Child Development A Cultural Approach 2nd Edition Formatted: Font: 18 pt

Formatted: Centered
Arnett Solutions Manual
Solution manual: https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-child-development-
a-cultural-approach-2nd-edition-by-arnett-maynard-isbn-0134011899-9780134011899/
Test bank: https://testbankpack.com/p/test-bank-for-child-development-a-cultural-
approach-2nd-edition-by-arnett-maynard-isbn-0134011899-9780134011899/
CHAPTER 3: BIRTH AND THE NEWBORN CHILD

TABLE OF CONTENTS
LEARNING OBJECTIVES.......................................................................................................... 65
Section 1: Learning Objectives ............................................................................................... 65
Section 2: Learning Objectives ............................................................................................... 66
Section 3: Learning Objectives ............................................................................................... 66
KEY TERMS ................................................................................................................................ 66
Section 1: Key Terms.............................................................................................................. 66
Section 2: Key Terms.............................................................................................................. 66
Section 3: Key Terms.............................................................................................................. 67
CHAPTER OUTLINE................................................................................................................ 67
I. Section 1: Birth and Its Cultural Context .............................................................................. 67
II. Section 2: The Neonate ......................................................................................................... 67
III. Section 3: Caring for the Neonate...................................................................................... 68
LECTURE NOTES....................................................................................................................... 68
I. Section 1: Birth and Its Cultural Context .............................................................................. 68
A. Birth and Its Cultural Context: The Birth Process ............................................................. 68
1. Stages of Birth Process ..................................................................................................... 68
2. Cesarean Delivery ............................................................................................................. 69
B. Birth and its Cultural Context: Historical and Cultural Variations .................................... 69
1. The Peculiar History of Birth in the West ........................................................................ 69
a. Early History: From Midwives to Doctors ................................................................. 69
b. The 20th Century: Slow Progress ................................................................................ 70
2. Cultural Variations in Birth Beliefs and Practices ............................................................ 70
a. Beliefs and Rituals Surrounding Birth........................................................................ 70
b. Who Helps? ................................................................................................................ 71

63
 3. Cultural Variations in Methods for Easing the Birth Process ........................................... 71
II. Section 2: The Neonate ............................................................................................................ 72
A. The Neonate: The Neonate’s Health .................................................................................. 72
1. Measuring Neonatal Health .............................................................................................. 72
a. The Apgar Scale ......................................................................................................... 73
b. The Brazelton Neonatal Behavioral Assessment Scale .............................................. 73
2. Low Birth Weight ............................................................................................................. 73
a. Consequences of Low Birth Weight ........................................................................... 73
b. Treatment for Low Birth Weight Babies .................................................................... 74
3. Neonatal and Maternal Mortality ...................................................................................... 74
B. The Neonate: Physical Functioning of the Neonate ........................................................... 74
1. Neonatal Sleeping Patterns ............................................................................................... 74
2. Neonatal Reflexes ............................................................................................................. 75
3. Neonatal Senses ................................................................................................................ 75
a. Touch .......................................................................................................................... 75
b. Taste and Smell .......................................................................................................... 75
c. Hearing ....................................................................................................................... 76
d. Sight ............................................................................................................................ 76
III. Section 3: Caring for the Neonate ........................................................................................... 76
A. Caring for the Neonate: Nutrition: Is Breast Best? ............................................................ 76
1. Historical and Cultural Perspectives on Breast-Feeding .................................................. 76
2. Benefits of Breast-Feeding ............................................................................................... 77
B. Caring for the Neonate: Social and Emotional Aspects of Neonatal Care......................... 78
1. Crying and Soothing ......................................................................................................... 78
a. Crying is the infant’s way of signaling that their needs are not being met. ............... 78
2. Bonding: Myth and Truth ................................................................................................. 78
3. Postpartum Depression ..................................................................................................... 78
LECTURE LAUNCHERS, DISCUSSION IDEAS, AND ACTIVITIES.................................... 79
Section 1 Lecture Launcher: Midwife Training in the United States ........................................... 79
Section 1 Lecture Launcher: Childbirth Options .......................................................................... 79
Section 1 Discussion: Student’s Ideas about Birth and the Neonate ............................................ 80

64
Section 1 Lecture Launcher: Are There Too Many Cesarean Section Deliveries? ...................... 80
Section 2 Lecture Launcher: Low-Birth-Weight Babies .............................................................. 81
Section 3 Lecture Launcher: Breast-Feeding ................................................................................ 82
Section 3 Lecture Launcher: Supporting Breast-Feeding ............................................................. 83
Section 3 Lecture Launcher: Colic ............................................................................................... 83
CRITICAL THINKING ABOUT CHILD DEVELOPMENT ..................................................... 84
Evaluating Periodicals and Journals for Academic Use ......................................................... 84
SUPPLEMENTAL READINGS .................................................................................................. 85
MULTIMEDIA IDEAS ................................................................................................................ 86
TEXTBOOK FEATURES ............................................................................................................ 88
Video Guide .................................................................................................................................. 88
a. Chapter Introduction: Birth and the Newborn Child (9:03; p. 85) ............................. 88
b. Labor and Delivery (7:11; p. 88) ................................................................................ 88
c. Reflexes (1:15; p. 105) ............................................................................................... 88
d. Taste (2:02; p. 107)..................................................................................................... 88
e. Cultural Focus: Breast-Feeding Practices across Cultures (6:19; p. 112) .................. 88
f. Research Focus: Breast-Feeding Benefits: Separating Correlation and Causation
(3:45; p. 116)...................................................................................................................... 88
g. Soothing Methods (2:54; p. 119) ................................................................................ 88
h. Career Focus: Birth Doula (5:42; p. 123) ................................................................... 88
Cultural Focus Question and Answer ........................................................................................... 88
Research Focus Answers ........................................................................................................ 88
Critical Thinking Questions and Answers .................................................................................... 88
Section 1........................................................................................................................................ 88
Section 2........................................................................................................................................ 89
Section 3........................................................................................................................................ 89

LEARNING OBJECTIVES
Section 1: Learning Objectives
3.1 Describe the three stages of the birth process.
3.2 Name two common types of birth complications and explain how they can be
overcome by cesarean delivery.

65
 3.3 Summarize the history of birth in the West from the 15th century to today.
3.4 Describe cultural variations in birth beliefs and identify who may assist with the
birth.
3.5 Compare and contrast cultural practices and medical methods for easing the birth
process.

Section 2: Learning Objectives

3.6 Identify the features of the two major scales most often used to assess neonatal
health.
3.7 Identify the neonatal classifications for low birth weight and describe the
consequences and major treatments.
3.8 Describe the differences in maternal and neonatal mortality both within and
between developed countries and developing countries.
3.9 Describe neonates’ patterns of waking and sleeping, including how and why these
patterns differ across cultures.
3.10 Describe the neonatal reflexes, including those that have a functional purpose and
those that do not.
3.11 Describe the neonate’s sensory abilities with respect to touch, taste and smell,
hearing, and sight.

Section 3: Learning Objectives

3.12 Describe the cultural customs surrounding breast feeding across cultures and
history.
3.13 Identify the advantages of breast feeding and where those advantages are largest.
3.14 Describe the patterns of neonates’ crying and how soothing methods vary across
cultures.
3.15 Describe the extent to which human mothers “bond” with their neonates and the
extent to which this claim has been exaggerated.
3.16 Describe the reasons for postpartum depression and its consequences for children.

KEY TERMS
Section 1: Key Terms
oxytocin p. 86
labor p. 86
delivery p. 87
breech presentation p. 88
cesarean delivery (c-section) p. 88
obstetrics p. 90
natural childbirth p. 91
epidural p. 96
electronic fetal monitoring (EFM) p. 96

Section 2: Key Terms

fontanels p. 98
neonate p. 98
neonatal jaundice p. 99

66
anoxia p. 99
Apgar scale p. 99
Brazelton Neonatal Behavioral Assessment Scale (NBAS) p. 100
low birth weight p. 100
very low birth weight p. 100
extremely low birth weight p. 100
preterm p. 100
small for date p. 100
surfactant p. 102
kangaroo care p. 102
rapid eye movement (REM) sleep p. 104
reflex p. 105
rooting reflex p. 106
Moro reflex p. 106
sound localization p. 109

Section 3: Key Terms

let-down reflex p. 111
wet nursing p. 113
colostrum p. 113
swaddling p. 118
colic p. 119
imprinting p. 120
bonding p. 120
postpartum depression p. 120

CHAPTER OUTLINE

I. Section 1: Birth and Its Cultural Context

A. The Birth Process
1. Stages of the Birth Process
2. Cesarean Delivery
B. Birth and its Cultural Context: Historical and Cultural Variations
1. The Peculiar History of Birth in the West
a. Early History: From Midwives to Doctors
b. The 20th Century Slow Progress
2. Cultural Variations in Birth Beliefs and Practices
a. Beliefs and Rituals Surrounding Birth
b. Who Helps?
3. Cultural Variations in Methods for Easing the Birth Process

II. Section 2: The Neonate

A. The Neonate: The Neonate’s Health
1. Measuring Neonatal Health

67
 a. The Apgar Scale
b. The Brazelton Scale
2. Low Birth Weight
a. Consequences of Low Birth Weight
b. Treatment for Low-Birth-Weight Babies
3. Neonatal and Maternal Mortality
B. The Neonate: Physical Functioning of the Neonate
1. Neonatal Sleeping Patterns
2. Neonatal Reflexes
3. Neonatal Senses
a. Touch
b. Taste and Smell
c. Hearing
d. Sight

III. Section 3: Caring for the Neonate

A. Caring for the Neonate: Nutrition: Is Breast Best?
1. Historical and Cultural Perspectives on Breast-Feeding
2. Benefits of Breast-Feeding
B. Caring for the Neonate: Social and Emotional Aspects of Neonatal Care
1. Crying and Soothing
2. Bonding: Myth and Truth
3. Postpartum Depression

LECTURE NOTES

I. Section 1: Birth and Its Cultural Context

A. Birth and Its Cultural Context: The Birth Process
1. Stages of Birth Process
a. The birth process is triggered by the release of the hormone
oxytocin. The birth process is divided into 3 stages: labor, delivery
of the baby, and delivery of the placenta and umbilical cord.
i. The first stage is the longest and hardest stage, lasting about 12
hours for first births and 6 hours for later births.
ii. During labor, the contractions of the muscles in the uterus
cause the mother’s cervix to dilate in preparation for the baby’s
exit.
iii. By the end of labor, the cervix has opened to about 10
centimeters.
iv. As time passes, contractions get stronger, more painful, and
closer together.
v. After the cervix opens, there may be a bloody discharge called
the bloody show.

68
 vi. Having emotional support from health professionals and/or
family is crucial and helps ease discomfort.

b. The second stage of the birth process is delivery of the baby.

i. During delivery, the woman spends about 30–60 minutes
pushing the fetus through the cervix and out of the uterus.
ii. Contractions are less frequent than during labor and last about
60–90 seconds each.
iii. When the baby’s head appears, that is called crowning. If a
vaginal opening is too small and could or does tear, an
episiotomy may be performed to make the vaginal opening
larger and to speed the birth process.
c. The third stage of the birth process is the delivery of the placenta
and umbilical cord as well as a bloody vaginal fluid similar to a
heavy menstrual period.
2. Cesarean Delivery
a. If birth complications take place, they can be overcome through the use
of surgical interventions. Two common reasons for surgery are failure
to progress and breech presentation.
b. A cesarean delivery or c-section involves cutting open the mother’s
abdomen and retrieving the baby.
c. Today, it is generally safe for mothers and infants when a c-section is
performed.
d. WHO recommends that rates of c-sections should be below 15%.
Critics suggest that some c-sections are not medically necessary.
e. Many women who give birth after a c-section go on to have another c-
section, but there is a possibility of a vaginal birth called VBAC; it is
generally safe for most women, but in 1% uterine rupture occurs and
has resulted in maternal and fetal death.

B. Birth and its Cultural Context: Historical and Cultural Variations

1. The Peculiar History of Birth in the West
a. Early History: From Midwives to Doctors
i. Throughout history, except during the 15th century witch hunting
madness, midwives facilitated birth.
ii. Midwives were again challenged in the 18th century by medical
doctors who thought they should deliver the babies.
iii. A new field of medicine developed called obstetrics. Doctors
introduced new methods for assisting delivery, like using tongs or

69
 forceps to help extract the baby’s head. This sometimes damaged
the infant and is now rarely used.
iv. There have been attempts over the past several centuries to make
birth safer for baby and mother alike. In the early 19th century,
doctors spread deadly infections to mothers unwittingly by not
washing their hands. One in 20 women died of childbed fever.
v. The use of midwives declined as the use of doctors and hospitals to
deliver babies grew increasingly popular. Now, about 10% of U.S.
babies are delivered by midwives, but in Norway, 96% are assisted
by midwives.
b. The 20th Century: Slow Progress
i. In the 20th century, the attempts were overzealous and overly
medical, as birth was taken over by doctors and hospitals and
maternal experience was disregarded.
ii. Episiotomies became common practice among doctors delivering
babies.
iii. Doctors commonly prescribed medication to ease the pain of
childbirth in developed countries. However, some of these methods
were dangerous for mother and baby. Inducing twilight sleep was
common practice, but stopped around the 1960s.
iv. In the past 50 years, most of the West has moved toward a middle
ground, seeking to minimize medical intervention but make it
available when necessary. This produced resurgence in the use of
midwives.
v. Natural childbirth was advocated by critics of the medical
approach to childbirth; however, each approach has been
established as producing equally healthy outcomes.
vi. Natural childbirth methods for at-home births are much riskier for
the mother and baby than in a hospital setting and are not
recommended for high-risk pregnancies.
vii. Births in developed countries are now seen as a collaborative
experience between the mother, baby, medical professionals, and
family members.
2. Cultural Variations in Birth Beliefs and Practices
a. Beliefs and Rituals Surrounding Birth
i. Cultural practices regarding birth vary from celebrating the mother
and child to segregating them during and after the birthing process
because the mother is unclean or to keep from endangering the
infant.

70
 ii. The motivation for such beliefs appears to be the desire for control.
iii. The placenta is often disposed of with care in traditional cultures
because of beliefs that it is potentially dangerous or even semi-
human.
iv. In developing countries, disposal techniques include burial,
burning, or throwing it away.
v. In developed countries, placentas (which are nutrient rich) may be
donated to research or sold to cosmetic companies. Although rare,
some people even eat the placenta.
b. Who Helps?
In traditional cultures, the older women in the family and older women
who have specialized training, known as midwives, consistently assist in
the birth. Men most often do not assist or are completely excluded.
i. A woman may become a midwife if she has received a “calling,”
had a mother who was a midwife, or just wanted to volunteer.
ii. It requires years of apprenticeship and is generally a highly
respected position, except in cultures that view birth as unclean.
iii. Now, births in developed countries usually take place in a medical
setting and health professionals provide the care. This is becoming
more common in developing countries as well.
3. Cultural Variations in Methods for Easing the Birth Process
i. In traditional cultures, midwives provide methods for easing the
birth beginning early in the pregnancy with prenatal visits,
massages, herbal teas, and advice on diet and exercise.
ii. In developing countries, a midwife is the primary person to ease
the birth, along with family support, usually female relatives who
provide advice, encouragement, instructions, and imagery to ease
the pain and speed up the labor.
iii. Sometimes a shaman or religious leader provides spiritual
assistance.
iv. Invoking magic does not directly provide medical relief, but the
placebo effect can be powerful.
v. In developed countries, emotional and social support are also
common.
vi. Health professionals suggest a variety of methods to ease
discomfort, such as walking, slow breathing, and rocking.
vii. In developed countries, an anesthetic drug called an epidural,
which is injected into a woman’s spinal fluid, is used to help
manage the pain during labor. Its use is very common in the United

71
 States but is somewhat limited in other developed countries. It
varies.
viii. Medical technology has made birth safer for mothers and babies.
Doctors now use a vacuum cup to pull out the baby, which is safer
than using forceps. They also often rely on electronic fetal
monitoring (EFM) to monitor the fetus’s heart rate and potential
for distress.
ix. Most cultures also encourage the mother to be upright or somewhat
upright during the process to make use of gravity.
x. The birth is not complete until the placenta has been expelled.
Many strategies are used to facilitate this process, which may
include massage and traditional and herbal medications. Finally,
the umbilical cord is cut and the process is complete.

II. Section 2: The Neonate

A. The Neonate: The Neonate’s Health
i. At birth, the baby may be covered by fine, fuzzy hair called lanugo
and/or a white substance called vernix.
ii. Neonatal skulls are not one solid, hard bone, but several pieces
joined together. The two soft spots on the top and toward the back
of the head are called fontanels. Caregivers must be careful of
these soft spots until they have disappeared at about 18 months of
age.
iii. The average newborn is 20 inches long and weighs about 7.5
pounds at birth, although most neonates lose about 10% of their
body weight in the first few days after birth.
1. Measuring Neonatal Health
i. Neonatal health is often measured immediately after birth and
again in the first few minutes of life or up to one day to two
months later.
ii. Neonates are at risk of developing neonatal jaundice due to an
immature liver. It causes them to have a yellowish tint to their skin
and eyes during the first week, but it is easily treated.
iii. One important indicator of health is the newborn’s ability to
breathe on his or her own. The inability to breathe can quickly
result in damaging oxygen deprivation called anoxia.
iv. Two common Western methods to test neonatal health are the
Apgar Scale and the Brazelton Neonatal Behavioral Assessment
Scale (NBAS).

72
 a. The Apgar Scale
i. The Apgar comprises five tests to check the newborn’s appearance,
pulse, grimace, activity, and respiration on a scale from 0 to 2 for a
total possible score of 10. A score of 7 or above is excellent, while
a score of 4–6 is a cause for concern, and 3 or less is life
threatening. The test is given at 1 and 5 minutes after birth.
b. The Brazelton Neonatal Behavioral Assessment Scale
i. NBAS is used to rate neonates on 27 items, such as reflexes,
physical states, responses to social stimuli, and CNS instability.
Newborns are rated as worrisome, normal, or superior. Ideally, this
test should be administered one day and one week after birth, but
can be up to two months.
ii. The NBAS is a good predictor of future development and can
promote a good relationship between parents and their infants.
iii. According to research on the NBAS, quick, loving, attentive
parenting better promotes healthy development, especially for
babies who were rated as worrisome a day after birth.
2. Low Birth Weight
i. Neonates with low birth weight (LBW) weigh less than 5.5
pounds, very low birth weight less than 3.3 pounds, and
extremely low birth weight less than 2.2 pounds.
ii. LBW is common for preterm neonates who were born 3 or more
weeks early; others may be small-for-date because they weigh
less than 90% of other neonates of the same gestational age.
iii. LBW varies by world region, ethnicity, SES, and levels of
maternal stress.
iv. Causes of LBW in developing countries include malnourished
mothers, poor health, and lack of prenatal care; cigarette smoking
is the leading cause of LBW in developed countries.
v. Other causes include multiple births, substance use, and maternal
ages of younger than 17 or older than 40.
a. Consequences of Low Birth Weight
i. LBW babies are at high risk of death; it is the second most
common cause of infant death in developed countries.
ii. VLB and ELBW babies are at great risk of death; even in the
United States it is 24% for VLBW neonates in the first year
compared with 1% for LBW.

73
 iii. Preterm neonates are not fully developed and may have a host of
related problems, such as immature immune systems and lungs.
They do not have the ability to regulate their body heat.
iv. Preterm neonates have not yet developed surfactant, a coating in
the lungs that keeps the organs from collapsing and helps the
neonate breathe. With advanced medical care, surfactant can be
administered and increases these babies’ chances for survival.
b. Treatment for Low Birth Weight Babies
i. Daily, close physical contact in which the infant and caregiver are
skin-to-skin is called kangaroo care. The outcomes improve
substantially for those who use this technique.
ii. Infant massage can also help ameliorate LBW problems, especially
when the neonate is placed in an isolette for protection. Infant
massage can relieve isolation, improve weight gain, and increase
activity and alertness.
3. Neonatal and Maternal Mortality
i. In recent decades, birth has become routinely safe in developed
countries.
ii. Birth remains highly dangerous in less-developed countries and in
developed countries including the United States, among those who
are poor and where little medical intervention is available.
iii. Maternal mortality has improved over the last 30 years because of
better nutrition and access to health care in developing countries.
iv. In the United States, neonatal mortality is similar among Whites,
Latinos, and Asian Americans, but it is twice as high for African
Americans. Maternal mortality has been rising and is highest
among African Americans.

B. The Neonate: Physical Functioning of the Neonate

1. Neonatal Sleeping Patterns
i. Neonates sleep an average of 16 to 17 hours a day (in segments
of a few hours each). This sleep pattern is not very compatible
with adults and often results in sleep deprivation.
ii. By 4 months old, the typical infant sleeps for 14 of every 24
hours, including about 6 hours at night.
iii. Infants’ REM sleep is different from adults. REM stands for
rapid eye movement.
a. Neonates spend about 50% of sleep in REM compared with
20% for adults.

74
 b. Neonates enter REM immediately upon sleeping, while adults
take about an hour; it is a dreaming phase for adults, but likely
a brain development stimulation phase for neonates.
iv. Developed countries have produced most of the sleep-wake
research with neonates, but infant caregiving practices vary by
culture, and this influences the sleep-wake pattern. In
traditional cultures where babies are closely held by mothers,
the infants nap and doze more and have fewer long periods of
sleep.
2. Neonatal Reflexes
i. There are 27 reflexes (automatic responses to stimuli) present
at birth or shortly after, including some related to early survival
(such as sucking and rooting and the Moro reflex).
ii. Some reflexes are precursors of voluntary movements that will
develop later, such as the stepping and swimming reflexes, and
others that have no apparent function (such as the Babkin and
Babinski reflexes).
iii. Reflexes fade after a few months, but they are important
indicators of normal, healthy neurological development and
functioning early on.
3. Neonatal Senses
a. Touch
a) Touch is the earliest sense to develop in utero (at 2 months
gestation).
b) Research on touch demonstrates that newborns do feel pain
similar to adults, contrary to previously held beliefs. Pain
relief is now provided for medical procedures.
b. Taste and Smell
a) The sense of taste is well developed in the womb.
b) Neonates show a preference for tastes they experienced in
utero.
c) Infants prefer sweet over bitter or sour tastes. In fact, breast
milk is slightly sweet. Sweet tastes have a calming effect
on pain.
d) Neonates also quickly begin to discriminate smells after
birth, showing a preference for the smell of their mother’s
breast and other sweet smells.

75
 c. Hearing
a) Hearing is also quite mature at birth, and babies can
recognize their mothers’ voices and other familiar sounds
heard in the womb.
b) They are sensitive to human speech and show a preference
for their mother’s voice and their native language.
c) They can even recognize subtle differences in speech
sounds, including differences in two- and three-syllable
words.
d) Neonates like the sound of music and prefer the music and
songs they heard while in the womb.
e) Hearing is good at birth, but does improve over time, as
does sound localization.
d. Sight
a) Sight is the least developed of the senses at birth, due to the
physiological immaturity of the visual system, but reaches
maturity by the end of the first year.
b) At birth, vision is best when the infant is about 8–14 inches
from the targeted object.
c) By about 3–4 months of age, infants develop binocular
vision; that is, combining information from both eyes for
perceiving depth and motion, as well as the ability to detect
colors like an adult.
d) Most preferred visual stimuli for a newborn? Human faces.

III. Section 3: Caring for the Neonate

A. Caring for the Neonate: Nutrition: Is Breast Best?
1. Historical and Cultural Perspectives on Breast-Feeding
a. A mother’s breasts change during pregnancy to prepare for milk
production. For example, the mammary glands expand as milk-producing
cells multiply and mature.
b. A lactating mother’s let down reflex is activated when the infant suckles
at her breast for about 30 seconds. It can also be activated when she hears
an infant cry, sees her infant’s hunger signs, or imagines breast-feeding.
c. Historically, infants were solely breast-fed for about 2–3 years and
occasionally for another 2–3 years.
d. In traditional cultures in developing countries (even in modern times),
infants are fed very frequently because mother’s practice kangaroo care.

76
 e. This practice is time consuming and demanding on mothers. Sometimes
they use non-human animal milk as a substitute or hire another lactating
mother, a wet nurse, to feed the infant.
f. In developed countries, synthesized milk products were used beginning in
the late 1800s and continue to be used today because of their convenience.
g. In the United States, breast-feeding rates dropped as low as 20% in the
1940s, but with the surge of research supporting the efficacy of breast-
feeding, rates are up over 70% today for any duration.
h. In the United States, rates of any breast-feeding are highest among Latinos
and Whites, but fewer than half of infants are still breast-fed at 6 months
of age.
2. Benefits of Breast-Feeding
a. Breast-feeding is beneficial to infants in many ways, including offering
protection from disease in infancy, healthy cognitive development,
reduced obesity if breast-fed for at least 6 months, and better health in
childhood and adulthood.
b. Breast-feeding also has benefits for the mother, such as promoting uterine
contractions, weight loss, and bone strength. In addition, it can reduce
their risk of ovarian and breast cancers and it suppresses ovulation while
breast milk is the infant’s sole source of food.
c. The thick yellowish liquid the mother produces in the first few days is
called colostrum, or first milk. It is like liquid gold for the newborn
because it is rich in protein and immunity-boosting antibodies.
d. Breast-feeding is especially important in developing countries due to the
risk of disease and infection from mixing infant formula with
contaminated water, which could result in infant death.
e. The benefits of breast-feeding are smaller in developed countries.
f. Some mothers experience difficulties with breast-feeding, such as
improper latching or a lack of milk supply. Other obstacles may include a
mother’s work schedule and an unsupportive work or social environment.
Desire to include the father in the feedings also impedes breast-feeding,
but the mother can pump and store her milk as an alternative.
g. A small percentage of mothers who have infectious diseases, such as
HIV/AIDS, TB, or West Nile virus, are advised not to breast-feed because
they could transmit the disease to the infant.
h. Rates of breast-feeding declined because of the availability of formula, but
it is still not as good as breast milk.
i. The WHO/UNICEF initiative to promote breast-feeding was successful at
increasing rates, but unfortunately, worldwide only about half of all
infants are breast-fed even for a short time.

77
Another random document with
no related content on Scribd:
 »Niin, niin», vastasi hän tehden kiihkeän liikkeen. »Miksi ette
sanonut minulle tätä? Miksi ette tunnustanut minulle, vaikkapa
viimeisessä hetkessä? Minä… mutta ei sanaakaan enää!» jatkoi hän
valittavalla äänellä ja koetti hoputtaa hevostaan eteenpäin. »Minä
olen kuullut kylliksi. Te haavoitatte sydäntäni, herra de Berault.
Vastedes rukoilen Jumalalta voimaa antamaan teille anteeksi.»

»Mutta te ette ole kuunnellut minua loppuun», sanoin kiihkeästi.

»En tahdo kuulla enempää», vastasi hän, turhaan yrittäen saada

ääntänsä vakaaksi. »Mitä hyvää siitä olisi? Voinko sanoa enempää
kuin olen sanonut? Tai luuletteko, että minä voin antaa anteeksi nyt
— hänen ollessaan takanamme, kulkemassa kuolemaansa kohden?
Oi, ei, ei!» jatkoi hän. »Jättäkää minut! Minä pyydän teitä jättämään
minut rauhaan. En voi hyvin.»

Hän heittäysi niin sanoessaan eteenpäin hevosensa kaulalle ja

alkoi itkeä niin rajusti, että kyyneleet kierivät esille naamion alta ja
kimmelsivät kuin kastehelmet kuutamossa, ja nyyhkytykset
puistuttivat häntä niin voimakkaasti, että luulin hänen putoavan.
Ojensin vaistomaisesti käteni auttaakseni häntä, mutta hän väistyi.
»Ei», läähätti hän, »älkää koskeko minuun! Meidän välillämme on
liian paljon!»

»Välillemme täytyy vielä yhden lisän tulla», vastasin lujasti.

»Teidän on kuunneltava minua vielä hetkinen, vaikka vastoin
tahtoannekin, sen rakkauden tähden, jota tunnette veljeänne
kohtaan. Vielä on yksi tie minulle avoinna pelastaakseni kunniani, ja
viime aikoina olen päättänyt valita sen tien. Tänään, sen sanon
kiitollisesti, voin siten menetellä ilomielin, vaikken ilman kaipausta,
päättävästi, vaikken kevein tuntein. Mademoiselle», jatkoin
vakavasti, enkä silloin tuntenut ollenkaan sitä voitoniloa, sitä
ylpeyteni tyydytystä, jota olin odottanut kokevani, vaan ainoastaan
iloa siitä ilosta, jota sain hänelle toimittaa, »minä kiitän Jumalaa, että
vallassani on vielä peruuttaa se, mitä olen tehnyt, että vielä voin
palata sen luo, joka minut lähetti, ja sanoa hänelle muuttaneeni
mieltä ja tahtovani kantaa oman taakkani ja kärsiä rangaistukseni.»

Me olimme noin sadan askeleen päässä mäen laelta ja

tienviitasta. Hän huudahti kiihkeästi, ettei hän ollut ymmärtänyt
minua. »Mitä äsken… sanoittekaan?» sopersi hän. »Minä en
kuullut…» Ja hän alkoi hypistellä naamion sidenauhoja.

»Ainoastaan sen, mademoiselle», vastasin leppeästi, »että minä

annan veljellenne takaisin hänen kunniasanansa. Tästä hetkestä asti
hän on vapaa menemään minne tahansa haluaa. Tässä, missä nyt
olemme, on neljän tien risteys. Oikeanpuolinen vie Montaubaniin,
missä teillä varmaan on ystäviä, jotka voivat antaa teille turvapaikan
joksikin aikaa. Vasemmanpuolinen vie Bordeauxiin, missä voitte
nousta laivaan, jos haluatte. Sanalla sanoen, mademoiselle»,
jatkoin, ja ääneni petti hiukan nyt lopulla, »minä toivon, että huolenne
ovat nyt lopussa.»

Hän käänsi kasvonsa minuun — me olimme molemmat

pysähtyneet — ja nyki naamion nauhoja. Mutta hänen vapisevat
kätensä olivat vetäneet ne umpisolmuun; hän antoi käden vaipua ja
huudahti epätoivoisena:

»Mutta te? Te?» Hänen äänensä oli niin muuttunut, että tuskin
tunsin sitä. »Mitä te aiotte tehdä? Minä en käsitä teitä, hyvä herra.»

»On kolmas tie», vastasin minä. »Se vie Pariisiin. Se on minun

tieni, mademoiselle. Me eroamme tässä.»
 »Mutta minkätähden?» huudahti hän kiivaasti.

»Sentähden, että minä tästä päivästä alkaen tahtoisin ruveta

kunnialliseksi», vastasin matalalla äänellä. »Mutta minä en tahdo olla
jalomielinen toisen kustannuksella. Minun täytyy palata sinne, mistä
olen tullutkin.»

»Châteletiin?» kuiskasi hän.

»Niin, mademoiselle. Châteletiin.»

Hän koetti kouristuneesti kohottaa naamiotaan.

»En voi oikein hyvin», änkytti hän, »en voi hengittää.»

Ja hän alkoi huojua niin rajusti satulassa, että hyppäsin ratsailta,

riensin hänen hevosensa pään eteen ja ennätin juuri parahiksi
ottamaan hänet vastaan, kun hän putosi. Hän ei ollut vielä aivan
tiedottomana, sillä tukiessani häntä hän huusi:

»Älkää koskeko minuun! Älkää koskeko minuun! Minä kuolen

häpeästä.»

Mutta puhuessaan hän tarttui minuun kiinni. Minä en ollut kuullut

väärin, ja hänen sanansa tekivät minut onnelliseksi. Sitten kannoin
hänet ruohopenkereelle ja laskin hänet siihen, juuri kun herra de
Cocheforêt karautti paikalle. Hän hyppäsi salamoivin silmin alas
hevosen selästä.

»Mitä tämä on?» huusi hän. »Mitä olette sanonut hänelle,

kunnoton?»
 »Hän ilmoittaa sen teille», vastasin kuivakiskoisesti, ja hänen
katseensa tyynnytti minut jälleen. »Muun muassa, että te olette
vapaa. Tästä hetkestä alkaen, herra de Cocheforét, päästän teidät
sanastanne ja lähden voittamaan takaisin kunniani. Hyvästi.»

Hän huusi jotakin minun noustessani satulaan, mutta minä en

pysähtynyt kuulemaan tai vastaamaan. Kannustin hevostani ja
ratsastin tienviitan ohi; edessäni oli nummi, kuivunut, alaston,
melkein puuton; takanani oli kaikki, mitä rakastin. Kun olin
ratsastanut parisataa syltä, käännyin katsomaan ja näin herra de
Cocheforêtin seisovan kuin patsaana, joka kuvastui taivasta vasten,
ja tuijottavan jälkeeni mademoisellen liikkumattoman ruumiin yli.
Hetken kuluttua katsoin taas. Silloin näin ainoastaan solakan
puuristin ja sen alla tumman, muodottoman kasan.

XIII luku

Martinpäivän aatto

Myöhään marraskuun 29 päivän illalla ratsastin Pariisiin Orléansin

portin läpi. Tuuli oli luoteinen, ja aurinko laski sakeaan pilvimereen.
Ilmassa tuntui olevan sauhua, löyhkää nousi katuojista, ja kaupungin
haju ellotti minua; kaikesta sydämestäni kadehdin sitä miestä, joka
oli lähes kaksi kuukautta sitten lähtenyt Pariisista tämän saman
portin kautta, kasvot etelään käännettyinä ja tiedossaan ratsastus
päivä päivältä ja penikulma penikulmalta yli nummien, soiden ja
laidunten. Hänellä oli ollut edessään muutaman viikon elämä,
vapaus ja raikas ilma, toivo ja epätietoisuus; nyt sitävastoin tulin
takaisin tuomion alaisena, ja siinä savuharsossa, joka leijaili
lukemattomien kattojen sokkelon päällä, näin oman kohtaloni
kammottavan vertauskuvan.

Sillä se on totinen tosi: keski-ikäinen mies ei voi

silmänräpäyksessä heittää kaikkia tapojaan ja katsantokantojaan,
joita kokemus on hänelle vähitellen tuottanut; hän ei nouse äkkiä
kaikkia niitä kovia sääntöjä ja periaatteita vastaan, joita hän on niin
kauan noudattanut, — ainakaan hän ei tee sitä vapisematta ja
epäilyksittä, ilman sisällisiä taisteluja ja pahoja aavistuksia.
Vähintään kymmeneen kertaan tein itselleni Loiren ja Pariisin välillä
sen kysymyksen, mitä kunnia oli ja mitä iloa se saattaa minulle
tuottaa silloin, kun makaan maatumassa ja unohdettuna — enkö
vain ollut virvatulta tavoittamassa ja eikö se tunnoton mies, jonka
luokse olin palaamassa, olisi ensimmäinen nauramaan
typeryydelleni.

Oli melkein pimeä, kun ratsastin sillan yli ja alakuloisena läksin

Savonnie-kadulle. Pantuani hevoseni talliin otin satularepun ja
pistoolihuotrat ja kiipesin ylös portaita vanhan isäntäni luo — johtuu
mieleeni, että paikka tuntui minusta käyneen kummallisen ahtaaksi,
viheliäiseksi ja haisevaksi minun poissaollessani — ja koputin. Sen
avasi heti pikku räätäli itse. Hän levitti kätensä ja levitti silmänsä
selälleen, nähdessään minut.

»Kautta pyhän Genevièven!» huudahti hän. »Eikö siinä olekin

herra de
Berault!»

»Kyllä on.»

Pitkän yksinäisen matkani jälkeen tunsin itseni hiukan liikutetuksi

huomatessani hänen niin ilahtuvan minut nähdessään, vaikken
milloinkaan ollut tehnyt hänelle mitään sen suurempaa palvelusta
kun silloin tällöin puhellut toverillisesti hänen kanssaan ja lainaillut
hänen rahojaan. »Näytätte hämmästyneeltä, ystäväiseni», jatkoin,
kun hän vetäytyi syrjään, laskeakseen minut sisälle. »Voin vannoa,
että olette pantannut kapistukseni ja vuokrannut huoneeni pois,
senkin veijari!»

»Ei olisi milloinkaan tullut kysymykseenkään, teidän armonne!»

vastasi hän. »Olen päinvastoin odottanut teitä.»

»Milloin?» kysyin ihmeissäni. »Tänäänkö?»

»Tänään tai huomenna», vastasi hän seuratessaan minua sisälle

ja sulkiessaan oven. »Ensi sanoikseni virkoin kuultuani aamulliset
uutiset: Nyt saamme herra de Beraultin tänne takaisin. Teidän
armonne suonee anteeksi lapsille», jatkoi hän sipsuttaen
edestakaisin ympärilläni, minun asettuessani vanhalle paikalleni
kolmijalkaiselle tuolille tulisijan eteen. »Nyt on kylmä ilta, eikä ole
tulta pesässä.»

Hänen puuhakkaasti toimittaessaan säilyyn viittani ja

satulareppuni, tuli pikku Gil — minä olin ollut kummina hänelle St.
Sulpicen kirkossa ja samana päivänä lainannut kymmenen
kultarahaa hänen isältään — hyvin ujona esille ja alkoi leikkiä
miekankahvan kanssa.

»Vai niin, te odotitte minua takaisin, kun kuulitte uutiset, Frison?»

sanoin ja nostin pojan polvelleni.

»Niin odotin, teidän armonne», vastasi hän ja tarkasteli liemipadan

sisustaa ennen kuin asetti sen tulelle.
 »No, antakaa kuulua, minkälaisia uutisia ne ovat», sanoin
kuivakiskoisesti.

»Ne koskevat kardinaalia.»

»Vai niin. Mistä on puhe?»

Hän katsoi minuun ja piteli raskasta pataa käsissään.

»Ettekö te ole kuullut sitä?» huudahti hän hämmästyneenä.

»En sanaakaan. Kertokaa se minulle, ystäväiseni.»

»Ettekö ole kuullut, että hänen ylhäisyytensä on joutunut

epäsuosioon?»

Tuijotin häneen epäuskoisena.

»En hiiskaustakaan», sanoin sitten. Hän laski padan alas.

»Siinä tapauksessa on tiedän armonne totisesti ollut hyvin pitkällä

matkalla», sanoi hän tunteellisesti ja vakuuttavasti. »Sillä sitä on
huhuiltu jo viikon ajan tai enemmänkin, ja minä luulin teidän
sentähden tulleen takaisin. Viikon? Ei, kenties jo kuukaudenkin.
Kuiskaillaan, että se johtuu leskikuningattaresta. Ainakin on varmaa,
että hänen käskyjään on peruutettu ja hänen upseereilleen annettu
uusia ohjeita. Huhu tietää, että piakkoin solmitaan rauha Espanjan
kanssa. Hänen vihollisensa nostavat päätään joka puolella, ja minä
olen kuullut, että hän on jo tilannut vaihtohevoset valmiiksi rannikolle
asti, voidakseen paeta milloin hyvänsä. Kenties hän on jo
lähtenytkin.»
 »Mutta entä kuningas!» sanoin ihan ällistyksissäni. »Unohdatte
kuninkaan. Niin pian kuin kardinaali puhaltaa sävelen pillistään,
tanssii hän… ja muut myöskin!» lisäsin uhkaavasti.

»Kyllä», vastasi Frison innokkaasti. »Se on totta, teidän armonne,

mutta kuningas ei tahdo nähdä häntä. Kolmasti kuuluu kardinaali
tänään käyneen Luxembourg-palatsissa ja seisoneen kuten kaikki
muutkin odotushuoneessa; lienee ollut kerrassaan surkea nähdä
häntä siinä tilassa. Mutta hänen majesteettinsa ei suostu ottamaan
häntä vastaan. Ja kun hän läksi viimeisen kerran sieltä pois,
kerrotaan hänen kasvojensa olleen kuin kuolleen miehen. Niin, hän
on suuri mies, herra de Berault, ja me voimme saada huonomman
hallitusmiehen. Aateliset eivät pitäneet hänestä, mutta hän oli hyvä
kauppiaille ja porvaristolle ja oikeudentuntoinen kaikkia kohtaan.»

»Vaiti, mies! Vaiti, ja anna minun ajatella!» sanoin kovin

kuohuksissani. Ja hänen kävellessään edestakaisin valmistamassa
illallistani, tulenloimun levitessä ympäri niukasti kalustetun pikku
huoneen ja pojan huvitellessa leikkikaluillaan, vaivuin miettimään
noita suuria uutisia, ihmetellen nykyistä asemaani ja mitä minun piti
tehdä. Aluksi minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään muuta
tehtävää kuin pysytellä hiljaa. Muutaman tunnin kuluttua voisin
nauraa hänelle. Kaikesta päättäen oli onnenarpa kiepahtanut minulle
suosiollisesti. Minä olin suorittanut suuren tehtävän, antautunut
suureen vaaraan, voittanut naisen rakkauden, ja kaiken tämän
jälkeen minun ei tarvinnut kärsiä mitään rangaistusta.

Mutta yksi sana, joka kirposi Frisonin kieleltä hänen häärätessään

ympäri, ammentaessaan lientä ja leikatessaan leipää, painui syvästi
mieleeni ja samensi tyytyväisyyteni.
 »Niin, teidän armonne», sanoi hän vahvistukseksi jollekin
edelliselle huomautukselleen, jota en ollut tarkannut, »ja minä olen
kuullut kerrottavan, että hänen viimeksi näyttäytyessään palatsin
etuhuoneessa ei yksikään niistä kymmenistä herroista, jotka olivat
maanantaina olleet hänen odotushuoneessaan, ollut tahtonut
puhella hänen kanssaan. Ne livistivät tiehensä kuin rotat — niin,
aivan kuin rotat — kunnes hän jäi ypö yksikseen seisomaan. Ja minä
olen nähnyt hänet!» Frison teki suuren liikkeen. »Oi…! Olen nähnyt
kuninkaan näyttävän raukalta hänen rinnallaan! Ja entä hänen
silmänsä! Niitä en tahtoisi nähdä nyt.»

»Äh, lorua», murahdin, »teille on valehdeltu. Niin typeriä eivät

ihmiset ole.»

»Vai niin? No, teidän armonne käsittää sen asian paremmin»,

vastasi hän vältellen. »Mutta kun liesi on kylmillään, ovat kissat
poissa.»

Vakuutin hänelle vielä kerran, että hän oli hupsu. Mutta siitä
huolimatta ja kaikkien järkeilyjeni jälkeenkin tunsin mieltäni
ahdistavan. Hän oli suuri mies, hän jos kukaan, ja kaikki hylkäsivät
hänet; ja minä — no, minulla ei ollut mitään syytä rakastaa häntä.
Mutta minä olin ottanut vastaan rahaa häneltä, olin ottanut
suorittaakseni häneltä asian ja jättänyt sen silleen. Jos hän kaatui
ennen kuin minä parhaimmalla tahdollanikaan ehdin täyttää
sitoumukseni hänelle, no niin — sitä parempi minulle. Se oli minun
voittoni — sotaonnea, sattuman suosiollisuutta. Mutta jos sitävastoin
piilouduin, otin ajan liittolaisekseni ja pysyttelin täällä hänen vielä
ollessaan jaloillaan, vaikkakin horjuen, niin kuinka silloin puhdistui
kunniani? Mitä arvoa oli silloin niillä suurilla sanoilla, joita olin
lausunut mademoisellelle Agenissa? Olisin samanlainen kuin
ritariromaanin pelkuriraukka, joka makasi ojassa taistelun riehuessa
ja sitten tuli esille kaiken päätyttyä kerskumaan urhoollisuudestaan.

Henki on halukas, mutta liha heikko. Yksi päivä, vuorokausi tai

kaksi saattoi tuottaa ratkaisun elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta
ja kuolemasta, ja minä epäröitsin. Mutta viimein tein päätökseni.
Kahdentoista aikaan seuraavana päivänä, sinä aikana, jolloin olisin
mennyt saapuville, jollen olisi kuullut näitä uutisia, — sillä hetkellä
päätin mennä hänen luokseen, mutta en ennen, sen olin velkaa
itselleni. Enkä myöhemminkään, sen olin velkaa hänelle.

Sitten kun olin tästä päässyt selville, läksin aivan tyynesti levolle.
Mutta päivän valjetessa heräsin, ja minun oli mitä vaikeinta pysyä
hiljaa, kunnes kuulin Frisonin nousseen makuulta. Huusin silloin
häntä, saadakseni tietää, kuuluiko mitään uutta, ja makasin odotellen
ja kuunnellen, hänen mentyänsä kaupungille tiedustelemaan.
Minusta tuntui kuin olisi kokonainen iankaikkisuus kulunut ennen
kuin hän palasi.

»No, onko hän matkustanut pois?» kysyin kärsimättömästi kun

hän vihdoinkin astui huoneeseen.

Sitä hän ei tietystikään ollut tehnyt. Yhdeksän aikaan lähetin

Frisonin uudelleen ulos, samoin kello kymmeneltä ja yhdeltätoista,
mutta aina oli tulos sama. Minä olin kuin armahdustaan odottava,
joka pälyilee ja kuuntelee sydän kurkussa. Mutta hänen palattuansa
viimeiseltä kierrokseltaan lakkasin toivomasta ja pukeuduin
huolellisesti. Luultavasti olin kummallisen näköinen, sillä Frison
pysäytti minut ovella ja kysyi ilmeisen levottomasti, minne aioin.
Työnsin hänet leppeästi syrjään.

»Pelipöytään», sanoin, »tehdäkseni tärkeän heiton.»

 Oli kaunis aamu, raikas, päiväpaisteinen ja herttainen, kun astuin
kadulle, mutta sitä tuskin huomasinkaan. Kaikki ajatukseni olivat
kiintyneet matkani määrään, niin että tuntui olevan vain askel
kynnykseltäni Richelieu-hotelliin; tuskin olin jättänyt edellisen, kun jo
olin perillä. Nyt, kuten sinä muistettavana iltanakin, jolloin olin
astunut kadun yli tihkusateessa ja tähystänyt tuonne pahaa
aavistellen, seisoi kaksi tai kolme kardinaalin livereihin puettua
lakeijaa toimettomina ison portin ulkopuolella. Lähemmäs tullessani
huomasin, että vastapäinen puoli katua pitkin Louvren sivua oli ihan
täynnä ihmisiä, joilla ei ollut ajatustakaan tehtäviensä hoitamisesta,
vaan seisoivat siinä hiljaisina, loivat syrjäkatseita hotelliin päin ja
koettivat olla vain sattumalta ohi menemässä. Heidän
äänettömyydessään ja kieroissa katseissaan oli jotakin uhkaavaa.
Kun käännyin katsomaan taakseni, päästyäni portista sisälle,
huomasin heidän ahmivan minua silmillään.

Ja muuta nähtävää heillä ei ollutkaan. Pihalla, missä olin toisin

aamuin — hovin ollessa Pariisissa — nähnyt paritkymmenet vaunut
odottelemassa ja kolme sen vertaa palvelijoita, ei ollut nyt mitään
muuta kuin tyhjyyttä, päiväpaistetta ja hiljaisuutta. Vartiovuorolla
oleva upseeri kierteli viiksiään ja katseli minua kummastuneena, kun
menin hänen ohitseen; porttikäytävässä seisoskelevat palvelijat
olivat liiaksi innostuneet keskinäiseen kuiskailuun, voidakseen hoitaa
tehtäviään, ja he virnistelivät, kun ilmestyin näkyviin. Mutta voiton vei
kaikesta se näky, joka minua kohtasi, kun olin mennyt portaita ylös ja
tulin odotushuoneen ovelle. Vahti olisi avannut vastaanottohuoneen
oven, mutta eräs hovimestari, joka seisoi vieressä ja supatti parin
muun palvelijan kanssa, riensi vastaani ja pidätti minut.

»Mikä on asianne, hyvä herra?» kysyi hän epäluuloisesti; minua

ihmetytti, miksi hän ja nuo muut katselivat minua niin kummallisesti.
 »Minä olen herra de Berault», vastasin terävästi. »Minulla on
pääsyoikeus.»

Hän kumarsi hyvin kohteliaasti.

»Niin, herra de Berault, minulla on kunnia tuntea teidät

ulkonäöltä», sanoi hän. »Mutta suokaa anteeksi, onko asiananne
tavata hänen ylhäisyyttänsä?»

»Minulla on se tavallinen asia», vastasin nyreästi. »Se josta monet

joukossamme saavat elatuksensa… tervehdyksillä käyminen.»

»Mutta… onko teidät kutsuttu tänne, hyvä herra?»

»Ei», vastasin kummeksuen, »tämähän on tavallinen

vastaanottoaika.
Minulla on sitäpaitsi vähän erityistä keskustelevaakin hänen
kanssaan.»

Mies tarkasteli minua yhä silmäänpistävän neuvottomana. Sitten

hän astui syrjään ja antoi vahdille merkin avata oven. Astuin sisälle
avopäin ja varma, päättäväinen ilme kasvoillani, valmiina
kohtaamaan kaikkien katseet. Mutta jo kynnyksellä tuli salaisuus ilmi.
Huone oli tyhjä.

XIV luku

Jälkikesä
 Niin, suuren kardinaalin vastaanottohuoneessa olin minä yksin
odottamassa! Katselin ympäri huonetta, pitkää kapeaa salia, jossa
hänen oli joka aamu tapana kävellä sen jälkeen kun oli
vastaanottanut arvokkaimmat suojattinsa. Tuijotin hämmentyneenä
joka suunnalle. Lavitsat seinien vierillä olivat tyhjät, ikkunakomerot
samaten. Sinne tänne sovitetut maalatut ja veistetyt kardinaalihatut,
isot R-kirjaimet ja vaakunakilvet katselivat alas tyhjälle lattialle.
Pienellä tuolilla peräoven luona istui kuitenkin mustaan puettu mies,
joka aivan rauhallisena luki tai oli lukevinaan pientä kirjaa eikä
kertaakaan vilkaissut sivulle. Tuollainen hidasverinen, veltto luonne,
jollaisia versoo suurten miesten varjossa.

Äkkiä, siinä seistessäni hämmentyneenä ja häpeissäni — sillä

minä olin nähnyt vanhan Richelieu-palatsin etuhuoneen niin täyteen
sullottuna, että hän tuskin kykeni raivaamaan tietänsä läpi ahdingon
— mies löi kirjansa kiinni, nousi pystyyn ja lähestyi minua
äänettömästi.

»Herra de Berault?» sanoi hän.

»Niin», vastasin.

»Hänen ylhäisyytensä odottaa teitä. Olkaa hyvä ja seuratkaa

minua.»

Tottelin entisestäni yhä enemmän hämmästyneenä. Sillä kuinka

voi kardinaali tietää, että minä olin täällä? Miten hän tiesi sen,
antaessaan käskyn ottaa minut vastaan? Mutta minulla ei ollut paljoa
aikaa sitä ajatella. Me menimme kahden huoneen läpi; toisessa istui
joitakuita sihteereitä kirjoittamassa. Sitten pysähdyimme kolmannen
oven eteen. Kaikkialla vallitsi hiljaisuus, sankka kuin veitsellä
leikattava. Palvelija koputti, avasi, työnsi verhon syrjään ja antoi
minulle sormi huulilla merkin, että voin astua sisään. Minä tein niin ja
huomasin seisovani varjostimen takana.

»Onko siellä herra de Berault?» kysyi ohut epäsointuinen ääni.

»On, teidän ylhäisyytenne», vastasin vapisten.

»Astukaa esiin, ystäväiseni, niin saamme puhella.»

Astuin varjostimen taakse, ja miten lie ollutkaan, mutta ulkona

odottava ihmisjoukko, tyhjä eteissali, jossa vastikään olin seissyt,
hiljaisuus, äänettömyys, kaikki tuntui keskittyneen tänne ja antavan
miehelle, jonka edessä seisoin, sellaisen arvokkuuden, jollaista
hänellä ei ollut milloinkaan ollut minun silmissäni silloin, kun koko
maailma tunkeili hänen ovillaan ja ylpeimmätkin liehakoivat häntä
houkutellakseen hymyilyn hänen huuliltaan. Hän istui nojatuolissa
lieden takasyrjällä, pieni punainen kalotti isossa päässä ja kauniit
kädet vielä sylissä. Hieno liinakaulus joka oli käännetty kaavun
kaulurin yli, oli aivan sileä, mutta hänen punainen kauhtanansa oli
alas asti koristeltu kalliilla pitseillä, ja Pyhän Hengen veljeskunnan
tunnus, valkoinen kyyhkynen kultaisella ristillä, loisti hänen
rinnassaan. Paperikasojen seassa näin tilavalla pöydällä hänen
vieressään miekan ja pistooleja, ja hänen takanaan olevan
pienemmän pöydän liinan alta pisti esille pari kannussaappaita.
Lähestyessäni hän katseli minua järkähtämättömän tyynenä, ja
hänen lempeistä, melkein hyväntahtoisista kasvoistaan koetin
turhaan nähdä edellisen yön voimakkaiden mielenliikutusten jälkiä.
Aivoihini iski ajatus, että jos tämä mies todellakin (ja sen sain
myöhemmin kuulla todeksi) seisoi elämän ja kuoleman ohuella
partaveitsenterällä, maallisen mahdin huipun — Ranskan herrana ja
Euroopan sovintotuomarina — ja tavallisen yksinkertaisen
kuolevaisen nimettömän vähäpätöisyyden vaiheilla, niin hän oli
maineensa arvoinen. Hän ei antanut alemmille luonteille tilaisuutta
voitonriemuun.

Tätä mietiskelyä oli kestänyt ainoastaan pikku tuokion.

»Vai niin, tulitte viimein takaisin, herra de Berault», sanoi hän

ystävällisesti. »Olen odottanut teitä kello yhdeksästä asti.»

»Teidän ylhäisyytenne tiesi siis…?» mutisin.

»Että te tulitte yksinänne ratsastaen Orléansin portista eilen

illalla?» vastasi hän, asettaen kätensä ristiin ja luoden minuun
selittämättömän silmäyksen. »Kyllä, sen tiesin heti illalla. Ja
puhukaamme nyt tehtävästänne. Te olette ollut uskollinen ja uuttera,
siitä olen varma. Missä hän on?»

Tuijotin häneen ja seisoin kuin kivettyneenä. Kaikki se

kummallisuus, jota olin nähnyt asunnostani lähdettyäni, se
odottamaton, mikä minua täällä oli kohdannut, oli jollakin merkillisellä
tavalla saanut minut unohtamaan oman asemani, oman vaarani —
tähän asti. Mutta hänen kysymyksensä nostatti äkkiä kaikki eteeni, ja
minä muistin tilanteeni. Sydämeni paisui, ja nyt ponnistin saadakseni
takaisin edes hiukan vanhaa sisuani, mutta toviin en kyennyt
virkkamaan sanaakaan.

»No niin», sanoi hän keveästi, ja hymyily pani hänen viiksensä

väreilemään, »te ette sano mitään. Te läksitte hänen kanssaan
Auchista neljäntenäkolmatta. Sen verran tiedän. Ja eilen tulitte
takaisin Pariisiin ilman häntä. Ei suinkaan hän ole karannut teiltä?»

»Ei, teidän ylhäisyytenne», änkytin vastaukseksi.

 »No, se on hyvä», vastasi hän ja vaipui takaisin tuolilleen. »Tiesin
voivani luottaa teihin. Mutta missä hän on siis? Mihin olette pannut
hänet? Hän tietää paljon, ja mitä pikemmin minäkin saan sen tietää,
sitä parempi. Tuovatko apulaisenne hänet tänne?»

»Ei, teidän ylhäisyytenne», sopersin huulet kuivina. Hänen

hyväntuulisuutensa ja suopeutensa kauhistutti minua. Aavistinhan
hyvin, kuinka hirveä muutos oli tulossa ja miten hän raivoaisi
kerrottuani totuuden. Mutta minäkö, Gil de Berault, vapisisin
yhdenkään ihmisen edessä! Sillä ajatuksella kannustin itseäni. »Ei,
teidän ylhäisyytenne», sanoin epätoivon rohkaisemana, »minä en
ole tuonut häntä tänne, vaan päinvastoin laskenut hänet vapaaksi.»

»Te olette — mitä?» huudahti hän. Puhuessaan hän nojautui

eteenpäin, kädet tuettuina tuolin käsinojiin, ja hänen silmänsä, jotka
pienenemistään pienenivät, näyttivät lukevan sieluni sisimmät
ajatukset.

»Olen laskenut hänet vapaaksi», toistin tyynesti.

»Ja miksi?» kysyi hän äänellä, joka muistutti viilan rahinaa.

»Sentähden, että vangitsin hänet häpeällisellä tavalla», vastasin.

»Sentähden, että olen aatelismies, teidän ylhäisyytenne, ja se
tehtävä olisi pitänyt antaa aatelittomalle. Jos välttämättömästi
tahdotte tietää sen», jatkoin kärsimättömästi, »niin minä vangitsin
hänet väijyen seuraamalla naisen jälkiä ja voittamalla hänen
luottamuksensa ja pettämällä sen. Ja mitä pahaa olenkaan
elämässäni tehnyt — viimeksi täällä ollessani otitte ystävällisesti
muistuttaaksenne minulle osan tekojani — tätä en ole tehnyt
milloinkaan ennen enkä teekään!»
 »Ja te päästitte hänet vapaaksi?»

»Niin.»

»Sitten kun olitte tuonut hänet Auchiin?»

»Niin.»

»Ja siis pelastanut hänet joutumasta Auchin varusväen päällikön

käsiin?»

»Niin», vastasin epätoivoisen välinpitämättömästi.

»Kuinka käy sitten sen luottamuksen, jota minä osoitin teille,

herraseni?» jatkoi hän uhkaavasti ja kumartuen yhä enemmän
eteenpäin lävisti minut katseellaan. »Te, joka laverratte
luottamuksesta ja uskosta, te, joka saitte pitää henkenne
kunniasananne nojalla ja ilman lupaustanne olisitte ollut ruumiina jo
enemmän kuin kuukauden ajan, vastatkaa minulle tähän! Kuinka nyt
käy sen luottamuksen, jota osoitin teille?»

»Vastaus on hyvin yksinkertainen», sanoin ja kohautin olkapäitäni,

— olin saanut tuulahduksen vanhaa itseäni. »Olen täällä, kärsiäkseni
rangaistukseni.»

»Ja te luulette, etten tiedä miksi?» vastasi hän ja löi kätensä

käsinojaan niin voimakkaasti, että minua hämmästytti. »Sentähden,
että olette kuullut valtani olevan lopussa? Sentähden, että olette
kuullut minun, joka eilen olin kuninkaan oikea käsi, tänään olevan
herpaantunut, kuihtunut ja voimaton? Sentähden, että olette kuullut
— — mutta varokaa itseänne! Varokaa itseänne!» jatkoi hän
tavattoman kiivaasti ja äänellä, joka muistutti koiran murinaa. »Te ja
muut! Varokaa itseänne, sanon minä. Vielä kenties huomaatte
erehtyneenne!»

»Niin totta kuin taivas minut tuomitsee», vastasin juhlallisesti, »ei

asia ole niin. Ennen kuin saavuin Pariisiin eilen illalla, en tiennyt
mitään siitä huhusta. Tulin tänne yhdessä ainoassa tarkoituksessa,
nimittäin lunastaakseni takaisin kunniani, luovuttamalla teidän
ylhäisyytenne käsiin jälleen sen, mitä annoitte minulle hyvässä
uskossa, ja tässä se on.»

Tuokion hän istui vielä samassa asennossa tähystäen minua

tiukasti.
Sitten leppyivät hänen kasvonsa hiukan.

»Olkaa hyvä ja soittakaa tuota kelloa», sanoi hän.

Se oli pöydällä vieressäni. Minä kilistin, mustapukuinen

pehmeäjalkainen mies tuli sisälle, lipui kardinaalin luo ja pani jonkin
paperin hänen käteensä. Kardinaali katsoi siihen, palvelijan
seistessä pää nöyrästi kumarassa, ja minun sydämeni sykki rajusti.

»Hyvä on», sanoi hänen ylhäisyytensä hetken vaitiolon jälkeen,

joka minusta tuntui loppumattomalta. »Käskekää avata ovet.»

Mies kumarsi syvään ja vetäytyi varjostimen taakse. Kuulin pienen

kellon soivan jossakin ulkona hiljaisuudessa, ja nyt kardinaali nousi.

»Seuratkaa minua!» sanoi hän, kummallinen kiilto terävissä

silmissään.

Kummeksuen vetäydyin syrjään, hänen mennessään varjostimen

luo; sitten seurasin häntä. Ensimmäisen oven ulkopuolella, joka oli
auki, oli kahdeksan tai yhdeksän henkilöä — hovipoikia, munkki,
hovimestari ja muutamia vahteja, jotka odottivat hartaan hiljaisina.
Nämä antoivat minulle merkin mennä edellä ja yhtyivät sitten meihin,
ja tässä järjestyksessä astelimme ensimmäisen huoneen läpi ja
toisen, jossa kirjurit ottivat meidät vastaan kumarruksin. Viimeinen
ovi, etuhuoneen, lennähti auki meidän lähestyessämme. Kuului
ääniä:

»Tilaa! Tilaa hänen ylhäisyydelleen!»

Me astuimme kahden kumartelevan lakeijarivin välitse ja

jouduimme — tyhjään huoneeseen.

Sveitsiläissoturit eivät tienneet minne kääntää katseensa, ja

lakeijat vapisivat kiireestä kantapäähän. Mutta kardinaali asteli
eteenpäin, näköjään täysin rauhallisena, kunnes oli verkalleen
edennyt puolet huoneen pituutta. Silloin hän kääntyi ensin toiselle ja
sitten toiselle puolen, naureskellen hiljaa ja ivallisesti.

»Hurskas isä», sanoi hän epäsointuisella äänellään munkille,

»mitä sanoo psalmien kirjoittaja? Minusta on tullut kuin pelikaani
erämaassa ja niinkuin pöllö autioilla asuinsijoilla.»

Munkki jupisi myöntävän vastauksen.

»Ja eikö ole kirjoitettuna edempänä samassa psalmissa: Ne

tulevat hukkumaan, mutta sinä jäät pysyväiseksi?»

»Niin on», vastasi munkki. »Aamen.»

»No, tämä epäilemättä tarkoittaa toista elämää», sanoi kardinaali

kylmäkiskoisen heikosti hymyillen. »Me palaamme kuitenkin
kirjojemme ääreen ja palvelemme Jumalaa ja kuningasta pienissä
asioissa, jollemme suurissa. Tulkaa, hurskas isä, tämä paikka ei ole
meille enää sovelias. Vanitas vanitatum — omnia vanitas!
Vetäydymme takaisin.»

Ja yhtä juhlallisesti kuin olimme tulleetkin menimme takaisin

ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta ovesta, kunnes taas
seisoimme kardinaalin hiljaisessa huoneessa, hän, minä ja
mustapukuinen, pehmeäjalkainen mies. Hetkeksi näytti Richelieu
unohtaneen minut. Hän seisoi mietiskellen lieden ääressä, silmät
tähdättyinä pieneen tuleen, joka paloi siinä, vaikka ilma oli lämmin.
Kerran kuulin hänen nauravan, ja kahdesti hän virkahti purevan
ivallisesti:

»Narreja! Narreja! Narreja!»

Vihdoin hän kohotti katseensa, huomasi minut ja hätkähti.

»Ahaa», sanoi hän, »teidät olin unohtanut. Niin, teillä on onni

mukananne, herra de Berault. Eilen oli minulla sadoittain suojatteja,
tänään on minulla ainoastaan yksi, eikä minulla ole varaa hirtättää
häntä. Mutta mitä vapauteenne tulee — se on aivan toinen asia.»

Tahdoin sanoa jotakin, puolustautua, mutta hän kääntyi nopeasti

pöydän luo ja istuutui kirjoittamaan muutamia sanoja paperille. Sitten
hän soitti, minun seistessäni hämmästyneenä odotellen.

Mustapukuinen tuli varjostimen taakse.

»Ottakaa tämä kirje ja viekää tämä herra ylempään

vartiohuoneeseen», sanoi kardinaali terävästi. »En tahdo kuulla
enempää, herra de Berault», jatkoi hän rypistäen kulmiaan ja
kohottaen kätensä estämään keskeytystä. »Asia on päätetty. Saatte
olla kiitollinen.»