Law Business and Society 11Th Edition Mcadams Solutions Manual Full Chapter PDF

Chapter 05 - Constitutional Law and the Bill of Rights
Solution Manual for Law Business and

Society 11th Edition McAdams 0078023866
9780078023866
Download full solution manual at:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-law-business-and-
society-11th-edition-mcadams-0078023866-9780078023866/
Download full test bank at:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-law-business-and-society-11th-
edition-mcadams-0078023866-9780078023866/
CHAPTER 5
Constitutional Law and the Bill of Rights
Chapter Goals
Essentially, this chapter is a brief exploration of the primary intersections between the Bill of Rights
and the practice of commerce in the United States. The chapter primarily focuses on freedom of
religion, freedom of speech, search and seizure, takings, due process, and equal protection. The
cases and readings raise, for the most part, rather unusual situations. The goal is not so much to
master the law of these situations as it is to afford students a general understanding of and respect for
the Bill of Rights, and particularly for its role in the marketplace. Therefore, the instructor's major task
here may be to infuse the student with a bit of awe for the principles underlying the Bill of Rights and
for the power of a document to hold together the fundamental values of an entire nation.
Note that the Constitution is introduced in this chapter, but the discussion of the Commerce Clause
and its impact upon business is deferred to Chapter Eight.
Chapter Learning Objectives

After completing this chapter, students will be able to:
1. Recognize the purposes of the U.S. Constitution.
5-1
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
2. Describe the separation of powers under the U.S. Constitution.

3. Identify the freedoms protected under the First Amendment.
4. Describe the powerful role the Bill of the Rights plays in protecting personal freedoms.
5. Discuss the differences between First Amendment protections of commercial speech versus
political speech.
6. Explain the “exclusionary rule.”
7. Describe some of the issues arising under the Fourth Amendment “search and seizure” rules.
8. Describe the law of the Fifth Amendment “Takings Clause” and the property rights controversy
associated with it.
9. Compare and contrast substantive due process and procedural due process.
10. Identify some examples of the impact of the Equal Protection Clause on business and society.
Chapter Outline
I. Creating a Constitution—The United States
The U.S. Constitution was based on the 1778 Articles of Confederation. The Articles contemplated a
“firm league of friendship,” but each state was to maintain its “sovereignty, freedom, and
independence.” The Articles soon proved faulty. Seven years of war had basically bankrupted the
colonies. As a result of this turmoil, and in an effort to strengthen the Articles, the Constitutional
Convention was called to order in Philadelphia on May 25, 1787.
The decision to convene the Convention may have been a first in world history in that the state leaders
themselves acknowledged that the existing federal government was faulty, the citizenry calmly talked
things over, violence was avoided, and the decision was made to go forward with the Convention. All
55 delegates, the Founding Fathers, were white males, and most of them were wealthy landowners,
but they were also immensely talented with a wide range of interests and experiences. The delegates
agreed that a stronger central government was needed, but they were split on just how far the notion
should go.
On September 17, 1787, the great document, one of the most influential expressions in human history,
was formally signed. Following bitter disputes in some states, the Constitution was ratified and the new
government haltingly moved forward under the leadership of George Washington and John Adams.
[For links to national constitutions around the globe, see http://confinder.richmond.edu/]
A Right to Bear Arms
Addressing one of the most contentious questions in American constitutional history, the U.S.
Supreme Court in 2008 ruled 5–4 that the Second Amendment guarantees individual Americans a
fundamental right to bear arms. The decision struck down a District of Columbia law that effectively
banned handgun possession. Lower court decisions are thus far split on the crucial question of
whether states may lawfully bar or strictly limit carrying guns in public for self-defense. Recent mass
murders in a Wisconsin Sikh temple, in an Aurora, Colorado, movie theater, and at Sandy Hook
Elementary School in Newtown, Connecticut, have energized the national debate over gun control.
II. Structure and Purpose
The Preamble identifies certain goals for American society, such as unity (among the various states),
5-2
justice, domestic tranquility (peace), defense from outsiders, increasing general welfare, and liberty. The
Constitution serves a number of broad roles:
• It establishes a national government.
• It controls the relationship between the national government and the government of the states.
• It defines and preserves personal liberty.
• It contains provisions to enable the government to perpetuate itself.
The Founding Fathers—Should we Move On?
Author Mark Kurlansky argues that the Founding Fathers’ great accomplishment is losing its luster:
I am sick and tired of the founding fathers and all their intents. The real American question of our
times is how our country in a little over 200 years sank from the great hope to the most backward
democracy in the West. Few informed people look to the United States anymore for progressive
ideas. We ought to do something. Instead, we keep worrying about the vision of a bunch of sexist,
slave-owning 18th century white men in wigs and breeches.
A. Government Power and Constitutional Restraints
The U.S. Constitution divides governmental power between the federal and state governments.
Congressional authority is formally limited to certain enumerated powers (Article I, Section 8), such
as the authority to regulate commerce. Certain constitutional checks or restraints, including the Bill
of Rights, limit how far Congress can reach even within its enumerated powers.
In the landmark 1819 Supreme Court decision, McCulloch v. Maryland, the U.S. Supreme Court
interpreted the Necessary and Proper Clause (Article I, Section 8) to afford Congress those implied
powers necessary to execute the enumerated powers, thus achieving a workable national
government. The McCulloch court also ruled that the Constitution’s Supremacy Clause nullifies
state action that conflicts with federal law.
B. Too Much Government?
Massive federal intervention in health care, to combat the “Great Recession,” to deal with the
subprime mortgage crisis, and to reform banking practices generated renewed pleas for restraints
on an “overreaching” federal government. The Tea Party movement emerged in 2009, and a
heated national debate has ensued about the appropriate balance between individual rights as
expressed in the free market versus an interventionist federal government designed to correct
market failures and protect those least able to care for themselves.
C. Separation of Powers
As a further means of controlling the power of government, the Constitution sets up the three
federal branches and creates mechanisms for them to act as checks and balances on each other.
The President, Congress, and the courts each have specialized areas of authority, as provided for
by the Constitution. The result is a system of separation of powers designed to prevent too much
authority from residing in any one branch.
The role of the judiciary has been a matter of particular controversy in recent years. The historic
1803 Marbury v. Madison decision was the first time the Supreme Court had declared an act of
5-3
Congress unconstitutional, and the decision also established the principle of judicial review. [For
the National Constitution Center, see http://www.constitutioncenter.org]
D. Federalism
The United States government is built on federalism principles; that is, the Constitution provides for
shared power among national, state, and local governments. A primary role of the Constitution is to
balance central federal authority with dispersed state power.
The American Civil War was provoked in part because of differing conceptions of federalism.
Southerners held the view, labeled states rights, that each state was entitled to make its own policy
decisions about crucial matters such as slavery, while Northerners favored a strong central
government.
E. The Constitution and the New Federalism
The Supreme Court in the mid-1990s revisited the federal-state balance of power with some
decisions curbing federal authority. The new federalism expressed itself in a landmark 2013 U.S.
Supreme Court decision, Shelby County v. Holder, that challenged the constitutionality of the
federal Voting Rights Act of 1965 which, among other things, subjected nine mostly southern states
to federal supervision of their election processes because of a long history of discrimination against
minorities in voting practices.
F. The Constitution, the Bill of Rights, and Business
The Constitution, in particular, the Commerce Clause profoundly shape the practice of American
business. The Bill of Rights protects one’s personal freedoms (speech, religion, and more) from
encroachment by the federal government. Furthermore, the Supreme Court has ruled that the Due
Process Clause of the 14th Amendment, which is directed at the states, absorbs or incorporates
those fundamental freedoms and protects them against intrusion by state governments. [For the
“Guide to Law Online,” prepared by the U.S. Law Library of Congress, see
http://www.loc.gov/law/help/guide.php]
III. The First Amendment
“Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise
thereof; or abridging the freedom of speech, or the press; or the right of the people peaceably to
assemble, and to petition the Government for a redress of grievances.”
These few words constitute one of the most powerful and noble utterances in history. Much of the
magnificence that people often associate with America is embodied in the protections of the First
Amendment. [For the First Amendment Center, see http://www.firstamendmentcenter.org.]
A. 1. Freedom of Religion
The First Amendment forbids:

• The establishment of an official state religion (the Establishment Clause)
• The undue state interference with religious practice (the Free Exercise Clause)
5-4
Broadly, the idea of the First Amendment is to maintain a separation between church and state.
The precise boundary of that separation, however, has become one of the more contentious social
issues in contemporary life. [For the Freedom Forum database on the First Amendment, see
http://www.freedomforum.org.]
Official State Religion?
North Carolina state legislators introduced a resolution in 2013 asserting the state has a right to
declare an official state religion (presumably Christianity). The bill was quickly withdrawn by the
state Speaker of the House. The bill’s sponsors employed reasoning that has gained some
currency on the right, namely that the Establishment Clause applies only to the federal
government, not to the states. A 2013 national poll found that 34 percent of Americans would favor
establishing Christianity as the official state religion in their own state, and 32 percent favor a
constitutional amendment that would make Christianity the nation’s official religion.
God, the Pledge, and Currency
Addressing two long-standing sources of constitutional ferment, three-judge panels of the Ninth
U.S. Circuit Court of Appeals in 2010 ruled that the use of the words “Under God” in the Pledge
of Allegiance and “In God We Trust” on the U.S. currency do not violate the separation of
church and state principles of the First Amendment.
God and Student Organizations
The University of California Hastings College of the Law refused to recognize a student
organization, Hastings said the group’s faith-based rules discriminate against gays, lesbians,
and others who do not share the group’s religious beliefs. The organization’s rules require
members to pledge they will not engage in a “sexually immoral lifestyle” including “all acts of
sexual conduct outside God’s design for marriage between one man and one woman.” the
Christian Legal Society (CLS). CLS challenged Hastings’s policy as a violation of the member
students’ First Amendment rights to freedom of religion, speech, and association. The U.S.
Supreme Court, by a 5–4 margin, ruled in 2010 that the students’ constitutional rights were not
violated in that the university policy was a reasonable, viewpoint-neutral condition on access to
student recognition in a public university.
Veils and French Values
France, in 2011, began enforcing its new law forbidding, with some exceptions, the wearing of a
garment in public that hides the wearer’s face. The law was promoted as a matter of security
and of cultural assimilation while it was assailed as an affront to the Muslim faith and a political
move designed to appeal to voters worried about threats to traditional European values and
culture. Following a little more than one year of experience with the veil law, France reported
that 425 women had been fined $188 each, and 66 others had received warnings.
B. 2. Freedom of Speech
Freedom of speech is the primary guarantor to the American approach to life. Americans believe
that the free expression of ideas is the most likely path to the best ideas. Americans believe in a
marketplace of ideas just as they believe in a marketplace of goods.
5-5
Freedom of speech is not absolute. The state cannot regulate the content of speech. However, the
state does have greater authority to regulate context of speech if that regulation is necessary to
preserve compelling state interests. [For freedom of speech links, see http://gjs.net/freetalk.htm.]
What Is Expression?
Expression is not limited to oral and written utterances. Freedom of speech clearly extends to
messages not communicated with words. In Tinker v. Des Moines School District, one of the
leading free speech cases in American history, the U.S. Supreme Court found First Amendment
protection for the wearing of a black armband to a high school as a protest against the Vietnam
War where no evidence of disruption was presented.
Free Speech Analysis
A tool frequently employed by the courts is the balancing test, where the judges must try to
weigh the interests of the state against the expressive rights of the individual.
Content: Vile Words
One of the most controversial Supreme Court cases of recent years involved the Topeka,
Kansas, Westboro Baptist Church and its practice of protesting at the funerals of American
soldiers killed in service. Pastor Fred W. Phelps and his small congregation, most of whom
are family members, contend that battlefield deaths are God’s punishment for America’s
sins, including homosexuality. The funeral protests include signs displaying messages such
as “Thank God for dead soldiers,” and “God Hates Fags.”
Pastor Phelps and his family picketed the 2006 funeral of Matthew Snyder, a Marine who
had been killed in Iraq. Snyder’s father sued Phelps and Westboro and won a $10.9 million
damage award. That decision was reversed on appeal, and the case reached the U.S.
Supreme Court in 2011 where the church’s First Amendment freedom of expression
argument prevailed by an 8–1 margin. The Court’s unpopular decision affirmed the
longstanding position that the government ordinarily cannot restrict speech based on its
content, however tasteless or valueless.
Context: Panhandling
The context of the begging, that is, when, where, and how the begging is conducted may
affect its constitutionality. The content of the message (begging) is not restricted, but for
compelling reasons, authorities might lawfully shift the time, place, or manner of the
expression.
Balancing Interests: Speech at School
Joseph Frederick was across the street from his school with many other students watching,
with school permission, an Olympic torch parade when Frederick, a Juneau, Alaska, high
school senior, and some friends unfurled a large banner reading “Bong Hits 4 Jesus.” The
banner was a prank designed to attract attention from television cameras. The school
principal, Deborah Morse, told Frederick to lower the banner. He refused, and he was
5-6
suspended from school. Frederick sued, and the case reached the U.S. Supreme Court.
[See Deborah Morse v. Joseph Frederick, 127 S.Ct. 2618 (2007); and Mark W. Cordes,
“Making Sense of High School School Speech after Morse v. Frederick,” 17 Wm. & Mary Bill
Rts. J. 657 (2009)]
Public Sector Workers Off the Job? On the Job?
The First Amendment generally shields public-sector workers’ off-the-job expressions when
speaking as citizens about matters of public concern. Nonetheless, employer restrictions
necessary to effective operation of the government enterprise may sometimes be permissible,
as illustrated by the 2008 dismissal of Crystal Dixon, an African-American woman and the
University of Toledo’s interim associate vice president for human resources. In 2012, the Sixth
Circuit Federal Court of Appeals ruled against Dixon, reasoning that the university’s interest in
efficient, effective operations outweighed Dixon’s First Amendment rights since she was a
university policy maker who spoke on a policy related to her position.
Government employees’ free speech rights are substantially limited on the job. Los Angeles
Deputy District Attorney Richard Ceballos lost his job in a whistle-blowing episode. Ceballos
sued; the U.S. Supreme Court in 2006 ruled that government employees who speak out
“pursuant to their official duties” are speaking as employees, not citizens, and therefore are not
protected by the First Amendment. In 2014, the United States Supreme Court clarified that
public workers act as citizens when they testify under oath; therefore, the First Amendment
protects them from retaliation based on their testimony.
Politically Correct Speech
Many universities have “speech codes” of one form or another designed to stop hate speech,
harassment, bullying, and other offensive conduct. In 2013, the federal Departments of Justice
and Education issued a “blueprint” for colleges nationwide that, according to critics, redefines
sexual harassment to include “unwelcome conduct of a sexual nature.” The federal blueprint
and campus speech codes are designed to maintain safe, civil learning environments that
embrace diverse cultures, but critics argue that the restraints are unconstitutional and that they
amount to a demand for politically correct speech, that is, speech that avoids hurtful words.
Yale
Complaints of a hostile sexual environment and intimidation of female students caused Yale
University in 2011 to impose a five-year ban on all campus activities for a prestigious
fraternity that counts both Bush presidents among its alumni. Following a federal
investigation, Yale agreed to changes in its harassment policy and reached a settlement that
did not involve disciplinary action.
Maricopa CCC
A number of university speech codes have been invalidated as violations of First

Amendment rights. A Maricopa County Community College (Arizona) math instructor won a
Ninth Circuit U.S. Court of Appeals decision involving his right to send racially-charged e-
mails over the school district-maintained server to all employees with an email address.
Professor Walter Kehowski sent three messages declaring, for example, that: “It’s time to
5-7
acknowledge and celebrate the superiority of Western Civilization.” On his University-

maintained website, he said, “[T]he only immigration reform imperative is preservation of
White majority (sic).” A group of Hispanic employees then sued the school district claiming
that it had failed to properly respond to Kehowski’s remarks thus allowing the creation of a
hostile work environment. The Court of Appeals, however, ruled that the emails addressed
matters of public concern and were protected by the First Amendment and thus could not
constitute illegal harassment.
“Be Happy, Not Gay”
Following a day designated to show support for gays and lesbians at her high school in
Naperville, Illinois, a student wore a T-shirt to school displaying the expression “Be Happy,
Not Gay.” The school’s Dean forbade the expression at the school. The Seventh Circuit U.S.
Circuit Court of Appeals reasoned that the forbidden expression did not constitute “fighting
words” or some other recognized First Amendment exception and ruled that the students
had a right to wear the shirts and express their opinions. Zamecnik and Nuxoll v. Indian
Prairie School District, 636 F.3d 874 (7th Cir. 2011).
Ole Miss
Notwithstanding decisions such as Maricopa CCC, colleges and universities have

sometimes been accorded considerable latitude in dealing with speech issues. The Fifth
Circuit Court of Appeals, for example, upheld the right of the University of Mississippi to ban
flags, including the Confederate flag, at campus events. Specifically banning only the
Confederate flag presumably would not have met with the Court’s approval.
George Mason
Many First Amendment scholars believe the correct antidote to hate speech is simply more
speech. The decision that follows demonstrates the First Amendment’s role in resolving
claims of racism, sexism, and general insensitivity springing from a George Mason University
fraternity’s “ugly woman contest.” [For a vigorous critique of campus “political correctness,”
see the Foundation for Individual Rights in Education at http://thefire.org/]
Legal Briefcase: IOTA XI Chapter v. George Mason University, 993 F.2d 386 (4 th Cir.
1993)
Commercial Speech
In 1942, the U.S. Supreme Court ruled that commercial speech was not entitled to First
Amendment protection. Subsequently the Court changed its stance and extended First
Amendment rights to commercial speech, but those rights were much more limited than for
political speech. In more recent years, the Court has been gradually expanding protection for
commercial speech.
Corporate/Commercial Speech
The U.S. Supreme Court’s controversial 2010 Citizens United decision allows corporations to
spend more freely on elections (See Chapter 3). In the late 1970s, Justices William
5-8
Rehnquist and Byron White had described corporations as “creatures of the law” possessed
of wealth-creation powers but not entitled to the rights possessed by voters. By contrast, the
Citizens United majority described corporations as “associations of citizens” deserving of
free speech rights in the manner of individuals.
Cigarette Packs and Graphic Warnings
The federal Food and Drug Administration (FDA) recently issued rules requiring, among
other things, graphic antismoking warnings covering the top half of the front and back of
cigarette packs. Tobacco companies challenged the warnings as violations of their freedom
of expression rights. One federal court of appeals upheld the constitutionality of the rules, but
another struck them down. The FDA decided to rewrite its rules in an effort to resolve the
First Amendment issues.
Animal Cruelty
The Supreme Court in 2010 supported the First Amendment rights of a business selling
videos depicting animal cruelty. Robert J. Stevens advertised and sold pit bull-related videos
showing dog fights and dogs attacking wild boar. Stevens was criminally indicted. Stevens
moved to dismiss the indictment saying that the statute violated his First Amendment right to
free speech. The Supreme Court, in an 8–1 ruling agreed with Stevens.
In an illustration of the balance of powers concept, Congress and President Obama quickly
approved new federal legislation designed to attack certain animal cruelty videos while
meeting constitutional requirements. The Animal Crush Video Prohibition Act of 2010 bans
the creation and distribution of obscene animal torture videos.
Legal Briefcase: Bad Frog Brewery v. New York State Liquor Authority 134 F.3d 87 (2d
Cir. 1998)
IV. The Fourth Amendment
The Fourth Amendment provides that:

[T]he right of the people to be secure in their persons, houses, papers, and effects, against
unreasonable searches and seizures, shall not be violated, and no Warrants shall issue, but upon
probable cause.
Two crucial inquiries in search and seizure cases are whether a search has, in fact, occurred (as in the
Jones and Jardines cases) and whether the search violated the subject’s reasonable expectation of
privacy. The most controversial dimension of Fourth Amendment interpretation is the exclusionary
rule, which provides that, as a matter of due process, evidence secured in violation of the Fourth
Amendment may not be used against a defendant at trial. While a very effective device for
discouraging illegal searches, seizures, and arrests, also from time to time has the effect of freeing
guilty criminals. The U.S. Supreme Court restricted the exclusionary rule in 2006 holding that the
government need not forfeit evidence collected in constitutionally improper “no knock” searches.
In general, a search warrant issued by a judge is necessary to comply with the Constitution in making
a narcotics search. A warrantless search is permissible, however, where reasonable, as in association
5-9
with an arrest or where probable cause exists to believe a drug-related crime has been committed but
circumstances make securing a warrant impracticable.
The Supreme Court restricted the exclusionary rule in 2006 holding that the government need not
forfeit evidence collected in constitutionally improper “no knock” searches. Hudson v. Michigan, 126
S.Ct. 2159 (2006).
Search/privacy problems pervade people’s lives:
1. Vehicle Searches—for nearly 30 years, police officers have commonly understood that lawfully
arresting an occupant of a vehicle confers the right to search the passenger compartment of that
vehicle. In a 2009 decision, Gant v. Arizona, the U.S. Supreme Court significantly diminished that
authority by ruling that such searches are permissible in only two circumstances:
• When the individual being arrested is close enough to the vehicle to reach in for a weapon or
evidence
• When the officer can reasonably believe that the vehicle contains evidence relevant to the crime
of arrest
2. Cell Phones—Court decisions supporting cell phone searches have relied on well-settled Supreme
Court decisions allowing police to conduct searches incident to lawful arrest. The arrestee’s person
and immediate area of control including any closed containers in possession of the suspect may be
examined by the police in order to insure their safety and to prevent the destruction of evidence.
3. Testing Students—an honor student, Lindsay Earls, in rural Tecumseh, Oklahoma, challenged a
mandatory random urinalysis drug-testing the program as a violation of her Fourth Amendment rights.
The U.S. Supreme Court reasoned that those participating in extracurricular activities are subjected to
many rules and restrictions that diminish their expectation of privacy, and the Court said the program
is a health and safety measure rather than an assault on personal privacy.
4. Voyeurism and the Surveillance Society—a 2002 Washington case held that there is no
“reasonable expectation of privacy” in a shopping mall and, thus, convictions of two men who had
taken pictures up the skirts of some women were overturned. A federal law, the Video Voyeurism
Prevention Act (limited to federal jurisdiction/property), and a number of state laws have expanded
protection against photographic voyeurism, but those laws may not meet constitutional requirements.
5. DNA Samples—DNA testing is a valuable tool in prosecuting criminals and in exonerating the
innocent, but DNA collection by the government of suspicionless persons who are presumed innocent
at the time raises significant privacy issues. Over half of the states collect DNA upon arrest for serious
crimes. [For an overview of privacy issues, see http://epic.org/]
Drug Sniffing Dog
The Miami-Dade Police Department received a tip that the residence of Joelis Jardines was being
used to grow marijuana. A drug-sniffing dog was taken to the door of the home. The dog signaled the
presence of marijuana, a search warrant was obtained, and a search discovered marijuana growing in
the house. Jardines was arrested.
A. Business Searches
5-10
Government tries to protect citizens from business hazards including pollution, defective products,
and unsafe workplaces as well as business crimes such as fraud and bribery. To do so,
government agents often want to enter company buildings, observe working conditions, and
examine company books. The Warrant Clause of the Fourth Amendment protects commercial
buildings as well as private homes.
V. The Fifth Amendment
A. Takings—Eminent Domain
The Fifth Amendment prohibits the taking of private property for public use without just
compensation for the owner. In cases where owners do not want to sell, governments often use the
power of eminent domain to take private property for public uses such as building highways, bike
trails, and parks, while providing just compensation.
Kelo v. City of New London, Connecticut (S. Ct. 2005)
[For property rights analysis and updates as well as more on the Kelo story, see http://www.ij.org/].
B. Takings—Regulatory
The “Takings” clause is also at issue when the government does not take the property but rather
regulates it in a manner that deprives that property owner of some or all of its economic usefulness.
These regulatory takings, whether temporary or permanent, normally do not require government
compensation. Nonetheless, in recent years the courts have been more aggressive about requiring
just compensation for some regulatory takings. Three broad classes of such takings have emerged
in court decisions.
1. Total Takings—if a governmental body acts in a way that permanently takes all of the economic
value of a property or permanently physically invades the property, the taking requires just
compensation unless the government is (1) preventing a nuisance or (2) the regulation was
permissible under property law at the time of the purchase of the property.
2. Exaction/Mitigation—a second class of regulatory takings involves situations where the

government allows land development only if the owner dedicates some property interest (called an
exaction) or money (called a mitigation or impact fee) to the government. As discussed in the 1994
Supreme Court case of Dolan. Florence Dolan, owner of a plumbing and electrical supply store in
Tigard, Oregon, applied for a city permit to nearly double the size of her store and to pave her
parking lot. Dolan sued and eventually the U.S. Supreme Court ruled that government can compel
a dedication of private property to public use where it can establish the following two factors:
• A nexus or relationship between the government’s legitimate purpose and the condition
imposed and
• A “rough proportionality” between the burden imposed and the impact of the development
3. Partial Takings—government may take part of a piece of property to expand a road, install a
bike path, and so on. These are neither total takings nor exactions, but rather fall into a case-by-
case analysis that, very briefly, considers the importance of the government’s goals and extent of
the burden on the property owner.
5-11
Zoning in the Sixth Century
Government restraints on property development are not merely a modern imposition, as one learns
from the following description of a zoning law in the Byzantine Empire:
Next came the first zoning law for the beach. Coastal vistas were so cherished, and the
competition for them so keen, that by the sixth century the Emperor Justinian the Great was
compelled to pass an ordinance barring construction within 100 feet of the shore to protect sea
views.
Source: “The Beach: The History of Paradise on Earth,” by Lena Lencek and Gideon Bosker
VI. The 14th Amendment
A. Due Process
The Due Process clauses of both the Fifth Amendment (applicable to the federal government) and
the 14th Amendment (applying to the states) forbid the government to deprive citizens of life, liberty,
or property without due process of law.
Substantive Due Process
Laws that arbitrarily infringe on fundamental personal rights and liberties such as privacy,
voting, and the various freedoms specified in the Bill of Rights may be challenged on due
process grounds. The purpose of the law must be so compelling as to outweigh the intrusion on
personal liberty or the law will be struck down.
Procedural Due Process
Procedural due process means that the government must provide a fair procedure including
notice and a fair hearing before taking an action affecting a citizen’s life, liberty, or property. The
precise nature of procedural due process depends, however, on the situation.
Due Process: Void for Vagueness
A statute may violate due process rights if it is so vaguely written that the ordinary person
cannot understand it.
Legal Briefcase: Skilling v. United States, 130 S.Ct. 2896 (2010)
Afterword: The Fifth Circuit upheld Skilling’s conviction finding the honest services error was
“harmless” in that ample evidence unrelated to the honest services charge supported Skilling’s
conviction on 19 counts of securities fraud, conspiracy, insider trading and making false
representations. At this writing, Skilling is serving sentence in a Colorado prison, but an
agreement was reached to reduce his 24-year sentence by 10 years because of a mistake in
interpreting the federal sentencing guidelines. Skilling also agreed to give up about $42 million,
all of which will go to Enron fraud victims. The case now seems to be at an end, and Skilling
may depart prison as early as 2017.
B. Equal Protection
5-12
The 14th Amendment provides that no state shall “deny to any person within its jurisdiction the
equal protection of the laws.” The Due Process Clause of the Fifth Amendment has been
interpreted to provide that same protection against the power of the federal government.
Fundamentally, these laws forbid a government from treating one person (including a corporation)
differently from another without a rational basis for doing so. Most notably, the Equal Protection
and Due Process Clauses have played an enormous role in attacking discrimination (see Chapter
13), but they can also significantly influence routine business practice in many ways.
How Many Renters?
Trying to reduce the flow of university students into certain portions of the community, Ames, Iowa,
home of Iowa State University, passed a zoning ordinance that permitted only single-family
residences in specified areas. Under the ordinance, “family” was defined as any number of related
persons or no more than three unrelated persons. The Ames Rental Property Association
challenged the constitutionality of the ordinance.
Same-Sex Marriage: Equal Rights?
Edie Windsor, an 83-year-old lesbian, struck an historic but not yet definitive blow for gay and
lesbian rights when she successfully sued the U.S. government to strike down Section 3 of the
federal Defense of Marriage Act (DOMA). Windsor sued because the government, consistent
with DOMA, did not recognize her 2007 marriage to Thea Spyer, her long-time partner, who
died in 2009. Windsor’s challenge succeeded when the U.S. Supreme Court in 2013 ruled that
Section 3 of DOMA was unconstitutional as a denial of equal protection and due process.
Although the Windsor decision struck down Section 3 of DOMA, it did not address Section 2,
which allows states to refuse to recognize same-sex marriages performed in other states.
Practicing Ethics: Same-Sex Marriage: How Do You Feel?
At this writing in 2013, about 94 million Americans (nearly one-third of the population) live in
states that allow same-sex marriage. Worldwide about 585 million people (about 8 percent of
the global population) live in countries where same-sex marriage is lawful. Those numbers
represent extraordinarily rapid changes in American and global views of gay and lesbian
marriage, but the debate is far from settled.
Stop-and-Frisk
The stop-and-frisk police practice is constitutionally permissible if conducted properly, but in a

2013 class-action lawsuit, Floyd v. City of New York, federal district court judge Shira Scheindlin
ruled that stop-and-frisk, as practiced in recent years in New York City, is an impermissible
violation of citizens’ Fourth Amendment (search and seizure) and 14th Amendment (equal
protection) rights. The judge ruled that police had routinely stopped innocent people without
reasonable suspicion and that the police had been engaging in racial profiling.
Judge Scheindlin did not order a halt to stop-and-frisk, which is an important law enforcement
tool if properly employed. She did appoint a monitor to ensure police compliance with remedies
including the use of body-worn cameras by some officers. The case is on appeal at this writing.
5-13
Internet Exercises and Supplements
Answer to Internet Exercise (p. 224)
1. The First Amendment Center identifies topics of debate regarding the First Amendment such as
prayer in schools, flag-burning, hard-core music lyrics, tobacco advertising, hate speech,
pornography, and various forms of symbolic speech. It also notes the fundamental nature of the
First Amendment to ensure robust public debate and citizens’ freedom from officially prescribed
religious or political beliefs.
Student Projects
1. Find an article on the Internet that discusses or illustrates any of the rights contained in the Bill of
Rights being applied to a business or corporation. Identify the precise right at issue and which
amendment contains it. Should the business be treated as though it has that right?
2. Read the American Civil Liberties Union’s statement on workplace drug testing. (Go to
http://www.aclu.org/WorkplaceRights/WorkplaceRightsMain.cfm, select Drug Testing from the
right side navigational bar, and then select the link, “Privacy in America: Workplace Drug
Testing.”) Explain the ACLU’s position.
The ACLU argues that such testing is an invasion of privacy and often doesn’t lead to the desired
result—a drug-free on-the-job labor pool. The ACLU argues there are better tests for those in
safety-sensitive occupations.
Supplemental Web Address
http://www.cdt.org (Center for Democracy and Technology)
Answers
Answers to ‘A Right to Bear Arms’ Questions (p. 190)
1. The students could have a discussion based on this question. Students might be asked to read
the opinion in District of Columbia v. Heller, 128 S. Ct. 2783; 171 L. Ed. 2d 637 (2008) and
compare Scalia’s majority opinion with Stevens’ dissenting opinion to inform their opinion.
2. The students could have a discussion based on this question. In small groups, students might
assume the role of different individuals, groups or associations, such as the Washington D.C.
Mayor, the National Rifle Association, public safety officers, etc. and draft a statement responding
to the Supreme Court’s decision in the Heller case.
3. Students’ answers will vary. Some of them may say that this should not be allowed as it is
dangerous for everybody. Other students may be of the opinion that the constitutional right to
bear arms should apply everywhere. They may say that people are safer when they have guns to
protect themselves and that an armed bystander could put a stop to mass shootings. Source:
David Skorton and Glenn Altschuler, “Do We Really Need More Guns On Campus?” Forbes,
5-14
February 21, 2013 [http://www.forbes.com/sites/collegeprose/2013/02/21/guns-on-campus/]
Answers to ‘The Founding Fathers—Should We Move On?’ Questions (p.191)
1. Students’ answers will vary. Some students may be of the opinion that the Constitution is out of
touch with contemporary times in failing to protect the right to travel, the probability of being
innocent, and the entitlement to food, education, and healthcare. They may opine that the
Constitution should be amended to include these rights. Source: Adam Liptak, “‘We the People’
Loses Appeal With People Around the World,” The New York Times, February 6, 2012.
[http://www.nytimes.com/2012/02/07/us/we-the-people-loses-appeal-with-people-around-the-
world.html?pagewanted=all&_r=0]
Answers to ‘Separation of Powers’ Questions (p. 193)
1. From a strict constructionist point of view, clearly the absence of an express grant of judicial
review authority can legitimately be construed to be an intentional omission. The University of
Missouri–Kansas City website, “Exploring Constitutional Conflicts” suggests a pair of additional
interpretations—“It is also possible that the framers thought the power of judicial review was
sufficiently clear from the structure of government that it need not be expressly stated. “[Another]
possibility is that the framers didn’t think that the issue would ever come up, because Congress
would never pass legislation outside of its enumerated powers.”
UMKC, citing James Madison’s notes, reports that only 11 of 55 delegates to the Constitutional
Convention expressed an opinion about the desirability of judicial review. Of that number, nine
were generally supportive and two were opposed.
2. Students’ answers will vary. A useful discussion approach might be to cite certain notable
Supreme Court decisions to ask the students whether those decisions furthered the cause of
justice and whether they would have been reached in the absence of judicial action. Consider the
Dred Scott decision striking down the Missouri Compromise (prohibiting slavery in parts of the
Louisiana Territory) and ruling that persons of African descent were not and could never be
citizens of the United States. Brown v. Board of Education declared state-mandated school
segregation unconstitutional. Roe v. Wade invalidated state laws forbidding abortion. District of
Columbia v. Dick Heller struck down the District of Columbia’s gun control law and affirmed the
constitutional right of citizens to have loaded handguns in their homes for self-defense. (See
Kevin Baine, “Making Law on the Court,” The Washington Post, June 9, 2009
[http://www.washingtonpost.com/].)
Answers to ‘The Constitution and the New Federalism’ Questions (p. 193)
1. Students’ answers will vary. Students may say that the following issues may arise—famers would
have to make changes that would be expensive, deal with animal welfare advocates, and so on.
Source: Marsha Mercer, “Interstate Egg Fight Erupts Over Cramped Hen Cages,” Stateline: The
Pew Charitable Trusts, November 4, 2014. [http://www.pewtrusts.org/en/research-and-
analysis/blogs/stateline/2014/11/04/interstate-egg-fight-erupts-over-cramped-hen-cages]
Answer to ‘Balancing Interests: Speech at School’ Question (p. 198)
5-15
Another random document with
no related content on Scribd:
— Se vie hänetkin, ihan niin kuin lapsen.
— Kuka, kysyin varovaisesti.
— Sota, mutisi hän tuskin kuuluvasti ja ummisti silmänsä.
Minä en saanut ajatuksistani sitä, mitä olin kuullut. En suorastaan

tahtonut tiedustella, mutta kerran mainitsin kuin ohimennen Sanjalle,
että hänen emäntänsä oli houraillut pienestä lapsesta.
— Lapsesta? Sanoitteko pienestä lapsesta? — Hän lysähti kokoon

äkillisestä mielenliikutuksesta ja rupesi itkemään. Sitte se tuli
kerrotuksi vähin erin. Rouva oli yhteen aikaan ruvennut
valmistelemaan pieniä, pehmoisia vaatekappaleita. Hän oli iloinen
kuin leivonen siihen aikaan. Jalka nousi niin kepeästi, että olisi luullut
hänen ihan nuortuneen, ja työtä tehdessään hän aina hyräili. Mutta
sitte syttyi sota idässä. Rouva säikähti kovasti erästä erehdyttävää
huhua. Yhdessä miehensä kanssa hän kuitenkin läksi Pietariin, ja
sillä tiellä viipyivät he kuukauden. Palatessaan ei rouva enää
laulanut. Ne pienet valkeat ja ruusunpunaiset vaatekappaleet
hävisivät kuin itsestään, eikä kukaan koskaan uskaltanut viitatakaan
koko asiaan.
Sanja oli aivan kyyneltensä vallassa kertoessaan tästä. Paljon hän

oli itkenyt sekä lastensa että lastenlastensa tähden, mutta hän ei
sittekään olisi tahtonut vaihtaa osaa rouvan kanssa. Sen hän
kuitenkin oli tietänyt jo edeltäkäsin, että surua tai kuolemaa siitä
tulee. — Ihminen ei saa olla liian onnellinen. Ja rouva oli niin
autuaallisen iloinen.
Luulen melkein, että katseeni painui kuten syyllisen katse, kun

tämän jälkeen astuin Tamaran vuoteen ääreen. Tunsin olevani
varas. Olin varkain saanut osaa ihmiselämän huolellisesti kätketystä
salaisuudesta, haavasta, joka aristi katsettakin.
*****
Oltuani pari viikkoa Tamaran luona, hän vihdoin pääsi

kuumeestaan. Mutta voimat eivät ottaneet palatakseen. En tietänyt
mitä tehdä, kun odottamatta sain apua niistä suurista, maailmaa
järkyttävistä tapauksista, jotka pohjaltaan olivat sekä Tamaran
sairauden että koko tutustumisemme syynä.
Venäjä ja Saksa rupesivat vaihtamaan sotavankia, ja tieto siitä

vaikutti Tamaraan kuin puhallus sammuvaan hiillokseen. Hän rupesi
silminnähtävästi toipumaan.
Joka päivä puhuimme hänen voimistumisestaan. Siitä nimittäin

riippui, milloin voisimme matkustaa. Tamara tahtoi niin pian kuin
suinkin päästä Pietariin, ollakseen jos mahdollista, Borista vastassa,
jos hän palaisi.
Ihmeteltävä muutos oli tapahtunut Tamarassa. Hänen entinen

tulisuutensa näytti palanneen. Hänellä oli taas tarve puhella, ja hän
kertoi kuten ennenkin minulle iloksi ja itselleen mielen kevennykseksi
kaikenmoisia pikku piirteitä Boriksen ja omasta elämästään. Eräänä
iltana, kun maata pannessani luulin hänen jo nukkuneen ja
sammutin lampun hämmästytti hän minua pyytämällä, että sytyttäisin
sen uudelleen ja toisin aivan hänen viereensä. Hän nukkui
levollisemmin kun oli valoisaa.
— Oletko nähnyt, miten omituinen pikku lamppu tämä on? Se oli

äidin, ja se on seurannut minua siitä asti, kun elämäni suuri taistelu
alkoi. Sen ääressä valvoin yöni milloin Borista hoitaessani, milloin
ansiotyössä. Se on minusta aivan kuin osa itseäni ja omaa elämääni.
Se hyriseekin niin kotoisen hauskasti. Minulle se aina on hyrissyt
elämän tunnussanoja: "rakastaakseni ilossa ja murheessa,
terveyden ja sairauden päivinä, kunnes kuolema meidät eroittaa."
Hänen kasvoilleen levisi surunvoittoinen, mutta sittekin sisäistä

tyydytystä todistava ilme, ja hiljaa kuin väsynyt lapsi painoi hän
päänsä päänaluselleen.
Hetken kuluttua oli hän nukahtanut lamppunsa hyrinään.
*****
Jokapäiväisen ohjelmamme tärkein kohta näihin aikoihin oli pieni

kävely ensin huoneissa, sitte kartanolla. Tamaran täytyi ennen
matkaa sekä vahvistaa että koetella voimiaan.
Kerran hän määräsi, että matka-arkku oli tuotava hänen

huoneeseensa.
Hän tahtoi vähitellen ruveta kokoamaan tavaroitaan siihen.
Muutamat vaatekappaleet asetettiin kohta pohjalle. Sitte hän avasi
kirjoituspöytälaatikkonsa.
— Etpä arvaa, mitä tässä on? — Hän otti esille pienen,

kirjoitusvihkoa tahi käsikirjoitusta muistuttavan käärön, sylkitteli sitä
hetken sylissään kuin pientä lasta ja laski sen sitte hellävaroin
matka-arkkuun.
— Siinä on koko eletty elämäni, — rakkauteni mosaikkia, —

koottuna
Borikselle.
Hän oli niinä toivottoman pitkinä päivinä ja öinä, jolloin hän ilman
minkäänmoista tietoa Boriksesta ja ilman muuta seuraa kuin vanha
Sanja, ruvennut kirjeistä ja muistiinpanoista kokoamaan kuvaa
elämänsä taistelusta ja rakkaudesta. Siinä oli kirjeitä hänen
lapsuusaikansa läheisimmältä ystävältä, jonka kautta hän tutustui
Borikseen, vieläpä Tamaran omia tälle ystävälle kirjoittamia kirjeitä,
joissa hän kuvasi kihlaustaan ja sitä seuraavaa aikaa. Ystävätär oli
Tamaran häitten jälkeen lähettänyt ne takaisin "säilytettäväksi lasten
ja lastenlasten iloksi". — Tamara toisti sanat ilman pienintäkään,
hänen sisimpänsä arkaa salaisuutta ilmaisevaa äänen värettä.
Paitsi näitä nuoruusaikaa koskevia kirjeitä, oli siinä vielä sellaista,

jota Tamara niinä pitkinä öinä, jolloin hän mielensä viihdykkeeksi
järjesti kokoelmaansa, oli kirjoittanut, kun ei voinut Borikselle
osoitettuun kirjeesen purkaa sisintään. Täten olivat kai syntyneet
myöskin ne rivit, jotka minä olin saanut häneltä. Hän ei itse tietänyt
mitään niiden lähettämisestä. Sanja oli saanut paperin käsiinsä
Tamaran sairastaessa, kirjoituttanut osoitteeni renki-Petjalla, joka oli
kirjoitustaitoinen, ja sitte toimittanut postiin. "Kutsuakseen minua
rouvan luo", sen hän sanoi suoraan.
— Niin, niin, sanoi Tamara kokoelmaansa selaillen. — Siinä on

paljon aukkoja, etenkin keskellä. Me emme kirjoittaneet paljon
toisillemme, kun melkein aina olimme yhdessä. — Hän nousi, meni
kirjoituspöytänsä luokse ja jäi siihen "Voittoaan" katselemaan. —
Mutta alkuna on nuoruusvuotemme ja tutustumisemme, loppuna
yölliset, tuskani ja rakkauteni sepittämät kirjeet, keski-osana yhdessä
eletyt vuodet, joita ei kuvata eikä tarviskaan kuvata.
Hän painui äkkiä vuoteelleen. Hengitys kävi hätäiseksi ja

huohottavaksi, ja kun kumarruin hänen puoleensa, puristi hän kättäni
kuin suuressa ruumiillisessa tuskassa. Levottomana rupesin
vaatimaan puhelua lähikaupungin lääkärille. Mutta hän esteli. Kaikki
oli muka ohi, ja kaikki oli hyvin. Hän oli ainoastaan vähän heikko
tautinsa jälkeen.
Minä joudutin häntä levolle, mutta hän oli hämmästyttävän virkeä

pitkin iltaa. Vielä vuoteessakin innostui hän kertomaan häistään. Hän
tuli juuri nyt erityisen elävästi niitä muistaneeksi erään kokoelmassa
olevan kirjeen johdosta. Hääpäivänä oli ystävätär Maruscha
Pavlovna äkkiä ottanut häntä vyötäisiltä, likistänyt rintaansa vasten
ja huudahtanut: — Kuinka sinä säteilet, Tamara! Sinä olet kauniimpi
kuin koskaan. — Ja sulhasesi samoin, oikein ylevän kaunis! Mutta
hän on niin kalpea, aivan kuin hän pelkäisi vastaanottaa sinun
suuremmoista lahjaasi. — Suuremmoista lahjaa? — Minä en
ymmärtänyt. — Eikö se ole suuremmoista, että sinä nuori, kaunis,
ihminen sitoudut köyhän miehen hoitajaksi En minä vain sitä tekisi,
en. — Mutta minä sittekin melkein kadehdin teitä, lisäsi hän nauraen,
ehkä itsekin tuntien, että oli puhunut tyhmästi.
Minä hymyilin, asetuin Tamaran vuoteenlaidalle ja suljin hänet

syliini.
— Minä näen vieläkin tuota hääpäiväsi säteilyä kasvoillasi. Mutta

minäkin sanon: kauniimpana kuin koskaan.
*****
Pelkäsin, että mielenliikutus olisi heikontanut Tamaraa. Mutta hän

oli seuraavana päivänä virkeämpi kuin edellisenä. Samoin sitä
seuraavana. Viikon kuluttua pääsimme iloksemme lähtemään.
Niin iloinen kuin Tamara olikin lähdöstämme, oli sillä sittekin
erohetken haikeutta. Kuin hyvästellen kulki hän huoneesta toiseen
viipyen siellä täällä rakkaitten muistojen pidättämänä. Kun hän
viimeisen kerran painoi kotinsa oven kiinni, näin hänen katseessaan
ajatuksen: "hänen kanssaan tai ei koskaan."
Kyyneltensä vallassa syleili vanha Sanja emäntäänsä, ja kun

ajoimme kylän läpi, huiskuttivat sekä pesijätär Natascha että räätälin
vaimo Nastja Nikolajevna meille kotinsa kynnykseltä viime hyvästit.
Heilläkin oli miehensä ja poikansa rintamassa, ja he tiesivät mitä
matkamme tarkoitti.
Olimme jo etukäteen tilanneet itsellemme samat huoneet, joissa

olimme asuneet ensi tutustumistamme seuraavana päivänä.
Koetimme joka suhteessa asettaa olomme niissä niin mukavaksi ja
kodikkaaksi kuin mahdollista. Tamara etenkin näkyi käsittävän, että
hänen suurin tehtävänsä oli vahvistaa ja säästää itseään. Voisihan
Boris palata.
Mutta niin ylläpitävä kuin tämä toivo olikin, sisältyi siihen samalla
suunnaton pelko. Se oli ollut selvillä meille ennenkin, mutta sen
järkyttävä todellisuus kävi meille yhä selvemmäksi joka kerralla,
jolloin äärimmäisyyteen saakka jännitetyin mielin seurasimme
Suomen kautta palaavien sairasjunien ruhjoutuneita matkaajia.
Siinä sokea kulki jalattoman opastamana, siinä jalaton tukea

etsien nojasi kädettömän olkapäähän. Paareilla kannettiin kelmeitä,
taudin ja sotavankeuden näännyttämiä, usein lisäksi avuttomasti
ruhjottuja olentoja.
Silloin tällöin tarttui Tamara hätäisesti käteeni. Missä? Ja

minkälaisena? kysyi katse tuskaa täynnä.
Tunsin miten suuresti se mitä näimme, kulutti minua, tervettä, joka
yhtenään sain tietoja pojiltani, Kuinka se silloin mahtoikaan kuluttaa
häntä, joka jokaisesta saapuvasta junasta etsi ja odotti ainokaistaan.
Me puhelimme vähän näinä aikoina, — ehkä siksi että elämä

puhui meille niin valtavan voimakkaasti. Ehkä siihen vaikutti sekin,
että kaikki mistä olisimme voineet puhua, oli enemmän tai
vähemmän liikuttavaa. Ja meillä oli mielenliikutusta tarpeeksi.
Kerran palatessamme asuntoomme tavanmukaiselta

matkaltamme, tulin Tamaralle huomauttaneeksi, että oli täsmälleen
seitsemän kuukautta kulunut tutustumisestamme. Se tapahtui
kevättalvella. Nyt oli syksy.
— Seitsemän kuukautta? Eikö siitä jo ole ihmisikä?
Hän oli tavallista väsyneempi ja ehkä myöskin alakuloisempi.

Tulokseton odotus hivutti.
Mutta kun hän vähän aikaa oli levännyt huoneeni mukavimmassa

tuolissa, virkistyi hän huomattavasti.
— Anna Petrovna, sanoi hän äkkiä, mitä sinä uskot elämästä

kuoleman jälkeen?
— Se on kysymys, johon luulen olevan parasta vastata suurella

varovaisuudella. Sen voin kuitenkin sanoa: en hetkeäkään epäile,
ettei elämämme jatku.
Iloinen tyydytyksen ilme kirkasti hänen väsyneet kasvonsa. —

Minä toivoin sitä, sanoi hän ja nyökkäsi. Mutta sitte hän äkkiä nousi,
tuli luokseni ja puristi molempia käsiäni niin kuin joskus ennenkin. —
Anna Petrovna, se, joka todella rakastaa, hänen täytyy myöskin
uskoa sielun kuolemattomuuteen. Hänen sisimmässään on jotain
joka todistaa: tämä ei ole luotu maaksi maatumaan. Tässä on
ijäisyys-itua.
— Anna Petrovna, hän toisti, ja minä hätkähdin hänen kasvojensa

outoa kirkkautta, — Minä en tiedä, mitä varten me oikeastaan
olemme luodut. Mitä siitä eri tahoilta olen kuullut, ei koskaan täysin
ole tyydyttänyt minua. Mutta minä tunnen, että pohjaton rakkauteni
Borikseen — (hän ojensi kätensä kuin ikävöityä syleilyä kohti) — ei
ole minun synnyttämäni, vaan on kotoisin jostain oman itseni
ulkopuolelta, lähteestä, joka on hyvä, syvä ja pyhä. Ja sitä lähdettä
kohti kurottautuu koko sieluni.
Oli kuin kireimmilleen pingoittunut jänne samassa olisi lauennut.

Hän painui väsyneesti takaisin tuoliinsa, ja minä kuulin hänen
mutisevan: Kun näkee paljon kärsimystä ja kun itsekin kärsii, oppii
kaipaamaan tukikohtaa elämälleen.
Puhelumme katkesi siihen. Hetken kuluttua Tamara nousi ja sanoi

hyvää yötä. En seurannut häntä, sillä hän tuntui kaipaavan
yksinäisyyttä. Mutta omituinen levottomuus hiipi mieleeni.
Seuraavana päivänä, kun taas rinnan seisoimme tarkastamassa

haavoittuneiden kuljetusta vasta saapuneesta sairasjunasta, tarttui
Tamara äkkiä ja hätäisesti käteeni. Ohitsemme kannettiin juuri
paareilla keski-ikäiseltä näyttävää miestä. Koko vartalo oli vaippojen
peitteessä, ja silmät olivat ummessa kuin nukkuvalla, mutta suu, tuo
suu —
Tamara tuijotti siihen katse lasittuneena. Eihän hän voinut

erehtyä? Tunsihan hän suun, joka hänen kauttansa oli oppinut
hymyilemisen taidon, joskin se nyt näytti unohtaneen sen.
— Boris, Boris! — Tamara vapisi yltyleensä. Minä melkein
kannatin häntä, meidän hätäisesti seuratessamme sairassaattuetta
ympäröivää ihmisvirtaa.
Samassa silmänräpäyksessä, jona paarit hetkeksi laskettiin

päämääränä olevan sairaalan käytävään, oli Tamarakin niiden
ääressä.
— Onko hän pahastikin haavoittunut? — Hän kääntyi hätäisesti

vieressä seisovaan "sisareen", katse lakkaamatta kiintyneenä yhä
ummessa oleviin silmiin.
— Haavat selässä ovat jo parantuneet, ja hänellä on näkönsä,

mutta kädet — —
— Mikä käsi?
— Molemmat.
Tamara ei äännähtänytkään, mutta hän kävi niin kuoleman

kalpeaksi, että kiireisesti kietaisin käteni hänen vyötäisilleen.
Samassa sairas liikahti. Umpeen painuneet silmäluomet kohosivat

väsyneen hitaasti. Katse tähtäytyi kysyvänä, miltei hämmästyneenä
ensin sairassalin korkeaan kattoon, sitte läheisyydessä näkyviin
vuoteisiin. Viimein pysähtyi se Tamaraan.
Hän oli jo polvillaan paarien vieressä — Boris, oma armaani. Sinä

olet kotona minun luonani.
Hillitön kyyneltulva syöksyi sairaan silmistä.
— Tamara, sinäkö täällä!

— Täällä, sinun luonasi! Tätä hetkeä varten olen koettanut elää.
— Enkä voi hyväillä sinua, en koskaan, koskaan enää!
— Mutta sinä voit tuntea kuinka minä sinua hyväilen!
— Ei koskaan, ei koskaan enää! — Paarit miltei vapisivat hänen

nyyhkytyksistään. — Näin katkeraksi en sitä aavistanut.
— Boris, rakkaani, me näemme toisemme, omistamme toisemme!
Kyyneleet valuivat yhä virtanaan Boriksen kasvoja pitkin. — En

niitäkään voi kuivata enää! — Ääni värisi katkeraa tuskaa.
— Sitä vartenhan minä elän ja olen olemassa, että minä ne

kuivaisin!
Sairaan itku lakkasi hetkeksi. Hyväileviä käsiä kaipaavana hän

kumarsi päänsä lähemmäksi Tamaraa, ja kuulin hänen kuiskaavan:
— Tamara, elämäni, iloni, — kaikkeni!
Minä hiivin hiljaa pois.
*****
Tapasimme vasta illalla Tamaran palatessa hotelliin. Silloin hän

lyhyesti kertoi kaikesta.
Hän oli ollut Boriksen luona niin kauan kuin se oli mahdollista. Kun
viimein yöhoitaja tuli käskemään häntä pois, oli aivan kuin he
uudelleen olisivat riistäneet Boriksen häneltä. Hän kumartui
rakkaansa puoleen ja kuiskasi: Boris, minun täytyy erota sinusta
tänä iltana, mutta sitte en tee sitä, en koskaan, en koskaan enää. —
Sitte hän vastustamattoman tunteen vaatimana lankesi polvilleen,
kietoi vielä kerran käsivartensa Boriksen ympärille ja toisti katse
hänen katseessaan heidän rakkautensa tunnussanat: "ilossa ja
murheessa, köyhyydessä ja rikkaudessa — kunnes kuolema meidät
eroittaa."
*****
Heti hänen kerrottuaan tästä sanoimme hyvää yötä toisillemme.

Mutta minun oli mahdoton nukkua. Omituinen levottomuus valvotti
minua. Niin varhain kuin se mielestäni kävi päinsä hiivin siksi hänen
huoneeseensa. Silloin hän oli vuoteessaan kuolleena. Pöydällä
hänen vieressään oli hänen Borista varten kootut kirjeensä. Niiden
kansilehdelle hän oli omistuksen alle kirjoittanut ne sanat, jotka eivät
ainoastaan olleet hänen viime sanansa Borikselle, vaan joihin
samalla sisältyi koko hänen elämänsä ja hänen suuren rakkautensa
tarina.
ILJA RIFFKIN
Ilja Riffkin makaa sotavangin kovalla vuoteella. Kuume polttaa hänen

suonissaan ja säärentynkiä särkee. Kovat pistokset panevat hänet
tuontuostakin käpristymään kokoon kuin maassa kiemurteleva mato.
Hän makaa pitkät ajat horrostilassa, jossa hän ei ole tietoinen

muusta kuin kolotuksesta ja särystä, jota hän tuntee kipeän
ruumiinsa joka kohdassa. Toiste on hän hyvinkin tietoinen
olemassaolostaan. Hänestä tuntuu silloin siltä kuin koko hänen eletty
elämänsä, nykyhetki, menneisyys, vieläpä tulevaisuuskin lujasti
kietoutuisi hänen ympärilleen. Milloin tapahtuu se selvinä ajatuksina,
joita hän, joskin hetkeksi vain täydellisesti hallitsee, milloin sekavina
kuumehoureina. Välistä hän istuu kotona työpöydällään ja vilkaisee
silloin tällöin pihamaalle, missä Meuschen lapset, mustakiharainen
Leije ja pieni Haim Jankel leikkivät, toiste makaa hän kyyrysillään
juoksuhaudassa ja kuuntelee miten schrapnellisade räiskyy hänen
ympärillään.
Mutta joka paikasta kiertyvät hänen ajatuksensa aina yhteen ja

samaan kohtaan: äitiin. Joskus hän yrittää nousta. Hän tahtoo
mennä äidin luo. Kukaan ei saa kertoa äidille, että hän makaa
sairaana. Se veisi hengen äidiltä. Hän sai halvauksen silloin kun
Meusche hukkui. Jos hän nyt tietäisi, että Iljakin makaa täällä…
— Äiti, äiti!
Voihkaisten Ilja painuu takaisin vuoteelle. Hän ei pääsekään

lähtemään. Hän on voimaton, vuoteeseensa kytketty mies, vanki,
jota ei lasketa vapaaksi.
Hänen ajatuksensa sekaantuvat taas. Hän rämpii eteenpäin

liejuista kyläntietä pitkin. Tuontuostakin hän pysähtyy poiketakseen
taloon, ensin Marja Iwanownan, sitte Nastja Nikolajewnan ja sitte
kylänvanhimman luokse. Eiväthän ne ihmiset itse muista huolehtia
asioistaan, jollei heitä nykäise. Täytyy tiedustella sekä vanhaa
paikattavaa että uutta teetettävää. Isä teki sillä tavalla, ja Ilja tekee
samoin. Hänkin tahtoo viedä sekä taloa että liikettä eteenpäin.
Silloin hän yhtäkkiä muistaa, että Sabatti on tulossa. Äiti näkyy

juuri toimittelevan viime askareita, sitte asettuakseen pyhälepoon.
Iljakin aikoo levätä, kunhan hän ensin saa asemansa selväksi.
Hän seisoo pienen nurkkakaapin vieressä ja laskee rahojaan. Talo

on velaton. Puutarha tuottaa enemmän kuin omiin tarpeisiin.
Navetassa on kaksi lehmää, hevonen tallissa. Jo on edistytty isänkin
kuoltua, ja hän puolestaan oli isänsä jälkeen tuntuvasti parantanut
taloudellista asemaa. Niin oli kuin olla piti. Eteenpäin ja ylöspäin
polvi polvelta, Jälkeentulevaisille parempaa kuin mitä isillä oli ollut.
Sitä he kaikki tahtoivat ja tarkoittivat. Ja niin Iljakin. Hänen
velvollisuutensa oli sitäpaitsi tavallistakin suurempi, kun isä kuoli niin
nuorena ja kun Meuschekin — —
— Isäimme Jumala siunatkoon sinua. — Äiti kohottaa kätensä
laskeakseen ne Iljan päälaelle. Vasen halvaantunutkin näkyy
nousevan. Mutta samassa tulla vingahtaa repäisevä kuula. Äidin
molemmat kädet jäävät repaleisina retkottamaan ihan kuin Petja
Sobalenkon, joka ei saanut tovereita leikkaamaan pois irti reväistyä
käsivartta.
Ilja kirkaisee ja koettaa taas rynnätä äidin luokse. Siihen hän

herää.
— Hiljaa, hiljaa, tyynnyttelee hoitajatar. Hän seisoo vuoteen

vieressä ja on laskenut kätensä Iljan päälaelle. Se se siis oli se äidin
käsi, jonka kosketusta Ilja oli tuntenut.
Iljalle nousee kuin pala kurkkuun. "Sisar", sanoo hän. Pistokset ja

heikkous tekevät hänen äänensä miltei kuulumattomaksi. Mutta
hänen täytyy kysyä. — Luuletteko että minä kuolen?
"Sisar" epäröi hetken. Sairas on todella hyvin heikko. — "Mutta

olettehan sitkeää juurta", sanoo hän ja hymyilee rohkaisevasti. Sitte
hän rupeaa muuttamaan kääreitä.
Kun molemmat poikkisahatut säärentyngät ovat uusissa siteissä,

aikoo sisar mennä. Mutta Ilja Riffkinin katse pysäyttää hänet. —
Tahtoisitteko elää? sanoo hän. Katse kiintyy säärentynkiin, joista
lääkäri vastikään on sanonut, että ne välttämättä ovat katkottavat
lyhemmiksi, jos mieli miehestä saada kalua.
— Minulla on äiti. — Ja isä on kuollut.
Hoitajatar kiiruhtaa toiselle vuoteelle. Mutta hänen korvissaan

kaikuu kauan tuo yksinkertainen: minulla on äiti.
Vilvoittava kääre tekee Iljalle hyvää. Ajatuksetkin selviytyvät ja
virkistyvät. Ne tarttuvat hoitajattaren katseeseen. Se puhui selvää
kieltä. Raihnaisen, ennen aikojaan vanhentuneen, vieläpä kokonaan
jalattoman miehen elämä mitä se merkitsi?
Mutta hoitajattarella ei tietystikään ole äitiä elossa. Jos olisi, niin

hän tietäisi minkälainen äidin mieli on. Ilja tietää sen. Sentähden hän
tahtoo elää.
Hän tuntee yhtäkkiä mieltä huikaisevaa ikävää. Jos hän olisi

kotona, hän varmaan jaksaisi parantua. Hänen puolestaan
pidettäisiin messu ja rukous, kuten pikku Jankelin puolesta, kun
tämä sairasti. Pojallakin oli keuhkokuume, ja hän oli hyvin heikko.
Mutta kohta messun jälkeen tapahtui taudinkäänne. Tilaisuudessa oli
hänelle, kuten tapa oli, annettu toinen, uusi nimi edellisen lisäksi.
Jankelista tuli Haim Jankel. Haim merkitsi "elämäksi" Ja poika jäikin
eloon.
Kukaan ei sen jälkeen laiminlyönyt käyttää hänen uutta nimeään.

Haim Jankel! Jo pelkästään nimessä oli vahvaa, iloista uskoa siihen,
että poika saa varttua mieheksi miehen töillä tukeakseen ja
turvatakseen perheen pystyssä pysymistä.
Ilja tuntee katseensa kostuvan. Lähinnä äitiä on Haim Jankel

hänelle rakkain kaikista omaisista, Samalla on hän lähinnä äitiä lujin
side, mikä sitoo Iljan elämään. Poika oli ainoastaan kahden vanha,
kun jäi orvoksi, Meusche oli vaimonsa ja lapsiensa kanssa ollut
pienellä huviretkellä juuri ennenkuin onnettomuus tapahtui. He
kääntyivät juuri rannasta kotiinpäin, kun Meusche kuuli
loiskahduksen. Eräs rannalla leikkivistä lapsista oli pudonnut jokeen.
Meusche kiskaisee nutun päältään, viskautuu veteen ja pelastaa
lapsen. Mutta samassa, kun hän on nostanut lapsen rannan
kivikaiteelle painuu hän itse jokeen eikä nousekaan.
Ilja on ollut koettelemassa kylänvanhimmalle tilattua uutta pukua.

Lähetessään kotia hän näkee joukon, joka itkien ja valittaen seuraa
paareja.
Hän pysähtyy. Sydän taukoaa taonnastaan. Jokin hänen

sisimmässään nousee kuin vastarintaan. Se ei saa, ei voi olla totta!
Seuraavassa silmänräpäyksessä hän karkaa eteenpäin ja — tuntee
veljensä.
Mutta hän ei ennätä ajatella omaa suruaan eikä paarien ääressä

itkevää perhettä. Hän muistaa äitiä. Äidin kaksi poikaa ovat hänelle
hänen kahta silmäteräänsäkin kalliimmat. Silmiensä valosta hän voi
luopua, pojistaan ei.
Iljan huolenpito on kuitenkin myöhäistä. Äiti on jo nähnyt

saattueen.
Hän kiiruhtaa vastaan ja tuntee esikoisensa.
Aivohalvauksesta, joka silloin häntä kohtasi, hän ei koskaan oikein

toipunut.
Entä jos hän nyt näkisi, minkälaisessa tilassa Ilja makaa täällä!
Sairas ei enää voi hallita ajatuksiaan. Muistot ovat käyneet hänelle

ylivoimaisiksi. Häntä puistattaa kuin vilussa, ja ajatukset
sekaantuvat.
Hän makaa taas juoksuhaudassa. Pakkanen on pureva, ja

jäähdyttävä viima puhaltaa pohjoisesta. Se sopii juoksuhautaan
aivan kuin sinne tähdättynä. Ilja koettaa puolustautua, mutta
pakkanen ahdistaa itsepintaisesti kuin vihainen koira, joka yrittää
milloin puolelta, milloin toiselta. Pahimmin ahdistaa se jalkoja.
Ilja sätkyttelee unessa hätäisesti siteessä olevia sääriään.

Huurreturpainen rakki puraisee niitä, puraisee niin että hän
voihkasee ääneensä. Ja kun se hetkeksi hellittää, puraisee se kohta
uudelleen, entistä kovemmin. Pakkanen on yhtä säälimätön
vihollinen kuin muutkin.
— Minun sääreni, minun sääreni! — Hän nyyhkyttää. Sitte hän

huolestuneena rupeaa tutkimaan jalkineitaan. Ne ovat rikkonaiset ja
lisäksi läpimärät. Hän tuntee kuinka vilu saappaiden lävestä pääsee
karkaamaan ruumista pitkin. Se koettaa kangistaa hänet kinokselle,
mutta hän taistelee vastaan. Hän tietää, että tässä on kysymys
elämästä ja kuolemasta.
— Minä tahdon elää, huutaa hän. — Minulla on äiti ja Haim

Jankel.
— Hiljaa, hiljaa! — Hoitajatar laskee taaskin tyynnytellen kätensä

hänen otsalleen.
Äidin käsi! Kuinka vilvoittava ja hyvä se on! Sellaista kättä ei ole

kellään, ei kellään koko maailmassa! Se tekee hänet lapseksi
jälleen, pieneksi avuttomaksi lapseksi, jolla on oikeus levätä.
Ja lepoa hän tarvitsee. Hän on kovin väsynyt. Häntä väsyttää tuo

huurreturpainen rakki, joka on pureutunut kiinni hänen jalkoihinsa ja
nyt jyrsii niitä kuin kaluttavaksi viskattua luuta. Sellainen vie voimia.
Mutta kai se siitä lakkaa, kun ymmärtää, että Ilja on sitä sitkeätä
juurta, joka ei häviä eikä kuole, vaikka hävittämällä hävitetään.
Ja mitenkä hän ei kestäisi, onhan hänellä äidin siunaus!
— Abrahamin Jumala, Isakin Jumala ja Jakopin Jumala

siunatkoon sinua, poikani, sinä vanhuuteni tuki ja tulevaisuuteni
toivo!
Sanat helisevät ihanan voimakkaina kuin juhlakuoron veisuu. Äidin

käsi laskeutuu pojan otsalle, ja tuosta kädestä virtaa lepoa ja rauhaa
hänen koko olemukseensa. Ilja Riffkin vaipuu syvään, vahvistavaan
uneen.
*****
Päivä paistaa sairassaliin, kun Ilja vitkalleen raottaa väsyneitä

silmiään. Katse kulkee kysyvänä paikasta toiseen.
Mitä tämä merkitsee? Missä hän on? Ja miksi täällä on näin paljon
ihmisiä? Eikö hän vasta ollut kotona juuri lähdössä sotaan. Hän luuli
sinä aamuna nousseensa aikaisemmin kuin kukaan muu. Mutta
äitikin oli jo pystyssä, Hän tulla kompuroitsi portaita ylös Iljan
huoneeseen, keppi oikeassa, terveessä kädessä tukemassa
halvauksen jälkeen horjuvaa astuntaa.
Silloin ojentuivat nuo äidin siunaavat kädet Iljaa kohti. "Parhaan

siunaukseni annan minä sinulle, poikani."
Niin, niin. Nyt Ilja muistaa kaiken. Se tapahtui juuri ennen hänen
lähtöään, ja nyt hän makaa sairaana sotavankina vieraalla maalla.
Mutta tännekin ulottuu tuo siunaus. Sen varassa hän on kestänyt
näihin asti, ja sen varassa hän vieläkin kestää. Hän tahtoo palkita
sen mitä on saanut sillä, että panee koko tahtonsa ja tarmonsa
liikkeelle parantuakseen. Sanotaanhan, että sielu vaikuttaa
ruumiiseen. Nyt hän tahtoo kokea sitä voittaakseen taudin.
Hän tunteekin jo ihmeellisesti virkistyneensä. Uni ja kääreet ovat

tehneet hänelle hyvää. Pistoksia ei tunnu, ja muutenkin on parempi
olla kuin pitkiin aikoihin. Ajatuksetkin käyvät entistä iloisemmiksi.
Jos nyt lääkäri vain ennättäisi sahata hänen säärensä

lyhyemmiksi, niin että hän vihdoinkin pääsisi aina jomottavasta
pakotuksesta. Sehän se häntä on heikontanut, niin että hän kerta
toisensa jälkeen on käpertynyt vuoteeseen milloin minkäkin
taudinpuuskan kaatamana.
Sotavangin ruokakaan ei ole ollut omiaan vahvistamaan häntä. Ja

vähissä vaatteissaan hän on helposti vilustunut. Mutta hätäkös nyt
enää. Hän on sitkeää juurta. Kun hän on näihin asti päässyt, pääsee
hän varmasti eteenkin päin.
*****
Ilja nukkuu paljon tämän jälkeen. Hänen heikko ruumiinsa vaatii

sitä, ja muutenkin koettaa hän koettamalla nukkua. Uni vahvistaa. Ja
hän tahtoo vahvistua. Onhan hänellä äiti ja Haim Jankel.
Herätessään Ilja aina ajattelee iloisia ajatuksia. Hän on vakuutettu

siitä, että hän kotiin palattuaan saa paljon työtä. Kun hän
kainalosauvojensa varassa kulkee ovelta ovelle, sanovat ihmiset
toisilleen: "tuolla tulee Ilja Riffkin. Hänelle täytyy antaa työtä, hän
menetti molemmat säärensä sodassa." Ja kun hän saa työtä, kasvaa
ansio ja paranee perheen taloudellinen asema.
Entä jos Haim Jankel vielä pääsisi johonkin parempaan kouluun ja
tulisi oppineeksi mieheksi!
Iljan kasvot kirkastuvat. Sekä Meuschellä että hänellä itsellään oli

kasvavina suuri halu oppikouluun. Mutta varoja siihen ei silloin ollut.
Heidän osakseen tuli hankkia niitä enemmän. Ehkäpä heidän
lapsensa saisivat sitä, mitä ei liiennyt isien osaksi. Sillä he lohduttivat
itseään.
Meusche ei saanut nähdä sitä päivää. Mutta hän oli jättänyt työn ja
Haim Jankelin perinnöksi veljelleen.
Niin, ja Rohelen oikeastaan myöskin.
Iljan ajatukset luistavat uuteen uomaan. Rohele on aina ollut hellä

tytär Sore-äidille. Meuschen kuoltua jäi hän lapsineen kotiin.
Luonnollisesti Ilja oli naiva hänet. Mutta sekä Rohele että Ilja olivat
rakastaneet Meuscheä liian paljon kohta ajatellakseen avioliittoa.
Kuukausi kuukauden jälkeen luisti siitä syystä ohi. Toinen vuosipäivä
Meuschen hukkumisesta oli jo tulossa, ja Ilja oli päättänyt puhua
asiasta Rohelelle. Silloin puhkesi sota.
Iljan mieli ilostuu hänen ajatellessaan tätä. Hän tietää saavansa

hyvän ja uskollisen vaimon Rohelesta. Mitäpä silloin sääristäkään,
kun hän vain pääsee kotiin ja saa pitää huolta omaisistaan.
Ilja havahtuu ajatuksistaan nähdessään hoitajattaren viereisen

vuoteen luona korjaavan sokean silmäsidettä. Hoitajatar nyökkää
hänelle. Hänestä Ilja jo on terve mies, kun kykenee vähän
liikkeellekin.
— Pian jaksatte lähteä kotiin.

Law Business and Society 11Th Edition Mcadams Solutions Manual Full Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

Law Business and Society 11Th Edition Mcadams Solutions Manual Full Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Description:

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Law Business and Society 11Th Edition Mcadams Solutions Manual Full Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Chapter 05 - Constitutional Law and the Bill of Rights

Solution Manual for Law Business and

Chapter Learning Objectives

2. Describe the separation of powers under the U.S. Constitution.

I. Creating a Constitution—The United States

A Right to Bear Arms

II. Structure and Purpose

The Founding Fathers—Should we Move On?

A. Government Power and Constitutional Restraints

B. Too Much Government?

E. The Constitution and the New Federalism

F. The Constitution, the Bill of Rights, and Business

III. The First Amendment

The First Amendment forbids:

Official State Religion?

God, the Pledge, and Currency

God and Student Organizations

Veils and French Values

Free Speech Analysis

Content: Vile Words

Balancing Interests: Speech at School

Public Sector Workers Off the Job? On the Job?

Politically Correct Speech

A number of university speech codes have been invalidated as violations of First

acknowledge and celebrate the superiority of Western Civilization.” On his University-

“Be Happy, Not Gay”

Notwithstanding decisions such as Maricopa CCC, colleges and universities have

Cigarette Packs and Graphic Warnings

IV. The Fourth Amendment

The Fourth Amendment provides that:

Search/privacy problems pervade people’s lives:

Drug Sniffing Dog

V. The Fifth Amendment

Kelo v. City of New London, Connecticut (S. Ct. 2005)

2. Exaction/Mitigation—a second class of regulatory takings involves situations where the

Zoning in the Sixth Century

VI. The 14th Amendment

Substantive Due Process

Procedural Due Process

Due Process: Void for Vagueness

Legal Briefcase: Skilling v. United States, 130 S.Ct. 2896 (2010)

How Many Renters?

Same-Sex Marriage: Equal Rights?

Practicing Ethics: Same-Sex Marriage: How Do You Feel?

The stop-and-frisk police practice is constitutionally permissible if conducted properly, but in a

Internet Exercises and Supplements

Answer to Internet Exercise (p. 224)

Supplemental Web Address

http://www.cdt.org (Center for Democracy and Technology)

Answers to ‘A Right to Bear Arms’ Questions (p. 190)

February 21, 2013 [http://www.forbes.com/sites/collegeprose/2013/02/21/guns-on-campus/]

Answers to ‘The Founding Fathers—Should We Move On?’ Questions (p.191)

Answers to ‘Separation of Powers’ Questions (p. 193)

Answer to ‘Balancing Interests: Speech at School’ Question (p. 198)

— Kuka, kysyin varovaisesti.

— Sota, mutisi hän tuskin kuuluvasti ja ummisti silmänsä.

Minä en saanut ajatuksistani sitä, mitä olin kuullut. En suorastaan