Active Learning Guide 1st Edition Heuvelen

Full download link at: https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-

active-learning-guide-1st-edition-heuvelen-gentile-heuvelen-032186445x-
9780321864451/

15.1 Qualitative Concept Building and Testing

EQUIPMENT

□ Electroscope
□ Foam insulation tubeabout I-m long (insulating material that slips over pipes; these are
available in most hardware stores)
□ Fur
□ Small glass beaker or clear plastic cup
□ Small metal cup

15.1.1 Represent and reason Imagine two pointlike charged objects of mass m, and m, that have
electric charges q and q,, respectively. Complete the table that follows and analyze the objects' gravi•
tational and electrostatic interactions using the filled cells as hints.

activity continues p»

CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS 15-1

Problem • Gravitational interaction • Electrostatic interaction

• What property of objects Electric charge

determines whether
they participate in the
interaction?

• What is the direction of the It is an attractive force.

force between the interact• H an only loe
ing objects?

On akcocia cr a
ep\sive. 4cce

• Write an expression for

the magnitude of the force
between interacting
objects.
F

• How does the magnitude

It is directly proportional
of the force depend on
to m, and directly propor• I+ vs die<l
properties of the objects? tional to m» (opocinal lo
• a<

• How does the magnitude

of the force depend on the 7e 4kcde is 7he (e is
pp\a l inecelu procne.l
'+h
distance between the
objects?
inucsely
+he sq0afe + +ke <que
e
f kke <ecce dis\ace
152 CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS
Problem • Gravitational interaction • Electrostatic interaction

• Write an expression for the

potential energy of the
interacting objects.
Ug.= "r v.=e r

15.1.2 Reason Think of a mechanism by which the Earth attracts objects without touching them.
Historically, there were two answers to this question. It was originally thought that the Earth magically
acts across empty space to pull on a distant object. This is an action-at-a-distance picture. Later, it
was recognized that the Earth creates a gravitational field filling the surrounding space, and it is this
field that exerts forces on nearby objects that are immersed in it. However, these objects are not nec•
essary for the field to exist; they just tell us that the field is present because their motion changes
when they are placed in the field. Because of these changes, an observer can say that the field is pres•
ent. Thus sometimes these objects are called test objects. The strength of this field at a particular
location depends on the mass of the Earth and on that location relative to the Earth. As you saw in
Activity 15.1.1, there are many similarities between the gravitational and electric-charge interactions.
Discuss whether a field mechanism could explain electric interactions. To help you, visualize a large
charged object and think about its interaction with another charged object in these two different ways:
an action-at-a-distance and a field interaction.

Jes, just os as+k @may , one jet can exec+ c Gce

o aclex +hoc@ +e eleckcslei inlecaclions Gilloot
the +s c\jets aclolty loch?q, so a {eld exploneh0
Cool ock. Ole gouty,toog, +'s Geld cepresekho
most be ale Creole bash a okacle od
egle 4re , <depend'ho n #he chargct £' 4he
cdecle.

CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS 153

15.1.3 Observe and explain Assemble an uncharged electroscope; a foam tube; fur; a small, clear,
glass beaker (or plastic cup); and a small metal cup. Perform the experiments described in the table
below and explain the outcomes using the idea of an electric field.
Experiment • Result • Sketch the situation. • Explain the experiment
using the idea of an elec•
tric field.
• Bring the charged end of a --------·-···-----
The needle ofthe elec• :( \J
foam tube down toward the
troscope deflects.
Te e\etc Aied
top of an uncharged elec•
troscope without touching
o\cocks one tpc
the electroscope. of- ckaccc Ise lop
•
leau.
G
te poss+• €
Clar@@ r #He eedle
to'al Refleck as a
recu#,
• Take the charged end of The needle of the elec•
the foam rod away from troscope goes back to its
ace +ke charaes V

the top of the uncharged original position. afe 0o longer

electroscope. a\cc\el to +e
oo G {le elec+0spe
+e, reri, ,cake
+le 0eeies ec
t t
lo 0 e cwats@ ,
• Repeat the first two experi•
The needle behaves the Tke -......,
lass beaker
ments, this time using a
same way in both cases, Clio\rw uecke5
small glass beaker to cover
but the deflection is a lit•

the metal ball on the elec•

tle smaller. \ fc +sec

7 +ke

I •

a.e \ ' ('. \

troscope.
\

+lo+ Sucrnds
 lhe elec\corc ope.

• Repeat the first two experi• There is no deflection of

ments, only this time using the needle, as if the Te me\el cop
a small metal cup to cover
the metal ball on the
charged tube was not
brought close.
blecs le
electroscope. els'«, £el
-¢son le
. I .
e e t<c
lc c(€

154 CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS

15.1.4 Design an experiment Use any equipment you have to design an experiment that allows you
to observe that two objects interact at a distance via electric forces.
a. Describe an experiment that allows you to observe that the electric interaction between two objects can be blocked or
shielded.

Coore to psi
Oa
'-..)

oll\ e
lolls vovono
•
/
'
@ #
+
posse ioce. lerk,
u
-ea\
7 0clcl plole eloee +le
(he +uo loll a al:ere uko\
happens

b. Perform the experiment and record the outcome.

p
peCocn
loo

CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS 155

 •
15.2 Conceptual Reasoning

15.2.1 Represent and reason

a. For each situation pictured in the table that follows, represent at the dots the gravitational force or the electric force that
the source mass or source charge exerts on a test mass or test charge. Fill in the table that follows.
Word description • Picture description
■ Represent with arrows the
gravitational force that the
Earth (the source mass)
exerts on small objects
(called test masses) at the
points shown. Draw the
arrows with the correct
relative lengths.

• Represent with arrows

the electric force that the
object with a large nega•
e--
.y
) < .y

tive charge (the source F F-

Con t
Co t
- charge) exerts on small
positively charged objects
(called test charges) at the
points shown.

• Represent with arrows the

electric force that the object
with a large positive charge 2)y ·3?>
(the source charge) exerts E
. F
Co» t
on small positively charged
objects (called test charges)
at the points shown.

15-6 CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS

b. Use a field approach to explain in words how the source object can exert a force on test objects without directly touch•
ing them at each of these points. Discuss how the magnitude of this force might depend on the magnitude of the gravi•
tational field, on the magnitude of the mass of the test objects in the gravitational field, on the magnitude of the electric
field, and on the test charges in the electric field.
•··--··---· ·······-······ ,. ••. -· ·····-··--·--··-····---·····-····--·-··---·-· I

# <cute lje cow al+ec <re Hoot dte+ hoclan i

' i!Lenci the pge«lies f' sgce soc'ales coca rosor
coe. Te rs6ule of +He a@auidalsncl {';ekd is depeder
• • pre doc
e
C·
n Ake
kvc
oloci"
is.. e'
cg_
n\i.>>
+@ ctoz'sec
' - .Al'
\
t cc ,t?
..[,
Gee

c6+.sa el ,es{le a@aala #He S e @vet{ed

+e a ec oljech,
,
Te cos + l Hes s ec <
it halt6a
jl
"f
s ke
died out # eke le 4k adepew 6£ Hke des) okjecs
• 82@sew..I.58:i«.&S%at2.et. ••l.'le'%%sos ama.
extends?

l) sorce ee± clHecz +e gxepedie; 4' sgre 0so,A#ed

0i#+ 0no.CS. Tie al+echo @xlendg le a&aw#y. soorce
Clacge ales #he eleckc?<s\ coper#ie a°' sgeuce . Tis
G-
\ocshvsr
"\f Q )
le+o 5
,i7.ls
{jrf\as • ',·.,
+.' f 1e sls
.w: h t e
e fu

d. Discuss whether a system that includes the Earth and a test object possesses gravitational potential energy. Discuss
whether a system that includes the source-charged object and the test-charged object possesses electric potential
energy. Does each energy depend on the magnitude of the source mass or the test mass? On the source charge or
the test charge?

j uera lal inc\odes #he Fr#ha or a le) lject

pcesse= Gui±al glen#cl @ne bemuse a -&
colocte. vi\., lo eyer+ a Ace n eocl cer. €ack
O\jec'
0.S
>
in le Sustew
}
co be in'leaced
0 t
lu each
t Ai,
We~
+

\ :usher 4la+coalavn +He score C'cc€ cund +ke

es @\vora? poker#al en @g <koe
tuence cocl elkaer.

¢ 0pg@odes c' calla Ve

o +e ek (ass/ch%ae)
CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS 157
 .E field: To determine the quantity called Efield··-··-·at·-··--··a ·-point, you need to place a small positive
--·········-·· -·-··---···-- ·-·--------···-·····- ---·-···- ··-·· ··-······ ·······-·-- ·-·-··--·-·-·-····-----··-···-·-··------- -··· ·---··· ··-··· ···-' , ···-··· ···-···--·-·--·--·---·--·-·····-····-··-··--· -····-······-·--·-·-········-·--······~· ·-··--------·--·----··--

test charge q,es, at that point. Then measure or calculate the electric forces that other electrically
charged objects exert on it, find the sum of these electric forces, and divide it by the magnitude
of the test charge.

_a a.a di»wsdbecsona..
%es

. --·--- - - - ------J
15.2.2 Reason The definition of E field is an operational definition of a new physical quantity. An
operational definition is a statement that tells you what to do to find the value of a quantity. Examine
the definition and answer the questions below.
a. Why is the test charge included in the definition if the electric field is present even ifthere is no test charge?

Ue 0a0 0-l obsefe lec\cc («\as d-i- go- c

~ \-\, l I
0 eon

o0\ observe ou. o\ cljat lcacks J i\a 4 le Ce l

o deduce }le pope&e2 S 4ke 0els.

b. How is the E field definition similar to the relationship g • 'Foo%

m%

@g64 dckisos exooe le lo«ce of le source

(cocg¢ [ooss) on Sp<e, copele\y indepvdek ' ay o#ec
oloj«cs

c. Do you get the same result for the electric field at a point if you use a negative test charge as when using a positive test
charge? Explain. If it is okay to use a negative test charge, why is it more convenient to use a positive test charge than a
negative test charge to determine the E field at a point?

1€ oooee a las chore kke dcech o' 0gee

4ke -£ld 7s soi#claed. le os a pose les#
Care Siple +% olkece k conue«ca,
15-8 CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS
 ➔ •
Reasoning Skills: Drawing E field Vectors

The figure below shows three electrically charged objects held in place. The central object has
charge 2q, and the objects on the left and right each have charge +q. To qualitatively estimate
the direction and relative magnitude of the E field created by these three charged objects at posi•
tion A, follow the steps in the order presented in the illustration.
1. Imagine placing a small, positively charged test object
at point A. Then draw an arrow in the direction of the
electric force that the object with charge q exerts on
2. Repeat for the other two charge objects (q and q).
the test object. This arrow points in the direction of
Make the electric field arrow the appropriate relative the E field created by charged object q, at this point.
lengths-proportional to the force of the charge on the
We call it E,, the field at A due to charge qt.
test charge at A. For this problem, charged object q is
the farthest from point A, and its magnitude is smaller
than the magnitude of object q; thus the length of
~
the field arrow due to q, should be the smallest.
Charged object q is the closest and the largest. The
~
length of the field arrow due to q should be the

longest.

E, (due to 02)
(2
O \:J3
q= +q 92=2q

·>
3. After finding the field at point A due to each of the
three charged objects, add the fields graphically to
~
estimate the net field.
Enet
E
- £,
~
E,

15.2.3 Represent and reason Use the➔ method described in the Reasoning Skills box to estimate

•
the direction and the magnitude of the E field at points A, B, and C in the figure that follows.

•
£,5
°'-~
; , Er,~..,
-D)>

2? _
5
ff 6,%. q=-2q = +q

CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS 159

15.2.4 Represent and reason Estimate, by drawing on the figures that follow, the direction and rel•
ative magnitude of the E field at points A, B, and C due to the electric dipole on the heart (shown at
one instant during a heartbeat cycle).
z ~ «a
' B~'V
?

e ->

£, 2
,£. . 5.G-+ •

V C,a+

15.2.5 Reason Use the analogy between the electric field and B

•
the gravitational field to estimate the Earth's gravitational A
field g at the points shown in the figure.
a. What would you choose as the source-mass object? What would you use $%%
as the test-mass object?

b. Draw g field vectors at points A, B, and C.

c. Discuss how the magnitude and direction of the g field are related to the acceleration of free-falling objects placed at
these points.
------
The 0aa@ode on4 dcc#rs
-kke Scwwe as ke ace\eco«
15-10 CHAPTER FIFTEEN ELECTRIC FIELDS
Another random document with
no related content on Scribd:
KARAVAANI

Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä, karavaani-heimoa

retkellä elämän. Ja ei tule koskaan loppua matkallemme,
vaelsimmepa auringon alla tai keskellä pimeän.

Yli ikuisuuden hietikon valkenevat

monenkaltaiset päivät, paahtein ja keitahin;
me nauramme, juomme ja suutelemme — taikka
pedot tuskan saartavat meitä hampain nälkäisin.

Mut eteenpäin, ohi kaikkien tuokioiden

karavaania vie iankaikkinen kaipaus.
Ei, ei tule koskaan loppua matkallemme,
ja sen määränä lienee vain jokin kangastus.

Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,

kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Mut katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.

Mikä parhainta on, mikä syntyi rakkaudesta,

mikä meiss' oli elämästä ja elämää,
tomustamme se erkanee ja ikuisesti
karavaani-heimon sielussa hengittää.

Näin uusia polvia entiset saattelevat —

tie, etsintä niillä on kaikilla yhteinen,
näyt yhteiset, sama kaipaus kauniimmasta
ja matkasauvana Kohtalo ikuinen.

Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä, karavaani-

heimoa, sieluissa kaipaus, ja onnellisin on, kuka kauneinta
uskoo, polunnäyttäjänä kellä on kangastus.

(Erästä juhlaa varten).

DE PROFUNDIS
NÄKY KADULTA

He tulevat vastaani iltaruskon aikaan,

he tulevat kovasta työstä, he tulevat tehtaistaan.
Noki niinkuin naamio kasvoilla; siinä on vakoja hien.
Ja kaikkien selkä on painunut kumaraan.

Niin, kumarassa he käyvät, niinkuin kaikilla heillä

jokin näkymätön, raskas taakka ois.
Ja heillä on suuret, riippuvat, känsäiset kädet.
Ne nyt ovat tyhjät, ne antoivat voimansa pois.

Ja heillä on kaikilla huulet tiukasti kiinni.

Ja silmät hiipuvat, hiipuvat liedessään;
savun, työpajan sauhun viipyvän näissä vielä
kuin himmeän, liikkumattoman kaihen nään.

He tulevat vastaani iltaruskon aikaan,

he tulevat työstä, he menevät jonnekin, pois —
ja kumarassa he käyvät, niinkuin kaikilla heillä
jokin näkymätön, raskas taakka ois.

Ja nyt syvään tunnen sen: olen yksi heistä,

lain alla ankaran: voimanne uupukoon!
— Työn lasten heimon aikojen alusta loppuun
kivin kuormitettuna kulkevan nähnyt oon.
ONNELLINEN

Oli kadulla ajettu lapsen yli. Hänen ruumiinsa virui vielä

maassa avosilmin kuollein ja huulilla verta — soma poikanen
mekossa ruudukkaassa.

Oli kuin olis hiljaa värähdellyt

tuo hento nilkka ja kalvas ranne.
Katukivillä, vieressä ruhjotun rinnan
oli pieni sauva ja leikkivanne.

Tuli eräs nainen ja pyörtyi — äiti.

Me kaikki katsoimme hiljaisina.
Joku kyynel vierähti katukiviin —
ne kiilsivät sateesta niljaisina.

Menin pois ja nyyhkytin: "Onnellinen!

Hän on lähtenyt puhtaalla lapsenmiellä
sukupolvien Via Appialta."
— Oman mustan varjoni näin mä tiellä.
PAENNUT LINTU

Paennut lintu, povessain se asui kauan, pesässään. Ei sitä

nähnyt yksikään, sen tunsin minä vain.

Se etäisille retkilleen
läks siivin kuulumattomin,
niin häikäisevän valkoisin —
ja palas pesälleen.

Ja takaa meren kymmenen,

kedoilta Onnellisten Maan
toi hunajaa se nokassaan
ja mettä kukkien.

Jok' ainut kerta, päällä maan

kun janosin ja nälkää näin,
se ruokki minun sydäntäin
kuin emo poikastaan.

Ja uuvuttaissa tuskan muun

se kantoi lehvää öljypuun.
Se lensi eikä levännyt. —
Mut missä on se nyt?
 — Paennut: kerran retkeltään
se palas luokse sydämen
ja — liudat haaskalintujen
se näki pesällään.

Ja hiljaisesti valittain
lens valkosiipi povestain,
se lensi eikä levännyt —
ja poissa on se nyt.
HÄMÄHÄKKI

On taloss' elämäni synkkä takapiha.

Siell' asustavat yököt himojen
ja mato epäilyn ja rupikonna, viha.
Ja öin ne piirittävät sydämen.

Tän' iltanakin ilon mettä juodaksensa

on mielen nurmelle se, perho, lentänyt.
Ja muistain ihanuutta maan ja sisartensa
se silmät ummisti ja — kuinkas kävi nyt:

kas paha ajatus jo hiipi kätköstänsä

— tuo musta hämähäkki ristiselkäinen —
ja tahmeaa ja lujaa surmanseittiänsä
se kutoi, kutoi yli sydämen.

Sen kietoi väistämätön tuhon piiri,

jost' ihme ainoastaan voisi pelastaa.
Tää pimeys on kissa, sydän hiiri.
On lohduttavaa ajatella kuolemaa —
RUNOILIJA

(Dan Anderssonin mukaan)

Näin runoilija olla, kadull' asustella, kun edes päätöstä ei

taistelulle näy, se on, on totta totisesti painiskella kanss' itse
saatanan — ties taivas, miten käy.

Se kysyy uhmaa, verta, kyyneleitä,

käyn nyrkkisille nyt, tuo aamu kuoleman,
mut koskaan murhett' ei, ei naisen-kyyneleitä —
en laps, en nainen ole, mies mä olenhan.

Täm' on kuin kalastaisi kaiken yötä

eik' einettäkään pyydykseensä sais,
kuin kulkis ulapalla yössä, myrskyn myötä,
ja maat' ei koskaan, koskaan pilkoittais.

Mut kerran kylmä ruumis olen ikuisesti, ja silloin minut tyyni

uni palkitkoon — oon silloin mies, mi painiskelun kesti, ja
mulla oikeus on olla, mikä oon.
NÄLKÄ

Syön ruumistas, sinun vertas juon, ja sen atrian ääreen on

ihana tulla. Joka päivä sun pöytääsi nälkäni tuon — joka
päivä on kuitenkin nälkä mulla.

Ja kun syön, yhä nälkäni kasvaa vain —

ja sun astias ei ole koskaan vajaa.
Oves luo, oves luota kuumeissain
käyn, hoippuen hornan ja taivaan rajaa.

Verijuotikas oon, jota liekki syö, olen sisältä suuri ja verinen

haava. Tule kerran vieläkin, syntien yö — ja sitten on tuomion
aamu saava!
AUTIO PELTO

Olen autio pelto. Ja autioks jään.

Lien tähkinyt toiveita, uskallusta.
Mut joka korren ja tähkäpään
söi niittymatojen liuta musta.

Olen autio pelto — ei: hautausmaa.

Luurangot nostavat turhaan kättään,
ne kuolivat kaikki syntymättään.
Olen täynnä huuhkajan ulvontaa.
DE PROFUNDIS

Viel' äsken uskoin: nyt on tieni avoin, ja vuoret odottavat

huipuin sinisin — Sisyphos, veljeni, sun varjos tavoin taas
suistuin rotkoihin.

Siis vietän elävältä peijaiseni,

ja, madot, atrialle olkaa kutsutut!
Te syökää, syökää, kunnes ydinteni
on mehu kuivunut!

— Mut sitten, aurinko, kun ylle pääni, tään rotkon ylle sytyt,
silmäs näkee mun, niin huutaa lahonneiden luiden ääni: Täss'
olen — poikas sun!
ERÄS IN MEMORIAM

Kuin pimeä kaivo sammakkoineen tahi armoton napapiirin yö,

joka aivoja painaa ja sielua syö, elo ympäröi sinut
kohtaloineen.

Öin korppeina, päivällä mustin ratsain

vihamieliset voimat sieluas
kovin piiritti. Eikä hän, odottamas,
avuks astunut pilven-, ei tulenpatsain.

Maass' ei ilon kyllyyttä juonut suus,

et tyhjissä taivaissa autuutta peri.
Sanat huulilles hyytyivät niinkuin veri.
Lumenvalkoiset koht' ovat hiekalla luus.

Näky viimeinen tämä silmihis piirtyi:

näit laulujen ruumiit paareillaan
ylen hentoina, valkeissa liinoissaan.
— Napinvalajan kauhaan sielus siirtyi.
PRONSSIA
SALTO MORTALE

On rakkaus ihmislasten kuin, pilvet, leikkinne ikuinen. Hekin

kulkevat kohtaloonsa sokeasti vyöryen.

Avaruuden äärillä vaikka

he kaukana toisistansa lie
kuin ukkospilveä kaksi,
niin kaipaus yhteen vie.

He tuskin tietävät, miksi,

mut toisiansa lähestyin
he syöksyvät vastatusten
tulenpolttavin syleilyin.

He leikkivät salamalla, ja heistä jäljelle tuhka jää. Mut

elämän korkein hetki on kuolemanleikki tää.
PITKÄPERJANTAI

Karitsa uhrataan meiss' — elon lunastaja — omaa syytä

vailla. Ja yli kaiken maan veremme sataa aamukasteen lailla.

Me oman sydämen revimme irti, ristille sen kohotamme

kuin käärmeen vaskisen, he että eläisivät — kuoltuamme.
PRONSSIA

Olin ihminen ennen, verta ja luuta ja lihaa. Sydämelläni ruokin

rakkautta ja vihaa.

Elon silmillä nähdä

saatoin, ja korvilla kuulla,
käsin tarttua käteen,
nauraa ja itkeä suulla —

kunis Kohtalo kerran sauvalla koski — — ja siksi ovat

kasvoni tulleet iäti-paatisiksi.

Kova, ankara pronssi

sieluni muotoa peittää.
Nyi en yltäni koskaan
voi sitä kaapua heittää.

Kuva en ole kuollut:

uumenissani sykkää
sydän liekehtiväinen —
mutta sen tuska on mykkää.
 Erämaass' olen sfinksi; luonani leijonat huhuu. Tuhat vuotta
menköön — ja sitten suu kuvan pronssisen puhuu.
YKSINÄINEN RATSASTAJA

Sa yksinäisten polkua ratsastat

pois heidän luotaan, jotk' ovat parvissaan.
Sun erillesi, irti täytyy
yhteisen hulluuden valtateistä.

Kas, mikään liitä ei sua ihmisiin:

sä lihaa heidän et ole lihastaan,
et luuta ole heidän luustaan,
sukua toista on sielu sulla —

ah, yksinäisten pilvien sukua

ja petolintuin, vauhkojen ratsujen —
ei siinä sukupuussa kukaan
veljeä tunne, ei kantajaansa.

Ei sulla ole maata, ei taivasta,

vain yksinäisten tie, jota nelistää
suin verisin ja huuruavin
ratsusi, kuolema kavioissaan.

Et rakkautta tunne, sen tallasit.

On suudelmia sullakin, tietäkööt:
kas, yksinäinen ratsastaja
suutelee hurmeisen miekan terää.

Ja sinä näet, kuinka he kuolevat

mies miehen jälkeen, ihmiset parvissaan
he ojentavat käsiänsä
huutaen taivasten Aaveen nimen.

Sä tietämisen puust' otit hedelmän,

jota kateellinen enkeli vartioi:
nyt olet vapaa etkä kuole,
jalkasi polkivat käärmeen päätä.

Ja yli ajan, kuoleman hartiain

jo nelistää sun ratsusi pilviin päin,
ja panssarisi kultaa nuolee
auringon silmien kuuma liekki.