(eBook PDF) Biology 14th Edition By

Sylvia Mader
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-biology-14th-edition-by-sylvia-mader/
development of personalized microlearning assets and next-generation publication platforms.
He is currently a member of the National Association of Science Writers and several science
education associations. He has served as the keynote speaker on the development of
multimedia resources for online and hybrid science classrooms. In 2015, he won the
DevLearn HyperDrive competition for a strategy to integrate student data into the textbook
revision process.
As an author and editor, Dr. Windelspecht has over 30 reference textbooks and multiple
print and online lab manuals to his credit. He has founded several science communication
companies, including Ricochet Creative Productions, which actively develops and assesses
new technologies for the science classroom, and Inspire-EdVentures, which provides
experiential learning opportunities online and in Belize. You can learn more about Dr.
Windelspecht by visiting his website at www.windelspectrum.com.

Contributors

©Jason Carlson

Jason Carlson is a Biology Instructor at St. Cloud Technical and Community College in
Minnesota, where he teaches introductory biology, microbiology, nutrition, and human
biology. Before entering higher education, he was a middle and high school science teacher
with an education from the University of Idaho, Bemidji State University, and St. Cloud State
University. In the classroom, he supports a student-driven applied curriculum with relevant
and hands-on research and investigation.

©Dave Cox

Dave Cox serves as Professor of Biology at Lincoln Land Community College, in

Springfield, Illinois. He was educated at Illinois College and Western Illinois University. As
an educator, Professor Cox teaches introductory biology for nonmajors in the traditional
classroom format, as well as in a hybrid format. He also teaches biology for majors, and
marine biology and biological field studies as study-abroad courses in Belize. He is the co-
owner of Howler Publications, a company that specializes in scientific study abroad courses.
Professor Cox has served as a contributor to multiple McGraw Hill titles over the past 12
years. He also develops educational resources for the ecotourism industry in Belize.

©Gretel Guest

Gretel Guest is a Professor of Biology at Durham Technical Community College, in Durham,

North Carolina. She has been teaching nonmajors and majors biology, microbiology, and
genetics for more than 18 years. Dr. Guest was educated in the field of botany at the
University of Florida, and received her Ph.D. in plant sciences from the University of
Georgia. She is also a Visiting Scholar at Duke University’s Graduate School. There she
serves the Preparing Future Faculty program by mentoring postdoctoral and graduate
students interested in teaching careers. Dr. Guest was a contributor to Essentials of Biology
4e, and a contributor to the digital content in Stern’s Introductory Plant Biology 13e.
 Page v

Preface

Goals of the Fourteenth Edition

The mission of Dr. Sylvia Mader’s Biology text has always been to give students an
understanding of biological concepts and a working knowledge of the scientific process.
However, like the world around us, the process of teaching science is changing rapidly.
Increasingly, instructors are being asked to engage their students by making content more
relevant, while still providing students with a firm foundation in those core principles on
which biology is founded.
As we have all learned within the past year, the challenges facing society, from climate
change to the COVID-19 pandemic, are demanding that we as a society not only become
more scientifically literate, but also understand and appreciate the importance of the process
of scientific thought and the roles of scientists in our culture.
As educators, the authors of this text understand the needs of our colleagues in developing
curricula that increasingly focus on relevancy and delivery in the online environment.
McGraw Hill Education has long been an innovator in the development of digital resources,
and the Biology text, and its authors, are at the forefront of the integration of these
technologies into the science classroom.
In this edition, the authors focused on the following areas:

Making the content more relevant to the current generation of students by updating
chapter openers and themed readings to focus on issues and topics important to the
discussions that students are hearing in the world around them.
Integrating relevancy modules to supplement the format of a traditional textbook and
provide another avenue for students to engage with the content.
Redesigning the artwork to ensure it transitions to the digital world of mobile devices.

The Themes of This Text

The Vision and Change document (2009) clearly identifies the need to integrate core
concepts throughout the curriculum. We recognize that scientific literacy is not based upon
the memorization of a series of facts. Instead, learning is based on establishing associations
and links between what, at first glance, appear to be diverse topics.
The main themes we have chosen to emphasize include biological systems, evolution, and
the nature of science. These themes are integrated into all aspects of the textbook, from the
unit learning outcomes to the theme-based feature readings in the text. At the start of each
chapter, “Following the Themes” introduces the relationship of the chapter’s content to each
of the themes. At the end of each chapter, “Connecting the Concepts” not only reminds the
student of the relationships between chapter content and the three core themes, but also acts
as a prelude to topics in the next few chapters of the text. In essence, the themes act as the
threads that unite the concepts throughout the text, enabling the student to see relationships
from the molecular to ecosystem levels of biology.

Virtual Labs and Lab Simulations

While the biological sciences are hands-on disciplines, instructors are now often being asked
to deliver some of their lab content online, as full online replacements, supplements to
prepare for in-person labs, or make-up labs.

These simulations help each student learn the practical and conceptual skills needed, then
check for understanding and provide feedback. With adaptive pre-lab and post-lab
assessment available, instructors can customize each assignment.
From the instructor’s perspective, these simulations may be used in the lecture
environment to help students visualize complex scientific processes, such as DNA
technology or Gram staining, while at the same time providing a valuable connection
between the lecture and lab environments.
 Page vi

Relevancy

The use of real-world examples to demonstrate the importance of biology in the lives of
students is widely recognized as an effective teaching strategy for the introductory biology
classroom. Students want to learn about the topics they are interested in. The development of
relevancy-based resources is a major focus for the authors of the Mader series of texts. Some
examples of how we have increased the relevancy content of this edition are explained in the
following paragraphs.

New Connecting the Concepts Graphics

To help students better understand the relevancy of the opening essay to the contents of the
chapter, the authors have developed new Connecting the Concepts art that shows the
relationship between the chapter opener and the three major themes of the text.

Relevancy Modules
A series of relevancy modules have been designed to accompany each unit in Biology. These
modules demonstrate the connections between biological content and topics that are of
interest to society as a whole. Each module consists of an introductory video, an overview of
basic scientific concepts, and then a closer look at the application of these concepts to the
topic. An infographic at the end of each module may be easily used in the lecture
environment to initiate discussion of the topic. Discussion and assessment questions, specific
to the modules, are available at the end of the module, and for automatic assessment in the
Connect platform. Below is a list of our current relevancy modules.
These modules are available as a supplementary eBook to the existing text within Connect,
and may be assigned by the instructor for use in a variety of ways in the classroom.

Slavica/Getty Images

Page vii
BioNOW Videos
The BioNOW series of videos, narrated and produced by educator Jason Carlson, provide a
relevant, applied approach that allows your students to feel they can actually do and learn
biology themselves. While tying directly to the content of your course, the videos help
students relate their daily lives to the biology you teach and then connect what they learn
back to their lives.
 Each video provides an engaging and entertaining story about applying the science of
biology to a real situation or problem. Attention is taken to use tools and techniques that the
average person would have access to, so your students see the science as something they
could do and understand.

RicochetScience Website
The RicochetScience.com website, managed by Michael Windelspecht, provides updates on
news and stories that are interesting to science and nonscience majors alike. The PopScience
articles on this site provide an excellent focus for classroom discussions on topics that are
currently being debated in society. The site also features videos and tutorial animations to
assist the students in recognizing the relevancy of what they are learning in the classroom.
Page viii

Page ix
 Page x

Overview of Content Changes to Biology,

Fourteenth Edition

A number of the chapters in this edition now include references and links to new BioNOW
relevancy videos that have been designed to show students how the science of biology
applies to their everyday lives. In addition, a large amount of the artwork has been redesigned
for the digital environment.
Chapter 1: Biology: The Study of Life now includes the new Evolution reading “Human
Adaptation to Life at High Elevations” and an increased focus on the supergroup
classification system.

Unit 1: The Cell

Chapter 2: Basic Chemistry now begins with a discussion of the upcoming NASA mission
that will look for signs of life on Europa. Chapter 3: The Chemistry of Organic Molecules
opens with a look at CBD oils. The opening essay for Chapter 4: Cell Structure and
Function now examines the importance of stem cells. Chapter 5: Membrane Structure
and Function begins with a look at how opioids interact with a cell. In Chapter 6:
Metabolism: Energy and Enzymes, a revised Nature of Science feature explores how
carbon monoxide exposure may lead to death. For Chapter 7: Photosynthesis, the opening
essay examines artificial photosynthesis. Chapter 8: Cellular Respiration begins with a
look at the role of the mitochondria in the cell.

Unit 2: Genetic Basis of Life

The chapter opener for Chapter 10: Meiosis and Sexual Reproduction now explores the
chances of there being a copy of you on the planet. Chapter 13: Regulation of Gene
Expression begins with a look at gene regulation in the bat immune system. The chapter also
includes a new Nature of Science feature on exercise and gene expression. Chapter 14:
Biotechnology and Genomics now contains new figures on the process of PCR and how
transgenic salmon are generated, and a new Nature of Science feature on the use of CRISPR
for genome editing in humans.

Unit 3: Evolution
Chapter 17: Speciation and Macroevolution starts with a new essay on the evolution of
whales. The chapter opener for Chapter 18: Origin and History of Life now focuses on the
evolution of the dinosaurs. Chapter 19: Taxonomy, Systematics, and Phylogeny starts with
coverage of the classification of jaguars. A new Nature of Science section explores the
evolution of classification systems over time.

Unit 4: Microbial Evolution

The use of vaccines to prevent disease now starts Chapter 20: Viruses, Bacteria, and
Archaea. A new Evolution feature on seasonal versus pandemic flus has been added to the
chapter. In Chapter 21: Protist Evolution and Diversity, a new chapter opener explores
harmful algal blooms. The chapter has been reorganized to adjust for changes in supergroup
classification, and a new Nature of Science feature examines the beneficial uses of algae.
Chapter 22: Fungi Evolution and Diversity begins with a look at the beneficial uses of
fungi. The evolutionary relationships among the major groups of fungi have also been
updated. A new Nature of Science feature explores the use of fungi as biological controls.

Unit 5: Plant Evolution and Biology

Chapter 23: Plant Evolution and Diversity now begins with an exploration of the role of
mosses in plant evolution. Chapter 24: Flowering Plants: Structure and Organization
contains a new Nature of Science feature on the cannabis plant and its products. Chapter 27:
Flowering Plants: Reproduction begins with a look at the importance of pollinators in plant
reproduction.

Unit 6: Animal Evolution and Diversity

Chapter 28: Invertebrate Evolution starts with a new opener on the importance of jellyfish
biology in understanding animal evolution. Chapter 29: Vertebrate Evolution begins with a
new feature on zombie deer and deer wasting disease. For Chapter 30: Human Evolution,
the text starts with a discussion of Neanderthal genes in humans. The diagrams of primate
evolution have been updated, and the Evolution theme on recent discoveries of human
ancestors has also been updated.

Unit 7: Comparative Animal Biology

Chapter 31: Animal Organization and Homeostasis begins with a look at homeostasis of
the human body on the moon. In Chapter 32: Circulation and Cardiovascular Systems, a
new Nature of Science feature was added on medicinal leeches. The chapter opener for
Chapter 33: The Lymphatic and Immune Systems examines the need to develop vaccines
against new diseases such as Zika. Chapter 34: Digestive Systems and Nutrition now starts
with an opening essay on lactose intolerance. A new Nature of Science feature has been
added about artificial fats. For Chapter 35: Respiratory Systems, the chapter starts with a
look at asthma. Chapter 36: Body Fluid Regulation and Excretory Systems now begins
by discussing the myth that urine is sterile. Chapter 39: Locomotion and Support Systems
opens with a look at the world records for marathons. For Chapter 40: Hormones and
Endocrine Systems, the chapter opener covers hormone-disrupting chemicals. Chapter 41:
Reproductive Systems opens with content on three-parent in vitro fertilization. Chapter 42:
Animal Development and Aging begins with an exploration of some of the genes associated
with aging. Chapter 43: Animal Behavior has been moved from Unit 8 and renamed to
reflect its focus on animal behavior.
Page xi
Unit 8: Ecology
This unit has been renamed to reflect the movement of the behavior content to the previous
unit. Chapter 44: Population Ecology begins with a look at the range expansion of the
armadillo. A new section has been added on sustainability. Chapter 45: Community and
Ecosystem Ecology has a new Nature of Science feature on marine protected areas. The
content on aquatic biomes has also been updated and expanded. Chapter 46: Major
Ecosystems of the Biosphere begins with a discussion of the proposed jaguar corridor in
Central America, and the Nature of Science feature on wildlife DNA has been expanded to
include information about coronaviruses. In Chapter 47: Conservation of Biodiversity, a
new Nature of Science feature has been added on mass extinctions.
 Page xii

Acknowledgments

Dr. Sylvia Mader is one of the icons of science education. Her dedication to her students,
coupled with her clear, concise writing style, has benefited the education of thousands of
students over the past four decades. As an educator, it is an honor to continue her legacy and
to bring her message to this newest generation of students.
As always, I had the privilege to work with a phenomenal group of people on this edition.
I would especially like to thank you, the numerous instructors who have shared emails with
me or have invited me into your classrooms, both physically and virtually, to discuss your
needs as instructors and the needs of your students. You are all dedicated and talented
teachers, and your energy and devotion to quality teaching is what drives a textbook revision.
Many dedicated and talented individuals assisted in the development of this fourteenth
edition of Biology. A special thanks to my coauthors, Jason Carlson, David Cox, and Gretel
Guest, for their hard work on this edition. I am very grateful for the help of so many
professionals at McGraw Hill who were involved in bringing this book to fruition. Therefore,
I would like to thank the following:

My product developer, Anne Winch, for her incredible ability to manage all aspects of
this project simultaneously.
Director Michelle Vogler and portfolio manager Ian Townsend, for their guidance and
for reminding me why what we do is important.
My marketing manager, Britney Ross, for placing me in contact with great instructors,
on campus and virtually, throughout this process.
My content project manager, Kelly Hart, and program manager, Angie FitzPatrick, for
guiding this project throughout the publication process.
Content licensing specialist, Lori Hancock, for the photos within this text. Biology is a
visual science, and her contributions are evident on every page.
Michael McGee and Sharon O’Donnell, who acted as my copyeditor and proofreader,
respectively, for this edition.
Jane Peden, for her behind-the-scenes work that keeps us all functioning.

As both an educator and an author, communicating the importance of science represents

one of my greatest passions. Our modern society is based largely on advances in science and
technology over the past few decades. As I present in this text, there are many challenges
facing humans, and an understanding of how science can help analyze, and offer solutions to,
these problems is critical to our species’ health and survival. The only solution to these
problems is an increase in scientific literacy, and more importantly, a greater appreciation for
the roles of scientists in society. It is my hope that this text helps with that process. I would
like to give special thanks to Junior Buddy, the jaguar on the front cover of this text, and the
staff of the Belize Zoo. I have had the opportunity to meet you over multiple visits to your
beautiful country, and your dedication to educating the world on the importance of rain
forests and the creatures that live in them is inspirational. I can only hope to carry on the
legacy of Junior Buddy in this edition.
I also want to acknowledge my family and friends for all of their support. My family team
of Sandy, Devin, and Kayla have always been my motivation and encouragement. And for
my dearest friends, who have never waivered in their support, thank you for believing.
Michael Windelspecht
Blowing Rock, NC

Focus Group Participants

Justin Bichler, Harrisburg Area Community College
Peggy Brickman, University of Georgia, Athens
Rusty Brown, Mississippi Gulf Coast Community College
Michelle Cawthorn, Georgia Southern University, Statesboro
Genevieve Chung, Broward College, Central
Kari Clifton, University of West Florida, Pensacola
Rachel Clostio, University of New Orleans
Alana Gabler, Southwest Mississippi Community College
Maria Hernandez-Velez, Texas A&M University, Kingsville
Mary Hood, Lone Star College, Tomball
Jack Horne, University of New Orleans
Andrew Ippolito, Bucks County Community College
Carly Kemmis, Winston-Salem State University
Lauren King, Columbus State University
Dana Kurpius, Elgin Community College
Manoj Mishra, Alabama State University
Paul Olson, University of Central Oklahoma
Scott Quinton, Metropolitan Community College, Business and Technology
Eric Saliim, North Carolina Central University
Carol Stiles, Georgia Military College
Tom Swain, Daytona State College
David Taylor, College of DuPage
Rick Topinka, American River College
Richard Watkins, Jacksonville State University
 Page xiii

Readings

THEME Evolution
Human Adaptation to Life at High Elevations 7
Metagenomics 251
The Anatomy of Speciation 298
Possible Extraterrestrial Components of RNA 314
Flu Viruses: Seasonal Versus Pandemic Flu 350
Carboniferous Forests 412
The Evolutionary History of Maize 418
Survival Mechanisms of Plants 427
Plants Can “Smell” and “Talk” to Each Other 472
Plants and Their Pollinators 488
Evolution of the Animal Body Plan 506
The Complexity of Our Evolutionary Past 562
Sexual Selection in Male Bowerbirds 801
Interactions and Coevolution 840
The Sixth Mass Extinction Event 887

THEME Biological Systems

Isotopes of a Meltdown 23
The Impact of Acid Deposition 32
How Cells Talk to One Another 83
Tropical Rain Forest Destruction and Climate Change 118
Same but Not the Same—the Role of Epigenetics 226
Zika Virus 354
African Sleeping Sickness 370
Deadly Fungi 394
The Concept of Water Potential 455
Would You Eat Insects? 527
UV Rays: Too Much Exposure or Too Little? 577
AIDS and Opportunistic Infections 615
Urinalysis 665
Drug Abuse 677
Preventing Transmission of STDs 760
Preventing and Testing for Birth Defects 781
Sustainability in the Lobster Industry 819
Destruction of the Amazon Rain Forest 867

THEME Nature of Science

Saturated and Trans Fats in Foods 44
Microscopy Today 58
Carbon Monoxide Can Lead to Enzyme Inhibition and Even Death 105
Fermentation and Food Production 130
The Importance of the G1 Checkpoint 144
Reproductive and Therapeutic Cloning 151
Meiosis and the Parthenogenic Lizards 164
Hemophilia and the Royal Families of Europe 197
Exercise and Gene Expression 228
CRISPR Gene Editing in Humans 242
The Tree of Life: 150 Years of Support for the Theory of Evolution by
Natural Selection 268
Inbreeding in Populations 280
Genetic Basis of Beak Shape in Darwin’s Finches 302
DNA Barcoding of Life 334
The Evolution of Classification Systems 337
DIY Bio 358
Sushi, Science, and Beautiful Skin 378
Fungi as a Biological Control 398
The Cannabis Plant and Its Products 436
Plants Can Be Used for Cleaning and Discovery of Minerals 450
Why So Many Scientists Work with Arabidopsis 476
Vertebrates and Human Medicine 541
A Genomic Comparison of Homo sapiens and Chimpanzees 555
Recent Findings About Preventing Cardiovascular Disease 595
Medicinal Leeches 600
Adult Vaccinations 617
Gluten and Celiac Disease 630
The Rise and Fall of Artificial Trans Fatty Acids 635
Artificial Lung Technology 651
Are E-cigs Safe? 652
Understanding Parkinson Disease 682
Artificial Retinas Come into Focus 700
The Accidental Discovery of Botox 719
Identifying Insulin as a Chemical Messenger 739
Preimplantation Genetic Diagnosis 758
Jaguar Behavior 794
Marine Protected Areas and Ocean Biodiversity 833
Global Climate Change 853
Wildlife Conservation and DNA 862
 Page xiv

Contents

Preface v

1 Biology: The Study of Life 1

1.1 The Characteristics of Life 2
1.2 Evolution and the Classification of Life 6
1.3 The Process of Science 10
1.4 Science and the Challenges Facing Society 14

UNIT 1 The Cell 18

2 Basic Chemistry 19
2.1 Chemical Elements 20
2.2 Molecules and Compounds 25
2.3 Chemistry of Water 27
2.4 Acids and Bases 31
3 The Chemistry of Organic Molecules 35
3.1 Organic Molecules 36
3.2 Carbohydrates 38
3.3 Lipids 42
3.4 Proteins 46
3.5 Nucleic Acids 50
4 Cell Structure and Function 55
4.1 Cellular Level of Organization 56
4.2 Prokaryotic Cells 60
4.3 Introduction to Eukaryotic Cells 62
4.4 The Nucleus and Ribosomes 65
4.5 The Endomembrane System 67
4.6 Microbodies and Vacuoles 70
4.7 The Energy-Related Organelles 71
4.8 The Cytoskeleton 73
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Tämä olisi nyt minulle tärkeätä, vastasi Asplund. Jos
Kemppainen ei nyt jouda näitä kirjoittamaan, niin ehkä hän tekee sen
illalla kotonaan.

— Kirjoja ei voida konttorista pois kulettaa.

Ennenkuin Asplund ennätti vastata, kysyi Kemppainen pilkallisella

hymyllä:

— Niin, kumpi teistä nyt on isäntä, kumpaa minun on

totteleminen?

— Isäntä on tietysti Saarela, lisäsi siihen Nurhonen samallaisella

hymyllä.

En vastannut mitään, vaan poistuin moneksi tunniksi konttorista.

Pari päivää ennen valtuusmiesten ratkaisevaa kokousta julkaisi

Asplund lehdessään kirjoituksen asiasta. Ensiksi hän sanoi että nyt
esillä oleva kysymys alkoholijuomain kaupan siirtämisestä yksityisiltä
yhtiölle ei nähtävästi ollut lähtenyt suoranaisesta aatteellisesta
vakuutuksesta, vaan oli siinä syrjävaikuttimia olemassa. Tämän
osoitti se persooniin kohdistuva tapa, jolla asiaa nyt jo, ennen sen
ratkaisua, oli alettu ajaa ja se ilkeän ilkkuva tapa, jolla toinen
paikkakunnan lehti joka numerossaan esiintyi. Asia on arkaluontoista
ja vakavaa lajia, ja yksityisten puolesta esiintuodut näkökannat siksi
painavia, että niitä on asiallisesti vastustettava.

Sitten tehtiin kirjoituksessa selkoa parin yleisesti tunnetun henkilön

lausunnosta ja viimein, kuten sanottiin, omantunnonmukaisen
harkinnan jälkeen, yhdyttiin yhtiön puolustajiin. Kirjoitus loppui
sanoilla:
 "Me tiedämme varsin hyvin monien liikemiesten tämän
toimenpiteen kautta, jos se hyväksyttäisiin, kärsivän elinkeinon
rajoituksen tuottamaa tappiota. Niin ainakin alussa. Mutta me
tiedämme myös että tämä häiriö on ohimenevää, pian tasaantuvaa
lajia. Toimeliaille liikemiehille löytyy runsaasti uusia aloja, joissa
toimeentulo on yhtä varma, mutta työskentely siveellisempää ja
kunnioitetumpaa kuin väkijuomain levittäjän ammatissa."

Valtuuston kokouksen jälkeisessä numerossaan kertoi lehti:

"Keskustelu oli mitä ikävintä laatua. Molemmin puolin osoitettiin

että asia oli keppihevonen ja kysymyksessä oli määräämisvalta.
Suuresti valitettavaa vaan oli että päätökseksi tuli se kuin tuli. Yhden
äänen enemmistöllä ottivat kauppiaspuoluelaiset niskoillaan
kantaakseen sen kuorman, joka yleisessä mielipiteessä tulee
olemaan alkoholijuomakaupan edelleenkin yksityisille
luovuttamisesta. Innokkaammin ajoivat tätä asiaa pankinjohtaja
Granberg ja tuomari Helander. Jälkimäisen ehdotuksesta päätettiin
samalla että oikeuksia annetaan etupäässä vanhemmille
paikkakunnalla ennen samallaista liikettä harjoittaneille kauppiaille,
ja kun he näistä oikeuksistaan luopuvat, ei uusia oikeuksia
yksityisille myönnetä. Mutta käytännössä lienee tämäkin päätös
merkitystä vailla, sillä, kuten kokouksessa huomautettiin, tulevien
valtuusmiesten käsiä eivät nykyiset valtuusmiehet voi sitoa.

"Tulevaisuus riippuu siis tulevista valtuusmiehistä. Tässä

suhteessa on asiaamme valvottava jo edessä olevista vaaleista
alkaen ja jo ensi talvena voidaan sama kysymys konjakeihin ja n.s.
väkijuomiin nähden esille ottaa."

Pian tämän jälkeen julkaisi Asplund lehdessään kehoituksen ettei

ketään niistä nyt eroamisvuorossa olevista valtuusmiehistä, jotka
viimeisessä juomakauppa-asiassa vaikuttivat valtuuston päätöksen,
uudellen valittaisi, vaan että mielenosotuksena laadittaisiin lista
yksinomaan yhtiöaatteen puolustajista. Vanhojen lehti antoi pienen
kiitoslauseen Uudelle Ajalle ja yhtyi tähän ehdotukseen sekä toitotti
kaikki rivinsä liikkeelle taisteluun.

Melkein samaan aikaan kutsutti Granberg sanomalehtiyhtiömme

johtokunnan koolle "päättämään vuosikokouksen ajasta ja muista
ensi vuoden asioista". Ja Asplund lähetti minulle kirjallisen
kehoituksen pitämään Nurhosen jälk. & Kumpp. yhtiömiesten
säännöllinen kokous, jossa päätettäisiin eikö miedompain
väkijuomain kauppa nyt voitaisi kokonaan lopettaa ja uudet oikeudet
jättää anomatta. "Ja jos tähän ei voida suostua, neuvottelemaan
minun yhtiöstä vapauttamisestani", sanottiin kirjeen lopussa.
XI.

Heinäkuun 10 p.

Tänään kuulin rouva Nurhosen olevan huonona sairaana. Hänellä

onkin jo monet vuodet hartioillaan.

Menisin mielelläni häntä tervehtimään, jos se vain soveltuisi. Mutta

kun Asplund, jonka luona varmaankin kävisin, ei kuulu viettävän
kesäänsä kaupungissa, täytynee käyntini Nurholassakin jättää
tekemättä.

Kovin harvoin häntä viimeisinä täälläolo aikoinakin tapasin, vielä

harvemmin luonaan kävin. Viimeisinä vuosina en muulloin kuin
joulukuun toisena päivänä, hänen syntymäpäivänään, jolloin käynnin
katsoin velvollisuudekseni. Mutta sinäkin päivänä valitsin ajan, jolloin
en luullut muita vieraita luonaan olevan.

Samana vuonna, jolloin juomatavarainkauppa oli

päivänkysymyksenä, kuitenkin petyin valitsemassani ajassa. Se oli
sunnuntaipäivä ja minä menin jonkun verran ennen päivällisaikaa.
Mutta rouvan luona olikin silloin Asplund rouvineen ja Kemppainen.
Minua pyydettiin jäämään toisten kanssa päivällisille ja minulla ei
ollut kieltoon riittävästi syytä.
 — Huonoahan meillä on ja yksinkertaista, sanoi rouva Nurhonen,
mutta jos Saarelan nyt sentään soveltuisi jäädä, niin olisi se meille
hauskaa.

Ja minä jäin.

Keskustelu kosketteli erilaisia asioita ja oli kuin virallisesti

pakotettua. Vasta sitten kun siirryttiin omiin asioihin, jonkun verran
vilkastuttiin.

Rouva Nurhonen kiitti niistä rahoista, joita oli viime aikoina saanut
lainaksi liikkeen varoista.

— Kyllähän se minulle oli hyvä asia, sanoi hän. Herra Saarela ei

usko kuinka vaikeata toimeentulomme on ollut.

En ollenkaan sitä epäillyt.

— Mutta kyllä se laina minua pelottaa, jatkoi hän. Millä minä sen
maksan? Etteivät vaan herrat sen kautta joutuisi vahinkoon.

Hätäkös teillä nyt enää on, vastasin. Molemmat pojat ovat jo

ansaitsemassa ja Miia neidistä kai pian tulee rouva, lisäsin
hymyillen.

— Kenen? ehätti Miia kysymään.

— No, en minä salaisuuksia tiedä, sanoin ja katsoin

syrjäsilmäyksellä kuulematta olevinaan olevaa Kemppaista. Ajattelen
vaan ettei tuollainen kaunis neiti kauvan äitinsä kotona saa olla.

— Pyh!

Kaikki naurahtivat. Minä jatkoin:

 — Toivottavasti myöskin liikkeestä voidaan pian ruveta voitto-
osuutta jakamaan, kun on päästy juoksevista veloista ja raha-asiat
yleensä saatu varmemmalle kannalle. Tähän asti on rahoja tarvittu
varata tekeillä olevaan uutisrakennukseenkin.

— Niin, siellähän kovin rustataan ja rakennetaan, vastasi rouva.

Kun herrat eivät vaan liikoja laittelisi, etteivät joutuisi vahinkoon.

— Eihän tässä muu ole auttanut, sanoin. Liike on laajennut ja

muutenkin uudistuksen tarpeessa. Jos ei pyri eteenpäin, menee
taaksepäin.

— Niinhän tuo taitaa olla.

— Kyllä minä nyt myöhemmin olen ajatellut, että liian hätäisesti

niihin laajennushommiin tuli ruvettua, sanoi Asplund. Parempi olisi
ollut toistaiseksi pysyä ennallaan.

— Mutta sehän oli mahdotonta. Kaikkialla haittaa meitä ahtaus,

puhumattakaan että yleisökin vaatii hauskuutta ja jonkinlaista
ajanmukaisuutta.

— Vaatimattomuus liikkeessäkin on miellyttävää, ja olisi sitäpaitse

sopusoinnussa meidän varallisuutemme kanssa.

— Jaa, kuka liikemies se milloinkin on varakas, kuka köyhä, se on

aina hyvin epäselvä asia. Mutta ainakin ahtauden tietänet sinäkin,
tahi jos et sitä tiedä, niin kysy näiltä toisilta, sanoin, tarkoittaen John
Nurhosta ja Kemppaista.

Kumpikaan heistä ei heti vastannut mitään.

— Olisi pitänyt koettaa sovitella, lisäsi Asplund.

 — Ahdashan siellä on, mutta olisi siinä toimeen tultu, sanoi nyt
Kemppainen. Ja John Nurhonen lisäsi:

— Kun ei olisi kaikkea niin suurenmoiseksi tahdottu.

Minä vaikenin. Hetken perästä jatkoi rouva Nurhonen:

Sakari-vainaa se aina pelkäsi kaikkia suuria kustannuksia. Ei hän

suinkaan olisi tohtinut liikettä näin paljoa laajentaa.

— Pappa hoitikin omia asioitaan, sanoi John.

— Niinpä niin, niinpä niin, äänsin verkalleen. Sytytin paperossin ja

aloin selailla pöydällä olevaa valokuva-albumia. Huomasin etteivät
minun selitykseni tyydyttäneet.

Rouva Nurhonen valitti varhaisia kylmiä tänä syksynä. Ja sitten

puheltiin sekasin kaikellaista, kunnes ruokapöydässä rouva pyysi
anteeksi että hän nyt, kun kerran minut tapaa, puhuu vähän Selimin
puolesta. Hän kysyi eikö Selimille olisi minkäänlaista paikkaa
liikkeessä?

Selim oli keväällä päässyt kauppakoulusta ja pian sen jälkeen

saanut konttoriapulaisen paikan eräässä rantakaupungissa. Mutta
nyt oli muuan samassa kaupungissa asuva rouva Nurhosen vanha
tuttava, jonka luona Selimin piti asua, kirjoittanut ikäviä tietoja
hänestä. Selim oli, tuolta tuttavalta rouvalta saapuneen kirjeen
mukaan, ruvennut täysin siemauksin nauttimaan vapaudestaan.
Kuului aina tulevan myöhällä yöllä kotiin, seurustelevan huonojen
toverien ja muitten viekoittelijain kanssa. Oli usein nähty
päihtyneenä, ja nyt oli muuttanut asumaan erään huikentelijaksi
tunnetun toverinsa luokse. Tämä kirje oli vaikuttanut ikävästi ja rouva
Nurhonen oli sen johdosta ruvennut toivomaan Selimin tänne kotia
saantia, ettei hän "vieraassa maailmassa aivan turmeltuisi".

— Tuopa on ikävää, jos lie totta, sanoin. Mutta kun me emme nyt
ollenkaan lisämiestä konttoriin tarvittaisi, yksi kun vallan hyvin
ennättää työmme tehdä, niin on kovin vaikeata toista ottaa. Ja
eiköhän tuo kirjoittaja liioittelekin, sellainenhan on tavallista. Muuten
se hänelle tietysti olisi parasta jonkun aikaa työskennellä vieraassa
paikassa, ennenkuin omaan liikkeesen asettuu.

— No, mikä oma se tämä nyt Selimille on enempää kuin

muutkaan. Mutta minä haluaisin hänet vaan tähän kotikaupunkiin ja
kotonaan asumaan.

— Mutta eikö olisi joka tapauksessa syytä toistaiseksi olla

odottavalla kannalla. Varoittakaa häntä. Useinkin näkyy olevan siten,
että kun nuorukainen äkkiä pääsee vapauteensa, käyttää hän sitä
hyvin rajusti, mutta eihän se läheskään aina ole mitään vaarallista.
Vanhemmaksi tultuaan tasaantuu mielikin.

Kevytmielisestä nuoruudesta jää aina huonoja ominaisuuksia

luonteesen, sanoi Asplund.

— Ehkä. Ne mallihyvät ihmiset ovat kuitenkin usein mahdottomia

tähän elämään ja sitäpaitse kovin ikäviä.

— Hm, tuo nyt on taas sitä ylimielisyyttä. Mutta joka tapauksessa

ymmärtänet että äiti tahtoisi poikaansa pahasta varjella ja siksi hänet
kotia haluaisi.

— Ymmärrän vallan hyvin, vaikkakin luulen että Selimin ikäinen

mies jo tulee maailmassa yksinkin toimeen. Oman itsensä
hoitaminen on vaan kehitykseksi. Jonkun ajan kuluttua voi hän sitten
palata täytenä miehenä, kun silloin häntä luultavasti jo tarvitaankin.

— Jos minä olen tiellä, niin voinhan väistyä, sanoi tähän

Kemppainen.

— No no, Kemppainen, vastasin minä.

Ja rouva Nurhonen kiiruhti sanomaan:

— Mitenkä Kemppainen nyt sellaista sanoo. Ei suinkaan Selimin

takia kenenkään pois pidä joutuman, vielä vähemmin Kemppaisen,
joka jo niin kauvan on talossa ollut. Me olemme vaan Asplundin
kanssa ajatelleet että kun liikettä nyt laajennetaan, niin ehkä
tarvittaisiin enempi väkeäkin.

Mutta Asplundihan esittelee liikettä supistettavaksi. Hänhän tahtoo

viinikaupan lakkautettavaksi.

— Ryhdyttäköön sitä innokkaammin muihin aloihin, vastasi

Asplund.

— No, lopettaako viinikauppa sitten aiotaan? kysyi rouva

Nurhonen.

— Sitä Asplund haluaa. Mitäs mieltä rouva on?

— Minäkö! En minä häntä ymmärrä, ja eihän se minulle

kuulukaan. Herrat vaan tekevät niinkuin paras on. Jos meillä jotakin
sanottavaa on, niin tehköön John niinkuin hän tahtoo, poikiahan se
läheisimmin koskee.
 — Niinkuin Saarela ja Helander tahtovat, niinhän ne asiat
ratkaistaan, vastasi John.

Keskustelua jatkui tästä asiasta pitemmältäkin. Minä en voinut

hyväksyä tätä äkkipikaista lopettamista, vaan selitin oikeudet nyt
täytyvän hakea ja lopettamiskysymyksen ratkaisun joka tapauksessa
jättää tuonnemmaksi. Tähän ei Asplund nähnyt mitään syytä olevan,
vaan piti parempana että uusiin muotoihin perehdytään
mahdollisimman pian, koska jatkaminen vaan vaikeuttaisi sen
myöhempääkin lakkauttamista. Me oikein kiivastuimme.

— Kaikki eivät sinun tavallasi voi niin äkkiä uusista aatteista

mielipiteitä itselleen muodostaa, vielä vähemmin olla samalla
hetkellä valmiita niitten takia elinkeinostaankin luopumaan, sanoin.

— Kaikki eivät mielessään tunne oikeuden vaatimuksia, vastasi

Asplund.

— Tuohan nyt on ikävää kun herrat ovat tulleet noin erimielisiksi,

sanoi rouva Nurhonen päivälliskahvia juodessamme. Mitenkä tällä
tavalla voitte yhdessä toimiakaan?

— En minä suinkaan käsitä, sanoi Asplund hiljaisella äänellä.

— Enkä minä, oli vastaukseni.

— Eikö Saarela voisi ottaa liikettä yksinään, niin saisi tehdä kuin
itse tahtoisi, huomautti Kemppainen.

— Millä rahoilla! vastasin.

— No — — —
 — Ostakaa te minun osuuteni? esittelin.

— En ainakaan minä enempiin afääreihin sekaannu, vastasi

Asplund, ja milläpä nämä toisetkaan sen ostavat. Mutta osta sinä
Helanderin kanssa minun osuuteni?

— Kyllä se olisi ikävää, jos Henrikki nyt kokonaan liikkeestä

eroaisi, sanoi rouva Nurhonen. Toivoisin minä herrain voivan
keskenään sopia.

Sitä toivoimme mekin, mutta emme löytäneet sen langan päätä,

joka vyyhteä selvittäisi. Kaikkialla oli sotkuja ja solmuja esteinä.

Pois mentäessä kulin Asplundin kanssa rinnakkain toisten jälessä.

Väitin ettei välien särkymystila suinkaan ollut ainoastaan tuossa
viinikauppakysymyksessä, vaan että yhteistoimintaa puuttui
yleiseenkin. Kemppainen ja John Nurhonen tekevät kyllä liikkeessä
välttämättömät tehtävänsä, mutta innotta, ivallisesti ja aivan kuin
iloiten kaikista vastoinkäymisistä. He eivät ollenkaan tunne itseään
vastuunalaisiksi liikkeen huonommasta tahi paremmasta
menestyksestä, sanoin.

— Sinä kuoletat heissä kaiken innon ja itsenäisyyden, vastasi

Asplund. Et koskaan kysele heidän mielipiteitään, et välitä heidän
käsityksestään, muuta kuin teet ja määräät aivan oman pääsi
mukaan. Sellainen ei kohota eikä innostuta apulaisia, vaan tekee
heidät nurjamielisiksi.

— Tasavaltaa kaikkine parlamentteineen en minä liikkeen

juoksevissa jokapäiväisissä asioissa käsitä mahdolliseksi.
 — Ja kuitenkin olisi tasavalta tälläkin alalla onnellisin asema, ja on
sellainen ulkomaitten ko-operatiivisissa liikkeissä osoittautunut
mahdolliseksikin.

— Näitä liikkeitä en lähemmin tunne, mutta luultavasti niitten

luonne koko lailla eroaa meidän liikkeestämme. Ei suinkaan
niidenkään hoidossa kaikista pikku asioista yhteisesti neuvotella ja
sellaiseen aikaa tuhlata. Niitten menestys riippuu etupäässä siitä,
mitä meiltä puuttuu: omasta liikkeesen kiintyneestä ostajakunnasta.

—- Mutta sinun menettelylläsi pelkään minä olevan jonkun

suoranaisen sivutarkoituksenkin. Sinä et hyvillä silmin näe Nurhosia,
joittenka tämä liike oikeastaan kuitenkin on. Nyt esimerkiksi sinä
kaikin tavoin näyt vastustavan Selimin kotia tuloa.

— No mutta, hyvä ystävä, mihin me häntä käyttäisimme?

— Vaikka perusteilla olevan maanviljelyskalustokaupan hoitoon.

— Siinä ei tulla tarvitsemaan muuta kuin tiskimies ja kenties silloin

tällöin matkustaja. Edelliseen tarvittaisiin ainakin nyt alussa
toimeensa tottunut henkilö, jälkimäistä tehtävää olen ajatellut
Johnille.

Eikö olisi parempi antaa Johnin perehtyä jonkinlaiseksi johtajan

apulaiseksi?

— Sellaista apulaista ei tarvita.

Eikä me sen selvempään päästy. Vähän ajan päästä sanoin:

— Ei löydy muuta keinoa kuin Kemppainen pois ja Selim hänen

sijalleen.
 — Ja sinulla olisi luontoa ilman syytä erottaa mies, joka jo monta
vuotta, pienestä pojasta, on liikettä palvellut.

— En minä häntä tahdo erottaa, mutta jos te omillenne tilaa

haluatte.

— Ei sellaisilla keinoilla.

— No minä sitten!

Vastausta odottamatta hyvästelin ja erosin kotiini mennäkseni.

Kotona en saanut rauhaa tunteiltani. Kävelin kiivaasti edestakaisin

lattialla ja olin mietteissäni, vaikkeivät ajatukset missään kohdassa
pysyneet. Ne hyppelivät asiasta toiseen kuin orava oksalta oksalle,
koskaan löytämättä pysyväistä kiintopistettä itselleen, ja lopulta aina
palaten takaisin samaan asiaan: mitä minun on tehtävä? Vuoroin
istuin tuolilla ja pää käteen nojautuneena melkein kyyneleitä
vuodatin. Tiesin että minun olisi jotenkin ratkaistava asemani ja
päätettävä menettelytapani, vaan en saanut minkäänlaista selittävää
ajatusta kehkeytymään mielessäni. Irti millä keinoin hyvänsä, lausuin
monta kertaa ääneen itsekseni, mutta samalla tuli tuskallinen ikävän
tunne rintaan. Liike, kaupunki, eräät ihmiset ja paikkakunnan
harrastukset tuntuivat jo sekä omilta että rakkailta. Lopullinen
ajatuskin erota tästä kaikesta ja taas joutua uusiin oloihin ja uusiin
ympäristöihin, saattoi mielen raskaaksi.

Myöhemmin illalla läksin kävelemään ja menin kaupungin

Seurahuoneelle. Yhdyin parin siellä istuvan kaupunkilaisen herran
seuraan ja tilasin totia itselleni.
 Siellä puheltiin viimeisestä juomakauppakysymyksestä, tulevista
valtuusmiesvaaleista, Uudesta Ajasta, ja minulta kyseltiin meidän
Nurhosen liikkeen omistajain keskenäisiä väliä. Kaupungilla oli
kerrottu paljon asioita meistä, suurimmaksi osaksi sellaisia, joista
minä en tiennyt mitään, joita en ollut kuullut ja jotka olivat syrjäisten
ihmisten mielikuvitusten tuotteita. Tiedettiin minun kohta täytyvän
erota Asplundin ja Nurhosten pakotuksesta ja että nuoret Nurhoset
tulevat liikkeen hoitajiksi. Minä olin, niin väitettiin Nurhosten
kertoneen, ruvennut juomaan, josta syystä Asplund juomatavarain
kauppaa vastustikin, en tehnyt itse mitään, vaan teetätin kaikki työt
muilla. Minulle maksettava "suuri palkka" meni aivan hukkaan j.n.e.

Toiset olivat kuulleet Helanderin ostavan koko liikkeen ja

Nurhosten perustavan uuden, kilpailevan kaupan.

Vaikka minä nauroin näille jutuille, kun tiesin niitten olevan totuutta
vailla, vaikuttivat ne kuitenkin alakuloisuutta mielentilaani. Mutta
ainoastaan hetkeksi. Vanhat mustuneet ravintolan seinät, tupakan
savu, raskas huono ilma ja nautittavat juomat löysivät minussa
kiitollisen esineen vaikutushalulleen. Kun entinen annos loppui,
tilasin uutta ja istuin tanakasti pöytämme ääressä kuin olisin ikäni
aikonut siinä pysyä.

‒ Pidä vaan puolesi, äläkä anna kenenkään asioihisi sekaantua,

sanottiin minulle.

Minä uhkasin sen tehdä. Ja me päätimme edessä olevassa

vaalissa näyttää kutka tässä kaupungissa hallitsevat, ja jos
tarpeellista on, niin perustaa vielä kolmannen sanomalehdenkin,
”joka Uuden Ajan tappaisi heti paikalla”. Minä muutuin näitä
juomatoveriani kuin veljiäni kohtaan avomieliseksi ja tunsin kuin olisi
minulla heistä tuki ja turva alkavassa taistelussa.
 Mutta viimein tuli väsymys, into hervahti kuin viimeiset voimat
ponnistaneelta päivän kuorman kantaneelta, ja me lähdimme hyvin
vähäpuheisina kukin kotiamme.

Aamulla väsytti, enkä noussut vuoteeltani ennenkuin puolen

päivän aikaan. Silloin pistäännyin liikkeessä ilmoittamassa lähteväni
viikon ajaksi matkalle, enkä kenellekään osoittanut tehtäviään siksi
aikaa.

— Totutelkaa nyt liikettä omin neuvoinne hoitamaan, sanoin John

Nurhoselle.
XII.

Heinäkuun 11 p.

Kyllä taistelu ja toiminta maailmassa kuitenkin on elämää, vallan

toista kuin tämä rauha, jota nyt nautin. Nyt ovat päivät ja tunnit pitkiä
ja ikäviä, ennen ne kuluivat liiankin nopeasti. Niin ainakin nyt minusta
tuntuu.

Ikävät olivat ne muutamat päivätkin, jotka tuolla salaperäiseksi

aiotulla, mutta tarkoituksettomalla matkallani viivyin. Kuleksin
tyhjäntoimittajana vieraan kaupungin katuja, tahtoen muutaman
päivän oleksia tietymättömissä, toivoen sillä aikaa jotain ratkaisevaa
kotona tapahtuvan.

Mutta kotiin palattuani jouduin taas heti yleiseen pyörteesen.

Silloin olivat valtuusmiesvaalin valmistukset täydessä vauhdissa ja
kaikkien huomio niihin kiintyneenä. Raittiusseuran
kokoonkutsumassa yleisessä kokouksessa oli laadittu puhdas
yhtiöaatteen miesten lista, jonka muodosti joukko kaupungin
käsityöläismestaria ja pari koulunopettajaa. Kauppaseuran listalla
olivat parilla poikkeuksella eroamisvuorossa olevat entiset
valtuusmiehet. Lehtori Renfors oli poisjätettyjen joukossa ja hänen
sijalleen asetettu kaupungin postinhoitaja, joka vasta lyhyemmän
ajan oli paikkakunnalla ollut, eikä suinkaan osoittanut kunnallisia
asioita harrastavansa.

Vaalikiihotus oli kummallakin puolella suurempi kuin koskaan

ennen tässä kaupungissa. Kansalainen kirjoitti rajuja kirjoituksia
kauppiaitten oman voiton pyynnistä, hallitsemishalusta ja
tunnottomuudesta. Omien etujensa, omien mukavuuksiensa takia
tahtovat he imeä kaiken elinvoiman kuntamme köyhiltä asujamilta.
He tahtovat myödä myrkkyjä kansalle, kunhan vaan siten saavat
kukkarojaan paisuttaa. Yhteisen kansan varoilla tahtovat he
laajentaa pieniin oloihimme kyllin riittävää laivasatamaa, upottaa
siihen kymmeniä tuhansia ja siten korottaa entisestäänkin suuria
verokuormiamme. He tekevät kaikkia omaksi, eikä mitään yhteiseksi
hyväksi. Ja kaikki miehet, jotka heidän itsevaltiuttaan uskaltavat
vastustaa, ovat syrjäytettävät julkisesta toiminnasta.

Tähän tapaan kirjoitti Kansalainen, ja jatkoi:

— Mikä sitten oikeastaan on tämä kauppiaspuolue, kutka sen

muodostavat? Varsinaisia kauppiaita meillä on hyvin vähän, mutta
jotkut pankki- ja virkamiehet ovat ottaneet kunnia-asiakseen taistella
näitten kymmenkunnan miehen etuoikeuksien puolesta, itse siten
pysytellen kunnallisina johtajina kaupungissamme. Ikävä sanoakin,
ovat virkamiehemme yleiseen ja suuri osa muitakin kaupunkilaisia
antaneet heille sitä tukea, jota ilman he eivät mitään saisi aikaan.
Mutta me luulemme silmäin viimeisen juomakauppakysymyksen
jälkeen auvenneen näkemään heidän toimintansa oikeassa
valossaan.

Seurasi sitten oman listan miesten ansioluettelo.

 Uusi Aika suositteli samaa listaa, vaikka se sanoi ettei ole siihen
kokonaan tyytyväinen. "Ei ole annettu tarpeellista huomiota miesten
itsenäisyydelle", sanoi lehti, „vaan on valittu sellaisiakin, jotka monen
kyvykkäämmän tieltä olisivat saaneet väistyä. On menty liiallisuuteen
etsiessä varmoja kannattajia lehtoripuolueelle kaikissa asioissa.
Mutta kun lista kuitenkin on kansanvaltainen, voisi sanoa syvien
rivien, ja kun nykyinen vaali oikeastaan tapahtuu
juomakauppakysymyksen perusteella ja muu tasoittelu miehissä
voidaan seuraavissa vaaleissa saada aikaan, ja kun
kauppiaspuoluekin on mennyt sellaiseen äärimmäisyyteen, että on
listaltaan jättänyt pois miehen, jota me emme suinkaan kaikissa
kysymyksissä hyväksy, vaan joka, sanokaamme se totuuden
nimessä, on innokkaasti toiminut kunnan asioissa, nimittäin lehtori
Renforsin, ja sijaan asettanut yleisten asiain harrastajain
keskuudessa tuntemattoman ja kunnan asioihin perehtymättömän
henkilön, niin voivat kaikki valitsijat hyvällä omallatunnolla äänestää
raittiusmielisten listalla. Siinä on kuitenkin kansanvaltaisuus
edustettuna, vaikkakin se olisi tapahtunut syrjävaikuttimien
avustuksella".

Kauppaseuran listalla ei ollut mitään julkista puolustusta, mutta

sen sijaan painatettiin suuret ilmoitukset molempiin sanomalehtiin ja
vaalipäivänä levitettiin erikoista plakaattia, jossa sanomalehtien
kirjoituksia vastustettiin. „On puhuttu suurista veroista", sanottiin
tässä julkaisussa, „ja kumminkin myönnetty, ettei ole kyvykkäitä
miehiä otettu huomioon. Valitsijat, muistakaa, että nyt valitut
valtuusmiehet tulevat toimimaan kolme vuotta, ja jos kunnan asiain
hoito on näin kauvan huonoissa käsissä, tuottaa se arvaamattomia
vahinkoja ja korottaa jos mikään yleistä verokuormaa". Lehtori
Renforsin syrjäyttämisestä sanottiin että hänen suurin toimintansa on
ollut rettelöiminen, joka vaan hidastuttaa valtuuston säännöllistä
työtä. "Ei hän raittiusasiaakaan aja siinä muodossa että vastustaisi
juomatavarain kauppaa, hän tahtoisi vaan kauppiailta riistää
elinkeinonsa ennenkuin he sitä ovat aavistaneet ja siihen osanneet
valmistua ja siten saattaa korkeasti verotetut liikemiehet
kykenemättömiksi suuria verojaan maksamaan. Hänen toimintansa
tulisi lopullisesti vaikuttamaan veroäyrien kohoamiseen
kunnassamme".

Tämä oli julkista. Mutta kiivaimmin ja liioitelluimmin vaikutettiin

yksityisesti. Molemmilta puolin oli liikkeellä kertomuksia, joitten
mukaan vastapuolue tahtoi kokonaan muuttaa entiset olot ja saada
aikaan sietämättömän asiain tilan. Vaalipäivän edellisenä iltana oli
kauppaseuralla vielä kokous, jossa kaupunki jaettiin pieniin piireihin
ja jokaista piiriä varten valittiin mies, jonka tuli huoltaa
äänioikeutettujen vaaliinmenemistä ja oikealla listalla äänestämistä.
Epävarmoilta oli koetettava saada valtakirjat.

Toisessa vaaliryhmässä oli menettely samallainen.

Kun kauppiaitten vaalijulkaisu oli levitetty ja katunurkkiinkin sitä

naulattu, ilmestyi kaupungille pian toinen samallainen, jossa
varotettiin kansaa uskomasta kauppiaitten valheita ja väärentelyjä
eikä suinkaan menemään heidän virittämäänsä ansaan.
Vahtimestarit ja muut palkatut kiihottajat naulasivat näitä julkaisuja
kauppiaitten julkaisujen päälle, toiselta puolen lähetettiin uudestaan
miehet liikkeelle, repimään "Renforsin papereita" ja liimaamaan
omiaan sijaan. Levittäjät joutuivat yhteentörmäyksiin, joita seurasi
käsikähmäkin. Poikaset innostuivat plakaattiensa puolesta
täydellisiin tappeluihin, riistäen ja repien toistensa papereita.
Ohikulkijat riensivät kamppailevia erottamaan, mutta sekaantuivat
itse kahakoihin. Kaikki olivat suuresti kuohuksissaan.
 Samassa pyörteessä riehuin minäkin. Tein kaiken voitavani
kauppiaitten listan hyväksi. Mitään suurempaa sisällistä innostusta ei
minulla ollut, siksi syrjäiseltä tunsin itseni. Vaikkei täysin selvässä
ajatuspiirissä, oli minussa kuitenkin joku tunne, joka vierottavasti
vaikutti tähän tulevaisuuden toimintaan tässä kaupungissa. Mutta
kauppiaitten voiton otin sittenkin minäkin kunnia-asiakseni. Pidin
itseäni velvollisena yhteistoimintaan kaupungin liikemiesten kanssa,
ja samalla halusin kuin jonkinlaisena uhotteluna Asplundille
näytettävän, ettei yleinen mielipide suinkaan niin ratkaisevasti ole
hänen äkkiä saadun vaatimuksensa puolella. Toimin melkein
uhkamielisenä.

Vaalivaikutus-piirikseni olivat jääneet muutamat talot kauppamme

läheisyydessä. Eräässä näistä käydessäni tapasin siellä
samallaisella asialla, vaikka toisen listan puolesta, John Nurhosen.
Käskin hänen paikalla saapumaan konttoriin, ja palasin itsekin sinne.

Nurhonen tuli.

— Millä asioilla te liikutte? kysyin.

— Samoilla kuin tekin, oli vastaus.

— Mutta teidän tulee pysyä työssänne. Teidän ikäisenne poikaset

voivat vielä olla näistä asioista syrjässä, eikä muutenkaan ole
soveliasta jättää työtänsä kesken ja poistua muihin hommiin.

— Tekeehän isäntäkin samalla tavalla, vastasi hän.

— Se ei kuulu teille. Sitäpaitse ymmärrättekö te ollenkaan

velvollisuuksianne liikemiehenä. Te koettelette vahingoittaa omaa
kauppaannekin.