(eBook PDF) Business Ethics:

Concepts, Cases, And Canadian

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-business-ethics-concepts-cases-and-c
anadian/
Business Ethics
Concepts, Cases, and Canadian Perspectives

Edited by W. Peter Kissick

vi   Contents

Problems with Stakeholder

Management 57
7 Law, Morality, and Business 91
W. Peter Kissick
Conclusion 58
Introduction 91
Discussion Questions 59
The Nature and Purpose of Law 92
References and Suggested Readings 59
Law and Morality 98

5 Critiques of Stakeholder Theory 61

Law as a Social Regulator 100
Conclusion 102
William Woof
Discussion Questions 103
Introduction: Questions and Debates 61
References and Suggested Readings 103
Shareholder Theory 62
Beyond Shareholder Theory 68
Conclusion 72
8 Ethics and Leadership 105
Margaret C. McKee and Cathy Driscoll
Discussion Questions 73
Introduction 105
Suggested Readings and
Leadership Defined 106
Online Resources 74
The Importance of Character
References 74
in Leaders 108

6 Corporate Social Responsibility:

Leadership and Ethical Climate
and Culture 110
The Canadian Experience 75 The Importance of Leadership in Fostering
Kernaghan Webb Ethical Climates and Cultures 114
Introduction 75 Conclusion 115
Defining CSR 75 Discussion Questions 116
Historical Roots of CSR in Canada 79 Suggested Activities and
CSR and the Stakeholder Approach 80 Online Resources 116
Criticisms of CSR 84 References 117
The Canadian Government and CSR 84
The Canadian Private Sector and CSR 86 9 Making Ethical Decisions 119
Canadian Civil Society and CSR 87 Diane Girard
Conclusions 88 Introduction 119
Discussion Questions 88 How Decisions Occur in
Suggested Readings and the Workplace 119
Online Resources 88 Factors That Influence
References 89 Decision Making 124
Enhancing Your Ethical Decision-Making
Skills 128
Conclusion 134
Discussion Questions 134
Suggested Readings and
Online Resources 135
References 135

10 Strategy and Ethical
Decision Making 139
David Weitzner and Wesley Cragg
Introduction: What Is Strategy? 139
Are Ethics Just Another Choice? 140
Ethics and Strategy: Four Models
of the Strategic Firm 142
Ethics and Corporate Social
Responsibility (CSR) 145
Case Study: The Shopping
Mall Challenge 148
Discussion Questions 149
Suggested Readings and
Online Resources 149
References 149
PART THREE Applying Ethical
Principles: Cases and Analysis
11 Socially Responsible Small Business
and Entrepreneurship 153
Cathy Driscoll and Margaret C. McKee
Case Study: The Fidditch
Lumber Company 153
Socially Responsible Small Business
and Entrepreneurship 155
SMEs in Canada 157
Ethics and Small Business 158
CSR and Small Business 159
Ethics and Entrepreneurship 162
Communicating Responsible
Entrepreneurship 164
Conclusion 164
Case Study Discussion Questions 165
General Discussion Questions 165
Activities 165
Suggested Readings and
Online Resources 166
References 166
Contents   vii
12 International Business and
Globalization 169
David J. Doorey
Case Study: Gildan Activewear 169
The Rewards and Challenges of
Economic Globalization 172
The Ethics of Conducting Business
in Foreign Countries 174
Codes of Conduct and Other
Private Initiatives 177
Case Study Discussion and
Conclusions 179
Discussion Questions 181
Suggested Readings and
Online Resources 181
References 181
Appendix 1: The United Nations’ Global
Compact’s Ten Principles 183
Appendix 2: Roots Workplace
Code of Conduct 184
13 The Individual in the
Workplace 187
Leonard J. Brooks
Case Study: The Student Counsellor 187
Introduction 187
The Shifting Balance of Rights Between
Employee and Employer 189
Employee Rights Themes in
North America 190
Specific Employee Rights,
Interests, and Concerns 192
Conclusion 201
Discussion Questions 202
Suggested Readings and
Online Resources 202
References 202
viii   Contents
14 Financial Reporting
and Ethics 203
Pamela Murphy
Case Study: ABCCo 203
The Role of Financial Reporting 205
Ensuring High-Quality
Financial Reporting 206
Summary 214
Discussion Questions 215
Suggested Readings and
Online Resources 215
References 215
15 Marketing Ethics 217
Peggy Cunningham and Jordan Mitchell
Case Study: TanzaFooty Soccer
Trading Cards in Tanzania 217
Marketing Ethics 221
Why Marketing Ethics Is Even
More Important Today 222
Marketing’s Major Stakeholders 223
Ethical Principles Regarding
Customers 226
Ethical Issues Associated with
Marketing Practice 227
Canadian Marketing Association’s Code
of Ethics and Standards of Practice 232
Conclusion 234
Discussion Questions 234
Suggested Readings and
Online Resources 234
References 235
16 Privacy, Ethics, and Technology 237
Darren Charters
Introduction 237
Case Study: Sony PlayStation
Network Security Breach 238
Privacy as an Ethical Concept 242
Sony PlayStation Network:
An Ethical Failing? 246
Conclusion 248
Discussion Questions 248
Suggested Reading and
Online Resources 248
References 249
17 Energy and Ethics 251
Richard J. Dixon
Case Study: Alberta’s Oil Sands 251
The Importance of Energy in
Today’s World 253
Ethics and Energy 254
Future Key Energy Issues and What
They Mean for Sustainability 256
Summary 258
Exercises 258
Corruption and the Energy Industry 260
Case Study: Niko Resources 263
Discussion Questions 268
Suggested Readings and
Online Resources 268
References 268
18 Business Ethics in Health Care 271
Michael Cody
Case Study: MedLabs Inc. 271
Key Definitions for Health-
Care Business Ethics 276
Key Debates About the Health-Care
System 276
Stakeholder Analysis of the Health-Care
System and the Case Study 277
Conclusion 279
Discussion Questions 281
Suggested Readings and
Online Resources 281
References 281
 Contents   ix

APPENDIX Additional Case Exercises

Additional Case Exercises 283
Frederick Bird
Case 1: The Glass Ceiling 284
Case 2: Homeless Men at City Bus Depot 285
Case 3: Off-Budget Payments in International Business 286
Case 4: Barama Forestry Company in Guyana 288
Case 5: Paying Taxes in Italy 290
Case 6: Child Labour in South Asia 292
Case 7: Islington Chemical and the Civil War in Malbodia 294
Case 8: Aboriginal Hiring Initiative 297
Case 9: Executive Compensation 298
Case 10: S ustainable Development and the Oil Industry 300
Case 11: The Accounting Error 302
Case 12: Th
 e Good Coffee Company Goes Public 303

Index 305
Preface

When my colleagues and I in the Queen’s University commerce program

recently redesigned our Introductory Business Ethics and Corporate Social
Responsibility course, we examined a wide range of text offerings, hoping
to properly complement the new course structure we were planning. We
wanted a book that would provide sound discussion on the important
underlying concepts of business ethics—foundational philosophies, prin-
ciples of corporate social responsibility (CSR), stakeholder analysis, and the
fundamental issues facing key corporate stakeholders. But we also knew
that our students would be attracted to, and benefit greatly from, the fas-
cinating cases and controversies inherent in the study of business ethics,
and we wanted to make such materials available to them. In the end, we
sought out a book that would look a lot like the one in your hand right now.
In Business Ethics: Concepts, Cases, and Canadian Perspectives, we have
assembled some of the most respected business ethics scholars in Canada.
They have written chapters that explain core concepts in their areas of ex-
pertise, allowing this book to serve as a standard textbook. However, we
have also invited the authors to provide their perspectives on the issues and
cases common in the field. These insights will challenge students to analyze
some of the more controversial elements of business ethics, armed with an
understanding of key underlying concepts. A large number of short cases
are presented (with each chapter in Part Three beginning with a sector-
specific case study, and a dozen wide-ranging case exercises presented in
an appendix at the end of the text), all of which will help form the basis of
lively classroom debates. I believe that this book can be used as an effective
textbook and reader, and also provide a backbone to, and impetus for, in-
vigorating discussions about the many aspects of business ethics.

Acknowledgments
Editing this book was a truly a labour of love. I got to be the first to read the
work of these insightful writers, whose drafts were so strong that I often
had little actual editing to do. I would like to thank all of the contributors
for their efforts and enthusiasm. I would also like to express my gratitude

xi
xii   Preface

to my colleagues at Queen’s School of Business who have helped design the

business ethics course on which the structure of this book is based: Jim
Ridler, John Phelan, and Christine Coulter, with an honourable mention to
Peggy Cunningham, who has had a significant influence on business ethics
teaching at Queen’s. Finally, I thank the professionals at Emond Montgomery
Publications who so skillfully shepherded this project: Mike Thompson, Jim
Lyons, Gillian Scobie, and Tara Wells.
—Peter Kissick

The author and the publisher wish to thank the contributors for their dedi-
cation to this project. They also wish to acknowledge the following people
for their suggestions, feedback, and assistance during the various stages of
development of this book: Joel Bakan (UBC), John Bishop (Trent Univer-
sity), Michael Cody (Simon Fraser University), Wes Cragg (York University),
Peggy Cunningham (Dalhousie University), Richard Dixon (University of
Alberta), Diane Girard (McGill University), Jai Goolsarran (Centennial
College), Sefa Hayibor (Carleton University), Diane Huberman-Arnold
(Carleton University), John Knox (Nipissing University), Bob Korth (SFU),
Ian Lee (University of Toronto), Chris MacDonald (Saint Mary’s University),
Cameron Pyper, Don Waterfall (University of Toronto), Kernaghan Webb
(Ryerson University), Jaana Woiceshyn (University of Calgary), and William
Woof (York University).

Please also visit the website for this book for more information and addi-
tional resources: www.emp.ca/businessethics.
About the Authors

Frederick Bird is a research professor in political science and the Balsillie

School of International Affairs at the University of Waterloo, and
distinguished professor emeritus at Concordia University.
Leonard J. Brooks is a professor of business ethics and accounting at the
Rotman School of Management, University of Toronto.
Darren Charters is an instructor in the School of Accounting and
Finance at the University of Waterloo.
Michael Cody is an instructor in the Beedie School of Business, Simon
Fraser University.
Christine Coulter is an instructor and academic integrity adviser at
Queen’s University School of Business.
Wesley Cragg is professor emeritus of business ethics at the Schulich
School of Business, York University.
Peggy Cunningham is dean and R.A. Jodrey Chair in the Faculty of
Management, Dalhousie University.
Richard J. Dixon is executive director of the Centre for Applied Business
Research in Energy and the Environment, Alberta School of Business,
University of Alberta.
David J. Doorey is an associate professor in the School of Human
Resource Management at York University, and director of Osgoode Hall’s
LLM Program in Labour and Employment Law.
Cathy Driscoll is a professor in the Department of Management, Sobey
School of Business, Saint Mary’s University.
Diane Girard is an instructor in the Desautels Faculty of Management,
McGill University.

xiii
xiv   About the Authors

W. Peter Kissick is an associate professor of business law and business

ethics and distinguished faculty fellow in business law at the Queen’s
University School of Business, and is director of the Queen’s Business Law
Clinic, Queen’s University Faculty of Law.
Chris MacDonald is an associate professor in the Philosophy
Department at Saint Mary’s University, and a visiting professor at the Ted
Rogers School of Management, Ryerson University.
Margaret McKee is an assistant professor in the Department of
Management, Sobey School of Business, Saint Mary’s University.
Jordan Mitchell holds an MBA from the Richard Ivey School of Business
and has written and published over 100 cases with professors at several
business schools, including Harvard, Ivey, IESE, Darden, and Dalhousie.
Pamela Murphy is an assistant professor and E. Marie Shantz Fellow in
Accounting, Queen’s University School of Business.
Kernaghan Webb is an associate professor in the Department of Law and
Business at Ryerson University’s Ted Rogers School of Management, and
founding director of the Ryerson University Institute for the Study of
Corporate Social Responsibility.
David Weitzner is a special assistant professor of strategy/policy at the
Schulich School of Business, York University.
William Woof is an instructor at the Schulich School of Business, York
University.
Part One
Foundations of Business
Ethics
C H A P T E R 1 / W. P E T E R K I S S I C K

What Is Business Ethics,

and Why Study It?

Introduction
In recent years, commerce programs have increasingly been
CHAPTER OUTLINE
requiring their students to take a stand-alone course in busi-
Introduction 3
ness ethics. Initially, students’ reactions were mixed: many
Why Study Business Ethics? 4
thought the course long overdue while others wondered aloud
What Is Business Ethics? What Is
why they would need a course that would tell them “how to act
CSR? 7
properly.” Happily, most business students nowadays are no
How to Engage in Business Ethics
longer surprised to find themselves sitting in a class called and CSR: This Book 10
“Business Ethics and Corporate Social Responsibility” (or “Re- References 12
sponsible Leadership,” “Business Sustainability,” or whatever
Discussion Questions 12
term is used at their particular school for such a course).
Canadian high school students are aware of the foibles of
Bernard Madoff, the government bailouts of automakers and large financial in-
stitutions, and the greenhouse gas effect. And, broadly speaking, students have a
sense of what business ethics (BE) is about, even if they are less sure about what
corporate social responsibility (CSR) or stakeholders are. If anything, the notion
of ethics has become so ubiquitous in the media over the past decade that some
business observers wonder whether perhaps it has lost much of its meaning. In-
deed, corporate scandals such as the 2008 financial crisis are discussed in the
same terms as Tiger Woods’s marital problems.1 Thus, undergraduate business
students arrive in our courses not wanting a rationale as to why they should take
the course, but with more practical concerns: what specifically is a BE-CSR course
about and what useful skills will I develop?

1 In perhaps a telling commentary, a columnist in a popular sports magazine recently declared in a

column that he would no longer pass judgment on the morality of athletes, because it had become
so common as to be “sport itself.”

3
4 Part One Foundations of Business Ethics

Consequently, we in the field of BE-CSR no longer have to justify our existence,

but we still have to define, in more explicit terms, not just what ethics and CSR
are, but also how they can be applied. In many ways, we face similar issues to those
that teachers of introductory accounting or marketing face with a new class—stu-
dents arrive with a lot of broad knowledge, some misinformation, and little in the
way of specific understanding.
In the program I teach (at Queen’s University), for several years at the outset
of our course we have asked our students questions like: “What do you think
business ethics is?” and “What do you expect to gain from this course?” The re-
sponses, while unsurprisingly varied, do provide some common themes. Students
would like to understand the broader context for business. They’ve read about
various notorious cases, and would like to understand them. They sense that there
will be difficult questions ahead in their careers and seek some tools for addressing
them. Finally, students want to see a broader picture—and BE-CSR can provide
the “big picture” view that the traditional business disciplines cannot.
To generalize these sentiments, it seems that students think that BE-CSR helps
teach them why, when other courses are teaching them what and how. But beyond
philosophical discussion, BE-CSR must enable business students to become better
managers or professionals so they can benefit their own careers and meet the
expectations of society.

Why Study Business Ethics?

As mentioned, fewer and fewer students are asking this question. That may be
simply because they think they already know (or maybe they think should know).
In my experience, that is not always the case and, consequently, it is still a question
worth asking (and answering). Milton Friedman once famously said that the only
social responsibility of business is to make a profit. While Friedman has been both
lauded and reviled for this comment,2 business practice in Canada and around
the world has rendered this statement remarkably narrow. Friedman and follow-
ers of the traditional “theory of the corporation,” suggest that corporations are
run for the benefit of their owners: the shareholders. Friedman wrote that cor-
porations must operate “within the rules of the game … without deception or
fraud” (Friedman 1970). It follows then, using Friedman’s logic, that if a corporate
manager (or board of directors) were to consider the interests of any person or
group of people beyond the shareholders, it would be akin to the imposition of a
tax on those owners, which the executives have no legitimate right to do. And yet

2 Much more so than he probably imagined in 1970 when he wrote those words in a short article for
the New York Times Magazine, I suspect.
 Chapter 1 What Is Business Ethics, and Why Study It? 5

business today considers the views of consumers when advertising a new product,
the concerns of environmental interest groups when determining how its new
factory should be built, and (in what may be the ultimate heresy to Friedman) the
interests of its employees when it sets up a philanthropy program. In other words,
business today looks beyond the interests of shareholders when making deci-
sions—it considers the perspectives of other stakeholders.
Stakeholders are people, or groups of people, who have an interest in a business
decision. They have a legitimate desire to see a certain outcome from a business de-
cision, because they would benefit from that decision, or perhaps be threatened
by a different outcome. For example, shareholders may wish to see a marginally
profitable plant shut down, but employees at that plant would be threatened by
such an outcome—they would be losing their jobs and financial security. Both are
stakeholders in that business and both views need to be taken into account to
make an ethical decision. Businesses have found that they ignore the perspectives
of broader stakeholders (employees, customers, interest groups, communities,
and yes, shareholders too) at their peril. Consumers “shop with their feet” and
will go to another retailer if they don’t like one store’s policies. Employees have
been given (by statute) many more rights than they have ever had, and they assert
those rights to affect corporate decision making. Interest groups such as the World
Wildlife Foundation, Greenpeace, or People for the Ethical Treatment of Animals
(PETA) wield considerable power for swaying public opinion, and by conse-
quence, corporate decisions. (For example, in Chapter 4, we will examine the
impact PETA had on McDonald’s and its chicken supply policy.) And today’s cor-
porations consider the communities in which they operate. Although Friedman
said corporations should not be engaged in philanthropic endeavours (it would
amount to “stealing” from the shareholders), Canadian corporations routinely
make charitable donations.
It is easy to argue that we are more focused on business ethics because news-
paper headlines make it unavoidable. Most of us have heard the names Enron,
WorldCom, Bernie Madoff, and Conrad Black. But why have these cases received
so much publicity? Certainly, the sheer size of the collapse of Enron or Madoff ’s
pyramid scheme would be difficult to ignore, but an elaborate accounting scandal
is not a very reader-friendly subject. The fact is, as will be discussed in many
chapters in this book, the stakeholders of businesses are now demanding that
their concerns be heard. And while this certainly includes shareholders at annual
general meetings of public companies, it also includes environmental interest
groups, consumers, governments, and employees. The communities affected by
modern business are more aware than ever before of corporate malfeasance, and
are demanding more than ever before that they be treated fairly, and that their
rights not be trampled by corporate (in)action. So, in essence, business ethics
6 Part One Foundations of Business Ethics

considers the impact of business not just on society broadly, but on the specific
groups of stakeholders who may be affected by business decisions.
Most companies now have ethics policies as part of employment agreements;
indeed, if a public company would like to list its shares on the Toronto Stock
Exchange, it must have a corporate ethics policy that binds its directors. Other
companies have external ethics policies that address issues affecting external
stakeholders, such as who can be a supplier to that company, or even who can be
a customer.3 Asking “Why business ethics?” seems to have become an antiquated
notion.
Before we leave the topic of increased societal expectations, we should also
discuss the societal expectations on professionals, because many readers of this
book will become accountants, or bankers, or investment advisers, or gain some
other professional designation. It has long been thought that the term “profes-
sional” did not only mean special expertise, but also connoted a certain degree of
trustworthiness and integrity. After all, if everyone knew physiology or the law
of contracts, we wouldn’t need doctors or lawyers. But these are highly technical
areas that take years of study and practice to master; consequently, we place our
trust in these experts, who help us make decisions about vital parts of our lives.
For that reason, professionals have carved out a sort of monopoly (along with
monopoly pricing). Accordingly, society does not condone unethical behaviour
by professionals. And professional licensing bodies hold their licensed members
to very high standards: a crisis of ethics can cost the modern professional her
licence to carry on her practice.
In answering “why study business ethics,” we have focused solely on macro
reasons—why society demands good BE and why corporate organizations would
want to act ethically. But ethics can also be a very personal issue. Simply by being
members of a society, we run into ethical dilemmas. For instance, is it acceptable
for a professor to tell a student in class that her answer to a question was “good,”
when he knows that the answer was, in fact, wrong? He does this to encourage the
student to participate in class, or to not hurt the student’s feelings or embarrass her,
but nevertheless the professor has still told a lie. Likewise, the business manager
or professional will be constantly confronted by ethical dilemmas. Does the man-
ager promote her friend over another applicant she does not know? Does the
manager tell her boss that what he has just proposed may be illegal? Does the pro-
fessional “hide” the mistake his firm has just made to save a client embarrassment?

3 For an interesting example of an “external” ethics policy, consider the Ethical Policy of Vancouver
City Savings Credit Union (“VanCity”). https://www.vancity.com/AboutUs/OurValues/EthicalPolicy/.
 Chapter 1 What Is Business Ethics, and Why Study It? 7

Thus, we must also study business ethics so that, on an individual level, business
people and professionals can identify the ethical issues that may confront them.
By studying business ethics, we can also learn skills to identify and analyze choices
to resolve these ethical dilemmas.

What Is Business Ethics? What Is CSR?

So far, in making the case for studying business ethics and CSR, we have really
been discussing the role of business in modern society. That analysis has assumed
that businesses will act ethically, and that they will adhere to some idea of “social
responsibility.”4 However, we haven’t yet really defined “business ethics” and “cor-
porate social responsibility,” and what underlies those concepts.
Ethics is the application of, or acting within, moral principles. In other words,
an ethical person has values, and acts in accordance with those values. Those val-
ues are perceived as being good, or as representing the best in man or society. In
Chapter 2, when Christine Coulter explains some ethical philosophies, you will be
introduced to the theories of Immanuel Kant, John Stuart Mill, and John Rawls,
each of whom attempted to explain what would constitute what is truly moral.
Put in plain language, the ethical manager tries to do what is right—in a norma-
tive sense. “Normative” means how things ought to be. For instance, Canadian
society might believe that polluting our waterways is “bad” because we value
healthy water ecosystems; an ethical manager would not make a decision that
would cause untreated sewage water to be dumped into the St. Lawrence River.
Ethicality is often confused with “legality.” Legality can be defined succinctly
as compliance with legal obligations. Legal obligations might be those imposed
by a government, by an industry or professional regulatory body, or even by
courts of law. While there can be no doubt that managers must act within the
confines of the law, we will see in Chapter 7 that acting in strict compliance with
the law does not necessarily mean acting ethically: for the “moral manager,” they
are two separate obligations.

Moral, Amoral, and Immoral Actions

While the various authors in this book may disagree on various aspects of busi-
ness ethics and CSR, we all expect the modern manager to aspire to be a “moral
manager.” A moral manager is a businessperson who, while in a position to make
corporate decisions, decides in a way that takes into account ethical duties (his
own and those of the organization). “Moral,” in this context, can be contrasted

4 Or put another way, we have assumed that the rational business manager will want to act ethically
and fulfill his societal role.
8 Part One Foundations of Business Ethics

with someone who acts “amorally.” An amoral decision is one in which the decision-
maker does not consider ethical obligations at all. She may not be “immoral”—
that is, intending to do harm to someone or something else to benefit herself—but
she may simply only be considering the “bottom line,” without regard to the path she
would follow to improve it. The moral manager, meanwhile, considers the impact
of decisions on broader stakeholders, as well as societal implications.
A simple example will help to illustrate the difference between moral, amoral,
and immoral action. Consider a Canadian apparel company that wishes to set up
a garment assembly factory “offshore” (that is, outside of Canada). We assume
that the modern ethical standard is that child labour is a social ill and should be
banned (for example, this is a ban set out in the United Nations Universal Dec-
laration of Human Rights). The immoral manager would seek out the country that
has the most lax employment laws (and presumably laws that permit employing
children), or employment laws that are not enforced, so that he can open a plant
and employ child labour (which is considered the cheapest of all). The amoral
manager would simply consider which country had the lowest labour costs. He
would be sure to comply with the law, but would do no more than that. He is likely
to be against child labour personally, but the fact that the laws of the country in
which he has chosen to open the plant would permit child labour would not enter
his mind. The moral manager would adhere to the principle that the employment
of children is always wrong, and therefore would either not set up his factory in
that country, or would exceed the labour standards set out in the local laws and
be sure not to engage child labour at all.
Corporate Social Responsibility was born from the desire of the modern business
to act morally and in congruence with the legitimate wishes of its stakeholders.
CSR tends to be considered at a macro level—from the corporation’s perspective.
Obviously, the company’s board of directors and senior executives can have a
tremendous influence on the CSR direction of the company. The corporation,
understanding the demands placed on it by its broader stakeholders, tries to imple-
ment policies that would benefit these stakeholders. It has been suggested by Archie
Carroll and others that corporations have four distinct responsibilities: to be finan-
cially viable (earn a profit); to comply with legal obligations; to act ethically; and
to aspire to “give back” to the community (acting philanthropically). Carroll’s
pyramid (Figure 1.1) is a visual representation of the levels of responsibilities.
Some critics of CSR have taken issue with the last of the “four levels”— philan-
thropy. Those critics often conclude that CSR is only about making charitable
donations. But the company acting in accordance with its CSR obligations would
first ensure that it had met the other three obligations; the company that is losing
money and might have to lay off employees would not be acting responsibly if it
made a massive financial donation to a local charity. In fact, that company would
 Chapter 1 What Is Business Ethics, and Why Study It? 9

Figure 1.1 The Pyramid of Social Responsibility

PHILANTHROPIC
RESPONSIBILITIES
Be a good corporate citizen
Contribute resources to the
community; improve quality of life.

ETHICAL RESPONSIBILITIES
Be ethical
Obligation to do what is
right, just, and fair; avoid harm.

LEGAL RESPONSIBILITIES
Obey the law
Law is society’s codification of
right and wrong; play by the rules.

ECONOMIC RESPONSIBILITIES
Be profitable
The foundation upon which all others rest.

Carroll’s pyramid is a model of how a socially responsible business should work.

At the base of the pyramid is the “economic” level, which refers to the corporation’s business success
and profitability. Second is the “legal” level, at which the company complies fully with all relevant
laws and regulations. At the third, “ethical” level, the corporation must satisfy social demands of
justice and fairness. At the fourth level, a corporation must become a good corporate citizen and
assume philanthropic responsibilities to improve the communities in which it conduct its business.
These could include charitable donations or support of local cultural or athletic programs.
Source: From Academy of Management Executive: The Thinking Manager’s Source by A.B. Carroll. Copyright © 2004 by The Academy of
Management. Reproduced by permission via Copyright Clearance Center.

be harming the community it seeks to serve, by causing many of its employees—

and members of that community—to be unemployed.
Consequently, one might wish to define “philanthropy” a little more broadly; in
effect, this pillar of the socially responsible business reflects the fact that a business
is set in a community, and its decisions should take into account the interests of the
broader community. If that means a system of corporate donations to improve
Another random document with
no related content on Scribd:
 Miirun talossa jo Eedla suoritteli ensimäisiä kevättöitä. Jooseppi ei
joutanut milloinkaan tupakan taimilavaa laittamaan ja se työ oli jo
varhaisesta lapsuudesta määrätty Eedlalle. Nytkin hän lapiolla
hämmenteli lavan multaa ja porasi, että hänen täytyi aina ukkojen
töitä toimitella.

Iisakki huomasi Eedlan jo kaukaa ja lähelle tultuaan toimitteli

hyvää päivää.

Eedla lakkasi motkottamasta ja käänteli puhisten multaa mitään

virkkamatta.

Miksi Eedla oli aina näin kylmän koppava Iisakille, vaikka tämän
sydän heltyi ja pehmeni joka päivä? Miksi ei tyttö pistänyt lapiotaan
multaan ja tuikannut kättä Iisakille syvään niiaten ja kysynyt, mitä
kuuluu vieraalle? Jos hän olisi näin tehnyt, olisi Iisakki myhähtänyt
ilosta ja arvellut ei muuta kuuluvan kuin hieman sydäntautia vain,
jolle oli nyt tullut tänne saamaan lievitystä.

Mutta tämä tyttö oli kylmä kuin kala järvessä ja nytkin vain käänteli
multaa, ähkäisten joka lapiopistolle.

Iisakki seisoi vieressä neuvottomana. Huomasi siinä navetan

seinuksella vanhan siankaukalon, käänsi sen alassuin ja istui siihen
täyttelemään piippuaan.

— Tupakkamaatako se Eedla siinä laittelee? kysyi…

— Kuka hullu nyt vielä tupakkamaata laittaa, kun on juhannukseen

vielä kuusi viikkoa, kivahti Eedla. Tuo ukko kun ei itse kehtaa tätä
taimilavaansa laitella, niin rupesin multaa kääntelemään.
 — Niin, sitäpä minäkin, että taimilavaa, oikaisi Iisakki. Taisi kasvaa
Eedlan tupakkamaa hyvästi viime kesänä?

— Näkyihän se työntävän vartta, mutta lehdet olivat semmoisia

vaivaisia kurtteloita, sanoi Eedla.

Iisakki hymähti. Pakinatuulellapa tämä Eedla nyt olikin.

— Taisi sentään tulla koko vuodeksi Joosepille käryyttelemistä?

uteli
Iisakki.

— Vielä tuo eilen näkyi noita hienoksi jyskyttävän, jurahti Eedla.

— Siellä Mikkolassa se olisi hyvä tupakkamaa, kehaisi Iisakki.

Kelpaisi siellä Eedlan kasvatella, eikä työntäisikään paljasta vartta,
kasvaisi lehteäkin.

Eedla muljahutti epäluuloisesti Iisakkiin.

— Vai vielä tässä pitäisi kylään lähteä näitä tupakkamaita

penkomaan, niin kuin ei tämä jo riittäisi. Hyh, kelpaisi sitä sitten
laiskojen ukkojen nenänsä alla käryytellä ilmaan akkasen ihmisen
vaivannäköä.

Iisakki istui polvet pystyssä siankaukalolla ja harkitsi, miten voisi

parhaiten asiansa Eedlalle ilmaista.

— Eihän sitä tosin emäntä-ihmiset joutaisikaan tupakkaa

kasvattamaan, ja minä polttelenkin niitä herrastupakoita vain, virkkoi
Iisakki ja tarkasteli salaa Eedlaa, huomasiko tämä mitään.
 Mutta eihän tyttö huomannut. Suotta ei häntä Kolmon puolella
sanottukaan hatarapäiseksi. Näsy tyttö olisi huomannut Iisakin jo
siitä tavasta, millä hän äsken pani piippuunsa, mutta Eedla parka ei
hoksannut vieläkään, vaikka asia jo selvästi sanottiin. Kun sai lavan
käännetyksi, painoi lapion multaan ja lähti keikutellen menemään
tupaan, välittämättä vierastaan. Joku toinen mies olisi jo tässä
tilanteessa kironnut karkeasti, mutta Iisakki ei tiukemmassakaan
paikassa käyttänyt voimasanoja. Painoi nytkin vain hattuaan
lujempaan ja lähti astumaan Eedlan jälkeen. Luonto oli kumminkin
kiehahtanut ja puraisten hammasta, päätti hän kysyä suoraan tytöltä:
tuletko vai et?

— Kuulehan, Eedla, minulla olisi hieman asiaa sinulle, kiirehti

Iisakki sanomaan.

— No mitä?

Eedla seisahti epäluuloisesti.

— Sitä minä tässä vaan olen jo pitkät ajat miettinyt, että

emännättömästä talosta ei ole mihinkään. Pitäisi saada
puuronkeittäjä?

Ja Iisakki katsoi kysyvästi Eedlaan.

— Velliäkö sitten Mikkolassa vaan keitetäänkin? kysyi Eedla

viattomasti ja aikoi mennä edelleen.

— En minä nyt sitä… hätääntyi Iisakki. Minä vaan olen ajatellut,

että jos Eedlan sopisi tulla keittäjäksi.

Eedla ei vieläkään näyttänyt tajuavan Iisakin rehellistä tarjousta.

Katseli vain typerästi Iisakkiin hetkisen ja kääntyi sitten menemään.
 — Jo on siinä tiukkaluontoinen naisihminen, päivitteli Iisakki
jäätyään yksin pihamaalle. Kun pitää mokomalle itsensä paljastaa
ihan pohjia myöten, ennenkuin ymmärtää.

Iisakki meni hiki otsalla tupaan jatkamaan piiritystään.

*****

Tällä välin oltiin myöskin Ylä-Rietulassa suuruksella. Rietula oli

valvonut koko viime yön ja miettinyt naima-asiataan ja sitä, milloin
kävisi Eedlalle tunnustamassa lämpimät, viime aikoina jo polttaviksi
käyneet tunteensa. Rietula istui nyt ruokapöydässä ja ryysti
piimävelliä kuin vihan vimmassa. Hän ei ollut vielä menettänyt
ruokahaluaan, kuten Mikkolan Iisakki. Näyttipä niinkuin ruokahalu
olisi viime aikoina asian johdosta vain parantunut.

Rietula kävi täyttämässä vatinsa piisin nurkalla kolmannen kerran

ja talonväki katseli kauhistuen isännän tavatonta ruokahalua.

Kustaava kysyi jo hätäisesti:

— Mikä sille isännälle on nyt tullut, kun noin kauheasti syö?

Mutta Rietula muljautti vain vihaisesti Kustaavaan, nousi pöydästä,

röyhtäisi pari kertaa niin, että tupa raikui ja pisti puukkonsa seinän
rakoon.

Suutari Horttanaisen eukko tuli tupaan ja, kiirehtimättä istumaan,

kutsui isännän ulos.

— No mitä nyt?

— Voi hyvä isä, kun juoksin niin että henki oli katketa!
 — Ka, mikä nyt? Onko suutari sairas?

— Ei, hyvä isäntä. Nyt on paljon pahempata tekeillä. Kun kuulin,

niin piti kesken syöntini lähteä. Kun se Kyrmyniska kuuluu nyt
meinaavan sitä Miirun Eedlaa… ja kun minä olen vähän kuullut
sellaista, että isäntäkin on katsellut sitä vähän niinkuin sillä silmällä…

— Mitä sinä horiset?

— Voi älkää nyt, hyvä isäntä… Itseltään Miirun Eveliinalta sanoi

Sarvi-Kaisa kuulleensa… ja nyt on Kyrmyniska siellä parhaillaan sitä
Eedlaa kysymässä. Minä niin soisin, että Eedla joutuisi hyvälle
miehelle, kun se Kyrmyniska on semmoinen retku ja…

— Onko se totta? Kyrmyniskako on Miirussa? kysyi Rietula

tiukasti.

— No ukko ei valehtele ja se sanoi nähneensä, ja

pyhävaatteissaan oli oikein ollut…

Rietula pyörähti kamariinsa enempää kuulustelematta. Pisti

verkatakin ylleen ja loikkasi maantielle huohottavan suutarin akan
ohitse, joka jäi vieläkin siunailemaan kovaa juoksuaan.

Ja kun Mikkolan Iisakki ehti tupaan Eedlan jälessä, jytisivät jo

porstuan permantopalkit Rietulan askelten alla, kun hänkin
hengästyneenä kiiruhti etujaan valvomaan.

Hölmistyipä hieman Iisakki nähtyään Rietulan julmistuneen

naaman oviaukossa. Ja huomattuaan Rietulan verkatakin, selvisi
hänelle, millä asioilla Rietulakin Miirussa liikkui.
 Rietula istui penkille ja näytti uhkaavalta. Iisakki istui toisella
penkillä ja katseli neuvottomana eteensä.

— Pahusko sen nyt siihen parhaiksi lennätti? Olisi tässä ehtinyt

saada asiansa valmiiksi, niin olisi Rietula joutanut nuolla näppiään.
Mutta älä nuolase, ennenkuin tipahtaa. Mies tässä nyt olen minäkin.

Sulhaspojat kynivät takkuisia korvallisiaan ja katselivat uhitellen

toisiaan. Eedla puuhaili hellan ääressä heistä välittämättä ja, kenpä
tiesi, aavistamattakaan, että hänestä käytiin ankaraa taistelua,
kenties kohta käsirysyynkin.

Eedla pyörähti ulos ja Iisakki astui heti hänen jälkeensä. Mutta

eipä malttanut Rietulakaan istua, vaan jytisteli toisten jälkeen hänkin.
Eedla pyörähti askareissaan takaisin tupaan ja nyt seisoivat
kilpakosijat porstuassa vastakkain.

— Piruako sinä kuljet täällä toisen morsianta ajelemassa, jyrähti

Rietula.

— Omaani minä olen vain katsellut, kivahti Iisakki.

— Vai omaasi! Minunpa se onkin!

— Vai sinun! Eedla ei huoli sinusta, vaikka voissa itsesi paistaisit!

— Voi hele…!

— Niin se on! Ja minä sen otan!

Emäntä sattui tulemaan parhaiksi ja kesken jäi hosaaminen, joka

pian olisi luultavasti kehittynyt veriseksi tappeluksi.
 Eveliina käski vieraat tupaan ja, arvaten miesten asian, kutsui
tyttärensä kahden kesken puheilleen.

— Se on Iisakki tullut kosimaan sinua ja eikö liene Rietulakin

niissä aikeissa. Mutta minä sanon, että Rietula saa potkut. Täältä ei
anneta akkoja Kolmon puolelle. Iisakki on säyseä mies ja rikas.
Häneltä sopii kyllä kihlat ottaa.

Eedla ei sanonut sanaakaan, istua lekotti vain ja katseli esiliinansa

helmoja.

— No, mitä sinä sanot? kysyi Eveliina.

— Mitäpä minä… Minulla ei ole mitään väliä, kuka vaan, virkkoi

Eedla.

— No jo minä kuulen…! Vai ei ole mitään väliä. Taitaisit mennä

vaikka mustalaiselle. Mutta koska se niin on, niin minun täytyy ryhtyä
siihen asiaan.

Ja Eveliina pyörähti ulos, raotti tuvan ovea ja virkkoi:

— Tule hän, Iisakki, tänne kamariin!

Iisakkia ei tarvinnut kahdesti käskeä. Heittäen mennessään

vahingoniloisen silmäyksen kilpailijaansa, astui hän kamariin. Mutta
Rietulakin aikoi tulla vatvomaan oikeuksiaan, ja kun Iisakki veti
kamarin ovea kiinni, olivat jo Rietulan kynnet tarttuneet oven laitaan
kiinni.

— Älä sinä tule!

Ja Eveliina pukkasi Rietulaa ja paukautti oven lukkoon.

 Rietula kirosi porstuassa, että kartano kajahti. Tällä kertaa suostui
hän poistumaan, mutta uhkasi tulla uudestaan ja ottaa Eedlan vaikka
kappaleina.

— Vai täältä ne pitäisi Kolmon ukoille akat antaa, pauhasi Eveliina.

Ei tule semmoista tuskaa, että tästä talosta, ainakaan Rietulalle!
Olkoon vaikka kahdesti lautamies!

Eveliinan puhe oli Iisakin sydämelle niinkuin hunajaa.

— Niin… tuota… minähän tässä olen Eedlaa jo pitemmän aikaa

mielessäni hautonut, puheli Iisakki. Onhan se Mikkola iso talo eikä
ole muita perijöitä. Kyllä siinä sopii emäntänä keikutella.

— Sopii hyvinkin, vahvisti Eveliina. Laita vaan, Eedla, itsesi niin

että pääset pappilaan, kun Iisakki tulee noutamaan.

— Oikeinko sitä pitää pappilaankin, mutisi Eedla.

— No mitenkäs! Kovat kirjat ne toki siellä tehdäänkin.

Kumpainenko talo ne laittaa kuuliaiset? kysyi sitten emäntä Iisakilta.

— Kyllä minä laitan, ja laitankin semmoiset, ett'ei koko pitäjässä

ole ennemmin nähty. Kihloja tästä vain pitää mennä puuhaamaan.

Asia oli päätetty ja emäntä kiehautti kahvit ja tarjosi tulevalle

vävypojalleen.

— Mutta mitenkäs sitten, äiti, jos Rietula tulee minua tahtomaan,

arveli Eedla, kun Iisakki oli jo lähtenyt.

— Kyllä tuo tyttö on koko leuhkana, kun aprikoi tuommoisia ja

vielä kyselee. Jos Rietula tulee tahtomaan, niin polkaiset jalkaa ja
sanot että en! Ja sillä hyvä.

— Mutta kyllä minä vaan pelkään sittenkin, että Rietula minut nai.

Eveliina sai jälleen aloittaa saarnan tyttärelleen siitä, mitenkä pitää

ihmisen olla vähämielisen, jotta pelkää turhan päiväisiä.

Iisakki asteli ylävästi peltojensa pientareilla. Ei koskaan ollut

hänen rintaansa avarruttanut sellainen riemu kuin tänään. Ja miten
luontokin oli sopusoinnussa hänen mielialojensa kanssa. Miten
lämpimästi värähtelivät päivänsäteet peltojen tuoreessa mullassa ja
miten suloisesti kiuru viserteli kattojen yläpuolella.

Oli niinkuin sunnuntai tämä siunattu Vappukuun ensimäinen päivä.

XII.

Kolmon emännillä oli lystiä pyykkirannassa joen sillan vieressä.

Toukokuun aurinkoinen päivä lämmitti, ja lipeäpata porisi iloisesti
kivien välissä.

Korpijoen eukot olivat muuttaneet pyykkirantansa vähän

alemmaksi ja sattuivat hekin nyt samana päivänä pyykkirannalleen.

— Tässä onkin paljon parempi ranta ja vesikin on puhtaampaa,

arveli yksi.

— Niin vain. Siellä kolmolaiset sotkivatkin aina veden rytkyillään,

ettei puhdasta saanut, varsinkaan, jos satuttiin pyykille samana
päivänä, arveli toinen.

— Niin oli. Kun nyt vaan pysyisivät pyykkirannallaan eivätkä

muuttaisi tänne.

Kolmon pyykkirannalla keskusteltiin myöskin, mutta paljon

tärkeämmistä asioista. Ylä-Rietulan isännän ja Mikkolan Iisakin
naima-asia oli siellä pohdittavana ja se synnytti vilkasta mielipiteiden
vaihtoa.
 — Kuuluu Miirun Eveliina luvanneen tyttärensä Iisakille. Jo on
siinä hullu ihminen, kun ei osaa valvoa tyttärensä etua. Pääsisi
lautamiehelle ja rikkaaseen taloon.

— Parasta onkin, kun pysyy puolellaan, kivahti Möttösen Taava,

joka salaisesti toivoi pääsevänsä Rietulan emännäksi.

— Kun kuului olleen se Eedla semmoinen löyhkä, ettei ollut

osannut sanoa sitä eikä tätä, kun sulhaset tulivat. Äitinsä oli pitänyt
puuttua asiaan, ja kun se pitää sitä Iisakkia mukamas parempana,
niin sille lupasi ja puhui valmiiksi.

— Kuka sitä puhui?

— Sarvi-Kaisa oli puhunut Rietulan Kustaavalle.

— Voi hyvä isä! Vai semmoinen tuppelo tästä Eedlasta… No

näkeehän sen päällekin päin, että typerä se raukka on.

— Ja semmoista sitten tämä Rietulan lautamies… Kun mies saisi

vaikka kirkonkylän röökinöitä, niin puutuppas nyt tuommoiseen!

— Ja se Eedla kun on vähäkuuloinenkin.

— Älä?

— No varmasti!

— Jo minä nyt ihmettelen sitä lautamiestä!

— Viiraahan se viisastakin, kun sattuu.

Pesupata porisi ja jutut luistivat. Jokainen korpijokelaisista sai

osansa. Ei säästetty Nuusperiakaan, joka istui nytkin polvet pystyssä
osuuskaupan rappusilla ja nautinnolla paistatteli päivää ja heitteli
karamelleja pojille, jotka tappelivat hänen huvikseen.

Kolmon eukkojen likavesi virtaili joessa jo korpijokelaistenkin

pyykkirannalle. Ja siitä nousi melu.

Räätäli Romppasen eukko sen ensiksi huomasi ja kivahti

pyttytoverilleen:

— Katso nyt, mikä kura sieltä sillan rannasta tulee! Joko ne

kutjakkeet taas ovat niitä ryysyjään kurnuttamassa!

Mikkolan Iisakki oli huomannut, että molempien kylien

vaimoihmiset olivat pyykillä ja, tietäen heidän välinsä vielä
kireämmäksi kuin miesten, oli hän yleisen rauhan ja Korpijoen
naisten kunnian puolesta varuillaan, jos tappelu syntyisi. Nytkin, kun
Romppasen akka oli huomionsa lausunut, oli hän kuullut sen ja
laskeutui osuuskaupan törmälle siltä varalta, että taistelu akkojen
kesken syttyisi.

Romppasen akalla on pöyhkeä luonto. Niinpä hän ei nytkään

suvainnut, että kolmolaiset likasivat heidän pesuvetensä. Akka
paapersi sillan korvaan ja aloitti:

— Onko ne korpijokelaisten vaatteet niin syntisiä, että teidän pitää

laskea likavetenne niiden huuhteeksi!

— Älä tolita! Virta se tuo sinne likavedet, ettäs nyt ymmärrät ja

häpeät! vastattiin aivan oikeutetusti Kolmon puolelta. Ja sitten
vähitellen kehkeytyi keskustelu, joka on sopivin sivuuttaa
selostamatta.
 Toran kiihkeimmilleen kehittyessä juoksi suutari Horttanaisen akka
sillan kautta Korpijoen puolelle aseenaan miehensä likaiset ja märät
housut. Tämä kävi niin nopeasti, ettei Romppasen akka
huomannutkaan, ennenkuin sai iskun korvalliselleen suutarin
housuilla.

Romppasen akalla ei ollut asetta ja hän oli vähällä hätääntyä,

mutta pyykkitovereita ehti apuun aseineen.

— Tuos' on märkä säkki, lyö sillä!

— Ja tässä karttu, jos kovempata asetta tarvitaan!

Romppasen akka sai rullalle kierretyn säkin ja antoi sillä

Horttanaisen akalle sellaisen iskun, että tämä horjahti pahasti.

Mutta Horttanaisen akka katsoi edullisemmaksi käydä käsin

vastustajaansa, ja kierien käsirysyssä pyllähtivät akat jokeen.

— Nyt se tappaa suutarin eukon! huudettiin Kolmon puolella ja

riennettiin apuun, ja ennenkuin Romppasen akka sai apua omalta
puoleltaan, revittiin häneltä vaatteet ja ilkosen alasti, jaloissa vain
pieksulätät, sai hän puolustautua julmaa akkalaumaa vastaan.

Mutta apu joutui ja taistelu kävi yhä kuumemmaksi. Räätäli

Romppanen oli lähtenyt käymään osuuskaupassa ja näki nyt tämän
surkean temmellyksen joen äyräällä ja eukkonsa aatamin puvussa
tukka hajalla häilämässä. Räätälille tuli hätä:

— Joko ne tappavat sinut, rakas Amalia! Tule pois, tule, rakas

Amalia, sukkelaan, muuten ne repivät nahkankin päältäsi!
 Mutta räätälin hätähuuto kaikui kuuroille korville. Hänen avionsa
läiskäytteli kartulla iskuja puolelle ja toiselle, ja verissä päin täytyi
akkalauman vihdoin hajaantua.

Iisakki oli aikonut mennä eroittamaan akkoja, mutta ei uskaltanut.

Sen sijaan naureskeli hän ja päivitteli:

— Voi hyvä isä… nyt meni kylien viimeinenkin maine. Ei sitä enää
paljoa ollutkaan, mutta sekin vähä nyt meni ijäksi.

Akat keräilivät hajalle heitetyt vaatteensa ja jatkoivat poraten

työtään, joka räätälin ja suutarin akkojen takia oli hetkeksi
keskeytynyt.

Rietulakin oli huomannut akkojen tappelunäytelmän ja,

siepattuaan tallin naulasta hevospiiskan, lähti hän sovittamaan
riitapuolia, mutta joutui sillalle vasta, kun taistelu oli tauonnut ja
asianomaiset jatkoivat keskeytynyttä työtään.

— Jo tuli nyt yhteinen häpeä kumpaisellekin kylälle, arveli

Rietulakin palatessaan pihaansa.
XIII.

Hiljainen kesä-yö.

Äänet ovat kylistä vaienneet. Ei kuulu muuta kuin jostain

kauempaa koirien haukahtelu yökulkijoille ja karjatarhoissa kalahtaa
silloin tällöin karjan kello. Lehmisavut ovat jääneet kytemään, ja savu
nousee niistä rauhallisena ja yhtyy matalaksi pilveksi, joka painuu
joelle, siellä sekoittuen joesta nousevaan heikkoon usvaan.

On lämmin kesä-yö, ja Kolmojärvessä kutevat lahnat.

Illallisen jälkeen on Iisakki nostanut verkkokimpun olalleen ja hiljaa

painunut karjapolulle, joka luikertaen vie Kolmojärven rantaan.

Lahna on arka kala, ja hiljaa liikkuu Iisakki laitellessaan verkkoja

venheeseen. Ei uskalla lyödä venheen tappia, vaan hartiovoimalla
sen painaa vesireikään. Köyttelee vaatteita hankoihin, etteivät tullot
nariseisi ja siitä lahnaparvet säikkyisi rantapuolelta syvyyteen.

Kun kaikki on kunnossa, seisahtaa Iisakki ja tähystelee tyveneelle

järvelle, joka uneksien pehmeässä valossa kuvastelee saariaan ja
rantojaan.
 Tuolla! Siellä on lahnaparvi, kiireesti vain verkot veteen!

Venhe soluu hiljaa veden pinnalla. Katsellessaan vaalean taivaan

kajastusta veteen ja lehtoisia, tuoksuvia rantoja, hertyy Iisakin mieli
herkän helläksi. Kasvot siliävät valoisaan hymyyn ja käsi pitelee
airoa hellävaroen kuin lasta kädestä.

Saatuaan verkot lasketuksi, vetää Iisakki venheen hiljaa

rantakivelle ja virittää risuista tulen rannalle ison korpikuusen
juurelle.

Onpa siinä nyt lysti piippuvalkea, kun vaan olisi Eedla toisella
puolella istumassa ja kahvia keittelemässä…

Muisti siinä Iisakki isien neuvon, ettei saanut kalaa kudettaessa

naista ajatella ja hänkin pudisti Eedlan pois mielestään, ettei
kalaonni menisi ainakaan nyt ensimäisenä yönä. On niin lysti
päästellä rupipäitä lahnoja verkosta ja kutsua Eedla aamulla
sompiaiskeitolle.

— Keh, joko se taas riipaisi mietteet naiseen. No, ei se mitään,

kun ei enempää…

Piippu oli unohtunut mantereen rantaan vesikivelle ja sitä täytyi

lähteä noutamaan. Vene lipui hiljaa miehen meloessa.

— Olisi pitänyt pyytää Eedla airomieheksi… No, heh, kah, kun

taas hipaisi ajatuksen lanka sitä Eedlaa.

Mutta pian sai Iisakki muutakin ajattelemista. Rietula oli myöskin

kerännyt aitan orrelta lahnaverkot ja sovitellen ne olalleen lähti
hänkin Kolmojärven rantaan päätellen, että nyt saa siellä yksin,
rauhassa kalastella.
 Rietula löi venheen tapin kiinni niin, että kajahti ja kaiku metsän
rajasta vastasi. Työnsi sitten kolistellen venheen vesille ja kurkkuaan
karautellen meloi ruohistoon.

Kuultuaan ensimäisen tapin iskun, hätkähti Iisakki. Kuka kehveli

se sillätavoin kolisteli ja karkoitti lahnat, jotka olivat jo syväyksen
rinnassa nousemassa? Kukapa muu kuin Rietula, se ijänikuinen
kiusankappale!

Iisakin sisälmyksiä kirveli niin, että salpasi henkeä. Miksi tuli

kiusanhenki toisen kalavesille ja lahnakierrokselle? Lempojako se
aina kiertää ja kähnii toisen omaa, niinkuin sitäkin Eedlaa… Jos tuli,
niin miksi ei tullut yhtä hiljaa kuin hänkin? Miksi löi, riivattu, tappia
niin lujasti, että lahnaparvi kaikkosi?

Iisakki veti venheensä rantakiville ja kohensi riutuvaa tulta. Ja siinä

sivussa piti silmällä Rietulan aikeita.

Rietula laski verkkonsa selkäpuolelle Iisakin verkkojen eteen ja

veti saaren rantaan venheensä. Yhä karautteli hän kurkkuaan.

Mutta Iisakki hymähti:

— Jopa nyt Rietula erehtyi, kun luuli kalat kiertävänsä minun

verkoistani. Maapuolelta ne tulevat, jos ovat tullakseen. Karauttele
nyt siellä vaan kurkkuasi, vanha varis! Iisakki tässä nyt kalat keittää
tänä yönä!

Miehet istuivat ja kyyräsivät toisiaan. Kapea salmi oli välissä, niin

että hiljainenkin puhe olisi yli kuulunut, mutta eivätpä miehet
toisilleen mitään virkkaneet, vaan kumpainenkin hautoi povessaan
mustia mietteitään, ehkä vielä enemmän Rietula, jota kaiveli vielä
keväällinen kosintakäyntinsä Miirussa.

Tuli keski-yö, ja Iisakki nosteli jo verkkojaan. Siellä täällä potki

niissä kookkaita lahnoja ja Rietula katseli silmät punaisina
kivenheiton päästä Iisakin kalansaalista ja salamyhkäistä iloa.
Hänkin oli jo muuttanut venheensä mantereen puolelle silmättyään
verkkojaan, jotka olivat tyhjät.

Päästettyään kalat verkoista, mätti Iisakki ne yksin lukien vasuun

ja heitettyään viimeisen, oli Rietula jo melkein hänen viereensä
kävellyt ja virkkoi:

— Sinun yksinomaisuuttasiko ne lahnatkin lienevät, kun kivesit ne

verkkoihisi. Sitä sanoin isävainajalle, kun tänne Hämeestä muutit,
että nyt tuli liika kalavesille ja riistamaille ja niin kävikin. Sinä aina
anastat parhaat kalapaikat ja…

— Älä joutavia… Siellähän ne ovat verkkosi. Laske semmoisille

paikoille kuin haluat.

Keskustelu, joka tällä kertaa kävi sangen säädyllisesti, katkesi

yht'äkkiä, kun metsästä kuului älähdys, jota pian seurasi kaikuva
möyryntä. Mikkolan äkäinen sonni oli huomannut miehet ja tuli
juosten ja mölyten rantaan.

Miesparat hätääntyivät niin, etteivät hoksanneet turvautua

venheisiinsä, vaan Iisakki pötki puuhun, joka oli hänen venheensä
kohdalla ja alimmilla oksillaan antoi hyvän tuen painavalle miehelle.

Rietula pyörähteli hädissään osaamatta lähteä venheelleen, ja

sonni asteli silmät nurin päässä häntä kohti.
 — Nouse puuhun, huomautti Iisakki. Tuos' on mänty. Nouse
sukkelaan!
Kuka piru sen sonnin on irti päästänyt!?

Puussa, johon Rietula kapusi, ei ollut tukevia alaoksia ja kaareva

vatsa oli vielä esteenä kiivetessä. Avuttomasti mulkoili miesparka,
tavoitellen alaoksia, jotka olivat vielä hyvän matkan päässä käsien
ulottuvilta.

— Reisi! komensi Iisakki. Jollet nyt ponnista, niin putoat pian

sonnin niskaan!

Rietula ponnisti ja pääsi vihdoinkin tukeville oksille.

— Älä hellitä rungosta, muuten putoat, neuvoi vielä Iisakki.

Rietula kekotti korkeudessa ja mänty heilui ankarasta painosta.

Jopa lähti hänenkin suustaan sanoja.

— Kun ei vaan tämä puu katkeaisi, virkkoi.

— Kun olet hiljaa, niin jos tuo kestäisi.

Sonni mölähteli ja kuopi maata vihansa vimmassa. Huomattuaan,

että hänen uhrinsa nousivat jonnekin korkeuteen, alkoi hän puskea
puita ja varsinkin sitä, jossa Rietula sydän kuuluvasti takoen istui.

— Kuka kehno sen on irti päästänyt, ihmetteli Iisakki vieläkin. Ja

mistä se meidät huomasi?

— Itse sinä riivattu olet sen päästänyt irti, kivahti Rietula. Jos
minulla nyt olisi pyssy, niin pian siltä lähtisi sisu!
 — Vai pyssyllä sinä… kun se onkin palkittu sonni, vieläpä Kuopion
näyttelyssä.

— Vaikk' olisi saanut kultamitalin, niin kyllä se kaatuisi! Mutta nyt

tämä puu katkeaa!

Ja Rietula kouristi runkoa syliinsä kuin hengen hädässä.

Mutta eihän puu kaatunut. Huomattuaan sen, lakkasi sonni sitä

puskemasta ja tuhkaistuaan muutaman kerran sieraimiinsa, paneutui
se pitkäkseen.

— Katsohan juutasta! ihmetteli Iisakki. Se nähtävästi arvaa, että ei

ne miehet kehtaa kauan puussa istua, ja se jäi odottamaan…

— Vielä sinä sitä viisauttasi…! …tana! murisi Rietula ja kaiveli

taskujaan nähtävästi aikoen pistää piipun käryämään aikansa
kuluksi. Mutta tupakkavehkeet olivat jääneet venheen tuhdolle.

Iisakkia nauratti, huomatessaan naapurinsa toivottomat yritykset.

Itse hän veteli makeita savuja niin, että koppa ritisi ja savupilvi
lainehti oksien lomassa.

— Täältä saisit piipun, kun ylettyisin antamaan, virkkoi hän

suopeasti.
Puut olivatkin niin lähekkäin, että oksat hipoivat toisiaan.

Iisakki taittoi pitkän oksan puustaan, sitoi piipun ja tupakkamassin

sen nenään ja ojensi Rietulalle.

— Otahan tuosta… On niitä keinoja, jos on pahoja päiviäkin.