Rakenteiden

toiminnallinen palomitoitus
Oletettuun palonkehitykseen perustuva toiminnallinen paloturvallisuussuunnittelu
on sekä kotimaisissa (RakMK E1) että eurooppalaisissa
viranomaismääräyksissä (EN-standardit) hyväksytty menettely rakenteellisen
paloturvallisuuden varmistamiseksi.

Monivuotisessa eurooppalaisessa tutkimusprojektissa on kehitetty

laskentamenettely, jolla voidaan ottaa huomioon rakennuksen yksilölliset
ominaispiirteet sekä passiiviset ja aktiiviset palontorjuntatoimet rakenteiden
paloturvallisuussuunnittelussa.

Menetelmän käytöllä voidaan saavuttaa realistinen ymmärrys rakenteiden

toiminnasta tulipalossa sekä varmistua rakenteiden kokonaisturvallisuudesta.

1
CFI 00.000 FI/9/2008 Lönnberg Print

67582_RUUKKI_FIN.indd 1 15.9.2008 11:28:28

 Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus

Sisältö

1. Johdanto .................................................................................................................................. 3
2. Mitä on toiminnallinen palomitoitus?........................................................................................ 4
2.1. Yleistä ......................................................................................................................... 4
2.2. Tavoitteet ja keinot ...................................................................................................... 5
2.2.1. Tavoiteltava turvallisuustaso .................................................................................... 5
2.2.2. Mitoituspalon valinta ................................................................................................ 5
2.2.3. Palonkehityksen laskenta ......................................................................................... 5
2.2.4. Rakenteiden käyttäytyminen palossa ....................................................................... 6
2.3. Rakenteellisen palomitoitussuunnitelman tehtävät ja tulosteet ................................... 7
2.4. Suunnittelussa käytettävät apuvälineet ..................................................................... 11
3. Toiminnallisen palomitoituksen hyväksyttävyys ..................................................................... 11
3.1. Viranomaisvaatimukset .............................................................................................. 11
3.2. Tarvittava dokumentaatio ........................................................................................... 11
4. Yhteenveto ja johtopäätökset ................................................................................................ 11
Kirjallisuusviitteet ........................................................................................................................ 12

67582_RUUKKI_FIN.indd 2 15.9.2008 11:28:28


1. Johdanto
Nykyiset ns. standardipaloon perustuvat rakenteiden pa-
lonkestovaatimukset ovat johtaneet hyvin erilaisiin käy-
täntöihin Euroopan eri maissa. Samanlaisen kohteen pa-
lonkestoaikana ilmoitettava kestävyysvaatimus saattaa
vaihdella jopa 60 minuutista (Hollanti) 120 minuuttiin
(Suomi), kuten keskikorkuisen sprinklerein varustetun toi-
mistorakennuksen tapauksessa. Yleensäkään vaatimuk-
set eivät ota riittävästi kantaa sprinklereiden vaikutuk-
seen.
Rakennusten erilaisten käyttötarkoitusten ja muiden yksi-
löllisten ominaisuuksien vuoksi palonkestovaatimusten
pitäisi perustua tekijöihin, jotka vaikuttavat palon kasvuun
ja kehitykseen sekä henkilöiden turvallisuuden varmista-
miseen:
● Palo-osasto:
- palo-osaston tyyppi
- palo-osaston koko
- palo-osaston geometria
- edellä mainittujen tekijöiden mahdolliset muutokset
rakennuksen käyttöiän aikana
● Palo:
- erilaiset palotilanteet
- palojen esiintymistodennäköisyydet
- palon leviäminen
- palon kesto ja kehittyminen: myös hiipumisvaihe on
otettava huomioon
- palokuorman määrä ja jakauma sekä näiden
muutokset rakennuksen käyttöiän aikana
- paloteho
● Ilmanvaihto-olosuhteet
● Rakennejärjestelmä
● Poistumismahdollisuudet
● Pelastushenkilöstön turvallisuus
● Naapurirakennusten syttymisriski
● Aktiiviset palontorjuntalaitteistot
Näiden eri tekijöiden systemaattista tarkastelua varten
aloitettiin vuonna 1994 eurooppalainen projekti “Natural
Fire Safety Concept” (NFSC) [1], [2], jossa oli mukana 10
tutkimuslaitosta eri maista. Kehitystyötä koordinoi ohjaus-
ryhmä, joka koostui palomiehistä, palosäädösten tekijöis-
tä ja suunnittelijoista 11 maasta. Projektissa kehitettiin
rakenteellisen paloturvallisuuden analysointia varten to-
denmukaisempi ja luotettavampi lähestymistapa, jossa
otetaan huomioon aktiivinen palontorjunta ja palon todel-
liset ominaisuudet. Luonnollinen palonkehitys on mahdol-
lista määrittää rakennuksen eri palo-osastoille erikseen
kunkin osaston ominaisuuksien perusteella. Menetelmä
soveltuu kaikille rakennemateriaaleille ja rakennuksille.
67582_RUUKKI_FIN.indd 3
Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus
Tutkimuksessa on kehitetty menetelmä, jossa:
● otetaan huomioon rakennuksen ominaisuudet palon-
kehityksen kannalta, paloskenaario, palokuorma, pyro-
lyysinopeus (palamisnopeus), osaston tyyppi ja ilman-
vaihto-olosuhteet
● määritetään kohteen syttymisriski ja arvioidaan aktiivi-
sen palontorjunnan ja rakennustyypin vaikutukset. Tä-
mä riskianalyysi perustuu todennäköisyyksiin, jotka on
arvioitu todellisista paloista kootun tietokannan perus-
teella. Myöhemmin menetelmää on kehitetty niin, että
mitoituspalot määritetään laajan Monte Carlo –analyy-
sin perusteella.
● arvioidaan edellisen kohdan perusteella suunnitteluar-
vot pääparametreille (esim. palokuorma)
● määritellään lämpötilan kehitys palokuorman funktio-
na, jossa otetaan välillisesti huomioon paloriski ja sam-
mutusjärjestelmä
- lämpötilan kehitys tulee ottaa huomioon koko palon
aikana, ts. myös hiipumisvaiheen aikana, joka on ra-
kenteellisesti usein ongelmallinen
● simuloidaan rakenteen käyttäytymistä palossa siihen
kohdistuvan lämpötilan kehityksen ja staattisen kuor-
mituksen suhteen
● määritetään palonkestoaika. Palonkestoaika voi olla
usein ääretön, jolloin rakenne kestää siihen kohdistu-
vat kuormat palon alusta loppuun saakka
● varmennetaan rakenteen turvallisuus vertaamalla las-
kettua palonkestoaikaa vaadittuun aikaan, joka riippuu
poistumisajasta, palokunnan toimintamahdollisuuksi-
en turvaamisesta ja mahdollisen sortuman seurauk-
sista.
Tässä selostuksessa esitetään rakenteiden toiminnallisen
palomitoituksen perusteet, rakenteellisen paloturvalli-
suus-suunnitelman sisältö ja menettelyn hyväksyttävyys
rakennusten paloturvallisuussuunnittelussa. Suomessa
on aikaisemmin julkaistu aiheesta myös mm. ohje RIL
221-2003 Paloturvallisuussuunnittelu [3].
On selvää, että palomitoitusmenettelystä riippumatta on
tärkeätä pitää palosuunnittelun aloituspalaveri rakennut-
tajan, rakennusvalvontaviranomaisten ja kohteen suun-
nittelijoiden kesken. Erityisen tärkeätä tämä on toiminnal-
lisen palomitoituksen tapauksessa.
15.9.2008 11:28:29
 Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus

palonkestoaikaa (t fi d) toisiinsa samaan tapaan kuin stan-

2. Mitä on toiminnallinen palomitoitus?
2.1. Yleistä
Oletettuun palonkehitykseen perustuvan (toiminnallisen)
rakenteellisen palomitoituksen (engl. performance-based
fire safety design, natural fire safety design) kulku ylei-
sessä tapauksessa on esitetty kuvassa 1. Paloturvalli-
suuden varmistaminen voidaan tehdä vertaamalla vaadit-
nat
tua palonkestoaikaa (t fi requ) ja laskennallisesti toteutuvaa
dardipaloon perustuvassa mitoituksessa. Mitoitusehdoksi
nat
tulee tällöin yksinkertainen yhtälö t fi,d ≥ t fi,requ, jolla kuiten-
kin otetaan asianmukaisesti huomioon kaikki edellä mai-
nitut tekijät. On kuitenkin syytä huomata, että vaadittu
palonkestoaika ei ole toiminnallisessa mitoituksessa sa-
ma kuin ns. taulukkomitoituksessa, vaan myös se määri-
tetään toiminnallisesti.
Vastaava vertailu voidaan toisaalta tehdä myös materiaa-
lin lujuuksien ja jännityksien suhteen.

Staattiset kuormat Palotilan olosuhteet Riskitarkastelu Henkilöturvallisuus

- Omapaino, - Palokuorma - Palon - Poistumisaika
- Hyötykuormat, - Ilmanvaihto- aktivoitumisriski - Palokunnan toiminta-
- Tuuli olosuhteet - Aktiivisen mahdollisuuksien turvaaminen
- Lumi jne. - Tilan geometria palontorjunnan - Rakenteiden mahdollinen
- Pintojen lämpö- vaikutus sortuminen tai vaadittu
tekniset ominaisuudet palonkestoaika

Palon mallinnus, jonka tuloksena mitoituspalokäyrät Mitoitusehdon tarkistus

- Monte Carlo –laskenta Vertailu laskennallisesti
- FDS –laskenta toteutuvan palonkestoajan
- Muut verifioidut laskentaohjelmat ja vaaditun palonkestoajan
välillä. Vaatimus:

Kuormitukset Rakennelaskenta t finat,d ≥ t fi,requ

Kuormitusyhdistelmät Rakenteiden kestävyys valituissa
palotilanteessa. mitoituspaloissa.

Kuva 1. Oletettuun palonkehitykseen perustuvan rakenteellisen palomitoituksen kulku yksinkertaistettuna.

Kuvassa 2 on esitetty vertailu tyypillisten luonnollisten pa-
lokäyrien ja ns. standardipalokäyrän (ISO-käyrä) [4] erot
eri palotapauksien kohdalla (eri palotapauksissa vaihtele-
vat palo-osaston koko, palokuorma, seinäeristeet, sytty-
misominaisuudet jne.). Kuvasta huomataan, kuinka pal-
jon luonnolliset palot poikkeavat standardipalosta, joka
alun perin kehitettiin palotestausta ja materiaalien ja ra-
kenteiden luokittelua varten.
Todellisella palolla on ominaisuuksia, joita ei ole otettu
standardipalokäyrässä huomioon (ks. kuva 3). Standardi-
palossa laskennallinen lämpötila nousee nopeasti hyvin
korkeaksi koko palotilassa ja jatkaa hitaampaa nousua
aina tarkastelun lopettamiseen saakka. Standardipalo ei
ota huomioon esimerkiksi palotilan geometriaa, palokuor-
man tyyppiä, määrää ja sijaintia, palon saamaa hapen
määrää, palon hiipumisvaihetta jne. Luonnollisen palon
eri vaiheet sen sijaan ovat:
● Kytemisvaihe, johon lasketaan kuuluviksi syttyminen ja
kytevä palo alhaisissa lämpötiloissa. Kytemisvaiheen
kestoa on vaikea arvioida.
● Kasvuvaihe eli lieskahdusta edeltävä vaihe (paikalli-
nen palo tai leviävä palo). Kasvuvaiheen kesto riippuu
pääosin palo-osaston ominaisuuksista.
● Lieskahdus, jolla tarkoitetaan koko tilan yleispalovai-
heen alkua. Lieskahdus on yleensä melko lyhytkestoi-
nen erillinen tapahtuma ja poikkeaa siinä suhteessa
luonnollisen palon muista vaiheista. Aina ei lieskah-
dusta kuitenkaan tapahdu (esim. suuret tilat).
● Lieskahduksen jälkeinen vaihe, jonka kesto riippuu pa-
lokuormasta ja palon happirajoitteisuudesta. Tässä
vaiheessa palo on tehokkaimmillaan ja lämpötilat kor-
keimmillaan.
● Hiipumisvaihe, jolloin palo alkaa menettää tehoaan ja
lämpötilat alentua, kunnes kaikki syttyvä materiaali on
palanut.

67582_RUUKKI_FIN.indd 4 15.9.2008 11:28:29


2.2. Tavoitteet ja keinot
2.2.1. Tavoiteltava turvallisuustaso
Toiminnallisen palomitoituksen tavoitteena on ymmärtää
mahdollisen palon aikaiset tapahtumat entistä paremmin
ja suunnitella rakennuksen palonkestävyys ottamalla
huomioon eri tekijöiden vaikutukset henkilöiden ja raken-
teiden turvallisuuteen.
Tavoitteena ei ole heikentää paloturvallisuusmääräyksis-
sä asetettua turvallisuustasoa, vaan päinvastoin määrit-
tää kohdekohtaisesti todenmukaisempia arvoja tekijöille,
jotka paloturvallisuuteen vaikuttavat. Ilmiöiden syvälli-
semmällä ymmärtämisellä ja tarkemmalla analyysilla
saavutetaan yhtä hyvä tai parempi turvallisuustaso, kuin
yleisillä standardipaloon perustuvilla määräyksillä. Ensisi-
jaisena tavoitteena on varmistua rakennuksessa olevien
henkilöiden ja pelastushenkilökunnan turvallisuudesta,
toissijaisena tavoitteena pienentää palosta aiheutuvia ta-
loudellisia, aineellisia ja rakenteellisia vahinkoja.
On ollut pitkään hyväksyttyä, että rakennukset mitoitetaan
normaalilämpötiloissa tilastollisiin todennäköisyyksiin pe-
rustuville kuormituksille, kuten omapainolle, hyötykuormil-
le, lumikuormille ja tuulikuormille. Rakennuksen palokuor-
ma voidaan myös määrittää samantyyppisenä tilastollisena
1400
ISO - käyrä verrattuna 50 palokokeen tuloksiin
1200 (Palokuorma 10 - 45 kg puuta / m²)
1000
ISO- käyrä
800
600
400
200
0
0 20 40 60 80 100 120 140 160
Kuva 2. Luonnollisen palon ja standardipalokokeen
(SFS-EN 1636-1) aika-lämpötilakäyrät [5].
2.2.2. Mitoituspalon valinta
Tärkeä vaihe toiminnallisessa palomitoituksessa on kriit-
tisten mitoituspalojen määrittäminen suunniteltavalle ra-
kennukselle. Mahdollisia palotapauksia voi rakennukselle
olla tietysti määritettävissä hyvin suurin määrä, mutta
vain osa niistä on kriittisiä ja vaatii laajempaa tarkastelua.
Mitoituspalojen ominaisuudet ja lukumäärä riippuvat mm.
rakennuksen geometriasta, käyttötarkoituksesta, palo-
kuormituksesta jne. Erilaisille palotapauksille (paloske-
naarioille) on määritettävä kriittisyysaste ja esiintymisto-
dennäköisyys, joiden perusteella tarkasteltavat
palotapaukset valitaan. Tärkeätä on muistaa myös herk-
67582_RUUKKI_FIN.indd 5
Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus
jakaumana. Tänä päivänä on kuitenkin suositeltavaa teh-
dä mitoituspalokäyrän määrittämiseksi ns. Monte Carlo
-laskenta, joka perustuu tuhansien satunnaisotannalla
määritettyjen palotilanteiden laskentaan tietokonealgorit-
milla. Näin saad uista tuloskäyristä voidaan sitten valita
tiettyä turvallisuustasoa vastaava fraktiili.
Aktiivisen (esim. sprinklaus, palokunnan toiminta) ja pas-
siivisen (esim. rakenteellinen palosuojaus) palontorjun-
nan sopivaa yhdistelmää käyttäen voidaan toiminnallisel-
la palosuunnittelulla saavuttaa kohteelle tavoiteltu turval-
lisuustaso.
Viranomaisten tehtävänä on määrätä, mitä uhkakuvia tie-
tyn kohteen suunnittelussa on otettava huomioon. Näiden
uhkakuvien huomioon ottaminen on paloturvallisuus-
suunnittelijan tehtävä. Suunnittelijan tulee esittää tarkas-
telut perusteellisesti ja sisällyttää tarvittavat herkkyysa-
nalyysit suunnitelmaan.
Kuten muussakin suunnittelussa, myös toiminnallisessa
suunnittelussa asioita joudutaan yksinkertaistamaan.
Suunnittelijan on huolehdittava siitä, että yksinkertaistuk-
set johtavat turvallisella puolella oleviin tuloksiin. Suunni-
telmien tarkastuksessa viranomainen voi käyttää hyväk-
seen myös kolmatta asiantuntijaosapuolta.
Tasainen kaasun
lämpötila TODELLINEN PALONKEHITYS
1200 °C
1000 °C ISO-KÄYRÄ
800 °C
Todellinen palokäyrä
600 °C
400 °C
200 °C Lieskahdus
Aika [min]
0 °C
0 30 60 90 120 180
Ennen lieskahdusta
θ Täysin kehittynyt palo
180
Kuva 3. Luonnollisen palon vaiheet ja vertailu
standardipalokäyrään [5].
kyystarkastelun tekeminen eri tekijöiden suhteen. Mitoi-
tuspalojen määrääminen on viranomaisten vastuulla ja
niistä on syytä keskustella projektin palosuunnittelun aloi-
tuspalaverissa.
2.2.3. Palonkehityksen laskenta
Palonkehityksen laskentaan on eritasoisia menetelmiä:
● Yksinkertaisilla malleilla tarkoitetaan pääasiassa esi-
suunnitteluvaiheessa tarkasteltavia parametrisia palo-
ja (vanhoissa ohjeissa huonepalo). Parametriset palo-
käyrät ottavat huomioon mm. palokuorman suuruuden,
palo-osaston koon ja tuuletusaukkojen määrän.
15.9.2008 11:28:29
 Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus

● Vyöhykemalleilla voidaan niiden suhteellisesta yksin-
kertaisuudesta huolimatta ottaa huomioon kaikki tär-
keimmät paloon vaikuttavat tekijät.
● Kenttämallit tarjoavat ainoan keinon laskea monimut-
kaisen geometrian omaavia kohteita. Kenttämalleilla
tarkoitetaan esimerkiksi numeerisen virtausmallinnuk-
sen (CFD, Computational Fluid Dynamics) käyttöä.
Parametrisiä käyriä on määritetty esimerkiksi Eurocode-
standardissa SFS-EN 1991-1-2 [6]. Toiminnallisen palo-
mitoituksen käyttöön ne antavat yleensä liian karkeita tu-
loksia. Sen sijaan vyöhyke- ja kenttämallien käytöllä
voidaan kuvata palo-osaston lämpötiloja ja lämpövirtauk-
sia riittävällä tarkkuudella.
Palonkehityksen pääparametri on lämmönvapautumis-
nopeus (rate of heat release RHR), joka on osaston koon
ja käytön sekä ajan funktio. Lämmönvapautumisnopeus
on suurimmillaan, kun polttoaineen määrän tai ilmanvaih-
don rajoittama palo saavuttaa pysyvyystilan. Yksi arvioi-
tava asia on, miten lämmönvapautumisnopeus kehittyy:
tapahtuuko lieskahdusta, vai jääkö palo paikalliseksi.
Ennen lieskahdusta voidaan käyttää kuvan 4 mukaista
kaksivyöhykemallia, jossa oletetaan, että paikallinen palo
kehittää tilaan kaksi lämpötilavyöhykettä: kuuman vyö-
hykkeen tilan yläosaan, jonne savukaasut nousevat, ja
kylmän (normaalilämpöisen) vyöhykkeen tilan alaosaan.
Joissain tapauksissa kaksivyöhykemallin käyttö voi joh-
taa kattorakenteiden osalta epävarmalla puolella oleviin
(liian alhaisiin) lämpötiloihin. Tämän välttämiseksi on syy-
tä laskea rakenteiden lämpötilat myös ns. paikallisen pa-
lon malleilla, jotka perustuvat lukuisiin tutkimusprojektei-
hin. Tutkimustulosten yhdistetty käyttö mahdollistaa
lämpötilakentän ja rakenteen lämpörasitusten määrittä-
misen liekin lähellä ja etäämpänä siitä.
Lieskahduksen jälkeen palon luonne muuttuu. Tällöin ko-
ko tila on liekeissä ja oletetaan, että tilannetta voidaan
kuvata riittävän tarkasti yhdellä lämpötilakäyrällä. Tällöin
puhutaan yksivyöhykemallista.
Vyöhykemallinnusta varten on olemassa useita eri ohjel-
mistoja. Niiden käytölle on määritetty huoneen mitoista
riippuvat taulukon 1 mukaiset ohjearvot.
Taulukko 1. Vyöhykemallin käytön rajat. L = huoneen pi-
tuus; W = huoneen leveys; H = huoneen korkeus [7].
Hyväksyttävä Vaatii Ei
erityistarkastelua hyväksyttävä
(L/W) max L/W < 3 3 < L/W < 5 L/W > 5
(L/H) max L/H < 3 3 < L/H < 6 L/H >6
(W/H) min W/H > 0,4 0,2 < W/H < 0,4 W/H < 0,2
Tänä päivänä on kuitenkin yleisempää suorittaa palon
mallinnus vyöhykemallinnusta kehittyneemmillä CFD-
mallinnusta hyödyntävillä ohjelmistoilla, joista yleisimmin
käytetty on FDS (Fire Dynamics Simulator) [8].

θ= Ilman lämpötila katon tasossa Paikallisen palon kaavoilla

laskettu lämpötila
Kaksivyöhykemallin
mukainen lämpötila

x
Välipohja z
Kuuma
vyöhyke

θg
Kylmä
vyöhyke

20°C
θ
θ (kuuma vyöhyke)

Kuva 4. Paikallisen palon tapauksessa ennen lieskahdusta käytettävä kaksivyöhykemalli [4].

2.2.4. Rakenteiden käyttäytyminen palossa rakenteiden käyttäytymisen arviointi palotilanteessa voi-

Rakenteiden kestävyyden laskennassa on oleellista tun-
tea niiden lämpötilakehitys ajan ja paikan funktiona. Läm-
mön siirtyminen rakenteisiin voidaan laskea eri tarkkuuk-
silla riippuen käytössä olevista menetelmistä. Samoin
daan suorittaa eritasoisin menetelmin määritetyn lämpö-
tilajakauman ja palotilanteessa vaikuttavien kuormien
perusteella.
Yksinkertaisessa mallissa laskenta perustuu ns. määrät-
tyyn kriittiseen lämpötilaan. Jos rakenteen lämpötila py-

67582_RUUKKI_FIN.indd 6 15.9.2008 11:28:29


syy kriittistä lämpötilaa alempana, rakenne kestää siihen
kohdistuvat rasitukset ja jos se kohoaa sen yli, rakenne
sortuu. Tavoite saavutetaan, jos kriittisen lämpötilan saa-
vuttamiseen kuluva aika on pitempi kuin vaadittu palon-
kestoaika (vrt. kuva 1).
Kehittyneempiä malleja, kuten elementtimenetelmään
perustuvia numeerisia malleja, voidaan myös käyttää.
Laskennan tuloksena saadaan yleensä rakenteen muo-
donmuutokset koko palon aikana. Rakenteen käyttäyty-
misen tunteminen palossa mahdollistaa tapauskohtaises-
ti paloturvallisuuskriteerien asettamisen rajoitettujen
muodonmuutosten ja rakenteen vaurioitumisen perus-
teella. Toimivuuskriteerien asettaminen riippuu sortuman
seurauksista ja rakennuksen käytöstä. Esimerkiksi joille-
kin korkean vaatimustason monikerroksisille rakennuksil-
le tämä voi tarkoittaa, että palon aikana ei saa tapahtua
mitään rakenteellisia vaurioita.
Taulukko 2. Rakenteellisen palomitoitussuunnitelman tehtävät ja tulosteet.
Tehtävät
1. Rakennuksen käyttö- ja suunnittelutietojen määrittäminen
Palosuunnitteluun vaikuttavien tekijöiden
määrittäminen.
Menetelmien valinta ja niiden soveltuvuuden määrittä-
minen. Määräysten mukaan suunnittelussa käytetään
menetelmiä, joiden kelpoisuus on osoitettu. Tämän
lisäksi on oleellista, että menetelmiä käytetään
asiantuntevasti.
Hyväksymiskriteerien määrittäminen. Hyväksymiskri-
teerit asettavat mitan suunnitteluratkaisun turvallisuu-
delle. Vielä toistaiseksi niistä sovitaan kohdekohtai-
sesti paikallisten viranomaisten kanssa.
Valitaan noudatettava normijärjestelmä sekä mallin-
nusmenetelmät. Koko mitoitusprosessin ajan täytyy
pysyä saman normijärjestelmän sisällä.
Rakennuksen käyttö- ja huoltokirjan täydentäminen
paloturvallisuutta koskevilla tiedoilla.
67582_RUUKKI_FIN.indd 7
Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus
2.3. Rakenteellisen palomitoitussuunnitelman
tehtävät ja tulosteet
Jotta toiminnallista palomitoitusta voidaan käyttää, on ra-
kennuksen ominaisuudet tunnettava palo-osastokohtai-
sesti. Seuraavilla sivuilla on lueteltu rakenteellisen palo-
mitoituksen tehtävät ja suunnitelmassa esitettävät
tulosteet. Kaikissa hankkeissa pakolliset tulosteet on
merkitty täyspunaisella ympyrällä. Punareunaisella ym-
pyrällä merkityt tulosteet eivät ole kaikissa suunnitteluta-
pauksissa välttämättömiä.
Taulukon laadinnassa on käytetty hyväksi mm. VTT:n jul-
kaisua Toiminnallinen palotekninen suunnittelu ja suunni-
telmien tarkastaminen: Näkökulmia ja ohjeita [9].
Tulosteet
● Rakennuksen käytöstä koko sen elinkaaren aikana tehdyt
oletukset perusteluineen.
● Palokunnan toimintamahdollisuuksista tehdyt oletukset ja
niiden perustelut.
● Vikaantumistarkastelu tarvittavassa laajuudessa perustelui-
neen.
● Rakennuksen käytön aikana edellytettävät huolto-
ja kunnossapitotoimet.
● Käytettyjen menetelmien kuvaus, joka sisältää laskenta- ja
koemenetelmien soveltuvuusarvion rajoituksineen sekä
lähtötiedot ja tehdyt oletukset perusteluineen. Kaikki tietoläh-
teet tulee tuoda selvästi esille.
● Rakenteen mitoituksen hyväksymiskriteerit
perusteluineen.
● Mitoitusmenetelmien ja –normien määrittely. Jos käytettävä
normijärjestelmä ei sisällä ohjeita kaikkien tekijöiden huomi-
oonottamiseksi ja käytetään muita menetelmiä, on näiden
luotettavuus ja soveltuvuus selvitettävä perustellusti. Mene-
telmien soveltaminen kyseiseen suunnittelutapaukseen tulee
esittää siinä laajuudessa, että soveltaminen voitaisiin
tarvittaessa toistaa muun tahon toimesta.
● Rakennuksen huoltokirjaan merkitään kaikki oleellinen tieto
paloturvallisuutta koskevista rakennuksen käyttöön ja sen
käyttötarkoituksen muutoksiin liittyvistä asioista. Huoltokirjaa
päivitetään rakennuksen käyttöaikana siten, että viimeisin
tieto on aina rakennuksen omistajan ja haltijan hallussa.
15.9.2008 11:28:29

Tehtävät
2. Palon mallinnus
Palo-osaston geometrian määrittäminen.
Palo-osastoa rajoittavien pintojen ominaisuuksien
määrittäminen.
Palo-osaston aukkojen määrittäminen.
Erilaisten mahdollisten palotilanteiden (paloskenaari-
oiden) määrittäminen. Toiminnallinen palomitoitus
perustuu valittuihin uhkakuviin ja niitä kuvaamaan
käytettäviin mitoituspaloihin, joista sovitaan yhdessä
paloviranomaisten kanssa ennen suunnittelun
käynnistämistä. Tietty uhkakuva on kuvaus siitä,
miten, missä ja milloin palo tapahtuu sekä siitä, mitkä
ovat palon uhkaamat tekijät.
Lähemmin tarkasteltaviksi otettavien palojen valinta.
Kriittisten palotilanteiden tarkempi määrittely.
Rakennuksen aktiivisen palontorjunnan välineiden
huomioon ottaminen.
Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutusten huomioon
ottaminen.
67582_RUUKKI_FIN.indd 8
Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus
Tulosteet
● Palo-osaston pituus, leveys ja korkeus ja tarvittaessa muut
mittatiedot. Pienet poikkeamat (esimerkiksi konsolit, pilarit tai
palkit), eivät yleensä vaikuta palon mallinnukseen laskentaoh-
jelmilla ja voidaan usein jättää tässä vaiheessa huomiotta.
● Palo-osaston seinien, katon ja lattian termiset ominaisuudet
(lämmönjohtavuus, ominaislämpökapasiteetti, emissiviteetti,
tiheys ym.) lämpötilan funktioina.
● Aukkojen, kuten ovien, ikkunoiden ja savunpoistoluukkujen
sijainnit ja mitat.
● Aukkojen auki- ja kiinniolo palon aikana ja muutokset näissä.
● Ikkunoiden kestävyyden arviointi palon aikana. Ikkunoiden
rikkoontumisesta tehtävät oletukset. On huomattava, että
ikkunoiden rikkoontumista on usein vaikea määrittää tarkasti,
minkä vuoksi herkkyysanalyysi on tarpeellinen.
❍ Palotilan aukkotekijän määrittäminen.
● Erilaisten palotilanteiden määrittäminen. Tämä tehtävä vaatii
suunnittelijalta riittävää asiantuntemusta ja kokemusta
erilaisten palojen määrittämisessä. Erilaisia mitoituspaloja on
esitetty Paloturvallisuussuunnittelijan oppimisympäristö-sivus-
tolla [10]. Mitoituspalo esittää, miten palon voimakkuus eli
tulipalossa vapautuva lämpöenergian määrä (paloteho)
kehittyy ajan kuluessa.
● Erilaisten palotilanteiden kriittinen arviointi ja kriittisiksi
katsottujen palotilanteiden valinta lähempään tarkasteluun.
● Kriittisiksi katsottujen palotilanteiden esittely ja perustelut
niiden valinnalle ja riittävyydelle.
● Kaikille eri palotilanteille määritetään palokuorman tyyppi,
määrä ja sijainti, jotka ilmoitetaan selkeästi. Palokuorman
tiheys ei ole tarkasti määrätty suure, vaan se vaihtelee
tilastollisesti esimerkiksi rakennuksen käyttötarkoituksen
mukaan. Suuri osa erilaisissa oppaissa ja ohjeissa olevista
palokuorman tiheyden arvoista perustuu vanhentuneisiin
tietoihin, minkä vuoksi niihin tulee suhtautua varauksella.
Tapauskohtaisesti voi olla syytä suorittaa omia arviointilaskel-
mia palokuormien määrittämiseksi.
Aktiivisen palontorjunnan välineiden toiminnan vaikutukset raken-
teellisen palonkeston näkökulmasta. Aktiivisella palontorjunnalla
tarkoitetaan laitteita ja välineitä, joiden avulla alkanut tulipalo pyri-
tään sammuttamaan tai sen leviämistä rajoitetaan aktiivisin toimin.
Esimerkkeinä mainittakoon palohälyttimet, alkusammutuskalustot
ja sprinklerit. Myös palokunta lasketaan aktiivisen palontorjunnan
piiriin, mutta sen suhteen on otettava huomioon paloaseman
mahdollinen siirtyminen toiseen paikkaan rakennuksen käyttöiän
aikana. Aktiivisen palontorjunnan laitteistojen ja keinojen riittävän
tehokas toiminta voi saada aikaan sen, että mitään rakenteellista
ongelmaa ei palon aikana pääse lainkaan syntymään.
● Ilmanvaihtojärjestelmien sijainti ja toiminta. Voidaanko
järjestelmä kytkeä pois päältä, tai kytkeytyykö se automaatti-
15.9.2008 11:28:30
 Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus

Tehtävät Tulosteet

sesti pois päältä palohälytyksen tullessa? IV järjestelmällä voi

olla merkittävä vaikutus palon hapensaantiin ja leviämiseen.

Palotilanteiden mallinnus. ● Jokaisen kriittisesti katsotun palotilanteen mallinnus tehdään

valitulla tarkkuudella käyttäen asianmukaisia menetelmiä ja
apuvälineitä. Tuloksina on esitettävä ainakin palotilan kaasun
lämpötilat ja lämpövirtaukset ajan ja paikan funktioina koko
tarkasteluajalta (myös hiipumisvaihe), savupatjan korkeus
palon eri vaiheissa sekä laskennassa toteutunut paloteho
tulosten tarkistamista varten.

Herkkyystarkastelun tekeminen. ● Selostus tehdyistä herkkyystarkasteluista eri vaikuttavien

tekijöiden suhteen. Perustelut herkkyystarkastelun riittävyy-
destä ja johtopäätökset.

Raportointi. ● Yksityiskohtainen raportti palon mallinnuksesta, tehdyistä

tarkasteluista ja herkkyystarkasteluista. Johtopäätökset koko
analyysin perusteella.

3. Lämmönsiirron laskenta palosta rakenteisiin

Rakenteiden geometrian määrittäminen. ● Yksittäisten kantavien rakenneosien mitat ja sijainnit.

Rakennemateriaalien lämmönsiirto-ominaisuuksien ● Eri rakennemateriaalien lämmönsiirto-ominaisuudet lämpöti-

määrittäminen. lan funktioina. Yleensä tarvitaan tiedot ainakin lämmönjohta-
vuudesta, ominaislämpökapasiteetista, tiheydestä, materiaa-
lin pinnan emissiivisyydestä ja pinnan
lämmönsiirtokertoimesta (konvektiokerroin).

Passiivisten palosuojausten määrittely. ❍ Rakenteiden suojaukseen mahdollisesti käytettyjen passiivis-

ten palosuojausten määrittely. Teräsrakenteiden passiivisena
palosuojauksena voidaan käyttää esimerkiksi palosuojalevyjä,
-maaleja ja –massoja tai muita rakennusmateriaaleja, kuten
betonia. Palosuojamateriaalina käytetyn materiaalin antama
suoja pitää määrittää suojakerroksen paksuuden ja materiaa-
lin lämmönsiirto-ominaisuuksien avulla lämpötilan ja/tai ajan
funktioina. Riippuen suunnittelutapauksesta, passiiviset
palosuojaukset ovat nimenomaan koko palomitoituksen
tuloksina saatavat tulosteet.

Kriittisten rakenneosien määrittäminen suhteessa ● Jokaiselle valitulle kriittiselle palotilanteelle määritetään

tarkasteltaviin palotilanteisiin. kriittiset rakenneosat, jotka voivat kuormitus- ja suunnitteluti-
lanteesta riippuen sijaita lähellä paloa tai kauempana siitä.
Suunnittelija voi joutua tarkastelemaan useita rakenneosia
kriittisten osien selvittämiseksi.

Tarkastelun tarkkuuden valinta. ● Esitys valitusta ajan funktiona tehtävästä lämmönsiirron

mallinnuksen tarkkuudesta: 1D, 2D vai 3D. Joissain tapauk-
sissa tai jostain rakennuksen osasta voi olla syytä tehdä
useampi malli eri tarkkuudella.

Lämmönsiirron laskenta eri palotilanteissa. ● Varjostustekijöiden vaikutusten selvittäminen rakenneosien

saaman lämpörasituksen määrittämisessä. Jotkin laskentaoh-
jelmat pystyvät tekemään tämän automaattisesti.
● Yksityiskohtainen selostus laskennasta, jossa otetaan
huomioon käytössä olevat passiiviset ja aktiiviset palontorjun-
takeinot.

67582_RUUKKI_FIN.indd 9 15.9.2008 11:28:30


Tehtävät
Herkkyystarkastelun tekeminen.
Raportointi.
4. Rakenneanalyysi
Palonkestovaatimusten määrittäminen.
Rakennemateriaalien ominaisuuksien määrittäminen.
Täsmennetään rakenneanalyysin suorittamisessa
noudatettava normijärjestelmä.
Rakennemallin määrittäminen.
Rakenteiden kuormitusten määrittäminen
palotilanteessa.
Rakennelaskelmat.
Herkkyystarkastelun tekeminen.
Raportointi.
67582_RUUKKI_FIN.indd 10
Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus
Tulosteet
● Erillinen selvitys jokaisesta kriittiseksi katsotusta palotilan-
teesta.
● Selostus tehdyistä herkkyystarkasteluista eri vaikuttavien
tekijöiden suhteen. Perustelut herkkyystarkastelun riittävyy-
destä ja johtopäätökset.
● Riittävän yksityiskohtainen raportti lämmönsiirron mallinnuk-
sesta, tehdyistä tarkasteluista ja herkkyystarkasteluista.
Johtopäätökset koko analyysin perusteella.
● Tulosteet eri rakenneosien lämpötilakehityksestä koko palon
aikana valitulla tarkkuudella.
● Rakenteen vaadittu palonkestoaika.
● Rakenteen käytölle asetetut reunaehdot.
● Kantavien rakenteiden lujuus- ja lämpölaajenemisominai-
suuksien määrittäminen lämpötilan funktioina soveltuvien
kansallisten tai EN-standardien esittämällä tarkkuudella.
● Tarkka mitoitusmenetelmien ja –normien määrittely. Jos
käytettävä normijärjestelmä ei sisällä ohjeita kaikkien
tekijöiden huomioonottamiseksi ja käytetään muita menetel-
miä, on näiden luotettavuus ja soveltuvuus selvitettävä
perustellusti. Eri standardijärjestelmiin kuuluvia standardeja
ei saa käyttää yhdessä. Esimerkiksi, jos kuormitukset
määritetään EN-standardin mukaisesti, myös rakenteen
kestävyys on määritettävä EN-standardin mukaisesti.
● Yksinkertaistetun rakennemallin piirtäminen, joka voidaan
tehdä samojen periaatteiden mukaan, kuin normaalilämpöti-
lan mukaisessa mitoituksessa.. Rakennemallista täytyy
käydä ilmi rakenteiden liittyminen toisiinsa ja muut reunaeh-
dot, jotka voivat lämpölaajenemisen vuoksi vaikuttaa mm.
palotilanteelle ominaisten pakkovoimien syntyyn rakenteessa.
Suunnittelijan on esitettävä, käsitelläänkö rakenteet palotilan-
teessa erillisinä rakenneosina vai tarkastellaanko koko
rakennetta. Tämä vaikuttaa myös käytettäviin laskentaohjel-
mistoihin ja päinvastoin.
● Kuormien ja kuormitusyhdistelmien määrittely palotilanteessa
käytetyn normijärjestelmän määräysten mukaisesti.
● Stabiliteettilaskelmat. Koko rungon toiminnan tarkastaminen.
● Mitoitus onnettomuusrajatilassa (tulipalo).
● Muodonmuutosten laskenta.
● Paikalliset stabiiliustarkastelut.
● Liitosten mitoitus.
● Selostus tehdyistä herkkyystarkasteluista eri vaikuttavien
tekijöiden suhteen. Perustelut herkkyystarkastelun riittävyy-
destä ja johtopäätökset.
● Riittävän yksityiskohtainen raportti rakenteen käyttäytymisen
mallinnuksesta, tehdyistä tarkasteluista ja herkkyystarkaste-
luista. Johtopäätökset koko analyysin perusteella.
● Tulosteet eri rakenneosien käyttäytymisestä ja käyttöasteista
koko palon aikana valitulla tarkkuudella.
10
15.9.2008 11:28:30

2.4. Suunnittelussa käytettävät apuvälineet
Rakennuksen toiminnallisessa paloteknisessä suunnitte-
lussa tarvitaan erilaisia erikoisohjelmistoja tehtävän vaa-
tivuuden vuoksi. Tulevaisuudessa on tavoitteena sisällyt-
tää paloteknisen suunnittelun tarvitsemat tiedot ja
laskentamenetelmät rakennuksen yhtenäiseen tuotemal-
liin, mutta toistaiseksi joudutaan soveltamaan useita eri-
laisia ohjelmistoja suunnittelun eri vaiheissa.
Tulipalon mallinnuksessa voidaan käyttää tapauskohtai-
sesti joko vyöhykemalleja (esim. OZone-ohjelmisto [11])
tai kenttämalleja (esim. virtauslaskentaa käyttävät CFD-
ohjelmistot (Computational Fluid Dynamics), kuten FDS
(Fire Dynamics Simulator) [8]). Kun palon käyttäytymi-
nen on mallinnettu, pitää laskea lämmön siirtyminen ra-
kenteisiin ajan funktiona. Yksinkertaisimmillaan tämä voi-
daan tehdä taulukkolaskentaohjelmistolla käyttäen
peruslämmön-siirtoyhtälöitä, mutta usein tarvitaan tar-
kempaa analyysiä, minkä vuoksi on syytä käyttää esim.
FEA-ohjelmistoja (Finite Element Analysis, äärellisten
elementtien menetelmä). Lopuksi pitää vielä suorittaa ra-
kenteiden kestävyyslaskenta, missä voidaan soveltaa eri-
tasoisia rakenneanalyysi- tai FEA-ohjelmistoja.
3. Toiminnallisen palomitoituksen hyväksyttävyys
3.1. Viranomaisvaatimukset
Sekä kotimaisissa että eurooppalaisissa viranomaisvaati-
muksissa hyväksytään toiminnallisen palomitoituksen
käyttö rakennusten paloturvallisuus-suunnittelussa. Suo-
men rakentamismääräys-kokoelman osassa E1 Raken-
nusten paloturvallisuus, Määräykset ja ohjeet 2002 [12],
kohdassa 1.3.2 todetaan, että
”Paloturvallisuusvaatimuksen katsotaan täyttyvän
myös, mikäli rakennus suunnitellaan ja rakennetaan
perustuen oletettuun palonkehitykseen, joka kattaa
kyseisessä rakennuksessa todennäköisesti esiintyvät
tilanteet. Vaatimuksen täyttyminen todennetaan ta-
pauskohtaisesti ottaen huomioon rakennuksen omi-
naisuudet ja käyttö.”
Rakenteiden kuormituksia palotilanteessa käsittelevässä
eurooppalaisessa standardissa SFS EN 1991 1 2 [6]
edellytetään, että ”kehittyneissä palomalleissa otetaan
huomioon seuraavaa:
- kaasun ominaisuudet
- massan vaihtuminen
- energian vaihtuminen.”
Nämä tekijät tulevat huomioon otetuiksi sekä ns. yksi- ja
kaksivyöhykemalleissa että edistyneemmissä virtaus-
laskentaan perustuvissa CFD-malleissa. Kyseisessä
standardissa todetaan edelleen, että ”laskennassa käyte-
tään yhtä seuraavista malleista:
- yksivyöhykemalli, jossa ajasta riippuvan lämpöti-
lan oletetaan olevan sama koko palotilassa
11
67582_RUUKKI_FIN.indd 11
Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus
- kaksivyöhykemalli, jossa palotilassa oletetaan
olevan ylempi kerros, jonka paksuus ja paikan
suhteen vakiona pysyvä lämpötila kehittyvät ajan
mukana, sekä alempi kerros, jonka paikan suh-
teen vakiona pysyvä ajasta riippuva lämpötila on
alempi kuin ylemmän kerroksen lämpötila
- laskennallista virtausdynamiikkaa soveltavat mal-
lit, joiden avulla palotilan lämpötilan kehittyminen
saadaan täysin ajasta ja paikasta riippuvalla ta-
valla.”
Eurooppalaisen teräsrakenteiden palomitoitusta koske-
van suunnittelustandardin SFS EN 1993 1 2: 2005 Euro-
code 3: Osa 1.2 [13], esipuheessa luetellaan rakennus-
tuotedirektiivissä 89/106/ETY asetetut olennaiset
vaatimukset tulipalon riskien rajoittamiseksi (rakenteiden
kestävyydelle, tulen ja savun kehittymiselle ja leviämisel-
le sekä henkilöturvallisuudelle asetetut yleiset vaatimuk-
set) ja todetaan lisäksi seuraavaa:
“Kukin vaatimus ja sitä vastaava toimivuustaso voi-
daan määritellä joko yleensä kansallisissa palosään-
nöksissä esitettävän nimellisen palonkestävyyden
(standardipalonkestävyyden) avulla tai selvittämällä
paloturvallisuussuunnittelun avulla passiivisten ja ak-
tiivisten toimenpiteiden vaikutukset.”
3.2. Tarvittava dokumentaatio
Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E1 [12]
kohdassa 1.3.2 luetellaan palomitoituksen dokumentaati-
on sisällölle asetettuja vaatimuksia. Nämä vaatimukset
on sisällytetty myös edellä esitettyyn rakenteellisen palo-
mitoituksen tehtäväluetteloon.
4. Yhteenveto ja johtopäätökset
Oletettuun palonkehitykseen perustuva toiminnallinen
paloturvallisuussuunnittelu on sekä kotimaisissa että eu-
rooppalaisissa viranomaismääräyksissä hyväksytty me-
nettely rakenteiden paloturvallisuuden varmistamiseksi.
Monivuotisessa eurooppalaisessa tutkimusprojektissa on
kehitetty laskentamenettely, jolla voidaan ottaa huomioon
rakennuksen yksilölliset ominaispiirteet sekä passiiviset
ja aktiiviset palontorjuntatoimet rakenteiden paloturvalli-
suussuunnittelussa.
Menetelmien käytöllä voidaan saavuttaa realistinen ym-
märrys rakenteiden toiminnasta tulipalossa sekä varmis-
tua rakennuksen kokonaisturvallisuudesta. Ilmiöiden sy-
vällisemmällä ymmärtämisellä ja tarkemmalla analyysilla
saavutetaan yhtä hyvä tai parempi turvallisuustaso, kuin
yleisillä standardipaloon perustuvilla määräyksillä. Ensisi-
jaisena tavoitteena on varmistua rakennuksessa olevien
henkilöiden ja pelastushenkilökunnan turvallisuudesta,
toissijaisena tavoitteena pienentää palosta aiheutuvia ta-
loudellisia, aineellisia ja rakenteellisia vahinkoja.
Rakennuksen suunnittelun alussa on pidettävä erityinen
15.9.2008 11:28:30

palosuunnittelun aloituspalaveri, jossa rakennuttaja, ra-
kennusvalvontaviranomaiset ja suunnittelijat sopivat toi-
minnasta rakennuksen suunnittelun suhteen. Rakennus-
valvontaviranomaiset asettavat ne vaatimukset, joita
käyttäen rakennus suunnitellaan.
Kirjallisuusviitteet
[1] Schleich J-B., Cajot L-G., et al.: “Competitive steel
buildings through natural fire safety concept.” ECSC
Research 7210-SA/125,126,213,214,323,423,522,
623,839,937, B-D-E-F-I-L-NL-UK & ECCS, 1994-98, Draft
Final Report July 2000 - Parts 1 to 5.
[2] Schleich J-B., Cajot L-G., et al.: “Valorisation project
– Natural fire safety concept.” Final report. European
Commission EUR 20349 EN, European Communities,
2002.
[3] RIL 221-2003 Paloturvallisuussuunnittelu. Suomen
rakennusinsinöörien liitto RIL r.y. 2003.
[4] SFS-EN 1363-1 Palonkestävyystestit. Osa 1: Yleiset
vaatimukset. Fire resistance tests. Part 1: General
requirements. CEN European Committee for
Standardization, Brussels 2000.
[5] Oletettuun palonkehitykseen perustuva
paloturvallisuussuunnittelu, Teräsrakenneyhdistys ry,
ISBN 952-9683-27-8, Helsinki 2004.
[6] SFS-EN 1991-1-2: 2003 Eurocode 1: Rakenteiden
kuormat. Osa 1-2: Yleiset kuormat. Palolle altistettujen
rakenteiden rasitukset. Actions on structures – Part 1.2 :
General Actions – Actions on structures exposed to fire.
CEN European Committee for Standardization, Brussels.
2003.
[7] Palotekninen erityissuunnittelu vyöhykemalleja käyttäen.
Lehtimäki et.al., Helsinki: Suomen Pelastusalan
Keskusjärjestö. 58 s. + liitt. 16 s. (Tekniikka opastaa 12.)
• Ota yhteyttä asiakaspalveluumme
Myynti ja tekninen tuki puh. 020 59 11
Rautaruukki Oyj
Tämä ohjelehti on tarkistettu mahdollisimman huolellisesti. Emme kuitenkaan vastaa mahdollisista virheistä tai tietojen väärästä
soveltamisesta aiheutuneista välittömistä tai välillisistä vahingoista. Oikeudet muutoksiin pidätetään.
Copyright © 2008 Rautaruukki Oyj. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ruukki, More With Metals, Rautaruukki ja Ruukin tuotenimet ovat Rautaruukki Oyj:n tavaramerkkejä tai rekisteröityjä tavaramerkkejä.
12
67582_RUUKKI_FIN.indd 12
Suunnitteluohje, Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus
Selostuksen on laatinut mainittujen lähteiden perusteella TkT Olli Kaitila,
Teräsrakenneyhdistys ry. Selostusta ovat kommentoineet TkT Jyri Outi-
nen, Rautaruukki Oyj, TkT Jukka Hietaniemi, VTT, TkT Markku Heinisuo,
TTY, sekä Riskienhallintapäällikkö Jussi Rahikainen, Keski-Uudenmaan
Pelastuslaitos.
[8] Fire Dynamics Simulator (Version 5). User’s Guide. Kevin
McGrattan & Bryan Klein (NIST), Simo Hostikka (VTT),
Jason Floyd (Hughes Associates, Inc.), NIST National
Institute of Standards and Technology in cooperation with
VTT Technical Research Centre of Finland. NIST Special
Publication 1019-5, January 8, 2008. www.fire.nist.gov/fds
[9] Toiminnallinen palotekninen suunnittelu ja suunnitelmien
tarkastaminen: Näkökulmia ja ohjeita. 2. versio, päivitetty
10.9.2007. Jukka Hietaniemi, VTT, 2007.
[10] Paloturvallisuussuunnittelijan oppimisympäristö
http://proxnet.vtt.fi/fise/simon/Fise/opetusmateriaali/
fise_etusivu.html
Tunnus: fise-reader.
Salasana: June 1906.
[11] OZone V2.0 – Theoretical Description and Validation on
Experimental Fire Tests. JF Cadorin, D. Pintea, JM
Franssen, University of Liege, Belgium. 1st Draft,
June 11, 2001.
http://www.argenco.ulg.ac.be/logiciel.php
[12] E1 Suomen Rakentamismääräyskokoelma. Rakennusten
paloturvallisuus. Määräykset ja ohjeet 2002.
Ympäristöministeriö 2002.
[13] SFS-EN 1993-1-2: 2005 Eurocode 3: Teräsrakenteiden
suunnittelu. Osa 1-2: Rakenteen palomitoitus. Eurocode 3:
Design of steel structures – Part 1.2: General rules –
Structural fire design. CEN European Committee for
Standardization, Brussels 2005.
www.ruukki.com
15.9.2008 11:28:30