(eBook PDF) Positive Psychology: The

Scientific and Practical Explorations of

Human Strengths 4th Edition
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-positive-psychology-the-scientific-and-
practical-explorations-of-human-strengths-4th-edition/
SAGE Publications Asia-Pacific Pte. Ltd.

3 Church Street

#10–04 Samsung Hub

Singapore 049483

ISBN: 978-1-5063-5735-5

Printed in the United States of America

This book is printed on acid-free paper.

Acquisitions Editor: Lara Parra

Content Development Editor: Lucy Berbeo

Editorial Assistant: Drew Fabricius

Marketing Manager: Katherine Hepburn

Production Editor: Veronica Stapleton Hooper

Copy Editor: Gillian Dickens

Typesetter: Hurix Digital

Proofreader: Lawrence Baker

Indexer: Jeanne R. Busemeyer

Cover Designer: Candice Harman

8
Brief Contents
1. Preface
2. Remembering Shane J. Lopez
3. Acknowledgments
4. About the Authors
5. Part I Looking at Psychology from A Positive Perspective
6. Chapter 1 Welcome to Positive Psychology
7. Chapter 2 Eastern and Western Perspectives on Positive Psychology:
How “ME + WE = US” Might Bridge the Gap
8. Chapter 3 Classifications and Measures of Strengths and Positive
Outcomes
9. Part II Positive Psychology in Context
10. Chapter 4 The Role of Culture in Developing Strengths and Living
Well
11. Chapter 5 Living Well at Every Stage of Life
12. Part III Positive Emotional States and Processes
13. Chapter 6 The Principles of Pleasure: Understanding Positive Affect,
Positive Emotions, Happiness, and Well-Being
14. Chapter 7 Making the Most of Emotional Experiences: Emotion-
Focused Coping, Emotional Intelligence, Socioemotional Selectivity,
and Emotional Storytelling
15. Part IV Positive Cognitive States and Processes
16. Chapter 8 Seeing Our Futures Through Self-Efficacy, Optimism, and
Hope
17. Chapter 9 Wisdom and Courage: Characteristics of the Wise and the
Brave
18. Chapter 10 Mindfulness, Flow, and Spirituality: In Search of Optimal
Experiences
19. Part V Prosocial Behavior
20. Chapter 11 Empathy and Egotism: Portals to Altruism and Gratitude
21. Chapter 12 Attachment, Love, Flourishing Relationships, and
Forgiveness
22. Part VI Understanding and Changing Human Behavior
23. Chapter 13 Balanced Conceptualizations of Mental Health and
Behavior
24. Chapter 14 Preventing the Bad and Promoting the Good
25. Part VII Positive Environments
26. Chapter 15 Positive Schooling and Good Work: The Psychology of

9
 Gainful Employment and the Education That Gets Us There
27. Part VIII Finding Strengths in Others: Embodying Strengths in
Everyday Life
28. Chapter 16 Remembering Shane: Real Strengths in a Real Person
29. References
30. Glossary of Key Terms
31. Author Index
32. Subject Index

10
Detailed Contents
Preface
Remembering Shane J. Lopez
Acknowledgments
About the Authors
Part I Looking At Psychology from a Positive Perspective
Chapter 1 Welcome to Positive Psychology
Building Human Strength: Psychology’s Forgotten Mission
Going From the Negative to the Positive
A Positive Newspaper Story
Reactions to This Positive Story
Positive Psychology Seeks a Balanced, More Complete
View of Human Functioning
Views of Reality That Include Both the Positive and
the Negative
Where We Are Now and What We Will Ask
Personal Mini-Experiments: What You Want to Experience
A Guide to This Book
Personal Mini-Experiments
Life Enhancement Strategies
The Big Picture
Appendix: Movies for Review
Key Terms
Chapter 2 Eastern and Western Perspectives on Positive
Psychology: How “ME + WE = US” Might Bridge the Gap
A Matter of Perspective
Historical and Philosophical Traditions
Western Influences: Athenian, Judeo-Christian, Islamic,
and Anishinaabe Traditions
Athenian Views
Judeo-Christianity
Islam
Anishinaabe Teachings
Eastern Influences: Confucianism, Taoism, Buddhism, and
Hinduism
Confucianism
Taoism
Buddhism

11
 Hinduism
Summary of Eastern and Western Philosophies
East Meets West
Individualism: The Psychology of ME
A Brief History of American Individualism
Emphases in Individualism
Collectivism: The Psychology of WE
A Historical Comment on Collectivism: We Came
Together Out of Necessity
Emphases in Collectivism
Demographics Related to Collectivism
The Stories We Tell
Orientation to Time
Thought Processes
East and West: Is One Best?
Personal Mini-Experiments: Getting and Giving Help
Different Ways to Positive Outcomes
“The Rugged Individualist” and the Construct of Hope
The Need for Uniqueness
Eastern Values: Compassion and Harmony
Where We Are Going: From ME to WE to US
ME/WE Balance: The Positive Psychology of US
Both the Individualistic and the Collectivistic
Perspectives Are Viable
Thinking About Your Own Life
Suggestions for ME People (Individualists)
Suggestions for WE People (Collectivists)
Final Thoughts
Appendix: The Need for Uniqueness Scale
Key Terms
Chapter 3 Classifications and Measures of Strengths and Positive
Outcomes
Classifications and Measures of Strengths
Gallup’s Clifton StrengthsFinder
The VIA Classification of Strengths
The Search Institute’s 40 Developmental Assets
Distinguishing Among the Measures of Psychological
Strength
Issues of Equivalence in Using Measures of
Psychological Strength
Identifying Your Personal Strengths

12
 Personal Mini-Experiments: Discovering and
Capitalizing on Your Strengths
The Case of Shane
Positive Outcomes for All
Dimensions of Well-Being
Toward a Better Understanding of Positive Outcomes
Identifying Strengths and Moving Toward a Vital Balance
Note
Key Terms
Part II Positive Psychology in Context
Chapter 4 The Role of Culture in Developing Strengths and
Living Well
Culture and Psychology
Main Message: Culture Counts
Understanding Culture: A Matter of Perspective
Positive Psychology: Culture Is Everywhere
Culturally Embedded Positive Psychology Research
and Practice
Personal Mini-Experiments: Culturally Embedded
Daily Practice
Situating Positive Psychology
Putting Positive Psychology in a Cultural Context
Examining the Equivalence of the “Positives” to
Determine What Works
Determining the Foundations of the Good Life
Using Caution in Measuring “Universal” Strengths
The Wise Man of the Gulf
Multicultural Mindset as a Strength
Final Thoughts on the Complexity of Cultural Influences
Key Terms
Chapter 5 Living Well at Every Stage of Life
Resilience in Childhood
The Case of Jackson
What Is Resilience?
The Roots of Resilience Research
Resilience Resources
An Excerpt From Finding Strength: How To
Overcome Anything
Positive Youth Development
What Is Positive Youth Development?
Positive Youth Development Programs That Work

13
 The Life Tasks of Adulthood
The Trajectories of Precocious Children
What Are the Primary Tasks of Adulthood?
The Case of Keyonna
Successful Aging
What Is Successful Aging?
The Case of Tony
The MacArthur Foundation Study of Successful Aging
The Adult Development Study
One Man’s View of Aging
Personal Mini-Experiments: Finding Amazing People
of All Ages
A More Developmental Focus in Positive Psychology
Key Terms
Part III Positive Emotional States and Processes
Chapter 6 The Principles of Pleasure: Understanding Positive
Affect, Positive Emotions, Happiness, and Well-Being
Defining Emotional Terms
Affect
Emotion
Happiness
Subjective Well-Being
Distinguishing the Positive and the Negative
The Positive and Negative Affect Schedule
Positive Emotions: Expanding the Repertoire of Pleasure
Personal Mini-Experiments: In Search of Joy and
Lasting Happiness
Positive Emotion Styles Linked to the Common Cold
Happiness and Subjective Well-Being: Living a Pleasurable
Life
Age-Old Definitions of Happiness
Subjective Well-Being as a Synonym for Happiness
The Satisfaction With Life Scale
Determinants of Subjective Well-Being
Happiness + Meaning = Well-Being
Twenty-First-Century Definitions of Happiness
Excerpts From Authentic Happiness
Happiest American is Still Hawaiian, Jewish And Chill
Complete Mental Health: Emotional, Social, and
Psychological Well-Being
Increasing Happiness in Your Life

14
 Moving Toward the Positive
Life Enhancement Strategies
Key Terms
Chapter 7 Making the Most of Emotional Experiences: Emotion-
Focused Coping, Emotional Intelligence, Socioemotional
Selectivity, and Emotional Storytelling
Emotion-Focused Coping: Discovering the Adaptive
Potential of Emotional Approach
The Case of a Hurricane Survivor
Emotional Intelligence: Learning the Skills That Make a
Difference
Who Is Emotionally Intelligent—And Does It Matter?
Socioemotional Selectivity: Focusing in Later Life on
Positive Emotions and Emotion-Related Goals
Emotional Storytelling: The Pennebaker Paradigm as a
Means of Processing Intense Negative Emotions
Emotional Storytelling After a Traumatic Event
Emotions and Context
Working With Emotions to Bring About Positive Change
Personal Mini-Experiments: Making the Most of
Emotions in Everyday Life
An Emotional Balancing Act
Life Enhancement Strategies
Key Terms
Part IV Positive Cognitive States and Processes
Chapter 8 Seeing our Futures Through Self-Efficacy, Optimism,
and Hope
Fascination With the Future
Being Busy Not an End in Itself
Self-Efficacy
I Think I Can, I Think I Can …
A Definition
Childhood Antecedents: Where Does Self-Efficacy
Come From?
Cultural Context and Self-Efficacy
The Neurobiology of Self-Efficacy
Scales: Can Self-Efficacy Be Measured?
Self-Efficacy’s Influence in Life Arenas
The Latest Frontier: Collective Self-Efficacy
Changing Behavior Through TV Heroes
Optimism

15
 Learned Optimism—Seligman and Colleagues
The CAVE and Predicting Baseball Outcomes
Optimism—Scheier and Carver
Hope
A Definition
Childhood Antecedents of Hope
The Neurobiology of Hope
Scales: Can Hope Be Measured?
What Hope Predicts
The Latest Frontier—Collective Hope
Hope in Our Current Times
Life Enhancement Strategies
Putting Temporal Futures in Perspective
Personal Mini-Experiments: Balancing Your
Perspective on Time
Cultural Caveats About Temporal Perspective
Appendix A: A Summary of Hope Theories
Appendix B: Zimbardo Time Perspective Inventory Items
Note
Key Terms
Chapter 9 Wisdom and Courage: Characteristics of the Wise and
the Brave
Wisdom and Courage: Two of a Kind
Wisdom Difficult to Define, Attain
Theories of Wisdom
Implicit Theories of Wisdom
Explicit Theories of Wisdom
Becoming and Being Wise
Developing Wisdom
Wise People and Their Characteristics
The Measurement of Wisdom
Benefits of Wisdom
The Neurobiology of Wisdom
Future Study of Wisdom
Theories of Courage
Implicit Theories of Courage
Malala Yousafzai’s Courage The New York Times
Amputee a Driving Force in Getting People With
Disabilities Moving
Becoming and Being Courageous
U.S. Senator John McCain’s View on Strengthening

16
 Courage—April 2004
Courage Research
The Measurement of Courage
Relationships Between Fear and Courage
Neurological Factors in Courage
Benefits of Courage
Courage and Culture
Finding Wisdom and Courage in Daily Life
Can Courage Be Learned?
Personal Mini-Experiments: In Search of the Wisdom
and Courage of Everyday People … Including
Yourself
Life Enhancement Strategies
The Value of Wisdom and Courage
Key Terms
Chapter 10 Mindfulness, Flow, and Spirituality: In Search of
Optimal Experiences
Moment-to-Moment Searches
Mindfulness: In Search of Novelty
Mindfulness as a State of Mind
Living With Mindfulness: The Women’s Heart
Foundation
The Benefits of Mindfulness
Neurological Findings With Mindfulness
Cultivating Mindfulness
Flow: In Search of Absorption
Personal Mini-Experiments: In Search of Optimal
Experiences
The Flow State
The Autotelic Personality
Cultural Comparisons and Considerations in the Flow
Experience
Neurological Research on Flow
Fostering Flow and Its Benefits
New Areas of Investigation Involving Flow: Gaming
and Internet Use
Life Enhancement Strategies
Spirituality: In Search of the Sacred
The True Benefits of Spirituality?
Spirituality and Cultural Context
The Search Continues

17
 Key Terms
Part V Prosocial Behavior
Chapter 11 Empathy and Egotism: Portals to Altruism and
Gratitude
Altruism
Defining Altruism
The Egotism Motive
Forms of Egotism-Motivated Altruism
The Empathy Motive and the Empathy–Altruism
Hypothesis
Correlates of Altruism
Genetic and Neural Foundations Related to Altruism
Empathy
Cultural Variations in Altruism
Cultivating Altruism
Personal Mini-Experiments: Exercises in Altruism and
Gratitude
Measuring Altruism
Future Directions
Gratitude
Defining Gratitude
Correlates of Gratitude
Cultural Variations in Gratitude
Cultivating Gratitude
Thanking Your Heroes
Measuring Gratitude
The Psychophysiological Underpinnings of Gratitude
The Societal Implications of Altruism and Gratitude
Empathy/Egotism and Altruism
Empathy/Egotism and Gratitude
Life Enhancement Strategies
“I Have a Dream”: Toward a Kinder, Gentler Humankind
Appendix A: The Helping Attitude Scale
Appendix B: The Gratitude Questionnaire—Six Items From
GQ-6
Key Terms
Chapter 12 Attachment, Love, Flourishing Relationships, and
Forgiveness
Infant Attachment
Personal Mini-Experiments: In Search of Love and
Flourishing Relationships

18
 Adult Attachment Security
Love
Passionate and Companionate Aspects of Romantic
Love
The Triangular Theory of Love
The Self-Expansion Theory of Romantic Love
Flourishing Relationships: A Series of Purposeful Positive
Relationship Behaviors
Building a Mindful Relationship Connection
Life Enhancement Strategies
Creating a Culture of Appreciation
A Lot of Love in the Lovemaking: Avoiding Chaos,
Relationshipwise
Capitalizing on Positive Events
Praise: Encouraging Signs
The Neurobiology of Interpersonal Connection
More on Flourishing Relationships
Future of Love
When Loves Ends
Forgiveness
Defining Forgiveness
Individual and Cultural Variations in Forgiveness
Cultivating Forgiveness
Measuring Forgiveness
The Evolutionary and Neurobiological Bases of
Forgiveness
Physical Health and Forgiveness
Attachment, Love, and Forgiveness: Building a Positive
Psychology of Close Relationships
Appendix A: The Heartland Forgiveness Scale (HFS)
Appendix B: The Transgression-Related Interpersonal
Motivations Scale (TRIM)
Key Terms
Part VI Understanding And Changing Human Behavior
Chapter 13 Balanced Conceptualizations of Mental Health and
Behavior
Moving Toward Balanced Conceptualizations
Our Fascination With Abnormal Behavior
Neglect of the Environment and of the Positive
Asking Questions: The Four-Front Approach
The Case of Michael

19
 The Lack of a Developmental Emphasis
Normalizing Negative and Positive Behavior
The Case of Michael
Difficulties Understanding Behavior in a Cultural Context
Determining How “Culture Counts”
The Case of Michael
The Limits of the Categorical Diagnostic System
Considering New Personality Dimensions
The Case of Michael
Going Beyond the DSM-5 Framework
Attending to All Behavior
Key Terms
Chapter 14 Preventing the Bad and Promoting the Good
In the Words of a Psychotherapy Client …
Primary Prevention: “Stop the Bad Before It Happens”
Is Primary Prevention Effective?
Components of Effective Primary Preventions
Head Start: An Example of Primary Prevention
Primary Preventions for Children
Primary Preventions for the Elderly
Caveats About Primary Preventions
Secondary Prevention (Psychotherapy): “Fix the Problem”
Is Secondary Prevention Effective?
Common Components of Secondary Preventions
Secondary Prevention Programs for Adults
Secondary Preventions for Racial and Ethnic
Minorities
Secondary Preventions for Children
Secondary Preventions for the Elderly
A Caveat About Secondary Preventions
Primary Enhancement: “Make Life Good”
Primary Enhancement: Psychological Health
Primary Enhancement: Physical Health
A Caveat About Primary Enhancement
Secondary Enhancement: “Make Life the Best Possible”
Secondary Enhancement: Psychological Health
Personal Mini-Experiments: Enhancing Your Daily
Life
Secondary Enhancement: Physical Health
Caveats About Secondary Enhancement
The Balance of Prevention and Enhancement Systems

20
 Appendix A: Effective Secondary Preventions
(Psychotherapies) for Adult Problems
Appendix B: Hope Therapy Worksheet
Key Terms
Part VII Positive Environments
Chapter 15 Positive Schooling and Good Work: The Psychology
of Gainful Employment and the Education That Gets Us There
Positive Schooling
“Teachers Can’t Get Jobs in the Real World!”
Negative Psychology: “Those Who Can’t, Shouldn’t Be
Teaching”
“No Child Left Behind” and Beyond
Personal Mini-Experiments: The Power of Positive
(and Negative) Teachers
The Components of Positive Schooling
Care, Trust, and Respect for Diversity
Goals (Content)
Plans
Motivation (Plus Enlivening the Course Contents for
Students)
Hope
Societal Contributions
Teaching as a Calling
2016 National Teacher of the Year: “I Was a Teenage
Mom, and Teachers Changed My Life”
Giving Back to Teachers
Gainful Employment
Gainful Employment: Happiness, Satisfaction, and Beyond
Performing Well and Meeting Goals
Deriving Purpose by Providing a Product or Service
Engagement and Involvement
Variety in Job Duties
Income for Family and Self
Companionship and Loyalty to Coworkers and Bosses:
Friends at Work
Safe Work Environments
Respect and Appreciation for Diversity in the
Workplace
Having or Being a Good Boss
The Strengths-Based Approach to Work
Match People, Don’t Fix Them

21
 The Stages of This Approach
Does It Work?
Capital at Work
Traditional Economic Capital
Human Capital
Social Capital
Positive Psychological Capital
The Dark Side: Workaholics, Burnouts, and Jobs Lost
Workaholics
Burnout
Losing Your Job
What Can Be Done to Improve Your Work?
Making the Job Better
Personal Mini-Experiments: Becoming Gainfully
Employed
Applying for a New Job
The Power to Change
When Work Becomes a Calling: The Tale of a Hospital
Orderly
The Psychology of Gainful Employment and the Education
That Gets Us There
Appendix A: Example of Positive Schooling: The
StrengthsQuest Program
Appendix B: Positive Workplaces in Hong Kong: Building
Positive Organizations, Engaging the Heart of Employees
Key Terms
Part VIII Finding Strengths in Others: Embodying Strengths in
Everyday Life
Chapter 16 Remembering Shane: Real Strengths in a Real
Person
“Strengths are all around you”
“Strengths are also within you”
“Strengths can be shared and borrowed”
Remembering Shane J. Lopez
Lisa M. Edwards, Marquette University
Jeana L. Magyar, University of Wisconsin, Steven’s
Point
Heather Rasmussen, University of Kansas
Danny Singley, The Center for Men’s Excellence
Ryon McDermott, University of Alabama
Cynthia Pury, Clemson University

22
 Kevin Rand, Indiana University–Purdue University
Indianapolis
Connie Clifton Rath, Gallup
Barbara L. Fredrickson, University of North Carolina,
Chapel Hill
Sarah Pressman, University of California, Irvine
Kristin Koetting O’Byrne, Abilene Christian
University
Matt Englar-Carlson, California State University,
Fullerton
Brian Cole, University of Kansas
Matthew Gallagher, University of Houston
Jennifer Teramoto Pedrotti, California Polytechnic
State University
References
Glossary of Key Terms
Author Index
Subject Index

23
Preface

For many of you, this is your first educational foray into the field of
positive psychology. We are privileged to introduce you to this work. If
your life is in some small way improved by reading the following pages, it
will have made our efforts more than worthwhile.

In these pages, we introduce you to the growing field of positive

psychology. We have borrowed from the therapy and research efforts of
many outstanding psychologists, and we thank them for their pioneering
contributions. So, too, do we thank our clients, our students, and our
colleagues (Kaylene Co, Brian Cole, Lisa Edwards, Lindsey Hammond,
Zachary Kasow, Molly Lowe, Jeana Magyar, Phil McKnight, Allison
Newlee, Ryan Reed, Jennifer Reimer, Melinda Roberts, and Brian Werter)
who have assisted in various editions of this textbook. Over the years, they
have taught us as much about positive psychology as we have taught them.
Much gratitude also goes to those folks who believed that college students
needed a real positive psychology textbook. Our marvelous editors, Lara
Parra and Reid Hester; the entire team at SAGE; and our supportive agents
at Studio B all thought the world would be a better place if students
continued to learn about positive psychology.

We have sampled the various areas of positive psychology and have

included exercises to help you to experience many of these new concepts.
In Part I, titled “Looking at Psychology From a Positive Perspective,” we
group three chapters together. We begin with Chapter 1 (“Welcome to
Positive Psychology”) and introduce you to the field. In Chapter 2, we
explore the Eastern and Western backgrounds of the field and ideas about
blending our ME and WE styles. Next, in Chapter 3 (“Classifications and
Measures of Strengths and Positive Outcomes”), we explain the attempts
to categorize various topics in the field.

In Part II, titled “Positive Psychology in Context,” we discuss the roles of

emotions in a positive life. In Chapter 4 (“The Role of Culture in
Developing Strengths and Living Well”), we examine the role of cultural
factors in determining what is positive. In Chapter 5 (“Living Well at
Every Stage of Life”), we trace the development of human strengths.

Part III, “Positive Emotional States and Processes,” comprises two

24
chapters. In Chapter 6, “The Principles of Pleasure: Understanding
Positive Affect, Positive Emotions, Happiness, and Well-Being,” we
discuss what has been learned about emotions and happiness. And in
Chapter 7, “Making the Most of Emotional Experiences: Emotion-Focused
Coping, Emotional Intelligence, Socioemotional Selectivity, and
Emotional Storytelling,” we reveal recent findings on how emotions can
contribute positively to effective coping in life.

Part IV, “Positive Cognitive States and Processes,” contains three chapters.
Chapter 8 (“Seeing Our Futures Through Self-Efficacy, Optimism, and
Hope”) covers the most powerful positive cognitive and motivational
states. Then, in Chapter 9 (“Wisdom and Courage: Characteristics of the
Wise and the Brave”), we introduce findings about people at their best
under sometimes difficult circumstances. And in Chapter 10
(“Mindfulness, Flow, and Spirituality: In Search of Optimal
Experiences”), we detail the latest findings on the power of mental
processes in relation to self and higher forces.

Part V is titled “Prosocial Behavior.” In this portion of the book, we

examine interpersonal matters. In Chapter 11 (“Empathy and Egotism:
Portals to Altruism and Gratitude”) and Chapter 12 (“Attachment, Love,
Flourishing Relationships, and Forgiveness”), we show how human ties
improve the quality of life.

In Part VI, “Understanding and Changing Human Behavior,” we give

insights into improving one’s life in Chapter 13 (“Balanced
Conceptualizations of Mental Health and Behavior”) and Chapter 14
(“Preventing the Bad and Promoting the Good”).

In Part VII, “Positive Environments,” we describe how school and work

(Chapter 15, “Positive Schooling and Good Work: The Psychology of
Gainful Employment and the Education That Gets Us There”) work
together to contribute to a more productive, happier life.

Finally, in Part VIII, “Finding Strengths in Others: Embodying Strengths

in Everyday Life,” multiple authors and researchers in the field of positive
psychology share their memories of Shane, a man who embodied so many
positive constructs and who shared his strengths and guidance with so
many in the field (Chapter 16, “Remembering Shane: Real Strengths in a
Real Person”).

25
Another random document with
no related content on Scribd:
apua siitäkään. Se mahtoikin olla jotain henkistä sairautta, päätteli
hän siinä kävellessään sohjuista maantietä. Olisiko se tämä kirottu
osuuskauppa-asia? koetti hän tutkia olemustaan, vaan ei sekään
tuntunut syynä olevan. Se oli jotain outoa ja ennen tuntematonta.
Valitettuaan outoa oloaan suutari Horttanaiselle, joka kyläili
sattumalta Ylä-Rietulassa, oli tämä suutari arvellut:

— Se on rakkauden tautia, usko pois. Samalla tavoin se minuakin

vaivasi ja hetipä taukosi, kun eukon otin.

Niin hänen ystävänsä vakuutteli, ja Rietula oli itsekin asiata

ajatellut viime päivinä. Hän oli tosin aikoinaan päättänyt elää
naimattomana, mutta päätöstähän voi muuttaa tarpeen vaatiessa.
Nyt ei kumminkaan sopinut sitä sen enempää ajatella… Toinen,
paljon tärkeämpi asia oli nyt kysymyksessä tämäniltaisessa
kokouksessa. Nyt täytyi näyttää, mihin lautamies Rietula pystyy, kun
tulee oikein tiukka paikka eteen. Osuuskauppa oli saatava Kolmon
puolelle, vaikka olisivat kaikki Kuivalan seurakuntalaiset
korpijokelaisten apuna vastaan haraamassa.

Miirun Eedla pesi yhä vaatteita joen rannalla. Tällä välin oli hän
käynyt kotonaan ja pukeutunut pyhähameeseensa, jonka helmat oli
kumminkin varovaisuuden vuoksi kietaistu vyötärölle.
Punaposkisena ja reippaana siinä vaan liehui ollenkaan
aavistamatta, että veti puoleensa ohi kulkevien ijäkkäitten
poikamiesten huomion, ja sai vakaiset miehet ajattelemaan naima-
asioita silloin, kun muut tärkeämmät asiat olivat kysymyksessä.

Niinpä Rietulakin mitään pahaa aavistamatta tuli joen sillalla

huomanneeksi Eedlan ja vastoin tahtoaan seisahtuneeksi. Ja kun
katseli siinä Eedlan kiivaita käden liikkeitä ja nopeata jalannousua,
niin tuli heti mieleen, että siinä olisi sopiva…
 — Tämä Eedla se vain aina pesua tekee, virkkoi Rietula ja tunsi
tulevansa hyvälle tuulelle.

Eedla vilkasi vieraaseen, mutta eipä sanonut mitään Rietulan

hyväntahtoiseen huomautukseen. Uudelleen täytyi Rietulan
huomauttaa:

— Minä tässä vain arvelin, että puhtautta rakastava luonto se

mahtaa olla Eedlalla, kun melkein joka päivä on tässä joella
loraamassa.

— Mitähän lienee, jurahti Eedla.

Rietula synkkeni. Eikö tämä naisihminen osannut antaa hänelle

siksi paljon arvoa, että olisi kehdannut kunnollisesti vastata. Ja tätä
minä tässä vastikään sopivaksi…

Rietula näytti hieman neuvottomalta. Mitähän siltä kysyisi? Jos

tiedustaisi tytön vointia.

— Onko se Eedla ollut tervennä? kysyi.

— Mikä sitten? kivahti tyttö ja kääntyi selin kysyjään.

Rietula alkoi jo suuttua.

Karttu läiskähteli tytön kädessä ja kaiku vastasi iloisesti metsän

rannasta. Harakka lensi aidan seipääseen, aivan Rietulan nenän
eteen ja tiuskahti kuin kiusotellakseen.

— Miirun tytär on taitanut käydä ylpeäksi, sanoi Rietula ja astui jo

muutaman askelen mennäkseen.

— On se, murahti Eedla.

 Rietula lähti kiivaasti astumaan. Hänen sisunsa kiehahti.
Kokouskin oli vähällä jäädä tämän mokoman takia. Painetaanhan
mieleen. Kyllä siitä Eedlan luonto lauhtuu, kun saa tietää, että
emännäksi häntä katsellaan lautamiehen taloon.

Hehkuvan punainen päivä painui metsän taakse, ja päivällä

sulanut lumi alkoi korskahdella jalan alla. Metsä tuoksui raikkaalta, ja
etelältä leyhähti lauhkea tuuli mietteistä metsää ja sulaneita hankia
syleillen.

Kevään ihmeellinen, nuorruttava voima sai kävelijän rinnan

sykähtämään ja unelmat alkoivat versoa.

Kevät oli saanut Rietulan ja Iisakin sydämetkin oudosti

sykähtämään, mutta Miirun Eedla ei tuntenut oloaan oudommaksi
kuin ennenkään. Ei miettinyt muuta kuin sitä, että yhtämittaa saa
vain vaatteita pestä, ja kynsiä paleltaa lakkaamatta. Niin paatunut ja
kivikova oli tämän nuoren naisihmisen sydän.
V.

Osuuskauppakokous on alkanut. Miirun tupa on hiestävän kuuma ja

tupakan-savuinen. Miesten äänet mouruavat nousevan vihan ja
suuttumuksen laineissa, ja piiput käryävät yhtämittaa. Permanto on
syljeksitty märäksi ja niljaiseksi.

Mikkolan Iisakki saa puheenvuoron.

— Tässä on jo tuntikaupalla riidelty ja hosattu eikä ole päästy

yksimielisyyteen kaupan paikasta. Tämä on kurjinta eripuraisuutta,
mitä minä olen koskaan nähnyt ja kuullut. Mutta jollei nyt saada
sovintoa ja yksimielisyyttä aikaan, niin koroitan minä ääneni niin että
se kuuluu Hankoniemeen saakka. Onko kummempaa nähty että
kaksi kyläkuntaa, jotka ovat melkein samoilla pelloilla, riitelevät
osuuskaupan paikasta, kun pieni joen luikero on heidät erottavinaan
eri kyläkunniksi. Ja vielä osuuskaupan, joka on pyhä asia, pyhempi
kuin kinkerit ja kiertokoulut ja jonka pitäisi kyläläiset yhdistää ikuisilla
rakkauden siteillä toisiinsa ja saada häviämään se syntinen
sydämettömyys ja kauna, josta tuoreita esimerkkejä saa nähdä joka
päivä, milloin Kolmon, milloin Korpijoen puolella. Jos ei nyt tämä riita
ja hosaaminen lopu, niin minä huudan koko maailmalle, että täällä
ovat ihmiset semmoisia alkuasukkaita, että toraavat maatessaankin
ja repivät silmät toistensa päästä. Sen minä sanon ja senkin vielä,
että nämä mokomat rupeavat puuhaamaan mukamas osuuskauppaa
ja tappeluun asti vaativat sitä kumpainenkin kyläkunta puolelleen ja
silmät verestävinä mulkoilevat kokouksessa kumpaisetkin kylän
miehet omassa ryhmässään ja hiovat taskussa nyrkkejään
hyökätäkseen toistensa päälle. Mutta sen minä sanon, että jollei nyt
lakata tästä rumasta pelistä ja lyödä rakkauden kättä toisilleen, niin
Jumalan viha lankeaa meidän päällemme ja maa aukeaa ja nielee
meidät. Kun kuulostaa teidän juttujanne ja esityksiänne, tuntuu
niinkuin olisi järki jotenkuten luiskahtanut teidän aivoistanne ja tuuli
hajotellut sen pitkin Kuivalan sydänmaita, ja nyt järjettöminä kuin
eksyneet lampaat käytte tuimasti yhteen välittämättä yhtään siitä,
että minä, jolle Luoja on siunannut tuota järkeä hieman enämmän,
koetan kylvää teidän paatuneisiin mieliinne sovinnon nisua. Mutta
kylvö on mennyt hukkaan, se on totisesti karissut tien oheen ja
pahan sisun linnut ovat nokkineet sen suuhunsa ja ohdakkeet ovat
päässeet versomaan ja täyttävät nyt mielenne niin, että teidän
suustanne vaan käy ulos pahat halut ja aivoitukset. Käykää, miehet,
sovintoon, käykää sovintoon ennenkuin armon aurinko laskee
vihanne yli, ja silloin se on jo myöhäistä. Se on myöhäistä, sanon
minä, ja silloin jää osuuskaupat ja muut perustamatta ja meidät…
tuota… meidät perii hiisi joka sorkan!

Iisakki painui istumaan ja pyyhki hikeä otsaltaan.

Eedla oli lopettanut pesupuuhansa ja tullut tupaan juuri parhaiksi,

kun Iisakki oli päässyt oikein lämpenemään ja saanut vertaukset
kypsymään aivoissaan tulikuumiksi ja iskeviksi. Mutta Eedla tuli
tupaan, seisahti ovensuuhun ja katsoi Iisakkiin kunnioittavasti ja
hieman lempeästi, niinkuin Iisakista näytti, ja jylisevä puhe katkesi
ennen aikojaan. Ja taisi katketa huonosti ilman vaikuttavaa
loppuiskua.

Tuvassa oli hetken hiljaista. Ei kuulunut muuta kuin kellon

verkkainen käynti, russakoiden ropina seinillä ja muutama
tupakkasyljen vihainen iskentä permannolle.

Mutta yht'äkkiä alkoi kello rämisten ja hätäisesti lyödä. Ja löi koko

vetovarastonsa loppuun niin, että paino alas päästyään jäi kuin
väsyneesti lerkkumaan.

Ja se vapautti kielet jälleen liikkeelle. Iisakkiin oli heitetty

murhaavia silmäyksiä, suurimmalta osalta kolmolaisten puolelta, ja
Ala-Rietulan Vernand virkkoi leuka täristen mielenliikutuksesta:

— Se taisi haukkua meitä.

— Kuka?

— Tuopa Kyrmyniska. Niin se minusta tuntui.

— Kyllä se haukkui meitä hyvänlaisesti, arveli toinenkin Kolmon

mies mustanpunaisena kyyräten Iisakkiin toiselle puolelle tupaa.

— Ei ole isoon aikaan niin perinpohjin haukuttakaan meitä,

vahvisti jo
Möttösen Eerokin.

— Sille pitäisi antaa vastasanat.

— Niin, oikea vastamyrkky!

— Anna sinä, Rietula, Kyrmyniskalle sana sanasta, kehoitettiin jo

miehissä.
 Mutta Rietula istui hieman allapäin. Hänkin oli huomannut Eedlan
tulevan tupaan ja katseli nyt, miten Eedla kiepsahteli hellan ääressä
hämmennellen piimävellipataa. Pahusko siinä oli, että tyttöletukka oli
niin äksy äsken siellä joella. Hönkäihminen se on… kyllä se…
Rietulaa nykäistiin kylkeen:

— Kuuletko sinä…!

— Ka, mitä?

— Nukuitko sinä, perhana, koko ajan, kun meitä Kyrmyniska

haukkui?

— Ka, enhän minä…

— No mitäs sitten noljotat, sano kovat sanat sille.

Rietula terästyi.

— Sano lautamies, kun minua puhuttelet, kivahti hän räätäli

Romppaselle, joka oli kehoittanut kovia sanoja Iisakille sanomaan.

— Oleppa nyt lautamies tai mikä tahansa, niin anna sille sapiskat.

Kolmolaiset alkoivat heitellä vihaisia silmäyksiä Rietulaan. Mitä se

siinä kyyrötti ja vahtasi karsinapuolelle tupaa saamatta suutaan auki,
vaikka aina oli kehkeä kehumaan sillä sanansa voimalla. Antoiko se
nyt vain noin ilman mitään Kyrmyniskan häväistä kolmolaisia?

Rietula huomasi nyt itsekin noloutensa ja koetti sitä pois pudistaa

itseään vihaisesti liikauttamalla. Kalvoi liivinsä taskusta sikarin pään,
pisti sen poskeensa ja puraisi muutaman kerran niin, että
leukalihakset korkealle jännittyivät.
 Kolmon miehet huomasivat tämän ja arvelivat, että jopahan
miehen luonto nousee.

Ja Rietulan luonto nousikin. Hän oli pannut merkille, että myöskin

Iisakki katseli Eedlaa hyväntahtoisen ahneesti ja se kismitti mieltä
sen lisäksi, kun Iisakki aina sitä sovintoaan saarnasi ja kerskui
lähimäisen rakkaudellaan.

Jo nousi Rietula puhumaan. Vapauttava humahdus kävi Kolmon

miesparvessa.

— Sinä, Kyrmyniska, tulit taas tänne meidän kokoukseen, aloitti

Rietula ja silmänräpäyksen mietti, miten jatkaisi. Pahusko lienee nyt
sanat suusta vienyt.

— Tulinhan minä, kun pyytämällä pyydettiin, virkkoi Iisakki toiselta

puolen tupaa. Ajattelin kyllä jättää pääni pistämättä tänne
ampiaispesään, mutta…

— Älä loukuta leukojasi. Anna kun Rietula puhuu, ärähti Möttösen

Eero.

— Niin, minä vaan kysyn, että mitä varten sinä tulet tänne
kokoukseen puhumaan puuta heinää ja sotkemaan ihmisten asioita
ja yrityksiä, aloitteli Rietula. Ja minä kysyn vielä, mikä sinä olet
olevinasi, kun sinun pitää aina haukkua meitä huonosta sovusta ja
pahanilkisyydestä. Sinä et ole edes lautamies ja siltä sinä otat
suuvuoron ja esiinnyt näissä julkisissa paikoissa komentavasti kuin
kukko kanaparvessa. Mutta me emme kuuntele enää tästälähin
sinun turhia jaarituksiasi. Sinut ajetaan ulos, jollet pidä visusti kiinni
leipälaukkuasi. Ajetaan pian koko kyläkunnasta ja Kuivalan
seurakunnasta sinne Hämeeseen, josta olet tänne tullutkin
sekaannusta aikaansaamaan.

Rietula painui penkille. Hänen naamansa oli hohtavan punainen ja

vesi tipahteli korvallisista. Häntä hävetti huono puhelahjansa, joka oli
tällä kertaa hänen tietämättään juossut kuiviin.

Taisi tulla ihan ilkoiset häpeät. Mikä se saikin nyt miehen niin
pehmenemään? Eihän vaan tuo Eedla…? Kyllä se taisi olla sen
ansio, että ryhti meni mieheltä. Mokomakin tallukka siinä…! Ilmankos
se Salomoni sanoikin, että älä katso naisen puoleen. Ja ilmankos
Simsonilta voimat meni, kun nainen leikkasi hiukset. Voi tätä Eedlan
lepukkata, minkä teki!

Rietula ei taaskaan huomannut, että Kolmon miehet seivästivät

hänet silmillään ja partaisista suista kuului murahduksia:

— Jo on lampaan luonnolla mies lähtenyt kokoukseen.

— Jokahan vetäisi kyntensä pois koko kauppapuuhasta…?

— Piruko sillä on, kun se ei sano kovia sanoja, työlästyi jo räätäli

Romppanenkin.

— Jo meni mieheltä sisu ennen aikojaan.

— Kun olisi saanut sen sisun jotenkuten kuohahtamaan, arveli

Möttösen
Eero.

Mutta Korpijoen miehet hymähtelivät hiljaa ja naureskelivat

nähtyään
Rietulan nolouden.
 — Hyvä tästä tulee, supistiin.

— Kun nyt Iisakki antaisi vielä toisen samanlaisen saarnan, niin

eiköhän sisu mieheltä pettäisi.

— Jo se sanoi tiukat sanat.

— No ihan niin kuin naulan päähän!

— Eikö liene se saarna sisua Rietulalta ottanutkin.

Iisakin katse oli taas salaa hiipinyt seuraamaan Eedlan askareita.

Nuori tyttö tuntee, vaikka ei näekään, kun häneen kohdistuu kiinteä,
hyväilevä katse, mutta Eedla oli niin paksunahkainen, ettei tuntenut
Iisakin katseiden hyväilyä. Maistoi suolan piimävellistä, keikautti
padan hellasta pölkylle ja pyyhki hierimon sormellaan ja meni sitten
keikutellen ulos.

Iisakki tunsi yhä enemmän lämpenevänsä.

Emäntä siitä on tehtävä Mikkolaan, ei siinä auta. Sillä on lonkatkin

niin leveät kuin emännällä tulee ollakin. Kun ei vaan olisi niin ynseä
miesväkeä kohtaan, että pääsisi sen kansa alkuun…

— Kuuletko sinä!

Miirun Jooseppi nyhjäisi Iisakkia kylkeen.

— Että mitä?

— Kun minä tässä sohitan etkä kuule… että ota vielä

puheenvuoro ja jyrise niille niinkuin tuomiopasunasta.
 — Ei niin, innostui Iisakki. Niitä pitää koettaa makealla ja karvaalla
ja nyt on makean vuoro.

Ja Iisakki rykäisi ja nousi puhumaan.

— Kuulkaahan, rakkaat ystävät…

— Lempo sinun ystäväsi! kuului Kolmon joukosta.

— Ystävät, sanon minä, koroitti Iisakki äänensä. Minulla on vielä

pari sanaa sanottavana. Siellä Kolmon puolella on yhtä sileät ja
hyvämultaiset pellot kuin täälläkin.

— On vähän paremmatkin, kuului joku huomauttavan.

— … ja miehet siellä on yhtä reippaita kuin Korpijoen puolellakin.

Ihan kuin veljeksiä ikään…

— Älä tolita!

— … kuin veljeksiä ja mikä on kauniimpaa kuin sopu rakkaissa

veljeksissä ja…

— Mutta nyt ei olla veljeksiä eikä…

— … ja kun nämä rakkaat veljekset ottavat nyt tämänkin asian

ja…

— Mutta sitä kauppaa ei perusteta Korpijoen puolelle, vaikka

nahka päältä nuljahtaisi!

— Ei perusteta! On tämä nyt semmoinen asia, että…

— Pidä suusi kiinni, Kyrmyniska!

 — … tämän asian — huusi Iisakki — mutta minä puhunkin nyt
vertauksella. Onko teistä kukaan nähnyt rauhan puuta? Kyllä minä
arvaan, ettei ole nähnyt kukaan. Se on semmoinen puu, että se
kasvaa korkeammaksi kuin minkäänlainen honka ja siinä on
semmoiset ihanat kukkaset, ja kun niitä haistelee oikein
voimakkaasti, niin…

— Kuulkaahan sitä!

— Pankaa se pellolle! Se pilkkaa jo meitä!

— … kun niitä haistelee, niin pahinkin kauna ja pahansopuisuus

häviää ja eripuraisuuden kyöpelit loikkivat häntä koipien välissä ja…

— Ulos, Kyrmyniska!

— Ottakaa sitä housunkauluksesta kiinni!

— Hirtehinen, vai pilkkaamaan sinä meitä!

Kolmon miehet olivat nousseet seisomaan ja heidän takkuiset

tukkansa olivat nousseet pystyyn. Ja silmät pyörivät päässä pahaa
ennustavasti.

Tupa oli yhtenä sekavana mölynä. Korpijokelaiset vaativat, että

Iisakin on annettava puhua ja Kolmon miehet lähentelivät jo Iisakkia,
hänet ulos riepoittaakseen.

Mutta Iisakki oli noussut penkille ja huusi niin, että russakat

pakenivat pelästyneinä seiniltä:

— … kun se rauhan puu kasvaisi tuohon joen rannalle, vaikkapa

Kolmonkin puolelle, niin kaikkoaisi riita ja hosaaminen näiltä mailta.
Yhdessä käytäisiin haistelemassa sen kukkaisia ja…

Mutta nyt oli Iisakin jo lopetettava, huomatessaan äänensä

heinäsirkan siritykseksi siihen mölyyn verraten, jonka miehet olivat
kurkuistaan päästäneet.

Kokous jäi keskeneräiseksi ja Kolmon miehet menivät vähitellen

ulos pitäen kylän raitilla pahaa porua kotiin mennessään. Syyteltiin
Rietulaakin, ettei paremmin Kolmon puolta pitänyt ja antoi
kokouksen mennä sekaisin.

— Minkä minä, kun se ijänikuinen suunsoittaja… perhana… vai

minua tässä vielä syytetään.

Iisakki lähti myöskin kotiinsa, mutta hänen mielensä oli

rauhallinen. Hymähtelipä vielä siinä kävellessään kevätrousteista
tietä. Hän ei enää tuntenut kärsimyksiä kylien huonoista väleistä,
eikä muutenkaan välittänyt kokouksen menosta. Riidelkööt ja
tapelkootkin, jos katsovat asioiden vaativan, mitäpä hän siitä. Toiset
asiat askarruttivat nyt hänen aivojaan. Eedla piteli nyt kiinni hänen
ajatustensa kultaisista rihmoista, ja Eedlan kuva kieppui niin
mielessä, että pani melkein laulahtamaan siinä kevätyön vaalean
taivaan alla kävellessä.
VI.

Suutari Horttanainen neuloi pieksua Ylä-Rietulan tuvassa. Näytti

siltä, että äskettäin on suutarimestarin mieli läikähdellyt yli laitojensa,
koskapa pikilanka vonkaisi jokaisella vedolla pahasti ja suutarin
piikkiparta tärisi vielä mielenliikutuksen laineista.

Julkinen häpeä onkin kohdannut suutarimestarin arvokasta

persoonaa. Häpeä sellainen, että sitä ei voisi mikään pestä pois
Horttanaisen elämäkerrasta.

Horttanainen oli ollut näihin asti Kolmon ja Korpijoen yhteinen

suutari ja kylien riitaisuuksista huolimatta oli hän tehnyt
kumpaisillekin riitapuolille yhtä virheetöntä työtä, mutta nyt
osuuskauppakokouksen jälkeen oli riivaajainen mennyt häneenkin.

Korpijokelaiset olivat ensin kauniisti pyytäneet ja, sitten kun

näkivät sen turhaksi, vaatimalla vaatineet suutaria heidänkin
puolellaan neulomaan, mutta suutari oli itsepäisesti vain pysynyt
Kolmon puolella, vaikka hänen asuntonsa olikin Mikkolan pellon
päässä.

Tulipa sitten Iisakille kerran mieleen, että hänen on heti saatava

uudet saappaat, kun vanhoilla ei kehdannut enää käydä Miirussa
Eedlaa katselemassa.

Iisakki meni vaatimaan suutaria töihin, mutta tämä lupauksistaan

huolimatta antoi Iisakin odottaa itseään.

Iisakki piti varalta, milloin suutari tulee käymään kotonaan ja

varustautui hänkin silloin suutarin tuvalle. Ohimennen on mainittava,
että suutarin tupa on aivan joen rannalla, ja ylenmäärin myrtynyt
Iisakki suunnitteli pakanallista kepposta suutarin lannistamiseksi.

Iisakki meni tuvalle, jossa suutari valikoi parhaillaan lestiä

neuloakseen Rietulalle samanlaiset saappaat, jollaisia Iisakinkin
mieli teki.

Horttanaisella oli laiminlyönnistään paha omatunto ja hän hätkähti

hieman, kun Iisakki astui tupaan.

— … vää!

— … antakoon! Mitä sitä isännälle kuuluu? Olisi puuta istuakin.

— Ei kuulu muuta kuin laitat itsesi nyt heti neulomaan niitä

saappaita.

— Tuota… ei se nyt käy ennen kuin ensi viikolla… tuota… mutta

ensi viikolla minä tulen varmasti.

Suutari Horttanaisen viimeinen hetki näytti nyt peruuttamattomasti

tulevan. Iisakin niskakin, kasvoista puhumattakaan, oli jo punoittunut
ja hän karjaisi niin että suutarin tukka heilahti:

— Tuletko heti vai et!?

 Mutta suutarillakin oli Horttanaisten pöyhkeä luonto. Hänkin
ponnistautui suoraksi kuin seiväs ja huusi sen kuin keuhkoista lähti:

— En!

Enempää ei tarvittu. Iisakin viha kuohui laitojen yli. Tarttuen lujasti

toisella kädellään suutaria housunkaulukseen, kantoi Iisakki hänet
joen rannalle, heilautti suutaria muutaman kerran ja heitti keskelle
jokea.

Jättäen Horttanaisen harkitsemaan rannalle pääsyä, astui ukko

uudelleen tupaan ja alkoi heitellä sieltä onnettoman suutarin lestejä
herransa sekaan jokeen, jossa virta alkoi iloisesti viedä kompeita
mukanaan. Horttanainen oli juuri päässyt rannalle, kun hän huomasi
tämän Iisakin uuden toimenpiteen ja hänelle tuli hätä. Virta vei
lestejä ja Iisakki heitteli uusia tuvasta ja ihmeen hyvin se pahus
osasikin nakata aina keskelle jokea. Suutari koetti kepillä onkia
lestejä joesta, mutta kun se keino ei auttanut, riisui hän housunsa
nurmelle ja, voihkaisten surkeasti, pulahti kylmään veteen.

Kun Iisakki oli saanut kaikki lestit nakelluksi tuvasta, otti hän
rikkinäisen padan ja paistinpannun ja lennätti ne rantakiville niin että
rämähti. Niitä seurasi pöytä ja sänkyrenkkana, joka aukeni kokonaan
liitoksistaan saatuaan potkun rantakivikolle.

Mikkolan renki oli pellolla kyntämässä ja isäntä kutsui häntä

avukseen, pannakseen toimeen jälellä olevan kostotoimenpiteensä.
Iisakki katseli kaksi vahvaa koivuista kankea ja pisti ne tuvan
perustuksien alle ja komensi renkiään:

— Tartuhan kiinni!
 Ja tupa pyllähti nyt vuorostaan jokeen, josta kauhistunut suutari
yhä harasi lestejään.

Horttanainen nousi rannalle, katseli julmasti kiroillen majansa

hävitystä, mutta Iisakki käveli jo pellolla naureskellen mennessään.

Horttanainen oli vannonut poistuvansa ijäksi Korpijoen puolelta ja

neuloi nyt vieläkin ylenmääräisen vihansa vallassa Rietulan
saappaita.

Rietula istui penkillä, katseli suutarin vihaisia kädenliikkeitä ja imi

piippuaan. Horttanainenkin seisautti hetkeksi työnsä, tuikkasi tulen
piippuunsa ja virkkoi:

— Ei ole lysti Iisakilla käräjissä, sen minä takaan. Jos olisi muuten,
mutta meneppäs vierittämään toisen osuutta jokeen. Kyllä se häpeä
vielä maksetaan.

— Kipurahojakin on Kyrmyniskalta vaadittava, virkkoi Rietula.

— Tottahan toki kipurahoja. Kun piti paljain kintuin keväisessä

vedessä… Nyt jo reumatismi repii luita ja ytimiä. On se…

Kustaavakin tuli suutarin viereen istumaan ja arveli:

— Jokohan nuo Kyrmyniskaa nyt sakottavat?

Suutari teki peukalollaan vihaisen liikkeen ja virkkoi:

— Kakolaan se siitä teostaan joutuu, se on vissi.

VII.

Huhtikuun päivä paistoi lämpimästi, mutta kylien pahat välit kävivät

yhä kylmemmiksi ja pahemmiksi.

Nuoret olivat tähän asti olleet vanhojen riidoista välittämättä ja

sunnuntaisin jutelleet kaikessa rauhassa joen sillalla, vieläpä joskus
käyneet taloissakin vierailemassa. Mutta nyt olivat heidänkin välinsä
kylmenneet. Vanhempien ylitsevuotavat kärsimykset velvoittivat
nuorisonkin osoittamaan muuttunutta mieltään toisilleen, ja joen
sillalla sunnuntaisin tapella kahauteltiinkin joskus, milloin sattui niin
että sanakiista ei muuten selvennyt.

Kuivalan pappikin oli saanut kuulla tästä välien kärjistymisestä ja

pitäessään kinkereitä Mikkolassa otti asian puheeksi ja piti jylisevän
saarnan jumalattomuuteen langenneille seurakuntalaisilleen. Mutta
kävipä niin, että Kolmon miehet, luullen papin erikoisesti syyttävän
heitä, pötkivät ulos saarnan kestäessä, ja asia ei siis näyttänyt
papinkaan toimenpiteistä ottavan parantuakseen.

Kyläkuntien emäntäväet olivat huuhtoneet vaatteitaan sillan

vieressä kumpaisetkin omalla puolellaan. Mutta nyt olivat Korpijoen
emännät katsoneet parhaaksi muuttaa pyykkirantansa alemmaksi
joen rannalle. Mikä kehtasikaan siinä kolmolaisten nenän edessä
virutella vaatteitaan. Sanasotakin siinä syntyi, ja silloin aina ohi
kulkijat töllistelivät naureskellen.

Huhtikuun illat olivat raikkaita. Pieninkin ääni kuului pitkien

matkojen takaa, ja kun emännät olivat lopettaneet jo aikaa sitten
kahvikestinsä ja tehneet pesäeron pyykkirannalla, koettivat he
laskea pilapuheita toisistaan niin ääneen, että asianomaiset
raikkaina iltoina saattoivat sen hyvin kuulla. Isännät kuuntelivat
pihojensa nurkilla, miten heidän paremmat puoliskonsa suoriutuvat
paljon vaativassa taistelussa. Ja suloiselta mahtoivat keskustelut
kuulua siitä päättäen, että miehet vetivät suunsa naurun mareeseen.

Suutari Jortikainen, joka muutama vuosi takaperin oli muuttanut

jostakin Kuivalan laitakulmalta Kolmon takamaille, oli, kuultuaan
virkaveljensä onnettomasta kohtalosta, päättänyt muuttaa
rauhallisemmille seuduille ja vaelsikin nyt eräänä iltana maantietä,
kantaen selässään lestisäkkiä ja vaatteitaan. Jortikaisen eukko tuli
jälessä kantamuksineen.

Miirun Jooseppi sattui tulemaan joen sillalla heitä vastaan ja alkoi

kysellä, minne on matka.

Jortikainen istahti sillan kaiteelle, veti henkeä, joka pihisi kuin

aidan raosta, ja virkkoi:

— Pois piti lähteä näiltä mailta. Riita ja tora vaan kiihtyy tässä
kurjassa kyläkunnassa, ja minun vanhat korvani eivät sitä kestä
enää kuunnella. Pois rauhallisemmille maille, jossa ihmisten
asumuksia ei vieritellä jokeen eikä juorut terävien käärmeenkielien
lailla myrkytä ihmisten elämää. Ei minusta ole riitelijäksi enää…
 — Enkä minäkään rupea ketään panettelemaan, virkkoi suutarin
eukko ja lähti menemään miehensä häntä seuratessa.

Mutta Jooseppi virkkoi pahoitellen:

— Siinä meni meiltä hyvä suutari. Voi aikoja ja ihmisiä!