan uutta ja
oivaltamaan ennalta näkemättömiä yhteyksiä. Elämyskulttuuri
epää mahdollisuuden kuvitella maailma muunlaiseksi kuin
miltä se välittömän vaikutelman mukaan näyttää - se on kuin
suosittu viulisti miestenlehden kuvissa. Musiikkiakaan ei enää
välttämättä tarvita.
TRADITIO OLI KOKEMUSTEN majapaikka. Sen murruttua
maailma avautuu yhä uusille elämyksille, mutta vain hetkessä.
Entä onko muutoksessa myös jotain hyvää? Emmekö ennen
todellakin olleet traditioiden kahlitsemia, kun taas niiden väis­
tyttyä voimme ilmaista itseämme vapaasti, haluta mitä huvittaa
ja lisätä omiin keitoksiimme j uuri sellaisia aineksia kuin mie­
leen j uolahtaa?
Kysymykseen onkin syytä etsiä vastausta j uuri keittiöstä.
Vielä kymmenen vuotta sitten oli mahdollista kysyä saman
ruokakunnan päätösvaltaiselta jäseneltä, että mitä meillä on
tänään ruuaksi. Luvassa oli tolkullisia vastauksia: kaalilaatik­
koa, spagettia, porsaankyljyksiä, pizzaa tai muuta sellaista, mil­
lä oli nimi. Jos ruoaksi oli "kanaa", nimitys viittasi ateriaan, joka
sisälsi uunissa paistetun kanan lisäksi riisiä, vihreää salaattia ja
mustaherukkahyytelöä.
Ruokalajien kulttuurilliset määritelmät olivat kyseenalaista­
mattomia. Kenellekään ei tullut mieleenkään tarjota verilettu­
jen kanssa porkkanaraastetta, sillä niiden kanssa syötiin puo­
lukkaa. Piste. Kuten myös kaalilaatikon, mutta - huomatkaa -

ei porsaankyljysten eikä kalapuikkojen.

Vanhoja ruokalajeja valmistetaan perinteiden nimissä edel­
leen, ja vain niiden puitteissa on edelleenkin mahdollista kina­
ta siitä, kuuluuko joku lisuke tiettyyn ruokaan vai ei. Perintei­
nen ruuanlaitto perustui siihen, mikä on oikein. Vanhanaikai­
nen keittiö oli siten moraalin tyyssija.
 Perinneruokia lukuun ottamatta ruuanlaitto on vapautu­
nut traditioista. Nimittäin ei ole mahdollista ajatella kiivasta
sananvaihtoa siitä, kuuluuko hapanimelään äyriäisnuudeli­
annokseen mandariininviipaleita vai raastettua inkivääriä ja
kurkumaa. Yksikään seurue ei jakaudu kahdeksi intohimoisek­
si puolueeksi jonkun kertoessa, että kana-hunajameloni-avo­
kadosalaatista saa paljon paremman, jos marinai kananpalat
kuivassa sherryssä ja laittaa paistaessa päälle ripauksen hunaj aa
( tyyliin "tahvo ! sherry ei kuulu kana-hunajameloni-avoka­
dosalaattiin" ) .
Tradition murtuminen o n muuttanut paitsi ateriaa, myös
ruoanlaittajan tapaa ymmärtää tehtävänsä ja itsensä. Vanhan
ajan kokki ilmaisi itseään muodon kautta: oli olemassa ihan­
teellisen kaalilaatikon idea, ja kokin tehtävänä oli tavoitella tätä
ideaa, puhaltaa siihen henki. Kuta lähemmäksi lihakeitto ylsi
ihannettaan, sen parempi soppa. Muotojen vaaliminen ei ollut
ideologista vaan kulttuurillista. Kyse ei ollut tämän tai tuon
kannattamisesta, vaan oikean valitsemisesta vailla ideologioiden
edellyttämää vastanapaa, sillä Muoto elää ilman vastahorisont­
tia, ideologia vaatii vihollisen. Kaalilaatikko ideologisoituu vas­
ta kun sitä aletaan kannattaa modernin vastapainona. Siihen
saakka se vain on, vivahteineen, tulkintoineen ja muunnelmi­
neen.
Nykyaikaisessa uusliberaalissa keittiössä kokki ilmaisee itse­
ään vapaasti. Ei muodon kautta, vaan suoraan. Moderni keittiö
tavoittelee klassisen muodon sijasta spontaanin itseilmaisun
ihannetta. Mestari ei ole se, joka hallitsee tradition vivahteet,
vaan se, jonka räjähtävä luovuus pukeutuu keittiössä aivan
uudeksi yhdistelmäksi. Uutta keittiötä hallitsee maku.
 Oikeastaan on omituista, että kaikilla muilla elämänaloilla
tapahtunut m urros löysi niinkin keskeisen elämänalueen kuin
ruokailun viimeisenä. Musiikin klassinen muotoihanne murtui
jo viime vuosisadan alkupuolella, suomalainen lyriikkakin siir­
tyi kohti vapaata muotoa 1 950-luvulta alkaen. Kuten myös suo­
malainen elämä. Elämänkäytäntömme ei tavoittele moraalisia
ihanteita, vaan makuvivahteita ja spontaania ilmaisua.
Tätä kutsutaan yleisesti vapautumiseksi, m utta oikeammin
kyse on alistumisesta itsensä ilmaisemisen pakolle. Uusi luova
ruoanlaitto ajoittuu juhlaan: kun viikonlopuksi on odotetta­
vissa ruokavieraita, virikkeiden etsiminen keittokirjoista alkaa
jo maanantaina. Onneksi keittokirjoja sentään on olemassa.
Elämisen osalta tilanne on monimutkaisempi: se ajoittuu ar­
keen. Ilman tradition tukea ja reseptien osviittoja luovuudelta
puuttuu usein se, mitä varioida. Pitäisi improvisoida ilman
keittokirjan tukea ja tulkintatraditiota.
Jatkuva spontaani itseilmaisu sitoo nimittäin tuhottomasti
energiaa ja vie aikaa siltä, mikä voisi oikeasti tuntua vapaudel­
la. Tämän vuoksi tietoyhteiskunnasta on tullut tahaton farssi:
se lupaa valittaviksi kaikki maailman ruokalajit yhdellä hiiren
klikkauksella. Voit tehdä mitä vain, voit valita mitä vain, voit
ilmaista itseäsi millä tahansa valinnalla. Paitsi että nopeinkin
lukija nääntyy nälkään ennen kuin Kaikkien Ruokien Listan
A-kirjain on puolivälissä. Traditiosta vapaa elämä onkin sitä,
että vilkuiliaan mitä toiset syövät. Useimmiten kaikki tilaavat
samaa.
Ovatko perinteet sitten tyystin kadonneet keskuudestam­
me? Onhan meillä joulu. Useimmat kotitaloudet nimittäin
todella perustavat joulunviettoosa erilaisten perinteiden va-
raan. Tavat saattavat vaihdella - on kinkkukoulukunta j a
kalkkunakoulukunta, esimerkiksi - mutta niitä yhdistää j o u ­
lunviettoon kuuluvien toimien kyseenalaistumattomuus. Täs­
sä joulu eroaa useimmista muista j uhl ista, kuten vaikkapa
uudenvuoden vietosta. Varmin todiste edellisestä on se, että
mukavan uudenvuoden vastaanoton jälkeen monet saattavat
toivoa, että tästä tulisi toistuva tapa - j uuri tässä seurueessa,
juuri tällä paikalla. Kenenkään en ole jouluaaton jälkitunnel­
missa kuullut sanovan, että hei, tämä oli mukavaa, tehdään
tästä perinne.
Aidon perinteen ja uustraditionalismin välinen ero on juu­
ri tässä. Aidot perinteet ovat niitä, joita ei tarvitse tietoisin pon­
nistuksin pitää yllä. Ne seisovat horjumatta sijoillaan huoli­
matta itseensä kohdistuvasta vastustuksesta, kritiikistä, soraää­
nistä ja uudistuspyrkimyksistä. Jokainen erilainen joulunvietto
vain todistaa, että on mistä erottua, on mitä varioida.
Elävä perinne on kuin puhuttu kieli lukuisine murteineen .
Sillä on oma kielioppinsa, jota ei voida tuottaa tietoisella pää­
töksellä. Joulunvietto eroaakin esimerkiksi kalevalaisesta kan ­
sanmusiikista siinä, ettei ihmisiä voida kurssittaa viettämään
joulua oikein. Niin kauan kuin perinne elää aidosti, jokainen
variaatio on yhtä alkuperäinen. Kun perinne katkeaa ja kuolee,
jokainen yritys elvyttää sitä on yhtä keinotekoinen. Aletaan
kiistellä siitä, kenen kannel on alkuperäisimmän näköinen,
mikä j uuri osoittaa, ettei alkuperäisyyttä enää ole.
Erilaiset muodot voidaan herättää likipitäen alkuperäisessä
asussaan henkiin, mutta niiden kautta välittyvät merkitykset
jäävät väkinäisiksi ja ohuiksi. Vaikka tuvan lattialle olisi oljen­
korren tarkkuudella kasattu sama määrä heiniä kuin muinai-
sessa Hämeessä oli arkeologisten kaivausten perusteella tapana,
niiden tuoksun esi- isässä herättämää tunnetta ei voi jäljentää
- ainakaan saman muodon kautta.
Toinen tapa tavoitella alkuperäisyyttä on merkitysten tuot­
taminen muodoista piittaamatta. Juuri tässä suhteessa Nicole
Kidmanin ja Ewan McGregorin tähdittämä Moulin Rouge oli
nerokas elokuva. Tarina sijoittui Pariisin kuuluisimpaan kaba­
ree-ravintolaan 1 900-luvun alussa. Miljööstä ja asuista en tiedä,
musiikki ainakin oli kaukana alkuperäisestä. Kidman lauloi
revyytyyppistä musiikkia sähkökitaroiden ja rumpukoneiden
säestämänä. Kappaleet vaihtuivat vanhoista Marilyn-hiteistä
moderniin Madonnaan. Yksityiskohtien tasolla esityksillä ei ol­
lut mitään tekemistä sen kanssa, minkälaista alkuperäisessä
Moulin Rougessa todella oli.
Juuri musiikki kuitenkin teki elokuvasta "alkuperäisen".
Katsojan reaktio oli sama kuin kabareen yleisöllä sata vuotta
aiemmin. Vanha can can - musiikki Iainaili pätkiä tunnetuista
kappaleista, varioi niitä, nopeutti tempoa ja ilakoi musikaalis­
ten sitaattien, parodioiden ja satiirin keinoin kaikelle sille, mitä
taiteen alueella pidettiin Ioukkaamattomaoa ja pyhänä. Omissa
korvissamme alkuperäinen muoto ei enää eläisi samalla tavalla.
Se tuntuisi puisevalta, kuivalta, hengettömältä ja lattealta - ai­
van kuten useimmat väkisin ylläpidetyt traditiotkin.
Moulin Rouge teki saman kuin taannoinen Jouko Turkan
kohuohjaus Seitsemästä veljeksestä. Turkan nyrkki suussa kuo­
lanneet veljekset herättivät meissä vastaavanlaista vastenmieli­
syyttä kuin Aleksis Kiven romaani sievistelevissä aikalaisissaan.
Alkuperäisen muodon sijasta ne elvyttivät autenttisen reaktion.
Tässä mielessä sekä Turkka että Moulin Rouge tavoittivat alku-
peräisyydestä paljon enemmän kuin pilkuntarkan alkuperäi­
syyden jälj ittelyn keinoin olisi mahdollista.
Joulun osalta näin ei tarvitse toimia. Joulunvieton muodot
kykenevät edelleen välittämään merkityksiä, kokemuksia j a
tunnetta. Alkuperäinen joulu on edelleen toteutettavissa. Meil­
lä ainakin.
VANHA ELÄMÄNMUOTO KUKOISTAA muuallakin kuin
joulukuusen katveessa. Nimittäin siellä, missä sukulaiset koh­
taavat toisensa karrelle käristyneen kabanossin äärellä, missä
jokaisesta miehestä palj astuu halonhakkuun asiantuntija ja
missä ongenkohot niiailevat liplattavilla !aineilla. Tarkoitan
kesämökkiä.
Loma, sellaisena kuin sitä vietämme, on modernin yhteis­
kunnan tuote. Sitä alettiin viettää uuvuttavan, itselle vieraan
tai pakkotahtisen palkkatyön vastapainoksi 1 800-luvun lopulla.
Toisten palveluksessa rehkityn talven päätteeksi työn tekijöille
varattiin vapaa-aikaa sen ilmentämiseksi, mitä he todella ovat
( tämä koski siis työn tekijöitä - omistamisestahan ei voi lo­
mailla ) . Missä työ välineellistää, loma vapauttaa olemaan oma
autenttinen itsensä.
Autenttisuus viittaa aitoon ja alkuperäiseen. Lomalla pala­
taan j uurille, sinne, mistä moderni yhteiskunta haki töihin ja
koulutukseen. Suomalainen lomailu on paluuta lapsuuteen,
suurten ikäluokkien syntysijoille, missä tyhjentyneet kyläkoulut
muistuttavat 50-luvun lapsikatraista ja sodanjälkeisestä väestö­
politiikasta. Omalle ikäluokalleni kesämökki tosin merkitsee
paluuta vanhempien j uurille - omamme kun harovat ilmaa
suuria asutuskeskuksia liepeilevissä lähiöissä - mutta muistot
lapsuuden kesistä riittävät nostalgisoimaan mökkimatkan Suu­
reksi Paluuksi. Kesämökki on edelleenkin kuin mummoJa il­
man mummoa. Mansikkamehun sijasta nautitaan gin tonic,
mutta miljöö on sama. Kuten myös valtaosa puutarhatyöka­
luista.

Suomalainen kesämökki on kaipuun nostalginen monumentti.

Sen aitoutta varjellaan kuin itärajaa ennen. Mökin ilmettä ei
saa muuttaa eikä ainakaan modernisoida. Pertti Alasuutari on
todennut, että kesämökkien teknologia laahaa aina yhden su­
kupolven perässä. Nykyisin mökeillä saatetaan katsella televi­
siota, mutta videot ovat pannassa eikä modeemiyhteyksiä ole
avattu. Sallittu kesämökkiteknologia on uusinta uutta kolmen
vuosikymmenen takaa, mökin haltijan omasta nuoruudesta.
Sehän on kulloisellekin ikäluokalle vastaanpanematon aitou­
den lähde. Uskon nykyisten nuorten nörttien mökkeilevän
muutaman vuosikymmenen päästä samalla logiikalla - tuol­
loin mökeillä pelataan romanttisen vanhanaikaisia videopelejä
kuin silloin kun pappa vasta opetteli C-kieltä.
Lapsuuden jälleenrakennus tuo usein myös sen unohtuneet
puolet esiin. Huolettamiksi haaveilluilla kesäkunnailla kiuku­
tellaan, kinataan ja kiistellään suklaapatukan suuruisista asiois­
ta. Moni mökki esiintyy suuren sukuriidan näyttämönä jo kol­
mannessa polvessa ja vaarin kiikkustuolista saatetaan taistella
kuin majesteetin valtaistuimesta ennen. Kyse onkin täsmälleen
samasta ilmiöstä. Talvehdimme modernissa demokratiassa,
maaseutukotimme taas muistuttaa enemmän vanhaa sääty-yh­
teiskuntaa.
Kesämökkeily merkitsee vanhojen sukupuoliroolien virkoa­
mista ja paluuta patriarkaattiin. Vanhanaikainen isännän joh­
tama sukuyhteisö korvaa kesäisin rivitalojen ydinperheet ole­
misen perusyksikkönä. Urbaani Suomi järjestäytyy heinäkuus-
sa heimoyhteiskunnaksi, viljelee, keräilee ja metsästää kuin esi­
isät ennen.
Sukulaisten kanssa vietetyllä kesällä on puolensa. Vain näin
toimiessaan ihmisellä on nimittäin mahdollista kohdata todel­
la kummallisia asioita.
Useimmat tuntemani nuoret kaupunkilaiset ovat nimittäin
vakuuttuneita siitä, että juuri heidän sukulaisensa ovat täysin
ufoja muuten normaalien ihmisten kansoittamassa maailman­
kaikkeudessa. Biologisen lähipiirin ihmiset ovat heidän mu­
kaansa hulluja, kaistapäisiä, sekoja ja aivan poikkeuksell isen
omituisia. Ulkopuoliset taas vaikuttavat tavallisilta ja normaa­
leilta. Tilastollisesti havainto on mahdoton. Omituisuus mer­
kitsee j uuri normista poikkeamista, eikä se tästä johtuen voi
olla kovin yleistä. Useimmat kuitenkin vakuuttelevat, että juu­
ri heidän perheeseensä on siunaantunut hulluutta roppakau­
palla, toisin kuin Toisten keskuudessa on laita.
Havainnosta voitaneen päätellä, että läheltä katsottuna ta­
vallisimmatkin ihmiset alkavat vaikuttaa omituisilta. Kun esi ­
merkiksi oma lähipiiri peilautuu tavallisten ihmisten tilasto­
horisonttia vasten, havaitsemme suitun ulkokuoren säröt, per­
soonan pilkahdukset ja omituisuuksiksi luokittuvat normi­
poikkeamat. Kauempaa tarkastellen ihmiset taas vaikuttavat ti­
lastollisilta keskiverroilta - vaikka tiedämme, että lähikuvassa
tavallisuus kaikkoaa ja keskiverto kirkastuu erityisyydeksi.
Tarkasteluetäisyys ei kuitenkaan selitä sitä, miksi juuri su­
kulaisista puhutaan omituisuuden arkkityyppeinä, ystävistä ei.
Uskoakseni edellinen johtuu siitä, että ystävyyssuhteet ovat va­
littavissa, sukulaisuus puolestaan perustuu luovuttamatto­
muuteen. Sukulaisuus on biologisesti an nettua eikä katkea,
vaikka yhteyttä ei pidettäisikään . Ystävien seurasta voi nauttia,
sukulaisuus taas pohjaa olennaisilta osiltaan toisten sietämi­
seen. Sukulaisuussuhteiden luovuttamattomuuden seurauksena
ihmiset ilmentävät itseään niiden piirissä kaikkine rosoineen ja
särmineen, eivätkä silottele julkikuvaansa myötäkarvaisen so­
peutuvaksi.
Ystävyys on toki tuttavuuden raskain muoto, ja usein ystä­
vyyssuhteet alkavat ajan myötä muistuttaa sukulaisuutta.
Markkinoituvassa yhteiskunnassa uhkaa kuitenkin käydä päin­
vastoin. Uuden Maailman rakentuessa yhä useammat asiat ­
kansallisuudesta, läheissuhteista ja asuinpaikka kunnasta alkaen
- tulevat vapaan valinnan piiriin, yhä harvempien kiinnik.kei­
den käydessä luovuttamattomiksi. Käynnissä olevan murrok­
sen myötä luovuttamattomista suhteista tulee vaihdettavia ja
sietämisestä mielihyvän taloutta.
Markkinoituminen on myyty kuluttaj ille vapautumisen
hankkeena. Se vapauttaa suvun tunkkaisesta piiristä ja yhteisö­
jen ahtaista siteistä. Samalla annetut ja luovuttamattomat suh­
teet korvautuvat löyhemmillä sidoksilla, joiden ylläpidon hy­
väksi on jatkuvasti ponnisteltava. Tuloksena on jonkinlainen
markkinahymyjen seitistö, keskinäisen miellyttämisen kulttuu­
rin iloisesti irvistelevä ilmiasu. Jokainen sidos ympäröivään .
maailmaan on vaihdettavissa, ja jokaisen suhteen ylläpito edel­
lyttää persoonallisten rosojen kätkemistä hyväntuulisen jouhe­
vuuden katveeseen. Vaikka markkinoitumisen pitäisi vapauttaa,
se puristaakin yhä ahtaampiin raameihin, sillä vapautuminen
kiinteistä siteistä tekee kaikista tavallisia ihmisiä: osan sitä ho­
risonttia, mitä vasten biologisen lähipiirin poikkeavuus näyt­
täytyy.
 Jos kukaan ei huomaa "omituisuudeksi" tulkitsemaamme
julkisivun kätkemää persoonallista rosoa, se näyttäytyy oireena.
Esimerkiksi Onni-niminen elokuva perustui j uuri tähän. Mie­
lihyvätalouden piiriin sopimattomat säröt kätkeytyivät jopa
elokuvan henkilöiitä itseltään, ilmetäkseen kummallisuuksina,
patologiaina ja maanisina pakkoina. Tätä asetelmaa kuvates­
saan elokuvasta tuli Uuden Maailman perusteos. Sen maail­
man, missä isovanhempien seinälle nostetut potretitkin alkavat
muistuttaa nopeasti selatun talouslehden kuvituksessa säteile­
vää henkilögalleriaa. Valokuvien iloiset hymyt toistuvat suo­
rastaan monotonisina, eikä yhdenkään henkilöhahmon il­
meessä mikään viittaa siihen, että markkinahymyn takana asui­
si persoonallisuus.
Tämän vuoksi sukulaissuhteiden luovuttamattomuudesta
ei kannattaisi ainakaan kokonaisuudessaan luopua. Voi olla,
että persoonallisuus, kaikkine vivahteineen, saattaa ilmetä vain
suhteissa, jotka eivät ole valittavissa.
Esitän samasta astetta raskaamman tulkinnan. Jos elämää
tarkastellaan sellaisena kuin se näyttäytyy lähipiiristä katsot­
tuna, markkinoituneeseen moderniin istuvat väittämät ihmisen
perimmäisestä itsekkyydestä, yleisestä tasapäistymisestä sekä
moraalin ja muotojen katoamisesta tasamittaisen ja standar­
doidun tieltä eivät enää pidäkään paikkaansa. Näiden osalta
Spenglerin ennustus erehtyy yhtä raskaasti kuin moderni so­
siologia, joka ei näe pieniä läheisyhteisöjä eikä tavoita arjen in­
tiimiä moraalia.
IHMISET OVAT HYVEELLISIÄ, pyyteettömiä ja vilpittömiä.
Mutta vain yksin. Yhteisönä olemme jotain muuta. Vaikka
Aristoteleen mukaan vain peto tai Jumala voi olla yksin. Vilpit­
tömästi, pyyteettömästi tai miten vain.
Salaa elämme kuten ennenkin. Välitämme, eläydymme ja
uskallamme. Olemme rosoisia ja kiistelemme totuudesta.
Mutta vain niin kauan kuin sukulaisemme tuntuvat sietä­
mättömiltä, meillä on toivoa.
AINEISTONA KÄYTETYT KIRJOITUKSET ovat ilmestyneet
seuraavissa julkaisuissa:

Elanto
Helsingin Sanomat
Image
Kunta ja Me
Metro
Palkkatyöläinen
SK Mies
Suomen Kuvalehti
Yhteiskuntapolitiikka